Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) En pyytänyt puheenvuoroa hiljentääkseni salia vaan kiinnittääkseni vakavaa huomiota Suomen markkinoilla toimivien rahapeliyhtiöiden toimintaedellytysten turvaamiseen. Päiväjärjestyksen kohdissa 4), 5), 6) ja 7) on sellaisia elementtejä, jotka pahimmillaan johtavat siihen, että Fintoton, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkaus Oy:n toimintaedellytykset tulevat vaarantumaan sen vuoksi, että yksityiset kilpailevat yhtiöt alkavat väittää, että näiden yhtiöiden voittovaroja ei käytetä yleishyödyllisiin tarkoituksiin, mihin näitten yhtiöitten monopoliasema koko EU:ssa perustuu. Sen vuoksi halusin tämän puheenvuoroni käyttää, että ei kannattaisi riskeerata näitten mainioitten rahapeliyhtiöitten toimintaa tällaisilla pikkuseikoilla, jotka antavat kilpailijoille mahdollisuuden lähteä murentamaan monopolien asemaa.

En tässä yhteydessä puhu pitempään. Olen tästä puhunut täällä aika monta kertaa ja aion puhua niin pitkään, kunnes tämä asia oikenee, jos on tarve lakeja muuttaa, koska nämä ovat vuotuisia, vähän kuin rutiininomaisia. Nämä ovat jatkuvasti poikkeuksia. Se on siinäkin mielessä huonoa hallintoa. Täytyy tehdä pysyvät normit, jos on tarkoitus jatkossa näin toimia. Mutta sitä pidän epäviisaana ja toivon, että pikkuhiljaa päästäisiin tällaisesta käytännöstä eroon ja hyvät asiat hoidetaan budjettirahoituksella ja yleishyödylliset tarkoitukset rahapeliyhtiöitten voittovaroilla.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Tietenkin voin allekirjoittaa hyvin pitkälti ed. Saarisen ajatukset ja kommentit. Mutta kun arpajaislakia säädettiin ja se hyväksyttiin täällä, niin tässähän ollaan edistymässä sikäli, että kirjastojen määrärahat ovat vuodesta 2003 siirtymässä budjettiin, minne ne todellisuudessa kuuluvat. Toisin sanoen siinä ed. Saarinen on oikeassa, että siinä tulolähteessä, mikä näihin rahoituksena nyt tarvitaan, on tietenkin riskitekijät, ja tulisi päästä normaaliin budjettikäytäntöön.

Mirja  Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Voiko tässä kohdassa puhua myöskin asiakohdasta 7)?

Arvoisa puhemies! Myöskin kohta 7), joka koskee kirjastolain muutosta ja kirjastomäärärahoja, on esitys, joka lienee tässä tilanteessa pakko hyväksyä. Haluan korostaa sitä, että koko eduskunnan ilmaiseman tahdon mukaisesti on todella edettävä niin, että kirjastot kansalaisten peruspalveluna rahoitetaan lakisääteisestä budjetista eikä veikkausvoittovaroista.

Haluaisin tässä yhteydessä vakavasti muistuttaa siitä rahoituskriisistä, joka itse asiassa uhkaa Suomen hyvin maineikasta kirjastolaitosta. Tällä hetkellähän koko kirjastojen rahoitus on todella pahasti jälkeenjäänyttä, vaikka sitä osaamista ja sitä potentiaalia juuri tässä tilanteessa tarvittaisiin ehkä enemmän kuin koskaan tietoyhteiskunnan rakentamisessa ja elämänikäisen oppimisen tukena.

Opetusministeriön asettama kirjastopoliittinen työryhmä totesi, että ilman noin 500 miljoonan markan lisäystä vuoteen 2004 mennessä koko suomalainen kirjastojärjestelmä on tavallaan vaarassa kuihtua ja tiedollinen ja kulttuurinen tasa-arvo vaarantuu. Nythän kirjastot joutuvat teknistä ja muuta verkkoaineistoa kootessaan, kehitystyötä tehdessään ja sitä materiaalia hankkiessaan laiminlyömään hyvin pitkälti perinteisen aineiston hankintaa.

Kohtalokkainta tulevaisuuden kannalta voi olla se, että supistukset kirjastohenkilöstössä, sekä määrässä että ammatillisessa tasossa, vaikuttavat tulevaisuuteen todella heikentävästi. Suurena syynä on myöskin kirjastoalan heikko palkkaus, joka saa ammattihenkilöitä hakeutumaan kaupalliselle alalle. Tällä tavalla tämä ammattitaito katoaa kirjastoista, kun sitä juuri nyt kovasti tarvittaisiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Saarinen nosti tärkeän asian esille ja samoin ed. Ryynäsen puheenvuoro käsitteli samaa: me käytämme Suomessa rahapelimonopolien tuottoa tavalla, joka voi tulla varsin hankalalla tavalla eteen Euroopan unionin päättäessä monopolien jatkumisesta.

Tämä ei koske ainoastaan kirjastoa tai muita sivistystoimen kohteita. Myös sosiaali- ja terveyspuolella on pyritty kuntien toimesta yhä enemmän siirtämään tehtäviä kolmannelle sektorille juuri sen takia, että siellä voidaan saada tukea Raha-automaattiyhdistykseltä ja vastaavista lähteistä. Myös tällaiseen toimintaan kannattaa suhtautua etukäteen sillä tavalla ennakoivasti, ettei siitä myös tule uusi ongelma, koska on uhkana, että kunta siirtää varsinaisia tehtäviään nimenomaan kolmannelle sektorille sillä tavalla, että siitä voi tulla kiistanalainen tilanne. Muutoinhan kolmannen sektorin rooli on hyvin tärkeä ja sitä tulee painottaa ja vahvistaa.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Totean, että ensinnäkin kirjastojen resurssit on turvattava, etten tulisi väärin ymmärretyksi. Toiseksi täytyy kehua edustajakollegoja. Eduskunta on pitkään edunsaajien kannalta, jotka tässä ovat tiede, taide, nuorisotyö ja liikuntakasvatus, linjannut ponsillaan ja pienillä määrärahalisäyksilläkin erittäin hyvin, viimeksi upeasti arpajaislakia käsitellessään, kiitos sivistysvaliokunnan ja sivistys- ja tiedejaoston. Tässä mielessä eduskunta voi todella kulkea ikään kuin rinta rottingilla. Kestää mennä mihin tahansa tilaisuuteen ja todeta, että sinänsä hyviä hallituksen esityksiä eduskunta on vielä entisestään jalostanut ja parantanut.

Sen vuoksi lausuin tämän huoleni, että suomalaiset monopoliyhtiöt, jotka rahapelitoimijoina toimivat, voisivat jatkossakin saada hyvät toimintaedellytykset siten, että kun me kaikki pelaamme näitten yhtiöitten pelejä, toivottavasti entistäkin enemmän, niin voisimme olla varmoja siitä, että voitamme tai emme peleissä, suomalainen voittaa aina.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa ne kiitokset vastaan sen työn puolesta, mitä me olemme sivistysvaliokunnassa tehneet, että on toteutumassa myöskin tällä puolella uusjako niin, että urheilu ja liikunta tulevat saamaan lisää määrärahoja ja myöskin nuorisotoimi sen jälkeen, kun kirjastomäärärahat on asteittain siirretty. Toimintalaajuutta ja -vahvuutta tulee huomattavasti näille alueille, joille on haluttukin. Mutta todellakin olen samaa mieltä kuin ed. Ryynänen siitä, että kirjastolle tulee turvata ne määrärahat, jotka Kirjastopoliittisen ohjelman mukaan ovat 500 miljoonaa sen lisäksi, että ne 500 miljoonaa siirretään takaisin budjetin puolelle, joka se tarve on.

Totuus on myös se, että ne leikkaukset, jotka aikanaan 90-luvulla tehtiin, on nyt palautettu takaisin myöskin kirjastoille. Projektiluontoisesti on myöskin suunnattu määrärahoja tiettyihin kirjaston tarpeisiin. Kirjastolaitoksen kehittäminen on koko kansan edun mukaista, koska kirjaston tehtävät tietoyhteiskunnassa ja materiaalimäärä, jota siellä tarvitaan, tulevat huomattavasti laajentumaan. Ajantasaistaminen on erittäin tärkeätä ja myöskin se, että kohdennetaan resursseja nuorten ja lasten lukuharrastuksiin ja sitä kautta myöskin sivistykselliseen vahvuuteen maamme kannalta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Saarinen avasi keskustelun tärkeästä asiasta, josta eduskunnassa on jo vuosia paljon puhuttu. Myös omalta osaltani totean mielihyvän sen suhteen, että arpajaislain myötä pääsemme vihdoinkin siihen tavoitteeseen, että nuoriso-, liikunta- ja kulttuurirahat saavat lisää täydennystä ja kirjastot siirtyvät sinne, minne ne kuuluvat, eli budjettivaroihin.

Oikeastaan ed. Ryynäsen puheenvuoro kirjastojen puolesta sai minut pyytämään tämän puheenvuoron. Haluan vahvistaa tätä sanomaa ja puhua myös osaltani aivan yhtä lämpöisesti kuin edustajat Ryynänen ja Dromberg edellä kirjastojen puolesta. Olen myös kantanut huolta siitä, että kun puhutaan tietoyhteiskunnasta ja siitä, miten tasa-arvo siinä toteutuu, aivan olennaisia tekijöitä ovat silloin kirjastot, toisaalta siinä, kuinka tavallinen ihminen pääsee käsiksi vaikka nettiyhteyksiin, tietotekniikkaan, mutta myös lukuharrastuksen ja perinteisen kirjan kannalta kirjastoilla on todella tärkeä tehtävä. Hymyilin itsekseni, kun luin, että kun Harry Potter -elokuva on tulossa ensi-iltaan, ehkäpä Harry Potter -kirjat pitkästä aikaa ovat sellaisia, jotka saavat lapset ja nuoret uudestaan kirjan ääreen lukemaan. Se on mielettömän tärkeä asia. Juuri senkin takia meidän täytyy ottaa tosissamme tämä kirjastopoliittinen ohjelma, koska nythän kaupungeissa ja kunnissa on tapahtunut niin, että voimavarat ovat juuri kirjapuolelta niukentuneet sen vuoksi, että on jouduttu tekemään sinänsä tarpeellisia atk-hankintoja ja muita.

Tässä yhteydessä haluan myös muistuttaa siitä, että myös kunnilla on tässä iso vastuu. Sekä valtion että kuntien on tunnettava vastuunsa kirjastojen kehittämisessä.

Risto Kuisma /rem:

Arvoisa puhemies! Täällä on moni edustaja, erikoisesti ed. Saarinen, sanonut sen, minkä itsekin haluan sanoa, että toivottavasti loppuu tämä jokavuotinen keskustelu ja päivittely siitä, miten vastoin eduskunnan tahtoa määrärahoja käytetään. Täällähän moni uskoo ja itsekin uskon, että arpajaislain mukana tämä asia muuttuu. Tietysti sekin on laki, josta voidaan taas poiketa. Toivottavasti näin ei tehdä. Minusta asia on tässä tärkeä, mutta myöskin eduskunnan arvovallan kannalta on huono, että joka vuosi käydään samoja keskusteluja, jotka eivät johda kuitenkaan tulokseen. Eduskunta aina vuosi kerrallaan antaa periksi. Toivottavasti se loppuu.

Itse kirjastojen osalta voin yhtyä niihin mielipiteisiin, jotka korostavat kirjastojen tärkeyttä. Ehkä pitäisi myös, kun yhteiskunnan varat ovat rajallisia, miettiä kirjaston perustehtävää eli sivistyksen ja kulttuurin viemistä eteenpäin ja ehkä harkita, pitääkö kirjastoista tehdä yleisiä viihdekeskuksia, mikä joissakin kunnissa on suuntauksena ja mistä moni ilman muuta ajattelee, että kirjastolla on myös se tehtävä. Siitä voisi keskustella. Kyllä viihdettäkin tarvitaan, mutta ei sillä tavalla, että kirjastojen perustehtävä, sivistyksen ja kulttuurin levittäminen, siitä vaarantuu.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä aivan lyhyesti: Tässähän on kysymys siitä, että me tavoittelemme paluuta normaaliin tilanteeseen, perinteiseen tilanteeseen. 90-luvun puolivälissä hyvin nopeassa rytmissä hallitus keksi leikata Veikkaus Oy:n hyvin kehittyneestä tuloksesta lakisääteisten peruspalvelujen puolelle — esimerkiksi kirjasto on lakisääteinen peruspalvelu — rahoituspohjaa, ja laman aikana tämä oli johonkin mittaan asti hyväksyttävissä. Mutta jatkuva poikkeuksellinen menettely ei ole enää hyväksyttävissä, ja paluu normaaliin tapahtuu siis erittäin pitkän siirtymäkauden aikana, kun se peilataan arpajaislain kautta vuoden 2003 alusta kymmenen vuoden aikana tasasuurina erinä. Tässä on todella huomattavan pitkä paluu normaaliin tilanteeseen. Tähän poikkeukselliseen tilanteeseen heittäydyttiin hyvin nopeasti, joten nämä etenemissuunnat eivät ole missään suhteessa käytettyyn aikaan. Kuitenkin tämä läpimurto sivistysvaliokunnassa ja arpajaislain käsittelyssä eduskunnassa on ollut niin merkittävä, että sitä ei ole moittiminen, päinvastoin kehuminen, ja se on eduskunnan ansiota.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Viitanen otti esille sen, että kunnilla on myös tässä iso vastuu, olen aivan samaa mieltä. Varmasti monissa kunnissa tärkeysjärjestystä pitäisi miettiä toisella tavalla. Mutta haluan muistuttaa tässä myöskin kuntatalouden tilasta ja kuntien eriarvoisesta taloudellisesta asemasta, joka johtaa myöskin kirjastolaitoksessa hyvin eriarvoisiin tilanteisiin. Kyllä kunnalliset päättäjät ovat aika usein puun ja kuoren välissä, kun näitä asioita pannaan tärkeysjärjestykseen; tässä on se ongelma.

Ed. Kuismalle vielä, että kirjastoista ei pidä tehdä yleisiä viihdekeskuksia, ei varmastikaan näin, mutta niistä voidaan kyllä tehdä alueellisia kulttuurikeskuksia. Minusta on tavattoman tärkeää ja hienoa se kehitys, jota monilla paikkakunnilla on ollutkin, että kirjastot, paitsi että ne tarjoavat itse ensinnäkin hyvin monipuolista aineistoa, voivat myöskin alueellaan toimia tavallaan kulttuurikeskuksina ja järjestää hyvin monenlaisia kulttuuritilaisuuksia.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti me kaikki kannamme huolta siitä, että kirjastojen voimavarat riittävät, mutta ehkä pitäisi tehdä kuitenkin niin, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa, ketkä siellä sitten ovatkin, vielä kirjataan hallitusohjelmaan, että tämä asia hoidetaan. Silloin tuleva hallituskin sen varmasti hoitaa siinä aikataulussa kuin hyväksi katsoo. Kymmenen vuoden siirtymäaika tuntuu kohtuuttoman pitkältä, kun muistaa, että melkein yhtä pitkä aika tästä asiasta on tässä talossa jo keskusteltu.

Haluaisin vielä puuttua keskusteluun siitä, mikä on kulttuuria ja mikä viihdettä ja mikä on kirjaston tehtävä. Mielestäni kulttuuria pitää katsoa hyvin laajana, enkä näe viihdettäkään mitenkään ongelmallisena kirjastolle, jos se sopii hyvin siihen kuvaan. Kirjaston tehtävähän on nimenomaan tuottaa peruspalveluja myös niille ihmisille, joille ei ole mahdollista ostaa esimerkiksi lippuja elokuvaan tai jonnekin muualle, jolloin myös heillä on mahdollisuus nauttia tasokkaista elokuvista. Siinä mielessä en kyllä näe viihdepuoltakaan kovin ongelmallisena kirjastoissa. Kirjaston sisällä pitää tietysti katsoa, mikä on kirjaston tärkein tehtävä ja mitkä ovat ne sivutehtävät, mihin kirjastolla on mahdollisuuksia.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Saarinen sanoi, että paluu budjettiin palauttamiseen on liian pitkä, kymmenen vuotta, kyllä mekin olimme sitä samaa mieltä, että olisi voinut lyhyemmällä ajalla tämän tehdä, mutta kun edunsaajien keskenkin oli ristiriitaisia tilanteita sikäli, että joku edunsaajapuoli olisi sitten liian nopealla aikataululla joutunut sopeutumaan muuttuneeseen tilanteeseen, niin katsottiin, että järkevintä oli kuitenkin rauhallinen paluu budjetin puolelle. Sen lisäksi myöskin jätettiin ministeriölle noin 10 prosenttia määrärahasta, jota se voi itse käyttää akuutteihin nopeisiin tarpeisiin, elikkä kyllä sille oli ihan hyvät perustelut. Siinä ed. Saarinen oli täysin oikeassa, että hyvin nopealla tahdilla tämä määräraha siirrettiin budjetin ulkopuolelle ja sen piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta siitä olisi voinut hyvinkin tulla pysyvä, jos emme me olisi siihen täällä puuttuneet.

Vielä tästä kuntien roolista. Kyllä täytyy toki sanoa, että monilla kunnilla on vaikeuksia, mutta tuntuu, etteivät kaikki päättäjät osaa arvostaa myöskään kulttuuria ja sivistystä niin, että he antaisivat sille oikean painoarvon ja myöskin taloudellisen tuen. Kun lasketaan keskiarvoja, kuinka missäkin kunnassa on rahaa annettu tähän toimeen, niin kun joissakin kunnissa mennään alle sen keskiarvon, se vaikuttaa koko valtionosuusjärjestelmään. Sikäli tämä on haaste myöskin kunnallisille päättäjille, että he osaavat arvostaa kirjastotointa sivistyksellisenä keskuksena ja myöskin tietyllä tavalla viihteellisenä keskuksena. Siellä on nuorisolle musiikkikirjastoja ja näitä uusia, voi sanoa, elokuvakirjastoja. Kyllä ne ovat minun mielestäni osa tämän päivän sivistystä ja kulttuuria.

Risto Kuisma /rem:

Arvoisa puhemies! Itse puhuin kirjastojen perustehtävästä, ja minusta se on tärkeä. Tietysti kirjastolla ja kunnilla voi olla muita hyödyllisiä perustehtäviä, ja pitää erikseen miettiä, onko niihin rahaa. Minä haluan korostaa, että kirjaston perustehtävä ei saa kärsiä. Varmasti kirjastot eivät pysty koko viihdetarjontaa tarjoamaan, jos kirjaston tarjonta on ilmaista. Voitte hyvin kuvitella, että jos Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla koko nuorisoviihdetarjonnasta pannaan vastuu kirjastoille, siihen eivät varmaan mitkään rahat riitä. Kysyntähän on rajaton, jos palvelu ei maksa mitään, eli tätä joudutaan rajoittamaan.

Esimerkiksi monissa kirjastoissa on ongelmia tietokonepelien kanssa. En kovin hyödyllisenä pidä sellaista kirjaston ilmaistarjontaa, että voi pelata esimerkiksi tietokonepelejä. Se on hyvä asia, että monilla kirjastoilla on tiloja, joita käytetään kulttuuritilaisuuksiin, ja niistähän ei aiheudu juuri mitään kustannuksia. Kirjastot ovat omiaan siihen.

Se on sitten toinen kysymys, että esimerkiksi olisi varmasti ihan hyödyllistä, että elokuvia olisi ilmaiseksi saatavissa, mutta siihen ei minusta pidä käyttää kirjastomäärärahaa. Siihen pitäisi erikseen osoittaa varoja, jos jollain kunnalla on haluja ja voimavaroja järjestää kunnallinen ilmainen elokuvateatteri tai jotain muuta. Tärkeintä on miettiä, mihin rahat menevät, ja todella turvata se, että kirjastojen varsinaiseen tarkoitukseen riittää rahaa, ja sen jälkeen, jos harkitaan, että varoja riittää, myös viihdetarkoituksiin ja muihin sinänsä hyödyllisiin tarpeisiin.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ed. Kuismalle halunnut todeta, että minusta on hyvä, että kirjastossa on tietokoneita niitä ihmisiä varten, joilla kenties kotona ei ole mahdollisuutta tutustua tietokoneisiin. Pidän pelejä siinä mielessä hyödyllisenä, että niitä pelaamalla voi oppia tietokoneen käyttämiseen tarvittavat taidot. Ei minusta tätä pidä kokonaan kielteisenä ilmiönä pitää.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lisänä tähän hyvään keskusteluun, jota on käyty suomalaisten rahapelin monopolien, Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen ja Fintoton, toiminnasta ja siitä merkityksestä, joka niillä on, voin todeta sen, että kun yhä enemmän on kolmannen sektorin toiminnan lisävastuuta ja merkitystä korostettu tässä maassa ja tarvetta näyttää olevan yhä enemmän sitä korostaa ja tällaisia keskusteluja on käyty, tulisi mielestäni myöskin nyt, kun uusi arpajaislainsäädäntö on saatettu voimaan, lähteä pohtimaan tilannetta ei niinkään näiden peliyhtiöiden näkökulmasta vaan yhteiskunnallisen kokonaisedun ja edunsaajien näkökulmasta. Tällöin nämä peliyhtiöt ovat vain väline, erittäin tärkeä sellainen, ja ne tuottavat sitä resurssia, jolla kolmatta sektoria laajasti ottaen ylläpidetään tässä maassa. Sen merkitys kaiken kaikkiaan ja siinä tapahtuvat kasvun mahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin arpajaislainsäädännön käsittelyn aikana täällä keskusteluja kävimme. Sen vuoksi yhteiskunnallinen näkemys ja keskustelu olisi mielestäni tarpeen.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puuttuisin ihan samaan tyyliin kuin ed. Kokkonenkin tähän, että totta kai kirjastoissa on oltava tietokoneita ja verkkoaineistoa, sehän on aivan oleellinen kirjaston tehtävä: turvata kansalaisten tasa-arvoa tietoyhteiskunnassa. Tälle suomalaiselle mallille on erittäin suurta kysyntää kautta koko Euroopan. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kirjastohan tästä juuri Bill Gates -palkinnolla palkittiin, kun näitä erilaisia palveluja on täällä niin hyvin kehitetty. Tämä on minusta aivan välttämätöntä. Siihen tarvitaan sitä osaavaa kirjastohenkilöstöä, että kansalaiset voivat saada vastauksia omiin kysymyksiinsä, pystytään järjestämään sitä verkkoaineiston kaaosta ja antamaan tienviittoja.

Vielä tähän viihdettä ja kirjastojen varsinaista tehtävää koskevaan keskusteluun. Ei tietenkään ole kyse siitä, että kirjastot kustantaisivat kaiken sen kulttuuritoiminnan, mitä siellä tapahtuu. Kirjastot ovat yhteistyökumppani ja järjestämässä sitä, mutta monipuolista aineistoa siellä pitää pystyä tarjoamaan.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuntapäättäjien rooli nousi tässä keskustelussa kirjastojen turvaamisesta ihan keskeisesti esille. Minusta ed. Dromberg aivan oikein totesi, että välillä todella tuntuu, että kuntapäättäjiltä ei löydy arvostusta näihin sivistyksellisiin tehtäviin. Sama koskee mielestäni myös kuntien liikunta- ja nuorisotointa. Luulen, että ensimmäisinä heivattiin kunnista laman aikana nuoriso- ja liikuntasihteerit pellolle. Samaan aikaan on ihmetelty, minne nuoriso täältä katoaa.

Luulisi, että kuntapäättäjien pitäisi myös, vaikka taloudellisia vaikeuksia toki on, nähdä nämä asiat myöskin voimavaratekijänä ja viihtyvyystekijänä, jotta paikkakunnalla on harrastusmahdollisuuksia riittävästi, ettei tarvitse lähteä isompiin keskuksiin niiden perässä, vaikka usein tietenkin muuttamisen syynä on jokin aivan muu asia. Tässäkin mielessä arpajaislain mukanaan tuomat lisäresurssit varmasti tulevat todella tarpeeseen järjestökentän kautta kunnillekin.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Olisin myös omalta osaltani vahvistanut sivistysvaliokunnan puheenjohtajan ed. Drombergin sanomaa kuntatilanteesta, että toki huolta varmasti kannetaan tässä talossa kuntien tilanteesta, ja on muuten kannettukin.

Olisin vielä laajentanut tätä näkökulmaa niin, että vuosi sitten, kun nimenomaan kannettiin huolta kuntien tilanteesta ja koko sivistystoimen yksikköhintoja tarkistettiin, valtionosuusmatematiikka toimi tällä kertaa juuri niin, että muualle opetustoimeen tuli selkeitä, useiden prosenttien korotuksia valtionosuuksien yksikköhintoihin, mutta koska kunnat olivat keskimääräistä vähemmän omassa arvojärjestyksessään panostaneet kirjastoihin, matematiikan seurauksena kirjastopuoli olisikin menettänyt saman yhtälön perusteella, joka toi muille lisää. Tältä osalta sivistysvaliokunta osoitti erityistä huomiota kirjastoille ja varasi erillisen määrärahan tiettyihin tarkoituksiin, mistä kirjastokentältä kyllä tuli paljon positiivista palautetta. Tämä on mielestäni ihan konkreettinen esimerkki niistä arvovalinnoista, joita kuntapuolella valitettavasti on tehty.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Olisin vielä puuttunut tähän keskusteluun, mitä kirjastojen yleensäkin pitäisi tarjota, ja varmasti paikkakuntakohtaisesti sitä arviota käydään. Esimerkiksi tietokonepelit kirjastoissa ovat monelle nuorelle ja lapselle ainut mahdollisuus tutustua tietokoneeseen muutenkin kuin koulussa. Kouluun ne eivät minun mielestäni niinkään sovi, kirjastoihin paremminkin. Kirjastoissa ei synny sellaista tilannetta, että lapsi käyttäisi liian pitkään pelejä, koska yleensä niissä on puolen tunnin tai korkeintaan tunnin vuorot yhdelle lapselle.

Mielestäni kysymys on mitä parhaimmassa määrin syrjäytymisen ehkäisystä, ja siihen kaikkien palvelujen pitää tähdätä, niin sosiaali- ja terveyspalvelujen kuin myös sivistyspalveluiden. Siinä mielessä olen ed. Kokkosen kanssa samaa mieltä. Meidän pitäisi nähdä ihminen kokonaisuutena, ja myöskin kuntapäättäjien pitäisi nähdä ihminen kokonaisuutena, niin että hän tarvitsee myös elämyksiä ja sitä kautta jaksaa niin työssä kuin opiskelussa ja kaikessa muussakin toiminnassa.

Risto  Kuisma  /rem:

Arvoisa puhemies! Ehkä arvoisa ed. Kokkonen ei kuunnellut minun edellistä puheenvuoroani. En ollut vastaan tietokonepäätteitä vaan päinvastoin totesin pelikäytöstä. Ei kirjastossa ole biljardipöytiäkään, vaikka monella nuorella ei kotona ole niihin varaa ja jos menee johonkin, missä niitä on, ne ovat maksullisia. Käytännössä, jos käytte kirjastossa ja kysytte kirjastoihmisiltä, useimmat kirjastot ovat joutuneet kieltämään tietokonepelit, koska muuten päätteet eivät riitä tiedonhakuun ja Internetiin ja sähköpostiliikenteen hoitoon. Pelaaminen on aina pelaamista, ja välttämättä se hilpeä mieliala, mikä pelaamiseen liittyy, ei kirjastoon liity. Tietokonepeleissä on myöskin hyvin paljon sellaisia, että minun mielestäni on suositeltavampaa, että nuoriso ei pelaa niitä pelejä. On tietysti erittäin hyödyllisiäkin pelejä.

Tietysti on oivallista, että nuorisolla on mahdollisuus pelata tietokonepelejä, nehän kuuluvat nyky-yhteiskuntaan. Kaikilla ei pelaamiseen ole mahdollisuutta, mutta paremmin pelit varmasti sopivat nuorisotiloihin kuin kirjastoon, jolla on vähän toisenlainen näkökulma. Minusta ei ole järkevää se, että ne kirjastoihin yhdistetään. Seuraavaksi varmaan joku ehdottaa, että tehdään punttisali tai sisähalli kirjastoon. On paljon hyödyllisiä yhteiskunnan palveluja, mutta meidän pitää miettiä, mitkä toteutetaan kirjastossa, mitkä nuorisotiloissa jne., jotta kirjastojen päätarkoitus ei vaarannu ja siihen riittää rahaa. Sen lisäksi tietysti voidaan kirjastojen kylkeen rakentaa mitä hyvänsä, mutta monta kertaa keskustelussa, kun puhutaan kirjastoista, on menty aika kauas siitä tarkoituksesta, joka kirjastoilla alun perin on ja joka on se tärkeä, josta ehdottomasti pitää pitää peruspalveluna huolta.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuisma kyllä mielestäni liioittelee tilannetta, koska kyllähän kirjastoissa nimenomaan arvioidaan sitä, että siellä ei ole sellaisia pelejä, jotka eivät ole esimerkiksi lapsen kehityksen kannalta hyviä. Käsittääkseni kirjastoihin ei myöskään voi omia pelejä tuoda eli käytetään niitä pelejä, jotka siellä on käytettävissä. Nimenomaan kirjastoissa on tietoliikennepalvelujen ja pelien paikka juuri sen vuoksi, että monet näistä lapsista kirjastossa käydessään huomaavat, että siellä on paljon muutakin mielenkiintoista, ja voivat törmätä kirjoihinkin samalla reissulla. Minusta on tärkeää, että kirjasto tulee tutuksi kaikille ihmisille.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että erilaiset tietokonetoiminnotkin ovat nimenomaan kirjastoissa, koska siellä ovat ammattilaiset, jotka ovat saaneet koulutuksen siihen, ja pystytään myöskin se taso määrittämään aivan eri lailla kuin jossakin muualla. Siinä mielessä tietokoneet ja tietokonepelit ovat osa nykyaikaa, emmekä me voi ajan virrasta olla pois. Toki perustehtäviä nämäkin voivat olla tietyllä lailla.

Pitää turvata rahoitus kirjastojen perustehtäville, mutta sen lisäksi kirjastoilla on mielestäni aika laaja kulttuuritehtävä. Nykyään maaseudullakin ja kaupungeissa järjestetään kirjastoissa jopa konsertteja ja samalla tutustutaan ympäristöön, eli ne ovat monipuolisia kulttuurikeskuksia. Minusta on päinvastoin elvyttävää monella pienelläkin paikkakunnalla, kun tällaiset toiminnot voidaan yhdistää samaan tilaan, ja myöskin syntyy säästöä, kun erillisiä tiloja ei tarvitse rakentaa. Sen lisäksi suomalaisessa kirjastolaitoksessa on todella upea asia se, että peruspalvelut ovat maksuttomia. Siitä meidän pitää pitää kiinni, että se on tasavertainen oikeus kaikille kansalaisille ja myös tasavertainen oikeus koko maassa.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuuntelin kyllä mielestäni aivan tarkoin, mitä ed. Kuisma sanoi. Kirjastoissa minun mielestäni voi pelien avulla opiskella tietokoneen käyttöä. Olen edelleenkin sitä mieltä. Se voi olla keino vetää ihmiset kirjastoon, aivan niin kuin ed. Huotari juuri sanoi. Kun ihmiset tulevat kirjastoon, he näkevät, mitä kaikkea siellä on, ja se voi olla avain tiedon lähteille.

Monet muutkin asiat ovat yhteiskunnassamme muuttuneet sen jälkeen, kun jokin tietty toiminto on perustettu. Eivät pankitkaan ole pääasiassa enää sitä varten, että ihmiset kuljettaisivat rahansa sinne ja tallettaisivat ensi sijassa rahojaan, vaan pankeilla on hyvin paljon funktioita nykyään.

Minusta on hyvin rajoittunut näkemys se, että kirjastossa ei voisi olla esimerkiksi kuntosalia. En ymmärrä, miksi ei voi saman tien nostaa painoja, kun lukee taikka tekee jotain muuta toimintaa. Minusta ne ovat toimintoja, jotka ovat varsin vaivattomasti yhdistettävissä.

Helsingissä on Kallion kirjastossa Kallion tietotupa, kerran kuukaudessa alueen ihmisten olohuone, jossa monet ammattilaiset kohtaavat. Keskustellaan yhteisistä kiinnostavista asioista ja puidaan erilaisia hankkeita monien viranomaisten kanssa. Minunkin mielestäni, niin kuin ed. Dromberg totesi, kirjastot ovat oivallisia kulttuurikeskuksia, ne ovat oivallisia ihmisten olohuoneita.

Risto Kuisma /rem:

Arvoisa puhemies! Varmaan tämä keskustelukin osoittaa, että tarvitaan keskustelua. Tämä nyt on ollut tämän toisen asian yhteydessä keskustelua, miten kirjastoja pitää kehittää, ja toivottavasti se jatkuu. Kysymyshän on sitten myös siitäkin, että jos kirjastoille asetetaan laajat tehtävät, niin osoitetaan myös rahoitus, siitähän tässä on aina kysymys. Tällaista keskustelua ei ole kovin paljon käyty, eikä eduskunta ainakaan ole asettanut mitään rajoja tai edes periaatteitakaan tälle.

Itse olen ollut viisivuotiaasta asti kirjaston suurkäyttäjä, voi olla joku suurempikin tässä salissa, mutta varmasti kuulun niihin. Olen myös huolissani siitä, että kirjastoon ei tule semmoista, joka häiritsee sen perustehtävää. Olen aika paljon, kun kirjastoja käytän, kirjastoihmisten kanssa puhunut ja seurannut kirjaston menoa. Sehän kovasti vaihtelee eri paikkakunnilla ja tässä on suurta poikkeavuutta eri kirjastojen välillä.

Kyllä tietokoneet kirjastoihin kuuluvat, nehän ovat vain yksi keino. Tietokoneessa on kirja sähköisessä muodossa, mutta tietokoneella voidaan tehdä tietysti paljon muutakin. On lehtiäkin paljon, mutta ei kirjastoihin yleensä pornolehtiäkään tilata, vaikka joku voisi sanoa, että nekin ovat hyödyllisiä. Kyllä minusta silloin, kun ilmaisia palveluja tarjotaan ja mietitään kirjastojen luonnetta, pitää myös ajatella, mihin kaikkeen se yltää. Tietokonepäätekin on väline, jota voidaan käyttää moniin hyödyllisiin tarkoituksiin, mutta myös vähemmän hyödyllisiin, tai sanotaan semmoisiin tarkoituksiin, joihin kenties ei ole syytä yhteiskunnan rahoja käyttää.