Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen uudeksi nuorisolaiksi, jolla kumotaan vuodelta 1995 peräisin oleva nuorisotyölaki. Nuorisolaissa säädetään muun muassa valtion hallinnosta nuorisotyössä ja politiikassa, opetusministeriön ja lääninhallituksen tehtävistä, nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta sekä valtion nuorisoasiain neuvottelukunnasta ja arviointi- ja avustustoimikunnasta. Lisäksi laissa säädetään kuntien nuorisotyöstä ja -politiikasta sekä nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta. Niin ikään lakiin sisältyvät säännökset järjestömuotoisen nuorisotyön ja valtakunnallisten nuorisokeskusten tukemisesta ja toimialan muusta valtion rahoituksesta.

Sivistysvaliokunnan mielestä nuorisolain uudistus vahvistaa lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjausta ja lisää toiminnan suunnitelmallisuutta. Tältä osin valiokunta mainitsee mietinnössään erityisen myönteisinä uuteen lakiin sisältyvät säännökset nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta, jonka valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi. Kehittämisohjelma mahdollistaa sen, että kullekin nelivuotiskaudelle erikseen linjataan nuorisopolitiikan painopisteet ja käydään niistä laaja-alaisia periaatekeskusteluja. Valiokunta pitää tarpeellisena, että kehittämisohjelmaa laadittaessa myös lapsiin liittyvät näkökohdat ja lapsipolitiikka otetaan huomioon riittävässä laajuudessa. Kehittämisohjelman toteuttamista varten pitäisi valiokunnan mielestä kuitenkin myös laatia rahoitussuunnitelma. Lisäksi sivistysvaliokunta pitää aiheellisena, että valtioneuvosto harkitsee sopivia tapoja, joilla kehittämisohjelmassa esitetyt linjaukset voidaan saattaa eduskunnan keskusteltaviksi.

Uuden lain mukaan valtakunnalliset nuorisojärjestöt voivat kohdentaa osan vuosiavustuksestaan paikallisyhdistyksille. Päävastuu nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tukemisesta säilyy jatkossakin kunnilla. Tämän vuoksi sivistysvaliokunta korostaa, että kuntien tulee ohjata riittävästi varoja kunnalliseen nuorisotyöhön sekä tukea nuorten paikallista järjestötoimintaa erilaisin nuorisoavustuksin.

Nuorten elinoloihin ja vapaa-ajan viettoon voidaan vaikuttaa merkittävästi myös kulttuuritoimen palvelutarjonnalla, jolla voidaan luoda terveitä elämäntapoja edistäviä vapaa-ajanvieton vaihtoehtoja. Valiokunta pitää tärkeänä, että nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa paneuduttaisiin erityisesti siihen, miten nuorten vapaa-ajan käyttöön voidaan kehittää myönteisiä malleja. Käytännön hyvinä esimerkkeinä tällaisista toimintatavoista valiokunta mainitsee mietinnössään nuorten kulttuuripassit sekä nuorten omat kahvilat ja toimintakeskukset, joissa nuoret voivat viettää vapaa-aikaansa myös viikonloppuiltaisin. Sivistysvaliokunnan mielestä kuntia tulee rohkaista tämän tyyppisen lasten ja nuorten vaihtoehtoisen vapaa-ajanviettotavan järjestämiseen.

Valiokunta pitää myös varsin tärkeänä, että jo uuden lain tavoitesäännöksessä korostetaan monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden merkitystä. Vähemmistöihin kuuluvien nuorten kynnys käyttää nuorisotyön palveluita ja tukimuotoja voi kuitenkin olla korkeampi kuin pääväestöön kuuluvien nuorten. Maahanmuuttajien ja vähemmistöjen aseman vahvistaminen yhteiskunnassa vaatiikin määrätietoista politiikkaa ja voimavarojen suuntaamista erityisesti heitä tukeviin hankkeisiin. Valiokunnan mielestä näiden ryhmien tukemisen tulee olla nuorisotyön keskeisiä tavoitteita.

Herra puhemies! Valiokuntakäsittelyn aikana eniten keskusteluja herättivät uuden lain säännökset, jotka koskevat valtionavustusten myöntämistä valtakunnallisille järjestöille. Lain mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi yleisavustuksena valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille. Valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja niiden piirijärjestöjen avustukset myönnetään tulosperusteisesti. Laissa tarkoitettuja tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve. Tarkempia säännöksiä avustusperusteista annetaan valtioneuvoston asetuksella. Avustuspäätökset tekee opetusministeriö, jota avustaa asiantuntijaelimenä arviointi- ja avustustoimikunta.

Sivistysvaliokunta pitää mietinnössään tärkeänä, että valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille myönnettävät avustukset ovat aidosti tulosperusteisia. Valiokunta viittaa myös siihen, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on äskettäin tarkastuskertomuksessaan katsonut tulosperusteisuuden jääneen vaille tavoiteltua sisältöä. Sivistysvaliokunta yhtyykin Valtiontalouden tarkastusviraston näkemykseen siitä, että eri järjestöryhmille tulee kehittää niille soveltuvat toiminnalliset arviointikriteerit. Niin ikään valiokunta painottaa, että avustusten tavoitteena tulee olla nimenomaan nuorten oman aktiivisuuden edistäminen. Tulosperusteisuus ei kuitenkaan saa johtaa vapaan kansalaistoiminnan sisältöjen yksityiskohtaiseen määrittelyyn. Järjestelmästä ei näin ollen saa muodostua valtiovallan valvontaväline, vaan sen tulee oikealla tavalla tukea kunkin järjestön toiminnan perusajatuksen käytännön toteuttamista.

Uuden nuorisolain 10 §:ssä säädetään valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja valtakunnallisten nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustuskelpoisuudesta. Pykälässä rajataan avustuskelpoisuuden ulkopuolelle järjestöt, joiden pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus- tai opintoalan tai vastaavan alan opiskelua. Yleisavustuksen ulkopuolelle jäävät myös ne järjestöt, jotka edistävät pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä. Valiokunnan enemmistö piti ehdotettua rajausta kannatettavana, koska sen mielestä käytettävissä olevat rajalliset voimavarat tulee kohdentaa valtakunnallisesti riittävän laaja-alaisesti nuoria tai opiskelijoita edustaville järjestöille.

Säädettävän rajauksen seurauksena muutamat nykyisin valtion yleisavustusta saavat valtakunnalliset järjestöt kuitenkin menettävät avustuskelpoisuutensa. Valiokunnan enemmistö huomauttaa tältä osin, että näille järjestöille jää edelleen mahdollisuus hakea ja saada avustusta lain 11 §:n perusteella. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman näiden järjestöjen rahoituksen turvaamisesta.

Lopuksi totean, että sivistysvaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen. Valiokunnan vähemmistö olisi halunnut valtakunnallisten nuorisojärjestöjen osalta säilyttää nykylain kaltaiset avustuskelpoisuusedellytykset ja ehdottaa sen vuoksi vastalauseessaan edellä mainitsemieni avustuskelpoisuutta rajoittavien säännösten poistamista laista.

Lisäksi ensimmäiseen vastalauseeseen sisältyy lausumaehdotus, jossa vaaditaan toimenpiteitä nuorisojärjestöjen yleisavustusten jakoperusteiden oikeudenmukaistamiseksi, jolloin nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustustarpeen harkintaan liittyen tulee huomioida myös järjestön toiminnan huomattava voitollisuus, rahastoidut varat tai järjestöä lähellä olevien huomattavien taloudellisten tukijoiden toiminta. Lisäksi jäsenmäärätietojen ilmoittamista koskevaa ohjeistusta sekä jäsenryhmittelyä tulee täsmentää. Lisäksi järjestöjen kytkennät ammattiyhdistysliikkeisiin tulee poistaa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on suorastaan skandaali 10 §:n osalta. Tämä lakiesitys osoittaa sen, ettei maailmassa aina oikeudenmukaisuus toteudu. 10 §:n mukaan nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen yleisavustusta ei myönnetä sellaiselle nuorisojärjestölle, jonka pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus-, opinto- tai vastaavan alan opiskelua. Myöskään yleisavustusta ei myönnetä pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävälle nuorisojärjestölle.

Nämä perustelut ovat ihan hyviä. Ongelma ei ole näissä perusteluissa, vaan ongelma on tämän lain tulkinnassa ja hallituksen esityksen perusteluissa. Kun nykyisin avustusta saavat Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto eli Sool, Insinööriopiskelijaliitto Iol sekä STTK-Opiskelijat, niin nämä kolme heitetään ulos tuen piiristä. Mutta sen sijaan Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto eli Sakki jätetään valtionapujen piiriin huolimatta yksiselitteisestä ammattiliittokytkennästään. Sen sijaan tällaisia vastaavanlaisia ammattiliittokytkentöjä ei puolestaan ole esimerkiksi Soolilla.

Ihmettelen suuresti, miksi ja miten ministeri Karpela on voinut antaa näin epäoikeudenmukaisen esityksen. Hän ei varmasti ole perehtynyt asiaan tarpeeksi eikä punninnut kaikkien nykyisten yleisavustusta nauttivien järjestöjen ammatillista järjestäytymistä. Olisi riittänyt vain se, että hän olisi verrannut näitten kyseisten järjestöjen sääntöjä toisiinsa. Oikeudenmukaista olisi ollut ottaa joko kaikki, nämä neljä, mukaan avustusten piiriin, niin kuin nytkin, tai sitten pudottaa myös Sakki pois.

Sakilla on ilmiselvä kytkentä ammattiliittoon, mikä on tämän 10 §:n vastaista, ja siihen on paljon perusteluja. Sakin sääntöjen 2 § määrittelee yhdistyksen tarkoitukseksi ammatillisen järjestäytymisen. Sakkia ohjaa SAK ja sieltä muun muassa Metallityöväen Liitto, Rakennusliitto ja Kunta-alan ammattiliitto KTV. Nämä liitot ovat äänivaltaisia Sakin kokouksissa ja vaikuttavat vahvasti Sakin henkilövalintoihin ja poliittiseen linjaan.

Yleensä opiskelijajärjestöjen luonteeseen kuuluu se, että nämä järjestöt perustetaan opiskelijoitten toimesta ja äänivaltaa käyttävät vain ja ainoastaan opiskelijat. Sakki markkinoi omana jäsenetunaan ilmaista ammattiliiton opiskelijajäsenyyttä. Sakin kautta voi liittyä vain SAK:laisiin ammattiliittoihin, ei muihin, ja nämä ammattiliitot rahoittavat Sakin toiminnan ja käyttävät äänivaltaansa näissä liittokokouksissa. Sakin jäsenet saavat ilmaisena jäsenetuna SAK:n nuorten Arvo-lehden.

Sakki myös laskee jäsenikseen koko oppilaitoksen opiskelijamäärän, ja laskuissa ovat mukana myös SAK:n opiskelijajäsenet. Sakki ilmoittaa, että heidän jäsenmääränsä on noin 80 000, mutta tosiasiallisesti heitä on noin 10 000. Sakille myönnettiin tänä vuonna valtionosuutta 340 000 euroa. Sen sijaan STTK-Opiskelijat ja Iol eli Insinööriopiskelijat saivat 1 000 euroa.

Sakilla on ollut viime vuonna 4 rahastoa, joiden yhteisarvo on ollut noin 700 000 euroa. Sääntöjen mukaan rahastoja ei saisi olla eikä myöskään miltään messuilta saa ottaa voittoa. Esimerkiksi Next Step -messut tuottivat voittoa 2 000 euroa. Lisäksi kirjanpidon mukaan sijoituksia on ollut vajaa miljoona euroa. Sakin toiminta näitten avustusten suhteen on ollut siis varsin härskiä. Kuten puheenjohtaja Dromberg selostikin, niin Valtiontalouden tarkastusvirasto on ottanut yleensä kantaa tällaiseen toimintaan.

Lisäksi mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan todeta, että tästä Sakin toiminnasta on vuonna 2002 tehty kirjallinen kysymys. Kirjallinen kysymys kuuluu näin: "Mitä valtioneuvosto aikoo tehdä oikaistakseen vallitsevan epäkohdan ja varmistaakseen opiskelijajärjestöjen valtionavun suuntautumisen oikeudenmukaisesti opiskelijajärjestötyöhön, lisätäkseen nuorisojärjestöjen jäsenyyksien vertailtavuutta ja avustuksia koskevien päätösten läpinäkyvyyttä sekä saattaakseen opiskelijajärjestöjen tukipäätökset lainmukaisiin ja läpinäkyviin kriteereihin perustuviksi?" Tämän kirjallisen kysymyksen ovat allekirjoittaneet muun muassa ministeri Tanja Karpela ja pääministeri Matti Vanhanen.

Ihmettelen suuresti myös sitä, miten keskustapuolue ja Rkp:n jäsenet ovat toimineet tämän asian suhteen. Tiedän, että te olette todella toista mieltä tämän 10 §:n tulkinnasta kuin hallituksen esitys toteaa, mutta miksi te annoitte neuvotteluissa kaikessa periksi? Miksi esitystä ei muutettu siihen suuntaan, mikä olisi ollut oikeudenmukaista? Sen sijaan päätettiin hyväksyä hallituksen esitys piiruakaan muuttamatta ja tehtiin lausumaehdotus, joka on mitäänsanomaton, se ei ollenkaan takaa minkään valtakunnan avustuksen määrää. Siinä viitataan 11 §:ään, että sen mukaan pitäisi saada avustusta, mutta 11 § on erittäin harkinnanvarainen ja pykälän mukaan avustusta saa sen mukaan, mistä tuulee milläkin hetkellä ministeriössä.

Kysyn teiltä suoraan, arvoisat keskustapuolueen jäsenet, yhtään Rkp:läistä täällä ei näykään: miksi te annoitte neuvotteluissa periksi, mikä oli se syy? Olette selityksen velkaa meille kaikille ja varsinkin opiskelijajärjestöille. Oliko niin, että Heinäluoman henki oli teidän takananne, sillä Heinäluoma on ollut tätä Sakkia perustamassa?

Arvoisa puhemies! Katsomme, että päätöksenteon olisi pitänyt perustua tosiasioihin eikä tällaiseen politikoimiseen. Tämä esitys pitäisi tehdä uudelleen, ja se pitäisi tehdä tasapuolisesti. Siksi ehdotan vastalauseen mukaista ehdotusta käsittelyn pohjaksi siten täydennettynä, että 2. lakiehdotus hyväksytään sivistysvaliokunnan mietinnön mukaisena.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Käsitteillä oleva laki nuorisojärjestöistä on ehdottomasti häpeällisin, mitä tällä eduskuntakaudella on tehty. Lakia ei olisi pitänyt tuoda käsiteltäväksi tässä muodossa ollenkaan. Ihmettelen kulttuuriministeri Karpelaa, ihmettelen pääministeri Vanhasta ja ihmettelen, miten valtioneuvosto kokonaisuudessaan päätyi viemään lain eteenpäin valiokunnan käsittelyyn. Viimeistään valtioneuvoston olisi pitänyt estää tämän lain menemisen eteenpäin.

Lain ehdoton heikkous on 10 §, jossa määritellään, mitkä nuorisojärjestöt jatkossa saavat valtionavustusta. Lain mukaan jatkossa evätään valtionavustus niiltä opiskelijajärjestöiltä, jotka ovat vain yhteen opiskelualaan sidottuja tai joiden pääasiallinen tehtävä on ammatillisen järjestäytymisen edistäminen. Tällä perusteella rajattiin joukko nykyisiä avustuksensaajia pois tuen piiristä. Kuitenkin Sakki ry:n sääntöjen 2 § määrittelee yhdistyksen tarkoitukseksi ammatillisen järjestäytymisen edistämisen, edelleen sääntöjen 2 § määrittelee yhdistyksen tarkoitukseksi toimimisen ammattiliittoihin kuuluvien jäsenten yhdyssiteenä.

Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa osoitettiin täysin aukottomasti, että SAK:n jäsenhankintakoneistona toimiva Sakki ry on siis lain mukaan jätettävä avustusten ulkopuolelle. Siitä huolimatta Sakki saa jatkossakin lain mukaan valtionapuja. Lain periaatteellinen muotoilu, tämä 10 §:n muotoilu on hyvä, mutta hallituksen esityksen yksityiskohtainen perustelu osoittaa, että kyseessä on täysi mielivalta. Nykyisistä avustuskelpoisista järjestöistä tiputetaan pois muun muassa Sool ja Iol sekä STTK-Opiskelijoiden liitto. Räikeimmin ammatillista järjestäytymistä edistävä opiskelijajärjestö Sakki saa tämän pykälän mukaan kuitenkin jatkossakin valtion yleisavustusta.

Muistutan, että Valtiontalouden tarkastusvirasto puuttui aivan hiljattain epäkohtiin nuorisojärjestöjen avustusperusteissa. Yksi kohta, mihin puututtiin, olivat nämä jäsenmäärät, joissa on suuria epätarkkuuksia nuorisojärjestöillä. Kaikki tietävät, minkälainen peruste Sakin jäsenmäärissä on, ketkä ovat ne oppilaitosjäsenet, joitten varaan perustuu järjestön suuri rahansaanti. Tätä järjestelmää SDP:n sivistysvaliokunnan jäsenet puolustivat, samoin he puolustivat, että tätä järjestelmää ei voi muuttaa, koska se tulee tyrehdyttämään myös poliittisten nuorisojärjestöjen avustuksen jatkossa. Tämä peruste on täysin kestämätön.

Valtiontalouden tarkastusvirasto puuttui myös rahoituksen tarpeeseen. Sakilla on mittava omaisuus, kuten täällä ed. Vahasalo äsken osoitti. Se saa huomattavia taloudellisia tukia ay-liikkeeltä. Lisäksi pahimpana epäkohtana on tämä nuorten aidon vaikuttamisen puute Sakki ry:ssä. Sakin päättävissä elimissä vain puolet jäsenistä on nuorisojäseniä, loput ovat ammattitasoisia ay-jyriä. Sakin saamat oikeudettomat ja täysin kohtuuttomat valtionavut perustuvat järjestön jäsenmäärään. Järjestö myöntää itse, että sen 80 000:sta vain murto-osa on oikeita jäseniä. Valiokunnan demari- ja kepujäsenille kaikuivat kuuroille korville ne tilinpäätöstiedot, joiden mukaan Sakki ry:llä on omaisuutta liki miljoona ja jäsenmäärä perustuu näihin valtaosin keinotekoisiin oppilaitosjäseniin ja järjestön toimintaa ohjaavat ammattiyhdistysjuntat opiskelijoiden sijaan. Koko Sakki ry on ammattilobbari, ministeri Heinäluoman synnyttämä järjestö. Muilla nuorisojärjestöillä, jotka nyt poistettiin valtionavun piiristä 10 §:ssä, nämä asiat oli huomattavasti läpinäkyvämmin hoidettu eikä juurikaan huomauttamisen varaa löytynyt.

Kokoomus yritti monin toimin saada valiokuntaa myöntämään edes sen, että Sakki ry on ammattiyhdistystaustainen. Nykyinen pääministeri ja nykyinen kulttuuriministeri ovat itse olleet allekirjoittamassa vuonna 2002 kirjallista kysymystä, johon ed. Vahasalokin äsken viittasi. Siellä sanotaan: "Onko mahdollista, että Sakki ry:n saamat julkiset tuet perustuvat erilaisiin jäsenperusteisiin kuin muilla opiskelijajärjestöillä?" Miten on mahdollista, että niin ministeri Vanhanen kuin ministeri Karpela oppositiokaudellaan voivat kysyä tällaista, mutta hallituskaudella heillä ei ole minkäänlaista kykyä ratkaista tätä asiaa, vaan vetäydytään täysin pois salista eikä uskalleta edes valtioneuvoston käsittelyssä avata suuta tämän epäkohdan huomioimisesta?

Valiokunnan kepujäsenet myös piiloutuivat nuorisojärjestöjen rahanjaosta päättävän nuorisoryhmän avustustoimikunnan selän taakse kysyen, miksi näiden lausunnossa ei ollut eriävää mielipidettä Sakin rahoituksesta. Minä kysyn, miten siellä olisi voinut olla. Eiväthän aikuisetkaan kansanedustajat uskalla sanoa mitään, puhumattakaan nimellistä valtaa pitävästä pääministeristä ja kulttuuriministeristä. Älkää pakoilko enää vastuutanne, sivistysvaliokunnan kepulaiset jäsenet!

SDP ja SAK ovat kantaneet puheissaan huolta tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Tämä osoittaa, että nämä ovat juhlapuheita ja taustalla on häikäilemätöntä oman edun tavoittelua muiden kustannuksella. Nuorisolaki on jyrkästi oikeustajun vastainen. Miten SDP voi perustella, että se nyt täysin kritiikittä katsoo Sakin olevan oikeutettu valtionapuun, jonka jakokriteeristöön ei saatu valiokuntakäsittelyssä edes velvoittavia muutoksia Valtiontalouden tarkastusviraston huomautuksista huolimatta? Miten yksi ammattiyhdistysliike voi saada sellaisen vallan suomalaisessa yhteiskunnassa, että eduskunta on hiljaa, vaikka oikeudenmukaisuutta pilkataan ääneen ja tasa-arvolle nauretaan?

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva nuorisolaki on erittäin tarpeellinen ja sisältää hyvin paljon hyviä muutoksia nykytilanteeseen. Erityisen hyvänä olemme pitäneet sitä, että uutena asiana tulee nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, joka on poikkihallinnollinen, ottaa huomioon riittävän monet hallinnonalat sekä mahdollistaa sen, että nuoria on kuultava kunnissa heitä koskevissa asioissa. Nuorisotyötä koskevien lakien muutossykli on näyttänyt olevan viime vuosina kymmenen vuotta, ja opetusministeriöstä on todettu, että tämä muutosaika on hyvä. Sen vuoksi näin 2005 olemme käsittelemässä uutta lakia.

Erittäin valitettavaa, että tämä hyvä laki, joka sisältää paljon hyviä muutoksia, on hautautunut yhden ja kahden pykälän kinasteluksi. Ymmärrän sen kiukutuksen, mikä varsinkin oppositiopuolueen edustajilla tätä asiaa kohtaan on. Itse olen aikaisemmassa elämässäni työskennellyt ja hoitanut nuorten asioita sellaisessa järjestössä, joka on saanut avustusta valtion varoista. Tunnen aika hyvin sen, millä tavalla tämä järjestelmä toimii nuorisojärjestöjen näkökulmasta.

Tällä hetkellähän tämän kymppipykälän mukaan nuorisojärjestöt saavat valtionapuja, jotka jaetaan neljään alaryhmään. Lakihan ehdottaa, että näitä ryhmittelyjä ei vakinaisteta vaan ne ovat ajanmukaisesti siellä avustustoimikunnan ja ministerin päätöksellä. Siellä ovat poliittiset nuorisojärjestöt ja poliittiset opiskelijajärjestöt yhtenä, johon kuuluvat kaikkien meidän sidosryhmiemme nuoret ja opiskelijat. Sitten siellä on nuorison etujärjestöt, joihin kuuluu muun muassa tämä paljon puhuttu Sakki. Lisäksi siellä on nuorison kulttuuri- ja harrastusjärjestöjä sekä uskonnollisia nuorisojärjestöjä. Tämän lain muutoksessa nämä muutamat järjestöt, jotka ovat olleet ennen nuorison etujärjestöjen nimikkeen alla, valiokunnan esityksen ja hallituksen esityksen mukaan siirtyisivät nuorisotyötä tekevien järjestöjen 11 §:n valtionavun piiriin.

Se, mitä valiokunta on tehnyt ja mitä me keskustalaiset olemme tehneet, on se, että tämä oikeudenmukaisuus kääntyy parempaan suuntaan, niin kuin se aikaisemmin ei ole ollut. Erityisen huolestunut ja, voi sanoa, jollakin tavalla pettynytkin olen siihen, millä tavalla kokoomuslaiset ovat tämän asian ottaneet esille. Te olette kolmessa puheenvuorossa kertoneet kirjallisesta kysymyksestä vuodelta 2002 ja olette maininneet, ketkä sen ovat allekirjoittaneet muun muassa, mutta te olette jälleen kerran jättäneet mainitsematta asian toisen puolen. Se on ollut erittäin valitettavaa, että teidän oppositiopolitiikkaanne kuuluu aina vain se, että asiasta kerrotaan vain toinen puoli. (Ed. Tiura: Kertokaa se toinen puoli!) — Mikä se toinen puoli on? Teidän pitäisi se tietää. Kirjallinen kysymys on annettu, pyydetty, ja kuka on antanut vastauksen? Kuka? Minä kysyn teiltä, kokoomusedustajat, kuka antoi vastauksen? Ed. Dromberg, minkä takia silloin tähän epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen ei puututtu? (Ed. Vahasalo: Miksei nyt?) Minkä takia silloin ei puututtu? Minkä takia te hurskastelette? Tämä on aivan käsittämätöntä populismia siinä sanan varsinaisessa merkityksessä. Teillä ei ole ollut haluja puuttua siihen asiaan muuten kuin tällä hetkellä tehdä siitä asiasta vain ja ainoastaan politiikkaa.

Se, mitä valiokunta halusi ja mitä me keskustalaiset halusimme tähän mietintöön ja minkä me saimme, mistä kaikki eivät olleet yksimielisiä, niin kuin täällä on todettu, oli se, että avustukset vuosi vuodelta ovat kasvaneet eri järjestöille, mutta niitten suuruuteen vaikuttavana tekijänä on ollut vain se, mitä aikaisemmin on saatu. Valiokunta ei pitänyt tätä tilannetta hyvänä. Se oli enemmistön mielipide mutta ei koko valiokunnan mielipide.

Olette omassa vastalauseessanne esittäneet lausuman, jossa pyydätte tätä oikeudenmukaisuutta. Te olette kaikki kokoomusedustajat, jotka olette täällä puheenvuoron käyttäneet, kokeneempia edustajia kuin allekirjoittanut, ja teidän pitäisi myös tietää se, missä menee tämän talon toimivalta ja missä vaiheessa tulee toimeenpanovalta. Olemme ottaneet mietintöön mukaan sen, että nuorisolain avustuksia myönnettäessä on otettava huomioon myös avustuksen tarve. Ahkerilla ja aktiivisilla edustajilla on mahdollisuus myös pyytää asetusluonnokset, millä tavalla näitä asioita aiotaan sitten lain säätämisen jälkeen toimeenpanna asetuksen mukaisesti. Siellä on hyvin selvästi kerrottu se, että tämä avustuksen tarve tulee olemaan yksi kriteeri ja myös järjestöjen kokonaistaloudellinen tilanne.

Se, että tämä tilanne on tällaisena jatkunut, että eri järjestöt ovat olleet eriarvoisessa asemassa, on johtunut kaikista meistä. Mikään tässä salissa istuvista eduskuntapuolueista ei ole syytön tilanteeseen, eikä kukaan voi tästä kerätä minkäänlaisia populistisia irtopisteitä, että nyt joku ministeri tai jotkut ministerit ovat asiansa hoitaneet huonosti tai ovat esittäneet jollakin tavalla pöyristyttävää käytöstä. Se on minun mielestäni pelkkää hurskastelua ja pelkkää populismia. Tämä on erittäin valitettavaa.

Mutta erityisen iloinen olen siitä, että kun seuraavat avustukset jaetaan, niin itse saan olla supattamassa korvaan lopullisen päätöksen tekijälle ja pitämässä huolen siitä, että nämä kolme järjestöä, jotka nyt menevät kymppipykälän alle, tulevat säilyttämään sen rahasumman vähintään, mitä he ovat tälläkin hetkellä saaneet. Lisäksi täällä salissa olevat edustajat tietävät, että arviointi- ja avustustoimikunta on myöskin poliittinen. Siellä on poliittisia edustajia. Toivoisin, että tämä ahkeruus, joka tässä salissa on ollut kokoomusedustajilla, kulminoituu siihen ahkeruuteen, että arviointi- ja avustustoimikuntaan ollaan heti pikimmiten yhteydessä ja kerrotaan sitten, millä tavalla nämä kyseiset eurot käytetään, kun uusia 2007 jaettavia avustuksia annetaan.

Toki ymmärrän sen, että kokoomuksella on hieman painetta tehdä politiikkaa, hieman painetta tehdä erittäin ärhäkkääkin oppositiopolitiikkaa, mutta olisi suotavaa poliittisen rehellisyyden nimissä, että kun esitetään asia, kerrotaan sen molemmat puolet elikkä kirjallinen kysymys, jonka ovat allekirjoittaneet tietyt henkilöt, ja myös tietyn silloisen ministerin vastaus. Te ette ole yhtään syyttömiä tässä asiassa, vaikka te sitä yritätte, luikerrella vastuusta pois. Teillä on ollut vastuuta, ja te ette ole silloin siitä asiasta huolehtineet. Tämän jälkeen tämä asia huolehditaan siten, että ne järjestöt, jotka tarvitsevat apua, tulevat sitä saamaan ja niille järjestöille, joilla on taloudellista varakkuutta, avustuksen summa ei tule olemaan yhtä suuri kuin se nyt viime vuosina on ollut.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Karvonen viittasi tähän kirjalliseen kysymykseen, niin todellakin sen ovat allekirjoittaneet Tanja Karpela ja pääministeri Vanhanen. Nythän olisi todella ollut mahdollisuus tehdä ne tavoitteet ja tehdä se laki sen muotoiseksi kuin he kysymyksessään ovat esittäneet. Mutta miksi se vastaus oli silloin tällainen kuin se oli? Silloin oli annettu tehtäväksi Aleksi Tiiralle opetusministeriön nuorisoyksikössä nuorisojärjestöjen vuosiavustusjärjestelmäehdotus. Hän teki todellakin siitä avustusehdotuksesta hyvinkin perusteellisen esityksen arviointi- ja avustustoimikunnalle, mutta siinä kävi niin, että tämän toimikunnan puheenjohtaja oli demari ja hän ei halunnut ottaa edes sitä käsittelyyn. Tämä muistio on päivätty 16.1.2003, jolloin olin vielä ministerinä. Todella tässä on tapahtunut minun mielestäni sellainen virhe, että avustustoimikunta ei ole edes ottanut käsittelyyn tätä, jossa ovat pohjana juuri ne tavoitteet, mitä tällä hetkellä tältä lailta edellytettäisiin.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On turha, ed. Karvonen, katsoa taaksepäin. Nyt on h-hetki korjata asia. Nyt on, ed. Karvonen, etsikkoaika.

Me olemme perustelleet pelkillä faktoilla, pelkillä tosiasioilla, ei yhtään mitään muuta. Kun rahaa jaetaan, siinä täytyy olla tasapuolinen. Siinä täytyy olla samat säännöt kaikille. Ei voi olla niin, että toisilla on eri säännöt kuin toisilla. Tämmöistä asiaa ei voi laittaa politiikan alttarille, rahan jakoa. (Ed. Bryggare: Ei varsinkaan tässä maassa!)

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miten voi olla mahdollista, että ed. Karvonen vetää yhteen kirjallisen kysymyksen ja nuorisolain? Nehän ovat aivan eritasoisia elementtejä meidän kansanedustuslaitoksessamme. Kirjallinen kysymys on kirjallinen kysymys. Nyt olisi ollut lailla mahdollisuus puuttua niihin epäkohtiin, joita silloin todettiin ja joista ed. Karvosen puoluekollegat ja nykyiset ministerit ovat täysin tietoisia. Miten voi olla mahdollista, että te jätätte tämän toisen puolen huomioimatta, että nämä kaksi asiaa eivät ole saman vertaisia? Miten ed. Karvonen luulee voivansa supattaa kulttuuriministerin korvaan yhtään mitään, kun nytkin kulttuuriministeri jättää valtansa käyttämättä ja todellista valtaa käyttää valtiovarainministeri, Sakin perustanut Heinäluoma? (Ed. Bryggare: Näin on!) Mitä merkitystä millään supatuksella on, kun kukaan ei uskalla nytkään tehdä yhtään mitään?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvoselle sen verran, että huomaa, että ette ole eduskunnassa ollut kovin pitkään, koska kyllähän tämä lainsäädäntöprosessi, kaiken kaikkiaan lainvalmisteluprosessi on hyvin pitkä, aivan kuten ed. Dromberg omassa puheenvuorossaan kertoi.

Mutta toinen asia on se, että ihmettelen sitä, missä hallituspuolueiden kansanedustajat ovat täältä salista. Sen ymmärrän, että keskustalaisia edustajia täällä on ainoastaan yksi paikalla, ja ymmärrän todella sen, että teitä hävettää. Ihmettelen sitä, että tehän olette, ed. Karvonen, Soolin entinen puheenjohtaja. Tämähän tarkoittaa sitä, että Soolilta ollaan myöskin viemässä rahat tällä esityksellä. Kyllä todella ihmettelen tätä moraalisuutta ja tätä käyttäytymistä täällä tämän hallituksen osalta. Tosiasia, ed. Karvonen, kyllä on se, että tähän astikin tässä lainsäädäntötyössä, jos ajatellaan esimerkiksi sivistysvaliokunnan työskentelyä, kyllä ne kulttuuriministerin korvaan supattajat ovat olleet aivan muita kuin teidän puolueenne omat jäsenet. Se on ollut nimenomaan Heinäluoma, joka tämänkin lainsäädännön osalta on käynyt viimeisenä supattamassa.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä pöyristyttävää, että te ette ymmärrä, mistä on kysymys. Jos kysymys on kirjallisesta kysymyksestä (Ed. Zyskowicz: Siinä se juuri onkin, kun me ymmärrämme!) ja sen jälkeen ministeri vastaa siihen ja ministeri on omalla toimikaudellaan, teidän ministerinne, jakanut näitä samoja rahoja, joita jakaa tällä hetkellä kulttuuriministeri Karpela, niin kysymys on siitä, minkä vuoksi te ette silloin puuttuneet, miksi te olette nyt heränneet, että tällainen suuri epäkohta on. Toisaalta voin onnitella ed. Tiuraa siitä, että hän on tehnyt pohjatyönsä hyvin, että tietää jotakin edustajakollegoiden taustoista. Sen verran voisin sanoa, että tämä Soolin kohtalo ei tule olemaan mikään dramaattinen, kun se siirtyy 11 §:ään. Ne 20 000 euroa, joita Sool on saanut viime vuosina, se vähimmäissumma tulee säilymään sellaisena, ja on oletettavaa, että summa tulee olemaan 2007 jopa suurempi kuin se nyt on ollut.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asia ei todellakaan ole tällä tavalla. Sen ed. Karvonen itsekin vallan mainiosti tietää. Kyllähän tämä hallituksen esitys on suurin puhallus sitten kautta aikojen, mitä tähän saliin on tuotu. (Ed. Zyskowicz: Ei se suurin ole!)

Mitä sivistysvaliokunta on keskustellut ... — ei tämä nyt tietysti suurin ole. — Mutta sanotaan, että nuorisorahojen osalta tässähän suoraan sanottuna todetaan niin, että Sakki siivoaa kaikki kilpailijansa pois samalta viivalta. Eikö niin, ed. Karvonen? (Ed. Bryggare: Kilpailu helpottuu!) Tässä teillä on kyllä selittelemistä Soolin entisenä puheenjohtajana. Siitä tulen pitämään huolen.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen tätä ed. Karvosen nykyhallitukselle tyypillistä keskustelutyyliä, että kaikkea, mitä on ennen ollut — ja miksei kokoomus niitä silloin hallituskaudellaan muuttanut — ei nyt suinkaan muuteta nytkään, vaikka kepulla on valta, vaan syytetään vaan: mitäs silloin ette tehneet. Teillä on nyt mahdollisuus nuorisolain kohdalla puuttua juuri niihin (Ed. Tiura: Ei ole valtaa!) asioihin, joista nyt syytätte, että me emme ole tehneet. Teillä olisi valta. Teillä olisi mahdollisuus. Miksi te ette nyt käytä tätä vaan odotatte, että joku tuleva hallitus korjaa, ja syyttelette vanhaa hallitusta, että silloin ei korjattu asioita?

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuralle pitää todeta, että Sool ja Sakki eivät ole kilpailijoita keskenään, koska ne ovat eri koulutusasteella. (Ed. Tiura: Sakin kilpailija!) — Sakin kilpailija on Osku, ja Osku on myöskin saanut rahoitusta tältä samalta pykälältä, ja se myös tulee säilymään tässä, ja se on myös ammatillista koulutusta vastaava. — Toki ehkä tämän keskustelun jälkeen kenties lehterillä olevat nuoret ja tätä keskustelua netistä lukevat sakkilaiset miettivät omia toimintatapojaan hiukan tarkemmin, että heidän rahoituksensa tulee säilymään edes jollakin tasolla, koska jos ja kun tässä asetuksen perusteella pitää olla taloudellinen tarve, niin mikäli heillä on liikaa varoja käytettävissä, varmaankaan taloudellista tarvetta ei ole valtiolta odotettavissa.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään meillä täällä täysistunnossa on käsittelyssä hallituksen esitys 28/2005, hallituksen esitys eduskunnalle nuorisolaiksi. Olen henkilökohtaisesti erittäin iloinen siitä, että olemme saaneet tämän lakiesityksen käsittelyyn sivistysvaliokuntaan, ja sivistysvaliokunta hyvin ansiokkaasti on tehnyt työtä, ja nyt meillä on tämä mietintö täällä täysistunnossa käsittelyssä.

Mielestäni tämä hallituksen esitys vahvistaa lapsi- ja nuorisopolitiikan ohjausta ja ennen kaikkea lisää toiminnan suunnitelmallisuutta. Tästä hyvänä esimerkkinä on nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, joka on nyt sisällytetty tähän lakiesitykseen. Kehittämisohjelmahan tullaan hyväksymään valtioneuvostossa joka neljäs vuosi eli neljän vuoden välein.

Mitä tuo kehittämisohjelma sitten mahdollisesti tuo uutta nuorisopolitiikkaan? Itse näen, että tuossa kehittämisohjelmassa on nyt mahdollisuus linjata niitä painopisteitä, joita nuorisopolitiikalle halutaan aina neljäksi vuodeksi asettaa, ja toisaalta käydään laaja-alaista periaatekeskustelua nuorisopolitiikasta, koska valitettavasti suomalaisessa yhteiskunnassa nuorista keskustellaan sekä kuntatasolla että valtion tasolla liian vähän tänä päivänä.

Sivistysvaliokunta omassa mietinnössään korostaa mielestäni ansiokkaasti nuorten perehdyttämistä kansanvallan periaatteisiin ja toisaalta myös demokratiakasvatusta. Olen itse opettajana yrittänyt opettajantyössä edistää demokratiakasvatusta. Omassa koulussani järjestettiin luokka-asiamiesvaalit, jotka toimivat erinomaisena mallikasvatuksena äänestämisen saloihin. Pidän tärkeänä sitä, että tulevaisuudessa tämmöistä demokratiakasvatusta kouluissa tehdään entistä enemmän ja ennen kaikkea myös koulut avaavat oviaan myös nuorisojärjestöille, jotta tämä nuorisojärjestöjen ja koulujen välinen vuorovaikutus lisääntyisi.

Valiokunta ottaa myös kantaa kunnallisen nuorisotyön tarpeeseen ja tärkeyteen. Tietenkin toivoisi, että kunnalliseen nuorisotyöhön olisi osoittaa lisää varoja, koska se, jos mikä, on kaikista parasta ennalta ehkäisevää työtä nuorten keskuudessa. Olisin ehkä itse toivonut, että tuossa laissa olisi voimakkaamminkin otettu kantaa nuorisolautakuntiin, että jokaisessa kunnassa on nuorisolautakunta, mutta tällä kertaa riittävää poliittista tahtoa ei tuon asian kirjaamiseksi löytynyt.

Se, mistä olen aivan erityisen iloinen, on se, että valiokunta teki muutoksen 8 §:ään, jossa käsitellään nuorten osallisuutta. Valiokunta teki muutoksen, että nuorille on järjestettävä mahdollisuus osallistua nuorisopoliittisten asioiden käsittelyyn, ja tämä on mielestäni tärkeää, että nuoret pääsevät sanomaan mielipiteensä heitä koskeviin asioihin.

Arvoisa puhemies! Sitten ehkä se kuuma peruna, josta täälläkin tänään on jo keskusteltu. Olen kyllä ed. Karvosen kanssa hieman samaa mieltä siitä, että pidän valitettavana, että tämä yksi pykälä on ikään kuin peittänyt alleen koko muun nuorisolain. Keskustelu on pyörinyt pelkästään tämän yhden pykälän ympärillä ja peittänyt ikään kuin alleen kaikki ne muut hyvät asiat, mitä tämä lakiesitys pitää sisällään, eli tuo 10 §, joka käsittelee valtionavustuksia. Itse asiassa tätä pykälämuutostahan on valmisteltu, niin kuin täällä entinen kulttuuriministeri totesi, pitkään ja siinä on ollut työryhmä, joka asiaa on pohtinut ja joka on ollut myös tästä muutoksesta yksimielinen. Nythän, niin kuin täällä aikaisemmin on todettu, täällä 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että tätä 10 §:n nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen valtionavustusta ei tultaisi enää tulevaisuudessa myöntämään järjestölle, jonka pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus-, opinto- tai vastaavan alan opiskelua, eikä myöskään pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävälle nuorisojärjestölle.

En ole juristi — täällä salissa on sellaisiakin — mutta mielestäni tässä äsken luetussa virkkeessä kiteytyy se asian ydin, jota mielestäni muutamat kollegat eivät ole täällä salissa ymmärtäneet, eli "pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävälle nuorisojärjestölle". Jos nyt sitten katsotaan Sakki ry:tä, niin Sakki ry:n pääasiallinen tehtävähän ei ole edistää ammatillista järjestäytymistä, vaan Sakki ry:n pääasiallinen tehtävä on toimia toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden edunvalvontajärjestönä. Sen säännöissä toki on, että Sakki ry edistää ammatillista järjestäytymistä. Sen säännöissä on maininta siitä, mutta se ei ole sen pääasiallinen tehtävä, ja tässä tullaan nyt siihen ydinasiaan, minkä takia Sakki ry edelleen säilyy tämän 10 §:n mukaan avustusta saavana järjestönä ja sitä ei ole sieltä poistettu.

Ed. Hemming omassa puheenvuorossaan totesi, että asiantuntijakuuleminen ikään kuin antoi kaikki perusteet ja asiantuntijat valiokunnassa olivat yksimielisiä siitä, että Sakki ry:n pääasiallinen tehtävä olisi ammatillisen järjestäytymisen edistäminen. Olen tästä täysin eri mieltä. Näin ei todellakaan ole, että kaikki asiantuntijat olisivat tätä korostaneet. Esimerkiksi lain valmistellut virkamies Olli Saarela on aivan yksikantaan sitä mieltä, että Sakki ry:n ensisijainen tehtävä on toimia toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden edunvalvontajärjestönä. Yksi esimerkki, jos nyt halutaan esimerkkejä nostaa.

Ed. Vahasalo mainitsi täällä liudan erilaisia asioita. Voisin lähteä yksitellen argumentoimaan hänen kanssaan näistä asioista. En siihen viitsi lähteä. (Ed. Vahasalo: Lähtekää nyt vain!) Totean vain, että esimerkiksi — en muista, oliko se nyt ed. Vahasalon vai ed. Hemmingin puheenvuorossa — kun viitattiin Valtiontalouden tarkastusvirastoon ja sen raporttiin, niin mielestäni, kun olen nyt tuon raportin selaillut, siellä ei kyllä käsittääkseni yksittäisiä järjestöjä nimeltä mainita, eli silloin ei voida kyllä vetää suoraviivaisia tulkintoja, (Ed. Vahasalo: Ei niin ole väitettykään!) että se nimenomaan puhuisi, Valtiontalouden tarkastusvirasto yksin, ainoastaan Sakki ry:stä, vaan ne asiat, joita siellä raportissa mainitaan, koskevat varmasti monia nuorisojärjestöjä. Kun viitattiin, että sosialidemokraattinen sivistysvaliokuntaryhmä olisi nyt jollain lailla ollut vastustamassa Valtiontalouden tarkastusviraston kantoja, niin tämähän ei kyllä pidä paikkaansa. Sivistysvaliokunta on ihan yksimielisesti ottanut mietinnössään kantaa siihen, että eri järjestöryhmille tulee kehittää niille soveltuvat toiminnalliset arviointikriteerit. Kyse oli siitä, otetaanko millään lailla huomioon edellisvuonna jaetut valtionavustukset. Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä oli sitä mieltä, että on järjestöjen edun mukaista, että valtionavustuksilla on jonkinlainen jatkuvuus, että järjestö ei edellisenä vuonna saa 50 000 ja seuraavana vuonna 5 000, jolloin se käytännössä romahduttaisi sen järjestön toimivuuden, vaan että tässä olisi joku selkeä jatkuvuus ja linja, että niillä avustuksilla olisi jokin looginen yhteys toisiinsa. Mutta olemme ehdottomasti kannattaneet sitä, että tällaiset toiminnalliset arviointikriteerit luodaan.

Sitten pidän erittäin tärkeänä sitä, että nämä kolme järjestöä — Insinööriopiskelijaliitto, STTK-Opiskelijat ja Sool — jotka nyt rajataan tämän 10 §:n avustusten ulkopuolelle tulevat tulevaisuudessakin saamaan valtionapua. Tästä on valiokunnan yksimielinen lausuma, jolla valiokunta haluaa turvata näiden kolmen järjestön avustukset, niin että ne tulevat saamaan 11 §:n mukaan tulevaisuudessakin vähintään saman suuruista valtionapua kuin tähän asti. Tämä oli hallituspuolueiden yksimielinen tahto, ja pidän tärkeänä sitä, että näiden kolmen järjestön avustukset tullaan turvaamaan, toisin kuin täällä ed. Tiura äsken aikaisemmin väitti.

Sitten tästä politikoinnista ehkä haluaisin sanoa sen verran, että kyllä minun täytyy sanoa, että kun olen täällä eduskunnassa lähes kolme vuotta ollut, niin en ole kyllä yhtä härskiä toimintaa nähnyt kuin tämän lain käsittelyn osalta. Täytyy kyllä sanoa, että jos täällä joku politikoi, niin se on kyllä joku ihan muu kuin hallituspuolueet tai Heinäluoma. Täällä politikoi tasan tarkkaan kokoomus. Kokoomus vuotaa lehtiin tietoa käsittelyssä keskeneräisistä asioista. Kokoomuslaiset edustajat kopioivat SDP:n puoluekokouspöytäkirjoja jakoon valiokunnan kokouksiin ja yrittävät sitä kautta mustamaalata tätä lakiesitystä. Kyllä minun täytyy kysyä, kun kokoomus, te hyökkäätte tällä toiminnalla ammattiin opiskelevia nuoria kohtaan, tämäkö on todella arvostus ammattiin opiskelevia nuoria kohtaan kokoomuksen piirissä. Ihmettelen suuresti, jos teidän puolueenne haluaa tällä hetkellä profiloitua työväenpuolueeksi ja samaan aikaan te tällä lailla toimitte ja haukutte ja syyttelette ammattiin, duunariammattiin, valmistuvia nuoria ja heidän edunvalvontajärjestöään.

Jos me mietimme, kuka täällä on aktiivisimmin järjestönä toiminut esimerkiksi sen puolesta, että toisen asteen opiskelijoiden opintotuki nousisi, kuka on valvonut näiden nuorten etuja, se on ollut Sakki ry ja Suomen Lukiolaisten Liitto. Nämä kaksi järjestöä ovat toimineet tässä asiassa aktiivisesti. Mutta ilmeisesti kokoomus nyt haluaa, että näillä nuorilla ei ole enää edunvalvontajärjestöä ollenkaan, koska heidän etujaan ei ilmeisesti tarvitse kenenkään valvoa. Kysyn vain: tätäkö se kokoomuksen vastakkainasettelun aika on ohi -toimintanne on? Hieman ihmettelen.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minkä eron ed. Urpilainen tekee STTK-Opiskelijoiden ja Sakin välillä? Miksi toinen saa jatkossakin valtionapua, miksi toinen tiputetaan? Ed. Urpilainen perustaa koko argumentointinsa yhteen sanaan eli "pääasiallisesti" sitä oikein painottaen. Kuitenkin Sakki ry:n säännöissä sanotaan, että yhdistyksen tarkoitus on ammatillisen järjestäytymisen edistäminen. Voimmeko me sille mitään, että tästä pykälästä puuttuu sana "pääasiallisesti"? Tämä kuulostaa siltä, että se on totaalisesti ammatillista järjestäytymistä edistävää toimintaa. Eli voimme sanoa, että sen perusteella erityisesti Sakki pitäisi poistaa tästä 10 §:stä.

Lisäksi ed. Urpilaiselle: SDP:n sivistysvaliokuntaryhmä vastusti jäsenmäärien määrittelyä uudestaan. Erityisesti te itse käytitte puheenvuoroja siinä ja olitte huolissanne poliittisten nuorisojärjestöjen jatkossa saamista tuista.

Kommentti kohtaan jatkuvuus, siihen, että pitäisi jatkuvuutta olla tässä valtionavuissa: entä jos ei ole tarvetta, jos joka vuosi ei yhdistys tarvitsekaan 300 000:ta euroa ja ylikin, jos ei ole pystynyt käyttämään vaan on joutunut sijoittamaan jo entisetkin, onko silloin perusteltua veronmaksajien rahoista joka vuosi antaa sama summa edelleenkin?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miten te, ed. Urpilainen, selitätte sen, että Sakki on teidän mielestänne hyväksytty valtionavustusten piiriin, mutta esimerkiksi Sool, Iol ja STTK-Opiskelijat eivät? Millä perusteella te tykkäätte, että Sool esimerkiksi ei kuulu valtionavustusten piiriin, kun selvästi on osoitettu faktojen perusteella kytkentä Sakin ja SAK:n välillä? (Ed. Urpilaisen välihuuto) Se on ilmiselvä, siinä on monta, monta kohtaa, kun taas Soolin ja OAJ:n välillä ei ole mitään juridista osallisuus- tai äänivaltasuhdettakaan, joka taas sitten Sakin ja SAK:n välillä on. Ihmettelen tätä logiikkaa täysin. Te, ed. Urpilainen, olette opettaja ammatiltanne niin kuin minäkin, ja me tiedämme molemmat sen, miten tärkeää on olla tasapuolinen näissä asioissa. Siitä nyt on tässä kysymys, tasapuolisuudesta. (Ed. Urpilainen: Ei ole kysymys siitä, vaan politikoinnista!) — Ei ole.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin nyt ensinnäkin sanoa ed. Vahasalolle, että kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteikö Sakilla ja SAK:lla ole kytköstä. Siitä ei ole kysymys, vaan kysymys on siitä, mikä on Sakki ry:n pääasiallinen tehtävä. Sen pääasiallinen tehtävä on toimia toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden edunvalvontajärjestönä. Se on se asia, jonka takia se edelleen tulee saamaan valtionapua 10 §:n mukaan.

Sitten mitä tulee Sooliin, minä olen itse entinen jäsen ja kannatan ehdottomasti sitä, että Sool tulee jatkossakin saamaan valtionapua, mutta minun mielestäni, sillä ymmärryksellä, joka minulle on annettu, Soolilla ja Sakki ry:llä on suuri ero. Sakki ry kokoaa yhteen toisen asteen opiskelijoita parturista, kampaajasta kirvesmieheen, kaikki alat siltä väliltä. Sool kokoaa yhteen opettajaksi opiskelevat. (Ed. Vahasalo: Eipä!) — Kyllä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran ed. Urpilaiselle, että Sakki ry:n sääntöjen 2 § määrittelee yhdistyksen tarkoitukseksi nimenomaan ammatillisen järjestäytymisen edistämisen. Tämä on säännöissä sanottu, Sakin säännöissä. Ei tässä minun mielestäni ole mitään epäselvää tältä osin.

Kyllä minä ymmärrän, että ed. Urpilainen täällä SDP:n jäsenenä puolustaa tätä Sakin näkemystä. Se on aivan täysin ymmärrettävää. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi Oskun tilannetta tällä hetkellä — Oskuhan on kilpailutilanteessa täysin riippumaton toisen asteen opiskelijajärjestö — se saa puolet siitä avustusta, mitä Sakki ry tällä hetkellä saa. Ymmärrän tietysti sen, että SDP:n kansanedustajat aktiivisesti tätä Sakin tilannetta puolustavat, mutta ihmettelen sitä, että tässä vaiheessa iltapäivää viimeinenkin kepulainen livahti salista pihalle. Se mielestäni osoittaa jotakin siitä, minkälaista vastuunkantoa keskustalla nimenomaan on tässä kysymyksessä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sool ei edusta vain yhtä ammattijärjestöä. Siihen kuuluvat muun muassa lastentarhanopettajat. He ovat kasvattajia. He eivät ole sellaisia opettajia kuin ovat monet muut. Paljon muitakin kuuluu ammattijärjestöön. Ottakaa selvää, ed. Urpilainen.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla kommentoimatta, kun satun olemaan tosiaan Soolin entinen jäsen ja tunnen aika hyvin järjestön. Voin nyt todeta ed. Vahasalolle, että Sool kokoaa yhteen opettajaksi opiskelevia nuoria. Totta kai siellä on lastentarhanopettajia, siellä on aineenopettajaksi opiskelevia, siellä on luokanopettajaksi opiskelevia. Minun ei ehkä tarvitse näiden ammattiryhmien eroja ruveta esittelemään ed. Vahasalolle, hän varmaan rehtorina sen ymmärtää, mutta he kaikki opiskelevat opettajaksi, ja se on heitä yhdistävä tekijä.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen, miksi ed. Urpilainen jättää jatkuvasti käsittelemättä tämän STTK-Opiskelijat, kun kysyin erityisesti, mikä ero on STTK-Opiskelijoiden ja Sakin välillä, mikä ero on Oskun ja Sakin välillä, (Ed. Urpilainen: Ei mikään, sen takia Osku säilyy siellä!) miksi toinen, Sakki, tulee saamaan jatkossakin? Te esititte aikaisemmin, kuinka hienoa työtä Sakki tekee. Kyllä niillä rahoilla, mitä Sakki saa, on syytä tehdäkin hienoa työtä. (Ed. Urpilainen: Se on hyvää työtä!) Kun toiset saavat niin paljon vähemmän rahaa, on aivan selvää, että tulosta ei voi syntyä samalla lailla. Mutta kysyn: mikä ero on STTK-Opiskelijoilla ja Sakilla?

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan nyt ensin ed. Vahasalon tekemää ehdotusta.

Ed. Urpilainen, kyllä minä käsitin, että oli vahva tahto tuolla valiokunnassa, että Sakki saa avustuksen ja että myöskin nämä muut järjestöt olisivat samalla viivalla eli toisin sanoen ei jollakin olisi erityisasemaa. Siitähän pitkälti oli tässä kysymys kuitenkin pohjimmiltaan, koska ne aikaisemmin olivat olleet samassa ryhmässä ja nyt erotetaan kolme erilleen. Jos te sanotte, että vastakkainasettelun aika on, niin ei ole. Vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohi myöskin näissä asioissa, jos ollaan ihan rehellisiä.

Sitten minusta kävi hyvin vahvasti selville, kuka tässä on ollut myöskin taustalla vahvasti tätä Sakin asemaa tukemassa: keskustalainen virkamies Olli Saarela. Toisin sanoen hän keskustalaisena onkin asettamassa Sakin eri asemaan kuin nämä muut järjestöt. Siinä mielessä keskustalaisilla olisi nyt kyllä vahvan selityksen aika.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut kokoomuksen sivistysvaliokuntaedustajien hyviä ja asiantuntevia puheenvuoroja. Kuuntelin myös edustajien Karvonen ja Urpilainen puheenvuorot, ja siitä kiihkeydestä, jolla he puheenvuoronsa esittivät, saattoi päätellä, että heillä on tässä asiassa paljon selitettävää. Nyt viimeksi ed. Dromberg peräsi keskustan edustajien vastauksia eräisiin esitettyihin kysymyksiin.

Herra puhemies! Tämä asia haisee. Tämä asia haisee aina Hakaniemeen saakka, ja tähän asiaan on meidän perehdyttävä päivänvalossa. Pyydänkin, että asia pannaan pöydälle ensi maanantain täysistuntoon.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan tehtyä ehdotusta.