Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt semmoisen hyvän,
selkiyttävän esityksen elinkeinotulon verottamisesta
siltä osin kuin se koskee optioiden preemioiden verotusta.
Valiokunta esittää sitä hyväksyttäväksi ihan
pienin muutoksin. Kuten tästä mietinnöstäkin
ilmenee, niin vaikka hallituksen esitys sinänsä on
selkeä ja hyvä, tämä asia on
erittäin monimutkainen ja vaikea ja on vienyt verojaostolta paljon
aikaa käsitellä sitä. Tässä mietinnössä on koetettu
avata tämän erityisen arvopaperityypin elikkä johdannaisten
verotuksessa myöskin lainsäätäjän
tahtoa. Syy siihen, että asiaa on käsitelty tässä näin
pitkästi ja perusteellisesti, on myös se, että tällä alalla
on muutamia toimijoita. Ne ovat markkinatakaajia, arvopaperikauppiaita. Sillä,
mitä me nyt tässä säädämme
ja miten tätä eräiltä osin tulkitaan,
voi olla merkitystä näiden eräiden yritysten,
voisi sanoa, elämän ja kuolemankin kannalta elikkä sen
kannalta, onko se toiminta ylipäätään
mahdollista ja kannattavaa.
Ajattelin ensiksi puhua option käsitteestä tässä asiassa.
Kun me olemme täällä puhuneet niin paljon
näistä johtajaoptioista, niin tässä nyt
ei ole kysymys niistä, vaan rahamarkkinajohdannaisista.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos
minä ostan toiselta option, saan mahdollisuuden ostaa jotakin
osaketta, sähköä, metallia, tuotetta
johonkin hintaan johonkin aikaan tulevaisuudessa, ja jotta saan
sen oikeuden, niin minun pitää antaa sille option asettajalle
preemio. Myöhemmin sitten vielä näissä on
hyvin monenlaisia, monimutkaisia järjestelyjä sen
suhteen, että sitten kun se optiosopimus päättyy,
voi vielä tapahtua erilaisia rahan siirtoja option asettajan
ja option ostajan välillä. Tässä siis
halutaan säädellä ja selkiyttää tätä optioiden
preemioiden verotusta eli sitä vastiketta, minkä option
asettaja saa option ostajalta. Kyse on tässä nyt
siitä, kuinka tämä preemio kytkeytyy
yhteen verotuksessa siitä optiokokonaisuudesta saatavan
tulon kanssa, ovatko ne erillisiä asioita vai yhteenliittyviä asioita
verotuksessa. Sitä tässä monisivuisessa
mietinnössä yritetään selkiyttää.
Sen lopputuloksen mukaan, mihin tässä päädytään,
eräissä tapauksissa tämä tulee
huojentamaan preemion saajien eli option asettajien verotusta ja
huojentamaan sen takia, että nykykäytäntö eräissä tapauksissa
johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen ja siihen tosiaankin, että tämä toiminta
arvopaperimarkkina-alalla ei ole lainkaan mahdollista eikä kannattavaa.
Tässä nyt esitetään sitä,
että lyhytaikaisten eli enintään 18 kuukautta
voimassa olevien optioiden osalta verotusperiaatteita muutettaisiin
niin, että optiotulo ja preemiotulo käsitelläänkin
yhteenkytkeytyvänä kokonaisuutena eikä erillisinä.
Toinen asia, missä tässä on muutoksia,
koskee optioiden niin sanottujen markkinatakaajien kaupankäyntivaraston
arvostamista, eli sen tulisi tapahtua kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.
Pitkäaikaisten optioiden elikkä yli 18 kuukautta voimassa
olevien optioiden osalta käytäntö säilyisi
entisellään elikkä pääsäännön
mukaisena, mikä tarkoittaa sitä, että preemio
eli option asettajan saama tulo verotetaan sinä verovuonna, milloin
hän sen tulon saa, eikä sitä kytketä yhteen
sen kokonaisuuden kanssa. Option lopullinen raukeaminen ja toteutuminen
voi tapahtua sitten vasta joskus jopa vuosienkin päästä.
Mutta lyhytaikaisissa optioissa tosiaankin tämän
jälkeen näitä käsiteltäisiin
yhtenä kokonaisuutena.
Minkä takia tämmöinen laki, pieni
pykälämuutos, sitten yleensä on haluttu
tehdä? Siksi, että tämä oikeustila
on muodostunut epäselväksi sen takia, että korkein
hallinto-oikeus vuonna 90 teki semmoisen ennakkoratkaisun, että kaikissa tapauksissa
preemiot verotetaan erikseen, niitä ei missään
tapauksessa voida kytkeä yhteen tähän optiokokonaisuuteen.
Jonkun aikaa tämä vaikuttikin ihan järkevältä,
mutta sitten 90-luvun puolivälissä tämä oikeustila
alkoi ikään kuin rapautua ja alan oikeusoppineet
esittivät käsityksiä, että tämä ei
voi kaikissa tapauksissa tapahtua näin, se johtaa kohtuuttomuuksiin,
liian etupainotteiseen verotukseen elikkä siihen, että vaikka
joku on saanut preemion, hän joutuu myöhemmin
maksamaan sitten niin paljon vastikerahaa option ostajalle, että lopputulos
jääkin miinukselle ja on ikään
kuin maksettu sitten tyhjästä tai negatiivisesta
tuloksesta veroa.
Kirjanpitolainsäädäntökin
muuttui tässä välillä niin,
että sen nojalla olisi voitu loogisesti päätellä,
että optio ja preemio olisivat kokonaisuus. Sitten Verohallituskin
alkoi 90-luvun lopulla tulkita tätä asiaa korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksestä poikkeavalla
tavalla eli näki eräissä tapauksissa
preemion ja option yhteenkytkeytyvinä. Sen takia tämä tilanne
on ollut harvinaisen epäselvä. Nyt tähän
lakiin kirjataan siis korkeimman hallinto-oikeuden kannan suhteen
vastakkainen tulkinta siitä, että näissä lyhyissä optioissa
tämä on kokonaisuus.
Arvoisa puhemies! Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä,
että tämä on hyvä ja tärkeä muutos. Erimielisyyttä oli
vain siitä, milloin tätä pitäisi alkaa
soveltaa, johtuen juuri siitä, että tämä oikeustila
on, ehkä voisi sanoa, ainakin viisi kuusi vuotta ollut
epäselvä, ja monet näistä asiantuntijoista
vaativat hyvinkin pitkää takautuvaa soveltamista.
Hallituksen esitykseen sisältyy sellainen pieni takautuvuus,
että verovelvollisen vaatimuksesta tätä lakia
voidaan soveltaa ensimmäisen kerran jo vuodelta 2001 toimitettavassa
verotuksessa. Siltä osin, haluaako tähän
ilmoittautua mukaan, valiokunta sitä kohtaa muutti niin,
että verovelvollisen pitää ensi vuoden
huhtikuun loppuun mennessä ilmoittaa, haluaako hän
verotuksen tapahtuvan jo vuodelta 2001 tämän nyt
vasta säädettävän lain mukaisesti.
Valiokunta ja verojaosto tutkivat perusteellisesti ja pitkään
mahdollisuuksia, voidaanko tätä soveltaa jo mahdollisesti
vuodesta 98 alkaen tai 2000 alkaen, mutta näytti kyllä siltä,
että se voi johtaa todella vaikeisiin tulkintaongelmiin
ja byrokratiaan taikka verohallinnon kannalta vaikeuksiin, jos näin
tehtäisiin. Koska sitten kuitenkin tässä on
kyse vain muutamien toimijoiden asiasta — niin kuin sanoin,
on ehkä kymmenen niitä verovelvollisia, joita
tämä ongelma koskee — niin sen johdosta
sitten esitetään, että tässä olisi parempi
käyttää tämmöisiä veronhuojennusmenettelyjä,
pykäliä, joita nykyisessäkin lainsäädännössä on,
ja juuri siitä syystä, että toteutuisi lainsäätäjän
tahto siitä, että näitä veronhuojennusmahdollisuuksia
juuri näissä markkinatakaajien kohtuuttoman verotuksen
ongelmissa voitaisiin käyttää, on kirjattu
hyvinkin tarkkaan valiokunnan näkemykset tästä asiasta
ja myöskin ne näkemykset, mitä valiokunta
on Verohallituksen pääjohtajalta saanut tästä asiasta.
Tämä tarkoittaa sitä, että myöskin
Verohallituksen mukaan näitä huojennuksia, jotka
on mainittu verotusmenettelylain 88 §:ssä, voitaisiin
soveltaa silloin, kun veron periminen on erityisistä syistä ilmeisen
kohtuutonta.
Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti selostettuna
tämän lain ydinsisältö.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Kun joskus, kun lainsäätäjän
tahtoa haetaan, luetaan mietinnöt, luetaan jopa puheenvuorot,
mitä eduskunnassa on käytetty mietinnön
pohjalta, niin haluan puuttua vain yhteen asiaan, joka todennäköisesti
saattaa synnyttää myöhemmin keskustelua.
Se koskee juuri tätä veronhuojennusta.
Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja Aula totesi, valiokunnassa
pohdittiin sitä, olisiko syytä säätää tämä laki
takautuvasti koskemaan myöskin vanhempia tapauksia. Mutta
kun se toisi mukanaan niin paljon ongelmia, niin tartuttiin siihen
syöttiin, minkä Verohallituksen pääjohtaja
valiokunnassa esitti, ja jotta tämä saisi huomattavan
painoarvon, sisällytettiin tämä mietintöön.
Tällä puheenvuorolla haluan vahvistaa, että valiokunnan,
uskallan sanoa, yksimielinen selkeä tahto on se, että veronhuojennuspykälää sovellettaisiin
myöskin käytännössä silloin,
kun kysymyksessä on tämäntapaisia asioita,
joihin mietinnössä viitataan.
Yleiskeskustelu päättyy.