Täysistunnon pöytäkirja 14/2002 vp

PTK 14/2002 vp

14. TORSTAINA 21. HELMIKUUTA 2002 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

Suomen ja Yhdysvaltain suhteet

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on keskusteltu maamme suhteista Yhdysvaltoja kohtaan. On väitetty, että niissä olisi joitain ongelmia. Viime lauantain Helsingin Sanomissa Max Jakobson totesi, että emme enää voi pitää hyviä suhteita Yhdysvaltoihin itsestäänselvyytenä. Hän vaati aktiivisia toimia näiden suhteiden parantamiseksi. Muun muassa Ruotsihan on ollut varsin aktiivinen Yhdysvaltoja kohtaan. (Ed. I. Kanerva: Arvostellessaan!) Kysyn nyt pääministeriltä ja ulkoministeriltä:

Onko meillä joitain ongelmia suhteissamme Yhdysvaltoihin?

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Suomen suhteet Yhdysvaltoihin ovat sekä kahdenväliset että myöskin suhteet Euroopan unionin kautta, jossa me olemme mukana yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kummassakaan suhteessa ei ole perusteltua väittää, että meidän suhteissamme Yhdysvaltojen kanssa olisi jotain vialla. Me toimimme yhteistyössä nyt tällä hetkellä nimenomaan terrorisminvastaisessa yhteistyössä, jossa Suomi on antanut täyden panoksensa myöskin siten, että olemme osoittaneet selkeästi tukemme Yhdysvalloille ja Yhdysvaltojen kansalle syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Yhdysvaltojen puolelta ei ole esitetty minkäänlaisia huomautuksia tai valituksia siitä, ettei Suomen panos olisi tässä täysimittainen.

Meillä on omat käsityksemme maailman kysymyksistä, esimerkiksi Lähi-idän kriisistä. Ne ovat hyvin yhteiset myöskin Euroopan unionissa jäsenmaiden kesken. Emme tietenkään ole kritiikittömiä suhteissa Yhdysvaltoihin, mutta kun kritiikkiä esitämme, se on tietysti siltä pohjalta, että ensisijaista on kumppanuus (Puhemies koputtaa) sekä kahdenvälisesti että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kesken.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Suomen suhtautumisesta terrori-iskuihin ja terrorisminvastaiseen yhteistyöhön ei voi ainakaan tässä salissa olla mitään epäselvyyttä. Hallitushan välittömästi syyskuun iskujen jälkeen tuli eduskuntaan ilmoituksella, jossa käytettiin hyvin selkeät puheenvuorot ja johon myöskin eduskunta täysin yhtyi. Olemme olleet kaikissa niissä toimissa Euroopan unionissa, Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa yhteyksissä mukana, joilla on osallistuttu kansainväliseen yhteistyöhön syyllisten selvittämiseksi ja vastuuseen saattamiseksi. Tässä suhteessa ei ole minkäänlaista huomauttamista Yhdysvaltojen taholta meille esitetty, joten sellainen käsitys, että meillä olisi joitakin ongelmia tässä, on mielestäni yksinkertaisesti väärä.

Tässä yhteydessä olemme tietysti korostaneet, niin kuin kaikki Euroopan maat, ja muutenkin laajasti sitä, että kansainvälisen yhteisymmärryksen ja monenkeskisyyden säilyttäminen, demokratian ja ihmisoikeuksien turvaaminen ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistaminen ovat tietysti meidän kaikkien keskeisiä arvoja ja tavoitteita (Puhemies koputtaa) terrorisminvastaisessa toiminnassa. Myöskään Suomen ja Ruotsin välillä ei ole ollut toiminnassa eikä suhtautumisessa mitään eroa.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Kun aikoinaan suhteita Neuvostoliittoon käytettiin lyömäaseena sisäpoliittisesti, onko nyt nähtävissä taikka pelättävissä, että USA-suhteesta tulee samanlainen sisäpoliittinen lyöntiase, vai onko tämä nyt tällaista yksittäisajattelua Max Jakobsonin ja jonkun muun henkilön taholta, koska tietysti tiedetään, että Jakobsonilla on erittäin hyvät suhteet esimerkiksi Yhdysvaltoihin päin, johtoon päin. Jos hän näin väittää, se tuntuu aika vakavalta.

Olisin vielä kysynyt, kun aikoinaan oli kaikilla johtavilla poliitikoilla ja talousihmisillä oma kotiryssä, onko teillä nyt olemassa oma kotijenkki jo, vai mikä tämä tilanne (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä on?

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Jo niin sanotulla vanhalla ajalla meillä suomalaisilla, ainakin minulla, oli tapana keskustella joka suuntaan avoimesti. Tässä suhteessa ei ollut syytä tehdä eroa myöskään Venäjän osalta siinä mielessä, että totta kai piti keskustelukanavien olla auki. Olen ilmeisesti hallituksen jäsenistä viimeisimmäksi käynyt Yhdysvalloissa ja sain siellä hyvän kuvan, vaikka en hallituksen edustajia varsinaisesti tavannutkaan, tilanteesta. Minusta nämä puheenvuorot, kuten Jakobssonin, ovat puheenvuoroja avoimessa keskustelussa, ja siihen me kaikki olemme osallisia. Millaiseksi henki muodostuu, se riippuu meistä kaikista. Avoimuus on tärkeää myöskin suhteessa Yhdysvaltoihin, eli silloin kun me tapaamme Yhdysvaltojen edustajia, me esitämme omat huolemme myös, jos niitä on.

Tällä hetkellä näitä huolia on Yhdysvaltojen politiikan suhteen todella myöskin esitettävänä, ja ne ovat yhteisiä Euroopan unionin puolella. Olemme huolissamme siitä, lähteekö Yhdysvallat ikään kuin yksipuoliseen politiikkaan vai jatkaako se sitä linjaa, niin kuin me toivomme, jota se on noudattanut (Puhemies koputtaa) terrorisminvastaisessa taistelussa, että pyritään pitämään kansainvälinen liittoutuma koossa, YK keskeisessä asemassa, ja kun suunnitellaan jotain uutta, silloin myös (Puhemies koputtaa) konsultoidaan kaikkia muita.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Tästä aitiosta käsin ei ole mitään syytä lähteä arvioimaan yksittäisiä kansalaiskeskustelun puheenvuoroja ja niiden taustoja tai motiiveja. Se on yleisen kansalaiskeskustelun asia.

On ehkä jäänyt huomaamatta se, että nykyisten globalisaatiosuhteiden aikakaudella ja Euroopan unionin jäsenenä meillä on kaikkiin tärkeisiin kansainvälisiin toimijoihin nimenomaan monenkeskisissä yhteyksissä jatkuvaa kontaktia. Yleensähän erikseen kiinnitetään huomiota kahdenvälisiin vierailuihin, neuvotteluihin ja yhteyksiin. Näitäkin on, myös Yhdysvaltojen kanssa. Huomenna esimerkiksi tapaan täällä Yhdysvaltojen apulaisulkoministerin, mutta nimenomaan kansainvälisissä yhteyksissä uskon, että Suomen ulkoministeri on tavannut Yhdysvaltain ulkoministerin useammin ja käynyt keskustelua laaja-alaisemmin koko kansainvälisten kysymysten kirjosta kuin koskaan aikaisemmin yksinkertaisesti siitä syystä, että EU-ministereiden ja Yhdysvaltojen samoin kuin Venäjän ja muiden toimijoiden kanssa on säännöllistä yhteistä keskustelua.

Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olen lukenut monien, esimerkiksi USA:n suurlähetystön, positiivisia reaktioita siitä, kuinka kansalaiset Suomessa erittäin spontaanisti ja empaattisesti reagoivat syyskuun 11. päivän tapahtumiin. Uskon, että se on ollut samanhenkistä kuin virallinen politiikka. Kuitenkin tietenkin eurooppalaisen korviin nyt vähän tuntuvat pahalta presidentti Bushin puheet rosvovaltioista, pahuuden akseleista, ristiretkistä ja muista.

Haluaisin kysyä, kun pääministeri vieraili äsken kollegansa Tony Blairin luona, joka on ollut hyvin tärkeä liittolainen USA:lle terrorisminvastaisessa taistelussa:

Saitteko sen vaikutelman, että myös siellä päin karsastetaan tätä kovaa retoriikkaa, vai koetaanko vain, että ne ovat puheita ja teot ratkaisevat kuitenkin maailmanpolitiikan suunnalta?

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Jokaisessa maassa harjoitetaan kullekin maalle tyypillistä retoriikkaa, niin myös Yhdysvalloissa. Se mikä ratkaisee, on sitten se, mitä käytännössä tehdään. Totta kai näillä on jokin yhteys. Siitä syystä on syytä hyvin tarkoin seurata Yhdysvaltojen politiikkaa, saada tietoja Yhdysvaltojen suunnitelmista, niin kuin nyt ulkoministeri tulee saamaan, ja sitten pyrkiä vaikuttamaan.

Huoli todellakin on myöskin pääministeri Blairin kanssa käymieni keskustelujen perusteella juuri siitä, että liittoutuma pysyy koossa terrorismia vastaan, että menetellään samoilla periaatteilla jatkossa kuin tähänkin asti. Tässä keskustelussa suhteessa Yhdysvaltoihin minusta pitää kuitenkin huolehtia siitä, että emme me nyt, vaikka on syytäkin huoleen, käy mitään kampanjaa Yhdysvaltojen suhteen, mitään kritiikkikampanjaa, eikä Suomen hallituksella ole mitään ideologista kriittistä suhtautumista Yhdysvaltoja kohtaan. Me olemme samassa demokraattisten maiden yhteisössä, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. Tältä pohjalta meidän suhteemme määräytyy myös Yhdysvaltoihin.

Ilkka   Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Ruotsihan naapurina luopui parisataa vuotta vanhasta määritelmästään, jonka mukaan voisi sanoa niin, että liittoutumaton rauhan aikana, jotta voisi olla puolueeton sodan aikana. On jopa ymmärrettävää, että he aktiivisesti siitä luopuvat, Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten valossa. Mutta asiallisesti tällä on mielenkiintonsa ja asiallisesti tällä on merkityksensä. Kysyisinkin tämän keskustelun raameihin liittyen:

Onko Suomen hallituksessa arvioitu, minkälaisia vaikutuksia tällä Ruotsin keskustelulla on Suomessa käytävään liittoutumattomuuskeskusteluun?

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Olemme tietoisia siitä, mitä Ruotsissa on keskusteltu ja minkälaista kannanmääritystä siellä on valmisteltu. Tämä on ollut jo pitkään vireillä, ja itse asiassa se oli tarkoitus tehdä jo vähän aikaisemmin, mutta siitä ei silloin päästy puolueiden kesken sopuun. Näin ollen me olemme olleet tästä täysin tietoisia ja olemme nähneet, että kysymys on siitä, että Ruotsi on halunnut tosiasiassa ajantasaistaa oman ulkopolitiikkansa määrittelyn vastaamaan sitä, mitä sen jäsenyys Euroopan unionissa, mitä sen yhteistyö rauhankumppanuudessa ja muulla tavoin Naton kanssa kylmän sodan jälkeisessä maailmassa on ollut. Näin ollen siinä ei ole tältä kannalta mitään tosiasiallista muutosta.

Meidän kannaltamme katsoen Ruotsi määrittelee, voi sanoa, tänään politiikkansa samalla lailla kuin mekin. Tämä tuo meidät Ruotsin kanssa entistä lähemmäksi toisiamme.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Javier Solana on lehtitietojen mukaan opastanut Euroopan unionin johtajia käyttämään mieluummin megafonia pienempiä keinoja Yhdysvaltoja kohtaan käytävässä kriittisessä keskustelussa. Kysyisin:

Minkälaisia keskusteluja on käyty koskien esimerkiksi juuri julkisuudessa liikkuneita tietoja uusista sotilaallisista toimista esimerkiksi Irakin suuntaan? Nämä tiedothan ovat hyvin epämääräisiä, mutta tällaisia arveluita on kuitenkin ollut liikkeellä.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole suoranaisesti ollut EU-ministereiden esityslistalla, koska nämä eivät ole todellakaan unionia suoraan koskettavia asioita. Mutta totta kai on käyty keskusteluja eri tavoin ministereiden kesken tilanteesta, ja näkemykset ovat todellakin hyvin yhtenäisiä, ja ne ovat sitten myöskin eri tavoin haastatteluissa tulleet julkisuuteen. En kuitenkaan usko, että kukaan kollegoistanikaan on halunnut käyttää megafonia. Nyt on muistettava, että sen jälkeen, kun sanat kerrotaan, se on media, josta muodostuu eri pituisia torvia, kanavia ja otsikoita ja niiden värityksiä, mutta perusnäkemys on ollut kyllä hyvin saman kaltainen. Se on ollut yhteistyösuhdetta korostava, nimenomaan euro-atlanttisista yhteistyösuhteista liikkeelle lähtevä. Haluamme yhteistyön säilyttää ja haluamme, että siinä suhteessa ei tehdä puolin eikä toisin sellaisia toimenpiteitä, jotka voisivat tätä suurta yhteistä näkemystä, arvomaailmaa, yhteiseen arvomaailmaan perustuvaa yhteistyötä heikentää.

Ensimmäinen varapuhemies:

Kysymys on loppuun käsitelty.