Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Käsillä on siis hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioesityksen täydentämiseksi. Tämä menettelyhän korvaa sen aikaisemman kirjeenvaihtomenettelyn, jossa hallitus pääosin suoraan valtiovarainvaliokunnan kanssa asioiden esitti seuraavan vuoden budjettiin niitä muutoksia, jotka olivat käyneet syksyn mittaan kulloinkin tarpeellisiksi. Tarpeellista on jälleen lähestyä tänäkin vuonna eduskuntaa.

Ennen kuin menen talousarvion täydennysehdotuksen sinänsä suhteellisen harvalukuiseen asiasisältöön, ehkä on joku sana paikallaan tämän hetken talousnäkymistä. Valtiovarainministeriöhän antoi uudet ... (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Valtiovarainministeriöhän esitti hiljan uudet kasvuennustelukunsa, joilla jouduttiin aikaisempia arvioita niin kuluvan vuoden kehityksestä kuin ensi vuodenkin kehityksestä laskemaan alaspäin. Haluan tässä nyt todeta, että se seikka, että ensi vuoden kasvuksi on arvioitu 1,6 prosenttia, ei oikeastaan tarkoita, että talouskasvu olisi mitenkään vaatimatonta luokkaa. Nimittäin tässä täytyy pitää mielessä se, että silloin, kun on eletty jatkuvan nousun kautta, aina edelliseltä vuodelta siirtyy myöskin nousuperintöä seuraavalle vuodelle. Muun muassa tälle vuodelle sitä perintöä siirtyi aika laillakin. Ensi vuodelle ei ole siirtymässä ainakaan positiivista nousuperintöä, joten itse asiassa ensi vuoden kasvuodotus 1,6 prosenttia on aika suuri. Täyttyykö se vai ei, siinä suhteessa ollaan hyvin paljon maailmantalouden kehityksen kanssa yhteydessä.

Suomen talous on globalisoitunut. Tässäkin suhteessa kannattaa muistaa koko ajan, että erityisesti se hyvä voimakas talouskasvu perustui juuri kansainvälistymiseen. Nyt sen erityisen hyvän katoaminen ainakin joksikin aikaa on sekin peräisin kansainvälisestä kehityksestä. Saldo jää tietysti kuitenkin positiiviseksi. Onhan tässä ollut välillä lihavia vuosia.

Mitkä maailmantalouden näkymät ovat? Ottawassa koolla olleet Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin komitean kokoukset eivät antaneet mitään selvää suuntaa. Tiedossa oli jo etukäteen se, että myöskin kansainväliset järjestöt tulevat laskemaan kasvuennusteitaan, niin kuin kävikin.

Joudun nyt tässä vaan toistamaan sen näkemykseni, että ollaan tilanteessa, jossa yleinen turvallisuuspoliittinen asema ja sen mukanaan tuoma tunnelma kotitalouksiin ja yrityksiin pitkin maailmaa, epävarmuuden tunnelma, kyllä hallitsevat myöskin talouden aluetta. Mutta toisaalta kun katsotaan politiikan sisältöä niin Yhdysvalloissa sekä finanssi- että rahapolitiikan suhteen kuin Euroopassakin rahapolitiikan suhteen, näyttäisi siltä, että samalla, kun toinen jalka on jarrulla, toinen jalka on kyllä kaasulla, mikä voi tietysti parhaassa tapauksessa aiheuttaa senkin toivottavan ilmiön, että talous sitten, kun se vauhtiin pääsee, lähtisi aika nopeaankin tahtiin liikkeelle.

Tämän talousarvion lisäysehdotuksen keskeiset elementit ovat veropuolella. Tässä on käynyt niin, että niitä verotulojen lisäyksiä, joita tälle vuodelle on uumoiltu, ei olekaan tullut. Niin kuin tiedätte, siinä kolmannessa lisätalousarvioesityksessä, joka nyt on eduskunnan käsiteltävänä, tämän vuoden veroarviota on entisestään jouduttu alentamaan, mutta se viimeinen alennus heijastuu ensi vuoteen.

Kun oltiin tilanteessa, jolloin tuloveroarviota olisi pitänyt ensi vuodelle alentaa, on havaittu aivan selvästi tiettyjen yksittäisten toimenpiteitten johdosta, että tuollaiset 350 miljoonaa euroa tuloveroa siirtyy tältä vuodelta ensi vuodelle. Tämä kyllä kuittaa talousarvion tasapainoa melkoisesti. Nythän arvonlisäveroon joudutaan samanaikaisesti, niin kuin esityksessä on, jonkin verran tekemään alennuksia. Anteeksi, tuo tuloverolisäys on suurempaakin luokkaa, jolloin jää myöskin hivenen nettolisäystä ensi vuoden tuloveroarvioon.

Menopuolella lisäysehdotuksen keskeisin osa on vastaaminen heikentyneisiin työllisyysennusteisiin. Siinähän tapahtuu tiettyä automatiikkaa, jolloin rahaa kuluu väistämättä enemmän kuin kesäisillä työllisyysarvioilla oletettiin käyvän. Tässä katetaan ne ja saman tien myöskin työttömyys- ja työmarkkinatuen päivärahan korotus, joka jo ehdollisena oli budjetissa.

Menopuolella ei kovin paljon muuta korjaustarvetta olekaan, lukuun ottamatta eräitä ympäristöhankkeita, joihin myöskin osoitetaan lisää määrärahoja.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen antama täydennysesitys ensi vuoden valtion talousarvioon antaa hyvän mahdollisuuden arvioida Suomen talouden näkymiä ja myös sitä, miten hallituksen tulisi heikkenevään taloustilanteeseen reagoida. Kiteytetysti voi sanoa, että esitettyä pientä lisäystä työvoimapolitiikan määrärahoihin ei voi pitää riittävänä vastauksena heikentyviin talousnäkymiin ja niiden tuomaan uhkaan työttömyyden kasvusta. Tähän eräitä perusteluita.

Mitään epävarmaa ei varmaankaan ole enää siinä, että Suomen talous on taantumassa, koska ennusteita on reivattu alaspäin poikkeuksellisen rivakasti. Epävarmaa on sen sijaan se, miten pitkään taantuma kestää eli milloin käänne parempaan tapahtuu. Asiantuntijanäkemykset näyttävät vaihtelevan myös siitä, miten talouden kasvun hiipuminen heijastuu työllisyyteen ja työttömyyteen.

Valtiovarainministeriö näyttää olevan hyvin toiveikas ja ennustaa notkahduksen jäävän lyhyeksi ja myöskin heijastuksien ja vaikutuksien työttömyyteen jäävän varsin pieniksi. Valtiovarainministeriön käsitys on se, että kansainvälinen talous ja erityisesti Yhdysvaltain talous lähtisi jo ensi vuoden aikana nousu-urille. Tätä se perustelee Yhdysvalloissa tehdyillä korkojen alennuksilla ja myöskin valtiontalouden elvytyspaketeilla Yhdysvalloissa.

Asiantuntijoitten piirissä on myös toisenlaisia arvioita tilanteesta. On myös syytä muistaa, että Yhdysvalloissa monet yritykset ovat yli-investoineita. Siellä on kapasiteettia teollisuudessa ja myöskin informaatioteknologian alalla varsin paljon ja kuluttajat ovat ylivelkaantuneita. Näillä perusteilla voitaisiin myös sanoa, että on aikamoinen riski siitä, että edessä onkin oletettua pidempiaikainen hitaan talouskasvun kausi. Mutta tässä suhteessa, kuten sanottu, olemme epävarmassa tilanteessa. Mitään sen kummemmin heikkoja kuin vahvojakaan signaaleja talouden käänteestä ei oikeastaan vielä ole. Suomessakin teollisuuden suhdannebarometri oli varsin pessimistinen.

Tällaisessa epävarmassa tilanteessa varautuminen moniin vaihtoehtoihin olisi viisautta. Siitä syystä olisi viisasta talouspolitiikassa varautua myös siihen tilanteeseen, että hitaamman kasvun kausi voi olla odotettua pidempi ja että työttömyys voi heikentyä enemmän kuin valtiovarainministeriön hyvin toiveikkaissa ennusteissa on ajateltu. Vientivetoisen kasvun notkahdusta on, totta kai, vaikea ja mahdotonkin paikata kotimaisin toimenpitein suurellakaan elvytyksellä. Sellaista keskustan eduskuntaryhmä ei ole esittämässä. Yleisesti ottaen voi sanoa, että budjetin suhdannepoliittinen ote on aivan hyvä, mutta kuitenkin on mahdollista ja tarpeen lievittää hidastavan kasvun uhkatekijöitä ja erityisesti työttömyyden kääntymistä kasvuun tekemällä sellaisia täsmäsuuntautuneita toimia, joilla nimenomaan työttömyyden kasvua estetään.

Tiedämme jo kymmenen viime vuoden ajalta, että on parempi toimia aktiivisesti työttömyyden alentamiseksi silloin, kun se on vielä mahdollista, kuin hyväksyä se vaihtoehto, että maksetaan passiivisesti työttömyyden tuomat lisäkustannukset niin valtion kuin kuntienkin budjeteista. Myöskin tiedämme hyvin sen, että pitkäaikaistyöttömyys on köyhyyden suurin syy. Jos työttömyys pääsee nousu-uralle, sitä on sen jälkeen vaikea saada alas. Tästä meillä on Suomessa hyvät kokemukset.

Mitä keinoja tulisi tässä tilanteessa käyttää? Hallitus esittää työvoimapoliittisiin toimiin lisämäärärahoja. Kuitenkin samaan aikaan on tullut esille varsin negatiivisia kriittisiä arvioita työvoimapoliittisten toimenpiteiden tehokkuudesta. Ne ovat varmasti aivan hyviä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja työttömien pitämiseksi mukana yhteiskunnassa. Mutta toisaalta itse työllistymisen näkökulmasta ne ovat osoittautuneet jossakin määrin tehottomiksi.

Varmaankaan hallituksen esittämistä työvoimapoliittisista toimenpiteistä ei tästä näkökulmasta ole mitään haittaa. Ne ovat varmasti ihan hyviä varsinkin korkean työttömyyden alueella, mutta jos halutaan nimenomaan vaikuttaa siihen, että työttömyys ei lähtisi nousemaan, pitäisi tehdä muita, enemmän työttömyyden rakenteisiin ja syihin vaikuttavia toimenpiteitä.

Keskusta on ehdottanutkin semmoisia verojen ja työnantajamaksujen muutoksia, jotka olisivat muutoinkin järkeviä ja jotka eivät ole sinänsä mitään pelkkiä elvytystoimia vaan toimenpiteitä, jotka muutoinkin ovat talouden rakenteiden ja työllisyyden parantamisen kannalta perusteltuja.

Keskusta on ehdottanut ensi vuoden budjettiin, että pienten, työvaltaisten yritysten työnantajamaksuja alennettaisiin hallituksen esittämää enemmän ja kohdennettaisiin tämä alennus yksinomaan pienille ja työvaltaisille yrityksille. Olemme ehdottaneet, että työnantajan kansaneläkevakuutusmaksun niin sanottu alin porras asetettaisiin nollaan prosenttiin tarkoittaen juuri työvaltaisia, pienimpiä yrityksiä. Kaikkein tehokkainta olisi, jos alennus voitaisiin tehdä palkan mukaan eli niin, että pienipalkkaisissa, matalapalkkaisissa, töissä työnantajamaksuja voitaisiin alentaa huomattavastikin tai valtio subventoisi niitä. Sillä olisi paras vaikutus työllisyyteen ja työvoiman kysyntään.

Tällä hetkellä ja varmaankin tulevan vuoden aikana eivät ongelmat ole siinä, että työttömät eivät lähtisi töihin. Ongelmat eivät ole kannustepuolella vaan siinä, että tarvitaan työvoiman kysyntää nimenomaan palvelu- ja työvaltaisilla aloilla.

Toinen ehdotus keskustalla oli se, että helpottaisimme itsensä työllistävien yrittäjien arvonlisäverotusta ottamalla käyttöön arvonlisäverotuksen niin sanotun perusvähennyksen, jolla nimenomaan myöskin työvaltaisten alojen yrittäjien mahdollisuutta työllistää itsensä parannettaisiin.

Kolmantena keskustan ehdotuksena oli myös ruoan arvonlisäveron alentaminen. Tämän tyyppisiä toimia ovat asiantuntijat ennustelaitoksien puolelta ehdottaneet myöskin, sekä Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos että Palkansaajien tutkimuslaitos, jotka molemmat ovat alleviivanneet sitä, että puutteellisesti koulutetun työvoiman työllistymismahdollisuuksia parantavien verotukien ja sosiaaliturvamaksujen rakenteen korjaukset olisivat juuri nyt erittäin ajankohtaisia ja hyvin tähän suhdannetilanteeseen osuvia.

Tämän ohella haluaisin korostaa sitä, että taantuman aikana pitää tietysti toimia niin, että Suomi on jatkossakin hyvä ja houkutteleva kotipaikka kansainvälistyneille vientiyrityksille, niin suuremmille kuin pienimmillekin perheyrityksille. Tutkimus- ja kehitystoiminnan julkiset panostukset ovat tältä kannalta hyvin tärkeitä. Käytännössä kuitenkin hallituksen toimet tutkimus- ja kehitystoiminnan puolella ovat jääneet aika tavalla juhlapuheiksi. Valitettavasti julkiset panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat viime vuosina hiipuneet. Olisi tärkeää, että sitten kun talous ja kansainvälinen kysyntä lähtee kasvuun, niin Suomessa olisi panostettu ennakoivasti uusiin innovaatioihin ja tuotekehittelyyn, ja siihen tarvittaisiin yritysten ohella myöskin nykyistä enemmän julkista panostusta.

Toinen tärkeä tekijä on se, että veropolitiikkaa hoidetaan niin, että Suomi on houkutteleva kotipaikka niin pienemmille perheyrityksille kuin kansainvälisille vientiyrityksillekin jatkossakin talouden lähtiessä kasvuun. Tässä suhteessa hallitus on toiminut harkitsemattomasti, kun se on herättänyt hämmennystä perheyritysten verotuksen tulevaisuudesta. Tässä suhteessa toivoisi hallituksen parantavan toimintaansa varsinkin tässä taloustilanteessa.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime kesänä hallitusryhmien ja hallituksen tekemät ratkaisut infrasta ja sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden nostosta olivat todella suhdannepoliittisesti oikeita ajoitukseltaan. On tärkeätä myöskin, että muistetaan 1990-luvun alun jäljiltä syrjäytyneet, pitkäaikaistyöttömyydessä olevat henkilöt myöskin yhdistelmätuen ja sosiaaliturvan kehittämisen kannalta ennen kaikkea niin, että kaikki työ kartuttaisi ansiosidonnaista ansioturvaa. Se on köyhyyden poistamisessa ainut kestävä linja.

Mutta kyllä myös työllisyyttä ja kuntataloutta tukevat täsmärappaustoimet on syytä pitää esillä tässä tilanteessa, kun ajatellaan erityisesti elinkeinoelämää. Työllisyyden rakenteita vahvistavista toimista tutkimus- ja kehittämispanostuksethan ovat olleet Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana kansainvälistä huippuluokkaa, mutta muitakin sellaisia täsmärappaustoimia on syytä arvioida, jotka joka tapauksessa ovat lähiaikoina esillä, eli tässä ajoituksellisesti voidaan myöskin vaikuttaa juuri tähän tilanteeseen.

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olemme keskustan kanssa käyneet jonkin verran keskustelua siitä, minkä verran he ovat esittäneet lisämenoja ensi vuodelle valtion budjettiin. Ed. Pekkarinen sanoi heidän ryhmäpuheenvuorossaan budjetin lähetekeskustelussa: "Esityksemme lisäisivät, myönnän sen, valtion menoja hallituksen esittämästä noin miljardilla markalla." Varmemmaksi vakuudeksi Suomenmaa-lehti kirjoitti, että Zyskowiczin laskelmat eivät pitäneet kutiaan, keskusta teki 200 miljoonan euron eli runsaan miljardin markan aloitteet.

Minä ihmettelen tätä keskustan matematiikkaa, koska äsken ed. Aula viittasi heidän ehdotuksiinsa työnantajamaksujen suuremmaksi alentamiseksi. Siitä samainen ed. Pekkarinen on tehnyt aloitteen, jossa lukee: "Keskustan ehdotuksen suorat kustannuksia lisäävät vaikutukset hallituksen ehdotukseen nähden olisivat noin 1,6 miljardia markkaa." Miten tämä 1,6 miljardia markkaa lisättynä niihin noin miljardiin markkaan, joista hän aikaisemmin puhui, tekevät yhteensä noin miljardi markkaa?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on täällä myöhemmin varsinainen puheenvuoro.

Ed. Zyskowicz, ette ollut paikalla, kun esittelin aloitteen muutama päivä sitten. (Ed. Zyskowicz: Ahaa, ne ovat ne dynaamiset vaikutukset!) — Ei, ed. Zyskowicz, kysymys ei ole mistään dynaamisista vaikutuksista. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että sitten alkusyksyn, tuon elokuun ja syyskuun, meillä kaikilla on tiedossa, että Suomen talouden alamäki on ollut radikaalisti syvempi. Mitä syvempi se alamäki on — joka on muuten läntisten teollisuusmaiden kasvukehityksen nopein pudotus, näin kai voidaan sanoa, mikä Suomessa on tällä hetkellä tapahtumassa — sitä tärkeämpää on, että tarvitaan ajateltuja voimakkaampia työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä huomattavasti aiemmin vielä.

Meidän mielestämme niiden toimenpiteiden pitää jäsentyä nimenomaan yritysten työllistämismahdollisuuksien parantamisen kautta alentamalla pienten työvaltaisten matalapalkka-alojen työllistämiskustannuksia. Se on parasta ja tehokkainta työllisyyden hoitoa eivätkä ne temput, mitä nyt hallitus esittää. Osa niistä on sinänsä ihan hyväksyttäviä, mutta tarvitaan erityisesti yritysten työllistämismahdollisuuksiin niitä toimia, joita tarkemmin edellä ed. Aula täällä esitteli. Tämä meidän lakiesityksemme todellakin siihen syksyiseen verrattuna sisältää yli miljardi markkaa enemmän aukkoa budjettiin tuottavia toimia, mutta ne kannattaa tehdä työllisyyden nimissä.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen tavan takaa täällä toistaa sitä, että Suomen talouden lasku on kaikkein nopeinta. Kannattaa tietysti muistaa, että myöskin meidän taloutemme nousu oli kaikkein nopeinta, ja olisi pitänyt ymmärtää jo aikanaan, että Suomen talous on siinä mielessä herkkää, että se voittaa nopeasti, mutta saattaa menettää sen voittonsakin nopeasti myös.

Mutta ihan tarkkaan tuo ei pidä paikkaansa. Meillähän bkt näytti toisella vuosineljänneksellä todellakin aika murskaavaa pudotusta korjaantuakseen sitten kolmanteen vuosineljännekseen mentäessä. Nyt näyttää siltä esimerkiksi Hollannissa, Irlannissa ja Saksassakin, että kolmas vuosineljännes niissä maissa antaa sen saman, jonka me näimme jo toisella vuosineljänneksellä. (Ed. Pekkarinen: Minä siteerasin Hetemäkeä!) Siellä siis tullaan väistämättä nyt voimakkaammin alas kuin Suomessa.

Haluaisin tässä korostaa sitä, että tietysti on mukava kertoa ulospäin ainakin, mitä kaikkea on vaatinut, mutta kyllä keskeisiin talousoppeihin, joita suurin osa toimijoista kunnioittaa, kuuluu se, että nyt pidettäisiin yllä julkisen talouden vakautta, koska se antaa mahdollisuuden reagoida myöskin odottamattomiin tilanteisiin. Joudun tässä korostamaan sitä, että myös meille tulee väistämättä odottamattomia tilanteita, ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta ensi vuoden talousarvioylijäämä ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Saattaa paremminkin käydä niin, että me joudumme ensi vuonna lainarahoitustakin käyttämään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aula toi esille kriittiset näkemykset työllistämistoimien tehokkuudesta taikka tehottomuudesta. Itse pelkään, että tällä keskustelulla, mikä nyt on nostatettu, vaikeutetaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta entisestään. Talousneuvostolle annetussa selvityksessä viime viikolla kävi nimenomaan ilmi, että köyhyys on syventynyt. Se johtuu juuri siitä, että työllisyystukityöt ja työllisyystoimet eivät ole olleet edes riittävät pelastamaan näitä ihmisiä kohtuullisen toimeentulon varaan. Käännänkin kysymykseni ministeri Niinistölle:

Miten te aiotte viedä eteenpäin sitä, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset todella työllistyisivät? Sain juuri tuoreen, tänä aamuna julkistetun tilaston, jossa kerrotaan, että nytkin on 10 000 vähemmän tukityöllistämistoimenpiteiden piirissä kuin viime syksynä. Miten tämä asia hoidetaan niin, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat todella pääsevät ulos köyhyyskuopasta?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Jos toimenpiteitten piirissä on 10 000 ihmistä vähemmän, niin onpa työttömyyskin alentunut viime syksystä, johon te sitä vertaatte. (Ed. Stenius-Kaukonen: Vain 9 000!) — Eikö ole kuitenkin aikamoinen voitto sekin, että 9 000 ihmistä on nyt ei toimenpiteitten varassa vaan suoranaisissa työtoimenpiteissä? Sehän on arvokas asia. Siihen kai kaikilla toimenpiteilläkin pyritään, joten teidänkin matematiikkanne mukaan asiat tänä vuonna ovat paremmin kuin viime vuonna, koska vain noin 30 prosenttia työttömistä on ollut aktiivitoimenpiteitten varassa. Olemme ainakin nyt vielä paremmassa tilanteessa, ollaan siitä tyytyväisiä.

Anu  Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetin täydennysosaa on odotettu tänne eduskuntaan aikamoisella hartaudella. Ihmetystä viikon ajan on aiheuttanut erityisesti se, mikä on hallituksen käsitys loppujen lopuksi työttömyyskehityksestä, koska valtiovarainministeriöllä ja työministeriöllä on täysin toisistaan poikkeavat käsitykset siitä, mitä ensi vuonna tulee tapahtumaan. Täydennysesityksessä on erittäin vähän keinoja työttömyyden kasvun ehkäisyyn. Täällä viitattiin jo siihen, että yrittäjyyden edistämiseen ei ole lisää tai täsmäkeinoja, ja samaan aikaan tiedetään, että yritysten määrä on tuhansia laskenut.

Itse olisin pitänyt järkevänä, että tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa olisi otettu käyttöön myös vanhakantaiseltakin kuulostava työllistämisohjelma. Esimerkiksi homekouluja olisi voitu ruveta peruskorjaamaan valtion varoin, kuten esimerkiksi työ- ja tasa-arvovaliokunta on omassa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle esittänyt.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ovat tulleet esille, muun muassa viimeisessä puheenvuorossa, työttömyystilastot ja se, millä tavoin niihin pitäisi suhtautua. Itse kyllä varoittaisin siitä, että ei liian paljon synkkyydessä kilpailtaisi siitä, kenellä on kovimmat arviot siitä, että työttömyys tulee menemään näin ja näin huonoon suuntaan. Pahan kierteen toistelu saattaa johtaa siihen, että näin suunta tulee myös olemaan. Tämä tuo omat kielteiset puolensa.

Pyysin puheenvuoron erityisesti ed. Pekkarisen puheenvuoron vuoksi — jos hän malttaa kuunnella — kun hän puhui sosiaaliturvamaksujen alentamisesta, joka yleensä aina on se keino, jolla yritetään työllisyystilannetta parantaa. (Ed. Gustafsson: Ed. Pekkarinen, teille puhutaan!) Näin tälläkin kertaa. Kysymys on siitä, kuka maksaa sosiaaliturvamaksujen alennukset. Jos maksajaa ei ole, silloin pitää sosiaaliturvan tasoa laskea, ja kenen tasoa sitten lasketaan tai kuka on maksaja, olisi kyllä hyvä tietää, koska tämän asian ympärillä on paljon liikkujia, ei ainoastaan eläkepalkan laskentaperiaatteita muuttavat henkilöt vaan nyt ed. Pekkarinenkin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin 10 000 lisätyöttömän hinta yhteiskunnalle, kuten ed. Skinnari varmaan tietää entisenä sosiaalivaliokunnan puheenjohtajana, on noin 800 miljoonaa markkaa. Se on huikea hinta. Kaikki, mikä voidaan tehdä järjellisillä kustannuksilla työttömyyden tällaisen kasvun hillitsemiseksi, on mielestäni perusteltua. Siihen pohjaa keskustan aloitepaketti, minkä me olemme jättäneet. Ministeri Niinistölle: Nämä lukemat on suoraan valtiovarainministeriön virkamiehiltä kysytty, tämä lukema 800 miljoonaa markkaa. Kun voidaan työllisyyttä parantaa tai työttömyyden kasvua estää, sillä on oma myönteinen hintansa.

Sen lisäksi keskusta aloitteissaan lähtee siitä, että suuret, pääomavaltaiset, maailmanlaajuiset yritykset eivät välttämättä tarvitse sitä 0,45 prosentin kevennystä. Me haluammekin kohdentaa kaiken sen kevennysvaran, mikä kohdennettavissa on, nimenomaan työvaltaisiin pieniin matalapalkka-alojen yrityksiin. Sitä kautta voidaan edistää työllisyyttä. Nokia tarvitsee osaavaa ja taitavaa työvoimaa. Nämä pienemmät työvaltaiset tarvitsevat pienempiä ja alempia kustannuksia. Tästä syystä meidän ehdotuksemme ovat tällaisia.

Ben  Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edellisessä puheenvuorossani osoitin, että kun syksyllä keskustaa moitittiin miljardien menolisäyksestä, ed. Pekkarinen korosti, että heidän menolisäyksensä valtion ensi vuoden menoihin ovat vain noin 1 miljardin luokkaa. Kun he sitten lokakuun 23 päivänä tekivät ed. Pekkarisen ensimmäisenä allekirjoittaman aloitteen, jossa esittivät vielä lisää 1,6 miljardia, niin nyt saatiin ed. Pekkariselta selitys. Selitys on se, että kun talouden tilanne oli huonontunut, tarvittiin järeämpiä toimenpiteitä. (Ed. Pekkarinen: Aivan!) Selitys on hyvä, mutta se ei pidä paikkaansa. Nimittäin ed. Pekkarinen jo aamutelevisiossa 23. päivänä heinäkuuta ja Ilkka-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa 31. päivänä heinäkuuta esitti saman vaatimuksen työnantajamaksujen radikaalista alentamisesta, jonka aloite lokakuulta sitten toteuttaa.

Ed. Pekkarinen ja keskusta, ed. Laukkanen ja kumppanit mielellään leimaavat pikkunäppäryydeksi sen, kun panen keskustan vastaamaan omista ristiriitaisista puheistaan. Kyse ei ole mistään pikkunäppäryydestä. Kyse on siitä, että laitan teidät vastaamaan puheistanne. Ei ole oikein, että te pelaatte keskustassa kaksinaamaista poliittista peliä, jossa toisaalta korostatte, että teidän muutosesityksenne ja lisäyksenne valtion menoihin ovat hyvin pieniä ja vaatimattomia, mutta toisaalta kaikille mahdollisille tahoille, tässä tapauksessa yrittäjille, olette lupaamassa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Nämä yhtälöt eivät millään, ed. Pekkarinen, mene päittäin.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Mielenkiintoista seurata ed. Zyskowiczin tutkivan journalismin harrastusta, jota näyttää kyllä täällä riittävän.

Rouva puhemies! Hallitus todellakin näyttää varautuvan aika dramaattiseen työttömyyden kasvuun, koska täällä on varattu 90 miljoonaa euroa työttömyysturvamäärärahoihin, mutta vain 30 miljoonaa aktiivisten työllistämistoimenpiteiden tekemiseen. Ministeri Niinistö, tämänhän pitäisi olla päinvastoin. Nythän pitäisi panna kaikki liikenevät markat niihin investointeihin, joilla parannamme työllisyyttä ja ehkäisemme työttömyyden kääntymistä jälleen kasvuun. Siinä mielessä esimerkiksi te-keskusten kautta jaettavat yritysten investointitukihankkeet ovat äärimmäisen tärkeitä. Meillä on satoja hyviä hakemuksia sisällä, joiden rahoittaminen tänä päivänä loisi hyvin nopealla aikataululla niitä työpaikkoja, joilla estetään työttömyyden kasvusta johtuvaa valtion menojen kasvua.

Se, mitä täällä ed. Stenius-Kaukonen aikaisemmin totesi köyhyyden syvenemisestä, on minusta tärkeää puhetta. Juuri näin on tällä hetkellä tilanne, ja siihen ongelmatiikkaanhan tämä budjetin täydennys ei millään tavoin vastaa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että ed. Zyskowicz ei yritäkään muuttaa historiaa. Ed. Zyskowicz, katsokaa keskustan eduskuntaryhmän kokousta Oulussa viime elokuulta. Lukekaa minun puheeni täällä budjetin lähetekeskustelun yhteydessä. Mitä siinä sanottiin? Sanottiin, että me esitämme työnantajamaksujen keventämistä niin, että se valtion menotalouden kannalta on plus miinus nolla sen kanssa, mitä hallitus esittää, sillä muutoksella, että sen koko 1,5 miljardin markan kevennysvaran me esitimme silloin haluavamme suunnata nimenomaan pienille ja keskisuurille työvaltaisille yrityksille.

Nyt talouden huomattavasti heikomman kehitysnäkymän jälkeen me olemme sitä mieltä, että tuo kevennys ei riitä, vaan esitämme sen lisäksi suurempia kevennyksiä pienille ja keskisuurille työvaltaisille yrityksille. Se, mitä me sanoimme silloin elokuussa, oli todella äsken kertomani tapaista. Nyt me esitämme siihen sen lisän, ja perusteet ovat selvät: selvästi heikentynyt työllisyyskehitys, selvästi heikentynyt talouskehitys Suomessa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen, silloin, kun asiat olivat paremmin, te olitte täällä aina vaatimassa lisää menoja ja kerroitte, että valtiontalouden hoitaminen perustuu johonkin kiilusilmäiseen velanmaksuun. Nyt, kun ei enää velkaa kyetä maksamaan ettekä siitä voi moittia, te olette taas vaatimassa lisää menoja. Yrittäkää nyt jollain tavalla elää suhdanteiden mukaan.

Ed. Laukkanen, te olette tuntenut, ehkä tekin, huolta kaikkein köyhimmistä. Se oli eduskunnan keskustelunaihe numero yksi kevään mittaan. Mainitsemanne summa työttömyysturvan ja työmarkkinatuen korottamiseksi on nimenomaan vastausta siihen keskusteluun. Kaiken lisäksi täytyy todeta, että tästäkin peruspäivärahan korotuksesta noin 40 prosenttia on indeksitarkistusta, joten onko nyt ymmärrettävä niin, että te katsotte, että niiltä ihmisiltä, jotka työmarkkinatuella ovat noin 2 500 markkaa kuukaudessa saaden, pitäisi ottaa pois vielä tuo indeksikorotuskin. Sitäkö te nyt ajatte?

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowicz on ruvennut tekemään laskuharjoituksia, niin toivoisin, että hän suuntaisi laskuharjoituksensa sillä tavoin, että ne hyödyttäisivät köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, eikä hän käyttäisi niitä vain keskustan laskelmien torjumiseen. Menisi paljon hyödyllisempään tarkoitukseen, kun voisimme yhdessä todella puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja suunnata näitä laskuharjoituksia ministeri Niinistön suuntaan.

Meillä todella on erilainen matematiikka, ministeri Niinistö. Minun matematiikkani mukaan, jos olisi 10 000 tukityöpaikkaa enemmän tehty tänä vuonna, meillä olisi 19 000—20 000 työtöntä vähemmän, riippuu siitä, käytetäänkö työministeriön vai Tilastokeskuksen lukuja. Te ette ollenkaan anna arvoa sille, että työttömyyttä voitaisiin vähentää. Työttömyyden vähentäminen 9 000—10 000:lla on todella vaatimaton tulos tämän vuoden aikana. Kun kysymys on nimenomaan heikoimmassa asemassa olevista, niin toivoisin todella hallitukselta nopeita toimenpiteitä.

Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö on vastustanut aktiivisten työllistämistoimien nostamista aika voimakkaasti julkisuudessa. Kysyisin: Oletteko te pääministerin kanssa eri mieltä asiasta? Pääministeri on sanonut, että työllistämistoimien pitää olla kuin haitari, joka venyy silloin, kun työttömyys nousee, ja sitten pienenee, kun työttömyys alenee.

Toisena asiana halusin kysyä keskustalta, kun keskusta on nostanut palkan sivukuluvähennykset oikein voimakkaasti aloitteellaan esille: Te esitätte, että mitä pienempi palkka, sitä suuremmat alennukset, eli kannattaa palkata mahdollisimman pienellä palkalla, että saa mahdollisimman suuret alennukset. Oletteko te miettineet oikein järkevästi tätä asiaa? Tämähän kannustaa pienemmille palkoille ja nimenomaan yrittäjiä alipalkkaamaan ihmisiä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari, joka on jo ehtinyt poistua debatista, oli siinä oikeassa, että ei tulevaisuutta pidä liikaa synkistää puheilla. Se tahtoo silloin ruokkia itse itseään. Mutta yksi asia kannattaa ottaa viime aikojen tutkimustuloksista huomioon, ja se on se, että kaikki selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että kun 90-luvun alkupuolella yritettiin työllisyyspolitiikkaa sinänsä ymmärrettävällä erittäin tiukalla rahapolitiikalla ja budjettipolitiikalla eräällä tavalla kahlita, niin se meni pieleen. Sen lasku oli suurempi kuin syntynyt valtiontaloudellinen säästö, eli tilinpäätös näytti pahemmalta. Tässä katsannossa kannattaisi nyt ottaa oppia niistä virheistä, mitä on aikaisemmin tehty.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti huomiota juuri siihen tärkeään seikkaan, josta nyt pitäisi ottaa oppia, eli 90-luvun alun matalasuhdanteeseen, silloisen laman hoitamiseen. Niiltä osin ne arviot, joista suurin piirtein yhtä mieltä jälkikäteen ollaan, ovat sellaisia, että olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota työllistämistoimenpiteisiin. Sitä kauttahan tässäkin tilanteessa, kun yhteiskunnalla yleensä ottaen on enemmän varaa yritysten varallisuuden ja muunkin vuoksi kiinnittää näihin asioihin huomiota, olisi mahdollisuus myöskin saada niitä maksajia lisää. Tämä budjettiesityshän osoittaa, että työllistymisaste on selvästi kuitenkin laskemassa. Kuta enempi työllistettäisiin, sitä enempi maksajia olisi, ilman että tarvitsisi erityisesti palkanalennuksista ryhtyä puhumaan. En usko, että kukaan sellaista on esittänyt miltään taholta.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen yrittää nyt kirjoittaa historiaa uusiksi, kun hän väittää, että hän ja keskustaryhmä hänen suullaan vaativat tuntuvia lisäyksiä työnantajamaksujen alentamiseen vasta lokakuussa, kun työllisyystilanne ja talouden kehitystilanne olivat näyttäneet hyvin huonoilta.

Jos puhemies sallii, luen suoran sitaatin ed. Pekkarisen kirjoituksesta heinäkuun 31. päivä Ilkka-lehdessä: "Moninkertaistamalla välillisten maksujen kevennys ja kohdentamalla se vain pienille ja työvaltaisille yrityksille, käytännössä matalapalkka-aloille, voitaisiin todella vaikuttaa yritysten haluun työllistää, eivätkä kustannukset nousisi monien miljardien mittaisiksi." Siis ne eivät ed. Pekkarisen mukaan nousisi monien miljardien mittaisiksi, ehkä nousisivat noin miljardin mittaisiksi, mitä hän itse asiassa tuossa aloitteessa lokakuussa esitti.

Ei näitä ed. Pekkarinen eikä hänen adjutanttinsa ed. Laukkanenkaan selittämällä paremmaksi saa. Ed. Pekkarinen jo heinäkuussa vaati huomattavia menonlisäyksiä välillisiin työvoimakustannuksiin, ja kuitenkin hän syyskuussa täällä todisti eduskunnan edessä, että kaiken kaikkiaan keskustan lisäykset budjettiin ovat noin miljardi markkaa, mikä ei siis pidä paikkaansa.

Maria Kaisa Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoimapolitiikasta tehdyt arvioinnithan itse asiassa osoittavat sen, että keskusta on ihan oikeilla jäljillä aloitteessaan, koska työvoimapolitiikassa nimenomaan yritysten työllistämistyöt ovat olleet tehokkaimpia toimenpiteitä. Niiden kautta työttömät ovat yleensä löytäneet työpaikan. Sehän viittaa juuri siihen, että pienipalkkaisilla heikommin koulutettujen ihmisten aloilla työvoimakustannukset, kun lasketaan työnantajamaksut ja verot, ovat liian korkeat nyt suhteessa siihen, että palvelualojen, työvaltaisten yritysten, kannattaisi työllistää.

Työvoiman kysyntää pitäisi saada lisättyä. Tämähän on hyvin monessa maassa Euroopassakin huomioitu. Esimerkiksi Ranskassa ja Hollannissa on tehty muutoksia, joissa on aika roimasti subventoitu työnantajille pienipalkkaisten töiden tekemistä. Tätä keskusta nyt ajaa takaa, että tämä pitäisi oivaltaa myös Suomessa. Jos me ihan oikeasti haluamme saada ihmisille töitä eikä vain työttömyysturvalla odottelua tai koulutuksen ja tukityön kierteessä pyörimistä, pitäisi tehdä rakenteellisia toimenpiteitä (Puhemies koputtaa). Ei meistä kaikista suomalaisista tule koskaan it-alan huippuosaajia, vaikka kuinka yritetään. Annetaan myöskin (Puhemies koputtaa) pienipalkkaisille ja käsistään osaaville ihmisille mahdollisuuksia.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen kun hallitus antoi ensi vuoden varsinaisen talousarvioesityksensä syyskuun alussa, maailmantilanne on muuttunut dramaattisella tavalla. USA:n terroristi-iskut ja niitä seuranneet tapahtumat ovat tehneet tulevaisuuden ennustamisesta entistä vaikeampaa ja epävarmempaa. Näin on myös talouden kehityksen suhteen. Asiantuntijoiden arviot siitä, mihin suuntaan kansainvälinen talous ja Suomen talous osana sitä kehittyy, vaihtelevat hämmentävän paljon.

Tämä epävarmuus näkyy myös nyt esillä olevasta, ensi vuoden talousarviota täydentävästä hallituksen esityksestä. Työttömyysasteen ennustetaan nousevan ensi vuonna lähelle 9,5:tä prosenttia. Hallitus ennakoi huonontuvaa työllisyystilannetta esittämällä työvoimapolitiikan ja työttömyysturvan määrärahoihin 170 miljoonan euron eli reilun miljardin markan lisäystä. Tämä työministeriön hallinnonalalle tehtävä panostus onkin ensi vuoden talousarvion täydennyksen olennaisin sisältö. Kaksi kolmasosaa nyt esitetyistä menolisäyksistä kohdistuu juuri työttömyyden syiden ja seurausten korjaamiseen.

Talousarviota täydentävään hallituksen esitykseen sisältyvillä työvoimapoliittisilla määrärahoilla voidaan puuttua niihin perusongelmiin, jotka monien kohdalla ovat työllistymisen esteenä, esimerkkinä vähäinen koulutus. Kaikista työttömistä 47 prosenttia ja yli vuoden työttöminä olleista 57 prosenttia on vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Rakenteiden, kannustavuuden ja työelämävalmiuksien parantamiseen on kiinnitettävä sitä tiukemmin huomiota, mitä pidempään työttömyys kunkin henkilön kohdalla on jatkunut. Työllistymiseen tähtääviä toimenpiteitä tai työvoimapoliittista koulutusta suunniteltaessa on otettava huomioon ihmisen elämäntilanne ja elämänkokemus kokonaisuudessaan. Työttömyyden pitkittyessä ongelmat ja köyhyys kumuloituvat herkästi eivätkä työvoimapoliittiset toimenpiteet tuo tulosta, ellei niitä ole suunniteltu räätälintyönä.

Tänä aamuna työministeriön julkaisemasta, lokakuuta koskevasta työllisyyskatsauksesta voi jälleen kuitenkin tyydytyksellä todeta, että vaikka työttömien määrä onkin syyskuusta noussut muutamalla tuhannella, on yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleiden määrä vähentynyt suhteessa selvästi nopeammin kuin työttömien määrä kokonaisuudessaan. Työllisyystilanne on parantunut myös niiden henkilöiden osalta, jotka ovat olleet työttöminä yli kaksi vuotta.

Jos työttömyyden kehityksen ennustaminen on kokonaisuudessaankin vaikeaa, vielä vaikeampaa on ennustaa sitä, miten it-alan työvoimatarve muuttuu. Alalle ovat tyypillisiä lyhyet ja projektiluontoiset työsuhteet sekä nuori työvoima, jolla kouluttautuminen on usein vielä kesken. It-alan kuplan puhkeaminen on jo nyt vienyt monilta työpaikan, ja on syytä uskoa, että kehitys menee edelleen huonompaan suuntaan. Tätä kautta työttömyys saa uudenlaisia piirteitä, mihin myös työvoimahallinnon on syytä ajoissa varautua.

Arvoisa puhemies! Parasta työvoimapolitiikkaa on kuitenkin se, että työpaikat säilyvät ja uusia työpaikkoja syntyy. Tämä edellyttää toimivaa veropolitiikkaa, rahapolitiikkaa ja finanssipolitiikkaa. Tässä suhteessa jo varsinaisen talousarvion elvyttävä linja on aivan oikea. Se tukee niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin mahdollisuuksia ylläpitää nykyisiä työpaikkoja ja synnyttää uusia.

Ennustaminen on aina vaikeaa. Sen sijaan että kinastelemme eri ministeriöiden esittämien ennusteiden eroista, huomio pitää kiinnittää työllisyyskehityksen tarkkaan seurantaan ja nopeaan reagointiin. Meillä on oltava tarvittaessa valmius nopeasti käynnistää sellaiset toimet, joilla käynnistetään työllisyyttä parantavia hankkeita ja toimenpiteitä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ei ole mikään uutinen se, että toteaa, että epävarmuus on kaikkein hallitsevin piirre tämän hetken talouspoliittisessa kehityksessä. Epävarmuus tietysti lisääntyi World Trade Centerin terroristihyökkäyksen jälkeen, mutta kaikki ovat yksimielisiä siitä, että suunta on jatkuvasti alaspäin. Tässä budjetin täydennyksessähän valtionvelan lyhentämistä aiotaan vähentää 1,2 miljardilla markalla eli 196 miljoonalla eurolla.

Puhemies! Täydennyksessä myös todetaan, että bruttokansantuotteen arvioidaan ensi vuonna kasvavan 1,6 prosenttia, niin kuin valtiovarainministeri Niinistö totesi. Tämähän merkitsee käytännössä sitä, me tiedämme sen tällä hetkellä, että jos kasvu jää tähän, työttömyys tulee nousemaan. Siitä, kuinka paljon se nousee, on hyvin erilaisia arvioita. Niinistön ministeriöhän, valtiovarainministeriö, on esittänyt luvun 4 000—5 000. Sen sijaan ministeri Filatovin johtama työministeriö on esittänyt, että työttömyys saattaa nousta jopa 50 000 henkilöllä. Mikä on totuus, sitä meidän on vaikea tänä päivänä vielä ennakoida. Joka tapauksessa me voimme ennakoida työttömyyden nousun ja myöskin sitten ryhtyä ajoissa toimenpiteisiin.

Puhemies! Ministeri Niinistö on myöskin julkisuudessa todella arvostellut aika voimakkaasti näitten aktivointitoimenpiteiden merkitystä. Saattaa olla, että hänen perusteluissaan on perää. Mutta toisaalta, kun katsotaan sitä, kuinka paljon Suomi verrattuna muihin EU-maihin panostaa aktiivitoimenpiteisiin, mehän olemme aivan EU:n häntäpäässä tällä hetkellä, muistaakseni neljänneksi viimeinen. Esimerkiksi Ruotsi aktivoi noin 56 prosenttia työttömistään joka vuosi. Meillä tämä luku on muistaakseni 22 prosenttia. Ministeri Niinistö, kyllä tässä myöskin on se, jos ajatellaan jotakin työttömyysseutua, että vaikka kuinka olisi työvoimakoulutuksessa tai tukityössä, on erittäin vaikea työllistyä, jos työttömyys jo alueella on korkea, niin kuin esimerkiksi minun kotimaakunnassani Satakunnassa, lähinnä sen pääkaupungissa Porissa. Vaikka kuinka tosiaan ihminen hankkii lisää taitoja, niin kun työpaikkoja ei ole, työllistyminen on siellä lähes mahdotonta.

Puhemies! Mitä tulee elvytykseen, tässä suhteessa yhtyisin ministeri Niinistön aikaisemmin esittämiin kantoihin. Ensi vuoden budjettihan on varsin elvyttävä budjetti: veronalennukset, joista on jo päätetty ajat sitten, mutta myöskin työnantajamaksujen alennus, joka tuli ulkopuolelta budjettikehysten. Kannattaa muistaa se, että ministeri Niinistö toi omana esityksenään 1,6 miljardin markan työnantajamaksujen alennuksen, joka ei ollut eduskunnan keväällä hyväksymissä budjettikehyksissä, joten tuntuu siltä, että keskustan vaatimus on jotenkin ylimitoitettu tässä suhteessa.

Tässä yhteydessä, puhemies, myöskin haluan lainata 19. päivä lokakuuta tänä vuonna Helsingin Sanomissa ollutta otsikkoa, jossa todetaan: "Suomen kilpailukyky taas maailman paras." Suomalaisten yritysten kilpailukyky on maailman paras, mutta siitä huolimatta edustajat Pekkarinen ja Aula haluavat jatkuvasti lisätä työnantajamaksujen alennuksia. Tätä on aika vaikea ymmärtää. Pyytäisinkin ed. Pekkarista, jolla on seuraava puheenvuoro, kommentoimaan sitä, eikö ole se suuri vaara, että jo hyvin kannattavat yritykset vain lisäävät voittojaan, eivät suinkaan työllistä lisää. Minun mielestäni tämä on, ed. Pekkarinen, todella varteenotettava tekijä. Haluatteko nyt sitten edelleen lisätä yritysten voittoja vai parantaa työllisyyttä? Minun mielestäni parasta työllisyyspolitiikkaa on se, että me edelleen parannamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ostovoimaa. Tällöin tarkoitan kaikkein pienimpiä eläkkeitä saavia, alimman työttömyysturvan piirissä olevia ja erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat pudonneet pysyvään köyhyysloukkuun.

Meillähän kolmantena asiana tänään esityslistalla on työttömyysturvan parantaminen, mutta siitä tietysti voidaan keskustella, kuinka paljon sitä pitäisi parantaa, pitäisikö edelleen parantaa, jotta suuri osa köyhyysloukussa pysyvästi olevista ihmisistä voitaisiin nostaa sieltä pois. Minun mielipiteeni on, että työttömyysturvan alimman tason nostaminen edelleenkin olisi eräs toimenpide, samaten, kuten jo kerran totesin, pienimpien eläkkeiden nostaminen.

Mehän, puhemies, olemme julkisessa keskustelussa havainneet sen, että Suomessa on pysyvästi köyhyysloukkuun pudonneitten ihmisten joukko. Paljonko näitä ihmisiä on, siitä arviot vähän vaihtelevat, mutta joka tapauksessa määrä on, sanotaan, suuruusluokkaa 150 000—200 000. Se ei ole kyllä kunniaksi sen paremmin hallituspuolueille kuin oppositiollekaan. Ei oppositiokaan tästä ryhmästä kovin paljon täällä ole ääntä pitänyt.

Puhemies! Mitä sitten tulee elvytykseen, muualla Euroopassahan kuitenkin esimerkiksi suuret EU-maat Saksa ja Ranska käyttävät paljon elvyttävämpää politiikkaa. Siellähän voidaan jo puhua, että vaarannetaan esimerkiksi Saksassa vakaussopimus eli käytetään budjettialijäämää, joka on yli 3 prosenttia kansantuotteesta. Suomessahan kuitenkin kaikki näyttäisi viittaavan siihen, siitä huolimatta mitä ministeri Niinistö sanoi, että budjetti saattaa jäädä vielä ylijäämäiseksi ensi vuonnakin. Toivottavasti näin käy.

Puhemies! Tässä yhteydessä tietysti eduskunnan tehtävä on, niin kuin eilisessä Suomen Pankki -keskustelussa kävi ilmi, finanssipolitiikan tarkastelu. Mutta en voi olla tarkastelematta myöskin sitä korkoelvytystä, johon esimerkiksi ed. Aula puheessaan viittasi. Euroopan keskuspankkiahan on voimakkaasti kritisoitu suurissa EU-maissa siitä, että keskuspankin korkopolitiikka ei ole ollut riittävän elvyttävää. Ekp:hän on kolme kertaa tänä vuonna laskenut korkoja, eli 4,75 prosentin ohjauskorosta on tultu 3,25:een, kun Yhdysvaltojen keskuspankki Fed on laskenut korkoja kymmenen kertaa: 6,5 prosentista 2 prosenttiin. Eli aikamoinen ero on eurooppalaisten ja amerikkalaisten näkemyksissä siitä, mitä pitäisi tehdä. Kun sen lisäksi tiedämme, että Amerikan talouteen on pumpattu ja pumpataan uutta rahaa merkittävä määrä, amerikkalaiset ovat rohkeampia elvyttämisessä kuin me Euroopassa.

Tuntuu siltä, että me Suomessa olemme kaikkein varovaisimpia. Palaan siihen myöhemmin muutamalla sanalla. Ehkä meidän fundamenttimme eli perusteemme talouden osalta ovat myöskin vähän paremmassa kunnossa. Mielestäni on aivan oikein, mitä kuulin: että G20-maat, jotka olivat yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa koolla Kanadassa viime viikonvaihteessa, ilmoittivat valmiutensa edelleen korkojen laskemiseen. Sitä me varmasti tarvitsemme. Ei pelkkä finanssipolitiikka riitä, vaan tarvitaan korkopolitiikkaa.

Mitä, puhemies, tulee siihen kritiikkiin, jota Euroopan keskuspankkiin kohdistetaan, niin mielenkiintoista on ehkä nähdä yhtäläisyyttä Suomessa käytävään keskusteluun asiantuntijoiden merkityksestä. Kyllähän Euroopan keskuspankilla ainakin asiantuntijoita on. Jokaisella EU-maalla on satoja asiantuntijoita niin keskuspankissa kuin muuallakin. Mutta siitä huolimatta Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa arvostellaan hyvin voimakkaasti tällä hetkellä Euroopassa, ei ehkä Suomessa, me emme tarpeeksi seuraa esimerkiksi eduskunnassa sitä keskustelua, mitä muualla Euroopassa käydään tästä asiasta. Kyllä minun henkilökohtainen näkemykseni on se, että ennemmin tai myöhemmin Maastrichtin sopimusta pitäisi jopa muuttaa niin, että ei pelkästään hintavakaus, rahan määrä, olisi se, millä perusteella korkoja ohjataan, vaan myöskin työllisyys ja kasvu kuten Amerikan keskuspankinkin ohjelmassa.

Puhemies! Kannattaa myös muistaa se, mitä viime viikkoina on kirjoitettu siitä, mitä meidän rahapolitiikan asiantuntijamme kymmenen vuotta sitten tekivät. Silloinhan oltiin vahvasti sitä mieltä, että vakaa markka on ainoa oikea politiikka. Kaikki, jotka arvostelivat sitä, olivat väärässä, ja kuitenkin tänä päivänä esimerkiksi professori Jaakko Kiander on todennut, että se oli ehkä kaikkein keskeisin syy, minkä takia Suomi syöstiin lamaan. Silloin rahapolitiikan asiantuntijoista muun muassa Markku Puntila erosi Suomen Pankin johtokunnasta sen takia, että hän oli eri mieltä. Hän olisi halunnut vielä kireämpää vahvan markan politiikkaa kuin Suomen Pankki silloin noudatti, koska ensimmäinen devalvointihan suoritettiin lähes täsmälleen vuosikymmen sitten, 14. päivänä marraskuuta, sen jälkeen sitten seuraavana vuonna markan kelluttaminen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Jaakko Kiander on aivan oikeassa tässä. Se oli keskeinen syy, minkä takia Suomi syöstiin niin syvään lamaan kuin missä me olimme.

Puhemies! Kun ministeri Niinistökin puhui kansainvälistymisestä ja globalisaatiosta ja totesi sen edut, totta kai Suomen tapaiselle vientivetoiselle maalle, jolla on voimakas vientiylijäämä, globalisaatio on ollut edullista, mutta nyt kannattaa myös muistaa, että me olemme ilmeisesti ensimmäisen kerran pitkästä aikaa, vuosikymmeniin, globaalissa lamassa. Kyllä globalisaatiolla on myös haittavaikutuksia. Silloin kun yhtäällä menee huonosti, menee myös toisaalla huonosti. Sillä on etuja ja haittoja.

Puhemies! Ed. Aula jo viittasi korkoelvytyksen vaikutuksiin. Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Kun amerikkalaiset alkoivat korkoelvytyksen tämän vuoden alkupuolella, silloin puhuttiin noin kuuden kuukauden viiveestä, ennen kuin korkoelvytys vaikuttaa. Tänä päivänä on ruvettu puhumaan yhä enemmän, että viive on sittenkin yli kaksitoista kuukautta, koska tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvalloissa ei vielä aivan selviä merkkejä siitä ole, että korkoelvytys olisi tähän mennessä auttanut. Sen takia tietysti korkoja on jatkuvasti pyritty alentamaan.

Puhemies! Ed. Aula on myös aivan oikeassa siinä, että kannattaa todella tarkasti katsoa, mihin esimerkiksi Amerikassa korkoelvytyksellä päästään, kun talouden perusteet ovat niin huonot kuin Amerikassa ovat eli vaihtotase on ennätysmäisen alijäämäinen ja toisaalta kotitalouksien velkaantuminen on myöskin ennätysmäistä. Euroopassa nämä perusteet ovat paremmat, ja Suomessa talouden perustat ovat todella hyvät. Meillä on, jos niin halutaan, varaa lisäelvytykseenkin, vaikka ministeri Niinistö saattaa esittää siitä omankin näkemyksensä.

Puhemies! Ihan lopuksi myöskin mielenkiintoista on se keskustelu, mitä käydään siitä, onko esimerkiksi taloudessa käänne jo tapahtunut vai tapahtumassa. Jos katsoo esimerkiksi pörssiä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, niin pörssihän on parin viime kuukauden aikana noussut 35—40 prosenttia. Se näyttäisi viittaavan siihen, että ainakin markkinoilla uskotaan käänteen jo tapahtuneen. Tässä, puhemies, on aika mielenkiintoista se, että tilastointimme ilmeisesti laahaa koko ajan vähän perässä. Me emme tiedä sitä tarkalleen, mitä esimerkiksi ihan viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut. Tässä suhteessa, olen ymmärtänyt, meillä Suomessa olisi parantamisen varaa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt kannattaisi muistaa, että ei tässä mihinkään suohon vaipumista kukaan ennusta. Ei kovin mustin värein kannata maalata sitä, jos me huipputaloudesta, jota nyt Suomi on kokenut, historiansa huippua, kasvamme vain 1,6 prosenttia. Kyllä me korkealla tasolla pysymme joka tapauksessa.

Sen sijaan haluaisin kiittää ed. Eloa älyllisestä rehellisyydestä, kun hän on sen havainnut, että budjetti jo elvyttää. Meillä pyrkii olemaan vähän sitä vikaa, että se, mitä on jo tehty, ei ole mitään, vaan kaikki se pieni lisä vain olisi jotain. Näinhän asianlaita ei ole. Mutta kyllä me elvytämme itse asiassa enemmän kuin Euroopan unionin maat. Vertasitte Saksaan, mutta ei voida verrata sillä, kuka eniten velkaa ottaa. Nimittäin jos lasketaan vain muutos, kuinka paljon Suomessa esimerkiksi menot lisääntyvät, kyllä ne suhteessa lisääntyvät enemmän kuin Saksassa. Saksassa vain tehdään velkaa, mutta sitä tehtiin siellä hyvinäkin vuosina.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elvytystä on todella tapahtunut. Esimerkiksi työeläkeyhtiöthän parin vuoden aikana muistivat asiakkaitaan useilla miljardeilla markoilla eläkemaksujen alennuksina.

Mitä korkoon tulee, se on tietysti tärkeä asia, mutta Suomessa silloin laman kynnyksellä seurattiin nimenomaan korkoa ja todettiin, että kun se muualla esimerkiksi 5 prosenttiyksikköä alempi kuin Suomessa silloin oli, kannatti ottaa ulkomailta luottoa. Mutta kun valuuttakurssit muuttuivat, niin valuuttakurssien merkitys korkoon nähden on paljon nopeammin vaikuttava kuin se, onko 5 prosenttiyksikön eroa vai ei. (Ed. Pekkarinen: Ed. Elo oli tässä ihan oikeassa!)

Mitä talouteen muutoin tulee, niin Japani lähti alas, Uudesta-Seelannista ei kukaan enää oikein mitään muista. USA:ta on seurattu. Pari vuotta sitten itsekin olin muun muassa siellä katsomassa, koska alkaisi mennä alaspäin. Silloin sanottiin, että presidentinvaaleista lähtien, ja siellä on tapahtunut paljon muuta. Kyllä nyt Euroopan ja Suomen pitäisi, niin kuin urheilussa sanotaan, tehdä aivan oma suorituksensa ja ottaa oppia siitä, mitä virheitä teimme 90-luvulla, ja katsoa muun muassa Venäjän suuntaan, koska Venäjä saattaa olla se, joka Suomen taloutta tulee aika tavalla pönkittämään.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Skinnarille haluaisin todeta, kun hän itse totesi, että korot olivat 5 prosenttia korkeammat: Ed. Skinnari, ne olivat jossain vaiheessa jopa yli 10 prosenttia korkeammat kuin Euroopassa muualla, ja se oli vain osoitus siitä, että Suomen markkaa puolustettiin korolla. Se oli väärää politiikkaa, mikä olisi silloin pitänyt tajuta. Eihän mikään yrityselämä kestä 18—20 prosentin korkoja, niin kuin se ei Suomessakaan kestänyt. Mutta vasta nyt jälkeenpäin voidaan myöntää se, että rahapolitiikka oli se, mikä syöksi meidät kaikkein pahimmin lamaan. Totta kai muitakin tekijöitä oli.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pari sanaa ensin rahapolitiikan siitä osasta, minkä ed. Elo otti minusta aika oivallisesti esille. En käy enää tarkemmin tuota historiaa 80—90-luvun vaihteesta tässä erittelemään. Sen vain voi todeta, että sitoutumista vahvan markan politiikkaan kesti ihan liian kauan. Minäkin jouduin valittamaan, että Ahon hallitus liikkeelle lähtiessään ei kyennyt heti tekemään sitä, mikä Holkerin hallituksen toimesta olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Silloin rahapolitiikan päättäjät olivat lujia omassa uskossaan siihen, että vahva markka on ainut autuaaksi tekevä rahapolitiikan linja. Siitä maksettiin kallis hinta. Minusta ed. Elon analyysissä näiltä osin on paljon sellaista, mihin kernaasti voi yhtyä.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, nyt käsiteltävänä olevaan asiaan, pari seikkaa tähän liittyvänä haluan tuoda esille. Ensinnäkin jo elo—syyskuussa, kun budjettia täällä esiteltiin, oli näköpiirissä ja tiedossa se, että Suomen talouden kehitys on tulossa huomattavasti alaspäin; erittäin vahvan, nopean kasvun kaudesta oltaisiin tulossa aika lähelle nollakasvua tai 1—2 prosenttiyksikön kasvun lukemiin, mikä oli paljon alle sen 4—5 prosenttia, jopa ylikin 5 prosenttia, mihin oli totuttu.

Tuossa tilanteessa keskustan eduskuntaryhmän toimesta syyskuun alkupuolella täällä esitettiin oma budjettilinjaus, joka piti sisällään muun muassa menolisäyksiä lähinnä ja erityisesti sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden parantamiseen, kuntapalveluiden kohentamiseen, jotka aloitteet olivat yhteensä vähän vajaa miljardi markkaa. Sen lisäksi keskusta jo tuossa vaiheessa esitti aloitteita, joitten aloitteitten idea oli tähdätä nimenomaan pienten ja työvaltaisten yritysten työllistämismahdollisuuksien parantamiseen. Näin siksi, että me halusimme käyttää kaiken sen hallituksen esittelemän noin 1,5 miljardin markan suuruisen välillisten työvoimakustannusten keventämisvaran. Meidän mallissamme kaikki tuo keventämisvara silloin haluttiin kohdentaa nimenomaan pieniin ja keskisuuriin työvaltaisiin, yleensä aika matalapalkka-aloja edustaviin yrityksiin.

Esityksemme tuossa alkuvaiheessa, siis syksyllä eli elo-syyskuussa, oli nollasummaesitys suhteessa hallituksen esitykseen. Mekin olimme silloin antamassa saman 1,5 miljardia kevennystä, kuitenkin kohdennettuna äsken kerrotulla tavalla. Se oli meidän esityksemme siinä vaiheessa. Meidän esityksemme tämäntapainen kärki alkusyksystä perustui juuri siihen, mitä ed. Elo omassa puheenvuorossaan sanoi. Ed. Elo todisti sen, ettei meidän suurten, maailman mittaisten yritystemme kilpailukyky ole huono. (Ed. Elo: Ei ole!) — Ei ole huono, aivan oikein, ed. Elo.

Tästä syystä me keskustassa arvioimme, että eivät ne yritykset tarvitse sitä 0,45 prosenttiyksikön suuruista työvoimakustannusten madallusta. Ei niiden kannalta, Nokian kannalta, sillä ole suurta merkitystä. Nokian kannalta suuri merkitys on sillä, saako se yritys Suomesta huippuosaavaa, korkeasti tietävää ja taitavaa ammattityövoimaa vai eikö. Ed. Elo, taas me olemme oikeassa. (Ed. Elo: Kyllä, kyllä!) Tästä syystä me emme halunneet antaa näille kaikista suurimmille sitä kevennysvaraa, koska ne eivät välttämättä sitä tarvitse. Heidän kannaltaan on tärkeää, että panostamme tutkimukseen, me panostamme koulutukseen, osaajien nousemiseen tähän maahan. Sitä me keskustassa kannatamme.

Sen sijaan me halusimme kohdentaa kevennysvaran todella äsken kerrotulla tavalla, työllisyyttä edistävällä tavalla. Nyt täällä onneksi ed. Zyskowiczkin huomasi sen, minkä hänen olisi suonut huomaavan jo viikko pari sitten. Keskustan toimesta esiteltiin aloite, jonka aloitteen mukaan näitä välillisiä työvoimakustannuksia pitäisi laskea vielä enemmän kuin tuossa vielä pari kolme kuukautta sitten meidän toimestamme esitettiin.

Miksi me esitämme nyt vielä suurempia kevennyksiä välillisiin työvoimakustannuksiin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että valtiovarainministerinkin uudet lukemat kertovat, että Suomen kasvu on pysähtymässä, jämähtämässä lähes nollille. Pudotus Suomen kasvuennusteissa viime syksyn 4 prosentista nyt uusimpaan ennusteeseen eli 0,6 prosenttiyksikköön on läntisten maiden kaikkein nopein. Valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa ylijohtaja Hetemäki totesi, kun tätä nimenomaista asiaa häneltä kysyin, että todellakin yhdessäkään toisessa Oecd-maassa kasvun pudotus ei ole niin nopeaa kuin se Suomessa viimeisten lukemien perusteella on.

Tästä seuraa meidän mielestämme suuri huoli nimenomaan sen asian suhteen, mistä ministeri Filatov on puhunut aivan oikeata tekstiä. Hän pelkää oikeutetusti sitä, että työttömyys karkaa käsistä, nousee paljon suurempiin lukemiin kuin tähän saakka on osattu ennustella. Jos nuo kasvulukemat todella jatkuvat tuon suuntaisina, mitä tällä hetkellä tiedetään jo tapahtuneen, on todella paljon mahdollista, että se, mistä ministeri Filatov puhuu, valitettavasti toteutuisi.

Vielä toistan sen, että 10 000 työtöntä lisää maksaa julkiselle vallalle noin 800 miljoonaa markkaa. Näistä syistä meidän mielestämme pitää tehdä nyt kaikki voitava, jotta nimenomaan pienten, työvaltaisten, pääsääntöisesti matalapalkka-aloja työllistävien yritysten työllistämiskustannuksia madalletaan reilusti enemmän kuin mekään esitimme vielä pari kuukautta sitten. Tästä syystä me edellytämme ja esitämme omassa aloitteessamme sitä, että työnantajien kelamaksu kokonaan poistetaan näiltä äsken sanotuilta työllistäviltä, pieniltä, työvaltaisilta, matalapalkka-aloja edustavilta yrityksiltä. Esitys maksaa valtiolle, minkä ed. Zyskowicz aivan oikein sanoi, sen runsaat miljardi markkaa tai 1,6 miljardia bruttomääräisesti ja nettomääräisesti ehkä vähän alle miljardi markkaa.

Meidän mielestämme tämä lisä on perusteltavissa juuri äsken kertomastani syystä. Uhka työttömyyden kasvamisesta paljon suuremmaksi, kuin vielä kaksi kuukautta sitten nähtiin, on todella olemassa. Näiltä osin yhdyn kernaasti siihen, mitä, vielä kolmannen kerran sanottuna, ministeri Filatov on julkisuudessa esitellyt.

Arvoisa puhemies! Tätä yksityiskohtaa halusin tulla tähän vielä kertomaan. Tämä on se tausta, nämä ovat ne perusteet, mistä syystä me esitämme vielä vähän lisää työllisyyden parantamiseksi siihen, mitä me esitimme kaksi kuukautta sitten.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen kertoi keskustan vaatimuksesta alentaa palkan sivukuluja enemmän kuin hallitus on esittänyt. Kun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli käsiteltävänä palkan sivukulujen alentaminen, Kelan edustaja kertoi, että tämä tosiaankin tulee valtion maksettavaksi siitä syystä, että Kelan rahastoissa ei ole niin paljon rahaa, että alennus pystyttäisiin sieltä rahoittamaan. Kun samassa keskustelussa kysyin palvelualojen työnantajien asiantuntijalta, paljonko tämä alennus tulee olemaan 7 000 markan kuukausipalkalla, se on 50 markkaa. Se, ikävä kyllä, ei varmaankaan kovin paljon työllisyyttä tässä valtakunnassa auta. Siinä näemmekin sen ongelman, että se maksaa yhteiskunnalle hyvin paljon, mutta on hyvin pieni summa loppujen lopuksi sivukulujen alentamisessa.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pekkarinen, joka poistui jälleen keskuudestamme, on mielestäni oikeilla jäljillä. Esitin tämän saman ajatuksen budjetin lähetekeskustelussa.

Puhemies! Kysymys on siitä, että eivät suomalaiset suuryritykset todella tarvitse nyt työnantajamaksujen alennusta, kun yritysten kilpailukyky on hyvä. Ne eivät työllistä yhtään sen enempää väkeä, vaan ed. Pekkarinen on siinä aivan oikeassa, että hyvin koulutettu, osaava väki on nyt suuryrityksille kaikkein tärkein. Tämä pitäisi kohdistaa pieniin ja keskisuuriin, työvaltaisiin yrityksiin. Mutta, puhemies, siinä olen ed. Pekkarisen kanssa eri mieltä, että kyllä tämän summan, joka nyt on budjettiin merkitty, pitäisi riittää siihen kuitenkin.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomen teollinen tuotanto on laskenut 12 viime kuukauden aikana reilut 12 prosenttia. Se on hälyttävä luku kokonaisuutena. Se on noin 4—5 prosenttia miinuksella verrattuna edellisvuosiin. Tämä on viesti, joka kertoo sen, että suurteollisuus ei ole tänä päivänä kovassa tuotantovauhdissa, mutta toisaalta, niin kuin on todettu, sen ongelmia ei ratkaise tämä pieni sivukulujen alennus, vaan sen ongelmat selviävät sitä kautta, kun maailmalla yleensä veto paranee.

Me olemme ihan selvässä ylituotantolamassa. Nyt meidän onkin kiinnitettävä huomiomme kotimarkkina-asioihin ja siihen, mitä voidaan kotona tehdä enemmän, millä voidaan tuontia korvata ja sitä kautta edistää työllisyyttä. Palvelualojen toimintaedellytykset on tietenkin turvattava.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Työnantajan sivukulujen alentamispyrkimyksestä on tullut hokema. Ed. Pekkarinen lähti pois, mutta täällä on keskustan edustajia muitakin paikalla.

Opiksi vain: Minä en ainakaan siihen usko, jotta sokea alentaminen, vaikka puhutaan, että annettaisiin pk-yrityksille, on välttämättä hyvin tehokas toimenpide, vaan minusta pitää lähteä siitä, että se on hyvin kohdennettu alentaminen, tai miettiä, voidaanko muuten sama summa käyttää siihen, jotta tuetaan työllisyyttä. Tarkoitan sillä sitä, että miksei joitakin investointitukia voisi miettiä uudelleen ja kohdentaa niitä tai luoda palautusjärjestelmä sillä tavalla, että jos pk-yritys on työllistänyt vuoden lopulla saman määrän tai lisännyt työntekijöitä, sille annetaan porkkanoita lisää. Tuon tyyppinen alentaminen saattaa mennä yhtä hyvin ulkomaanmatkoihin tai mihin hyvänsä tai miksei pankkitilille ja myöhemmin osakkeisiin tietysti.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen näki taas paljon vaivaa todistaakseen, että heidän linjansa olisi sillä tavoin selkeä, että elo—syyskuussa vaadittiin työvoimakustannusten alennusta kustannusneutraalisti, mutta lokakuun lopulla, kun nähtiin, että tilanne taloudessa heikkenee, oltiin valmiita satsaamaan 1,6 miljardia. Kuten jo aikaisemmin sanoin, selitys on kaunis, mutta se ei pidä paikkaansa.

Nimittäin jo heinäkuussa ed. Pekkarinen lukuisissa julkisissa esiintymisissään vaati tuntuvia lisäyksiä hallituksen esittämiin alennuksiin välillisiin työvoimakustannuksiin. Luen taas uuden sitaatin. Aamutelevision 23.7. teksti kuuluu näin: "Hallitus 0,5 prosenttiyksiköllä alentaa tätä Kela-maksua, mutta huomattavasti tuntuvampia ja moninkertaisia olisi pitänyt olla niiden välillisten työvoimakustannusten madallustoimien. Oikean suuntainen mutta täysin mitätön on tämä puoli prosenttiyksikköä."

Arvoisa puhemies! Nämä heinäkuiset lausunnot osoittavat, että heinäkuussa ed. Pekkarinen ja keskustan ryhmä hänen suullaan vaati huomattavia tuntuvia lisäyksiä välillisiin työvoimakustannuksiin. Tämä kustannusneutraali malli tuli vasta elo—syyskuussa siinä vaiheessa, kun joku oli viitsinyt laskea yhteen kaikki nämä kepun vaatimukset ja niiden kustannusvaikutukset. Siinä on todellinen selitys, (Puhemies koputtaa) mutta luontainen vaatimattomuus estää minua sitä tarkemmin tässä erittelemästä ajanpuutteen lisäksi.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä me keskustaan saamme ed. Zyskowiczin arkiston, niin voisimme alkaa myöskin lähiajan taloushistoriaa opiskella.

Mutta sotumaksun alentamisesta haluaisin sanoa. Ed. Huotari ja eräät muut totesivat, että tällä ei ole isoa merkitystä. Neljä pohjoisinta maakuntaliittoa Pohjois-Suomi-ohjelman yhteydessä teettivät kahdella tohtoritason tutkijalla erilaisista toimenpiteistä vertailuaineistoa panos—tuotos-malleihin perustuen, miten minkäkin tyyppiset toimenpiteet vaikuttavat suoraan työllisyyteen tai mitä muita vaikutuksia on. Näiden puheenvuorojen jälkeen ehkä teille voi sanoa, että yllättäen tämä panos—tuotos-malli kertoi sen, että sotumaksun puolittamisella on nopeimmin suoria vaikutuksia työllisyyden parantamiseen. Se on selitettävissä sillä tavalla, että pienyritystoiminnassa erityisesti yritysilmasto on se tärkeä asia, johon tämä vaikuttaa, ja sitä kautta syntyy positiivisia välittömiä vaikutuksia.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mitä tulee ed. Pekkarisen puheenvuoroon, minusta perusajatus on siinä ihan oikein työllisyyden kannalta. Mutta erikoisesti kiinnitän huomiota ed. Mauri Salon äsken käyttämään puheenvuoroon. Millä hän tuli tähän tulokseen, tukemaan ed. Pekkarisen puheenvuoroa, oli se, että katastrofi on se, että ensi vuonna tuotannon taso ja bkt ovat samat kuin ne olivat vuonna 2000. Sitähän tuo äskeinen luku tarkoittaa, mitä hän esitteli. Budjetti on kuitenkin tasapainoinen. Minusta se ei ole katastrofi vielä ollenkaan. Se on erittäin hyvä tilanne, jos me selviämme sillä. Sen sijaan ongelma on se, jos meillä on 50 000 uutta työtöntä nettomääräisesti tasavallassa ensi vuoden aikana. Se on todella vakava asia.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela viittasi, että pienillä asioilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta kyllä nimenomaan pk-sektorilla on merkitystä työllistämiskustannuksilla. Aina investointituki ei välttämättä ole se hyvä, koska ei ole välttämätöntä investoida, vaan pitäisi pystyä työtä antamaan useammalle. Meillä on monta hyvää esimerkkiä siitä, miten pienetkin tekijät pitävät ihmiset töissä. Näen, että on erittäin suuri vaara nimenomaan alimmilla palkkaluokilla olevilla ihmisillä. Jos he jäävät ilman työtä ja syrjäytyvät, siinä meillä on todellinen armeija, joka on pitkään työttömänä. Se maksaa yhteiskunnalle. Pitää myöskin sinne satsata eikä välttämättä kaikkea it-puolelle. Sinnekin tarvitaan, mutta se pärjää nyt omillaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömyys on kasvussa, ja sille pitäisi jotain tehdä. Puskurirahastoja kerättiin hyvinä aikoina ja kerrotaan, että ne ovat täynnä ja niitä pitäisi päästä purkamaan. Mielestäni rakentamiseen pitäisi käyttää puskurirahoja. Se työllistää monia aloja ja on kotimarkkina-aloja ajatellen keskeisessä asemassa. Muun muassa homekouluja, kuten on täällä käynyt ilmi, pitäisi ruveta korjaamaan ja päiväkoteja, ja kasvukeskuksissa on asunnoista edelleenkin huutava pula. Se on sellaista, mikä jää pysyvästi jäljelle, jos ruvetaan töitä teetättämään. Samaten tiemäärärahat ovat perusinvestointia suomalaiseen yhteiskuntaan. Muun muassa Nelostie pitäisi perusparantaa kiireisesti.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korva väitti, että olisin ollut sitä mieltä, että palkan sivukulujen alennuksilla ei ole merkitystä. Näinhän en tietenkään väittänyt vaan kerroin sen suhteen, millaisella rahamäärällä ratkaisu vaikuttaa pienemmissä palkoissa. Esimerkiksi 7 000 markan palkassa tämä ratkaisu nimenomaan asiantuntijan kertoman mukaan alentaa 50 markkaa. Silloin on tietysti eri asia, jos puolitetaan esimerkiksi sotumaksut. Silloinhan vaikutus on paljon suurempi ja hintalappu on suurempi, jos se tehdään koko maassa. Jos se tehdään joissain määrätyissä kunnissa, hintalappu ei ole niin iso. Halusin tämän oikaista, ettei jää väärää käsitystä puheenvuorostani.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvamaksujen alentamisistahan on aina Suomessa keskusteltu silloin, kun on haluttu joidenkuiden mielestä parannusta taloudelliseen tilanteeseen ja nimenomaan työllisyyteen, mutta tutkimukset eivät mitenkään kiistatta osoita sitä, että näillä maksuilla olisi ratkaisevaa merkitystä. Tietysti, jos ne puolitetaan, siitä saattaa tulla se tilanne, mutta silloin puututaan myös sosiaaliturvaan.

Olen huolestunut siitä, että jatkuvasti puhutaan siitä, että sosiaaliturvamaksun rahoitusta heikentämällä hoidetaan Suomessa taloutta ja ihmisten toimeentuloa. Tämä yhtälö ei voi näin millään tavoin jatkua. Täytyy muistaa aina se, että sosiaaliturvamaksut ovat osa palkkaa. Ne ovat osa palkkaa, josta tulopoliittisissa neuvotteluissa on sovittu sillä tavoin, että ne ovat työnantajien mutta myös työntekijöiden menoja tällä hetkellä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä syntyi ansiokas keskustelu ed. Elon aloittamana rahapolitiikasta ja sen merkityksestä aikoinaan ennen lamaa. Tällä hetkellä tietysti, kun tästäkin salista on pari henkilöä pyrkimässä siihen pöytään, jossa rahapolitiikasta osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää päätetään, olisi tietysti hyvä, että he tähän debattiin olisivat myöskin osallistuneet.

Ed. Elo puhui USA:n keskuspankin aktiivisesta rahapolitiikkaroolista. Tietenkin se on ollut aktiivista ja mennyt eräällä tavalla edelle siitä, mitä Ekp:ssä on tehty, mutta tulokset eivät ainakaan vielä ole suoraan sanoen näkyvissä. Se on ollut erittäin aggressiivista, ja siihen liittyvät myöskin finanssielvytys, verohelpotukset jne. Tietenkin 11.9. tapahtumien jälkeen voidaan tilannetta arvioida erikseen, mutta ei ennen sitäkään tämä hyvin aggressiivinen elvytys ollut nostamassa USA:n taloutta. Kuten ed. Elo viittasi, syyt ovat tietenkin niin syvällä, että välttämättä tällaiset keinot eivät ainakaan kovin nopeasti autakaan.

Mitä tulee Suomen talouden näkymiin, voi hyvinkin olla, että nousu käynnistyy nopeastikin. Pörssikurssiliikahdukset voivat olla ensimmäisiä merkkejä siitä. Joka tapauksessa on aivan oikein, että tällä täydentämisellä muun muassa työllistämisen suhteen lähdetään liikkeelle, ja uskon, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ehdottomasti sitä mieltä, että mikäli toteutuvat ennusteet, jotka kertovat työttömyyden mahdollisesti kääntyvän aika voimakkaaseenkin kasvuun tässä yhteydessä, se edellyttää välittömästi lisätoimenpiteitä, kun faktaa tästä kehityksestä saadaan.

Täällä on viitattu Jaakko Kianderin analyysiin laman opetuksista, ja on tullut kaksi keskeistä seikkaa esille: vahvan markan politiikka ennen lamaa ja myöskin pääomamarkkinoiden vapauttaminen sillä tavalla, jota ei kontrolloitu ja joka johti sitten talouden ylikuumenemiseen ja velkaantumiseen. Se on toinen syy.

Mutta mitä sitten tapahtui 90-luvun alkuvuosina? Kianderin kanta siihen oli hyvin selvä myöskin: Työttömyyden nopeaan nousuun ei reagoitu sillä tavalla, että olisi itsetarkoituksellisesti pyritty hillitsemään työttömyyden nousua. Kun työttömyys sitten päästettiin — käytän sanaa "päästettiin" — liian korkealle tasolle, sen hinta on tullut huomattavasti suuremmaksi kuin olisi muodostunut, mikäli olisi siihen nousuun puututtu silloin tehokkaammin. Tässähän Suomen ja Ruotsin välillä on selkeätä lähtökohtaista suhtautumiseroa ollut. Ruotsissa oli aika lailla johtoajatuksena se, että avointa työttömyyttä ei kerta kaikkiaan saa päästää liian korkealle. Näin jälkeenpäin ajatellen Ruotsin linja on ollut kestävämpi myös tulevaisuuden kannalta.

Mitä tulee talousarvioesityksen täydentämiseen, työllisyysmäärärahojen lisäksi kiinnitän huomiota työttömyysturvan, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottamiseen. Sehän on keskustelussa täällä omana asianaankin myöhemmin, mutta se on keskeinen osa tätä. Palautan mieleen, että juhannuksen alla hallitsevien eduskuntaryhmien kesken syntyi sopimus siitä, millä tavalla painotetaan ensi vuoden budjetissa joitakin keskeisiä asioita: valtionosuuksia kunnille sekä suuria infrahankkeita.

Siitä paperista vasemmistoliiton eduskuntaryhmä jätti nimensä pois, ja syy oli se, että siinä vaiheessa ennen juhannusta emme saaneet tarpeeksi vahvaa sitoutumista siihen, että kaikista heikoimmassa asemassa olevien asemaa eli niiden, jotka ovat työttömyysturvan peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella, todella autetaan. Se auttaminen on niiden osalta, jotka todella ovat työttömiä, käteenjäävän tulon nostamista eli perusturvan parantamista. Onneksi sitten budjettiriihessä, joskin ehdollisena, päätöksiä hallitus sai aikaan. Kun kolmikannassa syntyivät sekä työeläkejärjestelmää että työttömyysturvajärjestelmää koskevat uudistusehdotukset, ehdollisuus toteutuu ja meillä on nyt ehdotus näistä korotuksista käsittelyssä. Se on hyvä asia, mutta juhannuksen alla vääntö tästä oli aika tiukkaa. On ehkä dramaattista sanoa, että hallituksen ovet siinä lonksuivat, mutta ei paljon muutakaan.

Sitten täällä on aika paljon keskusteltu siitä, milloin esimerkiksi keskustapuolue on esittänyt varautumista talouden käänteeseen ja työttömyyden pahenemiseen. Vasemmistoliiton osalta voin todeta, että kun pidimme kesäkokousta Kajaanissa, kesäkokouksen viesti oli silloin täysin yksiselitteinen, että mikäli talouden suhteen tapahtuu heikkenemistä, silloin on hallituksen reagoitava nopeasti. Sillä tarkoitimme tätä reagointia ja myöskin jatkossa olevaa reagointia, mikä on edelleen tarpeen. Tietysti on seurattava tarkasti, mitä todella tapahtuu, toteutuvatko pessimistisemmät odotukset vai toteutuuko orastava nousu nopeammin kuin ehkä arvaammekaan.

Kun aikaa en halua liikaa käyttää, yhteen yksityiskohtaan vielä haluaisin puuttua, ja se koskee asuntopolitiikkaa. Aika paljon on syntynyt kritiikkiä siitä, että Pääkaupunkiseudun kunnille ja kehyskunnille nyt myönnetään mahdollisuus anoa Asuntorahastolta kunnallistekniikka-avustusta sellaisten asuinalueiden käynnistämiseen, jotka muuten ovat vaarassa jäädä toteutumatta tai ovat ainakin siirtymässä tulevaisuuteen. Tämä on perusteltua. Koko ajan kohdistetaan kritiikkiä siihen, että asunto-ongelmaa ei tarpeeksi tehokkaasti pyritä hoitamaan. Tämä on pieni kädenojennus tällä alueella, ja toivottavasti sillä myöskin saadaan tuloksia ja uusia asuinalueita rakenteille.

Täytyy muistaa, että tämän taustalla on myös se, että tällä alueella on syntynyt hallituksen ja kaikkien alueen kuntien kesken yhteistoiminta-asiakirja, jolla on monella tavalla muutoinkin sitouduttu asuntopolitiikan hoitoon, liikennejärjestelyjen kehittämiseen ja yleensä yhdyskuntarakenteen eteenpäinviemiseen. Ilman muuta toivon, että tämän tyyppistä yhteistoimintaa ja sitoutumista yhteisten alueellisten kysymysten hoitoon, kuten asuntopolitiikan hoitoon, syntyisi muillakin kasvukeskusalueilla. Tällä tavoin kohdennetut keinot tässä yhteydessä olisivat paikallaan ehkä tulevaisuudessa muuallakin.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila osallistui puheenvuorossaan keskusteluun 90-luvun alun finanssipolitiikasta, olisiko se voinut olla löysempää, oliko se liian kireää. Kun verrataan Suomen tilannetta Ruotsiin, pitää ottaa huomioon, että meillä oli lainarahoituksen saatavuus kansainvälisiltä markkinoilta paljon hankalampaa ja kireämpi tilanne silloin 90-luvun alussa kuin Ruotsilla. Teoriassa voidaan sanoa, että olisi pitänyt ottaa enemmän lainaa ja velkaa, jos olisi saatu, mutta sitähän ei ollut niinkään saatavissa. Toisaalta Ruotsissa myöskin yritysten taseet ja varallisuustilanne olivat paremmat.

Mitä tulee rahapolitiikkaan, ehkä suurin ongelma ei ole sinänsä se, oliko vahva markka vai heikko markka, vaan se, että kurssit olivat kiinteät ja niitä jouduttiin puolustamaan korkeilla koroilla. Jälkiviisaana voisi sanoa, että markka olisi pitänyt päästää kellumaan paljon aikaisemmin, kenties jo 80-luvun loppupuolella.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilan tavoin haluan olla tukemassa infratukea Pääkaupunkiseudulle ja sen kehyskuntiin. Vaikka se on herättänytkin eri puolilla Suomen maakunnissa ilmeisesti kateutta siitä, että muka jälleen kerran rikkaille seuduille valtion rahaa syydetään, kysymys on aivan päinvastaisesta eli siitä, että näillä seuduilla todella asunto-ongelmat ovat niin pahat, että asian ratkaiseminen pelkästään kuntien omilla varoilla ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Tälle seudulle tuskin kukaan muuttaa siksi, että täältä on helpompi saada asuntoa, mutta sen jälkeen, kun tänne on ollut syystä tai toisesta pakko muuttaa tai haluttu muuttaa, on asuntoratkaisujenkin löydyttävä. Tällä keinolla pikkuisen annetaan kunnille mahdollisuutta avata uusia alueita, jotta uusia asuntoalueita voitaisiin rakentaa ja pikkuisen helpottaa sitä tilannetta, joka täällä on käsissä.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisäbudjettiehdotuksessa ei ole laisinkaan käsitelty sitä, miten alueellisia työllisyyseroja tässä maassa pitäisi käsitellä. Meillähän on sellainen työllisyyslakikin, jossa edellytetään, että erityistoimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jos jollakin alueella työttömyyden taso ylittää maan keskimääräisen tason, mutta sellaisia erityistoimenpiteitä ei tunnu kuuluvan. Kummastuttaa erityisesti, että vasemmistoliitto, joka perinteisesti on näihin asioihin kiinnittänyt huomiota, ei nykyisin puhu yhtään mitään siitä, pitäisikö tässä maassa pyrkiä tasapainoiseen alueelliseen työllistämiseen vai ei.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aulalle ensinnäkin: Totta kai on myönnettävä, että liikkumavara rahoituksen ja lainanoton suhteen oli Ruotsissa ja Suomessa erilainen, mutta kysymys oli myöskin arvovalinnasta ja siitä, mitä asiaa painotettiin.

Kommentti vielä infra-avustukseen sen verran, että siinä, että Pääkaupunkiseudulla tarvitaan asuntoja, kysymys ei ole pelkästään muuttoliikkeestä vaan hyvin keskeisesti ainoastaan syntyvyyden enemmyydestä, esimerkkinä niinkin nopeasti kasvava kaupunki kuin Espoo. Syyskuussa Espoon muuttoliike oli negatiivinen mutta väestö kasvoi silti voimakkaasti nimenomaan syntyvyyden enemmyyden vuoksi.

Mitä tulee työllisyysmäärärahoihin, voin vakuuttaa, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on juuri se ryhmä, joka on kantanut huolta siitä, että työllisyysmäärärahoja sijoitettaisiin alueellisesti niin, että alueellisia työllisyys- ja työttömyyseroja pystyttäisiin tasoittamaan. Sen vuoksi varmasti paine tulee olemaan tämän jälkeen, että lisärahoitusta ja -satsausta tähän tullaan edellyttämään. Sama koskee myös investointien tukemista ja niiden hankkeiden liikkeelle lähtemistä eri puolilla maata.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 90-luvun alun virheitä oli, että devalvoitiin liian myöhään, jolloin meni 100 000 yritystä nurin. Se oli virhe, jota SAK:kin vaati.

Sitten aluepolitiikkaan, joka on keskeisimpiä asioita vasemmistoliiton eduskuntatyössä ja hallitustyössä. Mutta niin kuin täällä on todettu, suuria yrityksiä ei pidä tukea. Metsäteollisuus on suurta Suomessa, mutta pienet sahat ja vastaavat yritykset eivät saa puuta. Nyt pitäisi tukea, että ne saavat puuta. Mekaaninen metsäteollisuus työllistää hyvin paljon, ja se on sellaisille paikoille sijoittunut Suomessa, missä on työttömyys kova.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Uotila puhui köyhäinavusta Helsingin seudulle kunnallistekniikan tarpeisiin. Minusta on selvä, että ei pidä ihmetellä sitä, jos muualta Suomesta tätä toimenpidettä arvostellaan sen johdosta, että kyllähän se heikentää muiden aluepoliittisten iskujen vaikutusta. Otetaanpa nyt vaikka aluekeskusrahojen kysymys esille. Pelkästään Pohjanmaan maakunnassa puhutaan ainoastaan 1,2 miljoonan markan rahasta. Kun tämän tyyppisiä näkökulmia huomataan, tajutaan, että tavoite tukea muita kuin etelän alueita menee vähän pieleen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Eikös Pääkaupunkiseudun edustajat voisi lopettaa jo narinan näistä jutuista. Kun katsoo rikkaiden tilastoja joistakin lehdistä, niin ei hyvin paljon jää tuonne muualle Suomeen varakkaita ihmisiä. Kyllä ne kaikki tässä Helsingin ympäristössä pyörivät. Täällä on ostovoimaa, ja täällä on kaikkea, (Ed. Markkula-Kivisilta: Palvelurakentamisen tarvetta!) ja sitten meidän pitäisi vielä niitä yhteisiä veromarkkoja, niitä pieniäkin, mitä muualta kerätään, ohjata tänne infraan.

Helsinki on ilmeisesti tehnyt hyvän kannanoton siitä, jotta nyt sitten rajoitetaan määrättyyn määrään, mitä tänne kaupunkiin halutaan asukkaita, ja sillä sipuli. Mutta pitäkää ihmeessä heistä huolta kunnallisverolla, kun täällä kuitenkin veronmaksajia on niin paljon. Täällähän on kunnallisvero mahdottoman matala suhteessa siihen, mihin meillä joudutaan nostamaan. Siinä mielessä rikkailta asukkailta voi ottaa kunnallisveroa enemmän. Meillä ei ole varaa enää korottaa.

Niin, ystävät, nyt ollaan tärkeässä asiassa sinällään. Lisäys, mitä tässä esitetään, osoittaa vain sitä, jotta talousarvio vanheni aika nopeasti ja tarvitsee muutosta. Tosin näin on muissakin tilanteissa; onhan joka syksy tehty reivaamista talouden mukaan. Nyt tässä on tapahtunut yllättävän paljon heilumaa, ja näyttää siltä, jotta jos ei suomalaiset keksi ihan uutta sampoa, ei ilman tämmöisiä toimenpiteitä päästä eteenpäin. On ihan hyvä todeta, jotta kannattaa muistella menneitä. Jotkut sanovat, että kuka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään, mutta tässä jutussa on hyvä muistella menneitä ja 90-luvun alkua, koska nyt ollaan saman tyyppisessä tilanteessa, toivon mukaan ei yhtä pahassa.

Oma kommentti 90-luvun alusta: Muistan, kun itse olin sekatyömiehenä ja jouduin tenttiin yhteen paikkaan, jossa olin sitä mieltä, että olisi pitänyt lähteä elvyttämään heti Ahon hallituksen alkuaikoina. Silloin semmoinen herra kuin Relander väitti vastaan, että markkinat hoitavat, meillä on liian korkea velan taso ja elvytykseen ei voida satsata. Semmoiset oli väittämät. Niin kuin jäljestäpäin on todettu, ne väittämät olivat vähän onttoja ja silloin mentiin harhaan. Jos silloin olisi elvytetty samalla tavalla kuin Ruotsi lähti elvyttämään, työttömyystilanteemme ei olisi ollut yhtä paha eikä yrityksiä olisi kaatunut niin paljon. Siihen liittyi tietysti rahapolitiikka, joka oli oma sysäyksensä lisäksi tässä paketissa.

Ihan muutama seikka vielä. Tässä on hyvä asia, että lisätään työllistäviin toimiin varoja. Alkuperäisessä budjetissa oli jo lievää elvytystä. Tässä on lisää, mutta meidän pitää varustautua siihen, jotta ollaan valmiit lisäämään myös matkan varrella lisäbudjeteissa. Siinä tilanteessa, jos tarve vaatii ja työttömyys käy kasvamaan, pitää ensinnäkin hallitukselta mutta myös eduskunnalta löytyä tahto, että silloin riennetään hätiin eikä anneta tapahtua sitä kierrettä, mikä 90-luvun alkupuolella tapahtui.

Suurin syy tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömyyteen ja syrjäytymiseen on se, jotta ihmisten on annettu olla liian pitkään työttömänä. Vaikka yhteiskunta on jollakin tavalla kantanut huolta heistä, mutta se on kantanut liian myöhään. Sen takia pitää jatkossa kiinnittää huomiota siihen, jotta aika työttömyyden alusta siihen, kun ensimmäisen kerran lähdetään ihmistä jututtamaan työvoimatoimiston puolelta, ei saa olla pitkä. Toimenpiteiden pitää tulla myös sillä tavalla, jotta nuorten osalta pitää olla puoli vuotta viimeistään, kun ihmisille tarjotaan jo työtä tai koulutusta, mikä kellekin parhaiten sopii ja käy, mutta mieluummin työtä.

Sitten työnantajan sivukuluista. Kun kuunteli keskustan edustajien puheita tuossa, tuli mieleen, onko työreformista nyt tarkoitus tehdä jokin sosiaalireformi, jolla suhdannepoliittisista syistä on tarkoitus sitten romuttaa sosiaaliturvan pohjaa pois. Puheet voivat olla toiset, mutta jos ne toteutetaan, siinä käy sillä tavalla, että on hankala muualta kattaa. Ed. Skinnari kysyi, mutta kukaan ei siihen vastannut, millä aiotaan kattaa syntyvät vajeet sosiaaliturvan puolelta: savapuolelta, kansaneläkepuolelta ja työttömyysvakuutuksesta.

Sinällään kun katsotaan pk-yrittäjiä, mitä nämä maksut yhteensä tekevät ilmeisesti — sairausvakuutusmaksu, kansaneläkevakuutusmaksu ja työttömyysvakuutusmaksu 4 prosentin luokkaa kaiken kaikkiaan — niin vaikka ne kokonaan poistettaisiin sokeasti, puhuin vastauspuheenvuorossani, että sokeasti annettaisiin vapautus pk-yrityksille, väitän, että hyöty olisi hyvin pieni.

Tunnen sen verran yritystoimintaa läheltä, kun olen ollut pienissä yrityksissä töissä ja jotain itsekin puuhastellut ja ollut isommissa yrityksissä, että loppujen lopuksi lasketaan sillä tavalla se juttu, jotta ei yrittäjä kanna työllistämisestä vastuuta, ei pätkänkään vertaa, vaan se on kannattava toiminta. Katsotaan, mitä tuotetta tehdään ja miten tehokkaasti tehdään. En usko, että hirveän paljon löytyisi uusia työpaikkoja alentamalla maksuja ihan sokeasti, mutta ovat hyviä sillä tavalla tehtynä, että nämä alennukset, puolitoista miljardia, mitä on budjetissa, kohdennettaisiin vähän toisella tavalla kuin keskustan vaihtoehdossa esitetään.

Tekisin sillä tavalla, että olisi useampi vaihtoehto. Korjaisin sillä tavalla sen jutun, jotta niille, jotka työllistävät lisää ihmisiä, annettaisiin vaikka vuoden lopulla maksu palautuksena, kun on nähty, että on työllistetty ihan oikealla rahalla eikä millään tukityöllistämisellä.

Tai sitten investointitukipuolelle; näkisin kuitenkin, että on hyvin paljon tekeillä yrityksiä. Muun muassa tänä päivänä eräs naisyrittäjä soitti ja kertoi, miten hyvä yritysidea on, mutta ei ole saanut naisyrittäjälainaa, vaikka te-keskus on noteerannut yrityksen toimintakelpoiseksi. Tämän tyyppisiä ongelmia on olemassa, että on hyviä ideoita, ja pitäisi saada näitä liikenteeseen, jolloin saadaan uusia työpaikkoja syntymään.

Samaten aikaisempaan puheenvuoroon liittyen: Miksi ei semmoisille pk-yrittäjille, jotka ovat säilyttäneet edes oman porukan määrän töissään vuoden aikana, palautettaisi määrättyä summaa? Mutta kuitenkin sen pitäisi olla sillä tavalla aktivoivaa, että niille, jotka lisää työllistävät, annettaisiin lisätukea, jolloin saataisiin mahdollisimman hyvä hyöty. Kun puhutaan työllisyydestä, se olisi ennen kaikkea sitä argumenttia ajatellen pysyvämpää kuin se, jotta heitetään rahat tuonne ja katsotaan, vaikuttiko mihinkään. Suurin osa niistä varoista nimittäin menee hukkaan.

Sitten aluenäkökulmasta. Alussa tuli vähän kovasti sanottua Pääkaupunkiseudun ihmisistä, mutta näen, jotta työllisyyslaki on yhä edelleen voimassa. Työasiainvaliokunnassa muuten otettiin, ed. Korvalle voisi todeta, kantaa siihen. Itse olin kovasti vaikuttamassa ja vasemmistoliiton ystävät ja toverit tiukasti tukemassa mukana myös (Ed. Kangas: Me myös!) — ja ed. Kangas sattui istua napottamaan pöydän ääressä myös — ja otettiin kantaa ensiksikin alueelliseen näkökulmaan, ja se on siellä yhä edelleen mietinnössä sisällä alkuperäisen lain ajatuksen mukaisesti. Siitä vain poistettiin vuosittaiset suhdannevaihtelut, joita ei oteta mukaan, vaan pitempiaikaiset taloussuhdannevaikutukset. Niitä pitää katsoa ja ohjata tukityöllistämistoimia ja työllistämistoimia ja investointitoimia sitä taustaa ajatellen.

Lisäksi otettiin se kanta, jotta näiden homekoulujen ja tämmöisen yhteiskunnan infran pitäisi olla edelleen vielä ajankohtainen. Nykyinen käytäntö on se, jotta rakennusaikaista työllisyysvaikutetta ei oteta huomioon, vaan katsotaan pitempivaikutteinen näköala siinä, mitä se työllistää jatkossa. Sen takia, vaikka on nämä koulut ja tämän tyyppiset, sillat ja tiet, niitä ei ole noteerattu ollenkaan. Se on muka vanhan ajan työllisyyspolitiikkaa, mutta se on yhä edelleen tänä päivänäkin ajankohtaista, ja sinne puolelle meidän pitää niitä rahoja saada satsattua, ja se tarkoittaa, että meillä kohteita tuolla vaikeilla työllisyysalueilla on. Sinne tarvitaan varoja, ei niinkään tähän Pääkaupunkiseudun osalle.

Ihan lopuksi tässä helsinkiläisille ja vantaalaisille ja kaikille rikkaiden alueiden edustajille: Nostakaa sitä veroäyriä samaan kuin meillä, niin teille tulee rahaa niin paljon, jotta ette osaa oikein sijoittakaan sitä.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan sydäntä särki ed. E. Lahtelan puheenvuoro. Niin harhaanjohtavan käsityksen hän antoi helsinkiläisten ja Pääkaupunkiseudun tavallisten ihmisten elämästä. Minusta eduskunnassa pitäisi kaiken kaikkiaan näinä aikoina enempi pyrkiä löytämään sellaisia asioita, jotka yhdistävät meitä suomalaisia, eikä sellaisia, joissa me olemme vastatusten. Tämä edellyttää yhtä hyvin Helsingin ja Pääkaupunkiseudun edustajilta muun Suomen ongelmien ja ihmisten elämän ymmärtämistä kuin myös sitten sitä, että muualla Suomessa ymmärretään, että omat kasvukipunsa on myös niissä kunnissa, joissa on voitu hyvin viime vuosina.

Helsingin veroäyrin korottaminen ei ole yksiselitteinen asia, koska pelkästään vuokra-asuntojen kustannusten vertailu kertoo sen, että noin 5 veroprosentin verran korkeammat ovat asumisen kustannukset, eli jos veroja vielä korotetaan, niin kuin joudumme tekemään joka tapauksessa, niin tämä laittaa hyvin ahtaalle asumisen kanssa kamppailevat helsinkiläiset.

Sitten vielä haluan kertoa, että juuri olen saanut lokakuun tilastotiedon, joka kertoo, että Helsingissä on 25 000 työtöntä eli työttömyyden lasku on pysähtynyt.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samalla tyrmistyksellä kuin ed. R. Hiltunen itsekin kuuntelin edellistä puheenvuoroa ja mietin sitä, että olisi kiva, kun edustajat muualta Suomesta joskus tutustuisivat tähän seutuun muutenkin kuin vain taksin ikkunasta välillä Helsinki-Vantaan lentokenttä — eduskunta, sillä niin pielessä tuntuvat käsitykset olevan tästä seudusta.

On aivan uskomatonta sanoa tuolla tavoin. Se, että tällä seudulla asuu paljon ihmisiä tai täällä asuu rikkaita ihmisiä, ei vielä muuta miksikään sitä, että niin kuin ed. Hiltunenkin viittasi, voi sanoa, että esimerkiksi yhdessä kaupunginosassa on enemmän työttömiä absoluuttisina lukuina, joina ihmisistä aina pitää puhua eikä prosentteina, kuin väkeä suurehkossa suomalaisessa kaupungissa jossain muualla.

Toisaalta on esimerkiksi palvelurakentamisen tarve, kun peruskoulun alkava ikäluokka on esimerkiksi Vantaalla monena vuonna ollut monta sataa suurempi kuin edellisenä vuonna peruskoulun ensimmäiselle luokalle menijöiden. Koulurakentamisen tarve, päivähoitorakentamisen tarve, vanhustenhuollon rakentamisen tarve, kaikki, kasvaa jatkuvasti aivan huimasti. Silloin ei voi katsoa pelkästään sitä, mikä on veroäyrikertymä, vaan pitää katsoa myöskin sitä, mitä kaikkea sillä veroäyrillä on pakko saada aikaiseksi.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtela käytti puheenvuoron, josta ei saanut oikein kunnon käsitystä, onko hän hallituspuolueen kansanedustaja vai opposition. Keskusta ainakaan ei kuitenkaan hänen ajatuksiaan oppositiopuolueena tunnusta omikseen.

Tosiasia lienee se, että bruttokansantuotteen kasvun ollessa 2,5 prosentin tasolla työllisyys säilyy entisellään. Kun viime keväänä tässä talossa käytiin keskusteluja, valtiovarainministeriön ennuste oli juuri sitä luokkaa: Työllisyys ei heikkene, ja bruttokansantuotteen kasvu on juuri sillä tasolla, että kansantalous pysyy kuitenkin pystyssä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa teollinen toiminta on selkeästi hidastunut ja myös usko yleisesti kulutukseen on vähentynyt. Meillä on tosin työtä vielä olemassa paljon, mutta osittain puuttuvat työntekijät ja se oleellinen osa, puuttuvat työnantajat. Siihen, ed. E. Lahtela, pitäisi löytää keino, mistä me saamme työnantajia.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä ed. E. Lahtelalle sotumaksujen rahoittamisesta sanoisin sen, että sikäli kuin minä tunnen keskustan esityksiä, ei ole varmaankaan missään yhteydessä esitetty sitä, että totaalisesti sosiaaliturvamaksujen alennuksia tehtäisiin, vaan niitä tehtäisiin työllistämistarkoituksessa kohdennetusti pienille marginaaliryhmille ja kokeiltaisiin, miten se vaikuttaa. Jos se vaikuttaa oletuksen mukaan, se myöskin työllisyyden paranemisen kautta rahoittaa itse itsensä.

Edustajien R. Hiltunen ja Markkula-Kivisilta puheenvuorojen johdosta toteaisin, että todellakin pitäisi etsiä yhteisymmärrystä Pääkaupunkiseudun ja muiden alueitten välillä, mutta kumminkinpäin: niin että ymmärretään täällä olevat ongelmat, mutta ei jatkuvasti pilkata sitä vanhaa aluepolitiikkaa ja muuta Suomea siitä, että siellä ikään kuin nyt yritetään elää toisten kustannuksella. Tästä ajattelusta pitäisi jo kaikkien päästä yli.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parhaillaan ollaan siirtämässä maatalousvirastoa Helsingin ulkopuolelle. Sitä vastustavat ymmärtääkseni helsinkiläiset edustajat ja Uudenmaan edustajat. (Ed. Markkula-Kivisilta: Höpöhöpö!) Samoin eläinlääketieteellisen siirto Kuopioon oli kovin takkuista, sitä ei sinne saatu. Rakentaa pitää asuntoja täälläkin. Ei se yksittäisten ihmisten syytä ole, että täällä on ongelmia. Se on tämän alueen syytä. Kunnallispoliitikot ovat vähän huonosti hoitaneet kaavoittamisen, etteivät ihmiset pääse rakentamaan. Sanoisin, että jos lehtitiedot pitävät paikkansa ja Helsingillä on 4 miljardin vararahastot, kyllä se on pahoinvointia hyvinvoinnissa.

Hanna  Markkula-Kivisilta  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaalle haluan nyt korjata kuitenkin sen, että ainakin meidän ryhmässämme niin helsinkiläiset kuin uusmaalaisetkin ovat olleet sitä mieltä, että jos nyt yleensä, niin kuin sinänsä viisasta onkin, virastoja hajasijoitetaan, maatalousviraston, tai mikä edistämiskeskus se on, jo nimensäkin puolesta kuuluu olla jossain muualla kuin Pääkaupunkiseudulla.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pitääkin meidän käydä keksimään uusia nimiä näille virastoille, niin saadaan vähän haja-alueille semmoisia, jotka eivät kaupunkiin sovi.

Edustajille R. Hiltunen ja Markkula-Kivisilta voisi todeta sen, jotta tämä ei ole todella yksiselitteinen asia. Mistä tämä johtuu? Sehän johtuu siitä, että tänne Helsingin seudulle on meidän ollut pakko tulla. Täällä on ollut töitä ihan totta. Sen takia minä aluepoliittista näkökulmaa yhä odottaisin, jotta silloin löytyisi täältä sen tyyppistä ajattelua, jotta tarvitaan työtä, jos ihmiset haluavat elää muualla. He eläisivät siellä, jos olisi töitä. Totta kai sen tyyppisiä toimenpiteitä pitäisi tehdä, jotta mahdollistetaan se. Täällä on paljon työttömiä, ja niiden eteen pitää tehdä kaikki, mutta kyllä minä olen sitä mieltä yhä edelleen, jotta jos olisi yhteinen, saman tasoinen veroäyri täällä, monet ongelmat poistuisivat. Meidän on ollut pakko nostaa. Meillä kohta on 20 prosenttia siellä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Markkula-Kivisilta toi esiin sen, mikä on Pääkaupunkiseudun kuntien ongelma: tuottaa ja rakentaa palveluja lapsille koulujen osalta taikka asuntoja niitä tarvitseville ihmisille. Minä voisin kysyä, mikä tarve on rakentaa tätä yhteiskuntaa kahteen kertaan. Maakunnissa jää kouluja ja asuntoja tyhjiksi; (Ed. Markkula-Kivisilta: Ihmiset tulevat tänne!) täällä ne tarvitsee rakentaa uudelleen. Elikkä tässä on yhteisen tuumauksen paikka, mikä on kansallinen etu hoitaa aluepolitiikkaa, missä on hyvä työllistää ihmisiä ja tuottaa heille myöskin palvelut.

Siinä mielessä hyvin voin kertoa sen, että kauppa- ja teollisuusministeriö hiljattain tuotti tilaston, jossa selvästi nähtiin ero panostuksiin aluepolitiikassa. Esimerkiksi yritystoiminnan tukitaso oli meillä 90-luvun alussa 1,2—1,3 miljardia markkaa, tällä hetkellä se on noin 200—300 miljoonaa markkaa. Tämä heijastelee aivan suoraan siihen, että maakunnissa yritysten toimintaedellytykset ovat vaikeat ja siellä on vaikea saada aikaan työllistäviä toimia tässä kehittyvässä ja rakennemuutoksen kourissa olevassa, teknistyvässä ja tietoteknistyvässä yhteiskunnassa.

Ed. Esa Lahtela totesi, että keskusta on romuttamassa ihmisten sosiaaliturvaa. Ed. Korva vastasi tähän minusta aivan oikein: Keskusta ei romuta ihmisten sosiaaliturvaa vaan hakee työllistäviä, yrittäjätoimintaa edistäviä toimenpiteitä, joilla työllisyyden kautta kootaan varoja sosiaaliturvaan ja sitä kautta myöskin parannetaan maassa työllisyystilannetta. Hallitushan kokeilee välittömien työvoimakustannusten huojennuksia kolmessa pohjoisimmassa kunnassa, ja tietysti on erinomaisen hyvä asia, että saadaan kokemuksia siitä, mutta jos todellisia kokemuksia halutaan hakea, ehkä olisi hyvä olla kokeilualueita muuallakin, missä on monipuolisempi elinkeinorakenne ja myöskin toisen tyyppinen elinkeinorakenne, jolloin todellisuudessa saataisiin tietoa työvoimakustannusten huojennusten vaikutuksesta työllistymiseen ja yritystoiminnan edistämiseen. Itä-Suomesta löytyisi tällaisia alueita erinomaisen hyvin.

Arvoisa puhemies! Näiden asioiden osalta en varsinaista puheenvuoroa pyytänyt vaan ensi vuoden budjetin täydennysesityksen osalta, jonka hallitus oli antanut ja joka perustuu heikkenevään suhdannetilanteeseen ja heikkenevään työllisyystilanteeseen.

Itse asiassa, kun työllisyys heikkenee ja suhdannetilanne on antanut siihen aiheen, on perusteltua, että silloin ryhdytään välittömiin toimiin työllisyyden parantamiseksi. Mutta tässä yhteiskunnassa ja meillä Suomessa on sitten kesän tapahtunut muitakin merkittäviä muutoksia heikentyneen suhdannetilanteen johdosta.

Me olemme viime aikoina saattaneet todeta, että kuntatalouden tilanne on aivan dramaattisesti heikentynyt kesän jälkeen. Viime viikkojen kuntien päätökset osoittivat, että lukuisa joukko kuntia on joutunut nostamaan tuloveroprosenttia, eivätkä kunnat selviydy niistä alijäämistä, mitä niillä tällä hetkellä on taseissa. Hallitus markkinoi ensi vuoden budjettia perusturvabudjettina todeten, että rahoitus kunnille kasvaa valtion toimenpitein noin 1,5 miljardia markkaa, mutta yhtä lailla on voitu todeta se, että kuntien rahoitusvastuu kasvaa erittäin merkittävästi. Kustannustaso nousee, valtio on antanut uusia tehtäviä erityisesti sosiaali- ja terveystoimen puolella, ja myöskin valtionosuuslaskelmissa on sellaisia kulueriä, jotka on jätetty tyystin vaille huomiota, kuten lääkärisopimus, ja indeksitarkistusten puolitus jättää koko lailla puolet kustannustason noususta vaille valtionosuuksia.

Sen vuoksi myös tässä tilanteessa, kun budjettiesitys on auki, olisi ollut välttämätöntä avata budjetti myöskin kuntatalouden näkökulmasta. Olisi päästy tarkastelemaan, onko lähestytty jo sitä tasoa, että perustuslain suoma, perusoikeuksien mukana ihmisille tuleva oikeus riittäviin sosiaali-, terveys- ja koulupalveluihin on vaarantumassa. Hiljattainhan saimme lukea nimenomaan sen, että pohjoisen kunnat olivat jo ilmoittaneet, että ne ovat tulleet kriittisen rajan yli eivätkä kykene takaamaan palvelutuotantoa ja riittäviä palveluja. Siinä mielessä olisi välttämätöntä, että nyt tarkasteltaisiin asiaa myöskin perusoikeuksien näkökulmasta ja kuntien palvelujen näkökulmasta.

Meillä on toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa kunnille ilman lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Niitä ovat juuri harkinnanvaraiset rahoitusavustukset, indeksitarkistusten täysimääräinen maksaminen ja myöskin ansiotulovähennyksen aiheuttamien verotulomenetysten kompensaatio. Olisi välttämätöntä, että hallitus kajoaisi näihin kysymyksiin, ja jos se ei tule tämän talousarvion avaamisen muodossa, niin kuitenkin välttämättä heti viimeistään vuodenvaihteen jälkeen annettavissa seuraavissa lisätalousarvioissa tähän tulisi kajota.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden budjetissa valtio antaa kunnille lisää noin 1,7 miljardia markkaa valtionosuuksina. Lähes saman suuruisella potilla tasataan lisäksi rahavirtoja kuntien välillä antamalla rikkailta kunnilta köyhille kunnille elikkä puretaan arvonlisäverojen palautusjärjestelmä. Myös työnantajamaksujen ja verojen alennuksista toivotaan piristysruisketta uusien työntekijöiden palkkaamiseen.

Nämä ovat vasta ensi vuoden budjetin sisällä, joten niiden vaikutuksia emme tässä vaiheessa vielä tiedä. Mutta on todella tärkeää, että hallitus reagoi ja tällä hetkellä kuulostelee herkällä korvalla, millä tavalla työllisyys etenee tästä eteenpäin. Heti alkuvuodesta kehysriihessä on oltava valmius rahoittaa muun muassa julkisia rakennusinvestointeja, joilla voidaan edistää työllisyyttä vaikeimmilla työttömyysalueilla, joihin lukeutuu myös oma maakuntani Satakunta.

Puhemies! Haluan myöskin omalta osaltani vähän viitata Suomen Akatemian tutkimukseen. Tämä suuri lamatutkimushan paljasti, ettei 90-luvun lama ollutkaan kulutusjuhlaa viettävien kotitalouksien vika, vaan johtui ennen kaikkea tuon ajan talouspoliittisen päätöksenteon epäonnistumisesta. Ahon hallituksen ehkä keskeisin virhe oli siinä, että se antoi työttömyyden vapaasti kasvaa vuosina 1991—1993. En halua syyllistää, tämä on tutkittua tietoa. Lama syveni, ja työttömyys johti lopulta massatyöttömyyteen, jonka jälkiä korjataan vieläkin. Työttömyyttä on helppo kasvattaa, mutta vaikea alentaa, toteavat tutkijat tuon ajan hallituksen tuloksista.

Laman opetukseksi jäi se, että työttömyyden nousu on pyrittävä määrätietoisesti estämään myös taantumassa. Erityisen ajankohtainen opetus on juuri tällä hetkellä, kun nousukaudesta on pudottu taantumaan ja tuoreimpien talousennusteiden mukaan työttömyyden ennustetaan ensi vuonna kääntyvän kasvuun jopa niin, että työministeriön arvio on, että työttömiä tulisi lisää noin 30 000—50 000. Täällä on jo paljon epäilty näitä vertailuja, miksi valtiovarainministeriössä arviot liikkuvat 5 000:n kieppeillä. Tämä on hyvä kysymys, eikä siihen tänäänkään saatu vastausta valtiovarainvaliokunnassa.

Epävarmuus tulee kansainvälisen talouden näkymistä. Yhdysvalloista vuosi sitten alkanut laskusuhdanne on muuttunut maailmanlaajuiseksi. Laman ajan työttömyysloukkuun jäi arviolta noin 100 000 ihmistä, siis pysyvästi työttömyysloukkuun. Useiden ammattitaito on ruostunut, ja heidän työttömyytensä aikana työelämässä on tapahtunut valtavia muutoksia. Mitä kauemmin on työttömänä, sitä vaikeampi on työllistyä. Mielestäni nyt tuleekin lisätä rahoja nimenomaan aktiivisiin työllistämistoimiin ja erityisesti suunnata niitä koulutukseen.

Työllisyyden kehittymistä on siis seurattava tarkoin. Uusia elvyttäviä täsmätoimia on valmisteltava ja varauduttava tilanteeseen, mikäli työttömyys lähtee ensi vuonna nousuun, varsinkin jos, toivottavasti ei, työministeriön ennusteet toteutuvat. Työttömien työttömyysjaksot on katkaistava vaikka lyhyeksi ajaksi. Työttömät jäivät lamapolitiikan uhreiksi myös putoamalla työmarkkinatuelle. Sen varassa eläminen pudotti heidät myös köyhyysloukkuun ja siksi pitää katkaista välittömästi työttömyys. Meillä on noin 300 000 työtöntä ja vain 15 000 työpaikkaa avoinna avoimella sektorilla.

Rouva puhemies! Lamatutkimus osoitti myös, että työttömyyden torjunta on kannattavaa myös julkisen talouden tasapainon ja hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta. Esimerkiksi budjettialijäämät ja julkinen velka kasvoivat 90-luvulla julkisten menojen säästöistä huolimatta, koska työttömiksi jääneet lakkasivat maksamasta veroja ja alkoivat saada sosiaalisia tulonsiirtoja. Tutkimus osoitti myös, että on tutkimatta hutkimista väittää, että kriisin olisivat aiheuttaneet Suomen talouden ja yhteiskunnan rakenteelliset heikkoudet, yritysten tehottomuus ja kilpailun puute, korkeat verot, suuri julkinen sektori, ylimitoitettu sosiaaliturva ja jäykät työmarkkinat.

Talouden nopea toipuminen lamasta 90-luvun loppupuoliskolla asettaa tutkijoidenkin mukaan tällaisen rakenneselityksen kyseenalaiseksi. Maltilliseen talouskasvuun ja hyvään työllistävyyteen päästiin, kun politiikan suuntaa käännettiin. Töissä on nyt yli 250 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 1995. Se, että työttömyys ei ole laskenut enemmän, johtuu siitä, että on tullut yli 100 000 uutta työnhakijaa työmarkkinoille. Mutta kaikesta huolimatta kestävin tapa tasata tuloeroja on edelleenkin työllistäminen.

Työllistämisen ohella on huolehdittava siitä, että työttömien asema yhteiskunnassamme paranee. Ensi vuoden budjettiehdotukseen sisältyykin köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävinä toimina muun muassa työmarkkinatuen lapsikorotukset, kansaneläkkeensaajien lapsikorotusten palautukset, asumistukeen helpotuksia, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korotukset sekä lainmuutokset, joilla edistetään vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä.

Rouva puhemies! Hallitus lisää nyt vielä 29 miljoonaa euroa aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimiin, joissa pääpainon mielestäni tulee olla juuri oppisopimus-, yrittäjä- ja ammattikoulutuksessa johtuen siitä, mitä edellä kerroin, että suurin osa näistä työttömistä on menettänyt entisen ammattinsa tai on vähemmän koulutettuja. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että hallitus on nyt aktiivinen, ja heti kehysriihessä alkuvuonna on oltava valmiutta rahoittaa muun muassa julkisia rakennusinvestointeja, joilla voidaan edistää työllisyyttä vaikeimmilla työttömyysalueilla.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi muutama kommentti käydystä keskustelusta niille kansanedustajille, jotka ovat puhuneet esimerkiksi työnantajien tukemisesta, jotta nämä voisivat palkata varsinkin pienipalkkaiseen työhön enemmän henkilöitä. Haluaisin kertoa, että hallitus on tehnyt tänä syksynä esityksen, jolla toimeentulotukea saavat voivat tienata 3 800 markkaa brutto ansiotuloja ilman, että toimeentulotuen määrä vähenee. Tämähän on, jos mikä, uskomaton tuki tähän samaan tarkoitukseen. Toimeentulotukilakia koskevan muutoksen perusteluissa ministeri Soininvaaran johdolla on arvioitu, että kotitalouksia, jotka voisivat tulla tämän uudistuksen avittamina työmarkkinoille, on 177 000. Kyllä meillä aika uskomaton ruiske tulee tähän tarkoitukseen ehkä vähän yllättävässä menopaikassa.

Toinen kommenttini koskee aluepolitiikkaa, jota keskustelussa on jo muutamissa puheenvuoroissa sivuttu. Totean vain lyhyesti, että mieluummin minä olisin päättäjänä kunnassa, johon väki muuttaa, kuin kunnassa, josta se vähenee, kaikkine karvoineen.

Arvoisa puhemies! Sitten menen hallituksen esitykseen eduskunnalle ensi vuoden talousarvion täydentämisestä siltä osin, mikä koskee sosiaali- ja terveydenhuollon pääluokkaa ja siinä nimenomaan kohtaa 33.19.60 eli valtion osuutta kansaneläkelaista johtuvista menoista. Miksi niin teen? Olen tällä kohtaa löytänyt salaisen arkun tai itse asiassa vaietun muutoksen, jota hallitus ei millään tavalla tässä kohtaa kerro kansanedustajille. Vain ne meistä, jotka ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa seuranneet erittäin tarkkaan asioiden kuljetusta, voivat olla tietoisia siitä, että tähän nimenomaiseen kohtaan sisältyy erittäin merkittävä muutos, mutta se on neutraloitu meno- ja tuloarvion sisäisillä muutoksilla niin, että kun loppusumma ei muutu. Sitä ei ole haluttu kertoa kenellekään. Kuitenkin asia muuttuu. Perustelutekstiä ei ole kuitenkaan esitetty millään tavalla muutettavaksi. Nyt kerron, mistä on kysymys.

Meillä on esillä hallituksen esitys kansaneläkkeiden lapsikorotusten tarkistamisesta, joka painetussa Keltaisessa kirjassa tarkoitti 3,5 miljoonan euron määrää. Kun tuli se aika, että hallituksen piti antaa budjettilakiesitys, siinä arviota oli alennettu 1,9 miljoonaan markkaan, mutta mikä pahinta, se koski myöskin kohderyhmän supistamista niin, että nyt kaikki, jotka ovat eläkkeellä, eivät voisikaan saada lapsikorotusta tämän muutoksen seurauksena. Myönnän, että tässä kohdassa on kysymys tulkintaottelusta eli kysymys on siitä, mitä noin vuosi sitten tässä talossa hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat; kysymys on siitä, kirjattiinko se riittävällä tarkkuudella; kysymys on siitä, onko hallituksessa toimittu nyt sen ajatuksen mukaisesti. Kun siinä historia ja tulevaisuus varmasti aiheuttivat keskusteluissa vähän vaikeuksia, sanotaanko näin, niin nyt hallitus esittää perhepoliittisesti muuten vähän arveluttavalla tavalla sellaisen tulkinnan, että tästä voidaan jättää pois ne eläkkeensaajat, jotka eivät nykymuodossa, siis vuonna 2001, jäljellä olevan kansaneläkkeen osalta kuulu joukkoon.

Selventääkseni asiaa kerron, että aikaisemmin, kun kaikille eläkkeensaajille maksettiin kansaneläkkeen pohjaosa, sehän tarkoitti, että muinaiset lapsikorotukset maksettiin myös kaikille eläkkeensaajille riippumatta siitä, mikä heidän eläketulonsa oli. Nyt tämä tulkinta, jonka hallitus on ottanut, lopettaa lapsikorotusten maksamisen ensimmäisessä kuntaryhmässä, jos on yksinäisestä eläkeläisestä kysymys, silloin kun työeläke ylittää 5 937 markkaa. Toinen ääripää on toinen kuntaryhmä ja puolison tulot 5 034 markkaa kuukaudessa.

Tässä jos missä hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä myönteistä perhepolitiikkaa ilman mitään ylimääräistä lisävaivaa. Sen sijaan että olisi puolustettu hallituksen Keltaisen kirjan sisään jo merkittyä lukua, hallitus on tuonut täydennysesityksen. Ministeriö on päivännyt 4.10. tämän ennakkovaroituksen, jossa se todellakin esittää leikkausta tehtäväksi tuohon jo valmiiseen kirjaan.

Olen hirvittävän pahoillani, että tällainen tilanne paljastui syksyn käsittelyn aikana. Olen pahoillani näiden perheiden puolesta, mutta tietysti joudun tunnustamaan, että hallitus on toiminut tavallaan lähtien siitä, että suppeampi tulkinta tämän poliittisen sopimuksen osalta olisi oikea. Asian kuljetusta on sekoittanut se, että viime kevään aikana, kun tätä köyhyyspakettia tehtiin, jostain kumman syystä tämä detalji otettiin köyhyyspaketin osaksi. Pelkään pahoin, että tuo yksittäinen tapahtuma aiheutti sen, että muut eläkkeensaajat jäivät lapsikorotuksen ulkopuolelle.

Mielenkiintoista on myöskin se, että kun olemme selvittäneet juurta jaksain tämän asian historian — ei voi sanoa valiokunnassa, koska sitä ei ole tehty virallisesti valiokunnassa, yksittäiset valiokunnan jäsenet, täällä istuvista esimerkiksi ed. Stenius-Kaukonen, joka on hyvin ponnekkaasti tätä asiaa selvittänyt — niin kaikki asiakirjat ovat kiistatta kulkeneet laajemmassa tulkintamuodossa eikä mistään asiakirjoista ennen budjettiriihtä ole voitu päästä perille siitä, että tästä on poistettu yksi kohderyhmä kokonaan, joten ei ole ollut minkäänlaisia signaaleja, joihin olisi voinut tarttua, ennen kuin budjettiriihi sai asiansa valmiiksi. Tämän asian selittäminen pelkäksi virheeksi ei nyt oikein mielestäni onnistu. Toivon, että täältä löytyy yhteistä voimaa, jotta tämä asia korjataan, niin että perhepoliittisesti tähän pieneen mahdollisuuteen myöskin voidaan tarttua.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän valiokunnan puheenjohtajaa Vehkaojaa tästä puheenvuorosta, jossa hän selkeästi toi esille ongelman, johon olemme valiokunnassa törmänneet.

Kun työeläke on 5 034 markkaa, sen saava äiti tai isä ei voisi saada lapsikorotusta eläkkeeseensä, mutta jos työeläke on 5 033 markkaa, hän voi sen saada, koska silloin hän saa myöskin kansaneläkettä. Näinhän ei ole ollut meillä tarkoitus. Kun viime syksynä valiokunnassa lähdimme ajamaan tätä, että lapsikorotuksia pitää ruveta maksamaan myöskin uusille eläkkeensaajille, 9 000 lasta saimme pelastetuksi tänä vuonna. Hallituksen esityksessä on nyt vain toiset 9 000, ja ne 8 000, jotka hallitus on pudottanut pois, eivät todella ole suurituloisten perheiden lapsia vaan tarvitsevat nämä lapsikorotukset. Siksi toivon, että tämä asia korjataan.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Myös minusta ed. Vehkaoja oli rohkea, kun hän näin kriittisesti arvioi köyhyyspaketin toimivuutta ja toi esille väliinputoamista. Minä puolestani haluaisin jo seuraavaa budjettikierrosta varten jättää nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan ja jäsenten mieleen epäkohdan, joka on toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuussa. Kun se säädettiin, se näkyi aivan välittömästi Helsingissä leipäjonojen kasvussa hyvin merkittävällä tavalla. Toivon, että kun ihmisten pahoinvointiin ja köyhyyteen puututaan, tämä yksityiskohta korjataan.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltusen terveiset ovat tulleet kyllä valiokuntaan jo perille. Me yritämme tässä tehdä vasemmiston yhteistyöllä ainakin sen, minkä voimme, ja toivottavasti saamme tuloksia, vaikka meillä kyllä on valiokunnassa toisenlaisiakin näkemyksiä asiasta esitetty.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että sosialidemokraatitkin ovat huomanneet, että tämä on ongelmallinen asia. Viime kaudellahan tästä asiasta keskusteltiin ja varsinkin kokoomus, mutta myös osa sosialidemokraateista oli sitä mieltä, että omavastuun olisi pitänyt olla 20 prosenttia. Saimme sen sitten hallituksessa muutettua niin, että se on vain 7 prosenttia. Nyt jos pääsemme eteenpäin tässä, että sitä pystyttäisiin laskemaan, se todella poistaisi köyhyyttä paljon enemmän kuin esimerkiksi työmarkkinatuen nostaminen, sen vuoksi että se lisää suoraan käteen jäävää tuloa näille ihmisille. Toivon, että seuraavaa budjettia tehtäessä myöskin omassa ryhmässänne keskustelette tämän asian, että päästään asiassa eteenpäin.

Hannu  Aho  /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan pyysin vain vastauspuheenvuoroa jo aikaisemmin, mutta käytän sen nyt tässä muodossa.

Minusta ed. Vehkaoja toi esille asian, joka minusta ei suoraan liity siihen, että työpaikkoja saadaan lisää. Jos ei yrittäjillä ole varaa työllistää, ei siinä auta, vaikka toisella on mahdollisuus tienata jotakin. Ne ovat vähän eri asioita.

Tähän keskusteluun, jota tässä käytiin: Rikkaiden ja köyhien kuntien tai kaupunkien kohdalla sanoisin, että kyllä sillä veroäyrin hinnalla on aika suuri merkitys. Mitä enemmän on tuloja ja äyrejä, sitä enemmän rahaa tulee. Minusta meidän ei kannata kärjistää. Ongelmia on sekä hyvin menestyvillä muuttovoitto- että muuttotappiokunnilla. Niitä pitäisi enemmän ymmärtää ja myöskin haja-asutusalueita ja niiden ongelmia, ettei niitä tulisi tänne Pääkaupunkiseudulle.

Tähän työllistämiseen ed. E. Lahtelalle: Mekaaninen puunjalostus on hyvä esimerkki siitä, että jos siellä pystytään kokonaisuudessaan sivukustannuksia laskemaan, niin kyllä pystytään varmemmin pitämään se viimeinenkin työpaikka, ettei tarvitse niska limassa painaa muiden, että pysyy ne vähätkin työpaikat siellä. Silloin tämä kokonaisuus on parempi ja perheet elävät hyvin ja hyvinvointi jakautuu laajemmalle.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. H. Aholle: Kyllä tämä 3 800 markan ansiomahdollisuus toimeentulotuen rinnalla on ihan vaihtoehtoinen näille työnantajamaksukuvioille siinä mielessä, että sehän on ihan selvä dumppausmahdollisuus. Alentamalla palkka näin alhaiseksi voidaan saada tämmöinen toimeentulotuki, ja ilman että ihmisen toimeentulo häiriintyy häneltä kuitenkin työpanos aivan dumpatulla hinnalla. Tästä vain oli kysymys, ei mistään muusta.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. H. Aholle voisi todeta sen, jotta toivoisi, että keskusta vähän reivaisi esitystä sillä tavalla, että siitä tehtäisiin semmoinen porkkanamalli, josta itse olen tässä useammassa puheenvuorossa todennut: sillä tavalla että kuitenkin palkittaisiin yrittäjiä siitä, että työllistää enemmän, jolloin saataisiin parempi vaikuttavuus niille sotumaksujen alennuksille eikä sillä tavalla, että — kun on myös ahneita yrittäjiä, jotka eivät välttämättä kanna vastuuta työllistämisestä — se menee johonkin muuhun. Se voi mennä vaikka Espanjan asunnon tekemiseen, ja myöhemmin veromarkat menevät kyllä sinne ja suomalaiset vielä maksavat sitten kaikki sairauskulut sinne Espanjaan. Se ei niinpäin voi mennä ainakaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nyt käsittelemme vuoden 2002 talousarvion täydentämistä, tietenkin alkuiltapäivän keskustelu talouden heikentyneistä näkymistä on tärkeää ja arviot siitä, miten paljon näitä elvytystoimia tarvitaan. Tietenkin talouden heikentyneet näkymät tuovat mukanaan työttömyyden lisääntymisen, joka on aika ongelmallinen erityisesti niillä alueilla, missä on juuri vasta päästy nauttimaan talouskasvun tuloksista ensimmäisiä vuosia. Esimerkiksi Kainuussa kävi niin, että vielä vuonna 96 työttömyys kasvoi ja vuoden 98 taitteesta vasta alkoi tulla ensimmäistä suuntausta työttömyyden alenemiseen päin. Osa siitä oli tietenkin muuttoliikkeen syytä, mutta nyt myös työpaikkoja on tullut lisää ja vauhti on ollut ihan hyvä.

Siinä mielessä olisi toivonut tietysti, että talouskasvu olisi jatkunut, että olisi päästy hieman parempaan taloudelliseen tilanteeseen, erityisesti siksi että vain vuoteen 2006 saakka meillä on käytettävissä EU:n rakennerahaston ykköstukialueen rahoitusta ja tulevaisuus sen jälkeen on hyvin epävarma. Sen vuoksi nämä vuodet ennen vuotta 2007 ovat erittäin tärkeitä taloudellisen selviytymisen kannalta.

Tässä hallituksen esityksessä on esitetty työvoimapolitiikkaan lisää määrärahoja siten, että 3 000 henkilöä voisi olla aktiivisen työvoimapolitiikan piirissä. Tiedän, että hallituksen sisällä oli toisenlaisiakin toiveita, että olisi ollut suurempi tämä rahamäärä, jolla näitä henkilöitä olisi voitu työllistää, mutta tämä on sitten lopullinen kompromissi.

Viime viikolla ja tämän viikon maanantaina olin tekemisissä paljon ikääntyneiden työttömien kanssa, kun keskustelimme sosiaalipakettiratkaisusta, jonka työmarkkinajärjestöt kolmikantayhteistyössä sopivat. Kyllä siinä keskustelussa tuli hyvin voimakkaasti esille yli 50-vuotiaiden työttömien asema ja myöskin työelämässä olevien asema, joilla on erittäin suuri epävarmuus työn jatkumisesta. Sellaisia täydennyskoulutusmahdollisuuksia, jotka voisivat turvata näiden ihmisten työllisyyden jatkossa, ei reuna-alueilla kovinkaan paljon ole. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että nämä ihmiset ovat huolissaan tulevaisuudestaan. Työttömyyseläkeputken jatkuminen näillä näkymin 1940-luvulla syntyneille oli tietysti ihan myönteinen uutinen, mutta tiedän, että nämä ihmiset haluaisivat tehdä työtä. He ovat ikänsä tottuneet tekemään työtä, ja sen vuoksi he kyllä kokevat tämän tilanteen, taloudellisen epävarmuuden ja työllisyyden epävarmuuden, todella raskaasti.

Toivoisin, että vielä ensi vuoden puolella hyvin tarkkaan seurataan talouspolitiikan suuntauksia ja lisätään työvoimapolitiikan määrärahaa, jos näyttää siltä, että talous ei kohene, vaikka on aavisteltu, että talous ensi vuoden puolessavälissä lähtisi myönteisempään suuntaan.

Tässä yhteydessä haluan mainita myös työttömyysturvan peruspäivärahan, työmarkkinatuen ja koulutustukien sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan perusosan tasokorotuksen ja myöskin indeksikorotukset. Niistä lopultakin päästiin ratkaisuun sosiaalipaketin yhteydessä, nimenomaan ansio-osasta. On erittäin tärkeää, että tämä ratkaisu tapahtui niin, että nämä korotukset tulevat myöskin ansio-osan puolelle, koska on hyvin paljon työttömiä ihmisiä, jotka ovat olleet pienipalkkaisessa työssä, ja kun he jäävät työttömiksi, heidän ansiosidonnainen työttömyyspäivärahansa ei ole kovin iso, mutta he joutuvat kuitenkin maksamaan samat kustannukset kuin kaikki muutkin ihmiset. Siinä mielessä korotukset myöskin ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ovat tärkeitä. Muistutan tässä yhteydessä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan puolella esimerkiksi indeksikorotus ei ole yhtä suuri kuin työmarkkinatuessa.

Sitten on yksi yksityiskohta, josta haluan mainita: Ratahallintokeskukselle myönnetään valtuus tehdä sopimukset sähköistämisestä välillä Oulu—Iisalmi—Vartius. Tämä on erittäin myönteinen ja tärkeä asia Kainuun ja koko Oulun läänin työllisyyden kannalta. Se antaa sellaista uskoa ja toivoa, että niillä alueilla voi ja kannattaa asua ja yritystenkin perustaa sinne lisätyöpaikkoja, kun tällainen elvyttävä ruiske on sinne tulossa.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä mennään lamaan hyvää vauhtia, puhuivat hallitus ja valtiovarainministeriön kansantalousteknokraatit mitä hyvänsä. Tietysti on tärkeää estää hysteriaa leviämästä, mutta yhtä tärkeää on kuitenkin nähdä totuus ja katsoa sitä silmiin. Totuus on, että työllisyys heikkenee, työttömyys kasvaa. Työllisyyden hoitaminen on sen vuoksi tämän hetken tärkein asia Suomessa.

Työllisyysmäärärahoja lisätään ja ohjataan perinteisellä tavalla. Se on suuri pettymys, sillä tuloskin tulee olemaan perinteinen eli ei mitään uutta. Vanhalla ratkaisulla vanhat vaivat jatkuvat. Työllisyyttä ei korjata vanhoilla keinoilla, se pitäisi jo ymmärtää. Uutta tarvitaan tähän uuteen maailmanjärjestykseen, jota ohjaavat globalisaatio, valtioiden rajojen ja tullirajojen kaatuminen, suuryritysten sijoittuminen uusiin isänmaihin, sinne missä tuotanto on edullisinta kilpailua ajatellen.

Tähän uuteen politiikkaan, liiketoiminnan uusiin ehtoihin, kuuluu ehkä kaikkein tärkeimpänä suuryritysten osalta omien tuotanto-osien ulkoistaminen. Ulkoistaminen tarkoittaa, että suuryritykset muuttuvat tuotantolaitoksista markkinointiyhtiöiksi. Oma tuotanto paloitellaan kuin hirven ruho. Palat heitetään kuin koirille eli pienyrittäjille, että kilpailkaa. Joka halvimmalla tekee, saa työtilauksen. Tästä seuraa, että suuryritykset eivät enää lisää työpaikkoja, vaan vähentävät niitä. Tuotannolliset työt siirtyvät pienyrittäjille, orjatyövoimalle, nykyajan työn orjille. Pienyrittäjät luovat siten ne uudet työpaikat, joita tämäkin maa tarvitsee ja kipeästi kaipaa. Se pitäisi jo nähdä.

EU arvioikin, että vuoteen 2010 mennessä yli puolet EU:n työpaikoista on itsensä työllistävillä yrittäjillä, yhden kahden henkilön yrityksillä. Vanhoilla työllistämiskeinoilla ei enää nykyajassa työllistetä. Olisikin odottanut, että työllistämismääräraha olisi ohjattu yksinyrittäjien ja pienyritysten elinehtojen tukemiseen, sivukulujen alentamiseen, arvonlisäverolain järkeistämiseen, hallintobyrokratian keventämiseen, verottajan toimien ja tulkintojen selkeyttämiseen ja yhdenmukaistamiseen, sukupolvenvaihdoksen lahja- ja luovutusverotuksen tarkoituksenmukaistamiseen jne. työllistämisen ja työpaikkojen turvaamiseksi. Mutta ei. Vanhaan tapaan vanhoja uria ajetaan ay-liikkeen viitoittamaan suuntaan. Siitä ei sitten mikään muutu eikä parane. Tässä voi vain sanoa, että surku surku Suomea.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minulla on luja luottamus hallituksen linjan kestävyyteen eri politiikan sektoreilla. Perustelu siihen on, hyvin yksinkertaisesti, toteutunut kehitys.

Maamme kansantalous on laman jälkeen kehittynyt myönteisesti, kuten valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa "Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015" todettiin. Pitkän aikavälin näkymät ovat valoisat muun muassa talouden perusvakauden ja yritystoiminnan hyvän kilpailukyvyn ansiosta. Olemmehan tällä hetkellä maailman kilpailukykyisin valtio. Amerikkakin jäi viimeisen selvityksen mukaan taakse.

Tämä on osoitus hallituksen talouspoliittisen linjan oikeellisuudesta. Talousarvion finanssipoliittinen linja tukee kotimaista kysyntää myöskin ensi vuonna. Talousarvioesitys tukee talouskasvun jatkumista ja työllisyyden parantamista edelleen jatkettavilla tuloveron kevennyksillä sekä alentamalla työvaltaisten yritysten kelamaksuja.

Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015 -raportissa todetaan Suomen kilpailukyvystä:

"Yritysten kansainvälistyminen on johtanut siihen, että teollisuusmaiden tarve pitää huolta kansallisesta kilpailukyvystään on viime vuosina entisestään korostunut ja monipuolistunut. Yritykset edellyttävät toimintaympäristöiltään paitsi vakautta ja kasvuedellytyksiä myös vahvaa osaamispohjaa, toimivia työmarkkinoita, laadukasta infrastruktuuria ja kohtuullista verotusta.

Suomi on menestynyt viimeaikaisissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa hyvin. Maamme vahvuuksiksi on luettu erityisesti korkea koulutustaso, laadukas teknologiaympäristö sekä toimiva infrastruktuuri. Keskeisinä heikkouksina selvitykset ovat pitäneet korkeaa ansiotuloverotusta, minkä lisäksi Suomen työmarkkinoiden toimivuuteen on katsottu liittyvän edelleen kehittämisen tarvetta. Hyvän kilpailukyvyn turvaaminen tulevina vuosina edellyttää jatkuvasti toimia puutteiden korjaamiseksi ja sopeutumiseksi muuttuviin olosuhteisiin."

Keskeinen asia siinä, että pärjätään maailmalla, pystytään työllistämään, on se, että pystymme panostamaan oikeisiin painopistealueisiin. Siinä mielessä kyllä täytyy todeta, että hallitus on onnistunut varsin hyvin linjaamaan politiikan suuntaa niin, että tähän tavoitteeseen on päästy.

Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana panostettiin tuotekehitykseen ja teknologiaan hyvin selkeästi ja painokkaasti. Se on tuottanut erinomaisen hyvää tulosta, eli olemme päässeet sillä sektorilla rajusti eteenpäin. Meidän yrityksemme ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Yritykset ovat pystyneet selkeästi parantamaan kilpailukykyään, lisäämään osaamistaan ja sitä kautta sekä turvaamaan työpaikkoja että luomaan uusia.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa aika keskeinen tekijä on koulutukseen panostaminen hyvin eri tasoilla. Mekin olemme täällä moneen kertaan keskustelleet koulutuksen eri aloista korkeakoulutuksesta lähtien ammatilliseen koulutukseen asti. Varmaan myös tätä kautta pystytään turvaamaan työväestöllemme ja varsinkin nuorisollemme mahdollisuuksia työllistää itsensä jatkossa ja sitä kautta olla rakentamassa tätä hyvinvointiyhteiskuntaa.

Meillä ilmestyi myöskin jokin aika sitten Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus n:o 13/2001 osaamiskeskuksista aluekehitystyössä. Osaamiskeskuksista aikanaan keskusteltiin hyvinkin vilkkaasti ja esitettiin erilaisia näkökantoja siitä, mitä osaamiskeskukset mahdollisesti saavat aikaan, onko niihin satsaaminen ja panostaminen järkevää.

Valtiontalouden tarkastusviraston raportin perusteella voidaan selkeästi todeta, että tässäkin asiassa on päästy eteenpäin. Vuodesta 94 lähtien osaamiskeskustoimintaan on 16 osaamiskeskuksessa panostettu yhteensä lähes 2 miljardia markkaa. Toiminnalla on merkittävästi myötävaikutettu noin 1 500 uuden yrityksen sekä yli 20 000 uuden ja lähes 20 000 uudistetun työpaikan syntymiseen osaamiskeskusseuduilla. Selkeästi voidaan todeta, että satsaukset, joita on tehty nimenomaan osaamisen puolelle monessa tapauksessa ympäri valtakuntaa, koska 16 osaamiskeskusta sijoittuvat eri puolille Suomea, on tuottanut meille erinomaisen hyvää ja hienoa hedelmää.

Parasta aikaa on esillä aluekeskusohjelmien käynnistäminen eri puolilla valtakuntaa. Myöskin tästä asiasta on tässäkin salissa keskusteltu monta kertaa ja esitetty epäilyjä, onko panostus, joka aluekeskuksiin laitetaan, oikea ja tuoko se tasapainoista kehitystä näille alueille. Olen kyllä aika vakuuttunut siitä, että tässäkin tapauksessa hallituksen valinta on ollut täysin oikea. Sen tulee historia varmasti näyttämään, että tässäkin tapauksessa tullaan onnistumaan siitä huolimatta, että erilaisia epäilyksiä asiasta esiintyy. Nyt aluekeskusohjelmien käynnistämiseen on varattu 7,5 miljoonaa markkaa. Loput 25 miljoonaa markkaa, jotka on varattu aluekeskusohjelmaan ja kaupunkipoliittisiin toimiin, jaetaan myöhemmin. Jo tällä hetkellä saadut tiedot aluekeskusohjelmista ovat erittäin myönteisiä.

Voin ottaa esimerkiksi Suupohjan aluekeskusohjelman, joka ei varsinaisesti aluekeskukseksi päässyt, mutta pääsi pilottihankkeeksi. Jo tänä päivänä se työ, minkä sen seutukunnan kunnat ja eri tason toimijat ovat tehneet, on selkeästi virkistänyt toimeliaisuutta sillä seudulla. Jo tässä vaiheessa voidaan nähdä, että pelkästään ohjelman olemassaolo tulee tuottamaan varmastikin hyviä uusia mahdollisuuksia ja avaamaan täysin uusia ovia myöskin työllisyyden hoitamiseksi ja yrittäjyyden edistämiseksi.

Nämä muutamat esimerkiksi selkeästi osoittavat, että hallituksella ja hallituspuolueilla on selvästi ollut visio ja näkemys, miten tässä tilanteessa valtakuntaa pitää viedä eteenpäin. Me olemme nousseet todella syvästä lamasta hyvin selkeillä talouspoliittisilla toimenpiteillä, hyvin selkeällä budjettikurilla, painottamalla rajallisia voimavaroja oikeisiin asioihin. Minulla hyvin luja usko elää siihen, että näin tulee tapahtumaan myöskin jatkossa ja huolimatta tästä pienestä notkahduksesta, joka tällä hetkellä taloudessamme on — jos ei nyt sitten maailmalta aivan katastrofaalisia uutisia tule muuten — varmastikin tämä kehitys tulee jatkumaan erittäin hyvään suuntaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Bremer aiemmin täällä oli sitä mieltä, että yksinyrittäjät ovat tämän päivän työn orjia. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Toivotankin heidät kaikki tervetulleiksi vappumarsseille, riveihimme marssimaan, koska heidän tilanteensa on todella vaikea tänä päivänä. He harvoin pystyvät pitämään vuosilomia ja eivät pysty aina ottamaan yrityksestä edes täyttä palkkaa, mikä kuuluisi tietenkin täydestä työstä saada.

Sen sijaan olen eri mieltä ed. Bremerin kanssa siitä, että hän haluaisi ohjata aktiivisen työvoimapolitiikan rahat yksinyrittäjille. Ehdottaisin ed. Bremerille, jos hän olisi salissa paikalla, että otettaisiin mieluummin tämä rahamäärä palkan sivukulujen alentamisesta, johon sitä nyt käytetään 1,6 miljardia markkaa. Kuten aiemmin sanoin, tämän vaikutus 7 000 markan palkkatuloon oli 50 markkaa kuukaudessa. Silloin todennäköisesti pystyttäisiin paljon paremmin näin kohdentamalla vaikuttamaan siihen, että yksinyrittäjät voisivat paremmin yrittää.

Muistutan samalla ed. Bremerille, kun hän sanoi, että vanhoilla työllistämiskeinoilla ei työllisyyttä hoideta, että työvoimapolitiikalla on monia ulottuvuuksia: Yksi niistä on tietenkin henkilön saattaminen avoimille työmarkkinoille, mutta toinen tärkeä on syrjäytymisen ehkäisy. Sitä emme saa missään tapauksessa unohtaa.

Toivon, että mahdollisimman moni teistä käy katsomassa "Joutilaat"-elokuvan, dokumenttielokuvan suomussalmelaisista nuorista miehistä, jotka eivät olleet kyllä syrjäytyneitä, vaan heillä oli hyvin paljon tekemistä autojensa kanssa. (Puhemies koputtaa) Mutta jos nämäkin kaverit olisivat olleet töissä, heistä olisi yhteiskunnalle ollut huomattavasti enemmän etua.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnostuin ed. Bremerin puheenvuorosta. Alkupuheenvuoro oli ihan hyvä, ja tällä hetkellä se, mitä on tapahtumassa, on hyvä todeta, ja ed. Bremer totesi ihan oikein. Yritykset ulkoistavat toimintojaan, ja niitä uusia yrittäjiä, jotka tekevät näitä sirpaleita siellä, kilpailutetaan hyvin pienissä pumpseissa, ja he tekevät näitä, ovat todellisia työn orjia.

Sama johtopäätös kuin ed. Huotarilla, jotta ed. Bremer otti väärän askeleen siihen suuntaan, jotta työllistämisvarat käytettäisiin yrittäjien tukemiseen. Päinvastoin tämä avaa uuden keskustelunaiheen sillä tavalla vaikka Kemiran osalta. Siellähän tulee tapahtumaan sama juttu. Elikkä jos eduskunta hyväksyy Kemira-kaupan, se tapahtuu samalla tavalla: Iso yhtiö pilkotaan moniin osiin; se myydään ihan pilkkeeksi. Sen jälkeen ulkoistetaan osiot ja joitakin lopetetaankin, jolloin ne ihmiset ovat ihan turvattomassa asemassa.

Mutta se muodostaa myös sillan keskustan edustajien ajatukseen siinä mielessä, jotta sittenhän olemme kovin heikoilla. Kaikki ovat pienyrittäjiä, sirpaleita, ja sotumaksuja ei maksa kukaan. Kuka pitää yllä enää sosiaalista turvallisuutta, mistä maksetaan enää eläkkeitä tai muuta sosiaaliturvaa, kun ollaan menossa siihen suuntaan? Sen takia meidän pitäisi tukea enemmänkin sen tyyppistä toimintaa, jotta olisi tämmöisiä isoja yrityksiä, jotka työllistäisivät ja olisivat turvallisia.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2002 talousarvioesityksen täydentämisestä. Täydentämiseen on tultu ainakin sen vuoksi, että ennustettu talouskehitys ei olekaan sitä, mitä sen on keväällä 2001 kuviteltu olevan.

Täällä on useassa eri puheenvuorossa otettu kantaa siihen, että syyskuinen terroristi-isku USA:ssa aikaansai talouskasvun hiipumisen ja teollisen tuotannon alenemisen. Suomen kohdalla kuitenkin tosiasia on se, että jo heinäkuussa ja kaiken syksyä meillä teollinen tuotanto on ollut toistakymmentä prosenttia pienempää kuin vuosi sitten. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että bruttokansantuote ei kykene kasvamaan ennustetulla tavalla, vaan johtaa lopputulemana vuoden tasolla noin 0,0—0,5:n haarukkaan. Kun sitten palautamme mieliin sen, että työllisyys säilyy noin 2,5 prosentin bruttokansantuotetasolla muuttumattomana, meillä on vääjäämättä edessä työllisyyden heikkeneminen elikkä työttömyyden kasvu. Jokainen työttömyysprosentti maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle 2 miljardia markkaa.

Miksi sitten näin korkean kilpailukyvyn maassa kuin Suomessa joudutaan tilanteeseen, että kuitenkaan tuotannolle ei ole kysyntää ja työllekään ei ole teollisessa ympäristössä kysyntää? Mielestäni tilanne on niin, että maailma on tullut tällä hetkellä kylläiseksi siitä tavarasta, jota sille tuotetaan. Ne, joilla olisi varaa ostaa, eivät sitä tarvitse, ja toisaalta niillä, jotka tarvitsisivat, ei ole varaa ostaa. Tullaan siihen kahtiajakokysymykseen, että rikkaat ja köyhät selkeästi eriytyvät.

Suomessa työllisyyden ylläpito on välttämättömyys. Valtiovallan on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta ihmiset voivat olla työssä, koska meillä on näkyvissä historiallinen tilanne siitä, kuinka tuhannet ja taas tuhannet ihmiset jäivät työttömiksi 80-luvun lopun tilanteessa ja ovat työttöminä edelleen. Ihmistä ei pidä vieroittaa työnteosta, vaan hänet pitää pitää aktiivisena mukana toiminnassa. Siinä tarvitaan tulevassakin tilanteessa yhteiskunnan tukitoimia.

Kunta—valtio-suhde, joka on hyvin merkittävä myös työllisyyden kannalta, on epätasapainoinen. Valtio on kurittanut ja kurittaa edelleen kuntia, ja kunnat joutuvat omissa henkilöstöratkaisuissaan entistä tiukempaan linjaan. Olisikin tässä yhteydessä syytä taas kerran nostaa esiin se, että kun meillä on rahaa työttömyysmenoihin, miksi meillä ei ole rahaa työllisyyden ylläpitoon julkisella sektorilla. Terveydenhuollon puolella varsinkin on tuhansia ja taas tuhansia työpaikkoja tarvis. Toisaalta meillä on myös ammattitaitoisia ihmisiä, mutta julkisella sektorilla ei ole rahaa ohjata nimenomaan aitojen työpaikkojen ylläpitämiseen.

Ed. E. Lahtela otti esiin hallituksen esittämät Kemiran myyntiaikeet. Hän pohdiskeli sitä, kuinka Kemira pilkotaan ja menetetään työpaikat. Ensinnäkin sopii vain ihmetellä, miksi hallituspuolueen kansanedustaja tässä tilanteessa, kun esitys on valiokuntakäsittelyssä, nostaa sen täällä salissa esiin. Toivoisi, että hallituspuolueet löytäisivät oman linjansa ja arvioisivat Kemira-ratkaisun niin, että hallitus tekee tarvittavat toimenpiteet Kemiran kohdalla ja voidaan Kemira siltä osin pelastaa.

Arvoisa rouva puhemies! Velanmaksu on suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeä asia, mutta näyttää siltä, että olemme siirtymässä vaiheeseen, jossa toivottavasti pysymme edes nollatasossa. Mielellään ei enää valtiota saisi velkaannuttaa lisää, koska meillä velkaa aivan riittävästi on. Kansalaiset ovat välillä ihmeissään, kun kuuntelevat poliitikkojen kannanottoja, kun puhutaan, että meillä on kansantalous hyvässä kunnossa, ja samanaikaisesti ihmiset kysyvät, miksi sitten ei pidetä ihmisten perusasioista huolta. Tässäkin on tilanne eriytynyt. Kansantalous on eri asia kuin valtiontalous. Valtiontalous on ylivelkainen, ja kansantaloudessa on käyttövoimaa, mutta se ei yllä valtiontalouteen asti. Siksi näistä kaikista on syytä puhua vähän perustellummin, jotta myös kansalaiset tietävät, mistä puhutaan.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremer totesi oikein, että pienyrittäjät ovat tämän päivän köyhälistöä ja ovat kovin tiukilla, varsinkin ne yrittäjät, jotka alihankintatöitä tekevät suurille yrityksille. Ne on kilpailutettu tiukille. Näitten yrittäjien työntekijät ovat samoin hyvin tiukassa asemassa ja samassa veneessä yrittäjien kanssa. Molemmilla on huono asema. Varsinkin työntekijät joutuvat jatkuvasti käymään sosiaalitoimen luukulla. Sillä palkalla ei tahdo elää.

Esimerkiksi pienyrittäjistä voisin mainita metsäkoneyrittäjät ja samoin pienrekkayrittäjät. Ei voi ehkä enää puhua yrittämisestä, vaan kun valtavasti tekee töitä, siinä välistä saa sitten jonkinlaisen leivän itselleen.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt kun Suomen talousnäkymät ovat heikkenemässä, on entistäkin tärkeämpää, että koko Suomen voimavarat saataisiin käyttöön ja nimenomaan uuden yritystoiminnan luomisen kautta ja pienyritystoiminnan vahvistamisen kautta. Kun tosiasia on, että suuryritykset sijoittuvat lähinnä kasvukeskuksiin ja suurimpiin kaupunkeihin, joissa on paras vetovoima, haja-asutusalueitten ja maaseudun kannalta keskeisimmäksi muodostuu se, miten pienyritystoimintaa saadaan vahvistettua. Tässä mielessä keskustan esitykset byrokratian purkamisesta ja sivukulujen alentamisesta ovat oikean suuntaisia toimenpiteitä.

En allekirjoita ed. Mäki-Hakolan ruusuista kuvaa hallituksen aluepolitiikasta, sillä viime vuosien kehitys on ollut sellainen, että monet valtion liikelaitokset ja yhtiöt ovat vetäytyneet maaseutualueilta. Tielaitos on tällä hetkellä siirtämässä kaavateitten hoitoa kuntien hoidettavaksi. Suomen Posti Osakeyhtiö haluaa luopua haja-asutusalueitten postinjakotoiminnasta. Työvoimahallinnon verkostoa on supistettu. Poliisin henkilöstöä on vähennetty haja-asutusalueella. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten valtionhallinto on toiminut. Ei silloin yksityinen yritystoimintakaan kiinnostu näistä alueista, kun valtionyhtiöt tai valtion liikelaitokset näyttävät esimerkkiä. Tässä hallituksen puolella tarvittaisiin jämerämpi ote, että perustyöpaikkoja ei ajettaisi syrjäalueilta alas.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. M. Salo puuttui tilanteeseen, että jo kesällä tiedettiin se, että talouskasvu on hiipumassa. Minä vain muistutan siitä, kuinka monta kertaa valtiovarainministeri Niinistö on tässä salissa varoitellut sitä, että lottovoitot, joita esimerkiksi yhteisöverotuotot ovat, eivät voi jatkua loputtomasti. Siihen on syytä varautua ja on syytä pidättäytyä hulvattomasta rahan jakamisesta, mitä keskustaoppositio on ollut täällä jatkuvasti vaatimassa tai oikeastaan ajanut kaksilla hevosilla. Niinistö on saanut kamreerin nimityksen puolustamalla tiukempaa talouspoliittista linjaa ja valtion varojen satsaamista oikeisiin kohteisiin. Muistan niin monta keskustelua, joissa tässä salissa on käyty kuin leijonat Niinistön kimppuun, ja nyt on kuitenkin osoittautunut, että ministeri on ollut täysin oikeassa.

Ed. E. Lahtela puhui isoista turvallisista yrityksistä ja niissä olevista työpaikoista. Kyllähän tilanne on kuitenkin täysin selkeästi se, että pk-yritystoiminta on se, mihin uudet työpaikat tänä päivänä syntyvät. Sinne tehtävät satsaukset ovat varmastikin tulevaisuutta ajatellen oikeita satsauksia, ja sinne tehtäviä panostuksia on varmaankin syytä jatkaa. Sieltä tulevat uudet työpaikat.

Kemiran osalta hallituspuolueet varmasti tulevat löytämään oman linjansa, ja uskon, että olemme aika lähekkäin opposition kanssa tässä tapauksessa, kun aikanaan talousvaliokunta mietintönsä valmiiksi saa.

Muistuttaisin vielä siitä, että meidän pitää myöskin pystyä uusiutumaan, meidän pitää pystyä ajattelemaan uudella tavalla. Minulla avautuivat silmät, kun kävin Oulunsalossa ed. Rantakankaan maisemissa. Siellä on lähdetty sille tielle, että on todettu, että kunnan ei tarvitse kaikkea tehdä, vaan siellä on järjestään siinä vaiheessa, kun kunnallisia palveluita harkitaan, otettu vaihtoehtona myös yksityisten yrittäjien käyttäminen. Jos olen oikein ymmärtänyt, Oulunsalo on siltä osin onnistunut erinomaisen hyvin. Tarvitaan myöskin uuden tyyppistä ajattelua ja sitä kautta tehokkaiden työpaikkojen luomista.

Kaiken kaikkiaan muutoin yritystoiminta ...

Kiitoksia, oleellinen tuli sanottua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jotta ei jäisi väärää kuvaa, ed. Mäki-Hakolalle voisi todeta sen, että olen samaa mieltä, että pk-yritykset tulevat olemaan se porukka, jolta meidän pitää odottaakin, että syntyy työpaikkoja, koska on totta, että tässä maailmantilanteessa ei hirveän isoja uusia yrityksiä ole syntymässä, missä olisi tuhansia työpaikkoja. Kaikki sotumaksuporrastukset ja eläkejärjestelmät tukevat sellaista ajattelua, jotta pk-yrittäjyys on kannattavampaa. Tulevan ajan oikeus eläkemaksuissa edesauttaa sitä, että pilkkomista tapahtuukin, ja se on varmaan yksi ponninkin. Valtavasti tehdäänkin sillä tavalla. Tiedän ihan monia yrityksiä omalla paikkakunnallani, jotka on keinotekoisesti pilkottu, vaikka omistajat saattavat olla samoja, mutta yrityksiä on pilkottu ja saatu tulevan ajan oikeudet katkaistua eläkkeiden osalta. Sehän tarkoittaa, että jotkut muut sen maksavat tai eläketaso heikkenee.

Mutta sitä mieltä olen yhä edelleen, että meidän ei pidä myöskään isompia yrityksiä tietoisesti lähteä ajamaan siihen, että niitä pilkotaan, koska se tapahtuu muutenkin. Siihen me kansanedustajat voimme vaikuttaa ainakin valtionyhtiöpuolella.