Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Viime perjantaina, kun istunto keskeytettiin, puhuttiin kovasti ... (Hälinää)

Arvoisa rouva puhemies! Viime perjantaina istunnon keskeydyttyä jäi puheenvuoro käyttämättä. Silloin puhuttiin kovasti tästä enklaavista ja kehuttiin enklaavikysymystä siinä mielessä, että valiokunta on tämän huomannut. Valiokunnan kanta lähtee siitä, jotta sen luovuttavan kunnan, josta enklaavi siirtyy toiseen kuntaan, kanta olisi määräävä. Minusta enemmänkin pitäisi painottaa ihmisten kantaa, asukkaiden kantaa. Jos enklaavilla sattuu olemaan taloja, ihmisiä, silloin pitäisi kuunnella ihmisiä ja sitä, mitä mieltä he ovat. Se olisi määräävä kanta eikä hallinnollinen näkökulma. Tiedetään, jotta jos joltakin kunnalta kysytään, joka menettää maa-aluetta, en usko, että yksikään kunta siihen suostuu, mutta sen sijaan asukasnäkökulma on tärkeä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ja hallintovaliokunnan siitä antama mietintö kuntajakolain muuttamisesta ovat hyvin perustellut ja kokonaisuudessaan kannatettavat, mihin lopputulokseen myös valiokunta yksimielisessä mietinnössään näyttää päätyneen. Lainmuutoksella lisätään kuntaliitokseen vapaaehtoisesti päätyvien kuntien saamaa tukea ja jatketaan tuen kestoa kahdella vuodella. Lisäksi mukaan tulee täysin uutena elementtinä investointi- ja kehittämistuki, josta voidaan sopia liitospäätöksen yhteydessä. Kokonaisuutena esitys on merkittävä parannus nykytilanteeseen verrattuna.

Viime perjantaina alkaneessa ja keskeytyneessä keskustelussa ed. Pekkarinenkin kannatti hallituksen esitystä, joten sen täytyy olla todella hyvä silloin. Sehän on osa sitä kokonaisuutta, jolla nyt niin kuntaliitokseen päätyvien kuin muidenkin kuntien taloudellista pohjaa vahvistetaan ja tarjotaan samalla uusia välineitä kuntien yhteistyön laajentamiseen ja kehittämiseen.

Kun perjantaina ed. Pekkarinen syytti hallitusta toimettomuudesta ja kaipasi siltä sellaisia toimia, joilla autettaisiin ja tuettaisiin kuntien vapaaehtoista yhteistyötä, joka sallisi kunnille hallinnollisen itsenäisyyden, mutta merkitsisi kuitenkin kuntien nyt erillään hoitamien tehtävien hoitamista jatkossa yhteisin voimin. Ed. Pekkarisen esitys hämmästytti minua jonkin verran. Hallitushan on käytännössä toiminut juuri niin kuin ed. Pekkarinen edellytti puheenvuorossaan, vaikka hän kritisoi voimakkaasti. Hallituksen toimestahan on käynnistetty Seutu-hanke ja aluekeskushankkeet. Nehän ovat juuri niitä tarkoitukseen kehitettyjä uusia toimintamalleja, joita ed. Pekkarinen tavallaan puheenvuorossaan peräänkuulutti. En tiedä, ovatko ne livahtaneet häneltä ohi huomaamatta.

Puheenvuorossaan ed. Pekkarinen myös esitti kokeilujen kautta selvitettäväksi sellaista yhteistyötä, jossa kunnat olisivat vastuussa kaikista niistä tehtävistä ja palveluista, joita ne nytkin hoitavat, ja kukin kunta säilyttäisi nykyiset normaalit hallintoelimensä, kuten valtuuston, hallituksen ja lautakunnat, mutta kunta ei välttämättä tuottaisi yksin mitään palveluja, vaan ne voitaisiin tuottaa perustettavan osakeyhtiön, kuntien muodostaman kuntayhtymän, jonkin muun yhtiömuodon tai jonkin kunnan toimesta. Tämä on melko tarkkaa lainausta puheenvuorosta.

Minä en löytänyt mitään uutta ed. Pekkarisen esittämästä mallista. Uutta oikeastaan on ainoastaan se, että kunta ei välttämättä tuottaisi itse mitään muita palveluja kuin valtuuston, hallituksen ja lautakuntien kuntalaisille tarjoamat hallintopalvelut ja säilyisi itsenäisenä. Mihin kuntalaiset sellaisia hallintopalveluja tarvitsevat? Minusta eivät mihinkään. Ei niillä ole mitään arvoa. Ehkä tuossa ajatuksessa taustalla on pyrkimys hillitä kansalaisten keskuudessa lisääntyvää kritiikkiä nykyistä kunta- ja myös hallintorakennetta kohtaan. Minusta pelkkä näennäinen itsenäinen kunta ei voi olla itsetarkoitus. Kuntalaiset kai arvostavat palveluja eivätkä niinkään sitä hallintoa, mitä tuossa mallissa kaivattiin.

Meillä on kuntien väliseen yhteistoimintaan liittyviä organisaatioita kohtalaisen runsaasti. En näe mitään tarvetta uusien luomiseen. Viime vuosina tapahtuneista muutamista kuntaliitoksista huolimatta kuntia on edelleen 448 kappaletta. Sen lisäksi kunnat muodostavat 19 maakuntayhtymää, 20 sairaanhoitopiiriä, 71 kansanterveystyön kuntayhtymää, 56 ammatillisen koulutuksen kuntayhtymää, 17 erityishuoltopiiriä ja ainakin 8 ammattikorkeakoulutuksen kuntayhtymää. Sen lisäksi on lukuisa joukko eri yhdistyksiä, osakeyhtiöitä ja säätiöitä, joille on siirretty puhtaasti kunnallisia tehtäviä hoidettavaksi. Minusta siinä on riittävästi toimijoita ja runsaasti liikaakin.

Monimutkainen hallintojärjestelmä on osittain seurausta nykyisestä kuntajaosta, joka on luotu täysin erilaisia olosuhteita varten. Jos meillä on edelleen runsaat 90 kuntaa, joissa asukasluku on alle 2 000, on täysin selvää, että nämä pienimmät kunnat eivät kykene vastaamaan niistä tehtävistä, mitkä kunnille nykyisin on säädetty. Suurempi kuntakoko mahdollistaisi moniportaisen hallintojärjestelmän purkamisen ja samalla lukuisten kuntayhtymien purkamisen. Se mahdollistaisi oleellisesti hallinnon keventämisen; hallinto ei voi olla itsetarkoitus.

Puheenvuorossaan ed. Pekkarinen arvosteli rajusti myös hallituksen toimia kunnallistalouden osalta. On totta ja myönnettävä se, että viime vuosien kehitys on ollut kunnallistaloudessa eriytyvää. Osalla kunnista on mennyt hyvin ja osalla heikommin. Pääsyy on oikeastaan yhteisövero ja sen jakoperusteet. Toisaalta eräänä syynä on arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmä, joka muuten luotiin Pekkarisen ministerinä toimiessa (Ed. Pekkarinen: Ei tämmöisenä!) ja joka on rasittanut erityisesti niitä kuntia, joilla ei ole investointeihin varaa, ja tukenut niitä kuntia, joilla varaa on, eli lähinnä suurimpia, vauraimpia kuntia.

Hallintovaliokunta toteaa ensi vuoden budjetista antamassaan lausunnossa muun muassa: "Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että valtion talousarvioesityksessä on tiedostettu kuntien talousvaikeudet ja että siihen sisältyy toimenpiteitä kuntatalouden vakauttamiseksi. Esimerkiksi sisäasiainministeriön hallinnonalalla on tarkoitus korottaa syrjäisten kuntien ja saaristokuntien yleistä valtionosuutta. Kaikkiaan valtion toimenpiteiden - - arvioidaan vahvistavan kuntien rahoitusasemaa ensi vuonna 249 miljoonaa euroa, 1,48 miljardia markkaa."

Lisäksi valiokunnan lausunnossa todetaan, että arvonlisäveron takaisinperinnästä luopuminen ja siihen liittyvät toimenpiteet helpottavat rahoitustilannetta kaikissa kuntaryhmissä lukuun ottamatta yli 100 000 asukkaan kuntia, jotka ratkaisut tukevat nimenomaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien kuntien taloustilannetta.

On syytä todeta, että hallintovaliokunnan mietintö on yksimielinen. Siinä ovat mukana muun muassa ainakin edustajat Väistö, Lehtomäki, Nousiainen ja Ranta-Muotio keskustan edustajina, jotka ovat näin todenneet.

Kaiken kaikkiaan kunnallistalous on selvästi vahvistumassa budjettiin liittyvien ratkaisujen seurauksena. (Ed. Väistö: Ei riittävästi!) Kuntien ja kuntaliittojen yhteenlaskettujen vuosikatteiden lasketaan nousevan kunnallistalouden neuvottelukunnan mukaan 12 miljardiin markkaan ja ylittävän nettoinvestoinnitkin noin miljardilla markalla. Vuodesta 85 lukien vain vuonna 95 vuosikate on ollut korkeammalla tasolla kuin sen lasketaan olevan ensi vuonna keskimäärin.

Edellä luettelin niitä tekijöitä, joilla nimenomaan vahvistetaan heikoimmassa asemassa olevien kuntien asemaa. Eli se 1,48 miljardia markkaa hyödyttää pääosin kaikista vaikeimmassa asemassa olevien kuntien asemaa. Lisäksi järjestelmissä tapahtuu muita muutoksia, ja kaiken kaikkiaan se rahamäärä, jolla toisaalta valtion ja kuntien välisiä suhteita ja toisaalta kuntien välisiä suhteita muutetaan heikoimpien eduksi, on runsaat 2 miljardia markkaa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin: Jos minun puheenvuorossani asian ensimmäisessä käsittelyssä ei ollut mitään uutta, niin hyvä on. En minä tavoitellut mitään uutta. Ei minulla varmaan ollut mitään uutta oivallista keksintöä. Jos nämä yhteistyömuodot ovat tunnettuja ja tiedossa ja käytössä, hyvä on, ei siinä mitään. Näen vain mahdolliseksi ja tarpeelliseksi sen, että näitä yhteistyömuotoja kehitetään ja niitä myös tuetaan. Kun sanoin, että periaatteessa kunnille ei jäisi mitään palveluita, se on tietysti teoreettinen ääripää. Eihän siihen käytännössä tietenkään päästä. Mutta, ed. Polvi, ei tätä yhteistyötä tällä hetkellä resursoida. Ei aluekeskushanke ole sitä, mitä minä tässä tarkoitan, eivätkä seutuhankkeet siinä muodossa, kuin ne ovat nyt olemassa, rahoita niitä yhteistoimia, joita kunnat voisivat rakentaa minun tarkoittamassani mielessä.

Mitä vielä tulee siihen, miten kuntien käy kaiken kaikkinensa, on aivan totta, että kunnilla keskimäärin menee nyt paremmin, tänä vuonna ja ensi vuonna taas paremmin. Mutta ongelma ei ole se, miten keskimäärin menee, vaan se raju eriytymiskehitys. Vaikka nyt tasataan vähän, uusia tekijöitä, jotka entisestään eriyttäviä asioita lisäävät, tulee vuonna 2000 vastaan monien eri seikkojen vuoksi. — Aika ei nyt riitä. Käytän myöhemmin oikean puheenvuoron näköjään.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Polvi otti esille hallintovaliokunnan lausunnon ensi vuoden talousarviosta. Totta on se, mitä lausunnossa kerrotaan. Kuntatalouden tilanne kokonaisuudessaan paranee. Ne toimet, joita hallitus tekee indeksitarkistuksen osalta toisaalta ja arvonlisäveron takaisinperinnän osalta toisaalta, ovat oikean suuntaisia. Ed. Polvi muistaa varmaan, että hallintovaliokunnassa pidimme tapana, että budjettilausunnon laadimme yksimielisinä. Siinähän kiinnitetään huomiota myös muihin tärkeisiin valiokunnan alaan liittyviin asioihin. Toivomme, että ne toteutuvat. Kuntataloudenkin osalta siihen sisältyy myös kriittistä sanomaa.

Tämän ohella valiokunta on käsitellyt myös erillislakeja, antanut niistä mietinnön ja lausuntoja. Näissä asiakirjoissa keskustan kantana tulee paljon selkeämmin esiin se, mitä mielestämme olisi jo nyt pitänyt tehdä ja ensi vuoden talousarviossa toteuttaa.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On myönteistä sinänsä, että ollaan yksimielisiä siitä, että kunnallistalous kokonaisuudessaan vahvistuu ensi vuonna niiden ratkaisujen seurauksena, joita budjettiesitykseen ja siihen liittyviin lakeihin sisältyy. Se, että keskusta ei myönnä sitä, että noilla ratkaisuilla selvästi tasoitetaan kuntien välisiä taloudellisia eroja, hivenen ihmetyttää. Valtionosuusjärjestelmän muutos, lisäpanostus valtionosuusjärjestelmään, tukee nimenomaan niitä kuntia, joissa valtionosuuksien merkitys on suuri. Nehän ovat juuri niitä heikoimmin toimeentulevia kuntia. Samaten yhteisöveron vaikutuksen vähentäminen kuntien rahoituspohjassa palvelee nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien kuntien aseman vahvistumista suhteessa kuntiin, joilla nyt menee hyvin.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana liittyen hallituksen esitykseen ja hallintovaliokunnan mietintöön. Alkuun on todettava se, että hallituksen esitys on perusteiltaan hyvä ja hallintovaliokunnan mietintö hyvin asiallinen.

Hallituksen esityksen perusteluissa on kuitenkin nostettu esille eräitä asioita perusteluina lakiehdotukselle, joista en ole välttämättä samaa mieltä. Täällä nimittäin todetaan, että valtio on viime vuosina lisännyt kunnille jaettavaa tukea. Sehän pitää tietenkin paikkansa, näin se on, niin kuin ed. Polvi aikaisemmin on todistanut. Edelleen täällä todetaan se, että siitä huolimatta maassamme on suuri määrä voimavaroiltaan niin heikkoja kuntia, että ne eivät selviä tehtävistään omista tuloistaan ja valtio-osuuksista muodostuvilla säännönmukaisilla voimavaroilla. Varmasti näin asianlaita on. Lisäksi todetaan se, että kuntakentän yksi ongelma on se, että meillä on pieniä kuntia ja kuntakenttä on hyvin pirstaloitunut ja että näillä valtionosuuksilla, ovat ne sitten säännönmukaisia tai harkinnanvaraisia, ei tätä probleemaa hoideta. Päädytään seuraavaan johtopäätökseen: "Huomattava osa tästä kuntajoukosta on sellaisia, että niiden voimavaraongelmat voidaan ratkaista kuntajaotusta kehittämällä." Tähän ei voi yhtyä täysimääräisesti.

On tietysti ihan selvää se, että meillä on semmoisia alueita, sellaisia kuntia, joissa kuntaliitos tuo moniin ongelmiin ratkaisuja, vahvistaa kunnan palvelurakennetta, järkeistää palvelujen tuottamista, mutta yksioikoisesti sellainen johtopäätös on väärä, että pelkästään kuntajaotusta muuttamalla, toteuttamalla kuntaliitoksia, kuntatalouden ongelmat poistuvat. Eivät ne poistu, vaan tarvitaan ilman muuta myöskin täällä valtionosuuspuolella kokonaisuudistusta sillä tavalla, että otetaan huomioon se tosiasia, se realiteetti, että meillä on vielä kuntaliitosten jälkeenkin, jos niitä toteutetaan, niitä kuntia, joiden taloudellinen asema pitkällä aikavälillä on kestämätön. Siihen täytyy löytää tietenkin ratkaisu. Totta kai myöskin kunnat omalta osaltaan erityisesti ovat avainasemassa silloin, kun päätöksiä tehdään.

Yksi asia, jota olen ihmetellyt, on se, miksi ei esimerkiksi kuntayhteistyötä, seutuyhteistyötä ole viety pitemmälle kuin se tänä päivänä on. Eräiden kuntien välinen kateus ja pikkunäppärä politikointikin plus monet muut syyt, jopa henkilöihin menevät syyt, ovat perustaa sille, ettei yhteistyö voi olla laajempaa.

Otan esimerkkinä kuntien välisestä yhteistyöstä ja samalla seutuyhteistyöstä Jyväskylän seudun — totta kai ottaa mielellään näitä esimerkkejä läheltä, missä itse toimii ja asuu ja vaikuttaa. Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän kaupungin välillähän on hyvin pitkään keskusteltu kuntaliitoksesta, ja tässä joitakin vuosia sitten, itse asiassa 90-luvun alkupuolella, oli tilanne, että kuntaliitosta oltiin toteuttamassa maalaiskunnan ja kaupungin välillä. Se kariutui siihen, että Jyväskylän maalaiskunnan asukkaat eivät lämmenneet kuntaliitokselle, ja se johti taas siihen, että oltiin napit vastakkain jopa sillä tavalla, että seurusteltiin lehtien palstoilla, lehtien välityksellä vaihdettiin mielipiteitä, kunnes todettiin sillä seudulla, että tämä meno ei voi enää jatkua, nyt unohdetaan kuntaliitoskysymys ja keskitytään tekemään yhteistyötä.

Minusta tässä on onnistuttu. Uskallan sanoa, että Jyväskylän seutuyhteistyössä, kuntien välisessä yhteistyössä ollaan ehkä pitemmällä kuin monella muulla alueella. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että ensin elinkeinotoiminnan osalta päätettiin lähteä toteuttamaan yhteistä seudullista elinkeinopolitiikkaa ja nyt on viety tämä kuntayhteistyö sillä seudulla niin pitkälle, että neljä kuntaa ovat kunnanvaltuustoissa hyväksyneet seutustrategian, joka tähtää siihen, että pyritään Jyväskylän seudulla kuntien tuottamat palvelut yhteisesti järjestämään ohi hallinnollisten rajojen. Tämä saattaa merkitä sitä, että jossakin vaiheessa toteutuvat kuntaliitokset. Näillä ratkaisuilla pyritään, totta kai, siihen, että hallintoa kevennetään, ja mahdollisimman rationaaliseen toimintaan.

Mutta, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan tämä esitys on kuitenkin hyvä, ja on tietysti hieno asia se, että näitä porkkanoita ollaan myöskin lisäämässä. Ehkä sitten niillä alueilla, joilla on tarkoituksenmukaista tehdä kuntaliitoksia, nämä porkkanat voisivat olla myöskin taloudellisena kiihokkeena niitä toteuttamassa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä kuntajakolainmuutoslakiehdotus on hyvä ja lisää kuntien yhdistymisavustuksia ja edistää kuntaliitoksia, joten tähän sinällään ei ole mitään erityistä huomautettavaa.

Yksi asia minusta tässä muutosehdotuksessa, joka on jäänyt keskustelussa vähälle huomiolle, on syytä tästä tuoda esiin, elikkä tämä 40 §:n tarkoittama investointi- ja kehittämishankkeiden tuki. Aiemminhan näissä kuntaliitoksissa, kun käytettiin näitä niin sanottuja porkkanarahoja, tämänkaltainen tuki koottiin hallinnonalojen sisältä sisäministeriön ja eri ministeriöiden välisin sopimuksin ja tavallaan se paketti oli aina syömässä sen maakunnan tai alueen muiden kuntien näiden hallinnonalojen rahaa. Nyt tässä tapahtuu muutos siinä suhteessa, että sisäasiainministeriölle tulee tätä tarkoitusta varten oma momenttinsa, josta tämä tuki tullaan myöntämään. Se voi olla elinkeinopoliittista tukea yhdyskuntarakenteen edistämiseen, tukea ympäristönsuojeluun, sosiaali- ja terveystoimiston tai sivistystoimen investointeihin, elikkä tämä on huomattava ja merkittävä parannus, eivätkä tämän tuen kautta tulevat lisärahoitukset vaikeuta muiden kuntien tukien saamista hallinnonalalta eivätkä hankkeiden kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Ed. Polvi maanitteli hiukan puhumaan myös kuntataloudesta, johon tämä asia antaa mahdollisuuden. En toki siinä kovin pitkälle mene, koska ed. Pekkarinen perjantaina käytti varsin seikkaperäisen puheenvuoron tästä ja teki hyvän analyysin.

Kaiken kaikkiaan, vaikka kuntatalous ensi vuoden puolella onkin valtionosuuksien lisäämisen kautta saamassa lisäresursseja, niin kuitenkaan se eriarvoistumiskehitys, joka on tapahtunut, ei tule poistumaan, ja toisaalta koko ajan tapahtuu kustannuskehitystä, kustannusten nousua, kunnille annetaan lisääntyviä tehtäviä ja toisaalta jää paljon sellaisia tehtäviä valtionosuusjärjestelmän ulkopuolelle, jotka eivät tule laskennassa laisinkaan otetuiksi huomioon. Nämä tekijät saavat aikaan sen, että varsinkaan heikkojen kuntien tilanne ei olennaisesti parane, vaan olosuhteet, jotka tällä hetkellä vallitsevat, tulevat jatkumaan. Meillähän on yli 230 kunnalla kattamattomia alijäämiä taseissa. Yli 350 kuntaa haki harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia, niistä vain noin 108 sai.

Tilanne näyttää erittäin huolestuttavalta, mutta koko Sailaksen kuntapakettikysymys on tulossa keskusteluun tänne saliin, josta nyt jo tänä päivänä merkitään pöydällepannuksi arvonlisäveronpalautusten takaisinperinnästä luopuminen ja kuntien valtionosuuslain muutos. Lisäksi on tulossa sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuslain muutos ja sivistystoimen valtionosuuslain muutos. Nämä antavat hyvän aiheen käydä perusteellisempi ja analyyttisempi keskustelu kuntataloudesta.

Kaiken kaikkiaan, kun kuntatalous on niinkin suuressa kriisissä, tässä tilanteessa ei voi muuta kuin toivoa, että hallituksen toimesta vauhditetaan valtionosuuslain uudistuksen käynnistämistä ja sen laatimista siten, että se saataisiin voimaan jo vuoden 2003 alusta. Sillä taattaisiin vakaa kuntatalous ja rahoituspohja kaikille kunnille peruspalvelujen tuottamiseen.

Väliaikana tietysti tarvitaan välittömiä, ripeitä toimia, kuten harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen nostamista ja toivottavasti myöskin indeksitarkistusten täysimääräistä maksamista, ja kenties on syytä vielä mainita ansiotulovähennyksen aiheuttama verotulojen menetysten kompensaatio. Nämä tulisi ottaa hyvin pikaisesti käyttöön ja sillä lailla väliaikana saattaa kuntatalous vakaammalle pohjalle.

Täällä on myöskin käyty keskustelua kuntien yhteistyöstä. Jos tätä yhteistyötä verrataan kuntajakolain muutoksen kautta kunnille tulevaan tukeen ja avustukseen, niin tosiasiahan on se, että varsinaista kuntien yhteistyötä ei tämän lain tarkoittamalla tavalla ole tuettu, vaan se on ollut kuntien omaehtoista yhteistyötä normaalin valtionosuuslainsäädännön puitteissa, joten sinne ei ole ohjattu lisäresursseja. Hyvin voisi olla, että tämän lain rinnalla myöskin tällaista yhteistoimintatukea annettaisiin, silloin kun se edistää alueella palvelujen tehokasta ja tarkoituksenmukaista järjestämistä yhteistyössä.

En toivo sitä kehitystä, joka toteutui, viime viikollako, kun meni läpi pelastusalueiden muodostamislaki, jossa tavallaan kuntien itsehallintoon kuuluvaa tehtävää riisutaan ja lainsäädännöllä säädetään se alueella toteutettavaksi. Pelastustoimi on erityistapaus, ja se sopii hyvin tähän tarkoitukseen, mutta tätä järjestelmää ja menettelytapaa ei tule ottaa yleiseen käyttöön eikä sitä tule lähteä laajentamaan, vaan olkoon se ainutkertainen ja jääköön kuntien yhteistyö todella kuntien vapaaehtoisen toiminnan varaan. Laki antaa siihen erinomaiset mahdollisuudet.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela kiinnitti huomiota erityiseen selvitysmenettelyyn, joka enklaavien osalta on eheyttämismenettelynä jo nykyisessä kuntajakolaissa. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että kun eheyttämismenettely voimassa olevan lain mukaisesti toteutetaan, niin alueita ja väestöpohjaa menettäville kunnille tulisi tästä koituvat menetykset korvata.

Arvoisa puhemies! Ed. Polvi otti esille puheenvuorossaan kuntien taloustilanteen. Mielestäni ed. Laitinen vastasi asiaan oikein. Nyt käsiteltävänä oleva kuntajakolain muutos ei ratkaise kuntien talousongelmia. Sellaisia kuntia, joissa talouden tilanne on katastrofaalisessa jamassa, tiedämme tällä hetkellä olevan maassa varsin runsaasti. Niitä on Lapissa, Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, oma kotikuntani Kiihtelysvaarakin on tässä joukossa. En ymmärrä, millä tavoin kuntien yhdistymisellä ratkaisu olisi hoidettavissa pysyvällä tavalla, ainakaan muutoin kuin siten, että siirretään kustannukset kuntalaisten vastattaviksi, eikä se voi olla tavoitteena.

Me olemme, arvoisa puhemies, ehdottaneet omina lähtökohtinamme, että harkinnanvaraisen avustuksen määrän tulee olla riittävän korkea hätäapuna myös ensi vuonna, että valtionosuusjärjestelmää tulee pikaisesti uudistaa ja että myös indeksikorotukset tulee antaa kunnille valtionosuuksissa täysimääräisinä. Näillä päästäisiin, arvoisa puhemies, alkuun.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Myös kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä tukee tätä hallituksen esitystä ja yhtyy valiokunnan mietintöön. Me kannatamme lämpimästi selkeitä toimenpiteitä kuntarakenteen uudistamiseksi. Meillä on varmasti liian paljon kuntia, ja ennuste on, että tuskin 10 vuoden päästä niitä on lähellekään näin paljon, ja siksi tämä lainsäädäntö on ihan paikallaan. Myös uusia ennakkoluulottomasti etsittäviä yhteistyömuotoja kuntien välille pitää kehittää.

Samalla on kyllä korostettava, että vaikka tämä lainsäädäntö on hyvä, se ei ole kyllä riittävä tämän hetken ja lähiajan kunnallistalouden ongelmien ratkaisuun. Itse asiassa tämä ei tuo mitään pysyvää ratkaisua. Tämä tuo muutaman miljoonan tai kymmenen miljoonan markan tuen liittymistilanteessa, mutta ihmisten välinen eriarvoisuus saattaa jopa suurimmissa kuntakokonaisuuksissa lisääntyä. Ihmisten, kuntalaisten, näkökulmasta katsoen tarvitaan tasa-arvoa lisääviä, oikeudenmukaisuutta ja palveluja turvaavia toimenpiteitä, joissa hallitus on ollut varsin heikko tuloksiltaan.

Ed. Polvi puhui muun muassa kokonaisuudessaan kuntatalouden myönteisestä kehityksestä, ja ministeri Korhonen on paljon puhunut keskimäärin kuntatalouden tilanteesta ja kehityksestä. Ne ovat vaarallisia sanoja. Kokonaisuudessaan saattaa pikkuisen paremmin mennä parilla suurella kaupungilla, ja keskimäärinkin voi mennä hyvin, mutta valtava osa suomalaisista asuu sellaisissa kunnissa, joiden tilanne on erittäin vaikea. He ovat peruspalvelujen saamisen suhteen epätasa-arvoisessa asemassa, jota ei meidän perustuslakimmekaan sallisi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Polven puheenvuoro innosti tulemaan puhujakorokkeelle pieneksi hetkeksi. Ed. Polven puheenvuorossa oli monia sellaisia asioita, joihin kernaasti voi yhtyä. Oli kuitenkin jotain sellaista, jonka vuoksi halusin muutaman sanan vielä sanoa.

Minäkin kannatan, niin kuin keskustan eduskuntaryhmä, tätä esitystä. Liitosten tukeminen silloin, kun kunnissa on valmius ja kuntalaiset ovat siihen valmiita, on paikallaan ja perusteltua ja sitä tulee tukea. Minun sanomani viimekertaisessa istunnossa, siis tämän asian ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, oli kuitenkin se, että tulisi löytää menettelytapoja, joilla myöskin erilaista kuntien yhteistyötä tuettaisiin silloin, kun yhteistyölle on järjelliset muodot ja puitteet, kun yhteistyö on kuntalaisten intressin mukaista ja kun kunnat ovat siihen vapaaehtoisuuden pohjalta valmiita. Ja kuten sanoin, mikään aluekeskusohjelma tai seutuhanke siinä muodossa, kuin ne tällä hetkellä ovat, eivät sitä ideaa, millä tavalla pitäisi tukea, mielestäni täytä.

Ed. Polvi tuntui pitävän selvästi parempana ja tärkeämpänä tapana edetä kuntien vaikeuksien voittamiseksi nimenomaan kuntaliitosten tietä. Keskusta on tässä asiassa toista mieltä. Me tuemme ilman muuta kuntaliitoksia silloin, kun kuntalaiset eri kunnissa ovat siihen valmiita. Emme ole tiellä emmekä esteenä, päinvastoin olemme valmiita kunnissa näin tekemään, tukemaan kuntaliitoksia, jos kuntalaiset ovat valmiita, ja myöskin valtakunnan tason päätöksenteossa valmiita siihen, että kuntaliitoksia tehdään. Näin tehtiin silloin, kun keskusta oli hallituksessa. Olin itse silloin vastuussa niistä kuntaliitosratkaisuista, joita aika monia silloin tehtiin. Ne kaikki kumminkin perustuivat kuntalaisten asianomaisissa kunnissa ilmaisemaan tahtoon, äänestyksiin valtaosaltaan, näissä kunnissa.

Mutta pakkoliitosten tietä, mikä tuossa tuntui olevan, tai enemmän tai vähemmän pakolla tapahtuvaa liitosten tietä, josta ed. Polvi puhui — näin ymmärsin, ehkä ymmärsin väärin, hän ehkä antaa tähän tarkennuksen — pakottamista asiallisesti ottaen tavallaan taloudellisen tiukkuuden kautta, semmoisen pakon synnyttämistä ja sitä kautta kuntaliitosten tekemistä emme pidä hyvänä. Sille olisi paljon parempi vaihtoehto se, että löydettäisiin sellaisia järjellisiä uusia yhteistyömuotoja kuntien kesken, jotka voisivat joissakin tapauksissa olla ratkaisu kuntien selviytymiselle.

Minusta ed. Laitinen käytti ihan hyvän puheenvuoron, jossa hän kertoi yhden konkreetin seudun kannalta, miten siellä on toimittu, sekä ed. Laitisen kotiseudun että minun oman kotiseutuni kannalta, miten siellä on toimittu. Pitkään yritettiin erilaisten menettelytapojen kautta kuntaliitoksia puolipakolla ja väkisin. Ne eivät onnistuneet, mutta kun tartuttiin erilaisiin järjellisiin ja rakentaviin yhteistyömuotoihin, ne ovat tuottaneet aivan hyvää tulosta.

Mitä vielä tulee kuntien taloudelliseen tilanteeseen, josta myöskin edellä ed. Polvi puhui, on ihan totta se, että kunnilla keskimäärin menee tällä hetkellä kohtuullisen hyvin. Ensi vuonna ennakkotietojen mukaan saattaa mennä vielä paremmin kuin tänä vuonna. Tämähän kaiketi pitää paikkansa. Minä ainakin kuulun niihin, jotka uskovat siihen, mitä esimerkiksi Kuntaliitossa ja sisäasiainministeriössä näiltä osin lasketaan. Kuthanek on se menettelytapa, foorumi, jossa yhteisesti tunnistetaan, mitä on kunnissa tapahtumassa, ja sen tunnistetiedot kertovat juuri tästä, että keskimäärin menee hyvin.

Mutta samalla, kun tämä todetaan, samalla me joudumme pakosta tunnistamaan myös sen tosiasian, että yli sata kuntaa nostaa veroprosenttiaan ensi vuodelle. Käytännössä se muun ohessa merkitsee sitä, että näissä kunnissa, joissa veroprosentti ensi vuonna nousee, niissä kunnissa pienituloinen kansalainen saa ensi vuonna verokortin, jossa pidätysprosentti on suurempi, kireämpi ja korkeampi kuin tänä vuonna, vuonna 2001, ja se on kuulkaa kova juttu. Se on kova juttu tilanteessa, jossa suurelle osalle ihmisistä käy niin, että heidän pidätysprosenttiinsa tulee kevennystä vuodelle 2002. (Ed. Taipale: Kerroitte sen jo kolmanteen kertaan!) — Ed. Taipale, halusin tämän vain sanoa, kun kaikki eivät välttämättä tunnu olevan tästä oikein perillä. Ehkä puhun itsestäänselvyyksiä ja tiedän, että te olette paljon parempia kunta-alan asiantuntijoita, mutta halusin tämän nyt sanoa, että näin tässä käy kuitenkin. Minun mielestäni, vielä kertaalleen, jos ed. Taipale haluaa, niin sanon, että tämä on iso juttu.

Valtion ei pidä nostaa tässä asiassa käsiä pystyyn, vaan sen on tultava mukaan, vastaan riittävillä toimilla, jotta se eriytymiskehitys, mikä kunnissa on tapahtunut ja on tapahtumassa kaiken aikaa, saataisiin hallintaan. On aivan totta, että ensi vuonna tapahtuu sillä tavalla, että monien ratkaisujen, joita en käy kertaamaan, seurauksena käy niin, että kaiken kaikkinensa valtionosuuksien määrä koko kuntakenttään kasvaa, ihan reippaasti kasvaa, se on ilman muuta selvä. Verotuloissa, erityisesti yhteisöverotilityksissä, tapahtuu muutoksia syistä, jotka kaikki tiedämme, ja tällä tavalla.

Eli niihin pohjiin, jotka olisivat muutoin olleet vuodelle 2002, tapahtuu merkittävää muutosta. Mutta samanaikaisesti vuonna 2002 käy niin, että monien seikkojen summana näiden ennestään heikompien kuntien taloudellinen perusta heikkenee entisestään, vaikka näiden nyt ensi vuodelle tapahtuneitten muutosten ansiosta valtio vähän tuleekin vastaan paremmin kuin tähän saakka, kun samaan aikaan näiden kuntien talouden perustassa tapahtuu erinäköisiä heikennyksiä. Lopputulos on se, mistä äsken kerroin, Taipaleen täällä haastaman asian: kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttiansa, jotta selviytyvät. Näin ei saisi tapahtua, ja tähän tarvitaan valtion vankempaa vastaantuloa ja mukaan tulemista.

Ministeri Korhonen on täällä eduskunnassa monien vuosien ajan, aina syksyllä, kun on budjetin käsittelyn aika, kertonut, tunnustanut sen, että kyllä nyt näin vain on käynyt, että edellisenä vuonna on tapahtunut se, että kunnat ovat eriytyneet, niitten talouskehitys on eriytynyt ja monet ovat ongelmissa, mutta että nyt sitten seuraavana vuonna käy näin ja näin. Aina kun on katsottu taaksepäin, miten sitten on käynyt sen taaksejääneen vuoden aikaan, on jouduttu tunnustamaan, että tämä eriytymiskehitys on entisestään syventynyt.

Tästä syystä paikallaan ja perusteltua olisi nyt, että hallitus ryhtyisi pikaisiin toimenpiteisiin vielä vuodelle 2002 tämän syvenevän kuilun tasoittamiseksi niillä keinoilla, mitkä hallituksen käsissä ovat.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt puhuttiin tästä eriytymiskehityksestä, niin on tietysti aivan selvää, että sillä on yhteys tilastoyksikön kokoon elikkä tämmöinen tilanne tulee tietysti väkisin jatkumaankin tämän muuttoliikkeen seurauksena ja muutenkin, kun pienimmistä kunnista väki katoaa ja kasvukeskuksiin tullaan. Se on aivan selvää, että eriytymiskehitys näkyy esimerkiksi tilastoissa sitä paremmin, mitä enemmän pieniä yksiköitä meillä on. Ihmisten käytännön todellisuus ei kuitenkaan mene näiden tilastoyksiköiden mukaan, vaan heidän asiointialueensa ovat ihan muuta kuin hevosaikojen aikana jo tänä päivänä. Sillä ei ole paljon sitten kuitenkaan käytännön elämän kannalta merkitystä.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen täällä kävi niitä substanssiasioita läpi. Mutta eikö juuri tämä keskustelu osoita sitä, että nykyisen kuntarakenteen sisälle on erittäin vaikea löytää laskentamallia, joka kohtelee kaikkia kansalaisia ja kuntalaisia samalla tavalla joka puolella Suomea? Eikö ole hyvä, että nyt lakiesityksellä pyritään tekemään ja uudistamaan kuntarakennetta niin, että se kohtelee kansalaisia nykyistä oikeudenmukaisemmin?

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme kannattaneet tätä lakiesitystä, kai edustaja sen nyt tietää. (Ed. Huutola: Sitä on vaikea uskoa!) — Sitä on ed. Huutolan ehkä vaikea uskoa, mutta kaikissa käsittelyvaiheissa olemme kannattaneet tätä. Tämä tila ja tämän asian käsittely on antanut hyvän ja oivan tilaisuuden, varsinkin kun hallituspuolueiden toimesta on avattu keskustelu, arvioida nyt sitten kuntien tilannetta muutoinkin. Riittävätkö nämä toimet, mitä tässä ollaan tekemässä, tarvitaanko yhteistyömuotoja muita, pitääkö muitakin yhteistyömuotoja rahoittaa ja tukea valtiovallan toimesta ja ennen kaikkea onko ylipäänsä heikommilla kunnilla nyt edellytykset selviytyä tässä tilanteessa, missä ollaan?

Ei ole hirveän vaikea löytää menettelytapoja, ei verotulojen kanavoimiseksi tai valtionosuuksien kanavoimiseksi kunnille, mikä tekisi tasapainoisemman tilanteen, loisi tasavertaisemmat edellytykset kunnille selviytyä. Kannattaa muistaa, että 230 kunnan taseissa on alijäämiä kolmelta vuodelta, sinne kertyneitä alijäämiä. Uusi laki velvoittaa, että näitten kuntien pitää tasapainottaa seuraavan kolmen vuoden aikaan tai viiden vuoden aikaan taloutensa.

Kysymys, jonka ministerille voi esittää, kuuluu: Miten kunnat menettelevät? Jos ne eivät selviä, (Puhemies koputtaa) leikkaavatko ne palveluita, ja jos leikkaavat palveluita, rikkovat perustuslakia? Mitä lakia kuntien pitää rikkoa, vai tuleeko valtio vastaan, niin ettei tarvitse rikkoa kumpaakaan lakia?

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarinen hyvin monesti haluaa korostaa asiantuntemustaan näissä kunta-asioissa. Kun luin tuon puheenvuoron, jonka hän edellisellä kerralla oli käyttänyt, se osoitti kyllä täyttä asiantuntemattomuutta itse asiassa jokaisessa yksityiskohdassa ja lisäksi tietämättömyyttä, tai sitten asiaa ei ollut viitsitty käydä läpi riittävästi.

Tähän viimeiseen kysymykseen, minkä hän esitti, vastaus on se, että tasapainotussääntöhän on määritelty niin, että siellä on minimisäännös kolme vuotta. Muuta säännöstähän ajan osalta ei ole. Se voi olla viisi vuotta tai kuusi vuotta, mikä siellä kunnassa sitten määritellään tarkemmin.

Mitä sitten muutoin tulee kuntatalouteen, niin ehkä sen verran kumminkin, kun niissä perusväittämissä, joita ed. Pekkarinen oli siellä esittänyt, oli sellainenkin käsittämättömyys, että tämä hallitus on jokainen vuosi leikannut valtionosuuksia. (Ed. Pekkarisen välihuuto) — Kyllä, kyllä siellä lukee näin, tai sitten se on kirjattu väärin. — Ihan muistin virkistämiseksi kumminkin otetaan nyt ne lukuarvot, että tämä hallitus on lisännyt, jos me ensi vuoden laskemme mukaan, nimenomaan valtionosuuksia. Jos siihen lasketaan harkinnanvaraiset mukaan, niin määrä on noin 6,6 miljardia markkaa. Kun katselin, mitä te saitte aikaan ministerinä ollessanne, kun te niin hirveästi kehuitte sitä aikaansaannosta, niin merkki oli miinusmerkkinen noin 8 miljardia markkaa. Jos siihen otetaan 96 mukaan vielä, joka ehkä voitaisiin ottaa, niin siitä tulee 1,7 miljardia markkaa lisää. Että se siitä etevämmyydestä. (Ed. Pekkarinen: Ja jos 97 ja 98!) — Ei tarvitse ottaa mitään muuta kuin nämä luvut. Minusta pitää puhua rehellisesti ja puhua niillä lukuarvoilla, jotka ovat oikeita eikä yrittää vääntää asioita johonkin toiseen malliin.

Katsoin myös, mitä siellä tapahtui veroprosentin osalla, kun te olitte ministerinä: keskimäärin se maassa nousi prosenttiyksikön, silloisen veropennin verran. Nyt nostetaan 0,11, tai kunnat nostavat. Tällaista tämä elämä kaiken kaikkiaan sitten on.

Sitten jos me katsomme yhteistyötä, josta te täällä puhutte, että yhteistyö järjellisissä hankkeissa pitäisi olla rakenteisiin liittyen keskustan mielestä toimivaa ja sitä pitäisi tehdä, en tiedä, mikä järjettömyys mahtoi olla tässä Raahe—Pattijoki-hankkeessa. Keskustan valtuustoryhmä taisi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vastustaa tätä hanketta, elikkä tällaista se elämä sitten on, kun lähdetään tänne realiteettien tasolle.

Kaiken kaikkiaan totuus kai on joka tapauksessa se, että tämä lakiesitys, joka käsittelyssä on, tuo yhden lisäelementin mukaan, jota toivottavasti sitten pystytään hyödyntämään. Se antaa mahdollisuuksia, ja toivottavasti niitä mahdollisuuksia sitten käytetään hyväksi. Kuntatalouden sisällä ensi vuoden osalta taas kerran puretaan niitä ministeri Pekkarisen erinomaisuudessaan tekemiä järjestelmiä elikkä arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmä, joka on ollut äärimmäisen epäoikeudenmukainen nimenomaan heikoille ja vaikeuksissa oleville kunnille. Siinä liikutetaan kohtuullisen suuria markkamääriä kaiken kaikkiaan. Se on yksi iso periaatteellinen ratkaisu. Toinen on sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäkorotukset, joita tulee. Valtionosuuksien tasauksen kattosääntö, niin sanottu 15 prosentin sääntö, poistetaan ensi vuoden osalta. Valtionosuuden syrjäisyys- ja saaristolisää nostetaan kaiken kaikkiaan 110 miljoonaa markkaa. Ehkä nämäkin sitten ovat niitä väärään suuntaan johtavia toimia.

Lopputulema kumminkin on, jos katsomme kokonaisuutta ja näiden toimenpiteiden vaikutusta, että tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että korkean verotulon kuntien rahoitus kiristyy noin 1,3 miljardia markkaa. Muiden kuntien rahoitustilanteen helpotus elikkä menojen vähennys, tulojen lisäys alvin takaisinperinnän poistumisesta ja valtionosuuksien kasvusta on noin 3,4 miljardia. Te puheissanne väititte myös, että siellä liikutellaan muutamaa sataa miljoonaa markkaa. Nämä väitteet minusta olivat täysin perusteettomia. Ei niissä ollut lukuarvoissa mitään totuuden häivääkään. Kansaneläkemaksun alennus keventää kustannuksia noin 0,4 miljardia markkaa, elikkä jos miljoonissa otetaan, 360 miljoonaa. Kokonaisvaikutuksena, jos lasketaan edellä luetellut plus- ja miinusmerkkiset rahavirrat yhteen, valtion toimenpiteet lieventävät kuntien rahoitusongelmia ensi vuonna nettomääräisesti noin 1,5 miljardia markkaa. Lisäksi jaetaan uudelleen kuntakentän sisällä rikkailta köyhille, mitä te olette täällä ymmärtääkseni olleet vailla, noin 2,1 miljardia markkaa. En minä oikein ymmärrä niitä puheita ja väittämiä, joita te retorisesti itse asiassa esitätte ja joissa ei ole totuuden siementäkään lukuarvojen osalta. Ne lukuarvot ovat itse asiassa tarkistettavissa hyvinkin helposti.

Jos me sitten kuntakenttää katsomme, miten ne kohdentuvat näillä ennustemalleilla, joihin äskettäin ed. Pekkarinen viittasi — elikkä Kuntaliiton, valtiovarainministeriön ja sisäasiainministeriön yhdessä tekemillä — yli 1 500 markkaa voittavia kuntia tulee olemaan suuruusluokkaa 30—40 oleva määrä, 1 000—1 500 markkaa noin 200 kuntaa, 500—1 000 markkaa noin 130 kuntaa. Loput eli noin 40 kuntaa ovat sitten nollaluokassa. Kuten aiemmin sanoin jo, maksajien puolella on noin 14 kuntaa. Missähän kohti tämä nyt mahtaa mennä pieleen, jos kokonaisuutta katsotaan?

Veroprosenttien kohdalta voi sanoa, että ne todella lisäävät kunnallisveron tuottoa noin 67 miljoonaa euroa. Kun kuitenkin keskimäärin kunnallisverotus vähenee, koska ansiotulovähennyksen vaikutukset näkyvät sillä puolella, tästä aiheutuva verotuksen keventyminen pienentää kuntien verotuloja vuositasolla noin 170 miljoonaa euroa elikkä noin miljardi markkaa. Samalla se keventää palkansaajien verotusta. Kuntien nettomenetys on tässä muutoksessa noin 600 miljoonaa markkaa kaiken kaikkiaan. Tässä liikutellaan kohtuullisen isoja rahamääriä, miljardiluokkaa. Ne rahat kohdentuvat nimenomaan heikompien kuntien puolelle.

Tässä me tulemme siihen keskustelun osioon, joka näyttää teiltä olevan täysin kielletty. Taloudessa on kaksi puolta. Siellä on menopuoli ja tulopuoli. On sanottava, että myös menopuoli pitää saada hallintaan. Ei sille yhtään mitään voi. Jos katsomme esimerkiksi erikoissairaanhoidon kustannuksien kasvua kuntakentässä, se on 10—20 prosentin suuruusluokkaa oleva menoerä, joka kasvaa vuositasolla. Se on kova. En tiedä, miten siihen sitten pystytään vastaamaan. Niinkö se vain on, että valtion rahaa annetaan lisää? Veronmaksajien rahaahan sekin on. Se vain kiertää eri kautta. Minusta myös rakenteisiin pitää pystyä puuttumaan, menopuoli pitää saada hallintaan. Silloin myös kuntarakenteita pitää uskaltaa tarkastella ja käydä niitä läpi ja hakea järkeviä vaihtoehtoisia malleja.

Seutuhanke ja aluekeskushanke tuovat elementtejä lisää keskusteluun. Eiväthän ne mitään kertaongelmanpoistajia ole mutta tuovat joka tapauksessa lisää mahdollisuuksia. Toivottavasti niitä mahdollisuuksia sitten käytetään. Mutta olennaista on näissä perusväittämissä se, että jokainen vuosi tämän hallituksen aikana valtionosuudet ovat kasvaneet. Ei sitä miksikään voi muuttaa. Se on puhdasta matematiikkaa. Se on markkojen laskemista. Sitten voidaan katsoa, mitä menopuolella on tapahtunut tai mitä muuta on tapahtunut. Se on sitten toisenlainen tilanne.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ministerille vastaisin, miksi rahat eivät riitä. Tosiasia on kuitenkin se, että joka päivä meillä erilaisina lainsäädäntösisältöinä kunnille syölletään uusia velvoitteita, joihin ei tietenkään riittävää rahoitusta ohjata. Se on ainakin yksi niistä pääsyistä, miksi rahat eivät välttämättä riitä.

Yhtenä asiantuntijana Raahe—Pattijoki-liitoskeskusteluun sanoisin sen, että jos Pattijoki tekikin omanlaisiaan päätöksiä, Raahessa, jossa on myös keskustaenemmistö, oltiin myönteisiä kuntaliitokselle. Näin ne asiat vain menevät.

Toivonkin, että jos tällaisia tilanteita tulee, missä kansalaiset ja kuntalaiset ovat saaneet sanansa sanoa liitoskeskusteluihin, valtio ei myöskään osaltaan sanktioi sen jälkeen erilaisilla rahanmenetyksillä näitä kuntia.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korhonen toi esille paljon lukuja, jotka liittyvät markkoihin. On kuitenkin muistettava, että valtionosuudet ovat nyt olennaisesti alemmalla tasolla kuin lamaa edeltävänä aikana. (Ed. Pekkarinen: Ja laman aikana!) — Ja laman aikanakin. — Nythän pysyviä leikkauksia on edelleen olemassa noin 11 miljardia markkaa verrattuna aiempaan tilanteeseen. Kunnat joutuvat tuottamaan palvelunsa olennaisesti pienemmällä valtion rahoituksella, olennaisesti suuremmalla omarahoituksella. Sille ette, arvoisa ministeri, mitään mahda, että kun tulopohja on heikko monilla alueilla, työttömyys on korkea, kehittämisedellytykset olemattomat elinkeinotoimen osalta eivätkä rahat riitä edes peruspalveluihin, tarvitaan syömävelkaa.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Korhonen totesi menotalouden kurissa pitämisen ja otti erikoissairaanhoidon esimerkiksi. Nyt on vain muistettava se, että siellä on kustannustekijöitä, joihin kunnat päätöksillään eivät sinänsä voi vaikuttaa vaan joissa muun muassa työmarkkinapolitiikka on keskeinen kysymys. Erikoissairaanhoidossa menoista noin 70 prosenttia tulee henkilöstömenoista. Lääkärisopimus oli kallis, sitä ei ole viety valtionosuusjärjestelmään. Nettomenot kasvavat ihan luonnollista tietä ilman, että päätöksillä niitä voidaan kahlita. Enemmän puhun sitten varsinaisen puheenvuoron yhteydessä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Korhonen totesi, jos hieman lyhennän, että hyvin menee kunnilla, jos ne vain ymmärtäisivät säästää esimerkiksi erikoissairaanhoidon menoista. On aika karmea viesti niille kunnille, joissa nyt väännetään budjettia ensi vuodelle, että säästäkää erikoissairaanhoidon menoista tai jostakin muusta. Niissä kunnissa, joissa on taloudelliset vaikeudet yllä, ja niitä kuntia on paljon, on säästetty kaikesta mahdollisesta.

Hallituksen riveistä ed. Pulliainen, joka ei ole paikalla mutta on hallituspuolueen edustaja, esitti viikonloppuna eräiden kuntien muuttamista valtionhallinnon alaisiksi territorioiksi. Sekö on sitten ratkaisu eli lopullinen konkurssijulistus, että otetaan valtion haltuun ja kunnallinen itsehallinto puretaan? Tähän tilanne johtaa tällä linjalla, millä nyt edetään.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä tartun ministerin puheisiin erikoissairaanhoidosta.

Minä haluan huomauttaa, että terveydenhuollon kysymykset eivät ole olleet prioriteetissa yhteiskunnallisessa keskustelussa oikeastaan koko 90-luvulla, joten tämä kysymys on eskaloitunut. Osittain se on eskaloitunut myöskin sen takia, että valtionosuudet putosivat todellakin 41 prosentista keskimäärin 25:een pilkku johonkin, ja kun samanaikaisesti väki ikääntyy, lääketieteen teknologia vaatii omat markkansa ja esimerkiksi lääkehuollon menojen kasvuvauhti on 8 prosenttia vuosittain — haluan ottaa viime mainitun hyvin esille tässä, koska se on myöskin terveydenhuollon palveluiden vaihtoehto monta kertaa — tätä kautta me lähestymme, arvoisa ministeri, myös globaalisia kysymyksiä, joten haluan tavallaan osoittaa myös ymmärtämystä herra ministerille sen suhteen, että kaikki keinovalikoimat eivät voi olla vain kotimaisia keinoja. Meidän täytyy myöskin pyrkiä saamaan parempaa tulosta kansainvälisesti, jotta saamme hallintaan terveydenhuollon kustannukset.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri viittasi rakennemuutoksiin kuntakentässä eli kuntaliitoksiin.

Kuntaliitokset eivät sinänsä ratkaise ongelmaa, koska meillä on hyvin erityyppisiä kuntarakenteita. Ne alat, joista säästöt tulevat, ovat lähinnä hallinnollisia, ja se on budjetista noin 10—15 prosenttia. Maksavat alat, siis sosiaali- ja terveysala ja koulutus, on niissä kunnissa jo laitettu optimikokoonsa. Ei ole realistista eikä inhimillistäkään, että rupeaisimme suurille alueille perustamaan yhden ison vanhainkodin tai yhden ison koulun. Tämä pitää muilla tavoin ratkaista yhteistyön ym. kautta. Ongelmanahan tässä on tulopohjan kaventuminen lisääntyneisiin velvoitteisiin nähden. Tämä ongelma vaatii ratkaisun.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Erikoissairaanhoidon menojen erot kuntien välillä ovat niin valtavat, että on pakko myöntää, että jotain voidaan tehdä myös eri tavalla ja joillakin paikkakunnilla se osataan tehdä selvästi paremmin.

Kun viitattiin kasvavaan vanhusväestöön, terveysliikuntatoimikunnan puheenjohtajana minun on pakko sanoa, että toimikuntamme mietinnössä pystytään osoittamaan, että jos me teemme kunnissa ennalta ehkäisevää työtä, kyseessä on kymmenien miljardien vuosittainen säästö. Jos sitä ei taas tehdä, aivan varmasti on todellakin ihan kuin kiveen kirjoitettu, että kun väki vanhenee, menot kasvavat kauheasti. Mutta jos kunta valitsee aktiivisen, ennalta ehkäisevän, erityisesti terveysliikuntastrategian, se voi säästää valtavat määrät rahaa. Tämä on otettava tosissaan.

Jaana Ylä-Mononen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ollaksemme nyt kuitenkin rehellisiä luultavasti me kaikki tiedämme, että terveydenhuolto tulee vaatimaan lisää rahaa eikä vähemmän rahaa. Säästöt eivät sinänsä kokonaissuuntausta tule muuttamaan.

Toiseksi haluaisin kysyä, mitä ministeri tarkoitti rakenteellisilla uudistuksilla ja niiden välttämättömyydellä koskien terveydenhuoltoa tai erikoissairaanhoitoa. Onko ministerillä jokin ajatus, ja liittyykö se jotenkin Kansalliseen terveysprojektiin, joka on meneillään?

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Varmuuden vuoksi tulin vielä korokkeelle, mikäli pari minuuttia ei riitä.

Ed. Pekkarinen puheenvuorossaan kyseli sen perään, että minun puheenvuorostani henki jollakin tavalla pakkoliitosajattelu. Se ei ollut suinkaan sitä. Kannatin ja pidin hyvänä käsittelyssä olevaa lakia. Siinä lisätään panoksia vapaaehtoisten kuntaliitosten tukemiseksi. Se siltä osin.

Ed. Pekkarinen puheenvuorossaan viittasi verotuskysymykseen, veroäyrin hinnan vaikutukseen. On myönnettävä se kielteinen tosiasia, että joissakin tapauksissa, joissakin väestöryhmissä ensi vuoden verokortti tulee olemaan varustettu korkeammalla pidätysprosentilla kuin tänä vuonna, mutta ei ollenkaan niin kuin ed. Pekkarinen väitti. Hän minun käsittääkseni puhui aivan yleisellä tasolla, että tulevat saamaan. Näinhän ei käy. Oikeastaan on muutama väestöryhmä, joissa se on mahdollista. (Ed. Pekkarinen: Minä viime kerralla kerroin ne kaikki viime puheissani täällä!) — Perjantaina käytetyssä puheenvuorossa, minulla on se täällä nähtävissä, ei niin kerrota.

Muutamassa puheenvuorossa, missä viitattiin omiin kannanottoihini, arvioitiin nykytilannetta. Omassa puheenvuorossanikin myönsin sen, että nykyinen tilanne on aika pitkälle sen suuntainen, mitä monessa puheenvuorossa on kuvattu. On myönnettävä se, että kuntien tilinpäätöksissä on alijäämää. Mutta omassa puheenvuorossani väitin, että niille esityksille, mihin ed. Pekkarinen perjantaipuheenvuorossaan viittasi sanoen, kuinka mennään surkeampaan suuntaan käytännössä, ei minusta ole katetta. Olen edelleen sillä kannalla, että ne esitykset oleellisesti tasoittavat kuntien välisiä taloudellisia eroja, mitkä liittyvät budjetin käsittelyn yhteydessä tuleviin muutoksiin. Edelleen olen sitä mieltä vahvasti.

Aikaisemmin kertyneeseen alijäämään on muutamassa puheenvuorossa viitattu ja sen kattamisvelvollisuuteen. Näin tietenkin on, että kuntalain voimaantulo edellyttää sen kattamista. Siinä on oikeastaan syytä arvioida sitä aikaisempaa kehitystä, mikä oli tilanne silloin, muun muassa siinä vaiheessa, kun ed. Pekkarinen oli ministerinä. Silloinhan järjestelmä oli toinen. Se ei näkynyt alijääminä, vaan se näkyi kuntien valtavana velanottona ja toisaalta veroäyrin hinnan voimakkaana korostamisena, mikä on tosiasia. Ei kai siitä pääse yli eikä ympäri. Näin se vaan tapahtui.

Kunnat ovat onneksi viime vuosien aikana kyenneet lyhentämään niitä velkoja, jotka silloin jouduttiin ottamaan silloin tehtyjen rajujen valtionosuusleikkausten seurauksena. Olen samaa mieltä sinänsä siitä, ettei tällä lailla tietenkään, kuntajakolain muutoksella, kuntien taloudellista tilannetta ratkaista eikä pelasteta. Se on avoimesti myönnettävä, enkä myöskään itse sellaista esittänyt. Jos joku sellaisen väärän käsityksen sai, kuunteli ilmeisesti huonosti.

Ed. Nousiainen minusta kiinnitti tässä yhteydessä aivan oikeaan asiaan huomiota eli lailla määriteltävien tehtävien järjestelyihin muun muassa pelastustoimen aluejaon osalta. Siltä osin olen täysin samaa mieltä. Kunnallisia tehtäviä ei tulisi, yhteistoimintajärjestelmiä, rakentaa suoraan lainsäädännölle. Se pitäisi jättää kuntien omaksi huoleksi.

Mutta edelleen vielä palaan malleihin, joita ed. Pekkarinen puheenvuorossaan kaipasi, kun hän mahdollisesti sai sen kuvan, että minä kannatan pakkoliitoksia. Johtuu kai siitä, että luettelin näitä nykymuotoisia yhteistyömuotoja. On kuntien lukumäärä, ainakin 192 kuntayhtymää, sen lisäksi suunnilleen sama määrä yhdistyksiä, säätiöitä ja osakeyhtiöitä, jotka hoitavat kunnallisia tehtäviä. Meillä on minusta edelleenkin liikaa organisointia kunnallisissa tehtävissä. En tarkoita ollenkaan pakkoliitoksia, mutta asiaa kannattaa miettiä. Jos näitä tehtäviä siirretään entistä enemmän yksityisoikeudellisten yhteisöjen hoidettaviksi, mihin ed. Pekkarinen perjantaisessa puheenvuorossaan selvästi viittaa, silloin etäännytään entistä etäämmälle vaaleilla valittujen toimielinten päätösvallasta. Ne karkotetaan liian etäälle. Eli minusta sellaisia malleja ei kannata lähteä rakentelemaan. Pidän niitä huonoina.

Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Polvi juuri käyttämässään puheenvuorossa irtisanoutui peräti kolme kertaa pakkoliitoksen kannattajuudesta. Minusta se on aivan oikein, koska voidaan sanoa, että aikansa kutakin. Pakkoliitoksia on tehty hyvinkin hyödylliseen lopputulokseen päästen. Lappeenrannan ja Kotkan kohdalla on näin tapahtunut.

Mutta kunnallisen itsehallinnon kannalta ajatellen pakkoliitokset ovat jo liikaa, joten nyt meillä on käytetty jo vuosia, ellei jo vuosikymmenen, porkkanoita eli yhdistämisavustuksia tai -tukia. Niitä on hyvä jatkaa. Mutta uskoisin, että niidenkin kohdalla tullaan jo loppupuolelle, niitten ajanjakson, koska mitä syytä on valtion tukea toimintaa, josta hyötyvät muutenkin nimenomaan ne kunnat, jotka hierovat kuntaliitosta.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean myöskin, että ed. Polvi sanoutui irti pakkoliitoksista. Mielestäni kuitenkin reikäleipäkuntien yhdistyminen on ainoa järkevä toimenpide. Pienemmistä kunnista totean, että jos kunta voi hoitaa perustehtävänsä, olkoon asukasluku mikä tahansa — perustehtäviä ovat sosiaalitoimi, terveystoimi, opetus ja kunnallistekniikka — jos se pystyy näitä hoitamaan joko yksin tai hyvässä yhteistyössä, säilyttäköön itsenäisyytensä. Mutta ei riitä minusta kunnalliseen itsemääräämisvaltaan se, että voidaan valita vain valtuuston puheenjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Korhosen puheenvuoron johdosta muutama sana. En tiedä, kun ei ole paperia mukana, voi olla, että aina ei tule hirveän täsmällisesti ilmaistua itseänsä. Varsinkin minulla on se tapa. Varmemmaksi vakuudeksi sanon nyt, mitä ajattelen, mitä pyrin sanomaan äsken ja mitä pyrin sanomaan viime viikolla perjantaina.

Yritin äsken sanoa, että ensi vuodelle tapahtuu se ensimmäisen kerran, että valtio parantaa valtionosuuksia eräin osin niihin tehtäviin, joista se lailla säätää, ensi vuodelle, vuodelle 2002. Mutta jos olen sanonut hivenen epäselvästi sen, onko Lipposen hallitus tähän saakka leikannut vaiko ei lakisääteisiä tehtäviä, varmennan ja täsmennän ja sanon sen nyt, että hallitus tähän vuoteen asti, ministeri Korhonen, on leikannut lakisääteisiä, valtiolle kuuluvia aineellisia velvoitteita.

Te äsken sanoitte, että valtio ei ole leikannut, mutta se ei pidä paikkaansa. Valtio on leikannut lakisääteisiä velvoitteita, mitä sille kuuluu, tähän vuoteen saakka. Ensi vuonna näin ei tapahdu. On toinen asia, että miljardi- tai miljoonamäärät ovat kasvaneet tänä vuonnakin edellisestä vuodesta. Mutta sehän johtuu siitä, että ne perustetekijät, joiden valtionosuuksiin olemassa olevan lain pohjalta valtio on velvollinen osallistumaan, ovat muuttuneet ja ne ovat tuoneet lisää rahaa kunnille. Mutta niitä lakisääteisiä velvoitteita, joita valtiolla kuntien suhteen on ollut, vielä kertaalleen sanottuna, valtio on leikannut. Toivon, että ministeri Korhonen tämän jälkeen kertoo, missä kohdin meidän käsityksemme ovat erilaiset. Onko tämä käsitykseni väärä? Varmemmaksi vakuudeksi kävin äsken vielä varmistamassa tämän keskustelun aikaan ainakin yhdestä lähteestä, ja tämä näkemys on tämän näköinen.

Mitä tulee muutamiin muihin väitteisiin, vielä kertaalleen, ministeri Korhonen, kuntien veroprosentti ensi vuodelle on nyt korkeampi kuin kertaakaan historian aikana. On aivan totta, että veroprosenttia on ennenkin nostettu silloin, kun jokin toinen hallitus on ollut tai jokin kolmas tai neljäs taaksepäin asiaa kelaten ja katsellen, mutta tällä hetkellä veroprosentti ensi vuodelle on muodostumassa historian korkeimmaksi. Myös mediaanilla mitaten ollaan tilanteessa, jossa veroprosentti on kaikkein korkein.

Sen seurauksena päädytään siihen, mitä ed. Taipale moneen kertaan äsken jo peräänkuulutti ja kysyi: käykö todella niin, että niiden kaikista pienituloisimpien verokorttiin ensi vuodelle tulee kiristys, niille erityisesti — ja sen sanoin, ed. Polvi, perjantaisessa puheenvuorossani monta kertaa — jotka maksavat pelkästään kunnallisveroa, ja heistä vielä erityisen kipeänä koskien niitä kansalaisia, jotka eivät saa lukea hyväkseen ansiotulovähennystä. Erityisesti näiden kohdalla tämä on kohtuuton tilanne, mikä syntyy vähän yli sadassa kunnassa. He eivät saa sitä vähäistä ansiotulovähennystä, minkä saavat osakseen näissä veroprosenttia nostavissa kunnissa ne kansalaiset, jotka saavat muuta kuin sosiaalista tulonsiirtoa, mutta niiden kohdalla, jotka ovat sosiaalisten tulonsiirtojen varassa, kun niitä ei lueta mukaan ansiotulovähennykseen, käy taatusti niin kuin äsken sanoin: veroprosentti ensi vuoden verokortissa kiristyy, ja se on mielestäni tavattoman väärin, se.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sekä ed. Polven että ministeri Korhosen esille ottamaan alv-menettelyyn, mitä siinä on tapahtunut, muistutan sitä historiaa, miten aikanaan ratkaisu 92—93 tehtiin. Silloin sovittiin menettelystä, että kun siitä metodista, jolla tasapainoa kuntien ja valtion kesken haettiin, ei yhteisymmärrystä löytynyt, päädyttiin siihen, että otetaan viiden vuoden — en ole ihan varma, neljän vai viiden vuoden, suokaa anteeksi, jos tässä sanon väärin, mutta siinä on korkeintaan vuoden heitto — neljän tai viiden vuoden siirtymäaika, jonka aikaan valtion ja Suomen Kuntaliiton piti hakea malli, jolla takaisinperintäpalautusjärjestelmä muutetaan sellaiseen uskoon, että se kunta—valtio-suhteen kannalta on tasapainoinen. Tällaista ei haettu. Sen piti muistaakseni 97 olla valmis. Sellaista ei löytynyt tai sellaista ei edes pyrittykään hakemaan. Minun tulkintani siitä on, että sellaista ei pyrittykään hakemaan. Siitä syystä ajauduttiin tilanteeseen, joka oli monille kunnille perin epäedullinen, sen jälkeen kun tuo siirtymäkausi oli mennyt ohitse.

Mitä vielä tulee siihen, onko leikkauksia jäljellä vai ei, leikkauksia jouduttiin tekemään 90-luvun alkupuolella ja sen jälkeenkin. Sivistystoimessa 3,4 miljardin leikkaukset ovat tällä hetkellä voimassa, sosiaali- ja terveystoimessa 7,5 miljardin. Jos otetaan neljän vuoden tasauksen jäädytys huomioon, silloin päädytään 9,5 miljardiin markkaan siinä laskelmassa. Jonkin arvion mukaan 60 prosenttia näistä on Lipposen hallitusten aikaan ja 40 prosenttia edellistä. Oli niin tai näin, mutta suurin piirtein näissä luvuissa kaiketi leikkausten osalta ollaan.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä siihen, mitä jo kertaalleen sanoin, aivan lyhyesti. Kaiken kaikkinensa keskimäärin kunnilla menee tänään paremmin kuin aikaisemmin. Se on moneen kertaan todettu. Mutta ne toimet, joita on tehty tähän saakka, eivät riitä kerta kaikkiaan niiden heikoimmassa asemassa — ja niitä kuntia on paljon — olevien kuntien tilanteen helpottamiseen. 230 kuntaa on sellaisia, joiden taseissa on kolmen vuoden aikana kertyneitä alijäämiä. Niistä kunnista tavattoman monet eivät noista alijäämistä selviydy, elleivät ne ryhdy leikkaamaan merkittävästi palveluita. Aivan uuden, tuoreen perustuslakimme mukaan kuntalaisilla on kutakuinkin tasavertaiset oikeudet sekä sosiaali- ja terveystoimen että sivistystoimen palveluihin. Kunnat ovat pahassa loukussa, ja toivoisin nyt tämän asian vakavasti ottamista hallituksen puolella ja edellytysten luomista sille, että tästä pahimmasta kunnat voisivat selviytyä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! On tietenkin erinomaisen hieno asia, että ed. Pekkarinen tunnustaa sen, että on tullut tehtyä virheitä. Minä en ole kirjausta löytänyt alv-asiasta mistään. Olen kerran puhunut tästä asiasta ed. Kankaanniemen kanssa, jonka tunnen rehellisenä miehenä, ja kysyin häneltä, sovittiinko näin vai ei. Hän sanoi jotakin siihen malliin, ettei hän kyllä muista, että näin olisi missään sovittu. Minä en tiedä enkä tunne tarkemmin asian historiaa enkä tunne sisältöä, mutta joka tapauksessa virhe mikä virhe. Se on ollut äärimmäisen raskas heikoille, köyhille kunnille, ja se poistetaan. Siinä liikutellaan miljardeja markkoja. Se kai on se olennainen asia, kun te kysyitte, mitä tehdään. Sitä nyt tehdään. Se, minkä te olette säätänyt, se puretaan, että heikompien kuntien asema paranee.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen aivan oikein sanoi, että verotus kiristyy niissä kunnissa, joissa veroprosenttia nostetaan, juuri niillä henkilöillä, jotka eivät tule saamaan ansiotulovähennystä. Mutta valtiohan ei tälle asialle tällä hetkellä voi mitään. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Nokian Ollila on vaatinut lisää veroalennuksia sekä yrityksille, siis isoille yrityksille, että korkeapalkkaisille johtohenkilöille, mikä tarkoittaa tietysti valtionveron ja yhteisöveron alentamista ja mikä sitä kautta tietysti vähentäisi myös kuntien tuloja aika voimakkaastikin yhteisöveron alentamisen kautta.

Kysyisin nyt ed. Pekkariselta, mitä mieltä olette tästä Ollilan vaatimuksesta, koska sehän juuri vaikuttaisi hyvin paljon, jos sellainen toteutettaisiin esimerkiksi seuraavan hallituksen aikana. Mitä mieltä olette tästä? Haluaisin mielelläni kuulla sen.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä arvonlisäveron takaisinperinnästä luopumisesta. Nythän on muistettava siinä se, että kun takaisinperinnästä luovutaan, niin vastaavasti kuitataan sekä yhteisöveron tuottoa pois että valtionosuuksia pois, elikkä tämä ei tuo kunnille lisää resursseja. Toisaalta on muistettava se, että arvonlisäveron palautus ja takaisinperintä eivät olleet kustannusneutraaleja kuntakohtaisesti vaan siellä oli nettomenoa. Nyt kun tämä poistetaan, niin tänne ongelma jää silti vielä sisään, elikkä kun nyt sitten tässä yhteydessä yhteisöveron tuottoa vähennettiin suurilta kunnilta ja siirrettiin resursseja pienempiin kuntiin päin, niin sitä kautta se tuo lisää, mutta itse järjestelmänmuutos ei pelastanut sillä tavalla tässä asiassa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Korhonen täällä ponnekkaasti ensimmäisessä puheenvuorossaan väitti, että ei ole leikattu, minusta tässä olisi nyt paikallaan ja korrektia, että hän olisi tässä istunnossa vastannut siihen kysymykseen, minkä äsken esitin: pitääkö väitteeni paikkaansa, että tähän vuoteen asti Lipposen hallitus on leikannut lakisääteisiä valtionosuuksia, vai eikö tämä minun väitteeni pidä paikkaansa? Minusta kyllä kiinnostaa tätä salia kuulla, pitääkö tämä väite paikkaansa. Minä tunnustin sen, mitä ensi vuonna tapahtuu, mutta puhuin tähän asti tapahtuneen kehityksen osalta.

Mitä tulee alv-palautukseen, voi olla, että ed. Kankaanniemi ei muista, mitä tässä on päätetty, mutta minusta sen nyt ei tarvitse olla ed. Kankaanniemen eikä minun muistini varassa. Ministeri voi käydä ministeriönsä paperit ja Kuntaliiton paperit lävitse.

Mitä tulee vielä tähän järjestelmään, mikä siirtymäkaudeksi silloin säädettiin, sehän, eikö niin ed. Polvi — te jos joku sen asian tiedätte — ei ollut alun perin edes täydellinen takaisinperintä vaan ainoastaan osittainen takaisinperintä tämän siirtymäkauden aikana. Aivan oikein, ed. Polvi nyökkää. Minä toivon, että hän käyttää myös puheenvuoron.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Nousiaisen näkemys on mielenkiintoinen, jos siitä pitää tehdä se johtopäätös, että hän ei kannatakaan arvonlisäveron palautusjärjestelmän tekemistä siinä muodossa, mitä hallitus esittää. Erittäin mielenkiintoista ja hyvä tietää, että näin on.

Minä lainaan, ed. Pekkarinen, teidän sanojanne tästä puheenvuorosta, jossa te sanotte, että hallitus on toteuttanut erittäin rajut ja kovat valtionosuuksien leikkaukset. Jos katsomme valtion toimenpiteitä ja niiden vaikutusta kuntatalouteen vuosina 1999—2002, niin markkamäärät ovat ihan toista, (Ed. Pekkarinen: Minä puhuin lakisääteisistä velvotteista kunnille!) vuonna 2000 1 153 miljoonaa ja sen jälkeen 552 miljoonaa ja 1 480 miljoonaa. On sitten toinen asia, mitä velvoitteita eduskunta on säätänyt, se on varmaan totta, ja mielenkiintoista olisi nyt käydä läpi esimerkiksi se, miten paljon kuntien velvoitteita keskustan eduskuntaryhmä tämän budjetin yhteydessä on halukas lisäämään, monenko kymmenen miljardin markan edestä.

Paula Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä kyllä taannoisessa valtioneuvoston tulevaisuusselontekokeskustelussa jo huomasin, että ministerillä on valitettavia puutteita kuullun ymmärtämisessä. Ei täällä toki ole yksikään keskustalainen vielä minun kuullessani ainakaan esittänyt, että arvonlisäverojärjestelmän takaisinperinnästä sillä tavalla, kuin sitä on esitetty, pitäisi nyt luopua. Varmasti ed. Nousiainen omassa puheenvuorossaan vielä tämän tarkentaa, mutta toki täällä saa markkamääriä pyöritellä ja tuoda näkemyksiä esille ilman, että siitä pitää heti mennä seitsemän askelta eteenpäin ja tehdä asiattomia johtopäätöksiä.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä valiokunnan mietinnön mukaisesti olen kannattanut tätä esitystä. Sinällään siinä ei ole kyseenalaisuutta. Halusin todeta sen, että se ei sinällään tuo sellaisia merkittäviä muutoksia lopputulokseen, että se ratkaisevasti parantaisi tilannetta, mutta järjestelmä on kuitenkin eteenpäinmenoa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen valitettavasti joudun, ministeri Korhonen, pysymään sanassani. Hallitus on leikannut lakisääteisesti sille kuuluvia velvoitteita miljardimäärin tähän vuoteen saakka. Te sanoitte äsken, että voihan eduskunta aina säätää lakeja ja niin poispäin. Viittaatteko te kintaalla sille, mitä tässä talossa ensin säädetään? Jos lailla säädetään, että valtio on velvollinen rahoittamaan tätä ja tätä menoa näin ja näin, niin kai se on sellainen asia, joka pääsääntöisesti pitäisi vakavasti ottaa. Minusta oli hyvä, että te kuitenkin vähintään rivien välissä joudutte sen tunnustamaan, että lakisääteisistä menoista on todellakin leikattu.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nyt on enemmän retoriikan puolella, niin kuin ed. Pekkarisella ruukaa olla. (Ed. Pekkarinen: Ei pidä paikkaansa!) Kun puhumme valtionosuuksista, niin puhutaan niistä ja markoista, mitä niihin sisältyy ja mitä ne pitävät sisällään. Tämä ed. Nousiaisen tulkinta, että sillä ei ole mitään merkitystä, on myös taas mielenkiintoinen. On kummallista tämä politiikan tekeminen: miljardeja markkoja liikutellaan ja miljardeilla markoilla ei ole mitään merkitystä. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja väittää, että täällä liikutellaan muutamaa sataa miljoonaa. Te väitätte, että sillä 5—6 miljardin rahoitussiirrolla ei ole mitään merkitystä. On hyvä, että politiikassa on kielikuvia, mutta on kovin kummallista kyllä tällainen tulkinta asiasta, kun asia selvästi on heikkojen kuntien etujen mukainen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Arvostamani ministeri Korhosen puheenvuoro tuossa edellä aktivoi minut pyytämään tämän puheenvuoron. Minusta tämä keskustelu on aivan erinomainen esimerkki poliittisesta keskustelusta, jossa tarkoituksella halutaan puhua toistemme ohi. Sanoisin näin, että kuitenkin on niin vakavista asioista kysymys kuntien ja alueiden selviytymisen kannalta, että minä jollakin tavalla toivoisin, ettei tarkoitushakuisesti puhuttaisi toistemme ohi.

Tämä asia koskettaa myös kuntajakolain muuttamista. Minusta on erittäin harmillista ministerin puheenvuorossa, että te tartuitte Raahe—Pattijoki-kansanäänestykseen. Tämä kuvaa sitä henkistä mentaliteettia, joka hallitsee tällä hetkellä suomalaista politiikkaa. Me olemme aika pitkälle omaksumassa sen linjan, joka on Euroopan unionin toimissa, että kaikki menee hyvin niin kauan kuin ei vain kansa olisi väärässä. Valitettavasti kansa tahtoo olla väärässä silloin, kun me etäännymme omilla hallinnon ja politiikan ratkaisuillamme liian kauaksi kansasta.

Minusta tämänkin lain käsittelyn yhteydessä pitäisi enemmän keskustella siitä, mihin ihan oikeasti suomalaista hallinnonrakennetta ollaan viemässä aluekehityksen ja kunnallisen toiminnan osalta. Onko nyt itseisarvo se, että me yhdistämme kuntia, ilman että valtio pystyy esittämään riittävän selvästi edes haluttavaa näkemystä kunnille siitä, miksi kuntien pitäisi yhdistyä? Minusta tässä on tietyllä tavalla paradoksi ainakin, jos yhdistyminen on kuntien kannalta erinomainen asia. Arvostan niin paljon kunnallisia päättäjiä, niin keskustalaisia kuin muidenkin puolueiden kunnallisia päättäjiä, että uskon, että jos he näkevät, että tämä ratkaisu tuottaa merkittävän hyödyn kunnan ja kuntalaisten kannalta, niin he varmasti tekevät sen. Siitä huolimatta, että me olemme säätämässä lakeja, jotka saattavat tuottaa kymmeniä miljoonia lisää nykyiseen käytäntöön, pitkässä juoksussa valitettavasti tällä hetkellä nykyisen lainsäädännön puitteissa kunnat eivät pysty tunnistamaan sitä hyötyä, joka yhdistymiseen liittyy.

Sen vuoksi minusta pitäisi nyt valtiovallan toimesta paneutua syvällisemmin tähän kysymykseen. Onko jatkossa lähtökohtana kunnallinen itsehallinto, mitä todella merkitsee maakuntien toiminta, mitä merkitsevät ministeri Korhosen johdolla käynnistetyt aluekeskusohjelmat, seutuohjelmat, vai ollaanko luomassa nyt sellainen sekameteli, jota eivät tahdo ymmärtää edes ministeriön omat virkamiehet? Se, että tätä vaaditaan kuntien toimijoilta, kunnan luottamusihmisiltä, tavallisilta kansalaisilta, on täysin mahdoton tilanne. Me täällä kinastelemme joistakin markoista, kun olennaista olisi se, että me autamme ymmärtämään kansalaisia, mistä on kysymys kaikkineen tässä muutosprosessissa.

Arvoisa puhemies! Ihan perimmäisenä kysymyksenä kuitenkin haluan nostaa esille sen, että minä toivon, että tämän pienen Suomen kansakunnan sisällä säilyy demokratian kunnioitus. Demokratian kunnioitus merkitsee sitä, että jos kerran toteutetaan kansanäänestys, niin vaikka se hallinnon näkökulmasta saattaa mennä väärinkin, me silti arvostaen hyväksymme sen ja kunnioitamme sitä päätöstä. Nimittäin kuitenkin, niin kauan kuin meillä on kunnallinen itsehallinto, viime kädessä kuntien toiminnasta ja kuntien elämästä päättävät kuntien päättäjät, kuntalaiset, kansalaiset.

Olennaista on se, että kun me valtiovallan, eduskunnan, toimesta säädämme lakeja, me otamme oman vastuumme siitä, että lainsäädäntöä voidaan toteuttaa kunnissa, joilla on kunnallinen itsehallinto ja vastuu palveluiden tuottamisesta. Nyt peruskysymys on se, että valtiovalta ei ole ottanut riittävällä tavalla omaa vastuutaan. On liian paljon kuntia, jotka yrittävät nyt epätoivoisesti kunnallisveroäyriä korottamalla ratkaista nämä taloudelliset ongelmat. Tämähän on mahdoton kierre.

Sen vuoksi toivoisin, arvoisa puhemies, että tästä erittäin vaativasta ja vaikeasta kehityshaasteesta, joka tulevina vuosina tulee pikemmin vain pahenemaan, me voisimme tällä poliittisella foorumillakin käydä asiallista keskustelua, jossa me aidosti haluaisimme ymmärtää toistemme tarkoituksia, toistemme ajattelun lähtökohtia, eikä niin että me tietoisesti viisastelemme toistemme ohi.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minä tulen jo tänne lähemmäs ministeriaitiota, vastuuaitiota, ja alan rakentaa siltaa ja yhteistyötä tälläkin tavalla.

Arvoisa puhemies! Yhdyn siltä osin ed. Karjulan sanomaan, että kyllä kunta-asioistakin pitäisi tietysti tässä salissa ja muuallakin oppia puhumaan sillä tavalla, että me haluaisimme ainakin ymmärtää toistemme tarkoituksia. Sen jälkeen kun tästä sovitaan, uskon kyllä, että myös luvuista, jopa valtionosuusleikkauksista ja valtionosuuksien määrästä, päästään suurin piirtein yhteisymmärrykseen.

Sen myöskin haluan sanoa, että minusta on tarpeetonta viime vuosikymmenen kehityksen jäljiltä nykyisellään ministeri Korhosenkaan ottaa liikaa vastuuta kuntataloudesta ja koko kuntakentän tilasta, koska kyllä tässä on ollut vaikuttajia hyvin paljon. Tämä kehitys on itse asiassa yli 10 vuoden kehityksen tulos, joten liikaa ei saisi myöskään näissä keskusteluissa, kun kuntatalouden tilaa tänä päivänä ja varsinkin lähiajan kehitystä arvioidaan, takertua niihin numeroihin, jotka nyt esiintyvät ensi vuoden budjetissa.

Kun otetaan tämä kaari useammankin suhdannevaiheen yli, joka kuntakentässä ja suhteessa valtioon ja valtionosuusmenoihin on nähtävissä, niin toki on selvää ja keltaisesta kirjastakin on luettavissa ja muualta tilastoista, että onhan tässä tietysti tapahtunut aivan ratkaiseva muutos siinä, millä tavalla valtio osallistuu kuntien ja kuntayhtymien palvelujen rahoittamiseen.

Tarkastin keltaisesta kirjasta, että ensi vuonna käyttötalouden valtionavut ovat yhteenlaskettuina 5,2 miljoonaa euroa. Se on noin 31 miljardia markkaa. Sitä en nyt pystynyt tarkistamaan, mutta muistelen, että käyvin hinnoin ilmaistuna, silloin kun alamäki alkoi ja valtionosuudet olivat suurimmillaan vuonna 93, kuntakentän saamat valtionosuudet olivat tasoa 43—44 miljardia. Useamman hallituksen aikana on siis tapahtunut tällainen hyvin ankara kuntien tulotalouden muuttaminen, joka alkaa nyt tietysti kumuloitua kuntakentässä sillä tavalla, että vaikka tosiasiat osoittavat, että keskimäärin ottaen kuntakenttä ja kunnallissektori on kuitenkin menojen ja tulojen osalta kohtuullisessa tasapainossa, niin kiistaton tosiasia on, että siellä eriytymiskehitys muun asutus- ja yhdyskuntarakenteen muuttumisen seurauksena on hurjaa. Minä olen toiminut sillä alueella ja edustan muutenkin sitä aluetta, jossa eriytymiskehitys kohtaa kuntakentän kyllä eräällä kärjekkäimmällä tavalla.

Vielä valtionosuuskehityksestä on sekin muistettava, että aikoinaan tehdyt valtionosuusleikkaukset jopa jatkuvat samaan aikaan, kun tunnustetaan se, että hallitus esittää ensi vuodelle selviä parantamistoimia yleisesti. Eli vuonna 97 valtion kassakriisin seurauksena tehty valtionosuusleikkaussuunnitelmahan on menossa vielä ensi vuonna 28 kunnan osalta koko maassa. Lapissa on 7 niistä kunnista, joilta leikataan vielä ensi vuonna kertaleikkauksena 37 miljoonaa markkaa, mikä kuntakohtaisesti saattaa kohdata jopa 2—3 veroprosentin tuoton verran leikkauksina.

Mutta nämä ovat niitä yksityiskohtia, jotka ovat syntyneet useampienkin hallitusten aikana. Minusta niitten osoittamiseen ja selittämiseen ei liikaa pitäisi nyt paneutua ja niistä syytellä, vaan katse pitäisi nostaa nyt sen tilanteen arvioimiseen, mihin on tultu toistakymmentä vuotta kestäneen kehityksen aikana. Tilanne todellakin on se, että meillä on edessä nyt joukko kriisikuntia, joiden tilanteeseen pitäisi yhteisesti paneutua. Muun muassa Lapissa näistä kriisikunnista on nyt jo ilmaissut ihan julkisuudessa hätänsä kolme, mutta niitä on sielläkin enemmän, ja näitä on myös muualla.

Sen tässä voi mielihyvällä todeta, että kuitenkin sisäministeriöstä on nimenomaan näiden kuntien osalle jo selvitysmielessä osoitettu tiettyä myötämieltä. Niiltä osin ihan oikealla tavalla käsittääkseni selvitystyö on alkamassa. Muutenkin on sanottava, että valtionosuusjärjestelmä on nähtävä kaikkinensa pitkän kehityksen tuloksena nyt sellaisena, että siihen valmisteluun kaikilta osin pitäisi nyt panna riittäviä resursseja, jotta päästäisiin todellakin tekemään uutta järjestelmää, vaikka useampiportaista järjestelmää. Koska kuntakenttä kerran on erilainen, niin ei yritetä yhteen sabluunaan erilaisilla kertoimilla edes panna kaikkia kuntia, vaan tehdään sitten useampia kuntaluokkia, jolloinka käydään samalla sitä keskustelua, minkälaista palveluvarustusta, kuinka pitkiä koulumatkoja, sairaalamatkoja jne. me pidämme perustuslaillisina ja hyväksyttävinä oikeuksina. Sitten, kun olemme siitä yhtä mieltä, varmistetaan valtionosuusjärjestelmällä ja rahoituksella se perusrahoitus.

Olen ministerin ja monen muunkin kanssa samaa mieltä siitä, että sehän on selvä, että kunnissa pitää menot pitää kurissa ja saada toiminta mahdollisimman tehokkaaksi. Sitä työtä tosin kunnat ovat olleet pakotettuja jo tekemäänkin pitkän aikaa. Mutta tästä eteenpäin, ja varsinkin harvaan asutulla alueella, tämä keskustelu ja menojahti on juuri siitä, että kunnittain harkitaan, kuinka pitkiä palvelunhakumatkoja ja etäisyyksiä me voimme hyväksyä erilaisiin peruspalveluihin. Itse asiassa tätä keskustelua ei nyt välttämättä pitäisi käydäkään kuntakohtaisesti, vaan juuri tälle tasolle pitäisi meidän kaikkien yhteistä pohdintaa tuoda ja miettiä, mikä on se meidän yhteisesti hyväksymämme peruspalvelujen taso ja siihen annettava rahoitusmalli.

Tämä kaikki liittyy tietysti kuntajärjestelmään ja kuntien määrään. Niiden osalta sanon kyllä, että kuntajaotus myöskin, totta kai, on hyvä asettaa kyseenalaiseksi. Ei mikään hallintojärjestelmä, ei myöskään mikään kuntien itsehallinto ja kunta-alue saa olla mikään lähtökohta ikään kuin fysiikan lakina, vaan ajan tarpeiden mukaan myöskin kuntajaotusta on voitava muuttaa, mutta juuri sillä tavalla, että luodaan itsehallintopäättäjille eli kuntien päättäjille ja kuntalaisille sellaiset olosuhteet, joissa on todellakin edullista päättää uusia kuntajakoja. Tässä tarkoituksessa tietenkin hallituksen esitys muuttaa tilannetta hyvinkin paljon siihen nähden, mikä aikaisempi vastaava laki on.

Yhteenvetona olen kovasti tyytyväinen, että tällainen parannettu lakiesitys myöskin kuntien yhdistämismahdollisuuksien parantamiseksi tulee.

Toisena asiana vetoaisin kyllä tähän saliin ja hallitukseen, että näitä kriisikuntien toimenpiteitä pitäisi kiirehtiä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karjulalle, vaikka hän salista lähti pois, ja ed. Korvallekin, liittyen tähän, mitä ed. Karjula sanoi, että ei puhuta asioista, vaan puhutaan asioiden ohi, niin kyllä, kun luki perjantain puheenvuoron, ei siitä kovin hirveästi voinut muuta johtopäätöstä tehdä, kun ei siinä menty muuta kuin ohi. Ei siinä ollut kuin sidesanoja tästä olemassa olevasta tilanteesta. Siinä oli niin paljon virheitä, joko tahallisia tai tahattomia, minä en osaa tätä arvioida. Epäilen jompaakumpaa.

Mutta kun ed. Korva viittasi yhteisen näkemyksen löytymiseen, niin kyllä hallituksella on se tahto, me olemme jatkuvasti valmiita tekemään yhteistä työtä, hakemaan erilaisia vaihtoehtoja. Nyt on reagoitu kriisikuntiin niin nopeasti kuin se on mahdollista. Rakennetaan todella mittavaa järjestelmää ensi vuodeksi, vaikkei se tunnu kaikkia tyydyttävänkään arvonlisäveronpalautusjärjestelmän poistamisen osalta jne., mutta kovin vaikea on yhteistyötä lisätä näiden puheiden jälkeen, mitä eduskuntaryhmänne puheenjohtaja esittää.

Lauri Kähkönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuolla huoneessani kuuntelin tätä keskustelua, ja totta kai aiheellista on olla huolissaan kuntakentästä ja varsinkin taloudellisesta tilanteesta osassa kuntia. Nyt kun ministeri on paikalla, niin haluaisin kysyä tästä valtionosuuslain kokonaisuudistuksesta. Tästähän aikoinaan talouspoliittinen ministerivaliokunta on tehnyt periaatepäätöksen, mutta onko totta, kun joitakin kuiskeita on tullut siitä, että tämä kokonaisuudistus, sen työn käynnistäminen, siirtyisi kokonaan tältä vaalikaudelta tuonnemmaksi? Näitä ongelmia kun on, niin totta kai sitä joka taholla kaivataan todella tätä kokonaisuudistusta.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän käsiteltävänä olevan lakiesityksen mukaan nyt annetaan porkkanoita näihin kuntaliitoksiin.

Mutta kysyisin ministeri Korhoselta, onko seutuyhteistyön lisäämiseksi ollut mietinnässä mitään, esimerkiksi yhteisiä kouluinvestointeja ja sellaista. Jos viisi kuntaa tiivistää yhteistyötä ja todetaan, että kaikissa ei esimerkiksi kannata lukiota pitää jatkossa, niin voisi siihen investointiin saada sitä porkkanarahaa.

Minä näkisin, että tämä seutuyhteistyön tiivistäminen olisi se tie, jolla kunnioitetaan kansanvaltaa. Se on paljon realistisemmin toteutettavissa kuin nämä liitokset.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Itse asiassa jatkaisin ed. Korvan linjaa ja menisin tässä asiassa eteenpäin. Täällä aiemmin tuli todettua, että valtion ja kuntien välinen kustannustenjako menneinä vuosina on muuttunut siten, että kuntien vastuu peruspalvelujen tuottamisesta on lisääntynyt. Nyt tietysti tilanne on se, että meillä on laaja kuntapaketti kaiken kaikkiaan käsittelyssä. Tässä käytiin keskustelua aika paljon arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmän muuttamisesta, mutta ehkä siihen vain se täsmennys, että verotulotasauksen ylärajan poistaminen oli siinä se yksityiskohta, joka kuitenkin merkittävästi vaikutti niin, että resursseja varakkailta kunnilta siirtyi heikommille kunnille koko tässä kuntapaketissa.

Mutta niin kuin todettiin, eteenpäin on päästävä. Koko tätä järjestelmää valmisteltiin aikana, jolloin taloudellinen kehitys oli paljon positiivisemman näköinen. Siinä suhteessa tietysti ymmärrän, että valtio halusi rajata kuntatalouden lisääntyvät resurssit pienemmiksi ja tänne järjestelmään on sisään rakennettu asioita, jotka nyt tässä muuttuneessa suhdannetilanteessa näyttävät hyvin epäedullisilta ja kuntatalouden tilaa edelleen heikentäviltä. Siinä suhteessa on muistettava se, että meillä on siellä sisällä vielä valtionosuuksien leikkauksia, opetus- ja sivistystoimen puolella tämä asukaslukukohtainen järjestelmä, ja toisaalta, että tämä kustannuskehitys ei ole seurannut nyt mukana näissä valtionosuusjärjestelmissä. Sitä on hillitty näillä indeksitarkistusten puolituksilla, ja sosiaali- ja terveystoimen puolella on lisäksi saatettu kunnille hyvin paljon lisää tehtäviä, jotka ovat tavallaan kuntien rahoitusosuutta kasvattaneet. Käytännössä on tilanne tämä, että meillä tämä kuntatalouden tilanne jatkuu suuressa osassa kuntia hyvin vaikeana, ja nyt meidän vain pitäisi päästä yksimielisyyteen siitä, mitkä ovat ne keinot, joilla lähdetään eteenpäin asioita viemään.

Valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus on tärkein kysymys, sitä on kiirehdittävä, se on täällä tullut esille. Mutta toisaalta on yhdessä tämä lähtökohtatilanne tunnustettava ja todettava nämä tosiasiat ja sen jälkeen kehitettävä sellainen tahtotila, että kuntatalous ja kuntien kyky tuottaa palvelut on turvattava. Olkoonkin, että kuntarakenteessa tapahtuu muutoksia kuntien omaehtoisen, vapaaehtoisen toiminnan pohjalta, mutta joka tapauksessa nyt tilannearvio tulee tehdä uudelleen, tehdä tarkka perusselvitys siitä, mitkä ovat ongelmakysymykset, miten ne voidaan ratkaista, ja sen jälkeen tulee sitten ottaa huomioon tuossa uudistuksessa nämä tekijät. Mutta pikaisesti nämä välittömät toimet, jotka totesin jo aiemmassa puheenvuorossa välittömän kuntatalouden tilanteen korjaamiseksi, tulisi vielä ottaa huomioon ensi vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä siten, että kun työllisyyden pohjalta budjetti avattiin, niin näkisin, että vaikka lisäbudjetin kautta avataan kuntatalouden tarkastelu ensi vuoden alkupuolella ja korjataan tilannetta vaikka harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia korjaamalla. Tilanne muutoin näyttää hyvin hankalalta.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on laajasti käyty tätä asiaa läpi, ja pidän itsekin tätä hallituksen esitystä hyvänä ja oikean suuntaisena. Toki se ei kyllä korjaa varmasti kaikkia asioita eikä niitä vaikeuksia, joita tuolla kuntakentässä liikkuu.

Ministeri Korhonen otti esille esimerkkinä erikoissairaanhoidon, jonka kustannuksista hän mainitsi, että on isot erot. Olen itse semmoiselta alueelta, missä on jouduttu todella koviin vaikeuksiin erikoissairaanhoidon kanssa ja perusterveydenhoidon kanssa. Toistakymmentä vuotta valtuutettuna, neljä vuotta jopa hallituksen puheenjohtajana kunnassa olleena voin sanoa, että sille kunnan päättäjät eivät mahda yhtään mitään, ei sitten mitään. (Ed. Huotari: Mahtavat!) — Kun lääkärit hyökkäävät kimppuun ja sanovat, että nämä hoidetaan ja nämä hoidetaan ja ihmiset pitää hoitaa, siinä ei muu auta kuin vain tehdä päätöksiä ja antaa rahaa. Se on kylmä kuvio, minkä paikan eteen on jouduttu. Tuhannen markkaa per asukas maksetaan keskimäärin enemmän kuin muut kunnat Pirkanmaalla. Kolme kuntaa meitä oli siinä, ja kaikki vaikeudet johtuvat pelkästään siitä eivätkä mistään muusta, ja millään sitä eivät pysty kunnan päättäjät päättämään.

Minä sanon, että koko terveydenhoitojärjestelmä Suomessa on todella läpimätä. Se pitäisi repiä uusiksi, ihan uusiin puihin, ja alkaa alusta, aivan yhtä linjaa ja aivan alusta alkaen ja aivan uudella järjestelmällä, kaikki totutut ja vanhat tavat pois ja ihan uusilla kuvioilla. Muuten tämä juttu ei korjaannu eivätkä kunnat näitten kanssa tule pärjäämään. (Ed. Vihriälä: Se on aivan näin!) Siihen ei auta mikään.

Me olemme joutuneet tekemään hyvää yhteistyötä. Seutuyhteistyö on meillä ollut ilman porkkanoita, ja ilman sarvia ja hampaita me teimme sitä vuosia jo, ennen kuin nyt on tullut näitä hankkeita ja muita. On tehty hyvin kiinteätä yhteistyötä juuri sen takia, että on saatu maksettua sitä yhtä pientä aluesairaalaa, sitä vielä pidetty pystyssä, siinä sairaanhoitopiirin kulmakunta-alueella.

Sitten tapahtui niin, että yksi kunta tästä kolmen yhteistyökuviosta lähti ja lähti toiseen maakuntaan. Ministeriö antoi 23 miljoonaa sinne porkkanarahaa. Meille muille jäi maksut maksettaviksi. Me maksoimme tänä vuonna ja ensi vuonna maksetaan miljoonia pitkät pennit siitä, että se yksi poistui meidän yhteisestä yhteistyöstä. Nyt ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin lyödä kunnat yhteen. Kaikki muut palvelut tehdään lähestulkoon yhdessä. Siellä on pelastustoimesta lähtien lähes kaikki. Nyt terveydenhoitoalue alkaa ensi vuonna, elikkä perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito ovat yhtä ja samaa putkea ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri tuottaa sen. Sillä toivotaan, että päästäisiin jonkinlaiseen järjelliseen kuvioon, mutta tällä hetkellä näyttää vielä, että ainakaan ensi vuonna ei ole tulossa muuta kuin lisää laskuja.

Jos kaikki muut tehdään yhdessä eikä kuntia siinä vaiheessa yhdistetä, onko siinä mitään järkeä, että on kaksi erillistä hallintoa ja palvelut tuotetaan yhdessä? Siinä ei ole mitään järkeä. Seitsemän kilometrin välimatkalla on kaksi kunnantaloa. Tämmöisissä tilanteissa tämä toimii, ja kunnat pitää yhdistää minusta ehdottomasti. Siinä ei mikään demokratia kärsi.

Sitten minä sanoisin kansanäänestyksistä, että ne ovat aivan hölynpölyä. Kunnallisia kansanäänestyksiä siitä, pitääkö kunnat liittää vai ei, ei pidä järjestää missään tapauksessa. Se on aivan pelkkää sirkusta ja hupia. Te ette pysty kertomaan ihmisille faktoja ja asioita niin tarkkaan, että he ymmärtäisivät, vaan se menee kaikki ihan pelkällä tunteella. Seurasin tätä Kuorevedellä. Tekin näitte täällä, kun täällä kävivät lumipukuiset miehet tuomassa adresseja pari vuotta sitten. Se tunteilla tapahtuva keskustelu ei ole mistään kotoisin.

Jos valtuutetut edes tietäisivät tarkkaan, missä tilanteessa kuntien asiat ovat, jos edes kaikki valtuutetut tietäisivät, saatikka että tavalliset kuntalaiset osaisivat siihen ottaa järkevän kannan. Minun mielestäni tämmöisissä asioissa ei missään tapauksessa pidä järjestää mitään kansanäänestyksiä. Kuten Raahe—Pattijoki-asiassakin kävi, muutama kymmenen ääntä saattoi kaataa sen. (Ed. Huotari: Yhdeksän!) — Anteeksi, yhdeksän ääntä. — Sillähän ei ole mitään merkitystä. Kyllä demokratia on niin kallis asia, että sitä ei pidä tämmöisissä hommissa tuhlata.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönni käytti raikkaan puheenvuoron. Näin voisi lyhyesti tulkita. Ennen kaikkea mitä tulee erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon, siinä kyllä tarvitaan merkittävää muutosta, jos aiotaan kaikki kansalaiset tasa-arvoisesti tässä maassa hoitaa. Itse olen monta kertaa miettinyt sitä, eikö erikoissairaanhoito ole niin tärkeä asia, että ihmiset olisivat tasa-arvoisia ja se voitaisiin siirtää valtion kannettavaksi ja hoidettavaksi kokonaisuudessaan.

Mitä tulee kansanäänestykseen, siinä olen eri mieltä. Kyllä kansalta pitää voida kysyä asioita. Tämä on juuri sopiva asia. Vaikka siinä on vähän tunnetta ja muutakin hupia mukana, kansa tarvitsee myöskin sitä. Pattijoella ja Raahessa ovat valtuustot edelleen olemassa, ja ne voivat päättää sitten, mitä siellä tehdään.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönnin äskeisen puheen johdosta: Olen sitä mieltä, että potilaana on ehkä fiksumpaa kuitenkin luottaa lääkäriin kuin talouspäällikköön päättäjänä. Mutta sitten kun tullaan hallinnon puolelle, minusta sieltä pitäisi paremmin perata lääkäreitä pois ja antaa vähän muidenkin miettiä, miten näitä asioita hoidetaan. Kun Kansallinen terveysprojekti perustettiin, siellä on hirvittävä määrä lääkäreitä nyt ahertamassa näiden kysymysten kimpussa, mutta sosiaalipuolta ei huolittu mukaan ollenkaan, puhumattakaan muista. Minusta tämä on kummallinen tilanne. Se on suuri riski myöskin lopputuloksen kannalta katsottuna.

Lopuksi sanon sen, että rakenteellisilla ratkaisuilla on nyt kysyntää. Vaasan seudulla viiden kilometrin välillä on neljä koulutoimenjohtajaa. Minä sanon, että puolet on liikaa.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni arvosteli kuntaliitoksia ja niitten yhteydessä pidettäviä kansanäänestyksiä. Haluan tässä kertoa, että kun Heinola ja Heinolan maalaiskunta yhdistettiin, se tapahtui kunnanvaltuustojen päätöksellä ilman mitään kansanäänestystä, ja hyvin tuntuu nyt menevän. Toisaalta Mikkeli, Mikkelin maalaiskunta ja Anttola yhdistettiin kansanäänestyksen jälkeen. Siinä olivat kansalaiset vahvasti sitä mieltä, että liitos on tehtävä, ja liitos myöskin tehtiin.

Sen myönnän, että kuntaliitos on erittäin tunneperäinen asia. Siinä vaikuttavat tunneperäiset asiat runsaasti enemmän kuin rationaaliset seikat.

Paula Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni hyvin mielenkiintoisella ja raikkaalla tavalla käsitteli kunnallista kansanäänestystä. Hän totesi, että on vaikea selittää kansalle, mikä on yhdistymisen hienous. Tämä on varmasti tosiasia, kun itse asiassa käsiteltävänä olevan lainkin perusteluissa on hyvin hyvin niukasti pystytty tätä puolta valottamaan, mikä on yhdistymisen hienous. Itselläni on ainakin ollut se käsitys, että se on nimenomaan palvelujen järjestäminen, mikä maksaa, joten siinä mielessä ehkä rakenteellinen uudistaminen ei kuitenkaan, varsinkaan laajojen etäisyyksien alueella, täytä tätä tavoitetta. Pitää myös miettiä sitä, onko yksinkertaisesti liikaa velvoitteita resursseihin nähden.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä esitti erikoissairaanhoidon siirtämistä valtion vastuulle. Jos perusterveydenhoito jäisi kuntien vastuulle ja erikoissairaanhoidon maksaisi valtio, sen kalliimpaa ratkaisua ei varmaan tähän maahan voitaisi järjestää. Kunnat leikkaisivat perusterveydenhuoltoa alas ja hoidon porrastus häviäisi sen siliän tien. (Ed. Vehkaoja: Avoin piikki se olisi!) — Avoin piikki valtion maksettavaksi. — Se on täysin järjetön ratkaisu. Mieluummin niin, että perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa linkitettäisiin paremmin yhteen, jolloin hoito tapahtuisi oikeassa eikä liian kalliissa paikassa. Se on olennainen asia terveydenhuollossa.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta oli yksimielinen hallituksen esityksestä kuntajakolain muuttamiseksi. Valiokunnan jäsenenä luonnollisesti yhdyin valiokunnan kantaan. On aivan hyvä, että porkkanarahaa lisätään kuntaliitoksiin. Joissakin tapauksissa niillä varmaan on käyttöä. Varmaankin reikäleipäkunta-tapaukset ovat selkeimpiä.

Esityksessä on porkkanarahan lisäys, varsinaisen liitosrahan lisäys, viiden vuoden ajalla plus voi tulla jokin erikoispotti investointeihin. Olen aina kannattanut seudullista yhteistyötä parempana vaihtoehtona, ja investointituki johonkin yhteen hankkeeseen — esimerkiksi meidän seutukunnassamme on viisi kuntaa — voisi olla sopiva porkkana seudullisen yhteistyön lisäämiseen. Seudullinen yhteistyö on nyt muutenkin ympäri Suomen lisääntymässä projektien ansiosta. On sanottu, että kun se on taloudellisesti edullista, ei siihen kannata valtion mitään porkkanoita laittaa. Mutta tuki joihinkin yhteisiin investointeihin voisi olla houkutin. En tiedä, onko hallituksen piirissä tällaista vaihtoehtoa mietitty.

Muilta osin kommentteja keskusteluun.

Ministeri Korhonen aivan oikein totesi, että ensi vuonna useimpien kuntien taloudellinen tilanne paranee jonkin verran Sailaksen mallin ansiosta. Sailaksen malli oli hyvä esimerkiksi pohjalaiskunnille, keskivertokunnille. Se tuo jonkin miljoonan lisää valtionosuutta, mutta se ei paranna kokonaistilannetta.

Sanon esimerkin omasta kunnastani, joka on suunnilleen 145:s kokojärjestyksessä ja vaatimattomasti 7 000 asukasta, mutta kuitenkin keskikokoinen. Vuonna 94 valtionosuudet olivat 74 miljoonaa markkaa, ja ne putosivat 46 miljoonaan. Nyt Sailaksen mallilla siihen pannaan ensi vuonna 5 miljoonaa lisää ja sitten se kyllä vähenee 2 miljoonaan. Ollaan kuitenkin huomattavasti alle 74 miljoonan tason. Siinä on se ongelma. Ainut pelastus on ollut se, että yhteisöverotuloa on kuitenkin tullut. Mutta on väärin sanoa, että Lipposen hallitusten aikana olisi taso jotenkin kaiken aikaa parantunut. Olemme kuitenkin huomattavasti vuoden keskimääräistä 94 tasoa alemmalla. Se on se ongelma.

Sitten vielä kommentti erikoissairaanhoitoon. Ministeri Korhonen totesi, että peruskunnat eivät tee voitavaansa, kun erikoissairaanhoidon kulut ovat ryöstäytyneet. Minä olen ymmärtänyt niin, olen myös sairaanhoitopiirin valtuustossa, että kustannuksia lisää merkittävästi se, että ihmiset hoidattavat entistä vaikeampia tapauksia, tulee polvinivelien hoitoa ja tällaisia kalliita juttuja. (Ed. Vehkaoja: Ikääntyminen niitä tuottaa!) — Ikääntyminenkin vaikuttaa. — Se on se, mikä nostaa tasoa. Lääketiede menee eteenpäin, ja sen tuloksia, kalliimpia menetelmiä, käytetään hyväksi, niin kuin pitääkin ihmisten hyväksi käyttää. Se on yksi syy. En usko, että jos Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan ja vaikka Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirit pantaisiin yhteen, koon suurenemisella saataisiin jotain erityistä aikaan. Kyllä siihen täytyy olla jotkin muut lääkkeet.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntajakolain muuttamiseen kuuluu olennaisesti se, millainen kuntien taloudellinen tila on ja minkälaiset kuntien väliset rakenteet ja yhteistyömuodot ovat.

Olen samaa mieltä kuin ed. Korva, että syyttelystä pitäisi siirtyä arviointeihin ja siihen, mitä pitäisi tehdä. Keskusta on täällä ollut sitä mieltä, että valtion pitää antaa lisää rahaa kunnille, koska niin sanottuja velvoitteita, joista minä mieluimmin puhuisin kansalaisoikeuksina, on annettu lisää. Nyt kysyn keskustalta kahta asiaa.

Ensinnäkin: Kuinka paljon rahaa pitäisi antaa kunnille lisää, että näistä velvoitteista tai kansalaisoikeuksista selvittäisiin? Tämä on minusta mielenkiintoinen kysymys, koska silloin voisimme arvioida, miten huonossa jamassa meidän kuntamme nyt ovat.

Toinen kysymys on: Mistä keskusta sen rahan ottaisi? Vaihtoehtojahan ovat valtion verojen korottaminen, velan ottaminen tai säästöt muista menoista, ja jos teillä on vielä muita hyviä ehdotuksia siitä, mistä tämä raha otettaisiin, otan mielelläni ehdotukset vastaan, kun käydään jatkokeskusteluja.

Ed. Pekkarinen on useita kertoja puhunut 300 miljardin markan kansakunnan kakusta. Ainakin viisi kertaa olen hänen kuullut täällä siitä mainitsevan. Hän sanoo aina, että jaettavaa pitäisi olla, koska kansakunnan kakku on näin iso. Voisiko joku kertoa minulle, miten siitä kakusta lohkaistaan valtiolle ja kunnille lisää rahaa, kun pääjohtaja Ollila esimerkiksi julkisuudessa esittämissään näkemyksissä on sitä mieltä, että valtion käsi on turhankin usein yrityksen taskussa ja hyväpalkkaisten johtajien taskulla. (Ed. Kankaanniemi: Onko vasemmistoliitto samaa mieltä?)

Ed. Pekkarinen ei vastannut minulle äsken, kun kysyin sitä, mitä mieltä hän on Ollilan ehdotuksesta. Nyt toivoisin, että joku, jolla on puhevaltaa keskustassa, vastaisi minulle, miten kansakunnan kakusta se osuus otetaan, koska muutenhan tämä yhtälö on mahdoton. Minä toivon, niin kuin ed. Korva äsken vaati, että mentäisiin realismiin ja haettaisiin niitä ihan oikeita ratkaisuja, millä tavalla kuntien tilanne ratkaistaan. Sitä tuskin ratkaistaan pelkästään tällä kuntajakolakiuudistuksella. Nyt meidän pitäisi kuntajakolain yhteydessä pohtia tietysti myös ne muut mahdolliset toimenpiteet, joita myöhemmin pitäisi tehdä.

Toinen asia, johon vielä haluaisin puuttua, on se, että muun muassa ed. Kerola ja yllätyksekseni myös ed. Lehtomäki sanoivat aiemmin, että valtio on antanut niin paljon velvoitteita kunnille ja kunnilla ei ole rahaa hoitaa niitä. Ensinnäkin minun mielestäni kysymys ei ole velvoitteista kansalaisten näkökulmasta, vaan kansalaisten näkökulmasta ne ovat oikeuksia. Kunnathan ovat sitä varten, että ne järjestävät palveluita, jotka ovat kuntalaisten käytettävissä. Toivoisin, että päästäisiin nyt jo siitä keskustelusta, että on kysymys velvoitteista.

Nyt on tietysti hieman ristiriitainen tunne eilisen keskustelun jälkeen, kun täällä vaadittiin lisää kansalaisoikeuksia kuntalaisille eli esimerkiksi kotihoidon tuen korottamista, joka tarkoittaa sitä, että valtionosuus tulee siihen ja sitten kunta pistää sen oman osuutensa. Eli siinä käy juuri niin, että me kaventaisimme kunnan omaa vapautta järjestää valinnaisesti päivähoitoa ja kotihoitoa.

Toinen asia, mikä eilen tuli esille, oli esiopetuksen kuljetusten järjestäminen. Pitääkö siihen antaa subjektiivinen oikeus vai pitäisikö kuntien katsoa, että jokainen kunta, joka välittää esiopetuksessa olevista 6-vuotiaista lapsista, hoitaa automaattisesti tehtävän? Vai pitääkö valtion määrätä, että kunnat hoitakaa, ja antaa se pieni osuus siitä valtionavusta? Vai haluavatko ne, jotka vaativat näitä lisäoikeuksia kansalaisille, että valtion pitäisi maksaa nämä kokonaisuudessaan? Silloinhan meidän pitäisi muuttaa koko järjestelmää, jos halutaan, että valtio ne maksaa.

Tulin puheenvuoron käyttämään tänne siksi, että joka ikisessä Kajaanin kaupunginvaltuuston kokouksessa käydään tämä sama keskustelu, että valtio antaa niin paljon tehtäviä kunnille, että kunta ei pysty niitä hoitamaan. Nyt minä en enää tiedä, mikä se keskustan vaatimus loppujen lopuksi on, kun minä siellä kunnanvaltuustossa joudun jatkuvasti syytettyjen penkille ennen kaikkea entisen kansanedustajan toimesta, mutta myös muiden valtuutettujen ja sellaistenkin valtuutettujen, jotka eivät oikein aina tunne tätä valtionosuusjärjestelmää tarpeeksi hyvin, että tietäisivät, mistä puhutaan. Toivon, että mentäisiin siihen, mistä ed. Korva puhui, eli arvioitaisiin ihan oikeasti se, mitä pitää tehdä ja mistä ne rahat otetaan ja kenelle ja millä tavalla kustannukset jaetaan valtion ja kuntien kesken.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on kyllä todella paljon suuremmasta asiasta kysymys kuin kuntajakolain muutoksesta, minkä tämä keskustelu osoittaa. Täytyy todeta, että viime vuosina on sen seitsemän miestä ja seitsemän naista ollut tekemässä ja arvioimassa nykyistä oikeudenmukaisempaa kuntien valtionosuusjärjestelmää. Sitä vain ei ole tosiasiassa ollut löytyäksensä. Eikö juuri nyt ole aika tunnustaa, että nykyisen kuntarakenteen ympärille on lähes mahdottomuus rakentaa malli, joka kohtelee kaikkia Suomen kansalaisia ja kuntalaisia palvelujen tuottajana samankaltaisesti?

Täällä on todettu moneen kertaan, että kuntatalous on keskimäärin kohtalaisen hyvässä kunnossa ja tulee toimeen. Tämän on ed. Pekkarinenkin moneen kertaan todennut. Eikö juuri nyt ole myös järkevää ja ihan välttämätöntä ja pakollistakin arvioida, jakautuuko nykyinen laskentamalli oikeudenmukaisesti eri kuntiin? Mihin kuntarakenteen muutosta tarvitaan; ihan muutaman keskeisen asian, joihin ed. Lehtomäki omassa kommenttipuheenvuorossansa viittasi, olisi tullut näkyä keskeisesti jo tässä lakiesityksessä. Meidän on tietysti tunnustettava ja hyväksyttävä se tosiasia, että kunnat tekevät ja arvioivat niitä malleja ja tapaa ja myös rakenteita, millä palvelut tuotetaan. Ei voi olettaa, että ministeriö ja Helsingin herrat määräävät ja arvioivat kuntakohtaisesti, minkä vuoksi. Mutta tämän lisäksi on nähty niin, että hyvin pienet kunnat eivät pysty kantamaan niitä riskejä, joihin tänä päivänä esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenot ja niitten kasvava osuus on johtanut. Muutama vakavasti sairastunut, liikenneonnettomuudessa loukkaantunut voi yhtenä vuonna viedä koko kuntatalouden kriisiin. Siis on tultu siihen tilanteeseen, josta kerta kaikkiaan kovin pienillä kuntarakenteilla on vaikea selviytyä. Samaten päätäntävallan siirtäminen alueelle seutukuntiin, maakunnallisiin liittoihin ja kuntatasolle edellyttää entistä parempaa ja nykyistä toimivampaa järjestelmää. Meidän on kyettävä vastaamaan niihin haasteisiin, joista täällä on puhuttu eilenkin välikysymyskeskustelun yhteydessä. Siis ollaan siinä tilanteessa, että kansalaiset, kuntalaiset, vaativat uusia palveluja ihan oikeutetusti ja on tarvetta siihen. On selvästi nähtävissä, että nykyjärjestelmällä ja nykyvaltionosuusjärjestelmälläkään niitä ei kyetä toteuttamaan. Sen vuoksi ed. Huotarin äskeinen puheenvuoro siitä, millä ne kustannetaan, oli ihan oikeutettu ja hyvä. Onko löydettävissä jokin muu? Toisaalta on todettu, että kuntatalous voi hyvin, mutta eriytyneesti. Se on todettu lukemattomat kerrat tässä salissa lähes joka viikko. Eikö silloin ole realistista ja rehellistä tunnustaa niistä näkökulmista, että katsotaan avoimesti, voidaanko palvelut järjestää nykyistä oikeudenmukaisemmin ja paremmin nykyisilläkin resursseilla, jos tehtävät on jaettu paremmin ja haettu siihen ratkaisu.

Ed. Karjulan puheeseen on pakko puuttua, koska ihan oikeasta lähtökohdasta minua aina häiritsee myöskin hyvän asian ympärillä oleva nokittelu ja parjaaminen ja huutaminen, niin kuin eilenkin itse asiassa jonkin verran lapsipoliittisen keskustelun yhteydessä. Mutta kovin vähän tähän keskusteluun antoi avaimia viime perjantain keskustaryhmän työvaliokunnan aika raju hyökkäys ministeriä vastaan henkilökohtaisesti. Se ei ainakaan edesauttanut keskustelua, joka tämän ympärillä on käyty.

Rouva puhemies! Nyt on avattu todella keskustelu nykyistä järkevämmän kuntarakenteen muodostamiseksi Suomeen. Nyt toivon, että tämä keskustelu johtaa vilpittömään arviointiin ja rehellisiin tuloksiin.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! On selkeää, että käsittelyssä oleva aihe toisaalta huolestuttaa kaikkia ja antaa osalle kansanedustajista, ajatellen heidän omia kotikuntiaan ja vaalipiirejään, hyvää, valoisaa näkymää myös tulevaisuudesta. Mutta haluan kuitenkin korostaa sitä, että tämä ehdotus, vaikka se valiokunnasta yksimielisenä lopulta tuleekin ottaen huomioon hallituspuolueiden pelisäännöt ja taustaongelmat, joita on pitkin vuotta läpikäyty, ei silti koko Suomen kannalta pelkästään ratkaise ongelmia, vaan pikemminkin synnyttää ongelmia erittäin paljon erityisesti useaan Pääkaupunkiseudun kuntaan. Jos Suomen yleinen taloudellinen tilanne näyttää ongelmalliselta, Pääkaupunkiseudun tilanne näyttää vielä ongelmallisemmalta.

Kaupunkien taloudet seuraavien vuosien aikana näkymiltään ovat varsin huonot. Tänä vuonna Pääkaupunkiseudun kunnat ovat saaneet vielä nauttia edellisten vuosien talouskasvun positiivisista vaikutuksista. Nämä vaikutukset näkyvät erityisesti yhteisöverokertymässä, mutta tämän kaltainen esitys, joka nyt näyttää valitettavasti menevän läpi, ei ikävä kyllä luo edellytyksiä määrätietoiselle politiikalle ja kuntalaisten tarpeiden huomioon ottamiselle sillä tavalla kuin oikeus ja kohtuus vaatisi.

Valtion talousarvioesityksessä ensi vuoden alusta lähtien luovutaan kuntien arvonlisäveron palautuksien takaisin perinnästä. Vastaava summa peritään kunnilta alentamalla valtionosuuksia valtionosuusperusteisiin sisältyvän arvonlisäveron osalta ja pääosin alentamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Nyt tehtävät muutokset verotulotasaukseen, niin sanotun 15 prosentin kattosäännön poistaminen, aiheuttaa erityisen suuria ongelmia Helsingissä, Espoossa ja toki myös Kauniaisissa ja muutamassa muussa pienemmässä kunnassa, joissa on ollut erityisen merkittävää elinkeinotoimintaa. Ennen kaikkea tätä merkittävää toimintaa on ollut sen takia, että kunnat ovat todella määrätietoisesti kehittäneet omaa elinkeinopolitiikkaansa, satsanneet siihen, että on syntynyt uusia työpaikkoja ja että on tätä kautta luotu edellytyksiä koko Suomen hyvinvoinnille.

Taloudellinen seurausvaikutus niin koko Pääkaupunkiseudun kuin koko Uudenmaankin kunnissa on niin suuri, että on tärkeää, että nyt katsotaan, miten jatkossa näiden kasvavien, kehittyvien kuntien, joissa on erityisesti lapsiperheitä, osalta kyettäisiin turvaamaan sellainen palvelutaso, jota monessa muussa kunnassa on pidetty itsestäänselvyytenä. Tähän tarvitaan lisätyötä, tarvitaan laskelmia, ja olisi tosiasiassa tarvittu tarkempia laskelmia ja linjauspäätöksiä jo hyvissä ajoin sillä tavoin, että olisi ollut vähintään vuosi tai kaksi väliä, ennen kuin nämä vaikutukset, joita nyt tapahtuu, tässä mittasuhteessa iskevät pahimmin muutamiin kuntiin. Esimerkiksi Espoon osalta, kyse on siitä, että meillä on erittäin mittava, välttämätön koulujen rakentamisohjelma, meillä on edelleen erittäin paljon vanhoja pientaloalueita, joissa ei ole tarpeellista kunnallistekniikkaa. Pitäisi nähdä, että on sellaisia tuhansien, jopa kymmenien tuhansien asukkaiden kaupunginosia, joissa, jos niiden palvelutasoa vertaa siihen, mitä on valtaosassa Suomen kuntia, palvelutaso on kiistatta paljon jäänyt jälkeen. Vaikka kaupunki on tehnyt pitkäjänteistä suunnittelua, miten lähivuosina ongelmat olisi poistettu ja palvelutasoa nostettu edes lähelle maan keskitasoa, niin nyt tämä uudistus romuttaa monet suunnitelmat.

Täällä ja mediassa on todettu, että kun Espoo kasvaa, rohmuaa asukkaita muista kunnista, niin tässäpä saatte itse kärsiä siitä. Haluan korostaa parilla yksinkertaisella luvulla, että on harhakuva, että Espoon kasvu perustuisi tällä hetkellä muuttovoittoon. Luonnollinen väestönkasvu — jos otetaan tämän vuoden luvut tämän vuoden aikana elokuun loppuun mennessä — on ollut hieman vajaat 1 400 henkilöä. Samanaikaisesti muualta Suomesta Espooseen on muuttanut 505 asukasta. Siis tämä on ihan luontevaa nuorten perheiden tulevaisuustyötä Suomen ja kaikkien suomalaisten hyväksi siten, että meillä olisi todella lapsia, jotka sitten kasvaessaan ottavat vastuun suomalaisesta tulevaisuudesta. Tähän haasteeseen meidän pitäisi kyetä myös täällä Pääkaupunkiseudulla vastaamaan siten, että päivähoito on kunnossa ja että kouluja rakennetaan ja muuta. Näihin tämä niin sanottu uudistus pahiten koskettaa.

Jos katsotaan Helsingin osalta, pitäisi tietysti samanaikaisesti laskea myös se, mikä on asumiskustannusten ero suhteessa maan keskiarvoon, ottaa nämä tekijät huomioon, kun arvioidaan sitä, mitä pitäisi tehdä. Tai jos otan, kun varsin sattuvasti tätä aihetta silmällä pitäen tuore Kuntalehti käsittelee täällä laajassa ylipormestari Siitosen haastattelussa tätä tilannetta, pari katkelmaa niistä suurista ongelmista: yhteisön tuloveroromahduksesta tulee uusi ongelma Helsingille, Helsingillä on edessään melkoinen myrkkykuuri, tulot alenevat roimasti, selviytymiskeinoja toki haetaan, mutta niitä on hyvin vaikea löytää. Helsinki joutuu sellaisiin ongelmiin, että ajatellen Helsingin ja Pääkaupunkiseudun, koko tämän metropolialueen roolia myös koko Suomen talouskasvun veturina tällaisia ongelmia ei olisi saanut synnyttää kertarysäyksellä.

Aivan erityisesti tämä tulee huolestuttavaksi nyt, kun puhutaan suhdannevaihteluista ja tilanteesta, miten nyt pitäisi myös julkisen hallinnon kyetä investoimaan. Kunnat, erityisesti Espoo ja Helsinki, olivat varautuneet suhdannevaihteluihin. Eikö olisi todella hyvää ja hyödyllistä, jos suhdannekäänteisiin varauduttaisiin niin valtion kuin kuntienkin toimesta? Tämä leikkaus on lähivuosien osalta todella dramaattinen, ja Helsingin osalta sitä on kuvattu todella äkillisenä, pysyvänä kaupungin tulojen alenemisena summalla, joka vastaa neljän veroäyripennin tuottoa. Eikö tähän olisi löytynyt parempia, toimivampia ratkaisuja, jotka sitä kautta, kun tämä olisi huolella tehty, olisivat hyödyttäneet koko Suomen talouskehitystä?

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tämä ehdotus on menossa läpi, tämä on käytännön realiteetti, mutta toivon eduskunnan näkökulmasta, että näihin taustakysymyksiin ja siihen, mitä lähivuosina tulee tapahtumaan, paneudutaan riittävän syvällisesti ja otetaan ongelmatilanteita huomioon ja etsitään ja löydetään toivottavasti niitä keinoja, joilla myös valtiovalta voi vaikuttaa siihen, että uusia työpaikkoja syntyy ja toimenpiteitä, joilla itse kukin kunta voi satsata pitkäjänteisesti oman elinkeinoelämänsä toimintaedellytyksiin ja sitä kautta kasvattaa verotuloja ja verotulojen avulla pitää huolta oman väestönsä peruspalvelutarpeista ja aivan erityisesti niissä kunnissa, niillä alueilla, jotka ovat olennaisen ratkaisevassa roolissa meidän lastemme kasvamisen ja sitä kautta suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuuden kannalta.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Markkula luonnehti erinomaisella tavalla Pääkaupunkiseudun kuntien taloudellista tilannetta. Kun tämä keskustelu on mielestäni aikamoista viritystä huomiseen valtionosuuslain ja arvonlisäverolain muutosten käsittelyyn, samat teemat nousevat esiin. Helsingin osalta haluaisin tuoda esille sen tosiasian, että vuokrien taso on vuokra-asumisessa nimenomaan 50 prosenttia korkeampi kuin muualla maassa keskimääräisesti. Kun täällä on vedottu veroäyrin tai veroprosentin tarkistukseen ja siihen joudumme ilman muuta jo ensi vuonna, niin siinä on ongelma se, että siitä kärsivät juuri ne, jotka asuvat kalliisti ja joilla on pienet tulot.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun on itse suurin piirtein koko poliittisen historiansa joutunut keskustelemaan kuntaliitoksista, en kuitenkaan malttanut pysyä pois täältä korokkeelta, vaikka yritin pitää tuolista kiinni, etten lähtisi tänne. Ed. Rönni hoitakoon nyt vain oman vaalipiirinsä asioita ja antakoon pohjalaisten hoitaa omansa, tai sitten tervetuloa Nurmoon, meillä on hyviä tontteja ja taloja siellä tarjolla.

Hallituksen esitys kuntajakolain muuttamisesta on aivan oikea, kun se tarjoaa kunnille positiivisia porkkanoita tulevaisuudesta päättäessään. Oleellista on kuitenkin se, minkä hallitus on linjannut, että kunnat itse tekevät päätökset. Pakolla kuntajaotusta ei ole syytä muuttaa. En muista, puhuiko ed. Rönni kunnallisesta itsehallinnosta vai yleensä demokratiasta, mutta joka tapauksessa kunnallinen itsehallinto on niin arvokas asia, että siitä valtion sormet on syytä pitää pois. Mikäli nykyiset päättäjät tekevät typeryyksiä, neljän vuoden välein kuntalaiset tekevät omia ratkaisujaan ja vaihtavat sellaisia, jotka eivät enää luottamusta nauti.

Hallintotieteiden tohtori ja Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan dosentti Erkki Mennola on julkisuudessa varsin mielenkiintoisella tavalla tarkastellut kuntajaotuksen muuttamiseen liittyviä asioita. Erkki Mennolan mielipiteet ovat liian vähän päässeet julkisuuteen tässä valtakunnassa, kun kuntajaotuskysymyksiä ja niiden vaikutuksia tarkastellaan.

Mennolan näkemyksiä on hyvä liittää myös eduskunnan pöytäkirjoihin. Hän toteaa muun muassa, että epäluuloista ja vastaanhangoittelevaa kansaa on 1960-luvulta lähtien painostettu moneen kuntaliitokseen ikään kuin väistämättömänä kohtalona. Perustelut haetaan sekä maailman muuttumisesta että hallinnon tarpeista. Seutukuntien kehityskilpailussa menestyminen vaatii kuulemma kuntaliitosta. Väitetään, että suurempi kunta näkyy, kuuluu ja pystyy vaikuttamaan asioihin enemmän. Vain silloin on resursseja tärkeisiin hankkeisiin. Kuntarajat eivät saa olla kehityksen esteenä. Toisaalta pelotellaan, että ilman liitosta kunta ei kykene selviämään velvoitteistaan. Kustannukset alenevat, päällekkäisyyksistä päästään ja turha väki häviää koneistosta, jos kunnat lyödään yhteen. Valtion keskushallinnon ja elinkeinoelämän suunnasta kuullaan myös mielipiteitä, että Suomessa on ylipäänsä aivan liian monta kuntaa. Suomalaisten kuntien väitetään olevan pieniä. Sen sanotaan tulevan veronmaksajille kalliiksi.

Mennola toteaa, että väitteet ovat kuitenkin katteettomia. Jos liitosten ylipäänsä voidaan havaita vaikuttaneen kehitykseen, seuraukset ovat enimmiltään kielteisiä. Mennola vertailee mielenkiintoisella tavalla muutamia kuntaliitoksia, jotka on tehty, ja sitä, mitä on luvattu. Täällä puhutaan Kotkan, Lappeenrannan ja Kouvolan seuduista ja todetaan, että nämä metsäteollisuuteen nojaavat Kaakkois-Suomen kaupunkiseudut ovat alkuperäiseltä kuntarakenteeltaan kuin kolme marjaa. Lappeenrannassa tehtiin iso kuntaliitos 67, Kotkassa 77, Kouvolassa vastaavat hankkeet kariutuivat. Liitoksia ajettiin ennustuksilla voimakkaasta kasvusta. Kotkan väkiluku kääntyi kuitenkin yhä jatkuvaan laskuun heti kuntaliitosta seuraavana vuotena. Myös Lappeenrannan väestönkasvu jää niukaksi, jos luvuista puhdistetaan kirjansa kotipitäjästään siirtäneet opiskelijat ja venäjää puhuvat maahanmuuttajat.

Arvostamani valtioneuvoston asettama selvitysmies Erkki Pystynen maalaili raportissaan vuonna 66 Suur-Lappeenrannasta vuosituhannen vaihteessa 100 000 asukkaan kaupunkia. Tilastokeskuksen mukaan asukkaita oli vuoden 2001 alussa 58 000. Ristiriita Kotkan liitoksen perusteluina esitettyjen lukujen ja tapahtuneen kehityksen välillä on yhtä suuri.

Kuntaliitosten vaikutuksia kuntien hallinnon sisällä tutkineet eivät ole juuri löytäneet positiivista kerrottavaa. Irtisanomiskielto ja ammattijärjestöt estävät jo sinänsä tehokkaasti kaikki hallinnon realisointiyritykset. Lappeenrannassa kaupungin virkakunta on liitoksen jälkeisenä aikana vastoin ennakkolupauksia nelinkertaistunut. Selvitysmies Pystynen lupasi sen aluksi pienenevän ja pysyvän pitkälläkin tähtäyksellä liitettävien kuntien henkilöstömäärää suppeampana. Mennola toteaa lisäksi, että hallintosuoritteen hinta- ja veroprosentti eivät liitoskunnissa ole edullisempia kuin muuallakaan. Talousvaikeudet ovat jatkuneet valtion porkkanarahoista huolimatta, väitetyt päällekkäisinvestoinnit ovat muuttuneet tyhjiksi tai vajaakäyttöisiksi kiinteistöiksi, keskittyminen pääkeskukseen on kiihtynyt.

Tässä Mennolan tekstissä on paljon lisää vielä. Tulee aivan uusia ajatuksia ja näkemyksiä, jotka kuitenkin perustuvat dosentin tietämykseen. Täällä varmaan on dosentteja paljon parempia asiantuntijoita näissä asioissa, mutta luultavasti dosentti joutuu kuitenkin tohtorin arvovallalla puhumaan sitä, mitä hän on tutkinut ja todennut.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että valtioneuvostolla ja sisäasiainministeriöllä on selkeä halu antaa kuntasektorille lisää mahdollisuuksia päättää tulevaisuudestaan, yksin vai yhdessä. Seutukuntahanke on yksi mahdollisuus, joka avaa uusia mahdollisuuksia yhdistää seutukunnan voimavaroja. Seutukuntapuuhastelu on tällä hetkellä monessa tapauksessa puuhastelua, johon ollaan hyvin paljon tyytymättömiä. On todettu, että asiat eivät mene sillä tasolla eteenpäin kuin tarve olisi. Nyt sisäasiainministeriön valmistelema seutukuntahanke varmaan antaa uusia mahdollisuuksia ja toivottavasti avaa kuntapäättäjien silmiä näkemään seutukuntakokonaisuuden vähän laajemmaltakin kannalta.

Myöskin kuntien yhteisistä kehitysyhtiöistä on erinomaisia kokemuksia muun muassa Oulun ja Jyväskylän seudulla. Niiden kokemuksien toivoisi kartuttavan myöskin monien muiden alueiden kuntapäättäjien järkeä. Kuntien on myös miellettävä se, että on olemassa vaihtoehtoisia tapoja hoitaa kunnallisia palveluja. On tarkkaan mietittävä se, mitä kunnan kannattaa tehdä itse, mikä kannattaa tehdä yhdessä ja mihin suuntaan ja mikä annetaan ulkopuolella tehtäväksi.

Olen tässäkin salissa joskus käyttänyt esimerkkinä Oulunsaloa, jonka kuntapäätöksentekoon olen saanut viime kesänä tutustua. Se on erittäin hyvä esimerkki toisenlaisesta ajattelutavasta. Oulunsalo on lähtenyt sille tielle, että periaatteessa aina, kun asioita uudelleen järjestetään, ei välttämättä katsota vanhaan kaavaan vaan mietitään ne vaihtoehdot, joita on olemassa. Oulunsalo on yksityistänyt erittäin suuren osan palveluistaan, ja Oulunsalolla menee todella hyvin. Yritykset saavat yrittää, yritykset luovat työpaikkoja, ja asiat sujuvat hyvin ja jouhevasti eteenpäin.

On myös muistettava se, että kunnissa on tehtävä jatkuvasti arvovalintoja, mihin raha käytetään ja mikä on palveluiden laatutaso, mihin rahkeet riittävät. Me joudumme jatkuvasti päättämään siitä, mihin kunnan raha käytetään. Jotkut haluavat käyttää sen katulamppujen asettamiseen, jotkut haluavat käyttää sen terveydenhoidon tason lisäämiseen, jotkut haluavat käyttää erikoissairaanhoitoon, koulutukseen, liikuntapaikkojen rakentamiseen jne. Jokainen kunta joutuu omasta lähtökohdastaan miettimään, mikä on se ala, mihin kunnan raha käytetään. Tietenkin täytyy toivoa, että aina päätöksiä tehtäessä mielletään, että peruspalveluiden tuottaminen on joka tapauksessa pääasia.

Kaiken kaikkiaan esitys kuntajakolain muuttamisesta on todella hyvä siinä mielessä, että se antaa aidosti mahdollisuuksia kunnille myöskin porkkanoiden toivossa miettiä sitä, mihin suuntaan lähdetään. Oleellista on edelleen se, että kunta itse omien rajojensa sisäpuolella päättää, mitä tapahtuu.

Olen ed. Rönnin kanssa täysin eri mieltä kunnallisesta kansanäänestyksestä. Nurmossa aikanaan vajaa kymmenen vuotta sitten suoritettiin kansanäänestys, ja yli 70 prosenttia Nurmon kunnan asukkaista oli sitä mieltä, että kuntaliitosta ei tehdä. Minä annan sellaiselle äänestykselle erittäin suuren painoarvon. Olen sitä mieltä, että kuntapäättäjä, joka ei tällaista äänestystulosta ota huomioon, istuu luultavasti väärällä paikalla, ja varmaankin, jos siitä huolimatta lähdetään toisin tekemään kuin kuntalaiset haluavat, kansan tuomio lienee aika karu.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola puhui vakaaseen eteläpohjalaiseen tapaansa asiaa, kertoi jopa käyneensä Oulun vieressä Oulunsalossa ja myös että siellä menee hyvin. Kuinkahan hyvin mahtaisi Oulunsalossa mennä, jos sen naapurikuntana olisi vaikka Nurmo (Ed. Mäki-Hakola: Paljon paremmin vielä!) — se olisi mielenkiintoista nähdä — taikka meidän omasta läänistämme vaikka Vaala? Oulunsalosta on helppo sanoa, että meillä menee hyvin, koska Ouluun ei pääse muuten kuin ajamalla Oulunsalon läpi, jos lentokentän kautta tulee.

Oulunsalossa on hoidettu asioita, se täytyy myöntää, hyvällä tapaa. Kuitenkin sanoisin, että Oulun kaupungin ulkopuolelta käy Oulussa 18 000 ihmistä töissä. Oulun seudulla Kempeleellä menee hyvin, Muhoksella menee hyvin, Haukiputaalla ja Iillä menee hyvin. Mutta jos Oulun tilalla olisi esimerkiksi vaikka Vaalan kunta — Vaalan kunta hoitaa hyvin asioitansa — niillä kunnilla ei kuitenkaan varmasti menisi niin hyvin kuin tällä erää menee. Valitettavasti pelkään myöskin sitä, vaikka en pakkoliitoksen kannalla ole, että Oulun ympäristössäkään 20 vuoden päästä ei taida Oulunsalon kuntaa tai Kempeleen kuntaa olla olemassa vaan ne ovat pyytäneet, että pääsisivät Oulun kunnan huomaan ja huostaan. Mutta en kannata missään tapauksessa mitään pakkoliitosta. Meillä on erinomaisen hyvää yhteistoimintaa siellä. Kun meillä on erinomaisen huono kaavoittaja, sen vuoksi päivittäin, viikoittain muuttaa Oulusta väkeä pois.

Valtiontilintarkastajan ominaisuudessa olen jo viimeksi kuluneet viisi vuotta käynyt tarkastamassa ympäri maata eri kuntien ongelmia. On aivan selvää, että eräitä kuntia pitäisi yhdistää. Esimerkiksi viime viikolla kävimme Pieksämäellä ja Pieksämäen maalaiskunnassa. Pieksämäki on muistaakseni vain 40 neliökilometriä suuri ja maalaiskunta sen ympärillä yli 1 000 neliökilometriä pinta-alaltaan. Asukasmäärät taitavat olla suurin piirtein samanlaisia. Luvuissa saattaa olla vähän heittoa, mutta suuruusluokka on oikea.

On erikoista, että peruskoulun oppilaat kävelevät yhden kunnan tai taitaa olla peräti kaupungin läpi päästäkseen oman kuntansa kouluun. Vielä erikoisempaa on se, että kun palokunta lähtee maalaiskunnasta sammuttamaan tulipaloa omassa kunnassaan, se ajelee toisen kunnan läpi. Eiköhän tässä olisi järkevää, että Pieksämäki ja maalaiskunta löisivät hynttyyt yhteen? Kumpikin kunta näytti kuitenkin olevan hyvin tyytyväisiä tällä hetkellä omaan elämäänsä, joten eipä sitä sivullisten kannata ryhtyä väkisten yhdistämään. Mutta luulen, että he varmasti löytävät toinen toisensa muutaman vuoden kuluessa. Liekö se hyvä yhteistoiminta siitä, että siellä niin valtuustojen kuin kaupunginhallituksen puheenjohtajina olivat naiset, niin maalaiskunnassa kuin Pieksämäen kunnassakin.

Oulun läänissä Raahe ja Pattijoki äänestivät viime viikonvaihteessa yhdistymisestä. Raahelaiset olivat sitä mieltä, että ilman muuta yhteen. Pattijoelta löytyi yhdeksän kansalaista enemmän, jotka vastustivat kuntien yhdistämistä. Näin pieni ero ei saisi olla esteenä sille, etteikö yhdistäminen olisi näittenkin kuntien kohdalla järkevää ja tarpeellista.

Useat etelän edustajat eduskunnassa ovat vuosikausia jo puhuneet ja syyttäneet keskustaa siitä, että keskustapuolue on se, joka estää kuntien yhdistämistä. Väittävät vielä varmaksi vakuudeksi, että me vastustamme, koska niitä kuntia, joita haluamme puolustaa ja joita pitäisi yhdistää, olisi vain Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa. Todellisuudessa Varsinais-Suomessa Turun ja Porin lääni on sellainen, jossa on todella paljon pieniä kuntia. Lieneekö siellä 78 kuntaa aikanaan ollut. Hoitivat siellä niin huonosti asiansa, että menettivät jopa läänin. Oulussa on pystytty tämä hoitamaan kyllä sillä tavalla, että meillä on oma lääni ja Lapin läänikin on vielä olemassa. Saatikka eteläpohjalaiset menettivät oman lääninsä. Sitä vanhana eteläpohjalaisena ihmettelen, ettei Vaasan läänistäkään löytynyt sen vertaa ryhtiä, että olisitte pitäneet sen kunnossa. (Ed. Vihriälä: Se on mennyttä!) — Se on mennyttä. — Pitäisi ilmeisesti lopettaa läänit lopullisesti, koska niillä ei nyt enää mitään merkitystä ole. Ei voida hallinnoida jossakin Jyväskylän yläpuolella ja sitten Turussa sanoa, miten siellä pitäisi esimerkiksi poliisitoimintaa johtaa. Läänit ilmeisesti saisi lakkauttaa kokonaan. Varsinais-Suomeen kuuluu kyllä hyvää siinä mielessä, että siellä pienien kuntien yhteistoiminta on erinomaista. Ne ovat siinä mielessä pärjänneet ihka hyvin.

Mutta joka tapauksessa, niin kuin hienosti tässä on äänensävystä kuulunut, niin kyllä minä olen vähän suurempien kuntien kannalla kuin tällä erää Suomessa on. Toisaalta voi taas sanoa, että tuolla Ranskan maalla lienee ollut 24 000 kuntaa ja nekin tulivat siellä hyvin toimeen. (Ed. Vehkaoja: Ei niillä ole sellaisia duuneja kuin meillä!) — No joo, ehkä eri nimikkeellä, mutta joka tapauksessa Keski-Euroopassa on enemmän kuin meillä.

Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että yhteistoiminnalla ei koskaan saavuteta sitä hyvää kuin silloin, jos kunta saa itsellisesti päättää asioistaan. Se on ihan varma asia, että yhteistoiminta ei koskaan ole niin hyvä asia kuin se, että kunnan sisällä saisimme päättää, mitä teemme.

Huonosta yhteistoiminnasta on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi erikoissairaanhoito. Sairaalapiirin luottamusjohto ei kerta kaikkiaan pysty päättämään, koska sillä ei ole riittävää vastuuntuntoa. Kustannukset karkaavat kokonaan käsistä. Totta kai, kun valitaan ympäri lääniä luottamusmiehiä, jokainen tuntee, että tämä ei ole minun asiani. Kun ei ole yhteistä omistusta, niin ei siitä vastatakaan ihan kunnolla. Uskallan jopa esittää, että ehkä olisi parasta, että valtiovalta ottaisi sairaanhoidon kokonaan itselleen Suomessa, niin erikoissairaanhoidon kuin muunkin sairaanhoidon. Ehkä olisi parasta, että olisi yksi selkeä herra, että tapahtuisi tällä tavalla. Tiedän kyllä, että saan tästä nuhteita, omiltanikin. — Ed. Vihriäläkin melkein tuossa puistaa nyrkkiä. No, en tiedä. (Ed. Vihriälä: Minähän olen samaa mieltä!) — On kuulemma samaa mieltä. Kiitos!

Esitän, että myös koulutoimi, niin peruskoulutoimi kuin muukin koulutoimi, otettaisiin valtion huostaan. Olisiko se sosialisoimista? Silloin meillä kaikilla olisi tasa-arvoiset olot eri puolilla maata, kunhan eduskuntaankin valittaisiin kansalaisia myöskin edelleen tasaisesti, niin kuin tällä hetkellä on, eikä puolitettaisi, niin kuin monta kertaa kuulee sanottavan. Kun näin meneteltäisiin, että sairaanhoito ja koulutoimi olisivat valtion hallussa, niin se ainakin johtaisi siihen, että meillä olisi ainakin yhtä huono olla joka paikassa. Mutta en tiedä sitten, kuinka paljon siitä hyvää kertyisi. Nämä asiat sinänsä, mitä hallitus esittää, tämähän on ihan kohtuullinen tämä lakiesitys.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kuntajaon uudistaminen on todella tarpeen, ja mitä pitemmälle sitä monellakin alueella venytetään, sitä hankalammaksi se käy. Alkaa käydä ehkä niinkin, että kaikki lähialueen kunnat ovat niin kurjassa taloudellisessa tilanteessa, että toinen ei toista enää hyväksy kaverikseenkaan eli liitettäväksi toiseen, jolloin tilanne tulee siihen pisteeseen, että on pakko liittää sen tähden, että vapaaehtoisia vastaanottajia ei enää ole. Siinä mielessä ehkä ed. Rönnikin voi olla vielä tyytyväinen, että Mäntän ja Vilppulan yhdistäminen saattaisi onnistua. Mäntän kannattaisi vielä ottaa Vilppula, ja Vilppulan kannattaisi ehkä liittyä Mänttään. Tilanne kehittyy nimittäin laajoilla alueilla maassa siihen suuntaan, että tilanne on lähivuosina täysin sietämätön taloudellisista syistä.

Hämmästelin tässä keskustelussa sitä, että ed. Huotari, joka Kainuusta tulee, oli valmis nostamaan kädet pystyyn antautumisen merkiksi koko tämän tilanteen edessä. Se on pitkälti samanlaista kuin ed. Pulliaisen viikonlopun puheet, kun hän esitti pohjoisen kuntia territorioiksi ja valtion haltuun otettaviksi. Eli ne olivat kahden hallituspuolueen sisällä olevan ajatuksia, nämä ed. Huotarin ja ed. Pulliaisen ajatukset, että ei tässä enää mitään ole tehtävissä, kun ei keinoja eikä valmiuksia ole puuttua niihin todellisiin ongelmiin ja syihin, jotka tässä ovat tilanteen takana.

Ed. Huotari peräänkuulutti, lähinnä kylläkin keskustalta, malleja siihen, mitä pitäisi tehdä, ja hän nosti esille pääjohtaja Ollilan puheet verokevennyksistä. Sitä linjaahan hallitus on noudattanut, kun on antanut hyvätuloisille verokevennyksiä koko ajan. Onneksi Ahon hallitus aikanaan teki tämän pääoma- ja yhteisötuloverotuksen uudistuksen, joka on pelastanut kunnat tähän asti. Nyt kun on taantuma ja ehkä jopa lama, taantuma tullut ja lamakin saattaa painaa päälle, niin nyt tullaan tietysti näihin ongelmiin kunnissakin hyvin vakavasti, kun yhteisöverotulo alenee. Tilanne on siltä osin tulossa todella vaikeaksi. Mutta kyllä näitä keinoja on.

Näkisin, että nyt kannattaisi yhteisöveron osalta miettiä sitä, että se otettaisiin kokonaan valtiolle ja sitten se jaettaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta kunnille, jolloin se ainakin kohtelisi kuntia oikeudenmukaisesti ja kunnilla ei olisi sitä suhdannevaihteluriskiä, mikä tällä hetkellä on. Tämä olisi yksi malli tämän ongelman ratkaisemiseen, ja toivoisin, että sitä selvitettäisiin.

Nyt kun valtion verotuksessa on annettu kovin runsaita helpotuksia, se on johtanut siihen, että kuntaverotus on kiristynyt ja näin ollen verorasitusta on siirretty hyvätuloisilta keskituloisille ja pienituloisille. Tämä linja pitäisi lopettaa ja palata vähän askel takaisinpäin eikä pelätä ehkä pääjohtaja Ollilaa niin hirveästi kuin vasemmistoliitossa tuntuu tapahtuvan.

Meidän eduskuntaryhmämme on esittänyt kokonaisremonttia siltä osin tähän verotusjärjestelmään, että otettaisiin käyttöön myös pörssivero. Hyvin pieni prosentuaalinen pörssivero tuottaisi mittavasti, ja se ei köyhää koskisi, ja näin saataisiin liikkumavaraa talouteen. Mutta kaikkein tärkeintä ehkä on sittenkin se, että kuntien välistä tasausta pitää lisätä. Kyllä kuntien saama kokonaisvaltionosuus on lisääntymässä, myönnettäköön se ihan rehellisesti. Mutta edelleen kohdentuminen on sillä tavalla, että toisilla on hyvinkin väljät taloudelliset näkymät kauas eteenpäin, toisilla taas tilanne näyttää täydelliseltä katastrofilta jo ihan lähivuosina. Tähän ongelmaan pitää puuttua. Eli näitä keinoja tarjoan käytettäväksi. Sitten kuntaliitosten tilalla voidaan todellakin kuntien yhteistyötä lisätä monella tavalla, ja toisaalta myös kuntien tehtäviä kannattaa uudelleenarvioida.

Täällä nostettiin esille erikoissairaanhoidon järjestäminen, ja ed. Huotari vastusti sitä, että se siirrettäisiin valtiolle, kun hän pelkäsi hoidon porrastuksen ongelmia. Toki näin voi käydä, että tällaisiakin ongelmia siinä syntyisi. Siitä huolimatta niitä ongelmia nytkin on. Eivät keskussairaalat, sairaanhoitopiirit kuntien hallinnassa tosiasiassa juurikaan ole. Kunnan etu on tietysti tällä hetkellä järjestää hoito sillä tasolla, missä se on edullisinta. Keskussairaaloissa ja aluesairaaloissa on kuitenkin kustannustaso noussut niin hirvittävää vauhtia, että se on johtanut kunnat suuriin vaikeuksiin. Kun tämä tilanne ja kehitys on nyt päällä, niin näkisin, että kyllä hallituksen tulisi aloittaa selvitystyö vähintään pikaisesti siitä, mitä mahdollisuuksia on erikoissairaanhoidon kustannusjärjestämisvastuun siirtämisestä kokonaan valtion vastuulle. Siinä olisi kuitenkin myös tällaiseen järjestelmään sisälle saatavia etuja, alueitten yhteensovitusta jne. ja näitten erikoisten hoitojen, jotka ovat hyvin kalliita, järkevä järjestäminen vain tietyissä sairaaloissa joustavammin kuin se nyt kunnallispohjaisena voi tapahtua. Eli koko kansantalouden ja valtiontalouden kannalta tällaisella järjestelmän muutoksella voisi olla niinkin merkittäviä taloudellisia ja ihmisten kannalta, hoidon tarvitsijoiden kannalta tulevia etuja, että tähän järjestelmään saattaisi olla viisasta mennä. Eli selvitystyö käyntiin, arvoisa ministeri Korhonen, tältä osin.

Aluepolitiikan epäonnistuminen on tietysti perussyy siihen, että väkeä liikkuu haja-asutusalueelta maakunnista muutamaan keskukseen hyvin nopeaa vauhtia. Tähän meidän valtionosuusjärjestelmämme ei reagoi riittävän reippaasti. Menettävät kunnat, joissa silloin esimerkiksi huoltosuhde kehittyy negatiiviseen suuntaan nopeasti, joutuvat suuriin vaikeuksiin. Vanhusväestön määrä kasvaa. Niitten henkilöitten, jotka ovat pienen eläkkeen varassa ja jotka ovat esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelujen huomattavia käyttäjiä, määrä suhteessa lisääntyy. Tämä johtaa siihen, että näiden kuntien ja kokonaisten alueiden, ainakin seutukuntien ja maakuntien osien, tilanne kehittyy huonompaan suuntaan jatkuvasti, eikä tällä järjestelmällä, joka meillä on, käännöstä parempaan ole saatavissa.

Kuntaliitokset ovat yksi ratkaisu siihen, että hallintoa voidaan keventää ja järkiperäistää. Siksi kannatan lämpimästi niitä. Järjestelmän pitäisi mielestäni olla sellainen, että kuntaliitoksesta tehdään huolelliset ja puolueettomat selvitykset. Sen jälkeen selvitykset pyritään mahdollisimman kansantajuisesti selvittämään ihmisille, kuntalaisille, minkä jälkeen järjestetään kuitenkin neuvoa-antava kansanäänestys. Jos kansanäänestykseen osallistuu selvä enemmistö kuntalaisista ja jos selvän enemmistön kanta on kielteinen tai jos niukkakin enemmistö on myönteinen, silloin ratkaisun pitäisi olla käytännössä aika lailla sitova. Kyllä minä uskon, että jos rehellisesti tiedotetaan, tutkittua tietoa levitetään kuntalaisille, he alkavat olla sen verran valveutuneita, viisaita ja omaan talouteensakin näkevät vaikutukset, että äänestävät sen mukaan eivätkä enää ihan niin tunnepohjaisesti kuin nyt on tapahtumassa. Yhdeksän äänen enemmistö älköön ratkaisko tällaista asiaa, vaan täytyisi olla silloin reilumpi enemmistö, kun kielteisesti siihen suhtaudutaan. Minä olen neuvoa-antavan kansanäänestyksen kannalla, mutta sen on todella oltava neuvoa-antava.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on kuntajakolain yhteydessä käyty kohtuullisen monipolvinen keskustelu erittäin monista osa-alueista, mutta kyllä tässä koko ajan sellainen tunne tulee, että valtaosa puheenvuoron pitäjistä näkee itse asiassa ainoana pelastuskeinona sen, että tulopuolelle saadaan rahaa lisää. Se on totta kai näin, ja näin pitää hakeakin ratkaisuja. Mutta kyllä se niinkin on, niin kuin alussa sanoin, että menopuolikin pitää saada hallintaan. Ei siitä pääse mihinkään.

Jos me katsomme esimerkiksi Lapin kuntia, joihin tässäkin keskustelussa on moni viitannut, ja katsotaan tulopohjaa, joka siellä on, niin jos me valtionosuuksien kautta sitä tarkastelemme, koko maan keskiarvo valtionosuuksissa on 3 800 markkaa per asukas. Valtionosuudet per asukas ovat Utsjoella 16 156 markkaa, Pelkosenniemellä 10 370 markkaa ja Savukoskella 10 529 markkaa. Jos katsotaan verotuloja, koko maan keskiarvo on verotulojen osalta 14 800 markkaa. Utsjoella verotulot per asukas ovat 10 400 markkaa, Pelkosenniemellä 19 000 markkaa ja Savukoskella 14 000 markkaa. Silloin koko tulopohjaksi muodostuu Utsjoella 26 500 markkaa, Pelkosenniemellä 29 300 markkaa, Savukoskella 25 400 markkaa ja koko maan keskiarvo on 18 000 markkaa.

Tässähän me tulemme siihen, mihin olen moneen kertaan viitannut, että eihän se pelkästään riitä, että tulopuoli on hallinnassa. Kun katsottiin käyttötalouden menoja, mitä menojen puolella toimintakulujen osalta on tapahtunut vuonna 2000, niin toimintakulut ovat näissä kolmessa kunnassa noin 10 000 markkaa per asukas suuremmat kuin keskimäärin. Semmoisista suuruusluokista me puhumme kaiken kaikkiaan.

Jos me katsomme sitä kasvua, mitä on tapahtunut vuonna 2000 verrattuna vuoteen 1999, koko maassa kasvu on noin 1 100 markkaa. Se on Utsjoella 2 300 markkaa, Pelkosenniemellä 1 500 markkaa ja Savukoskella 1 700 markkaa. Tämä on karua totuutta ja lukuarvojen kautta katsottua asiaa. On ihan selvää, että siellä on erilainen kulurakenne, erilaiset menot, ja sinne pitää panna ja kohdentaa toimenpiteitä. Näinhän on tehty, niin kuin kuultiin, valtionosuuksien kautta, elikkä sinne pitää saada lisää.

Minusta tämä ei ole yleinen trendi varmaankaan eikä yleinen ongelma, mutta kyllä menopuolen karkaamista esiintyy erittäin monessa paikassa. Esimerkiksi ed. Rönni toi esille, että heillä ovat erikoissairaanhoidon kustannukset noin 1 000 markkaa per asukas kalliimmat kuin vertailukunnissa. Jossakinhan sen selityksen täytyy olla. Jostakin pitää löytyä selityksiä. Minä en myöskään jaksa uskoa siihen, että jos me erikoissairaanhoidon otamme valtiolle, se mataloittaa kustannustasoa. Minä pahoin pelkään, että siinä käy niin päin, että kustannustaso edelleen sitten nousee korkeammalle. Mutta siitä olen samaa mieltä, että peruspalvelutaso pitää turvata koko maassa, ja siihen haetaan ratkaisuja. Mitkä ne sitten ovatkaan, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa myös menopuolella pitää saada selvästi parannusta aikaan. Ei voi olla niin, että koko ajan vain tulopuolta lisätään.

Moni viittasi kokonaisuudistukseen ja sen aikatauluun. Aikataulutus on sellainen, että tämän talven aikana sitä käydään läpi ja katsotaan, mitä sen kanssa voidaan tehdä. Riittääkö aika tämän hallituksen aikana tehdä muutoksia, se jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa minusta pitäisi tässä yhteiskunnassa käydä erittäin laaja keskustelu tämän peruspalvelubudjetin ympärillä, jotta samaan pöytään ja samaan neuvotteluhuoneeseen tulisivat niin tulopuoli kuin menopuolikin, myös valtion budjetin käsittelyn yhteydessä. Tehdään peruspalvelubudjetti, joka pitää sisällään sen osion, joka kuntatalouteen liittyy. Sitten voisi katsoa, saako kokonaisuutta hallintaan, koska siitä on myös kyse, että kuntatalous on iso osio, ja kun se jakautuu pienempiin osiin, niin se karkaa käsistä.

Seutuyhteistyöhön liittyvän porkkanan, joka nostettiin useammassa puheenvuorossa esille, pitäisi olla nimenomaan toiminnan tehostuminen ja sen kautta tuleva hyöty. Siitähän sen pitäisi tulla. Seutuyhteistyöllä haetaan pilottien kautta uudenlaisia malleja toimia, uudenlaisia tapoja myös kohdentaa resursseja ja hallinnoida ja mahdollisesti myös sitä, että saadaan keskushallinnon tai alue- ja paikallishallinnon valtion päätösvaltaa siirrettyä seutukunnille joidenkin hankkeiden osalta. Sitä sieltä havitellaan ja haetaan.

Useampi edustaja, muun muassa ed. Lehtomäki, viittasi siihen, että annetaan liikaa velvoitteita kunnille. Minäpä mielenkiinnolla seuraan tämän syksyn budjettikäsittelyä, minkälaisia velvoitteita kunnille ollaan täältä antamassa. Minä vähän epäilen, että budjettiäänestyksien yhteydessä tulee erinomaisen paljon esityksiä, jotka ovat suoraan velvoitteita kunnille. Käydään läpi ja katsotaan, mitä se on. Minunkin mielestäni pitäisi olla niin, että kun puhutaan ja annetaan lisää velvoitteita, niin samalla hoidetaan resurssit velvoitteiden hoitamiseksi. Mutta eihän tämä menetelmä tapahdu tässä talossa näin. Velvoitteita kyllä hyvin nättiin tulee, mutta rahaa hirveän harvoin samanaikaisesti ollaan valmiit lisäämään.

Ed. Myllyniemelle vastaan aivan lopuksi. Hän sanoi, että siirretään erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito ja peruskoulu valtiolle. Mitä tässä enää kunnalla tehdään, mitä kunnalle jää? Tekninen sektori, ja kun siihenkin pannaan korvamerkittyä rahaa, voi kysyä, mikä sen kunnan itsehallinnollinen rooli mahtaa olla tässä järjestelmässä. Tässä on mielenkiintoinen asia, josta pitäisi myös käydä keskustelua tämänkin talon sisällä. Joka keskustelun yhteydessä käydään keskustelu korvamerkityistä rahoista ja seuraavan asian yhteydessä korostetaan kuntien itsehallinnollisen aseman tärkeyttä ja sitä, kuinka sen pitää olla. Ne ovat kyllä täysin ristiriitaisia pyrkimyksiä toisiinsa nähden. Ei voi olla itsehallintoa, jos korvamerkitään. Se linjaus pitäisi myös tehdä, miten tehoja saadaan lisää.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lakiesitys kuntajakolain muuttamiseksi ja siitä annettu hallintovaliokunnan mietintö ovat mielestäni erittäin perusteltuja molemmat ja hyviä ennen kaikkea myöskin siinä mielessä, että kun nyt olemme vuoden eläneet tätä kunnallisvaalikautta ja vielä on kolme vuotta aikaa, niin on erittäin hyvä, että tällainen niin sanottu porkkanalaki on annettu. Luulen niin, että kyllä tämä laki nimenomaan omalta osaltaan tulee auttamaan vapaaehtoisia kuntaliitoksia tässä maassa.

Herra puhemies! Kun täällä on jo perjantaina käydyssä keskustelussa ja tänäkin päivänä jonkin verran ainakin viitattu siihen ja luotu sellaista mielikuvaa, että Suomen keskusta on se, joka kunnissa vastustaa kaikkea eteenpäin menoa ja ennen kaikkea myöskin vapaaehtoisia kuntaliitoksia, niin kyllä Suomen keskusta vastustaa pakkoliitoksia. Niitä emme hyväksy, mutta vapaaehtoisuuden tielle emme ole kalikoita olleet panemassa. (Ed. Rönni: Miten Vilppulassa?)

Täällä ed. Kankaanniemi totesi, että kuntaliitoksista tulee tehdä huolelliset ja puolueettomat selvitykset ja sen jälkeen asiaa puntaroida, mikä on aivan oikein, jopa kansanäänestyksen kautta. Kannatan kansanäänestystä. Haluan tässä yhteydessä vastata, kun keskustalle syytöksiä on esitetty ja kun itse olen myöskin maakuntakeskuksen reunasta — voi sanoa, että keskeltä ja reunasta, miten päin sitä ajatellaan, eli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan keskeltä eli Seinäjoen kupeesta, Nurmon kunnasta, jonka nimi täällä on jo aikaisemmin mainittu — että olen siellä 28 vuotta asunut ja totean, että se on erinomaisen hyvä kunta ja palvelut on hyvin hoidettu. Ei siinä ole yhtään mitään.

Olen itse ollut tekemässä sen valtuustoaloitteen, jolla selvitettiin kansanäänestyksellä, ovatko nurmolaiset valmiita liittymään Seinäjokeen, mutta se selvästi kaatui 9 vuotta sitten noin 75—25-äänestyksellä, ja siihen piti valtuustossa ilman muuta tyytyä. Vajaa vuosi sitten yritettiin uudelleen, kun oli asetettu selvitysmies oikein selvittämään Seinäjoen, Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron asiaa ja ehkä laajemminkin, voisiko syntyä laaja yhteinen kunta ehkä tulevaisuudessa. Saatiin seikkaperäiset selvitykset asiasta ja asia tuotiin kunnalliseen päätöksentekojärjestelmään kaikissa ympäröivissä kunnissa, voidaanko mennä eteenpäin. Totean avoimesti sen, että Nurmossa tämä asia ei mennyt eteenpäin, vaan 35-jäseninen valtuusto äänin 21—13 yhden ollessa poissa päätti, että Nurmo ei osallistu selvityksiin.

En puhu kuntaliitoksesta. Ei se ollut vielä edes esillä, mutta ratkaistiin, voitaisiinko mennä selvitykseen mukaan, juuri niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, tehtäisiinkö puolueettomat selvitykset siitä, mitä etuja ja haittoja on muodostaa yhteinen kunta esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan keskukseen Seinäjoen ympärille. Meidän kunnanvaltuustossamme, puhun nyt Nurmosta enkä mistään muusta, äänestettiin sillä tavalla, että kokoomuksen selvä enemmistö yhtä valtuutettua lukuun ottamatta vastusti selvitykseen menoa ja sosialidemokraattien viidestä valtuutetusta kolme myöskin vastusti. Keskustan 15 valtuutetusta yhdeksän puolsi sitä ja viisi oli vastaan. Kristillisdemokraattien kolmesta valtuutetusta kaksi vastusti ja yksi oli puolesta. Vasemmistoliitto oli vastaan. Minä puhun nyt, hyvät ystävät, en kuntaliitoksesta, vaan siitä, että suoritettaisiin puolueettomia selvityksiä asioista, voidaanko mennä eteenpäin. Näin päätti Nurmon kunnanvaltuusto tämän vuoden kesäkuun kokouksessaan.

Minä haluan tämän sen takia saattaa eduskunnan pöytäkirjoihin, että syytetään keskustaa, että keskusta on aina vastustanut kuntaliitoksia. Totta kai pakkoliitoksia vastustamme, mutta emme vapaaehtoisia emmekä myöskään selvityksiä, joita pitäisi voida tässä maassa tehdä. Kyllähän sillä tavalla kehitys menee eteenpäin. Siinä mielessä, arvoisa puhemies, lakiesitys, joka nyt on esillä, ei auta ainakaan Nurmon kohdalla mitään. Me emme ole mukana tällä vaalikaudella selvityksissä. Se on sitten uuden valtuuston ajan asia. Mutta Peräseinäjoen kunta jatkaa tätä. Toivottavasti lakiesitys, jos hankkeesta jotakin syntyy Peräseinäjoen ja Seinäjoen välillä, on antamassa positiivisen ruiskeen koko sille alueelle.

Kun on puhuttu myös Raahen ja Pattijoen äänestyksestä, siellä on kansanvalta puhunut. Eikö asia nyt niin ole, että myöskin Raahen ja Pattijoen valtuustot vielä voivat asiaa käsitellä ja harkita, mikä on viisasta sille alueelle?

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty pitkä ja monipuolinen keskustelu kuntajakolaista. Minä haluaisin puuttua ainoastaan yhteen asiaan, nimittäin siihen, mitä hallintovaliokunnan mietinnön perustelujen ihan loppuosassa käsitellään. Siellä nostetaan nimittäin esille erityistä eheyttämismenettelyä koskevat asiat.

Lakiesitykseen ei suoranaisesti sisälly lakipykäliä eheyttämismenettelyn osalta. Mutta minusta on erinomainen asia, että hallintovaliokunta on halunnut, että eduskunta ottaa kantaa tässä yhteydessä myös tähän niin sanottuun enklaavikysymykseen, joka mielestäni liittyy kuitenkin olennaisesti kuntajakolain henkeen.

Suomessa on puolikymmentä kuntaa, joiden pinta-alasta huomattava osa on erillään varsinaisen emäkunnan alueesta, jopa usean kymmenen kilometrin päässä. Tästä johtuen kuntien rajat ja alueet ovat näillä alueilla huomattavan rikkonaisia ja epäselviä. Tämän vuoksi ollaan parhaillaan suorittamassa voimassa olevan kuntajakolain 47 §:n nojalla näillä alueilla, niin sanotuilla enklaavialueilla, erityistä kuntajaon eheyttämismenettelyä. Sinänsä järkevän eheyttämismenettelyn yhteydessä syntyy tilanteita, joissa kunta saattaa menettää huomattavan osan koko pinta-alastaan, pahimmillaan yli puolet koko kunnan pinta-alasta. Riippuen siitä, minkä verran alueella on asukkaita, saattavat menettävän kunnan taloudelliset menetykset valtionosuuksina olla huomattavat. Tämän vuoksi nämä menetykset mielestäni tulisi ottaa erityisesti huomioon eheytystä tehtäessä, niin kuin kuntaliitosten yhteydessä tehdään nytkin siirtymäkauden ajan. Taloudellisen menetyksen lisäksi huomattava osa aluemenetyksiä kokevista kunnista menettää sellaisia odotusarvoja, joita on erittäin hankala ja vaikea mitata. Lisäksi minun mielestäni lähtökohdan enklaavimenettelyssäkin tulisi aina olla vapaaehtoisuus, niin että kuntien oma tahto viime kädessä määrää tehtävät toimenpiteet silloin, kun on kysymys huomattavista siirroista. Rajana voisi olla ehkä 30 prosenttia kunnan kokonaispinta-alasta, niin kuin hallintovaliokuntakin mietinnössään toteaa. Pakkojärjestelyjä ei tässäkään asiassa tulisi tehdä, vaan tulisi noudattaa aina viime kädessä kuntien asukkaitten omaa tahtoa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon ja uskon, että eheyttämismenettelyä valmistelevat virkamiehet ja ministeriö ottavat todella huomioon ja tosissaan sen, mitä eduskunta tässä asiassa on sanonut, ja noudattavat eduskunnan tahtoa.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Alun perin ajattelin, etten käytä tässä yhteydessä puheenvuoroa. Mutta kun ministeri Korhonen veti johtopäätöksiä ja kertoi tilastoja, voin sanoa, että meillä päin sanotaan tuollaisesta puheesta, että "puhui yli kylkiensä", minkä vuoksi katsoin aiheelliseksi, että on syytä tässä yhteydessä ainakin pöytäkirjoihin merkitä myöskin toisenlaista totuutta tulevia historiankirjoituksia varten.

Tuli myöskin mieleen valtiosihteeri Sailaksen sanonta erään esitelmän alussa, kun hän totesi kerran, että tämä kalvo nyt näyttää tällaiselta, mutta että pitää hiukan selittää asiaa sen vuoksi, että voi saada muuten väärän kuvan. Edelleen hän totesi, että oikeastaan pitäisi olla maassa sellainen laki, että kukaan ei saa yksin katsella tilastoja eikä kalvoja, vaan aina pitäisi olla vähintään toinen, joka kertoisi, mitä todellisuudessa tämä asia tarkoittaa.

Ensinnäkin ministeri Korhonen totesi, viitaten Lapin niin sanottuihin umpikujakuntiin, että aina vain halutaan lisää tulopuolelle eikä näin voi asia olla. Ehkä on syytä todeta, että eräs näistä kunnista, Pelkosenniemi, kyllä haluaa tänä päivänä lisää rahaa tulopuolelle, mutta on syytä kysyä, miksi. Vuodesta 1994 vuoteen 2002 pääosin valtiovallan toimenpiteistä johtuen Pelkosenniemen kunnan tulot alenevat 40 prosenttia. Eli kun kunnan toimintamenot ovat noin 43 miljoonaa markkaa vuodessa, tulot noina kahdeksana vuotena alenevat 18,5 miljoonaa markkaa. Kysymys on osittaisten tulomenetysten korvaamisesta eikä jatkuvasta tulojen lisäämisestä.

Myöskin on syytä todeta, että tämän epäilyksen hälventämiseksi ja yhteisen asiapohjan saamiseksi nämä kunnat ovat toivottaneet sisäasiainministeriön edustajat ja työryhmän tervetulleiksi käymään läpi kunnan kanssa yhdessä niin meno- kuin tulopuolen. Haluan kiittää ministeriötä siitä, että sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, ministeriön taholta on ilmoitettu, että tällainen selvitys tullaan tekemään. Se on aivan välttämätöntä, jotta voidaan puhua samasta asiasta ja samalla kielellä.

Edelleen, kun ministeri Korhonen puhui tulopohjasta, hän käytti vuoden 2000 lukuja, jotka ovat kiistämättä viimeisimmän tilinpäätöksen virallisia lukuja. Mutta on syytä todeta, että nuo luvut esimerkiksi Pelkosenniemen osalta olivat vuonna 2000 vielä hyviä. Vuosikate oli lähes 1 000 markkaa asukasta kohden plussan puolella, mutta vuodesta 2000 arvioiden mukaan Pelkosenniemen kunnan verotulot alenevat noin 30 prosenttia vuoteen 2002 mennessä yhteisöveron uusien jakoperusteiden tullessa voimaan kokonaisuudessaan. Siis kysymys on tulopohjan romahtamisesta, johon tarvitaan apua, eikä suinkaan siitä, että jatkuvasti haluttaisiin lisätä tulopohjaa.

Edelleen, mitä tulee eri palvelujen markkamääräisiin kustannuksiin, toivoisin, että ministeri ja ministeriö olisivat hiukan varovaisia johtopäätösten tekemisessä, ennen kuin kurkistetaan tilastojen taakse ja katsotaan, mistä korkeammat kustannukset muodostuvat. Näiden kuntien kohdalla on aivan turha puhua keskiarvoluvuista, sillä jos vertauksena toteaa, että jos esimerkiksi koko Suomessa olisi asukkaita samalla asukastiheydellä kuin Utsjoen kunnassa, Suomessa olisi yhteensä 70 000 asukasta. Voitte vähän ajatella näitä suhteita, kun tälle asukasmäärälle järjestettäisiin palvelut koko Suomen maassa. Mitähän se mahtaisi maksaa? Näin ollen katson, että ministerin esittämät keskiarvoluvut ja vertailut eivät ole asian todellista käsittelyä tässä yhteydessä. Toivoisi, että tässä suhteessa ministeri ja ministeriö olisivat nykyistä varovaisempia.

Mitä tulee näiden kuntien kohtaloon, haluan kysyä, mitä te mahdatte ajatella sellaisesta tilanteesta, joka näille kunnille on syntymässä, kun esitän seuraavat vertailuluvut. Maamme kunnilla on keskimäärin velkaa karkeasti ottaen noin 5 000 markkaa asukasta kohden. Osalla näistä kunnista oli viime vuoden lopussa velkaa noin 10 000 markkaa asukasta kohden. Se on kaksinkertainen summa keskiarvoon verrattuna eikä mitenkään harvinainen summa tänä päivänä. Mutta ennusteen mukaan ensi vuonna 10 000 markkaa asukasta kohti velkaantuneessa kunnassa velka kasvaa joka kuukausi 1 000 markalla asukasta kohden, eli ensi vuoden lopussa velka on 20 000 markkaa, seuraavan vuoden lopussa jo yli 30 000 markkaa jne. Kun tilanne on tällainen, olisi täysin vastuutonta antaa näiden kuntien jatkaa toimintaa ilman että mitään tapahtuu. Enkä usko, että tällaiseen vastuuttomuuteen kukaan tässä maassa on valmis.

Sen vuoksi uskonkin, että sisäasiainministeriö lupauksensa mukaisesti nyt puuttuu nopealla aikataululla tähän asiaan. Kysymys on nimittäin myöskin siitä, että tällaiselle kunnalle ei voida myöntää lainaa kovin kauan. Jos mitään ei tapahdu, on varmaa, että ensi vuoden aikana osalla näistä kunnista lainahanat sulkeutuvat. Silloin se saattaa tietää töitä myöskin oikeusministerille, kun ruvetaan kysymään, miten perusoikeudet näissä kunnissa turvataan.

Tässä mielessä toivon hartaasti, että sisäasiainministeriön nimittämälle toimikunnalle, joka on nimitetty eri tarkoitusta varten, annetaan uusi tehtävänmääritys myöskin taloudellisen selvityksen osalta, että se tekee työnsä mahdollisimman pikaisesti, tekee omat vaihtoehtoiset toimenpide-ehdotuksensa, missä yhteydessä tarkastellaan myöskin kuntaliitosmahdollisuudet, jotka eräiden kuntien, esimerkiksi Utsjoen kohdalta ovat käytännössä mahdottomia lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin kuntakeskusten väli on 165 kilometriä. Toinen syy on se, että Utsjoki on ainut saamelaisenemmistöinen kunta Suomen maassa, ja tällaisen kielisuhteen muuttamista minun käsitykseni mukaan ei ole aivan yksinkertaista eikä oikein tehdä tässä maassa. Näin ollen keinojen on löydyttävä muuta kautta ainakin Utsjoen kunnan osalta.

Täällä on ilmeisesti perätty, mitkä olisivat ne keinot, joilla voidaan auttaa näitä kuntia. Kuten jo mainitsin, nämä ovat Suomen harvaan asutuimmat kunnat. Jos ministeriö, kunta ja toivottavasti kuntaliitto myöskin löytävät yhteisen numeropohjan, yhteisen käsityksen siitä, mitä palvelujen tuottaminen näissä kunnissa maksaa, on hyvin yksinkertaista valita sellainen haja-asutukseen perustuva kerroin, joka antaa näille kunnille tarvittavan rahan. Kyse on enimmältäänkin muutaman kymmenen miljoonan markan summasta, joka voidaan tarvittaessa toteuttaa myöskin 23 miljardin valtionavun sisällä ilman, että välttämättä valtiolle aiheutuu penninkään lisäkustannuksia. Eli kun löydetään yhteinen tietoperusta, keinot kyllä löytyvät asian hoitamiseksi, kun halua ja tahtoa on, ja uskon, että näin vakavassa tilanteessa myöskin tätä tahtoa ja halua löytyy kaikilta osapuolilta.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani tietoisesti tarkastelin valtionosuuslainsäädännössä tulossa olevia lakimuutoksia varsin laajana kokonaisuutena ja erityisesti kuntien elinmahdollisuuksia ja palvelutasoa Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Nyt käsiteltävän kuntajakolain osalta haluan vielä selvyyden vuoksi sen todeta, että kannatan tämän hyväksymistä. Ne muutamat kuntien yhdistymisratkaisut, jotka viime vuosina on tehty, ovat osoittautuneet kyseisten alueiden elinvoimaisuuden kannalta onnistuneiksi. Tässä valossa lakiesitys on siis onnistunut. Olisin kuitenkin toivonut huomattavasti tätä laaja-alaisempaa tarkastelua ja toimenpide-esityksiä, joiden avulla olisi vauhditettu merkittävästi enemmän elinvoimaisten, riittävän suurten kuntayksiköiden syntymistä.

Toinen tätä toimenpidelinjanäkemystäni täydentävä vaihtoehto on tietenkin se, että vauhditetaan seutukuntakehitystä siten, että palvelutuotanto seutukunnittain tehdään tietoisesti yhteisin voimin ja näin saadaan yhdistettyä julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeilla sellaista palvelutuotantoa, joka varmistaa myös pitkälle tulevaisuuteen peruspalvelut, mutta ennen kaikkea vahvojen elinkeinoelämän työpaikkojen synnyn.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti, sillä tässä on käyty jo pitkä keskustelu. Sinällään pohjaesitys tässä on hyvä ja tämä on oikeaan suuntaan menevä askel. Nyt vain odottaisi, jotta seutukuntayhteistyöhön löytyisi lisäpanostuksia ja, nyt kun sinne heitetään näitä porkkanoita, löytyisi todellista yhteistyötä. Kun tässä itsekin olen pitkään kunnallispolitiikassa ollut ja seurannut tilannetta, se yhteistyö on tahtonut olla sitä, jotta siellä kahvikupin ääressä katsellaan, mitä kehittämismahdollisuuksia löytyisi joiltakin alueita, mutta sieltä ei todellista ole oikeastaan löytynytkään, jotta hallintoa ja hallintovirkoja purettaisiin. Sen takia odottaisi, että seutukunnista löytyisi lisää porkkanoita.

Eri alueiden välisiin eroihin: Taisin jo viime perjantainakin puhua siitä, jotta täällä Helsingin seudulla veroäyri on suhteellisen pieni. Samaan kun nostetaan täällä veroäyri kuin on tuolla meidän seuduilla, täällä etelässä kunnat hukkuvat rahaan ja voivat rakentaa kaikki päiväkodit ja mitä tarvitsevat, asunnot, joista on puutetta. Se on turha peruste, jotta täällä asumiskustannukset ovat kalliit. Jos vertaa vaikka syrjäseutuihin, missä on pitkät välimatkat, niin meillä taas vastaavasti matkustuskustannukset ovat kalliit. Siitonenko totesi jossain Kuntalehdessä, jotta sen takia ei voi nostaa veroäyriä, kun asumiskulut on kalliit.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Markkulan puheenvuoro oli painava, ja hän pohdiskeli kuntien yhteistyötä laajemmin kuin hallituksen esitys tässä kattoi.

Olisin nostanut esille nimenomaan Pääkaupunkiseudun ongelmat, joille nähdäkseni täytyisi todella tehdä jotain. Olemme siinä erikoisessa tilanteessa, että täällä asutaan yhtenäisellä asuinalueella, jossa kuitenkin on jälkeensä jääneet hallintorajat pilkkomassa tätä seutua. Ihmiset työskentelevät yhtenäisillä alueilla ja silti vanhentunut perinteinen kuntajako pitää tätä aluetta otteessaan. Eräänä esimerkkinä vain verotus. Vaikka, kuten totesin, ihmiset työskentelevät ja asuvat yhtenäisellä alueella, verotus on erilaista, jopa regressiivistä luonteeltaan, koska mitä vauraammassa kunnassa asuvasta ihmisestä on kysymys, sen pienempi on itse asiassa veroäyri.

Täällä Pääkaupunkiseudulla jos missä täytyisi tunnistaa se, että tämä on ainoa metropolialue Suomessa, jossa täytyisi löytää aivan omatyyppisensä hallintorakenne. Täällä tarvittaisiin seutuhallintoa, kaksiportaista hallintomallia, jollainen normaalisti on suurkaupungeissa ja jossa seutuhallinto nimenomaan vastaisi yhteisestä verotuksesta ja yhteisistä asioista, jotka koskevat koko Pääkaupunkiseutua alkaen tietysti joukkoliikenteestä päätyen energiahuoltoon, ympäristöhuoltoon. Sen alla olisi sitten itsehallinnollisia kuntia.

Tämän suuntaisia esityksiä me kaipaisimme, ja tässä suhteessa nimenomaan täytyisi toimenpiteisiin tarttua. Soisin myöskin, että ed. Markkulan puheenvuoron kaltaisia puheenvuoroja, joissa tuettaisiin nimenomaan uuden tyyppistä lähestymistapaa Pääkaupunkiseudun kuntien ongelmien ratkaisemiseksi, kuulisi enemmän.