Ympäristöministeriön hallinnonala 35
Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta on käsitellyt sekä asunto-
että ympäristöasioita mietinnössään.
Asuntopolitiikasta ensin sen verran, että mietinnössä todetaan,
että matala korkotaso, pitkät laina-ajat ja pitkään
jatkunut kotitalouksien hyvä talouskehitys ovat edelleen
vahvistaneet omistusasumisen asemaa ja omistusasuntoihin siirtyminen
on jonkun verran lisännyt myöskin vuokra-asuntojen
saatavuutta. Myös uudisrakentaminen kokonaisuudessaan on
jatkunut voimakkaana. Mutta vaikka myönteistä kehitystä on
tapahtunut, niin etenkin kasvukeskusten ja nimenomaan Pääkaupunkiseudun
asuntotilanteeseen liittyy edelleen vakavia ongelmia.
Asuntojen hinnat ja vuokrataso ovat kovan kysynnän
vuoksi erittäin korkeita. Uudistuotantoa vuokra-asumiseen
ei ole syntynyt viime vuosina juuri lainkaan, ei valtion tukemana
eikä vapaarahoitteisena. Syynä tähän
ovat etenkin tonttipula ja tonttien kalliit hinnat. Asumisen kalleus
rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa kasvukeskuksiin, mikä vaikeuttaa
myös työvoiman liikkuvuutta ja uusien työntekijöiden
rekrytointia. Asuntojen korkeat hinnat lisäävät
osaltaan muuttoliikettä Pääkaupunkiseudun
ympäryskuntiin, mikä puolestaan edistää yhdyskuntarakenteen
hajautumista ja lisää työmatkaliikennettä ja
myöskin ympäristöongelmia. Myös
kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt,
sillä pitkät laina-ajat houkuttelevat suurempien
asuntolainojen ottamiseen.
Valtion talousarvioesityksessä varaudutaan 6 500
valtion tukeman asunnon rakentamiseen, mutta käytännössä aloitusten
määrä jäänee huomattavasti
tätä pienemmäksi. Tuotanto painottuu
yhä enemmän korkotukilainoitukseen, ja valiokunta
katsookin, pitäisikö korkotukilainoitukseen liittää erillinen
tukielementti, jotta voitaisiin nykyistä konkreettisemmin
tukea pienituloisia vuokralaisia.
Valiokunta kiinnittää myös huomiota
siihen, että Valtion asuntorahastosta siirretään
ensi vuonna valtion talousarvioon nyt jo kolmatta kertaa rahaa.
Ensi vuoden tuloutus on 116,5 miljoonaa ja yhteensä tuloutukset
budjetin yleiskatteeksi ovat jo 370 miljoonaa euroa. Valiokunta katsoo,
että seuraavalla vaalikaudella on syytä vakavasti
arvioida, onko tällaisen menettelyn jatkaminen tarkoituksenmukaista,
koska tällä hetkellä jo erilaisten Aran
antamien avustusten kysyntä on suurempaa kuin mitä pystytään
tarpeeseen vastaamaan.
Valiokunta on myös kiinnittänyt sitten eri
osa-alueisiin huomiota.
Yksi on lähiöiden kehittäminen. Lähiöiden
kehittämiseksihän luotiin avustusjärjestelmä,
jolle annettiin 5 miljoonaa euroa
viiden vuoden ajaksi, mutta avustusprosentti määriteltiin
vain 10 prosentiksi, ja valiokunta pitää tätä aivan
riittämättömänä. Tätä kautta
ei olekaan lähtenyt tarpeellista lähiökorjaamista
tarpeeksi liikkeelle.
Erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen varattu 45 miljoonaa
on samalla tasolla kuin tänä vuonna, mutta uutena
avustusmuotona tämä erityisryhmien asunto-olojen
parantaminen on ollut erittäin kysyttyä, ja tässä on
selkeästi lisärahoituksen tarvetta. Tähän
valiokunta kiinnittää huomiota, että tarvittaessa
tähän pitää reagoida lisätalousarviomenettelyllä.
Asunnottomuudesta sen verran, että vaikka asunnottomuus
on yleisesti vähentynyt, niin asunnottomia on edelleen
7 400 ja heistä suuri osa Pääkaupunkiseudulla.
Valiokunta korostaa, että asunnottomuuden poistamisessa
ei riitä pelkästään asuntojen
rakentaminen ja järjestäminen, vaan mielenterveyspotilaat,
päihdeongelmaiset, vankilasta vapautuneet, nämä yleisimmät
asunnottomien ryhmät tarvitsevat runsaasti tukipalveluja
asumisensa järjestämiseen.
Asumistukijärjestelmästä valiokunta
toteaa, että se on tällä hetkellä varsin
sekava eikä ole toimiva. Se johtaa sellaisiin käsittämättömiin
ratkaisuihin, että joudutaan esimerkiksi huoneiden väliseiniä sulkemaan
ja pienentämään neliömääriä asunnoissa,
jotta päästäisiin asumistuen piiriin.
Tämä ei voi olla järkevää ja
tarkoituksenmukaista. Valiokunta näyttääkin
vihreää valoa asumistukijärjestelmän
kokonaisuudistukselle, mutta korostaa, että mikäli
asumistukijärjestelmässä tehdään
kattava uudistus, se vaatii lisää rahoitusta,
sillä nollasummapelillä ei voida taata nykyisten
asumistukiasiakkaiden asumistuen turvaamista, jos järjestelmään
tehdään suuria muutoksia, jotka johtavat tuensaajien
määrän tai tuen hakijoiden lisääntymiseen.
Avustukset korjaustoimintaan on yksi tarkastelun kohde, ja siitähän
on leikattu 20 miljoonaa, ja valiokunta ei tietenkään
pidä tätä kovin hyvänä ratkaisuna.
Tämä on tärkeätä erityisesti
esteettömyyden edistämisessä, hissien
rakentamisen toteuttamisessa jne. Nämä nykyiset
rahat riittävät nippanappa hissien uudisrakentamiseen
hissittömissä taloissa, mutta esimerkiksi vanhojen hissien
laajamittaiseen korjaustoimintaan rahaa ei riitä. Tämän
vuoksi valiokunta esittääkin hissiavustuksiin
500 000 euroa lisää rahaa.
Vielä asuntopolitiikasta sen verran, että valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että tämä asuntopoliittinen
ohjelma, jonka hallitus laati monivuotiseksi ohjelmaksi, on toteutunut
pääsääntöisesti aika
hyvin, ja valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että myös seuraavalla vaalikaudella tällainen
kokonaisvaltainen asuntopoliittinen ohjelma laaditaan.
Ympäristöasioissa valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että Itämeren suojelun osalta val- miudet öljyntorjuntaan
ovat lisääntyneet ja niitä on lisätty
huomattavasti enemmän verrattuna siihen, mitä on
tehty Itämeren rehevöitymisen, erityisesti fosforipäästöjen
vähentämisen suhteen, ja kiinnittää huomiota
siihen, että keskeistä tässä on
tietysti koko Itämeren alue, mutta päästöjen osalta
toimet Pietarin jätevesijärjestelmän
uudistamisessa ja esimerkiksi kemiallisen fosforinpoiston saamisessa
Pietariin ovat hyvin keskeisiä. Tässähän
on tehty yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä ja
laadittu suunnitelma jätepuhdistusjärjestelmän
uudistamiseksi Pietarissa.
Huoli, joka on vaivannut valiokuntaa joka vuosi, on riittämätön
ympäristötöiden määrärahan
taso, ja nytkinhän alkuperäisessä esityksessä ympäristötöistä oltiin
leikkaamassa noin neljännes pois, ja myöskin kehys
on ympäristötöiden osalta täysin
riittämätön. Kun ympäristötöiden määrärahoja
käytetään saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen,
siirtoviemärien rakentamiseen, vesistöjen kunnostamiseen,
niin tarve on todella huutava, ja sen vuoksi valiokunta on lisännyt
ympäristötöihin määrärahoja.
Mutta kehyksen osalta on saatava kehystaso jatkossa huomattavasti
korkeammalle tasolle, että näitä toimenpiteitä voidaan
riittävässä laajuudessa jatkaa. Nyt tähän
valiokunta esittää lisäystä 2
miljoonaa euroa ja haluaa kohdistaa sen erityisesti siirtoviemäreiden
rakentamiseen.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean, että valiokunnan
mietintöön sisältyy vastalauseita. Kokoomuksen
vastalauseessa kiinnitetään huomiota erityisesti
Itämeren suojeluun lausuman muodossa sekä ympäristötöiden
lisäämiseen määrärahan
osalta. Vasemmistoliiton vastalauseessa kiinnitetään
huomiota riittämättömiin ja leikattuihin
tutkimusmäärärahoihin, ympäristötöihin,
kaavoitusratkaisujen tukemiseen, korjausavustuksien lisäämiseen
sekä sitten näiden sekä lähiöavustusten
että erityisryhmien avustusperusteiden parantamiseen niiden
käytön lisäämiseksi. Vihreiden
vastalauseessa korostuu ympäristötyö,
luonnonsuojelualueiden hankinta ja korjausavustusten lisääminen.
Tässä esittely, rouva puhemies.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi, kun tässä pääsin
ensimmäiseksi jaoston puheenjohtajan jälkeen puhumaan, niin
kiitän jaoston puheenjohtajaa ja tietysti koko jaostoa
erinomaisesta ja asiantuntevasta työskentelystä.
Tässä mietinnössä todellakin
asunto- ja ympäristöjaoston osalta on onnistuttu
nostamaan keskeisiä kipupisteitä. Kiitokset voin
osaltani antaa jaoston jäsenille, joiden kanssa on ollut
ilo työskennellä, mutta kiitosta en sen sijaan
hallitukselle jakaisi ympäristöasioista.
Aivan aluksi haluan kyllä todeta, että EU-puheenjohtajuuskauden,
kun sitä on arvioitu, kyllä vakavimpia virheitä oli
se, että Itämeri laiminlyötiin. Itämeren
kannalta oli turmiollista, että mahdollisuus nostaa Itämeren
suojelu puheenjohtajuuskauden aivan erityiseksi painopisteeksi ja
myöskin nostaa se vahvasti agendalle EU:ssa hukattiin.
Suomihan oli EU:n laajentumisen jälkeen rantavaltioista
ensimmäinen puheenjohtajamaa ja oli mielestäni
velvollinen ryhtymään tehostettuihin pelastustoimiin
ja aloitteellisesti sitouttamaan kaikkia rantavaltioita päästöjen
vähentämiseen. Oli käsittämätöntä kyllä,
että tämä mahdollisuus hukattiin, varsinkin
kun Itämeri on maailman saastuneimpia merialueita ja sen
tilanne on viime vuosina vakavasti heikentynyt. Meidän
onkin käytettävä aktiivisesti jatkossa
EU:n laajentuminen mahdollisuutena Itämeren pelastamiseksi,
ja koko EU ja erityisesti EU:n rantavaltiot on saatava sitoutumaan
Itämeren suojeluun kaikissa toimenpiteissään.
Itämeren pelastaminen on tärkeä kysymys,
se ei ole pelkästään ympäristökysymys,
vaan kysymys on näiden alueiden taloudesta, elinkeinoista
ja ihan ihmisten elämästä, eli tämä on
tärkeä, tärkeä kysymys.
Arvoisa rouva puhemies! Pakko on myöskin sanoa, että kun
asiantuntijoita jaostossa kuultiin, kyllä myöskin
kotimaan politiikassa Itämeren suojelu on jäänyt
vähän taka-alalle. Itämeren suojeluohjelman tavoitteista
vähentää rehevöitymistä aiheuttavia
ravinnepäästöjä on pahasti lipsuttu,
ja tämä todellakin tuodaan vahvasti esille valiokunnan
mietinnössä. On todellakin käsittämätöntä,
että ensi vuoden budjetissa nakerretaan Itämeren
pelastamisrahoja niin merialueen suojelusta, ympäristötöistä kuin
lähialueyhteistyöstäkin; siellä on
riittämättömästi rahaa ja vähemmän
rahaa kuin aiemmin. Olisi ihan välttämätöntä kuulla,
kun ympäristöministeri on paikalla, mihin arvioon
tämä perustuu, kun tutkimuksista on tullut tietoa,
että Itämeren tilanne on entisestään
heikentynyt. Tämän tilanteen johdosta kokoomuksen
eduskuntaryhmä esittääkin lausuman, jossa
halutaan tehostaa ja vauhdittaa Itämeren suojelun toimenpiteitä.
Valiokunta on mietinnössään todennut,
että entistä voimakkaampia toimia tarvitaan maatalouden
osalta, jotta saadaan päästöjä vähennettyä,
ja erityisesti ympäristötuen kohdentamiseen ja
vaikuttavuuteen tarvitaan toimia. Paljon on tehty, mutta vielä enemmän
on tehtävää. Erityisesti ministerin huomiota
kiinnittäisin tähän haja-asutusalueiden
talousvesien puhdistamiseen. Erityisesti saaristokunnissa on todella
paljon tehtävää, ja kun siirtymäaika
on todella pitkä, niin muutostöitä tehdään
niin hitaasti, että vauhti on täysin kestämättömän
hidas. Tähän tarvitaan seuraavalla vaalikaudella
erityisesti lisää toimia. Haluaisin myöskin
vauhdittaa EU:n meristrategian sekä Itämeren maiden
yhteisen Itämeren suojelua koskevan toimintaohjelman valmistelua
ja ennen kaikkea toimeenpanoa.
Kuten täällä jaoston puheenjohtaja
totesi, niin ympäristötöiden määrärahat
ovat olleet koko hallituskauden aivan liian vähäiset.
On todellakin välttämätöntä,
kun seuraava hallitus tekee menokehyksiä, että sinne
lisää rahaa tulee. Tämä on valiokunnan
mietinnössä sanottu. Kokoomus myöskin
esittää tasapainotetussa vastalauseessaan tähän
lisää rahaa.
Asuntopolitiikasta sen verran, että asuntopoliittinen
analyysi on melkoisen erinomainen. Lähes kaikkeen voi täysin
sydämin yhtyä tuossa asuntopoliittisessa analyysissa.
Erityisesti tulee kiinnittää huomiota Pääkaupunkiseudun
vaikeaan asuntotilanteeseen ja siihen, että asuntojen hinnat
ovat sillä korkeudella, että ne vaikeuttavat talouden
kasvua ja kaikin tavoin Pääkaupunkiseudun kasvua
ja kehitystä. Kannatan lämpimästi sitä,
että seuraavakin hallitus tekisi kokonaisvaltaisen asuntopoliittisen
ohjelman ja siinä painopisteenä olisi Pääkaupunkiseutu.
On hyvin tärkeää, että valtion
omistamia maa-alueita saadaan asuntotuotantoon ja jatkossakin asuinalueiden
rakentamista vauhditetaan kunnallistekniikka-avustuksella. Erityisen
tärkeää on, että tämä hallitus
tekee vielä Helsingille ja Pääkaupunkiseudulle
myönteisen ratkaisun Sipoo-asiassa, niin että me
voimme varmistaa, että Pääkaupunkiseudun
talous kasvaa kestävästi, ja siitä varmasti
hyötyy koko Suomi.
Aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies, haluan todeta,
että varmasti ensi vaalikaudella tarvitaan
myöskin kansallinen peruskorjausohjelma. Valtaosa opiskelija-asunnoista
tulee peruskorjausvaiheeseen. Väestömme ikääntyy,
ja on hyvin tärkeää, että ihmiset
saisivat asua omassa asunnossaan mahdollisimman pitkään.
Se edellyttää sitä, että meillä on
voimavaroja asuntojen peruskorjaukseen. Toivon, että tähän
asuntopoliittiseen ohjelmaan tai sen rinnalle valmistellaan kansallinen
peruskorjausohjelma.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa herra puhemies! En tarkoittanut tällä kohtaa
käyttää puheenvuoroa, mutta kun tämmöinen
tilaisuus tuli, niin mielelläni joihinkin asioihin kyllä kiinnitän
huomiota.
Kun tässä tuli tämä Itämeren
asia esille kokoomuksen puheenvuorossa ja siinä nostettiin
maatalouden päästöt esiin, niin voin
todeta, että suomalainen maatalous on, jos verrataan Euroopan ja
koko maailmankin maataloutta, ympäristövaikutuksiltaan
parhaiten ottanut ympäristön huomioon. Tältä osin
ei kyllä ainakaan kiristyksiä voi kovin paljon
tälle puolelle pistää. Meillä tehdään
kaikki voitava maatalouden päästöjen
vähentämiseksi. Tällä kohtaa
haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että jos
halutaan todella vaikuttaa näihin asioihin, niin pitäisi
antaa lisää rahoitusta tutkimukseen ja neuvontaan,
jotta viljelijät voivat vielä paremmin tähän
asiaan vaikuttaa.
Toinen varapuhemies:
Tässä eduskunnan koneessa on ollut nyt tekninen
vika, ja se on sekoittanut hieman puheenvuorolistaa, mutta en tähän nyt
aio pysäyttää keskustelua. Menemme eteenpäin,
seuraavana ed. Matikainen-Kallström.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Itämeren huono tila on meidän kaikkien
tiedossa ja ennen kaikkea se, että Itämerellä on
syntynyt erittäin paha rehevöitymisen noidankehä, jolloin
meidän täytyy tehdä asioiden eteen
hyvin pikaisella tahdilla jotain. Suomenlahti erityisesti on Itämeren
kuormitetuin vesialue. Meillä on monessa eri yhteydessä ja
yhteisössä yhteisymmärrystä löytynyt
Itämeren suojeluun liittyvien toimenpiteiden pikaiseen
toimeenpanoon, mutta hallitus ei ilmeisesti näe tarpeelliseksi
tehdä näitä sovittuja toimenpiteitä nopealla
aikataululla. Ilmeisesti siihen halutaan kuluttaa kymmenen vuotta,
joka käytännössä menee, ennen
kuin joku toimenpide näkyy. Mutta onneksi eduskunta ja
nimenomaan valiokunta ja jaosto ovat mietinnössään
olleet hiukan viisaampia kuin hallitus ja ovat lisänneet
näihin ympäristötöihin määrärahoja.
Siitä todella kiitos valiokunnalle.
Siitä, että öljyntorjuntamäärärahoja
on lisätty tässä menneinä aikoina
hallituksen toimesta, voi sanoa, että asiat ovat öljyntorjunnan
puolella liikahtaneet eteenpäin, mutta näen, että ne
toimenpiteet eivät ole edelleenkään riittäviä Itämeren erityisen
tilanteen ja tilan takia, koska ne toimenpiteet näkyvät
taas kymmenen vuoden päästä aikaisintaan.
Olen ed. Sarkomaan kanssa täysin samaa mieltä siitä,
että meidän täytyy Itämeri-asia
saada seuraavan hallituksen ohjelmaan, nimenomaan ne toimenpiteet,
että me voimme pysäyttää tämän
etenevän saastumistilanteen. Kokoomuksen vastalause lähtee
ennen kaikkea siitä, että Itämereen liittyvät
toimenpiteet tapahtuvat todella nopeammalla aikataululla kuin tähän mennessä on
mitään tapahtunut.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tähän pääluokkaan
35. Ensinnäkin on hienoa, että se on päiväsaikaan,
yleensä vuosien mittaan se on ollut yöllä,
ja on hienoa, että myös ympäristöministeri
Enestam on täällä paikalla ja asuntoministeri
myös, eli ministeri Manninen on tullut myös saliin.
Tämä kritiikki, mikä viime vuosien
aikana on kohdistunut ympäristöhallintoon tai
ympäristöpolitiikkaan, jota nyt täälläkin
jo hiukan on ilmassa, pitäisi kohdistaa koko valtioneuvostoon, koko
Suomen hallituksen politiikkaan. Mielestäni kysymyksessä ei
ole ympäristöministeriön ongelma, vaan
se, että ympäristöministeriön
asema valtioneuvostossa on työnnetty yhä enemmän
sivuun. Asuntopolitiikasta voisi sanoa, että asuntoministerin
asema on ollut enemmänkin joustojen kohteena ja Asuntorahaston
asemaa on vahvasti muutettu. Ehkä liiankin paljon on oltu
mukana tässä markkinavetoisessa asuntotuotannossa.
Ehkei olla kylliksi katsottu muutaman korkoajan yli tulevaisuuteen,
jolloinka haasteita varmasti myös asuntojen hinnannousun
myötä tulee yleishyödyllisen rakentamisen
valmiudelle.
Mutta todellakaan tällä hetkellä ympäristöasiat
eivät ole mikään prioriteetti olleet
tämän hallituksen politiikassa, ja kaikkein selvimmin
se näkyy energia- ja ilmastostrategiassa, joka tänä vuonna
täällä talossa on käsitelty.
Muuttuihan tuon strategian nimikin käsittelyn aikana.
Näin ollen Suomi on ikään kuin kyllä omalla tiellään,
kun verrataan koko maailman politiikkaa. Yhdysvallatkin on jo siirtymässä tiedostavaan
ympäristöpolitiikkaan. Suomi on aina ollut mielestäni
hyvinkin etulinjassa näissä asioissa, mutta nyt
viime aikoina Suomen yleinen politiikka on ollut enemmän
passiivista. Mutta painotan sitä, että tämä ei
mielestäni ole ympäristöministeriön
ongelma, mielestäni ympäristöministeriö on pyrkinyt viemään ihan
asiallista linjaa eteenpäin.
Euroopan unionissa Suomi on nyt ollut puheenjohtajamaana. Se
olisi tarjonnut enemmän mahdollisuuksia viedä terävämpää ympäristöpolitiikkaa
eteenpäin, mutta mielestäni tilanne on ollut se,
että valtioneuvostossa ei ole ympäristöpolitiikkaa
priorisoitu, vaan on katsottu muita asioita. Muun muassa täällä mainittu
Itämeri-kysymys, pohjoinen ulottuvuus, on jäänyt
sivulle, ja se olisi hyvin paljon myös ympäristöhanke.
Näin ollen ei ole mielestäni oikein syyllistää siis
ympäristöministeriötä tai -ministeriä tästä tilanteesta,
vaan koko hallituksen linjausta, joka on ollut kyllä tässä mielessä ikään
kuin niin, että sen visiota on hallinnut meidän
kaikkien silmissä oleva musta eli tällainen sokea
piste. Tuo sokea piste on nyt kasvanut niin, että siihen
nimenomaan ne säteet heijastuvat, jotka tulevat ympäristöpolitiikasta,
ja silloin sitä ei havaita. Tämä kritiikki olisi kohdistettava ennen
muuta pääministeriin.
Mutta käytännössähän
tilanne on myös sitä, mitä budjettikirja
osoittaa. Budjettikirja osoittaa erittäin tiukat ympäristöpolitiikan
kehykset ta-loudellisesti. Ympäristöministeriön
kohdalla on jo nyt selvä miinustus tästä vuodesta
ensi vuoteen nähden, ensi vuonna on vielä pienempi
budjetti. Siellä tutkimusrahoja pienennetään
ja nimenomaan energia-avustuksia pienennetään
70 miljoonasta 50 miljoonaan. Tuo varsin iso momentti, jossa on
lähes kaikki asiat, kapenee ja myöskin ympäristötöiden
rahoitusta on vähennetty.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa puhemies! Pääluokassa 35 on erittäin
tärkeistä asioista kysymys, ja tietysti tämä Itämeren
suojelu on ykkösasia. Itämeri on erittäin
huonossa tilassa, ja siksi täytyy kyllä hallituksen
ja eduskunnan tietysti jatkossa panostaa entistä voimakkaammin
tähän Itämeren tilaan. Siinähän
on kyllä paljon tietysti tehty. Suomi on yhdessä Ruotsin
kanssa rahoittanut muun muassa Pietarin vesiensuojeluinvestointeja,
ja varsin suurista asioista siellä on kyse. Nämä investoinnit
edelleen jatkuvat. Toivottavasti myös venäläiset
entistä enemmän ja hanakammin antavat rahoitusta
tähän toimintaan. Siellähän
voisi esimerkiksi öljytuloilla panostaa huomattavasti enemmän
näihin vesiensuojelutoimenpiteisiin.
Myös tämä kansainvälinen
toiminta tietysti Itämerellä on erittäin
tärkeätä ja se, että sitä tehostetaan
entisestään ja sillä lailla näitä fosforipäästöjä saadaan
pienemmiksi, mutta omat tontit on tietysti hoidettava kunnialla
myöskin. Se on selvää. Nyt valtioneuvostohan
on asetuksella haja-asutusalueiden talousvesien puhdistamisesta
edellyttänyt, että kiinteistökohtaista
puhdistusjärjestelmää tehostetaan, ja
on tärkeätä myöskin katsoa,
että tämä siirtymäaika vanhojen
rakennusten, kiinteistöjen, osalta nyt hoidetaan kunnolla
niin, että vuoden 2013 loppuun mennessä myös
nämä kaikki vanhat kiinteistöt on saatu mukaan
tämän ohjelman piiriin.
Ympäristötöiden osalta on ollut ongelmia koko
kauden ajan eli jaosto on esittänyt ja valiokunta sitten
hyväksynyt lisärahoitusta. Tänäkin vuonna
esitetään 2:ta miljoonaa euroa siirtoviemäreiden
rakentamiseen. Tämä on tietysti erittäin
tärkeä osa-alue, ja rahaahan tarvittaisiin huomattavasti
enemmän. Toivottavasti nyt jatkossa sitten tähän
asiaan saadaan parannus niin, että ympäristötöiden
määrärahaa huomattavasti nostetaan. Olen
aikaisemminkin tästä puhunut, että muun
muassa saastuneiden maa-alueiden puhdistaminen on iso asia ja valtio
osallistuu aivan liian pienellä panostuksella siihen, joten
kunnat joutuvat niillä alueilla, missä on näitä saastuneita
maa-alueita, panostamaan todella suuria summia. Kansainvälisesti
ottaen monissa maissa, Ruotsissa, Tanskassa, Keski-Euroopan maissa, valtio
osallistuu saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen aivan toisella
tasolla kuin Suomessa tehdään. Niitä asioita
ei voi jättää, niin kuin on nyt tehty,
käytännössä jätetty
kokonaan tai pääsääntöisesti
kuntien vastuulle, joista ei löydy muita yksityisiä tahoja
vastuunkantajiksi.
Sitten nämä avustukset korjaustoimintaan: Tässähän
nyt on se tilanne, että määräraha
vähenee 20 miljoonalla ja lähinnä tämä vähennys kohdistuu
energia-avustuksiin mutta myöskin sitten muiden avustusten
osalta vähennystä tulee. Nämä hissikysymykset
ovat sitten tässä tapetilla. Ainakaan jaoston
saaman selvityksen mukaan vanhojen hissien korjaamiseen ei enää riitä rahaa.
Se ei ole niin suuri asia, mutta on tärkeää, että kaikkien,
jotka nyt asentaisivat uusia hissejä, pitäisi
saada tämä tuki, koska on tietysti tärkeää,
että vanhukset ja sellaiset henkilöt, joilla on vaikeuksia
kulkea portaissa, saisivat tämän hissimahdollisuuden.
Näin yhteiskunta säästäisi rahaa
sillä, että ihmiset voivat kauemmin asua kotona
eivätkä joudu laitoksiin, eli tämä hissikysymys
on hoidettava niin, että jatkossa myöskin kaikki
kiinteistöt, jotka nyt sitten aikovat hissin asentaa, saavat
tämän valtiolta tulevan avustuksen täysimääräisenä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on
jo todettu, niin ympäristöministeriön
pääluokka on erittäin tärkeä kokonaisuus,
ja kuten näemme budjettikirjasta, niin määrärahat
kuitenkin ovat hieman supistuneet edellisestä vuodesta.
Toisaalta myöskään, kun katsoo tätä salia
tällä hetkellä, kun tässä on
pitkään äänestetty, niin ympäristöasiat
eivät varmasti niin kovin tunnu ainakaan tällä hetkellä kiinnostavan,
eivät ympäristö- eivätkä asuntoasiat,
me puhumme molemmista, jotka ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä.
Haluaisin, arvoisa puhemies, puuttua vaan kahteen kohtaan.
Ensin haluan ottaa esiin nämä ympäristötyöt
ja todeta, että niitä on vähennetty budjettiesityksessä mutta
onneksi eduskunta on pystynyt nyt taas 2 miljoonalla lisäämään
ympäristötöitä. Ennen kaikkea
näitä pilaantuneita maa-alueita on tavattoman
paljon, siellä tarvitaan rahaa. Mutta erityisesti sitten
ovat nämä siirtoviemärihankkeet. Kuten
täältä perusteluista käy ilmi,
niin tarvetta olisi käynnistää alueellisissa
ympäristökeskuksissa noin 30 uutta siirtoviemärihanketta,
joiden kustannusarvio on 32 miljoonaa euroa. Jokainen tietää sen,
että ennen kaikkea haja-asutusalueiden kannalta tämä on
tavattoman tärkeää. Otan tässä esimerkin,
josta tein aloitteen omassa kunnassani, vaikka se ei ole suinkaan
vaikeimpia, koskien Nurmossa Alapään—Haalin—keskustan
siirtoviemärihanketta eli nimenomaan haja-asutusalueita,
että ne saataisiin viemäriverkostoon.
Meillä on erittäin laajoja alueita maassa,
joilla ei tätä järjestelmää ole
toiminnassa, eikä varmaan kaikkialle saadakaan. Mutta mikäli
saataisiin lisää rahoja, niin nämä pystyttäisiin
toteuttamaan, mikä olisi myöskin ympäristön
kannalta erittäin hyvä asia. Ennen kaikkea myöskin
haja-asutusalueilla asuville ihmisille nämä itse
laitetut järjestelmät, vaikka ne voisivat olla
hyviä, tulevat myöskin kohtuuttoman kalliiksi,
jos ne ovat erittäin toimivia.
Pidän todella hyvänä, että hallituspuolueet pystyvät
tästä sopimaan. 2 miljoonaa euroa ei ole riittävä mutta
on oikean suuntainen. Toivotaan, että seuraavaan hallitusohjelmaan
saadaan todella tästä selkeät linjaukset,
että sekä ympäristöministeriön
pääluokkaan että maa- ja metsätalousministeriön
pääluokkaan niitä rahoja, joilla ympäristöä voidaan
parantaa, voidaan sitten keskeisesti lisätä.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka haluan ottaa tässä lyhyesti
esille, on tämä erityisryhmien asunto-olojen parantaminen.
Meillähän ovat olleet nyt vajaa kaksi vuotta voimassa
säännökset, joilla on erityisryhmille
voitu myöntää asumiseen tukea. Nyt siihen
esitetään 45 miljoonaa euroa, mikä vastaa
kuluvan vuoden avustustasoa. Näin kai on, että tämä ei
ole riittävä, ja kahden vuoden aikana tämä uusi
järjestelmä on osoittanut tarpeellisuutensa. Paineita
myöskin näiden määrärahojen
lisäämiseen on erittäin suuresti olemassa.
Nyt on käynyt niin, että kun erityisryhmien asumistahan
on nimenomaan Raha-automaattiyhdistys voinut tähän
saakka tukea, vanhusten palveluasumista, niin siitä on
käytännössä jo luovuttu lähes
täysin. Tänä päivänä Raha-automaattiyhdistyksen
hallitus on tekemässä päätöksiä tulevasta
jakoesityksestä, ja voin ennakoida, että näihin
palveluasuntoihin ei tulla rahoja myöntämään.
Ne ovat aivan poikkeustapauksia, jos yksittäisiä hankkeita
vielä tältä alalta löytyy. Mutta
minusta on tavattoman tärkeää, että meillä on
järjestelmä, jonka kautta voidaan erityisryhmien,
vanhusten, ennen kaikkea myös kehitysvammaisten kohdalla
sitten rahoja saada. On myöskin aivan selvää,
että opiskelijoiden asuntojen, joita on rakennettu
menneinä vuosikymmeninä, kunto on jo sellainen,
että ne vaativat peruskorjausta, ja tämä tulee
myöskin nielemään erittäin paljon
rahaa.
Tämä erityisryhmien asuminen on tärkeää ja se,
että sitä voidaan nyt sitten Asuntorahaston kautta
tukea ja viedä eteenpäin. Toivonkin, että tähän
voitaisiin kiinnittää myöskin seuraavassa hallitusohjelmassa
huomiota.
Sitten totean sen, että työnjako Asuntorahaston
ja Raha-automaattiyhdistyksen kesken on pelannut kyllä mielestäni
erittäin hyvin: on voitu kartoittaa etukäteen,
mille ryhmille sitten annetaan Asuntorahaston kautta erityisryhmille
avustusta, ja toisaalta sitten, mitä Raha-automaattiyhdistys
voi tukea. Tietenkin on niin, että ennen kaikkea kun ajatellaan
vammaisia, niin kehitysvammaisten kohdallahan tilanne on se, että tärkeintä on,
että heidät hoidetaan, minusta ei ole väliä sillä,
kumman järjestelmän kautta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ilolla todeta sen, että molemmat
ministerit ovat täällä paikalla. Kun
on näin historiallinen hetki, että on paikalla
asuntoministeri ja kuntaministeri, joka tänään
täyttää 60 vuotta, niin haluan esittää täältä puhujakorokkeelta
ministeri Manniselle parhaat onnittelut.
Toinen varapuhemies:
Tässä välissä kaikkien katseet
viipyvät ministeriaitiossa hetken ja osoitamme saman tuntemuksen,
samalla kun annamme seuraavan puheenvuoron ed. Tynkkyselle.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Todellakin liityn onnittelijoiden joukkoon.
Ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi varmasti olla jokaisen puolueen
ja jokaisen hallituksen yksi kärkitavoitteista, ja siinähän
Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa rakennukset ovat aivan avainasemassa.
Noin 40 prosenttia kaikista ilmastopäästöistä,
kaikista hiilidioksidipäästöistä tulee
rakennuksista, rakennusten lämmityksestä ja sähkönkäytöstä.
Suomessa on noin kolme neljäsosamiljoonaa pientaloa,
jotka lämpiävät joko öljyllä tai
sähköllä. Näiden energian tarvetta
voitaisiin toisaalta vähentää energiaremonteilla,
tehostamalla energian käyttöä nykyisestä,
ja toisaalta siirtymistä kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin
voitaisiin vauhdittaa. Vaihtoehtojahan meillä on paljon
tarjolla. Meillä on pellettejä, joista nykyään yli
80 prosenttia menee vientiin, koska niitä ei Suomessa
käytetä. Meillä on lämpöpumppuja, joita
voitaisiin hyödyntää nykyistä paljon
enemmän, ja meillä tietysti voitaisiin hyödyntää aurinkoenergiaa
lämmityksen tukena.
Yksi tämän vaalikauden ilahduttavimpia avauksia
oli se, että pientaloille saatiin käyttöön energia-avustukset,
joilla pystytään tukemaan pientalojen siirtymistä uusiutuviin
energialähteisiin. Tätä vihreät
ovat tukeneet lämpimästi ja myös kiittäneet
tästä päätöksestä.
Tässä energia-avustusjärjestelmässä vaan
nyt on monta erittäin isoa ongelmaa, joista ehkä ilmeisin
on se, että määrärahat ovat
tarpeeseen nähden täysin riittämättömät,
mikä nähtiin nyt, kun pientaloille näitä energia-avustuksia
haettiin. Tähän liittyen erityisen huolestuttavaa
on se, että samalla, kun pientalot on saatu tämän
avustuksen piiriin, rivi- ja kerrostalojen energia-avustuksista
on jouduttu käytännössä luopumaan
kokonaan. Ilman muuta myös rivi- ja kerrostaloissa tarve
tälle avustukselle on huomattavan suuri ja siellä tätä siirtymää kestävämpiä vaihtoehtoja
pitäisi myös tukea.
Kolmantena ongelmana tässä järjestelmässä on
ollut se, että hakuprosessi on ollut käytännössä varsin
hankala. Hakuaika on ollut liian lyhyt, siitä ei välttämättä ole
tiedetty tarpeeksi, ja avustuskriteerit ovat vaihdelleet maan sisällä huomattavasti,
mikä on johtanut hieman sekavaan tilanteeseen. Tässä järjestelmässä on
aika paljon vielä kehittämistä. Vihreät
ovat vaihtoehtobudjetissa esittäneet 30 miljoonan euron
määrärahan lisäystä tälle
momentille, jotta näihin määrärahan riittävyyteen
liittyviin ongelmiin voitaisiin puuttua.
No, jos rakennusten energia-avustuksia ei voida lisätä esitetyllä tavalla,
niin meillähän on myös muita vaihtoehtoja
vauhdittaa tätä siirtymää rakennuksissa
kestävämpiin vaihtoehtoihin. Me voimme korottaa
lämmityksessä käytetyn polttoöljyn
veroa, niin kuin Vtt:n toimialajohtaja Mikko Kara on esittänyt
ja samoin Vapon toimitusjohtaja, muistaakseni Hilli, on julkisesti
vaatinut. Muissa Pohjoismaissa polttoöljyvero on korkeammalla
tasolla kuin Suomessa, ja se on yksi syy siihen, minkä takia
esimerkiksi Ruotsissa pellettejä käytetään
lämmityksessä paljon enemmän. Toinen
vaihtoehto tai toinen keino voisi olla kaukolämpöönliittymisvelvoitteen
säätäminen laissa, niin että kunta
voisi velvoittaa tietyt alueet liittymään kaukolämpöön.
Nykyäänhän se ei ole mahdollista, ja
Kilpailuvirasto on tästä käräjöinyt.
Kolmas vaihtoehto voisi olla puuttua sähkölämmitykseen
joko normiohjauksella tai vero-ohjauksella. Muitakin keinoja on,
mutta nämä energia-avustukset ovat hyvä porkkana,
ja porkkanakeinoja tulee toki käyttää silloin,
kun se on mahdollista.
Arvoisa puhemies! Kahdesta muusta asiasta ihan lyhyesti. On
ollut huolestuttava trendi, siis ei pelkästään
ympäristöministeriössä vaan
muillakin hallinnonaloilla, että ministeriöiden
omia tutkimusmäärärahoja on oikeastaan
kautta linjan leikattu. Jos tavoitteena on se, että tehdään
suunniteltua, pohdittua, tutkittua politiikkaa, joka perustuu hyviin
selvityksiin, niin silloin kyllä nämä ministeriöiden
omat tutkimusmäärärahat ovat ihan oleellisia.
Esimerkiksi ympäristöministeriön toimialalla
luonnonsuojeluun liittyviä selvitystarpeita on aika paljon,
ja on sen takia harmillista, että näitä määrärahoja
on leikattu.
Toinen asia koskee luonnonsuojelualueiden hankintaan tarkoitettuja
määrärahoja. Mehän olemme viime
aikoina ottaneet käyttöön vapaaehtoiseen
suojeluun perustuvia keinoja, jotka ovat jälleen erittäin
tervetulleita ja hyödyllisiä ja hyviksi koettuja.
Nyt joillakin alueilla monetkin maanomistajat olisivat halunneet
tarjota omia maitaan vapaaehtoisesti suojeluun, mutta määrärahat
ovat jälleen tulleet vastaan. Määrärahat
eivät ole riittäneet näiden alueiden
suojelemiseen, ja senkin takia luonnonsuojelualueiden hankintaan
käytettävät määrärahat
ovat harmillisen riittämättömät
ja niitä tulisi korottaa.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manniselle olisin myös
onnitteluni lausunut, mutta hän katosi hetkeksi. Paljon
onnea vaan, paljon onnea vaan! (Ed. Pulliainen: Juhlimaan!)
Arvoisa puhemies! Muutama asia tästä meidän
valiokuntamme mietinnöstä. Jaoston puheenjohtajalle
ensinnäkin, kun täällä paikalla olette,
kiitokset hyvästä yhteistyöstä!
Meillähän jaostossa aina mukavasti nämä budjettimietinnöt ovat
syntyneet.
Pidän tärkeänä sitä,
että asuntopuolella kiinnitämme huomiota tulevaisuuteen
ja siihen, että vaikka ihan ilahduttavalla tavalla omistusasuntotuotanto
on lähtenyt liikkeelle, niin tällä kertaa kuitenkin
vuokra-asuntotuotanto edelleen sieltä uupuu. Sitä tarvitaan
jatkossakin. Mielestäni on tärkeä kirjaus
se, minkä valiokunta nyt tässä tekee, että kun
ohjelmaa tulevalle hallitukselle tehdään, niin
saataisiin sinne jonkinlaista petrausta tähän
korkotukielementtiin ja nimenomaisesti niin, että siinä tulisi
tällaista aitoa tukea, joka sitten sinne vuokranmaksajan
kukkarolle asti voisi jollakin tavalla ulottua. Mielestäni
tämä on tärkeä huomio tässä valiokunnan
mietinnössä.
Lähiöistä myös tässä puhutaan.
Se on itselleni sellainen sydänasia, Tampereen Hervannasta
kun tulen. Mielestäni on hyvin tärkeää se,
että tällä hetkellähän
Valtion asuntorahasto ja ympäristöministeriö ovat
käynnistämässä tällaisen
uudenlaisen lähiöohjelman tulevina vuosina, ja
sen resursointiin tarvitsee aika pian alkaa kiinnittää sitten
huomiota, että saadaan myös toimiva ohjelma. On
myös hyvin tärkeää tämän
ohjelman osalta tietynlainen poikkihallinnollisuus, eli lähiöiden
hyvinvointihan ei ole pelkästään sitä,
kuinka me siellä sitten niitä asuntoja korjaamme,
perusparannamme, rakennamme, vaan myös tietenkin sitä,
että siellä on kokonaisvaltaisesti otettu huomioon
sitten hyvät palvelut, ympäristöasiat, viihtyisyys
yms. asiat, eli tälle projektille todella toivon onnea
ja uskon ja toivon, että se kehittyy hyvään
suuntaan sitten ihan lähitulevaisuudessa ja lähtee
käyntiin.
Erityisryhmät, joista täällä puhuttiin
jo useassa puheenvuorossa, ovat tärkeä juttu.
Tässähän valiokunta toteaa, että valtuus
sinänsä tuntuu olevan ensi vuodelle riittävä,
mutta jos nyt sellaista sattuisi ilmaantumaan, että esimerkiksi
vanhuspuolella, vammaispuolella, nuorisoasumisen puolella tai muualla
näissä kohteissa tulisi sitten niin paljon kysyntää,
että valtuus ei olisi riittävä, niin
on hyvin tärkeää, että tämän
tyyppiseen avustusmuotoon voidaan sitten tulevassa lisätalousarviossa
puuttua tarvittaessa kesken vuottakin. Tämä on
nyt se tukimuoto, mikä vetää. Tämä on
sitä Ara-tukea, joka vetää tänä päivänä juuri. Muuta
siellä kauheasti ei tänä päivänä sitten
synnykään.
Asunnottomuudesta valiokunta myös toteaa tärkeän
huomion, eli nythän ympäristöministeriössä valmistellaan
tähänkin liittyen uutta tukimuotoa, jolla pystyttäisiin
sitten nimenomaan asunnottomien kohteita rahoittamaan tätä päivää tehokkaammin
niin, että niitä syntyisi. Mutta tässä on
hyvin tärkeää se, mitä valiokunta
kirjoittaa, että sen ohella, että rakennetaan
niitä seiniä, täytyy rakentua myös
toimivia palvelukokonaisuuksia eli kunnon koteja, joihin myös
liittyvät tarvittavat palvelut, ja myös tämä muuten
vaatii äärimmäisen paljon poikkihallinnollisuutta
eri hallinnonalojen välillä, myös sosiaali-
ja terveyspuolen kanssa sitten yhteistyössä.
Hissiraha on tärkeä. Se on esteettömyyttä,
ja se on sitä päivän sanaa, että voimme
tukea ikäihmisten kotona asumista. Olen tyytyväinen
siitä, että tähän hivenen rahaa
lisätään. Toki se on enemmänkin
varmasti symbolinen, mutta se on selvästi eduskunnan tahdonilmaisu
siihen suuntaan, että näitä hissejä täytyy
sitten jatkossakin voida rahoittaa.
Energia-avustuksesta ed. Tynkkynen puhui pitkään,
ja olen samaa mieltä, että se on semmoinen tulevaisuuden
juttu ja varmasti tulevaisuudessa kaikessa, mikä liittyy
asumiseen ja siihen liittyvään energian käyttöön,
on iso juttu, mitä voimme tehdä tämän
ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Siitähän muistan
ympäristövaliokunnassa kuulleeni asiantuntijoita
jo kymmenen vuoden ajan. Kun Ruotsissa oltiin jo paljon paljon meitä edellä,
niin meillä on tässä toki kirittävää.
Se on hyvä asia, että pientaloihin nyt pää avattiin
ja niitä jatkossakin varmasti tullaan tukemaan. Myös
se on hyvin tärkeää huomata, että ikään
kuin kompensaatioksi sitten kerrostalopuolelle tuli tämä mahdollisuus
40 prosentin korkotukeen eli se nyt pikkuisen siellä puolella
auttaa. Joku asiantuntija oli sitäkin mieltä,
että ilmastoavustukset kerrostalopuolella tähän
mennessä ovat olleet jonkin verran byrokraattisia, ison
hallintokoneiston takana pieniä summia, eli se on hyvin
tärkeätä tulevaisuudessa, että asumisessa teemme
paljon, jotta se asuminen olisi energiatehokkaampaa, ja etsimme
sellaiset tukimuodot, jotka ovat kaikista järkevimpiä ja
toimivimpia tässä yhteydessä.
Puhemies! Kohta on 5 minuuttia kulunut. En päässyt
ympäristöpuolelle juuri ollenkaan. Itämeren
kohdalla olen kuitenkin siitä tyytyväinen, että valiokunta
kirjasi erityisesti tämän päästöongelman
ja sen, että maataloudessa, vaikka siellä on hyvin
toimittu ja hyvää kehitystä saatu, edelleenkään
päästövähennystavoitteisiin
emme ole päässeet ja tarvitsemme tulevaisuudessa
toimia esimerkiksi radikaalimmin tämän ympäristötuen ehtojen
vaikuttavuuden ja kohdennettavuuden suhteen. Sehän on valiokunnan
kirjauksena, ja ympäristötöiden lisämääräraha,
jonka valiokunta nyt tähän sai, on erittäin
tervetullut.
Mikaela Nylander /r:
Arvoisa puhemies! Suomessa on arvioitu olevan noin 20 000
pilaantunutta maa-aluetta, joista monet ovat kiireellisiä kunnostuskohteita.
Nämä sijaitsevat usein asuinalueilla ja tärkeillä pohjavesialueilla.
Kiireellisiä kohteita, jotka tulisi tutkia ja kunnostaa
seuraavien viiden vuoden aikana, on noin 3 300. Kokonaisrahoitustarpeeksi
on arvioitu 1—1,2 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana.
Hoitamatta jäävät täten valitettavan
usein kiireelliset ja kustannuksiltaan suuret hankkeet.
Kaikissa kunnissa pilaantuneiden maa-alueiden määrä lisääntyy.
Esimerkkinä voin mainita kotikuntani Porvoon, jossa on
havaittu ja korjattukin pilaantuneita maa-alueita. Varsinkin yhden
alueen haluaisin nostaa esiin, Tolkkisten asuntoalueen. Ilman valtion
mukaantuloa koko hanke olisi uhannut viivästyä,
ja kuitenkin Porvoo on suhteellisen iso kaupunki. Pienemmissä kunnissa
koko maansuunnittelu ja -käyttö voivat olla uhattuina
saastuneiden maa-alueiden johdosta. Tämä on tietysti
erittäin vakava asia paikallisen tai alueellisen kehityksen
kannalta.
Siten olen tietysti hyvin iloinen siitä, että on päädytty
lisäämään määrärahaa
ympäristötyöhön 2 miljoonalla
eurolla. Vaikka haasteita siis riittää, jää vuoden
2007 määräraha kuitenkin alle vuoden
2006 talousarvion, ja tämä on kyllä hyvin
valitettavaa. Tulevaisuudessa määrärahaa
on siis korotettava reilustikin.
Av statens anslag för miljövårdsarbeten
har man kunnat använda bara cirka 3 miljoner euro per år
till sanering av förorenade markområden. För
2007 kommer det att röra sig om bara något över
2 miljoner euro. Det är alltså i framtiden alldeles
nödvändigt att anslå tillräcklig
finansiering för sanering av förorenade områden.
Jätevesien käsittelyn keskittäminen
isompiin ja tehokkaampiin yksiköihin edellyttää siirtoviemäreiden
rakentamista. Näin saataisiin myös haja-asutus
jäteveden puhdistuksen piiriin. Yhdyskuntien jätevesikuormituksen
vähentäminen jätevesien käsittelyä keskittämällä on
erittäin tarpeellista varsinkin Itämeren suojelun
tehostamiseksi. Siirtoviemäreiden rakentaminen edellyttää kuitenkin
tarpeellista määrärahaa. Alueellisten
ympäristökeskuksien mukaan olisi tarpeen aloittaa
noin 35 uutta hanketta vuosina 2007—2011. Ensi vuonna voidaan
aloittaa vain kaksi uutta viemärihanketta, ja kesken jää noin
yksitoista. Tämä on mielestäni selkeä osoitus
määrärahan pienuudesta.
Värderade talman! Skyddet av Östersjön
har däremot förbättrats avsevärt
i och med förra regeringens beslut om ett program för
skydd av Östersjön. Och helt i enlighet med programmet har
man konsekvent förbättrat oljebekämpningsberedskapen.
För skärgården och kusten är
det alldeles nödvändigt att oljebekämpningsberedskapen
höjs och även att kunnandet på området fördjupas
och förbättras. Det anslag på 1,1 miljon
euro som redan i förslaget till årets andra tillläggsbudget
föreslogs och godkändes för att teckna
aktier i ett oljebekämpningscenter är ett bra
exempel på denna regerings långsiktiga miljösatsningar.
Ett oljebekämpningscenter lägger grunden
för större satsningar på oljebekämpning
och den miljökunskap och teknologi som hänför
sig till den. Ett oljebekämpningscenter kan alltså inte
enbart vara ett lager för mobil oljebekämpningsutrustning.
Satsningen kommer att betala sig tillbaka mångdubbelt den
dag det inträffar en olycka på Finska viken, för
med tanke på de mängder olja som idag transporteras
på Finska viken och framförallt med tanke på de ökade
mängderna i framtiden är det korrekt att tala
om när en olycka inträffar och inte om så sker.
Och den dagen kommer vi att tacka den här regeringen som
lade grunden för ett oljebekämpningscenter.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Ensiksikin haluaisin kiittää valtiovarainvaliokuntaa
mietinnöstä. Sen ympäristöosioon
on helppo yhtyä. Kiitos myös hyvästä yhteistyöstä valiokunnan
ja asunto- ja ympäristöjaoston sekä tietenkin
myös ympäristövaliokunnan kanssa. Aivan
erityinen kiitos tietenkin lisärahoista ympäristötöihin.
Hallitusohjelman ympäristöosio on hyvin haastava,
ja se on siltä osin kuin ympäristöministeriö on
ollut siitä vastuussa myöskin toteutunut. Käyn
tässä lyhyesti läpi tärkeimmät
päätökset, ja tämä läpikäynti
on samalla vastaus joihinkin puheenvuoroihin.
Mitä ensinnäkin Itämereen tulee,
niin Itämeri-ohjelmaa jatkettiin kesäkuussa 2005
hyväksytyllä toimintaohjelmalla. Itämeri
on saanut pssa-, erityisen herkän merialueen, statuksen.
Pietarin lounainen jätevesipuhdistamo on vihitty käyttöön
syyskuussa 2005. Asetus haja-asutuksen jäteveden puhdistamisesta
astui voimaan 2006. On totta, että ylimenokausi on johtanut
siihen, että asioita toteutetaan viipeellä, mutta
tälläkin sektorilla on tapahtunut.
Vuonna 2003 asetettu Tbt-ryhmä on laajassa mietinnössään
luetellut tarvittavat selvitykset ja toimenpiteet, jotka pitää toteuttaa
saamaan vesiemme kemikaaliongelma hallintaan.
Ympäristöministeriö on tehnyt aloitteen
laivojen jätevesipäästöjen kieltämiseksi.
Helcom selvittää tämän asian,
ja olen ymmärtänyt, että se sisältyy
ajankohtaiseen Helcomin Baltic Action Planiin, jonka on määrä valmistua
ensi vuonna. Nyt marraskuussa hallitus on tehnyt periaatepäätöksen
vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 asti. Myöskin
maatalouden ympäristöavustuksista on tehty päätös,
joka merkitsee aikamoisia tiukennuksia.
Mitä tulee öljyntorjuntaan, joka on ollut
siis toinen painopistealue, niin uusi öljyntorjunta-alus
Seili on otettu käyttöön 2004. Rajavartiolaitoksen
ulkovartioalukset Tursas ja Uisko on uudistusten yhteydessä varustettu öljyntorjuntakalustolla
ja otettu käyttöön, toinen viime vuonna ja
toinen tänä vuonna. Uusi kemikaali- ja öljyntorjuntaan
soveltuva alus on tilattu. On perustettu Suomen talousvyöhyke,
joka mahdollistaa tahallisten öljypäästöjen
rankaisemisen niin sanotulla hallintosakolla.
Mutta myös ennalta estävässä mielessä on
tehty työtä. Merenkulun ohjaus- ja valvontajärjestelmä Vessel
Traffic Management and Information System on otettu heinäkuussa
2004 käyttöön, ja Suomenlahden järjestelmän
nimi on Gofrep, Gulf of Finland Reporting. Syke valmisteli kaksi vuotta
sitten niin sanottua Maris-tietojärjestelmää,
jota voidaan käyttää riskianalyyseihin
ja saamaan tietoa eri maiden torjunta-aluksista. Projektia rahoitti
Pohjoismaiden ministerineuvosto, ja tänään
Helcom on vastuussa tästä järjestelmästä.
Suomi on myöskin tukenut Viron ja Venäjän öljy-
ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiutta Suomenlahdella. Lähialuemäärärahojen
puitteissa on myös tuettu Venäjän öljyntorjuntajärjestöä.
Mutta myöskin muutoin on saatu päätöksiä ja tuloksia
aikaan. Energiapuolella, olkoonkin että se kuuluu enemmän
kauppa- ja teollisuusministeriölle, päästökaupan
aloittaminen on ollut tärkeä asia. Biojätestrategia
on hyväksytty. Hallitus on iltakoulussaan hyväksynyt
kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman, tehnyt
periaatepäätöksen kansallisesta kestävän
kehityksen strategiasta, ja huomenna hallitus käsittelee
periaatepäätöstä Suomen luonnon
monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi vuoteen
2010 mennessä. Myöskin kansallinen kemikaaliohjelma
on saatu valmiiksi, kuten myöskin periaatepäätös meluntorjunnasta.
Miten Suomi on sitten hoitanut ympäristöasiat
EU-puheenjohtajuuskaudella? Mielestäni ei pelkästään
hyvin vaan jopa erinomaisesti. Ympäristöä koskevat
tavoitteet saavutettiin valtaosin. Painopisteinähän
olivat ilmastonmuutoksen hillitseminen, meriympäristön
suojelu, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen,
ilmansuojelu, jätteet, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä EU:n
kuudennen ympäristöohjelman välitarkastelu.
Lukuun ottamatta jätepolitiikkaa ja ympäristöohjelman
välitarkastelua asetetut tavoitteet saavutettiin. Jätepolitiikan
osalta se, ettei edistytty, johtuu siitä, että EU:n
parlamentti ei ehtinyt asiaa käsitellä. Ympäristöohjelman
välitarkastelun puuttuminen johtuu taas siitä,
että komission raporttia ei saatu.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kommentti ed. Sarkomaan kritiikkiin
siitä, että Itämeri olisi laiminlyöty
EU:n puheenjohtajuuskaudella. Se ei tietenkään
pidä paikkaansa. Epävirallisessa kokouksessa Turussa
keskityttiin myös Itämeri-kysymykseen. Se oli
siellä omana asianaan esillä sekä professori
Bonsdorffin luennolla, jota kiitettiin, että erityisen
Itämeri-aiheisen näyttelyn muodossa. Mutta aivan
erityisesti onnistuttiin saavuttamaan poliittinen yhteisymmärrys
merisuojelustrategiasta ja siihen liittyvästä direktiivistä viime
maanantaina, joten tältäkin osin Itämeri
on ollut hyvin vahvasti esillä eikä sitä ole suinkaan
laiminlyöty, ei kansallisessa päätöksenteossa
eikä myöskään EU:n puolella.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, jos vertaamme tilannetta
ja odotuksia 1980-luvun alkupuolella kierrätyksen suhteen,
niin silloin meillä oli käytettävissä Saksan
Aschenbachin mallit ja kaikki valtavan hienot jätteitten
lajittelut syntypaikalla jnp. Sitten kun rupesi tulemaan lainsäädäntöä sekä lain
että asetuksen tasolla, niin sitten vielä odotukset
kasvoivat, ja sitten kun oikein ruvettiin kehittämään
näitä asioita, niin siinä vaiheessa sitten
rupesivat ongelmat syntymäänkin. Otan tässä esimerkiksi
sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksen.
Asetuksessa sa-notaan harvinaisen yksiselitteisen selvästi,
että ensisijaista on uudelleenkäyttö,
ja tässä se on äärimmäisen
luonnollista, koska ei edes jätteeksi voi oikein tunnistaa
sitä, mikä ollaan jonkun käytöstä pois
ottamassa. (Puhemies koputtaa)
Arvoisa ministeri, onko nyt tämä uudelleenkäyttöasia
saatu viimeisen kuukauden aikana jonkinlaiseen malliin, koska se
on nilkuttanut pahemman kerran?
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan veneily- ja vesistönsuojeluryhmä on
erityisen huolissaan öljyonnettomuuden mahdollisuudesta
Suomenlahdella, ja vaikka nyt tämä direktiivi
on saatu, niin meillähän ei ole vielä sitä öljyntorjuntakeskusta,
vaikka sille on jo myönnetty määrärahaa.
Mihin se tullaan rakentamaan ja millä aikataululla? Mitkä ovat
komennussuhteet silloin, kun esimerkiksi kansainvälisillä vesillä tankkeri
joutuu onnettomuuteen esimerkiksi toisen aluksen kanssa, niin että 30 000
litraa öljyä valuu Suomenlahteen? Onko teillä hyvät
yhteydet venäläisiin, virolaisiin ja muihin Itämeren alueen öljyntorjuntakeskuksiin,
niin että muutamassa kymmenessä minuutissa saadaan
koko torjuntakalusto käyttöön?
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri totesi, että on paljon
tehty, ja paljon on tehtykin ohjelmatasolla, periaatepäätöstasolla,
strategiatasolla, mutta tärkeätä on tietenkin,
millä tavalla konkreettiset tulokset näkyvät.
Ne näkyvät tietysti viiveellä, mutta
kyllä huoli on tietenkin, että ensi kesänäkin
sinilevälautat leviävät rannoillemme.
Ministeri viittasikin Helcomiin. Nythän EU:n meristrategia
on hyväksytty ja Helcomin piirissä sitten tullaan
tietenkin soveltamaan sitä Itämeren alueella,
mutta valiokuntakin kiinnitti huomiota siihen, että esimerkiksi
Helcomin antamat normit ja suositukset ovat itse asiassa liian löysiä tällä hetkellä;
jopa Venäjällä joltakin osin toteutetaan
vapaaehtoisesti jo tiukempia normituksia kuin Helcom määrittelee.
Kysyisin, aikooko Suomi toimia näiden Helcomin normitusten
kiristämiseksi, jotta suojeluun saadaan vauhtia.
Paheksun kyllä jyrkästi sitä, että tutkimusmäärärahoja
nähtävästi menokehyksestä johtuen
leikattiin, koska tällä leikkauksella vietiin
tulevaisuutta myös Itämeren suojelulta.
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Manniselle teen kysymyksen, joka liittyy
asuntoasioihin ja asumistukiasioihin. Tällä kaudella
asumistukea on parannettu eli niitä rajoja on muutettu
ja eläkeläisten asumistukeen tulee myös
parannus, mutta se, mikä puuttuu, on se, että asumistukea
ei ole sidottu indeksiin, ei edes elinkustannusindeksiin. Tiedetään
ihan tarkkaan, että asumistuki on järjestelmä,
joka tasaa tuloeroja. Meidän tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet,
ja muistaakseni vuonna 96 asumistukeen tehtiin leikkauksia, joita
pikkasen sitten on parannettu tosiaan tämän hallituskauden
aikana. Kysynkin ministeri Manniselta sitä, onko pohdittu,
että asumistuki voitaisiin sitoa nimenomaan elinkustannusindeksiin
ja sitä kautta se seuraisi aikaansa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri tässä puheenvuorossaan
totesi, Suomi on tehnyt hyvää työtä vesiensuojelussa
jo vuosien ajan. Kysymykseni kuitenkin liittyy siihen, että kun
Puolan on todettu olevan kohtuullisen voimakas päästöjen
aiheuttaja, rehevöitymisen edistäjä,
nimenomaan Itämeren alueella, jonka vaikutukset sitten
totta kai näkyvät myös meidän
muilla merialueillamme, niin onko käyty laajapohjaista
keskustelua siitä, mikä Puolan ja sen väestön
suhteellinen osuus näihin kuormituksiin olisi ja mitä toimenpiteitä sen
tiimoilta aiotaan nyt sitten lyhyellä aikavälillä toteuttaa?
Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pro Saaristomeri -ohjelma käynnistettiin
jo vuonna 1999, ja siinä on mukana yli 60 eri tahoa. Ohjelman
tavoitteena on pysäyttää meren tilan
heikkeneminen ja parantaa Itämeren tilaa ja käyttökelpoisuutta.
Tämä ohjelma on toteuttanut osaltaan Suomen Itämeri-ohjelmaa
pitäen sisällään muun muassa
vesiensuojelutavoitteita ja kansalaisten ympäristötietouden
lisäämistä. Tämä toiminta
on ollut erittäin tuloksellista. Nyt Pro Saaristomeri -ohjelma
on kuitenkin päättymässä, vaikka
sen toimintamallia on ehdotettu esitettäväksi
myös muihin maihin. Aikooko ministeri taata Pro Saaristomeri -ohjelman vakinaistamisen?
On eh-dottoman tärkeää, että toiminnan
rahoitus vakinaistettaisiin.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Enestam luetteli toki pitkän
listan erilaisia myönteisiä ja hyödyllisiä toimenpiteitä,
mutta ympäristöministeriltä ja ympäristöministeriöltä odotan,
että voitaisiin nostaa ympäristöpolitiikan
statusta koko hallituksen ohjelmassa. Haluaisinkin kysyä ministeri Enestamilta
nyt, kun hän on täällä viimeistä kertaa
eduskunnan edessä ministerinä, millä keinoilla
tämä voitaisiin tehdä. Olen varma, että te
usein itsekin olette turhautunut siihen, että esimerkiksi ilmastopolitiikassa
kuitenkin sitten muiden sektorien näkemykset ja ehdotukset
ajavat ohitse. Olisiko esimerkiksi tätä Nicholas
Sternin raportin menetelmää hyödynnettävä niin,
että kaikki alkaisivat nähdä, että esimerkiksi
Itämeren suojelussa kun toimenpiteitä lykätään
tulevaisuuteen, niin itse asiassa kasataan kustannuksia tuleviin
vuosiin ja vuosikymmeniin ja syödään
talouden toimintaedellytyksiä. Voitaisiinko tehdä esimerkiksi
tämmöinen mini-Stern-raportti vaikkapa Itämeren
suojelusta, niin että kaikki tajuaisivat, että jotakin
on todella tehtävä?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Menneinä vuosina, kun korjattiin
valtionhallinnon organisaatiota ja kun muun muassa ympäristöhallinnon
osalta tuli ympäristökeskusjärjestelmä,
niin se oli seurausta eri sektoreitten yhteenliittämisestä.
Nyt tänä päivänä on
aivan selvästi havaittavissa ongelmia nimenomaan ympäristökeskusten
toiminnassa. Minä kysyisin arvoisalta ministeriltä nimenomaan
siitä, mitä mahdollisuuksia olisi tarkastella
koko järjestelmää, organisaatiota, uudelleen, koska
ympäristökeskuksilla on liian paljon tehtäviä ja
liian vähän resursseja ja heillä on jopa
ristiriitaisia tehtäviä. He teettävät
töitä, he tekevät töitä ja
he valvovat itse itseään. Maakunnissa on liian
suuria ristiriitoja tältä osalta maakunnan ihmisten
ja ympäristökeskusten välillä.
Mitä olette aikonut tämän organisaation
osalta vielä tehdä?
Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomihan on sitoutunut pysäyttämään
luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2015 mennessä,
ja tämä edellyttää meiltä todella
aktiivisia toimia luonnonsuojelussa. Aivan hiljattain julkaistiin
tämä varsin hyvä kansallinen Luonnon
monimuotoisuusohjelma. Kysyisinkin nyt ministeriltä, miten
näette, onko toimiin varattu myös riittävä rahoitus. Myös
Metso-kausi on tulossa katkolle. Onko riittävät
resurssit varattu ohjelman jatkolle? Miten muutoin aiotaan edistää etenkin
Etelä-Suomen metsien suojelua, joista suojeltuja on vain
se 1—2 prosenttia, vaikka monimuotoisuuden kannalta Etelä-Suomen
metsät ovat niitä kaikkein lajirikkaimpia ja virkistyspaineetkin
ovat täällä kaikista kovimmat?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin ministeriltä kysyä kahta
asiaa:
Tämä Kansallinen kestävän
kehityksen ohjelmahan on nyt todella, niin kuin mainitsitte, valmistunut.
Näkisittekö mitään mahdollisuutta, että myös
nykyinen eduskunta saisi jonkunlaisen tiedon siitä niin,
että myös se pääsisi vielä tähän asiaan
sisälle? Alun pitäenhän tämä oli
tarkoituksena.
Sitten toinen ajankohtainen asia, joka liittyy tähän
Itämeren suojeluun, ovat nämä suojasatamat,
joista eilen myös TV2 kertoi. Niiden sijaintihan on ollut
niin sanotusti salainen, mutta nyt ympäristökeskus
on osoittanut nämä satamien paikat. Näettekö tarpeellisena,
että käytäisiin myös tuollainen
miniympäristöarviointi siitä, ovatko
ne ympäristönäkökohdiltaan myös
oikeat, koska tähän saakka ovat kyllä paikallinen
tietämys ja kartoitus puuttuneet tästä selvityksestä?
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! En toista sitä enää,
mitä ed. Vielma tuossa aiemmin lausui.
Mutta, herra ministeri Enestam, teillä on poikkeuksellisen
pitkä ura valtioneuvoston jäsenenä eri
ministeriöissä. Voisitteko kenties tehdä palveluksen
nyt seuraajallenne ja seuraajillenne, kun teillä on varmasti
näkemys eri ministeriöistäkin siitä,
miten eri toiminnot menevät ministeriöitten välillä ristiin
ja miten se puurouttaa tätä hallintoa? Itse olette
nyt toiminut ympäristöministerinä. Viitaten
siihen, mitä ed. Vielmakin kysyi ympäristökeskusten
ja koko ympäristöhallinnon toiminnasta tai toimimattomuudesta,
pitäisikö näitä toimintalinjoja
ja linjauksia selkeyttää ministeriöissä ja
ministeriöitten kesken?
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomessa ja muuallakin maailmassa
ympäristökasvatus ja oppiminen hyvän
ympäristöpolitiikan tekemiseen ihan yksilönkin
elämässä on erittäin tärkeää.
Tästä hyvänä osoituksena on
minun mielestäni tämä Metso-ohjelman
hyvä toteutuminen. Sehän perustuu vapaaehtoiseen
suojelutahtoon, ja nämä rahat on nyt käytetty.
Toivoisin, että siihen löytyisi vielä lisää pakettia
jatkoa ajatellen.
Yksi tämän hallituksen toiminnan keskeisimpiä kulmakiviä on
ollut uusiutuva energiavara ja uusiutuvien energiavarojen käyttö.
Millainen on tulevaisuus ensi vaalikaudella? Tuleeko tutkimukseen
vielä vähän enemmän varoja?
Samalla kannatan tätä keskustelun käymistä kestävästä kehityksestä täällä eduskunnassa
vielä tällä vaalikaudella.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Liito-oravan suojelusta on luonnonsuojelulailla
määrätty korvattavaksi merkityksellinen
haitta. Nyt ympäristöministeriö on lähettänyt
ympäristökeskuksiin ohjeistuksen tuon merkityksellisen
haitan tulkinnasta, ja tuo ohjeistus on eduskunnan asiaan ottaman
kannan ja tekemän päätöksen
mukaan liian korkeaan summaan päätyvä.
Aiotteko toimia, jotta tämä ohjeistus saadaan
ajan tasalle, kuten eduskunta on edellyttänyt, kun ministeriö ei
toistaiseksi ole asiassa ryhtynyt toimenpiteisiin?
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri puheenvuorossaan kiinnitti
huomiota näihin maatalouden ympäristötuen
ehtoihin, ja se on todella hyvä asia. Silloin kun tätä maatalousratkaisua
tehtiin, niin selkeästi sekä ympäristötuen
ehtoja että eläinsuojelukriteereitä tiukennettiin,
ja minusta se oli hyvä asia. Siihen sisältyi tämä mahdollisuus,
että puolivälissä sitten katsotaan, ovatko
nämä toimet riittäviä.
Kiinnitän huomiota siihen, että tämä tsekkauspiste
on todella tärkeä, koska silloin on sitten tehtävä tarvittavia
johtopäätöksiä. Tätä ajatteluahan tukee
myös koko valiokunnan mietintö, jossa nyt sitten
puhutaan tästä ympäristötuen
vaikuttavuudesta ja kohdennettavuudesta. Paljon on tehty, paljon
voidaan tehdä.
Minusta oli hyvä idea tuo ed. Hautalan Sternin raportti
-ajattelu. Varmasti myös tässä on suomalaisen
maataloudenkin etu olla ympäristöystävällinen,
eläinystävällinen jnp. Omalta osaltani
myös haluan kiittää ministeri Enestamia hyvästä yhteistyöstä.
En huomannut sitä tuossa varsinaisessa puheenvuorossa tehdäkään.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun sain tämän ensi vuoden
talousarvioehdotuksen käsiini, niin yksi sellainen asia,
joka eniten ihmetytti, oli se, että ympäristöministeriön
määrärahoja leikataan yhtenä harvoista
ministeriöistä tässä talousarvioesityksessä ja
kuitenkin tiedämme, että määrärahojen tarve
on monilta osin huutava, niin kuin täällä on paljon
puhuttu vaikkapa ympäristötöistä.
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen,
että ympäristötöiden määrärahat
ovat koko hallituskauden ajan olleet liian alhaiset. Tekisi mieli
kysyä, että ei kai tästä nyt
voi päätellä jotain siitä, millä vakavuudella
hallitus suhtautuu ympäristöasioihin, kun nimenomaan
ympäristöministeriön määrärahoja
on nyt leikattu verrattuna edelliseen vuoteen.
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Eilen käytiin kovaa keskustelua
energiasta ja siinä yhteydessä jätteenpoltosta.
Kysynkin ministeri Enestamilta, mitä on tekeillä sen
suhteen, että näitä jätteenpolttolaitoksia
saataisiin nopeasti Suomeen, sillä meillä mätänee
kaatopaikoilla tavaton määrä jätettä sen
sijaan, että se voisi olla hyötykäytössä.
Toisekseen nämä Pietarin puhdistuslaitoksen fosforipäästöt.
Tämä Nurmisen säätiön
kehittämä järjestelmä, jolla
voitaisiin näitä poistaa, on venäläiselle
normille liian vakava. Mutta eikö sitä voitaisi
tehdä niin, että lisätään
sen verran, mitä venäläiset normit sallivat,
että saataisiin edes jotain pois sieltä? Se olisi
pienempi paha kuin se, että nyt täysin puhdistamattomina
päästetään nämä Itämereen.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itämeren tila on täällä useassa
puheenvuorossa tullut esille, ja se on usean edustajan huolena,
kuten myös minun. Budjetissa on tähän
varauduttu jossain määrin, ennen kaikkea öljyntorjuntayhteistyössä ja
rehevöitymisessä.
Olisin ministeriltä tiedustellut vielä, mikä on tällä hetkellä Itämeren
ympärillä olevien maiden yhteistyö, koska
minä näkisin, että tällä olisi
erittäin suuri merkitys, ja voisiko Suomi olla mahdollisesti
tässä aloitteentekijä, että asiaa
kehitettäisiin pidemmälle ja tehtäisiin
sillä sektorilla enemmän, koska huolihan on näiden
kaikkien maiden yhteinen.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa, toinen etelästä,
toinen pohjoisesta.
Itämerestä puhuttiin tuossa jo. Totean vain, että vaelluskalaston
osalta sen vaikutukset ulottuvat aina tuonne Kilpisjärvelle
saakka. Näin pieni tämä meidän
ympäristömaailmamme on, elikkä suuri
huoli on tämä kaloissa havaittu dioksiinipitoisuus
sillä merialueella.
Toiseksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston osalta
on todettava, että toiminta on erittäin vilkasta.
Se, mitä siellä nyt tarvittaisiin, olisi, että ympäristökeskuksen
kautta voitaisiin saada riittävästi rahoitusta
käyttömenoihin ja käytön aiheuttamiin
vaatimuksiin. Siellä on erittäin suuria tarpeita
myöskin ympäristönsuojelullisista näkökulmista
tuon vilkkaan käytön vuoksi. Tarvittaisiin lisää työllisyysmäärärahoja,
ja nimenomaan ympäristökeskus voisi siinä olla
keskeinen toimija.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Todella Sternin raportti oli Nairobin
kokouksessa vahvasti esillä. Se on sellainen herätys,
joka ehkä juuri niitä piirejä herättää,
joilleka eurot ja talous on ikään kuin ykkösasiana
jatkuvasti mielessä. Mutta kysyisin ministerin mielipidettä siitä,
miten me pystyisimme todella Suomessa vahvistamaan tätä ilmastonmuutoksen
hillitsemistä ja yleensä tämän
asian ymmärtämistä. Olisiko todella jo
aika tavalla puhuttu ilmastoministeri se ratkaisu, joka voisi olla
esimerkiksi ympäristöministeriössä oleva ministeri,
joka sitten tekisi muiden ministeriöiden kanssa yhteistyötä tässä asiassa?
Haluaisin myös itse vielä, minkä olen
kyllä ennenkin tehnyt, näin täysistunnossa
todeta ympäristövaliokunnan puolesta kiitokset
tästä lähes neljän vuoden yhteistyöstä,
jonka olemme ministerin kanssa saaneet tehdä.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä puutun myös tähän
poikkihallinnollisen työn tarpeeseen ilmastonmuutoksen
hillitsemiseksi.
Nythän tapahtuu koko ajan sillä tavalla, että esimerkiksi
maatalouden ympäristötukia ohjaavat muutkin asiat
kuin ympäristönsuojelu. Niitä sijoitetaan
maantieteellisesti muilla perusteilla, koska se on tulotukea. Silloin,
kun ympäristötyötä tehdään
työllisyysmäärärahoilla, niin
ensisijaista on työllistäminen, ei välttämättä vaikuttavuus
ympäristön kannalta. Liikennepolitiikkaa ohjaavat
muut tekijät kuin ympäristövaikutukset.
Asuntopolitiikkaa hoitavat markkinavoimat, ja se tuntuu johtavan
siihen, että ympäristön kannalta kehitys
on monessa mielessä kielteistä, kun yhdyskuntarakenne
hajautuu, päästöt lisääntyvät jne.
Elikkä todella tarvetta olisi tällaiseen poikkihallinnolliseen
tarkasteluun näiden asioiden kokonaisuuden kannalta, ja
tähän todella muiden lailla toivoisin ministeriltä kommenttia
ja yhdyn kiitoksiin hyvästä yhteistyöstä menneiden
vuosien aikana.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitaselle sanoisin, kun hän
taputti käsiään tämän
hyväksytyn maatalouden ympäristöohjelman
puolesta, että tällä hetkellähän
maataloustuottajat ovat sitoutuneet 97-prosenttisesti tähän
ohjelmaan, joka on ollut siis voimassa. Mutta tämän
uuden ohjelman osalta meillä valiokunnassa tuli esille
se huoli, että tuskin sitoutuu edes 50 prosenttia tähän
ohjelmaan, ja tässä meillä on haasteita
edessä. Kriteerit ovat niin tiukat ja ohjelmistojen sisällöt
eri osiin maata niin sopimattomat, sanoisinko näin, että tuskin
tämä ohjelma tulee saavuttamaan sitä kannattajakuntaa, jonka tuo edellinen ohjelma
sai. Tässä tarvitaan varmasti lähiaikoina
muutoksia.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten eduskunta sääti
hyvän lain tuottajavastuusta, jolla ohjeistetaan autojen
ja niiden romun kierrätystä, mutta sen toimeenpano
ei ole nyt oikein toiminut, ja tällä hetkellä edelleenkin
taitaa olla eduskunnan ponnisteluista huolimatta aika villi tilanne
eli 80—90 prosenttia poistettavista autoista ei kulje virallista
tietä vaan epämääräisten
jobbareitten kautta. Tässä on semmoinen huono
puoli, että bisnes ei kulje niiden autopurkaamojen kautta,
jotka nyt sitten ovat investoineen lainmukaisiin purkaamokenttiin
ja pitävät huolta ympäristöstä,
vaan raaka-aine- ja metallivirrat kulkevat sieltä, missä ei
ole minkäänlaista kontrollia sen suhteen, mihin
esimerkiksi jäteöljyt ja tämän tyyppiset
päätyvät. Kysynkin ministeriltä,
voitaisiinko tässä lakeja muuttaa sillä tavalla,
että auton saisi kuluttaja poistaa rekisteristä (Puhemies koputtaa)
ainoastaan hyväksytyn autopuraamon antamaa romutustodistusta
vastaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön tietenkin
odotetaan suojelevan ympäristöämme. Ed.
Saarikangas kyseli jätteiden massapolton suuntaan, mitä sinne
kuuluu. Tällä hetkellä tätä kysymystä johdattaisin
ympäristönsuojelun puolelle ja pyytäisin
ministeriä ottamaan kantaa Pohjois-Suomen tilanteeseen.
Siis nyt ajetaan väen väkisin suunnitelmaa, että Oulun
kaupungin keskellä, suurin piirtein, on jätteen
massapolttolaitos, jonka jätemääriksi on
laskettu niin suuri määrä jätettä,
että kaikki mahdollinen siihen pitää saada
koko Pohjois-Suomesta. 40 rekka-autoa ajaa joka päivä ympäri
Pohjois-Suomea keräämään jätettä sinne.
Onko, arvoisa ministeri, tällaisessa massapolttojärjestelmässä mitään
järkeä?
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa herra puhemies! Yritän jotenkin kokonaisvaltaisesti
vastata kysymyksiin. Ehkä tästä viimeisestä asiasta,
jätteistä, yleisemminkin.
Kuten ed. Pulliainen tietää, cer-sektorilla
ei ole kuin ongelmia. Sama pätee vähän
romuautojen osalta, ja siksi olenkin pyytänyt selvitystä siitä,
pitäisikö lainsäädäntöä todellakin
vielä muuttaa siihen suuntaan, (Ed. Saarikangas: Kyllä,
ehdottomasti!) mitä ed. Tiilikainen itse esitti. Pirkanmaan
ympäristökeskuksellahan on viranomaisvastuu cer-romusta,
ja siinä on uhkasakkotilanne päällä,
mutta ennen kuin saadaan asia kuntoon, niin minusta siltäkin
osin olisi syytä tarkistaa lainsäädäntöä,
koska tämä on lähtenyt aivan, aivan liian
hitaasti käyntiin ja toimijoitten kesken vallitsee aika
lailla sekava tilanne, näin aika lailla kohteliaasti sanottuna.
Mitä taas jätteitten polttamiseen tulee, niin
jätteenpoltto on yksi hyväksyttävä keino,
mutta se tarkoittaa sitä, että jätehierarkiaa
toteutetaan, jolloin ei voida synnyttää sellaista
tilannetta, että kierrätettävää jätettä massapoltetaan,
ja tältä osin minusta lähtökohta
on hyvin, hyvin selkeä. Vain se, mitä ei voida
muuhun hyödyntää, voidaan polttaa, ja
tällaisia laitoksia on vireillä, rakennuslupahakusella.
Valitettavasti tämä kestää kauan, koska
jokaisesta vireillä olevasta laitoksesta myöskin
sitten valitetaan. (Ed. Saarikangas: Ruotsi ja Tanska polttavat
kaikki!) — Tiedän, että polttavat, mutta
silti minusta on ympäristöpoliittisesti aivan
ehdottomasti tästä jätehierarkiasta pidettävä kiinni.
Se on myöskin EU:n lähtökohta, kun uutta
jätedirektiiviä valmistetaan.
Tässä on sitten öljyntorjunnasta
myöskin kysytty. On ensinnäkin niin, että öljyntorjuntakapasiteettia
on aivan ratkaisevasti parannettu tämän hallituksen
aikana. On tehty myöskin yhteistyötä,
harjoituksia muitten Itämeren maitten kanssa säännöllisesti,
mikä on edellytys. Tämä mainitsemani
Maris-hanke on nimenomaan kartoittanut myöskin sitä,
missä kalustoa on, millä tavalla tietyssä onnettomuudessa
toimitaan, ja siinä on myöskin sovittu vetovastuusta.
Kun tämä uusi alus saadaan, joka hankitaan yhteistyössä Merivoimien
kanssa, niin tilannehan paranee aivan ratkaisevasti. Tämän öljyntorjuntaosaamiskeskuksen
osalta toteutetaan liikemallia, mikä tarkoittaa sitä,
että pitäisi saada toimijoitten kautta miljoona
lisää, kunnes osakepääoma on
saatu kokoon, ja tämä työ nyt sitten
etenee niin, että toivottavasti tämä vielä tämän
hallituksen aikana lopullisesti voidaan toteuttaa.
Ed. Hautala kysyi siitä, voidaanko ympäristöasioitten
statusta nostaa esimerkiksi käyttämällä hyväksi
tätä Sternin raporttia, ja useissa puheenvuoroissa
oli myöskin kaipuu tällaiseen poikkihallinnolliseen
työskentelyyn. Nyt voidaan tietenkin sanoa, että EU-ministerivaliokunta
on poikkihallinnollinen foorumi. Niin oli myös ilmasto-
ja energiatyöryhmä, jossa kaikki ministeriöt
olivat edustettuina. Minusta on hyvä jatkaa tällä linjalla.
Mutta minusta Sternin raportti on siitä erinomainen, että se
oikeastaan nyt ensimmäistä kertaa toi tällaisen
ymmärrettävän kielen, että money
talks, ja tiedetään, että pystytään osoittamaan,
että hyvä ympäristöpolitiikka
lohkolla kuin lohkolla on myöskin taloudellisesti kannattavaa.
Raportti on saanut minusta aikaan aivan ratkaisevan eron myöskin
keskustelun sävyyn verrattuna aikaisempaan tilanteeseen.
Suomihan on eräällä tavalla, vaikka meilläkin
on paljon parannettavaa, onnistunut, koska sekä kilpailukyvyssä ollaan
ykköspaikalla että myöskin kestävässä kehityksessä,
mikä osoittaa, että nämä eivät
ole toistensa vastakohtia.
Ympäristökeskuksista on tässä puhuttu.
Ympäristöministeriö ei pelkästään
seuraa kehitystä vaan on myöskin tehnyt hallinnollisia
muutoksia muun muassa sillä tavalla, että ympäristökeskukset
keskittyvät, erikoistuvat niin, että pystyvät sitten
tekemään töitä toistensa lukuun.
Esimerkiksi nyt tukityöt on keskitetty Mikkeliin, jotta keskukset
pystyisivät keskittymään varsinaiseen asiaan.
On tulosneuvotteluissa pyritty ohjaamaan myöskin sillä tavalla,
että ympäristökeskusten välillä ei
olisi niin suurta eroa kuin joskus on ollut.
Metsosta on kannettu huolta. Rahoitus ensi vuonna on turvattu
ja arviointi on tehty tähänastisista tuloksista,
jotka ovat olleet aivan erinomaisia. Tarkoituksena on nyt sitten
ulottaa tätä Metso-periaatetta koko maahan, ja
toivottavasti onnistutaan neuvottelemaan rahoitus sille. On arvioitu,
että noin 65 miljoonaa seuraavalle kaudelle tarvitaan rahaa.
Ehkä tässä vaiheessa riittävästi,
puhemies.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön
budjettialalta haluan nostaa muutaman erityiskohdan esiin.
Ensinnäkin vesiensuojelun saralla tarvitaan päästöjen
selvää vähentämistä.
Itämeren kannalta on ollut myönteistä pohjoisen
ulottuvuuden ympäristöyhteistyö, jonka
avulla on muun muassa Pietarin jätevedenpuhdistamo toteutettu.
Mutta edelleen Pietarin jäteveden puhdistuksen tehostamisessa
tarvitaan kansainvälistä apua, ja Suomen on järkevää ja
tärkeää olla tässä työssä aktiivisesti
mukana.
Samoin sisävesistöihin kohdistuvia päästöjä maa-
ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksen, yhdyskuntien
ja teollisuuden päästöjä vesistöihin on
edelleen vähennettävä. On hyvä,
että maatalouden ympäristötuen ehtoja
on kehitetty vaikuttavampaan suuntaan. Tärkeää on
myös, että haja-asutuksen jätevesiä säätelevän
asetuksen mukaisiin toimiin siirryttäisiin ripeästi.
Nyt kuitenkin näyttää siltä,
että tuo siirtymäaika on ollut sikäli pitkä,
ettei kaikilta osin ole edetty toivotulla tavalla.
Myös ympäristötyömäärärahat
tukevat vesiensuojelua siirtoviemäreiden toteuttamisen
kautta. Tämä ympäristötyörahojen
riittämättömyys ja se, että niitä vuosittain
eduskuntakäsittelyssä nostetaan, on muodostunut
kummalliseksi käytännöksi. Vuodesta toiseen
ei voida toimia niin, että budjetti on aina lähtökohtaisesti
kohtuuttoman alimitoitettu ympäristötöiden
rahoituksessa. Onneksi tänäkin vuonna summaa kuitenkin nostettiin,
mitä pidän todella tärkeänä,
koska paineet saastuneiden maa-alueiden ja näiden siirtoviemäreiden
toteuttamiseen ovat kovat eri paikkakunnilla. Terveellistä elinympäristöä tukevat
toimet
tulee varmistaa, ja niitä parhaimmillaan juuri nämä ympäristötyörahat
edustavat.
Haluan nostaa esiin myös luonnon monimuotoisuuden ja
sen turvaamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Aivan hiljattain valmistui
tuo kansallinen Luonnon monimuotoisuusohjelma, jonka tavoitteiden
saavuttamiseen tarvitaan riittävät resurssit.
Olemme sitoutuneet pysäyttämään
luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2015 mennessä.
Tämä edellyttää yhä aktiivisempia
toimia luonnonsuojelussa. Esimerkiksi Etelä-Suomen metsien
suojelussa on syytä edetä. Tällä hetkellä Etelä-Suomen
metsistä on suojeltu vain 1—2 prosenttia, vaikka
täällä metsämme ovat kaikista
lajirikkaimpia sekä myös virkistyspaineet ovat
kovimmat. Suojelualueita on löydyttävä eteläisimmästä Suomesta.
Tarvitaan esimerkillisiä toimia metsähallituksen
mailla mutta myös yksityismetsien vapaaehtoisten suojelumahdollisuuksien
lisäämistä. Jonkun verran on puhuttu
muun muassa Sipoonkorven mahdollisesta muuttamisesta kansallispuistoksi,
mutta myös Evon virkistysalue Lammilla sopisi hyvin tällaiseksi.
On kiinnitettävä yhä enemmän
huomiota metsien kestävään käyttöön ja
luonnonarvojen vaalimiseen. Monimuotoisuuden seurantaa on myös
tehostettava. Myös ilmastonmuutoshan tulee vaikuttamaan
lajien monimuotoisuuteen selkeästi.
Asuntopuolella ympäristövaliokunta nosti esiin
korjaus-, energia- ja terveyshaittakorvaukset ja niistä erityisesti
esiin hissiavustusten kasvavan tarpeen. Tähän
tulisi panostaa selvästi aiempaa enemmän väestön
ikääntyessä. Ikääntyvän
väestön asunto-olojen kehittäminen esteettömäksi
on strategisesti todella tärkeää, jotta
jokainen voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Se
on inhimillisesti ja taloudellisesta näkökulmasta
järkevää. Tässä tulisi
edetä ripeästi.
Tuo pientalojen energiatuki on tärkeä parannus
ja tukee kansalaisten mahdollisuutta toimia ilmastopoliittisesti
vastuullisesti. Valitettavaa on kuitenkin se, että rahoitusta
ei nyt riitä rivi- ja kerrostalojen energiakorjauksiin,
vaikka onneksi tuo korkotuki tässä hieman tulee
vastaan.
Myös asumisterveyshaitoista kärsivien asema on
paikallaan nostaa esiin, sillä esimerkiksi homehaitat asunnoissa
voivat aiheuttaa kestämättömiä tilanteita
perheille. Asumistukijärjestelmää on
myös välttämätöntä kehittää nykyisestä niin, ettei
täysimääräinen asumistuki alkaisi
leikkaantua jo niin alhaisilla tuloilla, että perhe on
niillä oikeutettu toimeentulotukeen. Hyvä on,
että eläkkeensaajan asumistuki ensi vuonna hieman nousee
tuoden helpotusta kaikista pienituloisimmille eläkeläisille.
Asumistuen ehtoja tulisi myös jatkossa tarkistaa. Otan
esimerkiksi tällaisen yksittäisen tapauksen, että jos
yksinhuoltaja ja murrosikäinen lapsi asuvat samassa asunnossa,
niin heille tulisi hyväksyä kohtuullisen kokoinen
asunto, esimerkiksi tällä aikuisikää lähellä olevalle
nuorelle oma huone. Myös tämä erityisryhmien
asuminen on ollut oikein täällä esillä,
muun muassa ed. Viitanen toi hyviä näkökohtia
siitä esiin. Näiden varmistaminen on äärimmäisen
tärkeää.
Arvoisa puhemies! Ympäristöpolitiikka tulisi nostaa
yhä vahvempaan rooliin yhteiskunnassa. On valitettavaa,
että esimerkiksi ympäristöministeriön
budjetti laskee hieman edellisvuodesta samaan aikaan, kun yhä suuremmat
ympäristöuhat ovat edessämme. Maapallon
pelastamiseksi on todella tehtävä kaikki voitava.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Skyddet av Östersjön är
för Sfp en stor och viktig fråga. Såsom
det konstateras i betänkandet har oljeskyddsberedskapen
förbättrats kraftigt under både den pågående
och den förra regeringens tid. Regeringen har bland annat
här på senare tider tagit beslut om ett mångfunktionellt
oljebekämpningsfartyg och inrättandet av en oljekunskapscentral.
Regeringen har också ganska nyligen tagit i bruk effektivare
metoder för att kunna ingripa då fartyg olagligt
släpper ut oljehaltigt avfall.
Itämeren rehevöityminen on edelleen vakava uhka
ympäristölle. Meren lisäksi myös
muut vesistöt ovat rehevöityneet. Hallitus on
noudattanut edellisen hallituksen laatimaa Itämeri-ohjelmaa
sekä laatinut uuden vesiensuojeluohjelman, joka ulottuu
vuoteen 2015. Rehevöitymisen estämiseksi tarvitaan
edelleen toimenpiteitä ja riittävä rahoitus.
Valtiovarainvaliokunnan määrärahan lisäys
ympäristötöihin on tärkeää haja-asutusalueiden
päästöjen hillitsemiseksi. Momentille
lisätään 2 miljoonaa euroa ja myös
maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan lisättiin 1,6
miljoonaa euroa vesihuolto- ja viemärihankkeisiin.
I betänkandet betonas att utsläppen från
alla olika källor fortsättningsvis måste
minska. Jordbrukets andel av utsläppen lyfts upp och det är viktigt
att det nya miljöstödsprogrammet, som man fattat
beslut om alldeles nyligen för jordbruket, kan inledas
2007 och att fortsättningsvis så många
som möjligt av våra jordbruk har en möjlighet
att kunna delta i programmet. Det är också bra
om de lokala förhållandena kunde beaktas ännu
mera än vad man har gjort under den senaste programperioden.
För att gårdarna skall ha råd att delta
i miljöstödsprogrammet förutsätts
det också en tillräcklig finansiering.
Också ur miljöns synvinkel är det
motiverat att bevara primärnäringar som både
jordbruk och fiske som viktiga näringsgrenar i Finland. Mat
behöver vi alla och alternativet till det att vi producerar
dem själva i Finland är att de importeras från
andra länder, och det innebär långa transporter,
det innebär också att många blir utan
arbete. Om vi importerar och hämtar råvaror från
andra länder så har vi en mycket, mycket sämre
möjlighet att övervaka på vilket sätt
råvarorna har producerats. Faktum är att vi i
Finland har stränga miljönormer och en sträng övervakning och att
vi alldeles i vårt grannskap har betydligt större
belastande produktionsmetoder.
Värderade talman! Med tanke på åtgärder som
snabbt kan leda till minskade uppsläpp i Finska viken borde
fortsättningsvis en stor uppmärksamhet fästas
vid utsläppen, både ifrån staden S:t
Petersburg med omgivning och också hela Leningradsområdet.
Det är viktigt att Finland är med om att påskynda
och genomdriva projekt för att minska på belastningen
från samhällsutsläppen, men nu bör
man också fästa större uppmärksamhet
vid den tickande miljöbomb som de stora och intensiva svin-
och hönsgårdarnas gödselavfall i Leningradsområdet
innebär för Finska viken. Belastningen från
dem är mångfalt större än från
lantbruket i vårt land. Här i Finland har vi starka miljöregler och vi har
en helt annan slags miljöanpassning i vår produktion.
Det är samtidigt klart att vi också har möjligheter
att fortsättningsvis förbättra våra
produktionsmetoder här. Såväl inom lantbruket
som inom alla olika sektorer måste vi se till att vi ännu
utvecklar en teknik och också utvecklar våra vanor,
våra egna konsumtionsvanor, förbättrar
dem, beaktar själva hur vi lever, liksom att vi också ser
till att man i alla våra kommuner och städer gör
upp lokala handlingsplaner för hur miljöbelastningen
skall kunna minska.
Här kommer många olika sektorer in, här handlar
det inte enbart om utsläpp till vattnen direkt, utan vi
talar fortsättningsvis också om att den luftburna
belastningen till exempel från trafiken bör minska.
Jag hoppas att de här frågorna skall väga
tungt också då följande regeringsprogram
uppgörs.
Terhi Peltokorpi /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomi on toiminut hyvin Itämeren
suojelun parantamiseksi jo usean vuosikymmenen ajan. Niin Suomen
omien kuin yhdessä muiden Itämeren rantavaltioiden
kanssa yhdessä hyväksyttyjen Itämeren
suojeluohjelmien linjojen mukaisesti toteutettu toiminta on ollut
tuloksellista, mutta valitettavasti rehevöitymistä aiheuttavat
päästöt eivät ole vähentyneet
suojeluohjelmien tavoitteiden mukaisesti. Itämeren sisäinen
kuormitus on erittäin voimakasta, koska Itämeren
pohjakerrokseen on useiden vuosisatojen aikana varastoitunut eloperäisen
aineen sisältämiä ravinteita. Vaikka
saisimme tällä hetkellä kaikki Itämereen joutuvat
ravinnepäästöt loppumaan, veteen vapautuu
vielä monien vuosien ajan ravinteita sisäisen
kuormituksen takia. Merenpohjan happitilanne olisi siis saatava
paranemaan sisäisen kuormituksen vähentämiseksi.
Sekä typen että fosforin kulkeutumista mereen
on vähennettävä, jotta meren perustuotanto
vähenisi.
Itämeren tilaa uhkaavat siis edelleen meidän ihmisten
toimet. Niin teollisuuden, maatalouden, kalankasvatuksen kuin haja-asutusalueiden
asumisen
sille aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia on kyettävä vähentämään
meren hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Suomella
on tässä oma merkittävä panoksensa,
mutta me emme kykene tätä yksin tekemään
vaan tämä on kaikkien Itämeren rantavaltioiden
yhdessä tehtävä.
Arvoisa puhemies! Öljykuljetukset lisääntyvät
jatkuvasti Itämerellä, ja kaiken lisäksi
laivaliikenne risteää Suomen edustalla. Kuljetukset aiheuttavat
siis suuren riskin, ja on erittäin tärkeää,
että tämäkin budjetti parantaa Itämeren
alueen öljyntorjuntavalmiutta, jota on kehitetty viimeisten
vuosien aikana määrätietoisesti. Tästä kiitos
myös tälle hallitukselle.
Ympäristön tilan parantamisen on oltava jatkuvaa,
mutta jotta se onnistuisi, yhteistyötä on tehtävä yli
sektorirajojen. Erityisen tärkeää on mielestäni
vaikuttaa myös asenteisiin. Jos haluamme ympäristön
antaa lahjana lapsillemme, meidän on ohjeistettava heitä myös
sen käytössä ja suojelussa. Olisi erittäin
tärkeää, että me vaikuttaisimme
lasten ja nuorten asenteisiin ja tottumuksiin aivan käytännön
arjen toimien tasolla niin kodeissa, päiväkodeissa
kuin kouluissa ja harrastustoiminnassakin.
Nostan tässä esimerkiksi jätteiden
kierrätyksen ja vaikuttamisen lasten ja nuorten kulutustottumuksiin.
Tosiasiahan on, että mitä lapsena oppii, sen vanhana
taitaa. Paljon vaikeampaa on vaikuttaa aikuisten asenteisiin ja
kulutustottumuksiin. Jos elämäntapa ja tottumukset
ovat jo lapsuudesta lähtien ekologisia, kokonaisvaikutus
on suurempi. Lapset oppivat ja omaksuvat helposti uuden ajattelutavan,
ovatpa jopa opastamassa siihen sitten meitä vanhempiakin.
Meidän olisi siis tärkeää vaikuttaa
lasten ja nuorten ympäristötietoisuuden lisäämiseen.
Arvoisa puhemies! Muutaman sanan sanon vielä asuntopolitiikasta.
Pääkaupunkiseudun ja tämän alueen
kehyskuntien kehittämisen ja yhdyskuntarakenteen ehjän
kehittymisen tukemisen pitää olla myös
valtion intressissä. Kunnallistekniikka-avustusten maksaminen
jatkossakin on tärkeää, ja kehyskuntien
alueella olisi syytä edetä pikaisesti valtion
omistamien maiden saamiseksi asuntokäyttöön.
Ja myös tässä Sipoo-kysymyksessä on
hyvä edetä. Asuntokannan peruskorjauksista huolehtiminen
on myös tärkeää, sillä suuri
omaisuusmassa on riskissä joutua muuten huonoon kuntoon.
Arvoisa puhemies! Yksi tämän hallituksen oivallisista
saavutuksista on ollut uusi energia-avustus omakotitalojen lämmitystapamuutoksiin.
Se on ollut suuri menestys. Valitettavasti siihen varattu raha on
mielestäni ollut liian niukka. Kyllä sitä jo
osoittaa se, että vaikka hakuaika oli erittäin
lyhyt avustuksen saamiseksi ja vaikka siitä ei juurikaan
tiedotettu, niin silti rahalle olisi ollut enemmän tarvetta.
Olen myös kuullut, että eri puolilla maata tässä on
ollut kunnilla erilaisia myöntämiskäytäntöjä ja
joillain alueilla on haluttu tukea vain kunnalle itselleen taloudellisesti järkevien
muutosten rahoittamista. Tulevalle vuodelle energia-avustuksiin
varataan myös rahaa, ja toivon, että tämä ei
jää hetkelliseksi avustustavaksi vaan tästä tulee
pysyvä käytäntö. Mielestäni
olisi syytä myös harkita sitä, voitaisiinko mennä siihen,
että uudisrakentamisessa voitaisiin myös tukea
energiatavaltaan järkeviä, energianiukkoja lämmitystaparatkaisuja
ja kotimaisen energian käytön lisäämistä.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Katson aiheelliseksi oikaista niitä virheellisiä käsityksiä,
jotka ovat tulleet esille muutamissa puheenvuoroissa koskien maatalouden
ympäristötukijärjestelmää.
Olisin toivonut, että ministeri Enestam olisi myöskin nyt
ollut salissa, mutta jospa hän kuulee tämän puheenvuoron.
Nimittäin ensinnäkin tämä uusi
ympäristötukijärjestelmä, joka
on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuoden
alusta, ei ole täällä eduskunnassa ollut
kertaakaan käsittelyssä, ainoastaan sitä koskeva
puitelainsäädäntö, missä ei
varsinaista ohjelmaa käsitelty lainkaan. Se ohjelma on ollut
valtioneuvoston lähettämänä Euroopan
unionin komissiossa notifioitavana jo elokuun alusta alkaen.
Käsitykseni on — ja tämä on
vakaa käsitys myös maatalouden neuvonnan ja maataloustuottajien
keskuudessa yleisesti — että tämä uusi
tukijärjestelmä ei tule parantamaan maatalousympäristön
eikä maanviljelijöitten asemaa eikä se tule
missään nimessä toteutumaan sillä tavalla täydessä laajuudessa,
että siitä olisi suomalaiselle maataloudelle tai
maaseutuympäristölle mitään
hyötyä. Se on epäonnistunut ohjelma,
se voidaan nyt jo sanoa ennen välitarkasteluakin.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On harmi, että ympäristöministeri
ehti lähteä jo ulos salista. Halusin kuitenkin
kommentoida hänen puheenvuoroansa koskien näitä jätteenpolttolaitoksia
ja lähestyisin tätä problematiikkaa etupäässä lähinnä demokratian näkökulmasta.
Nythän tällä hetkellä tilanne
on se, että kunnat päättävät
alueellisesti valtuustoissaan siitä, tulevatko nämä jätteenpolttolaitokset
alueelle vai eivätkö tule. Kuitenkin kyse on siitä,
että nämä koskettavat paljon laajempaa
aluetta. Esimerkiksi meillä on tämän
kaltainen tilanne parasta aikaa menossa Hämeenkyrössä,
jossa on noin 10 000 asukasta, ja alueellisen valtuuston
on todella vaikeaa tehdä päätös
näin laajasta asiasta. Siellä oli kansanäänestys,
jossa äänet menivät fifty—fifty, 50—50,
ja valtuustossa tämä päätös
jäi yhdestä äänestä kiinni.
Minun mielestäni pitäisi miettiä lainsäädäntöä siitä näkökulmasta,
että laajennettaisiin tätä demokratiapohjaa,
että esimerkiksi maakuntavaltuustot tekisivät
tämän kaltaisista asioista pääsääntöisesti
päätökset. Demokratian näkökulmasta
nämä alueelliset päätökset
ovat mielestäni ongelma.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vielä tästä ympäristötuesta
sen verran, että kyllähän kuitenkin meidän
varmasti kaikkien yhteinen haaste on se, että jos meillä on
järjestelmä nimeltä ympäristötuki,
niin se myös toimii niin, että se parantaa osaltaan mahdollisimman
hyvin ympäristöä. Sitten on erikseen
tulotukia ja on erikseen muuta, mutta ympäristötuen
on palveltava tietenkin ympäristöarvoja. Valiokunnan
mietinnössäkin ihan yksimielisesti todetaan mielestäni
hyvin, että meidän on kyettävä jatkossakin
kiinnittämään erityistä huomiota
tämän tuen vaikuttavuuteen ja kohdennettavuuteen
niin, että me saamme sillä tosiasiassa sellaisia toimia aikaan, joilla ne päästöt
vähentyvät.
Tämä on iso yhteinen haaste, ja minä uskon, ettei
tässä tarvitse mitään barrikadeja
puoleen tai toiseen luoda. Kyllä minä uskon tänä päivänä juuri
tähän Sternin raportin henkeen, että ympäristönsuojelu
on fiksua. Se on usein taloudellista, se on usein hyvin järkevää kaikilta
suunnilta, että löydämme sopivia ratkaisuja.
Minä pidän äärimmäisen
tärkeänä sitä, että tässä on
nyt kehitetty tällaisia elementtejä, joilla on
pystytty kuitenkin tätä ympäristönormitusta
ja eläinsuojelunormitusta ottamaan huomioon aiempaa enemmän. Tämä on
tosiaan ihan valiokunnan yksimielinen (Puhemies koputtaa) opastus
ja evästys tulevalle kaudelle sitten, kun lähdetään
katsomaan, miten tätä kehitetään
jatkossa.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiura otti puheeksi nämä jätteenpolttolaitokset
ja niistä tehtävät päätökset. On
varmaan ihan totta, että nämä ovat alueellisia kysymyksiä ja
meillähän ei ole oikein tämmöistä demokraattista
aluehallintoa. Maakuntahallintoa ei voida semmoisena pitää,
ei ole suoria seutuvaltuustoja. Mutta ihmisiä varmasti
huolestuttaa se, että nämä uudet jätteenpolttolaitokset
sitten, kun ne palvelevat laajoja alueita, aiheuttavat valtavan
kuljetusrallin ja ympäristöhaittoja, eivätkä ihmiset
vieläkään luota siihen, että ne
ovat erityisen puhtaita. Pitäisin todella tärkeänä sitä,
että tätä strategiaa nyt kerta kaikkiaan
muutettaisiin niin, että vain hyvin valikoidusti poltettaisiin
sitä jätettä, mitä ei voida
hyötykäyttää eikä kierrättää eikä lajitella.
Tämä on nyt menossa ihan väärään suuntaan.
Valitettavasti valtakunnallinen strategia on siinä suhteessa
aika epäonnistunut, ja se huolestuttaa ihmisiä alueilla.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan vain ihan lyhyen puheenvuoron käyttää siitä, että kun
näitä aloitteita on nyt saanut tehdä budjettiin,
on ilmennyt, että esimerkiksi näille luontokouluille
olisi mahdollisuutta luoda uusia työpaikkoja ja sillä lailla
lisätä ihmisten tietämystä ja
koululaisten tietämystä luonnosta. Koska yhä enemmän
erkaannutaan ja asutaan erillään luonnosta, niin
sillä lailla voitaisiin oppia tuntemaan luontoa ja sen
toimintatapoja ja arvostamaan myös sitä monimuotoisuutta,
joka meillä on. Sillä lailla se tulisi luontaiseksi,
kun lapset saisivat käydä näissä luontokouluissa
tai eri ryhmätkin ja oppisivat luonnon pelisääntöjä.
Toisaalta sitten haluaisin kiinnittää huomiota myös
siihen, että kun Naturaan on otettu näitä lintuvesiä,
niin toivoisin, että löytyy myös riittävästi
sitten rahoja niiden suojeluun ja ylläpitämiseen.
Kun nämä lintuvedet ruohottuvat ja kasvavat kiinni,
niin eiväthän ne enää mitään
lintualueita ole vaan sieltä kaikkoavat kaikki linnutkin. Toivon,
että kun tämä vaiva on nähty,
että lintualueet on kartoitettu, niin myös sitten
nämä vesistöt ruopataan asianmukaiseen
kuntoon.
Pitemmälti kaivelematta näistä jätteenpolttolaitoksista:
kun Lahdessa on suuri hanke ollut suunnitteilla ja se on tyssännyt
siihen, että valitukset siitä ovat oikeusasteissa,
tietenkin ainakin toivoisin, että tämä jätteenpolttolaitos
saisi luvan ja mahdollisuuden toimia, ja sitä on lupailtukin.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa puhemies! Niin ikään täältä myös
lyhyempi puheenvuoro.
Puutun ensimmäisenä tähän
vesistökuormitukseen, josta voin todeta sen, että monien
päästölähteiden vesistökuormitus
on Suomessa tehostuneiden toimenpiteiden vuoksi laskenut ja kannamme
suomalaisina myös näin edelläkävijän
kaapua vesiensuojelussa, mikä on todella hieno asia. Vesi-
ja vesihuoltotöiden on saatava tulevina vuosina lisärahoitusta
voidaksemme turvata erikseen mainiten haja-asutusalueiden asumismahdollisuudet
myös tulevaisuudessa.
Vielä ympäristötöistä.
Pidän erittäin tärkeänä sitä,
että pidämme sen rahoitustason myöskin korkeatasoisena.
Tämä paitsi tukee työllisyyttä myös
kohentaa ympäristön tilaa ja palvelee sen hoitoa.
Siksi kaikki panostukset tälle sektorille ovat erittäin
tarpeellisia.
Vielä hännänhuippuna se, että kun
on havaittavissa se, että Suomelta puuttuu tämmöinen kansainvälinen
tutkimusstrategiatyö, olisin erittäin mielelläni
näkemässä sen, että ympäristöteknologiaan
panostusta tehtäisiin tulevina vuosina kaikilla sektoreilla
niin, että pääsisimme sen avulla nokiamaiseksi
maaksi. Ympäristöteknologialla on kysyntää tulevina
vuosina, ja sen avulla saamme turvattua myöskin työllisyyttä,
jota tällainen korkea osaaminen Suomessa vaatii, ja se on
tietenkin perustana myös tämmöiselle
korkeatasoiselle tutkimukselle, jota kautta saamme sitten myöskin
hyötyä omalle maallemme monia eri rahavirtoja
myöten.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu ei ole
ainoastaan budjettikysymys, eikä kyse ole myöskään
siitä, mitä oman maamme rajojen sisällä tapahtuu,
vaan se on ennen kaikkea globaali kysymys. Näin ollen myös
budjetin yhteydessä asia on nähtävä laajemmin.
Itämeren suojelu on asetettu budjetissa yhdeksi tavoitteeksi
niin, että Itämeren ravinnekuormitus Suomen rannikolla
vähenee. Silti on entistä vahvemmin tehtävä työtä erityisesti
Venäjän kanssa, että merikuljetusten,
etenkin öljynkuljetusten, turvallisuus varmistetaan. Tärkeää on myös
tehdä yhteistyötä kaikkien Itämeren
rannikkovaltioiden kanssa yhteisen meremme suojelemiseksi. Lisäksi
Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseksi on maatalouden
ympäristötukea suunnattu erityisesti suojavyöhykkeiden
perustamiseen, mikä on tietenkin hyvä asia.
Ympäristöyhteistyö EU:n lähialueyhteistyön osana
on todella merkittävä ja tervetullut asia maallemme.
Erityisesti haluan mainita pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan liittyvän
Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon, jonka rakentaminen
on saatettu loppuun. Budjetissa on 800 000 euron määräraha
yhteistyön edistämiseen Suomen lähialueilla,
erityisesti Venäjällä toteutettavien
yhteistyöhankkeiden tukemiseen. Näen tärkeäksi
tämän kaltaisen yhteistyön, sillä tällä turvataan
myös raja-alueen ympäristönsuojelua ja
ennaltaehkäistään ongelmien syntyä.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa koskettava
uhka. Ilmasto on lämmennyt noin 0,7 astetta
esiteolliseen aikaan verrattuna, ja ilmakehään
tähän mennessä aiheutetut päästöt
lämmittävät ilmastoamme vielä toiset
0,7 astetta, vaikka piiput tukittaisiin tänään.
Tämä pääosin länsimaiden
aiheuttama ongelma koskettaa eniten kaikkein köyhimpiä ja näin
ollen uhkaa kehitystavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi Afrikka
tuottaa vaivaiset 3 prosenttia maailman päästöistä tällä hetkellä,
ja kuitenkin eri puolilla maanosaa kärsitään
jo nyt vakavasti ilmastonmuutoksen seurauksista.
Teollisuusmaiden tulee paitsi vähentää kasvihuonepäästöjään
radikaalisti myös tukea kehitysmaita ilmastonmuutoksen
vaikutukseen sopeutumisessa ja ilmastoystävällisemmän
teknologian käyttöön ottamisessa. Sen
lisäksi, että Suomi itse pitää kiinni
Kioton ilmastosopimuksen päästövähennysvelvoitteistaan,
on meidän omalta osaltamme pyrittävä sitouttamaan
sopimukseen myös muita sen ulkopuolella vielä olevia
maita.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Viime perjantaina täällä oli
valtiovarainministeriön pääluokan keskustelu,
ja siinä yhteydessä ajattelin, että olisi
erinomainen tilaisuus puhua vero-ohjauksesta ja ehkä nimenomaan
ympäristönsuojelutavoitteiden eteen, mutta sitten
tapahtui niin, että ministeri Heinäluoma kävi
ilmoittamassa varapuhemies Sirkka-Liisa Anttilalle, että itse
asiassa nyt ei voida puhua tuloihin liittyvistä asioista,
joihin katsottiin tämän puheenvuoroni liittyvän,
ja minua kehotettiin sitten palaamaan asiaan tällä viikolla,
kun puhuttaisiin tuloista. Mutta, arvoisa puhemies, täällä ei
keskustella tuloista erikseen, ja sitten sovimme lainsäädän-töjohtajan
kanssa, että se paikka, jolloin nyt voidaan keskustella
ympäristöveroista, on sitten tämä ympäristöministeriön
pääluokka. Olen tietysti pahoillani siitä,
että ministeri Enestamin lisäksi täällä ei
ole paikalla ministeri Heinäluoma. Eihän hänen
kuulu täällä olla, mutta hän
itse sanoi, että tämä asia on tavattoman
tärkeä ja hän mielellään
siitä keskustelee tällä viikolla, mutta tätä tilaisuutta
ei nyt sitten tullut. (Ed. Ollila: Minuutti meni jo!) — Juu,
näin meni. (Ed. Tiilikainen: Ehkä 20.30 sitten!) — Mutta
on vielä jäljellä melkein 4 minuuttia.
Itse asiassa tämä episodi kyllä kuvaa
hyvin sitä, että tämä budjettikeskustelu
saattaisi vaatia pientä tarkistusta, että me puhuisimme
sellaisista asioista, jolla on oleellista vaikutusta myöskin valtiontalouden tilaan,
ja on tietysti niin, että ympäristöministeriön
pääluokan menoja ehkä voitaisiin vähentää,
jos käytettäisiin enemmän ympäristövero-ohjausta.
Mutta se, mitä halusin täällä sanoa,
on se, että suurin ympäristöongelmamme
on epäilemättä se, että suomalaisten
luonnonvarojen kulutus on maailman huippuluokkaa. Tarvitaan useita
maapalloja suomalaisten aineellisen kulutuksen ja energiantarpeen
tyydyttämiseen. Näin ei tietenkään
voida jatkaa, ja tällainen ymmärrys on jatkuvasti
lisääntymässä, että on
tyydyttävä vähempään,
on saatava enemmän vähemmästä,
on tehostettava tuotantoa nimenomaan ekotehokkuuden merkityksessä.
On ollut erittäin hyvä asia, että nyt
on päätetty perustaa materiaalitehokkuuden keskus,
joka on omiaan auttamaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa,
ja sitä tulee edelleen vahvistaa.
Mutta kun äsken puhuttiin tästä Nicholas
Sternin raportista, on selvä, että juuri taloudellisilla ohjauskeinoilla
voisi olla se ansio, että niillä päästään
näiden haitallisten ja harmillisten sektorirajojen ylitse,
kun olemme tekemisissä sellaisten ongelmien kanssa, jotka
eivät noudata mitään sektorirajoja, eivät
edes valtakunnanrajoja. Ne ovat luonteeltaan myöskin kaikki
tieteen rajat ylittäviä, ja tarvitaan uudenlaisia ohjauskeinoja.
On selvää, että Suomessa olisi ollut
mahdollista edetä tässä ympäristöverotuksessa,
ja olen varma, että jos ympäristöministeriöstä tämä olisi ollut
kiinni, näin olisikin tapahtunut. Mutta vihreän
eduskuntaryhmän näkökulmasta suurimpia pettymyksiä,
ellei suurin yksittäinen pettymys hallitusohjelman suhteen
on se, että sinne kirjattu ekologinen verouudistus ei ole
oikeastaan edennyt minnekään. Se, mitä tässä esimerkiksi voitaisiin
tehdä, on, että voitaisiin voimakkaasti lisätä vaikkapa
erilaisia tietulleja ja ruuhkamaksuja. Lakia voidaan toki muuttaa
niin, että näitä voidaan myöskin
sitten tulouttaa kunnille. Tällaiset ohjauskeinot on esimerkiksi
Lontoossa ja Tukholmassa havaittu erittäin hyviksi keinoiksi vähentää turhaa
liikennöintiä, lisätä elinympäristön
viihtyisyyttä ja ehkä myöskin sitten
taata välttämättömälle
jakeluliikenteelle sellaiset olosuhteet, että se todellakin
sujuu. Tarvittaisiin myös yleinen pakkausvero, jota nyt
tälläkin hetkellä kerätään
kaikissa Baltian maissa ja Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta kaikissa
Pohjoismaissa. Kuluttajat ovat varmastikin halukkaita muuttamaan
omia kulutustottumuksiaan, ja juuri tällaiset pakkausverot
kannustaisivat siihen.
Sitten olisi tutkittava mahdollisuutta lisätä luomuruoan
suosiota ja sen arvonlisävero tulisi esimerkiksi laskea
17 prosentista alimpaan alv-luokkaan. Olisi mahdollista säätää paristovero, jonkalaista
kerätään muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa,
ja myöskin haitallisten aineiden käytön
vähentämiseksi voitaisiin harkita esimerkiksi
pcb-veroa. Tällainen vero muun muassa on Tanskassa. Ja
näitä haitallisia, suorastaan erittäin
vaarallisia kemikaaleja kulutustuotteissa on hyvinkin paljon.
Vihreä eduskuntaryhmä tänäkin
vuonna toistaa erään suosikkiehdotuksensa, joka
on se, että jäteveroa kerätään
myös teollisuuden yksityisiltä kaatopaikoilta,
ja sitä tulisi myös jatkossa voida kerätä muiden
Pohjoismaiden tapaan polttolaitoksiin vietävästä jätteestä,
koska, toisin kuin täällä jotkut uskovat,
kun jäte haihtuu savuna ilmaan, niin aivan haitatonta tuokaan
toiminta ei toki ole varsinkaan, jos se tehdään
massapolttolaitoksissa.
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Kai se meille kaikille on selvää,
ettei haitatonta energiamuotoa ole olemassakaan. Hallitus toimii
ristiriitaisesti omien energiatavoitteidensa kanssa ajaessaan alas
useamman asunnon rakennusten energia-avustuksia. Perusteeksi on
sanottu, että kun energiakustannukset nousevat, niin nuo
investoinnit tulevat muutenkin, itsestäänkin kannattaviksi.
Mutta en oikein usko, että asia näin tulee toimimaan.
Kyllä siinä edelleenkin jonkinlaista porkkanaa
varmasti tarvittaisiin jatkossakin.
Ympäristötöihin valtiovarainvaliokunta
lisäsi 2 miljoonaa euroa. Se oli tarpeen, koska hallituksen
esittämässä alkuperäisessä talousarvioesityksessä olleella
summalla ei olisi voitu aloittaa yhtään uutta
hanketta. Olen kyllä kuullut, että valtiovarainministeriön
tavoitteena olisi tuon koko ympäristötyörahan
poistaminen, alasajaminen budjetista. Toivon, että tähän
ei kuitenkaan mentäisi. Se olisi jossain määrin
lyhytnäköistä toimintaa vesistöjen
suojelun ja tietysti myös kuntien ja kuntalaisten kannalta.
Sitten kolmanteen asiaan. Hallitusohjelmassa sanotaan nimittäin
aivan yksiselitteisesti, että hallitus poistaa Suomesta
asunnottomuuden. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kerrotaan, miten
hallitus on tässä itse kirjaamassaan tavoitteessa
onnistunut. Suomessa on 7 400 asunnotonta. Se
on häpeä hallitukselle, se on häpeä Suomelle.
(Ed. Mauri Salo: On meillä paljon hyviä asuntojakin!)
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! 1970-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen maaperäkemian
ja -fysiikan professori päivitteli Maaseudun Tulevaisuus
-lehdessä sitä, että kylläpä nämä suomalaiset
maanviljelijät, maataloustuottajat, ovat varakkaita, kun
heillä on varaa lannoitteita, siis kasviravinteita, syytää vesistöihin,
kun ne lannoitteet ovat niin kovin kalliita elikkä ne ovat
niin kuin suoraan rahanarvoista tavaraa. Tänä päivänä sopisi
aivan täsmälleen samalla tavalla kysyä,
onkohan tässä nyt yhtään mitään
järkeä, että syydetään
maahan enemmän ravinteita kuin kasvit käyttävät
kasvukauden aikana hyväkseen.
No, kun realiteetti on nyt sellainen, että näitä ravinteitten
siirtymisiä niin sisävesistöihin kuin Itämereenkin
tapahtuu, niin silloin tietysti, arvoisa puhemies, pitäisi
olla sellainen järjestelmä, joka eräällä tavalla
on käytettävissä varmentamaan sen, että varmasti
toimitaan täsmälannoituksen puitteissa. Ja tämä väline
on biokaasuväline. Siis toisin sanoen orgaaninen aines,
joka havaitaan tässä suhteessa ongelmalliseksi,
esimerkiksi ylimääräinen lanta, kulkee
biokaasulaitoksen kautta. Sieltä saadaan se biokaasu hyväksi, joka
käytetään sähkön- ja
lämmöntuotantoon, ja ravinteet jäävät
siihen niin sanottuun pohjalietteeseen, ja ne täsmälannoituksena
laitetaan sinne maaperään takaisin. Ne ovat valmiiksi
liukoisessa muodossa, ja sillä tavalla on hoidettavissa
se ravinnekierto niin, että ei varmasti mene vesistöihin
mitään.
Tämä johdannoksi sille, mitä tapahtui
viime viikonvaihteessa. Paljastui, että me kaikki olemme
olleet hyväksymässä sellaista lainsäädäntöä, joka
on käsittämätöntä ja
joka on siksi nyt kaikilla mahdollisilla tuomariäänillä tuomittu
tämän alkuviikon aikana ja joka on nyt luvattu
korjata. Nimittäin yhtäkkiä vaan noin
suitsait virkamiestyönä asetukseen on luiskahtanut
pykälä, jonka mukaan maatiloilla lämpölaitokseen
saa valtion tukea jopa 70 prosenttia, mutta heti kun lämmön ohella
ruvetaan tuottamaan kaasun kautta sähköä,
niin tuki häviää huitsinkuikkaan. Kun
tässä mallissa, mikä nyt on hyväksytty
tukikelpoiseksi, hyötysuhde on 35 prosenttia ja tässä biokaasusähkön-
ja lämmöntuotannossa hyötysuhde on noin
90 prosenttia, niin järki sanoo, että tämä jälkimmäinenhän
pitää ilman muuta ottaa käyttöön.
Nyt, arvoisa puhemies, lyhyesti todettuna, tämä instrumentti
on nyt käytössä. Hallitus on luvannut
hoitaa tämän asetusmuutoksen lähimmän parin
kuukauden aikana kuntoon. Ja sillä on, arvoisa ympäristöministeri,
se merkitys, että jos tänne Uudellemaalle esimerkiksi
nyt saataisiin nämä biokaasulaitokset kaikkiin
ongelmallisiin pisteisiin, niin kaikki tämä hyöty
tulisi ja sen jälkeen olisi putsattu tämä alue
niin, ettei kukaan voisi sanoa, että me syydämme
ylimääräisiä ravinteita jokiin,
jokivesistöihin ja Suomenlahden kautta Itämereen.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.
Tuomo Hänninen /kesk:
Rouva puhemies! Itämeren suojeluohjelma on vahvasti
ympäristöministeriön pääluokassa
mukana. Onneksi nyt ei ole mitään jyrkkää vastakkainasettelua
eri kuormittajien kesken. Kauempaa katsoen haluan todeta pari havaintoa.
Tutustumiskäynnit Pietarin alueella ovat avartaneet
tietojamme naapurimme tilanteesta. Uusi puhdistamo, josta tässä on
jo kuultu, on ollut aivan välttämätön,
ja lisää puhdistamokapasiteettia tarvitaan. Myös
alueelle keskittyneelle karjatalouden lannalle on ehdottomasti tehtävä jotakin.
Lanta lojuu käyttämättömänä luonnossa
ja tirruuttaa, niin kuin meillä päin sanotaan,
koko ajan ravinteita mereen. Tuohon peilaten viljelijöiden
ei ole helppo ymmärtää näitä meidän
tiukkoja ympäristötuen ehtoja ja lisäpanostuksia,
joita nyt tarvitaan pienemmällä korvauksella kuin aikaisemmin.
Rouva puhemies! Ympäristötukijärjestelmä on
omien havaintojeni mukaan ollut ihan tehokas. Nyt EU-aikana esimerkiksi
kotijärveni tila on tässä kymmenen vuoden
aikana kohentunut hyvästä erinomaiseksi, ja ainakin
osaksi se johtuu tästä järjestelmästä.
Semmoinen tärkeä, iso haaste on se, miten tilat
saadaan vaan sitoutumaan tähän uuteen ohjelmaan.
Jos näissä uusissa ehdoissa ilmenee selkeitä ongelmia
soveltaa käytäntöön, niin puutteita
on korjattava ja välttämätöntä joustoa
on tarvittaessa saatava.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Asunto- ja ympäristöjaostossa
on ollut erittäin hyviä asiantuntijoita kuultavana,
ja olemme saaneet siellä ministeriltä selvityksiä niihin
kysymyksiin ja haasteisiin, joita tällä alalla on.
Haluaisin nostaa esille saastuneet maaperät, joita
meillä on erittäin paljon Suomessa. Ne alkavat
olla jo osittain este alueiden kehittämiselle, koska näitä varsinaisia
saastuttajia ei useinkaan enää saada vastuuseen
näistä. Myös vesistöjen kunnostus
asettaa suuria haasteita. Meillähän on tehty näitä selvityksiä,
että noin 1 500 järveä ja 500
jokiosuutta olisi välittömän kunnostuksen tarpeessa.
Näihin on syytä varautua tulevissa budjeteissa.
Asuntopuolelta haluaisin todeta, että asuntopoliittinen
ohjelma on toiminut hyvin ja on tärkeää laatia
asuntopoliittinen ohjelma, jota noudatetaan koko hallituskauden
ajan ja sillä tavalla edistetään tällä hetkellä asumiseen
liittyviin haasteisiin vastaamista, muun muassa erityisryhmien asunto-olojen
parantamista, joka vaatii tulevina vuosina erittäin paljon
voimavaroja. Meillä on paljon ikääntyneitä vanhempia,
jotka hoitavat esimerkiksi vammaisia tällä hetkellä,
ja sieltä tulee paljon uutta tarvetta. Toisaalta, kun vanhusten
määrä lisääntyy, esteetön
asuminen edellyttää korjaustoimia ja näiden
korjausavustusten saaminen on tärkeää ja
se, että ne lähtevät myös liikkeelle.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Keinoista Itämeren tilan parantamiseksi
ei ole pulaa. Kokoomuksen viime viikolla julkistama raportti "Puhdas
Suomenlahti — mahdollisuuksien väylä"
esittää 11 ajankohtaista toimenpide-ehdotusta
Itämeren tilan kohentamiseksi. Osa on toteutettavissa suhteellisen
pienin keinoin. Toiset vaativat laajaa yhteistyötä julkisen,
yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Osa toimenpiteistä vaatii
suuriakin muutoksia. Loppujen lopuksi kysymys on siitä,
löytyykö Suomesta tarpeeksi tahtoa muutoksen aikaansaamiseksi.
Tieto lähimerialueidemme huolestuttavasta tilasta ja keinoista
tilan muuttamiseksi meillä on jo käsissämme.
Arvoisa puhemies! Suomella olisi ollut EU:n puheenjohtajana
erinomainen mahdollisuus nostaa esille Itämeren alueen
ongelmia ja kehittämistarpeita. Hallitus on kuitenkin ollut
asiassa mielestäni luvattoman passiivinen. Itämeren
ja sen kuormitetuimman merialueen, Suomenlahden, tilan kohentaminen
edellyttää kansainvälisen yhteistyön
jämäkkää tiivistämistä,
yhteistyötä niin Venäjän, Puolan,
EU-maiden välillä, Imon ja muun muassa Helcomin
kesken.
Suomi on yksi Itämeren johtavista valtioista, ja meidän
etumme on edistää kansainvälistä yhteistyötä.
Johtajuus kuitenkin edellyttää omaa sitoutumista,
jota nykyisellä hallituksella ei ole ollut. Eduskunta voisi
sen sijaan osoittaa sitoutumistaan tähän asiaan
muun muassa kokoomuksen vastalauseen mukaisesti.
Arvoisa puhemies! Toiseen asiaan. Melu on yksi yleisimpiä elinympäristön
laatua heikentävistä tekijöistä.
Valtioneuvosto on tehnyt 31.5.2006 periaatepäätöksen,
jossa se kehottaa valtiota ja kuntia huolehtimaan asuinalueiden melusuojaukset
kuntoon. Kuitenkaan riittävää rahoitusta
melusuojaukseen ei ole vuoden 2007 budjetissa tarjottu. Ympäristönsuojelulaki
määrittelee melun kuuluvan laissa tarkoitettuihin päästöihin.
Meluntorjuntaan sovelletaan ympäristönsuojelulain
4 §:n periaatetta, jonka mukaan haitalliset ympäristövaikutukset
ehkäistään ennakolta, tai milloin haitallisten
vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä,
rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi. Julkisella
sektorilla on täten myös velvoitteita noudattaa
annettuja ympäristönormeja asumisviihtyvyyden
turvaamiseksi kyseessä olevien alueiden ihmisille. Näin
ollen olisi toivottavaa, että asia näkyisi myös
budjetissa.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön
pääluokkaa kun käsitellään täällä,
niin silloin voi puhua myös metsiensuojelusta. Täällä on
esitetty, että Etelä-Suomen metsiä pitäisi
vielä enemmän kuin nyt suojella. On vaadittu 200 000
hehtaarin talousmetsiä suojeluun, ja se tuntuu aika hurjalta
vaatimukselta, meidän ainoata luonnonvaraamme, metsiä,
jota me hyödynnämme ja myymme maailmalle, jalostamme
eteenpäin. Minä peräänkuulutan
myös sitä, että rupeaa teollisuudelta
silloin puu loppumaan, jos näin mittaviin luonnonsuojelualueisiin mennään
ja metsiä vaaditaan sinne suojeltavaksi. Suomihan on Euroopan
ylivoimaisesti johtava maa luonnonsuojelussa ja metsiensuojelussa, niin
että me voimme olla esimerkkinä muille. Teollisuuden
puuntarve on sillä uhattuna nyt, että Venäjän
puuntuonti sieltä takkuilee. Silloin on suuri vaara, että jos
ei puuta tule, niin se tuodaan jostakin muualta taikka sitten siirretään
teollisuutta sellaisiin maihin, joissa halpaa puuta on saatavilla.
Toisena asiana sitten haluaisin tätä asumista käsitellä.
Täällä on asuntoministeri paikalla. Vuokra-asuminenkin
on erittäin kallista Suomessa, ja sitten ei ole tarpeeksi
rakennettu vuokra-asuntoja kasvukeskuksiin, niin kuin Helsingin seudulle
ja kotikaupunkiini Jyväskylään ja Jyvässeudulle.
Jyväskylässäkin on noin tuhat ihmistä asuntojonossa,
ja täällä kerrottiin jo aiemmin, että Suomessa
on 7 400 asunnotonta. Se ei ole meille kunniaksi, vaan
voisi sanoa, että häpeäksi.
Samaten vaatisin sitä, että asumistuet pitäisi sitoa
indeksiin, että ne säilyttäisivät
sen arvon, mikä niillä kuuluu olla. Kaavoitus
ja tonttimaa ovat keskeisiä asioita, kun asuntorakentamisesta puhutaan.
Siinä pitäisi, jos ei muuta, niin valtion maita
ruveta käyttämään; jos eivät
yksityiset maanomistajat halua myydä, niin valtion maita. Muun
muassa Helsingin seudulla niitä on, kun ne halutaan vaan
ottaa käyttöön, ja siihen pitäisi
ministerin kiinnittää huomiota ja antaa käskyjä,
että niitä otetaan asuntorakentamiseen eikä jarruteta tällaisten
kasvukeskusten kehittymistä sen takia, että asuntoja
ei ole. Kun käytiin kuljetusalan työnantajaliitossa
valiokuntana, niin siellä kysyttiin, mikä on sieltä tänne
eduskuntaan päin sanoma. He sanoivat, että ensimmäisenä pitäisi
Helsingin seudulle saada hyvin kohtuuhintaisia asuntoja, että he
saisivat tänne autokuskeja yrityksiinsä. Autokuskit
eivät pysty täällä asumaan, täällä on
niin kalliit vuokrat, eli se on jo esimerkiksi työpaikan
ja ihmisen muuttamisenkin esteenä, että ei pysty
niillä palkoilla, mitä työnantajat maksavat,
maksamaan vuokria.
Yhtenä asiana sitten ottaisin esille myös
tämän osaomistusasumisen. Minuun on ottanut yhteyttä aika
moni, joka asuu tällaisissa asunnoissa. Moni heistä haluaisi
lunastaa sen itselleen. Tokihan he ovat sopimuksen tehneet kymmeniksi
vuosiksi, mutta nyt ovat jotkut tulleet toisiin ajatuksiin ja haluaisivat
näin lunastaa sen itselleen ja saada omistusasunnoksi.
Minun mielestäni tätä pitäisi
ministerin edesauttaa. Siinä saadaan raha kiertoon ja uutta
rahaa rakentamiseen, ja tätä tulisi edistää.
Sitten myös näistä jätteistä:
Minun mielestäni niitä pitäisi polttaa
ja pitäisi sallia se eikä saisi ajaa kaatopaikalle polttokelpoista jätettä.
Tässä nyt miljoonia euroja ajetaan kaatopaikan penkkaan.
Näin saataisiin sähköä ja energiaa
yhteiskunnan hyväksi.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Palaan tässä puheenvuorossani
asiaan, josta kysyin ympäristöministeriltä keskusteluvaiheessa,
eli ympäristöhallinnon organisaatioon. Kun taannoin
valtionhallintoa uudelleen organisoitiin, oli tavoitteena liikaa
ministeriöön keskitetyn ja maakunnissa hajaantuneen
järjestelmän muuttaminen yksinkertaisemmaksi ja
toimivammaksi "maakuntajärjestelmäksi". Olen urallani
toiminut pitkään sekä vanhan järjestelmän
että myös uuden järjestelmän
aikana. Omalta osaltani on valitettavasti pakko todeta, että uudessa
organisaatiossa on paljon ongelmia, joita ei saa ohittaa ehkä pinnallistenkin
arviointien avulla.
Juuri nyt, arvoisa ministeri, olisi paikallaan tehdä organisaatioanalyysi
sekä ympäristöministeriön että ympäristökeskusten
ja niihin läheisesti liittyvien muiden organisaatioiden
osalta. Tämähän ei vaadi muuta kuin puolueettoman
ulkopuolisen tahon palkkaamisen selvittämään
tämä asia. Määrärahat
tällaiseen työhön löytyvät
aivan varmasti vuoden 2007 budjetista. Uskon, että tällä tavalla
löydettäisiin ne vaikeat kohdat, joitten vuoksi
maakunnissa aiheutuu ristiriitoja yksityisten ihmisten ja organisaatioitten
välille.
Arvoisa puhemies! Toiseksi kiinnittäisin huomiota haja-asutusalueiden
tilanteeseen ja mahdollisuuksiin pitää maaseutu
asuttuna. Keskustelimme tästä jo käsitellessämme
maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne-
ja viestintäministeriön pääluokkaa
ja äänestimmekin monesta eri yksityiskohdasta.
Haluaisin viestittää perusajatukseni. Myös
ympäristöhallinnon tulisi ottaa perusmyönteinen
asenne rakentamiseen, nimenomaan rakentamiseen, elinkeinojen, ennen
muuta maa- ja metsätalouden, harjoittamiseen ym. Aivan
liian usein olen havainnut, että käytännössä päällimmäisiksi
nousevat velvoitteet, rajoitteet, valvonta jnp. eikä se
perusmyönteinen positiivinen asenne. Peruskysymyksenhän
tulisi olla päinvastainen: mitä voisimme tehdä,
jotta eläminen haja-asutusalueella muodostuisi helpommaksi?
Hakea kaikki mahdolliset vaikeat kohdat ja auttaa ihmisiä oman
elämänsä ja työnsä rakentamisen
organisoinnissa niin, että he pystyisivät siellä maalla
elämään. Sekä maan, veden että ilman
osalta ovat säännökset olemassa, niin
että ympäristöstä voidaan pitää ihan
sataprosenttisesti huolta suomalaisessa järjestelmässä.
Nämä eivät siis ole esteenä maaseudun
elämän ylläpitämiselle.
Arvoisa puhemies! Tässä lyhyessä puheenvuorossani
haluan myöskin kuitenkin esittää kiitoksia.
Kun minä olen edelleen ja myös aikaisemmissa puheenvuoroissani
joutunut kritisoimaan ympäristöhallinnon toimialaa,
minä olen arvostellut nimenomaan organisaatioita ja niiden organisaatioitten
toimintaa, en yksityisiä ihmisiä. Haluan sen vuoksi
kiittää ministeri Enestamia hänen omasta
työstään ja roolistaan. Tuo työhän
ei ole ollut helppoa nimenomaan oman näkemykseni mukaan
nykyisen organisaation puitteissa sekä kansainvälisten
tehtävien lisääntyessä voimakkaasti
viime vuosina. Summa summarum: lämmin kiitos, mutta kiitosten
myötä myöskin toivomus siitä,
että tämä perusajatukseni eli organisaation
uudelleenarviointi tehtäisiin mahdollisimman pian.
Seppo Lahtela /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Näin viimeisenä päivänä ennen
joulutauon alkua on minusta tärkeästä asiasta
harvalukuisen kuulijakunnan läsnä ollessa hyvä puhua
ja perehtyä ympäristöministeriön
hallinnonalan pääluokkaan.
Aloitan puheenvuoroni siitä, mihin ed. Vielma lopetti,
ja kiitän ympäristöministeriä,
myöskin asuntoministeriä. Onnittelen samalla asuntoministeriä tämän
merkittävän juhlapäivän johdosta,
ja kiitän teitä molempia siitä, että olette nämä ympäristöhallinnon
asiat hoitaneet omalta osaltanne erinomaisen hyvin. Kun katson itse
siitä jyrkemmästä maailmankuvasta, mikä on
kaukana vihreydestä, mutta kuitenkin kestävällä pohjalla,
niin tämä arvioni on melkoisen kova ja vahva,
kun kiitän teitä siitä hyvästä työstä.
Mutta tähän samaan voisi todeta, että täällä ympäristöhallinnon
alalla tietenkin vanhoista perusteista lähtien, kun ministeriö on
joskus aikoinaan perustettu, se miehitys on tapahtunut vähän sillä lailla,
että niin sanotusti jämerämmät
naiset tai jotkut miehetkään eivät niihin
joukkoihin ole hakeutuneet. Sitä pidän jonkin
näköisenä puutteena myöskin
tämän luotettavuuden ja asioitten eteenpäinviemisen
suhteen. Mutta omat kokemukseni, joita on olemassa hallinnosta ja
ympäristöpiiristä, ovat hyvät.
En voi ketään sormella osoittaa, että moittisin.
Olen monta kertaa miettinyt, mitä tähän
ympäristöalaan syntyy ja tulee erityisesti suojeluun ja
suojelun ympärille. Tunnen itseni erinomaisen vahvaksi
perinteen säilyttäjäksi ja perusluonnon suojelijaksi.
Mutta siihen samaan ajatusmaailmaani tulee sotivana osapuolena se
mukaan, että kun joku tulee nauhoittamaan, merkkaamaan,
liituamaan ja ilmoittaa sitten, että tämä ja
tämä alue näillä perusteilla
taikka vailla perusteita kuuluu taikka liitetään
johonkin Natura-alueeseen, niin se on se, mikä viimeisen
päälle niin sanotusti tervaa ja tekee tämmöisen
vastakkainasettelun. Jos tässä aiheessa voitaisiin
päästä parempaan järjestykseen,
hoitoon, sellaisenaan, että niin sanottu vapaaehtoinen
suojelu antaisi saman mahdollisuuden, samat tulevaisuuden säilyttämisen
mahdollisuudet, kuin tämä niin sanottu pakollinen suojelu,
niin tästä ristiriidasta päästäisiinkin eroon.
Toivon, että joskus myöhemmin vielä löytyisi
semmoinen yhteiskunta ja semmoinen ministeriön kanta, missä erityisesti
suosittaisiin vapaaehtoisen suojelun merkitystä ja sille
annettaisiin joitakin vero- taikka muita porkkanoita, jotta isäntä voisi
itse suojella vapaaehtoisesti sitä hallitsemaansa aluetta
niin, että siihen ei yhteiskunta ikään
kuin riistäjäksi ilmoittautuisi.
Rouva puhemies! Sitten kun asuntoasioista on kysymys, niin kun
ajattelemme tätä Pääkaupunkiseutua,
Uuttamaata, suuria taajamia, kaupunkeja koko maan alueella ja kun
ajattelemme ja arvelemme myöskin semmoista mahdollisuutta, että on
tämä vakituinen tonttipula, mikä näillä kulmilla
on olemassa, ja kun katsotaan, että joku kaupunki — jätän
nyt nimen mainitsematta, koska tämä kivi sattuu
kehen tahansa täällä Pääkaupunkiseudulla — julistaa
haettavaksi kymmenen tonttia ja siellä mukana hakemassa
on 200 kansalaista — heidät valitaan arvan tai
varallisuusperusteensa perusteella sinne — niin tämä ei
voi olla oikeata asunto- eikä tonttipolitiikkaa Suomenmaassa.
Toivoisin, että nämä jyrkät
ja jylhät maisemat, mitä tässä Pääkaupunkiseudun
lähelläkin on olemassa, otettaisiin sillä lailla
tämän rakentamisen pariin, että tätä tonttimaata
olisi kaikilla halukkailla ja saisi rakentaa silloin, kun keksii
ja löytää, ja panna rahansa ja pankista
saatavat rahansa sinne silloin, kun se on mahdollista. Tähän
varmasti mahdollisuus on olemassa, ei tietenkään
niin hyvä kuin vanhalla Vehkalahdella taikka nykyisellä Luumäellä,
nykyisessä Haminassa, jossa tontteja riittää pilvin
pimein eivätkä ne edes oikein mitään
maksakaan, mutta mahdollisuus on tätä asiaa selvästi
lähemmäksi tuoda normaalikansalaisen tavoitettavuutta
kuin se tänä päivänä on
olemassa.
Toivoisin myöskin, että tähän
samaan rakentamiseen liittyen löytyisi sellainen hanke
tai mahdollisuus, että olisi niin sanotusti tämmöisen
perustalon, köyhän perheen, köyhän
pariskunnan, henkisesti rikkaan, rakentamismahdollisuus ja tavoite
jopa alueittain taikka muuten ohjattuna, olisi tämmöinen
niin sanotun rintamamiestalomallisen rakentamisen alue taikka osa
semmoista aluetta ja tämä talo olisi vähän
komea, hyvä, asuttava, mutta huokea hinnaltaan ja voitaisiin ikään
kuin tätä kilpailutusta myöskin rakentamisen
osalta toteuttaa vähän toisella lailla kuin se nyt
toimii. Tämähän toimii sillä lailla,
että arkkitehti piirtää mitä monimutkaisimman
talon ja mitä kalleimman kustannusarvion, mistä hän
saa palkkion, ja sen kautta tämä niin sanotusti
jo rahallisesti muutenkin tiukalla oleva perhe rakentaa ja sitoo
itsensä pitkälti tulevaisuuteen.
Tähän samaan liittyy tietenkin se, että Pääkaupunkiseudun
asuntopolitiikka, asuntojen hinnoittelu, on noussut pilviin. Se
ei ole suinkaan ympäristöministeriön
syy, mutta ongelma tietenkin pitkällä aikavälillä selvittäessä,
ja siihen ei varmasti löydy ainakaan täältä eduskunnasta
komentoa. Mutta meidän pitäisi jokaisen omalta osaltamme
ponnistella niitten asioitten eteen, että tämmöinen
kohtuuton hintakehitys, mikä perustuu puhtaaseen kuplaan,
jos näin sanoisin, katkaistaisiin tai ainakin sitä hiljennettäisiin
taikka rajoitettaisiin. Siihen ei satu mikään
suunnitelmatalous eikä ohjaus, mutta keinoja varmasti löytyy,
kun yhdessä pohdimme, miten se asia olisi tehtävä ja
hoidettavissa.
Rouva puhemies! Näillä ajatuksilla yhdyn tähän
valiokunnan mietintöön, ja viimeiseksi suolaksi
voisin sanoa, että kun täällä ed.
Pentti Tiusanen esittää 40 000 euroa
Suur-Saimaan kansallispuiston suunnitteluun ja perustamiseen, niin sikäli
kuin näitä Suur-Saimaan alueen asukkaita tunnen
ja tiedän, paikalliset asukkaat eivät ole tämän
takana. Tätä täytyy jyrkästi
vastustaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Ministerit Enestam ja Manninen ovat
paikalla, ja se on hieno juttu. Haluaisin käsitellä nopeasti
muutaman asian, joista olemme tänään
puhuneet. Ympäristövaliokunnan omassa lausunnossa
kiinnitetään kolmeen asiaan erityisesti huomiota.
Ensiksi korjaus- ja energia-avustusmäärärahojen
vähentämiseen. Vähennyshän on
20 miljoonaa euroa, ja tässä on kysymys momentista 35.30.55,
joka on sellainen kaatomomentti. Siinä on kaikki terveydestä alkaen.
Pitäisi olla nämä terveyshaitat myöskin
korvattavissa tämän momentin sisältä.
Me kävimme eduskunnassa laajan keskustelun vastikään
kyselytunnilla ja myöskin muuten nimenomaan hometalojen,
esimerkiksi homekoulujen, homeisten lastentarhojen aiheuttamista
ongelmista. Pitää vain todeta, että kunnat
eivät ole siinä tilanteessa Suomessa, että niillä olisi
kylliksi varoja tähän, ja valtion budjetissa on
varoja aivan liian vähän. Tähän
valiokunta kiinnitti huomiota ja esitti, että tuo 20 miljoonaa
euroa palautettaisiin budjettiin.
Ympäristötöissä, niin kun
olemme kuulleet, on tehty heikennys, ja nyt valiokunta palauttaa
2 miljoonaa euroa, mikä on hyvä asia. Ympäristövaliokunta
omassa lausunnossaan esitti 5 miljoonan euron lisäystä.
Ympäristötutkimuksesta on miinustettu huomattava
summa rahaa, ja valiokunta esittää 2 miljoonan
euron lisäämistä. Se ei siis ole saanut
kuitenkaan valtiovarainvaliokunnassa kannatusta. Näin ollen
tämä ongelma, että tiukka kehys johtaa
erittäin hankaliin, vahingollisiin säästöpäätöksiin,
on ympäristövaliokunnassa hyvin selkeästi
ymmärretty, ja uskon, että myöskin eduskunnassa.
Se, minkälaisiin toimenpiteisiin tämä johtopäätös
johtaa, on taas toinen asia. Mutta syy tässä ei
ole kyllä ympäristöministeriössä,
vaan se on valtiovarainministeriössä, koko hallituksen
linjassa, joka on ympäristöä ymmärtämätön.
Todellakin niihin haasteisiin, jotka ovat ajankohtaisia ja tulevaisuudessa
yhä voimakkaampia, ei vastata tarvittavalla tavalla. Ei
tehdä niin kuin Sternin raportti osoittaisi eli vastata
nyt, kun se on vielä myös taloudellisesti mahdollista,
eikä sitten joskus niin sanotusti syssymmällä,
jolloinka se maksaa paljon enemmän, jolloinka myöskin
tilanne on jo niin paljon vaikeampi ilmastonmuutoksen seuraamuksien
suhteen, ilmastonmuutoksen etenemisen suhteen, että se
voi olla jo mahdotonta, jolloinka esimerkiksi ylitetään
tämä 2 celsiusasteen keskimääräinen
planeetan lämpötilannousu.
Ympäristövaliokunnassa on viime aikoina ollut
esillä useita asioita, jotka ovat tulleet ympäristöministeriöstä,
muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain osauudistus.
Täällä on käytetty asuntopolitiikasta
puheenvuoroja ja Pääkaupunkiseudun muiden kasvukeskusten
asuntopulasta tai paremminkin siitä, että asumisen
hinta on kohtuuttoman kallista. Helsingissä esimerkiksi keskituloisella
nuorellaparilla on todella vaikeuksia saattaa elämänsä alkuun
vuokra-asunnossa, vuokrat ovat sitä luokkaa. Näin
ollen joudutaan lähtemään hyvin usein
sitten ottamaan suuria lainoja, sitoutumaan suuriin lainasummiin
ja toivotaan kovasti, että korko pysyy vain matalana. Kuitenkaan
sellaista kristallipalloa ei ole olemassa, joka näyttäisi,
että se tulee pysymään matalana. Tämä velkaantumisen
ongelmahan on jo todettu. Yksityinen velka on ylittänyt
jo 70 miljardin euron rajan Suomessa. Näin ollen me tarvitsisimme
myös kunnon vuokra-asuntokannan, joka on varma, joka on
kohtuullinen hinnaltaan. Tällöin yleishyödyllinen
rakentaminen on yksi vaihtoehto ja ehkä kuitenkin se tärkein
pitkällä tähtäimellä.
Ainakin tämän työkalun pitäisi
olla myös tulevaisuudessa käytettävissä.
Maankäyttö- ja rakennuslaki ja muu lainsäädäntö antavat
jo nyt mahdollisuuden ottaa käyttöön
niitä tontteja, jotka on kaavoitettu rakentamiselle mutta
joita kuitenkaan ei ole otettu rakentamiskäyttöön,
esimerkiksi korottamalla kiinteistöveroa. Mahdollisuus
tähän on, sitä vaan kunnat eivät
toteuta. Näin ollen ongelma on aina hyvin usein kuitenkin
paikallinen. Tämä maankäyttö- ja
rakennuslain osauudistus, joka nyt on täällä ollut,
ei sinänsä tuo mitään erityistä tehokasta
keinoa tähän ongelmaan. Sen myös valiokunta
on omassa mietinnössään todennut.
Kansainvälisestä puolesta myöskin
ympäristövaliokunta omassa budjettimietinnössään
käytti aika monta puheenvuoroa, ja siinä on aika
tavalla myös kannanottoja esillä. Pidämme
erittäin tärkeänä ympäristöministeriön
kansainvälistä toimintaa. Suomi on jäsenenä yli
sadassa ympäristösopimuksessa, muun muassa luonnon
monimuotoisuussopimuksessa, jonka mukaan olemme sitoutuneet EU:n
jäsenenä siihen, että vuoteen 2010 mennessä pitäisi
biodiversiteetin vähenemä taittaa.
Suomen maksuosuutta ympäristösopimuksiin on
ympäristöministeriön budjetissa 1,5 miljoonaa
euroa, ja sitten ulkoministeriöstä tulee lisää rahoja.
Tämä on erittäin tärkeä mekanismi.
On todella hyvä — on hyvä nyt kiittää siitäkin
ympäristöministeriötä ja myös
tietysti ulkoministeriötä — että meidän
suomalaiset delegaatiomme, jotka ovat osallistuneet kansainvälisiin,
tärkeisiin ilmastokokouksiin, biodiversiteettikokouksiin,
ovat olleet sillä tavalla tehokkaita, että siellä ovat
olleet mukana sekä teollisuuden edustajat että myöskin
kansalaisjärjestöjen edustajat. Ja kun muistan
ed. Tynkkysen, joka juuri tuli saliin, vuodelta 1997 Kioton kokouksesta,
niin hän edusti silloin muistaakseni Maan ystäviä.
Se on erittäin tärkeä lisäanti
sekä sille kokoukselle, sille delegaatiolle, että myöskin
niin, että sitä kautta vastaavasti tuodaan tietoa
Suomeen, vahvistetaan ja tehdään realistiseksi
näiden kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Mielestäni ympäristöministeri on suhtautunut
positiivisesti jatkuvasti tähän mahdollisuuteen.
Viimeksi Nairobissa olivat kansalaisjärjestöt
mukana. Kansalaisjärjestöt tietysti kritisoivat
ja niiden kritiikkiin pitää suhtautua vakavasti,
mutta sehän kuuluu tietysti heidän toimenkuvaansa
niin sanoakseni: kiinnittää aina huomiota siihen,
mikä ei ole kaikkein parhaiten mennyt eteenpäin.
Toinen asia, jossa ympäristöministeriö on
toiminut hyvin, on Suomen ja USA:n välinen keskustelu,
ympäristödialogi, joka on nyt aloitettu. Sen tulokset
eivät välttämättä ole
mitään ihmeellisiä, mutta on kuitenkin
tärkeätä, että on aloitettu
tämä dialogi, tämä kontakti.
Siitä toki plussa täytyy antaa, kun on mahdollista,
nyt ministeriölle ja tässä tapauksessa
koko hallitukselle. Eli jatkossa meidän pitää eduskunnassa
myöskin budjetti tehdä niin, että se
takaa meidän ministeriöillemme mahdollisuudet
toimia aktiivisesti kansainvälisissä YK-sopimuksissa
ja muissa ympäristösopimuksissa, olla mukana myöskin
sellaisella joukolla, joissa ovat kansalaisjärjestöt mukana,
joissa ovat teollisuus, asiantuntijat mukana, ja eduskuntahan on
ollut myöskin mukana, mikä on erittäin
tärkeä asia. Uskon, että esimerkiksi
ilmastosopimusosapuolikokouksiin alkaa tulevaisuudessa olla kiinnostusta
muillakin valiokunnilla kuin ympäristövaliokunnalla.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Tack, fru talman! Yritän vastata myöskin joihinkin
kysymyksiin, joihin en edellisellä kerralla ehtinyt. Muun
muassa ed. Tynkkynen kysyi tästä YM:n määrärahakehityksestä.
Tällainen ehkä selittävä syy,
miksi on helppo kajota nimenomaan meidän pääluokkaan,
liittyy siihen, että meillä on erittäin
vähän lakisääteisiä menoja.
Kun budjettia pitää tasapainottaa, niin joskus
käy sitten vähän huonommin. Minusta tämä on
ehkä kuitenkin se perimmäinen syy.
Haluan kiittää kiitoksista. On ilman muuta
selvää, että organisaatiota pitää kehittää koko
ajan. Näin on myöskin yritetty tehdä,
ja prosessi on edelleen käynnissä: muun muassa
keskitetään ympäristölupahallinto
yhteen viranomaiseen eikä kolmeen erilliseen, jotka tällä hetkellä toimivat.
Mutta kuitenkin haluan väittää, että myös
ympäristöhallinto on tänä päivänä mainettaan
huomattavasti parempi. Siitä uhmaiästä on
päästy ja varttuneeseen ikään
on ehditty. Myöskin tällaista uutta, luovaa ajattelua
on harrastettu, mistä minusta Metso on ehkä paras
esimerkki. Metsossa nimenomaan on yhteistyössä metsänomistajien kanssa
saavutettu erittäin myönteisiä tuloksia. Olen
aivan varma, että jos Natura-prosessia tänään
tehtäisiin uudestaan, niin nimenomaan tähän
koko hankkeen selittämiseen, keskusteluun maanomistajien
kanssa, käytettäisiin huomattavasti enemmän
aikaa. Tämä ei ollut pelkästään ympäristöhallinnon
vika, vaan syynä olivat myöskin nimenomaan komission
erittäin kovat aikatauluvaatimukset. Komissio itsekin tunnustaa,
että tässä mentiin pieleen.
Edelleen kokoomuksen taholta kritisoidaan erittelemättä ympäristöministeriötä ja
ympäristöministeriä siitä, että Itämeren
asioita ei ole ajettu meidän puheenjohtajakaudellamme.
Se ei nyt vaan kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Meidän päätavoitteenamme
oli saada poliittinen yhteisymmärrys merisuojelun strategiasta
ja siihen liittyvästä direktiivistä.
Se on ylivoimaisesti tärkein päätös,
joka pitkään aikaan Itämeren osalta EU:n puitteissa
on tehty. Se ei ollut suinkaan kovin helppo asia. Mutta se ei tietenkään
myöskään pelkästään
riitä, vaan tässä tärkeintä on
se, että Helcom toimii Itämeren osalta alueellisena
toimijana, ja se on tärkeää, koska sitä kautta
päästään myöskin Pietarin
ongelmien ratkaisemiseen.
Unohdin myöskin kiireessä ed. Saarikankaan kysymykseen
vastata. Yhteistyössä Ruotsin ja Suomen kanssa
on selvitetty, että tarvittaisiin investointeja Pietarin
alueen jätevesipuhdistamoihin suuruusluokkaa yli 700 miljoonaa
euroa. Tätä työtä nyt sitten
jatketaan. Tässä yhteydessä haluan aivan
erityisesti mainita John Nurmisen säätiön
Puhdas Itämeri -hankkeen, jolla nimenomaan ed. Saarikankaan
ongelmaan puututaan elikkä fosforin puhdistukseen. Ympäristöministeriö on
myöskin tukenut tätä hanketta.
Tässä oli myöskin Puolan kuormituksen
roolista kyse. Puola on EU:n alueella EU-maista ylivoimainen kuormittaja.
Hyvä asia on se, että Puola joutuu nyt soveltamaan
olemassa olevaa ympäristölainsäädäntöä,
ja merisuojeludirektiivi siltäkin osin tuo parannusta.
Taas vastapuolena huolen aiheena on maatalous, joka ilmeisesti tehostuu
ja tällä tavalla saattaa tietenkin sitten lyödä vähän
takaisin. Mutta minusta nimenomaan tämän merisuojeludirektiivin
myötä EU:lla on tulevaisuudessa hyvät
mahdollisuudet omalta osaltaan vaikuttaa tähän.
Mutta yleisesti ottaen suuri ongelma on Pietarin alue. Kun investoinnit ovat
tätä luokkaa, on selvää, että myöskin
kansainvälistä rahoitusta siihen tarvitaan.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tuohon Puolaan, ja se liittyy myöskin
Venäjään, ja nyt en puhu yhdyskuntajätevesiongelmista:
Kun Puolan maatalous siirtyy EU-aikaan ja EU-normien ja -lainsäädännön
piiriin, niin kuin tapahtuu, niin se on kyllä totta, että tapahtuu
varmaan myönteistä kehitystä, mutta samalla
tapahtuu siirtyminen tällaisesta yhden hevosen, kolmen
hehtaarin tilasta tällaiseen tehoviljelyyn, joka tuo toisaalta
sitten ne lannoitekuormitukset ja muut. Ja kun se valuma-alue lähtee
sieltä 500 kilometriä Varsovasta etelään,
sieltä asti Itämereen, niin se haaste on kova. Jaostossa
oli esillä, että myös Venäjällä tapahtuu koko
ajan maatalouden ja esimerkiksi sikatalouden ja kanatalouden osalta
tällaista uutta tehoviljelyä valuma-alueella.
Ne ovat sellaisia uusia haasteita, jotka tulevat tämän
kaiken vanhan probleeman päälle.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Monet arvostelevat sitä, että Suomi
on ollut aktiivinen auttamaan näissä jätevesipuhdistamoasioissa Venäjää,
joka on rikas tänä päivänä.
Mutta me kaikki tiedämme, kun katsomme todella muun muassa
Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri
-hanketta, että jos näihin ei puututa kemiallisella
fosforinpoistolla, niin monet muut toimet, vaikka ne ovat toki tarpeellisia,
tuntuvat aika turhilta. Jos ajatellaan, että täällä on
kuormituksena nyt melkein 1 500 tonnia, joka tulee sieltä,
ja voidaan vähentää tällä fosforinpoistolla
yli 800 tonnia, niin se on niin merkityksellinen asia, että todella
Suomen kannattaa olla aloitteellinen ja yrittää saada EU-maista
apua siihen, että yhdessä hoidamme sen ongelman.
Uskon, että Venäjä on mahdollisesti innokkaampi
olemaan mukana, jos ne avustukset tulevat kansainvälisiltä toimijoilta
sinne mukaan. Maatalouden (Puhemies koputtaa) ja muiden osalta se
on melkein kuin hyttysen ininää verrattuna näihin.
Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Jatkaisin tästä ed.
Lindqvistin kohdasta. Kun mainitsin fosforinpoiston, niin tarkoitin
sitä nykyisin jo rakennettua, en tätä rakenteilla
tai suunnitteilla olevaa. Jos tähän tuotaisiin
tämä Nurmisen säätiön
ehdottama kemikaalijärjestelmä, niin sen kustannukset
olisivat toki pari kolme miljoonaa euroa investointia ja saman verran
vuosittaiskustannus. Sillä päästäisiin,
ei tähän vähennykseen 1 500:sta
800:aan, vaan voitaisiin noin puolet, noin 400 tonnia poistaa, ja
tämähän olisi jo huomattava osa, se olisi
neljännes siitä, mitä sieltä nyt
tulee.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ministeri
vastasikin jo Pietarin jätevedenpuhdistamoasiaan, joka on
hyvä hanke.
Mutta toinen ongelma, joka ennen kaikkea esiintyy lähialueilla
eli Suomen puolella, ovat viime kesän metsäpalot
rajan toisella puolella. Mielestäni budjetissa ei ole tämän
tyyppisiin asioihin varauduttu oikein. Tämähän
on yksi ongelma ainoastaan. On mahdollista, että tulee
ongelmia, joihin me emme ole voineet varautua tai emme ole voineet
edes kuvitella, että niitä tulee. Olisi hyvä,
jos ministeri kertoisi, onko tämän tyyppisiä asioita
ajateltu ja miten niistä mahdollisesti selvitään,
kun ne eteen tulevat.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Suomen kokonaisfosforipäästö on noin
6 180 tonnia vuodessa, ja Puolassa se on 20 480
tonnia vuodessa eli noin runsas kolme kertaa enemmän. Jos
se suhteutetaan väkilukuun, niin me olemme tietysti paljon
kovempia fosforinpäästäjiä.
Tämä on kokonaispäästö.
Mutta minulla on edelleen se sama kysymys, arvoisa ministeri:
nimenomaan kun nyt olette, ministeri Enestam, ollut pitkään
ministerinä, myöskin nyt sitten kohtuullisen pitkään
ympäristöministerinä, niin miten tämä ilmastoministerinimikkeen
käyttöönotto tai ilmastoministerin nimittäminen
teidän näkökulmastanne, onko siinä ajatusta?
Ja ministeri Manniselle on hyvä todeta myös minun
puoleltani syntymäpäiväonnittelut ja
todeta, että kun on lukenut teidän 60-vuotisjuhlahaastattelunne,
niin asumisen laadun muutoksen olette itse todennut (Puhemies koputtaa)
omassa elämässänne, ja hyvinhän
siinä on oikeaan suuntaan menty.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Enestamin oman puolueen Rkp:n kanssa
meillä on ollut — siitä jo vuosi aikaa — erittäin
hyvä yhteistyö, kun hankittiin rahaa Pietarin
jätevesilaitoksen rakentamiseen silloin. Onko nyt teillä tavallaan
perintönä jättää samantapaista
uutta neuvottelua, johon tulevat mukaan EU ja Suomi ja satsataan
siihen, että hanke jatkuu ja etenee? Jos ajatellaan Suomenlahtea
ja helsinkiläisiä, teitä, täällä,
niin silloin Pietari on äärimmäisen tärkeä.
Mutta ed. Lindqvist sanoi, että ovat hyttysen ininä nyt
sitten maatalouden päästöt, että maatalouden
päästöt olisivat hyttysen ininä verrattuna Pietariin.
Haluaisin kysyäkin ministeri Enestamilta — kun
Saaristomeri on sekä teille että minulle erittäin
tärkeä eikä siellä tämä Pietari
ole ollenkaan se suurin ja tärkein asia vaan etenkin maatalouden
päästöt ja muut, liikenne ja kalanviljely
ym., etenkin maatalouden päästöt — mitä teidän
mielestänne pitäisi tehdä. Minä tiedän, että te
ette ole maatalousministeri, mutta pitäisikö jotenkin
laittaa ohjaavuus voimakkaammaksi maatalouden osalta, jotta Saaristomeri
pelastuu?
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä samasta asiasta vähän
toisella tavalla, sillä tavalla, että arvoisa
ympäristöministeri, voidaanko teidän
mielestänne kertoa niin sanotusti julkisesti siitä,
mikä on Leningrad oblastin alueen asennoituminen tähän
jäteveden puhdistamoitten lisärakentamiseen, koska
sehän tässä on aika olennainen asia?
Tuo 700 miljoonaa euroa on semmoinen määrä rahaa,
että muutamassa viikossa Venäjän federaatio
saa sen öljyn markkinahinnan nousun kautta nettotuloina,
niin että se on pikkuraha sinänsä heille.
Mutta mikä on tämän Pietarin alueen,
siis Leningrad oblastin suhtautuminen näihin asioihin?
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeriltä: Lahdessa
on voimakas ympäristökeskittymä elikkä eräänlainen
ympäristöklusteri, jossa on sekä koulutusta
että teknologiaa ja osaamista. Elikkä Lahti on
tietynlainen alueellinen osaamiskeskus. Nyt on ilmeisesti päätöstä vaille
se, kuka saa valtakunnallisen osaamiskeskus-nimityksen. Lähinnä olen
kuullut, että Lahti ja Kuopio kamppailevat keskenään.
Onko tästä jo päätöksiä tullut,
vai mikä on tilanne?
Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri totesi,
että ympäristöhallinto on parempi kuin
maineensa. Se on varmaan aivan totta. Mutta ympäristöhallinto
kuitenkin hajoaa eri ministeriöiden välillä,
aivan kuten tässä Itämeren ongelmassa nähdään.
Vihreät esittivät joku aika sitten, että olisi
tämmöinen koordinaattori, joka tavallaan yhdistäisi
eri ministeriöiden Itämeri-aspektit yhteen sillä lailla,
että niistä toimenpiteistä, joita tehdään,
saataisiin tehokkaita tuloksia. Tämä oli ensimmäinen
kysymys.
Toinen kysymys tietysti liittyy tähän ilmasto- ja
energiaministeriöön. Tässähän
on aivan samanlainen ongelma, että ilmastonmuutoksen torjunta
vaatii toimenpiteitä kaikilta ministeriöiltä. Kuinka
tällainen koordinaatio voidaan hoitaa ilman, että on
yksi paikka, jossa on tämmöinen kokonaisnäkemys?
Tässähän on kysymys myös siitä,
että ilmastopolitiikka vaikuttaa myös ulkoasioihin.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen piti täällä ansiokkaan
luennon biokaasulaitosten vaikutuksista myös ravinnepäästöpuoleen.
Tässä on kannettu huolta näistä Venäjän
päästöistä ja erityisesti sinne
syntyvistä suurista karjatiloista maatalouden kehittyessä.
Kysynkin ministeriltä, onko mahdollista, että tuolla
tulevalla ohjelmakaudella esimerkiksi naapuruusohjelman avulla pystyttäisiin
näitä suuria pistemäisiä kuormituksia
sillä tavalla ajattelemaan, että sinne esimerkiksi
suomalaista biokaasutekniikkaa vietäisiin, joka toisaalta
edistää meillä tämän
alan kehittymistä ja ehkäisee naapurissa ympäristöongelmia?
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lähialueyhteistyössä ympäristöalalla
on todellakin saavutettu erittäin hyviä kokemuksia.
Suhteellisen pienillä rahasummilla on saatu erittäin
paljon ympäristöhyötyä, koska
tämä meidän rahoituksemme on
toiminut ikään kuin katalyyttina ja sitten rohkaissut lisärahoitusta
muualta. Eli se on todellakin ala, johon kannattaa satsata. Sen
takia on sääli, että tähän
pohjoisen ulottuvuuden ympäristöyhteistyöhön
on nyt tällä hetkellä varattu aika niukalti rahaa.
Mutta olisin jatkanut, arvoisa puhemies, tästä ed.
Tiilikaisen ajatuksesta. Tiedämme myös, että Venäjällä ja
muualla lähialueilla energian käyttö ja
energiantuotanto on myös erittäin tehotonta. Siellä olisi
huomattava tehostamispotentiaali, ja samalla myös Suomessa
on valtavasti osaamista tällä alueella. Voitteko,
ministeri, kommentoida ehkä, mitä tässä suhteessa
voitaisiin tehdä?
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Fru talman! Ensinnäkin mitä mahdollisiin tuleviin
metsäpaloihin rajan toisella puolella tulee, niin siitä käytiin
keskustelua, kun venäläinen kollega Trutnev osallistui
EU—Venäjä-kokoukseen ympäristöministerikokoonpanossa.
Periaatteessahan ja käytännössäkin
olisi oltu valmiita lähtemään sammuttamaan
jo tänä kesänä, mutta apu ei
ollut tervetullut. Nyt on sovittu siitä, että ensinnäkin
tiedotusta parannetaan, kerrotaan, jos jotain rajan toisella puolella
tapahtuu, ja meidän aputarjouksemme on edelleenkin voimassa
ja toiminta tapahtuu tietenkin käyttämällä olemassa
olevaa rahaa. Luulen, että tämän keskustelun jälkeen
tilanne ensi kesänä, jos kävisi niin
onnettomasti, että taas tulipaloja syttyisi, on aivan toisenlainen.
Useassa puheenvuorossa on kysytty, olisiko syytä perustaa
oma ilmastoministeri, ilmasto- ja energiaministeri. Ihan tällaisena
spontaanina vastauksena: Vierastan vähän sitä,
että perustamalla jokin uusi elin saataisiin ratkaisu tähän
asiaan. Enemmänkin sitten on mielestäni kyse siitä, että kun
kuitenkin nykyisessä työnjaossa vastuu kansainvälisistä ilmastoasioista
on ympäristöministeriöllä ja
taas kansallisista kauppa- ja teollisuusministeriöllä,
niin tällainen työnjako ei ehkä ole paras
mahdollinen jatkoa silmälläpitäen. Mutta
ei kai Suomen kaltaisessa kuitenkin aika pienessä maassa
voi olla mahdotonta hoitaa koordinaatio ministeriöitten
kesken, olkoonkin, että työnjako on, kuten se
nyt on. Näissä ministerityöryhmissä,
jotka on perustettu, on pyritty nimenomaan koordinaatioon. En ole
ihan varma, että tällaisen erillisen ministerin
perustaminen toisi sen kummempia ratkaisuja asiaan. Kysymys on enemmänkin
sitten siitä, nostetaanko statusta sillä tavalla,
että ilmastoasioista aina myöskin pääministeri
ja valtiovarainministeriö olisi enemmänkin vetovastuussa.
Luulen, että sillä tavalla saadaan enemmän
tehokkuutta aikaan.
Mitä ylipäätänsä Pietarin
ja Leningradin alueeseen tulee, niin pitää olla
valmiutta jatkaa. Siihen investoitu suomalainen euro tuo korolla
paljon paljon parempia tuloksia kuin jos vastaava rahasumma investoidaan
meillä, mikä ei tietenkään merkitse
sitä, että meilläkin on edelleen syytä panostaa.
Mitä Saaristomereen tulee, niin ongelmat ovat tiedossa
ja tällä uudella maatalouden ympäristöavustuksella
on tarkoitus nyt sitten räätälöidä toimenpiteitä ongelmien
mukaisesti. Uskon, että tällä tavalla
saadaan enemmän tehoa aikaan nimenomaan myöskin
Saaristomerellä.
Minulla on sellainen käsitys, ed. Pulliainen, että aivan
erityisesti Vodokanal ja sen johtaja suhtautuu sekä vakavasti
että myöskin ammattitaitoisesti ongelmiin ja että hän
on myöskin nimenomaisesti luvannut, että tätä investointitahtia
jatketaan, mutta ilman kansainvälistä rahoitusta
ei taatustikaan niin nopeasti, jos Venäjä itse rahoittaisi,
tuloksia saataisi.
Luulen, että sekä lähialueohjelman
puitteissa että aivan erityisesti naapuruusohjelman ja
pohjoisen ulottuvuuden ohjelmien puitteissa nimenomaan näihin
ongelmiin pitää myöskin puuttua. Ongelmana
näissä on, että ei pohjoisen ulottuvuuden
ohjelmassa ole, aivan kuten ed. Tynkkynen sanoi, kovinkaan paljon
rahaa, mutta täsmäpanostuksella myöskin
sitten koordinoidusti voidaan saada tehokkuutta aikaan.
Sitten, ed. Saarikangas, lopuksi: Ymmärrän, että nimenomaan
olemassa oleviin laitoksiin satsataan tätä kemiallista
fosforinpoistoa ja silloin saadaan tietenkin tuloksia siltä osin
nopeasti. Mutta investointeja edelleenkin tarvitaan myöskin
olemassa olevien jätevesilaitosten korjaamiseen ja erityisesti
putkien korjaamiseen.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Aluksi valitan, että jouduin välillä poistumaan,
kun oli raha-asiainvaliokunnan kokous ja oli sellaisia asioita,
että oli välttämättä oltava
siellä paikalla.
No, ensinnäkin kuulin ja kuuntelin valtiovarainvaliokunnan
asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajan ed.
Uotilan esittelypuheenvuoron, jossa oli mielestäni hyvällä tavalla
analysoitu niitä ongelmia ja niitä puutteita,
joita asuntopolitiikassa vielä tällä hetkellä on
ja joihin pitää jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.
On aivan oikein todettu, että tällä hetkellä varsinainen sosiaalisen
asuntotuotannon uudisrakentaminen ei vedä ja pääosin
ne kohteet, jotka tulevat, kohdistuvat ennen kaikkea tähän
niin sanottujen eritysryhmien asuntotuotantoon. Siinä tuo
45 miljoonan euron määräraha on toistaiseksi
ollut, voisi sanoa, kohtuullisen riittävä, mutta
varmasti tulevaisuudessa tarvetta enemmällekin on, sikäli
kuin kehyksissä on varaa olemassa. Varsinkin jos Raha-automaattiyhdistys merkittävällä
tavalla
tulee vähentämään jatkossa,
niin tilanne vielä entisestään muuttuu.
Tässä yhteydessä kuitenkin kannattaa
todeta, että toistaiseksi Raha-automaattiyhdistys ei ole
kovin paljon vähentänyt, mikä on merkinnyt
käytännössä sitä, että todellisuudessa
näitä erityisryhmille tuettuja asuntoja on tähän
maahan viimeisinä vuosina tullut selvästi enemmän
kuin aikaisempina vuosina. Nyt, kun kunnat voivat saada Aralta siihen
rahaa, niin kunnat ovat lähteneet vahvasti liikkeelle eikä noita
säätiöitä tai yhdistyksiä enää tarvita
kuten aiemmin; nykyisinkin niissä tietysti Raha-automaattiyhdistyksen
rahoitusta tarvitaan.
Mitä tulee taas lähiökorjausavustuksiin,
on aivan totta, että tuo 10 prosenttia on liian alhainen ja
näytti aluksi, että nuo rahat eivät tule
käytettyä. Tällä hetkellä tilanne
ainakin saamani tiedon mukaan on se, että rahat on käytetty
kuluvalta vuodelta, mutta toisaalta voi tietysti arvioida, että saattaa
olla, että nämä ovat menneet ehkä sellaisiin
hankkeisiin, jotka ehkä muutoinkin olisivat toteutuneet.
Se on rehellisesti tunnustettava, että 10 prosenttia ei
ole riittävä houkutin siihen, että tulisi
lisää tällaisia lähiöprojekteja,
jotka asiallisesti olisivat tietysti tarpeen.
Aivan oikealla tavalla myöskin tähän
asumistukijärjestelmän kokonaisuudistukseen kiinnitettiin
huomiota, ja tästä me olemme ympäristöministeriössä tehneet
alustavia selvityksiä. Löytyy huomattavan yksinkertainen
tai nykyistä yksinkertaisempi järjestelmä,
jossa asiakkaan tulot ja sitten alueella vallitseva yleinen keskimääräinen vuokra
sekä perhekoko otettaisiin huomioon ja tältä pohjalta
asumistuki määräytyisi. Silloin ei tarvitsisi
näitä ongelmia kärsiä, minkä kokoinen se
asunto on taikka minkä kuntoinen tai minä vuonna
se on rakennettu, vaan asiakas saisi itse valita. Jos hän
haluaa suuremman asunnon ja tyytyy vähän alhaisempaan
varustetasoon, niin hän voi sen tehdä, jos hän
tällä tuella pystyy sen maksamaan.
Mutta aivan samalla tavalla, kuten jaoston puheenjohtaja totesi,
jotta tämä voitaisiin panna täytäntöön,
se edellyttää kuitenkin noin 10—30 miljoonaa
euroa riippuen, mille tasolle siinä halutaan, jotta kovin
monelle ei tulisi alennuksia nykyiseen asumistukeen. Joka tapauksessa
aina jonkun tuet alenevat, jonkun tuet nousevat, ja koska tällä hetkellä,
tämän hallituskauden aikana, ei ole ollut mahdollista
lisätä menoja, niin meillä ei ole ollut
mahdollisuutta panna täytäntöön
myöskään tällaista yksinkertaisempaa
järjestelmää, mutta seuraavissa hallitusneuvotteluissa
tämä asia on otettava esille, ja toivottavasti
se sinne saadaan myöskin mukaan.
Mitä tulee sitten tähän asuntojen
korjausavustuksen vähentämiseen, niin tässähän
oli kysymys siitä, että ehtona sille, että pientalot
saatiin tämän energia-avustuksen piiriin silloin,
kun ne muuttavat lämmitysjärjestelmää öljylämmityksestä enemmän
uusiutuviin luonnonvaroihin, oli, että täytyy
hakea budjetista säästöjä tuolla
20 miljoonalla eurolla, joka on otettu sitten muiden rivi- ja kerrostalojen
energia-avustuksista. Mutta tätä vajetta on pyritty
paikkaamaan sillä tavalla, että nämä energiakorjaukset
ovat mukana myöskin tässä korkotukijärjestelmässä tulevaisuudessa,
ja näin ollen kokonaan ilman tukea ne eivät ole
jääneet.
Samalla tietysti kiitän valtiovarainvaliokuntaa ja
jaostoa siitä, että hissiavustuksiin on tuo 500 000
euroa saatu lisää, koska hissiavustuksille on
jatkuvaa tarvetta myös tulevaisuudessa.
Toisaalta myöskin täällä esitettiin
kritiikkiä varojen, 370 miljoonan euron, siirrosta Asuntorahastosta
budjetin yleiskatteeksi kolmen vuoden aikana. Nyt kannattaa kuitenkin
muistaa, kun tätä arvioidaan, että nämä rahathan
tulevat entisten asuntolainojen lyhennyksistä, ja kun uusia asuntolainoja
myönnetään suhteellisen vähän, niin
jos nämä varat tavallaan käytettäisiin
tämmöisiin vuosittaisiin juokseviin menoihin,
niin siinä syötäisiin merkittävällä tavalla
pääomaa. Tässä mielessä nyt
kannattaa kuitenkin hyvin perusteellisesti perehtyä tähän
siirtoasiaan ja selvittää se, sillä niin
kauan kuin se ei Asuntorahaston taloudellista tasapainoa järkytä,
sitä voidaan pitää toisaalta perusteltuna.
Meillähän on muutaman vuoden sopimus valtiovarainministeriön kanssa,
miten siinä menetellään, sen jälkeen
asiat joudutaan neuvottelemaan sitten uudelleen.
Ed. Sarkomaa totesi täällä, että erityisen
tärkeää on haja-asutusalueiden vesien
puhdistus, ja viemäröintijärjestelmä myöskin
useissa puheenvuoroissa on tullut esille. Sen osalta
haluan todeta, että Asuntorahastohan on varannut asunto-ohjelman
mukaisesti kymmenen vuoden ajalle 30 miljoonaa euroa eli 3 miljoonaa
vuodessa avustuksina tietyn tulorajan alittaville sitä varten,
että he järjestävät tämän
jätevesiasetuksen mukaisesti jätevesien käsittelyn.
Koska tässä on pitkä siirtymäaika,
niin valitettavan monet näyttävän lykkäävän
sitä muutosta eivätkä rahat riitä.
Haluaisin tässäkin yhteydessä todeta
sen, minkä ennenkin, että toivoisin, että kun
se joka tapauksessa on kiinteistölle tehtävä,
se tehtäisiin mahdollisimman pian nyt, kun rahaa on käytettävissä.
Voi olla, että sitten loppuvuosina, kun kaikki ryntäävät
tätä velvoitetta täyttämään,
silloin ei ole enempää rahaa kuin työvoimaa
ja materiaaliakaan riittävästi saatavana. Tässä mielessä vetoaisinkin,
että kansalaiset hoitaisivat tämän velvoitteen
mahdollisimman pian. Se on sekä asiallisesti että ennen
kaikkea myös ympäristöllisistä syistä hyvin
tärkeä kysymys.
Ed. Marjaana Koskinen täällä kysyi,
onko keskusteltu siitä, että asumistuki sidottaisiin
indeksiin. Tietysti siitä on keskusteltu, mutta toisaalta me
olemme tietyllä tavalla tätä myöskin
tehneet, emme joka vuosi aiemmin varsinkaan mutta viime vuosina
sillä tavalla, että me olemme ottaneet vuokrien
nousun huomioon, kun olemme vahvistaneet asumistuen perusteita.
Toisaalta kyllä myöskin näitä tulorajoja
on muutettu sen mukaan kuin palkat ovat kohonneet. Sehän
ei ole suoraan indeksiin millään tavalla sidottu,
mutta indeksiä on käytetty silloin hyväksi,
kun näitä rajoja on muuteltu. Mielestäni
tällaiset suorat indeksisidonnaisuudet kokonaisuuden kannalta
eivät välttämättä ole
parhaita. Sitä täytyy aina arvioida, mutta olisi
tärkeää, että vuosittain näihin perusteisiin
voitaisiin tehdä ainakin kohtuulliset ja riittävät
tarkistukset.
Kaiken kaikkiaan kiitän vielä kerran asunto-
ja ympäristöjaostoa ja valtiovarainvaliokuntaa
hyvin suoritetusta työstä ja tämän
neljän vuoden yhteistyöstä. Mielestäni
olemme pystyneet kuitenkin saamaan kohtuullisen lopputuloksen aikaan,
mutta tässä niin kuin muissakin asioissa työtä kyllä riittää yllin
kyllin vielä seuraavillekin päättäjille.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kiitoksista, ja täytyy
todeta, että yhteistyö on sujunut hyvin asuntoministerin
kanssa, ja täytyy myöntää, niin kuin
valiokuntakin toteaa mietinnössään, että asuntopoliittisen
ohjelman monet kohdat, lähes kaikki kohdat, ovat toteutuneet.
Me olemme kaikki vain sen yhteisen ongelman edessä, että markkinavoimat
säätelevät tänä päivänä hyvin voimakkaasti
tätä asumista, mikä johtaa siihen, että asunnot
ovat hirvittävän kalliita, ihmiset ylivelkaantuvat,
vuokrataso on hirvittävän korkea ja sitten tämä yhdyskuntarakenne
hajautuu entistä laajemmalle, mikä on ympäristön
kannalta erittäin kielteistä. Valiokuntakin siihen
mietinnössään viittaa, ja uskon, että ministeri
on samaa mieltä, että myös seuraavalla
vaalikaudella, heti vaalikauden alussa, on tarkoitus myöskin
tällainen kokonaisvaltainen asuntopoliittinen ohjelma jälleen
uuden hallituksen toimesta laatia, ja toivottavasti siinä löytyy
vielä tehokkaampia keinoja niiden (Puhemies koputtaa) monien
ongelmien poistamiseksi, joita asuntopolitiikkaan kuitenkin edelleen
liittyy.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten täällä todettiin
edellisessä puheenvuorossa, asuntopoliittinen ohjelma on
toteutunut erittäin hyvin, ja tästä erityiskiitos
ministerille.
Minä en ole nyt niin huolissani näistä markkinavoimista.
Me tiedämme sen, että sosiaalinen asuntotuotanto
on äärettömän tärkeätä ja
varmasti se lisääntyy, kun tulee näitä aallonpohjia,
ja silloin pitää olla valmiuksia. Minusta niitä tällä hetkellä on
olemassa, enkä näe, että jollakin tavalla on
yhteiskuntarakenne entisestään hajautunut tänä aikana,
jolloin kovanrahan tuotanto on ollut voimissaan.
Mutta eräs asia, josta haluan antaa erityiskiitokset,
on tämä Aran rahan käyttö näihin
kunnallisteknisiin avustuksiin. Se on ollut äärettömän tärkeä kaupunkiseutujen
ympäristökuntien kannalta, ja tästä erityiskiitos
ministerille. Kysyn: Onko mahdollisuuksia, miten te näette
tulevaisuudessa myös, että tätä voitaisiin
jatkaa? Nyt kun tätä Ara-rahaa on kuitenkin käytettävissä, (Puhemies
koputtaa) niin voisiko tämä olla yksi vaihtoehto?
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä olen siitä huolissani,
että viime aikoina on näkynyt merkkejä tästä yhdyskuntarakenteen
ikään kuin eriytymisestä, ja minä näen
tarpeellisiksi kaikki sellaiset keinot, joita me voimme täällä kehittää,
jotta me saisimme maankäytön järkevämmäksi,
kuntien välisen yhteistyön paremmaksi ja sitä kautta myös
asuntopoliittisesti järkevämmät, suunnitelmalliset
kokonaisuudet. Kyllä me kaikki tiedämme, että nämä ongelmat
ovat olemassa erityisesti Pääkaupunkiseudulla
ja joissain kasvukeskuksissa. Kyllä minä näen,
niin kuin uskon ministerinkin näkevän, että varmasti
yksi tämän Paras-hankkeen tärkeimmistä elementeistä on
paitsi palveluiden turvaaminen niin myös tämä järkevän
maankäytön edistäminen ja yhdyskuntarakenteen
eheyttäminen, joukkoliikennemahdollisuuksien parantaminen
jne.
Olisin kysynyt ministeri Manniselta tätä korkotukiasiaa.
Tiedän, että teillä oli siellä viritteillä eräänlainen
uudistus, mutta olisiko nyt mahdollista, kun seuraavalle kaudelle
varmasti jotain tapahtuu, että sitä ajatusta ikään
kuin edelleen jalostettaisiin niin, että siihen korkotukeen
saataisiin myös tosiasiallinen tukielementti mukaan? (Puhemies
koputtaa) Se voisi olla hyvin järkevää,
ja sitä kautta sosiaalinen asuntotuotanto voisi piristyä.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenne on todella hajaantunut jo
aika kauan aikaa, ja sitä Vtt muun muassa on selvittänyt
ja tutkinut.
Kysyisin ministeri Manniselta, kun te käsittelitte
myös tätä rakennusten energia-avustuskysymystä:
Miten itse ajattelette tästä kerros- ja rivitalojen
energia-avustuksesta? Korkotuki on varmasti hyvä instrumentti
sekin, mutta pitäisikö jossain vaiheessa, jos
määrärahat sen sallivat, palata siihen,
että myös kerros- ja rivitalot voisivat saada
näitä energia-avustuksia? Kun julkisuudessa on
välillä myös kritisoitu näitä energia-avustuksia
tehottomiksi, niin onko teillä näkemyksiä siitä,
olisiko jotain muita mahdollisesti tehokkaampia instrumentteja käytettävissä uusiutuvien
energialähteiden ja energian säästön edistämiseksi
tällä sektorilla?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia vain ministerille! Olen hassumpiakin
asuntoministereitä tässä menneinä vuosina
nähnyt. Tosin valtiovarainministeritkin olivat vähän
hankalampia ehkä aiempina vuosina.
Mutta haluaisin kiinnittää yhteen asiaan huomiota,
ja se on tämä vanhojen omistusasuntojen peruskorjausten
rakennuttaminen. Onko ministeriössä ollut mitään
keskustelua siitä, mitä sille voitaisiin tehdä?
Siitä näyttää muodostuvan todella
iso ongelma, kun vanhat kerrostalot menevät remonttiin
ja rakennuttaminen on, mitä on.
Toinen, mikä minuakin kyllä huolestuttaa,
on aravavuokra-asumisen asema. Se ei vielä näy niin
vaikeana kuin siellä pinnan alla todellisuudessa piilee.
Isoissa kaupungeissa asukkaat vielä siellä pysyvät,
pieniltä maaseutupaikkakunniltahan ne ovat jo alkaneet
lähteä, mutta jos vetovoima omistusasumiseen tästä vielä kasvaa,
niin asunnot alkavat tyhjentyä ja on olemassa vaara, (Puhemies
koputtaa) että kunnat joutuvat todella isoihin vaikeuksiin.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun pohditaan omakotitalojen lämmitystä ja
energian säästöä, niin olemme
kyllä lastenkengissä verrattuna naapurimaahan
Ruotsiin, josta on mukava aina ottaa vertauskohdetta. Nyt kun meillä on
tämä tuki, joka nyt on jonkun verran saanut lisää vauhtia,
niin kai nyt on varmaa, että tätä tukea
jatketaan ja että siihen satsataan lisää rahaa
ja sitä riittää myös muihinkin
kuin vain omakotitaloihin?
Olisin kysynyt muuten: Miten aiotte ohjata näitä talonrakentajia
ja vanhojen talojen korjaajia siinä, onko talojen tiiviys
ainoa kriteeri vai onko lämmitysmuoto? Voisiko olla semmoinen malli,
että jos haluaa käyttää suorasähkölämmitystä,
mitä ei kukaan enää tee Ruotsissa, niin
silloin pitää olla todella tiivis talo, elikkä olisi
sellaiset ohjeet, että pitää olla tosi
tiivis rakenne, jos käyttää suorasähköä,
mutta jos vaikkapa haluaa hirsitalon, niin maalämmöllä tai
pelletillä tämä taas onnistuu, elikkä olisi
kaksi tapaa ihmisillä valita energian säästöä:
tiiviys tai vaihtoehtoinen energiamuoto?
Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Edelleen Manniselle sanoisin asumistuesta
sen, että asumistukijärjestelmää voitaisiin
käyttää paremmin köyhyyden hoitoon,
jos asumistukijärjestelmä muutettaisiin niin,
että tämä 20 prosentin omavastuu, joka
siinä on, poistuisi. Toisaalta asumistuen kohdalla on se
ongelma, että kun se on ollut perinteisesti ympäristöministeriön
alla, niin kuitenkin asumistuen kautta tehdään
sosiaalipolitiikkaa, eli pitäisi miettiä ehkä sitä paikkaa,
mihin asumistuki on hajautettu, eli tämmöinen
hallinnollinen kysymys olisi kanssa aika oleellinen.
Edelleen sanoisin sen, että me olemme leikanneet asumistukea
silloin 90-luvun puolessavälissä ja nyt vasta
on tehty niitä korjaustoimenpiteitä tämän
kauden aikana, eli asumistuki tekisi sen tilanteen, että myös
toimeentulotuesta ihmisiä vähenisi, jos se olisi
parempikatteinen eli siinä ei olisi sitä 20 prosentin
omavastuuta.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Ed. Uotila kysyi, pitäisikö tehdä kokonaisvaltainen
asunto-ohjelma myöskin seuraavan hallituskauden alussa.
Sellainen toivomus on myös ministeriön taholta
ja myöskin valiokunnan taholta, ja ainakin tähän
mennessä kaikki ovat olleet sitä mieltä,
että näin pitää tehdä,
ja itse sitä myöskin kannatan.
Ed. Reijonen kysyi näistä kunnallisteknisistä rahoista.
Mehän olemme nyt jakaneet ne rahat, 50 miljoonaa euroa,
viidelle vuodelle. Niitä käytetään
viiden vuoden aikana kaikkiaan, ja kyllä tarvetta olisi
tietysti sitten myöskin jatkorahoitukselle, mutta se riippuu
tietysti uudesta hallituksesta. Nämä rahathan
on tällä hetkellä tuloutettu sieltä Asuntorahaston
tuloista. Vaikka tietysti ne valtion pussia rasittavat samalla tavalla, ne
eivät ole kehysmenoja sanan varsinaisessa merkityksessä olleet.
Toivotaan, että olisi mahdollisuus myöskin jatkossa
tähän asiaan palata.
Ed. Viitanen kysyi tästä korkotukiasiasta.
Minulla oli valmis lakiesitys tällaisesta hankkeesta, jossa
me käytimme tietyllä tavalla tämmöistä superkorkotukiajatusta,
se oli määräaikainen lakiesitys siitä,
että olisi voinut rakentaa korkotukiasuntoja ilman, että näille
asunnoille olisi tullut tulorajoja. Muutoinkaan niissä ei
olisi ollut rajoituksia kuin hyvin lyhyen aikaa, ja mukana oli vielä sekin,
että olisi voitu sitten yritysten osalta hyödyntää nämä asunnot
eikä olisi syntynyt niitä ongelmia, joita tällä hetkellä syntyy,
kun vakuusarvoja ja muita ei ole tai ne ovat hyvin heikkoja. Mutta
kun se ei ollut mukana tässä asunto-ohjelmassa,
niin tästä jouduin sitten luopumaan. Ei enää tässä loppumetreillä kannatusta
tälle asialle löytynyt.
Ed. Tynkkynen kysyi, pitäisikö rivi- ja kerrostalon
energia-avustukset ottaa uudelleen käyttöön.
Ei minulla sinänsä mitään sitä vastaan
ole, jos rahaa löytyy. Nyt kuitenkin nämä asiantuntijat
ovat ainakin valtiovarainministeriön taholta lyöneet
vähän kuin Tuntemattomassa sotilaassa pöytään
erilaisia rätinkejä, joiden mukaan se olisi erittäin
tehotonta. Myöskin nämä erillistalot ovat
heidän käsityksensä mukaan tehottomia, mutta
kuitenkin me kaikki tiedämme sen, että jos katsotaan
näitä eri rakennusmuotoja, niin nämä rivi-
ja kerrostalot kuitenkin ovat kaikkein tehokkaimpia näistä,
ja toisaalta näistä erillistaloista aiheutuu hyvin
paljon lämpöhukkaa ja ympäristö-
ja ilmasto-ongelmia. Eli kyllä kuitenkin, jos rahaa on,
niin ensisijaisesti näihin pientaloihin se pitäisi
käyttää ja niiden energiamuotojen muuttamiseen.
Rivi- ja kerrostalothan ovat useimmat kuitenkin kaukolämpöjen
piirissä ja tällä tavalla jo energian
käytön kannalta ja uusiutuvan energian käytön
kannalta paremmassa järjestyksessä.
Myöskin kysyitte, onko tiedossa tehokkaampia keinoja.
En ole sillä tavalla asiantuntija tässä yhteydessä,
että voisin ruveta niitä luettelemaan. Kyllä varmasti
noin ainakin teknisesti tehokkaampiakin keinoja löytyy.
Siinä on vain se ongelma aina, että muillekin
keinoille pitää olla toteuttaja. Vaikka olisi
hyviäkin keinoja, niin jos ei ole toteuttajia käytännössä,
tilanne on ongelmallinen. Me tiedämme, että talojen
energia-avustuksille on kyllä toteuttajia, jos vain rahaa
löytyy.
Ed. Virtanen oli huolestunut aravavuokra-asuntojen käyttöongelmista.
Tosiasia on tietysti se, että meidän on huolehdittava
tämän aravavuokra-asunto-omaisuuden kunnossapidosta
ja sitä kautta pyrittävä pitämään
asunnot vuokra-asuntokäytössä. Meillähän
on meneillään ollut — vielä jonkin
aikaa jatkuu — tällainen käyttöasteprojekti
Arassa, jolla on pyritty niilläkin alueilla, missä asuntokysyntää on
vähemmän, tätä houkuttelevuutta
lisäämään korjaamalla ja parantamalla
viihtyisämmäksi paitsi asuntoja, niin vähän
ympäristöäkin. Osassa alueita on kyllä purettukin,
mutta kokonaisuutena voisi sanoa, että parempaan suuntaan
on menty. Toisaalta olen kyllä kuullut sellaisiakin ennusteita,
että vaikka meillä tällä hetkellä aina
Pääkaupunkiseutua myöten on suhteellisen
paljon saatavissa vuokra-asuntoja, niin saattaa kyllä syntyä lähivuosina sellainen
tilanne, että onkin yhtäkkiä pulaa näistä sosiaalisista
vuokra-asunnoista.
Ed. Andersson kysyi tai esitti ainakin retorisen kysymyksen,
pitäisikö antaa tavallaan kansalaisille kaksi
vaihtoehtoa, joko todella tiivis suora sähkölämmitys
tai sitten vanhojen talojen osalta voitaisiin myöskin tämmöinen
harvempi hyväksyä, jos uusiutuvia luonnonvaroja
käytetään tähän lämmitykseen.
Varmasti sillä olisi oma merkityksensä. Näiden
tiiviiden, todella tiiviiden talojen osaltahan ovat vain ilmenneet nämä homeongelmat
ja muut, joten se ei tunnu kovin suositeltavaa sitten loppujen lopuksi
olevankaan tai ainakin se vaatii todella erityisen hyvää asiantuntemusta.
Kun kuuntelin kerran erästä asiantuntijaa, niin
hän piti suurimpana syynä sitä, että kun
on otettu käyttöön koneellinen ilmastointi
eikä ole huolehdittu riittävästä tuloilmasta,
niin se vetää kaikista mahdollisista saumoista
ja hiushalkeamista kosteuden sisään, kun ei saa
muualta korvausilmaa, ja kuitenkin koneellinen ilmastointi työntää ulos
koko ajan. Syntyy alipaine ja tämän alipaineen
vaikutuksesta tämmöisiä ongelmia syntyy.
Ed. Koskinen totesi, että asumistuki olisi hyvä keino
köyhyyden poistoon. Varmasti sillä voitaisiin
köyhyyttä lievittää, jos määrärahoja
olisi riittävästi käytettävissä.
Mitä tulee tähän hajanaisuuteen,
että meillä on eläkeläisten
asumistukijärjestelmä erikseen ja sitten meillä on
vielä opiskelijoiden asumistuki, tätä asiaa
on mietitty, olisiko järkevää yhdistää nämä tukijärjestelmät,
mutta toistaiseksi on kuitenkin päädytty siihen,
että näiden erillisjärjestelmien avulla
saadaan kuitenkin tehokkaimmin kohdennettua nämä varat.
Vielä lopuksi haluaisin sanoa sellaisen mielenkiintoisen
tiedon ja asian, että kun vertaillaan kansalaisten asumiskustannuksia
esimerkiksi Pohjoismaissa eri ikäryhmien ja eri tulotasoilla olevien
ihmisten välillä, niin — ainakin itsellenikin
oli lievä yllätys se — Suomessa asumiskustannukset
jakaantuvat kaikkein tasaisimmin Pohjoismaista. Kun verrataan esimerkiksi
nuoria ihmisiä ja ikääntyneempiä ihmisiä ja
vastaavasti eri tulotasoilla olevia ihmisiä, niin kaikkein
tasaisimmin Suomessa olivat jakautuneet asumismenot suhteessa siihen
tulotasoon. Minusta se kertoo siitä, että suomalainen
asuntopolitiikka ja asumisen tukijärjestelmät
toimivat kuitenkin kohtalaisen hyvin.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluaisin aloittaa
myönteisillä ympäristöasioilla.
Aika useasti, kun ympäristöpolitiikasta puhutaan,
on vähän semmoinen maailmanlopun meininki, että kaikki
asiat ovat pelkästään huonosti.
Mutta nyt tässä kiittäessäni
ministeri Enestamia hyvin hoidetusta kaudesta voin todeta, että saimaannorppakanta
on vahvistunut tässä kuluvalla kaudella, kuuttien
syntyvyys on vakiintunut sinne 50:n tienoille. Suomessa pesivä valkoselkätikkakanta,
pesimäkanta, on suorastaan kaksinkertaistunut teidän,
ministerin, aikana, merikotkien, maakotkien ja muuttohaukkojenkin
kannat ovat vahvistuneet. Jos joku kysyy, no, mitä saitte
aikaan, niin tässä on ainakin semmoisia lintuharrastajia
lämmittäviä asioita.
Sitten vielä vakavammin haluan toistaa kiitoksen, joka
täällä on jo aikaisemmin esitetty siitä, että Suomi
myös EU:n puheenjohtajana on lähestynyt Yhdysvaltoja
näissä ilmastonmuutosasioissa. Se on tulevaisuuden
kannalta äärimmäisen tärkeä asia.
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ehdottomasti se vakavin
tulevaisuuden ympäristöasia. Kakkosena vakavuusasteella
lienee syytä pitää meidän Itämeremme
ja sitten kolmantena voikin olla jo luonnon monimuotoisuus.
Ilmastonmuutoksesta on paljon puhuttu. Sivuutan sen tällä kertaa.
Itämerestä totean sen, että on huikaisevaa
se Itämeri-tietoisuuden lisääntyminen,
mikä on tässä muutamien viikkojen ja kuukausien
aikana tapahtunut eduskunnassa. Sinällään
eihän meille mitään uutta tietoa ole
tullut, mutta kun John Nurmisen säätiö on
ottanut aktiivisen otteen, niin tuntuupa oppi langenneen hedelmälliseen
maaperään. Täällä kaikki
lähes pystyvät luettelemaan nämä Pietarin
jätevedenpuhdistamot järjestyksessä ja
missä tarvitaan mitäkin, ja se on hieno juttu
ja myös se tietoisuus siitä, että Pietarin
jätevedenpuhdistamoilla ja pienillä satsauksilla
sinne pystytään erittäin merkittävästi
vaikuttamaan Itämeren fosforikuormaan ja sitä kautta
rehevöitymiseen ja sinileväkukintoihin. Se on
kaikki erittäin hyvää asiaa.
Luonnon monimuotoisuutta on käsitelty paljon vähemmän,
jonkun verran on puhuttu Etelä-Suomen metsien suojelutarpeesta.
Ajattelinkin keskittyä tähän metsäluonnon
monimuotoisuuteen. Missä kohdin eteläsuomalainen
metsäluonto nyt sitten on köyhää?
Siellä on kolme kriittistä tekijää.
Yksi on lahopuun määrä, joka vaikuttaa suoraan
uhanalaisten lajien esiintymiseen. Toinen on sitten esimerkiksi
haapojen ja raitojen runsaus metsissä. Sillä on
suora vaikutussuhde. Kolmas tekijä on sitten semmoinen,
että kun jossain palaa liikaa, niin meillä palaa
taas liian vähän, eli meillähän
metsistä puuttuu oikeastaan tämä tulen
vaikutus tällä hetkellä kokonaan, ja
se taas vaikuttaa metsien lajistoon ja monimuo-toisuuteen aika
paljonkin. On itse asiassa aika mielenkiintoista, että tämmöiset
luonnontilassa usein palavien paikkojen, paahderinteitten, lajistot
lähinnä tällä hetkellä pärjäävät
Puolustusvoimien ammuntapaikoilla, koska siellä on riittävästi
tulta luonnossa esimerkiksi palosirkan esiintymisen turvaamiseksi.
Mitä sitten voitaisiin tehdä tämän
monimuotoisuuden eteen? Tässäkin semmoinen kustannustehokkuus
tietenkin, kun valtion varoista vastuullisina ihmisinä ollaan
päätöksiä tekemässä, on
ohjenuora yksi. Silloin on lähdettävä siitä, voidaanko
olemassa olevien suojelualueitten suojeluarvoa parantaa. Nythän
on nimittäin niin, että käytännössä luonnonsuojelualueitten,
olkoot ne kansallispuistoja tai muita, kriittinen tekijä,
lahopuun määrä, ei oleellisesti poikkea
siitä, mikä on lahopuun määrä talousmetsissä.
Jonkun verranhan tähän on herätty viimeisten
vuosien aikana ja on tehty näitä ennallistamistoimenpiteitä suojelualueilla.
Niitä täytyy jatkaa, jotta tuo lahopuun määrä suojelualueilla
lisääntyy. Sillä on myös merkittävä työllistävä vaikutus.
Sitten toinen seikka on, että sehän, mitä tapahtuu
talousmetsissä, vaikuttaa myös metsäluonnon
monimuotoisuuteen, ja näitten uusien metsänhoitokäytäntöjen
myötä monia pienialaisia, mutta luonnon kannalta
erittäin tärkeitä paikkoja on nyt sitten
jäänyt ikään kuin käsittelyn
ulkopuolelle, ja myös ihan hakkuualueilla sinne jätetyt
jättöpuut voivat olla monenkin hyönteis-
tai sienilajin kannalta jo ratkaisevia, vaikka siellä aukolla ei töröttäisi kuin
se pieni
yksi haaparykelmä.
Sitten tästä vapaaehtoisesta suojelusta on
saatu Metso-ohjelmassa hyviä kokemuksia, ja sitä täytyy
ehdottomasti jatkaa. Se on myös kustannustehokas ja osittain,
voidaan sanoa, peräti markkinalähtöinen
suojelutapa. Suojelu voidaan kohdentaa sinne, missä maanomistaja
on sitä mieltä, että suojellaan, sekä sitten
sinne, missä on pienialaisiakin, luonnon kannalta arvokkaita kohteita,
ja näin tämä kustannustehokkuus taas toteutuu.
On tietenkin myönnettävä, että jotkut
metsäluonnon lajit sitten kaipaavat myös isompia
luonnontilaisia alueita. Jos valtion varat sallisivat, niin mikäpä olisi
niitä perustellessa, mutta siinä on ihan myös
tämmöinen tekijä. Jos sitten suojelualueita
laajennetaan, niin totta kai se on järkevintä tehdä jo
olemassa olevien alueitten yhteydessä, jolloin saadaan
semmoisia isompia metsämantereita sitten syntymään.
Arvoisa puhemies! Teen pienen hypyn takaisin tuohon ilmastonmuutokseen,
koska se on luonnon monimuotoisuuden kannalta se kaikkein vaarallisin
ja uhkaavin tekijä. Jos nyt sitten ilmastonmuutoksen myötä kasvillisuus-
ja eliölajivyöhykkeet, levinneisyysalueet, siirtyvät,
niin ongelmana on se, pysyykö lajien evoluutio mukana,
pystyvätkö lajit siirtymään
muuttuvien vyöhykkeitten mukana. Tässä mielessä on
mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu
esimerkiksi nyt eteläisessä Suomessa eläville
lajeille, muuttuuko niitten elinalue sillä tavalla, että hupskeikkaa
parinkymmenen vuoden päästä niille otollisia
alueita ovat tällä hetkellä suhteellisen
suuret suojelualueet pohjoisessa Suomessa.
Itse asiassa, jos katsotaan ilmastonmuutoksen kannalta tätä luonnon
monimuotoisuutta, niin kaikkein tukalimmallahan ovat semmoiset ympäristöt,
joilta ei ole mahdollisuus paeta pohjoiseen tai paeta korkeammalle
vyöhykkeelle, eli tunturien Lapista tundra, tämmöinen
alue Skandinaviassa. Jos ilmasto muuttuu, sieltä eivät
lajit pääse mihinkään pakoon.
Etelä-Suomen lajisto vielä pystyy ehkä jossain
määrin mukautumaan. Tämmöisiä merkkejä tästä lajiston
elinalueitten muutoksesta on esimerkiksi tuolla hyönteismaailmassa
paljonkin. Hyönteisillä on lyhyt sukupolvenväli,
ja ne ovat suhteellisen nopeita reagoimaan ympäristönmuutokseen.
Esimerkiksi perhoslajisto indikoi aika vahvasti sitä. Se
on nopeasti viime vuosikymmeninä muuttunut Etelä-Suomessa
ja taas eteläiset lajit esiintyvät nykyisin pohjoisessa.
Saa nähdä, tuleeko muu lajisto perästä,
onko niillä aikaa sopeutua.
Arvoisa puhemies! Hyppään vielä toiseen
aiheeseen, ja se on tämä yhdyskuntajätteen
hyödyntäminen. Täällä on
paljon puhuttu näistä jätevesiasioista.
Joskus menneinä aikoina meillä on ollut suhteellisen
suljettu ravinnekierto eli sieltä huussin alta on sitten
ne jätteet levitetty takaisin pellolle ja siinä omavaraistaloudessa
pienessä mitassa on ollut hyvinkin tehokasta tuo ravinteitten
käyttö.
Tällä hetkellä sitä mukaa
kuin viemäröinti etenee, toki tämmöinen
hajakuormitus vähenee. Ongelmaksi tulee se, mitä sitten
tapahtuu sille ravinnepanokselle, mikä päätyy
sinne yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille: tuleeko se
hyötykäyttöön, tuleeko se semmoiseen
paikkaan, missä siitä ei aiheudu vesistöille
ravinnekuormituksen uhkaa vai ei. Kun jätevesilietteitä käytetään
viherrakentamisessa paljon, niin ne ovat
silloin myös huuhtoutumiselle alttiina, ja ehkä joskus kaukana
tulevaisuudessa meillä sitten häämöttää semmoinen
tilanne, että näitä jätevesipuhdistamojen
lietteitä tai lähinnä sitä ravinnepanosta, mitä siellä on,
pystytään sitten palauttamaan laajemmalle alueelle
metsiin. Jos metsien energiakäyttö lisääntyy,
niin voi olla, että siellä tulee ravinnehukkaa.
Mistä sinne saadaan typpitäydennystä?
Sitä ei tuhkassa ole. Kenties on mahdollista rakentaa semmoisia
järjestelmiä, joissa (Puhemies koputtaa) yhdyskuntalietteen
typpeä ja polttolaitosten tuhkaa voidaan miksata ja levittää hyvinkin
laajalle alueelle metsiin, jolloin tässä on puun
kasvatuksen kannalta mutta myös yhdyskuntien ravinnehukan
kannalta edistysaskeleita saavutettavissa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan onnitella ministeri Mannista
kahdesta asiasta, joista toinen on erinomaisesti hoidettu asuntopolitiikka.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikan hyvyydestä haluaisin
todeta ministeri Manniselle sen, että kun todetaan, että Pohjoismaista
Suomessa käytetään tasaisimmin osuus
tuloista asuntokustannuksiin, niin käsittääkseni
tätä tasaisuutta mitataan prosenteissa, kuinka
paljon prosenteissa tuloista menee asumiskustannuksiin. Tämä on
aika hyvä mittari, mutta se ei kuitenkaan sano siitä mitään,
että jos Suomessa on paljon enemmän köyhiä kuin
muissa Pohjoismaissa ja köyhät käyttävät
20 prosenttia tuloistaan asumismenoihin, se ei vielä todista sitä,
että heillä on hyvä asumistaso, tarpeitaan vastaava
asumistaso. Jos todetaan, että 120 000 lasta elää köyhissä perheissä,
jotka ovat vain toimeentulotuen varassa, niin heidän asuntotilanteensa
on käsittääkseni huonompi kuin muissa Pohjoismaissa.
Mutta oikeastaan halusin sanoa muutaman sanan asuntopolitiikan
vaihtoehdoista. Suomessahan asuntopolitiikan vaihtoehdot nähdään
ennen kaikkea rahoitus- ja hallintamallina — omistus- vai
vuokra-asunto — tai siihen liittyvänä mallina,
minkä tyyppisessä ympäristössä asutaan,
asutaanko maalla, kaupungissa vai lähiöissä.
Ehkä liian vähän on kiinnitetty huomiota
vaihtoehtoihin. Itse asiassa tässä on kyse todellisesta
vaihtoehdottomuudesta siinä, mitenkä ihmiset elävät: asumismuodoissa,
asuinyhteisöissä, yhteisöissä, joita
asuntopolitiikalla rakennetaan.
Syy, miksi otan tämän esille, on nimenomaan se,
että yhteiskunnassa on tällä hetkellä muita
ongelmia, jotka yllättäen vaativat asuntopoliittisia ratkaisuja.
Ensimmäinen niistä on ikääntyminen. Ehkä juuri
ikääntyvässä yhteiskunnassa
tarvitaan uusia asumismalleja, asumismalleja, joissa palvelut ovat
lähellä, joissa ehkä on myös
naapuriapua. Vanhemmat ihmiset, ikääntyvät
ihmisethän ovat todenneet erilaisissa tutkimuksissa sen, että yksinäisyys
ja turvattomuus on heidän suurin ongelmansa. Yksinäisyys
ja turvattomuus on sellaista, mitä ei hoideta lääkkeillä eikä myöskään
lääkäreillä, vaan siihen tarvitaan
nimenomaan läheisiä, ihmisiä lähellä.
Näin ollen — tässä on aivan
selvä yhteys sairaus- ja terveydenhoitokuluihin — myös
hoidon tarve voi olla vähäisempi. Nythän
Suomessa on kokeiltu tämän tyyppisiä yhteisömalleja.
Arabianrannassa on hyvin toimeentuleville ihmisille rakennettu tällaisia
yhteisöjä. Ehkä tässä nyt
olisi nimenomaan toive siitä, että tämän
tyyppiset yhteisöt ja uuden tyyppinen asumismalliajattelu
nimenomaan ikääntyvän väestön
suhteen leviäisi myös kaikkiin tuloluokkiin.
Toinen kysymys on mielenterveysongelmat. Ne ovat myös
lisääntymässä, ja asumismuodoilla
on erittäin suuri merkitys mielenterveysongelmissa. Olemme
Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnassa vertailleet eri
maiden asumismalleja nimenomaan mielenterveysongelmaisten näkökulmasta.
Tässä on aivan sama asia kuin ikääntyneissä:
Jos on avohoidossa asumismalli, jossa hoito on lähellä,
vaikka sitä ei edes tarvittaisikaan, se antaa turvallisuutta.
Tavallaan henkilön hoidon tarve vähenee itsestään,
ollaan niin kuin sellaisessa positiivisessa kierteessä. Sen
sijaan jos asutaan yksin, turvattomuus on jatkuvasti läsnä,
hoitoon ei ehkä pääse, sairaus pahenee,
hoitojonot ovat pitkiä. Silloin joudutaan sitten hoitamaan
ihmisiä, joiden sairaus olisi voitu joko parantaa tai ennaltaehkäistä.
Suomessa tällä hetkellä mielenterveyspotilaiden
asumisolosuhteet ovat aika heikot. Käsittääkseni
tämä on yksi syy siihen, minkä takia
sosiaali- ja terveysministeriössä ohjeet siitä,
mitenkä näitä hoitoympäristöjä tulee
kehittää, eivät ole vieläkään
valmiit. Ne ovat ilmeisesti tulossa, mutta tilanne on käsittääkseni
hyvin ongelmallinen, koska Suomen avohoidon asumismuodot eivät
täytä niitä vaatimuksia, joita normaalisti
pitäisi asettaa.
Ehkä aivan viimeinen ryhmä on tietenkin nuoret,
tämän päivän nuoret, jotka joutuvat
elämään pätkätöissä.
Vihreillähän on perustuloratkaisu tähän,
mutta jos tätä perustuloa nyt ei aivan tässä heti
ensi vuosina saada aikaan, niin silloin pitäisi myös
nuorille, jotka elävät eri tyyppistä elämää, ovat pätkätöissä, elävät
turvattomampaa elämää kuin muut, eivät
saa asuntolainoja samalla tavalla kuin muut, tulisi kehittää uusia
asumismuotoja.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä on nyt tullut niin
paljon virikkeitä, että voi olla, että tästä puheesta
tulee hieman poukkoileva, kun on niin monta asiaa, joihin pitäisi
puuttua samaan aikaan. Voin ensinnäkin sanoa, että puhuttiin
aika paljon ympäristöpolitiikkaa täällä eilen
yölläkin. Valitettavastihan asia on niin, että ympäristöministeriö ja
ympäristöministeri on aika hampaaton sekä ilmastonmuutoksen
suhteen että Itämeren suhteen, ellei ympäristöministeri
harrasta erittäin kovaa painostusta muihin ministereihin
ja ministeriöihin, sillä ne oikeat toimenpiteet,
ne, joilla saadaan aikaiseksi muutoksia, tapahtuvat aika paljon
muualla kuin ympäristöministerin alaisuudessa.
Esimerkiksi liikenteen puolella, jos ajatellaan tätä meidän
nykyistä hallitusta, suurimmat huolenaiheet ympäristön
puolella ovat muissa ministeriöissä. Liikenteen
puolella ilmastonmuutos ja myös Itämeri, joihin
molempiin vaikuttavat liikenteen päästöt,
ovat todella huonoon suuntaan menossa. Voisi sanoa, että valitettavasti
tämän hallituksen liikennepolitiikka on vaan vauhdittanut
sekä ilmastonmuutosta että Itämeren likaantumista,
sillä yksityisautoilu on lisääntynyt,
joukkoliikenne on vähentynyt, raideliikenteellä menee
heikosti. Ihmiset valittavat, että on aivan liian kallista
valita joukkoliikenne, valita juna. Tämä on todellinen
ongelma, että trendiä ei ole muutettu vaan ollaan
menossa huonompaan suuntaan liikennepolitiikassa Suomessa tällä hetkellä.
Saatte vastata, jos olette eri mieltä, mutta tällä hetkellä aika
moni on siirtynyt yksityisautoiluun. Autoverotusta on muutettu,
ja joukkoliikenteen tuet eivät ole parantuneet. Suurten
kaupunkien joukkoliikennepuolella on suuria ongelmia. Omassakin
kaupungissani aivan äskettäin taas korotettiin
taksoja.
Maatalous on toinen asia. Maatalousministeriön alaisuudessa
ovat, jos ajatellaan Itämerta, ne suuret asiat. Tiedän,
että siellä varmaan on paljon aktiivisuutta, mutta
voi joskus ehkä olla turhauttavaa sekin, jos haluaa pelastaa
Itämeren eikä voi tavallaan päättää toisen ministeriön puolesta.
Sitten meillä on vielä energiapuoli kauppa-
ja teollisuusministeriössä, ja siinä jos puhutaan
ilmastonmuutoksesta, on myös todella suuret tekijät.
Sedan, ärade talman, när det gäller
miljöstödet och Östersjön och
speciellt Skärgårdshavet så är
jag väldigt nöjd om det håller på att
gå åt rätt håll nu, att man
faktiskt får de här biogaskraftverken och att
de faktiskt byggs ut i snabb takt längs med vår
kust, och att också den el man producerar här
sedan fås in i elnätet. Alltså att vi
får en sådan sorts lagstiftning som man redan
har i andra länder, där man måste köpa
upp den el som småproducenterna producerar.
När man kan värma upp sina egna hem med värmen
och sälja elen och det här är lönsamt
och det kommer stöd och allt fungerar åt rätt
håll, då är jag hoppfull. Jag hoppas
innerligen att vi når det målet och i så snabb
takt som möjligt, både på grund av vårt
Skärgårdshav men också på grund av
energikonsumtionen. Det är ju jättepositivt om
vi kan slå två flugor i en smäll. Jag
hoppas innerligen att saken går framåt.
I går kväll var här ledamöter
från centerpartiet som misstänkte att det nya
miljöstödet kommer att skrämma odlarna,
att man inte vill vara med, att det är för svårt
och att det blir blir för krångligt sådant
här, jag hoppas att de hade fel. Jag hoppas innerligen
att det arbete man har gjort här i riksdagen med att rucka
på tidtabeller och alltihop, att det kommer att leda till
ett bra resultat.
Sitten näihin tiiviisiin taloihin ja muihin vastaaviin.
Olen aivan samalla tavalla huolissani kuin ministeri Manninen siitä,
että ylitiivis talo ei välttämättä ole
terveellinen. Mutta juuri sen takia otin tämän
esiin, koska viime aikoina on aika paljon tullut sellaista viestiä,
että halutaan, että ihmiset satsaavat siihen tiiviyteen
eivätkä niinkään, kun he rakentavat,
välttämättä näihin
vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, siis kun rakennetaan uutta. Viesti
on ollut aika paljon se, että on pakko laittaa koneellinen
ilmastonvaihto, on pakko laittaa tiettyjä teknisiä mekanismeja.
Elikkä kun rakennetaan hirsitalo, joka sitten toimii maalämmöllä ja
poltetaan puuta tai käytetään pellettiä ja
kaikkea näitä, niin on jopa ollut huoli siitä,
että nämä talot häviävät
markkinoilta sen takia, että kaikki satsaavat siihen tiiviyteen
eivätkä siihen, että on eri tapoja, joilla
voidaan säästää energiaa. Tästä olen ollut jonkun verran
huolissani, koska on onni asua talossa, joka hengittää ja
säästää energiaa samalla. Toivoisin, että tämä menisi
eteenpäin Suomessa.
Sitten jos ajatellaan suorasähkölämmitystä, niin
kun ihminen rakentaa omakotitaloa, raha on aika vähissä ja
ihminen pohtii siinä, mihin hän laittaa rahaa,
kun vaimo haluaa nuo keittiönkaapin ovetkin ja minä haluaisin
tuon, ja vaimo sanoo, että minä haluan nämä ja
mies haluaa tuommoisenkin autotallin, ja raha ei riitä,
niin mitä silloin tehdään? Silloin voi
käydä juuri niin, että säästetään
hyvistä ikkunoista tai lämmitysmuodosta. Tämän
takia tarvitaan porkkanoita ja keppiä, jotta siinä vaiheessa
tehdään älykäs investointi.
Ehkä kymmenen vuotta myöhemmin harmittaa tosi
paljon, että tehtiin toisin silloin. Mutta kun se lasku
vaan kasvaa ja kasvaa, ja kaikki tietää, että se
ei tunnu hyvältä.
Siksi en ole ihan varma, onko meillä tarpeeksi ohjaava
systeemi nytkään uudisrakentajille, koska edelleen
tulee suorasähkölämmitteisiä taloja, jota
en voi käsittää. Tämän
takia, jos vertaa Ruotsiin, niin siellä on paremmin onnistuttu
ohjaamaan niin, että suorasähkölämmitteisiä taloja
ei kyllä paljon näe, joissa ei ole muita vaihtoehtoja mukana.
Ihminen voisi joutua valitsemaan sen välillä vaikkapa,
satsaako oikein hyviin, kalliisiin ikkunoihin ja enemmän
tiivistystä seiniin vai hankkiiko maalämpöpumpun
ja muuta vastaavaa. Tietenkin ihanne on varmaan sekä että,
mutta kun raha on tiukassa, niin tietää, että tämä ei ole
helppoa.
Sitten ed. Cronberg, haluaisin vaan yhtyä todella lämpimästi
siihen, miten tärkeää yhteisöllisyys
asumisessa on. Itse asun pihapiirissä, jossa asuvat minun
siskoni ja isäni, ja syödään
yhdessä joka ilta. Tämä turvallisuuden
tunne on oikeasti totta. Ja mitä se sosiaalisuus tarkoittaa myös
lapsille — se on varmaan tärkeä vanhemmillekin
ihmisille — en nyt tiedä, onko heille enemmän
haittaa tai hyötyä meistä, mutta meille ainakin
on hyötyä. Itse toivoisin, kun olen vanha, että voisin
asua yhteisöllisesti, lähellä muita ihmisiä.
Sellaisia asumismahdollisuuksia pitäisi saada lisää Suomeen.
USA:ssa näin, kun olimme asunto- ja ympäristöjaoston
kanssa matkalla joitakin vuosia sitten, sellaisen rakennetun yhteisön,
jossa alin kerros oli lapsiperheille ja seuraava kerros oli vanhuksille.
Ja heillä oli yhteinen suljettu piha, jossa pystyi tosi
hyvin olemaan yhdessä. Siellä oli kahvinkeittomahdollisuutta
ja pyykinpesua ja oli kirjastoa ja muuta vastaavaa. Oli
myös erillinen pieni piha, johon lapset eivät
saaneet mennä häiriköimään,
jos ei halunnut koko ajan nähdä lapsia ympärillään.
Tässä syntyi sitten niin kun itsestään
yhteisöjä, joista oli hyötyä molempiin suuntiin.
Siellähän voi olla sukulaisia asumassa siinä,
mutta voi olla ihan vieraitakin elikkä varamummoja ja varalapsenlapsia,
isoisiä ja näin. Tällaisia toivoisin
Suomeen, koska on todella iso asia, ettei tunne itseään
yksinäiseksi. Se auttaa sekä lapsiperheitä että vanhenevia
ihmisiä.
Ihan viimeiseksi: Ed. Tiilikainen otti esiin kaksi asiaa, jotka
ovat hyviä ja tärkeitä. Toinen on jätevesiliete
ja se, miten niitä lietteitä käytetään.
Tämä on asia, jota olen pohtinut todella paljon,
mitä voitaisiin tehdä. Onko niissä liikaa
sitten jotain myrkkyjä, että niitä ei
voi käyttää parempiin paikkoihin kuin
tällä hetkellä, vai mikä on
syynä? Tämä metsään
laittaminen varmaan on hyvä asia. Kun meillä käytetään
edelleen kemiallisia lannoitteita Suomessa samaan aikaan, kun meillä on äärimmäisen
paljon ylimääräistä vahvaa ainesta,
jota voisi käyttää ehkä jossain
muualla, niin tämä on kyllä asia, joka
on oikeasti todella iso ongelma. Siihen jos löytyy ratkaisu,
niin olisin erittäin tyytyväinen.
Sitten nämä saimaannorpat: Haluan vaan sanoa,
että kaikki, mitä nähdään
nyt, on tavallaan seurausta siitä, mitä on tehty
vähän aikaisemmin. Se, mitä me teemme
tänään, näkyy joidenkin vuosien
kuluttua. Voin sanoa, että me kyllä jopa nauroimme
välillä asunto- ja ympäristöjaostossa,
kun joka ikinen vuosi edellisellä hallituskaudella aina
me lisäsimme rahaa saimaannorppiin. Joskus me nauroimme,
miten monta tuhatta markkaa per sierainpari me olemme tässä käyttäneet,
mutta se on tuottanut tulosta. Elikkä meillä joka
ikinen vuosi jaostossa eräs edustaja oli niin aktiivinen
ja me aina suostuimme siihen ilomielin, että aina laitettiin
saimaannorpille lisää rahaa, ja nyt saimaannorpat
voivat hyvin. Elikkä voi onnitella tätä edustajaa,
joka oli aktiivinen, ja meitä muita, jotka ei pantu hanttiin.
Onnistui ainakin se projekti.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomen asuntopolitiikan vaikein pullonkaula
on Helsingin seudun tonttipula ja siitä seuraava jatkuva
tonttien ja asuntojen hintojen nousu. Tonttitarjonnan lisääminen
johtaisi hintakehityksen rauhoittumiseen ja ennen kaikkea siihen,
että ihmisten asumistoiveet voisivat toteutua nykyistä paremmin.
Tilannehan on nyt se, että ratkaisuna tonttipulaan Helsingin
kaupunki hamuaa Sipoolta maa-alueita itselleen asuntorakentamista
varten. Tämä on sekä juridisesti että moraalisesti
arveluttava hanke minun mielestäni, ja sille on etsittävä vaihtoehtoja.
Och samma på svenska: tassarna bort från Sibbo!
Maan hallitus päätti budjettiriihen yhteydessä jo
viime vuoden elokuussa nopeuttaa Helsingin seudulla sijaitsevien
maa-alueiden saattamista asuntotuotantoon. Näitä alueita
on esimerkiksi Vantaalla, Keravalla, Järvenpäässä,
Tuusulassa ja Hyvinkäällä. Valtio omistaa
merkittäviä maa-alueita, jotka keskeisen sijaintinsa
puolesta sopisivat hyvin asuntotuotantoon. Myymällä maat alueen
kunnille olisi mahdollista saada suhteellisen nopeasti jopa tuhansia
tontteja asuntotuotantoon. Tämä olisi nopein ja
luultavimmin koko lailla riidaton tapa helpottaa seudun tonttipulaa.
Valitettavasti hallituksen viimevuotinen hyvä linjaus
ei ole vieläkään johtanut kaivattuun
tulokseen. Neuvottelut ovat jumissa ja tonttipula jatkuu. Tämä on
johtanut asuntojen hintojen kallistumiseen entisestään.
Nyt tarvitaan poliittista tahtoa, jotta maakauppoja voisi syntyä.
Mielestäni on erikoista, että ruutia käytetään
nyt koko lailla runsaasti monella tavalla vaikeaan Sipoo-hankkeeseen,
vaikka helpompia ja nopeampiakin vaihtoehtoja olisi käsillä.
Valtion maiden myynti mahdollistaisi kymmenientuhansien asuntojen
tuotannon Helsingin seudulle lähivuosien aikana. Näin
pystyttäisiin rauhoittamaan asuntojen hintojen nousua ja
vastaamaan nykyistä paremmin ihmisten asumisen toiveisiin.
Minun mielestäni tässä asiassa olisi
mahdollisuus saada liikettä aikaan vielä tämän
hallituksen aikana.
Sinänsä ympäristö- ja asuntobudjetti
on varsin tasapainoinen kokonaisuus, kun otetaan huomioon ne niukahkot
resurssit, joilla toimitaan. Kokonaisuutena arvioiden hallituksen
asuntopolitiikka on ollut varsin aktiivista. Erilaisia toimenpiteitä asuntomarkkinoiden
pullonkaulojen purkamiseksi on tehty lukuisia. Myös ympäristöpolitiikka
on ollut pääsääntöisesti
kestävällä pohjalla. Kuitenkin, kun puhutaan
ympäristöpolitiikasta, tekemistä löytyy
aina aika lailla. Tältä pohjalta seuraavan hallituksen
on kuitenkin koko lailla hyvä jatkaa. Toivoa sopii, että seuraavan hallituksen
ohjelmassa ja resursoinnissa ympäristöön
ja asumiseen liittyvät kysymykset ovat entistäkin
tärkeämmällä sijalla.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
puhuttu ympäristöpolitiikasta ja vaadittu uutta
ilmastoministeriä ja omaa ministeriä kaikelle.
Minun mielestäni tänä päivänä meidän
todellinen ympäristöministerimme on valtiovarainministeri,
joka säätelee hyvin voimakkaasti kaikkien ministeriöitten
ympäristöasioita, sillä tänä päivänä ympäristöasioissa — onneksi
valtiovaltiovarainministeri tuli saliin — hänen
kauttaan kumminkin nämä suurimmat ratkaisut viime
kädessä hyväksytään
tai hylätään.
Meillä on maa- ja metsätalousministeriö, kauppa-
ja teollisuusministeriö, liikenneministeriö ja
monta muuta ministeriötä, joissa nämä asiat
ikään kuin ratkotaan ja neuvotellaan ministeriöitten
kesken. Välillä tuntuu siltä, että meillä eivät
ympäristöasiat ole oikein kenenkään
näpeissä niin, että olisi johdonmukaista
ympäristöpolitiikkaa. Oikeastaan valitusmenettelyt
eri asioille takaavat sen, että meillä se niin
sanottu sekamelska jatkuu eri tasoilla. Meillähän
tehdään tänä päivänä kunnissa,
kuntayhtymissä, maakunnissa ja alueellisesti paljon semmoisia
päätöksiä kaavoituksessa ja
rakentamisessa, että jos mietitään jotakin
elintarvikeketjua kokonaisuudessaan — pakkausteollisuus
ym. — niin nehän ovat kaikki ympäristötekijöitä koskevia
päätöksiä. Ja jos ajatellaan,
paljonko ne yhteiskunnalle maksavat, niin väitän,
että tänä päivänä ympäristöpolitiikkaa
ohjaa hyvinkin pitkälle markkinatalous siinä mielessä,
että koko se elintarvikeketju, mikä meillä on,
on ihan puhdasta ympäristöasiaa sekä todellisuudessa
että sitten mainos- ja markkinointimielessä. Tämä täytyy
muistaa.
Sitten tähän asuntopolitiikkaan: Minusta on sääli,
että tämä meidän vanha kunnon
aravasysteemi on romutettu. Tietysti siinä on aika tehnyt omat
tehtävänsä ja se 90-luvun lama, mutta
kuten täällä on moneen kertaan puhuttu,
niin kyllä meillä on tarvetta ihan puhtaalle sosiaaliselle asuntopolitiikalle.
Elikkä meillä on asunnottomia ja meillä on
suhteellisen köyhiä ihmisiä, jotka eivät
pysty maksamaan näitä vuokria. Sitten meillä on
tehtynä erilaiset tukisysteemit tähän kylkeen,
jotka itse asiassa tekevät sen, että aravavuokratuotannosta
ja aravatalojen omistuksesta on tullut eräänlainen
bisnes. Elikkä siinä olisi kyllä jonkinnäköinen
paluu vanhaan tarpeen, jos ajatellaan ihan sosiaalisesti tätä asiaa.
Kysyisinkin asuntoministeriltä, eikö olisi
pikkuhiljaa lähdettävä tutkimaan sitä,
että on semmoinen todellinen sosiaalinen asunto-osakeyhtiö.
Esimerkiksi muistetaan, että Lahden kaupungin asuntopolitiikka
aikanaan oli se, että oli satoja taloyhtiöitä erikseen,
jotka olivat oma yhtiönsä, jotka sitten koottiin
aina kerran vuodessa yhteen, ja sitten kaupungin suuret viisaat
päättäjät päättivät
näitten budjeteista. Nyt keksittiin tämä Lahden
Talot, ja nyt ollaan pilkkomassa se kolmeen osaan, siis sinänsä varmasti
tarpeellinen asia, elikkä siinä tämä sosiaalinenkin
puoli korostuu. Mutta itse asiassa Lahden Taloistahan on tullut
Lahden kaupungin pääomatalouden yksi merkittävä osa,
koska siellä on isot omaisuusmassat, ja tämä on
minusta sillä lailla kyseenalaista, että onko
nyt niin, että sosiaalinen asuntotuotanto ollaan viemässä ihan
puhtaasti bisnesmarkkinoille.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan tästä paikaltaan. Jotkut
edustajatoverit soittivat, että älä,
Lahtela, puhu pitkään, että lentokoneet
lähtevät. Toteutan sen toiveen.
Itse asiassa yhdestä asiasta vaan tästä paikaltaan:
kotitalousbiojätteistä ja puhdistamolietteistä.
Tällä hetkellähän tehdään
kompostilaitoksia tuonne kaatopaikoille. Nyt olisi kyse siitä,
että se linja pitäisi muuttaa sillä tavalla,
että tehtäisiin tämmöisiä biokaasutuslaitoksia.
Nimittäin tämä nykyinen järjestelmä ei
ole millään muotoa järkevä,
koska nythän kun sinne tehdään näitä kompostoreita,
valtavia investointeja, niin siinähän lasketaan
nyt hyvää energiaa hukkaan ja toisaalta kun siinä kompostituotetta
tulee, niin se ei välttämättä ole
edes niin hyvää kuin näissä biokaasulaitoksissa,
koska biokaasulaitosten jäte, mitä sieltä tulee,
niin se on valmista lannoitetta. Siitä ovat lähteneet
energiat pois, mutta siellä on ravinteet olemassa ja siinä muodossa,
että kasvit voivat imeä.
Sen takia minusta tämä pitäisi nyt
nopeasti ympäristöministeriössä kanssa
ottaa huomioon. Tämähän on useamman ministeriön
heiniä, mutta kuitenkin sillä tavalla, että tehtäisiin
tämmöisiä, ovatko ne nyt sitten toisen
polven laitoksia nämä biokaasulaitokset, jos kuvataan
sitä niinpäin, koska siinä otetaan talteen
energiat ja samalla hyödynnetään se jäte
myös valmiiseen muotoon, lannoitteeksi. Toivon, että ministeri
ottaa huomioon tämän seikan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston vahvistamien luonnonsuojeluohjelmien
toteuttaminen on ollut kovin hidasta. Kansallis- ja luonnonpuistoverkon
kehittämisohjelma hyväksyttiin jo vuonna 1978,
soidensuojelun perusohjelma 1979, lintuvesien suojeluohjelma 1982,
lehtojensuojeluohjelma 1989, rantojensuojeluohjelma 1990 ja vanhojen metsien
suojeluohjelma 1996. Ohjelmat ovat edelleenkin loppuun saattamatta.
Maanomistajien oikeusturvaan ja lunastuksiin liittyvien oikeusprosessien
pituuksiin ovat puuttuneet niin aiempi oikeuskansleri Jorma S. Aalto,
tosin jo vuonna 1995, kuin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
vuonna 2005 sinne menneessä suomalaisessa tapauksessa.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Paavo Lipposen
ensimmäinen hallitus tunnusti aikoinaan puutteet ohjelmien
toteutuksessa. Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi
vuonna 1996 rahoitusohjelman vahvistettujen luonnonsuojeluohjelmien
toteuttamisesta. Vuoteen 2007 mennessä oli tarkoitus saattaa
kaikki edellä mainitut valtakunnalliset suojeluohjelmat
ja Natura 2000 -verkosto yksityismaiden osalta päätökseen.
Valitettavasti rahoitusohjelman kestoa on jouduttu jatkamaan vuosille
2008—2009. Jatkoaikaa perusteltiin erityisesti Lounais-Suomen
ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten toteutumattomilla
suojeluohjelmilla. Yksistään Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella
eli Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa toteutumaton pinta-ala on
tällä hetkellä noin 13 000 hehtaaria.
Lunastus- tai haittakorvauksia odottavat tuhannet maanomistajat.
Arvoisa puhemies! Pitkittyneet lunastustilanteet heikentävät
maanomistajan oikeusturvaa. Mikäli kauppahinnasta ei neuvotteluteitse
päästä yhteisymmärrykseen, tilanteen
voi ratkaista ainoastaan ympäristökeskus alueen
lunastusta esittämällä. Aikana, jona
ympäristökeskus ei esitystä tee, rasittaa
maanomistajaa kuitenkin ympäristökeskuksen oikeus
asettaa erilaisia luonnonsuojeluohjelmien tavoitteiden mukaisia
toimenpidekieltoja maankäytön suhteen. Järjestelmän
hyötyjä on ennen kaikkea valtio, joka saa prosessien pitkittyessä luonnonsuojelualueita
ilman minkäänlaisia kustannuksia. Nämä kustannukset
jäävät maanomistajien kannettaviksi.
Maanomistajat eivät näet ole oikeutettuja korkoon
yhdeltäkään päivältä koko
sinä aikana, jolloin hinnasta ei päästä sopuun
eikä ympäristökeskus esitä lunastusta.
Arvoisa puhemies! Näen yhteyden pitkittyneiden toteutusaikojen
ja omistajan heikon aseman välillä. Nykyisessä luonnonsuojelulaissa
on onneksi 51 §:n säännös, joka
antaa luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvien alueiden omistajille oi- keuden
hakea omistamansa alueen lunastusta. Lunastustoimitusta voi vaatia
neljän vuoden kuluttua lainvoimaisen luonnonsuojeluohjelman hyväksymisestä.
Oikeus lunastuksen vaatimiseen ei kuitenkaan koske vanhoihin suojeluohjelmiin
liittyviä lunastuksia. Siis äsken mainitsemiani
ja luettelemiani suojeluohjelmia tämä maanomistajan
oikeus vaatia lunastusta ei koske.
Oikeus lunastuksen vaatimiseen tulisi ulottaa myös
aiempiin ohjelmiin soveltuvaksi. Mikäli tällaiseen
lainmuutokseen ei poliittista tahtoa löydy, olisi joka
tapauksessa helpotettava tilannetta lisäämällä ympäristöministeriön
luonnonsuojelualueiden hankkimiseen tarkoitettuja määrärahoja.
Lisäys antaisi virkamiehille enemmän tarjousvaraa,
jonka toivoisin nostavan maa-alueista tarjottavia hintoja lähemmäksi
täyttä korvausta. Tämä nopeuttaisi
pitkään jatkuneen tilanteen purkamista ja omistusoikeuskysymysten ratkaisua.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
varsin vahvasti keskusteltu Ara-tuotannosta ja sen tulevaisuudesta,
ja tätä keskustelua on hyvä jatkaa. Meidän
on muistettava kuitenkin se, että asuntopoliittinen ohjelma
on toteutunut erittäin hyvin. Ara-tuotannossa ongelmia on,
mutta mitä tulisi tehdä, että Ara-tuotanto
jatkossa toimisi paremmin? Tulisiko kehittää valtion
tukeman vuokra-asumisoikeus- ja osaomistusasunnon ehtoja siten,
että tulorajat poistettaisiin? Olisiko tässä ratkaisu,
vai mikä se ratkaisu on? Tästä minusta
varmasti jatkossakin tulee keskustella ja avata uusia uria tälle
asialle. Muuten saattaa käydä niin, että lähivuosina
Ara-tuotanto typistyy lähes kokonaisuudessaan.
Tulevaisuudessa erittäin suuri haaste meille on korjausrakentaminen,
ja varmasti tässä, kun väestö ikääntyy
entistä enempi, pääpaino on myös
sitten ikääntyvän väestön
tarpeissa. Miten sitten tänne korjausrakentamiseen voitaisiin
Ara-tuotantoa ohjata entistä enempi, myös se varmasti
keskusteluttaa, ja tässä meillä on hyvin
haasteellinen tehtävä.
Ympäristöministeriön pääluokkaan
kuuluvat myös maankäyttö, kaavoitus ja
rakentaminen. Täällä on saatu varsin
hyviä esityksiä aikaiseksi. Lupajärjestelmää on
kehitetty, maankäyttö- ja rakennuslain uudistus
on käsittelyssä, ja tässähän keskiössä on
se, että valitusajat lyhenisivät. Mutta edelleen,
niin kuin täällä on käyty keskustelua,
hyvin keskeisessä roolissa ovat ympäristökeskukset:
miten ne lähtevät tulkitsemaan sitten tätä lakimuutosta,
joka aikanaan varmasti täällä lyödään
sitten kiinni. Nyt on muistettava, että tämähän
mahdollistaa myös sen, että ympäristökeskukset
jatkossakin puuttuvat jokaiseen kaavaan. Jos ne näin haluavat,
niillä on siihen mahdollisuus. Tätä olisi
ehkä syytä tarkentaa. Kaiken kaikkiaan ympäristökeskusten
tulkinta ympäristölupa-asioissa on edelleen maassamme varsin
kirjavaa, ja tähän varmasti jatkossa ministeriön
tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Ministeriö on ollut mukana eräissä kehittämishankkeissa,
ja haluan nostaa esille yhden, joka on loppusuoralla. Se on puurakentamisen
edistäminen. Puurakentaminen on maassamme hyvin keskeisessä roolissa.
Raaka-ainetta riittää, ja tässä työssä on
päästy varsin hyvin eteenpäin. Uskon,
että kun tämä työryhmä luovuttaa
työnsä tässä kevään
aikana, niin se avaa puurakentamiselle uusia mahdollisuuksia. Toivottavasti
pientalovaltainen puurakentaminen kehittyy ja edistyy jatkossa entistä voimakkaammin,
ja siinä on myös kansantaloudellinen hyöty.
Haluan tässä erityiskiitokset osoittaa molemmille
ministereille, jotka ovat täällä, mutta
myöskin opetusministerille ja asuntoministerille. Minulle
on ollut erityisen tärkeätä tämä rakennusmestarikoulutuksen
käynnistäminen, ja tästä on valtioneuvosto
tehnyt hyviä päätöksiä ja
linjauksia. Lopputulosta voi arvioida niin, että se on
lakialoitettani parempi, koska siihen on tullut myös talotekniikka
mukaan. Talotekniikka on hyvin tärkeä kokonaisuuden
kannalta. Se, että talotekniikka on tässä mukana,
on lausuttava opetusministeriön ansioksi. Uskon että tarvetta
on. Kun tässä nyt edetään
kohtuullisen reippaasti, niin lähivuodet osoittavat varmasti sen,
että kun tässä asiassa informoidaan oikein,
niin myös hakijoitten taso on sitä luokkaa, mitä sen
tulee myöskin olla.
Lopuksi totean sen, että kun keskustellaan rakennusten
energiatehokkuudesta, niin hyvin usein meiltä jää huomioimatta
se, että rakennusten energiankulutuksesta ilmanvaihdon
osuus on lähes puolet. Tätä ei ole mielestäni
avattu riittävästi kuitenkaan näissä valmisteluissa,
mitä tälle asialle voisi tehdä. Ei ole
kovin järkevää se, että koko
ajan lisäämme eristepaksuuksia. Myös
sillä on energiaa kuluttava vaikutus, kun valmistetaan eristeitä.
Jossakin se pääomakuoletus tulee vastaan, ja tulisi
entistä enempi panostaa siihen, miten tämä terveellinen
asumisen ilmanlaatu hoidetaan niin, että se ei
vie niin paljon energiaa. Tässä meillä kaikilla
varmasti riittää omaa työsarkaa.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
Arvoisa puhemies! Ed. Hautala pohti aikaisemmassa puheenvuorossaan
tarvetta verotuksen kehittämiseen erityisesti ympäristönäkökohtien pohjalta,
ja tämä puheenvuoro antaa aiheen muutaman näkökohdan
esille nostamiseen.
Verotuksen jatkokehitystarpeet ovat ilmeisiä. Erityisesti
kaksi näkökohtaa on tällöin
keskeistä. Toisaalta meillä on syytä verotuksessa
jatkaa sitä linjaa, jolla työn tekeminen tehdään
mahdollisimman kannattavaksi. Tämä puoltaa jatkossakin
työn verotuksen keventämistä. Samalla
on selvä, että sekä suomalaisen ympäristön
kannalta että koko maapallon ympäristöhaasteeseen vastaamiseksi
tarvitsemme myös verotuksessa voimakkaampaa ympäristönäkökulmaa
kuin aikaisemmin, ja tähän suuntaan tietenkin
asteittain on jo edetty.
Ekologinen verouudistus ei kuitenkaan ole yksinkertainen eikä sekään
toteutustavoiltaan helppo. Lähtökohdaksi täytyy
tällöin ottaa ympäristötarpeet,
kansainväliset velvoitteemme sekä ne velvoitteet,
jotka itse haluamme kansallisesti asettaa ylitse sen, mitä kansainvälisistä sopimuksista
seuraa. Lähtökohtana pitää olla
myös kustannustehokas järjestelmä, jossa
saamme aikaan mahdollisimman pienillä oheiskustannuksilla halutun
paremman ympäristön vaikutuksen.
On ilmeistä, että tietyin osin
tämä työllisyys ja ekologinen näkökulma voivat olla myös keskenään ristiriidassa.
Tiedämme, että satsaukset ympäristöpuolelle
tuovat uusia työpaikkoja, mutta yhtä selvää on,
että erityisesti ympäristöverotukseen ja
laajemmin ekologisen verotuksen periaatteisiin liittyy myös
riski työllisyystappioista. Näinpä luonteva
lähtökohta on, että emme tällä alueella
lupaa liikaa. Ekologisesta verouudistuksesta puhuttaessa luontevin
lähtökohta on lähteä siitä,
että teemme sen saavuttaaksemme paremman ympäristön
tilan, ja emme siinä yhteydessä voi asettaa yhtä haasteellisia
työllisyystavoitteita tai ajatella, että automaattisesti ekologisen
verotuksen periaatteet johtaisivat parempaan työllisyyskehitykseen.
Meillä on nimittäin myös tutkimustietoa,
joka viittaa siihen, että ympäristön
tilan paranemista on luotettavasti verouudistuksella tehtävissä,
mutta työllisyyden kannalta samat tavoitteet eivät
yhtä automaattisesti toimi. On tärkeää korostaa
markkinapohjaisten välineiden käyttöä hallinnollisen
ohjauksen asemasta.
Kestävän kehityksen toimikunnassa on voitu sopia
yhteisestä, hyvin laajasta yhteisymmärryksestä,
jolla tässä asiassa edetään.
Siihen kuuluu viiden asiakohdan läpikäynti: ensinnäkin
uuden vero-ohjauksen kehittäminen, toisekseen erityisesti
energiaverotuksen kehittäminen, kolmanneksi liikenteen
verotuksen kehittäminen, neljänneksi jätevirtojen
verotus ja viidenneksi Kioton mekanismien hyödyntäminen.
Kaikilla näillä alueilla on sekä tehty
päätöksiä että on valmistelu
käynnissä ajatellen tulevaa veropolitiikkaa. Kaikissa
näissä lähtökohtana on, että valtiovarainministeriö toimii
hyvässä yhteistyössä ympäristöministeriön
kanssa, ja niin kuin tähänkin saakka on tehty,
molempien ministeriöiden asiantuntemusta tarvitaan, ja
meillä on tällä alueella ihan hyvä yhteistyöhenki
ollut.
On syytä mainita näistä veroratkaisuista,
että esimerkiksi olemme päätyneet siihen,
että tässä vaiheessa erillistä sähkölämmityksen
veroa ei oteta käyttöön. Sillä olisi
tietysti ympäristöperusteet olemassa, mutta täytyy
katsoa, mitä Suomessa muutoin tapahtuu. Päästökauppa
on johtanut yhdessä muiden tekijöiden kanssa,
muun muassa öljyn hinnan nousun kanssa, jo nyt erittäin
huomattavaan sähkön hinnan nousuun, joten tässä tilanteessa
hallitus ei ole pitänyt tarkoituksenmukaisena, että tätä olisi
vielä voimistettu erillisellä sähkölämmityksen
verolla. Sekin on kuitenkin läpikäyty ja ollut
harkinnassa. Sen sijaan on pidetty parempana tältä osin
käyttää muita tukimuotoja eli verovähennysjärjestelmää kotitalouksien
lämmitystapamuutosten vauhdittamiseksi ja lisäksi
erillistä avustusjärjestelmää,
joka on myös tästä vuodesta lähtien
saatettu voimaan.
Sitten erikseen voi sanoa, että maa-ainesveron kehitys
on arvioitavana osana tätä uusiomateriaalien käytön
edistämistä, joten sekin on työn alla.
Arviomme on, että typenoksidiverosta ei ole tässä tilanteessa
järkevää tehdä päätöstä,
koska komissio selvittää parhaillaan päästökaupan mahdollista
käyttöönottoa tällä alueella.
Toimimme tässä niin kuin muutenkin kiinteässä yhteistyössä muiden
EU-maiden kanssa pyrkien sovittamaan omat toimemme EU:n toimintaan,
ja tällä tietysti on merkitys myös sille,
millaisia päästökattoja meillä jatkossa
on tulossa.
Lannoiteveroselvitys on myös tehty, ja sen osalta ei
tullut yksiselitteistä suositusta tämän
veron käyttöönottomahdollisuuksista.
Asia on siis edelleenkin johtopäätösten
osalta kesken.
Sitten iso asia koskee windfall-voittojen verotusta. Päästökauppa
tuottaa erittäin suuria etuja sähköntuotannossa,
ja tämän aiheen selvittelyä on jatkettu
valtiovarainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön
välillä ja myös niin, että ympäristöministeriö on
tässä pohdinnassa mukana. On olemassa perusteet
sille, että tästä yhteiskunnan päätöksin
syntyvästä hyödystä osa voitaisiin
saada koko yhteiskunnan käyttöön, joten uskon,
että windfall-keskustelu tulee jatkumaan, ja ilmeisesti
tätä koskevan valmistelutyön pohjalta
on päätöksiä tehtävissä jos
ei tämän eduskunnan niin seuraavan aikana. Lähtökohtana
on ollut, että windfall-voittojen verotukseen liittyvät
ratkaisut voitaisiin tehdä niin, että ne olisivat käytössä vuoden
2008 alusta. On selvää, että tämä windfall-kysymys
on osaltaan vaikuttamassa myös päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien
alkujakoon.
Nämä ovat esimerkkejä alueista, joilla
siis on työtä tehty. Sitten on syytä sanoa
eräitä muita. Vihreät sertifikaatit ovat
yksi keino edistää uusiutuvaa energiaa. Niiden
käyttö on kuitenkin aika monimutkaista, edellyttää huolellista
valmistelua, ja se on ollut osa hallituksen energia- ja ilmastoselonteon
mukana käynnistettyä työtä. Tähän
asiaan varmaan palataan jatkossa useampaan kertaan.
Turpeesta hallitus on tehnyt esityksen syöttötariffijärjestelmän
käyttöönotosta tähdäten
siihen, että tämä olisi väliaikainen
ratkaisu tilanteessa, jossa meillä ei vielä ole
viidennen ydinvoimalan tarjoamaa sähköä käytettävissä.
Keskeinen ohjauskeino tulee tietenkin olemaan jatkossakin Kioton
mekanismit ja niiden täysimääräinen
hyödyntäminen, ja tätä työtä tehdään
koko ajan. Tähän liittyy myös hiilikauppaan
osallistuminen, ja tänään on hallituksessa tehty
alustavia päätöksiä tämän
järjestelmän käytöstä yhtenä ympäristön
ohjausmuotona.
Yleisesti on siis sanottava, että me teemme tällä alueella
monella sektorilla työtä, joka asteittain näkyy
sitten eduskunnalle tehtävissä esityksissä.
Tätä työtä tulee suuressa määrin
riittämään myös ensi vaalikaudelle,
ja on selvää, että ympäristönsuojeluun
liittyvät tarpeet tulevat olemaan veropolitiikassa selvästi
keskeisemmällä sijalla kuin ne ovat historiallisesti
meidän veropolitiikkaa olleet ohjaamassa.
Meillä on kansainvälisesti tällä alueella
paljon myös myönteisiä esimerkkejä,
joiden vaikutuksia voidaan arvioida. On selvää,
että esimerkiksi Tukholmassa käyttöön
otetut maksuratkaisut liittyen tullien perimiseen kertovat selvästi, että liikenteen
määriin voidaan näillä ratkaisuilla vaikuttaa.
Samalla on tietysti selvää, että joku
ne aina maksaa, ja tätäkin puolta joudutaan miettimään
myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta,
eli tämäkin näkökohta täytyy
pitää mielessä, kun tämän
tyyppisten ohjauskeinojen käyttöönottoa
arvioidaan.
Kaikissa vaihtoehdoissa tulemme siis tarvitsemaan hyvää yhteistyötä erityisesti
muiden EU-maiden kansaa. Ympäristöverotuksen yhtäaikainen
kehittäminen pitää siitä huolta,
että tulokset ympäristön kannalta ovat
parhaat mahdolliset ja toisaalta myös niihin liittyvät
oheiskustannukset jäävät mahdollisimman
pieniksi, joten ekologisen verouudistuksen toimeenpanossa tulemme tarvitsemaan
tiivistä yhteistyötä muiden EU-maiden
kanssa ja tähän liittyvää kokemusten vaihtoa.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että ministeri
Heinäluoma tuli tänne keskustelemaan tästä vero-ohjauksesta.
Niin kuin muistamme, tämä keskustelu hieman yllättäen
tyrehtyi, kun puhuimme menoista, mutta nythän puhutaan
sellaisista asioista, joilla on mahdollisesti myöskin säästettävissä valtion
menoja, jos tällaista ympäristöohjausta
kehitetään. Täytyy ajatella niin, että sanasta
miestä ja sarvesta härkää, ja
nämä positiiviset lausunnot, jotka ministeri Heinäluoma
esitti, tarkoittavat jotakin, ja tämä oli mielestäni hyvä uutinen
kaiken kaikkiaan.
Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa
on erittäin vähän ympäristötaloustieteen osaamista
esimerkiksi yliopistoissa ja kauppakorkeakouluissa ja olisi hyvä,
jos saataisiin myös aikaan semmoinen päätös,
että näitä professorinvirkoja ja tutkijanvirkoja
syntyisi enemmän, jolloin sitten saataisiin myös
valtiovarainministeriön ja valtionhallinnon käyttöön
parempaa tietoa ympäristötalousohjauksesta. Mutta
on joka tapauksessa ollut erittäin hyvä, että nyt
on myönnetty se, että esimerkiksi syöttötariffi
on hyvä ohjauskeino. Se on vaan valitettavasti otettu vähän
nurinkuriselle kohteelle käyttöön. Turvetta
nyt ei voi parhaalla tahdollakaan pitää kovin
ilmastoystävällisenä energianlähteenä,
mutta ehkä pääsemme siihen, että sitten
tulevaisuudessa tätä voidaan hyödyntää myöskin
ja toivottavasti mahdollisimman pian oikeasti uusiutuvissa energianlähteissä.
Mikä parasta, tämä keino ei maksa veronmaksajille
yhtään mitään.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma puhui siis hyvin.
Ympäristöpolitiikka-kohdassa hallituksen ohjelmassa
on aika pitkä rimpsu ekologisen verouudistuksen tavoitteita,
ja niitä ei ole nyt sitten saavutettu.
Mutta se, mihin ministeri viittasi, on tämä maa-ainesvero,
tämä luonnonvaravero, joka pienenäkin
säästäisi kiviainesta, maa-ainesta. Meillä on
lainsäädännössä ongelmia.
Jätteiksi luokiteltuja jakeita, joita syntyy esimerkiksi
sementtiteollisuudessa, ei pystytä nykyään
käyttämään tehokkaasti hyväksi,
jos niihin on sekoitettu jotakin muuta ainesosaa esimerkiksi stabiloinnin vuoksi.
Tämän tyyppisiä asetusongelmia on, joita
pystyttäisiin varmaan hyvin vähäisillä korjausliikkeillä poistamaan.
Windfall-voittojen verotuksen selvittäminen on erinomainen
asia. Vuoden 2008 alusta se on toivon mukaan käytössä,
ja todella, aivan niin kuin ed. Heidi Hautala totesi, syöttötariffien
toteuttaminen siellä, (Puhemies koputtaa) missä niillä olisi
myös ympäristöllisesti positiivinen vaikutus,
on toivottavaa.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oli todella hyvä, että valtiovarainministeri
otti tämän verokysymyksen esille, ja tämä oikeastaan
on täysin linjassa kristillisdemokraattien periaatteiden
kanssa, sen, että verotetaan ankarasti sitä, mitä yhteiskunta
ei tarvitse jne. jne.
Mutta haluaisin myöskin kiinnittää huomiota niihin
kahteen suureen kysymykseen: liikenteeseen ja sitten talojen lämmittämiseen.
On se jollakin lailla hassua, että junamatka Kuopiosta Helsinkiin
maksaa yhdeltä henkilöltä yhtä paljon
kuin autolla kulkeminen tulee maksamaan, ja niin kauan kuin näin
on, niin ei junaliikenne ole kilpailukykyinen autoliikenteen ja
oman auton käytön kanssa, ja kyllä me
siihenkin voimme jonkin verran vaikuttaa. Joka ei osaa pienessä säästää,
ei osaa myöskään suuressa säästää.
Jos esimerkiksi viikkotyöohjelmaa eduskunnassa muutettaisiin
niin, että perjantaisin lopetettaisiin puoli tuntia aikaisemmin
(Puhemies: Aika!) — olen keskustellut edustajatovereitten
kanssa — niin 30—40 edustajaa siirtyisi lentoliikenteestä junaliikenteeseen.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli todella mielenkiintoista kuulla valtiovarainministerin
verolinjauksia. Täällä myöskin
mietinnössä on aika paljon näkökantaa
siihen, että on pilaantuneitten maa-ainesten vaihtoa, jätehuoltomääräykset
kiristyvät ja entistä enemmän on jätehuoltoon
panostettava. Meillä on jätevero, jonka kunnat
keräävät, tilittävät
sen valtiolle.
Onko tullut keskusteluissa esille, että tämän veron
saajiksi tulisivatkin kunnat, jolloin tavallaan se vero olisi keino
parantaa edelleenkin myöskin jätehuoltojärjestelmiä,
jätteenkäsittelylaitoksia ja ennen kaikkea panna
kuntoon vanhat kaatopaikat ja vaihtaa näitä pilaantuneita
maa-aineksia?
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt sanon,
kun täällä aikaisemmin salissa kaivattiin
sitä Sternin raportin henkeä vähän
laajemminkin, että minä näen sen juuri
nyt edessäni. Suomen parlamentissa on tilanne juuri nyt
sellainen kuin sen tuleekin olla siinä vaiheessa, kun keskustelemme
ympäristöministeriön pääluokasta.
On erittäin tärkeää, että siinä ympäristöministeri
ja valtiovarainministeri melkeinpä käsi kädessä ovat
tässä eduskunnan kanssa kommunikoimassa, ja on
erittäin kiitollista kuulla näitä hyvinkin ympäristöystävällisiä verolinjauksia,
joita
tässä nyt valtiovarainministeriön ja
-ministerin suusta äsken kuulimme. (Ed. Sarkomaa: Maireita
sanoja!) Tämä on sitä Sternin raportin henkeä,
jota me juuri nyt tarvitsemme, ja minä jaksan muutenkin
kuin joulun alla uskoa siihen, että tästä todellakin
alkaa se ympäristöasioiden vahva, uusi tuleminen.
Tällä kaudella on tehty viime aikoina merkittäviä ratkaisuja,
laitettu rahaa tutkimukseen ja kehittämiseen, biopolttoaineiden
kehittelyyn jnp., ja ensi kaudella tältä pohjalta
varmasti tulemme ponnistamaan (Puhemies koputtaa) liikennejärjestelyjen,
lämmitysjärjestelmän, energiajärjestelmän
ja kaikkien näiden avulla eteenpäin isoja, isoja
harppauksia.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia minultakin valtiovarainministerille!
Haluan itse asiassa, jos oikein ymmärsin, olla samaa mieltä erityisesti
siitä, että vaikka ympäristöverotus
sinänsä on tärkeää,
tarpeellista ja sitä tulee kehittää,
niin asumisen verotusta, asumiskustannuksia, erityisesti lämmityksen
ja asuntojen lämmityksen osalta ei tule ympäristöverotuksella
nostaa. Suomessa on pakko lämmittää.
Asuntojen lämmitys Suomessa sinänsä tapahtuu
jo varsin tehokkaasti, ja jossain tulee lämpötilan
laskussakin tämä rajahyöty vastaan, kuten
täällä jo valtiovarainministeri totesi.
Siksi tältä osin verotuksen tulee olla ensisijaisesti
fiskaalista eikä toimia siten, että asumiskustannukset
nousevat.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärsin arvoisan valtiovarainministerin äskeisestä puheenvuorosta,
että windfall-voittojen
verotuksesta voitaisiin päästä aika hyvin
juttuun. 2008:han se oli se aloitusvuosi. Edelleen, syöttötariffi
kiinteään hintaan pienimittakaavaiselle sähkön
tuotannolle saattaisi olla mahdollinen, kun se on Keski-Euroopassakin
kaikkialla mahdollinen. Edelleen, tiemaksut puuttuvat vain Suomesta
ja Baltian maista. Kohta kaikissa muissa läntisissä Euroopan
maissa ne ovat, elikkä niistäkin varmaan päästäisiin
juttuun.
Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, entäs yksityiset
kaatopaikat? Eikös niitä voitaisi saada kunnolla
verotuksen piiriin, koska siinä on yksi kohta, missä klikkaa
pahemman kerran jätehuolto tällä hetkellä?
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tänäkin päivänä on puhuttu
paljon tästä Itämeren kuormituksesta
ja varsinkin Pietarin jätepuhdistamosta. Ympäristökumppanuusohjelmalla
ja nimenomaan tällä rahastolla rahoitettiin tällainen
iso hanke. Tuo rahasto osallistui siihen 5,8 miljoonalla eurolla,
ja kokonaiskustannus Suomesta oli tuo 10 miljoonaa euroa, joka käytettiin
sitten suomalaisten ikään kuin osaamiseen ja tarvikkeisiin.
Onko tämän tyyppisiä rahoittamiskeinoja
ja nimenomaan tavallaan vastaostojen mahdollisuutta tutkittu vielä jatkossa
nimenomaan tuonne Itämeren jätevesiasioihin?
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin positiivista, että ympäristönsuojeluun
liittyvät tarpeet ovat taloudesta vastaavan ministerinkin
mielestä ne, jotka ovat tulevaisuudessa suuria haasteita,
joihin tarvitaan lisää panostusta tulevina vuosikymmeninä.
Mutta siihen nähden ihmettelen, että ministeri
sanoi ekologisesta verouudistuksesta, että se on riski
työllisyydelle, elikkä sanoitte, että työllisyystappioita
olisi tiedossa, jos ekologinen verouudistus tehtäisiin.
Kysyn, mihin tämä riskiarvio perustuu, koska maailmantaloudessa
nimenomaan uusi teknologia ja ekotehokas teknologia ovat suurimpia
teollisuudenaloja, jotka ovat kasvamassa maailmanlaajuisesti ja
sinne tulee nimenomaan lisää työpaikkoja.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Vastauksena ed. Ojansuulle: Se riskihän on
se, että Kiina ja Yhdysvallat eivät ole mukana
tässä Kioton sopimuksessa. Ne pystyvät
tekemään ja tuottamaan saastuttamalla enemmän. Mutta
lämmityksen osalta suorasähkön päässä on vielä paljon
kotitalouksia. Erityinen vero näille talouksille olisi
todella tässä tilanteessa tosi kohtuuton. Niin
kuin tässä ed. Virtanenkin sanoi, lämmityskustannukset
ovat jo nyt aika kovat. Mutta sen sijaan verovähennysjärjestelmä,
jos kotitalous siirtyy ekologisempaan energian käyttöön
lämmityksessä, on hyvä ajatus.
Sitten mitä tulee tähän suureen liikennekysymykseen,
niin kyllähän autoverouudistus tulee sen varmasti
viemään vähäpäästöisempiin
autoihin. Siirrytään hankintahinnan verotuksesta
nimenomaan käyttöverotukseen.
Mitä tulee tietulleihin, niin liikenteen määriinhän
todella voidaan vaikuttaa kaupungeissa, kuten Lontoossa ja Tukholmassa,
mutta missä määrin voimme vaikuttaa itäliikenteen
ekologisiin vaikutuksiin? Tullin arvion mukaan ulkomaalaisten ajoneuvojen
määrä nousee itärajalla vuoteen
2010 mennessä miljoonaan autoon vuodessa. Siellä on
valtava saastepilvi tällä hetkellä, (Puhemies
koputtaa) kymmeniä kilometrejä, (Puhemies koputtaa)
rekkojen aiheuttamana, ja tästähän on
ed. Pulliaisella myös esitys, näistä tietulleista
siellä.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Periaatteenhan pitää olla
se, että haitakkeet, turhakkeet ja kerskakkeet joutuvat kovemmalle
verolle, mutta näiden työllisyysvaikutusten pohdinnan
lisäksi tärkeintä on tietysti fiskaalisen
vaikutuksen ja ympäristöohjaavuuden välinen
suhde. Jos tehdään onnistuneita veroja, jotka
muuttavat ihmisten käyttäytymistä ja sillä tavalla
auttavat ympäristönsuojelussa, niin fiskaalinen
vaikutus pikkuhiljaa vähenee sitä mukaa, kun käyttäytyminen
muuttuu. Elikkä jos muita verotuksia, veropohjaa, kovasti
kevennetään tällaisilla ohjaavilla ympäristöveroilla,
niin sitten kun se ohjausvaikutus kunnolla puree, niin veropohja
onkin kapeampi hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen. Minusta tätä suhdetta
pitää ennen kaikkea miettiä silloin,
kun haetaan ympäristöohjaavuutta ja
fiskaalista tuottoa samaan aikaan.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että joskus
ihmettelen keskustelua windfall-voitoista. Kun yhteiskunta haluaa,
että tuotetaan energiaa siten, että ei synny hiilidioksidipäästöjä,
se on johtanut siihen, että tehdään energiaa
ydinvoimalla ja vesivoimalla, ja sitten sanotaan, että se
on yhtäkkiä kauhean kannattavaa. Se on juuri sitä,
mitä yhteiskunta haluaa. Jos yhteiskunta haluaa ohjata, niin
eikö ole oikein, että juuri niillä muodoilla tuotetaan
sitä energiaa? Jos nyt aletaan sitten sanoa, että on
väärin, että tuotetaan näin,
ja nostetaan veroja näille energiantuotantomuodoille, niin
voi kysyä, mikä se ohjaavuus oikein meidän energiapolitiikassa
on. Pitäisi pitää huolta siitä, että ydinvoiman
ja vesivoiman tuotanto on aina kannattavaa, koska se on ekologisesti
kaikkein parasta tuotantoa.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Sasille voisin todeta, että windfall-vero
koskisi vain vanhaa ydin- ja vesivoimaa, ei suinkaan uutta tuotantoa.
Mutta kun kuuntelin tätä ministeri Heinäluoman
puhetta, niin täytyy sanoa, että olin hyvin vaikuttunut
siitä, miten analyyttisesti ja perusteellisesti hän
asiaa käsitteli. Alkoi toivoa, että hänen
olisi ehkä pitänyt aloittaa ministerinä aiemmin,
jotta tämä hallitusohjelmaan kirjattu ekologinen
verouudistus olisi oikeasti voitu toteuttaa.
Kysyisin muutamasta asiasta.
Pitäisikö polttoöljyn verotusta tarkistaa
pohjoismaiselle tasolle, jotta sitä kautta voitaisiin kannustaa
siirtymään öljylämmityksestä kestävämpiin
vaihtoehtoihin? Entä lentovero? Sehän on käytössä jo
Ruotsissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, muutamissa muissakin
maissa. Voitaisiinko sitä harkita Suomessa? Te viittasitte
syöttötariffeihin turpeelle, mutta entä syöttötariffit uusiutuville
energianlähteille, jotka valtaosassa EU-maista ovat jo
käytössä?
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On hyvä kuulla valtiovarainministeriön
peilauksia ympäristöveroihin. Mutta eräs
asia, joka teiltä jäi käsittelemättä,
on pientuotannon verohaitat, joita tällä hetkellä on
selvästi havaittavissa muun muassa biodieselin osalta ja
myöskin biokaasun osalta. Nämä vaatisivat
pikaisia toimia. Kysyn ministeri Heinäluomalta, onko nyt
hallituksella tarkoitus muuttaa vielä tämän
istuvan hallituksen aikana näitä veroja, koska
niillä saadaan erittäin nopeasti myönteisiä päätöksiä ja
myönteistä linjaa aikaan.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
Arvoisa puhemies! Ed. Hautala pohti tätä ympäristötalousosaamisen
merkitystä, ja tähän voi vaan yhtyä.
Me tarvitsemme lisää pohdiskelua talouden ja ympäristön
välisestä vuorovaikutuksesta, ja tällä alueella
täytyy nöyrästi tunnustaa, että meillä on
paljon opittavaa. Pelkästään teknologinen
kehitys ja uudet oivallukset tuovat tällä ympäristöalueella,
voi sanoa, joka ikinen kuukausi jotain merkittävää uutta
tietoa.
Olin maanantaina käymässä Oslossa
ja tutustuin siellä uuteen tekniseen ratkaisuun, joka on aika pitkälle
viety norjalaisen osaamisen pohjalta. Siinä lähtökohtana
on ottaa talteen hiilidioksidi, joka vapautuu hiilen käytössä,
siis puhtaan tekniikan kehittäminen hiilen polttamisessa,
ja ne tulokset vaikuttivat erittäin lupaavilta. 95 prosenttia
hiilidioksidikaasuista voitaisiin uudella teknologialla saada tätä kautta
talteen.
Tämä on ollut sama havainto myös
tämän ilmasto- ja energiapoliittisen työn
yhteydessä, että koko ajan tulee uutta tietoa
ja meidän täytyy tällä alueella
olla valmiit muuttamaan omia perinteisiä vanhoja käsityksiä sen
mukaisesti (Ed. Ojansuu: Nimenomaan!) kuin uutta tutkittua tietoa
on saatavilla.
Sitten ed. Kallis muun muassa pohti tätä liikennekysymystä ja
junaliikenteen asemaa, ja sama pohdinta oli eräissä muissakin,
muun muassa ed. Alatalon, puheenvuoroissa. Liikenteellä on
tietysti aivan keskeinen vaikutus päästöihin, ja
ympäristöohjauksella voidaan siellä saavuttaa aika
paljon. Erityisen merkittävä kysymys kuitenkin
sitten tulee olemaan se, että teemme tasapainoista yhteiskuntarakennetta.
Jos hajautamme lavealti yhteiskuntarakenteita, tämä koskee erityisesti
suuria kaupunkikeskuksia, niin sen kustannukset tulevat olemaan
mittaamattomat ja menemään pitkälle useiden
sukupolvien yli. Eli raideliikenteen varaan asuntoratkaisujen tekeminen
on tavattoman tärkeä ympäristöasia.
Siinä tehdyissä ratkaisuissa ei ole kysymys siitä,
mitä ne tuottavat lyhyellä aikavälillä,
vuoden, kahden tai kolmen sihdillä, vaan kysymys on vuosikymmenten
aikaisista ratkaisuista. Tällä alueella tapahtuvat
väärät päätökset
tulevat kalliiksi vuosikymmeniä tästä eteenpäin
ympäristön kannalta, mutta myös taloudellisesti,
joten yhdyskuntarakenteesta huolehtiminen on aivan avainasemassa,
kun mietitään liikenneratkaisuja ja asumisen sijoittamista
raideliikenteen yhteyteen.
Tältä alueeltahan on tehty tärkeitä päätöksiä tässä hallituksessa.
Viimeksi nyt Pääkaupunkiseudun joukkoliikenneratkaisuissa
länsimetron jatkaminen ja sitten Vantaan kehäradan
ratkaisu oli erittäin tärkeä, koska sen
alueella ja vaikutuspiirissä tulee olemaan kaiken kaikkiaan
lähes 200 000 ihmistä ja tämä mahdollistaa
myös uuden rakentamisen.
Sitten ed. Nousiainen kysyi jäteveromahdollisuutta,
voisiko ajatella, että jätevero olisi kuntien käytössä.
Asia ei ole ollut esillä niin, että olisin itse
ollut paikan päällä. En kuitenkaan sulkisi
sitäkään pohdintaa pois, jos se vaikuttaisi
ohjausmielessä järkevästi. Se on syytä selvittää.
Ed. Pulliainen kysyi yksityisten kaatopaikkojen ja jäteverotuksen
välistä yhteyttä. On selvää, että kaikkien
kaatopaikkojen täytyisi maksaa samanlaiset verot. Nykyinen
järjestelmä ei ole tietenkään
oikea, että meillä on osa kaatopaikoista jäteveron
ulkopuolella. Se ei ole ympäristöohjauksen kannalta
eikä myöskään markkinaohjauksen
kannalta oikea ratkaisu. Tämä on valmistelussa
ja tulee joka tapauksessa aikanaan eduskuntaan. Eduskuntahan käsittelee
parhaillaan jätelain osittaisuudistusta, jossa se joutuu
pohtimaan tätä kysymystä, sallitaanko
tämän tilanteen jatkua.
Ed. Uotila puuttui aika olennaiseen, tähän
ohjausvaikutusasiaan, ja samaan kiinnitti myös ed. Ojansuu
huomiota. Peruskysymys mielestäni on, että tähänastinen
tieto kyllä kertoo sen, että ekologista verotusta
kehitettäessä luontevinta on lähteä siitä hallitsevasta
näkökulmasta, että sillä pyritään
ympäristön säästämiseen
ja ympäristövaikutukseen. On vaikea luvata samanaikaisesti, niin
houkuttelevaa kuin se olisikin, että voitaisiin yhtä aikaa
saada niitä samoja vaikutuksia esimerkiksi työllisyyden
kannalta, joita on täällä työn
verotuksen keventämisen puolella. Se tietenkin johtuu siitä,
että näin toimien me luomme kustannuksia, jotka
tulevat sitten viime kädessä käyttäjien
tai ostajien kannettaviksi, ja täytyy tunnustaa, että tässä on
tämmöinen tietty erilaisten hyvien tarkoitusten
ristiin laittaminen. Sen takia harkintaa joudutaan joka ikisen veromuodon kohdalla
tekemään erikseen eikä ole automaattista
sabluunaa, josta ne ratkaisut löytyisivät. Tämä liittyy
muun muassa tähän sähkölämmityskysymykseen,
joka täällä on todettu ja jonka takia tämmöisestä lisäverosta
sähkölämmitykselle on hallituksessa luovuttu.
On selvää, niin kuin ed. Ojansuu sanoi, että tämä avaa
uusia työpaikkoja, tiedämme sen. Jo nyt tällä hetkellä Suomi
on Euroopan unionin kolmanneksi eniten uusiutuvaa energiaa käyttävä maa.
Meillä on vientiä tällä alueella,
vientiosaamista on olemassa. Vaikkapa tuulivoima on sellainen, joka
tarjoaa viennin mahdollisuuksia, ja näitä muitakin
alueita on. Ja kun satsaukset uusiutuvaan energiaan tulevat olemaan
kaiken kaikkiaan erittäin huomattavia koko maailmassa,
niin tällä alueella kannattaa olla eturivissä.
Se tulee tarjoamaan niille, jotka ovat edellä, huomattavia
viennin mahdollisuuksia, jotka sitten tietysti voivat kompensoida
niitä mahdollisia työpaikka- tai työllisyysvaikutuksia.
Ed. Alatalo jo tältä osin vastasi Kioton sopimuksen
vaikutuksiin, että näillä tietenkin on
myös sitten kielteisiä vaikutuksia. Siksi tarvitsemme
kansainvälisiä sitoutumisia, että muutkin ovat tässä työssä mukana.
Niin kuin ed. Uotila sanoi, on juuri niin, että mehän
tähtäämme tähän ympäristövaikutuksen takia.
Silloin pitää hyväksyä se, että näillä ekologisilla
veroilla ei voida korvata pysyvästi muita veroja, muutoin
syntyy se tilanne, että ohennamme hyvinvointiyhteiskunnan
rahoituspohjaa. Sen takia ei pidäkään
luvata liikoja näiden ekologisten verojen vaikutusten osalta,
ne eivät hoida kaikkia hyviä asioita. Sitten tästä seuraa
myös tietty varovaisuus, josta ed. Tynkkynen puhui, siis
mitä tällä alueella eri veromuodoissa
voidaan tehdä. Se varovaisuus tarkoittaa sitä,
että täytyy lähteä siitä,
että yritämme aina rakentaa tukia sillä tavalla,
että ne olisivat mieluummin tutkimuksen ja tuotekehittelyn
puolella kuin käytön puolella. Jos rakennamme — ed.
Leppä oikeastaan taisi puuttua tähän
puoleen — tällaisia pysyviä verotukia
sellaisille energiamuodoille, jotka ovat kasvavia, ja sitten sitä kautta
verotuotot yhteiskunnassa ehtyvät, kun ne raskaammin verotetut
energiatavat vähenevät, niin tulemme tietysti
vaikeasti hallittavaan yhtälöön. Tätäkin
täytyy yrittää tehdä sitten
tietyssä tasapainossa eri näkökohtien
välillä, kun päätöksiä tehdään.
Ed. Lepän kysymykseen biodieselin osalta esimerkiksi,
hallituksella ei ole nyt enää uusia suunnitelmia
tällä alueella, vaan tärkeimmät
tähän alueeseen liittyvät veroratkaisut
on hallituksen toimesta eduskuntaan toimitettu.
Ed. Tynkkynen pohti lentoverokysymyksiä. Tässä täytyy
tunnustaa, että samalla kun lentämisellä on
kiistaton ympäristövaikutus, EU:ssa valmistellaan
lentämisen tuomista päästökaupan piiriin,
niin täytyy nähdä, että me olemme
syrjäinen, kaukainen maa. Meidän kannaltamme tässä on
myös tiettyjä ongelmia. Me käytämme
ensinnäkin kotimaassa lentämistä aikamoisena
matkustusmuotona, ja sitten sen ohella olemme Euroopan pohjoisosassa
ja päästäksemme maailmalle joudumme käyttämään
lentokoneita ja lentämistä matkustusmuotona, joten
täytyy pohtia asiaa myös kansalliselta näkökulmalta
eikä ehkä tämä lentämisen
verottaminen ole niitä, jotka kansallisesti meille ovat
kaikkein järkevimpiä.
Vihreiden sertifikaattien osalta ollaan tilanteessa, että täytyy
arvioida, miten uusiutuvan energian käyttö edistyy.
Jos jäädään tavoitteesta jälkeen,
se tietenkin antaa perusteet sitten ryhtyä käyttämään
erilaisia vihreitä sertifikaatteja tämän
uusiutuvan energian käytön edistämisessä.
Lopuksi haluan vain kaikilta osin yhtyä ed. Viitasen
tasapainoiseen puheenvuoroon, jälleen kerran. Siihen ei
oikeastaan ole mitään erityistä lisättävää eikä siitä pois
otettavaa.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa puhemies! Kuntaliiton vuonna 2000 tekemän
selvityksen mukaan neljänneksessä kuntien julkisista
rakennuksista oli viimeisten kolmen vuoden aikana ollut kosteus-
ja homevaurioita. Noin 5 prosentissa oli nimenomaan hometta. Eniten
ongelmia on 60- ja 70-lukujen rakennuksissa. Kuntaliiton kesäkuussa
2006 julkaiseman tutkimuksen mukaan kunnilta kuluu julkisten rakennusten
kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen vuosittain arviolta 35 miljoonaa
euroa. Varsinaisia homeongelmia kosteus- ja homevaurioista on noin
viidennes. Tämä rakennusten vitsaus pystytään
nykytutkimuksella jo tunnistamaan kohtuullisen hyvin. Ongelma ei
olekaan siinä. Ongelmia alkaa kertyä, kun tilanteen
vaatimaa remonttia suunnitellaan. Korjaustyöt käyvät
usein melko kalliiksi, eikä kunnissa ole niihin rahaa.
Tässä vaan haluan todeta, kun käymme
tämän ympäristöministeriön
hallinnonalan budjettikeskustelua, että kyllä näihin
mielestäni olisi pitänyt rahaa järjestää.
On erittäin surullista, että tällaiset
homevauriot aiheuttavat todella paljon terveydellistä haittaa
ja se tulee moninkertaisesti maksamaan verrattuna siihen, että me
korjaisimme ne ajoissa.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Koska ympäristöministeri
ei ole paikalla, niin käytän puheenvuoron täältä.
Haluan vain kiinnittää yhteen asiaan huomiota,
nimittäin valtioneuvoston periaatepäätös
meluntorjunnasta toteaa, että melu on keskeisimpiä elinympäristön
laatua heikentäviä seikkoja. Nythän tuolla
Pirkanmaalla Kangasalla rakennettiin cartingrata mäen päälle
niin, että tämä meteli kuuluu sitten
kilometrien päähän. Tein tästä kysymyksen
ympäristöministeriöön ja sain
myös tämän Lentolan cartingradan osalta
vastauksen. Olisin sitä halunnut tarkentaa vielä ympäristöministeriltä.
Se vastaushan oli, että eri osapuolilla ja tahoilla
on vireillepano-oikeus tässä asiassa ja todella tällaiseen
voidaan puuttua. Mutta noin yleisesti katsottuna ja ihan budjetinkin
kannalta, kun vahinko on nyt päässyt tapahtumaan,
niin tämähän on myös periaatekysymys,
miten voidaan jatkossa puuttua tällaisiin moottoriradan
kaltaisiin meluhaittaa aiheuttaviin toimintoihin eikä tällaisia peruuttamattomia
investointeja tehtäisi sitten turhaan vastoin lähiseudun
ihmisten tahtoa.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tulin puhujakorokkeelle, saattaa puheenvuoroni
kestää hiukan yli 2 minuuttia kuitenkin. Ajattelin
muutamia kysymyksiä käsitellä, mitä täällä nyt
on tullut esille.
Ensinnäkin muun muassa ed. Kallis otti tämän
julkisen liikenteen näkökulman. Nythän meillä,
kun oikorata valmistui, VR laajensi varsin merkittävästi
junavuorotarjontaa, kalustoa otettiin enemmän tehokkaampaan
käyttöön ja sekä matkustajamäärät
että matkustajakilometrit ovat lisääntyneet
sen jälkeen huomattavasti. Nyt kalusto toimii suhteellisen
paljon äärirajoilla ja pienetkin häiriöt
saattavat aiheuttaa sitten ongelmia täsmällisyydessä ja
liikenteen sujuvuudessa. Mutta kaiken kaikkiaan voidaan todeta eurooppalaisittainkin,
että meillä on junaliikenteen täsmällisyys
aivan huippuluokkaa, vaikka nyt sitten tässä marraskuun
lumipyryjen aikaan siitä paljon julkista keskustelua ja
kritiikkiä olikin. Mutta sanoisin, että niillä rataosuuksilla,
missä julkinen raideliikenne palvelee hyvin, on siirtymää henkilöautoista
junaliikenteen puolelle tapahtunut. Se on selvästi ollut
todettavissa.
Sitten, arvoisa puhemies, tämä Itämeri
ja sen ongelmatiikkahan on täällä ollut
laajasti esillä. Jaoston puheenjohtaja esittelyssäänkin
sen huomasi, ja selkeästi tuli esille se, että Itämeren
kohtalo ratkeaa hyvin paljon sen mukaan, miten Pietarin jätevedenpuhdistuskysymykset
onnistuvat, miten saadaan siellä kunnollinen typen poisto, miten
saadaan kunnollinen fosforinpoisto. Suomalaisen maatalouden ympäristökuormitus
sekä muihin vesistöihin että Itämereen
on suhteellisen pieni. Tilanne on käytännössä se,
että niin Pietarin jätevedenpuhdistamot kuin muiden
ympäristövaltioiden kuormitukset, hajakuormitukset,
ovat se ratkaiseva kysymys. Jos ne saadaan siellä yhtä hyvin
hoidettua kuin meillä Suomessa, me voimme olla tyytyväisiä,
mutta suomalaista maataloutta sinällään
ei voida syyttää näistä kysymyksistä.
Sitten, arvoisa puhemies, tuo luonnon monimuotoisuus: Ympäristöministeri
ehti poistua, mutta yksi merkittävä kysymys, joka
täällä ei ole ollut esillä,
on ennen kaikkea metsästys Natura-alueilla, metsästys
kansallispuistoissa. Nythän viime aikoina on ollut selvästi
havaittavissa, että nämä meille perinteisesti
luontoon kuulumattomat lajit, supi ja minkki, ovat valtaamassa hyvin paljon
reviirejä alueilla, joilla sitten häviää muu, meille
perinteinen eläimistö. Siksi on erittäin
perusteltua se, että kestävällä tavalla
metsästys sallitaan sekä Natura-alueella että kansallispuistoissa,
jolloin vastapainoksi, kun siellä saadaan hyötymetsästää,
myöskin pidetään nämä ulkolaiset ja
meille kuulumattomat lajit sitten kurissa ja turvataan se perinteinen
monimuotoisuus. Tässä oli hyvä, että ministeri
ei tuonut luonnonsuojelulain muutosta näiltä osin
käsittelyyn, vaan on päätynyt tässä vanhan
käytännön noudattamiseen.
Lopuksi, arvoisa puhemies, tästä korjaustoiminnasta
ja avustusten määrästä. Oli
valitettavaa, että tuo määräraha
on vähentynyt 19,5 miljoonaa johtuen juuri niistä säästötarpeista,
mitä budjettikehys aiheutti. Ennen kaikkea nyt tässä ovat
joutuneet kärsimään hissirakentaminen
ja monet muut, mutta uskon, että kun talouteen tulee väljyyttä,
niin näissä kysymyksissä voidaan päästä eteenpäin
ja vähintäänkin tuolle entiselle tasolle
ja voidaan huolehtia edelleen asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaittojen
parantamisesta ja tämän tyyppisistä korjaustoimista
myöskin jatkossa.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tänään on
aika paljon, mutta kuitenkin liian vähän, puhuttu
asuntopolitiikasta. On kyllä esitetty erilaisia ratkaisumalleja,
millä asuntotuotantoa voitaisiin lisätä.
Meikäläinen on kuitenkin sitä ikäluokkaa,
että muistaa hyvin, mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin 60-luvulla
ja osittain 70-luvulla silloin, kun haluttiin lisää asuntoja.
Ratkaisu silloin oli se, että annettiin verovapaus niin
tulo- kuin varallisuusverotuksessa uusille asunnoille. No, nyt meillä ei
enää ole varallisuusveroa, mutta tulovero kylläkin.
Olen joskus ihmetellyt, minkä takia esimerkiksi pääkaupunkiseudulla
meillä on korotettu kiinteistövero, jolla pyritään
siihen, että rakennettaisiin nämä rakentamattomat
kaavoituskelpoiset tontit. Aivan yhtä hyvään
tulokseen, olen tästä melko vakuuttunut, pääsisimme, jos
me antaisimme tällä alueella, juuri tällä pääkaupunkiseudulla,
verovapauden uusille sijoitusasunnoille. Se olisi verovapaus tai
verohyöty, jos ei kokonainen verovapaus, niin joka tapauksessa verohyöty,
ehkä puolet siitä, mitä normaalisti verotetaan
uusista sijoitusasunnoista. Tämä myöskin
noudattaisi sitä periaatetta, että vero-ohjauksella
pyritään saamaan pääomaa sellaisiin
kohteisiin, jotka yhteiskuntaa ja ihmistä kaikkein parhaiten
palvelevat.
Harmi, että valtiovarainministeri on poissa. Olisin
toivonut, että tällaista esitystä olisi
voitu kommentoida. Viittaan vain siihen ja niihin hyviin tuloksiin,
joita 60- ja 70-luvulla oli tällaisesta ratkaisusta.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! On erinomainen asia, että siirtoviemäreiden
rakentamiselle ja muillekin vesitaloushankkeille on myöskin
valtiovarainvaliokunta lisännyt määrärahoja. Ja
niin kuin tässä mietinnössä todetaan,
alueellisten ympäristökeskusten esitysten mukaan
meillä on yli 30 siirtoviemärihanketta, joihin
tarvittaisiin merkittävästi enemmänkin
vielä euroja. Näillähän voidaan
edistää merkittävästi vesiensuojelua,
ja saada myös ne haja-asutusalueen valumat ja jätevedet
kunnallisten jätevedenpuhdistusten piiriin. Olen hyvin
tyytyväinen siihen, että ympäristöministeriön
työohjelmassa myöskin omaa aluettani kosketteleva
Kuortti—Heinola-hanke on menossa toteutukseen. Se on äärimmäisen
tärkeä hanke. (Ed. Uotilan välihuuto) — Aivan
niin, ed. Uotila.
Herra puhemies! Tässä myöskin tarvittaisiin tutkimus-
ja kehitysvaroja siihen suuntaan, että meidän
yhdyskuntajätevesien sisältämä energia saataisiin
hyötykäyttöön. Tällä hetkellä se
hyötykäyttö on minimaalista, mutta se
potentiaali, joka näissä ainesosissa on, on erittäin
merkittävä. Tässä viittaan kaasutukseen
nykyisen kompostoinnin sijasta. Tässä on tutkimuksella
erittäin paljon tehtävää. Se
on myöskin ympäristön kannalta aivan
varmasti paljon parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen,
kun kuitenkin se lopputuote johonkin menee. Se laitetaan johonkin
tienpenkkaan, johonkin viheralueeseen, viherrakentamiseen. Ja kun
vielä kaiken lisäksi tähän asti
se valuma siitäkin on ollut suomalaisen maatalouden piikissä,
niin tämä ei voi olla oikein, ja onneksi myöskin
tähän käsittelytapaan ja laskentatapaan on
tulossa muutoksia.
Puhemies! Itämeren osalta meidän täytyy
nyt tässä salissa ja Suomen olla rehellisiä.
Rehellisiä siksi, että Itämeren kuormituksen
osalta Suomen osuus on vain pienen pieni verrattuna siihen, mitä muiden
rantavaltioiden osuus on. Tässä meidän
tulee kansallisesti vaatia niin, että myöskin
muiden Itämeren alueen rantavaltioiden täytyy
tulla samalle tasolle omien kuormitustensa käsittelyssä kuin
millä me tällä hetkellä olemme.
Ed. Nousiainen tuossa edellä kuvasi erinomaisella tavalla
sen suomalaisen maatalouden osuuden siitä. Ja muistutan
vielä kerran siitä, että suomalainen
ruoantuotanto ei voi tulla toimeen ilman, että sillä olisi
ravinteita käytettävissä. Kasvua ei vaan
tapahdu, ja siksi se tarvitsee ne ravinteensa. Näin on
asianlaita joka puolella maailmaa. Minusta se on paremmin meillä toteutettu täällä
Suomessa
kuin useimmissa muissa maissa, joista meille myöskin ruokaa
tulee.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoma
käytti tuossa äsken poikkeuksellisen painavan
ympäristöpoliittisen puheenvuoron, ja myöskin
nämä vas-taukset, joita hän antoi kansanedustajan
kysymyksiin, viittasivat samaan suuntaan.
Haluaisin tuossa hänen puheenvuorossaan kiinnittää huomiota
kahteen seikkaan. Ensimmäinen seikka on se, että tämä istuva
hallitus on poikkeuksellisen vahvasti panostanut Pääkaupunkiseudulle
ja nimenomaan joukkoliikennejärjestelmien kehittämiseen
kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Niitähän ministerikin tässä korosti.
Kaksi isointa hanketta ylitse muiden ovat tietysti raideliikenneratkaisuja.
Toinen on länsimetron tukeminen eli metron jatkorakentaminen Espoon
suuntaan. Toinen on tämä kehärataratkaisu,
joka luo Vantaan kaupungille selkärangan, raideliikennevaraisen
selkärangan, mahdollisuuden rakentaa aivan uuden kaupunginosan,
Marja-Vantaan kaupunginosan, ja sen lisäksi vielä,
mikä olennaisinta, saattaa Suomen kansainvälisimmän lentokentän,
Helsinki—Vantaan lentokentän, raideliikenteen
piiriin. Tämä ratkaisu on merkittävä ratkaisu,
ja siitä hallitukselle kiitos.
Arvoisa puhemies! Toinen seikka, johon halusin kiinnittää huomiota
valtiovarainministeriön puheenvuorossa, liittyy lentomatkaveroon.
Sikäli mikäli valtiovarainministerin esittelyssä on kyse tästä niin sanotusta
globalisaatiotukeen liittyvästä verotusmuodosta,
joka on otettu käyttöön muun
muassa Ranskassa, Chilessä ja Norjassa, niin tässä haluaisin
sen verran täsmentää, kun EU:nkin piirissä tästä asiasta
on keskusteltu ja tämä liittyy sitten
suomalaisiin kansallisiin etuihin mahdollisesti tämän
lentomatkustusveron osalta, että tässä kyseessä ei
itse asiassa ole vero, joka kohdentuisi lentomatkan pituuteen — Suomessahan
tietenkin ongelmana ovat etäisyydet — vaan kysymys
on lähdöistä. Tässä suhteessa
niiden tietojen mukaan, mitä minulla on käytettävissäni,
Suomessa lentomatkoja per asukas on vähemmän kuin
Euroopan unionissa keskimäärin. Suomessa on vähemmän
lentomatkoja asukasta kohden kuin Englannissa tai Saksassa tai Ranskassa.
Tässä suhteessa, kun on lähdön verottamisesta
kysymys, ei olisi sinänsä tämä niin sanottu kansallinen intressi sotimassa sitä
vastaan, että näitä globaaliveroja
otettaisiin käyttöön.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä lentovero voitaisiin
toteuttaa myös vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa, jossa
syrjäiset lentokentät on vapautettu kokonaan siitä verosta.
Tällöin voitaisiin aluepoliittiset näkökohdat
ottaa paremmin huomioon.
Mutta halusin minäkin vielä jatkaa hieman tästä ministeri
Heinäluoman puheesta, joka teki minuun erittäin
suuren vaikutuksen. Hän toi esiin siinä, että vihreitä sertifikaatteja
ja muita toimenpiteitä voidaan harkita, jos tavoitteisiin
ei olla pääsemässä. Nyt on aika
selvää, että niihin tavoitteisiin, joita
uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa
aikanaan esitettiin, monilta osin ei olla pääsemässä.
Nykytahti ei likimainkaan niitten saavuttamiseen riitä.
Sen takia todellakin tarvittaisiin uusia keinoja, kuten vihreitä sertifikaatteja,
syöttötariffeja.
Tässä puhuttiin paljon ekologisesta verouudistuksesta,
ja kun puhuttiin sen kilpailukykyvaikutuksista ja työllisyysvaikutuksista,
niin ehkä unohtui helposti se, että ekologisessa
verouudistuksessa on kaksi puolta: toinen on se, että korotetaan
ympäristöveroja, mutta toisena vastapainoksi lasketaan
työn verottamista. Kokonaisveroastetta ei ekologisella
verouudistuksella tällaisessa klassisessa muodossa ole
tarkoitus korottaa. Eli se, mikä ikään
kuin hävitään siellä ympäristöverojen
puolella, saadaan takaisin työverotuksen kevenemisenä.
Sen takia työllisyys- ja kilpailukykyvaikutusten ei pitäisi
olla ainakaan kielteisiä, mahdollisesti ne olisivat jopa myönteisiä.
Oecd:han on tutkinut paljon ympäristöverojen vaikutuksia,
ja Oecd:n metatutkimuksen mukaan useimmissa ympäristöveroja selvittäneissä tutkimuksissa
päädyttiin
siihen tulokseen, että tällainen kaksoishyöty,
työllisyyshyödyn saaminen sen ympäristöhyödyn
lisäksi, on vähintään mahdollinen,
ellei peräti todennäköinen. Eli
tämä näkökulma on hyvä muistaa,
kun puhutaan ekologisesta verouudistuksesta.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on aivan
aiheellisesti otettu esille Pietarin seudun jätevesikysymykset.
Haluan niistä muutaman sanan sanoa. Tekniikka noita puhdistamistoimenpiteitä varten
on ollut olemassa jo vuosikymmenet. Suomessa on pienemmässä mittakaavassa
tehty vastaavia investointeja jo 70-luvulla hyvinkin aktiivisesti
ja on ollut jopa tämän alan vientiä,
jopa Euroopan ulkopuolelle. Kysymys on siten tahdosta toteuttaa
Pietarin jätevedenpuhdistamon investoinnit. Ja kun Venäjällä varsinkin
juuri Pietarin seudulla kovan kasvun vuoksi on tähän
kaikki mahdollisuudet olemassa, niin on aivan oikeutettua luoda
kansainvälistä painetta Venäjää kohtaan,
että he toteuttavat nämä investoinnit.
Suomen ei ole kyllä ainakaan lompakko avoinna syytä mennä näistä asioista
puhumaan. Meillä on ihan omien sisämaan puhdistamoinvestointien
osalta paljon tehtävää. Mutta kansainvälinen
paine on se, joka pitäisi saada Venäjän
suuntaan niin, että he myöskin ryhtyvät
puhdistustoimenpiteisiin.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kiljunen syyllistyi kyllä aikamoisiin ylisanoihin
kun täällä kehuskeli hallituksen panostuksia
Pääkaupunkiseudulle. Ei tämä hallitus nyt
aivan toivoton ole ollut, mutta tosiasia on se, että kun
meillä on aiesopimus myös liikenneministeriön
kanssa vuodelta 2002 Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmästä,
olemme edelleen siitä jäljessä. Minä suostun
kehumaan hallitusta vasta sen jälkeen, kun kaikista liikenneinfrahankkeista
yli kolmasosa tulee pääkaupunkiseudulle, kun otetaan
huomioon, että kolmasosa maan bruttokansantuotteesta tuotetaan
täällä. Ylipäänsäkin
semmoinen linja, jossa liikennettä tuettaisiin siellä,
missä liikennettä on, olisi kestävän
kehityksen mukaista, koska se aina kannustaa tiiviimpään
ja eheämpään yhdyskuntarakenteeseen.
Sen sijaan olen jälleen kerran samaa mieltä ed. Kalliksen
kanssa asiasta, joka liittyy erilaisiin verokeinoihin edistää asuntotuotantoa.
Kyllä tämä hallituksen esitys ja nyt jo lakina
oleva ylimääräinen kiinteistövero
rakentamattomille rakennuspaikoille pääkaupunkiseudulla
tai Helsingin seudulla on näpertelyä. Se asiantuntijoittenkin
mukaan koskettaa vain korkeintaan muutamaa sataa tonttia. Kyllä yleensä talouden
dynamiikka on sen kaltaista, että veroja alentamalla saadaan
yleensä parempia tuloksia kuin veroja korottamalla.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Lentoverosta täytyy todeta, että ed.
Kimmo Kiljunen on selvästi eduskunnan chiracilaisin. Hän
tukee kaikkia tämmöisiä hulluja Chiracin
ajatuksia, joita on esitetty. Lentovero on äärimmäisen
epäoikeudenmukainen. Se kohdistuu samansuuruisena kaikille;
sille pienelle kansalaiselle, joka lentää Ryanairilla,
ja sille, joka lentää ensimmäisessä luokassa
kaukomatkoja. Tässä suhteessa täytyy
sanoa, että järjestelmä on täysin
kohtuuton. Jos ajatellaan, että pitäisi olla jonkinlainen järkevä järjestelmä,
niin kai se on sitten se, että verotetaan lentopolttonestettä,
(Ed. Pulliainen: Ed. Sasi heittäytyy sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi!)
koska silloin se kohdistuu oikealla tavalla, oikeudenmukaisesti
kulutukseen. Jos halutaan verottaa, niin verotetaan polttoainetta
eikä luoda mitään tämmöisiä keinotekoisia
matkustajaveroja. (Ed. Kimmo Kiljunen: Silloin se rankaisisi Suomea!)
Tässä suhteessa täytyy sanoa, että tämmöistä järjestelmää ei
pidä rakentaa.
No, sitten täällä nostin kysymyksen
esille tästä ympäristöverosta
ja sen ohjaavuudesta. Ministeri Heinäluoma ei vastannut
tähän kommenttiini. Jos ajatellaan järkevää järjestelmää,
niin sen pitää kohdistua kulutukseen ja päästöihin.
Ja kulutuksen vero voi olla suhteellisen reipas, koska sillä vähennetään
kulutusta ja lisätään ihmisten tietoisuutta
energian ympäristövaikutuksista. Mutta on oikein,
että hiilidioksidipäästöihin
kohdistetaan myöskin voimakkaat verot. Päästökauppa
kohdistuu sinne.
Jos jotkut ovat olleet niin kaukoviisaita, että ovat
rakentaneet ydinvoimaa tai vesivoimaa, niin miksi heitä pitää rangaista
siitä, että he ovat olleet ekologisesti tietoisia,
ovat olleet tosivihreitä, eivät mitään
näennäisvihreitä. Tässä suhteessa
on tärkeätä, että heitä ei
rangaista. Mitä päästökauppaan
tulee, se ei kohdistu vanhoihin investointeihin, koska ne on vapautettu,
vain lähinnä lisäyksiin kohdistetaan
nämä rasitteet. Tässä suhteessa
on aivan oikeudenmukaista, että vanhaan
vesivoimaan ja vanhaan ydinvoimaan ei kohdisteta veroja.
Ja millä tavalla me verottaisimme esimerkiksi norjalaista
vesivoiman sähköntuotantoa? Tässä suhteessa
muodostaisimme kohtuuttomat markkinat, jos kohdistetaan veroja vanhaan
ydinvoimaan ja vesivoimaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma puhui todella
hyvin. Valtiovarainministerin suusta ei aikaisemmin ole, voi sanoa,
näin hyvää ympäristötekstiä kuultu. Tuli
kyllä aika jouluinen olo, ihan kuin olisi joulupukki käynyt,
kyllä siinä niin paljon oli asiaa, joka kuitenkin
oli pääosin lupauksia. Tämä realiteetti
kuitenkin tulee neljän vuoden kuluttua, kun tämä sali
jälleen keskustelee, ne kansanedustajat, jotka täällä ovat,
keskustelevat neljästä kuluneesta vuodesta, näkevät,
mikä asia on sitten toteutunut.
Mutta vielä tähän realismiin: Fosforikuormitus
Suomessa on, kokonaiskuormitus, Itämereen 6 180
tonnia vuodessa, Venäjältä tuleva kuormitus
on 3 020 tonnia, Puolasta 20 480 tonnia ja Ruotsista
sama suunnilleen kuin Suomesta. Tämä on tämänhetkinen
tilanne.
Ja haluaisin vielä painottaa erästä asiaa:
biodiversiteettiä. Se on yksi Suomen kaikkein tärkeimpiä asioita,
niin kuin kaikkien maiden, ja haluaisin vielä todeta sen,
että meiltä puuttuu kansallispuistoverkostosta
nimenomaan Etelä-Karjalasta kansallispuisto, ja Suur-Saimaan
kansallispuisto olisi nimenomaan tällainen.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Sasi viittasi siihen, että tässä lentomatkaverosta
pitäisi nimenomaan polttoainevero tehdä. Minä ymmärrän
ed. Sasin taktisen ajattelutavan ja lähestymistavan. Hänhän
vastustaa lentomatkaveroja ehdottamalla, että vero sidotaan
polttoaineisiin. Silloin todella nämä Suomen kansalliset
intressit tulevat tässä vastaan, koska meillä lentomatkat
jo syrjäisestä sijainnista johtuen ovat pidemmät
kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jolloin tämä rokottaisi
kansallisesti paljon, jolloin Suomessa syntyisi voimakas vastustus
tätä asiaa kohtaan. Ymmärrän
hyvin ed. Sasin logiikan.
Lähtökohtana tässä kuitenkin
on, kuten korostin, se, että kysymys on lähtöjen
verottamisesta, ja siinä on eriytetty, ed. Sasi, näissä käytännöissä,
jotka on otettu käyttöön Norjassa, Ranskassa ja
eräissä latinalaisen Amerikan maissa, bisnesluokka
erikseen, turistiluokka erikseen, myöskin ulkomaanlennot
erikseen kotimaisista lennoista. Erot ovat tietysti pieniä,
koska kysymys on euron, kahden tai neljän euron verotuksesta
per matka, eli ei ole suurista vallankumouksista, muutoksista lentomatkojen
hinnoissa kysymys. Silti, kun systemaattisesti tämä vero
tulisi käyttöön, sillä saataisiin
erittäin suuret rahat globaalirahoitukseen.
Ed. Vapaavuori viittasi siihen, että minun kiitokseni
hallituksen suuntaan olisivat olleet kohtuuttomia. Te olette olleet
16 vuotta hallituksessa. Jos teidän kantanne on sen kaltainen,
että liikenneinvestoinneista Suomessa kolmasosan pitäisi
suuntautua Pääkaupunkiseudulle sen vuoksi, että täällä bruttokansantuotteesta
kolmasosa tuotetaan, niin miksi te ette tuon 16 vuoden aikana tuota
ehdotusta ole vieneet läpi?
Sehän on mieletön, sehän on mieletön.
Suomi on suuri maa, ja totta kai meidän täytyy
myöskin ottaa etäisyydet huomioon, ja liikenneinvestoinnit
joudutaan mitoittamaan koko Suomelle eikä siinä suhteessa,
missä kansantuotetta tuotetaan. Mutta jos kokoomus on tuossa
johdonmukainen, niin siitä vaan.
Matti Kangas /vas:
Puhemies! Erilaisia kuljetusmuotoja pitää verollakin
ohjata ja ympäristöpäästöjä sillä lailla
hallita. Mutta hyvin varovaisia pitäisi olla — suuri
maa kumminkin ollaan — jos ruvetaan täällä sisäisesti
verottamaan eri kuljetusmuotoja. Siinä pitää harkita.
Ed. Vapaavuorelle sanoisin, kun hän täällä kertoi,
että kansantuotteesta syntyy niin ja niin paljon Helsingissä,
että muuallahan ne tehtaat on ja tuotantolaitokset, millä Suomi
vientiä harjoittaa: metalli-, metsäteollisuus,
kemianteollisuus. Hyvin vähän täällä Helsingissä niitä on.
Sattuvat ne pääkonttorit täällä olemaan ja ehkä ne kirjataan tänne, mutta
muualla se kansantuote tehdään.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Sasi ei tunnu oikein ymmärtävän
tätä päästökaupan ideaa,
niin että kehottaisin hieman opiskelemaan. Minkä takia
pitäisi heittää rahaa sinne Imatrankoskeen
vaan sen takia, että se koski on joskus sinne sattunut
syntymään? Emmehän me halua tällä tavalla
veronmaksajien rahoja käyttää. Sen sijaan
on tietysti niin, että kun jatkossa joku rakentaa uutta
päästötöntä voimakapasiteettia,
niin siitä hän varmasti hyötyy sitten,
mutta tämä on ollut täysin ansiotonta,
mistä nyt puhutaan ja mitä pitäisi verottaa
windfall-verolla.
Sitten haluaisin sanoa tästä Pääkaupunkiseudusta
yhden asian. On kyllä ollut hienoa, että torniolainen
ministeri, joka tänään täyttää 60
vuotta, tuli ja pakotti Pääkaupunkiseudun kaupungit ja
kunnat yhteistyöhön. Minä olen todella
pahoillani siitä, että Pääkaupunkiseudulla
ei tartuttu tähän haasteeseen. Tarvitsemme kaksiportaisen hallinnon.
Lainatkaa Eduskunnan kirjastosta seutuhallintokomitean mietintö vuodelta
1987. Jo 20 vuotta sitten kerrottiin, mitä Pääkaupunkiseutu
tarvitsee. 20 vuotta on hukattu siihen, että asutus on
tullut yhä hajanaisemmaksi ja asumisen hinta on kallistunut.
Asukkaat ovat tästä kärsineet, että tähän
ei ole tartuttu.
Yleiskeskustelu pääluokasta 35 päättyy.