9) Hallituksen esitys laiksi sairausvakuutuslain ja eräiden
muiden lakien muuttamisesta
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tässä käsittelemme
tämän mietinnön käsittelyn yhteydessä hallituksen
esitystä isyyslomasta, isäkuukaudesta. Tämän
esityksen tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan muuttaa vanhempainetuuksia
niin, että perheellä olisi nykyistä joustavammat
mahdollisuudet sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä perheen
omien tarpeiden mukaisesti.
Ehdotus isäkuukaudesta on sinänsä kannatettava.
Sen tarkoitushan on kannustaa isiä osallistumaan omien
lastensa hoivaamiseen ja siten luoda myönteistä isä—lapsi-suhdetta.
Mutta sen sijaan malli, jolla hallitus on tämän
esityksensä antanut, ei kyllä sovi yhteen hallituksen
esityksen tavoitteiden kanssa, eli sen tavoitteen kanssa, että perheellä olisi
nykyistä joustavammat mahdollisuudet sovittaa yhteen työ-
ja perhe-elämää. Valiokunnassa kun tätä käsittelimme,
kyllä hyvin monissa asiantuntijalausunnoissa nimenomaan
tämän mallin joustamattomuutta kritisoitiin.
Tällä hetkellä vanhempainlomaetuudethan toimivat
karkeasti niin, että ensin äidillä on
oikeus äitiyslomaan noin neljän kuukauden ajan,
sen jälkeen on noin kuuden kuukauden vanhempainlomakausi,
jonka puolisot voivat jakaa haluamallaan tavalla, ja tämän
lisäksi tälläkin hetkellä isällä on
oikeus kahdeksaantoista isyyslomapäivään,
jotka hän voi käyttää yhtä aikaa äidin äitiysloman
tai vanhempainloman aikana.
Mutta nyt hallitus esittää isäkuukautta
toteutettavaksi niin, että jos isä käyttää nämä viimeiset
kaksi viikkoa vanhempainlomasta, niin sitten hän saa tällaisen
ylimääräisen kahden viikon isyysloman.
Samalla käy tietysti niin, että äiti menettää mahdollisuutensa
käyttää vanhempainloman kokonaisuudessaan.
Perhevapaisiin liittyvä lainsäädäntö on
entuudestaankin varsin monimutkaista, ja mielestäni tällaiset
ehdot isävapaan käytölle eivät
palvele sitä tavoitetta, että perhe voisi itse
mahdollisimman vapaasti päättää,
millä tavoin perheessä halutaan näitä vapaita
käyttää. Perheiden tilanteet ovat hyvin
yksilöllisiä niin äidin, isän
kuin lastenkin kannalta, ja mielestäni yhteiskunnan ja valtion
ei tulisi liian vahvasti ohjailla sitä, missä järjestyksessä vanhemmat
näitä vapaita käyttävät.
Käytännössä tämä tulee
johtamaan myös siihen ongelmaan, että kun tällä hetkellä suurin
osa äideistä jatkaa hoitovapaalla eli kotihoidon
tuen turvin vanhempainloman jälkeen lapsen hoitamista,
niin nyt äidille perhevapaisiin jäisi noin kuukauden
mittainen aukko, joka olisi tietysti hankala äidin työnantajankin
kannalta, miten järjestetään sijaisuudet,
kun äiti palaisi kuukaudeksi töihin ja sitten
kenties takaisin hoitovapaalle.
Ruotsissa tämän tyyppinen lainsäädäntö on
ollut voimassa jo pidempään, ja asiantuntijakuulemisessa
meille kerrottiin, että Ruotsissa tämä on käytännössä toiminut
niin, että äiti on ollut palkattomana kotona tämän
isäkuukauden ajan, joten molemmat vanhemmat ovat olleet
yhtä aikaa lasta hoitamassa. Eli isän itsenäistä hoivavastuuta
tämä ei näytä Ruotsissakaan
lisänneen.
Sen vuoksi ehdotan mietintöön liitetyssä vastalauseessa,
että isyysvapaan saamisen ehto vanhempainvapaan käytöstä poistettaisiin.
Toki isällä säilyisi mahdollisuus käyttää vanhempien
yhdessä sopima osuus vanhempainlomasta. Itse uskon, että tällä joustavammalla
järjestelmällä isyysloman käyttöaste
pikemminkin paranee kuin heikkenee. Korostan sitä, että esitykseni
ei lisää taloudellisia kustannuksia hallituksen
esitykseen verrattuna.
Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto lausunnossaan
on arvostellut tätä hallituksen esittämää mallia
joustamattomaksi ja puhtaaksi työmarkkinapoliittiseksi
kompromissiksi. Siellä kiinnitettiin huomiota siihen, mihin
muuten kiinnitti huomiotaan myös työ- ja tasa-arvoasiain
valiokunta lausunnossaan, että esityksen mukainen isyysvapaan
toteutustapa aiheuttaa ongelmia varsinkin tilanteissa, joissa perhe
on suunnitellut äidin jäävän
hoitovapaalle vanhempainrahakauden päättyessä.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ehdottaa, että isyysvapaan
pidennys on toteutettava niin, ettei isyysvapaan käyttöön
liitetä vanhempainvapaan käyttöön
liittyviä ehtoja, eli juuri sitä, mitä vastalauseessani
ehdotan.
Kaiken kaikkiaan se tapa, jolla tämä esitys
on tänne tuotu, muoto, jolla se on tuotu, kertoo siitä, että kyllä tässä on
enemmän ajateltu sukupuolten tasa-arvotilastojen kaunistamista
kuin lapsen ja perheen etua ja mahdollisuuksia sovittaa perhe ja työelämä yhteen
perheen omista lähtökohdista ja itse haluamallaan
tavalla.
Käsittelimme valiokunnassa myös ed. Tuula Haataisen
rinnakkaislakialoitetta, jossa hän ehdotti, että tämän
isyyslomakuukauden voisi käyttää aina
sinne saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta.
Pidän kyllä vahinkona, että tämä esitys
ei saanut sen enempää tuulta purjeisiin ja se
tyrmättiin pitkälti niillä ongelmilla,
jotka se aiheuttaisi lainsäädännön
yhteensovittamisessa. Nimittäin monessa tapauksessa yhdestä kuukaudesta
isän hoivissa lapselle saattaisi olla todellakin hyötyä. Hän
saisi yhden kuukauden viettää pidempään omassa
kodissa kenties ennen siirtymistään päivähoitoon
sen jälkeen, kun äiti on lopettanut hoitovapaansa.
Toivon, että jatkossa tätä vanhempainvapaalainsäädäntöä ja
perhevapaalainsäädäntöä kehitettäisiin
nimenomaan lapsen ja perheen edun näkökulmasta.
Toki tasa-arvotavoitteetkin ovat tärkeitä, mutta
pidän vahinkona sitä, että usein näissä kuitenkin
viime kädessä sen lapsen etu jää taka-alalle.
Sen vuoksi minun mielestäni koko vanhempainloman tulisi
mieluiten olla täysin vapaasti perheen haluamalla tavalla
jaettavissa alusta lähtien kummalle vanhemmalle tahansa
ja mieluiten vielä joustavasti niin, että osa-aikaisesti
se voitaisiin myös puolittaa ja jakaa, jolloin perheiden
yksilölliset tilanteet tulisivat huomioiduiksi.
Vielä, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen,
että tässä esityksessä on muitakin
muutoksia. Positiivisena pidän sitä, että nyt
muutetaan etuuslainsäädäntöä niin,
että isällä on oikeus vanhempainrahaan äitiysrahakaudella
niissä tapauksissa, että äiti sairastuu
kesken äitiyspäivärahakautensa. Tällaiset
tilanteet tulevat useimmiten lapsivuodepsykoosin myötä esiin
eli ne tilanteet, joissa äiti sairastuu, kenties joutuu
sairaalahoitoon eikä pysty käyttämään
tätä äitiyspäivärahakauttaan
silloin, kun lapsi on pieni, alle neljän kuukauden ikäinen.
Tähän saakka valitettavasti tilanne on ollut se,
että lainsäädäntömme on
niin joustamatonta, että isä ei ole voinut saada tuota äitiysrahaa
omaan käyttöönsä.
Mutta samalla huomautan, että edelleen meille jää se
ongelma, joka on täysin Lipposen ensimmäisen hallituksen
aiheuttama, että jos minimiäitiyspäivärahalla
oleva äiti sairastuu, siis äiti, jolla ei ole
ollut riittävästi tuloja, sairastuttuaan hän
joutuu olemaan 55 päivää ensin ilman
sairauspäivärahaa, ennen kuin sairauspäivärahaa
aletaan hänelle maksaa. Tämä on erityisesti
näissä tapauksissa suuri ongelma. Perheen taloudellista tilannetta
ei sinänsä kohenna kovin paljon se, että isä sitten
alkaa isyyspäivärahaa saada ja menettää palkkatyöansionsa
ja äiti jää täysin korvauksetta
sairaslomalle. Mutta toki sen se auttaa, että isä saa
laillisen oikeuden jäädä kotiin hoitamaan pientä vauvaa äidin
sairastuttua.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys
on alku toivon mukaan monille uusille avauksille, joita nimenomaan perhe-
ja työelämän yhteensovittamisessa on
nyt jo tiedossa, joita voitaisiin toteuttaa ja joita ed. Räsänen
puheenvuorossaan otti myöskin selkeästi esille,
että tätä lainsäädäntöä olisi
voitu viedä pidemmälle. Ajattelen myöskin
niin, että tässä ei varsinaisesti se
tavoite, että tässä olisi työ-
ja perhe-elämän joustosta kysymys, toteudu parhaalla
mahdollisella tavalla. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa
käsittelimme tätä myöskin, ja täällä on
esitetty ne huolenaiheet, mitä mietintöön
on kannanotoiksi tullut.
Tälläkään hetkellä oikeutta,
joka isillä on, ei ole käytetty riittävästi.
On varmasti kysymys siitä, että tiedotus on huonoa.
Nyt erityisesti pitäisi paneutua tiedotukseen, millä tavalla
perheet saavat tiedon tästä ja tulevat käyttämään
oikeutta enemmän. Sitten on todettu esimerkiksi, että jos isät
ovat käyttäneet nyt olemassa olevaa oikeutta,
he ovat myöskin myöhemmässä vaiheessa
ottaneet eri lailla vastuuta lapsen kasvatuksesta ja leikki- ja
kouluiässä ovat ottaneet vanhemmuutta vakavammin,
millä on merkitystä lapsen tulevaisuudelle ja
kasvulle.
Erityisesti ongelma, jonka ed. Räsänen otti esille,
että jos näin on, että äiti
joutuu käyttämään palkatonta
vapaata, jos hän ei mene töihin, on erittäin,
voi sanoa, ikävä kokonaisuuden kannalta eikä myöskään
joskus työnantajan kannalta ole paras mahdollinen ratkaisu.
Toivon nimenomaan, että huomioidaan jatkossa se, että voidaan
muuttaa tätä ikärajaa niin, että voidaan
pidemmälle kuin lapsen kolmeen vuoteen saakka myös
erilaisia vaihtoehtoja, muun muassa osittaista hoitovapaata, ottaa
käyttöön.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunta on työstänyt
tästä hallituksen toivottomasta esityksestä mielestäni
suhtkoht hyvän lausuman. Siltä osin tästä kyllä nyt
joku päätös tulee ja lopputuloskin syntyy,
en tiedä, onko niin ratkaisevan hyvä kuin on annettu
ymmärtää, mutta ainakin siihen suuntaan.
Jos nyt ajatellaan niin, että tästähän
on käytetty ja heitetty peistä monella lailla
moneen mittaan siihen, kuinka nyt perheongelmat on ratkaistu, kun
tämä isyysloma, isyyskuukausi tulee, tämä ei
ollenkaan sitä tarkoita, ei missään muodossa.
Mielestäni ed. Räsänen otti erinomaisen
hyvin puheenvuorossaan esille sen, että perheen pitäisi
pystyä itse päättämään,
missä vaiheessa ja miten nämä lomat pidetään
ja miten tehdään. Silloin tämä asia
käy ja toimii. Mutta kun katsotaan näitä perusteluja,
että isän hoitaessa pientä lasta perheen
asema ja suhde vahvistuu ja vakiintuu, mielestäni tämä on
kevyt peruste olemassa. Kyllä sen isän oikeus
näihin lapsiin ja suhde vakiintuu ja vahvistuu siinä vaiheessa,
kun yhdessä tehdään ja yhdessä kuljetaan,
jolloin tässä pitäisikin myöntää toinen
isäkuukausi silloin kouluajan keskivaiheille jne. Silloin
syntyisi tämä tavoite vasta niin kuin perimmiltään
oikeaoppisena, oikealla lailla. (Ed. Kuosmasen välihuuto) — Tämän
asian puitteissa ed. Kuosmanen tietää tämän
yrittäjänäkemyksen. Jos yrittäjän
näkökulmasta, työnantajan näkökulmasta,
tätä asiaa katsotaan, mitä monimutkaisemmaksi
tämä tehdään, sen vaikeammaksi
se työelämän kohdalla syntyy ja tulee.
Kyllähän yrittäjän näkemyksen kannalta
katsottuna on äärettömän tärkeää,
että syntyvyys, lasten hyvinvointi ja perheiden hyvinvointi
vahvistaa myöskin yrityselämää,
ja siinä mielessä ed. Kuosmanen on oikeilla jäljillä tässä asiassa.
Toivon, että hän myöskin lausuu julki
mielipiteensä oikein pöytäkirjatasolle
saakka.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! "Mikäli isälle on
suoritettu 21 §:n 3 momentissa tarkoitettua vanhempainrahaa
tai 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua osittaista vanhempainrahaa vähintään
viimeiset vanhempainrahakauden 12 arkipäivää yhdenjaksoisesti,
hänellä on lisäksi oikeus yhteen enintään
12 arkipäivältä suoritettavaan yhdenjaksoiseen
isyysrahakauteen välittömästi vanhempainrahakauden
päätyttyä." Näin kuuluu käsittelyssämme
olevan lain 23 §:n 2 momentti. Joutuu kysymään,
saattaako sen selvemmin sanoa ja niin, että myös
perhe Virtanen oman perhe- ja työelämänsä yhteensovittamista
miettiessään sen ymmärtää.
Jos asian sanoisi suomeksi, se olisi jokseenkin niin, että vanhempainrahakaudesta
on isän pidettävä 12 päivää,
jotka ovat äidiltä pois, jotta isä saa
12 päivää isyyslomaa pidettäväkseen
vanhempainrahakauden päätyttyä. Tätähän
tässä ollaan oleellisimmalta kohdiltaan päättämässä.
Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään
kerta, kun perhepoliittisia muutoksia tehdään
poliittisina kompromisseina, joista seuraa lain kirjoittajan ja
säätäjän kannalta tilanne, missä perhe
Virtasella pitää olla todella kiinnostusta ja
harrastusta asiaa kohtaan ottaakseen selvää, mitä todella
tarkoitetaan ja mitkä ovat perheen mahdollisuudet toimia
tilanteessa, johon he ovat oikeutettuja lainsäädännön
perusteella. Kansaneläkelaitos joutuu tämänkin
lain auki kirjoittamaan ja — jo tässä vaiheessa
pystyy ennakoimaan — myös ottamaan syitä niskoilleen
asiasta, jonka niin haluttaessa voisimme yksinkertaisemminkin hoitaa.
Toisekseen tämä näyttää olevan
erinomaisen vaikeaa silloin, kun perhepoliittisista etuuksista päätöksiä tehdään.
Isyysloman pidennys on myönteinen asia, mutta tapa,
jolla se tehdään, jättää toivomisen
varaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsitys ja näin
ollen myös mitä ilmeisimmin koko eduskunnan käsitys
asiasta tulee olemaan selkeä. Mietinnössä olevan
lausuman jälkimmäinen osa toteaa: "Eduskunta edellyttää lisäksi,
että vanhempainvapaita koskevaa säännöstöä kehitetään edelleen
niin, että perheiden omat tarpeet tulevat huomioiduksi
nykyistä joustavammin." Tästähän
täällä ovat edustajat tämän
keskustelun yhteydessä jo aiemminkin puhuneet, ja näinhän
sen pitäisi olla, ja toivoa sopii, että jatkossa
päätöksentekoa myös tähän
suuntaan voitaisiin ohjata. Näihin toimiin tulee todellakin
ryhtyä.
Tämä valiokunnan mietintö on ihan
vakavalla mielellä näiltäkin osin laadittu,
ja valiokunta toteaa mietinnössään vahvistukseksi
tälle: "Ehdotettu isyysvapaan pidennys on perheiden erilaisten
tilanteiden kannalta melko joustamaton." Nähtäväksi
jää, miten tämä todellisuudessa
vaikuttaa perhevapaiden käyttöön, miten
tämä todellisuudessa vaikuttaa isien vanhempainrahajakson
käyttöön ja näin ollen tämän
lisääntyvän mahdollisuuden isyysvapaaseen
käyttöön. Tähänhän
on budjetoitu 15 miljoonaa euroa, joka on summa, jonka kyllä mitä suurimmalla
todennäköisyydellä voi ennustaa ainakin
osittain säästyvän, siksi hankalalta
tämä lainsäädännön
muutos teknisesti ja toteutettaessa vaikuttaa.
Meidän tulisi jatkossa pystyä tekemään
lainsäädäntöä niin,
että kaikin keinoin pyritään tilanteeseen,
missä perhe- ja työelämän yhteensovittaminen
voi tapahtua todellisesti ja mahdollisuudet ovat aidot. Tämä tarkoittaa
käytännössä sitä, että erilaisten
vapaiden käyttörajoituksien tulisi olla mahdollisimman
vähäisiä, mikäli siis todella
aidosti haluamme vaikuttaa siihen, että lapsilla olisi
nykyistä paremmat oikeudet ja mahdollisuudet heidän
vanhempiensa aikaan. Tässä yhteydessä ei
sovi unohtaa myöskään sitä tilannetta, jossa
ihan akuutisti tänään ollaan ja josta
me edustajatkin olemme voineet tv-kuvista viime aikoina useina iltoina
nähdä sen, että tällä hetkellä pieni
ryhmä miehiä tulee vaikuttamaan keskeisesti siihen,
mitä perheiden ajankäytölle lähivuosina
tapahtuu. Näiltä osin näyttää valitettavan heikolta,
mutta toivoa sopii, etteivät lapset ihan kokonaan unohdu
eurojen ja irtisanomissuojaan liittyvien kiistojen alle.
Reijo Laitinen /sd:
Herra puhemies! Minusta oli jossain määrin
kummallista kuulla ed. Seppo Lahtelan puheenvuoro siitä näkökulmasta,
kun hän länttäsi hallituksen esityksen
ja totesi, että valiokunta on kuitenkin saanut tästä kohtalaisen mietinnön
aikaan, kun valiokunta esittää ed. Räsäsen
eriävää mielipidettä lukuun
ottamatta ehdotuksen hyväksymistä. Tosin tähän
liittyvät nämä ponnet. Kun ed. Seppo
Lahtela arvostelee tätä esitystä ja puheenvuorossaan
totesi sen, että se ei mene riittävän
pitkälle joustavuudessa ja siinä, että työelämä ja
perhe-elämä paremmin yhteensovitetaan, niin oletan
sitten, että ed. Lahtela, vaikkei nyt ole paikalla, yrittäjänä ja
työnantajana omalta osaltaan tekee työtä yrittäjätyönantajain
parissa sen puolesta, että ne tavoitteet, mitä nyt
sitten tämän mietinnön ponsiin on ladattu,
tulisivat toteutumaan.
Minusta tämä on kuitenkin nyt askel oikeaan suuntaan,
niin kuin ed. Rehula täällä totesi, mutta
kyllä pitemmälle joka tapauksessa pitää mennä.
Valitettavasti on sillä tavalla, että aina meidän
tavoitteemme eivät tule toteutumaan, ja kun tätä on
valmisteltu nyt sitten kolmikantaisesti, kompromissien kauttahan
tämä ehdotus on syntynyt. Asia on hyvä,
sitä pitää kannattaa, mutta samalla huolehtia
siitä, että valiokunnan esittämät
ponnet tulevat jatkovalmistelussa huomioon. Kyllä nämä asiat
työmarkkinajärjestöille, erityisesti
palkansaajapuolelle tässä tapauksessa, ovat olleet
hyvin tärkeitä. Kyllä enemmän
kaivataan ja tarvitaan työelämään
joustavuutta niin, että perheitten lähtökohdista
ja perheen lähtökohdista, lapsen lähtökohdista,
asiaa tarkastellaan.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Asia on erittäin hyvä,
ja näen, että nimenomaan niitä pieniä askeleita
meidän pitää perhepolitiikassa tehdä ja
antaa vanhemmille erilaisia mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan. Me
emme saisi kuitenkaan tehdä niistä niin monimutkaisia
kuin ed. Rehula toi esille, että monta kertaa niitten tulkitseminen
on todella hankalaa ja käytännössä voi
olla helpompi jättää asia toteuttamatta
ja mennä vanhan kaavan mukaisesti.
Ymmärrän kuitenkin, että valiokunnan
tekemä mietintö tähtää hyvään,
mutta näkisin, että nimenomaan ed. Räsäsen
vastalauseen sisällön tekstillä käytännössä tämä asia
kuitenkin olisi helpompi toteuttaa ja ennen kaikkea ei murentaisi äidin
asemaa. Hallituksen esityksessä ja valiokunnan päätelmässähän
murennetaan äidin asemaa, tavallaan isä saa äidin
kustannuksella jotakin. Minusta se ei ole oikein, vaan koska tämä on kustannuksiltaan
ihan samanlainen, meillä olisi helpompi toteuttaa jo pitemmälle
menevä vaihtoehto. Sen takia minä ihmettelen,
miksi valiokunta on kuitenkin päätynyt mietinnössään
tämän tyyppiseen ratkaisuun, ja kannatan erittäin
lämpimästi ed. Räsäsen linjaa
tässä asiassa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat kaikki kompromisseja.
Edelliselle puhujalle voisi todeta, että niinhän
se on ollut aikaisemminkin. Aina ymmärrykseni mukaan, alun
perinkin kun lähdettiin tähän systeemiin,
oli tämä vaihtomahdollisuus isällä.
Tässä asiassa on kuitenkin menty eteenpäin.
Itse minä en tätä sillä tavalla
hirveän isona tasa-arvokysymyksenä pidä,
kun nyt käydään mittaamaan tikun kanssa. Kohta
isille pitää olla saman pituinen isyysloma kuin äideillä äitiyslomat,
kun ajatellaan, että sukupuolien tasa-arvo on tärkein.
Minusta se pääasiallinen juttu on kuitenkin ihan
jo luontoäidin luoma, jotta äiti on se, joka hoitaa
lasta, ja isille annetaan sitä mahdollisuutta jonkun verran.
Sehän näkyy jo luonnostaan sillä tavalla,
että vaikka olemme menneet eteenpäin tässä ajattelussa,
tällä hetkellä tämä toteutuu
niin, että isyyslomiahan ei pidetä siinä mitassa,
mitä olisi mahdollista pitää. Hyvin monet
isät eivät pidä sitä. Minä itse
aikanaan pidin. Oli mahdollista pitää, ja koin
sen sillä tavalla, että minusta se oli ihan hyvä ja
siinäkin vaiheessa tarvitaan apua, heti silloin kun lapsi
on pieni. Varmasti se tarvitsee molemmat, ja se yhdessäolon
tuntemus on siinä.
Mutta sitten tähän yrittäjän
näkökulmaan ja työnantajien asenteisiin — täällä on
yrittäjäsiipeäkin mukana. Eikö nämä todella
ole hyviä tämmöiset, kun pidennetään
näitä pitkälle? Kun olen Suomen Yrittäjien
puheenvuoroja kuullut, niin siellä ikään
kuin tuomitaan kaikki tämän tyyppiset. Se voi
jopa olla siinä mielessä syrjivää,
jotta kun tuossa eräs yrittäjäjärjestön
puheenjohtaja soitteli, niin sanoi, jotta hän ei ollenkaan
ota edes töihin semmoista, jos hän tietää, jotta
on raskaana oleva nainen. Hän kyllä heti kysyy,
onko tämmöistä ongelmaa lähellä olemassa. Se
koetaan niin kuin rasitteena. Sen takia tässä toivoisin
asennemuutosta myös yrittäjäpuolella.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela on kyllä siinä mielessä oikeassa,
että lapsen ja perheen lähtökohdasta
todelliset tarpeet vanhempien ja etenkin isän aikaan ovat
kyllä kipeämpiä monena muuna ikäkautena kuin
tämän kymmenkuukautisen vauvan kohdalla. Isäkuukausi
saattaisi olla kaikkein tarpeellisin esimerkiksi lasten murrosiän
ollessa pahimmillaan.
Kaiken kaikkiaan minusta on murheellista se, että tämä esitys
kahden viikon isyyslomasta on käytännössä jäämässä hallituksen
ainoaksi vastaukseksi työn ja perheen yhteensovittamisen
vaikeuksiin. Nämä vaikeudet sijoittuvat kyllä kovin suurelta
osin aivan muihin elämänvaiheisiin kuin tähän
pikkuvauva-aikaan.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Ihan kuten ed. Räsänen tuossa
totesi, niin varmasti näin on, että tässä ikäryhmässä tämä on
pieni avaus sen suuntaan, että asia nostetaan keskusteluun.
Mutta itsellänikin on huoli siitä, että tällä mallilla,
jolla nyt toteutetaan tämä isyyskuukausi, se todennäköisesti
ei tule tuomaan mitään kovin suurta uutta ja ennen
kaikkea vaan veisi äidiltä sen mahdollisuuden
ikään kuin hoitaa se oma osuutensa. Niin kuin
ed. Kemppainen täällä totesi, tässähän äidiltä viedään
osa, jota ei olisi tarvinnut viedä toisessa vaihtoehdossa,
vaan olisi annettu isälle oma kuukautensa.
Siinä mielessä katson, että tämä lausuma
valiokunnan mietinnössä on erinomainen. Täällä sanotaan,
että tätä seurataan, mutta olisin toivonut,
että seuraavassa hallitusohjelmassa — jos tämä nyt
ei tältä hallitukselta onnistunut — oltaisiin
jo valmiita menemään pidemmälle, erilaisiin vaihtoehtoihin
ja toisenlaisella mallilla kohtaamaan perheitä ja sovittamaan
työelämään yhteen niin, että sitten
vältytään niiltä murrosiän
seurausvaikutuksilta, kun lapset ovat olleet vailla isää ja
myöskin vailla äitiä.
Vielä, arvoisa puhemies, haluan todeta tästä työ-
ja tasa-arvovaliokunnan lausunnosta, että täällä on
todella erinomaisesti nostettu esille osa-aikatyön merkitys,
se että on todella mahdollisuus sitä joustavasti
käyttää. Jos se saadaan uudella tavalla
keskusteluun niin, että työnantajan ja työntekijän
välillä voidaan sopia osa-aikaisuudesta, silloin
voidaan sanoa, että on vanhemmille, isille ja äideille
itselleen, annettu se valinnan mahdollisuus eikä niin kuin
tässä, kun pakkotahtisesti nyt määrätään
isä ottamaan se kaksi viikkoa sinne hoitovapaan loppuun.
Reijo Laitinen /sd:
Arvoisa puhemies, ihan lyhyesti: Kyllä se on, ed.
Räsänen, sillä tavalla, että ammattiyhdistysliikkeen
ja laajemmin työväenliikkeen ansiosta on perhepolitiikkaa
ja sosiaalipolitiikkaa tähän yhteiskuntaan rakennettu. Kyllä kristillisen
ansiot sosiaalipolitiikassa ovat olleet äärettömän
vähäiset. Pitää vain esimerkiksi
tarkastella sitä kautta, kun istuitte viimeksi hallituksessa.
Teidän mahdollisuutenne vaikuttaa näihin asioihin
ovat olleet käytännössä olemattomat.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Herra puhemies! Tämä on hyvä yritys
edistää perhe-elämän ja työelämän
yhteensovittamista. Mahdollisuus isyyskuukauteen on erittäin
tervetullut uudistus, samoin osa-aikainen vanhempainvapaa, jossa
molemmat puolisot voivat osallistua lapsen hoitoon. Tietysti se
kritiikki, mitä tätä mallia vastaan on
esitetty jo varsin voimallisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan
mietinnössä, on aiheellinen. Kyllä me
paljon pohdimme sitä, että ei tämä ihan
hirveän järkevä tapa ole tätä asiaa hoitaa,
mutta tärkeintä nyt kuitenkin on, että päästään
alkuun tässä asiassa ja saadaan isille mahdollisuus
pitää yhtämittainen kuukauden vapaa.
Toivon mukaan isät tarttuvat tähän
mahdollisuuteen huolimatta niistä byrokraattisista ja käytännön
esteistä, mitä tähän lakiin
nyt valitettavasti sisältyy. On aivan selvä, että tämä edellyttää jatkokehittämistä,
jotta tästä tulee toimiva malli. Toivottavasti
seuraava eduskunta ja seuraava hallitus vievät tätä asiaa
entistä parempaan suuntaan.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitiselle totean, että en
suinkaan vähättele ammattiyhdistysliikkeen sosiaalipoliittisia
saavutuksia, mutta valitettavasti, jos vaikkapa viime vuosien tuponeuvottelujen
tuloksia ja tahtotilaa liittyen työn ja perhe-elämän
yhteensovittamisen vaikeuksiin tarkastellaan, niin kyllä siinä valitettavasti
niin on käynyt, että paljosta puheesta huolimatta
konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei ole tullut. Eikä Lipposen
toisen hallituksen aikana ole yhtään parannusta
työn ja perheen yhteensovittamiseen tuotu tätä nimenomaista
lähinnä kosmeettiseksi jäävää esitystä lukuun
ottamatta.
Toivon mukaan kristillisdemokraattien mahdollisuudet vaikuttaa
perheiden asemaan vahvistuvat ja paranevat tulevien vaalien jälkeen.
Meillä on ainakin hyvin valmisteltuina monia esityksiä,
joista tullaan vielä tämän vaalikauden
aikana tässä salissa äänestämään.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa puhemies! Minusta tästä keskustelusta
on jäänyt sellainen asia kokonaan pois, että kun
puhutaan perheiden hyvinvoinnista ja isän ja äidin
lapsen kanssa olemisesta, koko ajan puhutaan vain äidin
lomasta ja isän lomasta erikseen. Minä näkisin,
että ed. Räsäsen vastalauseessa tarkoitetaan nimenomaan
sitä, että perhe voi olla mahdollisesti yhdessä pienen
vauvan kanssa ja nauttia sillä tavalla, opetella olemaan
yhdessä. Aina vaan on jompikumpi, ja se ei kyllä rakenna
perhe-elämää eteenpäin. Minä luulen,
että monet isät ensinnäkin vieroksuvat
sen takia isyysloman pitämistä, koska voi olla,
että he eivät rohkene jäädä pienen
vauvan kanssa kotiin. Mutta se, että he saisivat olla yhdessä,
koko perhe, ja tutustua sillä tavalla toinen toisiinsa,
tässä on ideana.
En tiedä, kuka on paljon rakentanut ja kuka on paljon
tehnyt perhepolitiikkaa. Voi olla, että kristillisdemokraatit
eivät ole päässeet sillä tavalla vielä vaikuttamaan,
mutta ei meillä lähtökohtana ole kyllä ollut
purkaa niitä hyviä etuja, mitä lapsiperheille
on annettu. Siinä varmasti joku muu ryhmä on tehnyt
aika paljon töitä. Vai onko niin, että kun
paljon on aikaansaatu, niin sitten on paljon, mistä purkaa?
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Isyysvapaahan on itsenäinen vapaa,
ja vaikka ed. Räsänen väitti, että mitään
ei ole tehty, niin isyysvapaatahan lisättiin 18 arkipäivään.
Tietysti siitäkin voi sanoa, että sekin voisi
olla pidempi, mutta ovat nämä kuitenkin askelia
eteenpäin. Molempien vanhempien mahdollisuus huolehtia
lapsistaan on tietysti erittäin tervetullut asia, ja näitä tavoitteita
on syytä yrittää viedä eteenpäin.
Juha Rehula /kesk:
Herra puhemies! Ed. Laitinen koukkasi lempiaiheeseensa tämänkin lain
yhteydessä toteamalla jokseenkin näin, että työväenliikkeen
ansiota on se, miten perhepolitiikkaa tässä maassa
on hoidettu. Sitten hän varmuuden vuoksi tyylilleen uskollisena
koukkasi myös historiaan. Ahon hallitus unohti tällä kertaa
sanoa — eipäs unohtunut, ette vain käyttänyt tätä termiä,
vaan puhuitte ajasta, jolloin kristillisetkin olivat hallituksessa.
Summa summarum, ed. Laitisen kanssa ollaan kyllä samoilla
hehtaareilla, kun puhutaan siitä, kenen on kannettava tästä asiasta
vastuuta, kenen huolena on se, että perhepolitiikka on
tämän maan asioiden hoitojärjestyksessä agendalla.
Juuri tulevana yönä kysytään,
onko niillä herroilla, alle kymmenellä herralla,
millä sijalla eurojen ja irtisanomissuojien lisäksi
arvojärjestyksessään perhepolitiikka.
Pahoin pelkään, että sijaluku on sellainen,
että on helppo todeta, että näissä asiakysymyksissä emme
tällä kertaa etene. Työelämän
muutokset tulee pystyä huomioimaan silloin, kun tupopöydässäkin
perhepoliittisia ratkaisuja tehdään. Senkin me
tiedämme, ed. Laitinen minua paljon paremmin, että tämä on nippelitason
juttua, mistä me nyt keskustelemme, 12 päivän
isyysvapaan lisääminen, niihin mahdollisuuksiin
nähden, mitä näillä muutamalla
50-vuotiaalla herralla tähän tilanteeseen on korjausmahdollisuuksia
niin halutessaan.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustajat Seppo Lahtela ja Esa Lahtela ovat
pyytäneet esittämään täällä yrittäjien
puheenvuoron isyysloma-asiasta. Totean heille, että yleensä nuoret
isät elävät aktiivista elämää siinä vaiheessa,
kun perheenlisäys tulee perheeseen.
Riippuu firmasta ja siitä, millaisessa tuotantoketjussa
tämä työntekijä on. Jos hän
on niin sanotussa tasapäisessä tuotantoketjussa,
johon on helppo saada tilalle työntekijä, niin
asia on ok. Mutta jos on huipputeknologian yritys, yksi kuukausikin
poissa tuotantoketjusta, kun isä on lomalla, voi vaikeuttaa
toimintaa ja henkilön saamista tilalle, eli ei ole esimerkiksi
yhtä fiksua ydinfyysikkoa. Siinä mielessä tämä on
hankala, mutta normaaliin suomalaiseen työelämään
se on positiivinen ruiske.
Kokoomushan esitti nimenomaan, että isyyslomaa jatketaan
kuukauteen, ja ministeri Itälä suorastaan vaati
sitä. Siinä mielessä kokoomus on ollut
aina oikeilla linjoilla. Kun kokoomuksen lähtökohta
on aina ollut koti, uskonto ja isänmaa, niin tässä tapauksessa
tämäkin toteutui.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmasen puheenvuorossa oli asiaa erityisesti
se, mikä koski työnantajaa ja työnantajan
asemaa ja niitä vaikeuksia, mitä tästä työnantajalle
syntyy ja aiheutuu. Tämä ei ole mitenkään vähäinen
näkemys olemassa.
Mutta toisaalta, kun nyt aika väljästi tässä on keskusteltu
niitä näitä asioita, voisin todeta, että kyllähän
työnantajan, työpaikan, työmahdollisuuden,
työhalujen ja lastenkin asemaa voitaisiin viedä vähän
lähemmäs niin, että näille kasvaville
lapsille jopa isän ja vanhempien työ tulisi tutuksi.
Tätä asiaa ei ole tässä lähestytty
eikä käyty ollenkaan läpi.
Mutta, herra puhemies, se, mitä erityisesti aion tässä sanoa,
niin kyllähän siis käytännön
totuus on sillä lailla olemassa, että nuori isä ei
viihdy yksin kotona, ellei siellä ole myöskin
nuori äiti paikalla. Siinä mielessä tämä näköala,
josta on vain keskusteltu, että jompikumpi on kotona, vain
johtaa siihen, että silloin ovat molemmat kotona, jos kerran
isä on työpaikalta tätä varten
lomalla. Tätä asiaa ei ole pohdittu ollenkaan.
Toivon, että joskus tuolla niin sanotuissa torikokouksissa
tämäkin asia otettaisiin käsittelyyn
ja esiin.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Kyllä varmasti näin on,
että kristillisdemokraatit aikanaan hallituksessa olivat
aika tiukan paikan edessä. Siellä oli kyllä kokoomus
ja muitakin vastuunkantajia, ja kannamme mielellämme sen vastuun,
mitä silloin kannoimme. Pääsimme edes siitä tilanteesta,
mikä ei kovin helppo ollut, kun muistatte sen lamakauden
ja taloudellisen kriisin. Varmasti paljon suurempiakin leikkauksia olisi
jouduttu mahdollisesti tekemään, mutta saimme
jotakin sinne jäämään. Ollaan
tyytyväisiä, että nyt on mahdollisuus
jotakin kohentaa.
Hallituksen esitys on ihan hyvä, mutta haluan vielä sanoa,
ymmärsin näin, että valiokunnassakin
oli myönteinen ilmapiiri tälle ajatukselle, mikä vastalauseessa
ed. Räsäsellä on, että joko äidillä tai
isällä olisi mahdollisuus ottaa se kaksi viikkoa.
Silloin tästä olisi tullut paljon joustavampi,
kun me haemme nyt tätä joustavaa ratkaisua. Siinä mielessä olisin
toivonut, että tälle olisi tullut myönteistä kannatusta
myöskin. Ed. Laitinen, tämä on todella
hyvä esitys, mutta tässä vietäisiin
tätä samoilla kustannuksilla todella vielä lähemmäs
perheiden toiveita ja sitä käytäntöä, joka
sitten vastaisi siihen haasteeseen, mikä nyt varmasti tuolla
tupopöydässäkin on. Tämä tässä on
vastalauseen tavoite.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Rehula käytti mielenkiintoisen
puheenvuoron sinällään, joka liittyi
tähän aiheeseen ja perhepoliittiseen keskusteluun
myös tupopöydässä. Tämä on
sinällään rohkaiseva ajattelu. Ed. Rehula
voisi laittaa ison keskustakoneiston nyt painostamaan työnantajapiiriä,
kun olen ymmärtänyt, että teillä on
aika hyvät suhteet sille toiselle puolen pöytää,
sinne työnantajapiiripöytään,
jotta näitä voitaisiin nyt viedä läpi.
Jos keskustan edustajat ovat SAK:n ja muiden työmarkkinajärjestöjen
kannalla tässä, niin minusta tämä on mielenkiintoista.
Se voi avata uusia näköaloja ensi vaalien jälkeiseen
tulevaisuuteen vielä kaiken lisäksi.
Yleiskeskustelu päättyy.