Kauko Tuupainen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti totean, että Suomen talouden ja menestyksen kasvu perustuu hyvään koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen, johon myös taloudellisesti vaikeina aikoina tulee panostaa. Leikkauksista huolimatta on tärkeää huolehtia koulutuksen laadusta ja riittävästä perustutkimuksen rahoituksesta.

Liikuntaan ei tullut ensi vuodeksi lisärahaa, mutta se on valiokunnan mielestä erittäin tärkeä painopiste, johon on syytä tulevina vuosina panostaa tarvittavat määrärahat.

Nuorisotakuu tulee toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti. Lisäksi valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota matalan kynnyksen toimintaan, jolla tuetaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia syrjäytyneitä nuoria.

Oppisopimuskoulutuksen merkitys on tärkeä, mistä syystä hallitus onkin osoittanut tarkoitukseen lisää resursseja. Valiokunta korostaa oppisopimuskoulutuksen kynnyksen madaltamista ja järjestelmän kehittämistä niin, että se on myös työnantajan kannalta nykyistä houkuttelevampi.

Arvoisa puhemies! Eräitä esityksemme yksityiskohtia:

Määrärahalisäyksiä on valiokunnan toimesta saatu noin 20 kohteeseen yhteensä 4 665 000 euroa. Keskeisiä lisäyskohteita ovat muun muassa: lastentarhanopettajien koulutukseen 1,6 miljoonaa ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen 1,3 miljoonaa euroa. Näihin on kiinnitetty valiokunnan toimesta huomiota jo aiempina vuosina ja nyt tehdyillä päätöksillä halutaan varmistaa rahoituksen riittävyys sille koulutukselle, joka eduskunnan aiemmin myöntämillä rahoilla on käynnistetty.

Lastentarhanopettajista on maassamme edelleen kova pula. Sivistysvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta ovat useissa eri yhteyksissä nostaneet esille lastentarhanopettajakoulutuksen riittämättömyyden. Eduskunta onkin kahtena perättäisenä vuotena lisännyt lastentarhanopetuksen määrärahaa.

Myös sosiaalityöntekijöiden vajeeseen on valiokunta kiinnittänyt huomiota ja todennut sen johtuvan osittain jo pitkään jatkuneesta koulutuksen riittämättömyydestä ja lisääntyvästä eläköitymisestä. STM on arvioinut, että vuosina 2012—2016 tarvitaan yli 1 600 uutta sosiaalityöntekijää.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on lisännyt niin sanottuihin lainauskorvauksiin 100 000 euroa. Lainauskorvausten taso on ollut pitkään jäljessä muista Pohjoismaista. Lisäksi järjestelmä kohtelee eri teoslajeja eri tavalla, sillä tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevat kirjastot eivät ole lainauskorvausjärjestelmän piirissä.

Valiokunnan esityksestä uskonnollisten yhteisöjen korjausrakentamiseen lisättiin 150 000 euroa. Lisäksi Suomi-koulut saivat 150 000 euroa, Etäkoulu Kulkuri 25 000 ja opintokeskukset 200 000 euroa. Valiokunta on halunnut tukea erityisesti pienten mutta tärkeiden ja tehokkaiden koulutusmuotojen toimintaa.

Opintokeskukset tarjoavat monipuolista aikuiskoulutusta koko Suomessa. Niillä on myös tärkeä tehtävä kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa. Valiokunta lisäsikin 200 000 euroa opintokeskusten toimintaan.

Valiokunta arvostaa myös neuvontajärjestöjen työtä, sillä ne järjestävät ennalta ehkäisevää koulutusta ja neuvontaa sekä parantavat hyvinvointia lisäämällä muun muassa jokapäiväisen elämän taitoja, yritteliäisyyttä, työllisyyttä sekä kansalaisaktiivisuutta. Valiokunta lisäsi tarkoitukseen 100 000 euroa, josta 20 000 euroa saavat Sofian kannatusyhdistys, Karjalan Liitto, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito sekä Maa- ja kotitalousnaiset ry. Lisäksi eräät naisjärjestöt tulevat saamaan yhteensä 20 000 euroa.

Valiokunta ei unohtanut myöskään teattereita eikä orkestereita, joille myönnettiin käyttökustannuksiin yhteensä 200 000 euroa. Saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoimintaan osoitettiin 150 000 euroa.

Hallitus esittää ensi vuoden talousarvioon liikunnalle 147,6 miljoonaa euroa, joka koostuu lähes kokonaan eli 99,9-prosenttisesti veikkausvoittovaroista.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston kaikki päätökset ovat syntyneet lähinnä hallituspuolueiden edustajien tahdon mukaisesti, mutta näin oppositiopuolueen edustajana ja jaoston puheenjohtajana haluan kuitenkin kiittää kaikkia jaoston jäseniä erinomaisena jatkuneesta yhteistyöstä ja toivottaa jäsenille rauhallista joulunaikaa ja hyviä päätöksiä myös ensi vuonna.

Opetusministeri  Krista  Kiuru

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden budjetti ja sen yhteydessä hyväksyttävä lainsäädäntö lupaa vaikeana taloudellisena aikana ja ehkä vähän synkkienkin pilvien läsnä ollessa myös myönteisiä asioita. Keskeistä on, että nuoret pyritään saamaan koulutuksen piiriin ja nuorisotakuu varmistetaan myös koulutustarjonnalla, joka on riittävää. Koulutukseen pääsyä tullaan tulevana vuonna tehostamaan ja välivuosia vähentämään ottamalla käyttöön uudistetut ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen, korkeakoulutuksen haku- ja valintapalvelut ja aikuiskoulutuksen hakupalvelut.

On hyvä todeta, että rahaakin palaa. Nimittäin koulutuksen ja tutkimuksen määrärahat pääluokassa 29 ovat noin 4,9 miljardia euroa. Kun me sitten katsomme, ottaen huomioon tuon Suomen Akatemiaa koskevan budjettiteknisen muutoksen, niin käytännössä tuo 21 miljoonaa enemmän käyttöön kuin edeltävänä vuonna kertoo kuitenkin siitä suunnasta, että joissakin asioissa meillä on aihetta iloonkin.

Lisäksi pääluokkaa 28 koskevat budjetoidut valtionavustukset ovat tietenkin käytössä erityisesti merkittävimmiltä osiltaan kunnan päivähoitoon, esiopetukseen ja perusopetukseen.

Joitakin huomioita budjetista yleisesti. Aloitetaan yleissivistävän koulutuksen osalta.

Ensinnäkin on hyvä todeta, että kouluhyvinvointia, koulujen ja oppilaitosten turvallisuutta ja työrauhaa vahvistetaan. Tässä ajassa hyvin harvoin pystytään tekemään isoja, suuria yhteiskunnallisia muutoksia, joita voi verrata vaikka maailmanparantamiseen. Olen itse sitä mieltä, että hieno asia on se, että eduskunta nyt hyväksyy oppilas- ja opiskelijahuoltolain ja sitä kautta ylipäänsäkin työrauhaa vahvistetaan merkittävällä tavalla. Kouluhyvinvointi, koulujen ja oppilaitosten turvallisuus ei ole leikin asia, ja minusta nämä viime vuosien tapahtumat osoittavat, että eduskunta on puuttunut niihin asioihin, joista yhteiskunnassa on puhuttu. Siksi on tärkeää, että on sekä uusia lakiehdotuksia mutta myöskin määrärahalisäyksiä pystytty tekemään. Näistä varmasti merkittävimmät liittyvät siihen, että koulun yhteisöllisyyttä parannetaan oppilaskuntien toimintaa vakiinnuttamalla myöskin perusasteella, avohoidossa olevien ja huostaanotettujen sekä sijoitettujen lasten yhdenvertaisuutta opiskella ja saada opiskella parannetaan. Lisäksi opiskelija- ja oppilashuoltoa parannetaan niin, että oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tulee voimaan ensi vuoden lukukauden alusta eli käytännössä elokuusta lähtien, jolloin kuntien peruspalveluiden valtionosuutta lisätään tuo 8,45 miljoonaa euroa, ja tätä kautta sitten jatkossa, sitä seuraavana vuonna, ollaan jo siinä täydessä lisäyksessä 13,1 miljoonaa euroa.

Tämän lisäksi suurin uudistus mielestäni liittyy juuri siihen, että perusopetuksen lisäksi myöskin lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijat tulevat kuraattori- ja psykologipalveluiden piiriin. Tämähän on joissakin kunnissa ja kuntayhtymissä ollut jo vallitseva käytäntö. Nyt myös sitten valtio tulee omalla osuudellaan vastaan. Niillä, joilla tätä ei ole ollut, se on jatkossa sitten lakisääteistä. Näin painopiste siirtyy myöskin yleisesti ottaen yhteisölliseen ja ennalta ehkäisevään opiskeluhuoltoon.

Oppilaitosten perustamishankkeisiin osoitetaan 46 miljoonaa euroa ja valtuus myönnetään 15 miljoonalla eurolla avustuksiin yleissivistä-vien oppilaitosten rakentamiseen ja peruskorjaukseen. Tämä tarkoittaa noin 3 000:ta oppilasta, jotka tämän uuden kouluympäristön edunsaajia ovat.

Myöskin sitten kolmannessa lisätalousarviossa tätä kuluvaa vuotta päätettiin puuttua koulujen ja päiväkotien sisäilma- ja kosteusvauriohankkeisiin ja parantaa 35 miljoonalla eurolla erillisen avustuksen nojalla tilannetta suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa, ja tämä on jo laitettu haettavaksi.

Arvoisa puhemies! Ammatillisen peruskoulutuksen osalta voidaan todeta, että koulutuksen tarjonta mitoitetaan niin, että jokaiselle peruskoulun päättävälle ikäluokalle voidaan tarjota mahdollisuus lukio- ja ammatillisiin opintoihin. Sitä kautta myöskin on tärkeää huomioida ne, jotka ovat koulutuksesta toiseen siirtyviä tai ammatillista tutkintoa vailla olevia, vaikka painotus onkin tässä päättävässä ikäluokassa. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorisotakuun toteuttamiseen osoitetulla määrärahalla me lisäämme ammatillista peruskoulutusta niillä alueilla, joilla sitä ikäluokkaan nähden on muita alueita vähemmän. Tässä varmasti kyseeseen tulee erityisesti pääkaupunkiseutu, jossa on ollut vuosia jatkunut kireä tilanne, ja muutamat aluekeskukset.

Aikuiskoulutuksen osalta myös on hyvä mainita pari sanaa. Eli nuorten aikuisten osaamisohjelmaa jatketaan, ja tätä kautta vuosittain 4 000 nuorta aikuista aloittaa opintonsa tuolla 52 miljoonan määrärahalla, joka on ensi vuoden budjetissa sisällä. Myös oppisopimuskoulutusta kehitetään paremmin nuorille sopivaksi, ja sitä kautta tavoitteena on lisätä koulutusta niin, että oppisopimuskoulutus olisi kilpailukykyinen vaihtoehto alle 25-vuotiaiden ryhmässä jo ensi vuonna. 1 700 paikkaa meillä on määrärahallisesti nyt tässä haussa. Nämä ovat osa näitä nuorisotakuun lisäpainotuksia.

Arvoisa puhemies! Ihan nopeasti vielä korkeakouluopetuksesta ja tieteen tilasta. Hyvä on todeta, että yliopistojen perusrahoitusta lisätään kustannustason muutosta vastaavasti, ja tämä on tietenkin iso tunnustus suomalaiselle yliopistomaailmalle. Yliopistorahoitusmallihan korostaa jo tässä, että raha käytetään laadukkaasti, vaikuttavasti, tuloksellisesti ja kansainvälisyyttä tukien. Ammattikorkeakoululainsäädäntö uudistuu. Kakkosvaihe tuodaan tänne ensi vuoden puolella, ja sitä kautta liikkeellä ollaan nyt myös sillä puolella. Suomen Akatemian tutkimushankkeiden myöntämisvaltuutta lisätään 10 miljoonalla eurolla ja varaudutaan myöskin tämän ison ICT 2015 -ohjelman toteuttamiseen. Myös ammattikorkeakoulut tätä lisätalousarviossa myönnettyä erillistä tukea saavat t&k-toimintaan. Ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus starttaa sitten siellä ensi vuoden puolella.

Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta esitellä budjettia omalta osaltani ja toivon, että meillä on rikasta keskustelua. Tietysti lopuksi on todettava myös se, että vaikeuksia meillä on myöskin finanssipoliittisesti sen takia, että opetus- ja kulttuuritoimen ensi vuoden valtionosuuksiin ei tehdä kustannustason muutoksista aiheutuvia korotuksia ja lukioiden ja ammatillisen koulutuksen yksikköhintoihin tehdään hallitusohjelmassa ja kehyspäätöksen mukaisesti säästöjen edellyttämät pienennykset. Ammattikorkeakoulujen verkkoa ja toimintaa nyt sitten lupien valossa on rationalisoitu ja toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmät uusitaan ensi vuonna. Eli kyllä nämä haasteitakin meille tuovat.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Kävimme jo tuolla toisella stadionilla edustaja Elomaan ja edustaja Wallinheimon kanssa näitä keskeisiä kysymyksiä läpi, mutta koska kaikki istuntosalissa olevat eivät kuulu meidän kuntapiiriimme, niin ehkä muutama huomio kuitenkin budjetista, ja epäilen, että edustajat ovat myös jättäneet ne vaikeimmat ja hankalimmat kysymykset tänne saliin, niin kuin kuuluukin, julkisen keskustelun piiriin.

Arvoisa puhemies! Opintotuen osalta ensi vuonna tulee suuria muutoksia. Opintoraha on ollut viimeinen sosiaalietuisuus, jota ei ole sidottu indeksiin. 1.8. ensi vuonna opintoraha sidotaan lopulta indeksiin. Sen jälkeen opintoraha ei jää jälkeen kustannuskehityksestä vuodesta toiseen.

Myös itsenäisesti asuvien 18—19-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja korotetaan vaiheittain. Ensin ensi vuonna tehdään 30 prosentin korotus ja 2016 toinen korotus. Tavoitteen pitäisi olla se, että jossain vaiheessa tulorajat eivät enää vaikuta itsenäisesti asuvien täysi-ikäisten opintorahaan.

Opintotuki muuttuu myös uusien opiskelijoiden osalta. Ensinnäkin opintotukeen uusien aloittavien opiskelijoiden osalta korkeakouluissa tulee 11 prosentin korotus, se nousee noin 330 euroon, ja vastapainona tälle opintotukeen oikeuttavien kuukausien määrää vähennetään viidellä. Kysymys on siis kustannusneutraalista ratkaisusta, jossa vastaavalla summalla kuin säästyy viidestä kuukaudesta korotetaan opintorahan tasoa. Myös tulee tiettyjä kiristyksiä. Tukiaika kaikkiin korkeakouluopintoihin tarkoitettuun opintotukeen vähenee 70 tukikuukaudesta 64:ään, ja otetaan käyttöön vähimmäisopiskelukriteeri, eli 20 opintoviikkoa lukuvuotta kohti pitää saavuttaa, jotta voi saada opintotukea.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kiinnittänyt huomiota taide- ja kulttuuripolitiikan säästöihin. Isoin kysymys tietysti on hallitusohjelmassa päätetty Valtion taidemuseon säätiöittäminen ensi vuoden alussa. Täällä hyväksytyn lain mukaisesti aloittaa Kansalaisgalleria toimintansa, ja sen toiminnan rahoitus on siirretty veikkausvoittovaroihin, mikä on merkinnyt veikkausvoittovaroissa taiteen ja kulttuurin edunsaajille säästöjä. Alun perin pelättiin, että säästöt ovat jopa 10—15 prosentin luokkaa. Onneksi pystytään veik-kausvoittorahastosta näitä pehmentämään niin, että keskimääräiseksi säästöprosentiksi tulee 3,3. Ollaan pyritty etsimään ne alueet, jotka ovat kaikkein haavoittuvaisimpia, ja ne on säästetty säästöjen ulkopuolelle ja toisaalta säästöjä on haettu enemmän sieltä, missä niihin on parhaat mahdollisuudet. Suurimmat euromääräiset säästöt on tehty ministeriön käyttövaroihin. Kokonaan säästöjen ulkopuolelle jää lasten kulttuuri, vapaa kenttä, taiteilijoiden apurahat. Valiokunta on lisännyt vielä vapaan kentän ammattilaisryhmille 200 000 euroa, että siellä on pientä kasvua.

Toinen asia on teattereiden, orkestereiden, museoiden valtionosuudet. Ensi vuonna niihin ei pystytä tekemään indeksikorotusta. Tänä vuonna pystyimme veikkausvoittovaroista tekemään indeksikorotuksen, mutta kun tiedetään, että nyt veikkausvoittovaroihin on tehty säästöjä, se ei ole enää mahdollista. Valiokunta on kuitenkin lisännyt teattereille ja orkestereille lisää henkilötyövuosia. Museot ovat myös vaikeassa tilanteessa.

Iso kysymys tietysti on se, että veikkausvoittovaroja tulee jatkossakin. Täytyy sanoa, että erittäin hyvä päätös taiteen ja kulttuurin, liikunnan, nuorison kannalta on se, että EU:n komissio lopetti vuodesta 2006 jatkuneen rikkomuskanteen Suomea vastaan ja pitää meidän legaalia monopolia unionin lainsäädännön mukaisena, ja komissaari Michel Barnier on lehtihaastattelussa pitänyt Suomea malliesimerkkinä hyvin toimivasta yksinoikeusjärjestelmästä. Tämä toivon mukaan avaa mahdollisuuksia siihen, että pystytään huolehtimaan veikkausvoittovarojen tuotoista jatkossa.

Jokavuotinen kysymys on lainauskorvaus. Valiokunta on lisännyt siihen 100 000 euroa. Se on yksi niistä asioista, jotka on tärkeä huolehtia. Jo tässä hallituksen esityksessä oli korotus siihen. Nyt yhteistyöllä kolmessa vuodessa on lainauskorvausta korotettu 36 prosenttia, kun sitä ennen se pysyi koko aikaisemman jakson samalla 3 miljoonan tasolla, mutta ei vieläkään olla lähelläkään yleistä pohjoismaista tasoa.

Liikuntatoimen osalta jatkamme sitä työtä, jossa pyrimme siirtämään rakenteista rahoitusta ruohonjuuritason toiminnalle. Ensi vuonna seuratukeen ohjataan jo 5 miljoonaa euroa, kun aloittaessani ministerinä se oli alle 2 miljoonaa euroa. Valiokunta on aivan oikein kiinnittänyt huomiota liikkumattomuudesta seuraaviin ter-veysongelmiin ja kustannuksiin, ja tässä tarvitaan eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysministeriö, liikenneministeriö ja toisaalta koulupuoli tarvitaan mukaan siihen, että yksin liikuntatoimi ei pysty ratkaisemaan. Niin kuin meidän edustajien, monien muidenkin päävihollinen liikkumattomuudessa on nimenomaan liika istuminen.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Nuorten yhteiskuntatakuu toimii tällä hetkellä. Etsivää nuorisotyötä tai nuorten työpajatoimintaa on 297 kunnassa. Vain 7 kuntaa on enää sellaisia, joissa ei ole kumpaakaan. Näistä 246 kunnassa on molempia toimenpiteitä.

Lopuksi viimeisenä asiana saamelaisten kielipesätoiminta: Minulle ja silloiselle opetusministerille Gustafssonille luovutettiin mietintö, jonka mukaan tarve olisi 700 000 euroa. Tähän ensi vuoden budjettiinhan olisi tullut leikkaus viime vuoden tasoon. Valiokunta on nostanut sen viime vuoden tasolle, mutta tarve olisi noin 700 000 tämän mietinnön mukaan, ja lisäksi olen veik- kausvoittovaroista (Puhemies koputtaa) tämän päälle myöntänyt 150 000 euroa saamelaisalueen ulkopuoliselle kielipesätoiminnalle. Helsinki on myös suurin saamelaiskaupunki, ja on tärkeää, että myös saamelaisalueen ulkopuolisilla saamelaisilla on mahdollisuus kielipesätoimintaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri sai tänään lukioraportin käsiinsä, aiotaan lukion opetussuunnitelma ja tuntijako uudistaa. Kuitenkin lukioiden yksikköhintaa ollaan ensi vuonna alentamassa 4,18 prosentilla, se tekee 36 miljoonaa euroa. Valiokunta oli erittäin huolestunut siitä, että valinnaisuus lukioissa saattaa kaventua, ryhmäkoot suurentua, saavutettavuus heikentyä, laatu kärsiä. Miten ministeri aikoo turvata lukion tulevaisuudessa omana koulutusmuotonaan? Miten jokainen voisi saavuttaa lukio-opinnot, ja ovatko nämä rahat nyt ristiriidassa lukion kehittämisen kanssa?

Näistä Pisa-tuloksista, jotka ovat huolestuttaneet meitä: Olen sitä mieltä, että armovitoset syrjäyttävät. Kysynkin ministeriltä: milloin aiotaan taas kehottaa ottamaan uudestaan ne neloset käyttöön, jolloin se opiskelun pohja vahvistuu, kun saadaan oikein kunnon kertaus aikaiseksi?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Merkittäviä uudistuksia on tehty tälläkin kaudella ajatellen tätä tilannetta tässä ajassa, työrauhalaki, oppilashuoltolaki, ja uusia on vielä tulossa. Tämä on erittäin hyvä asia. Siitä erityiskiitos ministerille, että olette jaksanut ylläpitää tätä ryhmäkokoasiaa hyvinkin tärkeänä, ja vaikka elämme vaikeita aikoja, ryhmäkokojen pienentämiseen on varattu runsaasti resursseja. Myös olette nyt luvannut tätä lailla säätämistä selvittää. Olisinkin halunnut kysyä, missä vaiheessa tuo selvitystyö on tällä hetkellä. Kun sivistysvaliokunta kantoi oppilashuoltolain osalta huolta koulukuraattorien ja -psykologien riittävyydestä, niin osaatteko tähän sanoa, millä tavalla tähän todella valmistaudutaan?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutus on Suomessa melko lähtökuopissa, tarkoittaen sitä, että yritykset eivät ole oikein tähän lähteneet mukaan. Syynä on se, että byrokraattisuus on niin suurta, ja todetaan myös niin, että se aiheuttaa vaikeuksia, koska menisi aikaa opettaa nuorta, suhteessa siihen, mitä hyötyä firma siitä saisi. Mutta kuitenkin oppisopimuskoulutus olisi nuorelle hyvä lähtökohta päästä elämän syrjästä kiinni, ja yrityksilläkin kuitenkin on orastavaa kiinnostusta tähän. Kuinka yrityksiä ja oppisopimuskoulutusta voidaan kehittää niin, että Suomessakin oppisopimuskoulutus olisi samalla tasolla kuin monessa muussa maassa Euroopassa?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Vahasalo otti täällä esille huolen lukioista. Minä pelkään pahoin, että pelkkä huoli ei nyt tässä kohtaa riitä. Seuraavina vuosinahan on jo tiedossa olevat lukion saavutettavuuden heikennykset. Sen lisäksi nyt rakennepäätöksessä tuleville vuosille on olemassa vielä 200 miljoonan euron säästöt. Siis nyt sen jälkeen, kun ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulun kenttään, myös yliopistokenttään on tullut paljon heikennyksiä nyt, kohteena ovat juurikin lukiot.

Nyt sitten tänään ajankohtaisesti vielä esiteltiin raporttia, jossa valinnaisuutta mahdollisesti oltaisiin lisäämässä aika merkittävällä tavalla. Miten te, ministeri, näette tämän yhtälön? Kuinka monta lukiota Suomessa tulevaisuudessa teidän mielestänne näitten toimenpiteitten jälkeen on? Minä pahoin pelkään, että merkittävästi vähemmän.

Tärkeänä pidän myös sitä, että lukion yleissivistävä tehtävä säilyisi ja se pystyttäisiin myöskin tulevaisuudessa lukio-opetuksella turvaamaan. En näe hyvänä, että ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta annettaisiin yhdessä pötkössä, vaan molempia voitaisiin tulevaisuudessakin antaa erillään.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin molemmille ministereille kiitos siitä hallituksen päätöksestä, että Helsinkiin sijoittuva keskustakirjasto valittiin 100-vuotisjuhlavuoden merkkihankkeeksi. Hanke on paljon yhtä kirjastoa isompi ja merkityksellisempi. Se on symboli sille muutokselle, sille murrokselle, mikä yhteiskunnassamme on digitaalisen ja sähköisen kehityksen ansiosta käynnissä. Voi väittää, että koko suhteemme tietoon on murroksessa. Me olemme muuttumassa passiivisista kuluttajista aktiivisiksi tuottajiksi, ja se, miten me tuomme tämän murroksen oppimisympäristöön, on tulevien vuosiemme iloinen haaste.

Minä olin iloinen, että opetusministeriön hallinnonalalla oli todettu ja kiinnitetty huomiota oppimisympäristön tieto- ja viestintätekniikan kehittämistarpeisiin. Minä olisin kysynyt ministeriltä, mitkä ovat tämän kuluvan kauden askelmerkit siihen, että me saamme tämän teknisen kehityksen osaksi meidän oppimistamme, osaksi lapsia hyödyttävää teknistä kehitystä riippumatta tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytymisen vähentäminen ja nuorisotakuu on ollut hallituksen yksi keskeinen tavoite, ja kiitos sen me olemme esimerkiksi Uudellemaalle ja Helsinkiin saaneet vihdoin lisää koulutuspaikkoja. Siitä huolimatta olemme kylläkin edelleen alle, reippaasti alle, maan keskitason, joten opiskelupaikkoja tarvitaan jatkossakin lisää.

Nuorisotakuu takkuaa, ja sen vuoksi hallitus on päättänyt, että nostetaan oppivelvollisuus-ikää. Hintalappu tälle toimenpiteelle tulisi joidenkin kaavailujen mukaan olemaan jopa 100 miljoonaa euroa. Olen siksi itse miettinyt, voisimmeko tarkastella tässä yhteydessä nuorisolakia, joka säädettiin 2010. Siinähän säädettiin siitä, että jokaisessa kunnassa pitäisi olla tällainen monialainen nuorisopalveluista vastaava verkosto, jonka tavoitteena on ehkäistä nimenomaan nuorten syrjäytymistä. Tämä verkosto ei kuitenkaan ole millään lailla pakollinen kunnille, eikä siitä seuraa mitään sanktioita kunnalle, jos se jätetään perustamatta.

Kysynkin teiltä molemmilta ministereiltä: oletteko pohtineet sitä, että oppivelvollisuusiän (Puhemies koputtaa) mekaanisen nostamisen sijasta voisimme tarkastella sitä, voisiko nuorisolakia jotenkin tiukentaa, että saataisiin kuntiin jonkinlaista jämäkkyyttä siihen, että ne todellakin toteuttaisivat nuorten palvelut säällisellä tavalla?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hyvin korostetaan sitä, että korkea sivistystaso, laadukas koulutus, opetus ja maksuton opetus ovat meidän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta, ja nyt kun näitä tutkimustietoja on tullut tästä oppimistason ja oppimistaitojen heikentymisestä, niin valiokunta myös on huolissaan, niin kuin me kaikki. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että on tärkeää, että näitä selvitetään, mistä kaikesta tässä on kysymys. Minä haluaisin oikeastaan, opetusministeri, teille esittää kysymyksen, koska te olette korostanut juuri tätä oppimisympäristöä ja tasavertaista koulutusta ja monia hyviä asioita: Miten näette tämän selvitystyön, mihin sen tulee kohdistua? Miten te näette, koska varmasti on kysymys opettajankoulutuksesta, oppimisympäristöstä mutta monesta muusta, mikä vaikuttaa koululaisen oppimiseen?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on monia hyviä asioita. Nostan yhden asian eli tämän kielipesätoiminnan. Perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan, ja nyt siihen on esitetty lisäystä, ja se varmasti ministeriäkin tyydyttää.

Varsinainen kysymykseni kuuluu näin: Vaalikauden alussa edeltäjänne, ministeri Gustafsson, lupasi veloituksettomat lukiokirjat, ja taisivat siinä lupauksessa mukana olla myös digitaaliset oppimateriaalit, kuten taskulaskimet ja iPadit. Ministeri Kiuru, tämä lupaus ei ainakaan vielä ole valitettavasti johtanut konkretiaan, koska talousarvioesityksestä ei löydy asiasta mainintaa. Onko tämä lupaus vielä voimassa tällä vaalikaudella?

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan heti ensiksi kiittää ministeriä siitä, että lisäämme lastentarhanopettajien ja sosiaalityöntekijöitten aloituspaikkoja yliopistossa. Lastentarhanopettajista ja pätevistä sosiaalityöntekijöistä on suuri pula. Lastentarhanopettajiin liittyvä esitys tukee tavoitetta varhaiskasvatuksen uudistamisesta, ja siinä mielessä se tulee oikeaan aikaan. Sosiaalityöntekijöiden lisäkoulutus tulee tarpeeseen, kun tiedämme yhteiskunnan haasteet lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä, vanhustenhuollossa ja niin edelleen sekä isossa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksessa, jonka onnistuminen edellyttää myös päteviä sosiaalityöntekijöitä.

Epäpäteviä sosiaalityöntekijöitä työssä on tällä hetkellä noin 20 prosenttia, ja he ovat myös usein määräaikaisessa työsuhteessa, mikä sitten estää myös työn kehittämisen. On arvioitu, et- tä tarvitsisimme noin 1 600 sosiaalityöntekijää vuoteen 2016 mennessä, ja tällä hetkellä sosiaalityöntekijöitä koulutetaan noin 200 vuodessa. Sivistys- ja tiedejaostolle ilmoitettiin ja kerrottiin, että on arvioitu, että tarvitsisimme noin 320 pysyvää aloituspaikkaa, jotta selviämme kaikista niistä haasteista, joita tänä päivänä ja tulevaisuudessa on. Mitä mieltä, ministeri, olette, onko mahdollista (Puhemies koputtaa) saada tästä pysyvä aloituspaikkamäärä?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Enpä muista koskaan tuolla valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa näiden kahden vuoden aikana kuulleeni sellaista kuulemiskierrosta, joka asiantuntijoilta on tullut nimenomaan opetus-, sivistys- ja osittain kulttuurisektorillekin. Kun hallituksella on erinomaisen kova ja hyvä tavoite siitä, että vuoteen 2020 mennessä suomalaiset ovat maailman osaavin kansa, niin jostain syystä tämä todellisuus käytännön, teorian ja tavoitteiden kanssa ei näytä toteutuvan. Koulutuksesta leikataan ihan oikeasti — ymmärrän taloudellisen tilanteen — mutta samalla tehdään myös selkeästi koulutuksen keskittämistä, ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi tulevat kärsimään siinä. Tälläkään hetkellä me emme pysty kouluttamaan kaikkia niitä nuoria, mitä siellä tarvitaan. Tämä johtaa kyllä myös koulutukselliseen epätasa-arvoon, ja tässä suhteessa tässä ei voi muuta kuin paheksua hallituksen linjaa. Ministeri on saanut postin edeltäjältään, mutta kaikesta huolimatta näin on pakko sanoa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppivelvollisuusiän nostaminen 17 vuoteen on sekä hyvä että huono asia. Hyvää on se, että niille nuorille, jotka eivät ensiyrittämällä pääse toisen asteen koulutukseen eli ammatilliseen koulutukseen tai lukioon, annetaan mahdollisuus lisätä tietojaan ja jopa taitojaan lisäopinnoilla. Huonoa on se, että kaikki eivät jaksa keskittyä aktiiviseen opiskeluun. Heitä varten tarvitaan lisää koulukuraattoreita ja -psykologeja sekä avustajia. Nämä aiheuttavat lisäkustannuksia, mutta ovat varmasti hintansa väärtit ja helpottavat opettajien työpainetta. Kysynkin arvon ministeriltä: onko hallitus huomioinut sen, että lisävuodesta aiheutuu myöskin lisäkustannuksia, mukaan lukien oppikirjat ja muut opetusmateriaalit?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ensi vuoden talousarviossa on rahaa ryhmäkokojen pienentämiseen edelleen — tätä työtä aloitettiin viime kaudella kokoomuksen opetusministeri Sarkomaan johdolla. On tärkeätä, että perusopetusta kehitetään nyt kaikin tavoin. Me tiedämme minkälaista palautetta olemme saaneet: muun muassa oppimisen motivaatio on heikentynyt, ja myöskin nämä heikentyneet Pisa-tulokset ovat huolenaiheemme. Nyt onkin haettava kaikkia keinoja, joilla lisätään luovuutta perusopetuksessa, rohkaistaan kasvattamaan tiedonnälkää ja avarakatseisuutta ja myöskin kehitetään opiskelijoidemme ja koululaistemme itsetuntoa, ja tässä tunnetusti ja todistetusti yrittäjyyskasvatuksella on suuri merkitys. Sitä olisi oltava meillä varhemmin koulussa, jo perusopetuksessa, ja sen täytyisi sisältyä opetussuunnitelmiin ja ylipäätänsä koulujen opetuksen kehittämistyöhön. Nyt kuitenkin esteenä ovat asenteet. (Puhemies koputtaa) Asenneongelmia on sekä virkamiehillä että varmasti muuallakin, myöskin opettajakunnassa.

Nyt kysyisinkin teiltä, arvoisa ministeri: miten me voisimme kehittää yrittäjyyskasvatusta suomalaisessa koululaitoksessa, jotta oppimistulokset aidosti myös tätä kautta paranisivat?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä vanhempien koulutustaso vaikuttaa lapsen koulutukseen enemmän kuin 20 vuotta sitten. Tämän hallituksen suuri tehtävä on löytää keinot siihen, miten koulutuksellista tasa-arvoa saadaan edistettyä ja miten saadaan lisää säätykiertoa tähän yhteiskuntaan niin, että jokainen omista lähtökohdistaan voi saada resurssit käyttöönsä. Nyt nämä koulutuksen tasa-arvorahat — jotka ovat, voi sanoa, suurempia kuin koskaan sekä ryhmäkokojen pienentämiseen että niiden alueiden kouluihin, joissa tarve on kaikkein suurin — ovat erittäin hyvä panostus näinäkin tiukkoina aikoina.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, haluaisin kommentoida edustaja Alanko-Kahiluodon esille ottamaa asiaa, sitä, että korvattaisiin oppivelvollisuuden nosto näillä moniammatillisilla ryhmillä. Niitähän on perustettu eri puolille kuntia, mutta niitähän on perustettu juuri sen vuoksi, että tavoitettaisiin ne nuoret, jotka menetetään siinä nivelvaiheessa. Ja nyt tällä oppivelvollisuusiän nostolla pyritään puuttumaan siihen nivelvaiheeseen, jotta jokaiselle saadaan (Puhemies koputtaa) toisen asteen ammatillinen tai lukiotutkinto.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutkimus Suomessa on suurten ongelmien edessä. Tänään esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön kautta tuli sellaista informaatiota, jonka mukaan yliopistomaailma työntää jatkuvasti enemmän tutkijoita ulkopuolisen tutkimusrahoituksen piiriin. Lisäksi oletetaan, että säätiöt rahoittavat enemmän tutkimustyötä. Pätkätyöläisyys ja jopa työttömyyskortistot ovat monen tutkijan kohtalona. On sanottu, että julkinen sektori myös tarvitsisi enemmän puolueetonta tutkimustietoa toimintansa pohjaksi ja kehittämiseen. On paljon esimerkkejä siitä, että yksityiset yritykset ovat olleet mukana rahoittamassa tutkimusta, esimerkiksi rakennusteollisuus, ja sitten on nopeasti siirrytty käyttämään uusia materiaaleja ja tekniikoita, jotka sitten ovat tuoneet mukanaan ennennäkemättömiä ongelmia (Puhemies koputtaa) rakennuksissa. Kysyisin ministeriltä, miten hän näkee tilanteen, kuinka suomalainen laadukas, puolueeton tutkimus turvataan myös tulevaisuudessa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia mielestäni, että salissa on näin suuri joukko kansanedustajia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita koulutuksen ja sivistyksen asemasta tässä Suomenmaassa.

Ymmärrän ministeri Kiurun tuskan, kun hän tuossa esitteli tätä pääluokkaansa, että siinä on vain vähän ilonaiheita. Siinä todellakaan ei ole paljon ilonaiheita. Koulutuksen osalta valtionosuusleikkaukset jo merkitsevät esimerkiksi perusopetuksen osalta erittäin suuria hankaluuksia.

Kun tässä aikaisemmin puhuttiin koulutuksen tasa-arvosta ja siitä, mitenkä sitten esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostolla isketään tähän syrjäytymisprosessiin, niin itse olen kyllä sitä mieltä, että kaikkein parhaimmalla tavalla siinä pystytään vaikuttamaan, kun meillä on erittäin laadukas, juuri tasa-arvoinen perusopetus kouluissamme. Nyt kun puhutaan ryhmäkokojen pienentämisestä, johonka on osoitettu viime vuosina rahaa, toisaalta tehdään tyhjäksi tämän vaikutus sillä, että valtionosuusleikkaukset (Puhemies koputtaa) nimenomaan koulutussektorilla ovat liian isoja.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutus sopii erityisen hyvin nuorille, jotka haluavat tehdä asioita eivätkä niinkään lukea. Tuen sivistysvaliokunnan näkemystä siitä, että oppisopimuskoulutusta tulee kehittää paremmin nuorille sopivaksi ja että kynnys oppisopimuksen tekemiseen tulee saada madaltumaan, jotta oppisopimusten määrä kasvaa. Hyvä, että oppisopimuskoulutusjärjestelmää kehitetään paremmin nuorille soveltuvaksi järjestelmäksi. Oppisopimuskoulutus on varsin itsenäistä ja vaativaa, siksi sitä on nimenomaan kehitettävä sekä opiskelijan että työnantajan näkökulmasta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan keskittyä tähän koulutusvientiin ja haluan tässä yhteydessä kiittää ministeri Kiurua siitä, että hän käynnisti asian tutkimisen, ja erityisesti edustaja Lipposta siitä, että hän teki tästä asiasta laadukkaan raportin. Minun kysymykseni kuuluu vain ja ainoastaan niin, että koska tulee se hetki, että me teemme koulutusviennistä bisneksen. Esimerkiksi Uusi-Seelanti tekee 1,5 miljardilla vuodessa koulutusviennistä liiketoimintaa. Se on meidän kokoinen maa, toki englanninkielinen, mutta englanniksihan mekin täällä opetamme. Koska me tajuamme sen, että Suomi ei ole niin vauras maa, että me voimme ilmaiseksi kouluttaa täällä ulkomaalaisia opiskelijoita? Kysyn siis vain ja ainoastaan sitä, että koska tämä uudistus tulee toteutumaan.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pisa-tulokset ovat hälyttäviä, ja nyt on aika ryhtyä toimeen, ja ministeri on tarttunut tähän asiaan. Ylipäätään meidän koululaitosta tulisi kehittää sen suuntaan, että nuoret kokisivat sitä oppimisen ja onnistumisen iloa vieläkin enemmän kuin tänä päivänä. Nämäkin kouluviihtyvyystulokset ovat olleet hiukan huolestuttavan suuntaisia. On hyvin tärkeätä, että me kehitämme oppimisympäristöjä, ja tähän budjetissa nyt sitten myös ryhdytään. On oltava ajanmukaiset välineet hahmottaa tämän päivän maailmaa. On myös erittäin tärkeätä nähdä tämä koulutuspolku kokonaisuutena, joka alkaa jo varhaiskasvatuksesta, ja nythän esiopetuskin tulee sitten pakolliseksi. Tämä on erittäin hyvä asia.

Samalla kuitenkin toivoisin, että kiinnitetään huomiota tähän opettajakoulutuksen kehittämiseen ja näihin resursseihin, koska kyllä koulutuksen laadun tae on juuri laadukas opettajakoulutus. Se myös laadukkuudellaan houkuttelee sitten näitä suomalaisia lahjakkaita nuoria hakeutumaan opettajiksi. Tämä on nyt hyvin merkityksellinen asia, kun nämä tulevaisuudennäkymät ovat kohtuullisen sameat Suomessa. Me panostamme edelleenkin osaamiseen ja koulutukseen ja rakennamme sillä parempaa tulevaisuutta maallemme.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onpa kysymyksessä peruskoulu tai muu koulu, niin tärkeintä koululaiselle on se, että hän saa opiskella turvallisessa ympäristössä. Liian monet ovat vielä koulukiusattuja, ja liian monet elävät homekouluissa. Myös tällaista sosiaalista epätasa-arvoisuutta näkyy paljon, siihen pitäisi puuttua, ja on tärkeätä, että olisi niitä koulupsykologeja ja -avustajia tarpeeksi.

Mitä yleensä tulee Pisa-tutkimukseen, niin meillä pitäisi olla positiivinen ajattelutapa lapsille, että on oikeus, kun saa käydä koulua. Tiedämme taas nämä Aasian lapset: ei sekään oikein tunnu oikeudenmukaiselta, kun he joutuvat päivittäin muutaman tunnin preppaamaan, niin että inhimillisesti ajatellen kyllä meidän koululaisemme ovat suhteellisen hyviä. Ja mikä tärkeintä: kun lapsi ja nuori päättää peruskoulun, niin hänellä on se jatkomahdollisuus, on se sitten kymppiluokka tai joku muu. 40 000 nuorta (Puhemies koputtaa) on niin sanottuja kadotettuja, niin että tähän pitäisi kyllä puuttua.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki tiedämme sen, että hyvästä lapsuudesta, laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja perheiden tukemisesta lähtee pienen ihmisen hyvä elämä. Täällä salissa on sivuttu koulutusta nyt jo monelta näkökulmalta, mutta varhaiskasvatusta vielä toistaiseksi varsin vähän.

Hallitus on puheissaan ja toivottavasti myös teoissaan keskittymässä nuorten yhteiskuntatakuuseen, nuorten syrjäytymiseen, nyt myös tavoitteissa oppivelvollisuusiän nostamiseen, mutta yksi merkittävä hanke, jonka olette itsellenne asettaneet — ja ajatuksena se on kyllä mitä tärkein — on varhaiskasvatuslain uudistaminen. Teillä on käynnissä siitä työryhmävalmistelu, ja lakia käsittääkseni kirjoitetaan.

Samanaikaisesti tämän ison lakikokonaisuuden valmistelun kanssa te, arvoisa ministeri, olette sallinut koko hallituksen tehdä merkittäviä päätöksiä varhaiskasvatukseen liittyen. Te olette rajaamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Te olette kiintiöimässä kotihoidon tukea. Te olette leikanneet kunnilta valtionosuuksia. (Puhemies koputtaa) Te teitte hallinnonalasiirron opetus- ja kulttuuriministeriöön. Yksittäisiä isoja askelia, mutta mitä kuuluu tälle kokonaisuudistukselle?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Olen todella iloinen siitä, että täällä on näin valtavan monta edustajaa käymässä koulutuspoliittista keskustelua, koska laskiskelin, että meitä taitaa olla lähemmäksi 85 paikalla. Tämä on kyllä todella hieno juttu, että näin monta on paikalla.

Minä haluaisin alkuun lähteä liikkeelle siitä, että edustaja Rundgren laittoi vähän sanoja suuhuni. Minä en millään tavalla halua sanoa, että meillä ei ole paljon ilonaiheita. Se ei ole oikein. Minun mielestäni meillä on paljon ilonaiheita, jotka eivät ole aina tekemisissä puhtaasti vain rahan kanssa, ja yritin niitä tässä esitellä.

Mutta sitten me tulemme siihen puoleen, että pitää myös myöntää, että me joudumme tekemään erittäin kipeitä päätöksiä tällä hallituskaudella, jotta nokka pysyy pystyssä, ja se liittyy siihen, mitä edustaja Rossi puhui. Minusta se on epämiellyttävää kuitenkin, että me emme tunnusta sitä tosiasiaa, millä linjalla tämä hallitus joutui aloittamaan työnsä. Se kuuluisa poliitikon jakovara puuttui. Nyt me olemme tilanteessa, jossa me olemme, ja näin vaikeassa lähtötilanteessa minusta on kuitenkin reilua, että me tunnustamme nämä tosiasiat.

Edustaja Rossi puhui siitä, miten vuoteen 2020 mennessä olisimme maailman osaavin kansa. Huomasitte jo, että tuloksia tuli alle pari kuukautta sitten, kun PIAAC-tutkimustulokset kertoivat siitä, että me olemme tällä hetkellä OECD-maiden ihan ykkönen, ja minusta pitää tunnustaa tuo, että me pääsimme kakkoseksi jokaisella alueella, joita mitattiin, ja maiden välillä, kun laskee näiden muiden maiden lankeamiset joillakin alueilla, olemme maailman osaavin kansa nyt. Se ei varmasti tuulesta temmattu tuo ajatus ollut, mutta minusta se antaa meille myöskin sen ison kulman, että koulutuspolitiikkaa pitää tehdä. Sitä pitää aktiivisesti vaalia ja puhua niistä asioista, joissa me olemme perinteisesti olleet myös hyviä.

Ja sitä kautta tulenkin siihen kokonaisuuteen, josta täällä monet puhuivat. Minä kiitän edustaja Mäkipäätä minusta kauniista tavasta käsitellä suomalaisen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä. Minusta se asenne on juuri se, että meidän pitää nähdä, mitä hyvää meillä on tässä systeemissä, ja samassa meidän pitää olla hyvin huolestuneita juuri siitä kehityksestä, mistä edustaja Rauhala puhui ja mistä myöskin edustaja Lipponen puhui, eli siitä, mikä on suomalaisen koulutusjärjestelmän tulevaisuus. Niin kuin olen luvannut, me tulemme kiinnittämään huomiota siihen, miten me teemme yhdestä maailman parhaimmasta koulusta vielä paremman. Tämä on tärkeä hanke, ja minä toivon, että eduskunta sitoutuisi siihen, koska se on yli yli hallituskauden menevä hanke, ja minä toivoisin, että ensi hallitusohjelmassa myöskin tärkeitä asioita voidaan viedä käytäntöön.

Osaamistaso on laskenut, meidän pitää myöntää, kaikissa ryhmissä, koulutuksellinen tasa-arvo on rapautunut sekä nuorten välillä että myöskin koulujen välillä, ja se on myöskin periytyvää, niin kuin täällä edustaja Lindtman totesi. Nämä ovat isoja juttuja meille, ja nyt tämä ikkuna on auki, ja meille ei nyt riitä selitykseksi, että me emme tätä tee, koska kymmenen vuotta menee sitten, kun seuraavaksi asiaan palataan, koska opetussuunnitelmat ovat tällä hetkellä auki.

Arvoisa puhemies! On hyvä kiinnittää myöskin muutamaan muuhun kokonaisuuteen huomiota.

Edustajat Peltonen ja Toivakka ja myöskin Lindtman puhuivat ryhmärahoista, ja minä sanon teille oikein sydämestäni, että miettikää tuota juttua, missä ryhmässä me annamme lasten ja nuorten opiskella, kuinka suurista ryhmäko’oista meillä on kysymys. Tämä on poliittisesti sensitiivinen asia, viedäänkö nämä lakiin vai ei, mutta on tärkeätä tunnustaa, että jotain järkeä siinä on ollut, että eduskuntaryhmät ovat löytäneet tässä asiassa toisensa. Minä voin teille sanoa, ettei ole ollenkaan sama, että nämä ryhmärahat tässä ovat, ja minä olen todella iloinen siitä, että me olemme voineet laittaa hakuun nämä miljoonat ja ne ovat tällä hetkellä juuri tekeillä.

Nämä ovat tärkeitä, sekä koulujen välisten eroavaisuuksien vähentäminen, jotta meillä pysyy hyvä koulu joka puolella Suomea olemassa, että myöskin ryhmärahat, ja minä olen ylpeä, että täällä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa me olemme pystyneet tällä hallituskaudella kaksinkertaistamaan sen summan, joka meillä on käytössä, eli jotain hyvääkin on pystytty tekemään.

Edustaja Peltonen, me tulemme tällä asialla, eduskunta on vaatinut selvitystä siitä, tehoaako tämä. Meillä on selvitetty tätä sekä asiantuntijavoimin että toisen selvityksen avulla, ja näistä valiokunnan vastauksista tullaan sitten kyllä julkisestikin käymään debattia.

Sitten viimeisenä kokonaisuutena, arvoisa puhemies, puhuisin hiukan vielä lukiosta tähän loppuun. Tähän jää vielä kysymyksiä, joihin en ehtinyt vastata, mutta minä luulen, että ne vielä toistuvat.

Suomalainen lukio tarvitsee myöskin uudistuksen, mutta niin kuin tiedätte, niin lukion uudistaminen ei ole helppoa, koska meillä oli niin monta mallia jo tänäänkin asiantuntijapuolella esittelyssä, että tämä vaatii isompaa jumppaa siitä, mitä me haluamme. Kiitän myöskin oppositiota siitä, että teillä on myöskin oikea näkemys siinä, että tässä on isosta asiasta kysymys, niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin tässä totesi: mitä me haluamme tulevaisuuden lukiolta. Meidän tärkein tehtävämme on pitää lukiokoulutus vetovoimaisena niin, että se on (Puhemies koputtaa) kaikilla alueilla saatavissa. Se on ensimmäinen lähtökohta, ja sitten mietitään sisältöä.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimiseen suunnataan enemmän resursseja. Lisäksi oppisopimuskoulutuksen kannusteita työnantajille pitäisi pystyä parantamaan ja oppisopimusmalleja uudistamaan. Saksassa yli puolet nuorista menee peruskoulun jälkeen maan järjestelmän mukaiseen oppisopimuskoulutukseen, eräänlaiseen kisällijärjestelmään. Tä-mä koulutus kestää kolmisen vuotta ja jakautuu työharjoitteluun ja teoreettiseen osuuteen, ja teorian määrä riippuu koulutussuunnasta.

Suomi ei ole Saksa, eikä Saksassakaan ole ongelmatonta, mutta saksalaisessa mallissa voi olla hyviä ideoita ja aihioita myös Suomeen. Suomessakin voi jo kymppiluokan jälkeen joissain kunnissa jatkaa oppisopimuksella opiskelua. Tätä voisi mielestäni laajentaa, kunhan oppisopimuksen hidasteita ensin poistetaan. Mitä muuta me voisimme ottaa saksalaisesta oppisopimusmallista opiksi, ja pitäisikö sieltä hakea ja onko sieltä haettu jo oppia?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammatillisesta keskiasteesta leikataan erittäin paljon, niin kuin kaikki tiedämme. Minä ymmärtäisin henkilökohtaisesti tämän, jos samaan aikaan ammatillisen keskiasteen rakennetta muutettaisiin. Nyt se on venytetty kolmevuotiseksi. Teoria-aineksen osuus on niin suuri jo alkuvaiheessa, että monille nuorille se on jo liikaa. He tippuvat kärryiltä, vieraantuvat koulusta, lähtevät omille teilleen. Kerta kaikkiaan myös se kokemus, mikä edellisestä tehtävästä tuli, selvästi puhuu sen puolesta, että nyt olisi ammatillisen keskiasteen uudistamisen aika ja aika tarjota mahdollisuuksia siellä nimenomaan niille, jotka ovat käytäntö- ja työelämäorientoituneita jo alusta lähtien, joille, niin kuin edustaja Lindström edellä puhui, tuon työelämäkokemuksen kautta motiivi jatkossa myöskin teoreettisiin opintoihin saattaisi avautua.

Toinen kommenttini liittyy tähän tutkimukseen. Minä olen eri mieltä kuin perussuomalaisten ryhmänjohtaja. Maailmassa yhä enemmän tutkimuksen, myös perustutkimuksen, suuret läpimurrot tapahtuvat tiedeyhteisöjen ja bisnesyhteisön (Puhemies koputtaa) huippututkimuksen yhteistyössä. Ei sitä pidä pelätä, että tiede ja bisnes tässä käyvät käsi kädessä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minulla on se käsitys, niin kuin varmasti useimmilla muillakin, että koulutus on Suomen kruununjalokivistä ehdottomasti keskiössä. Se, että meillä on sosiaalisesta asemasta ja maantieteellisestä taustasta ja varallisuustasosta riippumatta koko Suomen nuorella polvella mahdollisuus saada tasavertaiset koulutuslähtökohdat elämäänsä, on ääritärkeä asia, ja siitä ei voi tinkiä.

Yhtä tärkeää on luonnollisesti se, että ne, jotka ovat lahjakkaita omalla elämänalueellaan, voivat saada siihen liittyvää koulutustukea koulutuksen aikana. Itse tunnen näistä eri lailla suuntautuneista vaihtoehdoista parhaiten urheiluun liittyvät mallit, erityisesti urheiluakatemiatyyppiset ratkaisut, jotka menevät läpi koulutusjärjestelmän liikunnallisesti lahjakkaimpien nuorten kanssa, mutta aivan sama asia muilla elämänaloilla.

Siksi haluan kuulla ministereiltä, että eihän tätä mahdollisuutta olla sulkemassa pois suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Jos näin toimittaisiin, fundamentit järkkyisivät ja tehtäisiin (Puhemies koputtaa) historiallinen virhe suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä budjettiesityksessä näkyy hyvin hallituksen tahto, jossa nuorisotakuu turvataan koulutuspaikkoja pitämällä ja toisaalta nuorten aikuisten osaamisohjelman jatkomahdollisuudella eli lisärahoituksella. Tässä on keskusteltu ammatillisista opinnoista, ja malli 2+1 elikkä 2 vuotta koulussa ja 1 vuosi työpaikalla olisi mielestäni se hyvä, eteenpäinvietävä malli, ja nyt kysynkin ministeriltä: onko tämä malli nyt jatkokehittelyssä, ja minkälaisella aikataululla tätä mallia ollaan viemässä eteenpäin? Minusta tämä on vaihtoehto sille toisentyyppiselle oppisopimuskoulutukselle.

Maltan pitäytyä yhdessä puheenvuorossa ja kysyn toiselta ministeriltä, Arhinmäeltä: Millä keinoin urheilujärjestöt saadaan ottamaan vastuuta liikkumattomien toiminnasta? Voidaanko heitä hieman painostaa lajiliittojen ja muitten osalta suuntaamaan myös tähän sektoriin?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näen niin, että Suomen hieno Pisa-menestys on perustunut pitkälle siihen, että meillä on ollut aivan erinomainen peruskoulujärjestelmä. Tuo peruskoulujärjestelmä on rapautunut viime vuosina, ja kaikki ne ponnistelut, mitä nyt peruskoulun parantamiseksi ja eriytymisen ehkäisemiseksi tehdään, ovat tervetulleita ja hyviä. Tässä mielessä, mitä ministeri Kiuru viittasi työrauhaan ja ryhmäkokoihin, ne ovat aivan erinomaisen hyviä päätöksiä, mutta niitten lisäksi pitäisi pitää huolta siitä, että yhä edelleen kaikilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus kykyjensä mukaan opiskella niin pitkälle kuin on päätä, koska se takaa tämän kansakunnan menestyksen.

Mitä tulee sitten tähän oppisopimuskoulutukseen, niin aina viitataan tähän Saksan malliin. Siellä on monenlaisia malleja, ja sen takia, että historia on toisenmoinen, pitäisi vähän tarkentaa, minkälaisista malleista puhutaan.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nostan esiin ruotsinkielisen opettajankoulutuksen. Opettajankoulutus on koulutuksen kivijalka, näin voidaan sanoa, ja sitä se on myös ruotsinkielisellä puolella, mutta se ei ole riittävää. Pääkaupunkiseudulla erityisesti on huutava pula pätevistä ruotsinkielisistä opettajista. Tässä mietinnössä edellytetään, että asiaa selvitetään ja ryhdytään toimiin sen suhteen, että tämä tarve myös pääkaupunkiseudulla huomioidaan. Nyt kysyn ihan suoraan ministeriltä: minkälaisiin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä, että ruotsinkielinen opettajankoulutus saadaan myös pääkaupunkiseudulla sille tasolle, että se tyydyttää tarpeen?

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tulee pian voimaan. Kuraattorien kelpoisuudeksi säädettiin sosiaalityöntekijän tai sosionomin pätevyys. Näistä on kuitenkin kova pula kunnissa jo tällä hetkellä. Miten ministeriössä on ajateltu turvattavan näiden alojen osaajien riittävä määrä myös oppilas- ja opiskelijahuollon tarpeisiin?

Lukion opetussuunnitelmat ovat uudistumassa. Huolta herättää kuitenkin ajatus valinnaisuuden kovin voimakkaasta lisäämisestä. Se nimittäin saattaa tapahtua laajan yleissivistyksen kustannuksella. Esimerkiksi historian ja yhteiskuntaopin oppiaine on tärkeä kaikille. Sanotaan, että ihminen ilman historiaa on kuin mies ilman muistia. Nyt historiasta saattaa kuitenkin tulla valinnaisaine. Kysyisinkin ministeriltä: turvataanko jatkossakin ylioppilaiden laaja yleissivistys?

Tuosta Pisa-tulosten laskusuunnasta olemme todella kaikki olleet huolestuneita, ja olen huolestunut perinteisten lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taidoista. Koska Suomessa lapset ovat hyvin aktiivisia tuon ruutuajan käytössä, olemme Euroopan huippua 4—5 tunnilla päivässä, niin olisin kysynyt ministeriltä: mitä aiotte tehdä tämän perinteisen lukutaidon vahvistamiseksi, joka on perustana kaikelle muulle oppimiselle?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä ilonaiheita on se, että koulurauhapaketti ja oppilashuoltolaki saatiin maaliin. Varsinainen huoleni on kansanopistoinstituutio, tämä hieno perinteinen mutta myös ajassa elävä koulutusmuoto. Se on ollut rajujen leikkaustoimenpiteiden kohteena viime vuosina, jo edellisen hallituksen aikana. Yhtäältä kansanopistolle on kaadettu kyllä velvoitteita, annettu sellaisia tehtäviä, joista muut koulutusalan toimijat eivät ole olleet kiinnostuneita, erilaisten vähemmistöjen kouluttamisesta ja niin edelleen, mutta kuitenkaan taloudellisia resursseja ei ole annettu. Olen myös vakuuttunut siitä, että nyt kun oppivelvollisuutta laajennetaan, niin kansanopistoja huudetaan apuun. Miten te, arvoisa, kunnioittamani (Puhemies koputtaa) ministeri, haluatte turvata kansanopistojen rahoituspohjan tulevaisuudessa?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisinkin jatkona tähän edelliseen puheenvuoroon vapaasta sivistystyöstä. Miten ministeri näkee, eikö vapaa sivistystyö ole juuri nuorisotakuun toteuttajana erittäin, ensiarvoisen tärkeä? Ja huolestuttaako ministeriä se, että rakennepaketissa 15 miljoonaa sieltä vapaasta sivistystyöstä lähtee?

Mutta varsinainen kysymykseni koskee sitä, että ministeri Urpilainen valtioneuvoston tiedonannossa totesi, että hallitus sanoutuu irti siitä, että se tulisi lakkauttamaan lukioita ja keskittämään ammatillista ja ylipäänsä toisen asteen koulutusta. Näin ei tule tapahtumaan, hän totesi. Oletteko te samaa mieltä, arvoisa opetusministeri? Voinko kertoa tämän iloviestin meidän pienille lukioille, että näin ei tule tapahtumaan ja että lukiot tulevat säilymään kaikista uhkakuvista huolimatta?

Vielä kysyisin toisen asian.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun toteutumista edistetään ensi vuonna muun muassa lisäämällä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoihin 3 miljoonan euron lisämääräraha kehyspäätökseen nähden. Tällä summalla koulutuksen aloituspaikkoja saadaan noin 700 lisää.

Lisäksi tervehdin ilolla sitä, että nuorten oppisopimuskoulutusta kehitetään luomalla nuorten oppisopimuskoulutukseen ennakkojakso, joka toteutetaan ei-työsopimuspohjaisena. Ennakkojakson tavoitteena on alentaa niin työnantajan kuin opiskelijankin kynnystä tehdä oppisopimus. On tärkeätä, että oppisopimuskoulutusta saadaan lisää nimenomaan nuorten koulutusmuotona.

Lisäksi haluaisin myöskin ministeriltä kuulla vastauksen täällä jo aiemmin esillä olleisiin aiheisiin koulutusviennistä, eli koska saadaan lukukausimaksut EU—Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille (Puhemies koputtaa) ja miten lisätään yrittäjyyskasvatusta meidän koulutusjärjestelmässä?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on todella hienoa, että eduskunnan jakovarasta esitetään 1,6 miljoonaa lastentarhanopettajien sekä 1,3 miljoonaa sosiaalityöntekijöiden koulutukseen. Tiedämme kaikki, että kaikkialla Suomessa kipuillaan sosiaalityöntekijöiden ja lastentarhanopettajien puutteessa, ja tämä yksittäinen satsaus tuo helpotusta tähän asiaan.

Opintorahan riittämättömyydestä on esitetty painokkaita mielipiteitä. On siis oikeansuuntaista, että ensi vuonna elokuusta alkaen opintoraha vihdoin sidotaan indeksiin. Kysyisin vielä ministeriltä erityisesti opintorahaan liittyen: Yksi suurimmista ongelmista toimeentulon osalta ovat perheelliset opiskelijat, joilla on alaikäisiä huollettavia. Opintoraha ei huomioi elatusvelvollisuuksia, ja usein opiskelevat perheelliset joutuvat turvautumaan sosiaaliturvaan, mikä tarkoittaa monenmoista paperisotaa. Onko tulevassa mahdollisuutta odottaa, että perheellisen opiskelijan opintorahassa huomioitaisiin myös elatusvelvollisuus ja näin vältyttäisiin monella luukulla juoksemiselta?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutus on tärkeä koulutusmuoto, josta on syytäkin keskustella perusteellisesti. Vuonna 2011 oppisopimuskoulutuksen aloitti lähes 22 000 henkilöä, joista vain 86 oli juuri peruskoulun päättänyttä nuorta. Yhteensä näitä peruskoulun päättäneitä oppilaita oli yli 63 000, joista lähes 6 000 ei aloittanut lainkaan tutkintotavoitteista opiskelua.

Oppisopimuskoulutusta on syytäkin uudistaa. Esitinkin ministerille Suomen Yrittäjät ry:n peräänkuuluttamaa koulutussopimusmallia kirjallisessa kysymyksessäni. Sainkin vastauksen, jossa kerroitte, että ei ole tarpeen käynnistää erillistä koulutussopimusta koskevaa kehittämishanketta. Toki vastauksessa laajensitte sitä siten, että tavoitteena on työssäoppimispaikkojen lisääminen ja työpaikalla tapahtuvan opiskelun ja ohjauksen vahvistaminen. Kysyisinkin, arvoisa ministeri, sitä, millä keinoilla me voimme nytten vahvis- taa käytännössä näitä oppisopimuskoulutuksen heikkoja kohtia, (Puhemies koputtaa), jotta sen suosio paranee.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esi- ja perusopetuksen rahoitus vähenee ensi vuonna selvästi kuntien peruspalveluitten valtionosuuksiin tehtävien leikkausten myötä. Olisin edelleen tiukannut ministeriltä sitä, millä tavalla luulette näiden leik-kausten näkyvän meidän esi- ja perusopetuksessamme. Nyt on puhuttu viime aikoina Pisa-tuloksien heikkenemisestä. Oppimiserojen kasvamisen nosti ministeri itse esille, tämän eriarvoistumiskehityksen lisääntymisen oppilaiden, koulujen, alueiden välillä. Sen lisäksi perusopetuksen kehittämisestä on puhuttu jo tässä salissa useampaan kertaan, uusista oppimismenetelmistä, oppimisympäristöistä, opettajankoulutuksen kehittämisestä, ryhmäkoot puhuttavat jatkuvasti. Mutta toivon, että uusia hyviä toimintatapoja täytyy myös levittää joka puolelle Suomeen, pelkästään näistä perinteisistä asioista puhuminen ei riitä.

Toinen asia: toivoisin, että ministeri kommentoisi vähän yhteishaku-uudistusta tässä salissa, kun tuntuu, että on ministeriössä aika tavalla vielä hajallaan tuo valmistelu ja se on herättänyt monenlaisia huolia.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varhainen tuki ja riittävä tuki on kaiken a ja o silloin, kun puhutaan kasvatuksesta ja kasvusta ja opetuksesta. Valtion tarkastusvirasto tutki erityisopetuksen tilaa 2002—2010, ja siellä oli huolestuttavia asioita. Onneksi 2010 muutettiin perusopetuslakia, jossa tehostettu ja erityinen tuki tulivat käyttöön. Ministeri on luvannut sivistysvaliokunnalle raportin siitä, kuinka nämä nykyiset tukimuodot ovat purreet. Toivottavasti se ensi vuoden puolella nyt sitten tulee.

Toinen kysymys liittyy Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun rahoitukseen. Venäjä-toimenpideohjelma on hallituksella pöydällä, ja kysynkin, oletteko esittämässä Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun rahoituksen vakinaistamista, jotta venäjän kielen, kulttuurin ja yrittämisen opetus vakiinnuttaisi paikkansa itäisessä Suomessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppilas- ja opiskelijahuoltolain toteutuminen ensi vuonna on merkittävä uudistus oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyn ja ongelmien varhaisen puuttumisen näkökulmasta. Tämä on mitä parhainta lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyä, ja tämä laki tulee säästämään takaisin sen toteuttamiseen resursoidut rahat pidemmällä aikavälillä. Kysynkin, miten lain toteutumista on tarkoitus seurata ja miten nopeasti aiotaan puuttua olemassa oleviin epäkohtiin kunnissa. Lisäksi kysyn, pysyvätkö oppilasryhmien pienentämiseen tarkoitettujen määrärahojen jakamiskriteerit kouluille samoina vai muuttuuko jokin.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina perinyt useilta oppilaitoksilta oppisopimuskoulutuksen valtionosuuksia takaisin. Viimeisimpänä julkisuudessa oli Pohjois-Suomen Koulutuskeskussäätiön tapaus, jossa Opetushallitus vaati palautettavaksi 8,3 miljoonaa euroa. Vaatimus perustuu Opetushallituksen kaksi vuotta kestäneeseen tarkastukseen ja sen yhteydessä todettuihin puutteisiin ja virheisiin koulutuksessa. Aiemmin muun muassa Jalasjärven aikuiskoulutuskeskus on määrätty maksamaan takaisin 35 miljoonaa euroa.

Valtionosuuksien takaisinperinnän yleistyminen kertoo siitä, että oppisopimuskoulutuksen valvonnassa on selviä puutteita. Koulutuksen epäkohtiin ei pystytä puuttumaan tarpeeksi varhain. Takaisinperintä rasittaa valtionapuviranomaisena toimivaa opetus- ja kulttuuriministeriötä, koulutuspalvelujen tuottajaa sekä opiskelijoita, jotka viime kädessä voivat joutua kärsimään tutkintonsa hylkäämisestä pitkän opiskeluajan jälkeen. Kysyisinkin teiltä, hyvä ministeri, sitä, millä tavalla oppisopimuskoulutuksen valvontaa voitaisiin kehittää tulevaisuudessa.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu merkilliseltä, että koulutusasioista aiotaan tehdä vientituote, kun samaan aikaan Pisa-tulokset ovat pudonneet parina viime vuotena ja myös ylipistojen rahoitus on viime vuosina vaikeuttanut muun muassa luonnontieteiden ja elektroniikan opetusta ja tutkimuslaitteistojen hankintaa oppilaitoksiin. Mahtaako korkeakoulutuskaan olla enää kunnossa? Perusopetus ei taida enää olla.

Olisi korkea aika panostaa perusopetukseen, kun oppilaiden tulokset sekä lukutaidon että matematiikan osalta ovat pudonneet. Eikö ministeriön pitäisi nyt luopua opetustoimeen suunnatuista leikkauksista? Onko ryhmäkokojen kasvattaminen tuhoisaa oppimistulosten valossa ja koulukiusaamisen lisääntyessä ryhmäkokojen kasvaessa? Peruskoulutukseen pitäisi satsata, eikä opettajan aika saisi kulua lisääntyviin hallintotehtäviin. Eikö ministeriä huolestuta kehitys, jossa lähin koulu ei enää kelpaa vanhemmille vaan he vaativat lapsensa kauempana olevaan, korkeampitasoiseen peruskouluun?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kohdan iloisin asia on opintososiaalisiin etuisuuksiin panostaminen ja se, että koulumatkatuki tulee nyt myöskin lukiolaisille ja ammattikoululaisille. Mutta tämän kohdan ehdottomasti surullisin kohta on se, että yleissivistävien oppilaitosten ja päiväkotien sisäilma- ja kosteusvaurioihin ei vieläkään tullut yhtään määrärahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että alakoululaiset, siis vanhat kansakoululaiset, ja päiväkotilapset saavat edelleenkin olla huonoissa sisäilmoissa, ja se tulee kalliiksi myöhemmin.

Surullista on myös se, että yleissivistävästä koulutuksesta leikataan, ammatillisesta koulutuksesta leikataan, ammattikorkeakouluista leikataan, korkeakouluopetuksesta leikataan, tutkimuksesta leikataan, Suomen Akatemian tutkimuksesta leikataan.

Minä kysyn teiltä, ministeri Kiuru: Mihin te olette tätä maata viemässä? Miksi te haluatte viedä kaiken sivistyksen pois?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lukioverkko tulee hallituksen linjausten myötä harvenemaan. Kysyn opetusministeriltä, missä määrin on kehitetty etäopetusta tai on valmistauduttu etäopetuksen laajamittaisempaan käyttöönottoon. Kysyn tämän siksi, koska kotipaikkakunnallani oli ensimmäinen etäopetukseen perustuva lukio, joka opetusministeriön toimesta käytännössä lakkasi toimimasta. Se kaatui byrokratiaan. Tämä lukio toimi toistakymmentä vuotta, ja sen tulokset olivat erinomaisia. Tuntui, että kaikki muut kuin opetusministeriö olivat siitä viime vaiheessa kiinnostuneita.

Etäopetuksella pystyttäisiin lukioverkko ja monta muuta oppilaitosta pitämään pystyssä ja antamaan melko kaukaakin opetusta jopa yhtä aikaa moneen paikkaan. Tulokset ovat tähän mennessä olleet hyviä. Mitä opetusministeriö aikoo tässä suhteessa tehdä?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulukiusaamisen seuraukset ovat usein paljon vakavampia ja pitkäkestoisempia kuin osaamme ajatellakaan. Jos kiusaamiseen puuttuminen on tehotonta ja se saa jatkua pitkään, niin kuin valitettavasti monissa kouluissa saa, seurauksena on traumatisoitumista ja sosiaalisista yhteyksistä vieraantumista.

Toisella asteella erittäin monen opintonsa keskeyttävän taustalta löytyy koulukiusaamista, ja nuorisopsykiatrian asiakkaista valtaosalla on taustalla koulukiusaamista. Nyt sisäministeriön tuoreen selvityksen mukaan 2000-luvulla kaik-kien niitten nuorten, jotka tekivät suunnitellun henkirikoksen, taustalla oli pitkäkestoista koulukiusaamista. Kysymys on siis vakavasta asiasta. Kysynkin: Emmekö me nyt voisi tehdä kouluille tämmöisen ihan selkeän prosessimallin kiusaamisen ehkäisemiseksi? Emmekö me voisi saada lainsäädäntöön konkreettisen vaateen puuttumiselle? Ja emmekö me voisi luoda kiusaamisesta kärsineille aivan tämmöisen vahvan jälkihoidon mallin, joka auttaisi pääsemään näitten traumaattisten kokemusten yli? Tähän on olemassa jo työkaluja. Aikooko ministeri puuttua järeämmin siihen, että koulukiusaaminen loppuu?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean tähän oppisopimuskoulutukseen, että en usko, että se tulee vetovoimaiseksi nuorille ennen kuin sitä muutetaan sillä tavalla, että se ei ole työsuhde, kuten tällä hetkellä, vaan siitä tulisi koulutussuhde, kuten Suomen Yrittäjät on esittänyt.

Teillä hallituksessa on toisen asteen koulutuksen osalta ristiriitaisuutta. Te harvennatte kouluverkkoa, ja aloituspaikkoja vähennetään, mutta samaan aikaan te haluatte toteuttaa nuorisotakuun ja sitten myös nostaa oppivelvollisuusikää. Nämä ovat keskenään ristiriidassa, ja totean tästä oppivelvollisuusiän nostosta sen verran, että se on vähän kuin eräs yhteiskuntajärjestelmä eli toimii teoriassa mutta ei käytännössä. Eli olen samaa mieltä, että siinä on teillä varmasti hyvä ajatus, mutta en usko tällaiseen kaavamaiseen järjestykseen tässä asiassa. Pitää löytää niille nuorille, jotka eivät ole olleet motivoituneita hakemaan toisen asteen koulutukseen, muut tavat löytää heille ne koulutuspolut.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kyllä näkyvissä selkeä ero hallituksen ja opposition linjan välillä. Täällä oppositiossa sekä perussuomalaisista että keskustasta on vaadittu sitä, että oppisopimuksen osalta nuorilta pitäisi poistaa työehtosopimusten ja työsopimuksen mukainen turva.

Siis hallitus lähtee siitä, että kun työssä ollaan, niin työtä tehdään. Sen pitää perustua työehtosopimukseen, ja siinä pitää olla työsopimuslain suoma turva. Nyt tämä Suomen Yrittäjien koulutussopimusmalli siirtää työnantajan vastuun oppilaitokselle ja tälle nuorelle. Sen sijaan työmarkkinajärjestöjen yhdessä hyväksymää 2+1-mallia pitää edistää. Ja kysynkin nyt ministeriltä, missä se menee.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman syyllisti, että perussuomalaiset ei ota työehtosopimusta huomioon. Eiköhän paremminkin hallitus ole mennyt siihen, että se ei ole onnistunut aikeissa lisätä oppisopimuksia sen takia, että työnantajat nykyään haluavat työntekijät toisenlaisina opiskelijoina ilmaiseksi töihin; työnantajat eivät halua maksaa oppisopimusopiskelijoille hieman korkeampaa palkkaa.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän oppisopimusasiaan liittyen, näin työnantajana olen monesti miettinyt tätä kysymystä, ja kyllä meillä tässä oppisopimuskoulutuksessa ikävä kyllä on sellainen valuvika, että työnantajan halukkuus ottaa nykyisellä järjestelyllä opiskelija töihin on ehkä vähän matalampi kuin jollain toisella järjestelyllä. Siinä on riski, ja työnantaja joutuu sekä taloudellisesti että moraalisesti sitoutumaan pitkäksi aikaa koulutettavaan. Ja jos sitten käy niin ikävästi — onneksi useimmiten ei käy — ettei hommasta tule mitään, niin siinä sitten ei ole kellään kivaa.

Kyllä tämä koulutussopimussysteemi olisi minusta tutkimisen arvoinen, ja sitä kannattaisi kehittää, yrittää löytää sellainen ratkaisu, että löydettäisiin tasapaino tässä asiassa siten, että se työnantaja ei joudu kantamaan kaikkea mahdollista vastuuta tässä asiassa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutus luotiin tähän maahan aikoinaan sen takia, että paitsi että ihmiset saivat koulutusta ja oppisopimuksen kautta ammatin itselleen, myöskin työnantajat saivat itsellensä työntekijöitä. Sen tarkoituksena oli kouluttaa ihminen siihen työtehtävään, mitä hän teki, ja sääntönä oli se, että sen jälkeen, kun oppisopimus on loppu, työpaikka on siinä paikassa, missä oppisopimusta tehtiin. No, tämä on nyt romuttunut. Nyt täällä on esitetty, että ollaan vuosi töissä ja kaksi vuotta koulussa. Kyllä minä sanoisin sinne takapenkille, että siinä nyt sitten kyllä poljetaan työehtosopimuksia. Jos vuosi tehdään töitä palkatta, (Välihuuto) niin se on kyllä orjatyötä. — Edustaja Paatero täällä juuri sellaista ehdotti.

Eiköhän olisi syytä mennä siihen, että jokainen, joka täällä tekee työtä, saa työehtosopimuksen mukaista palkkaa, jotta ne nollasopimukset puretaan sieltä pois ja jotta alipalkka kitketään sieltä pois, ja ne, jotka tekevät sen oppisopimuksen henkilön kanssa, takaavat myöskin sille henkilölle sen työpaikan sen jälkeen, kun oppisopimus on loppu.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä edustaja Tolppanen ymmärtää huolellisesti väärin, ja/tai sitten hän ei ole lukenut oman eduskuntaryhmänsä eriävää mielipidettä sivistysvaliokunnan käsittelyyn. Ensinnäkin tämän 2+1-vuoden lähtökohta on se, että se yksi vuosi tehdään niin kuin nykyinenkin oppisopimus: työsopimuslain ja työehtosopimuksen turvassa.

Sitten toisekseen, kun te äsken juuri sanoitte, että aina kun työtä tehdään, se pitää tehdä työsopimuksella: nyt te itse ehdotatte, perussuomalaiset täällä eriävässä mielipiteessä, että nuorilta otettaisiin pois tämä työsopimuksen turva. Mikä tässä nyt on perussuomalaisten linja?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman nyt tarkoituksella haluaa ymmärtää tämän asian väärin, koska emmehän me niin... (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) — Kyllä, minähän hänelle näytinkin tämän, missä se lukee. — Mutta täällä eriävässä mielipiteessä nimenomaan perussuomalaiset esittävät, että selvitetään pilotoimalla koulutussopimusmalli, ja me puhumme myös siitä, että siinä olisi yhteytenä tämä mestari—kisälli-malli, jossa kokenut ja halukas työntekijä opettaa nuorta. Tähän me olemme ehdottaneet, että 10 miljoonaa laitettaisiin rahaa ja lähdettäisiin kokeilemaan jotain toimivampaa yhtälöä kuin nyt. Me emme tässä ota kantaa siihen, että tämä opiskelijana oleva työntekijä olisi täysin vailla mitään suojaa. Kyllähän näissä rakenteissa toki suoja rakennetaan ja niistä pelisäännöistä pitää sopia. Mutta me emme usko siihen, että oppisopimuskoulutus enää toimii, koska se ei toimi. Me olemme todenneet sen, että jos vain 86 peruskoulun päättänyttä koululaista aloittaa oppisopimuskoulutuksen, niin eihän siinä ole mitään järkeä polkea paikoillaan, vaan tätä pitää pilotoida ja kehittää eteenpäin.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä nyt kehotan perussuomalaisia lukemaan sen oman vastalauseensa. Ei oppisopimus ratkea sillä, että me rupeamme nuorten palkkoja polkemaan tai työehtoja huonontamaan. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei siitä ole kyse!) Ei monesti ymmärretä, miten vaativa koulutuksen muoto oppisopimus on. Se on sitä niin opiskelijalle kuin työnantajalle. Myös minä olen ollut työnantajan roolissa oppisopimusopiskelijalle, ja suurin haaste minun mielestäni oli siinä, miten voimme taata tälle opiskelijalle kaiken mahdollisen tarvittavan tiedon. Se yhteistyö oppilaitoksen ja sen työpaikan kanssa ei toiminut. Eli siinä on hyvin paljon kehitettävää, ja minun mielestäni nimenomaan työnantaja tarvitsee siinä enemmän tukea. Se on toki myös opiskelijalle hyvin itsenäinen ja haasteellinen oppimisen muoto.

Tämä 2+1-malli on todellakin jokin, mitä kannattaa kehittää eteenpäin ja miettiä enemmän. Myöskään siinä ei tule lähteä palkkoja polkemaan, niin kuin jotkut esittävät. Mutta se on hirveän erilainen opiskelumuoto, kun taas oppisopimus voi parhaimmillaan olla tätä perinteistä kisälliperinnettä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että oppisopimuksen toimivuudessa on ollut ongelmia. Esimerkiksi meillä Helsingissä on määrärahoja varattu enemmän oppisopimuksen toteuttamiseen kuin on löydetty sitten varsinaisia koulutuspaikkoja.

Sen sijaan Vantaalla on jo pitkään ollut toiminnassa semmoinen malli, jossa Vantaan kaupunki ottaa eri hallintokuntiin nuoria tuettuun oppisopimukseen. Elikkä Vantaa tarjoaa sen oppisopimuspaikan, mutta nuori saa sinne koulutuspaikkaan myös kaiken tarvitsemansa tuen. Niistä nuorista, jotka tämän kautta valmistuvat, 97 prosenttia on työllistynyt yksityisille työnantajille Vantaan kaupungissa. Kysynkin: onko opetusministeriössä kiinnitetty huomiota tähän Vantaan menestyneeseen malliin ja onko ajateltu, että sitä voitaisiin Suomessa viedä eteenpäin? (Antti Lindtman: Siinä oli asiaa!)

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän on niin, että nuorten oppisopimuskoulutusta kehitetään nimenomaan luomalla oppisopimuskoulutukseen ennakkojakso, joka hallituksen linjauksen mukaisesti toteutetaan ei-työsopimuspohjaisena. Tämän ennakkojakson tavoitteena on alentaa niin työnantajan kuin opiskelijankin kynnystä tehdä oppisopimus. Tämä on erityisen tärkeätä ei-työsopimussuhteisena juuri siksi, että opiskelevan nuoren etu ei missään nimessä ole se, että häntä verrataan ja hänen palkkaansa ja asemaansa verrataan ammattimieheen. Hänen asemaansa ja toimeentuloaan tulee verrata ammattiin opiskelevan nuoren toimeentuloon ja asemaan. Tämä on edellytys sille, että me todella voimme kehittää oppisopimusta niin, että se on houkuttelevampi niin nuorille kuin myös työnantajille.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean sen, että me kaikki ilmeisesti haluamme kannattaa sitä, että oppisopimusta lisää ja nimenomaan nuorille. Mutta muuten totean, että me puhumme täällä salissa, ei pelkästään tässä kohtaa, liian paljon toistemme ohitse, ja meillä useimmilla on taakkaakin myös oppisopimuskoulutuksen uudistamattomuudesta, että emme ole saaneet sitä aikaiseksi, vaikka on tämä tiedetty. Minä ajattelen sillä tavalla, että on vähän turha riidellä vain siitä mallista, kunhan saadaan tehtyä sellainen oppisopimuskoulutus, joka on turvallinen ja vetovoimainen niille nuorille, ja sitten myös niin, että löytyy niitä työnantajia, jotka haluavat ottaa nuoria sinne koulutukseen. Jos tällainen löytyy, niin täysi tuki hallitukselle.

Opetusministeri Krista Kiuru

No niin, arvoisa puhemies! Kiitoksia valtavan hienosta keskustelusta, tässä saa valtavasti intoa taas seuraaviin koetuksiin. Lähden liikkeelle niistä kiitoksista, jotka sain, eli ei tullut pelkkiä risuja vaan myöskin kiitoksia. Kiitoksia edustaja Kivelälle ja edustaja Mäkisalo-Ropposelle siitä, että huomasitte, että kyllä tässä maailmaa on muutettu. Tässä on muutettu suomalaista oppilashuoltoa ja työrauhaa. Minun mielestäni se on huikea juttu, ja se menee tämän eduskunnan piikkiin, että te saitte nämä lait täältä läpi ja pidimme pintamme, että nämä asiat vietiin läpi. Se on hienoa.

Toinen näkökulma on edustaja Kymäläiselle ja edustaja Kiljuselle. Olette kiinnittäneet oikeaan asiaan huomiota, eli sosiaalityöntekijöitä ja lastentarhanopettajia tarvitaan lisää ja oppilasarvioita tehdään vielä, kun arvioimme ensi vuonna siellä kehysriihen yhteydessä opiskelijasuman purkua, joka liittyy sitten korkeakouluopiskelupaikkoihin. Siellä asia on taas uudelleen vielä lisänä sitten esillä.

Sitten käytiin aika räväkkää keskustelua oppisopimuskoulutukseen liittyen, ja joitakin näkökulmia siitä, jotta en toista liikaa itseäni. Minun on pakko sanoa ennen kuin menen aiheeseen, että, edustaja Tolppanen, nyt se vain on niin, että me olemme satsanneet ensinnäkin valtavan paljon nyt siihen, että me pyrimme lisätalousarvion kautta parantamaan home- ja kosteusvaurioisia kouluja ja päiväkoteja — aivan toisin kuin te tässä väititte — 35 miljoonaa, sen lisäksi perustamishankkeisiin 46 miljoonaa, josta käytännössä valtuus myöntää 15 miljoonaa avustuksina vielä yleissivistävien oppilaitosten rakentamiseen ja peruskorjaukseen tuo hyvää 3 000 opiskelijalle. Minä en halua kyllä allekirjoittaa sitä, ettei mitään ole tässä budjetissa sisällä.

Mutta siitä pääsenkin siihen toiseen teidän väittämäänne ja olen pahoillani, että joudun kiinnittämään siihen huomiota. Kyllä se nyt vain on sellainen juttu, että minä yhdyn siinä mielessä edustaja Vehviläisen sanoihin, että puhuitte viisaasti. Te puhuitte todella viisaasti sen takia, että täällä on tiettyjä reunaehtoja yhteiskunnassa, ja se on varmasti ollut yksi syy, miksi oppisopimuskoulutuksen kehittäminen on ollut vaikeata.

Mutta kyllä eduskunnassa meidän pitää nämä sensitiivisyydet tunnistaa. Se liittyy siihen, kun täällä vaaditaan Saksan tai Ruotsin malleja. Silloin kysymys on siitä, että se on oppilaitosperusteista. Se on myöskin nuorisokoulutyyppistä koulutusta hyvin useasti. Pitää muistaa, että tähän liittyy sensitiivisyyttä. Toinen näkökulma on se, että oppisopimuskoulutukseen liittyy sensitiivisyyttä siitä, että meillä on jollakin tavalla sellainen käsitys, että me voisimme toimia täällä ihan niin kuin työmarkkinajärjestöjen ulottumattomissa. Se on aivan mahdoton ajatus. Me olemme nyt hallituksena sitoutuneet aivan niin kuin työmarkkinajärjestöt edellyttivät, että taas kehitämme oppisopimuskoulutusta. Olen nöyrä renki tässä, me kehitämme sitä, me viime vuonna teimme linjauksia jo ja tänä vuonna teimme uusia linjauksia mutta teemme niitä jatkossakin. Mutta tämä on vain loputon keskustelu, ja minä yhdyn siihen ajatukseen, että nyt tämä homma täytyy laittaa kuntoon.

Silti tullaan siihen perusjuttuun, että me olemme päättäneet, että se on työsopimusperusteista niin kuin ammattiyhdistysliike ja työnantajat ovat kättä puristaneet, näin se on. Mutta samassa on totta, että tulee ennakkojakso, jossa ajatus on siinä, että nuori voi, ennen kuin lähtee tähän vaativaan oppisopimuskoulutukseen, vähän haistella tunnelmia, sopiiko vai eikö itselle, ja myöskin työnantajalla on tämä sama mahdollisuus. Siinähän on hyvässä yhteisymmärryksessä toimittu niin tällä sopimuspohjaisen yhteiskunnan kulttuurilla, että tämä tutustumisjakso on ei-työsopimuspohjainen.

Sitten jälleen on hyvä sanoa, että tämä on niin vaativaa koulutusta, että semmoinen ajatus, että kaikki suomalaiset nuoret yhtäkkiä rupeaisivat käymään oppisopimuskoulutuksessa, ei ole tästä maailmasta. Sen takia on tärkeää muistaa, että tämä ei sovi kaikille. Se on henkilökohtaista, se on räätälöityä koulutusta, ja se vaatii myös työnantajaa erittäin huolella perehtymään koulutustehtävään. Se ei ole vain sitä, että joku tulee aamulla töihin ja jatketaan niin kuin ennenkin, vaan se on koulutustehtävä, ja tämä on molemminpuolinen ymmärrys, mikä tässä pitää hakea, jotta tämä homma toimii. Aivan lopuksi oppisopimuskoulutuksesta on vielä hyvä sanoa se, että sen takia tähän liittyy niitä ongelmia, mistä myöskin edustaja Juvonen totesi osuvasti, eli tämä on sellaista, että tämä ei ole leikin asia. Tämä on räätälöityä, yksilöllistä, henkilökohtaista opetusta, ja siitä pitää pitää kiinni, muuten se ei ole oppisopimuskoulutusta.

No niin, arvoisa puhemies! Sitten ihan muutamalla sanalla ihan muihin asioihin. Minä totean vielä Pekkarisesta, joka nyt ei ole muuten paikalla, että hän käytti minusta aika epäasiallisen puheenvuoron siitä, että meillä loppuvat oppilaitokset siellä, missä meillä ei ole verkkoa. Kai meistä nyt jokainen ymmärtää, että lukio ja ammatillinen koulutus on tärkeää ja meidän jokainen paikka pitää panna käyttöön niin, että jokainen nuori voi nämä omalla asuinalueellaan suorittaa. Ei käydä keskustelua epäasiallisesti vaan pidetään huolta siitä, että tässä on kysymys siitä, että siellä, missä verkkoa on, sitä pitää tiivistää. Laajaväkisillä alueilla pitää tehdä uhrauksia, jotta sitten myös niillä alueilla, joilla verkkoa ei kovinkaan paljon ole, pystytään jatkossa toimimaan. Tämä on vaikea ymmärtää, mutta minusta on tärkeää, että me tunnustamme sen, että verkkoa pitää olla sielläkin, missä sitä on paljon paljon vähemmän, ja varmasti haetaan isompia hartioita.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan lopuksi myöskin kiitoksia. Haluan todeta, että edustaja Paatero puhui tästä 2+1-mallista. Se on hyvä juttu. Urheilujärjestöjen yhteistyö ja urheilu, niin kuin edustaja Kanerva totesi, ovat tärkeitä juttuja. Edustaja Tiainen puhui kaikille mahdollisuudesta opiskella, ja se liittyy siihen kokonaisuuteen, josta edustajat Heikkilä, Komi ja Modig puhuivat, eli tarvitaan myös uusia toimintatapoja vahvistamaan, että kaikki opiskelisivat ja se motivaatio säilyisi. Sen takia minä pidän sitä hiukan ala-arvoisena keskusteluna, että aina ollaan sitä mieltä, että mitään ei ole tehty.

Edustaja Heikkilä, pahoittelen sitä, (Puhemies koputtaa) että minusta teillä on sellainen käsitys, että tämä ryhmärahajuttu ikään kuin meidän puolestamme olisi uhattuna. Minä luin, jos olen käsittänyt oikein, että eduskuntaryhmänne itse on sitä mieltä, että täältä voisi säästää valtavasti. Minä olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että tämä koulutus on mahdollista tarjota myöskin kohtuullisissa ryhmissä, ja siitä tulee vielä esityksiä.

Aivan lopuksi totean vielä sen, että, edustaja Paloniemi, puhuitte tosi hyvin tästä kiusaamisesta ja tulen ottamaan myöskin tällä puolella asioita käsittelyyn, ja nyt on hyvä todeta, että Kiva Koulu meillä on menossa, meillä on monenlaisia aktiviteetteja siellä puolella. Meillä on toiselle asteelle kehitetty tällainen formaatti, josta te puhutte. Juuri niillä ikävillä viikoilla, kun syksyllä saatiin huonoja uutisia, (Puhemies koputtaa) ehdimme siihen samaan syssyyn. Näin ollen täältä tullaan ja kiusaamisestakin puhutaan vielä monet kerrat tässä salissa ja yritetään tehdä paremmin.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriöön sekä kulttuuriministeriöön liittyvään hallinnonalaan liittyy monia asioita, ja yksi tärkeä tuonne maakuntiin liittyvä asia on kansalaisopistojen tulevaisuus. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä tarjoajia niin sivistyksen kuin kulttuurin puolella. Monessa maaseutukunnassa se on oikeastaan ainut palvelu, jonka saavutettavuus ulottuu aina niiltä kyliltä sinne keskustaajamiin asti. Niissä on sivistystä, opetustyötä, niissä on kulttuuria, näytelmätoimintaa, musiikkia ja niin edelleen.

Haluaisinkin kysyä kulttuuriministeri Arhinmäeltä: kuinka te näette kulttuurin mahdollisuudet tuolla maakunnissa, maaseudulla? Olisi äärimmäisen tärkeätä, että kulttuuritapahtumia pystyttäisiin järjestämään entistä enemmän siellä, saamaan sitä vapaata sivistystyötä, saamaan myös sitä hyvää kulttuuria ja hyvää toimintaa sinne ympäri Suomea.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talousarvioesityksessä Veikkaus Oy:n tuottoarvio vuodelle 2014 on noin 517 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tarkoituksena on purkaa voittovarojen rahastoa 23 miljoonan edestä. Yhteensä tarkoitus on siis jakaa Veikkauksen voittoja ja varoja 540 miljoonaa. Tästä summasta nuorisotyölle myönnetään 53, liikuntatyölle 147, taiteisiin 237 ja tieteelle 103 miljoonaa euroa.

Nuorisotyölle myönnetystä tuesta muutama miljoona menee poliittisille nuorisojärjestöille. Myös kuntatasolla poliittiset nuorisojärjestöt saavat avustuksia. Näiden avustusten jakoperusteiden oikeudenmukaisuudesta on syystäkin ollut erimielisyyksiä. Onkohan hallituksessa käyty keskustelua siitä, että näistä poliittisille nuorisojärjestöille ja miksei muillekin poliittisille järjestöille myönnetyistä avustuksista voitaisiin luopua tyystin? Jääköön puolueiden tehtäväksi tukea lähijärjestöjään (Puhemies koputtaa) saamastaan puoluetukisummasta.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat laatineet terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa koskevat linjaukset, joissa halutaan vähentää istumista ja lisätä fyysistä aktiivisuutta laaja-alaisesti. Meillä on haasteita tässäkin talossa ja tässä istuntosalissa siinä, että me lisäisimme liikunnan määrää ja vähentäisimme istumista. Se on monesti asenteesta kiinni, ja liikunnan aseman vahvistamisessa suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon tekemistä.

Ministerille kysymyksenä: millä tavalla näitä asenteita pystytään muuttamaan, että voidaan yli hallintorajojen lisätä liikunnan määrää? Tämä on asenteista kiinni samalla lailla kuin — tietysti se liittyy ministeri Kiurun toimialaan — matemaattisten taitojen kehittyminen. Siinä voidaan nimenomaan muuttaa sitä, miten opetetaan; ilman että tähän joudutaan millään tavalla rahaa lisäämään, voidaan tehdä paljon tämän yhteiskunnan hyväksi.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opintotukeen tulee todellakin paljon parannuksia, mutta opintotukijärjestelmä ei tunnista perheellisten opiskelijoiden erityistilanteita toimeentulotuen lisätarpeista. Jos opiskelijan puoliso esimerkiksi ansaitsee enemmän kuin 2 400 euroa kuukaudessa, opiskelija menettää asumistuen kokonaan elikkä hän saa ainoastaan opintorahan, ja siitä huolimatta heillä on huollettavanaan pieniä lapsia tai pieni lapsi.

Toinen asia, joka koskettaa Etelä-Karjalaa mutta koskettaa myös koko Suomea, on Museoviraston kiinteistöt mukaan lukien myös Kotkaniemi. Presidentti Svinhufvudin kotitalo esitetään luovutettavaksi Senaatti-kiinteistöille. Senaatti-kiinteistöt on ilmoittanut, että tämä talo menee normaaliin myyntiin markkinoille. Nyt Kotkaniemen säätiö on esittänyt kuitenkin, että Kotkaniemi luovutettaisiin erillispäätöksellä säätiölle, mutta tähän ei ole tässä vaiheessa suostuttu. Kysyn ministeriltä: onko mahdollista, että (Puhemies koputtaa) Senaatti-kiinteistöt velvoitetaan luovuttamaan erillispäätöksellä presidentti Svinhufvudin kotitalo Kotkaniemen säätiölle, jotta se säilyisi museona ja meille kaikille tutustumispaikkana?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tänne saamelaisten kielipesätoimintaan lisättiin varoja, sillä kieli on niin olennainen osa ihmisen identiteettiä, että kieli on oikeastaan ihmisen koti. Silti nämä varat eivät vielä riitä. Toivottavasti sitten tulevina vuosina vielä voimme vahvistaa saamelaisten lasten ja nuorten oman kielen oppimista, ovathan saamelaiset Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa.

Tästä pääsemme lukutaitoon. Ministeri Arhinmäen momentilla onkin näitä lukutaidon kehittämiseen sisältyviä monenlaisia toimenpiteitä. Olen saanut kuulla muun muassa nuorisokirjailija Aleksi Delikourasta ja muita nuorison lukemisesta kiinnostuneita ja huolestuneita ihmisiä. Kysyisin teiltä urheilumiehenä: näettekö, että huippu-urheilijat voisivat omalta osaltaan myöskin edistää lukemista, (Puhemies koputtaa) tai millä tavalla te ministerinä näette, että nuorten lukeminen saataisiin uuteen nousuun?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Rent allmänt ska alla lagförslag och budgeten genomgå en jämställdhetsbedömning. Särskilt aktuellt nu är regeringens strukturreform, och om den har jämställdhetsdelegationen Tane yttrat sig och säger:

"Hyvään hallintoon kuuluu, että kaikkia poliittisia päätöksiä ja toimenpiteitä arvioidaan sekä miesten että naisten ja sekä tyttöjen että poikien kannalta. Tällaista periaatetta kutsutaan sukupuolivaikutusten arvioinniksi. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta Tane vaatii, että hallituksen rakennepoliittisen ohjelman päätösten sukupuolivaikutukset on arvioitava."

Tanes uttalande är kritiskt och jag vill nu fråga minister Arhinmäki: Anser ministern att strukturreformen och den här budgeten genomgått en tillräckligt kritisk granskning?

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut edustaja Matikainen-Kallströmin loistavaa puheenvuoroa. Kaikenikäisten suomalaisten liikkumattomuus on oikeasti erittäin vakava kansallinen ongelma, josta puhetta on kyllä riittänyt myös tässä salissa vaikka muille jakaa, ja nyt jos koskaan olisi vihdoin se korkea aika siirtyä puheista tekoihin, ja kysyisinkin ministeri Arhinmäeltä: mitkä ovat ne ensi vuoden täsmäiskut, joilla suomalaiset saataisiin ylös sohvilta vaikkapa sitten lenkkipoluille?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidemuseon muuttuessa Kansallisgalleriaksi sen rahoitus siirtyy vuokrarahoja lukuun ottamatta veikkausvoittovaroista rahoitettavaksi. Tämä luo vaikean tilanteen muille Veikkauksen edunsaajille. Onkin hyvä, että vaikutuksia on lievennetty rahaston voittoja purkamalla ja että säästöt toteutetaan asteittain. Näin annetaan muille toimijoille mahdollisuus reagoida muuttuneeseen rahoitustilanteeseensa.

Kannan kuitenkin huolta veikkausvarojen tulevaisuudesta. Ne ovat merkittävä osa suomalaisen kulttuurin tuesta. Niin urheilu, tiede, taide kuin nuorisotyö elävät pitkälle veikkausvoittovarojen varassa. Miten ministeri näkee veikkausvoittovarojen tulevaisuuden? Onko rahaston purku määräaikainen päätös, ja miten Veikkauksen kautta tuleva tuki turvataan jatkossa?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös siitä, että koko ikäluokkaa koskeva oppivelvollisuuden korottaminen 17 vuoteen tehtiin, on erinomainen asia. Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto ei ole korvaava tälle päätökselle vaan täydentävä. Tällä hetkellä nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, jota edustaja Alanko-Kahiluoto kysyi, on 290 kunnassa. 12 kunnassa tätä ei ole, ja 2 kuntaa ei vastannut, kun kysyttiin. Tätä pitää kehittää edelleen. Meillä on myös muita hankkeita, esimerkiksi Liputus-hanke, jota on ministeriön ja Sitran yhteistyöllä tehty Mikkelissä ja nyt on tarkoitus tehdä vähän toisentyyppisessä kaupungissa, Espoossa, ensi vuonna, eli ajatus on se, että eri viranomaiset, jotka ovat nuorten kanssa, joilla on ongelmia, pystyvät liputtamaan niin, että viranomaiset löytävät toisensa ja pystyvät yhdessä auttamaan, eikä niin, että nuori juoksee luukulta toiselle ja ne aikuiset, joiden pitäisi auttaa, eivät löydä toisiaan.

Edustaja Kanerva kysyi urheiluakatemioista, ja ainakin liikuntapuolella me olemme tehneet lisäpanostuksia nimenomaan näihin alueellisiin urheiluakatemioihin, jotta pystytään tukemaan huipulle murtautumassa olevien nuorten urheilijoiden koulutusta ja muuta valmentautumista.

Edustaja Paatero kysyi liikkumattomuudesta, ja siitä kysyivät myös edustaja Matikainen-Kallström ja Pelkonen. Ensinnäkin liikuntajärjestöjen rooli: ennen muuta olisi tärkeää, että liikuntajärjestöt huolehtisivat siitä, että tätä dropout-ilmiötä pystyttäisiin vähentämään, sitä, että siellä 13—15 vuoden iässä todella moni lopettaa liikuntaharrastuksen. Toinen on se, että tehdään toimia sen eteen, että kynnys liikkua madaltuu, liikkumisen hinta on alhainen.

Mitä muuta voidaan tehdä? Kunnilla on keskeinen rooli siinä ja pitäisi kuntien velvoitteita lisätä siinä, miten saadaan liikutettua ihmisiä, ja kyllä tämä on semmoinen, jossa tarvitaan laajaa yhteistyötä. Tätä ei yksin opetus- ja kulttuuriministeriö tai liikuntapuoli pysty hoitamaan, vaan tähän tarvitaan myös koulupuoli mukaan, tähän tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriö, tähän tarvitaan liikenne- ja viestintäministeriö ja myös työ- ja elinkeinoministeriö, ja kaikkien näiden kanssa meillä on yhteistyötä.

Mitä ne panostukset esimerkiksi ovat? Ensi vuonna tullaan Liikkuva koulu -hankkeen rahoitusta lisäämään. Ajatus on se, että koulupäivän yhteydessä liikutaan entistä enemmän. Toinen on Kunnossa kaiken ikää, jossa pyritään kannustamaan ja palkitsemaan sellaisia työnantajia, jotka saavat omia työntekijöitään liikkumaan. Meillä on tämäntyyppisiä projekteja, tämäntyyppisiä hankkeita, joilla me yritämme saada meitä liikkumaan enemmän. Oleellista olisi se, että esimerkiksi entistä enemmän mentäisiin kävellen, mentäisiin polkupyörillä töihin, olisi tätä arkiliikuntaa, ja se tietysti tekisi hyvää myös liikunta-asioista vastaavalle ministerille.

Edustaja Savola kysyi kulttuurin mahdollisuuksista maakunnissa. Kaksi asiaa: Tietysti Taiteen edistämiskeskus jakaa maakunnallisille maaseututapahtumille alueellisesti tukia, ja sen lisäksi valtakunnallisesti merkittäviä festivaaleja tuetaan ministeriön suunnalta. Muistaakseni 176 taide-, festivaali- ja kulttuuritapahtumaa sai tänä vuonna tukea. Ne ovat hyvin laajasti maakunnallisesti, maanlaajuisesti levittäytyneet.

Toinen kysymys on se, että ensi vuonna on tarkoitus eduskuntaan tuoda VOS-uudistus niin, että kun teattereiden, orkesterien, museoiden valtionosuudet perustuvat ennen muuta henkilötyövuosiin, niin tähän tulee tällainen kannustavuuskriteeri, ja yksi kriteereistä on se, miten lähtevät esimerkiksi teatterit ja orkesterit maakunnissa tekemään työtä myös muualla kuin siellä itse konserttisalissa, tekemään konsertteja esimerkiksi päiväkodeissa, vanhainkodeissa pienemmillä paikkakunnilla. Eli se tulee olemaan kriteeri, jolla voi saada enemmän valtionosuuksia.

Edustaja Kiljunen kysyi perheellisten opiskelijoiden asumistuesta. Tilannehan on se, että jos on perheellinen opiskelija, ei ole tämän asumislisän piirissä vaan siirtyy yleisen asumistuen piiriin, ja tämä on järjestelmä, josta pienituloiset opiskelijaperheet hyötyvät, ja sitten todella opiskelijaperheille, joissa on isommat tulot, se on huonompi järjestelmä, ja tästä erilaisia kehittämistyöryhmiä kun on ollut, niin kukaan ei ole toistaiseksi pystynyt esittämään semmoista mallia, joka olisi kaikille opiskelijaperheille hyvä. Eli ehkä paras tapa tukea suoraan opiskelijaperheitä olisi se, että jos joskus, kun taloudellinen tilanne paranee, esimerkiksi huoltajakorotus tulisi opintotukeen.

Edustaja Eerola kysyi poliittisten nuorisojärjestöjen tukemisesta. Poliittiset nuorisojärjestöt ovat hyvin erilaisia. Osa on puolueen suoria jäseniä, osa tekee yhteistyötä puolueen kanssa mutta on täysin itsenäisiä. Näitä pitää arvioida nuorisolain perusteella niin kuin kaikkia muitakin lapsi- ja nuorisojärjestöjä ja sen perusteella tukia antaa.

Miten saada lapset ja nuoret lukemaan? Itse pidän itseäni enemmänkin kulttuuri- kuin urheilumiehenä, mutta tietysti olisi hienoa, jos urheilijatkin houkuttelisivat lukemaan, mutta ennen muuta kirjastolaitos, osaavat kirjastotyöntekijät, osaavat opettajat kannustavat lukemaan, ja sitten meillä on Lukuinto-kampanja, jota me tuemme voimakkaasti. Kaikesta huolimatta suomalaiset ovat maailman kovimpia kirjojen lainaajia ja maailman kovimpia lukijoita, ja tämän eteen pitää tehdä töitä, että näin on jatkossakin.

Sukupuolivaikutusten arvioinnista edustaja Nauclér kysyi. Tässä on vielä paljon tehtävää kaikkien päätösten osalta, niin rakennepäätösten, budjetin osalta kuin kaikkien muidenkin, että tässä ei olla vielä päästy niin pitkälle mutta askeleita on otettu eteenpäin.

Ja viimeisenä edustaja Modig kysyi veikkausvoittovarojen tulevasta kehityksestä. Tällä hetkellähän ne eivät ole kehittyneet odotetulla tavalla. Komission päätös siitä, että tuomioistuinmenettelystä luovuttiin, avaa toivon mukaan mahdollisuuksia sille, että tulevina vuosina saadaan veikkausvoittovarojen kehitys nousuun ja sitä kautta pystytään paremmin edunsaajia tukemaan. Tällä hetkellä se kehitys on ollut hitaampaa kuin on ollut aikaisempina vuosina.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä vielä tarkennuksen valtionosuusuudistuksesta teattereita ja orkestereita koskien. Sinne on kova kisa, jotta tuen piiriin pääsee mukaan. Kritiikkiä on syntynyt muun muassa siitä, että kun on päässyt sen valtionosuuden piiriin, niin sen jälkeen ei pahemmin ole katsottu enää sitä, täyttyvätkö ne alkuperäiset kriteerit vai ei. Kysyisin ministeriltä vielä, ollaanko tässä uudistuksessa katsomassa myös sitä, että se ei ole ikuinen etuus, vaan että kriteerejä tarkastellaan sitten useamminkin.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Arhinmäki totesi, Liikkuva koulu -hanke on ollut tehokas ja hyvä väline siihen, että lasten fyysistä aktiivisuutta on saatu merkittävästi lisättyä pienillä ja kustannustehokkailla toimilla koulupäivän aikana. Hyvä niin.

Toisaalta tämä Liikkuva koulu on toteutettu vain harvoissa, pääosin hyvien alueiden kouluissa. Tämä on monessakin mielessä yllättävää, sillä on oletettavaa, että tarve Liikkuvalle koululle olisi suurin nimenomaisesti heikompimaineisissa kouluissa. Kysyisinkin ministeri Arhinmäen mielipidettä nykyisestä tilanteesta, ja mitä aiotte tehdä sen suhteen, että tämä hyvä hanke saataisiin pyörimään sitä eniten kaipaavien lasten keskuudessa?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviossa on 27 miljoonaa euroa nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Etsivän nuorisotyön kautta on tarkoitus tavoittaa palvelujärjestelmän ulkopuolella olevat nuoret ja ohjata jatkotoimenpiteisiin. Lisäksi tavoitteena on laajentaa etsivä nuorisotyö koko maata kattavaksi. Nuorten työpajatoimintaa on tarkoitus kehittää etsivän nuorisotyön jatkeeksi tavoitteena parantaa nuorten elämänhallintataitoja laaja-alaisesti. Kysyn ministeri Arhinmäeltä, uskotteko, että tällä määrärahalla pystytään löytämään kadoksissa olevat nuoret ja auttamaan heitä riittävästi. Kysyn tätä siksi, että monet asiantuntijat ovat todenneet, että jos etsivä nuorisotyö toteutuu optimaalisesti, meillä tulee todennäköisesti esille paljon suurempi nuorten päihdeongelma kuin nyt osaamme edes arvioida. Onko tätä haastetta pohdittu esimerkiksi yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn urheiluministeriltä: Lahdessa järjestetään pohjoismaiset talviurheilun hiihtokilpailut, maailmanmestaruustason kilpailut, vuonna 2017 ja talousarviokirjassa sivulla 410 on listaus liikunnan keskeisistä toimenpiteistä, muun muassa kansainvälisten kilpailujen järjestämisestä ja niin edelleen. Lahden kaupunki veronmaksajien rahalla ylläpitää näitä kilpailupuitteita vuodesta toiseen, ja samaan aikaan erilaiset haut kansainvälisistä tapahtumista ovat vuosi vuodelta yhä kalliimpia ja vaativampia prosesseja. Siitä huolimatta meillä Suomessa on useita paikkakuntia, jotka kilpailevat valtion rahasta, kansainväliset mitat täyttävistä stadioneista ja vastaavista. Pitäisikö Suomessa luoda talviurheilulle selkeämpi strategia niin, että meillä pienessä maassa olisi yksi maailman mittakaavat täyttävä urheilukeskus eikä monta pientä?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikkumattomuus on se suuri tulevaisuudenkin ongelma maassamme vauvasta vaariin. Probleema on myös se joskus, että varsinkin lapset ja nuoret, jotka harrastavat vaikka jääkiekkoa, jalkapalloa, salibandyä, jotka ovat todella suosittuja, voisivat olla erittäin taitavia yksilölajissa tai jossain vähän harvinaisemmassa lajissa, mutta se kaveripiiri aiheuttaa usein sen, että eivät he kehtaakaan ottaa jotain muuta lajia harrastuksekseen. Miten tätä voisi avittaa ja auttaa, että uskallusta olisi enemmän myös muita lajeja kokeilemaan? Vaikka siellä salilla puhuttiin aika paljon tärkeistäkin asioista, hyvä ministeri, niin, arvoisa puhemies ja ministeri, täällä salissakaan ei olisi pahitteeksi, kun on pitkät illat, tehdä pieni taukojumppa joskus, vaikka minuutin.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi jo tuohon VOS-uudistukseen. Se on todella tarpeellinen. On oltava äärimmäisen huolissaan tilanteista maakuntakaupungeissa orkestereiden ja teattereiden kohdalta. Ne nimenomaan ovat vetovoimatekijöitä kaupungeissa. Kotikaupunkini palvelualuejohtaja esitti hätähuudon, että on mahdollista, että kaupunginorkesteri joudutaan ajamaan alas, siis 100 000 asukkaan kaupungissa. Onneksi näin ei kyllä ainakaan toistaiseksi ole käymässä. On selvää, että jos jossakin 30 000 asukkaan kaupungissa, tyyliin Kemi, Varkaus ja niin edelleen, ammattiteatterista joudutaan luopumaan, niin kyllä se kaupunki henkiseltä ilmapiiriltään köyhtyy ja sinne on vaikea saada uusia asukkaita, vaikka työpaikkojakin olisi.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseo on Suomen historialle tärkeä ja merkittävä museo. Se on yksi niistä viidestä paikallismuseosta, jotka Museovirasto päätti lopettaa toissa keväänä. Nyt Museovirasto on taas luovuttamassa Kotkaniemeä Senaatti-kiinteistöille, ja se on tietojen mukaan menossa normaalilla tavalla myyntiin ensi vuoden aikana.

Kotkaniemeen on perustettu vastikään Kotkaniemi-säätiö, ja se esittää, että Kotkaniemi voitaisiin luovuttaa erillispäätöksellä säätiölle ja näin turvata sen tulevaisuus myös jatkossa.

Arvoisa ministeri, mikä on teidän näkemyksenne tästä? Olisi nimittäin erittäin kunnioitettavaa, että esimerkiksi Suomen valtiollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kotkaniemi-museo voisi avautua nykyistä ehompana ja sen toiminta turvattaisiin myös jatkossa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos vielä hieman tätä isoa kuvaa miettii, meillä on siis 50 000 kadonnutta nuorta ilman koulutusta ja työelämää. Minä mietin sillä tavalla, herra ministeri, että aika moni niistä työkaluista on itse asiassa teidän pakissanne. Tällä hetkellä hallituksen tekemät toimenpiteet ja ratkaisut ovat kyllä aika kaavamaisia. Tuolla kadunvarsimainonnassa näkyy kyllä hyvin tämä nuorisotakuupuoli, ja televisiomainoksetkin ovat pyörineet, mutta tulokset ovat sitten vielä toistaiseksi jossain määrin vaatimattomia: 7 000:lla lisääntynyt muun muassa nuorisotyöttömyys sen voimassaoloaikana.

Olisiko teillä, ministeri, nyt omalta alaltanne semmoisia aika radikaaleja ja reippaitakin toimenpiteitä muun muassa liikunnan puolesta tai kulttuuriasioitten puolesta, harrastusmahdollisuuksien puolesta? Nuohan ovat itse asiassa miljardiluokan kysymyksiä. Jos me saamme yhden nuoren pelastettua, se on aina 1,2 miljoonaa euroa, kuten moneen kertaan on laskettu. Olisiko voimakkaampia toimenpiteitä luvassa ensi vuodelle? Minusta niitä kyllä tarvittaisiin suomalaisen nuorison puolesta.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on nostettu liikkumattomuuden ja ylipainon tuomat ongelmat. Niitä ei sovi lainkaan vähätellä. Mutta haluaisin kääntää tämän toisinpäin: miten liikunnan mahdollisuudet voidaan hyödyntää, kuinka liikunnalla pystytään ehkäisemään syrjäytymistä, kuinka monipuolinen joukkueurheilu kehittää sosiaalisia taitoja ja, ennen kaikkea, kuinka paljon se tuo fyysistä hyvää oloa.

Ministeri otti esiin tuon dropout-ilmiön. Se on varmastikin sellainen, mihin kannattaisi yhä enemmän panostaa liikuntaseurojen kanssa. Nimittäin omalla kohdallani olen huomannut sen, että nuoren pitää hyvin varhain valita, mikä on se kilpaurheilulaji, jota hän jatkaa. Selvää on se, että meillä on eri tavoitetasot, jos me puhumme huippu-urheilusta, urheiluakatemian opiskelijoista, kilpaurheilusta tai tavallisesta arkiliikunnasta. Täällä on hyviä hankkeita liittyen Liikkuvaan kouluun, maahanmuuttajiin. Mutta toivoisin, ministeri, vielä, että kiinnittäisitte erityishuomiota erityisliikuntaan ja soveltavaan liikuntaan.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa mielestäni tällä hetkellä liikunnan momentum, eli liikunnasta puhutaan aika paljon tällä hetkellä. Ainakin oma tuntumani on se. En muista, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, budjettimietinnössä, olisi koskaan ollut näin laajasti liikuntatoimi käsiteltynä ja täyttä asiaa. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että ministerit Arhinmäki ja Kiuru ovat lukeneet varmasti tarkasti tämän liikuntatoimen osion, ja minun toiveeni on se, että kaikki muut ministerit myös lukisivat tarkasti tämän liikuntatoimen osion tästä budjettimietinnöstä. Ministeri Arhinmäki jo nostikin tämän poikkihallinnollisuuden vahvasti esiin. Me emme yksin liikuntatoimen toimesta, ei valtion liikuntatoimen eikä kuntien liikuntatoimen osalta, pysty ratkaisemaan tätä fyysisen passiivisuuden ja liikkumattomuuden ongelmaa, vaan me tarvitsemme ehdottomasti joka ainoan muun toimialan tähän mukaan, (Puhemies koputtaa) ja kannustan ehdottomasti siihen. — Kiitos.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli hienoa kuulla, kun, ministeri, nostitte esiin tuossa puheessanne musiikin ja vanhukset. Minulla oli eilen ilo olla kuulemassa Espoossa Metropolian taideopiskelijoiden viestiä. He lauloivat joululauluja ja kertoivat, miten upeaa olisi päästä enemmän vanhusten palvelutaloihin viemään tätä musiikin ja taiteen iloa, ja olivat päässeetkin sitä tekemään, mutta kaipasivat jonkunlaista organisointia kunnissa, ja miksei myös täällä eduskunnassa asiasta voisi keskustella, millä tavalla nämä ihmiset, jotka oikeasti osaavat taiteen esittämisen ja haluaisivat sitä sinne vanhusten keskuuteen viedä, millä tavalla voisimme ruveta organisoimaan sitä, että kysyntä ja tarjonta kohtaisivat tässä asiassa, koska oikeasti oli hyvin aitoja ja ihania ihmisiä siellä esiintymässä, ja varmasti potentiaalia olisi vanhuksille viedä iloa.

Toinen kysymykseni koskee nuorisotakuuta, koska etsivän nuorisotyön ammattilaiset viime viikolla kertoivat, että sieltä nuorisotakuusta puuttuu se kuntoutus. Millä tavalla tähän asiaan voitaisiin kenties puuttua? 48 000 nuorta oli työttömänä lokakuussa. Se on valtava määrä nuorisoa, mikä tuolla odottaa työtä ja kenties myös sitä kuntoutusta.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri! Kuten avauspuheenvuorossani totesin, liikunnalle esitetään ensi vuodelle vain 147,6 miljoonaa euroa, joka koostuu 99,9-prosenttisesti veikkausvoittovaroista. Toisaalta tiedetään, että enin osa suomalaisista liikkuu riittämättömästi. Liikunta on siis täysin aliarvostettu keino vaikuttaa kun-tien suuriin sosiaali- ja terveyskuluihin. Jotain olisi tehtävä, jotta lapsiperheiden lapset saisivat olla mukana hyvissä harrastuksissa, vaikka kuntien salivuokrat jatkuvasti nousevat ja työttömyys kohtaa lasten vanhempia monissa tapauksissa. Jotain olisi tehtävä, mutta mitä, arvoisa ministeri?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näiden moitteiden sijaan mielelläni haluan osoittaa ministeri Arhinmäelle kiitokset siitä, että vähävaraisille lapsille hän on halunnut suunnata voimavaroja, ja tämä on myös kokoomuslaista politiikkaa, se on meidän yhteistä politiikkaamme. (Naurua) — Näin se vain on.

Sitten tähän lukemisharrastukseen, miten entiset urheilijat haluavat, tai nykyiset huippu-urheilijat: minä luulen, että tästä puolueesta ainakin me, joita puolueessa on, sitoudumme kyllä tähän lukuharrastamisen edistämiseen.

Mutta sitten varsinainen kysymys Arhinmäelle. Olympiastadionin perusparannushankkeeseen "myönnetään rahoitusta valtion talousarviossa kokonaiskustannusten täsmennyttyä", näin sanotaan ihan sanatarkasti. Liikuntaneuvoston hankesuunnitelmassa Tampereen Keskusareenalle esitetään 4:ää miljoonaa euroa tuleville vuosille. Hanke on merkittävä sekä urheilun että kulttuurin näkökulmista. Ja kysymys on: miten todennäköisenä, toivottavana, realistisena pidätte sitä, että Keskusareena-hanke pääsee talousarvioon mukaan tulevina vuosina, ja onko tämä 4 miljoonaa, mitä nyt tässä on liikuntaneuvosto esittänyt, alkuunkaan riittävä?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sain ylipainoisen vartaloni ylös.

Ihan aluksi tähän edustaja Kiljusen ja edustaja Torniaisen huomioon tästä Kotkaniemestä: äärimmäisen tärkeä asia, ja olenkin tehnyt talousarvioaloitteen, ja sitä voi sitten kannattaa, kun sen aika tulee.

Ministeri Arhinmäeltä kysyisin: Yle uutisoi ihan jokin aika sitten, että te, ministeri Arhinmäki, olette poistanut Iitin Kymi Ring -moottoriratahankkeen ministeriöitten rahoitussuunnitelmasta ja valtakunnallisesti merkittävien hankkeiden listalta. Valtion liikuntaneuvosto oli esittänyt moottoriradan säilyttämistä listalla. Osa Kymi Ringin hanketta on ajokoulutuskeskus, minkä vuoksi projekti koskettaa viittä eri ministeriötä: työ- ja elinkeinoministeriötä, liikenne- ja viestintäministeriötä, puolustusministeriötä, sisäministeriötä ja opetus- ja kulttuuriministeriötä. Ministeri Arhinmäki, millä tavoin te näette Kymi Ring -hankkeen mahdollisuudet palata mukaan tähän ministeriön suunnitelmaan, ja mitä hankkeessa pitäisi tapahtua, että se edistäisi sen palaamista sinne?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikunnasta on paljon puhuttu. Liikkuminenhan vaikuttaa todistetusti myös muun muassa matematiikan ja äidinkielen oppimiseen ja siihen, miten pieni lapsi etenkin liikkuu ja oppii omaa kehoansa hallitsemaan, sensomotoriikkaa ja hienomotoriikkaa, karkeamotoriikkaa käyttämään.

Lukemiseen vaikuttavat myös tietysti kaikki ne asiat, mitä ministeri luetteli, mutta erittäin paljon, valitettavastikin, myös se, mitä kotona tapahtuu, kun lapsi on pieni: luetaanko hänelle, oppiiko hän rauhoittumaan kirjan ääreen, opitaanko käyttämään kirjastoja ja opitaanko saamaan tavallaan iloa ja positiivisia elämyksiä lukemisen kautta.

Ensimmäinen varsinainen kysymys ministerille on: miten ministeri vastaa niille, joita huolestuttaa Museoviraston rakennusten siirto Senaatti-kiinteistöille?

Toinen asia: Haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa siitä määrärahalisäyksestä, 20 000 euroa, joka tuli. Erityisesti nyt haluan mainita Maa- ja kotitalousnaiset, Taito ry:n ja Karjalan Liiton. Kiitoksia paljon tästä määrärahan lisäyksestä, ja palaan asiaan sitten puheenvuorossani.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähävaraisten lasten liikuntaharrastusten ja ylipäätään kaikkien lasten liikuntaharrastusten tukeminen on tärkeää, koska se on parasta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä, ja siinä yhtenä tekijänä on se, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen.

Yhteiskunnan ja julkisen vallan taholta tuetaan paljon poikien suosimia lajeja, jääkiekkoa, jalkapalloa ja muita tällaisia, joiden liikuntapaikkoja, skeittipuistojakin, kyllä rakennetaan, ja erittäin hyvä niin. Kuitenkin tyttöjen suosimat lajit, vaikkapa baletti, ratsastus tai taitoluistelu, tässä tarkastelussa jäävät usein vähemmälle yhteiskunnan tuelle. Mitä ministeri aikoo tehdä, jotta tästä tyttöjen ja poikien näkökulmasta, mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta katsottuna lajeja tuetaan nykyistä tasapuolisemmin niin, että esimerkiksi ratsastus, jolla monien syrjäytymisvaarassa olevien (Puhemies koputtaa) nuorten elämänlaatua, henkistä ja fyysistä, pystytään parantamaan, olisi mahdollista kohtuullisilla kustannuksilla ja etäisyyksillä yhä useammalle nuorelle?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin ministerille siitä, että täällä on viittomakielisen kirjaston perustamiseen ja toimintaan liittyviin asioihin varattuna määrärahaa, mutta pyyhkeitä tulee tietysti siitä, että vastaavasti näkövammaisten kirjastolta on poistettu 9 prosenttia.

Mutta varsinaisesti en halunnut tästä puhua vaan siitä, että täällä on nyt sitten poistettu ylimääräisistä taiteilija- ja sanomalehtimieseläkkeistä 567 000. Tänne on toki jätetty määrärahoja siihen, että jo myönnetyt taiteilija- ja sanomalehtimieseläkkeet voitaisiin maksaa, mutta määrärahoja on vain uusille taitelijaeläkkeille, ei uusille sanomalehtimieseläkkeille. Ylimääräiset sanomalehtimieseläkkeet ovat kuitenkin äärimmäi-sen tärkeitä esimerkiksi freelance-toimittajille, jotka ovat itsensä työllistäjiä ja tulevat toimeen huomattavan pienellä summalla mutta tekevät koko ajan freelancerina töitä, ja eläkkeet tahtovat jäädä niin pieniksi, että niillä ei sitten elä. Olisi kyllä hyvä, jos tähän saataisiin muutos.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Arhinmäki, tein teille viime heinäkuussa kirjallisen kysymyksen koskien Kotkaniemen kohtaloa, ja silloin te vastasitte, että prosessi on kesken, ja totesitte lopussa, että opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tärkeänä, että mikäli valtio luopuu Kotkaniemen ylläpitämisestä, sen säilyminen ja toiminta museona kyetään turvaamaan. Teillä on hyvää näyttöä siitä, että hankkeet ja toimet, joihin ryhdytte, saatte aina maaliin asti. Voisiko Kotkaniemi nyt olla tässä loppumetreillä sellainen hyvä hanke, jonka veisitte loppuun asti, ettei meidän kansallinen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajan kotimuseo häviäisi vapaille markkinoille ja että sen tulevaisuus Kotkaniemi-säätiön alla olisi turvattu?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa korostettu sitä, miten tärkeätä liikunta on meille kaikille, mutta yhtä tärkeää on minusta myös kulttuuri ja taide. Siitä on ihan kiistattomia tutkimustuloksia olemassa, että kulttuurin harrastaminen ja erilaiset taideharrastukset lisäävät hyvinvointia ja terveyttä, ja aivan kuin edustaja Juvonen täällä sanoi, niin tilausta tämänkaltaiselle toiminnalle on. Minusta on erittäin hyvä, että urheilu- ja kulttuuriministeri on samassa persoonassa ja voi tasapainoilla näitten asioitten välillä.

Erityisen ilahtunut minä olen siitä, että tässä budjetissa leikkausten ulkopuolelle ovat jääneet lastenkulttuuri, vapaa kenttä ja apurahat. Niihin apurahoihin tietenkin tarvittaisiin ilman muuta lisäystä, ja olisi tärkeää, että myös apurahataiteilijoitten eläketurvaa ja muuta toimeentuloturvaa pystyttäisiin parantamaan. Minkälaisia hankkeita on näissä epätyypillisissä toimissa toimivien ihmisten elämän turvaamisessa?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiljunen esitti tuossa aikaisemmin hyvän kysymyksen, joka koski kansallismuseoiden tiloja nyt, kun ne siirretään Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Itse olen ollut hyvin huolestunut siitä, miten paljon Kansallismuseon tilakustannukset kasvavat tämän siirron myötä ja miten se vaikuttaa Kansallismuseon toimintamahdollisuuksiin. Oletteko kiinnittänyt tähän uudistukseen huomiota, ja olisiko siellä teidän mielestänne jotakin korjattavaa?

Haluaisin vielä palata tähän keskusteluun tästä nuorten ohjausverkostosta. Minulla on semmoinen käsitys, että se useimmissa kunnissa vastaa lähinnä sellaista keskustelukerhoa, joka todellisuudessa ei kyllä juurikaan pysty ehkäisemään nuorten syrjäytymistä, niin että olisin sitä kysynyt, näettekö mitään mahdollisuuksia tämän ohjausverkoston parantamisessa vielä ennen kuin panostetaan sitten tämmöisiin mekaanisiin ratkaisuihin lisämäärärahoja.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään järjestettiin tiedotustilaisuus Talvisotahiihdosta. Hiihtojen suojelijana toimii meidän puhemiehemme Heinäluoma, edustaja Matikainen-Kallström toimii kummina, ja ne ovat aivan erinomainen tapa yhdistää liikunta ja sitten muistaa meidän historiaamme. Näiden hiihtojen järjestäjä on Talvisotayhdistys, ja ne ovat osa 75. muistovuoden viettoa. Tähän myöskin liittyy kansallinen muistomerkkihanke, jossa valiokunta piti välttämättömänä, että OKM huolehtii osaltaan hankkeen rahoituksesta, ja nyt tähänkin ollaan saamassa rahat. Kiitos siitä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kysyi tästä VOS-uudistuksesta vielä tarkemmin. Eli tällä hetkellähän valtionosuudet perustuvat niin orkestereilla, teattereilla kuin museoilla käytännössä pelkästään henkilötyövuosiin. Jatkossa on tarkoitus tehdä siihen tämmöisiä kannustavuuskriteereitä, joilla kannustetaan tekemään monia näistä asioista, joita täällä on nostettu esille. Eli siitä saa vähän ylimääräistä. Tällä hetkellä se on lausuntokierroksella. Ja kyllä, olen samaa mieltä siitä, että myös pitää arvioida VOS-laitosten taiteellista arvoa ja toimintaa, että se vastaa sitä, mikä se on ollut silloin, kun tälle listalle on noussut. Kun meillä ei tarpeeksi ole henkilötyövuosia suhteessa niihin henkilötyövuosiin, mitä näillä eri VOS-laitoksilla on, niin siellä on vajautta jo nyt ja siellä on paljon sellaisia bubbling under, jotka ovat sillä hilkulla, että niiden pitäisi nousta näiden VOS-laitosten piiriin. Toisaalta ei pidä myöskään vähätellä vapaan kentän ammattilaisryhmien merkitystä. Valtiovarainvaliokuntahan on esittänyt näille lisärahoitusta. Se oli osa niistä joukoista, jotka olivat jääneet jo nyt säästöjen ulkopuolelle.

Edustaja Wallinheimo kysyi Liikkuva koulu -hankkeen kouluista. Erittäin hyvä ja tärkeä huomio edustaja Wallinheimolta. En ole itse käynyt tällä lailla näitä läpi. Tästä keskustelusta tulee hyviä vinkkejä, ja minun pitää itsekin ministeriössä käydä läpi se ja kysyä, onko se lista tasapainoinen. Edustaja Wallinheimo varmaan on oikeassa.

Mäkisalo-Ropponen kysyi etsivästä nuorisotyöstä. Meillä on 246 kuntaa, joissa on etsivää nuorisotyötä, ja sitten 246 kuntaa, joissa on työpajatoimintaa. Suurin osa on samoja kuntia, mutta osa menee vähän ristiin. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on nimenomaan se, että pystytään ohjaamaan eteenpäin, ja jos ei ole esimerkiksi työpajatoimintaa, on hirveän vaikea ohjata niitä nuoria, jotka etsitään. Ja tästä päihdekysymyksestä: Tämä on yksi niitä asioita, joita sitten käydään läpi. Opetellaan elämänhallintaa, ihan sitä, että aamulla herätään ja tämäntyyppistä, niin että se on hyvin monitasoista. Osa tarvitsee vain sitä tukea siihen ammatinvalintaan.

Tämän kuntoutuspuolen, josta edustaja Juvonen kysyi, tuntee paremmin ministeri Risikko, koska se on taas ministeri Risikon alaisuudessa. Ehkä parempi, että hän vastaa siihen.

Edustaja Kari kysyi siitä, pitäisikö Lahteen keskittää kaikki talviurheilu. On hyvä, että näin laajassa maassa suosittua talviurheilua on ympäri Suomea, mutta totta kai on niin, että Lahti on se, jossa suuria kisoja ennen muuta järjestetään, mutta on meillä esimerkiksi Korpilahdelle ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut tulossa, niin että kyllä me tarvitsemme suorituspaikkoja muuallakin kuin vain Lahdessa.

Edustaja Elomaa kysyi siitä, miten voi nuoria kannustaa yksilölajien pariin. Ensin pitää sanoa selvästi se, että meidän poliitikkojen tai virkamiesten tai järjestöjohtajien ei pidä päättää sitä, mitä nuoret harrastavat. Nuorten pitää itse päättää. Nyt tällä hetkellä joukkuelajit ja palloilulajit ovat niitä, jotka ovat suosittuja. Sillä tehdään kyllä karhunpalvelus liikunnalle, jos me yritämme määritellä ylhäältä päin, mitkä ne lajit ovat. Mutta edustaja Elomaa on minusta oikeassa siinä, että pitää olla mahdollisuus kokeilla. Koululiikunnassa, jota tullaan tulevaisuudessa tuntijakouudistuksessa lisäämään, pitäisi olla nimenomaan se lähtökohta, että kokeillaan ja jokainen löytäisi sen oman lajin. Pitää olla mahdollisuuksia esimerkiksi kunnan liikuntatoimen yhteydessä, että voi kokeilla eri lajeja ja löytää niitä. Sitten kun ollaan vähän korkeammalla tasolla, niin esimerkiksi urheiluakatemiatoiminnassa yksi ajatus on se, että siinäkin voidaan miettiä, että joku voisi toisessa lajissa nousta todennäköisemmin huipulle.

Edustaja Kivelä, olen teidän kanssanne täysin samaa mieltä. Meidän teattereiden, orkestereiden merkitys on äärimmäisen tärkeä kaupungeille. Kuka haluaa asua kaupungissa tai kunnassa, jossa ehkä on työtä ja toimeentuloa mutta ei ole kulttuuria? Se on vetovoimatekijä. Yritykset hakeutuvat, työpaikat hakeutuvat sellaisiin kuntiin, joissa on myös kulttuuritoimintaa. Tämä on sellainen asia, jota, kun kierrän ympäri Suomea, yritän painottaa kuntapäättäjille, että tästä pitää huolehtia, jos haluaa, että kunta on elinvoimainen. Kun paljon VOS-järjestelmää kritisoidaan, niin pitää muistaa, että se nimenomaan mahdollistaa, että meillä on ammattimaista kulttuuria maakunnissa ympäri Suomea. Jos meillä ei olisi tätä järjestelmää, niin olisi huomattavasti kapeampi maakunnallisesti, maanlaajuisesti meidän kulttuuritarjonta.

Edustajat Kiljunen, Torniainen ja Lindström ainakin kysyivät Kotkaniemen osalta. Kotkaniemihän on suojeltu, ja Museovirasto huolehtii siitä, että arvioidaan... Esimerkiksi eräs tunnettu kauppias halusi ostaa sen, mutta siitä ei kauheasti innostuttu, koska siinä pitää olla nimenomaan nämä historialliset arvot. Ja näin pitää olla jatkossa.

Edustaja Alanko-Kahiluoto tähän liittyen kysyi näistä tilakustannuksista. Niillehän on nyt oma momentti. Eli kun nämä niin sanotut myyntihinnat paljon pyörivät lehdissä, niin ne eivät olleet myyntihintoja, vaan pyrittiin arvioimaan tämä vuokrataso, ja oli äärimmäisen tärkeätä, että ne erotettiin omalle momentilleen, jotta ne eivät syö käyttökustannuksia. Ajatus on se, että Senaatti-kiinteistöillä on parempi kyky pitää huolta näistä rakennuksista kuin Museovirastolla, koska niillä on vahvempi tase.

Edustaja Puumala nosti esille sen, että nuorisotyöttömyys on kasvanut 7 000:lla. Se on erittäin huolestuttavaa, mutta voisi kysyä toisinpäin: kuinka paljon se olisikaan noussut ilman nuorisotakuuta? Siinä Puumala oli oikeassa, että harrastusmahdollisuudet niin kulttuurin kuin urheilun puolella ovat äärimmäisen tärkeitä syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Edustaja Virolainen kysyi dropout-ilmiöstä. Tässä ehkä on muutama seikka. Yksi ovat nämä kustannukset, mutta toinen on se nimenomaan, onko meillä liian kilpailuhenkistä sitten siinä ratkaisevassa teini-iän vaiheessa, kun muutkin asiat alkavat kiinnostaa. Jos haluaisi harrastaa lajia kerran kaksi viikossa, niin siihen ei enää tarjota mahdollisuuksia, on vain sitä kilpailuhenkistä. Tämä on asia, jonka minä olen tuonut lajiliitoille esille, että tähän pitää puuttua, että pitää olla myös tämmöinen ei niin kilpailullistavoitteinen mahdollisuus harrastaa. Ehkä minua parempi asiantuntija on Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Mixu Paatelainen, joka on sanonut, että Suomessa liian aikaisin pakotetaan valitsemaan se yksi laji. Jos ei minua uskota, niin ehkä kannattaa uskoa maajoukkueen päävalmentajaa.

Edustaja Harkimo puhui liikkumattomuudesta. Se on nimenomaan niin, että meidän pitää tehdä yhteistyötä, saada kaikki innostumaan siitä. (Puhemies koputtaa) Eivät sitä yksin seurat ja liikuntajärjestöt pysty ratkaisemaan, eikä pelkästään rahalla, koska jos katsoo, miten veikkausvoittovarat liikunnalle ovat kasvaneet 2000-luvulla 80 miljoonasta lähes 150 miljoonaan, niin meidänhän pitäisi liikkua enemmän, jos se yksin olisi rahasta kiinni.

Lindström kysyi Kymi Ringistä. Se on pitkään roikkunut eikä näyttänyt etenevän. Me pyrimme listalta ottamaan pois semmoisia hankkeita, jotka eivät näytä etenevän. Me olemme tiedustelleet muilta ministeriöiltä, ja meidän käsityksemme on se, että siellä ei ole kiinnitetty siihen rahoitusta. Mutta siinä tapauksessa jos se näyttää aidosti etenevän, niin sillä on täysi mahdollisuus nousta takaisin listalle.

Jos vielä yhden — nyt jää moneen vastaamatta — edustaja Vikmanille: Hän nosti esille, että on tyttöjen ja poikien lajit. Jalkapallo on itse asiassa valtavan suuri tyttölaji. Mehän olemme naisten jalkapallossa maailman huippumaita ja euroopanmestaruuskilpailuissa. (Silvia Modig: Toista kuin miehet!) Siitä pitäisi miesten ottaa mallia, nousta Euroopan huipulle. Esimerkiksi jääkiekko: samoja jäähalleja voi käyttää nimenomaan taitoluisteluun, ringetteen. Enemmän minusta kysymys on siitä, miten vuoroja jaetaan. (Puhemies koputtaa) Niissä naisten joukkueet, tyttöjen joukkueet selvästi jäävät huonompaan asemaan kuin miesten ja poikien joukkueet.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme olleet tässä koolla nyt 2,5 tuntia, ja toteaisin, että valtio on tässä ajassa ottanut uutta velkaa 2,639 miljoonaa euroa. Johtuneeko tästä, että hallitusohjelmasta poiketen hallitus vähentää ensi vuoden talousarvioesityksessään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahoja lähes 60 miljoonaa euroa verrattuna tämän vuoden talousarvioon. Lisäksi hallitus supistaa merkittävästi peruskuntien valtionosuuksia, jolloin kunnat joutuvat myös leikkaamaan opetus- ja kulttuurimenoista. — Kuten huomaatte, tämän puheenvuoroni sävy on hieman toinen kuin äsken, kun avasin valtiovarainvaliokunnan puolesta tämän tilaisuuden. Nämä ovat perussuomalaisia näkemyksiä.

Perussuomalaiset ovat esittäneet, että toisen asteen opintoja vaille jääneet nuoret velvoitetaan käymään ammattipainotteinen työelämään ja turvallisuuteen valmentava 10. luokka, jonka päätyttyä he jatkaisivat joko oppisopimuksella yrityksissä tai toisella asteella kykyjensä ja halujensa mukaan. Perussuomalaiset esittivätkin 25 miljoonaa euroa kohdennettavaksi oppisopimuskoulutukseen, mukaan lukien 10. luokan valmentava koulutus.

Liian suuret lukiokoot ja niistä johtuvat oppimishaitat sekä koulukiusaaminen ovat yleisesti tiedostettuja ongelmia maassamme. Kuntien valtionosuuksien vähennykset ovat pääsyy ryhmäkokojen kasvuun ja oppilashuollon laiminlyönteihin. Perussuomalaiset ovatkin esittäneet 30 miljoonan euron lisäystä perusopetukseen ryhmäkokojen pienentämiseksi sekä muiden opetusta haittaavien puutteiden poistamiseksi.

Arvoisa uusi puhemies! Perussuomalaiset haluavat pitää koko Suomen asuttuna idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Me vaadimme, että kouluverkoston kattavuus tulee taata tasavertaisesti kaikkialla Suomessa. Onkin tärkeää, että myös kuntataajamien ulkopuolella voi elää, asua ja kasvattaa lapsia. Perussuomalaisten mielestä yleissivistävän koulutuksen ylläpitämiseen ja kehittämiseen tulee kohdentaa lisäresursseja, jotta koulut ovat riittävän lähellä ilman ylipitkiä koulumatkoja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean seuraavaa: Suomalaisten kirjailijoiden asema muihin Pohjoismaihin verrattuna on heikko, etten sanoisi suorastaan surkea. Tämä siitä huolimatta, että kirjailijoiden panos suomalaisen sivistyksen eteen on erittäin merkittävä. Myytyjen kirjojen lisäksi ovat niin sanotut lainauskorvaukset merkittävä osa kirjailijoiden tuloista. Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan tekijälle hänen teostensa maksuttomasta lainaamisesta yleisistä kirjastoista. Kirjailijoiden saamat lainauskorvaukset ovat merkittävästi jäljessä pohjoismaisesta tasosta, joten Suomen tasoa on mielestäni korotettava. Suomessa lainauskorvauksiin käytetään tänä vuonna vain 3,8 miljoonaa euroa, Norjassa 12,5, Ruotsissa 15 ja Tanskassa 22 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset esittävätkin tarkoitukseen valiokunnan esittämän 100 000 euron sijaan 3 miljoonan euron lisäpanostusta, mikä mielestäni on oikeus ja kohtuus.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat alkuperäiskansojen kielet. On tärkeää, että saamelaislapset oppivat äidinkieltään ja kulttuuri-identiteetti säilyy sukupolvelta toiselle. Suomessa puhutaan kolmea eri saamea, joista inarinsaame ja koltansaame ovat vaarassa hävitä, ja pohjoissaamenkin puhujia on vain noin 2 000.

Kielipesätoiminta antaa alle kouluikäisille lapsille päivähoitoa kielikylvyn periaatteella ja auttaa pelastamaan häviämässä olevat kielet. Kielipesiä on käytetty Suomessa 90-luvun lopulta alkaen saamen kielten turvaamiseksi. Erityisen hyviä tuloksia on saatu äärimmäisen uhanalaisen inarinsaamen elvyttämisessä. Suunnitteilla on kielipesien avaaminen myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle ainakin Rovaniemelle, Helsinkiin ja Ouluun. Kielipesiä on rahoitettu valtion talousarviosta opetus- ja kult-tuuriministeriön varoista, mutta lisäresursseja tarvitaan hyvän tason ylläpitämiseksi. On tärkeää, että valiokunta lisäsi saamen kielen kielipesätoimintaan 150 000 euroa. Jatkossa on huolehdittava tämän tärkeän toiminnan rahoituksen riittävyydestä, sillä nyt esitetty summa ei vielä riitä tämän hyvän toiminnan laajentamiseen.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä debatissa nostamaani asiaan.

Maa- ja kotitalousnaiset tekevät merkittävää työtä kuluttajien neuvonnassa, ja valtionapua saadaankin neuvontatoimintaan, ei järjestötyöhön. Osa tästä neuvontatoiminnasta sekä järjestötoiminta kokonaisuudessaan rahoitetaan palvelumaksuilla, jäsenmaksuilla, julkaisuilla ja niin edelleen. Palkattuja neuvontahenkilöitä järjestöllä on yli 150.

Käytännön esimerkkinä Maa- ja kotitalousnaisilla on tärkeä rooli ruokaturvallisuuden edistämisessä. Jos emme osa käsitellä tai säilyttää elintarvikkeita oikein, me itse eli tässä tapauksessa ketjun viimeinen lenkki voimme tuhota sen muiden osien laatutyön. Elintason nousun myötä elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on laskenut jatkuvasti. Ruokahävikki on valtaisaa, mikä kertoo osittain ruokatalouden suunnittelemattomuudesta ja arjen taitojen puutteesta. Kuluttajat tarvitsevat kotitalousneuvontaa niin eri kampanjoiden muodossa, henkilökohtaisena ja ryhmäneuvontana kuin verkkopalveluinakin.

Arvoisa puhemies! Yhteishaku-uudistuksen nostin myös esille.

Ministeri ei sitä tainnut kommentoida, mutta jatkan siitäkin vähän. Yhteishaku-uudistuksessa olisi tärkeää, että siitä nostettaisiin nyt julkista keskustelua, kun tämä valmistelu näyttää olevan tosiaankin vielä aika tavalla auki. Erilaisia päivämäärärajoja on mennyt jo ohi. Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa korkeakoulut saisivat ilmeisesti mahdollisuuden varata opiskelupaikkoja ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville ja käyttöön otettaisiin korkeakoulujen yhteinen valtakunnallinen yhteishaku. Ymmärrän, että abiturientteja on hyvä suosia kiintiöillä, mutta uudistuksen toisen vaiheen suunnitelmat herättävät huolta, jos niissä yhteishaun opiskelupaikat rajattaisiin vain niille, jotka eivät ole aiemmin ottaneet vastaan korkeakoulupaikkaa. Tästä olisi ollut mukava kuulla vähän lisää.

Mikä nimittäin on se insentiivi, jolla ministeri aikoo saada yliopistot kehittämään sisäisiä siirtymismenettelyitä niin, että jatkossa vaikka kemian opiskelija voisi siirtyä lääketieteen opiskelijaksi ilman pääsykoemenettelyä? Uudessa mallissahan tällainen hyvin tyypillinen opintopolku ei ilmeisesti enää olisi mahdollinen, vaan jos lääkiksen ovet eivät ensi yrittämällä aukea, niin sitten kannattaa mennä mieluummin vuodeksi jonkinlaisiin hanttihommiin kuin opiskella vaikkapa matemaattisia aineita, joista voisi olla enemmän hyötyä tulevissa opinnoissa.

Suomen menestystekijä on aina ollut vahva tasa-arvo koulutuksessa ja valinnanvapaus. Tässä mielessä porttien sulkeminen varhaisessa vaiheessa ohjaisi ehkä väkisinkin poluille, joilla urautumisen on tapahduttava entistä aikaisemmin, eikä yksilöllisesti tapahtuvalle kypsymiselle jää niinkään aikaa. Me tulemme kaikki eri taustoista, ja kaikki eivät ole valmiita tekemään elämän mittaista valintaa 18—19-vuotiaana, saatikka aiemmin, jos valinnaisuutta tämänkin uudistuksen myötä tullaan lisäämään lukioissa. Kaikki eivät ole kypsiä näihin päätöksiin, ja virhevalintoja sattuu, vaikka tarjolla olisi kuinka laadukasta opinto-ohjausta tahansa, ja onko sitä? Sen vuoksi yhteishakua ei saisi mielestäni sulkea kokonaan niiden kohdalta, jotka ovat aiemmin opiskelleet toista ainetta tai alaa.

Arvoisa puhemies! Muutama muu kommentti vielä.

Täällä puhuttiin uudesta oppilas- ja opiskelijahuoltolaista. Se on tosiaankin askel eteenpäin. Saadaan lisää mielenterveyspalveluita kuraattori- ja psykologipalveluiden muodossa, mutta tämä tietenkin vaatii taas resursseja kunnilta, tai muuten se jää tyhjäksi kirjaukseksi, vaikka täällä siitä ratkaisut saatiinkin.

Vapaasta sivistystyöstä täällä myös puhuttiin. Tosiaan nyt rakennepaketissa näyttää, että vapaan sivistystyön rahoitusta leikataan eli kansanopisto- ja kansalaisopistojen määrä tullee vähenemään tai ainakin niiden tuottamien tuntien määrä vähenee. Keskusta esittääkin omassa talousarvioesitysvastalauseessaan 5 miljoonan euron määrärahalisäystä käyttökustannuksiin.

Toisen asteen opiskelusta ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhintoihin, mukaan lukien oppisopimuskoulutus, ehdotetaan reilun 12 miljoonan euron leikkausta ja lukion yksikköhintaan 15 miljoonan euron leikkausta vuonna 14 ja lisäksi opiskelijamääriä sopeutetaan menokehykseen. Näitten budjettisäästöjen päälle tulee vielä rakennepaketin leikkaukset, muun muassa toisen asteen koulutuksen noin 260 miljoonaa euroa, eli kyllä se siltä vaan vaikuttaa, että jos ei valtio päätä, niin kunnat joutuvat päättämään kouluverkon, lukioiden, ammattioppilaitosten karsinnasta. Sitä kautta oppilaitokset tulevat keskittymään suuriin kaupunkikeskuksiin. Tämä on ristiriidassa hallituksenkin nuorisotakuun tavoitteiden kanssa. Koulupaikat vähenevät, välimatkat pitenevät kodin ja koulun välillä, jolloin voi olla, että hakeutuminen omalle alalle hankaloituu. Keskeyttäminen voi lisääntyä, tai ei sitten haeta välttämättä minnekään.

Homerakennuksista myös puhuttiin. Keskusta esittää omassa vastalauseessaan 5 miljoonan euron määrärahalisäystä vielä homekorjauksiin. Tarvitaan pitkäjänteinen rahoitusohjelma näihin asioihin.

Kirjastoinvestointien rahoituksen tulevaisuus huolettaa tuolla maakunnissa myös.

Ja viimeisenä kommentoin vielä liikuntaa, eli ikäihmisten liikuntaa ei taidettu mainita täällä tänään ollenkaan. Koululiikunnasta paljon puhuttiin. Myös niin sanottu ilmainen tai lähes ilmainen liikunta on erittäin tärkeätä, että sitä on mahdollista harrastaa kaikista kunnissa: lenkkipolut, ulkokuntosalit, hiihtoladut, kansalaisopistojen jumpat, frisbeegolfit ja niin edelleen.

Hanna Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! Sain äskettäin pohdittavakseni kysymyksen, mikä tämän vuoden tärkeä asia tai ilmiö on jäänyt mieleeni. Pohdin kysymystä pitkään, mutta yksi asia tuli mieleen ylitse muiden. Se asia on nuorten ja nuorten aikuisten tulevaisuus.

Olen huomannut tietynlaisen toivottomuuden ja uskonpuutteen tulevaisuuteen ja yhteiskuntaan, jotka näkyvät aivan liian monen nuoren elämässä. Nuorten mielenterveysongelmat eivät ole enää marginaalinen ongelma. Eläkkeelle jää jopa viisi nuorta päivittäin suurimpana syynä juuri mielenterveysongelmat. Yhä useampi nuori jää ainoastaan lääkereseptin varaan.

Kymmeniätuhansia nuoria uhkaa putoaminen yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle. Joskus tuntuu siltä, että apua tarvitsevia nuoria syyllistetään siitä, että he eivät kykene vastaamaan odotuksiin, joita heille asetetaan. Minäkuva ja usko itseen ovat asioita, jotka auttavat kasvamaan vahvaksi. Ne ovat myös hyvin herkästi hajoavia. Kehittyvä itsetunto tarvitsee onnistumisia, vaikka vain pieniäkin, joka ikinen päivä.

Surulliset tarinat, joissa nuori tai nuori aikuinen on päätynyt lopulliseen ratkaisuun, koskettavat todella syvästi. Ne laittavat myös pohtimaan, millaisessa yhteiskunnassa lapsemme ja nuoremme kasvavat, kuinka hyvinvointiyhteiskunnastamme on tullut liian monelle pahoinvointiyhteiskunta, kuinka me aikuiset, vanhemmat tai poliittiset päättäjät osaisimme tehdä asioita toisin ja paremmin, jotta lapsemme ja nuoremme saisivat sellaisen yhteiskunnan, jossa olisi turvallista ja vakaata kasvaa. Tämä on asia, joka varmasti turhauttaakin eniten myös omassa työssä, kun tuntuu, ettei pysty tekemään riittävästi.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuulla piti turvata kaikille nuorille turvaa ja lähtökohdat hyvään elämään. Näin ei kuitenkaan lopulta ole tapahtunut. Yhteiskunnan tukiverkostot eivät enää kanna tai nosta, ja liian moni joutuu selviämään yksin.

Luomme lainsäädäntöä, jolla on ylevät tavoitteet. Kuitenkin rahoitus ja viime käden vastuu jää lakia toteuttaville kunnille ja ammattilaisille. Yhteinen vastuu tarkoittaa myös sitä, että valtion antamat toimintaedellytykset lain noudattamiselle ovat kunnossa. Nyt valtion talousarvio osoittaa, että näin ei ole. Nuoriin kohdistuvat niin sanotut määrärahalisäykset ovat edelleen riittämättömiä, joskin kiitän, että ylipäätään niitä tehdään.

Tarvitsemme vahvoja osaajia ja ammattilaisia jatkossakin kaikille sektoreille. Tästä myös kiitos hallitukselle, että olette lisänneet määrärahoja muun muassa lastentarhanopettajien sekä sosiaalityöntekijöiden koulutukseen. Lisäksi tulevaisuudessa on löydettävä ymmärrystä enemmän siihen, että kaikki nuoret eivät ole niin sanotusti samanlaisia oppijoita. Koulutusjärjestelmäämme on kyettävä kehittämään ja annettava mahdollisuus lapsille ja nuorille löytää omat vahvuutensa oppijoina. Yksi oppii lukemalla, toinen tekemällä. Onnistumisen kokemuksia on kuitenkin kyettävä antamaan nykyistä vahvemmin ja yhä nuoremmille.

Arvoisa puhemies! Ammatilliset koulutuspaikkaleikkaukset ovat luoneet paljon epävarmuutta ja epätoivoa myös Lapissa. Ammatillisten koulutuspaikkojen leikkaukset eivät ole linjassa nuorisotakuun tavoitteiden kanssa. Koulutuksella tai muilla yksilöllisillä tukitoimilla on tärkeä rooli myös syrjäytymisen ehkäisemisessä. Nyt näyttää siltä, että nämä jäävät vain haaveeksi. Lapissa koulutuksella ei turvata vain opiskelijoiden turvallista tulevaisuutta vaan sillä on huomattava merkitys koko Lapin tulevaisuudelle ja elinvoimaisuudelle.

Koulutus on maamme ylpeyden aihe, mutta säilyttääksemme sen jatkossakin on varmistettava kouluverkon kattavuus niin, että syrjäseuduillakin on mahdollista käydä koulua. Nyt monissa paikoin esimerkiksi Lapissa lasten koulumatkat venyttävät päivät jopa pidemmiksi kuin aikuisten työpäivät. Tämä on täysin kohtuutonta ja epäinhimillistä.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on hyvin nostanut mietinnössään nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista. Syrjäytyminen ja siitä aiheutuvat kustannukset onkin saatava hallintaan, ja nuorisotakuun toteutumiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Valiokunta korostaa erityisesti kolmannen sektorin roolia nuorisotakuun toteutumisessa ja järjestöjen tekemää matalan kynnyksen työtä, joka tavoittaa erityisesti kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia nuoria, joilla on vaikeuksia muutoin sopeutua ja päästä kiinni koulutukseen ja työelämään.

Mielestäni valiokunta on myös kiitettävästi nähnyt sen arvon, joka sisältyy siihen, että nuorille tarjotaan koulutuksen lisäksi myös heidän tarvitsemaansa kokonaisvaltaista tukea ja apua. Järjestöjen kehittämät uudet vaihtoehtoiset matalan kynnyksen koulutusmallit ovat jo tuottaneet hyviä tuloksia ja auttaneet nuoria löytämään itselleen sopivan väylän ammattiin ja työelämään. Näitten hyvien toimintamallien valtakunnallinen levittäminen onkin erittäin tärkeää, ja tulee huolehtia siitä, että nämä matalan kynnyksen palvelua tuottavat järjestöt voisivat suunnitella työtään pitkäjänteisesti eli että niiden rahoituksesta myös huolehditaan yhteiskunnan kautta. On edelleen tärkeää myös huolehtia tavoittavan nuorisotyön ja työpajatoiminnan palveluiden valtakunnallisesta saavutettavuudesta.

Arvoisa puhemies! Vuoden alusta voimaan tulleen nuorisotakuun tarkoitus on auttaa nuoria erityisesti nivelvaiheissa, esimerkiksi peruskoulun päätyttyä, jolloin vaara putoamiseen ja syrjäytymiseen on suuri. Mietinnössään valiokunta huomioi koulutuspaikkojen kattavuuden eli sen, että koko maata ajatellen olisi riittävästi koulutuspaikkoja saatavilla. Tämä on nuorisotakuun käytännön toteutumisen kannalta välttämätöntä. Paitsi että koulutuspaikkoja on oltava riittävästi, niitä on myös oltava riittävän lähellä nuoren asuinpaikkakuntaa. Kaikki eivät ole valmiita muuttamaan Helsinkiin tai muihin suurimpiin keskuksiin koulutusta varten, eikä sitä mielestäni pidä heiltä edellyttääkään.

Nuorisotakuun toteutuminen vaatii paitsi panostuksia nuorten ohjaamiseen koulutuksen piiriin myös keskittymistä koulutuspaikkojen saatavuuteen. Yleisen saatavuuden ohella myös on huomioitava se, että koulutusohjelmat suunnitellaan koordinoidusti ja työelämän tarpeita silmällä pitäen. Keskeinen ja varhaisen puuttumisen keino syrjäytymisen ehkäisyssä on oppilaanoh-jaus. Mielestäni tätä olisi voitu tukea voimakkaamminkin jo nyt mietinnön resursoinneissa. Oppilaanohjauksen avulla nuoret voidaan tavoittaa tehostetun avun piiriin, ennen kuin he ehtivät jäädä koulutuspolkujen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta nostaa, niin kuin täällä keskustelussakin on noussut, huolestumisen oppimisen tason heikkenemisestä. Kuitenkin korkea koulutus ja hyvät oppimistulokset ovat olleet koko kansakuntamme menestyksen perusta ja kivijalka. Valiokunta peräänkuuluttaa toimia, jotta tämä perusta saadaan jälleen kuntoon, ja esittää selvitystä oppimistaitojen heikkenemisen syistä. On syytä alleviivata, että kaikki oppimistulosten heikkenemiseen vaikuttavat tekijät tunnistetaan oikealla tavalla, ei siis pelkästään koulutusjärjestelmään liittyvät.

Koulujen eriarvoistuminen on huolestuttava ja oppimistulosten heikkenemistä lisäävä tekijä. Yhdenvertaiset mahdollisuudet luovat korkean sivistystasomme perustan, joten koulujen alueellinen eriarvoistuminen on pysäytettävä ja perusopetusta edelleen kehitettävä. Koulun on kyettävä vastaamaan erilaisten oppilaiden kirjoon, mikä tuo oman haasteensa opetukseen. Opettajalla ei aina ole mielestäni mahdollisuutta vastata yhden yksittäisen oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin suurissa luokissa. Luokkakokojen pienentäminen on tähän oikea lääke.

Lopuksi, arvoisa puhemies: On tärkeää, että koulutusmääriä on riittävästi. Alan koulutuspaikkoja on ollut liian vähän erityisesti sosiaalityöntekijöiden kohdalla. Nyt tässä mietinnössä on hyvä, että siihen on tänä vuonna saatu 1,4 miljoonan euron lisäys ja se jatkuu ensi vuodelle 1,3 miljoonana, mutta huoli on, että tämä on vain joka vuosi uudelleen lisättävä raha. Toivoisinkin, että tämä tulisi jatkossa sillä lailla, että sitä ei tarvitsisi vuosittain lisätä.

Anna Kontula  /vas:

Arvoisa puhemies! Aion nyt rohkeasti ylittää pääluokkarajoja ja puhua samanaikaisesti vanhempainvapaajärjestelmästä ja päivähoidosta, koska nämä yhdessä muodostavat suomalaisten lasten varhaiskasvatusympäristön ja on hankala käsitellä näitä erillään.

Viime aikoina näihin on tehty lukuisia uudistuksia. Lisää on tulossa lähivuosina. Jos joku logiikka kaikkien näiden uudistusten takaa löytyy, niin se on eräänlainen hoivan tehostaminen läpi yhteiskunnan. Ideana on, että yhä harvempi vanhempi olisi kotona lasten kanssa ja yhä harvempi lapsi kokopäivähoidossa.

Tämän hetken trendejä on, että päivähoidon tarve tulee kasvamaan. Siihen vaikuttavat ikäluokkien kasvaminen, päivähoitoikäisten lasten määrän lisääntyminen sekä hallinnolliset ratkaisut, kuten joustavan hoitorahan käyttöönotto, joka todennäköisesti houkuttelee vanhempia töihin, sekä kuntalisistä luopuminen kuntien talousvaikeuksissa, mikä pakottaa töihin. Samaan suuntaan ohjaa myöhemmin hoitorahan korvamerkintä.

Toisaalta on tulossa myös uudistuksia, jotka laskevat päivähoidon tarvetta. Näitä ovat muun muassa subjektiivisen päivähoidon rajaus, josta hallitus valitettavasti on päättänyt, sekä tuntiperusteinen laskutus, jonka ajankohta on siirtynyt vuoden 2015 alkuun. Ongelma näiden uudistuksien takana on tämä tehostamisen logiikka, kun tavoitteena pitäisi olla perheiden joustavuuden lisääminen, perheiden arjen hallinnan helpottaminen. Mitä se logiikka siellä vaikuttaa? No, monet näistä uudistuksista ovat periaatteessa ihan hyviä, mutta ne vääntyvät jotenkin pikkusen pieleen sen takia, että niiden tausta-ajatus on erilainen kuin se, joka tukisi sitä perheiden elämänhallintaa.

Meillä on yhä kasvava määrä prekaariperheitä, sellaisia perheitä, joissa vähintäänkin toinen vanhemmista on jollakin lailla epätyypillisessä työmarkkina-asemassa: opiskelija, työtön, yrittäjä, jotakin siltä väliltä tai näitä kaikkia yhtä aikaa. Myös lapset ovat hyvin erilaisia. Me emme voi olettaa, että lapset olisivat yhtään vähemmän yksilöitä kuin aikuiset. Tältä pohjalta entistä vähemmän me voimme rakentaa yhteiskuntaa sellaiselle oletuksille, että kaikille perheille, kaikille lapsille, kaikille mitä kirjavimmille elämäntilanteille sopisi se sama yksi hoitomuoto tai edes ne pari basic-vaihtoehtoa, kokopäivähoito päiväkodissa tai kokopäivähoito kotona vanhemman luona, jotka ovat pitkään hallinneet meidän hoivajärjestelmää. Inhimillisesti mutta myös pitkällä tähtäyksellä taloudellisesti kannattavampaa olisi luoda moninainen järjestelmä, joka mahdollistaa samanlaisen surffailun myös lastenhoidon suunnittelussa kuin mitä työelämä vaatii meitä huomioimaan muussa arjessa, muussa elämässämme.

Otan esimerkiksi tästä väärästä logiikasta tuntiperusteiseen laskutukseen liittyvän uudistuksen. Tuntiperusteinen laskutus sinällään olisi hieno ja hyvä asia. Se tarkoittaa, että lapsen voisi hyvin joustavasti tuoda päiväkotiin silloin, kun sitä hoitoa tarvitaan, kun vanhemmalla sattuu olemaan työvuoro, taikka silloin, kun perheessä on sellainen tilanne, että hoitoa ei muuten voida järjestää. Mutta se malli, joka ollaan nyt ottamassa käyttöön, perustuu ajatukselle, että perheiden pitää useita viikkoja aikaisemmin ilmoittaa päiväkotiin, milloin lapsi siellä on, joten käytännössä se malli, mihin ollaan siirtymässä, ei lopulta ole kovinkaan kaukana siitä mallista, jota osa-aikainen päivähoito tällä hetkellä suurimmassa osassa maata on. Ainoa muutos on se, miten laskut järjestyvät.

Jos me haluamme muutosta, olisi se tehtävä mieluummin helpottamalla erilaisten varhaiskasvatusmuotojen yhdistelemistä, säilyttämällä varhaiskasvatuksen korkea taso ja tutkimalla avoimesti, millaisia valintoja perheet tekevät tällä hetkellä ja miksi. Lapset ovat joka tapauksessa tämän ja jokaisen kansakunnan aarre. Suomi on tällä hetkellä vauraampi kuin koskaan. Jos me emme tätä vaurautta sijoita lapsiin, niin mihin sitten?

Jörn Donner /r:

Arvoisa puhemies ja tyhjä sali! Aika, jota me elämme, ei anna aihetta suureen optimismiin. Siihen myötävaikuttavat Suomen kohdalta monet tekijät, valtiontalouden velkaantuminen ja yleinen pessimismi mutta myöskin hallitus, joka huopaa ja soutaa, koska sen toimintakykyä rajoittaa absurdi pyrkimys olla monen mieliksi ja näin ollen se ei ole kenenkään mieliksi. Siksihän se pelonsekaisin tuntein odottaa sitä hetkeä, jolloin äänestäjät kaatavat sen.

Tämä heijastuu myöskin kulttuuribudjettiin, joka on laadittu perinteisen kaavan mukaan ilmeisesti pätevien virkamiesten toimesta. Koska pitää säästää, säästetään joissakin kohdin, jotka eivät näytä vaarallisilta, mutta ei juuri ollenkaan kosketa pyhiin lehmiin, joita on aika monta, niiden joukossa tietysti monen inhoama välttämättömyys Kansallisooppera.

Tuntuu taas houkuttelevalta siirtyä oppositioon, mutta tiedän hyvin, että keskusta perinteisesti ja perussuomalaiset tänä hetkenä luultavasti edustavat konservatiivisia taide- ja kulttuurinäkemyksiä, joista aikanaan sain havaintoesityksen, kun kulttuuriministerinä toimi sinänsä pätevä keskustan edustaja. Hänen erikoisalaansa olivat, jos oikein muistan, kansantanhut, mutta ei hänkään erityisemmin puuttunut virkamiesvaltaisuuteen, jota on jatkunut vuosikymmenten aikana aivan riippumatta siitä, tuleeko ministeri oikealta, vasemmalta tai keskeltä. Mikään ei oikein kunnolla saa muuttua.

En kuitenkaan aio taistella tuulimyllyjä vastaan. Se herättää vain piinallista ärtymystä. Muun muassa olisin esittänyt, että huippu-urheilun tukea olisi tuntuvasti vähennetty nuorisourheilun eduksi. Huippu-urheilun edustajathan ovat melkein kaikki muiden sponsoroimia ammattilaisia. Olisin myöskin yrittänyt nostaa sitä pientä määrärahaa, joka osoitetaan niin sanotun keskustakirjaston tueksi Helsingissä. Tekstiosassa hallitus lupaa rahoittaa tätä hanketta 30 miljoonalla, mikä käytännössä merkitsee, että se ei ainakaan toteudu itsenäisyyden juhlavuoden aikana. Sen sijaan hallitus on päättänyt perustaa sekä suuren toimikunnan että pienemmän konklaavin, joiden tehtävänä on suunnitella vuoden 2017 tapahtumia. Miltä sitten radikaalisti toisenlainen kulttuuribudjetti näyttäisi, arvoisa puhemies? Minulla ei ole aavistustakaan.

Numeroiden takana piileskelee paljon kuollutta lihaa. Suomi on täynnä huonosti hoidettuja ja huonosti toimivia museoita ja muita julkisen rahan maksamia laitoksia. En osaa sanoa, ovatko kulttuurihallinnon eri osat ja byrokratia tehokkaita tai tehottomia. Sen kuitenkin tiedän elokuvaa harrastavana ihmisenä, että elokuvaopetuksen siirtäminen Aalto-yliopiston suojiin kaikkine tulevine investointeineen on megaluokan tyhmyys, joka ehkä vielä olisi estettävissä liittämällä elokuva ja teatteri yhdeksi korkeakouluksi. Kerron tämän vain esimerkinomaisesti, koska tarkastelemalla todellisuutta löytyisi paljon muita esimerkkejä hallinnollisesta sokeudesta.

Mitä säästöihin tulee, arvoisa herra puhemies, voisi olla lähettämättä urheilijoita Putinin olympiakisoihin Sotšiin. Sillä säästettäisiin monta miljoonaa. — Kiitos.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Donnerille terveisiä täältä, että ei pidä yleistää, kun puhutaan siitä, kuka pitää taiteesta ja minkälaatuisesta taiteesta ja kuka ei. Ja niitä huippu-urheilijoita tarvitaan myös esikuvina, jotta tämä liikkumaton kansa tällä hetkellä liikkuisi entistä enemmän.

Laadukas koulutus on tulevaisuutemme perusta. Näin ollen koulutuksesta ei tule tinkiä liiaksi. Monesti, kun koulutuksesta karsitaan, kohdentuvat vaikutukset tietyille rajatuille alueille, usein harvempaan asutulle seudulle. Koulutuksen tasapuolinen järjestäminen olisi ensiarvoisen tärkeää suomalaisen osaamisen ja sivistyksen näkökulmasta. Esimerkiksi lukioiden lakkauttaminen ohjaa väistämättä nuorten koulutus- ja uravalintoja. Yliopistoon haettaessa olisi ylioppilastodistus hyvä löytyä taskun pohjalta.

Myös koulumatkojen venyminen tulevaisuudessa huolestuttaa. Kansanopistojen, kansalaisopistojen ja työväenopistojen olemassaolo on tärkeässä roolissa tasa-arvoisen sivistyksen osalta.

Kulttuurin merkitystä kokonaisuutena ei voi vähätellä taloudellisesti huonoinakaan aikoina.

Oppisopimuskoulutuksen merkitystä ei voi kyllin korostaa. Oppisopimuskoulutus sopii erityisesti teoriaopintoja vieroksuville oppilaille, joiden kohdalla syrjäytymisriski on erityisen suuri. Lisäksi käytännönläheinen opetus valmistaa hyvin suoraan työelämään. Kädentaitoja ei yksinkertaisesti opita lukemalla vaan tekemällä. Oppisopimuskoulutuksen voidaan todeta jääneen Suomessa lähtöasentoon. Yrityksiä tulisi saada enemmän mukaan toteuttamaan oppisopimuskoulutuksen edistämistä tarjoamalla työharjoittelupaikkoja. Oppisopimuskoulutuksen tehokas organisointi edellyttää resursseja ja uudelleenjärjestelyä. Esimerkiksi eri hankkeilla voisi kehittää oppisopimuskoulutuksen toteuttamista. Tästä johtuen perussuomalaiset ovat ehdottaneet mestari—kisälli-pilottihankkeen aloittamista.

Eri talousalueilla tulee turvata riittävä koulutustarjonta, joka vastaa paikalliseen työvoiman kysyntään. Lisäksi ammattikorkeakoulupaikkojen karsiminen lisää koulutuksellista epätasa-arvoa.

Kuntien valtionavun vähennykset ovat olleet pääsyy luokkakokojen paisumiseen Suomessa. Kun ryhmä on suuri, henkilökohtaiseen ohjaukseen eivät opettajien rahkeet riitä. Liian suuret opetusryhmät ovat usein keskittymis- ja järjestyshäiriöiden sekä kiusaamisen ja monien muiden ongelmien taustalla.

Koulujen sisäilma- ja homeongelmat ovat vakavat. Oppilaiden ja koulujen henkilökunnan terveydellä ei tulisi leikkiä, ja homekorjauksiin tulisi panostaa tuntuvasti nykyistä enemmän. Olen jättänyt tähän liittyen talousarvioaloitteen Littoisten koulun homekorjauksen puolesta.

Luovien alojen työllistämismahdollisuudet tulisi huomioida nykyistä paremmin. Tästä selkeä esimerkki on lainauskorvausjärjestelmä, joka on Suomessa pohjoismaisesta tasosta pahasti jäl-jessä. Kehittyneempi lainauskorvausjärjestelmä mahdollistaisi itsensä elättämisen nykyistä laajemmalle joukolle kirjailijoita.

Liikunta on yksi terveyden peruspilareista. Mielestäni liikuntaa tulee edistää kaikin puolin mahdollisimman paljon. Hyviä vaikutuksen paikkoja ovat päiväkodit ja koulut. Kansalaisten fyysistä aktiivisuutta tulee edistää järjestämällä yhteiskunnan puolesta kunnolliset puitteet liikuntaharrastuksille. Ja tietenkään kodin vaikutusta ei voita mikään. Vanhempien ja sisarusten esimerkki vaikuttaa vahvasti moneen nuoreen koko loppuelämän ajan myös liikunnan saralla, ja hengen ravintoa tarvitaan ehdottomasti. Ei ihminen elä pelkällä leivällä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat varjobudjetissaan esittäneet lisärahoitusta edellä mainittuihin kohteisiin, joita puheessani käsittelin.

Lopuksi vielä edustaja Juvoselle: Hänellä oli hyvä havainto ja toivomus, että esimerkiksi palvelutaloissa voisi käydä enemmän lapsia, nuoria ja vanhempia esiintymässä vanhempien, vanhusten, ikäihmisten ja myös henkilökunnan iloksi. Sitä työtä pari-, kolmekymmentä vuotta tehneenä voin sanoa, että rohkeutta kehiin ja ottakaa itse yhteys niihin palvelutaloihin, te, jotka haluatte esiintyä ja jotka sitä harrastatte. Se on hyvä tapa lähestyä, jos ei valtiovallalta tule mitään suurempaa ja parempaa organisaatiota tähän. — Kiitos.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä kiittää siitä, että opintotuen uudistamisessa edettiin kokoomuksenkin pitkään vaatimaan ahkeraan opiskeluun kannustavaan suuntaan kustannusneutraalisti niin, että tuen taso on korkeampi mutta tuen kesto lyhyempi. Nyt kun ministeri on ottanut kannustavuudesta koppia, niin ehkä seuraavaksi on aika kiinnittää huomiota myös opiskeluaikaisen työn mahdollistamiseen ja parempaan kannustavuuteen ja suunnata katseet opintotuen tulorajoihin, koska tänäänkin olemme saaneet uutisista lukea tutkimuksia siitä, miten työnteko opiskelujen aikana parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähentää nuoren työttömyyden riskiä.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2014 talousarviossa ryhmäkokojen pienentäminen jatkuu. Ryhmäkokojen pienentämiseen varataan 60 miljoonan euron määräraha. Kokoomuslaisten opetusministerien toimesta aloitettu Perusopetus paremmaksi on ollut menestys, jonka avulla on pystytty pienentämään perusopetuksen ryhmäkokoja. Suurten opetusryhmien määrä on tippunut merkittävästi myös edellisvuoteen verrattuna.

Oppimisympäristöjen kehittämiseen tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä sekä ylioppilastutkinnon sähköistämiseen on varattu 8,3 miljoonaa euroa. Tähän on syytä kiinnittää myös tulevaisuudessa huomiota, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa meilläkin hyödynnettäisiin nykyistä paremmin opetuksessa, koska Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että muita EU-jäsenmaita vähemmän meillä tätä hyödynnetään.

Oppilas- ja opiskelijahuollon rahoitusta lisätään. Panostus vuonna 2014 on 8,45 miljoonaa euroa, jonka jälkeen vuositasolla valtionosuuden lisäys on 13 miljoonaa euroa.

Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astuu voimaan 1.8. ensi vuonna. Uuden lain alle kootaan nykyisin hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset. Uudistuksella mahdollistetaan myös toisen asteen opiskelijoille kuraattori- ja psykologipalvelut, jotka ovat jo tällä hetkellä esi- ja perusopetuksen oppilaiden käytettävissä. On tärkeää, että lakimuutoksella turvataan oppilashuollon sujuva toiminta ja tiedon saanti.

Vielä joitakin huomioita opposition esityksistä.

Perussuomalaiset esittävät yleissivistävän koulutuksen oppilaitosverkoston ylläpitämiseen 20:tä miljoonaa lisämäärärahaa. Ovatko perussuomalaiset todella sitä mieltä, että tässä äärimmäisen vaikeassa talouden tilanteessa on parempaa panostaa seiniin ja kattoihin sen sijaan, että suuntaamme nyt panostukset laadukkaaseen opetukseen ja oppilaiden tukipalveluihin?

Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen 30 miljoonaa euroa on hyvä summa. Aiemmin kokoomuksen aloitteesta ryhmäkokojen pienentämiseen suunnattiin 60 miljoonan määräraha. Olen erittäin tyytyväinen, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta laadukkaaseen perusopetukseen on panostettu.

Keskusta puolestaan on vaatinut nuorisotakuun uudistamista ilman mitään konkretiaa. Nuorisotakuu on ollut voimassa vasta vuoden, joten sen todellisia vaikutuksia ei voida vielä nähdä. Hallituksen esityksessä esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen on suunnattu 17,8 miljoonaa euroa, joilla tehostetaan nuorisotakuun toteutumista.

Keskusta myös esittää riittäviä toimintaresursseja toisen asteen koulutukseen ja amk-koulutuksen verkoston säilyttämistä entisellään. Keskustan vaihtoehdot eivät ole uskottavia, kun valtiontalouden tilanne on vakava. Varat on silloin käytettävä laadukkaan opetuksen sisällön turvaamiseen. Kokoomus on valmis säästämään seinistä ja panostamaan opetuksen laatuun, keskusta taas ei.

Kaikkia näitä lisäyksiä esitettäessä olisi rehellistä aina myöskin esittää se, mistä raha otetaan. Lisävelkarahalla lisäpanostaminen ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole vastuullista, vaikka kohde sinänsä olisikin hyvä ja kannatettava.

Harri Jaskari /kok:

(Ilkka Kanerva: Nyt pi-dä hyvä puhe!) Arvoisa herra puhemies! Minä olen odottanut tämän viikon keskusteluissa tai puheissa sellaisia ajatusmalleja, että voisi uudella tavalla ajatella näitä kyseisiä toimialoja. — Nyt todellakin kannattaa, edustaja Kanerva, kuunnella.

Ensimmäinen pointti: On puhuttu tänä iltana esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemisestä, ja jos katsoo tällaisia uudenlaisia toimintatapoja, mitä on muutamilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea tehty, niin jos ajatellaan perinteistä syrjäytymisen ehkäisemisen viranomaistoimintaa, siellä tulee sosiaalipuolen työntekijä kenties nuorten kanssa keskustelemaan tietyn ajan päästä. Mutta on olemassa tällaisia kokeiluja, joissa tulee mukaan sosiaalityöntekijä mutta myöskin opettaja samanaikaisesti. Opettajan puolen roolina on sanoa esimerkiksi sille nuorelle, että pidetään tämä koulupuoli kunnossa, jolloin ainakin yksi elämän osa-alue on kunnossa siinä suhteessa, kun helposti tapahtuu niin, että tämä koulu lähtee menemään ensimmäisenä huonosti, ja voisi löytää näitten hallintorajojen ylitse paljon enempi toimintaa siitä näkökulmasta, että tämä nuori tietyillä lohkoilla pääsisi taas elämän syrjään kiinni siinä vaiheessa, kun hän on syrjäytymisvaarassa. Se ei ole pelkästään sosiaalityöntekijän puoli. Se on ennen kaikkea nuorelle monta kertaa koulu.

Tähän nuorisotakuuseen liittyy toinenkin asia. On olemassa uudenlaisia toimintatapoja, sellainenkin yhteiskunnallinen yritys kuin vaikka Pop Up -kampanja, joka ottaa niitä nuoria mukaan. Sen ympärillä on tällaisia mentoreita, ja ruvetaan miettimään, mitä se nuori voisi tulevaisuudessa tehdä jopa yrittäjämäisesti. Siinä on nyt ensimmäisiä pilotteja ollut Jyväskylän seudulla ja saatu hyvänlaisia tuloksia, ja se on tällaista toimintaa, joka ei perustukaan viranomaistoimintaan välttämättä vaan tällaiseen yhteiskunnalliseen yritykseen, ja voisi miettiä, meneekö kaikki aina sektorikohtaisesti vai pitäisikö tehdä jollakin uudella toimintatavalla, kun toimintatulokset ovat osoittautuneet erittäin hyväksi.

Kolmas asia liittyy koko tähän opetuskenttään. Nyt kun puhutaan Pisa-tulosten haasteellisuudesta, niin olemmeko me aidosti miettineet, opetetaanko meillä edelleenkin liian perinteisesti? Jos katsoo, mitä nuoriso haluaa tehdä, se haluaa lisää tietoyhteiskunnan välineitä, se haluaa lisää kokemuksellisia opetusmenetelmiä, tämän tyylisiä asioita. Opetetaanko meillä hyvin perinteisesti luokkahuoneissa? Tilanne näyttää esimerkiksi Tanskan osalta olevan aika mielenkiintoinen, koska siellä on siirrytty huomattavasti voimakkaampaan, kokemukselliseen oppimiseen. (Timo Heinonen: Minkälaista kärkimaissa?) — Niin, juuri näin. — Me katsomme ehkä liiankin, me olemme edelleenkin kärjessä, mutta onko tässä jotain uudenlaisia toimintatapoja, mitä voisi löytää?

Samanaikaisesti me puhumme siitä myöskin, että nuoret eivät liiku tarpeeksi, ja minä muistan, että Helsingin Sanomissa oli vähän aikaa sitten tällainen artikkeli, että on ihan uusi innovaatio kehitetty, että nuoret laitetaan seisomaan välillä luokkahuoneissa. Uudet tietotekniikan mahdollisuudet antavat myöskin kokemuksellisen oppimisen, että nuoret voivat olla vaikka biologian tunnilla lähiseudulla tai maastossa ja samalla tietotekniikan välityksellä, vaikka iPadien välityksellä, oppia siinä kokemuksesta tai historian oppimisessa mennä historian paikoille, ja samalla opettaja tietää täsmälleen, missä he ovat. Tämän tyylisiä metodeita on tullut eri puolilla maailmaa esille, mutta kuinka vähän me loppujen lopuksi käytämme näitä asioita? Minusta tuntuu, että me olemme myöskin tällä sektorilla aivan liikaa sektoroituneita ja myöskin metodisesti vanhalla tavalla ajattelevia.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen keskeisiä tavoitteita on nuorisotakuun toteutuminen sekä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Syrjäytymisen ehkäisy on aloitettava jo päivähoidosta, sillä tutkimusten mukaan oppimisessa syrjäytymiseen johtavat tekijät ovat usein huomattavissa jo ennen kouluikää. Oikein toteutettu varhaiskasvatus auttaa kuromaan umpeen alkavia oppimiseen liittyviä ongelmia. Yhdenvertaisuuden kannalta onkin erittäin myönteistä, että esiopetus muuttuu velvoittavaksi vuonna 2015.

Perusopetuksen toiminnan laadun parantamista ja ryhmäkokojen pienentämistä jatketaan edelleen. Ryhmäkokojen on oltava riittävän pienet, jotta opettajalla on aikaa oppilaille ja jotta erilaisten lasten ja erilaisten ryhmien tarpeet voidaan huomioida. Ensi vuodelle on varattu 60 miljoonaa euroa perusopetuksen oppilasryhmäkokojen pienentämiseen sekä koulujen eriarvoisuuden vähentämiseen. Tämä on erittäin myönteinen asia, sillä tutkimusten mukaan koulujen välinen eriarvoisuus on lisääntynyt huolestuttavasti. Viidesluokkalaisten oppimistuloksissa on parhaimman ja huonoimman koulun välillä jopa 2,5 vuoden ero. Näin ei voi eikä saa jatkua.

Myös osana tulevaa valtionosuusjärjestelmän uudistamista halutaan varmistaa tasa-arvoinen ja tasalaatuinen perusopetus jatkossakin. Uudistuksen tavoitteena on, että perusopetuksenkin rahoitus perustuisi jatkossa nykyistä enemmän perusopetuksen toimintaympäristöä kuvaaviin indikaattoreihin, esimerkiksi kunnan maahanmuuttajien väestöosuuteen, aikuisväestön koulutustasoon sekä työttömyysasteeseen.

Hallitus on vahvasti sitoutunut nuorisotakuun toteuttamiseen, ja se on varannut takuun toimeenpanoon 60 miljoonan euron vuotuisen määrärahan. Lisäksi vuosina 2013—2016 on voimassa nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka tarjoaa pelkän peruskoulun varassa oleville nuorille mahdollisuuden suorittaa ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai ammatillinen perustutkinto.

Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan osoitetaan 52 miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että 4 000 nuorta aikuista aloittaisi ohjelmarahoituksella opintojansa vuosittain. Vuoden 2014 ammatillisen peruskoulutuksen määrärahaa lisätään ja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoihin osoitetaan 3 miljoonan euron lisämääräraha verrattuna kevään kehyspäätökseen. Tavoitteena on, että koko peruskoulun päättävälle ikäluokalle voidaan tarjota mahdollisuus lukio- tai ammatillisiin opintoihin.

Nuorisotakuun toteuttamisen keskeinen osa onkin koulutustakuu, joka turvaa jokaiselle peruskoulun päättävälle toisen asteen koulutuspaikan. Koulutustakuu tarkoittaa muun muassa seuraavia toimenpiteitä: Juuri perusopetuksensa päättäneet ja vailla perusopetuksen jälkeistä tutkintoa olevat nuoret ovat etusijalla haettaessa ammatilliseen peruskoulutukseen. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen uudistettu sähköinen yhteispalvelu on otettu käyttöön syksyllä 2013, ja hakeminen helpottuu ja selkiintyy. Työpaikalla tapahtuvaa työssäoppimista sekä oppilaitosmuotoisen ja oppisopimusmuotoisen koulutuksen yhdistäviä malleja lisätään ja kehitetään. Maahanmuuttajien lukiokoulutuksen valmistava koulutus käynnistyy syksyllä 2014. Otetaan käyttöön hyvän opinto-ohjauksen kriteerit lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa syksyllä 2014. Uudistetut ammatilliseen koulutukseen valmistavat koulutukset otetaan käyttöön syksyllä 2015.

Mielestäni hallitus on ottanut nuorten syrjäytymisen ehkäisyn todella vakavasti. Valitettavasti taloudellinen tilanne on heikentynyt niin paljon, ettei kaikkia tavoitteita ole saavutettu. Olemme kuitenkin tehneet oikeansuuntaisia päätöksiä. Ilman nuorisotakuuta nuorten tilanne olisi varmasti paljon heikompi.

Nuorisotakuuseen liittyen oppivelvollisuuden jatkaminen vuodella on myöskin tärkeä asia. Tämä on erityisen tärkeää niiden nuorten kohdalla, jotka eivät pääse heti 9. luokan jälkeen jatkamaan opintojaan ammatillisissa oppilaitoksissa tai lukiossa. Vuosittain noin 5 000 nuorta jää ilman koulutuspaikkaa peruskoulun jälkeen. 9. luokan jälkeen tyhjän päälle jääminen lisää huomattavasti nuorten syrjäytymisriskiä. Näiden nuorten tilanteeseen jo koulutustakuu pyrkii vaikuttamaan. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kuitenkin opintonsa keskeyttää lukiokoulutuksessa olevista noin 4 prosenttia ja nuorille suunnatussa ammatillisessa koulutuksessa olevista jopa noin 10 prosenttia. Heitä erityisesti oppivelvollisuuden pidentäminen tulee auttamaan.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Ta-loudellisesti haastava aika näkyy myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla. Niukkuutta on kuitenkin onnistuttu jakamaan taiten. Jotta tulevaisuudessa voimme turvata laajat ja laadukkaat sivistyspalvelut, on yksi hallinnonalan tärkeimmistä tavoitteista nuorisotakuu. Siinä meillä ei ole vaihtoehtoa epäonnistua. Sen onnistuminen on välttämätöntä niin näiden nuorten itsensä kannalta kuin koko valtiontalouden tulevaisuuden kannalta. On hyvä, että panostukset nuorisotyöhön ja työpajoihin ovat edelleen mukana vahvana elementtinä nuorisotakuussa. Ne ovat mielestäni avainasemassa takuun toteutumisessa. Varsinkin etsivästä nuorisotyöstä on saatu todella positiivisia kokemuksia. Se on selvästi hyvä keino löytää niitä nuoria, joista yhteiskunta on jo menettänyt otteen. On muistettava, että nuoret eivät ole yksi yhtenäinen joukko vaan he ovat erilaisia ja hyvin erilaisissa tilanteissa.

Koulutustakuu on ilman muuta olennainen osa nuorisotakuuta, mutta on muistettava, että pelkällä opiskelupaikkojen määrällä tai sijainnilla ei nuorisotakuuta toteuteta vaan tarvitaan erilaisia polkuja ja mahdollisuuksia päästä työelämään kiinni. Minusta seuraava askel tässä hyvässä suunnassa olisi lisätä opinnollistamista eli systemaattisesti yrittää löytää keinoja antaa nuorelle konkreettisia työllistymisen keinoja työpajajakson aikana. Näitä voivat olla hygieniapassi, järjestysmieskoulutus, ensiapukoulutus tai jopa atk-ajokortti nuoresta riippuen, mutta niin, että kun nuori lähtee työpajalta, hän ei törmää uuteen vaikeaan nivelvaiheeseen vaan hänellä on jotain kättä pidempää, konkreettista, millä lähteä etsimään itselle työtä ja rakentamaan sitä omaa elämää.

Puhemies! Koulutus on sivistystoimen tärkeimpiä tehtäviä. Opiskelu on myös yhä uudestaan nostettu esille kestävyysvajekeskustelussa. Kestävyysvaje on mielestäni suurempi ja haasteellisempi kysymys, joka ei pelkästään opintotuen muutoksilla ratkea. Onneksi hallitus on viisaudessaan säilyttänyt opiskelun maksuttomana ja sitonut opintorahan indeksiin. Ennen kuin oppilas tulee niiden opintojen pariin, joissa on oikeutettu opintotukeen, tuetaan onnistunutta opintopolkua pienentämällä perusopetuksen luokkakokoja. On erittäin hyvä, että tämä raha on mukana esityksessä.

Oppisopimus on yksi näistä poluista, joilla voi saada itselleen sopivan koulutuksen, vaikka lukupäätä ei pitkään opiskeluun löytyisikään. Oppisopimusta on kehitettävä enemmän nuorille suunnatuksi opiskelumuodoksi. On hyvä, että ministeriön puolelta on tunnistettu tämä asia, ja kehitystyössä on huomioitava se, että oppisopimus on erittäin haasteellinen opiskelumuoto niin opiskelijalle kuin työnantajalle. Tähän haasteeseen on tuotava käytännön keinoja. Opiskelijoita, jotka toivovat oppisopimusta, riittää tälläkin hetkellä enemmän kuin mitä oppisopimussopimuksia on käytännössä tarjolla.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astuu voimaan ensi vuoden syksyllä. Valiokunta sai juuri sen käsittelyn valmiiksi. Lain tavoite on erittäin kannatettava. Oppilas- ja opiskelijahuoltoa halutaan kehittää vahvemmin yhteisökeskeiseksi ja kaikille oppilaille taataan muun muassa pääsy kuraattorille määräajan puitteissa. Nämä ovat erittäin hyviä ja kannatettavia tavoitteita, mutta lain hyvä tavoite voi kääntyä itseään vastaan, jos emme kykene resursoimaan oppilashuoltoa riittävästi. Pahimmillaan hoitoon pääsyn määräaika ilman lisäresursseja muuttaa kuraattorin työtä päivystysluonteisemmaksi, jolloin yhteys koko kouluyhteisöön katkeaa. Se johtaa siihen, että oppilas tapaa apua tarvitessaan aivan itselleen tuntemattoman kuraattorin, joka ei tunne oppilasta eikä välttämättä opettajaa tai sitä kouluyhteisöä, jossa oppilas toimii. Tästä myös valiokunta lausui huolensa lakia käsitellessään, ja toivon, että se pidetään tarkassa syynissä jatkovalmistelussa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön budjettiasiaa on nyt ruodittu täällä hyvä tovi. Talousarviossa on laaja skaala erilaisia hyviä toimenpiteitä rakennepaketin tuomista uudistuksista puhumattakaan. Kiinnittäisin hieman huomiota viimeaikaisen lukion tuntijakotyöryhmän ehdotuksiin. Monet niistä kyllä herättävät kysymyksiä aika lailla. Näyttää siltä, että valtaosa reaaliaineista muuttuisi kokonaan vapaaehtoisiksi radikaaleimman esityksen mukaan. Pysyvätkö uskonto, terveystieto ja ruotsi pakollisina, koska ne mainitaan lukiolaissa, mutta muita ei?

Jos valinnaisuus toteutuu tällä tavoin, se pistää miettimään, onko lukion yleissivistys kokonaan rapautumassa. Syntyykö tilanne, että joku voisi käydä lukion lukematta kurssiakaan esimerkiksi yhteiskuntaoppia tai kotimaan historiaa? Se kuulostaa suorastaan hassulta. Mitenkään eri oppiaineita väheksymättä valinnaisuuden pitäisi koskea kaikkia reaaliaineita, jopa ruotsiakin, jos kerran tälle tielle lähdetään. Koko lukiolakia tulisi tarkastella tästä näkökulmasta. Toivon ja tiedän, että kentällä toivotaan, että nyt pidettäisiin järki kädessä ja toimitaan maltilla.

Arvoisa puhemies! Viimeaikaiset Pisa-tulokset on myös syytä ottaa vakavasti ja tunnustaa, että vaatimustaso on kouluissamme salakavalasti laskenut. Muu tulkinta on silmien ummistamista todellisuudelta. Monien opettajien mukaan peruskoulusta lukioon tulevien oppilaiden yleissivistys on olennaisesti huonompi kuin aiemmin.

Tuula  Peltonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kasvatuksen tehtävä on rakentaa hyvää elämää jokaiselle. Koulun on tuettava tätä tehtävää. Tätä professori Stephen Kemmisin näkemystä on helppo ja hyvä uskoa. Sitä tukevat myös hallituksen viimeaikaiset päätökset koulutuksen hyväksi. Tarvitsemme erityisesti hyvää ja laadukasta opetusta riittävän pienissä opetusryhmissä. Jos koulussa ryhmät kasvavat, opettajalla ei ole enää mahdollisuutta samalla tavalla kohdata oppilaita.

Pisa-tulosten heikkeneminen Suomen osalta on puhututtanut paljon. Ennen kuin lähdemme vetämään mitään johtopäätöksiä, pitäisi katsoa hieman taaksepäin, mitä olemme aikaisemmin tehneet hyvin. Yksi ja erittäin merkittävä asia on se, että olemme pystyneet pitämään opetusryhmien koot kohtuullisina. Olemme viime aikoina pystyneet kohdistettavan määrärahoituksen turvin myös hiukan pienentämään ryhmäkokoja. Riittävän pieni ryhmä on mahdollistanut opettajan ja oppilaan kohtaamisen ja myös heikompien oppijoiden huomioimisen riittävän varhaisessa vaiheessa. Suomen menestys onkin perustunut hyvin paljon juuri kaikista oppilaista huolehtimiseen tasavertaisesti. Olemme kantaneet niitä, joiden omat taidot tai kyvyt eivät ole siihen riittäneet. Se on tuonut meille hyviä oppimistuloksia.

Professori Kemmis on myös viitannut siihen, että Suomessa päätöksentekijät keskittyvät liikaa tutkimuksen osalta oppimistulosten mittaamiseen ja niiden käyttämiseen talouden ja tuotannon palvelijana. Testeissä verrataan vain asioita, joita on helppo verrata, kuten matematiikkaa tai luonnontietoa, mutta niissä ei verrata esimerkiksi niitä taitoja, joilla lapsi kasvaa ja rakentaa oman elämänsä puitteet. Meillä onkin nyt vaarana kasvatuksen ja opetuksen tutkimuksessa liika kapeutuminen. Olisi avattava tutkimusta enemmän suuntaan, joka toisi apua opetustyöhön konkreettisesti.

Arvoisa puhemies! Pisa-tutkimuksen pitäisi itsessään myös uudistua. Sitä seurataan mielenkiinnolla, ja se saa suuren huomion maailmanlaajuisesti. Meitä suomalaisia myös kuunnellaan Pisa-asioissa tällä hetkellä erityisesti, koska tuloksemme ovat muuttumassa. Siksi onkin tärkeää tietää, mitä lausuu, mihin suuntaan kehitystyötä kääntää. Katsoisin tärkeimmäksi edelleen huolehtia opetuksen laadun säilymisestä. Sitä varten on oltava valmius avata myös nykyistä opettajankoulutusjärjestelmäämme.

Olen kuullut usein puheita myös siitä, että yläkoulun luokanvalvojajärjestelmä ei ole toimiva vaan sielläkin tarvittaisiin kiinteämpää opettaja—oppilas-suhdetta, niitä kohtaamisia. Ehkä siihen olisi hyvä suunnitella muutosta. Samoin opettajat tarvitsevat lisää koulutusta, nyt muun muassa työrauhalain ja oppilashuollon osalta, mutta myös muun muassa erityiskasvatuksen osa-alueella. Ryhmissä on integroituna erityistä tukea tarvitsevia. Tarvitaan siis myös osaamista.

Arvoisa puhemies! Seuraava askel opetuksen laadun ylläpitämisessä voisi olla ryhmäkoon säätäminen lailla. Sillä varmistamme sen, että kunnat pitäytyisivät riittävän pienissä opetusryhmissä ja opettajat pystyisivät huolehtimaan jokaisesta oppilaasta. Tämä vaatii vielä työstämistä, ja olen iloinen, että opetusministeri Kiuru on tämän työstämisen päättäväisesti jo aloittanut.

Työrauhalain käyttöön ottaminen on merkittävä edistys suomalaisessa koulutuksen historiassa kuten myös oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Olen iloinen, että niissä olemme päässeet tähän pisteeseen asti. Kunnissa on nyt vain huolehdittava, että opettajat pääsevät koulutukseen työrauha-säännösten osalta ja opiskelijahuolto järjestetään lain edellyttämällä tavalla riittävät resurssit turvaten.

Kaiken kaikkiaan opetuksen kenttä on saatu pidettyä hyvässä kuosissa, vaikka sinne leikkauspaineita jo heti hallitusneuvotteluissa kovasti tuotiin. Paljon uusia avauksia ja kauan kaivattuja lainuudistuksia on tehty ja ollaan vielä tekemässä. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Talousarviossa sekä yliopistoindeksin saaminen täysimääräisenä että opintorahan indeksisidonnaisuuden toteuttaminen ovat tärkeitä ja oikeita korkeakoulupoliittisia valintoja, jotka nyt viimeinkin pannaan toimeen. Opintorahan indeksiin sitomisessa on kyse myös sosiaalisesta tasa-arvosta. Opintotuki on opiskelijan perusturvaa ja samalla ainoa vähimmäisetuus, joka ei tähän asti ole ollut sidottuna elinkustannusten nousuun.

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenot tulevat laskemaan hallitusohjelman tavoitteesta nostaa ne 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mutta samalla niiden bkt-osuus pysyy kuitenkin EU-maiden korkeimpana. Rahoitusta on jatkossa kasvatettava, mutta olennaista on myös varmistaa korkea tieteellinen laatu. Tutkimuslaitosten ja -rahoituksen uudistuksessa on painotettava tutkimuksen yhteiskunnallisen tarpeen lisäksi myös sen toteuttamisen tieteellistä itsenäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Koulutusmäärien suhteen yliopistollisten lastentarhanopettajien lisäämisen tarve on edelleen suuri, niin kuin täällä on tämän päivän aikana moneen kertaa todettu. Se on sitä myös valtiovarainvaliokunnan mietinnön 1,6 miljoonan lisäpanostuksen jälkeenkin, erityisesti senkin takia, että esiopetus uudistetaan velvoittavaksi. Selvitysten mukaan epäpäteviä lastentarhanopettajia on Suomessa edelleen noin 1 500. Panostukset laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ehkäisisivät syrjäytymistä ja sosiaalisten ongelmien periytymistä. Samalla ne edesauttaisivat osaltaan niitä tavoitteita, joihin pyrimme esimerkiksi nuorisotakuulla. Tämän lisäksi väestön ikääntyessä myös gerontologeja ja muita vanhusalojen ammattilaisia tarvitaan edelleen lisää.

Arvoisa puhemies! Talousarvio painottaa nyt viimein myös viittomakielen aseman ja siihen liittyvän osaamisen turvaamista — myös suomenruotsalaisen viittomakielen.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä lisätään 100 000 euroa kirjastolainoista tekijöille myönnettävien lainauskorvausten korottamiseen. Tämä on erittäin positiivista kehitystä, sillä suomalaisten lainauskorvausten taso on pahasti jäljessä pohjoismaisesta tasosta siitäkin huolimatta, että tällä hallituskaudella korvauksia on korotettu tuntuvasti. Lainauskorvausjärjestelmä ei tällä hetkellä myöskään koske tutkimus- ja opetuskirjastoja, joten se kohtelee eri teoslajeja epätasa-arvoisesti. Näistä kirjastoista, joihin kuuluvat muun muassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastot, lainataan viidesosa Suomessa vuosittain lainatuista 100 miljoonasta kirjasta. Jo vuonna 2006 tekijänoikeuslain säätämisen yh- teydessä eduskunta hyväksyi lausuman tutkimus- ja opetuslainojen tuomisesta järjestelmän piiriin. Valtiovarainvaliokunta huomauttaa laajentamisen viipymisestä nyt jo kolmannen kerran kauden sisään, mutta sopua itse rahoituksesta ei vieläkään ole löydetty. Suomalaisen tutkimuksen, opetuksen ja osaamisen kehittämiseksi, erityisesti kotimaisilla kielillä harjoitetun tieteen edistämiseksi, korvausjärjestelmää tulee laajentaa vielä tällä kaudella. Lisämäärärahan arvioitu tarve nykytasoon verrattuna on noin 825 000 euroa, jotta kaikki kirjastot olisivat samalla viivalla.

Arvoisa puhemies! Taide- ja kulttuuripolitiikassa teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuuksien indeksit jäädytetään ikävä kyllä ensi vuodeksi, ja vuosina 2012—2015 kulttuurilaitosten valtionosuuksista tehdyt säästöt on tarkoitus jättää voimaan pysyvästi. Koulutuksen ja tutkimuksen tavoin kulttuuri ja kulttuuripalvelut tulisi jatkossa kuitenkin nähdä investointeina hyvinvointiin ja työkykyyn, ja vähintäänkin suoraviivaisten säästöpaineiden kohdistamisen niihin tulisi olla jo vihdoin ohi. Taiteilijoiden apurahajärjestelmää tulee mielestäni kehittää. Samoin yksinyrittäjien ja muiden luovien alojen harjoittajien eläkeasiat ja toimeentulo on vihdoinkin saatava kuntoon.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun nyt opetus- ja kulttuuriministeriön osalta pariin tärkeään teemaan. Talouden ja etenkin kuntien tilanne on tietysti yleisesti ottaen vaikea ja valtionosuudet tiukoilla. Se on se viitekehys, jonka sisältä nostan esiin kuitenkin positiivisia painotuksia, joitakin tärkeitä arvovalintoja, joita on pystytty tekemään.

Ensinnäkin perusopetus. Talousarvioesitykseen sisältyy 60 miljoonaa euroa ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämä on järkevää ja kustannustehokasta toimintaa, jolla edistetään perusopetuksen laatua. Lisäresurssit ovat jo pienentäneet opetusryhmien kokoa koko maassa. On tärkeää, että vaikka kouluverkkoa eri puolilla tiivistetään, opetusryhmien kokoja ei kuitenkaan kasvateta. Eli riippumatta koulun koosta lapsi ja nuori voi saada yksilöllistä opetusta tutussa, kohtuullisen kokoisessa opetusryhmässä. Tämä on tärkeää oppimisen ja koulurauhan kannalta.

Myös oppimisympäristöjen kehittämiseen ja tieto- ja viestintätekniikkaan on varattu noin 8,3 miljoonaa euroa. Tämä on myös tärkeää, ja ehkä kaikkein olennaisinta on, että opettajilla on myös ajantasainen tieto ja osaaminen siitä, miten nykyaikaista teknologiaa voidaan parhaalla tavalla hyödyntää oppimisen tukena.

Uusi Pisa-tutkimus osoitti, että osaaminen on hieman heikentynyt edelliseen tutkimukseen verrattuna. Siksi on tärkeää, että syyt siihen selvitetään ja perusopetusta kehitetään edelleen. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, on tärkeää kiinnittää huomio lukutaitoon, joka on olennainen muun oppimisen kannalta. Toisaalta pidän myös tärkeänä, että koulun opetus on monipuolista eikä tuijoteta liikaa tuloksia jollain yksittäisellä sektorilla. Taito- ja taideaineet sekä liikunta ovat tärkeitä lasten ja nuorten oppimisen, luovuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Opetuksen pitää tukea kokonaisvaltaisesti kasvua ja oppimista.

Kaikkineen on hyvä todeta, että korkea sivistys ja osaamistaso, toimivat päivähoitopalvelut, varhaiskasvatus sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Hyvästä ja yhdenvertaisesta varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta kasvavat ihmisen valmiudet rakentaa omaa tulevaisuuttaan, olla osallisena yhteiskunnassa, tehdä työtä, ansaita elanto itselle ja perheelle sekä myös ihmisen valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Kivijalka elämälle kuitenkin rakennetaan lapsuudessa.

Arvoisa puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista. Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa koulutustakuu on keskeinen osa koko nuorisotakuuta. Kuten hyvin tiedämme, koulutuksen nivelvaiheet ovat niitä vaikeita paikkoja, joissa nuoret uhkaavat pudota pois koulutuksesta. Merkittävä nivel on juuri peruskoulun päättymisen yhteydessä, kun opintoja pitäisi jatkaa toisen asteen opintoihin. Suomessa jää vielä joka vuosi lähes 4 000 nuorta ilman paikkaa peruskoulun jälkeen. Siksi panostuksia erilaisiin nivelvaiheen koulutuksiin tulee tehdä. Etenkin toisen asteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen riittävä ja alueellisesti kattava tarjonta on hyvä peruslääke syrjäytymistä ja koulupudokkuutta vastaan. Jos nuoren koulutus jää pelkän perusasteen varaan, se vaikuttaa hänen koko tulevaan työuraansa ja elämäänsä. Hänen palkkansa on matalampi ja hänen työuransa on jopa useita vuosia lyhyempi kuin koulutetuilla ikätovereillaan. Siksi on todella tärkeää, että jokainen nuori saa paikan perusasteen jälkeen. On hyvä, että hallitus rakennepaketissaan on päättänyt jatkaa oppivelvollisuutta 17 ikävuoteen saakka.

Monesti koulun keskeyttäminen on oire jostakin muusta. Nuorelle on voinut kasautua useita erilaisia ongelmia, kuten ongelmat kotona, toimeentulotuen tai lastensuojelun asiakkuus, päihteiden käyttö tai erilaiset oppimisvaikeudet. Jokaisen nuoren tilanne ja tarina on erilainen. Siksi myöskään mitään patenttiratkaisua ei löydy eikä voi tehdä. Jokainen nuori tarvitsee omaan elämäntilanteeseensa sopivaa apua. Keskeistä on, että häntä autetaan kokonaisvaltaisesti. Se tarkoittaa hallintorajat ylittävää yhteistyötä ja yhdessä tekemistä, joka tukee myös vanhempia omassa kasvatusvastuussa.

Kolmannen sektorin rooli on myös erittäin tärkeä, ja siksi on hyvä, että mietinnössä korostetaan paitsi vapaan sivistystyön merkitystä myös kolmannen sektorin matalan kynnyksen toiminta- ja koulutusmalleja, joiden tarkoituksena on tavoittaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia nuoria. Näihin myös kohdennetaan lisärahoitusta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa.

Lisäksi nuorten aikuisten osaamisohjelmaa jatketaan ja siihen osoitetaan ensi vuodelle 52 miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että vuosittain 4 000 nuorta aikuista aloittaisi opintonsa. On hyvä, että ohjelmaa on nyt laajennettu niin, että myös perustutkinnon suorittaminen on mahdollista.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nuorisotakuu on ollut hallituksen yksi kärkihankkeista. Olikin ikävää viime viikolla kuulla, kuinka etsivän nuorisotyön asiantuntijat kertoivat, että nuorisotakuu on heidän mielestään epäonnistunut varsinkin etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan näkökulmasta. Ne nuoret, jotka tarvitsisivat kuntoutusta ja tukea juuri siihen arjen hallintaan ennen koulutukseen ja työhön tarttumista, ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle. Tässä asiassa on siis vielä paljon tehtävää. Lokakuussa 2013 oli 15—24-vuotiaita nuoria työttöminä 48 000, se on paljon. Saamme uudet luvut juuri ennen joulua 20.12., ja toivottavasti heitä olisi silloin vähemmän.

Arvoisa herra puhemies! Oppisopimuskoulutus on oiva ja hieman erilainen väylä työelämään. Opetushallituksen tarkastusten perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina kuitenkin joutunut perimään useilta oppilaitoksilta oppisopimuskoulutuksen valtionosuuksia takaisin. Viimeisimpänä julkisuudessa oli Pohjois-Suomen Koulutuskeskussäätiön tapaus, jolta Opetushallitus vaati palautettavaksi 8,3 miljoonaa euroa. Vaatimus perustuu Opetushallituksen kaksi vuotta kestäneeseen tarkastukseen ja sen yhteydessä todettuihin puutteisiin ja virheisiin koulutuksessa. Aiemmin muun muassa Jalasjärven aikuiskoulutuskeskus on määrätty maksamaan takaisin 35 miljoonaa euroa.

Valtionosuuksien takaisinperinnän yleistyminen kertoo siitä, että oppisopimuskoulutuksen valvonnassa on selviä puutteita. Koulutuksen epäkohtiin ei pystytä puuttumaan tarpeeksi varhain. Takaisinperintä rasittaa valtionapuviranomaisena toimivaa opetus- ja kulttuuriministeriötä, koulutuspalvelujen tuottajaa sekä opiskelijoita, jotka viime kädessä voivat joutua kärsimään tutkintonsa hylkäämisestä pitkän opiskeluajan jälkeen. Onkin erittäin tärkeää, että oppisopimuskoulutuksen valvontaa kehitetään entises-tään ja seurataan, että rahat kohdentuvat oikein ja niitä käytetään myös oikein, koska se on hyvin tärkeää oppisopimusopiskelijalle, että opinnot etenevät ja lopputuloksesta pääsee sitten valmistumaan ammattiin.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi vielä muutama sananen saattohoitokoulutuksesta ja sen rahoituksesta. Valtakunnallisen sosiaali- ja ter-veysalan eettisen neuvottelukunnan tutkimuksessa 2009 sekä sosiaali- ja terveysministeriön saattohoitosuosituksessa 2010 saattohoidon puutteet tuotiin virallisesti esille jo kolme vuotta sitten. Saattohoidon koulutuksen kehittäminen on todettu kiireelliseksi ja keskeiseksi saattohoidon laadun parantamisen välineeksi. Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämisen tarve on tullut julkisuudessa esille hyvin konkreettisella tavalla. Saattohoidosta, palliatiivisesta hoidosta ja eutanasiasta virinnyt laaja keskustelu jo vuosi sitten kertoi hoidettavien ja heidän omaistensa todellisesta hädästä.

Opetushallituksen käynnistämä suunnittelutyö jo vuosi sitten saattohoidon liittämiseksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon osaksi ansaitsi jo silloin mahdollisimman vankan tuen, ja sellaisen se myös sai. Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen vahvistaminen on kuitenkin ulotettava koskemaan edelleen myös sairaanhoitajan ja lähihoitajan peruskoulutusta sekä lisäkoulutusta. Onkin erittäin tärkeää, että huomioidaan riittävä rahoitus järjestettäessä erilaisia koulutuksia ammattiopiskelijoille, ja saattohoitokoulutukseen annetut rahat ovat erittäin tärkeitä. Saattohoito on myös ensi vuonna Yhteisvastuukeräyksen aiheena, ja keräystä kunnioittaa ja suojelee myös presidentti Sauli Niinistö. — Kiitoksia.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Opetus- ja kulttuuritoimen hallinnonala, tärkeä hallinnonala, ja nimenomaan koulutus, se meidän sivistyksemme perusta, se, että me kaikki olemme joskus sitten valmiita työelämään ja tuomaan oma yhteiskunnallinen panoksemme, että tämä maa saadaan nousuun. Kaikki lähtee koulusta, ja valitettavasti myös sille puolelle on tulossa aika suuria säästöjä, jotka osaltaan murentavat sitten sitä meidän sivistyksemme pohjaa. Leikkaukset, yhteensä 60 miljoonaa euroa, ovat aika suuri summa, ja kun koko vaalikauden leikkaukset otetaan huomioon, mitä on, 1,5 miljardia, ne ovat valtavia rahamääriä. Ne kyllä valtavasti vaikeuttavat juuri näitä edellä mainitsemiani asioita ja sitä tärkeätä pohjaa.

Muutama asia, mitkä haluan nostaa tässä esiin, ensinnäkin lukio ja toinen aste.

Nämä molemmat ovat niitä, jotka on tärkeätä säilyttää mahdollisimman lähellä, siellä, missä lapset ja nuoret asuvat. Se, että 15—16-vuotiaat joutuvat käymään liian kaukana koulussa tai osaltaan sitten muuttamaan opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle jo näin varhaisessa vaiheessa, ei ole hyvä ratkaisu. Sen vuoksi nämä leikkaukset, lukiopuolelle 15 miljoonaa ja toisen asteen puolelle 12,5 miljoonaa euroa, ovat kyllä suuri uhka. Ne ovat erittäin suuri uhka, että joudutaan sitten tiivistämään tätä lukioverkkoa ja toisen asteen verkkoa.

Se, että pienet lukiot ovat uhattuina näitten leikkausten vuoksi, on erittäin valitettavaa senkin takia, että kun on näitä vertailevia tutkimuksia tehty siitä, mitkä ovat oppimistulokset olleet — hiljattainkin ne julkistettiin — niin pienet lukiot olivat erittäin hyvin pärjänneet, kun verrataan sitä, mikä on lähtötaso ollut, siihen, mitkä ovat ne arvosanat sitten, kun on ylioppilaaksi valmistuttu. Eli erittäin tehokasta, hyvää toimintaa siellä on ollut. Muun muassa Etelä-Pohjanmaalta omasta maakunnasta Teuvan ja Ähtärit lukiot ovat pärjänneet tässä jo vuosia erittäin hyvin.

Toisen asteen puolella pienten koulutuskuntayhtymien puolesta kannan myös erityistä huolta, esimerkiksi Järviseudun koulutuskuntayhtymästä ja Suupohjan koulutuskuntayhtymästä. Etelä-Pohjanmaalle muutenkin tuli erittäin suuret aloituspaikkaleikkaukset, ja näille kahdelle koulutuskuntayhtymälle ne tulivat vielä erityisen suuret. Näillä molemmilla on omat erityisvahvuutensa, ja ne erityisesti tuohon alkutuotantoon liittyvät. Sen vuoksi ne täytyy pitää vahvana osana tätä meidän oppilaitosverkostoamme, ja esimerkiksi Järviseudulla olisi hyvin suuria mahdollisuuksia keskittyä luomutuotannon opetukseen, mikä myös tarvitsee omaa erityisosaamistaan tulevaisuudessa.

Herra puhemies! Erityiskansanopistot: Lehtimäen opisto on ainoa moni- ja vaikeavammaisille henkilöille oleva erityiskansanopisto Suomessa, perustettu vuonna 71. Se sijaitsee siis Lehtimäellä, ja valtion tuki on erityisen tärkeätä sille, että se tärkeä sivistystyö pystytään myös siellä säilyttämään. Kuntatalous on tiukalla, ja Alajärven kaupungin talous on myös tiukalla, ja sen takia Lehtimäen opiston tukeminen on sieltä puolelta hyvin hankalaa. Tämän vuoksi haluan kyllä kiinnittää huomiota hyvin paljon siihen, mikä Lehtimäen opiston tulevaisuus on, ja se on yksinkertaisesti tämän salin myös ratkaistava.

Kansalaisopistot ovat erittäin tärkeä sivistystyön lähde. Ne ovat niitä, jotka kuntakeskuksista kylille pystyvät palveluita tarjoamaan, luentoja, kursseja, kulttuuria, niihin liittyen musiikkia, näytelmiä. Niillä on hyvin monipuolinen tarjonta, ja sen vuoksi, kun ne ovat maaseudulla näitä vapaan sivistystyön tärkeitä palveluita, niistä täytyy kyllä pystyä pitämään kiinni.

Herra puhemies! Kiitosta pitää myös antaa. Minun mielestäni opintotukeen liittyvät asiat ovat kiitoksen arvoinen asia kuitenkin, mitä on tehty. Minun mielestäni on parempi, että on se indeksikorotus, ja se, että on hieman korkeampi se opintotuki, tarkoittaa sitä, että tällä pyritään kannustamaan lyhyempään aikaan opiskeluissa, hyvä niin. Toki tässä täytyy huomioida sitten se, että kun tämä aika lyhenee, kun indeksikorotus tulee, niin aika myös lyhentyy opintotuen saannin kohdalta, joten sen vuoksi tämä on osaltaan leikkaus myös. Mutta minä jaksan uskoa kyllä siihen, että tämä systeemi on pitkässä juoksussa parempi.

Herra puhemies! Tässä muutamia asioita lähinnä opetuspuolelta, osittain kulttuuripuolelta myös.

Aivan loppuun aivan lyhyesti...

...talousarvioaloite Eteläpohjalaisten Spelien järjestämisestä: tärkeä kansanmusiikkitapahtuma sekä tärkeää kulttuuria siellä Etelä-Pohjanmaalla.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti leikkaa koulutuksesta. Viime vuoteen verrattuna opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahoja leikataan noin 62 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi valtionosuuksien leikkaukset ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusindeksin jäädyttäminen ensi vuodeksi lisäävät koulutussektorin menosäästöjä. Koulutusleikkaukset heikentävät lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada laadukasta opetusta joka puolella Suomea. Leikkauspäätösten myötä kouluja lakkautetaan, lukioverkkoa ja ammatillista oppilaitosverkkoa karsitaan, opiskelupaikkoja vähennetään ja opettajia lomautetaan.

Yhdenvertaiset mahdollisuudet tasokkaaseen koulutukseen on turvattava koko maassa. Lisäksi on huolehdittava pätevän ja riittävän opetushenkilökunnan saatavuudesta. Kouluilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten kasvatustyössä. Huolestuttavaa on, että oppimiserot oppilaiden, koulujen ja alueiden kesken ovat kasvaneet. Leik-kauspolitiikan seuraukset näkyvät oppimistuloksissa, kuten tuoreimmista Pisa-tuloksista voidaan havaita. Silti hallitus leikkaa esi- ja perusopetuksesta. Ensi vuonna esi- ja perusopetuksen rahoitus vähenee 184 miljoonaa euroa kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen tehtävien leikkausten myötä. Menoleikkaukset näkyvät opetuksen määrässä ja laadussa ja ajavat pienten koulujen ja erityisluokkien lakkauttamiseen. Esi- ja perusopetuksesta ei pitäisi säästää, sillä ne luovat pohjan koko tulevalle koulu-uralle.

Arvoisa puhemies! Koulutus on tärkein keino nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Hallituksen kärkihankkeen, nuorisotakuun, keskeinen tavoite on estää nuorten syrjäytymistä ja vähentää niitä kustannuksia, joita syrjäytyminen aiheuttaa niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Hallituksen malli nuorisotakuusta ei kuitenkaan toimi. Takuun toteuttamisvaatimukset ovat kohdistuneet kuntiin ja edelleen tutkintoja tarjoaviin toisen asteen oppilaitoksiin. Ulkopuolelle on jätetty kolmannen sektorin toimijat sekä vapaa sivistystyö ja niiden tarjoamat toiminta- ja koulutusmahdollisuudet.

Nuorisotakuuta on uudistettava, ja painopistettä on siirrettävä räätälöityihin toimenpiteisiin. Erityisen tärkeää on panostaa erilaisiin nivelvaiheen koulutuksiin ja riittävään opinto-ohjaukseen. Nuorisotakuun toteutumista vesittävät niin lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen kuin ammattikorkeakoulutukseen tehtävät mittavat leikkaukset. Koulutuksen saatavuus, nuorten yhdenvertaisuus ja laadukas opetus on turvattava koko maassa.

Hallitus esittää toisen asteen koulutukseen merkittäviä leikkauksia. Lukiokoulutuksen yksikköhintoja leikataan 15 miljoonalla eurolla. Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhintaan on tulossa 12,5 miljoonan euron leikkaus. Lisäksi ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamääriä vähennetään vuoteen 2016 mennessä 1 940 opiskelijalla. Lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdennetut säästötoimenpiteet heikentävät koulutuksen laatua ja saatavuutta sekä keskittävät opetuksen suuriin kaupunkikeskuksiin.

Koulutussektorin leikkaukset kohdistuvat myös ammattikorkeakouluihin. Leikkausten myötä opiskelijapaikkamääriä leikataan, toimipisteitä suljetaan ja opetusohjelmia lakkautetaan. Ammattikorkeakouluille osoitetun rahoituksen kokonaismäärä laskee tällä kaudella lähes viidenneksellä, kun otetaan huomioon sekä rahoitukseen tehtävät leikkaukset että valtionosuusindeksin jäädytykset. Ammattikorkeakouluihin kohdistetut leikkaukset rapauttavat alueellisesti kattavaa ammattikorkeakouluverkostoamme ja heikentävät alueiden elinvoimaisuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen leikkauslinja ulottuu myös vapaaseen sivistystyöhön. Hallituksen esittämät valtionosuuden leikkaukset, keskimääräisen yksikköhinnan alentaminen ja valtionosuusindeksin jäädytys syövät pohjaa vapaan sivistystyön perusrahoitukselta. Vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kansanopistot, opintokeskukset ja sivistysliitot, tarjoavat monipuolista koulutusta ympäri Suomen. Vapaalla sivistystyöllä on tärkeä rooli koulutussektorilla ja nuorisotakuun toteuttamisessa. Kohdentamalla nuorisotakuuseen varattua rahoitusta vapaan sivistystyön oppilaitoksille voitaisiin koulutuspaikkoja välittömästi lisätä koko maassa useilla sadoilla, jopa tuhannella opiskelijalla. Pieni kädenojennus vapaalle sivistystyölle saatiin, kun valtiovarainvaliokunta lisäsi mietinnössään 200 000 euroa opintokeskusten toimintaan.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriö on paljon vartijana — kuuluvathan hallinnonalaan ne varat, joilla autetaan lapsia ja nuoria löytämään omat vahvuutensa ja paikkansa tässä yhteiskunnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa pitkälti siitä, että osaaminen välittyy sukupolvelta toiselle ja osaamista uusinnetaan vastaamaan myös tämän päivän tarpeita ja haasteita. Mikä tärkeintä, opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja työministeriön kanssa pitää huolen siitä, että nuoret pääsevät kiinni opintoihin, työhön ja tulevat yhteiskunnan osallistuviksi ja täysivaltaisiksi jäseniksi, jotka sitten osaltaan pitävät huolen omista jälkeläisistään ja myös vanhemmistaan.

OKM on vastuussa myös historian tuntemuksesta, esimerkiksi museoiden ylläpitämisen muodossa, ja sivistyksestä, jota muun muassa kirjastolaitos tukee. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa taiteen ja liikunnan tarvitsemista rahallisista edellytyksistä mutta myös luo suuntaviivoja. Esimerkiksi Liikkuva koulu, joka kattaa tällä hetkellä 500 koulua Suomessa, on hyvä esimerkki siitä, miten OKM voi ihan konkreettisia tekoja tehdä. Taidetta ja liikuntaa tarvitsemme me kaikki.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on melkoisen yhtenäinen näkemys koulutuksen ja sivistyksen tärkeydestä. Tämä yhtenäisyys on vaikuttanut myös siihen, että olemme maailman osaavimpia kansakuntia jo tällä hetkellä, mutta tämä osaaminen ei pysy itsestään, niin kuin viimeisimmät oppimistulokset ovat osoittaneet, vaan sitä täytyy vaalia ja kehittää ja pohtia, miten tämän päivän tarpeisiin mukautetaan oppimismenetelmät ja -tavoitteet.

Sivistykseen kuuluu myös erilaisten ajatusten ja näkemysten hyväksyminen. Suomalainen sivistys on syntynyt monien kielten ja kulttuurien vuorovaikutuksessa, ja tätä moninaisuutta on syytä vaalia myös tulevaisuudessa. Kehitys ei synny tuijottamalla menneeseen tai tiukasti vanhaan kiinnittymisestä, vaan tarvitaan uudenlaista ajattelua.

Tiukka taloudellinen tilanne pakottaa pohtimaan, millä tavalla vähemmillä rahoilla päästään parempiin tuloksiin kuitenkaan hyvinvointiyhteiskuntaa romuttamatta. Tätä niukkuutta pohditaan tällä hetkellä erityisesti kunnissa. Siksi on tärkeää, että pidämme kiinni koulutuksesta, sen varoista, valtion tasolla ja että valtio mahdollistaa koulutuksen tasa-arvon. Esimerkkinä tästä on, että satsaamme edelleenkin pienten ryhmien syntymiseen merkittävillä rahallisilla panoksilla. Se luo tasa-arvoa ja edistää oppimista.

Olennaista on, että kustannuksia ja henkilökohtaista onnettomuutta, esimerkiksi koulupudokkuutta, aiheuttaviin ongelmiin tartutaan riittävän ajoissa, sillä eriytyminen alkaa usein jo varhaislapsuudessa. Myös oppimisen edellytykset, valmiudet matematiikan ja kielten oppimiseen luodaan jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää, ja siksi nyt, kun varhaiskasvatuslakiakin uudistetaan, on tärkeää, että se ei ole vain muodollinen tai hallinnollinen uudistus vaan mietitään tarkasti pedagogiikkaa ja huolehditaan siitä, että päiväkodeissa on ammatillisesti päteviä aikuisia ohjaamaan lasten kasvua ja oppimista. Satsaus lastentarhanopettajien kouluttamiseen on merkittävä asia hyvän varhaiskasvatuksen takaamisessa.

Hyvän oppimisen taustalla on perusturvallisuus, tyydytetyt perustarpeet ja hyvä itsetunto, ja nyt kun keskustelemme oppimistuloksista, onkin tärkeää miettiä myös tätä henkistä puolta. Hyvätkään akateemiset taidot eivät auta, jos nuorella itsetunto on alhaalla. On tärkeää kysyä, kiitämmekö nuoriamme tarpeeksi usein, annammeko heille hyvää palautetta. Tähän lasten ja nuorten itsetunnon kohentamiseen on tärkeää myös kiinnittää huomiota kaikilla tasoilla. Kouluviihtyvyydessä suomalaiset nuoret ovat Euroopassa hyvin alhaisella tasolla. Peruskoulu on rakenteeltaan kunnossa, mutta on varmasti mietittävä, elääkö se tätä päivää.

Arvoisa puhemies! Yläluokilla on vielä paljon...

...tehtävää. Me tarvitsemme sinnekin aikuisia, jotka seuraavat nuoren oppimista ja hänen kasvuaan. — Kiitos.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Debatissa käytiin keskustelua oppisopimuskoulutuksesta. Vaikka keskustelu oli monipuolinen, on siihen kuitenkin perusteltua tuoda pari lisäargumenttia.

Ensiksi toisin esille sen, että kun työ- ja tasa-arvovaliokunnassa hiljattain kuultiin eurooppalaiseen nuorisotyöttömyyteen liittyvässä asiassa asiantuntijaa ja häneltä kysyttiin, miksi Eurooppa jakautuu jyrkästi kahteen leiriin nuorisotyöttömyydessä — toisessa leirissä on korkea ja toisessa matala nuorisotyöttömyys — vastaus oli, että jyrkkään eroon syynä on yksiselitteisesti oppisopimuskoulutus. Niissä Euroopan maissa, kuten Saksassa ja Hollannissa, joissa nuorisotyöttömyys on noin neljä kertaa pienempi kuin esimerkiksi Pohjoismaissa, saa suuri osa nuorisosta oppisopimuskoulutuksen. Näissä maissa myös koulutus ennustaa paremmin työpaikkojen tulevaisuuden kehitystä, joten uudelleenkoulutuksen tarve on vähäisempää. Yritykset näkevät paremmin toimintansa tulevaisuuden ja osaamisen tarpeensa kuin vaikkapa opetusviranomaiset. Eritoten huonona laman ja taantuman aikana ero nuorisotyöttömyydessä näiden maiden hyväksi, joissa suurin osa nuorisosta käy oppisopimuskoulutuksen, on huomattava. Ero on suuri myös laman aikaisessa työttömyydessä yleensäkin.

Toiseksi kiinnittäisin huomiota siihen, että oppisopimuksen lisäämiseksi Suomessa tarvitaan lisää halukkaita työnantajia ja oppisopimusopiskelijoita. Tähän asiaan parannusta tuo kyllä oppisopimuskoulutuksen alkuun tuleva sitoumukseton jakso, jona aikana sekä yritys että opiskelija voivat keskeyttää koulutuksen. Pelkään kyllä, että yksistään tämä ei riitä. Itselläni on omakohtainen kokemus, että oppisopimusnuori tarvitsee työpaikalla lähes jatkuvasti opasta rinnalleen. Tämä tietysti riippuu yrityksestä, mutta ainakin vientiyrityksissä työ on nykyään sellaista, ettei ammattikouluttamaton nuori ensimmäisen vuoden aikana opi kunnolla tekemään ilman jatkuvaa opasta. Tämä nostaa työn ja johtamisen hintaa ja vähentää kiinnostusta oppisopimuskoulutukseen.

Arvoisa puhemies! Kolmanneksi kiinnittäisin huomiota perinteisiin suomalaisiin asenteisiin. Suomessa ajatellaan niin, että oppisopimus on koulutusmuoto niille, jotka eivät jaksa käydä koulua. Tämä on suuri virhe. Saksassa ikäluokasta noin puolet suuntautuu oppisopimuskoulutukseen ja se on arvostettu väylä jopa korkeakoulutukseen asti. Tämän vuoksi meillä ollaan aivan alkutekijöissä tässä asiassa. Asenteiden muutos koko yhteiskunnassa olisi tässä asiassa paikallaan. — Kiitos.

Timo Heinonen  /kok:

Arvostettu puhemies! Opetus- ja sivistyspuolen ja kulttuuripuolen asioita kun käsittelemme, niin kyllä kiitosta täytyy antaa siitä, että nyt vakavasti on otettu koulujen työrauhaongelmat. Vaikka tämä niin sanottu koulurauhapaketti pientä työtä vaati maaliin saattamiseksi, niin täytyy olla tyytyväinen, että nyt kouluihin annetaan opettajille, rehtoreille mahdollisuuksia pitää sitä työrauhaa. Entisenä opettajana kyllä hyvin muistan ja tiedän sen, että itse asiassa lapset ja nuoret arvostavat sitä, että luokassa säilyisi työrauha ja oikeus opiskella ja kuunnella. Aika usein, kun oppilaat antoivat palautetta meille opettajille, ne niin sanotut tiukat opettajat pärjäsivät loppupeleissä aika hyvin niissä arvioinneissa ja ne, joiden tunneilla ei ollut kuria taikka oli hyvinkin rentoa menoa, eivät yleensä niin hyviä arvosanoja oppilailta saaneet. Arvostan sitä, että nyt annetaan opettajille oikeus pitää työrauhaa kouluissa, ja sen pitää olla oi-keus jo sen takia, että jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus opiskella, mutta myös sen takia, että opettajilla olisi oikeus opettaa.

Toisena asiana pidän myönteisenä sitä, että viimeisenä etuutena opintotuki sidotaan nyt indeksiin. Vaikka taloudellinen aika on haastava, niin minun mielestäni on hyvä tehdä päätös siitä, että opintotuki muiden, lapsilisien ja näiden, tapaan sidotaan indeksiin seuraamaan kustannusten nousua, vaikka sitten ehkä seuraava hallitus voi vielä olla sellaisessa tilanteessa, että pohditaan, miten näiden indeksien kanssa pystytään etenemään. Osa indekseistähän on tällä hetkellä jäädytettyinä.

Toivon myös opintotukeen rakenteellista uudistusta, vielä rohkeampaa kuin nyt on tehty, mutta on hyvä seurata, millä tavalla tämä uusi malli nyt vaikuttaa siihen, että opinnot saataisiin nopeammin maaliin.

Seuraavana asiana, jonka mielelläni nostan esille, on nuorisotakuu. On hyvä, että siihenkin voimavaroja suunnataan 60 miljoonaa euroa ensi vuodelle, ja kyllä siinä tehtävää riittää. Vaikka tästäkin välillä kuulee arvostelun sanoja, että lupasitte näin ja näin ja kuitenkin nuorisotyöttömyys on pahentunut ja nuoria jää ilman opiskelupaikkoja, niin täytyy peilata asiaa ehkä siinä tulokulmassa, mitä työministeri Ihalainen on täällä istunnossakin useamman kerran tuonut esille, että miettikää, minkälainen olisi tilanne, jos nuorisotakuuta ja siihen liittyviä toimenpiteitä ei olisi tehty. Siitä siis hallitukselle myös kiitosta.

Pidän myös myönteisenä sitä, että oppivelvollisuusiän pidentäminen on nyt siinä mallissa, mistä ministeri Ihalainen täällä viime kyselytunnilla kertoi. On julkisuudessa ollut vääränlaista tietoa, että se kohdennettaisiin koko ikäryhmään, ja kyllähän sen kaikki ymmärtävät, että siihen päätetty 15 miljoonan määräraha ei riitä millään siihen, että koko ikäryhmälle tehtäisiin ensimmäisestä lukiovuodesta tai ensimmäisestä ammattikouluvuodesta pakollinen, sillä pakollisuushan tarkoittaisi sitä, että silloin sen pitäisi olla myös maksutonta oppikirjojen näkökulmasta mutta myös koulukuljetusten näkökulmasta, ja silloin loppusumma on todennäköisesti 15 miljoonan sijaan nolla perään tai jotain vastaavaa. Sen takia olen tyytyväinen, että ministeri Ihalainen oikaisi myös opetusministeri Kiurua täällä kyselytunnilla ja kertoi, että tämä panostus tehdään niihin 5 000 nuoreen, jotka ovat syrjäyty-misuhan alla. Tosiasiahan on se, että ei kannettu oppilas koulussa pysy vaan tarvitaan ennen muuta panostuksia sinne, että nuorille saadaan apua ja tukea siinä vaiheessa, kun jatkopaikka ei ole helpolla löytymässä.

Arvoisa puhemies! Opetusryhmien pienentämiseen ollaan varaamassa ensi vuonna 60 miljoonaa. Tämä kokoomuksen opetusministerien johdolla käyntiin laitettu Perusopetus paremmaksi -hanke jatkuu siis nyt, ja on hyvä, että tätä rahaa löytyy. Uskon, että tämä opetusryhmien pienentämisraha on sellainen, jolla pystytään parhaiten vastaamaan myös luokan työrauha-asioiden rinnalla noihin ehkä hieman liukuvalla tasolla oleviin Pisa-tuloksiimme.

Yksi, mikä minua itseäni jäi mietityttämään, on se, että en löytänyt vastausta siihen, onko ensi vuodelle varattu myös kerhorahaa ensi syksystä eteenpäin. Tällä hetkellähän meillä on 320 000 oppilasta näiden kerhojen piirissä 27 500 eri kerhossa, ja tänä vuonna tuota kerhorahaa on 8 miljoonaa. En löytänyt vastausta siihen, onko tätä rahaa myös varattu ensi vuoden syksyyn ja seuraavan vuoden keväälle. Olisin sitä mielelläni tuossa ministereiden paikalla ollessa kysynyt, jos olisin silloiselta puhemieheltä puheenvuoron saanut. Sitä kyllä useamman kerran yritin.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatus vielä on asia, jonka haluan esille nostaa. Se ollaan tekemässä pakolliseksi vuonna 2015. Se on hallituksen yhteinen linjaus. Vaikka itse en sitä ehkä järkevimpänä panostuksena nähnyt, niin sen mukaan nyt edetään. Meillä 98 prosenttia pienistä lapsista käy esiopetuksen, ja tosiasia on se, että tässä 2 prosentissa eivät ole pääosana sellaiset lapset, joista usein sanotaan, että he eniten tarvitsisivat esiopetusta, vaan siellä on nimenomaan pitkien etäisyyksien päässä asuvia lapsia, joille perheet haluavat antaa mahdollisuuden olla vielä yhden vuoden esimerkiksi kotona ennen kuin sitten tuo kymmenien kilometrien päähän etenevä perusopetus alkaa.

Me tarvitsemme varhaiskasvatuksen lakiuudistuksen. Toivon, että siinä edetään reippaalla tahdilla, ja se pitää saada nyt valmiiksi. Viime kaudella silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko teki lain jo käytännössä valmiiksi, ja nyt se on vain maaliin vietävä. Sitä nyt tietysti me kokoomuksessa odotamme ja myös sitä, että taataan korkeasti koulutettujen opettajien ja henkilökunnan osuus myös varhaiskasvatuksessa jatkossa. Opettajien pätevyysvaatimuksista ei saa tinkiä eli ei luokanopettaja-, ei aineenopettaja-, ei lastentarhanopettajatasosta, se pitää huolehtia jatkossakin.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus: Sen rajaaminen on perusteltua silloin, kun vanhemmat ovat kotona. Myös se on järkevää, että päivähoidosta voidaan jatkossa maksaa käytön mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Ylitin hieman ajan mutta palaan tuohon urheiluun ja liikuntaan toisessa puheenvuorossa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itä-Suomen koulu järjestää opetusta Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa. Koulu tarjoaa opetusta alakoululaisille, yläkoululaisille ja lukiolaisille. Koulussa opiskellaan venäjän kieltä ja käydään lähes kaikkia oppiaineita myös venäjäksi. Kyseessä on yksi merkittävimpiä venäjän kielen opetuksen resursseja Suomessa.

Itä-Suomen koulun rahoitus ei kuitenkaan ole pysyvää, vaan koulu toimii säätiöpohjaisesti ja valtiolta tulee merkittävä osa koulun rahoituksesta, jota kuitenkin pitää aina aika ajoin uudelleen anoa. Koulun toiminta on siis niin sanotusti löysässä hirressä. Nyt kun hallitus on ottanut strategiaansa tämän venäjän kielen opiskelun lisäämisen, eikö olisi jo aika muuttaa Itä-Suomen koulun rahoitus pysyväksi ja taata näin opiskelurauha ja koulun kehittämisen pitkäjänteisyys tuleville vuosille?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edustaja Heinoselle pieni tarkennus tästä oppivelvollisuusiän nostamisesta vuodella. Se todellakin koskee koko ikäluokkaa, mutta se viedään eteenpäin portaittain. Tämä on hallituksen esitys ja päätös. Toinen asia on se, että koko varhaiskasvatushan ei tietenkään ole pakollinen, vaan siitä osa elikkä esiopetus. Näin se on, ihan tämmöisinä pieninä tarkennuksina näin lähestulkoon yömyöhään.

Mutta, arvoisa puhemies, valtion liikuntaneuvoston selvityksen mukaan valtaosa suomalaisista liikkuu liian vähän. Suositusten mukaiseen liikunnan määrään yltää vain noin puolet lapsista, kymmenennes aikuisväestöstä ja vain muutama prosentti ikäihmisistä. Tämä tulos on monella tapaa erittäin huolestuttava. Meidän on kerta kaikkiaan saatava liikunnallisuus osaksi ihmisten elämää ja arkista toimintaa joka paikassa. Jos me jatkamme nykymenolla, palvelujärjestelmä ei tule kestämään. Kansantaloudellisesti liikkumattomuuden seurausten on arvioitu olevan miljardiluokkaa.

On hyvä, että mietinnössä on nostettu esiin lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien edistämistä sekä liikuntapaikkamaksujen kohtuullisuutta. Puitteet liikunnalliselle elämäntavalle luodaan jo lapsuudessa. Nykyisin monet liikunta- ja urheiluharrastukset ovat kalliita, etenkin useamman lapsen monet erilaiset harrastukset saattavat aiheuttaa perheelle ylivoimaisia kuluja. Hyvin pienituloisissa perheissä yksikin maksullinen harrastus saattaa aiheuttaa vaikeuksia ja estää lapsen ja nuoren liikuntaharrastuksen. Oli perheen tilanne mikä tahansa, jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus liikuntaharrastukseen tai siihen harrastukseen, jota hän haluaa toteuttaa. Siksi yhteiskunnan kannattaa tukea koulujen perinteistä kerhotoimintaa, lasten harrastustoimintaa ja seuratoimintaa, jotta ne tarjoaisivat maksuttomia mahdollisuuksia liikuntaharrastuksiin.

Myös koulupäivään pitää lisätä fyysistä aktiivisuutta ja pitää muuttaa koulun toimintakulttuuria niin, että se edistää aiempaa paremmin oppilaiden ja opettajien terveyttä ja hyvinvointia. Kouluissa tulisi miettiä, missä liikuntaa voisi lisätä helposti osaksi koulun normaalia arkea. Näin tuettaisiin luonnollisesti lapsien ja nuorten liikuntaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Liikkuva koulu -toiminta. Toivoisin, että tämä hyvä malli leviäisi kaikkialle eri kouluihin. Palautteet siitä ovat olleet erittäin hyviä.

Liikunnasta on hyötyä jokaisessa ihmisen elämänvaiheessa riippumatta siitä, mikä hänen kuntonsa on. Etenkin ikäihmisten kohdalla, kun hoidosta saattaa aiheutua suuria kustannuksia, liikkumisesta olisi suunnaton hyöty. Hyöty ei ole vain taloudellinen vaan oikeastaan ennen muuta inhimillinen. Liikunta ylläpitää ja edistää vanhusten toimintakykyä, ja näin sillä on myös suuri vaikutus ihmisen sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Ikäihmisten liikunnan tärkeyttä ei voi korostaa koskaan liikaa.

Mutta — ja tämä on iso ongelma — tärkeimmät ratkaisut, joilla liikunnallisuutta voidaan edistää, tehdään liikuntapolitiikan ulkopuolella. Vaikka me tiedämme suuret hyödyt, emme silti ole integroineet liikuntaa ja liikkumista osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa kaikilla sektoreilla ja ihmisten eri elämäntilanteissa. Ikäihmisten kohdalla vanhuspalvelulaissa on tähän erittäin hyvä yritys. Laissa korostetaan nimenomaan ikääntyvän toimintakykyä, liikkumista, asuntojen ja elinympäristön esteettömyyttä sekä kuntoutusta ja kuntouttavaa työotetta.

Kuten mietinnössä todetaan, liikunta on täysin alihyödynnetty keino vaikuttaa kuntien massiivisiin sosiaali- ja terveyskuluihin. Siksi meidän tulee esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulun, työelämän, vanhustenhuollon, työterveydenhuollon ja yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun päätöksillä ryhtyä toimeen ihmisten liikkumisen edistämiseksi.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä hieman analyysiä tästä, mitä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut, miksi oppimistulokset ovat heikentyneet, vaikka täytyy muistaa, että Suomi ja suomalainen koulutusjärjestelmä on edelleenkin maailman huippujen joukossa, eikä meidän ikinä pidä mennäkään Aasian malliin, jossa lapset stressaantuvat jo ennen kouluikää, vaan tämmöinen lapsikeskeinen oppiminen on kyllä hyväksi havaittu, niin että silläkin voidaan saavuttaa sitten hyviä oppimistuloksia.

Puhuin äsken siitä, että hyvätkään akateemiset taidot eivät auta, jos lapsen itsetunto tai nuoren itsetunto on alhaalla, ja siksi onkin huomiota kiinnitettävä lasten ja nuorten kouluviihtyvyyteen ja siihen, miten jokaisesta oppijasta saataisiin esille hänen parhaat puolensa, että jokainen kokisi koulussa olevansa jossakin asiassa hyvä.

On tärkeää huomata myös se, että meillä on peruskoulu, joka on luonut nimenomaan tasa-arvoisuutta. Rakenteiltaan se on kunnossa, mutta on mietittävä, elääkö se tätä päivää.

Sanoisin, että alaluokilla ollaan sillä lailla etulyöntiasemassa, että siellä opettaja pystyy seuraamaan lapsen kehitystä ja mukauttamaan opetuksen lapsen ja luokan tarpeiden mukaan, mikäli opetusryhmä on riittävän pieni, ja tähän hallitus onneksi on, ja eduskunta, satsannut, opetusryhmien koon pienentämiseen. Alaluokilla opettaja ehtii huomata jokaisen oppijan erityisyyden.

Sen sijaan näen, että ongelmakohtana on yläluokille siirtyminen. Vaikka meillä on siellä hyvät, pätevät opettajat, niin silloin kuitenkin monesti katkeaa kodin ja koulun saumaton yhteistyö, nuori joutuu alaluokkien yhtenäisestä kulttuurista pirstaleiseen kouluun, jossa oppiaineet heijastavat semmoista vanhaa maailmankuvaa, pirstaleista maailmankuvaa, ja siellä opettajat vaihtuvat tunti tunnilta.

Ei ihme, että nuori tukeutuu siihen, mikä hänelle on mielenkiintoista, tuttua, turvallista, ja se voi olla se älypuhelin tai kaveriporukka tai iPod tai netti, se, mikä on mielenkiintoinen ja jotenkin jollain tavalla nuorelle hahmotettavaa. Minun mielestäni — edustaja Peltonenkin tästä puhui — voitaisiin miettiä, millä tavalla yläkouluissa vahvistettaisiin näitä pysyviä aikuissuhteita, että siellä olisi se yksi aikuinen ainakin, joka systemaattisesti seuraisi nuoren oppimista, oppimisstrategioita ja yleensäkin nuoren koulumotivaation kehittymistä.

Sitten on totta, että näitten oppimistulosten taustalla on paljon muutakin kuin koulu tai opettajankoulutus, ja tästä eriytymisestä vielä puhun vähän puheeni loppupuolessa. Mutta opettajankoulutus on myöskin hyvin pirstaleinen, ja siellä nuorelta opiskelijalta jää ehkä huomaamatta semmoinen punainen lanka ja yleensäkin tämmöinen maailman hahmottaminen voi jäädä hyvin pirstaleiseksi. Siksi meidän täytyy kyllä kiinnittää opettajankoulutukseenkin huomiota, antaako se niitä taitoja ja valmiuksia, mitä nykypäivän opettaja tarvitsee tässä maailmassa.

Itse olen huomannut sen, että opettajilta puuttuu semmoinen syvä yhteiskunnallinen tuntemus, millä lailla meidän valtarakenteet muodostuvat, missä se valta piilee, kuka tekee päätökset, ja yleensäkin sellainen suunta, mihin suuntaan meidän tulisi yhteiskuntaa ja maailmaa kehittää. Siksi opettajat eivät välttämättä aina ymmärrä sitä omaa rooliansa, yhteiskunnallisesti merkittävää rooliansa, eivätkä sitä tärkeyttä laajemmassa mittakaavassa. Opettajien onkin päästävä koulutukseen, koski se sitten tietotekniikkaa tai muuten tämmöisiä muutosasioita, mitä maailmassa on meneillään, ja tähän meidän täytyisi löytää varat, opettajien koulutukseen sieltä varhaiskasvatuksesta aina opettajien kouluttajien koulutukseen saakka, että pysyttäisiin tässä päivässä kiinni.

Sitten edustaja Tölli puhui jo hyvin Tyrnävän etälukiosta, myös edustaja Savola näistä pienistä lukioista. Kyllä meidän täytyisi nyt miettiä, miten tässä tilanteessa taataan se, että koulutuksen tasa-arvo säilyy kaikkialla, ja silloin tämä etälukioon satsaaminen on oikein hyvä asia.

Vielä vähän tästä eriytymisestä. Ollaan jo tunnistettu ajat sitten, että sosiaalinen ja tämmöinen taloudellinen eriytyminen johtaa myös erilaisiin oppimistuloksiin. Hallitushan on laatinut koulutuksen kehittämissuunnitelman, ja työryhmä on antanut siitä omat lausuntonsa, ja siellä on 35 keinoa lueteltu, millä lailla voidaan tähän eriarvoisuuteen vastata. Minun mielestäni nyt täytyisi katsoa kaikki nämä keinot ja tehokkaasti viedä niitä eteenpäin. Ei tarvitse pyörää keksiä uudestaan. — Kiitos, puhemies.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Päivällä käydyssä debatissa kiinnitin huomiota ammatillisen keskiasteen tilaan ja niihin ongelmiin, mitä siellä on. Kuulin sitten myöhemmin ministerin nuhdelleen minua kovin sanoin käyttämästäni puheenvuorosta ja siitä, että olin puhunut lukioverkkoratkaisusta.

Arvoisa puhemies! Sanon ensinnäkin, että en puhunut sanaakaan lukioverkkoratkaisusta. Ministeri kyllä minulle kävi opettamassa, että minä en ymmärrä, mitä tarkoittaa keskiaste. No, voi olla, että en ymmärrä, mutta aika monta vuotta olin, itse asiassa noin kaksitoista vuotta olin aikanaan sivistysvaliokunnan jäsen. Jos ei muualla oppinut, niin ainakin siellä sitten aikanaan sen asian oppi, mutta se nyt on toissijainen asia.

Palaan siihen itse asiaan vielä, mistä jo tuossa aikaisemmin iltapäivällä puhuin, mutta samalla haluan käyttää tilaisuutta hyväksi. Täällä debatissa tulee erinäisiä asioita, ja on ihan ymmärrettävää, että ei aina voikaan päästä kaikkia korjaamaan, mitä väitteitä esille tulee. Tämän budjetin käsittelyn yhteydessä tämän ministeri Kiurun tulkinnan ohella siitä, mitä sanoin, täällä on kaksi muuta mielenkiintoista ministerin väittämää tullut.

Pääministeri on väittänyt, että meille syntyy 13 000—15 000 työpaikkaa koko ajan enemmän kuin täältä häipyy. Kukaan ministeri koskaan ei ole tullut sitä virhettä oikaisemaan, se elää kaiken aikaa täällä. Haluan nyt toistamiseen tältä paikalta todeta, että näin ei ole asianlaita. Viimeisen vuoden aikaan meiltä on 40 000 työpaikkaa hävinnyt Suomesta ja yksityiseltä sektorilta 45 000 työpaikkaa.

Toinen väittämä: Ministeri Urpilainen eilen täällä kommentoi edustaja Kalmarin puheenvuoroa ja sanoi, että Kalmari on väärässä, kun Kalmari on sanonut, että pienten yritysten verotus ei kevene. No, ehkä Kalmarin kommentti ansaitsee siinä pienen tarkennuksen, että monien pienten yritysten verotus ei kevene, mutta oikea, ihan tarkka ilmaisu on, että se kiristyy ensi vuoden alusta lukien, kun tämä uudistus astuu voimaan. Eli ministeri Urpilaisen väite täällä on itse asiassa vielä kauempana siitä todellisesta tilanteesta kuin mitä edustaja Kalmari täällä sanoi.

Puhemies! Käytin tilaisuutta kommentoidakseni nämä, ja nyt muutama sana vielä siitä itse ammatillisesta koulutuksesta.

Tilanne taitaa olla entistä selvemmin se, että pyrkimys rakentaa ammatillinen keskiaste meille sellaiseksi, joka kaikissa oloissa poistaa nämä koulutuksen umpiperät, siis turvaa mahdollisuuden jatkaa myös ammatillista tietä aina sinne tohtorinkoulutukseen asti, oli periaatteessa ihan hyvä pyrkimys, mutta käytännössä sen toteutus on kyllä johtanut siihen, että ammatillisesta keskiasteesta on tullut monta kertaa varsinkin sen alkuvaiheessa niin teoreettinen, että kun ne peruskoulusta tulevat nuoret sitten hakevat sitä omaansa sieltä ammatilliselta keskiasteelta ja kun he törmäävät siihen teoriapainotteisuuteen, mitä ammatillinen keskiaste on, niin monta kertaa aivan liian monen nuoren tie taittuu, koulutuksellinen tie taittuu siihen. Motiivi opiskella menee, kun ei tunne omakseen sitä, mikä oikeastaan silloin jo tökki, kun tämä nuori oli peruskoulussa. Jo silloin nämä teoreettiset ja nämä tällaiset ei-käytännön aineet saattoivat tällaiselle nuorelle tuntua vähän vierailta. Nyt sitten kun hän menee ammatilliselle keskiasteelle ja hän törmää sielläkin kaikkeen tähän samaan, se motiivin loppuminen on aivan liian monta kertaa tosiasia.

Kaiken lisäksi ammatillinen keskiaste roikuttaa monen tutkinnon osalta ihan liian pitkään, kolme vuotta, sellaisissakin koulutussisällöissä pitää kolme vuotta, jotka voitaisiin huomattavasti lyhyemmässä ajassa hoitaa.

Arvoisa puhemies! Minun viestini on, että minun mielestäni tällä hetkellä se koulutusaste, joka vaatii aivan erityistä uudistamista ja läpikäymistä, on kyllä ammatillinen keskiaste, sen saattaminen sekä tutkintorakenteen, koulutussisältöjen, siis uusien opsien, ammatillisen koulutuksen opsien sisältöjen osalta uuteen uskoon modernik- si, vetäväksi ja työelämäkontekstiseksi paljon enemmässä kuin se tällä hetkellä on.

Näin toimien uskon, että myöskin se kiinnostavuus nuorilla, niilläkin nuorilla, joista nyt ihan liian moni syrjäytyy kokonaan ammatillisesta ulos ties minne, paranee ja sitä kautta päästään siihen hyvään alkuperäiseen tarkoitukseen, mitä ammatillisella keskiasteella on haettu. Tätä halusin sanoa, ja minä ajattelisin jopa niin, että sinänsä siitä ammatillisen keskiasteen oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta ja sen resursseista voitaisiin jopa tinkiäkin, jos näin tingittyjä resursseja käytettäisiin nimenomaan joko oppisopimuspohjaiseen tai sille sukua olevaan.

Meillä on oma käsitys tällä hetkellä siitä, mitä oppisopimuskoulutus on, mutta kun katsotaan Eurooppaa, mitä on oppisopimuskoulutus käytännössä, se ei ole välttämättä sisällöllisesti sitä, minkälaisena me sen täällä Suomessa meidän käytäntöjen perusteella olemme oppineet näkemään. Voitaisiin näitä keskiasteen resursseja, mitä nyt on leikattu, käyttää nimenomaan sellaisiin käytännönläheisiin, työelämälähtöisiin koulutuksen ja työelämän vuorovaikutteisiin oppimissisältöihin, joilla autetaan niitä ongelmanuoria, jotka tällä hetkellä ovat ongelmanuoria.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä käytän tilaisuutta hyväkseni kahdella sanalla mainitakseni siitä, että koulutusvienti on tavattoman hyvä, hieno asia ja hyvä mahdollisuus, mutta se, että Suomessa eri yliopistokaupungit ja ammattikorkeakaupungit jokainen luovat joko yksin tai muutaman toisen kanssa yhtiöitä ja jokainen kilpailee, suomalaiset keskenään tuolla tantereella — näin edellisessä tehtävässä — ei kyllä oikein toimi. Tarvittaisiin yksi suomalainen konsortio, jossa mukana ovat erilaiset näitten koulutuksen tarjoa-jayhteisöt, olivat ne oppilaitoslähtöisiä tai puhtaita bisneslähtöisiä, jotka muodostavat kansallisen konsortion, joka kansallinen konsortio kilpailee maailmalla eri maissa koulutusviennistä, niistä kysynnöistä, mitä siellä on.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvostettu puhemies! Liikunnasta ja urheilusta ajattelin puhua, ja silloin tietysti on hyvä päästä hyviin lopputuloksiin.

Liikunnan määrää suomalaisista hyvin pieni osa nauttii riittämiin. Ehkä lapset, koululaiset, mutta kun koululaiset vanhenevat, niin aktiiviliikunnan määrä arjessa vähenee, ja niin kuin täällä olemme jo aiemmin kuulleet, niin hyvin pieni prosentti esimerkiksi ikäihmisistä enää liikkuu sellaista määrää kuin pitäisi.

Itse asiassa aika kuvaava on sellainen tosiasia, että niin sanotun itse aiheutetun diabeteksen eli liikalihavuudesta aiheutetun diabeteksen hoitoon Suomessa käytetään enemmän rahaa kuin kunnat käyttävät yhteensä liikuntaan. Tätä voi tietysti miettiä siitäkin tulokulmasta, kuinka paljon tällaisella ennalta ehkäisevällä panostuksella arkiliikunnan tukemiseen vaikkapa kunnissa voitaisiin toisaalta pienentää sitä puolta, joka menee liikalihavuudesta aiheutuvan diabeteksen hoitoon. Nyt puhuin ainoastaan siitä diabetes-osasta, joka on liikalihavuudesta johtuvaa ja josta ainakin osa olisi esimerkiksi lisäliikunnalla hoidettavissa.

Liikuntatoimelle osoitetaan ensi vuoden budjetissa 148 miljoonaa, ja tästä valtaosa, miljoonaa vaille kaikki, tulee veikkausvoittovaroista. Itse pidän tärkeänä sitä, että se jako tapahtuu tulevaisuudessakin niin, että panostuksia menee ennen muuta sinne, mikä liikuttaa suurta väkijoukkoa, ja näin meneekin. Meidän rahastamme suurin osa menee tähän sektoriin, niin rakentamiseen kuin käytännön toimintaankin, eli palloiluhalleihin, harrastekäytössä oleviin jäähalleihin, uimahalleihin ja tämäntyyppisiin.

Mutta itse pidän arvokkaana sitä, että myös huippu-urheiluun on haluttu panostaa ja että Olympiakomitean johdolla on tehty myös suunnitelma siitä, että jokaisessa kansainvälisesti merkittävässä lajissa, jota Suomessa tietyn tason yli harrastetaan, olisi sellaiset kilpailupaikat, että voisimme järjestää myös arvokilpailuja tulevaisuudessa. Sen takia olin äärimmäisen pettynyt, että kulttuuriministeri Arhinmäki veti yli Olympiakomitean ja valtion liikuntaneuvoston yksimielisen esityksen Kymi Ringin valtiontueksi ensi vuodelle. Eli tavoitteena oli saada Suomeen myös kansainväliset mitat täyttävä moottorirata, jossa valtion osuus olisi ollut 1,5 miljoonaa, ja myös Olympiakomitea oli sitä näissä huippu-urheiluhankkeissa esittänyt. (Ilkka Kanerva: Entä syöksylasku?) Olen harmissani tästä Kymi Ringin tilanteesta, ja toivon, että asiantuntijoiden näkemystä arvostaisi myös nykyinen ministeri.

Pidän arvokkaana sitä, että Olympiastadion kunnostetaan. Siihen käytetään myös veikkausvoittovaroja, ja itse asiassa, jos hivenen peilaa sitä, niin vuonna 2007 Suomessa ylitettiin ensimmäisen kerran 100 miljoonan euron liikuntabudjetti, ja sen jälkeen liikuntamäärärahat ovat kasvaneet erittäin nopeasti. Vuodesta 2007 vuoteen 2011 eli edellisellä hallituskaudella ne kasvoivat 111 miljoonasta 144 miljoonaan eli kasvua oli 30 prosenttia. Tästä kasvusta suurin osa, noin 20 miljoonaa, ohjattiin kansalaistoimintaan ja liikunnan rakentamiseen eli olosuhteiden parantamiseen ja myös kehittämishankkeisiin. Tuon hallituskauden alussa 2007 liikunnan kehittämishankkeiden rahoitus oli 7 miljoonaa ja kauden lopussa 12 miljoonaa vuositasolla, ja siinä näkyi, että haluttiin ohjata lisää panostuksia sellaiseen, että saataisiin ohjattua tätä toimintaa entistä tuloksekkaammin.

Arvoisa puhemies! Itse toivon, että rahaa saataisiin ohjattua vielä vahvemmin rakenteista toimintaan. Sellaisia panostuksia pitää löytää enempi, ja ensi vuonna veikkausvoittovaroja käytetään 540,8 miljoonaa tässä budjetissa ja tästä tuottoarvio Veikkaukselta on 517,5 miljoonaa. Tämä siis ei kata kaikkea, mitä nyt ohjataan veikkausvoittovaroista tieteelle, taiteelle, liikuntaan ja nuorisotyöhön, vaan niin sanottua vanhaa jakamatonta veikkausvoittorahaa käytetään vielä reilu 23 miljoonaa.

Kyllä toivon, että vakavalla tavalla varaudutaan myös siihen, että Veikkaukselle asetetut tuottotavoitearviot eivät välttämättä tule lähivuosina enää ainakaan kasvamaan, toivottavasti pysyvät edes nykyisellään. Tällä hetkellä näyttää, että välttämättä tämänkään vuoden kaikkia tuottoarvioita ei pystytä täyttämään, ja silloin on oltava erittäin tarkka luotaessa uutta toimintaa näille kaikille sektoreille, tieteeseen, taiteeseen, liikuntaan, nuorisotyöhön, että ei pääse syntymään sellaista tilannetta, että kasvun hiipuessa tai kääntyessä jopa laskuun oltaisiin siinä tilanteessa, että niitä hyviä toimintoja ollaan sitten alas ajamassa.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yksi asia tuossa aiemmassa puheenvuorossa jäi hieman kesken, kulttuuriin liittyvä asia. Kulttuuri on erittäin tärkeätä tuolla maakunnassa, se, että saadaan niitä tapahtumia siellä järjestetyksi. Yksi sellainen merkittävä tapahtuma Etelä-Pohjanmaalla on Eteläpohjalaiset Spelit, joka on ollut jo vuodesta 1972 valtakunnallinen kulttuuritapahtuma. Spelit on osa Finland Festivals -ketjua. Spelien ansiosta monet lapset ja nuoret, kansanmusiikin ja -tanssin, laulun harrastajat ovat saaneet paikan, missä esiintyä, mistä saada uralleen nostetta. Minun mielestäni Lauri Tähkä on semmoinen hyvä esimerkki, joka on Spelien kautta saanut aikanaan alkuaskeleensa ja päässyt sitä kautta sitten pinnalle ja jopa Suomen huipulle.

Herra puhemies! Spelien kävijämäärä on ollut noin 20 000 henkeäkin vuosittain. Sen järjestelyt on toteutettu siten, että se on ollut aina eri kunnissa Etelä-Pohjanmaalla. Olen tästä jättänyt talousarvioaloitteen myös. Valitettavasti en tuolta budjettikirjasta nyt jostain kumman syystä löytänyt, että tämä olisi huomioitu, mutta huomenna varmasti pääsemme tästä äänestämään, ja toivon sille tietysti valtaisaa menestystä ja kannatusta tässä salissa.

Sofia Vikman  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään ollut puhetta oppivelvollisuuden pidentämisestä, vaikka se ei suoranaisesti ensi vuodelle olekaan vielä suunnitteilla. Rakennepaketin yhteydessä on sovittu, että kohdennetaan 15 miljoonaa euroa oppivelvollisuuden jatkamiseen. Pitäisinkin tärkeänä, että etsitään keinot, joilla nämä 15 miljoonaa voidaan kohdentaa nimenomaan syrjäytymis- ja putoamisvaarassa olevien nuorten auttamiseen, niiden, jotka nyt eivät jatka peruskoulun jälkeen. Toivoisin, että salin vasen laita ei menisi tässä asiassa ideologia ja iskulause edellä ja niin sanotusti keinot eivät menisi päämäärän edelle, koska se ei olisi näiden putoamisvaarassa olevien nuorten etu, jos tätä sovittua 15:tä miljoonaa euroa lähdetään hajottamaan koko ikäluokkaan, vaan kohdennetaan tämä jatkettu oppivelvollisuus nimenomaan niihin, jotka sitä apua ja tukea kaikista eniten tarvitsevat.

Annika Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa ministerin ollessa paikalla, kun täällä käytiin läpi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa, sivusin siinä puheenvuorossa, jota ajattelin nyt lyhyesti jatkaa, tätä varhaiskasvatuksen kokonaisuutta. Siitä ensiksi yksi seikka.

Ensi vuodelle hallitus on esittänyt ja täällä eduskunta on hyväksynyt lakiesityksen osittaisesta hoitorahasta, uudesta joustavasta hoitorahasta, jonka tuki vanhemmille on vähän suurempi, ja se tietysti kannustaa osa-aikaiseen työntekoon pienten lasten vanhempia. Pidämme tätä asiaa tietenkin erittäin hyvänä. Se lisää perheiden valinnanmahdollisuuksia. Mutta aivan kuten teimme valiokunnassa, keskustan ryhmä, on syytä vieläkin nostaa ensi vuoden budjettia katsoessamme esiin se, että ei ole lainkaan varmaa, että tuohon varatut rahat ovat oikeassa mittasuhteessa. On erittäin vaikeaa tietysti tehdä uudesta tukimuodosta kustannusarvioita, mutta kuulemiemme asiantuntijoiden mukaan ne saattavat olla varsin alakanttiin arvioituja.

Niin ikään tähän koko varhaiskasvatuksen kokonaisuuteen olisi ollut hyvä kiinnittää enemmän täällä ministerinkin huomiota. Olen varsin harmissani, että hän ei puheenvuorossaan tätä teemaa sivunnut. Onhan kysymys oikeastaan sittenkin siitä kasvatuksen kaikkein kriittisimmästä kohdasta, jossa voidaan lapsen kannalta joko onnistua tai epäonnistua.

Hallitus on tehnyt paljon varhaiskasvatuksen saralla, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, onko yksikään näistä toimista välttämättä oikeansuuntainen. Subjektiivisen päivähoito-oi-keuden rajaaminen, kotihoidon tuen kiintiöittäminen, varhaiskasvatuksen hallinnonalan siirto sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön, osittain siis tämän koko kentän hajauttaminen sitä myötä, valtionosuuksien leikkaus, joka vaikuttaa pienten lasten päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen ja niin edelleen. Lista on mittava, ja kokonaiskuva puuttuu.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana haluan sivuta lyhyesti sitä, että nyt hallitus kehysriihessään linjasi opintotukeen liittyviä uudistuksia. Niitä voidaan pitää tarpeellisina, osittain jopa oikeansuuntaisina, mutta jään harmittelemaan sitä, että pitkään toivottu ja varsin konkreettisesti köyhyysrajaan ja köyhien ihmisten arkeen liittyvä asia on se, että opintotukeen ei tämä hallitus halunnut laittaa huoltajakorotusta. Sitä olisin toivonut.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tästä huoltajakorotuksesta: Tuen tätä itsekin lämpimästi, tätä juuri tarkoitin, kun kysyin ministeri Arhinmäeltä ja kannoin huolta siitä, että opintotukijärjestelmä ei tunnista tällä hetkellä perheellisiä opiskelijoita. Se näkyy muun muassa siinä, että ei ole huoltajakorotusta, mutta se näkyy myös siinä, että jos opiskelijaperheessä toinen puoliso tienaa esimerkiksi yli 1 900 euroa, niin asumistuki tulee pienenemään ja poistuu kokonaan, kun puolison tulot ylittävät yli 2 400 euroa. Siinä mielessä tuen tätä ajatusta tästä huoltajakorotuksesta.

Mutta toinen asia, josta oikeastaan pyysin puheenvuoron, liittyy Itä-Suomen kouluun. Ensinnäkin Itä-Suomen koulu on säätiöpohjainen, se toimii Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa. Siellä on oppilaita 860. Se on suurin vastaavanlainen koulu Suomessa. Siellä opiskelee 30 prosenttia venäjää kotikielenään puhuvia, ja 70 prosenttia oppilaista on suomea kotikielenään puhuvia. Sillä on erityistehtävä valtakunnassa, ja tämän erityistehtävän takia sillä on myös erilainen, poikkeava opintosuunnitelma sekä tuntijakojärjestelmä. Tuntijakojärjestelmään ja opetussuunnitelmaan liittyvät poikkeukset tuovat lisäkustannuksia, minkä takia myös Itä-Suomen koulu on hakenut ylimääräistä harkinnanvaraista rahoitusta, ja sitä on haettu aina vuosi kerrallaan. Käytännössä nyt se, mitä tässä on esitetty, on se, että tästä harkinnanvaraisesta tuesta, jota se on saanut vuosittain, tehtäisiin pysyvä, jotta se mahdollistaisi tämän koulun ja oppilaitoksen kehittämistyötä. Tätä peräänkuulutetaan nyt tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oli kyse sitten peruskoulusta tai huipputason tutkimuksesta, jota suomalaisissa yliopistoissa tehdään, niin koulutus on aina kannattava investointi. Hallitus on tehnyt tärkeitä budjettipäätöksiä liittyen esimerkiksi perusopetuksen laadun parantamiseen. Erityisen iloinen olen siitä, että vihdoin on päästy eteenpäin ryhmäkokojen pienentämisasiassa. On varattu 60 miljoonaa euroa määrärahaa tähän tarkoitukseen. Tämä kokoomuslaisten opetusministereiden toimesta aloitettu Perusopetus paremmaksi -ohjelma on ollut erittäin tuloksellinen ja vaikuttava. Suurten opetusryhmien määrä on tippunut merkittävästi verrattuna edellisvuoteen. Kaikkihan me tiedämme, että mitä pienemmät ryhmäkoot, sitä paremmin pystytään tarjoamaan yksilöllistä opetusta niin lahjakkaille, hitaammin eteneville kuin kaikille siltä väliltä.

Ryhmäkokojen pienentäminen parantaa opetuksen laatua, mutta myös opetuksen välineitä on kehitettävä. Siksi pidän kannatettavana hallituksen tavoitetta ja päätöstä, jolla tuetaan nykytekniikan vahvempaa mukaanottoa osaksi oppimisympäristöä. Tässä meillä riittää varmasti myöskin tulevina vuosina tekemistä, sillä tekniikka kehittyy hurjaa vauhtia, ja tänä päivänä on tunnustettava se tosiasia, että lasten ja nuorten kotona käyttämät viestintävälineet ovat jotain aivan muuta kuin mitä heillä on mahdollisuus hyödyntää koulussa. Tässä meidän peruskoulumme ja oikeastaan koko koulutusjärjestelmämme laahaa vahvasti jäljessä. Mielestäni on suorastaan murheellista, että meillä tänä päivänä vielä esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset toimitetaan käsin kirjoittaen.

Laadukas perusopetus tuo osaamiselle vahvan pohjan. Edustaja Saarikko nosti esiin varhaiskasvatuksen, ja sen merkitys on viimeaikaisissa tutkimuksissa havaittu jopa mahdollisesti vaikuttavammaksi kuin perusopetuksen siinä, millä tavalla se tasaa lähtökohtaeroja, joita tulee sitä kautta, minkälaisen kotikasvatuksen ja kasvuympäristön lapsi on saanut ennen varhaiskasvatuksen ja koulutusjärjestelmän piiriin siirtymistä.

On hyvä, että taloudellisesti vaikeina aikoina halutaan investoida koulutukseen, jotta Suomen laadukas perusopetus ei rapautuisi tulevinakaan vuosina. Lisäksi on tärkeä muistaa, että osaamisen kärki on kuitenkin lopulta maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa. On hyvä, että korkeakouluopintoja tuetaan sitomalla opintotuki indeksiin ja että valmistumista vauhditetaan tämä työurien pidentämistavoitekin mielessä. Opintotukiuudistus on hyvä pieni askel, vaikka kokonaisuudistusta oltaisiinkin kaivattu ehkä rohkeamminkin toteutettavaksi.

Nähdäkseni olisi myös hyvin tarpeellista tukea Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävää korkealuokkaista tutkimusta. Korkeakouluissa tehtävä tutkimustoiminta ja innovaatiot ovat keskeisiä tekijöitä, kun uudistamme yhteiskuntaa ja pyrimme takaamaan maamme kilpailukyvyn tulevina vuosina. Kilpailukyvyn kehittäminen edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää. Hallituksen tavoitteena on nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite.

Hallitusohjelmassa sekä koulutusta ja tut-kimusta koskevassa kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011—2016 on kirjattu tavoitteet osaamiseen perustuvasta kilpailukyvystä. Tässä meillä on paljon tekemistä vielä tuleville vuosille tämänkin budjetin aikaansaamisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan kehityksen ja toisaalta taloudellisen kasvun siemen on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Meidän täytyy myöskin kiinnittää huomiota siihen, että kun toteutetaan rakenteellisia uudistuksia tai kun tehdään budjettiin sopeutuksia, niin kohtuuttomalla tavalla ei voida kurittaa nimenomaan tätä sektoria, vaan meidän tulisi käydä käsiksi siihen, missä oikeasti on tänä päivänä enemmän tehostamisen varaa ja mahdollisuuksia, eli sosiaali- ja terveyspuoleen, joka muodostaa kuitenkin kun-tien budjeteistakin keskimäärin sen 60 prosenttia.

Palaan ehkä vielä ihan lyhyesti tuohon edustaja Vikmanin puheenvuoroon, missä hän puhui oppivelvollisuusiän nostosta, vaikka se ei suoranaisesti budjettiasia olekaan. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tehokkaampaa, jos ajatellaan syrjäytymisvaarassa olevia, olisi kohdentaa tarkasti räätälöityjä toimia juuri niihin alle 4 000 nuoreen, jotka eivät ole hakeutuneet tai päässeet lainkaan jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Eli kyllä tämä syrjäytymisen ehkäisytyö on sellaista täsmätoimien hakemista, että jos me hukkaamme ne käytettävät vähät määrärahat koko ikäluokkaan, niin silloin ne tuloksetkaan eivät kovin vaikuttavia välttämättä ole. Eli tässä toivoisin, että pääsisimme sentyyppisiin ratkaisuihin, joissa tukea erityisesti sitä tarvitseville riittäisi riittävästi.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Palaisin vielä hieman tuohon oppisopimuskoulutusasiaan, jota päivemmällä täällä sivuttiin. Meillähän nyt oli vähän erimielisyyttä tai sananvaihtoa täällä salissa siitä, onko oppisopimuskoulutus paras tapa vai tulisiko siirtyä koulutussopimukseen.

Kyllä nyt käytäntö on osoittanut, että tämä oppisopimus on varsin raskas tie. Niitä oppisopimuspaikkoja ei ole tarpeeksi, ja yksi syy siihen on se, että se on hyvin kallis järjestelmä työnantajalle ja myöskin työnantaja on se, joka kantaa riskin. Siinä mielessä toivoisin, että tätä Suomen Yrittäjien esittämää koulutussopimusajatusta pohdittaisiin yhdessä ja kehitettäisiin eteenpäin, jotta saataisiin työnantajatkin innostumaan tästä asiasta.

Ymmärrän kyllä sen, että halutaan maksaa ammattimiehelle ammattimiehen palkka, mutta välttämättä nämä opiskelijat siinä koulutuksen alkuvaiheessa eivät ole vielä niitä sellaisia ammattimiehiä, joille työehtosopimuksen mukainen palkka tulisi maksaa, ja näin ollen minusta on vähän hölmöä suorastaan tukehduttaa tätä järjestelmää liian paksuilla työehtosopimuksilla. Emmekö voisi kehittää tätä koulutussopimusmallia, jolloin siis opiskelija olisi oppilaitoksen palveluksessa ja saisi kyllä palkkaa siitä opiskelusta samalla, kun valmistuu ammattiin, mutta kustannus ja riski työnantajalle ei tässä tilanteessa olisi niin iso? Uskon, että jos näin toimisimme, kaikki voittaisivat ja ennen kaikkea näitä koulutuspaikkoja järjestyisi lisää.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On pakko oikoa hieman muutamia asioita. Edustaja Heinosen puheessa oli asiavirheitä, eli oppivelvollisuuden pidentäminen on tarkoitettu koskemaan nimenomaan koko ikäluokkaa eikä vain sitä osaa, jolla on vaikeuksia opinnoissa tai saada tutkinto. Jos ajatellaan, että me käsittelisimme vain tiettyä osaa tästä ryhmästä, niin me emme pystyisi puuttumaan muun muassa keskeyttämiseen sillä tavalla kuin tässä koko ikäluokan oppivelvollisuuden pidentämisessä on tarkoitus.

Varhaiskasvatus-käsitteen osalta pitää olla myös hyvin huolellinen. Huomaan, että täällä vilisee hyvinkin kirjava joukko käsitteitä sen ympärillä. Varhaiskasvatusta on kaikki se, mitä lapsi voi saada osakseen osallistuessaan päivähoitoon, esiopetukseen aina 1.—2. luokille. Emme ole säätämässä varhaiskasvatusta velvoittavaksi vaan esiopetuksen osuutta velvoittavaksi, tässä pitää olla tosi tarkka.

Kerhotoiminnan osalta edustaja Heinonen kyseli, onko siihen tulossa ollenkaan rahoitusta koko vuodeksi. Kyllä tuki aamu- ja iltapäivätoiminnalle on olemassa edelleenkin, ja kerhotoiminnalle myönnetään kiinteästi budjetissa nimenomaan järjestöjen valtionavun kautta määrärahoja kerhotoiminnalle. (Timo Heinonen: Paljonko?) — 1,1 miljoonaa.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla haluan ottaa vielä kaksi asiaa esille. Toinen on vapaa sivistystyö, joka on myös joutunut muiden koulutusalojen ohessa säästötoimien kohteeksi. Tämän haluan nostaa esille senkin takia, että nyt kun hallitus kaavailee ja on itse asiassa päättänyt tästä oppivelvollisuusiän nostamisesta, niin kyllä tähän asti vapaa sivistystyö eli kansanopistot ovat olleet myös omalta osaltaan hoitamassa sitä roolia, että kun nuoret peruskoulun jälkeen ovat miettineet, mikä heidän alansa on, ja eivät ole ehkä olleet sitä löytämässä, niin on sitten osa heistä ohjautunut kansanopistoon, joka on auttanut heitä löytämään oman elämänpolkunsa.

Nyt sitten uhkana koetaankin se, että kun tämä oppivelvollisuusikä nousee, niin on suuri epätietoisuus siitä, miten käy tämän kansanopistokentän tässä välissä. Pitääkö tämä oppivelvollisuus lähteä jatkamaan peruskoulussa tai toisen asteen puolella, joko lukiossa tai ammatillisella puolella, vai onko tässä vielä tilaa näille kansanopistoille? Pitäisin kyllä erittäin suurena häviönä suomalaiselle koulutuskentälle, jos emme nyt tässä tilanteessa huolehtisi siitä, että tämä vapaa sivistystyö voi edelleen jatkua vahvana Suomessa ja oman roolinsa hoitaa myös tässä.

Toinen asia, arvoisa puhemies, jonka haluan ottaa esille, on saamelaisten kielipesäkysymys. Olen siitä erittäin iloinen, että lisärahoitusta on löytynyt tälle toiminnalle. Jos me ajattelemme meidän Euroopan ainoan alkuperäiskansan tulevaisuutta ja kulttuurin säilymistä, niin kyllä siinä perinteiset elinkeinot ja elämäntavat mutta erityisesti tämä kielikysymys on sellainen, joka ratkaisee sen, että me saamme tämän kulttuurin säilymään. Sen takia tämä on kyllä kunniakysymys Suomelle, että me saamme hoidettua asianmukaisesti tämänkin kysymyksen.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn edellä puhuneen Lohen huoleen siitä kansalaisopistojen tilanteesta. Tulen itse Lapista, missä on pitkät etäisyydet, ja voisi sanoa, että kansalaisopistot ovat monesti siellä syrjäseudulla se ainoa toimija, joka järjestää erilaista toimintaa kuntalaisille, niin bändikerhotoimintaa, lukupiiriä kuin veneenveistoa, ja on tärkeää tietenkin, että tämä toiminta säilyy myös tulevaisuudessa.

Täällä on paljon puhuttu oppivelvollisuusiän pidentämisestä. Näen kyllä sen tärkeänä, koska meillä tällä hetkellä tuossa nivelvaiheessa yhdeksänneltä luokalta päästyään moni putoaa ja meillä ei siihen ole varaa, että osa meidän nuorista on ulkokehällä. Peruskoulun suorittamisella ei tänä päivänä tässä maailmassa pitkälle pötkitä, ja on hyvä, että tämän jälkeen on haettava joko ammatilliseen koulutukseen tai lukiokoulutukseen ja nimenomaisesti siten, että tämä koskee koko ikäluokkaa, jotta nuoret saavat kunnollisen koulutuksen ja pääsevät työn syrjään kiinni. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa meille yhteiskunnalle arviolta miljoona euroa, joten siihen nähden näen tärkeänä nämä panostukset tähän oppivelvollisuusiän pidentämiseen.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun vielä samaan asiaan kuin debatissa eli etäopetukseen. Kotipaikkakunnallani Tyrnävällä käynnistyi Suomen ensimmäinen etäopetukseen perustuva lukio. Oulun lyseon lukio antoi opetusta toistakymmentä vuotta, ja sen oppimistulokset olivat erittäin hyviä. Se herätti myös kansainvälistä huomiota. Vieraita kävi tutustumassa melko kaukaakin. Tiedän sen, kun olin itse monesti esittelemässä. Siihen liittyen tehtiin useita opinnäytteitä.

Tämä etälukio kaatui siihen, että opetusministeriö katsoi, että kokeiluluvan jälkeen ei Oulun kaupungilla ollutkaan pysyvää lupaa, eli puhtaasti muodollisuuteen, ja sen alkuinnostuksen jälkeen ministeriö ei oikeastaan ollut lainkaan kiinnostunut oppimistuloksista. Kuitenkin tästä saatujen kokemusten perusteella muun muassa käynnistyi IB-lukio Oulusta Rovaniemelle etäopetuksena. Tästä etäopetuksesta saatiin erittäin hyviä tuloksia.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että eikö opetusministeri ole koettanut seurata, onko etäopetukseen tartuttu ja onko sitä kehitetty. Sillä pystyttäisiin antamaan hyvin laajasti opetusta moniin pieniin lukioihin, jopa samanaikaisesti kahteen paikkaan ja tuloksekkaasti, varsinkin sellaisissa oppiaineissa, jotka ovat harvinaisempia. Haluan vakavasti kiinnittää, vaikka opetusministeri ei ole paikalla, opetusministeriön huomiota tähän asiaan. Nythän puhutaan valtavasti rakenneuudistuksesta, rakennepaketista, uusien käytäntöjen käyttöön ottamisesta. Eikö nyt olisi aika?

Lopuksi, arvoisa puhemies, tämä Tyrnävän etälukio sai usealta taholta tunnustuksen juuri tästä, ja se palkittiin tällaisena uutena käytäntönä, jota muiden pitäisi soveltaa. Opetusministeriö kaatoi tämän muodollisuuksiin.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tuohon edustaja Töllin esiin ottamaan asiaan. Kun me mietimme tulevaisuuden Suomea, teknologian ja tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia, harvaan asuttuja alueita ja pitkien etäisyyksien maata, emme me voi hyviä kokeiluita tuolla tavalla alas ajaa kuin tuolla edustajan kotikunnassa on tapahtunut.

Vielä, arvoisa puhemies, tähän varhaiskasvatusteemaan. Minua hämmentää se, miten hyvin vähäisellä valmistelulla kenties näyttää olevan tämä iso kokonaisuus. Alkukaudesta saimme käsittelyyn hallinnonalan siirron, jossa varhaiskasvatus pirstaloitui kahden eri ministeriön hoitoon. Niin ikään kuntakentällä on edelleen kirjava käytäntö siinä, mitä varhaiskasvatus oikeastaan on: onko se osa sivistystoimea vai onko se osa sosiaalitoimea?

Täällä edustaja Peltonen kertoi, miten kokee, mitä varhaiskasvatus kaikkiaan merkitsee, mitä kaikkea sen alle voidaan laskea, ja siihen määritelmään on sinällään hyvä yhtyä, aivan kuten edustaja Grahn-Laasosen toteamaan huomioon siitä, että varhaiskasvatuksen merkitys voi olla jopa peruskouluakin voimallisempi. Tätä taustaa vasten hämmennyn siitä, miten vähällä kokonaisnäkemyksellä tätä isoa lakiuudistusta 40 vuoden jälkeen Suomessa vihdoin tehdään, miten irrallisia isoja linjauksia osana hallituksen kokonaisrakenneuudistuksia. Ollaan vedetty linjoja, ja iso kokonaiskuva puuttuu. On iso riski, että kun elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, tästä varhaiskasvatuslaista, jos se toivottavasti ensi vuoden aikana valmistuu, tulee säästölaki, jossa työryhmälle jää enää kovin vähän liikkumavaraa, kun hallitus laajamittaisesti on tehnyt jo isoja linjanvetoja siihen liittyen. Millaiset kustannusarviot tällä on, ja miten ensi vuoden budjetissa tähän on valmistauduttu — tätä en oikein ole budjetista kyennyt havaitsemaan.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään oli ilahduttavaa kuunnella ministeri Risikkoa Ajankohtaisessa kakkosessa, kun hän puhui kuntoutuksen roolista tässä syrjäytymisen ehkäisytyössä. Jos nuorelta on elämänhallinta hukassa, on päihdeongelmaa, mielenterveysongelmaa, niin on turha kuvitella, että siitä koulutuksesta, jota hänelle tarjotaan, olisi sitten hyötyä. Siksi onkin hyvä asia, että uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki olisi tulossa ensi vuoden aikana voimaan. Tämän uuden lain alle on tarkoitus koota nykyisin hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat säännökset, ja uudistuksella mahdollistetaan kuraattori- ja psykologipalvelut myös toisen asteen opiskelijoille. Tätä on kovasti odotettu, ja tälle on huutava tarve, sillä nimenomaan näissä ikäluokissa toisella asteella hyvin paljon puhkeaa erilaisia omaan elämään liittyviä ehkä ensimmäisiä kriisejä, ja toisaalta myöskin siellä jo syntyy mielenterveysongelmia, jotka sitten pääsevät pahenemaan myöhemmälle iälle mentäessä, jos ei niihin päästä varhaisessa vaiheessa puuttumaan.

Tutkittua on, Itä-Suomen yliopistossa hyväksytty väitöskirjatutkimus osoittaa, että ne kunnat, jotka leikkasivat 90-luvun lamavuosina erityisesti tämäntyyppisistä palveluista kuin kouluterveydenhuolto on, maksoivat myöhemmin kalliisti korjaavina toimenpiteinä erikoissairaanhoidon ja vaativien sosiaalipalvelujen muodossa. Käytännössä kunnille tulee pitkässä juoksussa huomattavasti edullisemmaksi panostaa niihin ennalta ehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen muotoihin, jotta sitten pystytään ne kaikkein kalleimmat kustannukset väistämään. Toisaalta tämä on tietysti myöskin suunta, johon pitää ihan inhimillisestäkin näkökulmasta mennä, koska ilman muuta meillä ei ole varaa siihen inhimilliselläkään tasolla, että ihmiset syrjäytyvät työelämästä jo ennen kuin ovat sinne päässeet edes jalkaansa ujuttamaan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä edellinen edustaja Grahn-Laasonen mainitsi tämän oppilashuoltolain. Olen ollut sivistysvaliokunnassa hyväksymässä tämän mietinnön, jossa oppilashuolto pannaan täytäntöön. Se on varmasti juuri näin, että erityisesti toisella asteella on varsinkin ammatillisen koulutuksen puolella siihen erityisen paljon tarvetta. Ainoa ongelmahan siinä on se, että nyt jos eletään tätä säästöjen aikaa, niin tämähän on yksi niistä, joka tulee lisäämään jälleen kerran kustannuksia.

Kun puhutaan syrjäytymisestä ja tasa-arvosta, niin edelleenkin haluan toistaa sen, että hyvin hoidettu varhaiskasvatus, aivan kuten täällä edustaja Saarikko on peräänkuuluttanut, sekä tasokkaasti hoidettu perusopetus alakoulussa ja yläkoulussa ovat parasta syrjäytymisen ehkäisyä ja tasa-arvoa luovia toimenpiteitä Suomessa. Valitettavasti nyt on pakko todeta se, että tämän hallituksen aikana on erityisen paljon näitä säästöjä kohdistettu juuri tähän kaikkein olennaisimpaan ja tärkeimpään perusopetukseen.

Pitkään olemme odottaneet sitä, että ammatillisen koulutuksen kehittämisen jälkeen tulee lukioiden vuoro. Nyt se olisi ollut, mutta valitettavasti tässä taloustilanteessa hallitus on tehnyt sen ratkaisun, että liki 300 euroa per oppilas leikataan lukio-opetuksesta. Sitäkään ei ilman rahaa pystytä toteuttamaan, joten tämä on kyllä todellinen ongelma lähivuosina.

Tässä on mainittu useampaankin kertaan saamen kielen opetuksesta. Nythän lisättiin eduskunnassa valtiovarainvaliokunnan taholta 150 000 euroa, mutta edelleenkin täytyy muistaa, että tässä on 150 000 euron vaje siihen, mikä on kieliohjelmassa todettu, ja se olisi pitänyt sinne hallituksen esitykseen täysimääräisenä saada mukaan. Lisäksi tähän liittyy saamen kielen opetus varsinaisen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, joka ei edelleenkään toteudu näillä resursseilla, mitä nyt on kaavailtu.

Vielä haluan tuosta kulttuuripuolesta nostaa esiin erään huolenaiheen. Nimittäin säästöt, jotka on alun perin suunniteltu tilapäisiksi koskien orkestereiden ja teattereiden toimintaa, nyt tulevat pysyviksi, ja tulee kyllä olemaan erityisesti maakuntien orkestereille ja teattereille erittäin haasteellinen tehtävä pitää toimintaansa yllä.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! On tunnettua, että osalla peruskoulun lopettaneista nuorista toisen asteen koulutukseen siirtyminen on kerta kaikkiaan ylittämätön kynnys. Tämä johtuu muun muassa siitä, että näillä nuorilla elämänhallinta on siinä määrin hukassa, että normaaliin tavoitteelliseen päiväopiskeluun toisen asteen oppilaitoksessa ei yksinkertaisesti ole valmiuksia. Syyt ovat moninaiset. Taustalla voi olla päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai muita tämänkaltaisia henkilökohtaiseen elämään liittyviä syitä, jotka muodostuvat esteeksi normaalin koulunkäynnin onnistumiselle.

Näille nuorille ei edes oppivelvollisuusiän nostaminen ole ratkaisu. Pakottamallakaan eivät kaikki nuoret kykene suoriutumaan normaalista ammatillisesta koulutuksesta lukio-opiskelusta puhumattakaan. Mitä näiden nuorten kanssa olisi tehtävä? Ovatko he menetettyjä tapauksia, tuomittuja syrjäytymään? Vaikka tällainen henkilökohtainen onnettomuus ei ole oikeasti rahassa mitattavissa, on arvioitavissa, että yksi tällainen syrjäytyvä nuori tulee maksamaan elinaikanaan yhteiskunnalle jopa 1,5 miljoonaa euroa erilaisina yhteiskunnan tukipalveluina. On tärkeää löytää toimivia malleja näiden nuorten auttamiseksi.

Yksi tällainen toimintamalli, joka on jo osoittanut toimivuutensa, on niin sanottu Valo-malli, jossa yhdistetään toisen asteen koulutus ja kuntouttava työpajatoiminta. Valo-mallissa nuori saa työpajassa käytännönläheistä opetusta ja näyttökokeella hän voi osoittaa osaamisensa tutkintoa vastaanottavalle toisen asteen oppilaitokselle. Näyttökokeen vastaanottaja antaa nuorelle todistuksen suoritetusta toisen asteen koulutusohjelman osasuorituksesta. Monille nuorille tämä matalan kynnyksen koulutusmuoto on ollut se pelastusrengas, jolla syrjäytymiskierre on saatu poikki. Näyttökokeesta saatu todistus on avannut oven työpaikkaan tai antanut puuttuvan motivaation toisen asteen tutkinnon suorittamiseen.

Tätä mallia on kehitetty ja pilotoitu Rauman Seudun Katulähetyksen toimesta hyvin tuloksin. Valo-koulutuksen piiriin tulleista niin sanotuista toivottomista tapauksista on jopa 60 prosenttia saanut kiinni elämän syrjästä ja pystynyt siirtymään joko työelämään tai koulutukseen. Tällä hetkellä mallia ollaan levittämässä uusille paikkakunnille, ja on realistista odottaa, että Valo-mallin avulla pystytään tulevina vuosina pelastamaan jopa satoja nuoria kohtalokkaalta ja yhteiskunnalle erittäin kalliiksi tulevalta syrjäytymiskierteeltä. Taloudelliset vaikutukset voidaan tällöin mitata sadoissa miljoonissa.

Valo-hanke on muutenkin oivallinen esimerkki siitä, miten kolmannen sektorin toimijat voivat merkittävällä tavalla tukea julkista sektoria peruspalvelujen tuottamisessa. Valo-mallin soveltaminen on kunnille varsin kustannustehokasta, sillä merkittävä osa käytännön toiminnasta tapahtuu järjestöjen kautta.

Sofia Vikman  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu ja on ollut hieman epäselvyyttäkin siitä, mitä oppivelvollisuudesta oikein rakennepaketin yhteydessä sovittiin.

On aivan selvää, että oppivelvollisuuden jatkaminen olisi kohdennettava nimenomaan näihin nivelvaiheessa putoamisvaarassa oleviin, jotka eivät toiselle asteelle nyt jatka, koska millä ihmeellä te käytännössä kohdistatte tämän koko ikäluokkaan, kun se, mitä todellisuudessa oikeasti on sovittu, on se, että rahaa on käytettävissä se 15 miljoonaa euroa tähän oppivelvollisuuden jatkamiseen. Kyse on siis siitä, mihin se riittää; ei ainakaan koko ikäluokan lisävuoden maksuttomiin koulukirjoihin ja koulukyyteihin. Siksi on selvää, että pitää löytää keinot siihen, miten tämä sovittu raha kohdennetaan nimenomaan niiden nuorten oppivelvollisuuden jatkamiseen, jotka ovat putoamisvaarassa ja eniten yksilöllistä tukea ja apua tarvitsevat.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä me kokoomuksesta annamme vahvan tuen sille, että varhaiskasvatuslaki säädetään ja ennen muuta niin, että siinä turvataan myös henkilökunnan asema, että meillä laadukas, hyvä varhaiskasvatus tulevaisuudessakin toteutuu, ja toivon sydämestäni, että tämä nyt eteenpäin menee.

Olen tyytyväinen siihen, jos opetusministeri Kiuru on sosialidemokraateille luvannut niin, että koko ikäryhmää tämä oppivelvollisuuden pidentäminen tulee koskemaan. Siinä ei tuo 15 miljoonaa riitä, mutta toivottavasti opetusministeri Kiuru sen rahan jostain löytää ja saamme nämä koulumatkat lukiolaisille ja ammattikoululaisille maksuttomiksi kuten myös kaikki oppikirjat ja oppimateriaalit, jotka tällä hetkellä eivät ole. Se on toki kannatettavaa ja hienoa, jos tällainen raha jostain löytyy.

Itse olen kuitenkin työministeri Ihalaisen linjoilla, kun hän kyselytunnilla kertoi, että tämä 15 miljoonaa tullaan kohdentamaan niihin noin 5 000 nuoreen, jotka ovat ikäryhmästä syrjäytymisuhan alla. Silloin pystytään tekemään oikeita toimenpiteitä, kun, niin kuin tuossa aiemmin totesin, ei kannettu koululainen koulussa pysy, vaan sen pitää tapahtua niin, että annetaan tukea, neuvoa, apua, ja ennen muuta niin, että niitä opiskelupaikkoja ja paja- taikka ammattistarttipaikkoja löytyy kaikille riittämiin.

Mutta jos opetusministeri Kiuru nyt ilmaiset oppikirjat lukiolaisille ja ilmaiset koulumatkat jostain taikoo, niin kyllä varmasti ne otetaan kaikissa lukioissa ja ammattikouluissa kiitoksin vastaan.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies!

Näihin kokoomuksen puheenvuoroihin liittyen: Kuulostaa kyllä siltä, että ikään kuin olisimme eri hallituksessa. Tietämäni mukaan olemme kyllä samassa hallituksessa. (Timo Heinosen välihuuto) Tämä kirjaus kuuluu: "Kriittisen nivelvaiheen koulutuksen jatkuvuuden turvaamiseksi, keskeyttämisten vähentämiseksi ja nuorten työurien pidentämiseksi oppivelvollisuusikää nostetaan 17 vuoteen." Eli tässä kirjauksessa ei ole kyllä mitään epäselvää eikä ole tuosta siihen osoitetusta rahamäärästäkään eikä siitä, että se koskee koko ikäluokkaa, ja on harmillista kuulla, jos te olette toisen käden tiedon varassa tässä asiassa.

Sitten puuttuisin vielä tähän toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon uudistamiseen. Kuten täällä on kuultu, niin siihen kohdistuu kovia säästöjä, jopa 260 miljoonaa euroa. Tulen itse tuolta syrjäseudulta ja toivon luonnollisesti, että pystyttäisiin siellä tämä lukioverkko säilyttämään, koska meillä on pitkät etäisyydet eikä haluta palata siihen vanhaan asuntolajärjestelmään, jossa koululaiset joutuivat lähtemään 15-vuotiaina kotoa kouluun kauas viikoiksi ja aina viikonlopuiksi pystyi palaamaan kotiin, vaan halutaan, että pystyisi omassa kotikunnassa suorittamaan lukiokoulutuksen myös jatkossa.

Siitä olen tyytyväinen, että tämä perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen varattu erityinen valtionosuus säilyi, koska se on tärkeää, että meillä pysyvät ryhmät riittävän pieninä.

Esikoulu muutetaan myös velvoittavaksi, ja se on tärkeää lasten tasa-arvoisten oppimisvalmiuksien parantamiseksi.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ojala-Niemelälle täytyy todeta, että samassa hallituksessa ollaan ja ihan yhtä vähän on rahaa tällä hetkellä jaettavissa niin saliin vasemmassa kuin oikeassakin laidassa. Vaarana on näissä oppivelvollisuusiän korotuksen yhteydessä tehtävissä kohdennuksissa, että jos kaikille antaa vähän, niin kukaan ei saa tarpeeksi. Eli eikö järkevämpää olisi kohdentaa tosiaan näille kaikkein eniten tarvitseville eli syrjäytymisvaarassa oleville tai jo syrjäytyneille nuorille ne vähät rahat, mitä tällä hetkellä pystytään kohdentamaan tähän työhön?

Kuten edustaja Rundgren totesi, sekä tämä oppivelvollisuusiän korotus että esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki todella lisäävät kun-tien kustannuksia. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että hallitus kykenee löytämään kohteita, mistä voimme keventää sitä kuntien taakkaa ja kuormaa. Mielestäni hyvä periaate olisi se ja tulee olemaan se, että aina kun lisätään velvoitteita, niin otetaan niitä jostain toisaalta pois. Muuten meillä on kohta koko hyvinvointivaltio kriisissä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä vasemman ja oikean välillä kokee hieman kiusalliseksi tämän olemisen, kun kuitenkin maassa pitäisi olla hallitus, joka johtaa esimerkiksi koulutuspolitiikkaa ja oikeasti tietää, mitä on tekemässä, ja nyt tässä syntyy sellainen tunne, että ei oikein tiedä. Toiset soutavat tuota koulutusvenettä ja toiset huopaavat, ja se voi ollakin koko tämän koulutustilanteemme suuri ongelma, että hallituksella ei ole selkeätä näkemystä siitä, mihinkä ne rajalliset resurssit on kaikkein viisainta ja tehokkainta suunnata.

Haluan nostaa vielä yhden näkökulman, joka nousi täällä eduskunnassa, tuolla kansalaisinfossa järjestetyssä seminaarissa, parisen viikkoa sitten esille. Siinä käsiteltiin uskonnonopetuksen tilaa tulevaisuudessa ja suunnitelmia, mihinkä sitä suunnataan. Olin kyllä aika hämmentynyt siitä, että melkein laitaa lukien hallituspuolueitten edustajat olivat sitä mieltä, että tätä kymmenisen vuotta käynnissä ollutta järjestelmää, joka lähtee oman uskonnon opettamisesta liikkeelle, oltaisiin nyt kehittämässä tällaisen uskontotiedon, kaikille yhteisen uskontotiedon, suuntaan ehkä mallia hakien Ruotsin suunnasta.

Oli mielenkiintoista tuossa tilanteessa se, että näitten vähemmistöjen, islamilaisten uskonnonopettajien, juutalaisten, ortodoksien uskonnonopettajien, viesti oli se, että tämä kaavailu kaikille yhteisestä uskontotiedosta on suunnitelma, jossa vähemmistöjen näkemystä, pienten uskontokuntien näkemystä, ei oteta huomioon. He nimittäin sanoivat aivan avoimesti ja suoraan sen, että he kyllä kokevat, että heidän identiteettinsä ja kulttuurinsa jää tässä jalkoihin. Kehotan kyllä tätä näkemystä nyt hallituspuolueitten piirissä miettimään, ennen kuin lähdetään vakavasti muuttamaan tätä nykyjärjestelmää, johonka juuri on päästy sisään. Nämä islamilaiset uskonnonopettajatkin ovat päässeet koulutukseen, ja sieltä tulee erittäin hyviä opettajia. Siellä oli monta naisopettajaa, jotka käyttivät painavia puheenvuoroja nimenomaan näitten vähemmistöuskontojen puolelta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On oikeastaan aika hämmentävääkin tämä keskustelu tästä oppivelvollisuusiän nostamisesta, se, miten tätä voi tulkitakin näin eri tavalla. Minun mielestäni tuo kirjaus on ensinnäkin selvä. Linjaus on tehty ihan selkeästi, että tämä oppivelvollisuuden jatkaminen vuodella koskee koko ikäluokkaa, mutta se tullaan tekemään portaittain, ja rahaa siihen on varattu 15 miljoonaa, aivan kuten totesitte. Tarkemmin tähän asiaan varmasti voidaan palata siinä yhteydessä, kun tätä lakia valmistellaan ja se tulee eduskunnan käsittelyyn, mutta kyllä se yhteinen tavoite siellä rakennepoliittisessa keskustelussa ainakin meille annetun viestin perusteella oli se, että tämä tulee koskemaan koko ikäluokkaa.

Toisaalta keskustelua on käyty myös siitä, että jokaisella toisen asteen nuorella pitäisi olla oi-keus käydä koulua kotoa käsin. On ymmärrettävää, että kaikki eivät voi sitä tehdä. Esimerkiksi ammatilliset oppilaitokset ovat keskittyneet eri puolille, minkä vuoksi nuoret liikkuvat omilta kotipaikoiltaan toisille paikkakunnille, ja näin myös lukion osalta. Mutta toivoisin, että tämä sama oikeus käydä koulua kotoa käsin olisi erityistä tukea tarvitsevilla nuorilla. Valitettava tosiasia on se, että esimerkiksi kotipaikallani Etelä-Karjalassa ja koko Kaakkois-Suomessa meillä ei ole tarjota tutkintoon johtavaa toisen asteen koulutusta erityistä tukea tarvitseville nuorille, vaan niitten pitää tulla Järvenpäähän tai Liperiin ja sitä kautta viettää viikot 200 kilometrin päässä kotoa ja aina sitten sunnuntai-iltana palata taas oppilaitokseen ja perjantaina taas takaisin. Siinä mielessä tämän yhtäläisen kohtelun pitäisi koskettaa kaikkia nuoria riippumatta siitä, mikä heidän elämäntilanteensa on.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja Rundgren tässä totesi, niin toden totta, tässä keskellä on hämmentävää olla, koska tuntuu, että täällä ei välttämättä oppositiota aivan tarvittaisikaan.

On ihan selvää, että hallituksella näinä aikoina on vaikeita päätöksiä, ja niitä, jos poliittisesti vähääkään oppositio niissä järkeä näkee, on tietenkin syytä tukea, koska kaikkia vaikeita esimerkiksi kuntien taloudelliseen tilanteeseen, velvoitteiden vähentämiseen ja sitä kautta säästöjen synnyttämiseen tehtäviä päätöksiä ei voi lykätä. Ne pitää tehdä tässä ja nyt.

Kyllä täytyy todeta, että kyllä tämä oppivelvollisuusiän nostamiseen liittyvä keskustelu on aika kaukana siitä todellisuudesta, miten me ymmärrämme keskustassa, mitä nyt olisi tarpeellista tehdä, mikä olisi kustannustehokkainta, mikä olisi osuvinta ja parhaiten kohdentuvaa toimintaa juuri niiden nuorten osalta, joilla on kaikkein vaikeinta yhteiskunnassamme ja jotka ovat suurimmassa vaarassa pudota väliin.

Hallitusta, niin tätä kuin varmaan edellisiäkin, on kritisoitu siitä, että päätöksenteon avoimuudessa olisi parantamisen varaa. Tälläkin hallituksella varmasti tuon rakennepaketin kohdalla hallituksen itselleen tekemän työlistan valmistelussa olisi voitu käydä laajempaakin yhteiskunnallista keskustelua. Sen sijaan ensinnäkin ulos päätyy ratkaisu, jossa kaksi päähallituspuoluetta on näin vahvasti eri mieltä siitä, mitä oikeastaan edes päätettiinkään, ja toisekseen on iso muutos suomalaisessa koulujärjestelmässä se, mitä sosialidemokraatit ajavat. En ole aivan varma, kävimmekö siitä riittävän, yhteisen yhteiskunnallisen keskustelun ennen kuin tämä päätös tuli ulos. Kaikesta päätellen ainakaan kokoomuksen kannassa siitä ei ole riittävästi keskustelu, koska kantanne ovat näin kaukana toisistaan.

Markus Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuo ilmeisesti aika selkeä hallituksen linjaus kuitenkin niin, että koko ikäluokalta nostetaan oppivelvollisuusikää, on kyllä huono linjaus minunkin mielestäni. Jos me ajattelemme niitä 5:tä prosenttia nuoria, joihin tässä pyritään vaikuttamaan, niin olisi paljon tehokkaampaa täsmätoimenpiteillä hoitaa sitä porukkaa. Jos me ajattelemme, että pannaan oppivelvollisuus heille, joilla nyt ei ole ehkä koulumotivaatiota, niin ehkä sen vuoden saattavat nippa nappa pysyä, mutta seuraava vaihe on, että nostetaanpa sitten 18:aan ja 19:ään. Jos me tälle tielle lähdemme, niin minusta tässä ei ole oikeastaan rajaa. On paljon parempi hakea muita keinoja, joilla saadaan motivaatio nuorille ja jotain kautta heidät löytämään oma elämänpolku.

Onpa niitäkin esimerkkejä, että peruskoulun jälkeen nuori ei ole oikein tiennyt, mikä hänen tuleva uransa on, ja on lähtenyt vaikkapa au pairiksi ulkomaille, niin kuin eräälle läheiselleni kävi. Hän sitten siellä vuoden aikana itsenäistyi, oppi saksan kielen, palasi tänne opiskelemaan, enkä näe, että tämä on mitenkään huono vaihtoehto hänen kannaltaan tai suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Minusta on tärkeätä se, että me saamme siinä iässä, kun nuoret uraa miettivät, heidät tavallaan itse kantamaan omaa vastuuta, löytämään polkunsa. En usko, että se ratkaisee mitään, että me panemme sinne tämmöisen pakon, että nyt on tuommoinen velvollisuus opiskella. Se tuo vain tässä tilanteessa lisää kustannuksia, ja kun me kaikki tiedämme valtiontalouden, voimme sanoa suoraan, että meillä ei siihen olisi nyt varaa. Sen takia nyt käytetään turhan kalliita lääkkeitä ongelmaan, jota varmasti nämä lääkkeet eivät edes paranna.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Varmasti tämän oppivelvollisuusiän nostamisen takana on hyvä ja tärkeä ajatus siitä, että yksikään nuori ei peruskoulun jälkeen tipahda pois koulutuksen piiristä, ja keskustelu tästä varmasti hallituksen sisällä vielä jatkuu. Ei kannata siihen nyt takertua kuitenkaan, tarkoitus on hyvä.

Tähän uskontotietoon tai maailmankatsomustietoon, tai millä nimellä sitten tätä kutsuttaisiinkin. Näkemykseni mukaan myös uskonnonopettajat ovat valmiita asiasta keskustelemaan ja ovat jopa myönteisiä ainakin ne uskonnonopettajat, keiden kanssa olen lukion puolelta keskustellut. Tämmöisessä yhteiskunnassa, jossa elämänkatsomuksia on monia, uskontoja on monia, niin saattaisi olla aivan hyvä, että olisi sellainen oppiaine, missä tasapuolisesti, tasa-arvoisesti opetettaisiin erilaisia tapoja nähdä ja ajatella maailmassa. Eihän se pois sulje sitä, etteikö edelleenkin saisi opetusta nimenomaan omassa uskonnossa, mutta myös tämä nykymallinen uskonnonopetus on ongelmallinen siinä suhteessa, että todellakin meiltä puuttuu päteviä opettajia monien uskontojen osalta. Jos ei oppilasryhmä täyty, jos ei löydy sitä kolmea opiskelijaa tai tulevaisuudessa mahdollisesti kymmentä opiskelijaa, niin sitten nämä lapset ja nuoret jäävät ilman sitä oman uskonnon opetusta koulun piirissä.

Toinen iso kysymys ylipäätänsä on, onko koulun tehtävä huolehtia lasten hengellisestä kasvatuksesta. Uskonnonopetus tänä päivänä on aivan muuta kuin vakaumuksellista uskonnonopetusta. Minun mielestäni uskonnolliset yhteisöt voivat huolehtia tästä hengellisestä kasvatuksesta, mutta koulun tehtävänä on opettaa ja kasvattaa nuoria moniarvoiseen, monikulttuuriseen maailmaan, missä ihmiset ajattelevat mahdollisesti eri tavalla, mutta kuitenkin täällä meidän yhdessä täytyy elää ja ymmärtää toisiamme. Uskontotieto voisi olla siihen ihan hyvä ratkaisu.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä ei ole kyllä varaa yhteenkään koulupudokkaaseen, mutta millä tavalla se tehdään sitten. Oppivelvollisuuden nosto on tietenkin yksi tapa, mutta onko tämä kustannus nyt 15 miljoonaa, mitä sinne esitetään, vai onko se sitten 100 miljoonaa, mitä taas eri laskelmat tuovat esille? Tässä on aikamoinen haarukka. Millä tavalla sitten kunnat tulevat tämän esimerkiksi järjestämään?

Tähän samaan pakettiin liittyy nyt sitten aika lailla toisaalta tämä lukiouudistus, mikä rakennepaketissa on, ja pienten lukioitten tulevaisuus. Olen kyllä erittäin huolissani näiden kasvukeskusten ulkopuolisten kuntien koulutusmahdollisuuksista. Esimerkkinä: jos oppilaat joutuvat lähtemään lukioon kauemmaksi, kuinka he sitten sitoutuvat ammatilliseen koulutukseen tai työpaikkoihin siinä lähempänä? Myös ammatillisen koulutuksen keskittyminen: Otetaan nyt vaikka Pirkanmaa esimerkkinä. Siellä ei oikeastaan ole kovinkaan monta järjestäjää edelleenkään, ja näen, että tämäkin keskittyy ja oppilaita viedään yhä lähemmäs kasvukeskuksia.

Näenkin tässä yhden mahdollisuuden, millä tavalla me saamme työvoimaa näille maakuntien reuna-alueille: se on yrittäjäjärjestön esittämä koulutussopimus. Sitä kautta tehtäisiin se, että olisivat oppilaat myös koulutusjärjestelmän piirissä vielä, kun he ovat täällä työpaikalla oppimassa tähän omaan tehtäväänsä.

Kaikkinensa huoli on tietenkin siinä, millä me saamme oppilaat koulutukseen, mutta myös juuri siinä, millä me takaamme tämän tulevan työvoiman myös kasvukeskusten ulkopuolelle.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan vain lyhyesti: olen ihan varma, että edustaja Haapanen tietää, että oman uskonnon opetuksella ei nykyisin tarkoiteta koulussa hengellistä kasvatusta vaan nimenomaan tietopohjaista juurruttamista siihen oman uskonnon kulttuuriperintöön, ja se on tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi islamilaisten taholta kyllä todettu erittäin hyvänä mahdollisuutena, että se opetus ja juurrutus tapahtuu siellä kouluyhteisössä. Siinä samalla kuitenkin tapahtuu sellainen integroituminen tähän suomalaiseen yhteiskuntaan, syntyy kokemus siitä, että heidän erilaisuutensa tässä suhteessa on hyväksyttyä.

Halusin vain kiinnittää huomiota näihin puheenvuoroihin, jotka niiden vähemmistöuskontojen piiristä tulivat. Näen kyllä, että on syytä keskustella niistä näkökulmista, joita myöskin edustaja Haapanen tässä nosti esille ja jotka tuossa mainitsemassani seminaarissa hyvin monipuolisesti olivat esillä.