9) Hallituksen esitys työvoimapolitiikan uudistuksen
jatkamiseen liittyväksi lainsäädännöksi
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys työvoimapolitiikan uudistuksen jatkamiseen liittyväksi
lainsäädännöksi. Tämän
asian yhteydessä haluan joitakin asioita nostaa esille.
Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen
vakava kansalaisten hyvinvointia heikentävä asia,
suoranainen häpeäpilkku, jos näin uskallan
sanoa. Siis todellisia, hoitavia ratkaisuja ei ole löydetty. Edelleenkin
on kysymys siitä, että pitkään
työttömänä oleva ei kerta kaikkiaan
pääse kiinni työhön. Hänellä on
heikko itsetunto, itsetunto on mennyt, puuttuu mahdollisuus edes
oman aktiivisuuden osoittamiseen. Turhautuminen on useinkin seurausta
siitä, että on monia monia toimenpiteitä yritetty
ja kuitenkaan ei ole selkeästi löytynyt sitä tekemisen
paikkaa, työn iloa, niin että pitkäaikaistyötön
olisi voinut saada itse työtä tekemällä toimeentulonsa.
Tässä on merkittävää se,
että etsitään edelleenkin ratkaisuja.
Tämän lain yhteydessä on näihin
joihinkin ongelmiin puututtu. Ennen kaikkea on kysymys siitä,
että pitkäaikaistyöttömät
on kohdattava yksilöllisellä tasolla työnhakijoina. Heille
on tehtävä yksilölliset suunnitelmat
ja toimenpideohjelmat. Pitkäaikaistyöttömän
kohdalla kaikkein merkittävintä on se, että ensimmäinen
työttömyyskausi ei kestä liian pitkään.
Jo puolikin vuotta työttömänä oloa
on sellainen seikka, joka alentaa ihmisarvoa ja mahdollisuuksia
tarttua pontevasti työn etsintään.
Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on,
näin voi todellakin sanoa ilolla, oikean suuntainen. Valiokunta
on kuultuaan asiantuntijoita tehnyt hyvää työtä,
kirjannut oleellisia asioita kannanottoina mietintöön
ja tehnyt myöskin merkittäviä korjauksia
ja parannusesityksiä pykäläkohtiin.
Mutta se, mitä haluaisin puheenvuorossani todeta, on,
että olisin odottanut joihinkin kohtiin vielä selkeästi
painavampia tekoja ja rohkeampia otteita pitkäaikaistyöttömien
auttamiseksi. Työnhakusuunnitelman laatiminen ja tehostaminen
on oikea linja, se, että tämä tehdään
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että sitovuutta peräänkuulutetaan.
Ennen kaikkea työn vastaanottaminen ei koskaan saisi heikentää tai
alentaa toimeentuloa, sitä tulotasoa. Kun otetaan työttömyyskorvaus
huomioon, pitäisi olla mahdollisuus ihan lyhyenkin, päivän
työn, kahden päivän työn vastaanottamiseen.
Tulojen yhteensovitus on tehtävä sillä tavalla,
että toimeentulo on kaikissa olosuhteissa mahdollinen ja
ennen kaikkea toimeentulo paranee.
Olen jättänyt mietintöön
vastalauseen. Vastalauseessani kiinnitän näihin
asioihin huomiota. Tähän hallituksen lakiesitykseen
sisältyvistä tai pykälissä olevista
asioista totean, että olen jättänyt lausumaehdotuksen
ponsiehdotuksen kahdesta asiakohdasta eli työttömyysturvan
ja lyhyiden työsuhteiden yhteensovittamisesta. Näkisin niin,
että tulisi edellyttää sitä,
että hallitus ryhtyisi todella toimenpiteisiin viikoittaisen
tarkkailujakson saamiseksi työttömyysturvan maksamiseen,
kun työtön solmii lyhytkestoisia työsuhteita.
Tämä olisi rohkaisevaa ja kannustavaa työttömien
hakiessa työtä ja omaa hyvinvointiaan parantaessaan.
Toinen kysymys on se, että todella, niin kuin totesin
aikaisemmin, ryhdyttäisiin toimenpiteisiin työpaikan
takaamiseksi työttömälle puolen vuoden
työttömyyden jälkeen valtion, kuntien
ja yritysten yhteistoimin.
Mutta sitten se keskeisin kysymys, mikä itseäni
jäi tässä todella huolestuttamaan valiokuntatyöskentelynkin
jälkeen, koska valiokunnasta ei tähän
kohtaan löytynyt yksimielisyyttä korjata 3. lain
12 c §:ää. Olen sen vastalauseessani
ottanut esille, nimittäin yhdistelmätukikysymyksen.
Yhdistelmätuella työllistettäessä tulee
työllistämistuki maksaa koko 24 kuukauden ajalta,
mikäli työnantaja on yleishyödyllinen
yhdistys. Valiokunta kyllä mietinnössään
rohkeasti ottaa tähän kantaa, mutta ei tähän
sen enempää korjausta saanut, ainoastaan lausumaehdotuksen,
josta sanotaan, että se on varmaan pienin, mitä tässä saatettiin
tehdä. Mutta siinä minun mielestäni ikään kuin
yritetään korjailla sitä virhettä,
kun ei pystytty pykäläkohtaa korjaamaan. Mietinnön
tekstissä nimittäin sanotaan, että toiselta
vuodelta maksettavan tuen pienuus voi kuitenkin käytännössä johtaa
siihen, että ilman merkittävää omaa rahoitusta
toimivat yhdistykset ja yhteisöt pystyvät työllistämään
vain yhdeksi vuodeksi. Tällöin niiden työllistämänä olleen
henkilön voi olla hyvin, hyvin vaikea löytää työnantajaa,
joka työllistäisi hänet toiseksi vuodeksi
pelkällä työmarkkinatuella.
Aikaisempien asioiden käsittelyn yhteydessä ed.
Tennilä hyvin painokkaasti puuttui jo tähän kysymykseen,
miten on yhdistelmätuen kaksivuotisuus, ja odotti puheenvuorossaan
tähän vastausta. Mielestäni ei riitä se,
että, niin kuin ponnessa sanotaan, nyt seurataan, mitä tulee
tapahtumaan tämän esityksen myötä käytännössä ja
odotetaan vuoden 2003 loppuun mennessä uudistuksen vaikutuksista
selvitystä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota
siihen, missä määrin yritykset ja yhdistykset
ovat työllistäneet työnhakijoita toiseksi
vuodeksi lakiehdotuksen mukaisella tavalla. Näen nimittäin
vahvasti sen, että yhdistelmätuki on mahdollistanut
kansalaisjärjestöille työttömän
palkkaamisen tehtäviin, jotka hyvinkin ehkäisevät
syrjäytymistä.
Kolmannen sektorin toiminta on yhteiskunnan kannalta hyvin merkityksellistä ja
sinänsä korvaamatontakin. Työskentely
näissä tehtävissä kartuttaa
myös hyvää työkokemusta, ja
nähtävissä on, ettei kolmannen sektorin
tarjoamien palveluiden, kuten leivänjakelun ym. tehtävien tarve
suinkaan tule loppumaan. Resurssien lisääminen
näihin toimintoihin mahdollistaisi myös niiden
kehittämisen enemmänkin aktivoiviksi. Yleishyödyllisissä yhdistyksissä tehtävän
työn kannalta on huomattava, kuinka se säästää resursseja
yhteiskunnan muilta sektoreilta. Pidemmällä tähtäimellä vaikutukset
näkyisivät varmasti työllisyytenä,
verotulojen lisääntymisenä ja ihmisten
hyvinvointina. Syrjäytymisen ehkäiseminen on mielestäni
tässä keskeisintä, ja tämä on sekä yhdistysten
ja yhteisöjen kannalta että myöskin työnhakijoiden
ihmisarvon ja heidän kannustamisensa kannalta merkittävä kysymys.
Työttömyyden aikana on hyvin tärkeää lähteä liikkeelle
kotoa ja pitää erilaisia valmiuksia yllä, oppia
uutta, ja samalla yhteisen tekemisen kautta jokainen voi löytää omaa
osaamistaan jopa ihan ammatiksi saakka. Kolmannen sektorin palveluiden
tarve korostuu mielestäni myös väestön
vanhetessa.
Arvoisa puhemies! Tulen tekemään yksityiskohtaisessa
käsittelyssä vastalauseeni mukaisen pykälämuutosehdotuksen.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Lakiesitys työvoimapolitiikan uudistuksen
jatkamisesta on ollut tänä syksynä työ-
ja tasa-arvoasiainvaliokunnan tärkein ja aikaavievin lakimuutos.
Työttömyys on jatkunut yhä korkealla
tasolla osassa maata. Se on tarkoittanut myös tietenkin pitkäaikaistyöttömyyden
kasvua. Vaikka pitkäaikaistyöttömyys
on tilastollisesti vähentynyt, voidaan sanoa, että se
on kuitenkin kasvanut sen vuoksi, että näillä tukitoimilla
on jonkin verran voitu katkaista työttömyyttä,
jota voidaan tietysti nimittää toistuvaistyöttömyydeksi,
niin kun näille työttömille ei ole voitu
tarjota oikeaa palkkatyötä oikealla palkalla,
silloin luen nämä ihmiset pitkäaikaistyöttömiksi.
(Ed. S. Lahtela: Ei ole työhaluja!) Tämä on
yksi suurimpia ongelmia tällä hetkellä Suomessa,
kun pyritään kuitenkin siihen, että kun
tulevaisuudessa yhä useampi nyt työssä oleva
henkilö tulee jäämään
eläkkeelle, meillä pitäisi olla työvoimaa
käytettävissä mahdollisimman paljon.
Sen vuoksi emme voi menettää yhtään
ihmistä työmarkkinoilta. Tuntuukin täysin
järjettömältä, että annamme
ihmisten valahtaa pitkäaikaistyöttömyyteen,
koska sieltä nousu taas on erittäin vaikeaa hyvinkin
järjestetyillä tukimuodoilla ja työllistämismuodoilla.
On paljon puhuttu myös työvoimapolitiikan vaikuttavuudesta
ja siitä on tehty erilaisia tutkimuksia, mutta mielestäni
jos näissä vaikuttavuustutkimuksissa mitataan
sitä, mitä tapahtuu henkilölle tukijakson
kolmen kuukauden jälkeen, se aika on kovin lyhyt tarkastelujaksoksi. Vaikuttavuudet
voivat olla ihmisellä hyvin monenlaisia. Joillekin esimerkiksi
kurssi tai työ voi palauttaa elämänuskon
uudelleen, vaikka se olisi ennen työjaksoa mennytkin tai
ollut aika vähäinen. Siinä mielessä aktiivisen
työvoimapolitiikan välineillä on erittäin
suuri merkitys ihmisten elämässä, suurempi
kuin monet meistä täällä edes
tietävätkään. Olen ollut paljon
näitten ihmisten kanssa tekemisissä, ja voi sanoa,
että ainakin Kainuussa on hyvin vähän
niitä ihmisiä, joilla ei ole halua lähteä töihin.
Heitä on muutamia ihmisiä, ja heillä on
ulosottoa ja joitakin muita sellaisia syitä, jotka vaikeuttavat
työhön lähtöä. Mutta
suurin osa, siis lähestulkoon kaikki ihmiset, ovat valmiit
lähtemään, kun heille vain annetaan siihen
mahdollisuus.
EU-politiikan linjauksissa lähdetään
siitä, että pitkäaikaistyöttömyyttä pitäisi
pyrkiä ehkäisemään. Suuntaviivoissa
sanotaan ihan suoraan, että aikuisille pitäisi
pyrkiä järjestämään
toimenpiteitä, ennen kuin he ovat olleet vuoden työttöminä,
ja nuorille, ennen kuin he ovat olleet kuusi kuukautta työttöminä.
Suomi ei tällä hetkellä noudata näitä EU:n
työllisyyden suuntaviivoja. Me yritämme tietenkin
sitä jollakin tavalla aina selitellä vastauksissamme
EU:lle, mutta mielestäni on erittäin ikävää,
että annamme syntyä pitkäaikaistyöttömyyttä tällä tavalla
vastoin EU:n linjauksia.
Tämän mietinnön ja lakiesityksen
takana on niin sanotun toinen aalto -työryhmän
paperi, jossa on hyvin paljon muitakin esityksiä kuin ne, jotka
tässä lakiesityksessä nyt ovat, mutta
ne muut esitykset ministeriö voi tehdä asetusmuutoksilla.
Niihin kuuluu muun muassa työvoimatoimistojen yhdistäminen
tai suomeksi sanottuna lakkauttaminen. Tästä sain
ihan vasta tietoa, että esimerkiksi eräällä paikkakunnalla
pelättiin huomattavasti sitä, että kun
päätöksenteko aktiivisen työvoimapolitiikan
rahoituksesta siirtyy keskuspaikkakunnalle, niin välttämättä ei
näillä pienemmillä paikkakunnilla enää työ-
tai koulutusmahdollisuuksia niin hyvin ole saatavissakaan, koska
keskuspaikkakunnalla yleensä numeerisesti on enemmän
pitkäaikaistyöttömyyttä ja keskuspaikkakunnan
ihmiset tunnetaan paremmin ja he käyvät useammin
työvoimatoimistossa. Silloin on se vaara olemassa, että pienempien
paikkakuntien palvelut heikkenevät, vaikka ministeriön
ja ministerin mielestä tämän pitäisi
olla parannus. Sen aika sitten näyttää,
miten tässä käy.
Työnhakusuunnitelma on mielestäni erittäin hyvä asia,
mikäli se tehdään hyvin. Työvoimahallinnon
virkamiehen tehtävä on ikään
kuin levittää paletti työttömän
eteen eli kertoa se, mitä erilaisia mahdollisuuksia työttömällä on
valita. Siitä hän sitten yhdessä tämän
työttömän kanssa katsoo, mikä olisi
sopivin tapa tehdä työllistämispolku,
jolla edetään.
Eräs asiantuntija, Kuhmon työvoimatoimiston
johtaja Hannu Piirainen, mielestäni erittäin hyvin
omassa asiantuntijalausunnossaan kertoi sen, että hän
ei oikein pidä tästä rangaistusmentaliteetista,
joka tässä laissa tulee, ja että työvoimatoimiston
pitäisi olla palvelulaitos eikä rangaistuslaitos.
Tähän perustuen sitten teimme muutoksen, että työnhakusuunnitelman
sanktiointi tulisi vasta toistuvasta rikkomisesta, koska tässä pelkona
on, että työttömän on vaikea
todistaa se, onko hän suunnitelmaa rikkonut vai ei. Siinä mielessä toivon,
että jos tulee ongelmia virkailijan kanssa, silloin otetaan
toinen henkilö mukaan, esimerkiksi työttömien
asiamies, joka voi puolueettomana henkilönä katsoa,
miten asia etenee.
Työelämävalmennus, joka tulee uutena
tässä laissa, on tarkoitettu niille yli 25-vuotiaille,
jotka ovat työmarkkinatuella, ja niille alle 25-vuotiaille,
joilla on ammatillinen koulutus. Muutimme tätä kohtaa
myös sillä tavalla, että tämä on
tarkoitus toteuttaa henkilön suostumuksella ja sen pitää olla
nimenomaan työnhakusuunnitelmassa mainittu. Käytännössä tämä tarkoittaa
työtä ilman palkkaa. Henkilölle maksetaan
kyllä ylläpitokorvaus, mutta henkilö voi
työskennellä maksimissaan jopa viisi kahdeksantuntista
päivää viikossa ja vuoden ajan. Silloin
kyllä joudumme sen tosiasian eteen, että tämä työelämävalmennus voi
häiritä työmarkkinoita, koska yritys,
jolla on niin sanotulla kovalla rahalla palkatut työntekijät,
ei välttämättä pysty kilpailemaan
yrityksen kanssa, joka on palkannut ilmaista työvoimaa
eli näitä työelämävalmennuksen
henkilöitä. Tätä pitää erityisesti
seurata. Vaikka siellä mietinnössä on
nyt aika 2003, niin mielestäni tätä pitää seurata
jo heti, koska tätä pystyy seuraamaan heti.
Yhdistelmätuen muutoksista olennainen on tietysti toisen
vuoden työmarkkinatuki, joka on mielestäni erittäin
ongelmallinen. Vain hyvin harvat järjestöt pystyvät
palkkaamaan henkilön toiseksi vuodeksi, ja uskon, että monet
kunnatkaan eivät palkkaa, koska siihen pitää käyttää niin
paljon kunnan omaa rahaa. Yhdistelmätuki tulee yksityisille
myös määräaikaiseksi, ja tässä on
tämä sama vaara kuin tuossa edellisessä työelämävalmennuksessa
eli työmarkkinoiden häiriintyminen, ja tätä pitää myös
ruveta välittömästi seuraamaan. Yhdistelmätukeen
jää edelleenkin yhä paljon puutteita,
yhdistelmätuen tasoon nimenomaan, koska monet henkilöt
joutuvat, vaikka ovatkin työssä, hakemaan silti
toimeentulotukea, ja pahintahan tässä on se, että henkilön asumistuki
tulee uudelleen tarkistettavaksi, koska tulot nousevat yli kuukaudeksi,
ja vaikka henkilö ei olisi joutunutkaan muuten toimeentulotukiasiakkaaksi,
niin sen jälkeen hän todennäköisesti
sinne joutuu. Ei liene tarkoitus, että ensisijainen etuus
on niin alhainen, että henkilö joutuu hakemaan
toimeentulotukea.
Työmarkkinatuen tarveharkintaisuus on yhä edelleen
ongelma. Puolison tulojen takia henkilö, joka ei saa ollenkaan
työmarkkinatukea, joidenkin tietojen mukaan ei ole myöskään
oikeutettu toisen kerran yhdistelmätukeen sen jälkeen, kun
hän on sen kauden yhden kerran käyttänyt.
Tavoitteen pitää olla, että ihmisille
annettaisiin mahdollisuus, niin sanottu työllistymistakuu oikeaan
työhön oikealla palkalla. Se olisi oikeanlaista
työvoimapolitiikkaa, ja monet sosiaaliset yritykset, esimerkiksi
Rovaniemen Monitoimikeskussäätiö, toteuttavatkin
jo tämän tyyppistä toimintaa erittäin
hyvällä menestyksellä. Toivoisin, että me
saisimme lainsäädännön sosiaalisista
yrityksistä mahdollisimman pian. Silloin meidän
ei tarvitsisi tällaisia erilaisia tukimuotoja niin paljon
enää käyttää.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Alussa muutama sirpale tästä,
mutta keskityn puheessa sitten enemmän yhdistelmätukeen.
Aikanaan Suomi oli hyvin aktiivinen EU:n suuntaan ja sai tämmöisen,
onko se nyt työllisyyspilari vai mikä mahtaa olla
nimeltään, jotta EU:kin lähti katsomaan
jäsenvaltioiden työllistämispolitiikkaa
ja työllisyys otettiin yhdeksi painopistealueeksi. Niin
kuin ed. Huotari tuossa aikaisemmassa puheessaan totesi, nyt valitettavasti
vaan on käynyt niin, että tämä aktiivinen
aloitteentekijä itse ei halua noudattaakaan näitä säännöksiä,
mikä tarkoittaa sitä, jotta meillä jollakin tavalla
ilmeisesti on väheksytty sitä, jotta ihminen syrjäytyy,
jos on pitkään työttömänä.
Sen takia minusta ehdottomasti pitäisi ottaa käyttöön EU:n
suositukset, joissa edellytetään, että nuori ihminen
työllistetään alle puolen vuoden työttömyyden
sisällä ja kaikkien muiden työttömyys
ei saa kestää vuotta pitempään.
Minusta se on aika kova linjaus. Silloin kun tähän
päästään, ilmeisesti kukaan
ei yhdistelmätuelle tule pääsemäänkään
näillä säännöillä,
mikä tarkoittaa, että ihmisiä ei lasketa
syrjäytymään. Nythän tässä on
sellainen vaara, kun kunnat ovat vähentäneet tukityöllistämistä ja
kunnissa hyvin tarkkaan lasketaan markat, jotta ihmisten työttömyys
pitkittyy ja he ovat yhdistelmätuella tai joillakin muilla viimesijaisilla
toimenpiteillä.
Se tarkoittaa, että siinä on jo kovin pitkä väli siihen,
jotta pääsee työelämään
kiinni. Monet valitettavasti ennättävät
siinä välissä luiskahtaa sellaiseen elämäntilanteeseen,
josta ei enää välttämättä paluuta
olekaan. Niitä me näemme tuolla kaljakuppiloissa
ja monissa paikoissa, joiden työkyky on jo hirveän
paljon alentunut. Se on sitä satoa, mitä niitetään
nyt 90-luvun alun lamasta ja siitä seuranneista toimenpiteistä.
Sen takia nyt ne pelastavat toimenpiteet, mitä tehdään,
ovat ihan oikeita sillä tavalla, että pyritään
vielä nostamaan sieltä ihmisiä. Nyt meidän
pitäisi siitä oppia, jotta ei tapahdu uutta kierrettä ja
nuoria ei lasketa sinne enää tai sellaisia vanhempiakaan, jotka
ovat vielä työkykyisiä.
Sinällään tämä lakiesitys
on ihan hyvä, ja valiokunta teki monia korjauksia, joita
en lähde luettelemaan, jotka vahvistavat periaatteessa
luottamusta työnhakijan ja työnvälityksen
osalta, tekevät vähän tasapuolisuutta.
Toivon mukaan tämä vaikuttaa keskusteluun myös,
jotta paremmin sitoudutaan puolin ja toisin siihen, mitä sovitaan.
Yhdistelmätuki aikanaan luotiin — ymmärsin,
että malli on kopioitu jostakin muualta — osin
siihen tilaukseen, kun meillä oli iso pitkäaikaistyöttömien
joukko. Ymmärsin joskus, että Amerikan mantereella
kolmas sektori kuulemma on hirveä työllistäjä.
Amerikassa on tosin toisen tyyppinen koko tämä järjestelmä.
Siellä järjestöt hoitavat hirveän
paljon asioita. Siellä ei yhteiskunta niin paljon pidä vähempiosaisista
huolta. Kuitenkin todettiin, jotta Suomessa on aika iso määrä tekemätöntä työtä ja
Suomi on järjestöjen maa, jossa on paljon rekisteröityjä yhdistyksiä. Siihen
tilaukseen yhdistelmätuki oli ihan hyvä systeemi
kaikkine puutteineen, mitä siihen jäikin. Kokeillaan
nyt niitä korjata.
Tämänhetkinen lakihan on vuoden laki, jossa työmarkkinatukea
ja työllistämistukea saa vuoden ajan. Nyt esityksessä lähdetään
siitä, jotta tämä muuttuisi kaksivuotiseksi,
mutta juuri se toinen vuosi on tässä ongelma.
Toisen vuoden osalta ei maksettaisi työllistämistukea
ollenkaan, vaan toinen vuosi olisi työmarkkinatuen suuruinen,
jolloin järjestöille, joilla ei omaa varainhankintaa
ole, kolmannen sektorin yhdistyksille, todennäköisesti
kävisi niin, jotta ne eivät pysty sitä toista
vuotta palkkaamaan. Työllistetyn ihmisen näkökulmasta
käy sillä tavalla, jotta mahdollisesti urheiluseura
palkkaa hänet vuodeksi. Ihminen kyllä saa toiselle
vuodelle työmarkkinatukea, joka on noin 2 600
markkaa kuukaudessa, mutta sillähän järjestö ei
pysty häntä palkkaamaan, jolloin ainoa vaihtoehto
on, että kunta tai yritys palkkaa hänet ja saa
sen 2 600 markkaa tukea.
Ainakin meidän seudulla, kun on työttömiä ihan
riittävästi, raha siinä ratkaisee. Ensi
vuonna euro ratkaisee, ja kun työnantaja menee työnvälitystoimistoon
kysymään, onko teillä yhdistelmätukikelpoisia
ihmisiä, niin siinä ratkaisee se, kummalla on
isompi tukitaso. Todennäköisesti hän
ottaa sen, joka ei vielä ole aloittanutkaan yhdistelmätukijaksoa,
ottaa isommalla tuella tuetun henkilön. Sen takia tulen
kannattamaan ed. Leea Hiltusen 12 c §:ään
tekemää esitystä, että kolmas
sektori, järjestöt, saisivat toisena vuonna saman
tukitason kuin ensimmäisenäkin vuonna.
Tähän sisältyy yksi arveluttava seikka,
jota ed. Huotari jonkin verran sivusi. Se koskee sitä,
vääristääkö tämä kilpailua.
Se asia on minusta kuitenkin tunnustettava, jotta tätä pitää seurata
koko ajan, mieluummin sillä tavalla, jotta työvoimaviranomaiset
katsovat, että tämä ei mene suoraan yrityssektorille,
sellaiselle, joka muutenkin loisi työpaikkoja. Uskon, että sitä tälläkin
hetkellä jonkin veran on katsottu.
Toinen seikka, joka tähän sisältyy
on se, jotta kun tällä hetkellä yritykset
ovat joutuneet ottamaan yhdistelmätukilaiset toistaiseksi
voimassa olevaan työsuhteeseen, niin nyt se muuttuu määräaikaiseksi.
Tässä on myös se vaara olemassa, jotta
voi olla, että tässä tapahtuu samantyyppistä ilmiötä kuin
aikanaan normaalissa tukitöissä, joissa yritykset
voivat ottaa ihmisiä määräaikaiseen
työsuhteeseen, jolloin ihmistä pidettiin tukijakso
ja otettiin uusi tilalle. Silloin tämä osin vääristi
työmarkkinoita ja osin näitä ihmisiä käytettiin
väärin.
Meillähän on ollut valiokunnassa kuultavana yksi
yrittäjä, yksi nimenomaan taidettiin ottaa yrittäjiä.
Tämä oli siitä hyvä yrittäjä,
kun hän kuvasi, että hän on saanut hyvät
ihmiset, hän on yhdistelmätuella ottanut kaksi
tukityöllistettyä, ja sanoi, että hänhän
pitää niistä ihmisistä, totta
kai, kiinni. Hän jopa koki määräaikaisuuden
virheratkaisuna tässä.
Minusta tätä olisi pitänyt enemmän
pohtia, mutta se nyt on tässä, enkä lähde
sitä repeloimaan. Katsotaan, mitä tapahtuu. Onhan
meillä sitten mahdollisuus eduskunnassa ottaa asia käsittelyyn,
jos tässä tulee ongelmatiikkaa. Voidaan muuttaa
tämä jopa kesken kauden, jos niikseen menee, jotta
ei välttämättä tarvitse hirveän monta
vuotta tätä odottaa.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä työnhakusuunnitelma
saa kohtalaisen paljon tilaa ja sijaa, ja se onkin tärkeä asia.
Kiinnitän huomiota siihen, että työnhakusuunnitelman
laatimiseen pitäisi todellakin olla riittävä määrä aikaa,
jotta siitä saadaan kerralla perusteellinen ja kunnollinen, jotta
sitä voidaan työnhakijan näkökulmasta käyttää kunnolla
välineenä nimenomaan työllistymisen polun
rakentamiseen.
Mutta jos mennään syvempään
mietinnön olemukseen koskien 24 kuukauden aikaa, niin tällä kohtaa
on tietysti tapahtumassa myöskin enemmän kuin
vain kuukausimäärän pidentyminen, ja se
tekee osittain murheelliseksi. Eli kun me rakennamme ja joudumme
rakentamaan pidempikestoisia järjestelmiä, siinä samalla
me joudumme hiljaisesti toteamaan, että meillä normaalien työpaikkojen
syntyminen on liian hidasta ja vähäistä tällä hetkellä näille
työhaluisille ja työkykyisille henkilöille,
jotka tämän lain pykälien mukaan kuitenkin
työllistyvät.
Tässä kohtaa on se vaikeus. Tekee itselleni
sen verran kipeää, että en tässä vaiheessa
pysty edes ed. Leea Hiltusen tekemää ehdotusta
kannattamaan, vaan toivon, että meillä normaaleja
työpaikkoja syntyy niin, että tätä rakennelmaa
ei tarvitsisi enää jatkokehitellä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ihannetila, jonka perusteella yleensä pitkin
hampain voin hyväksyä tämän
lain kohdat työelämän valmennus ja yhdistelmätukityö yksityiselle
sektorille määräaikaisena, olisi sellainen,
että kun henkilö pääsee yksityisen
sektorin työpaikalle näyttämään
osaamistaan, vaikka hän olisi ollut pitkäaikaistyötön,
vaikka hän olisi 46- tai 52-vuotias eli työnantajan
mielestä monesti liian vanha siihen työhön,
hän pystyisi osoittamaan tänä aikana,
kun hänellä on mahdollisuus olla näissä tuetuissa
toimenpiteissä siellä työnantajan palveluksessa,
tarpeellisuutensa ja kykynsä työskennellä tässä yrityksessä.
Se on ainut syy, minkä takia tällaista yleensä voi
hyväksyä, mutta se edellyttää,
että työhallinto hyvin tarkkaan seuraa ensinnäkin
sitä, että se ei anna samalle työnantajalle
useita henkilöitä eikä samaan työkohteeseen
rupea käyttämään ensin yhden,
sitten toisen työpanosta jne., jolloin työnantajalla
ei ole tarkoitustakaan palkata työhön henkilöä,
vaan käyttää näitä tuettuja
työttömiä tähän tehtävään.
Yksi asia vielä, jonka haluan mainita ja joka jäi
ensimmäisessä puheenvuorossani pois, on ikääntyvien
työttömien tilanne. Nythän meillä on paljon
olemassa yli viisikymppisiä, joilla olisi vielä viisitoista
vuotta työuraa jäljellä mutta jotka tällä hetkellä eivät
kohtaa työmarkkinoitten kanssa. Heille pitäisi
pystyä räätälöimään
erillisiä ratkaisuja. Työttömien valtakunnallinen
yhteisjärjestö esitti sellaista mallia, että näissä yhdistelmätuissa
olisi lyhyempi aika seuraavaan tukijaksoon yli 50-vuotiaille. Mielestäni
sitä kannattaisi harkita, mikäli yli 50-vuotiaiden
työllistyminen jatkossakin on yhtä heikkoa kuin
tällä hetkellä.
Yleiskeskustelu päättyy.