Kauko Tuupainen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puheenjohtaja! Yleisesti totean, että Suomen talouden ja menestyksen kasvu perustuu hyvään koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen, johon myös taloudellisesti vaikeina aikoina tulee panostaa. Leikkauksista huolimatta on tärkeää huolehtia koulutuksen laadusta ja riittävästä perustutkimuksen rahoituksesta.

Liikunnan ja urheilun ystävänä nostan aluksi esille valiokunnan kannan tähän asiaan. Urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen ehdotetaan 189 miljoonaa euroa, mikä sisältää Helsingin Olympiastadionin perusparannukseen kohdennettavan, valtion budjetista maksettavan 40 miljoonan euron määrärahan. Muutoin urheilun ja liikuntakasvatuksen menot, 148 miljoonaa euroa, katetaan lähes kokonaan veikkausvoittovaroista. Valiokunta katsoo, että liikuntaharrastuksen kustannukseen tulee kiinnittää huomiota ja kehittää toimintamalleja, joilla edistetään etenkin lasten ja nuorten mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen perheiden varallisuudesta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Kulttuurista muutama sana.

Veikkausvoittovarojen tuottoarvio oli 515,6 miljoonaa euroa, minkä lisäksi jakamatonta, rahastoitua voittoa puretaan 25,5 miljoonaa euroa. Veikkausvoittovaroja on kaikille edunsaajille käytettävissä yhteensä 541,1 miljoonaa euroa.

Kulttuuriin ja taiteeseen ei kohdistu vielä ensi vuonna dramaattisia leikkauksia, mutta hallituksen linjausten mukaan taiteen ja kulttuurin toimialan budjettirahoitukseen kohdistuu ensi vuonna 10 miljoonan euron lisäsäästö ja vuodelle 2017 jopa 15 miljoonan euron säästö.

Veikkauksen tuen merkitys on noussut valtion budjettiin kohdistuvien säästöpaineiden vuoksi vuosi vuodelta yhä tärkeämpään asemaan taiteen, tieteen, liikunnan ja nuorisotyön rahoituksessa. Valiokunta on huolissaan siitä, että veikkausvoittovaroilla rahoitetaan tulevina vuosina enenevässä määrin valtion talousarviosta rahoitettavia tehtäviä. Valiokunnan mielestä jatkossa on tarpeen selkeyttää, mitä toimintoja tulevaisuudessa rahoitetaan budjettivaroista ja mitä veikkausvoittovaroista.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan tekemät määrärahalisäykset ovat yhteensä 7,2 miljoonaa euroa. Suurin yksittäinen lisäys osoitetaan koulujen kerhotoimintaan, 3,5 miljoonaa euroa. Muita merkittäviä kohteita ovat lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen osoitetut lisäresurssit, yhteensä 2,8 miljoonaa euroa. Lisäksi valiokunta osoitti eräille järjestöille yhteensä 100 000 euroa, muun muassa Karjalan Liitolle ja Maa- ja kotitalousnaisille, sekä lisärahoitusta myös muun muassa Ihmisoikeusliitolle, Suomi-kouluille, Lukukeskukselle sekä opintokeskuksille. Näillä lisäyksillä pyritään turvaamaan kuluvan vuoden määrärahataso.

Totean nyt, että valiokunta ehdottaa pääluokkaa 29 eli opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa koskevien kolmen lausuman hyväksymistä. Näistä ensimmäinen liittyy Opetushallituksen resursseihin, jotka ovat tällä hetkellä huolestuttavan niukat. Opetushallitus on jo käynyt yt-neuvottelut, 21 sanottu irti, ja joutuu edelleen sopeuttamaan menojaan. Toinen lausuma liittyy siihen, että valiokunta joutui vähentämään koulutusmäärärahoista noin 6 miljoonaa euroa, koska hallitus ei ole antanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista koskevaa esitystä, jonka säästövaikutukset olisivat olleet mainitut 6 miljoonaa euroa. Kolmas valiokunnan lausumaehdotus liittyy ulkomaisten peliyhtiöiden Suomessa tapahtuvaan laittoman markkinoinnin estämiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa pelataan vuosittain ulkomaisten peliyhtiöiden pelejä noin 130 miljoonalla eurolla, mikä vähentää suomalaisten rahapeliyhtiöiden tuottoa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston kaikki päätökset ovat syntyneet lähinnä hallituspuolueiden edustajien tahdon mukaisesti, mutta näin oppositiopuolueen edustajana ja jaoston puheenjohtajana haluankin kiittää kaikkia jaoston jäseniä erinomaisena jatkuneesta yhteistyöstä ja toivottaa jäsenille rauhallista joulunaikaa ja hyviä päätöksiä myös ensi vuonna.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tahdon aluksi kiittää sivistysvaliokuntaa ja valtiovarainvaliokuntaa hyvin tehdystä työstä. Olen iloinen siitä, että tiede- ja sivistysjaosto on kiinnittänyt erittäin tärkeisiin asioihin huomiota ja myös sivistysvaliokunta on nostanut näitä tärkeitä teemoja tässä syksyn kuluessa. Kyllä valiokunnilta on vaadittu todella paljon pitkää pinnaa, joustavuutta asioiden käsittelyssä ja myöskin aika suurta surun kestämistä siinä suhteessa, että olemme joutuneet myöskin opetuksen hallintoalalta säästämään, ja nämä säästöt eivät ole olleet kyllä helppoja kestettäviä. Toisaalta on hienoa, että sivistysvaliokunta on kiinnittänyt juuri samaan asiaan huomiota korostamalla opetuksen ja koulutuksen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta ja samalla pitänyt huolestuttavana näitä isoja kokonaissäästöjä, joihin on jouduttu valtiontalouden tasapainottamiseksi.

On aivan selvää, että itse jaan tämän yhteisen huolen. Olen hyvin huolissani siitä, miten me ylipäänsä pärjäämme jatkossa, koska osaaminen on ollut vahvin pohja, joka on kantanut pitkälle. Kuitenkin nämä toimet on tehty tavalla, jolla, voimme näin ajatella, olemme valinneet vaihtoehtoja, jotka ovat tämän koulutuksen saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden kannalta vähiten riskialttiita. Kuten tulevaisuusvaliokunta toteaa, Suomi ei voi kilpailla resurssien määrällä, vaan kilpailukyky on hankittava korkealaatuisella osaamisella, ja tässä taloudellisessa tilanteessa se on varmasti keskeisin ohjenuoramme.

Arvoisa puhemies! Sitten aloittain eteenpäin, eli aloitetaan tuolta peruskoulutuspolitiikasta eli peruskoulusta ja varhaiskasvatuksesta, ja on hyvä todeta, että olemme edenneet siinä, että me olemme saaneet tänään hallituksen piirissä, rahakunnassa, jo varhaiskasvatuslain teknisemmän eli ensimmäisen vaiheen uudistuksen eteenpäin, ja huomenna siitä päätetään valtioneuvostossa. Uuden varhaiskasvatusta koskevan lain kokonaisvalmistelu on käynnissä, ja me tarvitsemme siihen koko eduskunnan apua, koska kelpoisuudet ja myöskin siihen liittyvät ryhmäkokojen määrittelyt on päätettävä tiekarttana pitkälle aikavälille, ja ne eivät ole tämän hallituskauden eivätkä seuraavan hallituskauden kysymyksiä, vaan on laadittava hyvin paljon pidempi tiekartta.

Nyt on eduskunnalla iso päätöksenteon paikka siitä, onko tuon yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain sisällöllinen, käsitteellinen modernisoiminen enemmän tekninen päivitys vai lähdetäänkö hakemaan sellaista tiekarttaa, jolla Suomi aidosti päivittää tämän vanhan mutta tärkeän lasten varhaiskasvatusta ohjaavan lain. Tätä työtä on hallituksen piirissä tietenkin vienyt eteenpäin rakennepoliittinen ohjelma, joka tehtiin elokuussa 2013 ja joka on antanut myöskin reunaehdot lainvalmistelutyölle, ja sitä kautta siellä on keskeisinä linjauksina myös kuntamenojen karsiminen ja uusien tehtävien korvaaminen täysimääräisesti.

Nämä ovat olleet tietenkin aika hankalia haasteita meille, koska on käynnistynyt iso toisen asteen uudistus, ja tällä toisen asteen uudistuksella, niin rakenteellisella kuin rahoitusuudistuksella, lähdetään siitä, että kuntatehtäviä karsitaan koko valtakunnassa kaikissa pääluokissa miljardilla mutta myöskin opetusministeriön alalla merkittävällä summalla eli kaiken kaikkiaan 260 miljoonalla eurolla.

Hyvääkin on. On hyvä olla iloinen siitä, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat valmistumassa näinä päivinä ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmatyö on menossa kovaa vauhtia ja sen tueksi on käynnistetty sekä Tulevaisuuden peruskoulu -hanke että Tulevaisuuden lukiokoulutus -hanke, joissa lähdetään siitä, että pyritään kehittämään myöskin opetuksen sisältöä. Myöskin ryhmäkokojen pienentämiseen ja koulutuksellista tasa-arvoa tukeviin toimiin meillä on vielä rahoitusta.

Aikuiskoulutuksen puolella, arvoisa puhemies, on myöskin tehty monenlaisia kehittämistoimia niin nuorten aikuisten osaamisohjelman, nuorisotakuun toteuttamisen kuin aikuisten osaamisperustan vahvistamisenkin suhteen. Oppisopimuskoulutusta on kehitetty, ja korkeakoulutettujen uusien erikoiskoulutusten käyttöönotto otetaan nyt sitten vuoden alusta keinovalikoimaan. Myös aikuisten osaamisperustan vahvistamiseen kohdennetaan lisärahoitusta, eli kovasti erilaisia kehittämistoimia on. Myöskin aikuiskoulutuksen puolella tuo sama toisen asteen rakenteellinen uudistus koskee myös lisäkoulutusta.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutama sana korkeakoulupolitiikasta. Olemme vieneet läpi tällä hallituskaudella ison uudistuksen, joka on ammattikorkeakoulu-uudistus, ja vuoden 2015 alusta saadaan sitten myös tämä toinen vaihe päätökseen. Tällä viikolla on viimeinen asetus hyväksyttävänä valtioneuvostossa, ja näin ollen valtio vastaa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen rahoituksesta. Todella iso kädenojennus, hieno juttu kaiken kaikkiaan. Siihen liittyy paljon nyansseja, mutta tärkeää on myös se, että valtio on varautunut pääomittamaan ammattikorkeakouluja.

Myös korkeakouluille on pystytty kompensoimaan kertaluontoisesti määrärahojen indeksikorotuksen puolittamisen vaikutus, ja tämän kireän taloustilanteenkin vuoksi on kuitenkin hienoa, että me olemme pystyneet ottamaan askelen siihen suuntaan, että Aalto-yliopiston lisärahoitus siirretään osaksi kaikkien yliopistojen kilpailtua laskennallista perusrahoitusta, mutta niin, että Aalto-yliopistolla säilyy edelleen merkittävä lisärahoitus asteittain alenevana vuoteen 2020.

Hienoa on myös se, että työurien pidentämiseksi ja korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi me tuemme opiskelijavalintajärjestelmän uudistamisen rinnalla riittävillä määrärahoilla aloituspaikkojen lisäämistä määräaikaisesti 3 000 paikalla vuosien 2014 ja 2015 aikana. Tämä on todella, todella iso juttu. Lisäksi tulee muuntokoulutusohjelma niille, jotka ovat ict-alan äkillisen rakennemuutoksen haittavaikutusten johdosta jääneet työttömiksi, ja se on kova juttu se.

Aivan lopuksi tutkimusrahoituksesta on hyvä sanoa se, että vaikka emme ole pystyneet tutkimusrahoitusta lisäämään tavoitteemme mukaisesti, niin silti uusien rahoitusinstrumenttien kautta pyritään vastaamaan siihen, että se raha, joka on käytettävissä, olisi mahdollisimman hyvin käytössä. Uusi strateginen rahoituksen väline on nyt sitten valjastettu, ja itse asiassa juuri tänään päätettiin niistä strategisista painopisteistä. Eli isoja asioita sinnekin kuuluu.

Tältä osin todetaan, että koulutuksessa on sekä hyviä että huonoja uutisia, ja jaamme varmasti tätä samaa tuskaa tämän seuraavan keskustelun aikana.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan osaltani tähän alkuun kiittää eduskuntaa, sivistysvaliokuntaa ja jaostoa erinomaisesta yhteistyöstä. Oikeastaan varmasti yksi hyvä esimerkki siitä yhteistyöstä, mitä eduskunnan kanssa voi tehdä, on iloinen esimerkki ensi vuoden budjettia ajatellen, ja se on se, että saamme tuplattua lainauskorvausten määrän. Tästä eduskunta on useita vuosia puhunut, että se pitäisi saada pohjoismaiselle tasolle. Se on nyt ollut siinä 4 miljoonan tasolla, ja nyt sitten sitä esitetään yhteensä vähän reiluun 8 miljoonaan, se on tärkeä asia. Huomasin, että valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että jatkossakin on pyrittävä siihen, että seuraavalla hallituskaudella tämä nostetaan pohjoismaiselle tasolle. Haluan kiittää myös Sanastoa tässä yhteydessä. Olemme yhdessä Sanaston kanssa kutsuneet työryhmän, jossa on kaikkien puolueiden edustus. Tämä työryhmä on jo kokoontunutkin, ja sen tehtävänä on juuri miettiä nämä askelmerkit. Me kaikki varmasti rakastamme suomalaista kirjaa, kirjallisuutta, kirjailijoita, kirjastoja, kaikkea tätä. Se on sivistyksemme perusjalka, ja on hienoa, että tämä asia on nyt edennyt.

Meillä on muutakin myönteistä täällä liittyen siihen, että kyllä taiteilijoiden ja kulttuurin tekijöiden täytyy saada työstään korvaus ja palkka. Näin ollen myös tämä hyvitysmaksu-uudistus, mikä meillä on nyt tässä talousarviossa, on erinomainen asia. 11 miljoonaa sinne olemme nyt budjetoineet, ja näin tämänkin hallitusohjelman edellyttämä asia on saatu vihdoin monien vaiheiden jälkeen tähän maaliin.

Tärkeää tietenkin oli kaiken kaikkiaan kulttuurin rahoituksen osalta myös se, että me onnistuimme saamaan siellä budjettiriihessä Veikkauksesta purettua ylimääräisen 7 miljoonaa euroa, josta kulttuurin osuus on 3,9. Näin juuri vältyimme ensi vuoden osalta niistä ennalta pelätyistä säästöistä. Kuten jaoston puheenjohtajakin totesi, ensi vuodelle ei ole huonoa tiedossa, päinvastoin. Kun peilataan siihen, minkälainen kuva oli ennen tätä, me olemme pystyneet tekemään yhtälön, jossa esimerkiksi kun joudumme kehyssäästöjen johdosta vähentämään teatterien, museoiden ja orkesterien valtionosuuksia, toisaalta voimme vastaavaa summaa käyttää sitten valtionavustuksena työllisyysperustein näille samoille orkestereille, teattereille ja museoille, ja se on hyvin tärkeä asia. Alueellisesti kulttuuritarjonta näiden laitosten kautta on kukassa, ja sen takiahan meillä ei ole varaa päästää sieltä sitten kulttuurimme vahvaa pohjaa murentumaan.

Samoin vapaiden ryhmien avustukset säilyvät ennallaan. Kaikkien taiteen alueiden avustukset säilyvät ennallaan. Iloinen asia oli myös se, että kykenimme pitämään eduskunnan viime vuonna tekemät lisäykset voimassa tässä esityksessämme.

Ne nipistykset, säästöt, mitä joudumme tekemään niin kuin kaikilla hallinnonaloilla, näidenkin Veikkaus-purkujen jälkeen kohdistuvat pääsääntöisesti ministerin omaan momenttiin eli tähän pitkään momenttiin, jakamattomiin määrärahoihin. Mutta tässä tilanteessa katsoin, että on parempi huolehtia olemassa olevan pohjasta ja sitten tästä rahasta, jota ikään kuin ei ole vielä luvattu mihinkään — eikä sillä tavalla ole muuta — nipistämme sitten tällä kertaa. (Matti Saarinen: Se on reilu teko!) — Edustaja Saarinen kiittää tästä. Tiedän hänen puuttuneen asiaan monesti.

Puhemies! Tulevaisuus huolestuttaa minuakin. Aivan kuten valiokunta toteaa, tämä ei poista sitä, etteikö tulevina vuosina näitä kehyssäästöjä ole tiedossa. Mielestäni on erittäin tärkeää vakavasti pohtia sitä, onko meillä todella varaa siihen, että me taloudellisesti vaikeina aikoina teemme sillä tavalla lyhytnäköisiä liiallisia säästöjä ja tulemme murentaneeksi jotain hyvin arvokasta. Kaikki tietävät, että kulttuurilla ja taiteella on vahva itseisarvo henkisen hyvinvoinnin vahvistajana. Sillä on myös työllistäviä merkityksiä monella tavalla. Samoin enemmän ja enemmän saamme tutkimustuloksia myös siitä, että kulttuurilla ja taiteella on vaikutusta paitsi henkiseen hyvinvointiin myös siihen fyysiseen hyvinvointiin. Lyhytnäköisiä säästöjä ei pitäisi tehdä myöskään tulevaisuudessa. Olen usein sanonut, että jos koko valtion talousarvio on rantapallon kokoinen, niin kulttuurin budjetti on noin pingispallo, 0,8 prosenttia siitä. Vaikka ottaisimme koko pingispallon siitä pois, niin me emme valtion taloutta pelastaisi vaan päinvastoin ilmat lähtisivät pois. Siksi kannatan sitä, että tässäkin salissa ja kaikkialla yhteiskunnassa käydään isoa keskustelua kulttuurin vahvasta merkityksestä myös tulevaisuudessa.

Valiokunta kantaa mietinnössään huolta myös Veikkauksesta ja lausumassaan edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin ulkomaisten peliyhtiöiden Suomessa tapahtuvan laittoman markkinoinnin estämiseksi. Itse asiassa asetin selvitysmiehen toimiessani urheiluministerinä selvittämään juuri tätä kysymystä, ja tietojeni mukaan ihan lähiaikoina ministeri Haglundille tullaan tämä selvitys luovuttamaan.

Kiitos valiokunnalle ja eduskunnalle myös siitä, että Ihmisoikeusliitto ja Lukukeskus saavat lisäresursseja. Mielestäni oli hyvä, että tekstissä myös valiokunta huomioi taiteilija-apurahojen korotustarpeen tulevaisuudessa. Siinäkin on tietenkin kysymys taitelijoiden toimeentulosta.

Nuorisopuoli: On hyvä ja tärkeää, että valiokunta kiinnittää huomiota matalan kynnyksen palveluiden saavutettavuuteen. Tietenkin etsivä nuorisotyö ja nuorten työpajat ovat hyvin tärkeä muoto tässä. Myös nuorisopuolelle saimme Veikkauksen purun ansiosta vähän alle miljoonan lisävoimavaroja ja ne tulemme suuntaamaan sellaisiin hankkeisiin tai avustuksiin, joilla pystymme työllistämään nuoria ja turvaamaan nuorten mahdollisuuksia harrastaa. Se on näinä aikoina todella todella tärkeä iso asia.

Näillä sanoilla, puhemies, haluan vielä kiittää yhteistyöstä ja todellakin käydä tätä keskustelua kanssanne.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talous on tasapainotettava, mutta sillä tavalla, ettemme leikkaa sitä oksaa, jolla istumme. Valtiovarainvaliokunta on ollut erityisen huolissaan koulutukseen kohdistuneista säästöistä. Jo noin kymmenen vuoden ajan on ollut tiedossa se trendi, että perusopetuksen oppimistulokset laskevat, ja sen takia jo viime hallituskaudella — tai edellisellä, Kataisen hallituskaudella, ja Vanhasen hallituskaudellakin itse asiassa — aloitettiin Perusopetus paremmaksi -hanke, jonka tavoitteena oli kohdentaa kehittämismäärärahoja perusopetuksen laadun parantamiseen, ja ikävä kyllä tällä hallituskaudella nuo määrärahat ovat laskeneet kuin lehmän häntä.

Vielä viime metreillä valtiovarainministeri toi valtiovarainvaliokuntaan 6 miljoonan euron säästöt opetuksen laadun kehittämiseen. Olemme tästä kovin hämmästyneitä, ja ikävää oli, että tämä lisäsäästö tuli vielä sen takia, että opetusministerin oma lakiesitys oli myöhässä. Mutta oli hyvä, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tuo säästölaki tuodaan heti tammikuussa ja nuo rahat palautetaan. Kysynkin opetusministeriltä: (Puhemies: Aika!) kyllähän tämä varmasti onnistuu? Ja kysyn vielä opetushallituksen määrärahoista, että... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle]

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministereitä voisi molempia kiittää valtavasta työmäärästä ja uudistuksista, joita on vielä keskeneräisiä, ja valiokuntakin on saanut vasta monta uutta esitystä.

Varhaiskasvatuslakia toki odotamme, ja tarvitsemme lain, se on ihan selvää. Mutta haluaisin ministeriltä vielä kysyä, että kun taannoin kuulimme asiantuntijoita ja ihmettelimme kovasti sitä, että joillakin tahoilla on halua jakaa varhaiskasvatus ja päivähoito edelleenkin karsinoihin, niin tätä minä en kyllä pedagogina ymmärrä millään tavalla. Eikö tarkoitus ole tukea lasta kokonaisvaltaisesti varhaiskasvatuksessa? Ei niin, että päivähoito on se, kun nukutetaan ja syötetään, ja varhaiskasvatus on sitten se, kun ohjataan muuten. Eli tämä ei mene niin kuin tajuntaan. Tästä jos ministeri voisi jotakin sanoa.

Ryhmäkokorahoista myös: 15 miljoonaa euroa puuttuu tämän vuoden tasosta, ja se tarkoittaa noin 500 opettajaa vähemmän seuraavalle vuodelle. Onko tähän mitään? Kun jaosto ei ole saanut tähän rahoitusta, niin onko nyt tulossa mitään valoa tähän asiaan?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienistä opetusryhmistä hyötyvät oppilaat, joiden sosioekonominen tausta on heikko. Nyt kun on tehty kansainvälisiä tutkimuksia, on todettu, että pienistä opetusryhmistä saadut hyödyt ovat paljon suurempia kuin niistä aiheutuneet kustannukset. Kun leikkaukset ovat näin massiivisia, todennäköisesti mennään siihen, että ryhmäkoot tulevat suurenemaan. Eikö nyt mennä sitten ojasta allikkoon?

Ministeri Kiurulle sanon myös kiitoksia siitä, että tämä Tulevaisuuden peruskoulu -ohjausryhmä on perustettu. Sen tulokset tulevat varmaan olemaan hyödyksi tulevaisuudessa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme tottuneet vuosien saatossa siihen, että opetusministeriöstä linjataan kaikkia tulevaisuuteen, oppimiseen, kasvatukseen, kulttuuriin, tieteeseen ja taiteeseen liittyviä asioita ja että siellä on näkymä tulevaisuudesta, siitä, millä tavalla koulutussektoriamme tulee kehittää. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa minusta näyttää siltä, että hallituspuolueet keskenänsä kisailevat ja taistelevat siitä, millä tavalla säästöjä jaetaan ja millä tavalla rahoja jaetaan eri suuntiin, ja se näyttää pahalta. Meidän tulisi kaikkien nyt keskittyä tulevaisuuden luomiseen, siihen, että turvaisimme koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatut voimavarat, joilla me voisimme saada aikaiseksi sitä kasvua, mitä tällä hetkellä Suomesta odotetaan maailmallakin.

Arvoisa puhemies! Kysyisin sitä, mikä on tämä uuden oppimisympäristön kokonaisuus (Puhemies: Aika on tullut täyteen!) ja minkälaiseksi opetusministeri sen näkee. Toivoisin tähän kommenttia.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime perjantaina nähtiin kyllä tosi erikoinen veivaus, kun talousarvioon tuli tämä, mihin edustaja Sarkomaakin viittasi, 6 miljoonan lovi koulutuksen määrärahoihin. Sekä valtiovarainministeri Rinne että opetusministeri Kiuru ovat luvanneet, että tilanne korjataan heti ensimmäisessä lisäbudjetissa. Minä kysyn teiltä, ministeri Kiuru: Jos ajatus on se, että heti kun me saamme läpi lain subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta, tämä säästyvä raha siirtyy paikkaamaan tätä lovea, niin mitä siinä tapauksessa, jos laki ei mene läpi? Voitteko te luvata, että tämä 6 miljoonaa löytyy joka tapauksessa, vaikka tämä kyseinen lakiesitys ei menisi läpi, koska minä olen ainakin luullut — anteeksi nyt, jos ensimmäisen kauden edustaja on väärässä — että hallitus esittää ja eduskunta hyväksyy. Nyt hallitus rakentaa tulevan toimintansa olettamukselle siitä, mikä eduskunnan kanta tässä kysymyksessä on.

Minä en usko, että olen ainoa tässä salissa, joka ajattelee, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on nimenomaan lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ja siten ei pysty hyväksymään tätä esitystä.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huolissani opetuksen tulevaisuudesta Suomessa. Sikälikin kun seuraa julkista keskustelua, liian usein opetusta ja koulutusta lähestytään sitä kautta, että meillä on jotkut taloudelliset reunaehdot ja niiden perusteella ruvetaan säästämään ja tekemään suoranaisia leikkauksia. Koulutuksen laadun kehittäminen, uusi oppimisteknologia, uudet oppimisympäristöt ja oppilaiden osallisuus, hyvinvointi, tällaiset tekijät, tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen, vahvaan peruskoulutukseen ja toiseen asteeseen kaikille nuorille jäävät niin kuin sivuun.

Miten, opetusministeri, koette: kun nyt on valitettavan suuret säästöt edessä kunnissa valtionosuusleikkauksista johtuen sekä sitten hallituksen joistain muista päätöksistä johtuen, niin miten koulutuksen tulevaisuus voidaan Suomessa turvata näissä oloissa? Ja eikö nyt pitäisi todeta, että säästäminen saa jo riittää, ja nyt siirrettäisiin jatkossa huomiota siihen, että kehitetään peruskoulua ja toista astetta sisältöjen, lasten ja nuorten ehdoilla? Eli haluaisin tähän teidän näkemyksenne. Ja mitenkä te koette myös sen, mitä olen pitänyt hiukan erikoisena, että kun erityisesti oikeistopuolueista parjataan julkista sektoria, niin se äkkiä johtaa sitten siihen...

...että leikataan lisää koulutuksesta? Jos puhutaan, että julkinen sektori on pöhöttynyt, koulut eivät ole pöhöttyneitä. Koulut tarvitsevat rahaa.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kysyä ministeri Kiurulta ministeriön ja Opetushallituksen rooleista toisiinsa nähden. Täällä valiokuntakin on kantanut huolta Opetushallituksen riittävistä resursseista, ja nyt kun ilokseni huomasin, että huomenna valtioneuvoston esittelyssä on myös päivähoitolaki — oikein hienoa, kiitos ministeri, että se asia etenee, niin kun myös sitten Opetushallitukselle siirtyy THL:ltä toivon mukaan tässä lainsäädännössä opetussuunnitelman kehittäminen ja tekeminen, niin millä tavalla näette nyt, että Opetushallitus pystyy sitä tekemään näillä resursseilla? Ja onko tarkoitus edelleen vahvistaa Opetushallituksen roolia kehittäjänä ja ministeriötä taas rahoituksen varmistajana?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reilut kolme vuotta sitten, kun tätä hallitusta tehtiin, ei kyllä voinut kuvitella, että olemme sivistysvaliokunnassakin näitten asioitten äärellä. Se on erittäin valitettavaa. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta otti meidän harvinaisen kriittisen lausuntomme hyvin huomioon omassa mietinnössään. Harvoin hallituspuolueen ihmiset valiokunnassa tekevät näin tiukkaa tekstiä, ministeri. On hyvä, että sitä on nyt kuitenkin kuunneltu. Tämä on hankala tilanne, ja pakkoraossa ilmeisesti olemme. Sen vuoksi nämä on hyväksyttävä.

Olen myös huolissani, minkä muutama kollega otti esiin, tästä perusopetuksen uudesta leikkauksesta ja odotan myöskin kuulevani vakuutuksen siitä, että se todellakin tullaan korjaamaan heti vuoden alussa.

Kiitoksena täytyy tietenkin sanoa, että tässä vaikeassa tilanteessa on kuitenkin pystytty antamaan rahaa lisää lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen. Heistä molemmista on huutava pula. Kiitos siitä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uuden varhaiskasvatuslain sisältö on tyhjää täynnä. Olisinkin kysynyt, kuinka tätä, joka on tulossa, voidaan kutsua varhaiskasvatuslaiksi, sillä siinä ei ole erotettu varhaiskasvatusta päivähoidosta. Lisäksi työntekijöiden vastuut tulisi täsmentää ja korkeakoulutettujen lastentarhanopettajien määrää pitäisi kasvattaa lapsiryhmissä. Pitäisi myös antaa pedagogista vastuuta näille lastentarhanopettajille enemmän. Jos nämä kaikki elementit puuttuvat siitä, niin eikö voitaisi tunnustaa suoraan, että tämä varhaiskasvatuslaki vähän epäonnistui ja nyt me teemme semmoisen torson vain, koska tätä on yritetty tehdä niin kauan?

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt vielä, kuinka me voisimme vakuuttaa kuntia taistelemaan kuitenkin lasten ja nuorten tulevaisuuden puolesta, sillä nyt kunnat leikkaavat kilpaa heidän tulevaisuudestaan irtisanomalla opettajia tai lomauttamalla heitä tai olemalla palkkaamatta lisää esimerkiksi toisen asteen koulutuksen puolella. Turku antoi hyvän esimerkin...

...ja perui lomautukset, ja Vantaa on sillä linjalla... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle]

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasiahan on, että tätä budjettia leimaavat säästöt ja leikkaukset. Ne ovat olleet koko tällä vaalikaudella historiallisen suuria. Se, mikä tässä on vakavinta mielestäni, on se, että tästä hallituksen toiminnasta puuttuu suunnitelmallisuus, näkemys siitä, mihin suuntaan koulumaailmaa tulisi kehittää, strategia, miten sinne päästäisiin. Kun tämä puuttuu, silloin puuttuu oikeastaan kaikki. Silloin nämä säästöt ja leikkaukset ovat satunnaisia ja kohdistuvat sinne tänne.

Perusopetuksen osalta voi todeta, että kun peruskoulu on toteutettu vuonna 1972, niin olisi kyllä jo kolme vuotta sitten voinut ymmärtää, että tämä vaatii uutta kehittämistä. 42 vuotta tällä samalla uralla kyllä riittää, nyt on saatava askel eteenpäin tässä. Valitettavasti tämän hallituskauden osalta...

...jää tämä askel tekemättä.

Eila  Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rundgren viittasi tuossa vuoteen 72. Minusta peruskoulu oli aivan erinomainen viime vuosisadan keksintö, mutta nyt pitäisi itse asiassa päivittää koko tämä laitos. Yksi osa tätä päivittämistä on minusta se, että me saamme erinomaisen varhaiskasvatuslain. Toisaalta sitten meidän pitää aivan ehdottomasti panostaa perusopetukseen. Minusta on säälittävää, jos perusopetusta joudutaan todella leikkaamaan näin rajusti kuin nyt tapahtuu. Ryhmäkoot kasvavat — kyllä ne heikoimmat silloin jäävät ilman muuta vaille sitä huomiota, mikä heille kuuluisi. Eli sen jälkeen, jos me jatkamme tällä uralla, me emme voi puhua tasa-arvoisesta koulutuksesta.

Sitten ministeri Kiuru, ymmärsin, että te suhtaudutte aika positiivisesti tutkimuksen rahoitukseen, mutta minä olen kyllä oikeastaan aika huolestunut tästä tutkimuksesta: sieltähän ne innovaatiot ja uudet ajatukset tulevat. Haluaisin tietää, mikä teidän näkemyksenne on näitten Helsingin ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen asemasta ja tutkimuksesta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää opetusministeriä siitä, että jätitte sittenkin esittämättä lukukausimaksuja. Se oli vihreän eduskuntaryhmän mielestä hyvä päätös. Sen sijaan tämä viime tingassa tuotu 6 miljoonan euron leikkaus perusopetukseen on aika kylmää politiikkaa. Ja aivan kuten edustaja Modig, niin minäkin täällä pelkään, mitä tapahtuu siinä tapauksessa, jos ette hallituksessa löydäkään ratkaisua siihen, mitä teette, jos päivähoitokysymyksessä ei yhteistä säveltä löydy.

Olen hyvilläni siitä, että olette kutsumassa koolle parlamentaarisen ryhmän pohtimaan varhaiskasvatuslain eteenpäin viemistä. Mutta tämä puhe tiekartasta kuulostaa kyllä vähän siltä, että aiotte lykätä ratkaisujen tekemisen tulevaisuuteen. Jäljellä on hyvin vähän enää tätä vaalikautta. Mitä te ehditte enää tässä vaiheessa tehdä?

Lopuksi, olen erittäin huolestunut siitä, mistä aiotte löytää ne toisen asteen säästöt. Ette ole vieläkään kertonut eduskunnalle, mistä ne löydetään. Aiotteko esimerkiksi rajoittaa oikeutta opiskella... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle]

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän eduskuntaa hyvistä kysymyksistä, ja lähdetäänpä purkamaan.

Ensinnäkin, ehkä on hyvä lähteä yhdestä pienestä esimerkistä liikkeelle ja laajentaa sitten tätä säästökeskustelua. On hyvä, että edustaja Sarkomaa ja Peltonen kävivät mielenkiintoisen debatin tässä äsken, jos huomasitte, eli puhuttiin peruskoulun kehittämisrahoista. Olen ylpeä siitä, että kun maaliskuussa kehysten yhteydessä arvioitiin sitä, pitäisikö peruskoulun kehittämisrahoja leikata ja siihen sisältyviä ryhmäkokorahoja ja tasa-arvorahoja, tämä jo valmisteilla ollut hallituksen esitys palautettiin ja sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä silloin linjasi, että niihin rahoihin ei pitäisi puuttua.

Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että ryhmäkokorahoista tällä hallituskaudella, kaksinkertaistetuista ryhmäkokorahoista, puuttuu yhä 15 miljoonaa. Olen siitä syvästi itse pahoillani, pidän sitä ongelmallisena, että OAJ:n arvion mukaan 500 opettajaa puuttuu ensi vuonna peruskoulutuksen puolelta. Itselläni omat voimani eivät tule riittämään nykyisillä raameilla siihen, että opetusministeriön sisältä löydettäisiin tuo puuttuva 15 miljoonaa, koska siihen ei jaostokaan pystynyt, vaikka eduskunnalla siihen tahtoa kyllä oli, ainakin näin olen ymmärtänyt.

Sitten toinen näkökulma on se, mikä on tämä isompi visio. Minusta on hienoa, edustaja Kerola, että te toitte tämän esiin. Tässä ajassa me säästämme. Niin säästäisi mikä tahansa hallituspohja. Tässä ajassa on tehtävä isoja rakenteellisia uudistuksia. Me tiedämme, että osa niistä isoista visioista on kaatunut, koska poliittista tahtoa ei ole ollut edistää kaikkia suuria, isoja koulutuspoliittisia visioita, joita esimerkiksi on ollut oppivelvollisuuden pidentäminen, josta olisi tullut erittäin merkittäviä säästöjä ja joka samassa koulutuspoliittisesti olisi ollut erittäin tärkeä juttu. Mutta näihin ei löytynyt kuitenkaan sitä tahtotilaa.

Minusta tärkeää on kuitenkin se, mistä edustaja Rundgren täällä jo kysyi, mitä näille tehdään, kun tuntuu, että mikään koulutusala ei ole ollut missään kehittämisen kohteena. Minusta on hienoa sanoa, että päinvastoin, tällä laajapohjaisella hallituksella ohjelmassa on kehitetty niin paljon, että minä itsekin aina välillä jaksan hämmästyä, kuinka paljon on saatu aikaan. Nimittäin ensinnäkin peruskoulu-uudistus: 2006 laski meillä osaamistaso, lasten ja nuorten osaamistaso. Sen jälkeen ei ole käynnistetty sellaista parlamentaarista työskentelyä, joka olisi tuonut laajapohjaisen ratkaisun. Nyt ollaan todella lähellä sitä, alkuvuodesta tullaan tekemään isoja muutoksia siihen, ja se, että saadaan näissä meidän peruskouluissamme, 3 000 koulussa liikkeelle tämä uusi pedagogiikka, uusi toimintaympäristö, toimintakulttuuri ja digitaalisuus, se on iso juttu. Siltä osin väitän, että tehdään eri lailla kuin ennen.

Lukiouudistuksen suhteen emme saaneet sellaista tuntijakoa, joka olisi ollut vallankumouksellinen, mutta sisältöjen suhteen on käynnistetty tämä lukion kehittämishanke, ja uskon, että alalla on valtava tahto viedä sitä eteenpäin.

Ammatillisen koulutuksen puolella kaikki sisällöt on pantu uusiksi, siitä tulee samaan tapaan kurssimuotoinen kuin on tänä hetkenä jo meidän lukiomme. Minä väitän, että se tuo opiskelumotivaatiota enemmän ja puuttuu koulutuksellisiin ongelmiin siellä puolella. Näyttötutkintojärjestelmä on pantu uusiksi, se tuli eduskuntaan nyt käsittelyyn ja niin edespäin.

Meillä on todella monia asioita, mitä ollaan tehty, ja vielä hieno juttu on se, että varhaiskasvatuslaissa lopulta edettiin. Oli kivinen tie, voin sen teille vakuuttaa, mutta olemme nyt tilanteessa, jossa kaikki se, mitä hallituksen voimin voidaan tehdä, on huomenna valtioneuvostossa ja saapuu sen jälkeen eduskuntaan.

Minusta Alanko-Kahiluoto kysyi hyvin, riittääkö kunnianhimotaso. Jos minusta on kiinni, riittää. Minä toivon, että eduskunnassa myös olisi sitä tahtotilaa, että lähdettäisiin tällä parlamentaarisella työskentelyllä hakemaan se perspektiivi, josta me voimme olla täällä samaa mieltä, koska se kehittää suomalaista varhaiskasvatusta pidemmälle kuin koskaan ennen on menty. Ja nämä lapset ovat, kuulkaa, sen ansainneet. 41 vuotta samaa varhaiskasvatuslakia, siis päivähoitolakia, siitä siinä on kysymys. On ollut vaikeaa, niin kuin tässä todettiin jo aikaisemmin, on kinattu siitä, onko tämän päivän varhaiskasvatus varhaiskasvatusta, onko se päivähoitoa vai onko se tämmöistä educare-kokonaisuutta, joka on kasvatuksen ja hoidon ja opetuksen kokonaisuus.

Ottamatta yksityiskohtiin kantaa, edustaja Niikko, olette siinä suhteessa väärässä, että laki tulee vasta huomenna uunista ulos. Siihen kannattaa perehtyä, ja ne esittämänne huolet, jotka teillä oli, eivät ole aiheellisia. Eli siltä osin ennustajan vikaa ei tarvitse olla, kyllä se tulee huomenna kaikkien käsittelyyn.

Edustaja Urpalainen kysyi, mikä on Opetushallituksen rooli, ja minusta yksi hienoimpia koneita meillä on Opetushallitus. Minä toivon, että me kaikki osaisimme arvioida ja arvostaa Opetushallituksen työskentelyä. Minä olen ministerinä siellä käynyt useaan kertaan myös henkilökunnalle puhumassa siitä, mikä on tämän hallituksen kauden tahtotila ollut, ja olen saanut siitä hyvää palautetta, että Opetushallituksen työ ja yksittäisten virkamiesten arvostus on otettu vakavasti. Siltä osin en yhdy niihin väittämiin, että Opetushallituksen toimivaltaa on laskettu, vaan pikemminkin kaikilla uusilla mahdollisuuksilla sitä on nostettu. Se liittyy näyttötutkintojärjestelmään, se liittyy varhaiskasvatukseen ja moniin muihin asioihin mutta myös siihen, että siihen vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen, joka on jatkunut vuosia, me olemme hakeneet myös sellaisen tiekartan, jolla kestettäisiin.

Edustaja Viitamies, minä kiitän siitä palautteesta, jonka annoitte. Olette aivan oikeassa, säästöt ovat olleet kovia. Siihen myöskin edustaja Niinistö viittasi jo, ja minä kiitän siitä tuesta, koska oletan, että en ole turhaan täällä puhunut siitä, että olemme sietokyvyn rajoilla.

Edustaja Niinistö, olette ihan oikeassa siinä, että kun julkista sektoria lyödään jatkuvasti, me olemme kohta tilanteessa, jossa tulee seuraava kierros, jossa kuntatehtäviä halutaan vähentää. Kuntatehtävien vähentämisessä olemme tilanteessa, jossa nyt tuomme tämän toisen asteen rakenteellisen ja rahoitusuudistuksen tänne. Sillä oli vielä kaikkien kuuden hallituspuolueen silloinen tuki, kun se porukka oli koossa. Silloin ihmettelin, mistä täällä löytyy kuntatehtävien vähentäjiä näin paljon. Tässä tilanteessa nyt ollaan, ja näin ollen on pyritty hakemaan sellainen ratkaisu, jonka me kestäisimme. Se on muistettava, että tämä lainsäädäntöesitys ei anna mahdollisuuksia yksikköverkon karsimiseen. Se on ehdoton ja välttämätön juttu, koska tämä sukupolvi on niin erilainen kuin koskaan aikaisemmin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, minusta edustaja Modig nosti yhden kissan pöydälle, joka on hyvä myös täällä käsitellä. Aika laaja porukka tässä on käsittelyssä, mutta tosiasia on se, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta osana rakennepoliittista sopua ei ole vielä päästy hallituspuolueiden välillä yksimielisyyteen. On tunnustettava, että asia on vaikea. Se on vaikea sen takia, että kun lapsella on jatkossa oikeus varhaiskasvatukseen, niin mitä se tarkoittaa käytännössä? Kuinka monta tuntia on se oikeus varhaiskasvatukseen? Tältä osin nämä neuvottelut jatkuvat, ja siltä osin kuin tiedetään, minkälaiseen lopputulokseen päädytään, katsotaan myöskin tämän 6 miljoonan kohtalo.

Kysymys tästä 10 miljoonasta, joka on erillinen raha: se oli oppivelvollisuuden pidentämättä jättämisen raha, jolla tarkoitus oli siirtää tämän nivelvaiheen hoitamatta jättämisestä painopiste sinne peruskoulun kehittämiseen tukeakseen sitä tulevaisuuden peruskoulutyötä, josta myöskin edustaja Elomaa ansiokkaasti puhui. Me olemme edenneet parlamentaarisessa työskentelyssä, (Puhemies koputtaa) tehdään hyviä juttuja, ja siltä osin tämä 6 miljoonaa on osa sitä rahaa, joka tuli ylimääräisenä, josta ei ole päätetty kohdennusta vielä. Siltä osin se oli ainoa vaihtoehto, josta meillä enää löytyy jotain, mistä esittää säästöä.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on ministeri Kiurulle selkeä, konkreettinen kysymys, johon toivon konkreettista, selkeää vastausta. Mitä ovat seuraavat konkreettiset toimenpiteet, joilla turvataan erikoislukioiden erityinen tehtävä lahjakkaiden nuorten, muun muassa urheilijoiden, taiteilijoiden, tieteentekijöiden, kansainvälisen uran ja muun muassa urheilijoiden kohdalla kaksoisurien mahdollisuus? Millä tavalla nämä tullaan tulevaisuudessa turvaamaan? Mitä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, askelmerkit, joilla tässä asiassa edetään?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on lisännyt sosiaalityöntekijöiden koulutusmäärärahoja, joiden avulla koulutetaan yli 200 uutta sosiaalityöntekijää. Valitettavasti tämäkään ei riitä paikkaamaan sosiaalityöntekijöiden vajetta, joka johtuu eläköitymisestä ja riittämättömästä koulutuksesta. Nyt sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt selvityksen vuosille 2012—2016, jonka arvion mukaan tarvitaan vajaat 1 700 uutta sosiaalityöntekijää. Nyt kuitenkin tämä todellisuus, joka on tullut tähän päivään, tarkoittaa sitä, että vuonna 2016 meillä on käytettävissä 794 sosiaalityöntekijää vähemmän kuin vuonna 2012.

Arvoisa puhemies! Nyt kysyisin ministeriltä: Tämä ei voi olla se tapa, että eduskunta lisää aina sosiaalityöntekijöitten aloituspaikkoihin olevia koulutusmäärärahoja. Me tarvitsemme pitkäjänteisen suunnitelmallisen ohjelman tähän, ja kysyn ministeriltä: mitä hallitus aikoo oikeasti tehdä sosiaalityöntekijöitten (Puhemies koputtaa) riittävyyden parantamiseksi?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meitä perussuomalaisia on täällä ainoastaan kolme kappaletta, joten tuumaisin nostaa erään asian esille, joka meidän ryhmää on tässä vaivannut: se on se, että erityisopettajia ja kouluavustajia on liian vähän. Yhden luokanopettajan aika ei riitä siihen, että hän joutuu antamaan tukea sellaisille oppilaille, jotka tarvitsevat tätä tukea. Kyseessä on siis oppilaiden opintomenestys ja hyvinvointi sekä opetushenkilökunnan jaksaminen. Meidän ratkaisumme tähän, arvoisa ministeri, on se, että ryhmäkokoja tulisi oikeasti pyrkiä pienentämään jatkossakin.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä salissa on paljon huolta sivistyksestä ja koulutuksesta, hyvä niin. Kokoomus on huolissaan, sosiaalidemokraatit ovat huolissaan, mutta minä pahoin pelkään, että se huoli ei tuo takaisin menetettyä koulua, ei se tee koulumatkaa lyhyemmäksi, se ei tee meistä osaavinta kansaa, se ei paranna koulutuksen laatua, vaan teot tässä nyt kyllä puhuvat puolestaan. Ne teot ovat nyt aika ainutlaatuisia jopa eurooppalaisessakin mittakaavassa. Puolentoista miljardin euron koulutusleikkauksiin ovat kyenneet Kypros, Kreikka, siis samassa suhteessa kuin Suomi. Tällä tiellä me nyt valitettavasti olemme. Tämän kaiken tehdyn päälle te nyt esitätte 260:tä miljoonaa euroa toiselta asteelta, lukioilta ja ammattikouluilta. Nyt kysymys kuuluu: Oletteko te ihan tosissanne, että meidän pitäisi eduskunnassa viedä vielä tällainen laki läpi kaiken jo nyt tehdyn päälle? Onko kokoomus aidosti sitä mieltä, että tällainen laki pitää todella eduskunnassa hyväksyä?

Anne-Mari  Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Sarkomaa otti jo esiin huolensa perusopetuksen laadusta. Olen samalla tavalla huolissani siitä, että meillä on valtavia alueellisia eroja ja koulukohtaisia eroja. Olen myös huolissani siitä, että kun digitaalisuus etenee, niin tämä kuilu ehkä uhkaa syvetä.

Meillä on maailmalta loistavia esimerkkejä siitä, miten digitaalisilla oppimissisällöillä on pystytty rakentamaan erilaisille oppijoille tuloksekkaita oppimispolkuja. Kun me tiedämme, että meidän lapset ovat tänä päivänä erittäin paljon online ja ainoa paikka, missä he ovat offline, on koulu, niin toivoisin kuulevani, ministeri Kiuru, teiltä visioita siitä, miten meidän opettajankoulutusta ja muutenkin oppimisympäristöjä kehitetään, kun digitaalisuus on aidosti tätä päivää.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos oikein muistan, niin keskustapuolueen vaihtoehtobudjetissa ei myöskään esitetty lisämäärärahoja koulutukseen juuri nimeksikään. (Silvia Modig: Ei yhtään!)

Sitten kysyisin ministeriltä tätä vaikuttavuutta koskien lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, koulujen kerhotoimintaa. Ne olivat kolme kärkeä, jotka olivat sosialidemokraattiselle eduskuntaryhmälle hyvin tärkeitä, ja onnistuimme budjettineuvotteluissa äärettömän hyvin mielestämme, että näihin saatiin useampi miljoona lisätyksi. Tämä vaikuttavuus kiinnostaa ja tämä Opetushallituksen tulevaisuus. 2 miljoonaa sinne on saatu kerättyä sisäisin järjestelyin. Miltä sen tulevaisuus näyttää? Miten eduskunnan pitäisi esimerkiksi suhtautua?

Ja teille, jotka olette huolestuneita perusopetuksen tilanteesta: Katsokaa mietinnöstä sivu 41. Siellä on valiokunnan lausumaehdotus. Siellä tekstissä on ministeri Rinteeseen viitattu, mitä hän on luvannut. Siellä on kyllä aika lailla paalutettu tämä asia. Tämä oli vaikea asia, ja kiitän jokaista, joka tähän konsensukseen yhtyi, erikoisesti edustaja Sarkomaata.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskusta on esittänyt 22 miljoonaa euroa lukioille koskien ensi vuotta. Sillä voitaisiin torpata siis se pahin tilanne, mikä lukioille syntyy. Siis useampi eri koulun rehtori sanoo tällä hetkellä, että he todella miettivät, miten saavat oman lukionsa pyörimään. Sen tilanteen ehkäisemiseksi me olemme esittäneet siis 22 miljoonan euron lisäpanostusta. Seisomme voimakkaasti sen takana, edustaja Saarinen.

Mutta emmehän me vielä ole voineet esittää vaihtoehtoa sille 260 miljoonan euron leikkaukselle, jota te nyt toiselle asteelle kaavailette. Se lakihan on vasta eduskunnassa, ja sen käsittely sivistysvaliokunnassa alkaa, ja jos se meistä on kiinni, edustaja Saarinen, sitä lakia ei missään tapauksessa tulla hyväksymään. Se on kaikilta osin kohtuuton ja johtaa jopa kolmanneksen nykyisistä oppilaitoksista häviämiseen Suomesta. Siihen me emme ole valmiita. Siihen yksikään sivistyskansa ei saa olla valmis.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan keskustalle ja sanon, että olen valtiovarainvaliokunnan jäsen ja me kokoomuslaiset olemme vahvasti halunneet kirjata valtiovarainvaliokunnan mietintöön, että hallituksen on tarkkaan arvioitava kaikki lakiesitykset ja tarvittaessa muutettava päätöksiä, jos mennään kohtuuttomuuksiin. Mielestäni tämä toisen asteen tilanne on aika tarkkaan arvioitu.

Erittäin huolissani olen siitä, että opetusministeri on käyttänyt puheenvuoroja, että lukiota ja ammatillista pitäisi säästöjen takia yhteen laittaa. Suomen tulevaisuuden kivijalka on siinä, että meillä on erilaista osaamista. Me tarvitsemme ammatillisia oppilaitoksia, me tarvitsemme lukiota, ja on hyvin tärkeää, että yhteistyötä lukioilla on peruskoulun kanssa ja korkeakoulujen kanssa, ja on hyvin tärkeää, ettei tätä perustaa tuhota säästöjen nimissä, eli hyvin tarkkaan eduskunnan on tämä lakiesitys katsottava. Selvää on, että säästöjä pitää saada aikaiseksi, mutta Suomen sivistystä ja koulutusta ei pidä nyt tässä tuhota. Tarkan harkinnan paikka, vastaan keskustalle.

Outi  Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa opetusministeri, toitte esiin kyselytunnilla...

Kyllä kyllä, juuri tätä.

Ei, ei, juuri tätä jatkan. Toivottavasti aika ei nyt sitten mennyt tässä kuitenkaan.

No, totesitte kuitenkin tällä edellä mainitulla kyselytunnilla, että näistä rakenteellisista säästöistä, joihin edellisissä puheenvuoroissa on viitattu, 69 miljoonaa euroa tulee kohdistumaan tähän järjestäjäverkkoon. Siinä yhteydessä annoitte ymmärtää mielestäni myös sen, että tulette rajoittamaan toisen asteen opiskeluoikeutta. Tarkoititteko siinä yhteydessä sitä, että jos on opiskellut esimerkiksi lukiossa, sen jälkeen tie ammatilliseen olisi suljettu? Jos ette tarkoittanut, olisi meidän kaikkien aiheellista kuulla, mistä te haette tämän säästön. Mitä te aiotte tehdä, jos kerran oppilaitoksia ei tulla sulkemaan, kuten myös pääministeri Stubb tuolla samaisella kyselytunnilla sanoi?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä pikkusen nyt korjata edustaja Sarkomaan väittämyksiä siitä, että ministeri olisi vaatinut lukiota ja ammatillisia yhteen. Missään näissä esityksissä ei ole kirjoitettu minkäänlaisia tutkintojen yhdistämisiä. Meillä on kaksoistutkintoja ja kolmoistutkintoja olemassa, se on mahdollista, mutta mitään sellaisia esityksiä ei ole, että näitä tutkintoja yhdistettäisiin sinänsä toisen asteen sisällä. Tukipalvelujen, kaikkien niiden palvelujen, joita näissä molemmissa tarvitaan hyvinkin vahvasti, avulla pystytään tekemään hyvin hyvää yhteistyötä ja tilojen osalta myös, eli tämä on se, mihin nämä ajatukset sisältyvät.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tähän lukiokeskusteluun. Keskustahan on ehdottanut lisättäväksi rahoitusta nimenomaan lukiokoulutukseen, ja kaksi syytä tähän. Toinen syy on se, että jos me lähdemme lukiota romuttamaan alas, niin se tarkoittaa myös perusopetukseen puuttumista yhteisten opettajien kautta. Elikkä sieltä lähtee vyöry, jota ei kukaan enää hallitse. Toinen syy, miksi lukioihin lisää resursseja, on se, että hallituskin on ratsastanut tällä nuorisotakuulla. Moni kunta huolehtii tänä päivänä nuoristaan tarjoamalla opiskelupaikan omassa lukiossaan joka ikiselle nuorelle, ja se on minun mielestäni nuorisotakuun hoitamista, jos mikä. Joten tästä syystä meillä on juuri painotuksena tämä lukio ollut tässä budjettiehdotuksessa. Toivon, että tämä ajatus sisäistettäisiin myös molemmissa hallituspuolueissa.

Eeva-Johanna  Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustapuolueen huoli suomalaisen koulutuksen tulevaisuudesta asettui hiukan erikoiseen valoon, jos katsoo heidän varjobudjettiaan, jossa ainoa viittaus koulutuspolitiikkaan oli 5 miljoonan euron säästö korkeakoulujen pääomittamisen perumiseksi.

On tietenkin tärkeää, että ne niukat eurot koulutuksessa sijoitetaan mieluummin koulutuksen sisältöön kuin tyhjiin seiniin. On kuitenkin aivan selvää, että harvaan asutulla seudulla on perusteltua, että koulutilatkin voivat olla vajaakäytössä, koska on tietenkin tärkeää, että lapset ja nuoret voivat käydä sitä koulua kotoa käsin. Näilläkin alueilla on ihan järkevää tehdä yhteistyötä esimerkiksi toisen asteen oppilaitosten kesken, vaikkapa lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kesken taikka tilojen ja kenties joidenkin aineiden osalta, opettajien suhteen. Tämä on järkevää. Suomen suuremmat kaupungit ovat käyneet esimerkiksi lukioverkkonsa läpi, mutta sen sijaan keskisuurissa kaupungeissa tekemistä varmaan riittää. Siellä saattaa olla muutaman kilometrin välein lukioita, ja se ei välttämättä ole järkevää. Pointti on siinä, että ministeriö ei ole mitään kouluverkkoratkaisuja tekemässä, vaan kunnat ovat itse parhaita asiantuntijoita siihen. Toivon, että keskustakin on samaa mieltä tässä asiassa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin edustaja Sarkomaa. Pidän todella hyvänä, että valtiovarainvaliokunta kiinnitti vakavaa huolta näiden lukiokoulutuksen säästöjen suuruuteen, miten se vaarantaa koulutuksen laatua ja saavutettavuutta, koska nyt sitten myös kuntien kyky ja mahdollisuudet kompensoida puuttuvaa valtion rahoitusta ovat heikentyneet. Lukiokoulutuksen säästöjen merkitys näkyy nyt sitten nimenomaan alueellisten erojen kasvuna, niin kuin edustaja Sarkomaa sanoi, ja siinä opiskelijat asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Myös sivistysvaliokunta on tämän asian nostanut hyvin esille ja tuonut esille sen, että mahdollisesti koko nuorten koulutustakuuseen tämä vaikuttaa vaarantavasti. Eli sen vuoksi tätä kattavaa lukioverkkoa ei tule vaarantaa, heikentää, vaan osaltaan se on nuorten kasvua ja kehitystä tukeva tekijä ja se mahdollistaa (Puhemies: Ja aika!) nimenomaan opintojen jatkamisen lähellä kotia.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä myös tässä haluan tämän huoleni esittää nyt tästä toisen asteen kouluverkostosta, koska varmasti kaikki tuolla Pohjois-Suomessa olemme siitä syvästi huolissamme siitä, missä ja miten meidän nuoret sitten tulevaisuudessa opiskelevat.

Sen sijaan kyllä henkilökohtaisesti kannatan kyllä syvästi sitä, että eri oppilaitosten välillä tehdään sitä yhteistyötä, koska se antaa semmoista synergiaetua varmasti kaikille ja se mahdollistaa myös tämmöisten erilaisten oppimispolkujen mahdollistamisen. Kuitenkin olisin ehkä vielä jäänyt tässä toivomaan ja kaipaamaan sitä, että vielä olisi enemmän tuotu esiin tätä, että meidän nuorissa on kuitenkin hyvin erilaisia oppijoita ja semmoisia erilaisia oppimispolkuja varmasti tarvitaan tulevaisuudessa lisää.

Se, mistä haluan nyt antaa oikeastaan kiitosta, on nimenomaan tämä, että tähän sosiaalityöntekijöiden koulutukseen on annettu lisärahoitusta. Se on kyllä hyvin tämmöinen laaja asia, jonka tässä edustaja Kiljunenkin toi jo aiemmin esiin.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti on niitä valopilkkujakin, niin kuin täällä ollaan kuultu, mutta jos lukee tätä budjettikirjaa, tätä keltaista kirjaa, mikä annettiin jo alkusyksystä, niin kyllä täällä on varsinkin kaksi sivua, jotka herättävät isoa huolta.

Täällä sivulla 378, kun näitä säästöjä katsoo, mitä yleissivistävälle koulutukselle ja ammatilliselle koulutukselle on ensi vuodelle luvassa, niin kyllähän nämä pitkästi 300 miljoonaa euroa ylittävät, ja siitä herää jatkokysymys, kuinka meidän opetushenkilöstö jaksaa näissä säästöpaineissa, miten säilyy se oppimisen ja opettamisen ilo oppilaitoksissa aina pienistä sinne isoihin oppilaisiin, lukiolaisiin ja ammatillisiin oppilaitoksiin asti.

Toinen sivu, joka herättää huolta, on sivu 371. Täällä on jokaiselta kouluasteelta koulupudokkaita tullut tuhansia. Lukiokoulutuksessa näyttää, että nelisentuhatta tippuu koulutuksesta, (Puhemies koputtaa) ammatillisesta peruskoulusta 16 000—18 000.

Ministeri, tiedättekö, mitä näille nuorille kuuluu?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannan kyllä huolta siitä, miten nämä mittavat toisen asteen säästöt toteutetaan vaarantamatta laadukasta opetusta, opetuksen sisältöä lukioissa ja ammattikouluissa ja samalla vaarantamatta toisen asteen duaalimallia, ja vielä pitäisi erityislukioiden asemakin saada turvattua. Lukiokoulutukseen kohdistuvat säästöt vaikuttavat kuitenkin koulutuksen järjestämiseen ja väkisin toimipisteiden määrään. Monella paikkakunnalla lukiokoulutusta järjestetään perusopetuksen yläkoulun yhteydessä, jolloin samat opettajat ovat opettaneet sekä lukion että yläkoulun puolella. Nämä lukioiden lakkauttamiset vaikuttavat myös peruskoulun aineopetukseen. Kaikille opettajille eivät myöskään yläkoulun tunnit riitä tuomaan elantoa. Kysynkin: miten varmistetaan se, että lukioverkon mahdolliset muutokset eivät vaikuta pätevien, kelpoisten aineenopettajien määrään yläkouluissa ja siten myös yläkoulujen opetuksen järjestämiseen ja sen laatuun?

Päivi  Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuus todella tehdään koululuokissa, ja koulutukseen on panostettava. Perusopetus on päivitettävä, niin kuin tässä on monta kertaa jo kuultu, jotta se antaa ne tiedot ja taidot, joilla nämä nuoret pärjäävät tulevaisuuden maailmassa, ei viime vuosisadalla. Peruskouluhan on ollut ihan mahtava keksintö, ja hyvin on siitä hyötyä saatu irti.

Mutta minä olen huolissani Helsingin tilanteesta. Meillä on 2,5 vuoden oppimiserot oppilaiden välillä, ja se antaa kovin kovin erilaiset lähtökohdat hakea sitä toisen asteen koulutuspaikkaa saati pärjätä siinä, ja senpä takia tulee juuri näitä keskeytymisiä. Olen hyvin iloinen, että ministeri on huomioinut sen, että juuri aikuislukiot ja aikuiskoulutus paikkaavat näitä ongelmia, kun nuoret tipahtavat ja tarvitsevat uuden mahdollisuuden. Ja nuorisotakuu on myös ollut se väylä, jota kautta on siepattu nuoria takaisin, niin että he eivät ole syrjäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle.

Sosialidemokraatit yrittivät saada tämmöisen mahdollisuuden, että opetusvelvollisuusikää olisi nostettu, mutta se torjuttiin hallituksessa ja tilalle tuli tämmöistä täsmärahoitusta. Olisin kysynyt nyt ministeriltä, kuinka tätä täsmärahoitusta on nytten sitten päätetty viedä eteenpäin, jotta nämä...

...vaikeuksissa olevat oppilaat saavat avun.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös tähän toisen asteen koulutuksen tilanteeseen koulutuksen tasa-arvon näkökulmasta, mutta samalla kyllä kannan erittäin syvää huolta siitä, mitä valtiovarainministeriö tänään ja Suomen Pankki viime viikolla ennustivat talouskasvun osalta, ja ehkä meidänkin kannattaa pitää ne asiat mielessä, kun tässä kovasti puolustamme myös koulutusta ja koulutuksen rahoja.

Minä olen itse miettinyt sitä, onko todellakin niin, että nyt nämä säästötoimet, mitkä ovat olleet esillä — aloituspaikkojen leikkaukset tai verkoston supistamiset tai lähiopetuksen vähentäminen, kun rahoitusta on vähennetty — ovat olleet niitä ainoita vaihtoehtoja, joilla haetaan näitä rakenteellisia uudistuksia ja säästöjä. Jotenkin haluaisin kysyä ministeriltä sitä, onko siellä pöydällä ollut vaihtoehtoisesti muita. Minä itse jopa mietin sitä, että onkohan tämä nyt ihan välttämätöntä, että meillä on ammatillisessa koulutuksessa jokaiselle alalle kolmen vuoden koulutus. Tiedän, että helpolla sanotaan, että ei pidä laittaa pussinperiä, mutta silti minusta tämäkin asia tulisi katsoa läpi.

Pauli  Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erikoislukioiden tilanteesta olen erittäin huolissani. Ensi vuonna ei tule muutoksia, mutta se on nyt ilmeisesti vain tämmöinen väliaikainen välivuosi siinä. Kysyn ministeriltä: mikä teidän näkemyksenne on, miten tätä erikoislukiokenttää aiotaan viedä eteenpäin?

Otan esimerkiksi Mäkelänrinteen urheilulukion: Noin 50 prosenttia oppilaista opiskelee pitempään kuin kolme vuotta, ja nyt jos sitä rahoitusmallia muutetaan ja ikään kuin pakotetaan siihen formaattiin, että se on kolme vuotta tai ei ollenkaan, niin miten nämä opiskelijat reagoivat? Joko he eivät tule sinne lukioon ollenkaan, jättäytyvät koulutuksen ulkopuolelle, tai sitten jos on urheilu-, kulttuuri-, tiede- tai muupainotteisia lukioita, niin tämä tärkeä harrastus, jolla he sitten luovat sitä työuraa, jää paitsioon. Mikä on näiden erikoislukioiden tulevaisuus teidän mielestänne?

Johanna  Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toisen asteen järjestämislupalaki on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että jatkossa jopa opetusministeriön virkamiehet päättäisivät, missä lukiot sijaitsevat maakunnassa, eikä päätöksiä tehtäisi paikallisesti. Tiedän ministerin ansiokkaasti torjuneen näitä väitteitä, mutta varmuuden vakuudeksi kysyn vielä, pitääkö tämä paikkansa. Puollan myös sitä, että kattava lukioverkko säilyy, sillä tuo 16-vuotias on aika nuori lähtemään vielä kotoa kymmenien tai jopa satojen kilometrien päähän koulutukseen eikä asuntola-aikoihinkaan haluta palata.

Varhaiskasvatuslaista sanoisin vielä sen verran, että se on tosiaan, kuten ministeri toikin edelleen esille, 40 vuotta vanha laki, ja toivon kyllä, että se saataisiin nyt tällä kierroksella maaliin.

Mirja  Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus jää historiaan (Matti Saarinen: Kyllä!) leikkaamalla kaikista koulutuksen asteista rajusti, yli miljardi euroa tämän vaalikauden aikana. Meillä on toistaiseksi vielä maailman paras perusopetus, peruskoulu, ja meillä on maailman parhaiten ja hyvin koulutetut opettajat, mutta jossakin vaiheessa se selkäranka katkeaa. Ollaanko tässä nyt vedenjakajana historiassa, että koulutuksesta saadaan leikata ja tullaan leikkaamaan näin huikeita summia tulevillakin vaalikausilla? Toivottavasti ei.

Toinen asia, josta olen hyvin huolissani, on oppimisympäristöt. Tällä hetkellä aivan liian moni lapsi, oppilas, opettaja ja kouluhenkilökunta kärsii huonosta sisäilmasta, kosteus- ja homevaurioisista kouluista. Hallitus on ajatellut niin, että perustamiskustannuksia ei enää valtion pussista anneta. Tämä on erittäin valitettava suun-taus.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun keskeinen edellytys on se, että meidän peruskoulutus onnistuu tehtävässään, ja sen takia on harmillista, että sieltä leikatut rahat ovat meillä edelleen käsittelyssä. Itse asiassa kaikki leikkaukset, mitkä kohdistuvat peruskoulutukseen, ovat myrkkyä.

Henkilökohtaisesti en näe kauhean järkevänä päivähoito-oikeuden rajoittamista. Olen siviiliammatiltani erityistason perheterapeutti, ja siltä ammattisaralta voin kyllä sanoa, että päivähoito-oikeus on erittäin monelle lapselle ja perheelle ollut arjen elämisen turva. Siinä mielessä minä näen ongelmaisena sen, että matalan kynnyksen sosiaalipalvelu, mitä päivähoitopalvelut ovat, karsiutuisi osalta ryhmistä pois. Siinä mielessä on hankalaa, että tämä rahan palauttaminen on sidottu tähän päivähoito-oikeuden rajoittamiseen.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen asteen rakenne- ja rahoitusuudistus on kylmä, heikko ja erittäin byrokraattinen esitys, josta puuttuu visio, eikä vaikuttavuusarvioita ole tehty lainkaan, mutta se on tälle hallitukselle ollut kyllä lainvalmistelussa erittäin tyypillistä. Kyseessä on kuitenkin suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteita ravisteleva uudistus, siihen olisi kyllä kannattanut nyt hiukan paneutua.

Ei voi olla tasa-arvon ja laadun edistämisen kannalta järkevää, että joka kolmas lukio ja ammattioppilaitos joutuu mahdollisesti nyt lopettamaan tämän keskeneräisen uudistuksen seurauksena. Tämähän tarkoittaa, niin kuin täällä on todettu, tuhansien opettajien joutumista kilometritehtaalle, se merkitsee sitä, että pätevät opettajat häviävät yläasteilta, se merkitsee sitä, että oppilaat joutuvat lähtemään jopa satojen kilometrien päähän koulujen perään. Se lisää taas (Puhemies koputtaa) syrjäytymistä. Ei voi olla niin, että pelkästään tuloksista ja suorittamisista palkitaan oppilaitoksia. He ovat 16—18-vuotiaita nuoria. Meidän opetuksemme ei voi olla pelkästään tulosperusteista, ainakaan tähän saakka se ei ole ollut.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiitän ministeri Kiurua siitä, että kaikista näistä säästöpaineista huolimatta muun muassa erityisoppilaiden koulunkäyntiedellytysten parantamiseen ja koulupudokkuuden estämiseen on tulossa lisärahoitusta. Olette panostanut myös paljon nuorten aikuisten osaamisohjelmaan ja oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen.

Jokainen tiedämme, että ilman ammattikoulutusta ei voi työllistyä nyky-yhteiskunnassa, ja näiden toimenpiteiden avulla nuorilla aikuisilla on mahdollisuus hankkia itselleen ammattitutkinto. Näitä ilman ammattitutkintoa olevia 20—29-vuotiaita nuoria arvioidaan olevan 100 000. Se on huomattava määrä. Kysyn ministeri Kiurulta: Joko olette saanut tietoja nuorten aikuisten osaamisohjelman onnistumisesta? Ovatko nuoret aikuiset löytäneet tämän koulutusmahdollisuuden?

Mika  Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vähän toisin kuin oppositio täällä haluaa todistaa, myös tähän perusopetuksen kehittämiseen panostetaan. Budjettiriihessä sovittiin jo huomattavista lisäpanostuksista perusopetuksen kehittämiseen. Oppivelvollisuuden pidentämiseen varatut rahat käytetään nyt muun muassa koulupudokkuuden vähentämiseen, tästä suuri tunnustus. Haluankin kysyä ministeriltä, että löytyväthän nämä rahat nimenomaan tämän momentin kohdalta. Sen lisäksi haluan antaa hyvää tunnustusta myös tästä oppisopimuskoulutuksen kokonaisuudesta. Tämä hallitus kantaa vastuun niin lasten koulutuksesta, nuorten koulutuksesta kuin aikuistenkin koulutuksesta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä oppisopimuskoulutuksen esille nostaminen on erinomainen asia, ja siinä yksiselitteinen viesti valiokunnan asiantuntijoilta on tullut siihen tyyliin, että asetelma on liian byrokraattinen ja sen vuoksi yrittäjät eivät halua tähän sitoutua, joten meillä riittää tässä myös normien purkua.

Mutta, arvoisa puhemies, tähän toisen asteen koulutukseen vielä haluaisin sanoa sen, että toivoisin, että ministeri vielä kerran harkitsisi tätä järjestelmää ja nimenomaan niin, että kuntapäättäjille ei tulisi pakkosauma eteen, että heidän tulisi päättää, mikä koulutusala lakkautetaan ja mikä ei, koska on kysymys siitä, että rahaa jaetaan kuntiin liian vähän, ja sillähän he joutuvat koulutuksen järjestämään.

Arvoisa puhemies! Vielä kolmas asia tähän varhaiskasvatukseen: kun se laki on nyt tulossa, niin toivomme, että se laki olisi valmis eikä keskeneräinen. Meidän on turha tässä vaiheessa ryhtyä keskeneräistä lakia viemään eteenpäin, vaan maltamme sitten odottaa, että laki valmistuu kunnolla.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tämä huoli koulutuksen tilasta on yhteinen, mutta kyllä minä hiukan haluaisin — samalla lailla kuin ministerikin, joka puhui rehellisyydestä — rehellisyyden nimissä sanoa, että kun tätä keltaista kirjaa on melkein neljä vuotta itsekin kahlannut läpi ja leikkauksia on tehty, niin kyllähän koulutusta on tällä vaalikaudella kohdeltu aika huonosti. Kyllä ne säästöt ovat yhteensä aika isoja, ja kun sitten sen päälle tulevat nämä niin sanotut rakenteelliset uudistukset, niin riski on se, että rakenneuudistuksista tulee leikkauksia, koska olosuhteet ovat jo valtionosuussupistusten takia niin vaikeat, että on vaikeata löytää sellaisia toiminnallisia tehostamisia.

Sen takia haluaisin nyt ministeriltä vähän vastausta siihen toisen asteen uudistukseen. Kun te sanotte, että näin iso rahamäärä, 260 miljoonaa vuoden 2017 loppuun mennessä, olisi saatavissa ilman, että yksikköverkkoa supistetaan ja ilman, että koulutuksen laatu kärsii, niin miten ihmeessä se on mahdollista, mistä se tulee? Olisiko mahdollista kuitenkin muuttaa lähestymistapaa niin, että valtio ei enää leikkaisi valtionosuuksia, vaan lähdettäisiin kuntien kanssa kehittämään sitä toista astetta, mutta sillä kärjellä, että mennään se edellä, mikä oli rakenneuudistusten alkuperäinen tavoite, (Puhemies koputtaa) että saadaan nuoret valmistumaan nopeammin ja tehokkaammin, saadaan heidät nopeammin työelämään ja saadaan sieltä hyötyjä, eikä koulutuksen leikkauksilla.

Ritva  Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat huolissaan koulutuksen leikkauksista, ja siksi olemme esittäneetkin lisärahoitusta koulutukseen. Pikkulukioissa oppimistulokset ovat usein erittäin hyviä, ja yksi asia, mistä se voi johtua, on myös se, että ryhmät ovat pieniä. Mutta muistaakseni suullisella kyselytunnilla arvoisa ministeri lupasi, että lukioita ei suljeta.

Varsinainen kysymykseni liittyy oppimismotivaatioon. On tärkeää, että oppilaat olisivat motivoituneita oppimaan ja kiinnostuneita koulunkäynnistä. WHO:n tutkimuksen mukaan vähän yli puolet suomalaisista oppilaista pitää koulusta paljon tai jonkin verran. Suomessa pidetään koulusta vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, mikä on aika erikoista. Kansainvälisestikin olemme siinä heikommalla kolmanneksella. Elikkä pitäisikö enemmän lisätä kerhotoimintaa? Mistä tämä johtuu? Kerhotoiminnan pitäisi olla maksutonta. Tässä myös pääsemme siihen tilanteeseen, että yksinäisyys ja syrjäytyminen helposti aiheutuvat siitä, (Puhemies koputtaa) että motivaatiota ei ole...

Okei.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä Suomen viimeinen euro kannattaisi laittaa, jos sellainen tilanne olisi, aina sinne peruskouluun, ja siksi olimme valtiovarainvaliokunnassa kovin pettyneitä, että vielä tämä 6 miljoonan euron säästö tuli, ja kättä päälle löimme, hallituspuolueet, kun valtiovarainministeri totesi, että lisäbudjetissa tämä raha tulee takaisin. Voitteko tässä vakuuttaa eduskunnan edessä, että näin varmasti tulee, koska se jäi tässä hieman epäselväksi? (Silvia Modig: Kyllä!) Kyse on siitä rahasta, jolla uusien opetussuunnitelman perusteiden tavoitteita, jotka opetushallitus yhdessä koulukentän kanssa on tehnyt, viedään eteenpäin ja kehitetään koulutusta. On hyvin vaaraksi perusopetukselle ja Suomen tulevaisuudelle, jos tuo raha ei todellakaan tule takaisin.

Varhaiskasvatuslaki on tärkeä laki, mutta olin itse pettynyt siihen ja moni tässä salissa oli, että se valmistelun aloitus viipyi, mentiin puoleenväliin hallituskautta, ja nyt loppumetreillä näin tärkeää lakia viedään. Siinä mielessä esitän kyllä huoleni opetushallituksen voimavaroista, (Puhemies koputtaa) ja voisiko ministeri vielä vastata siihen, tuleeko opetushallitukseen (Puhemies: Aika on tullut täyteen!) lisävoimavaroja, kun varhaiskasvatus sen vastuulle tulee?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Yritän napsakkaan tahtiin vastata kaikille.

Lähdetään liikkeelle siitä, että keskeinen kysymys on se, onko osaaminen se tapa, jolla luodaan kilpailukykyä ja työllisyyttä. Minusta se on aiheellinen kysymys, ja sitä täällä peräänkuuluttivat monet edustajat ja myös edeltävässä vuoroparissa jo edustaja Kerola. No, siihen liittyen minusta oli oivallista, että edustaja Vehviläinen kysyi, mitä muita vaihtoehtoja oli. Minä olen itse peräänkuuluttanut näitä muita vaihtoehtoja, mutta koska tämä politiikka on aina mahdollisuuksien taidetta, niin kaikkia vaihtoehtoja ei ole ollut sitten loppuviimeksi mahdollista toteuttaa.

Kysymys on siitä, että koulutuksesta ei olisi säästettävissä tällaisella juustohöyläyksellä, vaan meidän pitäisi pystyä tekemään isoja rakenteellisia uudistuksia, ja niitä rakenteellisia uudistuksia pitäisi pystyä tekemään siinä, että me lisäämme koulutuksen kentässä yhteistyötä. Se liittyy sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen yhteistyömahdollisuuksiin. Näitä esityksiä olen esittänyt. On myöskin esitettävä yhteistyötä enemmän toisella asteella, ja minusta siinä ei ole mitään pelättävää, että alueella, jolla muutoin olisi pelättävissä, että menetettäisiin sitä koulutuksellista saatavuutta, on pystyttävä myöskin yhteistyöhön. Minusta ne ovat tärkeitä kysymyksiä.

Mutta on myös pohdittava aidosti ja vakaasti, kannattaako oppivelvollisuutta pidentää, sillä siitä saatavat taloudelliset hyödyt työllisyysasteen nostona ovat merkittäviä. Koulutuspoliittisesti ne isot päämäärät, joita siinä ajetaan, liittyvät tähän edustaja Haapasen kysymykseen, miksi me panemme silmät kiinni, kun lukioista yksistään tippuu 4 000 nuorta. 15 prosenttia suomalaisista nuorista pitkällä aikavälillä ei käy peruskoulun jälkeen mitään kouluja. (Sari Sarkomaa: Mitä jos kehitettäisiin perusopetusta!) Tämä on mahdoton ajatussuunta, ja sen takia näihin asioihin pitäisi puuttua, ja näitä kutsutaan rakenteellisiksi muutoksiksi. Niitä itse edistän.

No, toisaalta kaikki ei tapahdu yhdessä hetkessä, ja täytyy tyytyä siihenkin, että on asioita, joita täytyy nyt vain hoitaa, ja yksi on tämän talouden tasapainottaminen, joka on ollut erittäin kipeä kysymys. Täällä käytiin hyvää keskustelua siitä, mistä tämä talouden tasapainottaminen tulee. — Nyt, jos ministerikollegani antaisi minulle vielä minun pädini, niin minä kohta luettelen tarkemmin näitä yksityiskohtia. Unohdin sen sinne. [Ministeri Viitanen ojensi puhujalle iPadin.]

Edustaja Puumala nimittäin kysyi asiallisesti, mistä se tulee se toisen asteen uudistuksen 260 miljoonan paketti. Kun tässä myöskin Alanko-Kahiluoto jo viittasi siihen kyselytunnin materiaaliin, josta keskusteltiin, niin nyt on tarkoituksena siis käytännössä tehdä toiselle asteelle sekä rakenteellisia uudistuksia rahoitusjärjestelmän kautta että myöskin tehdä se rakenneuudistus, josta nyt tässä puhuttiin, eli 69 miljoonan järjestäjäverkkoratkaisu — siitä siis 69 miljoonaa — ja 191 miljoonaa tämän rahoitusjärjestelmän muutoksella, joka koskee sitä, että ensinnäkin lähdetään siitä, että koulutusprosessien ja osaamisen tunnistamisen tehostaminen kiihtyy yhteiskunnassa 78 miljoonalla eurolla, ja kysymys on siitä, että me kouluttaisimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan meidän ihmisemme ja pitäisimme huolta siitä, että nämä polut olisivat mahdollisimman järkeviä ja osaaminen tunnistettaisiin.

Esimerkki on se, että miksi meidän täytyy lähteä siitä, että jos ihmisellä on jo toisen asteen tutkinto, niin hänen pitää suorittaa koko sen toisen asteen koulutuksen oppimäärä uudelleen yleissivistävältä osalta. Tätä kautta me ohjaamme jatkossa opiskelemaan näyttötutkintojärjestelmän puolelle kaikki ne, joilla on jo yksi toiseen asteen tutkinto. Kysymys ei ole siitä, että jos lukio on suoritettu, ei pääsisi ammatillisen koulutuksen puolelle jatkamaan, tästä ei ole kysymys, vaan ylipäänsä siitä, että tehdään järkevällä tavalla koulutuspolitiikkaa myöskin ihmisille, että nämä koulutuspolut ovat mahdollisimman lyhyitä.

Myöskin henkilökohtaistamisen tehostaminen on tärkeää, eli siltä osin me henkilökohtaistamme aivan liian vähän meidän koulutuspoluillamme. Olisi tärkeätä katsoa, mitä nuori on jo tehnyt, esimerkiksi nuori aikuinen, jos siellä on paljon keskeyttämisiä jo takana. Eli jotakin järkevää on jo tehty.

Sitten tärkeätä on se, että me olemme päätyneet siihen, että tässä yhteiskunnassa koulutuksen pitäisi johtaa tutkintoihin. Meillä on paljon työpaikkakoulutuksen tyyppistä koulutusta, josta säästetään 33 miljoonaa. Sitten on muutamia pienempiä puroja, mutta se on osa tätä isompaa pakettia, jossa rahoitusjärjestelmällä puututaan niihin karikkoihin, joita meillä on. Mutta tästä 69 miljoonan jakautumisesta on hyvä sanoa vielä kerran, että erikoislukioille asetamme selvitysmiehen tekemään sen paketin, miten se nykyinen jäljelle jäävä erikoislukioiden rahoitus tullaan jakamaan, koska siellä on monen tason väkeä riippuen siitä, kuka ministeri näitä päätöksiä on tehnyt. Ja ammatillisen ja lukion pitäisi pystyä jatkossa myös toimimaan yhteistyössä niin kuin kaikkien koulutusalojen pitäisi pystyä toimimaan yhteistyössä, mutta mitään yhteisiä tutkintoja täällä ei olla puuhailemassa, ja on hyvä todeta myöskin, että tänä päivänä on jo mahdollisuus tehdä sekä ammatillisen koulutuksen että lukion tutkinto.

No, edustaja Rauhala puhui myös alueellisesta saatavuudesta, ja tämä lainsäädäntöesitys, joka eduskuntaan on tuotu, lähtee juuri siitä, että alueellinen saatavuus turvataan, ja on tärkeää, että eduskunta olisi samaa mieltä siinä, että me todella olemme sitä mieltä, että tähän yksikköverkkoon ei pidä päästä käsiksi. Niin kuin Ojala-Niemelä totesi, niin esimerkiksi Lapissa se on hirvittävää, kun ne yksittäiset nuppineulat näkyvät kartalla, missä ne yksiköt ovat. Siellä ei pidä käydä temmeltämässä. Ja tämä on se tärkeä ja iso fakta, että tästä eivät päätä virkamiehet, vaan tämä on todella koulutuspoliittisissa käsissä, niin että siitä on turha olla huolissaan, se on todella tärkeällä tavalla sinne miinoitettu.

Siellä oli myöskin kysymyksiä... Edustaja Lipponen (Puhemies koputtaa) oli huolissaan aikuislukioista, ja sekin puoli on tässä ollut esillä. Valitettavasti kaikkien kysymyksiin en pystynyt vastaamaan, mutta korostan vielä lopuksi, että myöskin edustaja Virolaisella ja Elomaalla oli tärkeitä kysymyksiä tästä tulevaisuuden suunnasta, ja ne ollaan otettu vakavasti.

Ja edustaja Saarinen, minä kiitän siitä, että käytitte puheenvuoron suomalaisten kerhojen puolesta. Lähes kaikki koulut ovat jo kerhojen piirissä. Olisi ollut suuri menetys, jos olisi toteutunut se, kun maaliskuussa näitä peruskoulun kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja vähennettiin, toisin kuin esitin. Sitä kautta nyt tämä kerhotoiminnan tulevaisuus turvattiin, ja siitä olen erittäin iloinen ja kiitollinen teille kaikille, koska se on pientä iloa, mutta tärkeää iloa lapsille ja nuorille koulussa. Kiitoksia kaikille.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys ministeri Viitaselle: mikä on hallituksen, OKM:n valmius ja onko sitä valmiutta edistää ja käynnistää audiovisuaalisen alan tuotantokannustimia koskeva demonstraatiohanke? Tämän asian valtiovarainvaliokunta omassa mietinnössään nosti esiin ja piti hyvin tärkeänä. Meidän on löydettävä uusia aloja, ja tässä minun mielestäni meillä olisi erittäin hyvä mahdollisuus hyödyntää sekä elokuva- ja audiovisuaalisen alan kehittäminen että muun muassa matkailu ja niin edelleen. Löytyykö valmiutta, ja milloin, käynnistää tällainen hanke?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jotta opiskelija voi edetä opinnoissaan tavoiteajassa, on ehdottoman tärkeää, että opiskelijan toimeentulo on turvattu. Korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoista reilut 70 prosenttia käy töissä opintojen rinnalla, jotta he selviävät ihan elämän peruskustannuksista. Pääkaupunkiseudulla on todettu se, että pelkästään asumiskustannukset ovat jo niin korkeat, että se edellyttää työssäkäyntiä.

Meillä on myös noin 45 000 korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijaa, jotka ovat perheellisiä, joittenka toimeentulon edellytyksenä on se, että he käyvät töissä. Tämän lisäksi jos opiskelija on valmistunut yhdestä opinnostaan ja saanut tutkinnon suoritettua ja jos hän sitten aloittaa toiset opinnot erinäisistä syistä, joko sen takia, että työ ei hänelle sovellu, tai se opiskelu ei olekaan sitä, mihin hän olisi halunnut lähteä, niin nyt valmistelussa on näkemys siitä, että tätä toista opintoa ei enää opintotuen (Puhemies koputtaa) avulla tueta. Mitä mieltä ministeri on tästä, koska näen, (Puhemies: Aika on tullut täyteen!) että tämä ei millään tavalla kyllä tue meidän tulevaisuuttamme osaamisen kannalta.

Ritva  Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin kiitoksia ministeri Viitaselle, lainauskorvaukset nousevat.

Sitten luovat alat. Ne työllistävät EU:ssa kolmanneksi eniten, ja myös Suomessa yllättävän suuri työllistäjä ovat luovat alat. Kysynkin ministeriltä: miten näette tulevaisuuden, kuinka suureksi tämä luovien alojen mahdollisuus tarjota työpaikkoja voi kasvaa, ja miten sitä autettaisiin?

Sitten vielä yleensä kulttuuriin. Siihen kohdistuu varmaan paljon leikkauspaineita tulevaisuudessa. Yleinen mielipide on, että kulttuuri on ihan hyvää ja hienoa, mutta se arvostus ei ole kuitenkaan aina ihan sitä luokkaa rahallisesti. Sen merkitys yhteisöllisyydessäkin on valtavan suuri ja hyvinvoinnin edistäjänä yleensä. Miten voitaisiin sitä yleistä mielipidettä (Puhemies koputtaa) myös kehittää niin, että se olisi hyväksyttävää, että rahoitustakin tulisi tulevaisuudessa enemmän kulttuurille?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on käyty keskustelua rahapelien asemasta tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kiitos sen, että suomalaiset ovat ottaneet lemmikikseen nämä rahapelit, olemme saaneet kartutettua muun muassa veikkausvoittovaroin suuria summia rahaa jaettavaksi järjestöille, vapaaehtoissektorille, kolmannelle sektorille. Nyt kuitenkin valiokunta kantaa huolta siitä, että veikkausvoittovaroja ei liudennettaisi niin, että niistä tulisi budjettiperusteisten menojen katteen omaavia asioita. Nyt kysyn ministeriltä, miten näette, voidaanko tässä asiassa edetä tähän suuntaan, niin kuin suuntaus tällä hetkellä on, että veikkausvoittovaroista siirrettäisiin budjettiperusteisiin menoihin lisää ja lisää, enemmän ja enemmän. Kuitenkin me kaikki näemme, että kolmas sektori tulevaisuudessa joutuu edelleen kantamaan vastuunsa suomalaisessa yhteiskunnassa. Näinhän ei voisi olla, että veikkausvoittovarat tulisivat toiseen asemaan kuin mihin ne on aiemmin määritelty.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Viitanen, hyvitysmaksut. On hyvä, että hallitus on tehnyt esityksen, että hyvitysmaksut jo nyt maksetaan budjetista, koska digitaalisen murroksen myötä hyvitysmaksut ovat romahtaneet. Tämä on hyvä, että alaa ja tekijöitä — tämä on osa heidän tekijänoikeuskorvaustaan — autetaan selviämään tästä eteenpäin. Pidän myös hyvänä sitä lähtötasoa, mielestäni 11 miljoonan euron summa on hyväksyttävä lähtötaso tälle.

Mutta tämä on se periaate, mitä minä en ymmärrä, arvoisa ministeri: Hyvitysmaksu on korvausta tekijälle yksityisestä kopioinnista. Eli kun minä esimerkiksi kotona tallentavalle laitteelle tallennan vaikka musiikkia, niin tämä on se korvaus, joka tekijälle sitten maksetaan. Eikö minun kuuluisi maksaa se korvaus siitä, että minä saan nauttia ilman, että minä maksan tekijänoikeuskorvauksia siitä tekijän tuottamasta teoksesta? Eli minkä takia luovuitte kokonaan laitepohjaisesti kerättävästä maksusta? Myös semmoinen duaalimalli oli puheissa, jossa osa tulisi budjettirahoituksesta ja osa kerättäisiin laitekohtaisesti. Laitekohtainen olisi oikeudenmukainen ja myös loisi (Puhemies koputtaa) konkreettisemmaksi suhteen kuluttajan ja tekijän korvausten oikeuden välillä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta on ottanut kantaa taiteilijoille myönnettävistä apurahoista, niin myös kirjailijoille ja kääntäjille, ja todetaan, että niitten euromäärätaso on jäänyt hyvinkin paljon jälkeen esimerkiksi erilaisten säätiöiden ja muiden apurahoista. Kuitenkin olisi erittäin tärkeää, että nimenomaan kulttuurintekijät, taiteilijat, kirjailijat ja kääntäjät, voisivat nyt luoda entistä vahvempaa kulttuuria, jota mahdollisimman moni voi käyttää. Nyt kun sote-uudistus tulee, niin olen ymmärtämässä, että erityisesti niin sanottuja hyvinvointipalveluja, joihin kulttuuri kuuluu osana, on hyvä vahvistaa. Silloin se tarkoittaa juuri näitten toimijoitten, tekijöiden, taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien työtä, joka näkyy esimerkiksi kirjastoissa ja kaikissa erilaisissa tapahtumissa, (Puhemies koputtaa) joita hyvinvointitapahtumina voidaan pitää.

Outi  Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidetta ei ole ilman taiteen tekijöitä. Siksi on tärkeää turvata taiteen tekijöiden toimeentulo.

Olette aikaisemmin täällä tuoneet esille sen, että aiotte laatia tiekartan Sanasto-maksujen korottamiseksi pohjoismaiselle tasolle, mikä on erittäin hyvä asia. Tulemmeko näkemään tiekartan myös siitä, miten hyvitysmaksut tulevaisuudessa kerätään? Laajennetaanko ne esimerkiksi uusiin laitteisiin?

Toiseksi kysyisin sitä, oletteko pohtineet, miten me saisimme kulttuurin 0,8 prosentin osuuden valtion budjetista nousemaan suuremmaksi kuin se nykyään on. Voitaisiinko esimerkiksi ajatella, että kulttuuriprosentti ulotettaisiin muillekin hallinnonaloille kuin pelkästään sinne rakennustoimeen, jossa se on vain muutamassa suurimmassa kaupungissa? Nythän meillä on ollut hallitusohjelmakirjaus siitä, että kulttuuriprosenttia laajennetaan koko maahan, mutta sitä ei ole esimerkiksi opetus- tai sosiaali- tai liikunta- tai nuorisopuolella. Miten voisitte edistää sitä, (Puhemies koputtaa) että kaikki hallintoalat käyttäisivät prosentin kulttuurin tukemiseen?

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa puhemies! Tuli niin äkkiä, että meinasi...

...jäädä osa muistiinpanoista tuonne omalle paikalle. — Mutta, puhemies, tärkeitä merkittäviä asioita. Tämä Harkimon kysymä audiovisuaalinen demonstraatiohanketuki elokuvatuotannolle oli itse asiassa meillä ministeriön eräänä ehdotuksena tähän täydentävään ensi vuoden talousarvioesitykseen, kun meiltä pyydettiin työllistäviä hankkeita. Saimme läpi tämän lainauskorvauksen siinä, saimme läpi tämän hyvitysmaksun. Mielestäni ne liittyvät työllisyyteen, koska tarvitsemme taiteilijoille ja taiteelle toimeentuloa. Tämä jäi vielä hautumaan. Tiedän, että jaosto siitä kiinnostui. Olin siitä innostunut, että kiinnostuitte, nimittäin eduskunnan tuellahan ennenkin näitä asioita on viety eteenpäin.

Me tulemme muuten ministeriössä edelleen jatkossa, kun teemme kehysvalmistelua, esittämään tämän kaltaista mallia eräänä kehitysehdotuksena. Mielestäni sitä kannattaisi pohtia nimenomaisesti työllisyysnäkökulmasta, koska toivottavasti myös jatkossa eri hallinnonaloja kehotetaan etsimään tapoja, joihin satsaamalla hieman saamme kerrannaisvaikutuksena paljon, kun edistämme työllisyyttä, eli erittäin innostava ehdotus.

Tämä liittyy kaiken kaikkiaan juuri tähän kysymykseen ylipäätään kulttuurin arvostuksesta, rahoituksesta, kaikesta siitä. Nythän on käynyt sillä tavalla kuitenkin merkittävästi, että kun laskee ne luettelemani uudet toimet, mitä olemme saaneet budjettiriihessä täydentävässä talousarvioesityksessä läpi, niin kaiken kaikkiaan kulttuurin rahoitus siitä, mikä sen tilanne oli keväällä, nousee 30 miljoonaa, vähän reilu. Eli siellä lasketaan mukaan myös kirjastojen plus 13,5 miljoonaa rakentamishankkeisiin, mitä ei tuossa esittelypuheenvuorossani mainittu.

Se ehkä kertoo siitä, että nyt on arvostettu kulttuurin sarkaa, mutta se ei tee tyhjäksi sitä huolta, hyvät edustajakollegat, mistä me kaikki täällä kannamme huolta, että se tuleva kehys on tiukka. Minä näen, että se on mahdottoman tiukka tulevina vuosina, vaikka nyt ensi vuodelle pärjäämme hyvin. Siksi kannattaa käydäkin tätä yhteistä keskustelua koko yhteiskunnassa kaikkien vaikuttajien kesken, miksi meidän kannattaa arvostaa kulttuuria, panostaa siihen. Kulttuuri on kaikkialla, se on koko yhteiskunnan vahva peruspilari, eli sillä tavalla näen tämän asian.

Tämä rahapelikysymys: Kyllä, juuri näin kuten valiokuntakin toteaa, se on huolestuttavaa, että näinä ankeina taloudellisina aikoina, kun kehyssäästöjä joudutaan tekemään, on jouduttu tekemään aina aika ajoin niin, että päinvastoin Veikkaukseen on siirretty budjettimenoja. Mutta esimerkiksi siellä meidän tulevaisuuskatsauksissamme on tämä sama huoli esitetty, että päinvastoinhan jos taloustilanne olisi parempi, meidän pitäisi pystyä toimimaan niin, että enemmän Veikkauksesta siirrettäisiin vakituisille budjettimomenteille. Tämä on aivan yhtenäinen näkemys tästä tulevaisuuden kuvasta, mitä edustaja Kerola todella kysyi.

Opiskelijoiden osalta edustaja Kiljunen esitti kysymyksiä. Asumiskustannukset nousevat — hetken puhun asuntoministerinä — ja saimme siellä puolella lisätukea opiskelija-asuntojen rakentamiseen, mikä oli myönteinen asia, mutta kaiken kaikkiaan tämä toimeentulokysymys tietenkin on tärkeä opiskelijoiden osalta.

Kysyitte opintotukiuudistuksesta. Se tuli pöydälleni annettuna uutena ministerinä. Katsoin, että siinä on ongelmia. Siksi lykkäsimme vuodella sen täytäntöönpanoa. Se päätettiin budjettiriihessä. Sain hieman sitä aiottua säästöä sen takia pienennettyä, että pystyisivät sitten niin opiskelijat kuin korkeakoulutkin tähän paremmin tulemaan mukaan. Mutta olen ennenkin sanonut, että eduskunnalla nyt tämä laki on ja eduskunta harkitsee ja katsoo ja kokonaisvaltaisesti punnitsee, minkälaista palautetta tästä laista tulee. Mutta se on osa hallituksen rakennepoliittisia toimia ja sitä varten se täällä, puhemies, on.

Tämä tekijänoikeuskysymys tuli muun muassa edustaja Modigilta ja muutenkin liittyy kaiken kaikkiaan toimeentulotukeen. Hyvitysmaksun hoitaminen nyt tämän budjettirahoituksen kautta oli ainoa keino tässä tilanteessa, jossa piti hallitusohjelman mukaisesti puristaa ratkaisu tällä hallituskaudella, mitä pidän tärkeänä asiana siksi, että hallituskaudella se pystytään ratkaisemaan, koska tätä on vuosia odotettu. Minä muistan jo ennen tätäkin hallituskautta, kun tekijät olivat kovasti yhteydessä ja toivoivat tämän asian ratkaisemista.

Nämä duaalimallit, ikään kun Yle-verotyyppiset mallit, kaikki, mitä oli pöydällä tässä matkan varrella, eivät saavuttaneet yhteisymmärrystä eivätkä konsensusta, eivät alan toimijoiden kesken eivätkä sitten varmasti muutenkaan. Mutta nyt se asia ratkaistiin näin, ja se on tietenkin tekijöiden kannalta myönteistä, että se ratkaistiin näin. Arvioiden mukaan tällä hetkellä tuloja laitekohtaisesta maksusta, mikä siis on nyt, kerääntyy noin 5 miljoonaa, ja tässä mennään kuitenkin 11 miljoonan tasolle. Tähän tulee puolueeton elin, joka tulee vuonna 2017 arvioimaan sen, mikä tämä taso vuosittain siitä eteenpäin on todellisen kulutuksen mukaan. Tämä on nyt sen uuden esityksen sisällä oleva logiikka kaiken kaikkiaan.

Mutta täällä on tämä toimeentulokysymys, mistä muun muassa edustaja Rauhala apurahojen muodossa puhui ja edustaja Alanko-Kahiluoto kaiken kaikkiaan. Nyt olemme siis pystyneet vaikuttaneet lainauskorvauksiin, hyvitysmaksuun, tuoneet uuden tekijänoikeuslain muutospykälät saliin. Ne ovat kaikki myönteisiä asioita. Apurahat pystyimme pitämään ei-leikatulla tasolla, mikä oli torjuntavoitto, mutta valitettavasti kyllä emme niitä ole pystyneet nostamaan, mutta ymmärrän näiden merkityksen. Ne ovat erittäin tärkeitä.

Kaiken kaikkiaan toimeentulokysymystä ei ratkaise yksin meidän ministeriömme. Sitä ei ratkaise yksin opetus- ja kulttuuripuoli, vaan kyllä siellä sitten tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriötä, työ- ja elinkeinoministeriötä. Siellähän on ollut työryhmä, joka mietti sosiaaliturva-, työttömyysturva-, eläketurvakysymyksiä, itsensä työllistävien asemaa. Toivon todella, että kokonaisvaltaisesti eri hallinnonalat pystyvät tämän kiperän kysymyksen ratkaisemaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtaosa meistä suomalaisista on kirjallisuuden ja kirjastojen ystäviä. Onkin ollut harmillista, että vaikka me lainaamme kirjastoista enemmän kuin muut Pohjoismaat, me olemme maksaneet kirjailijoille siitä vähemmän lainauskorvauksia. On erinomaista, että nyt olemme saaneet lisää ensi vuoden budjettiin lainauskorvauksiin. Tästä kyllä erityinen kiitos ministeri Viitaselle, että näin erinomaisesti olemme valtiovarainvaliokunnan sivistysvaliokunnan kanssa voineet tehdä yhteistyötä. Suomalaisen sivistyksen ja kirjallisuuden kannalta on erittäin viisasta, että tässä näin etenemme. Vaikka talous on tiukka, niin on viisasta huolehtia siitä, että suomalainen kirjallisuus, kulttuuri ja sivistys voivat elää ja myöskin kirjailijat saavat palkkansa, sen he ovat ansainneet. Suurkiitos ministeri Viitaselle erinomaisesta työstä ja tietenkin koko hallitukselle. Ilomielin tämän osan budjetista hyväksymme varmasti eduskunnassa perjantaina.

Matti  Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin yhdyn kiitoksiin hallituksen suuntaan, että nimenomaan lainauskorvaukset on voitu kaksinkertaistaa. Niitähän eduskunnan päätöksillä on täällä vuosittain tipoittain pikkuhiljaa saatu ylöspäin hissatuksi, mutta näinä ankeina aikoina tuskin mikään menokohta on saanut 100 prosentin korotusta resursseihinsa. Tämä on merkittävä saavutus, olkoonkin, että tavoitetta riittää edelleen ennen kuin päästään pohjoismaiselle tasolle.

Kannan huolta rahapeliyhtiöiden asemasta sen vuoksi, että kilpailevat firmat maailmalta tulevat Suomen markkinoille markkinoimaan laittomasti tuotteitaan. Ja kannan huolta Veikkauksen edunsaajien tulevaisuudesta. Eli kaksi tulevaisuuden huolta: Mitkä ovat meidän rahapelitoimijoiden tulevaisuuden näkymät, missä määrin on jaettavaa jatkossa jakokulmassa? Ja ennen kaikkea sitten edunsaajien asema. Miten pitkään tähän järjestelmään voidaan turvata? Mikä on ministerin näkemys: tulisiko tehdä konsernirakenteita, fuusioida, ylipäänsä ryhtyä toimeen, ennen kuin on pakko tehdä jotakin?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tästä etsivästä nuorisotyöstä kysyä ministeriltä. Oikeastaan haluaisin teiltä tietää, miten te näette, kuinka tätä etsivää nuorisotyötä on tulevaisuudessa mahdollista kehittää ja kuinka sen rahoitusmekanismit tulevat muodostumaan. Sehän on hyvin tärkeää ja arvostettuakin työtä tuolla ympäri Suomen. Tosin sieltä on etsiviltä nuorisotyöntekijöiltä tullut sellaista viestiä, että nämä käytännöt ovat hyvin hajanaiset eri puolella Suomea ja heillä on hyvin erityyppisiä tehtäviä. Osa tietysti ihan aiheellisesti kokee myös esimerkiksi palkkauksen suhteen, että työtä ei siltä osin arvosteta, vaikka tiedetään hyvin, että jokainen niin sanotusti löydetty nuori tuo huomattavia säästöjä yhteiskunnallisesti. Tähän olisin ministeriltä toivonut nyt hiukan ajatuksia, miten näette, kuinka tätä olisi mahdollista kehittää.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tuossa äskeisessä keskustelussa jouduin olemaan vähän kriittinen niitä arvovalintoja kohtaan, joita on tehty, tai en vähänkään, vaan aika paljon. Mutta tässä on kyllä aihetta muutamalle kiitokselle.

Jo useasti mainittu lainauskorvaus on merkittävä. Sehän on tasa-arvokysymys myös kirjailijoitten kesken ja välillä. Nuorisokirjailijat, joittenka kirjoja lainataan paljon enemmän, ei niinkään osteta, saavat nyt palkkansa vähän paremmin, ja se on minusta erittäin hyvä.

Elokuva-alan tuotantotukea oltiin yhdessä vaiheessa viemässä verolle hallituksen esityksessä. Se ei suoraan kuulu teille vaan valtiovarainministeri Rinteelle, mutta aivan hyvässä yhteistyössä. Itsekin tein aiheesta kirjallisen kysymyksen ja talousarvioaloitteen. Tuo asia on saatu korjattua järkevälle tolalle.

Kahden instituution tulevaisuus on mielestäni teidän, meidän kulttuuribudjetin kannalta keskeistä: toinen on Veikkaus ja toinen Yleisradio. Veikkauksen osalta kaikissa ratkaisuissa pitää mennä edunsaajat edellä. Toivon, että pidätte siitä linjasta voimakkaasti kiinni. Yleisradion osalta haluaisin painottaa kotimaisuuden tärkeyttä ja sitä, että ei niinkään ostettaisi ulkomailta vaan kotimaisia formaatteja, kotimaista tuotantoa tukien etenisimme siellä hyvin vahvasti.

Eila  Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen myös hyvin ilahtunut siitä, että lainauskorvaukset ja hyvitysmaksu on saatu alulle ja jalalle, ja varmaankin saamme siihen jatkoa.

Se, mikä ei minua ilahduta, on se, että me saimme pari vuotta sitten aikaan hallinnonuudistuksen taiteeseen eli Taiteen keskustoimikunta muuttui Taiteen edistämiskeskukseksi. Nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa sen toimintaedellytyksiä ja rahoja on jouduttu leikkaamaan. Viidessä vuodessa rahat ovat alentuneet 17 prosenttia, ja ensi vuodenkin vähennys on 2,9. Erityisen huolestunut olen siitä, että alueilla nämä Taiteen edistämiskeskuksen toimipisteet ovat erittäin tärkeitä ja taide-elämän kannalta aivan ensiarvoisia. Siinä mielessä nämä leikkaukset ovat todella huono asia.

Sitten kun luovista aloista puhutaan, minä haluaisin muistuttaa myös siitä, että taiteella on itseisarvo ja taiteilijoitten eläkkeet ja toimeentulo pitäisi turvata paremmin.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kulttuuri ja taide ovat suuri mahdollisuus tuoda lisäarvoa niin henkiseen hyvinvointiin kuin palveluiden ja uusien tuotteiden kehittämiseen. Nämä luovat alat ja design tulevat olemaan varmasti valtavirtaa, ja soisi tehtävän kaikki sen eteen, että yritykset myös rohkeammin ottaisivat taiteen taitajia mukaan tuotekehitykseen. Tarvitsemme sisältöjä. On tärkeätä saada taiteilijoiden toimeentulo kuntoon. Ja tässä kiitänkin ministeriä hänen vahvoista ponnisteluistaan ratkaista ongelmaa ja siitä, kuinka ne ovat hienosti onnistuneet. Suunta on siis oikea.

Toinen, missä taiteilijat ovat olleet hyvin paljon liikkeellä, on se, että he ovat huolissaan omasta eläketurvastaan. Heillä on erilaisia malleja, ja he toivoisivat kovasti, että myös tähän paneuduttaisiin eduskunnassa. Kysyisinkin ministeriltä, millä aikataululla mahdollisesti lähdetään tätä eläkejärjestelmää rakentamaan taiteilijoiden puolesta.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Viitanen ansaitsee isot kättentaputukset työstä tekijänoikeuksien hyväksi. Tässä on tullut monta hyvää esitystä. Hyvitysmaksu on yksi asia, joka muuttuu laitemaksupohjaiseksi budjettirahoituksen turvin. On erittäin hyvä, että siinä suoritetaan tämä asiantuntija-arvio ja päästään sitten myös asiassa vielä pitemmälle.

Tämä tuplaus lainauskorvauksiin on myös hieno asia. Niitä on todellakin aina kyselty tuolta Pohjoismaita myöten, että mitenkä Suomi tässä näin huonosti asian hoitaa, ja nyt siihen on tulossa korjaus, ja se on hyvä asia. Ja myös se, että nämä kirjastohankkeet eri kunnissa viedään loppuun asti, on erittäin hyvä asia, kiitos siitä.

Haluaisin tässä kuitenkin esittää huolen, kun tutkailin noita esityksiä talousarvioon. Täällä nyt ei perussuomalaisia ole kovin monta salissa, mutta ihmettelen kyllä suuresti, sillä perussuomalaisten esityksessä näkyy nimittäin, että taiteilijan toimeentuloa halutaan heikentää. Siellä on esitys, että taiteilija-apurahoista vähennetään yli 2 miljoonaa euroa. Tämä kyllä kuulostaa tosi omituiselta.

Pauliina  Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on aikaisemminkin ja juuri äsken kannettu huolta Taiteen edistämiskeskuksesta, ja tilannehan on nyt sitten se, minkä meidän sivistysvaliokunta lausunnossaan otti huomioon ja myös valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että yt:t on käyty ja toimipisteitä on lakkautettu muun muassa Hämeenlinnassa ja Mikkelissä. Nyt tietenkin kannamme huolta siitä, kuinka tullaan turvaamaan, että todellakin sitten taidetta voi tehdä myöskin näillä alueilla ilman, että siellä on minkäänlaista toimipistettä tai henkilökuntaa. Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että Taiteen edistämiskeskuksen rahoitus vakiintuu sellaiselle tasolle, että se pystyy suoriutumaan sille kuuluvista tehtävistä. Tämä on hyvä tavoite, mutta ohjataanko tätä jollakin tavalla ja miten tämä tullaan sitten varmistamaan, että näin myös jatkossa käy?

Haluan myös kiittää näistä lainauskorvauksista, jotka ovat edelleenkin tietenkin alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa, mutta pikkuhiljaa. Pieni lisäpanostus Lukukeskukseen tekee myöskin hyvää, kiitos siitä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tein kirjallisen kysymyksen juuri tästä Taike-laista ja sen vaikutuksesta alueelliseen taidetoimintaan, mutta sain hyvin ympäripyöreän vastauksen ministeriltä. Nyt minulla on tilaisuus kysyä uudestaan: mikä on alueellisen taidetoiminnan tehtävä ja funktio jatkossa?

Uusi Taike-laki vei toimintamahdollisuuksia alueellisilta taidetoimikunnilta. Osa maakuntien edustajista sanoo, että se vei lähes tyystin heidän toimintamahdollisuutensa, ja rahatkin on nyt sitten viety tai sieltä on leikattu, niin kuin tässä nyt useassa puheenvuorossa on tullut esille. Eihän ole mitään järkeä lisätä byrokratiaa ja hallintoa ja vähentää sitä taiteen substanssin tukemista ja edistämistä kaikkialla maassa. Ei ole mitään järkeä myöskään keskittää tätä taidetoimintaa entistä enemmän tänne pääkaupunkiseudulle ja keskuksiin. Kyllä ne maakunnatkin tarvitsevat tätä taide- ja kulttuuritoimintaa. Minä nyt toivoisin, että tähän asiaan oikeasti paneuduttaisiin.

Johanna  Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nostaisin esille museot. Uudet museot eivät pääse valtionosuuden piiriin, ja henkilötyövuosia ei pystytä lisäämään ja olemassa olevien museoiden valtionapuja on leikattu. Niiltä, jotka ovat saaneet aikaisemmin myös 100-prosenttisen tuen, saattaa jatkossa tämä prosentti laskea esimerkiksi 65:een. Meillä kuitenkin eri puolilla olisi tarvetta palkata uusia työntekijöitä, mutta nyt tämä hankaloituu tämän valtionosuuden laskun myötä. Nämä tavoitteet käyvät eri suuntiin. Olisin kysynyt tästä ministeriltä: onko valoa tunnelissa?

Sitten olisin nostanut myös esille tämän tuen elokuvatuotannolle. Pidän sitä kyllä merkittävänä ja tärkeänä, koska kyllä tällä hetkellä tilanne on se, että muut Pohjoismaat, Pohjois-Ruotsi, Norja, Islanti, vetävät pitemmän korren tässä asiassa. Kuitenkin tuki tälle elokuvatuotannolle tuo paikalliseen talouselämään voimaa. He tarvitsevat matkailu- ja majoittumis- ja ravintolapalveluita hyvin paljon.

Mika  Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kunnilla on taloudellisesti varsin tiukkaa, niin monet kunnat hakevat säästöjä harventamalla kirjastoverkkoa, lopettamalla jopa kirjastoja. Kirjasto on kuitenkin kaikkea muuta kuin pelkästään kirjavarasto. Kirjastolla on laaja kansansivistyksen tehtävä ja myös kaupunginosissa kaupunkilaisten yhteisöllisyyttä lisäävä tehtävä. Kysyn ministeriltä: mitä kuuluu kirjastojen rakentamisohjelmaan?

Tässä yhteydessä myös kiitos ministerille siitä yhteisöllisyyden ymmärtämisestä, joka budjettikirjassa löytyy nuorisoseurojen ja työväentalojen kohdasta.

Eeva-Johanna  Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Viitanen totesi alussa onnistuneesti taiteen merkityksestä hyvinvoinnin vahvistajana. On erityisen tärkeää saada myös kaikki lapset perhetaustasta riippumatta kulttuurin piiriin. Ministeri Kiurun esitys varhaiskasvatuslaista pitää sisällään sen, että varhaiskasvatussuunnitelmasta tulee lakisääteinen, ja tämän avulla voimme poistaa tämänhetkiset erot varhaiskasvatuksen laadussa. Ovatko ministerit jo suunnitelleet yhteistyötä tämän varhaiskasvatussuunnitelman sisällön suhteen, jotta kaikki lapset ihan perhetaustasta riippumatta pääsisivät osallisiksi myös kulttuurista sen eri muodoissa jo varhaiskasvatuksessa?

Sitten kysyisin vielä noista lainauskorvauksista, joista monet ovat täällä iloinneet, milloin me mahdamme päästä Pohjoismaiden tasolle tässä asiassa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuusi eri ministeriötä koordinoi tällä hetkellä suomalaista yksinoikeuspelijärjestelmäkenttää. Mieletön tilanne. Samalla tiedämme, että ulkomainen uhka nettipelaamisen merkeissä lyö vahvaa kiilaansa suomalaiseen rahapelikenttään ja edunsaajien mahdollisiin tuleviin tuloihin. Tämä toiminta on laitonta. Se on laitonta yksiselitteisesti. Sen vuoksi on tärkeää, että valtioneuvosto ennen muuta talouspoliittisen ministerivaliokunnan toimin on ryhtynyt asiassa arvioimaan niitä välttämättömiä toimia, jotka tämän tilanteen selkiyttämiseksi on Suomessa tarpeen toteuttaa. Varmasti tämän hallituksen aikana ei saada asiaa vietyä loppuun, mutta on erittäin olennaista, että myös hallitus sitoutuu eräiden selvien tavoitteiden toteuttamiseen tässä, joista eräs — ja toivon, että ministeri selkeästi sen määrittelisi myös — on se, että edunsaajien keskinäisiin suhteisiin ei puututa. Toinen yhtä selvä periaate on se, (Puhemies koputtaa) että näitten peliyhtiöitten tuottoa ei käytetä yleiskatteellisuuden lisäämiseen vaan siihen, että ne menevät siihen, mitä lainsäädäntö ja EU-tuomioistuimen päätökset edellyttävät.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäntylän tavoin minäkin olen kiinnostunut etsivän nuorisotyön tulevaisuudesta. Etsivän nuorisotyön avulla tavoitetaan yhteiskunnan palvelujärjestelmän ulkopuolella olevat nuoret ja heidät saadaan tarvittaessa ohjatuksi jatkotoimenpiteisiin. Näitä nuoria arvellaan olevan tälläkin hetkellä yli 25 000, eli ei mistään pienestä määrästä ole kysymys. Etsivää nuorisotyötä toteutetaan lähes kaikissa kunnissa, mutta määrältään ja laadultaan hyvin vaihtelevasti. Toiminnassa on selvitysten mukaan paljon kehitettävää. Miten ministeri Viitanen visioi etsivän nuorisotyön kehittämistä, eli miten löytäisimme entistä tehokkaammin ja paremmin nämä apua tarvitsevat nuoret?

Ritva  Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Peltonen esitti, että perussuomalaiset olisivat ottamassa taiteilijoilta rahaa pois. Korjaan tässä, että se on yksittäisen perussuomalaisen edustajan esitys talousarvioaloitteessa ja se ei ole perussuomalaisten linja suinkaan. Perussuomalaiset arvostavat kulttuuria.

Outi  Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taiteen osuus valtion budjetista on todellakin vain noin 0,8 prosenttia, ja siksi kysymys taiteilijoiden toimeentulosta on hyvin tärkeä. Sen vuoksi haluan vielä osaltani kiittää vihreän eduskuntaryhmän puolesta siitä, että kirjailijoiden lainakorvaukset tällä kaudella tuplattiin.

Haluaisin kuitenkin esittää kysymyksen siitä, oletteko edistämässä taiteilijoiden eläkeratkaisua vielä tällä kaudella. Hallitusohjelmaanhan kirjattiin, että aiemmin tehtyjen selvitysten pohjalta tullaan parantamaan taiteilijoiden sosiaaliturvaa.

Lopuksi haluaisin esittää kysymyksen: oletteko kiinnittänyt huomiota siihen, mikä itselleni on jo saatettu tiedoksi, että Ylen osuus kotimaisen kulttuurin ostoista on vähentynyt viime vuosina hälyttävästi? Ylen julkiseen tehtävään kuitenkin kuuluu kotimaisen kulttuurin tukeminen ja edistäminen. Mitä te voisitte osaltanne tälle asialle tehdä?

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Kiitos, arvoisa puhemies! Kuten sanottu, Yleisradio sinänsä ei enää minulle kuulu, mutta entisenä viestintäministerinä ja Ylen ystävänä sanon kyllä, että mielestäni on tärkeää, että siellä kiinnitettäisiin huomiota juuri tämänkaltaisiin seikkoihin, ja varmasti eduskunnan hallintoneuvosto on tässä tärkeä voimavara, joka voi tätä keskustelua myös käydä, ja samoin tietenkin sitten kaikki yhdessä voimme kiinnittää näihin asioihin huomiota. Ja tietenkin suomalainen kulttuuri on myös Yleisradiolle iso mahdollisuus, ja siksi ei ole ollenkaan huono asia nostaa näitä asioita keskusteluun myös tässä yhteydessä.

Puhemies! On hyvin tärkeätä, että tähän etsivään nuorisotyöhön kiinnitettiin huomiota. Sitä hyvin kattavasti melkeinpä, niin kuin sanottu, joka kunnassa jo on, ei nyt kaikissa, mutta kuitenkin sitä on seurattu tarkkaan, ja aika kattavasti maassa sitä on. Mutta kuten sanottu, se on vähän erilaista ja vaihtelee, ja siksi varmasti on tärkeää, että me siellä ministeriössä kiinnitämme erityisesti huomiota siihen, miten sitten näitä hyviä käytänteitä siellä, missä on osoittautunut tämä toiminta hyväksi, tuloksia tuottavaksi ja muuksi, voitaisiin levittää laajemmin, ja varmasti tämänkaltainen ote voi jatkossa meillä ministeriössä sitten myös vahvistua kaiken kaikkiaan.

Myös minä iloitsin kulttuuriministerinä siitä, mitä edustaja Puumala täällä totesi, että oli mukava asia — vaikka verot eivät minulle myöskään kuulu — että tämä elokuvien tuotantotuen verottaminen peruutettiin täällä eduskunnassa, ja ministeri Rinnehän täällä kyselytunnilla siihen kerran viittasi, ja se oli iloinen päivä kaiken kaikkiaan. Myös tämä on mitä suurimmassa määrin mielestäni työllisyyskysymys.

Tästä Taikesta me kannamme yhteistä huolta, niin kuin täälläkin edustajat kantoivat. Tämä säästötoimi, mikä sinne kohdistuu, on ihan vastaava kaikilla hallinnonaloilla, valtion omiin virastoihin, laitoksiin kohdistuva säästö, ja siitä seuraa juuri tätä, näin se vain on. Ja totta kai me pyrimme antamaan sen kaiken tuen, mitä pystymme, Taiken työlle näiden niukkenevien resurssien aikana. Siellä varmasti myös sisäistä pohdintaa käydään siitä, että kun nämä pari aluepistettä lopetetaan, niin tämä palvelu kuitenkin säilyy sillä alueella, koska tietenkin tämä on hyvin tärkeää kaikkinensa.

Rahapeliyhtiöitä, kuten täällä on todettu, nyt sitten selvitetään, ja varmasti on niin, että tämä iso linjanveto on seuraavan hallituskauden asia. Mutta tärkeää on kaiken kaikkiaan se, että ensinnäkin tämä rahapeliyhtiöiden asema turvataan, että se monopoli turvautuu, ja edunsaajien asema yli kaiken pitää turvata ihan ehdottomasti. Kyllä minä henkilökohtaisesti näen, että näiden suhteiden tulisi pysyä kutakuinkin ennallaan tässä työssä. Se on mielestäni hirvittävän tärkeää tänä päivänä, kun mietitään niitä rahasummia — Veikkauksestakin 540 miljoonaa suomalaisen liikunnan, nuorison, kulttuurin, tieteen hyväksi — niin että nämä eivät ole vähäpätöisiä asioita, ja siksipä niitä ei pidä kovinkaan kevyellä valmistautumisella sitten lähteä käsittelemään. Mutta ne on turvattava ja edunsaajat edellä nimenomaisesti, kuten tässäkin salissa todettiin.

Museoista sen verran, että museoiden valtionosuusleikkauksethan nyt ensi vuonna korvautuvat sillä ylimääräisellä työllisyysperusteisella valtionavustuksella. Kaiken kaikkiaan se summa, jota museokenttä, nämä valtionosuuslaitokset museoista, tulee saamaan, tulee jopa hivenen nousemaan ensi vuonna. Tämä on tietenkin tärkeää, mutta kuten sanottu myöskin tuossa edellisessä puheenvuorossa, jatkossa meillä on haasteena tämän niukkenevan kehyksen takia myös miettiä, miten näitä asioita hoidetaan. Juuri siksi, koska se kehys on niukka, me emme ole pystyneet uusia ottamaan tähän kovasti ja henkilötyövuosia lisäämään sinänsä, eli tämä on nyt se ongelma, mikä meillä todellakin tämän tiukan talouden osalta on. Mutta rahoituksellisesti ensi vuosi on kuitenkin nyt turvattu.

Kirjastosta täällä kysyttiin tätä rakentamisohjelmaa. Siinä todellakin kävi niin, että aikanaan valtio—kunta-suhdetta määriteltäessä oli päätetty linjata se, että valtio ei enää tulevaisuudessa tue näitä rakentamishankkeita, mutta kun tulin ministeriksi ja minulle kerrottiin, että nyt on jo olemassa hankelista vuodelle 2017, joka on kunnille luvattu, että nämä rahoitetaan, niin me päätimme sitten esittää, että lupaukset on pidettävä, pacta sunt servanda, kuten sanottu, ja näin ollen saimme sitten lisärahoitusta sille yhteensä 13,5 miljoonaa, niin että nämä luvatut hankkeet vuoteen 2017 tulevat toteutumaan, mikäli kunnat näin päättävät sen kirjaston rakentaa. Ja toivon, että investointeja kirjastopuoleen, kirjastoautoihin ja kirjastoihin tulee kunnissa.

Puhemies! Lopuksi erittäin myönteinen aihealue, mihin täällä myös puututtiin, on tietenkin lapset. Itselleni on hyvin läheistä tämä lasten kulttuuri, ja uskon, että lasten elämän kannalta on hyvin hienoa, että he voivat kulkea kulttuurin ja taiteen kanssa käsi kädessä, ja myös kulttuurin ja taiteen tulevaisuus varmasti on turvattu, kun lapset ovat sen ystäviä. Me olemme käynnistäneet lasten kulttuuripoliittisen toimenpide-ehdotuksen täytäntöönpanon ministeriössä avaamalla viisi eri hanketta, ja yksi niistä on täälläkin puhuttuun päiväkotiasiaan liittyen: Vantaalla on tämä taidepedagogiikkakokeilu, jossa päiväkoteihin tuodaan taidepedagogeja. Mielestäni se on loistava, hieno asia, ja näitä esimerkkejä löytyy useita, että esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin tulee taide olemaan läsnä, kulttuuri läsnä, ja se on mielestäni todella, todella tärkeä kehittämiskohde. Eli tämä lastenkulttuuri on ihan painotetustikin otettu nyt tässä sitten meillä esityslistalle, niin että voisimme nimenomaan lasten parissa tätä kulttuurikompetenssia vahvistaa merkittävällä tavalla, ja tähän kiinnitämme paljon huomiota.

Minulla on ollut ilo ministerinä kiertää eri alueilla ja paikkakunnilla, ja monta kertaa olen suorastaan ilahtunut siitä, kun minulle on kerrottu, kuinka paljon se taide ja kulttuuri, toisaalta niin lasten parissa kuin vaikkapa vanhainkodeissa ja muualla, piristyttää elämää, rikastuttaa sitä, lisää luovuutta ja varmasti antaa tätä kautta myös kansakunnalle menestymisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on länsimaiden nopeimmin eriarvoistunut maa. Tämä näkyy myös nuorten elämässä. Neljäs-, jopa kolmasosa lapsistamme ja nuoristamme voi huonosti. Heiltä puuttuu perushoiva, heillä on heikko itsearvostus taikka fyysis-psyykkistä oireilua. Useat tutkimukset osoittavat syrjityksi ja kiusatuksi tulemisen, köyhyyden ja esimerkiksi yksinäisyyden lamaannuttavan yksilön toimintakykyä. Monet nuoret ovat tilanteessa, jossa he eivät kykene olemassa olevan palvelujärjestelmän avulla saavuttamaan tavoitteitaan. Monella tulevaisuudenusko on niin alhaalla, ettei hyvinvoinnin ja motivaation kannalta tärkeitä haaveita juurikaan ole. Opiskelu- ja työelämään siirtyminen voi lykkäytyä nuoruusvaiheen mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Ne ovat nuorilla noin kaksi kertaa yleisempiä kuin lapsilla. Häiriöitä todetaan noin 20—25 prosentilla nuorista.

Nuorisotakuu ei riitä auttamaan näitä nuoria syrjäytymisen polulta silloin, kun nuori ei pysty ongelmiensa vuoksi hyötymään tarjotusta opiskelu- tai työpaikasta. Monille nuorille Helsingin Diakonissalaitoksen Vamoksen matalan kynnyksen ryhmätoiminnot ovat tarjonneet mielekkään portin työelämään tai opiskelun pariin. Vastaavista nuorten elämäntilanteiden ja kykyjen mukaan joustavista ryhmistä on jatkuva pula koko Suomessa. Vamoksen nuoria yhdistäviä tekijöitä ovat koulukiusaaminen ja erilaiset oppimisvaikeudet sekä alhainen luottamus muita ihmisiä kohtaan. Lisäksi monella on käsittelemättömiä traumoja. Normaali koulu tai normaalit palvelut eivät toimi heidän kohdallaan. On yhteisten resurssien haaskausta pyrkiä vahvistamaan sellaisia toimintamuotoja, jotka lähtökohtaisesti ovat monen nuoren kohdalla ennemminkin osa ongelmaa kuin ratkaisua. Tarvitaan siis koulussakin uudenlaista ammattilaisuutta sekä sen toimintaperiaatteita tukevia rakenteita.

Koulukiusaaminen on keskeinen ongelma edelleen: puhutaanpa Kiva Koulusta mitä tahansa, se ei riitä, eivätkä nuoret koe aikuisten puuttuvan kiusaamiseen tarpeeksi. Lainsäädännöstämme puuttuu edelleenkin velvoittava pykälä kiusaamisen lopettamiseksi. Kiusaamisen ennalta ehkäisemiseksi tarvitaan selkeä prosessimalli syy—seuraus-yhteyksien erittelemiseksi, ja tarvitaan myös jälkihoidon malli kiusaamisen uhreille. Koulukiusaamisella on usein elinikäiset vaikutukset.

Väitän, että toisen asteen rakennemuutos — jos se toteutuu, niin kuin nyt on esitetty — lisää syrjäytymisriskiä. Nuorten tasavertainen kohtelu ei toteudu, kun he joutuvat muuttamaan pois kotoa opiskelupaikan perässä. Kun kontaktiopetuksen määrää vähennetään ja samalla nuorilta lähtee perheiden tuki opiskelussaan, on vaarana todellakin syrjäytymisen lisääntyminen. Oppimistulokset ovat esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa monin paikoin romahtaneet: esimerkiksi matematiikkaa ja äidinkieltä ei enää osata. Tämä käy ilmi jatkuvasti tuolla Opetushallituksen johtokunnassa, kun kuulemme sidosryhmien edustajia, jotka ovat nimenomaan töissä näissä oppilaitoksissa.

Arvoisa puhemies! Köyhyys on tänä päivänä monen nuoren todellisuutta. Esimerkiksi tie unelma-ammattiin voi katketa, jos maksullisen harrastuksen joutuu lopettamaan rahanpuutteen takia. Nuorten köyhyyskokemuksista ja elinoloista kirjoittanut sosiaalityöntekijä Lea Lemetyinen kertoo, että osa nuorista ei hyvästä koulumenestyksestä huolimatta pystynyt myöskään menemään lukioon, koska kirjat ovat liian kalliita.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Voin täysin allekirjoittaa valtiovarainvaliokunnan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa koskevan toteamuksen, missä korostetaan sitä, että korkea sivistystaso, toimivat päivähoitopalvelut ja laadukas varhaiskasvatus sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Tätä ei voi liikaa korostaa. Ei ole sattumaa, että Suomi kehittyi todelliseksi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi vasta koulutusjärjestelmän uudistusten myötä 1960- ja 1970-luvuilla. Voisi jopa sanoa, että peruskoulu on kaiken perusta.

En tiedä, ymmärretäänkö täysin Opetushallituksen merkitystä suomalaisen koulutusjärjestelmän koordinaattorina ja käytännön toteuttajana. Joka tapauksessa Opetushallituksen menoleikkaukset ovat olleet vuodesta 2007 nettomääräisesti 4,6 miljoonaa euroa. Onneksi valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota ja keskeyttänyt tämän kurjistamisen. Opetushallituksen toimintaedellytykset tulee taata jatkossa riittävällä resursoinnilla. Tämä on mielestäni perusedellytys, jotta suomalainen koulutusjärjestelmä pysyy toimivana.

Arvoisa puhemies! Suojattujen teosten tekijöille maksettavien lainauskorvausten korottaminen on erinomainen asia. Lainauskorvausten taso on kuitenkin häpeällisen pieni verrattuna muihin Pohjoismaihin, etenkin kun Suomessa lainauksia on huomattavasti enemmän kuin muualla. Lainauskorvausten tasokorotus on siis paikallaan samoin kuin korvausten laajentaminen jatkossa myös tutkimus- ja opetuskirjastoissa tapahtuvaan lainaamiseen. Kurssikirjathan ovat ahkerassa käytössä, joten niiden tekijöiltä jää saamatta iso osa hyvin ansaitsemastaan palkasta.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä työelämässä ja nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseksi tarvitaan vähintään toisen asteen koulutus. Voidaankin perustellusti sanoa, että vähintään ammatillisen tutkinnon pitäisi olla perusoikeus mutta myös perusvaatimus kaikille kansalaisille. Ilman ammatillista koulutusta olevien työurat ovatkin epävakaita ja lähes kymmenenkin vuotta muita lyhyempiä. Työura jää silloin tytöillä noin 22 vuoteen ja pojilla noin 26 vuoteen, kun keskimäärin työurat ovat 34 vuoden pituisia. Erityisesti lukiokoulutukseen kohdistuvat rakennepoliittiset säästötoimet ja muut säästöt asettavat toiselle asteelle huomattavia haasteita. Valtiovarainvaliokunta onkin syystä korostanut sitä, että vireillä olevat järjestäjäverkon ja rahoitusjärjestelmän sekä sisällöllisen uudistamisen valmistelut vaativat huolellista harkintaa.

Koulujen kerhotoimintaan on myönnetty 3,5 miljoonan euron lisäys, ja se on erittäin tärkeä. Kerhoja on toiminnassa kokonaista 27 500, ja niihin osallistuu arviolta 330 000 oppilasta eli aikamoinen määrä. Kerhojen luomat mahdollisuudet lasten harrastustoiminnalle ovat oikeastaan rahassa mittaamattomia. Lapsille ja nuorille, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta osallistua esimerkiksi kalliisiin urheiluseurojen harrastuksiin tai joilla ei ole halua erittäin haastaviin kilpailulajeihin ja joukkueisiin, ovat nämä koulujen kerhot ehdottomasti paras paikka harrastuksille.

Lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista koskeva laki on mielestäni välttämätön. On aika vaikea ymmärtää ongelmaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta. Mielestäni kolmevuotiaalle lapselle riittää ihan varmasti sama neljä tuntia kuin esiopetuksessakin. Pieni lapsi ei tarvitse 8- tai 10-tuntista varhaiskasvatuspäivää muutoin kuin vanhempien työn, opiskelun tai sosiaalisten syiden niin vaatiessa, eli toivon esitystä pikaisesti tänne eduskuntaan.

Korkeakouluopetuksen ja -tutkimuksen rahoituksessa on ollut laskeva trendi jo pitkään. Tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta on tällä hallituskaudella vähennetty reaalisesti jo 240 miljoonaa euroa eli 11,3 prosenttia. Kuitenkin näillä panostuksilla on suuri merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnissa, uudistumisessa ja kestävässä kasvussa sekä kansainvälisessä kilpailukyvyssä.

Lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöiden koulutusmäärärahojen lisääminen on merkittävä teko. Tällä pystytään edes välttävällä tasolla turvaamaan sitä erittäin tärkeää ruohonjuuritason toimintaa, millä taataan jatkossakin suomalaisten pärjäämistä muuttuvassa maailmassa. Hiukan kuitenkin huolestuttaa, ovatko nuo koulutusmäärät edelleenkään riittäviä. Muun muassa oppilas- ja opiskeluhuoltolaki, joka juuri on tullut eduskunnan päätöksenä voimaan, vaatii entistä enemmän muun muassa näitä sosiaalityöntekijöitä.

On myös syytä mitä pikimmiten selvittää ulkomaisten peliyhtiöiden pelien pelaamisen laajuus ja ryhtyä torjumaan tätä ilmiötä. Kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, on veikkausvoittovarojen merkitys suomalaisen taiteen, tieteen, liikunnan ja nuorisotyön parissa tärkeä.

Jatkossa on huolehdittava myös siitä, että Taiteen edistämiskeskuksen rahoitus taataan riittävänä. Samoin apurahajärjestelmää tulee kehittää siten, että kustannustaso otetaan huomioon.

Voi olla erittäin tyytyväinen siihen, että liikunnan rahoitusta on lisätty. Suomalaista liikuntaa tulee tukemaan myös eduskunnassa parhaillaan oleva uusi liikuntalaki. Suomalaiset liikkuvatkin liian vähän, ja liikuntamahdollisuuksien tulee olla yhdenvertaisia ja helposti saavutettavia. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, koulujen kerhotoiminnan yhteydessä lapsilla ja nuorilla pitää olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa myös ei-kilpailullisen toiminnan kautta. Vain siten voimme kasvattaa lapsia elinikäiseen liikkumiseen.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi, että suomalaiset ovat maailman osaavin kansa vuonna 2020. Tämä tavoite on täydessä ristiriidassa näiden mittavien opetukseen kohdistuvien leikkausten kanssa. Vaikka taloustilanne on vaikea, on opetuksesta leikkaaminen erittäin lyhytnäköistä. Laadukas, kaikille tasavertainen koulutus on ja tulee olemaan Suomen menestyksen tae. Väitän, että paljon puhuttu kestävyysvaje vain kasvaa, jos emme pidä huolta siitä, ettemme hukkaa kokonaista sukupolvea.

Koulutustakuu on osa nuorisotakuuta. Nuorisotakuun suurin ongelma on se, että sillä tarjotaan laastaria, kun ongelma on jo räjähtänyt käsiin. Jos haluamme pitää huolta lapsistamme ja nuoristamme emmekä syrjäyttää ketään, on tehtävä aidosti ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi jokaiselle taattava laadukas koulutus, riittävä oppilashuolto ja kattavat oppilaanohjauspalvelut. Jos jatkamme näistä leikkaamista, niin mikään nuorisotakuu ei meitä tulevaisuudessa auta. On inhimillistä ja taloudellisesti kannattavaa pitää huolta, että kukaan ei tipu kelkasta, eikä puuttua asiaan vasta, kun nuorisotyöttömyys räjähtää käsiin.

Opetukseen kuin myös tutkimukseen esitetyt säästöt kohdistuvat nuorten ikäluokkien tulevan osaamisen perustaan, ja täten on kyse hölmöläisten hommasta, joka pitkällä aikavälillä ei säästä vaan luultavasti kasvattaa tulevaisuuden kustannuksia. Opetuksen osalta on toteutettu mittavia säästöjä koko tämän kauden. Kuten sivistysvaliokunta lausunnossaan toteaa, iso ongelma on niiden kumuloituva vaikutus. Samaan aikaan on tehty monia eriaikaisia uudistuksia ja säästöjä sekä uudistukseksi naamioituja säästöjä ja joukko erilaisia kompensaatioita. Sen takia tästä kokonaisuudesta on rehellisesti sanottuna hyvin haastavaa ottaa selvää. Asiantuntijoiden mukaan säästöt koko OKM:n hallinnonalalle tällä kaudella ovat yli 10 prosenttia. Ei vaadi pitkää matikkaa laskea, että se on paljon.

Erityisen iso säästö on kohdistumassa lukiokoulutukseen. Tämä on valtavassa ristiriidassa koulutustakuun kanssa. Lukio on yksi edullisimpia koulutuksen muotoja, jossa koulupudokkuus on vähäistä. On selvää, että lukio ei ole jokaista nuorta varten, ja siksi tarvitaan monenlaisia koulutuspolkuja. Muun muassa oppisopimus voi olla monelle parempi vaihtoehto. Mutta niille nuorille, jotka haluavat käydä lukion, voi tulevaisuus tarkoittaa sitä, että heidän on muutettava pois omalta alueeltaan voidakseen käydä lukion. Mielestäni lukion aloittava on sen ikäinen, ettei häntä voida vaatia muuttamaan kauas pois kotoaan vain siksi, että hän haluaa lukiokoulutuksen. Lukioiden tilanne vaikuttaa suoraan myös yläkoulujen resursseihin, sillä monesti aineenopettaja opettaa sekä lukiossa että yläkoulussa, joten paikallisen lukion lakkauttaminen voi vaikuttaa kelpoisten opettajien määrään myös yläkoulussa eli täten peruskoulutuksen laatuun.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan lausunto oli äärimmäisen kriittinen myös hallituspuolueiden jäsenten suusta — ja syystä. Toivon, että asiantuntijavaliokunnan huoli otetaan vakavasti ja hallitus osoittaa tarvittavat lisämäärärahat. Muuten toistamme 90-luvun laman virheet, joista me maksamme edelleen.

Nyt tarvitaan lisäpanostuksia eikä viime perjantain kaltaisia puliveivauksia. Se näyttää tällä hetkellä piiloleikkaukselta, koska kuten me kuulimme ministeriltä äsken, lakiesitys subjektiivisen päivähoidon rajoittamisesta on hallituksessa edelleen aidosti auki. Vaikka hallitus esityksensä antaisi, vaadittaisiin vielä eduskunnan kannatus tälle asialle. Eli se tilanne on, kuten ministeri sanoi, aivan auki. Kun tämä peruskoulutukseen tehty leikkaus on sidottu tähän kyseiseen lakiin, on tilanne erittäin huolestuttava.

Tiedän, että me elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, mutta koulutus ei voi olla säästöpossu, jolla muut ongelmat kuitataan. Vasemmisto ei hyväksy tätä 6 miljoonan nyt pysyväksi jäävältä näyttävää tasoleikkausta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen tavoite on olla osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Nykymenolla ei tuohon tavoitteeseen päästä lähellekään. Perusopetuksen rahoitusta karsitaan, ja ryhmäkoot kasvavat resurssipulan seurauksena. Lukiokoulutus pääsee myös leikkauslistalle, ja lukioverkkoa karsitaan samoin kuin ammattikouluja. Myös korkeakouluopetuksen toimintaedellytykset ja sitä kautta opetuksen laatu ovat jo pitkään jatkuneiden säästötoimenpiteiden seurauksena ajautuneet vaikeaan jamaan. Mikä on valtion näkökulmasta parempi investointi tulevaisuuteen kuin koulutus? Tasapuoliset opiskelumahdollisuudet ovat olleet perinteisesti suomalaisen koulutusjärjestelmän ylpeydenaihe.

Valtion on säästettävä, mutta mielestäni koulutus ei ole tulevaisuutta ajatellen se kohde, josta leikataan liikaa laadun kustannuksella. Kyllä toimintojen tehostaminen ja paremman kustannustehokkuuden tavoittelu on kannatettavaa, mutta se ei saa tapahtua suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun kustannuksella. Meidän tulee muistaa myös, että koulujärjestelmällä on tärkeä kasvattajan rooli ja se yhdistää kansaa niin kauan kuin koulutus todella on tarjolla kaikille.

Tässä salissa on todettu vuodesta toiseen lukuisia kertoja, että nuorissa on tulevaisuus. Kai se on sitten uskottava. Myös koulutusjärjestelmään läheisesti kytkeytyvät erilaiset nuorisopalvelut on nähtävä tulevaisuuteen investoimisena kuluerän sijaan kaikkialla Suomessa.

Syrjäseutujen koulujen lakkauttaminen on selvä signaali hallitukselta haja-asutusalueiden asukkaille. Hallitus ei välitä, koska se ei ole valmis tukemaan tulevaisuuden rakentamisessa muita kuin alueellisia kasvukeskuksia. Rakenneuudistuksista puhuttaessa nousevat esille vain toimintojen alasajo ja koulujen lakkauttamiset. Tämän merkityksen nykyhallitus on antanut termille "rakenneuudistus". Hallituksen suhtautuminen koulutukseen ei perussuomalaisia miellytä, koska se ei ole järkevää saati sitten tasapuolista tai oikeudenmukaista.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset olemme vastustaneet kuluvan vaalikauden aikana parhaamme mukaan suomalaisen koulutusjärjestelmän kivittämistä. Pidämme tärkeänä tasa-arvoista ja laadukasta opetusta kaikkialla Suomessa. Esitimme 50 miljoonan lisäystä kattavan kouluverkoston ylläpitoon, sillä syrjäseuduille koulujen merkitys on suuri ja lasten ja nuorten koulumatkat eivät saa venyä kohtuuttomiksi.

Opetusryhmien koot ovat valtakunnallinen ongelma. Ne vaikuttavat väistämättä opetuksen laatuun ja myös oppilaiden ja opettajien hyvinvointiin. Näin ollen liian suuret opetusryhmät heijastuvat väistämättä myös oppimistuloksiin. Myös erityisopetuksen suhteen liian suuret ryhmät muodostavat merkittävän riskitekijän. Tästä johtuen ehdotimme 50 miljoonan euron lisäystä ryhmäkokojen pienentämiseksi.

Perusopetuksesta ei kannata tinkiä, koska se muodostaa pohjan myös tulevaisuuden oppimiselle, ammatilliselle koulutukselle sekä oppisopimuskoulutukselle. Tästä näkökulmasta myös varhaiskasvatukseen panostaminen on perusteltua ja tulevaisuuteen investoimista.

Resurssipula uhkaa myös toisen asteen oppilaitosten toimintaa. Esimerkiksi lukioissa ryhmäkoot kasvavat hälyttävää tahtia ja ammattikoulut vähentävät lähiopetuksen määrää. Lukion laadukkaasta yleissivistävästä koulutuksesta on pidettävä kiinni kansallisen säästökuurinkin keskellä, ja ammattikoulutusta tulisi kehittää vastaamaan nykyajan nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden tarpeita.

Myös oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimiseen tulisi ammattikouluissa panostaa nykyistä enemmän. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osalta säästökuuri alkaa väistämättä näkyä opetuksen ja tutkimuksen laadussa. Myöskään vapaa sivistystyö, joka on yleisen sivistyksen näkökulmasta äärimmäisen arvokasta, ei nauti leikkauksista päätellen hallituksen arvostusta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän lisäksi koulurakennukset kaipaavat panostuksia. Homekoulujen korjauksiin on ehdottomasti turvattava riittävä rahoitus oppilaiden ja opettajien terveyden nimissä.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen voidaan todeta koulutukseen kohdistuneiden leikkausten jatkuneen jo aivan liian pitkään, ja se puolestaan heiluttaa perinteisesti laadukkaana ja tasapuolisena tunnettua koulutusjärjestelmäämme.

Myös kulttuuri- ja liikuntapalvelut olisivat mielestäni ansainneet enemmän tässä talousarvioesityksessä.

Hallituksen tulisi nyt viimeistään herätä ja hidastaa näitä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kohdistuvia leikkauksia, vielä kun meillä on pystyssä koulujärjestelmä, josta voimme yhdessä olla ylpeitä. — Kiitos.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalainen peruskoulu oli menestystarina syntyessään. Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin säästösyistä tehty opetukseen ja tutkimukseen leikkauksia, jotka eivät voi olla jättämättä jälkiä. Opetuksen ja koulutuksen saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden kannalta vuodesta 2012 lähtien on tehty ylisuuria kumuloituvia kokonaissäästöjä.

Arviolta viedään tällä hallituskaudella leikkauksilla 10 prosenttia resursseista. Valiokuntakin oli omassa mietinnössään huolissaan siitä, että tällaiset leikkaukset eivät millään tavoin edistä tavoitetta, jonka mukaan Suomen pitäisi olla maailman osaavin kansakunta vuonna 2020, niin kuin täällä moneen kertaan on jo todettu, eli siis runsaan viiden vuoden kuluttua. Opetustoimessa on varsin vähän lakiin perustuvia ja kuntia sitovia normeja, ja kun kuntien valtionosuuksia on leikattu, ovat monet kunnat tehneet radikaaleja leikkauksia niin perusopetukseen, lukiokoulutukseen kuin ammattikoulutukseenkin. Pienten kuntien lukioita on lopetettu tai viimeistään nyt niitä lopetetaan ja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on leikattu riuskalla otteella. Tällaiset toimet ovat omalta osaltaan esimerkiksi vaikeuttaneet nuorisotakuun toteuttamista. Samoin ne lisäävät koulutuksellista eriarvoisuutta.

Arvoisa puhemies! Ei voi olla oikein, että tähän maailmanaikaan nuoret joutuvat lähtemään kotoaan 15—16 vuoden iässä koulukortteeriin niin kuin joskus muinoin, kun he haluavat jatkaa koulutuspolkua lukioon tai muuhun toisen asteen oppilaitokseen. Toisaalta jo nyt useissa lukioissa on ollut vaikeuksia kurssitarjonnassa ja leikkausten myötä myös opiskeluvalinnat ovat kapeutuneet. On entistä vaikeampaa päästä opiskelemaan haluamaansa alaa. Myös useilla paikkakunnilla, jotka ovat joutuneet luopumaan lukioistaan, on yläasteenkin opetustarjonta heikentynyt ainevalikoiman kapeutuessa, kun lukioiden opettajat eivät enää ole käytössä. Tässä tilanteessa on tärkeää, että kehitetään e-oppimisympäristöjä ja siis lisätään sähköistä oppimista, vaikka kaikessa ne eivät voikaan korvata elävää opettajaa. Alueelliset erot lukiokoulutuksessa aivan epäilemättä juuri näistä syistä kasvavat yhä edelleen.

Toisaalta myös uudentyyppisten ammattikoulutuspolkujen luominen käy vaikeammaksi. Mistä me tulevaisuudessa saamme ne kaikki uusien innovaatioiden toteuttajat ja tekijät, kun samaan aikaan käy leikkuri myös ammattikorkeakouluissa? Yliopistoihin sen sijaan sisäänottoa aiotaan lisätä. Mitä järkeä siinä on, kun samaan aikaan yliopistojen opettaja- ja tutkijaresursseja ei voida lisätä? Näillä eväillä ei synny huippututkimusyksikköjä eikä yliopistojakaan. Opiskelu sen sijaan, onneksi, pysyy maksuttomana, vaikkakin opiskelijat pakotetaan aiempaa nopeampaan ja tehokkaampaan suorittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kun yliopistolakia uudistettiin ja yliopistot joutuivat ja joutuvat edelleenkin rahankeruuseen saadakseen valtion vastinrahaa, on selvää, että kisan voittajat ovat pääkaupunkiseudun yliopistoja ja korkeakouluja. Kuitenkin Helsingin ulkopuolisilla yliopistoilla ja korkeakouluilla on erittäin suuri merkitys omien alueittensa kehittäjinä, mikä myöskin pitää huomioida, kun vaikuttavuutta arvioidaan. Ja vaikka julkisessa keskustelussa aina silloin tällöin ehdotetaankin yliopisto- ja korkeakouluverkkoa supistettavaksi, on muistettava, että myös maaseutuyliopistoihin ja korkeakouluihin on syntynyt menestyksekkäitä huippututkimuksen yksikköjä ja paremmalla rahoituksella tulokset saattaisivat olla vielä komeampia.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tulevan vuoden 2015 budjetissa opetus ja tutkimus asetetaan ylisuurten kumuloituvien kokonaissäästöjen kohteeksi. Niin kuin täällä monen edustajan puheenvuoroissa on tullut, niin olen samaa mieltä, että on vakava huoli opetuksen ja koulutuksen saatavuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta, ja kuitenkin meillä hallitusohjelmassa on kirjattu, että me tavoittelemme sitä, että Suomi olisi maailman osaavin kansakunta vuonna 2020. Nyt näyttää siltä, voidaan olettaa, että nämä säästöt heikentävät suomalaista osaamispääomaa, joka tähän saakka on ollut maailmanlaajuisestikin tunnettua. Tästä siis olen huolissani. Nyt budjettikirjassa on joitain parannuksia valtiovarainvaliokunnassa saatu ihan euromääräisestikin lisättyä sinne, mutta siihen kokonaisuuteen se ei vielä varmasti käännettä tuo.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin hyvänä, että sekä sivistysvaliokunta että valtiovarainvaliokunta nostivat mietinnössä ja sitten lausunnossa nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen ja nuorten koulutustakuun ja nuorisotakuun toteutumisen, voi sanoa, että melkein ykköskysymykseksi, eli ainakin sinne painoarvo oli vahva. Näissä molemmissa korostettiin nimenomaan, että ennaltaehkäisevän nuorisotyön merkitys on syrjäytymisen ehkäisemisessä nuorisolle suunnattujen kuntoutuspalvelujen kautta todella tärkeä. Mutta jos niitä kuntoutuspalveluja ei ole esimerkiksi koulutuksen ja näitten sosiaalipalvelujen kautta, niin silloin ei päästä siihen, mitä nuori tarvitsee päästäksensä myös työuralle, koulutuksen kautta työuralle. Eli tarvitaan nimenomaan koulutukseen pääsyä, koulutuksen kautta ammattiin pääsyä.

Nyt tiedämme, että 15 prosenttia ei edes peruskoulutuksen jälkeen lähde toisen asteen koulutukseen tai ammatilliselle uralle koulutuksen kautta. Eli tarvitaan vahvaa koulutustakuuta, erilaisia toimintamuotoja. Esimerkiksi sivistysvaliokunta piti tärkeänä, että mahdollistetaan nykyistä suuremmassa määrin nimenomaan kolmannen sektorin järjestöjen lisääntyvä osallistuminen tämän toteuttamiseen, koska tiedämme, että kolmannella sektorilla ollaan kehittämässä erilaisia toimintamalleja koulutustakuuseen, erityisesti vaikeasti koulutettavien nuorten saamiseksi takaisin koulutukseen. Siis sivistysvaliokunta erityisesti kantoi huolta tämmöisestä pitkäjänteisestä toiminnasta tämän koulutustakuun toteutumisessa.

Samoin valtiovarainvaliokunta peräänkuulutti näitä matalan kynnyksen toimintamalleja, joilla tavoitetaan erityisen vaikeassa asemassa olevia moniongelmaisia nuoria, jotka ovat jääneet koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle. Matalan kynnyksen toimintamalleilla edistetään osaltaan siis nuorisotakuun toteutumista. Ja näin valtiovarainvaliokunnassa saimme myös lisättyä rahoitusta tämmöiselle mallille, jossa kolmannella sektorilla toteutetaan vaikeasti koulutettavien nuorten kouluttautumista.

Vielä haluan tuoda tässä esille kiitokset. Valtiovarainvaliokunta sai 1,5 miljoonaa lisäystä yliopiston lastentarhanopettajakoulutukseen. Pätevistä lastentarhanopettajista on todella pulaa. Varhaiskasvatuslain uudistus edellyttää, että me saamme koulutettuja opettajia, nimenomaan yliopistollisen koulutuksen saaneita. Siksi tarve on suuri siellä. Samoin on erittäin tärkeää, että saatiin sosiaalityöntekijöiden koulutukseen lisää ja siihen 1,3 miljoonaa. Pätevän henkilöstön kasvavaan tarpeeseen on vastattava ajoissa, jotta muun muassa lastensuojelun kasvaviin asiakasmääriin voidaan reagoida oikein.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Koska en ole kilvoittelemassa kevään eduskuntavaaleissa, niin todennäköisesti puhun viimeisen kerran näin arvokkaalta paikalta suomalaisten nuorten hyväksi ja heitä koskevista asioista.

Opetusministeriön pääluokassa on liikunnan luku, mistä käy ilmi, että kansanterveydelliset ongelmat ovat aina vain kasvamassa elintason nousumme myötä. Liikunnan puute, epäterveelliset elämäntavat kasvattavat markkinaosuuttaan ja näkyvät todella kansan huonona kuntona. Eräänä keinona — keinoja on paljon — voisi olla, että valtionapujärjestelmiä kehitettäisiin niin, että kun meillä on valtavan laaja urheilu- ja nuorisotyöverkosto, niin tällaiseksi tulosohjauskriteeriksi nostettaisiin sellainen kriteeri, missä määrin asianomainen järjestö tekee kansanterveystyötä ja siihen rinnastettavaa ennalta ehkäisevää työtä. Silloin tulevat nämä epäterveelliset elintavat muun muassa valokeilaan.

Herra puhemies! Suomalaisten nuorten kulttuuri-, liikunta- ynnä muut harrastukset ovat pitkälti riippuvaisia siitä, miten meidän rahapeliyhtiöt pystyvät keräämään markkinoilta vapaaehtoisia veromarkkoja. Mikä on niiden tulevaisuus tässä ajassa, kun ulkomainen laiton pelimarkkinointi kaiken aikaa testaa suomalaisten viranomaisten hermojen kestävyyttä, kuinka pitkälle ne voivat mennä ennen kuin viranomaiset reagoivat? Tällä hetkellä arvioidaan, että tämä ulkomainen laiton markkinointi vie suomalaisilta edunsaajilta noin 120 miljoonaa euroa vuodessa ja summa on koko ajan kasvava. Tähän ongelmaan tulisi puuttua. Muuten käy niin, että jakokulmaan jää entistä vähemmän, ja tällä on suora vaikutus paitsi valtion budjettiin myöskin siihen erittäin laajaan edunsaajakenttään, on sitten kysymys hevoskasvatuksesta, nuorisotyöstä, sosiaali- ja terveysalan toimijoista, kulttuuririennoista tai liikunnasta sinänsä. Tämä on vakava asia, ja tässä asiassa tapahtuu joka päivä jotakin, ja kehityssuunta on ollut suomalaisten nuorten kannalta kielteinen.

Mitä tulee tähän budjettimietintöön, nostan sieltä vain yhden kohdan esiin. Eduskunta on osoittanut nuorisoystävällisyyttään sillä tavalla, että haluaa palauttaa koulujen kerhotoimintaan 3,5 miljoonaa euroa. Summa saattaa tuntua pieneltä valtion budjetin kokonaissummaan verrattuna, mutta siellä paikallisissa kerhoissa uskon tämän olevan varsin vaikuttava merkitykseltään. Tämä aika koulupäivän päätyttyä toivottavasti sitten koulujen kerhoissa täyttyy mahdollisimman hyvällä sisällöllä.

Sitten vielä tästä nuorten asemasta, mistä olen huolestunut. Koskee nuorten koulutusta ylipäänsä. Koulutushan on henkivakuutuksen tyyppinen prosessi, se on nuorten työtä, mutta huoleni lausun sen vuoksi, että nuorisoasteen ammatillisessa koulutuksessa keskeyttämisprosentti on noin 10 prosenttia vuodessa. Jos koulutusaika on kolme vuotta, niin, ajatelkaa, noin kolmasosa nuorista, jotka lähtevät koulutuksen tielle, syystä tai toisesta kolmen vuoden aikana putoaa kelkasta, ja paitsi että tämä maksaa, tässä myös inhimillinen hinta on tosi kova. Niin kauan kuin nuoret ovat minkä tahansa oppilaitoksen aidan sisäpuolella, he ovat turvassa, heihin voi vaikuttaa ja heillä on mahdollisuus rakentaa itselleen hyvä tulevaisuus.

Herra puhemies! Katson entisenä nuorisosihteerinä ja liikunnanohjaajana, että meidän yhteiskuntamme tulevaisuus nojaa vahvasti siihen, miten meidän nuoremme jaksavat. Silloin nostan esiin vain ja ainoastaan sen, että yhteiskuntamme tulee selviytymään siten, että satsaamme reippaasti ja reilusti nuorten laadukkaaseen koulutukseen. Siinä on koko maamme tulevaisuus.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalle kohdistuu valitettavia säästöjä, jotka perustuvat hallitusohjelmaan ja kehyspäätöksiin. Kukaan ei oikeastaan ole kovin tyytyväinen, kun säästöt kohdistuvat hyvin laajasti koko toimintakenttään. Näitä säästöjä kompensoidaan budjettiriihessä sovitun mukaisesti niin, että esimerkiksi perusopetuksen laadun kehittämiseen lisätään 17 miljoonaa ja erityisoppilaiden koulunkäyntiedellytysten parantamiseen 10 miljoonaa euroa, mitä pidän erityisen tärkeänä asiana.

Erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua opetukseen, ja vaikeina taloudellisina aikoina se vaatii erityistä huomiota. Olisin myös toivonut, että budjettiriihessä tai kesän hallitusneuvotteluissa olisi voitu luopua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Tämä hanke on hyvin ristiriitainen, mitä tietysti osoittaa sekin, ettemme ole saaneet esitystä ajoissa käsiteltäväksi tänne eduskuntaan. Koska sitä kuitenkin odotetaan, valiokunta on tässä vaiheessa vähentänyt vastaavan summan yleissivistävän koulutuksen laadun kehittämisestä. On tärkeää, että kun esitys päivähoito-oikeuden rajoittamisesta saadaan käsittelyyn, niin lisäämme siitä saatavan säästön takaisin yleissivistävän koulutuksen laadun parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ei ole kovin kunniakasta opetusministeriölle, että samalla hallituskaudella, kun päivähoito siirretään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetusministeriöön, myös tärkeä tasa-arvoinen oikeus päivähoitoon joutuu leikkausten kohteeksi. Kyseessä on lasten yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvoiselle kasvulle ja kehitykselle tärkeä oikeus, jota mielestäni ei pitäisi rajoittaa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että 2—3-vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on erityisen myönteisiä vaikutuksia etenkin muita heikommassa asemassa oleville lapsille sekä oppimisen että sosiaalisen kehityksen kannalta. Päivähoito siis lisää lasten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Mitä varhemmin voidaan varmistaa, että lapsilla on hyvät edellytykset oppimiseen ja turvalliseen kasvuun, sitä paremmin voidaan estää eriarvoistumista myös jatkossa. Varhaiskasvatuksen pitää olla laadukasta, turvallista ja monipuolista. Sillä pitää tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Tässä suhteessa odotan paljon tulevalta varhaiskasvatuslailta.

Olen aivan varma, että hyvällä palveluohjauksella kunnissa voitaisiin saavuttaa perheiden ja lasten näkökulmasta parhaat, juuri kunkin perheen tilanteeseen parhaiten sopivat mallit pienten lasten hoitoon ja varhaiskasvatukseen. Päivähoito-oikeuden rajauspäätös, josta on sovittu osana rakennepoliittista pakettia, on minulle erittäin vaikea hyväksyä. Pidän sitä erittäin huonona esityksenä. Pidän myös ehdottomana sitä, ettei rajaus tule missään vaiheessa kategorisesti koskemaan työttömien vanhempien lapsia. Jos jatkossa siitä lähdetään edes neuvottelemaan, vedän vähäisenkin tukeni pois tältä esitykseltä.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama asia perheellisten opiskelijoiden tilanteesta.

Korkeakouluissa ja yliopistoissa on 45 000 perheellistä opiskelijaa. Jopa 60 prosenttia opiskelijalapsiperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Kuten tiedämme, opiskelijat joutuvat nykyään tekemään paljon työtä opiskelun ohella, mutta lapsiperheessä se ei ole aina ratkaisu. Opiskelijavanhempien on muita opiskelijoita useammin turvauduttava opintolainaan, jotta he voivat maksaa päivittäiset elinkustannuksensa.

Opintotuki poikkeaa muista syyperusteisista etuuksista siten, että tuen määrään ei vaikuta lapsen huoltajuus tai lasten lukumäärä. Muiden Pohjoismaiden opintotuessa on käytössä joko lapsi- tai huoltajakohtaiset korotukset. Huoltajakorotus vähentäisi perheellisten opiskelijoiden tarvetta työssäkäyntiin, mikä puolestaan lyhentäisi perheellisten opintoaikaa. Opiskelijajärjestöt ovat esittäneet opintorahaan 145 euron huoltajakorotusta niille opintotuen saajille, joilla on alaikäisiä lapsia huollettavanaan. Mielestäni tätä pitäisi toteuttaa.

Nythän me ohjaamme nuoria opiskelemaan perheettöminä ja opiskelujen päätyttyä perustamaan perheen. Onko sekään mitenkään kustannustehokasta, jos yhteiskunnan näkökulmasta tarkastelee asiaa? Niissä perheissä, joissa työn tekeminen opiskelun ohella on mahdollista, ongelmaksi muodostuu helposti opintotuen ansaintaraja. Jotta opintotuki ei heti leikkaantuisi, lapsiperheiden kohdalla opintotuen ansaintarajaa olisi korotettava. Näin perhe selviytyisi välttämättömistä lapsiperheiden kuluista paremmin ja vanhemmat voisivat turvallisesti opiskella ja saada opinnot suoritettua tavoiteajassa. Tämä ei myöskään yhteiskunnalle toisi lisää kustannusta, vaan päinvastoin.

Hanna  Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvio on tulevaisuutemme tekijöiden kannalta karmaisevaa luettavaa. Suomen menestyminen on pohjautunut laadukkaaseen ja helposti tavoitettavaan kouluverkkoon, ja nyt tätä menestymisen avainta ollaan hallituksen toimesta romuttamassa. Yleissivistävän koulutuksen määrärahoista ollaan vähentämässä noin 110 miljoonaa euroa, ja vähennys vaikuttaa erityisesti lukiokoulutuksen rahoitukseen. Leikkauksissa tullaan lisäämään jo ennestään talousvaikeuksissa painivien kuntien rahoitusosuutta 81 miljoonalla eurolla. Hallitus on siis taas kuntien kukkarolla ja siirtää vastuuta.

Valmisteilla olevan, vuonna 2017 voimaan tulevan rakennepoliittisen ohjelman mukaan järjestäjäverkkoa ja rahoitusta koskeva uudistus tulee tavoittelemaan toisen asteen koulutuksesta noin 260 miljoonan euron säästöjä. Lapin alueen nuorten ja heidän vanhempiensa pelko lukioverkon mittavasta karsimisesta lähitulevaisuudessa onkin erittäin aiheellinen, ja myös asiantuntijoiden mielestä rakenne- ja rahoitusuudistus säästötavoitteineen tulevat väistämättä tarkoittamaan lukioiden ja ammattioppilaitosten toimipisteiden lakkauttamisia. Hallitus on ollut melko hiljaa tämän esityksen pelätyistä vaikutuksista, eikä ihme, sillä he tietoisesti rapauttavat koulutusverkkoa.

Kouluverkkoon panostettavien määrärahojen tulee olla sillä tasolla, että myös syrjäseutujen kouluverkko säilytetään riittävän kattavana. Meidän on pyrittävä kaikin keinoin välttämään alueellisten erojen kasvua sekä opiskelijoiden asettamista eriarvoiseen asemaan koulutuksen saatavuudessa. Lisäksi on huomioitava, että lähilukio on monelle nuorelle erittäin varteenotettava vaihtoehto kauempana sijaitsevan oppilaitoksen ja asuntolassa asumisen sijaan. Muutto nuorena pois kotoa voi altistaa monenlaisille elämänhallinnan ongelmille, joista lasku voi olla kallis niin yhteiskunnalle kuin nuorelle itselleenkin.

Arvoisa puhemies! Lasten ja opettajien hyvinvointi on hallituksen mielestä ilmeisesti toisarvoinen asia, josta voidaan myös lähteä leikkaamaan. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen ei nähtävästi kuulu nykyisen hallituksemme mielestä laadukkaaseen ja turvalliseen perusopetukseen. On valitettavaa, että näin kapeakatseisilla, hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavilla toimenpiteillä pyritään luomaan säästöjä.

Oppisopimuskoulutuksen merkitystä ei myöskään tule vähätellä. Talousarviossa esitetyt oppisopimuskoulutuksen valtionosuusleikkaukset noin 35 miljoonalla eurolla vuoteen 2016 mennessä sekä samaan aikaan 32 prosentilla vähenevät ammatillisen lisäkoulutuksen paikat tulevat vähentämään etenkin aikuisväestön mahdollisuuksia kouluttautua uuteen ammattiin tai hankkia lisäosaamista nykyiseen ammattiinsa. Myös opintotukioikeuksiin ollaan vakavasti puuttumassa. Tämä on käsittämättömän ristiriitainen esitys kaikkineen siinä tilanteessa, jossa meillä on yli 400 000 työtöntä.

Oppisopimusjärjestelmä olisi rohkeasti uudistettava, kuten perussuomalaiset ovat jo kauan esittäneet. Meillä on maailmalta hienoja esimerkkejä siitä, kuinka jo suoraan perusopetuksesta mennään työhön oppimaan. Vaihtoehtoisia oppimispolkuja olisi vihdoin ryhdyttävä luomaan ja nähtävä, etteivät kaikki lapset ja nuoret ole samanlaisia oppijoita. Esimerkiksi joustavasta perusopetuksesta on paljon hyviä tuloksia.

Myös kehitysvammaisten koulutukseen ja sitä kautta työllistymisen edistämiseen tulee kiinnittää huomiota. Itse sain viime torstaina olla pitämässä tilaisuutta, jossa pohdittiin kehitysvammaisten osallisuutta yhteiskunnassa ja heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Kehitysvammaisten palvelusäätiön toiminnanjohtaja Markku Virkamäki toi esiin näkemyksiä niistä haasteita, joita monien kehitysvammaisten nuorten ammattiin kouluttautumisessa tällä hetkellä on olemassa. Virkamäen mukaan on todellista resurssien haaskausta, että kehitysvammaisen nuoren ja aikuisenkin ammatillisesta koulutuksesta saama ammattitaito heitetään valitettavan usein hukkaan. Myös työllistymisessä on hänen mukaansa vielä paljon haasteita voitettavana. Jotta tästäkin resurssien ja inhimillisten investointien hukkaan heittämisestä päästäisiin eroon, meidän tulisikin kehittää esimerkiksi kehitysvammaisten tuettua oppisopimuskoulutusta, mutta myös huomioida vammaisten nuorten halu olla osallisia vaikuttajia. Jokaisella tulee olla tasavertaiset oikeudet olla osallinen yhteiskunnassa ja saada kaikki tarvitsemansa tuki sen mahdollistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Etsivän nuorisotyön tuoma apu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille on erittäin tarpeellista, ja työllä tullaan säästämään jatkossakin merkittävästi yhteiskunnan rahoja, kun syrjäytymisuhan alla oleva nuori on tavoitettu ajoissa ja hänet on saatu sitoutumaan hänelle tarjottuun apuun ja palveluihin. Tähän meidän tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota ja lisätä kaikin tavoin resursseja ja arvostusta myös tälle etsivälle nuorisotyölle.

Tuula  Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäntylälle voin todeta, kun tuossa puheenvuorossaan hän sanoi, että hallituksen ohjelmaan ei ole kuulunut ryhmäkokorahojen jakaminen tai ryhmäkokojen pienentäminen: kyllä se on hallituksen ohjelmassa ollut, ja sitä on toki tehty, on mahdollisuus hakea rahaa myös ryhmäkokojen pienentämiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan on kohdistunut näinä vuosina hyvin paljon säästövaatimuksia, ja tämä on asettanut uudistusten ja rakennemuutosten läpiviennin toisaalta hyvinkin tarpeelliseksi ja toisaalta myös hankalaksi. 100 miljoonan euron säästöt ovat jo sen kokoisia, että vaikutus ei välttämättä ole myönteinen. Kuitenkin näen, että hyvää työtä on tehty lakiesitysten ja uudistusten työstämiseksi ja loppuun saattamiseksi.

Näen erittäin tärkeänä sen, että säästöjen kurimuksessa hallitus on halunnut myös kompensoida joitakin kohteita lisäpanoksilla. Näistä ovat mainittavimpia perusopetuksen laadun kehittäminen, erityisoppilaiden koulunkäynnin edellytysten parantaminen, koulupudokkuuden estäminen sekä korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen ja nuorisotakuu. Erityisopetuksessa on oltava keinovalikoima joka kunnassa, koska viime kaudella tehty perusopetuslain muutos on tuonut paljon uusia haasteita erityisen tuen antamiselle. Kunnista on tullut viestiä, että niin sanottu tehostettu tuki ei välttämättä saavuta tukea tarvitsevia oppilaita, jotka opiskelevat nyt tavallisissa yleisopetuksen ryhmissä. Haasteena on niin erityisopettajien puuttuminen kuin liian suuret ryhmäkoot. Ryhmäkokorahaa on saanut hakea erillisesti, mutta monet kunnat ovat päätyneet tässä myös säästölinjalle, ovat suurentaneet ryhmiä eivätkä enää ole hakeneet valtiolta ryhmäkokorahaa.

Arvoisa puhemies! Pidän merkittävänä päätöstä lisätä täydentävässä budjettiesityksessä määrärahaa opetushallituksen toimintamenoihin. Opetushallituksen perusrahoitus on ollut hyvin kireä, ja yt-neuvottelut ovat tuoneet myös irtisanomisia. Tämä ei kuulosta hyvältä toimintasuunnalta, kun samalla tehtävät lisääntyvät. Henkilötyövuosia on vähentynyt jopa 30 prosenttia. Tulossa olevien lisätehtävien, muun muassa varhaiskasvatuslain uudistuksen, myötä on opetushallituksen määräraha edelleen tarkistettava.

Paljon valiokuntaa ja koulutussektorin toimijoita on puhututtanut toisen asteen rakenteellinen ja rahoituksen uudistus. Toimenpiteet ovat tarpeellisia tehtäväksi, mutta miten toimitaan, se tuntuu olevan monella alueella vielä hakusessa. On kiistelty siitä, merkitseekö järjestäjäverkon uudistus muun muassa pienten lukioiden lakkauttamista. Ministeri Kiuru on kovin useaan otteeseen todennut, että mitään lakkautuslistaa ei ministeriössä ole, ja tämä on totta. Alueella pitääkin nyt katsoa hieman isommalla kaarella, miten verkkoa voisi tehostaa ja koota hallinnollisesti yhteen. Toimipisteitä voi säilyä pienillä paikkakunnilla, mutta mitään koulua ei tietenkään saa ylläpitää pienellä oppilasmäärällä, se ei ole oppilaidenkaan etu.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen rahoitusuudistus on tervetullut myös. Uudistuksessa ollaan lisäämässä tuloksellisuuden osuutta. Kriteereiksi nousevat läpäisy ja koulutuksen jälkeinen työllistyminen. Nämä jos mitkä ovat merkittäviä mittareita siihen, miten koulutuksen järjestäjä on onnistunut tehtävässään. Se asettaa toki vaatimuksia oppilaitokselle toimintansa parempaan suunnitteluun ja tehostamiseen niin oppisisältöjen kuin henkilöstön kouluttamisen osalta mutta tuottaa myös laadullista tulosta oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessa koulutuksen järjestäjät saavat enemmän rahoitusta kouluvuosien kuin oppilasmäärien perusteella.

Arvoisa puhemies! Odotamme kaikki myös varhaiskasvatuslakia, joka huomenna on käsittelyssä valtioneuvostossa. Taannoin opetusministeri Kiurun järjestämässä kuulemistilaisuudessa tuli esille hyvin kummallisia piirteitä siitä, että eräällä eduskuntapuolueella on suuri halu jakaa lapsen päivä jonkinlaisiin lokeroihin, eli ne tunnit, jolloin lapsi syö, nukkuu tai käy vessassa, olisivat päivähoitoa ja ne tunnit, jolloin tehdään jotain kasvatuksellista aktiviteettia, olisivatkin varhaiskasvatusta. Ja tämä kaikki sen takia, että halutaan, että varhaiskasvatuksen homman hoitavat vain lastentarhaopettajat ja päivähoidossa sosionomit ja lähi- tai lastenhoitajat. Tämä on hiukan vanhakantaista ajattelua, enkä soisi tämän leviävän mihinkään suuntaan.

Onneksi ministeri Kiuru tietää, miten tämä asia pitää hoitaa, ja haluamme saada uuden varhaiskasvatuslain siltäkin osin hyvään kuntoon. Tärkeintä pitäisi meille kaikille olla se, että luomme lapsen päivään yhdenvertaisesti niin hoitoa, kasvatusta, ohjausta kuin tukea. Lastentarhanopettajakoulutukseenhan on myös lisätty talousarviossa aloituspaikkoja, mikä on tarpeen varhaiskasvatuksen uudistuessa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä valtion talousarvioksi vuodelle 2015. Keskustelussa on nyt opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala. Osaamisen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn varmistaminen edellyttää toimivaa varhaiskasvatusta, koulutusta ja tutkimusta. Hallinnonalalle esitetään 6,8 miljardin euron määrärahaa. Esitys on 188 miljoonaa euroa suurempi kuin vuoden 2014 varsinaisen talousarvion luku. Lisäys on kuitenkin laskennallinen, ja se johtuu ammattikorkeakoulujen rahoituksen siirtymisestä valtion vastuulle.

Sivistysvaliokunnassa olemme huolestuneita vapaan sivistystyön oppilaitosten rahoituksesta. Talousarvioesityksessä toimintaan osoitetaan 156 miljoonaa euroa, joka on 8,5 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna. Yli 5 prosentin leikkaus on kova isku. Vapaa sivistystyö esimerkiksi kansalaisopistoissa antaa mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen. Varttuneemmalle ikäpolvelle koulutuksella on myös erityisen suuri sosiaalinen merkitys. Yhdessäolo ja oppiminen vähentävät yksinäisyyttä ja parantavat henkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoa. Kansantaloudellisesti on perusteltua pitää ihmiset hyvinvoivina ja toimintakykyisinä, aktiivisina kansalaisina. Leikkaukset vapaan sivistystyön osalta merkitsevät pienempää kurssitarjontaa, korkeampia kurssimaksuja ja kasvavia kuluja sosiaali- ja terveyspuolelle. Valtiovarainvaliokunta on ymmärtänyt sivistysvaliokunnan huolen. Pienenä kädenojennuksena momentille esitetään 200 000:n lisäystä, loppusumma olisi siten 156 545 000 euroa.

Sitten lukioiden tilanteesta. Sivistysvaliokunnassa olemme erityisen huolissamme lukioiden asemasta. Lukiokoulutukseen kohdistuu valtionosuuksissa noin 100 miljoonan euron säästö. Rahoitus on ollut alhaista jo ennen leikkauksia. Oppikirjoista ja materiaaleista ei pystytä säästämään, sillä opiskelijat maksavat itse kirjansa. Leikkaukset vaikuttavat ryhmäkokoihin ja kurssitarjontaan. Onneksi erikoislukioiden asema on ainakin ensi vuonna turvattu, mutta jatkosta ei ole varmuutta. Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että erikoislukiot ovat kansallisen osaamisen, monimuotoisuuden ja korkeatasoisuuden kannalta olennainen tekijä. Niillä on suuri vaikutus kansainväliseen menestykseen urheilussa, taiteessa ja tieteessä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, liikuntatoimesta. Liikunnan osalta on syytä tyytyväisyyteen. Tässä taloudellisessa tilanteessa kaikki rahoitus on tiukassa, mutta siitä huolimatta liikunnan rahoitusta on hieman lisätty, vaikka mukaan ei laskettaisikaan Olympiastadionin perusparannukseen kohdennettavaa 40 miljoonan euron summaa. Liikkumattomuus, tai paremminkin liian vähäinen liikunta, on merkittävä kansantaloudellinen ongelma, josta aiheutuu 2 miljardin euron lisäkulut terveydenhuollon sektorille, ja siksi on aivan perusteltua, että liikkumiseen kannustetaan myös valtion talousarviossa. — Kiitos.

Päivi  Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen talouden tilanne on vaikea. Leikkaamalla ei synnytetä uutta kasvua. Yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat uuden nousun rakentajia. Nyt niiden resursseja heikennetään. Suomen Akatemian myöntövaltuus pienenee, tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta leikataan. Kokonaisvähennys tiedesektorilla on yli 70 miljoonaa.

Suomen Akatemiaan kohdistuvilla leikkauksilla on suora vaikutus Suomen tieteen laatuun. Akatemia rahoittaa laatukilpailun perusteella maamme parhaita tutkijoita ja tutkimusryhmiä. Tekesiin kohdistuvat leikkaukset iskevät puolestaan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Vuosina 2015—2018 THL:n talousarvioon kohdistuva leikkaus on yli 18,6 miljoonaa euroa. Siitä reilut 7 miljoonaa euroa on määrärahan siirto Suomen Akatemiaan ja valtioneuvoston kansliaan. Leikkaukset kohdistuvat tutkimus- ja kehittämistoimintaan, koska lakisääteisten viranomaistehtävien hoidossa tehostamisvaraa ei ole. Tiede ja tutkimus on suosittu aihe juhlapuheissa.

Hallitusohjelman mukaiseen 4 prosentin bkt-intensiteettitavoitteeseen on vuonna 2014 matkaa arviolta 1,2 miljardia euroa. Julkisen t&k-rahoituksen tavoitteen täyttyminen edellyttäisi vuoden 2014 tasoon lähes 500 miljoonan euron korotusta. Yksityissektorin kohdalla lisäystarve olisi tätäkin suurempi. Hallituskauden aikana valtion t&k-rahoitus on laskenut reaalisesti 240 miljoonaa euroa. Juhlapuheet eivät totisesti toteudu tämän päivän Suomessa. Yliopistot eivät kykene ottamaan vastaan kaikkia tutkimusyhteisöjä, joista tutkimuslaitokset luopuvat. Huippuyksiköiden rakentaminen on kestänyt vuosia, purkaminen on nopeata ja jälleenrakentaminen mahdotonta.

Opetusministeriö on joutunut kohtuuttomien leikkausten kohteeksi hallituksessa. Samalla on syöty kasvun eväitä. Tämä on erittäin vakava asia. Seuraavan hallituksen on sanouduttava irti leikkauslinjasta. Lisäksi sen on valmisteltava Suomelle tiedestrategia. Yliopistouudistus tarvitsee nyt kakkosvaiheen. Yliopistojen tulisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa. Tiedejärjestelmän ongelma on yksikköjen pieni koko. Sitäkin tärkeämpää on laadukkaan tutkimuksen ja opetuksen vaatima fokusoituminen ja tieteenalan vaatima suuruus. Tarvitsemme yliopistojen profiloitumista, työnjakoa ja yhteistyön syventämistä.

Yliopistojen on löydettävä uusia toimintamalleja ammattikorkeakoulujen kanssa. Ei ole järkevää opettaa rinnakkaisissa taloissa fysiikan peruskursseja tai kieliopintoja. Lakeja on korjattava, jos ne estävät yhteistyön. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on molemmilla oltava selkeä rooli. Se tuo säästöjä tutkimusinfrastruktuurissa ja mahdollistaa vetovoimaisemman kampuksen.

Yliopistojen tehtävä on tuottaa uutta tietoa, osaamista ja kehittää näin innovaatiojärjestelmäämme. Huippuosaaminen ja edelläkävijyys ovat kalliita ylläpitää. Ei riitä, että turvataan huippuosaaminen, lisäksi on oltava yhteydessä elinkeinoelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan. Se vasta mahdollistaa liiketoiminnan synnyn. Meillä Suomessa on kaikki mahdollisuus onnistua. Koulutukseen on panostettava entistä enemmän.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt kun nämä puheenvuoroni tuppaavat olemaan hiukan sallittua pidempiä, niin mielellään lukisin nyt tämän lopunkin puheenvuoroni tässä vielä illan päätteeksi. Ja nimenomaan kun itsekin tätä etsivää nuorisotyötä olen tehnyt, niin sen osalta jäi hiukan asia kesken.

Etsivän nuorisotyön tuoma apu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille on erittäin tarpeellista, ja työllä tullaan säästämään jatkossakin merkittävästi yhteiskunnan rahoja, kun syrjäytymisuhan alla oleva nuori on tavoitettu ajoissa ja hänet on saatu sitoutumaan hänelle tarjottuun apuun ja palveluihin. On erittäin myönteistä, että etsivään nuorisotyöhön on panostettu valtion voimavaroja ja etsivien nuorisotyöntekijöiden määrä on vuodesta 2008 vuoteen 2013 kasvanut koko maan tilastoja tarkastellessa 114 henkilöstä 488 henkilöön.

Etsivässä nuorisotyössä on vielä paljon kehitettävää, eikä ylipäätään sen arvostus ole tarpeeksi vahva. Käytännöt ja asiakas- ja työmäärät vaihtelevat aivan liian paljon alueellisesti. Etsivä nuorisotyö vaatii vahvaa lisätukea ja työn selkiyttämistä. Sama aliarvostus koskee myös monin tavoin muutakin nuorisotyötä. Jokainen niin sanotusti löydetty nuori tuo kuitenkin mittavat säästöt yhteiskunnallisesti, mutta on myös nuorelle itselleen inhimillisesti mitaten suuri asia, jos oma elämänpolku ja osallisuus yhteiskuntaan löytyvät.

Mielestäni oli merkillistä, että talousarvioesityksessä ei olla lisäämässä valtion rahoitusta etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan tukemiseen valtion taholta vaan talousarviossa painotetaan veikkausvoittovaroista tehtävää nuorisotyötä. Itse esitin lisäpanostusta Lapin etsivään nuorisotyöhön eräässä talousarvioaloitteessani.

Lopuksi haluaisin antaa kiitosta siitä, että kuitenkin nyt on sosiaalityön koulutukseen annettu lisämäärärahaa ja näin myöskin sosiaalityöntekijöiden määrää voidaan koulutuksella lisätä. Tulevaisuuden haasteisiin se ei tule riittämään, mutta on erittäin hyvä alku.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Entisenä työpajanuorena en voisi olla enempää samaa mieltä edustaja Mäntylän kanssa.

Mutta minä haluaisin sanoa muutaman sanan hyvitysmaksusta, joka nyt siis OKM:n alalla on päätetty siirtää budjettirahoitteiseksi sen sijaan, että sitä kerättäisiin laitteista. On erittäin hyvä, että hallitus ottaa vastuuta tekijöiden toimeentulosta, koska taidetta ja kulttuuria ei ole olemassa ilman tekijöitä ja tekijänoikeuskorvaukset ovat tekijöiden toimeentulossa aivan olennainen osa. 11 miljoonan taso on hyväksyttävä lähtökohta, mutta tietysti on huoli siitä, miten tämän määrärahan kanssa pärjätään, kun me tiedämme kaikki, että tiukka taloustilanne tulee jatkumaan tulevina vuosina. Tämä määräraha on aivan samanlaisen leikkauspaineen alla kuin kaikki muu tästä eteenpäin.

Tietysti huoli on myös siitä, ettei tämmöinen uusi momentti ole sitten pois muusta kulttuurin rahoituksesta, mutta suurin ongelma on se periaate. Hyvitysmaksua maksetaan yksityisestä kopioinnista eli siitä, että minä voin kotonani tallentaa tallentavalle laitteelle jonkun tekijän tekemän teoksen, joka on tekijänoikeusmaksujen alaista, mutta koska se on yksityistä kopiointia ja nautin siitä vain itsekseni, minun ei tarvitse tätä tekijänoikeuskorvausta suorittaa. Sen sijaan tekijöille suoritetaan hyvitysmaksun muodossa korvaus tästä yksityisestä kopioinnista.

Suurin ongelma piratismissa ja laittomien palveluiden käyttämisessä tällä hetkellä — sehän on siis tekijöiden pahin uhka, että näitä käytetään ohi kaikkien tekijänoikeuskorvausten — on se asenne. Ihmiset eivät miellä, että kun siihen kännykkään tai johonkin tablettiin pystyy tallentamaan vaikkapa musiikkia, niin se on oikeasti tekijänoikeuskorvausten alaista. Tämän takia pidän todella huonona tätä suuntaa, että nyt me siirrymme kokonaan budjettirahoitukseen ja hylkäämme sen laitekohtaisesti kerättävän maksun, koska se on paljon oikeudenmukaisempi. Siinä maksavat sekä kuluttaja että se kaupallinen toimija, joka hyötyy siitä, että laitteissa on hyvät tallennuspalvelut. Heidän kahden kuuluu siitä maksaa, ei kaikkien veronmaksajien budjetin kautta. Jos tämä laitekohtainen maksu jyvitettäisiin kaikkiin tallentaviin laitteisiin, jäisi se mielestäni laitekohtaisesti niin pieneksi, ettei siitä olisi kuluttajalle eikä kaupalliselle toimijalle haittaa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Perusopetukseen on panostettava. Jo hyvin pienenä lapsi saa sellaiset kognitiiviset taidot, jotka selittävät myöhemmin hänen koulupärjäämistään ja selviytymistään työelämään. Käsitys itsestä syntyy hyvin varhain ja pysyy lujana erityisesti oppimisessa. Tämän takia varhaiskasvatuksella on tärkeämpi merkitys lapsen kehitykselle kuin aikaisemmin on ehkä tiedostettu ja ymmärretty ja haluttu tunnustaa. Myös peruskoulu on päivitettävä, ja tästä olen jo monessa puheenvuorossani puhunut.

Suomalaisilla lapsilla on hyvä tulevaisuus edessä, kun me saamme varhaiskasvatuksen kuntoon, kun me saamme perusopetuksen kuntoon, kun me rakennamme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kautta hyvän väylän hankkia ammatin ja löytää korkean osaamisen työtehtäviä tulevaisuudessa. — Kiitos.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Etsivä nuorisotyö on hyvä juttu, mutta se tarvitsee ilman muuta aina rinnalleen lisää niitä työpajapaikkoja. Nythän monin paikoin on syntynyt tilanteita, että sitä löydettyä nuorta ei ole voitu sijoittaa minnekään, koska ei ole ollut riittävästi niitä työpajapaikkoja. Tämä pitää aina muistaa. Ja viimeisin ongelma, mikä minun mielestäni oli hyvin hämmästyttävä mutta ei toisaalta ehkä sittenkään, oli se, että koska te-keskuksissa on nyt tehty tätä organisaatiomuutosta ja sehän on tökkinyt monin paikoin, niin se löydetty nuori on kadotettu uudestaan siellä te-keskusten sokkeloissa. Eli siellä järjestelmät elikkä se nuorten tukeminen, auttaminen ja kohtaaminen eivät ole toimineet. Tämä koko prosessi pitäisi saada kuntoon, että tästä etsivästä nuorisotyöstä olisi ihan oikeasti hyötyä, koska se on erinomainen tapa tietysti löytää näitä pitkään vähän yhteiskunnan ulkopuolella olleita nuoria. (Silvia Modig: Se on juuri näin!)

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin ottaa tässä keskustelussa esille vielä vapaan sivistystyön. Nimittäin olisi tärkeää, että koko maassa koulutus olisi saatavilla, ja vapaa sivistystyö, eli kansalaisopiston muun muassa, on tärkeä koulutuskokonaisuus, jolla saadaan koulutusta myös niille alueille, missä ei muuten ammatillista tai muuta koulutusta ole saatavilla ja harrastuksetkin ovat vaikeasti tavoitettavissa ynnä muuta.

Vapaan sivistystyön rahoitusta ollaan jälleen kerran vähentämässä ja vähentämässä, ja erityisesti meillä pohjoisessa ollaan oltu todella huolissaan siitä tilanteesta, kuinka heikoksi tämä rahoitus päästetään menemään. Minä todella toivon, että tähän vapaaseen sivistystyöhön ainakin jatkossa voitaisiin keskittää enemmän määrärahoja ja toimintoja.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tässä edustaja Paloniemelle haluaisin sanoa vaan tästä vielä, että hän nosti erittäin tärkeitä asioita tässä esille ja juuri nosti tämän työpajatoiminnan. Mutta sen verran vielä haluaisin siihen lisätä, että nämä alueelliset erothan ovat erittäin suuret täällä ympäri Suomen ja niitä työpajapaikkoja voi olla joissakin kunnissa erittäin vaikea löytää, erittäin vaikea saada, ei löydy sitä rahoitusta. Toisaalta myöskin näiden nuorten kanssa, joiden kanssa tehdään tätä etsivää nuorisotyötä, niin pitää ensin saada se luottamus syntymään, niin että se nuori oppii luottamaan siihen aikuiseen. Se aikuinen voi olla ainoa turvallinen henkilö hänen elämässään.

Pitää pystyä tiedostamaan, että siellä voi olla hyvin monenlaisia elämänhallinnan ongelmia, mielenterveysongelmia, jotka ovat hoitamattomia, että päästään tavallaan siihen nuoreen kiinni ja hänen elämäänsä, ja sen jälkeen on tärkeätä, että sitten on niitä paikkoja, mihin lähdetään häntä ohjaamaan. On se sitten työpajatoiminta tai joku kuntouttava työtoiminta, joku tuon tyyppinen, mutta erittäin tärkeitä asioita edustaja Paloniemi nosti esiin puheenvuorossaan.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Täydentäen vielä täällä aikaisemmin illalla käyttämääni puheenvuoroa haluaisin todeta ihan liikuntakulttuurista vielä pari asiaa.

Meidän suurimmat ongelmat liittyvät siis siihen, että liikumme liian vähän, istumme liian paljon, ja ketkä ja mitkä tahot tähän ongelmaan voivat parhaiten sitten ratkaisuja tuoda: ennen kaikkea kolmannen sektorin toimijat. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että aivan niin kuin liikuntalain henki on, yhteiskunnan, siis valtion ja kuntien, tehtävänä on luoda puitteet ja edellytykset paikallistason liikuntatoiminnalle. Toiminnallisesti ylivoimaisesti suurimmat ongelmat liittyvät paikallistasolla toimivien seurojen toimintaedellytyksiin. Ennen kaikkea siellä on toimintarahoista puutetta. Suomalaisessa liikuntakulttuurissa harrastuspaikkoja alkaa olla ihan tyydyttävästi, mutta niiden käyttö maksaa, toiminta maksaa, on lisenssimaksuja, kaikkea muuta. Lapset, nuoret alkavat syrjäytyä hyvistä harrastuksista sen vuoksi, että ne ovat tulleet kovin kalliiksi. Tähän pitäisi yhteiskunnan taholta kiinnittää huomiota, että kaikilla nuorillamme olisi niin halutessaan mahdollisuus harrastaa liikuntaa.

Vetoan siihen, että järjestöjen toiminta-avustuksia ja toimintaedellytyksiä jatkossa parannettaisiin. Nyt ne ovat olleet pitkään huononevalla käyrällä, ja se on väärä kehityssuunta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt aloitteen saamen kielen opetuksesta saamelaisalueen ulkopuolella. Sen takia otan tämän asian nyt vahvemmin esille, koska saamen kielen puhujia on tällä hetkellä yhä vähemmän ja vähemmän. Meillä on Suomessa tällä hetkellä käytössä kolme saamen kieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja kolttasaame. Pohjoissaamen käyttäjiä on siksikin parisen tuhatta, inarinsaamenkielisiä 500—600, koltansaamen ehkä 300 puhujaa. Inarin- ja koltansaamen kieli olisivat jo kuolleet, jos niitä ei olisi viime vuosina päästy vahvasti kehittämään.

Itse tuon tässä esille myöskin sen asian, että meillä Metsä-Lapin alueella, Kemin Lapin alueella — Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Salla — on ollut aikaisemmin tämä Kemin Lapin kieli eli neljäs saamen kieli. Me olemme sillä alueella keskustelleet siitä, jos me voisimme elvyttää tätä kuollutta kieltä, mutta koska kuolleen kielen elvytys ei ole niinkään enää mahdollista, niin olemme ottaneet esille sen, että tämä on erittäin läheinen kieli inarinsaamen kielen kanssa, ja tämä läheisyys inarinsaamen kielen kanssa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi monet paikan nimet meidän alueella ovat suomennettavissa inarinsaamen kielen kautta.

Nyt on käyty keskustelua siitä, että jos voitaisiin alkaa B2-kielenä opiskelemaan meidän alueella inarinsaamen kieltä. Tässä tapauksessa se vaatisi jonkun verran rahoitusta ja päätöksiä siitä, että tämä inarinsaamen kieli voitaisiin ottaa erityisesti Kemin Lapin alueella ihan laajemminkin käyttöön. Näin ollen esitän toivomukseni, että tähän saamen kielen opetukseen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella myönnettäisiin lisärahoitusta, jotta tätä saamen kielen opetusta voitaisiin alkaa laajemminkin harjoittamaan. Erityisesti inarinsaamen kielestä olen nyt todella huolestunut, ja sen eteen haluan tehdä töitä, koska jos me saamme sen inarinsaamen kielen opetuksen Kemin Lapin alueella, niin se on win-win-tilanne sekä meille että inarinsaamen kielen nykyisille puhujille.