Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta esittää yksimielisesti hyväksyttäväksi hallituksen esitystä tämän vuoden kolmanneksi lisätalousarvioesitykseksi. Tähänhän liittyy myös myöhemmin annettu täydentävä esitys. (Hälinää)

Kiitos, arvoisa puhemies! — Valtiontalouden kannalta olennaisimmat muutokset näissä lisätalousarvioesityksissä sisältyvät verotuloarvioiden alentamiseen talousnäkymien heikentymisen seurauksena. Yhteensä näissä kahdessa esityksessä alennetaan tämän vuoden verotuloarvioita 5,4 miljardia markkaa, josta pääosa on seurausta yritysten maksaman yhteisöveron muutoksista. Tuohon 5,4 miljardiin markkaan sisältyy kolmenlaisia eriä.

Ensinnäkin on yritysten kannattavuuden heikentymisestä johtunutta yhteisöveron tuoton alenemista. (Puhemies koputtaa) Toiseksi on mukana loppuvuodesta tehtyjen yritysjärjestelyjen vaikutuksia, joiden seurauksena yhteisöveron tuloutumista siirtyy tältä vuodelta useampi miljardi ensi vuoden puolelle. Kolmanneksi mukana on myös kuntien jako-osuuden kasvusta aiheutunutta valtion yhteisövero-osuuden pienentämistä. Tämä verotuoton aleneminen vähentää tietysti talousarvion ylijäämää, eli muutosten seurauksena valtionvelan vähentämisen yhteismääräksi tulee tänä vuonna 13,8 miljardia markkaa. Nämä verotulojen alenemissummat ovat tietysti suuria, mutta toisaalta on muistettava, että nyt ei olla kovin kaukana siitä, minkälaisiksi verotulot ja velan lyhennysvara vuosi sitten joulun alla arvioitiin.

Viime keväänä teimme täällä eduskunnassa valtiovarainministeriön ehdotuksesta eräitä verotuottojen lisäysarvioita, jotka nyt on sitten talouden kasvun nopean hiipumisen myötä vedetty takaisin. Ensi vuodelle luonnollisesti nämä verotuottokertymät ja -näkymät ovat paljon tätä vuotta epävarmemmat.

Tulopuolelta myös toinen asia. Tulopuolella on löytynyt 1,7 miljardia markkaa lisää maatalouden EU-tuloja. Tämä on seurausta siitä hyvästä asiasta, että Euroopan unionissa on päästy maataloustukien normaaliin maksatusaikatauluun, eli tämän vuoden niin sanotut cap-tuet on mahdollista kirjata tämän vuoden budjettiin. Aiempina vuosina tukien maksu EU:sta Suomelle on viivästynyt seuraavan budjettivuoden puolelle. Tänä vuonna budjettiin on siis saatu sekä vuodelta 2000 viivästyneet että tämän vuoden elikkä vuoden 2001 cap-tuet. Tässä järjestelyssä valiokunta ei näe huomautettavaa.

Valtiovarainvaliokunta esittää lisäbudjetin menopuolella mietinnössä eräitä kannanottoja. Valiokunta on jo aiemmin kantanut huolta kotimaisen ruuti- ja ampumatarviketeollisuuden tuotannon jatkamisesta ja sen pitkäjänteisestä kehittämisestä. Tässä lisätalousarviossa oli puolustusministeriön pääluokassa onneksi ruuti- ja ampumatarviketuotantoasiaan 100 miljoonan markan määräraha. Tämä kuitenkin riittää tuotannon jatkumiseen vain lyhyellä aikavälillä. Jatko jää avoimeksi. Siksi valiokunta edellyttää, että "hallitus laatii pitkän tähtäyksen kehittämissuunnitelman ruuti- ja ammustarviketuotannon turvaamiseksi Suomessa".

Toinen valiokunnan lausuma liittyy Avena Oy:n eli entisen Valtion viljavaraston yksityistämisvaltuuksiin: Valiokunta hyväksyy yksimielisesti hallituksen ehdotuksen, että valtio voi luopua kokonaan omistuksestaan Avena Oy:ssä. Se antaa enemmän mahdollisuuksia Avenan yksityistämiseen kuin aiempi kanta, jossa olisi säilytetty yhden kolmasosan määrävähemmistöosuus. Asiantuntijaselvitykset ovat suosittaneet Avenan yksityistämistä yhtenä kokonaisuutena. Huoltovarmuussyistä valiokunta kuitenkin pitää tärkeänä, että "Avena Oy säilyy kotimaisessa omistuksessa myös mahdollisen myynnin jälkeen". Valiokunta myös edellyttää, että "henkilöstön asema turvataan tulevissa omistusjärjestelyissä".

Kolmas eduskunnan näkökulmasta huomionarvoinen asia lisäbudjetissa on Veikkaus Oy:n tuloutustavoitteen alentaminen. Hallitus arvioi, että Veikkaus tuottaa tänä vuonna 103 miljoonaa markkaa arvioitua vähemmän valtion budjettiin. Tämän seurauksena hallitus esittää, että kirjastojen rahoitusta siirretään normaalien budjettivarojen puolelle 53 miljoonan markan verran. Loppu eli 50 miljoonaa markkaa esitetään katettavaksi opetusministeriön niin sanotuista säästövaroista, jos ei sitten Veikkaus itse käytä niin sanottuja rahastojaan tämän tuloutuksen kasvattamiseen.

Säästövaroja, aiempien vuosien veikkaustuotoista jääneitä siis, on opetusministeriöllä noin 50 miljoonaa markkaa. Jos Veikkauksen tuloutuksen aleneminen katetaan kokonaan opetusministeriön säästövaroista, ne on sitten loppuun käytetty. Säästövaroilla on katettu aiemmin erilaisia ennalta-arvaamattomia menoja Veikkauksen tuotonsaajien puolella, kuten vaikkapa Kansallisoopperan eläkevastuita tai liikuntarakentamisen tarpeita. On tärkeätä tiedostaa, että jos veikkaustuoton paikkaus tehdään tällä tavalla, silloin säästövaroja ei ole jatkossa enää käytettäväksi.

Eduskunnan arpajaislain yhteydessä tekemä linjaus osoittautuu nyt kovin tärkeäksi Veikkauksen tuoton käytön osalta. Eduskuntahan edellytti, että kirjastomäärärahat siirretään asteittain veikkaustuottojen sijaan budjettivaroista eli verovaroista rahoitettaviksi. Jos Veikkauksen tuottokehitys nyt hiipuu eikä kasvakaan aiemmin oletetulla tavalla, eduskunnan linjaus kirjastojen rahoituksesta budjettivaroista voidaan joutua laittamaan jo arvioitua nopeamminkin toimeen, jotta varsinaisten alkuperäisten Veikkauksen edunsaajien asema ei heikkene.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa, että tämän lisätalousarvion nimike muutetaan niin, että se on nyt kolmas lisätalousarvio, ja hylätään lisätalousarvioaloitteet ja että tätä sovellettaisiin 1. päivästä joulukuuta 2001 alkaen.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä valtion toinen lisätalousarvio on muuttunut valtiovarainvaliokunnassa kolmanneksi lisätalousarvioksi, koska välillä käsiteltiin Sonera-lisätalousarviota. Tämän lisätalousarvion, joka nyt on kolmas lisätalousarvio nimeltään, valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt yksimielisesti, kuten äsken kuultiin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että taloudessa eletään epävarmoja aikoja. Maailman eri kulmilla talous on mennyt alaspäin, mutta erityisesti epävarmuutta ovat lisänneet syyskuiset terrori-iskut, joiden vaikutuksia ei ole vielä mahdollista täysin arvioida. Kansainvälisen talouden näkymät ovatkin muuttuneet aikaisempaa synkemmiksi. Tästä kertovat myös eiliset tiedot amerikkalaiskuluttajien luottamusindeksin painumisesta marraskuussa alimmilleen seitsemään vuoteen.

Kansainvälisen talouden heikkeneminen heijastuu myös Suomeen. Kokonaistuotannon heikkenemisen on kuitenkin katsottu jäävän lyhytaikaiseksi, ja tuotanto näyttäisi myös valtiovarainministeriön uusimman suhdanne-ennusteen mukaan kääntyneen nousuun jo kesällä. Olemme selkeästi laskusuhdanteessa. Tätä ei käy kiistäminen. Tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään katastrofaalinen. Nyt on vain tullut todistettua, että normaalit suhdannevaihtelut koskevat myös niin sanottua uutta taloutta. Taantuman jäämistä lyhytaikaiseksi Suomessa puoltaa uuden talouden kyky sopeutua ja vastata muutoksiin nopeasti. Talouden rakenteet ovat tällä hetkellä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin 1990-luvun alun lamaa edeltäneellä nousukaudella, eikä yksityisen sektorin velkaantuminen ole läheskään samaa luokkaa kuin tuolloin. Kuluvan vuoden kasvuennusteita on tästä huolimatta tarkastettu tuntuvasti alaspäin.

Enemmän huolissaan pitääkin nyt olla siitä, että työttömyyden ennustetaan kääntyvän nousuun jo ensi vuonna. Viime viikkoina puheet elvytystarpeesta ovat lisääntyneet. On vaadittu muun muassa lisäverokevennyksiä ja uusien väylähankkeiden aloittamista. Puheet elvytyksestä luovat tarpeettoman synkkiä mielikuvia talouden tilanteesta. Näiden mielikuvien luominen ei ole vastuullista, sillä odotuksissa tapahtuvilla muutoksilla on tunnetusti selkeitä vaikutuksia toteutuneeseen kokonaistuotannon tasoon ja siten myös työllisyyteen.

Yhteisvaluutan oloissa ainoa kansallisen talouspolitiikan käytettävissä oleva keino on julkisten menojen lisääminen tai vähentäminen. Vaihtoehtona tälle on talouden kehityksen tukeminen taloudellista kasvua hidastavia rakenteita purkamalla. Budjettiriihen yhteydessä hallitus sopi näiden molempien keinojen käyttämisestä. Julkisia menoja on lisätty. Valtion menot ovat tällä hetkellä noin 5,5 miljardia markkaa yli hallitusohjelmassa sovitun tavoitteen pitää menot reaalisesti vuoden 1990 varsinaisen talousarvion tasolla.

Elvyttämistä vaativat tahot näyttävät unohtavan myös ensi vuoden budjettiin sisältyvät talouden kehitystä vauhdittavat toimet. Näitä ovat esimerkiksi menokehysten yhteydessä keväällä sovitun niin sanotun köyhyyspaketin sisältämät toimenpiteet, ansiotulojen veronkevennykset, työnantajien sivukulujen alentaminen, kuntien valtionosuuksiin tehdyt lisäykset sekä sovitut suuret väylähankkeet, E18-moottoritie ja Kerava—Lahti-oikorata.

Syytä on huomioida, että menojen lisäämistä suhdannesyistä on syytä välttää, varsinkin kun veropohja tiedetään suhdanneherkäksi. Menossa oleva laskusuhdanne osoittaa hyvin, mihin ongelmiin taloudessa olisi jouduttu, jos menoja olisi aikaisempina vuosina kasvatettu vielä enemmän valtionvelan lyhentämisen sijaan. Sama pätee uusien pysyvien menojen luomiseen laskusuhdanteen aikana.

Päätökset erilaisista uusista investoinneista ovat ainoastaan osa nyt käynnissä olevaa talouden elvytystä. Myös talouden automaattiset vakauttajat toimivat laskusuhdanteen aikana elvyttävästi julkisten menojen kasvaessa samalla, kun julkiset tulot pienenevät. Vahvan rakenteellisen ylijäämän tilanteessa valtion menoja ei tarvitse laskusuhdanteessa leikata Kasvu- ja vakaussopimuksen edellyttämän tasapainon saavuttamiseksi, ja automaattisten vakauttajien toiminta on näin ollen mahdollista. EU:n perustamissopimushan edellyttää yksiselitteisesti, ettei julkisen talouden rahoitusalijäämän suhde bruttokansantuotteeseen saa olla yli 3:a prosenttia missään normaalin suhdannekierron vaiheessa.

Pitkällä aikavälillä on väestön ikääntymisen aiheuttamiin menoihin varautumisen takia olennaisen tärkeää, että valtiontalous pysyy rakenteellisesti ylijäämäisenä. Väestön ikääntymisen aiheuttamien menopaineiden lisäksi hallitus pyrkii myös tulopohjan lisäämiseen edellä mainituilla rakenteellisilla toimenpiteillä. On muistettava vastuumme tulevien sukupolvien hyvinvoinnista, eikä pitkän aikavälin taloudellisen kasvun tavoitetta saa uhrata lyhyen aikavälin suhdannevaihtelujen tasoittamiseen keinoja kaihtamatta.

Meillähän oli, kun tämän vuoden budjettia tehtiin, puolustusministeriön hallinnonalalla runsas ja voimakas keskustelu siitä, paljonko kotimainen puolustustarviketeollisuus tarvitsee rahoja. Silloin meille ilmoitettiin, että vajaus on 220 miljoonaa markkaa. Muutoin joudutaan yt-neuvotteluihin ja muihin ratkaisuihin.

Teollisuus onkin joutunut sopeuttamaan toimintaansa, ja tulevaisuudessa on syntymässä pysyvämpi ratkaisu. Teollisuus on jo tehnyt sopimuksia tällä alueella keskenään. Jo nyt annetaan 220 miljoonan markan puutteen takia 100 miljoonaa markkaa tähän tarkoitukseen.

Tällä on ilmeisesti nyt selvittävä, mutta kuten valiokunta toteaa mietinnössään, tällä keinolla ei voida toteuttaa pitkäjänteistä toimintaa, koska pitkäjänteiseen toimintaan kuuluu monivuotinen tutkimus- ja kehittämistyö. Lisäbudjettiin perustuvista Puolustusvoimien hankintamäärärahoista, jotka vuodesta toiseen ovat epävarmoja ja jotka päätetään aina lisäbudjetin yhteydessä, ei välttämättä ole vakuutta ja varmuutta, että ne saadaan. Sen takia valiokunta on lausunut ponsiehdotuksen, joka on mietinnöstä luettavissa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii pitkän tähtäyksen kehittämissuunnitelman ruuti- ja ammustarviketuotannon turvaamiseksi Suomessa."

Haluan vielä todeta, että hallituksen esityksen ja sitä täydentävän esityksen mukaan ehdotetaan tuloihin nyt yhteensä 5,9 miljardin markan vähennystä ja menoihin ilman valtionvelan vähentämistä 1,5 miljoonan markan lisäystä sekä valtionvelan vähentämiseen noin 6 miljardin markan vähennystä. Näin ollen koko vuonna päästään valtionvelan lyhentämisessä 13,8 miljardiin markkaan.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama sana Avena Oy:stä, jonka suhteen nyt ollaan antamassa valtuudet, että se voidaan yksityistää kokonaan.

Ensinnäkin valiokunta on aivan oikein ottanut kantaa siihen, että Avena Oy säilyisi kotimaisessa omistuksessa myös mahdollisen myynnin jälkeen, samoin kuin siihen, että Avena Oy:n henkilökunnan asema tulee turvata. Tässä on tietenkin ensimmäisen kaupan yhteydessä selvästi eduskunnan kanta nähtävissä, mitä me tarkoitamme, mutta on myöskin huomattava se, että voihan hyvin pian tulla tilanne, että uusi yhtiö myy Avena Oy:tä eteenpäin, ja silloin onkin eri asia, miten eduskunnan linjanmääritykset kaupassa tulevat toteutumaan. Tähän puoleen haluaisin kiinnittää huomiota, että jos joskus Avena Oy:tä myydään, se myydään sellaisille omistajille, jotka tulevat todella tuotannollista toimintaa harjoittamaan, ja eduskunnan tahto siitä säilyy, että yhtiö säilyy kotimaisessa omistuksessa ja henkilöstön asema myöskin jatkokaupoissa turvataan.