Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilta on edennyt pitkälle, mutta se on hienoa, että sokerina pohjalla on puolustusministeriön hallinnonala. Siitä riittää paljon tietenkin sanottavaa, asia kun tärkeä on, ja kyllähän se huoli on tästä ilmeinen. Puolustusministeriön pääluokkaan kohdistetut leikkaukset kuitenkin uhkaavat rapauttaa Suomen uskottavan puolustuskyvyn ja koko maan puolustamisen periaatteen.

Vuoden 2013 talousarviossa leikataan sotilaallisesta maanpuolustuksesta 3 prosenttia, mikä merkitsee yli 70 miljoonan euron vähennystä sotilaallisen maanpuolustuksen määrärahoihin. Koko kehyskaudella puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan 10 prosenttia, eli se on keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta. Puolustusvoimien rahoitukseen kohdistetut leikkaukset merkitsevät maastovuorokausien, lentotuntien, alusvuorokausien ja kertausharjoitusten radikaalia vähentämistä, ja se kyllä heikentää toteutuessaan pitkävaikutteisesti Suomen Puolustuvoimien suorituskykyä.

Mutta, herra puhemies, kun nyt tällaiset päätökset hallitus on päättänyt tehdä, että näitä toimintoja supistetaan näin radikaalisti, niin kyllä vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarve kasvaa jatkossa, kun näitä puolustusmäärärahoja leikataan, joukko-osastovaruskuntia lakkautetaan ja kertausharjoituksia vähennetään. Tätä taustaa vasten onkin perusteltua lisätä maanpuolustusjärjestöjen rahoitusta ja siten osaltaan lieventää näitä kielteisiä vaikutuksia, jotka tästä, esimerkiksi nyt kertausharjoitusten alasajosta, aiheutuvat.

Täytyy kiittää eduskuntaa siitä, että nyt ollaan lisäämässä 200 000 eurolla vapaaehtoisen maanpuolustustyön määrärahoja, mutta täytyy todeta silti samaan hengenvetoon se, että ei tämä yksinomaan riitä ja pelkästään sillä ei voida tätä kertausharjoitusten tuottamaa vajetta täyttää. Sen takia me keskustassa esitämmekin, että tähän vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön lisätään vielä 150 000 euroa, että saadaan niitä resursseja nostettua siellä ja tätä kertausharjoitusten tuomaa vajetta paikattua vielä enemmän.

Kaiken kaikkiaan maanpuolustusjärjestöillä on tärkeä rooli tässä vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestämisessä ja koulutuksessa ja ylipäätään Puolustusvoimien tukena olemisessa. Myös maanpuolustustahdon kannalta vapaaehtoisilla maanpuolustusjärjestöillä on erittäin tärkeä rooli. Haasteitahan silläkin saralla piisaa, erityisesti nuoremman ikäluokan saaminen mukaan tähän arvokkaaseen maanpuolustustyöhön vaatii ponnisteluja, ja sen takia niiden resurssien on oltava kunnossa, että sitä nuorempaa ikäluokkaa saadaan siihen mielekkääseen toimintaan joka puolella Suomea mukaan.

Herra puhemies! Keskustan ryhmä on esittänyt yhteensä 34 miljoonan euron määrärahalisäystä puolustushallinnolle näitten välttämättömien toimintojen lisäämiseen sen vuoksi, että nämä leikkaukset eivät olisi niin suuria kuin ne nyt tässä tapauksessa olisivat. Lisäksi omassa talousarvioaloitteessani olen esittänyt 4 miljoonan euron määrärahalisäystä kohdennettuna nimenomaan kertausharjoitusten lisäämiseen. Tästä täytyy todeta, että eduskunta on lisäämässä 1 miljoonalla eurolla kertausharjoitusmäärärahoja, ja kuten puolustusministeri Haglund tänään päivemmällä kertoi, ensi vuonna on 5 000 kertausharjoitusvuorokautta tulossa. Se saataisiin toteutettua näillä nyt budjetoiduilla määrärahoilla. Se on parempi kuin tämän vuoden luku, joka on 3 800 kertausharjoitusvuorokautta, mutta rutkasti alle tarpeen, joka vuonna 2011 oli 27 000 vuorokautta, ja se mitä tavoitellaan vuonna 2015 on 18 000 vuorokautta. Tällä 4 miljoonan euron määrärahalla saataisiin myös tätä vajetta paikattua ja kertausharjoitusmäärää jo tässä vaiheessa lisättyä.

Herra puhemies! Mielestäni joukkojen varustautumiseen ja harjoitteluun täytyy varautua jatkossakin. Yhtenä tärkeänä tukeutumispaikkana, Puolustusvoimien kiinteänä pisteenä, voivat toimia varikot esimerkiksi Ähtärissä ja Ilmajoella, ja niille tulee osoittaa riittävät resurssit jo ennen varuskuntien lakkauttamisia, jotka erityisesti kohdentuvat sinne Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueille.

Herra puhemies! Lyhyesti vielä loppuun ampumaratojen tulevaisuudesta. Se huolestuttaa myös, ja sen eteen on tehtävä toimia. Maanpuolustustyössä hyvin tärkeä osa on ampumataidon ylläpitäminen. Lakkautettavien varuskuntapaikkojen ampumaratojen käyttö on ratkaistava siten, että ampumaharrastajilla ja reserviläisillä säilyy edellytykset ampumataidon ylläpitämiseen. Muun muassa Kauhavalla olevalle ampumaradalle täytyy löytää malli, joka palvelee eteläpohjalaisia reserviläisiä, metsästäjiä ja muita ampumaharrastajia jatkossakin. Maanpuolustustyö ja isänmaahenki eivät vanhene koskaan. Tehkäämme kaikki voitava sille, että resurssit saataisiin kohdalleen mieluiten jo ennen sitä vuotta 2015.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kello lähestyy puoltayötä. Tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan Honkajoki, joka vaihtoon pääsemättä valitti, että mä vartiossa seison näin yössä yksinäin. Mutta ei valiteta, on täällä muutama uskollinen paikalla: edustajat Peltonen, Autto, Kanerva, Savola ja Torniainen, ja keskustelussa... (Ilkka Kanerva: On Ravi myös!) — Ja puhemies Ravi tietysti ja meidän uskolliset virkamiehemme.

Käsittelyssä on puolustusministeriön hallinnonala, ja oikeastaan halusin tulla tämän puheenvuoron pitämään pääpainona ainoastaan kertausharjoitusmäärät ja huoleni niistä. Tämän viikon lopulla tullaan julkistamaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, ja sen käsittelyssä varmasti pääsemme sitten laajemmin käymään keskustelua tässäkin salissa, ja kyllä meillä puolustuspolitiikassa keskusteltavaa riittääkin.

Meillä ovat tulossa isot rakenteelliset uudistukset, jotka yhdessä keskustan kanssa linjattiin jo edellisessä selonteossa. Rakenteellisia uudistuksia silloin nostettiin esille, ja ne olivat tarpeellisia jo senkin myötä, että meillä ikäluokat pienenevät, ja jos emme olisi varuskuntaverkkoon puuttuneet lainkaan, niin meillä olisi muutaman vuoden päästä noin 4 500 kasarminpetiä tyhjänä. Senkin takia tätä uudistustyötä piti ryhtyä tekemään, niin kuin keskustan johdolla aikanaan linjattiin, ja myös meillä on hyvin tiedossa, että meillä on edessä materiaalin massavanhentuminen. Meillä tulee vanhenemaan pääosin kylmän sodan ajalta olevaa kalustoa: satoja Paseja vuonna 2015, kymmeniätuhansia aseita samana vuonna, miinalaiva Pohjanmaa, telakuorma-autoja, viestijärjestelmiä ja tuhansia kevyitä kertasinkoja jnp. Eli meillä kyllä tässä työtä tulee riittämään, mutta palataan niihin ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä laajemmin.

Mutta huoleni on tässä vaiheessa lähinnä reserviläisten kertausharjoituspäivien osalta. Meidän Puolustusvoimat nojaa vahvasti niin tänään kuin tulevaisuudessakin vahvaan yhteiseen maanpuolustustahtoon, ja siinä tärkeässä roolissa on reserviläisarmeija, jonka määrää tullaan hieman laskemaan, mutta edelleen tuo 230 000 sotilaan Puolustusvoimien reserviläisarmeija on eurooppalaisessakin vertailussa suurimmasta päästä. Mutta kertausharjoituspäivien määrä on laskenut merkittävästi. Me olemme viime vuosina pystyneet kouluttamaan reserviläisiä pitkälti yli 20 000, taisi olla parhaimmillaan 27 000 aivan näinä vuosina, ja tänä vuonna pahin pelko oli se, että jäisimme noin 2 000 kertausharjoitettavaan reserviläiseen, mutta nyt onneksi kuitenkin tilastot näyttävät, että pääsemme tuosta hieman kauniimpiin lukuihin.

Itse asiassa 60 vuotta on aikaa siitä, kun edellisen kerran näin pienissä kertausharjoitusmäärissä Suomessa oltiin. Vuonna 53 Suomessa kertausharjoituksiin kutsuttiin 1 600 reserviläistä, ja en tiedä, miten silloin tässä maassa uskottiin, että ei meitä mikään uhkaa, mutta niin 60 vuotta sitten toimittiin, ja nyt jälleen, toivottavasti, tämä notkahdus jää vain väliaikaiseksi.

Niin kuin puolustusministeri Haglund kertoi, niin tämä hallituspuolueiden lisäys, 1 miljoona, kertausharjoituksiin nostaa ensi vuoden kertausharjoitusmäärän 5 000:een, eli pääsemme ihan kohtuullisiin määriin, ja maanpuolustusjärjestöille osoitetaan vielä eduskunnan päätöksellä 200 000 euroa, ja se tulee myös tietysti lähelle tätä samaa kertausharjoitustehtävää, jota myös vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt tekevät.

Nykyinen kertausharjoitettavien määrä nipin napin riittää kriisiajan suunnitelmien ylläpitoon esikunnissa, mutta se ei riitä enää joukkojen harjoittamiseen, ja sen takia meillä ei tällaisissa määrissä kauan ole aikaa pysyä. Kertausharjoitukset on saatava normaalille tasolle vuoteen 2015 mennessä, ja näin pystymme sitten pitämään uskottavan maanpuolustuksen myös tältä osin kohdallaan, ja sillä on tietysti merkittävä vaikutus yleiseen maanpuolustustahtoonkin.

Puolustusministeri Haglund totesi, että 2015 me tulemme pääsemään 18 000:een kertausharjoitusmäärässä, ja se on silloin sellainen määrä tälle uudelle, tulevalle reserviläisarmeijalle, että sen kanssa tulemme pärjäämään. Toivottavasti siitä pidetään kiinni, sillä Puolustusvoimien suunnasta on kuultu myös toisenlaisia toteamuksia. Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara totesi jokin aika sitten, että vuodesta 2015 lähtien vähitellen lähdetään nostamaan tuota määrää, ja nyt haluan tässäkin asiassa uskoa puolustusministeri Haglundia, että se määrä on 2015 tuo 18 000 kertausharjoituksiin kutsuttavaa naista ja miestä.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tulemme nämä lähivuodet selviämään, ja kuitenkin huolestuneena Puolustusvoimien säästöjä on tässä salissa tarkasteltava, ja toivon, että tuo tällä viikolla julkistettava puolustuspoliittinen selonteko ottaa tiukan linjan siihen, että meidän pitää palauttaa määrärahoja Puolustusvoimille, että voimme myös tulevaisuudessa turvata uskottavan puolustuksen.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on kädessäni kynä, jota mielelläni käytän. Se on hyvin toimiva kynä, mieluisa sinänsä käyttää, mutta syy, miksi tähän viittaan, herra puhemies, on se, että tällä kynällä olen 13. joulukuuta 2007 Suomen valtion puolesta allekirjoittanut Lissabonin sopimuksen — Lissabonin sopimuksen, jonka filosofiana yhtäältä on muun eurooppalaisen kehityksen kautta rakentaa myönteistä eurooppalaista tulevaisuutta, yhtenä etappina tuolloin 13.12. ja vuosikausia sitä ennen valmisteltaessa oli se, että Euroopan unioni saattaa tarjota mahdollisuuden Euroopan unionin maille vahvistaa Euroopan unionin käytettävissä olevien keinojen kautta kansallisia puolustuskykyjä yhdessä muiden eurooppalaisten valtioiden kautta. Euroopan unionin Lissabonin sopimukseen sisältyy niin sanottu solidaarisuuslauseke, joka ennen muuta oli tarkoitettu viitoittamaan sotilaallisen puolustuskyvyn vahvistamista Euroopan unionin jäsenmaiden kesken.

Puhemies! Olen hiukan kallella kypärin. Pakko sanoa, että senhetkiset aatokset eivät ole kantaneet tähän päivään ikään kuin niiden toiveiden täyttämiseksi, joilla tätä sopimusta allekirjoitettiin. Lissabonin sopimuksen solidaarisuuslauseke on kohtuullisen tyhjä kirjain, sisällöltään aika mitätön. Se ei takaa käytännössä mitään sotilaallista turvaa Euroopan unionin jäsenille tositilanteen kyseessä ollen. Eikä tämä loppujen lopuksi tietysti ole kovin kummoinen asia sen vuoksi, että valtaosa Euroopan unionin jäsenmaista on varmistanut oman turvallisuusratkaisunsa ja puolustuskykynsä toteuttamisen toista tietä, ei tukeutumalla Euroopan unioniin vaan tukeutumalla sotilasliitto Natoon. Ne ovat hoitaneet siis turvallisuutensa muuta kautta kuin Euroopan unionin käytettävissä olevaan keinovalikoimaan turvautuen, ja tässä mielessä Euroopan unioni on osoittautunut heikommaksi toimijaksi kuin me tuolloin myönteisesti ajattelimme ja uskoimme. Tätä tosiasiaa ei kannata salailla. Ei Euroopan unioni tarjoa Suomelle sellaista puolustuksemme lisäarvoa, joka tosipaikan tullen auttaisi meitä suomalaisia tavalla, että me voisimme huojentunein mielin tänä päivänä arvioida puolustuskykymme tulevaisuutta.

On täysin selvää luonnollisesti myös se, etteivät ne eurooppalaiset valtiot, siis valtaosa Euroopan unionin jäsenmaista, jotka ovat varmistaneet oman turvallisuutensa Naton kautta, haluaisi vapaamatkustajien takia rakentaa Euroopan unionista sellaista puolustuskykyä vahvistavaa toimijaa ikään kuin duplikaationa, tuplajärjestelynä, sille, mikä Euroopan mantereelle on muutoin ajateltu koko Euroopan turvallisuutta rakentamaan. Vapaamatkustajia varten ei rakenneta mitään todellista sotilaallista suorituskykyä EU:ssa, ja miksi rakennettaisiinkaan? Tämä meidän on syytä nähdä tilanteessa, jossa tietysti EU:lla on myöskin omia sisäisiä ongelmiaan. Tiedämme, miten taloustilanne vyöryy monien suojamuurien yli tänä päivänä. EU:ssa ei ole sellaista liimaa tänä päivänä, joka pitäisi sitä vahvana toimijana — valitettavasti, sanoisin — ja Suomessa vielä poliittinen oppositio toimii pääasiassa silmämääränään juuri se, että kyettäisiin vielä entisestään heikentämään EU:n toimintamahdollisuuksia kaikin käytettävissä olevin toimin.

Se, missä EU voi turvallisuuspolitiikkaa ajatellen toimia ja missä sillä on merkitystä käytännössä, on Euroopan unionin itänaapuruuspolitiikka. Tunnemme Balkanin tilanteen Jugoslavian jälkeisessä tilanteessa Jugoslavian häviämisen seurauksena. Siinä Jugoslavian häviäminen tarkoitti sitä, että kaikki Jugoslavian entisellä maantieteellisellä alueella toimivat maat ja valtiot, Kroatia nyt viimeisimpänä, haluavat Euroopan unionin jäseniksi. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä heillä ei käytännössä ole tässä suhteessa vaihtoehtoja, jos he haluavat kansainvälistä yhteistoimintaa vahvistaa. Sen sijaan Euroopan unionin kuusi itäistä naapurimaata, jotka ovat Ukraina, Georgia, Armenia, Azerbaidan, Moldova ja Valko-Venäjä, ovat niitä, joilla on vaihtoehto, sillä Venäjä toimii tällä hetkellä tavalla, jossa se haluaa nämä äsken sanomani maat mukaan ensi vuonna perustettavaan Euraasian liittoon ja tätä kautta haluaa tarjota niille toisenlaisen järjestelyn kuin Euroopan unionin kautta assosiaatiosopimusten merkeissä halutaan.

Tämä on tärkeä turvallisuuspoliittinen kysymys, jossa EU:n pitää omasta mielestäni katsottuna olla ymmärtämässä Euroopan kokonaistilanne ja se, minkälainen valintatilanne näillä Euroopan unionin itäisillä jäsenvaltioilla on. Huomaan, ettei minulla ole aikaa siihen mennä syvemmälti, vaikka haluaisinkin, mutta totean, että Euroopan unionin uudistaessa omaa naapuruspolitiikkaansa Euroopan unionin ja Venäjän väliin on jäänyt vyöhyke, jolla on suuri turvallisuuspoliittinen merkitys. Se ei voi olla vaikuttamatta myöskään siihen arvioon, jota Suomi omissa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan tekee. Siksi, herra puhemies, omalta osaltani sanon, että Suomen käytettävissä olevien vaihtoehtojen joukossa — hallitusohjelman ollessa turvallisuuspoliittiselta sisällöltään se, mikä se on — pitää erityisen vahvasti olla kehittämässä pohjoismaista turvallisuus- ja puolustuspoliittista kykyämme niin pitkälle mennen, mielestäni, että sotilaallista puolustuskykyä tehdään valtiosopimustasoisesti, sillä nykyiset, Nordefcoon tukeutuvat järjestelyt eivät tosipaikan tullen takaa yhtään mitään pohjoismaista keskinäistä sotilaallista apua ja turvaa. Sen vuoksi niitä pitää korottaa ennen muuta Suomen ja Ruotsin välisin sotilaallisin järjestelyin niin, että valtiosopimuksella, joka on ainoa tae sille, että tosipaikan tullen ne myöskin toimivat, pitäisi ne mielestäni ottaa vakavasti käsittelyyn ja harkintaan, ja ne ovat lähivuosien puolustuspoliittisten linjaustemme kannalta kaikkein keskeisimpiä uudistuskohteitamme.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelun kuluessa on syystäkin kannettu huolta kertausharjoitusmäärärahoista. Jos todella on totta, että vuonna 1953 on viimeksi kutsuttu näin vähän reserviläisiä kertausharjoituksiin, niin todella tämä valtiovarainvaliokunnan kädenojennus, miljoona euroa kertausharjoitusten järjestämiseen ja lisäksi vielä 200 000 euroa vapaaehtoisen maanpuolustustyön kautta reservin suorituskyvyn ylläpitämiseen, tulee enemmän kuin tarpeeseen. On kyllä aivan välttämä-töntä, että tulevassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa saadaan tätä asiaa linjattua kestävälle tolalle.

Suomen puolustusratkaisuksi ainoa taloudellisesti kestävä ja myös valtakunnan puolustamiseen kykenevä ratkaisu on yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva malli, jolla pystytään koko maata puolustamaan ja pienen kansakunnan mutta laajan maan resurssit huomioon ottaen tästä itsenäisestä puolustuksesta myös suoriutumaan. Siksi, kun meillä on reserviläisarmeija, on välttämätöntä, että reservi suorituskykyisenä pidetään.

Laajaan reserviin viitaten, puhemies, haluan vielä käyttää puheenvuoron myös tästä puolustusmateriaalin vanhenemisesta, että kun nyt ollaan suurissa taloudellisissa haasteissa, niin todella pidettäisiin huolta siitä materiaalista, jota meillä jo on, ja nähtäisiin sitten myös tuolla maailmalla niitä mahdollisuuksia, mitä on hankkia puolustusmateriaalia meidän Puolustusvoimillemme ja laajalle reserville sopivaa, täysin kuranttia tavaraa käytettynä, koska monet asiantuntijat pitävät aivan selvänä, että kun materiaali on käytettyä, vaikka se on aivan täysin hyvässä kunnossa, niin siinä on vähintään 80 prosentin alennus hintalapussa. Tätähän meidän tulisi nyt sitten tavoitella ja myös huolehtia siitä, että emme tuhoa omaa käyttökelpoista materiaalia, koska sen varastoinnin kustannukset ovat vain pieni murto-osa siitä, mitä uuden vastaavan materiaalin hankkiminen olisi.

Tuula  Peltonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme tänä vuonna saaneet kuulla maakunnissa musertavia uutisia puolustusvoimauudistuksen myötä toteutettavista varuskuntien lakkauttamisista. Omalta paikkakunnaltani Jämsästä Hallista lakkautuu Ilmavoimien Teknillinen Koulu, ja oma poikani lähtee tammikuussa viimeisessä erässä sammuttamaan valot sieltä sitten lopullisesti.

Puolustusvoimien rakenteellinen kehittäminen on kuitenkin tärkeää ja tämän hallituksen tavoitteena. Uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen muuttuvan maailman haasteissa, ikäluokkien pienentyessä ja talouden haasteissa täytyy olla myös toimenpiteiden ohjaajana. Silti isku on maakunnille raskas. Menetämme myös Keski-Suomessa merkittävän määrän valtion työpaikkoja puolustusvoimauudistuksen myötä, ja monien on oltava valmiita vaihtamaan alaa, koska kotipaikkakunnan vaihtaminen ei välttämättä tule esimerkiksi perheellisille ihmisille kysymykseen. On mielestäni tärkeää huolehtia alueellisesta tasapainosta ja oikeudenmukaisuudesta. Millekään alueelle ei saa tällaisten uudistusten yhteydessä kohdistua kohtuutonta rasitusta.

Olen hiukan huolissani Keski-Suomen osalta myös Patrian tulevaisuudesta. Patrian läsnäolo Jämsässä on tuottanut synergiaetuja Hallin varuskunnan kanssa. Patria on vakuuttanut jatkavansa toimintoja Jämsässä mutta tarvitsee tietenkin hyvän toimintakentän ja riittävästi lähellä olevaa työtä ja tilauksia.

Ruutitehdas Eurenco Laukaan Vihtavuoressa on puolestaan päättänyt jo lopettaa toimintansa jo vuosia vähentyneiden riittämättömien tilausten vuoksi. Jatkajaa toiminnalle etsitään, mutta samojen realiteettien kanssa mahdollisen jatkajankin olisi tultava toimeen. On myös kriisivarmuuden kannalta tärkeää, että emme menetä Suomesta ruuti- ja aseteollisuuden osaamista. Juuri tällaisten välillisten vaikutusten myötä varuskuntalakkautukset ovat maakunnille raskas isku. Kysyin debatissa ministeriltä, onko ruutitehtaan osalta valtion tilausmäärät selvitettävissä, mutta en ikävä kyllä saanut kovin vakuuttavia vastauksia. Olisi toivottavaa, että ruutitehtaan kohtalo selvitettäisiin ja Puolustusvoimien taholta voitaisiin tukea ainakin tilausten osalta.

Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut lisäpanostuksista vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Kuten valiokuntakin toteaa, vapaaehtoistoiminnassa hyvinkin pienillä taloudellisilla panostuksilla saadaan aikaan huomattavia tuloksia. On tärkeää, että alueellista maanpuolustustahtoa pidetään yllä muuttuvissa tilanteissa. Luonnollisesti vapaaehtoistoiminnan rooli korostuu niillä alueilla, joille puolustusvoimauudistuksen supistukset ja lakkautukset kohdistuvat. Nyt olisikin vielä toivottavaa, että näistä lisäpanostuksista tulisi jotakin mahdollisuutta lisää erityisesti niille paikkakunnille, joilta varuskunta nyt lakkautetaan.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella edustaja Kanervan läpikäyntiä ja tulevaisuuspohdintaa Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja lähinnä siitä, millä tavalla Euroopassa ja nyt lähinnä tietysti Suomessa me suhtaudumme eri asioihin. Jossain vaiheessa hyvin paljon tässäkin salissa ja keskustelussa esillä pidettiin Lissabonin sopimusta ja sen vaikutuksia meidän turvallisuuskysymyksiimme. No, jossain vaiheessa esillä oli meidän osallistumisemme Baltian maiden ilmavalvontaan. Siitä hieman erilaista keskustelua on nyt julkisuudessa, tuliko sieltä pyyntöä vai ei, mutta ainakin sinne vastattiin, että emme osallistu Baltian maiden ilmavalvontaan, eli tietyllä tavalla Lissabonin sopimuksen henkeä olisi voinut siinä ajatella, että menemme auttamaan näitä maita näissä tehtävissä.

Silloin kovaa vannottiin tässäkin salissa ja Suomen poliittisessa keskustelussa pohjoismaisen yhteistyön nimeen. Stoltenbergin raportista yhtenä toimenpiteenä nousi esille sitten Islannin ilmatilan valvonta, ja jollain tavalla nyt, kun tätä poliittista keskustelua on kuunnellut, tuntuu siltä, että nyt sitten tuo pohjoismainenkaan yhteistyö ei näytä kaikille kelpaavan. Kyllä silloin täytyy vakavasti pohtia sitä, mikä on se malli, mihin me haluamme sitten nojata. Me emme tule tulevaisuudessa yksin pärjäämään. Minun mielestäni edustaja Kanervan läpikäynti ja ajattelu siitä, että meidän on syytä vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä ja ennen muuta Ruotsin kanssa tehtävää puolustuspoliittista yhteistyötä jopa valtiosopimustasolla, on mielenkiintoinen tulokulma ja keskustelunavaus, ja toivon, että tämäntyyppistä keskustelua jatketaan.

Tuo Islannin ilmatilan valvonta nyt on saanut hieman erikoisiakin piirteitä. Kun kyse kuitenkin on heidän avunpyynnöstään, kolmesta viikosta, kahdesta koneesta ja yhteensä 60 lentotunnista, niin tuntuu siltä, että aika isoihin mittapuihin tämä keskustelu on täällä salissakin kääntynyt.

Ilkka Kanerva /kok (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti totean, että on monenlaisia tapoja tehdä ulko- ja turvallisuuspoliittisia arviointeja. Tiedän, että tässä Islannin ilmatilavalvonnassa hyvin monet eri ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa harjoittavat toimijat ovat hakeneet sitä ratkaisua, mikä on Suomelle sovelias malli tässä tilanteessa, ovat olleet epävarmoja, etsineet vastauksia, verranneet vaihtoehtoja, punninneet tilannetta. Mutta jotakin kummallista on siinä, että ulkopolitiikassa tämänkertainen oppositio lähti a priori viiden tuuman nauloilla lyömään kantojaan lukkoon tavalla, jota sitten keskustelun edetessä on hyvin vaikea peruuttaa. Tämä vain kertoo ulkopolitiikasta sen, kuinka tärkeää on se, että sitä tehdään yhdessä tuumaillen, yhteistoiminnassa eri tahojen kanssa, toisia kuunnellen ja sitten etsien yhteinen malli, johon kaikki voimme yhdessä sitoutua ilman, että siihen kuuluu tämän oppositiopolitiikan korostus. Konsensuksella on erittäin hyvä merkitys ja perinne ja arvo Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja suuresti toivoisin, että oppositiolla olisi ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa kantoja määritellessään enemmän malttia ja harkintaa ja yhteistyövalmiutta kuin mitä tämän Islannin ilmatilavalvonnan käsittelyn yhteydessä aikaisemmin tässä on ilmennyt.