Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala 31
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Olen puhunut eri yhteyksissä Hanko—Hyvinkää-rataosuuden
sähköistämisen tarpeellisuudesta, ja kerran
vielä tästä asiasta, koska se on tämänkin keskustelun
aikana eräiden kollegojen toimesta ikään
kuin kyseenalaistettu.
Se, että eduskunta on myöntämässä hankkeen suunnitteluun
ja töiden aloittamisen edistämiseen 2,6 miljoonan
euron siirtomäärärahan vuodelle 2014,
todistaa sen, että politiikka on kestävyyslaji.
Tästä on tehty aloitteita, tästä on
puhuttu paljon ja pitkään. Kyseessä on
taloudellisesti kannattava kolmen vuoden rakentamisajalle jaksottuva
kertameno, kustannusarvio 50 miljoonaa. Tämä investointi
pienentää käyttömenoja, lisää työllisyyttä,
säästää ympäristöä,
parantaa sekä liikenneturvallisuutta että tuottavuutta.
Logistisesti Hanko on maamme paras satamapaikka. Kaupungin ympäri
vuoden sulasta satamasta on lyhin ja esteettömin pääsy
maailman merille. Rikkidirektiivi on jo nyt lamasta huolimatta lisännyt
Hangon sataman käyttöastetta. Hankkeen nopeasta
toteuttamisesta ollaan laajalti yksimielisiä. Erikoisesti
elinkeinoelämä toivoo tätä kautta
rikkidirektiivikompensaatiota. Valtionrautatiet on uudistamassa
sähköveturikantaansa. Yhtiön investointien
kannalta olisi tärkeätä tietää sähköistyksen
aloitusvuosi, koska sillä on suora yhteys hankittavien
veturien lukumäärään.
Läntisen Uudenmaan kuntatalouden kannalta asia on elintärkeä.
Kuten tunnettua, sekä Hanko että Raasepori ovat äkillisen
rakennemuutoksen kourissa kriisikuntia, joita kumpaakin on pitänyt jo
nyt tukea kertaluontoisella hätäavulla eli harkinnanvaraisella
avustuksella. Koverharin terästehtaan konkurssi vei yhtenä yönä Hangosta
suoraan yli 300 työpaikkaa. Väkilukuun suhteutettuna
vastaavan suuruinen rysäys olisi merkinnyt pääkaupunkiseudulla
30 000 työpaikan menetystä. Yleensä suuriin
katastrofeihin reagoidaan, tapahtuivat ne missä ilmansuunnassa
tahansa. Hankoniemen ongelmiin on toistaiseksi suhtauduttu aika
vaitonaisesti, joiltakin osin jopa nuivasti.
Hangon elinkeinopolitiikka nojaa vahvasti satamatoimintoihin.
Kun katsotte karttaa, niin kaupungilla ei ole kuin yksi naapuri,
ja sitten kaikki muu on merta, esimerkiksi vain. Näiden
satamatoimintojen työllisyysvaikutukset heijastuvat yli kuntarajojen,
siis tänne Raaseporin, Karjaan suunnalle. Ottaen huomioon
Hangon maantieteellisen aseman kaupungin tulevaisuus on jatkossakin
pitkälti riippuvainen juuri sataman kehityksestä.
Jos halua ja tahtoa riittää, Hankoon on mahdollista
luoda nykyistä huomattavasti suurempi satamaklusteri, minkä työllisyysvaikutukset
olisivat vieläkin huomattavampia. Yhtenä ratkaisevimmista
tekijöistä toivotulle kehitykselle on se, että yhteys
pääradalle Hangosta Hyvinkäälle
saadaan pikaisesti sähköistettyä. Täällä liikenneministeri
Kyllönen väläytti alkuillasta, että vt
6:n investoinnin kohdalla olisi mahdollista lisätalousarvioteitse
lähteä tätä hanketta viemään eteenpäin.
Herra puhemies! Hyvät kollegat! Vähintään yhtä vahvat
perusteet on Hanko—Hyvinkään rataosuuden
sähköistämisen aloittamiselle. Halusin
tämän nimenomaan historiaan tämän
Hankoniemen kannalta erittäin tärkeän
asian, että se löytyy myös eduskunnan
pöytäkirjoista.
Ja pari lyhyempää kommenttia: Kannatan Länsimetron
töitten jatkamista aivan niin kuin valiokunta on linjannut.
Siinä säästetään veronmaksajien
rahoja. Ja toivon ymmärtämystä hyvin
mielenkiintoiselle hankkeelle, joka liittyy Kimolan kanavaan. Toivoisin,
että siihen löytyisi sellainen koalitio, missä olisivat
kunnat, elinkeinoelämä ja vähän
valtiokin mukana, koska se on hyvin kannatettava, erikoinen ja hyvä hanke,
johon valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota.
Thomas Blomqvist /r:
Ärade herr talman! I ett land som Finland med långa
avstånd och en exportberoende industri är vägnätet
en avgörande faktor för en välmående
ekonomi. Fungerande och effektiva transporter och pålitliga
resor möjliggör inte bara centrala samhällsfunktioner, utan
de är också en förutsättning
för en fungerande vardag med arbete och fritid samt för
ett konkurrenskraftigt och dynamiskt näringsliv. Satsningar
på infrastruktur är i allra högsta grad
också investeringar i det finska näringslivet
och borde alltid ses ur ett tvärsektoriellt och övergripande
perspektiv.
Herra puhemies! Toimiva perustieverkko mahdollistaa suorat,
tehokkaat ja ympäristöystävälliset
kuljetukset, mikä palvelee sekä yhteiskuntaa yleensä että kuljetuksista
riippuvaisia toimialoja. Talousarvioesityksessä hallitus
ehdotti perustieverkkoon 40 miljoonaa enemmän kuin viime
vuonna, mikä on sinänsä hyvä asia
ja osoittaa tahtoa priorisoida perustieverkkoa, mutta valitettavasti
tiet ovat jo pitkän ajanjakson aikana päässeet
niin huonoon kuntoon, että se ei riitä kaikkiin
tarpeisiin. Päätieverkko on pääosin
kunnossa, mutta tämä ei ole alemman tieverkon laita, jolla
on paikka paikoin suuria kunnossapito- ja korjaustarpeita. Laskelmien
mukaan tarvittaisiin vuotuinen 60 miljoonan euron lisärahoitus
korjausvajeen umpeen kuromiseksi. Tämän vuoksi on äärimmäisen
tärkeää, että nyt noudatetaan
kehyspäätöstä, jonka mukaan
vuodesta 2016 lähtien 100 miljoonaa euroa siirretään
väyläverkon kehittämisrahoista perusväylänpitoon.
Herr talman! I somras godkände trafikministern en
ny förordning om de tillåtna gränserna
för mått och vikt för tung trafik. Förändringen,
som trädde i kraft i oktober, gör det möjligt
att ha tyngre transporter och således att transportera mera
med mindre. De nya begränsningarna kräver ett
vägnät som tål de vikter som tillåts,
och just nu är det här inte fallet på alla
platser. Framför allt är det broar och tunnlar
som kräver upprustning, något som man i anslagsramarna
reserverat 55 miljoner för, varav 15 miljoner är
disponibla nästa år. Med de pengarna kan man reparera
15—20 broar, vilket naturligtvis är bra men ändå en
låg siffra om man tar i beaktande att mängden
broar som kräver upprustning beräknas vara över
300. För att höjningen i mått och vikt
ska kunna ge de kostnadsinbesparingar man hoppas på måste
man bevilja tillräckligt med anslag för att de
ska kunna tas i bruk.
Herra puhemies! Siitä huolimatta, että paino- ja
mittarajoitusten muutokset voivat avata uusia mahdollisuuksia niin
kuljetusalalle kuin teollisuudellekin, logistiikkakustannukset
tulevat Suomessa olemaan edelleen korkeat. Hieman yli vuosi sitten
tehty dieselveron korotus on lisännyt kuljetus- ja logistiikkakustannuksia,
mikä iskee pidemmän päälle kovimmin
suomalaiseen teollisuuteen ja tuotantoon. Liikenne- ja viestintävaliokunta
on katsonut, että polttoaineveron palautusjärjestelmää pitäisi
selvittää, ja jos todetaan, että se on
toimiva, se tulee myös toteuttaa kuljetuskustannusten alentamiseksi
Suomessa.
Herr talman! Det finns trots allt en hel del bra i budgetförslaget
för kommunikationernas del. En av ljusglimtarna gäller
en fråga som vi är fler som arbetat länge
för och som ledamot Saarinen här redan pratade
om ganska länge, nämligen elektrifieringen av
Hangö—Hyvinge-banan.
Hangö hamn är Finlands sydligaste hamn och har
den kortaste vägen till Centraleuropa. Ett utökat
nyttjande av den skulle dels sänka transportkostnaderna
och dels också sänka de extra utgifter som svaveldirektivet
medför. En elektrifiering av Hangö—Hyvinge-banan
möjliggör en utökad användning
av Hangö hamn samtidigt som det också minskar
utsläppen från tågtrafiken, och den skulle även
vara en katalysator för näringslivet i området
runtomkring, bland annat i Raseborg och Hangö. Därför
gläder det mig att finansutskottet nu valt att skynda på planerna
för elektrifieringen och valt att föreslå ett
tilläggsanslag på 2,6 miljoner för projektet.
Jag är också glad över att finansutskottet
höjt anslaget för de enskilda vägarna.
Det var alldeles nödvändigt att göra
det med 3 miljoner, och då kan vi kanske på något
sätt trygga de enskilda vägarnas skick. (Matti
Saarinen: Bra!)
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on liikenne-
ja viestintäministeriön hallinnonala, ja kello
on nyt tasan yksi yöllä. Koetan tiivistää puheenvuoroni
muutamiin valittuihin paloihin tästä liikenne-
ja viestintäministeriön budjetista.
Tuossa päivällä debatin yhteydessä käytiin paljon
keskustelua siitä, että liikenneverkon korjausvelka
on valtava. On arvioitu, että se on noin 2 miljardia euroa
koko liikenneverkon osalta. Liikenne- ja viestintävaliokunta
on puuttunut tähän korjausvelka-asiaan. Olemme
aloittaneet omana asianamme selvitystyön siitä,
mihin tämä korjausvelka todellisuudessa kohdistuu,
kuinka paljon se korjausvelka todellisuudessa on, mitä uusia
teknisiä toteutustapoja on käytettävissä, jotta
tiestön korjausvelkaa pystytään taittamaan ja
voittamaan, ja myös siitä, mitä uusia
rahoitusmahdollisuuksia, rahoitusmenetelmiä — elinkaarimallia,
Infra Oy:tä, sen tyyppisiä rahoitusmalleja — olisi
käytettävissä, jotta vihdoin päästäisiin
tuohon korjausvelkaan käsiksi ja tiestön ylläpito
pitämään sillä tasolla, jota
Suomen elinkeinoelämä ja liikenteen turvallisuus,
sujuvuus, joustavuus edellyttävät.
Tämä työ tullaan tekemään
erittäin perusteellisesti. Toivotaan, että siinä löydetään
yhteisymmärrys ja päästään
pitkäjänteiselle tielle, yli vuosibudjettien,
yli vaalikausien johtavaan pitkäjänteiseen työhön
Suomen väyläverkoston ylläpitämiseksi.
Arvoisa puhemies! Muutama sana jäänmurrosta.
Jäänmurron merkitys on erittäin tärkeä Suomen
vienti- ja tuontikaupalle. Suomi on saari ja talviaikaan riippuvainen
siitä, miten merenkulku sujuu ja miten jäänmurto
takaa sen merenkulun häiriöttömän
toiminnan. Vuonna 2010 valtion jäänmurto yhtiöitettiin.
Arctia Shipping Oy sai valtiolta jäänmurtajat
noin viidesosalla käyvästä arvostaan,
ja sen jälkeen syntyi monopolimarkkina. Arctia Shipping
käytännössä ainoana tarjoajana
hinnoittelee valtiolle myymänsä jäänmurtopalvelut
ilman kilpailijoita.
Tällä hetkellä Arctia Shipping laajentaa
toimintaansa myös satamajäänmurtoon,
jossa on olemassa kilpaillut markkinat jo ennestään. Tämä tilanne
on saanut aikaan kysymyksen, tulisiko meidän järjestää toisella
tavalla tämä jäänmurtotoiminta.
Itse olen vahvasti jo pitkään ollut sitä mieltä,
että on selvitettävä kalustoyhtiömalli,
jossa perustetaan erillinen valtion omistama kalustoyhtiö ja
eriytetään operatiivinen toiminta tästä kaluston
omistamisesta. Tällöin vältetään markkinan
monopoliasema ja mahdollistetaan kilpailu ja sillä lailla
joustava palvelu myös sitä jäänmurtopalvelua
tarvitseville.
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä ajankohtaisesta
aiheesta. Pari viime päivää on keskusteluttanut
varsin vilkkaasti Ollilan työryhmän raportti kilometriperusteisesta
autoverotuksesta. Samassa yhteydessä on puhuttu siitä,
että valtiovallan tulee pystyä ohjaamaan ja rajoittamaan
kansalaisten liikkumista. Itse vierastan tuota periaatetta
hyvin paljon. Näenkin niin, että päinvastoin
yhteiskunnan tulisi kannustaa ihmisiä liikkumaan ja kannustaa
toimeliaisuuteen. On vieras ajatus, että rajoitetaan ihmisten
liikkumista. Ihmiset kyllä tietävät,
milloin heidän tarvitsee liikkua ja mihin. Se toimeliaisuus
on edellytys työllisyyden lisääntymiselle,
elinkeinoelämän kasvulle, kaikelle yhteiskunnan
toimeliaisuudelle. Tämä periaate tässä on
hiukan häirinnyt.
Vielä tuosta kilometriveloitukseen perustuvasta ajoneuvoverotusmallista.
Sehän on kohdistumassa vain yksityisautoihin. Voisin mieluummin
ajatella niin, että veropohjaa laajennettaisiin ja esimerkiksi
otettaisiin malliksi tämä aiemmin käyttöön
otettu Yle-vero, jossa jokainen suomalainen osallistuu yhteisen
palvelun kustantamiseen, käytti sitä tai ei. Samaa
mallia voitaisiin ehkä nyt harkita korvaamaan myös
tätä tieveroa, tiestön kustannuksia.
Riippumatta siitä, oletko yksityisautoilija vai et, voisit
osallistua tämän yhteisen infran kustannuksiin — myös
joukkoliikenteen käyttäjät, joiden joukkoliikennepalvelua
subventoidaan miljardilla eurolla vuodessa tällä hetkellä.
On hyvä, että tämä keskustelu
jatkuu, ja se vaatii erilaisia näkökulmia. Nythän
tuo Ollilan raportti lähtee lausuntokierrokselle. Toivon,
että keskustelu on antoisaa, vilkasta ja uusia näkökulmia
keskusteluun tuovaa.
Janne Sankelo /kok:
Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön
rahoitus verrattuna moniin muihin aloihin on varsin kohtuullisella
tasolla, mutta niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut esille,
niin haaste on se, että kun kustannukset nousevat, niin
se, että rahamäärä pysyy suurin
piirtein ennallaan, johtaa sitten monilla teillä korjausvelkaan,
joka yltää tosiaan sinne 2 miljardiin euroon asti.
Yksi keskeinen asia liikenteen kannalta on valmistumassa ensi
vuoden aikana, ja se on lentoliikennestrategia. Siinä yhteydessä varmasti tullaan
puhumaan hyvin paljon maakuntakenttien kohtalosta. Tulevaisuudessa
näitä maakuntakenttiä tulee varmastikin
olemaan hieman vähemmän.
Siinä yhteydessä näkisin hyvin tärkeänä sen, että näiden
eri liikennemuotojen yhdistämistä ja niitten rakentamista
vietäisiin eteenpäin. Bussi, juna, lentokone,
kaikki nämä olisi saatava kytkeytymään
paremmin toisiinsa.
Otan esimerkin vaikka sieltä omalta seudultani Pohjanmaalta,
jossa näyttää siltä, että esimerkiksi
Seinäjoelta ei tällä hetkellä ole
mahdollista saada kannattavaa reittiliikennettä. Junayhteydet toimivat
etelän suuntaan erinomaisen hyvin, mutta lentoliikennettäkin
tarvitaan. Meillä tulee olemaan tulevaisuudessa vahva Vaasan
lentokenttä joka tapauksessa, joka on kansallisesti merkittävä kenttä,
mutta meidän täytyisi nyt tässä tilanteessa
löytää ratkaisuja, joilla voisimme hyödyntää paremmin
sitten sitä Vaasan lentokenttää myös
sieltä Seinäjoen seudulta katsottuna. Se tarkoittaa
sitä, että meidän täytyisi esimerkiksi
Seinäjoen rautatieasemaa ja erilaisia muita instituutioita
siinä käyttää sillä tavalla,
jotta me saamme väen sutjakkaasti kohti Vaasan kenttää.
Lopuksi sanon, arvoisa puhemies, Pohjanmaan asioista sillä tavalla,
että on erityisen mieluisaa se, että Pohjanmaan
ratahanke etenee vahvasti. Se etenee yhdistettynä. Tämä Pohjanmaan rata
palvelee koko Suomea pitkittäissuunnassa ja tulee merkittävällä tavalla
parantamaan raideliikenteen tulevaisuutta Suomessa. Siltä osin
tämä on hyvällä mallilla.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden säästöt
näkyvät myös liikenneministeriön
hallinnonalalla. Liikennesektori, niin perinteinen kuin tietoliikenneinfrakin, on
kuitenkin välttämätön talouskasvulle,
elinkeinoelämälle ja ihmisten arkiselle elämälle.
Siksi on selvää, että hallintoalan ratkaisuja
on koko ajan peilattava niiden vaikutuksiin myös muilla aloilla.
Perusväylänpitoon on varattu hieman yli miljardi
euroa, josta reilusti yli puolet kuluu ylläpitoon ja kunnossapitoon.
Se riittää keskeisen väyläverkoston
nykykunnon säilyttämiseen, mutta muun väyläverkoston
osalta tilanne on huonompi. Niissä kunnon heikentyminen
jatkuu ja korjausvelka kasvaa. Etenkin pienet hankkeet liikenneturvallisuuden
ja kevyen liikenteen parantamiseksi ovat pitkälle kuntien
vastuulla. Onkin hyvä, että liikennepoliittisen
selonteon ja kehyspäätösten mukaisesti
väyläinvestoinneista siirretään
100 miljoonaa euroa vuodessa liikenneverkon pieniin investointeihin
ja ylläpitoon vuodesta 2016 alkaen.
Raskaan liikenteen enimmäismitat ja -painot suurenivat
asetuksella tänä syksynä. Tavoitteena tällä uudistuksella
on parantaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja
tuoda kymmenien miljoonien säästöjä tulevina
vuosina. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut maantieverkoston kunto
ja siltojen heikko kunto, joka saattaa estää elinkeinoelämää saamasta
niitä hyötyjä, joita tämän
asetuksen kautta oli tarkoitus saada. Maantieverkolla on noin 450
painorajoitettua siltaa ja 120 alikulkukorkeudeltaan liian matalaa
siltaa. Rahoitusta tähän on varattu 55 miljoonaa
euroa ja se on kohdennettu pääasiassa vilkasliikenteisille
väylille. Sorateille ei rahoitusta juurikaan ole, vaikka
puuhuollon takia tämä olisikin tärkeää.
Vaikuttaa siltä, että jos suurempia mittoja
ja massoja halutaan hyödyntää laajamittaisemmin, tarvittaisiin
edelleen lisärahoitusta. Yrittäjien investoinnit
ajoneuvoyhdistelmiin ovat suuria. Siksi on tärkeää,
että ne voidaan ottaa myös täysimääräisesti
käyttöön. Muuten hyödyt kuljetuskustannusten
alenemisessa jäävät saamatta.
Arvoisa puhemies! Joukkoliikenteen palvelussa tavoitteena on,
että neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla
joukkoliikenne on kilpailukykyinen yksityisautoilun kanssa. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla,
kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, pyritään houkuttelevaan
joukkoliikenteen tarjontaan. Muualla tavoitteena on peruspalvelutaso,
mikä tarkoittaa kansalaisten ja elinkeinoelämän
välttämättömän liikkumisen
turvaamista. Joukkoliikenteen palvelujen ostoihin ja kehittämiseen
on ensi vuodelle varattu noin 100 miljoonaa. Rahoitus on jo useiden
vuosien ajan reaalisesti laskenut, mikä on johtanut palvelutason
heikkenemiseen ja lisännyt selkeästi kuntien rahoitusvastuuta.
Tämä on huolestuttava kehityssuunta.
Liikennevaliokunnan lausunnossa nostettiin esiin etenkin kuntien
ja maakuntakeskusten välisen joukkoliikenteen toimivuus.
Väestö vähenee, eivätkä joukkoliikennepalvelut
välttämättä markkinaehtoisesti
toteudu. Yhä enemmän haja-asutusalueilla asuu
ihmisiä, jotka eivät ole mitenkään
tietoisesti hakeutuneet syrjään palveluista, vaan
palvelut ovat yksinkertaisesti muuttaneet pois jo kirkonkyliltäkin.
Etenkin kun haluamme tukea ihmisten asumista omissa kodeissaan,
meidän pitää myös turvata ihmisille
pääsy palveluiden piiriin kodin ulkopuolelle.
Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa
periaatepäätöksen, jonka tavoitteena
on julkisesti rahoitettujen henkilökuljetusten uudistaminen.
Tämä on tarkoitus toteuttaa poikkihallinnollisesti.
Nykyisin käytetään yhteensä noin
miljardi euroa julkisesti korvattuihin henkilökuljetuksiin,
kuten koulukyyteihin, Kela-korvauksiin takseihin ja sosiaalitoimen
matkoihin. Eli itse asiassa varsinaisen joukkoliikenteen budjettirahoitus
on vain noin 10 prosenttia kaikista julkisin varoin maksettavien
kuljetusten kustannuksista.
On hyvin tiedossa, että henkilökuljetuksissa on
paljon järkeistettävää ja mahdollisuuksia
suurempaan tehokkuuteen. Siksi henkilökuljetuksia pitää uudistaa
ja kehittää. Samalla pitää kehittää palvelukokonaisuuksia,
jotka ovat nykyistä joustavampia ja taloudellisempia. On
myös tärkeää, että haja-asutusalueiden
joukkoliikennepalvelut ja liikenteenharjoittajien toimintaedellytykset turvataan
eri puolilla maata.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomessa on jo viidettä vuotta
ollut meneillään vyönkiristys. Tämä asettaa
haasteita valtion talousarvion laatimisessa. Vaikeasta tilanteesta
huolimatta liikenneverkon rahoituksesta tingitään
suhteellisen vähän verrattuna muihin pääluokkiin.
Perusväylän rahoitusta jopa lisätään,
joten hallitus näkee liikenteen ja liikenneverkon tärkeyden.
Tosin korjausvelkaa emme vieläkään pääse
lyhentämään.
Arvoisa puhemies! Itse esittäisin uudenlaista kansallista
näkökulmaa yleisessä suhtautumisessamme
liikenteeseen ja kuljetukseen. Näkökulmana olisi,
että Suomen kaltaisessa kehittyneessä yhteiskunnassa
tarvitaan kaikkia nykyisiä liikenne- ja kuljetusmuotoja.
Kaikki kansalaiset ja koko elinkeinoelämä käyttävät
tänään kaikkia näitä liikenne-
ja kuljetusmuotoja. Tämä näkemys johtaa
siihen, että yhteiskunnan tulee huolehtia siitä,
että kaikkien eri liikennemuotojen infra on kohtuullisessa
kunnossa. Valtio rahoittaa merkittävästi sekä maanteiden,
rautateiden että meriliikenteen investointeja ja osallistuu
niiden ylläpidon rahoitukseen. Lentoliikenteen osalta asia
on toisin. Se kustantaa itse melkein kaikki kulunsa.
Arvoisa puhemies! Liikennemuotojen tasa-arvoisuus johtaisi edelleen
siihen, että erityisissä vaikeuksissa oleva kotimaisen
lentoliikenteen infra eli lentokentät saisivat osan rahoituksestaan
yhteiskunnalta. Paljon käytetty argumentti on, että EU
ei sallisi lentoliikenteen subventointia, mikä siten estäisi
lentoliikenteen ylläpidon valtionosuudet. Nykyisen tulkinnan
mukaan kuitenkin Suomi katsotaan niin sanotusti yhden kentän
maaksi, joten estettä ei todennäköisesti
ole.
Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön Jorma Ollilan
työryhmän esitykseen kilometriverosta, jolla korvattaisiin
auto- ja vuosittainen ajoneuvovero, suhtaudun neutraalisti. Siinä on
paljon hyvää, mutta huolestuttavaakin, muun muassa
yksilönsuoja. Toivon kuitenkin, että meillä, niin
kuin muuallakin Euroopassa, punnittaisiin asiaa tarkasti ja ilman
ennakkoasenteita. Tämä on erittäin merkittävä kysymys.
Nimittäin autoveron, siihen liittyvän arvonlisäveron,
ajoneuvoveron ja polttoaineveron vuotuinen tuotto on 5,8 miljardia
euroa. Se on puoli miljardia euroa suurempi kuin valtion tulovero
palkoista ja eläkkeistä. Pahinta tässä on
se, että nämä mainitut ajoneuvoista peräisin
olevat verotuotot ovat nykykehityksellä uhattuina. — Kiitos.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä budjettiesityksessä liikenneverkon
rahoitus pysyy lähestulkoon ennallaan viime vuoteen nähden
huolimatta siitä, että meillä on erittäin haastava
taloudellinen tilanne. Rahaa on jouduttu säästämään,
mutta uusiakin hankkeita onneksi voidaan käynnistää.
Perusväylänpidon rahoitusta on kasvatettu edellisvuodesta.
Yksityisteille annettiin vielä 3 miljoonaa euroa lisää rahaa. Hyvä näin,
mutta tosiasiat tunnustaen on todettava, että määrät
eivät ole riittävät tieverkoston kunnon
säilyttämiseksi ennallaan tai sen parantamiseksi.
Vuonna 2014 voidaan onneksi aloittaa kuitenkin uusia tiehankkeita
muun muassa Helsingissä, Rovaniemellä ja Mikkelissä valtatie
5:n osalta. Tämä on hyvä asia.
Arvoisa puhemies! Koillisväylästä tulee
merkittävä kauppareitti Aasian ja Euroopan välillä. Tällä voi
olla erittäin positiivinen merkitys Suomelle. Jos onnistuisimme
rakentamaan rautatieyhteyden Jäämeren rannalta
vaikkapa Vienan Kemistä Suomen runkorataan ja sitä myöten
eteläisen Suomen satamiin, tulisi Suomesta strategisen
tärkeä kauppareitti koko Euroopan kannalta. Tämä maksaa,
mutta se on sellainen panostus, minkä toteuttamista kannattaa
todella vakavasti harkita.
Data- ja tietoliikenteen puolella on sama tilanne. Suomi on
vetämässä omaa datakaapelia merenpohjaa
pitkin Saksaan. Venäjä on ilmoittanut vetävänsä oman
kaapelin Aasiasta Koillisväylää pitkin
Eurooppaan. Jos Suomi onnistuisi olemaan tässäkin
asiassa solmukohdassa, saattaisi se poikia melko suurella varmuudella
meille uutta liiketoimintaa, uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja.
Tämä tukisi myös niitä suunnitelmia,
joita meillä on olosuhteidemme kehittämiseksi
siten, että Suomi on houkutteleva sijoittautumiskohde datakeskuksille
ja muille data- ja tietoliikennepalveluiden tarjoajille.
Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu
paljon täällä valtatie 6:n peruskorjauksesta
välillä Luumäki tai Taavetti ja Lappeenranta.
Korostan edelleen, että tällä tiehankkeella
on kansantaloudellinen merkitys. Kyseisellä tiellä kulkee
merkittävä osa Venäjän-liikenteestä ja -viennistä. Pelkästään
tänä vuonna useampi ihminen on menettänyt
henkensä liikenneonnettomuuksissa juuri tällä korjausta
vaativalla pätkällä. Liikennepoliittisessa
selonteossa on linjattu, että valtatie 6:n Luumäki—Lappeenranta-välin
peruskorjaus alkaa vuonna 2015. Tämä on erittäin
hyvä linjaus. Jotta hanke etenisi selonteon hengen mukaisesti,
tulisi ensi vuoden lisätalousarviossa myöntää hankkeen
käynnistämiselle 2 miljoonaa euroa ja vuoden 15
budjettiin varsinaiseen töiden aloittamiseen tulisi myöntää 15
miljoonaa euroa. Näin toimittaisiin tehokkaasti ja hanke
saataisiin käyntiin ajoissa ja, mikä tärkeintä,
myös valmiiksi ripeässä aikataulussa.
Tien uudistaminen on erittäin tärkeä asia,
sillä kulkeehan tämä valtatie 6 Helsingistä aina
Kajaaniin asti, joten varmasti kiinnostaa edustaja Suutariakin,
että tämä saadaan kuntoon ripeästi.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tänään debattikeskustelussa
monissa puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota alempiarvoisen tiestömme
huonoon kuntoon. Huoli on varmaan meidän kaikkien yhteinen,
sillä uskon, että jokainen edustaja saa kotiseudultaan
viestiä tiestön kunnosta erityisesti kelirikkoaikana.
Tiedossani on tapauksia, joissa auto on jäänyt
kiinni keskelle tietä. Autoja on jouduttu irrottamaan traktoreiden
avulla. Tällaisten teiden varsilla asuvilla on huoli siitä,
kuinka toimitaan niissä tilanteissa, joissa huonokuntoisen
tien takana asuva henkilö saa sairauskohtauksen ja sairausauton matka
katkeaa kesken. Sairausauton sijaan tietä saattaa tarvita
palo- taikka poliisiauto. Monet hämmästelevät,
kuinka sotakorvauksia maksanut Suomi on kyennyt raivaamaan ja rakentamaan
synkkään korpeen syrjäseutujen tiet kulkukelpoisiksi
mutta me emme nyt syvän rauhan aikana kykene edes ylläpitämään
ja korjaamaan samoja teitä. Miten tämä voi
olla mahdollista?
On päivänselvää, että tiestömme
huutaa perusparannuksia ja kunnostuksia. Työt olisi edullisinta
tehdä ennen kuin teiden runko kokonaan pettää.
Mikäli nuukailemme nyt, joudumme myöhemmin korjaamaan
huomattavasti suurempia vahinkoja ja luonnollisesti kalliimmalla
hinnalla. Toinen vaihtoehto on reilusti tunnustaa, että me
emme edes yritä pitää kaikkia teitämme
kulkukelpoisessa kunnossa. Tämän tunnustaminen merkitsee
sitä, että tunnustamme samalla, että me
emme kykene pitämään koko maata asuttuna.
Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2014 esitetään
yksityisteille vain 5 miljoonan euron määrärahaa.
Tämä on muutaman vuoden takaisesta 13 miljoonasta
eurosta melkoinen leikkaus.
Perussuomalaisten mielestä tuo summa on käsittämättömän
pieni eikä sillä ole tarkoitustakaan korjata teitä.
Tuo summa kuluu jo siihen, että teiden varsille pystytetään
merkkejä painorajoitetuista silloista, jotta entistä raskaammat
ajoneuvoyhdistelmät eivät sortuisi heikoilta silloilta jokiin.
Perussuomalaiset esittävätkin vaihtoehtobudjettiinsa
vedoten aikaistettuihin hankkeisiin varatusta 75 miljoonan euron
määrärahasta välittömästi
kohdennettavaksi 10 miljoonaa euroa yksityisten teiden korjaamiseen
ja kunnossapitoon.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa kansalaisille satelliittivalvontaa
ja vaarallisia teitä. Tieverkko rapistuu, eikä yksityisautoilua
siedetä, mutta liikenneministeri lienee kuitenkin tutustunut
Orwellin ajatuksiin. Ainakin ideat muistuttavat vuotta 1984. Valitettavasti
Orwellin opit eivät autoilua edistä vaan kaventavat
kansalaisten perusoikeuksia. Miten liikenneministeri voi olla näin
pahasti pientareen puolella?
Hallituksen panostukset tieverkon ylläpitoon ovat täysin
riittämättömät. Näyttääkin
siltä, että lähinnä keskuskaupunkien
ympärysalueista huolehditaan, mutta muu maa jätetään
oman onnensa nojaan. Hallituksen veronkerjuuauto näyttää pysähtyneen
punaisiin valoihin, sillä tieliikenteellä kerätyistä veroista
kohdistetaan suuri osa aivan muualle kuin autoilijoiden hyväksi.
Suomella ei olisi liikenneverkon kanssa minkäänlaisia
ongelmia, jos verovarat käytettäisiin edes suurin
piirtein samaan kohteeseen, mistä ne on kerättykin.
Vihreä utopia ei pitkien etäisyyksien maassa toimi.
Esimerkiksi Mynämäen kunnan alueella sijaitseva
Palolaistentie on aivan hirvittävässä kunnossa
ja liikenneturvallisuus vaarantuu. Kapeus, mutkaisuus, lisääntynyt
onnettomuusalttius ja tien rakenne on kasvaneelle liikenteelle ja
tonnimäärälle suorastaan kelvoton. Alueellinen
ympäristökeskus on huolestunut liikenneturvallisuudesta.
Tiestä on tehty jo useampia talousarvioesityksiä,
mutta liikenneturvallisuus ei näytä kiinnostavan
sen enempää liikenneministeriötä kuin muutakaan
hallitusta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
määrärahat ovat alimitoitettuja laajaan
kunnostustarpeeseen nähden.
Toinen esimerkki on Loimaan ja Punkalaitumen rajalle päättyvän
Majanojantien loppuosa, joka sekin on heikossa kunnossa. Niin ikään
Someron Jaatilan teollisuusalueelle johtava Jaatilantie on ollut
lukuisien onnettomuuksien kohteena. Siellä väylää käyttävät
raskaiden ajoneuvojen lisäksi myös jalankulkijat.
Olen esittänyt talousarvioesityksessä 83, 84,
85 resursseja tiestön parantamiseen ja liikenneturvallisuuden
kehittämiseen näillä tieosuuksilla.
Varsinais-Suomen sillat ovat myös rapistumassa. Vauriopistein
mitattuna 6 prosenttia maakunnan silloista rapistuu joka ainoa vuosi.
Esitänkin talousarvioaloitteessa 86 siltaomaisuutemme hoitamiseen
määrärahaa. Noin sata siltaa kaipaa pikaista
korjausta. Meillä on kohta sata notkuvaa Myllysiltaa. Asiantilaa
ei voi hyväksyä.
Arvoisa puhemies! Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi puolittaa
suomalaiset liikennekuolemat vuoteen 2020 mennessä. Tiekuolemien
määrä aiotaan pudottaa 135 kappaleeseen
vuodessa. Tavoite perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen.
Tavoite on hyvä. Liikenneministeri voisi nyt ystävällisesti
vastata, miten tavoitteeseen päästään,
kun houkuttimena vaikuttaa talousarvion perusteella olevan tieverkon
yleiskunnon heikentäminen. Trafi on ehdottanut nopeusrajoitusten
alentamista. Näillä toimillako hallitus aikoo tienkäyttäjiä jouluna
muistaa?
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Valtionrautateiden ympärillä ja
varsilla tapahtuu kaikenlaista. Matkustan paljon junilla, joten
omakohtaisiin kokemuksiin perustuen voin kertoa, että junan
myöhästyminen aikataulusta alkaa olla pikemminkin
sääntö kuin poikkeus. Alituisia myöhästelyjä selitellään
milloin milläkin syyllä, ja henkilökunta
näyttää olevan lopen kyllästynyt
selittämään työnantajansa kehnoa
tilaa. Ei ole junan konduktöörin vika, mikäli
juna on tunnin myöhässä. Vikaa ei ole
myöskään syytä hakea junan ohjaamosta.
Vika taitaa olla kokonaan muualla
Esimerkkinä voin kertoa, että Kokkolasta Lapualle
tuleva juna oli 35 minuuttia myöhässä. Tiedustelin
konduktööriltä myöhästymiseen
syytä. Vastauksena oli se, että jouduimme odottamaan
junan kuljettajaa, joka tuli Kokkolaan junalla, joka puolestaan
oli 30 minuuttia myöhässä.
Sama kuljettaja kuljettaa junia sinne ja tänne, eikä niin
sanottua särkymävaraa juuri ole. Mikäli
raiteille kaatuu puu taikka tuuli kasaa lumikinoksen, on juna myöhässä,
koska ei ole riittävästi henkilökuntaa
pitämään raiteita kulkukelpoisina.
Viimeisen myrskyn jälkimainingeissa viime perjantaina
matkustin varajunan varajunalla Helsingistä Lapualle. Kun
tulin maanantaina Helsinkiin, oli edelleen käytössä varajuna.
Varajunallakin pääsin pääteasemalle,
vaikkakin 45 minuuttia myöhässä. Ongelmia
oli junassa myös siinä, että vaunujen
virtapistokkeet eivät toimineet. Minä ja muutama
muu olisi tarvinnut erilaisiin sähkölaitteisiinsa
virtaa, mutta sitä ei junasta saanut. Asiallinen konduktööri
pahoitteli, että ei voi korjata sähkövikaa
ajon aikana.
Valtio omistaa VR-Yhtymää, ja kyseisellä yhtymällä on
vieläpä strateginen merkitys omistajalleen. Minä hämmästelen,
kuinka välinpitämättömästi
omistaja suhtautuu yhtiön toimintaan. Henkilöstö on
minimoitu, kalusto vanhenee käsiin, ja samaan aikaan kansalaisia
kehotetaan käyttämään entistä enemmän
julkisia liikennevälineitä.
Kaiken huippu on se, että hankitaan erilaisiin kilpailuihin
vetoamalla kalustoa maista, joissa ei juuri ole lumihiutaletta nähty.
Kunnolla toimiakseen kaluston tulee olla suunniteltu ja rakennettu maassa,
jossa ymmärretään ja tiedostetaan muuttuvien
ajo-olosuhteiden ja lämpötilojen merkitys, siis
Suomessa. — Kiitoksia.
Yleiskeskustelu pääluokasta 31 päättyi.