Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt, kun kellon on 25:tä vaille 2 yöllä, niin on tietysti syytä olla lyhytsanainen. Totean vain tästä hallituksen esityksestä HE 315/2010 vp, joka koskee päästökauppalakia ja sen uudistamista, että tämä päästökauppa sellaisenaan on hiukan ongelmallinen asia. Se on kuitenkin kauppaa. Se on epävarmaa, ja on vaikea ennakoida sen päästöyksikön hintaa. On osoittautunut, että se on ollut todella vaikeata. On ennakoitu 25:tä, 30:täkin euroa hiilidioksiditonnilta, ja loppujen lopuksi se hinta on voinut olla huomattavasti alle 10 euroa per tonni.

Yhdysvalloissa tätä päästökauppaa yritettiin viedä kongressissa läpi. Obaman hallinnon epäonnistuminen oli varsin täpärä sikäli, että muutamalla äänellä tämä esitys kaatui Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain päästökauppa on nyt sitten jäänyt muutamien osavaltioiden väliseksi, taikka sitä on myös sovellettu suurissa kaupungeissa.

Nyt tämän Euroopan unionin päästökaupan kohdalla ollaan implementoimassa direktiiviä. Tässä on kyse ennen muuta siitä, että on ilmaisjakosäädös, jota perustellaan hiilivuodon estämisellä taikka nimenomaan sillä, että erityisen energiaintensiivinen teollisuus ja sähköntuotanto tarvitsevat ilmaisjakoa. Tässä on aina tärkeätä myöskin se, että päästökauppaan liittyy sitten se katto, joka määrittelee Euroopan unionin sisällä sen maksimaalisen hiilidioksidipäästön, ja että todellisten vähennysten tulisi tapahtua aidosti Euroopan unionin sisällä. Tätä kantaa Suomi — ympäristövaliokunta, suuri valiokunta — on esittänyt monien vuosien ajan. Tässä kuitenkin ovat sitten nämä Kioton mekanismit cdm ja ji eli clean development mechanism ja joint implementation. Nämä molemmat ovat sitten näitä mekanismeja, joilla voidaan hankkia päästöoikeuksia ikään kuin kotiin muualta muin toimin. Cdm:ään liittyy nykyään se hyvä puoli, että siitä osa menee sitten tällaiseen ilmastorahastoon ja sillä tavalla voidaan kehittyvien maiden toimia rahoittaa.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä uusi päästökauppadirektiivi ei oleellisesti muuta tilannetta. Se aukaisee tässä nyt uuden ajan, uuden vaiheen, jakson, päästökauppajakson, ja näitä aikaisempia päästöoikeuksia voidaan sitten siirtää tietyin säännöin eteenpäin uuteen jaksoon. Toivon mukaan tämä asia pystytään noin perusteellisesti myös käsittelemään.

Tässä kohdassa, arvoisa puhemies, on todettava se, että esimerkiksi ympäristövaliokunnan työtilanne on äärimmäisen hankala, niin kuin monen muunkin valiokunnan tässä vaiheessa vaalivuotta. Edessä olevien vaalien läheisyys vaikuttaa. Se ei saisi kyllä sitten tähän työn laatuun kuitenkaan aiheuttaa ongelmia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen jo esitteli sen, mitä esiteltävää tässä on. Ehkä sitä voisi täydentää se, että komission valta näissä asioissa tulee aika hurjaksi. Se päättää suurin piirtein kaikesta mahdollisesta tämän systeemin mukaan: päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja päästöoikeuksien jaosta. Ja mitäs siinä, eihän siinä paljon mistään muusta ole kysymyskään kuin näistä kahdesta asiasta.

Ja sitten on tämä ilmaisjakelu, joka on välttämätön, ja sitten on se varsinainen huutokaupattava osa, josta sitten kai valtiollekin jollakin tavalla niitä tuloja on tulossa. Tähän asiaanhan lähdettiin erittäin, mitenkä minä nyt sanoisin, suurin odotuksin, ja se näytti lähtevän pelaamaankin, mutta sitten taisi käydä sillä tavalla, että vedättäjät astuivat peliin ja vedättäjät pilasivat koko jutun. Näin voidaan sanoa. Ja Yhdysvalloissa se taas on tämmöinen osavaltiokohtainen asia, niin kuin oli rikkidioksidin ja typen oksidin kanssa. Sieltähän tämä koko mekanismi on kotoisin. Elikkä Yhdysvalloissa ei ole sitten alkua pidemmälle päästy.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan tähän sen perään, mitä ed. Pulliainen totesi, että, todella, vedätystä on ollut ja myöskin aivan selvää rikollisuutta. Näillä päästöoikeuksillahan on käyty sellaista rikollista huijauskauppaa, ja myöskin alvia, arvonlisäveroa, on keinoteltu näillä asioilla. Tämä on ikävä asia EU:n sisällä. Todella tämä järjestelmä on syntynyt Yhdysvalloissa, lähinnä Chicagon pörssi on ollut siinä mallina.

Sitten on se tilanne, että päästökaupan odotetaan pitävän ikään kuin Euroopan unionin hiilidioksidipäästöt sillä tasolla, mihin olemme, 8 prosentin tasoon, Kiotossa sitoutuneet. Mutta sitten on sen lisäksi päästökaupan ulkopuolinen taso. Se on se, mihin Suomi pystyy vaikuttamaan: liikenne, maatalous jne., niiden päästöt. Se on sitten se 16 prosentin vähentäminen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Siinä varmasti on sitten se kotimainen haaste, ja se on todellakin se, johonka voimme itse vielä ikään kuin kansallisesti vaikuttaa.