Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Menetin 40 sekuntia. Tämä oli sanatonta puheenvuoroa. Kello tässä käy. (Hälinää — Ed. Gustafsson: Kohta menee minuutti täyteen! — Eduskunnasta: Minuutti jo! — Ed. Gustafsson: Historia antaa aikaa!)

Arvoisa puhemies! Viitaten vuodelta 1987 voimassa olevaan lakiin neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä meillä on tässä lakiesitys nyt noin 40 kansanedustajan allekirjoittamana koskien neuvoa-antavaa kansanäänestystä lisäydinvoiman rakentamisen suhteen. Olemme katsoneet, että tämä kysymys, nimenomaan lisäydinvoimarakennus jos mikä, olisi juuri sen tyyppinen, johon tämä vuodelta 87 peräisin oleva laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä soveltuisi erinomaisesti.

Tuota lakiahan on sovellettu yhden kerran aikaisemmin eli vuonna 1994 järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä. Tuolloin äänestysprosentti oli 74 prosenttia eli suhteellisen korkea. Käytiin vilkas kansalaiskeskustelu ja sen seurauksena järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys ja myöhemmin tehtiin päätökset tässä eduskunnassa. Kerran aikaisemmin myöskin historian kuluessa Suomessa on järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys, vuonna 1931. Silloin äänestettiin yleisestä kieltolaista, joka tuon kansanäänestyksen lopputuloksena sitten kumottiin. Nämä molemmat esimerkit ovat erinomaisia siitä, kuinka kansanäänestystä voidaan käyttää hyväksi.

Nyt tässä yhteydessä yhtä lailla meillä tämän lakialoitteen allekirjoittajilla on näkemys, että tämä asia, jos mikä, lisäydinvoiman rakentaminen, soveltuu hyvin neuvoa-antavalle kansanäänestykselle. Kysymys on herättänyt paljon huomiota, myös julkista keskustelua, ja on tehty muun muassa mielipidetiedusteluja siitä, mitä mieltä kansanedustajat ovat neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä. Näiden mielipidetiedustelujen, niin viitteellisiä kuin ne ovatkin, tulos olisi se, että noin 70 prosenttia kansanedustajista vastustaisi neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Toisaalta toisin päin. Kun kansalaisilta on vastaavaa asiaa kysytty, niin noin 70 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että neuvoa-antava kansanäänestys olisi paikallaan; tämä, jos mikä, olisi semmoinen kysymys, jossa myöskin kansalaisten kantaa olisi syytä kuulla. Tähän itsekin voin hyvin yhtyä.

Meillä on siis kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta. Monessa eri yhteydessä olemme joutuneet havaitsemaan, että tämä asia on moniulotteinen. Sitä on käsitelty ikään kuin energiapoliittisista lähtökohdista, jonne se luonnollisesti kuuluu hyvin vahvasti, mutta ei ainoastaan ole kysymys energiapolitiikasta. On käyty keskustelua lisäydinvoimasta ympäristöpoliittisista lähtökohdista, ja yhtä lailla kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. (Hälinää)

Nimestä huolimatta! — Kun on puhe ydinvoiman rakentamisesta, kyse ei ole vain energiapolitiikasta. Kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on myöskin sosiaalipsykologiasta. Eli tässä on aineksia siihen, että kansalaisilla saattaa olla hyvin voimakkaita traumoja, jotka liittyvät mahdollisesti kasvihuoneilmiön kiihtymiseen hiilidioksidipäästöjen seurauksena, jossa eräänä vaihtoehtona on selkeästi nähty se, että ydinvoima on vaihtoehto, joka ei tuota hiilidioksidipäästöjä. Toisaalta kansalaisilla voi olla myöskin voimakkaita pelkoja itse ydinvoiman käytön suhteen. Tämäkin on varteenotettava seikka.

Vastuullinen päätöksentekijä luonnollisesti huomioi myöskin kansalaismielipiteessä olevat, jopa irrationaaliset osatekijät. Siihen viittaan sanoessani, että kysymys on sosiaalipsykologiasta. Jos ihmisillä on voimakkaita pelkotiloja, voimakkaita tuntemuksia, voi olla, että me joudumme valitsemaan vaihtoehtoja, jotka eivät ole taloudellisen rationaliteetin kannalta ehkä kaikkein parhaita, mutta joihin nimenomaan liittyy muita elementtejä.

Tämän vuoksi juuri tässä kysymyksessä, jos missä, on kansanäänestyksen kautta mahdollista tehdä kansanvalistustyötä, avata vahva kansalaiskeskustelu aiheesta. Tässä lakialoitteessa viitataan selkeästi myöskin siihen, että valtioneuvostolla, valtiolla, on viime kädessä velvollisuus myöskin irrottaa määräraha tiedottamiseen erityyppisistä vaihtoehdoista itse energiapolitiikassa mukaan lukien luonnollisesti myöskin ydinvoima. Tämä sisältyy hyvin vahvasti tähän kansanäänestyslakialoitteeseen. Tässä, jos missä, on kansanvalistuksen paikka, jota laaja kansalaiskeskustelu voisi edesauttaa.

Neuvoa-antavilla kansanäänestyksillä on myöskin se merkitys, että ne ovat vahvistamassa kansalaisten mahdollisuutta osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Aikaisemmissa kansanäänestyksissä äänestysprosentit ovat olleet selvästi korkeampia kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa tai vastaavissa. Se kuvaa sitä, että kansalaiset kokevat tämän mahdollisuuden keskeiseksi.

On viitattu siihen, että ne kansanedustajat, jotka ovat halukkaita kansanäänestyksen järjestämään asiasta, joka viime kädessä kuuluu kansanedustuslaitoksen eli eduskunnan päätettäväksi, panevat päätänsä pensaaseen, pakenevat omaa vastuutaan. Sanoisin hyvin selkeästi, että ainakaan allekirjoittaneen kohdalla kyse ei ole tästä. Olen hyvin tietoinen, että kyseessä on neuvoa-antava kansanäänestys ja viimekätinen päätös lisäydinvoimasta tehdään tässä salissa meidän toimestamme mahdollisimman vahvoilla perustelluilla argumenteilla. Yksi vahva, perusteltu argumentti on se, mikä on kansalaisten kanta tässä kysymyksessä. Sen takia neuvoa-antava kansanäänestys on tässä mitä suurimmassa määrin paikallaan.

On viitattu myöskin siihen, otetaanko tällä aloitteella kantaa itse ydinvoimaan. Allekirjoittanut on yksi tyyppiesimerkki ainakin kansanedustajasta, ehkä kansalaisestakin, jolla on ambivalentti suhtautuminen ydinvoimaan. Minulla ei ole olemassa selkeää näkemystä tässä vaiheessa ydinvoimasta. Haluan kuulla erilaiset mielipiteet, näkemykset, perustellut argumentit ja siltä pohjalta vetää johtopäätökset, argumentit, jotka liittyvät energiapolitiikkaan, argumentit, jotka liittyvät ympäristöpolitiikkaan laajemmin ja luonnollisesti yleiseen kansalaismielipiteeseen.

Tältä pohjalta olen omalta puoleltani lähtenyt kannattamaan ajatusta neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä. Kyse on poliittista päätöksentekijää, tässä tapauksessa kansanedustuslaitosta, kansanedustajia, tukevasta ratkaisusta. Sillä ei haluta kyseenalaistaa edustuksellista demokratiaa, vaan halutaan vahvistaa edustuksellisessa demokratiassa tässä eduskunnassa tehtävää päätöstä lisäydinvoimasta.

Mirja  Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on keskusteltu paljon koko demokraattisen järjestelmämme tilasta. Vaali vaalilta laskevat äänestysluvut antavat kyllä aihetta perusteelliseen pohdintaan, mikä on vialla, mitä pitäisi tehdä luottamuksen palauttamiseksi, miten edustuksellista demokratiaa pitäisi kehittää. Tämä on tietysti iso kysymys, ja tästä keskustelua on jatkettava. Valtiopäivien avauskeskustelussa puhuimme parlamentarismin selkeyttämisestä ja tätä asiaa silloin kosketeltiin.

Nyt käsiteltävät lakialoitteet neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä puolestaan merkitsisivät edustuksellisen demokratian täydentämistä. Kyse on siis osallistumis- ja päätöksentekotavasta, joka soveltuu erittäin hyvin poliittiseen järjestelmäämme huolimatta sen tähänastisesta hyvin vähäisestä käytöstä. Tietysti voisi ajatella, että aikakin on muuttunut ja nykyisessä tieto- ja viestintäyhteiskunnassa on yhä enemmän tarvetta ja käyttöä tällaiselle suoran kansanvallan muodolle.

Uutta perustuslakiamme säädettäessä haluttiin vahvistaa neuvoa-antavan kansanäänestyksen soveltuvuus ja asema juuri edustuksellista demokratiaa täydentävänä suoran kansanvallan muotona, ei siis minkään näköisenä vaihtoehtona nykyjärjestelmälle eikä sen vesittäjänä vaan harkiten käytettynä aktivoijana ja täydentäjänä. Itse uskon, että oikein käytettynä kansanäänestys todella voisi lisätä kiinnostusta koko poliittista järjestelmää ja osallistumista kohtaan.

Perustuslain mukaan korkeinta päätäntävaltaa käyttää Suomessa valtiopäiville kokoontunut eduskunta, me kaikki täällä yhdessä. Me päätämme myöskin itsenäisesti, keitä henkilöitä tai mitä tahoja me haluamme kuulla, ennen kuin teemme lopullisia päätöksiä. Juuri tässä hengessä perustuslakiin on sisällytetty mahdollisuus neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämiseen. Tämän mahdollisuuden käyttäminen ei siis todellakaan merkitse oman päätäntävaltamme rajaamista.

Minusta asia on tarkalleen päinvastoin. Se vahvistaa kansanvaltaisen järjestelmämme perusteita, kun se tarjoaa kaikille äänivaltaisille kansalaisille tilaisuuden lausua mielipiteensä etenkin sellaisesta tärkeästä asiasta, joka, niin kuin tässä tapauksessa, ei ollut näkyvästi esillä silloin, kun eduskuntaa valittiin, eli se ei ole ristiriidassa edustuksellisen demokratian kanssa, kuten hyvin usein on julkisuudessa väitetty.

Sen sijaan voidaan katsoa, että kansanäänestys antaa kansanedustajille luotettavimmalla mahdollisella tavalla tietoa siitä, miten suuri enemmistö kansasta ajattelee juuri siitä nimenomaisesta, selkeästi määritellystä asiasta, joka kansanäänestyksen kohteeksi otetaan. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että asia on niin tärkeä ja kiinnostava, että äänestäjät vaivautuvat vaaliuurnille. Siksi onkin välttämätöntä, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen kohteeksi otetaan asia, joka koskettaa kaikkia kansalaisia ja jolla arvioidaan olevan tärkeä merkitys myöskin tulevien sukupolvien elämässä. Tämän harkinnanhan eduskunta itse suorittaa. Tehdessään tätä päätöstä eduskunnan tulisi tulkita perustuslain 29 §:n tekstiä mahdollisimman sanatarkasti: "Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

On yleisesti tunnettua, etteivät monet nykyihmistä askarruttavista suurista kysymyksistä mahdu tämänhetkisten puoluerajojen sisälle. Ne jakavat puoluekentän alhaalta ylös, paikallistasolta eduskuntaan ja valtioneuvostoon ja jakavat vanhasta ideologisesta ryhmittelystä poikkeavalla tavalla. Kun kysymys on niin tärkeästä asiasta kuin koko energiapolitiikkamme tulevaisuudesta ja ydinvoiman lisärakentamisesta, niin minusta vaatimus oikeuden ja totuuden noudattamisesta on äärimmäisen tärkeä. Kun tämä päätös aikanaan eteemme tulee, on myös tärkeää, että meillä olisi tiedossamme mahdollisimman kattavasti asiaa koskeva kansalaismielipide, ei vain erilaisten gallupien ja mielipidetiedustelujen tulokset tai asiaan tavalla tai toisella sitoutuneiden järjestöjen mielipiteet.

Kansalaisethan hyvin laajasti, etenkin nuoret, joiden tulevaisuuteen energiapoliittiset ratkaisut vaikuttavat, haluavat todella sanoa tästä asiasta perustellun kantansa ilman välikäsiä. Tälle tahdolle on annettava kanava. Kansanäänestyskomitea, taisi olla jo vuonna 83, kun mietintö tehtiin, korosti mietinnössään, että "Kansanäänestystä ei tulisi käyttää mitenkään säännönmukaisesti tietyn tyyppisissä asioissa, vaan nimenomaan keinona avata sellaisia lukkiutumia, joita päätöksenteko edustuksellisessa järjestelmässä saattaa kohdata. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että jollakin asialla on eduskunnassa suhteellisen tasavahva kannattaja- ja vastustajaryhmittymä, jotka haluavat selvittää kansan näkemykset ja valintaperustelut tässä asiassa." Komiteanmietinnössä korostetaan edelleen, että kun kansanäänestyksen toimittamisesta päätetään edustuksellisen järjestelmän piirissä, aina vaihtoehtojen muotoilua myöten sen on tapahduttava täällä ja se on oikeudelliselta merkitykseltään todella neuvoa-antava. Eli silloin ei ole pelättävissä, että kansanäänestyksen toimittaminen jotenkin vähentäisi valtiosäännön mukaisten valtioelinten arvostusta tai kytkisi minkäänlaista valvontavelvoitetta edustuksellista järjestelmää kohtaan. Juuri perustuslakiimme sisältyvässä muodossa kansanäänestys säilyttää lopullisen päätösvallan eduskunnalla eikä anna mahdollisuutta vetäytyä juridisesti päätöksenteosta.

Minä uskon hyvin vahvasti, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestäminen ydinvoiman lisärakentamisesta vain vahvistaisi kansanvaltaa, ja sitä edustamaanhan meidät tänne on valittu. Kannattaa muistaa, että kansanäänestyksessä kansa aina voittaa.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Molemmat aloitteentekijät ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että neuvoa-antavaa kansanäänestystä tulee käyttää hyvin harkiten. Ydinvoimastahan on eri tyyppisiä kansanäänestyksiä järjestetty. Ruotsissa haluttiin tehdä monivaihtoehtoinen äänestys, jossa jätettiin hallitusvallalle tulkinnan varaa. Käytännössä siellä on sitten voimaloita pyöritetty ja modernisoitu hyvin pitkään. Itävallassa oli muistaakseni yhtä jo puoliksi rakennettua tai kokonaankin rakennettua ydinvoimalaa koskeva neuvoa-antava kansanäänestys. Eräässä Yhdysvaltojen osavaltiossa on ollut tätä koskevia kansanäänestyksiä, ja kokemukset ovat vaihtelevia.

Voidaan varsin perustellusti sanoa, että Suomessa järjestetyt kaksi kansanäänestystä ovat hyvin siihen sopivista aiheista. Kieltolaki aikoinaan koski jokaista kansalaista, sen vaikutukset, se, miten alkoholia on saatavilla, minkälaisia ongelmia se aiheuttaa, minkälaisia ongelmia aiheuttaa taas kieltolaki. EY-jäsenyys taas Suomen suuntaa koskevana perusratkaisuna oli sen kaltainen, joka varsin osuvasti sopi kansanäänestyksen kohteeksi. Jos mietitään saman tyyppisiä tulevaisuuden mahdollisia ratkaisuja, niin turvallisuuspolitiikan peruslinjan muuttaminen esimerkiksi Nato-jäsenyyden muodossa saattaisi olla sellainen kysymys, joka soveltuisi vastaavasti kansanäänestyksen kohteeksi.

Ydinvoiman kohdalla itse kyllä asetan vakavia dubioita tai epäilyksiä siitä, kuinka järkevä tällainen äänestys olisi. Molemmat aloitteet ovat samoin muotoiltuja, pieni nyanssiero, toisessa kysytään, tuleeko Suomeen rakentaa lisäydinvoimaa, ja toisessa, tuleeko rakentaa lisää ydinvoimaa. Siitäkin saadaan tietysti monenlaista tulkintaa, mutta näissähän ensimmäinen kohta on juuri se, suhde aikaan, ja se, miten ydinvoimaa käytetään. Jos mietitään Ruotsin esimerkkiä, niin sinä aikana, kun kansanäänestyksen tulosta on tulkittu ja sovellettu käytäntöön, teknologia on muuttunut, vanhoista myllyistä puristetaan tehoa paljon enemmän irti. Miten tällaiseen sitten suhtaudutaan, jos kategorisesti on kysymys, tuleeko lisäydinvoimaa rakentaa, salliiko se käyttöajan turvallisen jatkamisen, salliiko se energiankäytön tehokkuuden lisäämisen, ilman että uutta voimalaa tai reaktorikapasiteettia rakennettaisiin? Tullaan vaikeisiin tulkintakysymyksiin.

Mutta tämä on varmasti sellainen asia, jota eduskunnassa valiokunta voisi aloitteiden pohjalta pohtia. Tässähän on mahdollista myös eduskunta-aloitteiden käsittely, eikä hallituksen tässä vaiheessa ole syytä siihen tarkempaa kantaa ottaa. Mielenkiintoista on myös se, että molemmat aloitteentekijät asettavat tuntuvan luottamuslauseen oikeusministeriölle. On katsottu, että oikeusministeriö sopisi esittelemään ja laatimaan sitten sen tiedotteen, joka kaikille kansalaisille lähetettäisiin ja jonka pohjalta mahdollisimman tasapuolisesti kansalaisten harkinta tapahtuisi. Molemmissa myös EY-kansanäänestyksen tapaan on lähdetty siitä, että äänestys edellyttäisi resursseja sekä jaa- että ei-puolelle. Miten voidaan tehokkaasti omaa sanomaa saada jokaiseen savuun maassa ja miten se myös luettaisiin ja siihen tutustuttaisiin? Ydinvoiman kaltaisessa aika vaikeassa asiassa tähän pitäisi tietysti erityisesti huolta osoittaa. Pitäisi selostaa myös ne vaikutukset, mitä eri energiavaihtoehdoilla ja -valinnoilla on vuosikymmenten säteellä, vuosikymmenten aikajaksolla. Siinä mielessä tällainen äänestys olisi vielä EY-kansanäänestystä hankalampi ja vaativampi järjestettävä juuri sen kannalta, kuinka tasapuolista, kuinka riittävää ja luotettavaa tietoa saataisiin kaikille äänestäjille ja kansalaisille jaettua. Sinänsä ihan mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi.

Näitä kansainvälisiä esimerkkejä tulisi varmasti enemmänkin pohtia tässä yhteydessä ja selvittää minkälaisia kokemukset loppujen lopuksi ovat olleet. On muistutettava, että esimerkiksi Sveitsissä, jossa kansanäänestyksiä järjestetään paljon, ne eivät suinkaan automaattisesti ole miellyttäviä tai mielenkiintoisia asioita, joista lähdetään äänestyksiä järjestämään. Yhtä hyvin voidaan heittää hyvin populistisista teemoista kansanäänestys, pitääkö sallia kuolemanrangaistus tai vastaavista. Nämä aloitteentekijät eivät ehkä halua mitään yleisempää viittaa osoittaa sille, että pitäisi laajemmin kansanäänestystä käyttää, vaan on haluttu yhteen erikoiskysymykseen perehtyä.

Tässä yhteydessä vielä pari sanaa seuraavasta lakialoitteesta, sitovan kansanäänestyksen säätämisestä, silloin törmätään kokonaan toisen tasoisiin ongelmiin. Tällä hetkellähän sitovat kansanäänestykset ovat käytössä lähinnä perustuslain muuttamisen yhteydessä joissakin valtioissa. Tanska on oikeastaan ainoana laveammin myös muita kansainvälisiä sitoumuksia säätänyt sitovan kansanäänestysmenettelyn piiriin, ja kokemukset eivät todellakaan ole rohkaisevia.

Erkki   Pulliainen  /vihr:

(Ed. Ala-Nissilä: Onko pitkä puheenvuoro?) Arvoisa puhemies! Kunnioittaen arvoisan puhemiehen ratkaisua en käytä mahdollisuutta vastata ministeri Koskiselle, joka aika persoonallisesti teilasi minut jo etukäteen. Minä teilaan ministerin sitten, kun on minulla vastauspuheenvuoro pyydettynä.

Arvoisa puhemies! Tässä toimenpidealoitteessa ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perustuslain muuttamiseksi siten, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen rinnalle otetaan mahdollisuus järjestää sitova kansanäänestys. En lue pitkää perustelutekstiä, joka on painettuna, vaan käsittelen tätä yleisemmällä tasolla muutamalla sanalla. Samalla se on vastaus ed. Ala-Nissilälle, joka oli jo huolissaan siitä, että puhun koko illan.

Demokratian parhaita elementtejä vaalivassa länsimaisessa kulttuuripiirissäkään ei ole vain yhtä oikeaa kansanvallan toteutusmallia käytössä. Alueelliset traditiot, perustuslakien kirjoittajien henkilökohtaiset näkemykset, jopa alueellinen geomorfologia ovat vaikuttaneet siihen, mitä vaihtoehtoisia toteuttamismalleja valtion tai liittovaltion perustuslakiin on sisällytetty. Sveitsin, Tanskan ja Yhdysvaltojen perustuslakien tarjoamat käytännöt poikkeavat merkittävästi Suomen uudenkin perustuslain niukasta valikoimasta. Maamme vajaan vuoden voimassa olleeseen perustuslakiin on sisällytetty sen 53 §:ssä vain neuvoa-antavan kansanäänestyksen mahdollisuus. Sekin jättää lopullisen päätöksenteon eduskunnalle, joka käyttää valtiopäiville kokoontuneena kansalle kuuluvaa valtaa. Neuvoa-antavan kansanäänestyksen käyttömahdollisuus antaa häivähdyksen siitä, että edustuksellisen demokratian rinnalla voisi olla myös suoraa demokratiaa.

Toimenpidealoitteessa ehdotetaan, "että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perustuslain muuttamiseksi siten, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen rinnalle otetaan mahdollisuus järjestää sitova kansanäänestys". Olennaista tässä on, mitä "sitovalla" on tässä tarkoitettu. Toimenpidealoitteen tekemisenhän ajankohtaisti tieto siitä, että teollisuus haluaisi rakentaa viidennen ydinvoimalan. Sen tuottamat jätteet tuottaisivat luonnon taustasäteilyn ylittävää radioaktiivista säteilyä satoja tuhansia vuosia. Kun nykyihmisen tähän- astinen historia on siinä aikaperspektiivissä vain hyvin ohut pintaviilu, ei ydinvoimatuotannon periaatteellista vastustajaa voi kansanedustaja minkään tyyppisellä kansanäänestyksellä sitoa hyväksymään uuden ydinvoimalan rakentamislupaa. Näin kansanäänestys ei voi olla vain ohje, vaan lopullinen kansan päätös asiassa.

Sitova kansanäänestys koskisi siten eduskunnassa valiokuntatyönä hyvin valmisteltua, lain muotoon puettua päätösehdotusta, johon kansa vastaisi äänestyksessä "kyllä" tai "ei". Valtioneuvosto saattaisi kansanäänestyksellä mahdollisesti hyväksytyn lain, vahvistuspäätöksen jälkeen, eduskunnalle tiedoksi. Hyväksytyksi katsomiselle voitaisiin asettaa ehto, että esimerkiksi vähintään puolet äänioikeutetuista on äänestämällä ilmaissut mielensä kyseessä olevassa asiassa.

Perustuslain muutoksia ei luonnollisesti tehdä vain yhtä, tosin tässä tapauksessa periaatteellisesti ja käytännöllisesti todella suuren luokan, tapausta silmällä pitäen. Vihreään demokratiakäsitykseen sisältyy ylipäätään suoran demokratian suosiminen silloinkin, kun se saattaisi teoriassa tuottaa kestävän kehityksen kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja. Kansanäänestykseen otettavien asioiden tulee aina olla vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden ja arvostusten valossa merkittäviä. Merkittävää on myös se, että kansalla on niiden toimeenpanoon nähden aloiteoikeus, esimerkiksi sadantuhannen äänioikeutetun kansalaisen ryhmällä olisi oikeus tehdä aloite kansanäänestyksestä yksilöimässään ja tarkoin rajaamassaan asiassa.

Eduskunnassa ehdittiin jo useaan kertaan todeta viime vuoden aikana, ettei uuden perustuslain kanssa ristiriidassa oleviin hankkeisiin pitäisi ryhtyä näin pian sen voimaantulon jälkeen. Tähän on todettava, että edellä lausumani keskeiset kohdat on tuotu esiin vihreän eduskuntaryhmän toimesta kautta 1990-luvun uutta perustuslakia suunniteltaessa ja valmisteltaessa. Jouduimme silloin sattuneesta syystä tyytymään siihen, mitä nyt on kirjattu voimassa olevaan perustuslakiin.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskisen näkemykseen siitä, että tulee harkiten käyttää kansanäänestyksiä, ei voi muuta kuin yhtyä. Yhtä lailla arvostin sitä, että ministeri myös pohdiskeli, minkälaisissa kysymyksissä ylipäätään kansanäänestysinstrumentti voisi olla käyttökelpoinen.

Sen sijaan pidin jossain määrin ongelmallisena sitä, että hän viittasi Ruotsin kansanäänestykseen, jossa oli useampi vaihtoehto kuin kaksi, mikä tarjosi luonnollisesti päätöksentekijälle manipulatiivisen mahdollisuuden tulkita tuota kansanäänestystä.

Sen lisäksi ministeri pohdiskeli, että tämä kysymys jos mikä, ei ole yksiselitteinen kyllä tai ei, vaan tässä on monenlaisia tulkintamahdollisuuksia. Kysymyksenasettelu on hyvinkin herkkä ja vaikea, ja perusteet ovat moniulotteisia. Tässä suhteessa kuitenkin joudun toteamaan, että kun me kansanedustuslaitoksena, kansanedustajina, teemme tästä asiasta päätöksen, niin meillä on, kun tarkastelen tätä pöytää, itse asiassa kaksi vaihtoehtoa: kyllä tai ei, myöskin tyhjä-vaihtoehto. Tämä sama asetelma on luonnollisesti myös kansalaisilla tässä kysymyksessä, jos se kansanäänestykseen asetetaan. Tässä neuvoa-antavan kansanäänestyksen ehdotuksessa, joka meillä on, on ainoastaan kaksi vaihtoehtoa: kyllä tai ei lisäydinvoiman rakentamisen suhteen.

Aivan lyhyesti ed. Pulliaiselle: Minä en haluaisi missään tapauksessa monimutkaistaa tätä kysymystä kansanäänestyksestä sillä, että me edellyttäisimme tässä yhteydessä myös perustuslain muutoksen. Se itse asiassa torpedoisi koko ajatuksen neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä lisäydinvoiman rakentamisessa.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että hallitus ministeri Koskisen suulla kiemurtelee kansanäänestyksen kanssa juuri nyt, kun hallitus on saanut pöydälleen anomuksen lisäydinvoiman rakentamisesta Suomessa. Ministeri Koskisen puheenvuorosta kuulsi aivan selvästi se, että hallitus on kovin vaivautunut tällaisista aloitteista.

Mutta sekä ed. Kiljunen että ed. Ryynänen perustelivat erittäin asiallisesti kansanäänestyksen mielekkyyttä juuri tällä hetkellä. Itsekin haluaisin korostaa kahta seikkaa neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteluiksi. Ensiksi on se, että ydinvoiman lisärakentaminen on päätös, jolla on kauaskantoisia tulevaisuusvaikutuksia ja jonka kustannusvaikutukset ovat äärettömän suuret verrattuna muuhun energiantuotantoon.

Toiseksi minä haluaisin kyllä korostaa juuri tänä aikana sitä, että demokratia on todella kärsimässä isoa demokratiavajetta. Ennen kaikkea nuoret tulisi saada jollakin tavalla nykyistä paremmin mukaan päätöksentekoon vaikuttamaan. Kun ydinvoiman lisärakentaminen ei ollut mitenkään vaalien alla esillä, se ei ollut silloin mitenkään ajankohtainen, niin tähän olisi tästäkin demokratianäkökulmasta nyt erittäin hyvä peruste. Toivoisin kyllä kovasti, että hallitus muuttaisi kantaansa ja tulisi suopeaksi kansanäänestykselle, jotta neuvoa-antava kansanäänestys voitaisiin järjestää vielä ennen kuin hallitus tekee päätöksen tästä hakemuksesta, joka teidän pöydällänne on.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen suhtautui hyvin epäilevästi kansanäänestyksen käyttöön juuri ydinvoimasta. Hän perusteli sitä jotenkin sillä, että joudutaan tulkintavaikeuksiin siitä, mitä kansalaiset sitten tarkoittavat aikataulullisesti jne. Ministeri Koskinen, eikö ihan samalla tavalla voisi sanoa EU-kansanäänestyksestä? Eikö silloinkin voi kysellä, millaisen valtakirjan kaikkeen mahdolliseen tulevaan kansalaiset tämän äänestyksen kautta antoivat, millä ehdoilla he EU-ratkaisun hyväksyivät? Kuitenkin ministeri katsoi, että kansanäänestys sopi tähän tärkeään ratkaisuun erittäin hyvin.

Minusta ydinvoiman, vaikka onkin kyse suurista energiapoliittisesta linjaratkaisuista, peruslinja voidaan kuitenkin selvästi kiteyttää ja pelkistää yksinkertaiseen kysymykseen: kyllä vai ei, ydinvoiman lisärakentamiselle? Siinä mielessä se sopii erittäin hyvin kansanäänestykseen. Tiedottaminen, jota ministerikin puheenvuorossaan korosti, on varmasti tärkeä asia. Vaikka kansalaiskeskustelu on jo käynnistynyt, tarvitaan laajaa ja tasapuolista tiedottamista. Aito, tavoitteellinen kansalaiskeskustelu kyllä syntyy vasta sitten, kun kansalaisilla on selkeä mahdollisuus vaikuttaa, niin kuin kansanäänestyksen kautta on mahdollisuus sanoa suoraan näkemyksensä. Se tuo esille mielipide-erot ja myös niiden perusteet.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun ministeri Koskisen äskeisen puheenvuoron alkuosaan, jossa hän, juuri niin kuin ed. Ryynänen kiinnitti huomiota, totesi jollakin tavalla tämän lisäkapasiteetin rakentamista ydinvoimaloihin koskevan päätöksen olleen tässä suhteessa jollakin tavalla kansanäänestyksen tyrmäävä ja sen epämääräiseksi tekevä. Syy yksinkertaisesti, miksi me silloinkin hallituspuolueena hyväksyimme sen, oli se, että hallitus perusteli sitä turvallisuustekijällä ja katsoi, että tarvitaan tämmöinen modernisointi, joka toki tuotti jonkin verran tehoa sinne, mutta nimenomaan perusteli sitä sillä, että turvallisuutta lisätään, eli tunnusti sillä hetkellä sen, että ne myllyt eivät ole riittävän turvallisia tällä hetkellä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ymmärsin oikein ministeri Koskisen sanomaa, niin hän oli vähän skeptinen ulkomailla suoritettujen kansanäänestysten suhteen. Jos oikein ymmärsin, hän sanoi jotenkin siihen tapaan, että niistä on huonoja tuloksia tai huonoja kokemuksia, ehkä se sana oli huonoja kokemuksia. Joutuu kysymään, kenen kannalta huonoja kokemuksia. Jos kansa on jotain mieltä, niin eikö silloin kansanvallan kannalta ratkaisu ole paras mahdollinen ja eikö tämä nyt sitten päde myös meidän tilanteeseemme siirrettynä Suomeen?

On olemassa sellaisia suuria linja-asioita, joilla voi olla aineellisesti mitattavissa oleva, ihan erilainen aineellinen summa takana, mutta jotka voivat olla sellaisia arvo- tai asenne-asioita kansan kannalta, joista on paikallaan kysyä kansalta suoraan, ja minun mielestäni neuvoa-antavalla tavalla, mitä mieltä kansa on. Sen jälkeen, jos parlamentti on erityisen perustellusti kuitenkin toista mieltä kuin kansanäänestys on sanonut, niin parlamentille jää sitten mahdollisuus lausua oma poikkeava kantansa. Uskon näin, että jotta parlamentti poikkeaisi kansan tahdosta, niin silloin pitäisi olla erityisen painavat syyt siihen, että voisi poiketa. Minusta kyllä kansanäänestys sopii hyvin tämän tyyppisen asian käyttöön nimenomaan, ja korostan, neuvoa-antavana kansanäänestyksenä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin yllättynyt ministeri Koskisen suhtautumisesta kansanäänestykseen, varsinkin kun hän yleensä harkitsevana juristina pohdiskelee asioita. Nyt tässä tuli tyypillinen kansanäänestysten vastustajien argumenttiarsenaali eli lähdetään siitä, että jossain muualla on huonoja kokemuksia, en itsekään tiedä, millä tavalla huonoja, epäonnisia. Klassinen esimerkki lienee Ruotsin 50-luvun kansanäänestys vasemmanpuolimmaiseen liikenteeseen jäämisestä. Sitten perustellaan sillä sitä, ettei missään, koskaan eikä Suomessa ainakaan nyt voida kansanäänestystä järjestää. Jos tämä perustelu pitäisi, niin meidän pitäisi varmaan koko eduskuntalaitos ja parlamentarismi lakkauttaa. Varmasti löytyy parlamentteja, jotka ovat tehneet onnettomia ratkaisuja, ja luulen, ettei kovin paljon tarvitse kaivella meidänkään päätöksiämme, eli jos tämä on se perustelu, miksi ei kansanäänestystä pidä järjestää, niin kovasti ovat huonoja perusteluita.

Itse toivoisin, että enemmän pohdittaisiin sitä, mikä on näiden kansanäänestysten, niitähän on kovasti erityyppisiä, yhteinen nimittäjä, mikä on niitten hyvä puoli ja etu. Kyllä kai se on kaikissa se, että kansalaiset osallistuvat poliittiseen keskusteluun ja asiakeskusteluun ja päätösten tekoon ja lähtevät sillä tavalla mukaan yhteiseen demokraattiseen pohdiskeluun ja tekevät sitten päätöksen. Itse ainakin uskon, että tällaisessa tilanteessa, jossa vähän joka paikassa äänestysinto laskee ja poliittisiin puolueisiin kohdistuu epäilyitä, tämä olisi keino päästä pois ylihenkilöityneestä politikoinnista ja voitaisiin enemmän keskustella asiakysymyksistä.

Maria Kaisa  Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen epäili ydinvoimakansanäänestyksen hyvyyttä aika paljon teknisin perustein, onko tämä kysymys näissä aloitteissakin oikein asetettu. Sitähän voi pohdiskella. Minusta sen tilanteen voi korjata. Jos oikeusministeriö lähtisi valmistelemaan tätä asiaa, niin kuin toivon, niin voisi kysyä vaikka, puoltaako kansalainen sitä, että annetaan lupa sen ja sen tahon hakemukselle uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Silloin se olisi hyvin yksiselitteinen, kyllä vai ei. Se olisi selvä ohje ja neuvo myöskin eduskunnalle.

Minusta ydinvoimakansanäänestysasia on monessa suhteessa hyvin saman tyyppinen EU-jäsenyyden kanssa. Siihen sisältyy monia arvokysymyksiä, arvolatauksia, jotka eivät ole taloudellisilla rationaliteeteilla määriteltävissä ja jotka jakavat nykyisiä puolueita, jolloin voidaan hyvin ajatella, että tämmöisen lisälegitimiteetin hakemiseksi juuri kansanäänestys on hyvä. Lisäargumentti, joka tässä ei ole tullut esille, on se, että ydinvoimapäätös on paitsi kauaskantoinen myös jossain määrin peruuttamaton, siinä suhteessa myös verrattavissa EU-jäsenyyteen. Esimerkiksi ydinvoiman jäteongelman hoitamisen kautta siihen liittyy kysymyksiä, joita ei pystytä toisella päätöksellä peruuttamaan takaisin päin, niin kuin joissakin normaaleissa lainsäädäntöpäätöksissä voidaan tehdä. Juuri tämän tyyppisissä kysymyksissä minusta kansanäänestys soveltuu erittäin hyvin, koska silloin myös haetaan oikeutusta hyvin perustavan laatuisille muutoksille ja ratkaisuille yhteiskunnassa.

Ismo   Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt niin, että hallitus on valmistelemassa kahta peruslinjaa energiansaannin turvaamiseksi pitkälle tulevaisuuteen, joista toisessa vaihtoehdossa ei ole mukana ydinvoiman lisärakentaminen ja toisessa se on mukana. Samoin olen ymmärtänyt niin, että vaihtoehdot pitävät sisällään hyvin selvästi ne kustannukset, mitä merkitsee, jos ei viidettä ydinvoimalaa rakenneta, mitä se merkitsee sähkön hintaan, energian hintaan yleensäkin, mitä se merkitsee bensiinin ja dieselöljyn hintaan, mitä kuluttajat ja teollisuus joutuvat maksamaan siinä tapauksessa, jos lisäydinvoimaa rakennetaan tai jos ei sitä rakenneta.

Siksi hieman ihmettelen, eikö tästä saataisi kuitenkin niin selkeää esitystä kansalaisille, että kansalaiset sen pohjalta pystyvät ratkaisemaan kantansa, kumman vaihtoehdon he haluavat. Ajattelisin, että myöskin tällainen kansanäänestys voitaisiin toteuttaa kouluissa, yläasteella, ammatti-instituuteissa, lukioissa, joissa on tulevaisuuden suomalaisia, joita koskettavat ne ratkaisut, mitkä nyt tämä eduskunta todennäköisesti tulee tekemään.

Tässä suhteessa arvostan ministeri Koskista, että hän on täällä paikalla. Hänellä oli paljon asioita, jotka olivat selkeitä ja hyviä hänen puheenvuorossaan, mutta jäi hiukan sellainen vaikutelma, että Suomen kansa ei olisi kyllin sivistynyt ottamaan tähän asiaan kantaa suorassa kansanäänestyksessä. Henkilökohtaisesti katson, että Suomen kansan sivistysaste on erittäin korkealla.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on painotettu neuvoa-antavan kansanäänestyksen nimenomaan neuvoa-antavuutta ja sitä, että eduskunta voisi tämän äänestyksen jälkeen kuitenkin tehdä oman päätöksensä, tosin niin kuin ed. Pekkarinen sanoi, painavista syistä toisella tavallakin. Kun syntymäkuntani Kuorevesi neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen liitettiin Jämsään äänestyksen vastaisesti, voin todeta, että ei ainakaan jälkivaikutuksesta mitenkään voi sanoa, että neuvoa-antava kansanäänestys olisi vahvistanut kansanvaltaa, päinvastoin.

Ydinvoima on erittäin suuri kysymys, enkä voi myöskään ymmärtää, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen ylipäänsä voitaisiin tehdä siitä poikkeava päätös eduskunnassa, jos halutaan vahvistaa kansanvaltaa. Itse olen erittäin kriittinen ydinvoimaan, mutta en ole näitä aloitteita allekirjoittanut sen vuoksi, että katson, että kysymys on kuitenkin erittäin laaja-alainen ja siihen on pakko päästä vahvasti tutustumaan ja sen jälkeen tehdä päätös. Minusta se soveltuu erittäin hyvin eduskunnalle.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Energiapolitiikka on laaja kokonaisuus. Se on sitä myöskin kansanäänestyksessä kansalle, kun se joutuisi ottamaan siihen kantaa. Tästä syystä mielestäni lisäydinvoima ei sovi kansanäänestyksen kohteeksi. Ei voida kysyä yhdestä energiapolitiikan osasta taikka palasta kansan mielipidettä. Meidänhän pitää sitten myöskin kysyä ilman muuta lisähiilivoiman rakentamisesta kansalta. Hiilivoiman lisärakentaminen on myöskin ylivoimaisesti suurimman ympäristöuhkamme, kasvihuoneilmiön, kannalta hyvin pitkävaikutteinen asia. Eduskunnan pitää ottaa vastuu energiapolitiikan kokonaisuudesta.

Kun kuuntelee tätä keskustelua, minulle tulee mieleen tietokilpailu, joka on televisiossa ja jossa on oljenkorsia. Sieltä voi pyytää oljenkorren, jos ei itse jotain tiedä tai halua ottaa johonkin kantaa. Ei tässä nyt voida mitään oljenkorsia käyttää, kun energiapolitiikan kokonaisuudesta päätetään, vaan eduskunnan pitää ottaa siitä reilusti vastuu.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ydinvoiman lisärakentaminen on erityisen suuri kysymys. Siinä ei ole kysymys vain kasvihuoneilmiöstä taikka sen mahdollisesta tai mahdottomasta ratkaisusta, mitä se tietysti on, nimenomaan mahdoton ratkaisu. Siinä ei ole kysymys muutamasta miljardista markasta enemmän tai vähemmän. Siinä on kysymys mielestäni nimenomaan kannanotosta kestävään kehitykseen ja sen suhteen myös tulevina vuosisatoina ja vielä siitä eteenpäin. Tämän me olemme ydinjätteen loppusijoituskysymyksessä jo havainneet. Näin ollen on varmasti perusteltua, että myös kysytään ihmisiltä tässä asiassa.

Arvoisalle ministerille huomauttaisin tiedoteasiaan, johon viittasitte itse. EU-kansanäänestyksessä oli myös tiedote ja, niin kuin täällä jo hiukan viitattiin, jälkeenpäin oli varsin epäselvää, mistä kaikesta päätettiin silloin. Näin ollen nyt yksinkertaisuus tässä kysymyksessä ja tiedotteessa olisi tärkeätä, ja oikeusministeriön tapa hoitaa asia tulisi sitten tietysti erityisen tärkeäksi.

Leea  Hiltunen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että ministeri puheenvuorossaan olisi erityisesti käynyt pohdiskelua siitä, mikä merkitys tällaisella neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä on nimenomaan demokratian vahvistamiseksi ja siihen, että me saisimme kansalaiset aktivoitumaan yhteiskunnallisiin asioihin ja erityisesti tällaisiin tärkeisiin kysymyksiin. Tätä vuoropuhelua tarvitaan.

Mielestäni näissä aloitteissa oli erityisesti se henki, että nähtiin, että tässä on vakavasta ja isosta asiasta kysymys, eikä suinkaan niin, että näitä äänestyksiä toteutettaisiin hyvin harkitsemattomasti, vaan että ne toteutetaan vakavasti ja erityisesti mietitään, minkälaisissa tilanteissa kansanäänestyksiä toteutetaan. Ymmärrän näin, että nyt erityisesti on kysymys siitä, miten sitten käytännössä toteutetaan tämä, miten valtioneuvosto satsaa siihen, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa. Mielestäni se, että gallupeja joka tapauksessa on koko ajan menossa ja media kyselee, enemmänkin hämmentää kansalaisia kuin se, että jos he vahvan ja perusteellisen tiedon saatuaan pysähtyvät, että on järjestelmä, joka pysäyttää heidät miettimään tätä asiaa, ja sen jälkeen he saavat vielä mielipiteensä sanoa, kyllä tai ei. Tähän mielestäni nyt pitäisi erityisesti satsata. Erityisesti näen sen, että nyt mietittäisiin kansalaisryhmiä, niin kuin ed. Seivästö sanoi, että erityisesti nuoret saataisiin mukaan äänestysaktiivisuuteen.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kansa käyttää valtaansa äänestämällä tähän taloon kansanedustajat. Toisaalta kyllä tämän talon kansanedustajillakin pitää olla mahdollisuus tarvittaessa kysyä neuvoa kansalta, kuinka vakavissa ja vaikeissa asioissa toimitaan.

Ministeri Koskinen, te totesitte, että Sveitsissä äänestetään jopa kuolemantuomiosta. Me kävimme syksyllä lakivaliokunnan kanssa Sveitsissä tutustumassa Sveitsin huumeongelmiin. Siellä äänestetään huumeasioista. Siellä saatetaan järjestää äänestys jopa kunnantalon maalaamisesta: maalataanko se siniseksi vai punaiseksi. Siellä on hyvin laaja alueellinen itsehallinto. Se on tietysti demokratian toinen pää. Mutta jos katsotaan, kuinka kansanäänestykset ovat toimineet esimerkiksi eurooppalaisessa unionin ytimessä, niin Tanskassa on järjestetty monta kansanäänestystä, joissa poliittiset päättäjät ovat joutuneet tiukasti noudattamaan kansan tahtoa. Suomessa ei haluta näköjään kunnioittaa välttämättä kansan tahtoa, mikä sitten tiettävästi aikanaan kostautuu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Mehän kaikki tiedämme, että juuri ydinvoimakysymyksestä on jokaiselle kansanedustajalle tullut hyllymetreittäin tietoa ja sen pohjalta täytyy kantaa sitten määrittää. Se kuvaa vain sitä, että ei voida edellyttää, että kansalaiset olisivat yhtä hyvin ruokittuja, tai ei voida myöskään edellyttää, että he olisivat niin kiinnostuneita, että perehtyisivät tiedotusvälineiden tai eri lähteiden tarjoamiin faktoihin. Mutta kysymyksen vaikeus ei voi olla pelkästään rajaava asia. Täytyy ihan avoimesti pohtia, mikä on viisasta, mikä ei.

Ed. Ryynänen viittasi siihen, että EU-kansanäänestyksessä oli samantapainen tilanne, ettei varmasti tiedetty, mihin ollaan menossa. Siinä kuitenkin oli olemassa valmiiksi neuvoteltu sopimus, hyvin tarkat ehdot. Sitä ei toki tiedetty, mihin tuleva unioni sitten johtaisi, minkälaisia politiikkapäätöksiä siellä sitten tehtäisiin, mutta itse perusratkaisun, jäsenyyden ehdot olivat tarkoin tiedossa.

En maininnut, mihin ed. Pekkarinen viittasi, että olisi huonoja kokemuksia. Sanoin, että on ollut vaihtelevia kokemuksia ydinvoimaa koskevista kansanäänestyksistä. Se varmaan pitää paikkansa.

Henkilökohtaisesti olin aikaisemmin hyvinkin viehättynyt ajatuksesta, että kansanäänestyksiä voisi enemmän harkita ja myös vaikeista kysymyksistä, mutta perehdyin tarkemmin Kanadan perustuslaista käytyyn kansanäänestykseen ja paikan päälläkin, kun käytiin siellä perustuslakivaliokunnan voimin. Siellähän kävi niin, että oli tehty vuosikausia työtä, tehty hyvin edistyksellinen uudistus ja koetettu lähestyä vähemmistökansojen oikeuksia, niitä parantaa, koetettu lisätä federalismin astetta, osavaltion provinssien päätösvaltaa lisätä, hakea hyvin liberaali, kaikkia miellyttävä perustuslain uudistus. Sitten kun siellä perustuslaissa edellytetään, että jokainen osavaltio äänestää, kaikessa pitää saada enemmistö, sitten kansanäänestystilanteessa ei-voimat keksivät jotain, että ei mentykään tarpeeksi pitkälle siinä suhteessa, mitä muutettiin, tai että intiaanikansoille annetaankin liikaa oikeuksia. Kaikki tällaiset, sanotaanko, reaktionääriset voimat yhtyvät kansanäänestystilanteessa. He saavat ikään kuin negatiivisilla motiiveilla paljon enemmän väkeä liikkeelle kuin ne, jotka yleisemmän hyvän nimissä olisivat sen hyväksyneetkin. Tässä mielessä tuo äänestys tuotti aivan toisen lopputuloksen kuin oli esimerkiksi gallupeissa etukäteen todettu, koska vain ne kaikkein kiihottuneimmat lähtivät uurnille. Tämä ei kai ole kovin hyvä tulos.

Myös vaikutuksesta yleiseen vaaliosanottoon voidaan kysyä niinkin päin, ihan vain kysymyksenä, että jos kaikkein mielenkiintoisimmat ja ikään kuin isoimmat kysymykset siirretään kansanäänestyksellä ratkaistaviksi, miten se vaikuttaa yleisiin vaaleihin, eduskuntavaaleihin tai kunnallisvaaleihin osallistumiseen. Sitä on vaikea arvioida, ja ihan avoimesti kysyn vain.

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Ministeri Koskinen jatkoi kansanäänestysten huonojen puolien kuvailua. Kieltämättä niitäkin varmasti löytyy. Mutta kuten varmasti kaikki keskustelussa mukana olevat tietävät, kansanäänestyksiä on kovasti erilaisia. Esimerkiksi tämä Kanadan perustuslakiäänestyshän on ollut tyypillinen lakeja valvova äänestys, eli otetaan valmiiksi kirjoitettu laki, hyväksytään tai sitten hylätään. Tämähän tavallaan lähtee siitä ajatuksesta, että kansanedustuslaitosten enemmistöjen valtaa on rajattava ja pistettävä kansa tavallaan valvomaan sitä. Suomen perustuslaissahan tätä ei ole. Kyllä sitä aika perusteellisesti pohdittiin, kun perustuslakia hiljakkoin muutettiin. Silloin todettiin, että ehkä se ei tänne sovi. Muistaakseni nimenomaan kokoomuksen edustajat Ville Itälä ja Sirpa Pietikäinen jättivät vielä komiteanmietintöön eriävän mielipiteensä ja katsoivat, että myös tämän tyyppistä kansanäänestystä pitäisi tutkia.

Itse pidän perustuslaissamme suurimpana puutteena sitä, että meiltä puuttuu kansalaisaloite eli meillä ei ole mahdollista, että kansalaiset tekisivät aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä, vaan se lähtee aina siitä, että eduskunnan enemmistön on hyväksyttävä kansanäänestys. Pidän sitä hyvin huonona ja itse asiassa kansalaisten osallistumista olennaisesti rajoittavana tekijänä. Kyllähän se on nähtykin. Meillä on ollut kaksi kansanäänestystä 50 viime vuoden aikana, kun muualla Euroopassa niitä on ollut monissa paikoin paljon enemmän.

Pidän myös keskustelussamme täällä eduskunnassa ja myös lehtien palstoilla ja tiedotusvälineissä huonona sitä, että ei oteta riittävästi esille sitä positiivista, mitä kansanäänestyksiin liittyy, eli nimenomaan sitä, että ne lisäävät kansalaismielipiteen vaikutusta poliittisiin päätöksiin, ne tekevät kansalaisten osallistumisen yleisesti politiikan kysymysten ratkaisemiseen mahdolliseksi ja edistävät kansalaisten poliittista harkintaa.

Olen pitänyt aika kummallisina niitä väitteitä, joissa todetaan, että kansalaisten ei voi antaa ratkaista sitä tai tätä eikä nyt ainakaan ydinvoima-asiaa, kun he eivät pysty sitä riittävästi harkitsemaan. Kuten tiedämme, olemme itse kaikki kansanäänestysten kautta tänne valittuja. Onko sekin sitten ollut huonoa harkintaa, että meidät tänne on äänestetty? (Ed. Tiuri: Jonkin verran!)

Toisaalta on myös kritisoitu sitä, että kansanäänestystä ja erityisesti ydinvoimaa koskevaa kansanäänestystä on vastustettu sillä perusteella, että kansanedustajat yrittävät paeta vastuuta eivätkä hoida työtänsä eivätkä tee mitään palkkansa eteen, vaan sysäävät nämäkin päätökset kansalaisten tehtäviksi. On katsottu, että nimenomaan se olisi demokratiaa, että on valmiutta kantaa vastuuta mielipiteiden ja tekojen seurauksista, ja vain kansanedustajat kykenisivät tämän tekemään. Itse olen kyllä jyrkästi eri mieltä.

Olen sitä mieltä, että kyllä me kansanedustajat varmasti pystymme harkitsemaan, pohtimaan ja tekemään ratkaisumme ja kantamaan niistä vastuumme. Mutta olen myös sitä mieltä, että kansalaiset kykenevät tähän ihan yhtä hyvin. Olen täysin varma siitä, että jos kansalainen äänestää esimerkiksi lisäydinvoiman puolesta tai vastaan, niin kyllä siihen sisältyy hyvin harkittu mielipide ja kannanotto myös tulevaisuuteen, lasten ja lastenlasten elinmahdollisuuksiin.

Jos ihmiset ottavat kantaa ydinvoiman puolesta tai vastaan kansanäänestyksessä, niin kyllä siihen harkintaan silloin samalla väistämättä täytyy sisältyä myös se, että jos sanoo ydinvoimalle ei, niin sanoo kyllä jollekin muulle. Se voi olla erilaisille ihmisille eri asioita. Joillekin se on maakaasua, joillekin tuulivoimaa, joillekin energian säästöä ja joillekin vaatimus siitä, että eduskunnan ja hallituksen pitää antaa vaihtoehtoja eikä vain tätä yksioikoista ydinvoiman läpirunnaamista.

Mutta sitä en allekirjoita, etteivätkö kansalaiset aivan yhtä hyvin kuin kansanedustajatkin pohtisi tekojensa seurauksia ja lähtisi päätöksissään hyvin vakaalta ja vakavalta pohjalta.

Sen lisäksi keskustelussa on tullutkin ainakin ed. Ryynäsen taholta esille, että kun viime vaaleissa kansalaiset äänestivät, niin ydinvoimakysymys ei ollut mitenkään esillä, ja monet eivät edes varmasti tiedä, mitä heidän oma edustajansa — ed. Isohookana-Asunmaa otti myös tämän esille — ajattelee ydinvoimasta. Mielestäni tämä on erityinen perustelu vielä sen lisäksi, miksi juuri ydinvoimasta pitäisi kansanäänestys järjestää. Olenkin allekirjoittanut ed. Kiljusen lakialoitteen, koska katson, että tätä asiaa pitäisi ehdottomasti vakavasti pohtia. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä lähdetään siitä, että tällainen järjestetään, eli otetaan se hyvin vakavasti. Yksi peruste, joka kävi esille ilmeisesti tästä toimenpidealoitteesta, jonka vihreät ovat jättäneet, on se, että ongelmana nähdään se, että nykyisen perustuslain mukainen kansanäänestys ei ole sitova. Mutta väitän kyllä, että kyllä kansanäänestyksen täytyy olla sitova. Itselleni on täysin selvää, miten suhtaudun lisäydinvoimaan. Vastustan sitä ehdottomasti enkä katso, että meidän sitä pitäisi missään tapauksessa suosia tai rakentaa. Mutta jos asetamme näitä arvoja rinnakkain ja vastakkain ja tärkeysjärjestykseen, niin kyllä katson, että jos lähdetään niin merkittävään ja raskaaseen ratkaisuun kuin että päätämme järjestää kansanäänestyksen, niin kyllä silloin kansanedustajien täytyy poliittisesti sitoutua siihen ratkaisuun, niin vastenmielistä kuin se voikin olla, jos kansanäänestyksen lopputulos on päinvastainen kuin oma mielipide. Asetan kyllä tärkeämmälle sijalle kansalaisten mahdollisuuden tehdä demokraattisia valintoja ja päätöksiä. Katson, että vaikka perustuslaki sinänsä puhuu neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, se on kyllä jo kansalaisten pettämistä, jos poliittiset päätöksentekijät eivät poliittisesti sitoudu kansanäänestyksen lopputulosta noudattamaan.

Nimenomaan ehkä kaikkein tärkein asia, joka puhuu kansanäänestysten puolesta niin ydinvoimakysymyksessä kuin muutenkin — toivoisin, että useammin järjestettäisiin näitä, ei ehkä kuolemanrangaistuksen käyttöönotosta, mutta muista asioista. (Ed. Tiuri: Miksi?) — Asia ei mielestäni ole ajankohtainen suomalaisessa keskustelussa. Siksi ei, ed. Tiuri. (Ed. Tiuri: Kansalta pitää kysyä asioita!) — Kaikkein tärkeimpänä pitäisin sitä, että kun todellakin meillä ei vain Suomessa, vaan kaikissa läntisissä demokratioissa on ollut hyvin selvästi nähtävinä puolueista vieraantuminen ja itse asiassa myös kritiikkiä tällaista politiikan henkilöitymistä vastaan, joka erityisesti täällä Suomessa näkyy, kun meillä on henkilövaali eikä listavaali niin kuin muualla, niin tällaiset kansanäänestykset, joissa pohditaan poliittisia asiakysymyksiä ja poliittista keskustelua käydään myös kansalaisten kesken, olisivat kyllä vastalääke tällaista vieraantumista ja liikaa henkilöitymistä vastaan. Se on yksi hyvin perustavaa laatua oleva syy, miksi lämpimästi kannatan kansanäänestysten järjestämistä ja näiden lakialoitteiden hyväksymistä.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Lapintie pohti kansanäänestyksen lopputuloksen sitovuutta ja totesi, että hän asettaa sen tuloksen kaiken muun edelle, niin kyllähän neuvoa-antavan kansanäänestyksen luonne on se, että se on moraalisesti, mutta ei juridisesti sitova. Pohdin vaan sitä tilannetta, että jos kansanäänestyksen tulos on hyvin tasainen, kyllähän se korostaa kansanedustajan ja eduskunnan vastuuta siitä päätöksestä vielä entisestään. Juridinen vastuu kuuluu joka tapauksessa eduskunnalle. Tässä muistelen vain EU-kansanäänestyksen tulosta ja tilannetta. Kyllä kansalaiset suhtautuivat siihen päätökseen sillä tavalla, että jokainen edustaja joutui kantamaan päätöksestään täyden poliittisen vastuun ja sen perustelemaan täysin riippumatta siitä, mikä kansanäänestyksen tulos oli. Sehän oli suhteellisen tasainen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ed. Ryynäsen kanssa siitä samaa mieltä, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen luonne on, totta kai, moraalisesti sitova ja poliittisesti sitova myös, koska juridisesti se ei sido, kun kerran näin olemme perustuslakiimme kirjoittaneet. Mutta jos on hyvin tasainen lopputulos, niin eivätkö juuri sellaiset asiat sovi erityisen hyvin kansalaisten päätettäviksi kansanäänestyksessä moraalisesti sitovasti, jotka jakavat puolueita, jakavat kansalaisryhmiä, niin että rajat menevät aivan selkeästi puolueiden sisällä eikä voi sanoa selvästi, että tässä on ydinvoima kyllä- ja tässä ydinvoima ei -puolue. Kyllä asetan edelleen korkeimmalle sijalle kansalaisten mielipiteen sitovuuden.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ydinvoimateollisuus on lähtenyt peitsi tanassa tuulimyllyjä vastaan tarkoituksenaan rakentaa Suomeen viides ydinvoimala. Rosinantena on nyt maapalloa kohdannut ja menossa oleva ilmastonmuutos ja sen torjuminen. Se on siis keppihevonen. Kuitenkin ydinvoimaan liittyvä energiankäyttö, sen tuhlaileva laatu, on koko maapallon kannalta kestämätön kehityskulku. Se ulkoistaa energiantuotannon kustannuksia ja sivuuttaa uusiutuvien energialähteiden todellisen vaihtoehdon ja energiansäästön. Hiilidioksidi- ja kasvihuoneilmiön hallintaan Suomen oloissa ei viidennestä ydinvoimalasta olisi. Se ei edes ehtisi tämänhetkisen EU:n sopimuksen Suomelle säätämän vuoden 90 tason saavuttamiseen mukaan.

Ydinvoimaan on tietysti latautunut erittäin paljon tunteita, mielipiteitä, latauksia, jotka eivät välttämättä ole eivätkä pohjaudu niin sanottuun objektiiviseen tietoon. Se on selvä. Mutta on myös yhtä selvää, että voimaa, joka pystyy tällaista manipulaatiota toteuttamaan, on enemmänkin ydinvoimalobbyn puolella kuin muualla. Tästä huolimatta on perusteltua, että ihmiset, kansalaiset pystyvät ja heille annetaan mahdollisuus sanoa sanansa näin tärkeässä, merkittävässä, ikään kuin koko elämän kulkua suuntaavassa ratkaisussa, mikä energiapolitiikan puolella ja laajemmin koko elämän puolella ydinvoiman lisärakentaminen taikka siitä pidättäytyminen on.

Kyse ei tässä henkien taistelussa ole vain suomalaisesta ongelmasta. Euroopan unionin komissaarin Loyola de Palacion vierailu maassamme osoitti, että on kysymys myös Euroopan unionin tasolla tapahtuvasta mielipiteeseen vaikuttamisesta. Suomalainen julkisuushan tulkitsi komissaari de Palacion käynnin maassamme esiintymiseksi ydinvoiman lisärakentamisen, yleensäkin ydinvoiman, puolesta. Kuitenkin samalla hänen johtamansa pääosasto toimii toisella tavalla, pääsääntöisesti toisen suuntaisesti. Euroopan unionin komission valmistelema Vihreä kirja osoittaa myös tätä.

Kun tiedämme, että lähikuukausina, tämän vuoden aikana, nousee erittäin voimakas ja aika tavalla myös uskoakseni pitkälti ohjailtu keskustelu ydinvoimasta, sekin omalta osaltaan vaatii eduskunnalle lisää legitimiteettiä, niin kuin jo tuli esille. Mielestäni eräänlaisen legitimiteetin oman kantansa muovaamiseen tarjoaa edustajien Ryynänen ja Kiljunen lakialoitteissaan esittämä neuvoa-antava kansanäänestys.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin pari huomautusta ed. Tiusasen esitykseen.

Ydinenergian käyttämättä jättäminen olisi tuhlailemista, koska uraanihan häviää vähitellen maapallolta riippumatta siitä, käytetäänkö sitä vai ei. Meillä on siis energialähde, joka pikkuhiljaa häviää. Ei ole mitään järkeä jättää sitä käyttämättä, jos se on kuitenkin hyvä ratkaisu moniin asioihin.

Sitten lobbareista. Joittenkin lehtitietojen mukaan Greenpeace näytti varanneen 25 miljoonaa markkaa ydinvoiman vastustamiseen Suomessa, koska jos Suomessa ydinvoima valitaan, se on todella ensimmäinen kansainvälinen vastaus kasvihuoneilmiöstä selviämiseen. Kun ed. Tiusanen vielä viittasi Vihreään kirjaan, sehän on täyttä utopiaa. Siinä puhutaan valtavista bioenergian kasvusysteemeistä, joista on aivan mitättömiä kokeiluja vasta, ja kuitenkin bioenergian pitäisi kymmenen vuoden kuluttua olla jo monta prosenttia Euroopan energiasta. Siis tämmöisiä täysin toivottomia ohjelmia on olemassa.

Vähän yli 15 vuotta sitten olin itsekin kirjoittanut nimeni muistaakseni nykyisen varapuhemiehen Mikkolan aloitteeseen, jossa esitettiin kansanäänestystä ydinvoimasta. Tuo perustui nuoruuden idealismiin. Uskoin, että kun kansalaisia valistetaan, heille voidaan saada oikeata tietoa ydinvoimasta ja muista energialähteistä. Uskoin, että kansalaisia voidaan valistaa, niin että he vähitellen tulevat oikeisiin käsityksiin energia-asioista. Mutta nyt olen huomannut, ettei edes kansanedustajia, jotka sentään ovat vastuussa siitä, mitä asioista päätetään, pysty valistamaan, koska he eivät halua välttämättä oppia asioita vaan he pitävät sen tunteenomaisen mielipiteensä, joka heillä on. Jos joku yrittää sitä horjuttaa, korvat suljetaan. Tällä tavalla kansanäänestys ei siis voi tuottaa kovin hyvää tulosta, koska kansalaisilta ei kerta kaikkiaan voi vaatia, että heillä kaikilla olisi aikaa paneutua asioihin perusteellisesti, ainakaan niillä, joilla on muutakin tehtävää. Siitä syystä nyt kokeneempana vastustan kansanäänestyksen järjestämistä näin monimutkaisesta asiasta.

Maailma on tullut yhä monimutkaisemmaksi, ja yhä vaikeampi on tavallisen kansalaisen tarkkaan sanoa, mitä missäkin asiassa pitäisi tehdä. Suomessa se on erikoisen vaikeaa, koska kansalaisilta puuttuu yleissivistys. Meillä on vain humanistis-yhteiskuntatieteellinen yleissivistys, sen sijaan luonnontieteellis-tekninen yleissivistys lähes kokonaan puuttuu, eli yleissivistyksestä on vain puolet käytettävissä. Kun puuttuu juuri se osa yleissivistyksestä, joka jollakin lailla tekisi mahdolliseksi ymmärtää myöskin monimutkaisia luonnontieteellis-teknisiä asioita, aika vaikeata on silloin vaatia kansalaisia syventymään riittävästi asioihin.

Näyttää siltä, että niissä maissa, missä kansanäänestystä käytetään, täytyy niin monta kertaa äänestyttää kansaa, että viimein saadaan oikea vastaus. Tanska on hyvä esimerkki siitä, samoin Ruotsin vasemmanpuoleinen liikenne. Kun kansalaiset eivät osanneet valita oikein, oli kuitenkin lopuksi pakko päättää, että oikealle mennään. Sveitsin kansanäänestykseen on täällä vedottu esimerkkinä. Sveitsissä kansanäänestys valmistellaan hyvin huolellisesti. Siellä hallitus myöskin selvästi ottaa kantaa, mitä se haluaa, että kansa äänestäisi. Silloin kansan on helpompi äänestää. Ne, jotka eivät halua syventyä asioihin, voivat tehdä niin kuin täällä, että kun äänestetään jostakin hallituksen esityksestä, kun äänestetään vain vihreitten mukaan, niin ollaan varmaan oikealla puolella. Hallitus Suomessa ilmeisesti kannattaa lisää ydinvoimaa niin, että toimitaan sitten Sveitsin mukaan, jos halutaan kansanäänestys tästä suorittaa, eli hallitus perustelee sitä, että hallituksen mielestä kansan pitää vastata kyllä.

Suomessahan on jo ydinvoimaa. En ymmärrä, mikä ihmeen suuri valtava mullistus nyt yhtäkkiä on tullut, että nyt pitäisi kansalaisilta kysyä, tehdäänkö lisäydinvoimaa, kun on jo neljä voimalaa. Todella, mitkä ovat vaihtoehdot? Pitäisi ilmeisesti olla sitten reippaita vaihtoehtojakin. Voisi ajatella, että kysytään, rakennetaanko viides ydinvoimala vai hyväksytäänkö, että Golfvirta voi pysähtyä, kun ilmastonmuutosta ei saada hillittyä. Silloin olisi vähän realistisempia vaihtoehtoja.

Edustuksellinen demokratia on keksitty sitä varten, että kun maailma on tullut monimutkaiseksi, niin ihmisten ei tarvitse enää joka asiassa itse miettiä, mikä on oikein ja mikä on järkevää, vaan kansanedustajien pitää syventyä asioihin. Minusta tämä on kansanedustajan vastuun pakoilua, jos vaaditaan pitävää kansanäänestystä ja uskotaan, että kansa voidaan saada tunteenomaisesti äänestämään ydinvoimaa vastaan. Jos sen sijaan itse joutuu ottamaan selvää asioista ja vastaamaan siitä, se on tietysti huomattavasti vaikeampaa. Siinä mielessä on kerta kaikkiaan hyväksyttävä se, että kansanedustajat ovat vastuussa. Kyllä kansalaiset voivat meille tietoja nykyaikana välittää monella tavalla, meillä on sähköposti ja Internet-yhteydet muutenkin. Kyllä kansalaiset sinne saavat mielipiteensä esiin ja se periaatteessa antaa kuitenkin kuvan siitä, mitä mieltä kansa on.

Onhan meillä gallupkyselyitäkin, mutta suurin piirtein gallupkyselyn arvoinen on varmaan kansanäänestyskin, jossa eivät kuitenkaan kansalaiset kovinkaan perusteellisesti syvenny asioihin. Vaadin, että kansanedustajat viimeinkin perehtyvät asioihin ja ottavat vastuun Suomen tulevaisuudesta.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Arvostan ed. Tiurin työtä hyvin korkealle ja tiedän, että hän on vihkiytynyt ydinvoiman puolestapuhujaksi eduskunnassa, mutta haluaisin kyllä kommentoida puhetta sen takia, että huomauttaisin, että meillä on tullut uusi teknologia avuksi tiedon jakamisessa. Jokainen kansalainen saa niin paljon tietoa kuin ikinä haluaa nykyään jo teknisten välineiden kautta, saati sitten muuta kautta. Korostaisin sitä, että kysymys ei ole siitä, että ei onnistuttaisi valistamaan kansaa riittävästi, eikä kysymys ole siitä, onko oikea vai väärä lopputulos, vaan kysymys on erittäinkin perusteellisesta arvovalinnasta ja ideologisesta ratkaisusta. Tässä kysymyksessä, jatkammeko lisärakentamisen tietä vai emme, ei ole yhtä oikeaa vastausta. Juuri tästäkin syystä neuvoa-antava kansanäänestys olisi ...

... perusteltu ratkaisu, koska enemmistön mielipiteen mukaan pitäisi sitten jatkaa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan myöskin ed. Tiurin asiantuntemusta, mikä koskee energiapolitiikkaa, mutta tässä nyt edustajan puheenvuoron muotoilu koskien kansanäänestysaloitetta, niitä kansanedustajia, jotka ovat tätä olleet puoltamassa, tuntui yllättävältä, jossain määrin halveeraavaltakin, kun totesitte, että me ikään kuin laistaisimme velvollisuuden ottaa selvää asioista ja pelkäisimme vastuunkantoa näissä asioissa.

Ei, tästä ei ole koko aikana ollut kysymys. Me tiedämme hyvin, että tämä on neuvoa-antava kansanäänestys. Viime kädessä me joudumme täällä asian päättämään, joudumme paneutumaan näihin kysymyksiin mitä huolellisimmin ja kannamme myöskin vastuun viime kädessä. Kyse on siitä, että täydentääksemme omaa tietoarsenaaliamme asiassa on myöskin erinomaista kuulla kansalaisten kannat asiassa. Vastuun me kyllä olemme valmiit kantamaan.

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin todella kunnioitan ed. Tiurin urhoollisuutta ydinvoiman puolustamisasiassa ja hänen asiantuntemustaan, mutta itse perusasiasta olen eri mieltä. Kyllä todella toivoisin, että ed. Tiuri saisi vähän takaisin sitä nuoruutensa idealismia. Senkö puuskassa hän tämän kansanäänestysaloitteen aikoinaan allekirjoitti?

Me elämme tietoyhteiskunnassa, niin kuin ed. Tiuri hyvin tietää. Tietoa on toki ihan ajantasaisena saatavilla. Kyse on siitä, haluammeko me rohkaista kansalaiskeskustelua tästä asiasta, tavoitteellista kansalaiskeskustelua, antaa kansalaisille mahdollisuus ja mielipidevaikuttamisen todellinen kanava. Minusta tästä kuulsi läpi hyvin elitistinen suhtautuminen, ylhäältä päin, siihen, mitä kansa on ja minkälaiseen ajatteluun kansa pystyy. Kyllä yleissivistysarvio oli kertakaikkisen murskaava, minusta kyllä hyvin yksipuolinen käsitys yleissivistyksestä.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kaksipuolinen käsitys yleissivistyksestä. Minä lasken yleissivistykseen sekä humanistis-yhteiskunnalliset asiat että luonnontieteen ja tekniikan asiat. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Niinhän minäkin, me tiedämme sen!) Kun meidän koululaitoksemme oikeastaan ei sitä aikaansaa, vaan jopa lukiossa voi selvitä sillä, että kirjoittaa vain historiasta, niin se ei anna sitä pohjaa.

Tietoyhteiskunnassa on se vika, että tietoa on niin mahdottomasti, että siitä ei pysty tavallinen kansalainen kaivamaan helposti esiin sitä olennaista. Siitä syystä juuri minusta kansanedustajien velvollisuus on se tehdä ja yrittää selvittää — heillekin se on riittävän vaikeaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka tässä nyt suoraan ydinvoimasta ei tänä iltana keskustella tai energiapolitiikasta sinällään, sen verran sallittakoon ed. Tiurille todeta, kun hän totesi puheenvuorossaan, että uraani häviää maapallolta luonnostaan. Okei, jos uraani käytetään voimaloissa ja rakennetaan tätä, onko se nyt markkinataloutta ja tällaista yltiöpäistä kapitalismia, kiivaalla vauhdilla, nopeassa tahdissa, sehän loppuu aikanaan. Johtopäätös, miksi sanon näin, on, että eikö meidän pitäisi siirtyä sellaiseen ajatukseen, että menemme kestävän kehityksen tielle, koska uraani loppuu myös. Silloin meidän pitäisi löytää sellaisia energiamuotoja, että ei tapahdu romahdusta, kun uraani loppuu. Lähdettäisiin alun perin tilanteesta, että kaikkien ratkaisujen, joita tehdään energiapolitiikassa, pitää olla kestäviä, sellaisia, jotka eivät perustu uudistumattomiin luonnonvaroihin vaan sellaisiin, mikä on kestävä tie. Se tarkoittaa hieman lyhyempiä askeleita, hitaampaa menoa, mutta kuitenkin se on turvallinen ja kestävä pohja. (Ed. Vähänäkki: Tuulivoimaako pitäisi?) — Kaikkea sitä mikä on uusiutuvaa. Siihen kuuluvat tuulet, puut, biot ja kaikki, mitkä uusiutuvat. Uraani ei nimittäin käsitykseni mukaan uusiudu.

Näissä kaikissa aloitteissa on kyse siitä, annetaanko kansalle enemmän valtaa. Joku vanha valtiomies täällä totesi aikanaan, kuulema, että kyllä kansa tietää. Minusta se on ihan hyvä sanonta. Meidän pitää myös antaa kansan tietää. Se ei vie meiltä kansanedustajilta mitään pois, se on täydentävää ja se laajentaa demokratiaa. Suomessa, niin kuin on todettu aikaisemmissa puheenvuoroissa, kansanäänestyksiä, ovatpa ne valtakunnallisia tai kunnallisia, käytetään hyvin harvoin. Minusta niitä pitäisi lähteä käyttämään rohkeammin. Uskoisin, että se vahvistaisi tunnetta, että voidaan vaikuttaa asioihin vaalikauden välilläkin omalla mielipiteellä. Kuitenkin viime kädessä neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä jäisi lopullinen valtakirja meille, jotka satumme kulloinkin eduskunnassa istumaan.

Moraalinen puoli siitä, jos sattuu enemmistö olemaan jotain mieltä, onpa se sitten puolesta tai vastaan — kysymyksenasettelun pitää olla, kuten aloitteissa todetaan, selkeä "kyllä" tai "ei". Siinä vaiheessa tulee moraalinen puoli, kansan ääntä pitää kunnioittaa. Siitä minä lähden ehdottomasti, vaikka se varmaan tuntuu varmasti vaikealta tilanteessa, jos itse sattuu olemaan häviäjäpuolella. Näin koen, mikä tarkoittaa periaatteessa samaa kuin sitova kansanäänestys. Kuitenkin, kun tiedetään, mikä meidän perustuslakimme ja systeemi ovat, silloin pitää jäädä moraalin varaan, että eduskunta tekee oikeita päätöksiä.

Tärkeää kansanäänestyksessä on se, millä tavalla asiat kuvataan. Ed. Tiuri poistui salista, hän kuvasi, että voi olla, että Golfvirta pysähtyy tai näin. Minusta sen tyyppiset asiat, kaikki uhkakuvat pitää olla puolin ja toisin esillä. Kun äänestetään kyllä, sillä puolella on omat argumenttinsa, ja kun äänestetään ei, kansalaisilla pitää olla pitkä lista valittavana, jotta näkee myös uhkakuvat tai sen, mitä se maksaa, minkä verran ihmiset ovat valmiita maksamaan, jos kalliimpi vaihtoehto valitaan. Laskelmien pitää perustua tosiasioihin. Nyt ainakin väitetään tällä hetkellä ydinvoiman osalta, että läheskään kaikkia kustannuksia, joita esitetään, ei ole otettu huomioon. Esimerkiksi vahingon osalta, jos sattuu käymään niin, että poksahtaa kattila ja tuhoutuvat isot alueet asuinkelvottomiksi, koko Etelä-Suomi, vakuutukset eivät vastaa alkujaankaan sitä, mitä on ajateltu, siis mitä on kerätty maksuja sellaista vahinkoa ajatellen. Myös sen puolen pitää olla nähtävillä, että tämä maksaa näin paljon ja tämä vaihtoehto näin paljon, ja sen, lähdetäänkö suoraan siihen, mitä alussa puhuin, lähdetäänkö uusiutuvien luonnonvarojen tai luonnonvaroista kehitettävän energian kestävälle tielle vai väliaikaiseen muotoon, joka ei kestä kuin määrätyn ajan. Kun uraani loppuu, sen jälkeen joudutaan kuitenkin tekemään joitakin ratkaisuja. Tehdään ne ratkaisut aikaisemmin. Kaikkien laskelmien pitää olla valmiina siinä vaiheessa, kun suoritetaan kansanäänestys.

Sen takia olen ehdottomasti tämän aloitteen kannalla, jonka on allekirjoittanut ed. Kimmo Kiljunen. En näe mitään pahaa tässä. Mutta tehdään hyvä pohjatyö, jotta ihmisillä on selkeästi vaihtoehto, jota tietävät äänestävänsä.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtelan esityksessä oli juuri niitä asioita, joita kansalaiset käyttävät valitessaan vaihtoehtoja. Jos ydinvoimalaonnettomuus sattuu Loviisassa tai Olkiluodossa, se ulottuu vain muutaman kilometrin päähän länsimaisissa ydinvoimaloissa, silloinkin kun se pääsee sieltä karkuun. Ei siitä mikään Etelä-Suomi tule asuinkelvottomaksi. Sen sijaan, jos ydinvoimaa ei rakenneta, niin voi käydä, että koko Suomi tulee asuinkelvottomaksi. Golfvirran pysähtyessä keskilämpötila putoaa niin, että siirrymme lähelle Huippuvuoria. Kyllä se on aikamoinen riski. Uraania riittää, koska sitä on merivedessäkin valtavat määrät, eikä maksa kuin ehkä viisi kuusi kertaa niin paljon ottaa se merivedestä kuin kalliosta.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta kuitenkin tärkeintä on, että ihmisillä on vaihtoehdot nähtävillä. Ed. Tiuri ei ollut salissa, kun puhuin siitä. Minä kyllä luottaisin ihmisten harkintakykyyn näissä asioissa. Tietysti pitää olla myös tunnetta, mutta ei se, kuten totesin korokkeella, yhtään vähennä meidän valtaamme, ja meidän ei pidä myöskään aliarvioida kansaa. Silloinhan me aliarvoimme sitä, että emme osaa kuvata tilannetta, joka on olemassa, mitä ihmiset valitsevat.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Koen itse niin, että nämä kolme lakialoitetta kansanäänestyksestä, ovat ne sitten neuvoa-antavia tai sitovia luonteeltaan, käynnistävät kyllä tärkeää keskustelua. Siinä keskustelun yhteydessähän soitetaan semmoisia kieliä, joissa hyvin usein toistuvat sanat demokratia ja kansan mielipide, kyllä kansa tietää ja miten kansa äänestää. Ne ovat suomalaisille tärkeitä perusarvoja ja niistä varmasti tarvitaan toistuenkin analyyttistä keskustelua varmaan paljon useammin kuin mitä me yleensä suomalaisessa kulttuurissa harrastamme.

Mutta en malta olla sanomatta, että tätä taustaa vasten, kun laskin, että esimerkiksi ed. Kiljusen lakialoitteen on allekirjoittanut 39 edustajaa, niin laskujeni mukaan täällä taitaa kahdeksan heistä istua salissa. Ed. Kiljunen on hyvin ahkera allekirjoitusten kerääjä, joten hän on kyllä aika tarkkaan kaikilta kysynyt jokaisen oman kannan. Se ei anna oikein hyvää kuvaa siitä, miten itse asiassa koko tähän keskustelun luonteeseen suhtaudutaan. Puuttuupahan täältä vihreä veljemme, joka monta kertaa näistä asioista on nähnyt keskustelun varsin tärkeäksi, ed. Pulliainen.

Muutamia yleisiä havaintoja tähän koko asiaan liittyen.

Ensinnäkin, jos ajatellaan, että mahdollinen kansanäänestys on nyt kytketty tällä kertaa ydinvoimaan, niin se asia, joka tämän takana on, josta kansalta mielipidettä kysyttäisiin, on iso. Se on iso ongelma, se on vaikea, monisäikeinen, monimutkainen asia ymmärtää ja hahmottaa ja vaatii aika paljon asiantuntemusta. Kun meille kaikille on tullut pelkästään ydinjätteiden loppusijoituspaikasta hyvin runsaasti, poikkeuksellisen runsaasti, materiaalia, niin mikä sitten saa aikaan tämmöisen jonkinlaisen vastuunsiirron näin vaikeasti paneuduttavassa asiassa? Minä koen sen kyllä jonkinasteisesti näin. Kyllä nimenomaan vaikeissa asioissa vastuun pitää olla hyvin selkeästi niillä henkilöillä, jotka ovat hakeutuneet sitä kantamaan, näin vaikeassa asiassa, josta meille on lähes kilokaupalla tullut materiaalia. Miten se, arvoisat edustajat, esitellään Suomen kansalle, jos heiltä kysytään: kyllä tai ei? Tai vaikkapa, jos heiltä kysytään myös kolmas vaihtoehto, että ei ole kantaa, joka minusta tässä pitäisi ilman muuta olla mukana?

Näissähän on kuppilapuheissa hyvin löysästi sanottu, että jos suomalaiselta kysyy, että haluatko mersun, niin suurin osa sanoo, että kyllä haluan, ajattelematta, kuka sen maksaa ja rahoittaa. Jos tämä kaikki tehtäisiin tosiaan hyvin — siis ehkä lähinnä idealistisella tasolla — niin silloinhan kansanäänestystä pitäisi ilman muuta käyttää. Mutta itse pelkään, että se ryöpsähtää aika paljon tunteelliselle puolelle. Siinä mielessä olin aika ilahtunut ministeri Koskisen puheenvuorosta. Hänhän ei vastustanut kansanäänestystä, mutta hän otti vastuullisen ministerin asenteen koko tähän asiaan, sanoi myöskin muutamia kansainvälisiä vertailuja. Heittipä ilmaan jopa senkin, pitäisikö meidän, jos me tästä järjestämme kansanäänestyksen ja esimerkiksi tämä lakialoite menisi muodossa tai toisessa läpi, järjestää kansanäänestys myös mahdollisista Nato-kysymyksistä.

Minä olen istunut suurimman osan keskustelusta salissa, mutta ei kukaan edustajista, ei edes allekirjoittajista, ole ottanut tähän minkäänlaista kantaa. Tämä on iso periaatepäätös samalla. Jos me nyt näytämme selkeästi vihreätä valoa kansanäänestykselle, niin silloin näkisin, että olisi syytä teidän sanoa muutama sana myös tästä kaikesta. Puheenvuoroni lopussa sanon oman mielipiteeni, miten tältä osin aion käyttäytyä. En tarkoita Natoa, vaan mahdollista kansanäänestystä.

Yksi seikka myöskin on se, että en mitään mahda sille omalle aistimukselleni, että tämän kansanäänestyslakialoitteen takana ovat ihmiset, jotka ovat ydinvoiman vastustajia. Ilmeisesti on enemmän ainakin vastustajia kuin puolustajia. Jos näin on, voin olla totta kai väärässäkin, mutta jos näin on, niin on aika mielenkiintoinen asetelma, että silloin, siis negatiivisessa asiassa, halutaan kansalta tukea, kun yleensäkin muutoksen aikaansaaminen on vaikeata. Kun semmoista normaalia muutosvastarintaa on aina olemassa, niin miten tässä viidakossa eduskunta ei pysty tekemään päätöstä? Miksi se tässä aivan korostetusti haluaa kuulla kentän ääntä aika raskaan ja kalliin menettelytavan kautta, kun me monessa muussa asiassa hyvin sujuvasti käytämme kentän ääntä, referoimme sitä, kertomatta, kuinka monta ääntä sen kentän äänen takana useimmilla sitten on? Tämmöistähän meidän arkipäivän puheemme on. Mutta tämä on demokratiakeskustelun kannalta joka tapauksessa tärkeätä.

Sitten tuloksista, arvoisa rouva puhemies, vielä muutama asia. Jos ajatellaan näitä kahta mennyttä äänestystä, siis kieltolakia, jonka ed. Kiljunen on oikein hyvin kuvannut lakialoitteessaan, sen tulosta 70,4 prosenttia, niin siinä oli varmasti helppo eduskunnan olla samalla kannalla. Tämä on aivan selvä asia. Entäpä sitten EU — 56,9 — muistelen vain niitä keskusteluita ja kysymyksiä ja kehotan jokaista vähän itse rehellisesti miettimään tykönänsä, miten olisi, jos äänestystulos olisi alle 50 prosenttia puolesta ja olisimme sitten vain sen takia noudattaneet sitä. Olisimmeko me nyt tyytyväisiä siihen, että me sitä silloin noudatimme? (Ed. Aittoniemi: Aika tyytyväisiä!) — Aivan, täällä on yksi rehellinen edustaja. Pitkästä aikaa sain muuten ed. Aittoniemen puhumaan. Kiitoksia erityisesti siitä, että kurkunpäänne on kunnossa. — Mutta minusta täytyisi aika analyyttisen tiukasti miettiä näitä menneitä tuloksia, miten niitä jokainen käyttäisi, jos ne tulokset olisivat olleet toisin päin.

Entä neuvoa-antavuus ja sitovuus? Minusta, jos sille tielle mennään, niin miksi ei, jos esimerkiksi yli 75 prosenttia kansasta äänestyksessä on jotain mieltä. Minkä takia se ei saman tien voi olla sitova? Sitähän ei ehdoteta nyt täällä missään. Silloin neuvoa-antavuus voitaisiin mahdollisesti järjestää modernin teknologian avulla. Tämä on, ed. Kiljunen, tämmöinen rakentava ehdotus tähän mukaan. Kun kuitenkin verkossa on huomattava joukko kansalaisia, niin minkä takia tätä asiaa ei lähdetä positiivisella tavalla työstämään, koska ilman muuta Suomen kansassa on useita aktiivijoukkoja, jotka haluaisivat äänensä kuuluviin näissä asioissa? Järjestettäisiin eräänlaisia koeäänestyksiä, mutta paljon helpommalla ja kevyemmällä tavalla, ilman raskasta joko eduskuntavaaleihin tai muihin vaaleihin liittyvää organisaatiota, joka joutuu sitten nämä tulokset vielä laskemaan ja toteamaan ja julistamaan, ja niiden juridinen merkitys olisi kuitenkin nolla. Se olisi pelkästään moraalisluonteinen. Suomen kansa tämmöisessä äänestyskäyttäytymisessä verkon kautta on varmasti niin korkeamoraalista, että jokainen vastaa sydämensä äänen mukaisesti. Näin minä ainakin suomalaisen ihmisen ymmärrän käyttäytyvän näissä asioissa.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, näiden ehkä vähän eri puolilta tulevien hajanaisten huomioiden perusteella minä en tätä lakialoitetta semmoisenaan kannata. Minä en kansanäänestystä vastusta, mutta pelkään, että useimmissa asioissa se on vähän vanhanaikainen tapa saada rehellinen kansan mielipide esille, kun meillä muun muassa teknologia on näin hyvin käytettävissä ja kun se sitä paitsi maksaa hyvin paljon. Minusta meillä on tässä maassa enemmän kuin tarpeeksi rahareikiä, joihin kansanäänestyksen rahatkin voitaisiin laittaa. Jos joku näihin puheisiini replikoi, niin pyytäisin myöskin kannanottoa siihen, minkä takia näin isosta ja vaikeasta asiasta halutaan kansalaisten mielipide, kun kansalaisten on aivan mahdotonta päästä läheskään niin kattavasti tutustumaan siihen kuin me pääsemme, ja joka tapauksessa se päätöksenteko on vaikeaa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro oli mielenkiintoinen. Ensinnäkin allekirjoittajista, joita hän oli laskenut, 39. Aivan oikein, tässä oli 39 allekirjoittanutta minun tekemässäni kansanäänestysaloitteessa. En käynyt kaikkia kansanedustajia lävitse, ja kuten näemme, niin tässä on ed. Ryynäsen saman tapainen aloite, jossa on toistakymmentä kansanedustajaa. Tämä on suurin piirtein se joukko, joka tuli varsinaisesti aktiivisesti allekirjoittamaan tämän lakialoitteen.

Viittasitte siihen, onko tässä kyse ydinvoiman vastustajista. Puhun vain omasta puolestani, koska en tiedä muiden kantoja. Minulla ei ole yksiselitteistä kantaa ydinvoimasta. Minulla on hyvin kaksijakoinen näkemys ja sen takia näkisin kansanäänestyksen neuvoa-antavana luonteeltaan tukevan omaa kannan muodostustani. Viittasitte siihen ja pyysitte kommenttia, miksi näin isosta ja vaikeasta asiasta halutaan kansanäänestystä. Juuri siksi, että asia on iso ja vaikea. Juuri sen takia kansanäänestys tällaisissa kysymyksissä on paikallaan ...

... Viittasitte, että on tunteelliselta pohjalta kantoja, se voi olla totta. Kansanäänestys olisi keino vähentää tunteenomaisuutta, lisätä rationaliteettia tässä asiassa.

Mirja  Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä kysyi, miksi näin isosta ja vaikeasta asiasta. Jo aikoinaan kansanäänestyskomitea totesi, että silloin kun harkitaan, mistä kansanäänestys järjestetään, sen on oltava merkittävä, kauaskantoinen asia. Ei kansanäänestystä kannata järjestää mistään pikkuasioista. Tämä kuitenkin, huolimatta siitä, että se on iso kokonaisuus, pystytään pelkistämään linjaratkaisuksi, mikä on tietysti ihan välttämätöntä, että kansalaiset pystyvät tämän kannan ottamaan.

Eikö EU-päätös ollut iso, laaja, monimutkainen ja vaikea asia kaikkine seuraamuksineen? Tietoa oli valtavasti, sitä oli kansanedustajilla, sitä oli kansalla, elikkä minusta on kyse, vaikka vaikeaa on verrata, mutta tavallaan saman tyyppisistä asioista. Toistan vielä, että ei eduskunta voi paeta vastuutaan, ei panna päätänsä pensaaseen tässä asiassa. Kyllä se vastuu jää tähän taloon ja kansanedustajille neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä huolimatta.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä totesi siihen malliin, jotta kansanäänestys on vähän liian raskas tai vaikeasti järjestettävä, kallis systeemi, ja vetosi siihen, jotta pitäisi jotain uudempiaikaisia, mahdollisesti sähköpostin kautta vaikka, ilmeisesti tarkoitti sen tyyppistä sähköverkon, tietoverkkojen kautta, että tämmöinen voidaan hoitaa. Se vain johtaisi semmoiseen tilanteeseen, että se ei olisi enää kaikille mahdollinen. Semmoisella kansanäänestyksellä, taikka mikä se olisikin, mielipidetiedustelu, ei olisi mitään merkitystä. Minä näen, että kaikkien ihmisten pitää voida osallistua tämän tyyppiseen, jos tämä on kansanäänestys. Syrjäseuduiltahan monet ihmiset jäisivät pois, vanhemmat ihmiset, jotka eivät ole oppineet käyttämään Internetiä ja sähköpostia, eivät äänestäisi, ja olisi hankala kontrolloida. Sitähän ei kukaan tietäisi, montako kertaa sillä kukin on äänestänyt. Se on vähän saman tyyppinen, kun suoritetaan joitakin tämmöisiä puhelintiedusteluja. Joillakin voi olla jatkuvasti haku päällä siinä ja numero tiedottaa, antaa väärän kuvan.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. E. Lahtela, että kommentoitte modernia teknologiaa. Minulla on siitä positiivisempi käsitys. Sitä varmasti voisi käyttää enemmän hyväksi.

Esimerkiksi ed. Ryynäselle ja myöskin ed. Kiljuselle heittäisin vastakysymyksen: miksi ette kommentoinut modernin teknologian käyttöä kyselyssä? Se olisi paljon nopeampaa, helpompaa. Se eläisi ajassa toisella lailla.

Teiltä, kokeneilta politiikoilta kysyisin myös Nato-kantaa edelleen. Pitäisikö teidän mielestänne kansanäänestys Natostakin järjestää, kun kerran olette tässä asiassa näin voimakkaasti sillä kannalla?

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Kuten keskustelussa on jo tähän mennessä tullut ilmi, Suomessa on aika valikoiden ja todella harkiten käytetty kansanäänestyksiä. Täällä esiin tulleet esimerkit muualta Euroopasta ja maailmalta ovat olleet lähinnä negatiivisia. Näkisin, että Suomessa toteutetut kansanäänestykset ovat olleet hyvin positiivisia, vaikka muistikuvani kieltolakiäänestyksestä tietenkin ovat hyvin hämärät. Eli meillä on mahdollisuus suurissa kysymyksissä, myös eduskuntavaalien välillä, kartoittaa kansalaismielipidettä. Kyllä sen tulee ensisijassa tapahtua sillä tavalla, että kaikki kansalaiset voivat sanoa mielipiteensä. Jos se on mahdollista, että jokaisella on ulottuvilla sähköposti tai puhelin, ja voidaan varmasti taata, ettei sitä väärinkäytetä, niin tekniikkaa silloin voidaan todellakin käyttää. Mutta ketään ihmistä ei saa jättää ulkopuolelle sen takia, ettei hän ole kyennyt hankkimaan näitä laitteita, koska silloin se asettaa kansalaiset kyllä armotta eriarvoiseen asemaan. Nähdäkseni jokainen annettu ääni, on kysymyksessä kansanäänestys tai mikä tahansa vaali, on aina yhtä arvokas ääni. Katson edelleenkin niin, että kyllä me pystymme tämän asian niin selkeästi kansalaisille viestittämään, että Suomen kansa sillä sivistysasteella, joka meillä on, pystyy ottamaan tähän asiaan kantaa. Minä hieman ihmettelen sitä, että aliarvioidaan meidän kansamme sivistystasoa.

On aivan selvää, että lopullinen vastuu on eduskunnalla, mutta tällaisessa syvän rauhan tilassa, jossa nyt eletään, me voimme kyllä kansalaismielipiteen tässä asiassa kartoittaa, koska on kysymys energiasta, ympäristöstä, jokapäiväisestä elämästä.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ottanut kantaa Nato-asiaan, koska en näe Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena. Tietääkseni kukaan ei ole tämmöistä esitystä tuonut. Maan korkein poliittinen johto on kerta toisensa (Välihuuto) — aivan, siinä tilanteessa se asia on harkittava. — Totta kai se on täysin mahdollisuuksien puitteissa, mutta kansanäänestys on harkittava aina tarkkaan siinä tilanteessa, mistä se järjestetään ja missä silloin ollaan. Ei voi sillä tavalla poissulkea. Minusta on väärin nostaa se sellaiseen tilanteeseen, jossa todella siitä ei edes ole keskusteltu eikä tällaista esitystä ole olemassa.

Sitten uuden teknologian käyttäminen. Olen samaa mieltä siitä, että enemmän ja laajemmin näitä mahdollisuuksia pitäisi käyttää hyväksi. Mutta, niin kuin ed. Seivästö aikaisemmin totesi, ainakaan tässä tilanteessa en katso, että se voisi vielä kansanäänestyksen korvata. Tässä on kyse myöskin hyvin laajan kansalaiskeskustelun käynnistämisestä, joka sitten olisi toisella tavalla tavoitteellinen.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Suuresti kunnioittamani ja edesmennyt suomen kielen opettajani totesi aikanaan, että kun rupeat ainetta kirjoittamaan, lähde ammoisista ajoista, mielellään muinaisesta Egyptistä, liikkeelle. Niin kauaksi en mene, mutta totean, että muinaisessa Kreikassa, antiikin Kreikassa, äänioikeutetut kansalaiset, jotka olivat aika tarkkaan valitut sen perusteella, kenelle äänioikeus annettiin, päättivät yhdessä kaupunkivaltion torilla tai muussa sopivassa paikassa suurista tärkeistä asioista.

Sen sijaan valtaosa nykyvaltioista on omaksunut demokratian siinä muodossa, että se on edustuksellinen demokratia. Minusta se on erinomaisen kaunis ilmaus, joka vanhasta perustuslaista siirrettiin uuteenkin ja jonka joku on tänään täällä jo toistanut, ja toistan sen taas: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."

Nykyvaltiot ovatkin miltei poikkeuksetta edustukselliseen demokratiaan pitäytyviä. Täällä on ed. Pulliainen tuonut puheenvuorossaan esille, kun hän peräti sitovaa kansanäänestystä helli mielessään, muun muassa Sveitsin, USA:n ja Ruotsin, joilla kaikilla on jonkinlainen häivähdys jäljellä tällaisesta muka demokraattisemmasta menettelytavasta eli sitovasta kansanäänestyksestä päätöksenteossa.

Sveitsissä ymmärrän toki hyvin tilanteen. Siellä on pieniä kantoneita, joissa voidaan hyvin kätevästi ja nopeasti kantoneittain suorittaa kansanäänestys melko lailla suurissa ja myöskin hyvin vähäpätöisissä asioissa. Sen sijaan Sveitsi ei välttämättä tältäkään osin, kuten ei muiltakaan osin, ole mikään demokratian mallivaltio meille. Joku ehkä täällä paremmin tietää, milloin naiset esimerkiksi Sveitsissä saivat äänioikeuden. Onko siitä nyt muutama vuosi kulunut vai onko edes sitäkään?

Entä sitten Yhdysvallat, jonka ed. Pulliainen toi esimerkkinä? Siellä on toki kansanäänestys tietyissä merkittävissä talous- ym. asioissa ja osavaltioissa vieläpä erikseen. Mutta näin eurooppalaisella katsannolla, kun amerikkalaista suoraa demokratiaa seurailee, ei se, vaikka vaalista olikin "vain" kysymys, presidentinvaaleistakaan kovin arvokasta numeroa saa demokratian kannalta. Niin näyttää muissakin asioissa niiden presidenttien aikana olleen, joiden toimintaa olen jollain tavalla seurannut, että eipä niitä kansanäänestyksellä tehtyjä päätöksiä tunnuta kuitenkaan noudatettavan, vaan ne ovat siirtyneet edustuksellisen parlamentin hoidettaviksi, niin edistyksellinen tai nykyaikainen parlamentti kuin sitten USA:ssakin kulloinkin on. Siitäkin olisi kyllä keskusteltavaa.

Entä sitten Ruotsi? Siellähän napakasti sitovalla kansanäänestyksellä päätettiin muun muassa olemassa olevien ydinvoimaloiden sulkeminen, mutta häntä koipien välissä sitten joutuivat eduskunnan jäsenet ja ministerit taipumaan. Siellä kehräävät ydinvoimalat edelleen voimallisesti virtaa ja energiaa.

Olin eräällä eduskuntakaudella mukana hallintovaliokunnan työssä, jossa annettiin lausunto kunnallisesta kansanäänestyksestä. Hallitus oli esittänyt neuvoa-antavaa, mutta valiokunnassa, niin kuin usein, tuli muitakin mielipiteitä esiin ja asiasta keskusteltiin aika tovi, hyvinkin pitkään, siitä, tulisiko kunnallinen kansanäänestys suorittaa sitovana. Mutta miten kävikään? Oli erinomaisen hyvä, että päädyttiin kuitenkin siihen, että tyydytään neuvoa-antavaan kunnalliseen kansanäänestykseen.

Nimittäin kävi sillä tavalla, että jossakin Suomessa, oliko se Pohjanmaalla vai mitä aluetta se oli, valtuusto oli päättänyt kuntaliitoksesta toisin kuin sitä edeltävä neuvoa-antava kansanäänestys olisi antanut aihetta eli ei noudattanut sen tulosta. Siinä olisi syntynyt pakkoliitos, joka ei monia, varsinkaan keskustan ryhmiä, jotka niissä kunnissa olivat aika lailla vahvassa asemassa, olisi tyydyttänyt. Kunnanvaltuutetut pystyvät kenties aika lailla monet näkökohdat ottamaan huomioon, kun kuntaliitoksesta puhutaan, ja päätyvät ratkaisuun, joka voi olla erilainen, toivon mukaan mahdollisimman usein myönteinen kuntaliitokselle, mutta tuossa tapauksessa oli ollut toisin päin asianlaita.

Tähänastinen puheenvuoron osuus perustui siihen, että en kannata ed. Pulliaisen esittämää sitovaa kansanäänestystä, sellaista perustuslain muutosta, mutta myöskään en kannata tässä enkä monissa muissakaan asioissa neuvoa-antavaakaan kansanäänestystä, johon meillä on mahdollisuus.

Lopuksi vielä olisin ottanut kantaa ydinvoiman puolesta tai vastaan. Tokihan asia on niin, että jos emme käytä ydinvoimaa, rakenna sitä lisää, meillä on mahdollisuus saada tarvittava energia öljyn, hiilen, maakaasun, vesi- ja tuulivoiman avulla. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että taloudellisin, tehokkain ja ympäristöystävällisin tapa saada lisäenergiaa Suomelle on nimenomaan rakentaa lisää ydinvoimaa jompaankumpaan nykyisistä paikoista, joissa voimalat ovat toimineet ilman hälyttäviä tietoja vaarasta tai merkkejä siitä millään tavalla osoittamatta. Sitä paitsi ydinvoiman eteenpäinmeno, kehittäminen, tapahtuu jatkuvasti monissa tutkimuksissa ympäri maapalloa ja mahdolliset ongelmat tulevat ratkaistuksi, siitä olen varma. Näin tapahtuu myös monissa kehitysmaissa, joissa ollaan vielä lastenkengissä näiden asioiden hoitamisessa. Entiset ydinvoimalamme ovat pelanneet hyvin. Kehitys ydinteknologiassa todellakin menee eteenpäin.

Eli vastustan myös kahta esitystä neuvoa-antavan kansanäänestyksen suorittamiseksi ydinvoiman lisärakentamisesta.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Det växande behovet av energi och elström kan tillgodoses på olika sätt med hjälp av olika slag av energi. Lösningen varken står eller faller med mera kärnkraft.

Industrins Krafts ansökan handlar om stora värden, inte bara om en femte reaktor. Ärendet tvingar riksdagen att göra ett viktigt vägval, ett linjeval i vårt lands energipolitik. Under alla omständigheter är det nödvändigt med en medveten energipolitik med tanke på en hållbar utveckling, med tanke på natur och klimat. Till det här tvingar för övrigt de överenskommelser om minskade utsläpp, som Kyotoavtalet förutsätter.

Arvoisa puhemies! Suhtautuminen kansanäänestyksiin paljastaa asenteemme demokratiaan. Kannattaessani ehdotusta kansanäänestyksen järjestämisestä lähden siitä, että tällainen äänestys pakottaa selvittämään, kuinka paljon energiaa tarvitaan, onko mahdollista tehostaa energian käyttöä, säästää energiaa, mitkä ovat vaihtoehdot, mitä kukin niistä tarkoittaa jne.

Jotta kansalaiset kykenisivät ottamaan kantaa tähän suuren luokan kysymykseen, he tarvitsevat luonnollisesti paljon tietoa. Kansanäänestyksen avulla tämä ajankohtainen asia saisi osakseen monipuolisen valmistelun ja käsittelyn ja poliitikkojen ja kansalaisten välillä syntyisi vilkas keskustelu. Ilman kansanäänestystä ja siihen liittyvää valmistelua on todennäköistä, että teollisuus ja ydinvoiman kannattajat resurssiensa turvin dominoisivat tiedottamista ja lobbaamista.

Tätä asiaa, energiaratkaisua, on mahdoton tehdä minusta vain taloudellisten laskelmien perusteella. Yksimielisyyttä kansantaloudellisista vaikutuksista tuskin saavutetaan. Ratkaisevaa ei myöskään ole se, maksaako yhden vaihtoehdon toteuttaminen joitakin miljardeja markkoja enemmän tai vähemmän kuin jonkin toisen vaihtoehdon. Ratkaisussa kyse on paljon muusta kuin rakennus- ja käyttökustannuksista. Päätöksessä on kyse arvostuksista ja poliittisista kannanotoista.

Oma kantani ydinvoiman lisäämiseen on negatiivinen useista syistä, mutta olen herkkä kuulemaan toisten perusteita ja käsityksiä ja myös valmis kunnioittamaan kansanäänestyksen tulosta, mikäli sitä voidaan pitää edustavana eli se rakentuu monipuoliselle selvittelylle ja tarpeeksi suurelle äänestäjämäärälle.

Jag har utgått ifrån att det är en omöjlig uppgift att avgöra den här frågan enbart med hjälp av ekonomiska kalkyler. Enighet om de samhällsekonomiska verkningarna lär knappast kunna nås. Avgörande är inte heller om ett alternativ kostar några miljarder mark mer eller mindre att förverkliga än ett annat. Lösningen handlar om så mycket annat än bygg- och driftskostnader. Ett sådant här beslut handlar mera om värderingar och politiska ställningstaganden.

Min egen inställning till mera kärnkraft är negativ, men jag är öppen för argument och andras uppfattning och beredd att respektera en folkomröstning om den kan anses vara representativ — en omröstning som bygger på mångsidig utredning och antalet väljare är tillräckligt många.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elämme nyt erinomaisen tärkeän keskustelun aikaa, kun keskustelemme aiheesta neuvoa-antava kansanäänestys ja myöskin sitova kansanäänestys, jos näistä kolmesta lakiehdotuksesta puhutaan. Vaikka aihe on mielenkiintoinen ja asia tärkeä, näyttää kuitenkin siltä, että edustajat monien kiireitten takia eivät varsinaisesti osaa tähän asiaan ottaa kantaa tai eivät halua tai ovat hienotunteisia toisia edustajia kohtaan tai yhtenä vaihtoehtona tarkkailevat tilannetta niin kuin ed. Aittoniemi ja vetävät johtopäätöksen käytettyjen puheenvuorojen ja keskustelun perusteella. (Ed. Aittoniemi: Valmis iskemään aina!) — Tämä asia on todettu, että ed. Aittoniemi iskee aina, mutta ed. Aittoniemen isku on rehellinen ja se tulee vasten naamaa salissa päin.

Tällaisenaan mielenkiintoinen asia ovat nämä molemmat aloitteet niin ed. Kiljusen kuin ed. Ryynäsenkin osalta. On ollut ilo seurata tätä keskustelua ja näkemääni siinä asiassa, että ed. Kiljunen on vakuuttunut tästä asiasta, asian oikeudesta ja oikeudellisuudesta. Niin kuin jossain puheenvuorossa muistaakseni ed. Akaan-Penttilä totesi, ed. Kiljunen ahkerasti kerätessään näitä nimiä perusteli kaikille edustajille täällä salissa yleensä, kuinka tärkeää on saada allekirjoitus ja päästä tähän mukaan tai putoaa kelkasta pois. Tällaisenaan minä ymmärrän sen syvän vakaumuksen, mikä ed. Kiljuselle tähän asiaan on muodostunut. Hän on ollut loppuun saakka oikealla asialla.

Ed. Ryynäsen näkemys tässä asiassa on varmasti hyvin saman tyyppinen. Perusteet ovat vähän lyhyemmät, mutta ne tähtäävät samaan lopputulokseen. En uskalla väittää, että nämä mitenkään kilpailisivat keskenänsä, mutta vähän sellainenkin tunne siinä asiassa on olemassa. Mutta vaikka nämä molemmat pannaan yhteen ja niistä puhdistetaan päällekkäiset allekirjoittajat pois, jos sellaisiakin joku on olemassa, siitä huolimatta allekirjoittajien määrä on kuitenkin yllättävän vähäinen ottaen huomioon sen työn ja toimeenpanon, mitä eduskunnassa näitä liikkeelle laitettaessa oli olemassa, mutta asia on selkeä ja kirkas.

Sen sijaan kolmantena ed. Pulliaisen toimenpidealoite tässä asiassa, mikä koskisi sitovaa kansanäänestystä, on jättänyt sellaisen vaikutelman ja käsityksen allekirjoittaneelle, että, tuntien ed. Pulliaisen yleensä vakuuttavan ja varman esitystavan, ed. Pulliainen poikkeuksellisesti tänään perustellessaan puheenvuorossaan tämän aloitteen merkitystä ja tärkeyttä luki valmiiksi kirjoitettua puhetta. Tästä asiasta en ole itse pystynyt tekemään johtopäätöstä siitä, johtuiko tämä poikkeuksellinen menettelytapa siitä, että ed. Pulliainen ei ehkä ollut niin varma ja selvillä aloitteensa sisällöstä ja sen tärkeydestä, vai oliko toinen vaihtoehto, että oli niin tärkeästä asiasta kysymys, että ed. Pulliainen ei riskeerannut sanaakaan tässä asiassa ja luki valmiiksi kirjoitettua tekstiä puheensa rungoksi.

Tämä on sellainen asia, minkä itse henkilökohtaisesti olen yrittänyt miettiä ja nähdä ja rakentaa sitä, mikä ero näissä sisällöissä ja niiden merkityksessä on ollut.

Herra puhemies! On aika mielenkiintoista nähdä, että näitä kolmea aloitetta voidaan käsitellä samalla kertaa. Katson, että tämä on erittäin hyvä ja miellyttävä asia, koska tämä antaa myöskin tällaisia tarkastelunäkökohtia tähän asiaan.

On ollut myöskin hyvä nähdä ja kokea se mielialatuntuma, mitä tässä on koettu keskustelussa, kun osittain useammassa puheenvuorossa on sivuttu siitä, pitäisikö Suomeen yleensäkään rakentaa lisäydinvoimaa ja olisiko oikea paikka päättämään siitä asiasta suoraan eduskunta vai näiden aloitteiden pohjalta nimenomaan kansa ja kansanäänestys, mistä neuvo tai sitova päätös tähän asiaan syntyisi. Mielestäni mitään ratkaisevaa avautumista tässä asiassa ei ole tapahtunut. Itselleni, kun olen yrittänyt muodostaa kahden viime vuoden aikana kantaa tähän asiaan, ei ole oikein selkeää näkemystä tullut. Siinä mielessä olenkin kovin herkällä korvalla kuunnellut ja yrittänyt saada vaikutteita niistä piireistä, jotka tuntevat ja tietävät näistä asioista ja pystyisivät minullekin, toiseksi takimmaisen rivin kansanedustajalle, antamaan sellaista tietoa, mistä pystyisi rakentamaan päätöksen, päätöksenteon pohjan ja mielipiteen ja kannanilmaisun tähän asiaan, kummalle suunnalle olisi syvästi syytä kallistua ja kummalla puolella tämä kansa voisi paremman tulevaisuuden nähdä, puhumattakaan siitä, että edustaja tulisi vielä henkisesti virkistäytyneeksi siitä valistuksesta, mitä kummaltakin puolelta toivon mukaan olisi saatavissa.

Mutta tämän iltaisten puheenvuorojen perusteella itselleni ei ole mitään ratkaisevaa asiaa selvinnyt siitä, kummalle rintamalle tässä pitäisi kallistua. (Ed. Kankaanniemi: Ilta on nuori!) — Niin, ed. Kankaanniemi, ilta on vielä nuori, mutta se on nouseva, ja siinä mielessä, että kun aion tiivistetysti lyhyen puheenvuoron tässä käyttää, niin nyt olen siirtymässä varsinaiseen asiaan, mikä on kantani, tämän puheenvuoroni sisältö, siihen, pitäisikö neuvoa-antavaa kansanäänestystä taikka sitovaa viedä eteenpäin vai ei. Verrattuna tässä asiassa moneen aikaisempaan asiaan, mitä tämän illan puheenvuoroissa on käyty läpi, erityisesti siihen, onko näiden kansanäänestysten perusteella tehty oikeita vai virheratkaisuja, kyllä ainakin itselleni tulee selkeästi mieleen se, että Suomessa toimitettu neuvoa-antava kansanäänestys liittymisestä Euroopan unioniin käy esimerkiksi erinomaisen hyvin. Tässä tausta lähtökohtana siihen, pitäisikö sitä tässä asiassa käyttää vai ei.

Nimenomaan silloin, kun päätettiin liittymisestä Euroopan unioniin, kerrottiin, että äänestys on neuvoa-antava ja suuntaa-antava, niin kuin se olikin. Eduskunta teki kansanäänestyksen perusteella päätöksen. Mutta miten kansa tässä äänestyksessä koki tämän asian, kokiko kansa äänestävänsä vapaassa maassa vapaasti ilman vaikutteita vai ei? Katson, että tämä ei kyllä toteutunut. Rahan mahti ja median joukkovoima työskentelivät erityisesti sen eteen, niin kuin jälkeenpäin monessa tapauksessa on ilmitullut, että Suomen ja suomalaisten on ehdottomasti päätettävä liittymisestä Euroopan unioniin tai meidät perikato perii. Uhattiin jopa kaikenlaisella tuhon tiellä ja sillä voimalla, ettei voitu oikein ja vapaasti äänestää, niin kuin tämän lyhyesti tulkitsisin.

Näin tulisi varmasti käymään myöskin päätettäessä lisäydinvoiman rakentamisesta, kun ne, joilla voima ja valta on tässä maassa, pääomat ja media, valjastaisivat nämä myönteisen päätöksen puolesta. Käsittääkseni, vaikka kansa tietääkin asiat, kansa ei kuitenkaan ole vapaassa tilanteessa päättämään siitä, pitääkö äänestää puolesta vai ei. Siinä mielessä kansa on niin herkkä median vaikutukselle, että tämä ei voi tapahtua oikein eikä oikealla lailla. Kansa äänestää silloin tunteen perusteella, ja se tunne ei useinkaan ole oikeaan lopputulokseen ja loppupäätelmään johtava ratkaisija, vaikka itse edustajan työssäni perustan koko edustajakauteni puheenvuorot ja näkemyksen ja äänestyskäyttäytymisen siihen tunteeseen ja näköalaan, mikä mielestäni oikein on, ja yritän erottaa oikean ja väärän ja toimia aina sen parhaimman ratkaisun puolesta.

En aliarvioi, ettei kansa osaisi käyttää samanlaista tunnetta ja mielialaa, mutta viittaan äsken lausumaani siitä, että kun media rummuttaa ja painostaa, kansa ei voi vapaasti äänestää ja antaa oikeata lopputulosta, mikä olisi siunaukseksi Suomen kansalle pitkällä aikavälillä. Siinä mielessä kallistunkin aika herkästi niitten puheenvuorojen taakse, joita on illan aikana käytetty siitä, että kansanäänestys tässä asiassa ei liene oikea ratkaisu. Arvostan kyllä edustajien ja erityisesti aloitteen tekijöitten mielialaa ja vakaumusta siinä, että pyritään parhaaseen lopputulokseen, mutta se, että lopputulos olisi sellainen, että siinä otettaisiin kaikki näkökohdat huomioon, ei voi olla tällainen, että sitä näissä asioissa käytettäisiin.

Herra puhemies! En voi muuta todeta puheenvuoroni lopuksi, kuin että valitettavasti tällä kertaa näidenkään niin sanotusti hyviltä tuntuvien asioitten taakse en voi yhtyä. Siinä mielessä näen, että nämä aloitteet tällaisinaan tulisi ehkä valiokuntakäsittelyssä melko suoraviivaisesti hylätä. Vaikka niitten hyvää tarkoitusta ja hyvää tarkoittavaa eteenpäinmenoa yritänkin ymmärtää, hylkäys olisi käsittääkseni tällä tiedolla, mikä itselläni tällä kertaa on, ainut oikea tapa. Tämä tapa perustuu siihen tunteeseen, mikä itselläni tästä asiasta on ja mikä on veikkaus näitten käytettävyydestä myöskin lopullisessa päätöksenteossa, jolloin ainut tapa on hylätä ne suoraan ennen suurempaa ja laajempaa käsittelyä.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut ed. Kiljusen aloitteen ja olen ihan vakaasti sitä mieltä, että nyt on kysymys nimenomaan sellaisesta asiasta, jossa on syytä kansanäänestys järjestää. Ajattelen sitä jo senkin takia, että meidän on syytä osoittaa kansalaisillemme se, että arvostamme heitä. Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joita täällä on käytetty ja joissa nimenomaan tuodaan esille, että ei pidä aliarvioida kansalaistemme sivistystasoa ja sitä aktiivisuutta, mikä heille tulee sallia tämän asian kohdalla. Ajattelen myöskin näin, että kun tämä kansanäänestys järjestetään, se pakottaa myöskin valtioneuvoston suhtautumaan aivan eri tavalla tämän asian valmisteluun ja huolehtimaan siitä, että nimenomaan kansalaisten käytettävissä ja saatavilla on sellaista tietoa, jonka perusteella he pystyvät tämän ratkaisun tekemään.

Olen ollut vähän hämmentynyt siitä, että tässä salissa ikään kuin arvotetaan kansalaiset, niin kuin sanoin, ja myöskin meidät, tämän aloitteen allekirjoittajat. Mielestäni tätä asiaa pitäisi käsitellä arvokysymyksenä, niin kuin käsittelemme kaikkia muitakin lakialoitteita. Meillä on oikeus lakialoitteiden tekemiseen, ja ymmärrän näin, että tässä lakialoitteessa ei suinkaan ole kysymys siitä, että otamme kantaa kyllä tai ei ydinvoiman lisärakentamiseen, vaan nimenomaan kansanäänestykseen. Haluaisin nimenomaan korostaa sitä, että nyt valmistellaan tätä asiaa perusteellisesti ja luodaan semmoiset puitteet, ettei siinä ole mahdollisuutta tällaisten reaktiivisten voimien liikkeellelähtöön, niin kuin ministeri Koskinen toi esille, tai niin, että lopputulos on sitä, että vain kiihottuneet lähtevät liikkeelle, niin kuin ministeri Koskinen sanoi. Peräänkuulutan erityisesti vastuuta ja sitä, että tähän asiaan paneudutaan. Kun lopputulos on käsissä, totta kai äänestysprosentti tarkastellaan vakavasti.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu lisäydinvoiman rakentamisesta tulee aikanaan puhuttamaan eduskuntaa, mutta tärkeää on myös periaatteellinen keskustelu lisäydinvoiman rakentamisesta järjestettävästä neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä. Kansanäänestys on hyvä asia ja sen käyttöä voitaisiin lisätä suomalaisessa päätöksenteossa. Neuvoa-antava kansanäänestys on hyvä keino lisätä kansalaisten mielenkiintoa yhteisten asioitten hoitamista kohtaan.

Silti kansanäänestyksen käyttöä ei ole syytä liioitella. Päätös lisäydinvoiman rakentamisesta on kuitenkin sellainen asia, ettei siinä mielestäni tarvita kansanäänestystä, vaan kansalaisten valitsemat edustajat, siis eduskunta, voi itsenäisesti tämän päätöksen tehdä. Demokratian toteutumisen kannalta kansanäänestys toisi sinänsä varsin vähän uutta päätösprosessiin.

Kansanäänestyksen käyttö on hyvin asiasidonnainen kysymys. Siinä ei liikuta niinkään akselilla iso — pieni tai tärkeä — vähemmän tärkeä, vaan asioitten luonne ohjaa kansanäänestyksen käyttöä enemmän. Esimerkiksi Suomen liittyminen Euroopan unioniin tai Suomen Nato-jäsenyys ovat tyypillisesti asioita, joiden päätöksentekoon kansanäänestys sopii erinomaisesti.

Arvoisa puhemies! Lisäydinvoiman rakentamiseen liittyy energiansaannin turvaaminen. Kysymys koskee valintaa sen välillä, käytetäänkö omaa energiaa vai ostetaanko tarvittava energia ulkomailta. Ulkomailta ostaminen lisää maan riippuvuutta ulkomaista. Omaan energiaan liittyvät huomattavat investoinnit ja myös vastuu ympäristö- ynnä muista seurauksista. Tällaisen päätöksen eduskunta pystyy aikanaan tekemään hyvin ilman kansanäänestystä. Pitää muistaa, että hallitusohjelmassa on sitouduttu sellaisiin ilmastovelvoitteisiin, etteivät ne heikennä talouden ja työllisyyden kasvua. Käytännössä se tarkoittaa viidettä ydinvoimalaa.

Hiljattain Suomessa vieraillut EU:n espanjalainen energia- ja liikennekomissaari muistutti, että Kioton päästötavoitteisiin on mahdotonta päästä ilman ydinvoimaa. Euroopan sähköntarpeesta tuotetaan 35 prosenttia ydinvoimalla eikä kasvavaa energiantarvetta ole mahdollista tyydyttää ilman nykyistä suurempia hiilidioksidipäästöjä. Euroopan energiapolitiikkaan liittyy kaksoisongelma: suuri riippuvuus tuontienergiasta ja tarve vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Käytännössä ainoa mahdollinen ratkaisu on ydinvoiman lisärakentaminen.

Mielestäni eduskunnan kuuluu aikanaan tehdä päätös lisäydinvoiman rakentamisesta itsenäisesti ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä ajatellen koko Euroopan energiapoliittista linjaa. Kansanäänestyksen toteuttamattomuus ei missään tapauksessa tarkoita kansalaisten passiivisuutta. Pikemminkin päinvastoin. Kansalaisten aktiivisuus ja kannanotot tulevat luultavasti kanavoitumaan toisella tavalla, esimerkiksi mielipidekirjoitusten, kansanliikkeitten ja muitten suomalaiselle poliittiselle järjestelmälle ominaisten keinojen kautta.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole pystynyt olemaan läsnä keskustelussa, mutta kun nyt tulin kuuntelemaan, vastaisin heti ed. Kankaan puheenvuoroon.

Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi ajatellaan niin, että kansa olisi pätevä vain päättämään edustajat johonkin elimeen elikkä pärstän perusteella valitsemaan jotkut jonnekin päättämään, ja sitten aina vedotaan siihen, että asiat ovat liian vaikeaselkoisia. Minusta nimenomaan se, että vaikeat asiat pitää vääntää yksinkertaisiksi, kansantajuisiksi ja kertoa ytimiä myöten, on oleellista demokratiassa. Sen takia kannatan kansanäänestystä.

Miten me voimme tietää, tulisiko mitään uutta? Ed. Kangas sanoi, että vähän uutta tulisi, jos järjestettäisiin kansanäänestys. Olen siitä täysin eri mieltä. Me emme tiedä sitä.

En ota nyt energiapoliittista puheenvuoroa, mutta joka tapauksessa EU-komissaari kyllä unohti sen, että Euroopan unionissa on otettu ihan selkeä kanta uusiutuviin energialähteisiin eikä siellä ole laajemmin millään tavalla ydinvoimaa nostettu esiin. Kannatan lämpimästi kansanäänestyksen järjestämistä, koska se olisi todella suoraa demokratiaa ja se olisi kansalaisyhteiskunnan tärkeä elementti, joka meillä on täysin käyttämättä tällä hetkellä näinkin tärkeässä asiassa, joka vaikuttaa satojatuhansia vuosia ihmisten elämään.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle vastaisin, että eduskunnassa olevat elimet kuuntelevat kymmeniä, taitaa mennä satoihin, asiantuntijoita ja täällä ei päästä yksimielisyyteen, kumpi vaihtoehto on parempi. Jos kansalaisille lähettää jonkin A-nelosen, jossa kerrotaan suppeasti, mikä on ydinvoima ja yleensä energiapolitiikka, niin kuin täällä aikaisemmin jo todettiin, pitää silloin kertoa, mikä on muu vaihtoehto ydinvoiman rinnalle, ja siitä pitäisi äänestää. Ei näin pelitä tämä homma.

Toimi  Kankaanniemi  /skl:

Arvoisa herra puhemies! En ole allekirjoittanut noita aloitteita ydinvoimakansanäänestyksestä. Harkitsin allekirjoittamista pitkään, mutta päädyin siihen, että se ei tässä tilanteessa ole kovin kypsä asia kansanäänestykseen vietäväksi.

Kansanäänestys sinänsä on mielestäni aivan hyvä keino tiedustella kansan mielipidettä tärkeistä asioista, mutta tällaisessa asiassa kuin ydinvoimakysymys kansa joutuisi ottamaan kantaa kuitenkin tosiasiassa tavattoman monimutkaiseen, moniulotteiseen asiaan. Siinä ei ole vain kysymys jostakin yksiköstä, rakennetaanko Eurajoelle tai Loviisaan jokin yksikkö lisää, vaan siinä on kysymys koko energiapolitiikasta, laajasti ympäristö-, ilmastopolitiikasta ja talouspolitiikastakin siinä joudutaan päättämään. Ennen kaikkea vaihtoehto ydinvoimalle, mikä se sitten on? Kansa joutuisi ikään kuin valitsemaan jonkin toisen tietämättä välttämättä, mikä se on.

Ei kansa tyhmää ole, mutta tänä hetkenä en ainakaan itse ole vakuuttunut kumpaankaan suuntaan, miten pärjäämme tulevaisuudessa sitoumustemme suhteen ilmastosopimuksiin nähden ja toisaalta sitten niihin tarpeisiin nähden, joita energiapolitiikassa on. Pystymmekö ratkaisemaan nämä kysymykset ilman ydinvoimaa, vai vaatiiko se ydinvoiman lisärakentamista? Nimenomaan ne vaihtoehdot, jotka meillä on realistisesti käytössä, pitää selvittää tavattoman hyvin.

Vaikka siis periaatteessa kannatan kansanäänestysten pitämistä, hieman muistelen myös, niin kuin täällä jotkut ovat tehneet, muutaman vuoden takaista EU-kansanäänestystä. Jos esimerkiksi ydinvoimakansanäänestyksessä olisi samanlainen asetelma, että koko elinkeinoelämä, julkinen sana, isot puolueet, ammattiyhdistysliike, oikeastaan kaikki rahakkaat ja voimakkaat tahot yhteiskunnassa olisivat ydinvoiman rakentamisen kannalla ja hajanainen, erilaisista pienistä liikkeistä koostuva tahokokonaisuus olisi ydinvoimaa kritisoimassa, vastustamassa, niin lähtökohta olisi aika epätasapainoinen. Näinhän oli EU-kansanäänestyksen alla. Kansa kyllä osasi ratkaista asian, en minä sitä väitä, mutta tässä on paljon monimutkaisempi ja vaikeampi kysymys tai ainakin hyvin monimutkainen ja vaikea kysymys heittää kansan ratkaistavaksi tuosta vain, niin kuin aloitteissa esitetään. Tämän johdosta en ollut valmis allekirjoittamaan enkä pidä nyt mahdollisena, että pidettäisiin ainakaan vähiin aikoihin ydinvoimasta kansanäänestystä.

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen ja vihreiden tekemä toimenpidealoite kansanäänestyksen muuttamisesta tietyissä tapauksissa sitovaksi on mielenkiintoinen, mutta mielestäni se on aika huitaisten tehty, kun sentään kysymys on perustuslain muuttamiseen tähtäävästä asiasta. Jos kansanäänestys järjestetään, se pitää ottaa aina vakavasti ja sen pitää ohjata päätöksentekoa, mutta voidaanko näin, kuten ed. Pulliainen aloitteessaan esittää, menetellä? Mielestäni näin ei voida menetellä. Aloitteessa ei suoranaisesti puhuta raja-arvoista, joiden parissa liikuttaisiin, jos kansanäänestys sitovaksi muutettaisiin. Siinä ymmärtääkseni lähdetään siitä, että eduskunta päättäisi aina erikseen, onko päätettävä kansanäänestys sitova vai ei, eli eduskunnasta tulisi aikamoinen pelin paikka sitovuuden ja ei-sitovuuden suhteen joka äänestyksestä erikseen. Mielestäni se ei eduskunnan arvovallan eikä asian tärkeyden huomioon ottaen olisi ollenkaan hyvä malli.

Jos mentäisiin sitoviin kansanäänestyksiin, pitäisi asettaa tietyt rajat, jotka ymmärtääkseni Sveitsissä ovat kansanäänestyksissä käytössä. Itse tein tänään laskelmia ja totesin, että jos meillä mentäisiin ed. Pulliaisen aloitteen mukaiseen malliin, niin jos meillä kansanäänestyksessä 50 prosenttia äänioikeutetuista äänestäisi ja heistä 50,1 prosenttia olisi tiettyä mieltä äänestyksen kohteena olevasta asiasta, silloin tosiasiassa 25 prosenttia äänioikeutetuista kansalaisista tekisi sitovan päätöksen tästä asiasta. Mielestäni se on aika pieni osa kansasta, äänioikeutetuista, jos neljännes käyttää päätösvaltaa tällä tavalla. Toki on myönnettävä, että kaikilla äänioikeutetuilla on mahdollisuus ottaa kantaa, mutta tosiasiassa, kun meillä äänestysaktiivisuus jatkuvasti laskee, tähän tilanteeseen voitaisiin ajautua.

Laskeskelin, missä kohdassa voisi olla tilanne, että olisi jo perusteltua katsoa kansanäänestyksen tulos sitovaksi. Päädyin itse ajatuksissani siihen, että jos asetettaisiin sellaiset rajat, että vähintään 60 prosenttia äänioikeutetuista äänestäisi ja vähintään 60 prosenttia äänestäneistä tukisi tiettyä vaihtoehtoa, silloin voitaisiin päättää, että tulos sitoo. Käytännössä se merkitsee, että 36 prosenttia äänioikeutetuista tekisi sitovan päätöksen kansanäänestyksessä. Jos mennään noin 70 prosentin tasoon eli jos äänestysaktiivisuuden pitäisi olla 70 prosenttia ja tietyn kannan puolesta äänestäneiden määrän vähintään 70 prosenttia, silloin oltaisiin 49 prosentissa äänioikeutetuista, jotka sitoisivat päätöksen eli käyttäisivät todellista päätösvaltaa yli eduskunnan ja kunnanvaltuuston.

Mielestäni rajat, jotka ehkä tähän kirjoittamatta jätettyinä ovat vihreiden toimenpidealoitteessa, ovat kestämättömällä pohjalla. Hämmästelen, että tällainen on tehty. Minä olen valmis — tämä on vain oma henkilökohtainen eikä esimerkiksi edustamani ryhmäni näkemys — oma kantani on, että voitaisiin ajatella, että 60 prosentin äänestysaktiivisuus ja 60 prosentin kannatus riittäisi sitovan päätöksen tekemiseen kansanäänestyksessä. Tällöin ei kovin pieni vähemmistö pääsisi tekemään näitä tärkeitä päätöksiä, joiden purkaminen, niin kuin Ruotsistakin näemme, ydinvoiman osalta on tavattoman hankalaa, kallista ja vaikeaa.

Asettamalla rajat korkeammalle — niidenhän ei tarvitse olla molempien sama prosenttiosuus — saataisiin ehkä pohja, jolla kansanäänestyksille saataisiin todellinen vaikutus. Muistaakseni ed. Juurola totesi syntymäkuntansa osalta siitä, kun entisessä Kuoreveden kunnassa järjestettiin viime vuonna kansanäänestys kunnan liittymisestä Jämsän kaupunkiin. Kansanäänestyksen tulos oli selkeä "ei" liitokselle, ja siitä huolimatta kunnanvaltuusto teki päätöksen liittyä Jämsään. Tällaisia meidän demokratiamme ei hirveän paljon kestä, ja on nolo järjestää kansanäänestys, jota sitten ei oteta huomioon. Mutta jos olisi ollut Kuoreveden tapauksessakin vaikkapa 60 prosentin ja 60 prosentin vaatimukset jo laissa, niin tilanne olisi ollut aika yksiselitteinen. Liitos olisi voitu tehdä, koska päätösvalta olisi ollut lain mukaan edelleen vapaasti kunnanvaltuustolla. Valtuusto kuitenkin, niin kuin eduskuntakin, pystyy paneutumaan näihin asioihin monipuolisesti ja perusteellisesti, ja molemmat, niin valtuusto kuin eduskuntakin, kantavat päätöksistään vastuun seuraavissa vaaleissa.

Näin ollen katsoisin, että kansanäänestysasiaa kannattaa kyllä puida ja harkita sen sitovuudenkin mukaan tuomista, mutta ei aivan tällä vihreitten linjalla voida edetä. Se johtaa mielestäni jopa sekamelskaan eduskunnassa. Mutta tältä pohjalta ehkä juuri nuo 60 prosentin luvut voisivat olla aika lailla kohdallaan. Jos ne nostetaan esimerkiksi 70 prosenttiin, niin ainakin visuaalisesti ne näyttävät aika korkeilta enemmistövaatimuksilta. Silloin ei voida puhua, että demokratia toimisi oikein kunnolla, eli kansaan ei silloin enää luotettaisi, kun vaaditaan varsin korkea osuus molemmissa tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Tällaisia ajatuksia tässä heräsi näistä asioista. Mielestäni siis ydinvoimasta ei kansanäänestystä ole ainakaan toistaiseksi syytä järjestää.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme kolmea eri kohtaa keskustelun nopeuttamiseksi: laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä lisäydinvoiman rakentamisesta, lakialoite 174/2000 vp, tekijä ed. Kimmo Kiljunen ym., laki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä ydinvoiman lisärakentamisesta, lakialoite 178/2000 vp ed. Mirja Ryynänen, ja sitovan kansanäänestyksen säätäminen perustuslaissa, toimenpidealoite 261/2000 vp, ed. Erkki Pulliainen.

Nämä ovat sisällöltään niin saman kaltaisia, että niitä voi myös hyvin yhdessä käsitellä. Arvostan suuresti sitä, että ed. Kimmo Kiljunen esitteli valmistelemansa lakialoitteen minullekin. Luin tuon lakialoitteen ja harkitsin asiaa. En lakialoitteeseen yhtynyt. En yhtynyt myöskään ed. Mirja Ryynäsen tekemään lakialoitteeseen, vaikka molemmat olivat nähneet vaivaa näiden laatimisessa ja ne sisälsivät paljon perusteltuja näkökohtia.

Minä uskon, että ajatus on hyvä ja vilpitön molemmissa lakialoitteissa: löytää kansan ääni tehtäviin ratkaisuihin. Itse olen sitä mieltä, kuten eräs pitkäaikainen kansanedustaja on täällä sanonut: kyllä kansa tietää. Näin on varmasti. Kyllä kansa tietää, ja kansan ääntä on syytä kuunnella. Kansa on kuitenkin valinnut kansanedustajat, meidät 200, ja meidän tehtävämme, josta me saamme tietyn palkkion, on yrittää täyttää kansan äänenä luottamusta, joka meille on uskottu. Tuota luottamusta on tilaisuus nelivuotiskausittain mitata. Pidän hyvin arvokkaana sitä, että kansa voi vaaleissa valita edustajansa. Pidän välttämättömänä, että lehdistö ja media kertovat, mitä edustajat politiikassa ja eduskunnassa ajattelevat ja nimenomaan tekevät, jotta kansa voi saada kuvan siitä, mitä edustaja tekee tai jättää tekemättä. Tämä on minusta tapa, jolla kansa voi kontrolloida edustajansa työtä. Tosin välitöntä palautetta ei voi antaa, vain määräkausittain aina vaaleissa, mikä on tietty vahinko.

Mutta jos ajateltaisiin tuota sinänsä hyvinkin hyvältä tuntuvaa, mutta hyvin populistista ajatusta, että kansanäänestyksellä ratkottaisiin asioita, niin se tuntuu hyvältä, mutta mitenkä se toimisi? Meillä kansa tuppaa jo nyt väsymään vaaleihin, joita nimenomaan viime vuosina on ollut varsin viljalti. Äänestysprosentti eurovaaleissa, syitä voi olla monia, oli perin väsähtänyt. Kunnallisvaaleissa valitettava suuntaus jatkui, vaikka oli toki paljon virkeämpi kuin eurovaaleissa. Vaalit maksavat, ja tämä kaikki on osaltaan ongelma.

Minä pelkään, että vaaliväsymys on sellainen asia, että kansanäänestystä pitäisi todella käyttää vain hyvin harvoin. Näkisin, että kysymys, jossa sitä olisi pitänyt käyttää, koski Suomen markasta luopumista ja siirtymistä euroon. Mielestäni tämä sisälsi saman kaltaisia ulottuvuuksia kuin Suomen EU-jäsenyys. Tässä olisi ollut mielestäni kansanäänestyksen paikka.

Mutta jos ajatellaan niinkin tärkeää kysymystä kuin energiapoliittista ratkaisua, niin korostan, että tämä on tärkeä ja vastuullinen ratkaisu, mutta minun käsitykseni mukaan tämä sittenkin on tehtävissä valittujen edustajien kautta. Olen tuota kysymystä miettinyt todella paljon, ja kun en yhtynyt edustajakollegoiden aloitteeseen, se perustui siihen käsitykseen, että tämä on asia, joka pitkään esillä olleena kysymyksenä on kyllä meidän valittujen edustajien vastuulla ja meidän on siitä tehtävä ratkaisu.

Sitten toimenpidealoite sitovasta kansanäänestyksestä. Yhdyn paljolti niihin näkemyksiin, joita ed. Toimi Kankaanniemi äsken toi esille. Aloitteesta saattaisi olla jalostettavissa jotain helmeä tai ydintä, kun sitä ryhdyttäisiin jalostamaan. Mielestäni kansalla pitäisi olla ihan sellainen oikeus, että se voisi jonkin asian päättää sitovastikin. Ed. Toimi Kankaanniemi toi esille 60 prosentin äänestysrajaa ja vaalissa 60 prosentin kannatusta. Minusta sitova kansanäänestys, jos tuota käydään — sanon: jos käydään — kehittelemään, voisi olla siten, että kun puolet äänioikeutetuista on ollut jotain mieltä, silloin äänestys olisi sitova. Esimerkiksi, jos enemmistö olisi tiettyä mieltä, mutta äänioikeutta olisi käyttänyt alle puolet äänioikeutetuista, silloin äänestys voisi olla neuvoa-antava mutta ei olisi sitova. Mielestäni saisi olla ihan kansanvaltaisuuden tiettynä takeena lainsäädännössä mekanismi, jolla kansa voisi antaa sitovan kannan, ja kenties saattaisi olla sellainen, että yli puolet äänioikeutetuista antaisi tietyn kannan. Silloin se merkitsisi sitä, että äänestysprosentti olisi vähintään 50 prosenttia, käytännössä varmasti enemmänkin, ja silloin voitaisiin sanoa, että kansan selkeä enemmistö on tätä mieltä.

Vaalit maksavat aina, sen takia kansanäänestyksetkin maksavat. Niissä on valtava mediakampanja, joka on tiedotusta siitä, että äänestäjät tietävät, mistä on kysymys. Valveutuneet kansalaiset seuraavat erilaisia medioita ja saavat sieltä tietoa, ja silloin siitä tulee omat kustannuksensa. Onko tuo sitten oikea menettely, millä tavalla kansan mielipiteeseen vaikutetaan?

Täällä on paljon puhuttu vaalirahoituksesta. Voitaisiin kysyä, millä tavalla rahoitettaisiin kansanäänestysten mielipidekampanjat, olisiko siitä rahoituksen julkistamiset jne. kuinka toimivia, en tiedä. Tässä on paljon semmoisia kysymyksiä, jotka ovat ongelmallisia. Samoin kuin vaalit maksavat, vaalilautakuntien kokoukset maksavat, ennakkoäänestykset maksavat, mutta jos on tärkeä asia, niin antaa silloin maksaa, eihän siitä ole silloin estettä, mutta jos kyse on kovin pienistä asioista, mikä on sitten suuri tai pieni, niin sekin on erikseen ratkaistava kysymys, mutta jos kovin usein pidetään kansanäänestyksiä, niin ne ovat silloin inflaation kärsimässä.

Arvoisa herra puhemies! Niin ansiokasta työtä kuin edustajat lakialoitteissaan ovat tehneet, ja sitä arvostan, nimenomaan arvostan, näen kuitenkin, että näissä asioissa päätäntä tulee olla kansan valitsemilla ja tehtävästään palkkiota saavilla edustajilla, jotka ovat vastuullisia ratkaisuistaan. Sitten sitova kansanäänestys: sillä saattaisi olla kehittämisen pohjaa sillä periaatteella, että yli puolet äänioikeutetuista on selkeästi ilmaissut kantansa tietyn näkemyksen puolesta.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vedän yhteen joitain huomioita, joita täällä tänään puheenvuoroissa on tehty.

Ed. Oinonen viimeisessä puheenvuorossa viittasi siihen, että kaikki kolme aloitetta ovat saman sisältöisiä. Ne eivät ole saman sisältöisiä, ne ovat jossain määrin saman suuntaisia. Ed. Ryynäsen ensimmäisenä allekirjoittama lakialoite ja allekirjoittaneen ensimmäisenä allekirjoittama ovat sisällöltään saman suuntaisia, eli tavoitteena on järjestää neuvoa-antava kansanäänestys lisäydinvoimasta. Erona on allekirjoittaneiden lista. Ed. Ryynäsen lakialoitteen allekirjoittajat kaikki ovat keskustapuolueesta, sen sijaan minun ensimmäisenä allekirjoittamassani lakialoitteessa on mukana kaikista merkittävistä eduskuntaryhmistä kansanedustajia. Se on niiden ainoa varsinainen ero, muuten lakialoitteiden perussisältö on sama.

Sen sijaan ed. Pulliaisen toimenpidealoite on selvästi poikkeava, ja pitäisin sitä jopa aloitteena sellaisena, että se ei tavoittelekaan tässä vaiheessa neuvoa-antavaa kansanäänestystä ydinvoimasta. Päinvastoin, jos se otettaisiin vakavasti, se olisi estämässä neuvoa-antavan kansanäänestyksen, koska se edellyttäisi perustuslakimuutosta. Tämä on epäilemättä ongelma, jos me tällä lähestymistavalla lähdemme liikkeelle. Ed. Pulliainen puheenvuorossaan ja eräät muutkin edustajat täällä tänä päivänä ovat tuoneet sen seikan esille, että jos kansanäänestys järjestetään, sen pitäisi olla luonteeltaan sitova noin periaatetasolla. Sanoisinkin näin, että jos kansanäänestys järjestetään ja jos sen lopputulos on hyvin selkeä, niin se on luonteeltaan jos ei legaalisesti sitova niin se on poliittisesti sitova. On vaikea kuvitella, että eduskunnassa tehtäisiin selkeästi toisen tyyppinen ratkaisu, jos vahva enemmistö kansalaisista on jossain asiassa tiettyä mieltä. Ainakin tulos olisi minulle vahvasti poliittisesti sitova, ihmiselle, joka jossain määrin joka tapauksessa joutuu katsomaan tässä kysymyksessä erityyppisiä vaihtoehtoja. Jos kansalaisten valtaenemmistö on vahvasti jotain mieltä, niin se vaikuttaisi olennaisesti omaan kannanmuodostukseen.

Täällä on eräissä muissa puheenvuoroissa, muun muassa ed. Kankaanniemen puheenvuorossa, tuotu esille se, että tämä on monimutkainen asia, joka on vaikeasti pelkistettävissä kahdeksi vaihtoehdoksi, kansalaisilta ei voida edellyttää tällaiseen asiaan tutustumista. Tämähän tarkoittaa oikeastaan todellisuudessa pään pensaaseen panemista eli lähdemme liikkeelle siitä, että jos kansalaisilla on tunteita tässä kysymyksessä ja epämääräisiä pelkoja, odotuksia, niin emme ole edes halukkaita käymään vakavaa keskustelua kansalaisyhteiskunnan kanssa ja valistamaan ihmisiä siten, että voisimme ainakin tämmöiset äärimmäisen irrationaaliset tunteet poistaa tässä asiassa ja perustaa kansalaismielipidekin vahvalle argumentoinnille. Tässä suhteessa näkisin kansanäänestyksen erinomaisena instrumenttina tämän kysymyksen kansanvalistuksellisessa käsittelyssä, ja tämä on minusta ensimmäinen lähestymistapa.

Toinen lähestymistapa on se, että jos tässä puhutaan monimutkaisesta asiasta, joka on vaikea pelkistää vaihtoehdoiksi, niin tämäkin on merkillinen käännösliike sen vuoksi, että kun me tulemme tämän asian tässä salissa päättämään, meillä itse asiassa on tässä kysymyksessä vain selkeät vaihtoehdot. Tuossa jo aikaisemmassa vaiheessa, arvoisa puhemies, toin esille sen, että meillä pöydällä on yksi vihreä ja yksi punainen nappi, ja niistä joudumme valitsemaan monimutkaisessa asiassa. Se pelkistyy viime kädessä äärimmäisen selkeäksi, mustavalkoiseksi asetelmaksi. Se on meidän velvollisuutemme se päätös siinä tehdä, se on meidän vastuumme. Mutta kun asia on niinkin monimutkainen, jonka tunnistan, näkisin, että meille olisi avuksi kansanedustajina, jotka päätöksen viime kädessä teemme, kuulla myöskin valistuneen kansalaismielipiteen kantaa tässä kysymyksessä. Tämä on se selvä ymmärrys yhtä lailla kansalaisille, jos he joutuisivat kansanäänestyksessä tähän asiaan kannan muodostamaan, kuin meille kansanedustajille.

Ed. Akaan-Penttilä otti puheenvuorossaan useita mielenkiintoisia seikkoja esille. Osin niihin vastasinkin jo aikaisemmassa vaiheessa. Ehkä tässä yhteydessä otan kaksi seikkaa esille.

Toitte esille muun muassa kysymyksen siitä, voitaisiinko Internetiä, voitaisiinko modernia viestintäteknologiaa käyttää hyväksi kansanäänestyksessä. Sanoisin näin, että tässä kysymyksessä tällä aikavälillä, kuin suomalainen yhteiskunta nyt omaa valmiudet, tätä instrumenttia ei ole käytettävissä. Mutta ymmärsinkin teidän esittäneen tämän hypoteettisena suhteessa tulevaisuuteen. Voin hyvin kuvitella, että modernin viestintäteknologian edelleen kehittyessä me saatamme joskus olla siinä tilanteessa Suomessakin, että meidän on yksinkertaisempaakin järjestää kansanäänestyksiä kuin nyt teemme ja voimme sitoa kansalaisia vahvemmin poliittiseen päätökseen juuri nimenomaan käyttäen hyväksi modernia viestintäteknologiaa. Siinä suhteessa näen suuriakin mahdollisuuksia suhteessa tulevaisuuteen. Suhteessa tähän kysymykseen se vaihtoehto ei ole käyttökelpoinen.

Toitte myöskin hyvin mielenkiintoisella tavalla esille sen, että meidän olisi syytä nyt tässä yhteydessä myöskin keskustella siitä vaihtoehdosta, jonka ministeri Koskinen toi esille pohtiessaan tulevaisuudessa mahdollisia kansanäänestysaiheita. Ministerihän esitti, että esimerkiksi Nato-kysymys saattaisi olla sellainen, josta kansanäänestys järjestettäisiin. Ministeri käsitykseni mukaan kuitenkin muotoili asian niin, että suurista turvallisuuspoliittista linjaratkaisuista, joista esimerkkinä käy vaikkapa Nato-jäsenyys, se saattaisi olla sellainen kysymys, josta olisi tarkoituksenmukaista järjestää kansanäänestys.

Kun pyysitte myöskin meidän reaktioitamme kansanedustajina tähän, itsekin olisin valmis juuri näin sen muotoilemaan. Ehkä, jotta välttäisimme väärät tulkinnat tässä, sanoisin juuri näin, että jos on kysymys suurista turvallisuuspoliittisista linjaratkaisuista, kuten liittymisestä Natoon tai itsenäisten valtioiden yhteisöön Ivyyn, silloin varmaan on paikallaan, että tällaiset kysymykset otettaisiin esille kansanäänestyksen muodossa myöskin suomalaisessa yhteiskunnassa. Haluan Ivyn laittaa tähän sen takia, että näkisimme tämän asian hypoteettisuuden juuri tällä hetkellä. Me emme voi ottaa tähän asiaan juuri tällä hetkellä kantaa. Kysymyshän saattaa olla tulevaisuudesta, jossa mahdollisesti sotilaallinen liittoutuminen voi olla yhtenä keskusteluteemana suomalaisessa yhteiskunnassa. Silloin epäilemättä tämä voi olla sellainen asia, jossa neuvoa antava kansanäänestys saattaisi olla paikallaan.

Arvoisa puhemies! Oma kantani on se, että jos jokin teema on sellainen, jossa vuonna 87 hallitusmuotoon otettu ehdotus neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä on paikallaan, tässä meillä on sellainen teema. Teema on lisäydinvoiman rakentaminen. Soisin, että tämä esitys otetaan vakavasti valiokunnassa käsittelyyn.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiljunen perustellussa päätöspuheenvuorossaan otti mielestäni erinomaisen hyvin esille asian Nato taikka Ivy. Tähän nähden tämä rinnastus on kyllä sen tyyppinen, että uskon, että tässä asiassa kansanäänestys tällaisenaan olisi paikallaan ja siinä mielessä ajatuksia avartava, että kyllä se jossain tapauksessa voisi tulla kysymykseen, vaikka tässä alun perin varsinaiseen asiaan nähden itse olen sen kovasti ollut tyrmäämässäkin.