Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä iltapäivällä käytiinkin jo jonkin verran keskustelua kehitysyhteistyömäärärahoista, ja tuntui siltä, että aikamoinen konsensus vallitsi sen suhteen, että tämän kehityspoliittisen määrärahan määrän ohella on tärkeää kiinnittää huomiota laatuun, ja valiokunta on mietinnössään myös korostanut vaikuttavuutta, tulosperusteista lähestymistapaa ja muutenkin sitä, että kun kehitysyhteistyöhankkeita toteutetaan, niin niitä pitäisi toteuttaa niin, että paikalliset ihmiset osallistetaan mukaan näihin hankkeisiin ja sillä tavalla autetaan heitä auttamaan itseään.

Kaiken kaikkiaan kehitysyhteistyöllä on saatu aikaan mittavaa maailmanlaajuista edistystä, ja haluankin tässä kohtaa nostaa esiin, miten valiokunta on mietinnössään pitänyt erittäin tärkeänä avun antamista suoraan sitä tarvitseviin kohdemaihin. Sosiaalisen kehityksen, taloudellisen kehityksen ja demokratiakehityksen tukeminen nimittäin ennalta ehkäisee maailman pakolaisvirtoja, ihmiskauppaa ja laitonta maahanmuuttoa ja on näin ollen myös aiempien Suomen EU:n linjausten mukainen. Tässä kohdassa haluan myös muistuttaa Finnfundin merkittävästä roolista yksityisen sektorin toimintaympäristön kehittämisessä ja erilaisten hankkeiden rahoittajana kaikkein köyhimmissä maissa. Mielestäni on sitä parempi, mitä enemmän suomalaista osaamista pystytään yhdistämään erilaisiin kehityspolitiikan hankkeisiin, jotta mahdollistetaan näissä maissa talouskasvu ja naisten aseman parantaminen.

Sain osallistua ulkoministeriön kehityspolitiikan koulutusohjelmaan, jossa kuulimme erästä YK:n naisjohtajaa, jonka vastuulla on perhesuunnittelu ja lisääntymisterveys. Hän kertoi meille, että joka toinen minuutti nainen kuolee synnytykseen, koska hänellä ei ole mahdollisuutta terveyspalveluihin, joka toinen sekunti alle 18-vuotias tyttö menee naimisiin vastoin tahtoaan, joka neljäs sekunti alle 18-vuotias tyttö synnyttää, ja useissa tapauksissa on myös komplikaatioita. Eli me pystymme meidän kehityspolitiikallamme vaikuttamaan ihmisoikeuskysymyksiin, että nämä nuoret naiset, tytöt ymmärtävät, että heillä on oikeus heidän omaan ruumiiseensa. Me voimme näillä hankkeilla myös voimaannuttaa naisia ja tyttöjä kouluttamalla heitä, jakamalla informaatiota perhesuunnittelusta ja ennen kaikkea korostamalla sitä, että lapsen saaminen on aina heidän oma valintansa.

Nyt kun aiemmin puhuttiin tuossa elinkeinopolitiikkaa, niin meidän kehityspolitiikallamme voimme myös vaikuttaa näiden kohdemaiden taloudelliseen kehitykseen. Nimittäin tämän YK:n selvityksen mukaan esimerkiksi Ugandassa voitaisiin saada 30 prosentin talouskasvu aikaiseksi bruttokansantuotteeseen, jos alaikäiset tytöt saisivat ehkäisyn, eli he saisivat koulutuksen, olisivat työmarkkinoilla sen sijaan, että he tänä päivänä ovat hoitamassa lapsia.

Edustaja Niikko täällä iltapäivällä loi sellaisia uhkakuvia, että kehityspolitiikan rahat menevät vääriin kohteisiin. Kun hän puhui YK:n 300 miljoonan rahoista ja Suomen miljardeista, minusta tuntui, että hänellä meni mittakaava vähän pieleen ja välillä vähän kohteetkin menivät pieleen, mutta olen erittäin iloinen siitä, että myös hän osallistui tälle samaiselle ulkoministeriön kehityspolitiikan ohjelmalle. Varmaan saamme sitä tietoa sitä kautta vietyä eteenpäin.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Otan lyhyesti kantaa Suomen lähetystöjen edustustoverkostoon ja myös kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteisiin.

Suomen lähetystö- ja edustustoverkostohan on supistumassa. Niitä resursseja on vähennetty viime vuosina, ja se sama kehitys on edelleen nähtävissä. Se on huolestuttava kehitys siinä mielessä, että itse näen niin, että lähetystö- ja edustustustoverkosto pitäisi täysipainoisesti valjastaa viennin edistämiseen, ja varsinkin nyt, kun Team Finland -toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, tarvitaan edustustojen toimintaa ja lähetystöjen toimintaa siellä paikallisesti edistämään Suomen vientiä.

Esimerkkinä käytän Turkkia, joka on avannut muutaman viime vuoden aikana Afrikkaan 26 uutta edustustoa ja lähetystöä, se on valtava määrä. Eli avataan uusia lähetystöjä, ja siitä lähdetään sitten tekemään sitä kehitysyhteistyöpolitiikkaa ensin näiden uusien toimipaikkojen kautta. Turkki tekee sitä täysin eri periaatteella kuin Suomi. Meillähän kehitysyhteistyöpolitiikka on ollut varsin tämmöistä humanitääristä ja aatteellisesti painottunutta hyväntekeväisyyttä, mutta muut maat tekevät kehitysyhteistyöpolitiikaa — samalla lailla perustavat kouluja ja parantavat väestön terveydenhuoltoa ja -tilaa — siten että kytkevät siihen aivan oleellisesti myös oman vientipolitiikan. Näin meillä Suomessakin tulisi menetellä eli kytkeä kehitysyhteistyöpolitiikka viennin edistämisen välineeksi ja kehittää ja nostaa sen yhteisön tasoa ja hyvinvointia ja kehittää elinkeinoja siellä ja sitä kautta edistää myös Suomen vientiä maailmalle.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä todella päivällä käytiin jo kehityspoliittistakin keskustelua jonkin verran. Edustaja Virolainen tuossa viittasi kurssiin, jolla yhdessä hänen ja edustaja Niikon kanssa olimme. Täytyy nyt sanoa, että tietoa kyllä on, mutta eri asia on se, ymmärretäänkö se. Osittain näissä keskusteluissa, mitä päivällä jo käytiin, tuli minusta ilmi tämmöisiä tosi vanhakantaisia ajatuksia siitä, mitä kehityspolitiikka voisi olla. Että ei nyt sentään enää sukkia Afrikkaan.

Mutta edustaja Virolainen viittasi myös siihen, että tästä rahoituksesta ollaan oltu tosi huolestuneita. Nyt tänä vuonna Suomi käyttää sen 0,6 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyöhön. Taloudellisen tilanteen vuoksi näyttää nyt siltä, että tämä summa laskee, vaikka meillä tavoitteena on se 0,7 prosenttia. Tämän 0,7 prosenttia Suomi on saavuttanut yhden ainoan kerran eli vuonna 91. Sen sijaan meidän pohjoismaiset naapurimaamme Norja, Ruotsi ja Tanska ovat ylittäneet tämän määrän jo vuosikymmeniä.

Valtiontalouden kehyspäätös ei ylläpidä kehitysyhteistyömäärärahojen kasvua kohti YK:ssa ja EU:ssa sovittuja velvoitteita. Hallitus on päättänyt ohjata kaikki päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön, ja se on ollut erinomaisen hyvä ratkaisu. Mutta nyt ikävä kyllä näyttää siltä, että päästökauppatulojen kehitys on lähitulevaisuudessa epävarmaa ja näistä tavoitteista jäädään. Ja jos näistä jäädään, niin mielestäni hallituksen tulee sopia lisätoimenpiteistä, että me voisimme pitää kiinni näistä yhteisesti sovituista periaatteista.

Edustaja Virolainen tuossa kertoi tästä vaikuttavasta puheenvuorosta, minkä kuulimme tuolla kurssilla ja mikä perustui perhepolitiikkaan ja sen hyvään hoitamiseen ja siihen, miten hyvällä perhepolitiikalla voidaan saada syntyvyyttä alemmaksi ja tämmöisen yhteisön hyvinvointia paremmaksi. Suomen kehityspolitiikassa onkin syvennetty ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ja on pyritty edistämään vähemmistöjen, erityisesti esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja vammaisten, oikeuksia.

Myös ympäristöoikeudet liittyvät tiiviisti ihmisoikeuksiin. Ympäristön vahingoittumisesta kärsivät eniten heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Pitkiin kehityshankkeisiin ja teemakohtaisiin hankkeisiin on ollut haastavaa tuoda ihmisoikeustavoitteita, mutta tähänkin voidaan etsiä uusia ratkaisuja vielä tällä hallituskaudella.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön vahvistamiseksi olisi myös lisättävä demokratiatuen ja kansainvälisen demokratiayhteistyön painoarvoa Suomen kehityspolitiikassa. Kyse on eurooppalaisen esimerkin mukaisesta monipuoluedemokratiasta ja aktiivisten kansalaisjärjestöjen yhteiskuntaa edistävästä kehityspolitiikasta, jossa Suomi on vahvuuksistaan huolimatta edelleen aloittelija. Tällä hetkellä kehityspoliittisen toimenpideohjelman demokratiatuen vahvistamisen tavoitteet eivät ikävä kyllä juuri näyttäydy harjoitetussa politiikassa. Myöskään ulkoministeriön tänä syksynä laatima demokratiatukilinjaus ei tue niitä. Vähintäänkin demokratiatuen nykyiset resurssit tulisi saattaa hallinnonalalla pysyvämpään muotoon, jotta Suomen demokratiapolitiikkaa voitaisiin kehittää pitkäjänteisemmin. Tässä salissa on vuonna 2006 perustettu eduskuntapuolueitten yhteinen demokratiajärjestö Demo, jonka tehtävänä on nimenomaan harjoittaa demokraattisen hallintotavan ja demokratiatuen antamista kehitysmaihin. Tämä on hyvä muistaa tässä, kun keskustellaan demokratiasta ja kehitysavusta.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! On vaikea mahduttaa yhteen puheeseen sitä monipuolista ja vaikuttavaa ja vakuuttavaakin toimintaa, mitä ulkoasiainministeriön piirissä tehdään. Tänään meillä oli kolme ministeriä ministeriaitiossa kertomassa ensi vuoden talousarviosta.

Mutta aloitetaan vaikka lähialueilta. Venäläisten halukkuus matkustaa Suomeen näkyy myönnettyjen viisumien kasvavana määränä ja viisumeista saatavien käsittelymaksujen kasvavista tuotoista, ja onkin hyvä, että viisumitoimintoja kehitetään edelleen kattavammiksi ja sähköistyksen avulla joustavammiksi ja viisumipalvelut ulotetaan 15 viisumikeskukseen ympäri Venäjää. Venäläisten halukkuus matkailla naapurissa on tullut selkeästi ilmi monissa yhteyksissä ja silloinkin, kun olen itsekin tavannut venäläisiä kollegoja esimerkiksi Murmanskista, Arkangelista ja Pietarista.

Mutta tämä Suomen etusija tässä matkailussa ei ole itsestäänselvyys, sillä matkailevista venäläisistä kilpailevat Suomen kanssa myös Norja ja Ruotsi, ja suorat lentoyhteydet esimerkiksi Murmanskista Tromssaan ovat varsin varteenotettava vaihtoehto kymmeniä tunteja kestävälle Suomeen suuntautuvalle automatkalle. Onkin pidettävä huoli siitä, että Suomen vetovoima venäläisten silmissä pysyy korkeana, ja tähän vaikuttavat tietysti toimivat liikenneyhteydet myös pohjoisen Suomen alueille, kielitaito, palvelualttius ja varsinkin Suomen tekemä markkinointi. Näinä taloudellisina aikoina matkailu, myös luontomatkailu, on kasvava toimiala ja sieltä saatavat tulot merkittävä tulonlähde.

Viisumitoimintojen kehittämistä tarvitaan myös muualla maailmassa. Jos mielimme saada ulkomaisia työntekijöitä ja korkeakouluopiskelijoita, on meidän pakko joustavoittaa viisumikäytäntöjä. Esimerkiksi Brittiläisen Kolumbian yliopistossa vieraillessamme kuulimme, että opiskelija Vancouverissa joutuu matkustamaan Tyynenmeren rannalta toiselle puolelle maata Ottawaan asti saadakseen viisumin Suomeen, kun taas Ruotsiin haluava opiskelija voi saada sen melkein paikan päältä Vancouverista.

Lähetystöjen määrän vähentämistä ehkä ollaan hieman liikaakin tänään korostettu, niitähän on noin kymmenen vähennetty kahden kolmen viime vuoden aikana. Se on kuitenkin herättänyt pohtimaan Suomen ulkomaanedustuksen riittävyyttä, ja erityisesti tänään on viennin resursointi ollut huolenaiheena. Toki lähetystöt voivat tehdä myös muuta merkittävää tehtävää esimerkiksi ihmisoikeuksien alueella.

Mutta jos tästä viennistä puhuisin vielä, niin näiden 92 toimipisteen lisäksi Suomella on vielä 70 Team Finland -tiimiä, jotka tuntevat paikalliset olosuhteet ja luovat kontakteja toimijoihin. Tästä olisi hyvä jatkaa vieläkin tiiviimpään muidenkin ulkosuomalaisten tiedon, kokemuksen ja kielitaidon hyödyntämiseen Suomi-tuntemuksen ja vienninkin lisäämisessä ja edistämisessä, ulkosuomalaisia kun elää maailman eri puolilla ainakin 800 000, siis 800 000. Tässä valossa myös ulkomailla toimivien Suomi-koulujen saama tuki, vaikka se tuleekin opetusministeriöltä mutta liittyy tähän asiaan, on erittäin tärkeä näiden kansainvälisten suomalaisten kasvattamiseksi.

Pääministeri lanseerasi syksyllä Pohjoismaiden neuvostossa ajatuksen Team Nordenista, ja se on myös hyvin varteenotettava, sillä pieninä pohjoisina maina on meidän hyvä yhdistää voimat pohjoismaisen brändin rakentamiseksi. Onkin aina ilahduttavaa kuulla Pohjoismaiden edustustojen yhteistyöstä.

Arvoisa puhemies! Kuulumme maailman vauraimpaan viidennekseen, mutta Suomessakin tietysti tuloerot ovat kasvaneet ja Suomessakin rikkain viidennes ansaitsee neljä kertaa enemmän kuin köyhin viidennes, mutta oma köyhyytemme on kuitenkin suhteellista, kun sitä verrataan monen muun maan köyhyyteen.

Arvoisa puhemies! Aika alkaa loppua, joten varaan vielä toisen puheenvuoron.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Pari myönteistä huomiota ulkoasiainministeriön hallinnonalalta.

Aivan erityisenä valopilkkuna näyttäytyy vientiä edistävä Team Finland. Se edustaa uudenlaista ajattelua, ja siitä saadaan aivan konkreettisia tuloksia. Toivotankin erityistä menestystä tälle hyvälle työlle, ja ehkä saamme siihen tulevaisuudessa myös entistä tiiviimmin kansanedustajia mukaan maamme vientiä edistämään.

Toinen asia: ministeri Stubbin lanseeraamat läppärilähettiläät. Paitsi niukkenevien resurssien kanssa, diplomatian on elettävä myös ajassa ja muuttuvassa maailmassa. Uskon, että tämänkaltaisella ajattelulla päästään keventämään ehkä joskus perinteisesti aika jäykkänäkin näyttäytyviä ja byrokraattisia diplomatian käytäntöjä.

Erityisesti näille toivotan menestystä, ja toki sieltä muitakin hyviä asioita löytyy, mutta niihin en tässä nyt tarkemmin mene.

Harri  Jaskari  /kok:

Arvoisa puhemies! Puutun vähän samaan asiaan kuin edustaja Jokinen juuri äsken eli näihin lähetystötilanteisiin.

Meidän pitäisi ehkä ottaa esimerkkiä eri maista, ja hyvä esimerkki oli tämä edustaja Jokisen mainitsema Turkki, eli siinä tilanteessa, kun Suomessa menee heikommin esimerkiksi taloudellisesti ja vienti hyytyy, niin jotkut maat tekevät aivan erilaista strategiaa, ne ottavat käyttöön selkeästi myöskin ulkoministeriön arsenaalin, ja tässä oli hyvä esimerkki tämä, että Turkki on tämän vuoden aikana laajentanut jo 26 lähetystöä tai edustustoa Afrikkaan. Ja ne ovat myöskin sellaisina sillanpääasemina sekä diplomaattisuhteille että myöskin kaupallisille suhteille.

Mikä on ollut hyvä piirre Suomessa, niin tässä Team Finlandin ajattelussa on ollut vähän samalla tavalla näitä piirteitä, että siinä on laitettu yhteen näitä asioita, mutta samanaikaisesti, jos verkosto harvenee, niin näyttää vähän siltä, että etupyörät pyörivät eri suuntiin kuin takapyörät. Ja tämä pitäisi saada strategisesti vietyä eteenpäin.

Toinen hyvä piirre tässä Team Finlandissa juuri on se, että toivottavasti otetaan ja on nyt otettu esimerkiksi meitä kansanedustajia laajemmin tähän toimintaan mukaan. Siinä meidän pitäisi ottaa oppia Ruotsilta. Näyttää olevan, että Ruotsissa on noin 60 kansanedustajaa, jotka ovat yhtenä keihäänkärkenä myöskin näissä kansainvälisissä suhteissa ja ennen kaikkea kaupallisissa suhteissa. Siinä länsinaapurin oppi olisi hyvä. Ruotsihan on ilmoittanut, että he haluavat laittaa monilla kymmenillä prosenteilla vientiä muutaman vuoden sisällä lisää, kun Suomi tällä hetkellä surkuttelee, että kun vienti vähenee.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Kehitysyhteistyövarat: On sinänsä tärkeätä toimintaa, että tehdään kehitysyhteistyöhön liittyviä asioita. Siellä paikan päällä saadaan autettua paikallisia ihmisiä. Mutta tietysti nyt kun tuota budjettia katsoo, niin nämä varat on meillä jäädytetty tuonne 2012 vuoden tasolle.

Minä en kritisoi sitä, että ne on jäädytetty, varmasti hyvä niin, joka paikasta pitää karsia, ja varmasti on aivan oikeutettua, että sitten myös osaltaan näihin on puututtu.

Mutta tämä, mihinkä tässä on jo aiemmissakin puheenvuoroissa tänään viitattu, kehitysyhteistyövarojen käyttö, niin kyllä mielestäni suurempi osa näistä pitäisi käyttää myös yritysten viennin tukemiseen. Suomalaisia tuotteita, jot- ka hyödyntävät saajaansa: maatalousteknologiaa, se, että ruoantuotantoa pystytään edistämään siellä paikan päällä, koneita siihen, traktoreita, viljelytekniikan kehittämistä, samoiten vedenpuhdistustekniikkaa ja muun muassa ruoppaajia — mitä on vietykin, tiedän. Tämän puolen kehittämistä me voisimme tehdä vielä mielestäni paljon enemmän, käyttää suuremman osan näistä varoista siihen, että se myös hyödyttäisi täällä meillä omalta osaltamme kotimaista työllisyyttä, kotimaisen teknologian kehittämistä myös. Nämähän nyt silti samalla tuovat erittäin suurta hyötyä sinne kohdemaahan, kun tätä sekä vientiä että sitten siihen ottaen kehitysyhteistyötä tehdään.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen otti hyvin puheeksi tuon viisumiasian Venäjälle. Siinähän on kyseessä isoa toimintaa ja iso bisnes ulkoministeriön näkökulmasta. Kävin muutama viikko sitten Pietarissa konsulaatissa ja keskustelin henkilökunnan kanssa, ja senhetkisen tilanteen mukaan viisumihakemuksia tulee päivässä 7 000 kappaletta konsulaattiin, mitä määrää ei ole pidettävä vähäisenä. Olisi suotavaa, että viisumin myöntöprosessia tehostettaisiin mahdollisimman paljon, jotta kaikki, jotka haluavat matkustaa, sen viisumin ripeästi saisivat, ja tietenkin vaikuttaisihan se myönteisellä tavalla myös ulkoministeriön viisumimyynnistä saataviin tuloihin.

Toinen asia, mikä konsulaatissa käydyssä keskustelussa lievänä huolena nousi esiin, liittyi tässäkin talossa nyt käsittelyssä olevaan tai tänne piakkoin yleiseen käsittelyyn tulevaan niin sanottuun EU:n älykkäät rajat -järjestelmään. Kyseessähän on järjestelmä, joka otetaan lähivuosina käyttöön kaikilla Schengen-rajoilla. Siihen liittyy Schengen-alueen ulkopuolisten matkustajien sormenjälkien talteenotto, biometristen passien käyttö, asiaankuuluvan tietojärjestelmän käyttöönotto, jonka avulla voidaan seurata Schengen-alueen ulkopuolisten matkaajien liikkeitä rajojen yli ja niin edelleen. Kaikin puolin kannatettava ja hyvä systeemi, joka varmasti parantaa maamme asukkaiden turvallisuutta ja pienentää rikollisuuden riskiä rajalla. Nyt kuitenkin viisumin myöntöprosessissa tulisi sitten ottaa viisumia myönnettäessä tämän EU-alueelle matkaavan henkilön sormenjäljet, ja kun tämä viisumin myöntötapahtuma on ulkoistettu sitten kaupallisille toimijoille, niin syntyykin erikoinen tilanne. Kaupallisen toimijan olisi nyt sitten tallennettava sormenjäljet ihmisiltä, jotka viisumia hakevat. Se on minusta erikoista, ja hankalaksi asian tekee se, jos näin ei voida toimia. Silloin nämä suuret viisuminhakijaporukat tulevat sitten konsulaattiin näyttämään niitä sormiaan. Se aiheuttaa varmasti jonoa, ja tämä viisumin myöntöprosessin ulkoistaminen tavallaan romuttuu.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeriön kehityspolitiikka on jollakin tavalla hämmentänyt minua. Olen sitä mieltä, että meidän on kannettava oma vastuumme maailman hädästä ja autettava köyhiä maita kehittymään ja myöhemmin pärjäämään ehkä myös omillaan. Mutta on myös huolehdittava siitä, että kehitysyhteistyöhön käytetyillä rahoilla saadaan aikaan todellista kehittymistä. Mielestäni meidän olisi kehitettävä kehitysyhteistyörahoitukseen sopiva, luotettava mittaristo, joka luotettavasti kuvaisi niitä tuloksia, mitä sieltä saadaan aikaiseksi kehittymisestä, ja olisi vertailukelpoinen eri alueisiin.

Itse tutustuin noin vuosi sitten Sambiaan kehityspolitiikan tutustumisohjelmassa. Siellä oli kahdenlaisia suomalaisia asiantuntijoita. Toiset olivat olleet nelisenkymmentä vuotta kehittämässä kaivosteollisuutta ja toiset 40 vuotta kehittämässä siellä puunkorjuuta ja sahateollisuutta. Täytyy sanoa, että kaivosteollisuus siellä kyllä kukoisti, mutta en olisi uskonut, miten 40 vuodessa ei saada mitään aikaan siellä metsänhoito-, korjuu- ja sahateollisuudessa.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään tuossa iltapäivällä oli Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen maakuntien neuvottelukunnan kokous, johon myös meitä eteläkarjalaisia edustajia osallistui, ja siellä puhuttiin myös tästä viisumivapauden tulevaisuudesta.

Iso huoli varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa on se, että matkailulle, joka on kasvava ala Suomessa, on tullut uhkakuvia tietenkin sen edestä, että kuinka meillä liikkuvuus toimii ja kuinka meidän yhteytemme toimivat varsinkin pohjoiseen. Neuvottelukunta tulee esittämään oman ehdotuksensa siitä, millä tavalla voitaisiin mennä tässä kokeilun kautta eteenpäin. Olisi hyvä, jos koko Pohjois-Suomi, Lappi, olisi tällainen kokeilualue, jossa voitaisiin lähteä kokeilemaan viisumivapautta, kun varsinkin Venäjän ja Norjan välillä tällainen viisumivapaus on jo olemassa ja sinällään viisumin olemassaolo synnyttää liikkuvuusesteitä.

Toivon, että Suomi suhtautuu näihin ehdotuksiin vakavasti ja voisimme tällaisessa kokeiluyhteiskunnassa viedä asioita eteenpäin kokeilun kautta ja saada sitten kokemuksia siitä, kuinka homma toimii, jotta tulevaisuudessa pääsemme Euroopan unionin ja Venäjänkin välillä eteenpäin.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vierastan todella kovasti tällaista ajattelua, että kehitysyhteistyöhön käytettyjä varoja alettaisiinkin käyttää viennin edistämiseen. Molemmat ovat tärkeitä, mutta molemmat ovat hyvin, hyvin erillisiä. Team Finlandin toiminta, edustustojen toiminta viennin edistämisessä on arvostettavaa, ja sitä täytyy tukea, totta kai. Mutta kehitysyhteistyövarat kohdentuvat niihin, joilla menee kaikista huonoiten tässä maailmassa ilman omaa syytään, ihmisiin, jotka kärsivät luonnonkatastrofeista, sodista, nälänhädästä ja, kuten edustaja Virolainen täällä hyvin kuvaili, lasten ja naisten kuolleisuudesta, ynnä muuta, ynnä muuta, tiedätte kyllä.

Kehotan kyllä niitä kansanedustajia, jotka ovat tänään miettineet, menevätkö varat oikeaan tai seurataanko näitä millään kriteerillä, lukemaan ihan talousarvioesityksen. Siellä on kerrottu, millä mittareilla tuloksellisuutta katsotaan. Kun kysymys on kuitenkin kehityksestä, sitä ei voi aina ihan tarkasti mitata, verrannollisesti, koska kysymys on erilaisista maista, erilaisista olosuhteista, missä eletään. Joka tapauksessa ensi vuonna ulkoasiainministeriö on myös luvannut toimittaa selonteon kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta. Kyllä tätä seurataan aivan varmasti hyvin tarkkaan. Siinä mielessä — aika harvoin käytän sanaa populismi nyt tässä tilanteessa olevista edustajista — on populismia kertoa virheellistä tietoa, etteikö kehitysyhteistyöllä olisi vaikuttavuutta.

Takaisin tähän köyhyyteen. Maailman rikkain viidennes jakaa 86 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja köyhin viidennes vain prosentin. Maailman kolme rikkainta ihmistä on tuloiltaan yhtä suuria kuin, oliko se nyt 600 miljoonaa ihmistä bruttokansantuotteiltaan, eli nämä erot ovat aivan huikeat köyhien ja rikkaitten välillä.

Suomella on pieneksi maaksi hyvin paljon annettavaa paitsi kehitysyhteistyön niin myös rauhanturvaamisen ja konfliktinratkaisun alalla. Suomalainen rauhanturvatoiminta esimerkiksi Kyproksella alkoi jo 50 vuotta sitten. Omien ministereittemme tietämyksellä ja heidän kokemuksellaan on paljon tarvetta, ja siitä on hyötyä maailman konfliktien ratkaisemisessa. Tänään kuulimme muun muassa hauraan Etelä-Sudanin itsenäistymisen kriisistä, vasta itsenäistynyt Etelä-Sudan ei ole vielä vakaa alue. Kehitysyhteistyö, rauhanturvaaminen ja hauraiden yhteiskuntien demokratiakehityksen tukeminen ovat vahva osa suomalaista ulkopolitiikkaa. Kaikilla näillä, eli kehitysyhteistyöllä, rauhanturvaamisella ja demokratiakehityksen vahvistamisella, voidaan ehkäistä pakolaisvirtoja, vähentää ihmiskauppaa ja laitonta maahanmuuttoa. Sanoisin, että kehityspolitiikka, rauhanturvatoiminta ja demokratian tukeminen hauraissa maissa on myös parasta puolustuspolitiikkaa, minkä vuoksi näen erittäin ristiriitaisena etenkin perussuomalaisten halun vähentää Suomen apua maailman köyhimmille ihmisille ja alueille.

Suomen vahvuuksia ovat muun muassa rauhanvälitys, oikeusvaltiokehitys, laadukas koulutus, hyvä hallintokulttuuri, ekologinen kestävyys, tasa-arvo ja pohjoismainen malli. Näitä voimme jakaa myös maailmalle. Suomea arvostetaan senkin vuoksi, että meillä ei ole kannettavana siirtomaavallan taakkaa. Olemme aika neutraaleja ja hyvä esimerkki monelle maalle demokratiakehityksessä.

Aivan lopuksi haluaisin rohkaista poliitikkoja sekä valtakunnan että kunnallispolitiikan alueella osallistumaan demokratian tukemiseen omalla panoksellaan. Ulkoasiainministeriöltä rahoituksensa saava Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo, siis meidän poliittisten toimijoiden yhteinen, tekee vaikuttavaa työtä muun muassa Nepalissa ja muissa maissa. Esimerkiksi viime viikolla Suomessa vieraili tunisialaisia politiikkakoululaisia. Tunisia on aika lähellä Suomea, ja on aika hieno asia, jos suomalaiset poliitikot voivat olla heitä tukemassa demokratian tiellä. Näen, että se on valtavan hieno asia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti. Ensinnäkin tuen lämpimästi sitä ajatusta, että viisumivapaus tulee ensinnäkin hallitusti toteutettua ja että siinä toteutetaan erilaisia kokeiluja, jotka antavat meille sitten tietoa, että me onnistumme tässä, koska se herättää paljon epäluuloa ja epävarmuutta kansalaisissa ja tämmöisten hallittujen kokeilujen kautta varmasti tämä sitten tulee toteutumaan oikealla tavalla.

Mutta sitten toinen asia, josta ihan pari sanaa, on kehitysyhteistyön vaikuttavuus. Totesin tyytyväisenä sen, että valiokunnan mietinnössä on otettu kantaa kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen ja kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten kehitysyhteistyön määrärahat jalkautuvat sinne tarkoitettuihin paikkoihin. Tällä hetkellä kansalaiset kokevat epäluuloa siitä, että meneekö se raha, joka kehitysyhteistyöhön menee, oikeaan paikkaan ja miten se tulee hyödynnetyksi, ja tästä syystä on ehdottoman tärkeää myös se, että kehitysyhteistyön määrärahan ja niitten toimintojen seurantaa toteutetaan, jotta se aidosti menee siihen toimintaan, mihin se on oikeasti tarkoitettu.