Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa vain lyhyesti. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 9 §:n muuttamisesta pitää sisällään erikoismaksuluokkaa koskevia asioita. Viittaisin edellä käytyyn keskusteluun ydinvoimasta ja kansanäänestyksestä — tuntui kuin siinäkin olisi yliherkkyyttä reagointiin. Tässä on samantapainen asia, elikkä koko terveydenhuoltosektorilla ei uskalleta käydä keskustelua, mikä on julkista terveydenhuoltoa, miten suhtaudutaan erikoismaksuluokkaan, miten tulee suhtautua yksityiseen terveydenhuoltoon. Tämä pieni kohta, 9 §:n muuttaminen tässä laissa, avatkoon omalta osaltaan keskustelua tästä teemasta.

9 § voimassa ollessaan nyt rajaa pois psykiatrian erikoismaksuluokan käyttömahdollisuudesta. Tämä yksinkertainen muutos 9 §:ään mahdollistaisi sen, että psykiatria nousisi erikoisalana muiden joukkoon. Kiinnitän vielä tässä vaiheessa huomiota niihin hälyttäviin tietoihin, joita saimme viime syksynä valiokunnassa siitä, että psykiatria erikoistumisalana on aikanaan ollut kaikkein vetovoimaisin ja kiinnostavin ja sen kiinnostavuus on romahtanut lähes täydellisesti, elikkä koko alaa uhkaa katastrofi.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen on nostanut lakialoitteessa erittäin tärkeän asian esille. Perusteluissa, jotka tähän on kirjoitettu, hän myöskin hyvin asiaa tuo esille. Onko kysymys sitten siitä, että psykiatrian ala on todella siinä vakavassa tilanteessa, missä se nyt on, tämän pykälän muodosta johtuen vai jostain muusta? Mielestäni on nyt todella tarkoin pysähdyttävä tutkimaan sitä, kuultava asiantuntijoita, selvitettävä ja lähdettävä korjaamaan tilannetta sillä tavalla kuin ed. Ylä-Mononen lakialoitteessaan esittää, ja myöskin mahdollisesti etsittävä kaikkia muita keinoja, joilla voidaan korjata tilannetta, joka meillä on psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, kun lääkärivaje on aikamoinen. Tietysti samalla toivoisin, että tässä selvitetään myöskin kaiken kaikkiaan erikoismaksuluokan merkitys tänä päivänä terveydenhuollossa sekä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välinen suhde ja rakenteet ja nimenomaan kiirehdittäisiin terveydenhuoltolainsäädännön uudistusta, jolla rahoituskysymykset ja sairausvakuutusjärjestelmän uudistaminen toisivat jotain sellaista uutta, jolla voidaan lisätä nimenomaan palvelujen saatavuutta ja myös ammattihenkilöiden kiinnostusta ja motivaatiota työskennellä erikoissairaanhoidossa. Meillä on erittäin vakava tilanne, kun erikoissairaanhoidosta osaavat ammattihenkilöt pakenevat muille aloille ja muihin maihin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! En kannata tämän tyyppistä ajatusta. En näe mitään, mikä tässä laukaisisi tai parantaisi tilanteen, jos tehdään, niin kuin ed. Ylä-Mononen esittää, eliittiporukalle oma systeemi. Minusta yksityinen pitää eriyttää julkisesta ja tehdä yksityisiä sairaaloita. Kellä on maksukykyä, menee yksityiseen sairaalaan, ja julkiselle puolelle voi mennä sellainenkin, jolla on maksukykyä, jos hän katsoo niin ja haluaa mennä sinne, sinne pitää kaikkien päästä. Tässä hommassa jollakin tavalla menevät jauhot ja vellit sekaisin. Minusta on kaikkein paras, vaikka jotkut pitävät sitä pahana, että eriytettäisiin asioita, että se muka huonontaisi laatua. Minusta se ei huononna laatua yhtään, kun koko järjestelmä luodaan siihen malliin.

Joka tapauksessa kaikessa pitää aina olla se systeemi, että jokaisella suomalaisella on hoitoonpääsymahdollisuus, onpa se mitä hyvänsä, mutta ei sillä tavalla kuin tässä esitetään, että tehdään eliittiporukalle oma juttu.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela otti näkökulman, joka ei sisälly omaan muutosehdotukseeni. Nyt kaikilla muilla erikoisaloilla on oikeus erikoismaksuluokkaan, psykiatria on rajattu sen ulkopuolelle. Ei ole kysymys minkään eliitin luomisesta vaan psykiatrian saattamisesta samaan asemaan muiden erikoisalojen kanssa.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhuin äsken vähän huonosti. Mielestäni muut systeemit pitää purkaa ja tuoda samaan asemaan kuin psykiatrisella on, eli eriyttää yksityinen sieltä pois. Näin päin, sitten se on okei, koska nythän erikoismaksuluokan kautta jonojen ohi menee se, jolla on varaa maksaa, ja lääkärit kiristävät sairaaloissa niin, etteivät tule siihen sairaalaan ollenkaan, jos eivät saa omia vuodepaikkoja määrättyä määrää, eivät saa tällaista etuoikeutta. Minusta se kuvastaa vääristymää, joka on tänä päivänä olemassa. Alkuperäinen kansanterveyslain henki ei ole tällainen ainakaan ollut, en usko sitä, vaan se on mennyt tähän matkan varrella.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtelan mielipide on kyllä aika mielenkiintoinen tässä asiassa, että hän heittää tällaisen eliitti-nimen mukaan. Tekee mieli vain sanoa, että työterveyshuolto on eräänlaista erikoismaksuluokkapuuhaa. Esimerkiksi täällä eduskunnassa on työterveysasema, johon eivät muut pääse kuin tämän talon henkilökunta. Ed. Lahtela on ilmeisesti itse eliittiporukassa huomaamatta sitä.

Puheenvuoroni tarkoitus oli sanoa erikoismaksuluokasta, että se on Suomessa nykyisellään tärkeä keino hoitaa tiettyjen sektoreiden asioita. Kannatan lämpimästi ed. Ylä-Monosen ehdotusta, jotta se laajenisi myös tälle alueelle siltä osin kuin siellä yleensä voimavaroja tähän on käyttöön saatavissa.

Koko erikoismaksuluokassa liikkuu noin 50,5 miljoonaa markkaa vuositasolla, josta julkista rahoitusta on 24 miljoonaa. Pyytäisin esimerkiksi ed. Lahtelaa erityisesti tämän muistamaan, kun hän arvostelee tätä systeemiä. Se on monelle henkilölle eri puolilla ainoa tasapuolisuuden keino, jolla Pohjois-Lapista voidaan tulla tänne Etelä-Suomeen ja saada se apu, mikä muualla on jäänyt saamatta. Se on demokraattisin tapa hoitaa asioita, ihme kyllä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä ymmärtäisin, että ed. Jaana Ylä-Mononen lakialoitteellaan 190/2000 valtiopäivillä on kyllä ajamassa tasa-arvoa erilaisten sairauksien välille. Meillä on todella tällä hetkellä maassamme lääkäripula. Meidän täytyy nähdä se, että korkeasti koulutettua henkilöstöä myös tällä alalla jää lähiaikoina runsaasti eläkkeelle ja meidän tulisi kiinnittää vakavaa huomiota lääkärikoulutuksen lisäämiseen kaikilla aloilla. Muun muassa Keuruulla meillä on lääkärinvirkoja ollut kauniilla paikkakunnalla haettavana, eikä hakijoita ole ilmaantunut, mukaan lukien psykiatria. Näkisin, että tämä on osa laajempaa ongelmaa, mutta eräs yksityiskohta mitä ilmeisimmin tämän aloitteen muodossa olisi korjautumassa, joten kannatan ed. Ylä-Monosen aloitetta.

Leena Rauhala /skl:

Arvoisa puhemies! Kannatan myös ed. Ylä-Monosen aloitetta ja nimenomaan siitä näkökulmasta, kuten ed. Akaan-Penttilä toi esille ja myös ed. Ylä-Mononen perusteluissaan. Tällä saadaan aikaan se, että psykiatria, joka on monessa mielessä ollut ikään kuin eriarvoisessa asemassa, saadaan eri sairausryhmien kanssa samanarvoiseen asemaan.

Näen, että on löydettävä keinoja, jotka estävät ehkä ne uhkakuvat, joita on siitä, että joku ei pääse, joku toinen pääsee hoitoon. Näen, että nämä kysymykset ovat nousseet juuri, kun valtionosuuksia on leikattu ja jonoja on syntynyt. Meidän on etsittävä uusia keinoja siihen, että olisi tällainen linja, joka mahdollisesti tuo positiivisena yksityisen ja yleisen toiminnan yhdistämisen, ei sillä tavalla, että joku potilas joutuisi huonompaan asemaan vaan päinvastoin, että valinnaisuuksia olisi ja ennen kaikkea, koska tässä on selvästi eriarvoistumista paitsi potilaaseen nähden niin myös lääkäreitten sijoittumisessa.

Tässä on erittäin hyviä perusteluja, ja toivon, että tämä avaa sen keskustelun, mitä ed. Ylä-Mononen perusteluissaan toi esille.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin koko eduskunnalle ja tietysti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle rohkeutta avata laajemmin keskustelua terveydenhuollon tilasta. Teemat julkinen, yksityinen, erikoismaksuluokka ovat iso paketti, johon täytyisi todellakin pureutua, kun erikoissairaanhoito, terveydenhuolto kokonaisuudessaan on kuin huojuva talo, että en tiedä, koska se kaatuu vai kestämmekö tämän huojumisen, mikä nyt on meneillään. Kiitän kannustuksesta myöskin puheenvuoroissa.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti: Minusta tuntuu aika omituiselta se tilanne, kun kuitenkin yhteiskunta rakentaa jonkin sairaalan. Se tehdään yhteiskunnan varoilla täydellisesti. Sitten siellä on jonossa ihmisiä tulossa johonkin, mihin hyvänsä, toimenpiteeseen tai hoitoon, siellä jopa vuosikausia odotetaan pääsyä sisälle. Sitten tulee erityismaksuluokka, joka tulee rahalla sisään. Se ohittaa jonon. Kysyn vain, onko tämä sitä eriarvoisuuden poistamista ja tätä köyhyysongelman poistamista, koska sehän eriarvoistaa koko tämä juttu ihmisten tasa-arvon tässä yhteiskunnassa. Rahalla pääsee meidän yhteiskuntamme veromarkoilla tehtyihin laitoksiin. Sen takia minusta tämä pitäisi hoitaa muulla tavalla. Lääke on väärä tässä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Esa Lahtelalle ainoastaan se, että koko erikoismaksuluokkahan perustuu Lehtisen sopimukseen, joka on tehty vuonna 64 tai 68. Se on siitä asti ollut hyväksytty käytäntö Suomessa. Lääkäriliitto on pyrkinyt eroon koko tästä erikoismaksuluokasta. Ed. Lahtela on näköjään samaa mieltä Lääkäriliiton kanssa, mutta sosiaali- ja terveysministeriössä on edellisellä hallituskaudella jarrutettu tätä asiaa jostain syystä. Tämä on täysin politisoitunut asia minun mielestäni potilaiden tappioksi.