Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys autoverolain muuttamiseksi on ollut valiokunnan käsittelyssä. Tämä autoverotus on ajankohtainen asia aina. Tällä kertaa on kysymys aika pienistä muutosesityksistä. Kuitenkin valiokunta on tässä yhteydessä linjannut autoveron kehittämistarpeita laajemminkin. Hallituksen pysyväksi tarkoitettua esitystä valiokunta on muuttanut siten, että lain esitetään nyt osin olevan voimassa vain kaksi vuotta.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi autoverolakia koskien niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä. Kyse on siis uuden ja käytetyn auton rajanvedosta. Suomessa alle kuusi kuukautta vanhaa autoa on pidetty uutena. Mainittuun ikärajaan saakka verotus perustuu vastaavasti siis uuden ajoneuvon veroon, jolloin kuitenkin vähintään kolme kuukautta rekisteröitynä tai käytössä olleelle ajoneuvolle myönnettäisiin verosta alennusta ajoneuvon ikään ja hintakehitykseen perustuvan järjestelmän mukaisesti. Tämä kuuden kuukauden sääntö, jota eduskunta jatkoi viime vuonna, on siis lieventynyt tältä osin.

Lisäksi tässä esityksessä ajoneuvon käyttöä maan rajan ylittävissä työtehtävissä ehdotetaan helpotettavaksi siten, että muualla kuin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon väliaikainen veroton käyttö työtehtävissä Suomessa olisi tietyin edellytyksin mahdollista myös silloin, kun ajoneuvon kuljettajalla on Suomessa vakinainen asuinpaikka.

Edelleen mahdollisuutta yksityishenkilön omaa käyttöä varten hankkiman ajoneuvon käyttöön enintään kolmen kuukauden ajan ennen autoverotuksen toimittamista jatketaan vuodella, vuoden 2005 loppuun.

Autoverotuksessa sinällään ollaan EU-lainsäädännön kanssa hyvin pitkälle tekemisissä, ja eduskunnassakin joudutaan ottamaan huomioon myöskin EU-lainsäädäntö ja EY-tuomioistuimen mahdolliset ratkaisut tai mahdollisuus kanteella näihin asioihin puuttua.

Valiokunta käsitellessään tätä kuuden kuukauden sääntöä on todennut muun muassa, että autokaupoilla olisi tarjouksia, joissa on ollut kysymys tosiasiallisesti systemaattisesta ja mittavasta autoveron kierrosta. Valiokunta on siten pitänyt lain soveltamisen kannalta tarkoituksenmukaisena, että lain yleiset verotussäännöt ovat sellaisia, etteivät ne anna tilaisuutta systemaattiseen veronkiertoon. Tuolloin oli nähtävissä, että autoverolakiin sisältyvä rajanveto uuden ja käytetyn ajoneuvon välillä ilmeisestikään ei riitä estämään sellaista spekulatiivista toimintaa autojen maahantuonnissa, että auto rekisteröitäisiin päiväksi ja sen jälkeen tuotaisiin käytettynä. Tällaisesta toiminnasta on ollut useita viitteitä.

Valiokunta on pitänyt tärkeänä sitä, että hallituksen esittämästä mallista saadaan nyt käytännön kokemuksia. Siksi emme esitä enää pysyväksi tätä kuuden kuukauden sääntöä. Valiokunta esittää sen vuoksi, että autoverolain 10 § säilytetään nykyisellään, mutta hallituksen esityksen 10 §:ään sisältyvä rajanveto uuden ja käytetyn auton välillä sekä siihen liittyvä arvon määritys säädetään kahden vuoden määräajaksi. Se sisällytetään lain voimaantulosäännöksiin. Näin ollen tämän kahden vuoden aikana voidaan saada kokemuksia, katsoa tätä säännöstä, pitäisikö sitä edelleen lieventää. Esimerkiksi raja nykyään on tässä kolme kuukautta, jolloin alkaa lievennys. Se voisi olla yksi kuukausi tai kaksi kuukautta.

Ulkomailla rekisteröidyn auton käyttö Suomessa: Tältä osin valiokunta puoltaa hallituksen esitystä sellaisenaan. Valiokunta pitää sääntelyä perusteltuna ja ymmärrettävänä, joskin ilmiasultaan varsin tiukkana, mistä on huomautettu myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.

Edelleen on todettu, että asunnon ja työpaikan välisiä matkoja pidetään verotuksessa yleensä yksityismatkoina. Niitä ei ole tarkoitus tässäkään yhteydessä katsoa työtehtävien hoitamisesta aiheutuneiksi matkoiksi.

Puhemies! Tullin myöntämää ajo-oikeutta kolmen kuukauden osalta valiokunta esittää sellaisenaan jatkettavaksi.

Tässä yhteydessä olemme myöskin käsitelleet autoverotuksen kokonaisuudistusta. Ajoneuvoverotukseen on kohdistunut viime vuosina useita laajoja lainsäädäntömuutoksia. Verotuksen rakenne on säilynyt niissä kuitenkin peruspiirteiltään ennallaan. Eduskunta on pitänyt sen vuoksi tarpeellisina toimenpiteitä, joiden avulla verotusta voitaisiin uudistaa syvällisesti muun muassa ympäristöohjauksen näkökulmasta. Kannanotoissa on otettu huomioon myös Euroopan yhteisön komission suositukset autoverotuksen kehittämisestä. Tiedämme, että EU:ssa 85 prosenttia EU:n alueella olevista autoista myydään ilman hankinnan verotusta ja että komission suositukset ovat autohankintaverotuksesta luopumisen suuntaisia ja että todennäköisesti on tulossa tiukempia säädöksiä ehkä jo ensi vuonna tai ainakin lähiaikoina.

Valiokunta on pitänyt uudistustyötä tarpeellisena ja tärkeänä ja erittäin ajankohtaisena. Koska laaja-alaisten muutosten voimaantulo edellyttää riittävää siirtymäaikaa, valmisteluun tulisi ryhtyä välittömästi ja alusta asti riittävän laajapohjaisen asiantuntemuksen turvin. (Ed. Kallis: Poliittiset valtiosihteerit voivat olla tarpeen!) — Tässä poliittisesta valtiosihteeristä voisi olla tämän uudistuksen ohjaamisessa toki hyötyä. — Näin ollen olemme tässä lausumassamme lähteneet siitä, että eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii toimenpiteitä, jotka tähtäävät auto- ja ajoneuvoverotuksen laaja-alaiseen uudistamiseen eduskunnan vuonna 2002 esittämän lausunnon mukaisesti. Tällöin jo tätä edellytimme, ja on meillä muitakin ponsilausumia, joille ei vielä ole juuri mitään tapahtunut. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää siihen, miten verojärjestelmän avulla voidaan edistää ympäristöohjausta ja ympäristötavoitteita liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Valmistelun tulee tapahtua alusta asti riittävän laajapohjaisen asiantuntemuksen pohjalta.

Puhemies! Sitten mietintöömme sisältyy vastalause koskien juuri tätä kuuden kuukauden sääntöä. Siinä on juuri kokoomuksen, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien allekirjoituksia mukana.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tähän hallituksen esitykseen sisältyy kolme kohtaa. Ensimmäinen koskee sitä niin sanotun kuuden kuukauden säännön lieventämistä — palaan siihen hetken kuluttua — toinen sitä, milloin voidaan verottomasti ajaa ulkomailla rekisteröidyllä autolla Suomessa, siis milloin Suomessa asuva voi ajaa ulkomailla rekisterissä olevalla autolla Suomessa. Kolmas muutosesitys koskee kolmen kuukauden sääntöä. Tullihallitus kiireitten ja työvoimapulan johdosta voi antaa yksityishenkilölle luvan käyttää tätä käytettyä tuontiautoa, ennen kuin Tulli on veropäätöksen tehnyt. Nämä kaksi jälkimmäistä esitystä ovat mielestäni hyvin selkeitä ja kannatettavia. Ensimmäinen, joka koskee siis kuuden kuukauden sääntöä, on taas mielestäni täysin ristiriidassa Euroopan yhteisön lainsäädännön kanssa. Tämä kuuden kuukauden sääntö koskee siis käytettyjä tuontiautoja.

Ehkä on paikallaan todeta, minkälainen historia meillä on. Aina taisi olla Ahon hallitukseen saakka oli käytännössä taloudellisesti mahdotonta tuoda käytettyjä autoja Suomeen siitä yksinkertaisesta syystä, että vero oli 90 prosenttia uuden auton verosta, eikä kukaan tuo vanhaa autoa, jos joutuu maksamaan 90 prosenttia veroa siitä, mitä uudesta maksetaan. 1990-luvun alkupuolella tätä lainsäädäntöä jonkin verran muutettiin niin, että otettiin käyttöön ikäalennuksia. Jokaisesta kuukaudesta tuli ikäalennus, mutta se ikäalennus oli kuitenkin niin pieni, että se verotusarvo, jonka Tulli — tässä tapauksessa siis veroviranomaisena Tulli — autolle vahvisti, oli kaukana käyvästä arvosta. Sen takia ei autoja silloinkaan tuotu.

Mutta kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja tuli tämä tavaroiden vapaa liikkuminen, niin silloin Suomessa ruvettiin ymmärtämään, että tämä voi olla ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa, ja 95 ruvettiin tuomaan jonkin verran enemmän autoja Suomeen. Tuli ankara veropäätös, mutta maahantuojat tekivät valituksen, katsoivat, että on verotettu liian ankarasti. Valitukset menivät korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja vuonna 2002, kun EY-tuomioistuin totesi, että Suomi on verottanut väärin näitä käytettyjä autoja, korkeimmalta hallinto-oikeudelta alkoi tulla korjauspäätöksiä, jotka ovat kyllä tälle yhteiskunnalle aika paljon maksaneet. Ne, jotka toivat 1995—2003 käytetyn auton ulkomailta, ovat tänä vuonna ja viime vuonna saaneet, väittäisin, keskimäärin noin puolet maksetusta verosta takaisin.

Kun eduskunta vuonna 2002 hyväksyi ne muutokset autoverolakiin, niin eduskunta ei kuitenkaan uskaltanut — tai johtuiko se painostuksesta — tehdä kunnon muutosta. Voi kyllä sanoa, että kaikki muut autot paitsi alle kuuden kuukauden autot jäävät sellaisen pykälän alle, että käytännössä niitä verotetaan aivan oikein, mutta alle kuusi kuukautta vanhoja autoja verotetaan eduskunnan päätöksen mukaan uusina autoina. Jokainen ymmärtää, että tämä merkitsee sitä, että ei suomalainen voi, ei hänen kannata, tuoda viisi kuukautta vanhaa, hyvää autoa Saksasta tai Ruotsista, koska vero siitä on yhtä suuri kuin mitä menee uudesta autosta. Tämä on Euroopan unionin yhteisölainsäädännön kanssa ristiriidassa.

Kyllä eduskunta on tämän tiennyt. Kyllä hallitus on tämän tiennyt, että se on ristiriidassa. Nyt tilannetta korjataan niin, että tätä kuuden kuukauden aikarajaa on lyhennetty. Nyt puhutaan kolme kuukautta vanhoista autoista. Alle kolme kuukautta vanhaa autoa verotetaan uutena. Jokainen ymmärtää, että nyt pannaan este niin, että missään nimessä alle kolme kuukautta vanhoja autoja ei tuoda. Mutta tämä hallituksen lainmuutos kolmen—kuuden kuukauden autoista on sekin ristiriidassa, koska siinä on ikäalennus 0,8 prosenttia kuukautta kohti, mikä tarkoittaa sitä, että kahden vuoden autolle, kuukausia 24, tämä kertaa 0,8, pikkasen vähemmän jopa, auton verotusarvo on kyllä hyvin, hyvin paljon korkeampi kuin arvo käytännössä on. Jos tästä tehdään valitus EY:n tuomioistuimeen, niin uskallan kyllä sanoa, että aivan varmasti se valitus menee läpi.

Sen takia oppositio esittää, että muutetaan tämä pykälä niin, että alle kaksi kuukautta vanhoja autoja verotetaan uusina, mutta sitten sitä vanhempia autoja verotetaan niitten todellisen arvon mukaan. Tällä estetään varmasti niitä väärinkäytöksiä, joihin valiokunnan puheenjohtaja viittasi. Ei kukaan pane rahaa uuteen autoon kiinni ja pidä sitä autoa ulkomailla kahta kuukautta tai kuukautta, puoltatoista kuukautta, jotta hän pääsisi pikkasen pienemmällä verolla. Kaksi kuukautta on niin pitkä aika, että ei kukaan pidä rahoja niin kauan kiinni autossa. Mielestämme tämä kaksi kuukautta riittäisi ja sen jälkeen verotettaisiin, niin kuin totesin, todellisen verotusarvon mukaan. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä teemme muutosesitykset tähän pykälään.

Se, mikä minua jonkin verran ihmetyttää, on se, että hallituksen alkuperäinen esitys oli, että tämä olisi pysyvä ja kolme kuukautta vanhoja autoja verotettaisiin aina uusina ja sitten tulisi tämä 0,8 prosenttia kuukautta kohti. Hallitus — ja varmasti eduskunnan hallituspuolueet — ymmärtää, että tämä ei ole, niin kuin monta kertaa olen sanonut, yhtäpitävä yhteisölainsäädännön kanssa ja muuttaa lain sen takia tilapäiseksi, kaksi vuotta voimassaolevaksi, ja todennäköisesti olettaa, että pätevät ne perustelut, mitä tuodaan esille, että kahden vuoden kuluttua muutetaan sitten, kun on enemmän kokemusta, mihin tämä on johtanut, laki sellaiseksi, että se vastaisi EU:n yhteisölainsäädäntöä. Jo se, että tämä muutetaan tilapäiseksi, on osoitus siitä, että ymmärretään, että kaikki asiat eivät ole kohdallaan.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Ala-Nissilä esitteli mietinnön aivan kattavasti. Nyt, kun ed. Kallis omassa puheenvuorossaan vielä meni paljon pitemmälle, hyvin yksityiskohtaisesti esitteli esitystä kokonaisuudessaan sekä toiseen lakiesitykseen viittaavan vastalauseen, tyydyn tässä yhteydessä pelkästään toteamaan, että tulen kannattamaan tuohon vastalauseeseen sisältyvää esitystä yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin painottaa sen tärkeyttä, minkä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja totesi. Nimittäin ne ponnet vuodelta 2002 eivät ole toteutuneet, joiden mukaan nimenomaan autoverotuksen suhteen pitäisi ottaa voimakkaammin huomioon autojen ympäristövaikutuksen minimointi, vähentäminen, niin että verotus olisi sen suuntaista, että se johtaisi tähän tulokseen. Totean, että Suomen hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöistä liikenteen osuus on selkeästi yli 20 prosenttia. Autoliikenne on erittäin tärkeä osa tästä. Näin ollen näiden ponsien toteutuminen nimenomaan ympäristö- ja ilmastomuutos huomioiden ja sitä ilmastomuutosta hidastaen olisi erittäin tärkeätä. Ohjaava ja osuva autoverotustapa olisi se, että autoja verotettaisiin nimenomaan sen mukaan, miten paljon ne tuottavat kasvihuonekaasuja, mitä esimerkiksi niiden sylinteritilavuus ja tehokkuus, samalla hevosvoimat taikka nimenomaan kilowatit, tästä kertoisivat. Sen mukaan pitäisi myös verottaa.