Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti näin illan myöhäisinä tunteina kuvaan sitä, miten hallituksen esitystä valiokunnassa on lähestytty. Ensimmäisenä haluan todeta, että tämä on varsin myönteinen lakiesitys sisällöltään ja tavoitteiltaan ja siltä osin hyvin tarpeellinen. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisesta työvoimapalvelusta annettua lakia, työttömyysturvalakia, toimeentulotuesta annettua lakia, kuntien valtionosuuslakia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia. Lakiesityksen käsittelyyn sisältyy kolme vastalausetta. Valiokunta on käsittelyssään ottanut luonnollisesti huomioon perustuslakivaliokunnan tekemät esitykset ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan esitykset, jotka ovat pitkälti perustuslakivaliokunnan pykälämuutoksiin liittyviä, eräiltä osin siitä irrallaan olevia. Tästä seuraa, että käsiteltiin samassa yhteydessä hallituksen esitys 155/2005 vp, joka koskee toimeentulotukilain 7 §:n uudelleenmäärittelyä tämän asumistuen omavastuuosuuden poistamisen johdosta.

Valiokunta toteaa yleisperusteluissaan, että hallituksen esitys liittyy kiinteästi pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman tärkeimpiin työllisyystavoitteisiin ja pyrkimyksiin luoda edellytyksiä sille, että vuoteen 2011 mennessä voidaan saavuttaa 75 prosentin työllisyysaste. Väestörakenteen muuttuessa on työurien pidentämiseksi lisäksi tärkeää vähentää työttömyyttä huolehtimalla työttömien osaamisesta ja työkyvystä, niin että luodaan edellytyksiä työttömien työnhakijoiden työllistymiselle avautuviin työpaikkoihin. Hallituksen esityksen tarkoituksena on tehostaa, selkeyttää ja aktivoida julkisen sektorin tukitoimia työllistämisen edistämiseksi ja työllisyyden nostamiseksi. Erityinen huomio kiinnitetään pitkäaikaistyöttömien, vajaakuntoisten ja vammaisten sekä nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseen sekä toimeentuloturvan kannustavan kokonaisuuden luomiseen. Työmarkkinatuen painopistettä ehdotetaan hallitusohjelman mukaisesti muutettavaksi passiivisesta tuesta aktiiviseen, mikä on erityisen merkityksellistä. Uudistus on perusteltu pitkäaikaisen työttömyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden katkaisemiseksi. Uudistuksella pyritään aktivointiasteen nostamiseen erityisesti vaikeasti työllistyvien työttömien ryhmässä.

Haluan todeta, että aktivointiaste on Suomessa EU-maihin verrattuna varsin alhainen. Merkittävä joukko työttömistä on ajautunut työmarkkinatuelle, ilman että he juurikaan olisivat osallistuneet aktiivitoimiin. Kerrotaan, että tuen piirissä on noin 20 000 henkilöä, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 alkaen, ja heistä vain 7 prosenttia on ollut missään aktiivitoimissa. Tämäkin kertoo siitä, että on korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin, että tämä aktivointiaste voidaan nostaa sille tasolle, jota se asiallisesti tarkoittaa ja jolla sen tarvitsisi olla.

Uudistuksen rahoituksesta on käyty valiokunnassa jonkun verran keskustelua. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on kyselty, miten tämä uudistuksen rahoitus käytännössä toteutuu. Täällä hallituksen esityksessä todetaan, että uudistus toteutetaan yksittäisen kunnan kannalta kustannusneutraalisti lähtötilaan verrattuna. Valiokunta on tältä osin asiantuntijakuulemisessa tullut samaan lopputulokseen, että näin on tarkoitus tehdä.

Sitten täällä on muutama sellainen kohta, jotka haluan vielä nostaa esille.

Työmarkkinatukeen sisältyvä puolison tuloihin kohdistuva tarveharkinta on erityisen ongelmallinen, koska pienetkin puolison tulot vähentävät työmarkkinatukea, ja siten se saattaa kannustaa myös puolisoa jäämään työttömäksi. Perustuslakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan katsonut, perustuslakivaliokunnan lausunto 46/2002 vp, ettei tällainen tarveharkinta ole vaivatta sopusoinnussa perusoikeuksien yksilöllisen luonteen kanssa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaakin aiemman kantansa puolison tuloihin kohdistuvan tarveharkinnan poistamisen tarpeellisuudesta.

Valiokunnan näkemyksen mukaan työmarkkinatuen tasoa suhteessa toimeentulotukeen tulee korjata. Valiokunta toistaa usein esiin tuomansa kannan, että työmarkkinatuen tasoa tulee nostaa. Samalla on kuitenkin tarpeen huolehtia perustoimeentulotuen tasosta. Kun hyväksyttävä uudistus merkitsee näiden kahden etuuden rahoituksen yhtenäistymistä, on entistä epätarkoituksenmukaisempaa sekä asiakkaan että järjestelmää hoitavien viranomaisten kannalta ylläpitää järjestelmää, joka aiheuttaa päällekkäisiä asiakkuuksia ja moninkertaista työtä. Työmarkkinatuen nostaminen poistaa toimeentulotuen piiristä huomattavan osan asiakkuuksista ja vapauttaa siten sosiaalityöntekijät lain vaatimaan varsinaiseen sosiaalityöhön ja aktiivitoimenpiteiden toteuttamiseen.

Valiokunta toteaa, että eri etuusjärjestelmät — asumistuki, työmarkkinatuki, toimeentulotuki — sekä työmarkkinatuen verotus muodostavat nykyisellään kokonaisuuden, jonka hallinnointi usean eri hallinnonalan kautta aiheuttaa tehottomuutta ja koordinaatio-ongelmia sekä asiakkaalle ennakoimattomuutta toimeentulon tasossa. Valiokunnan näkemyksen mukaan vähimmäisturvan järjestämisessä kokonaisuutena tulee päästä tehokkaampaan ja hallinnointikustannuksia vähentävään järjestelmään.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi valiokunnan lausumat sen takia, että niissä tulevat esille näitten asiantuntijavaliokuntien esittämät asiat. Valiokunta esittää lausumassa 1: "- - hallitus seuraa lainsäädännön vaikutuksia lain soveltamispiiriin kuuluvien henkilöiden työllistymiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja taloudelliseen asemaan sekä vaikutuksia kuntien ja työvoimahallinnon toimenpiteisiin sekä viranomaisyhteistyöhön. Lisäksi eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan lain toteutukseen varattavien resurssien riittävyyttä sekä kuntien kustannusten kehitystä."

Toisena lausumaehdotuksena valiokunta esittää: "Eduskunta edellyttää, että hallitus yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet muuttaa työttömyysturvalain työssäoloehdon karttumista koskevia säännöksiä siten, että työnteko, johon työnantajalle maksetaan korkeinta korotettua palkkatukea, luetaan kokonaisuudessaan työntekijän työssäoloehtoon." Pidän tätä henkilökohtaisesti erittäin merkittävänä tasa-arvokysymyksen kannalta ja toivon, että hallitus eduskunnan näin päättäessä ottaa tämän asian välittömästi selvitettäväksi ja pyrkii poistamaan tämän ongelman.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! On ikävää, että näin iso ja merkittävä lakipaketti ei nyt saa ansaitsemaansa käsittelyä eduskunnassa, koska minäkin olin varautunut puhumaan tästä vähän perusteellisemmin, mutta ajattelin nyt armahtaa tätä salia. Totean vaan, että olen hyvin samaa mieltä ed. Valto Kosken kanssa siitä, että tämän lain tarkoitus on erittäin hyvä ja kannatettava. Vilpittömästi sydämessäni toivon, että tässä tarkoituksessa myös onnistutaan, vaikka kysymys on hyvin hankalasta asiasta.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt omassa vastalauseessani kaksi ponsiesitystä, joista toinen koskee asiaa, jonka oikeastaan ed. Koski tuossa jo perusteli. Tämä laki toimisi paljon paljon paremmin, jos noudatettaisiin perustuslakia siten, että ensisijaisten etuuksien pitäisi olla suurempia kuin viimesijaisten etuuksien. Se, että meillä työmarkkinatuki on pienempi kuin toimeentulotuki, hyvin monen kannalta saa aikaan tilanteen, riippuu tietysti vähän asumiskustannuksista, joka pitkälti vesittää tämän lain tarkoitusperät. Ne kannustimet ja sanktiot, mitä tässä on suunniteltu, eivät tietenkään toimi ollenkaan, jos tämä järjestys on toinen. Myös se, että työmarkkinatuki on niin matala, on keskeinen köyhyyden syy Suomessa. On myös erittäin epätarkoituksenmukaista, että pelkästään työttömyyden takia ihmiset joutuvat toimeentulotuelle.

Syy, että asiaa ei ole saatu korjatuksi on tietysti aika pitkälti järjestelmäideologinen. Ei maksaisi paljon nostaa työmarkkinatukea ja vain työmarkkinatukea, koska kun se on päällekkäinen toimeentulotuen kanssa, julkinen sektori ei siitä nyt paljon kärsisi, mutta jos halutaan pitää kiinni kytkennästä sen ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan kanssa, niin joudutaan vaikeuksiin. En kyllä ymmärrä, miksi niille, jotka haluavat puolustaa ansiosidonnaisen ja työmarkkinatuen välistä suhdetta, kelpaa se, että työmarkkinatukea täydennetään toimeentulotuella. Samanlainen epäsuhdehan sitten siinä loppujen lopuksi kuitenkin tulee.

Arvoisa puhemies! Esitän pontta siitä, että työmarkkinatukea tulisi nostaa.

Toinen seikka, josta olen tämän lain suhteen hyvin vilpittömästi huolissani, on se, että lain tarkoituksena on kannustaa kuntia huolehtimaan paremmin työllisyydestä, siten että kunnalla menee tämän jälkeen paljon paremmin, jos sen asukkaista on vähemmän työttömiä, ja huonommin, jos sen asukkaista on paljon työttömiä. Tämä kannustin voi osittain toimia niin kuin on tarkoitettu, mutta kunnilla on huomattavasti yksinkertaisempi keino vaikuttaa alueellaan olevien työttömien määrään, ja se on asuntopolitiikka.

Tämä laki toimisi erinomaisesti, jos meillä olisi järkevä kuntajako sillä tavalla, että jokainen kaupunkiseutu muodostaa yhden kunnan, mutta kun näin ei ole ja kun tiedämme, että esimerkiksi Helsingin seudulla moni kunta on nimenomaan verokilpailu- ja talouskilpailusyistä lopettanut kokonaan sosiaalisen asuntotuotannon, niin ei tämä laki ainakaan tule vähentämään tämän kaltaisia pyrkimyksiä. Kun itse kuulun niihin, jotka ovat halunneet omassa kunnassaan sosiaalista asuntotuotantoa edistää, joudun toteamaan, että tämä laki kyllä vaikeuttaa näitä pyrkimyksiä huomattavasti.

Sen takia esitän tästä asiasta toisen ponnen siitä, että tämän lain vaikutuksia asuntopolitiikkaan seurataan, ja jos ongelmia esiintyy, sitten valtiovalta tavalla tai toisella ryhtyy toimenpiteisiin niiden kuntien palkitsemiseksi, jotka harjoittavat vastuullista asuntopolitiikkaa.

Se, että tähän asiaan ei kiinnitetä huomiota lainkaan, johtuu meidän virkakoneistomme ja valmistelukoneistomme lohkoontuneisuudesta. Ne, jotka ovat pohtineet näitä asioita, eivät tunne kunnallissektorin toimintaa ollenkaan eivätkä ole vastaavasti kiinnostuneita asuntopolitiikasta eivätkä ole huomanneet, ymmärtäneet, aistineet tätä kytkentää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn valiokunnan puheenjohtajan ja ed. Soininvaaran näkemyksiin siitä, että periaatteessa tämän lain pyrkimykset ovat hyviä ja kannatettavia. Meidän tulisi onnistua siinä, että pystymme kannustamaan tai ylipäätään jollain keinolla saamaan pitkäaikaistyöttömät töihin. Se toki ei ole aivan helppoa, koska aika iso osa siitä joukosta on kuitenkin sellaisia, jotka pitäisi oikeastaan vapauttaa tästä "työn ikeestä" kutakuinkin tasan vuosi sitten säätämämme eläketuen piiriin. Mutta valitettavasti tämä lakiesityksen käsittely ja sen lopputulema ei ole tyydyttävä sikäli, että se ei vastaa tätä kuvaamaani hyvää pyrkimystä monilta merkittäviltä osin, ja siksi olen joutunut tekemään vastalauseen tähän mietintöön.

Silloin kun lähetekeskustelun päätyttyä tässä salissa äänestettiin siitä, pitäisikö tämä lähettää työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntaan vai sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin tietysti sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä kannatin — taisin olla ainoa vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä — esityksen lähettämistä nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Nyt kun olen päässyt kovin läheltä tutustumaan sekä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan antamaan lausuntoon tästä asiasta, joka on kaiken lisäksi yksimielinen, ja toisaalta sitten meidän eli sosiaali- ja terveysvaliokunnan aikaansaamaan mietintöön, niin tekee kyllä miltei mieli sanoa, että olisimmepa hävinneet sen äänestyksen, koska työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto on sellainen, että siihen minun ei olisi tarvinnut jättää vastalausetta. Siinähän nimittäin esitetään ehkä tämä keskeisin asia, jota itsekin olen tässä vastalauseessa korostanut, eli esitetään poistettavaksi tämän uuden lain palkkatukeen ja sen korkeimpaan prosenttimäärään liittyvä kertymäleikkuri. Minusta se oli sellainen asia, joka tässä yhteydessä olisi pitänyt hoitaa. Kun työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta oli valmis tekemään sen yksimielisesti, niin en voi ymmärtää, miksi sitä ei voitu tehdä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Mutta joka tapauksessa niin ei tapahtunut, ja tästä syystä vastalauseessani esitän kyseisen kertymäleikkurin poistamista. Samoin esitän toistakin asiaa, jota työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta omassa lausunnossaan esitti, eli sen huomioon ottamista aivan pykälätasolla, että työttömiä ei saatettaisi kohtuuttomaan tilanteeseen sillä, että heille tehdään sellaisia työtarjouksia, joita he eivät inhimillisesti katsoen kohtuudella voi ottaa vastaan. Lisäksi esitän myöskin tämän karenssin lyhentämistä viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen ja tässäkin heikomman indeksin eli tämän kuuluisan taitetun indeksin vaihtamista työeläkelain mukaiseen palkkakertoimeen, joka on myös tässä yhteydessä oikeudenmukaisempi.

Lopuksi haluan vielä kommentoida ed. Soininvaaran omassa vastalauseessaan esittämiä ponsia, joita molempia kannatin. Asuntopolitiikkaa olen harrastanut riittävästi ymmärtääkseni sinänsä, että tämmöinen uhka aivan varmaan on olemassa. Se tietysti perustuu siihen, että kunnat faktisesti rikkovat asuntotuotantolakia eli valikoivat aravarahoitettuihin vuokra-asuntoihinsa valittavia asukkaita muilla perusteilla kuin niillä, joita laki säätää, ja sitä ei toki voi pitää hyväksyttävänä. Toki Suomessa on kyllä kuntia ja kuntien omistamia vuokrataloyhtiöitä, jotka eivät koskaan tällaiseen ole syyllistyneet, ja vaikka olen vähän jäävi todistaja, uskon, että ne ovat osittain tästäkin mutta myös muista syistä menestyneet paremmin kuin niitten kuntien yhtiöt ja yleensä kunnallisten vuokra-asuntojen ylläpitäjät, jotka ovat toimineet sillä tavoin, mitä ed. Soininvaaran lausumalla yritetään vastustaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen 164 käsittelyä ja sen etenemistä työttömät, jo pitkään työttöminä olleet, ovat seuranneet ja varmasti odottavat tämän lain lopputulemaa, mihin tässä kaiken kaikkiaan päädytään.

Niin kuin täällä on todettu, olen myös sitä mieltä, että hallituksen esityksessä on todella hyvä tarkoitus ja tavoite. Kyllä työllisyyttä tulee nostattaa ja kaikki toimenpiteet, kaikki mahdolliset, tulee ottaa käyttöön, jotta työllisyysastetta voidaan nostaa ainakin siihen 75 prosenttiin. Mutta se, mihin nyt tällä hallituksen esityksellä tähdätään, ja myöskin se, mihin valiokunta on päätynyt, ei kyllä nyt ole ihan sitä, mikä vastaisi työttömien kysymyksiin. Ajattelenkin niin, että jos tähän hallituksen esitykseen olisi lisätty ne, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa on nostettu keskeisiksi asioiksi ja vielä ihan muutosasioiksi pykäliin saakka, niin tämä hallituksen esitys olisi ollut parempi. Vielä jos siihen olisi saatu se, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kolmessa eri vastalauseessa tulee esille, niin voisi sanoa, että kaikki ne kolme eri vastalausetta parantaisivat huomattavasti tätä hallituksen esitystä.

Olen usean työttömän kanssa keskustellut, ja tuntuu pahalta, että tästä hallituksen esityksestä 164 käytetään sanaa "pakkotyölaki". Kuitenkin lähtökohtana on se, että tällä tarkoitetaan aktivoida ihmisiä työhön, kannustaa työhön, saada pitkäaikaistyöttömiä, vajaakuntoisia ja vammaisia työn ääreen työllistymään parhaalla mahdollisella tavalla ja parantaa nimenomaan heidän hyvinvointiaan ja toimeentuloaan kannustavammaksi kokonaisuudessaan. Se tämän tavoite on, työttömistä huolehtiminen.

Nyt se suuri kysymys, minkä työttömät tämän lain lukiessaan ja kuullessaan tästä ovat esittäneet, on, miten tällä luodaan uusia työpaikkoja. Eli tässä ei oteta millään tavalla kantaa siihen, miten luodaan nimenomaan uusia työpaikkoja. On todettava, että kaikissa käsittelyissä on oletuksena, että maassamme on suuri määrä avoimia työpaikkoja ja ongelma on saada niihin työntekijöitä. Niin kuin jotkut ovat todenneet, näin kai ei asianlaita suinkaan ole, vaan meillä ei kerta kaikkiaan ole oikeita työpaikkoja, joihin työttömät voisivat työllistyä. No, tässä sitä kyllä etsitään, että oikea työntekijä, työtön, löytäisi sen oikean työpaikan, mutta ne keinot eivät tässä ole riittäviä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta otti kantaa erityisesti tähän työssäoloehtoon ja esitti siinä, että työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n 4 momentti kumottaisiin. Sillä tavalla päästäisiin siihen, että samaa työtä tekevät, samaa palkkaa saavat henkilöt eivät olisi erilaisessa asemassa heille kertyvän työttömyysturvan suhteen riippuen siitä, kumman palkkaamiseen työnantaja on saanut suuremman valtion tuen. Näin on vastalauseessa, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Virtanen ja jossa tätä pykälää esitetään kumottavaksi.

Toinen tärkeä kysymys mielestäni tässä on työmarkkinatuen taso. Siihenkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kiinnitettiin huomiota, ja kolmantena on työmarkkinatukioikeuden lakkautuminen. Tässä perustuslakivaliokunta otti kantaa nimenomaan tähän karenssijakson aikaan, millä tavalla tosiasiallisesti on saatavilla työtä, koulutusta ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä, ja myös tähän viiden kuukauden jaksoon, että se on turhan pitkä; niin kuin perustuslakivaliokunta sanoo, se on verrattain pitkä. Tässä vastalauseessa, johon olen myös yhtynyt, on, että tämä karenssiaika todella lyhennettäisiin ja näin todella päästäisiin siihen, että olisi kysymys aktiivilaista eikä jouduttaisi pitkään odottamaan.

Myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyvinkin paljon käsiteltiin sitä, mitä tämä laki merkitsee sitten työvoimapoliittisissa erilaisissa toimenpiteissä ja sosiaalityön toteutumisessa kunnassa. Suuri huoli on siitä, onko otettu mukaan niitä kaikkia toimenpiteitä, joilla saataisiin niitä edellytyksiä ja valmiuksia työelämään siirtymiseen ja työelämässä pysymiseen vahvistettua. Tässä vastalauseessa, jonka kokoomus on tehnyt, on mielestäni aivan oikeutetusti nostettu esille kysymys tästä kustannusneutraalista rahoituksesta. Se todella tarkoittaa sitä, että jos pyritään saamaan kunnissa lisää aktiivitoimenpiteitä niin sosiaalityön kentällä kuin työvoimapalvelun laajalla sektorilla, niin nämä rahat eivät todella riitä. Vaikka nimeni ei löydy siitä vastalauseesta, olen sen vastalauseen takana siltä osin, mitä siellä esitetään tästä rahoituksesta.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Osmo Soininvaaran vastalauseeseen olen myös yhtynyt, missä on nämä lausumat esitetty erityisesti siitä, että tämä työmarkkinatuki olisi korkeampi ja sillä lailla tämä toissijaisuuteen nähden selvästi vahvemmin kannustaisi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuitenkin kävimme mielestäni hyvinkin hyvän keskustelun, ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on todella hyvin nostettu näihin lausumiin tärkeät asiat. Se osoittaa sitä, että siellä kyllä tunnistettiin nämä ongelmat, mitkä nyt sitten näkyvät näissä kolmessa eri vastalauseessa, mutta rohkeus puuttui tehdä ne selkeät muutokset. Se tietysti näin opposition edustajana harmittaa, että kun se oli melkein niin kuin tulemassa, olisi voitu saada tästä paljon paljon parempi, mutta sitä ei kuitenkaan pystytty saamaan.

Vielä haluan tuoda esiin sen, mikä kyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössäkin esille nousee, mutta ehkä enemmän tässä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa, nimittäin mikä merkitys kolmannen sektorin mahdollisuudella on työllistämisen edistämisessä, miten tärkeää on kaiken kaikkiaan ottaa esimerkiksi mukaan työntekijöitten tai työttömien aktiivinen osallistuminen työväen- tai kansalaisopistojen tarjoamaan kieli- ja atk-koulutukseen tai kädentaitoja kehittäviin harrasteryhmiin, että nähtäisiin, että näillä kaikilla on ihmisen hyvinvointia parantava merkitys ja sitä kautta myös mahdollisesti työssä selviämiseen aivan selkeä vaikutus. On todettava, että esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutus on välttämätön osa ihmisen hyvinvoinnin säilyttämisessä sillä lailla, että saadaan henkilön työmarkkinavalmiuksia parannettua, ja ne on otettava mukaan aktiivitoimenpiteitten joukkoon.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta on tietenkin iso ja erittäin tärkeä asia Suomessa. Me olemme kokoomuksen ryhmänä valiokunnassa tietyiltä osin kuitenkin eri mieltä tästä asiasta, vaikka tässä on aika paljon positiivisuuttakin mukana. Sen takia, arvon puhemies, ehdotan käsittelyn pohjaksi vastalausetta ja perustelen sitä myös jonkun verran.

Positiivista tässä on se, että toimenpiteestä kieltäytyminen sanktioidaan nykyistä tehokkaammin ja pitkään työttöminä olleita aktivoidaan heille sopivilla työllisyystoimilla, siis oikean suuntainen metodi.

Mutta sitten tämä rahoitusrakenteen puoli. Se on se, mikä tässä meidän mielestämme on selkeästi ongelma. Tällä hetkellähän valtio maksaa tietysti tämän työmarkkinatuen kustannukset kokonaisuudessaan, niin kuin tiedetään, ja nyt tässä esityksessä ehdotetaan rahoitusvastuun jakamista puoliksi valtion ja puoliksi kuntien kesken. Sen pitäisi olla tietysti kustannusneutraali, mutta meidän mielestämme näin ei tule käymään, vaan tämä tulee kunnille kalliiksi useammallakin eri tavalla, koska todellisia kustannuksia tässä ei ole laskettu huolellisesti ja osaa niistä ei pystykään vielä tässä vaiheessa laskemaan, ennen kuin se toiminta on menossa. Meidän käsityksemme on se, että kunnille tulee tästä vuonna 2006 180 miljoonan euron lisäkustannukset, ja vastalauseen rakenne perustuu tähän kaikkinensa, minkä päälle tulee sitten näitä odotettavia arvioita vielä lisää.

Luen tässä lyhyesti muutaman asiantuntijalausunnon tähän yleiseen puoleen liittyen. Ensimmäinen on Stakesin ylijohtajan Matti Heikkilän, joka yleisesti toteaa: "Tukevasta talouspolitiikasta huolimatta virtaa pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole kyetty pysäyttämään." Siis pitkäaikaistyöttömyyteen kohdistuvaa virtaa ei ole pystytty pysäyttämään. "Tammikuussa 2005 oli edelleen näitä 118 000. Kuitenkin viimeisimpien tietojen mukaan pientä alenemista ehkä on tapahtunut, mutta eri tavoin kroonisiksi työttömiksi luokiteltujen kokonaismäärän puolestaan on arvioitu asettuneen 155 000—170 000 henkilön tietämille." Se on aikamoinen pysyvä, staattinen ihmisjoukko. Tähän liittyy havaintona se, että työmarkkinatuesta on aikaa myöten kehittynyt pysyvä ja keskeinen osa viimesijaista toimeentuloturvaa, vaikka tämä ei silloin, kun järjestelmää luotiin, suinkaan ollut tarkoitus. Sehän kuormittaa järjestelmää aivan väärällä tavalla ja varmasti aiheuttaa paljon muitakin sekundäärikäyttäytymisen muotoja, jotka sinänsä eivät ole suotavia.

Tässä on lainausta edelleen hänen lausunnostaan: "On kohtuutonta, että järjestelmässä on arviolta 20 000 henkilöä, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 lähtien, ja heistä vain 7 prosenttia on ollut missään aktiivitoimissa mukana." Siihen nähden tietenkin aktiivitoimiahan olisi pitänyt ajat sitten jo aloittaa, ja siinä mielessä tämän lain henki on oikean suuntainen, mutta ei varmasti riittävä. Nämä olivat Stakesin asiantuntijan mielipiteitä, jotka osoittavat, että tämä ongelma on itse asiassa paljon suurempi kuin mihin tämä nyt ehdotettu lakimuutos pystyy puuttumaan.

Samaten suosittelisin niitä, joita tämä asia syvemmin kiinnostaa, lukemaan Kuntaliiton lausunnon, jossa on hyvin monta seikkaa. En nyt lähde niitä ajanpuutteen takia lukemaan, mutta täällä kerrotaan yksityiskohtaisesti monta esimerkkiä siitä, miten kunta toimenpiteitä muuttaessaan joutuu lisäkustannuksiin henkilöstön koulutuksesta lähtien ja atk-laitteista lähtien perintään liittyvien töiden takia, ja syntyy erilaisia hallinnollisia kustannuksia, joita kaikkia ei voida vielä edes arvioidakaan. Aktivointitoimenpiteiden toteuttamisessa ei ehkä ole ammattitaitokaan vielä valmiina ja on monta ongelmaa. Oma kotikaupunkini Espoo on jo nykyisellään näiden ohjelmistovaikeuksien takia ollut enemmän kuin vaikeuksissa näiden toimeentulokorvausten vuoksi. Ne ovat nyt tällä hetkellä ilmeisesti säädyllisellä tasolla, mutta ongelmiahan tässä riittää.

Etelä-Suomen lääninhallitus minusta hyvin aiheellisesti kysyy, löytyykö kunnista sellaisia työpaikkoja, joihin pitkäaikaistyöttömät voivat omista lähtökohdistaan työllistyä heille kohdistettujen esityksen mukaisten tukitoimien turvin. Aikamoinen kysymys, joka jäi vaille vastausta, mutta lääninhallitus on sitä mieltä ilmeisesti, että eipä löydy, ja sinne kuitenkin kunnat velvoitetaan näitä asioita hoitamaan. Ontuu monella tavoin kokonaisote tähän asiaan.

Viimeisenä havaintona, arvon puhemies, luen Suomen Yrittäjien lausunnosta vain pienen pätkän, jossa korostetaan: "Yrittäjille tehdyn kyselyn mukaan peräti kolme neljäsosaa vastanneista yrityksistä ilmoitti olevansa valmiit ottamaan yli vuoden työttömänä olleen henkilön työhön, jos työnantajalle työsopimuksesta johtuvaa riskiä lievennetään." Tämähän on moneen kertaan sanottu ilmi, kerrottu eri puolilla näiden vuosien aikana, mutta sitä ei tahdota oikein uskoa. Se on kuitenkin jälleen kerran muistutus siitä, että kaikkia keinoja ei ole tässä vielä käytetty.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksellä 164 siirretään työttömien työllistämis- ja rahoitusvastuu kunnille. Uudistus on positiivinen, jos se onnistuu eli jos työmarkkinatukijärjestelmä toimii ja aktivoi työttömiä, kuten tämä lakiesitys olettaa. Työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyminen sanktioidaan nykyistä tehokkaammin. Tämä on perusteltua tapauksissa, joissa henkilö itse kieltäytyy työstä tai työllistävästä toimenpiteestä. Pitkään työttöminä olleita taas aktivoidaan juuri heille sopivilla työllisyystoimilla ja pyritään saamaan nämä ihmiset takaisin avoimille työmarkkinoille sen sijaan, että he eläisivät passiivisen työttömyysturvan varassa.

Vanhasen hallituksen päämääränä on tämän työmarkkinatukijärjestelmän avulla poistaa työttömyys maastamme nyt kerta kaikkiaan. Lycka till! Voin vain toivottaa onnea, sillä kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi, meillä on jo 20 000 sellaista pitkäaikaistyötöntä, jotka ovat yli kymmenen vuotta olleet työttöminä, ja heistä vain pari prosenttia on ollut työllisyystoimenpiteiden parissa.

HE 164 siirtää työmarkkinatuen rahoitusvastuun kunnille, koska sekä työmarkkinatuen että toimeentulotuen kustannukset puolitetaan valtion ja kuntien välillä. Hallituksen esityksessä väitetään, että kunnat saavat täyskompensaation aiheutuneista uusista kustannuksista. Kuitenkin kyseisillä rahoitusuudistuksilla valtio siirtää kunnille uusia velvoitteita, ilman että niiden todellisia kustannuksia on laskettu huolellisesti. Hallitus lisää jatkuvasti kuntien velvoitteita mutta ei kompensoi kustannuksia samaan tahtiin.

Tämä uudistus on luvattu korvata lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisia valtionosuuksia ja korottamalla verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen rajaa. Valtion hyvitys tulee uppoamaan ja hautautumaan yleiseen valtionosuusjärjestelmään eikä kohdistu yhdenvertaisesti eri kunnille. Kyseinen työmarkkinatuen rahoitusuudistus aiheuttaa kunnille pyytämämme arvion mukaan noin 200 miljoonan euron lisäkustannukset. Nämä uudet kustannukset tulevat vaikeuttamaan jo nyt taloudellisessa ahdingossa olevien kuntatalouksien mahdollisuuksia selviytyä peruspalveluiden kuten terveydenhuollon, vanhusten- ja lastenhoidon sekä koulutuksen järjestämisestä.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Akaan-Penttilän ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otetaan vastalause 3.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti muutama kommentti täältä edestä enstäinkin tästä kokoomuksen edustajien toteamuksesta, että tämä maksaa kunnille paljon. Kyllä ainakin työ- ja tasa-arvovaliokunnassa tuli ihan selkeästi se esille, jotta tämä on kustannusneutraali alussa. Silloin oli epäilyjä siitä, että tämä ei pitäisi paikkaansa, mutta kun kaikki asiantuntijat, jotka silloin viimeisen viikon aikana, kun tehtiin tätä lausuntoa, kävivät siellä, niin kyllä minulle ainakin tuli ihan täysi selvyys siitä, että tässä ei ole siitä kyse, että kunnat häviäisivät tässä, ei siinäkään tilanteessa, vaikka alussa eivät tekisi mitään. Mutta jos kunta aktivoituu tässä sillä tavalla, jotta pyrkii järjestämään mahdollisimman paljon näille yli 500 päivää työmarkkinatuella olleille henkilöille erinäköisiä toimenpiteitä, niin kuntahan voittaa siinä.

Siinä mielessä taisi silloin viimeisellä viikolla jopa Kuntaliitto todeta, että siinä hommassa ei ole enää epävarmuutta, koska siinä alun perin oli semmoisia ajatuksia ja epävarmuutta siitä. Pitemmässä pelissä tietysti se riippuu kunnasta, miten se käyttäytyy tässä. Jos se on semmoinen nihkeä ja passiivinen kunta, joka jättää työttömät oman onnensa nojaan, niin siinähän voi käydä sillä tavalla, että se tulee kunnille maksamaan ihan oikeasti. Mutta minusta tässä on sinällään hyviä elementtejä olemassa, jotta tässä on mahdollisuus kaikkien voittaa, jos ollaan aktiivisia, koska siinähän kunta voittaa, kun järjestetään näille pitkään työttöminä olleille erinäköisiä toimia, jotka lähes valtaosin ovat sitten valtion piikissä, Kelan tai työhallinnon piikissä. Sitten siinä valtio voittaa, ja sitten tietysti työttömät voittavat siinä mielessä, että jos saadaan heidät elämän syrjään kiinni ja semmoisiin toimiin, mitkä hyödyttävät yhteiskuntaa, ihmiset voivat paremmin eivätkä ole siellä mökkinsä nurkassa nuutumassa.

Mutta itse asiassa yhteen asiaan puutun. Tässä olisi monta semmoista asiaa, mistä voisi käyttää puheenvuoron, mutta kun on näin myöhä ilta, niin ihan semmoiseen asiaan, jota itse pidän tärkeänä. Se koskee työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa. Mehän otimme yksimielisen kannan siitä, jotta työssäoloehdon pitää kaikissa näissä tukitöissä olla yhdenvertainen. Ihmettelen, miksi sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ottanut sitä huomioon. Korostan sitä, että se oli yksimielinen kanta. Kyllä meidän valiokunnassa huomattiin ja todettiin se epäoikeudenmukaisuus, että eihän voi sillä tavalla olla, jotta vaikka henkilölle maksettaisiin jossakin työpaikassa sama palkka, niin toiselle kertyy työssäoloehto puolelta työajalta ja toiselle kertyy koko ajalta. Se ei siis voi olla yhdenvertaisuuden kannalta millään muotoa perusteltavissa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään, että se on ikään kuin sosiaaliturvaa, jos saadaan käyttää sosiaaliturvaelementtiä, kun saadaan enemmän tukea työnantajalle. Minusta sillä ei ole yhtään merkitystä, saadaanko sinne enemmän tai vähemmän tukea, jos katsoo sen lopputuloksen, jotta työntekijä tekee jotain aikaa, kahdeksantuntista työpäivää ja jotain, viikossa ja saa saman palkan kuin se, joka on perustuella tai perus- ja lisätuella elikkä entisellä yhdistelmätuella. Sen takia eduskunnan pitää se muuttaa nyt. Siinä on jopa elementti siihen, jotta tässä jotkut ihmiset voivat saada tämän toivon mukaan, jos eduskunnalla ei ole viisautta, muuttumaan jotakin muuta kautta valittamalla, jotta tässä rikotaan yhdenvertaisuutta. Minä ainakin tulen henkilökohtaisesti yllyttämään, jos eduskunta ei näin tee, tämmöiseen hienoon tekoon, että oikeuksien puolesta pitää taistella ja yhdenvertaisuutta hakea. Voin jopa avustaa kirjoittamisessakin, kun löydän ne henkilöt, jotka ovat tämmöisessä huonommassa asemassa.

Sen takia odotan, kun tätä käsitellään yksityiskohtaisesti — mikä pykälähän se mahtaa siellä ollakin, joka koskee tätä työssäoloehtokysymystä — että se muutetaan siihen muotoon kuin 5 luvun 4 § on esitetty työ- ja tasa-arvovaliokunnassa eli kumottavaksi, ja se pitäisi tehdä nyt tämän käsittelyn yhteydessä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vastata ed. Esa Lahtelalle, että tämä työmarkkinatukiuudistus on todella aivan erinomainen asia, jos se toteutuu käytännössä. Mutta nyt meillä on niin paljon semmoisia kuntia, joissa ei kerta kaikkiaan ole näitä työpaikkoja, ja tällöin, kun nämä henkilöt jäävät sitten työttömiksi, niin se tulee semmoiselle kunnalle aivan erinomaisen kalliiksi. Sen takia tähän olisi pitänyt panna paljon enemmän korvamerkittyä rahaa, jota olisi voitu käyttää näiden ihmisten työllistämiseksi, eikä upottaa tätä tukea kokonaan valtionosuuksiin.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle voisi todeta, jotta tässä jätetään nyt kunnallispäättäjien varaan hyvin paljon. Minä olen kuullut täällä salissa puhuttavan, että tekemätöntä työtä on joka paikka täynnä. Nyt lähellä tiedetään, missä se työ siellä on. Ei kai nyt eduskunta- tai työministeriötasolta voi sanoa, missä sitä työtä on, vaan siellä kuntatasolla tiedetään parhaiten, tiedetään yritykset, tiedetään, mikä on kunnan mahdollisuus, tiedetään koulutusmahdollisuudet, kaikki, ja tunnetaan ne systeemit, niin että totta kai siellä on.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan vastata ed. Eero Akaan-Penttilän puheenvuoroon, kun hän toi esille sen, että tämä laki kustantaa kunnille 180 miljoonaa euroa. Se pitää paikkansa, mutta on tulossa kuntakompensaatio, eli tämä rahoitus on rakennettu niin, että kunnat saavat takaisin tämän 180 miljoonaa euroa tämän lainsäädännön kautta. On olemassa ihan tarkkaan kaikki ne listat; tiedetään yksilöidysti, keitä tämä laki koskettaa. Esimerkiksi Helsingin kohdalla volyymin lisäys, kuinka monta työtöntä työllistetään, on 249 vuoden aikana, Turun kohdalla 144. On paljon pieniä kuntia, joissa vaikutus on lähestulkoon nolla, tai kunnissa, jotka nyt jo ovat olleet aktiivisia, ei ole tätä volyyminlisäystä lainkaan.

Tämä lainsäädäntöhän lähtee siitä, että mitä aktiivisempi kunta on ollut toimenpiteissään, niin sitä enemmän sitä palkitaan. Eli tätä keskustelua siitä, miten tämä rahoitus nyt hoidetaan, en kauheasti haluaisi kuulla — niitä puheenvuoroja, että tämä on tosiaan kunnille rasite — koska tässä kohtaa hallitus on tehnyt esityksen, jolla tämä lainsäädäntö kompensoidaan. Minun mielestäni pitää olla sen verran rehellinen, kun keskustelua käydään. Jos sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksiin on osallistunut, niin se kaavio on ihan selkeästi esitetty, mistä rahoitus tulee. Tämä lainsäädäntö on sillä tapaa hyvä, että se nimenomaan tukee sitä aktiviteettia ja yrittää puuttua siihen, että kun on oltu vähän aikaa työttömiä, niin tartutaan jo siihen alkuvaiheen tilanteeseen. Tämä on yksi keinovalikoima sen kaiken joukossa, mitä työministeriö voi käyttää. Ei tämä kauheasti mitään uutta ole sen suhteen. Ei enempää niitä valikoimia ole. Tätä pakkaa on nyt yritetty taas kääntää yhteen suuntaan ja yritetään saada aikaan jollakin tavalla se, että näillä ihmisillä olisi aktiivitoimenpiteitä käytössä enemmän kuin mitä tällä hetkellä on.

Tähän lainsäädäntöön liittyy ehkä kaikkein suurimpana ongelmana osuus siitä, että tätä toimeentulotukijärjestelmää tässä yhteydessä muutetaan, ja siinä kohtaa kyllä voisi sanoa niin, että on tehty aika hankala järjestelmä. Eli toimeentulotukilakiin on tehty uusi perustoimeentulotuki 7 §:ään, sitten on tehty 7 a §, joka on perusosaa edelleen, ja 7 b §, mikä tarkoittaa muita perusmenoja. Näihin 7 a:han ja b:hen tulee valtionosuus, joka on 50 prosenttia. Mutta sitten kun mennään toimeentulotuessa 7 c §:ään, joka on vanhassa laissa harkinnanvarainen toimeentulotuki, lain esittelijä, valmistelija, on muuttanut sitä, niin että se on täydentävä toimeentulotuki, ja tähän tuleekin tämä nykyinen valtionosuus, mikä toimeentulotukeen on tullut, eli 37 prosenttia. Joissakin kunnissa käy niin, että toimeentulotukiviranomaiset joutuvat yhden asiakasperheen kohdalla tekemään kaksi päätöstä liittyen tähän toimeentulotukeen sillä perusteella, että on eri valtionosuusprosentit. Toisaalta tietenkin on se, miten rehellisiä kunnissa sitten ollaan, että laitetaan oikealle momentille sitten se toimeentulotuki, että ei haeta tätä suurempaa. No, se ei ehkä niin kauheasti meidän huoli täällä tänään ole, mutta kuitenkin tämän toimeentulotuen valtionosuuden korottamisen kautta kunnat saavat myös lisärahaa liittyen tähän lainsäädäntöön.

Olen ollut hyväksymässä tätä lakia ihan sillä perusteella, vaikka tiedän työ- ja tasa-arvovaliokunnan kannanoton, mikä liittyy korotettuun palkkatukeen ja siihen, että koko ajalta työssäoloehtoa lasketaan, että tähän mietintöön, mikä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tehtiin, kovien kädenvääntöjen jälkeen tuli kaksi lausumaa, jotka mielestäni ovat aika perusteltuja ja aika tiukkasävyisiä lausuntoja. Jos ihan katsotaan, mitä sanotaan työssäoloehdon lausumassa, niin se kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet muuttaa työttömyysturvalain työssäoloehdon karttumista koskevia säännöksiä siten, että työnteko, johon työnantajalle maksetaan korkeinta korotettua palkkatukea, luetaan kokonaisuudessaan työntekijän työssäoloehtoon." Tämä on mielestäni harvinaisen selkeätä tekstiä, ja minä toivon tosiaan, että tämän lausuman mukaisesti toimitaan. Täällä tietenkin on tehty vastalauseita ja tullaan äänestämään, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli tämän lainsäädännön erittäin tarkkaan, erittäin perusteellisesti, kuunteli kymmeniä tunteja asiantuntijoita, niin että kauheasti sitä kritiikkiä ei halua tässä vaiheessa kuulla, koska toivoisi myös, että valiokunnan jäsenet kuuntelevat silloin, kun on asiantuntijakuuleminen.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys uudistaa merkittävällä tavalla työmarkkinatuen painopistettä, kuten Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan, passiivisesta aktiiviseen.

Taustalla on tosiasia, että niin toimeentulotuesta kuin työmarkkinatuesta on muodostunut usealle henkilölle pitkäaikaisesti maksettavia tukia. Tämä on vastoin alkuperäistä tarkoitusta. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, merkittävä joukko työttömistä on ajautunut työmarkkinatuelle, ilman että he juurikaan olisivat osallistuneet aktiivitoimiin. Valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan tuen piirissä on noin 20 000 henkilöä, jotka ovat saaneet työmarkkinatukea yhtäjaksoisesti vuodesta 1994 alkaen ja heistä vain 7 prosenttia on ollut missään aktiivitoimissa.

Kansantalouden kannalta tämän lain myötä ollaan siirtymässä kannustavampaan suuntaan, koska työmarkkinatukimenot ottavat noin puolet työministeriön budjetista. Tämän uudistuksen lähtökohta ja kannatettava tavoite on, että ensisijaisen toimeentulon lähteen tulee olla työstä maksettu palkka. Tämä on työtä etsivälle kaikkein inhimillisin ratkaisu ja ikääntyvän Suomen vaativin haaste. Työmarkkinatuen uudistus sopii loistavasti myös Matti Vanhasen hallituksen työllisyystavoitteisiin, joiden osalta viimeisimmät työllisyyskatsaukset osoittavat jo nyt onnistumisen merkkejä.

Arvoisa puhemies! Useiden tutkimuksien mukaan todennäköisyys työllistyä avoimille työmarkkinoille alkaa alentua nopeasti jo 3—6 kuukauden työttömyyden jälkeen. Olen erityisen ilahtunut siitä, että tämän lain avulla katkaistaan ja tyrehdytetään ajautumista pitkittyneeseen työttömyyteen.

Hallituksen esityksessä aiheutti valiokunnassa vilkasta keskustelua 500 työttömyyspäivän raja. Valiokunnan mietinnöstä käykin ilmi, että kaikkien toimijoiden tulee määrätietoisesti pyrkiä katkaisemaan työttömyys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarjota aktiivitoimia jo paljon ennen 500 työttömyyspäivän täyttymistä. Ainakin työ- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että useissa kunnissa jo nykyisin tuo 500 päivän raja alittuu. Jotta aktiivitoimet kohtaavat työnhakijan, on mielestäni työvoimahallinnossa varattava riittävät resurssit. Kunnissa on tehtävä tiivistä yhteistyötä yrityksien ja eri aktiivitoimenpiteitä tarjoavien toimijoiden kanssa.

Uhkakuvien sijasta työmarkkinatukiuudistus tulee nähdä mahdollisuutena myös kuntatalouden kannalta. Ensisijaisen tärkeää on, että nyt tehtävä uudistus tapahtuu kuntien kannalta kustannusneutraalisti. Luotan myös siihen, että aktiivisesti työelämään pyrkivä henkilö tuo kuntataloudelle kokonaistaloudellisuuden näkökulmasta toivottavia tuloksia. Tästä syystä en todellakaan voi ymmärtää opposition ja lähinnä kokoomuksen väitettä siitä, että tämä olisi kuntataloudelle uusi rasite ja jopa uusi tehtävä.

Arvoisa puhemies! Kolmas sektori on merkittävä työllistäjä ja palveluiden tuottaja. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen toimijat tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Valiokunnan mietinnöstä löytyy osio sosiaalisista yrityksistä. Mielestäni pian kaksi vuotta voimassa ollut laki vaatii vielä uudelleentarkastelua, jotta sosiaalisista yrityksistä saataisiin nykyistä vetovoimaisempia toimijoita. Raha-automaattiyhdistyksen ja verohallinnon uudet tulkinnat ovat ajaneet erityisesti sosiaalialan järjestöt tilanteeseen, jossa yhtiöittäminen on palvelujen tuottamiselle ainoa vaihtoehto. Toivon, että laki sosiaalisista yrityksistä on vahvasti mukana näissä ratkaisuissa. Toivon myös, että eduskunta korjaa tulevissa päätöksissään ne puutteet, joita laissa on ilmennyt. Toimiva laki sosiaalisista yrityksistä antaa monipuolisia mahdollisuuksia myös nyt käsittelyssä olevalle työmarkkinatuen uudistukselle.

Arvoisa puhemies! Pidän tätä hallituksen esitystä välttämättömänä ja erittäin tarpeellisena.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan antaa ed. Marjaana Koskiselle tunnustuksen ja kiitoksen. Hän käytti erittäin perustellun ja asiantuntevan puheenvuoron työmarkkinatukiuudistuksesta. Heti perään voin todeta, että ainakin edellisistä kokoomuksen käyttämistä puheenvuoroista, ed. Asko-Seljavaaran ja ed. Akaan-Penttilän, ensimmäisenä tuli esiin se, kuinka hieno asia on, että nyt tulee kunnon sanktiot. Oikeastaan ed. Asko-Seljavaaran puheenvuorosta, tästä pitkästä puheenvuorosta, jäi sellainen käsitys, että olisitte ollut jopa hylkäämässä tätä esitystä. Onneksi vastauspuheenvuorossanne sitten totesitte, että tämä on hyvä asia, kun se käytännössä toteutuu, ja toteutuuhan se.

Tämä on Vanhasen hallituksen yksi isoimpia ponnistuksia pitkäaikaistyöttömyyden ytimen murtamiseksi, ja sehän onnistuu. Ne dieselit vaan on laitettava käyntiin työvoimahallinnossa ja kunnissa. Kyllä henkilöllä, joka 500 päivää, siis todella pitkän ajan, on jo ollut työmarkkinatuella, on oikeus odottaa jotakin aktiivista myöskin viranhaltijoilta, ja se tässä mahdollistuu ja tulee jonkin näköinen takuu sille.

Tämä on kustannusneutraali, mitä rahavirtoihin tulee työmarkkinatuen rahoittamisessa ja kunnan budjetissa, mutta se, mitä toiminnallisesti pitää laittaa energiaa, pitää laittaa kierroksia siihen koneeseen, niin totta kai se näkyy ikään kuin kustannuksena. Mutta edelleen edustajille, jotka sitä kritisoivat viitaten muun muassa Kuntaliiton lausuntoon jne., voi sanoa, että kun pitkäaikaistyöttömyys vähenee ja ihminen on aktiivitoimissa mukana, niin esimerkiksi hänen terveytensä paranee, ja sitä kautta on aivan selvää, että esimerkiksi terveydenhuoltomenojen kuorma vähenee. Näin se menee, ja hyvä, että se myönnetään.

Arvoisa puhemies! Valuma pitkäaikaistyöttömyyteen on vakava asia ja, aivan oikein, sitä ei ole saatu pysäytettyä, mutta tosiasia on myöskin niin, että 12 kuukauden kuluttua työttömäksi jäämisestä noin 1—2 prosenttia eli sadasta työttömästä 1—2 henkilöä on työttömänä, siis vuoden jälkeen. Muut ovat työllistyneet joko suoraan työpaikkoihin, koulutukseen, työharjoitteluun, opiskelemaan, ja valuma, joka on 1—2 prosenttia 12 kuukauden kuluttua työttömäksi jäämisestä, on pieni verrattuna 90-luvun pahoihin työttömyysvuosiin ja niihin lukuihin, mutta se on tänä 2000-luvun aikana aivan liian suuri.

Tämän 500 päivää minä miellän niin, että se on perälauta, ja mikään ei estä työvoimatoimea eikä kuntia toimimasta paremmin. Mikään ei estä 180 päivän kohdalla, kuuden kuukauden kohdalla, viranomaisia toimimasta. Tiedän sen esimerkiksi omasta kotipaikastani, että näin tehdäänkin, mutta tietenkin suurissa kaupungeissa, kuten Helsinki ja Tampere, joissa puhutaan tuhansista ihmisistä ja heidän aktivoinnistaan, se vaatii erityistä taitoa ja aktivoitumista nyt kaikilta. Alenevan työttömyyden oloissa tulee pyrkiä uusin keinoin ja kaikin voimin pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseen ja sen estämiseen, ja tässä Vanhasen hallituksen esitys on hyvin pitkällä.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatukiuudistus on kaivattu ja hyvin perusteltu esitys pitkäaikaistyöttömyyden, rakenteellisen työttömyyden, vähentämiseksi Suomessa. Aivan niin kuin monissa puheenvuoroissa on todettu, työttömyys on ihan liian monen ihmisen kohdalla päässyt pitkittymään. Oikeastaan yksi syy siihen on se, että ei ole ollut aikaisemmilla hallituksilla valmiutta tehdä rakenteellisia uudistuksia. On vaan luotettu siihen, että talouskasvu korjaisi työllisyystilannetta ja poistaisi työttömyyden. On aika tunnustaa se, että se ei yksin riitä, vaan rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Niitä on tämä hallitus pystynyt tekemään. Hiljattain käsiteltiin matalapalkkatuki. Nyt tämä työmarkkinatukiuudistus on erittäin syvälle menevä uudistus, jolla rakenteellista työttömyyttä kurmuutetaan.

Tämä on mainio lakiesitys sen takia, koska tämä on alkanut toimia jo ennen voimaantuloa, eli kun tuli julki, mitä ollaan suunnittelemassa, tuossa kesällä suht yksityiskohtaisesti, niin sen jälkeen yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneitten määrä on alentunut 15 000 hengellä. Eli kunnat, työvoimahallinto ja työttömät itse ovat lähteneet toimimaan tämän lakiesityksen suuntaisesti jo ennen kuin tämä on edes saatettu voimaan.

Ed. Rauhalan käyttämä nimitys pakkotyölaista on aivan harhaanjohtava, koska työttömän ihmisen kannalta tämä lakiesitys on nimenomaan positiivinen. Se on velvoittava työvoimahallintoa ja kuntia kohtaan. Aktivointitoimenpiteitä, kuten koulutusta, tukityötä, työharjoittelua, on tarjottava, kun työmarkkinatuen kesto on sen 500 päivää ylittänyt. Aivan niin kuin ed. Ylä-Mononen äsken totesi, valiokuntakäsittelyssä tuli selväksi, että tämä 500 päivää on takaraja. Kunnat voivat toimia ja hyvät kunnat ja hyvät työvoimahallinnon yksiköt toimivat sillä tavalla, että ei edes saavuteta sitä 500 päivän takarajaa, mutta on työttömän kannalta hyvä, että jossain on pistetty takaraja. Jos taas työttömälle ei pystytä takaamaan aktivointitoimia, niin ei häntä myöskään rangaista millään tavalla.

Kunnille uudistus sisältää kannustimen osallistua työllistämiseen. Erityisesti kuntien kannattaa vaikka omalla alueellaan toimiville järjestöille maksaa pientä tukea siitä, että kolmas sektori tarjoaa tukityöpaikkoja. Sekin on kunnille jo plussaa kassaan.

Tässä edustajat Esa Lahtela ja Marjaana Koskinen erinomaisesti käsittelivät tätä rahoitusta ja vastasivat täydellisesti niihin epäilyksiin, mitä edustajat Asko-Seljavaara ja Akaan-Penttilä esittivät. Toivon myös, että kokoomuksen kokeneet kuntapoliitikot ed. Arto Satonen ja ed. Anne Holmlund voivat konsultoida omassa ryhmässään. Työelämävaliokunnan käsittelyssä oltiin aivan yksimielisesti sitä mieltä, että tämä on kuntien kannalta neutraali. Itse asiassa, arvoisa puhemies, tämä sisältää jopa pienoisia ylikompensaation elementtejä, koska kuntien kompensaatioperuste on kahden vuoden takainen työttömyystilanne, ja kuten tiedetään, työllisyys on kohentunut sen jälkeen. Sen takia moni kunta saa jopa himpun ekstraa, mutta on hyvä, että kunnille tulee jopa vähän ylikompensaatiota.

Arvoisa puhemies! Haluan poimia vielä yhden hyvän asian tästä uudistuksesta, ja se on se, että palkkatuen räätälöinti mahdollistaa vajaakuntoisille jatkuvan palkkatuen myöntämisen, jos vajaakuntoisuus pysyvästi alentaa työntekijän työkykyä. Tämä on erittäin kaivattu ja esimerkiksi työelämävaliokunnan moneen otteeseen peräämä uudistus.

Ed. Esa Lahtela puhui tästä työssäoloehdon ristiriidasta, minkä työelämävaliokunta totesi. Täytyy todeta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on varmaan tehnyt voitavansa sille asialle ja se on kirjoitettu ponteen, niin kuin täällä on ed. Marjaana Koskinen todennut, ja täytyy odottaa, että sen ponnen mukaisesti toimitaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin kiittää ed. Tiilikaista saamastani luottamuksesta.

Mutta mitä itse tähän asiaan tulee, niin uudistus sinänsä on hyvä asia, mutta jos 500 päivää vartoillaan, ennen kuin mitään toimenpiteitä lähdetään tekemään, silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä. Meillä Vammalassa, missä työllistämiskeskus on toiminut jo pidempään — olen itse ollut siinä ohjaustyöryhmän puheenjohtajana vuosikausia — on jo paljon ennen Vanhasen hallitusta, niin että sitä ei tarvitse siitä kiittää, lähdetty sellaiseen järjestelmään, että nuorten osalta kolmen kuukauden päästä alkavat toimenpiteet ja niin sanotusti aikuisten työttömien osalta viimeistään viidennen kuukauden aikana. Se on kyllä myönnettävä, että tämä uudistus sen nimenomaisen kunnan kannalta on ihan positiivinen.

Toinen asia on sitten se, mihin ed. Ylä-Mononen jo viittasikin edellisessä puheenvuorossa, että kun puhutaan isompien kaupunkien kannalta, joissa määrät ovat aivan toista luokkaa, niin kyllä tästä saattaa kuntatalouteenkin ongelmia aiheutua. Aika näyttää, käykö näin vai ei.

Arvoisa puhemies! En halua tässä iltaa sen enempää pitkittää, mutta pyysin tämän puheenvuoron lähinnä siksi, että olen ollut käsittelemässä kahdessa valiokunnassa eli perustuslakivaliokunnassa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa tätä asiaa, ja ed. Virtasen tekemä vastalause, johon ed. Rauhala on yhtynyt, kirvoitti kyllä tässä suhteessa mieleni yhdeltä kohdalta. Siellä esitetään karenssiajan lyhentämistä viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen niiden henkilöiden osalta, jotka ovat joko työstä tai toimenpiteistä kieltäytyneitä — korostan, siis työstä tai toimenpiteistä kieltäytyneitä — eli he ovat jo ikään kuin itse aiheuttaneet sen tilanteen, jossa he ovat.

On myönnettävä, että osa siitä väestä on sellaisia, jotka eivät ollenkaan kuuluisi työttömien työnhakijoiden piiriin, vaan joiden tulisi päästä sieltä eläkejärjestelyjen puolelle, mutta heidän osaltaan on aivan sama asia, onko karenssiaika kolme kuukautta vai viisi kuukautta, koska he eivät pysty olemaan toimenpiteissä tai työssä sitä kolmea kuukauttakaan. Muiden osalta tilanne on toinen, ja sen takia pidän erittäin huonona ideana sitä, että tätä aikaa lyhennettäisiin.

Perustuslakivaliokunta käsitteli tätä asiaa, ja siellä todettiin kompromissina, kuten siellä yleensä kompromisseja haetaan — toki välillä käy niin, että niitä hallitus sitten määräilee jälkeenpäin muutettavaksi, mutta se on ehkä toinen asia — että viisi kuukautta on verraten pitkä aika, ja kiinnitettiin huomiota siihen, että on tosiasiallisesti sellaisia toimenpiteitä tarjolla, joilla tämä viiden kuukauden aika on mahdollista saavuttaa. Aivan kuten täällä jo muistaakseni ed. Tiilikainen sanoi, sehän on työttömälle etu, että hän pääsee toimenpiteiden piiriin mahdollisimman pitkäksi ajaksi ja sitä kautta mahdollisesti takaisin työelämän piiriin. Tämä oli se lausunto, joka sieltä tuli.

Eli ei ole mitään tarvetta tälle lyhennykselle. Sen sijaan tarvetta on sille, että näitä viiden kuukauden toimenpiteitä on tarjolla. Tässä on aivan olennainen ajatusero, ja sen vuoksi en voi yhtyä tähän vastalauseeseen eikä myöskään, niin olen ymmärtänyt, edustamani ryhmä.

Raija Vahasalo /kok:

Puhemies! Täällä on moneen kertaan yritetty vakuuttaa sitä asiaa, että tämä on kustannusneutraali kuntien kannalta. Kuitenkin kun katselee ja lukee hallituksen esitystä, täällä sanotaan, että ei ole tarkoitus muuttaa valtion ja kuntien välistä tasapainoa, tarkoitus on toteuttaa kustannusneutraalisti. Mutta kuitenkin tämä aiheuttaa nettomääräisesti 180 miljoonan euron lisäkustannukset kunnille.

Sitten vielä tämä tarkoitettu kustannusneutraalisuus perustuu siihen, että täällä sanotaan, että laskelmat on tehty olettaen, että jokaisen kunnan aktivointiaste nousee keskimääräisen tavoitteen mukaisesti puolitoistakertaiseksi. No, entäpä sitten, jos ei nousekaan aktivointiaste tarpeeksi korkealle, miten silloin käy?

Koska tämän rahoitus on kuntien kannalta hyvin heikko ja koska kunnat ovat tällä hetkellä erittäin huonossa taloudellisessa tilanteessa ja tämä vain pahentaa kuntien taloudellista tilannetta, me olemme esittäneet, että käsittelyn pohjana tulee olemaan vastalauseemme. Lisää työtä ja lisää kustannuksia aiheuttaa myöskin se, että tässä on uudet laskutukset, kirjapidot, tietojärjestelmät jne. Tämä on aika iso asia kunnille, ja kunnat eivät saa tähän täyskompensaatiota, vaikka niin yritetäänkin väittää.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Otin vielä puheenvuoron, koska mielestäni tässä laissa on todella hyviä kohtia. Mutta jos määrätyt kohdat eivät toteudu, tämän tarkoitus ei myöskään. Kyllä minusta se, millä tavalla uusia toimintamalleja nyt niin palvelukeskuksissa kuin sosiaalitoimen sisällä löydetään, on aivan olennaista myös, tietysti nämä kaikki muutkin, mutta se, miten yhteistyötoimintamalleja pystytään uudistamaan, kehittämään ja mikä on sitten asiakkaan palvelutarpeen arviointi, aktivointi- ja palvelusuunnitelma, miten se tehdään työntekijöitten kanssa ja kuinka siinä kunnioitetaan tätä työtöntä työnhakijaa.

Olen täällä jotenkin aistimassa ... Kyllä sen mukaan, mitä olen kuullut työttömien keskuudessa, meillä on aikamoisia asenneongelmia myös. Nyt kun ed. Tiilikainen mainitsi, että käytin sanaa pakkotyölaki, niin luin siis kirjeen, jonka olen työttömältä saanut. Mielelläni en käytä tästä sanaa pakkotyölaki, mutta henkilöt, jotka ovat olleet työttöminä pitkään ja lukevat, mitä tässä laissa on, ja ovat siihen perehtyneet, kokevat, että on myös mahdollisesti heille uhkia tulossa ja laki ei pelkästään ole myönteinen. Nämä asenteethan meidän pitäisi poistaa nyt ja luoda myönteisiä toimintamalleja. Puhun siis työttömien itsensä sanomasta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Myöhäinen ilta ja muutkin ulkoiset olosuhteet saattavat minut puhumaan latinaa, ja totean ed. Tiilikaiselle, että pia desideria eli hurskaita toiveita. Jotenkin teidän puheenvuoronne kuulosti aivan siltä kuin mitä kuulimme kuntataloudesta ennen viime kunnallisvaaleja. Kaikki on hyvin, mikään ei uhkaa. Tosiasia kuitenkin on, että useat pohjoissavolaiset, nimenomaan isommat, kunnat ovat varautuneet siihen, että kyllä tästä nyt muutaman sadantuhannen tai miljoonan lasku joka tapauksessa tulee. Se perustuu siihen, että kaikille ei kuitenkaan pystytä tarjoamaan niitä toimenpiteitä, joitten toteutuessa kuntataloutta uhkaavat vaarat eivät toteutuisi. Ja kun toimenpiteet eivät toteudu, niin silloin kuntataloutta uhkaavat vaarat toteutuvat.

Ed. Tiilikaiselta tulee tietysti mieleen kysyä, kun teillä on nyt kuitenkin puheenvuoro tulossa, että jos te olisitte ollutkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, niin olisitteko te siellä kannattanut sitä, mitä te kannatitte kertymäehdon osalta teidän omassa valiokunnassanne, koska teidän valiokuntanne todella teki hyvän esityksen, että tämä kertymäehdon poistaminen kirjoitettaisiin pykälään, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistö ei siihen suostunut, ei yksikään keskustalainen.

Ed. Satoselle totean, että aivan oikein, teidän valiokuntanne eli perustuslakivaliokunta totesi, että tämä viiden kuukauden karenssi on verrattain pitkä. Niin se oli minustakin, ja siksi tein vastalauseen ja lyhensin sen kolmeen kuukauteen, joka on verrattomasti lyhyempi kuin viisi kuukautta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, etten päässyt ihan tuohon alkuun kuuntelemaan teidän keskusteluanne, mutta sen perusteella, mitä tässä olen kuullut, oikeastaan toivoisin, että nähtäisiin tämä laki ennen kaikkea positiivisena lähtölaukauksena eikä sitä kaikkea negatiivista. Ne ovat meille niitä isoja haasteita, mitä tämä laki tuo jatkon työstämisen kannalta, mutta ennen kaikkea toivoisin, että me näkisimme sen myönteisenä, mikä tämän lain perimmäinen tavoite on: se ei ole pakkotyölaki, ja se pitäisi nähdä siinä mielessä, että tämä on meille mahdollisuus.

Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva työmarkkinatuen uudistus on kokonaisuutena hyvä ja tarpeellinen. Se on erittäin haastava, mutta onnistuessaan se mahdollistaa monelle ihmiselle uudenlaisen elämänsisällön. Haluan omalta osaltani tulkita tämän lain perimmäistä tavoitetta niin sanotusti pitkäaikaistyöttömien työllisyystakuuna. Toivon, että tämä laki on lähtölaukaus sille ajattelulle ja asennemuutokselle, että yhteiskunta ottaa entistä suuremman vastuun ja roolin myös näiden ihmisten työllistämismahdollisuuksien ja työmarkkinaolosuhteiden kehittämisessä. Ihmistä ei enää jätetä yksin vaan vastuu on yhteinen, niin henkilön itsensä kuin myös yhteiskunnan.

Tavoitteena on saada pitkään työttöminä olleita henkilöitä takaisin työelämään parantamalla heidän työmarkkinavalmiuksiaan ja työllistymismahdollisuuksiaan monin eri tavoin. Esityksen tarkoituksena on myös vaikuttaa palvelurakenteisiin, niin työvoimahallintoon kuin kuntien eri palvelusektoreihin, lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja näiden entistä parempaan yhteistyöhön.

Uudistus on välttämätön yhteiskunnalle pyrkiessämme parempaan työllisyysasteeseen. Kaikkein tärkeimmät vaikutukset kohdistuvat kuitenkin työttömään, hänen elämäntilanteeseensa ja hyvinvointinsa parantamiseen. Tavoitteena on siten katkaista pitkäaikaistyöttömyyttä ja toimeentulotukiriippuvuutta, johon monet ihmiset ovat ajautuneet ilman, että heille on koskaan tarjottu todellisia vaihtoehtoja työttömyydelle. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että työmarkkinatukea on saanut yhtäjaksoisesti vuodesta 94 alkaen noin 20 000 henkilöä, ja heistä alle 10 prosenttia on osallistunut aktiivitoimiin. Nyt aktiivitoimia aletaan tarjota myös passiiviseen työttömyyteen unohtuneille.

Haluan edelleen korostaa, että nyt tarvitaan uudenlaista asennetta ja otetta näiden ihmisten saamiseksi takaisin työelämään. Me tarvitsemme uudenlaista uskoa onnistumisiin niin viranomaisissa kuin asiakkaissa. Pitkään työttömänä olleelta on monesti mennyt usko itsensä työllistämiseen, usko uudenlaiseen elämään. Siihen hän tarvitsee konkreettista tekemistä, todellisia toimenpiteitä, ei ainoastaan suunnitelmia ja puheita.

Tästä syystä ihmisen kokonaistilanteen selvittämiseen täytyy todella paneutua, ja siihen tarvitaan aikaa, siihen tarvitaan riittävät resurssit, eri viranomaisten oikeaa motivaatiota, vahvaa ja hyvää yhteistyötä ja yhdessä tekemistä. Työttömän työnhakijan profilointi ja yksilöllinen palvelu, asiakkaan kokonaistilanteen arviointi, työnhakusuunnitelman tekeminen ja sen kuukausittainen seuranta ja konkreettiset, yksilöidyt työhönosoitukset ovat aktiivitoimintoja ja niitä keinoja.

Esityksen tarkoituksena on myös yhtenäistää työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusta. Tällä hetkellä Suomessa on noin 160 000—170 000 pitkäaikaistyötöntä ja vajaakuntoista, jotka tavalla tai toisella ovat tämän lain piirissä. Heistä suurin osa saa myös toimeentulotukea työmarkkinatuen lisänä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään, lausunut huolensa työmarkkinatukitasosta ja sen riittämättömyydestä. Lähtökohtana on oikaista ensisijaisten ja viimesijaisten etuuksien rooli etuusjärjestelmässä. Kun hyväksyttävä uudistus merkitsee näiden kahden etuuden rahoituksen yhdistämistä, on entistä epätarkoituksenmukaisempaa sekä asiakkaiden että järjestelmää hoitavien viranomaisten kannalta ylläpitää järjestelmää, joka aiheuttaa päällekkäisiä asiakkuuksia ja moninkertaista työtä. Valiokunta tähdentää vielä, että työmarkkinatuen nostaminen riittävälle tasolle poistaisi toimeentulotuen piiristä huomattavan osan asiakkuuksista ja vapauttaisi siten sosiaalityöntekijät lain vaatimaan varsinaiseen sosiaalityöhön ja aktiivitoimenpiteiden toteuttamiseen.

Tällä lailla on tarkoitus vaikuttaa ei ainoastaan asiakkaisiin, kuten täällä monesti on todettu, vaan myös palvelurakenteisiin. Me tiedämme, että sosiaalityöntekijöistä on valtava pula tällä hetkelläkin. Tästä syystä olisi järkevää käyttää sosiaalityöntekijöiden resurssit tehokkaasti parhaalla mahdollisella tavalla eikä kuormittaa heitä entisestään.

Arvoisa puhemies! Sekä perustuslakivaliokunta että työelämävaliokunta esittivät huolensa siitä, miten työmarkkinatukioikeuden menettäneelle käy. Tämä tulee ongelmaksi silloin, kun aktiivitoimenpiteitä ei ole riittävästi tarjolla tai niillä ei päästä työnhakijan omiin työllistämistavoitteisiin. Mikäli henkilö tuolloin kieltäytyy, eroaa tai tulee erotetuksi työstä tai työvoimapoliittiseen tukeen oikeuttavista toimenpiteistä, hän menettää oikeuden työmarkkinatukeen. Tämän jälkeen henkilöltä vaaditaan viiden kuukauden aktiivijakso, ennen kuin hän palaa takaisin työvoimahallinnon pariin.

Koska viiden kuukauden aktivointi- ja työllistämisjakso on kohtuullisen pitkä jakso joillekin henkilöille, on olennaista, että karenssijakson aikana myös tarjotaan työtä ja toimenpiteitä. Siksi on hyvä, että työvoimatoimistoille on lakiin lisätty velvollisuus toimia tehostetusti työmarkkinatukioikeutensa menettäneen työllistämiseksi.

Ongelmana on riittävien ja oikeiden työpaikkojen löytäminen. Tämä on suuri haaste sekä työvoimahallinnolle että kaikille toimijoille, jotka näitä työpaikkoja pyrkivät kehittämään ja hakemaan. Kaikki eivät koskaan pysty palaamaan avoimille työmarkkinoille. Tästä syystä me tarvitsemme erilaisia työpaikkoja, joissa myös vajaakuntoiset ja pitkään työmarkkinoilta poissa olleet ihmiset voivat kokea työelämän arkea ja saada siten sisältöä elämään, kokea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa.

Edelleen työllistämistuen enimmäisajan ylittämisestä ja tuen myöntämisestä uudelleen samalle henkilölle on säädetty laissa. Normaalitilanteessa tuki on kymmenen kuukautta, eikä samaa henkilöä voi osoittaa heti uudelleen tuettuun työhön. Kuitenkin sosiaalisissa yrityksissä jaksot ovat pidempiä ja vajaakuntoisten kohdalla tavoitellaan myös pysyvää palkkatukea. Vajaakuntoinen voidaan palkata uudelleen samaan tuettuun työhön, mikäli hänen työkykynsä sen mahdollistaa.

Arvoisa puhemies! Kunnissa on esitetty huolta uudistuksen aikataulusta. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden alusta, ja vaikuttaa siltä, että aikataulu on kovin kireä. Jotta työttömän palvelusuunnitelma toimisi, sen tekemiseen on todellakin paneuduttava. Palvelutarpeen arviointiin ja suunnitelmien tekoon tarvitaan lisää sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen osaamista ja henkilöstöresursseja. Tämä on tullut selkeästi esiin monissa yhteyksissä valiokunnissa.

Tämä on erittäin haastava hanke ja vaatii henkilöstöltä paljon. Koulutusta tarvitaan, että uudistus saadaan käyntiin hyvin. Myös atk-järjestelmien olisi oltava kunnossa. Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Vuodenvaihteessa on etenkin sosiaalityön osalle tulossa useita tehtäviä tämänkin uudistuksen lisäksi. Ymmärrän kuntien ja sosiaalityöntekijöiden tuskan. Ei voi revetä kaikkialle. Kannan myös huolta organisaatiokulttuureiden sopeutumiskyvystä. Kulttuuri ei muutu hallinnon mahtikäskyllä, vaan työntekijöiden olisi sisäistettävä uusi toimintakulttuuri ja lainsäädäntö. Siinä tilanteessa vaaditaan johtamisjärjestelmältäkin paljon.

Kaiken kaikkiaan sosiaalityön ja työvoimaviranomaisten, palvelukeskusten sekä paikallisten työllistäjien ja työttömien yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Paitsi yhteistyötä myös vastuunjakoa eri toimijoiden välillä pitää kehittää. Monet asiakkaat tarvitsevat enemmän psykososiaalista kuntoutusta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kuin varsinaisia työhönosoituksia ja työvoimahallinnon toimia.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi vielä lausumista, joista molemmat ovat erittäin tarpeellisia. Etenkin resurssien riittävyyden seuraaminen on olennaista ja tietenkin asiaan puuttuminen, jos näyttää siltä, ettei uudistus toimi niin kuin olemme tarkoittaneet.

Toisen lausuman osalta toivon, että kolmikanta löytää ratkaisun tähän ongelmaan. Työntekijän kannalta on tärkeää, että häntä kohdellaan lainsäädännön osalta tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti muihin työtovereihin nähden. Lainsäädäntö ei saisi jakaa ihmisiä sen mukaisesti, mitä tukea yhteiskunta antaa työnantajalle. Työntekijöiden työssäoloehto ei saisi samasta työstä ja samasta ajasta karttua eri lailla. Se on epäoikeudenmukaista.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Rauhalalle: On hienoa, että teidänkin mielestä tässä on etupäässä positiivisia seikkoja. Uskon, että olemme saaneet hyvin saman sisältöisiä kirjeitä työttömiltä. Mutta, ed. Rauhala, meidän velvollisuutemme on selvittää niitä epäluuloja, mitä tähän liittyy, eikä ruokkia niitä kutsumalla tätä joksikin pakkotyölaiksi.

Ed. Vahasalo kävi toistamassa täällä ne pelot siitä, että tässä tulee lisää kustannuksia kunnille. Ymmärrän, että ed. Vahasalon on vaikeata sulattaa sitä perusteellista puheenvuoroa, minkä esimerkiksi ed. Marjaana Koskinen käytti ja mikä on monen keskustaryhmän edustajan suulla kerrottu. Mutta jos meidän todistusta on vaikea uskoa, niin kuunnelkaa ed. Satosta ja ed. Holmlundia.

Ed. Virtanen, sanoitte, että tämä nyt kuulostaa suunnilleen hurskailta toiveilta. Jos teidän ryhmänne hallitusvastuussa ei pystynyt rakenteellisiin uudistuksiin pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, ei se tarkoita sitä, etteikö nykyinen hallitus siihen pystyisi. Niin kuin viimeinen työllisyystilasto osoitti, työllisyys on parantunut 55 000:lla vuodessa. Yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneitten määrä on viimeisen puolen vuoden aikana alentunut 15 000:lla. Tämmöistä pientä numeerista taustatietoa.

Kysyitte siitä, jos olisin ollut jossain muussa valiokunnassa kuin missä olen. Tämmöistä spekulointia on turha harjoittaa, mutta kuten tuossa puheenvuorossa totesin, sosiaali- ja terveysvaliokunta on työelämävaliokunnan tahdon mukaisesti kirjannut ponnen, jossa edellytetään hallitukselta toimia kertymäehdon saattamiseksi yhdenmukaiseksi eri järjestelmien parissa oleville.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä ed. Tiilikaisen puheenvuoroon suoraan jatkaa ed. Virtaselle, että todellakin uskon niin vahvasti, että alenevan työttömyyden oloissa sitä 500 päivän rajaakin on mahdollista siirtää 400:aan, 300:aan, 200:aan jne. alenevien työttömyystilastojen oloissa.

Ed. Vahasalolle haluan edelleen kommentoida, että kannattaa lukea hallituksen esityksestä muutakin kuin ensimmäinen sivu tai ensimmäinen kappale ja kannattaa lukea ne muutkin esitykset, jotka asiaan liittyvät, ja tähän rahoituskohtaan varmasti tuossa budjettikeskustelussa sitten muutaman päivän kuluttua voidaan tarkemmin palata.

Vielä ed. Rauhalalle: Älköön koskaan kuitenkaan palatko se aika, mistä täällä on puhuttu: vuonna 94 työmarkkinatuelle jääneistä ihmisistä, jotka eivät ole koko aikana olleet aktiivitoimien piirissä. Se aika älköön koskaan palatko. Jokaisesta työttömästä, jonka tilanne uhkaa pitkittyä, tulee pitää parempi huoli. Siitähän on nyt kysymys.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Täällä on käyty minusta erinomaista, hyvin asiallista keskustelua tästä erittäin tärkeästä asiasta, joka auttaa meidän kaikkein heikko-osaisimpiamme eli pitkäaikaistyöttömiä. Tässä keskustelussa on aika paljon epäilty sitä, miten niitä uusia työpaikkoja syntyy, ja sen takia jo ed. Tiilikainen osittain muistutti siitä, minkä takia itsekin puheenvuoron pyysin, eli meille on viimeisen vuoden aikana syntynyt 55 000 uutta työpaikkaa, joka on todella mittava saavutus hallitukselta, joka on tehnyt merkittäviä toimia nimenomaan yrittäjyyden edistämiseksi ja erityisesti palveluyrittäjyyden edistämiseksi. 8 000 uutta yritystä on syntynyt tämän hallituskauden aikana, eli hallituksen näytöt nimenomaan työllisyyden hoidosta ja yrittäjyyden edistämisessä ovat erinomaisia. Tämä esitys liittyy siihen sarjaan sillä tavalla hyvin, että tällä parannetaan niiden työttömien asemaa, jotka ovat kaikista heikko-osaisimpia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on käyty jo paljon ja pitkään ansiokasta keskustelua. Ed. Tiilikainen kuitenkin mainitsi minut omassa puheenvuorossaan, ja siksi provosoiduin tässä vielä muutaman sanan itsekin tähän lakiesitykseen sanomaan.

Ensinnäkin esityksessä on todellakin paljon myönteistä ja sillä pyritään puuttumaan siihen, että virta pitkäaikaistyöttömyyteen pystyttäisiin katkaisemaan. Tämä on myönteinen asia sikäli, mikäli se todellakin toteutuu sen mukaan kuin esityksessä on esitetty. Suurin epäilys kuitenkin liittyy rahoitukseen ja rahoituksen riittävyyteen sikäli, miten suuri osa tästä lankeaa sitten käytännössä kuntien maksettavaksi. On aivan totta, että monet asiantuntijat vakuuttelivat, että kyseessä on täysi kompensaatio ja huolta ei tässä tarvitse kantaa.

Kuitenkin jos katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan yksimielistä lausuntoa, niin myös lausunnossa on kiinnitetty tähän asiaan huomiota, ja mielestäni tässä on myös luettavissa pieni epäilys asiaan. Tässä on suora sitaatti: "Samalla valiokunta korostaa, että hallituksen tulee seurata myös uudistuksen vaikutuksia kuntien talouteen ja ryhtyä toimenpiteisiin, jos uudistus ei toteudu sillä tavoin kustannusneutraalisti kuin esityksessä on tarkoitettu." Siis lähdemme siitä, että toivomme, että tavoite toteutuu, mutta kuitenkin lievä huoli on olemassa, ja tämä tuli esille muun muassa Kuntaliiton lausunnossa.