Antti Rantakangas /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainministeriön hallinnonalalle esitetään 1,211 miljardin euron määrärahaa, joka on 84 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2014. Suurimmat vähennykset kohdistuvat kehitysyhteistyövaroihin, joita vähennetään noin 90 miljoonan euron verran.

Valiokunta pitää myönteisenä, että ensi vuodesta alkaen hallinnonalan toiminnan rahoitus ei enää ole suoraan riippuvainen markkinoiden mukaan muuttuvasta viisumikysynnästä. Samalla on kuitenkin huomioitavaa, että jos viisumikysyntä jälleen kasvaa, on lisäresursseja pystyttävä hankkimaan nopeasti lisäämällä momentin määrärahaa.

Hallinnonalalle kohdistuu 130 henkilövuoden supistaminen, joka aloitettiin vuonna 2012. Se merkitsee monentyyppisiä säästöjä muun muassa matkustus-, kiinteistö- ja tietohallinnossa, ja sanottakoon, että ensi vuonna ei edustustoissa järjestetä myöskään itsenäisyysjuhlavastaanottoja.

Suomella on 91 ulkomaan edustustoa tai toimipistettä. Talouden raamit merkitsevät supistuksia tähän verkostoon. Valiokunnan mielestä tulevassa hallitusohjelmassa tulee ratkaista myöskin edustustoverkoston tilanne. Kun rahatilanne on niukkeneva, niin pitää keskittyä taloudellisen ja poliittisen merkityksen kannalta keskeisimpiin alueisiin ja maihin. Valiokunta toteaa myös, että lähetystöillä on erittäin tärkeä merkitys kaupallisen toiminnan edistämisessä, ja erityisesti pidämme tärkeänä Team Finland -kokonaisuuden edelleenkehittämistä. Sen kautta pystymme myös aikaansaamaan Suomen taloudellista menestystä kaupan osalta. Valiokunta nostaa esille lähetystöjen kiinteistöjen kunnon, ja täällä on erityiskysymyksenä nostettu New Delhin lähetystö, joka on valmistunut 85 ja joka edellyttää nopeaa korjaustoimenpidettä, ja muutoinkin pidämme tärkeänä, että tarkoituksenmukaisella tavalla lähetystöjen kuntoa seurataan ja niitten toimitilojen hyvästä tasosta huolehditaan. Valiokunta lisää tälle momentille 2,7 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna ei tarvitse sulkea yhtään lähetystöä.

Puhemies! Kehitysyhteistyövoimavaroja meillä on budjetissa 1,015 miljardia euroa, mikä vastaa noin 0,48 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tällä kehityksellä ei päästä tähän 0,7 prosentin tavoitteeseen, se on sanottava, vaikka täällä tämä tavoite edelleenkin on olemassa.

Valiokunta kiinnitti hyvin voimakkaasti huomiota kasvaviin siirtomäärärahoihin. Vuonna 2012 ne olivat 274 miljoonaa euroa, 2013 365 miljoonaa euroa ja 2014 435 miljoonaa euroa. Taitaa olla niin, että millään muulla hallinnonalalla siirtomäärärahojen taso ei ole näin mittava, ja sen takia valiokunta toistamiseen kiinnitti huomion siihen, että siirtomäärärahojen tasoa on pystyttävä pienentämään jatkossa, koska tämä siirtomäärärahojen taso on esimerkiksi kaksi kertaa suurempi kuin ympäristöministeriön koko hallinnonala.

Valiokunta kiinnitti huomiota myöskin vaikuttavuuteen ja valvontaan. Valvonta on yksi tärkeä osa tätä kehitysyhteistyötä, ja myöskin kehitysyhteistyön kohdentaminen on tärkeää. Valiokunta erityisesti täällä korosti hallintokulujen osuutta. Ne ovat laskennallisesti ja näennäisesti, voi sanoa, kohtuullisen pienet, 6 prosentin tasoa, mutta näihin hallintokuluihin ei oteta huomioon sitä konsulttitoimintaa, mikä kohdemaissa tehdään. Jos nämä huomioitaisiin, niin se olisi tietysti paljon suurempi. Valiokunta vähentää kehitysyhteistyömomentilta 3 miljoonaa euroa, ja juuri tämä siirtomäärärahakysymys huomioiden se on hyvin kohtuullinen ratkaisu.

Puhemies! Itämeren, Barentsin ja arktisen alueen yhteistyön osalta tänne lisätään 500 000 euroa sen takia, että pystyttäisiin turvaamaan Itämeren alueen järjestöjen yhteistyö ja Barentsin euroarktisen neuvoston toiminta Suomen toimintojen osalta.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että ulkoasiainhallinnon tilanne on pitkälti samantyyppinen kuin kaikkien ministeriöitten osalta. Ensi vuosi pystytään selviytymään näillä ratkaisuilla, mutta tulevien vuosien menokehyspaine on samanlainen, mikä vaatii varmasti sitten uuteen hallitusohjelmaankin tiettyjä linjauksia tämän tärkeän sektorin hoitamisessa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Turvallisuus on näinä aikoina noussut hyvin keskeiseksi kysymykseksi, ja se näkyy myöskin tämän talousarvion käsittelyssä. Erityisesti on haluttu kiinnittää — aivan perustellusti — huomiota siihen, mitenkä meidän ulkoinen turvallisuutemme puolustuksen osalta on kunnossa, samoin kuin sisäisen turvallisuuden voimavaroihin.

Tähän samaan sarjaan kuuluu myöskin ulkoministeriön toimintaresurssien turvaaminen, koska ulkoministeriö osaltaan on myöskin, voi sanoa, keskeisessä linjavastuussa Suomen intressien ja suomalaisten turvallisuuden edistämisessä — alkaen siitä, että me näinä päivinä muistelemme kymmenen vuoden takaisia tapahtumia, tsunamikatastrofia, joka vaati maailmanlaajuisesti 280 000 ihmisen hengen, heistä 179 suomalaisia. Me olemme sen jälkeen monin tavoin parantaneet meidän valmiuksiamme toimia erilaisissa kriisitilanteissa, ja näihin on pakko varautua tulevaisuudessakin. Matkustavien suomalaisten määrä on noussut vuosittain, kymmenessä vuodessa 6 miljoonasta 10 miljoonaan. Se tarkoittaa, että he myöskin odottavat sitä, että Suomen edustautuminen pystyy heitä hätätilanteissa tarvittavissa määrin auttamaan, ja silloin edustustoverkko on luonnollisesti ensisijainen resurssi. Mutta edustustoverkko on tärkeä myöskin Suomen etujen valvomiseksi, tiedon hankkimiseksi, vaikuttamiseksi, samoin kuin Suomen kaupallisten intressien hoitamiseksi.

Kaikista näistä syistä olemme olleet hyvin huolissamme ulkoministeriön resursoinnista ja siitä, että olemme joutuneet supistamaan parhaimmillaan noin 100 pisteen edustustoverkostomme nyt noin 90:een, ja joudumme edelleenkin tekemään lisäsupistuksia.

Onneksi kuitenkin eduskunnassa on hyvin vahvasti ymmärrystä sille, että tämä resursointi on turvattava, mikä näkyy myöskin tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Siitä olen luonnollisestikin kiitollinen. Meillähän on myös kehysriihen yhteydessä, budjetinkäsittelyn yhteydessä vahva poliittinen yhteisymmärrys siitä, että vastaisuudessa nämä ulkoministeriön toimintamäärärahat on mitoitettava siten, että edustustoverkkoa ei enää jouduttaisi supistamaan. Sen sisällä tietysti tapahtuu koko ajan painopistemuutoksia, täytyy tietenkin olla valmis joustavuuteen tarpeitten mukaan. Mutta totean, että nämä muutkin tehostamis-, säästöpaineet ovat koko ajan olemassa, samanaikaisesti kun odotukset palveluista kuitenkin kasvavat ja tarpeet sen mukaisesti.

Kiitos siis siitä, että tähän on valiokunnan mietinnössä puututtu. Valitettavasti se on tapahtunut sillä tavalla, että on menty yli siitä, mistä aita on matalin, ja tehty tämä myöskin ilman konsultointia asianomaisten ministereiden kanssa, mitä ei voi pitää hyvänä menettelytapana. Mutta tämän budjetin mukaan tietysti tulemme nyt toimimaan, ja toivomme, että vastaisuudessakin Suomen mahdollisuudet ulkoministeriönkin osalta toimia parhaalla mahdollisella tavalla turvallisuutemme edistämiseksi eivät enää tästä heikkenisi. — Kiitoksia.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! Todellakin täällä talousarviokeskustelussa keskustellaan todella tärkeästä asiasta. Puhutaan talouskasvun välttämättömyydestä, kilpailukyvyn vahvistamisesta, ja tästä on näinä päivinä jo keskusteltu paljon. Myös tässä ulkoministeriön pääluokan osuudessa on varmasti tämä aihe hyvin ajankohtainen.

Haluaisin korostaa tässä yhteydessä erityisesti Team Finland -toimintaa ja niitä kauppapoliittisia toimenpiteitä, joilla ylipäätänsä voidaan edistää laajemmin tässä hankalassa taloustilanteessa Suomen taloudellista hyvinvointia, talouden kasvua, viennin avulla. Haluan myös kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä, että työssänne olette huomioineet näiden taloudellisten ulkosuhteiden hoidon ja sitä kautta viennin edistämisen ja Team Finland -työn kehittämisen ulkomaan verkossa ja lähetystöissämme eri puolilla maailmaa.

On kaiken kaikkiaan hienoa, että mietinnössä nostetaan esille edustustoverkon tärkeä rooli kaupallistaloudellisten intressien edistämisessä ja kaiken kaikkiaan maiden taloudellinen merkitys Suomelle yhtenä niistä perusteista, joilla edustustoverkkoa tulee jatkossa entistä enemmän tarkastella. Kuten aiemmissakin keskusteluissa on sanottu, meidän tulee ajatella myös pidemmän tähtäimen etua. Suomenkin tulee olla siellä, missä kilpailijamme ovat, ja erityisesti taloudellisten ulkosuhteiden näkökulmasta.

Me tarvitsemme edelleen priorisointia, joustavuutta. On varmasti kohdennettuja tarpeita, ja varmasti myös painopistemuutoksia joudutaan jatkossakin tekemään lähetystöverkostossamme. Me tarvitsemme ketteryyttä siihen, että tämmöisessä hankalassa tilanteessa, kun talouskasvu on haurasta esimerkiksi Euroopassa, meidän täytyy löytää korvaavia markkinoita ja kasvualueita hyvin semmoisella kriittiselläkin tarkastelulla. Voi olla, että se ei ole pelkästään yksi maa, jonka kasvulukua meidän kannattaa tuijottaa, vaan kannattaa katsoa nimenomaan jotakin aluetta esimerkiksi Euroopassa, jossa on tarvetta nimenomaan sellaiselle osaamiselle, mitä Suomessa on. Tästä nyt esimerkkinä Pohjois-Saksa ja telakkateollisuus. Haluan vielä nostaa, että Team Finland -mallia on toteutettu kuluneen kahden vuoden ajan ja ulkomaantoiminnoista on saatu paljon kiitosta, ja nyt kotimaan alueellisiin toimintoihin panostetaan. Varmasti tämä kokonaisuus tulee palvelemaan suomalaisia yrityksiä ja sitä kautta Suomen kaupallistaloudellisia etuja.

Vielä haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa lisämäärärahasta, jota haluttiin erityisesti lisätä rajat ylittävän yhteistyön edistämiseen arktisilla alueilla. Tämä Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön rahoitus on hyvin tärkeää. Sillä tuetaan tähän liittyvien Suomen politiikkatavoitteiden toteutumista ja toimeenpanoa käytännön tasolla.

Tämä on kaiken kaikkiaan valiokunnalta hyvä, että on otettu nämä kaksi erityistä näkökulmaa sellaiseen hyvin keskeiseen tarkasteluun, ja näillä keinoilla pystytään varmaan lisäämään edelleen Suomen tärkeitä tavoitteita kaupallisten ulkosuhteiden hoidossa ja sitä kautta myös viennin edistämisessä. — Kiitoksia.

Kehitysministeri Sirpa Paatero

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Kiitoksia valtiovarainvaliokunnalle työstä, vaikka emme todellakaan lähene sitä 0,7:ää tällä budjettiesityksellä, johon Suomi on sitoutunut. Tässä kohtaa ollaan 0,48 prosentissa. Tietenkin pientä toivoa päästä edes 0,5 prosenttiin on, jos päästökauppatulot myös ensi vuodelta toteutuvat ja toivottavasti vielä suurempina kuin tänä vuonna. (Mauri Pekkarinen: Ja kansantuote supistuu!)

Meillä suomalainen tahtotila on ollut myöskin suunnata meidän kehitysyhteistyötämme erityisesti kaikkein köyhimpiin ja vähiten kehittyneisiin maihin, ja tämä on myös tulevaisuudessa se linja, jota halutaan noudattaa. Siihen liittyy osin myöskin kysymys siirtomäärärahoista. Ymmärrän hyvin valtiovarainvaliokunnan näkemyksen, että siirtomäärärahojen summa on suuri. Olen myös itse kiinnittänyt siihen huomiota, ja edellinen ministeri voi myös vahvistaa, että varmaan työ on aloitettu jo aiemminkin, ja tämä ei tule kasvamaan, vaan se tullaan kääntämään laskuun.

Mutta pitää huomioida, että kaikki hankkeet, joihin Suomi lähtee muun muassa kansalaisjärjestöjen kautta, ovat kolmivuotisia ja kaikki hankkeet pääasiassa toteutuvat yli 99-prosenttisesti. Se, että ne eivät toteudu sinä vuonna, kun ne on budjettiin suunniteltu, johtuu osittain siitä, että näissä maissa, jotka ovat kaikkein vähiten kehittyneitä, kaikkein pienituloisimpia, ei vain ole välttämättä hallinnollisesti olosuhteet siinä kunnossa, että siellä sitä työskentelyä pystytään meidän määrittelemällämme aikataululla viemään eteenpäin.

Sen takia on tärkeätä, että me olemme myöskin kiinnittäneet huomiota, kuten valiokunnassa ja aikaisemmin täällä kehityspoliittisen selonteon yhteydessä, meidän eurojemme vaikuttavuuteen ja toisaalta valvontaan. Näissä molemmissa on edistytty, ja kun katsoo Suomen kehitysyhteistyötä molempien, sekä vaikuttavuuden että valvonnan, kohdalta kansainvälisissä vertailuissa, ei vain meidän omissa tutkimuksissamme ja selvityksissämme, me olemme varsin kunnioitettavassa kategoriassa molempien, sekä vaikuttavuuden että valvonnan, osalta.

Sitten tämä 3 miljoonan minulle täysin yllätyksenä tullut rahansäästö, joka tarinan mukaan jotenkin liittyi siirtomäärärahoihin, ei ole kuitenkaan tässä, miten minä tätä luen, kohdennettu siirtomäärärahoihin, vaan ne on otettu ihan yleisestä kehitysyhteistyöstä pois. Nyt me ministeriön sisällä sitten mietimme, miten se on mahdollista tehdä, sillä, kuten äsken totesin, suurin osa näistä meidän rahoistamme on jo etukäteen sidottu useammaksi vuodeksi oleviin hankkeisiin.

Liikkuvin elementti ministeriön sisällä on humanitäärinen apu, on se Isiksen vastaista toimintaa, on se ebolaa tai jotain muuta. Pidän surullisena, jos tilanne on se, että se on se ainut kohta, mistä joudutaan tämä 3 miljoonaa säästämään. Mutta me pohdimme tätä sen jälkeen, kun tämän viikon äänestykset ovat budjetin osalta ohi.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on koko tämän istuntokauden aikana, vaalikauden aikana, kiinnittänyt voimakkaasti huomiota Suomen lähetystöverkon ja ulkomaisen edustautumisen turvaamiseen. Olen kerta kaikkiaan nyt iloinen, että se on koko valiokunnan yksimielinen kanta, ja kävimme varapuheenjohtaja Salolaisen kanssa myöskin asiantuntijoina valtiovarainvaliokunnassa tästä asiasta kuultavana viime vuonna, niin että tämä työ on vihdoinkin tuottanut hedelmää ja tulosta.

Suomen edustautuminen ulkomailla ja lähetystöverkko ovat äärimmäisen tärkeitä Suomen vaikutusvallan takia, taloudellisten yhteistyösuhteiden takia ja Suomen kansalaisten palveluiden takia. Tämä päätös oli ehdottoman oikein ja tulee tietysti myöhässä, mutta tulee kuitenkin. Mitä tulee siihen, että on ollut 3,5 vuotta aikaa tämä korjata ja sitten se korjataan tällä tavalla, täytyy kuitenkin muistaa, että eduskunta on isäntä. Eduskunta on isäntä talossa, ja sen mukaan hallitus toimensa ja rahansa mitoittaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on juhlallista saada toteuttaa valiokunnan puheenjohtajan tehtävää, joka on ollut kieltämättä mieluinen, ihan täysillä.

Suomen kehitysapu on tärkeä asia, mutta mikään asia ei voi olla kiveen hakattu ja aina samanlaisilla metodeilla ja menetelmillä tehty. Perussuomalaiset kannattavat ihmisten auttamista, hätärahoitusta, mutta me myöskin katsomme, että pitää olla muitakin toimenpiteitä kuin valtiovetoinen kehitysapu. Sitä varten meillä on oma rahastoidea olemassa, ja tärkeintä on kehitysavun perillemeno. Väärinkäytökset, joita Suomenkin puitteissa on ollut aikanaan muun muassa Nicaraguassa, uskoisin, että myöskin Vietnamissa, syövät sitä kehitysavun moraalista perustaa.

Mutta sen haluan sanoa, että hädänalaisten auttaminen on jokaisen ihmisen velvollisuus ja sitä tehdään (Puhemies koputtaa) myös muuten kuin valtiovetoisesti.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokuntakäsittelyn aikana on käynyt ilmi, että kehitysyhteistyövarojen käyttö ei suinkaan aina ole ollut kovin tarkoituksenmukaista, ja suomalaista mokaaminen-sanaakin voi tässä yhteydessä käyttää aika monessa yhteydessä.

Sillähän, että tässä nyt kehitysyhteistyövaroista poistetaan 2,7 miljoonaa, ei ole minkäännäköistä merkitystä tässä asiassa. Minä olen pahoillani siitä, että ministeri on nostanut tämän ebola-asian esille. Ei se ole, hyvä ministeri, siitä pois. Se on hyvä propagandistinen kupla, mutta näin on asianlaita, että sillä ei ole mitään merkitystä tämän asian kannalta. Se raha löytyy kyllä mistä tahansa sieltä kehitysyhteistyövaroista, ja sitä pidin kyllä aika omituisena. On tietysti selvää, että tätä ei voi pitää kannanottona siihen, että kehitysyhteistyövaroja ruvettaisiin jatkuvasti vähentämään. Kyllä sen 0,7:n täytyy olla edelleenkin meidän tavoitteenamme.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maailmalla yksityisen sektorin arvo on tajuttu ja kehityspolitiikkaa on vahvasti uudistettu. Esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa yksityisen sektorin kehittämiseen yleensä ja kehitysrahoittajiin erityisesti panostetaan nyt enemmän kuin Suomessa.

Finnfundin toiminnan tuloksellisuus on tunnustettu myös Valtiontalouden tarkastusvirastossa. Silti sen pääomaan on ohjattu vain alle 1 prosentti Suomen kehitysyhteistyövaroista, noin 150 miljoonaa euroa 34 vuoden aikana. Kaikki tämä raha on tallella Finnfundin taseessa tuottojen kera. Eikö nyt olisi syytä ehdottomasti lisätä Finnfundin pääomitusta ja antaa valtiontakaus Finnfundin lainoille, kuten annetaan Finnverankin lainoille? Niin tämä erinomainen työkalu kehitysyhteistyössä pääsisi toimimaan vieläkin vahvemmin.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme aikaa, jolloin humanitaarisia kriisejä on poikkeuksellisen paljon samaan aikaan, vakavan luokan kriisejä, katsotaan vain Syyriaa, Irakia, Keski-Afrikan tasavaltaa, Etelä-Sudania tai nyt sitten nousevaa humanitääristä kriisiä Ukrainassa, jossa YK:n arvion mukaan ehkä 5 miljoonaa ihmistä kärsii tätä talvea ilman suojaa ja lämpöä. Tietenkin kun se tieto on tässä tullut, että mahdollisesti supistuksia tulisi jopa humanitaariseen apuun, niin olisin vielä kysynyt, miten rahat ovat nyt riittäneet ja miten tämä vaikuttaa jatkossa.

Olisin nostanut toisen ison teeman esille, ja se on ensi vuonna päätettävät Post 2015 -tavoitteet, joista, ministeri Paatero, vedätte tätä valmistelua. On varmasti niin, että sen Post 2015 -prosessin yhteydessä tulee myöskin rahoitusratkaisuja tai rahoitustarpeita. Miten näihin tällä hetkellä varaudutaan, ja miten tässä tulevassa budjetissa nämä teemat näkyvät?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnöt viime vuosilta toivottavasti luetaan ulkoministereiden toimesta vähän tarkemmin. Kahdessa vuodessa on räjähtänyt 435 miljoonaan euroon tämä siirtomääräraha, ja siinä yhteydessä, kiitos ministeri Haaviston aloittaman avoimen keskustelun, myönnettiin, että määrärahojen suunnittelu ja hallinta eivät ole olleet kunnossa. Tämä siirtomäärärahan suuruus on, mukaan luettuna ulkoasiainhallinnon omat toimintamenot, joissa on vajausta, ollut todella mittava. Tältä osin nyt kehitysyhteistyötä tukevia rakenteita osin lähetystöpuolella ja — nimenomaan mistä myös ulkoministeriön pitäisi joskus kantaa huolta — sisäministeriön voimavaroja siviilikriisinhallinnan koulutuksessa, etulinjan toimijoiden varmistamisessa muun muassa tässä aktivoidaan.

Sitten toinen asia, mistä on vakavasti sanottava: meidän on varmistettava valvonnalla, että kehitysyhteistyöhön lisätään yleistä luottamusta ja kansalaisten kehitysyhteistyötä kohtaan osoittama hyväksyntä vahvistuu juuri sillä ministeri Haaviston käynnistämällä avoimella tavalla, että käydään nämä toiminnot läpi ja tehostetaan ja luodaan (Puhemies koputtaa) luottamusta ja iskukykyä näihin palveluihin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että me huomioimme myös niitä maita, joissa on paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Itse olen kannattanut lämpimästi kirkon ulkomaanavun harjoittamaa kehitysapua, jonne voi kuka tahansa lahjoittaa rahaa sitä varten, että se raha ohjataan koulutukseen, ammattikoulutukseen, työkaluihin, kotieläimiin, puun taimiin jne., että tuetaan siellä ruohonjuuritasolla ihmisten omaa selviytymistä. Olenkin paljon pohtinut Afrikan tilannetta. Siellä olisi ihanteelliset olosuhteet maatalouden harjoittamiseen ja elintarvikkeiden vientiin. On aivan käsittämätöntä, kuinka sinne sitten he joutuvat tuomaan elintarvikkeita. Toivoisin, että nämä kehitysapumäärärahat ohjattaisiin mahdollisimman pitkälle sellaiseen toimintaan, että ihmiset oppisivat pärjäämään omillaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoministeriö teki ihan ansiokkaan arvion tästä kehitysavun vaikuttavuudesta. Itse asiassa mielestäni siinä tärkeintä oli johdonmukaisuus, joka tarkoittaa sitä, että nämä eri politiikan alat tukisivat toisiaan. Eli kun yhdessä kädellä annamme kehitysapua, niin toisella kädellä sitten kauppapolitiikan kautta ei saisi tapahtua esimerkiksi elintarvikkeiden dumppausta Afrikkaan, johon ilmeisesti edustaja Ruohonen-Lerner tuossa viittasi.

Mutta olisin kysynyt tästä vaikeissa tilanteissa annettavasta kehitysavusta. Nyt esimerkiksi Afganistanin tukemisessa kehitysavun osuus nousee merkittäväksi, kun siihen on suunniteltu 30 miljoonaa euroa vuosittain edelleen jatkossa. Tilanne siellä on hyvin haastava, samoin myös esimerkiksi Afrikassa ja Syyrian osalta. Millä tavalla ministeri näkee, että siviilikriisinhallinta ja ehkä myös kriisinhallinta tukee tätä kehitysavun perillemenoa, ja mitä erityisiä suunnitelmia esimerkiksi Afganistanin osalta on (Puhemies koputtaa) tämän kehitysavun vaikuttavuuden osalta?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri Paatero, suorasta puheesta kehitysyhteistyömäärärahojen säästöistä. Olen itse surullinen siitä, että valtiovarainvaliokunta on ehdottanut lisäsäästöjä nimenomaan kehitysyhteistyömäärärahoista. Toivon todellakin, että humanitäärisestä avusta ei jouduta säästämään tai että näitä hankkeita ei jouduta keskeyttämään.

Värderade talman! Det är viktigt att Finland håller fast vid löftet som vi har gett om att reservera 0,7 procent av vår bnp i u-landssamarbete. Behovet av hjälp ute i världen minskar inte, det ökar. De facto har läget inte blivit bättre i de allra fattigaste länderna i världen och vi vet att det råder humanitära kriser på många, många håll. I slutet av nästa år ordnas den stora klimatkonferensen i Paris och i samband med det försöker man också få ihop pengar för en grön klimatfond. Kommer Finland att kunna leva upp till sitt löfte om att delta aktivt i den här fonden, och på det viset bidra till att hjälpa de fattigaste länderna i klimatproblematiken?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tosiaan ottanut 3 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöstä ja laittanut sitä siviilikriisinhallintaan ja ulkoministeriön edustautumiseen. Mutta ensin pitää muistaa se, että myöskin hallitus itse on säästänyt kehitysyhteistyövaroista. Sen lisäksi kehitysyhteistyövarat ovat kaiken kaikkiaan yli 1 miljardi euroa budjetissa tällä hetkellä.

Kuten edustaja Rajamäki sanoi, siirtomäärärahat ovat vuodesta 2012 vuoteen 2014 kasvaneet 274 miljoonasta 435 miljoonaan, mikä osoittaa sen, että ei ole kyetty käyttämään niitä kehitysyhteistyörahoja, joita on kaiken kaikkiaan käytettävissä. Valiokunta kohdisti sen summan maakohtaiseen kehitysyhteistyöhön, jossa summa on 230 miljoonaa euroa, ja se otettiin siitä pois. Mutta humanitäärisen kehitysyhteistyön määrä on 75 miljoonaa euroa, siihen budjetissa ei ollut koskettu yhdelläkään eurolla. Eli humanitäärisistä hankkeista ei ole otettu mitään pois (Pertti Salolainen: Juuri niin!) vaan maakohtaisesta yhteistyöstä, ja tämä on tärkeää havaita, kun ajatellaan valtiovarainvaliokunnan päätöksentekoa. (Pertti Salolainen: Tärkeä pointti!)

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin valitettava tämä keskustelu, joka tästä kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksesta on syntynyt, sillä siitä syntyy mielikuva todellakin siitä, että Suomi on nyt ottamassa uutta asentoa tässä asiassa. Erityisesti kiinnitän huomiota valiokunnan lausumaan tällä kohtaa: "Valiokunta toteaa, että varojen käytön tuloksellisuutta voidaan parantaa keskittämällä toimintoja ja vähentämällä yhteistyökumppaneita." Tällä alueella kuitenkin toimii erittäin paljon kansalaisjärjestöjä, pieniäkin, lähetysjärjestöjä, Kirkon Ulkomaanapu ja niin poispäin. Näillä saattaa olla taloudellisesti, itse kullakin järjestöllä, järjestökohtaisesti, kohtuullisen pienet budjetit, mutta paitsi että niillä on merkitystä siellä kohdemaassa, niillä on erittäin suuri merkitys myös täällä Suomessa, kotimaassa — nimittäin omalla toiminnallaan ne lisäävät kansalaisten tietoisuutta tästä alueesta, mikä on nykyaikana erittäin tärkeää. Viittaan tässä aiemmin edustaja Haaviston käyttämään puheenvuoroon, jossa tämä sektorin tärkeys minusta hienosti tuli esiin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen erittäin iloinen siitä, että ministeri Paatero nosti esille tämän valitettavan tilanteen, että kehitysyhteistyövaroista nyt leikataan. Nimittäin pelkään, että jatkossakin on helpompi lähteä leikkaamaan nimenomaan kehitysyhteistyövaroista milloin minkin ongelman tultua eteen. Itse tuolla valiokunnassa kyllä nostin tämän valitettavan asian esille enkä kannattanut sitä, vaikka en tietysti mitään vastalausetta jättänytkään tästä asiasta. Mutta minusta tämä on huolestuttava asia. Tämä on senkin takia huolestuttava asia, että oda-kriteerejä ylipäätään nyt kansainvälisesti aletaan miettiä ja pohtia. Minun mielestäni siinäkin pitäisi olla erittäin tarkkana, että kaikkia mahdollisia tarpeita ei jatkossa oteta ihan siitä perinteisestä kehitysyhteistyöstä, joka kuitenkin on köyhyyden poistamista ja sitä hyvin olennaista työtä.

Kyllä Rundgrenin kanssa olen samaa mieltä siitä, että monet pienet järjestöt pienillä rahoilla tekevät erittäin vaikuttavaa työtä, ja haluaisin muistuttaa vielä kollegoita, että evaluointiosasto on tehnyt UM:ssä kyllä erinomaista työtä, niin että kannattaisi katsoa sitä, kuinka vaikuttavaa meidän kehitysyhteistyömme on. Sitä (Puhemies: Aika!) on kehitetty, ja se on tänä päivänä erittäin vaikuttavaa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysapurahojen käytössä ja niistä keskustelussa tärkein asia ennen kaikkea on se läpinäkyvyys ja luotettavuus. Ja mikäli meillä joskus keskusteluja käydään eduskunnassa esimerkiksi siitä, että Afganistanissa on näitten kehitysapujen väärinkäyttöä, niin se ei ainakaan lisää sen kehitysaputyön uskottavuutta. Kehitysavussahan on monia eri momentteja, minne se raha käytetään, kuten esimerkiksi ilmastorahoituksen osuus on lähes 90 miljoonaa euroa, ja siellä on monia muitakin, kriisinhallintatehtäviä, mihin rahaa laitetaan.

Yksi tärkeä kohta siellä kuitenkin suomalaisen veronmaksajan näkökannalta ovat Kepan alla olevat kehitysapujärjestöt, jotka ovat yleensä suomalaisia toimijoita ja suomalaisia henkilöitä. Heidän saamansa reilu 100 miljoonaa euroa on erittäin tärkeä, sillä se jos mikä lisää suomalaisten uskottavuutta maailmalla ja hyväntahtoisuutta. Kysynkin ministeriltä: kun kehitysapurahoja leikataan, niin pystyttekö turvaamaan nämä suomalaisten kehitysapujärjestöjen rahoituksen osuudet? Se on se raha, mikä (Puhemies: Aika!) mielestäni on tärkeintä.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähetystöjen verkon ylläpitäminen on Suomelle tärkeää, ja tärkeää on myös se, miten tuota verkkoa ja toimijoita käytetään hyväksi niiden edustaessa meitä. Mutta en pidä suotavana sitä, että asetamme vastakkain edustustojen työn ja kehitysavun, mikä tässä on minun mielestäni tapahtunut, ja siinä mielessä on hyvin surullista tämä vähennys kehitysapurahasta.

Perussuomalaisten ajatus kansalaisten lahjoituksella tehtävästä kehitysavusta ei ole millään tavalla pitkäjänteistä työtä, ja kun ministeri taisi Ykkösaamun lähetyksessä tämän todetakin, niin toivon, että kerrotte vielä uudestaan näkemyksenne tästä, nimittäin se on ihan oikea.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun turvataan Suomen lähetystöverkkoa, niin se on pakko tehdä talouden, palveluiden ja kaikkien näiden kanssa. Kun se ei muuten onnistunut, niin rahoitus tehtiin tätä kautta, ja minun mielestäni valtiovarainvaliokunta teki aivan oikein. Siellä ovat erittäin kokeneet kansanedustajat Kimmo Sasi ja Kari Rajamäki. Kyllä he tietävät, mitä tässä tehdään.

Sitten kehitysavun yleinen taso. Perussuomalaisten kimpussa ollaan tässä koko ajan, hyvä niin, se kuuluu demokratiaan, mutta täällä pidetään näitä kosteasilmäisiä puheita ja kuitenkin Suomi leikkaa kehitysapuaan hallituksen budjetin päätöksellä. Mitä ihmeen hurskastelua tämä tämmöinen on? Edustaja Uotilakin esittää 53 miljoonaa lisää, ei tosin hallituspuolueen edustajana esittänyt, mutta nyt esittää lisää. (Kari Uotilan välihuuto — Christina Gestrinin välihuuto) Tämä on se leikkaus, mitä hallitus tekee, esimerkiksi edustaja Gestrin ja kumppanit, ja täällä pidetään puheita, jotka ovat toisenlaisia.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kokoomuksen konkarisiiven edustajat Salolainen ja Sasi jo moittivat ministeri Paateroa siitä, että kun 3 miljoonalla valtiovarainvaliokunnassa kehitysyhteistyömäärärahoja pienennettiin, niin te julkisuudessa totesitte, että tämä vaarantaa muun muassa ebolan torjuntaan annettavan taloudellisen avun.

Ministeri Paatero, olette aloittanut hienosti ministerinä, mutta tässä asiassa kyllä iskitte kirveenne kiveen. Kun kehitysyhteistyömäärärahat ovat yli 1 000 miljoonaa euroa ja kun tämä säästö kohdennettiin siten kuin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi edellä mainitsi, niin kyllä ebola-kortin heiluttaminen tässä tilanteessa oli teiltä virhe. Toivon, että unohdatte nämä ajatukset ja teette vastaavan säästön jonnekin aivan muualle kuin ebola-rahoihin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Saanko puhua paikaltani?

Kiitoksia, herra puhemies! — En sinänsä katso itselläni olevan mitään perusteltua syytä, ehkä tämä äskeinen debatti pois lukien, kyseenalaistaa ministeri Paateron toimintalinjaa, mutta sen sijaan totean, että kehitysyhteistyöpolitiikka Suomessa jäntevästi katsottuna on kärsinyt siitä, että meillä vaihtuvat ministerit liian nopeaan tahtiin. Tämä on vaikea ja monimutkainen kenttä myöskin, ja on surku, että meillä juuri kun voidaan nähdä, että ministeri alkaa olla asioitten kanssa sinut, niin ei muuta kuin kaveri vaihtoon, kuka kulloinkin sitten on tässä tapauksessa ollutkaan kehitysyhteistyöministereistä kyseessä.

Toissijaiseksi tämän johdosta Suomessa, se on kuitenkin ollut nähtävissä, on jäänyt se seikka, miten Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaa uudistetaan ja kehitetään. Me olemme nyt vanhan kertauksessa näitten linjaustemme ja oppiemme kanssa, kun ympäröivässä maailmassa tapahtuu kuitenkin muutoksia, joihin Suomen pitäisi jopa proaktiivisesti kyetä vaikuttamaan. Sen vuoksi toivon, että kehitysyhteistyöministeri ei nyt olisi sellainen hännänhuippu hallituksen paikkajaossa, joka vaihtuu aina vähän sattumanvaraisesti ja liian lyhyitten pyrähdysten merkeissä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyö on tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa, ja se on yksi keskeisimmistä osista meidän globaalia vastuutamme. Olen itse pahoillani siitä, että valtiovarainvaliokunta esittää jo valmiiksi leikattuja kehitysyhteistyövaroja vielä edelleen pienennettäväksi, ja onneksi meillä on tässä salissa mahdollisuus äänestää ja paikata tuo tilanne sillä tavalla, että palautamme tämän 3 miljoonaa euroa maakohtaiseen kehitysyhteistyöhön, jossa se on tarpeen, jossa se on vaikuttavaa ja jossa se on hyvin suunnitellusti käytettyä rahaa.

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministereiltä sitä, että kun nyt juuri päättyneessä Liman ilmastokokouksessa yksi näistä suurimmista pullonkauloista ja kompastuskivistä neuvotteluissa oli kysymys teollisuusmaiden historiallisesta vastuusta ja ilmastotoimien rahoituksesta, niin millä tavalla Suomi on nyt valmistautunut siihen, että me omalta osaltamme yhdessä Euroopan unionin kanssa voimme Pariisin kokoukseen mennä sillä tavalla, että myös nämä rahoituskysymykset saadaan ratkaistua.

Kehitysministeri  Sirpa  Paatero

Arvoisa puhemies! Kiitoksia monista hyvistä kysymyksistä ja kommenteista. Jos aloitetaan purkaminen.

Meillä on monia välineitä, niin ulkoministeriön sisällä kuin kansalaisjärjestöjen keräykset, yritysten tekemät ja monta muuta, ja niitä kehitetään yhä edelleen. Meillä yrityksien puolelle Finnfund on hyvä väline, ja tällä hallituskaudella ollaan 10 miljoonaa joka vuosi lisätty sinne volyymia, jotta se hieno toiminta saa jatkoa. Sen lisäksi meillä on tämä Finnpartnership, ja sitten toisaalta me juuri lanseerasimme uuden, Tekesin kanssa yhteisen BEAM-ohjelman, johon tuli siis 12,5 miljoonaa molemmilta, Tekesin ja ulkoministeriön osalta, innovaatioitten eteenpäin viemiseen ja paikallisten suomalaisten ja kehitysyhteistyömaissa olevien yritysten yhteistoimintaan. Nämä ovat niitä elementtejä, ja kyllä täytyy myöntää, että sitä keskustelua käydään niin maailmanlaajuisesti kun täällä Suomessa, mitenkä yritykset voivat olla paremmin mukana.

Väärinkäytöksistä: ne kaikki, mitkä on selvitetty — kaikki mitkä ovat tulleet tutkintaan, on selvitetty — niitä on promilleja. Pari promillea on sellaisia kohteita, joista on oikeasti nähty, että raha ei ole mennyt paikkaan, johon se oli tarkoitettu. Niissäkin tapauksissa perinnät ovat onnistuneet lähes sataprosenttisesti, jotenka semmoinen legenda, että kehitysyhteistyöllä rahoitetaan jonkun palatseja ja linnoja jossain päin maailmaa, ei pidä paikkaansa, (Mika Niikko: Kuinka se tiedetään?) ja sen takia sitä ei pidä levittää. Tätä tarkastellaan ja valvotaan kaiken aikaa.

Kysymykseen humanitäärisistä rahoista: me olemme tällä vuodella muistaakseni elokuun loppuun käyttäneet kaikki ne rahat, jotka oli humanitääriseen apuun lahjoitettu tai tarkoitettu, lähtökohtaisesti. Ja tähän 3 miljoonaan, siihen, mitä sanoin lauantaiaamun Aamu-tv:ssä, jos nyt siihen tarvitsee hirveästi palata: minulla ei ollut siinä kohtaa edes käytössä tätä mietintöä vaan huhu siitä, että jostain kehitystyöstä otetaan 3 miljoonaa — jota ei ollut tullut valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajistolta tai jäseniltä minulle. Olin sen tiedon varassa, ja sen takia myöskin puhuin sen tiedon varassa.

Sitten näihin yhteisiin asioihin. Post 2015 -kehitysyhteistyörahoitusmallit, jotka ovat Addis Abebassa ensi kesän kokouksessa, ja toisaalta Pariisin ilmastokokous linkittyvät kaikki toisiinsa niin, että me valmistelemme niitä rinta rinnan, ja tämä liittyen vielä siihen, että maanantaina ja tiistaina tällä viikolla oli OECD:ssä oda-kriteereitä käsittelevä kokous, elikkä yritetään vielä saada se siihen neljänneksi palaksi ja miettiä, mitenkä sitten näissä ei torpata toisilla päätöksillä toisia, vaan saadaan ne menemään jatkoon. Meillä on nyt kansalaiskeskustelu sitten järjestöjen ja muiden kanssa, itse asiassa juuri tänään alkamassa, Post 2015 -tavoitteista, kun pääsihteerin raportti saatiin tuossa edellisellä viikolla käsittelyyn.

Afganistanin osalta siviilikriisinhallinta on välttämätöntä, jotta kehitysyhteistyö menee perille, ja näin on myöskin kehitysyhteistyörahoja nyt jo jonkun verran laitettu sinne kriisinhallinnan puolelle siitä syystä, että saadaan tämä kehitysyhteistyö sitten turvallisesti myöskin hoidettua. Ja se tuntuu olevan se tarve myöskin tuleville vuosille.

Pienet ja isot toimijat: täällä kysyjän kanssa olen täysin samaa mieltä, että en halua missään tapauksessa maailmaa, jossa meillä on vain muutamia isoja järjestöjä, joiden kanssa tehdään yhteistyötä Suomen ja ulkoministeriön kanssa, vaan arvokasta toimintaa on monilla kansalaisjärjestöillä ihan siellä ruohonjuuritasolla, vaikka ne eivät ole monien miljoonien ja monien satojen toimijoiden järjestöjä. Tästä haluan pitää kiinni ja toivon, että myöskin tämä eduskunta sen ymmärtää.

Sitten esitys perussuomalaisten mallista. Olen todennut sen aikaisemminkin: se ei paljon valtiontaloutta auta, jos se sama raha annetaan sitten verovähennyksinä ihmisille lahjoitusten kautta. Ja toisaalta, millä voidaan turvata pitkäjänteinen työ, jos meillä ei ole minkäänlaista tietoa rahoituksen saamisesta kuin juuri sille muutamalle kuukaudelle? Tästä syystä. — Kiitoksia.

Seppo  Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoministeri Tuomioja aloitti katsauksensa puhumalla turvallisuudesta, myös laajassa mielessä. Turvallisuus on sitä vankemmalla pohjalla myös Suomessa, mitä laajempi yhteisymmärrys erilaisten poliittistenkin ryhmien ja kansalaisten keskuudessa vallitsee turvallisuuspolitiikan päälinjasta. Sen mukaanhan Suomessa on yritetty elää ja aika hyvin onnistuttukin. Viimeisimpiä esimerkkejä tästä on edustaja Kanervan johtama selvitysryhmä, joka päätyi yksimieliseen esitykseen, kutakuinkin, puolustuksemme tulevaisuuden näköaloista. Ehdotuksineen kaikkineen se oli hyvä saavutus.

Jos ulkopuolinen tarkkailisi viime päivien Suomessa käytyä keskustelua tästä näkövinkkelistä, niin ulkopuolinen tarkkailija tulisi sellaiseen tulokseen, että konsensusajattelu ulkopolitiikassa on rakoilemassa, tai ainakin kysyisi sitä, onko rakoilemassa, ja hän kysyisi, mitä erilaiset vyöhykkeet nyt oikein tarkoittavat Suomen ulkopolitiikassa eksaktisti otettuna.

Herra ulkoministeri, te olette vastuussa ulkopolitiikasta hallituksessa: onko teidän mielestänne ulkopoliittinen konsensus Suomessa rakoilemassa? Näettekö sellaisia merkkejä viime aikoina käydyssä keskustelussa (Puhemies koputtaa) vakavassa mielessä?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suurlähetystöjen resursointi on turvattava, sanoi ulkoministeri Tuomioja esittelypuheenvuorossaan, ja hyvä niin. Lähetystöverkkoa on supistettu varmaan liikaakin, mutta mikä on Kabulin lähetystömme tilanne? Sen lakkauttaminen voi olla edessä lähitulevaisuudessa, tahdomme sitä tai emme.

Varsinaisena kysymyksenä esittäisin seuraavaa, nimittäin Kabuliin ja vastaaviin kriisikohteisiin liittyen: Miksi Suomen valtio ei juurikaan hyödynnä, käsitykseni mukaan, lähetystöjen turvatehtävissä omia kokeneita ammattisotilaitamme, esimerkiksi Utissa erikoisjääkäreinä palvelleita, vaan palkkaa todella suurilla summilla kaiken maailman onnensotureita esimerkiksi juuri Kabulin lähetystöömme? Eikö tämä olisi oiva säästökohde, ja raha pysyisi suomalaisilla?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Suomessa on korkeaa osaamista puolustusteollisuudessa: Patria, Sako ja monta muuta. Tällainen korkea osaaminen omassa maassa on arvokasta nyt ja tulevaisuudessa. Sako on yritys, joka on kasvanut läpi taantuman, palkkaa koko ajan lisää väkeä ja on vahva vientiyritys. Vientiluvat ovat nyt kuitenkin ongelma tälle yritykselle. EU:ssa ei näytä olevan yhteneviä pelisääntöjä: Italia ja Saksa antavat vientilupia, mutta Suomi ei anna vientilupia. Ja näyttää siltä, että Italia ja Saksa vievät ja pian Sako vie tuotantonsa pois Suomesta.

Kysyisin teiltä, arvoisa ulkomaankauppaministeri Toivakka: onko meillä varaa menettää tämäntyyppisiä ulkomaankauppaan keskittyneitä korkean osaamisen yrityksiä?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähetystöjen tilanteesta on keskusteltu useampana vuotena ja lähetystöjä on lakkautettu. Samassa yhteydessä on puhuttu myös siitä, voisivatko esimerkiksi Pohjoismaat tehdä yhä enemmän yhteistyötä lähetystöjen näkökulmasta, ja on puhuttu myös siitä, että sitä kautta olisi mahdollista saada säästöjä ja synergiaetua toistemme kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kuinka realistinen on ajatus siitä, että Pohjoismaissa voisi olla yhteisiä lähetystöjä sillä tavalla, että se toisi todella tehokkuutta ja taloudellista näkökulmaa tähän tilanteeseen?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähetystöistä, edustustoista on puhuttu paljon, ja on todella surullista ja lyhytnäköistä, että edustustoja on niin paljon jouduttu viime vuosina lakkauttamaan. Edustustoverkosto on keskeinen paitsi edistettäessä Suomen taloudellis-kaupallisia intressejä, mutta edustustoilla voisi olla myös entistä suurempi rooli mahdollisesti Suomen nostamisessa houkuttelevammaksi matkailumaaksi.

Matkailuhan on nopeasti kasvava globaali ala, ja Suomella olisi tällä saralla hyvinkin paljon potentiaalia. Kotimainen matkailu kuitenkin kamppailee tällä hetkellä erittäin suurissa vaikeuksissa. Suomessa matkailun markkinointiin käytetään vähiten rahaa verrattuna esimerkiksi juuri äskenkin mainittuihin muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi aasialaisissa matkailijoissa olisi oikein kohdennetulla markkinoinnilla huomattavaa kasvupotentiaalia.

Paljon muutakin kehitettävää toki tällä matkailusaralla on, mutta markkinointi on yksi asia, ja kysyisinkin ministereiltä: voisiko lähetystöillä olla tässä asiassa suurempi rooli jatkossa?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteistyön tiivistäminen varmasti niin lähetystöverkosta kuin muutenkin Pohjoismaiden kesken on lähitulevaisuudessa ihan realismia ja myöskin tärkeää. Eilisessä keskustelussa puolustusministeri Carl Haglund liputti voimakkaasti Suomi—Ruotsi-yhteistyön puolesta ja yhteistyön tiivistämisen ja jopa selvityksen tekemisen puolesta puolustusyhteistyöhön liittyen. Tietysti joissain keskusteluissa on puhuttu jopa puolustusliitosta. Kysyn teiltä, arvoisa ulkoministeri: minkälaista keskustelua ulkoministerit käyvät tällä hetkellä Suomen ja Ruotsin kesken tästä yhteistyön tiivistämisestä ja mahdollisesta selvityksestä, ja kannatatteko te tiivistyvää puolustusyhteistyötä tai jopa puolustusliittoa Ruotsin kanssa?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka kansainvälinen tilanne on kiristynyt ja Suomi on mukana pakotenokittelussa, siitä huolimatta pitäisi katsoa eteenpäin tulevaisuuteen.

Minkälaisena te näette mahdollisuudet vahvistaa itärajan rajanylityspaikkojen fasiliteetteja, kun aina ei ole kyse edes rahasta? Konkreettinen esimerkki: Sallan kansainväliselle rajanylityspaikalle pitäisi perustaa eläinten ja elintarvikkeitten tarkastuspiste. Suomen puolella valmiudet ovat siihen jo olemassa, mutta onko teillä kykyä tai halua auttaa siinä, että venäläinen osapuoli, vastuuorganisaatio, saataisiin kiinnostumaan tästä asiasta? Se avaisi erinomaisia tulevaisuuden näköaloja esimerkiksi suomalaiselle elintarviketuotannolle.

Jani  Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta nostaa lausunnossa esille taloussuhteiden vahvistamisen erityisesti kehittyvillä markkinoilla, ja tässä yhteydessä nostetaan esille Team Finland. Niin kuin ministerikin mainitsi, se on hieno työkalu, joka on kehitysvaiheessa ja josta on tullut paljon hyvää palautetta mutta varmasti myös sitä negatiivista palautetta tai kehittämisideoita, miten tätä työkalua voidaan tulevaisuudessa vahvistaa, ja sitä kautta tietysti tämä resursointi myös tulevaisuudessa on tärkeää.

Yksi kehittämisen osa-alue, minkä itse näkisin tärkeänä, olisi tämmöinen yritysvastuu. Suomalaisille yrityksille, jotka lähtevät sinne kehittyville markkinoille, enemmän tietotaitoa ja osaamista, neuvoa ja tukea siinä, miten voidaan kunnioittaa jokaisen maan työntekijöitä, ihmisoikeuskoulutusta. Isoja ongelmia meillä on esimerkiksi lapsityövoimassa, työntekijöiden oikeudessa järjestäytyä, työaikalainsäädännössä. Yritykset ovat aika viidakossa näiden kysymysten kanssa. Esimerkiksi kansalaisjärjestöillä olisi paljon osaamista, tutkimustietoa, asiantuntijuutta, mutta he taas tarvitsisivat jonkun resurssin, millä he pystyisivät kohtaamaan yritykset tämän osaamisen kanssa. Kysyisin arvon ministeriltä: miten näette tämäntyyppisen kehityssuunnan Team Finlandin kohdalla?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Det har funnits många bekymmer kring ratificeringen av Istanbulkonventionen, främst att det inte finns tillräckligt med skyddshem och inte heller pengar i budgetförslaget. På en direkt fråga av ledamot Filatov här i budgetdebatten lovade finansminister Rinne att det ska anslås medel, men fortfarande kvarstår frågan om medling vid våld i nära relationer. FN-organet Cedaw är starkt kritiskt till Finlands användning av medling, som det inte uppfattar som frivillig och kräver en avrapportering nu inom två år, tidigare inom fyra år, och det anser inte att Istanbulkonventionen kan ratificeras innan Finland får slut på denna form av medling. Jag skulle vilja fråga utrikesministern: Vad är avsikten att svara Cedaw och kan Istanbulkonventionen ratificeras trots att Finland och Cedaw inte är överens på denna punkt?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Lähetystöjen turvallisuus on koko ajan kalliimmaksi käyvä kustannuserä edustustoverkoston ylläpitämisessä. Tietysti voidaan kysyä, voidaanko löytää joitain kustannustehokkaampia tapoja hoitaa tätä, mutta se, että siihen käytettäisiin suomalaisia sotilaita, vaatisi kyllä sitten ainakin lainsäädäntöpohjalta ihan toisenlaisen periaatepäätöksen siitä, koska suomalaisten sotilaiden käyttäminen missä tahansa turvallisuustehtävissä ulkomailla on kriisinhallintaa, ja tämmöinen vartiointitehtävä ei ole normaalia kriisinhallintaa kylläkään, jotenka tämä kysymys vaatii sitten ihan toisenlaista pohdintaa.

Sitten edustaja Heinoselle toteaisin, kun hän ilmeisestikin mahdollisesti tarkoittaa Sakon vientihakemuksia koskien Turkmenistania, että se on Keski-Aasiassa kaikissa arvioissa, siis EU:n poliittisissa arvioissa ja ihmisoikeusjärjestöjen arvioissa, todettu ihmisoikeustilanteen vuoksi kaikista ongelmallisimmaksi maaksi. Ehkä edustajalla on vanhentuneita tietoja, koska asiasta on käyty myöskin marraskuussa asian-omaisessa EU-työryhmässä keskustelu, jonka jälkeen Saksa ja britit ovat erillisillä päätöksillä evänneet nimenomaan saman kansainvälisen konsernin tekemät vientihakemukset juuri tämän ihmisoikeustilanteen vuoksi. Jos sitten vielä voi olla joku maa, joka tätä harkitsee, sitä en tiedä.

Toivon, että näin ei olisi, mutta en myöskään halua jakaa sellaista moraalia, joka ikään kuin tarkoittaisi sitä, että kun ajat synkällä syyssäällä jossain hyvin vaarallisessa, epämääräisessä paikassa ja näet siellä liftaavan tytön ja ajattelet, että tuo tyttö on kyllä hyvin vaarassa, että joku voi hänet vielä tässä raiskata, niin sitten ajattelet, että tämän yhtä hyvin voin itsekin tehdä, jos hänelle joka tapauksessa käy tällä lailla. Minusta moraali ja nämä ihmisoikeuskysymykset ovat sellaisia, jotka eivät ole riippuvaisia siitä, onko meillä muita, jotka eivät tahdo näitä samalla lailla kunnioittaa.

Sitten edustaja Väätäisen kysymykseen pohjoismaisesta yhteistyöstä. Tätähän olemme jo pitkään tehneet, ja meillä on tästä muutamia ihan konkreettisia tuloksiakin. Toimimme eräissä paikoissa yhteisissä kiinteistöissä ja käytämme yhteisiä oheispalveluja, ja meillä on myöskin lähetystöjä, joissa on toisesta Pohjoismaasta virkamies, ja vaihdamme raportointia. Kaikki tämä on ollut jo pitkään työn alla, ja sillä on vahva poliittinen tuki. Mutta jotta siitä saataisiin tuloksia enemmän irti, se vaatii kyllä myös pitkäjänteistä suunnittelutoimintaa sillä tavoin, että asianomaiset hallinnot viisivuotissuunnitelmiensa osalta käyvät yhteistyössä niitä lävitse, koska silloin vasta voidaan identifioida riittävän ajoissa, miten esimerkiksi kiinteistön vuokrasopimuksen umpeutuessa voidaan jotain uutta yhteisratkaisua etsiä. Tätä työtä tehdään, ja kyllä se on jo tuottanut tuloksiakin.

Sitten Suomen ja Ruotsin yhteistyöstä. Tämänhän me olemme käynnistäneet jo ulko- ja puolustusministereiden säännöllisillä tapaamisilla, yhteisillä tapaamisilla Suomen ja Ruotsin kesken jo vuosia sitten, ja edustaja Kääriäinen on ollut myöskin jo silloisena puolustusministerinä tällaisessa yhteistyössä ja yhteydenpidossa mukana. Tämä on koko ajan edennyt, ja sillä on erittäin laaja tuki. Ja tämä selvitys, johon viitattiin puheenvuorossa, on valmistelussa, ja tarkoitus on, että se Ruotsissa pidettävässä vuosittaisessa Sälen-kokouksessa tammikuussa myöskin julkistettaisiin. Siihen kokoukseen osallistuvat sekä ulko- että puolustusministerit, elikkä tämä yhteistyö on erittäin vankalla ja laajalla pohjalla, mutta se on myöskin hyvin käytännönläheistä: harjoituksia, koulutusta, valvontatehtäviä, kriisinhallintaa, tulevaisuudessa entistä enemmän myöskin hankintoja. Sitten jos mennään sellaiseen tilanteeseen, että kalustoa hankitaan yhteiskäyttöön, niin tietysti täytyy olla joitain sopimuksia siitä, mitenkä eri tilanteissa näitä sitten myöskin käytetään, ja tätä kautta voidaan edetä pidemmälle.

Mutta lähtökohtana ei ole se, että me teemme työtä, joka tähtäisi puolustusliittoon. Sanoisin paremminkin näin päin, että jos tämä aikanaan johtaa siihen, että puolustusliitto voi tulla ajankohtaiseksi, en tietenkään sulje sitä pois, mutta jotta tästä yhteistyöstä kustannustehokkuuden ja muiden kannalta saadaan mahdollisimman hyvä tulos, niin siihen kannattaa lähteä tällaiselta käytännönläheiseltä pohjalta.

Rajanylityspaikoista: selvitetään mahdollisuuksia näitä laajentaa, mutta ne ovat sisäministeriön toimialaa. Meillä on kyllä tähän periaatteessa valmiuksia.

Kaikkien kansainvälisten sopimusten kohdalla, kun niitä tuodaan ratifioitavaksi, lainsäädännön toki pitää olla kunnossa. Sama koskee Istanbulin sopimusta. Tämä naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen ihmisoikeustilanteen oikeastaan suurin häpeäpilkku, ja sen vuoksi uskon kyllä, että ne ministeriöt, sosiaali- ja terveysministeri ja valtiovarainministeri, jotka tietävät tämän ongelman, hoitavat asian niin, että tämä sopimus voidaan hyvällä omallatunnolla, tietäen, että meillä on sitten sen toimeenpanoon asiat kunnossa, myöskin ratifioida.

Lopuksi vielä edustaja Kääriäisen kysymykseen. Hallituksen kannalta ei ole mitään syytä käydä tai käynnistää sellaista keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka toisi uusia jakolinjoja. Päinvastoin on arvostettava se tapa, millä mainitussa parlamentaarisessa työryhmässä, kuten sitä ennen eduskuntakäsittelyssä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon osalta, on ollut hyvin laaja yhteisymmärrys. Pidän tätä arvokkaana. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että poliittisessa keskustelussa totta kai voidaan sitten käyttää värikkäämpääkin kieltä ja myöskin haastaa puolueiden keskeisessä väittelyssä, mutta hallituksen kannalta me emme ole tätä rohkaisemassa.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! Kiitän kysymyksistä. Jos ihan alkuun aloitan yleisesti näistä vientinäkymistä, joihin tässä nyt ainakin viitattiin. Tämän vuoden osaltahan voidaan sanoa, jos puhutaan Suomen kokonaisviennistä, että me olemme noin nollatasossa. Ilahduttavaa on ehkä se, että syyskuun osalta nämä viimeisimmät vientitilastot näyttävät siltä, että vientimme sekä EU:hun että EU:n ulkopuolelle on reilusti plussalla — toinen plus 11 prosenttia, toinen plus 10 prosenttia. Eli nyt samanaikaisesti, kun vienti Venäjälle on vaikeuksissa, niin on kuitenkin positiivisia merkkejä näkyvissä nyt yksittäisten kuukausien osalta.

Jos aloitan tästä, kun edustaja Toivola kysyi näistä kehittyvistä markkinoista ja taloussuhteista ja viennin edistämisestä ylipäätänsä kehittyvillä markkinoilla. Tämä on hyvin tärkeä näkökulma, ja minun mielestäni entistä enemmän meidän pitäisi tehdä tätä kehityskauppayhteistyötä, katsoa näitä alueita molemmista näkökulmista niin, että aina kun ollaan kehittyvillä markkinoilla, esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeissa, niin katsottaisiin myös ne kaupalliset mahdollisuudet ja ne tavat luoda kaupallisia suhteita näiden maiden kanssa. Ja tästä on tullut ihan konkreettista palautettakin. Ehkä paras esimerkki oli Tansanian ministeri, jonka tapasin. Hän nimenomaan toivoi aktiivisempaa otetta suomalaisilta yrityksiltä mennä Tansanian markkinoille, koska sielläkin olisi valtavan paljon mahdollisuuksia. Me tarvitsisimme uudenlaisia tapoja nimenomaan siihen, miten me luomme yrityksiin ehkä sellaista rohkeutta ja saamme riittävästi tietoa siitä, miten päästään kauppaa tekemään ja ylipäätänsä luomaan taloudellisia suhteita kehittyvillä markkinoilla. Toki Team Finland -verkosto tässä auttaa, mutta tässä täytyy harkita varmasti muunkinlaisia yhteistyömuotoja.

Sitten edustaja Heinonen kysyi tästä yksittäisestä toimialasta, puolustusteknologiasta ja Sakosta suoraan minultakin. Minä oikeastaan sanoisin tässä vaiheessa, että tietenkin on Suomen etu, että kaikin tavoin edistetään myös puolustusteknologian vientiä, se on tärkeä asia sellaisenaan, mutta tällaiseen yksittäiseen tapaukseen en tässä yhteydessä pysty ottamaan kantaa. Mutta tietenkin vientilupien osalta neuvontaa annetaan ja tehdään hyvää yhteistyötä yritysten kanssa ulkoministeriössä.

Sitten edustaja Pelkonen kysyi tästä Suomeen suuntautuvasta matkailusta, kuvasta Suomesta matkailumaana. Tämä on varsinaisesti työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa olevia asioita, mutta siinä mielessä tärkeä osa Team Finland-työtä, että minun mielestäni nämä kaikki kulkevat käsi kädessä: viennin edistäminen, taloudelliset ulkosuhteet sekä Suomi-kuvan kirkastaminen kaiken kaikkiaan, ja tätä voidaan tehdä yhdessä samassa osoitteessa ja laajalla yhteistyöllä. Tämä nimenomaan on tämän Team Finland -verkoston tarkoitus kotimaassa, mutta erityisesti ulkomailla: vahvistaa Suomen maakuvaa ja sitä kautta matkailumaankuvaa. Näitä ei millään tavalla voi erottaa toisistaan, vaan tätä yhteistyötä pitäisi entistä enemmän tiivistää ja nähdä jokainen mahdollisuus, jokainen kontakti eri kohdemaassa aina mahdollisuutena myös lisätä matkailua. Minun mielestäni esimerkiksi vienninedistämismatkoilla nämä kulkevat aina käsi kädessä, ja näin kuuluu olla jatkossakin. — Kiitoksia.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä tuli esille tämä mahdollinen puolustusliitto Ruotsin kanssa. Minä toivon, että sellainen voitaisiin solmia, mutta minä en usko, että niin tulee tapahtumaan. Se johtuu siitä, että Ruotsi ei sitä halua vaan Ruotsi haluaa pelkästään yhteistyötä rauhanaikana. Sen vuoksi Suomen ei pidä satsata liian paljon toivoa tähän asiaan. Se on hyvä, että meillä on sitä yhteistyötä, mutta ei pidä uskoa siitä liikoja.

Mitä sitten tulee yleensä tähän turvallisuuspoliittiseen asetelmaan, niin kysyisin ministeriltä, missä vaiheessa on tällä hetkellä se laaja turvallisuuspoliittinen selvitys, jossa on tarkoitus katsoa näitä asioita hieman laajemmalti. Mikä on sen valmistelun tila ja aikataulu? Missä siinä mennään?

Viimeisenä näkökohtana keskustelu meidän lähetystöverkostamme. Sehän on erittäin paikallaan, se keskustelu. (Puhemies koputtaa) Me olemme ulkoasiainvaliokunnassa turhautuneet nyt kolme vuotta ennen tätä siitä, että siitä ei ole tullut mitään, ja se on hyvä, että nyt saatiin pää auki tällä tavalla. Toivotaan, että seuraavassa vaiheessa saadaan nämä määrärahat budjettiin ihan normaaliväylää. (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) Oli väärin sulkea Manilan suurlähetystö 100 miljoonan ihmisen maassa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti paikallaan, että tuosta edustaja Salolaisen viittaamasta selvityksestä käydään kunnon keskustelu, kun se aikanaan valmistuu, mutta pikaisempia toimenpiteitä vaatisi minun nähdäkseni tämä tuore keskustelu Suomen Venäjä-politiikasta. Siinä nyt lahjakkaasti ovat sekoittumassa puolueintressit ja valtakunnan intressit. Olisi tärkeätä, että näinkin vakavana aikana koetettaisiin pitää selvä ero siinä, mikä on Suomen ja Suomen hallituksen politiikka ja mitkä taas ehkä ovat tämmöisiä päivänpolitiikan puoluekohtaisia taistoja.

Tällaisen epätietoisuuden takia olisi hyvä, että Suomen idänpolitiikka tai Venäjän-politiikka tuotaisiin kootusti eduskunnan keskusteluun. Se voisi tapahtua ajankohtaiskeskustelun kautta tai pääministerin ilmoituksella. Minusta olisi hyvä esimerkiksi tuo tammikuun istuntojakso aloittaa tämänkaltaisella. Se pakottaisi myös hallitusryhmät ja eduskuntaryhmät laajemminkin miettimään, mikä on se olennainen linja ja miten Suomen pitää toimia.

Toisaalta kun tässä yhteydessä on esillä myös se, mikä on Suomen kansallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja EU:n (Puhemies koputtaa) yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisäinen suhde, niin tämäkin olisi hyvä selvityksen paikka.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomaista, edustaja Koskinen. Minä ymmärrän ja voin kernaasti antaa tunnustusta ulkoministerin vetämälle linjalle Suomen ulkopolitiikan asennosta ja asemasta. Minä arvaan niin, että ulkoministeri ei tulkitse pääministerin kommentteja, mutta eilen käytettiin hyvin merkittävä kansalaispuheenvuoro. Suomen suurimman puolueen puheenjohtaja Alexander Stubb käytti puheenvuoron, merkittävän linjapuheenvuoron, jossa hän ei kertaakaan maininnut nimeltä sanaa Venäjä mutta kylläkin sanoi kokoomuksen ja omasta puolestaan, että kokoomuksen mielestä Suomen jäsenyys Natossa vahvistaa maamme turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Kysymys liittyen tähän edustaja Koskisen avaamaan keskusteluun: miten ulkoministeri arvioi tämäntapaista kansalaiskeskustelua, mikä ratio tai asema sillä on keskustelussa Suomen ulkopoliittisesta linjasta?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan ensin siitä, mihinkä varapuheenjohtaja Salolainen oli tulossa, Manilan ja Filippiinien lähetystön lakkauttamiseen. Se on tyyppiesimerkki huonosta harkinnasta ja suoranaisesta päättömyydestä. Kustanne siellä oli 500 000—600 000 vuodessa, meidän vienti ja tuonti on 150 miljoonaa euroa, siellä on 100 miljoonaa ihmistä, se kasvaa nopeammin kuin mikään talous Aasiassa — ja sitten me annoimme 7 miljoonaa sinne katastrofiapua pois. Olisi paljon helpompi ollut hallinnoida sitä. Tämä oli yksi asia. Sitten, en lähde tähän vanhojen puolueiden ulkopoliittiseen nokitteluun. Johdollani ulkoasiainvaliokunnassa kaikki asiat on tehty yksimielisesti.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen Venäjän tilanteen kehitykseen olisin halunnut viedä keskustelua siihen, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Viime päivinä me olemme saaneet katsoa Venäjän talouden ongelmien kärjistymistä ja erityisesti ruplan kurssin romahdusmaista alenemista. Sillä on tietysti suora vaikutus ulkoasiainministeriön budjettiin viisumitoiminnan kautta ja meille tietenkin taloudellisia vaikutuksiakin. Mutta minä olisin ollut hyvin kiinnostunut kuulemaan ulkoministerin arvion siitä, näettekö, että tällä taloudellisella alamäellä voi olla Suomelle jotain laajempia poliittisia tai peräti turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia.

Toisekseen, olisin, puhemies, halunnut kommentoida tätä, kun valtiovarainvaliokunta kiinnittää edustustoverkkoon huomiota ja toteaa, että pitäisi kyetä joustavasti avaamaan ja sulkemaan edustustoja. Diplomatian toiminnassahan yleensä nämä kehityskaaret ovat vähän pidempiä, ja siitäkin olisin ministeriltä mieleltäni kuullut kommenttia, kuinka te näette, että tämmöinen joustava avaaminen ja sulkeminen sopii diplomatian toimintakenttään.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän rajatun ajan puitteissa haluaisin ottaa esille asian, josta ei ole vielä puhuttu. Suomi, Euroopan unioni ja USA käyvät vapaakauppasopimusneuvottelua, ja mieltäni ovat kyllä nyt hämmentäneet hallituksen ja erityisesti ulkoministeriön sisältä tulevat ristiriitaiset näkemykset. Suurimpana ongelmana tässä sopimuksessa on laajasti suomalaisessa keskustelussa esimerkiksi professori Koskenniemi nähnyt investointisuojasopimuksen, sen salaisen käsittelyn, suppeat tuomaripiirit, joista nämä päättäjät tulevat, (Kimmo Sasi: Nehän on olleet avoimia tähän mennessä!) sekä sen, että siitä ei voi valittaa. Olen ymmärtänyt, että Suomen virallinen linja on ollut se, että pyrimme kahden kehittyneen oikeusjärjestelmän välillä ratkaisuun, jossa tavalliset suomalaiset ja vastaavasti tavalliset yhdysvaltalaiset tuomioistuimet näitä asioita käsittelevät. Nyt kuitenkin ministeri Toivakka on allekirjoittanut vetoomuksen tämän investointisuojasopimuksen puolesta ja ulkoministeriön kauppaneuvos Kimmo Sinivuori on elimessä, joka aktiivisesti lobbaa tämän investointisuojasopimuksen puolesta. Mikä on hallituksen virallinen linja, näettekö tässä ongelmia, vai oletteko vain sinisilmäisesti (Puhemies koputtaa) menossa suoraan investointisuojaan?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen tässä salissa puhuttiin Itämeren turvallisuustilanteesta ja sen kääntymisestä huolestuttavaan suuntaan. Mutta olisin ottanut tämän saman asian, jonka edustaja Lehtomäki otti, Venäjän talouteen liittyvät asiat. Kysymyshän ei ole vain viisumitulojen menetyksistä vaan suomalaisten investoinneista Venäjällä, venäläisten aktiivisuudesta Suomen suuntaan, investoinneista tänne ja koko siitä skenaariosta, että Venäjän talouskasvun arvioitiin kuitenkin kasvavan noin parin prosentin luokkaa vuosittain seuraavan kymmenen vuoden ajan. Tähän ovat monet arviot perustuneet. Nyt näitä vaikuttavia tekijöitä varmasti on tämä öljyn hinnan alhaisuus, tynnyrihinnan meneminen alas, mutta myöskin sanktiopolitiikalla on varmasti tähän Venäjän tilanteeseen vaikutuksia. Kun te, ministeri Tuomioja, jätitte oman lausumanne syyskuussa EU-ministerivaliokunnassa siitä, että jos Ukrainan tulitauko toteutuu, niin uusiin sanktioihin ei välttämättä tarvitsisi mennä, mitä ajattelette tänä päivänä tästä tilanteesta ja mitkä teidän mielestänne olisivat niitä ehtoja, joiden perusteella sanktiot voidaan purkaa?

Jyrki  Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sotilasliitto Naton jäsenyyden puolesta avoimesti muun muassa eilen liputtanut pääministeri Stubb on asemoinut Suomen niin sanotulle harmaalle vyöhykkeelle. Kysynkin ulkoministeriltä: mitä tuolla harmaalla vyöhykkeellä tarkoitetaan, miten hallitus sen määrittelee? Ilmeisesti hallituksessa on tästä keskustelua, koska pääministeri ja jo edellinen pääministeri sitä niin hanakasti käyttivät.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupan tekeminen ja viennin edistäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, ja se vaatii tietenkin sitten vielä yhteistyötä lähetystöjen ja muun muassa Team Finlandin osalta. Team Finland on ollut nytten kaksi vuotta toiminnassa, ja valiokunta toteaa omassa mietinnössään, että malli ei vielä kaikilta osin vastaa tavoiteltua tasoa ja kehittämistarpeita on esimerkiksi kotimaan alueellisten toimintojen osalta. Arvoisa ministeri, voisitteko hieman avata tätä, mitä tarkoitetaan tällä "alueellisten toimintojen osalta kotimaassa", ja jos ne keinot ovat näkyvissä, niin miten nopeasti niitä pystytään toteuttamaan.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella on suljettu jo kymmenen lähetystöä ja näillä on saatu 3,6 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Paraikaa valmistellaan 5—6 edustuston sulkemista, ja osittain nämä edustustot ovat jo tiedossa. Kysyisin ulkoministeriltä mutta myöskin ulkomaankauppaministeriltä, miten nämä paikkakunnat tullaan valitsemaan ja otetaanko esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö myöskin tässä kaupallisessa mielessä huomioon. Ruotsihan on jo todella paljon pidempään kuin Suomi kansainvälistynyt ja saanut myöskin palveluvientiä maailmalle aikaan. Me voisimme varmasti hyötyä tällaisesta yhteistyöstä erityisesti tässä tilanteessa, kun Venäjän-kauppa on heikentynyt. Kuten tiedossa on, Viro, Suomi ja Puolahan ovat eniten kärsineet näistä pakotteista. Ministeri Toivakka, totesitte äsken, että meidän täytyy harkita myöskin uudenlaisia yhteistyömuotoja, ja nimenomaan tätä pohjoismaista yhteistyötä myöskin tällä akselilla peräänkuuluttaisin.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama viikko sitten meillä oli muutamalla kansanedustajalla tilaisuus käydä Nepalissa tutustumassa Suomen kehitysyhteistyöhön. Siellä näimme, kuinka esimerkiksi 13 000 eurolla saadaan koko kylälle vesi tuotua ja naisten vedenhakumatkaa pienennettyä 3 tunnista 5 minuuttiin. Näimme myöskin hienoja metsänistutusprojekteja, missä kylän naiset ja miehet olivat istuttaneet hakatuille rinteille uutta metsää. Nyt kun se metsä oli kasvanut, tuli sitten kysymys, kuinka nyt tätä voitaisiin kestävästi hyödyntää. Kysyisinkin ministeriltä, kuinka tällaista suomalaisten yrittäjien kestävän liiketoiminnan ja tuotteistamisen osaamista voitaisiin hyödyntää paremmin hauraiden ja kehittyvien maiden taloudellisessa tukemisessa, toisin sanoen auttamisessa omille jaloilleen. Siellä Nepalissa ymmärsi, että kehitys, suurlähetystöjen toiminta, kestävä liiketoiminta, kaikki nämä nivoutuvat yhteen.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Toivakka täällä tätä Team Finlandia kovasti mainosti. Se on hyvä hanke, mutta yhdyn siihen, mitä valiokuntakin on todennut, että on vielä kehittämisen tarpeita.

Ehkä se kaikkein suurin kehittämisen tarve on se, että me kykenemme tiedostamaan, mitkä ovat ne pullonkaulat, jotka ovat sen viennin konkreettisen toteutumisen esteenä. Monta kertaa kyllä löydetään ostaja, mutta sitten miten pystytään se käytännön vienti käytännössä toteuttamaan niin, että se on mahdollisimman kannattavaa ja kannustavaa ja myöskin palvelee sitä vastapuolta, joka sen tuotteen ostaa. Eli tähän kannustan, että pitää nimenomaan niihin pullonkauloihin puuttua ja perehtyä tarkkaan.

Sitten olisin pari sanaa vain sanonut siitä, että ollaan aika erikoisessa tilanteessa, että pääministeri kovasti kuuluttaa Nato-linjausta ja hänen puheessaan ei näy sanaa Venäjä. (Ben Zyskowicz: Voi voi, majesteettirikos!) Tämä on aika vakava tilanne tällä hetkellä, valitettavasti. (Pertti Salolainen: Valiokunnan kokous!)

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta, että kokoomus on näin ulkopolitiikan etujoukossa. Jo 1948 kokoomuksen entinen puheenjohtaja Juho Kusti Paasikivi saatiin solmimaan YYA-sopimus, ja nyt pääministeri Stubb näkee, mihinkä suuntaan näissä tilanteissa pitäisi mennä.

Mitä tulee edustustojen verkkoon, niin siltä osin haluaisin sanoa, että nyt on tehty paljon supistuksia ja oikeastaan nyt niitten supistusten aika alkaa olla ohitse. Se verkko, joka meillä on, nyt tässä tilanteessa ehdottomasti tarvitaan. Tärkeätä on, että harjoittaisimme Pohjoismaitten kanssa yhteistyötä sekä kehitysmaissa että myöskin niillä alueilla, joissa on suuria uhkia ja riskejä, ja pyrkisimme yhteisiin lähetystöihin ja myöskin tällä tavalla säästämään kaiken kaikkiaan.

Mitä tulee Ukrainaan, tilanne on erittäin haastava ja uhkaava. Pääministeri Stubb tänään tulee ottamaan varmaan kantaa myöskin Venäjään. Hän ei jää sanattomaksi missään asiassa. Tältä osin täytyy todeta, että nyt pitäisi löytää momentum, millä Ukrainan kriisi voitaisiin ratkaista. Ja kun Venäjän talous tällä hetkellä heikkenee, niin pitäisikö, ulkoministeri Tuomioja, tätä momentumia käyttää jollakin (Puhemies koputtaa) lailla hyväksi, että Venäjän ja koko maailman talous saataisiin käyntiin.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Lähetystöverkon osalta me olemme julkistaneet hiljattain päätökset kolmen eli Bratislavan, Luxemburgin ja Ljubljanan lähetystöjen sulkemisesta. Nyt me elämme siinä toivossa ja uskossa varsinkin tämän budjettimietinnön perusteella, että tämän jälkeen meillä ei ole enää tarvetta supistaa verkostoa. Jokainen lähetystön sulkeminen — täällä on viitattu muutamiin esimerkkeihin — on tietenkin aina tuottanut vahinkoa ja ongelmia. Se on ihan itsestään selvää. Jos me nyt todellakin voimme tästä eteenpäin toimia vähintäänkin tämän laajuisen verkoston varassa, joka voi sitten sisäisesti elää, niin olemme tähän tyytyväisiä.

Edustaja Salolainen poistui. Hän kysyi tästä katsauksesta turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Se ei ole siis mikään selvitys tai selonteko, koska meillä on tässä vaalikaudella käyty tästä perusteellista keskustelua, mutta siinä käydään lävitse tämän hetkisten linjausten pohjalta YK:n, Etyjin, Euroopan unionin ja kahdenvälisten yhteistyömahdollisuuksien kehittäminen sivuten myöskin Naton kumppanuutta ja Pohjoismaista yhteistyötä. Näissä kahdenvälisissä tietysti niin Yhdysvallat kuin ennen kaikkea Ruotsi on keskeisessä asemassa ja identifioidaan niitä mahdollisuuksia, joita näillä kullakin sektorilla on. Tämä on varmastikin viimeistään helmikuussa käytettävissä ja keskustelun pohjana.

Käsite harmaa vyöhyke ei esiinny missään hallituksen kannanotoissa, ja näin ollen en tähän määrittelyyn tässä sen kummemmin lähde.

Sitten mitä tulee Venäjän tilanteeseen, niin on todellakin tuo talouden alamäki, joka muuten alkoi jo ennen Ukrainan konfliktin kärjistymistä, jatkunut ja nyt näyttää olevan lähestulkoon syöksyvaiheessa, ja on selvää, että tällä on seurauksia koko maailmantaloudelle ja erityisesti tietenkin Suomen taloudelle. Ihan ilman Ukrainan konfliktiakin olemme nähneet, että tietenkin meidän oma taloutemme menestyy sitä paremmin, mitä paremmin myös kaikissa naapurimaissa talous menee, ja naapurimaiden vaikeudet heijastuvat meille.

Luonnollisesti olisi toivottavaa, että tehtäisiin uudelleenarviointia nyt tässä tilanteessa, jonka taustatekijöinä ovat monet seikat, eivät siis ainoastaan sanktiot, vaan jo ennen tapahtunut kehitys ja alamäki, Venäjän talouden riippuvuus öljystä, jonka hinta on nyt sitten koko ajan laskenut ja tuottanut lisää ongelmia, samoin kuin markkinareaktiot Venäjän sisäiseen kehitykseen, kun Venäjää ei ole enää nähty tällaisena varmana tai houkuttelevana investointikohteena vaan päinvastoin, Venäjältä on pääomapakoa hyvin suuressa määrin nähty. Tietysti olisi toivottavaa, että tämä tilanne voisi johtaa siihen, että Venäjällä uudelleenarvioitaisiin heidän käyttämänsä voimapolitiikan seurauksia ja tässä suhteessa tarkistettaisiin linjaa. (Ben Zyskowicz: Hyvä!) Tämän osaltahan täytyy tietysti Euroopan unionin ja kaikkien toimijoiden olla valmiita tulemaan vastaan, jotta se poliittinen ratkaisu, jonka peruselementit ovat jo pitkään olleet periaatteessa kaikkien osapuolten hyväksymiä Ukrainan konfliktin ratkaisemiseksi, myöskin pantaisiin täytäntöön.

Euroopan unionin päättämät sanktiot pysyvät voimassa toistaiseksi. Itse asiassa niiden vaikutushan kasvaa, koska se on kasaantuvaa, mutta niiden tarkoitus ei ole tietenkään tuottaa pysyvää vahinkoa vaan nimenomaan tukea tätä poliittisen ratkaisun etsimistä. Mutta on todettava, että vielä tällä hetkellä ei ole näköpiirissä sellaista kehitystä, joka perustelisi näiden sanktioiden purkamista. Ei ole myöskään näköpiirissä sellaista, joka perustelisi lisää sanktioita.

Ja se, mitä muuten nyt juuri parhaillaan on ollut valmistelussa, on aikaisemmin päätetty ja nimenomaan Krimiin kohdistuvaa, ja koska on epätodennäköistä lievästi sanoen, että Krimin asiaa voitaisiin ratkaista, vaikka muutoin saataisiin Itä-Ukrainan tilanteeseen, konfliktiin, tässä yhteydessä vielä kaikkien osapuolten hyväksymä ratkaisu, niin ne sanktiot tulevat varmasti jäämään pitkään, pidemmäksi aikaa, voimaan. Mutta en itse pidä suinkaan mahdottomana, etteikö tähänkin aikanaan löydy ja täytyy löytyä myöskin yhteisymmärrysratkaisu, mutta sellaisen aika ei ole vielä kypsä.

Tässä on monia elementtejä ollut keskustelussa, jotka eivät oikeastaan kuulu sitten enää tänne puolelle vastattavaksi, (Mauri Pekkarinen: Kansalaiskeskustelu!) — vaan kansalaiskeskusteluun, jota poliittiset puolueetkin juuri tässä salissa myöskin käyvät keskenään. (Mauri Pekkarinen: Mitä ministeri mieltä?) — Sitten kun olen taas tuolla areenalla, niin palaamme tähän asiaan. — Kiitoksia.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka

Arvoisa puhemies! Tässä tuli muutama suora kysymys minulle, ja vastaan niihin.

Ensimmäiseksi edustaja Lapintie, joka on kyllä poistunut salista, kysyi tästä TTIP- ja investointisuojasopimuksesta. Tämähän on Suomen hallituksen kanta, joka on keväällä määritelty, elikkä Suomi on antanut EU:lle neuvottelumandaatin, joka on itse asiassa sama 27 muulla EU-maalla, ja se sisältää neuvottelutavoitteen, johon sisältyy siis myös tämä investointisuoja. Itse sen sisältöä ja sitä, minkälaisena se tulee siinä sopimusneuvotteluissa olemaan, ei ole vielä täysin linjattu, koska komissio on käynnistänyt tästä asiasta julkisen kuulemisen. Parhaillaan on arviointi menossa, 150 000 vastausta, liittyen tähän investointisuojaan ja sitä kautta myös välimiesmenettelyyn. Tämä arvio saadaan tammikuussa, ja sen jälkeen alkaa keskustelu siitä, miten investointisuojaa on tarvetta kehittää, ja uusi kauppakomissaarihan on jo linjannut sen, että tarvetta modernisoida ja kehittää tätä investointisuojaa on.

Mitään vetoomusta en ole eikä Suomi ole lähettänyt investointisuojan puolesta vaan ainoastaan sen puolesta, että sopimus on kunnianhimoinen ja neuvottelumandaatin mukainen, kuten hyvin moni muukin EU-maa tällä hetkellä toivoo ja kauppaministereiden kesken on linjattu. EU:n etu on, että kauppaesteet Yhdysvaltojen ja EU:n välillä poistuvat mahdollisimman pitkälle ja sitä kautta saadaan kauppaa kahdella suurimmalla alueella maailmassa edistettyä. Se tuo varmasti työtä Suomeen ja EU:hun laajemminkin.

Sitten lyhyesti tuosta Venäjästä. Se nousi myös keskusteluun, se on hyvin ajankohtainen asia. Kannattaa huomioida oikeastaan se, kuten ministeri Tuomioja tuossa aikaisemmin sanoi, että tämä suurin syy siihen, että tällä hetkellä talousvaikutukset Suomeenkin ja suomalaisiin yrityksiin tuntuvat, on se, että Venäjän taloudella menee huonosti ja on mennyt pitkään. Jo viime vuonna vientimme laski Venäjälle 6 prosenttia, tänä vuonna lasku tammi- ja syyskuun välisenä aikana on 12 prosenttia. Syynä eivät suinkaan siis ole nämä EU:n asettamat sanktiot vaan tämä heikko EU:n taloustilanne, jota nyt vauhdikkaasti tämä öljyn alentuva hinta lisää. Toki sanktioilla on se oma vaikutuksensa, joka niillä on ollut tarkoituskin olla. Eli sitä myötä ne ovat kyllä syventämässä tätä Venäjän taloudellista ahdinkoa.

Vaikutukset Suomeen: Edustaja Haavisto kysyi, minkälaisia arvioita on tehty. Aikaisemminhan on jo sanottu, että näitä epäsuoria vaikutuksia ei pystytä tällä hetkellä määrittelemään, mutta yritykset ovat nostaneet tässä tilanteessa ongelmiksi muutamia asioita, joista tässä voisin nostaa (Puhemies koputtaa) esiin nyt esimerkiksi kysynnän hiipumisen, tuontiraaka-aineiden kallistumisen, maksuvaikeudet, koska venäläisillä yritysasiakkailla on vaikeus saada rahoitusta tällä hetkellä ulkomailta näiden sanktioiden vuoksi, ja nyt kun sitten kotimaassakin rahoituksen saanti vaikeutuu, niin erityisesti pk-yrityksillä siellä on ongelmia. Suurin ongelma Venäjällä yleisesti on varmaan maariskin kasvu ja se epäluottamus, mikä Venäjään kohtaan muilla mailla ja yrityksillä on, joten siellä ei tällä hetkellä investoida eikä kehitystä tapahdu. Mitä tästä sitten ja miten tämä etenee — tietysti hyvin huolestuneina seurataan. Tärkeintä tässä tilanteessa on nimenomaan nyt yritysten näkökulmasta hakea näitä korvaavia markkinoita ja tehdä toimia, jotta löydetään uusia alueita niille hyville tuotteille, mitä Suomessa valmistetaan.

Edustaja Kärnä kysyikin tästä Team Finland -toiminnasta, ja siinä erityisesti nyt tosiaan työn alla on ollut tämän vuoden aikana ja ensi vuonna erityisesti, kun organisaatiouudistukset tehdään, tämän kotimaan verkoston nivominen tiukemmin yhteen niin, että eri toimijat — ovat ne sitten rahoittajia tai näitä ely-keskuksia tai vaikka Suomen yrittäjiä tai kehitysyhtiöitä kunnissa — tekevät tiiviimmin yhteistyötä tämän yhteisen tavoitteen eteen. Tämä työ on hyvässä vauhdissa, ja minä sanoisin, että into on siinä hyvää, ja nyt täytyy vaan opetella uusia toimintatapoja. Tämä ei ole niinkään tämmöinen rahoituskysymys, vaan toimintatapakysymys näiden eri viranomaisten välillä. Tämä on hyvin hyvin tervetullut asia. Yritykset ovat ottaneet tämän hyvin kiitollisina vastaan. — Kiitos.