Valtiovarainministeri  Antti   Kalliomäki

Puhemies! Ennen kuin lyhyesti esittelen peruslinjoja siitä, mitä hallitus on nyt esittämässä eduskunnalle, haluan sanoa muutaman sanan näiden esitysten ja niihin liittyvän muun kokonaisuuden laajemmista ulottuvuuksista ja vaikutuksista näkemykseni mukaan poliittisessakin kentässä.

Neuvotteluprosessihan tupoasian yhteydessä jatkuu. Me emme ole vielä maalissa, mutta on hyvä sanoa ja painokkaasti se, että siinä kokonaisuudessa, jota nyt tupon yhteydessä rakennetaan, ei ole kysymys vain työmarkkinaratkaisusta ja sitä edesauttavasta valtion panostuksesta, tuosta paketista, jota nyt tässä käsittelemme. Taustalla on suomalaisen yhteiskuntapolitiikan suuri linja, sopimusyhteiskunnan ja yhteiskunnan tulevaisuus, sen kohtalo, yhteistyöstä perustaa hakevan toimintamallin tulevaisuus. Meillä on totuttu ajattelemaan, että totta kai Suomea tällä periaatteella rakennetaan nyt ja tulevaisuudessa, mutta sanon suoraan, että se ei ole mitenkään itsestäänselvä asia, päinvastoin, ja tämä kuukausien mittainen eteneminen, prosessi, on sen myöskin osoittanut. Kun koettelemuksen hetki viime kuukausien mittaan lähestyi, nähtiin, että tässä maassa oli ja on vahvoja voimia, jotka tähtäsivät kolmikantaisen toimintamallin kaatamiseen ja sen avulla järeään muutokseen pois siitä käytännöstä, toimintamallista, konsensuksen kirouksesta, jos niin halutaan sanoa, siitä mallista, jolla maata on vuosikymmeniä rakennettu, ja kohde oli tupo tällä lyhyellä toteamuksella.

Sitten sopii kysyä, onko kuitenkin niin, että poliittinen kenttä oli ja on puhdas näistä pyrkimyksistä. Ei todellakaan, päinvastoin, ja miksi? Vastaus löytyy suhtautumisesta kolmikantaisesti valmisteltuun työmarkkinaratkaisuun ja siihen liittyviin valtion toimiin, suhtautumisesta tupoon. Jokaiselle, joka kuukausien mittaan on seurannut asioita ja joka tuntee ja tietää työmarkkinanäkymän tällä hetkellä ja sen mekanismin ylipäänsä, piti olla tiedossa ja pitää olla tiedossa, että tupo on saatavissa aikaan tällaisessa tilanteessa vain työmarkkinaratkaisun ja valtion toimenpiteiden yhdistelmällä ja että onnistuminen on mahdollista vain niin, että niitä käsitellään samanaikaisesti yhtenä kokonaisuutena.

Pääoppositiopuolue kokoomus julistaa nyt turuilla ja toreilla ja tässä salissa varmaan taas kohta ed. Zyskowiczin suulla, ehkä muittenkin suulla, että maan hallitus on tuporatkaisussaan kokoomuksen linjoilla. Enempää ei perimmäistä totuutta voisi kiertää. Kuten jo eilen sanoin, katsotaan kokoomuksen naamion taakse. Kokoomuspuolue ajoi voimakkaasti koko vuoden ja itse asiassa toki perinteisen kantansa mukaisesti sitä linjaa, että merkittävistä veronkevennyksistä pitää päättää ennakolta ja täysin irrallaan työmarkkinaneuvotteluista. Tämä julistus on kuultu moneen kertaan tässäkin salissa. Kokoomuspuolue teki tämän täysin tietoisena siitä, että sen esittämä toimintalinja olisi tuhoisa, sillä olisi tuhoisa vaikutus keskitetyn tuposopimuksen aikaansaamiseen äärimmäisen vaikeassa ja ahtaassa neuvotteluasetelmassa.

Puhemies! Kokoomuksen politiikan syvä juonne tuon römeän retoriikan takana oli ja on täysin päinvastainen kuin hallituksen valitsema yhteistyötä, sopimusyhteiskunnan toimintamallia korostava talous- ja työllisyyspolitiikan linja. Tässä asiassa, jota nyt käsittelemme, nostan hattua työmarkkinoiden neuvotteluosapuolille ja sellaisille neuvottelupöydän ulkopuolella toimineille henkilöille kuin vaikkapa Jorma Ollilalle, jotka liikoja elämöimättä ovat tehneet työtä sopimusyhteiskunnan jatkon hyväksi, mutta rinta kaarella nyt melkein valmiiseen tupopöytään tunkevalle kokoomukselle en todellakaan hattua nosta.

Puhemies! Hallituksen piirissä arvioitiin jo kuluvan vuoden alkupuolella tarpeelliseksi tavoitella uutta, kattavaa työmarkkinaratkaisua. Tavoitteena oli sopimus, jonka pituus lisäisi vakautta ja ennustettavuutta talouteen ja jonka maltillisuus parantaisi suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja yksityisen ja julkisen sektorin kykyä työllistää. Hankkeen aloite tuli hallitukselta, ja hallitus sitoutui siihen selväsanaisesti. Viesti oli alusta alkaen selvä. Hallitus voisi toki toteuttaa talouspolitiikkaa ilmankin tuposopimusta, mutta politiikka ilman kytkentää työmarkkinoihin olisi selvästi tehokkaampaa. Pitkällä aikavälillä se voisi olla kohtalokasta Suomelle.

Työmarkkinajärjestöt vastasivat hallitukselle jo elokuussa ennen budjettiriihen alkua. Tämän vastauksen perusteella hallitus uskalsi tehdä päätökset keskeisten veropoliittisten linjausten ja menopäätösten sitomisesta työmarkkinasopuun. Elokuun ja marraskuun lopun välille mahtui monta vaihetta, jolloin hallituksen arvostelijat olivat vahvoilla. Neuvottelutuloksen saavuttamisessa oli monta mutkaa. Mutkat eivät ole suoristuneet vieläkään, kuten totesin. Kyseessä on vasta neuvottelutulos, jonka toteutuminen riippuu sen hyväksynnästä työehtosopimuksia tekevien ammattiliittojen ja työnantajaosapuolen kesken. Omalta osaltaan hallitus on valmis täyttämään neuvottelutuloksessa asetetut ehdot. Tuloksen maltillisuus tukee pyrkimystä nostaa Suomen talouden ja työllisyyden kasvu lähemmäksi hallituksen asettamaa tavoiteuraa. Erityistä arvoa on syytä asettaa sopimuksen pitkälle kestolle. Pitkä sopimuskausi tuo Suomen talouteen ennustettavuutta ja vakautta, mikä lisää yritysten luottamusta ja kannustaa investointeihin.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää työllisyyden ja palkansaajien ostovoiman lisäämiseksi työn verotuksen keventämistä vuosina 2005—2007. Verotusta kevennetään noin 1,3—1,4 miljardilla eurolla, ja sen painopiste on pieni- ja keskituloisissa. Ensi vuodelle odotettavissa oleva työttömyysvakuutusmaksun, työeläkemaksun ja kunnallisverotuksen kohoaminen hyvitetään, ja se vie osan kevennyksistä, joissa kevennyksissä on siis jo laskettu palkansaajien sairausvakuutusmaksun nousun vaikutus.

Verotukseen tehdään myös rakenteellisia uudistuksia. Vuonna 2006 otetaan käyttöön uusi työllisyysvähennys, jonka tulonjakovaikutukset ovat samat kuin nykyisellä ansiotulovähennyksellä ilman kuntien verotuottojen menetyksiä. Vuonna 2007 verotusta yksinkertaistetaan poistamalla valtionverotuksen asteikosta yksi tuloraja. Varallisuusverotuksesta luovutaan vuonna 2006 osana tätä kokonaisuutta.

Hallitus jatkaa infrastruktuurin kehittämistä liikenneväyläpolitiikkaa pohtineen ministerityöryhmän etusijajärjestyksen pohjalta. Tässä yhteydessä hallitus on lisäksi katsonut perustelluksi teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi tehdä periaatepäätöksen Lappeenranta—Imatra-tiehankkeen ja Lahti—Luumäki-ratahankkeen aloittamisesta. Liikenteen niin sanottuihin teemahankkeisiin sekä perustienpitoon ja perusradanpitoon lisätään määrärahoja yhteensä 60 miljoonaa euroa. Nämä panostukset ovat lisäystä hallituksen aiempiin päätöksiin ja suunnitelmiin, siis nimenomaan ekstraa, eivät mistään muualta pois.

Hallitus pitää tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistä erityisen tärkeänä Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyskehityksen kannalta. Talouden uudistumisen pitkällä aikavälillä turvaavien osaamispanostusten lisäämiseksi hallitus osoittaa mahdollisista valtion omaisuuden myyntituloista saatavat tuotot ensisijaisesti paitsi edellä mainittujen liikennehankkeiden myös tutkimuksen ja tuotekehityksen tukemiseen. Hallitus käsittelee työmarkkinajärjestöjen yhteiset esitykset tutkimus- ja koulutustoiminnan kehittämisestä siten, että niiden toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä voidaan päättää kevään 2005 kehyspäätöksen yhteydessä.

Hallitus vakauttaa kuntien taloutta. Verotuottojen menetykset korvataan kunnille ja kustannustenjaon tasausta muutetaan aiemmin esitellystä siten, että vuodelle 2005 lisätään 20 miljoonaa ja vuosille 2006 ja 2007 kummallekin 15 miljoonaa euroa. Kuntien ja seurakuntien taloutta vakautetaan myös hyvittämällä veronkevennysten aiheuttamat tuottojen menetykset täysimääräisesti.

Hallitus suhtautuu myönteisesti työmarkkinajärjestöjen sopimiin menettelyihin niin sanotun muutosturvan parantamisessa ja talousrikosten torjunnassa ja ryhtyy niiden edellyttämiin toimiin. Hallitus antaa lakiesityksen sopimuksen mukaisen indeksiehdon toteuttamiseksi.

Puhemies! Hallitus on tähän samaan aikaan valmistellut Euroopan unionille vakaussopimukseen liittyvän tarkennusraporttinsa. Emme ehdi siihen sisällyttää riittävän laajaa selvitystä tämän toteutumassa olevan kokonaispaketin, siis hallituksen toimien ja työmarkkinaratkaisujen, yhdistelmästä. Kuitenkin kykenemme antamaan jo jonkinlaista osviittaa normaalin laskennan pohjalta komissiolle niitten periaatteitten mukaan, joita komissiolle on totuttu näissä raporteissa aiemminkin antamaan.

Viitteitä siitä, miten tämä kokonaisuus vaikuttaa talouden ja työllisyyden kehitykseen jatkossa, kuitenkin kyetään jo nyt tehdyn laskennan pohjalta antamaan. Aivan numeroissa ennakointi tällä hetkellä on se, että bruttokansantuotteen eteneminen seuraavien kolmen vuoden aikana kulkisi ensimmäisenä vuonna 3 prosentin tasolla, sitten 3,3 ja vuonna 2007 2,9, vastaavasti työttömyysaste 8,3, 6,9 ja 6,0 eli 6 prosentin työttömyystasolle. Tämä laskenta ohjaisi Suomen kehitystä.

Työllisyysaste vastaavasti nousisi 67,5:stä 68,6:een. Työllisissä tämä tarkoittaa tuon laskentakaavan mukaan, joka on siis normaalia unionissa käytettyä laskentaa, noin 40 000 uuden työpaikan syntyä. Se ei johda vielä siihen tavoitteeseen, joka hallituksella on tärkeimpänä, sille kasvun uralle, jolla voisi 100 000 uuden työpaikan toteutuminen olla todellisuutta, mutta kun tämän suoran laskennan lisäksi arvioidaan epäsuoria vaikutuksia, siis sitä, että olemme nyt saamassa kolmivuotisen sopimuksen, siihen liittyvät valtion toimet, ennustettavamman tulevaisuuden, vakaan näkymän jne., niin on mahdollista, että kasvu-ura, joka tuohon tavoitteeseen Suomen vie, tulee saavutetuksi, en usko, että tarkalleen tuolla aikataululla, mutta sellaisella aikataululla, jossa sitten kasvu-uran saavuttaminen luo hyvät edellytykset tulevaisuudessakin tärkeimmän tavoitteen toteutumiseen, siis siihen, että Suomi pystyy pitkälläkin aikavälillä rahoittamaan meille tärkeät hyvinvointipalvelut ja keskeiset tulonsiirrot.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä joudun kerrankin yhtymään ed. Zyskowiczin arvioon. Hallitus on tosiaan siirtynyt kokoomuksen verolinjoille. Siitähän tässä on nyt kysymys. Erkko saa 1,4 miljoonaa euroa vuodessa lisää, kun varallisuusvero poistetaan, työttömille, opiskelijoille ja eläkeläisille ei tule verohelpotusta lainkaan. Tämä on ihan puhdasta kokoomuslaista veropolitiikkaa, rikkaimpien suosimista ja selän kääntämistä pienituloisimmille, jotka niitä verohelpotuksia tarvitsisivat.

Vasemmistoliitto ei koskaan voi tämmöistä verolinjaa hyväksyä, ja me tulemmekin täällä eduskunnassa esittämään, että tälle verolinjalle ei lähdetä vaan rahat käytetään pienituloisimpien ryhmien tulojen korottamiseen, siis työmarkkinatuen korottamiseen, opiskelijoiden asumislisän parantamiseen, toimeentulotuen 7 prosentin asumisen omavastuun poistamiseen ja pienituloisimpien eläkkeiden korottamiseen. Rahaa on, mutta rahaa ei haluta näihin ryhmiin käyttää. Ihmettelen, että sosialidemokraatit lähtivät tälle linjalle.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin mielenkiintoista kuulla tällaista nokittelua valtiovarainministerin suusta ja varsinkin, kun hän rupeaa väittämään, että eduskunnassa on vahvoja voimia, jotka pyrkivät siihen, että kolmikantaneuvottelut ja kolmikantajärjestelmä romutettaisiin. Minä en ole tässä salissa kuullut, että yksikään puolue olisi vastustanut kolmikantaneuvotteluja ja keskitettyä tupoa, kaikki ovat aina puhuneet sen puolesta.

Silloin kun kokoomus on ollut hallituksessa — en kokoomusta nyt puolusta, varmasti he osaavat puolustaa itseään paremmin kuin minä — kyllähän Lipposen hallitusten aikana syntyi kyllä tupo-sopimuksia, jotka olivat aika lailla samansisältöisiä kuin tämä. Minä olen sitä mieltä, että tämä ratkaisu on tavattoman hyvä. Minä olen myöskin sitä mieltä, että ilman tupoa ei olisi tullut hallituksen taholta niin hyviä esityksiä kuin nyt eduskuntaan tuli.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki pyysi tänäänkin katsomaan kokoomuksen naamion taakse. Ilmoitan ensin, että minulla ei ole naamiota, vaikka siltä näyttäisikin.

Mutta mitä itse asiaan tulee, niin valtiovarainministeri ja hänen puolueensa sosialidemokraatit ovat joutuneet ahtaalle, kun vasemmalta luonnollisesti arvostellaan sitä, että olette tulleet kokoomuksen veropolitiikan kannalle. Tähän ahtaalle joutumiseen valtiovarainministeri nyt sitten vastaa hyökkäämällä kokoomusta vastaan. Kyllä se meille sopii, mutta tosiasiat eivät siitä mihinkään muutu. Se veropolitiikka, jota hallitus nyt toteuttaa, toteuttaa kokoomuksen vaalitavoitteita, kokoomuksen veropolitiikkaa ja on vastoin sitä, mitä hallituspuolueet vaaleissa puhuivat ja tuplasti yli sen, mistä hallituspuolueet hallitusohjelmassa ovat sopineet.

Mitä tupoon tulee, se on hyvä asia. Meidän linjamme erosi siinä, että meistä oli tärkeätä antaa viesti työn verotuksen keventämisen jatkumisesta joka tapauksessa (Puhemies koputtaa), kun taas te halusitte sitoa tämän asian nimenomaan ja vain tupon yhteyteen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä lähihistorian analyysissä, jossa on hallituksen tulkinta ja Kansallisen kokoomuksen tulkinta ed. Zyskowiczin sanomana, olen kyllä hallituksen tulkinnan kannalla. Se saattaa olla lähempänä oikeaa, kun täällä aika ahkerasti olen salissa ollut kuuntelemassa näitä puheita.

Mutta kiinnitän huomiota yhteen puutteeseen valtiovarainministerin äskeisessä esittelyssä. Se koskee vuotta 2007. Kuinka suureen budjetin alijäämään hallitus on silloin varautunut, joka sitten kai velalla hoidettaisiin, vai onko nyt niin, että on tulossa "Liisan lista" jälleen kerran käyttöön? Mehän muistamme vastaavasta tilanteesta sen 90-luvulta. Silloin kansanedustaja Jaakonsaaren "Liisan lista" oli päivän sana. Se oli ainut lista, jossa rohkeasti leikattiin. Tämä teidän yhtälönnehän ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin "Liisan listan" kaltaiseen valtion menojen leikkaukseen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suurrikkaita suositaan. Ei ole ihme, että sileäkätisten kokoomus ilakoi, että näin on käynyt. Ihme on sentään se, että näin tekevät sosialistitkin, joista on tullut sos.dem. light. Tämän jälkeen meillä on hyvinvointivaltio light, koska me emme pysty näillä verokertymillä hoitamaan köyhää kansaa. Nyt kun joulu tulee, niin meidän kannattaisi miettiä tarinaa "Rikas mies ja Lasarus": toinen sydäntä syötteli ja söi pitopöydässä, toinen makasi paiseissa portaanpielessä. Nyt suurrikkailta otetaan kaikki velvoitteet pois ja köyhille ei anneta mitään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tämä ole kokoomuslainen verolinja ikinä. Ikinä ei kokoomuslaisen valtiovarainministerin aikana olisi pystytty varallisuusveroa poistamaan, siitä olen ihan varma, eikä yrittäjien sukupolvenvaihdoksia toteuttamaan. Ne ovat pöytälaatikossa teillä maanneet.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä pitäisi hallituksen valtiovarainministeri Kalliomäelle myöntää aika iso mitali itsenäisyyspäivänä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta ja puolustamisesta. Tämä ratkaisu nimenomaan turvaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, kun me saamme pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta, lisää kasvua tähän talouteen. Valtiontalous on nyt selvästi paremmalla uralla tällä hetkellä. Sekin luo tähän talouteen vakautta. Nyt suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kelpaa turvata ja puolustaa loppuvaalikausi, kun meillä on näin hyvä kehikko olemassa. Se on tämän hallituksen, sen harmaiden, mutta vahvojen miesten, Kalliomäen ja Vanhasen, aikaansaannosta. Sitä me tuemme ilolla.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tulopoliittinen ratkaisu on mittava työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen saavutus, mutta sen ohella on meidän sosialidemokraattien kyllä kiinnitettävä huomiota siihen, millä tavoin jatketaan lähivuosina sellaisten ihmisten toimeentulon parantamista, joita tämä tupo ei koske. He ovat niitä, jotka pienen palkan, pienen eläkkeen, pienen sosiaalietuuden, opintotuen tai jonkun muun seikan vuoksi joutuvat turvautumaan muun muassa toimeentulotukeen. Tämän osalta tarvitsee kiirehtiä niitä toimenpiteitä, joita nyt hallituksen selvityksessä tällä hetkellä on.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se omituista, kun hallitus yleensä valittaa, että oppositio sitä moittii ja haukkuu, ja nyt, kun oppositio poikkeuksellisesti kehuu, niin ei meinaa millään kelvata.

Valtiovarainministeri yritti täällä väittää, että hallituksella ja kokoomuksella on erilainen verolinja sen takia, että hallitus toteuttaa vasta marras-joulukuussa tuporatkaisun yhteydessä semmoisia vaatimuksia, mitä kokoomus on vaatinut jo aikaisemmin. Se ei muuta kyllä sitä tosiasiaa muuksi, että kokoomus vaati ennen viime vaaleja tuloveron kevennyksiä keskimäärin prosenttiyksikön vuodessa, että hallitusryhmät sitä silloin vastustivat, mutta hallitusryhmät nyt sen käytännössä toteuttavat. Eikö olisi, ministeri Kalliomäki, rehellisempää mennä seuraaviin vaaliväittelyihin ja todeta, että kyllä te tuette kokoomuksen verolinjaa mitä lopputulokseen tulee, mutta teillä on eri koreografia?

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä aivan turha syyllistää niitä, jotka arvostelevat 40 000 rikkaimmalle suomalaiselle annettavaa verohelpotusta, siitä, että he samalla olisivat tulopolitiikkaa ja tuporatkaisua vastaan. Se on tärkeä asia, että sellainen saatiin, mutta silti on kyllä oikeus arvostella ratkaisun sisältöä ja epäoikeudenmukaisuutta. Ja mikä pahinta, tällä veronkevennyslinjalla, joka tulee johtamaan, kun otetaan inflaatiotarkistukset pois, 2 775 miljoonan euron tuloveronkevennyksiin tällä vaalikaudella — sen tarkoituksena on työllistää ja se on ihan oikein, työllistää pitäisi — nyt kausipuhdistettu tilanne näinä viikkoina tarkoittaa sitä, että kun tavoitellaan 100 000 työpaikkaa, on syntynyt vain 6 000. Ihmettelen, mikä aiheuttaa nyt sen käännöksen, että kun se keino, verohelpotuksien jakaminen suurikätisesti ja vielä isotuloisia suosivalla tavalla, ei ole tähän asti työllistänyt, niin miten se nyt rupeaisi lisää työllistämään, kun siihen vielä lisätään tämä varallisuusveron poisto. Olen todella huolissani, menevätkö tässä vain julkisen talouden rahat ja työllisyys ei kohene ja sitten on ne leikkauslistat edessä.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Ed. Tennilälle, kun te sanoitte, että hallituksen linja on kokoomuksen linja, (Ed. Tennilä: Veropolitiikassa kyllä!) niin tosiasiassa sillä perusteella, minkä tuossa juuri kerroin, kun katsomme koko yhteiskuntapolitiikan linjaa, näkymää, te olette samassa veneessä kokoomuksen kanssa. Teidän toimintatapanne lähtee siitä, ettei mitään veronkevennyksiä, jolloin ei synny tupoa. Te sanotte ei tupolle, te sanotte ei sopimusyhteiskunnalle, koko tälle toimintamekanismille. Ed. Tennilä on toki tehnyt sen aina, niin ettei se ole mitään uutta, mutta vasemmistoliiton kohdalla se on jossain määrin uutta. (Ed. Tennilä: Miten se varallisuusvero nyt sitten tähän kuuluu?)

Ed. Kallis sanoi, että kaikki täällä puhuvat tupon puolesta. Niin, kaikki puhuvat, kokoomuskin teidän mielestänne. Siinä on Eesaun ääni, mutta kädet eivät ole Eesaun kädet. Mutta puheetkin ovat, kun ne katsotaan oikeassa kulmassa, juuri toista. Minä kerroin juuri, että kokoomus jo kesällä oli voimakkaasti sitä mieltä, että veronkevennyksiä ei saa yhdistää tupoon. Se tarkoittaa sitä, mitä sanoin juuri ed. Tennilällekin, ei tupolle, ei tälle sopimusmallille, ei Suomen kehittämiselle sillä tavalla kuin tässä sopimuksessa tavoitellaan ja jolla tavalla Suomea on kehitetty vuosikymmeniä. Se on selkeä kanta ja tietoisesti valittu, ja sillä on kyllä kannattajia muuallakin. Mutta onneksi kuitenkin tupoa rakennettaessa toiset voimat näyttävät voittavan. Ei SDP tässä ole, ed. Zyskowicz, joutunut todellakaan ahtaalle.

Ed. Pulliainen kysyi alijäämistä. (Ed. Pulliainen: Aiheesta!) Alijäämäkehitys tuossa laskennassa, josta kerroin, josta on alustavia tietoja olemassa, on ihan hyvin hallinnassa, eli meidän Emu-velkamme, se puoli, jää edelleen reilusti plussalle. Valtiontalouden puolella tehdään tässä peruslaskelmassa miinusta tälläkin aikajaksolla ehkä 0,2—0,3 prosenttia bruttokansantuotteesta, joka on Euroopan yhteisön maista ykkönen, jollei kakkonen tälläkin sektorilla. (Ed. Pulliainen: Mutta eihän se ole mikään tulos!) — Mutta se tarkoittaa sitä, että se kumoaa täysin teidän väittämänne, että nyt lähdettäisiin sitten tämän vuoksi menoja leikkaamaan, kun kehitys on juuri se, että bkt:n kasvuun saadaan lisää, sitä kautta saadaan valtiontalouteen liikkumavaraa ja meillä on mahdollisuus pitkällä aikavälillä hoitaa paremmin peruspalveluita ja tulonsiirtojen rahoitusta kuin ilman tätä operaatiota. (Ed. Pulliainen: Siis velkaelvytystä!) — Ed. Pulliainen, vaihtoehto olisi todella karmea pitkällä aikavälillä. Miettikää sitä!

Liisan lista aikanaan oli ajankohtana, jolloin Suomi oli romahtanut, jolloin bkt oli pudonnut kahdessa vuodessa 13 prosenttia pakkasen puolelle. Se esitys silloin tarkoitti runsaan 20 miljardin markan leikkausta menoissa. Hallitus toimii nyt sen puolesta, että koskaan ei tulisi enää tällaista näkymää ja todellisuutta meidän eteemme. (Ed. Pulliainen: Eihän mikään konsti ole vieläkään auttanut teidän operaatioonne!)

Ed. Skinnari kysyi aiheellisesti, miten vähäosaisten, vähävaraisten asiaa ajetaan. Peruskysymys tässä ajamisessa on talouden kasvu ja työllisyys. Työttömyys on kaikista suurin onnettomuus tälle maalle, se on suurin taakka vähäosaisten ihmisten niskassa. (Ed. Zyskowicz: Hyvin puhuttu!) Se on ensisijainen meille, mutta totta kai meidän pitää tehdä valintoja sitten menopuolella. Kehotan siihen eduskuntaa. Meillä on vakaaseen kasvuun tähtäävä budjettikehys, ja sen sisällä on mahdollista liikkua, asettaa painopisteitä, arvioida. Kannattaa arvioida vaalikauden mittaisella aikajaksolla, niin kuin hallituskin on tehnyt ja niin kuin hallituspuolueet ovat tehneet hallitusohjelmaa laatiessaan. (Ed. Huotari: Menokehys ei anna periksi!)

No niin, veikkaan, että vastasin jo ed. Vapaavuoren väitteeseen hallituksen ja kokoomuksen erilaisista linjoista. Minä puhun yhteiskuntapoliittisesti 180 asteen erilaisuudesta linjoissa. (Ed. Zyskowicz: Tuohon ette usko itsekään!) Se liittyy nimenomaan tähän työmarkkinatuporatkaisuun, sen vaikutukseen koko Suomen kehitykselle, ja minä uskon siihen, ed. Zyskowicz. Jos kokoomus olisi yksin ollut hallituksessa Lipposen hallitusten aikana, niin se olisi tapahtunut jo silloin, mutta teillä ei ollut voimaa. Toivon, ettei ole jatkossakaan. (Hälinää — Naurua)

Matti  Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri vastasi eräisiin kysymyksiin, jotka olisin tehnyt. Mutta on tärkeää, että tupo saavutettiin. Todennäköisesti ilman tätä verokytkentää keskitettyä ratkaisua ei olisi ollut mahdollista synnyttää. Tässä ministeri on oikeassa, että kokoomus ei kannattanut tämän veroratkaisun kytkemistä tulopoliittiseen ratkaisuun, siis palkkaratkaisun yhteydessä tehtäväksi, vaan se halusi tehdä sen irrallaan siitä, mikä käytännössä olisi tarkoittanut, että tuloratkaisua ei olisi syntynyt.

Mutta eräs kysymys eduskunnan kannalta on tietenkin ongelmallinen. Se joutuu käsittelemään näin merkittäviä veroratkaisuja näin lyhyen ajan puitteissa. Meillä ei ole mahdollisuutta kuulla asiantuntijoita. Minä kysynkin ministeriltä vielä kerran, onko hallituksen piirissä, jossa on ollut kuitenkin enemmän aikaa käsitellä tätä ratkaisua, tehty riskiarvio, varmistuttu siitä, että hallitusohjelman nämä menoja koskevat lisäykset, jotka hallitusohjelmaan on kirjoitettu, voidaan toteuttaa, ja onko hallitus varautunut siihen samaan asiaan, josta ed. Skinnari puhui, että tämä pienempituloisten ihmisten toimeentulon helpottamisohjelma rakennetaan samanaikaisesti kuin muun muassa tämä varallisuusveron poistaminen tapahtuu, 2006. Nämä pienituloiset ihmiset kuitenkin kärsivät kaikkein eniten tällä hetkellä, ja näistä tehdyistä veroratkaisuista he eivät hyödy lainkaan.

Sari  Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä edustajat Ahde ja Skinnari ovat tuoneet esille huolensa siitä, mitä pienituloisille tapahtuu. No, on aivan selvää, että pienituloisten verotus ei tule keventymään. Oma puolueenne on nyt hallituksessa, joten on aivan selvää, että koko loppuvaalikausi tulee olemaan tätä samaa rataa elikkä eläkeläisille, työttömille, pienituloisille ei ole tiedossa mitään hyvää.

Ed. Ala-Nissilä täällä sanoi, että tämä ei ole kokoomuslaista veropolitiikkaa. Ei tosiaankaan: kyllä maanviljelijätkin on tässä aika lailla unohdettu, ei ole saatu maanviljelystupoakaan aikaiseksi. Jos tässä on kysymys siitä, että yritetään parantaa työllisyyttä ja talouskasvua, niin näyttää kuitenkin siltä, että valtion tulot ainoastaan vähentyvät, lainaa joudutaan ottamaan lähes 900 miljoonaa euroa lisää, ja työllisyyden paraneminen ei ole näköpiirissä. Missä ovat ne hallituksen talouspoliittiset eväät?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen veronalennukset ovat liian suuret hyvinvointiyhteiskunnan kannalta, ja ne kohdistuvat pääasiassa suurituloisille. Tämä olisi masentavaa, ellei olisi olemassa vihreiden rinnakkaisesitystä, jossa veronalennusten suuruus on kohtuullinen julkisen talouden kannalta ja joka kohdistuu oikeudenmukaisemmin. Mielestäni ministeri Kalliomäen yritys naamioida sosialidemokraattien oikeistolainen politiikka siihen, että ikään kuin muut puolueet eivät olisi kiinnostuneita tässä maassa tuposta, on lähinnä falski. Kyllä se tupo syntyi silloinkin, kun esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto olivat hallituksessa. Pitäisi keksiä ehkä parempia perusteluita tälle politiikalle kuin tähän mennessä on esitetty.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ministeri Kalliomäen kanssa siitä, että tupon syntyminen oli välttämätöntä, että se tämän yhteiskunnan kehityksen kannalta oli tarpeellista. Tekee vain mieli kysyä, kuinka välttämätöntä siihen oli sisällyttää tämä varallisuusveron alentaminen. Aivan varmasti se on sekä objektiivisesti että subjektiivisesti niille kaikkein köyhimmille ihmisille todella huono ratkaisu. Oliko se välttämätöntä? Heijastaako tämä kenties sosialidemokraattien linjaa, kun täällä nyt ed. Skinnari ja ed. Ahde, aivan oikein, nostivat esille näitten köyhimpien ihmisten asiat. Me käsittelemme juuri parhaillaan täällä eduskunnassa lakeja, joita hieman toisin säätämällä ne asiat voitaisiin ratkaista. Ei niille ole näytetty vihreää valoa sen paremmin valtiovarainministeriöstä kuin sosiaali- ja terveysministeriöstä, vaikka sitä on täällä esitetty. Tuleeko sellaisia esityksiä?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on valtiovarainministeri käyttänyt kovaa kieltä kokoomuksen suuntaan. Mutta kyllä meitä moittia saa. Se olisi paljon vaarallisempaa sekä meille että tälle maalle, jos te ette noudattaisi meidän poliittista linjaamme. Se on paljon tärkeämpi asia. (Naurua)

Haluankin vilpittömästi onnitella valtiovarainministeriä siitä, että te olette jättänyt sosialidemokraattisen ideologisen taakan taaksenne ja olette katsonut tätä maata ja tämän maan kehittämistä eteenpäin siitä näkökulmasta, miten työllisyyttä voidaan parantaa työnteon kannattavuutta lisäämällä. Erittäin tärkeä asia on nimenomaan se, että olette jatkanut kokoomuslaista linjaa ansiotulovähennyksen kasvattamisessa, jatkatte sitä myöskin valtionveron suuntaan, sekin on aivan oikea ratkaisu. Täällä on puhuttu myöskin varallisuusverosta, sekin on oikea ratkaisu. Ennen kaikkea tämä työn verotuksen jatkuva alentaminen lisää meidän kilpailukykyämme ja parantaa hyvinvointiamme. Jatkakaa vain tällä linjalla, kiitos.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ed. Zyskowicz: Puolustakaa hallitusta!) Ei tarvitse olla valtio-opin approbaturin suorittanut, että voi tukea ministeri Kalliomäen näkemystä siltä osin, että kesällä ja alkusyksystä kokoomus tosiasiallisesti ei halunnut tupoa maahan, niin kuin ei silloinen elinkeinoelämäkään. Mutta EK osoitti olevansa isänmaallisempi kuin kokoomus ja halusi tähän maahan tupon, joka tuonee VM:n viimeisten laskelmien mukaan nelisenkymmentä tuhatta työpaikkaa tämän ennätyspitkän sopimusratkaisun aikana.

Tulojaollisesti tämä ratkaisu voi olla ongelmallinen. Olen aivan samaa mieltä edustajatoverieni Ahteen ja Skinnarin kanssa. Sen takia — nyt puhun eduskuntaryhmäni varapuheenjohtajan ominaisuudessa — me eilen eduskuntaryhmän kokouksessa edellytimme sitä, että hallitus kiirehtii niitä toimenpiteitä, (Ed. Zyskowicz: Selvitetään, selvitetään!) joilla voidaan käydä työmarkkinatukeen, kaikkein pienimpiin peruspäivärahoihin, sosiaaliturvan tasoon kiinni, jotta ne mahdollisesti ikävät tulonjakovaikutukset, jotka tähän liittyvät, voidaan eliminoida ja poistaa. Me kannamme huolta Suomen köyhistä ja tulemme tekemään parhaamme, jotta näin kävisi. Uskon, että keskusta on siinä mukana.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varallisuusveroa käytetään nyt tässä lyömäaseena, mutta tosiasiahan on se, että rahamiehet ovat varallisuusveroa voineet kiertää jo moneen kertaan esimerkiksi jättämällä varoja yrityksiinsä. Yritysveropaketissa päätettiin, että pääomatulon osingon saa vähentää varallisuusverosta. Käytännössä se hävittää varallisuusveron kokonaan. Kun sitä ei makseta, niin vähennys käy tarpeettomaksi. Verotus siis yksinkertaistuu tältä osin.

Mitä tulee eläkeläisiin, on satojatuhansia eläkeläisiä, jotka itse asiassa hyötyvät tästä veronkevennyksestä. On toki sitten pieneläkeläisiä, jotka eivät valtionveroa maksa, ja he ovat nyt siinä asemassa, että heitä pitää auttaa, ja myös pientulonsaajia. Yksi katse täytyy suunnata nyt myös elinkeinoelämän puoleen. Nyt on autettu elinkeinoelämää. Hallitus on tehnyt vastuullisen tehtävän, ja siellä nyt täytyy myös olla muuta vastuuta kuin pelkkä kvartaalitalouden vastuu.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minkäänlaiset palopuheet ja panettelut demareitten taholta eivät pysty muuttamaan sitä tosiasiaa, että nykyinen hallituksen verolinja on hyvin lähellä kokoomuksen verolinjaa, jonka kokoomus on uskaltanut kertoa jo ennen vaaleja. Kiitos siitä teille. Minä toivon, että te nöyrrytty ottamaan (Hälinää) vastaan myöskin kiitokset, mutta todettakoon, että demarit ovat tänä päivänä paniikissa omiensa edessä.

Siitä johtuen ministeri Kalliomäen pitää haukkua kokoomusta täällä omiensa edessä ja ministeri Tuomiojan televisiossa ulkopolitiikan osalta. Hyökkäys on paras puolustus, ja tämä on siitä oikein malliesimerkki politiikanteossa. Teillä on pasmat niin sekaisin, että demarit kirjoittavat Suomenmaahan pääkirjoituksen ja keskustapuolue Demariin pääkirjoituksen. Teillä on omat hallituksen lehdet jo. (Naurua) Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin, ja ei ole ihme, että talousarvion laatiminen on todella niin sekavaa kuin se tänä päivänä on.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olen oikein tyytyväinen siihen, että tupo saatiin aikaan. Jos sen välttämätön ehto oli se, että varallisuusvero piti poistaa Suomen rikkaimmilta ihmisiltä, eikö tähän yhteyteen nimenomaan olisi tämä köyhyyspaketti pitänyt tehdä? (Ed. Gustafsson: Se tehdään!) Kun sitä ei tullut, niin tässä ei ole mitään uskottavaa enää. Jos sosialidemokraateilta se tulee myöhemmin, niin se tietysti tulee lähempänä vaaleja, niin että taas voidaan kosiskella niitä köyhiä vaaleja ennen, mutta sitten vaalien jälkeen heidät unohdetaan, niin kuin te olette nyt kahdeksi vuodeksi, ikävä kyllä, unohtaneet. Harmittaa oikein täältä vasemmalta laidalta, että pitää tällä lailla käydä. Mielummin me rökittäisimme keskustaa näistä asioista, mutta näyttää siltä, että teillä ei tosiaankaan ole ollut riittävästi halua, sillä tähän yhteyteenhän se paketti olisi pitänyt tehdä.

Mutta jos se köyhyyspaketti tulee, minä kysyn valtiovarainministeri Kalliomäeltä: miten se sopii menosäännön piiriin (Ed. Zyskowicz: Otetaan toisilta köyhiltä!) vai pitääkö menosääntöä muuttaa? (Puhemies: Minuutti!) Sehän on hallitusohjelmassa se ongelma ollut tähänkin saakka.

Osmo  Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä veropaketti merkitsee erittäin suurta yhteiskuntapoliittista suunnanmuutosta. Minusta on hyvin ihmeellistä, jos ne, jotka kyseenalaistavat tämän muutoksen tai haluavat keskustella, saavat heti leiman, että vastustat pyhää tupoa. Tämä on pahempaa kuin yya-sopimuksen aikana.

Minusta on aivan mahdotonta, jos sanotaan, että Suomen eduskunnalle ei kuulu keskustelu yhteiskuntapolitiikasta, vaan se kuuluu työmarkkinajärjestöille. (Ed. Gustafsson: Eihän niin ole kukaan sanonut!) — No, täällä on aika moni sanonut, että on pyhäinhäväistys kyseenalaistaa pilkkuakaan tästä ja että tämä on nyt se pyhä suunta, jonka arvostelu tekee sinusta toisinajattelijan ja kertakaikkisesti ala-arvoisen ihmisen. — Minusta tämän kaltainen keskustelu, että Suomen eduskunnassa ei saa keskustella yhteiskuntapolitiikasta ja että se ei Suomen kansalle kuulu vaan ainoastaan työmarkkinajärjestöille, on vaarallinen suunta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallituksen strategia oli mielestäni oikea, se että veroratkaisut jätettiin tupon yhteyteen. Jos olisi kokoomuksen linjaa menty, niin olisi ilmeisesti jouduttu kahdenkertaisilla verokevennyksillä (Ed. Ahde: Vähintään!) ostamaan tupo, ja se olisi johtanut kyllä vielä pahempaan tilanteeseen kuin nyt.

Toisaalta sovintoyhteiskunta on parempi kuin riitainen, se on ihan selvä, mutta kyllä tupon sisältöä pitää voida arvostella, vaikka se on tärkeä. Sen sisältö on kyllä vahvojen ehdoilla rakennettu varsin pitkälle. Taas tulevat veronkevennykset sen osana ja palkkaratkaisu, jotka ovat sellaiset, että ne suosivat hyvätuloisia, työssä olevia, ja hallituksen politiikka niiden osalta, jotka ovat tupon ulkopuolella, on kylmää politiikkaa. Maanviljelijät, pienen eläkkeen varassa elävät, työttömät ja opiskelijat on unohdettu, ja siihen täytyy saada muutos. Muutoin keskusta ja sosialidemokraatit saavat kyllä kuulla tästä ja vaalitappio teille on tulossa tätä tietä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo tätä, mitä nyt on tapahtunut hallituksen puitteissa, niin pieneläkeläinen: 7 euroa kuussa. Sen kun kerrot 12:lla, se on 84 euroa vuositasolla. Erkko: 1 400 000 euroa. Hän saa lottopotin, vaikkei jätä edes kuponkia sisään. (Naurua) Tämä on aivan käsittämätöntä politiikkaa.

Ja sitten tupo. Tämä on viimeinen tupo tässä muodossa. Ettekö te näe, mihin Eurooppa menee, sosialistit? Siellä suurpääoman ehdoilla mennään liittokierroksiin. Tämä on viimeinen korahdus, ennen kuin tulee loppu tästä hommasta. Näin tulee käymään, ja vanhat puolueet ovat samaa puuta. Tässä se nyt nähdään. Kokoomus kiittelee, että ovat samaa kuin sosialidemokraatit, ja kepu vähän melalla avittaa, samaa kaikki. (Naurua)

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jonkin verran joudun kuitenkin hakemaan tätä faktaa. Kun on seurannut tätä keskustelua ja väitettä siitä, että kokoomus ei olisi tosiasiallisesti ollut tuporatkaisun takana, niin, ed. Gustafsson ja myöskin ministeri Kalliomäki, (Ed. Gustafsson: Onko valtio-opin approbatur suoritettu?) osoittakaa jostakin lehtileikkeestä, haastattelusta tai väitteestä pienikin tuki tälle väitteelle, että kokoomus olisi sitä mieltä ollut.

Sen ajan, mitä minä olen ollut kokoomuksen eduskuntaryhmässä, me olemme antaneet vankkumattoman tuen tulopoliittisille neuvotteluille ja kokonaisratkaisulle, mutta olemme myöskin tienneet, että hallitus joutuu joka tapauksessa jatkamaan kokoomuksen veropolitiikkaa, jos se haluaa paneutua talouteen ja työllisyyteen, koska muuten olisi tapahtunut niin, että ensi vuonna esimerkiksi tuloverotus olisi kiristynyt. Me halusimme veronalennuksen tuposta riippumatta. Nyt kun tuli sekä—että, tämä on kansantalouden kannalta hyvä ratkaisu, ja suurin oppositiopuolue antaa vankkumattoman tuen ja onnittelut hallitukselle tästä politiikasta. Tämä on fakta.

Mutta eduskuntaryhmän puheenjohtajan laatikosta löytyvät myöskin ne Jäätteenmäen ja Heinäluoman lausunnot, joista näkyy, mitä he kertoivat kokoomuksen ja nyt hallituksen harjoittamasta veropolitiikasta ennen eduskuntavaaleja. Meillä löytyy faktat, teillä ei.

Esko-Juhani  Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Naamiot on riisuttu, ja täällä on ällistyttävän laaja verorintama ajamassa rikkaille etuja — kerta kaikkiaan ällistyttävää. Kalliomäestä Zyskowicziin kaikki ovat nyt samaa mieltä. Silloin joku on siirtynyt paikaltaan, ja kyllä nyt on menty kokoomuksen linjoille varallisuusveron osalta. (Ed. Zyskowicz: Ja tuloveron, ennen kaikkea tuloveron!) Nyt ei ole näitä pienituloisimpia puolustamassa enää kuin vasemmistoliitto, perussuomalaiset ja jokunen kristillisen liiton edustaja. Kyllä täällä on erikoinen rintama tuolla suurituloisten puolella.

Mitä tupoon tulee, niin minä ainakin pidätän lopullisen arvion tekemisen siihen, kun liittokohtaiset neuvottelut on käyty. Paineita on monessa liitossa toisenlaiseenkin ratkaisuun, kuten tiedetään.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Kalliomäen mukaan kasvu-uran saavuttaminen on tuporatkaisussa erittäin tärkeää. Mielestäni sitä tuetaan oivallisesti erityisesti näillä siihen liittyvillä hallituksen toimenpiteillä. Tässä vaiheessa voi vain tyytyväisenä todeta, että hallitus aientaa Valtatie 6:n rakentamista ja Lahti—Luumäki-radan korjausta. (Ed. Pulliainen: Mistäpäin edustaja on kotoisin?) Eli suunta on erittäin viisas sen takia, että juuri näillä infrahankkeilla parannetaan työllisyyttä välittömästi, mutta myös pitkällä tähtäimellä välillisesti. (Ed. Pulliainen: Miten se Oulun työllisyys paranee?)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys siitä, onko hallituksen nyt omaksuma verolinja, nimenomaan tuloverojen keventämisen linja, sama tai lähestulkoon sama kuin kokoomuksen jo vaalien alla esittämä ja tällä vaalikaudella tässä eduskunnassa ajama, kysymys siitä ei voi olla kiistanalainen. Kuka tahansa voi ottaa hallituspuolueiden edustajien puheet ja paperit vaalien alta ja ottaa kokoomuksen puheet ja paperit vaalien alta ja katsoa, kumpaa tämä verolinja toteuttaa. Toivon, että te teette sen. Jos teistä joku on vielä epätietoinen siitä, toteuttaako hallitus kokoomuksen veropolitiikkaa, totean: kyllä toteuttaa, sen näkee se kuuluisa sokea Reettakin.

Mitä tulee tupoon, ministeri Kalliomäki, sanoin monta kertaa tuolta korokkeelta, että ymmärrämme sen, että hallitus haluaa kytkeä veroratkaisut tulopoliittisen ratkaisun yhteyteen, mutta sanoin samalla, että meidän mielestämme tulisi olla varmuus siitä, että verojen keventämisen linjaa jatketaan, tuli tuloratkaisu keskusjärjestötasoisena tai ei. Se, että nyt sitten syntyi tupo ja tämä veroratkaisu voitiin kytkeä sen yhteyteen, on hyvä, ja sanotaan näin, että loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta väitteet siitä, että olisimme itse tupon toivottavuudesta olleet eri mieltä, (Puhemies koputtaa) eivät pidä paikkaansa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerille vastauspuheenvuorona, että täällä, niin kuin te, arvoisa ministeri, havaitsitte, teidän oman puolueenne edustajat Ahde ja Skinnari löysivät aivan objektiivisesti maksajan tälle ratkaisulle. Se on yhteiskuntapoliittinen valinta, niin kuin ed. Soininvaara totesi. On mielenkiintoista nähdä, mitenkä te tästä selviätte, sillä veroalepajatso on tyhjä. Se on kerta kaikkiaan nyt tyhjä. Sieltä ei löydy enää jatkoa. Se merkitsee tulevaisuudessa tupopolitiikalle saattohoitoa, koska välineet tulevilta hallituksilta on samalla viety pois. Pitää miettiä vähän pikkuisen pitemmälle näitä omia johtopäätöksiään. Muistakaa vielä se, että vuonna 1993 teidän puolueenne tuomitsi velkaelvytyksen viimeiseen pisteeseen saakka. (Ed. Gustafsson: Eihän se pidä paikkaansa!)

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihmettelen, että vaikka ollaan lähes poikkeuksetta tyytyväisiä tähän tilanteeseen, joka nyt on syntynyt, niin kuitenkin pitää niin valtavasti moittia ja ampua yli, liioitella aivan hirveästi. Eivät nämä tuloveronalennukset nyt niin kovin suuria ole. Hallituksen esityksestä huomataan, että 0,4—0,7 prosenttia on se, millä tulovero laskee. Kyllä te kaikki, jotka olette huolissanne köyhistä, saatte mahdollisuuden 2—3 viikon kuluttua äänestää kristillisdemokraattien budjettivaihtoehdon puolesta. Siinä nostetaan pienimpiä eläkkeitä, lapsiperheille annetaan lisää jne. jne.

Ihmettelen hieman myöskin tuota puhetta varallisuusverosta, ja mainitaan vielä henkilöitten nimiä, että joku saa lottovoiton ja hyötyy niin ja niin paljon. En tiedä, mutta minä oletan, että sama henkilö sai enemmän veroa siitä, että osingot pantiin verolle. Kun varallisuusvero poistetaan, ehkä hän ei nyt siitä hyödy yhtä paljon kuin kärsi, kun osingot pantiin verolle. Osinkojen verollepano merkitsi valtion kassaan yli 80 miljoonaa lisää. (Puhemies koputtaa) Varallisuusveron poisto merkitsee vähemmän. (Puhemies koputtaa) Suurin hyötyjä tästä varallisuusveron poistosta on sellainen ahkera työntekijä, joka on hankkinut itselleen vähän omaisuutta.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin aiheellista epäillä, niin kuin useat edustajat täällä ovat epäilleet, pysyykö tämä paketti kasassa tätä vaalikautta. Nimittäin jo pelkästään ensi vuonna alijäämä kasvaa lähes miljardiin euroon tilanteessa, jossa talouskasvu on lähes 3 prosenttia. Ei tuo, ministeri Kalliomäki, ole mikään kauhean suuri saavutus. Nämä menopäätökset, joita te täällä mainostatte, liikennepäätökset 2007, t&k avoinna, matalan tuottavuuden tuki avoinna, mutta tulossa nähtävästi jo jossain vaiheessa, ja nähtävästi SDP tekee ed. Gustafssonin johdolla jonkun köyhyyspaketin.

Ministeri Kalliomäki, voi hyvin olla niin, että ed. Pulliaisen ennuste toteutuu ja sen sijaan, että odotatte vaalivoittoa 2007, teette Liisan listoja.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan myöskin tähän teemaan vielä. Nyt on hallitus lupaillut, että tämä Holmin—Vihriälän-malli elikkä paketti matalan tuottavuuden työnantajamaksujen alentamiseksi tulee vuonna 2006. Se sisältyy tähän, elikkä sen rahoitus on löydettävä. Nyt jos, niin kuin toivon, edustajien Gustafsson, Ahde ja Skinnari esitykset siitä, että nostetaan myöskin työttömyysturvaa, opintotukea ja pienimpiä eläkkeitä, toteutuvat, niin voiko ministeri Kalliomäki todella näyttää näille kaikille esityksille vihreää valoa ja kehykset sen kestävät?

Sitten totean vain — ed. Ala-Nissilä on kyllä poistunut — että viime kaudella kyllä myöskin keskusta aina, kun yhdistettiin veroratkaisuja tulopolitiikkaan, kovasti arvosteli sitä, että näitä eduskunnan käsissä olevia ratkaisuja viedään tulopolitiikkapöytiin, eli on tapahtunut onneksi myönteiseen suuntaan muutos tässä työreformipuolueessakin.

Valto  Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana kuuntelee tätä keskustelua, niin siitä ei paljon kiinnekohtia niihin todellisiin ongelmiin saa, joiden kanssa suomalainen vähemmän toimeentuloa saava väestö tänä päivänä painii. Jos ajattelen, että veropolitiikalla joku kuvittelee tämän köyhyyden ja syrjäytymisen ongelman tässä maassa voivansa hoitaa, niin sen sanon, että se on väärää ajattelua. Ne ihmiset eivät tule muuten kuin tulosiirtojen kautta hoidetuiksi. Tämä asia on seuraavaksi tietysti kokonaisuudessaan pohdiskeltava, mutta me tarvitsemme tulopolitiikkaa sen takia, että tulee vakautta tähän yhteiskuntapolitiikkaan, ja me tarvitsemme uskoa siihen, että tämä työllisyysaste, joka Suomessa on huomattavasti matalampi kuin useissa meidän kilpailijamaissamme, voidaan tämän tulopoliittisen ratkaisun kautta saada nousuun.

Sitten tähän en malta olla sanomatta, että kun tästä köyhyydestä ja syrjäytymisestä nyt niin kauheasti ollaan huolissaan, niin luulen, että kokoomuksen osalta se ei ole kauhean aitoa niiden toimenpiteiden puitteissa, mitä te olette käytännössä tehneet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo monta asiaa tullut käsitellyksi, mutta muutama näkökohta ehkä kuitenkin on paikallaan, ensinnäkin palauttaa mieliin se, mitenkä tämä tupopolitiikka syntyi ja mitä sen tiimoilta on vuosien varrella tapahtunut, koska nythän ollaan, kuten äsken totesin, ehkä jo nyt tämän yhteiskuntavaiheen saattohoitotilanteessa.

1960-luvun puolivälissä meillä oli kaikki tässä yhteiskunnassa taloudellisesti hajallaan. Inflaatio laukkasi vallan kovaa vauhtia, ja oikeastaan mikään asia ei ollut hallinnassa. Silloin saatiin apuun Keijo Liinamaa, joka lähti keräämään yhteiskuntasopimusta kasaan. Se tapahtui nimenomaan sellaisessa tilanteessa, että kun silloin ei ollut valtion työntekijöillä lakko- eikä sopimusoikeutta eikä myöskään kuntapuolella, niin jouduttiin valtion toimesta ikään kuin tulemaan yksityiselle sektorille kuvaan mukaan, antamaan eräänlainen yhteiskuntasopimuksen takuu kaikelle rakentavalle toimeliaisuudelle, ja sillä tavalla siirryttiin Liinamaa-sopimuksien aikakauteen. Siis siinä yhteiskunta satsasi tällä tavalla.

Sitten vuonna 1970 solmittiin ensimmäiset virka- ja työehtosopimukset valtion ja kuntapuolella elikkä silloin siirryttiin siihen tilanteeseen, jossa valtio ja kunnat olivat myöskin tämän tupopolitiikan toimijoita ikään kuin työnantajan ominaisuudessa eivätkä vaan tavallaan eduskunnan valtaa kanavoimassa yhteiskuntasopimuksen pöytään. Tästä moninaisuudesta on seurannut se, että silloin kun tupoja on syntynyt, ne ovat voineet olla hyvin erilaisia. Ne ovat voineet olla keskitettyjä palkkaratkaisuja ja hyvin vähäisillä yhteiskuntapoliittisilla painotuksilla varustettuja, tai sitten ne ovat olleet raskaan luokan yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja, mistä on juuri nyt kysymys, niin kuin ed. Soininvaara täällä jo totesi.

Erittäin mielenkiintoinen tämä nyt tarkastelussa oleva tupo on sen kannalta, että siinä se keskeinen yhteiskuntapoliittinen toimija elikkä hallitus tyhjentää oman arsenaalinsa loppuun saakka. Tässä tulee mieleen osto- ja myyntiliike, jossa liike ei enää osta sisään mitään, myy vanhat varastot pois. Tämä on se ihan sama ilmiö, jolle Salomonsaarten mumikulttuurissa löydettiin ratkaisu. Jos mumi ei onnistunut alaisiltaan keräämään riittävästi ruokaa ja muuta hyvää jälleenjakelujuhliin, niin tämä jälleenjakelija elikkä mumi menetti asemansa ja meni yhteiskunnan alimpaan kastiin. Tämä on parlamentarismin keskeinen historiallinen esivaihe.

Mikä tilanne sitten hallituksella tässä on? En voi, toistan sen, nähdä mitään muuta mahdollisuutta kuin sen, että vuosi 2007 tällä ratkaisulla tulee olemaan tuskien taivalta hallitukselle, koska silloin mitataan sitä, mitä on saatu todellisuudessa aikaiseksi ja kuinka kaukana tuo 100 000 työpaikan tavoite onkaan. Nyt luvattiin haarukassa 35 000—45 000 työpaikkaa, 40 000 työpaikkaa, ja mitään välineitä ei enää hallituksella ole käytettävissä. Kaikki on etupainotteisesti käytetty. Siinä etupainotteisuudessa on tietysti yksi hyvä puoli. Siinä on se, että on niin kuin annettu sysäys ja pantu kaikki jännityksen varaan, mitenkähän tässä käy, koska se on teoreettisesti ainut mahdollisuus. Jos tällaisilla konsteilla on jotakin vaikutusta, niin näinhän se pitää tietysti tehdä, mutta pitää mitoittaa myöskin oikein. Se on hyvin tärkeä asia, koska sitten voi olla myöskin se sosiaalipoliittinen loukku siellä odottamassa, ja sinne kun menee, niin sillä on kyllä sitten yhteiskuntapoliittiset vaikutukset vuoden 2007 maaliskuun vaaleissa. (Ed. Bryggare: Vaihtoehto, ed. Pulliainen!)

Mikä on pelastus? Onko olemassa tähän jotakin oljenkortta? Se oljenkorsi on jälleen kerran sama, jonka olen monta kertaa täältä puhujakorokkeelta todennut, se on harmaan talouden kuriin saattaminen. Se on se konsti. Siis tällä hetkelläkin tänä vuonnakin 2,5 miljardia euroa valtiolta jää verotuloja saamatta harmaan talouden vuoksi. Hallitus on itse omissa selvityksissään tämän toistuvasti todennut. Mitä silloin tämän pelastuksen, tämän oljenkorren, hyväksi pitäisi nyt välittömästi tehdä? Ensimmäisenä malliksi muille pitää panna rakennusala kuriin, mikä tarkoittaa juuri sitä, mikä oli aivan uutta — kiitokset siitä myöskin valtiovarainministerille, jos on ollut siihen vaikuttamassa, varmasti sisäministeri Rajamäki on ollut ainakin vaikuttamassa — eli että tämä tilaajavastuuperiaate tulee rakennusalalla hallitsevaksi. Se tarkoittaa kokonaisuutena tilaajavastuuta, mutta se merkitsee myöskin sitä, että siirrytään pikaisesti käännettyyn arvonlisäverojärjestelmään, jolloin pääurakoitsija vastaa arvonlisäverojen maksamisesta ja pitää huolen siitä, että alihankkijoitten osalta kaikki asiat ovat kunnossa. Se merkitsee sitä, että tulee pakollinen kulkulupajärjestelmä rakennustyömaille, koska muutenhan tätä hommaa ei voi kontrolloida millään. Se merkitsee sitä, että kuittitehtailu tuolla alalla saadaan kuriin. Tämä krp:hen perustettava yksikkö on nyt enemmän kuin tarpeeseen tässä suhteessa.

Jos nämä toimenpiteet tehdään, niin Rakennusliittokin voisi saada tes:n aikaiseksi. Se kai jäi auki tässä. Minä uskon, että Rakennusliitto tulee erittäin halukkaaksi tulemaan tupoon sillä tavalla mukaan, että on noin tupon linjoilla suurin piirtein olevan tes:n kanssa liikenteessä, jos nämä asiat, jotka mainitsin, on hoidettu kuntoon.

Edelleen vielä näistä pääomista. Täällä kerta toisensa jälkeen erikoisesti ed. Ala-Nissilä, mutta myöskin kokoomuksen edustajat ovat tähdentäneet sitä, että tätä varallisuusverolain velvoitetta on ollut mahdollisuus kiertää vaikka kuinka paljon. Tässä on varmaan hyvin paljon totta. Se oli tullut tässä harmaan talouden selvitystyössäkin hyvin esiin. Mutta sitten, jos ei mikään muu auta, arvoisa valtiovarainministeri, tehkää berlusconit. Kun kaikki karkasi, niin ensin 2 prosentin ja sitten 4 prosentin sakkomaksulla katsottiin, paljonko oli karannut pääomia ulkomaille. Ne pestiin. Italiaan niitä tuli 50 miljardia. Olisi jännittävää katsoa, kuinka paljon niitä Suomeen palaa tämän jälkeen takaisin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Matkat eduskunnassa ovat nykyisin aika pitkiä, niin että kestää, kun siirtyy paikasta toiseen. Mutta havaitsin, että ed. Pulliainen puhui varsin arvostavasti tulopolitiikkaan siirtymisestä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Toivottavasti tulkitsin oikein. Tästähän näissäkin toimenpiteissä, mitä ministeri Kalliomäen johdolla on tehty, on nyt kysymys. On kysymys ennustettavuudesta, siitä, että me näemme vähän nokkaamme pitemmälle, että me näemme, mihin talous menee, emmekä vain, mihin se menee, vaan me kykenemme sitä hivenen ohjailemaan. Siitä seuraa se, että me voimme katsella jotensakin luottavaisin mielin tulevaisuuteen, vaikka ne 2007 vaalit näyttävät teitä niin kovasti kiinnostavankin.

Osmo  Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Ennen edustakuntavaaleja käytiin hyvin kiivasta keskustelua hyvinvointivaltion puolustajien ja veronalennuksia himoitsevien välillä. Tuolloin kokoomuspuolue oli jokseenkin yksin vaatimassa verojen alennuksia, kun muut ryhmät, vihreät mukaan luettuna, katsoivat, että hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseksi veroja ei voida kovinkaan paljon alentaa.

Sosialidemokraatit ja keskusta ovat nyt hallituksessa toteuttamassa sitä politiikkaa, jota ne vaalikampanjansa aikana syvästi vastustivat. Ed. Zyskowicz voi täydellä syyllä onnitella itseään siitä, että hallitus on tullut kokoomuksen linjoille verokysymyksessä, eikä ainoastaan kokoomuksen linjoille vaan on jopa menossa oikealta ohi. Ymmärtääkseni yhteen laskettuna hallituksen veronalennukset näyttävät ylittävän sen, mitä kokoomus ennen vaaleja esitti. Jos vähän arvioi sosialidemokraattisen liikkeen linjaa tässä, niin tätä selitetään sillä, etteivät sosialidemokraatit tätä vaatineet, vaan sitä vaativat sosialidemokraattien johtamat SAK ja STTK, ja tämän takia, näiden kahden sosialidemokraattisen järjestön takia, sosialidemokraatit joutuivat kääntymään kokoomuksen verolinjalle.

Vaikka tähän asti toteutetut veronalennukset näyttävät jonkin verran parantaneen työllisyyttä, parannus on niin pieni, ettei se alkuunkaan riitä korvaamaan veronalennusten aiheuttamia veronmenetyksiä. Ekonomistit arvioivatkin yleisesti, että niin sanotut dynaamiset vaikutukset parhaimmillaankin, ja nyt näitä ei ole tehty parhaalla mahdollisella tavalla, voivat tuoda takaisin korkeintaan puolet veronalennuksen tuomista tulojen menetyksistä.

Kannattaa palauttaa mieliin Suomen Pankin edesmenneen pääjohtajan Matti Vanhalan varoitukset yleisten veronalennusten turmiollisista vaikutuksista. Aamulehdessä 12. päivä maaliskuuta hän sanoi muun muassa: "Meillä ei ole mitään mahdollisuutta keventää merkittävästi veroja palkkahaitarin kaikissa tuloluokissa ilman vakavaa vauriota valtion taloudelle." Ja edelleen: "Nämä veronalennukset eivät rahoita itseään missään oloissa." Ja edelleen hän ei ilmoittanut vastustavansa kaikkia veronalennuksia, mutta totesi, että kun veroja alennetaan, niin ne pitää kohdentaa niin, että työllisyysasteessa näkyy tuloksia. Silloin puhumme matalan tuottavuuden sektorin työllisyyden parantamisesta ja kotitalousvähennyksen nostamisesta.

Olen Matti Vanhalan kanssa hyvin samaa mieltä. Hallituksen esittämät veronalennukset vaarantavat nyt jo vakavasti julkista taloutta ja vaarantavat mahdollisuutta ylläpitää pohjoismaista hyvinvointivaltiota Suomessa. Siinä mielessä tuntuvat täysin epärealistiselta täällä eräitten sosialidemokraattien kuvitelmat siitä, että näitten veronalennusten vastapainona saadaan sitten merkittäviä lisäyksiä, joilla parannetaan pienituloisten asemaa. Eihän tässä ole mitään taloudellista realismia.

Nämä veronalennukset on suunnattu tavalla, joka ei tuo työllisyyttä. Samalla ne syövät veronalennusvaran enemmän kuin kokonaan, jolloin tämän jälkeen ei enää ole taloudellisia mahdollisuuksia veropolitiikalla tukea rakennetyöllisyyden alentamista. Tämän yhteydessä taidettiin tuhota kaikki mahdollisuudet myös tukea huono-osaisen työvoiman työllistymismahdollisuuksia alentamalla työnantajien sosiaaliturvamaksuja porrastetusti. Esitys on kertakaikkisesti tuhoisa.

Arvoisa puhemies! Pidän sinänsä, vaikka se on demokratian kannalta vähän valitettavaa, periaatteessa hyvänä ajatuksena sitä, että tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä tarkastellaan verotusta. Se soisi mahdollisuuden periaatteessa yhdistää työllisyyttä parantava ja solidaarinen tuloratkaisu toisiinsa siten, että jos palkankorotukset ovat vähän epäsolidaarisia, verotus sitten vastaavasti palauttaa tämän solidaarisuuden ennalleen. Mutta näin ei ole menetelty. Kun tuporatkaisussa siirryttiin selvästi suurituloisia suosivaan suuntaan, veroratkaisujen olisi pitänyt suosia pienituloisia. Näin ei tehty, vaan hallitus pyrki kaikkien tulonsaajaryhmien kannalta prosentuaalisesti tarkalleen tasapuoliseen tilanteeseen.

Vihreät ovat tehneet ensi vuoden veroasteikoista vaihtoehtoisen esityksen, jossa veroja alennetaan vähemmän, noin 200 miljoonan euron verran. Me esitämme marginaaliverojen pitämistä ennallaan ja annamme veronalennuksen saman suuruisena euromääräisesti kaikille, 60 euroa vuodessa, laskemalla veroasteikkoa tämän verran alaspäin. Niiden kohdalla, jotka nyt maksavat valtionveroa vähemmän kuin 60 euroa tai eivät ollenkaan, esitämme, että valtionvero voisi mennä negatiiviseksi ja että se vähennettäisiin heidän maksamastaan kunnallisverosta. Mitään varsinaista negatiivista tuloveroa tässä ei siis esitetä. Teknisistä syistä johtuen alennus niille, jotka eivät nyt valtionveroa maksa lainkaan, olisi 63 euroa. Ennen kuin pidätte tätä vihreiden moneen kertaan esittämää mallia epärealistisena tai propellipäisenä, huomautan, että tätä samaa ovat esittäneet myös Veronmaksajat ry ja Kuntaliitto ja että hallitus ilmoittaa ottavansa tämän vihreiden esittämän menetelmän käyttöön vuoden 2006 alusta alkaen. Negatiivisen valtionveron hyvänä puolena on se, ettei se sotke kunnallistaloutta samalla tavoin kuin pienituloisten suosiminen kunnallisveron ansiotulovähennyksen kautta.

Arvoisa puhemies! Helsingiltä viedään taas. Hallitus esittää kuntien veronmenetysten korvaamista nostamalla sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia. Koko kuntakenttää ajatellen tämä on reilua, mutta yksittäisiä kuntia kohtaan se ei sitä ole. Kunnat menettävät rahaa siinä suhteessa kuin niillä on ansiotulon saajia veronmaksajina, ja rahat palautetaan asukasluvun suhteessa. Näin siirtyy taas kerran huomattava määrä rahaa suurista kaupungeista, joissa työllisyysaste on korkea, muualle maahan. Pääkaupunkiseutua on mielestäni kupattu jo tarpeeksi, ja nyt viedään taas lisää. Jos hallituksella olisi ollut haluja tehdä palautus tasapuolisesti, osa siitä olisi tehty nostamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta.

Arvoisa puhemies! Suomessa on vanhastaan katsottu, että on perusteltua verottaa omaisuustuloja ankarammin kuin työtuloja. Kun omaisuustulojen verotuksessa siirryttiin 90-luvun alussa selvästi palkansaajia alempaan tasaveroon, asia selitettiin niin, että toisaaltahan omaisuustuloja rasittaa omaisuusvero, joka tasapainottaa nämä puntit. Arvoisat sosialidemokraatit! Miten asia tämän jälkeen selitetään?

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tuon äskeisen puheen olisi pitänyt henkilö, joka ei tunne kansantaloutta, olisin sen vielä jollakin tavalla niellyt, mutta kun tietää, että puheen piti kansantaloustiedettä tunteva Vihreän liiton puheenjohtaja, niin on harmillista, että hän ei ota sitä vaihtoehtoa esiin, mitä tapahtuu silloin, jos tämmöistä sopimusta ei synny, jos tulopolitiikka kariutuu ja sitä kautta valtio ajautuu vähän toisenlaiseen näköalaan ja valtiontalouden kehitys aivan toisenlaiseen näköalaan. Mitä se tarkoittaa kunnallistalouden kannalta, mitä se tarkoittaa muutenkin? Liikkumavara vähenee, ja sitä kautta olemme aivan eri tilanteessa.

On harmillista, että tässä äskeisessä debatissa ei sitä asiaa pohdittu millään tavoin, pidettiin tulopoliittista sopimusta itsestään selvänä, pidettiin asiaa täysin nieltynä. Varmasti sen sopimuksen kolme osapuolta joutuvat tekemään kompromisseja, mutta oleellistahan Suomessa on se, että syntyy sopimusyhteiskunta, syntyy näköala eteenpäin, syntyy vakautta, jota kautta syntyy väljyyttä ja sitä väljyyttä voidaan sitten veronkevennyksin, (Puhemies koputtaa) olivat ne sitten minkälaisia tahansa, ohjata tässä yhteiskunnassa niin, että se parantaa työllisyyttä ja työttömyys laskee.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo tuossa debatissa sanoin, että minusta on aivan käsittämätöntä, jos Suomessa tämän jälkeen kielletään kaikki keskustelu talouspolitiikan suunnasta. Erityisen mielenkiintoista on se, että kun tuporatkaisussa sosialidemokraattien johtama, siis käytännössä johtama, hallitus tekee sopimuksen sosialidemokraattien johtamien ammattijärjestöjen kanssa, niin tätä sosialidemokraattien sisäistä sopimusta muut eivät saa arvostella.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minusta ed. Soininvaaran viimeinen huomautus nyt vei vähän pohjaa pois siltä keskustelulta, johon tässä provosoiduin hänen sinänsä ihan perustellun puheenvuoronsa johdosta äsken. En ymmärrä, miksi Vihreän liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Soininvaara kansantaloustieteilijänä suhtautuu niin nuivasti siihen, että on joku ryhmä — okei, oltakoon se sitten me sosialidemokraatit — joka kantaa kokonaisvastuuta siitä, että kansantalous pyörii, joka kantaa sellaista kokonaisvastuuta, joka antaa mahdollisuuden myöskin kuntataloudelle sitten, kun sen aika tulee.

Tässä mielessä tämän ratkaisun, jota me nyt täällä käsittelemme, minusta tulisi rauhoittaa ja se rauhoittaa suomalaisen yhteiskunnan 2,5 vuodeksi juuri sellaisten haasteiden kynnyksellä, jotka tulevat olemaan mahdollisesti niin suuria, että me emme osaa niitä vielä kuvitellakaan. Nyt tarkoitan kansainvälisen talouden haasteita.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on siitä, millä tavalla sitä vastuuta kannetaan ja onko tämä malli todella yhteiskunnallisen vastuun kantamista. Tarkoitan tällä veronkevennysmallia.

Tulopolitiikkaa kannatan henkeen ja vereen, mutta asettaisin kysymyksen, oliko todella tulosopimuksen aikaansaamisen hinnaksi laitettava varallisuusveron poistaminen 40 000:lta kaikista rikkaimmalta suomalaiselta. Siellä unohtui kuulemma alkumetreillä muun muassa eduskunnan ponnella esittämä ja viime kaudella voimakkaasti esillä ollut työsuhdematkalippu joukkoliikenteeseen, oli pudonnut jo alkumetreillä. Olisi ollut muitakin elementtejä, joilla olisi voitu tulosopimusta edistää, mutta nyt sitä päätettiin edistää tällaisella lahjalla kaikista suurituloisimmille.

Tätä, että verotusta voimakkaasti keventämällä päästään kestäviin ratkaisuihin yhteiskunnan kannalta, kyllä monet ekonomistit epäilevät, ja varotuksia tulee sen suuntaan, että tämä on riskipeliä. Se on riskipeliä sen kautta, että veronkevennyksillä julkista taloutta köyhdytetään, siltä viedään voimavaroja luottaen siihen, että kevennysten seurauksena työllisyys ja talouskasvu paranevat niin paljon, että nämä veronkevennykset tulevat korkojen kautta takaisin. Mutta olen aivan samaa mieltä kuin ed. Soininvaara, että näin tämä logiikka ei toimi.

Kun nyt tällä vaalikaudella inflaatiotarkistuksien jälkeen on tarkoitus keventää tuloverotusta 2 775 miljoonaa euroa, niin en usko, että se tuo sitä niin selkeää positiivista sysäystä talouskasvuun ja työllisyyteen kuin siltä odotetaan. 45 000:ta työpaikkaa näillä kevennyksillä pidän aika epätodennäköisenä, vaikka niin toivon käyvänkin. Nyt parina viime vuotena Sailaksen mukaan palkansaajien tulokehitys on ollut poikkeuksellisen hyvä, peräti 9 prosenttia, kun lasketaan palkat ja veronkevennykset. On tullut todella ostovoimaa palkansaajille, mutta työpaikkoja on syntynyt tämän puolentoista vuoden aikana viimeisten tietojen mukaan 6 000 siitä 100 000:n tavoitteesta. Pistää kysymään, toimiiko tämä mekanismi sitten tästä eteenpäin, kun tällä tavalla jatketaan. Totta kai jokainen myöntää, että jonkinlaista vaikutusta kotimarkkinakysynnän kautta työllisyyteen on sillä, että ostovoimaa tuetaan myös veronkevennyksin.

Sitten tästä kehyksen kestävyydestä. Nämä, jotka varoittelevat riskeistä, lähtevät siitä, että veronkevennykset eivät tule takaisin työllisyyden ja talouskasvun kautta, ja kun sitten ei pystytä enää velvoitteista vastaamaan, joudutaan mahdollisesti leikkauslistoja etsimään, ja se on kyllä sitten huono asia.

Kuntataloudesta tänään kävi ilmi, kun Sailas oli valtiovarainvaliokunnassa, että nyt VM:ssäkin selkeästi tunnustetaan, että kunnissa menot kasvavat enemmän kuin se kunniakas tavoite, että ne saisivat kasvaa vain 4 prosenttia. Ne kasvavat enemmän, ja kuntatalous on tämän mukaan kriisiytymässä lisää.

Tässä kokonaispaketissa jonkin verran toivottiin, että olisi tullut kunnon paketti myöskin infraan ja sitä kautta työllistämiseen, mutta kyllähän se paketti hyvin pieneksi jäi siitä huolimatta, että pari hanketta sinne tuli. Jos verrataan vaikkapa Ruotsin panostuksiin tällä alueella, niin ollaan kovasti jäljessä, ja näillä panostuksilla hallitusohjelman tavoite siitä, että väylät pidetään vähintään nykytasoisessa kunnossa, puhumattakaan, että niitä kehitetään, ei toteudu.

Jos ajatellaan tästä eteenpäin kehyksen kestävyyttä ja sitä, missä vaiheessa tulee alijäämärajoite vastaan, jos on tullakseen, niin pelkästään nämä ratkaisut valtiovarainministeriön ja hallituksen mielestä eivät vie taloutta alijäämärajoitteen pintaan vielä, mutta tästä puuttuu, se mitä tapahtuu vuodelle 2006 luvatulle matalapalkka-alojen työnantajamaksujen kevennyspaketille, mikä sen vaikutus on verotuloihin, ja varsinkin jos nyt, niin kuin toivon, varsinkin sosialidemokraattisessa ryhmässä syntyy sellainen ryhtiliike, joka suorastaan pakottaa hallituksen vastapainoksi näille veroratkaisuille tuomaan eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pikaisesti esimerkiksi tulonsiirtojen korottamisen työttömien, pienituloisten eläkeläisten osalta, opiskelijoiden osalta jne. ja asumisen omavastuun poistamisen toimeentulotuessa. Nämä maksavat myös aika paljon. Vaikka kovasti kannustan tällaiseen toimintaan ja pyrkimykseen erityisesti tovereita sosialidemokraatteja, olen aika pessimistinen tämän suhteen. Ei sieltä taida paljon olla tulossa. Taisi olla kova vääntö tässä 7 euron korotuksessa eläkeläisillekin.

Tuosta myöskin olen samaa mieltä, että nyt 2005 ansiotulovähennys tehdään samalla tavalla kunnallisverotuksesta ja se kompensoidaan kyllä tietysti kokonaisuutena kuntatalouteen, mutta sen kohdentuminen on ongelma esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kuntien osalta. Siitä olen iloinen, kun sitä erikseen kysyin, että kun sitten 2006 ja siitä eteenpäin vähennysjärjestelmä kohdistuu valtion tuloveroon, on löydettävissä mekanismi, jossa se sitten, näin uskon ja näin on vakuutettu, aivan henkilötasolla todella toimii samalla tavalla ja siitä pääsevät hyötymään myös ne pienituloiset, esimerkiksi opiskelijat ja muut pätkätyöläiset, joiden tulot eivät ylitä edes vuositasolla valtion verotuksessa käyttöön otettavaa tulon alarajaa. Toivottavasti näin tapahtuu.

Sitten vielä ihan lopuksi, arvoisa puhemies: kehysmenettely, johon hallitus aloittaessaan sitoutui ja johon sisältyy sekä alijäämärajoite että menosääntö, on kyllä vähän ongelmallinen, kun siinä yhteydessä kyllä kerrotaan myöskin tulonäkymät tuleville vuosille, mutta niissä voidaan liikkua hyvinkin paljon elikkä voidaan tehdä huomattavasti enemmän veronkevennyksiä kuin on suunniteltu, mutta tämä menosääntö on hyvin tiukka, ja vaikka tapahtuisi taloudellisessa tilanteessa liikkumavaran kasvuakin, menosääntö hyvin tehokkaasti estää esimerkiksi eduskunnan pyrkimykset tuoda parannuksia moniin asioihin, jotka erityisesti yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden kannalta olisivat tarpeen.

Anni  Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen veronalennukset on mitoitettu liian suuriksi. Hallituksen veronalennukset ovat sellaista kokoluokkaa, että ne luovat riskin julkisen talouden kestävyydelle. Näitä veronalennuspäätöksiä on tehty tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä, mutta käsittääkseni hallitus on ollut siellä aktiivinen neuvottelukumppani, ja tämän tulopoliittisen ratkaisun syntyminen ei voi tarkoittaa sitä, etteikö hallituksen veropoliittista linjaa voisi kritisoida. Vihreät ovat tehneet ensi vuodelle esityksen, jossa veroja kyllä alennetaan, mutta pienemmässä mittaluokassa kuin hallituksen esityksessä.

Tulopoliittisessa ratkaisussa syntynyt palkankorotusmalli on epäsolidaarisempi kuin se aikaisemmin on ollut, ja tässä tapauksessa hallituksen olisi ollut mahdollista, jos se olisi halunnut, kompensoida tätä palkkaratkaisun epäsolidaarisuutta tekemällä aidosti solidaarisempi veroratkaisu. Nyt tästä veronalennusvarasta, jonka hallitus on katsonut olevan olemassa, valtaosa kohdistuu suurituloisille, hyvätuloisille ihmisille. Vihreiden esitys, joka koskee ensi vuoden verotaulukkoja, on tässä suhteessa huomattavasti oikeudenmukaisempi: veroasteikkoihin tehdään kaikille tuloluokille saman suuruinen veronalennus.

Tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä mielestäni näkyy myös melko selvästi hallitusohjelmassa olevan talouspoliittisen linjan huonous, kun veronalennuksille ei varsinaisesti asetettu minkäänlaista kattoa, mutta menosääntö sen sijaan on hyvinkin täsmällinen ja jäykkä. Tämän mallin huonous tuli ilmi näissä keskusteluissa, koska tämä ei mahdollista sitä, että menoja ja tuloja itse asiassa voitaisi tarkastella tasa-arvoisesti ja tarkoituksenmukaisuusnäkökohdista. Kun menot on lyöty kiinni, niin siellä ei ole liikkumavaraa, mutta verojen suhteen liikkumavara näyttää olevan hyvinkin ääretön.

Tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä keskusteltiin monista laatukysymyksistä, joista toivottavasti niissä toimenpiteissä, jotka tehtiin harmaan talouden varalta, päästäisiin jonkinlaisiin tuloksiin. Eilen tässä salissa käydyssä keskustelussa tästä aihepiiristä keskusteltiin. Elinkeinoelämän keskusliitto on suhtautunut hyvin kriittisesti tiettyihin toimenpiteisiin, mitä tulee esimerkiksi tilaajavastuuseen ja myös ammattiyhdistysliikkeen valvontaoikeuksiin. Eduskunta sen sijaan eilen hyväksymässään mietinnössä katsoi näistä asioista, että tulisi ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot, myös ammattiyhdistysliikkeen valvontavastuu ja tämä tilaajavastuu, niin että toivottavasti näistä myös sitten otetaan oppia tässä työryhmässä, joka harmaan talouden vastaisia toimia pohtii.

Liian vähälle huomiolle laatukysymyksistä on jäänyt myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen. Sosialidemokraattinen ministeri Mönkäre sen sijaan on tällä viikolla ottanut kantaa, jossa hyvin hyvällä tavalla hän sanoi, että tavoitteena tulee olla sen, että vanhemmuuden kustannukset jaetaan työnantajien kesken täysimääräisesti. Toivoisi, että tässä asiassa voitaisiin edetä.

Eräs yksityiskohta on myös työsuhdematkalippu, joka tässä tapauksessa haluttiin kytkeä hallituksen toimesta myös keskusteluihin tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta. Ministeri Luhtanen on tämän työsuhdematkalipun itse asiassa tänä syksynä jo luvannut toteuttaa. Jostain syystä asia ei edennyt tupossa. Tämä on sellainen asia, josta en ymmärrä, minkä takia se ylipäätänsä tähän pitäisi kytkeä tai miksi sitä ei voisi täällä toteuttaa. Vihreillä on tästä esitys kyllä sisällä, joten jos eduskunta haluaa tämän päättää, niin se on mahdollista.

Tänään valtiovarainvaliokunnassa käytiin keskustelua näistä hallituksen tekemistä veroratkaisuista. Asiantuntijat esittivät hyvin mielenkiintoisella tavalla, että itse asiassa varallisuusveron poisto on se, joka tuo niitä dynaamisia vaikutuksia, luo yrittäjyyttä ja luo työllisyyttä. On mielestäni melko omituista, että jos varallisuusveron poistaminen on näin mahdottoman loistava keino, jolla saadaan aikaan työllisyyttä ja hyvinvointia, niin minkä takia sen rinnalle piti tehdä 1,7 miljardin euron tuloveronalennukset.

Valtiosihteeri Raimo Sailas vastasi kysymykseen, jonka muistini mukaan eräs sosialidemokraattinen edustaja esitti, miten pieni- ja keskituloisten asemaa parantaa varallisuusveron poistaminen, että on olemassa jonkin verran sellaisia ihmisiä, joilla on erittäin suuri omaisuus, mutta hyvin pienet tulot, ja heille tämä vaikuttaa positiivisesti. Tämä otettakoon sitten lohdutuksena siihen asti, kunnes toivottavasti vihreiden rinnakkaisesitykset tulevat asiallisesti käsiteltyä ja hyväksyttyä eduskunnassa loppusyksyn aikana.

Mikko  Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Taloutemme vakauden, kasvun ja ennustettavuuden kannalta on hyvä, että tupo saatiin aikaan ja konsensus löytyi. Parhaimmin roolinsa näytteli valtio eli maan hallitus ottamalla itselleen oikean roolin. Työmarkkinapolitiikka kuuluu tietysti työmarkkinajärjestöille ja tämä pidempi kahden vuoden ja seitsemän kuukauden tuloratkaisu luo vakautta ja ennustettavuutta, mutta oikeastaan täytyy antaa kiitos hallitukselle siitä, että se reagoi oikealla tavalla alentamalla veroja. Se luo yrittäjyyttä ja toivon mukaan myös työllisyyttä. Siten voimme säilyttää edes rungon tästä hyvinvointiyhteiskunnan puustamme.

Pari yksityiskohtaa: Tästä varallisuusverosta on tietysti kiistelty kovasti, ja tämä on aiheuttanut keskustelua todellakin, koska varallisuusverolla on ollut tällainen symboliarvo. Tosiasiassa sen tuotto ei ole niin suuri kuin sen symboliarvo on olemassa. On todella olemassa ihmisiä, joilla on hieman sitä elämän aikana säästettyä varallisuutta, mutta ei välttämättä suuria tuloja. On tällainenkin ryhmä, joka hyötyy tästä. Se on tosiasia, että suuromistajat eivät muutenkaan ole maksaneet varallisuusveroa, vaan he ovat jättäneet osan rahasta yrityksiinsä. Rahamiehet ovat voineet kiertää veroa moneen kertaan. Yritysveropaketissahan päätettiin, että pääomatulon osingon saa vähentää varallisuusverosta, ja se käytännössä hävittää varallisuusveron kokonaan. Kun varallisuusveroa ei makseta, vähennyskin käy tarpeettomaksi. Tässä mielessä verotus muuttuu suoraviivaisemmaksi, ja tämä osingon vähennysoikeus varallisuusverosta on siis vain vuoden voimassa.

Toiseksi, hallituksen veronalennuspäätökset koskettavat nyt pääasiassa vain palkansaajia. Eläkeläisistä veronalennukset hyödyttävät vain niitä, jotka maksavat valtionveroa. Ensi vuonnahan valtionveroa aletaan periä, kun vuositulot ovat 12 000 euroa tai enemmän. Tällaisia eläkeläisiä on kuitenkin noin 400 000 kaikista eläkeläisistä. Mutta sitten on tietysti iso joukko pieneläkeläisiä, jotka eivät valtionveroa maksa, vaan ainoastaan kunnallisveroa, ja tämä saattaa vielä nousta veroäyrin noustessa. Nämä pieneläkkeensaajat eivät veronalennuksesta hyödy. Se on tosiasia, joka meidän on myönnettävä. Näitä pienituloisia on tietysti myös autettava myöhemmin toimenpiteillä.

Arvoisa puhemies! Täällä on oltu todella erimielisiä siitä, mikä on oikea linja näissä veroratkaisuissa. Taannoin ministeri Christoffer Taxell sanoi lehtihaastattelussa, että ei kaiken kattava yksimielisyys kuitenkaan voi olla itsetarkoitus. Yhteisymmärrystä tärkeämpää on, että tehdään ratkaisuja, joilla Suomi pärjää vielä kymmenen—kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Siinä mielessä melkein kolmen vuoden tupo on vain pieni askel. Vaikka tupot ovatkin vuosien saatossa uudistuneet, kysyn kuitenkin, milloin saadaan aikaan myös todellisia työllistämissopimuksia eri osapuolten välillä, jolloin työttömyys saataisiin tippumaan esimerkiksi alle 5 prosentin.

Vaikka tupo tähtää työllisyyteen, tupo on ensisijaisesti tupo eikä mikään työllisyyssopimus. Työttömät, erityisesti nuoret ja pitkäaikaistyöttömät, ovat myös meidän veronkevennyksiä saavien armoilla: kulutammeko me oikein, ostammeko oikeita palveluja ja oikeita tuotteita, siis sellaisia, jotka huolehtivat myös työllistämisestä. Tämä ajatus voi tuntua huvittavalta, mutta siitä tässä on kyse. Tämä dribble down -politiikka, jossa oletetaan kaiken hyvän valuvan alas varakkailta köyhille, on ensisijassa hyvää talouspolitiikkaa, mutta kuinka hyvin se palvelee työllisyyttä, se tulee nähtäväksi, ja vaikka SAK saikin läpi muutosturvaehdotuksensa, ei sekään juuri kyllä kannusta työpaikkojen lisäämiseen.

On positiivista, että keskivertoperheen nettotulot nousevat kolmivuotisen tupokauden aikana yhteensä vajaalla 200 eurolla kuukaudessa. Kahden tulonsaajan, joista toinen 2 500 ja toinen 2 000 euroa kuukaudessa, käteen jää tupokauden (Välihuuto) — no, sekin on totta joissakin kunnissa — palkankorotusten ja veronalennusten jälkeen vanhassa rahassa laskien noin 1 153 markkaa enemmän rahaa kuin ennen. Mutta ratkaiseeko tämä työllisyysongelman, se on taas toinen juttu.

Tehtävät veronkevennykset ovat varmaan tarpeellisia, mutta nyt alkaa seinä tulla vastaan. Pessimistisimmät väittävät, ettei pohjaa verokilpailussa ole olemassakaan. Verokilpailu sinällään on kilpailua kohti pohjaa. Jossain vaiheessa tulee se kipupiste, jolloin veroja ei voida enää alentaa enempää. Hallitus on nyt tässä hoitanut oman osuutensa, on tehty yritysverouudistus ja lasketaan tuloverotusta ja poistetaan varallisuusvero. Hallitus kantaa vastuun päätöksistään. Mutta miten on muiden osapuolien vastuu? Mikä on elinkeinoelämälle tarpeeksi? Kun varallisuusvero on poistettu, voimmeko luottaa siihen, että nämä varakkaat perheet sitten todella satsaavat Suomeen ja pysyvät täällä? Alkaako syntyä uusia työpaikkoja? Joko nyt loppuvat irtisanomiset ja maastamuutto ja työpaikkojen vienti muualle? Esimerkiksi Pirkanmaalla kvartaalitalous lopettaa kannattavia yrityksiä, sahoja ja vaneritehtaita. Kantavatko yritykset nyt yhteiskuntavastuuta, kun vakaat työolot kolmeksi vuodeksi on luotu? Toivon mukaan. Vanhan laulun sanoin "che sera sera, what ever will be will be".

Klaus  Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulopoliittinen ratkaisu oli hyvä niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on todettu. Pitkäkestoisena se tukee ja varmistaa työllisyyskehitystä, ja veroratkaisut kaiken kaikkiaan kannustavat työntekoon ja parantavat pääomavaltaisen yrittämisen edellytyksiä samalla yksinkertaistaen verotusta. Hyvää on myöskin määrärahojen lisäys liikenneinfraan ja perustienpidon määrärahoihin. Näillä lisäyksillä voidaan korjata liikenneinfran jälkeenjääneisyyttä osassa maata.

Edelleen haluan muistuttaa myös Pirkanmaan kannalta välttämättömän Tampereen Kehätien kakkosvaiheen rahoituksesta, joka on saatava viimeistään vuoden 2006 talousarviossa. Samoin liikenneturvallisuusjärjestelyt ovat välttämättömiä, ja toivon, että rahaa myös näihin hankkeisiin riittää.

Tupon yhteydessä ei korjattu maatalouden tulopoliittista jälkeenjääneisyyttä, mutta täytyy nyt luottaa, että asia hoidetaan mahdollisimman pian ja viimeistään ensi vuoden alkupuolella kehyskeskustelujen yhteydessä, niin kuin pääministeri meille on luvannut.

Maatalouden suhteen täytyy muutenkin todeta, että ensi vuoden talousarvio on siltä osin niukka, että siellä ollaan neuvonnankin määrärahoja jälleen leikkaamassa. Pitäisi nähdä maatalouden haasteet, voimakas rakennekehitys. Meillä on vuonna 2007 tulossa myös tilaneuvontajärjestelmä, jolloin viljelijöille joudutaan tarjoamaan neuvontapalveluja EU:n tärkeiksi katsomilla alueilla. Näitä alueita ovat ympäristöasiat, materiaalien käyttö, kuten lannoitteiden, torjunta-aineiden ja kaikkien tällaisten, jotka voivat vaikuttaa elintarvikkeitten turvallisuuteen, kansanterveyteen. Näihin asioihin ja tähän muuttuvaan lainsäädäntöön pitää pystyä tiloilla vastaamaan. Samoin eläinten ja kasvien terveysasiat ja eläinten hyvinvointi aiheuttavat jatkuvasti lisää velvoitteita maataloudelle, ja näihin kysymyksiin myös neuvonta joutuu tulevaisuudessa antamaan vastuksia niin kuin EU edellyttää. Siinäkin mielessä tuntuu huonolta, että ensi vuoden neuvonnan määrärahoja ollaan leikkaamassa, kun paineet sillä suunnalla kasvavat, ja neuvonnan rahathan ovat sitä vihreätä tukea, johonka maat voivat panostuksia osoittaa.

Hallituksen tärkein tavoite on tietysti työllisyyden parantaminen, ja tässä tavoitteessa ollaan ilmeisesti tuloksia saavuttamassa, ainakin tähän suuntaan ennusteet ovat jo nyt osoittamassa. Mutta täytyy tässä yhteydessä huomauttaa, että kun palkansaajien ja muiden väestöryhmien verotusta ollaan keventämässä, niin tässä yhteydessä eläkeläiset ovat nyt jäämässä jälkeen. Kun kunnat korottavat veroprosenttejaan eikä eläkeläisillä ole ansion- eikä tulonhankkimisvähennyksiä käytettävissä, niin jatkuvasti nimenomaan pientä eläkettä saavan väestön verotus kovenee. Toivon, että tähän kysymykseen hallitus tulee osoittamaan keinoja ja toimenpiteitä, millä nimenomaan näitten eläkeläisten asioita voidaan korjata. Eräs sellainen keino olisi ollut elintarvikkeitten arvonlisäveron keventäminen, siitä on paljon tässäkin salissa puhuttu. Toivon, että tähän suuntaan valmisteluja viedään. Tilastoissa suomalaiset elintarvikkeet ovat näyttäneet kalliilta, mutta siinä yhteydessä ja niissä vertailuissa ei ole huomioitu meidän EU-maiden toiseksi korkeinta elintarvikkeitten arvonlisäverotustamme.

Tämä verotuksen keventäminen jos mikään, helpottaisi nimenomaan pienituloisen väestön asemaa. Se lisäisi työllisyyttä ja investointeja. Olen aivan varma, että tässä kilpailutilanteessa veronalennus siirtyisi elintarvikkeitten hintoihin ja siltä osin kuin se ei siirry, se lisää työpaikkoja ja palveluita kaupan alalla.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ledamöter! Är det så att vi kanske har en verklig "kolmen kopla" sittande här i salen för att avgöra saker i riket eller är det en andra kolmen kopla som vi har någon annanstans.

Trots de här anmärkningarna skulle jag ändå vilja notera det, som en av de här herrarna som sitten där i koplan sade, nämligen att det är viktigt att vi fick en inkomstpolitisk helhetsuppgörelse och att statens bidrag var avgörande för att man skulle få en måttfull, lång uppgörelse. Jag tror ingen här i salen idag har nämnt att det viktiga är att vi har fått en historiskt lång uppgörelse.

Täällä ei ole mainittu tänään sitä, että me olemme saaneet todella maltillisen, pitkän, ennätyspitkän tulopoliittisen ratkaisun ja siinä veroasiat olivat hyvin ratkaisevia, että me saimme sen aikaan. Mielestäni Suomen kilpailukyvyn kannalta tämä on ollut erittäin tärkeää. Se, mikä minua vähän hämmästyttää, on se, että vaikuttaa siltä kuin varallisuusveron poistamisesityksellä on ilmeisesti vain äiti ja kummiäiti, mutta ei isää ja kummi-isää, koska kilpaa on haluttu välttää vastuu siitä. Olkoon näin. Tälläkin tavalla syntynyt päätös on hyvä suomalaisen yrittäjyyden kannalta, ja mielestäni, niin kuin moni on todennut, se ei pelkästään ole hyväksi rikkaille, vaan se on hyvä myös yrittäjyyden kannalta, ja ruotsalaisessa kansanpuolueessa me olemme kauan vaatineet tätä. Hyvä, että se syntyi nyt tässä yhteydessä ja korjataan niitä epäkohtia, joita jäi yritysverotuksen uudistamisen osalta.

När det gäller statsbeskattningen 2005 så finns det kanske inte så mycket att anmärka, vi gör en justering i skalorna och den hjälper att trygga realinkomsterna nästa år.

Det som har väckt uppmärksamhet här i debatten är ju att regeringen upprepade gånger har använt det kommunala förtjänstinkomstavdraget — jag upprepar och betonar: det kommunala förtjänstinkomstavdraget — för att utjämna skatteeffekter. Det här har lett till att den reella kommunalskatten har varit mycket lägre än den som kommunerna beslutat om. Den här skillnaden har kunnat vara upp till 4 penni per skatteöre — här använder vi en gammal beteckning — och den har varit mycket kännbar i kommunerna. Riksdagsledamot Soininvaara påstod att det var speciellt huvudstadsregionen som lider av detta, men det finns många pendlingskommuner där reseavdraget plus förtjänstinkomstavdraget har bidragit till de här stora skillnaderna, till exempel i Nyland också utanför huvudstadsregionen.

Jag vill hälsa med stor tillfredsställelse att statsmakten har gått in för att nu justera det här systemet, att vi går in för en så kallad exakt kompensation eller "täsmäkompensaatio" så, att staten är beredd att förverkliga det förslag som Finlands kommunförbund omfattat och föreslagit också i det här huset och som finansministeriet har visat beredskap för att genomföra. Det är bra att så sker och det är viktigt som en ingrediens i ett rättvist statsandelssystem som vi också skall genomföra, förhoppningsvis genom en reform från och med 2006. Synd var att vi inte kunde genomföra det här redan från 2005, eftersom frågorna blev så sent beaktade.

Det som några av oss var rädda för att kunde hända i den inkomstpolitiska uppgörelsen var ju det att det nu är vissa grupper som får skattelättnaderna. Här gick det som vanligt, vi har inte fått något skattebeslut som berör jordbrukarna, inte heller har vi fått något skattebeslut som berör pensionärerna. Det finns en risk att hela skattesänkningsutrymmet har använts. Det är möjligt att det inte sedan finns möjligheter längre att justera den orättvisa som uppstått när man systematiskt har använt justeringar och höjningar i det kommunala förtjänstinkomstavdraget för att sänka beskattningen, ett avdrag som icke-löntagare såsom jordbrukare, företagare och pensionärer inte har.

Tässä se, mistä varoitettiin, mistä oltiin huolissaan johtuen siitä, että verotusta on tasattu käyttäen nimenomaan kunnallista ansiotulovähennystä, joka ... (Hälinää) — Anteeksi, täällä on mielenkiintoinen tämmöinen Fazer-kupoliefekti, joka tekee sen, että kuulee erittäin hyvin, mitä toiset edustajat sanovat. (Ed. Kekkonen: Puhuvatko he viisaita?) — Toivottavasti he puhuivat viisaita, mutta tänne kuuluu erittäin hyvin, ja kun toisaalta on manuskripti toisella kielellä ja puhuu toista kieltä, niin haluaisi olla jonkin verran keskittynyt. Mutta aloitetaan uudestaan. (Ed. Zyskowicz: Siihen on tottunut Kluuvikadun Fazerilla!) — Kuulkaa, joo. — Haluaisin jatkaa siitä, että verotuksessa on nostettu kunnallista ansiotulovähennystä jatkuvasti. Nyt on taas sitä käytetty, ja se johtaa siihen, että ne, joilla ei ole oikeutta kunnalliseen ansiotulovähennykseen elikkä muita tuloja, he joutuvat verotukselliseen paitsioon tässä yhteydessä, kuten eläkeläiset, kuten maatalousyrittäjät, muut yrittäjät. Pelkään, että olemme käyttäneet kaiken verovähennystilan tähän, ja mielestäni silloin meillä on jäänyt käyttämättä se, mitä olisi pitänyt tehdä. Elikkä on hyvin väärin, että on eläkeläisiä jo tällä hetkellä, joilla on korkeampi vero kuin palkansaajilla. Osittain näissä ryhmissä on myöskin erittäin korkea marginaaliverotus, koska kunnallinen eläketulovähennys on niin epätasainen.

Här borde man ha kunnat göra en bedömning av effekterna och se över hur man kunde justera det kommunala pensionsinkomstavdraget och på det sättet få en rättvisa i beskattningen så, att vi inte forsättningsvis har en situation där vissa pensionärer har en strängare beskattning än löntagarna. Det här är en fråga som väldigt många av oss här har svårt att besvara, varför personer som har större utgifter för sin vardag har en högre kommunalbeskattning och en högre totalbeskattning än jämförbara löntagare.

Några föregående talare har också pratat om de behov som lantbruket, jordbruket har. Jag tror att här hade vi haft ett särskilt tillfälle, och det bör vi återkomma till, för de justeringar av till exempel bränsleaccisen som bör göras för att lite kompensera jordbrukarna för de dyra satsningar som de skall göra för att få ihop en allt mindre inkomst.

Värderade talman! Jag hoppas också i övrigt att vi under den fortsatta behandlingen kan ha en bättre konsekvensbedömning. Det är kanske det som är skönhetsfelet i en övrigt riktig uppgörelse att man inte hinner med en ordentlig konsekvensbedömning för olika löntagargrupper.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä todellakin debatin aikana keskusteltiin siitä, saako tulopoliittista kokonaisratkaisua ylipäätänsä arvostella. Kyllä me kristillisdemokraateissa olemme sitä mieltä, että tietenkin tämä pitkä sopimus luo vakautta työmarkkinoille ja se antaa ennustettavuutta yrityselämään ja siten hyvät edellytykset siihen, että voitaisiin tehdä myönteistä talouspolitiikkaa ja toisaalta myöskin mahdollisuuksia työllisyyskehitykselle pystyttäisiin luomaan.

Mutta olen samaa mieltä kuin ed. Soininvaara täällä, että kyllä kuitenkin sitä tupon sisältöä pitää saada arvostella tai ainakin keskustella siitä, onko nyt tehty sitten maltillinen tupo, johon tarvittiin sitten tämä hallituksen veroporkkana. Kyllä monet ekonomistit ovat arvelleet, että nuo prosentit merkitsevät sitä, että tuottavuuden kannalta ollaan aika lailla riskirajoilla. Todellakin muistaakseni sellainenkin ennuste oli, että noin kolmen vuoden kuluessa työntekijöitten palkat nousisivat sellaista 7:ää prosenttia, mikä on huomattavasti enemmän kuin Keski-Euroopassa noin keskimäärin, jolloinka todellakin ollaan sitten ehkä tuottavuuteen nähden liian suuressa prosentuaalisessa kasvussa.

Tuloverotuksen rakenteeseen vuodelle 2006 sovittu uusi valtionverotuksen ansiotulovähennys on kuntatalouden kannalta äärimmäisen merkittävä ja kaivattu parannus. Tähän mennessähän kaikki nämä veronalennukset ovat merkinneet sitä, että on jouduttu menemään kuntien kukkarolle ja on kiristetty sitten kuntataloutta. Tuntuu, että ei tavallaan ole pystytty näkemään julkisen talouden yhtenäisyyttä vaan on käyty sellaista pingpongpeliä kuntien ja valtion kesken. Se on mennyt tällaiseksi pallotteluksi puolelta toiselle.

Mutta sitten näihin hallituksen tekemiin tekoihin. Hallitus on mainostanut tätä tuloveronkevennystä pienituloisia suosivaksi, mutta niin kuin täällä on käynyt ilmi, ensi vuonna kuitenkin pienituloisimpien veroaste kiristyy sosiaaliturvamaksun korotuksen vuoksi ja suurituloisten kohdalla taas pysytään suurin piirtein ennallaan. Loppujen lopuksi edes suurituloisilla ei ensi vuonna ole tapahtumassa suurta muutosta suuntaan tahi toiseen. Vaikka hallitus on sanonut, että sitten kolmivuotiskaudella veroaste painottuu pienituloisiin tai pienituloisille, painottuminen on noin 0,4 prosenttiyksikköä, jos ajatellaan, mitä se sitten euromääräisesti tarkoittaa, niin kyllähän ne eurohelpotukset tulevat olemaan moninkertaisia suurituloisille, kun niitä verrataan sitten taas pienituloisten käteenjäävään summaan, joten kaikki nämä puheet siitä, että kysymyksessä olisi kevennysmalli, jossa suosittaisiin pienituloisia, kyllä täytyy nyt lukea enempi tällaisen hallituksen retoriikan piikkiin kuin sitten todellisuuden, mitä tulee tapahtumaan todellisuudessa.

Tämä tuloveronkevennyspaketti ei myöskään tue vaalikauden tärkeintä tavoitetta elikkä työllisyysasteen nostamista. Jotta työllisyyttä voitaisiin tukea erityisesti rakennetyöttömyyden rasittamilla matalapalkka-aloilla, tarvittaisiin työnantajamaksuihin jo ensi vuonna tuntuvaa alennusta, on kaavailtu tällaista puolen miljardin alennusta, tai sitten huomattavasti merkittävämpää satsausta aivan suoraan sitten todella pienituloisten tuloveronalennuksiin. Tämä olisi joko tai, jommallakummalla keinolla, mutta meidän pitäisi todella päästä vaikuttamaan tähän pienituloisten kannustavuuteen työelämään osallistumiseen ja purkaa sillä tavalla näitä tuloloukkuja.

Pienituloisten palkansaajien ostovoiman kasvu hidastuu. Se on todettu monissa uutisissa, ja ansiotyön ulkopuolella olevien väestönosien kohdalla kehitys kai noin pikemminkin, voi sanoa, on ollut negatiivista, samoin kuin yli 53-vuotiaitten verotus on kiristymässä. Siksi kotimaisen kulutuskysynnän lisääminen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla olisi ollut parempi ratkaisu kohdistaa ostovoiman lisäystä nimenomaan näitten heikommassa asemassa olevien väestönosien tueksi. Se, että näin monien väestöryhmien kohdalla ostovoima ja sen kasvu heikkenee, lyö korville hallituksen näkemystä siitä, että tuloveronalennuksilla kiihdytettäisiin ostovoimaa, parannettaisiin sitä kautta työllisyyttä. Hallitus on laskenut sen työllisyyden parantamisen juuri tähän ostovoiman parantumisen varaan. Nyt on todettu se, että ostovoiman kasvu todellakin pienentyy.

Sen tähden tässä vaiheessa hallituksen olisi kyllä tunnustettava tosiasiat, että ei näillä tuloveronalennuksilla, vaikka niitä on sitten aina tupon kylkiäisiksi kyhätty, ole pystytty sulattamaan 90-luvulta periytyvää suurtyöttömyyttä eikä työllisyysastekaan ole sitten todellakaan kääntynyt nousuun. Tuntuu, että tästä piittaamatta aina uudelleen tehdään tämä sama temppu. Meillä on ollut, sanotaan, sellainen kohtuullinen kasvukehitys, ja sillä on ehkä osittain jollakin tavalla tähän työllisyyskehitykseenkin annettu jotakin sykettä mutta todellakaan mitään parannusta sillä ei ole saatu aikaiseksi, ja kerta toisensa jälkeen me tällä samalla keinolla kokeilemme.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta lähetti tiedotteen, jossa se ihmetteli, miksi valtiovarainministeriö ei julkaise minkäänlaisia tilastoja tai ennusteita siitä, kuinka eläkeläisten ostovoima kehittyy. On kyllä hyvin helppo kuvitella, että hallitus ei yksinkertaisesti kehtaa sellaisia ostovoimamittareita esittää.

Kristillisdemokraatit tulevat vaihtoehtobudjetissaan esittämään sosiaalisesti oikeudenmukaisemman tavan tehdä näitä tulonsiirtoja. Ihan niin kuin täällä ed. Pentti edellä totesi, kyllä ruuan arvonlisäveron alentaminen, jos katsotaan sitä valtiontalouden kannalta, on suurin piirtein saman suuruinen kuin tämä puolen prosenttiyksikön tuloveronkevennys, hivenen lisää, ja silloin todellakin voitaisiin vaikuttaa näitten ihmisten asemaan, jotka ovat työelämän ulkopuolella ja ovat heikommassa asemassa. Siellä voitaisiin tukea juuri pienituloisia kotitalouksia, monilapsisia perheitä, eläkeläisiä, opiskelijoita.

Sitten ihan ajatuksena tähän loppuun vielä heitän sellaisen, että entäs jos tuota kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä voitaisiin tehdä siten, että suunnattaisiin lisävähennys lapsiperheille ja kohdistettaisiin sitten se sinne matalille ansiotasoille. Ainakin siinä vaiheessa sitten, kun päästään tähän vuoden 2006 uuteen malliin, onko se sitten työllisyysvähennyksen nimellä tämän Veronmaksajien ja Kuntaliiton suosima malli, silloin todellakin voitaisiin suoraan kohdistaa lapsiperheille tämä suurempi tuki. Tuoreet perhebarometrit samoin kuin yleensäkin tämä keskustelu, mitä täällä on käyty tulevasta väestökehityksestä, kertovat siitä, että lapsiperheet ovat jääneet ansiotulokehityksessään jälkeen muista väestönosista. Jotta me voisimme saada tänne lisää lapsia, kyllä meidän pitäisi lapsiperheiden taloudesta pitää kiinni. Siinä mielessä kyllä täytyy sanoa, että myöskin vihreitten ed. Anni Sinnemäen lakialoite, jonka hän täällä tänään on jättänyt, on ehdottomasti oikean suuntainen.

Niin, arvoisa puhemies, hallituksen talouspoliittiset eväät ovat tosiaankin köykäiset. Siinä valtion tulot vähenevät, lainaa joudutaan ottamaan 900 miljoonaa lähestulkoon ja työllisyyden parantuminen ei ole näköpiirissä, joten ollaan sellaisilla työllisyyseväillä liikenteessä, joilla tosiaankin valtiontalous vaarannetaan, mutta näyttää siltä, että mitään ei saada vastineeksi.

Antero  Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Olen vähän hämmentyneenä kuunnellut tätä verokritiikkiä, mitä tässä iltapäivän aikana on hallitukseen päin suunnattu. Näiden hallituksen toimenpiteiden verotuksen profiili on käytännössä ihan sama kuin se oli Lipposen hallitusten aikana. Tuolloin ei tällaista kritiikkiä tullut enempää vihreiden kuin vasemmistoliitonkaan puolelta.

Puhemies! Kansainvälinen ympäristö on perin epävakaa. Emme pysty luotettavasti näkemään edes lähitulevaisuuteen. Semmoista taustaa vasten tämä suomalainen sopimusyhteiskunta on kyllä nyt osoittanut voimansa. En ymmärrä sen vähättelyä, että suomalainen palkansaajakunta kykenee sopimaan oloistansa sillä tavalla niin kuin näinä päivinä on nähty. Se on suoritus ja on monella tavalla, vähän liioitellen sanottuna, jopa henkivakuutus kansainvälisen talouden tuulissa. Tässä mielessä minusta tällä ratkaisulla, mikä nyt on tehty, on hyvät edellytykset viedä Suomi pitemmällekin kasvu-uralle, ja kun sille kasvu-uralle mennään ja sille päästään, väistämättä se tulee näkymään myös työllisyyskehityksessä ennen pitkää.

Anni  Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvostettavaa sinänsä, että ed. Kekkonen ensimmäisenä sosialidemokraattisena kansanedustajana ministerin jälkeen uskaltautui puolustamaan tätä esitystä. Jos käytetty veroprofiili on epäsolidaarinen, niin jos se on ollut sitä aikaisemmin, ei kai se ole mikään peruste puolustaa sitä tällä hetkellä. Sen lisäksi tämän hallituksen aikainen veropolitiikka ja edellisen hallituksen aikainen veropolitiikka ovat mielestäni hyvin eri viivalla siinä mielessä, että edellisen hallituksen aikana suunnilleen purettiin niitä veronkorotuksia, mitä taloudellisen laman aikana oli tehty, päästiin suunnilleen samoille luvuille kuin missä oltiin ennen taloudellista lamaa. Sen lisäksi edellisen hallituksen aikana varmaan pystyttiin myös hyvin toteamaan se, minkä esimerkiksi ed. Essayah hyvin maltillisesti ja järkevästi esitti omassa analyysissään, että tämän profiiliset veroratkaisut eivät ole pystyneet puremaan meidän työttömyytemme kovaan ytimeen, joten on erittäin monia syitä, minkä takia juuri nyt tätä veroprofiilia kannattaa ja on syytä kritisoida.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan samalla tavoin on totta, että myöskin vasemmistoliitto oli niissä hallituksissa, joissa tuloveronkevennyksiä tehtiin. Silloin kyllä keskusteltiin tietenkin niiden suuntaamisesta ja tavoitteenamme oli kohdistaa ne toteutettua selkeämmin pienituloisiin, mutta joka tapauksessa se aika oli toinen. Ennen eduskuntavaaleja kaikki keskeiset puolueet lukuun ottamatta kokoomusta totesivat, että se tie on katsottu, keinot on katsottu, nyt on hulppeitten veronkevennysten tie kuljettu loppuun ja näin ei voi jatkua. Vielä nyt vaalien jälkeenkin, vaikka uusi hallitus sitoutui tähän veronkevennyslinjan jatkamiseen, aivan ministeritasolta muun muassa SDP:stä on varoiteltu, että kyllä nyt tämä veronkevennyslinja on loppuun käyty ja nyt pitää vaihtaa toisenlainen suunta. Kyllä tässä nyt on pikkuisen turha takertua niihin viime vaalikausien hommiin. Nyt on ennen vaaleja lupailtu muuta ja tehdään toista.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Talouspolitiikkaakin tehdään ajassa, ja on aivan totta, mitä tässä molemmat edeltävät puheenvuoronkäyttäjät sanoivat. Lipposen hallitusten ratkaisuja selittää hyvin paljon se, mitä oli tapahtunut ennen sitä. Se on ihan totta, mutta juuri tässä tilanteessa, missä me nyt olemme, näen arvona sinänsä, että me pystymme sitoutumaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi semmoisessa kansainvälisessä talouspoliittisessa tilanteessa, jossa me emme todellakaan pysty näkemään kovin pitkälle eteenpäin. Tätä voidaan pitää, myöskin verokeinoa, jonkinlaisena takuuna sille, että me pystymme jollakin lailla suuntaamaan, ikään kuin tukevasti maanpinnalla ollen, siihen maailmaan, josta me emme kovin tarkasti pysty ennakkoon näkemään.

Anni  Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen puheenvuoro oli sinänsä ihan kaunis, että tässä synkässä ja arvaamattomassa maailmassa on hyvä, jos on jotain vakaata, mutta ei se ollut mikään argumentti juuri tämän tyyppisen veronalennusprofiilin puolesta.