Juha Väätäinen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kauhean pahoillani, että asuntoministeri on sairastunut. Toivomme hänelle pikaista paranemista. Siitä huolimatta myöskin tämän esittelypuheenvuoron sisältö koskettaa tietysti asuntoasioitakin.

Valiokunta on jokseenkin tyytyväinen ympäristöministeriön pääluokan talousarvioesitykseen vuodelle 2014. Otan tässä esittelypuheenvuorossa esille eräitä kohtia niin ympäristön kuin asumisen alueilta. Ensinnäkin jaostolle kiitos sopuisasta ja rakentavasta valmistelutyöstä. Kiperiäkin kannanottoja on kuultu, mutta sopuun on päästy.

Ympäristöhallinnon osalta valiokunta toteaa resurssien niukkuuden kiusalliseksi. Tämä heikentää muun muassa elyjen ja avien toimintaa lupamenettelyssä ja hidastaa niitä. Toinen vielä laajempi ongelma yli ministeriörajojen on rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Siksi valiokunta lisää ympäristöministeriön toimintamenot -momentille 1,2 miljoonaa euroa eduskunnan lausumien toteuttamiseen.

Valiokunta on myös lisännyt momentille 35.10.65, avustukset järjestöille, määrärahaa 160 000 euroa kokonaissumman noustessa 2 160 000 euroon. Valiokunta näkee erityisen tärkeänä ympäristövahinkojen torjunnan ennen muuta Suomenlahdella. Riski suureen öljyturmaan on ilmeinen, ja määrärahaa voidaan pitää nykyiselläänkin aivan miniminä. Erilaisiin öljyntorjunnan aluksiin panostus on valiokunnan näkemyksen mukaan suurta viisautta ja välttämättömyys nyt, ei vasta onnettomuuksien tapahduttua. Itämeren suojeluun valiokunta lisää 1,5 miljoonaa euroa, jolloin momentin rahoitus nousee 17 160 000 euroon.

Valiokunta myös lisää 800 000 euroa Metsähallituksen momentille 35.10.52 korostaen yhtenä tärkeänä asiana luontopalveluiden merkitystä monimuotoisena työllistäjänä ja toisena, ehkä myöskin tärkeänä kehitettävänä alueena, venäjänkielisten matkailupalveluiden ja markkinoiden lisäämistä maabrändimme rakentamisessa.

Momentin 35.10.61 osalta valiokunta toteaa, ettei tavoitetta saavuteta huolimatta määrärahalisäyksestä siirtoviemärihankkeisiin 800 000 eurolla. Verkoston rakentaminen on kuitenkin saatettava loppuun ennen siirtymäajan umpeutumista. Kiitokset ympäristöministerille hyvin rakentavasta yhteistyöstä kaiken kaikkiaan.

Sitten yhteen yhteiskuntamme akuuteimpaan ja samalla kroonisimpaan ongelmaan, johon on haettu onnistumatta ratkaisuja lukuisten hallitusten ja ministereidenkin aikana, Suomen kasvavaan asunto-ongelmaan, joka sivuaa myöskin ympäristöministerin toimialaa, ongelmaan, joka ei suinkaan rajoitu vain kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon riittämättömyyteen vaan kokonaistuotannon liian vähäiseen tasoon, asumisen yleiseen kalleuteen — liian monelta asumiseen riistäytyy yli 50 prosenttia toimeentulosta — ja toisaalta maaseudun autioitumiseen. Valiokunta toteaa, että kallis asuminen estää ei ainoastaan Helsingin alueen vaan monen muun kasvukeskuksen talouden nousun työntekijäpulan vuoksi. Valiokunta toteaa, että hallituksen käynnistämät lisätoimet lausuman 39/2012 mukaiseen asuntotuotantoon eivät täyty, joten lausuma on edelleen hyvin ajankohtainen.

Arvoisa puhemies! Valtion asuntorahaston korkotukilainojen myöntövaltuus säilyy 1 040 miljoonana eurona. Sillä pitäisi nousta 7 500 asuntoa. Valiokunta pitää tärkeänä, että myöntövaltuutta voidaan myös tarvittaessa korottaa. Valtuuksien tulee joustaa niiden käyttämiseen ristiin huomioiden erityisesti asumisoikeusasuntojen tilanne. Jo vuoden 2013 lisätalousarviossa valtio pääomitti A-Kruunu Oy:tä 30 miljoonalla. Tavoitteena on pääkaupunkiseudulle 1 500 valtion tukemaa kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Valiokunta seuraa tiiviisti, miten toimi käynnistyy. Uutena valmistelussa on korkotukimuoto, jonka rajoitusaika on 20 vuotta. Odotus senkin suhteen on valiokunnassa suuri edellyttäen vuokrien pysyvän ihmisten maksukyvyn rajoissa.

MAL-aiesopimusten noudattamisessa valiokunta korostaa noudattamista. Valiokunta korostaa kannustaen niin asuntoministeriötä kuin ympäristöministeriötä ja hallitusta käyttämään julkisen vallan keinoja aiempaa voimallisemmin. Näin ehkä päästään asiassa eteenpäin. Kaiken kaikkiaan niin valtion tukema kuin vapaarahoitteinen asuntotuotanto on saatava kasvuun.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että asuntoministeri niin asuntojaoston kuin hallituksen tukemana otti jo vuoden 2013 lopulla määräaikaisen käynnistysavustuksen perusparannukseen 15 miljoonaa ja nosti 2014 avustuksen 100 miljoonaan. Sen voi odottaa poikivan satojentuhansien, satojen miljoonien suurinvestoinnit ainakin itse toimijoiden kautta, jopa miljardiin euroon saakka.

Korjausvelkamme liikkuu kokonaisuudessaan kymmenissä miljardeissa. On syytä suunnata katseet korjausrakentamisen vahvempaan käynnistämiseen. Kyse on valiokunnan mielestä samalla niin työllisyyden nostosta, sosiaalisen turvallisuuden lisäämisestä kuin koko maamme talouden nostamisesta jaloilleen. Siksi toiveet kohdistuvat tulevina vuosina myös korjausavustusten palauttamiseen vuoden 2011 tasolle 90 miljoonaan. Summa on nyt 43 miljoonaa. Aiemmilla 90 miljoonalla korjaus- ja energia-avustuksiin saatiin käynnistettyä 2 miljardin investoinnit asunto- ja erilaiseen rakentamiseen. Enää ei juuri energia-avustuksia ole.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Erityisesti haluan kiittää ja samalla innostaa niin asunto- kuin ympäristöministeriötä uusiin ja taas uusiin mutta ennen kaikkea rohkeisiin avauksiin tehtävässänne. Kiitän samalla myös jaostoa ja valiokuntaa, jäseniä, rakentavasta toiminnasta, pitkämielisyydestä ja sovinnollisesta yhteistyöstä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Valiokunta on tehnyt hyvin perusteellista työtä käydessään läpi ympäristöhallinnon tilaa, ja yhdyn pitkälti valiokunnan analyysiin omalla toiminta-alallani. Voi sanoa, että ne lisäykset, joita valiokunta on tehnyt budjettimäärärahoihin ensi vuodelle, ovat olleet erittäin tarpeellisia ja perusteltuja, ja olen siitä iloinen, että tällaiset kohdennukset on tehty.

Aloitan Itämeren suojelusta. Valiokuntakäsittelyssä lisättiin 1,5 miljoonaa euroa Itämeren suojeluun. Siellä olisi muuten tullut hankerahoitukseen viime vuoteen nähden takapakkia. Tämä rahamäärä on erittäin tarpeellinen johtuen siitä, että meillä on yhä kiristyvät tavoitteet vesiensuojelussa. Helcomin tavoitteet, ravinnepäästötavoitteet typpi- ja fosforipäästöjen vähentämiseksi ja Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä, ovat suhteellisen tiukat Suomenlahden osalta, ja samalla Saaristomeren osalta tavoittelemme myös hyvin merkittäviä päästövähennystavoitteita.

Se, että me siirrymme ravinnekierrätyksen mallimaaksi, mikä on viime hallituksen antama sitoumus, ja erityisesti Saaristomeren kuormitusalueella etsitään uusia käytäntöjä tähän, edellyttää sellaisia pilottihankkeita edelleen ravinnekierrätyspuolella — nyt erityisenä painopisteenä erityisesti lannan käsittelyyn ja kierrätykseen liittyvät hankkeet, joissa on maatalouden kannattavuudellekin paljon mahdollisuuksia — että saadaan näitä uusia ratkaisuja käyttöön, yhdistetään maatalouden kannattavuus ja ympäristön etu. Juuri tämäntapaiset ratkaisut, niitten pilottihankkeiden rahoittaminen, joissa yhdistyy talouden ja ympäristön etu, ovat erittäin tärkeitä, jotta me saamme Itämeren ravinnepäästöt kuriin. Tämä lisäys on merkittävä apuväline siinä, että me saamme toteutettua Itämeren suojelutyötä ja myös jatkettua esimerkiksi vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kartoitustyötä ja muita keskeisiä hankkeita, joilla varmistetaan se, että me osaamme myös kohdentaa toimet oikein sen tutkimustiedon pohjalta.

Olen suhteellisen tyytyväinen siihen, miten Itämeren suojelussa nyt asiat alkavat edetä oikeaan suuntaan. Hallituksen sisällä on myös sovittu siitä, että seuraavan maaseudun kehittämisohjelman sisällä kohdentamistoimet ovat huomattavasti tehokkaampia ympäristötuen osalta siinä, että viljelijät saavat ensinnäkin neuvontaa ja apua kohdentamisessa ja keinovalikoima on tehokkaampaa niin maatalouden kannattavuuden kuin ympäristönsuojelun tulosten kannalta.

Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin lisätään 800 000 euroa, ja siellä on sen avulla mahdollista kehittää meidän kansallispuistojamme ja ennen kaikkea siihen liittyvää opastusretkeilyinfran kehittämistä ja tätä yhä kasvavaa luontomatkailubuumia. Tämän vuoden yksi kovimpia juttua meillä matkailubisneksessä on ollut luontokeskus Haltian suuri suksee: 20 000 kävijää kuukausittain alkukuukausina, ja lähes sama taso on pysynyt talvellakin ylhäällä. Se on kova saavutus meidän kansallisten museoidemme joukossa ja osoittaa, että luonto kiinnostaa niin kotimaassa kuin kansainvälisiä vierailijoita. Koko kansallispuistojen yli 2 miljoonan kävijämäärä on vakuuttava. Tätä työtä jatketaan. Luonnonsuojelutyössä kansallispuistoverkon kehittämisessä yhdistyy se, että varjellaan isänmaan luontoa ja sitten saadaan lisää työpaikkoja luontomatkailun kautta monille alueille ja myös houkuteltua ulkomaisia matkailijoita. Myös esimerkiksi kalastusmatkailua ja siihen liittyvää luonnonhoitoon liittyvää työtä tehdään yhä tiiviimmin yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa ja erämatkailua yhtä lailla.

Siirtoviemäreihin lisättiin 800 000 euroa, ja se on tärkeätä valtakunnallisen viemäröintiohjelman toimeenpanon toteuttamiseksi. Nyt päästään toteuttamaan sen valtuuden avulla, minkä valtioneuvosto jo päätti, ja sitten tämän lisämäärärahan avulla, hankkeita niin, että pystytään jossain määrin toteuttamaan valtakunnallista viemäröintiohjelmaa. Ei ole mikään salaisuus, että tässä on ollut valtiovarainministeriön ja ympäristöministeriön välillä näkemysero siinä, tuleeko valtion tukea näitä hankkeita jatkossa. Itse pidän tärkeänä sitä, että eduskunta on yhtynyt ympäristöministeriön ja lopulta valtioneuvostonkin kannaksi muodostuneeseen käsitykseen, että näitä hankkeita on tärkeää ympäristö- ja aluekehityssyistä tukea. Nämä ovat hyviä työllisyyshankkeita, ja niillä varmistetaan, että monilla seuduilla päästään parempaan puhdistustasoon, kun siirtoviemäreitä toteutetaan.

Myös järjestöjen avustuksiin lisäysmääräraha oli hyvin perusteltu.

Sitten omalta tontiltani lyhyesti näiden asioiden lisäksi totean, että tänään on hyväksytty hallituksen uusi ympäristönsuojelulakiesitys eduskunnalle ja se tulee tänne sitten keväällä käsittelyyn. Tämä on merkittävin lakiesitys meidän ministeriön toimialalla yli kymmeneen vuoteen. Edellinen ympäristönsuojelulain uudistus oli edellinen vastaava. Tässä otetaan nyt sitten hallitusohjelman mukaisesti hyppäys eteenpäin vihreän talouden ja vihreän kasvun luomisessa siinä, että pyritään edistämään ympäristön tilaa ja ympäristöarvojen turvaamista, ilmastonmuutoksen torjuntaa, jätteen synnyn ehkäisyä ja samalla edistämään energiatehokkuutta, jätteiden kierrätystä, ravinteiden hyötykäyttöä sellaisella tavalla, että lupakäsittelyt sujuvoituvat ja nopeutuvat ja lupamenettelyjen ennakoitavuus paranee toiminnanharjoittajan kannalta ja sitten samalla vaatimustaso yhdenmukaistuu ja vahvistuu.

Osaltaan tämän vaatimustason vahvistuminen tulee EU:n teollisuuspäästödirektiivin kansallisesta toimeenpanosta. Tuhat suurta teollisuuslaitosta siirtyy oikeudellisesti sitovien päästötasojen piiriin, mikä parantaa sitä, että ne, jotka ovat tähänkin mennessä tehneet hyvin töitä, kehittäneet tuotteitaan, parantaneet tuottavuuttaan, pitäneet hyvää päästötasoa yllä, jatkossa pärjäävät paremmin kuin se, joka tekee vähemmän ja menee siitä vähän niin kuin rima vapisten ympäristölainsäädännön osalta. Se ei saa siitä enää kilpailuetua, vaan kaikilta edellytetään kohtuullista ympäristönsuojelutasoa.

Sen lisäksi tosiaan lupamenettelyjen valvontaa tehostetaan, valvonnan maksullisuus tulee käyttöön, millä saadaan tuloja siihen, että valvonnan laatu paranee. Tämä on ollut teollisuudenkin oma toive, että jos maksullisuus tulee, niin sillä parannetaan valvonnan laatua ja se kohdistuu sinne, missä on kuormittavaa työtä. Se parantaa toiminnanharjoittajien välistä oikeudenmukaisuutta, ja valvontaa myös kohdennetaan riskien perusteella jatkossa tehokkaammin, mikä parantaa kustannustehokkuutta. Myös ennakoivaa apua valvonnassa korostetaan, että ei vain mennä jälkikäteen osoittelemaan sormella vaan autetaan yrityksiä noudattamaan lainsäädäntöä ja ottamaan käyttöön vihreitä ratkaisuja.

Myös perustuslainmukaisuutta on parannettu ja rakennetta selkeytetty. Luonnonarvojen huomioon ottamisen osalta arvokkaimpien luonnontilaisten soiden osalta päädyttiin siihen, että valtakunnallisesti luonnonarvojen huomioon ottaminen tulee turvetuotannon sijoittumisessa ympäristölupaperusteeksi, kun kyseessä ovat nämä meidän kansallisesti arvokkaimmat suot elikkä luonnontilaisuusluokittelun 3—5 luokkien suot. Tällä menettelyllä pyritään toteuttamaan sitä valtioneuvoston periaatepäätöksen ajatusta, että ohjataan turvetuotantoa jo ojitetuille soille ja sitten näillä arvokkailla soilla turvataan luontoarvot. Suoraan sanottuna Etelä-Suomessa meillä on enää rippeitä jäljellä meidän kansallisesti arvokkaista soistamme. Siellä on keskimäärin 1—5 prosenttia suojeltua, 80 prosenttia ojitettua, ja kaikki muu on tuhoutumisvaarassa, iso joukko kasvi- ja eläinlajeja siinä samalla. (Puhemies koputtaa)

Se kompromissi, mikä tässä on saavutettu, ohjaa turvetuotannon luvitusta ja sen ennakoitavuutta yhä tehokkaammaksi ja parantaa sitä lupakäsittelyä niin, että nämä luonnonarvot aikaisessa vaiheessa arvioidaan, onko mahdollista saada lupaa tällaiselle suolle, ja sitten 0—2 luokan soiden osalta, jotka ovat pääosin jo ojitettuja, on sovittu, että samalla lupamenettelyä pyritään sujuvoittamaan ja nopeuttamaan ja ruuhkia purkamaan. (Puhemies koputtaa) Keväällä siitä tehdään esitys kehysriiheen. Sinne sijoittuu turvetuotantohakemusten suuri enemmistö, ja näin ollen koen, että alakin on ollut suhteellisen tyytyväinen tähän hahmotelmaan, koska tämä suunnitelma siirtyä pois arvokkailta soilta jo ojitetuille soille on kuitenkin yhteinen tavoite.

Nyt, arvoisa puhemies, minä innostuin, kun pääsen niin harvoin puhumaan omista asioista.

Siitä voin kysymysten pohjalta vastata lisää.

Sitten, arvoisa puhemies, ministeri Viitasen tontilta terveisiä lyhyesti, ja voin pyrkiä sitten vastaamaan kysymyksiin. Hän pahoittelee, että on sairastunut, ja hänen esikunnastaan seuraavat huomiot.

Ensiksi haluan kiittää suuresti eduskuntaa yhteensä 1,2 miljoonan euron lisämäärärahasta kosteus- ja homeasioihin. On tärkeää, että eduskunta on todennut itsekin kosteus- ja homeongelmien vakavuuden, ja eduskunnan tarkastusvaliokunnan keväällä laatima hyvä mietintö kosteus- ja homeasioista on tarkoitus laittaa toimeen hallituksessa pikaisesti. Tätä tehtävää varten myönnetyt 1,2 miljoonan euron lisämäärärahat ovat erittäin tärkeät.

Kiitos myös eduskunnalle lähiöiden korjauksiin käytettävistä lisäsatsauksista. Tätä varten on vuosina 2013 ja 2014 yhteensä 115 miljoonan euron avustukset, joista 15 miljoonaa euroa syksylle 2013 ja loput 100 miljoonaa euroa vuodelle 2014. Syksyn 2013 avustuspotti 15 miljoonaa euroa on jo myönnetty eli määräraha on Arassa käytetty, ja uskon, että 100 miljoonan potti ensi vuonnakin saadaan hyvin menemään. Avustuksilla voidaan saada siis noin 1,15 miljardin euron hankkeet liikkeelle, ja näillä avustuksilla voidaan merkittävästi tukea rakentamisalan työllisyyttä. Näiden työllisyysvaikutus on yhteensä noin 18 500 henkilötyövuotta, mikä on tulevan talven rakentamisalan työllisyyttäkin ajatellen tärkeä toimenpide koko hallitukselta. Korjausrakentaminen on myös uustuotantoa työllistävämpää.

Iloinen asia on myös se, että eduskunnan syksyllä 2013 lisäbudjetissa päättämä 4 miljoonan euron erillisavustus syksylle 2013 lähiöiden ympäristön kehittämiseen on mennyt hyvin kaupaksi. On hienoa, että kunnista on saatu hyviä hakemuksia lähiöiden ympäristön kehittämishankkeisiin, kuten asukastilojen rakentamiseen, ulkoreittien parantamiseen ja vastaaviin asukkaiden hyvinvointia ja ympäristöä parantaviin hankkeisiin, mistä itsekin olen ympäristöministerinä iloinen.

Lähiöiden lisäksi asuntopolitiikassa on tänä vuonna lähiöiden kehittämisen lisäksi tehty muitakin päätöksiä. Hallituksen keväällä kehysriihen yhteydessä tekemästä mittavasta asuntopoliittisesta uudistuksesta toimeenpano on käynnissä koko asuntotuotantoketjuun, ja paketillahan lisätään asuntopolitiikan käytettäviä varoja yhteensä 150 miljoonaa euroa vuosille 2013—2015. Tällä viittaan myös siihen, mitä valiokunnan jaoston puheenjohtaja sanoi siitä, että on tärkeää nyt saada tämä Suomen asuntomarkkinatilanne eteenpäin. Hallitus on tämän tunnistanut, ja tämä panostus osaltaan pyrkii ratkaisemaan kysymyksiä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla käynnistämisavustukset vuokra-asuntotuotantoon, omavastuukorkojen alentaminen, erityisryhmien investointiavustuksen korottaminen, Kruunuasuntojen pääomittaminen ja niin edelleen ovat tätä tukevia toimenpiteitä, eli tiedostus on hyvin laajaa myös hallituksessa näistä ongelmista.

Lisäksi ministeri Viitasen puolelta tiedostetaan se, että myös tarve laitoshoidon osuuden vähentämiseen vanhustenhuollossa edellyttää ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman toimeenpanoa ja sen resursointia, ja sitä toteutetaan YM:n johdolla vuoteen 2017 asti. Ohjelmalla pyritään vaikuttamaan siihen, että 92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuisi kotona. Nyt tällä hetkellä osuus on 90 prosenttia. Tämä 2 prosenttiyksikön nostokin on merkittävä, ja siinä ovat muun muassa muistisairaille tarkoitetun palveluasumisen kehittäminen ja ikääntyneiden yhteisöllisyyden vahvistaminen asuinalueilla konkreettisina keinoina. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi rakenne- ja kehittämistoimista se tiedoksenne, että vuoden lopussa päättää työnsä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarviointia pohtinut seurantaryhmä ja se luovuttaa raporttinsa tammikuussa ministeri Viitaselle, ja sen jälkeen arvioidaan mahdollisia muutosesityksiä jo tällä hallituskaudella kyseiseen lakiin. Suurempi remontti tulee ensi hallituskaudella.

Ministeriössä on menossa myös rakennusmääräyskokoelman läpikäynti vuosille 2013—17, joka on iso urakka ja vie aikansa, ja siinä katsotaan normien purkamista heikentämättä rakentamisen laatua.

Lopuksi totean, että ministeri Viitasella on juuri tällä hetkellä valmistelussa myös oma esitys uudeksi 20-vuotiseksi korkotukimalliksi. Jo hallituksen rakennepoliittisessa kannanotossa marraskuun lopussa sovittiin siitä, että tämä malli valmistellaan nopealla aikataululla, ja ministeri Viitanen on näin toiminut. Hän haluaa, että sillä rakennetaan myös lisää asuntoja. Neuvotteluista on tarkoitus saada lopputulos alkuvuodesta 2014 ja sen jälkeen siirtyä toimeenpanoon.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan hyviä lisäyksiä, mitä tänne budjetin sisälle tuli, mutta minun mielestäni meidän pitää nyt erityisesti kiinnittää huomiota oikeastaan neljään isoon kokonaisuuteen. Ensimmäinen on tämä luvitus, sitten on valvonta, ohjaus ja opastaminen.

Meillä ei tällä hetkellä ole varaa Suomessa siihen, että meidän lupajärjestelmä laahaa näin pahasti tällä hetkellä paikallaan, niin kuin se laahaa, että mennään käsijarru päällä, kun me tarvitsisimme kaikki mahdolliset luvat työllisyyden, aluetalouden, energian ja vastaavien toimien hoitoon. Nyt kun uusi luonnonsuojelulaki on tulossa, tuntematta nyt tarkalleen sitä sisältöä, toiveet tietenkin kohdistuvat siihen. Mutta tähän meidän pitää ennen kaikkea kiinnittää nyt huomiota, että me saamme tämän lupajärjestelmän oikeasti toimimaan.

Toinen iso kokonaisuus on tämä asuntopolitiikka, ja siinä kyllä nyt pitäisi tehdä radikaaleja liikkeitä. Tämä tilanne näissä kasvukeskuksissa kyllä on tällä hetkellä niin hankalassa jamassa. Vaikka toisaalta isojen asuntojen hinnat laskevat, niin vuokra-asuntopuolella, kohtuuhintaisten asuntojen puolella tilanne on todella vakava. Siinä minä toivoisin hallitukselta todella rohkeita otteita.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistölle kiitos siitä, että ympäristönsuojelulaki tuli nyt valmiiksi. Odotimme sitä juhannusviikolla. Tiedämme kyllä kaikki, että se ei ole ollut hyvin yksinkertainen asia nyt hallituksella eikä siellä ministeriössäkään. Mutta hyvä näin, ympäristövaliokunta pääsee työhön helmikuussa.

Ympäristöministeri Niinistölle tässä nyt ensinnäkin yksi tämmöinen kysymys. Viittasitte tämän jätehuollon merkitykseen myös ympäristönsuojelulaissa. Me juuri hyväksyimme tähän jätehuoltolakiin sen lisäsiirtymäajan, joten haluaisin vain kysyä: onko nyt mahdollista, että näissä ei tule mitään keskenään ristiriitaista, kun lähdetään sitten ympäristönsuojelulakia katsomaan?

Sitten ministeri Viitaselle ja koko ympäristöministeriölle: Kyllä ympäristövaliokunnan kannalta ainakin katsoisin, että meillä olisi nyt kansallinen talkoo tarpeen puurakentamisen edistämisessä ja nimenomaan kerrosasuntojen rakentamisessa. On malliesimerkkejä yrittäjistä, jotka toimivat alalla ansiokkaasti, mutta puuttuu nyt se spurtti ja se luja ote, ja toivon, että se on ympäristöministeriöllä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Niinistöä hyvästä yhteistyöstä ympäristövaliokunnan kanssa. On ollut mukava tehdä työtä niin meidän puheenjohtajan kuin teidänkin kanssa, ja myös vaikeita asioita olemme saaneet hyvällä yhteistyöllä eteenpäin.

Ihmettelen itse sitä, että vuosi toisensa jälkeen hallitus ensin leikkaa nämä samat rahat, jotka sitten ympäristövaliokunta esittää ja valtiovarat lisää, ja toivon, että tällaiselta turhalta työltä vältyttäisiin. Me tarvitsemme rahaa Itämeren suojeluun. Siirtoviemärit ovat osa Itämeren suojelua lähivesien kautta, ja on tärkeää, että siitä kannetaan vastuuta. Jos me teemme uusia kansallispuistoja, meidän pitää myös vastata niiden pyörittämisestä, ja luontopalvelut vaativat rahaa. Ei niitä voi vuosi toisensa jälkeen leikata ja sitten palauttaa. Myös ympäristöjärjestöt, mukaan luettuna metsästysjärjestöt, tarvitsevat rahansa vuosi toisensa jälkeen.

Sanoisin, että on oikeastaan lähestulkoon eduskunnan halveeraamista vuosi toisensa jälkeen hallituksen leikata ne, ja sitten täällä ne lisätään. (Puhemies koputtaa) Toivon, että tähän saamme muutoksen. Ensi vuonna kuulisimme mielellään vähän uusista aiheista.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristönsuojelulaki kiinnostaa minuakin. Me varmaan saamme kevään mittaan nauttia sitten sen käsittelystä perusteellisesti.

Edustaja Korhonen otti esille tämän lupamenettelyjen selkeyttämisen. Se on iso asia, ja siihen pitää kiinnittää huomiota.

Ministeri Niinistö, puhuitte avauspuheenvuorossanne tästä luonnonarvopykälästä ja sitten näitten soitten luokituksesta. Siihen liittyen kysyisin sitä, kun nämä luonnonarvoiltaan arvokkaimmat suot jäisivät sitten turvetuotannon ulkopuolelle, miten on sitten näitten vähempimerkityksisten soiden luvitusten nopeuttaminen. Eikö nimenomaan tämä ole juuri se pointti, mihinkä nyt sitten myös pitää kiinnittää siellä toisella puolella huomiota, että nämä ympäristöluvat saadaan näille alemmille luonnontilaisuusluokille? Siihen ei ole esitetty mielestäni keinoja, en ainakaan ole niitä nähnyt. Tähän toivoisin jotain vastausta.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä ympäristönsuojelulaista. Oli muuten aika erikoinen antopäivä, että se lakiesitys annettiin nyt iltapäivällä. Siis odotimme keväällä, syksyllä, ja nyt sitten tänä päivänä on esitetty sote-ratkaisu, iso asia, ovat VOSit olleet vasta, joulu painaa päälle, nyt esitellään asia, joka on meille todella iso asia. Olisin odottanut vähän enemmän aikaa. (Välihuutoja) — No, 350 sivua, aion lukea joululomalla.

Sitten luontoarvot ja sitten tämä turveasia. Turvetuotannon lupamenettelyä tulee nopeuttaa eikä turvetuotantoa tule ideologisilla syillä vaikeuttaa, vai mitä?

Sitten tästä lupien maksullisuudesta. Lupamenettelyhän tulee tässä ehkä lisääntymään, vai tuleeko lisääntymään? Jo nykyinen valvonta aiheuttaa kalleudellaan ja hitaudellaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia monellekin yritystoiminnalle. Onko tarkoitus vaikeuttaa vai helpottaa monimuotoista yritystoimintaa?

Lisäksi olisin kysynyt vielä tästä kuntien lupaharkinnasta. Laissahan on esitys siitä, että tiettyjä toimintoja, lupa-asioita, voi siirtää valtiolta kunnille. Minkälaisia asioita on tarkoitus ja mahdollista siirtää, koska en pane ollenkaan pahakseni sitä, että valtion vihreiltä virkamiehiltä (Puhemies koputtaa) siirtyvät tietyt lupa-asiat kunnille, vai?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ensin onnitella ympäristöministeriä ja koko hallitusta siitä, että tänään on pitkän odotuksen jälkeen annettu esitys uudeksi ympäristönsuojelulaiksi. Toivon itse, että tässä talossa hyvin laajasti toivottavasti myös oppositio voi tulla mukaan siihen, että on hyvä asia ja erinomainen asia, että ympäristönsuojelun tasoa Suomessa saadaan parannettua, ja tämä laki on selkeä askel siihen suuntaan.

Olisin ministeriltä vielä kysynyt — vähän tätä samaa asiaa on ehkä muissakin kysymyksissä sivuttu — kun tietyt elinkeinoelämän järjestöt ovat vähän, mielestäni valitettavallakin tavalla, harrastaneet aika paljon pelottelua tämän luonnonarvopykälän kanssa, jos ministeri voisi vielä hälventää niitä huolia: eikö tässä pyritä samaan päämäärään kuin mihin on pyritty alueidenkäytön tavoitteissa ja myös soiden suojeluohjelman aloittamisessa, että arvokkaat suot eivät tule turvetuotantoon?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiittelyllä aloitan minäkin ja pidän erittäin tärkeänä, että eduskunta yhteistyössä hallituksen kanssa on pannut panoksia järjestötyöhön, ympäristötöihin, suojelun ja tilan vahvistamiseen niin Itämerellä kuin metsissäkin. Nämä ovat kaikki asioita, joita me emme voi tulevilta sukupolvilta lainata, vaan meidän täytyy näissä koko ajan tehdä työtä.

Mutta toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota. Täällä on niin monta tärkeää asiaa jo nostettu esiin, mutta nostan vielä Metsähallitukseen liittyvän. Kun Metsähallitukselle nyt siirtyy arvokkaita kiinteistöjä, satamia, Museoviraston hoivassa olleita asioita, kuten esimerkiksi Raaseporin linna, ja ensi vuodesta lähtien näihin on laitettu nyt panoksia, niin arvoisa ministeri, miten näette, kun näin valtava kulttuurillinen omaisuus tulee nyt Metsähallitukselle, että pystytään jatkossa sekä takaamaan Metsähallituksen perinteisempi luontotoiminta että sitten huolehtimaan näistä arvokkaista kohteista?

Anne-Mari  Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on todellakin sitoutunut Itämereen ja sisävesien tilan parantamiseen. Se nähdään erityisesti tästä määrärahalisäyksestä. Itämeren tilan parantaminen ei kuitenkaan ole pelkästään ympäristöllinen kysymys, vaan siihen sisältyy paljon mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen.

Kun me puhumme vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta, mitä saamme näillä toimilla aikaan, niin silloin täytyy muistaa, että me tarvitsemme hyvin paljon kansainvälistä yhteistyötä. Toivonkin, ministeri Niinistö, kun toimitte niillä kansainvälisillä areenoilla, että kirittäkää Puolaa ryhtymään toimenpiteisiin, jotta ravinnepäästöt saadaan laskusuuntaan, ja edelleen kannustakaa Venäjää jatkamaan niitä toimenpiteitä, mitä siellä on tehty.

Yhtenä uutena ilmiönä haluaisin nostaa tämän vapaaehtoistyön. Me olemme pystyneet siinä aika paljon parantamaan Itämeren tilaa mutta myös sitä flooraa ja faunaa, mitä siellä on. Viimeisenä on tämä lohi, ja merikotkat on jo aiemmin pystytty hoitamaan.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin ympäristöministerille kiitokset.

Kysymykseni on oikeastaan edustaja Virolaisen puheen jatketta. Eli kun tämä ympäristönsuojelulaki astuu voimaan, tämä yhteistyö kumminkin ehkä vaikeimman eli Puolan kanssa kiinnostaa: millä tavalla tämä toteutuu?

Samanaikaisesti on kaksi ministeriötä. Tämä koskettaa työ- ja elinkeinoministeriötä erittäin paljon high techin kohdalta, että se kääntyy mahdollisuudeksi ja meidän voimaksemme. Minua kiinnostaa, mitenkä nämä keskustelut etenevät.

Toisaalta olen kauhean iloinen asuntoministerin terveisistä. Hän, jos oikein ymmärsin, edustaa samanlaista näkemystä kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, eli asuntopuolella tarvitaan suurehko remontti. Eli toivon mukaan se nousee ennen vuoden 2015 vaaleja sellaiseksi kysymykseksi, että yli puoluerajojen todetaan, että tämä on kansallinen kysymys, joka täytyy ratkaista. Tässä suhteessa olen iloinen niistä terveisistä, koskapa täällä esimerkiksi Ara-tuotannon kautta poistuu 72 000 asuntoa markkinoilta. Eli siellä on suuri ongelma, kasvava ongelma oikeastaan. Tässä suhteessa toivon vilpittömästi, että löytyisi ratkaisuja. Oppositio on varmasti halukas kaikkiin kehittäviin ratkaisuihin. Se on nähty näissä ympäristökysymyksissä ainakin perussuomalaisten osalta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus aloitti, ministeri Kiuru piti aika reippaita puheita asuntopolitiikasta. Oli lupauksia vuokra-asuntotuotannon kuusinkertaistamisesta ja vuokra-asumisen hinnan alentamisesta. Kun katsoo niitä tuloksia, mitä on tapahtunut, niin voi sanoa, että olemme nähneet ja kokeneet kyllä täydellisen asuntopolitiikan mahalaskun. Mutta koska se ei teidän syytänne ainakaan kovin paljon voi olla, niin on parempi keskustella siitä sitten kun ministeri on tervehtynyt ja päästään rupattelemaan tästä aiheesta sitten joskus myöhemmin lisää.

Arvoisa puhemies! Kysyn tästä uudesta ympäristönsuojelulaista. Siinä varmasti on paljon hyvää, ja hyvä niin. Mutta kun tiedän, että tähän turvetuotantoon liittyy huolia, niin mikä teidän arvionne nyt siitä on? Mikä tämän uuden lain vaikutus turpeen käyttöön on? Tuleeko se lisäämään sitä, vähentämään sitä vai pitämään ennallaan? Turpeessa on varmasti omat ongelmansa, mutta nykymuotoinen turvetuotanto on kyllä mainettaan parempaa ja monin verroin parempaa kuin kivihiilen käyttö, joka on lisääntynyt Suomessa kovaa vauhtia valitettavasti viime vuosina. Toivon, että te ministerinä siihen puututte pikimmiten kovin tomeralla tavalla.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kallis asuminen erityisesti pääkaupunkiseudulla ja asutuskeskuksissa on eittämättä yksi Suomen suurimpia ongelmia. Pienituloisilta saattaa puolet tuloista mennä asumiseen. Onneksi meillä on nyt toistamiseen tässä hallituksessa tarmokas asuntoministeri, ja niissä puitteissa, missä on ollut mahdollisuus puuttua tähän asiaan, näin on tehty. 150 miljoonan paketti asumisen korjaamiseksi on tehty, ja tänä vuonna tavoite Ara-asuntojen osalta on suurin piirtein saavutettu. Korjausrakentamiseen on osoitettu lisää rahaa ja lähiöiden korjaamiseen. Eli nyt on todella panostettu asumiseen, ja pidän sitä erittäin hyvänä.

Pidän myös tärkeänä vesien suojelua ja sitä, että ministeri Niinistö puhui tästä luontomatkailusta ja ympäristön suojelusta yhdessä. Meillä Suomessa on erittäin paljon alueita, joilla on kasvavia mahdollisuuksia tähän suuntaan.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa hiukan keskustelua vuokra-asunnoista. Vaikka asuntoministeri nyt ei valitettavasti ole paikalla, niin toivon, että ympäristöministeri voisi viedä viestiä eteenpäin. Me kaikki tiedämme, että pääkaupunkiseudulla varsinkin on pulaa asunnoista, mutta samalla täällä on yli miljoona neliötä tyhjiä toimistotiloja. Osa näistä rakennuksista on jopa joskus ollut asuinrakennuksina. Kuitenkin nykyisellään Ara ei voi myöntää hankinta- tai perusparannuslainaa tällaiselle vanhalle kohteelle, koska laki ei salli sitä.

Meillä on olemassa tällainen laki vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta vuodelta 2008. Siinä puhutaan valtiontakauksesta lainoille pelkästään siinä tapauksessa, että niitä käytetään vuokra-asuntojen uudisrakentamiseen. Jos laissa olisi mainittu peruskorjaus ja hankinta, niin silloin myöskin näitten vanhojen toimistorakennusten muokkaus tulisi kyseeseen. Olisiko mahdollista, arvoisa ympäristöministeri, että voisitte viedä tätä viestiä eteenpäin hallituksessa, että saisimme tähän lakiin muutoksen?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Suomessa on melko uusi kaivoslaki voimassa, ja kaivosyhtiöt voivat sen mukaan vallata hyvin helposti alueita. Ne ovatkin vallanneet noin 50 000 neliökilometriä maa-alueita. Löytäjä saa pitää -periaate on voimassa, mikä tarkoittaa sitä, että suomalaiset mineraalivarat, meidän kansallisomaisuus, lahjoitetaan suurille kansainvälisille yrityksille, jotka saavat sitten tulla harjoittamaan toimintaa tänne ja saastuttaa meidän luontoa ilman mitään seuraamuksia. Kaiken kukkuraksi valtio rakentaa vielä liikenneyhteyksiä näille yrityksille. Minimi olisi se, että meillä olisi kunnon vero, jota perittäisiin näiltä kaivosyrityksiltä.

Ministeri otti puheenvuorossaan esille tämän luonto- ja kalastusmatkailun. Kun nyt ajatellaan sitä Talvivaaran aluetta, jossa on näitä ympäristökatastrofeja olemassa, niin miten hän näkee tämän tilanteen, kuinka nämä kaivosyritykset saadaan kuriin, jotta luonto- ja kalastusmatkailu eivät kärsi?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on joutunut miettimään, mistä johtuu se, että meillä on tällä hetkellä niin heikko ympäristölupajärjestelmä ja -menetelmä menossa. Onko se rahasta ja resursseista kiinni vai sitten tahtotilasta ja siitä tahdosta, että pienetkin hankkeet jonottavat suurien hankkeitten rinnalla siellä samassa jonossa, joka on tukkeutunut pahasti?

Sitten mitä tulee ympäristönsuojelulakiin, joka on sitten ensi vuoden alusta meillä käsittelyssä, niin suurin kritiikkihän siellä on kohdistunut juuri tähän luontoarvopykälään. Minä todella toivon, että siitä ei tule turve-energiateollisuudelle sellainen taakka, että kun meillä tälläkin hetkellä luvat odottavat turvemaiden osalta tuolla putkessa, niin tästä tulisi uusi hidaste. Ja kun meillä on kansallinen suo-ohjelma, jossa on käyty kaikki Suomen suot läpi, mihin tarkoitukseen ne voisivat soveltua, suojeluun, käyttöön tai sitten vain virkistyskäyttöön, niin tämän pitäisi kyllä riittää.

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastostrategiaan tulisi kiinnittää huomiota, eritoten energiansäästöön. Tätä tulisi myös hallituksen tukea enemmän.

Turpeen tuotantoa tulee kyllä hallitusti lisätä, mutta vastuuntuntoisesti, sillä turpeennosto on pilannut satoja järviä ja kokonaisia vesistöjä. Valvonta ja asialliset työkalut puuttuvat, koska turvetuotannon vesiensuojelulle ei ole asetettu puhdistuksen tehovaatimuksia. Vapo on ilmoittanut luopuvansa tuotannosta alueilla, joilla ei ole kunnollisia puhdistusjärjestelmiä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut missään. Arvoisa ministeri, aikooko hallitus tehdä tälle asialle jotain ja enemmän?

Vielä: Maalämpö on saasteetonta lämmönlähdettä, jota tulisi lisätä ja ottaa huomioon jo kaavoitettaessa uusia asuntoalueita. Onko tämä hallituksen tavoitelistalla?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme ministeri Niinistön kanssa yhdessäkin keskustelleet aika paljon jätepolitiikasta ja siitä näkymästä, että jäte ei ole enää jätettä vaan se on raaka-ainetta ja jopa arvokasta siinä suhteessa. Nyt kun katsotaan tätä ensi vuoden talousarviota, niin siinähän on tavoitteena esitetty, että yhdyskuntajätteen määrä kääntyy laskuun ja kierrätys tehostuu ja vain 20 prosenttia yhdyskuntajätteestä vuonna 2016 päätyisi enää kaatopaikalle. Sitten tärkeä kysymys on, mitenkä sitä jätettä tulevaisuudessa käsitellään. Olemme myöskin paljon keskustelleet, pitäisikö meidän tietyllä tavalla julkisilla hankinnoilla voimakkaammin ohjata toimintaa, miten jätteet aidosti päätyvät kiertämään taikka uudenlaisiksi tuotteiksi sen sijaan, että ne päätyvät kaatopaikalle. Te olette väläyttänyt myöskin vanhoille laitoksille jopa jäteveroa ja sitä kautta uuden teknologian suosimista. Minkälainen oma käsityksenne tällä hetkellä on tästä jätepolitiikasta, että jäte kenties olisi mahdollisuus myöskin Suomessa ja vientivaltti tulevaisuudessa?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä turpeesta varmasti keskustellaan moneen kertaan vielä tässä salissa, ja ymmärrän hyvin, että se on erittäin tuskallista. Meillä Keski-Suomessa poltetaan hiiltä voimaloissa, joissa pitäisi polttaa turvetta. Toisaalta turvetta ei ole voitu nostaa, kun vesistöt ovat saastuneet ja lupia ei ole saatu.

Mutta itse asiassa haluaisin kysyä aluearkkitehtitoiminnasta. Siitä on saatu erinomaisen hyviä tuloksia, mutta nyt ne varat, jotka on tarkoitettu aiemmin aluearkkitehtitoimintaan ja maankäytön ja kaavoituksen hyvään suunnitteluun näissä alle 6 000 asukkaan kunnissa, aiotaan ohjata tuulivoimarakentamista koskevaan kaavoitukseen. Mitä te luulette, mitä tapahtuu näille pienien taajamien kaavoituksille ja niistä saaduille hyville tuloksille?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulain mukainen laitoshoidon purkaminen ei voi onnistua, ellemme rakenna nopealla aikataululla lisää ikäihmisten tehostettua palveluasumista, ryhmäkoteja ja aivan uudenlaisiakin asumisyhteisöjä. Erityisesti muistisairautta sairastavien henkilöiden tarpeet on otettava huomioon. Tietyssä sairauden vaiheessa muistisairautta sairastava ei voi enää asua yksin omassa kodissaan, mutta hän ei tarvitse laitoshoitoa, vaan kodinomaista asumista sellaisessa yhteisössä, jossa saa ympärivuorokautista apua ja hoivaa. Tässä asiassa olemme Suomessa hyvin vanhanaikaisia, ja se näkyy laitoshoidon suurena määränä ja jopa sen ihannointina.

Väestön ikääntymisen myötä myös muistisairaudet lisääntyvät. Jos emme tee nopeasti muutoksia ikäihmisten asumiseen ja hoito- ja hoivakäytäntöihin, on arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä kaikki Suomen laitoshoitopaikat ja sairaalapaikat myös erikoissairaanhoidossa ovat muistisairautta sairastavien ihmisten käytössä. Jokainen ymmärtää, että emme voi antaa tämän tapahtua.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Kiitos, kunnianarvoisa puhemies! — Tässä oli aivan mahtavia kysymyksiä ja toteamuksia siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. On ollut mukava tehdä yhteistyötä eduskunnan kanssa ympäristöasioissa, koska on hyvin laaja tämä ymmärrys erilaisista mahdollisuuksista, miten luonnonsuojelulla voidaan luoda työpaikkoja, oli kysymys sitten vaikka jätepuolella siitä, että tehdään ongelmasta bisnes ja se jäte on merkittävä raaka-aine tässä resurssitehokkaassa taloudessa ja edistetään kotimaisia cleantech-ratkaisuja siellä, ja sitten vaikka kansallispuistojen ja luonnonsuojeluverkon puolella tämä luontomatkailumahdollisuus on iso aluetaloudellinen hyöty monilla sellaisilla seuduilla, missä työpaikat ovat tarpeen, ja työllistää opastuksen kautta paljon ihmisiä.

Mutta aloitan ehkä kuitenkin tästä luvitusvalvontakysymyksestä, josta muun muassa edustaja Korhonen ja useampi muu puhui.

Aluehallintouudistuksen jäljiltä on muodostunut ruuhkaa ympäristölupiin aluehallintovirastoissa, ja se on haaste. Me olemme tässä ympäristönsuojelulain uudistuksen lakiesityksessä tähän pyrkineet puuttumaan niin, että tässä on hyvin voimakkaasti otettu käyttöön sähköisiä menettelyjä, joilla pyritään varmistamaan sitä, että luvan jättäminen olisi mahdollisimman yksinkertaista, nopeuttamaan sellaisia hallinnollisia prosesseja, jotka siinä aiheuttavat kankeutta, antamaan tieto sähköisesti hyvin selkeästi luvanhakijalle, mitä luvassa pitää olla, ja sitä kautta nopeuttamaan sitä prosessia.

Samalla on sovittu, että merkittävissä hankkeissa otetaan tämmöinen ennakkokeskustelumenettely käyttöön eli sekä luvittaja että valvova viranomainen keskustelisivat isojen hankkeiden toteuttajien kanssa etukäteen, mitä hyvässä luvassa on syytä olla, mitä on syytä huomioida niin, että vältytään siltä, että hankkeen aikana tulee yllätyksiä, jotka viivästyttävät toteuttamista. Hyvä ympäristösuunnittelu alusta saakka on kaikkien etu, ja tämä mentaalimoodi yritetään saada nyt aluehallinnossa ympäristöviranomaisten tehtäväksi.

Lisäksi harkitaan tosiaan lupakynnyksen nostamista aluehallintovirastoissa niin, että siirretään osa luvista kuntiin. Se purkaa myös ruuhkia, ja erityisesti eläinsuojien osalta olen jo sanonut, että lypsylehmien osalta me toteamme, että tarve on olemassa, ja me olemme hyvin nopealla aikataululla siinä tekemässä asetusmuutoksen. Sitten meillä on laajempi eläinsuojien uudistus arvioitavana työryhmässä, jossa arvioidaan laajemmin ympäristövaikutuksia ja mahdollisia riskejä, jos lupia siirretään kuntiin, että kuinka paljon voi systemaattisesti siirtää niitä lisää, ja sitten harkitaan mahdollista rekisteröintimenettelyn käyttöönottoa, elikkä ei tarvitsisi hakea lupaa ollenkaan pienissä toimiyksiköissä vaan olisi rekisterijärjestelmä, jossa asetuksessa mää-rättäisiin edellytykset. Siinä on myös tiettyä joustamattomuutta, joka voi olla itse asiassa haastekin pienille toiminnanharjoittajille, niin että sitä pitää miettiä, onko se hyvä vai huono asia kyseisellä alalla.

Mutta näitä ehdotuksia on. Yksi ehdotus on myös se, että me tuomme ehdotuksen kevään lisätalousbudjetin käsittelyyn ruuhkan purkamiseksi lisäämällä henkilöstöä määräaikaisesti, ja ennen kaikkea se auttaisi muun muassa näitä ojitettujen soiden turvetuotantolupia.

Sitten siirrynkin tähän luonnonarvopykälään.

Meillä on hallituksessa hyvin yhteinen näkemys siitä, että kaikkein arvokkaimmat luonnontilaiset suot pitää pyrkiä turvaamaan. Siellä on merkittäviä riistalajeja, jotka lisääntyvät siellä, siellä on virkistyskäyttöä, sitten siellä on luonnon monimuotoisuusarvot, ja monien kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuuden kannalta puhutaan arvokkaasta, meidän ihan keskeisestä kansallisesta perinnöstä, joka tuottaa taloudellisia hyötyjä muuta kautta. Yksi elinkeino ei voi vallata yhtä osaa suomalaisesta luonnosta ja tehdä sille mitä lystää. Tästä on yhteinen näkemys.

Sitten siitäkin on yhteinen näkemys, että mitä tulee ojitettuihin soihin, niin lupamenettelystä pyritään tekemään niin tehokasta ja nopeaa ja ennakoitavaa kuin mahdollista. Myös tämä luonnonarvopykälä pyrkii siihen, että näillä kolmosluokan soilla, jos se lupa on mahdollista tämänkin menettelyn puitteissa saada, se menettely olisi ennakoitavaa, ja kun ne luonnonarvot alussa arvioidaan, niin luvanhakija tietää paremmin, millä ratkaisuilla hän sen luvan voi saada, kun nykyään lajisuojelun kautta prosessin aikana voi uusia kämmeköitä löytyä sieltä suolta ja sitten joudutaan muuttamaan hakemuksia, tekemään selvityksiä. Tämä parantaa ennakoitavuutta minun mielestäni myös turvetuottajien kannalta, ja yhteinen näkemys hallituksessa on, että ilmasto- ja energiastrategian mukainen turvetuotannon määrän kehitys ja uusien tuotantolajien käyttöönotto on täysin yhteensovitettavissa tämän mallin kanssa, ja tämä lupaprosessien nopeuttaminen nyt auttaisi tässä akuutissa tilanteessa.

Mutta sitten on syytä muistaa se, että vesistövaatimukset, jotka edustaja Koskela toi esille, pitää kuitenkin hoitaa, ja me olemme tehneet uuden valvonnan ohjeistuksen, jota myös luvittajat soveltavat siihen, että vesistöpuhdistusvaatimukset ovat merkittävästi tiukentuneet Muun muassa Vapo on turvetuotantoalalla johtanut tätä työtä, niin että he ovat itse ottaneet tämän vakavasti. Mutta monilla keskeisillä kirkasvetisillä alueilla nämä kansalaisliikkeet ovat hyvin huolissaan, että kirkasvetisellä alueella pienetkin humuspäästöt heikentävät veden näkyvyyttä, ja se on merkittävä viihtyvyyshaittatekijä myös muun muassa matkailulle ja asukkaiden virkistyskäytölle. (Puhemies koputtaa) Nämä pitää katsoa alueellisesti, miten ne yhteensovitetaan, ja silloin luonnontilaisuusluokittelua sovitellaan myös alueilla kaavoituksen ohjauksessa, ja tämä ympäristölupamenettely on vain yksi osa sitä palikkaa, ja se on täysin yhdenmukainen sen kaavoituksen ajattelutavan kanssa, ja tämä koskisi vain uusia lupia.

Nyt minä innostuin puhumaan tästä asiasta niin pitkään, että jos puhemies sallii hiukan vielä, niin...

Puoli minuuttia!

Muista asioista: Tämä on iso muutos siinä, että jätteiden kierrätyksessä kannustettaisiin uusiin ratkaisuihin, materiaalikierrätykseen ja uusien cleantech-ratkaisujen käyttöönottoon. Tässä ympäristönsuojelulaissa on siihen liittyviä asioita, jotka edistävät sitä. Tämä uusi pakkausasetus pyritään tekemään niin, että siinä asetetaan nyt ympäristövaliokunnankin edellyttämällä tavalla huomattavasti korkeammat kierrätystavoitteet ja sitten ohjataan muun muassa muovin ja lasin osalta lisäkierrätysmääriin verrattuna nykytilanteeseen. Sitten on näitä erilaisia monihyötylaitoksia, jotka hyödyntävät ravinteet, biokaasuttavat ja hyödyntävat materiaalina sen sijaan, että kaikki menisi vain massapolttoon. (Puhemies koputtaa)

Me pyrimme edistämään näitä kotimaisia uusia ratkaisuja, ja minä luulen, että edustaja Jaskari puhui tämäntyyppisistä teknologioista, (Puhemies koputtaa) ja tässä meillä on työ- ja elinkeinoministeriön kanssa hyvin yhteinen näkemys, että cleantech-yritykset tarvitsevat kotimaasta referenssejä. Me pyrimme edistämään julkisissa hankinnoissa ja normeilla sitä. Ja sitten me edistämme vientiä keskeisille isoille globaaleille markkinoille, ja muun muassa niitä Puolan jätevesiasioitakin hoidetaan niin, että suomalaiset yritykset ratkaisisivat niitä. Tämä on ihan mahtava mahdollisuus meidän teollisuudelle, (Puhemies: No niin, ministeri!) ja tähän mahtavaan mahdollisuuteen lopetan.

Kiitos, puhemies, kärsivällisyydestä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Herra ministeri, varmaan arvaatte, mitä seuraava kysymykseni koskee: hevosen kuivikelantaa, joka on luokiteltu eläinperäiseksi jätteeksi ja siten jätteenpolttodirektiivin ja -asetuksen alaiseksi. Se tekee pienimuotoisen polton lähes mahdottomaksi Suomessa, vaikka monessa Euroopan maassa hevosen kuivikelantaa käytetään polttoaineena kiinteistökohtaisissakin kattiloissa. Tämän hevosen kuivikelannan polton tulkinnan muuttaminen yhteneväksi muiden EU-maiden kanssa olisi tärkeä hevosyrittäjyyttä ja lähienergian käyttöä tukeva toimenpide, varsinkin kun tuosta hevosen kuivikelannasta 85 prosenttia on puuainesta.

Kysynkin nyt: milloin hevosen kuivikelanta saadaan palamaan hevostilojen kiinteistökohtaisissa kattiloissa? Vastaamalla tähän kysymykseen vastaatte myös samoin siihen aikajanaan, kuinka pitkään tulen teitä tällä kysymyksellä ahdistelemaan.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa määrärahalisäyksestä siirtoviemärihankkeisiin. Asetettuja tavoitteita ei pystytä noilla hallituksen esittämillä määrärahoilla saavuttamaan, eivätkä kuntienkaan voimavarat tässä taloustilanteessa ole paljon sen paremmat. Siirtoviemärihankkeilla on paitsi ympäristönsuojelullinen myös työllistävä vaikutus, ja siksi ympäristöministerin näkökanta, että valtion tulee tukea, on aivan oikea. Toivotaan, että tällä linjalla mennään.

Sitten rakentamiseen: Asuntotuotanto on jäänyt jälkeen selkeästi tavoitteista etenkin täällä pääkaupunkiseudulla. Se taas on aiheuttanut pienten asuntojen vuokrien ja hintojen nousua. Kyllä kohtuuhintaista asuntotuotantorakentamista tulee lisätä.

Sisäministeri totesi tässä tällä viikolla, että hänen mielestään väestönsuojien rakentamisvelvoitteita ei ole tarvetta höllentää. Jos asuntoministeri olisi täällä paikalla, niin kyllä olisin mielelläni kuullut hänen näkökantansa. Ympäristöministerikin voi vastata kyllä tähän.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren suojelu on ollut hyvin kuuma kysymys viime vuosina. On tultu siihen tulokseen, että maatalous aiheuttaa sinne päästöjä. Niitä on aiheutunut aikaisempina vuosina enemmän myös maataloudesta, muusta ja laivaliikenteestä. Nyt on Suomessa kehitetty jonkun verran uutta tekniikkaa, että Itämeren syvänteistä voidaan ruveta pohjamudasta ottamaan pintakerrosta pois ja siitä jätteitä pois, tuommoista aktiivista puhdistamista. Onko ministeri nyt edistämässä näitä toimia jotenkin, että saataisiin tätä suomalaista high techiä siihen liittyen kehitettyä myöskin?

Johanna  Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuonne pohjoisen perukoille on suunnitteilla Käsivarren kansallispuisto. Voin paikallisena sanoa, että emme hirveän innokkaita ole siitä hankkeesta, koska jo 80 prosenttia Enontekiön kunnan alueesta on suojeltu erämaalailla, ja nyt puuhataan siis lisää suojelualueita. Kilpisjärvi elää matkailusta, ja meidän paikallisten pelko on se, että siellä rajoittuvat tämän myötä sekä elämisen että toimeentulon mahdollisuudet. Tämän lain myötä rajoitettaisiin liikkumista, ohjelmapalveluja, kuten koira- ja poroajeluita, moottorikelkkailua ja tämän tyyppisiä asioita. Ja paikallisten vapaa maastoliikenne ei ole missään suomalaisessa kansallispuistossa sallittu asia, mikä huolettaa meitä erityisesti. Olette sanonut, että ilman paikallisten tukea kansallispuistoehdotus ei etene. Onko näin, ja missä tässä asiassa mennään?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, että ministeri suhtautuu turvetuotannon edistämiseen positiivisesti. Ainakin itselleni tuli semmoinen tunne, että kun tämä ympäristönsuojelulaki nyt uusitaan, niin siinä todella pyritään siihen tilanteeseen, että nolla, ykkönen, kakkonen, jopa kolmonen saavat ne luvat eikä siitä tule tämmöinen valitusruletti. Tosin aikahan sen näyttää, mutta ainakin ministerillä on nyt selvä tahto olemassa.

Mutta, arvoisa ministeri, varsinainen kysymys kuuluu ja koskee näitä uusia perustettavia luonnonsuojelualueita ja metsästystä siellä. Aikanaan Natura 2000 -alueita Suomeenkin perustettiin lähes 5 miljoonaa hehtaaria ja silloin sovittiin, että metsästys on sallittu. Nyt näyttää siltä, että kuitenkin valtioneuvoston asetuksella metsästys aiotaan näillä uusilla luonnonsuojelualueilla kieltää. Mitä mieltä te, arvoisa ministeri, olette: onko tämä hyvän hallinnon mukaista, että kun aikanaan on luotu näitä alueita ja annettu ymmärtää, niin nyt tehdäänkin toisin? Tässä ainakin näin maallikon näkökulmasta tulee aikamoinen ristiriita.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monet yritykset kokevat tänä päivänä, että valitusprosessit Suomessa ovat liian helppoja toteuttaa ja näin niitä käytetään — monesti myös näin annetaan ymmärtää meille kansanedustajillekin — hyväksi. Nyt rakennepaketin valmistuessa annettiin ymmärtää, että tähän asiaan halutaan puuttua. Kysyisin, onko ministerillä tämänsuuntaisia avauksia.

Sitten toinen asia liittyy tuulivoimalupaprosesseihin. Tällä viikolla ministeri Vapaavuori loihe lausumaan, että ympäristöministeriöstä on nyt kiinni se, kuinka helpotetaan tuulivoimarakentamista. Tämä ongelmahan on tietysti meillä rannikkoalueilla. Isoja tapahtumia järjestetään tuulivoima-aiheen ympärillä, ja suuri vastustus on siitä syystä, että mitään yhtenäistä linjanvetoa esimerkiksi valtionhallinnon puolelta ei ole tullut näiden lupaprosessien yhteydessä. Nyt kysyn, ministeri, teiltä, onko ympäristöministeriö nyt aktivoitumassa tämän asian suhteen.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uudenmaan tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tämä vaatii energiansäästöä, luopumista fossiilisista polttoaineista ja siirtymistä uusiutuviin energiamuotoihin. EU-direktiivi velvoittaa meitä suomalaisia muun muassa sähköautoilun lisäämiseen. Tarvitsemme 71 000 latauspistettä, ja niistä 7 000 on julkista. Mitä olette mieltä, ovatko nämä tavoitteet toteuttamiskelpoisia?

Toinen kysymykseni liittyy jo ikääntyneistäkin täällä mainittuun kysymykseen. Millaisia haasteita te näette tulevaisuuden korjausrakentamisessa juuri ikääntyneiden ja muistisairaiden osalta, koska heidän kotihoitoaan tullaan kovastikin lisäämään?

Kolmas kysymys liittyy sitten energiatodistukseen — tai oikeastaan tuon niitä terveisiä — että energiatodistuksen uskottavuudesta, hinnasta ja vaikutuksesta ollaan hyvin paljon huolissaan ja laskennallinen kulutus on nähty epäoikeudenmukaisena vanhoille pientaloille ja mahdollinen ero todelliseen kulutukseen saattaa olla huomattava, jopa moninkertainen. Kansalaisaloitekin lienee tulossa, elikkä varmaan keskustelu jatkuu.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taannoisesta valitettavasta maneesionnettomuudesta alkunsa saanut hevostallien maneesien rakennusmääräysten tiukentaminen on asettanut monet talliyrittäjät ja -seurat ahtaalle. Ympäristöministeriö on asettanut laajarunkoisten hallien kattorakenteita ja niiden turvallisuutta pohtimaan työryhmän. Turvallisuus on tietysti ensisijaista, mutta vaarana on, että kukaan ei ole miettinyt, miten hevosala ja -yritykset selviävät näistä äkillisistä ja valtavista kustannuksista ja miten tämä vaikuttaa harrastusmahdollisuuksiin ja harrastuksen kustannuksiin. Korjaustarvetta on maanlaajuisesti jopa 80 maneesissa, mikä koskee noin 15 000:ta harrastajaa. Evästänkin ministeriötä tutkimaan, löytyisikö joitakin tukimuotoja tämän äkillisen hevosalaa ja ratsastusharrastusta kohdanneen haasteen ratkaisemiseksi.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienituloiset työssä käyvät ja opiskelijat kärsivät eniten kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta. Tämä koskee niin omistus- kuin vuokra-asujiakin. Vaikka ministeri Viitanen ei ole nyt paikalla, haluaisin välittää terveiset hänelle, että erityisesti asunnottomuus koskettaa Uuttamaata. Uudellamaalla on 3,5 asunnotonta tuhatta henkilöä kohti, ja Helsingissä se luku on 6,8. Joka neljäs vailla vakinaista asuntoa olevista on alle 25-vuotias. Tämä on erityisen huolestuttavaa nuorten osalta, koska jos me ajattelemme, että me yritämme torjua heidän syrjäytymistään ja yhteiskuntatakuun keinoin heitä palauttaa takaisin tähän normiarkeen, niin tämä tulisi ottaa yhdeksi rinnakkaistoimenpiteeksi sinne nuorisotakuun keinoksi.

Olisin toivonut, että hallitus löytäisi lääkkeitä myös siihen, että kunnat eivät joutuisi tämmöiseen vaikeaan tilanteeseen, jossa ne nyt ovat. Nimittäin ne joutuvat hyvin paljon käyttämään miljoonia siihen, että ne järjestävät hyvin kalliita hätämajoituksia, koska ne eivät pysty kaikille lakisääteisesti antamaan kattoa pään päälle. Tähänkin pitäisi löytää joku lääke.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä turveasia menee nyt hieman jankkaukseksi, mutta kuitenkin, kun tulen Pohjanmaalta, haluan muistuttaa, että turpeella on suuri aluetaloudellinen merkitys meidän alueella, kuten myös Keski- ja Pohjois-Suomessa. On aina parempi, että käytetään kotimaista polttoainetta kuin että poltetaan tuontikivihiiltä. Näinhän ministerikin on jossakin yhteydessä todennut. Se, mikä tässä on ollut se uhka: Turvetuottajat ovat olleet huolissaan lain 13 §:stä, joka tuo turveluvitukseen uuden elementin, luonnonarvojen huomioon ottamisen turvetuotannon sijaintipaikalla. Tämä tarkoittaa käytännössä maan fyysisestä muokkaamisesta johtuvia muutoksia, jotka ovat turvesuolla väistämättä varsin mittavat.

Tämä ministerin puheenvuoro oli rohkaiseva. Mutta joudun nyt vielä kerran kysymään: saadaanko luonnontilaisuutensa menettäneet suot eli luokat 0—2 nyt yksiselitteisesti 13 §:n soveltamisalan ulkopuolelle?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Soista jankkaan minäkin. Erittäin hyvä kysymys, ja jatkan siitä. Suot ovat erilaisia, ja lupien myöntäminen esimerkiksi näiden ojitetuiden soiden, mitkä ovat jo metsittyneet, turvekäyttöön ottamiseksi on ehdottoman tärkeää. Totta kai tässä kohtaa on myös vesistönsuojelu itsestäänselvyys, mutta kun aikaisemmin puhuttiin myös luonnonsuojelualueella metsästämisestä, niin sen alueen uudistaminen tuotannon jälkeen on tämmöinen keino rikastuttaa luontoa. Miten tähän puoleen puututtaisiin ja kehitettäisiin luonnon monimuotoisuutta siellä?

Vielä puurakentamiseen. Hirsitalot ovat suomalaista erikoisosaamista, ja niistä voitaisiin saada vientituote, mutta siinä ovat ongelmana energiamääräykset. Voidaanko hirsitalojen osalta energiamääräyksiä laskea, että niistä pystytään kehittämään vientituote?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvealalla ja teollisuudella on edelleen pelko siitä, että ympäristösuojelulakiesityksen turvepykälä vielä nykyisessäkin muodossa mahdollistaa sen, että turpeen luvituksesta luonnonarvokäsitteineen tulee mahdollisten valituskierteiden takia entistä hankalampaa ja hitaampaa. Tulkinta on siis erilainen kuin arvoisan ministerin varsin positiivinen arvio tulevasta. Kysynkin ministeriltä, miten pyritte tällaisen pelon poistamaan. Pitäisittekö hyväksyttävänä sitä, että koska ympäristöarvonsa jo menettäneitä soita todella riittää, niin turvetuotantoa voitaisiin vaikka lisätä, jos turveala samalla vähentää absoluuttista ilmasto- ja vesistökuormitusta, ja että vanha turvetuotantoalue metsitetään hiilinieluksi? Kysyisin myös sitä, kasvaako turvemassa maassamme edelleen, jos turvetta nostettaisiin kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Martti  Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä on jo 2,5 vuotta aikaa, kun ministeri Kiuru antoi kovia lupauksia, jotka jäivät pysyvästi mieleeni: rakennetaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joiden hinta on 3—4 euroa edullisempi, ja samaan aikaan puhuttiin normitalkoista. Nyt rakentaminen on entistä kalliimpaa, kun tänä syksynä hyväksyttiin maankäyttö- ja rakennuslaki, joka perustui tarkastusvaliokunnan 14 ponteen, jotka kohdistuivat enemmän home- ja kosteusongelmiin. Lisättiin enemmän rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia ja rakennusmääräyskokoelmasta siirretään osa asetustasolle. Samaan aikaan suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksia lisättiin jonkun verran. Kuten edustaja Kaikkonen totesi, mitään korjausta ei ole tapahtunut asuntotuotannossa. (Riitta Myller: Ohhoh!) — Ei ole, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole syntynyt, niin kuin Kiuru lupasi. — Tilanne on erittäin vakava, mutta vastausta emme tänään tule saamaan tietenkään siihen, onko mitään korjausta tulossa, (Puhemies koputtaa) koska asuntoministeri nyt ei ole paikalla. Mutta ei varmaan Niinistökään pysty tähän vastaamaan.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tuo kello nollautuu. Siinä on jo puolitoista minuuttia mennyt. (Naurua)

Nyt se nollautui. — Jos tähän hevoslantakysymykseen löytyy ratkaisu, niin minä olen valmis sen toteuttamaan. Silloin kun virkamiehet voivat virkavastuulla osoittaa minulle, että on mahdollista poiketa normaaleista puhdistuslaatuvaatimuksista tämän lannan hyödyntämisessä, niin sen olen valmis tekemään. Me olemme tehneet mahdolliseksi tämän kaasutuskäytön, ja sitä mietitään, miten sitä voidaan toteuttaa, ja on pyritty löytämään tapoja yhdistää tiloja isommiksi niin, että voidaan tehdä tämmöinen teolliset puhdistusvaatimukset edellyttävä isompi yksikkö. Mutta tätä työtä jatketaan, ja mielihyvin ratkaisen sen, jos se on mahdollista, mutta minun virkamieheni ovat sitä mieltä virkavastuulla, että sitä, mistä ala sanoo, että on mahdollista, ei ole suoraan mahdollista tehdä, poiketa näistä määräyksistä.

Sitten asuntoministerin tontille: Tässä on tullut useita, lukuisia hyviä huomioita. Minä en kykene niihin tarjoamaan yksiselitteisiä vastauksia muutoin kuin että tiedän sen, että tämä hallituksen mittava ohjelma, joka rakenneratkaisun yh-teydessä on hyväksytty niin euromääräisesti kuin sisällöllisesti, pyrkii korjaamaan sen ongelman, mistä tässä on puhuttu kohtuuhintaisen asumisen osalta. Tätä toimeenpanoa nyt koko hallitus vie eteenpäin.

Puukerrostalorakentamisen ja erilaisen rakentamisen viennin osalta kyllä todella pyritään elinkaariajattelua rakentamisessa ja julkisissa hankinnoissa edistämään, ja se, että kunnat suosisivat, kokeilisivat tällaisia hankkeita kaavoituksessa myös, auttaisi siinä, että nämä kotimaiset ratkaisut saisivat täällä referenssiä ja sitten niitä voisi viedä. Ja tosiaan tätä työtä tehdään, että se elinkaarivaikutus myös hiilitaseessa huomioitaisiin ja hirren myönteiset vaikutukset kokonaisuudessaan koko tuotantoketju huomioon ottaen, ja ylipäätään tuodaan esille uusiutuvan energian ja puun käytön hyväksyttävyyttä kansainvälisillä areenoilla. Kun aika monissa maissa tämä beto-nilobby ja muut ratkaisut ovat niin paljon tutumpia ja tätä puun käyttöä ei tunneta esimerkiksi Brysselissä riittävästi, niin me sitä työtä teemme eri ministeriöaloilla, että tuodaan esille, että tätä voidaan tehdä kestävästi.

Sitten kansallispuistoista voisi sanoa sen, että nämä selvitykset ovat juuri valmistuneet näistä neljästä kansallispuistosta ja ministeriö valmistelee tammikuussa hallituksen käsittelyyn kokonaisesitystä siitä, miten niitten kanssa edetään. Käsivarren mahdollisen kansallispuiston osalta on aikaisemmin todettu, että pitää katsoa, onko löydettävissä sellainen malli, jossa mahdolliset poikkeukset huomioivat paikallisten asukkaiden huolen ja matkailun kehittämisen, ja voiko se saada alueen asukkaiden tuen ja onko mahdollista saada semmoinen rahoitus, että se edistäisi luontomatkailua niin, että siellä tuetaan sitä. Silloin sitä voi ehkä viedä eteenpäin, mutta muutoin ei. Se on harkinnassa tässä vaiheessa, mutta ei olla vielä päädytty lopputulokseen. Minä luulen, että pääsen käymään Kilpisjärvellä vielä uudestaan. Siellä oli oikein mukavaa.

Sitten luonnonsuojelualueet ja metsästys nousivat esille myös. Edustaja Eestilä toi tämän esille. Meillä on olemassa oleva luonnonsuojelulaki, joka lähtee siitä, että pääsääntöisesti Etelä-Suomessa metsästys ei olisi sallittua. Hirvenajo on sallittua luonnonsuojelualueilla. Kun on katsottu ministeriössä vanhoja Natura-päätöksiä, niin siellä on sanottu kylläkin virallisissa papereissa näin, että tapauskohtaisesti arvioidaan. En tiedä, mitä ihmisille, yksittäisille maanomistajille on sanottu, mutta virallisissa papereissa on sanottu, että se arvioidaan tapauskohtaisesti. Meidän pitää näissä asetuksissa noudattaa olemassa olevaa lakia, eli me yritämme Etelä-Suomessa mahdollisimman joustavasti katsoa, että jokaisella metsästysseuralla säilyy näitten virallisten luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä toimintaedellytykset. Eli niitä poikkeamia haetaan niin paljon kuin mahdollista ja eri maakunnissa katsotaan näitä eri lajeja tunnistaen sen tietyn kysymyksen siitä, että luonnonsuojelualueet ovat kuitenkin myös muita harrastajia ja lajien lisääntymistä varten, että siis tietty rajoittaminen on perusteltua luonnonsuojelullisista syistä. Mutta pyritään yhdistämään nämä intressit mahdollisimman joustavasti.

Sitten kysymyksiä tuulivoimaluvista. Enemmänkin melukysymykset tällä hetkellä ovat auki tuulivoiman vauhdittamisessa, ja ne kuuluvat ministeri Viitaselle, mutta tiedän, että siellä valmistellaan valtioneuvoston asetusta, jossa määriteltäisiin näitä meluasioita niin, että siihen tulee ainakin yhdenmukainen käytäntö ja pyritään etsimään tapoja katsoa, voiko se vauhdittaa tuulivoimarakentamista. Me pyrimme kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arviointiprosessien mahdollisimman sujuvaan yhteensovittamiseen niin, että hankkeiden valmisteluajat olisivat sellaisia hyvin tiiviitä, puolitoista vuotta neljän vuoden sijaan, että kuulemiset olisivat yhteisiä ja näin.

Sitten muista huomioista en pysty paljoa sanomaan, koska puhemies on ollut minulle niin kiltti jo aikaisemmin. Totean vain, että olen useimmista huomioistanne samaa mieltä, ja lopetan kaksi sekuntia etuajassa. — Kiitos.

Riitta  Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta asuntorakentamisesta ja sen onnistumisesta: Asuntoja ei rakenneta yli yön. Tämä rakennepaketti, joka on tehty, 150 miljoonaa, on tehty vuosille 2013—2015, eli malttakaa odottaa. Tälle vuodellekin asuntotuotantoa on tehty enemmän kuin aikaisemmille vuosille. Sitten yksi iso asia, mikä on ongelma nimenomaan asuntotuotannon rakentamisen aloittamisessa ja hinnassa, on se, että meillä ei ole riittävästi kilpailua. Sen takia Kruunuasuntoja on pääomitettu 30 miljoonalla ja odotetaan, että sieltä nyt sitten rakentuisi vähintään se 1 500 valtion tukemaa vuokra-asuntoa, sekä sitten nyt on valmistumassa tämä 20 vuoden paketti. Todella toivon, että siitä saadaan myöskin kohtuuhintaisia asuntoja. Sehän ei ole välttämättä aivan selvää.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun tämä kääntyy, mikä on ihan ymmärrettävää osin, tähän luonnonsuojelulain keskustelun sisältöön, niin tietenkin siinä herää kysymys siitä, että kun se on hyvin paljon turpeeseen liittyen nimenomaan energiapolitiikkaa, kävittekö te kuinka vakavasti otettavaa keskustelua energiapolitiikan osalta, kun tätä turveasiaa käsittelitte. Meillähän on nyt huolestuttava tilanne Suomessa lähinnä siinä, että hiilen käyttö on lisääntynyt noin 40 prosenttia ihan hirveän lyhyen ajan sisällä. Näyttää, että maailmanmarkkinahinta ei tule kyllä vähään aikaan nousemaan, jolloin se on ihan oikeasti sellainen tulevaisuuden näkymä, joka ei tietenkään ole kovin positiivinen. Silloin on välttämätöntä tietenkin, että me haemme Suomessa myös sitten korvaavia vaihtoehtoja, mitkä ne sitten ovatkaan, ovatko ne tuulivoimaa, ovatko ne vesivoimaa, ovatko ne turvevoimaa, ovatko ne jotakin muuta. Tämä pitäisi tietenkin myös pystyä jotenkin hahmottamaan tämän lain käsittelyn yhteydessä, ja siitä syystä tämä kysymys.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän hevosenlantakysymykseen. Asiahan eteni viime helmikuussa, kun tuli voimaan uusi jätteenpolttoasetus, johon ministerikin viittasi. Kaasutus- eli pyrolyysijärjestelmä, jossa lanta kuivatislataan ja kaasuna poltetaan, on tällä hetkellä mahdollista.

Ypäjän hevoskunta on hakenut nyt rakennusluvan, joka on myönnetty Swebon laitokselle, ja se lupa on ok. He odottavat vielä ely-keskukselta lopullisen vahvistuksen siihen — näin on halunnut paikallinen lupaviranomainen toimia — ja samaan aikaan MTT tekee myös pienemmän, yhden kuution pyrolyysijärjestelmän koetestausta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että asia on etenemässä. Tämä Ypäjän laitos on sellainen, että se tulee noin kolmessa vuodessa peittämään omat investointikustannuksensa, elikkä se on erittäin merkittävä.

Kyllä tästä täytyy antaa ministerille kiitosta. Itse taisin ensimmäisen kerran aiheen nostaa vuonna 2007 esille, ja te olette nyt kolmas ministeri — ja ensimmäinen, joka asialle jotain tekee.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä vähän turpeeseen, soihin ja energiapolitiikkaan.

Ympäristövaliokuntahan on ollut valtavan huolissaan siitä, millä tavalla meidän ympäristöhallintomme on resursoitu. Elinkeinotoimijoille itse asiassa syntyy väärä kuva asioista, jos joudutaan tilanteeseen, jossa ikään kuin ympäristönsuojelua syytetään hankkeiden viivästymisestä, kun kysymys ei oikeastaan ole ympäristönsuojelun tasosta vaan siitä, että hallinto ei ole joko tarpeeksi resursoitu tai riittävän hyvin organisoitu. Sen takia tuntuisi hyvältä idealta, että ruuhkan purkuun tällainen lisätalousarviomääräraha olisi.

Mutta kyllä sitten haluaisin heittää palloa myös turveteollisuudelle itselleen, että ainakin tähän mennessä nimenomaan turveluvista on hylätty isompi osa kuin muista luvista. Ne on hylätty sen takia, että ne eivät ole täyttäneet vesiensuojelun lainsäädännön määräyksiä, ja tällaisia hakemuksia ei kannattaisi enää tehdä, koska ne hidastavat prosessia.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelulaista oli puhetta, ja nyt sitten näissä luontoarvoasioissa oli mukana ainoastaan tämä turveasia. Olenko minä oikein ymmärtänyt, että teillä on työn alla tähän ympäristönsuojelulakiin lisäyksenä myöskin muita luontoarvoasioita, jotka sitten ensi vuonna olisivat työn alla? Onneksi olen ymmärtänyt ja kuullut väärin asian.

Sitten näistä muista lakiasioista, mitkä ovat työn alla, ne uudet suojelualueet. Edustaja Ojala-Niemelä jo mainitsikin Kilpisjärven puistoalueesta, jota paikalliset vastustavat todella paljon, mutta nyt työn alla on ilmeisesti useita muitakin, jotka eivät ole vielä olleet tässä esillä.

Sitten tämä Metsähallitus-lainsäädäntö on myöskin työn alla uusiksi. Kuinka paljon se tuo uusia suojelualueasioita ja määrärahatarpeita sinne sitten matkassaan?

Sitten vielä luonnonsuojelulaista. Olenko ymmärtänyt oikein, että tämän ympäristönsuojelulain rinnalla on tarkoitus myös luonnonsuojelulakia alkaa nyt uudistamaan? Ja se vain näistä määräraha-asioista, että luonnonsuojelulaki ja nämä monet muutkin asiat vaativat määrärahoja, rahaa, onko niitä käytettävissä?

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minulla on tässä ihan tuoreet tilastot, ja kun tiedän ympäristöministeriön lahjakkuuden myöskin asuntoasioissa, täällä on Aran tilasto, että kunnissa on tuhansia, tuhansia asuntoja tyhjillään: Varsinais-Suomi 400, Satakunta 400, Kanta-Häme 400, Pirkanmaa 500, Pohjois-Pohjanmaa 800, Keski-Suomi 800, Lappi 1 100, ja samanaikaisesti pääkaupunkiseudulla on miljoona liiketoimitilaa tyhjänä.

Näkisittekö, että näissä olisi mahdollisuus johonkin ratkaisuun, tämän asuntopulan todelliseen ratkaisemiseen? Nämäkin miljoona neliötä ovat 20 000 asuntoa, jos lähdetään liikkeelle. Niistä myöskin ovat useimmat kuntien ja valtion omistamia. Ratkaisun pitäisi löytyä. Näillekin todellista käyttöä olisi.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielelläni näkisin Suomen aina parempana maana kuin Ruotsin, ja monessa asiassa se onkin sitä, mutta on poikkeuksiakin, niin kuin tämä hevoslantakysymys, mikä tässä salissa on ollut jo edellä. On erikoista, että samoja direktiivejä tulkitaan niin eri tavalla. Ruotsissa hevosenlannan polttaminen tuntuu olevan, ja Tanskassa myös, paljon helpompaa kuin Suomessa. Meillä se jää käytännössä hyödyntämättä. Kenties jossain Ypäjällä vuosien päästä homma toimii, hyvä niin, mutta pitäisi päästä yhtä helppoon käytäntöön kuin Ruotsissa on.

Samoin energiatodistus on toinen esimerkki. Sama direktiivi, mutta siellä rakennetaan kevyempi, vähemmän byrokraattinen malli, joka kertoo varmasti enemmän talon omistajille kuin meillä Suomessa. Oikeastaan nyt, kun taloon on tullut kansalaisaloite, mihin täällä edustaja Juvonen jo viittasikin, kysynkin teiltä ympäristöministeriöstä, mihin toimenpiteisiin tämä kansalaisaloite tulee johtamaan, aiotteko reagoida jotenkin siihen, tuleeko uutta valmistelua vai jääkö aloite sikseen.

Mutta näiden kahden esimerkin valossa, arvoisa puhemies, haluan kannustaa teitä ja ministerikollegaanne Viitasta tekemään istuntotauon aikana opintomatkan Ruotsiin.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pysytään vielä suolla. Nyt tämän ympäristönsuojelulain 13 §:stä on semmoisia pelkoja, että sitä saatettaisiin pahimmillaan soveltaa kaikkien turvetuotantohankkeiden lupatapauksiin usean vuoden ajan. Sijoituspykälää ei sovellettaisi silloin, jos nämä lainkohdassa tarkoitetut luonnonarvot olisi otettu huomioon maakuntakaavassa. Suomessa ei kuitenkaan ole vielä yhtään sellaista kaavaa, jossa luontoarvot on huomioitu tämän lain edellyttämällä tavalla suokohtaisesti. Pari kaavaa on valmisteilla, ja muissa maakunnissa näitä suokohtaisia kaavoja ei ole vielä tehty. Se tarkoittaa sitä, että valmisteilla olevan ympäristönsuojelulain 13 §:ää sovelletaan suokohtaisten kaavojen puuttuessa kaikissa lupahankkeissa. Miten ministeriö aikoo toimia vauhdittaakseen kaavoituksen saattamista lain tasalle?

Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuusamossa Rukan matkailukeskuksen viereen ollaan kaiketikin avaamassa kultakaivosta ja siellä on myös todettu suuria uraanipitoisuuksia. Vieressä ovat arvokkaat Kitkan vesistö, Karhunkierros ja Oulangan kansallispuisto. Tämä alue on matkailullisesti hyvin arvokas niin Kuusamon kunnalle kuin koko Suomelle ja kaikille matkailijoille, luontoarvoista puhumattakaan. Mitä mieltä ministeri on siitä, että koekairauksia on tehty jopa Oulangan kansallispuiston alueella? Onko tämä mitenkään sallittua ja yleensäkin kaivostoiminnan aloittaminen luontoarvoiltaan näin arvokkaalla alueella? Kyseessä ovat ylikansalliset toimijat.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että kyllähän hallitus on itsekin vaikeuttanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamista: esimerkiksi karsinut asuntolainojen korkovähennysoikeutta, nostanut varainsiirtoveroa ja kiinteistöveroa ja jo täällä mainitulla energiatodistuksella. Näillä kaikilla on hintaa nostavia vaikutuksia. Lisäksi hallitus on rajusti leikannut korjausavustuksia.

Arvoisa puhemies! Kyllä itse vilpittömästi toivon, että erilaisten normien, kaavamääräysten ja tarpeettomien säännösten tarpeellisuutta tarkistetaan, jotta kohtuuhintaista asuntotuotantoa voidaan vauhdittaa.

Lisäksi haluan tuoda sen esille, että myöskin tuonne haja-asutusalueille rakentaminen on hankaloitunut huomattavasti tässä viime aikoina. Toivottavasti siihen kiinnitetään huomiota ja sinne pystyvät myöskin nuoret perheet rakentamaan ja muuttamaan.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että rakennuskannan korjaushinnan arvioidaan olevan noin 30—50 miljardia euroa. Tästä asuinrakennusten osuus on yli puolet. Silti korjausrakentamiseen ensi vuonna varataan 100 miljoonaa euroa. Mielestäni se ei ihan ole riittävä tähän tarpeeseen nähden.

Korjausrakentamisesta ei ole juuri hyötyä, jos se tehdään hutiloiden tai jos valvonta on vain nimellistä. Home- ja kosteusongelmat johtuvat käytännössä täysin rakennusvirheistä. Lisäksi muodiksi tullut passiivirakentaminen tuo omat riskinsä. Miksi Suomessa suositaan määräyksissä muovin ja pullon rakentamista, kun meillä on metsät täynnä puuta ja hyvää rakentamista ja osaamista puun kohdalla? Varsinainen kysymykseni on tämä: milloin rakennusvalvonnassa edellytetään eri työvaiheiden digitaalinen kirjaaminen rakennusvirheiden ehkäisemiseksi?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan hieman ajassa taaksepäin. Täällä on oltu suolla ja menty Tukholmaan, mutta menen Rio de Janeiroon, jossa vuonna 2012 oli YK:n kestävän kehityksen konferenssi. Rio+20-kokous oli maailmanlaajuisesti jotenkin noteerattu pettymys, sillä loppuasiakirja jäi pääosin valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden hyvän tahdon ja samanmielisyyden vakuutteluksi. Loppuasiakirjassa oli paljon hienoja periaatteita: oli puhtaan veden aseman nostamista ihmisoikeudeksi, kalakantojen suojelemista, yleistä terveydenhuoltoa ja sen tärkeyttä. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että suomalaisina, kun itsekin olin siellä paikalla ja, ministeri, myös olitte siellä, jäi semmoinen tunne, että mitä me siellä teimme ja mitä me saimme siellä aikaiseksi. Minä haluaisinkin kysyä nyt: miten me Suomessa koemme ja kuinka me voisimme mahdollisesti profiloitua paremmin kansainvälisesti ja sillä tavalla, että oikeasti me olisimme kestävää kehitystä positiivisesti eteenpäin viemässä ja niin poispäin, että saisimme rooliamme kuuluviin ja näkyviin?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Puhemies! Asuntoministerin tontilta voisin vain sanoa sen, että tässä on puhuttu Arasta paljon, minä tunnistan tämän huolen, mikä siihen kohdistuu, ja myös näistä tyhjistä kiinteistöistä. Sellainen viesti asuntoministerin puolelta kuitenkin, että Ara-tuotannossa päästään tänä vuonna kokonaisuudessaan viime vuoden tasolle ja se on noin 6 200 aloitettua uutta asuntoa ja tällä hetkellä päätökset on tehty 5 600:lle. Normaalivuokra-asuntojen määrä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna. Koko vuonna päätökset tehdään noin 2 000 asunnolle, joka on siis noin kolmanneksen lisäys viime vuoteen, ja 40 prosenttia näistä sijoittuu pääkaupunkiseudulle, niin että jotain edistystä sillä puolella.

Sitten kysymykset liittyen vielä tähän turvetuotantoon ja ympäristönsuojelulain kokonaisuudistukseen.

Tosiaan, selkeästi lain tulkintaa ohjaavissa pykälän perusteluissa sanotaan, että tätä sovelletaan näille luonnontilaisille 3—5 luokan soille ja 0—2 luokan suot ovat pykälän soveltamisalan ulkopuolella. Näillä ei pääsääntöisesti ole valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittäviä luonnonarvoja, ja jos näin on, niin ne sitten lajisuojelun ja luonnonsuojelulain menettelyjen kautta on kuitenkin mahdollista edelleen arvioida.

Mutta kysymys tästä turvetuotantoalan pelosta: minä olen viime viikkoina käynyt paljon keskusteluja alan kanssa suoraan, jotta he tiedostavat, mitä tässä tavoitellaan, ja kyllä tässä ollaan aika lähellä yhteistä näkemystä siitä, että alakin on pyrkimässä parantamaan vesien puhdistamisen käytäntöjä.

Mutta se, mitä edustaja Sinnemäki sanoi, on totta. Elikkä osa valituksista on sitä, että ala itse edelleen valittaa heille annetuista määräyksistä ja aiheuttaa itse niitä ruuhkia. Pikkuhiljaa voisi ottaa sen lusikan kauniiseen käteen ja lopettaa määräyksistä valittamisen ja toteuttaa itse parhaita käytäntöjä, niin silloin vähennetään ruuhkia ja ne muutkin luvat saadaan nopeammin. Tämä dialogi pitää saada molemminpäin eteenpäin, ja me teemme kovasti sitä meidän puolen hommaa. Ja sitten se, että näille arvokkaimmille soille ei mennä ja pyritään tekemään ne hakemukset sinne 0—2 luokan soille mahdollisimman hyviksi, niin silloin ne luvat saisi nopeammin.

Kyllä meidän energia- ja huoltovarmuuden kannalta ja tämän sivupolttoaineen roolin kannalta, mikä turpeella erityisesti puuhakkeen käytön lisäämisessä vielä toistaiseksi on, tavoite on se, että puuhakkeen käyttöä voidaan lisätä ja tämä sivupolttoainerooli turvataan. Pitemmällä aikavälillä puu pärjää ilmankin turvetta, uudenlaiset kattilat pärjäävät, mutta nyt keskipitkällä aikavälillä hallituksen tavoite on se energia- ja ilmastostrategian tavoite, elikkä kolmanneksella suunnitelmallisesti vähennetään turpeen käyttöä vuoteen 2025 mennessä ja sitten kivihiilestä pitäisi päästä eroon jo lähes kokonaan siihen mennessä.

Me mietimme kyllä ratkaisuja siitä, että EU:n päästökaupan rakenteelliset korjaukset ja EU:n 2030-päästövähennystavoitteet tulevat nostamaan päästöoikeuden hintaa EU:ssa. Se on paras tapa nostaa kivihiilen hintaa. On vaikea päästä sinne lauhdepuolelle suoran sähköntuotannon puolelle puuttumaan siihen kannattavuuteen, kun sitä ei voi suoraan verottaa. Erilaisia epäsuoria tapoja puuttua tähän on. Yksi on se, että miettii, voiko tätä puuhakkeen tukea hiukan laajentaa siellä pienimmässä päästöoikeuksien hinnassa, mitä olen itse ehdottanut, ja sitä kautta lisätä puuhakkeen kannattavuutta suhteessa kivihiileen, epäsuorasti silloin myös turpeen kannattavuutta.

Sitten näistä muista kysymyksistä.

Ehkä voisi sanoa näin, että tämä resurssikysymys aluehallinnossa on hyvin kriittinen mutta siinä nyt on edistystä tapahtunut. Elikkä yleisesti arvioidaan sitä, miten maksullisuudesta saadaan tuloja suoraan siihen luvittavaan toimintaan paremmin. Ennen kaikkea nyt tässä lakiuudistuksessa tulee valvonnan maksullisuus, joka parantaa elyssä valvonnan laatua ja resursointia, ja hallitus linjasi, että se maksullisuus menee sen valvonnan laadun parantamiseen.

Ympäristöhallinnon maksut ovat keskimäärin hyvin alhaisia verrattuna moniin muihin aloihin, ja valvonnasta kun ei ole ollut maksua, niin semmoiset hyvin kuormittavat toimijat, vaikka Talvivaara, ovat saaneet kaiken konsultoinnin tilanteessa, jossa on käytännössä rikottu lainsäädännön velvoitteita. Kaikki valvontakonsultointi on ollut maksutonta, ja se ei ole reilua sitten taas yritysten kannalta, jotka vaativat vähemmän valvontaa mutta eivät sitä riittävästi saa, koska resurssit ovat menneet tällaiseen.

Me olemme parantamassa myös hallinnon resursseja siinä, että aluehallinnon vaativien ympäristötehtävien ohjaamiseen sovittiin kehysriihessä 2 miljoonalla eurolla resursoitavan tällaista ohjaustoimintoa, josta tammikuussa julkaistaan sen konkreettinen toteuttamismalli, mutta me pystymme tällä rahalla ympäristöministeriön ja aluehallinnon yhteistyössä parantamaan merkittävästi vaativien tehtävien hoitoa myös niin, että se auttaa elinkeinoelämää hankkeiden aikaisessa ympäristönsuojelun tason turvaamisessa ja aikaisessa suunnittelussa niin, että tällaisissa isoissa hankkeissa ei yllätyksiä tule ja ei pitäisi tulla sellaisia ongelmia kuin Talvivaarassa on tapahtunut.

Talvivaara-selvitysten pohjalta tässä ympäristönsuojelulakiuudistuksessa on poikkeustilanteiden käytön merkittävää rajoittamista niin, että jatkossa ympäristönsuojelulakia ei voi tulkita niin, että koko ajan on ongelmia ympäristölainsäädännön velvoitteiden kanssa. Ne eivät ole silloin poikkeustilanteita, (Puhemies koputtaa) vaan tulkinta tiukentuu ja se vaatii sitten yrityksiltä enemmän, niin että ei voi ajautua semmoiseen jatkuvien ongelmien kierteeseen.

Edustaja Koskelan huomiot kaivosalan ongelmista ovat hyvin tärkeitä, ja toivon, että tässä yhteensovittamisessa luontoarvojen ja muiden elinkeinojen kanssa edetään lähivuosina merkittävästi. Siinä meillä on työtä tapahtumassa, ja luonnonsuojelualueillehan ei merkittäviä haittoja kaivoshankkeissa saa toteuttaa, muuten ei ole mahdollista toteuttaa. Se pitää varmistaa, että tällaista haittaa ei tule, ja se on viranomaisten tehtävä varmistaa, että näin ei käy.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäisenä muutama sana energiatodistuksesta. Kesäkuussa voimaan tullut laki energiatodistuksesta on herättänyt paljon keskustelua ja toimintaa. Energiatodistuksen uskottavuudesta, hinnasta ja vaikutuksista on oltu huolissaan. Laskennallinen kulutus on nähty epäoikeudenmukaisena vanhoille pientaloille. Mahdollinen ero todelliseen kulutukseen saattaa olla huomattava, jopa moninkertainen. Kansalaisaloitteen energiatodistuksen muuttamiseksi on allekirjoittanut jo yli 50 000 kansalaista. Aloite tulee tänne eduskuntaan, ja katsotaan, mitä ja millaista keskustelua se saa aikaiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on Euroopan kalleimpia maita asua. Asuntojen hinnat ja asumiskustannukset ovat karanneet käsistä etenkin pääkaupunkiseudulla. Helsinki ympäryskuntineen muodostaa Suomen tärkeimmän työmarkkina-alueen ja toimii koko maan talouden veturina. Asumisen kalleus haittaa työvoiman liikkuvuutta, kun yhä useampi työn perässä muuttaja joutuu jäämään kokonaan pois pääkaupunkiseudun työmarkkinoilta, tyytymään ylipitkiin työmatkoihin tai velkaantumaan raskaasti muuttamisen seurauksena. Pääkaupunkiseudun kalleus rasittaa etenkin työtä hakevia ja työelämänsä alkutaipaleella olevia nuoria aikuisia, joiden tuotteliaimmat vuodet kuluvat ylihintaisesta asumisesta selviämiseen. Kun työn perässä ei voida muuttaa, työvoiman tarjonnan ja kysynnän jo entisestään suuri kohtaanto-ongelma kasvaa ja työurien pidentäminen alkupäästä vaikeutuu.

Pääkaupunkiseudulla, etenkin Helsingissä, asuntojen hinnat ja vuokrat ovat kohonneet poikkeuksellisen voimakkaasti 2000-luvun loppupuolelta lähtien. Toisin kuin muualla maassa, pääkaupunkiseudulla nousu on jatkunut taantumasta huolimatta. Tilastokeskuksen mukaan osakehuoneistojen hinnat ovat nousseet kuluneen vuoden aikana jopa 1,6 prosenttia ja vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat 4,1 prosenttia. Pellervon taloustutkimuksen mukaan asumismenot kasvavat keskimäärin 3 prosenttia vuodessa kolmen vuoden kuluessa. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella velallisten kotitalouksien kuukausittaiset lainanhoitomenot jäävät puoleen siitä, mitä ne ovat pääkaupunkiseudulla. Lyhennys ja korko kasvavat pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kerrostalon perheasunnossa yli 1 000 euroon kuukaudessa, kun muualla Suomessa keskiarvo on noin 500 euroa. Yli 3 prosentin nousutahdin on arvioitu pysyvän samalla tasolla ainakin vuoteen 2017.

Arvoisa herra puhemies! Ikääntyneiden tehostettu ja palveluasuminen ovat yksi tulevaisuuden haasteista. On hyvin tärkeää, että voimme rakentaa sellaisia asuntoja ja satsata korjausrakentamiseen, jotta muistisairaat ja myös huonosti liikkuvat ihmiset voivat elää kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tämähän on myös vanhuslain yksi päätavoite.

Arvoisa herra puhemies! Uusimaa-ohjelma on ympäristöohjelma, ja siihen on kirjattu, että Uudenmaan tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tämä vaatii energian säästöä, luopumista fossiilisista polttoaineista ja siirtymistä uusiutuviin energiamuotoihin.

EU:n puhtaan liikenteen tavoitteisiin kuuluu sähköautojen infrastruktuurin rakentaminen. Komission direktiiviesitys sisältää maakohtaiset velvoitteet sähköautojen latausverkoston rakentamiselle. Suomessa velvoite on 71 000 latauspistettä, joista julkisten pisteiden osuus on 7 000 kappaletta. Velvoite tulee täyttää vuoteen 2020 mennessä. On mielenkiintoista seurata, kuinka me pystymme Suomessa edistämään tämän tavoitteen toteuttamista ja ovatko nämä tavoitteet ylipäänsä toteuttamiskelpoisia. Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen entinen Asukasliiton hallituksen jäsen ja nykyisin sen asiantuntija, hallituksen käytössä. Lainaan tässä sen pää-äänenkannattajan kannanottoja.

Nykyisin aravatalojen omistajien joukkoon on hyväksytty myös sijoittajat, jotka perivät kohtuuttomia vuokria yhteiskunnan ja asukkaiden maksamista asunnoista. Ympäristöministeriön alainen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara vastaa pääasiassa valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta. Ara ohjaa ja valvoo Ara-asuntokannan käyttöä.

Aravan romutus alkoi parikymmentä vuotta sitten. Alkuperäinen ajatus, että ihmiset saavat kohtuuhintaisia omistus- ja vuokra-asuntoja, on vaihtunut sijoittajien huippuvoittojen tavoitteluksi vuokra-asuntojen asukkaiden kustannuksella. Valtion asuntopolitiikka tukee aravasuur-omistajien ja -keinottelijoitten tavoitteita. Periaate, että jokaisella on oikeus hyvään asumiseen, karkaa yhä kauemmas. Poliittisilla päättäjillä ei ole oikeastaan ollut tahtoa pitkään aikaan korjata tätä tilannetta.

Ara-asunnoista vapautuu yli 72 000 asuntoa aravalakien ja omistukseen kohdistuvista rajoituksista kymmenen vuoden kuluessa. Aravatalojen suuromistajille lankeaa jättipotti. Miljardien eurojen kiinteistöomaisuus, joka on maksettu yhteiskunnan ja asukkaiden rahoilla, siirtyy sijoittajille ja keinottelijoille. 10 euron tai 11 euron neliövuokra nousee 20—25 euroon. Uudellamaalla yli 30 000 asuntoa vapautuu rajoituksista: Helsingissä 15 000, Espoossa liki 10 000, Vantaalla liki saman verran.

Aran viime vuoden tilaston mukaan kunnat omistavat vielä yli 230 000 Ara-asuntoa. Ex-yleishyödyllisistä asuntosijoitusyhtiöistä VVO omistaa 40 000 asuntoa ja SATO 23 000. Vielä yhteishyödyllisiksi luokitellut Avara, Tarveasunnot, Kunta-asunnot, vakuutusyhtiöt, yritykset, nuorisoyhteisöt ja vastaavat omistavat yli 50 000 Ara-asuntoa.

Kun rajoitukset poistuvat, asuntojen vuokran voi korottaa vapaasti yli 20 euroon neliöltä tai maksattaa vuokralaisella asunnon lunastushinnan kolmeen kertaan vuodessa. Näin ollen valtion tukemasta asuntokeinottelusta on tullut liiketoimintaa.

Vaikka asuntoministeri ei ole paikan päällä, kysymykseni kuuluu: miten tämä asia korjataan niin, että perustuslain oikeutus meille kaikille, että meillä on oikeus asumiseen, saadaan toteutettua?

Täällä saimme viestin asuntoministeriltä, että edessä olisi suurremontti. Tämä jos mikä vaatii suurremontin, ei ainoastaan Helsingin seudulla vaan kaiken kaikkiaan koko maassa ja erityisesti muissakin kasvukeskuksissa. Asumisen hinta on käynyt aivan sietämättömän korkeaksi, asuupa ihminen millä tavalla tahansa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan määrärahat ovat yhteensä 267 miljoonaa euroa. Se on vain 0,5 prosenttia budjetista, mutta väitän, että näillä aiheilla on kuitenkin meille suomalaisille huomattavasti suurempi merkitys kuin mitä tämä rahallinen osuus on. Meille kokoomuslaisille on hyvin tärkeää, että kulutus ja tuotanto on kestävää ja vastuullista siten, että materiaalitehokkuus kasvaa, päästöt vähenevät ja kulutuksen hiilijalanjälki pienenee.

Tuossa debatissa olikin jo jonkin verran puhetta Itämerestä, mutta haluan ottaa sen vielä kerran esille, sillä se oli meidän asunto- ja ympäristöjaoston yksi keskeisimmistä lisämäärärahakohteista. Niin kuin kaikki täällä hyvin tiedämme, ei pelkästään Suomen toimenpiteet vaan kansainvälinen yhteistyö on se, millä me pystymme saamaan aikaiseksi sellaisia toimenpiteitä, joilla on mahdollisimman hyvä vaikuttavuus ja kustannustehokkuus.

Helcomin ministerikokouksissa ovat kaikki Itämeren maat edustettuina, mutta välillä tuntuu siltä, että kaikki maat eivät suhtaudu yhtä vakavasti tuon meren — Mare Nostrum, meidän meremme — tilan parantamiseen. Siitä syystä onkin erittäin tärkeää, että jatkuvasti käydään keskusteluja sekä Puolan että Venäjän kanssa, jotta heilläkin tehtäisiin toimenpiteitä, joilla saadaan ravinnepäästöt vähenemään.

Me jaoksessa lisäsimme myös järjestöille lisämäärärahaa luonnonsuojelutoimenpiteisiin. Itämereen liittyen haluan nostaa esiin Pidä Saaristo Siistinä ry:n toiminnan, kun he tekevät varsin hyvää toimintaa jätehuollon suhteen. Heidän aluskantansa on vanhenemassa, ja järjestö on suunnittelemassa yhteishankintana Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen kanssa uutta alusta, jossa olisi myös öljyntorjuntavalmius. Siinä valiokunta totesikin, että selvitetään, onko mahdollista osallistua tämän tulevan aluksen rahoittamiseen, sillä me kaikki tiedämme, että meidän pitää todellakin panostaa öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuteen Suomenlahdella, kun liikennemäärät ovat niin valtavasti lisääntyneet.

Sitten tästä asuntopolitiikasta vielä sen verran, että oli hyvä saada ministeri Viitasen viesti siitä, että hän on työstämässä sitä 20 vuoden korkotukipakettia, koska todellakin, niin kuin edelliset puhujat totesivat, kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen on meille kaikille ehdottoman tärkeää.

Asunnoista haluaisin vielä nostaa erityisryhmien asuntotuotannon esiin. Siihen on panostettu jo kaksi vaalikautta, ja vielä niitä toimenpiteitä pitää tehdä. Edustaja Mäkisalo-Ropponen nosti jo aiemmin esiin muistisairaat ihmiset, mutta sanoisin näin, että kaikkiin erityisryhmiin, on sitten kysymys kehitysvammaisista, mielenterveyskuntoutujista, muistisairaista tai pitkäaikaisasunnottomista, liittyy niin valtavan paljon haasteita ihan kaavoituksen suhteen, ja tietysti tämä nimby-ilmiö on valtavan kuuma tällä hetkellä, että heitä ei haluta naapuriin. Senpä takia meidän pitää pitää pää kylmänä ja jatkaa erityisryhmien asumistuotantoa, nimittäin jokaiselle ihmiselle se oma koti on äärettömän tärkeä. Minä haluan nähdä, että kehitysvammaisillakin on mahdollisuus itsenäiseen asumiseen ja itsenäiseen elämään.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä haluan oikeastaan jatkaa siitä, mihin edustaja Virolainen jäi, eli muutama sana kehitysvammaisten asumisesta.

Hallitusohjelman linjausten mukaisesti valtioneuvosto teki 8.11.2012 periaatepäätöksen kehitysvammaisten laitoshoidon purkamisesta vuoteen 2020 mennessä. Perustan tälle kehitykselle luovat Suomen perustuslaki, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä, sekä YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella on oikeus yksilölliseen asumiseen ja palveluihin.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kehitysvammaisten palveluista linjattiin muun muassa seuraavaa: "Asuminen järjestetään osana tavallisia asuinalueita ja asunnoissa, jotka vastaavat normaalin asunnon tunnuspiirteitä. Tavoitteena on asuminen joko omassa asunnossa tai pienissä asuinryhmissä." Lisäksi periaatepäätöksessä on kirjattu: "Asuntojen rakentamisella ja hankkimisella sekä lähiyhteisön palvelujen kehittämisellä turvataan se, että laitoksista muuttaminen toteutuu hallitusti. Tämän edellytyksenä on se, että tulevien asukkaiden tarpeet ovat tiedossa ennen kuin uusien asuntojen suunnittelu käynnistetään. Laitoksissa asumisen lopettaminen ei tarkoita sitä, että laitoksista muutetaan uuslaitoksiin, asuntokeskittymiin tai tyhjilleen jääneisiin laitosrakennuksiin, jotka eivät täytä tavallisen asumisen laadun kriteereitä." Tästä periaatteesta meidän on pidettävä ehdottomasti kiinni.

Kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteet ovat seuraavat: Ensinnäkin vähennetään laitospaikkoja nopeasti, suunnitellusti ja hallitusti. Toiseksi mahdollistetaan aikuisten kehitysvammaisten muuttaminen lapsuudenkodeistaan tarjoamalla siihen tarvittavia asumisratkaisuja, yksilöllisiä palveluja ja myös tukea. Kolmanneksi lisätään asuntotarjontaa pitkäaikaisesta laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille sekä lapsuudenkodeista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille. Tavoitteena on rakentaa yhteensä 3 600 kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettua asuntoa, mikä tarkoittaa käytännössä noin 600 uuden asunnon rakentamista vuosittain.

Arvoisa puhemies! Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista laitoshoidossa asui vuoden 2012 lopussa noin 1 600. Se on lähes 7 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kehitysvammaisten autetun asumisen asiakasmäärä puolestaan nousi yli 5 prosenttia. Vuoden 2012 lopussa kehitysvammaisten autetun asumisen piirissä asui noin 6 600 henkilöä. Olemme siis menossa oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Kehitysvammaisten asumiseen ja palvelujen kehittämiseen tarvitaan alan toimijoiden, valtion ja kuntien yhteistyötä. Poliittinen tahto ja uudenlaisen toimintakulttuurin rakentaminen edellyttävät eri hallintoalojen välistä yhteistyötä asumisen suunnittelussa. Vain näin toimien saadaan aikaan kehitysvammaisten tarvitsemia asumisratkaisuja joko asumisyksiköissä tai yksittäisissä asunnoissa niin, että riittävä tuki asumiseen on saatavilla.

Arvoisa puhemies! Kuten debatissakin jo totesin, vanhuspalvelulain mukainen laitoshoidon purkaminen ei voi toteutua, ellemme saa rakennettua lisää ikäihmisten tehostettua palveluasumista, ryhmäkoteja ja myös aivan uudenlaisia asumisyhteisöjä. Erityisesti muistisairautta sairastavien henkilöiden tarpeet tulee ottaa paremmin huomioon, koska tietyssä muistisairauden vaiheessa ihminen ei voi elää enää omassa kodissaan vaan hän tarvitsee kodinomaista asumista sellaisessa paikassa, jossa järjestetään ympärivuorokautista hoitoa ja hoivaa.

Kuten jo edellä sanoin, me olemme Suomessa aika vanhanaikaisia, ja tämä näkyy meidän suurena laitoshoidon määränä. Suosittelisin monelle muullekin tutustumista Hollannissa sijaitsevaan muistisairautta sairastavien kylään, jossa muistisairautta sairastavat voivat asua omantyylisissä kodeissaan ja osallistua itse arjen pyörittämiseen. Kylässä on kampaaja, kauppa, ravintola ja kaikki muutkin normaaliin elämään liittyvät asiat, joissa muistisairaat voivat käydä ja hoitaa asioitaan normaalilla tavalla — tietysti autetusti. Vaikeastikin dementoituneet asiakkaat säilyttävät siellä toimintakykynsä eivätkä esimerkiksi tarvitse lainkaan rauhoittavia lääkkeitä, sillä he tuntevat asuvansa ja olevansa kotona. Tässä asiassa toivoisin meidän ottavan oppia Hollannista. — Kiitos.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriö on asettanut erilaisia tavoitteita ensi vuodelle, ja tarkoituksena on jotain vaikuttavuutta saada lisää yhteiskunnan ympäristökysymyksille ja monelle muulle asialle. Haluaisin nostaa sieltä kaksi huomionarvoista asiaa.

Ympäristöministeriön tavoite on saada Helsingin seudun asuntorakentamiseen lisäystä ja saada seudulle asuntotarjontaa parantaen kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Tämä on erittäin tärkeä tavoite ja haasteellinen tavoite, kuten täällä on tänään useassa puheenvuorossa tullut esille se, että meillä on tässä tavoitteessa vielä paljon kuromisen varaa. Vuosittainen asuntotavoitehan on 30 000 asuntoa, joista Helsingin seudun osuus on lähes puolet. Tänä vuonna me jäämme tästä 30 000 asunnon tavoitteesta noin 3 000 asuntoa, ja ensi vuodenkin tavoite tulee varmasti olemaan haasteellinen saavuttaa, mikäli kunnat eivät tosissaan ota tätä hallituksen asettamaa tavoitetta henkilökohtaisella tasolla toimeenpantavaksi.

Vantaa on onnistunut omalta osaltaan näitten tavoitteiden saavuttamisessa. Vantaa onkin lisännyt vuokra-asuntojen rakentamista, ja käytännössä suurimmilta osin on vastuu kannettu kaupungin omistaman VAV-yhtiön kautta. Ihmettelenkin kovasti sitä, että Espoo ja Helsinki erilaisissa toimissa kuitenkin hiihtävät tässä asiassa perässä, ja kun heillä haaste on vielä suurempi kuin Vantaalla, niin luulisin ennen kaikkea Helsingissä löytyvän tähän ratkaisuja.

Ympäristöministeriö myös kiinnittää huomiota uusiutuvan energian käytön kasvamiseen. Olisin itse toivonut löytäväni budjettikirjasta ja näistä mietinnöistä edes jonkinnäköistä kädenojennusta uudisrakennusten rakentajille, kädenojennusta ennen kaikkea siinä, että esimerkiksi uusiutuvan energian, maalämmön tai aurinkosähkön, rakentamisessa saisi jonkinlaisen verohyödyn. Meillä on ilmaista energiaa maan alla tai vesistöissä tai auringossa vaikka kuinka paljon, mutta käytännössä niitten investointikustannukset estävät voimallisesti niitten käyttöön ottamisen. Toinen keinotekoinen este on pääkaupunkiseudulla jossain ollut se, että mikäli alueella sijaitsee kaukolämpöverkosto, ei sinne voida rakentaa esimerkiksi maalämpöä tuottavaa taloa. Toki näihin on sitten puututtu myöhemmin, koska ne määräykset ovat olleet käytännössä laittomia.

Olisin kuitenkin halunnut myös nähdä ympäristöministeriölle haasteellista siinä, miksi Suomessa ei rakenneta enemmän puusta. Puurakentaminen on terveellistä rakentamista ja energiaystävällistä. Esimerkiksi Vantaa tämänkin haasteen on ottanut vastaan siten, että vuonna 2015 Vantaan asuntomessualueelle tullaan rakentamaan Pohjoismaiden suurin puukerrostalo. Tämä puukerrostalo tulee olemaan parhaimmillaan 7-kerroksinen, ja siihen tulee 186 asuntoa. Tällaisten puukerrostalojen rakentaminen olisi hiilijalanjäljen kannalta kaikkein parasta, koska siinä hiilijalanjälki on noin puolet pienempi ostoenergian kulutuksen suhteen. Hallituksella siis olisi paljon porkkanoita jaettavana ja keppiä tarjottavana, jotta suomalaisen puun hyödyntäminen rakentamisessa tulisi otettua vakavammin. Itse en valitettavasti usko siihen, että tämänhetkinen rakennustekniikka, muoviin rakentaminen, energiatiiviiden talojen rakentaminen, on paras ratkaisu kansanterveyden näkökannalta katsottuna. Muovirakentamisessa on aina riskinsä, ja sen johdosta ihmettelenkin, miksi me emme suosi puurakentamista.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti puheenvuorossani haluan kiinnittää huomiota tähän ympäristöministeriön tavoitteeseen, joka kuuluu näin: "Yhdyskuntajätteen määrä kääntyy laskuun, jätteiden kierrätys tehostuu ja kaatopaikoille päätyy enintään 20 % yhdyskuntajätteistä v. 2016." Meille rakennetaan Vantaalle pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitosta Långmossebergeniin. Ihmettelen kovasti sitä, miksi tämän rakentamisen yhteydessä ei ole asetettu sellaisia edellytyksiä, kuten sitä, että poltettava kotitalousjäte kuivattaisiin ennen polttoa. (Puhemies koputtaa) Tulevaisuudessa me tulemme polttamaan kaikki pääkaupunkiseudun kotitalousjätteet Vantaalla, ja jokainen meistä tietää, että kuiva jäte (Puhemies koputtaa) palaa paremmin ja siitä saadaan enemmän hyötyä kuin märästä jätteestä.

Tämänkaltaisiin huomioihin haluan jättää evästykset hallitukselle. — Kiitos.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuodenvaihde lähestyy. Mitä me toivomme vuodelta 2014? Ympäristöpuolella ei ministeriöllä siellä hallintoalalla ole käytössä suuria rahoja, mutta valtaa ja vaikutusta on todella paljon. Ympäristöministeriö on yksi hallituksen superministeriöistä, koska sillä on niin paljon vaikutusvaltaa melkein mihin tahansa eri hallintoalaan: yrityspuolen asioihin, liikenteeseen, maatalouteen ja melkein kaikkiin tämmöisiin asioihin, jos vain on halua sitä käyttää. Mutta siinä, miten sitä valtaa käytetään, minä todella toivon, että näissä voitaisiin käyttää maalaisjärkeä.

Meillä maaseudun ihmisillä on usein hyvinkin kielteinen asenne vihreää järjestöä kohtaan. Miksi se on? No, sitä on kaikennäköisiä asioita tässä vuosien mittaan tapahtunut, mutta kyllä minä olen tässä eduskunnan työssä kokenut, että paljon on kyse myöskin tiedon puutteesta, siitä, että me emme keskustele tarpeeksi asioista ja kuuntele, mitä se elämä on kaupungeissa, mitä se on maaseudulla, mitä se on eri puolilla Suomea. Meidän pitäisi antaa enemmän tietoa toisillemme ja harjoittaa rakentavaa keskustelua. Kaikkien meidän etu on kuitenkin — sekä kaupunkilaisten että maaseudun ihmisten — se, että me saisimme syödä kotimaista ruokaa, kotimaista uusiutuvaa energiaa saataisiin, saataisiin olla puhtaassa ympäristössä, ilmasto olisi kunnossa ja kaikki nämä asiat. Ja varmaan kaikki voivat näistä ympäristöasioista puhuttaessa olla samaa mieltä, mitä Santeri Alkio on aikoinaan sanonut, että jätetään maa lapsillemme paremmassa kunnossa kuin mitä olemme sen itse saaneet.

Vuonna 2014 on meillä ympäristövaliokunnassa edessä todella paljon töitä. Siitä muutamia asioita otan nytten esille.

Ensinnäkin on tämä uusi ympäristönsuojelulaki, josta jätettiin tänään hallituksen esitys. Sillähän on valtavan suuret vaikutukset yritystoimintaan, energia-asioihin, liikkumiseen, kaavoitukseen, asumiseen eli hyvin laajasti kaikkeen elämiseen eri puolilla Suomea. Toivottavasti me saamme rakennettua siitä semmoisen mallin, jolla me pääsemme rakentavasti, kehittävästi viemään asioita eteenpäin.

Yksi asia sitten, mikä tulee meillä kanssa ensi vuonna käsittelyyn, toivottavasti uudestaan laajempaan käsittelyyn, on tämä energiatodistusasia. Itselläni on käsitys siitä, että tämä energiatodistus tuli meille sellaisena kuin se tuli sen takia, että kaikki eivät oikein tienneet, mistä tässä asiassa oli kysymys. Tämän annoin jo tulla aikaisemmin esille siitä, että Ruotsissa on hyvin otettu esille, hyvin otettu käyttöön tämä toteutuneeseen kulutukseen perustuva energiatodistus. Nyt Suomessa on alettu kokeilemaan tätä toimintaa laskennallisella energiatodistuksella, eikä se ole alkanut toimimaan. Toivottavasti me saamme tämän kansalaisaloitteen kautta keskustelun uudelleen esille ja saisimme muutoksia tähän lakiin sitten.

Kolmantena asiana ottaisin nytten esille tämän hallitun hajauttamisen. Eli asuntopuolen asiat ovat meillä myöskin ympäristövaliokunnassa yhtenä olennaisena asiana, ja tuon nyt tämän hallitun hajauttaminen sen takia esille, että kun meillä ei ole täällä pääkaupunkiseudulla saatu niitä kohtuuhintaisia rakennuksia ja asuntoja aikaiseksi, niin eikö meillä olisi oikeasti aika katsoa, että meillä on Suomessa hyvin paljon käytössä kohtuuhintaista asuntokantaa, mutta miten se on järkevä ottaa käyttöön.

Meillä on tiettyjä asioita järkevä keskittää muun muassa pääkaupunkiseudulle ehdottomasti, keskittäminen on järkevää, mutta samanaikaisesti, kun me tiettyjä toimintoja keskitämme, on tiettyjä toimintoja järkevä hajauttaa samanaikaisesti, ja sitten hajautetaan niitä tiettyjä osa-alueita, mitä sinne on järkevä siirtää. Meillä on maaseutukunnissa paikkakunnille hyvin paljon eri toimintoja, missä meillä on käytettävissä kohtuuhintaisia asuntoja, kohtuuhintaisia kiinteistöjä näitä toimintoja hoitamaan, meillä on koulutettua väestöä, osaavaa toimintaa, osaavia henkilöitä, motivoituneita, pysyviä ja kotiseutuun sitoutuneita henkilöitä. Eli on kyse vain meidän päätöksistämme, saammeko me järkevästi suomalaisen rakennuskannan käyttöömme.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan ympäristöministeriön hallinnonalan vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ovat valtavat, vaikka sen osuus valtion budjetista on pieni. Se 271 miljoonaa euroa, joka kyseiselle hallinnonalalle annetaan, käsittää vain noin 0,5 prosenttia valtion kokonaisbudjetista. Tällä rahalla pitäisi sitten kattaa ei vain ympäristön- ja vesistöjen suojelua vaan myös asuntopolitiikkaa.

Valtion tukirahojen niukkuuden takia on selvää, että asuntopolitiikka, josta tänä iltana on liian vähän muuten puhuttu, tarvitsee uusia avauksia. Asumisen jatkuvasti kallistuva hintalappu on yksi suurimmista tavallisten ihmisten arkeen vaikuttavista tekijöistä. Kyseessä on useimmiten sellainen kuluerä, johon itse ei voi edes kovin paljon vaikuttaa, sillä jossakin on aina asuttava.

Täytyy tosin todeta, että asuntopolitiikan suurin epäkohta on tietysti asunnottomuus. Meillä on 8 000 suomalaista asunnottomana tälläkin hetkellä ja pakkasta öisin, valitettavasti. Tämä on hyvinvointivaltion häpeätahra.

Kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on huutava pula varsinkin Helsingin seudulla, jossa on paljon työpaikkakeskittymiä. Tähän ongelmaan ei hallitukselta tunnu löytyvän toimivia ratkaisuja. Edellinen asuntoministeri Kiuru lupasi peräti kuusinkertaistaa vuokra-asuntotuotannon ja alentaa vuokra-asumisen hintaa. Nykyinen ministeri Viitanen on puolestaan luvannut laittaa lähiöt kuntoon. Hyviä lupauksia ja suuria puheita, mutta teot eivät valitettavasti vielä ole vastanneet näitä puheita. Mutta sitä odotellaan. Vaikka hallituksen asuntopolitiikan painopiste on ollut täällä pääkaupunkiseudulla, todellisuudessa kuitenkin rakennuslupien määrä on laskenut viime vuonna ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.

Toki opposition penkiltäkin on myönnettävä se, ettei suhdannetilanne ole tällä hetkellä otollisin rakentamiselle. Samaan aikaan toivoisin kuitenkin hallituksenkin myöntävän sen, etteivät vanhat rakentamisen tukirakenteet toimi. Niitä on uudistettava. Esimerkiksi aravalainojen keskikorko on tällä hetkellä 4 prosenttia. Kun rahaa saa halvemmalla markkinakoroilla, ei ole ihme, etteivät rakennuttajat hyödynnä rasitteeksi muuttunutta aravalainaa. Rakennepaketin yhteydessä hallitus on sentään luvannut toimenpiteitä, mutta konkretiaa vielä odotellaan.

Arvoisa puhemies! Ylipäätään ihmisten tarpeet ja toiveet tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon asuntopolitiikassa. Kun vaikkapa täällä Helsingissä, missä nyt ollaan, noin 60 prosenttia asuntokunnista on yhden hengen talouksia, ei silloin ole järkevää määräyksillä nostaa asuntojen keskikokoa, jolloin pienet, yksin eläville sopivat asunnot jäävät rakentamatta. Perheitä on erilaisia: on yhden hengen perheitä ja monen hengen perheitä. Samoin pientalorakentamisen edellytyksiä tulisi helpottaa, sillä se on usein monelle mieluisin asumismuoto. Puurakentamiseen panostaminen niin pientaloissa kuin myös kerrostaloissa olisi järkevää sekä kansantalouden, ympäristön että ihmisten toiveiden kannalta.

Arvoisa puhemies! Muutama sana ympäristöpolitiikasta. Ympäristönsuojelussa siirtoviemäreiden merkitys on suuri. Myös ympäristövaliokunta on toistuvasti korostanut siirtoviemäreiden merkitystä. Siksi onkin jossain määrin myönteistä, että hallituksen esitykseen on tässä eduskuntakäsittelyssä saatu lisää panostuksia 800 000 euroa, mutta enemmän kyllä olisi tarvittu, sillä kokonaissumma on edelleen täysin riittämätön. Siirtoviemärihankkeiden toteutuminen on erittäin tärkeää niin jätevedestä aiheutuvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi kuin vesialueiden suojelemiseksikin. Nyt pitäisi oikeastaan nähdä niin, että käytettäisiin muutama vuosi tämmöisiin talkoisiin, jolloin laitetaan näitä siirtoviemäriputkia kuntoon ympäri Suomea ja niihin kiinni mahdollisimman monia kiinteistöjä, ja sitten se homma olisi lähivuosien päästä kerralla kunnossa. Kertarytinä olisi parempi kuin ainainen kitinä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä muutama sana Itämerestä. Itämeren nykytila on hälyttävä, vaikka jotakin edistystä on viime vuosina kyllä onneksi tapahtunutkin. Mutta jäljellä olevat ongelmat ovatkin aikaisempia haasteellisempia ja vaikeammin ratkaistavissa: levälauttoja, edelleen tuttuja rannikoiden asukkaille ja vierailijoille, paha happikato Itämeren pohja-alueella. Myös vieraita kalalajeja ilmaantuu ja muita lajeja, eliöitä ilmaantuu yksi toisensa jälkeen. Lisäksi on olemassa koko ajan riski öljy- tai kemikaalikuljetusten onnettomuudesta. Valuma-alueen kuntoon pitää panostaa ja sitä kautta ravinnepäästöjä vähentää.

Mutta haluan, arvoisa puhemies, tässä lopuksi myös korostaa kansainvälistä yhteistyötä Itämeren suojelutyössä. Suomi ei yksin pysty Itämerta pelastamaan. Kaikkien Itämeren alueiden maiden panos, myös EU:n ulkopuolella olevan Venäjän mukanaolo ja sitoutuminen, on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna meidän pitää pontevasti jatkaa työtä Itämeren kunnostamiseksi ja samalla jatkaa työtä kohti puhtaita sisävesiä täällä kauniissa Suomessamme.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeri on yhteinen huolenaiheemme. Rahaa budjetissa varattiin sen suojelutyöhön vajaat 4,9 miljoonaa, ja eduskunta lisäsi tuon 1,5 miljoonaa. Täytyy muistaa, että tässä työssä aika usein, niin kuin tuossa debattikeskustelussa esille tuli, unohdetaan se, että lähivesien, sisävesien eteen tehty työ on itse asiassa myös työtä Itämeren suojelemiseksi.

En ymmärrä sitä ajattelua, että valtiovarainministeriössä koetaan siirtoviemärit jollain tavalla sellaisiksi hankkeiksi, että niitä ei pitäisi valtion olla tukemassa. Ne ovat arvokas osa myös Itämeren suojelutyötä, ja pidän erittäin myönteisenä sitä, että nyt eduskunta lisää tuon 800 000 euroa siirtoviemärien rakentamiseen. Edustaja Rakel Hiltunen viime kaudella nosti esille tällaisen valtakunnallisen viemäröintiohjelman, ja on tärkeää, että sitä pystymme viemään eteenpäin ja aloittamaan myös uusia hankkeita ensi vuonna. Valtion tulee minun mielestäni tukea jatkossakin siirtoviemäreitä. Tavoitteena pitää olla se, että noin 20 000 taloutta pystyttäisiin joka vuosi liittämään siirtoviemäreiden varaan. Se on arvokas ympäristöteko niin sisävesien eli järvien ja jokien kannalta kuin myös sitten koko Itämeren kannalta.

Toisena asiana Metsähallituksen luontopalvelut, jotka ovat olleet vuosi toisensa jälkeen aina leikkauskohteena, mutta samaan aikaan hallitus on kuitenkin perustanut uusia kansallispuistoja, osan myös aivan erityisinä eduskunnan juhlapäätöksinä. Kaiken kaikkiaan meillä on 37 kansallispuistoa, joissa käy vuosittain noin kaksi miljoonaa kävijää. Tässä erittäin isossa roolissa on tällä hetkellä esimerkiksi Sipoonkorpi, joka on täällä lähellä suuria massoja. Näitä kävijämääriä ei pystytä ottamaan vastuullisesti vastaan, jos Luontopalveluiden toimintaa ei turvata. Annan kiitosta sille, että ympäristövaliokunnan huoli on kuultu ja 800 000 euroa eduskunta lisää ja palauttaa näin Luontopalvelut siihen tasoon, mikä pitää olla, eli turvataan siis vastuullinen käyttö, ja kiitosta myös Metso-hankkeen rahoituksen turvaamisesta jatkossakin.

Se on myös arvokasta, että järjestöt saavat omat rahansa ja tässä huomioidaan myös metsästysseurat, metsästysjärjestöt ennen muuta, ja se on arvokas osa myös luonnonsuojelutyötä. Pitää muistaa, että metsästäjät tekevät sellaista työtä, joka jonkun on joka tapauksessa tehtävä, esimerkiksi hirvieläinten kannan kurissa pitäminen. Se on sellainen arvokas työ, joka on metsästäjien kontolla, ja heitä haluan kyllä itse myös vaikkapa tuon syksyisen valkohäntäpeuraonnettomuudenkin jälkeen kiittää, että he tekevät arvokasta työtä.

Arvoisa puhemies! Asuntotuotanto on sellainen asia, joka vaatii kyllä huomiota. Viime kaudella asuntoministeri Vapaavuoren aikana tehtiin poikkeuksellisen paljon tällä sektorilla niin korjausrakentamisessa kuin uudisrakentamisenkin puolella. Tällä kaudella kuitenkin tuo rakentaminen on hyytynyt. Ei sitä pelkästään asuntoministeri Kiurun, edellisen asuntoministerin, syyksi voi laittaa, vaan yleisesti taloustilanne on sen tyyppinen, että ei tuloksia ole sillä tavalla saatu kuin olisi tarpeen. Suomessahan on 3 miljoonaa asuntoa ja joka vuosi rakennetaan noin 30 000 uutta. Asuntokantamme uusiutuu siis ainoastaan reilun prosentin tahtia tällä vauhdilla, ja se kertoo myös siitä, että korjausvelka kasvaa entistä kovemmalla ja kiihtyvällä tahdilla. On arvioitu, että korjausvelka on 30—50 miljardia, ja nyt korjausrakentamiseen valtiolta osoitetaan 100 miljoonaa, mutta se ei toki tule riittämään.

Itse toivon, että nyt kun näitä vanhoja taloja korjataan ja laitetaan kuntoon, niin samaan aikaan muistettaisiin se, että ei anneta enää syntyä uusia huonoja taloja. Eli meillä on paljon taloja, jotka ovat vain vajaat kymmenen vuotta vanhoja ja ovat jo korjaustarpeessa. Hieman itse kun katselin tätä eduskunnankin rakentamista, niin tämä talo on kohta sata vuotta vanha ja lisärakennukset ovat 70-luvun lopulta ja Pikkuparlamentti 2000-luvun alusta. Ainakin näytti siltä, että suurimpia kosteusongelmia ja haasteita on tuossa uusimmassa rakennuksessa. Toivon, että nämä tulevat ongelmat pystytään kaikessa rakentamisessa, niin omakotitaloissa, kerrostalorakentamisessa kuin julkisessakin rakentamisessa, estämään rakentamisella, rakentamisaikaisella valvonnalla ja vuotuisella järkevällä ylläpidolla.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ympäristöministeriön pääluokka on melko pieni, niin sen vaikutukset meidän jokapäiväiseen elämään ovat merkittävät. Kaavoituksella, rakentamisella vaikutetaan hyvin paljon meidän elämäämme.

Ennakoiva ja sujuva lupakäsittely ovat yritystoiminnan, investointien ja asuntotuotannon perusedellytys. Byrokraattinen, hidas ja epävarma lupamenettely taas hidastaa investointeja. Pienet ja isot hankkeet ovat usein samassa jonossa, ja herääkin helposti kysymys, voisiko jotakin tehdä toisin, ja varmasti voisi.

Usein myös eriasteiset valitukset hidastuttavat ja viivästyttävät hankkeita ja investointeja aiheuttaen samalla myös lisäkustannuksia ja viivästyksiä, monta kertaa jopa vuosilla. Valitusten nopeampaan käsittelyyn eri oikeusasteissa tuleekin panostaa. Samoin myös ilmeisen aiheettomat valitukset tulee käsitellä viivytyksettä. Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään myös hallituksen piirissä enemmän huomiota.

Vuosittainen asuntotuotanto on viime vuosina jäänyt jälkeen tavoitteista etenkin täällä pääkaupunkiseudulla mutta myös muualla Suomessa. Se taas on aiheuttanut pienten asuntojen ja vuokrien hintojen nousua, ja etenkin kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamista kaivataankin huomattavasti lisää. Toivon vilpittömästi, että erilaisten normien, kaavamääräysten ja tarpeettomien säännösten tarpeellisuutta tarkistetaan, jotta asuntotuotantoa voidaan taas vauhdittaa. Itse myös vilpittömästi toivon, että väestönsuojien tarpeellisuutta voidaan vielä tarkistaa ja sitä, voitaisiinko niitä vähentää.

Asuntotuotantoa, etenkin kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, tulee saada lisättyä huomattavasti. Normitalkoita ja kaavamääräysten väljentämistä on jatkettava. Esimerkiksi tiukat autopaikka-, julkisivu- ja väestönsuojamääräykset samoin kuin tiukat asuntojen koon määrittelyt nostavat helposti asuntojen hintaa.

Arkkitehtisuunnittelulla on merkittävä osa asunnon hinnassa ja rakennusten hinnassa, ja siihen tulee kiinnittää myös paljon huomiota.

Erilaisia rakennuttamis- ja rakentamistapoja tulee myös kehittää. Tulee panostaa puurakentamiseen ja sen kehittämiseen myös pienkerrostalotuotannossa sekä myös pientaloissa. Tälläkin tuotantosuunnalla on tarkistettavaa eriasteisissa määräyksissä ja normeissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan vilpittömästi toivoa, että haja-asutusalueilla ja maaseudulla rakentamista ei enää hankaloiteta. Monet nuoret perheet haluavat asua luonnon lähellä ja lähellä kotiseutuja.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Erityisesti pääkaupunkiseudun asuntopula on huolestuttavalla tasolla. Vuokrat ovat niin korkealla, että ne vievät vuokralaisia sekä elinikäiseen vuokraloukkoon että tukalaan taloudelliseen tilanteeseen. Kun vuokrat pidetään korkealla, ihmisillä ei ole mahdollisuutta säästää omistusasuntoon tarvittavaa alkupääomaa ja näin osaltaan päästä kiinni tulevaisuudessa edullisempaan asumismuotoon.

Yleishyödyllisten asuntosijoitusyhtiöiden tulee toimia 40 vuotta omakustannusperiaatteella, eli ne eivät saa periä markkinavuokraa. Kun Ara-asunnoissa 40 vuotta täyttyy, vuokralaisista tulee vapaata riistaa. Tulevaisuudessa vuokrat tulevat siis nousemaan, koska tämä Ara-järjestelmän suoma 40 vuoden rahoitus umpeutuu koko maassa lähes 5 900 asunnon kohdalta seuraavien viiden vuoden aikana. Näistä 2 000 asuntoa sijaitsee Uudellamaalla ja 1 200 Helsingissä. Kun määräaika loppuu, asunnot laitetaan mahdollisesti myyntiin kovallakin rahalla. Esimerkiksi yksi Suomen johtavista asuntosijoitusyhtiöistä, SATO, omistaa noin 23 500 vuokrattavaa asuntoa. Yhtiön sijoitusomaisuuden käypä arvo on 2,1 miljardia euroa. Sijoittajat tavoittelevat 12 prosentin korkotuottoa. SATOn vuokra-asuntojen kohdekohtaisista rajoituksista on seuraavien viiden vuoden sisällä vapautumassa 3 000 asuntoa, joista 1 000 sijaitsee Helsingissä. Pahimmillaan asuntojen vuokrat nousevat jopa 75 prosenttia tämän seurauksena, jos kiinteistöihin tehdään esimerkiksi suuria korjausinvestointeja.

Arvoisa puhemies! Koska kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on suuri pula erityisesti pääkaupunkiseudulla, tulee hallituksen seurata Ara-asuntojen rajoitusten päättymisen jälkeisiä vaikutuksia vuokran tasoon ja tarvittaessa puuttua siihen.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa debatissa sanoin muutaman sanan Rio+20-kokouksesta ja oikeastaan halusin vielä vähän enemmänkin tästä kertoa, koska tämä on asia, joka jäi silloin puolitoista vuotta sitten hieman kaivelemaan mieltä, kun pääsin osallistumaan tällaiseen ympäristökonferenssikokoukseen ja kun havaitsin, mitä siellä tapahtuu ja kuinka siellä suomalaisina saimme ääntämme kuuluviin.

Kesäkuussa 2012 maailman päättäjät siis kokoontuivat jälleen YK:n kestävän kehityksen konferenssiin Brasilian Rio de Janeirossa. Tapahtumassa oli mukana myös Suomen valtuuskunta ulkoministeri Erkki Tuomiojan johtamana.

Politiikan näyttämöllä kansainvälisellä ympäristötietoisuudella on ongelmiin nähden suhteellisen lyhyt mutta periaatteellisella tasolla vaikuttava historia. Ympäristön, yhteiskuntien ja talouden kannalta kestämättömiä ratkaisuja kokoonnuttiin arvioimaan Rioon ensimmäistä kertaa vuonna 1992. Ympäristökokousten kaikkiaan 40-vuotisen menneisyyden aikana maailman ympäristön tila on kuitenkin huonontunut lukuun ottamatta pieniä paikallisia parannuksia, joista esimerkiksi kelpaa Suomessa asutusten lähellä olevien vesistöjen laadun paraneminen 1960-luvulta lähtien.

Väestönkasvu, luonnonvarojen kohtuuton ja epäreilu käyttö, ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen, epätasa-arvoisesti jakautuneet mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään sekä massiivinen köyhyys ovat maailmanlaajuisia ongelmia, jotka koskettavat nykyisin jollain tavalla kaikkia asuinpaikasta riippumatta. Ongelmien vakavuudesta ja niiden tiedostamisesta huolimatta kansainvälisen yhteistyön tulokset ovat olleet tähän mennessä heikkoja. Valtioiden ja yritysten välinen kilpailu, lyhyen aikavälin menestyksen tavoittelu sekä tuloeroja kasvattamaan pyrkivä politiikka ovat riittäneet syrjäyttämään vastuun kantamisen heikoimpien osasta ja siitä, mitä me jätämme tuleville sukupolvillemme.

Viimeisin Rio+20-kokous oli maailmanlaajuisesti noteerattu pettymys. Loppuasiakirja jäi pääosin valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden hyvän tahdon ja samanmielisyyden vakuutteluksi. Juuri mitään konkreettista ja sitovaa luonnon kantokyvyn, kuluttamisen ja tuotannon välisestä suhteesta ei saatu aikaiseksi. Ihmisten asuin- ja elinympäristöön liittyviä ongelmia ja kestävää kehitystä tutkivan YK:n ohjelman Unepin muuttaminen aktiivisesti toimivaksi erityisjärjestöksi jätettiin asiakirjasta pois. Keskeiset asiat, kuten ihmisoikeudet ja valtamerien monimuotoisuuden suojeleminen, päätyivät loppuasiakirjaan hajanaisina ja epäselvinä muotoiluina. Kestävän kehityksen tavoitteiden muotoutuminen jätettiin kahden vuoden prosessin varaan.

Arvoisa herra puhemies! Loppuasiakirja kertoo monista hienoista periaatteista: puhtaan veden aseman nostamisesta ihmisoikeudeksi, kalakantojen suojelemisesta ja yleisen terveydenhuollon tärkeydestä. Käytännössä se antaa kuitenkin lähinnä pohjan uusille neuvotteluille ja tulevaisuudessa kenties konkreettisemmille sopimuksille. Kansainvälisten toimijoiden lyhytnä-köinen kilpailu ja sen tuottamat eturistiriidat ovat luoneet kansainvälisen perinteen, jossa kestävää kehitystä koskevat neuvottelut ovat jääneet pysähtyneisyyden tilaan. Maanosien ja maiden rajat ylittävä varallisuuden ja poliittisen vaikutusvallan keskittyminen, sosiaalinen eriarvoisuus sekä ympäristö- ja ilmasto-ongelmat ovat kuitenkin kärjistyneet viime vuosikymmeninä niin huimaa vauhtia, että nykyistä konkreettisempiin aloitteisiin ja toimenpiteisiin olisi kyettävä heti. Suomen kansainvälisen maineen kannalta ko- koukseen osallistuneen valtuuskunnan kokoonpano jätti myös jonkin verran toivomisen varaa.

Meidän tuleekin Suomessa pohtia sitä, kuinka Suomi ja suomalaiset voisivat profiloitua kansainvälisten ympäristöä ja kestävää kehitystä käsittelevien kokousten linjausten konkretisoimisessa ja soveltamisessa nykyistä painokkaammin. Meidän suomalaisten ja Suomen tulee saada äänemme kuuluviin maailmalla myös ympäristöasioissa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nostan myös esille vielä tuon Kilpisjärven kansallispuistoasian, josta puhuin debatin aikana. Kilpisjärven kyläläiset kokoustivat 30.10. tänä syksynä, ja he vastustivat yksimielisesti tämän kansallispuiston perustamista. Kyläläisten mielestä Metsähallitus on selvitystyössään jättänyt huomiotta sen vaihtoehdon, ettei kansallispuistoa perustettaisi lainkaan. Perustamatta jättämisen olisi pitänyt selkeästi olla yksi vaihtoehdoista selvitystyössä.

Selvitystyössä esiin tulleisiin mahdollisiin erillisoikeuksiin ja lupauksiin eivät paikalliset uskalla luottaa. Tästä meillä on Lapissa huonoja esimerkkejä, muun muassa Pallas-Ounastunturin ja Lemmenjoen kansallispuistojen tapauksissa, joissa lupaukset paikallisille ovat jääneet toteuttamatta ja vuosien saatossa lunastamatta. Oli kuitenkin rohkaisevaa kuulla ministeri Niinistön kanta siihen, että hän lupasi kunnioittaa paikallisten mielipidettä asiassa, ja uskon tämän vuoksi myös demokratian asiassa toteutuvan.

Johanna Jurva  /ps:

Arvoisa puhemies! Tänä iltana on käyty keskustelua asuntopolitiikasta, ja ihan muutamalla sanalla otan osaa keskusteluun.

Kannan suurta huolta asuinalueiden segregaatiosta, jolla tarkoitetaan asuinalueiden eriytymistä asukkaiden tulo- ja varallisuustason sekä koulutuksen ja etnisen taustan mukaan. Tämä on valitettava kehityssuunta, joka lisää asukkaiden turvattomuutta sekä näkyy yleensä alueen yleisilmeessä. Erityisesti alueiden sosiaalista ja taloudellista erilaistumista on ollut nähtävissä lähinnä pääkaupunkiseudulla. Tähän ongelmaan tuleekin suhtautua erittäin vakavasti ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä, jotta tällainen kehityssuunta pysäytetään.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuo hevosenlantakysymys, joka aina säännöllisesti nousee täällä keskusteluissa esille, on sellainen, joka vielä ansaitsee ehkä muutaman sanan.

Meillähän on hieman erilainen tilanne verrattuna naapurimaihin. Itse taisin ensimmäisen kerran vuonna 2007 tämän aiheen eduskunnassa esille nostaa, ja meillä siis EU-säädösten perusteella ei ole saanut polttaa hevosenlantaa ilman erityisiä jätteenpolttolaitteita. Se on käytännössä tarkoittanut sitä, että monelle hevostilalle hevosenlanta on ollut lähestulkoon ongelmajätettä. Kutterinpurun kanssa sitä ei ole haluttu edes pelloille apulannaksi, sillä sen palaminen siellä on vaatinut enemmän energiaa kuin itse lannasta olisi peltoon saatu.

Mutta asia on nyt siis etenemässä, ja viime keväänä helmikuussa ympäristöministeriöstä tuli uusi jätteenpolttoasetus, joka nimenomaan koskee tätä hevosenlantakysymystä. Kaasutus-pyrolyysijärjestelmä, jossa tietyllä tavalla lanta kuivatislataan ja muutetaan kaasuksi, mahdollistaa sen, että nykyistenkin säädösten ja direktiivien puitteissa voidaan polttaa. Esimerkiksi yksin Pilvenmäen ravipaikassa vuosittain tulee hevosenlantaa noin 150 000 euron arvosta energiaksi muutettuna.

Ypäjän hevosopisto on hakenut nyt ensimmäistä rakennuslupaa, ja se on käytännössä luvattu ja myönnetty tällaiselle Swebon ruotsalais-suomalaiselle järjestelmälle. Sille haetaan ja odotetaan vielä Elyn vahvistusta. Se on toki suuren luokan polttolaitos, joka kuitenkin vajaassa 3,5 vuodessa tulee itsensä, nämä investoinnit, kattamaan tuolla Ypäjällä. Samaan aikaan MTT tekee kuitenkin Suomessa vastaavan laitteiston parissa työtä, että saisimme tällaisen niin sanotun kuutiolaitteen käyttöön, jota voitaisiin hyödyntää sitten pienempien tallien yhteydessä. 3—4 hevosen päivittäisellä lannalla lämmitetään yksi talo, ja tallissa on yleensä 15—20:kin hevosta, kun on kyse ratsastuskoulusta. Silloin saamme lämpiämään myös muita taloja ja esimerkiksi myös maneeseja.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lopuksi kiittää valtiovarainvaliokunnan näkemystä, että aluearkkitehtitoiminnan avustaminen on edelleen ajankohtaista. Toiminta on lisännyt pienten kuntien yhteistyötä ja nostanut ympäristönsuunnittelun tasoa. Toivon, että aluearkkitehtitoiminnalla voidaan tehdä muutakin kaavoitusta kuin pelkästään tuulivoimarakentamiseen liittyvää kaavoitusta. Tällaista yhteiskunnalle hyvää työtä tulee pystyä jatkamaan.

Samalla myös toivon, että tuulivoimarakentamisen esteiden purkua kaavoituksessa ja luvituksessa pystytään nopeuttamaan ja selkiyttämään. Ongelmia ja hidasteita on varmasti ollut joka puolella maata, kuten esimerkiksi Kaakkois-Suomessakin.

Aivan lopuksi haluan itsekin muutamalla sanalla vielä tähän mahdolliseen Kilpisjärven kansallispuistohankkeeseen liittyen todeta, että toivottavasti jatkossa huomioidaan ne paikallisten asukkaiden näkemykset tässä asiassa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime maanantaina vietettiin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston 75-vuotisjuhlaa. Sehän on siis Suomen vanhimpia puistoja, aluksi kuitenkin ollut nimellä Pallas-Ounastunturin kansallispuisto. Se on erinomainen esimerkki siitä, miten iso merkitys tällaisella kansallispuistolla matkailun kautta hyödynnettynä on siinä tapauksessa, että paikalliset matkailuyrittäjät ja kunnat sitoutuvat tähän toimintaan. Nykyisin liki puoli miljoonaa ihmistä matkailee tuossa puistossa.

Samaan aikaan nyt on käyty tämä keskustelu, aivan niin kuin tässäkin salissa tämän keskustelun yhteydessä, Kilpisjärven kansallispuiston perustamisesta. Siinä tilanne on nyt toisin kuin tässä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston perustamisessa. Nimittäin paikallinen väestö voimakkaasti vastustaa ja pelkää, yrittäjät elinkeinonsa menetyksiä tuossa puistohankkeessa. Ympäristöministeri Niinistö on useampaan otteeseen luvannut, että paikallisia siinä asiassa kuullaan.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille tässä, on ympäristölupapolitiikka, joka selvästi nyt on hankaloittanut elinkeinoelämää. Otan pari esimerkkiä:

Lapissa on useampiakin haja-asutusalueelle suunniteltuja navettarakennuksia, jotka ovat siis melko isoja hankkeita, työllistäviä hankkeita, mahdollisuuksia luovia hankkeita, joutunut vaikeuksiin ja siitä syystä, että nimenomaan ympäristöluvat ovat viipyneet. Niistä on aiheutunut pahimmassa tapauksessa huomattavia lisäkustannuksia näitten hankkeitten toteuttajille.

Toinen sektori, jossa lupapolitiikka, ympäristölupapolitiikka, on erittäin hankala tällä hetkellä, on turpeen hyödyntämisen mahdollisuudet. Vapohan on sitoutunut siihen, että vesistöille aiheutetut ongelmat pystytään 2015:een mennessä kyllä hoitamaan. Tästä syystä, kun esimerkiksi Lapissa ovat mittaamattomat nuo turvevarat, olisi järkevää saada ne toteutuksen piiriin. Siis kaiken kaikkiaan ympäristöpolitiikkaan on saatava talonpoikaisjärkeä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä nostaa toisen merkittävän ongelman näitten asuntotuotantojen hitaudesta tai tavoitteiden saavuttamattomuudesta. Helsingin seudullahan tavoite on se noin 12 500 asuntoa vuodessa. Tarve olisi tämä, ja siihen ei joka kerta päästä. Yhtenä syynä myös on tämä kaavoitusten hitaus tai ongelmat siinä. Esimerkiksi kunnat ovat pyrkineet vastaamaan valtion haasteeseen kaavoittaa asuinalueita, mutta valtio osaltaan itse jarruttaa kaavoitusprosesseja. Yhtenä esimerkkinä viimeisen kymmenen vuoden aikana ely-keskus on valittanut käytännössä jokaisesta Pohjois-Espooseen suunnitellusta kaavasta tai suunnittelutarveratkaisusta hallinto-oikeuteen ja yleensä on hyvin pärjännyt siellä. Espoo on joutunutkin tämän johdosta hyväksymään kaavoja osissa, jottei useiden vuosien työ menisi hukkaan. Näin kävi esimerkiksi lähes 2 000 asukkaalle suunnitellulle Antinmäen kaavalle. Tämä kaatui korkeimmassa hallinto-oikeudessa ely-keskuksen valituksen seurauksena.

Arvoisa puhemies! Me paljon asetamme toiveita kunnille tuottaa näitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja yleensä asuntoja tänne pääkaupunkiseudulle, mutta jos me osaltamme myös vaikeutamme sitä, niin meidän täytyisi uudistaa joitain toimintatapoja. Siinä mielessä uskon, että Uudenmaan liitto ja Uudenmaan maakuntahallitus ja -valtuusto tekevät työtä tämän parissa, mutta toivoisin, että ely-keskus otettaisiin tiiviimpään yhteistyöhön kuntien kanssa, jotta tällaisilta turhilta valituksilta ja vaikeuttavilta tekijöiltä vältyttäisiin.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Suojelualueitten perustamisessa on usein kyse kompensaatioista. Kilpisjärven puiston osalta käytiin juuri keskustelua siitä, miten käy niiden kompensaatioiden, toteutetaanko ne vai ei. Hyvänä esimerkkinä on näistä asioista UK-puiston kompensaatiot.

Kyse on jo yli 20 vuotta vanhasta asiasta. Martti—Tulppio-tie, tässä salissa siitä on puhuttu se yli 20 vuotta, joka vuosi siitä on äänestetty. Tänäänkin äänestettiin Martti—Tulppio-tiestä. Miten kävi? No, eihän niitä rahoja siihen tullut ollenkaan, mutta ainakin me saimme kerrottua, että Martti—Tulppio-tie on yhä olemassa. Miksi tämän Martti—Tulppio-tien nytten tuon kompensaatioasiana juuri tänään esille? Meillä on enää muutama päivä aikaa jouluun. Martti—Tulppio-tie on nimeltään se Korvatunturin tie. (Timo Heinonen: Reki lentää!) Tämän tien pitäisi olla kunnossa, että joulupukki pääsisi tulemaan, elikkä nyt meillä on tilanne se, että Martti—Tulppio-tien eli Korvatunturin tien kunto heikkenee koko ajan, ja ne luvatut kompensaatiorahat ovat vieläkin saamatta. Kyse on noin 70 kilometristä tällä hetkellä aika huonokuntoista soratietä.

Toinen asia, kun mennään sinne Korvatunturille, arvoisa puhemies, on se, että joulu on tulossa, mutta miten käy joulupukin porojen. Korvatunturi sijaitsee Kemin—Sompion paliskunnassa Itä-Lapissa Venäjän rajalla. Korvatunturin alue on yksi Suomen pahimmista ahmojen petovahinkoalueista. Ahmat aiheuttavat 68 prosenttia porotalouden petovahingoista. Maanantaina julkaistiin pitkään odotettu luonnos ahman kannanhoitosuunnitelmaksi. Suunnitelman mukaan ahmojen aiheuttamat vahingot korvattaisiin jatkossa reviiriperusteisesti, eli korvauksia maksetaan sen mukaan, paljonko alueella on ahmoja.

Kyse on maa- ja metsätalousministeriön alaisesta asiasta, näiden vahinkojen korvaamisesta, mutta kuka laskee nämä reviiriperusteiset ahmat? Kyse on ympäristöministeriön alaisista Metsähallituksen toiminnoista. Eli on ala ja toimikuvio, mikä tarvitsisi todella paljon lisää määrärahoja siihen, että pystytään laskemaan, paljonko niitä ahmoja todellisuudessa on. Ja vaikka niitä rahoja kuinka paljon sinne laittaisi lisää, niin ei saada tietoa, paljonko niitä ahmoja sitten kuitenkaan on olemassa. Porotalouselinkeino vastustaa tätä reviiriperusteista korvausta aivan ehdottomasti, koska ahmojen reviirien löytyminen on vaikeaa ja kallista. Pesivää ahmakantaa ei tulla tietämään, vaikka sinne laittaisi sen mahdottoman summan rahaa lisää. Ja Korvatunturilla vahinkoja aiheuttavat ahmat asuvat etupäässä Venäjän puolella, joten reviirit jäisivät kuitenkin kokonaan tutkimatta ja selvittämättä. Petovahingot eivät vähene muulla kuin riittävällä ahmakannan pienentämisellä. Kiitos siitä, että esitys mahdollistaa vahinkoja aiheuttavien ahmojen poistamisen, mutta joka tapauksessa niitä ei pystytä paljoa poistamaan.

Nyt minä sitten kysynkin ja mietin lopuksi sitä, kuinka me saamme ja mitä toimenpiteitä ympäristöministeriö ja hallitus tulevat sitten jatkossa tekemään, että joulupukin porot ja varsinkin Petteri pysyisivät jatkossakin hengissä.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan pikaisen puheenvuoron pidän vielä tästä, kun edustaja Niikko mainitsi Espoon ely-keskuksen ja Espoossa kaavoituksessa olleet ongelmat ja kaatuneet kaavat. On todellakin näin, että Espoossa eivät ole aina menneet onnistuneesti kaavoitukset. Yksi esimerkki on tämä Histan kaava, jota on tehty vuosikausia ja joka nyt vihdoin sitten ely-keskuksen toimesta ja korkeimman hallinto-oikeuden toimesta meni nurin, ja asia on sitten ihan alkutekijöissä.

On kuitenkin hyvin tärkeää muistaa, että näitä kaavoituksia ja kaavoja, asuinalueita tulisi suunnitella sillä tavalla, että sinne olisi myös mietitty joukkoliikennettä ja sitä, että ihmiset pääsevät sieltä kulkemaan eikä aina olla vain yksityisautoilun varassa. Tämä esimerkiksi oli yksi Histan ongelmista. Meidän täytyy ensin miettiä, millä tavalla päästään liikkumaan ja kulkemaan, jotta asuminen on sitten mahdollista ja sieltä pääsee liikkumaan myös julkisilla kulkuvälineillä. Mutta kaavoitusta tulee kehittää ja sujuvoittaa ja lupamenettelyä nopeuttaa huomattavasti tässä politiikassa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totta on, kuten Simo Rundgren tässä aiemmin totesi kansallispuistojen osalta, että yksi sijoitettu euro tulee kaksinkertaisena takaisin. On totta, että kansallispuistoilla on merkittävä alue- ja paikallistaloudellinen vaikutus. On hyvä, että niissä on viime vuosina panostettu paljon puistojen palvelurakenteisiin, luontokeskuksiin ja asiakaspalveluun. Puistot tuovat myös nuorille työmahdollisuuksia ja työllistävät erilaisiin luonnonhoitohankkeisiin ja luontokeskuksen asiakaspalvelutehtäviin eri kansallispuistoissa. Mutta silti olen sitä mieltä, että tätä Käsivartta, kansallispuistohanketta, on tarkkaan arvioitava, koska siinä uhkakuvia kyllä leijuu laajalti ilmassa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhkäisesti haluan tähän edustaja Juvosen huomioon lisätä, että tokihan ely-keskus noudattaa lakia ja tulkitsee lakia hyvin kirjaimellisesti, ja siitähän nämä ongelmat johtuvat. Meillä Vantaalla ei ole vastaavanlaisia ongelmia siinä määrin kuin Espoossa, joten toki siinä suunnittelussakin täytyy ottaa huomioon paremmin tämä liikkuvuus, kuten edustaja Juvonen mainitsi. Mutta kaikesta huolimatta näinä vaikeina aikoina, kun näitä rakennuksia ei saada riittävästi syntymään, tulisi todellakin istua sinne yhteiseen pöytään ja määritellä vähän selkeämpiä linjauksia siitä, miten tätä kaavoitusta pystytään nopeuttamaan, sillä eihän tämä voi olla niin, että vuosikymmeniä poljetaan paikallaan milloin minkäkin syyn johdosta.