Kalle  Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos jälleen tästä puheenvuoromahdollisuudesta.

Tällä kertaa siirrytään lentoliikenteestä jäänmurtoasioihin. Tämä hallituksen esitys 314 vuodelta 2014 sopii erittäin hyvin tähän päivään, koska täällä salissa keskusteltiin 3,5 tuntia Venäjä-politiikasta ja Suomen ja Venäjän suhteista.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi jäänmurtoavustusta koskevaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta Suomen ja Venäjän välillä koskeva sopimus ja sopimuksen voimaan saattamista koskeva lakiehdotus.

Suomen ja Venäjän välillä ei ole aikaisemmin ollut sopimusta jäänmurtoyhteistyöstä. Tämä sopimus antaisi mahdollisuuden pyytää toiselta sopimusosapuolelta jäänmurtoon apua sellaisessa tilanteessa, jossa oma jäänmurtokapasiteetti Itämerellä ei riitä. Sopimus ei kuitenkaan velvoita avun antamiseen. Sopimuksessa määrätään avunpyynnöissä noudatettavista menettelytavoista, avustamisesta maksettavista korvauksista sopimisesta ja muun muassa toiminnassa sovellettavista oikeudellisista säännöksistä. Korvauksista sovittaisiin sopimuksen mukaan kaupallisella sopimuksella. Apua antavat jäänmurtajat vapautettaisiin sopimuksessa pääsääntöisesti tulli-, raja- ja muista vastaavista tarkastuksista. Sopimuksen 4 artiklan mukaan sen osapuolen jäänmurtajat, jotka antavat jäänmurtoavustusta toisen osapuolen valtion aluemerellä ja sisäisillä aluevesillä, eivät ole oikeutettuja harjoittamaan toimintaa, joka tähtää toisen osapuolen valtion puolustusta tai turvallisuutta vahingoittavien tietojen keräämiseen.

Valiokunta korostaa jäänmurron keskeistä merkitystä talvimerenkululle ja erityisesti Suomen vientiteollisuudelle. Jäänmurron on välttämätöntä toimia kaikissa olosuhteissa, myös ankarina jäätalvina, joita Suomessa on ollut keskimäärin 10 vuoden välein. Valiokunta pitää hyvänä, että sopimuksessa kotimaisille toimijoille luotaisiin uusia markkinoita ja liiketoimintamahdollisuuksia ja tätä kautta voitaisiin nostaa suomalaisten jäänmurtajien käyttöastetta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Venäjän jäänmurtokapasiteetti ei ole ollut jääolosuhteilta vaikeina talvina heille riittävää, joten on todennäköistä, että suomalaiselle jäänmurtokalustolle löytyy tulevaisuudessa tarvetta. Suomalaisten jäänmurtajien toteuttama jäänmurron avustustoiminta Suomen aluevesien ulkopuolella voisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan olla omiaan myös parantamaan Itämeren turvallisuutta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa jäänmurron kustannukset ovat polttoainekustannukset mukaan luettuna noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, ja pääosin tämä kustannus on katettu väylämaksuilla. Esityksen perustelujen mukaan Liikennevirastolle voisi syntyä säästöä suomalaisten jäänmurtajien toteuttaman mahdollisen avustamisen aikana, koska jäänmurtokapasiteetista ei tarvitsisi maksaa siltä ajalta, kun se on Venäjän käytössä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yleisesti jäänmurrossa tehtävässä maiden välisessä yhteistyössä voi syntyä säästöjä muun muassa siitä, jos lähimpänä oleva murtaja avustaa aluksia, jolloin huomattavia kustannuksia aiheuttava murtajien siirtymistarve vähenee.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä esityksen lähtökohtaa, jonka mukaan apua pyydettäisiin sopimuksen perusteella Suomeen vain siinä tapauksessa, ettei oma kotimainen jäänmurtokapasiteetti riitä. Lisäksi jos kotimainen kapasiteetti olisi täysimääräisesti omassa käytössä, myöskään apua ei tällaisessa tilanteessa voitaisi sopimuksen perusteella antaa. Valiokunta korostaa, että kahdenväliset jäänmurtoa koskevat sopimukset eivät saa vaarantaa Suomen oman jäänmurron toimivuutta missään olosuhteissa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tätä esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja ehdottaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä tarkoitetun sopimuksen ja että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään päivällä oli keskustelua Venäjä-yhteistyöstä ja pakotteista, mutta tässä ollaan menossa hyvään suuntaan yhteisessä jäänmurrossa. Näillä perusteilla, mitä valiokunta tässä on esittänyt, tämä näyttäisi todella hyvältä.

Tuossa on huomioitava tuo, että toisella osapuolella valtion aluemerellä tai sisäisillä aluevesillä ei ole oikeutta sitten jäänmurtotehtävissä ollessaan harjoittaa toimintaa, joka tähtää toisen osapuolen valtion puolustusta tai turvallisuutta vahingoittavien tietojen keräämiseen. Tässä avataan myös sitä mahdollisuutta uusille kaupallisille toimille, ja ihan oikein näyttää olevan suunta.

Tietysti on huomioitava myös se, että polttoainekustannukset ja jäänmurron kustannukset ovat tuon 50 miljoonaa vuodessa, ja jos siihen saadaan sitten jostakin muualta tuloa, niin sehän on todella hyvä. Tärkeintä tässä on huomioida myös se, että jos Suomi itse tai venäläinen puoli tarvitsee itse tuota omaa jäänmurtokalustoansa, niin silloin ei ole pakotettu sitä toiselle osapuolelle luovuttamaan. Lisäksi vielä: valiokunta pitää erittäin hyvänä esityksen lähtökohtaa, jonka mukaan apua pyydettäisiin sopimuksen perusteella Suomeen vain siinä tapauksessa, ettei oma kotimaan jäänmurtokapasiteetti riitä.

Näillä sanoilla, kiitoksia.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on yksi oiva esimerkki rajat ylittävästä yhteistyöstä Suomen ja Venäjän välillä. Suomella on pitkät perinteet jäänmurrossa ja kylmäosaamisessa, ja toivon, että jäänmurrosta tulee myöskin vientituote arktisille alueille Jäämerelle, koska sinne tarvitaan jääolosuhteisiin kelpoisia aluksia mutta myöskin jäänmurtokapasiteettia.

Sopimus jäänmurrosta Suomen ja Venäjän välillä on ensimmäinen. Meillähän on Ruotsin kanssa vähän pitempi perinne tältä alalta. Nyt meillä on mahdollisuus pyytää toiselta sopijaosapuolelta jäänmurtoapua sellaisissa tilanteissa, joissa oma jäänmurtokapasiteetti ei riitä. Sopimus siis ei velvoita avun antamiseen, vaan on molempien harkittavissa.

Jääolosuhteet vaihtelevat vuosittain, ja on selvää, että silloin, kun jääolosuhteet ovat hankalat myöskin Suomen rannikolla ja vesillä, niin meidän on turvattava oma jäänmurto ensimmäiseksi. Mutta valiokunta on myöskin saanut selville Venäjän jäänmurtokapasiteetin heikkouden, eli on odotettavissa, että meiltä tullaan pyytämään apua jäänmurtokaluston osalta. Tämähän ei ole huono asia ollenkaan, kun mietimme tulopuolta.

Edelleenkin painotan sitä, että sopimus ei saa millään tavalla heikentää Suomen omaa jäänmurtotarvetta silloin, kun tarve kotimaassa on olemassa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä jäänmurtoyhteistyösopimus Venäjän kanssa ei tosiaankaan ole ensimmäinen laatuaan. Suomella on pitkäaikaiset perinteet Ruotsin kanssa tehdystä jäänmurtoyhteistyöstä, ja siitä on erittäin hyviä kokemuksia. Sillä on saatu aikaan säästöä, ja molempien maiden jäänmurtokapasiteetti on voitu käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla. Suomi on jäänmurron ja jäänmurtajien rakentamisen supervalta. Meillä on maailman huippuluokan osaaminen jäänmurrossa ja jäänmurtajien rakentamisessa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää ja hyvä myös, että sitä osaamista käytetään hyödyksi, ja tässäkin tapauksessa sitä osaamista voidaan myydä naapurimaalle. Kuten tuossa aiemminkin kuultiin, niin myös arktisen alueen jäänmurron tarpeet tiedetään. Siellä Suomella tulee olemaan tärkeä rooli jatkossa jäänmurrossa, ja sitä toimintaa pitää edistää.

Mutta vielä Itämerestä. Tämä jäänmurtosopimus Venäjän kanssahan koskee Itämeren aluetta, ja Itämeren laivaliikenne on todella vilkasta. Silloin kun tulee vaikea jäätalvi, merenkulun sujuminen on myös erittäin tärkeää ympäristön ja onnettomuuksien ehkäisyn kannalta. Itämerellä liikkuu venäläisiä öljytankkereita, suuria tankkereita, isoja määriä, ja vaikeat jääolosuhteet saattavat aiheuttaa ympäristövahinkojen riskin. Siinä mielessä on erittäin tärkeätä, että jäänmurtoyhteistyösopimus saadaan aikaan. Sillä on myös tämmöinen ympäristönsuojelullinen ulottuvuus.