Täysistunnon pöytäkirja 135/2006 vp

PTK 135/2006 vp

135. MAANANTAINA 18. JOULUKUUTA 2006 kello 14 (14.05)

Tarkistettu versio 2.0

Työministeriön hallinnonala 34

 

Maija  Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriö on omalta osaltaan vastuussa siitä, että työvoimapolitiikka olisi niin tehokasta kuin mahdollista, että sen toimenpitein pystyttäisiin vastaamaan alueellisiin ja paikallisiin työvoimatarpeisiin ja tältä pohjalta järjestämään työvoimapoliittista koulutusta ja muita sellaisia toimenpiteitä, joilla autettaisiin sekä työnhakijoita että työvoimaa tarvitsevia työnantajia. Työllisyyden kehitys on ollut viime vuosina myönteistä, mutta pitkäaikaistyöttömyyden kovaa ydintä on edelleen jäljellä. Budjettiehdotus pitää sisällään uusia lisäpanostuksia, muun muassa matka-avustuksen, työmatkavähennyksen enimmäismäärän korottamisen. Nähtäväksi jää onko näillä toimenpiteillä työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta edistäviä, etukäteen toivottuja vaikutuksia.

Sosiaali- ja työjaosto, valtiovarainvaliokunta, korostaa työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta ja sitä, että vaikuttavuutta pitää systemaattisesti arvioida ja tämän arvioinnin pohjalta luonnollisesti ohjata voimavaroja niihin toimenpiteisiin, joilla parhaiten saavutetaan toivotut tulokset, joilla parhaiten vastataan työvoimatarpeisiin ja joilla nopeimmin saadaan aikaan valmiuksia ottaa työtä vastaan. Eli kysymys on siitä, että tämä työvoimapolitiikan keinovalikoima olisi joustava ja aikaansa seuraava. Yksinomaan työministeriön hallussa eivät ole kaikki ne tarvittavat toimenpiteet, jotka erityisesti vaikeasti työllistettävien ja työvoimapalvelukeskusten asiakkaiden kohdalla tarvitaan. Se on moniammatillista yhteistyötä, jossa vastuuta on myös sosiaali- ja terveysviranomaisilla ja luonnollisesti opetuspuolella.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota vajaakuntoisten työllistämiseen. Tätä ryhmää koskevia uutisia on tullut viime aikoina, valitettavasti negatiivisia siinä mielessä, että on todettu, että vajaakuntoisten työllistyminen on entisestään vaikeutunut. Tämä on tietysti yhteisvastuuta vaativa ryhmä ja toimenpidekokonaisuus. Kysymys on asenteista. Kysymys on siitä, millä tavalla työnantajia tuetaan, onko olemassa niitä kanssakulkijoita, jotka esimerkiksi kehitysvammaisten kohdalla auttavat, ja onko olemassa tukitoimenpiteitä niitä tilanteita varten, joissa tarvitaan muutoksia työpaikoilla. Työmarkkinatukiuudistus on vähentänyt pitkäaikaistyöttömyyttä, mutta vajaakuntoisten kohdalla tämä ei näy. On tärkeää kehittää niin sanottuja välityömarkkinoita, mikä ymmärtääkseni on myöskin työministeriön toimenpidelistalla, ja myös kehittää ja parantaa sosiaalisia yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä, josta työ- ja tasa-arvovaliokunta on tehnyt omat ehdotuksensa. Olisi varsin paikallaan, että niin sanotut tavalliset yritykset voisivat myös tietyin ehdoin tukea saaden työllistää vajaakuntoisia. Työasiainvaliokunta on pitänyt tärkeänä, ja siihen sosiaali- ja työjaosto ja valtiovarainvaliokunta yhtyy, että nämä lainsäädäntömuutokset voitaisiin pikaisesti valmistella.

Työministeriön vastuulle kuuluu myös pakolais- ja siirtolaisuusasiat, ja niistä onkin käyty kiivasta debattia viime viikkojen aikana, lähinnä siitä, millä tavalla tämä yhteistyö Suomen sisällä pakolaisten ottamisessa sujuu, ja tämä nokkapokka, joka on ollut sisäministeriön ja työministeriön välillä, on näyttäytynyt ikävästi ulospäin. Mutta nyt ymmärtääkseni ollaan kuitenkin saavuttamassa tämän vuoden pakolaiskiintiö ja Turkkiin ollaan lähdössä, tai on jo lähdetty, viimeistä pakolaisryhmää noutamaan. On todella toivottavaa, ottamatta kantaa siihen, mikä on ratkaisu, että pystyttäisiin mahdollisimman linjakkaaseen ja yksituumaiseen pakolais- ja siirtolaisuuspolitiikkaan ja ylipäätänsä maahanmuuttopolitiikkaan, joka on Suomelle yksi kohtalonkysymyksistä tulevaisuutta ajatellen.

Tähän turvapaikkapolitiikkaan liittyy yksi erityinen ongelma, jota jaosto selvitti, eli kysymys tilapäisistä oleskeluluvista, jotka aikanaan on todella tarkoitettu tilapäisiksi, mutta joka ryhmä on kasvanut. Tähän ryhmään kuuluu turvapaikanhakijoita Irakista, Afganistanista, Somaliasta, joista yhtäkään maata ei tällä hetkellä voi pitää levottomuuksien takia turvallisena, ja kysymys on siitä, mitkä ovat näiden tällä statuksella Suomessa oleskelevien oikeudet, esimerkiksi oikeus lasten koulunkäyntiin ja muihin palveluihin. Tässä suhteessa pitäisi tilannetta saada korjattua yhdenmukaiseksi koko maassa ja sillä tavoin, että nämä perusoikeudet myös tälle ryhmälle kuuluisivat. Maahanmuuttajien koulutus, omakielinen ohjaus on tärkeä kokonaisuus, koska työttömyys maahanmuuttajien keskuudessa on huomattavasti valtaväestöä korkeampi, ja tässä suhteessa tehokas kielikoulutus ja työharjoittelu ja muut toimenpiteet ovat avainasemassa.

Vielä totean lyhyesti yhden moneen kertaan, monena vuonna lausuntoon sisältyneen toivomuksen siitä, että siviilipalveluksen asumiskustannuksia koskeva kysymys saataisiin pois päiväjärjestyksestä sillä tavoin, että tämä pitkään hiertänyt kysymys saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Ed. Arto Satonen merkitään läsnä olevaksi.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työministeriön hallinnonalaa käsiteltäessä on pakko aloittaa siitä positiivisesta työllisyyskehityksestä, mikä meillä on tällä hallituskaudella vallinnut. Eli tuo hallituksen itselleen asettama 100 000 uuden työpaikan tavoite lähenee ja samaan aikaan, kun otetaan huomioon sitten se, että on vielä täyttämättä huomattavasti enemmän avoimia työpaikkoja, mitä hallituksen alkaessa, niin sinänsä työpaikkalisäys todennäköisesti ylittää tämän 100 000, mutta valitettavasti on sitten jo työvoimakapeikkoja, että kaikki avoimet uudet, syntyvät työpaikat eivät tule edes täyttymään. (Ed. Gustafsson: Plus ulkomainen työvoima!) — Plus ulkomainen työvoima, pannaan sekin siihen lisää vielä. (Ed. Mustajärvi: Tunti viikossa!)

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan myös pitkäaikaistyöttömyys on alentunut, ja hallitushan suunnitteli pari vuotta sitten tämän työmarkkinatukiuudistuksen, joka tuli nyt 2006 alusta voimaan, ja sitähän pidettiin mallina lainsäädännöstä, joka toimii jo ennen säätämistään. Eli tuo yli 500 päivää työmarkkinatukea saaneitten osuus on huomattavasti alentunut, onko se noin 15 prosenttia kaiken kaikkiaan, yli 10 000 henkilöä. Sinällään on mielenkiintoista, mihin tämä joukko on päätynyt ja oikeastaan ministeriltä kysyisinkin, onko tästä jo Stakes tai työministeriö tehnyt selvitystä, koska tietenkin paras tilannehan on se, että on siirrytty työmarkkinoille tai vähintään aktiivitoimenpiteitten piiriin, mutta osa on ilmeisesti myös siirtynyt ansaitulle eläkkeelle. (Ed. Mustajärvi: Sossun luukulle!) Mutta se kiinnostaa, kuinka suuri osa on sitten ikään kuin tippunut pois työmarkkinoilta, ja sehän ei tietenkään ole tämän uudistuksen tavoite. (Ed. Mustajärvi: Hyvä kysymys!)

No, työvoimapolitiikan vaikuttavuusvuodesta keskusteltiin paljonkin tässä viime viikolla, ja tehokkaimpia työvoimapoliittisia toimenpiteitä ovat oppisopimuskoulutus, starttiraha työllistämistukiyrityksiin, ja kaikkia näitä on tällä hallituskaudella lisätty. Samaan aikaan, kun työllisyys on alentunut, on myös tämä koko työministeriön pääluokka supistunut. Vuoteen 2005 verrattuna ensi vuoden budjetti taitaa olla noin 140—150 miljoonaa pienempi, ja sinne hallituskauden alkuun verrattuna on jo eroa runsaat 200 miljoonaa euroa vähintään. Eli tuo paraneva työllisyyskehitys näkyy myös alenevina työllisyysmenoina, niin kuin on toki tarpeenkin. Jonkun verran on kritisoitu, vieläkö silti laitetaan liikaa rahaa tänne työllisyyden hoitoon. Tärkeintä on tuo politiikan vaikuttavuus. Ei rahan alentaminen ole mikään itseisarvo tai tavoite, vaan se, että sillä sijoitetulla rahalla saadaan tulosta aikaan ja sitä on aina aiheellista sitten kriittisesti arvioida, missä se työllisyyteen sijoitettu euro tuottaa parhaan työllisyyshyödyn.

Ed. Perhon esittelypuheenvuorossa puututtiin jo tähän vajaakuntoisten tilanteeseen. Jos ajatellaan, että oikeasti pyritään sinne lähelle 75 prosentin työllisyysastetta, niin se vaatii kyllä, että kaikki kynnelle kykenevät sen oman panoksensa antavat ja myös henkilöt, joilla syystä tai toisesta tuo työkyky on alentunut. Silloin täytyy tutkia tarkasti nämä vajaakuntoisten mahdollisuudet antaa se oma panoksensa tämän yhteiskunnan rakentamiseen. Nyt on lähdetty sosiaalisten yritysten kautta ja tätä sosiaalisten yritysten lainsäädäntöä vielä viilataan, jotta se paremmin vastaisi vajaakuntoisten tarpeisiin, mutta ellei se auta, niin sitten täytyy tehdä se harkinta, muutetaanko järjestelmä sen kaltaiseksi, että vajaakuntoisella on oikeus pitkäkestoiseen, vaikka jatkuvaan työllistämistukeen riippumatta siitä, mikä yritys, minkälainen yritys hänet työllistää. Tässä yhteydessä täytyy vielä erikseen mainita mielenterveyskuntoutujat, jotka saattavat olla jo eläkepäätöksen saaneita, mutta voisivat sopivalla polulla päätyä vielä työmarkkinoille tekemään työtä ja sillä tavalla saamaan myös mielekkyyttä omaan elämäänsä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Yli 70 prosenttia pk-yrityksistä aikoo palkata lisää työntekijöitä. Tilanne on ristiriitainen. Iso määrä suomalaisia elää työllistämistukien varassa, kun yritykset tarvitsevat lisää työvoimaa. Maassa on lähes 200 000 työnhakijaa ja lähes 100 000 piilotyötöntä.

Työllistämistoimenpiteitä arvioidaan jatkuvasti. Työministeriö teettää arvioita työllistämistoimenpiteiden vaikutuksista, työllistämiskoulutuksen vaikuttavuudesta ja työnhakusuunnitelmien toteuttamisesta. Valtiontalouden tarkastusvirasto Vtv arvioi työllistämistukien työllisyysvaikutuksia, työvoimatoimiston tehtäviä ja työvoimakoulutuksen työllistämisvaikutuksia. Arviot ovat murskaavia.

Tarkastusviraston mukaan ammatillisen työvoimakoulutuksen vaikutus työllisyyteen on vaatimaton, mutta työllistämis- ja palkkatukien käyttö yrityksissä työllistää. Miksi tätä tosiasiaa ei uskota työvoimahallinnossa? Kun työvoimakoulutus ei työllistä, on järkevämpää käyttää voimavaroja yhteishankintakoulutukseen ja palkkatukiin yrityksille.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan työllistämistoimenpiteiden tehoa voidaan parantaa eri kohderyhmien tarpeisiin räätälöidyillä keinoilla. Työllistämistä pitää suunnitella yksilöllisten tarpeiden mukaan. Työttömän aktivointiin on ryhdyttävä hänen ilmoittautuessaan työvoimatoimistoon. Erityiset ja pakottavat työllistämiskeinot on syytä käynnistää kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Nykykäytännön mukaan työvoimatoimistot kysyvät työnhakijalta hänen työkokemuksestaan, mutta työnhakijan ammatillista osaamista ja asennoitumista työntekoon ei arvioida. Työvoimatoimistolla ei ole yksilöityjä tietoja siitä, millaisiin työtehtäviin työttömällä on valmiuksia. Täsmällistä tietoa ei ole myöskään työttömän koulutus- ja kehittämistarpeista. Kun arviointi työttömän osaamisesta ja sen puutteesta puuttuu, ei työnantajalla ole riittävästi tietoa siitä, minkälaista osaajaa työvoimatoimistolla on tarjolla.

Tarkastusviraston mukaan työnhakijapalvelut ovat toissijaisia työvoimatoimistojen toiminnassa, koska nämä keskittyvät työttömyysetuuksien raskaaseen hallinnointiin. Miksi passiiviset työnhakijat voivat pysytellä työllisyystoimenpiteiden ulkopuolella liian pitkään? Työtön voi olla työttömyystuen varassa 500 päivää, vaikkei tee mitään työnhaun eteen.

Työvoimahallinnon edessä on suunnanmuutos. Työvoimatoimistojen on keskityttävä työnhakija- ja työnantajapalveluihin. Tukien hallinnointi on siirrettävä Kansaneläkelaitokseen. 300 000 työtöntä on aktivoitava työelämään vastaamaan yritysten lisääntyviin työvoimatarpeisiin. Työttömien ammatillinen osaaminen on arvioitava tarkasti. Osaamiseltaan valmiit pitää tarjota soveltuville työnantajille. Työttömät, joiden osaamisessa on puutteita, voidaan työllistää työvoimatoimistojen ja yritysten yhteishankintakoulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen kautta. Työttömät, joilla ei ole fyysisiä ja henkisiä voimavaroja työllistymiseen, on kuntoutettava ja aktivoitava sen jälkeen. (Ed. Gustafsson: Näin hallitus toimii juuri, näin toimitaan!) — Hyvä.

Osasta ei ole kuntoutuksen jälkeenkään työntekijöiksi. Tällaiset henkilöt pitää siirtää eläkkeelle. On turhaa pitää työttöminä henkilöitä, joita ei voida millään keinolla saada palaamaan työelämään.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansanedustaja Arto Satonen julkisti äskettäin raporttinsa työperäisestä maahanmuutosta. Hänen toimenpide-ehdotuksensa olivat yksiselitteiset ja monessa suhteessa hyödyntämiskelpoiset, kun tulevaan työvoimapulaan yritetään vastata.

Kuulin hiljattain kuluneelta vuodelta yhden surullisen esimerkin, joka kuvaa, millainen lähtötilanne meillä Suomessa on ulkomaalaisten osaajien houkuttelemiseksi töihin Suomeen.

Eräs suomalainen yritys tarvitsi osaavaa henkilökuntaa, jota ei löytynyt Suomesta. Niinpä yritys päätti palkata ulkomaalaisen työntekijän. Tällainen löytyikin, mutta kun työntekijä yritti muuttaa Suomeen, kävi ilmi pian, että Ulkomaalaisvirasto ei häntä ollut valmis Suomeen päästämään. Yritys oli valmis palkkaamaan työntekijän vakituiseen työsuhteeseen, ja tämä henkilö ehti ostaa jo tontinkin Suomesta rakentaakseen talon työpaikkansa läheisyyteen. Ulkomaalaisviraston ratkaisu asiassa kuitenkin oli tiukka, ja asiaan ei saatu korjausta oikeusteitsekään. Tämä on yksi monista elävän elämän esimerkeistä.

Jos työperäisen maahanmuuton pullonkaulaksi koituu tämän kaltainen toiminta, on aivan varmaa, että työvoimapulaamme ei saada koskaan helpotusta.

Suomen suurin kipupiste on vuosikausia ollut pitkäaikaistyöttömyys, eikä tilanteeseen ole näkyvissä helpotusta ja oikeita lääkkeitä. On käynyt selväksi, että hallitus pyrkii siirtämään nämä pitkäaikaistyöttömät eläkeputkeen. Muilta osin työttömyyden purkautuminen on ollut kansainvälisen talouskehityksen aikaansaannos.

Harmaita pilviä on jo alkanut kerääntyä taivaalle. Talouskasvun odotetaan hidastuvan. Väestömme ikääntyy maailman nopeinta vauhtia, ja työmarkkinoille on syntynyt avoimien työpaikkojen ja työnhakijoiden kohtaanto-ongelma.

Edessä on varmasti yksi suomalaisen yhteiskunnan kovimpia haasteita. Suurena ongelmana pidän myös nuorten työttömyyttä, jolloin on suuri riski syrjäytyä työmarkkinoilta kokonaan. Näiden vastavalmistuneiden saaminen suoraan työelämän piiriin on välttämätöntä, jotta tulevaisuudessakin Suomessa on osaavaa ja innokasta työväkeä.

Olemme ottaneet hyvinvointijärjestelmämme turvaamisen tavoitteeksi työllisyysasteen reippaan korottamisen. Siinä on saatu hyviä tuloksia aikaan, mutta edelleen liian moni suomalainen on kikkatyöllistetty. Jos halutaan saada todellisia parannuksia aikaiseksi, tarvitaan Suomeen lisää yrityksiä ja yrittäjiä. On selvää, että hyvinvointiamme rahoittavat yritykset ja niiden työntekijät. Mikäli hyvinvointi halutaan turvata, on yritysten toimintaedellytysten oltava kunnossa. Silloin meille syntyy uusia yrityksiä ja vanhat kasvavat.

Arvoisa puhemies! Nykyinen ministeriöorganisaatiomme tuntuu olevan edelleen peruja 60-luvulta, jolloin yleisten töiden ministeriö purki työvoimapaineita. Tänä päivänä työministeriön tehtävät olisi syytä arvioida kokonaan uudelleen. Sama koskee tiettyjä osa-alueita sisäministeriöstä ja kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Näiden kolmen ministeriön pohjalta Suomeen tulisi perustaa elinkeinoministeriö, jonka keskeisenä tehtävänä tulisi olla suomalaisten yritysten tuottavuuden ja kasvun tukeminen sekä siten uusien ja turvallisempien työpaikkojen tarjoaminen.

Tarja  Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Pätkätöistä on tässä salissa puhuttu paljon ja pitkään. Ei ole mikään uusi tieto, että joka viides suomalainen on pätkätöissä ja julkisella sektorilla joka kolmas. Ehkä kuitenkin kysymys on hiukan syvällisempi kuin aina annetaan ymmärtää.

Pätkätyöt eivät poistu sillä lailla, että yhtäkkiä löytyy kokopäivätöitä kaikille ja elämme aivan uudessa yhteiskunnassa. Itse asiassa olemme nähneet vasta globalisaatio- ja pätkätyöprosessin alun, joka näyttäytyy sillä lailla, että nuoret naiset syrjäytyvät työmarkkinoilta. Kuitenkin tulevaisuudessa ongelma on paljon vaarallisempi ja vaikeampi. Jo tänä päivänä on näkyvissä se, että kun pätkätyöläiset aikanaan jäävät eläkkeelle, ovat he tulevaisuuden köyhiä. Toinen kysymys on sitten, että kun puhumme ikääntyvästä yhteiskunnasta, niin pätkätyöläiset eivät myöskään synnytä lapsia. Tällä hetkellä nimenomaan nuoret naiset siirtävät lasten hankintaa, elämä ei ole tarpeeksi turvallista.

Ehkä kuvaava esimerkki tästä oli eräs kunta, joka kokopäiväisti tai vakinaisti pätkätöitä, ja muistan, kun kunnanjohtaja sanoi kahden kuukauden jälkeen, että hyvänen aika, emmehän me voi enää vakinaistaa, kun kaikki tulevat raskaiksi. Heti, kun naisten työelämää vakautetaan ja turvallisuus on olemassa, niin nuoret naiset kunnallisessa työsuhteessa tulevat raskaiksi. (Ed. Kuosmanen: Oliko se nuori kunnanjohtaja?)

Kunnanjohtaja teki kuitenkin väärän johtopäätöksen tästä. Johtopäätös ei ole se, että ei tule vakinaistaa, vaan tulee nimenomaan vakinaistaa, jotta yhteiskunnassa syntyisi lisää lapsia ja ihmiset voisivat perustaa perheen, kuten haluavat. Tässä nimenomaan lähtökohta on sitten se, että kun lähdemme käsittelemään tätä pätkätyöongelmaa, niin sitä ei saa haudata työryhmiin, niin kuin nyt on tehty. Toisaalta siihen ei myöskään löydy laastariratkaisuja. Ei ole mahdollisuutta paikata tätä järjestelmää sillä lailla, että pätkätyöt yhtäkkiä häviäisivät tai että pätkätyöläisten turvallisuus olisi taattu.

Tässä suhteessa vihreä ratkaisu, perustulomalli, on ainoa mahdollinen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ratkaisu, joka ei nöyryytä pätkätyöläisiä, turvaa heidän taloudellisen toimeentulonsa ja tilanteissa, joissa apuraha- ja hanketalous on jatkuvasti pätkätöitä, antaa mahdollisuuden taloudelliseen turvallisuuteen. Toisin sanoen, jos haluamme valmistautua globalisaatioon, jos haluamme valmistautua tulevaisuuden yhteiskuntaan, on pakko löytää periaatteellisesti uusi ratkaisu, ja ehdotuksemme on perustulo.

Toinen kysymys, jonka haluaisin ottaa esille, on mielenterveyskuntoutujien asema Suomessa. Pohjoismaisen hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajana olemme käsitelleet mielenterveysongelmia eri Pohjoismaissa. Norjassa on laskettu, että norjalaisten masennus maksaa yhteiskunnalle 44 miljardia Norjan kruunua vuodessa. Haluaisin tietää, kuinka paljon suomalaisten masennus maksaa Suomessa vuodessa menetettyinä työpäivinä, sairaanhoito- ja terveydenhoitokuluina ja ehkä myös menetettynä henkisenä pääomana.

Mielenterveyskuntoutus on siten erittäin tärkeä asia, ja toivonkin, että ministeri vastaa kysymykseen, joko sosiaalisissa yrityksissä on mielenterveyskuntoutujia, ja jos on, kuinka paljon. Aikaisemminhan esteeksi sanottiin se, että jos mielenterveysongelmainen henkilö on jo eläkkeellä, niin hän ei voi tulla kuntoutukseen. Itse asiassa eläke voidaan hyvin jäädyttää. Toivon, että tämä on jo tämän päivän käytäntöä, mutta vastauksen mielelläni kuulisin.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla työmarkkinoilla on tällä hetkellä voimakas muutosvauhti käynnissä. Jos ajattelemme sitä, että meillä yhä edelleen vuositasolla tulee yhtä monta työtöntä työvoimatoimistoihin työnhakijoiksi kuin silloin syvän laman aikana elikkä lähes miljoona ihmistä, niin se kertoo siitä haasteesta, mikä meillä on edessämme ja mikä meillä on oikeastaan tässä ja nyt käsissämme, että millä tavalla me saamme työn ja työntekijät kohtaamaan.

On oikeastaan aika mahdotonta ajatella, että kaikille näille työttömille työnhakijoille, jotka tulevat työvoimatoimistoihin, tehtäisiin heti ensimmäisenä päivänä tietyt toimenpiteet, koska sellaista massaa ei kukaan pysty käsittelemään. Sen vuoksi työhallinnossa on pyritty panostamaan sähköisiin palveluihin ja työnhakukeskuksiin, joissa sellainen työvoima, joka selviää hieman vähemmällä avulla, voisi entistä enemmän ikään kuin itsepalvelun kautta löytää itsellensä työtä tai koulutusta, mutta työnhakukeskuksissa saisi siihen myös apua esimerkiksi atk- tai koulutustarjonnan tiedoksi saattamisen kautta.

Koko ajan olemme pyrkineet siihen, että toimenpiteillä kaikesta tästä massasta huolimatta puututtaisiin mahdollisimman varhain ongelmiin. Muutosturva on yksi tällainen esimerkki, ja esimerkiksi nuorten yhteiskuntatakuu on pyrkinyt siihen samaan, että puuttuisimme varhemmin. Toisaalta työmarkkinatukiuudistuksenkin, joka lähti tänä vuonna täysimääräisesti täytäntöön, perusajatus on se, että puututaan varhemmin kuin silloin, kun tuo 500 päivää täyttyy.

Jos katsomme nyt sitä tulosta, mikä tällä varhaisemman puuttumisen periaatteella on saatu, niin esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys on alentunut hallituskauden aikana noin 15 prosenttia. Nuorisotyöttömyys on alentunut 27 prosenttia, ja se nuorisotyöttömyyden kaikkein vaikein osio elikkä pitkäaikaistyöttömyys on puolittunut, elikkä meillä on koko maassa enää hiukan alle 500 yli vuoden työttömänä ollutta nuorta.

Mutta nuorten kohdalla täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että iso ongelma on ne nuoret, jotka ovat toimeentulotukiasiakkaina kuntien sosiaalitoimessa eivätkä ole edes työttöminä työnhakijoina. Tähän meidän on yhdessä koulutoimen, sosiaalitoimen ja kaikkien muiden toimijoiden kanssa löydettävä tehokkaampia välineitä, mutta ne eivät ole työhallinnon käsissä, koska nuo asiakkaat eivät ole työhallinnon asiakkaita.

Toinen sellainen asia, joka tällä hetkellä on iso haaste, liittyy siihen, miten avoimiksi tulevat työpaikat saadaan täyttymään. On aivan selvää, että rekrytointiongelmat tulevat kasvamaan yhteiskunnassamme, koska ikärakenteemme vaikuttaa siten, että työvoimasta poistuu enemmän ihmisiä kuin uusia, nuoria ikäluokkia tulee tilalle. Sillä, että ikääntyneiden ihmisten työssäpysymisaikaa on onnistuttu pidentämään, osaltaan voidaan vastata tähän haasteeseen, mutta siitä huolimatta me tulemme tilanteeseen — ja olemme oikeastaan jo nyt sellaisilla työmarkkinoilla — että aina ei ole suoraan saatavissa sellaista työvoimaa kuin työnantaja tarvitsisi.

80-luvun lopussa, silloin kun meillä edellisen kerran oli olemassa aito työvoimapula, kävi niin, että avoimia työpaikkoja tuli työhallintoon voimakkaasti, mutta niiden täyttyminen myös eriytyi voimakkaasti noista avoimista työpaikoista. Vielä nyt nämä käyrät kulkevat sillä tavalla, että avoimet työpaikat pystytään työvoimatoimistoissa täyttämään kohtuuajassa ja tuota eriytymistä ei ole tapahtunut, mutta sen sijaan on selvästi erilaisissa kyselyissä näkyvissä, että rekrytointiongelmat ovat kasvaneet. Usein on myös niin, että niillä yrityksillä, jotka eivät käytä työhallinnon palveluja, on enemmän rekrytointiongelmia kuin niillä yrityksillä, jotka käyttävät. Tällöin voidaan työvoimahallinnon kautta etsiä esimerkiksi yhteishankintakoulutusmahdollisuuksia, minkä avulla voidaan sitten ikään kuin valmistaa työnantajalle sellaista työvoimaa, mitä hän tarvitsee.

Mutta uskon, että me tarvitsemme tulevaisuudessa myös ajattelun muutosta siinä mielessä, että on nähtävä niin, että jos työyhteisössä syntyy työpaikka, välttämättä ei haeta uutta työntekijää juuri sen pois lähtevän tilalle, vaan mietitään, voiko siellä työyhteisön sisällä joku kouluttautua niihin vähän vaativampiin tehtäviin, ja tapahtuu tällainen portaittainen siirto, jolloin se uusi rekrytointi tehdäänkin sieltä vähemmän osaamista vaativasta päästä. Tätä kautta me pystymme paremmin turvaamaan sen, että avoimet työpaikat täyttyvät ja yrityksillä on sellaista työvoimaa kuin ne tarvitsevat.

Yhteishankintakoulutus, johon täällä yhdessä puheenvuorossa viitattiinkin, on yksi niistä parhaista välineistä, joilla voidaan turvata työvoiman saatavuus, mutta sen käyttö ei ole yksin työhallinnon päätettävissä, vaan siihen tarvitaan se yrityskumppani. Tässä on ollut tiettyjä esteitä, jotka ovat liittyneet meidän maamme kilpailutusmääräyksiin, ja nyt kun uusi hankintalaki on eduskunnan käsittelyssä, uskon, että se tuo helpotusta yhteishankinnan käyttöön, koska se mahdollistaa sen, että voidaan käyttää niitä kouluttajia, joita yritykset tarvitsevat. Tähän asti meidän on pitänyt kilpailuttaa nämä koulutukset, mikä on johtanut siihen, että tulee ajallista viivettä ja usein myös joudutaan sellaisen koulutustahon kanssa tekemisiin, joka ei välttämättä ole yritykselle kaikkein mieluisin. Tämä uusi hankintalaki helpottaa myös muutosturvan täytäntöönpanoa jatkossa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Saanko sanoa kaksi sanaa vajaakuntoisista, vaikka aika on täysi, koska se asia nousi esille niin monessa puheenvuorossa? — Sosiaalisten yritysten lainsäädäntöön on tulossa täydennystä, ei aivan eduskunnan toivomalla tavalla, koska siinä EU-säädökset tulevat vastaan. Ja sitten haluaisin muistuttaa, että vajaakuntoisten työllistämistukia voidaan käyttää yrityksissä jäähysäännön estämättä elikkä niitä voidaan ketjuttaa perä perää myös muissakin kuin sosiaalisissa yrityksissä.

Ed. Susanna Haapoja merkitään läsnä olevaksi.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokin aika sitten julkaistiin raportti ja ennustemalli, jonka mukaan työvoimapula syntyy ja syvenee ensimmäiseksi Itä-Suomessa, sen jälkeen Pohjois-Suomessa ja etelän kasvukeskuksiin se ei samalla tavalla yllä lainkaan, toisin kuin aika usein kuitenkin väitetään. (Eduskunnasta: Se on jo täällä!) — Minä sanoin, että samalla tavalla, kuunnelkaa tarkemmin. — Minä olen aivan samaa mieltä siitä, että siellä, missä on pisimpään kärsitty pahinta massatyöttömyyttä, nähdään myös pahin työvoimapula johtuen valikoivasta muuttoliikkeestä.

Mutta valitettavasti työministeriö jatkaa aiemmalla linjallaan, että alueellisiin työttömyyseroihin ei tosimielellä edes yritetä puuttua, ja päinvastoin tällä muuttoavustuksella annetaan sitten se viimeinen viesti, että vieläkin lisää muuttajia pitäisi saada liikkeelle. Tämä valikoiva muuttoliike on kuitenkin kupannut jo Itä- ja Pohjois-Suomea niin, ettei siellä enää ole niitä työvoimareservejä, joita yritetään saada liikkeelle, joten kasvukeskusten tarpeisiin sieltä ei apua löydy. (Puhemies koputtaa)

Mutta mikä on ministeri Filatovin arvio näistä muuttoliikkeen vaikutuksista, työvoimapulan (Puhemies koputtaa) eritahtisuudesta sekä tästä ennustemallista?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työvoimatoimistojen työn kehittämisessä mielestäni jalkautuminen on sellainen asia, jota pitää kehittää. Meillä on suuria eroja eri työvoimatoimistojen välillä, ja se, miten hyvin palvellaan työvoimaa tarvitsevia, riippuu paljolti siitä, miten lähdetään sieltä toimiston seinien sisältä selvittämään alueen työvoimatilannetta ja tarpeita.

Toinen kysymys, johon täällä on aiheellisesti viitattu, on mielenterveysongelmista kärsivät, heidän mahdollisuutensa palata työelämään. Työvoiman palvelukeskuksissa pitäisi käyttää hyväksi nyt muun muassa mahdollisuutta sairausvakuutuslain nojalla saada osapäiväistä sairauspäivärahaa.

Kolmas asia, jonka haluan nostaa esille, on ne nuoret, jotka eivät peruskoulun jälkeen hakeudu työharjoitteluun, koulutukseen, jotka keskeyttävät, ja heitä on 10 prosenttia. Tämä on semmoinen asia, joka vaatii sekä työministeriön, opetusministeriön että sosiaali- ja terveysministeriön toimia.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannustinloukut ovat tunnettu asia, ja tiedämme kaikki, että niitä on ja ihmiset eivät voi ottaa vastaan työtä sen takia, että jostain syystä se heikentää heidän elämänlaatuaan ja toimeentuloaan. Pohjois-Karjalassa julkisen liikenteen puute on yksi suurimmista syistä. Toinen on se, että kun on ollut monta vuotta, usein vuosikymmeniä, työttömänä, niin työkyky on heikentynyt. Kolmas syy liittyy eläkkeenhankintaan: Työmarkkinatuella hankitaan eläkettä, mutta jos menet hetkeksi töihin, eläke poistuu. Miten on mahdollista, että vaikka nämä kaikki tiedetään, ei kuitenkaan tehdä mitään?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys ja vajaakuntoisten työttömyys, työllistyminen, on todella ongelma. Tässä, ministeri Filatov, ennätitte vain lyhyesti vastaamaan tähän vajaakuntoisten asiaan. Mielelläni kuulisin, onko jotakin, jota todella voitaisiin vahvemmin näitten vajaakuntoisten hyväksi tehdä, joittenka joukossa on sitten erilaisia vammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja monella tavalla vammautuneita. Mielestäni pelkästään tuki- tai sosiaaliset yritykset eivät ole vastaus siihen, vaan mitä muita keinoja ollaan etsimässä? Se asia on nyt mielestäni jämähtänyt kyllä paikoilleen. Ja erityisesti se on huolenaihe, että kuitenkin nuorten joukossa on vielä semmoisia potentiaalisia, jotka jäävät pitkäaikaistyöttömiksi, ja sitten sitä kasautumista näkyy — ehkä on perhetilanteet vaikeita jnp. Kuitenkin siinä on varmasti semmoisia tekijöitä, joihinka ei ole riittävästi vielä puututtu.

Yksi kysymys, arvoisa ministeri ... (Puhemies: Aika!)

Ed. Lasse Hautala merkitään läsnä olevaksi.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä työvoimatoimiston paremmasta palvelukyvystä työn tarjoajan, työnantajan, kannalta. Nythän siellä työministeriön sivuilla on käytössä tämmöinen cv-netti, mihin työnhakija voi halutessaan kertoa itsestään vaikka mitä, mikä on sitten työnantajien selattavissa. Työelämävaliokunnassa on keskusteltu siitä, voisiko jokaiselta, joka ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimatoimistoon, virkailija kysyä, voidaanko nämä tiedot pistää sillä tavalla, että työnantajat voivat niitä selata. Mikä on ministerin kanta, voitaisiinko tällä tavalla menetellä? Kenenkään tietoja ei siis pakolla ja automaattisesti sinne pistettäisi, mutta tarkistettaisiin jokaiselta, voivatko tiedot olla työnantajien nähtävissä.

Sitten ed. Mustajärvelle: Aika synkältä kuulosti tuo profetia, että viimeisetkin lähtevät sillä 700 euron muuttoavustuksella. (Ed. Mustajärvi: Minä sanoin, että se on viesti!) Eivät juurevat ihmiset (Puhemies koputtaa) maaseudulta mihinkään lähde sillä. Sen sijaan huomattavasti merkittävämpi asia (Puhemies koputtaa) oli tuo työmatkakulujen verovähennysoikeuden merkittävä korottaminen, mikä (Puhemies: Aika!) mahdollistaa työssäkäynnin kauempaakin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ihan oikein noussut vajaakuntoisten ja vammaistenkin asia esille. En malta olla toteamatta sitä, että Ruotsissa sosiaalidemokraattinen hallitus on työllistänyt noin 50 000 vammaista, vajaakuntoista. Se on ihan moninkertainen määrä Suomeen verrattuna. Kyllä meillä tältä osin on peiliin katsomisen paikka. Uskon, että tässä tapahtuu jatkossa enemmän; on pakko tapahtua, koska me tarvitsemme kaikki osaavat kädet ja päät käyttöön.

Tässä keskustelussa nyt on kokoomuksen taholta — tosin vähän hillitymmin kuin ehkä aiemmin, aika maltillisesti nyt — kritisoitu tätä työvoimapolitiikkaa. Haluan nyt kuitenkin edelleen todeta sen, että työministeri Filatovin ja työministeriön saavutukset ovat hatunnoston arvoisia, kun meillä erittäin vaikea pitkäaikaistyöttömyys on kuitenkin saatu (Puhemies koputtaa) merkittävästi laskuun. Sama koskee nuorisotyöttömyyttä. (Puhemies koputtaa) Toivon myöskin oppositiolta tunnustusta silloin, kun se voidaan kohtuudella antaa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, sitä saa, mitä tilaa.

Mitä tulee nyt tähän työllisyyskeskusteluun, Suomen haaste on se, että meillä on korkea työttömyys, lähes 400 000 työtöntä tai toimenpiteitten kohteena, ja yhä paheneva työvoimapula. Tästä sitten seuraa se — aika arvostettuja näkemyksiä on siitä — että me emme pääse lähivuosina 3 prosentin talouskasvuun, koska meillä ei ole tekijöitä tekemään sitä kasvua. Sitten me tiedämme, mitä siitä seuraa. Siitä seuraa pahenevia ongelmia muualla. Eli siinä mielessä tämä on vakava paikka.

Kysyisinkin työministeriltä, kun kokoomuksen vastalauseessa todetaan, että vuodesta toiseen työministeriö luottaa näihin perinteisiin työllistämistoimiin, joista kuitenkin miljoonia — viime vuonna 35 miljoonaa, tämän vuoden ennakkotiedot kertovat, että kymmeniä miljoonia — jää käyttämättä, eikö nyt olisi uudelleentarkistuksen paikka, tehokkaampiin työllisyystoimiin, ihan niin kuin ed. Perho totesi, työvoimatoimistot enemmän jalkautumaan, tarjoamaan muun muassa oppisopimusta. Väitän ja tiedän, että sillä on paljon isompi kysyntä kuin minkä verran tänä päivänä käytetään. Eli tehokkaampiin työllisyystoimiin paino.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä Suomessa on 2,5 miljoonaa työntekijää ja työpaikkaa tällä hetkellä, joista 450 000 on kunnan palveluksessa, 200 000 valtion palveluksessa eli julkishallinnon palveluksessa on noin 15 prosenttia. Nyt kun suuret ikäluokat seuraavien kymmenen vuoden aikana siirtyvät eläkkeelle, niin minun toivomukseni olisi, että kunta- ja palvelurakenneuudistus toteutettaisiin mahdollisimman nopeasti, että kunnan ja valtion ja julkishallinnon työntekijämäärät pienenisivät ja samalla saataisiin yksityiselle sektorille työvoimaa.

Arvoisa puhemies! Suurin ongelma meillä tällä hetkellä Suomen kilpailukyvyn kannalta on se, että ammattitaitoista työvoimaa, muurareita, rappareita, sähkömiehiä ja kirvesmiehiä, me tarvitsemme kentällä. Nyt opetusministeriö lähtee siitä, että 70 prosenttia ikäluokasta käy jonkin asteisen korkeakoulun ja korkeakoulusta puolet jää työttömäksi. (Ed. Gustafsson: Ei se pidä paikkaansa!) — Niin, ed. Gustafsson, sanon teille suoraan vanhana yrittäjänä, että kunnollista työvoimaa me tarvitsemme kentälle, (Puhemies koputtaa) oikeita työmiehiä, ja se on varmaan ed. Gustafssoninkin linja. (Ed. Gustafsson: Johtopäätökset olivat oikeita!)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suunnilleen joka kerta, kun täällä työpolitiikasta puhutaan, joutuu oikaisemaan kokoomuksen esittämiä näkemyksiä työvoimakoulutuksesta. Sen vaikuttavuus on ihan jotain muuta kuin ed. Laxell täällä esitti. Yhteishankintakoulutusta ainakin Pohjois-Savossa työvoimaosasto järjestää juuri niin paljon kuin yritykset haluavat.

Mutta kun ministeri esitti ihan ansiokkaasti näkemyksiä siitä, minkälaisia vaatimuksia työhallinnolle tulevaisuudessa esitetään, ja itse asiassa ed. Häkämieskin ja ed. Perho, niin miten ne voivat toteutua, kun esimerkiksi Pohjois-Savossa ensi vuonna tämän budjetin seurauksena, tuottavuusohjelman seurauksena, palkkausjärjestelmän uudistamisen seurauksena uhkaa toistakymmentä työpaikkaa hävitä työvoimatoimistoista, kun ei ole palkkarahoja? Miten nämä hienot asiat toteutetaan?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siviilipalveluslaissa on säädetty siviilipalvelusmiesten asuinkustannukset palveluspaikan hoidettaviksi, mutta käytännössä sivarien oikeus ilmaiseen majoitukseen ei toteudu palveluksen aikana. Vihreät ovat vuosi toisensa jälkeen vaatineet, että siviilipalvelusmiesten asuinkustannukset laitettaisiin valtion kustannettaviksi. Kysyisin ministeri Filatovilta: Millaisella aikataululla tämän muutoksen voi odottaa toteutuvan?

Toinen kysymykseni liittyy jälleen kerran pakolaiskiintiöihin. Ensinnäkin täytyy todeta, että on hienoa, että kiusallinen pakolaiskiintiön vaje on nyt luvattu työ- ja sisäministeriöiden taholta täyttää vielä tämän vuoden puolella. Vihreiden mielestä Suomen tulisi kuitenkin nostaa pakolaiskiintiötä tulevaisuudessa tuhanteen henkeen eduskunnan tahdon mukaisesti. Onko hallitus myös sitoutunut kiintiön nostamiseen?

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on kyllä pakko sanoa, että ihmettelen teidän linjaanne tällä työministeriön hallinnonalalla. Jos lukee tätä keltaista pumakkaa, niin ihmettelee, että siellä on kokoomus ehdottanut joka paikkaan vähennyksiä. Eikö teidän mielestänne ole tärkeää, että suomalaiset työllistyvät ja sen eteen tehdään jotain? Neljä vuotta sitten 100 000 työpaikan tavoitteen asettaminen oli erityisen riskialtista, (Ed. Kuosmanen: Pätkätyöpaikoilla!) ja nykyinen hallitus on onnistunut siinä loistavasti, ja työministeri on tehnyt upeaa työtä, (Ed. Gustafsson: Jokainen työ on tärkeätä!) ja te jatkatte sitä arvostelua. Te ette voi koskaan sanoa mitään myönteistä tästä hyvästä hallituksesta ja hyvästä työministeristä. (Ed. Kuosmanen: No ei tietenkään!)

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä 100 000 työpaikkaa on vasta välietappi, ja sekin on vielä haaveena. Tarvitsemme 200 työpaikkaa vähintään, jotta Suomi voi säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan palvelut. (Ed. Kuosmanen: 200 000!) — 200 000, anteeksi. — Ministeri itsekin myöntää, että haasteita on vielä paljon. Eikö nyt voisi tunnustaa, että nämä vanhat keinot ovat osoittautuneet täysin tehottomiksi? Jos työikäisistä 14—15 prosenttia on työttöminä eikä työnteko ole heille läheskään aina kannattavaa — tiedän ja tunnen, että tällaisia henkilöitä on, jotka ovat tällaisessa tilanteessa — niin miksi ihmeessä tässä hallituksen viimeisessä budjetissa ei tartuttu järjestelmän kehittämiseen ja rohkeasti otettu esiin uusia keinoja, jotta työnteko olisi aina kannattavaa?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Työllisyyspolitiikan tehokkaimmat toimenpiteet ovat oppisopimuskäytäntö ja starttiraha. Oppisopimusta toki tullaan ensi vuoden budjetissa lisäämään, mutta starttiraha lähtee vastaavasta tasosta kuin kuluneena vuonna — elikkä 5 250 starttirahapäätöstä. Toivon, että työministeriössä varaudutaan siihen, että myös näitä toimenpiteitä käytetään tehokkaasti ja tarvittaessa lisätään määrärahoja, jotta nämä hyvin toimivat käytännöt voivat myös edesauttaa uusien työpaikkojen syntymistä.

Arvoisa puhemies! Lisäksi haluan tähän pitkäaikaistyöttömyyteen tarttua. On hyvä, että se on alentunut, mutta on selvästi nähtävissä, että nuorten syrjäytyminen on nostamassa uuden erityisen kovan pitkäaikaistyöttömyyden ytimen, ja sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että näihin nuoriin kohdistetaan uusia toimenpiteitä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintoselle on syytä huomauttaa, miksi kokoomus on hyvin kriittinen. Se johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että on edelleenkin yli 300 000 työtöntä ja me olemme huolissamme heistä. (Ed. Lintonen: Miksi te vähennätte?)

Mutta tämän työministeriön hallinnonalan pääluokan ensimmäinen perustelulause kuuluu: "Työhallinnon toiminta-ajatuksena on edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja työorganisaatioiden kehittymistä, työllisyyttä sekä maahanmuuttajien kotoutumista." Te, arvoisa ministeri, sanoitte äsken, että suomalaisilla työmarkkinoilla on kova muutos parhaillaan käynnissä. Tunnettu tosiasia on se, että työvoimaorganisaatio on vanhentunut, se on vuosikymmenten takaa jopa tietyiltä osiltaan, (Ed. Gustafsson: Koko ajan kehitetään, koko ajan!) ja työntekijät joutuvat kovan paineen alla työskentelemään. Se ei ole heidän vikansa, vaan järjestelmä kaipaisi ravistelua. (Ed. Gustafsson: Edustaja ei tunne asioita nyt!) Nyt on puhuttu elinkeinoministeriöstä, niin kuin täällä on jo kertaalleen sanottu. Minä kysyisin teiltä, arvoisa ministeri: Oletteko elinkeinoministeriön kannalla tulevaisuudessa vai ette, ja jos ette ole, niin minkä tyyppisen organisaation loisitte, niin että voisimme paremmin keskustella työllistetyistä ja vähemmän työttömistä, koska sehän tämän tavoite on?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät tukevat aktiivista työvoimapolitiikkaa mutta toivovat monien muiden puhujien tavoin, että sen vaikuttavuuteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota, ja tästähän myös valtiovarainvaliokunta on mietinnössään lausunut.

Mutta puuttuisin yhteen toiseen asiaan eli työmarkkinatukeen. Työttömien kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet viimeisten 15 vuoden aikana sekä euromääräisesti että suhteessa muihin kotitalouksiin, ja monihan joutuu käytännössä turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan eli toimeentulotukeen. Vihreät ovat esittäneet vaihtoehtobudjetissaan noin 4 euron suuruista korotusta työmarkkinatukeen päivässä, ja se kohdentuisi vaikka tätä paljon puhuttua ruuan arvonlisäveroalennusta paremmin heikoimmin tässä yhteiskunnan pärjääviin. Pyytäisin ministeri Filatovilta kantaa, miten työmarkkinatukea tulisi kehittää.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuulla täällä kokoomuksen linjaa työvoimapolitiikkaan, mutta mielenkiintoista olisi myös kuulla, mikä on sosialidemokraattien linja hoitovapaaseen. (Ed. Kuosmanen: He ovat pikkujoulussa nyt tällä hetkellä!) Nimittäin viime aikoina on kuullut työministeriön osalta kommentteja virkamiesten tasolta ja jopa ministeriön vuosiraportissa on väläytelty, että mahdollisuutta jäädä vuorotteluvapaalle ja hoitovapaalle pitäisi ehkä tiukentaa.

Asia on kuulemma heitetty ilmaan koepallona, mutta kyllä tällaiset koepallot ovat hyvin huolestuttavia. Keskustan johdolla on viety määrätietoisesti tällä hallituskaudella erittäin hyvää perhepolitiikkaa eteenpäin ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on parannettu. Tällaiset koepallot kyllä huolestuttavat huomattavasti lapsiperheitä. Ei se ole mikään leikin asia, jos heitetään, että vuorotteluvapaata ja hoitovapaata voitaisiin tiukentaa.

Ed. Hannu Hoskonen merkitään läsnä olevaksi.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä täytyy sanoa, että työvoimapolitiikan osalta maailma ei todellakaan ole valmis. Vaikka on pientä edistymistä tapahtunut, meillä luultavasti kohtaanto-ongelma on tällä hetkellä pahempi kuin se on ollut koskaan. Meillä on sellainen tilanne, että meillä uhkaa työvoimapula, jota varten tarvitsisi aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, että saataisiin edes sitä kautta pohjaa talouskasvulle. Nyt valtaosa niistä rahoista, jotka pistetään työvoimahallintoon, merkittävä osa niistä, menee sen tyyppisiin koulutuksiin, jotka eivät tosiasiassa johda työllistymiseen. Tätä kautta se asia ei ratkea.

Mutta ed. Lintosen mieliksi haluan sanoa yhden positiivisen asian. Työmatkavähennyksen korotus on ollut oikeaa politiikkaa, mutta siihen tarvittaisiin vielä rinnalle kakkosasunnon verovähennysoikeus, että saadaan työvoima liikkumaan ammatillisesti ja alueellisesti. Se olisi nyt ensimmäinen tehtävä.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman ihmetyttävät nämä puheenvuorot, mitä on tästä katsoen vasemmalta puolelta (Ed. Kuosmanen: Mikä niissä ihmetyttää? — Kokoomuksen ryhmästä: Miten niin vasemmalta?) eli kokoomuksesta tullut. — Sanoin "tästä katsoen", jos edustaja kuunteli. — Ensinnäkin ryhmäpuheenvuorossa kokoomushan oli valmis vähentämään työllistämisrahoja, (Ed. Kuosmanen: Kohdentamaan eri tavalla!) ja nyt huudetaan sen perään, että pitäisi työttömyyttä parantaa. Jos keinot otetaan pois, välineet otetaan pois, niin sitä on hieman vaikea hoitaa. (Ed. Perho: Uusia välineitä!) Mutta täytyy sanoa, että tämä hallitus on tehnyt kyllä hyvää työtä. Työllisten määrä on noussut huimasti, erilaisia hankkeita on toteutettu, infrahankkeita, mitä kautta työllisyys lisääntyy ilman, että on tuettuja työpaikkoja. (Ed. Kuosmanen: Niin, se yrittäjä ne on työllistänyt ja teollisuus eikä mikään demari!) — Ed. Kuosmanen, meidänkin alueellemme erittäin merkittävä 30 miljoonaa euroa on annettu rakennemuutospaikkakunnille.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työllisyystilanne on erittäin hyvin kehittynyt parempaan suuntaan. Toivoisin siihen kuitenkin työministeriltä ... (Ed. Cronberg: Myös Ilomantsissa!) — Ilomantsissakin on kehittynyt, aivan oikein, ed. Cronbergilla on hyvä muisti, erittäin hienoa. — Toivoisin myös alueellista näkökulmaa siihen tulevina aikoina. Meillä on nyt hyvä esimerkki tämän hallituksen aikaansaama sosiaaliturvamaksukokeilu, jossa sitten on myös otettu huomioon sellaisia yrityksiä, joissa ensimmäisen työmiehen tai työnaisen palkkaava ihminen, joka ottaa uuden työntekijän, saa sen ensimmäisen työnantajamaksusta vapautusta. Erinomainen kokeilu!

Toivoisin myös, että seuraavan hallituksen aikana noudatettaisiin tämän hyvän hallituksen esimerkkiä siitä, että pyrittäisiin alueelliseen tasapainoon, mikä olisi erittäin tärkeää, koska se toisi kuntien talouteen vakautta lisääntyvinä verotuloina. Sitä pitäisin erittäin arvokkaana. Kun kokoomus täällä erittäin rankkaa arvostelua esittää, niin toivoisin myös, että esitetään rakentavia ratkaisuja. Se ei ole mikään ratkaisu, että on eri mieltä, se on vasta alku paremmalle. Mutta pitää esittää parempi ratkaisu.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko tässä kohtaa taas muistuttaa kokoomuslaisia, jotka ovat unohtaneet, että viimeisten kymmenen vuoden aikana teidänkin kanssanne on luotu lähes 400 000 uutta työpaikkaa, mikä on tärkeä asia, (Ed. Hemmilä: Yhdessä kanssanne!) ja tehty it-alan huippuosaamisesta viennin tärkein toimiala (Ed. Kuosmanen: Elinkeinoelämä ne on luonut, eivät demarit ole mitään luoneet!) ja nostettu sekä yksityinen että julkinen t&k-panostus maailman huipulle.

Se, mitä ed. Kuosmanen puhui tästä ammatillisesta koulutuksesta ja opetusministeriöstä, ei kyllä ihan pitänyt paikkaansa. Olisi hyvä, jos ottaisitte selvää, minkälaisia koulutuspoliittisia linjauksia tällä hetkellä Suomessa menee, ettette puhuisi 10—15 vuoden takaisilla tiedoilla näistä asioista. (Ed. Kuosmanen: Työnantajan puheenvuoro!)

Sitten vielä sanon, että lukekaa nyt, hyvät kollegat, mitä esimerkiksi ed. Jari Koskinen on täällä esittänyt: vähennyksiä 39 miljoonaa euroa jne. jne. jne. Te olette vähennyksiä esittäneet näihin hyviin työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin. Tämä on todella ikävää.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on annettu vähän ymmärtää ikään kuin kokoomus olisi kaikki työllisyysmäärärahat täältä poistamassa. Kysymyshän on nimenomaan siitä, että nämä rahat käytetään esimerkiksi opetusministeriön pääluokassa oppisopimusjärjestelmän kehittämiseen, että ne käytetään opintotukijärjestelmän kehittämiseen sillä tavalla, että opintoajat lyhenevät jne. Kysymys on vaihtoehdoista, ei siitä, että työttömien asemaa ei haluttaisi parantaa.

Täällä on hallituspuolueidenkin suulla toivottu vaikuttavia toimenpiteitä. Totta kai näitä määrärahoja tarvitaan ja osa niistä käytetään aivan oikein ja vaikuttavasti. Mutta vaihtoehtoja on tarjottu ja niitä pitää olla. (Eduskunnasta: Hyvä, Maija!)

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työministeriön selvityksen perusteella myös nimenomaan starttirahasta on saatu myönteisiä tuloksia. Nimenomaan se on edistänyt työllistymistä, ja sitä ovat voineet opiskelijat ja ansiotyöstä yrittäjiksi siirtyneet käyttää. Varmasti moni yrittäjä olisi jättänyt kokeilematta yrityksen perustamista, jos näin ei olisi toimittu. Kun tästä on myönteisiä kokemuksia, miksi ei voitaisi ajatella, että siihen saataisiin riittävät tuet, että voisi sanoa, että kaikki, jotka näkevät sen mahdollisuudeksi, voisivat sitä kautta työllistyä?

Toinen kysymys, arvoisa ministeri: Kun meillä on tähän pääluokkaan eri edustajien kautta esitetty lisää määrärahoja ja erityisesti työttömien yhdistysten aloitteellisuuteen tai työttömien yhdistysten toimintaan — täällä on useita siihen, että tuettaisiin työttömien yhdistyksen toimintaa — koska tiedämme, kun siellä maakunnissa kierrämme, että siellä juuri vajaakuntoisten kohdalla ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla tehdään ansiokasta työtä, niin miten näette tämän, eikö siihen voitaisi saada lisärahoitusta?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikaiselle minä muistutan, että olen aina sanonut sen, että tämä 700 euron muuttoavustus ei sinällään monenkaan muuttopäätöstä ratkaise, mutta se on selvä viesti siitä, mitä ajetaan, elikkä keskittämistä. Minä en koskaan sano, että kepu pettää aina, mutta sen minä sanon, että keskusta keskittää aina. Vastakysymyksenä minä voin esittää kyllä hallituspuolueitten edustajille kysymyksen, minkä takia tämmöinen tukimuoto on sitten otettu käyttöön, jos se ei kerran mitään vaikuta.

Ed. Vielmalle ja muille kokoomuslaisille: Te ette ole kertaakaan tämän eduskuntakauden aikana voineet edes oppositioasemasta tukea työttömyysturvan parantamista, ette kertaakaan äänestyksissä niistä asioista, mitä täällä on käsitelty.

Ministeri Filatoville: Kuinka paljon tämän 100 000 työllisyystavoitteen täyttymisessä on mukana vajaatyöllistettyjä, kun työlliseksi lasketaan tilastointijärjestelmän mukaan henkilö, joka on tutkimusviikolla vähintään yhden tunnin töissä, ja mikä on sitten kansantaloudessa tehtyjen kokonaistyötuntien kehityksen linja?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tähän palvelujärjestelmän kehittämiseen, joka liittyy myös tuottavuusohjelman haasteisiin, joita hallituksella on: Juuri sen vuoksihan palveluja on kehitettävä siten, että ne kohdentuvat paremmin niihin tarpeisiin, joita asiakkailla on. Tämän vuoksi työhallinnon palvelut on tietyllä tavalla jaettu kahtia. Meillä on työnhakukeskuksia, jotka pyrkivät palvelemaan niitä ihmisiä, joiden on helpompi työllistyä, jotka tarvitsevat ehkä työnvälityspalveluita ja sen lisäksi sähköisiä palveluita ja jonkin verran koulutusta. Sitten taas kun haemme rakennetyöttömyyden purkuvälineitä, silloin tullaan sosiaalityön, terveystyön, Kelan ja työhallinnon yhteiseen toimintaan. Sen vuoksi myös tämä palvelujärjestelmä on tällä tavalla jaettu.

Vajaakuntoisten työllistämisestä voi todeta sen, että meillä niiden vajaakuntoisten, jotka ovat pahasti vajaakuntoisia, työllisyystilanne on todella vaikea, mutta sen sijaan sellaisilla, jotka ovat hieman vähemmän vajaakuntoisia tai vammaisia, ei ole kovin suurta eroa siinä, mikä on esimerkiksi täysin terveen tai vajaakuntoisen mahdollisuus. Mutta on selvää, että koska meillä on aktivointiaste ollut alhainen, niin meillä on esimerkiksi huomattavasti vähemmän vajaakuntoisia tukityöllistettyinä kuin vaikkapa Ruotsissa, missä esimerkiksi se, että Ruotsissa ikääntyneiden ihmisten työllisyysaste on parempi kuin Suomessa, tulee pääosin siitä, että ikääntyneitä, vajaakuntoisia ihmisiä on tukityöllistetty tiettyihin tehtäviin ja se nostaa siellä ikääntyneiden työllisyysastetta. Sen vuoksi sosiaalisia yrityksiä on rakennettu. Se on yksi pieni osa tätä kokonaisuutta.

Mutta on selvää, että sosiaali- ja terveysministeriön kanssa pitäisi etsiä yhteisiä välineitä, jotka mahdollistavat hieman keveämmän järjestelyn vajaakuntoisten työllistymisen edistämiseksi kuin esimerkiksi palkkatuki, joka tällä hetkellä on käytännössä mahdollinen myös pysyvänä silloin, jos ihminen sen tarvitsee, mutta se toki vaatii uuden harkinnan. Sitä ei voida kerralla myöntää pysyväksi, vaan se myönnetään riippuen siitä, mikä on ihmisen vajaakuntoisuus ja mikä on se haitta, joka työtä tehdessä siitä tulee.

Tähän cv-nettiin ja siihen, voitaisiinko tukea siinä vaiheessa työttömäksi tulevaa työnhakijaa menemään tänne nettiin: Tämä on juuri tarkoitus. Se lähtee siitä, että siellä on tietoja, joita ei voida ikään kuin viranomaistoimin nettiin laittaa, ja jotta ne ovat ajantasaisia, niin ihmisen itse pitää sinne kirjautua, mutta lähtökohta on se, että kun tehdään työnhakusuunnitelmaa, niin siinä yhteydessä tarjotaan näitä cv-netin palveluita. Kun ihminen tulee työnhakukeskuksen asiakkaaksi, niin siinä yhteydessä hänelle ensimmäiseksi tarjotaan cv-netin palveluita, ja yritämme saada sen tutummaksi myös työnhakija-asiakkaille.

Sitten nousi esiin se, riittääkö starttiraha vai eikö riitä. Se, miksi on arvioitu tämän vuoden summien riittävän ensi vuonna, lähtee siitä, että työmarkkinatuen aktiivikäyttö on noussut voimakkaasti. Me olemme pyrkineet siihen, että työmarkkinatukea käytettäisiin aktiivisesti, ja olemme onnistuneet siinä. Se näkyy jo tämän vuoden budjetissa, ja taustalla on arvio, että ensi vuosi kulkisi suunnilleen samalla tavalla. Tänä vuonna starttiraha on riittänyt. Kiintiöitä on ylitetty, ja siihen on annettu lupa. Näin tullaan tekemään myös jatkossa, ja uskon, että tuo raha tulee riittämään. Useimmiten starttirahan epäämisen syy on ollut se, että se olisi aiheuttanut kilpailuhäiriötä alueella, ja sen vuoksi starttirahaa ei ole myönnetty. Siitä ollaan myös tekemässä arviota, onko sillä syrjäyttäviä vaikutuksia ja onko siinä kovin paljon kuollutta painoa, ja kun tuo arviointi on valmis, niin sen jälkeen on tarkoitus miettiä, vakinaistetaanko se vai täytyykö järjestelmään tehdä joitakin kehittämistoimenpiteitä.

Yksi kysymys liittyi siihen, pitäisikö Suomessa siirtyä elinkeinoministeriöön. Ruotsissahan porvarihallitus on purkamassa elinkeinoministeriötä ja on päätynyt siihen, että he haluavat perustaa työministeriön uudelleen. Itse en usko, että ongelmia ratkaistaan hallintomalleilla. Jos ajattelemme esimerkiksi rakenteellisen työttömyyden purkua, meidän on löydettävä yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, kuntien sosiaalitoimen ja monien kansalaisjärjestöjen plus yrityselämän kanssa. Jos ajattelemme osaavan työvoiman saatavuutta, meidän on tehtävä kiinteätä yhteistyötä yritysten yhteishankintajärjestelmän kehittämiseksi opetusministeriön ja työministeriön välillä. Jos taas ajattelemme elinkeinopolitiikkaa, on selvä, että pitää tehdä yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa.

On vain löydettävä ne toimintavälineet, joilla mennään hallintorajojen yli. Jos yritämme ratkaista ongelmia sillä, että siirretään laatikoita paikasta toiseen, olemme aina auttamatta jäljessä. (Ed. Kuosmanen: Mistä kirvesmiehet löytyy ja muurarit?) — Kirvesmiehiä ja muurareita muun muassa koulutetaan työvoimapoliittisen koulutuksen välinein ja näillä rahoilla nimenomaan tänne ammatilliselle puolelle ja näille pula-alueille. — Sitten kun mietimme, minkälaista ennakointijärjestelmää me käytämme ja miten me arvioimme tulevia työvoimatarpeita, niin siinäkin on tarpeen tehdä yhteistyötä niin elinkeinoelämän kanssa kuin opetusministeriön ja työministeriön välillä pitkällä aikavälillä ja lyhyellä aikavälillä.

Haluan nyt vielä tässä painottaa sitä, että työministeriössä istuu työryhmä, joka käsittelee vuorotteluvapaata, ja tuon työryhmän tehtävä on etsiä vuorotteluvapaalle jatkoa ja mahdollisesti löytää menetelmä, jolla se voitaisiin vakinaistaa. Meillä ei ole mitään aikomusta lopettaa vuorotteluvapaata, mutta sen sijaan on selvää, että järjestelmiä pitää aina kehittää.

Myöskään hoitovapaajärjestelmää ei työministeriössä ole ajateltu tiukennettavaksi tai lakkautettavaksi tai mitään muutakaan vastaavaa, mutta on myös selvää, että meidän pitää luoda koulutusjärjestelmiä, osaamisen päivittämisjärjestelmiä, jotka tulevat vastaan niitä vanhempia, jotka ovat pidempään, esimerkiksi usean perättäisen lapsen syntymän vuoksi tai hoitovapaiden vuoksi, kotona. Varsinkin niillä naisilla, joilla ei ole pysyvää työsuhdetta silloin, kun he jäävät hoitovapaalle, on vaikeuksia työllistyä, ja usein kyse on siitä, että ammattitaito on vanhentunut, kun sitä ei ole voinut pitää yllä, eikä meillä myöskään ole sellaisia palvelujärjestelmiä, jotka helpottaisivat kouluttautumista.

Ed. Matti Kangas merkitään läsnä olevaksi.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös harmaa työvoima, jota on useampi kymmenentuhatta henkeä Suomessa tiettävästi, on edullista työnantajalle. Pitää olla harmaa työnantaja ja harmaa työvoima. Jos tätä ei saada tukittua, niin kortistoissa edelleenkin tulee olemaan paljon työkykyisiä ihmisiä. Tähän pitäisi nyt puuttua todella raskaalla kädellä. Siinä verotuloja menettää yhteiskunta ja ne yrittäjät, jotka hoitavat velvoitteensa ja yrittävät työllistää ihmisiä, eivät pärjää urakoissa. Toivoisi, että tähän ministeri kiinnittäisi huomiota. Olen huomannut, että ministeri on kiinnittänyt.

Mutta toinen asia vielä, nämä vammaiset. Vaikka he ovat hyvinkin pitkälle lukeneita ihmisiä, niin he eivät tunnu kelpaavan tässä yhteiskunnassa kellekään.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministerin linjaukset tästä vuorotteluvapaasta ja hoitovapaasta olivat mukavaa kuultavaa, koska kyllä ne työministeriön kansliapäällikön pohdinnat ovat ilman muuta levottomuutta herättäneet lapsiperheitten keskuudessa, vanhempien keskuudessa.

Ed. Mustajärvelle: Se muuttoavustus toimii tietenkin kahteen suuntaan, eli ihan yhtä lailla Kemijärvelle työn perässä muuttava henkilö saa sen 700. Kukaan tuskin sitä muuttopäätöstä sillä perusteella tekee, mutta onhan se nyt sitten kiva kädenojennus työpaikkaa vaihtavalle. Sitten ed. Mustajärvi kysyi, miten lienevät nämä uudet työpaikat. Käsittääkseni yli 50 000 näistä 80 000 syntyneestä työpaikasta on kokopäiväisiä, noin 30 000 osa-aikaisia. On totta, että osa-aikaisten työpaikkojen määrä on lisääntynyt, mutta samalla on lisääntynyt vielä enemmän kokopäiväisten, hallituksen hyvän toiminnan ansiosta.

Julkisen puolen pätkätyöstä on puhuttu paljonkin, (Puhemies koputtaa) ja kokoomuskin on pitänyt sitä ongelmana. Ed. Kuosmanen esitti mielenkiintoiset lääkkeet: Ei muuta kuin väkeä (Puhemies koputtaa) vähennetään julkiselta sektorilta, siinähän ne pätkätyötkin loppuvat.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työministeri on tehnyt kyllä todella parhaansa työttömän ja työllistetyn puolesta, niin että kiitos työministerille. Mutta kysyn teiltä vielä kuitenkin sen asian, että kun alle 25-vuotiaista 8 000 nuorta syrjäytyy, he eivät aamulla jaksa herätä ja eivät halua mitään työtä tehdä, niin mikä teidän kantanne on tähän asiaan. Millä tavalla te voisitte ottaa työelämästä syrjäytyneet mukaan?

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Tiilikainen tässä jo totesi, niin ministerin kannanotto ...

Puhemies:

Varsinainen puheenvuoro, ed. Peltokorpi. Tämä ei ole vastauspuheenvuoro.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Anteeksi, en tiennyt, että myönsitte varsinaisen puheenvuoron, kun minä olin pyytänyt repliikkiäkin. Mutta voin jatkaa todellakin puhujakorokkeelta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen työmarkkinapolitiikka on onnistunut melko hyvin. Työllisyyden kasvu on ollut hyvää, ja kehityksen ennustetaan jatkuvan edelleen hyvänä. Ongelmana on kuitenkin viime aikoina ollut niin sanottu kohtaanto-ongelma elikkä se, että työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat eivät kohtaa toisiaan. Tämä on sekä alueittainen että alakohtainen ongelma. Tämä heijastuu jo arkielämän työvoimapulana useassa yrityksessä, ja julkisella sektorilla nähdään tätä päivittäin. Jo joka kolmannella työnantajalla on ollut vaikeuksia löytää työntekijöitä, ja joka viides eli 20 prosenttia työnantajista kärsii tai sanoo kärsivänsä jatkuvastikin siitä, että he eivät saa ammattitaitoisia työntekijöitä.

Erityisen suurena tämä pula on ollut sosiaali- ja terveyssektorilla, ja täällä ed. Mustajärvi on tänään useampaan otteeseen kehunut sitä, että Pääkaupunkiseudulla ja etelässä ei ole työvoimapulaa. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi tällä hetkellä Helsingin kaupungissa joudutaan sulkemaan sairaansijoja sairaaloista sen takia, että meillä ei ole ammattitaitoisia sairaanhoitajia, perushoitajia ja lähihoitajia riittävästi, jotta pystyttäisiin hoitamaan laadukkaasti ja hyvin potilaat. Huomennakin terveyslautakunnan esityslistalla on esitys, että Laakson sairaalasta laitettaisiin sairaansijoja taas kiinni.

Tähän yhtenä hyvänä ratkaisuna on sekin, mitä työministeri aiemmin puheenvuorossaan esitti, että hoitovapaalla ja kotona lapsiaan hoitaneet naiset voitaisiin kouluttaa uudelleen tai perehdyttää ja ehkä tämmöistä niin sanottua työharjoittelua lähinnä se voisi olla. Esimerkiksi sairaanhoitajatutkinnon viisi tai kymmenen vuotta sitten suorittaneella voi olla varsin korkea kynnys tänä päivänä mennä siihen käytännön työhön. Hän tarvitsee muutaman kurssin teoriaa ja muutaman kuukauden ehkä käytännön harjoittelua, jolloinka rohkeus ja kädentaidot palaavat ja hän on varsin ammattitaitoinen ja hyvä työntekijä sen jälkeen. Tätä koulutusta muun muassa Helsingin kaupunki on jonkun verran tehnyt, mutta tätä pitäisi lisätä huomattavasti nykyisestä.

Tämä hallitus on päätöksillään edistänyt myös pienyrittäjien asemaa. Starttirahakokeilusta on tässä jo puhuttu. Siitä on saatu erittäin positiivisia tuloksia. Mehän kaikki tiedämme sen, että suomalaisten halukkuus ryhtyä yrittäjiksi on melko laimeaa. Kansainvälisestikin mitattuna olemme siellä melko alatasolla. Yrittäjyyttä, itsensä työllistämistä ei nähdä kovin houkuttelevana vaihtoehtona toisen palvelukseen työllistymiselle. Yrittäjyyden houkuttelevuuden lisääminen on useiden ministeriöiden hoidettava. Kysymykseen on syytä paneutua jatkossakin yhä aktiivisemmin niin työministeriössä, kauppa- ja teollisuusministeriössä kuin opetusministeriössäkin, ja hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan olisi syytä saada jatkoa. Mielestäni starttirahakokeilukin on hyvin edennyt. Se olisi syytä jatkossa vakinaistaa. Se on huomattavasti madaltanut kynnystä aloittaa yrittäjänä.

Moni nainen harkitsee ryhtymistä yrittäjäksi nimenomaan palvelualoilla, ja kotitalousvähennys on myös helpottanut sitä, että nyt esimerkiksi hoivapalveluyrityksiä on syntynyt. Naisyrittäjillä monesti ongelmana on kuitenkin se, että mikäli yrityksessä ei ole suuria investointeja — koneita, laitteita, isoja tiloja — vaan se investointi ovat ne henkilöt, työntekijät, ja heidän palkkoihinsa tarvittaisiin rahaa, niin riskirahoituksen ja lainan löytäminen tähän voi olla varsin vaikeaa. Tämä on kysymys, johon tulevan hallituksen olisi aktiivisesti paneuduttava myös ja mietittävä, miten naisyrittäjille, muillekin kuin vain pienten yritysten alle viisi henkilöä tai alle kymmenen henkilöä työllistäville naisyrittäjille, voitaisiin löytää toimivat lainamallit.

Täällä salissa on puhuttu muutamassa puheenvuorossa myös nuorten tilanteesta, nimenomaan niiden nuorten, jotka jäävät jo peruskoulun jälkeen syrjään niin työelämästä kuin koulutuksestakin. Täällä Etelä-Suomessa ammatillisen koulutuksen paikkamäärät ovat liian vähäisiä tällä hetkellä. Kaikille nuorille ei sieltä edes löydy paikkaa. Olin itse työttömien valtakunnallisilla ihmisoikeuspäivillä, ja siellä paneelikeskustelussa meille esitettiin kysymys, (Puhemies: 5 minuuttia!) miten nuorten työttömyyskorvausta voitaisiin parantaa. Sanoin, että mielestäni työttömyyskorvaus ei ole ratkaisu. Ratkaisu on löytää nuorille koulutus- tai työpaikka, ja nuorten yhteiskuntatakuu on yksi hyvä askel sitä kohti.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta mietinnössään työministeriön hallinnonalalta toteaa mielestäni hyvin, että toimenpiteiden vaikuttavuutta tulee seurata ja tarvittaessa työllisyyspolitiikan keinovalikoimaa on uudistettava. Totean myös, että on tärkeää, että vaikutuksia seurataan riittävän pitkällä aikavälillä. Jatkossa on myös syytä arvioida, tulisiko mittareita ja niihin liittyvää seurantaa edelleen kehittää. Varmasti tämä on oikeastaan erittäin tärkeä vastaus tai ajatus jo siihen keskusteluun, kun me pohdimme pitkäaikaistyöttömyyttä tai nuorten työllistymistä, miten se saadaan paremmaksi. Kun keskusteluja käydään työvoimapoliittisen koulutuksen laadusta ja työvoimapoliittisen koulutuksen merkityksestä työllistymisessä, niin uskoisin niin, että tätä keinovalikoiman uudistamisella, tehostamisella ja nimenomaan seurannalla saadaan paremmaksi. Tätä työtä varmasti kyllä työministeriössä on tehty, arvoisa ministeri on hyvin ansiokkaasti täällä kyllä vastannut näihin kysymyksiin.

Mutta kun meillä on kuitenkin pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorten työttömyyttä edelleen, voi sanoa, että tämä on kova kysymys, koska näen, ettei nuoria tulisi olla yhtään työttöminä ja pitkäaikaistyöttömiä ei myöskään pitäisi olla, vaan se kehitys pitäisi saada katkaistua jollakin keinoin, onko se sitten työllistyminen tai joku muu, niin kuin täällä on tämä välivaihe tai eläkkeelle siirtyminen tai jokin muu keino.

Mutta kuitenkin toivon, että ihmisarvon näkökulma olisi siinä vahvasti mukana, että kenenkään ei pitäisi roikkua jossakin elämänsä pitkiä vaiheita ja sitä kautta kokea varmasti terveydellisiä ongelmia ja masentumista ja arvottomuutta. Sitä meidän todella pitäisi päästä ehkäisemään, että näin ei kävisi, vaan jokainen ihminen on todella tärkeä yhteiskunnan kehityksessä. Siinä ei pitäisi ehkä tuottavuuttakaan niin ajatella kuin sitä, että työ itse kullekin ihmiselle on tärkeää, kun vaan jollakin tavalla voi olla mukana tekemässä jotakin ja saada siitä itsellensä mielihyvää ja semmoista selviytymistä ja elämänlaatua ja myös ihan elämänhallintaa. Siinä mielessä nämä ovat tosi tärkeitä asioita.

Pidän myös erittäin tärkeänä, että valiokunnan mietinnössä on nostettu maahanmuuttajien kielikoulutus esille ja se, millä tavalla sitä vahvistetaan. Samoin on hyvä, että on nostettu oppisopimuskoulutus, starttiraha ja yksityisen sektorin tukityöllistäminen esille. Niitten vahvistamista tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattiseen vaihtoehtobudjettiin nojautuen on tehty valtiovarainvaliokunnan mietintöön lisäysehdotuksia eli vastalauseessa esitetään kahteen kohtaan lisäyksiä ja pidämme niitä erittäin tärkeinä. Toinen on tässä starttirahaan liittyvä ja toinen lisärahoitus koskettaa perheitä, joissa on uhkana työttömyyden kasautuminen. Pitkäaikaistyöttömyyshän on sitä suurempi ongelma perheessä, jos molemmat perheen huoltajat, perheen ansiotuloon mahdolliset, ovat työttöminä. Työttömien perheiden kokonaisvaltainen kohtaaminen ja ongelmaratkaisu on akuutti tarve, ja siihen on todella valtakunnallisella tasolla ja paikallistasolla kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Työttömän perheen kannalta on siis kohtuuton tilanne, jos siellä molemmat ovat työttöminä.

Tässä jo aikaisemmin nostin esille tämän starttirahan toimivuuden, ja näkisimme erittäin tärkeänä, että starttirahan riittävyydestä huolehditaan, että siinä ei olisi alueellisia eroja ja että kaikkien, joille se nähdään merkittäväksi ja eteenpäin tukevaksi toimenpiteeksi, se on mahdollista saada, ja sen vuoksi olemme esittäneet tähän rahoitukseen, että sitä lisättäisiin ja starttirahaa olisi kaikille riittävästi.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kuten tämä äskeinen lähes tunnin mittainen debattikeskustelukin osoittaa ja kuten tässä näitten vuosien aikana, kun ministeri Filatov on toiminut työministerinä, on monta kertaa käynyt selville, niin vaikka muuten hallitusta on syytetty ylimielisyydestä, niin ei pahalla tahdollakaan voi kyllä työministeriä syyttää ylimielisyydestä, ei eduskuntaa kohtaan eikä varmasti myöskään niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat työministeriön toimenpiteitten kohteena, on sitten kyse työttömistä tai yrittäjistä tai koulutettavista tai mistä vaan. Ei voi puhua, että ministeri olisi syyllistynyt ylimielisyyteen. (Ed. Gustafsson: Onpa hieno puheen avaus!)

Vaikka kuinka monta kertaa tässäkin debatissa on tullut esille, että työvoimapolitiikka Suomessa on jossain määrin epäonnistunut juuri siitä johtuen, kuten monta kertaa myöskin näissä arvosteluissa on perusteltu, että koulutus ja tarve eivät ole kohdanneet, mutta siihen on kyllä olemassa sellaisia yhteiskunnan viime vuosien kehityksestä johtuvia selittäviä tekijöitä, että tällainen hallintoaparaatti, kuin yhteiskunta on koulutusjärjestelmineen, ei ole vaan voinut keretä siihen kehitykseen mukaan aina. Tällä tavalla se vaan nyt on.

Herra puhemies! Työttömien määrä on tänä vuonna laskenut jopa 50 000 henkilöllä. Työvoimakoulutuksessa on parhaillaan noin 20 000 henkilöä. Tämän vuoden alussa vastaava luku oli kuitenkin 28 000. Vuonna 2005 koulutuksissa oli keskimäärin vajaat 30 000 henkilöä. Nämä ovat työvoimahallinnon lukuja. Työttömiä työnhakijoita oli vuonna 2003 yli 280 000, ja tuolloin työllistämiskoulutus- ja erityistoimien rahoitukseen oli varattu 467 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä työttömiä on 100 000 vähemmän, ehkä noin 180 000, toisten tilastojen mukaan enemmän, toisten vähemmän. Työministeriön teettämät tutkimukset osoittavat, että merkittävä osa työllisyysmäärärahoista käytetään toimenpiteisiin, joiden vaikuttavuus työllistymisen kannalta on vähäinen ja työvoimahallinnon omien arvioiden mukaankin jopa olematon.

Kesällä 2006 julkaistiin työvoimapoliittisten toimenpiteitten vaikutusten arviointiraportti. Tämän raportin mukaan valmentava työvoimakoulutus ja julkiselle sektorille tapahtuva tukityöllistäminen osoittautuivat varsin tehottomiksi. Tämä on lahjomatonta kieltä sieltä raportista. Vajaan neljän vuoden tarkasteluaikana toimenpiteiden työllistämisvaikutukset olivat kyllä kovin vaihtelevat, kuten raportissa todetaan. Ammatillisen työvoimakoulutuksen vaikutukset avoimeen työllisyyteen vaihtelevat suuresti eri aloittamisajankohtien ja seuranta-ajankohtien suhteen. Keskimäärin vaikutus jäi kuitenkin alle 10 prosenttiyksikön. Valmentavan työvoimakoulutuksen työllisyysvaikutus pysytteli koko seuranta-ajan lähellä nollaa. Erityisesti työttömyyden alkupuolella aloitetut valmentavat työvoimakoulutusjaksot osoittautuivat kaltaistamismenetelmän perusteella tehottomiksi.

Erilaisten työllistämiskoulutusten tehokkuus ja panos—tuotto-suhde on vähintäänkin ihan tässä valossa tarkasteltuna kyseenalainen. Tästä huolimatta työllistämiskoulutuksen ja erityistoimien rahoitusta ollaan jälleen talousarvioesityksessä kasvattamassa. Nykyisen muotoisilla toimilla ei saavuteta työttömien kannalta tarvittavia tuloksia, vaan tarvittaisiin tulevaisuuteen suuntaavia, erittäin laaja-alaisia ja sillä tavalla monipuolisia uusia, jopa järeitä toimenpiteitä.

Sinikka  Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on saatu vähennettyä työttömyyttä, mutta työ tältä osin on vielä kesken. Voikkaan paperitehtaan lopettaminen ja Anjalankosken ja Kuusaan tehtaiden irtisanomiset ovat asioita, joihin on ennen kaikkea täällä eduskunnassa reagoitava ja tehtävä kaikki se, mikä täältä käsin on mahdollista.

Budjetissa on 30 miljoonaa euroa rakennemuutospaikkakuntien tukemiseksi. Jotta raha saadaan tehokkaaseen käyttöön, on myös eri toimenpiteitä yhteensovitettava ja joustavuutta tuen myöntämisissä lisättävä.

Tässä yhteydessä haluan todeta, että Voikkaalla on tehtaan lopettamisen jälkeen saatu yhteistyöllä paljon aikaiseksi. On upeaa huomata, että tukien lisäksi voima on lähtenyt voikkaalaisista itsestään. He eivät ole jääneet surkuttelemaan tilannetta. Vierailin siellä jokin aika sitten, ja oli ilahduttavaa nähdä heidän aktiivisuutensa ja se, mitä oli saatu aikaiseksi.

Työvoimahallinnon alalla on jäänyt käyttämättä työllisyysrahoja tältä vuodelta, ja siitä on täällä käyty paljonkin keskustelua. Vuoden 2007 budjetissa olevia työllisyysrahoja kokoomus vaati yleiskeskustelussa siirrettäväksi budjetin muihin kohtiin. Vaatimus hämmästytti ja kummastutti, koska kokoomus olisi halunnut ohjata rahoja muualle eikä varsinaiseen työllisyyden edistämiseen, joka on mielestäni suurin haasteemme.

Työllisyysrahat jaetaan eri alueille työllistämistä varten. Ellei työpaikkoja sisältäviä projekteja joiltain alueilta löydy, jäävät rahat käyttämättä eivätkä alueet yleensä hevin luovu saamistaan rahoista — muistan kyllä, kun aikoinani olin työvoimahallinnon palveluksessa — eikä niitä luovuteta myöskään toisten alueiden käyttöön, sillä ainahan on pelkona se, että sitten seuraavana vuonna näitä rahoja ei enää annettaisikaan niin paljoa. Mielestäni tämä kokoomuksen kritiikki hallitusta kohtaan on todella aiheeton. Myös tässä budjetissa on varattu eri alueille rahaa työllistämiseen, ja siitä voi olla vain tyytyväinen.

Työssä jaksaminen on asia, johon on suhtauduttava vakavasti. Yli 45-vuotiaiden poissaolot ovat huolestuttavan korkeita tilastojen mukaan. Asian toteaminen ei sinänsä riitä, vaan mielestäni tässä täytyy tehdä erittäin paljon ennalta ehkäisevää työtä ja pohtia, mistä tämä johtuu, ettei työelämässä jakseta.

Arvoisa puhemies! Perjantaina oli Helsingin Sanomissa artikkeli Lapin yliopiston erikoistutkijan Sakari Karvosen tutkimuksesta, joka käsitteli nuoria. Yllätys oli, että nuoret, noin 15-vuotiaat pojat voivat pahoin ja sairastavat enemmän kuin tytöt. Nuorten työttömyys ja pätkätyöt ovat nuorille stressaavaa. Erityisesti nuoret naiset joutuvat usein aloittamaan työelämän pätkätöissä, mikä luo pikemminkin epävarmuutta kuin uskoa tulevaisuutta kohtaan. Tämän hallituksen aikana on pätkätöitä vähennetty noin 5 prosentilla. Se on suuntana toki hyvä, mutta riittämätön.

Kaikkinensa voi olla tyytyväinen hallituksen työllisyyspolitiikkaan, koska suunta työllistämisessä on nouseva, mutta nousun jyrkentämiseksi meillä on vielä tehtävää.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin työllisyydenhoidosta täytyy antaa hallitukselle tunnustusta ja todeta, että ei ole vain yhtä keinoa nostaa työllisyyttä. Erityisesti oppisopimuskoulutus ja starttiraha ovat toimineet hienosti ja, toisin kuin täällä on väitetty, usein myös yritysten toivomusten mukaan. Kyllähän työllisyysasteen saa vaikka 200 prosenttiin, jos pakottaa ihmiset tekemään työtä ilman minkäänlaisia takuita toimeentulosta. Se ei ole Suomen malli. Veronkevennykset tulisikin tehdä työllisyysnäkökulma huomioiden.

Olin Etelä-Koreassa pari viikkoa sitten osallistumassa tulevaisuusfoorumiin, ja heitä kiinnosti siellä erittäin paljon tämä Suomen työmarkkinoiden vakaus ja rauhallisuus. Suomessa ollaan siis kuitenkin konsensushenkisiä verrattuna moniin maihin, joissa on hyvin aggressiiviset työmarkkinat.

Suomessa on menty viimeisten neljän vuoden aikana eteenpäin tässä niin sanotussa kohtaanto-ongelmassa. Työministeri on kyllä tehnyt työtä, jotta työnantajat ja työntekijät kohtaisivat ja myös työ ja työntekijät kohtaisivat. Mutta edelleenkään en tuosta muuttoavustuksesta noin symbolisesti ole kauhean innostunut, jos se tyhjentää maaseutua, mutta voihan se tosiaan toimia myös toisinpäin, niin kuin täällä ed. Tiilikainen sanoi. Esimerkiksi meilläkin tuollakin oman kotimaakuntani reuna-alueella Virroilla on kova puute tällä hetkellä metallimiehistä, ja näin sinne maakuntiin pitäisi saada myös työntekijöitä. (Ed. Hemmilä: Kaikkialla on puute metallimiehistä!) — Kyllä, työvoimapula alkaa konkretisoitua, ja se on todella suuri ongelma.

Suomessa on määräaikaisia työntekijöitä enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Tietysti määräaikainenkin työsuhde on parempi kuin ei työtä ollenkaan, mutta kyllä yhteiskunnan pitäisi Tanskan mallin mukaisesti taata, että uusikin työ löytyisi helposti, kun vanha määräaikainen työsuhde loppuu. Erityisen suuri riesa määräaikaiset työsuhteet ovat naisvaltaisilla aloilla ja julkisella sektorilla määräaikaisissa työsuhteissa on 20—30 prosenttia.

Olen huolestunut myös näistä nuorten syrjäytymisongelmista. Poikienikin tuttavapiiriin kuuluu semmoisia nuoria, jotka mieluummin nukkuvat päivät ja soittelevat bluesia yöt kellarissa kuin lähtevät töihin. Millä me saisimme nämä nuoret rakennuksille? Tässä on myös asenne ja ne yhteiskunnan ihanteet, joita me tässä kannatamme. Minä olen itse ollut tuolla viihdepuolella ja voin sanoa, että kyllä ihan oikeitakin töitä voisi vaikka välillä tehdä. Eli tämä ei ole pelkästään rahasta kiinni, vaan tässä on hyvin paljon myös semmoista, että ehkä se tyttö, kun kaveri hitsaa hienosti Rautaruukilla, ei sano, että hitsaapa uudelleen vielä, toinenkin kerta, mutta jos se soittaa sitä bluesia, niin tyttö voi sanoa, että soita toinenkin kerta. Tässä on paljon tämmöistä asenneongelmaa myös, että meidän täytyisi saada arvomaailma yhteiskunnassa paremmin kohdalleen nuorten osalta.

Pätkätyöt, niistähän on paljon riidelty, soveltuvat esimerkiksi joidenkin nuorien elämäntilanteeseen hyvin, mutta toisaalta on oltava tiukkoina ketjuttamisen ja sellaisten töiden osalta, joihin eivät osa-aikaisuudet sovi. Hallitusta on aina helppo huutaa apuun, mutta kyllä tässä täytyisi sanoa, kun eräänä hintana vuokratyövoimaa helpotettiin tuossa yt-lakiasiassa, niin vuokratyöstä on kehittynyt sellainen porsaanreikä, että sillä voidaan kiertää irtisanomissuojaa ja muita määräaikaiselle työlle asetettuja ehtoja.

Arvoisa puhemies! Vaikka työllisyys on tunnetusti parantunut neljän vuoden aikana, niin työoloista on puhuttu kovin vähän. Meillä on paljon työuupumusta. Vaikka me olemme innovatiivinen Suomi, niin meillä on hyvin paljon ilmeisesti sisällä rakenneongelmia, pomotusta, pahoinvointia. Puolet kaikista palkansaajista pitää työtänsä henkisesti raskaana ja kunnissa miltei 80 prosenttia. Eli onko meillä jotain peiliin katsomista, meillä suomalaisilla? Olemmeko me toisillemme harvinaisen pottumainen kansa?

Arvoisa puhemies! Toinen huolenaiheeni ovat ylityöt. Toisilla on töitä liikaa, toisilla liian vähän. Korvauksettomia ylitöitä tekee jatkuvasti 300 000 suomalaista.

Tänään oli mielenkiintoinen artikkeli Helsingin Sanomissa siitä, mitä kuuluu itse kolmikannalle. Kolmikanta on ollut suomalaisen yhteiskunnan kehittämisen ydin. Se on ollut merkittävä osa suomalaista mallia. Nyt suomalaiset yritykset työllistävät 350 000 ihmistä ulkomailla. Ne ovat SAK:n ulottumattomissa. Kun EU:n rooli on vaivihkaa kasvanut monissa kolmikantaan kuuluvissa asioissa, me menetämme pikkuhiljaa päätösvaltaa myös näihin työasioihin, ennen kuin sitten ehkä jossain vaiheessa tulee EU:ssa myös verojen ja työolosuhteiden harmonisointi paremmin vaikuttamaan näihin työasioihin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä jo yleiskeskustelun yhteydessä käytin varsin pitkän puheenvuoron työllisyystilanteesta. Haluaisin kuitenkin vielä muutamaan yksittäiseen kohtaan, jotka tässä jo aiemmin olleessa debatissakin nousivat esille, ottaa kantaa.

Jos ensinnäkin lähdetään pätkätyöongelmasta, täytyy sanoa, että ed. Cronberg oli vihreitten puheenvuorossa paikallistanut oikean ongelman, mutta lääkkeet olivat kyllä täysin väärät, kun hän esitti perustuloa. Se keino, millä oikeasti voidaan pätkätöitä nimenomaan kunnallisella ja julkisella puolella estää, on tietysti se, että kuntien ja ylipäätään julkisen talouden kestävyys ja rahallinen resurssipohja on vahvemmalla, mutta se on myöskin asennekysymys. Liian helposti kuntatasolla tehdään sellaisia päätöksiä, että jo monta kertaa jatkunutta pätkätyösuhdetta edelleen jatketaan, vaikka se ei ole edes lain hengen mukaista.

Eli se viesti pitäisi saada tästä salista menemään kunnalle ja muillekin julkisille työnantajille aina työministeriötä myöten tietysti, että näistä perusteettomista pätkätöistä pitää päästä eroon, jotka tarkoittavat siis sellaista tilannetta, että se työ jatkuu hyvin saman tyylisenä ja on kiistatta tarve olemassa. Minä luulen, että siinä on aika paljon asenteista kysymys. Tiedän, että esimerkiksi opettajien kohdalla hyvin helposti tulee sellainen tilanne, että opettajat otetaan töihin kyllä lukuvuodeksi mutta ei kesäajaksi ja sitten jatketaan tätä samalla tavalla säästösyistä, mikä ei ole hyväksyttävää. (Ed. Hemmilä: Se ei ole enää lainmukaista!) — Se ei ole lain mukaistakaan, aivan.

Siitä, mitä ed. Cronberg puheenvuorossaan puhui tästä perustulosta, pääsen toiseen asiakohtaan, kysymykseen nuorten syrjäytymisestä. En tiedä, onko tässä häpeällistä tunnustaa, mutta olen aikoinani ollut perustulon kannattaja. En ole enää, kun olen vähän nähnyt tätä maailmaa, miten tätä eletään ja asutaan. Kun olen ollut tässä lähes kymmenen vuotta nuorten työpajan, sen jälkeen työllistämiskeskuksen, ohjausryhmän puheenjohtaja, niin olen kyllä huomannut sen, että se on kyllä vihonviimeinen keino Suomen ongelmia ratkaista, että niille syrjäytymisuhan alla oleville nuorille annetaan perustulo eikä välitetä heistä yhtään sen enempää.

En tiedä, onko tämä se, mitä vihreät ovat esittäneet, en arvostele sitä, koska siitä ei ollut erikseen puhetta, mutta tämä ainakin on se, mitä perustulolla ymmärretään siinä muodossa, kuin sen aikoinaan Milton Friedman toi esille ja ymmärtääkseni myöskin Osmo Soininvaara myöhemmin, eli että yhteiskunta antaa tietyn perustulon ja sitten jokainen hankkii siihen itse jotain päälle. Myönnän, että joissakin pätkätyötilanteissa niille, jotka sitä käyttävät oikein, siinä voisi olla jotain järkeäkin, mutta niitten nuorten osalta, jotka uhkaavat tästä yhteiskunnasta syrjäytyä, se on aivan väärä vastaus. Sillä voidaan jonkun prekariaatin elämänlaatua parantaa mutta ei todellakaan ratkaista sitä ongelmaa, joka nuorten syrjäytymisuhkaan liittyy. Päinvastoin, siinä pitää toimia hyvin nopeasti, niin että syrjäytymisuhan alla olevat nuoret pääsevät työpajatoimintaan ja muihin sellaisiin ratkaisuihin tai malleja etsitään heille, jota kautta heitä voidaan saada joko jatko-opiskeluihin tai työelämään. Meillä on Vammalassa varsin hyviä tuloksia saavutettu erittäin aikaisella puuttumisella ongelmaan.

Arvoisa puhemies! Erittäin suuri ongelma on se myöskin, että työvoiman ammatillinen ja alueellinen liikkuvuus, vaikka sitä on yritetty parantaa muun muassa työmatkavähennyksen korotuksella ja tällä surullisenkuuluisalla muuttoavustuksellakin, ei ollenkaan vastaa sitä tarvetta, mikä meillä tällä hetkellä on. Meillä on kymmeniätuhansia työpaikkoja täyttämättä, ehkä 30 000—50 000, hiukan vaihtelee tilanne aika ajoin, ja toisaalta meillä sitten, kuten täällä on jo useasti kuultu, 14—15 prosenttia työvoimasta on joko työttömänä tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä.

Osittain on toki sellaistakin kohtaanto-ongelmaa, että sitä ei mikään työministeriö pysty ratkaisemaan, mutta on myöskin niin, että riittävästi ei ole tehty sen eteen, että sellainen työvoima liikkuisi maan sisällä, jolla olisi työllistymisen edellytyksiä. Päinvastoin, nykyinen järjestelmä kannustaa siihen, että esimerkiksi vaikka Voikkaalta työttömäksi jäävälle metallialan ammattilaiselle on kannattavampaa jäädä Voikkaalle ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle kuin ottaa työtä vastaan vaikka Turusta tai Tampereelta.

Mutta jos tämä kokoomuksen ja myöskin kristillisten ehdottama kakkosasunnon verovähennysoikeus perheellisille olisi mennyt läpi tässä budjetissa, niin silloin tilanne muuttuisi aivan olennaisesti toiseksi, eli silloin kannattaisi sitä työtä ottaa vastaan myöskin kotoa kauempaa. Se olisi silloin se kannustavin, taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Eli toivon, että tämä asia menee vielä jatkossa eteenpäin. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti aikani tuli täyteen, joten puhun työperäisestä maahanmuutosta toisella kerralla.

Kyösti  Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi on annettava tunnustusta ministeri Filatoville. Tuossa keskustelun alla olen ajatellut, mitä on 12 vuoden aikana työministeriön hallinnon sisällä tapahtunut. On ehdottomasti annettava myönteinen tunnustus siitä kehittämistyöstä, mitä hallinnonalalla on tehty. Sillä on ollut varmastikin osittain vaikutusta siihen, että me olemme varsin myönteisellä tavalla pystyneet parantamaan työllisyystilannetta. Vaikka tämä kansainvälinen kehitys on merkinnyt sitä, että me olemme tämänkin hallituskauden aikana vuosittain menettäneet tuhansia työpaikkoja, niin on erittäin tärkeä muistaa, että samanaikaisesti on luotu kuitenkin kymmeniätuhansia työpaikkoja. Se on tietysti monien tekijöiden yhteissumma, mutta oma vaikutuksensa on nimenomaan työministeriön hallinnonalan toimenpiteillä.

Suuri haaste, joka tässä on edellä tullut jo esille, on se, millä tavalla parannetaan koulutuksen osuvuutta ja millä tavalla vaikutetaan näitten työvoimakapeikkojen eliminointiin. Tässä suhteessa ehkä keskeistä on se, millä tavalla työelämä, työhallinto ja opetusministeriö kehittävät yhdessä niitä toimenpiteitä, joilla tähän suureen haasteeseen pystytään nykyistä paremmin vastaamaan. Oppisopimuskoulutus on yksi vaikuttavista toimenpidekokonaisuuksista. Kun arvoisa ministeri on tässä paikalla, niin toivon, että tulevan vuoden aikana pohditaan myös sitä, voidaanko oppisopimuskäytäntöjä edelleen kehittää.

Nimittäin on tultu tilanteeseen, jossa ei enää ole itsestäänselvä asia, että hankkimalla korkeakoulututkinnon sijoitut työelämään. Tämä on ehkä se yksi merkittävä muutos, mikä on tapahtunut viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Jossain määrin jo akateeminen työttömyyskin nostaa päätään. Tässä mielessä se läpäisyperiaate, mitä merkitsee se, että eri koulutusasteilla vaaditaan tämmöisen rutiinisuorittamisen sijasta yhä enemmän kehittämispanosta ja kehittämistyön panosta oman työtehtävän hoitamisessa, koskettaa kaikkia koulutusasteita. Mutta erityisen harmillista on se, että jos ajatellaan, että me tällä hetkellä koulutamme varsin pitkäkestoisesti näitä akateemisen loppututkinnon, korkeakoulututkinnon suorittaneita nuoria ja he eivät tavallaan kohtaa näitä työelämän tarpeita.

Sen vuoksi tekemässäni selvitystyössä otin ihan vakavasti esille sen, millä tavalla akateemista oppisopimuskäytäntöä voitaisiin tietoisesti edistää ja kehittää ja voisiko esimerkiksi tietyillä alueilla korkeakoulututkinnon rakennetta jopa avata sillä tavalla, että kahden kolmen vuoden opiskelun jälkeen kiinnityttäisiin työelämävalmiuksien rakentamiseen paremmin jo sille alueelle, mihinkä tämän nuoren osaamispotentiaali erityisesti suunnataan. (Ed. Hemmilä: Näinhän nykyisin aika paljon tapahtuukin!) Ajattelen näin, että tätä kautta ehkä akateemisessa koulutuksessakin rikottaisiin niitä perinteisiä linjoja. Minäkin hyvin monta kertaa törmään siihen, onko humanisteille, onko yhteiskuntatieteilijöille työpaikkoja. Jos ajatellaan tällaista nuorta, että jos hän pääsee sovittamaan tavallaan lopputyöhön liittyvän työharjoittelun kautta omaa osaamistaan jo sinne työelämävalmiuksiin, todennäköisyys sille, että hän löytää myös työtehtävän opiskelujen loputtua, on huomattavasti suurempi. (Ed. Hemmilä: Teknisillä aloilla tapahtuu näin!) — Tänä päivänä ehkä teknisillä aloilla, mutta tätä pitäisi pystyä laajentamaan. Toivon, että tämä on yksi sellainen asia, johonka ensi vuoden aikana erityisesti kiinnitetään huomiota.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti pätkätyöasiaan muutama sana. Se on erityinen ja erityisen suuri haaste julkisella sektorilla. Minusta on harmillista, että aina pannaan pätkätyöt ja vuokratyö ikään kuin vastakkain. Minä ajattelen, että parhaimmillaan vuokratyö, jos se hoidetaan hyvin, eliminoi tätä pätkätyön ongelmaa. Tietyllä ammattiosaamisella voidaan sujuvasti toimia eri työnantajien palveluksessa ja tämä vuokratyönantaja on se, joka tarjoaa sen pitkäjänteisemmän työsuhteen. Erona perinteiseen, pysyvään työsuhteeseen (Puhemies: 5 minuuttia!) on vain se, että jatkuvasti ei mennä samaan osoitteeseen tekemään työtä. Tämän vuoksi minä toivon, että tämmöinen mustavalkoinen vastakkainasettelu jossain määrin eliminoitaisiin ja nähtäisiin se, että myös vuokratyöllä on työntekijän näkökulmasta tasapainottava merkitys parhaimmillaan.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Maamme työllisyys on parantunut koko kuluneen vaalikauden ajan, ja suunta näyttää edelleen suotuisalta. Työllisyyspolitiikan strategian tavoitteena on, että työttömyys laskee noin 6—7 prosenttiin vuonna 2007. Strategian keskeisimpiä linjauksia ovat rakenteellisen työttömyyden alentaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen, osaavan työvoiman varmistaminen, työn tuottavuuden parantaminen, työperusteisen maahanmuuttopolitiikan edellytysten luominen sekä yrittäjyyden lisääminen.

Työllisyys on myös käsittelyssä olevan ensi vuoden talousarvion yksi painopistealueista. Monilla aloilla jo nyt vallitsee maassamme työvoimapula. Avoimina oleviin työpaikkoihin ei paikoin löydy osaavaa työvoimaa. Työllisyyskehityksessä työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen on yhä suurempi haaste vahvan työllisyys- ja talouskehityksen jatkumiselle. Tähän kohtaanto-ongelmaan pyritään myös talousarvion keinoin vastaamaan kannustamalla työnhakijoita sekä alueelliseen että ammatilliseen liikkuvuuteen. Näihin liikkuvuutta edistäviin toimiin sisältyy esitys 700 euron suuruisesta muuttoavustuksesta. — Ed. Mustajärvelle, joka ei ole salissa, toteaisin, että esimerkiksi Lappiin kannustetaan tämän muuttoavustuksen avulla rakennustyömiehiä matkailun rakennushankkeisiin.

Toisena työvoiman liikkuvuutta edistävänä tekijänä esitetään asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähimmäismäärän korotusta nykyisestä 4 700 eurosta 7 000 euroon. Myös kyseisellä verouudistuksella vahvistetaan työmarkkinoiden kykyä saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan. Itse ainakin pidän tätä uudistusta erittäin tervetulleena.

Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten ilmestyi selvitys, jossa tarkasteltiin työttömien terveydentilaa. Tulokset olivat etenkin pitkäaikaistyöttömien osalta huolestuttavia. Sekä sairastavuus että kuolleisuus olivat suurempia kuin saman ikäisessä muussa väestössä keskimäärin. 1990-luvun laman aikana ympäri Suomen perustettiin nimenomaan työttömille suunnattuja terveyspalveluja. Työllisyystilanteen parantuessa ja toisaalta johtuen kuntien taloudellisesta tilanteesta nämä terveyspalvelut pääsääntöisesti ajettiin vuosituhannenvaihteen jälkeen alas.

Eduskunta kiinnitti työttömien terveydenhuoltoon huomiota jo kuluvan vuoden talousarviossa. Ensi vuodelle on talousarvioesityksessä esitetty määrärahan nostamista 500 000 eurolla ja sen ohjaamista hankerahoituksena kokeilupaikkakunnille. Hankkeen tuloksena on tarkoitus luoda sellainen toimintamalli, jota voitaisiin jatkossa hyödyntää kaikissa maamme työvoiman palvelukeskuksissa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että valtiovarainvaliokunta esittää määrärahan nostamista edelleen miljoonalla eurolla. Kannatan tätä esitystä lämpimästi.

Arvoisa puhemies! Oppisopimuskoulutus on kasvattamassa suosiotaan. Sillä onkin selvitysten mukaan varsin suuria myönteisiä vaikutuksia koulutukseen osallistuvien työllisyyteen. Kun eräässä selvityksessä seurattiin, kuinka paljon tarkastelujakson lopulla erilaisiin työllistämistä edistäviin toimenpiteisiin osallistuneista oli töissä, erottui oppisopimuskoulutus 80 prosentillaan selkeästi muista. Työelämän muutoksessa tarvitaan paitsi valmiuksia alueelliseen liikkuvuuteen myös valmiuksia ammatilliseen liikkuvuuteen. Oppisopimuskoulutus on aikuiselle erinomainen väylä uuden ammatin hankkimiseen tai osaamisen syventämiseen jo olemassa olevassa ammatissa. Sellaiselle nuorelle, jolle pelkkä teoriaopiskelu tuntuu vieraalta, oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden osallistua sekä käytännön työelämään että teoriaopiskeluun. Oppisopimuskoulutukseen panostaminen on mielestäni yksi osa hyvää työvoimapolitiikkaa. Siksi pidänkin noin 10 miljoonan euron määrärahaesitystä ja oppisopimusmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen 3 000 uuden opiskelijapaikan lisäystä ensi vuoden tulo- ja menoarviossa erittäin perusteltuina.

Mutta en malta olla kommentoimatta tähän loppuun, että vaikka pidänkin oppisopimuskoulutusta erinomaisena osana hyvää työvoimapolitiikkaa, ihmettelen kyllä suuresti kokoomuksen halua vähentää 39 285 000 euroa työllistämis-, koulutus- ja erityistoimenpidemäärärahoista. Tilalle muun muassa ed. Hemmilä esittää uusia järeitä toimenpiteitä. Eli kokoomuksen mielestä nykyinen työllisyyspolitiikka on epäonnistunut ja tilalle tulisi uusia järeitä toimenpiteitä. Herää kysymys, mitä tällä tarkoitetaan. Ettei vaan tehdä niin, että vanhat kortit nyt ikään kuin vaihdetaan uusiin kortteihin , mutta tilalle tulee Musta Pekka.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on pärjännyt hyvin kaikissa viime vuosien kilpailukykyselvityksissä. Runsaan kymmenen vuoden aikana maahamme on luotu lähes 400 000 uutta työpaikkaa. Tulevaisuuden menestymisen takeita ovat työllisyysasteen nostaminen työuria edelleen pidentämällä, kansainvälistymiskehityksen tukeminen ja koko kansan osaamiseen panostaminen. Työllisyys on parin viime vuoden aikana kasvanut vahvasti, ja työttömyysasteen arvioidaan ensi vuonna alenevan 7,4 prosenttiin. Samanaikaisesti toinen tärkeä tunnusluku eli työllisyysaste on noin kymmenyksiä vaille 70 prosenttia. Vaikka työvoiman tarjonta on lisääntynyt, ovat työvoiman saatavuusongelmat pahentuneet alueellisesti etenkin rakentamisessa. Paitsi kohtaanto-ongelma, myös rakenteellinen työttömyys vaivaa työmarkkinoidemme toimintaa. Tästä syystä satsaukset ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen ovat todella ajankohtaisia ja tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Työmatkavähennyksen enimmäismäärän korottaminen, matka-avustuksina maksettavan työmarkkinatuen enimmäiskeston pidentäminen kahdesta kuukaudesta neljään sekä esitys uudesta enintään 700 euron suuruisesta muuttoavustuksesta edistävät osaltaan työvoiman liikkuvuutta. Muuttoavustus on herättänyt paljon keskustelua. Näkisin, että avustus auttaa akuuttiin tilanteeseen, kun työn perässä muutetaan toiselle paikkakunnalle. Tämä uusi avaus on hyvä ja kannatettava, kun se auttaa konkreettisesti muuttotilanteessa. Kuitenkin kokonaisuus ratkaisee työvoiman liikkuvuudessa. Työn tekeminen ja vastaanottaminen tulee nähdä myös velvollisuutena, jos halutaan tuottaa yhteistä hyvinvointia ja toisaalta nauttia siitä, mutta yhteiskunnan on myös tultava vastaan. Muuttajan mielessä on suuret ja inhimilliset kysymykset: Kuka ostaa talomme, mistä työpaikka puolisolle, onko päivähoitoon jonoa? Entä ikääntyvät vanhempani ja naapurin mummo, miten hän pärjää arjessa, kun emme vie kauppakassia ja vaihda kuulumisia kahvikupin ääressä? Vaikka muuttoavustus on hyvä kannustin ja helpottaa akuuttia tilannetta, paljon tärkeämpää on, että saamme Suomessa kunnallisen palvelujärjestelmän toimimaan niin, että voimme luottaa sen tasaisuuteen ja laadukkuuteen ympäri maatamme ja asuinpaikasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on esittänyt työvoimapolitiikan rahojen vähentämistä vetoamalla toimien tehottomuuteen. On totta, että oppisopimuskoulutuksella ja yksityiselle sektorille tukityöllistämällä saadaan aikaan pysyvämpiä tuloksia kuin eräillä muilla toimilla. Yksityinen sektori on kuitenkin vaikea työllistäjä. Harvat pitkäaikaistyöttömät heille kelpaavat. Valitettavasti useat yksityisen sektorin työllistäjät haluaisivat myös heikentää työllistetyn irtisanomisehtoja niin, että hänestä päästään halutessa helposti eroon. Mielestäni työvoimapolitiikassa silloin, kun puhumme ihmisistä, joita yhteiskunnan tuella työllistetään, pitää lähtökohtana aina pitää työllistyvää, sitä ihmistä, joka hakee paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa. Emme voi pitää lähtökohtana vain yritysten tarpeita ja luoda niille yhteiskunnan tukemia halpatyövoiman markkinoita. Siksi kannatan työllisyysmäärärahojen suuntaamista työvoimapoliittisten toimien toteuttamiseen budjetissa esitetyllä tavalla.

Vaikuttavia toimenpiteitä tarvitaan ja työvoimapoliittisia keinoja täytyy olla moniin tarpeisiin monenlaisille työttömille. Osa toimista johtaa vakituiseen työllistymiseen heti, mutta osa tarkoittaa pidempää valmentautumista työelämään, elämänhallinnan saavuttamista, moniammatillista tukea, oppimaan opettelemista ja tuettua työllistämistä. Palvelujärjestelmää on kuluneen vaalikauden aikana kehitetty paljon vastaamaan monenlaisiin erilaisiin tarpeisiin. Toisaalta järjestelmä tarjoaa työvoimapalveluita, toisaalta rakennetyöttömyyden purkuun tarvitaan moniammatillisia palvelukeskuksia. Työmarkkinatuelle putoavien tilanteeseen tulee puuttua välittömästi järjestämällä heille yhdessä sosiaalitoimen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa työllistämispolkuja, joiden tavoitteena on palautua kuntoutuksen kautta työmarkkinoille tai siirtyä eläkeratkaisujen piiriin.

Marjukka  Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on edelleen suuri haaste siinä, että kaikille olisi riittävästi töitä saatavilla, ja sitten toisaalta, että voitaisiin vastata niihin tulevaisuuden työhaasteisiin, koska aina työttömät ja työpaikat eivät kohtaa toisiaan. Tarvitaan nippu uusia keinoja, niin kuin tuossa aikaisemmassa keskustelussa jo totesinkin, ei enää nykyisen kaltaista "tempputyöllistämistä", ei sauvakävelyn opettamista työttömille, vaan oikeaa työtä, johon päästään vain työllistämiskynnystä madaltamalla. Esimerkiksi meillä on valtava kynnys edelleenkin siihen, että yrittäjä palkkaa sen ensimmäisen työntekijän. Meillä on valtavasti näitä mikrotason yrityksiä, isän ja pojan tai äidin ja pojan yrityksiä, jotka voisivat palkata sen ensimmäisen työntekijän, kunhan se riski työntekijän palkkaamiseen olisi pienempi.

Nämä hallituksen uudet asiat, kuten yt-lain laajentaminen ja se, että äitiyden kuluista edelleenkin osa sälytetään äidin työnantajalle, eivät ole omiaan kasvattamaan työllisyyttä. Edelleenkin äitiriski on olemassa eli työnantaja joutuu edelleenkin pohtimaan, palkkaako miehen vai naisen. Sen sijaan tämä alvin alennuskokeilu on hyvä avaus, mutta se voisi olla laajempi. Esimerkiksi kampaajat ja kauneushoitajat ovat usein saman katon alla ja käsityövaltaisia aloja eli he eivät voi omaa työtään monistaa ja sitä kautta tienata enemmän, vaikka kuinka haluaisivat. He ovat itse sanoneet, että alhaisemmalla alvilla he nimenomaan palkkaisivat työntekijöitä. Myös kotitaloustyövähennyksen laajentaminen on hyvä avaus, ja sitäkin voisi laajentaa niin, että myöskin isovanhemmat voisivat palkata lapsilleen apua, lapsille, jotka käyvät töissä, tarvitsevat siivousapua, lastenhoitoapua. Tähän mennessä kotitaloustyövähennyksellä on luotu yli 12 000 uutta työpaikkaa.

Meillä on kovat haasteet siinä, miten Suomi pärjää tulevaisuuden kilpailussa, kun olemme valinneet, että se on koulutus ja innovaatiot, joilla me pärjäämme, eli tutkimusrahoitusta on lisättävä. Meidän tutkimusrahoituksemme ovat maailman rahoituksesta vain 1 prosentti. On kova haaste meidän pienillä koululaisillamme, miten he isona jaksavat suoltaa uusia nokioita, että me pärjäämme. Meillä työikäisistä edelleen on 14—15 prosenttia työttöminä, joten tätä työn vastaanoton kynnystä on madallettava. Esimerkiksi yksinhuoltajat ovat työllistyneet laman jälkeen selvästi muita huonommin, vaikka Turun yliopiston tutkimuksen mukaan yksinhuoltajat ovat erittäin halukkaita työllistymään, vaikka saisivat jopa vähemmän rahaa kuin sosiaaliturvaetuuksia. Yhteiskunnan on vastattava näiden yksinhuoltajien tuomiin haasteisiin esimerkiksi tarjoamalla yksihuoltajasairaanhoitajaäidille vuoropäivähoitoa.

Arvoisa herra puhemies! Paljon on vielä tehtävä, jotta työnteko olisi aina kannattavaa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karttuselle täytyy heti todeta, että ministeri Niinistö ollessaan valtiovarainministerinä vastusti loppuun saakka sitä, että Suomi olisi mennyt arvonlisäverokokeiluun. (Ed. Karttunen: Politiikkaa tehdään ajassa!) Tämä hallitus sen toteutti heti. Tämä hallitus on kaventanut verokiilaa, lisännyt kotitalousvähennystä eli konkreettisia toimenpiteitä kyllä löytyy nykyhallitukselta.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan puheenvuoroni aluksi lyhyesti sivuta viime päivien kuumaa poliittista keskustelunaihetta eli globalisaatioraportteja. Sinänsä mielestäni Suomella pienenä, avoimena taloutena ei ole muita mahdollisuuksia kuin vastata globalisaation haasteisiin, ja kun tarkastellaan, miten Suomi on kansainvälisessä kilpailussa selvinnyt, niin tulos ei ole aivan kehno. Erityisesti viime vuosina Suomen talous- ja työllisyyskehitys on ollut erittäin hyvä. Työpaikkoja on syntynyt tiuhaan tahtiin. Työllisyysaste on ollut selkeässä nousussa. Uskon, että meillä on jatkossakin hyvät mahdollisuudet selvitä, kunhan panostamme niihin asioihin, jotka ovat olleet menestyksemme takeena, uusiakaan avauksia unohtamatta.

Jo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana käynnistetty talouden osaamispohjan vahvistaminen on tuonut hyvää tulosta. Lisääntyneet julkiset ja yksityiset panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen yhdessä hyvän koulutusjärjestelmämme kanssa ovat mahdollistaneet sen, että suomalainen teknologinen osaaminen on noussut maailman eturintamaan useilla tuotannonaloilla. Mielestäni tämä osaamiseen ja innovaatiopolitiikkaan perustuva strategia on jatkossakin viisas valinta globalisaation haasteisiin. Toisaalta koulutusta meidän on kehitettävä siten, että se on kaikilla tasoilla laadukasta ja sisällöltään työelämän tarpeita vastaavaa.

Suomen menestyksen osalta haluan korostaa myös yhteistyön ja yhteisymmärryksen merkitystä. Tulopoliittiset kokonaisratkaisut ja työmarkkinajärjestöjen kyky kehittää työelämää yhdessä sopien ovat osaltaan olleet parantamassa suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Kolmikantayhteistyö on ollut Suomen etu. Tämä on hyvä tässäkin muistaa.

Sen sijaan minua hämmästyttää, että globalisaatioraportissa on jälleen kerran kaivettu esiin vanhat virret irtisanomissuojan ja työttömyysturvan heikentämisestä. Tässä on mallia yritetty hakea Tanskasta, mutta sujuvasti unohtaen toinen puoli eli se, että siellä työttömyysturvan taso on Suomea tuntuvasti korkeampi ja panostukset aktiiviseen työvoimapolitiikkaan kaksinkertaiset Suomeen verrattuna. Meidän ei mielestäni missään nimessä pidä lisätä työntekijöiden turvattomuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksissa. Epävarmuuden lisääminen ei lisää tuottavuutta eikä työyhteisöjen hyvinvointia, päinvastoin.

Totesin edellä, että maamme työllisyyskehitys on ollut hyvä. Tämän hyvän kehityksen taustalla on kuitenkin pari varjoa. Ensimmäinen on se, että työttömyyden kova ydin ei näytä murentuvan riittävän nopeasti. Toki tässä on pystytty edistysaskeleita ottamaan. Mielestäni erityisesti palvelukeskusten pitäisi pystyä räätälöimään palveluja näille henkilöille, ja sellaisille, jotka eivät kaikista toimista huolimatta työllisty, on löydettävä eläkeratkaisu.

Toinen ongelma on työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaanto. Tästähän täällä on tänään paljon puhuttu. Meillä on tänään todellakin ennätysmäärä työpaikkoja avoimena. Erityisesti työtä olisi tarjolla ammattitaitoisille metallimiehille ainakin Satakunnassa, varmaan muuallakin päin Suomea, ja jatkossa työvoiman rekrytointi saattaa edelleen vaikeutua jo senkin vuoksi, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin työmarkkinoilta poistuu enemmän väkeä kuin sinne tulee. Pahimmillaan tämä saattaa vaikuttaa tietysti talouskehitykseen eli talouskasvu ei ole niin nopeaa kuin se voisi olla. Seurauksena saattaa olla myös se, että kun työpanosta ei voida lisätä, niin tuottavuutta on kasvatettava, mikä puolestaan vaatii työntekijöiltä yhä parempaa pätevyyttä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, mitä tulee työministerin toimintaan, niin minun mielestäni työministeri Filatov on hoitanut tehtäväänsä erittäin ansiokkaasti ja tuloksekkaasti.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin menettelytavasta ensi vuoden budjettia käsiteltäessä totean, että tämä on ollut todella hyvä menettelytapa, että ministerit ovat paikalla ja tiedämme tarkkaan ohjelmoida oman aikamme, ja vaikka meneekin iltaan vähän pitkään ja myöhemmäksi, keskeiset asiat ja keskustelut ministerin kanssa ovat olleet erittäin hedelmällisiä.

Pyysin tämän puheenvuoron sen vuoksi, että kun minä kysyin keskustelussa ministeri Filatovilta tämän elinkeinoministeriön perustamisen mahdollisuuksista, niin ministeri vastasi jotenkin siihen suuntaan, että uusia organisaatiolaatikoita piirtelemällä tämä asia ei ratkea. Minä olen täysin samaa mieltä siitä. Minä olen niitä itse vuosikymmeniä piirtänyt, ja asia on todella näin.

Minä tarkoitin, arvoisa ministeri, että kun nykyisen työministeriön organisaation puitteissa joudutaan hoitamaan oikeastaan vain kielteisiä seurauksia ja nimenomaan työttömiä — se on hyvä, ei siinä mitään — niin eräs vaihtoehto olisi juuri mielestäni elinkeinoministeriö, joka siis sisältäisi myöskin valtiovallan positiivisia toimenpiteitä, positiivisia elinkeinopoliittisia ratkaisuja tämän toisen, negatiivisemman puolen eli työttömyyden poistamisen eteen. Tämä oli se keskeinen ajatus, jota kysymykselläni tarkoitin.

Kun edustajat Lintonen, Urpilainen ja Anneli Kiljunen arvostelivat kokoomuksen linjaa, haluaisin osaltani todeta, että tämä linja tarkoittaa nimenomaan aktiivisemman menettelytavan hakemista. Ei ole mistään äärimmäisestä vastakkainasettelusta kysymys. Meillä on tavoite siis sama, että työttömiä olisi mahdollisimman vähän, ja nyt vaan puhutaan menettelytavoista, miten se onnistuisi käytännössä.

Kyllähän totuus on tunnustettava, että meillä esimerkiksi tänä päivänä on kymmenen suurimman kaupungin tilanne sellainen, että työttömyys on 12—13 prosenttia ja kymmenen suurimman kaupungin joukossa pahimmat yksittäiset kaupungit ovat olleet jo 10—15 vuotta Pori, Lahti ja Jyväskylä, esimerkkinä sanottuna. Jos esimerkiksi Jyväskylässä 1990-luvun alun romahduksen seurauksena pahimmillaan oli 26 prosenttia työttömiä ja siellä on vieläkin siitä puolet eli 12—13 prosenttia, ei pidä sulkea silmiänsä siltä, että jotakin olisi tehtävä. Jos jotakin on tehtävä, silloin pitää myöskin miettiä sitä perusrakennetta ja perusorganisointia elikkä asian ydintä, miten tilanne korjaantuisi. Pitää muistaa, että 1980-luvun lopussa työttömyysaste oli esimerkiksi Jyväskylässä 6—7 prosenttia. Kun tapahtui tämä romahdus 26 prosenttiin, se tapahtui niin, että samaan aikaan menetettiin kaupan ja palveluiden osalta 2 000 työpaikkaa, rakentamisen osalta 2 000 työpaikkaa, teollisuuden osalta 2 000 työpaikkaa. Nämä ovat kaikki noin-arvoja. Muutamassa vuodessa menetettiin yhtä paljon työpaikkoja kuin oli aikaansaatu kovalla työllä, positiivisilla elinkeinopoliittisilla ratkaisuilla, koko 1980-luvun aikana. Nyt sitten on tätä tilannetta yritetty korjata yli kymmenen vuotta.

Arvoisa ministeri, minä tarkoitan ihan tätä vain noin positiivisena parantamisehdotuksena. Jyväskylä ei ole ainoa kaupunki tässä mielessä. Kuten sanoin, Pori ja Lahti ja monet monet muut kasvukeskukset ovat hyvin ongelmallisessa tilanteessa. On suuri työttömyys ja sitten toisaalta taas työvoimapula.

Eli täällä tänä iltana, kun on asioita katsottu mahdollisimman monelta puolelta, niin omasta mielestäni tämä on ollut hyvä ja tämä ei ole ollut vastakkainasettelua ja vielä kaikkein vähimmässä määrin riitelyä, niin kuin eräässä puheenvuorossa täällä termi oli, vaan positiivisesti meidän pitäisi yhteistyössä hakea ratkaisua nimenomaan näiden 300 000 työttömän osalta. Itse näen, että elinkeinoministeriö olisi eräs mahdollisuus.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! On mukavaa, että kokoomuksen hyvin maltilliset edustajat Hemmilä ja Vielma ovat antaneet nyt jopa tunnustusta työministerin hienosta työstä ja ikään kuin semmoinen yltiökriittinen ote on nyt kokoomukselta ollut lähes poissa tästä keskustelusta. Toivottavasti näin on jatkossakin.

Asia on nimittäin niin, että Suomen työllisyyskehitys on ollut EU-maiden parhaita. Kokoaikatyötä vastaava työllisyysaste on Suomessa EU-maista jo neljänneksi korkein. Naisten työpanos on Suomessa kaikkein korkein ja ikääntyvien, 55—64-vuotiaiden työllisyysaste neljänneksi korkein. Siis tämä on huikea saavutus ja tilanne. Kun tiedetään, että Suomi panostaa muihin maihin, esimerkiksi Ruotsiin, Tanskaan ja Hollantiin, verrattuna merkittävästi vähemmän, voidaan olla tosi iloisia, ja itse asiassa työministeriö ja työministeri ovat hoitaneet työsarkansa hyvin.

Kun vielä tiedetään se, että Suomi noudattaa työttömien tilastoinnissa virallista Ilo—EU-määritelmää, tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2005 keskimäärin 47 000 henkilöä, joiden pääasiallisena toimintana oli opiskelu, listattiin siis tähän työttömien joukkoon. Jos tämä poistettaisiin, niin tämä työttömyysaste olisi 6,7 prosenttia. Mutta me menemme nyt tämän Ilo—EU-määritelmän mukaan. Jokainen järkevä ihminen oivaltaa, että tätä asiaa voisi tarkastella ihan muustakin lähtökohdasta.

Kuten työministeri täällä aiemmin on todennut, niin työmarkkinoiden tilanne on erittäin vauhdikasta ja nopeasti muuttuvaa. Samaan aikaan, kun aukenee työtilaisuuksia, myöskin työttömiä syntyy paljon, jopa enemmän kuin laman aikana. Työnvälityksessä asioi vuosittain yli 800 000 henkilöä, kun taas toimenpiteisiin on sijoitettuina vajaat 200 000. Kun työvoimapolitiikan vaikuttavuutta arvioidaan, pitää arvioida tätä kokonaisuutta, hyvät kokoomuslaiset, eikä tällaisia yksittäisiä toimenpiteitä, puhumattakaan tempuista. Esimerkiksi kun tämä työvoimakoulutus on ollut kokoomuksen minusta aivan kohtuuttoman kritiikin kohteena, niin itse asiassa teidän kritiikkinne olisi jossain määrin osunut noin kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Sen jälkeen on tehty valtavasti kehittämistyötä, joka on johtanut myöskin siihen, että vaikeassakin työllisyystilanteessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa olleet ihmiset ovat työllistyneet paljon paremmin kuin aikaisemmin. Siitä on olemassa ihan tilastollista tietoa.

Arvoisa puhemies! Ihan katse myöskin vähän tästä eteenpäin. Oma arvioni on se, että seuraavalla hallituskaudella meillä on mahdollisuus jatkaa tätä hyvää työllisyyskehitystä, luoda 80 000, ehkä 100 000 uutta työpaikkaa, nostaa työllisyysaste reilusti yli 70 prosentin ja laskea työttömyys jopa 4—5 prosenttiin. Totta kai tämä sitten edellyttää, että talouskasvu jatkuu ja teemme sen suhteen kaiken voitamme. Mutta meidän tulee myöskin kehittää työelämää vetovoimaisemmaksi. Työelämäasiantuntijana uskallan sanoa näin: Meillä on 20 prosenttia yrityksiä, joita voidaan pitää proaktiivisina eli joissa tuottavuus on hyvätasoista, mutta joissa henkilöstö voi vaikuttaa, johtamisjärjestelmät toimivat jne. Mikä valtava siis tuottavuuspotentiaali itse asiassa meidän yrityksissämme onkaan! Tämä koskee myös osin julkishallintoa.

Sitten itse myöskin painotan kovin jatkossa työntekijöitten osaamisen kehittämistä niin nuorten kuin työelämässä olevienkin kohdalta, ja erityisesti korostan yritysten omaa vastuuta koko henkilöstön osaamisen päivittämisessä ja kehittämisessä. Pidän myös hyvin tärkeänä sitä, että tämmöisessä pitkäkestoisemmassa aikuiskoulutustoiminnassa ja -tuessa myöskin tästä toimeentulosta, sen tasosta ja kestosta pidetään nykyistä parempaa huolta.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on useampaan otteeseen jo puhuttu sosiaalisista yrityksistä. On todettu, että sosiaalisista yrityksistä tehty laki ei ole toteutunut niin hyvin kuin odotettiin, ja ministeri meille kertoikin, että tähän lakiin on tulossa vielä täsmennyksiä. Ministerihän antoi eduskunnalle aiemmin selvityksen tämän lain toteutumisesta, ja me työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa pohdimme selvitystä hyvin moniulotteisesti. Puhuimme myös siitä, miten saisimme sosiaaliset yritykset tunnettavammiksi, miten voisimme lisätä niiden tunnettavuutta ja miten niiden imagoa, jos tätä sanaa voin tässä yhteydessä käyttää, voitaisiin parantaa.

Eduskunnassa järjestettiin keskustelutilaisuus sosiaalisista yrityksistä ja sinne oli pyydetty jokaisesta puolueesta edustajia. Toin omassa puheenvuorossani siellä esille ja nyt kysyisin myös ministeriltä, olisiko meillä syytä miettiä sitä, onko käsite sosiaalinen yritys välttämättä oikea, hyvä ja oikeaan osuva. Nimittäin tässä tilaisuudessa totesimme sen, että valitettavasti käsite sosiaalinen yritys voidaan ymmärtää myös väärin. Sosiaaliset yrityksethän toimivat, kuten muutkin, samoilla pelisäännöillä, mutta ne kantavat voimakkaammin vastuuta vajaakuntoisten ja vammaisten sekä pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä. Varsin usein kuitenkin, arvoisa puhemies, sana sosiaalinen ymmärretään jopa negatiivisessa merkityksessä, valitettavasti näin, ja se voi olla heikentämässä joidenkin yrittäjien halua hakeutua sosiaalisiksi yrityksiksi, vaikka ehkä he muuten voisivat tämän yrityksen nimikkeen ottaa käyttöön, mutta nimenomaan tämä nimike sosiaalinen yritys voi olla esteenä.

Pohdimme valiokunnassa myös sitä, pitäisikö kohderyhmää laajentaa niin, että myös esimerkiksi maahanmuuttajat, joilla ei ole vielä hyvää suomen kielen taitoa, voitaisiin ottaa tähän sosiaalisen yrityksen työntekijöiden prosenttimäärän piiriin. Olisin tätäkin ministeriltä, kun hän on kiitettävästi ollut täällä paikalla kuuntelemassa tätä meidän keskusteluamme, kysynyt. Tämä olisi tärkeää myös siitä näkökulmasta, että maahanmuuttajien työttömyys on huomattavasti korkeammalla kuin suomalaisten tai alkuperäisväestön työttömyys on, ja maahanmuuttajien työllistämistä olisi syytä edistää kaikin mahdollisin keinoin. Se hyvin voimakkaasti on integroimassa heitä suomalaiseen yhteiskuntaan, ja tältä osin voitaisiin myös tilannetta parantaa.

Toisena tärkeänä ryhmänä nostan esiin vielä mielenterveyskuntoutujat. Heidän osaltaan ongelmaksi tulee usein se, että he ovat saaneet eläkepäätöksen jopa kovinkin nuorina, ja eläkkeen lepäämään jättämisen helpottaminen olisi tärkeää, jotta he voisivat palata mahdollisesti kuntoutuessaan takaisin työhön.

Arvoisa puhemies! Nostan toisena asiana esiin vielä tämän maahanmuuttajien kielikoulutuksen. Kun työperäinen maahanmuutto tulee lisääntymään, meidän tulee kielikoulutuksen osaltakin ja monen muun toimen osalta huomioida myös työhön tulevan mukana tulevien muiden perheenjäsenten tarpeet. Tällä hetkellä näen isona ongelmana meidän maahanmuuttajiemme kohdalla myös sen, että monet naiset, jotka ovat lasten kanssa kotona, eivät välttämättä tule kielikoulutuksen piiriin. He eivät oikein kuulu kenenkään hoitoon, jos he eivät ole työvoimaresurssina elikkä he eivät ole käytettävissä työvoimana, ja tämä kysymys olisi syytä ratkaista.

Mielestäni työperäistä maahanmuuttoa on syytä lisätä ja sen lisääminen on perusteltua myös siitä näkökulmasta, että yhä useampi suomalainen kohtaa sitten maahanmuuttajia normaalissa arjessa. Uskon, että tämä on osaltaan sitten helpottamassa ja vähentämässä ennakkoluuloja kaikkia maahanmuuttajia, myös pakolaisia, kohtaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossani otan oikeastaan kaksi asiaa vielä esille. Toinen on talousarvioaloitteeni, jonka olen tehnyt työmarkkinatuen korottamiseen liittyen, ja nimenomaan sillä on perusteena, että sosiaalityössä työpanosta tarvittaisiin siitä hakemuskäsittelytyöstä ennen kaikkea kuntouttavaan ja ennalta ehkäisevään sosiaalityöhön. Tämä kysymys on tärkeä jo senkin vuoksi, koska sosiaalityöntekijöitä on vähän ja aikapulaa on ja hakemuskäsittelyt pitkittyvät. Huomasin, kun tähän työministeriön hallinnonalaan tehtyjä lisäysehdotuksia eri edustajien taholta on tehty, että nimenomaan tähän on useammaltakin tullut esitys, että työmarkkinatukeen tulisi saada korotus, erilaisia summia.

Eli paitsi että työmarkkinatuen korottamiseen on useammalla kansanedustajalla tahtotila, niin samoin, mistä jo täällä aikaisemmin kysyin vastauspuheenvuorossani, työttömien yhdistysten toiminnan tukemista ollaan esittämässä useammankin taholta. Vielä haluaisin kuulla, mitä mieltä ministeri on tästä, koska näkisin, että se olisi keino motivoida näitä ihmisiä, jotka todella saavat sieltä aika kokonaisvaltaista elämään liittyvää voimavaraa, eivät pelkästään ehkä kaikki työllisty sen kautta, vaan se on sitä elämänhallintaan ja yhteisöllisyyteen liittyvää voimavaraa, mitä työttömien yhdistyksistä saadaan.

Todella tämä työmarkkinatuen korottaminen olisi yksi keino, jolla voitaisiin vaikuttaa siihen, että meillä toissijaisen toimeentulotuen saajien määrää voitaisiin vähentää. Näen sen paitsi työttömän itsensä kohdalta, myös sosiaalityöntekijöitten kohdalta myönteisenä asiana. Olen ymmärtänyt, että täällä ne summat, joita korotuksissa on ollut, ovat liikkuneet 1,50 eurosta 2—4 euroon. Tällä saataisiin todellakin sitä kuntouttavaa ja ennalta ehkäisevää työtä ja luodaan sosiaalityön ydinalueelle, sille aktiiviselle sosiaalityölle, painopistettä, ja se olisi mielestäni tärkeää.

Ehkä vielä tuohon työmarkkinatukeen se, että täällä edellä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja käytti puheenvuoron ja meillä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tehdessään lausuntoa tästä hallituksen edistyksestä 122 kiinnitti myös työmarkkinatukea saaviin huomiota ja siihen nimenomaan, että heitä kannustetaan osallistumaan aktiivitoimenpiteisiin ja että yhteiskunnassa huolehditaan siitä, että tämmöisten suojaverkkojen piiristä ei pääsisi putoamaan ihmisiä, siis sellaisia, joiden olisi tärkeää olla aktiivitoimenpiteitten varassa tai piirissä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka vielä haluan tässä ottaa esille, koska mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia, johon työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti huomiota omassa lausunnossaan tästä hallituksen esityksestä 122: ihmiskaupan ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi niistä momenteista siellä, että tämän toiminnan kustannuksiin tulisi saada resurssilisäystä ja talousarvioesityksen momenteista 34.07.21 ja 34.07.63 puuttuu nimenomaan maininta mahdollisuudesta maksaa ihmiskaupan uhrien auttamisesta ja auttamisjärjestelmän perustamiskustannuksista aiheutuvia menoja. Mielestäni erittäin hienosti valiokunta teki esityksen, että näihin perusteluihin lisätään maininta, että näiltä momenteilta voitaisiin maksaa. Tämähän kuuluu työministeriön hallinnonalaan. Työministeriö vastaa nimenomaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittämisestä ja koordinoinnista. Tulevan vuoden aikanakin ja kuitenkin useampi vuosikymmen on ajateltu, että tarvitaan rahoitusta ja kehittämistä tälle alueelle.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Liian suuri osa nuorista jää kokonaan peruskoulun jälkeen vaille ammatillista koulutusta, itse asiassa jää työvoiman ulkopuolelle, jää kokonaan työelämän ulkopuolelle, ei käytännössä ole käytettävissä enää myöhemminkään työvoimana. Jokaisesta ikäluokasta jopa 5—6 prosenttia jää ammatillisen opetuksen ulkopuolelle. Tämä on todellakin meidän suomalaisten tulevaisuuden vakava ongelma.

Ed. Gustafsson totesi puheenvuorossaan, että Suomessa olisi tulevaisuudessa mahdollisuus päästä jopa 4—5 prosentin työttömyysasteeseen, mutta jos jokaisesta ikäluokasta jää suoraan työttömäksi tavallaan 5—6 prosenttia, niin emmehän me koskaan voi silloin saavuttaa tätä ed. Gustafssoninkin esille nostamaa 4—5 prosentin työttömyysastetta.

On erinomaisen hyvä, kun ministeri nyt on vielä täällä. Toivoisin, että hän ottaisi — varmasti puheenvuoron ottaa — siinä yhteydessä kantaa niihin erittäin moniin uusiinkin avauksiin, joita tässä keskustelussa on nostettu esille.

Herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron, kun ed. Karjula käytti täällä erinomaisen puheenvuoron, jossa toi esille muun muassa sen, miten tänä päivänä asetetaan vastakkain pätkätyöt ja vuokratyövoiman käyttö. Aivan loistavasti käytännön elämästä on nähtävissä, että vuokratyövoima voi olla ratkaisu sekä työn teettäjälle että tekijälle siihen, että pätkätöitä itse asiassa, sellaista pätkittäistä työtä, ei työntekijälle sitten tulekaan. Työntekijä kyllä, kuten ed. Karjula kuvasi oivallisesti, on saman työnantajan elikkä sen vuokratyönantajan palveluksessa, mutta työkohde, missä hän työn suorittaa, vaihtelee.

Mutta näinhän käytännössä on elävässä elämässä ollut jo iät ja ajat vaikkapa kunnallisissa töissä, sosiaali- ja terveysalalla, alkaen vaikkapa kodinhoitajista. Kylläpä hekin lähtevät useimmiten joka aamu eri osoitteisiin töihin. Näin on tapahtunut. Ei tässä ole mitään erikoista. Tämä oli muun muassa sellainen erittäin hyvä, nimenomaan tulevaisuuden uusiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kannustava puheenvuoro.

Suomi ei ole todellakaan kovin kiinnostava kohde ulkomaiselle työvoimalle. Se on nyt nähty. Näin ollen meidän pitää ne tulevaisuuden haasteet, jotka johtuvat muun muassa ikääntymisestä ja suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle ja sitä kautta työvoimapulasta, todellisesta työvoimapulasta monilla aloilla, nyt itse ratkaista. Me emme tänne pysty houkuttelemaan ulkomailta työvoimaa sellaisia määriä kuin tulevaisuudessa työvoimaa Suomessa tarvitaan. Kaikkiin erityisiin kädentaitoja vaativiin ammatteihin me emme ulkomailta ratkaisua saa, vaan meidän pitää itse, suomalaisten, ne ongelmat ratkaista.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan jotakin sanoa valtiovarain asianomaisen jaoston näkökulmasta tämän illan keskusteluun työllisyydestä, sen kehittymisestä. Voisi sanoa, että eduskunta on tehnyt hartiavoimin minun mielestäni tällä eduskuntakaudella töitä työllisyyden kohentamiseksi ja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Jos jotain kohtalaisesti uskaltaa asiasta sanoa, niin hyvin on mielestäni edistytty ja onnistuttu. On tehty pieniä asioita ja isoja asioita.

Pienistä asioista muistutan esimerkiksi viime vuodelta selkeästä muutaman ihmisen resurssista romaniasioiden hoitamiseen. Mitä kentältä kuuluu, niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta osui naulan kantaan siinä, että toi tämän asian esille, ja niillä muutamalla ihmisellä tuolla kentällä on saatu paljon aikaan.

Isoja asioita: Työmarkkinatukiuudistus, joka näyttää purevan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta teki erittäin antoisan ja mielenkiintoisen matkan Länsi-Lappiin tämän vuoden aikana. Siellä oli mainiota seurata, kun kaksi naapurikuntaa esittelivät työllisyystilannettaan. Toisessa oli otettu tämä aktiivinen työvoimapolitiikka käyttöön ja toisessa ei. He sitten talouslukujaan esittelivät. Meille valiokunnan jäsenille kyllä hiljaisesti tuli täysin selväksi se, että sille kunnalle, joka oli ottanut nämä välineet nyt käyttöön, oli merkittävä se taloudellinen säästö, mitä siitä syntyi. Tässä toisessa kunnassa viranhaltijat ja luottamushenkilöt totesivat, että he ottavat tämän sitten ensi vuonna mutta ei tänä vuonna vielä, kun näitä menoja näyttää olevan näin paljon. Mutta tiedämme siis, että työmarkkinatukiuudistus puree ja myöskin auttaa kuntakenttää, vaikka vaivaahan siitä on: pitää työllistää ja pitää saada aikaan uusia asioita.

Haluan kiinnittää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa huomiota kohtaan Työmarkkinatuki, varsinkin kun ed. Rauhala otti tässä vielä oman talousarvioaloitteensa esiin tämän tuen korottamisen tarpeen osalta. Tässä valiokunta kuitenkin on kiinnittänyt huomiota siihen, että nimenomaan jo parin euron korotuksella näihin aktiiviosiin työmarkkinatuesta saataisiin paljon aikaiseksi, ja sekin maksaa ihan kohtalaisen paljon, laskelmien mukaan siis 20 miljoonaa euroa. Se ei ole pieni summa. Täytyy olla todella pahoillaan, ettei valtiovarainvaliokunta eikä jaostomme pystynyt tähän kohtaan oikeastaan tarttumaan millään tavalla, kun budjetti valmistellaan jossain muualla kuin meillä.

Itse olen sitä mieltä, että tulevan eduskunnan tulee huolehtia siitä, että nämä aktiiviset osat työmarkkinatuesta kehittyvät ja niihin myöskin rahaa panostetaan. Jos sitä täältä kokoomuksen mainitsemasta tempputyöllistämissarakkeesta jää käyttämättä, niin siirrettäköön se tänne aktiiviseen työmarkkinatuen kehittämiseen ja myöskin matkakulujen ja ruokakulujen korvaamiseen.

Edelleen mietin sitä, mitä tämä kokoomuksen "tempputyöllistäminen" sitten on tänä päivänä. Se on varmasti sieltä 1990-luvun puolelta kantautuva sanonta, jolle tämän päivän vastiketta minun on vaikea kyllä löytää. Tulen alueelta, missä työllisyystilanne on kääntynyt voimakkaasta työttömyydestä 2000-luvun aikana työvoimapulaan. Tästä ed. Alatalo jo mainitsi. Vaikka mitä temppuja käytettäisiin, niin niitä työntekijöitä vaan ei tahdo löytyä. Mutta haluaisin, että kokoomuskin löytäisi jotakin muuta sisältöä näille ilmaisuilleen kuin tällaiset vanhat sanat, joitten sisällöstä tänä päivänä minä en tiedä, mitä ne tarkoittavat.

Edelleen kokoomuslainen edustaja viittasi, että sauvakävely olisi "tempputyöllistämistä". Se on kyllä minusta hiukan huonosti sanottu, kun me tiedämme, että jo kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen työttömänä olevan terveydentila ja fyysinen kunto on romahtanut oleellisesti (Ed. Gustafsson: Ed. Vielma, kuunnelkaa!) elikkä työttömyys itsessään vie työkykyä, työkuntoa, sekä henkistä että ruumiillista, alaspäin joka ikiseltä. Sen vuoksi esimerkiksi omalla paikkakunnallani käytetään sellaisia aktiivitoimia, että siellä työttömänä kuusi kuukautta ollut henkilö pääsee sauvakävelemäänkin, koska sitä työkuntoa on nostettava. Ei kukaan ota alikuntoista ihmistä töihin tänä päivänä. Pitää olla työkykyinen. (Ed. Hemmilä: Ei me estetä sitä!) Elikkä puhukaa nyt vaan sauvakävelystä jne., mutta sillä on työllisyyspolitiikassakin oma erittäin väkevä paikkansa silloin, kun puhutaan työttömien terveydenhuollosta.

Haluan kiittää myöskin omalta osaltani ministeriä vuosien ponnisteluista monissa monissa asioissa, ja nämä ulkomaalaispolitiikan kysymykset ovat ihan oma lukunsa.

Ed. Petri Salo merkitään läsnä olevaksi.

Anneli  Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun tässä vaan nyt enää yhteen asiaan, joka huolestuttaa, elikkä pätkätöihin. Olisin kysynyt siitä, kun ministeriössä on kolmikantaisesti työryhmän osalta valmisteltu nimenomaan erilaisia toimenpiteitä tämän pätkätyöllistämisen vähentämiseksi ja nyt olen kuullut, että tämä työryhmä ainoastaan kartoittaa ja selvittää nykytilannetta ja varsinaista esitystä ei tultaisi mahdollisesti saamaan. Kysyisin ministeriltä: Mikä on tilanne tämän työryhmän osalta? Tuleeko sieltä mahdollisesti esityksiä pätkätöiden vähentämiseksi?

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ei pitäisi provosoitua, mutta sen verran täytyy ed. Ylä-Monosen puheenvuoron johdosta kyllä todeta, että minullakin on jonkun verran kokemusta, eikä se ole kyllä vain kymmenen vuoden takaa, vaan lähempää, tästä työvoimapoliittisesta koulutuksesta ja kyllä minusta on päivänselvää, että kun siellä koulutuksessa on kolmenlaista väkeä — siellä on niitä, jotka työllistyisivät ilman sitä koulutusta, sitten on niitä, jotka työllistyvät sen koulutuksen ansiosta, joille se koulutus pitäisi suunnata, ja sitten on niitä, jotka eivät työllisty, vaikka he käyvätkin sen koulutuksen — niin vaikka niitä määrärahoja vähän sieltä nipistettäisiinkin ja ohjattaisiin enemmän myös oppisopimuskoulutukseen ja muuhun, niin aivan varmasti kyllä sinne perinteiseen työvoimapoliittiseen koulutukseen pääsevät kaikki ne, jotka sen koulutuksen ansiosta työllistyvät. Sitä en epäile yhtään. Tietysti on niin, että kursseilla on suuria eroja. On sellaisiakin kursseja onneksi, jossa lähes kaikki saavat työpaikan, mutta on myöskin sellaisia, joissa hyvin harva itse asiassa saa työpaikan. Tähän se meidän kritiikkimme on kohdistunut.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron sen takia, että haluaisin kuulla siitä, miten työministeriössä suhtaudutaan tähän uuteen globalisaatioselvitykseen. Toivon, että se suhtautuminen ei ole yhtä nuivaa kuin valtiovarainministeriössä. Ensinnäkin täytyy sanoa se, että kun olen siihen selvitykseen tutustunut — toivon, että siihen ovat myöskin kaikki ne muut tutustuneet, jotka sitä ovat kommentoineet — niin sen leimaaminen keskustan selvitykseksi mielestäni ei tee kyllä oikeutta keskustaa kohtaan. Nimittäin se on niin hyvä selvitys, että keskusta ei olisi pystynyt sitä kirjoittamaan. Siinä perusajatuksessa, joka lähtee sieltä professori Richard Baldwinin näkemyksestä siitä, mihin globalisaatio tällä hetkellä on menossa, on paljon sellaisia asioita, jotka on syytä pistää merkille, kun me ajattelemme, millä tavalla me tästä työllisyydestä tulevaisuudessa huolehdimme.

Yksi merkittävä havainto siellä myöskin on se, että enää ei ole kyse niinkään siitä, että olisi tiettyjä esimerkiksi korkeateknologian aloja, joilla me olemme kilpailukykyisiä, joihin satsaaminen itse suoranaisesti johtaa menestykseen, tai että sitten on joitakin tiettyjä esimerkiksi perusteollisuuden aloja, jotka auttamattomasti siirtyvät muualle, vaan sitä osittautumista tapahtuu siellä kaikkien alojen sisällä. Lähes kaikilla aloilla on sellaisia töitä, joissa meidän on mahdollista olla kilpailukykyisiä. Sitten on myöskin niitä töitä, joissa meidän on erittäin vaikea kilpailla. On syytä ottaa kyllä vakavasti esimerkiksi se huoli, joka sieltä tulee myös sitä kohtaan, kuinka paljon meillä on tietohallinnossa työpaikkoja jatkossa, koska sillä alalla ovat tietysti transaktiokustannukset varsin pieniä, koska työtä voidaan siirtää minne tahansa maailmassa.

Oikeastaan se keskeinen viesti, jonka toivoisi menevän perille, on se, että kaikkein tärkeintä on edesauttaa yksittäisen työntekijän osaamista ja myöskin muuntautumiskykyä — eli se on aika pitkälle asenneasia — ja myöskin se, että sitten jos joutuu työttömäksi, hyvin nopeasti löydetään niitä uusia työtilaisuuksia. Tähän ilmeisesti perustuu myöskin siinä raportissa mainittu viittaus Tanskaan ja Tanskan saamiin kokemuksiin.

Kun sieltä otetaan sitten joku yksittäinen kohta, kuten esimerkiksi se, että irtisanomista helpotetaan — haluan tässä sanoa, että kokoomus ei kannata irtisanomissuojan heikentämistä — niin ei ole niin, että voidaan tämmöinen yksittäinen kohta ottaa sieltä ja tuomita se koko systeemi, koska siinä on kyse kokonaan erilaisesta tavasta asennoitua tähän kysymykseen, ja se Tanskassa on toteutettu. Siinä se vastapaino tälle irtisanomissuojan muutokselle on, joustoturvan kehittäminen, ja sitä kautta myöskin aktiivitoimia, kieltämättä. Eli siinä on sen tyyppinen ratkaisumalli esitetty, että työpaikat vaihtuvat hyvin tiheästi, mutta että työntekijä, joka joutuu työpaikkansa menettämään, varsin nopeasti myöskin uuden löytää. Tämä on se ajatus.

Siihen, kuinka paljon se sitten on sovellettavissa Suomen malliin suoranaisesti sinänsä, on tässä mahdotonta ottaa kantaa, mutta kehottaisin kyllä, että se hyvin tarkasti tutkittaisiin. Nimittäin me olemme tähän asti olleet globalisaatiossa voittajia, koska se järjestelmä on tähän asti toiminut niin, että ne, jotka ovat korkeateknologisiin töihin keskittyneet, ja niitä töitä on tähän asti ollut vaikea siirtää muualle, ovat väistämättä olleet voittajia, ja sitä kautta on voitu sitä hyvinvointia jakaa kaikille suomalaisille. Mutta jatkossa, kun tämä tilanne ei tule olemaan näin yksinkertainen, meidän on myös mietittävä niitä keinoja, joilla voidaan sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen, tai me emme enää kauan ole globalisaatiovoittajia. Me jokainen tiedämme sen, että jos me emme pärjää kansainvälisessä kilpailussa, niin meillä ei myöskään ole mahdollisuutta pitää tätä hyvinvointiyhteiskuntaa yllä.

Eli suosittelisin todella, että siellä raportissa hyvin perusteelliset esitykset otetaan vakavasti ja mietitään, miltä osin ne ovat sovellettavissa, eikä tyrmätä niitä jonkun yksittäisen asiakohdan perusteella tai leimata sitä selvitystä vain yhden poliittisen puolueen aikaansaannokseksi.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! On varmasti niin, että tämänkään pääluokan kohdalla ei näiden puheiden perusteella enää kovin suuria muutoksia talousarvioon tehdä, mutta ... (Ed. Hemmilä: Ensi vuonna!) — Saattaa olla niinkin, minä katselen sitä sitten lehdistöstä. — Kuitenkin tämä on yksi tärkeimpiä asioita, koska Suomi, niin kuin muutkin valtiot, pysyy pystyssä tai kaatuu sen mukana, onko meillä työtä ja työlle tekijöitä. Tässä mielessä valitettavan usein tässäkin salissa käsitetään työministerin rooli aivan väärin. Kun hänen toimenpiteitään ja aikaansaannoksiaan tässäkin salissa arvioidaan, niin se osoittaa, että ne arvioijat eivät ole aina ihan loppuun asti miettineet sitä, mitä työministeriltä odotetaan. Ennen kaikkea se tehtävä on työvoiman saatavuuden turvaaminen pitämällä huolta työvoiman osaamisen ja ammattitaidon säilymisestä myös työttömyyden aikana ja toimia niin, että työnhakija ja työnantaja sekä heidän yhteiset tarpeensa mahdollisimman hyvin kohtaisivat siinä vaiheessa, kun sitä työtä on ja tekijöitä tarvitaan. Se tehtävä ei ole aina ihan helppo.

Suomessahan työttömien aktivointiaste ei ole kovin suuri. Se on 25 prosenttia, kun se esimerkiksi Ruotsissa on yli 44. Jos Ruotsin aktivointiaste olisi Suomen tasolla, siellä tilastoitaisiin tänä päivänä noin 570 000 työtöntä nykyisen 240 000 sijaan. Tätähän voidaan tietysti sanoa tilastokikkailuksi, mutta tosiasia on, että suoraan toimenpiteistä tai niiden jälkeen työllistäminen on ylivoimaisesti helpompaa kuin suoraan työttömyydestä. On totta, että tämä maksaa, mutta on väärin luulla, että näiden työttömien jättäminen oman onnensa nojaan itse selviytymään olisi halvempaa. Päinvastoin, pidemmässä juoksussa se on selvästi kalliimpaa. Työmarkkinatuella ole-vien keski-ikä on edelleen alle 50 vuotta. Koulutuksen, totta kai, tulisi olla vieläkin tehok-kaampaa ja monipuolisempaa, ja täälläkin esiin tullut oppisopimuskoulutus muun muassa on kaiken aikaa kehittynyt. Voisi kuitenkin kuvitella, että työnantajien kanssa yhdessä räätälöidyt hankkeet voisivat olla enemmän yhteisiä myöskin kustannuksiltaan, koska niissä työnantaja kyllä pitkän päälle hyötyy. Työmarkkinatukiuudistus on, niin kun täällä on sekin todettu, näyttänyt, että se on menossa hyvään suuntaan ja toimenpiteitä on valtavan paljon ja kehittyy.

Tähän koulutukseen voi todeta siitä, kun ed. Satonen täällä kertoi jaosta kolmeen näillä kursseilla: Yksi kolmasosa työllistyy ilman muuta, yksi kolmasosa työllistyy kurssin johdosta, ja yksi kolmasosa ei millään hinnalla. Jos näin on, niin silloin sen kurssin kokoonpano on tietysti tehty väärin, koska tänä päivänä pääsevät töihin ne, jotka ovat työkykyisiä ilman tämmöisiä kursseja. Ja jos opettajat lähtevät siitä, että yksi kolmasosa ei työllisty koskaan, niin voi kysyä, onko vamma opettajassa. Jos sillä meiningillä lähdetään kouluttamaan, ettei tästä mitään tule, niin ei siitä kyllä varmaan myöskään mitään tule. (Ed. Gustafsson: Oikein, ed. Ojala!)

Tilastot tietysti ovat tilastoja, mutta niiden taakse on joskus hyvä kurkistaa. Pätkätyöt ovat sinänsä mielenkiintoinen kokonaisuus. Työministeriö on yksi, jota siitä erityisesti arvostellaan, että siellä 30 prosenttia on pätkätyöläisiä. On kuitenkin niin, että kun tuosta luvusta poistetaan ne, joilla on vakituinen virka samassa ministeriössä, ollaan noin 20 prosentin tasossa, ja se on selvästi alle valtionhallinnon keskitason. Tämä johtuu näistä erilaisista työelämän kehittämis- ja Esr-projekteista. Määräaikaisuudesta ei sinänsä koskaan päästä eroon, se on aivan varma, mutta on selvää, että silloin kun sama ihminen tekee määräaikaisia työsuhteita peräjälkeen, ei ole myöskään työnantajan kannalta kovinkaan järkevää niitä ketjuttaa, vaan niistä pitäisi silloin päästä yhteen työsopimukseen ja samalla turvata oma työvoiman saanti ja turvata työntekijälle turvallisempi tulevaisuus. Varsinkin hoitoalalla järkevä työnantaja tänä päivänä tekee heti hyvän työntekijän saadessaan toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen.

Arvoisa puhemies! Yksi huomio vielä opiskelijaelämästä. Olen tätä ajatusta esittänyt eri puolilla, mutta se ei ole kauheasti saanut hurraata. Esimerkiksi terveydenhuoltoalan oppilaitoksissa opiskelevat nuoret ovat työharjoittelussa tänä päivänä opiskelusta suuren osan. Kun on hyviä nuoria, jotka näyttävät harjoittelussa kykynsä ja osaamisensa, heiltä helposti pyydetään työvoimapulan vallitessa, voitko tulla viikonlopuiksi meille töihin tekemään niitä vuoroja, joille ei ole tekijöitä. Ja nämä joutuvat kieltäytymään sen takia, että se varsinainen hyötyjä olisi Kela, koska he ovat saaneet sen verran ansioita vuoden mittaan, että Kela perii takaisin opintotukea. Varsinkin silloin, kun opiskelija on töissä sillä alalla, jolle hän on valmistumassa, myöskin harjoittelun kautta, olisi myöskin sitä nuoren työelämään kehittymistä tukevaa, että hän voisi itsenäisesti yrittää muutamia tunteja ilman, että häntä siitä rangaistaisiin. Voisin lyödä vetoa, että tähän asiaan vielä tulevaisuudessa palataan.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työministeriön hallinnonalan pääluokassa on keskusteluttanut muun muassa työvoimapoliittinen koulutus. Tämä koulutus on ollut erityisesti kokoomuksen kritiikin kohteena. Tuon koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta yli kymmenen vuoden kokemuksella olen koulutuksen tarpeellisuudesta vakuuttunut. Työnantajan ja työministeriön yhteishankintana toteutettava koulutus on maakunnissa mielestäni aivan välttämätöntä.

Ammattitutkintotavoitteisuus sisältyy valtaosin näihin koulutuksiin. Vailla ammatillista koulutusta olevien osalta tällä tutkinnolla on siten sekä käytännön että myös henkinen merkitys. Ammattitaidon lisäksi koulutetun itsetunto kasvaa samalla harppaamalla koulutuksen yhteydessä. Se on tärkeä ja vaikuttavuutta lisäävä asia.

Noste-koulutuksen osalta sivistysvaliokunnan koulutuspoliittisessa selonteossa ottaman kannan mukaisesti tiukkaa oppilaaksioton kriteeristöä on avattava. Tätä rahoitusta ja koulutusmuotoa on voitava käyttää myös opiskelijoiden vanhentuneen ammatillisen koulutuksen päivittämiseen.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Usein tässä salissa edustajat moittivat toisiaan, mutta nyt on kyllä sanottava, että tässä on kuultu erinomaisia puheenvuoroja. Edustajat Ylä-Mononen ja Reino Ojala pitivät juuri mainioita katsauksia työllistämispolitiikkaan, ja se on ymmärrettävää. Kun ei ole suorituspaineita enää, niin silloin tulee rehellistä tekstiä, kiitoksia siitä! (Ed. Reino Ojala: Olenko minä joskus valehdellut?) Myös ed. Satonen äityi tuossa globalisaatioraportin analyysissään ihan uudelle tasolle, ei olisi kokoomusveljestä uskonut, mutta hyvä näin.

Arvoisa puhemies! Eihän tämä hyvä työllisyyskehitys ole syntynyt itsestään, vaan se on tosiaankin monien tekijöitten summa. Siihen liittyvät nämä työllisyyspolitiikan tekemiset mutta myös veropolitiikan tekemiset, ehkä niitäkin kannattaa kerrata, eli kotitalousvähennyksen laajentaminen, matalapalkkatuki yli 54-vuotiaille, alvin alarajan liukuvuus ja veronalennukset pieni- ja keskituloisille. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet samaan suuntaan työministeriön alalla tehtävän työvoimapolitiikan kanssa. On vaikea purkaa sieltä, minkä suuruinen on minkäkin yksittäisen keinon vaikutus. Lopputulos on joka tapauksessa se, että työllisyys on kehittynyt hyvin. Hallituksen itselleen asettama tavoite lähenee. Sen lisäksi meillä on runsaasti täyttämättömiä työpaikkoja. Toivotaan, että niillekin tekijät löytyvät, että kohtaanto-ongelma pikkuhiljaa poistuu.

Hallituksen linja on ollut oikeastaan aika johdonmukainen. Se on ollut semmoinen, että on ymmärretty, että maailma muuttuu. Me emme voi rakentaa muureja tänne meidän maamme ympärille. On tapahtunut avautumista uusien EU-jäsenmaitten myötä. Työnteon uusia muotoja on tullut. Vuokratyö on lisääntynyt. Tässä on niin kuin hyväksytty nämä muutokset mutta kuitenkin on haluttu tehdä semmoisia lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka sitten yksittäisen ihmisen turvallisuudentunnetta ja elämänhallintaa parantavat. Esimerkkinä tästä on tämä muutosturva. Nimi on hiukan harhaanjohtava. Sehän ei suojaa tai turvaa muutokselta vaan auttaa sopeutumaan. Silloin kun muutos tulee, on parempi, että ollaan ihmisten tukena, tarjotaan kaikkia keinoja, mitä työvoimahallinnolla ja yhteiskunnalla on, jotta uusi työpaikka nopeasti vaihtuvilla työmarkkinoilla löytyy mahdollisimman nopeasti. Tämä on ollut selvä linja, tämmöisen turvallisen muutoksen linja.

Jos ajatellaan tulevan kauden haasteita, haluan tähän heittää joitain sellaisia yksittäisiä asioita, mitkä voisivat olla tämän saman linjan jatkumoa. Esimerkiksi työllistämistuki ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaavalle yksinyrittäjälle on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työelämäselonteossa nostettu esille — tuki, joka ei mene hukkaan, tuki, joka realisoituu menoksi valtion budjettiin ainoastaan silloin, kun syntyy uusia työpaikkoja ja työtä oikeasti tarjotaan.

Matalapalkkatuen laajennus kenties alle 25-vuotiaisiin voisi olla seuraava kokeilun arvoinen asia. Se madaltaa nuorten työmarkkinoille tulevien kynnystä päästä ehkä ensimmäiseen työpaikkaan kiinni.

Hiukan kiistellyssä globalisaatioraportissa taidetaan esittää semmoinen ajatus, että entäpä, jos yli 54-vuotiaat, pelkkää työmarkkinatukea saavat pitkäaikaistyöttömät voisivat säilyttää sen työmarkkinatuen hankkiessaan sen lisäksi sitten työmarkkinoilta lisätuloja väliaikaisilla töillä, osa-aikaisilla töillä, tilapäisillä töillä. (Ed. Cronberg: Tämä on perustuloa!) — Se on askel perustulon suuntaan, ja voisi olla järkevää lähteä kokeilemaan sitä jossain tämmöisessä vaikeasti työllistyvässä rajatussa ryhmässä, esimerkiksi yli 54-vuotiaitten pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Todennäköisesti valtion menot eivät siitä kasvaisi, koska näitten henkilöitten työllistyminen on äärimmäisen vaikeaa joka tapauksessa. Mutta jos siitä joukosta tällä keinolla löytyisi joitain työntekijöitä, jotka edes osittain pystyvät oman toimeentulonsa tienaamaan, aina parempi.

Arvoisa puhemies! Palaan tähän ed. Satosen analyysiin globalisaatioraportista. Se on kattava analyyttinen katsaus siitä, mitä maailmassa meidän ympärillämme tapahtuu. Se on akateemista pohdiskelua, jossa heitellään ideoita ilmaan, ja toivoisin, että siihen suhtaudutaan hyvin vakavasti tarkkaan lukien, aivan niin kuin ed. Satonen ilmeisesti oli tehnyt, koska sen sisällön niin hyvin tunsi.

Itse asiassa, kun tässä äsken kehuin sitä, miten hyvin hallitus on toiminut tällä turvallisen muutoksen linjalla, niin samaan hengenvetoon joutuu toteamaan, että olen aika surullinen niistä joistain hallituskumppani SDP:n piiristä tulleista äkillisistä näkemyksistä, millä on pyritty mainio tulevaisuutta valottava selvitys lyömään lyttyyn kerralla joittenkin yksityiskohtien takia. Olen surullinen sen takia, että en usko, että nykyaikana kannattaa edes vaalitaistelun lähetessä ottaa käyttöön semmoisia keinoja, jotka perustuvat ihmisten pelotteluun tai turvattomuuden lietsontaan. Tämän hallituksen linja on ollut turvallisen muutoksen linja. Se ei sulje silmiä muutostarpeelta, mutta ne muutokset voidaan kohdata sillä tavalla, että ihmiset pystyvät oman elämänsä rakentamaan, ottamaan vastuun omasta elämästään ja tuntemaan turvallisuutta tämän yhteiskunnan jäseninä. Silmiä tulevaisuudelta ei voi ummistaa myöhemmilläkään vaalikausilla.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Entisenä pk-yrittäjänä minäkin vielä jatkan pitkälle kehuja. Täällä on puhuttu oppisopimuskoulutuksesta, ja se on ollut yksi tehokas työllistämismuoto jo pitkän aikaa ja kaiken lisäksi edullinen. Muita hyviä ovat olleet starttiraha ja kotitalousvähennys.

Itse tein noin kymmenen oppisopimusta noin 10—15 vuoden aikana, ja ne olivat kaikin puolin onnistuneita. Silloin oli enemmän ammatti- ja kauppakoululaisia harjoittelijoina. Kuten ed. Karjula kertoi, nykyisin hakijat ovat enemmän koulutettuja. Joka tapauksessa tämä on hyvä työllistämismuoto ja sitä kannattaa ajan myötä kehittää aina vain halutummaksi. Pienehköillä teoilla mennään monesti tehokkaasti eteenpäin. Isoja työllistäjiä syntyy nykyään harvoin, joten luottakaamme pienyrityksiin.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulutuksen kohtaavuudessa avainasemassa on oppilaanohjaus ja työelämään tutustuminen. Nämä ovat niitä asioita, joihin pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska olen viime vuosina laittanut merkille, että monet työelämään tutustumiset nuorten kohdalla ovat sitä, että kun he itse hakevat nämä paikat, niin he hakevat nimenomaan niitä, mitkä ovat näitä suosittuja ja mediasta tuttuja ja nuorten yleisessä suosiossa olevia aloja, ja he eivät tutustu lainkaan tähän laajaan kirjoon, jota työelämä tarjoaa.

Mutta haluaisin täällä myös tuoda esille tämän näkökulman. Minua huvittaa, että se on siinä raportissa, josta olen aiemminkin puhunut. Meillä on todella pitkäaikaistyöttöminä ikääntyneitä ihmisiä, jotka ovat monet erittäin hyviä ammatti-ihmisiä, ja heitä pitää saada työmarkkinoille esimerkiksi juuri tällä keinolla, että heiltä ei vähene työmarkkinatuki tai peruspäiväraha vaan he voivat ottaa tilapäisiä töitä vastaan ja kenties sitä kautta työllistyä kokonaan vielä kokoaikaisiksi. Omassa tuttavapiirissänikin on kymmenittäin 55-vuotiaita naisia, jotka ovat jääneet työttömiksi silloin kymmenen vuotta sitten, ja he voisivat työllistyä erittäin hyvin ja ovat hyväkuntoisia, ovat onneksi monet pitäneet hyvää huolta kunnostaan, mutta heille ei tarjota ikänsä puolesta työtä. Tämä voisi olla yksi askel siihen, että he pääsisivät näyttämään kykynsä. Mutta nyt jos he menevät ja ottavat viikon töitä, niin he ovat karenssissa, ja kun he ovat olleet monta vuotta työttöminä, heidän ei kerta kaikkiaan ole mahdollista jäädä ilman rahaa.

Esko  Ahonen / kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oppisopimuskoulutuksesta muutama sana, kun se on noussut tässä keskustelussa myös esille.

Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöinen ja joustava tapa kouluttaa uusia työntekijöitä tai kehittää jo olemassa olevan henkilöstön ammattitaitoa. Oppisopimuskoulutuksessa suurin osa oppimisesta tapahtuu käytännönläheisesti työtä tekemällä. Esitänkin kysymyksen: Miten oppisopimuskoulutus on vastannut sille asetettuihin moniin yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin? Näitä haasteita tulee koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan alueilta.

Oppisopimuskoulutus on kasvattanut vetovoimaansa. Vuonna 2003 oppisopimuskoulutukseen osallistui yhteensä noin 51 000 opiskelijaa. Lisäksi se on ollut myös tehokasta. Tätä kuvastaa, että samana vuonna vain 4,4 prosenttia osallistuneista keskeytti koulutuksen. Nämä luvut kertovat sen, että opiskelijat ja työnantajat ovat kokeneet oppisopimuskoulutuksen itselleen sopivana koulutusmuotona.

Opetushallinnon näkökulmasta oppisopimuskoulutuksen tärkeänä tavoitteena on tutkintojen suorittaminen. Palvelua käyttävät opiskelijat ja työnantajat odottavat kuitenkin lisääntyvää osaamista eivätkä niinkään muodollisia tutkintoja. On tietenkin selvää, että tutkinnolla on työntekijälle merkitystä. Se parantaa hänen mahdollisuuksiaan liikkua työmarkkinoilla. Nykyaikana hyvä koulutus on paras työttömyysturva.

Yhteiskunnan kannalta mielenkiintoinen on oppisopimuskoulutuksen tuloksellisuus työllisyyden näkökulmasta. Vuodelta 2001 olevan tilaston mukaan oppisopimuskoulutuksen päättäneistä alle 25-vuotiaista vuoden lopussa oli työttöminä noin 10 prosenttia. Vastaava luku vanhempien opiskelunsa päättäneiden osalta oli 4,4 prosenttia. On vaikea sanoa, miten paljon näistä opiskelijoista on ollut työttömiä tai työttömyysuhan alaisia aloittaessaan koulutuksen. Kuitenkin nämä tiedot viittaavat siihen, että oppisopimuskoulutuksella valmistuneet työllistyvät varsin hyvin.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa oppisopimuskoulutus on pääsääntöisesti aikuiskoulutusta. Aikaisemmin tavoitteena oli, että viidennes ammatilliseen koulutukseen tulevista nuorista opiskelisi oppisopimuksella. Tämä tavoite on osoittautunut kuitenkin epärealistiseksi. Toisaalta on olemassa hyviä kokemuksia, joissa nuorille on tarjottu mahdollisuuksia valmentautua työelämään ja käyttää työssäoppimista hyväkseen. Tästä esimerkkeinä ovat työelämälähtöiset kymppiluokat. Samoin näihin kokeiluihin on saatu mukaan yrityksiä, jotka ovat tarjonneet mahdollisuuden oppisopimukseen.

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelmassa mainitaan oppisopimuskoulutus yhtenä keinona vastata yritysten sukupolvenvaihdostilanteisiin. Maassamme on noin 60 000 pienyritystä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Kansantaloudellisesti olisi vahingollista, jos nämä yritykset eivät jatkaisi toimintaansa. Opetushallinnon ja työllisyyden näkökulmasta on tärkeää saada pieniä ja mikroyrityksiä sekä yrittäjiä aktiivisemmin käyttämään oppisopimuskoulutusta. Tavoitteen saavuttaminen onnistuu, jos alueellisesti päästään hyvään verkostoyhteistyöhön yrittäjien, yrittäjäjärjestön ja alueellisten sekä valtakunnallisten elinkeino- ja työllisyysasioita hoitavien viranomaisten kanssa.

Oppisopimuskoulutus on kustannustehokasta. Työnantajat ovat siinä aidosti kantamassa vastuuta suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta. Opiskelijat ovat työsuhteessa ja osallistuvat siten hyvinvointipalveluidemme kustantamiseen. Oppisopimuskoulutus on pystynyt lunastamaan asemansa työelämälähtöisenä koulutusmuotona. Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä edelleen jatkossa niin, että se voi toimia koulutus-, elinkeino- ja työvoimapolitiikan rajapinnoilla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Koska istunto tulee olemaan varsin myöhään jatkuva, haluan vain lyhyesti yhtyä niihin ajatuksiin, joita aivan juuri ed. Esko Ahonen toi esille oppisopimuskoulutuksen tehokkuudesta ja hyödyllisyydestä niin opiskelijan itsensä kuin työnantajan, niin koulutuksen kuin työelämänkin suhteen. Toivon, että tähän voitaisiin panostaa, jotta nuorisoa ei syrjäytyisi. Vanhan kokeneen ohjauksessa tapahtuva oppiminen on aina ollut tehokasta. Se on sitä nytkin.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Puhun lyhyesti, vaikka tulin tänne, mutta jotta en ahdistu tuolla paikallani, on mukavampi olla täällä korkealla.

Nyt on pakko kuitenkin lyhyesti kommentoida ed. Satosen ja osin ed. Tiilikaisen puheenvuoroja, kun viittasitte valtiovarainministeriin. Kyllähän se perusviesti, jonka valtiovarainministeri Heinäluoma toi ensi reaktioissaan esille, on se, että sosialidemokraatit ovat muulloinkin kuin vaalien alla korostaneet paitsi palkansaajien hyvinvointia, myöskin turvallisuutta, ja tavallaan se viesti, joka korostaa joustoa, joustoa joustojen perään, luo turvattomuutta eikä myöskään edistä tuottavuuden lisäämistä. Koska ed. Satonen sinällään omassa puheenvuorossaan, siinä analyysiosassaan, puhui ihan asiaa — en mene niihin johtopäätöksiin — niin minäkin lainaan teoreettista lähdettä, joka on ihan tarkoituksella mukanani. Tämä on Socius-lehdestä, joka on sosiaali- ja terveyspoliittinen, siis teoreettinen aikakauslehti, jossa taloussosiologi Ari Nieminen kirjoittaa seuraavaa, tämä on suora sitaatti, ei ole pitkä: "Kun yritysjohto voi määritellä kilpailukyvyn mille tahansa tasolle, se voi periaatteessa vaatia työntekijöiltä mitä hyvänsä. Kilpailukyvyllähän ei tarkoiteta pelkästään sitä, että firma pärjäisi taloudellisesti ja pystyisi jatkamaan toimintaansa vaan sitä, millaisen voitto-odotuksen omistajat asettavat. Tätä eivät yksittäiset työntekijät voi tietää, eikä julkinen sektorikaan. Suuretkaan ponnistukset eivät välttämättä takaa työpaikan säilymistä."

Arvoisa puhemies! En jatka tätä asiaa nyt tästä pidemmälle. Totta kai olen myös sitä mieltä, että asiallinen, ennakkoluuloton keskustelu kaikkien raporttien suhteen on tietysti paikallaan, mutta ei pidä heittää myöskään kirvestä siihen suuntaan, jossa lähtökohtaisesti ajatellaan asioita myöskin työntekijän ja palkansaajan näkökulmasta ja siitä tilanteesta, missä hän joutuu elämään.

Jutta  Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan ihan lyhyesti tässä lopuksi todeta sen, että on ollut mielenkiintoista seurata tätä työllisyyskeskustelua, kun kokoomuksen aluksi hyvin ärhäkkäät puheenvuorotkin ovat tässä tuntien saatossa jo lieventyneet.

Se, mikä minua hieman häiritsee tässä työllisyyskeskustelussa, on se, että kovasti varsinkin oppositiopuolue kokoomuksen suulla arvostellaan hallituksen työvoimapolitiikkaa, mutta kuitenkin, kun tarkoituksella oikein kuuntelin kokoomuslaisten kollegojen puheenvuoroja, niin todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan pystytä esittämään hallituksen nykyiselle työllisyyspolitiikalle eikä myöskään sille, miksi ed. Jari Koskinen on esittämässä yli 39 miljoonan euron vä-hennystä työllistämiskoulutus- ja erityistoimiin ehdotetusta määrärahasta. Täällä on ed. Vielma todennut, että kokoomus haluaa aktiivisemman menettelytavan lisäämistä, ja ed. Hemmilä on todennut, että halutaan uusia, järeitä toimenpiteitä, mutta mitä ne konkreettisesti ovat, jotta me voisimme arvioida niitä erilaisia vaihtoehtoja, se on jäänyt uupumaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean ed. Tiilikaiselle, että globalisaatioraportti on yksi selvitys tai raportti muiden joukossa. Se, että sosialidemokraattinen puolue suhtautuu siihen kriittisesti, ei tarkoita, ettei SDP tunnusta tiettyjä yhteiskunnallisia haasteita. Mutta keinot haasteisiin vastaamiseen voivat vaihdella puolueiden ja aatteiden välillä hyvinkin suuresti, ja ed. Vihriälän valmistelema raportti ei vastaa meidän, sosialidemokraattisen puolueen, aatteita.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Päätöksestäni huolimatta en onnistunut hillitsemään itseäni ja tulin käyttämään tämän puheenvuoron ed. Gustafssonin tapaan tänne ylös, ettei ahdistu tuolla alhaalla. Mutta jostain kumman syystä aina, kun työvoimapolitiikasta tässä salissa on puhuttu, olen innostanut itseni esittämään arvioita kokoomuksen esittämästä työvoimakoulutuskritiikistä, koska, jos olen oikein ymmärtänyt, tänäänkin täällä edelleen, tosin vähän vähemmän kuin aiemmin, käytetty sana tempputyöllistäminen on tarkoitettu tarkoittamaan nimenomaan työvoimakoulutusta.

Ed. Satonen mainosti tuntevansa sen nyt tältäkin vuosituhannelta, ja uskon asian näin olevankin. Itse tunnen sen 1970-luvulta, 1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta siitä syystä, että olen ollut sen kanssa naimisissa 28 vuotta ihan konkreettisesti. Siinä katsannossa ihmettelen vähän samaan tapaan kuin ed. Urpilainen tuossa viimeksi, mitä ne keinot oikein ovat, joilla tätä "tempputyöllistämistä" eli siis työvoimakoulutusta pitäisi parantaa. En ole kuullut minäkään yhtään konkreettista esitystä. En tiedä, voidaanko kuvitella, että työvoimakoulutuksella voitaisiin saada työllistetyiksi kaikki siihen osallistuvat, mutta ei se jako kolmeen, jonka ed. Satonen täällä esitteli, pidä paikkaansa. Siitä on olemassa kohtuullisen selkeää näyttöä, koska työministeriö nyt kuitenkin seuraa kyselemällä koulutettavilta tämän koulutuksen sisältöä ja sen vaikutuksia myöskin heidän työllistymiseensä.

Minä sinänsä ymmärrän, että ei välttämättä ole ihan helppo esittää uudistuksia työvoimakoulutukseen, koska kyllä tässä nyt viimeisten 25 vuoden ajalta, jonka olen aktiivisesti seurannut, jonkinlaista kehitystä on tapahtunut (Ed. Gustafsson: Aivan!) eikä se pelkästään johdu tästä nykyisestä hyvästä hallituksesta eikä edellisestäkään hyvästä hallituksesta eikä edes siitä edellisestä, vaan siitä, että siellä työministeriössä virkamiehetkin, poliitikoista ja ministereistä nyt puhumattakaan, tuntevat huolta siitä, että hekin pyrkivät kehittämään sitä omaa vastuualuettaan välillä jopa niin runsaasti, että itsekin olen ihmetellyt, koska vaimonsa kanssa seurustelisi, kun kaikki aika menee työvoimakoulutuksen kehittämiseen. Mutta ehkä nyt semmoisen uhrauksen tälle hyvälle asialle voi tehdä.

Kuitenkin, kun väitetään, että syy olisi aina virkamiehissä tai valmistelijoissa, esimerkiksi siinä, että yhteishankintakoulutus ei onnistu, niin kannattaa tietysti muistaa, että on olemassa toki rajoitteita myöskin koulutuksen järjestäjän puolella. Tässä nyt taitaa olla juuri tammikuun alussa tulossa tänne saliinkin käsittelyyn hankintalaki, joka on edellyttänyt jo jonkin aikaa, että koulutuksen järjestäjät pitää kilpailuttaa, ja silloin ei välttämättä saada ennalta arvioiden edes parasta kouluttajaa. Valitettavasti se on tämän kilpailuttamisen yksi ominaisuus.

Näyttää siltä, että me kaikki uskomme, että työministeri on hoitanut tehtävänsä hyvin, mistä myöskin olen samaa mieltä, ja ehkä yhteisin ponnistuksin myöskin kokoomuksen kanssa saamme tämän "tempputyöllistämisen" sellaiseen kuntoon, että työttömien määrä vähenee.

Mutta lopuksi tekee mieli puuttua tähän globalisaatioraportista käytyyn keskusteluun. Ed. Gustafsson nosti esille sen puolen, joka nyt jostain syystä unohtui ed. Satosen ja ed. Tiilikaisen puheenvuoroista, eli sen, että jos globalisaatio ja sen seuraukset ja siihen liittyvä tai liitetty politiikka nyt jotakuta ihmisryhmää erityisesti koskettaa, niin se koskettaa tietenkin työntekijöitä.

Kyllä me kaikki tiedämme, että suomalaisen työelämän laatu työntekijöitten kannalta arvioiden on viime vuosina heikentynyt dramaattisesti. Se ei ole heikentynyt sen työn tekemisen fyysisten edellytysten ja olosuhteitten vuoksi — osittain niinkin on voinut tapahtua — mutta henkiset edellytykset, erityisesti turvallisuus on vähentynyt. Kysymys on siitä, että kun tämä raportti, vaikka se tarjoaa toki erilaisia — kun itsekin nyt olen sitä lukenut — vaihtoehtoja, joista pitää keskustella, koska tämä maailma ympärillämme on sellainen kuin se on, niin sen keskeinen sanoma on kuitenkin se, että ainoa vaihtoehtomme on alistua siihen, että jos nyt jonkun pitää jotain tehdä, niin ainakin työntekijöitten pitää joustaa. Silloin joutuu kysymään, onko se todella ainoa vaihtoehto. (Ed. Gustafsson: Ja missä on sen tien pää?) — Juuri niin. Mihin se tie loppuu? Missä tilassa suomalainen työelämä on sen jälkeen, jos sille tielle lähdemme? Missä se pää löytyy? Mitä on siellä?

Se, mikä minua tietysti tässä keskustelussa, sanoisinko ei-hallitusosapuolena, on tietysti nyt mietityttänyt, on tämän vastaanoton ärhäkkyys. Kyllä pikkuisen ehkä tämmöinen vaalitunnelma nyt tuli kuitenkin mieleeni ministeri Heinäluoman voimakkaasta kannanotosta, kun minun arvioni mukaan tässä salissa ei kovin suurta kritiikkiä, ehkä nyt vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, ole esitetty tätä vallitsevaa poliittista valtavirtaa kohtaan, joka on ollut kulkemista siihen suuntaan, että työntekijöitten asema ei nyt ainakaan hirveästi ole parantunut.

Tässä katsannossa tietysti joutuu kysymään ja tavallaan ilahtumaankin siitä, että sosialidemokraatit nyt toivottavasti ihan aidosti eikä vaalitaktisista syistä ottivat tällaisia kantoja, koska vähintä, mitä nyt suomalaiselta työväenliikkeeltä pitää voida edellyttää tässä tilanteessa, on se, että asetetaan kyseenalaiseksi tämä vaihtoehdottomuus, se, että työläisten ainoa mahdollisuus asemansa ja elämänsä säilyttämiseksi edes ennallaan on joustaa, alistua ja jälleen alistua. (Ed. Gustafsson: Hieno, vilpitön puheenvuoro!)

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Asiasta voi olla montaa mieltä, ed. Gustafsson. Siinä oli isoa totuutta, mutta myöskin asiaa, joka ei ehkä ollut muuta kuin vaalipuhetta.

Tuosta raportista muutama sana. Kyllä täytyy hämmästellä sitä alasampumista, mitä sen suhteen on tapahtunut, jos joku keksii täällä ja yrittää esittää jotakin, niin tuntuu siltä, että halutaan etsiä se, kuka kovimmilla panoksilla pystyy ampumaan alas sen esityksen. Minusta meidän täytyy yhteisesti etsiä niitä ratkaisuja ja malleja, joilla pystytään ratkaisemaan tämä suurin kysymys Suomessa: Millä elinkeinoelämän pyörät pyörii, millä ihmiset saavat työtä ja millä konsteilla he tekevät työtä. Aidosti ja oikeasti on niin, että osa meidän tämän hetken työllisyyspolitiikastamme on temppupolitikointia, sille emme mahda mitään, se vaan näin on. (Ed. Gustafsson: Mitä tilalle?) — Se on hyvä kysymys, ja siihen meidän pitääkin etsiä se vastaus, millä me pystymme hoitamaan tämän asian. Oppisopimuskoulutus, yhteishakukoulutukset jne. ovat asioita, joita meidän pitää kehittää.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työllisyydellä ja koulutuksella ja osaamisella on paljonkin yhteyksiä, niin kuin esimerkiksi edustajat Gustafsson ja Urpilainen, arvostamani koulutuspoliitikot, tietävät ja tuntevat. Kun ajatellaan näitä tulevaisuuden koulutushaasteita, niin tuo G-raportti, jota ei nyt enää nimeltä uskalla mainita, suosittaa koko väestön perusvalmiuksien eli yleissivistyksen nostamista. Se suosittaa kokonaisvaltaista aikuiskoulutusjärjestelmää ammatillisen liikkuvuuden varmistamiseksi ja tähän kannustavaa rahoitusjärjestelmää. Korkeammassa koulutuksessa se puhuu näistä strategisista huippuosaamiskeskittymistä, mitä nyt on hoettu viime vuosina, mutta sen ohella puhutaan siitä, että koulutuksen laatu on tämmöisiä tutkintonimikkeitä tärkeämpää, puhutaan koulutuksen moduloinnista, pilkkomisesta, paremmin työelämän tarpeisiin ja kärkiosaamiseen tarvittavasta kansainvälistymisestä. Oli todella mielenkiintoista kuulla, että nämä asiat muun muassa eivät vastaa SDP:n aatteita. Olen entistä surullisempi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Koetan selvitä varsin lyhyessä ajassa.

Ensinnäkin haluan todeta ed. Reino Ojalalle ja ed. Virtaselle, että en missään vaiheessa ole väittänyt, kun puhuin siitä, että on kolmenlaisia ryhmiä siellä työvoimapoliittisessa koulutuksessa, että ne ovat saman kokoisia. Ei ne tietenkään ole saman kokoisia, mutta se on nyt pieni asia.

Mutta sitten tämä vakavampi kysymys tästä globalisaatioselvityksestä. Minä väitän kyllä puhtaalla omallatunnolla niin, että jos me emme ota vakavasti sitä, mitä tässä on puhuttu, kun tässä on havainnoitu, minkälainen tämä maailma on ja mitä meidän pitää tehdä, että suomalaiset siinä mahdollisimman hyvin pärjäisivät, se tulee tulemaan kyllä suomalaiselle työntekijälle kalliiksi, jos me emme niitä ratkaisuita tee, jotka ovat tässä sekä kokonaisuuden että yksittäisten ihmisten kannalta parhaita. Jos me emme pärjää tässä kilpailussa, niin täällä ei pärjää kukaan.

Mitä tulee siihen, kenellä riski globalisaation suhteen on kaikkein suurin, kaikkein suurin se on yrittäjällä, joka saattaa menettää toimeentulonsa, mahdollisesti koko omaisuutensa, jonka on pistänyt kiinni, jos kilpailutilanne muuttuu eikä osaa siihen sopeutua. Siinä se riski on vielä suurempi kuin työntekijällä, mutta molemmilla on. Työntekijän ja yrittäjän pitää olla samalla puolella, muuten tässä kilpailussa ei pärjätä eivätkä suomalaiset pärjää.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Tämä globalisaatioselvitys pitäisi kyllä käsitellä ihan erillisenä asiana ja määritellä etukäteen, milloin se käsitellään ja miten käsitellään ja keskustella siitä sitten perusteellisesti eikä tällä tavalla heitellen, kun kaikki eivät edes ole ehtineet sitä vielä lukea. Olen yksi niistä, olen kursorisesti käynyt sen vaan läpi. (Ed. Gustafsson: Kuka aloitti? Ed. Satonen.) Näin ollen tuollaiset hyvin linjaa ottavat kannanotot, kuten puheenjohtaja Heinäluoman ottama, ovat hyvin arveluttavia sellaisessa tilanteessa, kun ei ole perusteellista keskustelua käyty.

Mutta kun ed. Gustafsson kysyi, mitä tilalle, niin työpaikkoja tilalle. Sitähän minä ainakin olen omalta osaltani halunnut sanoa, että pitää tehdä tämä organisaatio sellaiseksi, että se on aktiivinen, se luo työpaikkoja ja on entistä vähemmän työttömiä. Jos on elinkeinoministeriö, siellä voi olla niin kuin valtiovarainministeriössä kaksi ministeriä: on elinkeinoministeri ja on työvoimaministeri. Sitten he keskustelevat, eri organisaatiot keskustelevat, ministerit keskustelevat keskenään. Tällä tavalla saadaan tämä positiivinen puoli ja negatiivinen puoli toimimaan yhtä aikaa ja samassa organisaatiossa, eli uskon, että tulos on sillä tavalla parempi.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Uskon, että kaikki olemme siitä samaa mieltä, että pitää tehdä aktiivisesti kaikki se mahdollinen, millä voidaan luoda ja synnyttää uusia työpaikkoja.

Mutta yhtä lailla pitää tehdä kaikki mahdollinen, millä voidaan yhdessä sosiaalitoimen, terveystoimen, Kelan ja muiden toimijoiden kanssa synnyttää uutta kelvollista työvoimaa, koska ikävä kyllä meidän rakenteellinen työttömyytemme on ollut niin syvää, että se on syrjäyttänyt osan työvoimasta ja ilman tällaista yhteistä palvelukeskuskonseptia, joka on lähempänä sosiaalipolitiikkaa kuin työvoima- tai elinkeinopolitiikkaa, me emme myöskään tulevaisuudessa selviä siitä haasteesta, että meillä riittäisi työvoima niin hoivapalveluihin kuin terveyspalveluihin ja muihinkin työpaikkoihin, joita tässä maassa tarvitaan.

Lyhyesti niihin kysymyksiin, jotka nousivat useissa puheenvuoroissa esiin.

Yksi oli se, kuinka paljon hallituksen työllisyyssaldosta on määräaikaista tai osa-aikaista työvoimaa ja kuinka paljon kokoaikaista. Enemmän kuin puolet on kokoaikaisia ja pysyviä työpaikkoja, ja jos katsomme tämän vuoden tulosta, niin tammi—syyskuussa niistä uusista työpaikoista, jotka tänä vuonna ovat syntyneet, 5 prosenttia on vähemmän osa-aikaisia kuin vuotta aikaisemmin ja 14 prosenttia vähemmän määräaikaisia kuin vuotta aikaisemmin. Yleensä aina käy niin, että kun nousu lähtee liikkeelle, n ensin työpaikat syntyvät osa-aikaisina ja määräaikaisina, ja sen jälkeen, kun nousuvauhti jatkuu, ne ikään kuin kypsyvät kokonaisiksi ehjiksi työpaikoiksi.

Nuorten työttömyydestä on oltu aivan aiheellisesti huolissaan. Voisi todeta sen, että nuorten yhteiskuntatakuu on ollut se väline, jolla työhallinnon puolelta on pyritty vastaamaan näihin haasteisiin. Itse asiassa vajaassa kahdessa vuodessa nuorten pitkäaikaistyöttömyys on puolittunut. Meillä on tällä hetkellä alle 500 pitkäaikaista työtöntä nuorta koko maassa, mutta siinäkin on 500 liikaa, ja erityisesti liikaa ovat ne nuoret, jotka ovat kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella, mutta uskon, että opetusministeriön pääluokan kohdalla on käyty sitä keskustelua, mitä tällä puolella on tehty, koska sinne ulottuu myös tämä nuorten yhteiskuntatakuu, tosin hiukan toisen tyyppisenä.

Pitkäaikaistyöttömyydestä voisi todeta sen, että jos ajattelemme pitkäaikaistyöttömyyden suhteellista osuutta, niin vaikka Suomessa aktiivitoimiin käytetään Euroopan unionin vanhoista jäsenmaista toiseksi vähiten resursseja siinä mielessä, että meidän aktivointiasteemme on Luxemburgin jälkeen toiseksi alhaisin, niin meidän pitkäaikaistyöttömyytemme on tasoltansa "kärkikastia". Ruotsi, Norja, Tanska, Espanja ja Iso-Britannia ovat meitä ennen, mutta me olemme heti siinä perässä. Jos vertaamme itseämme vaikka Saksaan, siellä työttömyydestä yli 50 prosenttia on yli vuoden kestävää, kun Suomessa noin 25 prosenttia työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä.

Olemme onnistuneet ennen muuta työmarkkinatukiuudistuksen mutta myös näiden varhaisen puuttumisen välineiden kautta, muutosturvan, nuorten yhteiskuntatakuun ja eri järjestelmien kehittämisen kautta, patoamaan sitä virtaa, joka meillä on ollut pitkäaikaistyöttömyyteen. Kun vielä pari vuotta sitten joka kuukausi yli 5 000 ihmistä kulkeutui sinne pitkäaikaistyöttömyyden puolelle, niin nyt tuo virta on 3 600 henkeä, ja sitä pitää saada siitä vielä alaspäin. Jos tämä vauhti jatkuu, joka nyt on ollut käytössä, niin se on kohtuullisen hyvä.

Olen ilahtunut siitä, että kokoomus on tullut kannattamaan oppisopimuskoulutusta, koska minulla on kokemusta niistäkin ajoista, kun valtiovarainministerinä oli Sauli Niinistö, joka vastusti kiihkeästi niitä esityksiä, joita silloisen opetusministeri Maija Raskin kanssa teimme oppisopimuskoulutusmäärän lisäämiseksi. Se on yksi tehokas väline, mutta se on myös aika kallis väline, eikä se voi olla ainut väline, koska se kouluttaa hyvin kapealle sektorille, ja nykymaailmassa me tarvitsemme laaja-alaista osaamista, jotta voimme siirtyä yhdestä paikasta toiseen työpaikkaan. Sen takia pitää katsoa, mitä eri välineitä käytetään. Voisikin sanoa, että työministeriö on valmis käyttämään kaikki ne temput, joilla voidaan turvata työvoiman saatavuus ja joilla voidaan helpottaa ihmisten pitkittynyttä työttömyyttä.

On selvää, että työvoimapolitiikan laatuun pitää kiinnittää huomiota, mutta silloin, kun arvioidaan työvoimapolitiikan vaikuttavuutta, pitää muistaa, että ensisijainen tavoite on tietenkin saada ihmiset koulutuksen jälkeen avoimille työmarkkinoille. Mutta arvo on myös sillä, että koulutus pitää yllä ihmisten elämänhallintaa, se pitää yllä ihmisten työkykyä, se estää syrjäytymistä, ja nämä tulokset eivät näy niissä arvioinneissa, joita täältä salin oikeasta laidasta mielellään käytetään, vaan ne jäävät täysin ulkopuolelle. On siis tärkeätä kouluttaa myös työttömänä olevia, ei pelkästään niitä ihmisiä, jotka ovat paremmassa asemassa ja jotka ovat meidän normaalin koulutusjärjestelmämme sisällä.

Mutta, jos mietimme vielä tulevaisuuden työvoiman saatavuuskysymyksiä, niin ed. Jukka Gustafsson puuttui työelämän kehittämiseen, ja siihen, että sillä puolella täytyy tehdä työtä, ja tämä on erittäin totta, koska on kyse myös siitä, että joskus työpaikassa on vikaa, kun siihen ei saada työntekijöitä. Silloin meidän on mietittävä, mitä voimme tehdä työn laadun parantamiseksi, työpaikan imun ja houkuttelevuuden lisäämiseksi. Hyvänä esimerkkinä siitä on se, että jos yrityksellä on positiivinen imago, niin vaikka se ei olisi aina ihan tottakaan työelämän laadun näkökulmasta, mutta jos siitä on tällainen mielikuva, se saa työntekijöitä.

Esimerkiksi Joensuussa ja Hämeenlinnassa, suomalaisia keskikokoisia kaupunkeja, eräs tekstiilialan firma haki myyntityöhön työntekijöitä, toisessa kaupungissa kymmentä henkeä, toisessa kaupungissa kahtakymmentä henkeä, matalasti palkatulle pirstaloidulle alalle, ja kummassakin kaupungissa löytyi tuhat hakijaa noihin kymmeneen ja kahteenkymmeneen työpaikkaan. Kyllä meillä vielä työvoimaa löytyy tietyille firmoille, ja myös tästä imagosta on pidettävä työnantajien huolta, jotta ne voivat saada työvoimaa.

Sitten ehkä vielä lyhyesti siihen, mitä tapahtuu sosiaalisten yritysten kohdalla, koska se nousi useammassa puheenvuorossa esiin. On aivan totta, että niiden tunnettavuutta pitää lisätä. Ja jos ajattelemme vaikkapa Pirkanmaan te-keskuksen aluetta, jossa on ollut erityinen projekti näiden yritysten synnyttämiseksi, niin siellä niitä on syntynyt, ja niitä on syntynyt myös täältä yrityselämän puolelta. Se on mielestäni erittäin tärkeää, koska silloin yrityksillä on liikeidea, niillä on kannattavuutta ja niillä on ikään kuin taloudellista kantavuutta, ja silloin nuo työpaikatkin ovat turvallisempia sillä puolella.

Sitten, jos mietimme, olisiko maahanmuuttajat oikea kohderyhmä, niin en osaa tässä tilanteessa nopeasti sanoa, että kyllä tai ei, koska mielestäni siinä on puolensa. Toisaalta, jos maahanmuuttajalla ei ole kielitaitoa, niin on ehkä fiksumpaa ja tehokkaampaa, että hän on työharjoittelussa sillä omalla toimialallansa ja voi oppia sen oman tulevan työpaikkansa sanastoa, kuin että hän väliaikaisessa työpaikassa sosiaalisessa yrityksessä, joka toimii tietyllä toimialalla. Tässä kannattaa katsoa, kumpaa kautta saadaan parempia tuloksia.

Ihmiskauppaan puututtiin myös, ja siitä voisi vain todeta, että kyse on arviomäärärahasta, ja sen mukaan kuin sitä tarvetta on, sitä on lisäbudjetissa joko lisätty tai vähennetty, niin että siinä oikeastaan sisältö on se, joka ratkaisee enemmän kuin se, mitä siinä eurojen loppukohdalla lukee.

Globalisaatioraportti ei ole ollut työministeriössä ministeriön arvioitavana, mutta itse henkilökohtaisesti voisin sanoa, että siinä on mielestäni ansiokasta analyysiä siitä, miten maailma on muuttumassa, ja siinä on hyvin paljon sellaista kansainvälistä vertailutietoa, joka on lukemisen arvoista ja joka kannattaa käydä läpi, mutta johtopäätökset ovat aina poliittisia. Silloin kun me valitsemme tiettyjä lääkkeitä, joilla haluamme yhteiskuntaa kehittää, niihin liittyy myös arvolataus, ja uskoisin, että ne reaktiot, joita tähän globalisaatioraporttiin on tullut, ovat tulleet enemmänkin yksittäisten johtopäätösten kohdalta kuin sinänsä sen analyysin tai ylipäätään sen puolesta, pitäisikö meidän arvioida, minkälainen muutos edessämme on.

Ehkä yksi lyhyt kuvaava esimerkki Tanskan mallin vaikeudesta suhteessa Suomessa: Jos Tanska on noin kahdeksan Rovaniemeä, niin se kertoo jo siitä, miten erilaiset meidän työmarkkinamme ovat. On aivan eri asia edistää liikkuvuutta maassa, jossa yksi kunta on lähes puoli Tanskaa ja silloin myös työmarkkinat toimivat hieman toisella tavalla.

Ehkä se kritiikki, joka raportissa tähän Tanskan malliin liittyen on, vaikka sitä ei siellä sillä nimellä suoraan esitetäkään, on se, että siinä on kyllä esitetty niitä joustoja, joita Tanskan mallissa on, mutta siinä ei ole yhtä ponnekkaasti esitetty niitä panoksia, joita Tanskan mallissa myös on esimerkiksi työttömyysturvan tai aktiivisen työvoimapolitiikan suhteen. Ne ovat huomattavasti kevyemmällä kädellä esillä. Mutta mielestäni se on hyvä keskustelun pohja ja se on jo palvellut ikään kuin keskustelutarvetta, koska siitä on tässäkin, aivan eri asiayhteydessä, noussut näin vilkas keskustelu.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kauan kuin muistan, on puhuttu Suomessa, että pian tulee työvoimapula. Tosiasia on, että työttömyyden hoitaminen on paljon paljon vaikeampaa kuin työvoimapulan. Minä en tunne yhtäkään maata maailmassa, joka ei olisi pystynyt valtakunnallisella tasolla hoitamaan työvoimapulaa. Ruotsi sai Suomesta työvoimaa 300 000 henkeä, Saksa on saanut Turkista, Jugoslaviasta. Ja hyvin lyhyessä ajassa on Suomeen tullut kymmeniätuhansia työntekijöitä, koska täällä on ollut työvoimapula, ja he ovat tulleet lähinnä Baltian maista. Ei työvoimapula tule olemaan meille ongelma. Työvoimapula hoidetaan ja voidaan aina hoitaa pikkasen rajoja avaamalla.

Kiinnitin huomiota myöskin tuohon oppisopimukseen, josta aika moni on puhunut. Ongelma tänä päivänä oppisopimuspuolella on se, että ei tahdo löytyä työnantajia. Ja työnantajia ei löydy sen takia, että korvaus työnantajalle on aivan liian pieni. Puhutaan paljon putkialan suuresta työvoimapulasta, mutta samanaikaisesti on lähes mahdotonta löytyä oppisopimuspaikkoja, koska työnantaja ei näillä ehdoilla halua oppisopimuksia solmia.

Yleiskeskustelu pääluokasta 34 päättyy.