Täysistunnon pöytäkirja 139/2004 vp

PTK 139/2004 vp

139. TIISTAINA 14. JOULUKUUTA 2004 kello 12

Tarkistettu versio 2.0

8) Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus 2003

 

Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin lyhyesti ... (Hälinää — Puhemies koputtaa) Eduskunta hiljentynee ...

Toinen varapuhemies:

Ed. Jaakonsaari, pyydän, että odotatte hetken, että ne, jotka ovat poistumassa salista, tekevät sen nopeasti ja äänettömästi.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Meillä on käsittelyssä ulkoasiainvaliokunnan mietintö Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksesta vuodelta 2003. Joku voi ajatella, että se on ollutta, mikä on mennyttä, eli tämä on mennyttä toimintaa, mutta tämmöisen menneen toiminnan arvioinnin kannalta on tärkeätä, että katsotaan sitten tulevaisuutta, mitä pitäisi tehdä tulevaisuudessa, jotta asiat menisivät paremmin.

Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta on toiminut uutterasti, ja erittäin mielenkiintoista ja merkittävää on se, että Pohjoismaiden neuvosto on ollut jo vuosia erittäin aktiivinen Itämeren alueella tapahtuvan yhteistyön lisäämiseksi, ja tämähän on sitä tulevaisuuden musiikkia, josta eduskunta kävikin ed. Cronbergin keskustelualoitteen pohjalta vilkkaan mielipiteenvaihdon siitä, millä tavalla Itämeren alueen parlamentaaristen elinten yhteistyötä voitaisiin tehostaa ja lisätä tulevaisuudessa. Nimittäin kyllä yksi suuri muutos, mikä on tapahtunut lähiympäristössä, on se, että kun Euroopan unioni laajeni vuonna 2004, Itämeren alueen asema Euroopan unionissa vahvistui ja yleensä Itämeren alueen merkitys kasvoi. Sitten toisaalta on kuitenkin käynyt niin, että esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden aloite ei ole edennyt odotetulla tavalla Euroopan unionissa. Kyllä tässä on aihetta miettiä, millä tavalla tätä parlamentaarista toimintaakin pitäisi vahvistaa.

Eduskunnassa käydyn keskustelun pohjalta ei löytynyt kuitenkaan semmoista selvää näkemystä siitä, miten tämä uudelleenorganisointi tai entisen toiminnan tehostaminen tapahtuisi. On erittäin tärkeä jatkaa tätä keskustelua, ja toivoisin, että arvoisat puhemiehet olisivat ja eduskunnan johto olisi tässä aktiivinen ja koottaisiin valiokuntia ja näissä elimissä toimivia, jotta voitaisiin Itämeren alueella toimivien järjestöjen ja EU:n välistä parlamentaarista yhteistyötä järkeistää siten, että käytettävissä olevat resurssit voitaisiin parhaiten hyödyntää. Tietenkin tavoite on se, että Itämeren alueen merkitys unionin sisällä kasvaisi ja että Itämeren alueen sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöhyvinvoinnin osalta tapahtuisi kehitystä. Tämä on meille erittäin tärkeä turvallisuuspoliittinen ja poliittinen kysymys, ja todellakin se energia, mikä nytkin tämän neuvoston kertomuksen ympärillä käydyssä keskustelussa on, toivottavasti käytetään tämän idean pohtimiseen. Todellakin, korostan sitä, että vielä ei ole näkemystä siitä, miten tämä käytännössä tehdään, muuta kuin se, että tärkeissä poliittisissa kysymyksissä semmoinen oikea-aikainen informaatio olisi tärkeämpää kuin näiden kertomusten käsittely, mutta vielä kerran toivon, että eduskunnan johto on tässä uudelleenorganisoinnissa aktiivinen koollekutsuja ja vaikuttaja.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari totesi minusta juuri tämän tärkeän asian, joka näkyy myöskin tästä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä, eli sen, että nyt on tarpeen jatkaa sitä täälläkin eduskunnassa jo käynnistettyä keskustelua siitä, millaiset yhteistyörakenteet tarvitaan nyt tässä muuttuneessa tilanteessa, kun Euroopan unioni on laajentunut ja Itämeri alkaa olla Euroopan unionin sisämeri. Näin voidaan käytännössä sanoa; ainoastaan Venäjä Itämeren alueelta ei kuulu Euroopan unioniin. Tässä suhteessa tervehdin ilolla valiokunnan mietinnössä tehtyä esitystä siitä, että käydään tällainen keskustelu. Itsekin näen, että puhemies Lipponen voisi olla tässä koollekutsujana ja sillä tavoin, että paitsi Pohjoismaiden neuvoston myöskin Euroopan neuvoston ja Etyjin edustus ja tietenkin ennen kaikkea Itämeri-yhteistyössä mukana olevat tahot olisivat tässä keskustelussa mukana ja luonnollisesti ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan puheenjohtajat.

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin tärkeä asia, että tätä keskustelua jatketaan ja toisaalta poistetaan osittain niitä väärinkäsityksiä, mitä ehkä on.

Valiokunnan mietinnöstä olisin halunnut myöskin vielä todeta sen, että todellakin tämä mietinnössä mainittu ankkurointi eduskuntatyöhön pohjoismaisen yhteistyön osalta on tavattoman tärkeä. Me olemme Suomen valtuuskunnan puolesta nyt todella aktiivisesti ryhtyneet toimiin, ja nyt on aika paljon kiinni, arvoisa puhemies, myös puhemiesneuvoston aktiivisuudesta ja halusta nostaa nämä asiat esille täällä eduskuntatyössä ja tällä tavoin tehdä tavallaan pohjoismaisesta yhteistyöstä ihan arkipäivää niin, että elämme tavallaan ajan tasalla eikä niin, että käsittelemme pohjoismaista yhteistyötä jälkikäteen vuosittaisen kertomuksen myötä, vaan nimenomaan niin, että valiokunnissa nämä meidän valitsemamme raportoijat tuovat esille tärkeitä asioita ja toisaalta myöskin valiokunnat voivat olla itse myös aktiivisia ja aloitteellisia. Meillähän on tavoitteena myöskin se, että erikoisvaliokuntien edustajia kutsutaan myöskin yhä enemmän näihin pohjoismaisiin yhteistyökuvioihin mukaan eli tällä tavoin todella pyritään tehostamaan tätä yhteistyötä voimakkaasti.

Nyt todella pohjoisen Euroopan yhteistyön kehittämisessä myös puhemiehet ovat olleet todella aktiivisia, niin kuin täällä kävi ilmi aikaisemmassa keskustelussa. Tässä on nähtävissä se, että Pohjoismaissa käydään tätä keskustelua tänä päivänä, mutta ei välttämättä niin paljon muissa maissa. No, mistähän se mahtaa johtua? Ehkä se johtuu juuri siitä, että me Pohjoismaat olemme mukana kaikissa näissä lähialueen yhteistyörakenteissa. Me olemme mukana Pohjoismaiden neuvostossa, me olemme Itämeren parlamentaarisessa konferenssissa, me olemme myöskin Arktisessa neuvostossa samoin kuin Barentsin euro-arktisessa neuvostossa mukana. Eli tässä on erittäin tärkeää, että jatkossa pystytään välttämään päällekkäistoimintaa tai ainakin minimoimaan se mahdollisimman vähiin, elikkä tämmöistä tehokkuutta tarvitaan lisää ja selvää ja nykyistä parempaa työnjakoa.

Mutta todellakin siinä, kuinka pitkälle voidaan mennä pohjoisen Euroopan yhteistyön rakenteissa, tietysti tarvitaan muitakin osapuolia kuin Pohjoismaat. Valitettavasti muissa maissa ei aivan yhtä suurta intoa ole kuin ehkä nyt Pohjoismaissa ja erityisesti täällä Suomessa näyttää olevan.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä pyytäisin ja toivoisin kyllä, että kaikki kansanedustajat tutustuisitte eilispäivän Helsingin Sanomissa olleeseen pohjoismaisen yhteistyöministerin Jan-Erik Enestamin artikkeliin, jossa hän selostaa pohjoismaisen yhteistyön ulottuvuuksia ja myöskin näitä muita yhteistyörakenteita, joita on. Siellä hänkin toteaa sen, minkä itse sanoin jo täällä tässä ajankohtaiskeskustelussa, että nämä muut maat, Baltian maat, Puola, Saksa, Venäjä, eivät välttämättä ole tällä hetkellä halukkaita menemään pidemmälle tässä yhteistyössä ja osallistumaan enenevässä määrin myöskin siitä aiheutuviin kustannuksiin, koska tällä hetkellä tilanne on se, että esimerkiksi Itämeri-yhteistyön osalta Pohjoismaiden neuvosto on se, joka pääosin vastaa näistä kustannuksista. Silloin tietysti, jos syvennetään yhteistyötä, on tärkeää, että myöskin muut tahot osallistuvat maksumiehinä eikä ainoastaan niin, että pohjoismaisen yhteistyön kustannuksista otetaan nämä mahdolliset lisääntyvät menot, jolloin taas puhutaan siitä, että pohjoismainen yhteistyö on niin kallista.

Arvoisa puhemies! Meillä on myöskin syytä varmaan paneutua siihen, minkälaiseksi on muodostumassa Euro-Välimeri-parlamentaarinen yhteistyö. Tällainen uusi assemblyhän, yleiskokous, on perustettu viime vuonna, ja sen työ on käynnistynyt. Minulla oli itse tilaisuus tutustua tähän työhön käynnistysvaiheessa Brysselissä, ja kävi ilmi, että senkään yhteistyön osalta kaikki ei ole sujunut, niin kuin oli ajateltu, eli tavallaan tämmöinen selkeä laillisuuspohja ja sitä myötä varojen ohjautuminen ei ole itsestäänselvää. Mutta joka tapauksessa tällainen yhteistyöelin on perustettu ja myös Suomen eduskunnallahan on edustajansa tässä. Näin pitäisin jatkossakin tärkeänä, että olipa se sitten niin, että tästä Itämeri-yhteistyöstä muokataan tämä Pohjois-Euroopan yhteistyöelin tai joku muu, niin ainakin näen, että uusia organisaatioita tai lisää organisaatioita ei tarvita. Minun mielestäni kaikkein sopivin tähän Pohjois-Euroopan yhteistyön kehittämiseen on nimenomaan Itämeri-yhteistyö, ja sitä kautta se saisi vahvemman aseman myöskin tämän pohjoisen ulottuvuuden ohjelman vahvistamisessa. Tällä hetkellä parlamentaarisessa Itämeri-yhteistyössä on se ongelma, että Euroopan parlamentti ei ole sen pysyvässä komiteassa mukana. Se on mielestäni puute, joka pitää pikimmiten korjata. Uskon, että myöskin tätä kautta saataisiin enemmän painetta pohjoisen ulottuvuuden ohjelman jatkolle ja lisäresursseilla rahoitukselle sen toteuttamiseen.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, kuten sanoin jo aikaisemmin, minusta pohjoismaista yhteistyötä ei voida korvata sillä, että kehitetään Pohjois-Euroopan yhteistyötä. Pohjoismaiden yhteistyötä tarvitaan. Meillä on vahva kulttuuri- ja yhteinen arvopohja ja vakiintuneet työmuodot. Tärkeää on kuitenkin sen sijaan, että vastataan uusiin haasteisiin ja todella kehitetään Itämeri-yhteistyötä ja arktista yhteistyötä. Sen sijaan olen hieman varauksellinen siihen, että nyt näyttää myös Pohjoismaiden piirissä olevan kovasti halua laajentaa yhteistyötä yhä enemmän Ukrainan ja Valko-Venäjän suuntaan. Tässä minusta on olemassa ennen kaikkea se vaara, että mennään nyt jo tavallaan Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin alueelle, eli pitäisin järkevänä sitä, että me nyt tehostamme näitä olemassa olevia organisaatioita meidän alueellamme, niiden toimintaa, ja karsimme päällekkäisyyksiä, kuten jo aikaisemmin sanoin, ja saamme sitä kautta lisääntyvää voimaa tähän yhteistyöhön.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Outi Ojalaa hyvin kattavasta puheenvuorosta. Jäin hivenen kaipaamaan konkretiaa teidän puheenvuorostanne sen takia, että te olette jo hyvin kokenut Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan puheenjohtaja Suomen osalta. Kun ajattelen sitä keskustelua, joka ed. Cronbergin aloitteen pohjalta käytiin tässä salissa, ja kun luin tämän ministeri Enestamin analyysin Helsingin Sanomista eiliseltä päivältä, niin toivoisin, että esimerkiksi ensi kevään aikana Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta ottaisi vähän aktiivisemman roolin. Minusta tarpeeksi paljon kyllä sinänsä on jo keskusteltu. Toisin sanoen tässä on nyt eräänlaisten pää-itemien esille etsimisen paikka ja siihen liittyvä aikataulutus, jotta Suomi voisi tässä aktiivisesti olla mukana ja mennä eteenpäin. Sinänsä en ole eri mieltä teidän ajatuksistanne, mutta vähän jämäkämpää otetta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän saman suuntaisesti. Ed. Outi Ojalan puheenvuoro oli juuri erinomainen siinä, että haluttiin tarkastella sitä, että me joudumme uudella tavalla järjestämään myöskin täällä pohjoisella alueella tämän parlamentaarisen yhteistyön. Eräs ehdotus on ollut, että Itämeri-neuvoston puitteisiin järjestettäisiin ja keskitettäisiin tämä parlamentaarinen yhteistyö. Mutta olisin jäänyt kaipaamaan ed. Ojalalta arvioita siitä, että kun Pohjoismaiden neuvoston työssä kuitenkin on runsaasti resursseja ja voimavaroja, niin olisiko mahdollista ja järkevää käyttää juuri niitä voimavaroja ja resursseja tämän laajemman pohjoisen ulottuvuuden, Itämeri-yhteistyön, parlamentaarisen työn organisointiin.

Mikko Alatalo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvostossa on jatkettu työtä muun muassa rajaesteiden poistamiseksi jo monella tasolla. Tosin asiat ovat hieman edenneet verkkaisesti monista syistä. Kun Baltian maat tulevat mukaan tähän yhteistyöhön ja mahdollisesti myös Saksa ja Puola, silloin on kyseessä kuitenkin ihan toisen tason etu- ja painostusryhmä ajatellen Eurooppaa. Tässä mielessä pohjoismainen ulottuvuus saa ihan uuden merkityksen. Pohjoisen Euroopan yhteistyötä ovat liputtaneet tosiaan nimenomaan Pohjoismaat. Sehän on jo kulttuurinkin pohjalta. Mutta miten nämä muut Itämeren maat saadaan mukaan, jää nähtäväksi. Esimerkiksi Itämeren suojelun merkeissä se olisi hyvin tärkeätä.

Aivan oikein, kuten ed. Outi Ojala sanoi, ei enää tarvita lisää organisaatioita, vaan riittää, että esimerkiksi Baltian maat osallistuvat aika ajoin Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen. Jos lähdetään yhteistyötä viemään Ukrainan ja Valko-Venäjän suuntaan, silloin kyllä mennään merta edemmäksi kalaan, että riittää tämä Itämeren piiri tässä asiassa.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle olisin todennut, että kyllä minulla on aika selvä visio itselläni, mutta en halua lähteä sitä täällä nyt avaamaan sen takia, että keskustelut ovat kesken. Meillähän on Pohjoismaiden neuvoston piirissä tulevaisuustyöryhmä, joka pohtii näitä, ja me olemme edenneet onneksi aika sekavan alun jälkeen jo kohtuullisen pitkälle. Samoin ed. Arja Alho istuu myöskin Itämeri-puolella vastaavassa työryhmässä ja sitten mietitään näiden Itämeren maiden kanssa, miten mennään eteenpäin. Valitettavasti sieltä on kuulunut sellaisia viestejä, nimenomaan Itämeri-puolelta, että muut — esimerkiksi Baltian maat, Saksa, Puola ja Venäjä — eivät ole niin innostuneita menemään pidemmälle tässä yhteistyössä, ainakaan vielä, juuri siitä pelosta, ed. Kimmo Kiljunen, että siitä tulisi lisää kustannuksia. Kyllä minä uskon, että me olemme ed. Kiljusen kanssa siinä suhteessa samaa mieltä, että emme me nyt halua kehittää semmoista yhteistyötä, jota Pohjoismaat yksinomaan rahoittavat. Jos puhutaan laajasta Itämeri-alueen yhteistyöstä, kyllä vauraan Saksan ja muiden maiden täytyy olla mukana osallistumassa kustannuksiin.

Euroopan parlamentin mukaan saaminen esimerkiksi Itämeri-yhteistyöhön parlamentaariselle osalle varmaan toisi parempia mahdollisuuksia saada resursseja nimenomaan pohjoisen ulottuvuuden ohjelman läpiviemiseksi, eli tältä osin kyllä uskon, että me etenemme, mutta toisaalta me emme voi edetä yksin. Meidän täytyy saada myös muita mukaan.

Minä olen myöskin aivan vakuuttunut siitä, (Puhemies koputtaa) että kiinnostusta saattaa olla myöskin muualla kuin mainitsemillani alueilla. Esimerkiksi eilen kävin keskustelun Irlannin suurlähettilään kanssa ja häntä kiinnostaa tämän alueen kehittäminen erittäin paljon.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olin juuri kesällä yhdessä seminaarissa Turussa, jossa olivat kaikki tiedeyhteisöjen edustajat niin Pohjoismaista kuin Baltian alueelta. Siellä ollaan muodostamassa yhteistä toimielintä, joka ajaisi nimenomaan korkeakoulujen ja tieteen yhteistyötä, ja näin pystyttäisiin paremmin myöskin EU:ssa toimimaan. Heillä on tämä Noria-raportti, joka hyvin vahvasti tukee sitä. Siinä mielessä kyllä katson, että erittäin tärkeätä on, että pohjoismaista yhteistyötä tehdään myöskin Baltian maiden kanssa, että pystymme omat etumme täällä ajamaan. Ymmärrän tietysti Pohjoismaiden oman roolin siinä, mutta sen laajentaminen tällekin alueelle, huippuyksiköiden ja osaamisen alueelle, on erittäin tärkeätä.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhteistyön tarpeellisuutta on kai turha kiistää, mutta eihän narulla voi myöskään työntää. Jos ei kontaktipintaa löydy, niin ei pidä saranan puolelta yrittää väkisin tehdä yhteistyötä. Maailma on muuttunut sillä tavalla, että uusia ulottuvuuksia pitää hakea, mutta pitää myös katsoa sillä tavalla tosiasioita silmiin, voisiko nämä sinänsä tärkeät tehtävät hoitaa vähän kevyemmällä organisaatiolla ja halvemmalla.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisen yhteistyön ytimessä ovat luonnollisesti Pohjoismaat. Viittaan, kuten myöskin ed. Outi Ojala, tuohon ed. Enestamin erinomaisen hyvään analyysiin. Kaikessa tässä jatkosuunnittelussa, toiminnan kehittämisessä, on sen takia tärkeää, että Pohjoismaat itse keskuudessaan ja keskenään keskustelevat, neuvottelevat ja piirtävät niitä suuntaviivoja, jotka tälle Pohjoismaiden neuvoston toiminnalle tulevaisuudessa sitten rakennetaan, minkälaista on se yhteistyö, jota se tulee tekemään muiden tämän alueen organisaatioiden kesken.

Haluan korostaa tässä myöskin näitä muita organisaatioita, jotka toimivat, erityisesti Arktisen neuvoston toimintaa. Siitä haluan sanoa sen, että sen toteuttama ilmastoraportti, joka oli 300 johtavan tiedemiehen tutkimustulos, Bob Corellin johtama projekti, jonka tulokset äskettäin Reykjavikin ministerikokouksessa esiteltiin, osoittaa sen, että painopiste Pohjolassakin tulee väistämättä siirtymään pohjoista kohti.

Tämä on tärkeä viesti tähän keskusteluun siitä syystä, että meillä nyt tämän Euroopan unionin laajentumiskehityksen myötä ovat katseet keskittyneet täällä Pohjolassa ainakin Suomen näkökulmasta voimakkaasti Itämeren alueeseen. Se on luonnollista, että se on tärkeää. Se on ympäristökysymysten osalta tärkeä yhteistyöfoorumi, se on talouden osalta sitä, se on jopa puolustus- ja turvallisuuspolitiikan osalta tärkeä alue. On tärkeätä, että Puola ja Saksa, Euroopan unioni saadaan tässä viitekehyksessä mukaan toimintaan ja yhteistyöhön, mutta jos tämä hämärtää tai sokaisee meidän katseemme näkemästä, mitä on tapahtumassa pohjoisessa, niin me todella teemme historiallisen virheen.

Ilmastoraportin viestit ovat niin merkittäviä, että kun me ajattelemme 30 vuoden näkövinkkelillä kohti tulevaisuutta, sehän merkitsee väistämättä pohjoisen, Barentsin alueen, luonnonvarojen hyödyntämisen uutta vaihetta. Avautuu uusia merireittejä Amerikan mantereelle ja myöskin uusia luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksia.

Suomen ja muittenkin Pohjoismaitten näkökulmalta katsottuna on välttämätöntä, että tässä keskustelussa myöskin Pohjoismaiden neuvostosta pidetään mielessä se, että meidän arktiset alueemme ovat merkittävä osa Pohjoismaiden neuvoston työtä tälläkin hetkellä ja ne tulevat tulevaisuudessa olemaan vielä merkittävämpi alue.

Nyt, kun me olemme Pohjoismaiden neuvostossa pitäneet viime vuosina painopistealueena rajaesteiden poistamista, niin senkin osalta on niin, että tietysti tuon Skånen ja Malmön ja Kööpenhaminan lisäksi yksi keskeinen alue on pohjoinen, jossa on pitkät rajat ja jossa rajaesteet haittaavat ihmisten arkipäivän elämää edelleenkin merkittävästi. Verotus-, sosiaali- ja työssäkäyntikysymykset ovat tässä suhteessa ratkaistavia asioita.

Tämä isojen suuntaviivojen ratkaiseminen tai uudenlaisten suuntaviivojen piirteleminen ei saa poistaa meidän agendaltamme näitä tärkeitä, kansalaisia koskettavia asioita. Tässä ei myöskään pidä unohtaa kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Minusta Pohjola-Norden on yksi merkittävä yhteistyökumppani ja antaa oman panoksensa myöskin Pohjoismaiden neuvoston rajaestetyöhön koko ajan merkittävällä tavalla.

Kun me puhumme Pohjoismaiden neuvoston työstä, me puhumme siinä naapurityöstä, suhteesta meidän naapureihimme. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen on saattanut tulla semmoinen tunne meillä suomalaisillakin, että tärkeintä kun vain Brysseliin päin katsomme ja siihen suuntaan olemme yhteydessä ja yhteistyössä. Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi meidän yrityselämäämme ajatellen kaikkein useimmat fuusiot ovat tapahtuneet suomalaisten ja ruotsalaisten firmojen kesken. Siis talouselämän painopiste on entistä enemmän alkanut korostaa pohjoismaista yhteistyötä.

Viime päivien Venäjä-keskustelu palauttaa meitä siihen realismiin, että naapurit ovat aina tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Pohjoismaiden neuvostohan on pohjoisen ulottuvuutta pitänyt esillä. Mehän pidimme täällä Suomessa myöskin merkittävän seminaarin pohjoisesta ulottuvuudesta, ja siinä on nimenomaan Luoteis-Venäjä-yhteistyö realistisella tavalla pidetty mukana esityslistalla.

Kaiken kaikkiaan on välttämätöntä tietenkin, että muuttuvissa olosuhteissa arvioidaan uudelleen toimintoja ja katsotaan, miten niitä voidaan tehostaa, mutta summa summarum tästä minun analyysistani, minusta tuntuu, että en ole kovin paljon väärässä, jos muistutan, että yhteistuumin pidämme todella sen pohjoisen, arktisen alueen mukana näissä kuvioissa emmekä käännä sinne lopullisesti selkää.

Ihan lyhyesti, arvoisa puhemies, Pohjoismaiden neuvoston ja yleensä tästä kansainvälisestä toiminnasta eduskunnassa: Minulle on tullut sellainen tunne, että nämä vaatisivat myöskin jonkin verran enemmän arvostusta, se työ, mitä kansanedustajat näissä tehtävissä tekevät. Me emme pääse oikein hyviin tuloksiin, jos pikkuhiljaa vuoden kahden toiminnan jälkeen yksi ja toinen tulee siihen tulokseen, että kun tätä ei arvosteta eikä tätä työtä pidetä oikein minään, jätänpä sen pois. Kun porukka oikein nopeasti vaihtuu näillä foorumeilla, se ei varmasti ole meidän isänmaamme etu. Itse ainakin näen, että tämän tyyppinen työ, jota Pohjoismaiden Arktisessa neuvostossa olen päässyt tekemään, on myöskin sellaista, joka niveltyy kansanedustajan jokapäiväiseen toimintaan hyvin, ja nyt kun tähän on vielä tullut suosituksien seurantaa, niiden toteutumista valiokunnissa ja lainsäädännössä, niin se on entisestään korostunut.

Ed. Arto Bryggare merkitään läsnä olevaksi.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Tässä Pohjoismaiden neuvoston työssä ja myös Pohjoisessa ulottuvuudessa on sama ongelma, ja se on tämä konkreettisuuden ongelma. Pohjoismaisen ulottuvuuden osalta olen itse esittänytkin, että yksi tärkeä asia on jo nimi ja Pohjois-Euroopan talousalue olisi parempi lähtökohta keskustella siitä, mitä tarvitaan. Ei Suomessakaan kukaan puhu Pohjoisesta ulottuvuudesta tarkoittaen Lappia tai Itä-Suomen ulottuvuudesta, puhumattakaan Pääkaupunkiseudun ulottuvuudesta, joka ulottuvuus tuntuu vain koko ajan kasvavan kylläkin. Tämä on yksi sellainen tärkeä asia.

Toinen on se, mitä Pohjoisella ulottuvuudella oikein talousalueellisesti tarkoitetaan. Itse olen ymmärtänyt, että se tarkoittaa, jos lähdetään etelästä, että Saksan pohjoisosa, Ruotsi, Tanska, Suomi, Puola, Viro, Latvia ja Liettua sekä EU:n naapurimaat Venäjä, Norja, Islanti ja tulkinnasta riippuen myös Valko-Venäjä ja Ukraina voidaan katsoa Pohjoiseen ulottuvuuteen. Kun tästä lähdetään liikkeelle, silloin me olemme tekemisissä ihmismäärällisesti ja myös esimerkiksi luonnon resurssien osalta, energian osalta, veden osalta, sellaisten koko maailmankin kannalta merkittävien asioitten kanssa, että se on aivan selkeä ja voimakas vastapaino sille, että tällä hetkellä esimerkiksi Euroopan unioni työskentelee hyvin ahkerasti Välimeren maiden ympärillä, mikä käsittää sitten myös Etelä-Euroopan mutta myös Pohjois-Afrikkaa.

Tässä suhteessa Suomen on turha odottaa sitä, että joku muu nousisi Euroopasta ja sanoisi, että on se hieno asia tuo Pohjois-Euroopan talousalue tai Pohjoinen ulottuvuus, vaan se on meidän tehtävämme. Me olemme tässä Venäjän vieressä, ja kun puhemiehen parlamentaarinen valtuuskunta oli viime kesäkuun lopussa Venäjällä, niin siellä duuman puhemies kysyi juuri sitä, mitä me voisimme yhdessä tehdä, kun nämä EU:n tärkeimmät virat näyttävät menevän Etelä-Eurooppaan. Venäjänkin intressissä on konkreettinen asia eikä se, että puhutaan jostain ilman, että esitetään, mitä tehtäisiin ja miten se myös sitten käytännössä pyrittäisiin rahoittamaan. Siinä kyllä tietysti Venäjänkin pitää kantaa oma osuutensa.

Sitten me Suomessa tulemmekin siihen, mikä on tämä osaaminen, mikä on Pohjoismaiden neuvoston suomalaisen virkamiehistön osaaminen, mikä on osaaminen täällä eduskunnassa, millä tavoin se tapahtuu eri ministeriöitten kesken ja mikä se on esimerkiksi tällä hetkellä Suomen osalta Venäjällä tai sitten pohjoisessa. Me tulemmekin aika monelta osin tyhjään aukkoon. Nämä asiat ovat meillä minun mielestäni jääneet vähän unholaan sen takia, että Euroopan unioni on koettu sellaiseksi, että sen kautta hoidetaan kaikki asiat ja jos ei itse pystytä, niin Euroopan unioni hoitaa loput. Mutta tässäkin asiassa ollaan siinä tilanteessa, että loppujen lopuksi ei kukaan oikein hoida riittävän hyvin. Tästä tulevat sitten myös käytännössä ne tilanteet, joissa Venäjä kyselee, mitä siellä oikein tehdään, ja tällaiset kaikenlaiset kirjelmät ja muut saavat paljon suuremman merkityksen, kun muuta konkretiaa ei ole olemassa.

Tässä suhteessa Suomen pitäisi nyt vakavasti suhtautua tähän asiaan, niin että eduskunnassakin on resursseja siihen, miten täällä Venäjän talousalueeseen liittyviä kysymyksiä pystytään käsittelemään. Otan yhtenä esimerkkinä vaikkapa vain tämän rata-asian. Nythän valtioneuvosto tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä on esittänyt, että rataa Pietariin jatketaan Lahti—Luumäki-osuus, mutta käytännössä globalisaatiotyöryhmähän totesi muun muassa tämän Kiinaan menevän liikenteen osalta, joka tähänkin laajasti katsottuna kuuluu, että tällä hetkellä laivalla Kiinaan pääsee 5 viikossa, junalla se kestää 21 vuorokautta. Lyhentämällä erilaisin keinoin päästään noin 10 vuorokauteen. Jos tässä halutaan todella tätä ulottuvuutta ja Kiinaa saada lähemmäksi meitä, mistä on myös paljon hyötyä, silloin meidän pitää muun muassa näitä liikennehankkeita edistää yhteistyössä Venäjän kanssa ja tämän pohjoisen talousalueen puitteissa.

Sama koskee energiaa. Maailman huomattavat energiavarat ovat Keski-Aasiassa, ja ne ovat sitten sieltä saatavissa. Jokaisessa uudessa EU-maassa on kaasuputki Venäjän kautta, ja Slovakiaan tulee myös öljyputki. Euroopan unionissa päinvastoin kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla on sopimuksen kautta ollut mahdollisuus päästä siihen, että me olemme tekemisissä näiden energiavarojen kanssa. Mutta tämä sopimuskaan ei yksin riitä, ellemme pysty käytännössä tuotekehittelyllä ja muilla tavoin luomaan sellaisia tuotteita, jotka globaalissa mielessä olisivat kilpailukykyisiä. Siinä tarvitaan juuri sitä yhteistyötä, jossa venäläiset luonnonresurssit ja eurooppalainen, muun Euroopan, osaaminen pannaan yhteen.

Eurooppahan kokonaisuudessaan on noin 800 miljoonaa ihmistä. Euroopan unionissa on tällä hetkellä 450 miljoonaa ihmistä. Kokonaisuutenakin me olemme vain vähän yli 10 prosenttia koko maailman väestöstä, Eurooppa, 800 miljoonaa ihmistä. Tällä suhteellisuudentajulla kun mennään liikkeelle, niin koko Eurooppa tarvitsee tätä yhteistyön tehostamista, mutta siihen on näköjään aika pitkä matka, kun ottaa huomioon sen, millä keskustelun ja konkretian tasolla tässä liikutaan.

Viime lauantaina tapasin Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskuksen johtajan professori Tauno Tiusasen. Meillähän vuonna 2000 Euroopan unionin naapuruussuhderahoilla perustettiin Lappeenrantaan Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus, josta luulen, että tiedämme loppujen lopuksi liian vähän, vaikka tämä tutkimuskeskus on tehnyt paljon hyvää selvitystyötä muun muassa langattoman viestinnän nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä ja kehittymisen vaikuttavuudesta teknisesti ja taloudellisesti Venäjällä. Onko kukaan ollut tästä tietoinen, että tällainen tutkimus on tehty? (Eduskunnasta: Ei ole!) Se on varmasti tärkeä asia. Suomen kautta kulkeneen transitoliikenteen kehitys vuosina 1997—2003; elintaso ja työmarkkinat Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Tshekissä, Slovakiassa, Unkarissa ja Sloveniassa; verotusjärjestelmä sekä suorat ulkomaiset investoinnit näissä maissa; kokonaiskatsaus Ukrainan talouteen ja politiikkaan, josta selviää muun muassa se, kuinka tärkeä Ukraina on Venäjälle riippumatta siitä, kuka siellä on presidenttinä. Se tärkeys ei sillä häviä, vaan se tärkeys on olemassa muun muassa energiayhteistyön ja monien muitten asioitten osalta. Samaten Itämeren maista Puolan, Latvian ja Liettuan talouskehitys, Puolan talouskehitys ja sitten Venäjän talouskehitys ja elokuun 1998 talouskriisi, öljynkuljetukset Itämerellä ja näkökulmia lähes kaikista Itämeren maista.

Toisin sanoen tutkimuspohjaa on olemassa, mutta tässäkin on selvä tiedon katkos. Lappeenrannasta Helsinkiin ei ole pitkä matka, mutta käytännössä on niin pitkä matka, että ainakaan, kun olen suuren valiokunnan keskustelua kuunnellut ja muutakin keskustelua, tämä Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus ei näissä keskusteluissa ole kyllä millään tavoin tullut esille. Käytännössä tilanne on kuitenkin se, että ensi vuoden aikana nämäkin rahat loppuvat ja voidaan keskustella siitä, mikä on tämän tutkimuskeskuksen kohtalo ja mikä on käytännössä koko tämän Pohjoisen ulottuvuuden kohtalo.

Arvoisa puhemies! Kannatan niitä kaikkia ehdotuksia, jotka pyrkivät siihen, että Suomen eduskunta ottaa tässä nyt johtavan roolin ja lähtee esittelemään niin Euroopan unionille kuin muuallekin konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä pitää tehdä, eikä pelkästään käy keskustelemassa siitä, että Pohjoinen ulottuvuus on Suomelle tärkeä asia.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua käydään täällä vuosittain, ja erikseen on ollut yleinen hallituksen selonteko ja siitä keskustelu. Luulen, että me olemme eniten turhautuneita ei näiden instituutioiden määrään vaan siihen, mistä ed. Skinnari juuri sanoi, liian yleisellä tasolla keskusteluun.

Pohjoismaiden neuvostossa otin esiin pääministereiden kyselytunnilla jälleen Fulbright- ja Asla-stipendiaattijärjestelmän kaltaisen rahaston perustamisen lähialueiden tutkijoille ja opiskelijoille, lähinnä venäläisille. Tätä ehdotusta on toistettu jo yli kymmenen vuoden aikana, että Suomeen olisi otettu noin 500 ihmistyövuotta lähialueiden tutkijoita lähinnä Venäjältä. Emme ole saaneet tätä vielä läpi, mutta jatkan harjoitelmia. Viimeksi pyysin, että presidentti Halonen keskustelisi Putinin kanssa. Tiedän, että yhteistyöministeri Jan-Erik Enestam ja muut yhteistyöministerit Pohjoismaiden neuvostossa tutkivat ja pohtivat tätä. Mutta tässä on kaikkein konkreettisin ja täsmällisin ehdotus, jolla me voimme tehdä pohjoisen ulottuvuuden työtä välittömästi.

Olin viikonloppuna Pietarissa Pietarin valtion yliopiston rehtorin Ljudmila Verbistskajan vieraana yhdessä YK-yliopiston johtokunnan kanssa. Hän sanoi, että heidän kaikissa yliopistoissaan on tällä hetkellä vain 25 000 ulkomaista opiskelijaa, ja oletan, että suomalaisia on todella vähän yli 100 ja heistä suurin osa lukemassa venäjän kieltä, ei mitään muita aloja. Lääketieteen opetus on siellä lopetettu kokonaan suomalaisille. Sinne ei ole mennyt väkeä, vaikka aiemmin 200 lääkäriä on koulutettu siellä ja he ovat tuoneet Venäjän lääketieteen koko kulttuurin loistavalla tavalla, heistä on tullut loistavia lääkäreitä. Tässä on nyt sellainen tuhannen taalan kysymys. Jos halutaan puhua pohjoisesta ulottuvuudesta, niin aloitetaan esimerkiksi tällä.

Toinen asia, joka minua harmittaa, on se, että koko ulkoasiainvaliokunta on ulkopoliittisia teoreetikkoja täynnä. Ikävä kyllä puheenjohtaja Jaakonsaari ei ole paikalla. Tekisin mielellään kysymyksen Liisa Jaakonsaarelle: onko hän käynyt ystävyyskaupungissaan Arkangelissa koskaan, ja mitä konkreettista, täsmällistä on tullut tehtyä, vaikka Oulu ja Arkangeli ovat olleet kauan ystävyyskaupunkeja? Saman kysymyksen voisin tehdä kaikille Oulun läänin kansanedustajille. Tiedän, että jotkut heistä tekevät todella vakavaa yhteistyötä lähialueiden kanssa Arktisen neuvoston ja Barentsin neuvoston kautta ja ovat tehneet varsin pitkään ja usein kyllä kepulaiset heistä. Voisin myös kysyä kaikilta 200 kansanedustajalta: Kuinka monta henkilökohtaista ystävää teillä on eri maissa, erityisesti Venäjällä? Kuinka monta näistä ystävistä pysyy ystävinä, kun menette eläkkeelle ja ryhdytte pelaamaan golfia? Kuinka vakavaa se ystävyys ja se toiminta on, vai liittyykö se vain meidän asemaamme kansanedustajina ja siihen, että me menemme erilaisten elinten kokouksiin?

Otan vielä yhden esimerkin, josta on tehty ehdotus. Jos haluamme vakavasti naapurimaiden kulttuuriin paneutua, niin suurehkolla, ei kovin suurella rahalla mutta suurehkolla rahalla voisimme käännätyttää venäjäksi vuosittain esimerkiksi 50 tieteellistä kirjaa. Ei mitään ongelmia, ja ne olisivat myös sellaisia kirjoja, joilla on selvästi tarvetta siellä. Me olemme pieni kielialue. Tätä kautta me voisimme koko sivistystämme ja yhteiskuntaamme, yhteiskuntajärjestystämmekin levittää. Jonkin verran kirjoja käännetään, mutta ei systemaattisesti.

Lopuksi tämä ainainen narinani: Luulen, että jokainen meistä, joka on ottanut asuntovelkaa, on maksanut sitä 10—15 vuotta.

Vuonna 91 Baltian maiden kansanrintamien kanssa talkoilla perustimme Suomen ainoan Itämeri-keskuksen. Sen velkojen maksu kestää kaksikymmentä vuotta sen takia, että valtiovalta vei valtionavut nollille keskuksen vihkiäisviikolla. Jos tämä keskus olisi perustettu Hankoon Rkp:n kansanedustajien toimesta, sen rahoitus olisi järjestetty välittömästi. Jos se olisi kepujohtoinen Itämeri-keskus, ei mitään pulmaa rahoituksen kanssa. Mutta se ei edes ole sosialidemokraattijohtoinen, vaikka olen itse sen puheenjohtaja. Se on kansalaisjärjestöjen tekemä kansalaisjärjestöille. Sillä ei ole yhtään päätoimista henkilöä. Itse teen sen eteen ehkä kuukauden tai kaksi vapaaehtoistyötä vuodessa. En yksityiskohtiin paneudu, mutta sanotaan nyt, että tänä vuonna sinne tulee kahdeksannet Itämeren kuvanveistopäivät, johon noin 250 kuvanveistäjää yhdeksästä taideakatemiasta on tähän asti tullut, nukketeattereita, arboretum. Nyt sinne tulee vasta Moskovan arboretumin kakkosjohtaja, mutta Liettuan kasvitieteellisen puutarhan johto jatkuvasti — Eestin metsäkoulu lähettää priimuksensa, jazz-bändejä, ja aina kun tulee venäläisiä opiskelijoita tai tutkijoita, ilmaiseksi asuvat siellä. Sen keittiö kykenee tekemään 30:a lajia zakuskaakin, joten toivon, että muutkin eduskuntaryhmät joskus vierailisivat siellä. Tämä on vakava kysymys. Tämä on arka asia minulle. Minä itse koen tämän Venäjä-yhteistyön Pohjoismaiden neuvostossa yhdeksi tärkeimmistä. Siinä vaaditaan sitkeyttä, ei sitä sitkeyttä, mutta joka meidän neukkuystävillämme oli, stalinisteilla, joista monet ovat luopuneet asiasta.

Vuonna 75 pyrimme saamaan vanhimman tyttäremme Suomalais-venäläiseen kouluun, mutta häntä ei otettu, koska hän oli sosialidemokraattien lapsi ja minä olin Suomi—Kiina-seuran varapuheenjohtaja. Vuonna 75 päätin, että Neuvostoliiton terveydenhuollosta tehdään kirja. Minä en päässyt matkustamaan Neuvostoliittoon, mutta minun kaksitoista ystävääni matkusti Neuvostoliitossa. Kirja tehtiin täysin piruuttaan taistolaisia varten — kaikki kirjoittajat kyllä olivat sosialidemokraatteja — ja viimeinen seikka, ilman valtion rahaa, koska lähialuerahoja ei saa käyttää Suomessa, teemme nyt noin kymmenen matkaopasta lähialueiltamme, tuntuu aika hassulta. Te luulette, että niillä ei ole mitään merkitystä. Ne ovat tämän kansalaisliikkeen kannalta merkityksellisiä. Kaksi on tullut: seuraavaksi tulevat Murmansk ja Komi ja Färsaaret, siis lännestä ja idästä. Osa niistä tehdään ruotsiksi ja osa myös venäjäksi. Ne tehdään Itämerikeskuksen veloilla. Eli velkaa otetaan ja sitä maksetaan niin kuin hölmöläisen peittoa sitten myöhemmin, jotta voidaan tehdä sitä työtä, mikä valtion pitäisi tehdä.

Lopuksi muistelen, että Aimo Kairamo — edesmennyt — sanoi kerran upeasti: "Taipaleelle kannattaa aina antaa rahaa riippumatta, mihin hän sitä pyytää, aina menee hyvään tarkoitukseen."

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän ed. Ilkka Taipaleen ihailtavan konkreettisen esityksen jälkeen siirryn takaisin institutionaaliselle areenalle ja yleiskeskusteluun. Eduskunta kävi muutama viikko sitten keskustelun Pohjois-Euroopan yhteistyökuvioista. En aio toistaa sitä keskustelua, vaan todeta muutaman asian yhteenvedonomaisesti.

Ensinnäkin, emme olleet yksimielisiä kaikesta, mutta olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että yksi poliittinen taso riittää Pohjois-Euroopan yhteistyökuvioihin. Virkamiestasolla kuvioita voi olla useampia, ne voivat olla kahdenkeskisiä ja monenkeskisiä, samoin ministerien tasolla. Poliittisella tasolla olisi yksi taso koko Pohjois-Euroopan kattavana. Mielestäni Arktinen neuvosto kuuluu toiseen kategoriaan ja on erillinen asia.

Toiseksi keskustelussa oli kaksi rinnakkaista linjaa: (1), että Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö voi laajentua käsittämään koko Pohjois-Euroopan, ja (2), että Itämeren valtioiden neuvoston sihteeristö laajentuu käsittämään koko Pohjois-Euroopan. En näe tässä mitään ristiriitaa, koska Pohjoismaiden neuvoston sihteeristö jo tänä päivänä antaa tilaa ja rahaa Itämeren valtioiden neuvoston sihteeristölle, joten tässä kysymyksessä varmaan päästään hyväänkin ratkaisuun nopeasti. Vaikeampi kysymys on muiden maiden kannanotto tähän. Ovatko Saksa, Puola ja Baltian maat — palaan Venäjään hetken kuluttua — valmiita tällaiseen yhteistyöhön? Emme voi itse ratkaista tätä kysymystä, vaan sitä on selvitettävä ja otettava yhteyksiä esimerkiksi UM:n kautta ja selvitettävä, mitä mieltä he ovat näistä erilaisista vaihtoehdoista.

Yhden poliittisen tason tarve on aivan ilmeinen. Suomen näkökulmasta tärkein on pohjoisen ulottuvuuden eloonjäänti. Jos jatkamme tällä monitasoisella järjestelmällä, jossa pohjoisella ulottuvuudella ei ole rahaa eikä rakenteita, niin mitään ei tule tapahtumaan. Toinen perustelu liittyy Euroopan unionin laajentumiseen ja eri blokkien organisoitumiseen sen sisällä. Pohjois-Euroopalla tulee olla omansa.

Kolmas kysymys liittyy Venäjä-suhteisiin. Olemme kaikki havainneet käydyn keskustelun Suomen ja Venäjän suhteista. Tiedämme kaikki, että EU:n ja Venäjän suhteet eivät tällä hetkellä ole parhaat mahdolliset. Venäjä etsii konkretiaa myös omissa EU-suhteissaan, ja uskon, että konkreettinen institutionaalinen silta Pohjois-Euroopan kautta Euroopan unioniin olisi sekä unionin että Venäjän intresseissä. Teemme parhaillaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mietintöä puolustusvaliokunnassa, jossa sisäinen turvallisuus tulee korostumaan. Kaikki ne uhkat, joista puhumme — terrorismi, joukkotuhoaseet, organisoitu rikollisuus — liittyvät sisäisen turvallisuuden alueeseen, joka on laajempi kuin yksi maa. Näin ollen joudumme ottamaan kantaa eräänlaiseen yhteiskuntaturvallisuuteen, yhteistyöhön kaikkien lähinaapureiden kanssa. Mikä olisikaan luonnollisempaa, kuin että poliittisella tasolla voisimme tehdä sitä Pohjois-Euroopassa.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! För det första vill jag hänvisa till det utmärkta anförande som riksdagsledamot Ojala hade i inledningen. Jag förenar mig helt om det att vi inte skall bygga upp någon ny parlamentarisk organisation i Norden för att trygga samarbetet i Baltikum och österut. Vi måste helt enkelt klara av det genom att rationalisera och fokusera inom nuvarande organisationer så som flera andra här också har sagt.

Det är precis så som andra redan sagt att det här med konkretisering, det är det som nu fattas. Det måste vi lyckas med för att för det första klara av att få trovärdighet för det vi jobbar med och för det andra för att helt enkelt samla upp de viktiga frågor som vi måste ha samarbete kring. Det har gjorts många utredningar, icke minst inom nordiska ministerrådet och Nordiska rådet, om det baltiska samarbetet och man har konstaterat att det är mycket, mycket mångfacetterat och det har varit nästan omöjligt att greppa. Det är helt klart att när man får sådana utredningsresultat, så då frågar man sig hur vi skall kunna förena det här och konkretisera.

Det är onekligen så att Finlands geopolitiska situation har förändrats i och med medlemskapet i EU. Finland arbetar i en ny omgivning och måste forma sin EU-politik för att få maximalt inflytande. Vi behöver samarbete för att utveckla närområdet socialt och ekonomiskt. Vi måste helt enkelt klara av att hantera de hälsorisker och trafficingproblem, alltså prostitution, som uppkommit på grund av den fria rörligheten, bara som ett par mycket konkreta exempel.

Vi måste också gemensamt rädda Östersjön som innanhav, det håller på att växa igen.

I Ryssland igen så vet vi att miljöpolitiken, socialpolitiken och demokratiutvecklingen behöver impulser från väst för att få en positiv utveckling. Det kan inte vara så att endast de projekt där de nordiska länderna eller EU är med och finansierar, dvs. miljöprojekt, hälsoprojekt och demokratiseringsprojekt, barn som lider och tas om hand av nordiska länders frivilliga organisationer, kan förverkligas och få bejakande av Ryssland endast när finansieringen kommer utifrån. Det kan inte få vara så, att man inte känner sitt eget ansvar när det gäller så djupt mänskliga behov som de här betyder att få trygg hälsovård, att få leva i sund miljö i framtiden. Men vi måste delta, vi måste upplysa och det måste ske balanserat så att vi inte bränner broarna, det är helt klart. Det här innebär diplomati på hög nivå som inte är lätt att driva med en stormakt, det är helt klart att så är det.

Våra länders nordliga läge gör att vi har speciella förutsättningar. Tyvärr så har den nordliga dimensionen inte fått den förståelse och betydelse i EU som man väntade sig. Det är ett faktum att redan i det här läget har medelhavsländerna skapat en egen parlamentarisk församling för att stärka sin position i EU. Det är också ett faktum att de nordiska länderna har en gemensam välfärdsuppfattning som skiljer sig från grannländerna och den här samsynen måste få genomslag genom samarbete i EU-politiken. Annars gör vi en domainförlust när blockbildningar uppstår i andra delar av Europa.

Jag vill sedan ytterligare, som få har gjort här, lite diskutera kärnverksamheten i det nordiska samarbetet, Nordiska rådet och alla organisationer och institutioner som samarbetar. Det är ett ju faktum att volymen, det stora nordiska samarbetet, sker mellan frivilligorganisationerna och mellan regeringarna. Men jag vill påstå att har inte det här samarbetet en djup förankring i det parlamentariska samarbetet så saknar också det här andra samarbetet mandat och legitimitet. Vi måste ge stöd från våra parlament för att det här arbetet skall ha en framtid. Det är ett faktum att den gemensamma historien, det gemensamma välfärdssamvetet, samarbetet inom kultur, utbildning och intressebevakning har skapat och stött vår identitetskänsla i Norden.

Gallupundersökningar visar att nordborna i alla våra nordiska länder, också i Finland, uppskattar nordiskt samarbete. Våra elever får den första internationella kontakten genom elevutbyte inom Nordplus och det utbyte som Nordjobb innebär. Där, när det gäller Nordjobbsutbytet, har Finland varit det land som har varit mest intresserat av den här typen av samarbete med övriga Norden, något som i och för sig bådar gott för framtiden.

Det är också ett faktum som vi måste ha klart, om jag ännu återgår till parlamentarikernas betydelse, att de gränshinder som vi i tiden har rivit — passfriheten är den största, men också andra avtal har skrivits — inte har implementerats i våra länder när parlamentarikertrycket inte har satts i verket. Därför har vi fått lov att liva upp den här processen. Nu vill jag påstå att mycket av det nordiska parlamentariska samarbetets trovärdighet vilar på att vi får bort de slutliga gränshindren så att nordborna kan röra sig fritt, idka näring över gränserna och allt det här utan att det vållar byråkratiska hinder.

Jag är också helt övertygad om att våra radiobolag inte skulle trygga nordisk tevesebarhet i framtiden efter digitaliseringen utan parlamentarisk påtryckning. Det här är bara fragment av vilken betydelse den har.

Sedan så kommer vi ju inte ifrån det, att om vi ser till det Nordiska rådets arbetssätt, finns där mycket att önska i fråga om fokusering och rationalisering så att man på mindre tid kan göra mera. Den här processen har vi tagit tag i. Det är också ett faktum att redan idag så får de rekommendationer som går till ministerrådet och till våra regeringar genomslag i många lagar och lagprocesser i våra länder. Ta vilken lagreform som helst så i motiveringarna hittar vi alltid hänvisningar till de andra nordiska ländernas system. De ligger oss närmast, de påverkar vår lagstiftning i allra högsta grad.

Därför är det så nyttigt att vi träffar våra nordiska kolleger och utvecklas tillsammans med dem. Där ligger ett mycket, mycket viktigt egenvärde som i och för sig konkretiseras i nyttan i det parlamentariska jobbet och förankringen genom rapportering till utskott osv., vilket redan har nämnts som viktig.

Puhemies! Ihan lyhyesti suomeksi. Koen, että Suomen geopoliittinen tilanne on muuttunut sillä tavalla, että joudumme tekemään yhteistyötä laajemmalti. Samalla Suomi on pohjoisessa aika yksin. Se tietää sitä, että tarvitsemme yhteistyötä naapureiden kanssa, koska muut alueet Euroopassa tekevät tällä hetkellä aktiivista yhteistyötä. Jos emme hyödynnä tätä yhteistä identiteettiä, tätä yhteistä hyvinvointijärjestelmän tietotaitoa Euroopassa, niin meidän järjestelmämme tulee kärsimään, ja kilpailuyhteiskunnassa tämä tietää paljon. Se tietää nimenomaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut valitettavasti ehkä heikkenevät, jos me emme voi tätä heikennystä vastustaa sopivalla tavalla myöskin EU:ssa.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Hyvät ystävät, arvoisa ministeri! Det är lätt följa efter den sakkunniga ledamot Pehr Löv som också pratade om det som vi egentligen är här för att debattera, det vill säga utrikesutskottets betänkande om Nordiska rådets Finlands delegation och dess berättelse.

Jag vill konstatera med glädje att jag i berättelsen hittar också nyheter, viktiga nyheter som kommit under de senaste åren i Nordiska rådet, bland annat arbetet för gemensamma yrkesbevis och en ny socialkonvention, som jag tror att är någonting väldigt eftertraktat bland yngre nordbor. Jag är lite bekymrad ännu över de brister som finns till exempel i fråga om föräldraledigheter och att man inte får räkna sig till godo arbete utfört i ett annat land. Det är fortfarande en brist som åtminstone jag har stött på bland jämngamla. Jag noterar också att vi har fått en snabbare folkbokföring och efter berättelseåret vet vi också att det är lättare att få identitetsbevis i ett annat nordiskt land.

Jag tror också att vi skall vara stolta som kvinnor i Norden för det arbete som genom Nordiska rådet har utförts mot trafficing i våra närområden. Skulle inte Nordiska rådet ha lyft fram det i närområdessamarbetet undrar jag om det hade skett så mycket.

Ledamot Pehr Löv sade också mot slutet av sitt anförande att det finns mycket att göra för att fokusera arbetet. Jag vill säga lite modigare på nyländskt vis: vi skall göra arbetet lite sexigare. Det som var intressant här i sammanhanget var den aktuella debatt som vi förde för några veckor sedan. Vi förde den efter att motsvarande debatt hade förts i Nordiska rådet. Borde vi icke ha fört den debatten innan man träffades i Nordiska rådet?

Jag vet inte om ledamot Tarja Cronberg, som tyvärr inte är här i salen, om hon hade lyssnat lite selektivt, men jag tror inte att det fanns någon enighet här om att vi skulle behöva bara ett parlamentariskt eller som hon sade politiskt organ. Tvärtom, jag tror att både Nordiska rådets Finlands delegations ordförande och många andra av oss var av en annan uppfattning. Jag är väldigt glad över att just ledamot Outi Ojala liksom flera andra talare hänvisade till samarbetsminister Enestams artikel i förrgårdagens "Huvuddrake" här i staden, att inte kan vi ensamma samarbeta på nytt sätt om de andra inte vill det. It needs two to tango at least!

Vi måste också medge att det finns en stor, stor kvalitetsskillnad i samarbetet, för vi har ett kvalitativt fungerande samarbete på det nordiska planet och det är lite annorlunda på andra områden.

Hyvät ystävät! Vaikka ylistän pohjoismaista yhteistyötä, haluan tässä yhteydessä katsoa vähän eteenpäin. Yksi alue, josta olen huolestunut, ja niin kuin sanoin, "med den drucknes envishet" minulla on taipumus toistaa tämä asia useassa otteessa, on perinteinen hyvä oikeudellinen yhteistyö, ja toivoisin, että siihen panostettaisiin enenevässä määrin. En pidä siitä, että pohjoismaisten oikeusministeriöiden kannat ennen esimerkiksi niin sanotun EU:n kolmannen pilarin asioiden käsittelyä ovat erilaiset. Onneksi meillä on Pohjoismaissa laaja Anders Chydeniuksen aikoinaan Ruotsin eduskunnassa toteuttama julkisuusperiaate, jonka kautta esimerkiksi me voimme seurata ennen EU-kokouksia, miten eri maissa suhtaudutaan EU-asioihin. Näissä on löytynyt kantoja, joissa suhtaudutaan tärkeisiin asioihin eri tavalla.

Alussa ja sitten lopussa itse niin sanotussa täytäntöönpanovaiheessa — en halua käyttää sanaa implementaatiovaiheessa, koska mielestäni on sanahirviö sekä ruotsiksi että suomeksi tämä implementeringen — pitäisi katsoa, miten me toteutamme, miten pannaan täytäntöön, EU-säädöksiä. Pelkään, että jos emme panosta tähän enenevässä määrin, niin järjestelmät erkanevat toisistaan. Myöskin tv-yhteistyössä tarvitaan edelleen lisää panostuksia, koska esimerkiksi Ruotsin ja Suomen välinen tv-yhteistyö ei ole niin vakaalla pohjalla kuin sen pitäisi olla.

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Dromberg viittasi tutkimukseen ja tuloksekas-Taipale, joksi me nykyään häntä voimme nimittää, viittasi myöskin siihen. Se on selkeästi alue, johon on laajenevassa EU:ssa meidän panostettava yhä enemmän, koska siinä esimerkiksi olemme huomanneet, että eettiset arvot ovat Pohjoismaissa yhteneväisempiä kuin esimerkiksi laajenevassa EU:ssa, ja minä luulen, että biotekniikassa pääsemme paljon paljon helpommin yhteisymmärrykseen kuin koko EU:ssa. Tässähän on tehty selvityksiä, uusia elimiä on perustettu, mutta mitä tulee valtaviin rahamääriin, niin ymmärtääkseni ne todellakaan eivät pidä paikkaansa tutkimusyhteistyön osalta. Se on hyvin hyvin pieni rahamäärä, mikä siihen on pantu, ja kansalaiset kysyvät edelleen, mitä tapahtuu pankkimaksuille, onko siinä edetty riittävässä määrin.

Bästa vänner! Sedan för vi tydligen också en diskussion om den nordliga dimensionen och utskottsbetänkandet är sällsynt klart på den här punkten. Den har inte framskridit på ett önskvärt sätt. Jag tror att det är dags för oss att konstatera att de nordiska finansieringsinstitutionerna fungerar i många avseenden ytterst väl, vi har både NIB och Nefco som har finansierat en mycket stor del av den nordliga dimensionen.

Vi måste vara beredda att diskutera förutom innehållet också namnet på samarbetet i framtiden. Är det så att man för att Sverige kallar detta samarbete Östersjösamarbete och gav sin miljard och vi talar om den nordliga dimensionen därför inte kan komma riktigt överens om dess framtid. Vad gäller innehållet efter handlingsplanen för den nordliga dimensionen, som nu går till ända 2006, borde vi också i Norden tillsammans diskutera de prioriteringar vi vill ha på det sociala området.

Jag blev bestört när jag tog del av The State of the Worlds Children-rapporten förra veckan. Det land där aids växer mest är Estland, tillväxten är störst där. Den är till och med större än i Ryssland, men det finns mycket som visar att det sannolikt finns ett stort mörkertal i Ryssland, eftersom bara var tionde behövande på grund av den dyrbara behandlingen eller i förhållande till befolkningens resurser bara var tionde får den behövliga behandlingen.

Jag tror faktiskt att vi inom det här området har mycket att göra för att med gemensamma nordiska insatser se till att en annan syn på social service kommer till stånd i våra närområden, för utan en annan syn på social service är det väldigt svårt att gå vidare och nå resultat. Jag tror att vi här i Finland och hela Norden har ytterst fina resultat att peka på.

Hyvät ystävät, lopuksi mainittiin laajan Euroopan kehitys. Mielestäni todellakin voimme sanoa, että uudet ajat ovat koittamassa uusissa osissa Eurooppaa. Minä itse koen, että on kehittymässä vielä ehkä toinen demokratisaation aalto, kun näemme, että mahdollisesti oppositio on voittamassa Ukrainassa, ja mikä merkityksellisintä, että Romaniassa eilen opposition ehdokas voitti. Ne tapahtumat ovat keskenään sidoksissa, mutta toivon ja uskon, että myöskin Suomen eduskunta ja pohjoismainen yhteistyö sekä EU:n lähialueyhteistyö sopivassa määrin kiinnittävät näihin myöskin huomiota. Suuria asioita on myöskin sielläpäin Eurooppaa tapahtumassa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Minä ajattelin tulla hieman kommentoimaan tätä käytyä keskustelua ja valitan jo etukäteen ed. Oinoselle, että joudun poistumaan sen jälkeen salista enkä voi hänen puheenvuoroansa kuunnella, mutta pystyn sen lukemaan kyllä sitten pöytäkirjoista.

Arvoisa puhemies! Ed. Rundgren käytti täällä erittäin ansiokkaan puheenvuoron, ja ei voi muuta kuin yhtyä hänen näkemykseensä ja arvioonsa siitä, miten tärkeä merkitys arktisella yhteistyöllä on myös pohjoismaisen yhteistyön kannalta, eli arkista yhteistyötä ei voida harjoittaa irrallaan, vaan se on keskeinen osa pohjoismaista yhteistyötä, ja ainakin yhteiset intressit meillä pitäisi nyt tältä osin olla olemassa.

Ed. Taipale nosti esille myös pohjoisen ulottuvuuden omassa puheenvuorossaan ja vaati selkeää konkretiaa sille. Tämä hänen nostamansa kysymys tutkijanvaihdon lisäämisestä on kieltämättä erittäin tärkeä. Olisin halunnut vaan ed. Taipaleelle saattaa tiedoksi sen, että esimerkiksi Itämeren parlamentaarisissa kokouksissa on nostettu esille se, että muun muassa viisumivaihdon osalta Venäjän kanssa tehtävällä yhteistyöllä pitäisi nimenomaan tutkijanvaihtoa helpottaa ja viisuminsaantia nimenomaan tutkijoiden vierailustipendien osalta.

Ed. Cronbergin puheen osalta ei voi muuta kuin yhtyä ed. Thorsin epäilyyn ed. Cronbergin yhteenvedosta nimenomaan siinä, että eduskunnassa vallitsisi yksimielinen tahto siitä, että tarvitaan vain yksi poliittinen taso Pohjois-Euroopassa tehtävälle yhteistyölle. Näin selkeään johtopäätökseen emme suinkaan täällä päätyneet, vaan ennen kaikkea siihen, että kukaan ei halunnut uutta, vaan joko jotain olemassa olevaa kehitetään tai lopetetaan joku olemassa oleva ja sen tilalle perustetaan uutta. Tämä oli mielestäni selkeästi eduskunnan pöytäkirjoistakin luettavissa; nimittäin tarkistin sen jälkikäteen.

Mutta ed. Cronberg toi myös esille ajatuksen siitä, että meidän täytyy lähteä liikkeelle ja selvittää, mitä muut haluavat Pohjois-Euroopan yhteistyön kehittämiseltä. Hän mainitsi muun muassa Saksan ja Puolan ja sen, ovatko nämä halukkaita. Itse olen sanonut, että tätä halukkuutta ei ole juurikaan näkynyt. Tämän myöskin ministeri Enestam omassa kirjoituksessaan totesi. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että sitä lisää selvitetään. Sitähän itse asiassa tekee tämä työryhmä, johon viittasin, jossa Itämeri-työryhmässä ed. Arja Alho on Suomen edustajana. Se selvittää tätä halukkuutta. Mutta en minä nyt näe, että tähän pitää ulkoministeriötä sotkea. Ulkoministeriö vastaa omalta osaltaan sitten hallitustenvälisestä yhteistyöstä, selvittää sitä, mutta parlamentaarisen yhteistyön kuviot me varmaan kyllä kykenemme selvittämään itsekin.

Nimittäin täytyy muistaa, että meillä on Itämeren alueella Itämeri-neuvosto, joka muodostuu siis hallituksien edustajista. Sillä on oma sihteeristö Tukholmassa, ja se toimii aika selkeästi. Se on vahvasti lisännyt yhteistyötä viime aikoina myöskin Pohjoismaiden ministerineuvoston kanssa, jotta vältyttäisiin juuri päällekkäiseltä yhteistyöltä.

Ed. Löv myöskin täällä toi esille mielestäni erittäin ansiokkaasti, kuten tavallista, pohjoismaisen yhteistyön merkityksiä ja nimenomaan sen ydintehtävän, joka on edelleenkin ajankohtainen ja jota ei pidä suinkaan väheksyä miltään osin. Minusta oli tärkeää, että ed. Löv toi esiin myös tämän rajaesteiden poistamisen merkityksen. Se on todellakin näin, että jos niihin ihmisten arjessa oleviin ongelmiin ei pystytä puuttumaan, niin me menetämme hyvin paljon sitä tukea, mitä meillä ihmisten parissa on.

Tässä haluaisin vielä ihan eduskunnan pöytäkirjoihinkin todeta, että helmikuussa ensi vuonna Tanskan entinen pääministeri Schlüter, joka toimii siis selvitysmiehenä nyt tässä rajaesteiden poistamisessa, tulee tänne eduskuntaan vierailulle ja saamme häneltä raportin. Sen lisäksi, miten on edetty näiden kansalaisten liikkumisesteiden osalta, hän myöskin tulee selvittämään sitä, mitä ovat nämä yritysten sijoittumiseen liittyvät rajaesteet, koska hänen tehtäväalueensa on laajentunut tältä osin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kiitän erityisesti myöskin ed. Thorsia erittäin ansiokkaasta puheenvuorosta. Hän ei ole vielä niin sanotusti pohjoismaisen yhteistyökeskustelun vakiokalustoa ollut täällä, mutta toivottavasti jatkossa on, koska hän toi mielestäni erinomaisella tavalla niitä konkreettisia asioita esille. Ehkä meille, jotka olemme siinä työssä niin jokapäiväisesti mukana, ne monet asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä, että oli erittäin hienoa, että ed. Thors toi nämä esille.

Toteaisin sen myöskin täältä, että esimerkiksi vanhempainlomaan liittyvät ongelmat ovat aivan olennainen osa. Todellakin kysymykseen, miksi emme käy keskustelua ennen Pohjoismaiden neuvoston istuntoa täällä salissa, täytyy todeta, että se ei kylläkään johdu meidän valtuuskunnastamme, vaan ainakin tähän asti puhemiesneuvostossa ei ole sitä pidetty tarpeellisena, mutta maailmaa voidaan muuttaa, jos näin on. Itse näkisin juuri, niin kuin monissa Pohjoismaissa tehdään, että keskustelu käydään nimenomaan ennen istuntoa, jolloin se on tavallaan lähetekeskustelua istuntoon menijöille myöskin laajemmin.

Tästä huippututkimuksesta olisin vielä halunnut todeta sen, että — nyt minulta katosi etunimi — Åbo Akademin rehtori Björkstrand toimi myöskin selvitysmiehenä ja hänen johdollaan valmisteltiin tutkimuksen valkoinen kirja, jossa nimenomaan nyt tavoitteena on, että Pohjoismaat yhdessä vahvasti ovat valinneet tietyt kohdealueet, joissa nimenomaan huippututkimukseen satsataan. Minusta tämäkin on erinomainen esimerkki siitä, että kaikki me Pohjoismaat olemme pieniä maita ja meidän kannattaa tiivistää voimamme ja resurssimme.

Ed. Markku Koski merkitään läsnä olevaksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän puheenjohtaja ed. Outi Ojalaa, että hän näin huomionarvoisesti kiinnitti huomiota minunkin puheenvuorooni. Kiitoksia. Ymmärrän, että kiireet vaativat lähtemään enkä aio pitkään puhua.

Tuon vain yhden näkökohdan esille pohjoismaisessa yhteistyössä, jossa olen painottanut Mitt-Norden- eli Keski-Pohjola-yhteistyötä. Täällä ansiokkaasti Ilkka Taipale toi esille muun muassa tätä pohjoista ulottuvuutta ja samoin monia muita näkökohtia on tuotu pohjoismaisesta yhteistyöstä. Mutta erityisesti haluaisin painottaa Mitt-Nordenia, Keski-Pohjola-yhteistyötä, jossa Keski-Suomen eri maakunnat tai keskisen Suomen eri maakunnat, molemmat Pohjanmaat, Keski-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, mikä ettei Pohjois-Pohjanmaa, myös Keski-Suomi, molemmat Savot, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala olisivat Suomesta osapuolia ja sitten yhteistyö ulottuisi yli Merenkurkun ja vastaavat Keski-Ruotsin maakunnat ja edelleen vastaavat Keski-Norjan maakunnat Norjasta olisivat mukana.

Tätä yhteistyötähän on tehty ainakin kaksi vuosikymmentä. Silloin kun meillä olivat läänit läänien maaherrojen johdolla, tarkoitan aiemmat läänit, niin silloin läänien maaherrojen johdolla hyvin aktiivisti tätä Keski-Pohjola-työtä myös haluttiin edistää. Nyt sitä vastuuta sitten maakunnalliset liitot ovat pyrkineet jatkamaan.

Tietty kylmä takaisku tälle tuli Merenkurkun laivaliikenteen hiljennyttyä muutama vuosi sitten, mutta näkisin, että vaikka tämä takaisku tuossa tapahtui, niin siitä huolimatta meidän on pidettävä huoli tästä Keski-Pohjola-yhteistyöstä. On ajatus siitä, että yhteydet Venäjältä Pietarista menisivät juuri poikki Suomen, poikki radan, osaltaan Valtatie 23:n reittiä noudattaen, josta sitten laivayhteytenä yhteydet ulottuisivat Ruotsiin Uumajaan ja sitten Uumajasta Trondheimiin Atlantille. Tätä reittiä voidaan näin kuvata liikenteellisesti, mutta se voidaan nähdä myös kaikkien toimintojen yhteytenä elinkeinoelämän, kulttuurin, opetuksen yhteytenä. Kaikki inhimillinen toiminta tulisi nähdä myöskin tämän maiden poikittaisen suunnan mukaan.

Tiedän, että on hyvää kalottiyhteistyötä, on pääkaupunkiseutujen välillä yhteistyötä. Toivon, että tämä myös toimintakertomuksen aikana esillä ollut Mitt-Norden- eli Keski-Pohjola-yhteistyö vain voimistuisi ja vankistuisi pohjoismaisessa työssä ja Pohjoismaiden neuvoston työssä tulevana ja tulevina vuosina.

Keskustelu päättyy.