6) Hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain
muuttamisesta
Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on hallituksen
esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi
kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta.
Hallintovaliokunnan valmistavasti käsiteltäväksi
hallituksen esitys lähetettiin syyskuun 28. päivänä.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti asiasta
ovat antaneet lausuntonsa perustuslakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta,
liikenne- ja viestintävaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä ympäristövaliokunta.
Hallintovaliokunta on ottanut käsittelyynsä asiakokonaisuuteen
liittyvinä kaksi lakialoitetta sekä kolme toimenpidealoitetta.
Mietinnössään hallintovaliokunta
puoltaa kuntajakolain muuttamista koskevan toisen lakiehdotuksen
hyväksymistä sellaisenaan sekä ensimmäisen
ja kolmannen lakiehdotuksen hyväksymistä mietinnöstä ilmenevin
muutosehdotuksin. Edelleen valiokunta ehdottaa laki- ja toimenpidealoitteiden
hylkäämistä sekä hyväksyttäväksi
näin kuuluvan lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää hallituksen
antavan vuonna 2009 eduskunnalle selonteon kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
toteutuksesta sekä kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan
puitelain tavoitteiden toteutumisesta." Valiokunnan mietintöön
sisältyy yksi lähinnä kuntien rahoitus-
ja valtionosuusuudistukseen keskittyvä vastalause, jossa
esitetään muutosta puitelain 11 §:ään.
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan kunta- ja
palvelurakenneuudistuksen välttämättömyydestä vallitsee
laaja poliittinen yhteisymmärrys. Erityisesti sosiaali-
ja terveydenhuollon osalta korostuu sekä rakenteellisten
että saumattomien palveluketjujen ja sähköisten
tietojärjestelmien nykyistä olennaisesti laajempi
hyödyntäminen. Valtaosa kuntatalouden menoista
painottuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetustoimeen.
Runsas kaksi vuotta sitten hallintovaliokunta pyysi sisäasiainministeriöltä kirjallisen
selvityksen siitä, mitkä ovat kuntakentän,
mukaan lukien yksittäisen kunnan, taloudelliset mahdollisuudet selviytyä asianmukaisesti
tehtävistään ja velvoitteistaan. Saimme
selvityksen vajaa vuosi sitten. Tähän selvitykseen
ei sisältynyt tarvittavia toimenpide-ehdotuksia, vaan siinä tarkasteltiin kuntien
tehtävien ja rahoituksen kehitystä pitkittäisselvityksenä nykymuotoisen
valtionosuusjärjestelmän ajalta vuosilta 1993—2004.
Perustana selvityksessä olivat kuntien tilinpäätöstiedot,
jotka eivät sinällään kerro
palvelujen tasosta, tarpeesta, laadusta tai saatavuudesta tai palvelujen käyttäjien
tyytyväisyydestä. Tiedoista on kuitenkin pääteltävissä,
minkä tyyppisissä kuntaryhmissä ja millä alueilla
taloudelliset mahdollisuudet palvelujen järjestämiseen
ovat parhaimmat ja missä taas heikoimmat.
Hallintovaliokunta tähdentää käynnistämänsä selvitysmenettelyn
merkittävimmän vaikutuksen olevan siinä,
että hallitus päätti asettaa kunta- ja
palvelurakennehankkeen, jossa tavoitteena on uudistusten ja toimenpiteiden
toteutus niin, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset
huolehtia palvelujen järjestämisestä.
Tulevina vuosina vaikeutta lisää väestön
ikääntyminen, joka näkyy paitsi kasvavina
palvelutarpeina myös työvoiman saatavuusongelmana.
Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, missä kustannuspaineet
ovat suurimmat, työvoiman saatavuusongelmat näkyvät
jo nyt.
Sekä koko kuntatalouden että kansantalouden näkökulmasta
Helsingin seutu on poikkeuksellisen merkityksellinen. Hallintoselonteosta
antamassaan mietinnössä valiokunta on pitänyt maamme
kehityksen kannalta välttämättömänä, että Helsingin
seudun kansainvälistä kilpailukykyä maamme
ainoana metropolialueena vahvistetaan. Tässä tarvitaan
muun muassa alueen yhtenäistä ja yhteistä kaavoitus-,
maa-, asunto-, liikenne-, elinkeino- sekä tutkimus-, koulutus-
ja kulttuuripolitiikkaa.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään,
että ilman kuntasektorin merkittävää uudistumista
ei yhteiskunnan hyvinvointipalveluita voida enää vastaisuudessa
turvata. Onkin välttämätöntä,
että uudistuksessa lähdetään
liikkeelle ripeästi. Jo hankkeen olemassaolo on sysännyt
tässä suhteessa monissa osissa maata kehitystä liikkeelle.
Olennaista uudistuksen onnistumisessa on kuntien vahva, aloitteellista
ja aktiivista toimintaa ilmentävä tahtotila. Toki
valtiolla on oma merkittävä roolinsa uudistuksessa
muun muassa sen ohjaamisessa ja arvioinnissa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen on vaativa
prosessi. Sen vaikutukset tulevat olemaan onnistuessaan historialliset
murrosvaiheessa olevalle kuntasektorille. Uudistuksen toimeenpanon
suunnitelmallinen seuranta ja arviointi on välttämätöntä hankkeen
etenemisen, ohjaamisen ja suuntaamisen sekä myös
hankkeen uskottavuuden kannalta.
Hallintoa järjestettäessä on huolehdittava myös
kielellisistä perusoikeuksista. Niin suomen- kuin ruotsinkieliselle
väestölle on turvattava yhdenvertaiset mahdollisuudet
saada palveluja omalla kielellään. Kuntajaon mahdolliset muutokset
eivät saa heikentää myöskään
saamelaisille nykyisen lainsäädännön
mukaan kuuluvia kielellisiä tai kulttuurisia oikeuksia
taikka kulttuuri-itsehallinnon edellytyksiä.
Herra puhemies! Kaikkien kuntien tulee periaatteessa järjestää asukkaille
samat peruspalvelut. Käytännössä kunnan
toimintaympäristö ja olosuhdetekijät
ovat kuitenkin vaikuttamassa siihen, minkä tasoisina palvelut
kyetään järjestämään.
Joka tapauksessa, kuten perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan,
kunnilla on nykyisin merkittävä rooli erityisesti
sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumiseen liittyvien
palvelujen tuottamisessa. Puitelain mukaista uudistusta toimeenpantaessa
onkin kiinnitettävä vakavaa huomiota maan eri
osissa olevien kuntien asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun ja heidän
tosiasiallisiin mahdollisuuksiinsa saada perusoikeuksien toteutumisen
kannalta välttämättömiä palveluja.
Samalla on otettava huomioon myös kunnalliseen itsehallintoon
sisältyvästä kansanvaltaisuusperiaatteesta
johtuvat vaatimukset.
Valiokunta painottaa, että kunnallisen demokratian
kehittämistyötä tulee tehdä samanaikaisesti
kuntien toiminnan ja hallinnon uudistustyön kanssa. Luottamushenkilöiden
aseman ja työskentelyedellytysten turvaamisen ohella on tärkeää kehittää myös
käyttäjädemokratiaa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keinovalikoimaan kuuluvat
lakiehdotuksen 4 §:n nojalla kuntarakenteen vahvistaminen,
palvelurakenteiden vahvistaminen ja toiminnan tuottavuuden parantaminen.
Lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne.
Lähtökohtana on, että kuntajaon muutokset
toteutetaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Hallituksen esitykseen sisältyvät
kuntajakolakiin tehtävät muutokset kannustavat
yli 20 000 asukkaan kuntien muodostumiseen ja useamman kunnan
samanaikaiseen yhdistymiseen eli monikuntaliitoksiin.
Uudistuksen keinovalikoiman osalta jokainen kunta joutuu arvioimaan
oman tilanteensa ja asemansa. Tämä ei valiokunnan
mielestä voi tapahtua yksinomaan kunnan omasta sisäisestä näkökulmasta
tarkastellen, vaan kunnan on kyettävä myös
vastuullisesti arvioimaan, miltä tilanne näyttää kunnan
ulkopuolelta. Kuntasektorin tulevaisuuden kannalta kysymys on seudun
ja alueen kuntien kyvystä hoitaa tehtävänsä ja
samalla houkuttelevuudesta koko maan ja kansainvälisestäkin
näkökulmasta. Tähän asiaan liittyy myös
osaavasta työvoimasta käytävä lisääntyvä kilpailu
ja palvelujen järjestämiskyky. Erityisen merkittävänä tähän
liittyvät elinkeinoelämän toimintaedellytykset
ja muut kilpailukyky- ja vetovoimatekijät.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 5 §:ssä todetaan,
että kunnan olemukseen kuuluvat taloudellisiin ja henkilöstövoimavaroihin
perustuvat edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta.
Tältä pohjalta kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta
tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Kuntien
yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueen,
joka organisoituu kuntayhtymäksi tai niin sanotun isäntäkuntamallin
pohjalta toimivaksi alueeksi. Yhteistoiminta-alueilla on palvelujen
järjestämisvastuu, ja palvelujen tuottamistavasta
voidaan päättää kuntalain mukaisesti.
Hallintovaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella
poistanut puitelakiehdotuksen 5 § 2 momentin viimeisen
virkkeen, jotta lakiehdotus voidaan säätää tavallisen
lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti.
Muutos merkitsee, että yhteistoiminta-alueelle ei voi muodostua
yhden kunnan yksipuolista määräämisvaltaa. Lakiehdotuksen
mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta
ja siihen liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä,
on oltava vähintään noin 20 000
asukasta. Lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa,
että ehdotettu väestöpohja on vähimmäistavoite.
Todettakoon, että nykyisin kolme neljästä terveyskeskuksesta
toimii pienemmällä kuin 20 000 asukkaan
väestöpohjalla.
Ammatillista koulutusta antavan kunnan ja yhteistoiminta-alueen
väestöpohjaksi lakiehdotuksessa ehdotetaan vähintään
50 000 asukkaan väestöpohjaa. Yhtyen
sivistysvaliokunnan lausuntoon hallintovaliokunta toteaa, että ammatillisen
koulutuksen järjestäjistä tulee muodostaa riittävän
suuria ja monipuolisia tai muutoin vahvoja koulutuksen järjestäjiä,
joilla on edellytykset kehittää työelämää ja
vastata sen osaamistarpeisiin. Hallintovaliokunta tähdentää erityisesti, että väestöpohjavaatimuksessa
on kysymys koulutuksen järjestämisen organisoimisesta,
ei sen sijaan koulutustarjontaan puuttumisesta. Koulutusta voidaan
ja tulee vastaisuudessakin järjestää myös
nykyisillä paikkakunnilla.
Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 6 §:ssä käsitellään
laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen
järjestämistä. Valiokunta tähdentää,
että käsittelyssä olevassa puitelaissa
ehdotetaan ensimmäistä kertaa laajaa väestöpohjaa
edellyttävien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien
järjestämisvastuuta koottavaksi yhden organisaation velvoitteeksi.
Uudistuksessa korostetaan terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen
turvallisuuden edistämistä myös kyseessä olevien
kuntayhtymien tehtävänä. Hallintovaliokunta
painottaa, että laajaa väestöpohjaa edellyttävien
palvelujen hallinnollisella organisoinnilla ei ratkaista palvelujen
tuottamistapaa. Siten esimerkiksi nykyisen toiminnan jatkamiselle
kehitysvammahuollon vapaaehtoisena kuntayhtymänä kuntien
sopimalla tavalla ei ole olemassa estettä. Kehitysvammahuolto,
sen asema, osaaminen ja palvelut eivät jää uudessa
kuntayhtymässä erikoissairaanhoitoon nähden
taka-alalle, vaan molemmat kokonaisuudet kuuluvat tasaveroisina
kuntayhtymän tehtäväpiiriin. Epäselvyyden
poistamiseksi hallintovaliokunta pitää sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausunnon tavoin perusteltuna todeta, että äänivallasta
kuntayhtymässä voidaan sopia kuntalain mukaisesti
kuntayhtymän perussopimuksessa. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan muutoksen
6 §:n 1 momenttiin.
Herra puhemies! Eräitä kaupunkiseutuja koskevan
suunnitteluvelvoitteen osalta sekä liikenne- ja viestintävaliokunta
että ympäristövaliokunta ovat kiinnittäneet
lausunnoissaan huomiota rajauksiin ja rakenteellisiin seikkoihin.
Hallintovaliokunta toteaa, että esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla
työssäkäyntialue on hyvinkin laaja, joten
maankäyttöä, liikennettä ja
asumista tulisi mahdollisuuksien mukaan jo tässä vaiheessa
tarkastella hallinnollisten rajojen ylitse koko työssäkäyntialueen
osalta. Ympäristövaliokunta toteaa, että hallituksen esitys
tukee edellytyksiä hyvän asuntopolitiikan ja kestävän
yhdyskuntarakenteen rakentamiseen. Valiokunnan mietinnössä muistutetaan,
että suunnitteluvelvoitteella ei muuteta kunnan vastuuta
palvelujen järjestämisessä. Siten tällä velvoitteella
ei ainakaan suunnitteluvaiheessa ole konkreettista vaikutusta esimerkiksi
kielellisiin oikeuksiin.
Herra puhemies! Hallituksen esitys lähtee siitä,
että erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien
kuntien on selvitettävä yhdessä valtion
kanssa mahdollisuudet turvata asukkailleen lainsäädännön
edellyttämät palvelut sekä ryhdyttävä yhdessä toimiin
palvelujen edellytysten turvaamiseksi. Hallintovaliokunta pitää perusteltuna
kuntien taloudellista asemaa koskevien tunnuslukujen määrittelyä valtioneuvoston asetuksella.
Talouden arvioinnin ohella kysymys on samalla myös palvelutuotannon
tasosta ja laadusta sekä palvelujen saatavuudesta. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon johdosta hallintovaliokunta ehdottaa tarkennusta lakiehdotuksen 9 §:n
4 momenttiin. Valiokunta toteaa, että kuntajakolain muuttamista
koskevan esityksen antamista lieventävä "voidaan
antaa" -sanamuoto pitää sisällään
selkeän poliittisen viestin.
Herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus koskee jokaista
kuntaa. Kunnan velvollisuus on antaa selvitys valtioneuvostolle
5 ja 6 §:n nojalla toteutettavista toimenpiteistä sekä toimeenpanosuunnitelma
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta. Hallintovaliokunta katsoo,
että selvityksen ja toimeenpanosuunnitelman antamiselle
on syytä varata aikaa elokuun 2007 loppuun saakka, ja ehdottaa
tätä koskevaa muutosta 10 §:n 1 momenttiin.
Vaikka määräaika on sama kuin Pääkaupunkiseudun
ja eräiden muiden kaupunkiseutujen suunnitteluvelvollisuudelle
7 §:ssä asetettu määräaika,
kysymys on oikeudellisesti eri suunnitelmista ja selvityksistä.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä valtion
kuntapolitiikan selkeyttämistä sekä valtion
ja kuntien yhteisen kuntapoliittisen linjan aikaansaamista. Tähän
liittyy keskeisenä myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän
uudistaminen. Tehokkaan, kuntia tukevan kuntapolitiikan kannalta
on tärkeää, että myös
keskushallinnossa on uudistus- ja kehittämiskykyä.
Valiokunta toteaa, että käsiteltävänä olevan
puitelakiehdotuksen 11 § sisältää poliittisen
sopimuksen kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän
uudistamisen periaatteista. Uudistuksen yksityiskohdat ratkeavat
erillisen, uudistusta koskevan hallituksen esityksen valmistelussa
ja viime kädessä esityksen eduskuntakäsittelyssä.
Herra puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyvä kolmas
lakiehdotus koskee varainsiirtoverolain muuttamista ja väliaikaista
muuttamista. Tavoitteena on edistää kunta- ja
palvelurakenneuudistukseen liittyviä kuntien rakennejärjestelyjä. Valtiovarainvaliokunta
pitää lausunnossaan ehdotettua määräaikaista
verovapautta välttämättömänä tarvittavien
rakenteellisten uudistusten toteuttamiseksi. Valtiovarainvaliokunnan
lausunnon mukaisesti lakiehdotuksen 43 b §:n 1 momenttia
ehdotetaan muutettavaksi niin, että verovapaus koskee kaikilta
osin myös kulttuuri- ja liikuntatoimen kiinteistöjä ja
kiinteistöosakkeita. Hallituksen esittämässä muodossa
verovapauden ulkopuolelle jäisi muun muassa merkittävä määrä valtionavun
piirissä olevia liikuntapaikkoja, kuten jäähallit,
isot tekojääradat, lähiliikuntapaikat,
kuntoradat, ulkoilureitit ja muut maastoliikuntapaikat samoin kuin
koulukiinteistöihin kuulumattomat, koulujen käyttämät
kunnalliset liikuntahallit.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen
sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä mietinnössä ilmenevin muutoksin.
Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Kunnat tuottavat pääosan
kansalaisten peruspalveluista. Siten kuntien taloudesta tulee pitää huolta.
Sitä valtio ei ole tehnyt, eikä tähän
ole tulossa korjausta nytkään. Oikeastaan esitetään
kaikkea muuta mutta ei lisää rahaa kunnille. Siksi
Paras-hankkeesta puhuminen on väärän
nimen antamista hankkeelle, joka jatkaa kuntien talouskurjuutta.
Kuitenkin vasemmistoliiton mielestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
tavoite — me korostamme sanaa tavoite — on kannatettava.
Se vahvistaisi kuntien palvelurakennetta kunnallisen kansanvallan
lähtökohdista. Samoin voidaan sanoa esityksen
pyrkimyksestä kehittää muun muassa palvelujen
tuotantotapoja ja organisointia sekä kuntien ja valtion
välistä tehtävänjakoa. Toteutuessaan
esityksen tavoitteet vahvistaisivat kaikkien Suomessa asuvien sosiaalisten
ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista. Kansalaisten
yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää varmistaa,
että koko maassa turvataan laaduk-kaat ja myös
kansalaisten saatavilla olevat palvelut.
Vasemmistoliiton mielestä puitelakiesityksen keskeisin
ongelma koskee valtionosuusjärjes- telmää.
Siksi kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen valtionosuusjärjestelmää tulee
uudistaa niin, että tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja valtion
rahoitusosuuden lisääminen
kuntien palvelutuotannon turvaa- miseksi.
Vasemmistoliiton mielestä puitelailla ei saa esityksen
mukaisesti jäädyttää valtion
ja kuntien rahoitusosuuksia nykyiseen suhteeseen, mikä on palveluiden
turvaamisen kannalta täysin riittämätöntä.
Tämä tulisi ottaa todesta jo senkin takia, että uuden
perustuslakimme mukaan siinä määritellyt
kansalaistemme oikeudet peruspalveluihin on taattava yhteiskunnan
aktiivisin toimin. Ei ole oikein, että veroja keräävän
julkisen konsernin valtio-osapuoli katsoo vain sivusta, kun konsernin
toinen osapuoli eli kunnat koko ajan lisää velkaantuessaan
painii suurissa vaikeuksissa tuottaessaan palveluja asukkailleen.
Perustuslain mukaan loppujen lopuksi valtio on se, jonka on
myös taloudellisesti varmistettava se, että sen
kunnille määräämien tehtävien
toteuttaminen onnistuu. Lähitulevaisuudessa kuntien velkaantuminen
tulee suureksi ongelmaksi palveluiden tuottamisen suhteen. Vuosina 2000—2005
kuntien velkamäärä lähes kaksinkertaistui.
Hallintovaliokunnan aiemman arvion mukaan kunnat velkaantuvat vielä voimakkaasti vuosina
2007—2009. Kun Paras-hankkeella pyritään
kuntien palveluiden parantamiseen, niin sitä ei auta edes
sekään, että tälle vuodelle
106 kuntaa joutui korottamaan tuloveroprosenttiaan.
Herra puhemies! Kun Vanhasen ja Heinäluoman hallitus
aikoo nyt viedä runnomalla läpi taloudellisesti
perustelemattoman suden Paras-hankkeensa kunnille epäedullisien
nykyisten valtionosuuksien kera, niin pääministeri
Vanhanen ja valtiovarainministeri Heinäluoma syyllistyvät suureen
virheeseen. Näin suuren kansallisen hankkeen läpiviemisessä on
anteeksiantamatonta se, etteivät pääministeri
ja valtiovarainministeri ota esityksessään taloudellisessa
mielessä lainkaan huomioon lähitulevaisuudessa
velkaisten kuntien eteen tulevia monien miljardien lisälaskuja
muun muassa ikääntymisestä johtuvien
dementia- ym. sairauksien, hoivan tai kakkostyypin diabeteksen taikka
kuntien kiinteistökulujenkaan suhteen.
Ministerien suuri virhe niittautuu siinä, ettei hallintovaliokunnan
enemmistö mietinnössään hyväksynyt
esittämääni 11 §:n 4 momentin
hylkäystä. Siten valtion ja kuntien kustannustenjako jääneekin
ennalleen.
2 momenttiin esitin sanamuotoa: "Valtionosuusjärjestelmän
uudistamisen tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja
valtion rahoitusosuuden lisääminen kuntien palvelutuotannon
turvaamiseksi." Sekin sai valiokunnan enemmistön taholta
jäätävän kylmän vastaanoton.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään
pykäläkohtaiset muutosehdotukset.
Kaiken kaikkiaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taustalla
on sama ongelma kuin oli Kansallisen terveysprojektin synnyttämisessä vuonna
2001. Hoitoon pääseminen oli silloin suuri ongelma
kuntien talousahdingon takia. Siitä ei Vanhasen ja Heinäluoman
hallitus liene oppinut yhtään mitään,
koska sama kuntien talousahdinko on jälleen uuden projektin
syynä. Tästä herää kysymys,
ovatko Vanhanen ja Heinäluoma omalla hallituskaudellaan
pyrkineetkään kansalaisten palveluiden parantamiseen,
vaikka maassamme on varallisuutta nyt enemmän kuin milloinkaan
ennen.
Lopuksi esitän kiitokseni kristillisdemokraateille
ja vihreille tässä asiassa tehdystä yhteistyöstä.
Puhemies:
Arvoisat edustajat! Mitenkään viittaamatta
juuri edelliseen käytettyyn puheenvuoroon haluan todeta
sen, että tähän mennessä on vielä pyydetty
59 puheenvuoroa ja puheenvuoroja voidaan pyytää käytännön
mukaisesti myös lisää. Tämä ei
ole nopeatahtinen keskustelu, mutta toivon, että puheenvuoroja
pyritään tiivistämään,
jotta myöhemmin puheenvuoronsa varanneet voivat pitää puheenvuoronsa
mahdollisesti vielä tämän vuorokauden
puolella.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Lääniuudistus toteutettiin
vuonna 1997, jolloin vaalikaudesta oli jäljellä vielä puolet.
Nyt suurta kuntaremonttia puuhataan juuri ennen eduskuntavaaleja.
Ei siis ole ihme, että remonttisuunnitelma on jäänyt
hivenen keskeneräiseksi, kun äänestäjien
vuoksi joudutaan olemaan sukkasillaan. Tästä kertoo
osin myös sisäministeriön ja Kuntaliiton
tilaama tutkimus, jonka mukaan vain joka neljäs kuntapäättäjä arvioi
oman kuntansa toteuttavan kuntaliitoksen seuraavien kolmen vuoden
aikana. Lähes kaksi kolmesta, 63 prosenttia, uskoo liitoksen
toteutumiseen kuitenkin kymmenen vuoden kuluessa. Suurinta intoa
kuntaliitoksiin näyttää olevan teollisilla
kaupunkiseuduilla ja vähäisintä harvaanasutulla
maaseudulla. Pääkaupunkiseudullakin liitosajatukset ovat
heikentyneet.
Suomella menee tällä hetkellä paremmin
kuin useammalla muulla Euroopan unionin valtiolla. Suomen talouskasvu
on ollut nopeaa, ja yrityksemme ovat pääosin hyvässä kunnossa.
Talouskasvumme on rakentunut pitkälti kotitalouksien kulutuksen
hurjaan kasvuun. Kotitalouksien velka on Vanhasen hallituskaudella
noussut 40 miljardista 70 miljardiin euroon. No, voikin kysyä, miten
valtio on nousukaudella hoitanut omaa talouttaan.
Vanhasen hallitus on myynyt valtion omaisuutta 5 miljardilla
eurolla. Valtionvelka on laskenut kuitenkin vuodesta 2001 tähän
päivään 3,8 miljardilla, siis vuodesta
2001. Meillä on edelleenkin 58 miljardia euroa valtionvelkaa.
Huolestuttavin kehitys on kuitenkin tapahtunut kuntakentällä.
Kuntien velka on kaksinkertaistunut 4 miljardista yli 8 miljardiin
euroon tämän hallituskauden aikana. Kaikkien kuntien
tulee järjestää kuitenkin asukkailleen
samat lain edellyttämät palvelut, mutta monissa
kunnissa yli 90 prosenttia tuloista menee lakisääteisten palvelujen
hoitamiseen. Valtion päätökset kuntien
tehtävistä ja rahoituksen vähentäminen
ovat vaikuttaneet ratkaisevimmin kuntien toimintaedellytysten heikkoon
tilaan.
Kunnat tuottavat kuitenkin kaksi kolmasosaa kansalaisten hyvinvointi-
ja peruspalveluista ja valtio vajaan yhden kolmasosan. Näiden
lisäksi kolmannen sektorin osuus on edelleenkin meillä kasvussa.
Kuntien käyttöön ottama tilaaja—tuottaja-malli
myös kasvattaa jatkuvasti avoimen sektorin palvelutuotantoa.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen muiden
tavoitteiden lisäksi valtionosuusjärjestelmää tulee
uudistaa siten, että sillä poistetaan kuntien
rahoitusvaje ja lisätään valtion rahoitusta
kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi, niin kuin hallintovaliokuntaan
jätetyssä vastalauseessakin on todettu.
Puitelailla ei tule jäädyttää rahoitusosuuksia nykyiseen
suhteeseen. Kunnat eivät selviydy velkaantumatta peruspalveluiden
tuottamisesta näillä rahoitusosuuksilla. Tästä kertoo
Vanhasen hallituksen aikana kuntien velkataakan tuplaus 4:stä 8
miljardiin euroon. Siitä kertoo myös 431 miljoonan
euron kumulatiivisen alijäämän kertyminen
176 kunnalle. Tämä on tietyllä tavalla
karua kieltä kuntatalouden tämänhetkisestä tilanteesta. Taloudellinen
tasa-arvo kuntiemme välillä on häviämässä,
ja kunnallinen veroprosentti vaihteleekin tällä hetkellä 16
ja 21 prosentin välillä, mikä on tietyllä tavalla jo hyvin räikeä tasa-arvokysymys.
Mielestäni puitelaissa käsitellään
liian niukasti ongelmia, jotka syntyvät syrjäseutujen
pienten kuntien suunnitellessa omaa palvelutuotantoaan. Pula muun
muassa lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä pakottaa
turvautumaan tilapäiseen työvoimaan. Nämä palvelut
ovat kalliita ja toimivat ilman jatkuvuutta. Harvaanasutulla seudulla
ei ole riittävän toimivia ja kilpailtuja markkinoita peruspalveluiden
ostopalveluissa.
Perustuslain edellyttämä tasa-arvoinen palvelutuotanto
on turvattava maamme kaikissa osissa. Kuntien itsensä tekemien
toimenpidearvioiden lisäksi on erityisesti syrjäseuduilla
valtion kuntien toimintaedellytyksiin vaikuttavat toimenpiteet arvioitava
samassa yhteydessä. Valtion toimien osalta onkin syytä,
että arvioinnin suorittaa ulkopuolinen arvioitsija.
Hallintovaliokunta on huomioinut mietinnössään
väestön vanhentumisesta johtuvan väestörakenteen
muutoksen, joka heijastuu erityisesti myös työvoiman
saatavuuteen. Työvoiman niukkuus vaikeuttaa entisestään
palveluiden saatavuutta rahoitusongelmien lisäksi. Tästä eniten kärsivät
muuttotappioalueet.
Suomen väestö vanhenee seuraavan kahden vuosikymmenen
aikana nopeammin kuin minkään muun Euroopan unionin
valtion. Vuoteen 2035 mennessä Suomessa on yli 60-vuotiaita
yli 1,4 miljoonaa, kun heitä nykyisin on 800 000. Vanhushuoltosuhde
on tuolloin korkein Euroopan unionissa.
Muuttuvaan ikärakenteeseen on varauduttava palveluiden
järjestämisessä kuntarakenteita muuttamalla.
Kuntarakenteen ohella myös valtion aluehallintoa on syytä jatkossa
uudelleen arvioida. Itse itäsuomalaisena haluaisinkin kysyä,
onko nykyinen maakuntajako esimerkiksi
Itä-Suomessa esteenä terveelle kuntarakenteelle.
Arvoisa puhemies! Puitelailla pyritään elinvoimaisiin
kuntiin yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia
kunnista toisiin kuntiin. Näen myönteisenä tavoitteena
luoda monikuntaliitoksia ja minimissään yli 20 000
asukkaan peruskuntia. Ekologisen yhdyskuntarakenteen turvaamiseksi liitosta
suunnittelevilla kunnilla tulee olla myös riittävästi
yhteistä rajaa. Tähän valiokunnissa, niin
ympäristövaliokunnassa kuin hallintovaliokunnassa,
myös kiinnitimme huomiota.
Pidän myönteisenä, että uudistuksessa
velvoitetaan jokaista kuntaa selvittämään
kehittämistoimia, arvioimaan tilanteensa, asemansa ja elinkeinoelämän
toimintaedellytykset ynnä muut houkuttavuustekijät.
Kunnat eivät ole tähän päivään
mennessä liiemmin pystyneet rakentamaan syvempää yhteistyötä,
saati sitten liittymään toiseen kuntaan. Joka
kunnasta löytyy riittävästi poliittisia
toimijoita ja kunnan johtavia virkamiehiä, joilla ei ole
halukkuutta heikentää omaa asemaansa. Pidän
hyvänä ratkaisuna, että puitelaissa pääsääntöisesti
kuntien uusina rajoina nähdään nimenomaan
työssäkäyntialueet, jotka voivat ylittää nykyiset
seutukunta- ja maakuntarajat.
On helppo yhtyä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon,
että väestöpohjavaatimusta 20 000
asukkaasta tulee pitää vähimmäistavoitteena.
Suuremman väestöpohjan kunnat turvaavat paremmin
erityisammattitaidon hankkimisen esimerkiksi lastensuojelutyössä,
erityispäivähoidossa ja kehitysvammahuollossa.
Nykyisin kolme neljästä terveyskeskuksesta toimii
tätä pienemmällä väestöpohjalla.
Mielestäni perusterveydenhuollossa tulee saada enemmän
resursseja terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään
työhön. Terveydenhuollon tärkeimpänä tavoitteena
tulee olla jatkossa etenkin elintavoista aiheutuvien terveysongelmien
vähentäminen ja väestöryhmien
sairastavuuserojen pienentäminen terveydenhuoltojärjestelmän
oikeudenmukaisuutta lisäämällä.
Ihmisiä tulee kannustaa ottamaan vastuuta yhä enemmän omasta
terveydestään ja sen edistämisestä ja
tekemään sen mukaisia valintoja.
Mielestäni jatkossakin voidaan turvautua nykyisin hyvin
toimiviin palveluntuottajiin esimerkiksi kehitysvammahuollossa.
Tähän on sosiaali- ja terveysvaliokunta ansiokkaasti
kiinnittänyt huomiota. Kehitysvammahuollon palvelut tulee ottaa
uudessa kuntayhtymässä tasaveroisesti huomioon
erikoissairaanhoidon rinnalla. Tätä nykyistä asiantuntijuutta
siis ei tule hukata.
Jotta Pääkaupunkiseutumme metropoliasema saataisiin
turvattua, on välttämätöntä,
että Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen pääsevät
ratkaisuihin maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta.
(Välihuuto) — Varkaus ei tähän
yhteyteen liity.
Pääkaupunkiseudun muuta palvelutarjontaa tulee
tehostaa kuntien yhteistyöllä. Hallinnolliset
rajat eivät saa olla esteenä järkevälle
maankäytölle ja Pääkaupunkiseudun
yhdyskuntarakennetta parantaville ratkaisuille.
Nyt ehkä Varkaudenkin näkökulmasta
seuraavaksi.
Muutamista keskisuurista kunnista on toivottu keskuskuntien
tapaista etupainotteista ohjausta. Miksi keskisuurten kaupunkien
ja niiden ympäristökuntien kohdalle ei haluttu
antaa selkeämpää ohjausta? Olisiko tällä voitu
nopeuttaa ja selkeyttää prosessin etenemistä nimenomaan
näissä, ja eikö olisi ollut kuntalaisten
etu, että lopulliseen kuntamalliin päästäisiin
mahdollisimman nopeasti? Kuluuko väliaikaisratkaisuissa
euroja ja mahdollisuuksia liikaa?
Arvoisa puhemies! Lopuksi: On erinomaista, että kunta-
ja palvelurakenneuudistuksessa luvataan siirtää eräät
kuntien tehtävät ja rahoitusvastuut valtiolle.
Mielestäni valtion ei tule kuitenkaan lisätä kuntarakenneuudistumisen
jälkeen kuntien lakisääteisiä velvoitteita
ilman taloudellisia resursseja toivon mukaan ainakaan kymmeneen
vuoteen. Kuntaliiton mukaan valtio lisää ensi
vuonna myös 60 miljoonaa euroa lähinnä sosiaali-
ja terveydenhuollon velvoitteita.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit kannattavat hallintovaliokunnan
vastalauseessa ollutta esitystä, kun se aikanaan tulee,
11 §:n muuttamisesta.
Arto Seppälä /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalveluiden tuottamisen ehdot kiristyvät entisestään
seuraavien vuosikymmenien aikana. Kuntien huoltosuhde heikkenee,
ja erityisesti terveyden- ja vanhustenhuolto ovat entistä haasteellisemman
tehtävän edessä. Julkinen sektori kohtaa
sekä yksityisen sektorin luomia kilpailupaineita että toisaalta
ikärakenteen muutoksen tuomia kasvupaineita sosiaali- ja
terveyspalveluissa. Samalla teknologiset innovaatiot sekä osaajien
ja tekijöiden yhä rajallisempi määrä kohdistavat
erilaisia muutostarpeita julkisia palveluja kohtaan.
Edellä luetelluilla muutospaineilla on kuitenkin yksi
yhteinen nimittäjä: ne kaikki vaativat voimien
kokoamista ja isompia yksiköitä. Nykyinen kuntarakenne
ei anna mahdollisuutta organisoida palvelutoimintaa laadukkaasti
ja taloudellisesti. Kuntien palvelurakenteen kannalta kuntajaotuksen
uudistaminen on yksi avainkysymyksistä. Kuntien taloudelliseen
ahdinkoon ja tulevaan kehitykseen vaikuttaa myös vastikään tehty
päätös valtion budjetista vuodelle 2007, joka
on selvästi kuntataloutta tervehdyttävä. Tämä puitelaki
antaa kuntapäättäjille hyvän
pohjan ja suunnan vastata tulevaisuuden haasteisiin, kuntauudistukseen.
Arvoisa puhemies! Suuri osa Suomen kunnista ei pienen kokonsa
tai heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi pysty tällä hetkellä kilpailemaan
vähenevästä työvoimasta, tekemään
tarvittavia päätöksiä ja teknologiainvestointeja
tai selviämään ikääntyvän
väestön kustannuspaineista. Eriarvoisuus kuntien
välillä onkin viime vuosina kasvanut, eikä tasavertaisuutta
pystytä lisäämään eduskunnan
päätöksillä tai ministeriön
normituksilla nykyisillä kuntien voimavaroilla. Yleinen
arvio on, että kuntien käyttömenot saisivat
kasvaa tulevina vuosina 3—4 prosenttiyksikköä.
Paineet kuntien menojen kasvuun ovat kuitenkin tulevina vuosina
selvästi suuremmat. On ensisijaisen tärkeää,
että kansalaisten perustuslainmukainen tasavertaisuus pystytään
säilyttämään ja että kaikilla
on oikeus tulevaisuudessakin olla riittävän vahvan
ja toimintakykyisen, aitoon itsehallintoon ja palvelujen tarjoamiseen pystyvän
kunnan jäsen.
Arvoisa puhemies! Kuntajaotuksen uudistamisen tavoitteena on
myös ehkäistä nykykehityksen mukanaan
tuomia haittavaikutuksia, uusien monimutkaisten ja kasvottomien
hallintoportaiden syntyä seututasolla. Uusien
suurten hallintoelinten luominen jo olemassa olevien kunnallisten
päätöksentekoelinten rinnalle lisää kankeaa
hallintoa ja siirtää päätöksentekoa
kauemmaksi kuntalaisista. Kuntarakenteen muutoksen suurimmaksi uhaksi
onkin nyt nousemassa perustuslakivaliokunnan tulkinta, joka antaa
pienille kunnille suojan suurempia kuntia vastaan, eli ne saavat
enemmän äänivaltaa asukaslukuun nähden
kuin suuremmat kunnat. Suuri enemmistö väestöstä voi
jäädä tällaisessa tilanteessa
vähemmistöön. Tämä sotii
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kansalaislähtöistä perusideaa
vastaan, uudet seudulliset hallintoelimet kun eivät välttämättä toteuta
seudullista yhteistyötä tehokkaammalla tavalla,
joka kuitenkin tulee muistaa säilyttää rakennemuutosten
yhtenä pääteemana. Jossain vaiheessa
kuntayhteistyötä kehitettäessä olisikin
syytä pysähtyä miettimään,
toimitaanko jo uutena kuntana, vaikka tosiasiallista kuntaliitosta
ei olisikaan tehty. Lähtökohtana on jatkossakin
pidettävä kahden sellaisen hallintoportaan mallia,
missä on vaaleilla valitut toimielimet ja verotusoikeus.
Tämä tarkoittaa eduskunnan alla toimivia valtion
keskus-, alue- ja paikallishallintoa sekä kunnallisvaltuustojen
alla toimivaa kunnallista paikallis-, seutu- ja maakuntaliittoa.
Arvoisa puhemies! Pohdittaessa kunta- ja palvelurakenneuudistusta
on aiheellista ajatella tosissaan myös uudistuksen jälkimmäistä osaa, palvelurakennetta.
Liian usein keskustelu rakenneuudistuksesta keskittyy vain kuntien
määrään ja kokoon jättäen
koko muutoksen keskeisimmän tavoitteen, palvelujen tarjoamisen
turvaamisen, taka-alalle. Nyt pitäisikin toden teolla paneutua
siihen, kuka palveluja tulevaisuudessa tuottaa ja kenelle, kuka
on oikeutettu tuottamaan ja vastaanottamaan palveluja.
Pohdittaessa tätä kysymystä tulee
väistämättä eteen palvelurakenteen
keskeinen jako julkisen ja yksityisen palvelutuotannon asemaan ja keskinäiseen
suhteeseen. Kuntalaiset kokevat, että kuntasektorin tulee
tulevaisuudessakin vastata yhä tärkeämmiksi
koettujen palvelujen, kuten perusterveydenhuollon, sosiaali- ja
koulutoimen sekä kirjastopalvelujen, tuottamisesta. Yksityisen
sektorin osallistuminen nähdään tarpeellisemmaksi
muun muassa kulttuuripalveluissa ja erikoissairaanhoidossa, jolloin
kyseiset palvelut järjestetään yhteistuotannossa
julkisen sektorin kanssa. Luotto kuntasektoriin palvelujen tarjoajana
on siis edelleen suuri, ja tuota luottamusta tulee ylläpitää kehittämällä julkista
palvelusektoria
tämän hetken muuttuvissa olosuhteissa. Keskeinen
osa tätä kehitystä on henkilöstön
hyvä kohtelu yhtenä kilpailutekijänä muokkaamassa
kuvaa julkisesta työnantajasta. Pysyminen vanhoissa, tutuiksi
tulleissa malleissa ei ole paras vaihtoehto palvelujen kysynnän muuttuessa
luonteeltaan ratkaisevasti jo tälläkin hetkellä.
Kuntien ongelmien ratkaisuksi ei kuitenkaan yksistään
riitä rakennemuutos, vaan sen rinnalle tarvitaan myös
hajautusta, pieniä yksiköitä ja räätälöityjä toimintamalleja.
Palvelun jakelun ja siihen liittyvän käyttäjävaikuttamisen
tulee tapahtua pienissä yksiköissä. Samaan
aikaan on etsittävä palvelujen tuottamisen
ja hallinnoimisen kannalta tarkoituksenmukaisia suurempia yksiköitä.
Perusterveydenhuollon 20 000 asukkaan ja ammatillisen koulutuksen
50 000 asukkaan määrät ovat
oikean suuntaisia ja riittäviä. Hallintovaliokunta
on hyvin perusteellisen kuulemisen jälkeen tehnyt sellaisen
mietinnön, että sitä voi hyvällä omallatunnolla
esitellä kuntapäättäjille.
Arvoisa puhemies! Mikkelin seudulla on tehty myönteisiä päätöksiä ilman
tätäkin lakia. Myönteisiä päätöksiä ovat
edesauttaneet merkittävästi niin sanotut porkkanarahat
tai yhdistymisavustukset. Tässäkin lakiesityksessä on
merkittävät liitosrahat, siis yhdistymisavustukset,
jotka helpottavat myönteisiä ratkaisuja kuntarakenteiden
muutoksissa. Kuntien palvelurakenteen kehittäminen edellyttää siis
uusien ja ennakkoluulottomien ratkaisujen etsimistä. Tätä kehitystä on kuntalaisten
oikeus odottaa kuntapäättäjiltä sekä eduskunnalta.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallintovaliokuntaa
ja erityisesti sen puheenjohtajaa, joka tunnetulla taidollaan on
saanut hyvässä yhteistyössä valiokunnan
ja ryhmien kanssa kokoon hyvän mietinnön. Ne muutokset,
jotka on tehty ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan
verojaoston lausuntojen pohjalta, ovat mielestäni asianmukaisia,
ja erityisesti koko lain toimivuutta parantaa se, että toteuttamissuunnitelman
laadinnan määräaikaa on jatkettu kahdella
kuukaudella ja varainsiirtoverosta vapauttamisen toimialaa on laajennettu
koko liikunta- ja kulttuurisektoriin. Kiitos siitä valiokunnalle.
Kaiken kaikkiaan mielestäni kysymyksessä on tasapainoinen
kokonaisuus, jonka pohjalta kunnissa on hyvä lähteä rakentamaan
realistisia toteuttamissuunnitelmia.
Mitä tulee sitten vasemmistoliiton, vihreiden ja kristillisdemokraattien
eriävään mielipiteeseen, jossa ennen
kaikkea pyydetään lisää rahaa palveluiden
tuottamiseen ja järjestämiseen tulevaisuudessa,
voi tietysti lähtökohtaisesti todeta, että rahaa
varmasti tarvitaan tulevaisuudessa. Rahaa ei voida tehdä kuitenkaan
puitelailla, vaan rahasta on tehtävä, jos sellaisia
päätöksiä tehdään,
erilliset poliittiset päätökset, ja niiden
paikka on ennen kaikkea hallitusneuvottelut, jotka ovat muutaman
kuukauden päässä edessä.
Kuitenkin haluan kiittää kaikkia eduskuntaryhmiä siitä,
että itse perusasiasta ja rakenteesta ollaan melko
yksimielisiä, ja uskon, että tällä yksimielisyydellä ja
rakentavuudella on myönteiset vaikutukset myös
koko kuntakenttään.
Ed. Tuula Haatainen merkitään
läsnä olevaksi.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Kiitän myöskin valiokuntia, jotka
ovat nostaneet esille monia näkökulmia, joihin
kuntapäättäjien on uudistuksen toimeenpanovaiheessa
tärkeää paneutua perusteellisesti. Sosiaali-
ja terveysministeriö on tuonut vastaavia painotuksia yhdessä Suomen
Kuntaliiton kanssa toteutetuissa alueseminaareissa ja muissa Paras-uudistuksen
tilaisuuksissa ja neuvotteluissa.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
merkittävin toimiala, ja uudistus merkitsee kauaskantoisia
muutoksia kunnallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaali-
ja terveydenhuolto tulee uudistuksessa nähdä tasavertaisina,
toisiaan tukevina tehtäväalueina. Tämä koskee
sekä 20 000 asukkaan väestöpohjalle
koottavia palveluja että laajaa väestöpohjaa
edellyttäviä kuntayhtymätason tehtäviä. Koska
laki edellyttää noin 20 000 asukkaan
väestöpohjaa vain osassa sosiaalihuollon tehtäviä, palvelukokonaisuuksien
eheyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Laajempaan järjestämispohjaan siirryttäessä tulee
huolehtia kuntatasolla jo saavutetuista sosiaali- ja terveydenhuollon
yhteistyörakenteitten säilymisestä.
Perusterveydenhuolto tulee jo lain sanamuodon nojalla siirtää yhteistoiminta-alueelle
yhtenä kokonaisuutena. Ympäristöterveydenhuolto
kannattaa liittää tähän samaan
kokonaisuuteen, jollei sitä ole jo päätetty
siirtää yhteistoiminta-aluettakin laajemmalle
väestöpohjalle. Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien
uudistamisessa tulee turvata riittävän itsenäinen
asema kehitysvammaisten erityishuollolle sekä kuntien niille
antamille muille sosiaalihuollon erityispalveluille. Kuntien palvelutoimintaa
uudistettaessa on löydettävä terveyden
edistämistä palveleva tasapaino perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon kesken.
Puitelain tultua hyväksytyksi alkaa meillä sosiaali-
ja terveysministeriössä erityislainsäädännön
muutosten valmistelu. Tavoitteena on puitelain suunnitteluvelvoitteita
vastaavien muutosten laatiminen sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa
koskeviin lakeihin. Valmistelussa tullaan kiinnittämään
huomiota myös siihen, missä määrin
tarvitaan siirtymäsäännöksiä turvaamaan
palvelujen häiriötön toteutuminen organisaatiomuutosten
yhteydessä. Siirtymäsäännökset
voivat koskea esimerkiksi kuntayhtymien omistamia toimintayksiköitä tai
kuntien ja kuntayhtymien asiakas- ja potilasrekistereitä.
Rakenteita koskevien uudistusten rinnalla sosiaali- ja terveysministeriössä jatkuu
valmistelu uusien vastausten antamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon
sisällöllisiin haasteisiin. Esimerkkejä näistä ovat
uuden perusterveydenhuollon Terveyskeskus 2015 -strategian rakentaminen
sekä sosiaalipalvelujen pitkän aikavälin
tavoitteiden asettaminen Hyvinvointi 2015 -ohjelman ehdotusten perusteella.
Vammaisia koskevan erityislainsäädännön
valmistelua viedään eteenpäin. Vanhustenhuollon
alueella jatketaan laatusuositustyötä ja valmistellaan
toimenpide-ehdotuksia ministeriön strategisten linjausten
käyttöön viemiseksi.
Palvelujen rahoitusta ja valtionosuuksia koskevassa keskustelussa
sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut, että valtioneuvoston
tasolla vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta tulee
jatkossakin liittyä kiinteästi vastuuseen sosiaali-
ja terveydenhuollon toimivuudesta. Kuntien varoista noin puolet
käytetään sosiaali- ja terveystoimeen,
ja tämä osuus on kasvamassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan
mietinnössä on tämä näkökulma
nostettukin vahvasti esille. On tärkeää,
että kuntien ja valtion välistä tehtävien
ja kustannusten jakoa kansalaisten perusoikeuksien toteuttamiseksi
tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, siten kuin peruspalveluohjelman
vahvistaminen merkitsee.
Koko väestöä koskeva sosiaali- ja
terveyspolitiikka ei voi olla alisteista kuntien ja valtion yleiselle
rahoitustasapainokeskustelulle. Sosiaaliturva on ihmisten hyvinvoinnin
ja turvallisuuden tärkeä rakennuspuu. Toimiva
sosiaaliturvajärjestelmä tukee myös Suomen
kilpailukykyä. Jos kunnallisten palvelujen rahoitus irrotetaan
muusta sosiaaliturvasta, mahdollisuudet ohjata sosiaaliturvan kokonaisuutta
ja sen eri lohkojen keskinäisiä vaikutussuhteita
heikkenevät olennaisesti. Tämän vuoksi
tulee rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistusta
valmisteltaessa selvittää eri vaihtoehtoja sekä niiden hyötyjä ja
haittoja. Yhtenä vaihtoehtona tulee olla uudistus, jossa nykyisiä sektorikohtaisia
järjestelmiä niitä yhdistämättä yksinkertaistetaan
ja selkeytetään. Pidän tärkeänä sitä,
että rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän
uudistamisessa säilytetään mahdollisuus kansalliseen
sosiaali- ja terveyspolitiikan harjoittamiseen sekä uudistetaan
ohjausjärjestelmiä vastaamaan tai vahvistamaan
sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta.
Edustajat Jutta Urpilainen ja Pia Viitanen
merkitään läsnä oleviksi.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On sinänsä tärkeätä,
että kuntarakennetta uudistetaan ja myöskin kuntien
palvelurakennetta uudistetaan. Mutta tämä puitelaki keinona
on jossain määrin kyllä ongelmallinen. Kun
professori Tuoria kuultiin perustuslakivaliokunnassa, niin hän
sanoi, että tämä jollakin tavalla muistuttaa
sitä, mitä Neuvostoliitossa tehtiin: puoluejulistukset
muodostettiin laeiksi ja sillä tavalla pyrittiin sitten
yhteiskuntaa ohjaamaan. Täytyy sanoa, että tässä lainsäädännössä on
tiettyjä ongelmia, muun muassa se, että siellä on säännöksiä,
joissa on hyvin vähän juridiikkaa tai joilla on
vähän merkitystä, vaan ne ovat tuollaisia
julistuksenomaisia. Toinen on myöskin sitten se, että täällä sanotaan,
että seuraava eduskunta tulee lailla toteuttamaan jotakin.
Aina pitää muistaa se, että tällä lailla
ei voida sitoa seuraavan eduskunnan käsiä, ja
se aiheuttaa aika paljon tässä suhteessa ongelmia.
Sinänsä on hyvä, että asiassa toimitaan, mutta tämä keino ei ole
ongelmaton.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On totta, mitä ed. Sasi tässä sanoi,
että perustuslakivaliokunnassa asiantuntijat todella korostivat,
että tämä eduskunta ei näitten avoinna
olevien asioiden osalta voi sitoa tulevan eduskunnan käsiä.
Kyse on kuitenkin suuren muutoshankkeen liikkeellelähdöstä.
Se on aivan selvä. Minusta nyt on tavattoman tärkeää jatkossa
miettiä ja tutkia tarkkaan Tanskan-mallia. Tanskassa on
tehty erittäin suuri kuntauudistus, jota valmisteltiin
paljon perusteellisemmin kuin tätä liikkeelle
lähtevää, eikä se ole kaikilta
osin ollenkaan toteutunut siten kuin on odotettu.
Ministeri Manninen ja ministeri Hyssälä, te molemmat
puhuitte hyvin kauniisti nyt tulevista rahoitusratkaisuista ja valtionosuusjärjestelmistä.
Totean vain sen, että tässä laissa joka
tapauksessa hyvin selkeästi sanotaan se, että kuntien
ja valtion rahoitusosuutta ei tulla muuttamaan. Kunnat tietävät
tämän. Tämä on erittäin
suuri pettymys monille kunnille, kun tiedetään
ne paineet, jotka meillä on edessämme.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minullakin on erittäin vaikeaa ottaa
sanaa "laki" suuhun tässä asiassa, niin kuin myös
monilla asiantuntijoilla hallintovaliokunnassa oli vaikea kutsua
tätä laiksi. Mutta ed. Tölli hallintovaliokunnassa
puhui porkkanan siemenistä, ja näen sen ehkä tällaisena.
Tässä ei ole mitään huonoa,
tämä on kaikkea hyvää, mutta
onko se tarpeeksi, se on se kysymys. Meillä on porkkanan
siemeniä, ja kaikki toivomme, että päästään
taas jatkamaan hyviä päätöksiä vaalien
jälkeen, mutta pitää olla hyviä puutarhureita.
Kuka ottaa vastuun siitä, että näitä hoidetaan ja
kastellaan, että porkkanat kasvavat oikeasti houkutteleviksi?
Minulla on semmoinen olo, että vaikkapa Salon seudulle,
missä jo nyt on hyvin menty eteenpäin, tämä antaa
lisää vauhtia. Mutta haluan kysyä teiltä ministerit:
Käsi sydämellä, uskotteko nyt oikeasti,
että Turun seudulla, missä nämä kehyskunnat
nyt tällä hetkellä aika paljon pääsevät
Turun päällä ratsastamalla eteenpäin,
eivät hoida itse joukkoliikennettä ym., tämä oikeasti
antaa tarpeeksi porkkanoita ja sitä oikeaa tahtotilaa,
että siellä tapahtuu myös jotain?
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta täytyy
antaa tunnustusta siinä asiassa, että se on onnistunut
aikaansaamaan kuntakentällä jonkunasteisen pohdinnan
ja, voi sanoa, pidemmän tähtäimen suunnittelun.
Myönteisenä kannustimena laissa on myöskin
se, että jos toimii nopeasti, niin saa pientä taloudellista hyötyä.
Keppiä on luvassa, jos nämä terveen taloudenhoidon
mittarit eivät toteudu.
Arvoisa ministeri, nykyisessä hallituksessa istuu kaksi
suurta kuntapuoluetta ja keskustalla on lähes 12 000
valtuustopaikkaa Suomessa, ja kun muistellaan mitä ennen
vaaleja puhuttiin, että nykyisen hallituksen puolueiden
kansanedustajista 75 prosenttia oli valmiita parantamaan kuntien taloudellista
asemaa, vähentämään ja hillitsemään
veronkevennyksiä, niin mielestäni resursseja olisi
ollut laittaa tähän. Mutta onko suunnitelmia siitä,
että mahdollisesti tulevilla hallituksilla olisi ajatuksia
kääntää tätä suuntaa?
Kristillisdemokraatit ovat esittäneet omissa vaihtoehtobudjeteissaan
sitä, että kolmasosa (Puhemies koputtaa) veronkevennyksistä olisi
laitettu kuntien peruspalvelujen vahvistamiseen. Tätä kautta kuntatalous
olisi paremmalla tolalla kuin se tällä hetkellä on.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa suurissa uudistuksissa on käytäntönä ollut
puitelakimenettely, ja näin se on tässäkin.
Kuten perusteluista, sekä lain että valiokunnan
perusteluista, olemme todenneet, uudistus on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen.
Tämä etenee kunnallisen itsehallinnon hengessä.
Laki luo suuntaviivat ja puitteet, ja ratkaisuvalta jää kunnille.
Lain tarkoituksena on turvata kuntalaisten palvelut pitkälle tulevaisuuteen
koko maassa, ja keinoina ovat kuntarakenneuudistus ja palveluyhteistyö kuntien
kesken. Tämä tähtää myöskin
kuntatalouden vahvistamiseen, kustannusten kasvun hillintään, uusiin
tuotantotapoihin, ja sitä kautta me kykenemme järjestämään
palvelut myöskin tulevaisuudessa.
Minä en näe tässä mitään
ongelmia. Asia on kuntakentällä nyt vahvasti käsissä.
Nyt on vain siellä tunnistettava tulevaisuuden haasteet,
muutokset väestön ikääntymisessä,
työvoimatarpeissa ja niissä haasteissa, mitä tulee
olemaan. Erittäin hyvää työtä on
sekä valiokunta tehnyt että aikanaan hallitus.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Sasi poistui, mutta kyllä sanon
hänelle, että sirpin ja vasaran yhdistäminen
tämän lain valmisteluprosessiin on aika kaukaa
haettu, tahallinen teko. Kyllä niin syvää parlamentarismia,
kuin tämän lain valmistelussa on noudatettu, voi
hakea kansainvälisistäkin kokemuksista. Sitä pitää kunnioittaa.
Kun ministeri on paikalla, niin haluan nostaa yhden asian esille,
joka ei tullut tässä vielä hallintovaliokunnan
työn esittelyn yhteydessä. Se oli tämä nyt
ministerinkin aika jämpti tulkinta kuntajakolaista nykyisin,
miten menetellään nyt niissä tilanteissa,
joissa ei sitten sitä luonnollista rajaa
ole näillä yhdistymistä haluavilla kunnilla. Valiokunta
korosti sitä, että tulisi olla kestävän kehityksen
mukaiset aidot liitosedellytykset. Nyt jos lakia tulkitaan niin,
niin kuin ministeriö on tehnyt, (Puhemies koputtaa) että esimerkiksi
Jyväskylä—Korpilahti-tilanteessa pitäisi
luoda joku teoreettinen käytävä, jolla
hallintorajat yhdistyvät, niin onko tässä mieltä?
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Parasta tässä hankkeessa
on se, että se on aloitettu. Täällä ed.
Andersson totesi, että nyt on kylvetty siemenet, ja kysyi,
ketkä ovat puutarhureita. Kuntapäättäjät
ovat niitä puutarhureita, jotka päättävät
siitä, itääkö siemen, kasvaako
se vai annetaanko sen kuihtua. Eduskunnan on mielestäni
annettava hyvin selkeä viesti, joka on tämän
lain pääsanoma, että paikalleen ei pidä jäädä.
On etsittävä nimenomaan kuntalaisen näkökulmasta
paras ratkaisu, ja siinä kuntarajat ovat toissijaisia.
On haettava sellaiset toimintamahdollisuudet, joissa elinkeinopolitiikka,
hyvinvointipolitiikka, kaavoitus voidaan saada mahdollisimman paljon
samoihin käsiin ja silloin löytää ratkaisut
niihin painotuksiin, joita täällä aivan
oikein tässä mietinnössä on:
asiakkaan, asukkaan kannalta mahdollisimman toimiva, viiveetön,
oikeaan aikaan oikeassa paikassa toimiva palvelujärjestelmä.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallitus tekee tässä kunta-
ja palvelurakenneuudistuksessa sen entisen paroni Münchhausenin
tempun, jossa tämä upposi suohon ja nosti tukasta
itsensä sieltä ylös. Tässähän tapahtuu
juuri niin, sillä uutta rahaa näitten palvelujen
tuottamiseen hallitus ei lupaa, päinvastoin tällä puitelailla
sementoidaan, että uutta rahaa ei ole edes tulossa. Nimenomaan
tarvitaan uutta rahaa vanhustenhuoltoon, terveyden- huoltoon,
opetustoimeen ja myöskin rakennusten ylläpitoon.
Kunnat tarvitsevat rahaa.
Kun- nat velkaantuvat. Mutta te olette sementoimassa kuntien valtionosuuden nykyiselle
tasolle.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Konkreettinen kysymys ministerille: Kun käytännössä me
joudumme ihan saman ongelman eteen Hämeenlinnan seudulla kuin
Jyväskylässä, kun ei ole yhteistä maarajaa tämän
isomman kunnan kanssa, niin miten ministeri Manninen ja keskustapuolue
tällaiset ongelmat ratkaisee? Ne ovat
niitä käytännön kysymyksiä,
joita joudutaan miettimään eri puolilla Suomea.
On selkeä näkemys muutostarpeesta ja olemme kuulleet
siitä, että sosialidemokraateilla olisi ollut
valmiutta käyttää kovempia keinoja, jotta
tämä hallituksen koko lain tavoite toteutuu ja
saataisiin isompia kuntia. Kuitenkin keskusta haraa vastaan, niin
millä ihmeellä ministeri näkee, että me
vapaaehtoisin keinoin voisimme edistyä näissä tavoitteissa,
varsinkin kun ne ovat usein keskustapuoluelaisia valtuutettuja,
jotka vastustavat ministerin tahtotilaa?
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä puitelaki on
tarpeen, ja on hyvä, että eduskunta on sen saanut
aikaiseksi, mutta seuraavalle vaalikaudelle jää valitettavasti
ratkaistavaksi kansalaisten palvelujen turvaaminen tukemalla niin
normiohjauksella kuin jäntevämmällä rahoituksella
kuntia. Perusoikeuksissa turvataan kuntien itsemääräämisoikeus,
mutta vielä tärkeämpää olisi
turvata kansalaisten perustuslailliset oikeudet kunnallisiin palveluihin.
Vaikkapa vanhuspalvelut eivät tule todellakaan tällä lailla
turvatuiksi. Siihen tarvittaisiin selvitysmies Kivelän
esittämää vanhustenhoitolakia, tiukempaa
normiohjausta ja samalla myös rahoitusta, ja toivon, että ministeri Hyssälä kertoisi,
mitä varten hallitus ei ole tätä lainsäädäntöä antanut.
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä on historiallinen päivä,
kun eduskunta käsittelee kunta- ja palvelurakenneuudistusta,
ja myöskin siinä mielessä, että kaikki
kolme suurinta puoluetta ovat yksimielisesti voineet hyväksyä hallituksen
esityksen ja tehdä ne merkittävät muutokset,
mitä siinä on tehty sekä perustuslakivaliokunnan
että valtiovarainvaliokunnan esittämällä tavalla.
Tuntuu kyllä oudolta, että ed. Sasi täällä vertaa
neuvostojärjestelmään tätä.
Minusta se on kyllä aika kaukaa haettu heitto.
Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin ministeri Manniselta lähinnä sitä,
mitä nyt sitten elokuun loppuun mennessä niiden
kuntien kanssa tehdään, jotka eivät löydä yhteistä säveltä esimerkiksi
20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueesta perusterveydenhuoltopalvelujen
suorittamiseksi. Miten siitä edetään
sitten käytännössä?
Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lain ympärillä on pyörinyt
mielenkiintoinen paradoksi. Samalla kun kunnat ovat sanoneet, että miksi
me emme saa enemmän pakkokeinoja käyttääksemme,
miksi valtiovalta ei tule enemmän apuun tänne
kuntakentälle, jotta me saisimme järkeviä ratkaisuja
toteutettua, sanotaan, että kyllä täällä kunnassa
itsehallinnollisilla päätöksillä pärjätään,
kyllä täällä kunnassa enemmän
ja paremmin tiedetään, mikä tälle
seudulle on parasta. Tämä puitelaki vastaa tähän
huutoon kiitettävästi. Tämä on
kompromissi siltä väliltä, joka luo niitä puitteita
nimenomaan mahdollisimman järkeviin toimiin taatakseen
sen tärkeimmän: kuntalaisen palvelut. Kuntalainen
on se, mistä täytyy lähteä liikkeelle. Elinkelpoisia
ja elinvoimaisia kuntia pyritään saamaan, ja toivon
mukaan näihin päästään
nykyisistä hallintorajoista riippumatta. Täällä on todettu,
että tällä lailla ei pelasteta vaikka
vanhustenpalvelua. Ei välttämättä tällä lailla
pelastetakaan vaan itse niillä toimilla, joita siellä kuntakentässä tehdään.
Kehityksen ei tule loppua tähän lakiin eikä seuraavaankaan,
vaan kehitys on asia, jota tapahtuu jatkuvasti, ainakin toivottavasti.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Helsingin seudun kuntien yhteistyöhän
on järjestäytynyt jo ennen kuin tämä Matti
Vanhasen hallitus lähti tälle Paras-hanke-tielle.
Ajattelin siitä omassa puheenvuorossani myöhemmin
puhua. Se on hyvä esimerkki teille muille.
Mutta kysyisin ministeriltä sitä, kun minun tietojeni
mukaan pienkuntakomitea esitti jo vuonna 1965, että kunnista
olisi muodostettava vähintään 4 000
asukkaan suuruisia kuntia, vähän myöhemmin
ajateltiin, että se on 8 000, ja nyt kun on näin,
että nämä yhteistoiminta-alueet ovat
20 000 terveydenhuollon alalla ja sitten ammatillisessa
koulussa ehkä 50 000, niin minkälaisiin
analyyseihin tai tietopohjaan se perustuu vai ovatko nämä vähän
ilmasta otettuja lukuja tälläkin hetkellä ja
kieliikö tämä, että meillä hallinnon
rajat ovat tärkeämpää kuin se,
että saadaan asiat kuntoon, niin kuin täällä on
monessa muussa puheenvuorossa sanottu.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Puitelaki, joka nyt on käsittelyssä, antaa
kunnille mahdollisuuden ja velvoitteet toimia tulevaisuutta ajatellen.
Ministeri Hyssälä puheenvuorossaan totesi, että ministeriössä valmistellaan
edelleen säädöksiä: Terveyskeskus
2015. Mistä kunnat saavat nyt tietoa, tekevätkö ne
juuri tämän tulevan lainsäädännön kanssa
saman suuntaisia päätöksiä,
vai onko tässä nyt vaara, että kun nyt
toimitaan tämän puitelain raamin mukaisesti, niin
sieltä tuleekin sitten sellaisia uusia ulottuvuuksia, jotka
eivät sovikaan tähän puitelain ajatushenkeen
tai kuntalaisten ja kuntapäättäjien omaksumaan
henkeen, mikä aiheuttaa taas kerran uuden ruljanssin täällä kuntakentässä?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itse näen kyllä tämän
ihan selkeästi positiivisena askeleena eteenpäin
enkä ole kyllä mukana niissä arvioissa,
joissa tätä verrataan Neuvostoliiton aikaiseen
suunnitteluun.
Ministeri Manninen, te sanoitte, että tämä muodostaa
tasapainoisen kokonaisuuden, jonka pohjalta kunnissa on mahdollisuus
laatia realistiset jatkosuunnitelmat. Tätä me
kaikki toivomme. Mutta tämä on juuri se Gordionin
solmu ja kulmapiste, että jos katsellaan tämän
päivän kuntien tilannetta, niin ne, jotka ovat
vastustaneet vuosikymmenet kehitystä, johon tällä puitelailla pyritään,
ovat nyt heränneet ja todella kovasti vastustamaan tämän
puitelain mukaisia suunnitelmia. Esimerkiksi 7 §:n mukainen
velvollisuus tehdä yhteisiä suunnitelmia saattaa
olla sellainen, että siitä tulee aika lailla torso.
Mitä, ministeri Manninen, valtioneuvosto ja hallitus voi
tehdä siinä tilanteessa, että tämä 7 §:n
mukainen suunnitelma ei ole vain (Puhemies koputtaa) arkillinen
irrallisia lauseita vaan todellinen suunnitelma, johon jatkoa voidaan
perustaa?
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että tässä nyt
ei rahaa jaeta, ja kritisoi vasemmistoliiton vastalausetta ja vaatimusta
kuntarahoituksen lisäämisestä. Aivan
oikein, varmasti seuraava hallitus ja eduskunta tulevat määrittelemään
sekä valtion budjetin kehykset että myöskin
kuntarahoituksen tason, mutta mitä järkeä on
tällaisessa puitelaissa betonoida tämä kustannustenjako
ennalleen? Miksi siihen on tarvetta ottaa tällainen kanta,
joka väistämättä kuitenkin antaa
sen viestin, että kuntarahoitusta suhteessa valtion rahoitukseen
ei olla parantamassa ja vahvistamassa, kun samaan aikaan kuitenkin
paineita koko ajan tulee lisää?
Toinen kysymys heräsi, kun ministeri Hyssälä hyvin
päättäväisesti totesi, että valtionosuusjärjestelmää ei
pidä kehittää niin, että valtionosuusjärjestelmää niputettaisiin
ja sektorikohtaisia valtionosuuksia kasattaisiin yhteen. Minulla on
sellainen käsitys, että sosialidemokraateilla on
pikkasen erilainen linja tässä ja tämä lakiehdotus
menee nähtävästi (Puhemies koputtaa)
vähän niin kuin välimaastoon. Onko tässä kiista hallituspuolueiden
kesken, mitä on tapahtumassa valtionosuusjärjestelmälle?
Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun olemme täällä kansan
edustajia emmekä kuntien edustajia, niin tietysti kannattaa
kysyä nyt myöskin tässä keskustelussa, miten
tämä lainsäädäntö edistää kuntalaisten
vaikutusmahdollisuuksia ja kuntademokratiaa. Vastaus kai tässä täytyy
rehellisyyden vuoksi sanoa, että eihän kuntayhtymä suinkaan
ole sitä, mitä perustuslaki takaa kunnalliselle
itsehallinnolle, eli oikeutta päättää hallinnosta
ja taloudesta, vaan kuntayhtymä vie kansalaisen näkökulmasta demokratiaa
jonnekin muualle. Miten hallitus aikoo tässä suhteessa
parantaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia?
Sitten toinen asia on se, miten kuntalaisen näkökulmasta
palvelut paranevat. Eihän siitä vieläkään
oikein ole tietoa, miten esimerkiksi vanhustenhuolto paranisi, mutta
kun tätä asiaa katsotaan sitten kuntien edustajien
näkökulmasta, mitä emme tosiaankaan ole,
niin onhan tietysti selvä asia, että isommissa
hallintokokonaisuuksissa voidaan joitakin asioita järjestää edullisemmin, joitakin
ehkä huonommin.
Kysymys on nyt tästä seuraavaksi teille kummallekin
ministerille: Kun te puhuitte nyt siitä, miten tässä (Puhemies
koputtaa) asiassa mennään eteenpäin,
niin mikä teidän mielestänne tulee olemaan
itse asiassa kunnan tehtävä tämän jälkeen,
kun kuntayhtymät hoitavat keskeisiä perusterveydenhuollon
ja siihen läheisesti (Puhemies: Aika!) liittyvän
sosiaalitoimen tehtäviä? Mitä kunnissa
enää päätetään — kirjastosta,
päivähoidosta, mistä päätetään?
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meillä on lukuisa joukko kuntia,
joittenka tulopohja on heikko, ne sijaitsevat kaukana keskuksista
ja kasvualueista. Minun arvioni on, että tämä puitelaki
ei tuo näille seuduille lopullista ratkaisua vaan kyllä tarvitaan
kolmikantaa, jossa kuntapäättäjät,
kuntahenkilöstö ja valtio hakevat jatkossa yhteisiä ratkaisuja,
miten näitten alueitten palvelut pelastetaan. Se edellyttää uudelta
valtionosuusjärjestelmältä kyllä nykyistä vahvempaa
tasausjärjestelmää ja olosuhdetekijöitten
huomiointia. Muuten nämä kunnat, jotka sijaitsevat
Itä- ja Pohjois-Suomessa, eivät kyllä omilla
toimillaan pysty talouttaan saamaan siihen kuntoon, mitä tämä laki edellyttää.
Tämä lähinnä evästyksenä tuleviin valmisteluihin.
Tämä puitelaki tuo hyvät ratkaisut tiiviisti
asutuille alueille, joilla näitä välimatkatekijöitä tai
vastaavia ei ole ongelmana, ja myös niille alueille, jotka
ovat kasvukeskusten läheisyydessä. Mutta tämä toinen
puoli, mitä aluksi sanoin, kaipaa vielä vahvoja,
uusia erityistoimia tulevaisuudessa.
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä puitelakiesitys, kunta-
ja palvelurakenneuudistus, on todellakin herättänyt
keskustelua. Se on myös herättänyt sellaista
keskustelua, millainen on hyvinvointi-Suomi, ja kuntalaiset ovat
heränneet ajattelemaan omia palveluitaan ja sitä,
kuka ne oikeastaan rahoittaa, ja se onkin kaikkein tärkeintä.
Kun tämä vaalikausi alkoi, lähinnä täältä oikealta
sivallettiin Vanhasen hallitusta siitä, millaista kuntapolitiikkaa
ja rahoitusta halutaan tehdä. Nyt kun on askelmerkkiä otettu,
on löydetty onneksi yhteinen sävel kuntarakenteen
kehittämisen muodostamisessa. Tärkeää mielestäni
on erikoissairaanhoidon osalta, miten kustannukset tulevaisuudessa
kuntien ja valtion kesken jaetaan. Tästä on hyvä ponnistaa
eteenpäin, ja tämä antaa kunnille hyvät
mahdollisuudet toimia yhteis-työssä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Paljon selvityksiä, paljon kokouksia,
paljon sitten lopuksi vain sanoja, sanoja, sanoja mutta ei lainkaan
sitä, mitä kunnat eniten tarvitsevat, eli lisää rahaa.
Paras-hankkeen valmistelusta tulee väkisin mieleen taikuri, jolta
puuttuvat pallot. Huiske on kova, mutta pallot puuttuvat. Ilman
lisärahaa ei kuntakurjuus mihinkään poistu.
Se taas tarkoittaa sitä, että peruspalvelut eivät
toteudu siten kuin pitäisi, mistä taas seuraa,
että ne, joilla on rahaa, ostavat niitä yksityisiä palveluita.
Kyllä perimmältään tämän koko
huiskeen takana on tämä kova linja, sen läpi ajaminen
ja yksityistämisen edistäminen. Näin minä tämän
asian näen.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei tämä varmaankaan mikään
historiallinen päivä ole, toisin kuin ed. Vihriälä väitti,
koska kyllä tämä puitelaki on hyvin vaatimaton
alku sellaiselle prosessille, jonka pitäisi johtaa parempaan
demokratiaan, parempiin palveluihin ja tehtävien kaikin
puolin parempaan järjestämiseen.
Mielestäni perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja
Arja Alho kiinnitti huomiota tärkeään
asiaan, joka myös sisältyy perustuslakivaliokunnan
lausuntoon, ja se on se, että tässä hyvin keskeiseksi
valitussa ratkaisumallissa eli tällaisissa kuntien yhteenliittymissä on
kyllä tulossa suuria ongelmia kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien
suhteen. Ne voivat olla limittäisiä ja lomittaisia,
ei ole mitään selkeää mallia,
jossa toteutuisi demokraattinen vastuunalaisuus. Meillä kuitenkin
perustuslaki perustuu siihen, että meillä on kuntalaisten
itsehallinto, ei suinkaan kuntien itsehallinto.
Haluaisin kysyä ministeri Manniselta: Miten taataan
se, että tässä sekavassa yhteistoiminta-aluemallissa
sitten jonkinlainen selkeys, läpinäkyvyys ja vastuunalaisuus
toteutuu?
Sitten haluaisin sanoa vielä ed. Akaan-Penttilälle,
että kyllä Pääkaupunkiseudulla
olisi ollut jo 20 vuotta sitten käytössä parempikin
malli kuin se, mihin nyt on lähdetty, eli vapaaehtoinen
yhteistoiminta. Olisi ollut 20 vuotta sitten säädettävä seutuhallintolaki,
joka olisi taannut sen, ettei olisi tultu tällaisiin tilanteisiin,
joissa sitten yksi (Puhemies koputtaa) kunta halutaan pilkkoa ja sen
osa pakkoliittää pääkaupunkiin.
Me tarvitsemme kaksiportaisen mallin tänne Pääkaupunkiseudulle.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tärkeä,
ja toivottavasti se antaa työkaluja vastata tulevaisuuden
haasteisiin.
Tämä käsittelyssä oleva
lakiesitys on omasta mielestäni hyvä kokonaisuus
muuten, mutta perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos
5 ja 6 §:ään koskien kuntien yhteistoiminta-alueiden päätöksentekoa
oli mielestäni hyvin valitettava, koska itse näen,
että päätöksenteon yhteistoiminta-alueella
tulisi perustua asukaslukuun.
Olisin halunnut puuttua siihen, kun kuntaministeri Manninen
viime viikolla tuli ulos julkisuuteen tiedolla, että kunta-
ja palvelurakenneuudistuksen jälkeen aletaan uudistaa aluehallintoa ja
pohditaan lääninhallitusten ja maakuntaliittojen
työnjakoa. Olisinkin kysynyt, kun ministeri viittasi ulostulossaan,
että tämä tuleva työryhmä tulee
pohtimaan myös maakuntien lukumäärän vähentämistä,
mihin te tällä tavoitteella pyritte, ministeri
Manninen, ja itse ainakin toivon, että tuon työryhmän
toimeksiannosta poistetaan tämä maakuntien lukumäärän
vähentäminen.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Nousiaisen kanssa olen aivan samaa
mieltä siitä, että tämä laki
on todella hyvin hyödyllinen ja se vauhdittaa kuntien yhteenliittymistä ja
parempien palvelujen rakentamista. Ihmettelen vasemmistoliiton kansanedustajien
jatkuvaa kysymystä siitä, ettei tässä lakipaketissa
anneta mitään kunnille. Kyllä me olemme
ymmärtäneet, että tässä tulee
valtionosuusuudistus siten, että kuntien rahoitustilanne
tulee paranemaan. (Ed. Tennilä: Lukekaa se uudestaan!)
Näin meille on hallintovaliokunnassa moneen kertaan sanottu.
Sitten kysyisin ministeri Hyssälältä näistä sosiaali-
ja terveyspiireistä. Sehän on ainoa tapa, millä perusterveydenhuolto
ja erikoissairaanhoito voidaan yhdistää. Mitä mieltä te
olette niistä, varsinkin jos ne muodostavat sen jälkeen
yhden kunnan kuten Päijät-Hämeessä?
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulle on ollut suoranainen järkytys
se, että keskustalainen maakunnan oma ministeri, ministeri
Manninen, on lähtenyt näin yksioikoisen keskittämisen
tielle, niin kuin on lähtenyt koko keskustan eduskuntaryhmä.
Sen sijaan, että Manninen olisi pyrkinyt vakauttamaan valtio—kunta-suhdetta
ja osoittamaan kuntatalouteen riittävästi pelimerkkejä, hän
ajaa perusteetta tämmöisiä ylhäältä alas
keskitettyjä hallinnollisia rajoja ja ratkaisuja. Nimittäin yhtään selvitystä ei
ole esitetty siitä, että toisen asteen ammatillisen
koulutuksen itsenäinen järjestäminen
ja kehittäminen vaatii 50 000 asukkaan väestöpohjan,
ja kun tämä luku on laissa, sen mukaan mennään,
vaikka tekstissä lukisi mitä hyvänsä.
Mistä, ministeri Manninen, tämä luku
lopultakin tulee, mikä on se peruste, kun sitä tähän
mennessä ei ole sanottu? Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan,
että kuntien tulee kaikin tavoin pyrkiä väestötavoitteen
saavuttamiseen sen sijaan, että ne lähtisivät
etsimään perusteita sille, ettei väestöpohjavaatimus
koske niitä.
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On tärkeää,
että tämän puitelain toteuttamisen aikana
huolehditaan, kuten lain tarkoitus onkin, että kaikki Suomessa
asuvat suomalaiset, kaikki kuntalaiset, saavat laadukkaat palvelut
koko maassa yhtä lailla laadukkaina ja ennen kaikkea kohtuullisella kustannusrasituksella.
On myös pidettävä huoli, että valtio
kantaa tässä lain toteuttamisessa oman vastuunsa
ihan aidosti.
On tärkeää, kun valtionosuusjärjestelmää uudistetaan,
että uuden järjestelmän myötä tapahtuu
niin, että kuntien erilaiset olosuhteet otetaan aidosti
huomioon, koska Suomen kunnat ovat todella erilaisia pitkine välimatkoineen
ym. ym.
Kolmantena asiana kiinnittäisin huomiota vielä siihen,
arvoisa puhemies, että valtion tulee kantaa vastuunsa myös
siinä, että kaikkien Suomen osien elinkeinoja
kehitetään kunnolla. Se tarkoittaa tietenkin myös
teiden, rautateiden ja kaikkien liikenneyhteyksien laittamista kuntoon
koko maassa. Ilman näitä toimivia yhteysverkkoja
ei kuntien talous pitkällä juoksulla kehity, koska
elinkeinot eivät kehity niissä olosuhteissa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on arvioitu
tätä hanketta, välillä verrattu
porkkanan viljelyyn ja välillä viitattu Neuvostoliittoon.
Eiköhän tässä ole ihan kyse
siitä, että Torniosta lähtöisin
oleva Vantaalla asuva suomalaisministeri on hyvää valmistelua
tässä tehnyt ja ohjannut.
Tämä on tärkeä uudistus.
Tässä pyritään vahvoihin peruskuntiin.
On kuitenkin selvää, että esimerkiksi
Pääkaupunkiseudulla, johon täällä on
viitattu, tarvitaan muutakin. Täällä tarvitaan peruskunta
plus jotakin. Tämä on ainoa metropolialue koko
Suomessa, suurkaupunkialue, ja tänne tarvitaan aivan oma
erityinen tapansa hoitaa tämän seudun yhteisiä asioita,
Kainuun-mallia voi peräänkuuluttaa.
Nyt me olemme Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan
puitteissa hyvässä yhteistyössä viimeiset
pari vuotta jo edenneet ja vieneet niitä tavoitteita eteenpäin,
joita hallituskin tässä esityksessään
on halunnut tuoda esille. Vuonna 2008 täällä arvioidaan
tilannetta uudestaan ja silloin katsotaan, onko tämä vapaaehtoinen
yhteistyö, jolla nyt edetään, oikea tie,
onko pyrittävä mahdollisesti kuntaliitoksiin vai
olisiko ehkä järkevintä luoda tänne
oma erityinen seutuhallintonsa, kaksiportainen hallintomalli, kuten
eräät muutkin edustajat täällä ovat
viitanneet.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä puitelaista, Paras-hankkeesta,
kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on puhuttu eri tasoilla todella
paljon. Olen ymmärtänyt, että siltä myös
odotetaan paljon ja nimenomaan, että se vastaisi yhteiskunnan
suuriin sosiaalipoliittisiin haasteisiin, jotka tulevat nimenomaan
väestörakenteesta eli väestön
ikääntymisestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä,
työllisyyden ongelmista, lastensuojelun ongelmista, kasaantuvista
sosiaalihuollon sisällä olevista kysymyksistä.
Nimenomaan ne tuovat palvelurakenteisiin sellaisia uusia haasteita,
joista sitten on sanottu, että meidän palvelurakenteemme
ja hyvinvointiyhteiskuntamme on romahtamassa, että sillä ei enää ole
niitä rakenteita, mitkä antaisivat sitä laatua
ja vastaisivat siihen palvelutarpeeseen, mitä itse kullakin
ryhmällä on. Sen vuoksi minä erityisesti
haluan vielä kysyä, arvoisa ministeri Hyssälä,
kun hyvin kyllä toitte esiin, että rahoitus tulee (Puhemies
koputtaa) myöhemmin, miksi sitä ei ole jo tässä otettu
vahvemmin esille.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tätä puitelakia on valmisteltu
sitoutuneesti hyvässä parlamentarismin hengessä.
Jo nyt, vaikka laki ei ole vielä voimassa, uudistustyö on
käytännössä vahvasti käynnistynyt,
ja, ed. Ojansuu, uudistustyön kärjessä ovat hyvin
monessa tapauksessa keskustalaiset kunnallisvaikuttajat. (Ed. Ojansuu:
Ihanko totta? Hienoa!)
Tämän uudistuksen keskeisin asia on ihminen ja
palvelut.Tavoitteena on turvata palvelut tasavertaisesti tulevaisuudessakin.
Kun tarkastellaan uudistuksen keinoja, niitä on punnittava perustavoitetta vasten.
Keinoja on kolme pääkokonaisuutta:
on kuntarakennemuutos, palvelurakennemuutos ja toimintojen ja teknologian muutos.
Tässä työssä muutosjohtajina
ovat kunnat, ja siihen puitelaki antaa hyvän linjan. Tätä taustaa
vasten jäin vähän ihmettelemään
ed. Kärkkäisen puheenvuoroa, (Puhemies koputtaa) joka
painottui kuntarakenneremonttiin. Kyllä tässä ovat
kysymyksessä nimenomaan palvelut ja ihminen ja kuntarakennemuutos
on yksi hyvin tärkeä keino.
Toinen varapuhemies:
Pyydän puhujia huomioimaan käytössä olevan
minuutin aikarajoituksen.
Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koko keskustelu lähti siitä,
että kunnat eivät pysty antamaan palveluja ja
rahat eivät riitä. Sitten tämä koko
viuhka päättyy puitelakiin, joka ei vastaa tähän
kuntien huutoon.
Täällä ed. Nousiainen sanoi, että puitelaki
ei ole mikään ongelma ja tulevat hallitusneuvottelut,
tuleva hallitus tulee ilman ongelmia tämän asian
hoitamaan. Arvoisat ministerit, onko näin, että on
hallituksessa sitten ketä tahansa, niin tämä asia
menee sitten niin, että kunnat tulevat saamaan helpotuksen
ilman ongelmia?
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Asko-Seljavaara sanoi, että tässä valtionosuusjärjestelmää
parannettaisiin,
niin mielestäni ei mitenkään näin voida
nähdä, vaan kyllä tässä isoja
riskejä on tässä järjestelmässä.
Kuten sivistysvaliokunta omassa lausunnossaan sanoo, me olimme huolissamme
nimenomaan koulutus- ja opetustoimen mahdollisuuksista huolehtia
riittävästä rahoituksesta, kun valtionosuudet
nyt yhdistetään tässä. 11 §:ssä laitetaan
valtionosuudet kaikki yhteen pottiin, ilman että ne tulevat
ministeriökohtaisesti ja kun tälläkin
hetkellä on jo vaikea puolustaa koulutus- ja kulttuuripuolta
kunnissa, kun rahaa ei riitä. Tässä on
se iso riski olemassa. Niin kuin ministeri Manninen sanoi, rahaa
tarvitaan lisää, jos halutaan asioita parantaa.
Tulevaisuudessa se tietää vain sitä,
että kunnissa on yhä kovemmat taistelut siitä,
mihin se raha laitetaan, kun se tulee ilman niitä nimettyjä valtionosuuksia.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta tähdentää,
että tässä väestöpohjavaatimuksessa
on kysymys koulutuksen järjestämisen organisoinnista,
ei sen sijaan koulutustarjontaan puuttumisesta. Toivottavasti nyt
tulevaisuudessa myös tätä koulutusta
järjestetään eri puolilla maakuntia ja tällä tavalla
sitten ei vaaranneta mahdollista yritysten toiminnan laajenemista
ja investointeja ja näille yrityksille taataan myös
riittävästi työvoimaa. Tämä on
erittäin tähdellistä. Toivottavasti tämä ei
jää vain kirjaukseksi.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu, tämä puoli
tuntia, niin tästä jo huomaa, että kyseessä on
niin suuri asia, ettei oikeastaan tiedetä mistä puhutaan
ja mistä pitäisi alkaa puhua. Minusta juuri tätä näkökulmaa
vasten on erittäin hyvä, että on otettu
tämä ensimmäinen askel eli nimenomaan
tämä puitelaki. Vastaisuudessa vaan tulee pitää huoli
siitä, että se todella on tulevassa hallitusohjelmassa,
oli hallitus sitten minkä värinen tahansa. Kyllä minusta
kaikkien puolueiden pitää se tiedostaa, että lähtökohta
on juuri tämä. Koko rakenne perustuu siihen, että on
ihminen, joka tarvitsee palvelut. Tätä varten
tarvitaan organisaatio, jota varten tarvitaan rahaa, ja me puhumme
nyt lähinnä siitä organisaatiosta ja
tietysti myöskin rahasta, mutta raha tulee sitten vuosittaisten
budjettien yhteydessä sen mukaan, minkälainen
organisaatio kuntiin maassa luodaan.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen keskiössä on
todellakin ihminen ja hänen palvelunsa, kuten ed. Tölli
tuossa totesi. Kun ed. Ojansuu sanoi, että keskusta ikään
kuin jarruttaa järkeviä kuntaliitoksia, niin haluaisin
nyt vielä korostaa ed. Ojansuulle, että yksi Suomen
viimeisimpiä reikäleipäkuntia on Jyväskylä ja
Jyväskylän maalaiskunta. Ja se nyt on aivan selvä juttu,
se on lehdistäkin luettavissa joka toinen päivä,
että (Ed. Ojansuu: Onhan siellä kepulaisiakin!)
siellä vastustavat Jyväskylän maalaiskunnan
liitosta maalaiskunnan demarit eikä suinkaan keskusta. Kaikki
muut ovat järkevän liitoksen kannalla, että ed.
Ojansuun kannattaa nyt tarkistaa käsityksiä. (Ed.
Ojansuu: Kanta-Hämeessä on tilanne ihan päinvastainen!)
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen kiinnitti minusta tärkeään
asiaan huomiota, tähän byrokratiaan, mikä on
kuntien päällä, eli lääninhallitukset,
erilaiset sairaanhoito-, sos- ja terveyspiirit ja mitä seutukuntia
nyt muodostetaankaan, niin onko hallituksella jo, taikka hallitusohjelmaan, suunnitteilla
näitten instanssien, sanoisinko, alasajo jossakin mielessä ja
tehtävien niin kuin uudelleen jakamista, sillä ymmärsin
jo Etelä-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpuheesta,
että siellä odotellaan lisää tehtäviä lääninhallituksille?
Onko siinä mitään järkeä,
jos tässä tulee vaan niin kuin laatikosta toiseen
palvelujen heittelyä?
Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton edustajille sanoisin, että tämä kunta-
ja palvelurakenneuudistus ei noudattele perinteisiä oppositio—hallitus-rajoja
elikkä voitte olla ihan rauhassa. Kuntaliiton hallituksessakin
teidän edustajanne, joka ei ollut mikään
vilttiketjulainen, usein kehräsi kuin kissanpentu, kun
tätä asiaa käsiteltiin.
Haluan sanoa sitten kolmesta asiasta, mihin olisi tärkeä kiinnittää tulevaisuudessa
huomiota. Olisi tärkeätä, että kun
kyse on hallintoideologian muutoksesta, joka halutaan viedä kaikkien kuntien
perukoille, tapahtuisi myös niin, että se todella
menisi sinne kaikkien kuntien perukoille ja niin, että samalla
demokratisoitaisiin tämä kuntauudistus. Toivon
myös sydämestäni, ettei tästä puitelaista
tule veruke väistää vaikeita päätöksiä,
ja viittaan ed. Kirsi Ojansuun pitämään puheenvuoroon.
Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli aivan hyvä asia, että hallintovaliokunta
antoi kunnille pari kuukautta lisäaikaa tämän
toimeenpanosuunnitelman esittämiseen, sillä vaikka
kunnissa ovat jo täydet neuvottelut olleet kuukausikaupalla
käynnissä, niin varmaan kiire tulee monille.
Mutta olisin ministeri Manniselta kysynyt tästä ammatillisen
koulutuksen 50 000 asukkaan rajasta, että jos
on seutukunta, joka on suomenkielinen ja jossa on 30 000
asukasta, ja ammatillinen koulutus toimii ja naapuri on ruotsinkielinen ja
siellä toimii samanlainen koulutus, kuten suomenkielisillä täällä suomenkielisessä
seutukunnassa,
yhteensä asukaspohja on yli 50 000, niin mikä tällaisessa
on se tulkinta.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä puitelaissa ei ole
otettu millään tavalla kantaa kuntien väliseen
kilpailuun, tähän jo maan tavaksi tulleeseen kalliiseen
kilpailutapaan ostaa uusia kuntalaisia rahalla. Olisin kysynyt ministeriltä,
onko tämä tällainen kilpailu kuntalain
mukaista. Ja jos ymmärrän, niin kuntalain mukaan kunnan
tehtävä on järjestää palveluja
kuntalaisille, siis niille, jotka ovat kunnassa jo olemassa, ei muille.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääongelma on heikko kuntatalous,
joka on tullut täällä esille. Kuntien
ja valtion rahoituksen jäädyttäminen
puitelailla merkitsee myös vääjäämättä kunnallisveroprosentin korotusta,
varsinkin kun tuloveroa aiotaan jatkossakin alentaa. Tämä merkitsee
sitä, että ajaudumme kohti tasaveromallia, jossa
suurituloiset ja pienituloiset maksavat kohta veroja saman prosentin
mukaan.
Sitten tämä ammatillisen koulutuksen 50 000 asukkaan
väestöpohjavaatimus on jäykkä ja
koulutusta keskittävä. Tämä laki
vaarantaa pienempien paikkakuntien, kuten esimerkiksi Raahen, Haapaveden,
Kemijärven ja Alajärven ammatillisen koulutuksen.
Arvoisa ministeri, teettekö te tässä saman
nyt ammattikouluille kuin teitte jo peruskouluille, joita keskitetään
nyt sen seurauksena, että pienten koulujen valtionosuuksia
leikattiin? Tämä on merkinnyt Pohjois- ja Itä-Suomen
kylille sitä, että ne kyllä autioituvat, kun sieltä koulut loppuvat.
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yksi tärkeimmistä uudistuksen
tavoitteista on kyllä vahvistaa aidosti kuntien verotulopohjaa,
ja tässä puitelaissa ei todella oteta budjettikysymyksiin
kantaa ja rahoitusuudistukseenkin jätettiin kanta auki. Nähtäväksi
jää, päätyvätkö kuntapäättäjien
teot liitoksiin vai yhteistyön lisääntymiseen.
Mutta eihän tämän lain hengessä voi
enää hyväksyä reikäleipäkuntia.
Sitä on varovasti sinne useaankin kohtaan kirjoitettu.
Mutta jos rakenteet uudistuvat vasta yhteistyön kautta,
niin stopin tälle yhteistoiminta-alueelle saattoi kyllä aiheuttaa
perustuslakivaliokunnan tulkinta maksujen kiellon määräytymisestä henkilömäärien
mukaan. Mutta kun maakuntakeskuskaupunkien tulisi laatia suunnitelmat
yhdessä rajoittuvien kuntien kanssa, niin vaikeaa on sivusta
katsella, kun keksitään eri perusteluita: koti
Vaasassa, joskus jopa kieliperusteet, ja reikäleipäkuntaa
haluttaisiin suojella.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila täällä kyseli mahdollisen
byrokratian lisääntymisen perään,
ja minusta on varsin perusteltua nostaa tämä huoli esille.
Eli toivottavasti on riittävästi viisautta siihen,
kun meillä on nyt jo kuntayhtymiä vaikka kuinka
paljon, että niiden määrä ei
lisäänny, vaan nähtäisiin ensisijaisena
nämä suuremmat, elinvoimaisemmat, vahvemmat kunnat,
jolloin päätöksenteko olisi samoissa
käsissä ja nämä kuntayhtymät
syntyisivät sitten nykyistä suurempina ja monialaisina silloin, kun niihin
halutaan päätyä.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä useat edustajat
ovat vähätelleet puitelain merkitystä kuntien talouden
vahvistamisen näkökulmasta. On syytä muistuttaa
lain 11 §:n osalta kahdesta kysymyksestä. Ensinnäkin
peruspalveluohjelma, joka on ollut koko tämän
vaalikauden voimassa, tulee tämän lain kautta
lakisääteiseksi. Se turvaa riittävän
rahoituksen kunnille suhteessa tehtäviin ja vastuisiin.
Toinen kysymys on päätös valtionosuusjärjestelmän
uusimisesta, joka vahvistaa kuntien tulopohjaa. Myöskin
on muistettava, että tänä vuonna valtion
toimenpitein kuntatalous vahvistuu yli 400 miljoonaa, elikkä kyllä tässä kuntatalous
on menossa huomattavan paljon parempaan suuntaan kuin aikaisemmin.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Nousiaisen toteamuksia, että kuntatalous
olisi menossa parempaan suuntaan. Ainakin Keski-Suomen kunnissa kaikki
valittavat rahanpuutetta, kaikki leikkaavat ja kertovat, että asiat
eivät suju. Minä uskon, että koko maassakin
on näin. Kuntatalous on vaikeuksissa. Sen osoittaa se,
että yli sata kuntaa nostaa veroprosenttia. (Ed. Mustajärvi:
Erityisesti Lapissa!) Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus
ei tuota tulosta. Se on temppujuttuja, niin kuin kokoomus sanoo
työllistämisestä muka, että jos
ei sinne anneta lisää rahaa, niin se ei tuo tulosta. Tämän
varjolla näkyy olevan myös, että ollaan
ajamassa kuntiin peruspalveluitten yksityistämistä ja
markkinavoimia. Näyttää olevan keskustalla
hyvin suurena halukkuutena tämä. Kokoomus vaatii,
että lisää veronalennuksia (Puhemies
koputtaa) pitää tulla suurituloisille. Ihmettelen,
kun samaan aikaan sitten kerrotaan, että pitäisi
naisille antaa palkankorotuksia kunnissa, sairaanhoitajille ja muille.
Miten se onnistuu, jos tällainen linja on?
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minua ihmetyttää kovasti se,
että täällä ei ole luettu, edes
hallintovaliokunnan kaikki jäsenet eivät ole lukeneet,
tämän 11 §:n 4 momenttia, viimeistä momenttia, jossa
sanotaan, että tässä laissa tarkoitettu
uudistus ei muuta valtion ja kuntien välistä kustannusten
jakoa. Tähän on vastalauseessa tehty muutosesitys.
Lukekaa, arvoisat edustajat, sekä tämä sivulla
132 hallituksen esityksessä oleva momentti että sitten
mietinnön sivulla 32 oleva korjausesitys. Tämä on
aivan oleellinen kysymys. Näitä palikkoja siirtelemällä ei
kuntien talous vahvistu, ei varmastikaan vahvistu. Tämä johtaa
sitten siihen, että otetaan Helsingiltä ja Espoolta
ja siirretään maakuntiin. Saadaan kunnat sisäisesti
vastakkain, jos tällä tiellä mennään.
Ministeri Manninen, miten te luette tätä 4
momenttia?
Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Puitelaissa kunnan tai muun toiminnallisen
kokonaisuuden kooksi määritellään
20 000 asukasta, mutta tämä 20 000 asukkaan
raja ei ole perusteltavissa kustannustehokkuudella silloin, kun
puhutaan kuntakoosta. Muun toiminnallisen kokonaisuuden osalta asia voi
olla toinen.
Kunnallisalan kehittämissäätiö tutki
viime vuonna erikokoisten kuntien kustannustehokkuutta ja tulokset
olivat aika selvät. Pienet kunnat toimivat kustannustehokkaammin
kuin suuret kokonaisuudet. Asetelman pitää siis
olla niinpäin, että yhteistyöstä ja
kuntaliitoksista puhuttaessa suuret kaupungit pitäisi saada
osallisiksi pienuuden ekonomiasta eikä päinvastoin,
koska sitä suuruuden ekonomiaa ei välttämättä ole.
Pienten kuntien ongelmat johtuvat monesta muusta asiasta, esimerkiksi
ennakoitavuuden puutteesta, johon taas liittyy erikoissairaanhoidon
tilanne. Erikoissairaanhoidon siirtämisestä valtion
vastuulle on ollut puhetta pitkin tämän puitelain
käsittelyn. Ministeri Manninen, mikä on nyt tilanne
tämän asian osalta?
Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on paljon
puhuttu 11 §:stä ja valtionosuusuudistuksesta.
Sivistysvaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta molemmat lausuivat,
että sektorikohtaisista valtionosuuksista ei tulisi luopua.
Ongelma onkin siinä, että molemmat valiokunnat
perustivat kantansa nykyjärjestelmään
verraten. Kun luetaan 11 §:ää, siellä aivan
selvästi puhutaan siitä, että valtionosuusjärjestelmää uudistetaan
tavoitteena yksinkertainen ja läpinäkyvä järjestelmä.
Tähän ovat kaikki voineet yhtyä, tähän
periaatteeseen. Sen jälkeen pykälä jatkuu.
Mitkä ovat niitä elementtejä taikka toimintoja,
joita tulee huomioida? Jälleen kerran, päätetään
kuntien verotulopohjan vahvistamisesta. Varmasti hyvä asia
ja kaikki olemme samaa mieltä. Olennaistahan tässä onkin,
että me puhumme jostain aivan uudesta valtionosuusjärjestelmästä,
mihin ei ole voitu ottaa eksaktisti kantaa sen takia, että meillä ei
sitä mallia ole saatavilla. Kun koko aika verrataan vanhaan
järjestelmään, niin emmehän
me koskaan pääse kehityksessä eteenpäin,
jos me aina vaan teemme tilkkutäkkikorjauksia ilman, että joskus hankitaan
kokonaan uusi peitto.
Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palvelurakenneuudistus on välttämätön
toimenpide, ja kyllä ministeri Manninen ansaitsee tässä asiassa
kiitokset. Paitsi että laki on valmisteltu hyvin, hän
on aktiivisesti kiertänyt maakuntaa ja selostanut tätä asiaa
niin, että tälle hankkeelle on löytynyt
vahva tuki maakunnissa ja tämä hanke on etenemässä.
Täällä on paljon puhuttu rahasta
ja vasemmistoliiton taholta on vaadittu lisää rahaa,
mutta ei tämä asia ole pelkästään
rahalla korjattavissa. Kyllä tässä tarvitaan
tehokkaampia tapoja toimia, (Ed. Kuoppa: Eikö Hämeenkyrön
kunta tarvitse sitä?) jotta rahat riittävät,
ja samalla myös, että saadaan nämä välttämättömät
palvelut tuotettua. Meillä on valtakunnassa suuria alueita, joilla
kunnat menettävät väestöään
ja harvan asutuksen lisääntyessä palveluitten
laatu ja niiden tuottaminen vaarantuu, ja siinäkin mielessä on tarpeen
kyllä etsiä tapoja, miten nämä asiat
hoidetaan.
Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen jo aikaisemmin täällä salissa
todennut, että tämä on tämän
hallituksen rohkein teko. (Ed. Uotila: Onko muita tekoja?) Tämä hanke
kaiken kaikkiaan on herättänyt varsin monta kuntaa
Ruususen unesta, ja siitä suuret kiitokset ministeri Manniselle
ja myös ministeri Hyssälälle siltä osin
kuin hänkin on ollut tässä yhtenä erittäin
suurena tekijänä.
On todettava, että ennen tätä lakia,
kun tästä ei ollut vielä tietoakaan,
ministeri Manninen käynnisti Pääkaupunkiseudulla
selvityksen ja selvitysmies Alanen selvitti tämän
alueen hallintoa. Tarvittiin siis keskustalainen ministeri, joka
sai Pääkaupunkiseudun kunnat liikkeelle yhteistyötä syventämään,
ja odotan, että myös jatkossa tämä hallitus
ja seuraava hallitus sitoutuvat määrätietoisesti
Pääkaupunkiseudun kehittämiseen yhteistyössä,
koska tämän seudun merkitys koko Suomen menestymiselle
on erinomaisen tärkeää.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä tässä päähallituspuolue keskusta
ajaa vähän monilla rattailla. Toisaalta ed. Nousiainen
toteaa, että tämä on hyvä uudistus
ja tämä auttaa kaikkien kuntien asemaa, koko kuntakenttää,
sen palvelujen turvaamista. Tämä on se yleinen
linja. Sillä kosiskellaan suurta kansaa. Sitten puolueen
varapuheenjohtaja, Kunnallisalan kehittämissäätiön
puheenjohtaja ed. Rantakangas aivan selkeästi kritisoi
tätä, että tämä on jäänyt
puolitiehen, pienet kunnat jäävät ahtaalle, niiden
rahat eivät riitä, ja esittää tasauksen
parantamista pienten kuntien kannalta, elikkä niiltä, joiden
nyt toisaalta on sanottu pelastuvan tässä, suuremmilta
kunnilta, otettaisiin rahaa ja siirrettäisiin sitten pienien
kuntien pelastukseksi. Tässähän on selkeä ristiriita:
ajetaan monilla rattailla, annetaan monta kuvaa suurelle yleisölle.
Ed. Salovaarakin hyvin herkästi tuntui nyt menevän suurten
kaupunkien kukkarolle pienten hyväksi sen jälkeen,
kun on vaalipiiri vaihtunut.
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En kyllä ymmärrä näitä puheita,
että tässä nyt jotenkin tavallaan päätöksentekosysteemi
huonontuisi. Kunnallinen päätöksentekosysteemi
Suomessa on maailman paras, ja sitä halutaan tässä vahvistaa.
Aivan selvää on, että kun pakkoliitoksia
ei tehdä ja jos liitoksia halutaan tehdä ja kansalta
kysytään, niin minusta silloin kyllä kansalaisten
vaikutusmahdollisuudet paranevat. Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani
jo totesin, niin keskustelua tämä on kansalaisten
keskuudessa kyllä lisännyt.
Kuntarakenteen vahvistaminen, palvelurakenteen vahvistaminen,
toiminnallinen tuottavuus — siinä on kovia tekijöitä,
millä suomalainen kuntakenttä pelastuu, ja keskusta
kantaa koko vastuuta sekä täällä eduskunnassa
että myöskin kunnissa, ja yhteistyö pelaa
varmasti tuonne perille saakka tässä puolueessa.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä kysymys on edelleenkin se,
selviävätkö kunnat lisää velkaantumatta tästä,
koska velkaa on jo nyt, vaikka yhdistyvät ja ovat porkkanarahat
saaneet, mutta porkkanarahat eivät pitkälle riitä,
eli varmasti on kysymys, kun lisävelvoitteita on tullut,
miten todella kunnat selviävät, eli raha tässä on yksi tärkeä kysymys.
Mutta erityisesti vielä, koska täällä 5 §:ssä on kysymys
siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa rinnakkain
kehitetään näitä peruspalveluita,
tämä on yksi kysymys, koska erityisesti sosiaalihuollon
haasteet lisääntyvät jatkuvasti enemmän,
ja silloin ei voi olla esimerkiksi niin kuin siellä lakitekstissä on
5 §:n 3 momentissa: "Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella,
joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi
liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä,
- -." Minusta tässä lakitekstissä on
monta tämmöistä ilmaisua, (Puhemies koputtaa)
jotka ovat käsitteellisesti niin vinoutuneita, että eivät
ota tätä yhteistyötä sillä tavalla
kuin tämän ajan pitäisi ottaa.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Uotila, keskustalla on hyvin selkeä linja.
Me olemme antaneet alusta saakka tukemme ministeri Manniselle tämän
puitelain valmistelussa ja olemme kannattamassa sitä, mutta
me haluamme myös kantaa huolta tulevaisuudessa niistä pienistä ja
syrjäisistä kunnista, jotka eivät ole
kasvukeskusten kupeessa ja jotka eivät millään
pysty näillä pelimerkeillä palveluita
tulevaisuudessa turvaamaan. Tämän takia emme hyväksy
sellaista valtionosuusjärjestelmää jatkossa,
joka olisi vain asukaslukupohjainen järjestelmä,
vaan me haluamme olosuhdetekijöitten, harvan asutuksen
ja sairastuvuuden huomioimisen ja haluamme riittävän
tasausjärjestelmän, joka jakaa sitä hyvää, mitä Suomi
saa talouskehityksen kautta, kaikille, kaikille kunnille ja koko
maan alueelle. Se on meidän linjamme, josta tulemme pitämään
kiinni.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kysyisin ministeri Manniselta, kun täällä puitelaissa
on kirjattu nämä 20 000 asukasta terveyspuolelle
ja 50 000 asukkaan pohja ammatilliseen koulutukseen ja kun
meillä nyt on hyvin toimivia järjestelmiä tuolla
Etelä-Pohjanmaalla Järviseudun alueellakin, jotka
ovat pienempiä väestöpohjaltaan kuin nämä äsken
mainitut luvut, kun se aiheuttaa tällaista hämminkiä:
Voiko esimerkiksi Järviseudun ammatti-instituutti jatkaa,
vaikka sen väestöpohja on 30 000—40 000
asukkaan pohjalla, siitä huolimatta, että tämä luku
ei täyty, koska järjestelmä toimii ja
pyörii hyvin?
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
ajoin erittäin kipakkaakin keskustelua siitä,
mikä puolue missäkin on vastustanut kuntaliitoksia.
Tosiasia kai lienee se, että mikä milloinkin.
Olennaista on kuitenkin se, että sitä keskustelua
käydään, koska se, että sitä käydään
ja sitä käydään tähän
sävyyn, on mielestäni osoitus siitä,
että täällä on yleisesti mielletty
kuntaliitosten tärkeys, ja se on jo merkittävä saavutus,
jos se tämän puitelain kautta on saatu aikaiseksi.
Täällä on myös puhuttu kuntien
tulopohjan ja verotulopohjan vahvistamisesta. Tämä on
kyllä puhdasta humpuukia. Siis muodollisesti ottaen tietenkin
näinhän sinne on kirjattu, mutta kaikki tietävät,
että asia on tarkoitus toteuttaa tavalla, joka on valtio—kunta-suhteessa
neutraali, eli jos verotulopohjaa ehkä vahvistetaankin,
niin samalla sitten heikennetään valtionosuustulopohjaa
ja lopputulos kuntien kannalta on kuitenkin se, että lisää ei
paljon saada.
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että kun
ikääntyminen ja sen haasteet tulevat eteemme,
niin ei ole realistista olettaa, että kuntataloutta voitaisiin
rahalla olennaisesti vahvistaa. On selvää, että sekä kuntarakennetta
pitää kehittää että myöskin
palvelurakennetta (Puhemies koputtaa) pitää kehittää,
ja se on tässä olennaista. Mutta kun hallitus yrittää tässä luoda
semmoisen mielikuvan, että verotulopohjaa vahvistettaisiin
siten, että kunnat siitä hyötyisivät,
niin semmoiset puheet pitäisi lopettaa. Se ei pidä paikkaansa.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Edustajat Sasi ja Ojala ja eräät
muutkin kiinnittivät huomiota siihen, että puitelaki
on lainsäädännöllisesti ongelmallinen tietyissä suhteissa.
Ymmärrän tämän juristiajattelun,
mutta pidän siitä huolimatta tätä valittua muotoa
hyvänä. Ensinnäkin se antaa poliittisen uskottavuuden
tälle hankkeelle myös tulevaisuudessa.
Olemme viisastuneet myös Tanskan kokemuksista. Siellähän
sosialidemokraatit ja keskiryhmät tekivät sopimuksen
tästä uudistuksesta, ja kun vaaleissa kävi
niin, että sosialidemokraatit joutuivat oppositioon, he
lipesivät tämän sopimuksen takaa ja jouduttiin
kokonaan uudelleen alusta asti neuvottelemaan uusi sopimus uudessa hallituksessa.
Me lähdemme siitä, että kun eduskunta
on säätänyt lain, niin se on voimassa
ainakin niin kauan, ellei eduskunta sitä erikseen kumoa,
ja tässä mielessä pidän tätä hyvänä.
Ed. Andersson kysyi, antaako tämä riittävästi dynamiikkaa
Turun seudulle. Se antaa aivan saman verran kuin kaikille muillekin
seuduille. Jos Turun seudulla asiat eivät luista, niin
varmaan pitää katsoa kuntien ja niiden edustajien
toisiaan ja varmaan vähän peiliinkin voi vilkaista.
Ed. Kärkkäinen antoi vähän
suhteetonta voimaa keskustalle, kun hän totesi, että meillä on
lähes 12 000 valtuutettua. Ei voi olla, koska
koko Suomessa on alle 12 000 valtuutettua. Mutta on niitä tietysti
huomattava määrä. Jos puhutaan 4 000:sta,
niin sitten aletaan lähempänä totuutta olla.
Samalla ed. Kärkkäinen kysyi, onko tulevilla hallituksilla
suunnitelmia näiden valtionosuuksien lisäämiseksi.
Eräät muutkin edustajat kysyivät. Sitähän
minä en voi tietää, koska en tiedä,
mitä ne tulevat hallitukset ovat. Mutta toivottavasti niillä on
suunnitelmia antaa rahaa myös kunnille.
Ed. Tennilä väitti, että tällä pyritään
yksityistämään kuntapalveluja ja että kansalaiset
käyttävät entistä enemmän
yksityispalveluja. Totean, että ed. Tennilä on
tässäkin asiassa väärässä.
Ed. Hiltunen ja eräät muutkin kysyivät,
onko siinä mieltä tai miten menetellään,
kun kunnilla ei ole yhteistä rajaa. Olen ilmoittanut ja
olen edelleen tulevaisuudessakin sitä mieltä,
että sellaisia liitoksia en esittele enkä tule
esittelemään, joissa kunnilla ei ole yhteistä rajaa.
Siihen on ihan selkeä syy. Koko tämän
kunta- ja palvelurakennehankkeen ajan on korostettu, että tässä on tarkoitus eheyttää
kuntarakennetta,
ja jos nyt sitten päätetäänkin
yhtäkkiä, että voidaan kunnan osia hyväksyä minne
vain, niin eihän siinä ole äärtä eikä laitaa,
tällaisessa poukkoilussa. Joku linja pitää olla,
vaikka se olisi vähän huonompikin.
No, sitten vielä tähän rahakysymykseen.
Ed. Kuoppa ja hyvin monet muutkin totesivat, että tässä ei
anneta yhtään rahaa. No, on ehkä jäänyt huomaamatta,
että hallitus on luvannut tässä laissa
kuntaliitoksiin seuraavan neljän vuoden aikana 200 miljoonaa
euroa. Se on noin 1,2 miljardia markkaa, joka on kuitenkin aikamoinen raha,
joka tulee kuntakenttään. Jos kunnilta leikattaisiin
200 miljoonaa, niin aikamoinen huuto vasemmalta ja oikealta kuuluisi
tässä salissa. (Ed. Tennilä:
Onko keskusta hiljaa sitten? — Ed. Lamminen: Keskusta on
nyt hiljaa, vai?)
Täällä kysyttiin myöskin
sitä, mistä nämä rajat, 20 000
ja 50 000, tulevat. Olen sanonut, että ne tulevat
tehdyistä selvityksistä ja siihen lisättynä vahvaan
käytännön kokemukseen ja elämään perustuvista
tosiasioista. (Ed. Mustajärvi: Kuka on selvittänyt?) — Mitä tulee
selvityksiin, esimerkiksi Vatt on tutkinut terveyskeskuksia hyvinkin
tarkoin ja todennut, että noin 10 000—30 000
on suunnilleen se väli, jossa terveyskeskukset toimivat
erittäin hyvin, ja siitä on otettu se vähintään
noin 20 000. (Ed. Tennilä: Ei, kyllä se oli
Stakes, joka on sen tutkinut!) — No, Stakeskin on
tutkinut, mutta Vatt on muuten tämän tutkinut.
Mitä tulee sitten siihen, kun täällä jatkuvasti ammatillisesta
koulutuksesta — ihmettelen — ammattikoulun rehtori
esittää sellaisia väitteitä, että jos
on 50 000, niin se tarkoittaa, että koulutuspaikkoja
loppuu pieniltä Raahen kaltaisilta ja muilta paikkakunnilta,
niin se on todella hämmästyttävä väite
ja asettaa kyllä ammattitaidon myöskin aika tavalla
kyseenalaiseksi. (Ed. Mustajärvi: Hallinto keskitetään!)
Minulla on myöskin kokemusta siitä ... (Ed. Valpas:
Ammattikoulun rehtorina?) — ei, vaan siitä, että muodostetaan
yli 50 000 asukkaan kuntayhtymä ammatilliseen
koulutukseen, jolla on seitsemän eri toimipistettä tänä päivänä.
Se on lisännyt sen jälkeen toimipisteitä eri
kuntiin, (Ed. Väistö: Koulutustarjonta paranee!)
ja palvelu paranee, ja voidaan myöskin taloudellisesti
tukea heikompia yksiköitä, kun siellä on
myöskin vahvempia yksiköitä. (Ed. Tennilä:
Eli mitä isompi, sen parempi, niinkö?) — Jossakin
kulkee tietysti järkevyyden raja, mutta tietyt taloudelliset
resurssit on hyvä olla, jos halutaan kunnollista ammatillista
koulutusta antaa.
Samaan asiaanhan täällä kiinnitti
huomiota ed. Mustajärvi ja syytti tästä samasta
asiasta. Sanoisin niin kuin meillä päin on tapana,
että mies puhuu, muttei vaadi palkkaa.
No, ed. Akaan-Penttilä täällä totesi,
että Helsingin seudun yhteistyö on käynnistynyt
ja se on hyvä asia. Toivottavasti se myöskin kehittyy, mutta
siinäkin kannattaa sanoa, että jos Vanhasen hallitus
ei olisi potkinut tätä, niin ei se vieläkään
mihinkään liikkeelle valitettavasti olisi lähtenyt.
(Ed. Mustajärvi: Mitä ministeri vastaa ed. Ahoselle?)
No, mitä tulee sitten tähän, betonoidaanko
tällä lailla sitten rahat. Ei lailla betonoida
rahaa, mutta tällä lailla todetaan vain se, että tällä lailla ei
lisätä sitä rahaa, vaan, niin kuin aluksi
sanoin, se on poliittinen päätös ja valtionosuusjärjestelmätkin
voidaan rakentaa ja on järkevää rakentaa tietylle
tasapainoperiaatteelle sen jälkeen, jos ja kun toivottavasti
hallitusohjelmassa osoitetaan lisää rahaa. Se
on helppo sijoittaa siihen järjestelmään,
ja se tulee silloin niiden palveluiden hyväksi. Tärkeätä on
se, että rakenteet ovat ensin kunnossa; sen jälkeen
tulee rahaa, joka menee palvelun tarvitsijalle eikä sinne
rakenteisiin.
Myöskin tässä on todettu monessa
yhteydessä, miten on tämä demokratia
ja muu, kun tulee näitä kuntayhtymiä.
Todellisuushan on se, että tämä vähentää kuntayhtymien
lukumäärää oleellisesti tässä maassa.
Monista kuntayhtymistä tulee suurempia. Tämä tulee
lisäämään isäntäkuntamallia,
jossa on demokratia paremmin toteutettavissa, ja tämä tulee
huomattavasti vähentämään kuntayhtymien
lukumäärää.
Täällä kysyttiin myöskin,
ed. Ranta-Muotio kysyi, siitä, miten on, jos on suomenkielinen
ja ruotsinkielinen koulutus, ja ed. Ahonen kysyi tätä.
Lähtökohta on, että on vähintään
noin 50 000 asukasta. Opetusministeriö viime kädessä päättää,
kun se uusii näitä järjestämislupia,
saako toiminta jatkua vai ei. Samoin terveyspuolella asia tapahtuu
niin, jos ei saavuteta sitä, että kansanterveys-
ja muut lait tullaan ajan myötä tarkistamaan tämän
puitelain mukaisiksi, ja siltä pohjalta uskon, että nämä tulevat
kyllä muuttumaan.
Täällä puhuttiin vielä tästä 11 §:stä,
joka koskee valtionosuuksia. Täällä joku
kysyi, olenko lukenut tätä lausetta. Olen kirjoittanut
sen lauseen enkä vain lukenut. (Ed. Tennilä:
Mitä te ymmärrätte betonoinnilla?) — No,
sen voi jokainen ymmärtää omalla tavallaan.
(Ed. Tennilä: Mitä te ymmärrätte
betonoinnilla?)
Mitä tulee sitten yleensä tähän,
kun ed. Rauhala muun muassa kysyi, onko täällä huonoja
termejä, kun on perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi
liittyvät tehtävät. Ne on tarkoin harkittu,
ja tietoisesti ja tahallisesti ne termit ovat siinä muodossa,
koska perusterveydenhuolto tarkoittaa sitä, että esimerkiksi
ympäristöterveydenhuolto voi olla erillään,
jos niin halutaan, ja että siihen kiinteästi liittyvät
tehtäväthän tarkoittavat nimenomaan niitä tehtäviä,
jotka on järkevää siinä yhdessä tehdä.
Kunnat voivat tietysti omilla päätöksillään
päättää muitakin tehtäviä siihen.
Ed. Urpilainen kysyi tästä mahdollisesta työryhmästä,
joka tullaan lähiaikoina asettamaan. Tämä työryhmähän
asetetaan eduskunnan hyväksymän hallintoselonteon
edellyttämällä tavalla sen toimeenpanemiseksi,
eikä siitä voi ottaa yhtään
osaa pois, koska eduskunta täällä salissa,
ilmeisesti ed. Urpilainenkin, on ollut hyväksymässä sen,
että siellä todetaan, että jos maakuntien
tehtäviä olennaisesti lisätään,
niin siinä yhteydessä arvioidaan myös
maakuntien lukumäärää. Tätä eduskunnan
tahtoa on tietysti hallituksen noudatettava, ja tältä pohjalta
tätä toimeenpanoa varten asia asetetaan.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin voi kiittää tästä keskustelusta
kokonaisuutena. Kun otetaan se poliittinen snobbailu pois, niin
minusta tämä on ollut hyvin asiallista.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Minä vastaan hyvin lyhyesti näihin
allekirjoittaneelle osoitettuihin kysymyksiin.
Ed. Salovaara pohti täällä tätä,
miksi tässä ei ole otettu tätä huomioon,
että erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtiolle.
Sanoisin, että erikoissairaanhoito kannattaa pitää alueella,
omissa hyppysissä, kunnissa ja kuntayhtymissä ja
siellä omissa hyppysissä. Jos se siirrettäisiin
valtiolle, niin ainakin itse näkisin, että kyllä se
kallistuisi. Toinen julkinen maksaja, valtio, olisi niin sanottu
kolmas maksaja. Näin on käynyt Norjassa, jossa
näin on tapahtunut.
Ed. Salo kysyi täällä, että jos
nyt teemme tätä puitelakia, niin mitä sitten,
ovatko nämä meidän strategiamme jollakin
tavalla ristiriidassa. Eivät ole. Meillä Terveyskeskus
2015, Hyvinvointi 2015 -ohjelmat, -linjaukset, -strategiat keskittyvät
sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöllisten haasteitten
problematiikkaan, hyvien käytäntöjen
levittämiseen, toiminnallisiin muutoksiin, kaikkeen tähän,
mitä siellä sisällössä on
jatkuvasti kovin paljon uutta, mihin pitäisi vastata uudistuksin
ja uusin ottein.
Ed. Uotila kysyi, onko demarien ja keskustan välillä tässä valtionosuusuudistuksessa
jokin ristiriita. Näin ei ole. Olemme sosiaali- ja terveysministeriössä katsoneet,
että jos tämä kunnallisten palvelujen
rahoitus irrotetaan tästä muusta sosiaaliturvasta,
niin mahdollisuudet ohjata sen sosiaaliturvan kokonaisuutta heikkenevät
ja eri lohkojen keskinäisten vaikutussuhteiden näkeminen
heikkenee. Tässä on myöskin vastaava
näkökohta, joka koskee opetus- ja kulttuurisektoria.
Nyt olemmekin saaneet läpi sen tahtotilan, että näitten
eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja tutkitaan,
selvitetään tätä uudistusta
tehtäessä. Yhtenä vaihtoehtona meidän
mielestämme tulee olla uudistus, jossa nämä nykyiset
sektorikohtaiset järjestelmät pysyvät.
Niitä yksinkertaistetaan ja selkeytetään,
ja ne pysyvät. Tämä täytyy myös tutkia,
tämä näkökohta.
Sitten ed. Asko-Seljavaara kysyi näistä sosiaali-
ja terveyspiireistä: Pallo on nyt alueilla. On aivan vapaus
tehdä. Päijät-Hämeen-malli on
tyypillinen sosiaali- ja terveyspiiri. Siellä on katsottu,
että se on heidän alueelleen sopivin malli.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa puhemies! Ehkä tässä on
syytä jossakin vaiheessa kertoa siitä Päijät-Hämeen-mallista,
sen hyvistä ja huonoista puolista.
Voidaan kysyä, miksikä tätä lakia
tarvitaan. Kuntarakenne Suomessa on pienkuntavaltainen ja hajanainen
ja kuntajaotus on peräisin ajalta ennen hyvinvointivaltiota
eikä vastaa kuntien nykyisiä tehtäviä ja
velvoitteita. Sehän tässä keskustelussa
on tullut aika moneen kertaan jo esille, että muutostarvetta
on. Ja sinänsä on hyvä, että puitelaki
nyt pistää liikkeelle tämän
asian. Mutta sitten jos mietitään, millä tavalla
yhteiskunnan ja julkisen sektorin rakenteelliset ongelmat ratkaistaan,
niin kyllähän siihen rahaan törmätään
joka paikassa. Jos mietitään kuntien talouksia
tänä päivänä ja sitä kautta
sitten halua liittyä toisiin kuntiin taikka laittaa palveluja
yhteen, niin kyllä siellä törmätään
joka kunnan kohdalla siihen, että kunnan kannalta tulee
lisää menoja ja ei olla valmiita maksamaan toisten
kuntien viuluja ja velkoja. Siinä mielessä se
on aina kova asia.
Ehkä sen verran voisi sanoa, että Lahden seutu
ja Päijät-Häme maakuntanahan on nyt semmoista
kokeilualuetta ja aika pitkälle mennyt niin seutukunta-asioissa
kuin myöskin sitten erilaisissa palvelupiireissä.
Sen voi sanoa, että ei se mitään yksinkertaista
hommaa ole. Tämän tästä joku
kunta ilmoittaa, että meille ei sovi tämä ja meille
sopii tuo, mutta yhteistä säveltä ei
aina löydy. Nyt ovat terveyspiirit lähteneet liikkeelle tämän
vuoden alusta, niin että ei voi vielä lähteä sen
paremmin kehumaan kuin haukkumaan, mitkä ovat ne ongelmat.
Mutta ensimmäiset tiedot tulevat jo nimenomaan köyhimmiltä kunnilta
siitä. Esimerkiksi Kärkölästä tulee
viesti, että meille tulee 100 000 euroa kalliimmaksi
tämä terveyspiiri kuin jos olisi pidetty omana.
No tietysti se juttu ei ihan näin voi olla, vaan on selvää,
että sitten kun hyntteet pistetään yhteen,
niin sinne tulee varmaan tiettyjä kustannuksia, jotka sitten vaikuttavat.
Mutta jos mietitään, että me nyt
puitelakia lähdemme noudattamaan tai viemään
eteenpäin, niin ainakin itse mietin tätä byrokratiapuolta,
kun on seutukunta, maakunta, sitten te-keskus sörkkii aika
moneen hankkeeseen lupineen ja rahoineen. Ja sitten näillä erilaisilla
terveyspiiri—kuntayhtymillä on mitä erilaisimmat
säännöt, joiden mukaan niitten päätöksiä tehdään.
Mietin sitä, että taisi olla tämän
päivän lehdessä, kun eri kuntien valtuustojen
puheenjohtajat Päijät-Hämeessä ilmoittelivat
halukkuuksiaan kuntayhteistyöhön ja kuntien yhdistämiseen
eikä ollut halukas kuin kaupunginjohtaja Pipatti Lahdessa,
joka lähtee nyt juuri pois. Kaikki muut toppuuttelivat kovastikin,
että se ei ole ajankohtaista. Mietin vaan sitä,
miten tämmöinen kuntapalvelulaki, kuntarakennelaki
sitten voi pakottaa ketään, kun ei se voi pakottaa.
Elikkä me törmäämme kumminkin
niihin yhteistyökuvioihin, joita on olemassa. Ja sitten
jos kunnat menevät yhteen, niin silloinhan nämä erilaiset
kuntayhtymät pitää purkaa.
Esimerkiksi Päijät-Hämeessä ja
Lahden seudulla ovat kunnallistekniikka, kunnalliset tilapalvelut
yhteisiä. Seudullinen tonttimarkkinointi on hyvällä tolalla.
Seudullinen ympäristölautakunta aloitti toimintansa.
Seudulliset joukkoliikenteen palvelusuunnitelmat ja suositukset
ovat kaikki, voisi sanoa, niin kuin pitäisi yhdessä kunnassa olla.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon keskinäissuhteitten
selvitys on tehty, ja ovat tulleet sitten sairaanhoitopiirit sekä terveyspiirit.
Kyllä minusta aika kova vääntö oli
terveyspiireissä, ja siinähän kävi
sitten niin, että Lahti on oma terveyspiirinsä.
On minusta vähän omituista, että se on
piiri, kun se on kaupunki. Sitten Hollola sai viisi kuntaa siihen
yhteen, ja se on sinänsä minusta hyvä asia
ja sen kokeilun ehkä se hedelmällisin puoli, että siinä nähdään nyt
sitten vähän niin poliittisesti kuin sitten taloudellisesti, miten tämmöinen
homma kannattaa.
Mutta jos mietitään tämän
lain eteenpäin menoa, niin mahdollista on, että kun
tässä ei tule lisää rahaa ja
tehtäviä ja palveluja ruvetaan siirtelemään
paikasta toiseen, niin tässä on vaarana käydä niin
kuin Maaseutuvirastolle, että byrokratia tulee kasvamaan
ja tehtävien hoidon ammattitaito tulee vähenemään,
koska ne ovat aina uusia jollekin toiselle. Siinä mielessä näen,
että tässä on suuret vaarat, riippuen
taloudellisesta tilanteesta, että jos tulee jonkinnäköinen
laskukausi julkisen sektorin tuloihin, niin sitten taas kaikki kokoavat
kimpsunsa yhteen ja tämä laki pistetään
roskakoppaan.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Suuret epäilykset ja moninaiset
toiveet ovat siivittäneet kunta- ja palvelurakenneuudistusta
ja sen lainvalmistelua jo heti alkumetreiltä saakka ja
on jouduttu hiomaan kaikkeen valmisteluun osallistuneiden puolueiden
näkemyksiä siitä, mihin uudella puitelailla
pitäisi pyrkiä ja miten näitä tavoitteita
pitäisi sitten lain keinoin ohjata. Siitä on kuitenkin
vallinnut varsin yhtenäinen käsitys, että tarvitaan
suuria muutoksia, jotta tulevaisuuden haasteista voidaan kuntakentällä selvitä. Ilman
kuntasektorin merkittävää uudistumista
ei yhteiskunnan hyvinvointipalveluita voida tulevaisuudessa turvata.
Tämä on koko valtakunnassa ollut niin selvää,
että monenlaisiin kunnallisiin uudistuksiin on jo ryhdytty
ja myös kuntaliitoksia syntyy tihenevään
tahtiin. Voin sanoa, että yhden tavoitteen jo lain valmistelu
on saanut aikaiseksi: kuntien päättäjät
ovat nähneet muutoksen välttämättömyyden
ja lähteneet vapaaehtoisesti liikkeelle.
Merkittävä osa puitelakia peruspalvelujen näkökulmasta
on 20 000 asukkaan väestöpohjan vaatimus
perusterveydenhuollossa. Tällä hetkellä perusterveydenhuollossa on puutteita
henkilöstön riittävyydessä, osaamisessa ja
toimintaolosuhteissa. Uudet, nykyistä vahvemmat tulevat
terveyskeskukset, hyvin johdettuina, tulevat olemaan toimivan terveydenhuollon
ja ennalta ehkäisevän työn varmistajia.
Riittävä väestöpohja varmistaa
tarvittavan määrän potilaita, jolloin kliinisen
osaamisen taso ja taito henkilöstöllä säilyy.
Suuremmat työryhmät mahdollistavat moniammatillisen
työotteen ja luovat turvallisen työyhteisön,
jossa toteutuu asianmukaiset jatko- ja täydennyskoulutukset
sekä konsultaatiot. Vahvemmat terveyskeskukset voivat tarjota
erikoislääkäripalvelua, joka vähentää painetta
erikoissairaanhoitoon, ja erikoissairaanhoidon on mahdollista keskittyä vaativaan
erikoissairaanhoitoon ja siten huolehtia terveydenhuollon kehittymisestä,
tutkimuksesta ja koulutuksesta.
Puitelaissa haetaan uutta otetta sosiaali- ja terveydenhuollon
yhteistoimintaan. Tämä ei tarkoita sitä,
että jompikumpi olisi toiselle alisteinen, vaan perustellusta
syystä on haettava uusia mahdollisuuksia yhteiseen toimintaan,
ja erityisesti kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat toimintoja, jotka
hyvin soveltuvat yhdessä tehtäviksi.
Puitelain 6 § on herättänyt jo valiokuntakäsittelyn
aikana huolta ja kysymyksiä. Laajaa väestöpohjaa
edellyttävien palvelujen turvaamiseksi maa jaetaan erikoissairaanhoitolain
7 §:n mukaan lueteltuihin kuntayhtymiin, ja tällaisen
kuntayhtymän on huolehdittava jatkossa erikoissairaanhoitolaissa
ja kehitysvammaisten erityishuoltolaissa säädetyistä palveluista.
Erityisesti 2 momentin sanamuoto on huolestuttanut kehitysvammahuollon
toimijoita, ja huoli on syntynyt siitä, että erikoissairaanhoidon
ja kehitysvammahuollon alue- ja väestöpohjat ovat
osassa maata erilaiset. Toisaalta on ollut perusteltu huoli siitä, miten
kehitysvammahuollon laajasti sosiaalipainotteinen toimintamalli
tulee säilymään lääketieteellisesti
painottuneen erikoissairaanhoidon hallinnoimana. Hallintovaliokunta
kuitenkin painottaa, että hallinnollisella organisaatiolla
ei ratkaista palvelujen tuottamistapaa, joten nykyinen toiminta
vapaaehtoisena kuntayhtymänä kuntien sopimalla
tavalla on täysin mahdollista, mutta tietysti entisessä ei
kannata ilman kritiikkiä turhaan roikkua vaan hakea sitten
uutta, jos näyttää, että entinen
toimintamalli ei ole riittävän hyvä.
Arvoisa puhemies! Kuntarakennetta on vahvistettava yhdistämällä kuntia
ja liittämällä osia kunnista toisiinsa
tavoitteena elinvoimainen ja toimintakykyinen eheä kuntarakenne.
Muutokset toteutetaan tulevaisuudessa lähtökohtaisesti vapaaehtoisuuden
pohjalta, mutta jo nyt tiedämme, että on sellaisiakin
kuntaliitoshankkeita, joilla ei ole olemassa yhteistä rajaa,
mutta tämä laki kuitenkin edellyttää,
että yhdyskuntarakenteen eheyden vuoksi on etsittävä ratkaisu,
jossa yhteistä maa-aluetta löytyy riittävästi.
Yhteisen rajan puuttuminen ja sitä kautta yhdistymisen
estyminen ei puitelain mukaan poista kuntien velvollisuutta korjata
yhteisvastuullisesti alueella palveluissa ilmenevät puutteet.
Alueella on uudistusta haettava ajatuksella, että kaikki
alueen kunnat ovat tavalla tai toisella mukana uudistuksessa alusta
lähtien.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keinovalikoiman osalta jokainen
kunta joutuu arvioimaan oman tilanteensa ja asemansa. Kunnan on kyettävä vastuullisesti
arvioimaan tilanne myös kunnan ulkopuolelta katsottuna.
Mikäli kunnat suorittavat arviointia objektiivisesti ja
naapurikuntien toimintaan vertaillen, on todelliset mahdollisuudet
löytää jo olemassa olevat tehokkaat, laadukkaat
ja riittävät palveluiden tuottamistavat, sillä kaikkea
ei tarvitse uudelleen keksiä.
Kuntien asukaspohjien suuruus ei vielä varmista kuntatalouden
korjaantumista, palveluiden saatavuutta ja henkilöstön
riittävyyttä. Muutokseen tarvitaan toimintatapojen
tarkastelua, hallinnon ja johtamisen selkeyttämistä sekä uudenlaisen
yhteistyön tahtotilan syntymistä. (Ed. Kuoppa:
Ei rahaa yhtään?)
Siinä vaiheessa, kun puitelain tuloksia arvioidaan,
on syytä olla kriittinen. Uudistuksen ulkopuolelle jääneitä kuntia
on liitettävä jo muodostuneisiin suurempiin kuntiin
ja sitten varmistettava, että kansalaisten yhdenvertaisuus
toteutuu.
Kyllä, rahaa tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan
uudenlaisia toimintamalleja ja uutta näkemystä,
miten palveluja voidaan tuottaa. (Ed. Kuoppa: Kertoisitte joskus,
mitkä ne toimintamallit ovat!) — Niitä on
pilvin pimein Suomessa.
Mikaela Nylander /r:
Värderade talman! Efter en grundlig beredning i utskotten
har ramlagen för kommun- och servicestrukturreformen nu
kommit så långt att riksdagen står i
beråd att fatta det slutliga beslutet. Strukturen i hela
reformen är riktig. Inget sker med tvång eller
genom en centralt styrd modell, utan kommunerna och regionerna får
nu själva efter diskussioner och framtidsrelaterade analyser
gå igenom vad som är bäst med tanke på de
lokala och regionala förhållandena. Samarbete och
hållbara resultat skapas bäst då de sker
på frivillig basis med det allmänna bästa
som mål. En ramlag innehållande tvång
skulle nog inte leda till bättre eller mera hållbara
resultat.
Därför är jag övertygad
om att trots all den kritik ramlagen fått så är
själva strukturen i det arbete som nu på basis
av ramlagen skall ske ute i kommunerna den enda rätta.
De planeringsskyldigheter som kommunerna får via 7 och
10 § är bra som styrande instrument i de utredningar
som kommer att företas i kommunerna. Paragraferna innebär
att kommun som kommun nu bör gå igenom de mest
grundläggande frågorna som hänför
sig till serviceutbudet. Det viktiga är att man fokuserar
sig på situationer som kan tänkas råda om
tio eller tjugo år. Förhållandena kommer
att te sig mycket annorlunda då och det är av
största vikt att så långt det bara är
möjligt idag försöka gestalta behoven av samhällsservice som finns då.
Den kommunala planeringen och strategierna i kommunerna sträcker
sig oftast över en eller två fullmäktigeperioder.
Framtida modeller för ordnandet av service är
egentligen två, kommunfusioner eller ett integrerat samarbete.
Båda har för- och nackdelar. Man kan ifrågasätta
ett interkommunalt samarbete som omfattar långt över
70 procent av de enskilda kommunernas budgetar. Vilken är
den kommunala styrningen här och hur förklara
en eventuell brist på styrning för kommuninvånarna
som via val valt ett fullmäktige att fatta beslut? Den
demokratiska aspekten bör beaktas i utredningsarbetena.
Precis med samma argument är det problematiskt med
kommunfusioner där den nya kommunen blir för stor
rent invånarantalsmässigt eller för vidsträckt
rent geografiskt. Eller vilket är inflytandet för
kommuninvånarna i en liten kommun som fusioneras med en
stor kommun efter fusionen? Eftersom den demokratiska aspekten är
problematisk bör man då man står i beråd
att fatta stora och avgörande beslut angående
den egna kommunen ordna folkomröstningar. Folkomröstning är
egentligen det enda sättet att skapa verklig legitimitet
kring besluten. Folkomröstningar tenderar också att
stimulera till debatt.
Det är ändamålsenligt att både
den utredning som berör 7 § och den som berör
10 § skall lämnas in samtidigt. I praktiken kommer
nämligen de kommuner som skall företa bägge
utredningarna att göra arbetet parallellt.
Arvoisa puhemies! Itä-Uudenmaan kohdalla 7 §:stä puuttuu
logiikkaa, ja pykälä on puutteellinen äsken
mainitun maakunnan kohdalla ajatellen pykälän
tarkoitusta ja sen sisältöä. 7 § ei
Itä-Uudenmaan kohdalla ollenkaan ota huomioon jo olemassa
olevia rakenteita koskien sekä maankäyttöä että palveluiden
tuotantoa. On hyvin vaikeata löytää perusteluita
Sipoon jättämiselle Porvoon selvittämispiirin
ulkopuolelle. Porvoo ja Sipoo ovat vuosikymmenten ajan rakentaneet palvelutuotantoaan
yhteistyösopimuksin ja kuntayhtymien kautta. Maankäyttö ja
maansuunnittelu on synkronisoitu yhteisen maakuntakaavan kautta.
Toinen aika merkillinen seikka maakunnan kohdalla on Ruotsinpyhtään
siirtäminen Kotkan selvitysvelvoitteen piiriin. Ruotsinpyhtää kuuluu
Itä-Uudellemaalle, ja Ruotsinpyhtäällä ei
ole minkäänlaisia yhteisiä palvelu- tai
muita rakenteita Kotkan kanssa. Asuminen, maankäyttö,
liikenne ja kuntarajoja ylittävät palvelut kehitetään yhteistyössä Itä-Uudenmaan
ja itäuusmaalaisten kuntien kanssa. Toivon todellakin,
ettei tämä johda siihen, että seuraavien
hallituskausien aikana nähdään, että tämä on
syy muuttaa maakuntarajaa.
Puitelakiehdotuksen mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa
ja toteutettaessa on otettava huomioon suomen- ja ruotsinkielisen
väestön oikeudet käyttää omaa
kieltään ja saada palveluja tällä kielellä.
Tässä yhteydessä on syytä huomioida, mitä perustuslakivaliokunta
on lausunut kansalliskielistä ja puitelaista. Valiokunta
viittaa aikaisempaan lausuntoonsa perustuslakiesityksestä vuodelta
1998 seuraavasti: "Kuntajaon muutosten valmisteluun liittyen on
kuitenkin tärkeää toistaa perustuslakiesityksestä annetussa
valiokunnan mietinnössä lausuttu vaatimus sen huomioon
ottamisesta, että kuntajaon muutokset eivät johda
kuntien kielellisen aseman muuttumiseen eivätkä myöskään
huononna kieliryhmien mahdollisuuksia tulla toimeen omalla kielellään
- -."
Olisi tietysti ollut suotavaa, jos hallintovaliokunta olisi
omassa mietinnössään todennut sitä samaa,
mutta kun asia ei kuitenkaan ole näin, on syytä painottaa
perustuslakivaliokunnan lausuntoa seuraavaa vaihetta kunnissa ajatellen.
Talman! I 5 § stipuleras att en kommun eller ett samarbetsområde
som har tillstånd att ordna grundläggande yrkesutbildning skall ha åtminstone
ungefär 50 000 invånare. Detta kommer
att förorsaka problem på många håll.
Kulturutskottet hade bra formuleringar kring problematiken med kravet
på befolkningsunderlag. Utskottet hade velat ha en skrivning
som är flexiblare men som ändå ger undervisningsministeriet möjlighet
att agera i enlighet med ramlagen. Om yrkesutbildningen utgör
en funktionell helhet och betjänar regionen och dess behov
av utbildad arbetskraft borde inte 50 000 ses som ett absolut
krav.
Samtidigt betonar utskottet behovet av starka enheter som motsvarar
alla de krav som ställs på yrkesutbildningen idag
i form av till exempel specialundervisning, elevvård, internationella kontakter
osv. Innehållet i det som görs samt konkurrenskraften
och därmed också den ekonomiska livsdugligheten är
det viktigaste, inte befolkningsunderlaget i sig självt.
Det är beklagligt att förvaltningsutskottet inte
här valt att ta in kulturutskottets skrivning.
En oikein ymmärrä, miten pykälään
voidaan ottaa mukaan kirjauksia valtionosuusjärjestelmän
muutoksista ilman, että tehdään laajamittaista
selvitystyötä ensin. Mielestäni olisi
johdonmukaista tuoda eduskuntaan ehdotus sisällöstä vasta
sitten, kun on myös selvitelty sisällöstä johtuvat
muutokset ja niiden vaikutukset. En pidä sitä hyvänä lainsäätämisenä,
että menetellään niin kuin on tehty puitelain
kohdalla. Koko maininta valtionosuusjärjestelmän
toteuttamistavasta olisi mielestäni pitänyt poistaa.
Siihen palataan kuitenkin seuraavan hallitusohjelman kautta.
I och med att den här ramlagen godkänns ligger
bollen ute i kommunerna och regionerna. De får ett ansvar
som jag övertygad om att de kommer att bära.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Kuntapalveluissa on erittäin suuria
heikkouksia, ja se heikkous kattaa lähes kaikki kunnalliset
palvelut. Pääsääntöisesti
niissä on liian vähän väkeä.
Se väki ensinnäkin uupuu, ja totta kai, kun väkeä on
kuntapalveluissa riittämättömästi, se
palvelu ei ole silloin tyydyttävää. Se,
että kuntapalveluihin ei voida palkata riittävästi
väkeä, johtuu siitä, että kuntien
taloustilanne on huono. Tämä kuntien talouskurjuus
kattaa lähes koko maan. Vain harvoja kuntia on
sellaisia, jotka voivat sanoa, että talous on kunnossa
ja palvelut voidaan tuottaa siten kuin ne on tarkoitettu tuotettavaksi
lainsäädännössä.
Miten sitten on päädytty tällaiseen
kuntakurjuuteen talouden osalta? Tämä tilanne
on seurausta siitä, että 90-luvun alusta lähtien
on toteutettu tietyn tyyppistä kuntapolitiikkaa, joka on
kuntien asemaa vaikeuttanut. Ensinnäkin 90-luvun alkupuolelta
lähtien leikattiin suoranaisesti valtionapuja
kunnille. Toinen kuntien asemaa vaikeuttanut menettelytapa on ollut
se, että näitä valtionapujen indeksitarkistuksia
ei ole tehty täysimääräisinä.
Ne ovat olleet hyvin pitkään vain 50-prosenttisesti
toteutettuja. Nyt se prosentti on 75, eli vieläkään
ei päästy siihen, että todelliset kulut
korvataan siten kuin pitäisi, eli indeksitarkistuksenhan
pitää olla täysimääräinen,
jos eletään niin kuin on tarkoitettu. Kolmas tekijä kuntakurjuuden
syntymiseen on se, että valtion päättämiä verovähennyksiä ei
ole kunnille täysimääräisesti
korvattu, ei lähimainkaan. Kaikista näistä toimista
on seurannut meidän arviomme mukaan noin 800 miljoonan
euron vaje kuntataloudessa, ja se sitten näkyy kaikessa.
Sitten on ison luokan kysymys se, miten tähän on
tultu, onko tämä joku satunnainen kehityskulku
vai mikä täältä taustalta löytyy.
Minun näkemykseni on se, että tässä kuntatalouden,
kuntapalveluiden heikentymisessä on kysymys uusliberalistisen
ideologian vahvistuvasta vaikutuksesta tässä maassa.
On olemassa hyvin vahva ajattelutapa, että julkista sektoria
pitääkin supistaa, ja tämän
opin mukaan tässä maassa on sitten toimittu, ja
seuraukset ovat nähtävissä.
Tämän arvion minusta varmistaa Vanhasen hallituksen
politiikan arvio. Vanhasen hallituksen kaudella valtion osalta on
tehty päätökset yli 3 miljardin euron — taitaa
täsmälleen olla 3,6 miljardia euroa — verovähennyksistä,
joka on iso iso raha. Jopa varallisuusvero rikkaimmilta tässä maassa
poistettiin, mutta kuntakentälle ei sitä rahaa
ole riittävästi sitten kuitenkaan liiennyt. Valtiontalous
on hyvässä kunnossa. Valtio maksaa velkaansa pois,
valtio tekee isoja veronalennuksia, jotka pääsääntöisesti
menevät hyväosaisille, varallisuusvero tietysti
vain hyvin pärjääville ja jopa rikkaille
suomalaisille. Eli olisi ollut mahdollisuus parantaa kuntataloutta.
Nyt ei ole mitään verukkeita olemassa, miksi näin
ei olisi voitu tehdä, mutta ei ole sitä kuitenkaan
tehty. Eli kyllä tässä on syvät
ideologiset taustat, tässä menossa.
Kuntapalvelujen heikentymisestähän seuraa muutama
hyvin kova seuraus. Ensinnäkin tapahtuu ainakin ajan myötä väistämättä yksityistämistä,
sen lisääntymistä. Kun kuntapalveluja
ei saada tai ne eivät ole kunnollisia, niin ne, joilla on
varaa, hakevat yksityisiltä markkinoilta näitä palveluja.
(Ed. Asko-Seljavaara: Sehän on hyvä, säästöä!)
Toisaalta siitä seuraa sitten myöskin työntekijöiden
asemassa muutoksia, sillä ulkoistettujen palvelujen tuottamisessa,
vaikkapa vanhuspalveluissa, olevat ihmiset eivät vahvoilla ole,
jotka siellä yksityisessä pikkuyrityksessä työskentelevät.
Siellä ollaan hyvinkin hankalien työsuhteitten
kanssa tekemisissä. Kun kuntapalveluissa on nyt erittäin
paljon ihmisiä, jos tämä prosessi jatkuu,
niin erittäin iso osa suomalaisista työntekijöistä,
jotka nyt ovat kuntien hommissa, jos tätä linjaa
jatketaan, ajautuu sitten hyvin epävarmoihin työsuhteisiin,
ja tämmöinen yleinen epävarmuus työelämässä Suomessa
tulee kasvamaan. Näen, että joillakin tahoilla
tätä ajetaan tietoisesti. Ei tämä vahingossa
ole menossa, tämmöinen prosessi.
Nyt sitten, kun tämä kuntakurjuus on todella selvästi
kaikkien nähtävissä, tämä kuntien
talouskurjuus, niin jotakin piti tehdä, ja se, mitä ruvettiin
tekemään, oli tämä Paras-hanke.
Sen ytimenä ei ole kuitenkaan kuntien talousaseman parantaminen
vaan kuntakokojen isontaminen. Silläkin on sitten tietyt
kovat seurauksensa, jos tällä tiellä kuljetaan.
Kun yksiköitä isonnetaan, se tarkoittaa, että palvelut
keskittyvät, ja ajan myötä tämä keskittäminen
johtaa myöskin siihen, että väestö keskittyy,
ja tämäkin on aivan takuuvarmasti joittenkin tietoinen
tavoite. Erikoista on se, että keskustapuolue on näin
aktiivisesti ja jopa johtoasemassa tällaista keskittämispolitiikkaa harjoittamassa.
Kyllä täällä takana on selvästi keskittämisidea.
(Ed. Mauri Salo: Ei ole!)
Varmaa on se, että tämä laki, jota
me nyt täällä käsittelemme,
tämä Paras-hanke, ei tämmöisenä tuo
mitään ratkaisua kuntatalouden ongelmiin, ja sen
varmistaa sitten nimenomaan tämä 11 §,
joka laissa on ja jossa on tämä 4 momentti, joka
sitten ihan oikeasti betonisoi tämän nykytilanteen.
Siinähän aivan yksiselitteisesti todetaan, että valtion
osuutta kuntatalouden menoista ei lisätä. Mitä muuta
se on kuin betonoimista, jos lakiin kirjoitetaan niin, on selvä pykälä ja
siinä on tämmöinen kohta? Mitä se
sitten tarkoittaa, jos ei se mitään tarkoita?
Kyllähän tässä tietenkin tullaan kaikenlaista
selittelemään, mutta kyllä tässä selvästi
nyt linja lyödään lukkoon myöskin
tulevien aikojen osalta.
Vasemmistoliitto on toisella kannalla. Me lähdemme
siitä, että julkisen sektorin pitää olla
se, joka pääsääntöisesti
tuottaa palvelut. Silloin ne ovat kaikkien saatavilla, silloin ne
ovat saatavissa kohtuuhinnalla. Me pidämme, suoraan puhuttuna,
julkista sektoria myös työnantajana varmempana
kuin pakolla ulkoistettujen toimintojen tuottajien tilanne on. Yrittämisessäkin
on se, että se on ihan kannatettavaa, mutta semmoinen pakkoyrittäminen,
jota nyt paljon harjoitetaan, että entisiä tehtäviä siirretään
vain ulkoistetuille työntekijöille semmoisinaan,
mutta sitten riski on itsellä, niin eihän se voi
olla oikeata kehitystä.
Vasemmistoliitto tuleekin äänestyttämään
tätä salia siitä, lähdetäänkö tätä kuntien
arviomme mukaan noin 800 miljoonan euron rahoitusvajetta poistamaan
vaiko ei. Meidän esityksemme tulee siis olemaan, että lakipykälään
kirjoitetaan yksiselitteisesti velvoittava linjaus, eli me tulemme
ehdottamaan, kun asiasta sitten äänestetään, että "valtionosuusjärjestelmän
uudistamisen tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja
valtion rahoitusosuuden lisääminen kuntien palvelutuotannon
turvaamiseksi". Tämä on selvää tekstiä.
Jos tälle linjalle lähdetään,
mille me olisimme eduskunnan päätäntää viemässä,
niin kyllä se tuottaisi sitten varmasti sen tuloksen, että valtion
osuutta lisätään. Nyt kaikki jää vain
puheitten varaan, ja sitten katsotaan myöhemmin. Ensin
tehdään laki, joka on huono, ja sitten sanotaan,
että kyllä joskus vielä tähän
asiaan palataan. Tämähän on normaali
tapakin selvitä varsinkin vaalien alla kiperästä tilanteesta.
Meille se ei riitä. Me esitämme selvää pykälää,
kunhan siihen tilanteeseen päästään.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta kuntasektorin erikoisvaliokuntana
on jo vuosia ollut huolestunut kuntien kiihtyvällä vauhdilla
kasvavista taloudellisista ongelmista. Valiokunta on toistuvasti
ja yksimielisesti yrittänyt kiinnittää hallituksen
ja myös eduskunnan huomiota tähän pahenevaan ongelmaan
niin budjettilausunnoissa kuin kaikissa kuntien velvoitteita lisäävissä lakiesityksien
mietinnöissä.
Tästä huolimatta hallitus on tuonut eduskunnan
päätettäväksi jatkuvasti uusia
kuntia velvoittavia lakeja, ilman että niille olisi osoitettu
riittävää rahoitusta.
Valtionosuuskäytännön mukaisesti
valtio on maksanut annettujen tehtävien kustannuksista korkeintaan
yhden kolmasosan ja kuntien velvollisuudeksi on jäänyt
raapia jostain puuttuvat kaksi kolmasosaa. Kuntien vaihtoehdoksi
on jäänyt verojen korotus, velkataakan lisääminen
tai palvelujen supistaminen, jopa henkilöstön
lomauttamiset; kaikki erittäin huonoja ratkaisuja, kun ajatellaan
kuntalaisten palvelujen laatua ja saatavuutta. Uusien velvoitteiden
lisäksi hallitus on viivytellyt jopa lakisääteisten
valtionosuuksien maksua, josta viimeisin esimerkki on niin sanottu
pakkolainan takaisinmaksu vasta tänä vuonna, vaikka
palveluita, joista nuo kustannukset ovat syntyneet kunnille, ovat
kunnat joutuneet tarjoamaan asukkailleen ja maksamaan jo viisi vuotta sitten.
Kun kuntalaisten lakisääteisten palvelujen saatavuus
kuntien taloustilanteen seurauksena näytti ajautuvan täydelliseen
umpikujaan, hallintovaliokunnalle ei jäänyt muuta
mahdollisuutta kuin yksimielisesti pyytää hallitukselta
marraskuussa 2004 perustuslain 47 §:n 2 momentin nojalla
kirjallista selvitystä siitä, onko kunnilla tosiasiallisesti
mahdollisuuksia selviytyä asianmukaisesti lakisääteisistä tehtävistä ja
velvoitteista. Ilmeisesti vasta tuo selvitys, jonka antaminen kesti
lisäaikoineen noin neljä kuukautta, herätti hallituksen
karuun todellisuuteen.
Selvityksestä ilmenee, että kuntien tilinpäätöstiedot
eivät kerro riittävästi palvelujen tasosta,
tarpeesta, saatavuudesta, laadusta tai käyttäjien
tyytyväisyydestä. Vaikka kaikkien kuntien tulee
periaatteessa järjestää asiakkailleen
ja asukkailleen samat peruspalvelut, niin käytännössä kuntien
välillä on valtavia eroja. Maamme kunnat ovat
voimavaroiltaan ja toimintaympäristöltään
hyvin erilaisia. Ministeriön antamassa selvityksessä ei
kuitenkaan ollut esitetty mitään toimenpide-ehdotuksia
huolimatta erittäin huolestuttavista lopputuloksista. On
kuitenkin ilmeistä, että hallintovaliokunnan käynnistämä selvitysmenettely
omalta osaltaan sai hallituksen käynnistämään
ohi hallitusohjelman nyt käsittelyssä olevan kunta-
ja palvelurakenneuudistushankkeen.
Arvoisa puhemies! Monet ovat pitäneet käynnissä olevaa
uudistushanketta onnistuessaan vuosikymmenen tärkeimpänä.
Hallitukselle täytyy antaa kiitos siitä, että valmistelutyö voitiin tehdä yhteistyössä
kaikkien
merkittävien puolueitten ja Kuntaliiton kanssa.
Suomalaisissa kunnissa ei ole hallitus—oppositio-asetelmaa, joten
kunta-asioitten käsittelyyn sopii luontevasti ja varsin
erinomaisesti kaikkien puolueitten mukanaolo.
Vaikka koko hanke oli valmistelun loppuvaiheessa ajautumassa
täydelliseen umpisolmuun päähallituspuolueitten
erimielisyyksien takia, voidaan puitelakia kuitenkin pitää kohtuullisena kompromissina,
joka pakottaa miettimään asioita ja ohjaa kohti
järkevämpää toimintaa, luo edellytyksiä kuntasektorin
järkeistämiselle ja tuottavuuden parantamiselle.
Toki kuntarakennetta koskevat velvoitteet ovat keskustan vastustuksen
takia varsin löysiä. Demareitten muutosvastarinnan
takia taas edistysaskeleet palvelutuotannon monipuolistamiseksi
ja sillä saralla jäivät varsin vaatimattomiksi,
mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.
Kuntakenttä näyttää ottavan
hankkeen tosissaan ja on ryhtynyt töihin. Hyviä esimerkkejä jo tapahtuneesta
kehityksestä tulee eri puolilta Suomea kuntaliitosten muodossa.
Näyttäisi siltä, että on syntymässä uusia,
vahvoja peruskuntia työssäkäyntialueitten
pohjalta. Monissa tapauksissa kunnilla on jo takana pitkä yhteistyö muun
muassa palveluitten tuottamisessa, eikä yhteistyön muunlainen
syventäminen johtaisi kuin ehkä kymmenien uusien
järjestelmien luomiseen ja niitten armottomaan sopimusviidakkoon.
Yhtenä elinvoimaisena peruskuntana voi tulevaisuudessa
purkaa kuntayhtymiä ja palauttaa palvelut peruskuntaan
ja valtuuston suoraan ohjaukseen.
Puitelaissa on enemmän porkkanoita kuin keppejä,
tai ainakin nyt muutaman ensimmäisen vuoden aikana tarjotaan
porkkanoita sellaisistakin toimenpiteistä, jotka luulisi
kuntien jo oman etunsakin nimessä hoitavan kuntoon. Laki
jättää kuitenkin tuleville hallituksille
mahdollisuuden käyttää myös
tarvittaessa keppiä, jos se on tarpeen palvelujen turvaamiseksi.
Kuntien päättäjillä onkin nyt
etsikkoaika, ja he ovat paljon vartijoina rakentamassa tulevaisuuden
kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Tavoitteena tulee olla hallinnon
yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, ei lukuisien vaikeasti
hallittavien ja isännättömien kuntayhtymien
tai muiden keinotekoisten organisaatioiden perustaminen, ilman että siitä olisi
todellista lisäarvoa.
On muistettava, että Paras-hankkeen tavoitteena on
saada suomalaisille tasavertaiset ja hyvät palvelut vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin,
päiväkoteihin ja peruskouluihin. Hyvä taloudellinen
tilanne ja hallinto erilaisine rajoineen on aina järkevä toiminnan
apuväline, mutta vain apuväline, ei siis itsetarkoitus.
Puitelaki luo jo nimensä mukaisesti vain puitteet tuleville
toimenpiteille niin kunnissa kuin valtionkin osalta. Tämä laki
on pitkälle suunnittelulaki. Sen vuoksi onkin tärkeää,
mielestäni jopa ratkaisevaa, minkälaiseksi erikoislainsäädäntö muovautuu
tulevan eduskunnan aikana. Erityisen tärkeää on
valtionosuusjärjestelmän uudistaminen nykyisestä yksinkertaisemmaksi
ja läpinäkyvämmäksi. Eri hallinnonalojen
valtionosuuksien yhdistäminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta.
Sen vaikutukset tulee arvioida huolella.
Haluan vielä tässäkin yhteydessä korostaa, että peruspalvelujen
turvaamisen kannalta on ehdottoman olennaista, ettei valtiovalta
enää säädä kunnille
yhtään uutta tehtävää,
ilman että se osoittaa sille sataprosenttisen rahoituksen.
Arvoisa puhemies! Lopuksi nostaisin esille pari yksityiskohtaa.
Ensinnäkin jokaisen kunnan, ei pelkästään
niiden 16 kaupunkiseudun, on tehtävä valtioneuvostolle
annettavan selvityksen ja toimenpidesuunnitelman yhteydessä yhteistyötä naapurikuntien
kanssa. Erityisen tärkeää on, että kunnat
nimenomaan tekevät yhteistyötä suunnitelman
laadinnassa ja toimeenpanossa. Tällöin tulee ottaa
huomioon kaikki alueella olevat vaihtoehdot ja palveluja tarjoavat
toimijat palvelujen järjestämiseksi tuloksekkaimmalla
tavalla. Kaikissa kunnissa suunnitelmiin sisällytetään
sekä kuntarakenteen että palvelurakenteen uudistamisen suunnitelmat ja niiden
toimeenpanot.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kurvinen ja ed. Tenniläkin
olivat aivan oikeassa siinä, että kuntatalous
on niin heikossa kunnossa, että ainakin sosiaali- ja terveydenhuolto
jatkuvasti alibudjetoidaan, ja sehän aiheuttaa sen, että ihmiset
ovat pätkätöissä, palkkoja ei
voida korottaa, mitään lisäpalkkioita
ei voida maksaa. En tiedä yhtään kuntaa
Suomessa, jossa terveydenhuolto esimerkiksi olisi järjestetty
niin hyvin kuin esimerkiksi Keski-Euroopan maissa, joissa terveydenhuoltoon
käytetään miljardeja euroja enemmän
kuin meillä, jos se väestöpohjaan suhteutetaan.
Mutta kyllä minä ymmärrän tämän
11 §:n siten, että se parantaisi kuntien verotuspohjaa,
koska se siirtää verovähennyksiä valtion
maksettavaksi. Eli ei pelkästään nämä uudet
organisaatiot vaan myöskin valtiovallan mukaantulo auttaisi
kuntia, kun nyt tämä lain henki toteutuu.
Kuten ed. Kurvinen kertoi, tämä koko uudistushan
alkoi jo parisen vuotta sitten hallintovaliokunnan aloitteesta,
ja kun me käsittelimme yli vuosi sitten valtioneuvoston
selontekoa 2 "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa", emme
millään voineet arvata, että nyt jo olisimme
tässä tilanteessa, että meillä olisi
tämä puitelaki käsissämme. Tämä on
erittäin nopeasti edennyt ja on hyvin positiivinen asia.
Vielä tässä on positiivista se, että tämä puitelaki
on kasattu vain 16 pykälään. Nyt se on
jopa erittäin hyvin kirjoitettu. En tiedä, onko
ministeri Manninen kirjoittanut kaikki pykälät
itse, mutta ihan näin maallikon silmin, kun en ole juristi, minusta
tätä on tosi helppo lukea.
Useita kuntaliitoksiahan on nyt jo tapahtunutkin tämän
vuoden alussa, ja sitten kun näitä yhdistämisavustuksia
eli näitä porkkanarahoja ruvetaan maksamaan vuosien
2008—2009 aikana, me saamme todennäköisesti
hyvin paljon lisää kuntaliitoksia. Puitelain päätarkoituksena
on luoda suurempia ja elinvoimaisempia kuntia. Pääkaupunkiseudun
neljän kunnan tulee laatia tämän vuoden
elokuun loppuun mennessä suunnitelma yhteisestä maankäytöstä,
asumisesta ja liikenteestä. Itse olen sitä mieltä,
kuten useimmat Helsingin valtuutetut, että kaikki nämä neljä kaupunkia
tulisi yhdistää yhdeksi kunnaksi, mutta siitä ei
kannata noin nokakkain puhua espoolaisten kanssa, koska he eivät
ole siihen mitenkään kypsyneet.
Samoin 16 kaupunkikeskusta ja yhteensä yli 100 kuntaa
velvoitetaan tekemään samanlainen suunnitelma
ja suunnitelma yhteisistä palveluista. Yhtään
kuntaa ei saa jättää tässä rakenneuudistuksessa
heitteille, joten vuosi 2009 on sitten se perälauta, jolloin,
jos tämä arviointiryhmä valtioneuvostossa
toteaa, että tämä kunta ei enää pärjää,
niin olen ymmärtänyt, se pakkoliitetään sitten
johonkin suurempaan kokonaisuuteen.
Sosiaali- ja terveystoimihan muodostaa kuntien kustannuksista
puolet ja tämän vuoksi on erityisen tärkeää suunnitella
perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen yhteistyö paremmin.
Puitelain mukaan meille jäisi 20 sairaanhoitopiiriä,
siis nykyiset, ja niissä omat keskussairaalansa. Terveyskeskukset
ja niihin liittyvät aluesairaalat voivat muodostaa terveysalueita, ja niissä pitää
olla
vähintään 20 000 asukasta, mutta mielestäni 20 000 on kyllä erittäin
pieni kunta. Totta kai toivoisimme, että tulisi suurempia
kuntia.
On valitettavaa, että tämän lain
puitteissa erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhoitoa ei pystytty
yhdistämään saman hallinnon alaisuuteen.
Hoitoketjuthan toimivat ainoastaan, jos ne ovat todella yhdessä.
Kokoomus jättikin eriävän mielipiteen
sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon siitä, että hallintovaliokunnan
olisi tullut tarkastella perusteellisesti perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä ja
muodostaa näiden ja sosiaalitoimen kanssa saumaton palveluketju.
Tähän ei kuitenkaan vielä tässä päästy,
mutta saatiinpa yksi lause sinne mietintöön tästäkin
asiasta.
Terveydenhuollon asiantuntijoiden mielestä sekä erikoissairaanhoito
että perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi pitää siis
tulevaisuudessa yhdistää. Tällöin
mallina omasta mielestäni ja monien terveydenhuollon ammattilaisten
mielestä paras on tämmöinen sosiaali-
ja terveyspiiri, kuten nyt Päijät-Hämeessä on
jo muodostettu, mutta toivottavasti se toteutuisi siten, että se muodostaisi
myös yhden kunnan. En tiedä, onko se nyt toteutumassa, mutta ainakin
yritys on hyvä.
Erityistason sairaanhoito on nyt tässä puitelaissa
huomioitu ja ministeriö tulee antamaan asetuksen siten,
että erityistason sairaanhoito keskitetään
viiteen tai harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan. Tämä on
erittäin tervetullut kirjaus, sillä näin
me olemme toimineet jo parikymmentä vuotta. Tällaista
erityistason sairaanhoitoahan ovat elinsiirrot, vastasyntyneiden
avosydänkirurgia, vaikeiden palovammojen hoito jne. On erittäin
järkevää keskittää ne
osaaviin käsiin.
Uusi puitelaki on siis erittäin tervetullut ja todennäköisesti
tulee johtamaan lukuisiin kuntaliitoksiin ja elinvoimaisten kuntien
muodostumiseen. Terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma
tulee täydentämään tätä rakennetta. Tämä laki
on nyt käsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Toivotan vaan onnea tälle puitelaille ja uskon, että se
tulee toteutumaan.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade talman! Ramlagen för kommun- och
strukturreformen är den lag som sannolikt kommer att ha
de största samhälleliga konsekvenserna av alla
de lagar som stiftats under denna riksdagsperiod. Beredningen av
lagen har varit mycket demokratisk då också oppositionen
gavs möjlighet att medverka inom ramen för en
arbetsgrupp som drog upp de första avgörande riktlinjerna.
Jag tror att det inte under min period i riksdagen avgetts
en lagproposition som har varit lika väl slipad och förankrad
i de politiska grupperingarna. Att regeringen bär det slutliga
ansvaret för propositionen är självklart,
men noteras bör att oppositionen och kommunförbundet
hade sitt ord med i laget i ett inledande skede.
Puhemies! Poliittisia
lausuntoja on esitetty siitä, että puitelaki olisi
hämärä ja epämääräinen ja
että kuntien päättäjillä tulisi
olemaan vaikeuksia lain tulkinnassa. Näen asian eri tavalla.
Käsitykseni mukaan puitelaki on sekä selkeä että velvoittava,
kun se luetaan niin kuin se on kirjoitettu, samoin kuin hallintovaliokunnan
mietintökin. Päättäjien onkin
syytä lukea se tarkkaan pohjana päätöksille
ja ehdotuksille, jotka kunnat joutuvat tekemään
elokuussa.
Lain tarkoituksena on taata kansalaisille mahdollisimman yhtenäinen
palvelutarjonta koko maassa asuinkunnasta riippumatta. Jotta kunnat pystyisivät
antamaan tämän takuun, taloudellisen pohjan on
oltava sellainen, että palvelut voidaan taata. Yhteiskunnan
rakennemuutos johtaa siihen, että pienet terveyskeskukset
ja opetusyksiköt eivät pysty kaikissa oloissa
takaamaan yhdenvertaisia palveluita, joita kansalaisilla on oikeus
vaatia. Ikärakenteen kehitys maassamme ei myöskään
kohtele samalla tavalla alueita ja kuntia. Meillä on sekä väestöltään
väheneviä kuntia että kasvukeskuksia,
joissa ongelmat ovat kovin erilaisia.
Minua häiritsee, että keskustelussa kasvukeskusten
vahvistamista pidetään taloudellisen kehityksen
ja ylipäänsä yhteiskunnallisten ongelmien
ratkaisuna. Väestöliikkeen unohdetaan olevan nollasummapeliä,
koska väestömäärämme kasvu
on vähäistä ja koska se tulee pysähtymään ja
vähenemään lähitulevaisuudessa.
Keskittäminen taajamiin ainoastaan vaikeuttaa elämää alueilla,
joilla väestökehitys on jo ennestään
negatiivinen. Ikärakenteen kehitys merkitsee myös
resurssien siirtymistä koulutussektorilta, jolla opiskelijoiden
määrä vähenee kaikilla tasoilla,
hoito- ja hoivasektorille, jonka resurssien tarve kasvaa jyrkästi
väestön ikääntyessä.
Förhållandet mellan den yrkesverksamma befolkningen
och personer som fyllt 65 år ändras radikalt under
den kommande 20-årsperioden. För att överhuvudtaget
klara denna förändring är det hög
tid att vidta åtgärder. Eftersom födelsetalen
redan nu är kända för den åldersgrupp
som träder in i arbetslivet om 20—25 år
hjälper det inte mera med önsketänkanden.
Den offentliga sektorn måste effektiveras för
att inte hela den arbetskraft som kommer ut på arbetsmarknaden sugs
upp av stat och kommun. Den privata sektorn som genererar resurser
måste definitivt få sin andel av den ungdom som
kommer ut på arbetsmarknaden.
Tämän pohdinnan lopputuloksena on, että emme
pysty ylläpitämään hyvinvointia
ilman huomattavaa työvoiman maahanmuuttoa. Tämä puolestaan
edellyttää merkittävää asennemuutosta
meiltä suomalaisilta. Monikulttuurista yhteiskuntaa ei
pidä nähdä uhkana vaan välttämättömyytenä hyvinvoinnin
säilyttämiseksi. Maahanmuuttopolitiikasta vastaavien
viranomaisten on syytä kiireellisesti tarkistaa lainsäädäntöä ja sen
soveltamista siten, että byrokratia ei aseta esteitä työvoiman
maahanmuutolle, jota me poliitikot pidämme edellytyksenä yhteiskuntamme pinnalla
pysymiselle.
Joudun valitettavasti toteamaan, että Ulkomaalaisviraston
politiikka antaa usein kuvan, jonka mukaan virasto näkee
tehtäväkseen pysäyttää kaikki
ulkomaalaiset rajalle, jos vain laista ja asetuksesta pystytään
löytämään peruste.
Kunnilla tulee olemaan työläs ja vastuullinen aika
edessään tehdessään valtioneuvostolle
ennen elokuun loppua jätettävät toteuttamissuunnitelmansa.
Palvelut voidaan turvata kuntaliitoksin kuntayhtymien tai isäntäkuntamallin
puitteissa. Erityinen vastuu tulee liittymään
kokonaisuudesta huolehtimiseen siten, että mitään
kuntaa ei jätetä ulkopuolelle sen vuoksi, ettei
se ole kiinnostava yhteistyökumppanina.
Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä pidämme palveluja
ensisijaisina ja sitä, miten ne järjestetään,
toissijaisena. Keskustelu on mielestäni jo aivan liiaksi
viety siihen suuntaan, että kuntaliitos on ainoa autuaaksi
tekevä malli.
Herr talman! I 1 § 3 mom. 5 punkten i propositionen
stadgas om de båda nationalspråkgruppernas rätt
att använda och få service på sitt modermål.
Stadgandet har sitt ursprung direkt i grundlagen. Lösningar
som ändrar förvaltningsspråket i sammanslagna
kommuner eller samkommuner torde vara i strid med grundlagens anda.
Grundlagsutskottet konstaterar också i sitt utlåtande
att man kan göra undantag i de i lagen uttalade minimibefolkningsgränserna
om en lösning annars skulle äventyra den svenskspråkiga servicen.
Service på eget modersmål är en grundläggande
rättighet som skall garanteras, det vill jag understryka,
båda språkgrupperna oberoende av vilken språkgrupp
som är i majoritet inom berört förvaltningsområde.
Propositionen och förvaltningsutskottets betänkande är
enligt mitt sätt att se tuffa papper. Om två år
kommer regeringen att bedöma hur reformen framskridit.
Under de närmaste åren finns det en betydande
morot i form av statsbidrag till de kommuner som frivilligt går
samman för att säkra ett underlag för
den kommunala servicen. Efter år 2009 kommer piskan fram
i de fall där kommunerna inte vidtagit tillräckliga åtgärder.
Initiativet ligger nu hos kommunerna. Ingen kommun bör
utgå ifrån att reformen inte berör den.
Lagen är mycket klar på den punkten i konstaterandet
att ramlagen berör alla kommuner.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Lagförslaget som vi nu
behandlar kommer att ha en stor betydelse för kommunernas
framtidsstrategier och för invånarnas möjligheter
att i framtiden få en god service oberoende av i vilken landsända
man bor. Målet är bra, att stärka kommun-
och servicestrukturen utgående från den kommunala
demokratin. Lagen är ett sätt att tackla den förändringsprocess
som vi redan befinner oss i, en minskande andel unga i förhållande
till de äldre generationerna.
Det är också klart att den här lagen är
ett sätt att möta den verklighet vi sannolikt
går mot om nuvarande flyttningstrender fortsätter.
Trots att målsättningen är att hålla
hela landet bebott har allt fler under de senaste åren
sökt sig till södra Finland, speciellt till huvudstadsregionen
och till andra större städer i landet. Landsbygden
och de små orterna har drabbats av en utflyttningsvåg som
nu märks tydligare då de stora generationerna
börjar närma sig pensionsåldern. Därför är
det så viktigt att se över strukturerna så att
det överallt går att få högklassig
service.
On hyvä, että lain valmistelun myötä kaikki
kunnat, niin pienet kuin suuret, ovat
joutuneet pohtimaan tulevaisuutta, kunnan väestörakennetta,
kilpailuetuja ja taloudellista tilannetta. Kuntien kehittämistyö on
nyt aiempaa tärkeämmässä asemassa.
Hallintovaliokunnan mietintö edellyttää,
että elokuuhun 2007 mennessä kunnat laativat suunnitelman
palvelujen järjestämiseksi. Kunnilla on runsaat
puoli vuotta aikaa luoda perusta yhteistyölle naapurikuntien
kanssa ja miettiä erilaisia malleja tulevaisuutta ajatellen.
Moni pieni kunta tulee päätymään
kuntaliitokseen todettuaan kuntarakenteiden muistuttavan toisiaan
ja yhdistymisen johtavan alueen vahvistumiseen ja palvelutarjonnan
paranemiseen.
Hallitus on turvautunut porkkanoihin vauhdittaakseen kuntaliitoksia
silloin, kun ne ovat järkeviä ja perusteltuja.
Suurimman yhdistymisavustuksen saavat ne kunnat, jotka tekevät
liittymispäätöksensä nopeimmin.
Kuntasektorin työntekijöillä on hyvä työsuhdeturva,
ja valtio on luvannut korvata mahdolliset valtionosuuksien menetykset
ensimmäisinä vuosina liittymisen jälkeen.
On hyvä, että hallitus on päättänyt
antaa kunnille varsin vapaat kädet ja edellyttää kunnilta oman
strategian ja suunnitelman laatimista. Perusterveydenhuollon ja
sosiaalitoimen 20 000 asukkaan väestöpohjatavoite
pakottaa pienet kunnat yhteistyöhön. On syytä huomauttaa,
ettei se tarkoita terveyskeskusten lakkauttamista pienillä paikkakunnilla
vaan sitä, että toimintaa on suunniteltava laajemmasta
näkökulmasta. Tämä voi johtaa
palvelutason paranemiseen, kun useat kunnat yhdessä voivat
hankkia erityisosaamista esimerkiksi lastensuojelusta ja geriatriasta.
Talman! Då det gäller huvudstadsregionen stadgas
det alldeles särskilt att de fyra kommunerna skall uppgöra
en plan för hur planläggning, bostadsfrågor
och trafik kan skötas på ett gemensamt övergripande
sätt. Dead line för den här utredningen är
också i slutet av augusti 2007. En del röster
har höjts för att gå ett stort steg längre
och slå ihop de fyra städerna i huvudstadsregionen.
Jag kan inte stöda en samgång och mitt viktigaste
argument här är att närdemokratin i en jättestad
skulle bli kraftigt lidande.
Det går att stärka huvudstadsregionens konkurrenskraft även
utgående från nuvarande modell med fyra skilda
städer som i viktiga regionala frågor har ett
nära samarbete. Redan nu pågår ett brett
samarbete som utvecklats och blivit mångsidigare under
de senaste åren. Samarbetet gäller mycket mera än
de sektorer som nämns i utredningskravet. Det är
alldeles klart att vi går mot en utveckling där
kommungränserna inte spelar så stor roll då det
gäller att få service som dagvård, skola
och social- och hälsovård. Det viktigaste är
att servicen finns nära till hands och ibland kan närskolan
i grannkommunen ligga närmare hemmet än i hemkommunen.
Att tro att man i huvudstadsregionen kunde gå in för
någon slags stadsdelsstyrning, som skulle ersätta
det demokratiska underskott som en sammanslagning av städerna
skulle innebära, är rena rama fantasin. Det skulle
leda till en splittring av planeringen av servicen eller till en
frustration bland de inblandade som snabbt skulle märka
att de är helt maktlösa, dvs. de saknar makt att
styra sin egen lilla stadsdel, de saknar pengar för det.
Puhemies! Vaikka Helsingin aikeilla liittää alueeseensa
osia Sipoosta ei suoranaisesti pitäisi olla mitään
tekemistä tämän lain kanssa, on asiat usein
kytketty toisiinsa. Kaikista vaikeinta tässä onnettomassa
tapauksessa on ymmärtää, että ne päättäjät,
jotka tukevat alueiden ottamista Sipoosta, eivät ole piitanneet
vahvan kuntademokratian ja kunnallisen itsemääräämisoikeuden periaatteista.
Mitä tulee Pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan tonttimaahan,
on hyvä muistaa, että yleiskaavoissa on tonttimaata
jo Helsingissä varattu noin 100 000 asukkaalle
ja Vantaalla ja Espoossa kummassakin noin 70 000 asukkaalle.
Kysyn myös, onko kestävän kehityksen
mukaista, että uusien asuintalojen rakentaminen Pääkaupunkiseudulla
tällä hetkellä ylittää kysynnän
ja että samalla asuntohintojen laskemisen ratkaisuna ehdotetaan
jatkuvasti uusien asuinalueiden rakentamista. Espoon Kauklahden
asuntomessualue on tästä hyvä esimerkki.
Suurin osa asunnoista on ollut kesästä saakka
tyhjillään.
Pääkaupunkiseudusta puhuttaessa kannattaa kuunnella
EU:n komissiota, joka kyseenalaistaa meidänkin Pääkaupunkiseudullamme
harjoitetun suunnittelukulttuurin, jossa asutusta laajennetaan pelloille
ja metsiin. Komissio huomauttaa, että kestävän
kehityksen kannalta on parempi tiivistää jo olemassa
olevaa kaupunkirakennetta, sen sijaan että asutusta hajotetaan
ympäristöön.
Talman! Språkaspekten har för svenska riksdagsgruppen och Sfp
genomgående varit en viktig aspekt som vi bevakat under
lagberedningens gång. Beredningsarbetet har utgått
från att ingetdera av nationalspråken skall försvagas
som en följd av reformen. Också samiskan lyfts
tydligt upp i lagen vilket är bra. I lagen stadgas bland annat
om rätten att avvika från befolkningsunderlaget
på 20 000 invånare för primärvården och
socialvården och 50 000 invånare för
den grundläggande yrkesutbildningen om avvikelsen är
nödvändig för att trygga de svensk- och finskspråkiga
invånarnas språkliga intressen.
Grundlagens 122 § 1 mom. säger att "när
förvaltningen organiseras skall en indelning i sinsemellan
förenliga områden eftersträvas så att
den finsk- och svenskspråkiga befolkningens möjligheter
att erhålla tjänster på det egna språket
tillgodoses enligt lika grunder". Då kommunerna nu uppgör
sina strategier och planer är de språkliga aspekterna
med andra ord nödvändiga att beakta.
Strax före jul behandlades en annan viktig förvaltningslag
och den berörde polisdistrikten där man i betänkandet
skrev ut att också svenska polisdistrikt bör finnas
kvar i fortsättningen. Jag vill nu hänvisa till
den pågående beredningen av polisdistrikten också i
det här sammanhanget när en annan förvaltningsreform
behandlas. Riksdagens vilja måste beaktas då indelningen
i polisdistrikten ses över, vilket i det här fallet
innebär att man bör hitta en modell där
svenska förblir arbetsspråk i de områden
där de nuvarande fem svenska polisdistrikten finns. Det
här beslutet bör göras ännu under den pågående regeringsperioden.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä puitelaki osoittaa,
että meillä suomalaisessa yhteiskunnassa on kyky
ennakoida asioita. Taustallahan on huoli siitä, miten kuntien
tulevaisuudessa käy talouden kiristyessä ja uusien palvelutarpeiden
ilmaantuessa muun muassa väestön ikääntymisen
vuoksi. Tämä oli taustalla, kun hallitus, ilman
että hallitusohjelmaan kuului tämä hanke,
siihen päätti ryhtyä. Hankkeen vahvuutena
on myös se demokratia, joka Suomessa on aika syvällä,
ja minusta se kannattaa nostaa jälleen kerran esille. Se,
että tämä hanke ja laki valmisteltiin
parlamentaariselta pohjalta riippumatta siitä, mitkä puolueet
ovat hallituksessa tällä hetkellä tai
oppositiossa, on tämän lain, tämäniltaisen
esityksen vahvuus. Se on myös vahvuus siinä mielessä,
että voimme luottaa, olkootpa sitten mitkä puolueet
tahansa hallituksessa, että laki viedään
eteenpäin. Niin vahva sitoutuminen on tässä parlamentarismissa tähän
hankkeeseen tullut.
Suomessa on nyt 416 kuntaa ja 232 kuntayhtymää.
Kun katselee sitä kuntajakoa ja kuntayhtymien suhdetta,
niin huomaa, että mitä pienempi kuntayksikkö on
kysymyksessä, sitä enempi kunnan peruspalvelut
hoidetaan jo nykyisin kuntayhtymien kautta. Erästä jopa
kesämökkikuntani esimerkkiä voin tuoda
esille: Jos kunnassa on 2 000 asukasta ja kolme palkattua
toimihenkilöä, kunnansihteeri, rakennustarkastaja
ja joku kolmas, ja seitsemästä eri kuntayhtymästä nämä lakisääteiset
peruspalvelut hankitaan, niin voi sanoa, että demokratia
ei enää siinä toteudu. Tämä demokratiavaje
kuntayhtymien kautta hoidettujen tehtävien suhteen tuli
esille hyvin voimakkaasti lain valmistelun yhteydessä.
No, täällä on tänään
esitetty epäilys, että nyt kuntayhtymiä tulee
lisää. Ei varmasti tule. Siitä tulee
pitää huoli.
Minkä vuoksi sitten tämä kuntayhtymä—peruskunta-asetelma
on myös tärkeä? Kyllähän
voi sanoa ihan rehellisyyden nimissä, että sosialidemokraateilla
oli voimakkaampi painotus kuntaliitoksiin ja vahvojen peruskuntien
muodostamiseen kuin hallituskumppani keskustapuolueella. Tiedän,
että enempi sympatiaa kuntarakenneuudistukseen olisi myös
kokoomuksen suunnalla ollut kuin ehkä nyt näkyy.
Minusta oli kuitenkin mieluisaa kuulla ed. Kurvisen ja muun muassa ed.
Vielmankin puheenvuorot, joissa nyt korostettiin ennen kaikkea sitoutumista
tähän kompromissi—konsensus-ehdotukseen,
joka on ilmeisesti kuitenkin riittävän vahva siihen,
että kun 2009 katsomme tilannetta, niin meillä on
vähempi kuin 416 kuntaa. Nyt tällä hetkellä jo
ovat sataa kuntaa koskevat kuntaliitosneuvottelut menossa, ja nämä hallituksen
porkkanarahat ja sen edistäminen, että liitokset
syntyisivät nopeasti ja mahdollisimman monta kuntaa koskien,
ovat mielestäni yksi semmoinen edistävä tekijä.
Arvoisa puhemies! Nyt nostan vain yhden asian. Se on tämä keskuskunta—ympäristökunta-ongelma,
reikäleipäkuntakysymys. Koko tämän prosessin
aikana mielestäni on käynyt selville, että tänä päivänä ihmiset
tahtovat omaa elämäänsä hallinnoida
ja rakentaa, kun heillä on resursseja toimeentulonsa puolesta
siihen, että he tahtovat asua ei kerrostaloissa kaupunkikeskuksissa vaan
omakotitaloissa kaupungin ulkopuolella. No, tämä ilmiö on
tuttu Turussa, Oulussa, Helsingissä, eri puolilla keskuskunnissa,
Tampereella. On käymässä niin, että nämä keskuskunnat tavallaan
ovat uhanalaisen kehityksen edessä siinä mielessä,
että kun ihmiset käyvät työssä keskuskunnan
alueella, liikennöivät asuinalueiltaan kauempaa
sinne, keskuskunta rakentaa infran, tarjoaa lukiot, tarjoaa kulttuuripalvelut,
liikunta-, urheilupalvelut, joita sitten nämä pienemmät
reuna-alueiden kunnat eivät itse pysty järjestämään, niin
tässä käy todella niin, että kannattaa
huolestua keskuskuntienkin tulevaisuudesta.
Arvoisa puhemies! Minusta nyt jatkossa on tärkeätä vaalia
sitä, että nämä 16 keskuskuntaa ympäristökuntineen
voivat kestävän kehityksen mukaisen yhteisen suunnitelman
esittää. Mieleni tekisi sanoa, että seuraavassa
hallitusohjelmassa voisi hiukan ruuviakin kiristää siihen
suuntaan, että tästä yhteistyöstä muodostuisi
todellinen silloinkin, kun se ei tunnu ongelmattomalta.
Pääkaupunkiseutu on otettu esille monta kertaa
puheenvuoroissa. Minusta on hyvä, että ensimmäisen
kerran Suomessa nyt on myönnetty valtion suunnalta, että Suomi
tarvitsee näitä kasvukeskuksia ja tarvitsee yhden
metropolialueen, joka on kansallinen asia ja kaikille yhteinen asia. No,
Pääkaupunkiseutu on saanut oman asemansa tässä,
niin kuin ed. Asko-Seljavaarakin totesi täällä,
ja se on hyvä. No, ei ole helppoa Pääkaupunkiseudullakaan
rakentaa sitä yhteistyötä kuntien kesken
ja myös seutukuntien kesken, joka on suuri haaste 14 kunnan
alueella. Meidän on helppo kirjoittaa niitä yhteensovitettavia
tavoitteita, mutta nyt kesään mennessä on
kaikkien tehtävä asioita niin, että ne
muuttuvat todeksi. Silloin tuleekin se paikka, että joudutaan
miettimään, mistä kukin kunta on valmis
luopumaan. Tämä prosessi ei onnistu, ellemme käännä katseita
kunnan hallinnoista itse asukkaiden tarpeisiin, mitä asukkaat
odottavat yhteisesti näillä alueilla.
Toinen huoli, mikä täällä on
esitetty, ovat paitsi nämä kasvukeskukset myös
toisaalta ne pienet kunnat, jotka eivät tunnu kuuluvan
mihinkään. Ei ole naapurissa sitä paremmin
pärjäävää isompaa kuntaa.
Totta kai on niin, että valtion on huolehdittava näistä,
niin kuin Tanskassa muun muassa on tehty, jotka eivät tule
pärjäämään yksin.
Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä laki,
välillä lepsuksikin haukuttu, on niin hyvä kuin
suomalainen yhteiskunta ja kuntakenttä tällä hetkellä kestää,
ja se antaa riittävästi potkua.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Aloitan puheenvuoroni kiitoksilla. Nuo kiitokset
on mielestäni ansainnut kuntaministeri Hannes Manninen
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteenpäinviemisestä.
Olen urani puitteissa nähnyt ja kokenut yli kolmen vuosikymmenen
ajan virkamiehenä Espoossa, Jämsässä ja
Jyväskylässä, kuinka todella merkittävän
asian, kuntauudistuksen, osalta on jahkailtu vuodesta toiseen, jopa vuosikymmenestä
toiseen,
ja puhuttu samoista asioista samoin sanakääntein,
mutta ei ole kyetty ottamaan todella ratkaisevia suuria askeleita
kuntauudistuksen eteenpäinviemiseksi. Nyt on otettu pitkä askel
oikeaan suuntaan, ja toivottavaa on, että vauhti ei pysähdy,
vaan kiihtyy tämän jälkeen. Meidän
tulisi täällä eduskunnassa tiedostaa
se tosiasia, että jarrun painajia kuntauudistuksen osalta
on edelleenkin maakunnissa lähes jokaisessa puolueessa.
Aivan liian usein tuon jarrun polkaisemisen taustalla on oman valta-aseman
horjumisen pelko tai jokin muu aivan toissijainen motiivi kuin todella
kunnallisen kansanvallan vaaliminen. Otan esimerkin Jyväskylästä.
Jyväskylän seutu on ainoa niin sanottu reikäleipäkaupunki
maassamme. Kaupungin maapinta-ala on vain hiukan yli 100 neliökilometriä,
ja asukkaita on noin 85 000. Muodoltaan perhosmaisen Jyväskylän
maalaiskunnan pinta-ala on puolestaan noin 450 neliökilometriä ja asukkaita
on noin 35 000. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdyskuntarakenne
on kehittynyt vuosikymmenten saatossa siten, että kuntien
välisen rajan olemassaolo on täysin keinotekoinen.
Se rajoittaa ja ohjaa väärin monella eri tavalla
toimintaa, hallintoa, rakentamista, elinkeinopolitiikkaa, lähes
kaikkea, mitä yhdyskunnissa tapahtuu, ja nostaa niiden
kustannuksia merkittävästi. Tuo raja on ollut
jo hyvin kauan koko Jyväskylän seudun ja siten
koko Keski-Suomen kehityksen ja kehittämisen jarruna. Rajan
poistamiseksi on käytetty lähes kaikkia mahdollisia kuviteltavissa
olevia keinoja: Vapaaehtoista neuvottelumenettelyä, on
tehty pakkoliitosselvitys ja vedetty se sittemmin sovun saamiseksi pois,
on laadittu loistava kokonaisselvitys 1990-luvun alussa silloisen
maaherran Kalevi Kivistön johdolla jne. Jokaisen yrityksen
keskeisiä kaatajia ovat aina olleet Jyväskylän
maalaiskunnan johtavat poliitikot, lähinnä sosialidemokraatit.
Erityisen merkillepantavaa on, että juuri nyt, kun tämä käsittelyssä oleva
kunta- ja palvelurakenneuudistus on edennyt, nuo samat maalaiskunnan
sosialidemokraatit ovat entistäkin enemmän painaneet
jarruja. Nuo mielipiteet ovat näkyneet Suur-Jyväskylän
Lehdessä sekä Keskisuomalaisessa.
Meillä on luonnollisesti sananvapaus sekä kunnallinen
kansanvalta, joita myös minä kunnioitan. Ne ovat
arvokkaita asioita. Mutta kerroin tuon vain esimerkkinä siitä,
että kyllä täällä eduskunnassa
on uskallettava tehdä rohkeitakin päätöksiä kuntauudistuksen
osalta siten, että meidän kaikkien kunnioittama
kunnallinen kansanvalta ei kivety harvainvallaksi, niin kuin se
kertomassani tapauksessa on tehnyt. Tiedän, että vastaavia
tilanteita on muuallakin ja muissa puolueissa, mutta sitäkin
suuremmalla syyllä meidän tulisi tässä salissa
löytää yhteistyökanavat ja tehdä rohkeita
ratkaisuja, joilla edellä kuvaamani kaltaiset tilanteet
ja solmut voidaan avata ja saatella kehitystä eteenpäin.
Kuntajärjestelmä sekä fyysisinä yksikköinä että organisaatioina
on tarkoitettu palvelemaan ihmisiä eikä tukemaan
yksittäisten poliitikkojen omakohtaisia tavoitteita.
Arvoisa puhemies! Olen edellä esittämiini
näkökohtiin perustuen tehnyt asiasta lakialoitteen vuonna
2005 siitä, että kuntajakolain 4 §:ään
lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa todettaisiin,
että painavasta syystä uuden kunnan perustamista
tai kuntien lukumäärän vähentämistä koskeva
päätös voitaisiin tehdä kyseessä olevan
pykälän 1 ja 2 momentin estämättä.
Tämä aloite on mukana hallintovaliokunnan laatimassa
mietinnössä. Kuten aloitteen sanamuodosta käy
ilmi, sen tavoitteena ei ole yleinen pakkoliitosmahdollisuus, vaan
valtioneuvosto voisi tehdä päätöksen
painavista syistä johtuen. Jos haluttaisiin korostaa vielä enemmän
sitä, että kysymyksessä on erityistapaus,
voitaisiin kyseessä olevaan momenttiin lisätä,
että erittäin painavista syistä yksittäistapauksissa
jne. Tuolloin voisimme kaikki olla varmoja siitä, että kyseessä oleva
muutos koskisi vain tiettyjä erityistapauksia. Jyväskylän
kaupungin ja maalaiskunnan osalta nämäkin ehdot täyttyisivät
ja kysymyksessä olisi siten eräällä tavalla
Lex Jyväskylä.
Arvoisa puhemies! Kunnioitan suuresti kunnallista demokratiaa,
jonka palveluksessa olen ollut koko urani. Olen kuitenkin tullut
vakuuttuneeksi siitä, että elleivät puolueet
puolueina pysty demokratian puitteissa tekemään
tärkeitä kuntajakoratkaisuja, on yksittäistapauksissa
valtioneuvostolle annettava siihen mahdollisuus. Eihän
tämäkään ole demokratian vastainen
toimenpide, edustaahan valtioneuvosto meidän demokratiamme
huippua. Hallintovaliokunnan jäsenenä en halunnut
tehdä tästä asiasta henkilökohtaista
numeroa, minkä vuoksi olen luonnollisesti mietinnön
takana. Halusin kuitenkin menettelytavallani nostaa asian keskusteluihin
niin, että tuo vakava ongelma tiedostettaisiin ja sen poistamiseksi
myös toimittaisiin.
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kuntajaotuksesta ja sen toimivuudesta,
aivan liian usein unohdetaan puhua yhdyskuntasuunnittelusta ja yhdyskuntien
kustannuksista. Tämän vuoksi mielestäni
on erinomainen asia, että esillä olevaan puitelakiin
on otettu määräykset suunnitteluvelvollisuudesta
eräillä kaupunkiseuduilla. On nimittäin
muistettava, että kun hallinnossa menee hukkaan miljoona,
voi väärän suunnittelun ja sitä seuraavan
rakentamisen vuoksi mennä hukkaan sata miljoonaa. Tuo vertaus
on luonnollisesti otettu vain kuvaamaan sitä, kuinka tärkeä rooli
ja merkitys kuntajaotuksella juuri suunnittelun ja sitä seuraavan
rakentamisen ja niiden kustannusten ja toimivuuden osalta on. Tuo suunnitteluvelvoite
edesauttaa myös ymmärtämään
yhteistyöhön kenties tarvittavan kuntaliitoksen
merkityksen. Haluan korostaa tässäkin yhteydessä sitä,
että näiden suunnitelmien tulisi olla todellisia
ja tarkkaan harkittuja suunnitelmia, joilla on myös jatkotyössä käyttöä ja
merkitystä. Ne eivät saa olla vain välttämätön
paha, muutama arkki lueteltuja toimenpiteitä, vaan selviä suunnitelmia
siitä, miten maankäytön, asumisen ja
liikenteen yhteensovittamista sekä palveluiden käyttöä kuntarajat
ylittäen parannetaan seudulla.
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan lausunnossa
ja hallintovaliokunnan mietinnössä on puututtu
tilanteisiin, joissa kunnat haluavat liittyä yhteen, vaikka
niillä ei ole yhteistä rajaa. Tästähän
oli keskustelua debatin yhteydessä. Tuollainen liitoshan
ei ole kuntajakolain mukaan mahdollinen. Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan
aivan oikein, että yhdyskuntarakenteen eheyden vuoksi on
tällaisissa tilanteissa löydettävä ratkaisut,
joissa kunnilla on riittävästi yhteistä rajaa
eheän ja ekologisen yhdyskuntarakenteen turvaamiseksi.
Mielestäni tuosta periaatteesta pitäisi ehdottomasti
pitää kiinni. Muutoinhan yhdyskuntarakenne hajaantuu
entisestään ja tulos on juuri päinvastainen
kuin mihin kunta- ja palvelurakenneuudistuksella pyritään.
Näinhän totesi myös ministeri Manninen
ja ilmoitti, että hän ei tule esittelemään
kuntien liittämistä yhteen, jos niillä ei
ole riittävästi yhteistä rajaa.
Arvoisa puhemies! Kuntien keskeinen tehtävä on
tuottaa kuntalaisille peruspalvelut. Tämä meidän
tulee muistaa joka hetki. Organisaatiot ja kuntarakenteet ovat vain
välineitä tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Toivon
vilpittömästi, että kaikkialla nähtäisiin
metsä puilta ja päätökset tehtäisiin
tuosta lähtökohdasta eikä oman aseman
ja vallan pönkittämiseksi.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Pitkään valmistelussa ollut
ja poliittisiakin intohimoja aiheuttanut lakiehdotus on vihdoin
ensimmäisessä käsittelyssä eduskunnassa.
Hallitus antoi eduskunnalle erittäin vähän
käsittelyaikaa, sillä valiokunnan olisi pitänyt
saada, hieman kärjistäen sanottuna, vain muutamassa
viikossa käsiteltyä kaikkien kuntalaisten elämää tavalla
tai toisella käsittelevä puitelaki läpi, vaikka
hallitukselta meni siihen vuosia. Onneksi valiokunta ei runnonut
huonolla käsittelyllä lakiehdotusta läpi,
vaan toi sen vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen tänne
isoon saliin. Puitelaki ei siis astunut voimaan vuodenvaihteessa,
vaan se tapahtuu heti, kun se on mahdollista. Itse laista olen sitä mieltä,
että hyvä, että vihdoinkin. Puitelakiin
sisältyy useita kuntia koskevia velvoitteita. Kuntien tulee
laatia ensi kesään mennessä selvitykset
yhteistyöstä ja toimeenpanosuunnitelmat palveluiden
järjestämisestä. Yhteistyö tapahtuu
joko kuntaliitoksin tai yhteistoiminta-alueita muodostamalla. Pääkaupunkiseutu
ja 16 kaupunkiseutua tekevät erikseen suunnitelmat seudullisesta
yhteistyöstä.
Ministeri Manninen otti selkeäsanaisesti kantaa ei
yhteistä rajaa omaavien kuntien yhdistymistoiveisiin. Ministeri
ei siis tue kirjailija Sarkolan hauskaa innovaatiota yhdistää Kauniainen ja
Pelkosenniemi. Sen sijaan hyvä esimerkki kuntien yhdistymistarpeesta
ja sen järkevyydestä on Leivonmäki. Sisäministeriön
kannattaisi palkata kunnanjohtaja Merja Ristikangas kiertämään
ympäri Suomea ja kertomaan oman kuntansa tilanteesta, jos
ministeriö haluaa kuntaliitoksia. Kunnanjohtajaa eräässä tilaisuudessa kuultuani
ei jäänyt epäselväksi, pitääkö 1 200 asukkaan
kunnan liittyä suurempaan yhteisöön. Pienen
kunnan talous ei kestä yhtään yllätyksiä erityissairaanhoidossa,
huostaanotoissa tai muissa menokohdissa, joita ei ole huomioitu
ajantasaisesti kuntien välisissä tasausjärjestelmissä. Suuremmissa
kokonaisuuksissa yllättävätkään tapaukset
eivät heilauta kunnan tasetta ja peruspalvelut voidaan
hoitaa. Kuntahan on olemassa kuntalaisia varten. Sen sijaan isomman
kunnan sanelupolitiikka ei ole tätä päivää.
Se, että ilmoitusasiana kerrotaan maa-aluevaatimuksista,
kuten Helsinki teki Sipoolle, ei vaan käy.
Arvoisa puhemies! Puitelaki antaa nimensä mukaisesti
kunnille puitteet. Kun ne uudistavat kunta- ja palvelurakenteita,
niiden pohjalta syntyy alueellisia erityispiirteitä vahvistava
kuntarakenne. Kunnilla on hyvät mahdollisuudet kehittää palvelujen
tuotantotapoja ja niiden organisointia. Terveydenhuolto ja siihen
liittyvät palvelut ovat ehkä olleet suunnittelijoiden
takaraivossa päällimmäisenä,
kun kuntien palvelurakenneuudistusta on mietitty pitkään
ja hartaasti. Vaikkei puitelaki otakaan kantaa varsinaisiin terveydenhuoltomenoihin,
uusi lakiehdotus noudattaa terveydenhuollon järjestämisessä aika
suoraan sitä, mitä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta
lausui viime vuoden keväällä eli 2006
julkaistussa raportissaan Terveydenhuollon tulevaisuus. Vaativan
erikoissairaanhoidon ja lääkekustannusten hallinnan
osalta tarvitaan yli 200 000 asukkaan väestöpohja. Sama
koskee myös tietotekniikan ja laboratorioautomatiikan
tarjoamien mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä.
Ajatus noin 200 000:n väestöpohjalla
toimivista terveyspiireistä muistuttaa Ruotsin nykyistä ratkaisua.
Perusterveydenhuolto voidaan valtioneuvoston periaatepäätöksen
mukaisesti järjestää taas 20 000:n
väestöpohjaisena ja seudullisina toiminnallisina
kokonaisuuksina.
Arvoisa puhemies! Järkevän sisällön
lisäksi puitelaki sisältää noin
sata sivua tarpeetonta ja oikeastaan, voisi sanoa, lakikäyttöön
soveltumatontakin tekstiä, jonka poliittiset valtiosihteerit jättivät
vaivoiksemme häiritsemään asiallista lainsäädäntötyötä.
Kirjoittajilta taisi unohtua, että lakitekstiäkin
kirjoittaessa voi käyttää näppäintä,
jonka päällä lukee "delete". Nyt tämän editointityön
joutuu tekemään kansanedustaja tai kunnan ihminen
itse hahmottaessaan asiakokonaisuudesta olennaisuuksia esiin.
Editointityötä tehdessä kävi
ilmi, että Paras-lakikokonaisuus sisältää eräitä periaatteellisia kannanottoja,
joita ei ole joko haluttu tai onnistuttu kirjoittamaan lakiesityksessä auki.
Tärkein niistä koskee menneinä vuosikymmeninä harjoitettua
kehitysaluepolitiikkaa, johon edes istuva punamultahallitus ei näe enää paluuta.
Sen ytimessä oli
uskomus julkisen vallan kyvystä herättää rahaa
kylvämällä vaikka kylmä korpi eloon
ja kukoistavaksi. Tuosta aluepolitiikasta on opittu se, että julkinen
valta voi ja sen kannattaa tukea alueellisia kehityshankkeita vain,
jos ne nousevat alueisiin sitoutuneista aktiivisista ja osaavista
ihmisistä, jotka itse vievät hankkeita osittain
omavastuisestikin eteenpäin.
Nykyisessä Suomessa tuo kehitysaluepolitiikka, joka
usein oli kovin satunnaisin perustein jaettua ja läpipolitisoitunutta,
on vaihtunut Euroopan unionin ohjelmaperusteiseen ja objektiivisin kriteerein
toimivaan aluekehityspolitiikkaan. Tämän vuoksi
Paras-lakihankkeessa olisi tullut ottaa myös kantaa kuntien
väliseen kilpailuun asukkaista. Tuo kilpailu ei ole kuntalain
mukaista, vaikka siitä on tullut maan tapa, kallis tapa. Kuntalain
mukaan kunnan tehtävänä on järjestää palveluja
kuntalaisille, siis niille, jotka ovat kunnassa jo olemassa, ei
muille. Ainoan poikkeuksen muodostaa äitiysneuvolatoiminta.
Usein kuntalaisten tekeminen ei kuulu, eikä sen pitäisi kuulua,
kunnan toimialaan tai tehtäväkenttään missään
muodossa.
Toinen asiakokonaisuus koskee kuntien työnjakoa. Aiemmin
ajateltiin, että kaikkien kuntien tulee kasvaa ja kukoistaa
yhtä lailla. Nyt katsotaan, että kuntien tulisi
erikoistua omiin vahvuuksiinsa. Nopeasti kasvavan alueen kansanedustajana
tuen kuntien välistä uutta työnjakoa
ja erikoistumista. Olen tähän mennessä ollut
vastaan kuntien välisiä harkinnanvaraisia tasausjärjestelmiä juuri
niiden epäoikeudenmukaisen jakamisen takia. Nyt luotan
siihen, että Paras-hankkeen myötä jakoperusteet
saadaan muutettua selkeäksi ja sulle—mulle-suhmurointi
poistuu ja ne kohdistuvat nimenomaan hyvinvointipalvelujen ja turvaverkkojen
ylläpitoon.
Paras-esityksessä kuntien välisten taloudellisten
tasausjärjestelmien kehittäminen ja kohdentaminen
on kuitenkin lykätty tulevalle eduskunnalle. Jään
kaipaamaan suurta remonttia ja kirkkaita ja yksinkertaisia ajatuksia
toteutettavaksi myöhemmin esille tulevassa kuntien valtionosuus-
ja rahoitusjärjestelmän uudistuksessa. Kuntien
kustannuskehityksen kuriin saaminen on puitelain eräs tavoite.
Terveysmenojen trendikasvun taittaminen jää sekin
tulevalle eduskunnalle, sillä esityksessä ei käsitellä lainkaan
alan keskeisintä ongelmaa, erikoissairaanhoitopiirien pakkolaskutusta
suhteessa peruskuntiin. Selvää on, että kuntien ei
pitäisi olla alisteisia erikoissairaanhoitopiireille, vaan
alistussuhteen tulisi olla päinvastainen.
Arvoisa puhemies! Kehitys Suomessa jo ohjaa väestöä ja
tuotantotoimintaa aluekeskuksiin. Esityksellä edistetään
tätä kehitystä muotoilemalla kuntarakennetta
ja palveluverkostoa vastaamaan uusia työssäkäyntialueita.
Samalla luodaan ongelmakuntia varten hyvinvointivaltion turvaverkko.
Sen avulla turvataan, että mahdolliset ongelmakunnat eivät
jää yksin ongelmiensa kanssa, vaan viime kädessä valtio
tulee apuun sisäasiainministeriön muodossa. Lakikokonaisuus on
puutteineenkin tarpeellinen ja myös kokoomuksen tavoitteiden
mukainen. Sen puutteiden paikkaus ja kesken jäänyt
työ tehdään tulevaisuudessa. Nyt on perusteltua
hyväksyä laajasti tukien sen kestävät
osiot.
Terhi Peltokorpi /kesk:
Arvoisa puhemies! Reilut puolitoista vuotta sitten toukokuussa
Vanhasen hallitus teki päätöksen, jonka
seuraukset ovat nyt käsissämme. Paras-hankkeen
käynnistäminen ohi hallitusohjelman oli välttämätön
teko. Erittäin huolestuttavat kehityssuunnat, kuntatalouden
kriittiset näkymät, kustannusten nousutahdin hillitsemisen
tarve ja väestön ikärakenteen muuttuminen
ja sen seurauksena palvelutarpeen odotettavissa oleva kasvu olivat
olleet näkyvissä jo aiemmin, mutta puheista ei
ollut ryhdytty tätä ennen tekoihin.
Paras-hanke on värittänyt poliittista toimintaa ja
keskustelua koko vajaan parin vuoden ajan. Kannanotot ovat eläneet
ja hakeneet muotoaan aluevaiheen aikana ja monet jyrkätkin
mielipiteet ovat tässä käsittelyssä hioutuneet.
Ilahduttavan monissa kunnissa on herätty todellisuuteen, kääritty
jo hihat ylös ja ryhdytty toimiin ennen lain voimaantuloakin.
Valitettavasti kaikissa kunnissa ei kuitenkaan vieläkään
haluta katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen.
Tätä puitelakiahan ei säädetä siksi,
että pelastaisimme palvelut ensi vuonna, vaan siksi, että voisimme
turvata ne myös 10—20 vuoden tähtäimellä ja
myös niille, jotka eivät vielä voi itse
puolustaa etujaan eivätkä edes äänestää:
lapsillemme ja nuorillemme.
Prosessin aikana käytiin keskustelua myös
siitä, onko Suomen kokoisessa maassa mahdollista pakottaa
kaikki kunnat samaan muottiin ja toimimaan samalla tavalla vai tarvitsemmeko
erilaisia malleja erilaisille kunnille eri puolille maata. Kuntien
isot kokoerot sekä asukasluvun että maantieteellisen
alueen osalta asettavat haasteensa, ja mielestäni tällä erää on
viisasta, että puitelaki antaa kunnille raamit, joiden
puitteissa toimia, mutta kunnille jää kuitenkin
varsin paljon mahdollisuuksia toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kaikessa tavoitteena on kuitenkin se, että kunnat ovat
taloudellisesti nykyistä tasapainoisempia ja elinvoimaisempia
ja jatkossakin kuntalaiset saisivat lakien takaamat palvelut koko
maassa asuinkunnastaan riippumatta.
Hallintovaliokuntaa on syytä kiittää.
Valiokunta on tehnyt hyvää työtä mietintöä tehdessään
ja nostanut mietintöön tärkeitä näkökulmia lakiin
ja sen toimeenpanoon.
Useimmissa kunnissa on tänäkin päivänä mietitty,
miten voidaan turvata hyvät ja laadukkaat palvelut, kun
ammattitaitoisesta työvoimasta on pula. Kävin
tänään itse Lääkäripäivien
näyttelyssä ja sielläkin useilla kunnilla
oli omat messuosastonsa. Tarkoituksena oli rekrytoida tapahtumassa
käyviä lääkäreitä ja
hoitohenkilökuntaa palvelukseen.
Arvoisa puhemies! Työikäisten määrä vähenee
tulevina vuosina, mutta kuntien työvoiman tarve näyttää kasvavan.
Yksityinen sektori tarvitsee myös lisää työntekijöitä.
Yhtälö on aika mahdoton. Kilpailu osaavasta työvoimasta
tuleekin kiristymään. Jo nyt esimerkiksi terveydenhuollossa
on vaikeuksia saada päteviä ammattilaisia avoimiin
virkoihin tai toimiinkaan, saati sijaisuuksia hoitamaan. Työntekijöillä on
jo nyt taas varaa valita, mihin he haluavat tulla töihin.
Samaan aikaan useissa kunnissa taloustilanne on tiukka ja menot
kasvavat selvästi nopeammin kuin tulot. Lainanotto on myös
kiivasta. Kuntapalvelujen trimmaaminen ja samalla työpaikkojen
houkuttelevuuden lisääminen ovat välttämättömiä mutta
haasteellisia toimia yhdessä toteutettaviksi. Suomessa
on tänäkin päivänä enemmän lääkäreitä ja
hoitoalan koulutuksen saaneita kuin koskaan, mutta kuitenkin meillä on
sekä yksityissektorilla että julkisella puolella
pula ammattitaitoisista työntekijöistä.
Kuntien työnantajapolitiikka olisi vaatinut reivausta jo
muutamia vuosia sitten. Nyt se on välttämätöntä.
Arvoisa puhemies! Valiokunta on todennut, että hanke
muun muassa mahdollistaa entistä paremmin vaativaa ammattiosaamista
omaavan henkilöstön palkkaamisen ja myös
antaa hyvät edellytykset korjata palvelujen saatavuuteen
ja laatuun liittyviä lapsen oikeuksien ja lasten yhdenvertaisen
kohtelun puutteita sekä turvata erityistä tukea tarvitsevien
lasten palvelujen saatavuutta. Viime aikoina lasten, nuorten ja
perheiden hyvinvointi on noussut voimakkaasti keskusteluun. Paras-hankkeessakin
on syytä arvioida ja ennakoida toteutettavien päätösten
lapsivaikutuksia, kun alueilla ja kunnissa nyt lähdetään toteuttamaan
Paras-hanketta.
Lasten määrän ennustetaan vähenevän
ja vähenemisestä ennakoidaan tulevan säästöjä lapsille
ja nuorille sekä perheille järjestettävien
palvelujen tarpeen vähetessä. Lasten määrän
väheneminen vaatii kuitenkin, että on arvioitava
uudelleen, miten palvelut järjestetään,
jotta eri alueilla asuvia lapsia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti.
Erityisen tärkeää tämä on
palveluiden rahoitus-, järjestämis- ja tuottamisvastuiden
osalta erityisesti kalliiden, harvoin tarvittavien ja erityistä osaamista
edellyttävien palveluiden järjestämisessä.
Koko Paras-hankkeen aika on ollut muutoksen aikaa myös
kunta—valtio-suhteessa erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla.
Niin hallituksessa kuin eduskunnassakin hallintovaliokunnan mietintöä myöten
on tunnustettu Pääkaupunkiseudun erityisasema
ja merkitys koko Suomen kehittymisen ja kilpailukyvyn kannalta sekä se, että Pääkaupunkiseudulla
tarvitaan omanlaista mallia. Seuraavan hallituksen on myös
sitouduttava Helsingin ja sen ympäristökuntien
kehittämisen edellytysten vahvistamiseen. Mielestäni seuraavan
hallituksen ohjelmaan olisi kirjattava tavoitteeksi Pääkaupunkiseudun
kilpailukyvyn ja toimintaedellytysten vahvistaminen jopa oman erillisen
politiikkaohjelman avulla. Mielestäni hallituksen olisi
linjattava, että Suomen ainoalle suurkaupunkialueelle luodaan
selkeät yhteiset pelisäännöt
ylikunnalliselle maankäytön, asumisen ja liikenteen
sekä palvelujen käytön suunnittelulle
ja toteutukselle, ja tämän alueen hallintoa on
syytä miettiä kokonaisuutena.
Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudun kuntien
on kuitenkin kannettava päävastuu työstä. Tällä hetkellä osin
Helsingin, Espoon ja Vantaan keskinäinen kilpailu on voimakasta.
Finaalissa me emme kuitenkaan ole vastakkain, vaan kilpailemme erityisesti
Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan isoja kaupunkeja vastaan.
Siksi on älytöntä, jos me emme osaa tällä alueella
käyttää vähäisiä resursseja
nykyistä paremmin ja toimia yhteistyössä,
jotta koko seutumme ja maamme hyötyisi.
Arvoisa puhemies! Tämä laki ei ratkaise kuntataloutta
eikä muitakaan ongelmia kunnissa yksin, jos kuntapäättäjät
eivät itse valtuustoissa tee tarvittavia jatkopäätöksiä ja
-toimia. Peliä ei ole vielä pelattu. Tällä hetkellä alkuverryttely
on vasta takana.
Puhetta on ryhtynyt
johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! On ehkä vielä kerran syytä toistaa
ja kiteyttää se, mitä tällä lainsäädännöllä etsitään,
mihin tällä tähdätään.
Tällä lainsäädännöllä etsitään
keinoja, joilla tulevaisuudessa kiihtyvän ikääntymisen ja
taloudellisen niukkuuden oloissa turvataan kuntalaisten tarpeelliset
palvelut, sujuva arki, oppimisen mahdollisuudet, oikea-aikaiset
terveyspalvelut ja mahdollisuus tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan,
jolla sitten tätä hyvinvointipolitiikkaa voidaan
harjoittaa. On syytä pitää keskiössä nimenomaan
kuntalainen, asukas, asiakas, potilas, palvelujen käyttäjä.
Hänen tarpeistaan kaikki lähtee, ja silloin erilaiset
byrokraattiset esteet on raivattava tieltä. On raivattava
myös kuntarajoja silloin, kun se on tarkoituksenmukaista, silloin
kun esimerkiksi työssäkäyntialueet muodostavat
sellaisen yhtenäisen kokonaisuuden, jonka rajojen sisällä on
järkevää kantaa kokonaisvastuuta niin
hyvinvointipolitiikasta kuin elinkeinopolitiikasta ja niiden harjoittamisen edellytyksistä.
Täällä debatissa kysyttiin muun muassa
kunnallisen demokratian perään, ja se kysymys
on syytä toistaa silloin, kun kunnissa mietitään
näitä ratkaisuja, mietitään
esimerkiksi vaihtoehtoja yhteistoiminta-alueiden, kuntayhtymien
tai kuntaliitosten välillä.
Mitä enemmän palvelut ja muut kunnan toiminnot
ovat samoissa käsissä, sitä järkevämpää toiminta
on varmasti taloudellisesti ja ajankäytön suhteen
ja kuntalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksien suhteen.
Täällä on hyviä lähtökohtia
tässä laissa, muun muassa pyrkimys siihen, että perusterveydenhuollolle
on asetettu minimiväestöpohja. Me tiedämme,
mitä ongelmia tänä päivänä tuottaa
se, että yksiköt ovat liian pieniä. Ne
ovat haavoittuvia, ja siitä syystä ne eivät
houkuttele osaavaa, ammattitaitoista, pysyvää henkilökuntaa,
kun sen sijaan suuremmat yksiköt antavat parempia mahdollisuuksia
sijaisjärjestelyille, koulutukselle, erikoistumiselle,
kollegiaalisuudelle, toinen toisiinsa tukeutumiselle, ja tämä on
mielestäni erittäin tärkeä näkökohta,
kun me mietimme sitä, että palvelun tarvitsijoita
on tulevaisuudessa niin perus- kuin erikoissairaanhoidossakin yhä enemmän.
On myös syytä tarkkaan miettiä, millä tavalla
suurta väestöpohjaa edellyttävät
palvelut organisoidaan ylikunnallisesti.
Yksi pettymys tämän valmistelun yhteydessä oli
se, että nykyisiä sairaanhoitopiirejä esimerkiksi
ei tässä yhteydessä päätetty
koota suuremmiksi kokonaisuuksiksi. En tarkoita sitä, että meillä olisi
vain muutama Hus, vaan tarkoitan sitä, että pienet,
alle 100 000:n erikoissairaanhoitopiirit ovat aika haavoittuvia,
mutta mikään ei estä myöskin
tällä rintamalla etenemästä eli
kokoamasta näitä erityisosaamista vaativia palveluja
suuremmiksi kokonaisuuksiksi silloin, kun kunta itsessään
ei ole riittävän suuri turvaamaan kaikkea erityisosaamiseen
liittyvää.
Kannattaa miettiä sitä, kuinka paljon turhaa työtä ja
kokoustamista liittyy sellaisiin tilanteisiin, joissa yksi pieni
kunta on valtavan monessa kuntayhtymässä jäsenenä,
ostaa palveluja joiltakin yhtiöiltä tai liikelaitoksilta.
Siinä se pieni, vähäinen kunnan henkilöstö on
varmasti aika tiukoilla. Eli silloin kannattaa miettiä esimerkiksi yhteistyötä suuremman
isäntäkunnan kanssa tai sitten kuntaliitosta.
On ilman muuta selvää, että tämän
lain hengen tavoitteiden toteutuminen on kiinni kuntapäättäjien
rohkeudesta, kyvystä nähdä tulevaisuuteen,
aidosta, hyvästä tavoitteiden hakemisesta. Nyt
ei todellakaan ole kyläpoliitikkojen ja omia asemiaan vartioivien
kuntapäättäjien aika. Nyt tarvitaan henkilöitä,
jotka osaavat nähdä riittävän
pitkälle tulevaisuuteen ja jotka ovat valmiita luopumaan
nykyisistä luottamustehtävistään, mikäli
tilanne sitä edellyttää. Tarvitaan täällä eduskunnassa
viljeltyä asennetta, jota kuvataan sanalla valtiomiesmäisyys.
On vähän vaikea löytää vastaavaa
synonyymiä kuntatasolta, mutta kaikki ymmärtävät,
mitä sillä ajetaan takaa.
Toivottavasti todellakin kaikki kaavailut, joita esimerkiksi
omassa vaalipiirissäni Varsinais-Suomessa on vireillä Salon
seudulla, toteutuvat ja nämä esimerkit toimivat niin, että se
innostaa eri puolilla Suomea hakemaan parhaita ratkaisuja nimenomaan siitä näkökulmasta,
että palvelut toimivat oikea-aikaisesti,
viivytyksettä ja ilman päällekkäisyyttä eli kuntalaisen kannalta
mahdollisimman oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Aluksi pitää muistaa tässä ministeri
Mannista, kun en saanut hänelle heti vastata hänen
puheenvuoronsa jälkeen, vaikkakaan hän ei ole
täällä paikalla, mutta pöytäkirjaanhan
tulee tarvittavat merkinnät, nehän voi sieltä sitten
lukea.
Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri taisi käydä hieman
kuumana ja ylimielisenä, kun hän esitti vastauspuheenvuoronsa
esitettyihin kysymyksiin. Esitin täällä,
niin kuin monet muutkin edustajat, kyseenalaiseksi sen, että tarvitaan 50 000
asukkaan väestöpohja ammatillisen koulutuksen
järjestämisluvan saamiseksi. Totesin, että se
on liian jäykkä raja, ja tätä rajaa
on nyt esitetty tässä ihan lain tasolla puitelaissa.
Arvoisa puhemies! En ymmärrä, miten tähän lakiesitykseen,
jota nyt käsitellään, liittyy jotenkin
toimintani ammattioppilaitoksen rehtorina, jonka ministeri kyseenalaisti.
Olen ymmärtänyt, että täällä puhuttaessa
pitää pysyä käsiteltävässä asiassa
ja se koskenee kai myös ministereitä.
Arvoisa puhemies! Varsinainen ongelma, josta tämä keskustelu
ministerin kanssakin kehkesi, johtuu siitä huolesta, mikä on
pienempien paikkakuntien ammatillisen koulutuksen järjestäjillä.
He ovat huolissaan todella tästä keskittämisestä,
myöskin näitten pienempien paikkakuntien ammattioppilaitosten
rehtorit ovat näin huolestuneita. Pitää aina
muistaa, että kun hallintoa yhdistetään,
niin se siirtää myös päätäntävaltaa suuremmille
paikkakunnille ja useinkin silloin on kysymys keskittämisestä kasvukeskuksiin. On
selvää, että tällöin
päättäjät, joiden enemmistö on
sitten näiltä suuremmilta paikkakunnilta, voivat
halutessaan siirtää näitä, esimerkiksi
suosittuja aloituspaikkoja, pienemmiltä paikkakunnilta
suurempiin. Tästä minun mielestäni kannattaa
olla huolissaan, ettemme me aja pienemmiltä paikkakunnilta
alas tätä hyvin toimivaa ammatillisen koulutuksen
verkostoa.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä yleisesti tästä puitelaista.
Olen huomannut, kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja,
että se miellyttää varsin monia kokoomuslaisia
ja kasvukeskuksissa asuvia edustajia yleensä. Vähän
on sellainen pelko, että tässä taitaa
maaseutu jäädä vähän
heikommalle huomiolle ja altavastaajaksi.
Tässä puitelaissa, niin kuin täällä on
jo monta kertaa tullut esille, suurin ongelma kuntien kannalta
on juuri tämä kuntien heikko taloustilanne, ja
tämä kunta- ja palvelurakenneuudistuslaki ei ota
tätä seikkaa riittävästi huomioon.
Sillä jos me jäädytämme, niin
kuin täällä on monta kertaa todettu,
valtion ja kuntien välisen rahoituksen nykyiseksi, niin
se merkitsee sitä, että kuntien taloustilanne
ei silloin korjaannu. Se merkitsee myös sitä,
että jos halutaan säilyttää nykyiset
palvelut, niin kuntien on nostettava veroprosenttia tuntuvasti.
Peruspalveluita ei voida lopettaa, koska se on lailla turvattua.
Tässä peruspalvelujen heikentämisessäkin,
jota on jo tehty, varmaan jo ollaan sillä rajalla, että monin
paikoin rikotaan lakia.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton vastalauseessa, jossa ovat
mukana myös kristillisdemokraatit ja vihreät,
on esitetty konkreettinen keino, jolla valtionosuusjärjestelmää muutetaan niin,
että kuntien rahoitusvaje voidaan poistaa. Eli muutetaan
tätä rahoituksen jakoa sillä tavalla,
että valtio joutuu kantamaan nykyistä enemmän
vastuuta myös kuntien taloudesta. Ellei näin tehdä,
me olemme siinä tilanteessa, että kun tehdään
näitä tuloveronkevennyksiä, niin samanaikaisesti,
niin kuin on jouduttu tekemään useampana vuonna
peräkkäin, kunnallisveroa nostetaan palvelujen
turvaamiseksi varsin monissa kunnissa. Tämä tilannehan
meillä on ollut jo päällä pitkään.
Tämä kehityshän näyttää vievän kohti
tasaveromallia, jossa kaikki tulonsaajaryhmät maksavat
kohta veroja saman prosentin mukaan. Eli tässähän
tämä valtionveron progressiivisuus ja kunnallisvero
alkavat lähestyä prosenteissa toisiaan. Tällainen
eriarvoinen kehitys ei ole hyväksi, koska sehän
siirtää verotusta entistä enemmän
pienituloisten rasitteeksi.
Arvoisa puhemies! Sitten vielä koulutukseen liittyvistä kysymyksistä,
jotka tulevat esille puitelaissa. Minusta sivistysvaliokunta esitti
lausunnossaan vielä yksimielisesti lausumaa, jossa edellytetään,
että nykyinen valtionosuuksien maksatusjärjestelmä,
jossa valtionosuudet maksetaan suoraan koulutuksen ylläpitäjille
muun muassa ammatillisessa koulutuksessa, säilytetään.
Tämä siis koskee opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta
ja niitä koulutuksen järjestäjiä, jotka
eivät ole kunnan piirissä. Eli kysymys on pääasiassa
kuntayhtymistä ja yksityisistä koulutuksen järjestäjistä.
Ihan ovat kokemukset rehtorina, vaikka välttämättä ministeri
Manninen ei tätä allekirjoita, että tämmöinen
järjestelmä on kuitenkin hyvä, jossa rahoitus
tulee suoraan oppilaitokseen, sillä silloin siellä tiedetään
varautua oppilasmäärän perusteella tai
jollakin muulla perusteella siihen, millainen rahoitus on odotettavissa
lähivuosina. Mutta jos se kierrätetään
kunnan kautta tälle koulutuksen järjestäjälle,
niin olemme siinä tilanteessa, että siinä on kunta
välissä, joka saattaa esimerkiksi talousahdingossaan
tehdä sellaisia leikkauksia, jotka välttämättä eivät
ole hyväksi.
Arvoisa puhemies! Tulen esittämään,
että nykyinen hyvä ja toimiva järjestelmä säilytetään
ja että se täällä eduskunnan
lausumana myöskin todetaan, aivan niin kuin jo sivistysvaliokunnassa yksimielisesti
tehtiinkin.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Puhuin jo tästä 50 000
asukkaan väestöpohjasta. Tämä vaatimus
on liian tiukka, ja se vaarantaa monien hyvien, toimivien ammattioppilaitosten
toiminnan. Näin jäykkä raja johtaa vain
ammatillisen koulutuksen keskittämiseen ja pienempien paikkakuntien
koulutuksen heikentämiseen. Tulen esittämään,
että esityksestä poistetaan ensimmäisen lakiehdotuksen
5 §:n 4 momentti eli tämä 50 000 asukkaan
raja. En kyllä ymmärrä, miksi juuri ammatillista
koulutusta pitää nyt keskittää,
varsinkin kun tämä koulutus on nyt hyvin vetovoimainen.
Se ei ole pitkiin pitkiin aikoihin ollut näin vetovoimainen,
ja nyt me teemme sinne tällaisia ratkaisuja, joilla me
heikennämme tätä Suomen ammatillisen
koulutuksen verkkoa ja järjestelmää.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Voi olla, että puheenvuoroni tulee
olemaan ehkä liiankin keskittynyt Turun seutuun ja ehkä tuntuu
vähän nurkkapatrioottiselta, mutta se johtuu aika
paljon siitä, että ministeri Manninen sanoi minulle
täältä debatin aikana, että meidän
pitää katsoa peiliin Turun seudulla ja tutkia
itseämme ja toisiamme, mistä johtuu se, jos dynamiikkaa
ei saada. (Ed. Valpas: Oletteko katsonut?) Siksi olen katsonut nyt
työhuoneessani peiliin tässä monta tuntia,
ja siitä syystä tämä puheenvuoro
on sen takia muuttunut aika lailla. Mutta aloitan siitä,
mitä olin ajatellut puhua teille joka tapauksessa ensin.
Me olemme hallintovaliokunnassa istuneet aika paljon ja kuunnelleet
aika paljon etenkin kunnanjohtajia ja kunnan virkamiehiä ja
taas kerran seuraavan kunnan johtajaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuslaista
täytyy ensinnäkin sanoa, että minusta
tämä sana "laki" ei toimi tässä, vaan
se on poliittinen viesti. Mutta me haluamme, että tämä viesti
on jotenkin painavampi, kun sitä kutsutaan laiksi.
Tämä viesti: Meidän mietinnössämme
on paljon paljon tekstiä — toivottavasti moni
jaksaa sitä lukea — mutta siellä on yksi
lause, jonka haluan taas nostaa täällä esiin
ja joka minusta oli erittäin hauska lause, joka kiteyttää sen,
mitä me ehkä haluamme sanoa sillä koko
mietinnöllä, ja siinä lukee näin:
"Poliittinen viesti on joka tapauksessa selkeä." Ja se
on se meidän pääpointtimme, että me
haluamme nyt sanoa kaikille kunnille, että ymmärtäkää nyt,
että tämä on niin kuin selkeä viesti.
En tiedä, onko meidän vakuuttavuutemme ja auktoriteettimme
tarpeeksi iso, toivon, suuri, että siihen uskotaan, että tämä viesti on
nyt todella selkeä ja että tapahtuu jotain, koska
minulla ei ole niin juhlava olotila kuin pitäisi olla tämmöisen
suuren prosessin jälkeen, semmoinen, että nyt
on homma hanskassa, vaan on semmoinen olo, että no nyt
se ehkä alkaa, ja samalla pieni huoli siitä, miten
kauan tämä vie, ennen kuin oikeasti tapahtuu paljon.
Tiedän, että ympäri Suomea tapahtuu
jonkin verran, todellakin aika paljonkin tapahtuu, enkä tiedä,
miten monta asiaa niistä olisi tapahtunut joka tapauksessa
ihan sen takia vaan, että huomataan, että kuntatalous
on niin heikoilla, että on pakko tehdä jotain.
Etenkin niillä alueilla, joilla on sellainen veturi ja
joilla menee hyvin, muut kunnat mielellään liittyvät
siihen veturiin, niin kuin Salon seutu. Salolla menee hyvin, ja
mielellään liitytään Saloon.
Se on aivan ymmärrettävää. Se
toimii psykologisesti kaikille, ja se näkymä on
toivottavasti ja luultavasti aika selkeä, että tämä hyödyttää meitä kaikkia.
Mutta sitten on toisia alueita, joilla tämä poliittinen
tilanne ei ole niin selkeä, ja näillä alueilla
olisi todella toivottavaa, että tämä meidän
poliittinen viestimme olisi äärettömän
selkeä, ja se on se minun suurin huolenaiheeni.
Jos vielä tästä itse mietinnöstä.
Mehän istuimme aika pitkään ja pusersimme
ja mietimme ja pohdimme, ja voin nyt sanoa, että lopputulokseen,
jos ajatellaan ihan vaan näitä yksityiskohtia,
mietintöön, olen ihan tyytyväinen, että kaikki
ne asiat, joista olin huolissani ja joista pyysin, että laitetaan
sinne tekstiä, sinne tuli mielestäni. Lastensuojelusta
hoidettiin niin paljon kuin voitiin sinne tekstiä ja kehitysvammaisten
palveluiden erityistarpeista niin pitkälle kuin vaan voitiin
ja yksityiskoulujen turvaaminenkin, siis esimerkiksi Steiner-koulujen
turvaaminen, hoidettiin niin pitkälle kuin vain voitiin
tässä näin, samaten terveydenhuolto.
Nyt täytyy vain todella toivoa, että virkamiehet
joka paikassa nyt lukevat tätä tekstiä,
että siitä on jotain hyötyä,
mitä me olemme tehneet, muuten tuntuu aika tuntuu turhauttavalta.
Mutta minä uskon ja toivon ja luotan siihen, että myös
seuraava hallitus todella lukee meidän mietintöämme
jatkotoimenpiteitä tehdessään.
Sitten tulee tämä peiliinkatsomisosa. Ensimmäinen
reaktio, kun tuli tämmöinen ehkä itsekriittinen
tilanne, on se, että eihän se ole itseisarvo,
onko iso kunta vai pieni kunta. Jos ajattelen kuntia, joissa olen
käynyt vierailemassa, mikä kunta on tehnyt minuun
suurimman vaikutuksen, niin se on Velkua. Velkua on äärimmäisen pieni
kunta, mutta siellä on todella oikea tapa asennoitua palveluihin,
siihen, että se ihminen on tärkein. Joskus se
menee niin pitkälle, että tulee ristiriitaa meidän
pykäliemme kanssa, koska ei tehdä pykälien
mukaan välttämättä ihan kaikkea just
niin, vaan sitä, mikä on sille ihmiselle mukavinta.
Se on ihanaa katsella, että semmoista voi olla olemassa.
Elikkä kaikkien kuntien, niin suurten kuin pienten, olisi
hyvä ottaa oppia siitä, miten voidaan yhdistää vanhustenhoito,
lastenhoito ja sairaanhoito niin, että kaikki viihtyvät yhdessä,
ja niin, että tämä vanha ihminen, joka on
siellä, saa iloa siitä, että hänen
ympärillään hyörii myös
lapsia ja muuta vastaavaa. Tällaista voisi olla muuallakin
kuin tässä äärimmäisen pienessä kunnassa.
(Ed. Seppo Lahtela: Ennen oli maalaiskodeissa tällaista!)
Me olemme menettämässä jotain yhteisöllisyyttä äärimmäisen paljon,
ja se on suuri menetys meille. Se on kyllä elämänlaadussa
suuri menetys, mutta ehkä tämä laki ei
ole se, millä tätä hoidetaan. Se täytyy
hoidella monilla muilla tavoin, mutta se on toinen asia.
Mutta sitten siihen, että on muita alueita, joilla
asiat eivät toimi niin hyvin. Myös Velkua on varmaan
ollut erittäin valmis tekemään yhteistyötä muiden
kuntien kanssa, ja se on se, mikä mahdollistaa tämän
pienen kunnan olemassaolon.
Mutta sitten tähän meidän Turun seutuumme.
Tiedän, että luultavasti samanlaisia tilanteita on
ympäri Suomea, mutta yleensähän ihminen katsoo
omaan napaansa ja tuntee parhaiten omat taskunsa, joten siksi keskityn
tähän, ja voi olla, että tässä on
samoja piirteitä kuin muuallakin.
Olen todella huolissani etenkin joukkoliikenteestä meidän
alueellamme. Viimeksi tänä aamuna, kun menin bussilla,
olin viemässä nuorimmaista eskariin ja kuuntelin
vaan ihmisiä Turun bussissa, niin se oli aika mielenkiintoista
istua siellä hiljaa ja kuunnella, kun siellä aika
moni sanoi, että nyt pitäisi kyllä kirjoittaa
lehtiin, että kyllä nyt on niin huonosti, että meillä vaan
hinnat korottuu ja täällä on niin ahdasta
bussissakin eikä ole vuoroja. Se oli aika mielenkiintoista
samaan aikaan, kun just oli lukenut lehdestä, että Vaasassa
kai puolitetaan bussilippujen hintaa ja Tanskassa pyritään,
oliko se, nollamaksuluokkaan kaikille, että ilmaisia bussilippuja.
Meidän alueellamme on todella tyytymättömyyttä ihmisten
parissa. Siellä kaksi rouvaa jutteli ja toinen sanoi, että nyt
minä otan kyllä sen polkupyörän
ja nyt minä rupean pyöräilemään,
että kun ei ole talvea ja bussit ovat tällaisia,
niin minä nyt siirryn polkupyörään.
Siinä ei ole mitään vikaa, se on ihan
hyvää hänen kunnolleen ja kaikelle muulle, mutta
meillä on kyllä todella peiliin katsomisen paikka.
Ministeri Manninen onnistui kyllä osumaan aika lailla sillä tavalla,
että kolahti. En ole enää itse kaupunginvaltuutettu
Turussa mutta joka tapauksessa turkulainen, ja on kai sitä kontaktipintaa
sinne valtuustoonkin.
Yksi asia, joka Helsingissä ainakin näyttää toimivan
hyvin, ja olen kysynyt viimeksi tänään helsinkiläiseltä ed.
Rakel Hiltuselta, onko Ytv sellainen keksintö, joka selvästi
olisi hyvä kopioida meille. Jos me emme saa muuta aikaiseksi, niin
vähintään voisi olla muillakin alueilla
tällaista yhteistyötä joukkoliikenteen,
jätehuollon ympärillä. Meillä kävi
muun muassa Raision kaupunginjohtaja hallintovaliokunnan kuultavana,
ja kun hänelle sanoin, että tällä hetkellä Raisio
ei kanna vastuutaan joukkoliikenteestä, niin hän
katseli minua ihmetellen ja sanoi, että eihän kenelläkään
ole pitempää matkaa kuin 4 kilometriä lähimmälle
bussipysäkille, että hyvinhän meillä toimii,
että ei kenenkään tarvitse kulkea pitempään
kuin 4 kilometriä. No, se nyt ei ole hyvin toimivaa, kun
me asumme niin tiiviisti sillä alueella, että Raisiohan
on oikeasti ihan kiinni Turussa, ei huomaa eroa, ei ole mitään
maaseutua välissä, ei mitään,
me olemme aivan tiivis pieni yhteisö. Siis Raision keskusta
on paljon lähempänä Turun toria kuin
Turun laidat. Se on todella lähellä meidän
kaupunkiamme. Se, että joukkoliikenne ei toimi, että ihmisen,
jos haluaa asua siellä ja todella toimia hyvin, on melkein pakko
hankkia sitten vähintään yksi auto tai
kaksi, että pystyy elämään täysillä,
ei kyllä ole hyvä ratkaisu. Tässä olisi
kyllä nyt todella yhteistyön paikka, ja se tuntuu
olevan nihkeätä, erittäin nihkeätä.
Toinen asia, josta aivan äsken luin lehdestä, on
se, että vastuun kantaminen pakolaisten vastaanottamisessa
on äärimmäisen vaihtelevaa meidän
alueellamme. Siinä Raisio on vissiin hoitanut osuutensa,
mutta moni muu on jättänyt ja sanoo, että Turku
osaa tämän paremmin. Sanottiin, että ehkä voitaisiin
nyt tehdä jotain yhdessä Turun kanssa tai muuta
vastaavaa, mutta ylipäätään
on vähän sellainen olo, että Turkuun
muuttavat kaikki ne ihmiset, joista ei muualla haluta kantaa huolta.
Meillä on äärimmäisen mukavia
ja paljon hyviä ihmisiä, mutta sellaisia, jotka
ehkä juuri tällä hetkellä eivät
tuota niin paljon verotuloja. Siis eläkkeellä oleva
ihminen maksaa vähän vähemmän
veroja ja opiskelija ja työtön, ja ylipäätään
kaikki nämä asuvat enemmänkin Turussa.
Sitten nämä lapsiperheet, jotka tekevät täyttä työuraa,
ovat näissä kehyskunnissa, ja tämä on
luultavasti jopa vähän tietoista politiikkaa.
Voisin näin kuvitella.
Muutenkin me kilpailemme toisiamme vastaan emmekä yhdessä alueena,
ja se on erittäin sääli. Tämän
lain — jos nyt käytän tätä sanaa
"laki", vaikka se on poliittinen viesti — tarkoitus kai juuri
on, että meidän ei tule todellakaan käyttää nyt
meidän rahojamme ja energiaamme siihen, että kilpailemme
keskenämme hyvistä veronmaksajista ja hyvistä yrityksistä,
vaan todella me olemme yksi alue, joka hyötyy eri osistaan.
Jos käy niin, että vähitellen Turku menee
alaspäin ja vajoaa, niin eivät kyllä muutkaan
sitten kauan pysy pinnalla sen jälkeen.
Tämä on myös maankäytön
suunnitteluasia. Olisi todella toivonut vielä vahvempaa
otetta siihen, että ei kilpailla siitä, mihin
kohtaan joku firma tulee, että me keskenämme kilpailemme,
ja missä ihmiset tulevat asumaan. Tällä hetkellä Turku
rakentaa saarilleen, mikä on äärimmäisen kallista,
kunnallistekniikka tulee todella kalliiksi, samalla kun meillä lähikunnissa
on hyvää tonttimaata, mutta kun verorahat eivät
tule silloin Turkuun, niin tämä tuottaa tällaisia
huonoja poliittisia päätöksiä.
(Puhemies: 10 minuuttia!)
Ärade talman! Jag kan ännu lite gå till Åbo stad.
Det kan hända att man kan tycka att Åbo stad har
varit lite arrogant i sin stil mot de andra kommunerna och det har
lett till att de andra kommunerna inte vill samarbeta på samma
sätt. Det kan finnas orsak till detta, eftersom vi inte har
haft så psykologiskt bra stil att möta de andra kommunerna
i deras önskemål. Det kanske gör att
vi alla sitter i våra egna bunkrar och inte hittar någon
gemensam melodi. Så nu hoppas jag innerligen att regeringen
tar sitt ansvar här och hjälper kommunerna på traven
också där det går lite trögt.
Det hjälper inte att vi bara ser oss själva i
spegeln, det behöver ges mera fart också härifrån.
Tyvärr kan jag också säga att Reso
stads stadsdirektör sade att han tycker att Åbo
stads beslutsfattande är trögt, dåligt
och ineffektivt och att speciellt servicen som vi producerar inte är
så effektiv som den borde vara. Tyvärr är
säkert också det sant. De senaste dagarna har
politiken gällande S:t Olofsskolan i Åbo varit
en fars, så jag kan förstå att andra
kanske inte så lätt vill samarbeta med Åbo
stad efter sådant. Men vi fortsätter och jag hoppas
innerligen att vi kommer vidare.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta teki perusteellisen
työn valmistellessaan mietintöä kunta-
ja palvelurakenneuudistuksesta. Uudistus tuli hallitusohjelman ulkopuolelta
hallituksen esitykseksi, ja sen valmistelun pohjana oli mittava
työ kunnissa ja maakunnissa. Myös Kuntaliitto
oli hankkeessa aktiivisesti mukana, ja Kuntaliitto kykeni yksimielisiin
kannanottoihin, vaikka siellä ovat edustettuina kaikki
eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta.
Hallituksen antaessa lakiesityksen puitelaista ja siihen liittyvistä muista
laeista muodostui kokonaisuus, jota voidaan pitää historian
suurimpana kuntasektoria muuttavana lakikokonaisuutena. Kunnat ovat
lähteneet hankkeessa ripeästi liikkeelle jo ennen
kuin lakiuudistus on tullut hyväksytyksi. Tämä on
luottamuksen osoitus parlamentaarisesti valmistellulle työlle.
Vuodenvaihteessa tapahtui 14 kuntaliitosta, joiden toteuttamista
lakiesityksen sisältö vauhditti. Suurempi muutos
on vielä tulossa. Jo nyt on menossa yli 20 liitosselvitystä,
jotka koskevat lähes 90:tä kuntaa. Uskon, että vielä lisää on
tulossa, kun kunnat laativat toimenpidesuunnitelmiaan kunta- ja
palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Lain toteuttaminen palvelujen
tuottamisessa lähtee kahdesta vaihtoehdosta: kuntaliitoksista
tai kuntien välisestä yhteistyöstä.
Kuntaliitos on toimenpiteenä selkeä, mikäli
muut edellytykset sen toteuttamiselle ovat olemassa. Kuntien välinen
yhteistyö on toinen vaihtoehto, mutta sen haasteellisuutta
lisää sen hallinnointi. Yhteistyö on
toteutettava joko isäntäkuntamallina tai kuntayhtymäpohjalta.
Jälkimmäinen näistä lisää hallinnointia,
ja vaarana on, että se erkaannuttaa kansalaisia myös
demokraattisesta vaikuttamisesta.
Arvoisa rouva puhemies! Otan esille tässä muutamia
yksityiskohtia. Ensinnäkään puitelaissa
ei ole annettu maakuntahallinnolle erityistä tehtävää,
vaikka maakunnat käytännössä hoitivat
ennen lakiesityksen antamista toteutetun esittelykierroksen ja tekivät
koordinointitehtäviä lakiesityksen laatimiseksi.
Vaikka maakunnilla ei ole tehtävää toimeenpanosuunnitelmien
laatimisessa, on tärkeää, että kunnat
kuitenkin käyttäisivät niiden palveluja,
koska niillä on ajantasainen tieto suunnitelmien laatimiseksi.
Myös maakunnallisen keskustelufoorumin ylläpito
on tärkeää, koska kuntalaiset ovat käytännössä asioista
varsin ulkona eikä päättäjilläkään
ole tietotulvassa aina paikkansapitävää tietoa.
Siksi on tärkeää, että maakuntaliitot
tiedottaisivat lainsäädännön sisällöstä sen
valmistuttua. Tällä tavoin voidaan välttää monia
ennustettavia karikkoja puitelain toteutuksessa.
Hyvin tärkeänä näen myös
maakuntaliittojen roolin yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa tai
avunannossa niiden muodostamisessa. Tämä tarve
on ilmennyt lähinnä siksi, että puitelakiehdotus
antoi kunnille täydet vapaudet yhteistyömuotojen
ja alueiden etsimisessä. Näin ollen sellaisetkin
alueet, joilla jo ennestään oli toimivaa yhteistyötä,
ovat hajoamassa tai ainakin aika on käytetty uusien laitumien
etsiskelyyn.
Toimeenpanosuunnitelmien laatimiseksi tarvitaan paljon tietoa
ja tilastoja, eikä pienillä kunnilla ole sellaista
ylimääräistä työreserviä,
joka voisi asianmukaisesti nämä analyysit tehdä.
Siksi on tärkeää, että kunnat
käyttäisivät maakuntahallinnon apuja
näissä kysymyksissä. Lisäksi
on huomioitava se, että puitelaki ei määrittele
sanktiota kunnille, jotka eivät ryhdy lain velvoittamiin
toimenpiteisiin. Laki lähtee siitä, että yhtäkään
kuntaa ei jätetä yksin. Siksi on tärkeää,
että maakuntaliitto huolehtii kaikkien kuntien mukanaolosta
lain toteutuksessa.
Puitelaissa on määritelty kaksi väestöpohjavaatimusta.
Perusterveydenhuolto ja siihen läheisesti liittyvä sosiaalitoimi on
toteutettava vähintään 20 000
asukkaan alueella. Tällainen alue on riittävän
haastava myös lääkäripulasta kärsiville
alueille. Tämä väestöpohja edellyttää noin
15 terveyskeskuslääkärin yksikköä,
jolla on mahdollisuudet toteuttaa muun muassa päiväaikainen
vastaanottotoiminta sellaisillakin alueilla, joilta se on nyt jo
poistunut tai poistumassa jatkuvien lääkäripulaongelmien
vuoksi. Myös laadun on mahdollista parantua, koska lääkäreiden
väliselle konsultoinnille on paremmat mahdollisuudet.
Toinen väestöpohjavaatimus koskee ammatillista
koulutusta. Siinä pohjavaatimuksena on vähintään
noin 50 000 asukasta. Tärkeää on
toiminnallisen kokonaisuuden muodostuminen, jossa alueen koulutustarjonta
voi elää alueen työvoimatarpeiden mukaan.
Suurien, satojatuhansia asukkaita käsittävien
yksikköjen ongelmana on se, että ne eivät
ole riittävän notkeita koulutustarjonnan muodostamisessa.
Noin 50 000 asukasta muodostavat toimivan kokonaisuuden.
Toivottavaa on, että aikanaan, kun opetusministeriö myöntää koulutuslupien
jatkoja, tässä nimenomaan kiinnitettäisiin huomiota
tähän toimivuuteen.
Puhun tässä omalta alueelta tulevan kokemuksen
perusteella. Meillä on yksikkö, jossa tarjotaan
ammatillista koulutusta. Sen jäsenkuntien asukasmäärä on
48 500 asukasta kahdeksan kunnan alueelta, ja mukana on
myös ruotsinkielisiä kuntia. Asukasmäärä alittaa
tavoitteen vain kolmella prosentilla, mutta vastapainoksi on tarjolla monipuolinen
ammatillinen yksikkö, jossa päätöksenteko
toimii yritysten tarpeiden mukaisesti. Suurissa yhdistyvissä yksiköissä on
vaarana se, että kontaktipinta reuna-alueisiin häviää ja
saneerataan yksikköjä niin suuriksi, että juuri
peruskoulunsa päättäneet joutuvat muuttamaan
kotoaan isompiin kaupunkeihin saadakseen ammatillisen koulutuksen.
Sitten kun he ovat tottuneet asumaan isommissa ympyröissä,
niin paluu kotiseudulle ja kenties siihen aiottuun työpaikkaan, yritykseen
vaikeutuu. Tuon ikäisten opiskelijoiden turvallisuuteen
tulee myös kiinnittää huomiota.
Mielestäni toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen
sisältää juuri edellä mainittuja yksityiskohtia,
joita puitelaissa ei ole kirjaimellisesti huomioitu.
Arvoisa puhemies! Puitelain toteutuksessa kunnilla on nyt haastava
tehtävä. On tärkeää,
että kunnissa laaditaan realistiset toimeenpanosuunnitelmat
niin, että palvelut voidaan jatkossakin turvata myös
reuna-alueilla. Jokaiselle kunnalle on työtä,
ja on muistettava se, että tällä hetkellä perusterveydenhuollon
20 000 väestöpohjan täyttää vain
yksi neljäsosa kunnista. Muutoksia siis on luvassa. Hallintovaliokunta
esittää toimeenpanosuunnitelmien laatimiselle
parin kuukauden jatkoaikaa kesäkuun lopusta elokuun loppuun.
Tästä huolimatta töihin on ryhdyttävä ripeästi,
koska valtaosa kunnista on heinäkuun ainakin osittain kiinni,
joten täyttä kahta kuukautta ei tätä lisäaikaa
tule.
Vaikka liikkeelle lähdetään terveys-
ja siihen läheisesti liittyvien sosiaalipalveluiden toteuttamisesta,
on tärkeää, että kunnissa pohditaan myös
muita palvelutarjontoja. Se on varautumista myös kuntasektoria
kohta uhkaavaan työvoimapulaan. Eläkkeelle siirtyminen
kuntasektorilla tulee olemaan todella voimakasta jo muutaman vuoden
aikana. Palvelurakenteet on syytä suunnitella sellaisiksi,
että myös niistä selvitään.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus sisältää myös
merkittävän avun kuntien yhdistämiselle. Yhdistymisavustuksella
voidaan merkittävästi parantaa kunnan kykyä toteuttaa
peruspalvelut laadukkaasti kaikille muodostuvan kunnan asukkaille
myös tulevaisuudessa.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämän
lakiesityksen valmistelu ja sitten käsittely hallintovaliokunnassa
ovat edenneet kohtuullisen yksimielisesti. Tämä on hyvin
merkittävä asia, varsinkin kun ottaa huomioon
lähtötilanteessa vallinneet näkemyserot. Tästä on
hyvä jatkaa eteenpäin.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen perustavoite on selkeä:
turvata palvelut ja niiden kehittäminen tulevaisuudessakin
tasa-arvoisesti koko maassa. Tämä on tänä iltana
useaan kertaan todettukin, muun muassa ed. Perho hyvin kuvaavasti
sen toi julki. Koko uudistuksen keskiössä ovat
ihminen ja ihmisen tarvitsemat palvelut. Voi sanoa, että tämä uudistus
on välttämätön, jotta perustavoite
saavutetaan.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on käytettävissä keinoja,
jotka voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:
kuntarakennemuutos, palvelurakennemuutos sekä kolmantena
toiminta- ja teknologiamuutos. Mikään keino ei
yksin riitä, vaan tarvitaan näitä kaikkia
keinoja, kun tarkastellaan koko maan tilannetta. Keinoja eli työkaluja
valittaessa on punnittava, mikä tai
mitkä niistä parhaiten tukevat perustavoitetta.
Keino ei missään vaiheessa saa olla päätarkoitus
eikä tulla päätavoitetta tärkeämmäksi.
Kun tämä uudistuskeskustelu käynnistyi,
niin näytti jonkin aikaa siltä, että keskusteltiin
paljon enemmän keinoista kuin tavoitteesta.
Arvoisa puhemies! Tämä uudistus koskee kaikkia
kuntia ja niiden palveluja. Mikään kunta ei jää tämän
uudistuksen ulkopuolelle. Tämä on syytä todeta,
koska varsinkin tämän uudistushankkeen käynnistyessä oli
muunkinlaisia ajatuksia julkisuudessa. Minullekin parikin kertaa
todettiin, että tämähän koskee
vain Pohjois-Suomen kuntia ja köyhiä, pieniä kuntia
ja Varsinais-Suomea, jossa on paljon pieniä kuntia. Kyllä tämä uudistus
koskee kaikkia kuntia. Se koskee samalla tavalla pääkaupunkia,
ja samalla tavalla se koskee maan pienimpiä kuntia. Tämä on läpäisevä uudistus.
Tässä uudistuksessa kunnat ovat muutosjohtajia.
Koska kunnilla on käytettävissään
monia keinoja, uudistus on tässä mielessä mahdollistava.
Lakihan on puitelaki, jolloin se ei sisällä kovin
yksityiskohtaisia määräyksiä.
Tämä antaa myös monia mahdollisuuksia.
Voi sanoa tästä kokonaisuudesta, että tämä on
tietyn prosessin alku. Tämä muutos tulee jatkumaan
vuosia.
Tänä iltana on puhuttu myös porkkanasta
ja kepistä. Tämä lakiesityshän
sisältää varsin tuhdin porkkanapaketin,
jolla kannustetaan kuntia kuntaliitoksiin. Tietyllä tavalla
tämä sisältää myös
ajatuksen kepistä eli tiettyjä pakotteita. Yhteistyöhön
on selkeitä pakotteita jne. Mutta kyllä tämä sisältää kolmannenkin
elementin, johon ed. Andersson viittasi, ja se on tämä mahdollisuus, eli
kyllä tämä sisältää pussillisen
porkkanansiemeniä, ajatukset ja ideat uusista toimintamalleista,
käytännöistä, palveluiden tuottamisesta
ja järjestämisestä, ja on tärkeää,
että kunnat niihin tarttuvat.
Kunnissa on käynnistynyt nyt jo mittava muutosprosessi.
On tärkeää, että kuntia ja kuntien
toimijoita tässä muutoksessa tuetaan. On huolehdittava,
että mikään kunta ei jää yksin,
ei jää katvealueeseen.
Tänä iltana on puhuttu myös kuntaliitoksista. Niistä joku
sana.
Niin kuin totesin, porkkanarahalla kannustetaan kuntaliitoksia.
Niin tuleekin tehdä. Kuntaliitokset ovat hyvä keino
tämän perustavoitteen saavuttamiseksi, mutta siinäkin
on muistettava, että ne eivät ole itsetarkoitus.
Kuntaliitoksiin on syytä valmistautua huolella, ja on siinä tilanteessa
mentävä myös syvälle palvelurakenteisiin niin,
että siitä yhdistyneestä kunnasta tulee
toimiva kokonaisuus. Siksikin tässä puitelaissa
on myös mahdollisuus osakuntaliitoksiin, jotta tämä kokonaisuus
olisi mahdollisimman toimiva. Tekee mieli sanoa, että on
tärkeää, että lopputuloksena
on ihmisen kokoisia kuntia. Se ei tarkoita, että kunnan
pitää olla ehdottomasti pieni, vaan että siellä näkyy
tämä perusajatus, ihminen ja palvelut, ja että se
on myös kansalaisen vaikuttamisen kannalta toimiva kokonaisuus.
Mielenkiintoista on ollut tämän uudistusprosessin
aikana, kun ovat keskustelussa olleet eri toimenpiteet. On ollut
varsin viisaita kannanottoja erityisesti silloin, kun ovat olleet
toisten kuntien asiat kyseessä. Moni on esittänyt
viisaita ratkaisuja, mitä jossain toisella alueella tulee
tehdä, mutta tässäkin meidän
on syytä muistaa se, että muutos alkaa meistä,
eli niin kuin ed. Andersson tuossa äsken puhui, meidän
on syytä katsella ahkerasti peiliin.
Arvoisa puhemies! Tässä puitelain yhteydessä käsiteltiin
myös kuntien eräiden tehtävien siirtämistä valtiolle.
Näiltä osin muutos jäi aika vähäiseksi
ja on syytä todeta, että tähän
on tulevina vuosina syytä palata.
Niin ikään tänä iltana on
ollut esillä palveluiden tuottamistavoista palveluiden
yksityistäminen. Haluan todeta, että keskustalle
tämä ei ole ideologinen kysymys. Ei ole itsetarkoitus
yksityistää palveluja, mutta ei ole itsetarkoitus
myöskään se, että kaikki palvelut
tuotetaan kunnan toimesta. On syytä kussakin tilanteessa
tyynen rauhallisesti tarkastella ja analysoida, mikä on paras
palveluiden tuottamistapa, ja on syytä silloin muistaa
se, että aina palveluiden järjestämisestä vastaa
kunta.
Arvoisa puhemies! Niin ikään on keskusteltu tänä iltana
kuntien taloustilanteesta. On hyvä asia, että puitelaki
vakauttaa ja uudistaa kuntapolitiikkaa vakinaistamalla peruspalveluohjelman osaksi
lakiin perustuvaa valtion ja kuntien neuvottelumenettelyä.
Tulevaisuudessakin tehtävien ja voimavarojen on oltava
tasapainossa. Tämän, voiko sanoa, kakkosvaiheena
on kuntien rahoitusjärjestelmän uudistaminen.
Hallintovaliokunta tähdensi mietinnössään
hyvin vahvasti sitä, että vastaisuudessakin valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa
otetaan huomioon kuntien erilaiset olosuhteet ja palvelutarpeet.
Me voimme luottavaisesti suhtautua siihen, että kuntien rahoitusjärjestelmää tullaan
uudistamaan kuntien tarpeet huomioon ottavalla tavalla.
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Tämä uudistus on
todella merkittävä, ja uskon, että se
on myös tuloksia tuova ja juuri sen vuoksi, että tämä on puitelaki.
Jos tämä olisi hyvin yksityiskohtainen, niin uskon,
että tähän ei sillä tavalla
oltaisi valmiita sitoutumaan niin kuin nyt näyttää.
On erittäin tärkeää se, mikä on
tämän illan keskusteluissa tullut hyvin esille,
että puolueiden välillä vallitsee verrattain
hyvä yksimielisyys tämän lain perustarkoituksesta
ja tavoitteista.
Pehr Löv /r:
Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Kommun-
och servicestrukturreformen kom in på riksdagens arena
som ett snabbgående tåg som inte går
att stoppa men som ändå går att styra
och bromsa i viss mån. Sällan går regeringen
in för en så stor reform utan en tydlig skrivning
i regeringsprogrammet. Ändå är det så att
partierna, oppositionspartierna medräknade, var eniga om
behovet så nu har processen förts så här
långt.
Jag ser den som en mycket nödvändig effektiveringsprocess
som nu har påbörjats. För att klara framtiden
i kommunerna måste vi se över organisationerna
och hur servicen ges framledes. Vi har behov av att effektivera
serviceproduktionen i kommunerna. Vården måste
bli bättre men får inte bli mycket dyrare trots
den demografiska utvecklingen.
Det positiva idag är att de yngre pensionärerna
mår mycket bra och bor hemma. De äldre som är
i behov av omsorg har det inte bra i alla kommuner och den här
upprustningen måste ske samtidigt som den förebyggande
hälsovården och specialsjukvården utvecklas.
Det här får inte ske på bekostnad av
vår framtid, dvs. utbildningen av våra ungdomar.
Utan stort kunskapskapital och förmåga till forskning
och utveckling har Finland inte heller någon chans att
finansiera omsorgen om äldre och sjuka.
Vi såg onekligen genast i början av den här processen
en speciell drivkraft, statens starka tro på att stort är
vackert och bättre. Framförallt är det
väl så att statsmakten ser de större
enheterna som lättare att samarbeta med och enklare att
styra. Den statliga styrningen är i och för sig
svag idag. Det är nog bekymmersamt att till exempel social-
och hälsovårdsministeriet sitter inne med en stor
mängd forskningsuppgifter om hur många grupper
i samhället mår och om hur många kommuner
i Finland som inte sköter sitt uppdrag på rätt
sätt och ändå kan man inte gripa in och
få en förbättring till stånd
i rättvisans namn.
Men likväl kan det inte vara ett självändamål att
sträva till stora enheter om inte servicen samtidigt verkligen
blir bättre. Jag hoppas att reformen mera är en
serviceförbättringsreform än en förvaltningsreform,
men de kan ju gå hand i hand.
Puhemies! Paras-hanke on varsin tervetullut. Se on puitelaki,
joka nyt innostaa kuntia tarkastelemaan ja parantamaan palvelutuotantoaan. Tämä on
ehdottomasti tarpeellista tässä tilanteessa demografisen
kehityksen takia. Kun samalla pitää parantaa vanhustenhuoltoa
kuin myöskin huolehtia ennalta ehkäisevästä hoidosta
ja erikoissairaanhoidosta, niin se voi tapahtua yksinomaan tehostamalla
toimintaa yhteistyön avulla, koska julkinen talous ei voi
saada ihan tarpeeksi resursseja tulevaisuudessakaan.
Talman! Får vi då med större samarbetsområden
eller till och med större kommuner effektivare och mänskligare
service? Det är onekligen så att en god serviceproduktion
behöver mycken kunskap och yrkesskicklighet. Ifall den
här professionella kapaciteten inte hittas i en mindre kommun
vinner man säkert mycket på samarbete i större
distrikt.
Konkurrensutsättning med god kvalitetskontroll på ett
vettigt sätt kan inte heller skötas bra i små kommuner.
Benchmarking och forskning som effektiva arbetssätt i serviceproduktionen kommer
att få större utrymme tack vare den här processen.
De goda modellerna som finns kommer att tillämpas mera
allmänt i landet. Man skall inte behöva uppfinna
krutet på nytt i varje stuga.
Talman! Jag har alltså förståelse
för att det i det relativt glest befolkade Finland behövs
en samordning. Sker det här sedan med förlust
av identiteten och ett underskott i demokratin i större
kommuner kommer trivseln i storkommuner att bli sämre då man
känner sig på längre avstånd från
beslutsfattarna. Kommunnämnder och kommunens informationsverksamhet
skall kunna kompensera det här bortfallet. Det vore grymt ifall
vi tappar kommuninvånarnas trygghetskänsla med
en reform.
Det här betyder att man med andra ord måste gå snabbt
och effektivt men samtidigt finkänsligt fram för
att inte bli fartblind. Mindre, väl fungerande kommuner,
alltså mindre kommuner som fungerar bra på grund
av att språkförhållandena har speciella
krav, liksom att det finns skärgårdsförhållanden
i vårt land som inte är så lätta
att överbrygga och väldigt stora avstånd
måste beaktas. Det här får ett utrymme
i lagen och det är en bra kompromiss.
Jag hoppas också att man nu i utredningsarbetet tar
med de frivilliga organisationerna som redan står för
en stor del av kunskapen och serviceproduktionen i vårt
land. Dubbelarbete utan att beakta de här organisationernas
arbete i en situation där den offentliga ekonomin inte är
tillräckligt stark skulle vara dumt.
Summa summarum är den här processen en puff
för att effektivera men den får inte leda till frustration
utan till bättre motivation att göra arbetet intressantare
i kommunerna. Det är så att våra kommunarbetare
till en mycket stor del går i pension under de kommande
tio åren och då måste vi kunna rekrytera
och motivera unga krafter för att utveckla våra
kommuner.
Den kommun som sover nu och inte gör något kommer
att få uppleva en besvärlig sits senast 2009 när
den statliga styrmekanismen antingen ekonomiskt eller genom förvaltningsbeslut
griper in. De som nu hittar lösningar för bättre
service får uppskattning och kan forma sin framtid själva. Ändå är
det viktigt att påpeka att den kommunala självbestämmanderätten
måste få stort utrymme i hela den här
processen.
Puhemies! On todella hyvä, että tämä tehostamisprosessi
nyt on käynnistynyt oikealla tavalla kunnissa. Meillä on
valitettavasti kuntia, jotka nyt nukkuvat, sanovat, että varmasti
ei mikään tule muuttumaan. Minä olen
varma, että ne erehtyvät pahan kerran. Ne tulevat
heräämään siihen viimeistään
vuonna 2009, kun valtion ohjaus voimistuu joko taloudellisin voimakeinoin,
porkkanalla tai piiskalla tai sitten jopa hallintopäätöksillä,
jotka menevät tietysti sitten eduskunnan kautta. On siis
viisasta nyt löytää uusia ratkaisumalleja
yhdessä. Kuitenkin haluan painottaa ja haluan mainita erityisesti
sen, että kunnallista itsemääräämisoikeutta
täytyy myöskin kunnioittaa tässä prosessissa.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Minun täytyy näin oppositioon
kuuluvanakin sanoa, että silloin, kun Paras-hanke pantiin pystyyn,
olin hyvin innostunut siitä, mitä suunnitellaan,
ja kun Kuntaliiton hallitus yksimielisessä kannanotossaan
asetti tavoitteekseen, että kuntien minimikoko tulisi olemaan
20 000 asukasta, vaikutti siltä, että jotakin
on oikeasti tapahtumassa, ja kun niitä Paras-hankkeen alkuvaiheen
keskusteluja kuuli, niin silloin oli kovin radikaalia henkeä ja
intoa.
Silloin Suomen keskusta ajoi ratkaisumallia, jossa aika paljon
kuntien sosiaali- ja terveystoimen tehtäviä siirrettäisiin
maakunnille, ja se on monessa mielessä hyvä malli
sen takia, että maakunta kooltaan ja rahoitusyksikkönä on
suurin piirtein oikean kokoinen yksikkö organisoimaan esimerkiksi
terveyspalveluja paljon paremmin kuin yksittäiset kunnat,
joiden mediaanikoko on kai noin 4 000 henkeä.
Sosialidemokraateilla oli toisenlainen ratkaisu. He pyrkivät
noin 70—100 kuntaan, suurin piirtein lähelle sitä mallia,
joka oli tällä Kuntaliitolla, että kunnan
minimikoko olisi vähintään 20 000,
vahvoihin peruskuntiin, ja tämäkin on ihan hyvä malli.
Sillä tavalla olisi päästy eroon monesta
kuntasektoria vaivaavasta seikasta.
No, miten nämä kaksi mallia sitten laitettiin kompromissiksi
keskenään? Siten, että molemmat saivat
torjuntavoiton. Keskustalaiset onnistuivat torjumaan demareitten
mallin, ja demarit onnistuivat torjumaan keskustan mallin, ja lopputulos
oli se, että ei tehdä oikeastaan yhtään
mitään. Tämä oli kyllä mielestäni
erittäin suuri pettymys. No, tämän jälkeen,
kun todettiin, ettei tule takkia, on sitten yritetty tehdä tuluskukkaroa,
tarvittiin sitä tahi ei, ja toki toivotan kaikkea menestystä niille
hankkeille, jotka tämän riekaleen seurauksena
sitten vielä jollakin tavoin pannaan pystyyn, mutta eihän
tästä kyllä paljon jäänyt.
Se, mistä olen erittäin suruissani, on se,
että nyt, kun kuntakokoa ei saada järkevän
kokoiseksi lukuun ottamatta kahta tai kolmea hanketta Suomessa ja
kun näitä ylikunnallisia tehtäviä ei saada
keskitetyksi maakunnan tasoisille yksiköille, joilla olisi
oma demokraattinen hallintonsa, niin tämä nykyinen
kuntaliittojen välinen sekamelska jatkuu sellaisenaan.
Kuntayhtymä on varsinainen käenpoika suomalaisessa
demokratiassa. Ensinnäkään se ei ole
demokratiaa ollenkaan, tai sanotaan, että se on tämmöistä homeopaattista
demokratiaa, jossa äänestäjän ääni
on kyllä jäänyt ihan yhtä kauas
kuin homeopaattisen lääkkeen valmistuksessa se
alkuperäinen vaikuttava aine. Jokainen voi uskoa, onko
sitä olemassa tahi ei, mutta ei sitä nyt juuri
ole. Kuntayhtymien rahankäyttö on täysin
holtitonta, koska niitä ei valvo mikään,
ja siinä on tämmöinen sektorikohtaisen
isännättömän rahan ongelma. Yleensä kuntayhtymien
hallintoon ihmiset pätevöityvät sen jälkeen,
kun heidän varsinainen luova kautensa on päättynyt
eikä heille mitään muutakaan tehtävää enää kunnassa
sitten löydy. Sen takia nämä eivät
myöskään ole kovin innovatiivisia. Kuntayhtymät
ovat myös täydellisen sektoroituneita, ja sen
takia terveydenhuollon kuntayhtymä ja sivistystoimen kuntayhtymä eivät mitenkään
voi käyttää samaa huoltoyhtiötä,
vaikka ne kuinka olisivat toistensa naapureita, koska ne hallinnollisesti
ovat niin hirvittävän kaukana toisistaan.
Ja edelleen se, mitä suuresti harmittelen, on se, että tähän
jäi tämmöinen haave vapaaehtoisesta yhteistyöstä.
Vapaaehtoinen yhteistyö on ihan kiva silloin, jos kaikki
ajattelevat samalla tavalla, mutta sitten, kun asioista ei ollakaan
samaa mieltä, se johtaa kuntien välisiin loputtomiin neuvotteluihin,
joissa sitten mikä tahansa kompromissi kelpaa, olkoon se
kuinka huono tahansa, jos se jotenkin on saatu parsituksi kokoon,
ja paikallisilla valtuustoilla ei ole sen jälkeen mitään sanottavaa,
koska eihän sitä korttitaloa, joka nyt jotenkin
on saatu pystyyn pannuksi, uskalla kukaan horjuttaa. Tämä vapaaehtoinen
yhteistyö tulee alentamaan päätöksenteon
tasoa. Se tulee vaatimaan hirveästi byrokraattista toimintaa,
ja se poistaa demokratian kokonaan. Sen takia olen kovin pahoillani,
että me emme saaneet aikaan sen kaltaista ylikunnallista
päätöksentekoa, jossa voitaisiin äänestää ja äänestämällä sitten
päättää, mitä tullaan
tekemään.
No, kyllähän tähän tuluskukkaroon
sitten jotakin jäikin. Siihen jäi esimerkiksi
se Kansallisesta terveyshankkeesta poimittu periaate, että terveyskeskuksessa
pitää olla 20 000 asukkaan väestöpohja.
Se on ihan hyvä tavoite. Pikkuisen jäin ihmettelemään,
mitenkä se tässä toteutetaan, koska pienellä kunnalla
on velvollisuus kyllä yhteistyöhön suuremman
naapurin kanssa mutta suuremmalla naapurilla ei ole velvollisuutta
yhteistyöhön tämän pienemmän
kunnan kanssa.
Mietitään tilannetta esimerkiksi Hämeenlinnan
seudulla, jossa on meneillään suuri toiveita herättävä kuntaliitoshanke,
josta kuitenkin Hattulan kunta jää ulkopuolelle.
Hattulan kunta on sen verran pieni, että sen
velvollisuus on tehdä yhteistyötä Suur-Hämeenlinnan kanssa, minkään
muun kunnan kanssahan se ei oikein voi sitä tehdä,
mutta Suur-Hämeenlinnalla ei ole mitään
velvollisuutta edes neuvotella asiasta Hattulan kanssa, tai saattaa
olla velvollisuus neuvotella, mutta ei ole velvollisuutta sopia
Hattulan kanssa mistään, vaan Suur-Hämeenlinna
voi sanoa, että hanki muualta tai liity tähän
Hämeenlinnaan. Sitten Hattulan mahdollisuudeksi jää tietysti
ostaa sairaanhoitopiiriltä tämä terveyskeskuspalvelu,
mutta ei sinne Hattulaan sitä 20 000 asukasta
siihen terveyskeskukseen mitenkään tule, vaikka
se kuinka olisi sairaanhoitopiirin tehtävää.
Siinä mielessä tämä tilanne
on aika hankala noin neuvottelutaktisesti, jos hyvää tahtoa
ei löydy, ja tämmöisessä tilanteessa,
jossa yksi kunta hieman omavaltaisesti ja omaa etuaan tavoitellen
jää suuren kuntaliitoksen ulkopuolelle, hyvää tahtoa
ei välttämättä löydy.
Se, mistä olin erityisen pettynyt, on se, että suomalaisten
kaupunkiseutujen kansainvälistäkin moitetta saanut
kehno hallinto ei tästä muuttunut mihinkään.
Tuli velvollisuus käydä joitakin neuvotteluita
ja tehdä yhteinen paperi, mutta jos yhteisessä paperissa
lukee, että emme ole sopineet mistään,
ja se kiikutetaan valtioneuvostolle, niin valtioneuvostolla ei ole
mitään valtuuksia kuin todeta, että kas
vaan, eivät ole sopineet mistään. Sama
koskee sitä, että ei kaikilla osapuolilla ole
mitään intressiä sopia mistään.
Suomalaisen kaupunkipolitiikan yksi syöpäkasvaimista
on se, että joka ikisen suuren kaupungin laidalla on vähintään
yksi kermankuorijakunta. Eihän tämän
kermankuorijakunnan kannata sopia mistään. Senhän
kannattaa ilmoittaa, että me jatkamme tällä tavalla
ja koettakaa te köyhät siellä pärjätä omillanne.
Meillähän on tämmöisiä kaavoitusmääräyksiä tässä ihan
lähelläkin, joissa hehtaarin tontille kaavoitetaan
500 neliötä asuinrakennusta ja sanotaan, että siinä saa
olla yksi ainut asunto. Tällä varmaankin tähdätään semmoiseen
hyvään sosiaaliseen asuntorakentamisnormiin. On
aivan selvää, että on olemassa kuntia,
jotka nimenomaan kaavoituspolitiikalla valikoivat asukkaansa sillä tavalla,
että alle 200 000 euron vuosituloilla ei ole kuntaan
asiaa, ja kyllä tämä jollakin tavoin
pitäisi pystyä keskeyttämään.
Toinen seikka tästä kaupunkiseutujen huonosta
hallinnosta on se, että tiedän esimerkiksi Pääkaupunkiseudulta
erittäin hyvin sen, että meillä olisi
hyvää rakennusmaata Vantaalla. Vantaalla on ihan
terveet kaavoitusperiaatteet. Siellä on noin helsinkiläisen
silmin laaja preeria-aukea, kun tullaan Tikkurilan pohjoispuolelle,
jossa on suoraan radanvarressa rakennuskelpoista maata neliökilometreittäin,
mutta Vantaalla ei ole varaa rakentaa, koska sillä ei ole
varaa niihin päiväkoteihin ja kouluihin jne. Eikä tämä ongelma millään
maankäytön sopimuksella, että kaavoitetaan
sinne Vantaalle lisää, siitä ratkea.
Vantaalla ei senkään jälkeen ole varaa
rakentaa sinne.
Sen takia Pääkaupunkiseutua rakennetaan aivan
väärin siinä suhteessa, kuin kunnilla
on kykyä rakentaa tai kustantaa palveluja, eikä siinä suhteessa,
missä sijaitsee edullinen rakennuskelpoinen maa. Sen takia
meidän pitäisi joko pyrkiä yhtenäisiin
kuntiin kaupunkiseuduittain, mikä kyllä Paras-hankkeen
perusteluissa on tavoitteena ja yksimielisesti hyväksytty,
mutta ikään kuin pykälä puuttuu,
tai sitten pitäisi pyrkiä tämmöiseen
sitovaan seutuhallintoon, jossa myös verotulot tasataan
ja jossa yleiskaavoitus ja sen kaltaiset asiat päätettäisiin
Helsingin seudulla erikseen yhdessä, Turun seudulla yhdessä ja
Tampereen seudulla yhdessä, eikä sillä tavalla,
että nämä kermankuorijakunnat pääsevät
sabotoimaan kaupunkirakennetta siinä vieressä tai
että hyvää tarkoittavat kunnat, joilla
vain ei ole rahaa, eivät pysty rakentamaan, vaikka pitäisi.
Arvoisa puhemies! Ajattelin vielä puhua vähän
tästä kunta—valtio-rahanjakosuhteesta,
mutta katson tuota kelloa ja olen puhunut jo niin pitkään,
että ehkä lopetan tähän.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Tähän mennessä käytetyissä puheenvuoroissa
yleisesti on melko kritiikittömästi kehuttu tätä hallituksen
esitystä ja samalla mietintöä lukuun
ottamatta tätä viimeksi kuultua ed. Soininvaaran
puheenvuoroa. Oma ajatteluni menee aika pitkälle näiden ääripäiden
väliin. Paljon löytyy samaa ajatusta, mitä oli
tuossa ed. Soininvaaran puheenvuorossa.
Lähtökohtatavoitteethan tässä esityksessä ovat
hyvät. Niitä kai ei kukaan voi kieltää.
Siinä pyritään kuntarakennetta muuttamaan
aivan oikeaan suuntaan näissä tavoitteissa ja
samaten palvelurakennetta. Mutta on aivan samoja ajatuksia, mitä äskeisessä puheenvuorossa
oli, että ne pykälät käytännössä puuttuvat.
Niinpä silloin, kun tämän lain lähetekeskustelua
käytiin, omassa puheenvuorossani totesin, että tämä on
sen verran väljä ja yleisellä tasolla
kaikkea hyvää sisältävä,
että siitä ei oikeastaan voisi käyttää laki-nimikettä vaan
nimeksi sopisi paremmin julistus, eikä minun ole mitään
syytä muuttaa tuota ajatustani nytkään,
varsinkin kun kuulin sen, että myös perustuslakiasiantuntijat
kuulemisen yhteydessä ovat päätyneet
jopa samaan lopputulokseen.
Esitys on hyvä, tavoitteleva ja väljä mutta
ei sisällä tosin oikeastaan mitään
muuta konkreettista kuin sen, että toimeenpanosuunnitelmat
on laadittava, ja toinen velvoite oikeastaan on se, että niin
perusterveydenhuollon kuin ammatillisen opetuksenkin osalta on tiettyjen
asukaslukutavoitteiden täytyttävä noissa
suunnitelmissa. Mutta hyvin pitkälle samoja ajatuksia,
mitä äsken kuultiin ed. Soininvaaran puheenvuorossa, on
itselläni siitä, että neuvotella voidaan,
voidaan pyrkiä sopimaan mutta millään
ei voida velvoittaa sellaisiin lopputuloksiin, mitä edellytetään
näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, eli se on minusta
se suuri ongelma, mikä tähän nippuun
sisältyy.
Konkreettista tässä on tietenkin tuo kuntajakolain
muutos ja siihen liittyvä yhdistymisavustusjärjestelmä,
joka paranee. Se on tietenkin myönteinen ja erityisesti
sen osalta, että siinä vuosille 2008—2009
tapahtuviin yhdistymisiin avustus myönnetään
korotettuna ja vielä 2010—2011 toteutuviinkin
1,4-kertaisena. Siinä selvästi pyritään
nostamaan järkeä kuntasektorille järkevien päätösten
tekemiseksi, ja se on varmaan perusteltua. Jospa näillä voidaan
jotain saavuttaa!
Kun täällä aikaisemmin käytetyissä puheenvuoroissa
muun muassa ed. Arto Seppälä kertoi lähinnä talouteen
liittyen siitä, että valtion budjetti nyt esimerkiksi
selvästi tervehdyttää kuntataloutta,
ja myös aikaisemmissa puheenvuoroissa muissakin on kerrottu
siitä, että kuntatalous jollakin tavalla olisi
vahvistumassa, on syytä todeta, että tämän
hallituksen kaudella kuntatalous on joka vuosi heikentynyt huolimatta
siitä, että veroprosenttia kunnat ovat korottaneet
poikkeuksellisen paljon: vuoden 2005 osalta 36 kuntaa, vuoden 2006
osalta 140 kuntaa ja tälle vuodelle 106 kuntaa. Siitä huolimatta
negatiivisten vuosikatteiden omaavien kuntien lukumäärä on
kasvanut. Negatiivisen lopputuloksen tilinpäätöksessään
tehneiden kuntien lukumäärä on kasvanut. Kun
se vuonna 2002 oli 93, vuonna 2003 se oli 224, vuonna 2004 se oli
316 ja vuonna 2005 se oli 321. Saman suuntainen on ollut kehitys
niiden kuntien lukumäärässä,
joiden tilinpäätös sisältää kattamatonta
alijäämää. Se oikeastaan siitä kuntien
talouskehityksestä tämän hallituksen
aikana.
Toiseksi, eri yhteyksissä on kerrottu näitä valtionosuuksien
indeksikorotuksia ja niiden leikkauksia. Totean edelleen aikaisemmin
toteamani asian, eli tämä hallitus toteuttaa indeksileikkauksia
enemmän kuin mikään tätä edeltävä sen
takia, että mitään aikaisempaa se ei
poista. Sen sijaan tämän hallituksen saldo indeksikorotusten leikkauksista
on 174 miljoonaa euroa. Se on se, mitä on todellisuudessa
tapahtunut.
Kun tiedostetaan kuntatalouden tilanne, niin on syytä selvästi
pyrkiä muuttamaan tätä palvelurakenneuudistusta
koskevaa esitystä, mikä hallintovaliokunnan mietintöön
sisältyy. Se koskee erityisesti 11 §:ää.
Täällä aikaisemmin käytetyistä puheenvuoroista
on saanut sen kuvan, että on jäänyt lukematta
esityksen sisältö. 11 §:ssä määritellään
selvästi se muutos, mitä aiotaan toteuttaa. Minusta
aivan oikea lähtökohta on se, että verotulojen
merkitystä kasvatetaan, mutta kun samanaikaisesti todetaan,
että se tapahtuu kustannusneutraalisti, se merkitsee sitä,
että valtionosuuksien määrää vastaavasti
pienennetään. Sehän on päivänselvää.
Kun otetaan huomioon tuon lakiesityksen 11 §:n viimeinen
momentti, missä vielä naulataan kiinni se, että kustannusjako
valtion ja kuntien välillä säilyy entisellään,
niin sehän käytännössä merkitsee
sitä, että kuntatalous jatkossakin velkaantuu
entistä enemmän. Siihenhän se johtaa,
kun se niitataan kiinni tuossa pykälässä,
joka on tietenkin käytännössä ohje
jatkovalmistelulle. Se on selvää, etteihän
tuon pykälän perusteella niitä valtionosuuksia
sinänsä ratkaista, mutta se on joka tapauksessa
tämän hallituksen lähtökohta
ja näkemys siitä, miten asiaa jatkossa valmistellaan.
Siihen on syytä saada muutos.
On syytä todeta se, että se esitys, mikä sisältyy
vastalauseeseen, jonka vasemmistoliiton edustajat ovat allekirjoittaneet,
takaa sen, että kuntien palvelut voidaan yleensä rahoittaa
ja samalla jonkin verran paremmin toteuttaa sitä kansalaisten
yhdenvertaisuutta, mitä palvelujen järjestämisessä tulisi
edellyttää. On tietenkin kestämätöntä se,
että tällä hetkellä veroprosentit
kuntien välillä jakaantuvat 16—21 prosenttiin.
Siellä on runsaan 30 prosentin ero verotasossa. Ei kai voida
pitää sitä enää tasa-arvon
kannalta kestävänä periaatteena. Sekin
edellyttää, että näitä järjestelmiä muutetaan
eikä naulata kiinni, niin kuin nyt tässä esityksessä tehdään.
Sen takia nämä muutosesitykset tehdään
yksityiskohtaisessa käsittelyssä.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen
esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on varmasti Vanhasen
hallituksen yksi tärkeimmistä työsaroista.
Sitä ei alun perin ollut sisällytetty hallitusohjelmaan, mutta
jo varhaisessa vaiheessa hallitus joutui tunnustamaan tosiasiat
ja sen piti lähteä liikkeelle, jotta kuntakenttä ei
ajautuisi täydelliseen haaksirikkoon. Meillä yli
400 kunnasta liian iso osa on valitettavan huonossa hapessa. Suomen tulevaisuuden
kannalta kunta- ja palvelurakennehanke käynnistettiin kyllä kreivin
aikaan.
Seuraavien kymmenen vuoden aikana meiltä eläkkeelle
siirtyy Suomessa noin 700 000 työntekijää,
mikä entisestään luo ja tuo suuria paineita nykyisen
palvelutuotannon ylläpitämiseen. Kyse on siis
koko yhteiskuntamme perusrakenteita muuttavasta tilanteesta. Kunta-
ja palvelurakenneuudistuksen puitelain tarjoamat porkkanat ovat
varmasti monelle mieleen, mutta tuskin näemme kuntaministeri
Mannisen veikkaamaa tai toivomaa 100 kunnan katoamista kuntakartalta vielä lähivuosina.
Porkkanoita keskeisemmäksi kysymykseksi tulee varmastikin
nousemaan kysymys siitä, kuinka edetään
niissä tilanteissa, joissa kunnan isät ja äidit
henkeen ja vereen vastustavat kuntaliitosta, vaikka omilla toimilla
ei ole enää mahdollisuuksia tulla toimeen. Ennakolta
on yleisesti linjattu, ettei pakkoliitoksia väkisin tehdä,
mutta en usko, että pakkonaittamisilta vältyttäisiin.
Lähitulevaisuuden muutokset yhteiskunnassa ovat niin rajuja
ja nopeita jo pelkästään ikääntymisestä johtuen,
että järjenvastaiset kuntarajat on välttämätöntä korjata.
Seuraava hallitus tekee tämän puitelain perusteella
selvityksen siitä, miten tämä puitelaki
on käytännössä vaikuttanut kuntien
yhteistyöhön ja ennen kaikkea taloustilanteitten
kehittymiseen. On selvää, että seuraavassa
hallituksessa on löydyttävä rohkeutta
tarttua ohjaksiin niissä tilanteissa, joissa rapakuntoiset
kunnat tai välttämätöntä kuntaliitosta
tarvitsevat kunnat eivät ole itse aktivoituneet yhteistyöhön.
Seuraavan hallituksen on silloin kyettävä erillislakien
avulla vaikka vauhdittamaan liitoksia.
Arvoisa rouva puhemies! Puitelain uutisoinnissa ja yleisessä keskustelussa
kuntaliitokset ovat saaneet palvelurakenteiden uudistamista suuremman
huomion. Meidän ei kuitenkaan pidä missään
tapauksessa unohtaa hankkeen nimessä esitellyn parivaljakon
jälkimmäistä osiota, joka on aivan yhtä keskeinen,
minusta paljon keskeisempi osa koko hanketta. Mikäli palvelurakenteiden
uudistamisessa ei saavuteta todellisia konkreettisia tuloksia, on
täysin turhaa puskea kuntia toistensa syliin. Terveyskeskusten
järjestämisen rajaaminen noin 20 000
asukkaan keskittymiin on oikean suuntainen askel ja samoin ammatillisen
koulutuksen järjestämisen rajaaminenkin, mutta
jatkoa näille tarvitaan. Toivon, että seuraavassa
hallituksessa tehdään arviointia näiden
palvelurakenteiden muokkaamisten pohjalta niin, että asukasmäärään
tai vastaavaan mittariin sidottuja ehtoja kyetään
asettamaan. Meidän pitää miettiä entistä laajemmin
kaikkia yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Tätä ei
pidä ymmärtää haja-asutusalueiden
palveluiden alasajona vaan juuri kuntien yhteistyön ja
yhtenäisyyden tukemisena. Näin turvaamme kuntien
elinvoimaisuuden myös tuleville sukupolville.
Arvoisa rouva puhemies! Valtionosuusuudistus on seuraava suuri
lainsäädäntöhanke kuntien näkökulmasta.
Puitelain valmistelun yhteydessä valtionosuusuudistuksesta
linjattiin jo hurjalta kuulostaneita suunnitelmia, mutta ne eivät
ole päätyneet hallituksen esitykseksi. On mielenkiintoista
nähdä, millaisella agendalla seuraava hallitus
lähtee tämän asian suhteen liikkeelle.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä varsin
monet edustajat ovat puhuneet kuntataloudesta ja sen tilasta. Ensiksi
on varmaan syytä ihan aluksi todeta se, että jo
viime vuonna kuntatalouden kehitys kääntyi myönteiseen
nousuun johtuen siitä, että hyvän talouskehityksen
ja työllisyystilanteen kehityksen kautta myöskin
kuntien verotulot alkoivat kasvaa varsin voimakkaasti, keskimäärin
valtakunnassa yli viiden prosentin tahtia, joskin niissä kuntakohtaisia
ja alueellisia eroja on olemassa ja sitä kautta yksinomaan
siitä ei voida vetää tuota talouden parantumisen
johtopäätöstä. Mutta toisaalta
tämän vuoden budjetti tuo kunnille yli 400 miljoonaa
euroa valtion toimenpitein rahoitusta lisää, joka
sekin merkittävästi vahvistaa kuntataloutta.
Täällä monet ovat myöskin
kuntien velkaantumisesta puhuneet. Voidaan todeta, että tänä vuonna
vuosikatteella kunnat keskimäärin ottaen kykenevät
kattamaan poistot ja lähes kokonaisuudessaan nettoinvestoinnit
ja se kuntien velkaantumisen lisääntyminen johtuu
pelkästään siitä vahvasta investointibuumista,
joka on parasta aikaa menossa, elikkä kunnat rakentavat
tänä päivänä myöskin
uutta, peruskorjaavat ja pitävät sitä kautta
palvelujärjestelmien puitteita yllä.
Rouva puhemies! Silloin, kun hallitus käynnisti kunta-
ja palvelurakennehanketta keväällä 2005,
oli selvästi nähtävissä kyllä se,
että kuntien velkaantuminen jatkuu vahvana ja toisaalta kuntien
menotalous oli jo vuosia ollut hyvin vahvassa kasvussa. Menot kasvoivat
keskimäärin ottaen yli viisi prosenttia, kun tulot
vain runsaat 3 prosenttia. Tuo epäsuhta piti kyetä katkaisemaan,
saattamaan kuntien menokehitys alle neljän prosentin. Samalla
hallitus totesi, että on syytä varautua niihin
yhteiskunnan rakennemuutoksiin, jotka tapahtuvat ennen kaikkea väestön ikääntymisen,
hoidon tarpeen kasvun ja toisaalta vaikeutuvan työllisyystilanteen
kautta.
Näillä reunaehdoilla hallitus pani käyntiin kunta-
ja palvelurakennehankkeen. Täytyy sanoa, että se
oli oikea toimenpide. Kuntarakenne- ja palvelurakenneuudistus varmasti
kyetään tämän puitelain jälkeen
viemään läpi yhteiskunnassa paljon kevyemmin
kuin aikanaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella talouselämän
rakenteelliset ongelmat hoidettiin. Ne ovat ravistelleet yhteiskuntaa
paljon voimakkaammin. Nyt tämä julkisten palvelujen
ja kuntarakenteen ja palvelurakenteen uudistaminen voidaan viedä hyvin,
sanoisinko, perustuslain ja kunnallisen itsehallinnon puitteitten
hengessä siten, että kunnallista itsehallintoa
kunnioitetaan. Puitelaki ei sisällä pakkoliitoksia.
Se ei määrittele kunnille minimikokoa ja jättää ratkaisuvallan puitelain
puitteissa kunnille itselleen.
Laki tosin määrittelee tietyille palveluille
minimiväestökoot. Perusterveydenhuollolle ja siihen
välittömästi liittyville sosiaalitoimen
tehtäville on asetettu 20 000:n väestöpohja,
olipa kysymys kunnasta tai yhteistoiminta-alueesta, ja toisaalta
ammatillisen koulutuksen väestöpohjaksi on todettu
noin 50 000.
Toisaalta on myöskin otettu vahvasti kantaa laajaa
väestöpohjaa vaativiin palveluihin ja keskustelun
jälkeen valittiin nykyinen sairaanhoitopiirijako tuon järjestelmän
pohjaksi, jolloin uudet kuntayhtymät huolehtivat sekä erikoissairaanhoidosta
että erityishuollosta. Myönteistä tuossa
6 §:n tehtävämäärittelyssä on
se, että kunnat voivat antaa kuntayhtymälle myös
muita tehtäviä. Näyttää siltä,
että pykälä mahdollistaa entistä laajemman toimialan
kuntayhtymille. Monet kunnat ovat viemässä sinne
myöskin perusterveydenhuollon, ja erityisesti Itä-Savon
sairaanhoitopiirissä tältä pohjalta tämä piirimalli
on käynnistynyt jo tämän vuoden alussa.
Laki tukee kuntajakolain kautta kuntaliitoksia. Se on ymmärrettävää,
ja vapaaehtoisia kuntaliitoksia on tuettava silloin, kun kuntapäättäjät arvioivat,
että se on ainut tapa turvata kansalaisille palvelut pitkällä tähtäimellä ja
järjestää sitä kautta paikallinen
demokratia ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuus. Vastaava tapa turvata
palvelut on myöskin yhteistoiminta-alueiden muodostaminen
elikkä asioiden hoitaminen kuntien yhteistoiminnan kautta.
Tämän puitelainkin jälkeen palvelujen
järjestämisvastuu säilyy kunnilla eli
kunnat voivat ratkaista, että ne joko tuottavat palvelut
itse tai käyttävät hyväkseen
yksityisiä palveluntuottajia. Ennen kaikkea tässä ratkaisumallissa
on kysymys siitä, että palvelut kyetään
tuottamaan kustannustehokkaasti ja pidättäytymään
siinä alle neljän prosentin kasvussa.
Kunta- ja palveluhanke on prosessi. Laki on voimassa vuoden
2012 loppuun ja tuo prosessi etenee kaikkia kuntia koskettavan toimeenpanosuunnitelman
kautta, kaupunkiseutujen suunnitelmien kautta, siten että kaupunkiseudut
selvittävät yhteistyössä laissa
mainittujen kuntien kanssa toimivan yhdyskuntarakenteen asumisen,
maankäytön ja liikenteen osalta sekä sen, miten
palveluja voidaan käyttää yli kuntarajojen. Lisäksi
laki asettaa myöskin taloudellisissa vaikeuksissa oleville
kunnille seurantamenettelyn ja jopa selvittelymenettelyn niissä tapauksissa,
mikäli kunnat eivät noita taloudellisia kriteerejä kykene
täyttämään eivätkä siten
voi turvata pitkällä tähtäimellä asukkailleen
riittäviä palveluja.
Arvoisa rouva puhemies! Minusta puitelain osalta nyt sitten
selvästi — kun kunnat laativat näitä toimeenpanosuunnitelmia,
ehkä monissa kunnissa on vaikea hahmottaa sitä tavoitetta, mikä on — kuntien
on laadittava nämä toimeenpanosuunnitelmat ja
arvioitava niissä väestön rakenne ja
palvelun tarve sinne vuosiin 2015 ja 2025. Varmasti monessa kunnassa
arvioidaan tilannetta juuri vain tämän päivän
näkökannan pohjalta, mutta on perusteltua, että tuo
näkökanta otetaan myöskin tuon lain edellyttämällä tavalla
tuonne pitkälle tulevaisuuteen. Siinä mielessä näenkin,
että on ilmeistä, että kun tuo kuntajakolaki
on myöskin määräaikainen ja
kuntaliitoksia rahoitetaan porkkanarahojen kautta vuoteen 2013 saakka,
niin viimeinen ryväs kuntaliitoksia tulee tapahtumaan siten,
että ne anomukset jätetään silloin
maaliskuussa 2012 sisään ja ne astuvat voimaan
vuoden 2013 alussa. Tällöin vasta voidaan arvioida,
mitä puitelaki kaiken kaikkiaan on merkinnyt meidän
koko kuntarakenteemme ja palvelurakenteemme uudistamisen näkökulmasta.
Kuten totesin, laki on ollut tarpeellinen ja on myöskin
tarkoituksenmukainen. Sanoisin, että tämä keskustelu,
joka tämän lain valmistelun aikana alkoi jo kentällä maakuntakierrosten
yhteydessä ja nyt tulee jatkumaan toimeenpanosuunnitelmien
ja kaupunkiseutuselvitysten kautta, on kuitenkin ollut sellainen
merkittävä impulssi rakenteiden arvioinnille ja
ennen kaikkea sille, miten kansalaisten palvelut turvataan pitkälle
tulevaisuudessa. Suomessa on vahva, perustuslain suojaa nauttiva
kunnallinen itsehallinto. Tämä laki noudattelee
niitä periaatteita, ja henkilökohtaisesti olen
aina luottanut perinteiseen kuntahallintoon Suomessa, sen kykyyn
sekä vastata kansalaisten palveluista että toimia
alueellaan yleisenä kehityksen moottorina. Tämä laki
tukee tätä näkökulmaa. Tulevaisuudessa
kysymys on työstä ja toimeentulosta. Kuntien on
kyettävä myöskin harjoittamaan aktiivista
elinkeinopolitiikkaa ja sitä kautta luomaan kuntalaisille
edellytykset viihtyisään asumiseen ja työhön
ja myöskin turvaamaan riittävät palvelut.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
tämän iltapäivän aikana käyty perusteellista
keskustelua kunta- ja palvelurakennehankkeen tarpeellisuudesta,
tästä prosessista ja lopputuloksesta. Itse pidän
erittäin positiivisena, että hallitus päätti
käynnistää tämän Paras-hankkeen
ohi hallitusohjelman, koska hallituksen piirissä havaittiin,
että meidän kuntien haasteet tulevat niin voimakkaasti
muuttumaan tulevien vuosien aikana, että jo tämän
hallituksen aikana on saatava juna liikkeelle, miten kunnat ryhtyvät
valmistautumaan tärkeitten peruspalveluitten tuottamiseen
myös vuosien 2015—2025 aikana. Siinä mielessä hyvin
laajalla yhteisymmärryksellä aikaansaatu lopputulos
antaa hyvän perusteen kunnille arvioida tätä toimintaympäristöä ja
myöskin sitä rakennetta, miten palvelut tuotetaan.
Nämä kaksi väestötavoitetta,
jotka sisältyvät tähän puitelakiin,
terveydenhuollossa 20 000 asukasta ja toisen asteen ammatillisessa
koulutuksessa 50 000 asukasta, asettavat kyllä aikamoisia
haasteita, kun otetaan huomioon se, että meidän
kuntarakenteemme on hyvin erilainen eri puolilla maata. Uskon, että nyt,
kun ensimmäinen vaihe saadaan aikaan ja nämä yhteistyöalueet
tai kuntien yhdistämisratkaisut toteutuvat, niin sen jälkeen
päästään kiinni tähän
varsinaiseen sisältöön, millä tavalla
palvelurakenteita kehitetään, jotta päällekkäisyyksiä poistetaan
ja entistä enemmän pystytään
tuottavuuttakin myös aikaansaamaan täällä palvelutuotannon
prosesseissa. Tässä mielessä nyt ollaan
ottamassa siis ensimmäinen askel.
Tässä on ollut havaittavissa, että kunnat
ovat lähteneet erittäin nopeasti ja aktiivisesti
liikkeelle. Tämä kertoo siitä, että kuntien
päättäjät ovat hyvin vastuullisia.
He tiedostavat sen, että heillä on se poliittinen
vastuu, jonka pohjalta pitää kyetä tekemään
ratkaisut, miten kuntalaisten palvelut turvataan. Ehkä haastavampi
asia on, miten ammatillisen koulutuksen yhteistyörakenteet
toteutuvat. Esimerkiksi oman maakunnan osalta on aikamoisia ponnisteluja
tehtävä, jotta tämä 50 000
asukkaan raja toteutuu täällä ammatillisen
koulutuksen puolella. Ainakin itse toivon, että viime vaiheessa,
kun ne esitykset ministeriölle tulevat, tiettyä luovuutta
sallitaan näitten yhteistoimintaratkaisujen tekemisessä.
Puhemies! On erittäin tärkeää,
että me samassa yhteydessä myös viitoitamme
tätä kuntapolitiikan jatkoa. On tärkeää,
että tämä eduskunta antaa selkeitä viitteitä myöskin
tulevalle keväälle ja siinä uudelle hallitukselle.
Täällä jo aiemmin alkuiltapäivästä keskusteltiin
valtionosuusjärjestelmän kehittämisestä.
Se onkin hyvin tärkeä osa tätä Paras-hankkeen
jatkoa, minkälainen valtionosuusjärjestelmä aikanaan
saadaan rakennetuksi. Siinä on mielestäni hyvin
tärkeää, että valtio pitää viime
käden vastuun siitä, että se tulee tueksi
niille kunnille tai alueille, joilla ei ole omia luontaisia edellytyksiä pystyä saamaan
sellaista vetovoimaa aikaan, jolla sitten riittävä tulopohja turvataan.
Se siis suomeksi tarkoittaa olosuhdetekijät huomioivaa
valtionosuusjärjestelmää, jossa sairastavuus
ja ikärakenne ja sitten harvan asutuksen perusteet otetaan
täällä järjestelmässä huomioon,
ja myöskin sitä, että tässä valtionosuusjärjestelmässä ja
verotulon tasausjärjestelmässä on riittävä tasauselementti
niin, että koko Suomen menestystekijöistä pääsevät
hyötymään myöskin ne syrjäisimmät
kunnat ja alueet.
Tämän lisäksi tarvitaan kyllä vielä nykyistäkin
suurempia ponnisteluja kuntien oman elinkeinopohjan vahvistamiseksi.
Tässä mielessä tulevien vuosien aikana
on kyettävä luomaan aluepolitiikan ja aluekehityksen
uusia elementtejä, joilla yritystoiminnan kasvua ja syntymistä voidaan
edelleen edistää, miten voidaan erilaista osaamista
ja innovaatioita hyödyntää, mitä meillä syntyy,
ja luoda ja muodostaa niistä menestyviä yrityksiä ja
sitä kautta työllisyystilanteen kehitystä.
Kun puhutaan tästä kustannusten jakaantumisesta
ja kuntakentän haasteista, niin kyllähän
ylivoimaisesti suurin haaste on se, miten kyetään vastaamaan
tähän kasvavaan erikoissairaanhoidon kustannukseen.
Sehän kasvaa kahdestakin syystä, ensinnäkin
sen takia, että ikärakenne muuttuu, jolloin palvelujen
luontainen kysyntä kasvaa, ja toisaalta lääketieteen
kehityksen kautta, kun entistä kalliimpia hoitoja kehitetään
ja entistä vaikeampia asioita pystytään
jatkossa hoitamaan ja ne tietysti myös maksavat sitten
enemmän. Kuntakentän kannalta oli harmillista,
että sellaista järjestelmää ei
aikaansaatu, että nämä terveydenhuollon
menot olisi voitu tasata maakuntapohjaisesti esimerkiksi tällaisen
asukasperusteisen kapitaatioperusteen pohjalta. Se olisi ollut varmin
tapa parantaa heikon tulopohjan kuntien asemaa ja tuoda yhteisvastuuta
ja varmasti myöskin tällaista saumattomuutta näihin hoitoketjuihin.
Henkilökohtainen kantani on, että kun tämä tasausjärjestelmä ei
nyt onnistunut, niin pitäisi kuitenkin sallia terveydenhuollon
järjestämisessä sellaiset yhteistyömallit,
joissa sairaanhoitopiirit olisivat mukana tätä terveydenhuoltoa
järjestämässä kuntakentän
tukena ja miksei myöskin koko prosessiakin hoitamassa aina
perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon asti. Tällä osaltaan
voitaisiin tuoda entistä laajempia hartioita tänne
terveydenhuollon toteuttamiseen.
Puhemies! Nämä julkiset palvelut, kuntapalvelut,
ovat hyvin tärkeä osa hyvinvointiyhteiskunnan
perustaa. Siinä mielessä on erinomainen asia,
että näitten tulevaisuuteen kiinnitetään
huomiota ja siihen uudistamisprosessiin, jolla pystytään
varmistamaan, että meillä on jatkossakin kuntapalvelut
riittävän vahvalla tasolla ja ne pystyvät
perustan muodostamaan.
Henkilökohtaisesti näen, että nyt,
kun palvelutuotanto- ja sisältöasioihin mennään,
niin siellä hyväksytään myös
se, että palvelun tarjoajia ja tuottajia voi olla monipuolisesti.
Myöskin julkisen sektorin lisäksi niin järjestökentän
kuin pienyritysten pitää päästä tähän
toimintaan mukaan, kuitenkin reilujen pelisääntöjen
mukaan. Täällä aiemmin hyväksytty
hankintalaki antaa selvät pelisäännöt
kunnille, miten näihin asioihin pitää varautua,
jos aiotaan ottaa uutta palvelutuotantoa entisen tueksi.
Puhemies! Tältä osin kokonaisuutena voi sanoa,
että hallituksen ja eduskunnan ponnistelu tämän
lainsäädännön aikaansaamiseksi
oli onnistunut ja se tulee turvaamaan, voi sanoa, varsin hyvän
ladun, jota on helppo hiihtää, mutta kyllä tulevalle
vaalikaudelle jää vielä erittäin
paljon haasteita tämän sisällön
kehittämisessä ja sisällön uudistamisessa
ja toisaalta niitten ponnistelujen aikaansaamisessa, joilla elinkeinopohjaa
voidaan vahvistaa ja tulopohjaa vahvistaa.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva puitelaki
velvoittaa kunnat yhteistoimintaan, jotta kansalaisten palvelut
pystytään turvaamaan ja tuottamaan nykyistä tehokkaammin.
Se vetää suuntaviivat palvelujen järjestämiselle,
ja sen myötä monissa tapauksissa todetaan tarpeelliseksi
toteuttaa myös kuntaliitoksia. Kuntaliitosten porkkanarahat
ovat myös melkoiset, ja nopeimmat hyötyvät
niistä eniten. Paikalliset kuntien luottamushenkilöt,
ja toki myös johtavat virkamiehet ja muu henkilöstö, ovat
keskeisessä roolissa siinä, miten tavoitteessa
onnistutaan.
Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvät selvitykset
ja mahdolliset toimenpiteet työllistävät
alkaneella vuodella kuntia. Tavoitteena on turvata kansalaisille
tasavertaiset palvelut. Palvelutuotannon uudistamisessa keskeisenä lähtökohtana
on kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen, palveluiden turvaaminen
kansalaisille mahdollisimman tasokkaina ja laadukkaina. Palveluiden
tuottamisen vaikuttavuutta ja taloudellisuutta halutaan myös
lisätä. Uudistustyössä onnistuminen
edellyttää henkilökunnan täysipainoista
mukanaoloa eli kunnan työntekijöitten mukanaoloa.
Työyhteisössä vallitseva luottamus
on kaiken perusta. Sen myötä henkilöstö haluaa
lähteä mukaan, ja se on otettava mukaan tarvittavien
selvitysten ja suunnitelmien laatimisessa ja sitä kautta
myös mahdollisissa kehittämishankkeissa. Kysymys
on luovuuden ja pärjäämisen pakosta. Juoksuhautoihin
makaamaan jäävät on tuomittu epäonnistumaan.
Julkiset palvelut eivät ole arvo sinänsä,
mutta yksityisillä palveluilla on kuitenkin vahva taipumus
valikoida asiakkaansa. Sen vuoksi kaikkien peruspalveluksi katsottavien
palvelujen tuottamisen tulee lähtökohtaisesti
olla julkista. Niitä voidaan ja niitä tulee täydentää yksityisillä palveluilla
kustannustietoisuudenkin vuoksi. Todettakoon, että riittävän
kilpailun puuttuessa ulkoistaminen saattaa jopa nostaa kustannuksia.
Ei voida sanoa, että yksinomaan palveluiden ulkoistaminen
olisi avain kehittää palveluja.
Arvoisa puhemies! Kuten debatissa totesin, hallintovaliokunta
tähdentää tässä mietinnössään
erityisesti sitä, että väestöpohjavaatimuksissa
on kysymys koulutuksen järjestämisen organisoinnista,
ei sen sijaan koulutustarjontaan puuttumisesta. Mietinnössä todetaan
myös, että koulutusta voidaan vastaisuudessakin
järjestää myös nykyisillä paikkakunnilla.
Todella on toivottavaa, että myös jatkossa tulevaisuudessa
tätä koulutustarjontaa löytyy maakunnissa,
niiden eri puolilla. Nimittäin yritysten toiminnan laajeneminen,
yritysten investoinnit, totta kai ne edellyttävät
sitä, että löytyy myös pätevää työvoimaa,
ja että toisaalta myös tiettyä koulutusta
annetaan tämän työssäkäynnin
ohella. Eli on erittäin tärkeästä asiasta
kysymys.
Tällä hetkellähän tämä työvoiman
kohtaantumisongelma on hyvinkin tuttua myös omassa kotikunnassani.
Mutta on myös esimerkkejä, että tiettyjä koulutuslinjoja
on jo imuroitu maakuntakeskuksiin. Näitäkin esimerkkejä löytyy
eri maakunnista. Tätä kautta kyllä tehdään
karhunpalvelusta yleensäkin näitten asianomaisten
alueitten aluekehitykselle ja yritysten ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksille.
Erityisen vaikeassa asemassa olevien kuntien osalta lähtökohtana
on, että jos muu ei auta, niin puututaan organisointiin.
Tämä tarkoittaa kuntarajoja, mutta toki myös
muuta. Ja varmaan monessa tapauksessa siinä tarvitaan myös
valtiovallan rahallista tukea, kun nämä muut järjestelyt
on tehty.
Tässä hallituksen lakiesityksessähän
todetaan hyvin tarkkaan tämä eteneminen niitten
kuntien kohdalla, jotka ovat erityisissä taloudellisissa vaikeuksissa,
ja edelleen siellä todetaan, että sisäasiainministeriö päättää siitä,
tarvitaanko voimakkaampia toimenpiteitä. Kuitenkin on muistettava,
että tämä eduskunta ei asiaa päätä,
vaan, kuten mietinnössäkin todetaan, eduskunnalle voidaan,
siis toistan, voidaan antaa vuoden 2009 alussa hallituksen esitys
kuntajakolain muuttamisesta siten, että valtioneuvosto
voi arviointiryhmän kuntajakoselvittäjän
ehdotuksesta päättää kuntajaon
muuttamisesta. Aika näyttää, mitä päätöksiä sitten
eduskunta aikanaan ja valtioneuvosto tekevät. Poliittinen
viesti kuitenkin tältä eduskunnalta on selvä.
Toki taatusti tarvitaan muitakin toimenpiteitä ongelmien
poistamiseksi. Mahdollinen ongelma-alue poistuu, kun tehdään
kuntaliitos. Ongelma-alueen ihmisten kannalta ongelmat eivät
välttämättä millään
tavalla poistu tätä rajaa muuttamalla, mutta se
antaa edellytyksiä sitten näille muille toimenpiteille,
joita varmasti tarvitaan.
Arvoisa puhemies! Muutama sana valtion kuntapolitiikasta ja
rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta.
Kunnillahan on tasa-arvoiset velvoitteet, mutta miten taata
tasa-arvoiset taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa ne annetut
velvoitteet? Monesti tuntuu, että saamme entistä enemmän
köyhän miehen demokratiaa. Valtaa annetaan lisää,
mutta rahaa ei tule tai sen määrä jopa
vähenee kunnissa. Omassa lausunnossaan sivistysvaliokunta ilmaisi
näitä pelkoja, ja osaltaan ne ovat myös
todentuntuisia. Sivistysvaliokunta viestittää,
että kategorinen valtionosuuksien yhdistäminen
heikentää monia opetus- ja kulttuuritoimen peruspalveluja.
Hallintovaliokunta pitääkin perusteltuna, että selvitetään
valtionosuuksien yhdistämisen vaikutukset ammatillisen
koulutuksen järjestämiseen sekä rahoituksen
ennakoitavuuteen ja maksatukseen. Hyvin monet asiantuntijat myös
totesivat tämän huolen omissa lausunnoissaan,
kun vierailivat valiokunnissa.
Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä pyritään
uudistamaan yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi.
Tämä on erittäin hyvä tavoite. Uudistuksessa
päätetään kuntien veropohjan vahvistamisesta
ja poistetaan kuntien rahoitusjärjestelmään
liittyvät kuntien yhdistämisen ja yhteistyön
esteet. Tavoitteet ovat todella hyviä, mutta hallintovaliokunta,
valiokuntamme, tähdentää omassa mietinnössään,
että myös tulevaisuudessa uudistetussa valtionosuusjärjestelmässä otetaan
huomioon kuntien erilaiset olosuhteet ja palvelutarve. Tätä on
varmasti tähdennetty hyvin monissa puheenvuoroissa tänä iltana,
ja niin teki viimeksi myös ed. Rantakangas, eli näitä tekijöitä on
todella muun muassa sairastavuus, harva asutus, ikärakenne
jne. Eli en pidä realistisena, että näitä voitaisiin
unohtaa. Nämä on ehdottomasti huomioitava.
Arvoisa puhemies! Parista asiasta aivan lyhyesti tässä lopussa.
Organisaatiomuutoksia tapahtuu ja hyvin paljon, totta kai. Puitelaki
on väljä. Kunnissa on mahdollisuus toimia, mutta
näitä myös tapahtuu. Emme tiedä,
millaisia organisaatioita meillä on viiden, kymmenen tai
viidentoista vuoden kuluttua, tai paremminkin, millaisia organisaatioiden
tulisi sitten aikanaan olla. Nyt todella pitää sitten
varoa liian pysyvien rakenteiden rakentamista.
Ja aivan lopuksi: Tietotekniikan käytössä,
johon näissä monissa lausunnoissa on myös
viitattu ja sitä korostettu, aivan kuten työtapojen
merkitystä, kun näitä hankintoja tehdään,
myös näitä on mietittävä ja
pyrittävä huomioimaan mahdolliset tulevat organisaatiomuutokset.
Hankittavan tekniikan tulee olla riittävän avointa
myös tuleville muutoksille.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi kunta- ja
palvelurakenneuudistuksesta on yksi tämän vaalikauden
suurimmista kokonaisuuksista ja uudistuksista. Ongelmia tämä ei
kuntasektorilta poista, mutta kehityksen suuntaa lain uudistukset
kääntävät. Puitelaki käynnistää prosessin,
jossa kuntien peruspalveluja pystytään järjestämään
suuremmalle väestöpohjalle ja tehokkaammin. Kuntia
kannustetaan uudistamaan ja monipuolistamaan palvelutuotantoaan.
Samalla uudistus vauhdittaa kuntaliitoksia ja rohkaisee uusiin yhteistyömuotoihin
kuntien välillä. Näillä toimilla vahvistetaan
myös kuntataloutta.
Palvelujen järjestämisen vastuu on edelleen kunnilla,
mutta tuottajana voi olla kunnan rinnalla tai sijasta yhä useammin
yksityinen yritys tai kolmannen sektorin toimija. Palvelujen toimeenpanosuunnitelmat
ovat uudistuksessa hyvin tärkeitä.
Yllättävää on, että kuntakoolla
ja tuottavuudella ei ole selvitysten mukaan selkeää yhteyttä. Niinpä kuntien
oikeaa määrää taikka optimaalista
kuntakokoa ei liioin ole olemassa. Kuntaliitokset eivät
ole ratkaisu kuntatalouden tai palvelujen järjestämisen
ongelmiin, mutta ne voivat olla kuntien kohdalla avuksi. Nyt tarvitaan
sekä yhdistymisiä että laajenevaa yhteistyötä.
Parasta Paras-hankkeessa on se, että kuntayhteistyössä on
päästy jo ennen lain säätämistä myös
käytännön toimiin, konkretiaan. 14 kokonaisliitosta
ja yli 20 liitosselvitystä koskevat lähes sataa
kuntaa. Kuntakenttä uudistuu tämän puitelain
tulon myötä.
Arvoisa puhemies! Ammatillinen koulutus edellyttää tässä mietinnössä 50 000
asukkaan väestöpohjaa. Tärkeänä on
pidetty erityisesti sitä, että ammatillisen koulutuksen
järjestelyistä syntyy toiminnallinen kokonaisuus.
Sivistysvaliokunta on perusteellisesti paneutunut ammatillisen koulutuksen
erilaisiin tilanteisiin omassa lausunnossaan. Sivistysvaliokunta
oli sitä mieltä, että valtionosuudet
tulisi kohdentaa koulutuksen järjestäjille suoraan,
ei kuntien kautta. Sinänsä tässä mietinnössä on
aika paljon sivistysvaliokunnan pohdintaa tästä ammatillisen
koulutuksen omaleimaisuudesta. Edelleenkin olen sitä mieltä,
että valtionosuudet, jos ne kohdennettaisiin suoraan, olisivat
selkeämpiä. Tuossa 1990-luvun alkupuolella oli
sama käytäntö pari vuotta voimassa, mutta
siinä palattiin siihen järjestelmään,
että ne koulutuksen järjestäjille tulivat suoraan.
Nähtäväksi jää, miten
tämän puitelain järjestelyn osalta lähitulevaisuudessa
toimitaan.
Toinen, 20 000 asukkaan väestöpohjatavoite asetettiin
perusterveydenhoidolle. Uudistuksessa korostetaan terveyden, toimintakyvyn
ja sosiaalisen turvallisuuden edistämistä. Tässä uudistuksessa
toimenpiteiden tuloksellisuus edellyttää perustason
ja alueellisen tason saumatonta yhteistyötä yhtenäisten
periaatteiden mukaisesti. Vaikka tässä edellytetään
suurempaa väestöpohjaa, niin palvelujen tuottamistapaa
ei kuitenkaan ratkaista.
Rouva puhemies! Tällä peruspalvelujen järjestämisen
puitelailla on tärkeä tehtävä turvata hyvät
palvelut erilaisissa kunnissa, ja tällä lailla on
suuret odotukset. Valtionosuuksien uudistuksessa kuntien eri tilanteet
ja olosuhteet on kyettävä edelleen huomioimaan
valmistelussa. Samalla nykyisiä epäkohtia, esimerkiksi
sosiaali- ja terveystoimen valtionosuusperusteena oleva syrjäisyysluku,
on uudistettava.
Seppo Lahtela /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys kunta- ja palvelurakenteen
uudistamisesta, mitä laissa tekstinä, mietinnössä tekstinä nimitetään
puitelaiksi, on pitkän väännön
tuloksena syntynyt saavutus, mitä nyt tässä arvioidaan,
ja kun kuulijakuntaa katson, niin erittäin arvokkaan joukon
läsnä ollessa minäkin tätä puheenvuoroani
pidän.
Hallintovaliokunnan mietintö, jonka laatimisen yhteydessä on
tavaton määrä katsottu ja kuultu asiantuntijoita,
on varmasti hyvä ja järkeenkäypä,
mutta toisaalta, kun tätä asiaa katson, niin semmoisia
todella mallikuntia taloudeltaan, järjestelmältään,
täällä nyt ei ole kuultu taikka haluttu
kuulla. Kun muistetaan sitä pohjaa, mistä tämä uudistus
lähti hallitusohjelman ulkopuolelta, selvästi
tarpeesta mutta myöskin tulevaisuuteen tähtäävästä uudesta
kuntarakenteesta, niin pitkän väännön
jälkeen syntyi tämä malli, mikä nyt
tähän tuli. En malta olla muistuttamatta, että tässä rinnallahan
oli myöskin sellainen niin sanottu aluekuntamalli, missä olisi
yksi hallintoporras tullut sinne väliin ja vanhat kunnat
olisivat jääneet ikään kuin
kahvinkeittäjiksi erilaisiin tilaisuuksiin, mutta mielestäni
tässä tämä ratkaisu on kuitenkin
onnistuneempi, että se näin tuli ja syntyi, eikä tämä puheenvuoroni,
kannanotto tähän ratkaisun onnistumiseen, tarkoita
sitä, että alunperin jo älysin vastustaa
sitä aluekuntamal-lin syntymistä, koska
en nähnyt siinä mitään viisautta.
Valmistelun aikana pitkään pohdittiin, syntyi keskustelua
siitä, pitääkö kunnan koon olla
johonkin asukaslukuun sijoitettu, tehty, ja niin siitä samasta
20 000 asukkaan pohjasta syntyi pohja 20 000 asukkaan
pohjaksi palvelujen järjestämiseksi yhteistyössä sosiaali-,
terveys- ja koulutusasioissa. Samalla syntyi myöskin 50 000 asukkaan asukaspohja
ammatillisen koulutuk-sen järjestämisessä ja
yleensä tähän ammatilliseen koulutukseen,
ammattikorkeakoulukoulutukseen liittyen, ja pidän sitä erityisen
onnistuneena.
Mutta mitä olisin toivonut tähän
hallintovaliokunnan mietintöön lisää,
on se, että olisi enemmän pohdittu myöskin
mietinnön osalta ulkopuolella hallituksen esityksen, että erikoissairaanhoidon
osalta liittyvään kustannuskehitykseen, kustannusten
säästöön olisi voitu enemmän
puuttua, mutta mitä ilmeisimmin se jo hallituksen esityksen
osalta oli niin vaikea asia, että siihen ei ole järkeä eikä ymmärtämystä oikein
riittävässä määrin
löytynyt.
Kun mietitään sitä, mitä tämä mietintö ja
esitys tuo kunnille, en laskenut, mutta aika helposti voisi laskea,
montako kertaa tässä viitataan taikka sanotaan
tämän mietinnön osalta kuntien vapaaehtoiseen
pakkoliitokseen niin, että syntyy tämä 20 000
asukkaan pohja, vapaaehtoiseen pakkoliitokseen erilaisten porkkanarahojen
ja muitten avulla, mutta kuitenkin niin, että se pitää toteuttaa
ja tehdä. Jos tulkitsen tätä sillä lailla
vähän vaikeasti, niin kuin se sielunvihollinen
ennen tulkitsi Raamattua, niin tämä minun tulkintani
on vähän sen tyyppinen, että tätä tällä ajetaan ja
hallitus tarjoaa kunnille vain evääksi ja porkkanaksi
ja tulevaisuuden toivoksi vapaaehtoisen pakkoliitoksen. Toisaalta,
jos se johtaa hyvään lopputulokseen, niin silloinhan
asia on hyvä, mutta tietääkseni näissä liitoksissa — mitkä ovat tapahtuneet
porkkanarahojen toivossa, niin kuin täälläkin
esitetään, että mitä nopeampi
liitos, sen paremmat porkkanarahat — ei ole oikein kuitenkaan
syntynyt sellaisia rakenteellisia uudistuksia, mitkä olisivat
todella kestävästi tätä asiaa eteenpäin
vieneet.
Näin arvellen tuntuu siltä, että jotain
parempaa tarvittaisiin. Ja kun esimerkkinä katson kahta
eri tyyppistä kuntaa, nykyistä kotikuntaani, entistä Vehkalahtea,
nykyistä Haminaa, missä on selkeästi
yli 20 000 asukkaan asukaspohja, niin sen liitoksen osalta,
mistä nyt ei aivan viittä vuotta vielä ole
kulunut, ei ole syntynyt kuitenkaan mitään säästöä.
Kunnallinen köyhyys on jatkunut ja pahentunutkin sen liitoksen
jälkeen. Näin tätä maailmaa
arvellen en kovin optimistisesti voi katsoa, että pelkästään
liitos jotakin hyvää toisi.
Kun sitä aluetta katsotaan, niin alueen rakenteellinen
kehitys on edelleenkin kesken, jolloin voisi syntyä sellainen
nykyisin toimivista itsenäisistä kunnista suurempi
kokonaisuus, missä nämä palvelut paremmin
kasaan ajaen saataisiin sellaisia säästöjä,
että palvelut olisivat jotenkin saatavissa mutta vähän
kustannustehokkaammin. Sen aika näyttää;
se, joka katsoo kristallipeiliin ja näkee kauempaa, näkee
sen suurempana kokonaisuutena ja terveempänä,
mutta tällä kertaa se ei terveeltä näytä.
Kun katson tätä toista kotikuntaani, Luumäkeä,
minkä mielestäni vielä paremmin ehkä tunnen
kuin tämän Hamina-kohdan, niin kunnassa on 5 500
asukasta. Kunnan talous on erittäin hyvä ja kunnossa.
Kunnassa on oma, toimiva terveys- ja sosiaalitoimi, joka on kustannustehokas. Terveys-
ja sosiaalitoimi on yhden hallinnon alla, ja kuntalaiset ovat tyytyväisiä,
ovat niin tyytyväisiä, että vastaavia
palveluja ei täällä suurella Pääkaupunkiseudullakaan
kyetä omille kuntalaisille tarjoamaan, vaan näidenkin
kansalaisten parempi tulevaisuus on se, jos muuttavat
Luumäelle.
Mutta kun tätä maailmaa katsotaan siitä,
mitkä ovat uhat, ja jos tätä mietintöä oikein
luen ja tulkitsen, on uhka se, että pitää löytää 20 000 asukkaan
pohja ja tämä Luumäen hyvä talous
ja tulevaisuus uhrataan tämän 20 000
asukkaan pohjan saamiseksi jonnekin muualle, lähinnä Lappeenrannan,
Savitaipaleen, Mikkelin suuntaan, jolloin ei mitään
hyvää ole nähtävissä eikä saatavissa.
Näin arvellen tässä mietinnössä ei
ole otettu ollenkaan esille sitä asiaa, mitkä ovat
niitten vahvojen, hyvin toimeentulevien kuntien osalta niitä palvelukokonaisuuksia,
mitä siellä on kyetty nyt säästämään,
aikaansaamaan ja järjestämään.
Tulkintani on tähän asiaan se, että sen
jälkeen nämä hyvät kunnatkin
on saatettu sinne huonojen kuntien tasolle, ja kun näen,
että seuraava puhuja on ed. Anneli Kiljunen Lappeenrannasta, niin
ainakin Lappeenrannassa isona, yli 30 000 asukkaan kuntana,
tulevaisuudessa 40 000:n elleikö peräti
65 000:n kuntana, tällä kertaa näyttäisi
siltä, että kustannuskehitys on paljon erilainen
kuin Luumäellä ja kansalaiset eivät ainakaan sen
tyytyväisempiä ole kuin Luumäellä,
väittäisin, että kauempana vielä tästä hallinnosta
ja palveluista kuin Luumäellä ovatkaan. Näin
tätä asiaa katsottuna hallitus on tältä osin
tässä asiassa epäonnistunut, ja tämä mietintökin
on vähän laadittu sillä pohjalla, ettei
hyvältä näytä.
Rouva puhemies! Tarkoitukseni ei ollut moittia vaan tuoda tosiasioita
esille, mutta näin ennustan enkä muista, milloin
näissä ennusteissani olisin juuri väärässä ollut,
mutta toivon, että tässä nyt olisin.
Kun maailmaa katsotaan, niin tämä rakennelma
kaakkoisessa Suomessa tarvitsee kuntajaotuksessa uudistusta, tarvitsee
väen oikeaa kohdennusta ja tarvitsee sille jäävälle
väelle myöskin maksukyvyn niin, että niille
kyetään maksamaan, työntekijöille
erityisesti hoiva- ja hoitoalalla, opetus- ja sivistysalalla kunnon
palkka, että näitä parhaita työntekijöitä saadaan.
Mutta tämä rakenne, mitä tähän
mietintöön sisältyy, ei takaa eikä paranna
sitä asiaa.
Kun yhtenä vaihtoehtona oli myöskin nähtävissä Virolahti—Miehikkälä—Ylämaa-alueella
isäntäkuntamallin
toteuttaminen ja rakentaminen sellaiseen järjestelmään,
että siitä olisi syntynyt myöskin säästöjä,
ehkä tämän valmistelun myötä syntyi
semmoinen pelko, että asia ei toteudu ja Ylämaa
jäi siitä pois. Nyt siitä jäi
kovin tynkäpohjainen, mutta toivon, että syntyy
myöskin semmoisia hyviä kokemuksia, että tämä tulisi järjestykseen.
Kun maailmaa katsotaan, niin täällä tällä viikolla
on käsitelty vahvasti hankintalakia. Hankintalaki niine
määrineen toivottavasti edistää tätä asiaa,
mutta kun tässäkin asiassa olen jonkin näköinen
pessimistinen ennustaja, niin ennustan, että se tulee myöskin
niine rajoinensa tulemaan entistä enemmän vastaan
ja sen synnyttämisen, kilpailun osalta, valitusten osalta,
muuta ei tule kuin rajoituksia tähän matkaan.
Jos tätä maailmaa ajatellaan, niin tämä suunnitteluvelvoite
niillä kaupunkikunta-alueilla on käsittääkseni
ihan järkeenkäypänen. Se on Kotkassa,
se on Lappeenrannassa järkeenkäypänen, mutta
en ymmärrä, minkä takia sitä ei
ole voitu ottaa Kouvola—Kuusankoski—Valkeala-alueella
mitenkään matkaan, koska siellä se on
kaikkein lähimpänä toteutumista, jopa
selvitysmies on tähän asiaan asetettu.
Se, mitä hallituksen esityksessä voisi hyvänä sanoa,
niin täällä kun on toimenpidealoite 103/2005,
mikä on itseni värkkäämä,
niin tänne taloudellisesti kestämättömään
tilanteeseen ajautuneitten kuntien tulevaisuuden selvittämisen osaksi
on ehkä tähän lakiesitykseen otettu aavistuksen
verran porkkanoita, että kyllä tämä tieto joltain
osin on perille mennyt. Toivoa sopii, että se johtaa myöskin
vielä hyvään tulokseen.
Rouva puhemies! Toivon pitkää menestystä, voisin
sanoa vähän kirkollisesti katsoen, myöskin
siunausta tälle laille, mutta ennuste ei ole kovin hyvä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! En lähde nyt kertomaan Etelä-Karjalasta enkä korjaamaan
niitä meidän Lappeenrannan näkemyksiämme
asioista, mutta voidaan todeta tässä salissa,
että erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja sen pohjalta
sitten demokraattisesti viemme näitä asioita yhdessä eteenpäin.
Olen aivan samaa mieltä kuin niin monet muutkin edustajat
täällä, että nyt käsittelyssä oleva
kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen on ehkä tämän
vaalikauden tärkein esitys. On monessa mielessä erittäin
tärkeää, että onnistumme lain
toteuttamisessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke on prosessi.
Sen vaikutus tulee näkymään jo lähitulevaisuudessa.
Siksi ei ole vähäpätöistä,
kuinka tätä lakia tullaan jo seuraavassa hallituksessa
ja hallitusohjelmassa viemään eteenpäin
ja mitkä ovat ne toimenpiteet, joita tullaan toteuttamaan
tulevien vuosien aikana.
Lakiesitys on jo nyt herättänyt monet kunnat todella
pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja yhteistyötään
tai mahdollista liittymistä naapurikuntaan. Se on saanut
aikaan myös todellista ja avoimempaa keskustelua kunnissa.
On haettu entistä paremmin myös erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja
niin palveluiden toteuttamiseksi kuin kuntaliitostenkin osalta.
Vastuu on nyt hyvin pitkälle kunnissa ja kuntapäättäjillä.
Heidän pitää myös uskaltaa ottaa
tämä vastuu. Samalla meidän tulee muistaa,
ettei kuntia jätetä tämän asian
kanssa yksin, vaan tätä työtä tehdään
yhteistyössä niin kuntien, Kuntaliiton kuin valtionkin
kanssa. Näiden lisäksi on joukko erilaisia toimijoita,
jotka tulevat olemaan tiiviisti kehityksessä ja hankkeessa
mukana, mainittakoon muun muassa elinkeinoelämä,
koulutus ja kolmas sektori.
Puitelaki on kokonaisuutena ajatellen hyvä kompromissi,
joka antaa nykyistä paremmat puitteet ja linjaukset kunnille
ja alueille kehittää toimintaa. Me kaikki tiedämme,
että monien kuntien on ollut jo nyt ja on tulevaisuudessa
entistä vaikeampi turvata palvelut tasavertaisesti kaikille
kuntalaisille. Tämän lain perimmäisenä tavoitteena
on nimenomaan hakea uudenlaisia rakenteita, toimintamalleja ja edellytyksiä turvata
vielä tulevaisuudessakin kymmenen ja kahdenkymmenenkin
vuoden päästä kaikille ihmisille tasavertaisemmin
heidän tarvitsemansa palvelut. Nykyisellä menolla
se ei enää onnistu.
Uudistuksen välttämättömyydestä vallitseekin
laaja poliittinen yhteisymmärrys. Hallituspuolueet ovat
tehneet hyvää ja rakentavaa yhteistyötä ja
saaneet myös opposition tuen hankkeelle. Tämä laaja
yhteisymmärrys lain tarpeellisuudesta tulee olemaan tämän
lain vahvuus, kun sitä viedään tulevaisuudessa
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Valtaosa kuntatalouden haasteista painottuu
sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetustoimeen. Siksi
uudistuksen kannalta juuri näiden hallinnonalojen palvelujen
organisointi on keskeistä. Keskityn nyt vähän
syvemmin 5 §:n arviointiin sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen
tulevaisuuteen.
Osana palvelujen tuotantotapojen uudistusta ehdotetaan puitelain
5 §:ssä kansanterveystyöhön
ja sosiaalihuollon palveluihin vähimmäisväestöpohjaa,
joka olisi 20 000 asukasta. Se on sama kuin Kansallisen
terveyshankkeen asettama tavoite terveyskeskuksen väestöpohjasta. Väestöpohjavaatimus
on erittäin merkittävä nimenomaan sosiaalihuollon
palveluja ajatellen, sillä tällä hetkellä tämän
tason palvelurakenne yleensä puuttuu sosiaalihuollosta.
Vaatimuksella turvataan sosiaalihuollon erityisammattitaitoa esimerkiksi
lastensuojelutyössä, vanhussosiaalityössä,
päihdehuollossa ja mielenterveystyössä. Se
parantaa ei pelkästään ammattitaidon
ylläpitämistä vaan myös erityispalveluiden
järjestämistä perustyön rinnalle.
Lähtökohta on sinänsä hyvä.
Kuitenkin 5 §:n 3 momentissa on mielestäni sekä muotoilussa
että sisällössä parantamisen
varaa. Puutuimme asiaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa, mutta
valitettavasti sitä ei ole huomioitu hallintovaliokunnan
mietinnössä. Harmillista tämän
lain osalta on, että me tavoittelemme ja tarkoitamme kaikki
samaa asiaa niin lakiesityksessä kuin eri valiokunnissa,
mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan esittämää muutosta
ei silti saatu muutettua pykälään. Kyse
on 5 §:n 3 momentin terminologiasta sosiaalitoimi ja sosiaalihuolto,
joita on sekoitettu laissa ja sen perusteluissa. Lakipykälässä lukee:
"Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta
ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen
tehtävistä, on oltava vähintään
noin 20 000 asukasta." Ongelmaksi jäi, että sosiaalihuolto
tarkoittaa toimintaa ja palveluiden sisältöä,
kuten sosiaalityötä, ja sosiaalitoimi puolestaan
on organisaatio, hallinnollinen käsite, kuten sosiaalitoimisto
ja -virasto. Eli sosiaalitoimi on eri asia kuin sosiaalihuolto.
Nyt kuitenkin laissa on sosiaalihuolto- ja sosiaalitoimi-sanoja
käytetty ikään kuin toisiaan korvaamaan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tarkoituksena oli selkeyttää tätä terminologiaa
ja lakipykälää käsittelemään
perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa, jolloin ne olisivat olleet
toiminnallisesti ja sisällöllisesti vertailukelpoisia.
Hallituksen esityksen perusteluissa puolestaan todetaan, että on
tarkoitus, että yhteistoiminta-alue vastaisi ainakin toisiinsa
kiinteästi liittyvistä perusterveydenhuollon ja
sosiaalihuollon tehtävistä. Perustelujen mukaan
perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyö on erityisen tärkeää vanhenevan
väestön palvelujen, mielenterveystyön,
päihdehuollon sekä lasten ja nuorten terveyden
ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Minä tulkitsen tämän
valmistelussa tapahtuneeksi virheeksi ja ihmettelen ja olen pahoillani,
ettei termiä ole muutettu.
Sitten, arvoisa puhemies, sosiaalihuollon asemasta yleensä tässä kyseisessä lainkohdassa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa on lainattu hallintovaliokunnan
mietinnössä, jossa todetaan, että sanamuoto
on herättänyt epäilyksiä siitä,
että sosiaalihuolto olisi uudistuksessa alisteinen tai
toissijainen terveydenhuoltoon nähden. Hallintovaliokunta
korostaa, että perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto tulee
uudistuksessa nähdä tasavertaisina tehtäväalueina.
Kuitenkaan hallintovaliokunta ei ole muuttanut pykälän
tekstiä, vaan se on entisellään. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta sen sijaan esitti, että momentti olisi
muutettu niin, että siinä lukisi, että kunnassa
tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii toisiinsa kiinteästi
liittyvistä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävistä,
on oltava vähintään noin 20 000
asukasta. Olen hyvin pettynyt siitä, ettei varsinaiseen
lakitekstiin ole kirjattu tätä tasavertaista asetelmaa,
joka sekä hallituksen esityksen että mietinnön
perusteluissa kuitenkin tuodaan esiin.
Ongelmallisuutta tämä tuo toiminnan määrittämiseen:
Mitkä ovat terveydenhuoltoon kiinteästi liittyvät
sosiaalitoimen tehtävät, jotka ainakin tulee järjestää tällä vähimmäispohjalla?
Perusteluissa luetellaan vanhenevan väestön palvelut,
mielenterveystyö, päihdetyö sekä lasten
ja nuorten terveys ja hyvinvointi. On vaarana, että sisältöä tulkitaan
liian suppeasti ja kunnat hajottavat kunnallisen sosiaalihuollon
kokonaisuuden. Tämä olisikin kaikin tavoin tavoitteiden vastaista.
Jatkossa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota
sosiaalihuollon palvelukokonaisuuksien eheyteen.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan palveluprosessi olisi nähtävä kokonaisuutena
ja myös asiakkaan näkökulmasta katsoen
kokonaisuutena, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon lähi-
ja erityispalvelut muodostavat saumattoman palveluketjun. Palvelurakenteen
kehittäminen sosiaali- ja terveyspalveluihin yhdistyneenä ja
moniammatillisena toimintana olisi monessa mielessä järkevää.
Jos uudistusta toteutetaan terveystoimen näkökulmasta,
sosiaalitoimen kokonaisuus jää helposti analysoimatta
kansalaisten kannalta, ja näin on jo käytännössä käynytkin.
On myös vaarana, että terveystoimen näkökulmasta
katsottuna palvelurakenne medikalisoituu. Sosiaalihuollon näkökulma
on laajempi, ja usein myös tärkeä ennaltaehkäisevä työ tapahtuu
nimenomaan sosiaalitoimen puolella.
Terveys- ja sosiaalitoimen toisiaan täydentävä kokonaisuus
on tärkeä. Toivottavasti sitä ei uudistuksessa
hukata. Myös paikallisten kehittämishankkeiden
hyviä käytäntöjä ja
sosiaalialan osaamiskeskusten ammattitaitoa on hyödynnettävä käytännön
jatkotyössä mahdollisimman paljon.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Luin tuolta ruudusta, että puhemies
on kehottanut kiteyttämään sanottavaansa.
Yritän ottaa vaarin tästä kehotuksesta.
Muutama keskeinen näkökohta omalta kannaltani.
Kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin ei
ole voinut päätyä mihinkään
muuhun kuin siihen, että maapallon taloudellisesti parhaimmin
menestyvässä valtiossa jossakin mättää,
kun tämän laatuisiin puheenvuoroihin on ollut
aihetta kuin täällä olemme tänä päivänä kuulleet.
Ensinnäkin on todettava, että meillä on
itse kuntarakennekin suhteellisesti otettuna paras, mitä tiedän.
Aikoinaan 12 vuotta hallintovaliokunnassa istuneena käytiin
tutustumassa aika moneen paikkaan, ja ei voinut mitään
muuta kuin todeta, että ohhoijaa, kylläpäs
meillä on nämä asiat aika mallikkaassa
mallissa itsehallintoineen, organisaatioineen, demokratioineen,
kaikkine tyynineen, ja vielä peruspalvelutkin on turvattu
tätä kautta suhtkoht tasapuolisesti kautta maan.
Mutta siitä huolimatta näin on nyt, kun siltä näyttää.
Ja kaiken huippu on se, että tähän itsehallinnolliseen
täydelliseen kuntajakomalliin kunnille sisältyy
verotusoikeus. Esimerkiksi Ranskassa on 36 000 kuntaa,
ja verotusoikeus on siellä lääniä vastaavalla
tasolla elikkä suurmaakunta-, regioonitasolla.
Elikkä jotakin on pielessä. Ajattelussa ilmeisesti
on jotakin mennyt ihan vinoon. On syytä muistaa historiallisesti,
että kuntajako on ollut erittäin paljon suurempi
tässä välillä. Kun hengellinen
valta ja maallinen valta erotettiin toisistaan niin, että se
prosessi saatiin läpi 1880-luvulla, sen jälkeen
oli suurkunnat, sitten kun vaurastuminen lisääntyi,
tuli pienempiä yksiköitä, ja nyt taas
halutaan suurempia.
Niinpä, arvoisa puhemies, minusta tässä yhteydessä on
sanottava, että se testivaihtoehto, joka meillä on nyt ollut prosessina
meneillään muutaman vuoden, on paljastanut
sellaisia ratkaisuja — yksi sellainen muun muassa Oulun
läänin alueella, Pohjois-Pohjanmaan maakunnan
alueella — että on hyvin selväksi käynyt,
että kunnanisät ja -äidit ovat ryhtyneet laskemaan,
mikä on se taloudellinen nettotulos näitten porkkanoitten
soveltamisesta, jotka nyt istuva hallitus on jakoon eräällä tavalla
asettanut. Eräskin laskelma osoitti, että kaikki
velat voidaan maksaa, kun mallia seurataan.
Siis toisin sanoen, kun tämä on ollut tiedossa, niin
miksi ihmeellä ei tässä yhteydessä testattu kaikkia
näitä tapauksia kautta koko Suomen kuntakentän?
Miksi ei selvitetty näitä ja viety tämä koko
prosessi aivan toiseen tulokseen?
Nyt tämä malli, joka toteutuu tänä vuonna
elokuun loppuun saakka, on semmoinen varsinainen vempulointi, en
voi muuta sanoa, kun nyt kuuntelee tuolla kuntatasolla päivämääriä,
joihinka mennessä pitää sanoa, mihin
mennessä on käynyt sanomassa naapurille päivää ja
missä vaiheessa sanotaan hyvästi ja kuka kirjoittaa
pöytäkirjan jnp. Tässä on lähinnä minusta
farssin aineksia, kun koko rakenteessa on ollut selvästi mahdollista
se, että nyt olisi kertaheitolla katsottu, minkälaiset
kuntayhtymät sillä pohjalla, että se
taloudellinen pohja jatkolle on mahdollisimman hyvä, olisi
voitu toteuttaa. Elikkä siis toisin sanoen jotakin olennaista
jäi tekemättä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kunnallinen itsehallinto on ollut ja
on edelleen suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän keskeinen
perusta. Nyt kun me käsittelemme täällä tätä niin
sanottua Paras-hanketta, merkittävintä lakiesitystä,
mitä tämä eduskunta kunnallishallinnon
puolelta on saanut käsiteltäväkseen, niin
meidän on todella syytä muistaa, että tämä puitelaki
suo mahdollisuuden tehdä merkittäviä muutoksia
suomalaisessa kuntaelämässä, niin kuntarakenteessa
kuin sitten niissä toimintamalleissa, miten kuntia ja tätä tärkeää itsehallintoyhteisöä,
kuntaa, tulevaisuudessa tullaan maassamme hoitamaan. Kyllähän
tällä puitelailla luodaan nyt edellytykset rakenteiden
merkittävälle muutokselle. Se koskee nimenomaan
kuntarakennetta sinänsä, mutta ennen kaikkea sitten
myöskin niitä toimintatapoja ja malleja, millä tavalla
kunnissa palveluja tulevaisuudessa kuntalaisille tuotetaan.
Tämä lakiesitys kokonaisuudessaan lähtee myöskin
siitä, että se mahdollistaa kuntaliitokset, mahdollistaa
laajemman yhteistyön. Meillähän oli,
kun tätä lakiesitystä valmisteltiin,
eri malleja, joista kysyttiin myöskin kuntien mielipidettä,
mikä pitäisi olla, ja niin sanottu aluekuntamalli
jo hylättiin. Siitä ei löytynyt poliittista
konsensusta. Erityisesti voin todeta myöskin, että ainakin
monet sellaiset kunnat, joissa keskustalla on vahva vaikutusvalta
tänä päivänä eri puolilla maata,
vastustivat hyvin voimakkaasti aluekuntamallia, vaikka ainakin itse
näen, että jos sitä jaksoi tarkemmin
miettiä ja ajatella, niin tämä aluekuntamalli
kuitenkin olisi säilyttänyt ja säilyttäisi
sen itsehallinnon siellä kunnassa, kunta voisi pysyä itsenäisenä,
mutta tietyt palvelut olisi tuotettu yhteisöllisesti vahvemmalla
lähinnä maakuntapohjalla. Mutta se ei tullut rakenteeksi, vaan
nyt sitten valittiin tämä malli, jota ollaan eteenpäin
viemässä.
Saattaa olla, että sitä mallia vielä tulevaisuudessa
kaipaillaan, miksi sitä ei kokeiltu. Ihan läheltä sain
seurata, kun hyvät ystäväni soittivat, että te
viette päätäntävallan, jos nyt
valitaan tämä piirimalli maakuntakeskuksiin. Minä kysyin
vain näiltä soittajilta sitä, mitäs
valtaa on tänä päivänä,
kun lakisääteisiä menoja on niin ja niin
paljon, myöskin kunnalliselämässä me
olemme itsekin kunnallisina päättäjinä sidotut
näihin lakimääräisiin menoihin
ja ne on hoidettava joka tapauksessa. Tässä aluekuntamallissa
kuitenkin olisi annettu sitten näiden ihmistä lähellä olevien asioiden
hoito sinne peruskuntaan. Mutta tämä on nyt mennyt,
ja nyt pelataan tietenkin niillä pelimerkeillä,
mitkä tämä puitelaki antaa.
Arvoisa puhemies! Minusta on tavattoman suuri asia se, että niinkin
laaja poliittinen konsensus vallitsee tämän lainsäädännön
suhteen. Tähänhän liittyy kuitenkin eräitten
oppositiopuolueitten vastalauseita, mutta minusta nämä vastalauseet
eivät ole niin merkittäviä kokonaisuuden kannalta,
kun kuitenkin nämä suuret peruslinjat ollaan valmiita
hyväksymään ja ollaan valmiita uudistukseen.
Erittäin keskeisiksi ovat nousseet tämän
lakikäsittelyn aikana ja ennen kaikkea kuntakentässä nyt
sitten tämän syksyn ja alkavan talvenkin aikana
nämä asukasmäärät,
nimenomaan tämän perusterveydenhuollon palvelujen
tuottamisessa noin 20 000 ja sitten ammatillisessa koulutuksessa
tämä niin sanottu 50 000 asukasta. Lähes
päivittäin näistä ollaan yhteydessä ja
sanotaan, että miten tässä käy,
jos ei sitten elokuun loppuun mennessä synny esimerkiksi
tätä 20 000 asukkaan yhteisöä,
niin sen jälkeen mihin toimenpiteisiin sitten valtiovalta
eli ministeriö näiden kuntien kanssa ryhtyy. Minusta
tässä pitäisi käyttää talonpoikaisjärkeä ja
sellaista ajattelutapaa, että nämä asiat
voitaisiin kuitenkin hoitaa, eikä tehdä mitään
pakkokysymyksiä.
Toinen on sitten tämä ammatillinen koulutus ja
50 000 asukasta. Se on varmasti eräillä alueilla
vaikea kysymys. Mutta rohkenen jotenkin näin ajatella tänä päivänä,
että jos mennään näihin suurempiin
yksiköihin, niin näillä voidaan, jos
kerran tahtoa on, yhteistä poliittista tahtoa, turvata
myöskin syrjäisimmillä alueilla tämä ammatillinen
koulutus. Nimittäin monella ammatillisen koulutuksen kuntayhtymällä tänä päivänä asukaspohja
on niin pieni ja oppilasmäärä niin pieni,
että miten tulevaisuudessa tulee sitten käymään,
ellei ole suuremmassa kokonaisuudessa mukana. Näin näkisin
myöskin meillä Etelä-Pohjanmaan alueella,
että tarkkaan pitää harkita se, eikö saataisi
koko maakuntaan yhteinen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä ja nimenomaan
sillä perustalla, että myöskin ne nyt
jo toimivat yksiköt, joita on vielä näillä syrjäisimmillä seuduilla,
voitaisiin sitten tämän lain puitteissa turvata.
Erittäin tärkeä asia tässä kokonaisuudessa
on kuitenkin, että pakkoliitoksia ei hyväksytä,
vaan vapaaehtoisen tietä voidaan edetä.
Arvoisa puhemies! Tähän erikoissairaanhoitoon
täällä on puututtu jo lähes
kaikissa puheenvuoroissa, ja sehän on totta, että se
on yksi tärkein osa-alue tänä päivänä meidän
terveydenhuollon puolella ja ennen kaikkea sen kustannusrasittavuus
on niin suuri kunnissa.
Omassa sairaanhoitopiirissäni, Etelä-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirissä, on parasta aikaa menossa tai lähtee
käyntiin nyt niin sanotun terveyspiirin mallin selvittäminen,
ei sen käyttöön ottaminen, vaan selvittäminen.
Tahto tuli niiltä kunnilta erityisesti, jotka ovat jäämässä katvealueeksi
nyt, joissa ei tahdo löytyä tätä 20 000 asukkaan
vähimmäisrajaa, että ainakin sairaanhoitopiiri
tämän selvittää. Me selvitämme
sen nyt kesäkuuhun mennessä, miten tulee tehdä.
Kun toisaalta ajattelee sitä, että kyllähän
erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto ovat niin kiinteästi
yhteydessä, että jos se vaan pystytään
järkevästi hallinnollisesti sopimaan, niin en
usko, että siitä suurta haittaakaan olisi, ja
onhan tämä Päijät-Hämeen
malli tässä varmasti hyvänä esimerkkinä.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean sen, että itse
nyt edustan sellaista kuntaa, jossa on kuntaliitosselvitykset juuri
tehty, ja ensi viikolla alkavat Seinäjoen, Nurmon, Ylistaron
alueella kyläkierrokset. Kahden kuukauden aikana mennään
nyt nämä selvityshenkilöiden esitykset
läpi ja kerrotaan kuntalaisille. Sen jälkeen sitten — näin
oletan tällä hetkellä — kysytään
myöskin kuntalaisten mielipidettä kansanäänestyksessä, ja
sitten touko—kesäkuun aikana pystymme tekemään
päätökset, muodostuuko Etelä-Pohjanmaalle
Seinäjoen, Nurmon ja Ylistaron yhteinen kunta vai jatkammeko
entisellä kolmen kunnan mallilla.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kuluneen kuuden ja puolen tunnin aikana kunta- ja
palvelurakenneuudistuslainsäädännöstä on tässä salissa
lausuttu kaikki mahdollinen ja jonkin verran enemmänkin.
Kello on nyt 21.37, joten on aika esittää historiallinen
katsaus sekä tulevaisuuden syväluotaava analyysi
käsittelyssä olevasta asiasta. Varmuuden vuoksi
ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi
sekä hallituspoliittisen tasapainon säilyttämiseksi
konkretisoin asian yleisön pyynnöstä Pohjois-Karjalaan.
Arvoisa puhemies! Ensiksi historia: Lieksan Lehden toimittaja
saapuu haastattelemaan Lieksan työväenyhdistyksen
puheenjohtajaa (Ed. Olin: Kähkönen!) — hänen
nimensä saattaa olla vaikkapa Kähkönen — ja
esittää kysymyksen: "Arvoisa puheenjohtaja! Mikä oli
se ensiksi jyrisevä ja sen jälkeen piipittävä ääni,
joka tämän Paras-hanke-prosessin yhteydessä kantautui
Pieliseltä Bomballe saakka?" Puheenjohtaja Kähkönen
hetken mietittyään vastaa: "Se oli se, kun vuoret
jyrisivät ja syntyi hiiri."
Sitten, arvoisa puhemies, tulevaisuus: Suomenmaan kuntatoimittaja
saapuu Liperiin, tapaa siellä keskustan kunnallisjärjestön
puheenjohtajan, joka on myöskin paikallinen kunnanvaltuutettu — hänen
nimensä saattaisi olla vaikkapa Reijonen — ja
kysyy: "Miten te elitte täällä Liperin
kunnassa ennen kunta- ja palvelurakenneuudistuslainsäädännön
toteutumista?" "No, me elimme täällä aikamoisessa
kurjuudessa. Hallitus oli vienyt valtionosuudet, tehtäviä annettiin lainsäädännön
myötä enemmän kuin niihin valtionosuuksia.
Veroäyri kohosi. Jouduimme ottamaan lisää velkaa."
"No, mitenkä te nyt elätte tämän
uudistuksen jälkeen?" "No, me otamme edelleen velkaa. Veroäyri nousee. Valtio ei
vieläkään anna rahaa, elämme edelleen kuntatalouden
kurjuudessa, mutta syvästi kiitollisina hallitukselle."
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Pitkä on ollut keskustelu. Eiköhän
tämä vielä kestä muutaman puheenvuoron.
Asia on nimittäin hyvin tärkeä, ja kuten
täällä on useissa puheenvuoroissa, arvoisa
puhemies, todettu, niin tämä on tämän
vaalikauden varmasti yksi ihan merkittävimmistä asioista.
Se, että se on syntynyt, tämä kunta-
ja palvelurakenne-esitys, tämän hallituksen toimesta,
pääministeri Vanhasen hallitus, keskustan hallitus,
sosialidemokraatit ja muut, niin se on kyllä historiallinen.
Oman arvioni mukaan tämä hallituskoalitio onkin
ollut kaikkein käyvin tämän tärkeän
mutta myös vaikean uudistuksen ajamiseksi. Tässä on vähän
samanlaisia lähtökohta-aineksia kuin aivan toisenlaisessa
asiassa, Suomen liittymisessä Euroopan unioniin. Olen täältä puhujakorokkeelta
todennut, että se ei olisi aikanaan onnistunut, jos pääministeri
Aho ei olisi hallituksensa kanssa niin määrätietoisesti
sitä asiaa vienyt eteenpäin, ja sitähän
sitten tuettiin myöskin opposition suunnalta. Nimittäin
tässä on kuitenkin pitkälti kyse myös
poliittisista voimakentistä ja keskustan, sosialidemokraattien
mutta myös muiden puolueiden kannatuskysymyksistä.
Arvoisa puhemies! Tämä oma näkökulmani on
lähinnä vertaileva, koska itseäni kiinnostaa Suomessa
tämän kaltainen palvelu- ja kuntarakenneuudistus
siitä näkökulmasta, mitenkä vastaavat
asiat on toteutettu niissä Pohjoismaissa, jotka muistuttavat
lähinnä Suomea, ja ne ovat ensisijaisesti Tanska
ja toiseksi Ruotsi. Ruotsissahan, jossa on väkiluku lähes
kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa, tuollainen vajaa 10
miljoonaa, yhdeksän ja puolen paikkeilla, meillä 5,2, niin
tämä kuntarakenne juontaa juuri, kuten ed. Pulliainen
totesi, muun muassa seurakuntien rakenteeseen. Ruotsissa, muistelen,
oli yli 5 000 seurakuntaa aikanaan, ja sitten 1862 lailla
muodostettiin Ruotsiin 2 500 kuntaa. Seuraava uudistus
oli 1952 Ruotsissa, jolloin 1 037 kuntaa oli se luku, johon
puristettiin, siis yli puolet supistettiin kuntien määrää.
Vuonna 1971, muistelen siihen aikoihin, Ruotsissa kuntien määrä pudotettiin
850:een, ja vuonna 1999 Ruotsissa kuntien lukumääräksi
muodostui 289 kuntaa.
Meillä kuntien lukumäärä on
ollut yli 400, haarukassa 430—434; se on noin-arvio. Nyt liitoksia on
tapahtunut. On aivan kehityksen mukanaan
tuomaa se hallituksen esityksen lähtökohta, että tässä asiassa
on Suomessa myöskin tavalla tai toisella edettävä.
Hallitus on meillä valinnut tuntuvasti pitkäjänteisemmän
etenemistien kuin esimerkiksi Tanskassa, missä porvarihallituksen
käynnistämänä 2002 syksyllä tällainen
kunta- ja aluerakenneuudistus — siinä oli siis
maakuntataso mukana — käynnistettiin, ja siellä asetettiin
takarajaksi vuoden 2004 loppu. Siellä jouduttiin porvarillisen
hallituksen tavoitteista tinkimään neuvotteluprosessin
aikana, koska sosialidemokraatit oppositiosta eivät halunneet
sitä, että väkimäärä olisi
minimiltään kunnissa 30 000, jota porvarillinen
hallitus halusi, ja sen takia se yhteisesitys syntyi noin 20 000
asukkaan pohjasta. Toisaalta sosialidemokraatit Tanskassa eivät
halunneet myöskään, että maakuntatason,
maakäräjien vai mikä amt se on se käsite
siellä, muistelen, siis maakuntahallintoa vastaava, että sen
valtaoikeuksia olisi pienennetty niin tuntuvasti kuin sikäläinen
hallitus halusi, ja siinäkin löytyi sitten yhteisymmärrys.
Mutta Tanskassa kyllä tapahtui paljon ja kuntien määrä tuntuvasti
supistui siten, että kun kuntaluku oli 271, muistan, vielä 2004:n paikkeilla,
2005:n paikkeilla, niin se on 99 muistini mukaan, arvoisa puhemies,
tällä hetkellä. Siellä tehtiin
todellinen uudistus.
Mutta meillä on tilanne sikäli toisen kaltainen,
minkä takia tämä Suomen hallituksen esitys on
perusteltu, että Suomessa maa-alue on suuri ja silloin
myöskin pienten kuntien tilanne on toinen kuin jossain
lyhyiden etäisyyksien Tanskassa. On välttämätöntä ajatella
asioita niin, että se pienen ja heikomman kunnan asia ja
asukkaiden asia ja etu otetaan huomioon. Lähinnähän
tässä meidän lakiesityksessämme
keskeinen lähtökohta on se pendelöintiulottuvuus,
työssäkäyntialue, joka muodostaa palveluiden
alueen seutupohjaiseksi. Se on mielestäni, arvoisa puhemies,
hyödyllinen ja perusteltu lähtökohta.
Mutta mikä on se seuraava askel tässä asiassa, jonka
eduskunta oletettavasti kymmenen vuoden kuluttua joutuu tekemään
tai harkitsee jopa ehkä jo aikaisemmin? Se on se askel
arvioni mukaan, jota Ruotsissa pohditaan tällä hetkellä.
Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi terveydenhuollon
taloudelliset kustannukset ja vaatimukset kasvavat luokkaan, jossa
enää ei kyetä myöskään
seutukunta- tai maakäräjäpohjalta, siis
tältä landsting-pohjalta, jossa verotusoikeus
Ruotsissa on, asioita hoitamaan. Siksi Ruotsissa on laitettu käyntiin niin
sanottu suuraluekokeilu, jossa on kaksi aluetta kokeilukohteina:
Länsi-Götanmaa ja Skåne—Blekinge.
Länsi-Götanmaalla on asukkaita 1,6 miljoonaa ihmistä ja
Skånen—Blekingen alueella on, muistelen, 1,3 miljoonaa,
muistelen, koska olen siellä pariin otteeseen työskennellyt, Skånessa,
myöskin. Tässä terveydenhuollon kokeilussa
alkukokemukset ovat siis myönteisiä. Jos Ruotsissa
edetään tähän suuntaan niin
kuin näyttää ja kuten professori Åke
Andersson on ennustanut, niin Ruotsissa tullaan liikkumaan kuuden
suuralueen järjestelmään ja se tulee
muuttamaan nykyistä 18 maakäräjän
plus kahden alueen ja Gotlannin tilannetta varmasti toisella lailla,
koska kuuden suuralueen muodostaminen Ruotsissa tarkoittaisi kuningaskunnan
etenemistä kohti eräällä lailla
"liittovaltiosuuntaan".
Tämä on, arvoisa puhemies, se oma ennusteeni,
että mikäli Suomessa ei nyt tämän
uudistuksen myötä seutukuntapohjaisesti kyetä asioita hoitamaan
taloudellisesti ja vaikka valtio tulee mukaan näihin asioihin
enemmän resurssiensa kautta, niin se saattaa olla edessä,
että tällainen suuraluetyyppinen tarkastelu on
sitten jossain vaiheessa seuraavaksi edessä.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
tavoitteet ovat hyvät ja tarpeelliset. Mielestäni
on välttämätöntä vahvistaa
niin kunta- kuin palvelurakennettakin. On myös lisäksi
pystyttävä parantamaan kuntien toiminnan tuottavuutta.
Jos kuntasektoria ei kyetä uudistamaan, niin ei myöskään
yhteiskunnan hyvinvointipalveluita voida turvata pidemmällä aikavälillä,
vastaavathan kunnat tällä hetkellä noin
kahdesta kolmasosasta julkisen sektorin tehtävistä ja
todellakin keskeistä on juuri kansalaisten hyvinvointipalvelujen
turvaaminen.
Pidän myöskin hyvänä lähtökohtana
sitä, että kuntajaon kehittämisen erääksi
perustaksi on otettu kunnan muodostuminen työssäkäyntialueesta
tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on sellaiset
taloudelliset ja henkilöstölliset voimavarat,
että palvelujen järjestäminen ja rahoitus
onnistuu. Tähän ed. Olinkin äskeisessä puheenvuorossaan
ansiokkaasti viittasi. Mielestäni juuri työssäkäyntialue
on luonteva alue kunnalle. Tätä ajatusta tukee
myöskin hiljattain tehty tutkimus muuttoliikkeestä ja
työmarkkinoista. On myös esitetty sellaisia asiantuntija-arvioita, joiden
mukaan kuntarakenne ja palvelutuotanto muuttuvat niin, että ne
vastaavat työssäkäyntialueita. Ongelmakunnille
puolestaan luodaan tukiverkko, jolla taantuvissa kunnissa kyetään
turvaamaan palvelut. Tärkeätä on joka
tapauksessa saada aikaan riittävän vahvoja kuntia.
Vahvat kunnat ovat tarpeen paitsi resurssien ja erityisasiantuntemuksen
vuoksi myös demokratian ja päätöksenteon
läpinäkyvyyden takia. Tällä hetkellä kunnissa
tuotetaan palveluja monenlaisin yhteistyöjärjestelyin,
kuntayhtymissä sopimuksin, kuntien omistamissa osakeyhtiöissä jne. Näissä järjestelyissä
on
yleensä se vika, että talouden ohjaus ja päätöksenteko
etääntyy peruskuntatasolta. Mitä enemmän
asioita kyetään hoitamaan peruskunnissa, sitä kansanvaltaisempaa ja
läpinäkyvämpää mielestäni
on päätöksenteko. Valta ja vastuu ovat
kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla. Kyse tässä on
myöskin byrokratian vähentämisestä.
Tässä mielessä on tärkeää,
että erilaisten yhteistoimintajärjestelyjen määrää saadaan
vähennetyksi, ei missään tapauksessa
lisää, mikä uhka kunta- ja palvelurakennehankkeeseen kylläkin
sisältyy. Vahvat kunnat ovat tarpeen myös tehokkaan
elinkeinopolitiikan harjoittamisen mahdollistamiseksi.
Tällä hetkellä taloudellisesti kuntakentän ääripäät
ovat liian kaukana toisistaan. Meillä on aivan liian paljon
niitä kuntia, joiden vuosikate on jatkuvasti negatiivinen
ja jotka velkaantuvat nopeaa vauhtia. Moni pieni kunta onkin joutunut yhä suurempiin
vaikeuksiin ja kuntien välinen elintasokuilu kasvaa entisestään.
Mielestäni kuntatalouden kannalta on oleellista, että menokehitys
saadaan kuriin. Se on menneinä vuosina ollut aivan liian
voimakasta, kuten hallintovaliokunnan mietinnössäkin
todetaan. Mielestäni pitkällä aikavälillä ei
ole mahdollista, että menot jatkuvasti ylittävät
usealla prosentilla tulot. Nyt tavoitteena on, että menokehitys
saadaan painettua noin 4 prosenttiin. Se ei ole helppoa varsinkaan, kun
sosiaali- ja terveysmenojen kasvupaine on suuri. Kunta- ja palvelurakenteen
järkevä uudistaminen vahvistaa myös kuntataloutta.
Mielestäni kunta- ja palvelurakennetta koskevassa puitelaissa
on hyvää se, että se kannustaa kuntaliitoksiin.
Nykyinen kuntarakenne on epäilemättä paljolti
peräisin hevosvetoiselta aikakaudelta. Yhdistymisavustusjärjestelmä on
rakennettu etupainoiseksi, eli nopeat tulevat voittamaan. Jos kuntien
yhdistyminen on näköpiirissä jollakin
aikavälillä, niin miksi viivytellä, miksei tartuttaisi
tarjoukseen? Näihin kuntaliitostalkoisiin olisi toki pitänyt
ryhtyä jo ajat sitten. Nyt aivan liian moni kunta on ajautunut
todella pahaan ahdinkoon. Hyvää puitelaissa on
myös se, että muutostilanteissa henkilöstön
asema turvataan. Tämä osaltaan helpottanee uudistuksen
toteuttamista.
Jonkinlaiseksi pettymykseksi kunta- ja palvelurakennehankkeessa
minulle jäi kuntien ja valtion välinen tehtävänjako
tai siihen tehtävät muutokset. Tehtävien
siirrot ovat vähäisiä sekä määrältään
että vaikutuksiltaan. Kun olen seurannut esimerkiksi maakunnallisten
pelastuslaitosten toimintaa ja siihen liittyvää kompurointia,
olen tullut ajatelleeksi, että olisi saattanut olla hyvä, jos
tämä toiminta olisi siirretty valtiolle. Voidaanhan
se toki tehdä myöhemminkin.
Hallintovaliokunta on kunta- ja palvelurakenneuudistusta käsitellessään
tehnyt mielestäni hyvää ja perusteellista
työtä. Erityisen tyytyväinen olen pykäläkohtaisiin
selventäviin perusteluihin. Ne poistavat monia lakiesitykseen
ja sen perusteluihin sisältyneitä epäselvyyksiä.
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on myös tärkeää,
että hallintovaliokunta on korjannut hallituksen esitystä kiinteistöjen
luovutukseen liittyvän varainsiirtoveron osalta. Nyt kiinteistöjen luovutus
kuntauudistukseen liittyvien järjestelyjen yhteydessä vapautetaan
varainsiirtoverosta. Hallitus jätti omassa esityksessään
suuren osan kulttuuri- ja liikuntakiinteistöistä vapautuksen ulkopuolelle.
Onneksi tämä asia tulee nyt kuntoon.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei ole pystynyt tämän
vaalikauden aikana lyhentämään valtionvelkaa.
Se oli vuoden 2003 tammikuussa noin 57,9 miljardia euroa ja vuoden
2006 lopussa 58,9 miljardia euroa. Vaikka vuoden 2006 suuren verokertymän
takia velkamäärästä muutama
sata miljoonaa vähennetään, ollaan kuitenkin
sen tosiasian edessä, että valtionvelka pysyy
suurena. Hyvän talouskasvun aikana hallituksella oli erinomaiset
mahdollisuudet vähentää reippaasti valtionvelkaa.
Nyt ollaan sen tosiasian edessä, että laskusuhdanteessa
valtionvelka lisääntyy nykyisestään. Kun
kuntien ja kuntayhtymien velka on arvion mukaan tämän
vuoden lopussa noin 7—8 miljardia euroa, ollaan tilanteessa,
ettei julkisella puolella ole kovinkaan paljon liikkumavaraa. Kymmenen
vuoden aikana huoltosuhde muuttuu dramaattisesti. Huollettavia on
yhä enemmän ja huoltajia vähemmän.
Valtion ja kuntien taloudenpidossa ei ole lainkaan varauduttu huoltosuhteen
muuttumiseen, ja syy on lyhytjännitteisessä politiikassa.
Valtio ja kunta ovat ääriään
myöten veloissa samalla, kun niiden menot ovat voimakkaasti
lisääntymässä huoltosuhteen
muutoksen takia. Tulevaisuuteen voidaan valmistautua panemalla valtio
ja kunta säästökuurille. Lisäksi tarvitaan
massiivisia toimia yrittäjyyden ja työllisyyden
lisäämiseksi. Mitä korkeampi yrittäjyys-
ja työllisyysaste on, sitä paremmin voimme ottaa
tulevaisuuden haasteet vastaan.
Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti hallintovaliokunta ei
ole kiinnittänyt mietinnössään huomiota
julkisen talouden kylmiin realiteetteihin. Kuntarakenteen uudistamisen
tulisi näkyä kuntien menojen säästöinä,
ja nämä säästöt eivät ole
nyt mahdollisia, koska kunta- ja palvelurakennetta koskeva puitelaki
on edelleen siinä muodossa, ettei kuntien henkilöstöä toiminnallisista
tai taloudellisista syistä voisi irtisanoa viiteen vuoteen
kuntien yhdistämisestä. Puitelaki siis estää yhdistyneitä kuntia
purkamasta ylisuuria johto- ja hallintorakenteita ja leikkaamasta henkilöstömenoja
2,5—3 prosentilla. Onneksi noin 40—45 prosenttia
kuntien henkilöstöstä siirtyy seuraavien
14 vuoden aikana eläkkeelle. Tämän täytyy
johtaa siihen, että henkilöstömenoista
saadaan säästöjä.
Myös kuntien palvelurakenteiden uudistamisesta on saatava
säästöjä. Palveluiden tuottamiseen
tarvitaan tehokkuutta lisääviä teknologisia ja
sosiaalisia innovaatioita. Siksi tehokkuutta, vaikuttavuutta ja
taloudellisuutta lisäävät palvelukokeilut
ovat välttämättömiä,
vaikkei palvelujen kehittämistä hallintovaliokunnan
mietinnössä olekaan huomioitu.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kuntatalouden tiukkuutta ja kuntien
tulevaisuuden haasteita ei kukaan voi kieltää.
Väestön ikääntyessä palveluiden
turvaaminen ja palveluiden laadun takaaminen on välttämätöntä koko
maassa, ja tämä lieneekin ollut hallituksen tavoitteena
ja lähtökohtana, kun Paras-hanketta lähdettiin
käynnistämään. Kaukana ei enää ole aika,
kun olemme jälleen kerran Euroopan unionin kärkimaa,
tällä kertaa vanhusväestön kasvun nopeutumisessa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun puitelain perinteisestä poikkeava
valmisteluprosessi on ollut välttämätön.
Nyt eri tahoilla monilla eri tasoilla oli mahdollisuus tulla kuulluksi.
Hallituksen rohkeus tarttua kiperään tilanteeseen
ja kyky toimia ansaitsee mielestäni erityiskiitoksen.
Myönteisin piirre käsittelyssä olevassa
laissa on mielestäni sen mahdollistavuus. Kaikille on selvää,
että tulevaisuuden haasteisiin on vastattava ja jotakin
on tehtävä. Maamme eri alueiden erityispiirteet
on kuitenkin huomioitava ja tunnustettava ensimmäisestä suunnitelmasta
aina lopullisiin päätöksiin ja ratkaisuihin
saakka. Nyt jokaisen kunnan on mahdollista valita oma tapansa kehittää palvelurakennettaan
ja uudistaa toimintatapojaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Eri
keinoja puntaroitaessa ei kolmannen sektorin mahdollisuutta tule
mielestäni sivuuttaa.
Alueellisuuden huomioiminen lain valmistelussa ansaitsee myös
tunnustuksen. On tärkeää, että ratkaisua,
joka toimii Pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa,
ei väen väkisin yritetä soveltaa syrjäisimmille
alueille. On syytä muistaa, että tätä kunta-
ja palvelurakenneuudistusta ei ole tehty kuntia eikä yksinomaan
valtiotakaan varten, vaan se tehdään ennen kaikkea
kansalaisia varten. Tästä syystä kansalaisten,
kuntalaisten, kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää.
Kuten ed. Kallio totesi omassa puheenvuorossaan, tässä esityksessä oli
myös nimettyjen tiettyjen tehtävien ja järjestämisvastuitten
siirtäminen kunnilta valtiolle, muun muassa elatustukien
ja holhoustoimen edunvalvonta, mutta minunkin mielestäni
tämä työ jäi osittain kesken.
Olisin kaivannut listalle myös keskustelussa olleita erityisen
kalliin hoidon, kuten hengityshalvauspotilaitten hoidon, kustannusten
siirtoa. Samoin itsekin pelastuslaitoskysymyksen olisin tässä halunnut
käsitellä hieman tarkemmin ja siirtää tehtävät
valtiolle.
Arvoisa rouva puhemies! Puitelain lähtökohtana
on kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta-
ja palvelurakennetta. Vahvistaminen ja kehittäminen edellyttävät
myös tuotantotapojen uutta arviointia. Tuottavuuden parantaminen
ja sitäkin kautta kuntien menojen kasvun hillitseminen
on mielestäni välttämätöntä.
Meidän tulee aidosti puhua lähipalvelujen turvaamisesta
laajaa väestöpohjaa vaativien palvelujen rinnalla.
Lähipalvelut, kuten kotipalvelut ja päivähoito
muutamia esimerkkejä mainitakseni, ovat kuntalaisten päivittäin
tarvitsemia palveluja. Näiden palvelujen saanti tulee turvata
mahdollisimman lähellä kuntalaista.
Paras-hankkeen valmistelun yhteydessä keskusteltiin
myös niin sanottujen miljoonapiirien muodostamisesta. Onneksi
tämä ei sisältynyt lopulliseen esitykseen
ja olemassa oleva sairaanhoitopiiriverkosto pääosin
säilyy, tosin siten, että erityishoidot keskitetään
yliopistosairaaloihin, aivan oikein, ja kehitysvammaisten erityishuolto ja
erikoissairaanhoito yhdistetään. Meillä Pohjois-Karjalassa
työ on tehty jo ennen tämän puitelain
antamista, ja kyseisen kuntayhtymän valtuuston puheenjohtajana
voin todeta, että järjestelmä toimii
erittäin hyvin ja sitä on lähdetty toteuttamaan
tasavertaisuuden pohjalta.
Kun kuuntelin täällä ministeri Mannisen
vastauksia aikaisemmin päivällä, oli
varsin hienoa todeta se, että hän hallitsi asiansa
ja esille tulleet asiat olivat todella linjakkaita. Minusta oli
hyvää erityisesti se, että hän
toi selkeästi esille, että kuntia, joilla ei ole
yhteistä rajaa, ei tulisi yhdistää eikä myöskään
kuntaosia lähdettäisi toisiin liittelemään,
ellei kyseessä ole koko kuntaa koskeva kokonaisratkaisu.
Tämä varmasti on erittäin hyvä linja,
ja toivon, että tämä säilyy
myöskin jatkossa.
Suuret kaupunkikeskukset, jotka nimettiin, ovat osittain tulkinneet
puitelakia omalla tavallaan, mielestäni täysin
väärin. Kaupunkikeskussuunnitelman teko ei mielestäni
tarkoita mitään kuntaliitosselvityksen tekoa.
Näin kuitenkin varsin vastuuttomasti eräillä tahoilla
asiaa on tulkittu ja on suorastaan painostettu. Itse olen huolissani
niiden kuntien ja kuntalaisten asemasta, jotka sijoittuvat tämän
niin sanotun kehän ulkoreunalle. Tämä vastuu
meidän tulisi mielestäni kantaa ja huomioida.
Jos nyt ympäristökunnat liitetään
isoihin kaupunkikeskuksiin, onko seuraava kehä muutaman
vuoden päästä seuraavana esissä ja
vuorossa? Eli kyllä tässä linjakkuutta
tarvittaisiin, ja minusta isojen kaupunkien käyttäytyminen
on ollut suorastaan tyrmistyttävää.
Arvoisa puhemies! Kannustimet kuntaliitoksiin ovat ymmärrettäviä ja
kohdallaan. Kuitenkin mahdollisten liitosten on synnyttävä vapaaehtoisuuden
pohjalta ja puheet pakkoliitoksista olisi mielestäni jo
tässä vaiheessa syytä haudata. Yhteistoiminnan
ja yhteistyön merkitys tulevaisuudessa tulee varmaankin
korostumaan, ja myös itse sitä tuen ja kannatan.
Kotikunnan merkitys on kuitenkin suurimmalle osalle kansalaisia
melko suuri. Siksi ei ole lainkaan yllättävää,
että kuntaliitoksen mahdollisuuden noustessa julkisuuteen
oman kotikunnan kohdalla myös tunteet ovat nousseet pintaan
monessa tapauksessa. Kuten alussa totesin, puitelaki on mahdollistava.
Meidän kaikkien on avattava sitä kuntalaisille
ja jatkettava keskustelua.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Karkean laskelman mukaan joka kymmenestuhannes
suomalainen aikuinen on kunnanjohtaja. Se kertoo hyvin paljon siitä,
kuinka paljon hallintoa tämä meidän viiden
miljoonan kansamme on saanut aikaiseksi. Kansainvälisessä vertailussa ajatellen
tähän meidän hallintokoneistoomme mahtuisi
toinen ellei peräti kolmaskin mokoma aivan hyvin, jos vertaillaan
Oecd-maita ja julkisen sektorin koko hallintoa.
Siltä osin, mikä on pettymykseni siihen, että tulikin
tämä kompromissien kompromissi tai tuluskukkaro,
viittaan ed. Soininvaaran puheeseen enkä käy tätä kokonaisasiaa
enää läpi vaan keskityn kahteen yksityiskohtaan,
joista itse asiassa molemmat ovat hyvin suuria. Toinen on itse asiassa
valtiontaloudellisesti pitemmän päälle
satojen miljoonien, itse asiassa jopa miljardin euron kysymys, nimittäin
hyvinvointijohtaminen ja ennalta ehkäisevä terveydenhoito
ja se, kuinka se tässä vaiheessa tätä uudistusta
on nyt pudonnut hyvin vaaralliseen loukkuun, mahdollisesti paikkaan,
josta sitä ei kovin helposti enää löydä tai haeta,
ellei seuraava hallitus ole huomattavasti viisaampi tämän
asian kanssa, sekä toinen sitten täällä eduskunnassa
vielä toisessa yhteydessä keskeneräinen
lastensuojelulaki, jolla on selviä kiinneyhtymiä tähän
Paras-hankkeeseen tai jolla olisi pitänyt olla ilmiselviä kiinnikkeitä tähän
Paras-hankkeeseen mutta ei valitettavasti ole.
Ensin tähän ennalta ehkäisevään
terveydenhuoltoon. Hallintovaliokunta siteeraa mietinnössään
sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, joka on mielestäni aivan
oikeassa, kun se on kirjoittanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta
pitää lausunnossaan terveyskäyttäytymiseen
vaikuttamista ja sairauksien ehkäisyä sekä sosiaalisen
syrjäytymisen ehkäisyä keskeisinä tekijöinä pyrittäessä vaikuttamaan
palvelutarpeen ja kustannusten kasvuun. Hallintovaliokunta vielä siteeraa
sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, joka pitää välttämättömänä myös
sosiaalihuollon aseman turvaamista palvelurakenteen uudistuksessa.
Toimenpiteiden tuloksellisuus edellyttää perustason
ja alueellisen tason toimijoiden saumatonta yhteistyötä yhtenäisten
periaatteiden mukaisesti. Hyvä sitaatti, mutta tästä ei
valitettavasti seuraa yhtään mitään.
Hallintovaliokuntakaan ei ole mennyt muuttamaan tätä sillisalaattia,
jonka hallitus on esittänyt.
Hallituksen esityksen 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa sanotaan,
että kuntayhtymän, tässä tapauksessa
siis terveydenhuollon puolella, tulee edistää alueellaan
terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden huomioon
ottamista. Siis varsinaisesti näiden uusien isompien yksiköiden,
jotka ovat tervetulleita ja erittäin tarpeellisia, tehtävä ei
ole niin sanottu hyvinvointijohtaminen siltä osin, kuin
on kysymys siitä, että huolehditaan, että ihmiset
lihoisivat jatkossa vähemmän, liikkuisivat enemmän,
että vanhenevat ihmiset saisivat jalkoihinsa ja käsiinsä niin
paljon lihasvoimaa, ettei toteutuisi se karmea seikka, mikä tänä päivänä on,
että toiseksi yleisin syy vanhan ihmisen joutua pysyvästi
laitoshoitoon on vain ja ainoastaan lihasvoimien puute jaloissa.
Meidän palveluketjumme siltä osin, miten ihmisiä ennalta
ehkäistään joutumasta vakavan ja raskaan
hoidon tarpeeseen taikka laitoksiin pysyvästi, on puutteellinen,
ja nyt Paras-hankkeella tämä puute mahdollisesti
tehdään vieläkin vaikeammaksi ja pahemmaksi,
kun ei ole uskallettu ratkaista ongelmaa hyvinvointijohtamisesta.
Arvoisa puhemies! Pahimmillaan tässä nyt käy
niin, että erikoissairaanhoitopiirien joku vastuuhenkilö sinänsä silloin
tällöin vierailee jäsenkunnissa ja juttelee,
että muistakaas nyt kannustaa ihmisiä vähän
lenkkeilemään ja hyppimään happeakin,
kun oikeasti pitäisi aikaansaada kattava palveluketju,
jossa terveyskeskukset, työterveysasemat, neuvolat, kouluterveydenhuolto
ohjaavat suoraan liikuntatoimen ja liikuntaseurojen palvelujen piiriin
saattaen, vaihtaen hyvin konkreettisesti ja kontrolloivat elämäntapamuutosta
ja auttavat sitä pysyvästi. Nyt käy helposti
niin, että kun ei ole pakko, tämä hanke
ei pakota, niin näissä neuvotteluissa liikuntatoimen,
seurojen, kansalaisjärjestöjen, jotka huolehtivat
kansanterveystyöstä, kylätoimikuntien,
Marttaliiton ja seurakuntien, kaikkien näiden uusien toimijoiden,
jotka nyt ovat innostuneet liikuttamaan, opettamaan terveellisempiä elämäntapoja,
asemasta, rahoituksesta, roolista ei puhuta mitään siinä vaiheessa,
kun yhteistyökuvioita järjestellään,
mistä seuraa, että ne jäävät
näiden uusien, aika heikoiksi jäävien
peruskuntien pahnanpohjimmaiseksi jakojäännökseksi
budjetoinnissa eivätkä siihen keskeiseen rooliin,
jossa niiden pitäisi olla uudessa, vahvassa,
riittävän isossa kunnassa ja keskeinen työkalu
uudelle hyvinvointijohtajalle eli riittävän suuren
kunnan johtajalle ja kaupunginhallitukselle tai riittävän
suuren kunnan kunnanjohtajalle ja kunnanhallitukselle. Toivottavasti
seuraava hallitus ymmärtää tämän
asian vakavuuden, sen mittasuhteet, sen inhimillisen kärsimyksen,
mitä mahdollisesti tämän lenkin katkaisu
nyt tässä yhteydessä, kun kukaan ei johda
palveluketjua, jonka tarkoitus on ennalta ehkäistä terveydenhoitoa,
aiheuttaa.
Sitten, arvoisa puhemies, tähän toiseen seikkaan.
Hallintovaliokunnassa muun muassa ed. Anderssonin aktiivisella työllä saatiin
mietintöön muutamaan kohtaan havaintoja ja huomautuksia
ikään kuin muistilapuksi seuraavalle, toivottavasti
reippaammalle hallitukselle siitä, että lastensuojelukysymykset
itse asiassa on syytä jatkossa organisoida nykyistä suuremmissa
yksiköissä silloin, kun on kysymys näistä hyvin
pienistä, muutaman tuhannen asukkaan kunnista. Tähän
ongelmaan hallitus lastensuojelulaissa esittää ratkaisuksi,
koska liian pienet kunnat, niin kuin peruspalveluministerikin täällä kertoi
toisessa yhteydessä, eivät tosiasiassa pysty puolueettomasti
ja riittävällä ammattitaidolla hoitamaan
muun muassa huostaanottoja, että tämä huostaanottopäätös
tehtäisiinkin jatkossa tuomioistuimessa sen sijasta, että sen
kuitenkin tekisivät virkavastuulla sosiaalipuolen päättäjät
ja luottohenkilöt.
Mielestäni huomattavasti loogisempi ja oikeampi ratkaisu,
kun samaan aikaan sama hallitus valmistelee tätä Paras-hanketta,
olisi ollut ratkaista lastensuojelukysymykset vähintään
saman 20 000 asukkaan pohjaisissa elimissä kuin erikoissairaanhoitokin.
Toivon, että tämä viisaus vielä tästä eduskunnasta
löytyy, että tältä osin emme
nyt vaalikauden lopulla tee hätiköityjä ratkaisuja
vaan viitoitamme tien siihen, että kun kerta tämä Paras-hanke
tulee vääjäämättä etenemään — niin
ovat sanoneet myös kaikki vastuulliset hallituspuolueen
ihmiset täällä, että tämä on vasta
alku, hyvä alku — niin silloin siitä loogisesti
seuraisi se, että lastensuojeluasiaa lähdetään
valmistelemaan näihin uusiin, riittävän
ison väestöpohjan omaaviin yksiköihin,
jolloin luottamusorganisaatio voisi olla riittävän
iso tältä väestöpohjalta ja
ennen kaikkea sinne voidaan sitten keskittää lastensuojelun
ammatillinen osaaminen sosiaalityöntekijöistä,
psykiatreista, psykologeista juristeihin, jolloin myös
se porukka, joka miettii yksittäisten perheiden, joskus
jopa sukujen ongelmia, on kuitenkin riittävän
etäällä aivan siitä lähipiiristä.
Tämä ratkaisu on ammattilaisten mielestä looginen
ja hyvä, lakivaliokunnassa sen puolesta ovat puhuneet monet
asiantuntijat. Julkisuudessa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti
Hallberg on voimakkaasti vedonnut, että etsitään
jokin toinen ratkaisu siihen ongelmaan, joka on kieltämättä oikea,
ja ministeri Hyssäläkin on mielestäni
aivan oikeassa, että joskus nykyisellä kuntarakenteella
huostaanottopäätökset tapahtuvat liian
pienissä ja liian vähän resursoiduissa
tai osaavissa yksiköissä.
Heli Paasio /sd:
Arvoisa puhemies! Salissa on tänään
kuultu aivan laidasta laitaan kommentteja siitä, onko esitys
hyvä vai huono. Itse pidän esitystä hyvänä,
tarkoituksenmukaisena ja tarpeellisena. Jos mietitään
myös ennen tämän lain tähän
saliin tuloa taikka tähän taloon tuloa, niin voidaan
sanoa, että mikään ei ole estänyt
järkeviä toimia kunnissa, mutta vasta tämä laki
taikka sen valmistelu on saanut jotain potkua aikaan. Elikkä jo
ennen voimaan tuloaan laki on tehnyt sinänsä hyvää ja
voi sanoa, että olkoon se se liikkeelle sysäävä voima,
jota tämän jälkeen vielä vahvistetaan.
Sitä kehitetään ja pitkin matkaa myös
huolletaan. Tässä laissa säädellään
ennen kaikkea rakenteista. Toimien sisällöt ratkaistaan aika
pitkälti kunnissa, miten ne toteutetaan, ja täällä paljon
puhutusta rahasta päätetään
sitten taas budjetissa.
Kuntademokratia on aivan olennainen elementti tämän
lain sisällön toteutuksessa. Kuntayhtymissä kuntademokratia,
tai demokratia ylipäätään, katoaa
välikäsien kautta hyvinkin kauas mahdollisesti
itse kuntalaisesta. Kuntien koolla ei sinänsä ole
itseisarvoa, vaan sillä, että ne ovat toimintakykyisiä ja
tarkoituksenmukaisia ja niissä kyetään
hoitamaan ne päätökset, joita tarvitaan.
Kuntalaisella tulee olla oikeus siihen, että suoraan hänen
valitsemansa edustajat vastaavat myös hänen maksamistaan
veroäyreistä, eli valtavastuurahojen tulee olla
samalla elementillä. Sitä varten turhan paljon
kuntayhtymiä ei tule tehdä, vaan voisi sanoa melkein,
että vain ne pakolliset olkoot tässä yhteiskunnassa
jatkossa ja muuten pyritään noudattamaan järkeviä kuntakokoja
ja suoraa vaikuttamista.
Kuntayhtymien päätöksenteosta ed.
Urpilainen ainakin jo puhui aiemmin, ja siinä on omat ongelmansa
sen suhteen, kun perustuslakivaliokunta sanoi, että asukaspohja
voi olla päätöksenteon pohjana, kunhan
ei mikään kunta saa yli puolta päätöksentekovallasta.
Se on sinänsä ongelmallista, koska se elementti
voi estää myös järkevien päätösten
tekemisen. Se tarkoittaa käytännössä,
että millä tahansa alueella, missä on yksikin
suurempi kunta, se kunta ei välttämättä saa
itselleen kuuluvaa päätösvaltaa siinä määrin, mitä sille
kuuluisi asukaspohjan mukaan, kun se ei voi saada yli puolta, ja
pienemmät kunnat saavat taas itselleen kuulumatonta valtaa
kenties, jos näin voi sanoa, enemmän kuin kunnan
asukaspohjaan perustuvaa päätöksentekovaltaa
niille kuuluisi kuntayhtymässä. Ja tästä voidaan
kysyä, mikä järki silloin pienemmällä kunnalla
olisi edes käydä keskustelua liitoksesta, jossa
sen valta perustuisi puhtaasti kenties asukaspohjaan, sen sijaan,
että tässä kuntayhtymässä mahdollisesti
valtaa voidaan käyttää enemmän
kuin sitä kuuluisi olla. Toivon mukaan tähän
löydetään joku järkevä ratkaisu
jatkolakia työstettäessä.
6 § puhuu laajaa väestöpohjaa edellyttävistä palveluista,
ja ei ihan vähiten herättänyt keskustelua
tämän pykälän 2 momentin 1 kohta,
missä puhutaan erikoissairaanhoidosta ja kehitysvammaisten
erityishuollosta. Tätä pykälänosaa
on väännetty, keskustelutettu ja mietitty pitkään
ja hartaasti. Voi suoraan kai sanoa, että laki tulee lukea
niin kuin se on kirjoitettu, ja lopputulokseen hallintovaliokunta
avasi sen mietinnössään hienosti. Elikkä ongelma
taikka pelko, mikä ennen kaikkea kehitysvammaisten erityishuollon puitteissa
on joillain alueilla ollut, on saatu sitä kautta poistettua,
kun se valiokunnan mietintöön avattiin. Kunnilla
on jatkossa järjestämisvastuu kehitysvammaisten
erityishuollosta ja täten kunnat voivat päättää,
kuten pykälä sanoo suoraan, kunnan osoittamassa
laajuudessa siitä, siirtääkö se
näitä palveluita tai palvelujen vastuujärjestämistä sille
uudelle kuntayhtymälle, mitä 6 §:ssä puhutaan,
vai hoitaako se jotakin muuta kautta sen palvelun hankinnan. Toisin
sanoen nyt pakolliset kuntayhtymät voivat jatkaa vapaaehtoiselta
kuntayhtymäpohjalta erityishuoltopiireinä, jos
kunnat näin haluavat. Tämä mahdollistaa
hirveän paljon erilaisia toteuttamistapoja, ja toivonkin,
että kunnat itsessään miettivät,
mikä heidän alueelleen, mikä heille sopii
parhaiten. Pelkoja on lietsottu aivan turhaan, ja toivon, että tämän lain
hyväksymisen jälkeen viimeistään
lakataan turhaan pelottelemasta kehitysvammaisten omaisia taikka
heitä itseään taikka heidän
parissaan työskenteleviä.
Lain 7 § puhuu keskuskunnista aika pitkälti
ja siitä suunnitteluvelvollisuudesta, mitä keskuskunnilla
ja ympäröivillä kunnilla yhdessä on. Monet
kunnat ovat pyytäneet melkein, että ettekö voisi
mainita meitäkin siellä pykälässä.
Tämähän ei estä näitä kuntia
tekemästä yhteistoimintasuunnitelmaa, vaikka pykälä ei
mainitse näitä kuntia nimeltä. Aivan
vastaavasti pykälässä mainitut kunnat
voivat laajentaa reviiriään ja ottaa mukaan myös
niitä, joita ei vaikka kehityskunnista olekaan mainittu.
Pääkaupunkiseutu on oma asiansa, josta valiokunta
myös lausui, että toivotaan toki, että myös suurten
kaupunkien lisäksi katsotaan koko Pääkaupunkiseutua
laajassa mitassa, kun maankäytöstä ja
liikenteestäkin puhutaan. Heikossa taloudellisessa asemassa
olevia kuntia tullaan tarkastelemaan, voi kai sanoa, aika tarkastikin jatkossa.
Mutta jos heikossa taloudellisessa asemassa olevan kunnan suunnitelmat
eivät riitä elinkelpoisuuteen jatkossa ja valtioneuvostokaan
ei kykene hyväksymään sitä,
että ne toimet riittäisivät, mitä on
esitetty, niin toivon mukaan jo ennalta näitten heikossa
taloudellisessa asemassa olevien kuntien naapurikunnat, joilla menee
paremmin, huomioivat jo tässä kohtaa, mitä kehitystä koko
alueen edun nimissä voitaisiin alueella tehdä,
jottei tulla siihen, että vasta tiukan paikan tullen valtioneuvosto
niin sanotusti käskyttää näitä yhteen,
koska johonkin täytynee liittää silloin
tämä heikommassa asemassa oleva kunta. Kun yhteinen
maaraja vaaditaan, niin kyseeseen tulee todennäköisesti,
tai voi sanoa melkein, että välttämättäkin,
joku niistä naapurikunnista, ilman että mennään
pakon kautta, ja toivon mukaan löydetään
hyvällä yhteistyöllä alueilla
jo järkeviä ja kestäviä ratkaisuja.
Ja vaikka tämä on erilaisten rakenteiden laki,
niin täytyy kuitenkin muistaa, ketä varten tämä kaikki
lainsäädäntö tehdään.
Se on sitä ihmistä varten, sitä kuntalaista
varten, hän on se tärkein, ja pidetään
se mielessä myös kentällä lakia
toteutettaessa.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Paras-hankkeen käynnistäminen
oli hallitukselta rohkea mutta välttämätön
teko ohi hallitusohjelman. Niin kuin aiemmin käydyssä debatissa
jo totesin, erityinen ansio asian valmistelusta kuuluu kuntaministeri
Hannes Manniselle, joka on myös ahkerasti maakuntia kiertämällä muokannut maaperää
tälle
asialle otolliseksi. Kiitoksen ansaitsee myös
perusteellisen ja hyvän mietinnön tehnyt hallintovaliokunta.
Kuntien menot ovat jo pitkään kasvaneet tuloja
nopeammin, väestö ikääntyy,
ja muuttoliike uhkaa yhä pahemmin jo ennestään
harvaanasuttuja alueita. Kuntien on palvelutuotannossaan välttämätöntä ottaa
käyttöön kustannustehokkaampia rakenteita
ja keinoja, jotta palveluiden laatu ja saatavuus voidaan turvata.
Puitelaki on hyvä tiekartta vietäessä palvelurakenneuudistusta
eteenpäin. Työmaata tulee riittämään
tulevalla vaalikaudella seuraavalle hallitukselle ja myös eduskunnalle.
Avainasemassa ovat kuitenkin kunnalliset päättäjät,
joiden kannattaa nyt toden teolla panostaa yhteistyöhön
naapurikuntiensa kanssa.
Tämä lakiesitys antaa kunnille väljät
puitteet rakentaa palvelutuotantoaan väestöpohjaltaan
lakiesityksen edellyttämälle tasolle ilman pakkokuntaliitoksia.
Kuitenkin laki tarjoaa myös hyvät kannusteet kuntaliitoksille.
Käytännön toteutuksessa riittää myös
useita kovia haasteita. Näkyvissä on ollut muun
muassa isompien kaupunkikuntien taholta vaatimuksia kuntarajan poistamisesta
ehtona palveluiden järjestämisessä pienemmille
naapureille, joilla ei suuntautumisessaan ole vaihtoehtoja. Suurimmat
haasteet tulevat kuitenkin olemaan jo ennestään
harvaanasutuilla alueilla, joilla ei kuntarajoja poistamallakaan saada
muodostettua riittävän vahvoja palveluyksiköitä turvaamaan
kansalaisten tarvitsemat peruspalvelut.
Arvoisa rouva puhemies! Useissa täällä käytetyissä puheenvuoroissa,
muun muassa ed. Vihriälänkin puheenvuorossa, on
kannettu huolta ammatillista peruskoulutusta koskevan 50 000 asukkaan
väestöpohjavaatimuksen aiheuttamasta uhasta pienille
kuntayhtymille ja koulutuksen järjestäjille. Tämä tuntuu
olevan huolenaiheena myös useissa kunnissa Pirkanmaallakin.
Pelätään lähteä mukaan
maakunnalliseen yhteistyöhön ja luovuttaa päätösvaltaa
omasta oppilaitoksesta suuremmalle yksikölle. Pelätään
alueelle tärkeiden oppilaspaikkojen menetystä isommille oppilaitoksille
maakuntakeskuksiin. Tältä osin olisi varmaan paikallaan
etsiä edelleen keinoja epäluulojen purkamiseksi
ja näiden alueilleen tärkeiden koulutuspaikkojen
kehittämisen varmistamiseksi. Ammatillinen koulutus ja
sen kehittäminen on tärkeä kansallinen
kilpailutekijä kaikilla aloilla kansainvälisen kilpailun edel-leen koventuessa.
Esimerkiksi
teknologiateollisuutemme kilpailukyky edellyttää huippuosaamista
sekä kallista ja uusinta kone- ja laiteteknologiaa. Pienten
oppilaitosten mahdollisuudet vastata kasvaviin haasteisiin ovat
rajalliset, ja siksi järkevää ja laajempaa
yhteistyötä tarvitaan osaamisen tason varmistamiseksi.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyyn tullut kunta-
ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki on lopputulos hyvästä ja
erittäin perusteellisesta valmistelusta, ja tästä työstä erityiskiitoksen
ansaitsee kuntaministeri Hannes Manninen. Hän on johtanut
tätä työtä erittäin
vakaalla kädellä ja käyden läpi
valtavan määrän tietoa, ja ennen kaikkea
hän on tehnyt yhteistyötä yli hallitus—oppositiolinjan
niin, että kaikilla edustajilla on ollut tähän
erittäin hyvä mahdollisuus osallistua, ja ennen
kaikkea tästä on tiedotettu kaikissa kunnissa
koko Suomen alueella ja monia monia tiedotustilaisuuksia on asiasta
jo tähän mennessä järjestetty.
Puitelain tarkoituksena on turvata kaikille suomalaisille laadukkaat
palvelut koko maassa kohtuullisella kustannusrasituksella. Kunnat
tarjoavat palvelut asukkailleen, ja sellaisina on palvelujen toteuduttava
vielä tämän puitelain jälkeenkin.
Kunnilla on järjestämisvastuu, ja siitä ei saa
tinkiä, ja valtiovallan tehtävänä on
tukea tätä työtä parhaansa mukaan.
Puitelaki kannustaa uudistamaan ja monipuolistamaan palvelurakenteita
tämän päivän tilanteita vastaaviksi.
Jo pelkästään kuntien menojen kasvu 5
prosentin vuosivauhdilla ja tulojen kasvu 3 prosentilla edellyttävät
perusteellista asioiden läpikäymistä kunnissa.
Koko ajan pitää kuitenkin pitää mielessä,
että hyvät palvelut kuuluvat kaikille suomalaisille
joka puolella Suomea. Valtion on siinä kannettava oma vastuunsa
vahvasti, ja kuntien tarpeet ja erilaiset olosuhteet tulee huomioida
täydellisesti.
Kunnat käyvät läpi puitelain mukaan
koko palvelurakenteensa elokuun loppuun mennessä tehden
siitä omat esityksensä. Kunnissa on työ jo hyvässä käynnissä,
mikä kuvaa hyvin sitä vakavuutta ja tahtoa, jolla
kunnat ovat puitelain vaatimukset jo huomioineet, vaikka lakia ollaan
nyt vasta hyväksymässä.
Puitelaki tarjoaa mahdollisuuden kuntien yhdistymiselle, jota
kannustetaan porkkanarahoilla. On tärkeää,
että kuntaliitokset tapahtuvat vapaaehtoisesti ja kunnioittaen kunnallista
itsehallintoa. Tämä on puitelain nimenomainen
henki. Kun puitelaista ensimmäiset alkutahdit lyötiin,
moni sai melkeinpä sydänkohtauksen, kun monessa
kunnassa luultiin, että kysymys on kuntien pakkoliitoslaista,
mutta onneksi tämä väärä tieto
on nyt hälvennyt ja puitelain todellinen henki on tullut
esille.
Kuntien yhdistymistilanteessa puitelaki takaa porrastetun yhdistymisavustuksen
lisäksi mukana oleville kunnille valtionosuuksien säilymisen ennallaan
viiden vuoden ajan. Tämä antaa kohtuullisen ajan
uuteen tilanteeseen mukautumiselle. Huomioitava on yhteistoiminta-alueen
kuntia koskien myös perustuslakivaliokunnan linjaus, ettei
yksittäinen kunta pääse yksipuoliseen
määräävään
asemaan päätöksenteossa. Linjaus on merkittävä ja
kuvaa itsehallinnon vahvuutta maassamme.
Sosiaali- ja terveystoimessa kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueita
palvelujen järjestämiseksi. Tavoitteena on 20 000
asukkaan asukaspohja. Ammatillisen koulutuksen järjestämisalueelta
edellytetään 50 000 asukkaan asukaspohjaa.
Sama päämäärä voidaan
saavuttaa myös kuntien vapaaehtoisilla yhdistymisillä.
On tärkeää, että laissa on huomioitu
myös pitkistä välimatkoista johtuvat
poikkeukselliset olosuhteet. Varsinkaan Itä-Suomessa ja
Lapissa ei asetettuihin väestöpohjatavoitteisiin
päästä. Näiden kuntien asukkaille
on tärkeää, että palvelut taataan lähellä ilman
kaavamaista asukaslukuvaatimusta, joka veisi kohtuuttomiin tilanteisiin.
Puitelaki on herättänyt epävarmuutta
monella alueella juuri palvelujen etääntymisen
takia. Onneksi nämä pelot ovat osoittautuneet
turhiksi ja ihmisten palvelut todella turvataan lähipalveluina,
niin kuin alkuperäinen tarkoitus olikin.
Kuntien henkilöstön asema on puitelaissa turvattu.
Irtisanomisia kuntien yhdistymistilanteissa tai kuntien yhteistyön
tiivistymisessä ei tapahdu, ja se on todella merkittävä kirjaus
laissa.
Lähivuosina kunnissa tapahtuu eläkkeelle jäämisten
kautta työvoiman merkittävää vähentymistä.
Ensi vuosikymmenen alussa on jo vakavia vaikeuksia työvoiman
saatavuudessa, joten olemassa oleva työvoima pitää säilyttää ja
sitä kautta turvata palvelujen tuottaminen.
Arvoisa rouva puhemies! On myös huomattava, että kunnat
voivat ostaa palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta,
mikä tarjoaa uusia mahdollisuuksia palvelujen tuottamiseen
monipuolisesti. Varsinkin vanhusväestön palveluja
on moni kunta ostanut yksityisiltä palveluntuottajilta hyvin
tuloksin. Järjestämisvastuu säilyy kaikissa tapauksissa
kunnilla. Palvelujen laadusta ja saatavuudesta ei saa yhtään
tinkiä. Kuten sanoin, kunnalla on kaikissa olosuhteissa
järjestämisvastuu, ja siitä ei kuntalainen
saa kärsiä, että palvelujen tuottaja
on joku muu kuin kunta itse.
Viime vuosikymmeninä jatkunut muuttoliike on tuonut
kaikki Suomen kunnat uuteen tilanteeseen. Muuttotappiokunnat menettävät
veronmaksajiaan muuttovoittokuntiin, jotka eivät pysty
helposti mukautumaan uuteen tilanteeseen. Omalta osaltaan puitelaki
vastaa tähän haasteeseen, mutta valtiovallan olisi
nyt vakavasti paneuduttava myös tasapuoliseen maan kehittämiseen.
Jotta kuntien verotuloja voidaan kasvattaa, on uusia työpaikkoja
luotava koko maahan myös kasvukeskusten ulkopuolella. Tämä on
ainoa tapa, jolla varmistamme palvelujen saatavuuden vielä puitelain
jälkeenkin.
Tuskin kukaan uskoo kuntien valtionosuuksien merkittävään
kasvuun edessä olevan valtio-osuusuudistuksen myötä.
Jos emme puitelain toteutumisen aikana toimi myös muussa
kehitystyössä, olemme ensi vuosikymmenellä ylipääsemättömissä vaikeuksissa.
Valtionosuusuudistuksessa on huomioitava puitelain hengen mukaan erilaiset
olosuhteet eri puolilla Suomea. Kaavamainen uudistus tuhoaisi kunnallisen
itsehallinnon nopeasti asettamalla heikommassa asemassa olevat kunnat
kestämättömään rahoitustilanteeseen.
Se tuskin on edessä olevan uudistuksen tarkoitus. Ensimmäisiä laskelmia
on jo tehty, ja niistä saadut ennakkotiedot eivät
ole rohkaisevia.
Kunnat ovat nykyisin merkittäviä elinkeinojen
kehittäjiä. Jos kunnilta viedään
toimintaedellytykset, merkittävä paikallistuntemus
niin palvelujen tarjonnassa kuin elinkeinojen kehittämisessä häviää.
Valtio on vetäytynyt ja vetäytyy edelleen maaseutukunnissa
viime vuosikymmenen lääniuudistuksen jälkeen
keskushallintoviranomaiseksi. Kunnille jää koko
ajan lisää vastuuta omalla alueellaan.
Suomalainen kuntarakenne on muodostunut viimeisen sadan vuoden
aikana. Se sisältää merkittävää paikallista
osaamista, ja siihen perustuu koko demokraattinen järjestelmämme.
Puitelain kautta koko kuntien palvelutarjonta käydään
nyt läpi, mitä pidän erittäin
hyvänä. Jotta kuntien toiminta jatkossa voidaan
koko maassa turvata, ei puitelaki saa jäädä ainoaksi
kehittämisvälineeksi 416 kunnasta koostuvassa
Suomessa.
Maija Rask /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Minua on varoitettu, että ei
pidä kehua toisen puolueen kansanedustajia eikä ainakaan
ministereitä, mutta en kovin herkästi usko, mitä sanotaan,
vaan minun mielestäni tänäänkin
on aihetta kehua toisen puolueen ministerikansanedustajaa. Me saimme
pöydillemme vihreän kirjan, jonka nimi on "Paras
tuoreeltaan tulkittuna". Tämä on Kunnallisalan
kehittämissäätiön kirja, jonka
esipuheosaan mielelläni yhdyn. Tässä todetaan:
"Jos Paras-hankkeelle tulisi nimetä isä, se olisi
ministeri Hannes Manninen. Jos sille pitäisi nimetä vetojuhta,
se olisi ministeri Hannes Manninen."
Mielestäni ministeri Manninen on tehnyt urotyön
tuodessaan tämän lain eduskunnan käsittelyyn,
ja siitä hänelle kiitokset. Mutta jos hän
on isä, niin kyllä tällä hankkeella äitikin
on, ja se on kansanedustaja Rakel Hiltunen. Kun he sen yhdessä,
ministeri Manninen ja ed. Rakel Hiltunen, tekivät, niin
tämmöinen lapsi siitä sitten tuli. Sitä on
käsitelty tämänkin päivän
aikana pitkään, onko tämä nyt
hyvä vai ei. Minusta tämä on erinomainen.
(Ed. Tiusanen: Kumman näköinen se on?) — Ed.
Tiusanen voi itse arvioida, kumman näköinen; molempien
piirteitä taitaa löytyä.
Arvoisa puhemies! Minusta tämä Paras-hanke
pitää nyt hyvän sään
aikana toteuttaa, ja se hyvän sään aikana
toimiminen tarkoittaa mielestäni sitä, että kunnissa
aletaan tehdä päätöksiä,
jotka koituvat kuntalaisten parhaaksi, ja se tarkoittaa erityisen
tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon
ja koulutuksen järjestämisessä. Sitten
kun miettii sitä, että yhteistyö on tiivistä terveydenhuollon
ja koulutuksen puolella ja jopa 70 prosenttia kuntien budjeteista
menee näihin kuntayhtymiin, niin sen jälkeen voi
kyllä kysyä, mikä on kunnan itsenäisyys.
No, sehän on sitä, että valtuusto päättää myöntää rahoja
kuntayhtymille. Kun tämän lisäksi toivottavasti
aika monessa seutukunnassa hoidetaan kuntien yhteistyönä jätehuoltoa,
energiapolitiikkaa, rakennetaan yhteisiä liikuntatiloja,
kulttuuripalveluja ja kunnallisia hankintoja tehdään,
niin voi kysyä, mihin tarvitaan lukemattomia kunnanjohtajia
ja -valtuustoja ja lautakuntia ja muuta kunnallista byrokratiaa.
Rouva puhemies! Tästä minun puheestani ei voi
missään tapauksessa vetää muita
johtopäätöksiä kuin sen, että kannatan
sitä, että pitäisi tehdä kuntaliitoksia,
järkeviä kuntaliitoksia, ja niitä pitäisi
tehdä pian sen tähden, että tähän
Paras-hankkeeseen sisältyy vielä erikoistarjous,
joka ei ole pelkästään sitä porkkanarahaa,
jota on luvattu tietyiksi vuosiksi, vaan se erikoistarjous, joka tähän
pohjimmiltaan sisältyy, on nimeltään
suuret ikäluokat.
Muutaman vuoden sisällä merkittävä määrä kunnanjohtajia,
sivistystoimen johtajia, koulutoimen johtajia ja kunnansihteereitä on
jäämässä ansaitsemalleen eläkkeelle,
ja nyt jos koskaan näitä kuntaliitoksia pitäisi
tehdä sen tähden, että ei nyt pidä mennä valitsemaan
nuoria kunnanjohtajia ja -sihteereitä ja mitä kaikkea
tässä mainitsinkaan, koska kyllä sillä tavalla
kunnissa henkilöstöstä pitää pitää huoli,
että jos sitten myöhemmin tehdään
kuntaliitoksia, niin entisillä palkkaeduilla nämä ihmiset
jatkavat joissakin muissa tehtävissä. Eli nyt
on aika kuntaliitoksille, koska tämä suurten ikäluokkien
erikoistarjous ei toistu.
Sitten vielä, arvoisa puhemies, kun äidyin
kuitenkin kehumaan ministeri Hannes Mannista, niin en vedä sanojani
takaisin, mutta kun hän on Tornion virkavapaalla oleva
kaupunginjohtaja ja itse olen Kemistä ja tiedän,
kuinka tiukkaa keskustelua meillä käydään
kuntayhteistyöstä, niin toivoisin, että ministeri
Manninen nyt sitten ryhtyisi myös sanoista tekoihin ja
vastaisi myöntävästi siihen kihlaustarjoukseen,
joka Kemin ja muidenkin kuntien puolelta on useita kertoja esitetty.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen edustajien joukkoon, joka on
ministeri Hannes Manniselle antanut kiitosta ja tunnustusta ottaa
vaikea asia rohkeasti esille.
Tämän puheenvuoroni olen valmistanut poikkeuksellisesti
tiimityönä. Minulla oli erään
pohjoisen Keski-Suomen pienen kunnan valtuuston puheenjohtaja, hallituksen
puheenjohtaja ja kunnanjohtaja vieraana, kunnan nimi vilahtaa puheen
myötä myöhemmin esille, ja näin
ollen, vaikka itse olenkin keskikokoisesta maaseutukunnasta, Keuruulta,
tässä korostuvat nimenomaan pienen maaseutukunnan
näkemykset.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus on hyvä avaus kuntaorganisaation
kehittämisessä. Uudistus tulee nähdä mahdollistavana
lakiuudistuksena, joka antaa erilaisissa olosuhteissa toimiville kunnille
mahdollisuuden omista lähtökohdistaan kehittää kunnallista
lähidemokratiaa. Kuntauudistusta ei missään
tapauksessa tule nähdä suuruuden ihannointina.
Mitkään puolueettomat tutkimukset eivät
puhu sen puolesta, että suurempi koko kunnissa antaisi
kansalaisille paremmat lähipalvelut. Myöskään
suuremmat kuntayksiköt eivät pysty tehokkaampaan
toimintaan kuin pienemmät kunnat. Olisi suurta tuhlausta
hajottaa pienten kuntien aikaansaamaa infraa, kun samalla sama infra
rakennettaisiin suurempiin kuntakeskuksiin. Kysymys kuuluu, kuka
hoitaa pienten kuntakeskusten kehittämisen, jos pienet
kunnat pakotetaan kuntaliitoksiin. Pienet kunnat toimivat tehokkaasti
lähidemokratian rakentajina. Monessa tapauksessa paikalliset
luottamuselimet lähes talkoopohjalta antavat itsestään
kaiken kotiseutunsa kehittämiseen.
Suuret kunnat ja metropolit näyttävät
toimivan tehokkaasti. Suurissa kuntakeskuksissa on kaikkien puolueettomien
tutkimusten mukaan kaikkein vaikeimpia sosiaalisia ongelmia. Avioerot
ovat jokapäiväistyneet, lasten huostaanotot kasvavat
räjähdysmäisesti, mielenterveysongelmat
pakottavat hyvin monen suurkaupunkilaisen turvautumaan mielialalääkkeisiin.
Tätä ei voi pitää myönteisenä eikä haluttavana
kehityksenä.
Suomi tarvitsee edelleen omaperäisiä, itseensä uskovia
pieniä kuntia ja pienissä kunnissa toimivia pienyrittäjiä.
Suomi tarvitsee kehittyäkseen erilaisuutta, erilaisia ja
erikokoisia persoonallisia kuntia, jotka toimivat oman pienalueensa
aktiivisina kehittäjinä. Pienten kuntien olemassaolo
ei ole rahakysymys, vaan ennen kaikkea tahtokysymys. Vaikka kaikki
alle 2 000 asukkaan kunnat pyyhittäisiin kaikkine
hyvyyksineen ja heikkouksineen kokonaan pois, säästyisi
ainoastaan alle 2 prosenttia kuntatalouden menoista. Pakkoliitoksissa
myös pienten kuntien asukkaitten palvelut on pystyttävä jotenkin
järjestämään.
Pienet kunnat voivat olla kaikkein tehokkaimpia tietotekniikan
hyväksikäyttäjiä. Esimerkiksi pienessä Kinnulan
kunnassa ei ole puoleentoista vuoteen lähetetty päättäjille
ruskeita kirjekuoria. Kaikki valmistelu ja päätökset
tehdään sähköisessä muodossa.
Kaikilla päättäjillä on salkkumikrot
laajakaistayhteydellä asioitten hoitamiseksi. Kinnulan
lukiolaisilla on myös käytössään kunnan
tarjoamat salkkumikrot verkko-opintoja ja lukio-opiskelua varten.
Kunnassa on luotu koko kuntaa kattava langaton laajakaistaverkko. Kuititon
kirjanpito otettiin kunnassa käyttöön vuoden
2007 alussa. Nämä ovat esimerkkejä pienen
kunnan tehokkuudesta ja omatoimisuudesta. Voi olla, että isoissa
kunnissa ei vielä kymmeneenkään vuoteen olla samassa tilanteessa, missä ollaan
nyt esimerkkinä mainitussa pienessä kunnassa.
Edelleen kyseisen kunnan, Kinnulan, talous kuuluu Suomen parhaimmistoon.
Taseissa on runsaasti ylijäämää,
tarvittaessa kunta voi maksaa velkansa pois sijoituksillaan. Pieni
kunta on tässä esimerkkitapauksessa saavuttanut
asukastaan kohti paremmat tulokset kuin monikaan suurkunta.
Näin nämä näkökohdat
kunnallismiesten ajatuksina on hyvä tuoda myös
tässä yhteydessä esille. Suuruus ei saa
olla itsetarkoitus, vaan lähtökohtana tulee olla,
niin kuin monesti on todettu, kuntalainen ja ihminen, kuinka hänen
tarpeensa toteutetaan. Helposti käy niin, että jos
liitetty kunta alkaa suuremmassa yksikössä vaatia kehittämistään,
se ei onnistu. Suuremman kunnan lautakunnissa, kunnanhallituksessa,
-valtuustossa eivät aiemmin itsenäisenä olleen
kunnan näkemykset voi enää päästä esille.
Esimerkkitapauksessa mainitussa 2 000 hengen Kinnulan
kunnassa on kaksi hammaslääkäriä,
kaksi lääkäriä ja monet erityisterveydenhuollon
ja sosiaalitoimen palvelut. Ne on pystytty siellä järjestämään.
Jos tuon kokoinen kunta olisi osa jotain suurempaa kuntakokonaisuutta,
olisi ajan kysymys, milloinka pohdittaisiin terveysaseman sulkemista,
hammaslääkärien ja lääkärin vastaanottojen
supistamista, siirtämistä muualle, milloinka lakkautettaisiin
lukio, ja todennäköistä olisi, että myös
elinkeinotointa ei kovinkaan aktiivisesti haluttaisi sivummalle
kehittää.
Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla olen
halunnut tässä yhteydessä korostaa sitä,
että myös pienissä kunnissa toimitaan
tehokkaasti ja myös tähän tulee tarjota
edelleen mahdollisuudet.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä puitelaki on
todella enemmän julistus ja selonteko kuin varsinaista
lainsäädäntöä, jonka
muotoon tämä kuitenkin on tehty. Tämä on
tietysti menettelytapakysymys eikä sinänsä kovin
tärkeä, mutta se nousi aika voimakkaasti valiokuntakäsittelyssä esille,
että tämä on poikkeuksellinen tapa viedä uudistuksia
eteenpäin.
Tärkeintä kuitenkin on se, että kunta-asiat ovat
esillä, ja näyttää hallintovaliokunnan
mietinnön mukaan olevan niin, että tämä lähti
liikkeelle eduskunnan tahdosta ja vaatimuksesta, johon hallitus
sitten tarttui vastoin hallitusohjelmaa, tai niin, että hallitusohjelmassa
asiasta ei mitään mainita. Lähtökohta
oli siis eduskuntalähtöinen, ja sen jälkeen
sitten ilmeni se, että hallituspuolueet ovat hyvin eri
linjoilla koko kysymyksen perusratkaisumallista. Sosialidemokraatit
haluavat maahan suuria, voimakkaita tai sitten vähemmän
voimakkaita mutta kuitenkin suuria kuntia, ja keskusta taas haluaa
pitää pienet kunnat hengissä ja puhua
vain palvelu-uudistuksesta, kun sosialidemokraatit puhuvat kuntauudistuksesta.
Kun tämä kahden johtavan hallituspuolueen näkökulma
oli koko uudistukseen täysin vastakkainen, niin lopputulos
on sitten tällainen, voisiko sanoa, sekamelskainen soppa,
josta ei saa välttämättä selvää,
mihin tällä pyritään ja mitkä ovat
ne keinot, joilla loppujen lopuksi asia viedään
päätökseen tulevina vuosina. Eli paljon
jää auki. Täällä keskustelussa
esimerkiksi ed. Vielma peräänkuulutti, että seuraavan
hallituksen ohjelmaan tulee sisällyttää ne
kohdat, joilla viedään tämä uudistus
loppuun. Kysyin häneltä ja kysyn nytkin, että mitkäs
ne keinot sitten ovat, kun pakkoliitoksiin ei edes kokoomus ole
valmis ja toisaalta tiedämme, että lukuisat kunnat
ovat jyrkästi kuntaliitoksia vastaan, eivät halua
suurkuntiin liittyä vaan haluavat pitää itsenäisyytensä.
Hallitus on valinnut sitten sen tien, jota on jo käyty
muutama vuosi, eli talouden kautta kurjistetaan kuntia ja samalla
kurjistetaan kuntalaisia, niin että kunnat ajetaan taloudellisen
pakon kautta yhdistymään suuriksi yksiköiksi.
Tällä tiellä ollaan, ja tämä lainsäädäntö vain
jatkaa sitä tietä, koska tuo 11 §:n 4
momentti sinetöi sen, että uutta rahaa ei kunnille
anneta, vaan rakenteita rukataan ja tällä uskotaan
saatavan lisärahaa käyttöön.
Väitän kuitenkin, että niin merkittäviä muutoksia
ei tapahdu, että merkittävästi tulisi uutta
rahaa, joka riittäisi esimerkiksi väestön ikääntymisestä,
alkoholin käytön lisääntymisestä ja
muista ongelmista johtuvien kuntien kasvavien menojen kattamiseen.
Eli ollaan tiellä, joka johtaa kunnat umpikujaan, ja tämä hallituksen esitys
ei sitä sellaisenaan muuta eivätkä myöskään
ne suuret kunnat sellaisenaan korjaa tilannetta, koska yksikään
vanhus ei vähene sitä kautta, vaikka pantaisiin
kuinka paljon yhteen.
Yhteistyötähän kunnat jo tekevät
merkittävästi. Valtiontalous on viime vuosina
ja Vanhasen hallituksen aikanakin pantu kuntoon eläkeläisten,
opiskelijoiden, lapsiperheiden ja kuntien kustannuksella, ja tulokset
näkyvät. (Ed. Soini: Köyhyys lisääntyy!)
Kunnat ja niiden palveluiden käyttäjät
ovat talouskriisissä, kun taas kaikkein rikkaimmilla menee
loistavasti tässä yhteiskunnassa. Eriarvoisuus
on sekä alueellisesti että ihmisten välillä kärjistynyt,
ja sama tilanne jatkuu. Kuntien tulopohja on pettänyt,
ja sitä ei tällä korjata niin merkittävästi,
että tilanne kääntyisi positiiviseksi.
Näin ollen yhä useammin törmäämme
siihen tilanteeseen, joka tuli esimerkiksi Keski-Suomessa eteen,
kun Toivakan ja Leivonmäen kunnat kävivät
liitosneuvottelut tuossa viime vuoden puolella. Kun sitten päätöksentekohetki
tuli, niin Toivakka, johon Leivonmäen piti liittyä,
totesi äänin 11—10 valtuustossa, että emme
ota Leivonmäkeä, koska Leivonmäen myötä tulisi
3,5 miljoonan euron porkkanarahat mutta 7 miljoonan euron velat,
eli 3,5 miljoonaa nettovelkaa pienelle kunnalle ja muutama sata, ehkä 1 500
eläkeläistä lähinnä,
tulisi mukana uuteen kuntaan.
Tämä ei johda mihinkään
ratkaisuun tältä osin. Meidän väestö-
ja ikääntymiskehitys on sellainen, että tällaiset
muutokset eivät tilannetta sillä tavalla korjaa,
että ongelmat poistuisivat, ja hallitus ei kehyspäätöksessään
eikä myöskään tässä lakiesityksessä lupaa
kunnille lisärahoitusta. Sinänsä tietysti
tämä uudistus on paikallaan viedä eteenpäin,
mutta mikä on lopputulos, sitä emme tiedä,
muuta kuin että ratkaisuja se ei tuo.
Arvoisa puhemies! Meillä on esimerkkejä muutamista
kuntaliitoksista menneiltä vuosikymmeniltä ja
vuosilta muun muassa Keski-Suomessa. Ed. Oinonen jo poistui, mutta
hänen kotikaupunkiinsa Keuruuseen liitettiin taannoin Pihlajaveden
kunta. Kun nyt menee Pihlajavedelle katsomaan, niin siellä ei
ole yhtään mitään. Siellä muutama
ihminen asuu, minkäänlaisia palveluja ei siellä enää ole.
Sama on Konginkankaan osalta, joka on aika tuore liitos Äänekoskeen. Konginkangas
on täysin kuollut, eli kaikki ne niin sanotut iholla olevat
palvelut, joita siellä asuvat ihmiset tarvitsevat, on ajettu
alas. Ja jos liitetään näitä kuntia
näihin isompiin keskuksiin, niin näin tulee käymään.
Esimerkiksi omassa kotikunnassani Uuraisilla on keskusteltu paljon
tästä uudistuksesta, ja olemme Jyväskylän
seudun kunta, jonka talous on kohtuullisen hyvässä kunnossa
kuitenkin. Jos meidät liitetään Jyväskylän kaupunkiin,
niin kohtalo on se, että palvelut romahtavat alas varsin
nopeasti. Puolustajia ei niille löydy, kun isossa
kaupungissa ei reuna-alueista kanneta huolta. Tämä tekee
sen tilanteen, että tätä uudistusta ei
nähdä ratkaisuna ihmisten kannalta.
Tällä tiellä nyt ollaan kuitenkin,
ja Vanhasen hallitus on muutoinkin ollut varsin voimakas keskittäjä.
Valtion palveluita on ajettu alas, ja yksityiset palvelut ja koulupalvelut
ovat heikentyneet merkittävästi tämän
hallituskauden aikana. Tässä tilanteessa nyt olemme,
ja tämä uudistus, vaikka en sitä sinänsä vastusta,
on valitettavasti sellainen, joka ei tuo perusratkaisua, jos valtio
ei turvaa kuntien taloudellista pohjaa. Korostan sitä,
että lukuisten kuntien — ja vaikka niitä yhdistettäisiin,
niin niiden yhdistettyjenkin kuntien — tulopohja on pettänyt
ja silloin se, että jaetaan uusiksi joitakin olemassa olevia
rahoja, ei ratkaise näitä ongelmia vaan tarvitaan
lisärahoitusta. Siihen tässä vastalauseessa
on kiinnitetty huomiota, mutta sen valitettavasti ministeri Manninen
tyrmäsi hyvin kylmäkiskoisesti.
Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen sisältyy näitten
selvitysten ja ohjelmien ja suunnitelmien tekoja valtavasti. Mielenkiintoista
on se, ketkä lukevat tuolla ministeriössä tämän
vuoden lopulla sitten näitä satoja ja satoja selvityksiä,
suunnitelmia, ja mitä niitten pohjalta sitten päätetään. Mikä on
se malli? Mennäänkö pakkoliitoksiin, joita
ed. Vielma lakialoitteessaan esittää mutta ei ole
kuitenkaan esittänyt lakialoitettaan hyväksyttäväksi
täällä, tehnyt vaan muodon vuoksi lakialoitteen,
josta saa muutaman jutun Keskisuomalaiseen, mutta ei vie sitä eteenpäin?
Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta
on täällä moneen kertaan täällä mainittu.
Jyväskylän maalaiskunnan valtuuston puheenjohtaja
vaakuna kainalossa vakuuttaa, että pitkiin aikoihin me emme
missään tapauksessa liity Jyväskylän
kaupunkiin, ja näin ollen pakkoliitos on ainoa mahdollinen
ratkaisu, jos halutaan se reikäleipäkunta saada
pois maailmankartalta. Jos niin tehdään, niin
silloin kaikki nämä puheet, mitä täällä on kauniisti
pidetty, menettävät merkityksensä. Se on
kuitenkin sitten ainoa tie.
Arvoisa puhemies! Minä en kannata pakkoliitoksia ja
pelkään sitä, että tämä hallituksen
valitsema linja ajaa maaseudun peruspalvelutkin vielä huonompaan
jamaan kuin ne ovat tänä päivänä,
ja kehitys on ollut nyt jo huolestuttava.
Timo Soini /ps:
Arvoisa rouva puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut työhuoneessani näitä keskusteluja.
Tämän hankkeen taustahan oli se, että perussuomalaiset
ainoana eduskuntapuolueena syrjäytettiin tästä hallinnosta,
ja jäljet näkyvät. Katson, että edustamani
maailmankatsomus ei ole sidottu tähän esitykseen.
Muutenkin ajattelemme kyllä itsenäisesti, mutta
haluan vielä merkkauttaa pöytäkirjoihin,
että paheksun erityisesti sitä Suomen Kuntaliiton
tapaa järjestää kunnallisista asioista
paneelikeskustelu, että sieltä pudotetaan aina
kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset pois sillä perusteella,
että niillä ei ole edustusta Kuntaliiton hallituksessa.
Kun tässä puolueemme kasvaa ja voimistuu, niin
myös Kuntaliitossa kuulo tulee paranemaan. En kaipaa sellaisilta
sileäkätisiltä teoreetikoilta ohjeita,
jotka eivät arvosta kansanvaltaa.
Arvoisa rouva puhemies! Pumaka on pumaka, ja praktika on praktika.
Ei tämä ollenkaan niin järjetön
hanke ole kuin Euroopan unioni, mutta byrokratiasta on kysymys.
On ollut ilo kuunnella, kuinka täällä on
julistettu, mikä on ihmiselle hyvä, ihmiselle
lähtöinen. Katsokaa perussuomalaisten vaalijulistusta
ja -julistetta "Ihmiselle hyvä — kautta maan".
Näin ovat vanhat puolueet jälleen tulleet linjoille
ja kalastamaan. Ensin tyhjätään maaseutu,
ajetaan palvelurakennetta alas, ja sitten on lirkutus ja seireeninlaulut menossa,
että kyllähän tässä palvelut
turvataan. On leikattu. Vammaispalveluita ei käytännössä saa
sellaisissa kunnissa, joissa on huono rahatilanne. Ei se ole mikään
peruste olla noudattamatta lakia, että ei ole rahaa. Näistä heikompiosaisten,
muun muassa vammaisten, asioista me emme ikinä pääse
eteenpäin, jos ei niistä tehdä subjektiivisia
oikeuksia. Se on aivan näin. Hallitus kehua retostaa, että talous
kasvaa ja vauraus lisääntyy. Suomessa on 120 000
lapsiköyhää, paljon pienituloisia. He
eivät ole saaneet yhtään mitään.
Arvoisa puhemies! Ei itsenäisyyttä ole, jos
ei ole itsenäistä rahankäyttöä.
Jos sinun lompakkosi on naapurin taskussa, niin kuin Suomen lompakko
on Brysselin mielivallan alla, niin ei semmoisella kunnalla ole
mitään itsenäisyyttä, joka on
jatkuvasti valtion harkinnanvaraisen tuen varassa. Näin
on asia.
Kyllähän meidän tälle kuntarakenteelle
jotain on tehtävä, ja sille tapahtuu. Kyllä ed.
Kankaanniemi tässä oli oikeassa, että tämä on
haluttu poliittinen tilanne. Ajetaan niin ahtaalle, että sitten suurena
hyväntekijänä heilutetaan porkkanaa aasin
nenän edessä, että voi kun on hyvä,
että yhdistykää. Aina kun proletaarit tai
muut isot joukot yhdistyvät, ei siitä minkään
näköistä hyvää ole
seurannut tavalliselle ihmiselle. Kyllä maaseudulla savut
harvenevat mutta keskusta julistaa vain suuria torjuntavoittoja.
Siellä on kohta tilaa susien juoksennella.
Mutta, arvoisa rouva puhemies, ei kaikki tässä ole
kelvotonta. On sentään hyvä, että ei
ole lähdetty sellaisen pakkovallan tielle, että on
pakko tehdä kuntaliitoksia. Olen huomannut, että kun
puhut hieman pehmeämmin ja inhimillisemmin, niin asia menee
paremmin perille. Myönteisyydestä pitää lähteä,
vaikka hallituksen hunajapurkkiin en hirveästi usko.
Mutta vapaamatkustajista, arvoisa rouva puhemies, vielä muutama
sana. Jos sellainen on, niin se on tuossa Espoon keskellä.
Sitä kutsutaan Kauniaiseksi. Se on kyllä sellainen
sileäkätisten paratiisi, joka on kotimainen veroparatiisi,
jossa on 2—3 äyriä halvempi äyri
ja palvelut pelaavat siekailematta. Mutta ei kokoomus ole sen itsenäisyyteen
puuttumassa, kas kummaa, vaikka se johtaa maanryöstöä Sipoon
osalta. Tässä näkee suuren rahan jälleen
kovakouraisen kohtelun, kun on kyseessä pieni, mutta kun
raha makaa pitkin Kauniaisten rinteitä, niin kokoomus on
kuuro ja kylmä. Se joutaa siitä ensimmäisenä.
Se on kuntaliitos, joka olisi kaikista kiireisin tehtävä.
Arvoisa rouva puhemies! Tuoreessa Kirkkonummen Sanomissa tuore
perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas, sitoutumaton Heimo Hakala,
viisi valtuutettua Inkoossa, tervetuloa mukaan vaan, todistaa tässä seikkaperäisesti,
kuinka
kielipolitiikka tulee olemaan aika iso asia jatkossa. Me näemme
tämän Sipoon kohdalla nyt Helsingissä,
ja me tulemme näkemään tämän
saman Raaseporin alueella, Tammisaaren—Karjaan alueella,
ja tulee olemaan parku ankkalammikon jerusalemissa suuri eli Rkp:n
kohdalla, kun väkisin yritetään pitää kielipoliittisin
perustein kuntia ympärillä, kun esimerkiksi Inkoo,
jos se johonkin fuusioidaan, pitää fuusioida Lohjaan eikä Tammisaareen.
Tässä nähdään taas,
kuinka tämä ajatus kulkee ahtaitten puoluepoliittisten etujen
alla, kun pitäisi Suomen kansan asioita hoitaa.
Arvoisa puhemies! Täällä alkuillasta
oli ministeri Manninen hyvässä vedossa, sanoisin:
retorisesti yllättävän hyvässä vedossa,
ja puolusti terhakkaasti tätä esitystä.
Sen verran täytyy ministeri Mannisen kunniaksi sanoa, että monelta ministeriltä tämmöinenkin
kompromissi ja keitos olisi jäänyt kyllä tekemättä.
Siinä mielessä annan alue- ja kuntaministerille
tunnustuksen. En jaa näitä kaikkia toimenpide-esityksiä,
mutta kyllähän tällainen sillisalaatti
ja intressien ja etujen ristiriita vaatii ammattitaitoa, että tästä saa paketin
kasaan. Pumaka on pumaka, ja praktika on praktika; näin
on nyt toimittu ja sillä hyvä. Erityisen tyytyväinen
olen siitä, että tässä ei ole mitään
Pääkaupunkiseudun vihreitä houreita eli että tehdään
joku metropoli.
Siis kyllähän se on aivan järjetöntä,
tässä oli 27. päivä joulukuuta
juttu, että Euroopan unionin ympäristövirasto
moitti Suomen kaupunkirakennetta. Eihän EU:lle edes kuulu
kaupunkipolitiikka. Mutta mikä näille kuuluu?
Kaikki kuuluu tälle Brysselin hyvin syötetylle
komissio- ja komissaariporukalle, ja sieltä vaan sanotaan,
miten meidän täällä tundralla
pitäisi olla ja elää. Kyllä me
täällä olemme asuneet pitkin ja poikin
Suomenniemeä, eikä tänne tarvitse tulla Brysselin
tyrannien kertomaan, miten täällä asutaan.
Asukoon joku kerrostalossa, joku omakotitalossa, jos itse haluaa.
Tämä luonnon tekeminen jumalaksi on mennyt aivan
liian pitkälle. Se on mennyt aivan järjettömyyksiin.
Kun yksi kommunismi romahti, niin sitten on tehty tästä ympäristöhysteriasta
toinen baali, jonka mukaan päät heiluvat.
Eli kyllä tilanne on se, että Suomessa lähdetään
itsenäisyydestä, lähdetään
siitä, mikä on ihmiselle hyvä. Ei kuntakoko
ole ratkaiseva asia. Minulle kuntaliitokset, jos ne ovat järkeviä ja
perusteltuja, eivät ole vaakunasta kiinni, sen kun pistetään
yhteen, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Siinä mielessä tämä,
kun on löyhä puitelaki, on parempi kuin jos se
olisi kireä, pakkovaltainen, ylhäältä saneltu.
Annetaan nyt herran tähden niille ihmisille, jotka sinne
valtuustoihin on valittu, oikeus päättää.
Mutta sen haluan tässä lopuksi sanoa, että kunnat,
joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä, eivät
ne mistään päätä. Tälle
perussuomalaiselle hyvälle linjalle voi ed. Tiusanenkin
antaa kohta tukensa.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tulin vielä muutaman lisäyksen
tuomaan tuohon edelliseen puheenvuorooni.
Haluaisin ihan aluksi kommentoida ed. Braxin ajatuksia
lastensuojelulain kehittämisestä ja nimenomaan
siitä, millä tavalla tätä oikeusprosessia
hallinto-oikeuden näkökulmasta ja nimenomaan kuinka
tätä, voisiko sanoa, perheiden oikeusturvaa pystyttäisiin
turvaamaan. Tässä laissahan hän peräänkuulutti,
kuten kaikki me täällä olemme tehneet,
joka on huomioitu myös 5 §:ssä, että kansanterveystyön
ja sosiaalihuollon palvelujen vähimmäisväestöpohjan
tulee olla vähintään se 20 000
asukasta, ja sitä, että se olisi myös tämän
lastensuojelulain ajatuksen taustalla, tuen kyllä lämpimästi,
jotta pienissä kunnissa pystyttäisiin vastaamaan
niihin suuriin haasteisiin, joita lastensuojelu tuo yksittäisen
ihmisen kannalta ja yksittäisen perheen ja lapsen kannalta,
ja pystyttäisiin lastensuojeluosaamista vahvistamaan ja
nimenomaan näitten ihmisten oikeusturvaa entisestään
parantamaan.
Arvoisa puhemies! Kuntasektorin on uudistuttava merkittävästi,
jotta tulevaisuuden hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Se on todettu
täällä tänään
monta kertaa. Vaikka puitelaki ohjaa uudistustyön linjoja,
käytännön ratkaisut on jätetty
kuntakentälle kunnallista itsehallintoperiaatetta kunnioittaen.
Kuntien tulee tuottaa selvitys toimenpiteistä, ja toimeenpanosuunnitelma
sisältää muun muassa väestö-
ja palvelutarveanalyysin vuosille 2015 ja 2025. Organisoinnista
päättävät kunnat itse, mutta
yhteistyötä niiden on tehtävä,
jotta voidaan tarkastella alueellisesti kaikkea palvelutarjontaa.
Tämä on hyvin haasteellinen tehtävä kunnille
ja edellyttää kyllä vahvaa tahtotilaa
toimia uudistuksen puolesta. Aloitteellisuus ja aktiivisuus kunnissa
on tarpeen, jotta päästään hyviin
tuloksiin. Kyse on kaiken kaikkiaan Suomen selviytymisstrategiasta
tulevaisuudessa, kuntien ja alueiden elinvoimasta ja houkuttelevuudesta
myös kansainvälisesti.
Uudistus ei ole kuitenkaan mikään ihmelääke, joka
poistaisi kuntien talousongelmat. Siksi on todella olennaista, että tulevat
kunnat ja yhteistyöalueet pystyvät harjoittamaan
vahvaa elinkeinopolitiikkaa yhdessä alueen yritysten kanssa. Puitelaki
mahdollistaa palvelujen tarkoituksenmukaisen järjestämisen,
tarvittavan väestöpohjan saamisen sekä kuntaliitokset
ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisen. Lähtökohtaisesti olen
ehdottomasti sitä mieltä, että päätöksenteon olisi
säilyttävä lähellä kuntalaisia
eikä väliportaan hallintoelimiä rakennettaisi
lisää. Niitä tulee olla ainoastaan siellä,
missä se on välttämätöntä ja
käytännöllisesti kaikkein järkevintä. Käytännössä tämä tarkoittaisi
vahvojen peruskuntien mallia ja niitten kehittämistä,
jotka muodostuvat pääasiassa työssäkäyntialueista.
Kuntayhtymät ja mahdolliset erityyppiset kuntapiirit
muodostuvat pitkälti koulutuksesta, opetuksesta, sosiaali-
ja terveyspalveluista. Kuntayhtymät ja erilaiset piirimallit
hävittävät kunnallisen demokratian ja
päätöksenteon läpinäkyvyyden.
Tässä yhteydessä myös noin 70
prosenttia kunnan päätöksenteosta ja
kuntabudjetista siirtyy kuntayhtymiin tai erilaisiin piirimalleihin.
Kuntalaisen on vaikea seurata palveluiden kehittämistä.
Myös kuntayhtymän kokonaisuuden hallinta tai ymmärtäminen
tuo suuria vaikeuksia. Rahoituksen osalta se tuo vaikeuksia kunnan
rahoituksen hallintaan ja sen määrittämiseen,
mihin kunta haluaa kohdentaa palveluita ja määrärahoja.
Se maksaa usein siitä, mitä kuntayhtymä määrittää.
Kuinka kunta pystyy sitä valvomaan, on monessa mielessä erittäin
vaikea ja haastava tehtävä.
Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
toteuttaminen on vaativa prosessi. Uudistuksen toimeenpanon tarkka
seuranta ja arviointi on tärkeää hankkeen
suuntaamisen ja etenemisen kannalta. Siksi on tärkeää,
että lausumassa edellytetään vuonna 2009
hallituksen selontekoa uudistuksen etenemisestä. Hanketta tulisi
kunnissa edistää avoimesti keskustelemalla, parhaita
vaihtoehtoja punniten ja hyvään yhteistyöhön
ja lopputulokseen pyrkien. Katseen on oltava avara. Sen tulee yltää yli
puoluerajojen ja yli kuntarajojen, jotta uudistus onnistuu ja Suomi
on tulevaisuudessakin asukkailleen tasavertainen, turvallinen, hyvinvoiva
ja menestyvä maa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Kuntalain sisältö määrittelee
kunnan tehtävän lain 1 §:ssä.
Kunnan tehtävänä on edistää kuntalaisten
hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Muuta
tehtävää kunnalle ei mainita.
Kuitenkin kuntalaisten hyvinvointi on viime vuosina johdonmukaisesti
heikentynyt hyvin monissa kunnissa hyvin laajoilla alueilla nimenomaan
siitä näkökulmasta katsottuna, miten
kunta, jonka vastuulla on palvelujen järjestäminen, pystyy
järjestämään vanhusten hoivan
ja hoidon, sairaanhoidon, terveydenhoidon edistämisen ja esimerkiksi
koulupalvelut. Tämä kehitys on ollut hyvin voimakasta,
tämä kielteinen kehitys, myös ja nimenomaan
suurissa kunnissa. Helsinki on ollut yksi esimerkki tällaisesta
palvelukriisikunnasta. Vanhusten huono hoiva ja hoito on ollut nimenomaan
nähtävissä täällä.
Kansalaiset ovat nousseet myös vuosien mittaan nimenomaan
parin kunnallisvaalin aikana ja ennen niitä ja ennen edellisiä eduskuntavaaleja vahvasti
barrikadeille kysymään, mitä kuntapäättäjät
ja mitä kansanedustajat ja mitä kansanedustajaehdokkaat
aikovat tehdä asioiden parempaan tilaan saamiseksi. Kovasti
on annettu viime vuosina lupauksia, mutta lopputulokset ovat olleet huonoja.
Kunnat edelleen ovat valinneet terveydenhoidon ja palvelut säästökohteeksi,
ja erityiseksi säästökohteeksi on otettu
erikoissairaanhoito ja nimenomaan niin, että varsin monet
sairaanhoitopiirit toimivat nollabudjetoinnilla, kuten esimerkiksi
Kymenlaakson sairaanhoitopiiri. Käytännössähän
se merkitsee sitä, että tänä vuonna
esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirillä on vähemmän
rahaa käytettävissään kuin viime
vuonna hoitoon ottaen huomioon palkkatasossa kuitenkin tapahtuneen
nousun siitä huolimatta, että sairaanhoidon henkilöstöpalkkataso on
matala ja edelleenkin kustannusten nousu on selvä realiteetti.
Sanon tämän sen takia, että tämä käsittelyssä oleva
kunta- ja palvelurakenneuudistus sellaisenaan ei ratkaise kuntien
ongelmia. On selvää, että se voi jollakin
rajoitetulla, marginaalisella tavalla helpottaa talouden hoitoa,
se ehkä innovoi uusia ratkaisuja eri kuntien välillä,
se voi edesauttaa järkeviä kuntaliitoksia, mutta
se ei ratkaisevalla tavalla tuo apua kunnille, ei ratkaisevalla tavalla
esimerkiksi ohjaa kuntien toimintaa toteuttamaan palveluja. Se ei
toisaalta rohkaise kuntalain velvoitteen täyttämiseen,
hyvinvoinnista huolehtimiseen, toisaalta se ei tuo lisää rahoitusta.
Ja tässä on mielestäni voimavaroissa keskeinen
kysymys. Voimavarat edelleenkin ovat riittämättömiä,
mutta myös arvostukset ja arvot monissa kunnissa ovat vinoutuneet
yhtäaikaisesti. On myöskin tietysti tilanteita
ja kuntia, joilla olisi voimavaroja, mutta jotka eivät
kuitenkaan käytä niitä kuntalaisten hyvinvoinnin
edistämiseen.
Täällä kansanedustajat ovat tuoneet
esimerkkejä siitä, että tiedämme
pieniä kuntia, joilla on palvelut kunnossa. Omasta vaalipiiristäni
otan esimerkiksi Parikkalan. Sairaanhoidossa lääkärinvirat
ovat täynnä, ne on täytetty. Siellä on
jopa lääkärinvirka, joka on perustettu
paikkaamaan esimerkiksi perhevapaita. Taas sellaiset kunnat kuin
Imatra tai Kotka tai Kouvola, hyvin porvarikaupunki, siellä on
lääkäripuolella erityinen ongelma ja
nimenomaan muuten Kouvolassa, jossa ei yhtäkkiä ollut
yhtään terveyskeskuslääkäriä.
Näin ollen tämä kokokysymys sinänsä ei ole
mikään tilannetta määrittävä tekijä.
On varmasti myös suurempia kuntia, joissa asiat ovat paremmalla
tolalla kuin mainitsemissani kunnissa. Näin ollen tämä palautuminen
jälleen kerran siihen, millä lailla valtiovalta
on perustuslain 19 §:n velvoitteet täyttänyt,
kun kuitenkin valtiovallalla on viimekätinen vastuu huolehtia
siitä, että kunnilla on palvelujen järjestämismahdollisuus, tämä kysymys
nousee myös jatkuvasti esille.
Kuntademokratiasta on syytä kantaa myös huolta.
Nimittäin jos kuntien koko kasvaa, niin on selvää,
että suurissa kunnissa kuntalaisten ja valittujen luottamushenkilöiden
kosketuspinta vähenee. On vähemmän kontakteja,
on kauempana tapahtuvaa kunnallista päätöksentekoa.
Näin ollen tämä on asia, joka on hyvä pitää mielessä.
Vielä sitten yksityistämisestä. Yksityistäminen
on vinoutunutta palvelujen kehittämistä. On selvää,
että yksityissektori sinänsä ei ole turha, kolmas
sektori on myös tarpeellinen. Ne ovat silloin tarpeellisia
nimenomaan siinä roolissa, että ne tukevat julkista
palvelujen tuottamista. Nimenomaan ongelmahan on sosiaalipuolella,
terveydenhoidon puolella, vanhusten hoidossa. Ne tukevat, mutta
ne eivät voi korvata.
Iso-Britannia on esimerkki valtiosta, jossa on julkinen palvelutuotanto
lamautettu jo kauan sitten. Siellä ei ole useinkaan enää mahdollisuutta vaihtoehtoon
yksityissektorilta ostamiselle ja hinnat nousevat tämän
mukaisesti.
Arvoisa puhemies! Lopetan siihen pohdintaan, onko tämä tulos,
joka on ministeri Mannisen ja toisaalta ed. Hiltusen yhteistyötä,
isän vai äidin näköinen. Mielestäni
se ei ole kummankaan näköinen, vaan se on todellakin
hybridi. Se on sen tyyppinen tulos, joka ei ole loogisesti rakennettu,
vaan joka on kompromissi. Kompromissihan tunnetusti on sellainen,
joka toisaalta muistuttaa kirahvia ja toisaalta aasia, mutta jonka
pitäisi olla hevonen. Tämä hybridi auttanee joltakin
osin. Se kannustaa ja on aikaansaanut varmasti kuntakentässä varsinaisen
kiehunnan. Keskusteluja ja seminaareja on varmaan ollut valtaisasti
ja poissaoloja työpaikoilta erittäin paljon johtavien
virkamiesten, etenkin kuntajohtajien, keskuudessa. Mutta ennen muuta
tämän talon vastuu on tarjota ja varmistaa riittävät
voimavarat sille, että palvelut toteutetaan, huolehditaan
niistä, jotka tämän maan ovat rakentaneet, sairaista,
lapsista ja niistä, jotka apua tarvitsevat.
Jari Leppä /kesk:
Arvoisa puhemies! Tällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella
laitettiin rohkeasti seisahtuneet tai ainakin hyvin verkkaan liikkuvat
kuntavedet liikkeelle, hyvä niin. Tämä on
rohkea veto myöskin siinä mielessä, että kun
koko hanketta ei ollut hallitusohjelmassa, niin pitää kyllä ministeri
Mannista kiittää siitä, että hän
näin mallikkaasti tämän asian loppuun
asti vei.
Puhemies! Täällä on paljon puhuttu
siitä, ratkaiseeko suuruuden tai pienuuden ekonomia kuntapalveluiden
laadun ja saavutettavuuden ja saatavuuden. Näin ei mielestäni
ole. Ennemminkin tarvitaan luovuuden ja yhteistoiminnan ekonomiaa,
jotta tulevaisuudessa taataan tehokkaat ja laadukkaat peruspalvelut
kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Tässä palvelurakenneuudistuksessa
on nyt selväsanaisesti heitetty pallo kunnille, ja kuntien
pitää vastuunsa tästä asiasta
kantaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että silloin
kun puhutaan lähipalveluista, niin niiden ekonomia ei pelkän
rakenneuudistuksen myötä muutu miksikään.
Toinen asia on se, mitä tapahtuu niissä palveluissa,
joita ihmiset tarvitsevat harvoin tai muutaman kerran elämässään. Tällöin
puhutaan sairaanhoitopiireistä, ja tässä meillä on
huomattavan paljon tehottomuutta vielä edelleenkin myöskin
omassa vaalipiirissäni Etelä-Savossa.
Samoin kuntarakenteen muuttuessa meidän täytyy
pitää huolta myös elinvoiman säilymisestä kaikkialla
maassa. Tässä ei välttämättä näin
tapahdu, jos yksiköt ovat riittävän tai
liiankin suuria siihen asianomaiseen paikkakuntaan tai maakuntaan.
Näin ollen se pelkkä rakenneuudistus ei ole todellakaan
se ratkaisu, vaan näkökulman ja lähtökohdan
täytyy olla palveluiden kehittämisessä.
Siksi on mielenkiintoista eri tutkimuslaitosten osalta, jos tuotettaisiin
tutkimustulosta, miten elinvoiman säilyttäminen
on pystytty takaamaan niissä kunnissa, jotka rakennemuutoksen
vuoksi ovat joutuneet heikommalle isomman puristuksessa.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! "Pieneen taloon mahtuu yhtä paljon
onnea kuin isoonkin." Näin osuvasti tuntematon ajattelija
on kuvannut, ja se sopii erittäin hyvin tähän kuntakeskusteluunkin.
Yritän ottaa vähän uutta näkökulmaa
tähän Paras-puitelakikeskusteluun, kun tuntuu,
että kaikki on sanottu itse lain pykälistä ja
kuntataloudesta ja kuntalaisdemokratiasta ja palvelujen takaamisesta.
Käännän siis hieman näkökulmaa.
Kunnissa työskentelee valtava määrä eri
alojen ammattilaisia. Tyypillistä kunnan palveluksessa
työskentelevää henkilöä on
lyhyesti vaikea kuvata, kirjo ammattien ja työnkuvien suhteen
on sen verran moninainen. Kuntasektori työllisti vuonna
2005 422 000 henkeä. Kuntasektorin työntekijöistä suurin
osa, 78 prosenttia, on naisia. Tämä selittyy muun
muassa sillä, että sosiaali- ja terveys- ja sivistysala
työllistävät 86 prosenttia kuntasektorin
väestä.
Henkilöstön määrän
ollessa suuri ja työnkuvien moninaiset asettaa tämä omat
vaatimuksensa myös henkilökunnan työssäjaksamisen
huomioimiseksi. Työn tulisi olla mahdollisimman mielekästä,
tosin sekään ei yksin riitä. Työyhteisön henki
ja työskentelyilmapiiri vaikuttavat olennaisesti työssäviihtyvyyteen.
Kunnan työnantajana tulee kyetä pitämään
yllä toimivat puitteet palkkauksesta aina työterveydestä huolehtimiseen
saakka. Yhtälö ei ole missään
nimessä helppo. Kuntien harteilla on viime vuosina ollut
suuria paineita. Monet kunnat painivat taloudellisten ongelmien
kanssa, ja taloudellisesti tasapainossakin olevat kunnat tulevaisuutta
silmälläpitäen pohtivat, kuinka ylläpitää palvelutaso
riittävänä. Käytännössä menopaineita
on pystyttävä hillitsemään nykyisestä.
Tässä yhteydessä ei voi olla korostamatta
ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä joka
sektorilla.
Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tuonut
uusia ulottuvuuksia kuntakeskusteluun. Uudistus vaikuttaa osaltaan
kaikkiin kuntapalveluihin, ja kunnissa on tosissaan pohdittu eri
tapoja hoitaa kaikki tarvittavat palvelut riittävällä tasolla.
Uudistus ei tarkoita, että kuntien tulisi tuottaa palvelunsa
yhden tietyn mallin mukaisesti. Päinvastoin, kunnilla on
erilaisia vaihtoehtoja, joista on mahdollista valita se itselle
parhaiten sopiva.
Esimerkiksi meillä Joroisissa on lähdetty
ennakkoluulottomasti mukaan Juvan ja Rantasalmen kanssa rakentamaan
yhteistyökuvioita. JJR-allianssin alkuaikoina kaikki palvelujen
tuottamisvaihtoehdot pidettiin avoinna. Nyt palveluja on päätetty
tuottaa isäntäkuntamallia hyödyntäen.
Muutokset kolmen kunnan alueella eivät käy käden
käänteessä, onhan jokaisella kunnalla omat
työkulttuurit ja rakenteet. On kuitenkin hyvä,
että uusia tuulia on lähdetty haistelemaan rohkeasti.
Henkilöstön kannalta eräs keskeinen tekijä on,
että jo vuoteen 2008 mennessä näiden kolmen
kunnan alueelta henkilöstöstä eläköityy melkoisen
paljon väkeä. Jo nyt on havaittavissa henkilöstöpulaa
esimerkiksi terveydenhuoltosektorilla. Tämä tarkoittaa
uusia haasteita myös työssä jaksamisessa,
ja toivottavasti toisaalta JJR avaa myös uusia ovia nykyisille
työntekijöille. Ainakin mahdollisuudet yhteistyön
parempaan harjoittamiseen sekä erityisosaamisen turvaamiseen
ovat olemassa.
Samalla on syytä pohtia ikärakenteen muutoksen
tuomia muutostarpeita kunnan toimintojen rakenteessa. Palveluja
tuottavat jatkossakin niin julkisyhteisöt, yksityiset kuin
kolmannen sektorin osaajat. Monia ovat ihmetyttäneet Paras-hankkeen
yhteydessä perusterveydenhuollon puolella vaateet vähintään
noin 20 000 asukkaan väestöpohjasta.
On totta, että tietyt palvelut vaativat nykyistä kattavampaa
väestöpohjaa, jotta tulevaisuudessakin palvelujen
laatu pystytään takaamaan. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita, että kuntien on pakko ryhtyä valmistelemaan
kuntaliitoksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, ei yhtä tiettyä toimintamallia
ole olemassa. Toisille sopivat paremmin erilaiset yhteistyökuviot,
toisille puolestaan kuntaliitos.
Kuntien pakkoliitoksia en kannata. Uskon, että kepin
sijasta porkkanalla päästään
tässä asiassa parempaan lopputulokseen. Moni Varkaudesta
Joroisiin muuttanut on kehunut palvelujamme ja työntekijöitämme
ja sanonut vakavissaan, että ettehän te vain Varkauden
kanssa yhteen mene, pysykää itsenäisinä.
Tämän minä otan kunnianosoituksena meidän
kunnan työntekijöillemme.
Kunnissa tiedostetaan, että muutosta ja uudenlaisia
toimintamalleja tarvitaan, ja Etelä-Savonkin alueelta löytyy
esimerkkejä hyvin erilaisista toimivista ratkaisumalleista.
Arvoisa puhemies! Tänä päivänä moni
tuntee itsensä työelämässä väsyneeksi
ja voimattomaksi. Työtehtävien määrä on
monilla lisääntynyt, ja töistä olisi
suoriuduttava aikaisempaa vähäisemmällä henkilöstön
määrällä. Kilpailun kiristyessä ei
ole tarkoituksenmukaista saada tuloksia aikaan työntekijöiden
jaksamisen kustannuksella. Töitä pitää kyetä uudelleen
organisoimaan, hyödyntää säästäviä tekniikoita
ja kehittää työnjakoa. Tärkeää olisi
myös osata joustaa työntekijän tarpeiden
pohjalta. Tämä varmasti lisäisi työhön sitoutumista ja panostamista. Lisäksi
työhönsä aidosti
motivoitunut ihminen on valmis uudistamaan ja kehittämään
omia tietojaan ja taitojaan. Työssäjaksamista
voidaan parhaiten edistää työpaikoilla.
Jokainen työyhteisö on omanlaisensa, ja työntekijät
itse ovat parhaita asiantuntijoita puhuttaessa oman työpaikan
kehittämisestä. Tämä ei missään
nimessä tietenkään sulje ulkoista arviointia
pois. Ja totta kai työssäjaksamiseen vaikuttaa
myös se, mitä vapaa-ajalla tehdään.
Joka tapauksessa näihin pehmeisiin arvoihin panostamalla
saadaan aikaan kovia tuloksia myös esimerkiksi talouden
mittareilla mitattuna.
Pitäisikö työtä sitten rakastaa?
Ei, työtä ei pidä rakastaa; ihmiset ovat
sitä varten. Työhön sitoutuminen sekä oman
ja toisten työn arvostaminen sekä sisäinen
yrittäjyys ovat sen sijaan tärkeitä asioita.
Työhän vie meidän aikuisten ajasta suuren
osan. Monet kokevat työ- ja perhe-elämän yhdistämisen
hankalaksi. Perhe ja työ eivät saisi olla toisensa
poissulkevia tekijöitä. Perhe on monille elämän
perusyksikkö. Monet haluavat myös kehittää itseään
työelämässä ilman, että yhteinen aika
perheen parissa liiaksi tai ainakaan pitkäaikaisesti vaarantuu.
Arvoisa puhemies! Kuinka sitten turvata tulevaisuudessa riittävät
henkilöstöresurssit kuntasektorilla? Tähän
pätevät ne samat hyviksi havaitut keinot työllisyyden
parantamiseksi kuin muillakin sektoreilla. Esimerkiksi työn
kohtaanto-ongelmaan ollaan tarttumassa myös tämän
vuoden budjetissa.
Koulutukseen on panostettava. Korkeakoulujen lisäksi
ammattikoulujen vetovoimaisuutta on edelleen kasvatettava. Myös
oppisopimuskoulutus on erinomainen tapa saavuttaa ammatillinen tutkinto.
Tälläkään saralla ei ole yhtä ainoaa
tietä päämäärän
saavuttamiseksi.
Mikä meitä motivoi työntekoon? Tekijöitä on monia.
Esimerkiksi palkkaus, edut ja muut palkkiot ovat ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat
tekemiimme
töihin. Tämän lisäksi työn
sisältö, työtoverit, palaute, kehitys-
ja vaikuttamismahdollisuudet sekä työympäristö luovat
edellytyksiä työnteolle. Eri ihmiset motivoituvat
eri tekijöistä. Pidemmällä tähtäimellä motivaation
näkökulmasta on tärkeää,
että rahallisten motivaatiotekijöiden lisäksi
muut tekijät ovat kunnossa. Ilman tätä on
työilmapiirin kehittäminen mahdotonta. Tämä ei
tietenkään poissulje tasa-arvoa palkkauksessa
naisten ja miesten välillä esimerkiksi.
Monille työnteko saattaa tuntua pelkältä suorittamiselta,
jolloin mahdollisuudet itseilmaisuun työn kautta ovat vähissä.
Tarkoituksena kuitenkin on, että työn tekeminen
tuottaisi tekijälleenkin hyvinvointia. Tähän
kuuluu sen rahallisen hyvinvoinnin lisäksi myös
henkinen puoli. Parhaimmillaan työ voi tarjota ihmiselle
elämään uutta sisältöä,
joka osaltaan vaikuttaa koko hänen muuhun hyvinvointiinsa
ja terveyteen.
Yleiskeskustelu päättyy.