Arvoisa puhemies! Viidentoista vuoden kuluessa Suomeen on saapunut yli 25 000 inkerinsuomalaista paluumuuttajaa Venäjältä ja Virosta. Nyt on käynyt ilmi, että ainakin 200 inkeriläistä, etupäässä hyvin nuorta paluumuuttajaa on rikosten vuoksi karkotettu Suomesta. Nämä nuoret on karkotettu Venäjälle sellaisiin oloihin, joista heillä ei ole minkäänlaista kokemusta eikä tietoa aikaisemmasta. Haluaisinkin kysyä sisäministeri Rajamäeltä:

Eikö nyt olisi aika pohtia, että tässä on melkoinen humanitäärinen ongelma Suomella, että nuoret, jotka ovat ehkä ajautuneet rikosten tielle sen takia, että ovat joutuneet huumekierteeseen, eivät ole saaneet huumevalistusta ja -hoitoa, nyt karkotetaan oloihin, joista heillä ei ole mitään mahdollisuutta selvitä?

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Viimeisen kuuden vuoden aikana on yli 25 000 inkerinsuomalaisesta tai heidän perheenjäsenestään Ulkomaalaisviraston karkottamista koskevalla päätöksellä karkotettu 133 henkilöä. Uuden ulkomaalaislain mukaan Ulkomaalaisvirasto voi tehdä karkottamispäätöksen käytännössä poliisin tai rajatarkastusviranomaisen esityksestä ja karkottamistoimenpiteisiin on ulkomaalaisen osalta ryhdyttävä, jos hän ei täytä maassa oleskelun edellytyksiä. Maasta voidaan karkottaa ulkomaalainen esimerkiksi silloin, jos hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jos hänen on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin tai jos hän on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. Nämä ovat lainmukaisesti toimivien viranomaisten kriteerit.

Arvoisa puhemies! Eikö kuitenkin ole niin, että tämä paljastaa sen, että tämä aikanaan presidentti Koiviston aloitteesta aloitettu paluumuutto on Suomessa aika huonosti hoidettu, ja eikö tämä todista myös sen, että nyt olisi viimeinen aika pohtia sitä, miten esimerkiksi näitä inkeriläisiä maahanmuuttajia oikeasti kotoutetaan elämään ja työskentelemään Suomessa? Mitä muut ministerit tekevät tämän ongelman ratkaisemiseksi, jotta näistä ihmisistä tulisi sellaisia kansalaisia Suomeen, että he todella voivat täällä elää elämäänsä ja myös hyödyttää Suomea?

Sisäasiainministeri Kari  Rajamäki

Arvoisa puhemies! Tämä on tietysti useamman ministeriön yhteinen haaste ja selkeä ongelma. Tällä hetkelläkin inkerinsuomalaisia on muuttojonossa 20 000 arvioiden mukaan. On selvää, että maahanmuuttopoliittisen ohjelman jatkotyössä, niin kuin ministeriryhmäkin on todennut, on selvitettävä, miten menetellään tämän kanssa. Kiinnitän vain ed. Hautalan huomiota siihen, että inkerinsuomalaisten maahanmuuton edellytyksiähän muun muassa kieli- ym. kriteerien osalta on eduskunnassa hallituksen esitysten mukaan viime vuosina jouduttu tarkentamaan kotouttamis- ja myös turvallisuuteen liittyvien — kieltämättä selkeiden — epäkohtien takia.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Meillä oli muutama aika sitten eduskunnassa kotouttamislaki käsittelyssä, jossa selkeästi tuli ilmi se, että meillä lainsäädäntö sinänsä toimii, mutta ongelmia on ollut sen lain toimeenpanossa ja siinä, miten esimerkiksi työnjako kuntien ja valtion välillä toimii ja minkälaiset resurssit kotouttamiseen ohjataan. Inkerinsuomalaiset ovat tietenkin poikkeuksellinen ryhmä, koska heillä usein on kielitaitoa ja heillä on paremmat mahdollisuudet integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan kuin niillä maahanmuuttajilla, jotka tulevat kauempaa ja vieraammista kulttuureista, mutta mielestäni se on iso haaste, millä me suomalaiset "kotoudumme" niihin, jotka tulevat meille tänne, ja millä sitten tarjoamme riittävät edellytykset maahanmuuttajille kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta niin kuin sanoin, inkerinsuomalaiset ovat hieman poikkeus.

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemminkin täällä peräänkuuluttanut sitä, että maahanmuuttajien, myös inkerinsuomalaisten, kohdalla tämä kielitaito on aivan olennainen asia kotoutumisessa ja työelämään pääsemisessä. Se, että he osaavat jonkun verran kieltä tai sitä nykyisin vaaditaan, ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että he sijoittuisivat työelämään aivan alkuvaiheessa. Tämä on asia, josta, ministeri Filatov, te olette useasti sanonut, että siihen on kiinnitetty huomiota, mutta kyllähän nyt monet selvitykset osoittavat sen, että ei ole kiinnitetty riittävästi, ei kunnissa eikä valtion taholta.

Aiotaanko nyt tehdä jotakin erityistä lähivuosina, että maassa olevat maahanmuuttajat, myös inkerinsuomalaiset, saisivat hyvin nopeasti hyvin tehokasta kieliopetusta? Miksi ei voitaisi modifioida heille aivan erillinen työllistymismalli esimerkiksi niin, että osittain ollaan työssä, osittain opiskellaan kieltä?

Työministeri Tarja Filatov

Puhemies! Tässä maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa ylipäätään katsotaan sitä, miten koulutusta ja miten kotouttamista ja työelämää voidaan yhdistää eteenpäin, ja siinä on varmasti vielä paljon työtä. Mutta kielikoulutusta on lisätty ja siinä on pyritty siihen, että se yhdistyisi nimenomaan esimerkiksi työharjoitteluun ja sen tyyppisiin jaksoihin, joissa sitä kieltä pääsisi käyttämään ja saisi tavallaan opittua käytettyä, koska usein ongelma on se, että jos maahanmuuttaja esimerkiksi kielikoulutuksen jälkeen sulkeutuu sellaiseen yhteisöön, jossa puhutaan vain hänen äidinkieltänsä, niin silloin se opittu jakso ikään kuin unohtuu. On monia muitakin keinoja, joilla tätä työelämäläheisyyttä on yritetty parantaa, ja sinne on suunnattu lisää resursseja, mutta varmasti on tarve skarpata sitä järjestelmää ja vasta oli eduskunnassakin kotouttamislain uudistuksia, joilla pyritään nimenomaan tähän.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rajamäki on yrittänyt hyvin ponnekkaasti ja voimakkainkin äänenpainoin kiinnittää huomiota ulkomaalaispolitiikkaan ja sen jämäkkyyteen Suomessa, mutta olen pannut merkille, että viime aikoina sitä on arvosteltu jopa presidenttiehdokkaiden toimesta julkisuudessa. Samoin olen huomannut viime viikkojen aikana, että selvä linjaerimielisyys vallitsee työministeriön ulkomaalaispolitiikan linjauksessa suhteessa sisäasiainministeriön politiikkaan. Nyt kysyisin:

Onko hallituksella yhtenäistä suhtautumista turvapaikanhakijoihin ja yleensä suomalaiseen ulkomaalaispolitiikkaan, ja minkälaisen lakiesityksen sisäasiainministeriö aikoo tuoda eduskunnan käsittelyyn näitten asioitten ja käytännön yhtenäistämiseksi?

Sisäasiainministeri Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Tässä on turha iskeä mitään kiilaa. Ministeriryhmä on antanut yksimielisen maahanmuuttopoliittisen ohjelmaesityksen jatkovalmisteluun. Mitä tulee turvapaikkajärjestelmään, niin on selkeää, että ei pidä sotkea käsitteitä. Laittoman maahanmuuton torjunta, ihmiskauppa, ihmissalakuljetuksen torjunta on niin kansallinen, Schengen-alueeseen liittyvä kuin koko Euroopan unionin yhteinen ongelma, kansainvälisesti tällä hetkellä yksi suurimpia ongelmia. Tältä osin tietysti toimitaan määrätietoisesti viranomaisten toimesta, ja myöskin EU-komissio on tekemässä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yhtenäistämisesityksiä. Toissa viikolla komissaari Frattini ministeri Luhtasen kanssa Brysselissä keskustellessaan edelleen vahvisti muun muassa EU:n nimenomaisen tavoitteen vuoteen 2010 mennessä aikaansaada yhtenäinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka Euroopan unionille, ja se on hyvin tärkeää, että tässä harmonisoinnissa edetään.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin ministeri Rajamäki sanoi, meillä on rakennettu maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka on ollut yksimielinen, ja se on tällä hetkellä toimeenpanovaiheessa, tai sitä katsotaan ikään kuin konkretisoiden, miten mennään eteenpäin. Varmasti joskus helmikuussa hallitus kokonaisuudessaan iltakoulussa sen käsittelee. Hallituksella on vain yksi linja maahanmuuttopolitiikassa.

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö arvoisat virkamiehet ja Ulkomaalaisvirasto olisi toimineet tässä niin kuin eduskunta on tahtonut, siis lakia on noudatettu, ja toisella puolella on myöskin tietysti sillä tavalla, että kollektiivinen vastuu on täällä rajojen sisäpuolella, kun me olemme kutsuneet heidät tänne Suomeen. Elikkä siis toisin sanoen meidän täytyy löytää ratkaisu, ja jos karkotettavalla ei ole minkäänlaista elämisen mahdollisuutta Suomen rajojen ulkopuolella, niin silloin tietysti se vastuu kasvaa humanitäärisesti vieläkin suuremmaksi.

Arvoisa ministeri, voitaisiinko ajatella sillä tavalla, että kun nyt selvitetään tätä kuntien ja valtion välistä työnjakoa, niin siinä saumassa yritettäisiin löytää tähän sellainen vastuurakenne, että yritettäisiin vielä näitten karkotusten sijaan sitä, että yksilöllisesti pystyttäisiin nämä henkilöt ihmisinä elämään selvittämään?

Sisäasiainministeri Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Ensinnäkin karkotettavilla ja heidän perheenjäsenillään on oikeus tulla kuulluksi. Heillä on oltava kaikkien ihmisen perusoikeuksien mukaan myöskin oikeus siihen, että lapsen etua ja hyviä hallintomenettelyperiaatteita on noudatettu, ja totta kai myös oikeus hakea muutosta. Eli ulkomaalaista sen mukaan ei voida poistaa maasta ennen päätösten lainvoimaisuutta. Tässä tapauksessa vuoden 2000 alusta on tapahtunut noin 133 — tiedossani olevaa — tapausta tähän mennessä. En tiedä niiden tarkkaa jaksottumista, kuinka paljon niitä on tapahtunut aikaisemmin. Niitä nyt toki olen pyytänyt vielä tarkemmin selvittämään, miten paljon on tapahtunut ennen minun aikaani ja miten paljon nimenomaan nyt turvallisuuteen, muun muassa huumausainerikollisuuteen ym., liittyvien erityisten ongelmien takia. Tämä on parhaillaan tarkemmin selvitettävänä, myös menettelytavat, mutta voin todeta, että kyllä viranomaiset tiukasti lakia noudattaen näissä toimivat.

Arvoisa puhemies! Ed. Hautalan kysymys siitä, että on karkotettu rikoksiin sortuneita inkeriläisnuoria, on todiste siitä, että tämä paluumuutto on oikeasti hoidettu huonosti. Sehän johtui siitä, että kielitaitoisten inkeriläisten vanhempien mukana tuli lapsia ja nuoria, jotka olivat täysin kielitaidottomia, jotka eivät käyneet koulua. Oli mahdollista, että Helsingissä oli itse asiassa paljon nuoria, jotka eivät käyneet koulua, ja silloin kun nuori tarvitsee levyjä ja musiikkia ja mopoja ja ei viihdy koulussa, se on jotenkin aika loogista, että silloin ajautuu rikosten tielle. Kysymykseni on opetusministerille:

Mikä on opetusministeriön arvio tänä päivänä, paljonko esimerkiksi Helsingissä on nuoria, jotka eivät käy koulua, lapsia ja nuoria, jotka eivät käy koulua, ja ovatko maahanmuuttajat jollain tavalla erityisesti syrjäytyneet normaalista koulunkäynnistä, ja jos ministerillä ei ole vastausta, voinko ehdottaa semmoisen selvityksen tekemistä? Tämä on kieltämättä vähän erikoinen kysymys.

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Kyllä voi ehdottaa selvityksen tekemistä, ja varmaan on syytä tehdäkin. Itse tuon ongelman kulku on ainakin likimain sen kaltainen kuin ed. Jaakonsaari kertoi. Näitä tapauksia on ilmiselvästi lukuisia. Joitakin selvityksiä on tietysti jo pitkin matkaa tehtykin, ja palaute kuitenkin osittain on sellaista, että niiden kohdalla, jotka ovat olleet kielitaitoisia, sopeutuminen on ollut erittäin hyvää ja koulumenestyskin erittäin hyvää. Mutta palataan tosiaan asiaan, kun oma viisauteni karttuu.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Haluan tarkentaa niitä syitä, minkä takia meillä on jatkoselvitettävänä nämä asiat. Sanoin hivenen epätarkasti äsken. Näissä 133 tapauksessa vuoden 2000 alun jälkeen, jotka ovat selvitettävänä, on kyse Venäjän kansalaisista. Emme tarkalleen tiedä, kuinka monta niin sanottua inkerinsuomalaista on karkotettu vuoden 2000 alun jälkeen. Siis Venäjän kansalaisia.

Arvoisa puhemies! Oli tietysti humaani asia, että inkerinsuomalaiset pystyivät palaamaan Suomeen, ja tietysti kotouttamiseen täytyy pystyä mahdollisimman hyvin, mutta missä määrin ministerillä on tietoa siitä, että tässä tuli sellaisia nuoria mukana, jotka eivät edes olleet koululaisia eivätkä kouluiässä? Missä määrin on oltava realisti sillä tavalla, että siellä saattaa olla myös ehkä jopa tällaisia elintasoshoppailijoita, joilla ei ole tarkoitustakaan tulla työelämään tänne? Tietysti traaginen asia tässä on se, että ne nuoret, jotka tulivat tänne Eestistä ja palaavat nyt Venäjälle, saattavat sitten joutua rikollisjärjestöihin, koska eivät löydä sieltä paikkaansa, ja ovat jälleen uhkana sitten myös tännepäin.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin laaja kysymys, ja siitä on eri yhteyksissä nyt paljon puheita pidetty. Niin kuin sanottu, ihmissalakuljetus, ihmiskauppa, jopa rikollisjärjestöjen osallistuminen laittoman maahanmuuton järjestämiseen, on iso kansainvälinen ongelma. Toisaalta meillä on aidosti liian vähän toimia lähtöalueiden ja kauttakulkumaiden sosiaalisten, taloudellisten ja kansanvaltaisten perusteiden vahvistamiseen, eli EU:n ulkosuhdetyötä tarvitaan sisäasioiden ohella. Sanon vaan, että ongelma on tietysti tällä hetkellä se, että meillä on Bulgarian, tulevan EU:n jäsenen, kansalaisia turvapaikan hakijoina erittäin paljon tänä vuonna. Olen tästä omalta osaltani syyskuussa Newcastlessa sisäministerikokouksessa vedonnut muun muassa Bulgarian sisäministeriin Petkoviin, että näitä syitä arvioitaisiin. On aika vaikea yhtälö tällainen tilanne, jossa tulevan EU-jäsenmaan kansalaiset hakevat EU-maasta turvapaikkaa.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että kun joskus karkotuspäätös on tehty, niin se toimeenpannaan siitä huolimatta, että karkotetun elämäntilanteessa olisi tapahtunut erittäin merkittäviä muutoksia ja selvästi kotoutumista ja on voitu osoittaa jopa viranomaislausunnoilla, että selviytyminen Suomessa on mahdollista. Nyt kysynkin sisäministeri Rajamäeltä, mitä mieltä hän on siitä, että kun tämmöinen karkotettu sitten joskus haluaisi tulla takaisin Suomeen perheensä luokse, tapaamaan lapsiaan, tulemaan tänne töihin jne., niin miten viranomaiset lain mukaan aikovat suhtautua tähän. Onko mahdollista nähdä, että virheitä on tapahtunut ja että myöskin karkotettujen kohdalla elämäntilanteet ovat voineet muuttua ja että tällä tavalla voitaisiin myöskin näitä perheitä uudelleen yhdistää? Nyt tuntuu siltä, että kun kerran on päätös tehty, niin siinä ei mitään muutosta eikä mitään muuta harkintaa voi tapahtua. Onko tosiaan tämä asia näin, ministeri Rajamäki?

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Suomesta ei karkoteta ketään mielivaltaisesti, vaan aina viranomaiset toimivat Suomen lakien ja määräysten ja nimenomaan tiukkojen kriteerien mukaan ottaen huomioon esimerkiksi turvallisuuden, yleisen järjestyksen ja rikollisen teon vakavuuden ja yleiselle ja yksityiselle turvallisuudelle aiheutuvan riskin. Yleisestihän tapa on se, että karkotettavalle hänen karkottamisensa yhteydessä koskevassa päätöksessä saatetaan myös määrätä koko Schengen-aluetta koskeva enintään viiden vuoden määräaikainen maahantulokielto tai se voidaan määrätä toistaiseksi. Tämähän on yleinen, myös lainmukainen, menettelytapa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on muista Pohjoismaista poiketen tämä hallinto kahden ministeriön hoidossa, sisäministeriön ja työministeriön. Ministeri Rajamäki teki muutama aika sitten hyvän ja kannatettavan ehdotuksen, jonka mukaan olisi järkevää maahanmuuttoasiat keskittää sisäministeriön yhteyteen. Se voisi poistaa niitä ongelmia, jotka nyt on havaittu tämän sektorin asioitten hoitamisessa. Kysyisin valtiovarainministeriltä:

Nyt kun valtionhallinnossa on aika tiukka tuottavuustavoitevaatimus ja myös tavoite, että hallinto toimii entistä tehokkaammin, niin eikö juuri tämäntyyppisiä hallinnollisia ratkaisuja pitäisi kyetä tekemään myöskin ministeriöitten välisessä reviiririitakysymyksissä — niin kuin tätä kuvaan — vaikka se ei ole suoraan hallitusohjelmaan kirjattu, ja näyttää myöskin esimerkkiä: kun nyt painostetaan kuntia hallintojen keventämiseen ja päällekkäisyyksien purkamiseen, valtio voisi näyttää tässä erinomaisen hyvää esimerkkiä, vai kuinka, ministeri Heinäluoma?

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Luulen, että tähän kysymykseen, mikä on oikea sijaintipaikka, ei taida kyllä valtiovarainministeriöstä löytyä rahallista viisautta. Se täytyy ratkaista muiden näkökohtien pohjalta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa, jos me ajattelemme maahanmuuttohallintoa, se on jakautunut hyvin laajalti. Meillä on esimerkiksi opetuspuolella maahanmuuttajiin liittyviä tehtäviä, meillä on työministeriössä, meillä on sisäministeriössä. Jos ihmisen elämä kulkee vauvasta vaariin, niin sitä ei voi ikään kuin integroida yhden ministeriön sisään, mutta on selvää, että silloin kun hallitus käsittelee tuota maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, siinä yhteydessä arvioidaan kaikkia tähän liittyviä kysymyksiä.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Luonnollisesti, jos asiaa ovat valtiontilintarkastajat käsitelleet, ovat selvitysmiehet käsitelleet, totta kai on myös sisäministerin velvollisuus toiminnallis-taloudellisista ja turvallisuusnäkökohdista ottaa tiettyjä asioita keskusteluun ja realistisesti, rehellisesti ja rohkeasti myös niitä käsitellä. Siitä tässä on kysymys.

Haluan todeta, että erityisesti olemme kiinnittäneet huomion ministeri Itälän aikana kesällä 2002 tapahtuneeseen muutokseen, jossa poliisin alaisuudesta säilöönottokeskukset siirrettiin työministeriön alaisuuteen. Kyseessä on lähinnä maasta karkottamista odottavien henkilöiden säilöönottoasia, joka viime talvena nousi keskusteluun, kun 23 henkilöä hävisi ovista ja ikkunoista.

Arvoisa puhemies! Marraskuun puolessavälissä todellakin kuulin onnellisena miehenä, että sisäministeri Rajamäki oli puuttunut siihen, että otettaisiin uudestaan käsittelyyn ulkomaalaislaki. Toivon, että siinä tulisi myöskin uudelleen käsittelyyn tämä pikakäännytysmahdollisuus, laajentaisitte sitä sillä tavalla.

Ministeri Filatov, haluaisin tarkentaa, kuulinko minä oikein, että te sanoitte ensimmäisenä vastauksena, että suurempi murhe on meidän kotouttamisessamme ulkomailta tänne tulijoihin. Onko siis näin, että ei maassa maan tavalla, vaan meidän täytyy mukautua kaikkiin eri maista tänne tuleviin ihmisiin ja heidän maittensa tapoihin ja kulttuureihin? Vielä yksi lisäkysymys: Missä vaiheessa voisimme siirtyä siihen, että muualta tänne eri statuksella tuleville ihmiselle ei jaeta rahaa, vaan ostoseteleitä?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Sanoin, että kotoutuminen on molemminpuolinen prosessi. Se vaatii sitä. Jos ajattelemme vaikkapa ihmisten työllistymistä, se vaatii kantasuomalaisten asenteiden avartumista, mutta totta kai se vaatii myös maahanmuuttajalta suomalaisen yhteiskunnan toiminnan ja pelisääntöjen ymmärtämistä ja oppimista samaten kuin kielen oppimista.

Aikanaan kun tehtiin kokeilu siitä, että vastaanottokeskuksissa oleville ihmisille tarjottaisiin esimerkiksi ruoka ruokana eikä toimeentulotukirahana, niin tuon kokeilun jälkeen kävi ilmi, että se tulee kalliimmaksi, ja esimerkiksi perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa, että silloin jos oleskelu on päivän, kahden päivän tai viikon mittaista, on mahdollista, että toimeentulo annetaan hyödykkeinä, mutta jos se on pidempää, sen pitää olla samankaltaista kuin se on suomalaisillakin. Jos ajattelemme vaikkapa Dublinin tapauksia, niin näiden kohdalla, joissa on yleensä ne lyhimmät käsittelyajat, keskimääräinen käsittelyaika on sata vuorokautta. (Puhemies koputtaa) Mielestäni sitä ei voi pitää tuon perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaisena silloin.