Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyseessä on siis hallituksen esitys laiksi kuorma- ja linja-autonkuljettajan ammattipätevyydestä. Tämä on myöskin aika kattava, monialainen lainsäädäntöuudistus tästä aiheesta, jonka lähtökohtana on se, että voimme sanoa, että nykyisillä koulutusmäärillä ja arvioidun vuosittaisen kuljettajatarpeen ollessa noin 2 000 kuljettajaa semmoinen rakenteellinen vuosittainen kuljettajavaje asettuu noin 2 000 kuljettajan määrään. Tämä on hyvä tavallaan niin kuin tällaisena lähtökohtana tässä esittelyssä todeta.

Tällä hetkellähän ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on noin 1 800. Koulutuksen lisäämistarpeita korostaa uusien vaatimusten ohella myös alan nykyinen lisätyövoimatarve, joka on, totta kai, taloudellisen aktiviteetin ja toiminnan kasvaessa vaan nousussa. Puolustusvoimissahan koulutetaan vuosittain 2 000—2 500 kuljettajaa, mikä on hyvin merkittävä osio tätä kokonaisuutta.

Todellakin, valiokunta käsittelee tässä mietinnössään ensinnäkin tätä ammattimaisen kuljettamisen määritelmää. Tämän lain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu yksityiset ei-kaupalliset kuljetukset. Säännöksiä kaupallisista tai ei-kaupallisista kuljetuksista sisältyy myöskin ajo- ja lepoaikasäännöksiin.

Käsittelemme kattavasti tätä työvoimatilannetta. Ammatilliseen peruslisäkoulutukseen kohdistuvat lisätarpeet on tarkoitus hoitaa koulutuksen määriä uudelleen suuntaamalla ja tarvittaessa koulutusta lisäämällä. Näennäisestä kuljettajatarpeen ja koulutustarjonnan vastaavuudesta huolimatta koulutustarpeen kasvun tarve on tällä hetkellä todellakin ilmeinen, kuten äsken kertomani luvut osoittavat.

Itse koulutusjärjestelmästä on hyvä todeta nämä otsikonomaisesti:

On tätä ammattipätevyyskoulutusta, mikä on sen asema, mikä on sen tasapuolinen saatavuus, maantieteellinen kattavuus ja millä tavalla koulutusjärjestelmää voidaan sitten tasapuolisesti kehittää ja miten turvata sitten koulutukseen suunnattavat voimavarat.

Koulutuksen tasapuolisesta saatavuudesta valiokunta toteaa, että koulutuskapasiteetti ei ole riittävä, ellei kaikkia nykyisiä koulutuksen tuottajia hyödynnetä täysimääräisesti uudessa koulutusjärjestelmässä, ja kantaa erityisesti huolta kuljetusalalla olevasta kuljettajapulasta. Haluamme tässä todeta myöskin sen, että uudistuksella on saatava koulutettua tarvittava määrä kuljettajia vuositasolla.

Maantieteellisen kattavuuden osalta toteamme, että autokoulujen osallistuminen ammatillisen koulutuksen järjestämiseen täydentää erityisesti maantieteellisen kattavuuden osalta ammatillisten oppilaitosten verkkoa hyvin myönteisellä tavalla. Tämä liittyy sitten myöskin tähän tasapuoliseen kehittämiseen sillä tavalla, että pidämme välttämättömänä, että opetusministeriö, antaen Suomen Autokoululiitolle järjestämisluvan, pitää huolen koulutuksen toteuttamisesta siten, että ammatillinen koulutus ja autokoulujen koulutus täydentävät toisiaan sekä maantieteellisesti että annettavan koulutuksen osalta, ja se turvaa opiskelijoiden yhdenvertaisen aseman. Eli Autokoululiitolla täytyy olla hyvin keskeinen rooli myöskin tämän lisäkoulutustarpeen tarjonnassa. On myös tärkeää, että olemassa olevia määrärahoja tullaan kohdentamaan kuljettajakoulutukseen, mutta nykyiset määrärahat eivät riitä. Siihen tarvitaan myöskin lisävaroja, jotta tämä kuljettajapula, -vaje voidaan koulutuksen osalta kattaa.

Puhemies! Valiokunta on tehnyt muutoksia soveltamispykälään niin, että ensinnäkin henkilökuljetuksia koskeva uuden 7 kohdan säännös mahdollistaa ainoastaan omalla linja-autolla tapahtuvat ajot. Se siis ei salli vuokratun linja-auton käyttöä perheen tarpeisiin muutoin kuin asianmukaisen pätevyyden omaavan kuljettajan toimesta. Toiseksi, 8 kohdassa säädetään poikkeus tilanteisiin, joissa ajoneuvolla kuljetetaan materiaaleja tai laitteita, joita kuljettaja ammattia harjoittaessaan käyttää, eikä ajoneuvon kuljettaminen ole hänen päätoimensa. Tästä valiokunta kävi aika perusteellisen keskustelun ja toteaakin, että tähän rinnastettavia tilanteita ovat sellaiset, joissa ajoneuvolla kuljetetaan vähäisessä määrin omia tuotteita myytäväksi tietyssä paikassa eikä ajoneuvon kuljettaminen ole kuljettajan päätoimi. Ehdotettu poikkeussäännös koskee ainoastaan vähäisessä määrin tapahtuvia kuljetuksia. Kysymyksessä on selvästi toissijainen kuljetustarve. Siis tällaisia kuljetuksia ei haluta sitten rinnastaa ammattimaiseen kuljettamiseen. Se olisi esimerkiksi torikaupan kannalta kohtuuton vaade.

Rouva puhemies! Tässä tiiviisti tämän lakiesityksen sisältö ja valiokunnan yksimielisen mietinnön näkökohdat.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lain tarkoitus on ammattipätevyyden parantaminen kuorma- ja linja-autonkuljettajilla, ja se koostuisi kuljettajan perustason ammattipätevyydestä ja säännöllisestä jatkokoulutuksesta. Ammatillisen pätevyyden parantaminen on ilman muuta hyvä asia, ja se, että näitä tutkintoja ja pätevöitymisiä harmonisoidaan koko EU:n alueella, on työvoiman liikkuvuuden kannalta tärkeä asia, ja ilman muuta myös se on tärkeää, että tieliikenne kaiken kaikkiaan koulutuksen myötä paranee.

Tässä tulee valtava suma, kun näiden kuorma-autonkuljettajien, linja-autonkuljettajien, jakeluautojen kuljettajien ynnä muiden plus kaikkien lomittajien, kesätyöntekijöiden, on hankittava tämä ammattipätevyys, eli on edessä tuhansien ja tuhansien henkilöiden koulutus, ja siitä tulee tämä suma. Haluankin korostaa sitä, että yksityiset autokoulut voivat toteuttaa tätä koulutusta. Sen tähden yksityisten autokoulujen järjestämää koulutusta on samalla tavoin tuettava yhteiskunnan puolesta kuin koulutusta, jota annetaan näissä ammatillisissa koulutuskeskuksissa. Sivistysvaliokunta omassa lausunnossaan korosti tätä asiaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä meinasi todellakin käydä lapsus, kun me valiokunnassa tätä käsittelimme. Tietysti me kaikki pohdimme vain ammattimaisia kuorma-auton- ja linja-autonkuljettajia ja kuljetuksia, siis sellaisia kuljetuksia, joita rahaa vastaan henkilö suorittaa toiselle paikasta a paikkaan b, kunnes sitten yhtäkkiä johtuikin mieleen, mitenkäs sitten yksityisyrittäjät, esimerkiksi torikauppiaat tai vaikkapa puutarha-alan yrittäjät, jotka ajavat omia tavaroitaan omaan myymäläänsä. Sitten sitä ruvettiin puimaan, mitäs tässä tehdään. Jossain kohtaa pohdittiin, että jos maanviljelijä kaksi kertaa viikossa vie tavaroitaan torille, niin sitten ei tarvitse suorittaa ammattipätevyyttä. Mutta onneksi tässä sitten löytyi järkevä malli, jossa rajattiin ulkopuolelle nämä yrittäjät, jotka käyttävät näitä kuorma-autoja vain omiin tarkoituksiinsa, plus sitten tietysti suurperheet, jotka käyttävät bussia perheensä tarpeisiin, jotta koko perhe voi liikkua.

Arvoisa rouva puhemies! Olisikin ollut ihan kohtuutonta, jos vaikkapa nämä pienyrittäjät olisivat, sen lisäksi että he pyörittävät omaa yritystään, vielä joutuneet ammattikuljettajakurssille ja vielä päivittämään tutkintoaan viiden vuoden välein. Näin ei siis onneksi käynyt, ja laki palvelee sitä, mitä on tarkoituskin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattipätevyydestä on tarpeellinen, sillä se parantaa ja selkeyttää kuljettajien ammattipätevyyttä ja pelisääntöjä liikenteessä. Ammattipätevyysvaatimuksia tiukentamalla ja ajokorttivaatimuksia tarkistamalla saadaan liikenteeseen ammattitaitoisia kuljettajia, mikä on hyvä asia. Tällä hetkellä liikenteessä on kuljettajia, joita voi sanoa harrastelijoiksi. Näillä kuljettajilla ei kaikilla ole sellaista ajotaitoa, jota nykyiset autot ja tekniikka vaativat. Osalla kuljettajista alkaa tulla ikä vastaan, ja autojen tekniikka kehittyy koko ajan.

Liikenne on erittäin tärkeä asia kansantaloudelle, sekä raide- että kumipyöräliikenne. Kun nyt käsitellään kumipyöräliikennettä, voi sanoa, että Suomen kansantalous liikkuu ja kehittyy kumipyörien vauhdin myötä. On tärkeää, että liikenteessä työskentelee ammattitaitoisia ihmisiä ja että nuoret hakeutuvat alan koulutukseen. Kuljettajista on puutetta. Nykyisillä koulutusmäärillä vaje on noin 2 000 kuljettajaa vuodessa. Tähän tarvitaan nyt muutosta. Kuljettajia ei ole hakeutunut tarpeeksi koulutukseen. Osasyynä on palkkaus ja alan yleinen arvostus. On hyvä, että kuljettajia koulutetaan useaa linjaa pitkin: ammattikouluissa, autokouluissa ja Puolustusvoimissa. Pääpainon kuitenkin pitää olla koulutuksen maksuttomuudessa. Kuljettajantutkinto pitää voida suorittaa maksuttomasti siinä missä muutkin ammattitutkinnot. Myös autokouluissa annettava kuljetuskoulutus pitäisi saada yhteiskunnan tuen piiriin. Koulutuksessa pitää ottaa huomioon opiskelijoitten yhdenvertaisuus. Kuljettajakoulutusta pitää järjestää kattavasti koko Suomen alueella, niin että kaikki alalle haluavat pääsevät koulutukseen.

Kuljetusalaan ja liikenneturvallisuuteen liittyvät olennaisesti myös tiet ja niiden kunto. Teitten pitää olla kunnossa, jotta niillä voidaan ajaa. Tällä hetkellä ne eivät ole kunnossa, koska nykyinen hallitus ei ole puheistaan huolimatta pystynyt asiaa korjaamaan. Lämmin syksy ja talvi ovat jälleen kerran näyttäneet, millaiseen kuntoon tiet pääsevät pahimmillaan. Varsinkin alempiasteinen tieverkko on paikoitellen täysin ajokelvottomassa kunnossa. Tästä kärsii eniten suomalainen metsäteollisuus: tehtaita on jo pysähtynyt, kun tiet eivät kestä. Toki pitemmällä tähtäyksellä pitää pyrkiä siirtämään raskaita kuljetuksia maanteiltä rautateille. Ainakin kiireettömät rahdit pitäisi siirtää jo nyt maanteiltä pois, mutta tämänhetkisen tilanteen mukaan on elettävä ja kuljetusten sujuminen on turvattava maanteillä.

Liikenneturvallisuuteen liittyy myös vajaa vuosi sitten käsitelty hallituksen esitys tilaajavastuusta. Tilaajan on kannettava oma vastuunsa siitä, että kuljetusten aikataulut noudattavat kaikkia sääntöjä ja asetuksia, että liikenneturvallisuus säilyy.

Kuten sanottu, tämä esitys kuljettajien ammattipätevyydestä on osa suurempaa kokonaisuutta, tarpeellinen liikenteen pelisääntöjä selkeyttävä esitys.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva mietintö on täällä aika perusteellisesti esitelty valiokunnan puheenjohtajan toimesta, ja nostaisinkin siis esiin vain ihan pari asiaa.

Lakiehdotuksen 2 §, lain soveltamisala, oli osin varsin ongelmallinen. Jos nyt ihan yksityiskohtaisesti ottaa yhden kohdan esiin, niin otan kyseisen 2 §:n 3 momentin 8 kohdan. Valiokunta oli itse asiasta hyvinkin yksimielinen, kun se mieleen välähti, mutta sen kirjaaminen oli oma messunsa, ja sen takia sitä on täällä nyt varmasti jokaisessa puheenvuorossa todisteltu, mitä valiokunta asialla tarkoitti. Myös omalta osaltani haluan kirjata aikakirjoihin, että valiokunnassa esitetyn tahdon mukaisesti pykälän 8 kohdan poikkeus koskee esimerkiksi juuri remonttireiskoja ja torikauppiaita, jotka siirtävät varsinaisessa työssään tarvitsemiaan tuotteita paikasta toiseen työtä, myyntiä varten, eli kyseessä ei ole kuljetus varsinaisena työnä. Tällainen toissijainen kuljetustarve on siis lain soveltamisalan ulkopuolella. Ongelmallista oli tämä merkitä kyllä. Se oli aivan käsittämätöntä, mutta kai siinä tämä EU-lainsäädäntö tulee niin voimakkaasti mukaan, että haimme niitä sanamuotoja pitkään, mutta tämä todella on se tarkoitus, että torikauppojen ja remonttireiskojen ei tarvitse ruveta siinä samalla myös ammattimaisiksi autonkuljettajiksi kaikkine lain vaatimine jatkokoulutuksineen.

Semmoinen asia, joka jäi pikkusen itseäni harmittamaan ja joka ei liity kyllä tähän mietintöön mitenkään, mutta olisin toivonut, että se olisi voitu tämän mietinnön yhteydessä vihdoinkin ottaa esiin, kun nyt toista kautta eduskunnassa liikenne- ja viestintävaliokunnassa istun ja se aina silloin tällöin eteen tulee, on tämä esimerkiksi sairauseläkkeellä, vanhuuseläkkeellä olevien linja-autonkuljettajien mahdollisuus toimia edelleen vanhassa ammatissaan. Ymmärrän toki, että sairauksia on erilaisia. Kaikki ne eivät vaikuta ajokykyyn. Mutta kun nyt ajatellaan esimerkiksi tätä lainsäädäntöä, jonka yhtenä syynä täytyy olla liikenneturvallisuus ja jossa on tämä jatkuva jatkokoulutusvelvoite, niin jonkinlaisessa ristiriidassa on se, että autot modernisoituvat, ne vaativat jatkuvaa ajamista, jotta reaktiot ja jalat ja kädet ovat oikealla kohdalla silloin, kun se onnettomuus tai äkkitilanne sattuu, ja niitä polkimia, tai mitä nyt sitten onkaan, ei tarvitse lähteä hakemaan. Jos harvoin ajaa, niin tietenkään tällaista tuntumaa ajoneuvoon ei voi olla. Sen takia tuntuu jotenkin hankalalta, että teemme tällaisen velvoittavan lainsäädännön ja sitten samaan aikaan meillä on tällainen järjestelmä, jossa hyvin, hyvin harvoin ajavat ja kenties vaikkapa sitten sydämen sairauksien vuoksi tai jonkin muun tällaisen vastaavan sairauden vuoksi pois aktiivisesta työelämästä olevat voivat sinne linja-auton rattiin edelleen mennä ja ajaa näitä koululais- ja mitä hyvänsä kuljetuksia satunnaisesti.

Siinä oli mielestäni semmoinen ristiriita, mutta se ei tämän lainsäädännön puitteissa sitten onnistunut menemään eteenpäin, ja toivon, että jossain kohtaa tämä asia tulee sillä tavalla keskusteluun, että se punnitaan eri puolilta, mikä on oikeudenmukaista, mikä on liikenneturvallisuuden kannalta järkevää ja miten se asia sitten istuu tähän olemassa olevaan lainsäädäntöön, jossa on ammattikuljettajille jatkuvaa jatkokoulutusta.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan puheenjohtaja kävi aika yksityiskohtaisesti lävitse tätä. Yleisesti voi sanoa, että varmasti sinällään ovat hyviä kaikki sellaiset lakiesitykset, jotka lisäävät tai on ainakin tarkoitus lisätä liikenneturvallisuutta. Tässähän nyt nimenomaan yhdenmukaistetaan ammattipätevyyskoulutusta, jota annetaan sellaisille henkilöille, joilla on jo ajokortti.

Mietinnössä on hyvin yksityiskohtaisesti selvitetty niitä ongelmatilanteita, mitä tällä hetkellä on koulutuksenkin osalta, jotka liittyvät arvonlisäveroon ja myöskin tasapuoliseen saatavuuteen nimenomaan ammatillisen koulutuksen osalta. Toivon sillä tavoin myöskin, kuten valiokunta on painottanut, että pidetään välttämättömänä, että opetusministeriö antaisi tälle Suomen Autokoululiitolle myös järjestämisluvan huolehtia tästä koulutuksen toteuttamisesta, koska silloin saavutettaisiin myös tällainen maantieteellinen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus koulutuksen osalta. Myöskin sen kautta voitaisiin turvata opiskelijoiden yhdenvertainen asema, koska silloin kun koulutusta voidaan antaa opetusministeriön saaman järjestämisluvan kautta, niin silloin tätä voidaan antaa arvonlisäverottomasti. Muutoinhan tilanne on aika vaikea nimenomaan autokoulujen osalta, koska kapasiteetit eivät varmasti riitä siihen, että näissä valtion ylläpitämissä taikka yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa tätä koulutusta annetaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tämän hallituksen esityksen ydinsana on ammattipätevyyskoulutus kuorma-auton- ja linja-autonkuljettajille, minkä ympärillä tämä asia pyörii. Täällä jo kävi ilmi se, että vaje on tuommoinen parituhatta kuljettajaa vuodessa. Se on valtava määrä. Tässä ei ole reseptiä sen asian hoitamiseen, ei todellakaan, muuta kuin tämä yksi, että näitten pelisääntöjen puitteissa pitäisi toimia. Sanon vaan lyhyesti näin, että seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan tulee saada maininta tästä asiasta, tämän ammattipätevien kuljettajien vajeen poistamisesta, ja siinä sitten Opetushallituksellakin on yksi hyvin merkittävä rooli. Autokoulunopettajien liitolla siinä voi olla hyvin merkittävä rooli, ja, niin kuin ed. Vistbacka sanoi, se homma voitaisiin hoitaa sitten järjestämisvaltuutuksin, jos hyväksi katsotaan, mutta töitä todella paljon on.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Tämä nykyinen kuljettajapula on tosiaan noin 2 000 kuljettajaa vuositasolla. Liikenneturvallisuuden parantamistavoitteen lisäksi juuri tähän pulaan tällä lainsäädännöllä pitäisi puuttua.

Uudistus on kuitenkin nyt muodostumassa niin monen näkökulman kompromissiksi, ettei sillä pystytä poistamaan vallitsevaa kuljettajapulaa. Riittävä alueellinen työvoiman saatavuus ei toteudu ilman autokoulujen opetusresurssien ja kaluston hyödyntämistä kuljettajien ammattipätevyyskoulutuksessa. Autokouluissa tutkinnon suorittavien määrän on arvioitu laskevan niiden antaman koulutuksen maksullisuuden ja opintososiaalisten etujen puuttumisen vuoksi.

Kuten mietinnössä todetaan, on valitettavaa, ettei uudistus toteuta yhdenvertaista asemaa autokoulujen ja ammatillisten oppilaitosten tarjoaman koulutuksen kesken. Autokoulujen mahdollisuuksia toimia opetusministeriön järjestämisluvalla annettavassa koulutuksessa selvitetään parhaillaan. Selvityksen tulokset olisi syytä näin ollen huomioida käsillä olevassa uudistuksessa, jotta jo olemassa oleva opetuskapasiteetti voidaan jatkossakin hyödyntää.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi kuorma-auton- ja linja-autonkuljettajien kelpoisuusehdoista on perusteltu, ja se on myös tuiki tarpeellinen, koska se liittyy osaltaan paitsi ammattikunnan pätevyyden pitkäaikaiseen määrittelyyn, myöskin ja viime kädessä liikenneturvallisuuden edistämiseen. Se, että koulutuksessa saatu kelpoisuus vaaditaan ja siihen liittyvä säännöllinen jatkokoulutus raskaan kaluston kuljettajilta, on siis oikein. Toisaalta on myöskin hyvä, että opetus toteutetaan hyväksytyissä koulutuskeskuksissa, joita ovat ammatilliset koulutuslaitokset mutta myös autokoulut sekä tietyissä oloissa Puolustusvoimat.

Arvoisa puhemies! On kuitenkin tässä yhteydessä syytä korostaa, kun on ajokortista kysymys ja ajokelpoisuudesta, että Suomessa on yksityisautoilun osalta, tavanomaisen ajokorttikäytännön osalta, varsin poikkeavia menettelyjä alueellisesti. Toisissa osissa maata sallitaan hyvin paljon tällaisia yksityisiä harjoittelulupia, joissa vanhemmat opettavat lapsiaan tai sukulaiset tai muut luvanvaraisesti ja toisaalta sitten käytetään vähemmän autokoulujen palveluja.

Olen sitä mieltä, että kaikissa oloissa autokoulujen käytön pitäisi olla pääsääntö ja suositeltavaa, ja toisaalta sitä mieltä, arvoisa puhemies, että vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa näitä yksityisiä harjoittelulupia pitäisi myöntää. Tämä on myös asia, joka olisi syytä tietyssä vaiheessa selvittää.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olen hyvilläni siitä, että nyt kun tällaista selvitystyötä tehdään eri koulutuksen järjestäjistä ministeriössä, niin viesti, joka tästä salista on tullut, kattaa sen, että haluamme todella sitä, eduskunta siis haluaa todella sitä, että ammatillinen koulutus ei yksinoikeudella saa lupaa järjestää raskaan kuljetuksen koulutusta, vaan siihen rinnalle mahdollistetaan se malli, että autokoulut voivat antaa niin ikään vastaavaa opetusta.

Meillä on huonoja esimerkkejä siitä, että ministeriössä on linjattu — käyttäisinkö sanaa "omapäisesti" — tällaisia koulutuslupien myöntämismahdollisuuksia, ja toivon, että tämä laki luetaan nyt niin kuin eduskunnan viesti on tästä tänä iltana tullut, mahdollistetaan koulutuksen alueellinen saatavuus kaikille sitä haluaville ihmisille. Näin turvaamme sen, että kuljetussektori ei kärsi siitä työvoimapulasta, mikä tänä päivänä on nähtävissä.