Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamia asioita, joita halusin ottaa esille maa- ja metsätalousasian kohdalla tässä budjettikeskustelussa.

Tietenkin otan esille petoasiat. Luonnonvarakeskus on nyt aloittamassa toimintansa ensi vuoden alusta. Sinänsä asia on ihan hyvä, mutta kun määrärahoja ollaan leikkaamassa tällä hetkellä todella paljon, niin tässä vaiheessa otan esille tämän RKTL:n kokonaisuuden. RKTL, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, tämä osio, vastaa myöskin petopuolen tutkimisasioista. Nyt toivon, että kun näitä rahoja toimintaan aletaan siellä tarkemmin miettimään, niin kiinnitettäisiin kunnolla huomiota siihen, että pysyy riittävät resurssit ja määrärahat petoasioitten seurantaan ja valvontaan.

Erityisesti olen huolissani, kuten tänään jo aikaisemmin sanoin, karhujen tutkimuksesta, karhujen sen takia, että kuulostaa siltä, että tällä hetkellä karhukanta-asiat olisivat hyvinkin kunnossa, mutta ne eivät todellakaan ole poronhoitoalueella kunnossa. Poronhoitoalueella petovahinkojen määrät ovat yhä pysyneet korkealla. Vaikka nyt näyttää siltä, että susi- ja ahmakannan hoitosuunnitelmien mukaisesti niiden vähentämiset on saatu ja saadaan nyt jatkossa toimimaan, niin tämä ei tule onnistumaan ollenkaan ennen kuin karhuasia saadaan toimimaan kunnolla.

Se, minkä takia otan esille karhun, on se, että vaikka niitä karhujen aiheuttamia vahinkoja ei tilastoissa näy juuri paljoakaan, niin niitä ei näy paljoakaan tilastoissa siksi, että karhut syövät kesäisin ennen kaikkea vasoja ja vaatimia metsässä, ja kaikki, mitä kesällä tapahtuu, katoaa hyvin nopeasti. (Matti Saarinen: Karhut syö marjoja!) Niistä ei todellakaan jää näkyviin mitään, mitä siellä on tapahtunut. Ainoa, mitä on tiedossa, on se, että poromiehet sanovat, että koskaan ennen ei ole kesällä kadonnut niin paljon vasoja ja vaatimia, mitä niitä katoaa nytten.

Virallisten tietojen mukaan karhujen määrä ei ole kuitenkaan lisääntynyt. Miksi ei ole lisääntynyt? Sen takia, että Tassu-järjestelmä ei poronhoitoalueella todellakaan toimi eikä se tule nykysysteemillä toimimaankaan, vaikka mitä tehtäisiin, vaan koko tämä karhuasia pitää ottaa uudelleen käsittelyyn. Olen iloinen siitä, että ministeri Orpo otti tänään debattikeskustelussa esille sen, että hän selvittää tätä asiaa. Olen siitä hyvin kiitollinen, koska tämä karhuasia poronhoitoalueella pitää saada selvitettyä oikealla lailla.

Aikaisemmin on tässä salissakin tuotu jo esille se, että no, eihän niitä karhuja ole, kun eihän niitä ole saatu metsästettyäkään. Ei totta vie, syksyisin kun alkaapi 20. päivä elokuuta karhunmetsästysaika, niin ei poronhoitoalueelta karhuja saa. Karhu on niin viisas eläin, että sitä ei muuten sieltä metsästä saa kuin vahingossa. Vaikka olisi kuinka hyvä karhu, niin ne jäävät kyllä pyytämättä. Sekin huono puoli on, että ne vähäisetkin karhut, mitä pystytään metsästämään silloin syysmetsästyksessä, lähes kaikki ovat uroksia. Urosten vähentäminen ei auta tähän karhukannan määrän vähentämiseen ollenkaan, sillä naaraat tekevät koko ajan lisää pentuja, kahta, kolmea, neljäänkin pentua ovat karhut tehneet, ja yksi uros pystyy kyllä astumaan useamman naaraan.

Eli karhukannan hoitosuunnitelma pitää todellakin laittaa uusiksi erityisesti poronhoitoalueella, ja se lähtee liikkeelle siitä, että annetaan määrärahoja. Ensinnäkin kohdennetaan RKTL:n, Luonnonvarakeskuksen määrärahoja siihen, että selvitetään dna-tutkimuksella, kuinka paljon karhuja sillä alueella oikeasti on. Poromiehet sanovat, että niitä on enempi kuin koskaan ennen. RKTL:n porukat sanovat, että niitä on saman verran kuin ennen. Ei todellaan nytten pidä paikkaansa se tilanne, eli niitä on enempi kuin koskaan ennen, ja nyt sitten pitäisi saada tutkimus osoittamaan, mikä on se todellinen tilanne. Sen jälkeen meidän pitää saada yhteistyössä viranomaisten kanssa liikkeelle toiminta, jolla me saisimme niiden karhujen määrän vähenemään siltä alueelta. Mikä se tapa on, onko se sitten haaskapyynnin hyväksikäyttö — joka ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että lain mukaan sitä oltaisiin nyt hankaloittamassa — tai oli systeemi mikä tahansa, niin poroalueelta pitää saada karhujen määrä vähenemään.

Toivottavasti me nyt sitten voimme alkaa keskittymään siihen asiaan, kun ahma- ja susi- sekä ilvesasiat on saatu menemään jonkun verran tässä jo eteenpäin.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Aika harvinaista, että kuttupuhe on näin aikaisin iltapäivästä ja oikeastaan hieman ennen kymmentä.

Tässä vaiheessa, maa- ja metsätalousbudjettikohdassa, on syytä puhua ja nostaa esille kutut, pitää siis kuttupuhe. Kyse ei siis ole kudusta. Tosin, kun maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialaan kuuluu myös kuteminen kalapuolella, siinä niin sanotut kutuvaltioperiaatteet on yksi suurimpia kysymyksiä, joihin eritoten yksi Suomen merkittävimpiä kalapolitiikan asiantuntijoita, edustaja Rundgren, on joutunut alati puuttumaan. Toisaalta kutu on muutoinkin tärkeä periaate elämässä, ja siihenhän elämä karjataloudessakin ja monessa muussakin suuresti perustuu.

Kuttupuheen perinne on jo 30-vuotinen. Timo Roos, SDP:n edustaja Pirkanmaalta — tällä hetkellä hän pitää hyviä eläkepäiviä Hämeenlinnassa — pohti kuttutalouden näkymiä joulun alla budjetin maa- ja metsätalouden kohdassa, ja ne olivat yleensä näitä viimeisimpiä puheenvuoroja. Nykyisen Sastamalan ja Tyrvään Karkun alue on vieläkin vahva kuttutalouskeskittymä.

Roos pohti myös vahvasti kuttujen kautta unohdetun kansan asemaa. Jättäessään eduskunnan Roos antoi puheenvuoron edustaja Markku Vuorensolalle. Sen jälkeen puheita on pidetty lähes katkeamattomasti perinteenä joka vuosi. Puhujina ovat olleet Pirkanmaan nuorimmat keskustalaiset edustajat ja välillä vähän muutkin. Itselleni tämä puhe on neljäs ja tällä haavaa viimeinen tämän istuntokauden päättyessä. Uskon kyllä, että Pirkanmaalta tulee vielä nuorempia kansanedustajia, ja ehkä itsekin olen vielä täällä salissa.

Puheenaiheet ovat olleet hyvin persoonallisia ja pohtivia. Puheet ovat vuosien mittaan kyllä tulleet sitten hieman viihteellisemmiksi ja unohdetun kansan sanoma on jäänyt taka-alalle. Maaseudun unohdetun kansan tilanne on tällä hetkellä vakava. Ehkä karsin puheesta pois nämä viihteelliset elementit ja painotan maaseudun ihmisen, maatalouden ja kuttujen tämänhetkistä ahdinkoa.

Vuohitiloja Suomessa on enää 165 kappaletta, kuttuja ja pukkeja yhteensä noin 4 600. Sastamalan, Tyrvään, Karkun seudulla on tusinan verran tiloja, joissa on 915 vuohta. Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa kilvoittelevat tällä hetkellä Suomen kuttumaakunnan asemasta. Kummassakin maakunnassa on noin 1 400 kuttua ja pukkia. Kuttutilojen vähentyminen kuvaa myös maaseudun monipuolisen tilarakenteen muuttumista.

Hieman kansainvälisemmin katsottuna EU:n ja USA:n välissä vapaakauppaneuvotteluissa on kysymys paljon myös maataloudesta ja elintarviketeollisuudesta. Kuttu ihmetteleekin, avaammeko Euroopan geenimuunnelluille hormoneille ja elintarvikkeiden kemialliselle puhdistukselle vai haluammeko poliittisella tasolla osoittaa, että me haluamme toisenlaisen maatalouden ja toisenlaiset elintarvikkeet, että haluaisimme pyrkiä entistä aidompaan, puhtaampaan ruokaan ja valitsemamme keinot maailmalle ruoan tarpeen tyydyttämiseksi ovat kestävämpiä ja terveellisempiä laajastikin tarkasteltuna. Suomalainen tuotanto ja elintarvike kuuluvat maailman puhtaimpiin, ja pidetään ne sellaisena ja ollaan siitä ylpeitä. No, suurvaltapolitiikkahan ei ole kutun vika.

On muistettava, että laadukasta suomalaista tuotantoa ei ole, jos siltä viedään edellytykset. Tuotantokustannukset ovat nousseet raketin lailla, eivätkä tuotantohinnat ole pysyneet perässä. Lisätyövoiman palkkaaminen tiloilla on taloudellisesti mahdotonta. Byrokratian rattaisiin menee moni, jauhaantuvansa tuntee. Uupumus ajaa 24/7-työtä tekevät, vastuun kantavat viljelijät vaikeuksiin yhä syvemmälle. Kun oma jaksaminen katoaa, kärsii helposti myös eläinten hyvinvointi ja tuotannon laatu. Maatalousyrittäjien toimintaympäristöön on tultava muutoksia, jotta meillä on mahdollisuus olla ylpeitä puhtaasta suomalaisesta ruoasta jatkossakin. Oman elintarviketuotannon tärkeys tuntuu unohtuneen. Tämä on myös huoltovarmuutta.

Kuttu on sitkeä eläin. Niin on myös suomalainen viljelijä. Hän uskoo huomiseen ja parempaan, ja hän edustaa vahvaa juurta. Maausko vie suomalaista maaseutua ja elintarviketuotantoa eteenpäin.

Biotaloudesta: Kuttukin liputtaa biotalouden puolesta. Nehän sen oivallisuuden hoksasivat jo paljon aiemmin. Kutut ovat kovin kaikkiruokaisia: suuhun sopii ruohotuppo, mutta menevätpä alas risut ja roskat — ja emännän rintaliivitkin, kuulemani mukaan pyykkinarulta ne oli evääksi haettu. Mutta asiaan. Biotalouden olemuksen ytimessä on kiertotalous, ei mikään uusi juttu, muttei unohtunut. Biotaloudessa jätteitä ei synny, toisen jäte on toisen raaka-ainetta. Kutun ideologiassahan samaan tapaan hyväksytään mitä vain ympäriltä löytyvää, muutetaan se hyödykkeeksi, ja syntynyt jäte lannoittaa peltoa tai tuottaa kaasuttamossa biokaasua.

Arvoisa puheenjohtaja! Näyttää tuo aika menevän pitkäksi. Saako pari minuuttia?

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja!

Viime vuonna Brysselin kattojen yllä pukki katseli ministeri Koskisen seikkailuja. Tänä vuonna silmien alla olivat toiset miehet. Tulokset eivät vieläkään olleet pukkia miellyttäneet kovasti. Sille oli vakuutettu, kuinka fantastisesti pukilla menee. Pukki nyt tviittaa sieltä, mutta pyysi myös sanomaan näin: "Pitäkää puolenne #ryhtiliike @neuvottelupöytä".

Venäjän pakotteista kuttu pohtii pitävänsä siten, että onhan meillä aitoa kutunmaitoa ja kutunjuustoa, viedään niitä, kun venäläiset haluavat erikoistuotteita.

Edustan tässä myös sitä näkemystä, että meidän täytyisi saada Suomeen valtiollinen kuttuasiamies ja varsinkin näille suomalaisille kutuille vahvat, pysyvät, hyvät nurmilaitumet, varsinkin kun EU sitä tällä hetkellä hyvin suosittelee.

Arvoisa puhemies! Edustaja Timo Roos päätti kuttupuheensa vuonna 1985 seuraavasti: "Kutusta on sanottu: jos ei se pahaa tee, niin sitä se ainakin suunnittelee. Vielä pahemmilta näyttävät kyllä kuttujen heimoa kohti käyvät suunnitelmat." Toivottavasti nykyhallitukseen ei päde sama kuin kuttuihin: jos ei tee pahaa, niin ainakin jotain suunnittelee. Ja toisekseen, vaikka suomalaista maaseutua kohti käyvät suunnitelmat näyttävät ajoittain huolestuttavilta ja sitä halutaan kurmuuttaa keskittämisen vimmalla, toivottavasti suunta muuttuu ja osaamme käyttää hyödyksi koko Suomen tarjoamat voimavarat. Eläköön kuttuperinne! Eläköön elävä maaseutu!

Toivotan erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, teidän puolisoillenne, hyvät kollegat sekä eduskunnan henkilöstö.

Anneli  Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tuohon olisi voinut melkein lopettaa tämän koko illan istunnon, mutta jatkan nyt kuitenkin.

Haluan oikeastaan puuttua yhteen ainoaan asiaan. Maa- ja metsätalousjaoston puolella olleena haluan kiittää siitä, että maa- ja metsätalousjaosto sekä valtiovarainvaliokunta palautti 4H-järjestön toimintamäärärahoja. Siellä oli taas perinteisesti käynyt viikate elikkä leikattu rahaa ja palautettu sitten eduskunnan toimesta takaisin. Nyt se lopputulema on se, että verrattuna tähän vuoteen 4H-toiminnasta leikataan 50 000 euroa, mutta joka tapauksessa sillä pystytään taas menemään eteenpäin.

Mutta haluan tässä yhteydessä todeta, että ne vuodet, jotka olen ollut mukana 4H-toiminnassa, vajaat kymmenen vuotta, on jotenkin ollut hyvin hämmentävää se, että vuodesta toiseen hallitus leikkaa 4H-määrärahoja ja sen seurauksena taas sitten eduskunta palauttaa takaisin osan niistä. Tämmöinen toimintakäytäntö, joka on muodostunut tähän taloon, tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta. Minun mielestäni tämä ei ole millään tavalla sentyyppistä toimintaa, jota meidän pitäisi toteuttaa muun muassa nuorisojärjestötoiminnassa, eikä se ole myöskään sentyyppistä toimintaa, jota pitäisi yleensäkään toteuttaa.

4H on Suomen suurin nuorisojärjestö. Sillä on tällä hetkellä noin 70 000 jäsentä. Sillä on yhdistyksiä eri puolilla Suomea 234, ja se on laajentunut hyvin laajasti eri puolille Suomea. Se tekee erittäin hyvää nuorisotyötä, lasten ja nuorten parissa erilaista kerhotoimintaa, sitten nuorisotoimintaa, sekä muun muassa Etelä-Karjalassa, josta tulen, me olemme kehittäneet tämmöisen tuotteen kuin Ajokortti työelämään, jossa opetellaan työelämään liittyviä pelisääntöjä. Nyt sitä on levitetty eri puolille maata ja tehty yhteistyötä oppilaitosten ja koulujen kanssa. Koska koulut eivät ole pystyneet tätä tekemään, niin 4H on sitten yhteistyötä oppilaitosten kanssa tehnyt.

Vastaavasti 4H työllistää vuosittain noin 800 nuorta, 14—28-vuotiasta nuorta, ja panostaa tällä hetkellä eri projektien kautta myös syrjäytymisen ehkäisyyn. Sitä kautta tämä 4H tekee todella arvokasta työtä, ja toivoisin, että se saisi myös sen aseman meidän budjettivalmistelussa, mikä sille kuuluu.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle ladataan tulevaisuutta ajatellen erittäin paljon odotuksia. Kun me kaikki haluamme biotaloudesta Suomen seuraavan ykkössyömähampaan tai ainakin sellaisen syömähampaan, jolla me pystymme merkittävästi talouttamme kohentamaan, siksi on oleellisen tärkeää, mitä tällä hallinnonalalla tehdään, mitkä ovat ne edellytykset erilaisten maaseutuelinkeinojen ja meidän luonnonvarojemme kestävän käytön edistämisen suhteen, mitkä ovat ne investoinnit, joita sinne tehdään niin alkutuotannon puolella, jalostuksen puolella kuin myöskin muutoin teknologian puolella. Kaikki nämä ratkaisevat sen, miten me pystymme hyödyntämään tämän meidän yhteisen voimavaramme, jonka hyödyntämistä meillä Suomella ei ole varaa jättää käyttämättä. Se on myöskin ympäristön kannalta hyvä asia. Se on meidän vaihtotaseemme ja kauppataseemme kannalta erinomainen asia. Se on ilmastopoliittisesti järkevää työtä, ja sille on myöskin maailmalla kysyntää. Siksi esimerkiksi teknologia ja sen edistäminen ja sitä kautta ulkomaankauppa on yksi erittäin suuri mahdollisuus, joka tähän alaan sukeutuu.

Yksi tärkeitä toimenpiteitä, joka meidän on saatava paremmalle tolalle, on tietenkin alkutuotannon, erityisesti maatalouden, kannattavuus. Se laahaa tällä hetkellä sellaisissa lukemissa, että innostus ja kiinnostus alaa kohtaan ei nuorten keskuudessa ole riittävällä tolalla. Kun kaikki tiedämme sen, että se on erittäin pääomavaltaista yrittämisen muotoa, niin silloin sitä pitkäjänteisyyttä, johdonmukaisuutta politiikasta myöskin pitää löytyä paljon enemmän kuin tällä hetkellä tapahtuu. Muuten me emme saavuta niitä tavoitteita, joita meillä kaiken kaikkinensa on. Samoin niiden muiden edellytysten, jotka meillä tätä varten pitää olla, muun muassa tiestön, pitää olla kautta linjan kunnossa, mistä tänään myöskin ansiokkaasti tässä salissa puhuttiin. Tietoliikennejärjestelmien pitää olla kunnossa. Samoin myöskin maaseudulla palveluiden pitää olla säällisten etäisyyksien päässä saavutettavissa. Muuten siellä ei yrittämistä pystytä tekemään.

Puhemies! Yksi asia, johon haluan erityisesti kiinnittää nyt tässä huomiota, on se kehityksen kulku, josta olen huolissani näiden kaikkien eduskuntakausien aikana, joita tässä talossa olen ollut. Olen yhden havainnon tehnyt, joka mielestäni ansaitsee keskustelua, ja se on se, että kun me täällä säädämme lakeja, olkoot ne melkein mitä tahansa alan lakeja, niin kun ne lait kohtaavat kansalaisen, kun ne kohtaavat yrittäjän, kun ne kohtaavat viljelijän, ne ovat saattaneet muuttua ja ovat muuttuneet monessa yhteydessä aivan erilaisiksi kuin me kansanedustajat olemme tarkoittaneet tällä lainsäädäntötyöllämme täällä. Tämä kehityksen kulku on omasta mielestäni tapahtunut pikkuhiljaa. Alempiasteinen säädöstö, erilaiset viranomaismääräykset, asetukset alkavat olla yhä kauempana siitä, mitä me olemme tarkoittaneet. Näin ei voi olla.

Hyvä esimerkki tästä, mitä maatalouden osalla on tapahtunut, on yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen. Ensinnäkin Euroopan unionissa sillä oli erittäin hyvät tavoitteet. Niitä tavoitteita ei vain saavutettu siinä yhteisessä päätöksenteossa. Sen jälkeen kun niitä lähdettiin Suomessa käytäntöön soveltamaan ja tekemään täytäntöönpanolakeja, ne olivat täysin vieraita monelta osin sille aidolle käytännön yrittämiselle. Mainitsen vain muutaman asian.

Tukimaksatusten aikataulut: Viranomaiset menivät välittömästi sen selän taakse, että asiat monimutkaistuvat, niin kuin ei pitänyt tapahtua, vaan asioiden piti yksinkertaistua. Nyt kun ne kuitenkin monimutkaistuvat, tukia ei pystytäkään maksamaan aikanaan — aivan käsittämätön linjaus. Pysyvien nurmien osalta, mitä aivan erinomaisella tavalla kuttupuheessa äsken tuotiin esille, linjaus on aivan vieras meille. Peruslohkojen, peltolohkojen yhteiskäyttö ei ollut mahdollista alun alkaen, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Tämäntyyppiset toiminnat aiheuttivat sen, että me myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnassa näitä lakeja käsitellessämme erittäin vahvasti ohjeistimme ja viestitimme hallinnolle, miten pitää toimia täytäntöönpanolakien sovelluksessa niin, että ne ovat järkevällä tavalla ja tasolla suhteessa siihen, miten ne kohtaavat sen viljelijän. Tämä kehityksen kulku, arvoisat kollegat, jotka täällä olemme pidempään olleet — uskon näin, että me kaikki tähän yhdymme — on katkaistava ja sen säädöksen, joka täällä tehdään lain myötä, pitää kohdata sekä lain kirjaimen että sen hengen mukaan myöskin se kansalainen eikä niin, että se muuttuu matkan varrella. Tämä kehityksen kulku meidän on katkaistava.

Puhemies! Lopetan siihen, että se yhteinen talkoo, mikä meillä on kaikiltakin osin ja myös maataloudessa ja aivan erityisesti maataloudessa, on se, että me pystymme hallinnollista taakkaa keventämään, byrokratiaa vähentämään. Se on vasta alkutaipaleellaan, ja siihen meidän on kaikkien välttämätöntä ja väistämätöntä puuttua kovalla kädellä.

Hanna  Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Pyysin itse asiassa tämän puheenvuoron aivan sen takia, että halusin kiittää tässä edustaja Pirttilahtea tästä legendaarisesta kuttupuheenvuorosta, josta itse asiassa tänään vasta ensimmäisen kerran kuulin, että tällainen perinne täällä on, ja olen kyllä tässä nyt vilpittömän ilahtunut ja tyytyväinen, että sain sen ihan itse livenä kuulla — kiitoksia siitä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tämän illan aikana, kun on puhuttu maatalouspolitiikasta, täällä on käytetty paljon käsitettä "maatalouden kannattavuus". Tämä on minulle vähän vaikea termi ymmärtää, kun minä olen ymmärtänyt sillä tavalla, että koko Euroopassa maatalous on kannattamatonta. Euroopan unioni on lähinnä maatalousunioni. Jos katsotaan Euroopan unionin budjettia, ylivoimaisesti suurin menoerä ovat maatalouden tuet. En missään nimessä aliarvioi, en kadehdi maataloustuottajia. Viljelevät he sitten maata tai pitävät eläimiä, niin siellä alkutuotannossa työpäivät ovat tosi raskaita ja pitkiä. Olen oikeastaan surrut sitä, kuinka vähän esimerkiksi ostamastani ruisleivästä jää sille viljelijälle, joka sen leipäviljan kasvattaa. Rakenteissa on varmaan sielläkin sitten jotain sellaista ilmaa, että joku vetää niin sanotusti välistä.

Meidän varmaan kannattaisi tätä terminologiaa miettiä, kun me puhumme maatalouden kannattavuudesta. Oikea sana on kannattamattomuus, meidän pitää puhua maatalouden kannattamattomuudesta. Ihmiset tekevät työtä niska limassa, maataloustulosta noin puolet tulee sitten kuitenkin kokonaisuutena ottaen erilaisina avustuksina, ja näillä raukoilla rajoilla on ihme, että täällä ylipäänsä pystytään maata viljelemään. Tämä tästä terminologiasta.

Sitten tämä 4H. Mielestäni se on hyvä esimerkki siitä, miten yhteiskunnan pitää järjestöjä tukea. Ilmoittamansa jäsenmäärän suhteessa avustustaso on noin 50 euroa per jäsen. Otan yhden esimerkin liikuntapuolelta: Suomen Palloliitossa on noin 500 000 jalkapalloharrastajaa. Se saa kaksi kertaa vähemmän valtionapua kuin 4H, siis kaksi kertaa vähemmän, eli se saa noin 4 euroa jäsentä kohden. Meidän pitää pitää huoli siitä, että muidenkin järjestöjen avustuksia korotetaan. Kun 4H saa nyt noin vajaat 4 miljoonaa valtionapua, Palloliiton pitäisi saada noin 40—45 miljoonaa valtionapua — kun se saa 2 miljoonaa — jos samalla mittarilla mitataan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kyllä puolustaa 4H:n määrärahan korotusta ihan siitä syystä, että kun asiaa tutkittiin tarkemmin, niin voidaan todeta, että on aika suuri merkitys siinä, että pidetään huolta nimenomaan nuorista, saadaan heidät mukaan erilaisiin toimintoihin, ja työllisyysvaikutus on yllättävän suuri 4H:n toiminnassa. Se oli erityisesti se tekijä, joka vaikutti siihen, että haluttiin oikeastaan palauttaa määrärahat aikaisemmalle tasolle.

Mikä tässä on harmillista, niin se, että me olemme käyneet valtiovarainkunnassa lävitse näitä määrärahojen pudottamisia, ja usein on ollut näin, että valtiovarainkunta lisää rahaa ja sitten taas VM karsii ja sitten valtiovarainkunta lisää. Tästä käytiin pitkä keskustelu VM:n kanssa. Ministeri Urpilaisen kanssa oikeastaan päästiin kohtalaisen hyvään tilanteeseen siinä suhteessa, että ministeriössäkin katsottiin aika vakavasti, että jos oli nostettu rahaa useampana vuotena, niin VM ei välttämättä leikannut. Nyt taas tuntuu siltä, että pikkuisen tuo ote on lipsunut, mutta pitäisi katsoa sitten, että kun seuraavaa budjettia valmistellaan, niin siinä yhteydessä pyrittäisiin pitämään voimassa ne tasot, jotka valtiovarainkunta on hyväksynyt, jos ei sitten kattavasti yleensäkin leikata.

No, mitä tulee sitten maatalouden tuotantoon, niin täytyy todeta se, että viljelijällehän lopputuotteesta jää suhteellisen pieni osuus. Täytyy sanoa, että sen valmistuksen ja sen markkinoinnin tehokkuutta pitäisi katsoa vähän tarkemmin, koska sinne jää niin suuri osuus — sinne pikkuisen tehoja enemmän, jolloin saataisiin myöskin elintarvikkeiden hintoja Suomessa tätä kautta alas.

Valtiovarainkunta antoi myöskin lisärahaa maataloustukeen, ei kovin paljon, mutta kuitenkin, ja se kohdistettiin nimenomaan maitotaloustuottajille. Tarkoitus oli se, että kun valtioneuvosto oli tehnyt yhden päätöksen, niin sitten oltiin hakemassa rahaa myös EU:lta, että todetaan, että tällä hankkeella on myöskin sitten eduskunnan tuki. Nyt onneksi meillä on kolme lähdettä, mistä maitotaloustuottaja voi saada tukea, joka on aikaisemmin hallituksen päättämään rahaan eduskunnan tekemä lisäys ja sitten myöskin EU:n antama raha. Tietysti tällä on aika suuri psykologinen merkitys tässä tilanteessa, jossa maitotaloustuottajat ovat kovilla.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin puhua laajasti maaseudun kehittämisestä ja monista siihen liittyvistä asioista. On todella harmi, että minun työpanokseni tässä viimeisen neljän vuoden aikana on mennyt etupäässä petovahingoista puhumiseen. Petovahinkoasiat ovat yhä minulle erittäin tärkeä asia, ja olen esittänyt nytten 4,3 miljoonaa euroa enemmän petovahinkokorvauksiin kuin on tällä hetkellä budjettiesityksessä. Muun muassa kuttujen osalta en tiedä, millä rajalla petovahinkoasiat ovat, mutta ehkä edustaja Pirttilahti tietää tämän asian.

Mutta nyt sitten maaseudun kehittämiseen, joka on hyvin lähellä sydäntäni.

Annetaan joululahja tuleville sukupolville. Joululahjan tuleville sukupolville tulee perustua luonnon monimuotoiseen, kestävään käyttämiseen, ympäristöstä huolehtimiseen, mutta se ei saa olla pelkkää suojelua, sillä elääkin pitää, elää niin, että voimme jättää maan tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin missä olemme sen itse saaneet.

Meillä tulee voida tehdä töitä, saada peruspalvelut, saada valita asuinpaikkansa ja olla hyvien yhteyksien päässä koko maassa. Kotiseutumme on täynnä mahdollisuuksia: sata uutta tuotetta puusta, hajautettu uusiutuva energiantuotanto, puhtailla arktisilla tuotteilla maailmanmarkkinoille, elintarvikkeiden tuotannon omavaraisuuden varmistaminen, maan alla ja päällä olevien materiaalien järkevä käyttö, matkailu, luontohyvinvointi ja niin edelleen. Suomi on mahdollista saada luonnonvaroilla nousuun, ja avainasemassa ovat juuri eri puolilla Suomea olevat luonnonvarat. Maatalous, metsätalous ja porotalous ovat luonnonvarojen käytön perusta. Peruselinkeinoista on huolehdittava jatkossakin.

Uusiutuvan energian erilaiset käyttöteknologiat, puhdas maa, ilma ja vesi sekä cleantech ovat suuria mahdollisuuksia Suomelle. Luontomme on täynnä lähes käyttämättömiä rikkauksia, kuten esimerkiksi arktisesta, puhtaasta luonnosta kerättävät ja edelleen jalostettavat luonnontuotteet, niin kuin esimerkiksi pihka, yrtit, erilaiset kasvit, pakurikäävät, marjat, sienet. Näiden arvo voi olla jatkossa paljon suurempi kuin esimerkiksi monien kaivosmineraalien.

Luonnonvarat ovat muutakin kuin pelkkää materiaalia. Laajat jokamiehenoikeudet ovat pohjoismainen erityisyys, jota meidän pitää hyödyntää paremmin. Green care eli luontohyvinvointi on ala, joka kasvaa maailmalla kovaa vauhtia. Mitä voisikaan tehdä, jotta myös kuntoilu, keräily, koulutus ja matkailu, yleisesti ottaen luonnosta saatava terveyshyvinvointi, olisivat entistä merkittävämpiä asioita?

Kehittääksemme koko maatamme meidän on panostettava tutkimukseen ja tuotekehitykseen, uusiin, pitkälle kehitettäviin luonnontuotteisiin sekä erityisesti vientimarkkinoiden kehittämiseen. Raaka-aineita vievä maa on kehitysmaa. Alueemme voisi olla hyvinkin pitkälle kehittynyt. Kehittyvä tekniikka ja yhteydet ovat avain. Emme elä syrjässä. Minäkään, Itä-Lapissa eläessäni, en elä todellakaan tänä päivänä ja nykyaikana syrjässä, vaan elän keskellä kaikkea. Elän keskellä erityisesti luonnonvaroja. Mutta nykyinen tekniikka ja yhteydet ja kaikki antavat mahdollisuuden olla todellakin keskellä, niin kuin Suomessa kaikkialla ollaan todellakin keskellä suuria mahdollisuuksia, joita käytetään todella huonosti tällä hetkellä hyväksi. Tämä pääluokka, jota olemme parhaillaan käsittelemässä, on avainasemassa Suomen kehittämisen aikaansaamiseksi. Elämme siis keskellä rikkauksia. Annetaan tuleville sukupolville lahjaksi kotiseutu, jolla on tulevaisuus.

Lopuksi: usko huomiseen auttaa meitä rakentamaan huomisen.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen pohti tuossa maatalouden kannattamattomuutta, ja itse olen kanssa sitä pohtinut. Vuonna 92 otin maatilan vastaan ja tein puoli miljoonaa velkaa, ja korko oli silloin pankissa 18 prosenttia. Tehtiin viljelysuunnitelmat ja vaimon kanssa pohdittiin, miten me sillä pienellä tilalla, missä on 8 hehtaaria peltoa ja 100 metsää, sitten lähdemme eteenpäin. Siinä keksittiin monta elinkeinotoimintaa ja ulkopuolista työtä ja oli pohdintaa. Uskottiin siihen tulevaisuuteen ja saatiin sitten ne velatkin aikanaan maksettua.

Minä kunnioitan tällä hetkellä niitä maatilayrittäjiä, mitkä nyt lähtevät siihen. Ei puhuta enää vanhasta markka-ajan puolesta miljoonasta, vaan puhutaan miljoonasta eurosta, kun lähdetään tekemään esimerkiksi pihattoa tai vielä kahden robotin navettaa tai vastaavaa, ostetaan maata, ostetaan koneet. Peräkärry ei maksa enää tuhatta markkaa, vaan se maksaa kymmeniätuhansia euroja. Otetaan vahvasti velkaa vastaan.

Silloin 90-luvun aikana tehtiin vielä viljelysuunnitelmia, visuja ja muita. Ne olivat aina viisi vuotta eteenpäin. Tällä hetkellä se on todella arvaamatonta, mikä se hinta on, joka sieltä tulee. Eli nyt sieltä maatiloilta yksi kolmasosa ehkä tulee tuista, kaksi kolmasosa hinnasta, se vaihtelee. Eli jos keskimäärin noin parin euron tuntipalkalla sitten tehdään ja sinnitellään, niin se on sitä maauskoa, että tarvitaan elintarvikkeita Suomesta, tarvitaan elintarvikkeita maailmalla.

Toinen asia, mitä tässä käytiin läpi, oli 4H:n asia. 4H:n organisaatio on käynyt viime vuoden aikana melkoisen uudistuksen lävitse. On haettu juuri virtaviivaistamista siihen 4H:n toimintaan ja on kevennetty hallintoa, yhtä lailla kuin ProAgriaa aikaisemmin. Näen, että tämä on ihan hieno kädenojennus valtiolta, että tukea on nostettu tällä hetkellä suhteessa siihen, mitä se toiminta on ja mitä sillä tehdään. Kuten tuossa edustaja Sasi mainitsi juuri nämä työllistämisvaikutukset, niin 4H avustaa hyvin paljon nuoria juuri esimerkiksi työnhakukorttia tekemään, yrittämään, hakemaan sitä hengen ja sydämen ja pään ja käden yhteistoimintaa, mistä se 4H muodostuukin. Se on erinomainen asia.

Itse asiassa, arvoisa puhemies, olin tulossa puhumaan tänne metsätaloudesta ja ehkä pikkuisen kehaisemaankin hallitusta ja edellistä hallitusta siinä, että on saatu lävitse isot metsälakipaketit. Metsälaki sinänsä on uudistunut, ötökkälaki on uudistunut, mittauslaki on uudistunut ja metsänhoitoyhdistyslaki on uudistunut. Olen tietenkin vähän huolissani metsänhoitoyhdistysten puolesta. Nythän nähdään sitten, kuinka moni metsänomistaja vapaaehtoisesti lähtee maksamaan metsänhoitoyhdistysmaksua, sitoutuu metsänhoitoyhdistystoimintaan, ja nähdään, kuinka se tarpeellinen neuvonta ja myös se kauppa ja toiminta, mitä paikalliset metsänhoitoyhdistykset tekevät metsänomistajan puolesta, lähtevät toimimaan. Mutta minä toivon parasta, että tämä lakiuudistus myös sillä puolella vie eteenpäin.

Metsäpuolella on tavoitteena, niin kuin biotaloudessa, 100 000 uutta työpaikkaa, ja siinä vähän tämä hallituksen harharetki oli kyllä vihreitten eteenpäinviemänä, että lähdettiin turpeen veroa nostamaan ja hakkeen tukea laskemaan. Onneksi se suunta on nyt ollut oikea, mutta ei riittävä. Toivonkin, että tässä uudessa lainsäädännössä, mitä tehdään, ei sitten tartuta lillukanvarsiin ja lähdetä hakemaan sitten esimerkiksi tälle tuettavalle puulle mitään erilaisia mittoja, vaan lähdetään ihan reippaasti 2012 tasosta, turpeen verotuksen ja hakkeen tuen tasosta, ja lähdetään sillä sitten eteenpäin. Uskon, että me saamme takaisin remmiin ne hakeyrittäjät, jotka ovat jo vehkeensä myyneet ja luopuneet tästä haketoiminnasta.

Yksi iso asia meillä on edessä, ja toivottavasti me pidämme siitä kansallisesti ja tiukasti kaikki puolueet yhdessä kiinni: suomalaisesta metsätaloudesta, suomalaisesta metsäkullasta, vihreästä kullasta. EU:lta tulee metsästrategia, ja me tarvitsemme kyllä kaikki voimat yhteisesti katsomaan sen, että se on suomalainen tärkeä elinkeinomuoto ja vahva raaka-aine ja elinkeinomahdollisuus, mikä meillä on. Meillä tulee hyvin paljon paineita eurooppalaisesta ilmastopolitiikasta, ympäristöpolitiikasta, maankäyttöpolitiikasta ja eteläeurooppalaisesta puistopolitiikasta tähän metsästrategiaan. Toivotaan, että me kestämme, ja tehdään sillä puolella kaikkemme ja puolustetaan suomalaista metsää.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan viittaan edustaja Saarisen puheenvuoroon siltä osin, että en näe, että meidän tehtävällemme on millään tavalla eduksi myöskään se, että nuorisotyötä ja nuorisoliikuntaa laitetaan vastakkain. Näillä molemmilla on erittäin tärkeä merkitys nuorten elämään.

Olen ehdottomasti samaa mieltä edustaja Saarisen kanssa siitä, että liikunta on tällä hetkellä liian vähillä panoksilla valtion budjetin osalta. Siinä mielessä meidän pitäisi edistää liikuntaa ja liikunnan määrärahoja huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä tehdään. Me tiedämme, että liian vähäinen liikunta aiheuttaa jo tällä hetkellä meidän yhteiskuntaan arviolta noin 2 miljardin euron laskun. Siltä osin liikunnan asema ja rooli ja siihen liittyvät panostukset tulee tulevaisuudessa jo seuraavalla hallituskaudella ottaa vakavasti koko yhteiskunnan politiikan keskiöön.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Biotalous on laaja käsite. Se kattaa maatalouden lisäksi muun muassa metsäteollisuuden, kemianteollisuuden, kalatalouden, elintarviketeollisuuden, lääketeollisuuden. Myös luontomatkailu voidaan laskea osaksi biotaloutta. Biotalous muodostaa nyt ja tulevaisuudessakin Suomen elinkeinoelämän selkärangan. Tulevaisuuden biotaloudessa osa tuotannosta, kuten ruoka ja energia, tuotetaan paikallisesti lähellä raaka-aineita sekä asiakkaita niin, että ylimääräistä kuljetusta ei synny ja tuotteet voidaan kierrättää tehokkaasti. Tässä meillä on Suomessa suuri mahdollisuus, josta meidän pitäisi ottaa vaarin.

Suomella on kaikki edellytykset nousta biotalouden mallimaaksi, mutta tämä edellyttää yhteisymmärrystä ja toimenpiteitä niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Tulevaisuuden voittajakonseptit syntyvät ainoastaan ennakkoluulottomalla yhteistyöllä ja rohkeilla kokeiluilla. Siirtyminen biotalouteen vaatii yhteistä tahtoa, sitoutumista ja päätöksiä. Tässä meillä on vielä Suomessa tekemistä. Toivon, että käytämme biotalouteen liittyvät mahdollisuudet hyväksemme.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisesta ruuasta on tänään puhuttu, omasta ruuantuotannosta. Se on sellainen arvo, jota on syytä vaalia, josta on syytä pitää kiinni. Tänään on puhuttu siitä, minkälaisia haasteita meillä maataloudella on ja minkälaisia pieniä kädenojennuksia EU:n ja Venäjän välisten pakotteiden myötä Suomeen on saatu, mutta rehellistä on myöntää se, että ne eivät toki paikkaa kaikkea sitä, mitä lisähaasteita ne ovat meidän ruuantuotantoketjullemme kaiken kaikkiaan tuoneet ja ihan sinne alkutuotantoon asti.

Suomalainen ruoka on huoltovarmuuskysymys. On tärkeää, että me nyt vahvistamme tuoteselosteita. Ne uudistettiin juuri näinä päivinä niin, että paketeista saadaan enempi tietoa, avoimemmin tietoa, mutta ruuan alkuperämerkinnät eivät vieläkään tulleet pakollisiksi siinä laajuudessa, mitä itse olen ajanut. Eli minun mielestäni vähintä olisi se, että pääraaka-aineet, on sitten kyse maidosta, viljasta, lihasta, kalasta, pitäisi tuotteissa lukea.

Olen joskus sitä miettinyt, että kyllä ruokapakettiin mahtuisi, muihinkin ruoka-aineisiin, perään kirjaimet esimerkiksi FI, jos se on suomalaista, taikka muiden maiden kansallisuustunnukset sen mukaan, mistä nämä ainesosat ruokaan tulevat. Siellä on tälläkin hetkellä jo paljon erilaisia E-koodeja ja muita, jotka sinne on mahdutettu. Onneksi tässä tuoteselosteuudistuksessa nyt näitä E-koodimerkintöjä muutettiin niin, että esimerkiksi aspartaami pitää kertoa avoimesti sanalla "aspartaami" eikä pelkästään tuon E-koodin kautta.

Puhemies! Jatkan hetken. Tulen sinne puhujakorokkeelle. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Arvoisa puhemies! Tuo 2 minuuttia paikalta menee niin nopeasti.

Olen tyytyväinen siihen, että jos ei nyt ihan suomalaisen ruuan buumista vielä voi puhua, niin hyvässä nosteessa suomalainen ruoka on. Olen tyytyväinen, että S-ryhmä on tuonut oman suomalaisen ruuan tuotesarjansa markkinoille. Lidl on panostanut myös suomalaiseen ruokaan, ja näin ovat jo aiemmin totta kai kauppiasvetoiset M- ja K-kaupat tehneet. Tämä näkyy siinä, että kaupoissa, siinä tavallisessa lähikaupassa on yhä enempi saatavana hyvää, puhdasta, suomalaista ruokaa, sitten sen rinnalla totta kai lähiruokaa, luomuruokaa ja näin poispäin.

Itse toivon, että julkisissa kilpailutuksissa tämä suomalainen ruoka ja lähiruoka otettaisiin paremmin huomioon. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sen. Me voimme laittaa määrityksiä esimerkiksi koulujen taikka laitosten ruokailujen suhteen ruuan tuoreudesta, leivän leivonta-ajankohdista, kuljetuksen määristä, sen aiheuttamista päästöistä ja niin poispäin, ja sitten ekstrana saadaan sitä paikallista työllisyyttä. Vaikka sitä ei suoranaisesti voi laittaa omaksi kilpailutuskriteeriksi, se on ekstra, joka sieltä tulee.

Esimerkiksi omalla kotialueellani Valio työllistää merkittävällä tavalla ihmisiä. Ketju on erittäin vahva ja tulee sinne tavallisiin maatiloihin. Silloin on kohtuullisen erikoista, että esimerkiksi meidän alueellamme kilpailutuksissa on päädytty siihen, että kuljetetaan sinänsä hyvää suomalaista maitoa, mutta se tuodaan Porista sille alueelle, missä Valio ja Valion maitotilat työllistävät tuhansia ihmisiä.

Kun nämä tuotemerkinnät, ruuan alkuperämerkinnät saadaan kohdalleen, niin oman kodin valinnatkin ovat mahdollisia. Ja niin kuin hyvin tiedämme, 10 euron lisäpanostus suomalaisiin tuotteisiin, on sitten kyse ruuasta taikka muista Suomessa tehdyistä tuotteista, turvaa 10 000 työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun: Luonnon kalakannat ovat sellainen asia, joka on minun sydäntäni lähellä. En itse ole kannattamassa koskiensuojelulain avaamista. Minun mielestäni meidän tulee mieluumminkin edetä siihen suuntaan, että kalateitä rakennetaan kaikkiin nykyisiin valjastettuihin koskiin. Sellaisia vanhoja voimaloita, jotka eivät ole merkittäviä tai eivät enää ole lainkaan käytössä, pitää purkaa. En ymmärrä esimerkiksi sitä, että Museovirasto on ollut estämässä tiettyjen vanhojen voimaloiden purkamista, jos tavoitteena on se, että voitaisiin päästä historiallisesti vielä oikeampaan tilanteeseen eli siihen, kun lohet siellä pystyivät nousemaan.

Arvoisa puhemies! Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että me teemme määrätietoisesti työtä sen eteen, että meidän luonnon kalakantamme, ovat ne sitten järvissä, merissä tai joissamme, vahvistuvat. Siinä kyllä tarvitaan ihan jokaista puoluetta mukaan.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa puhemies! Siltä osin kuin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Sasi täällä kuvaili valtiovarainvaliokunnan mietinnön syntyhistoriaa, toteaisin vielä tästä 4H:sta esimerkinomaisesti, että pidän hyvänä, että järjestöjen avustuksia pyrittiin paikkaamaan ja korottamaan vuoden 2014 tasolle siihen verrattuna, mitä hallitus oli niitä leikannut. Näin pystyttiin toimimaan Folktingetin osalta, uskonnollisten yhdistysten osalta, Maatalousnaisten osalta, Karjalan Liiton osalta ja monien muitten osalta. 4H jäi pikkaisen tavoitteestaan, muistaakseni 50 000. Kun oli leikattu 400 000, nyt eduskunta on paikkaamassa 350 000:lla, ja hyvä niin.

Mikä jäi pikkasen ryppynä rakkauteen, niin se, että Ihmisoikeusliittoa, jolta oli pienistä varoista leikattu peräti 100 000, mietinnössä hyvitetään vain 50 000 eurolla. Siis vain 50 prosenttia on tämä eduskunnan paikko. Laidasta laitaan tätä järjestökenttää katsottuna kaikkien muiden kohdalla tämä eduskunnan halu ja ymmärtämys tukea järjestöjä oli huomattavasti korkeammalla tasolla. Tässä mielestäni tähän Ihmisoikeusliiton asiaan tulisi palata jossain muussa yhteydessä.

Kun täällä viitattiin tähän vastakkainasetteluun 4H kontra muu maailma, en minä vastakkainasetteluun pyri, vaan yritin kuvailla tätä hyvää esimerkkiä, että silloin hyvää esimerkkiä pitää voida käyttää vertailukohteena ja tavoitteena näille riisitautisille järjestöille, joitten avustustasot ovat olemattomia 4H:n avustustasoon verrattuna per jäsen, (Puhemies koputtaa) kun jäsenmäärän saa vielä itse ilmoittaa tässä. Hyvää nuorisotyötä tehdään lukemattomissa järjestöissä. Sen avustustason ei soisi olevan kiinni siitä, minkä ministeriön alaisuudessa se hyvä toiminta tapahtuu.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Aivan oikein äsken tuli esille se, että tuottajan osuus elintarvikkeiden hinnasta on aivan liian alhainen (Matti Saarinen: Se on surkea!) ja se ei pysty kattamaan niitä tuotantokustannuksia, mitä viljelijöille alkutuotannossa aiheutuu. Tämä on aivan totta, juuri näin se on. Tämäkään ei ole mikään ikuisiksi ajoiksi loppuun kirjoitettu asia, vaan me voimme siihen puuttua kilpailulainsäädännön tulkinnoilla, tarvittaessa sen uudistamisella ja sillä, että me emme itse rakenna itsellemme sellaista säädösten, määräysten viidakkoa, jolla me kasvatamme tuotantokustannuksia. Näinhän on käynyt, niin kuin äsken tuossa totesin omassa puheenvuorossani edellä, Euroopan unionissa. Me rakennamme jatkuvasti, rakentamasta päästyämme sellaisia tarpeettomia säädöksiä, jotka nostavat samalla kustannuksia, ja kierre on siitä valmis. Samalla me heikennämme koko Euroopan kilpailukykyä ja kansallista kilpailukykyämme ruuantuotannossa. Eihän tämä näin voi olla. Siinä mielessä edustaja Saarinen on aivan oikeassa.

Sitten, puhemies, toinen asia, joka tässä kiusaa, on se, että täällä puhutaan, että esimerkiksi tämä Venäjän asia on haaste. Tämä ei ole mikään haaste, tämä on ihan oikea ongelma. (Matti Saarinen: Suuri ongelma!) Tämä on ongelma, tämä on vaikeus. Tähän eivät riitä psykologiset eivätkä symboliset eleet. Viljelijöillä on hätä, tuet alenevat, tuotantokustannukset kasvavat ja markkinoilta saatava hinta alenee. Eihän semmoisessa ilmapiirissä ja tilanteessa pystytä toimimaan. Tämän vuoksi niiden toimien, joita tehdään niin Euroopan unionin tasolla kuin kansallisesti, pitää olla oikeasti vaikuttavia, ei näennäisiä, ei psykologisia eikä symbolisia, koska ei sillä kukaan elä, ei sillä yritystoimintaa pyöritetä ja velkoja makseta ja perhettä elätetä, vaan sillä, että se toiminta on kannattavaa. Siksi nämä toimet pitää mitoittaa niin, että se kannattavuus myöskin on mahdollista säilyttää.