Valtionvelan korot 36
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa puhemies! Valtionvelan pääluokista
"Valtionvelan korot" ja "Valtionvelan vähentäminen"
voidaan varmaan puhua molemmista samaan aikaan. (Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Pyydän vielä keskittymään
istuntoon. Saamme asiat käsitellyksi tämän
vuorokauden nimeen!
Tämän kauden aikanahan valtionvelka on vähentynyt
sen verran, että kun se oli 63,3 miljardia euroa vielä 2003,
niin ensi vuonna päästään alle
58 miljardin euron, eli alaspäin ollaan menossa. Se on
tietysti hyvä asia, mutta edelleen valtionvelka on varsin
suuri. Korkomenothan ovat nyt suhteellisen maltilliset. Mutta jos
katsotaan aikaa taaksepäin, niin 1998, jolloin valtionvelka
oli korkeimmillaan, lähes 70 miljardia euroa, ja korot
5,6 miljardia euroa, niin tästä on hyvin tultu
alaspäin, koska nyt korot ovat hallinnassa kohtuullisen
hyvin, mutta siitä huolimatta on olemassa kuitenkin erilaisia
uhkakuvia.
Jos ajaudutaan taloudelliseen taantumaan taas, niin tällä lainamäärällä saattaa
olla vaikeuksia, sillä 1990-luvun alussahan, kun edellinen
paha lama oli Suomessa, oli tilanne sikäli hyvä,
että valtionvelka laman koittaessa oli vain murto-osa siitä,
mitä se tänä päivänä on.
On olemassa tietysti tiettyjä uhkakuvia siitä,
miten Suomen talous kehittyy, kun nyt samanaikaisesti väestö ikääntyy
ja suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Varmasti
tulee olemaan kansainvälisesti ja myös kansallisesti
kysymyksiä, joiden vaikutuksia ei vielä tiedetä,
esimerkiksi energian saatavuus. Voi myös olla erilaisia
muita konflikteja, jotka saattavat aiheuttaa tilanteen, että sitten
joudutaan taas turvautumaan lainarahaan. Siinä mielessä toivon
kyllä, että hallitus ja tuleva eduskunta jatkavat
edelleen valtionvelan pienentämistä.
Kun tulin eduskuntaan vuonna 1995, niin silloin valtio lainasi
miljardi markkaa viikossa eli noin kuudessa viikossa miljardi euroa.
Jos tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan jälleen,
niin siihen nähden tämä nykyinen velkamäärä on
varsin huomattava. Silloin kyllä tulee suuria ongelmia selvitä,
jos lainakantaa joudutaan nostamaan. Ilmeisesti se samalla merkitsisi
sitä myös, että korkokanta myös
tulee nousemaan, koska aina, kun talous on tiukoilla, silloin rokotetaan
nimenomaan korkokannassa, joten toivon, että tuleva eduskunta
tulee edelleen jatkamaan lainamäärän,
velkamäärän, vähentämistä ja
sitä kautta sitten turvaamaan mahdollisen konfliktitilanteen syntyessä mahdollisuuden
hankkia lisää lainaa. Jos tämän
nykyisen velkamäärän päälle
aletaan lainaa ottaa, niin silloin joudutaan kyllä suuriin taloudellisiin
vaikeuksiin.
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Edellisessä puheenvuorossa oli paljon
viisautta. Siitä on hyvä jatkaa.
Hallitushan iloitsee siitä, että tämä budjetti
on nyt viimein saatu tasapainotetuksi tänä vaalikauden
viimeisenä vuotena. Alun perin tänne tullut budjettihan
oli 163 miljoonaa euroa ylijäämäinen.
Tuo ylijäämä on kuitenkin kuihtunut hiukan vajaaseen
35 miljoonaan, joka kyllä mahtuu ihan tämän
budjetin virhemarginaaliin. Jo pienikin korkomuutos ylöspäin — 0,15:kin
riittää — syö tuon 35 miljoonaa.
Huomattakoon, että ensi vuoden budjetoitu korkomeno on
jo nyt suurempi kuin tälle kuluvalle vuodelle budjetoitu
meno.
Pääministerimme on usein muistuttanut siitä, että edellinen
hallitus teki viimeisenä työnään alijäämäisen
budjetin. Se on ihan totta. Totta on sekin, että tämä hallitus,
joka sitä nyt paheksuu, teki sitten kiireesti lisäbudjetin,
jossa valtion menoja lisättiin vielä miljardilla.
Tästä puuttuu logiikka. Ja sitä paitsi,
mikä sen kyseisen vuoden lopputulema sitten oli? Lopputulema
oli se, että sen vuoden toteutuma oli kuin olikin ylijäämäinen,
eli se ei käy kyllä selitykseksi sille, että hallituksella
on ollut suuria vaikeuksia päästä tässä ylijäämäiseen
budjettiin. Pääministerin moitteilta putoaa pohja.
Hallitus ei ole alkuunkaan pystynyt toteuttamaan edellisen hallituksen
periaatepäätöstä ylijäämäisten
budjettien tekemisestä ja siten varautumisesta tuleviin
kasvaviin velanhoitomenoihin.
Jere Lahti /kok:
Arvoisa puhemies! Tämänkertaisen budjetin
kokoamisessa hallitusta on merkittävästi helpottanut
poikkeuksellisen pitkään jatkunut hyvä suhdannetilanne
ja ennätyksellinen talouskasvu. Valtion verotulothan ovat ylittäneet
selvästi kaikki odotukset ja arviot, ja kipeisiin leikkauksiin
ei ole tarvinnut mennä, vaan hallitus on voinut osoittaa
pienempiä ja suurempia summia erilaisiin äänestäjiä tyydyttäviin kohteisiin. (Ed.
Soini: Poistanut varallisuusveron!)
Erinomaisesta taloustilanteesta huolimatta ylijäämää ensi
vuodelle on budjetoitu ainoastaan 34 miljoonaa euroa. Tämä summa
olisi sitten tarkoitus käyttää valtiovelan
lyhentämiseen. Lähtökohtaisesti tuleekin
maksaa hyvän talouskasvun vallitessa velkaa takaisin. Summa
vain on täysin olematon ja riittämätön,
voi sanoa, että tässä suhteessa miltei
vitsi. Onneksi kuluvalta vuodelta hyvää taloustilannetta hyödyntäen ollaan
velkaa lyhentämässä lisäbudjetissa 730 miljoonaa euroa.
Valtionvelka on pysytellyt sitkeästi tuolla 60 miljardin
tasossa, joka tulee nyt sitten arvion mukaan tämän
vuoden budjetissa ensi vuoden 2007 loppuun olemaan noin 34 prosenttia
kokonaistuotannosta. Kansainvälisesti vertaillen, mihin hyvin
usein viitataan ja vedotaan, meidän tilanteemme ei ole
hälyttävä, mutta prosenteilla ja vertailuilla
ei kuitenkaan ole merkitystä tosi paikan tullen. On huomattava,
että edellisen laman alla valtiontalous oli käytännössä velaton.
Velan määrä oli alle 10 miljardia euroa
ja sen osuus kokonaistuotannosta 10 prosenttia. Voidaan sanoa, että tämä suurelta
osin pelasti Suomen nousemaan lamasta ennätysvauhtia. Velkaa
jäi kuitenkin 70 miljardia, joka oli korkeimmillaan jopa
70 prosenttia kokonaistuotannostamme. Tuota velan absoluuttista
kokonaismäärää on kyetty lyhentämään
10 miljardilla 6 vuoden aikana ja sekin on toteutettu pitkälle
valtion omaisuuden myynneillä.
Jos me arvioimme, miten tästä asiasta parhaiten
voidaan selvitä, niin lähtökohtaisesti,
jos pantaisiin velan maksamiselle aikataulu, esimerkiksi 10 vuotta,
keskimääräisen vuosittaisen lyhennyksen
tulisi olla 6 miljardia euroa. Realistisempaa lienee uskoa, että 20
vuoden takaisinmaksuaika on lähempänä totuutta,
ja sekin edellyttäisi 3 miljardin vuosittaista velan lyhentämistä.
Siitä ollaan nykyratkaisulla kovin kaukana. Ja voidaan
sekin sanoa, että enemmän kuin todennäköistä on,
että näillä aikajänteillä kohdataan
useampia vaativia suhdannetilanteita ja niihin liittyviä ongelmia.
Tämänhetkisestä 60 miljardin euron valtionvelasta
on maksettu nyt matalan koron aikana 2,3 miljardia euroa ja sillä voisi
esimerkiksi kattaa Puolustusvoimien 2,2 miljardin euron budjetin
täysin. Korot ovat jälleen nousemassa historiallisen
matalalta tasoltaan, ja jos ajatellaan korkomenona prosenttiyksikön
suuruista nousua, se tarkoittaa budjettiin 600 miljoonan euron lisämenoa.
Arvoisa puhemies! Veli on velka otettaessa ja veljenpoika maksettaessa.
Valtiontalouden velkaa vähätellään.
Suomi on elinkeinorakenteeltaan moniin muihin maihin verrattuna
yksipuolinen ja hauras, ja siten tilanteemme edellyttää, että velan
sijasta kasvatamme puskureita. Näin odotan, että hallitus
tulee budjeteissaan jatkossa kiinnittämään
vakavaa huomiota tähän asiaan eikä vähättelemään
sitä ja ennen kaikkea laatimaan sellaisen ohjelman ja aikataulun,
jolla velkaa maksetaan ja taloutemme tila kaikissa olosuhteissa
varmistetaan.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvin tiedossa on, hallitusohjelman mukaan
tavoitteena oli, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun
oloissa vaalikauden lopulla tasapainossa. Nyt olemme vaalikauden lopulla
ja valtiontalous on tasapainossa, itse asiassa lienee noin puoli
prosenttia ylijäämäinen, ja ennuste on
se, että se olisi ensi vuonnakin puoli prosenttia ylijäämäinen.
Tästä sinänsä pitää kiittää hallitusta,
se on onnistunut tavoitteessaan.
Tilanne näyttää päällisin
puolin hyvältä, mutta antaa aiheen kuitenkin pariin perustavaa laatua olevaan
huomautukseen.
Ensinnäkin Suomen talous on ohittamassa suhdannehuippuaan,
työllisyyden kasvun odotetaan hidastuvan ensi vuodesta
alkaen, ja ennen kaikkea ikääntymisen haasteet
ovat todella suuret. Tuoreen Suomen vakausohjelman tarkistuksen
mukaan ikääntyminen yhdessä korkean rakenteellisen työttömyyden
kanssa on suuri haaste erityisesti julkisen talouden kestävälle
rahoitukselle. Eläke- ja hyvinvointipalvelujen menopaineet
kasvavat samanaikaisesti, kun työvoiman määrä vähenee
ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvu hidastuu. Tässä suhteessa
niukka ylijäämä ja ennen kaikkea niukka
ylijäämä erinomaisen hyvissä taloudellisissa
olosuhteissa ei ole vielä kovin hurrattava saavutus.
Kaiken lisäksi tämän ohjelman itsensäkin
mukaan julkisen talouden ylijäämä jatkossa
perustuu oletukseen varsin tyydyttävän talouskasvun jatkumisesta
sekä oletuksiin kuntien ja valtion menojen kasvun hidastumisesta,
varsin kunnianhimoisia tavoitteita. Perusoletukset ovat varsin epävarmoja,
varsin herkkiä virhearvioinnille. Tästä kertoo
tämä tarkistusohjelma itsessään
seuraavasti: "Jos keskipitkän ajan talouskasvu hidastuu
esimerkiksi Oecd:n arvioimalla tavalla ja jos julkiset menot jatkavat
kasvuaan vuosien 1996—2005 tahtiin, niin valtio ja paikallishallinto
ovat yhteenlaskettuna alijäämäisiä ja
koko julkisen talouden tasapaino suhteessa kokonaistuotantoon on
ohjelmakauden lopulla jopa 3 prosenttiyksikköä heikompi
kuin peruslaskelmassa." Tämä vain, jos Oecd:n
ennuste talouskasvusta toteutuu ja mikäli valtio ja kunnat
eivät pysty hidastamaan menojensa kasvua.
Ja vaikka nämä optimistisetkin oletukset toteutuisivat,
se ei riitä, koska tämän vakausohjelman
tarkistuksen mukaan ohjelman perusuran tai keskipitkän
aikavälin tavoitetason mukainen julkistalouden tasapaino
ei kuitenkaan vielä riitä varmistamaan julkistalouden
pitkän aikavälin kestävyyttä.
Eli siinäkin tapauksessa, että kaikki nämä positiiviset
ennustukset toteutuisivat, julkistaloutemme ei ole pitkällä aikavälillä kestävä.
Tähän liittyen en malta olla muistuttamatta
siitä, mistä puhuin jo vaalikauden alussa, nimittäin Oecd
on lähtenyt siitä, että Suomessa, missä ikääntymishaaste
on Euroopan suurin, meidän pitäisi pystyä tekemään noin 1,5—2
prosenttia ylijäämäisiä budjetteja,
valtion talousarvioita, pysyvästi. Hallituskin tunnustaa
tämän. Hallituksen omaa tekstiä tuoreesta
vakausohjelmatarkistuksesta: "Vaikka hallituksen tavoite valtiontalouden
tasapainosta vaalikauden lopulla saavutetaan näillä näkymin,
julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden
turvaaminen edellyttäisi vahvempaa rahoitusasemaa." Tämä on
selkeää tekstiä ja myös rehellistä ja
hyvää tekstiä.
Valtiontaloutta on suositumpaa tarkastella työllisyyden
kannalta. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että tavoitteena
on 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä on
välttämätöntä, jotta
seuraavan vaalikauden loppuun mennessä voitaisiin päästä 75
prosentin työllisyysasteeseen. Kuitenkin sama tuore valtiovarainministeriön
raportti kertoo: "Oletetulla talouskasvulla ja tuottavuuskehityksellä" — jotka
ovat siis positiivisia oletuksia — "työllisyys
paranee ensi vaalikaudella yhteensä noin 30 000
hengellä - -. Ilman uusia merkittäviä talouspoliittisia
toimenpiteitä työllisyysaste on jäämässä vajaaseen
70 prosenttiin." Tässä mielessä, vaikka
taloudellinen kehitys on ollut poikkeuksellisen hyvä, tämä hallitus ei
todellakaan jätä niin hyvää perintöä kuin
annetaan olettaa.
Kun puhutaan julkistaloudesta yhteensä, on tietenkin
kyse myös kuntien taloudesta ja sosiaalirahastoista. Kuntien
talouden osalta on hyvä muistuttaa, että kuntien
lainakanta on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana.
Toinen ja ehkä vakavampi huomio liittyen tähän
valtiontalouden tasapainoon: Kun hallitus asetti tavoitteeksi, että tavanomaisen
talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla oltaisiin tasapainossa,
se myös linjasi itselleen ikään kuin
takaportin, jos ei tulekaan tavanomaista talouskasvua, jos tuleekin
heikko talouskasvu. Hallitus nimittäin linjasi vaalikauden
alussa, että alijäämä ei saa
edes heikon talouskehityksen oloissa ylittää 2,75:tä prosenttia
bruttokansantuotteesta. Eli heikon talouskasvun oloissa -2,75 olisi
vielä ollut mahdollista, tavanomaisen talouskasvun olosuhteissa
pitäisi olla tasapainossa. Tästä kai
ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin
sen, että hyvän talouskehityksen oloissa sen olisi
pitänyt olla 2,75 prosenttia ylijäämäinen.
Ja nyt me emme puhu edes hyvästä talouskehityksestä,
vaan me puhumme poikkeuksellisen hyvästä, jopa
koko Suomen itsenäisyyden ajan historiassa.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö tämän
raportin lisäksi on puuhaamassa jotakin uutta selvitystä siitä,
mikä on niin sanottu valtiontalouden liikkumavara ensi
vaalikaudella. Kun otetaan huomioon, että jo ensi vaalikaudella
eläkemenot ryhtyvät kasvamaan, ja kun työvoiman määrä ryhtyy
supistumaan ja sitä kautta talouden kasvu hidastuu, uskallan
veikata, että valtionta- louden liikkumavara ensi vaalikaudella
tulee olemaan huomattavasti pienempi kuin se oli tällä vaalikaudella
siitä huolimatta, että elämme nyt poikkeuksellisen hyvissä taloudellisissa
olosuhteissa.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämän vaalikauden
aikana valtion omaisuutta on myyty noin 5 miljardilla eurolla ja
velkaa on lyhennetty noin 3,5 miljardilla eurolla eli 1,5 miljardia
on tullut liikkumavaraa tätä kautta. Vuoden 2003
tilinpäätöksen mukaan korkomenot olivat
noin 4,6 miljardia euroa. Ensi vuodelle arvioidaan, että korkomenot
ovat noin 2,3 miljardia euroa eli sieltä tulee reippaat
2 miljardia lisää liikkumavaraa eli 4 miljardia
on tavallaan ylimääräistä rahaa.
Ei mikään ihme, että budjettien tekeminen
on ollut helppoa, ehkä vähän liiankin helppoa,
vaikka erilaisia kipupisteitä onkin olemassa. Osinkotuloja
en ole laskenut, paljonko niitä on tullut hyvän
talouskehityksen myötä, mutta huomattava summa
on myös tullut osinkotuloja, paljon enemmän kuin
aiemmin on tullut. Kansainvälinen talous on auttanut hallitusta,
kokoomuslainen veropolitiikka on auttanut hallitusta, ja monilta
osin on oltu myönteisessä suhdannevaiheessa, niin
kuin ed. Vapaavuorikin täällä totesi.
Mutta huolta pitää kyllä kantaa tulevaisuudesta,
ja siinä mielessä on helppo yhtyä ed.
Vapaavuoren puheenvuoroon. Tulevien vuosien budjettien tekeminen
ja kansantalouden tila ei tule olemaan niin hyvä kuin tällä hetkellä on
ollut. Toivottavasti viisautta löytyy jatkossa.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Paljon on kehuttu hallitusta siitä,
että talouskasvu on ollut hyvä, ja kieltämättä talouskasvu
on ollut hyvä ja osittain se on johtunut siitä,
että kotitalouksien kulutus on kasvanut. Se, että kotitalouksien
kulutus on kasvanut, johtuu taas pitkälti siitä,
että kotitaloudet ovat velkaantuneet, velkaantuneet jostakin
40 miljardista joitakin vuosia sitten aina tämän
päivän 70 miljardiin saakka. On aivan selvä asia,
että jos kotitaloudet ovat saaneet 30 miljardia euroa lisää,
niin totta kai se näkyy talouskasvussa. Mutta se on aika
vaarallinen tie.
Ed. Jari Koskinen mainitsi, että tämän hallituskauden aikana
on myyty omaisuutta 5 miljardilla eurolla. Miten on sitten valtionvelka muuttunut?
Valtionvelka on laskenut noin 2—3 miljardilla, mutta kuntien
velka on kasvanut yli 4 miljardilla eli julkisen sektorin velka
on kasvanut yli 2 miljardilla, vaikka olemme myyneet omaisuutta
noin 5 miljardilla.
Nämä ovat asioita, joihin meidän
kansanedustajien ja hallituksen ministereiden pitäisi kiinnittää huomiota.
On helppo lainata rahaa ja kuluttaa, mutta ennemmin tai myöhemmin
ne rahat on maksettava takaisin. Kyllä silloin 90-luvun
alussa oli suurin piirtein samanlaisia merkkejä, mutta
Suomen talous oli haavoittuvampi siihen aikaan. Nyt se on paremmassa
kunnossa ja yritysten asema on selvästi parempi kuin oli
90-luvulla. Mutta ei pidä eikä missään
nimessä saa unohtaa niitä kielteisiä ilmiöitä,
mitä meidän taloudessamme on viime vuosina näkynyt.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin moniin edellisiin puheenvuoroihin, joista
ed. Hellberg tuossa aloitti ilmoittamalla huolensa valtionvelan
määrästä. Jo pelkästään valtionvelan
korot, niin kuin hyvin varmasti täällä tiedetään,
ovat yli 2 miljardia eli esimerkiksi suuremmat kuin koko liikenneministeriön
pääluokka. Kuitenkin esimerkiksi tierahoista,
jotka ovat hyvin pieni osa vain koko budjetista, paljon puhutaan.
Jokainen meistä ymmärtää, jos
tämäkin summa, velan korot, olisi käytettävissä esimerkiksi
liikenneministeriöön, niin saataisiin kovin paljon
aikaan, paljon enemmän itse asiassa kuin on tarpeita, ja
kysymys on vain koroista poikkeuksellisen alhaisen korkotason aikana.
Mutta syvempi ongelma on se, että valtio on elänyt
yli varojensa eikä ole ollut säästeliäs.
Eli järkevä ihminen, kansalainen, olisi tietysti
maksanut velat pois, kun on hyvät ajat, jotta kun tulee
huonot ajat, voidaan ottaa lisää velkaa. Kun valtion
osalta velanottoa ei voida perustella silläkään,
niin kuin ehkä yksityisen ihmisen tai yrityksen kohdalla,
että sillä voidaan investoida ja sitten sitä kautta
saada suuremmat tulot. Valtion osaltahan tämä ei
käy, koska velat on maksettava verotuloilla. Velanotto sinänsä ei luo uusia
tuloja.
Todella meillä 1990-luvun alussa, kun lama tuli, valtio
oli käytännössä velaton. Vaikka
tiukalle lamasta selviäminen otti, niin jos olisi ollut lamaan
lähtiessä yhtä paljon velkaa kuin nyt,
niin tilanne olisi voinut olla täysin mahdoton, koska nyttenkin
jälkikäteen moni selittää, miten
tiukalla valtion tilanne 90-luvun alussa oli. Ja olihan se, kun
90-luvun puolessa välissä, niin kuin tiedetään,
jouduttiin tekemään hyvin raakoja säästölakeja,
jotka suuntautuivat osittain kaikkein pienituloisimpiin ja joita
ei voida puolustella muuta kuin sillä poikkeuksellisella
tilanteella, että semmoisia tehtiin.
Nyt jos tulisi sama tilanne, mikä ei tietysti ole mahdotonta
vaikka ei todennäköistä, oltaisiin paljon
suuremmissa ongelmissa. Kyllä valtion olisi pitänyt
näinä hyvinä vuosina tasaisesti maksaa
velkaa pois. Se olisi pitänyt täällä hallituksen ymmärtää ja
myös tietysti täällä eduskunnassa ymmärtää.
Se, että valtion omaisuutta on myyty eikä edes sitä vertaa
ole velkaa lyhennetty, on täysin huonoa taloudenpitoa,
eli tavallaan valtion varallisuushan on vähentynyt. Osa
omaisuuden myynnistäkin on käytetty kulutusmenoihin.
Edes sillä määrällä ei
ole täysimääräisesti velkaa
lyhennetty. Tietysti olisi pitänyt myös säästää ja
maksaa velka pois. Ei tällä valtio kovin hyvää esimerkkiä näytä kansalaisille.
Sen takia moni kansalainen on velkaantunut ja monilla on velkaa
enemmän kuin minkä tulotaso kestää.
Näköjään tämmöinen
kulttuuri on levinnyt tietysti myös kuntiin. Kunnillahan
on tietysti vielä ahtaampi tila.
Toivottavasti tulevaisuudessa todella laadittaisiin seuraavan
hallituksen osalta joku ohjelma, jossa tämä valtionvelka
pyritään maksamaan kokonaan pois tai hyvin pieneen,
jotta sitten, jos suhdannesyistä täytyy velkaa
ottaa, niin se mahdollisuus on. Meillä helposti annetaan
liian hyvä kuva valtiontaloudesta, ja vaikka valtiontalous
on huomattavasti parantunut lamavuosista, niin kyllä kuitenkin
edellytykset huomattavasti paljon parempaan valtiontaloudelliseen
asemaan olisi ollut.
Kun täällä eduskunnassa puhutaan,
niin tietysti on muistettava, että täällä hyvin
vähän ovat hallitukset ja valtiovarainministerit
saaneet tukea tiukkaan ja säästäväiseen
politiikkaan. Itse olen kyllä joka vuosi budjettipuheissani
puhunut siitä, että valtionvelkaa olisi tarpeen
vähentää enemmän.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä tästä valtionvelasta.
Tässä usein tulee sellainen harhanäky,
että valtionvelka olisi meillä hyvällä tasolla,
kun se on suhteessa bruttokansantuotteeseen alhaisempi kuin lähes
kaikissa muissa EU-maissa. Tässä on kuitenkin
kaksi harhaa: ensimmäinen on se, että jos jollain
muulla menee vielä huonommin, niin se ei kerro sitä,
että meillä menee hyvin, ja toinen on se, että se
pitää suhteuttaa meidän väestön
ikärakenteeseen.
Itse edustan sitä ikäluokkaa, joka vuonna 2030,
jos Luoja suo, tulee eläkeikään. Kuten
täällä budjettikirjassa kohdassa "Julkisen
talouden kestävyys pitkällä aikavälillä"
todetaan, juuri sinä vuonna meillä on yli 65-vuotiaita
suhteessa työikäisiin 41 prosenttia, joka on korkein
luku koko Euroopan unionin alueella. Eli meidän tulee varautua
siihen tilanteeseen.
Täällä myöskin sanotaan,
että työvoiman väheneminen uhkaa vaikuttaa
niin, että ainoastaan 1,5 prosentin talouskasvuun päästään,
ja on itsestäänselvää, että ei
pystytä nykyisenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa pitämään
pystyssä niin pienellä bruttokansantuotteen kasvulla.
Eli meidän on jo varsin nopeasti siirryttävä aktiiviseen
työvoiman rekrytointiin ulkomailta. Meidän on
saatava tänne väkeä yhdessä meidän
kanssa takaamaan hyvinvointi myös pitkällä aikavälillä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Jos harmaa talous olisi kurissa, jos talousrikollisuus
olisi pystytty siirtämään ikuisuuteen,
niin me pystyisimme miljardilla eurolla lyhentämään valtionvelkaa
vuodessa, ja se merkitsisi ainakin 100 miljoonan euron säästöä valtionvelan
koroissa. Kun näin ei ole, niin seuraavalle hallitukselle jää tosi
rankka taakka.
Seppo Lahtela /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Vaikka kuulunkin siihen kansanjoukkoon, joka
esittää hyviä lisämäärärahaesityksiä,
niin kuulun myös järkähtämättömän
kovasti sen kannattajiin, että valtionvelkaa on lyhennettävä,
valtionvelan korkoja on saatava alemmaksi. Ja kun näyttää tai
on epäiltävissä, että maailmalla
korkotaso nousee, niin se muodostaa meille tulevaisuuden paineen
ja haasteen, mistä se raha otetaan pois, miten tämä talous
sen kestää. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä,
että ne puheenvuorot, joita on käytetty velan
lyhentämisestä ja sen korkomenojen pienentämisestä,
ovat ainutlaatuisen oikeaan osuneita.
Rouva puhemies! Voisin puhua pitkäänkin, mutta
ajanpuutteen vuoksi toivon, että tämmöiset
puheet lopetetaan nyt tähän tällä kertaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Tieliikenteen ongelmien ratkaisematta
jättäminen, vanhusten huono hoito ja sairaaloiden ja
terveydenhuollon ongelmat ovat sellaisia, että niillä ei
todellakaan myöskään kokoomus uskoakseni
pysty perustelemaan sitä, että pitäisi enemmän
valtionvelkaa lyhentää.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Melko omituisia puheenvuoroja on käytetty
tässä kohtaa. Muutama kokoomuslainen, joku melko
uusi, toinen perinteisempi, on kritisoinut sitä tahtia,
jolla valtionvelkaa on maksettu, vaikka samaan aikaan edellisinä päivinä kokoomukselta
on
löytynyt joidenkin miljardien, vähintään
yhden, edestä lisämäärärahaesityksiä.
Tämän lisäksi eräs demari, hänkin
toki muissakin ryhmissä viihtynyt, käy kritisoimassa
oman hallituksensa politiikkaa siitä, millä tavalla
velkaa on lyhennetty. Seuraavaksi tulemme äänestämään
tuloista, ponsiesityksistä, jotka koskevat niitä.
Siinä nähdään hyvin, että vihreä ryhmä on
tehnyt vastuullista politiikkaa, kokonaisen talousarvioesityksen,
jonka puitteissa myös valtionvelkaa olisi pystytty lyhentämään
enemmän.
Yleiskeskustelu pääluokasta 36 päättyy.