Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Pidä pientä tärkeänä, tee vähästä paljon." Näin Laotsea mukaillen on hyvä aloittaa tämä puheenvuoro valtiovarainvaliokunnan suhtkoht hyvän mietinnön jälkeen. (Ed. Ala-Nissilä: Erittäin hyvä!) — Erittäin hyvänkin, voidaan sanoa näinkin. Tänä vuonna se sujui ilmeisen sopuisasti.

Hallitusohjelman koulutuspoliittinen osio lähtee siitä, että koulutuksella edistetään sivistyksellisiä oikeuksia ja aktiivisen kansalaisuuden valmiuksia. Hallitusohjelmassa korostetaan myös koulutuksen alueellisuutta ja paikallisuutta. Kaikkien koululaisten oppimisolot onkin pidettävä terveellisinä. Tähän on nyt lisätty määrärahoja 500 000 euroa, jotka saa käyttää homevaurioiden korjaamiseen. Lisäksi myöntämisvaltuutta korotetaan miljoonalla eurolla. Valtiovarainvaliokunta on aivan oikeutetusti kiirehtinyt myös ammattikorkeakoulujen rahoitusuudistusta koskevan esityksen antamista. Selvityksessähän on todettu, että sekä tutkimustoimintaan että alueyhteistyöhön tulevia määrärahoja on lisättävä.

Ympäristökasvatuksen ottaminen yhdeksi ministeriöiden yhteiseksi painopistealueeksi osoittaa vastuullisuutta ympäristöstämme. On hyvin tärkeää, että ympäristökasvatus on osa opetussuunnitelmaa. Olisin toivonut, että Rantasalmen ympäristökasvatustyölle olisi löytynyt tässä yhteydessä myös perusrahoitusta.

Opiskelijoiden opintososiaaliset asiat ovat kuohuttaneet opiskelijoiden mieliä. Hallitus yllättikin opiskelijat iloisesti asumislisän vuokrakaton korottamisella. 38 euroa on opiskelijalle raha, joka ei tietenkään korjaa monta vuotta edellisten hallitusten jäljiltä jäissä ollutta tilannetta, mutta se on hyvä alku lainasubvention kanssa.

Olen valtiovarainvaliokunnan kanssa samaa mieltä myös siitä, että kirjastojen valtionosuuksien siirtoa yleisestä budjetista katettavaksi tulee nopeuttaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on muun muassa työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä. Siksi oli tarpeen myös tehdä nuo vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehtojen muuttamisasiat, jotka on päätetty. Suomella riittää lisäksi haasteita kiristyneessä kansainvälisessä kilpailutilanteessa. Yritysverouudistus tehtiin sen vuoksi, että pärjäisimme tässä juoksussa. Uudistuksella saatetaan myös yritysverojärjestelmämme Eurooppa-oikeuden mukaiseksi. Sillä on vaikutuksia myös yrittämisen edellytyksiä ja suomalaista omistajuutta vahvistavasti.

Yrityselämään kuuluu riskinotto. Valtio onkin tukemassa yrityksiä kasvupäämäärissä omistamansa erityisrahoitusyhtiön Finnveran kautta. Yrittäjyyden edistämisessä on avainasemassa aloittavien ja jo kasvavien yritysten tukeminen. Valtion on järjestettävä edellytykset suotuisiin olosuhteisiin, mutta yritysten on itse hoidettava loput. Yhteistyötä muiden yritysten kanssa erityisesti pk-yrityssektorilla tulee edelleen tehostaa. Tällä tavoin yritystemme omat voimavarat hyödynnetään paremmin, mikä avaa ovet kilpailukykyisemmälle ja tehokkaammalle tuotannolle.

Kotitalousvähennyskin laajenee ensi vuonna. Näin verotuksen keveneminen kohdistuu siten, että sillä on suoraan työllistäviä vaikutuksia. Ensi vuonna vähennyksen voi saada myös työstä, joka on tehty oman tai puolison vanhemmille tai isovanhemmille. Lisäksi kotitalousvähennystä laajennetaan siten, että maksamistaan palkoista työn teettäjä voi vähentää 30 prosenttia nykyisen 10 prosentin sijasta.

Työllisyysmäärärahojen budjetointia on muutettu ensi vuoden talousarviossa siten, että työllisyysmäärärahat kootaan yhdelle momentille. Toimenpiteellä pyritään tehostamaan nimenomaan alueiden mahdollisuuksia määrärahojen tehokkaaseen käyttöön ja vähentämään muutoinkin määrärahojen käyttöön liittyvää byrokratiaa. Hyvät tavoitteet.

Kun vielä vuonna 2005 kuntatalous joutuu tunnustamaan taloudelliset realiteetit, jo seuraavana vuonna arvioidaan tilanteen olevan parempi. Onkin hyvä, että valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistukseen kuuluvien valtionosuuksien jaksotuseriä muutetaan etupainotteisemmiksi. Yhdyn kuitenkin valtiovarainvaliokunnan mietintöön siinä mielessä, että kunnat eivät kaipaa lisätehtäviä, jotta menot säilyvät kurissa.

Arvoisa herra puhemies! Tuskin voidaan puhua budjetista, jos tiemäärärahoista ei sanota sanaakaan. Perustienpitoon liittyykin useita ongelmia. Tiet ovat luonnon armoilla, jolloin tarpeita syntyy. Siksi onkin hyvä, että perustienpitoon lisätään myös määrärahoja. Yksityisteitä on noin 280 000 kilometriä. Ne ovat tärkeitä myös maaseudun elinkeinojen harjoittamisessa. Näiden niin sanottujen tienpätkien kunnostamisessa valtionavulla on suuri merkitys. Lisäys sielläkin tulee tarpeeseen.

Alueiden kilpailukyvyn kannalta on sanomattakin selvää, että joukkoliikenteen tulee toimia. Varkauden alueella on itäsuomalaisittain merkittävä määrä muun muassa kansainvälisiä teknologiayrityksiä, joiden vaikutus on laaja. Etäisyystekijöistä johtuen lentoliikenne on seudulle merkittävä pitkämatkaisen henkilöliikenteen muoto kansainvälisessä yritystoiminnassa. On hyvä, että myös valtiovarainvaliokunta tunnustaa elinkeinoelämälle tärkeiden yhteyksien merkittävyyden ja lisäksi se on mietinnössään samaa mieltä siitä, että lentoliikennettä tuetaan yhteiskunnan toimenpitein tilanteissa, jolloin muita keinoja on vaikea löytää. Lausuma 2 taas on tarpeen sekä t&k-rahoituksen että liikenneväylätyöryhmän esitysten toteutumisen varmistamiseksi.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taidan toistaa puheenvuoroa, jonka käytin jo siinä vaiheessa, kun ministeri Kalliomäki ei enää ollut läsnä päivällä.

Ministeri huolehti tulojen ja menojen tasapainosta. Mielestäni huoli oli aiheellinen, mutta kritiikki sattuu tässä tapauksessa hallituksen omaan nilkkaan. Hallitus on ollut erittäin huoleton suhteessa tuloihin, ja nimenomaan tältä puolelta syntyy se riski, että tulot ja menot eivät ole tasapainossa. Hallitus on ollut veronalennusten suhteen antelias, ja hallitus ei ole tehnyt sellaista veropolitiikkaa, joka olisi edistänyt työllisyyttä, ja kuitenkin nimenomaan työllisyyden kautta pitäisi löytyä liikkumavaraa, joten tässä on mielestäni kritiikin paikka.

Totean vielä ne kehutkin tapauksessa, jossa ministeri on läsnä. Olen pitänyt siitä, että ministeri on varoittanut eduskuntaa, puhunut kriittisesti siitä, millä tavalla tulee tarkastella uusia tieinvestointeja pitkällä aikavälillä ja tarkastella niitä riskejä, mitä se tarkoittaa muiden menojen osalta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vastauspuheenvuoro liittyy todella aikaisempaan vaiheeseen, jolloin käytettiin ryhmäpuheenvuoroja. Erityisesti ed. Tulosen puheenvuoro oli sikäli mielenkiintoinen, että se kuvasi kokoomuksen, suurimman oppositiopuolueen, peruslähestymistapaa tänä päivänä budjettiin. Täällä on valitettavasti tästä suurimmasta oppositiopuolueesta vain yksi edustaja nyt paikalla, mikä ehkä kertoo tilanteesta. Meillä on erikoinen tilanne suomalaisessa konsensuksessa. Kun muualla maailmassa opposition tehtävä on arvostella hallitusta, meille ovat muodostuneet sekä iloiset veronmaksajat että iloinen oppositio, joka on nyt niin iloinen, että ei vaivaudu edes tässä budjettikeskustelussa jatkamaan.

Ministeriltä tietysti voisi kysyä, eikö tämä pluralistinen demokratiamme ala rämettyä, jos oppositiolla ei ole hallituksen suhteen muuta kuin kiittämistä. Meiltä puuttuu se parlamentaariseen diskurssiin kuuluva aito debatti, jos oppositio vain kiittelee hallitusta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kiljuselle on tietenkin hyvä todeta heti, että kun hallitus toteuttaa kokoomuksen veropoliittista linjaa, niin totta kai kokoomus on siitä iloinen.

Mutta itse asiassa vastauspuheenvuoro ministeri Kalliomäelle, että valtiovarainvaliokunta totesi muun muassa näin: "Tehtäviltä ratkaisuilta odotetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta." Hallitus jakaa kansan entistä syvemmin kahtia, se antaa rikkaille, suurituloisille, huomattavat verohelpotukset. Sen sijaan lähes miljoona suomalaista jää kokonaan ilman verohelpotuksia. Tässä käy niin kuin entisessä puinnissa, kun on keskustalainen pääministeri: jyvät menevät rikkaitten säkkiin, vain akanat jäävät köyhille ja pellolle, ja sieltä jos joku jyvä jää, tippuu, niin kunta nokkii veronkorotuksella nekin pois.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilmeisen hyvä budjetti, kun loppuu retoriikka ed. Kuopaltakin. (Ed. Kuoppa: Ei lopu, tosiasiat puhuvat puolestaan!)

Täytyy yhtyä ed. Kiljusen näkemykseen, että kyllä oli vaisu opposition puheenvuoro. Itse asiassa ei ole kokoomuksella mitään vaihtoehtobudjettia. Sitten on vastalause, joka sekin rakentuu ja rahoitetaan sille, että luovutaan 70 miljoonasta menoja, joita joudutaan EU:lle mahdollisesti maksamaan. Se on temppu, joka ei kestä. Sitten työllisyysmäärärahoista, aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpidemäärärahoista otetaan pois, eli ei todella tuolla vastalauseella ole pohjaa ja linjaa. Kyllä täytyy valittaa, että oppositio on, arvoisa puhemies, näin heikoilla, mutta on kuitenkin vielä olemassa, ja se on myönteistä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilän puheenvuoroon on helppo yhtyä ja voi todeta sen, että täydellisyyteen varmasti kaikki yrittävät pyrkiä, siellä on varmasti tilaa, mutta ei itse asiassa vielä ketään, eli aina on tilaa kritiikille.

Arvoisa puhemies! Kysyisin sitä, että kun valtiovarainministeri ihan aiheesta on painottanut tulojen ja menojen tasapainoa, niin kuinka on ajateltu käyttää esimerkiksi infrahankkeisiin näitä paljon puhuttuja valtionyhtiöiden myyntituloja, joita viime päivinä on kertynyt sievoinen summa. Se varmasti kiinnostaisi meitä monia liikenneasioista kiinnostuneita edustajia.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi tuolta hallituspuolueesta löytyy tällaisia tervejärkisiä naisedustajia kuin ed. Kerola, joka huomaa, että eihän tämä hallituksen budjetti nyt sentään ihan täysin täydellinen ole.

Kyllähän tosiasia on, että tässä hallituksen budjetissa valtion verotulot nimenomaan supistuvat, lainaa joudutaan ottamaan noin miljardin verran ja työllisyyden parantuminen ei suinkaan ole näköpiirissä, joten kyllä ollaan liikenteessä sellaisilla talouseväillä, että valtiontalous ja kunnalliset peruspalvelut vaarannetaan eikä mitään olla todennäköisesti saamassa vastineeksi. Mutta niin kuin täällä jo ed. Kallis sanoi, on onneksi olemassa vaihtoehtoja. Kristillisdemokraatit ovat omassa vastalauseessaan esittämässä vaihtoehdon, jossa osoitetaan, että voidaan laatia budjetti, joka on taloudellisesti tasapainossa, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja taloutta ja työllisyyttä tukeva.

Olisin kuitenkin halunnut kysyä vielä valtiovarainministeriltä, missä viipyvät ministeriön laskelmat siitä, kuinka eläkeläisten ostovoima tulee kehittymään. Monet eläkeläisjärjestöt ovat hämmentyneinä kyselleet sitä, että esitellään kyllä palkansaajien ostovoiman kehitystä, mutta jostain syystä hallitus ei ilkeä, ei kehtaa, näyttää sitä, miten eläkeläisten ostovoima tulee tulevina vuosina kehittymään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Laimeaa tai ei, niin jostain syystä minä tunnen jonkin verran pettymystä, että ed. Zyskowicz ei ole nyt täällä paikalla debatissa. Nimittäin olisin halunnut kovasti hänelle tässä debatoida. Hänhän on viime päivät keskittynyt siihen, että hän on kaivellut eri edustajien, hallituspuolueiden edustajien, vanhoja puheenvuoroja.

Minä olin todella kiitollinen, kun ed. Zyskowicz oli löytänyt minunkin puheenvuoroni keväältä 2003 — haloo, keväältä 2003 — mutta hän oli löytänyt, ja tässä puheenvuorossa hän siteerasi ed. Viitasta, joka epäili, että kokoomuslainen verolinja vaarantaisi opiskelijoiden etuuksien rahoituksen. Nyt on sitten ilolla todettava, että näköjään sitten tämä uusi verolinja, oli se millainen tahansa, ei ole ainakaan nyt tätä opiskelijoiden etuuksien rahoittamista vaarantanut vaan päinvastoin, eduskunta on samaan aikaan nyt kyennyt avaamaan erään pään heikompituloisten etujen parantamiseksi.

Ed. Komi äsken sanoi, että se olisi hallitukselta lahja, mutta kyllähän se on nimenomaisesti (Puhemies koputtaa) lahja eduskunnalta. Uskoisin jopa, että ministeri Kalliomäki ihan mielellään tästä asiasta sen kunnian itse eduskunnalle antaakin.

Tosiaan, (Puhemies: Minuutti!) ed. Zyskowiczille olisin halunnut tästä verolinjasta huomauttaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Ala-Nissilä jo heitti alkuperäisessä keskustelussa kokoomuksen päälle sitä, että kokoomus puhuu, hallitus tekee. Näinhän se on silloin, kun oppositiossa ollaan. Oppositiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puhua, ja hallitus toteuttaa sitten, mitä oppositio sanelee hallituksen tehtäväksi. Kyllähän oppositio on todella iloinen, että hallitus on tanssinut opposition pillin mukaan ja tehnyt juuri niin, kuin kokoomus on halunnut. (Välihuutoja) — Nimenomaan hallitus tanssii opposition pillin mukaan, eli kokoomuksen pillin mukaan.

Oppositio eli kokoomus on tehnyt myöskin vastalauseen, ja se nimenomaan tähdentää työllisyyteen, palveluihin ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, joita ei riittävästi tässä ensi vuoden budjetissa ole otettu huomioon. Näitä toivotaan, että sitten omassa yhteydessä hyväksytään myöskin tässä salissa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä peräänkuulutetaan räväkkyyttä. Mielestäni puheitten kuuntelemisessa tarvittaisiin ehkä enemmän sisällönanalyysiä siitä, mitä puhuja sanoo. Kun täällä nyt on kuunnellut, niin kyllä mielestäni opposition puheissa on tullut ihan selkeästi se, ettei hallitus ole päässyt tavoitteeseensa, ja nimenomaan se, että Suomessa ei edelleenkään toteudu sosiaalinen oikeudenmukaisuus näillä ratkaisuilla, mitä on nyt meillä esillä. Suomi eriarvoistuu, ja voi sanoa, että hallituksen ohjelmassa ei ole olemassa niitä välineitä, millä päästäisiin taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Tietysti on hyvä, että valiokunta omassa mietinnössään toteaa: "- - lähestyttäessä vaalikauden puoliväliä useita tärkeitä hallitusohjelman kohtia on vielä toteuttamatta. Osa näistä liittyy pienituloisten ihmisten toimeentuloturvan parantamiseen." Mutta miksi valiokunta ei voisi ja miksi hallitus ei voisi ottaa juuri niitä kipeimpiä kohtia ensisijaisiksi toteutuslistalle, (Puhemies koputtaa) niin kuin on tämä köyhyysohjelma?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy uskoa ja toivoa, että nämä suuren linjan ratkaisut, jotka tässä budjetissa ovat, todellakin pystyvät turvaamaan Suomen kilpailukyvyn tässä erittäin vaikeassa kansainvälisessä tilanteessa. Kun niin tapahtuu, silloin todellakin voidaan katsoa, että on saatu aikaan hyvää.

Ei tässä minun mielestäni nyt voida kyllä hallitusta syyttää siitä, että se olisi kokonaan unohtanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulman, koska tässähän saavat veteraanit, perheet, opiskelijat, eläkeläiset. Vielä Lapin näkökulmasta voi todeta, että porotalous, joka on aivan katastrofitilanteessa, saa ekstraa, Ivalon varusmieskoulutus säilyy, saamenkielistä sosiaalityötä tuetaan ja Arktinen yliopisto saa. Kyllä tässä on paljon myöskin huomioitu köyhimpien alueitten ja ihmisten asiat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallström on aika reipas sanailija. Hän ensinnäkin omi itselleen oikeuden puhua koko opposition puolesta. Mutta jos kuvitellaan, että hän puhui kuitenkin kokoomuksen puolelta ja sanoi, että hallitus noudattaa kokoomuksen politiikkaa, niin oletteko te nyt iltapäivällä sitä mieltä — aamupäivällä te olitte toista mieltä — että alijäämäinen budjettipolitiikka olikin kokoomuksen politiikkaa? Juuri aamupäivällä ryhmäpuheenvuorossa korostettiin, että pitää olla tasapainoista budjettipolitiikkaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai me olemme budjetin tasapainottamisen puolesta, mutta myöskin olemme sitä mieltä, että työllisyyteen ei tässä budjetissa ole otettu riittävästi kantaa ja työllisyyden hoitamista ei ole riittävästi huomioitu. Työllisyyden kautta saamme budjetin tasapainoon, ei mitenkään muuten. Vain työtä tekemällä tässä maassa voidaan tasapainottaa budjettia.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus esittää nimenomaan työllisyysvarojen supistamista tässä vastalauseessaan. Jo hallitus on supistanut työllistämisvaroja, ja kokoomus jatkaa sitä hallituksen linjaa elikkä haluaisi vielä enemmän supistuksia työllisyysvaroihin. Minun mielestäni se on hyvin erikoista työllistämispolitiikkaa, että rahoja vähennetään sieltä sen sijaan, että niitä lisättäisiin.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan samaa kuin ed. Kuoppa ihmettelen: ed. Matikainen-Kallströmin kannanottoa aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, juuri oltiin leikkaamassa määrärahoja. Niitähän nyt kipeästi tarvitaan, ja pitää kouluttaa ja muuten hoitaa työllisyyttä. 100 000 on kova tavoite.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllistämisessä on monia keinoja, ei pelkästään se, että koulutetaan kouluttamisen vuoksi. Sen pitää olla täsmäkoulutusta, ja tämänhetkinen pitkäaikaistyöttömien koulutus ei ole sellaista, mitä sen pitäisi olla. Sen nimenomaan pitäisi tähdätä todella työllistämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen ja uuden työpaikan saamiseen. Tällä hetkellä koulutus ei myöskään ole sellaista, että se tuottaisi uuden tutkinnon. Se ei ole mahdollista nykyisten tukien puitteissa. Tähän pitää saada ratkaisu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt siis teen seuraavan johtopäätöksen kokoomuksen iltapäivän politiikasta, että te olette sitä mieltä, että syrjäytymiskehityksen pitää antaa edetä vain ilman minkäänlaista valtion interventiota. Tämä politiikka johtaa todella kalliisiin ratkaisuihin.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! On syytä kiittää ed. Sinnemäkeä siitä, että hän todella sillä tavalla ymmärsi perusviestini kuin olin sen tarkoittanutkin, ja sanoin moneen kertaan kyllä täällä, että meidän on väistämättä kyettävä budjettipolitiikassa ja talouspolitiikassa laajemminkin katsomaan reilusti yli yhden vaalikauden eteenpäin tässä tasapainoajattelussa sekä rakenteellisesti että lyhyemmällä aikavälillä, suhdannepoliittisesti, ja sen mukaan sitten riskiarviot tehtävä ja panostusten priorisointi järjestettävä, koska varaahan meillä ei ole ilman priorisointia toimia.

Ed. Sinnemäen kritiikki koski veropolitiikkaa. Vihreillähän on oma ehdotuksensa, ja on minusta ihan hyvä, että on vaihtoehtoisia varjobudjetteja olemassa. Olen kuitenkin ihan eri mieltä siitä, mikä tässä tilanteessa ja pitkän aikavälin näkymässä voi toimia. Hallitushan on lähtenyt siitä, että veronkevennyksiä työn verotuksen osalta voidaan tehdä ja on syytä tehdä ja nimenomaisesti kytkeä ne seuraavan kahden kolmen vuoden ajalta nyt työmarkkinaratkaisuun. Totta kai siinä oli oma riskinsä. Juuri nyt kuitenkin, tunti sitten, on allekirjoitettu tuposopimus, ja se saa ainakin minut huokaisemaan helpotuksesta, koska näkemykseni ja hallituksen näkemys on täsmälleen se, että tällä yhdistelmällä voidaan saada sellaista lisää talouden kasvun uralle, joka tuottaa myöskin työllisyyden kannalta positiivisempia tuloksia kuin muussa ratkaisussa olisi ollut mahdollista. Muu ratkaisu tarkoittaisi sitä jotakuinkin, mikä meillä oli budjettipohja ennen näitä valtion panostuksia ja sen mukaista ennakointia kasvun urasta. Se ei riittäisi hyvinvointivaltion perustarpeista huolehtimiseen, palveluihin, tulonsiirtoihin, kaikkeen tähän.

Veropolitiikka tässä tapauksessa siis liittyy voimakkaasti työllisyyteen ja tuohon kasvun uraan, jonka kautta voidaan sitten dynamiikkaa saada aikaan. Ei mitään suoraa dynamiikkaa ole sataprosenttisesti tietenkään veropolitiikassa. Puhutaan tuollaisesta 40 prosentin dynaamisesta vaikutuksesta normaaleissa olosuhteissa. Tämän tyyppinen kytkentä työmarkkinaratkaisuun minusta antaa kuitenkin parhaat mahdolliset eväät myöskin tälle veropolitiikan dynaamisten vaikutusten positiiviselle tuotolle. Tämä on varmaan ikuinen väittelyn kohde tässäkin salissa.

Tähän liittyen ed. Kiljunen ihmetteli aidon debatin puutetta ihan perustellusti. Tosin olen kyllä sitä mieltä, että kyllä kokoomus debatoi, heillä on ketunhäntä kainalossa vain tässä asiassa. Olen sen moneen kertaan täällä kyllä todennutkin. Ei kokoomus tässä ole kannattamassa hallituksen politiikkaa, koska kokoomus lähti siitä — vielä kerran — lähti siitä, että päätökset veronkevennyksistä vähintään tässä luokassa, mitä hallitus nyt esittää, olisi tullut tehdä jo kesällä hallituksessa ja jättää siltä osin tupo herran huomaan. Tällä menettelyllä tupoa ei olisi allekirjoitettu tänään eikä ylipäänsä. Olen täysin vakuuttunut siitä, tiedän sen, ja hallitus toimi puolen vuoden ajan hyvin aktiivisesti, johdonmukaisesti, jotta tällainen yhdistelmä saataisiin aikaan. Kokoomuksen politiikka oli itse asiassa tässä suhteessa täysin päinvastaista hallituksen kanssa.

Tämä on vastaus myöskin ed. Matikainen-Kallströmille. Teidän politiikallanne ei tupoa todella olisi allekirjoitettu ja olisi jouduttu kasvun uralta kasvun laskevalle uralle, luottamuksen menettämisen kautta valtion talouden uhkakuvien toteutumisen tielle jne. Turha on retostella, että kokoomus tässä olisi ikään kuin jokin syvän viisauden lähde, päinvastoin: se oli valmis tekemään tietoisesti huonoa, väärää politiikkaa.

Ed. Kuopalle tähän liittyen: Kun puhutaan yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, jokaiseen kysymykseen tämä asia liittyy. Tässä tapauksessa kysymys on ennen kaikkea työllisyydestä, työttömyyden torjunnasta, Suomen saamisesta paremmalle kurssille tässä asiassa. Se on isoin oikeudenmukaisuuskysymys tässä maassa. (Ed. Kuoppa: 100 000:n uuden työpaikan tavoitteesta on tultu 50 000:een!) Se on isoin oikeudenmukaisuuskysymys, ed. Kuoppa. Siitäkin olen vakuuttunut, että teidän linjauksenne, veropoliittinen linjauksenne ja talouspolitiikkanne muutenkin, tuottaa huonomman tuloksen kuin hallituksen politiikka työllisyystavoitteitten osalta. Silloin te olette ajamassa epäoikeudenmukaisempaa linjaa kuin hallitus.

Ed. Kerolalle infran myyntituloista: Se on täällä kerrottu tietysti jo useampaankin kertaan, mutta kerrotaan nyt vielä. Hallituksen ohjelman mukainen linjaus on siis se, että siltä osin kuin myyntituloja tulee vuositasolla yli 500 miljoonaa, niin siitä noin 10 prosenttia voidaan tarvittaessa harkinnan mukaisesti käyttää lähinnä infraan, liikenneinfraan ja muuhun infraan, ja sitten tutkimus-, koulutus- ja innovaatiotoimintoihin, tämän tyyppisiin. Tässähän on sitä kohti etenevä työ meneillään, joka liittyy myöskin tähän tuporatkaisuun, ja päätöksiä ennen kaikkea liikenneinfran osalta on jo tehtykin. Kyse on tosiaan vuositason tuotoista, joita ei ennakolta pysty mitenkään täsmällisesti määrittelemään.

Eläkeläisten osalta kannattaa muistaa sitä asiaa, joka on hallitusohjelman keskeisimpiä ellei keskeisin kohde sosiaalipoliittisesti ja vastaus kysymykseen, mikä on eläkeläisten kannalta, ikääntyvien, ikääntyneiden ihmisten kannalta tärkein asia. Se on terveys. Sitä voi kysyä heiltä itseltänsä. Siihen satsataan voimakkaasti tämän hallituksen ohjelman mukaisesti ja täsmällisesti sillä tavalla kuin ohjelmassa on todettu tänäkin vuonna erittäin merkittäviä summia. Me joudumme tekemään valintoja. Verotuksen puolella me kevennämme työn verotusta. Se on ihan rehellisesti sanottu, ja se ei kosketa silloin kaikkia väestöryhmiä samalla painolla kuin niitä, joitten verotuksen kautta pyritään työllisyyttä parantamaan. Eli eläkeläisten osalta ostovoimakysymys liittyy tällaisiin tekijöihin ja sitten siihen, että talouden kasvua ylipäänsä saadaan liikkeelle. Suuri kysymys meillä on siinä eläkeläisten osalta, tulevien eläkeläisten — me olemme tässä kaikki sellaisia (Ed. Pulliainen: Vähän se näyttää sellaiselta!) — kykenemmekö pitkällä aikavälillä turvaamaan sellaisen tason eläkkeissä, johonka olemme nyt tottuneet, johon lainsäädäntö on rakennettu, johon hyvin tuoreet eläkepäätökset sekä yksityisellä että julkisella sektorilla pohjautuvat. Sekin on kova kysymys. Itse uskomme hallituksen puolella, että se on mahdollista, mutta se edellyttää myöskin talouden ja työllisyyden kehittymistä vähän paremmin kuin juuri nyt on viime vuosina tapahtunut.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Uusimmat tiedot Suomen talouden kehityksestä ovat tietyssä mielessä rauhoittavia. Talouden ja työllisyyden kasvu näyttää pitkästä aikaa varsin hyvältä. Tämän vuoden jälkipuolella kokonaistuotannon kasvu on nopeutunut. Työllisyydessäkin on vihdoin saavutettu uusi vaihe, kun työpaikkojen määrä on lisääntynyt ja työttömyys kääntynyt laskuun sekä työllisyysaste nousuun. Toivottavasti käsittelyssä oleva talousarvio tulee vahvistamaan tätä kehitystä ensi vuonna.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on useita onnistuneita määrärahan lisäyksiä. Tulevista lisäyksistä mainittakoon ensiksi valtion ja kuntien välisen kustannusjaon tarkistukseen liittyvä valtion velanmaksun aikataulun nopeuttaminen. Vieläkin tässä velanmaksuaikataulun rukkaamisessa jää eduskunnalle töitä, sillä loput velasta kunnille on hoidettava tällä vaalikaudella.

Myös opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen, vaikkakin vasta ensi marraskuusta alkaen, on kauan odotettu parannus opiskelijoiden asemaan. Se oli myös opiskelijajärjestöjen tavoite numero yksi. Uusi asumislisän vuokrakatto vastaa paremmin todellisia asumiskustannuksia.

Veikkauksen jakosuhdelain nopeuttaminen vuoteen 2010 mahdollistaa kaikkien veikkausvoittovarojen kohdentamisen oikeille edunsaajille entistä nopeammassa aikataulussa. Tämän ansiosta nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntamäärärahat kasvavat esitetystä ensi vuonna. Liikunnan määräraha on syytä kohdentaa terveyttä lisäävään liikuntaan, liikuntapaikkojen rakentamiseen sekä nuoriso- ja joukkoliikuntaan. Tällä hetkellä huomattava osa kirjaston rahoituksesta hoidetaan veikkausvoittovaroista.

Myös joukkoliikenteen ja velkaneuvonnan määrärahan lisäykset ovat enemmän kuin tarpeelliset. Siitä huolimatta joukkoliikenteen tasoa joudutaan laskemaan tämänvuotisesta. Hallitusohjelma lupaa kuitenkin joukkoliikenteen rahoituksen lisäämistä. Eli tässä toimitaan juuri päinvastoin, ja eikö tällöin hallitusohjelmaa tulisi muuttaa tältä osin?

Joensuun metsäntutkimuskeskus saa puuttuvan 300 000 euroa uuden toimitalon toimitilavuokrien kattamiseen. Metsäntutkimuslaitoksen toimintamomentille tulee myöntää pysyvä 600 000 euron määräraha uudisrakennuksen lisävuokrakuluihin, jotta Joensuun tutkimusyksikön henkilöstön kehittämisen loppuunsaattamista ei vaaranneta.

Arvoisa puhemies! Hyvät liikenneyhteydet ovat yksi merkittävimmistä alueen ja sen yritysten kilpailukykytekijöistä. Ne ovat kaiken elinkeinotoiminnan perusedellytys. Hyvin monilla alueilla juuri alemman asteen tieverkko on päässyt pahasti rapautumaan. Eikä parempaa ole näkyvissä, puhetta ja paperia sitäkin enemmän. Myös rataverkkoa ollaan harventamassa. Esimerkiksi omassa maakunnassani keskustelun kohteena olevat rataosuudet ovat perusteollisuutemme kannalta välttämättömiä. Epävarmuus maakunnan ihmisten keskuudessa lisääntyy, ja taatusti se ei voi olla vaikuttamatta negatiivisesti koko maakunnan kehitykseen. Tärkeät, isohkot liikennehankkeet rasittavat myös Pohjois-Karjalassa rahoitusta. Onko unohdettu, että toimivat lento-, maantie- ja rautatieyhteydet ovat aluekehityksen kannalta keskeisiä?

Perustienpitoon osoitettu nettomääräraha laskee tämänvuotisesta, siis ensi vuonna; sama toistui jo tälle vuodelle. Kotikaupungissani noin 3 miljoonan euron ikuisuushanke Lieksa—Kuhmo-tien perusparannus odottaa edelleen rahoitusta. Viime maanantaina valtuustomme päätöksen myötä Kolin tien välttämätön perusparannus toteutuu, ja ehtona oli kunnan osallistuminen rahoitukseen. Minusta tämä on toisaalta varoittava esimerkki. Kyllä tällaisten välttämättömien perusparannusten rahoitus kuuluu valtiolle. Tiet ja rautatiet ovat kansallisomaisuutta, joihin kannattaa panostaa. Perusradanpidon määrärahat ovat myös riittämättömät. Muutettakoon myös mahdollisista valtionyhtiöiden myyntivoitoista infrahankkeisiin kohdennetun osuuden määräämistapaa eli tätä prosenttiosuutta.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies! Odotan heti alkuvuodesta hallitukselta esityksiä, joilla kaikkein huonoimmin toimeen tulevien asemaa helpotetaan. Tähän velvoittaa myös mietinnön ensimmäinen lausumaehdotus. Ilman erillisiä selvityksiä meillä kaikilla on tiedossa monia epäkohtia, jotka tulisi välittömästi korjata.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäelle muutama kommentti. Kokoomus olisi halunnut, että hallituksella olisi ollut oma verolinja silloin, kun ensi vuoden budjetista keskusteltiin aikanaan ensimmäistä kertaa. Sitä ei ollut. Sen sijaan ministeri halusi tässä yhteydessä ottaa sulan hattuunsa tupon syntymisestä. Käsittääkseni työmarkkinaosapuolet tässä ovat todella tehneet kovaa työtä ja hallitus latasi työmarkkinaosapuolten päälle sellaisia asioita, mitkä eivät siihen pöytään edes olisi kuuluneet. Mutta lopputulos on se tärkein. Siitä meidän kokoomuksen on hyvä olla iloinen.

Arvoisa puhemies! Koulutus ja sen hyvä taso on yksi niistä peruspilareista, joiden avulla pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa. Tasokas koulutus ei kuitenkaan synny itsestään, eikä koulutuksen laaja-alaisuutta saa unohtaa. Maahanmuuttajille on taattava riittävä kielikoulutus. Se on ehdottoman välttämätöntä heille itselleen, mutta myös valtaväestölle. Yhteisissä peruskoulun opetusryhmissä opetuksen taso laskee, jos osa oppilaista ei ymmärrä riittävästi puhuttua kieltä. Esimerkiksi erään peruskoulun ala-asteella opettaja ei voinut lukea Lindgrenin Peppi Pitkätossua, koska osalle maahanmuuttajaoppilaista kieli oli liian vaikeaa. Riittävän kielitaidon opetus on kuntien vastuulla, ja selvää on, että siitä aiheutuvat kulut jakaantuvat hyvin epätasaisesti riippuen kunnassa olevien maahanmuuttajien lasten lukumäärästä. Siksi valtion tulisi ottaa hoitaakseen nämä kulut.

Ei voida liikaa painottaa peruskoulun tason merkitystä oppimiselle koko loppuelämän ajaksi. Peruskoulujen olosuhteiden, luokkakokojen ja erityisopetuksen resurssien on parannuttava. Seuraava Pisa-tutkimus 10 vuoden päästä ei ehkä olekaan niin onnistunut Suomen kannalta kuin se nyt oli, jos asialle ei tehdä mitään.

Opintojen toisessa päässä yliopisto ja korkeakoululaitokset tarvitsevat pikaista apua saadakseen rahoitusjärjestelmänsä kuntoon. Kuten ed. Irja Tulonen ryhmäpuheenvuorossamme sanoi, vaatii kokoomus tästä asiasta tehtäväksi selvityksen, jonka perusteella voidaan turvata yliopistoille ja korkeakouluille riittävä ja oikein kohdistettu rahoitus.

Arvoisa puhemies! Lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön liittymättömiä kuluja. Nämä kulut kohdistuvat yleensä äidin työnantajaan, koska isät eivät juurikaan käytä perhevapaita. Tämä vaikuttaa naisvaltaisten alojen työllistämismahdollisuuksiin ja palkanmaksukykyyn ja yleensä kielteisesti naisten työmarkkina-asemaan. Se johtaa myös siihen, että jos nainen palkataan, niin korkeintaan pätkätöihin. Tämän työnantajiin ja naisiin kohdistuvan epätasa-arvoisen tilanteen korjaamiseksi vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset olisikin saatava pikaisesti kokonaan valtion korvattaviksi.

Liikenne liikuttaa meitä kaikkia tavalla tai toisella. Liikenteen sujuminen on tärkeä osa myös kilpailukykymme kannalta. Kehä I on Suomen vilkkaimmin liikennöity tie, joka tällä hetkellä on huomattava pullonkaula Pääkaupunkiseudun ja koko Suomen liikenteessä. Se on logistisesti tärkeä koko maan tavarankuljetusten kannalta. Sujuvammaksi se saadaan vain merkittävillä muutoksilla ja parannuksilla. Niiden tavoitteena on joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantaminen, ja melu- ja päästöhaitat vähenevät erilaisten toimenpiteiden myötä. Tämä hanke on sen laajan merkityksen vuoksi saatava kiireellisenä liikkeelle.

Peruskoulun 1. ja 2. luokan oppilaiden koulupäivän pituus on 4—5 tuntia. Nuorimpien koululaisten turvallisuuden lisäämiseksi kuntien velvollisuus on tarjota aamu- ja/tai iltapäivätoimintaa 3 tuntia päivässä. Se ei riitä kattamaan koko päivittäistä yksinoloaikaa, sillä vanhempien 8 tunnin työpäivä matkoineen jättää monet lapset vielä useiden tuntien ajaksi yksin. Tähän ongelmaan eivät kunnat pysty yksinään tuomaan ratkaisuja, vaan siihen tarvitaan selkeitä valtion ponnistuksia eri kunnissa, ja yksi hyvä vaihtoehto tähän on myös yhdistää seuratoiminta kaikkien näiden toimintojen ohelle.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suurten yhtiöiden voitot etenkin teollisuudessa kasvoivat 1990-luvun lopulla tuntuvasti. Näitä voittoja ei kuitenkaan entiseen tapaan käytetty investointeihin Suomessa. Sen sijaan voittoja on jaettu viime vuosina osinkoina ennätysmäärä. Investoinnit taasen on tehty pääosin ulkomaille. Päättyvänä vuonna Helsingin Pörssiin listatut yhtiöt jakavat osinkoja ennätyksellisen paljon. Jo marraskuun loppuun mennessä osinkoja oli jaettu yli 6 miljardia euroa. Se on yli miljardi euroa enemmän kuin viime vuonna. Monet yhtiöt ovat ilmoittaneet lisäosinkojen jakamisesta vielä joulukuussa. Esimerkiksi Wärtsilä, joka aikaisemmin tänä vuonna irtisanoi yli 400 työntekijää Turussa, jakaa nyt joulukuussa lisäosinkoja yli 60 miljoonaa euroa. Summa vastaa noin 1 500 keskipalkkaisen työntekijän työvoimakuluja.

Kun tilannetta katsoo tavallisen kansalaisen, etenkin pienituloisen kannalta, kuva ei ole läheskään yhtä suotuisa. Palkkojen osuus kansantulosta on pienentynyt alemmalle tasolle kuin koskaan kenties 1950-luvun jälkeen. Työttömyys on jumiutunut suurien lukemien tasolle, eikä Lipposen ensimmäisen hallituksen tavoite työttömyyden puolittamisesta eli sen alentamisesta noin 230 000 työttömään työnhakijaan ole vieläkään toteutunut. Tuloerot kasvoivat merkittävästi 1990-luvun lopulla vuoteen 2000 asti. Pienituloisiksi luokiteltavien lukumäärä on myös kasvanut tuntuvasti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002 väestöstä 11 prosenttia eli 564 000 henkilöä alitti köyhyysrajan, joksi katsotaan 60 prosenttia keskivertotulosta. Toimeentulotukeen joutui vuosittain turvautumaan yli 400 000 ihmistä.

Nykyinen hallitus on ottanut tehtäväkseen tämän suuntauksen vahvistamisen. Sen politiikasta ei voi muuta päätellä. Hallitus on rientänyt antamaan tuntuvat helpotukset yhtiöverotukseen, varallisuusverotukseen; pääomatulojenkin veroprosenttia on alennettu ensi vuodelle. Nyt hallitus lupaa poistaa varallisuusveron kokonaan, hallitus jatkaa ansiotulojen verohelpotuksia, joista hyöty painottuu suurempiin tuloluokkiin. Kun keskustellaan pienituloisille tärkeiden tulonsiirtojen korottamisesta, kuulemme valtiovarainministeriöstä vakiovastauksen: pieniinkään korotuksiin ei ole varaa tai ne eivät mahdu sovittuihin menokehyksiin. Lisäksi periaatteellisena perusteluna esitetään usein kannustavuus, työnhaun kannustaminen. Työttömyysturvan ja muiden sosiaalisten tulonsiirtojen on oltava mahdollisimman alhaisia. Siltä suunnalta vaaditaan usein vielä jopa uusia leikkauksia työttömyysturvaan, eläkkeisiin muun muassa, tai esimerkiksi sitten työttömyysturvan pituuden rajoittamista.

Kun sen sijaan puhutaan suurituloisten ja rikkaiden verohelpotuksista, ääni muuttuu kellossa heti. Nyt noin 36 000 rikkaimmalle suomalaiselle on luvattu varallisuusveron poistaminen vuonna 2006. Vuonna 2002 varallisuusveroa kertyi vielä yli 100 miljoonaa euroa. Nyt valtiolla onkin varaa luopua tästä 100 miljoonasta, koska kuulemma näin kannustetaan varakkaita ihmisiä investoimaan talouskasvuun. Millä se voidaan perustella, että he investoivat talouskasvuun? Yhtä hyvin he voivat ostaa amerikkalaisten aseyhtiöitten osakkeita. Se ei kyllä kannusta ainakaan Suomessa talouskasvuun. Myös suuryhtiöiden toimitusjohtajia ja etenkin huippuosaajia, jos käytetään tätä muotisanaa, kannustetaan verohelpotuksilla. Eva, Elinkeinoelämän keskusliitto ja hallituksen globalisaatiotyöryhmä ovat vaatineet korkeimman marginaaliveron eli rajaveroasteen alentamista 50 prosenttiin. Jos nykyinen tahti valtion tuloverotusasteikon alentamisessa jatkuu, vaatimuksen toteuttaminen ei ole kovin monen vuoden päässä. Siinäkin kannetaan huolta pienen eliitin toimeentulosta.

Nyt suurimman marginaaliveron piirissä on noin 80 000 henkilöä, mikä on 2 prosenttia kaikista tulonsaajista. Pidämme kansaneläkkeen tulevaa 7 euron tasokorotusta riittämättömänä. Esitämme 18 euron tasokorotusta heinäkuulle 2005. Sairaus- ja vanhempainpäivärahan vähimmäismäärää olisi korotettava työttömien peruspäivärahan tasolle. Valtiovarainvaliokunta esittää mielestämme oikein, että opintotuen asumisen vuokrakatto vihdoin korotetaan. Korotus olisi kuitenkin toteutettava jo ensi vuoden alusta eikä vasta marraskuussa. Sen lisäksi varsinaiseen opintorahaan olisi tehtävä tasokorotus. Opintorahaa ei ole sidottu indeksiin, joten sen reaaliarvo on alentunut vuosi vuodelta. Korkeakouluopiskelijalla on opintotuen alkuperäisestä reaaliarvosta kadonnut noin 60 euroa kuukautta kohden laskettuna. Esitämme korotusta vähintäänkin tälle kohtuulliselle tasolle.

Herra puhemies! Tuossa debatissa kävimme keskustelua valtiovarainministerin kanssa siitä, mikä on oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Mielestäni se, että Suomen rikkaimmat saavat verohelpotukset ja kaikista pienituloisimmat elikkä työttömät jäävät kokonaan ilman verohelpotusta, ei ole solidaarisuutta eikä oikeata veropolitiikkaa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Veroista. Hallitus on nyt tehnyt veropolitiikkaa niin, että se on yhdistänyt parempituloisia jonkin verran suosivan palkankorotusmallin parempituloisia voimakkaasti suosivaan veroratkaisuun. Tähän on sitten yhdistetty päätös luopua varallisuusverosta. Tällaista kolmipäistä lohikäärmettä sitten kehutaan, että nyt meillä on vakaus. Tänä syksynä päätetyissä verolaeissa pienimpien tulonsaajien verotus joko kiristyi tai tulee alenemaan muutaman euron vuositasolla, kun taas ylimmissä tuloluokissa verotus kevenee satojen eurojen haarukassa. Tällainen tapa jakaa veronkevennyksiä ei ole kestävää työllisyyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tulevan palkkakehityksen tai minkään muun asian kannalta. Esimerkiksi palkkarakenne näyttää selvästi muuttuvan suuntaan, jossa yleiset korotukset ovat melko pieniä ja palkkojen erot tulevat kasvamaan. Ei tällaisessa tilanteessa veropolitiikkaa voi tehdä kuten ennenkin.

Arvoisa puhemies! Vihreiden toimesta täällä oli äänestyksessä esitys, jossa veronalennukset jaettiin euromääräisesti tasaisesti taulukoihin ja myös toteutettiin tämä malli, jossa veronalennukset eivät syö kuntien veropohjaa. Voin humanistinakin vakuuttaa ministeri Kalliomäelle, että tällä tavalla olisi saanut paremmat dynaamiset vaikutukset kuin se 40 prosenttia. Mielestäni hallituksen on tulevaisuudessa arvioitava veropolitiikkaansa muun muassa tulonjaon näkökulmasta uudelleen.

Ensi vuonna otetaan haparoiva lapsen askel kohti vanhemmuuden kustannusten nykyistä parempaa tasaamista. Asia ei saa jäädä tähän. Kannustan voimakkaasti ministeri Mönkärettä työssä, jonka päämääränä on vanhemmuuden kustannusten täysimääräinen tasaaminen kaikkien työnantajien kesken. Ei voi olla niin, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa tätä tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman kannalta keskeistä kysymystä ei pystytä hoitamaan.

Arvoisa puhemies! Monet edustajat tässä salissa ovat jo pitkään ajaneet sitä, että opiskelijoiden asumislisän normia korotettaisiin. Vuonna 99, kun opintotuen asumislisän prosenttiosuutta vuokrasta nostettiin — tämäkin päätös tehtiin eduskunnassa, ei silloisen hallituksen toimesta — silloin käytiin keskustelua myös muista asumislisän kehittämistarpeista. Olin silloin itse reipas, nuori kansanedustaja ja tämän normin korottamisen puolestapuhuja. En tiedä, olisinko osannut arvioida, että viisi vuotta on täytynyt vanhentua, että tämä asia toteutuu. On kuitenkin erittäin hyvä asia, että tästä nyt päätetään budjetissa. Asumislisän vuokrakaton korottaminen tarkoittaa kuukaudessa reilua 30:tä euroa niille, joiden vuokra ylittää kyseisen vuokrakaton. On oikein, että korotus kohdistuu niille paikkakunnille, esimerkiksi Helsinkiin, joilla vuokrat ovat jo aika päiviä sitten ylittäneet asumislisän normit. Tämän korotuksen tullessa näin myöhään eli vuokrien jo aikaa sitten karattua käsistä ja tämän lisäksi ei pahimmassa mahdollisessa vuokramarkkinatilanteessa uskon, että korotus tulee aidosti opiskelijoille eikä tässä tilanteessa vain siirry vuokriin. Nyt voimme sitten vihdoinkin siirtyä keskustelemaan opintorahan korottamisesta.

Arvoisa puhemies! Joka päivä 30 000 lasta kuolee nälkään, puhtaan veden puutteeseen tai hoidettavissa oleviin sairauksiin. Muun muassa näiden lasten ennenaikaisten kuolemien estämisestä on kysymys YK:n vuosituhattavoitteissa. Yksi keskeisistä teollisuusmaiden velvoitteista vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi on maksaa kehitysapua 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomi on vielä kaukana tästä tavoitteesta. Me osaltamme olemme vastuussa siitä, että ihmiset kuolevat nälkään tai malariaan. Suomessa on ainakin toistaiseksi kokemusta tasaisesta tulonjaosta ja sen hyvistä puolista, eikä ole mikään fysiikan laki, ettei samaa voisi toteuttaa myös maailman mittakaavassa.

Vihreiden vaihtoehtobudjetissa esitetään kehitysyhteistyömäärärahojen nousutahdin vauhdittamista 80 miljoonalla eurolla. Tämä esitys on hyvin perusteltu, joten suosittelen äänestämistä sen mukaan. Myönteistä on, että valiokunnan mietinnössä esitetään kehitysyhteistyön myöntö- ja sopimusvaltuuksien nostamista 60 miljoonalla eurolla. Tämä valiokunnan esittämä muutos parantaa mahdollisuuksia tehdä ennustettavaa yhteistyötä Suomen pitkäaikaisen avun vastaanottajien kanssa, ja se omalta osaltaan luo edellytyksiä seuraavalle hallitukselle nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja. Tosin näihin edellytyksiin täytyy vielä palata seuraavien kehysten käsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Anderssonin tekemää ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Efter att budgetpropositionen har behandlats i finansutskottet och där kompletterats till vissa delar så får vi utgå ifrån att den är spikad. Det hindrar inte att man i denna responsdebatt går igenom vissa viktiga saker och framför allt uttalar åsikter om de brister som finns med tanke på att beredningen av nästa statsbudget snart startar och beredningen av statsandelsreformen som pågår som bäst.

Puhemies! Tulevassa valtionosuusuudistuksessa kuntien valtionosuuksien laskentaperusteet tulevat olemaan kunnallisille päättäjille suuri kiinnostuksen kohde. Viittaan kahteen asiaan, joilla maaseutukunnille ja haja-asutusalueille on suuri merkitys. Minulle on käsittämätöntä, että päivähoitotoiminnan valtionosuuksien laskentaperuste yhä rankaisee kuntia, joissa suuri osa työskentelee alkutuotannossa. Kaikilla vanhemmilla, vuorotyössä olevia vanhempia lukuun ottamatta, on samat päivähoidon tarpeet tänään. Kun subjektiivinen oikeus päivähoitoon otettiin käyttöön, vanhojen laskentaperusteiden olisi samalla pitänyt poistua. On kohtuutonta rangaista kuntia, joissa on vahva alkutuotanto, niin kuin nyt tehdään.

Kylien ala-asteen koulut ovat jo uhattuja ilman, että mahdollisesti tässä uudistuksessa yhä huononnetaan kuntien mahdollisuutta säilyttää kouluja. Luotan siihen, että ihan riittävä koulujen lakkautuminen tulee tapahtumaan ilman, että valtion ohjaava käsi määrää kehityksen. Kyläkouluilla on erittäin suuri merkitys kyläyhteisölle, ja mikään tutkimus ei ole osoittanut, että pienten koulujen oppilaat pärjäisivät elämässään huonommin kuin isommista yksiköistä olevat oppilaat. Pienkoulujen tarjoama turvallinen ympäristö kompensoi opetuksen mahdollisia puutteita erittäin hyvin.

Valiokuntakäsittelyssä on tehty tietyt parannukset verrattuna talousarvioesityksessä oleviin tieverkon määrärahoihin. Parannuksista huolimatta mielestäni maaseudun näkökulmasta yksi isoimmista puutteista on perustieverkon riittämättömät määrärahat. Perusedellytys maaseudun elossa pitämiseen ovat kulkukelpoiset, puhumattakaan, että hyvät tiet. Valitettavasti budjetoidut määrärahat eivät edes riitä ylläpitämään nykyistä tieverkon tasoa vaan teiden kunto tulee entisestään huononemaan. Kun isojen projektien, niin kuin ohikulkuteiden, siltojen ja moottoriteiden, tarve kasvaa väestön keskittymisen ja kasvavan liikenteen johdosta, haja-asutusalueet jäävät normaalin käytännön mukaan varjoon. Muu maaseutupolitiikka on kuin huitaisu ilmaan, elleivät perusedellytykset maaseudulla elämiseen eli nopeat yhteydet ole olemassa.

Herr talman! Regeringen har tagit modiga beslut i skattepolitiken. Beslut som naturligtvis vägs olika beroende på vilka intressen man representerar. Regeringens uppgift är naturligtvis att se till helheten på ett sådant sätt att åtgärderna tryggar tillväxten och därmed också välfärden. Utan en god ekonomi finns det ingenting att fördela.

Personligen har jag lite svårt med att förstå att inkomstskattesänkningarna, som trots att de denna gång i någon mån riktas till låg- och medelinkomsttagare, ändå alltid gynnar personer med hög inkomst. Däremot ser jag avskaffandet av förmögenhetsskatten som positivt och förväntar mig att vi snarast möjligt gör samma sak med arvs- och gåvoskatten. Alla dessa värden är uppbyggda med beskattade pengar. Inom alla typer av småföretag står vi inför massor av generationsväxlingar och dessa företag är grunden för sysselsättningen.

Planerna på att höja den nedre gränsen för fastighetsskatten rimmar illa med strävan att slopa förmögenhets-, arvs- och gåvoskatten. Beskattningen bör riktas dit där skattebetalningsförmågan finns, alltså på avkastning och inkomst, inte på förmögenhetsmassor som inte avkastar någonting. Låt kommunerna själva avgöra fastighetsskattegraden.

Jag skall avsluta mitt inlägg med att konstatera att denna regering liksom också tidigare ofta ser samhället ur makroperspektiv. Det kan vara bra att minnas att den enskilda människan är en mikroenhet i sammanhanget och att det är för den enskilda människan som samhället finns till och inte tvärtom.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Näin vaalikauden keskelläkin meidän on pidettävä kirkkaana mielessä hallitusohjelman tärkein tavoite eli työllisyyden ja talouskasvun turvaaminen. Aivan niin kuin ministeri Kalliomäki täällä jo aamupäivällä totesi, niin kyllähän on elettävä suu säkkiä myöden. Ei voida jakaa rahaa, ellei sitä ensin kerätä.

Käsissämme oleva budjetti ei ikävä kyllä tätä pysty takaamaan. Hallitus ei ole onnistunut toimenpiteillään sulattamaan 90-luvulta periytyvää suurtyöttömyyttä, eikä työllisyysaste ole kääntynyt nousuun, vaikka olemme oikeastaan nyt eläneet viimeisen vuoden ajan kohtuullisen talouskasvun aikaa. Maailmantalous osoittaa jälleen taittumisen merkkejä, joten viennin ja investointien näkymät eivät ole ainakaan paranemaan päin.

Hallituksen elvytyspolitiikka, joka on tuloveron alennuksen varaan rakennettu, viittaa kintaalla noin miljoonalle suomalaiselle eläkeläiselle, työttömälle, opiskelijalle ja vähävaraiselle. Heidän ostovoimansa vahvistamista hallitus ei pidä tärkeänä. Me kristillisdemokraatit suuntaisimme kulutuksen ylläpitämiseen tarkoitetun veronkevennysvaran sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin ruuan arvonlisäveron alentamiseen ja pienituloisimpien lapsiperheiden ansiotulovähennyksiin.

Myös työllisyyspolitiikassa hallitus jatkaa tätä pää pensaassa -meininkiä. Rohkeus muun muassa matalan tuottavuuden alojen työnantajamaksujen tukemiseen antaa edelleenkin odottaa itseään. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on panostettu ennen kaikkea työllisyysvaikutuksiin peruspalvelujen valtionosuuksien ja julkisten investointien vauhdittamana. Me ymmärrämme, että mitään nopeaa oikotietä tähän korkean rakenteellisen työttömyyden purkamiseen ei varmastikaan ole, mutta toisaalta jaan kyllä sen kokoomuksen puolelta tulevan kritiikin, että meidän on uskallettava arvioida kriittisesti sitä, miten näitä työvoimapoliittisia varoja oikeastaan käytetään. Me emme kristillisdemokraatteina halua olla vähentämässä niitten määrää, mutta on totta, että esimerkiksi työministeriö on viime aikoina viitannut kintaalla niille kriittisille lausunnoille, joissa on haluttu tutkia, onko työvoimapoliittisia ostokoulutuksia käytetty mahdollisesti väärin. Tuntuu hyvinkin pahalta, että ei todellakaan hallituksella ole tahtoa selvittää, onko näissä ostopalveluissa mahdollisia väärinkäytöksiä tapahtunut laajemmassakin mittakaavassa.

Arvoisa puhemies! Näin tupon jälkimainingeissa olisi hyvä katsastaa myös, millä tavoin muissa maissa hoidetaan työllisyyspolitiikkaa, miten tupo kytketään tähän yleiseen työllisyyspolitiikkaan. Tanskan-mallissahan meillä on järjestelmä, jossa tällaisissa alueellisissa ikään kuin kolmikannoissa työmarkkinajärjestöt joutuvat ottamaan myös vastuuta niistä ihmisistä, jotka ovat työmarkkinoitten ulkopuolella. Tätä kannattaisi Suomessakin miettiä. Uskon, että silloin nämä tuporatkaisut olisivat ihan oikeasti maltillisia eikä niitä tarvitsisi täällä salissa sitten markkinoida maltillisina.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset asettavat toimivat peruspalvelut muutamien eurojen verohelpotusten edelle. Peruspalvelut, yhdessä sosiaaliturvan kanssa, muodostavat sen hyvinvointivaltion perustan. Aivan niin kuin aamupäivällä jo kysyin: minkä tähden hallitus ei huomioi tätä kansan syvien rivien toivomusta, vaan todellakin kerta toisensa jälkeen näillä veronalennuksilla vaarantaa kuntien mahdollisuuden peruspalveluitten ylläpitämiseen?

Keskusta hyvin mielellään aina ennen vaaleja nostaa imagoaan tällaisena kuntapuolueena, ja demarit taas onnistuivat jälleen kerran kuntavaalien alla olemaan tällaisen peruspalveluitten puolustajan kulissin takana. Kuitenkin juuri punamultahallitus on murentanut peruspalveluiden, sairaanhoidon ja sosiaaliturvan, rahoituspohjaa ja on syypää siihen, että näinä viikkoina valtuustosaleissa tunnetaan tuskaa, kun joudutaan pohtimaan sitä, miten ensi vuoden budjetit saadaan tasapainotettua. Ennätysmäärä kuntia, yhteensä 136, on nostamassa veroprosenttiaan. Nämä veronalennukset kunnallisena ansiotulovähennyksenä ovat laskeneet kuntien todellisen veroasteen noin 14 prosenttiin.

On tietysti hyvä, että budjetin yhteydessä on tiedotettu, että tämä tuloverotuksen rakenteeseen tehtävä valtioverotuksen ansiotulovähennys tulee vuodelle 2006. Uskon, että tämä on niin hallituksen kuin opposition yhteinen tahto, että vihdoin viimein kuntien ja valtion väliset taloussuhteet saatetaan luotettavalle, vakaalle ja ennustettavalle pohjalle eivätkä nämä veronalennukset aina kaadu sitten kuntien maksettaviksi.

Arvoisa puhemies! Niin kuin olemme täällä jo aikaisemmin todenneet, onneksi on olemassa vaihtoehtoja. Kristillisdemokraattinen vastalause osoittaa, että voimme todellakin laatia budjetin, joka on taloudellisesti tasapainossa, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja taloutta ja työllisyyttä tukeva.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hieman isommin siveltimin nyt alkuun ja sitten vasta lopuksi kansaneläkkeistä ja muista sinänsä tärkeistä pienemmistä yksityiskohdista.

Isosta talouslinjasta sen verran, että aina on hyvä joskus pohtia ajattelemaan, miten mennään muutaman vuoden ja vuosikymmenen jälkeen. Olin 19-vuotias opiskelija vuonna 81. Valtio-opin opiskelijana sanoin, että neuvostokommunismi romahtaa, koska ateistis-materialistinen filosofia on henkisesti kelvoton ja taloudellisesti mahdoton, ja näin kävi, tosin kymmenen vuotta myöhemmin. Nyt meillä itäinen kolhoosi on murentunut, mutta länteen tehdään uutta kolhoosia samaan tyyliin. Alun perin taloudellisesta yhteisöstä lähtenyt Euroopan unioni tunkee nyt joka paikkaan ja laajenee Turkkiin, Romaniaan, ja direktiivisade pahenee. Sen näkee suuressa valiokunnassa erittäin konkreettisesti. Siellä viisaat ja koulutetut ihmiset kuurnivat hyttystä minä mukaan lukien.

Arvoisa herra puhemies! Tästä isosta linjasta sen verran, kävimmekin tästä keskustelua jo valtiovarainministerin kanssa kyselytunnilla: Ranska ja Saksa päästettiin vakaussopimuksesta uuden komission toimesta heti kuin koira veräjästä. Tiedän tai toivon ainakin, että valtiovarainministeri Kalliomäestä — jonka tiedän satakuntalaiseksi perusmieheksi, kun itsekin olen raumalaissyntyinen, ja me olemme vähän totista porukkaa, emme me tykkää väärinpelaajasta — varmasti tämä asia on kiusallinen ja näin ei saisi olla. Kreikka väärensi itsensä käytännöllisesti Emuun, ja Italia manipuloi talouslukujaan. Vielä sokerina pohjalla on sekin muisto EU-demokratian äänestysnumeroista 14—1. Ne ovat ne lukemat, millä Suomelle luvattiin elintarvikevirastoa. 14 puolesta, 1 vastaan, ja virasto meni sinne yhteen eli Italiaan. Ei tällä lailla voi mikään järjestelmä toimia pitkällä tähtäimellä. Se tulee sortumaan, ja sanon nyt auguurina täältä, että kymmenen vuotta ja nykyistä Euroopan unionia ei ole, enkä usko, että tässä pahasti erehdyn. (Ed. Sinnemäki: Totta kai se on erilainen! Silloin Turkki on jäsen!) — Ed. Sinnemäki, jos Turkki on jäsen, niin silloin on entistä varmempaa, että sitä ei ole, mutta vaikka ei olisikaan, niin kyllä tämäkin lysti ensin käy meille kalliiksi ja sitten se loppuu kokonaan. — Keskitettyjä valtajärjestelmiä on koetettu: Rooman valtakunta, on ollut frankkien aikaa. Pitäisi lukea vähän historiaa. Täällä rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa, valmista ei tule.

Arvoisa puhemies! Pahaa pelkään, että meillä on viimeinen tupokin nykymuodossaan nähnyt päivänvalonsa. Tupopolitiikalla on saatu suhteellisen hyvää aikaan, mutta katsokaa Eurooppaan: minkälaisia tuposopimuksia tehdään Saksassa, Italiassa, Isossa-Britanniassa? Ei siellä tehdä tämän mallisia tupoja kuin meillä. Kyllä minusta näyttää siltä, että Euroopan unionissa — meillähän on suurelle rahalle ollut poliittinen vastine ja ay-vastine — mutta ei Euroopassa suurelle rahalle ole mitään vastinta. Ei siellä ole mitään ay-liikettä. Järjestäytymisastekin on aivan olematon, ja sitten nekin ovat korruptoituneita, mitkä ovat. Siinä tullaan näkemään suuri parku Jerusalemissa. Sosialistit ovat harhautuneet. Ne sanovat, että mennään unioniin tekemään hyvinvointivaltiota. Eihän se ole kapitalistin idea. Kapitalistin idea on: pääomat vapaiksi, raha liikkumaan, työvoima liikkumaan, ja nyt ei tästä sosiaalisesta puolesta niin ole väliä. Näkyyhän tämä, ettei tämä herneenvarsi taivaaseen asti yllä. Näinhän tämä on näköpiirissä, kun katsotaan, miten asia on. Mutta meillä idealistit höpöttävät sitten, että luodaan sosiaalista Eurooppaa. Eivät suuryritykset sellaista halua eikä sellaista myöskään tule. Voi siinä seminaaria pitää ja kukkaa kasvattaa, mutta ei se sen kummempaan tule johtamaan. Tämä suuresta linjasta.

Mutta, arvoisa herra puhemies, sitten nämä yksityiskohdat: Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Toimeentulotukea saa 260 000 taloutta, ja sen piirissä on 400 000 ihmistä. EU-ruoka-apua jaetaan. Pohjarakenne pettää. Ei tämä hallitus sitä pahuuttaan tee. En minä sitä usko, että pahuuttaan tekee, mutta me olemme näissä (Puhemies koputtaa) ahtaissa unionin raameissa, ja siellä sitä sitten ollaan ja vikistään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt tänä päivänä, tänä iltana, 16. joulukuuta, kun budjetin palautekeskustelu on menossa, on syytä todeta se seikka, että on saatu aikaan, vaikka täällä ed. Soini aika voimakkaasti äsken arvosteli — näin minä ymmärrän — ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjä ja sitä kenttää, missä elämme, tämä tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja tyytyväisyys siitä on myöskin hallituksen piirissä ja toivottavasti myös eduskunnan piirissä hyvin laajasti. Tämä on aikaansaatu, ja se, että hallitus teki ratkaisun synnyttyä nämä vero- ja niin sanotut infraratkaisut ja myöskin eduskunta omilla lisäyksillään täydensi tätä kokonaispakettia. Tämä on yhteistyön tulos, ja kyllä tästä täytyy antaa myöskin valtiovarainministerille ja -ministeriölle, ennen kaikkea valtiovarainministerille ja koko hallitukselle tunnustus, että on saatu maltillinen kokonaisratkaisu aikaan, vaikka ed. Soini täällä juuri edellä totesi, että se on taakse jäänyttä elämää. Moni asia voi olla taakse jäänyttä elämää, mutta tässä tilanteessa minä uskon, että kokonaisuuden kannalta, Suomen kansan kannalta, tämä on kuitenkin hyvä ratkaisu. (Ed. Soini: Tämä oli hyvä!)

Kotitalouksien ja teollisuuden luottamus onkin vuoden takaisesta tilanteesta huomattavasti vahvemmalla pohjalla. Tuotannon kasvu perustuu edelleen vahvasti kotimaiseen kulutuskysyntään, mutta myös nettoviennin kasvuvaikutus on kohonnut hyvin positiivisesti viime aikoina. Maamme talous kasvoi vuoden kolmannella neljänneksellä runsaan kolme prosenttia viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Tämä on parempi kasvuvauhti kuin EU-alueella yleensä nyt on ollut, ja voi pitää sitä, jos ei nyt ihmeenä, niin ainakin hyvänä, että Suomessa on tällä tavalla päästy myönteisesti eteenpäin. Toivottavasti todella tämä ratkaisu, mikä tulopolitiikassa on aikaansaatu ja ennen kaikkea myöskin tämä ensi vuoden talousarvio omalta osaltaan tukevat näitä tehtyjä päätöksiä.

Herra puhemies! Ensimmäistä kertaa sitten Ahon hallituksen opiskelijoiden toimeentuloon on kiinnitetty erityistä huomiota, ja se näkyy nyt tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin. Opintotukijärjestelmää kehitetään. Tärkeintä on, että opintotuen asumislisän katto nousee, kuten täällä on jo monesti todettu. Hallituspuolueet päättivät opintotuen asumislisän vuokrakaton nostamisesta 252 euroon ensi vuonna eli marraskuun alusta. Toki tässä on aivan varmasti todettava se, että valtiovarainvaliokunnan jaostossa myöskin oppositiopuolueet olivat tämän asian takana. Se on aivan avoimesti sanottava, ei kukaan kai tätä ole vastustanut. Tällä päätöksellä kuitenkin katkaistiin opintotuen 12 vuotta jatkunut alamäki.

Asumislisän vuokrakaton päätös toteuttaa hallituksen tavoitteena parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Yhdessä opintolainan kehittämisen kanssa kysymyksessä on merkittävä parannus opiskelijoiden toimeentulossa. Vuokrakaton nosto asettaa erityisesti kokoomuksen opintotukipopulismin noloon valoon. Kokoomuksella oli kahdeksan vuotta aikaa hoitaa hallituksessa opiskelijain asiat kuntoon. Tänä aikana kuitenkin opintotuki vain laski. Nyt sitten tämä monesti täälläkin salissa niin arvosteltu niin sanottu uusi punamulta on tehnyt tämän ratkaisun — opiskelijoiden kannalta erittäin myönteisen — ja ainakin uskon, että niin keskustaliikkeessä kun sosialidemokraateissa ja Rkp:ssä ollaan tyytyväisiä ja toivon mukaan myöskin oppositiossa tältä osin.

Herra puhemies! Ihan muutama asia sitten myöskin näistä tiemäärärahoista, kun kokoomus arvostelee nyt hallitusta myöskin vastalauseessaan tieverkon heikosta kunnosta ja lisäisi perustienpidon määrärahoja 10 miljoonalla eurolla. Tie- ja rataverkko huononivat kokoomuslaisten liikenne- ja viestintäministerin aikana. Nykyisen liikenteen kehysmäärärahan alhainen taso on seurausta ministeri Sasin tahdosta hallituksen kehysneuvotteluissa keväällä 2003. Minusta tämäkin on syytä muistaa ja huomata.

Erittäin myönteisenä pidän myöskin sitä, että veikkausvoittovarojen jako uudistuu. Liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotyö saa enemmän, ja tämä on erittäin merkittävä päätös eduskunnalta. Pitää muistaa, että eduskunta on nyt nämä päätökset tehnyt. Myös hallitukselle on annettava se tunnustus, että veteraanipakettiin tuli 21 miljoonaa euroa lisää, ja se oli erittäin hyvä ratkaisu.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälinen menestyminen perustuu korkeatasoiseen osaamiseen. Tieto uudessa globaalissa taloudessa on keskeinen tuotannontekijä. Väestön ikääntymisestä johtuvat poistumat työelämästä vaikuttavat myös koulutustarpeisiin. Suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus lepää pitkälti innovatiivisuuden ja sen hyödyntämisen sekä niitä tukevan opetus- ja koulutuspolitiikan varassa. Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat myös opetus- ja koulutuspolitiikan tarpeisiin.

Opetusministeriön hallinnonalalla on muun muassa erityisopetuksen tarve lisääntynyt. Tällä hetkellä eritysopetuksen tarjonta ei tässä vaiheessa vastaa kysyntää. Kaikki erityisopetusta tarvitsevat lapset eivät saa pätevää opetusta, sillä kaikilla erityisopetusta antavilla opettajilla ei ole vaadittavaa pätevyyttä.

Edellisten lisäksi yliopistojen rahoitus tuntuu aiheuttavan ongelmia. Yliopistojen rahoituksesta annetun lain mukaan tohtorinväitökset ovat osana lisäämässä yliopistoille tulevaa rahoitusta. Väitöskirjojen määrä on lisääntynyt, ja muistan, että kun lakia tehtiin, niin ennakoitiin, että laadun madaltuminen toteutuisi tätä kautta, ja näin ainakin asiantuntijoiden mukaan on jonkin verran tapahtunut. Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että erityisesti luonnontieteiden ja tekniikan koulutuksen taso säilytetään korkeana.

Pienenä maana Suomen kansantalous riippuu keskeisesti viennistä. Siihen meidän on panostettava. Viennin menestyminen voi tulevaisuudessa perustua vain nykyistä parempaan osaamiseen, innovatiivisuuteen ja sen hyödyntämiseen.

Kansainvälisessä laatuvertailussa maailman 500 parhaan yliopiston joukossa oli 21 eurooppalaista yliopistoa, joista vain yksi, Teknillinen korkeakoulu, edusti Suomea. Sekin oli vasta viimeistä edellisellä sijalla listalla. Kaikista uusista yliopisto-opiskelijoista yli viidesosa opiskelee teknillisiä tieteitä. Opetusministeriö ei ole yliopistoille määrärahoja jakaessaan kuitenkaan mielestäni riittävästi huomioinut teknillisen ja luonnontieteiden opetuksen kalleutta opetus- ja tutkimuslaboratorioineen ja niihin tarvittavine henkilökuntineen. Saamieni tietojen mukaan tällä hetkellä yli puolet tarvittavista opettajista jopa puuttuu ja tutkimuslaitteita ei pystytä uusimaan asianmukaisiksi käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. Tämä tuntuu olevan muidenkin oppilaitosten ongelma.

Suomen tulevan kilpailukyvyn turvaaminen tarvitsee nykyistä ponnekkaampaa panostusta tutkimustyöhön. Pekka Himanen otti asian esille tulevaisuusvaliokunnalle antamassaan katsauksessa tietoyhteiskuntamme syvistä haasteista. Tutkimusmäärärahat tarvitsevat osakseen nykyistä huomattavampaa lisäystä.

Toisaalta Oecd:n Pisa-hankkeen tarkoituksena on antaa koulutuspoliittisesti merkittävää ja kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa siitä, missä määrin osallistujamaiden koulutusjärjestelmät antavat oppilaille valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja yhteiskuntaa rakentavaan kansalaisuuteen. Viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa saamamme ensimmäinen sija näyttää antavan vakuuttavaa näyttöä huomisen osaajista hyvinvointimme rakentajina ja ylläpitäjinä. Tähän sijoitukseen Suomi ei ole päässyt pelkän oppilasaineksen luonnollisen lahjakkuuden siivin, näin uskon. Yhtenä keskeisimmistä syistä 15-vuotiaidemme menestykseen kansainvälisessä vertailussa on suomalaisen opettajankoulutuksen korkea taso. Suomen menestys Pisa-tutkimuksessa ei ole vakio, vaikka olemmekin jo toista kertaa kärjessä.

Arvoisa puhemies! Viimeisin Pisa-tutkimus ilmestyi 7.12. Tulokset olivat jopa parempia kuin kolmen vuoden takaisessa tutkimuksessa. Tulokset ovat rohkaisevia. Suomalainen osaaminen näyttää tulevaisuudessakin rakentuvan kestävälle pohjalle. Suomalainen koulujärjestelmä vaatii jatkuvaa huomiota myös tulevaisuutta ajatellen. (Puhemies koputtaa) Opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen tukemiseen ja opetusvälineiden ajanmukaistamiseen panostaminen edustaa kestävää koulutuspoliittista toimintaa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvio ensi vuodelle on kova pala usealle kunnalle. Täällä salissa on viime aikoina useaan otteeseen nostettu esiin valtion pakkolaina, joka pitää kuntatalouden pakkasen puolella vielä useitten vuosien ajan.

Ensi vuoden suuria haasteita kunnille on hoitotakuujärjestelmän käyttöönotto, josta useat kunnat ovat jo nyt ilmoittaneet, etteivät niiden rahoitus ja resurssit takuun toteuttamiseen ensi vuoden aikana tai lähitulevaisuudessakaan riitä. Hoitotakuu on hyvä uudistus, joka pitää toteuttaa, mutta valtio on nyt vain antamassa kunnille uusia velvoitteita ilman todellista tukea niiden toteuttamiseksi. Kuntatalouden kurjuuteen ei riitä vastaukseksi tupopöydän kautta saatu ratkaisu pakkolainan lyhentämisen nopeuttamisesta. Se päätös oli vain poliittista kosmetiikkaa, jolla hallitus yrittää pestä käsiään koko ongelmasta.

Jatkossa kunnissa joudutaan entistä tarkempaan syyniin eri palveluiden osalta, joita voidaan asukkaille tarjota. Muun muassa Imatran kaupunginhallituksen puheenjohtaja sanoi eräässä valtuustossaan pitämässään puheessa seuraavaa: "Kuntien toimintaympäristö on nyt pyörityksessä, jollaista en muista koskaan pitkän virkaurani aikana ennen olleen." Valtion toimet ajavat suuren osan kunnista selkä seinää vasten. Palveluiden tarjoamisessa joudutaan tulevaisuudessa keksimään joustavia ja räätälöityjä versioita eri kunnissa entistä kiivaammin.

Kuten tulevaisuusselonteossa arvioitiin, tulee väestöpohja Suomessa vinoutumaan, mutta siitä ei voi yksin syyttää väestön vanhenemista. Yhtenä syynä vinoumaan on aluepolitiikka, joka pakottaa ihmiset muuttamaan eteläiseen Suomeen. Kasvukeskusajattelu on osaltaan hidastanut liikettä, mutta nykyisillä päätöksillä muuttoliike ei pysähdy.

Yksi suuri kysymys ensi vuoden alusta on yritysverouudistus. Siihen jäi selkeitä ongelmakohtia, jotka ovat nyt tiedossa. Näitä on muun muassa vähän nettovarallisuutta omaavien yritysten verotus. Kriittisen vastaanoton on myös saanut yrittäjän henkilökohtaisen verotuksen kiristyminen. Joissain tapauksissa tuo kiristys on todella tuntuva, eikä yhteisöveron lasku sitä kompensoi riittävästi. Siksi verotuksellisesti on edullisempaa sijoittaa esimerkiksi kiinteistöihin kuin omaan yritykseen. Talouden kasvun ja sitä kautta työllisyyden tukemiseksi asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Kohtuullisen kokonaisuuden rikkoo vielä 90 000 euron osingon kattosääntö, joka luo noin 3 000 keskisuuren veturiyrityksen kasvuun selvän kannusteloukun.

Kaiken kaikkiaan hallitus on ansiotuloverotuksen madaltamis- ja varallisuusverosta luopumispäätöksillään ottanut askeleita hyvään suuntaan, mutta samaan aikaan tarvittaisiin voimakkaampia toimia aluepolitiikan ja yritystoiminnan, ennen kaikkea pienyritystoiminnan, tukemisen osa-alueilla. Lisäksi hallituksen tulee mahdollisimman nopeassa aikataulussa pyrkiä luopumaan perintö- ja lahjaverosta. Näiden verojen kannosta luopumista tukee tänään julkaistu Taloustutkimuksen tekemä mielipidemittaus, jossa lähes 80 prosenttia vastanneista sitä kannatti.

Arvoisa puhemies! Vielä loppuun toivoisin hallitukselta selkeitä toimia maatalousyrittäjien ahdingon paremmaksi huomioimiseksi talouspoliittisia päätöksiä laatiessaan. Nyt maatalousyrittäjät odottavat vain tulojensa hitaasti pienenevän ja elinkeinonsa kuihtuvan. Tämä ei voi olla kansantalouden kannalta kovinkaan järkevä tila. Maatalousyrittäjiltä tulee jatkuvasti viestiä, ettei hallituksen maatalouspolitiikka ole muotoutumassa hyvään suuntaan vaan ratkaisuja jahkaillaan ja kun niitä lopulta tehdään, on niistä lähinnä vain haittaa toiminnan jatkamiselle.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Katson nyt kokonaisuutena sitä talouspolitiikkaa, jota punamultahallitus on tehnyt, ja täytyy sanoa, että sapettaa. Muistelen hetken lähihistorian tapahtumia: Viime eduskuntavaaleissa yksi vaalitaistelun keskeisistä teemoista olivat nämä veronalennukset. Kokoomus esitti alennuksia, joita muut puolueet vastustivat. Sosialidemokraatit ja keskusta painottivat puheissaan hyvinvointipalveluita ennen veroalea, ja äänestäjät valitsivat palvelut, ja veronkevennyksiä luvannut kokoomus hävisi vaalit. Mielestäni tämä oli äänestäjiltä viisas valinta, sillä ilman riittävää veropohjaa hyvinvointivaltio tuhoutuu. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Eduskuntavaaleista on kulunut vajaat kaksi vuotta, ja lupauksensa unohtaneet hallituspuolueet tekevät suurempia veronalennuksia kuin kokoomus aikanaan esitti. Punamultahallitus tekee siis oikeistolaisempaa politiikkaa kuin mistä kokoomus vaalien alla uskalsi unelmoidakaan. Erikoiseksi tämän oikeistolaisuuden tekee se, että se toteutetaan demarien hyväksynnällä. Vasemmistolaiset ihanteet, kuten solidaarisuus ja tasa-arvo kelpaavat kyllä vaaliaseiksi ja juhlapuheisiin, mutta käytännön teoista ja päätöksistä ne näyttävät uupuvan.

Nyt on saatu aikaiseksi kokonaispaketti, joka ei tuo vastausta hyvinvointivaltiota uhkaaviin ongelmiin. Siitä ei löydy riittäviä lääkkeitä esimerkiksi rakenteelliseen työttömyyteen tai ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Sen sijaan luotu kokonaisuus on epäsolidaarisen politiikan huippu. Minulle solidaarisuus on tärkeä politiikan tekemisen perusarvo. Solidaarista politiikkaa on sellainen, jolla pyritään tasoittamaan tuloeroja ja takaamaan hyvinvointi myös heikommassa asemassa oleville. Nyt hallitus jättää köyhimmät vähälle huomiolle ja parantaa ensisijaisesti hyvätuloisten asemaa. Kovinkaan solidaariselta ei kuulosta se, että pienimmissä tuloluokissa hallituksen veronalennusesitys lisää tuloja noin 2 eurolla kuukaudessa, kun ylimmissä tuloluokissa tulot lisääntyvät lähes 500 eurolla kuukaudessa. Kuilut tuloluokkien välillä kasvavat.

Vihreä eduskuntaryhmä ei tätä hyväksy, ja omalta osaltamme me kannamme huolta siitä, että köyhien lapsiperheiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Me esitämme omassa vaihtoehtobudjetissamme, että nimenomaan kaikkien alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisää tulisi nostaa 20 euroa. Tämä on yksi esimerkki siitä solidaarisemmasta politiikasta, jota me esitämme.

Arvoisa puhemies! Veronalennuksia perustellaan puheilla niiden työllistävistä vaikutuksista, main stream tällä hetkellä. Veronalennukset ovat hyödyttömiä aseita työttömyyden vastaisessa taistelussa. Ei ole olemassa minkäänlaista näyttöä tälläkään hetkellä siitä, että verojen alentamisella todella olisi työllisyyttä parantavia vaikutuksia, sillä tähänastisista veronalennuksista huolimatta työllisyysaste on päinvastoin laskenut.

Tämän epäsolidaarisen politiikan kokonaisuudessa varsinainen rökälepäätös on varallisuusveron poistaminen, joka hyödyttää kaikista rikkaimpia. Hallitus toivoo, että ne 120 miljoonaa euroa, jotka jäävät keräämättä valtion kassaan kaikista rikkaimmilta, käytettäisiin kotimaisiin investointeihin. Pääoma ei kuitenkaan ole erityisen kotiseuturakasta. Nämä miljoonat tullaan mitä todennäköisimmin sijoittamaan sinne, missä niille on luvassa suurin tuotto.

Seuraavana hallituksen veronpoistolistalla lienee perintövero, ja toivon, että valtiovarainministeri Kalliomäki on tiukkana siinä, että siihen ei kosketa. Minusta siihen on erittäin hyvät perustelut juuri sen takia, että hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta on ongelmallista, että jo tehtyjä varallisuusveron poistoa ja työn verotuksen alennusta ei korvata minkään muun veron korottamisella. Ennen kaikkea, kun perintöverokin on niin suuri, tämä on ongelmallista. Työllisyysvaikutukset todennäköisesti jäävät tulematta näistä veronalennuksista, ja valtion kassaan jää veronalennusten kokoinen aukko, ja rahaa jää käytettäväksi entistä vähemmän. Nämä päätökset tulevat vääjäämättä johtamaan julkisten palveluiden leikkauksiin.

Kiitoksia siitä, että opintotukeen tuli yli kymmenen vuoden odottelun ja väännön jälkeen asumislisän vuokrakaton korotus 252 euroon. Se on hyvä. Ja tyytyväinen olen siitä, että lasten ja nuorten psykoterapiaan on annettu lisärahaa. Myönnetty raha on tarpeellinen, sillä päinvastaisesta (Puhemies koputtaa) vakuuttelusta huolimatta kentältä kantautuu erittäin huolestuttavia viestejä siitä, että terapian tarve ja tarjonta eivät kohtaa. Apua ei riitä kaikille tarvitseville.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta — ja voi sanoa, että eduskunta — on tehnyt hyviä esityksiä ja lisäyksiä määrättyihin kohteisiin, ja ne ovat ihan mielihyvällä luettavissa mietinnöstä ja varmasti myös kyllä oikein kohdennettujakin.

Mutta siitä huolimatta voi sanoa, että tähän linjaukseen, painotukseen, mitä nyt sitten näkyy mietinnössä hallituksen budjettiesityksestä ja näistä lisäyksistä, ei voi olla täysin tyytyväinen. Valiokunta kyllä toteaa mietinnössään, että hallitusohjelman kaikkia kohtia ei ole vielä voitu toteuttaa, ja erityisesti toteaa: "Osa näistä liittyy pienituloisten ihmisten toimeentuloturvan parantamiseen. Tehtäviltä ratkaisuilta odotetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Samalla on kyettävä ehkäisemään syrjäytymistä." Näihin ajatuksiin liittyy valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus, jonka mukaan tehdään selvitys tarpeesta kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja sitten toimenpide-esitykset. Erityisesti tämän lausumaehdotuksen sisältöä lukiessa jää kaipaamaan sitä, miksi ei jo niillä tiedoilla ja asioilla, mitkä varmasti ovat myös hallituksen pöydässä täysin tiedossa olleet monienkin asiantuntijoitten myötä, olisi voitu mennä jo pidemmälle, tehdä selkeitä rahoitus- ja toimenpide-esityksiä köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi. Tätä erityisesti pidän tämän puutteena.

Varsinkin, kun tänä päivänä olemme eduskunnassa olleet köyhyysryhmän kanssa keskustelussa, tuli kyllä siellä selkeästi esille, että ehkä tämän ajan trendikkyyteen ei liity köyhyydestä puhuminen tai se, että olemme köyhien asialla. Jotenkin siitä puhuminen saattaa olla lainausmerkeissä elitististä, se otetaan puheisiin mukaan, mutta se, miten olemme köyhien asialla, ei enää olekaan trendikästä tai siihen ei lähdetä. Ehkä enemmän sanotaan, että on olemassa hyväntekeväisyysjärjestöt ja vapaaehtoiset ihmiset, jotka rakkaudesta sitä tekevät, mutta miten valtio ja kunnat sitten lähtevät tätä asiaa ratkaisemaan, on todella kipeä ongelma. Näen, että tämä olisi pitänyt priorisoida tässä budjetissa ja esityksessä.

Arvoisa puhemies! Täällä erittäin hyvin valtiovarainministeri Kalliomäki toi esille, että meidän täytyy nähdä totuus eli se, että menot ja tulot ovat tasapainossa, eli jotta menot katetaan, täytyy olla tuloja. Tässä on mielestäni hyvä todeta, että ainakin kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä on vaihtoehtobudjetissaan tulot, eli niistä asioista, mihinkä olemme esittäneet lisää, on myös selkeästi esitetty, mistä ne rahat otetaan. Niinpä näemme, että tätä budjettia olisi voitu tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin. Näen, että tämän budjetin ongelmat ovat sellaisia, että ne näkyvät Suomen jakautumisessa eriarvoisiin ryhmiin. Suomi sosiaalisesti eriarvoistuu, ja se johtaa sitten nimenomaan ihmisiä hyvinkin vaikeisiin elämäntilanteisiin ja -valintoihin.

Myöskään tässä budjetissa ei ole mielestäni riittäviä painotuksia perheitten selviämiseksi, perheitten elämän parantamiseksi ja ostovoiman parantamiseksi. Tietenkin voi sanoa, että ne lisäykset, mitä siellä on, esimerkiksi vähäinen korotus vanhempainrahaan ja kotihoidon tukeen, ovat myönteisiä. Totta kai rintamaveteraanien kuntoutuksen kehittäminen on myönteistä. Siellä on todella näitä myönteisiä asioita, mutta mikä on riittävää ajatellen nimenomaan (Puhemies koputtaa) perheitten valintoja? Ehkä kolmanneksi sanon sen, että kunnat erityisesti jäävät tämän budjetin myötä suuriin vaikeuksiin hyvinvointipalveluiden toteuttamisessa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Todettakoon tähän alkuun nyt tästä köyhyyskeskustelusta edellisenkin puheenvuoron valossa, että tietenkään se nyt ei ihan mitätöntä ole, että näissä budjetin pohjissa kuitenkin on minimiäitiyspäivärahan korotusta, kotihoidon tuen korotusta, 4 000 pitkäaikaistyötöntä pääsee ikään kuin eläkeratkaisujen piiriin. Minun mielestäni nämä toimet ovat kyllä juuri niitä, jotka kaikista eniten koskettavat näitä hädänalaisimmassa asemassa olevia ja pienituloisimpia ihmisiä. Sinänsä mielestäni pohjissa on hyvää paljon, mutta paljon toki vielä tarvitaan, totta kai, se on aivan selvä.

Paljon tarvitaan siksikin, että tänä päivänä me tiedämme veronkevennysten määrän, mikä tuli tupon myötä, ja sen laadunkin, ja niinpä mielestäni sen vastapainoksi uskottavuudenkin nimissä, mutta tietenkin ennen kaikkea asiallisesti tarvitaan kerta kaikkiaan lisätoimia kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamiseksi, hienosti sanottuna, jotta voisimme estää kielteisiä tulonjakovaikutuksia, eli suomeksi sanottuna, jotta voisimme estää sen kehityksen, että rikkaat rikastuvat ja köyhemmät eivät saa mitään.

Totta kai toimia tarvitaan jatkossakin. Niihin on tiettyjä päänavauksia hallituksen esityksessä. Ei sekään ole mitätöntä, että viime vuosina systemaattisesti valtionosuuksia on lisätty palvelujen parantamiseksi, systemaattisesti on ruvettu maksamaan indeksikorotuksia enemmän kuin aiemmin ja systemaattisesti veronkevennyksiä on kompensoitu kunnille toisin kuin joskus aiemmin. Nämä ovat tietenkin ihan hyviä asioita, mitä on tapahtunut, mutta siitä huolimatta korostan, että tehtävääkin vielä riittää.

Täällä eduskunnassa nyt me kansanedustajat hallituspuolueiden budjettisovussa olemme osaltamme aukaisseet pään sille omalle vaatimuksellemme siitä, että köyhimpien ihmisten asemaan on puututtava. (Ed. Kangas: Missä se näkyy?) — Yksi tärkeä päänavaus, ed. Kangas, on euroissa 50 miljoonaa euroa kunnille lisää rahaa ensi vuodelle. Siinä on euroja 50 miljoonaa, (Ed. Kangas. Entäs ne köyhät?) mitä ei muuten silloin tullut kovin paljon, kun ministeri Korhonen oli kuntaministerinä, lisäyksenä eduskunnan toimesta. — Tässä on mielestäni yksi tärkeä näyttö siitä, että me tällä toimenpiteellä avaamme päätä heikompiosaisten aseman parantamiseksi, koska kyllä ne kunnalliset palvelut, siellä sosiaalipuolella lastensuojelutoimet, terveyspuolella terveyspalvelut ja koulutuspuolen palvelut ovat mitä parhainta syrjäytymisen ehkäisyä, mutta myös sitten näiden ihmisten tasa-arvoisen elämän mahdollistamista, jotka ovat pienempituloisia ja heikommassa asemassa.

Toinen asia, millä eduskunta itse nyt avaa päätä tässä omassa budjettiratkaisussaan, on tietenkin opiskelija-asia. Täytyy kyllä itsekin nyt sanoa, kun kohta tulee keväällä kymmenen vuotta siitä, kun olen tullut edustajaksi, että on hienoa, että kun tuntuu, että on toitottanut kymmenen vuotta samaa levyä, niin nyt ainakin se levy saattaa tässä kohtaa pikkusen muuttua enemmän tämmöiseksi popmusiikkityyliseksi siitä melankolisesta sävystä, mikä aikaisemmin tässä on ollut. On hienoa, että tällainen kädenojennus nyt tulee sitten opiskelijoille. Se ei tullut itsestään, se vaati hyvin paljon työtä. Minä olen ylpeä siitä, että nyt näytettiin, että näistä nuoristakin ikäpolvista, opiskelijoista, todellisesti välitetään. Jos puhutaan köyhyysasioista, niin tämä on juuri se ryhmä, joka on tutkimusten mukaan aina siellä köyhyystilastojen kärjessä. Siinä mielessä päänavaus menee ihan hyvään ja osuvaan paikkaan.

Korostan kyllä, että kun minä olen seurannut nyt viimeiset kaksi vuotta kokoomuslaisten entisten kulttuuriministerien kirjoittelua kaikissa maakunnan lehdissä ja iltapäivälehdissä, niin heidän aikanaan näitä avauksia ei saatu. Ei se nytkään hallituksen ansiota sinänsä ole, vaan eduskunnan, mutta eduskunnan hallituspuolueet ovat hyvin merkittävässä asemassa olleet tässä uudistuksessa. On mielenkiintoista, että kun tulee hyviä uudistuksia, niin ottajia kyllä riittää tietenkin. Se on ihan hyvä asia, että kaikki voimme yhdessä todeta, että tämä tärkeä asia on saatu hoidettua.

Mutta puhemies! Totta kai tässä budjetissa on paljon muutakin hyvää nimenomaan eduskunnan lisäyksenä. Minä pidän erittäin tärkeänä juuri näitä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotuen määrärahojen korotuksia. Ed. Matti Ahde sanoi erinomaisella tavalla omissa puheenvuoroissaan, että nämä ovat niitä alueita, joita markkinavoimat eivät kerta kaikkiaan hoida, ja niihin tarvitaan yhteiskunnan panostusta.

Ympäristö- ja asuntojaoston jäsenenä pidän erittäin tärkeänä, että saimme merkittäviä lisäyksiä ympäristötöihin, se on myös työllisyysasia, ei pelkästään ympäristöasia. Tietenkin, totta kai aina sellaiset asiat kuin lastenpsykiatrian rahoitus lämmittävät kovin paljon mieltä.

Kun puhumme köyhyydestä, niin sanon kyllä myös, että se eduskunnan muutos, että kehitysyhteistyömäärärahojen valtuuksia nostetaan 60 miljoonaa euroa, on myös mitä parhainta köyhyyspolitiikkaa maailmanlaajuisesti. Ajattelinkin päättää tämän puheenvuoroni siihen, että köyhyys ei ole pelkästään Suomen ongelma, vaan mitä suurimmassa määrin se on maailmanlaajuinen ongelma ja meillä on siitä suomalaisina myös vastuu. Kehitysyhteistyö on yksi hyvä tapa kantaa vastuuta. Toinen on se, että (Puhemies koputtaa) — lopetan juuri — odotan hallituksen tältä uudelta selonteolta, joka tulee ulkoministeriöstä, paljon. Odotan sieltä avauksia Tobinin veron puolesta, niin että emme sitten kumartele markkinavoimille vaan pistämme ne maailmanlaajuisesti kuriin.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki on jo poistunut keskuudestamme tästä salista. Silti en malta olla sanomatta, että tuntui aika kummalliselta, kun hän totesi tästä veronalennusten ja tupon suhteesta, josta hän on toistuvasti syyttänyt kokoomusta, että kokoomus on tehnyt tietoisesti huonoa ja väärää politiikkaa. Minusta olisi ehkä voinut sanoa, että tietämättään, vaikka sekään ei olisi pitänyt paikkaansa. Me halusimme todellakin patistaa hallitusta tekemään niitä veronalennuksia sillä tavoin, että kansantalouteen saadaan dynamiikkaa, ostovoimaa ja sitä kautta työllisyyttä, mutta ei meidän tarkoituksemme missään vaiheessa ole ollut toimia sillä tavalla, että tupo ei olisi syntynyt. Minusta neuvottelujen käyminen ja tämän kokonaisuuden kurominen on taitolaji, jossa tarvitaan eri osapuolia. Minusta ne väitteet, joita ministeri Kalliomäki täällä salissa on toistuvasti esittänyt, ovat perusteettomia.

Toinen huomio vaikkapa suhteessa tähän opintotukiuudistukseen koskee näitä syytöksiä siitä, että edellisten hallitusten aikana ei mitään merkittävää saatu aikaan, vaikka sinäkin aikana opintotukijärjestelmää kehitettiin. Tämä johtuu paljolti siitä, että taloutta saatettiin raiteilleen, ja nyt niistä hedelmistä, joita tämä vakauttava, luottamusta lisäävä talouspolitiikka toi tullessaan, on mahdollisuus nauttia. Totta kai meillä kokoomuksessa on oppositiossa oikeus tuoda esille omia tavoitteita, omia vaatimuksia. Ei se, että meillä on takana 16 vuoden hallitustaival, meiltä voi tätä oikeutta riistää.

Keskeinen kysymys tässä budjetissa on, niin kuin täällä on moneen otteeseen toistettu, se, miten me pystymme vaikuttamaan työllisyysasteeseen, luomaan enemmän työpaikkoja. Tähän tavoitteeseen tähtäämme omassa vastalauseessamme, jossa muun muassa kotitalousvähennyksen parantaminen, matalan tuottavuuden alojen työvoimakustannuksien kompensoiminen, äitiydestä ja vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaus, pätkätöiden poistaminen jne. ovat niitä toimenpiteitä, joilla työllisyysasteeseen halutaan vaikuttaa. Siksi me olemme puuttuneet työvoimapoliittisiin määrärahoihin, emme niin kuin ed. Pulliainen täällä halusi todeta, että me annamme ihmisten syrjäytyä, (Ed. Pulliainen: Juuri niin te teette!) päinvastoin, me olemme halunneet osoittaa määrärahoja niihin kohteisiin, joilla syrjäytymistä ehkäistään, muun muassa perusopetuksen resurssien vahvistamiseen.

Se, että peruskouluissa ei ole riittävästi mahdollisuuksia tukea erityisopetusta tarvitsevia tai mahdollisuutta riittävän pieniin luokkakokoihin, on osaltaan edistämässä syrjäytymistä. Hyvin moni työtön on kertonut turhautuneena niistä työllistämiskursseista tai työnhakukursseista, joilla on ollut mukana, että ne eivät ole motivoivia, ne eivät työllistä. Me haluamme, että nämä rahat käytetään tuloksellisemmin ja järkevämmin myös niiden ihmisten tukemiseen ja auttamiseen, jotka ovat syrjäytymisvaarassa.

Myös kuntatalouden osalta on paljolti kysymys siitä, että voidaan satsata niihin toimenpiteisiin, joilla ennaltaehkäistään tai estetään ongelmien vaikeutuminen ja kasautuminen. Silloin on kysymys juuri niistä asioista, joilla voidaan riittävän varhain ja ajoissa puuttua syrjäytymiskierteeseen tai -ongelmiin, ovat ne sitten oppimisvaikeuksia, ovat ne sitten aikuisilla päihdeongelmia tai muita vastaavia asioita.

Lopuksi haluan puuttua (Puhemies koputtaa) eduskunnan budjettivaltaan ja todeta hyvin tärkeän kirjauksen tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Siinä todetaan, että perustuslain budjettivaltaa koskeviin säännöksiin viitaten valiokunta ei pidä asianmukaisena, että eduskunta joutuu tekemään samat pysyväisluonteisiksi tarkoitetut määrärahan lisäykset vuodesta toiseen uudelleen. Toivon, että tämä otetaan valtiovarainministeriössä hyvin vakavasti.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on luoda riittävät edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste lähtevät nousu-uralle. Vahvana jatkuvan maailmantalouden kasvun ja Suomelle tärkeän euroalueen elpymisen ansiosta talouskasvun pohja on laajenemassa kotimarkkinoiden lisäksi myös vientiteollisuudessa. Suhdannekehityksen osalta talouspolitiikan keskeisin tehtävä on kotimarkkinoilla saavutetun luottamuksen ylläpitäminen ja vahvistaminen. Ovatko todella näin hyvin asiat suhdanteissa ympärillämme? Sopii epäillä.

Maailman ja jopa Euroopan unionin taloudet ovat aika herkässä tilassa. Budjetteja on tehty kynällä, jotta kriteerit täyttyisivät. Saattaa olla monta kuplataloutta Euroopan unioninkin sisällä: Saksa, Ranska, Kreikka, Italia, mitä vielä löytyykin. Markkinavoimat jylläävät, eikä silloin aina totuus löydy tilastoista ja budjeteista.

Kotimaisen kysynnän pysyessä vahvana tarvetta uusiin elvytyksiin hallituksen mielestä ei ole. Politiikkaa ohjaavat ensi sijassa rakenteelliset kehitystarpeet. Talouskasvun ylläpitäminen on lähivuosina ja vuosikymmeninä muuttumassa aikaisempaa vaikeammaksi työn tarjonnan supistuessa, väestön ikärakenteen heikentymisen myötä ja kansainvälisen kilpailun kiristyessä. Talouskasvun vauhdittamiseksi on työvoiman tarjontaa vahvistettava nostamalla työllisyysastetta kaikissa ikäryhmissä ja luotava nykyistä paremmat edellytykset tuottavuuden kasvulle. Keinot puuttuvat. Päinvastoin, hallitus on pistämässä pystyyn koulutus-työ-kurssi-työttömyys-rumban, kuten ennenkin. Työvoimaministeriöltä on hukkunut pallo lopullisesti, ei mitään uutta vuosikymmeneen.

Missä viipyy hallituksen köyhyyspaketti? Siinä hallitus antaisi työttömille ja muille tulonsiirtojen minimeissä eläville vastaavan paketin kuin antoi rikkaille varallisuusveron poistolupauksella. Ilmeisesti opposition on sekin tehtävä, ennen kuin hallitus herää asialle. Kiire ja tarve on kova.

Koulutuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan edellytyksistä huolehtiminen on tärkeää. Sen sijaan verohelpotusten vaikutus on kyseenalaista ja kallista elvytystä. Sitä on harrastettu jo Lipposen hallitusten aikana, ja tulokset ovat hyvin ristiriitaisia ja kehnoja. Kokoomus suorastaan ylistää tältä osin hallituksen tekoja kateellisena. Nyt kun vielä lahjottiin maamme rikkaat varallisuusveron poistolla, menoaukko vain kasvaa tulevina vuosina. Säästetään, säästetään ja tehostetaan palveluja.

Talousarvioesityksessä ansiotulojen verotukseen ollaan antamassa 2 prosentin inflaatiotarkistus. Hallitus pitää tavoitteena maltillista ja pitkäkestoista tulopoliittista ratkaisua. Hallitus on sitten valmis omalla talouspolitiikallaan tukemaan työmarkkinaosapuolten pyrkimyksiä, jotka ovat jo keskenään ristiriitaisia tavoitteiltaan. Kumman puolen hallitus valitsee? Työnantajat kaiketi. Hallitus sai tupopaketin tänään joululahjaksi työmarkkinoilta. Mikä on sitten hallituksen käytännön vastaus lupauksiinsa? Tuleeko mitään todella merkittävää lupausten katteeksi?

Herra puhemies! Kansalaiset tarvitsevat uusia, todellisia työpaikkoja mitä erilaisimpiin ammatteihin ja koulutustasoihin. Missä niitä on? Yksityiselläkö sektorilla? Ei ainakaan lupauksia ole olemassa, hyvä kun vanhat työpaikat säilyvät. Valtioko työllistää? Ei lupauksia, päinvastoin tehokkuutta lisää. Miten on sitten kuntien ja kuntayhtymien laita? Tehokkuutta kustannuksissa, työvoimassa, siis lisää supistuksia.

Yhteiskunta on siivilöinyt koulutuksen ja terveydentilan, sukupuolen ja iän perusteella jokaisen työttömän omaan lokeroonsa, josta ei kovin hyvin pääse eteenpäin. On vaikea uskoa, että hallitus onnistuu ensi vuonna suurimmassa (Puhemies koputtaa) tavoitteessaan, työllisyysasteen kohottamisessa. Hyvällä ja halvalla työmarkkinaratkaisulla varmistetaan nykyisten yritysten jatkuva ulosliputus ja ohjelmoitu pääoma- ja osinkotulojen rahastus. Sen sijaan tavallisen ihmisen kannalta ei tule mitään uutta varmuutta edes siitä, että nykyiset niin sanotut varmat työpaikatkaan säilyvät. Julkisen sektorin alasajo jatkuu budjettiesityksen tehokkuusvaatimusten mukaisesti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri kävi tässä ilmoittamassa, että tupo on syntynyt. Me voimme todeta ensinnäkin sen, että se on hyvä asia, toisekseen, että sen hinta on todella suuri. Tupokausi päättyy vuonna 2007, ja meidän on syytä tarkastella sitä, mitä tuo vuosi 2007 oikein merkitsee.

Päästäkseen tupoon hallitus on eduskunnan siunauksella toteuttanut kaikkien aikojen veroalen, 3,65 miljardia euroa. Tämän veroalen ensimmäisen vuosi, jolloinka se puree niin sanotusti täydellisesti, on juuri vuosi 2007. Edelleen tuohon samaan vuoteen ajoittuu tämän EU:n rakennerahastokauden päättyminen, siis se on ensimmäinen vuosi, kun tätä rakennerahastokautta sellaisenaan ei ole käytettävissä. Tämä merkitsee sitä, että tuon vuoden 2007 alusta lukien meillä on 20 000—30 000 uutta työtöntä, jotka ovat niin kuin tavallaan heikentämässä sitä 100 000 uuden työpaikan tavoitetta. Maatalouden cap-uudistus ajoittuu tuolle täsmälleen samalle ajalle kaikella mahdollisella voimallaan elikkä luo erittäin suurta epävarmuutta, vaikka kuinka hyvin yritettäisiin nyt tämä jäljellä oleva kausi käyttää tässä suhteessa hyväksi. Hallitus on itse omalla politiikallaan ollut vaikeuttamassa tulevien vuosien budjettitaloutta ajoittamalla pakkolainan niin, että vuodet 2007 ja 2008 ovat ne, jolloinka valtio joutuu kunnille maksamaan pakkolainan keskeiset erät, siis noin suurin piirtein puolet, tästä määrästä. Siis toisin sanoen tilanne on erittäinkin kinkkinen.

Hyvin mielenkiintoista on, kuinka näitä samanlaisia maksusiirtoja on suoritettu muutenkin, upotettu. Eilisiltana täällä oli kuntajakolain muutos esillä, jossa porkkanarahat ajoitetaan juuri tuolle samalle ajalle, elikkä siis tavallaan tehdään lainsäädäntöä, joka ryhtyy puremaan vasta vuosien jälkeen elikkä tämän hallituksen loppukaudessa ja seuraavan hallituksen alkukaudesta. Jos lasketaan yhteen vuosien 2004—2007 budjetit, niin tästä syntyy kokonaisuutena alijäämäinen budjettitalous, siis toisin sanoen velalla operoidaan hyvin merkittävässä määrin. Nyt se kuntatalous, johonka tällä tavalla on haluttu vaikuttaa, sen piirissä on 139 kuntaa nyt ensi vuodelle nostanut veroprosenttiaan. Edelleen nämä kunnat tulevat käyttämään kiinteistöveron haarukan suomia mahdollisuuksia rokottaa kuntalaisia.

Mitä tästä kaikesta jää kouraan? Siitä jää kouraan se, että tulevalta tupolta on kaikki mahdolliset porkkanavarallisuudet syöty pois, siis toisin sanoen työmarkkinajärjestöillä, uudella hallituksella jnp. ei ole juuri mitään mahdollisuuksia. (Ed. Kangas: Vaalien jälkeen vasta!) — Kaikki puree vaalien jälkeiseen aikaan, elikkä siis toisin sanoen ilmeisesti tupot vetävät viimeisiään.

Hallitus voi pelastaa vain itsensä kahdella tavalla. Se voipi joko myydä lopunkin valtion omaisuuden ja sillä tavalla kertakäyttöisesti yrittää tasapainottaa tätä politiikkaa. Toiseksi, mikä on kaikkein tärkeintä, se voi vihdoinkin yrittää laittaa harmaan talouden kuriin. Sehän merkitsisi vuositasolla 2,5 miljardin euron lisätuloja valtiolle, sitä kautta kunnille, ja sillä tavalla tilanne olisi aivan kokonaan voitettavissa. Saas nähdä, pystyykö ensi kevättalvella hallitus tähän.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on budjettimietinnössä jonkin verran parantanut vuoden 2005 talousarviota. Sinne on lisätty 70 miljoonaa euroa määrärahoja, ja ne lisäykset ovat pääosin hyväksyttäviä ja osittain jopa hyvinkin kannatettavia. Tämä muutos ja lisäys ei kuitenkaan merkitse sitä, että budjetin viesti Suomen kansalle olisi muuttunut positiiviseksi, myönteiseksi, ja että budjetti olisi yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen tuloerojen suhteen ja yhteiskunnan kehityksen suhteen.

Tässä yhteydessä on puhuttu paljon verotuksesta, ja siitä on tässä yleiskeskustelussa syytäkin puhua. Hallituksen veropolitiikka sosialidemokraattisen valtiovarainministerin johdolla, johon keskusta on nöyrästi alistunut, on täysin kokoomuslaista veropolitiikkaa, osin jopa oikeistolaisempaa kuin kokoomuksen harjoittama veropolitiikka eli juuri sitä veropolitiikkaa, jonka Suomen kansa aika selvin luvuin vaaleissa 2003 hylkäsi. Tämä on se kylmä totuus, jota näköjään ei sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä eivätkä ministerit uskalla kunnolla myöntää eivätkä edes kuunnella.

Kun kyselytunnilla pohdittiin kiinteistöveron korotusta ja kun siinä yhteydessä kysyin ministeri Kalliomäeltä, eikö kiinteistövero ole omaisuusvero eli varallisuusveron tyyppinen omaisuuden arvon mukaan määräytyvä vero, joka maksetaan verotetuilla tuloilla normaaliperheissä ja joka nostaa kaikkien suomalaisten asumiskustannuksia, ja eikö se ole todellakin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton, kun sitä pakotetaan kuntia kiristämään samanaikaisesti, kun varsin rikkailta poistetaan varallisuusvero, niin ministeri Kalliomäki sanoi, että ed. Kankaanniemi näkee fantasioita. Ministeri Kalliomäki taisi kyllä itse nähdä fantasioita ja pelätä vastata asialliseen kysymykseen asiallisesti.

Kysymys on todella siitä veropolitiikasta, sen suunnasta, joka vain näyttää menevän entistä enemmän siihen kylmään, hyvin oikeistolaiseen politiikkaan, että pannaan pienituloiset maksamaan ja vapautetaan suurituloiset entistä enemmän maksurasituksista. Tätä perustellaan oikeudenmukaisuudella ja tätä perustellaan työllisyyden paranemisella. Kuitenkin on asia niin, että meillä ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että Lipposen toisen hallituksen ja Jäätteenmäen ja Vanhasen hallitusten veropolitiikka olisi ollut työllisyyden kannalta tuloksellisin. Väitän ehdottomasti, että se ei ole ollut niin tuloksellinen työllisyyden kannalta, kuin olisi ollut vaihtoehtoinen veromalli, jonka kristillisdemokraatit ovat moneen kertaan tuoneet esille ja jota myös vasemmistoliitossa saman suuntaisesti pitkälti näyttää kannatettavan.

Mutta hallitus on veropoliittisen linjansa valinnut, ja se on oikeistolainen, hyväosaisia suosiva, ja se on merkinnyt sitten sitä, että kun verotusta on tällä tavalla valtionverotuksen osalta kevennetty, peruspalvelut ovat heikentyneet ja ovat yhä vaarassa, kuntien talous on ajettu ahtaalle, kun valtio joutuu lainaamaan — ei mikään pakko olisi, mutta lainaa — kunnilta valtavan määrän euroja moneksi vuodeksi ja ajaa näin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kuntalaiset entistä ahtaammalle, eli peruspalvelut ovat vakavasti uhattuina Vanhasen hallituksen toimesta.

Herra puhemies! Sama koskee perusturvaa. Tiedämme toki sen, että sosialidemokraatit eivät ole koskaan olleet mikään perusturvapuolue. He ovat aina olleet ansiosidonnaisen turvan puolesta valmiita taistelemaan vaikka lakkoon asti, mutta eivät koskaan kaikkein köyhimpien puolesta. Näin ollen tilanne on sitten se, mikä se tällä hetkellä on: perusturva erityisesti eläkeläisten osalta (Puhemies koputtaa) on jäänyt ja jäämässä yhä enemmän jälkeen.

Herra puhemies! Oli tarkoitus vähän kokoomuksen vaihtoehtobudjettia vastalauseen pohjalta tarkastella, mutta kun aika nyt loppuu, niin kiitos.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvio on suuri paketti, johon aika pienillä korjauksilla summana nähden tässä eduskunnan työssä on saatu parannuksia entisestään. Eduskunnan hallitusryhmien neuvottelemat korjaukset ovat paikallaan. Niissä on monia, joita on pyritty hoitamaan jo useiden vuosien ajan. Esimerkkeinä näistä ovat monia vuosia askarruttaneet opiskelijoiden toimeentulo ja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön määrärahat sekä tietenkin kuntien rahoitus.

Opintotukeen kuuluva asumislisä tuo helpotusta opiskelijoiden taloudelliseen toimeentuloon. Kymmenessä vuodessa vuokrat ovat kasvaneet jopa 70 prosenttia, mutta vuokrakattoa ei ole nostettu tänä aikana. Marraskuussa tämä tilanne paranee.

Nuorisotyö tulee uuden veikkausvoittovarojen jakosuunnitelman nopeuttamisen myötä saamaan valtiovarain mietinnön mukaan lisää 3,7 miljoonaa. Tämä on koko valtion budjetista kuitenkin vain 0,09 prosenttia, eli on hyvä vähän suhteuttaa näitä summia.

Veikkausvoittorahojen jakosuunnitelman nopeuttaminen on tärkeä ja ehkä rohkeakin veto. Tiedän, että meidän omassa puolueessamme, demareiden parissa, tätä kohtaa on koitettu hioa vuosia. On tärkeätä, että kirjastot saavat oman rahoituksensa suoraan valtiolta eikä veikkausvoittorahoista. Kirjasto maksuttomana ja kattavana laitoksena on maamme ylpeys ja tärkeä osa valitsemaamme menestysstrategiaa. Osaaminen lähtee lukemisesta. Kirjastotoimi tukee kansalaisten vapaaehtoista sivistymistä ja opintojen ohella muodollistakin kouluttautumista. Lukutaitomme on maailman huippua, ja sitä todistaa sekin, että kirjat ja lehdet kuluvat käsissämme, niin lasten, nuorten kuin vanhustenkin.

Veikkausvoittomäärärahojen uudelleenkohdentamisessa saadaan tärkeitä voimavaroja kulttuuriin, liikuntaan ja nuorisotyölle ensi vuodelle siis 9,5 miljoonaa lisää. Liikuntarahoista tärkeimpien joukossa on kunnille menevä osuus sekä ehdottomasti tuki liikuntajärjestöille. Valtion liikuntaneuvoston liikuntapoliittisessa jaostossa olen nähnyt rahanjakoehdotuksia tehdessämme tilanteen monien järjestöjen kohdalla, jossa tukea ei ole voitu tarkistaa moneen vuoteen, ehkä yli kymmeneenkään. Täytyy muistaa, että jo hallituksen pohjaesitys lisäsi tuonne urheilujärjestöille 655 000 euroa, ja nyt tästä osuudesta olisi menossa järjestöille noin 800 000 euroa. Liikuntajärjestöjen työ on tärkeää muun muassa lasten ja nuorten parissa, terveyden edistämisessä jne.

Mielenkiintoista on, miten opetusministeriö tulee näitä voimavaroja jakamaan kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyössä. Näen itse tärkeänä, että juuri näille kolmelle alalle voitaisiin saada lisäystä kuntiin meneviin rahoihin. Kovin monessa kunnassa juuri näitä sektoreita kupataan ja kuritetaan, kun joudutaan ensiksi hoitamaan lakisääteiset velvollisuudet sosiaali-, terveys- ja koulupuolella. Sen jälkeen monesti kärsii kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyö, eikä se ole pitkän ajan kannalta järkevää. Eduskunnan hallitusryhmien sopima aikaistus kunnille palautettavista veroista on myös reilu ja tärkeä. Tämä 50 miljoonan euron maksamisen aikaistus tulee kunnille suureen tarpeeseen.

Järjestötyö on tärkeä osa aktiivista ja elävää yhteiskuntaa. Olen iloinen, että minun itse valmistelemani aloite Eurooppa-tiedotukseen osoitettavasta määrärahan lisäyksestä on menossa läpi. Se osoitetaan järjestöille ja sivistysliitoille Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta tiedottamiseen. Muuten tahdon tässä välihuomautuksena todeta, että oma kurssi voisi eduskunnan sisäisestikin olla paikallaan siitä, mitä kaikkea tuo perustuslaki pitää sisällään. Mutta tässä on tärkeää se, että sain jo etukäteen talousarvioaloitteeseen nimiä sekä niiltä, jotka kannattavat kansanäänestystä, että niiltä, jotka eivät. Kaikki olemme sitä mieltä, että tietoa täytyy kaikkien saada ja kansalaisjärjestöt ovat sitä tietoa hyvä tapa levittää.

Näinpä tässä lyhyesti opiskelijoista, kansalaisjärjestöistä ja kunnista.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnön yleisperusteluihin jätetyissä lausumissa käsitellään erittäin tärkeitä asioita, joita hallitus ei ole halunnut hoitaa kunnolla. Kaikkein vähävaraisimmat on unohdettu, ja yhteiskunnallinen kahtiajako syvenee entisestään. Päätöksiin tarvitaan lisää inhimillisyyttä. Työttömiä ja pienituloisia ei saa jättää oman onnensa nojaan. Eriarvoistuminen ei ole kenenkään etu. Köyhyyden lisääntyminen lisää rikollisuutta, turvattomuutta kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Ei voi myöskään olla oikein, että vuodesta toiseen palkitaan niitä, joilla jo paljon on, ja unohdetaan huono-osaisimmat.

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyy ponsi, jossa valmistellaan köyhyysohjelmaa tämän maan köyhiä varten, mutta siellä ei ole osoitettu euroja, eikä tällaisilla ponsilla ole arvoa tuolla Prisman kassalla, kun kertoo, että nyt on ponsi tulossa, sillä pitäisi pystyä maksamaan. Tämä on tämän päivän eläkeläisille ja työttömille ja pätkätyöläisille, jotka ovat ajan huono-osaisia, kylmää kohtelua.

Mutta eniten ihmetyttää tämä marssijärjestys, mikä on hallituksella ollut. Ensin annetaan tämän maan 30 000 rikkaimmalle osalle niin tulovero- kuin varallisuusverohelpotuksia ja sitten vasta ruvetaan miettimään, mitä tehdään tämän maan köyhille.

Peruspalvelut, jotka olivat kaikkien puolueitten arvojärjestyksessä korkealla vielä ennen vaaleja, on unohdettu. Kunnat, jotka nämä palvelut järjestävät, on ajettu syvään taloudelliseen ahdinkoon. Vaikka kunnat joukolla nostavat verojaan ja ottavat lainaa, joutuvat ne myös samaan aikaan karsimaan palveluita. Hallituksen tulisi pikaisesti kääntää kurssia oikeudenmukaisempaan suuntaan, niin että peruspalveluista pidettäisiin huolta. Vähintä, mitä pitäisi nyt tehdä, olisi valtion kunnille olevan 500 miljoonan velan takaisin maksaminen. Hallitus kuitenkin osoitti tässäkin piittaamattomuutta kuntien hädästä ja aikataulutti velanmaksun pitkälle tulevaisuuteen, jopa seuraavan hallituksen ongelmiksi. Nyt yritetään sitten kuntien taloutta paikata kiinteistöveroa korottamalla. Toki siitä kunnat saavat rahaa, mutta se on myrkkyä tämän maan asumiskustannuksille ja asumiskustannusten kautta myös tämän maan pienituloisille ihmisille. He kärsivät tästä kaikista eniten.

Lausumissa edellytetään myös liikenneväylätyöryhmän esitysten huomioon ottamista. Hallitus on saanut suuria summia rahaa valtion omaisuutta myymällä. Näitä rahoja pitäisi käyttää investointeihin. Tie- ja rataverkko kaipaisivat monia parannuksia, jotta turvallisuutta ja toimivuutta saataisiin lisättyä. Investointeja tehdään kuitenkin hyvin vähän. Ihmetystä herättää myös, perustuuko hallituksen järjestys investoinneissa todelliseen tarpeeseen vai poliittiseen arvojärjestykseen. Esimerkiksi alempiasteinen tieverkko on monin paikoin todella huonossa kunnossa, ja Nelostie, joka on Suomen vilkkain rekkatie, tarvitsisi nopeasti perusparannusta. Sen lisäksi, että Nelostien korjaaminen olisi tärkeää turvallisuuden kannalta, se olisi myös aluepoliittisesti tärkeää. Nykyisellään huonokuntoinen ja vilkkaasti liikennöity tie on jarruna Keski-Suomen kehitykselle.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakäsittelyssä tehtiin lisäyksiä opetusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkiin. Tarve näillä sektoreilla on todella suuri, mutta lisäykset ovat riittämättömiä. Suomen tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on todettu oppimistuloksiltaan erittäin toimivaksi, ehkä maailman parhaaksi. Samaan aikaan kuitenkin tutkimukset kertovat, että pahoinvointi ja huono kouluviihtyvyys on poikkeuksellisen suurta Suomessa. Heikoimpia ja parhaimpia oppilaita ei pystytä ottamaan riittävästi huomioon.

Hoitotakuu on tärkeä ja kannatettava asia. Siitä ei kuitenkaan ole hyötyä ihmisille, jos sen toteuttamiseen ei kunnille anneta riittävästi resursseja. Kuntatalous on kriisissä, vaikka täällä väitettäisiin mitä. Sen osoittavat (Puhemies koputtaa) kuntatalouden tunnuslukutilastot. Hallitus on itse toiminnallaan vastuussa kuntien huonosta tilanteesta, ja sen tulee ottaa vastuu terveyspalveluitten rahoittamisesta eikä sysätä vastuuta kunnille, joilla ei ole mahdollisuutta selvitä niitten hoitamisesta riittävän hyvin.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! 90-luvun lopulla tutkittiin Suomessa kulttuurilaitosten tuottoa. Lopputuloksena päädyttiin arvioimaan, että kulttuurilaitoksiin sijoitettu markka, nykyään euro, tulee takaisin suorina taloudellisina kerrannaisvaikutuksina 1,8-kertaisena. Samasta Teatterikorkeakoulun teettämästä tutkimuksesta selviää, että kulttuuriyksiköt luovat jokaista synnyttämäänsä työpaikkaa kohti 0,5 työpaikkaa paikkakunnalle laitoksen ulkopuolella. Luku on korkeampi kuin esimerkiksi teollisuuden investoinneista syntyvien työpaikkojen suhteellinen määrä. Lisäksi kulttuurissa tapahtuva tuotanto on pääosin kotimaista. Kysymys ei ole siis kansantalouden kannalta merkityksettömästä asiasta.

Tästä huolimatta kunnissa ollaan valmiita menemään sellaisiin äärimmäisyystoimenpiteisiin kuin olemme nähneet Kajaanin kaupunginteatterin kohdalla tapahtuvan. Vaikka kuntien päättäjät tietävät kulttuurin merkityksen oman kuntansa kilpailutekijänä, liian usein heillä ei riitä ymmärrystä ylläpitää riittävin resurssein varustettuja kulttuurilaitoksia. Ne tarvitsevat siis entistä laajempaa ja tehokkaammin kohdennettua valtion tukea.

Arvoisa puhemies! Vaikka puhun muiden budjettipuhujien tapaan rahasta, täytyy muistaa, että kulttuurin tärkein raaka-aine on aika. Ilman aikaa emme voi odottaa kulttuurityöläisiltä ja taiteilijoilta sellaisia lopputuloksia, joihin olemme tyytyväisiä. Taiteilija tarvitsee riittävästi aikaa ajatella, hioa ja synnyttää. Jotta tähän olisi aikaa, pitää taiteilijalla olla myös rahaa. Perusturvajärjestelmä loisi toimivan pohjan myös taidealojen ammattilaisille. Perusturvan pysyvyys antaisi luovuudelle mahdollisuuden hengähtää ilman keskeneräisten teosten päätymistä luettavaksi tai katsottavaksi.

Arvoisa puhemies! Ajankohtaisinta tällä hetkellä on turvata vakiintuneiden vapaiden teatteriryhmien ja pienten kaupunginteattereiden toiminta. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa osoitetaan rahaa nimenomaan näihin kohteisiin. Määrärahakorotus pitäisi tehdä teatterilain ulkopuolisen, niin sanotun vapaan teatterikentän tukeen. Jos se nostettaisiin 1,7 miljoonaan euroon, saavutettaisiin vihdoin se taso, jolle sitä teatterilain valmisteluvaiheessa yli kymmenen vuotta sitten suunniteltiin. Tämä vapaa teatterikenttä tuottaa Suomessa 17 prosenttia esityksistä, saa 12 prosenttia katsojista ja saa 1,9 prosenttia valtionavusta. Palkattoman työn osuus on siellä tällä hetkellä noin 66 prosenttia.

Vastaavan suuruisella miljoonan euron korotuksella teatterilain piirissä oleville teattereille voitaisiin helpottaa muun muassa alueellisten, ruotsinkielisten ja lastenteattereiden asemaa. Teatterilain piirissä olevien teattereiden rahoitusongelma nimittäin syvenee jatkuvasti. Työvoimavaltaisella alalla kustannukset nousevat vuosittain ilman, että valtion tuen perustana olevaa henkilötyövuoden suuruutta tarkastetaan. Lisäksi laskennalliset henkilötyövuodet ovat itsessään jääneet jälkeen noin 200 henkilön verran. Kuten tänään kyselytunnilla kuulimme, mitään aikataulua hallitus ei osaa sanoa, koska tämä voisi umpeen kuroutua. Korjauksia sinänsä on kyllä tehty.

Nyt sitten täällä eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa ratkaisuksi ehdotettu 600 000 euron korotus näille teatterilain piirissä oleville teatteriryhmille on joka tapauksessa tosi tärkeä askel oikeaan suuntaan. Sillä saadaan toivottavasti ratkaistua akuutit kriisitilanteet, kuten Kajaanin kaupunginteatterin kohtalo.

Arvoisa puhemies! On tärkeää säilyttää vireää kulttuuritoimintaa läpi Suomen. Ei ole tarkoituksenmukaista kiristää maakuntien keskuksissa toimivien kulttuurilaitosten taloutta pisteeseen, jossa toiminta kaventuu. Muutkin kuin helsinkiläiset tarvitsevat museoita, orkestereita, teattereita ja tanssitaidetta.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä valtion ensi vuoden budjetin palautekeskustelu käydään kyllä hyvinkin myönteisissä tunnelmissa. Hallitus on tehnyt hyvinkin kauaskantoisia ja myös oikeita päätöksiä, joiden avulla sekä kansantalous että valtiontalous ovat nyt vahvalla pohjalla. Tulopoliittisen sopimuksen syntyminen on varmistunut, ja vaikkeivät nuo viimeiset väännöt helppoja ole olleetkaan, niin voi olla todellakin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Tämän sopimuksen hyväksyminen on ollut käytännössä välttämätöntä, sillä maltillinen ja kattava tupo muodostaa yhdessä tuloveronkevennysten, varallisuusveron poistamisen ja budjetin menolisäysten kanssa erinomaisen perustan talouden vakaudelle.

Hallituksen tekemät ansiotuloveron kevennykset muodostuvat tämän syksyn päätösten myötä kieltämättä suuremmiksi kuin ennen eduskuntavaaleja ja hallitusohjelmassakaan yleisesti ennakoitiin tuloksekkaiksi ja järkeviksi. Talouden hiipuva kasvu teki kuitenkin vaalikauden alussa välttämättömäksi käyttää kaikki hallitusohjelmassa päätetty tuloveronkevennysvara etupainotteisesti. Tämä taktiikka ja käytäntö on myös purrut erinomaisesti: kotimarkkinat ovat pysyneet käynnissä silloin, kun viennin veto oli vähäinen, eikä työttömyys riistäytynyt kasvuun. Valtiontalouskin kääntyi tällaisen aktiivisen veropolitiikan myötä tänä vuonna ennakoidun selvän alijäämän sijaan suurin piirtein tasapainotilaan. Nyt päätetyt veronkevennykset yhdistettynä maltilliseen tuloratkaisuun puolestaan ovat aivan selvästi laskelmien mukaan edullisimmat erityisesti sekä ihmisten ostovoiman että myös valtiontalouden tasapainon näkökulmasta ja mahdollistavat myös sitten osaltaan vahvat lisäpanostukset osaamiseen ja infraan.

Myös nämä valtiovarainvaliokunnan tekemät lisäykset tähän hallituksen esitykseen ovat tällä kertaa erittäinkin onnistuneita. Kuntien taloustilanne on kääntynyt ennustettua heikommaksi, joten on enemmän kuin tarpeen etupainotteisesti tarkistaa kustannustenjakoa. Kuntien talouden ennustettua heikommassa kehityksessä on paljolti kyse siitä, että kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tähän ongelmaan on ilman muuta tartuttava nykyistäkin ripeämmin sekä kuntien että valtion taholta. Julkisen sektorin tuottavuutta on kautta linjan pystyttävä nostamaan, ja tarvitaan aika perusteellisiakin muutoksia toimintatavoissa, organisaatioissa, henkilöstön osaamisessa. Yksityisen sektorin yrittäjiä tarvitaan myös entistä enemmän mukaan tähän palvelutuotantoon. Ylipäänsä hyvä tuottavuuskehitys kaikilla talouden sektoreilla on äärimmäisen tärkeää Suomen kilpailukyvyn, talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta. Tuottavuuden kasvuvauhdin parantamiseen on siksi syytä kannustaa kaikilla sektoreilla. Se merkitsee entistä enemmän kilpailua ja avautumista nykyisin vähän suljetummillakin sektoreilla, esimerkiksi palveluissa, eli kyllä meillä paljonkin on näissä talouden toimintaedellytyksissä parantamisen varaa.

Haluan myös näistä valtiovarainvaliokunnan tekemistä lisäyksistä kuntatalouteen tehtyjen lisäpanostusten lisäksi nostaa esiin tämän opiskelijoiden asian. Valtiovarainvaliokunta teki määrätietoista työtä, hallituspuolueet siellä, asian eteen, ja on erittäin tärkeää, että nyt vihdoin päästään eteenpäin opiskelijoiden toimeentuloedellytysten parantamisessa. Vuokrakaton korotus on tervetullut lisä yhdessä tuon opintolainauudistuksen kanssa. Ilmeisesti keskustaa aina tarvitaan, kun opiskelijoiden asemaa kohennetaan.

Arvoisa puhemies! Samalla tavalla kuin tähänkin saakka hallituksen on kyllä jatkossakin elettävä ajassa. Meillä on edelleen iso haaste edessämme, kun yritämme selvitä työttömyyden ja väestön ikääntymisen kaksoishaasteesta. Oman lisänsä Suomen kohtaamiin uhkiin ja mahdollisuuksiin tuo myös maailmantalouden murroksen eli globalisaation uusi vaihe. Ensinnäkin on huolehdittava siitä, että hallitusohjelmassa todetut toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi toteutetaan. Matalan tuottavuuden työn tuesta on hallitus tehnyt alustavan päätöksen, ja sen konkretisointi on ensimmäisenä esityslistalla. Veroratkaisuilla on tähän mennessä puututtu työvoiman tarjontaan, nyt täsmätoimet on suunnattava nimenomaan työn kysyntään. Erityisesti palvelusektorilla on paljon toteutumatonta työpaikkojen syntypotentiaalia.

Toinen tärkeä näkökohta on se, että osaamiseen liittyvät panostukset saatetaan nopeasti esityksiksi. Globalisaatioryhmä teki hyvää työtä, ja kannattaa kiinnittää huomio myös tähän valtiovarainvaliokunnan toiseen lausumaan, jossa kiirehditään myöskin hallituksen toimia näissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi aivan lyhyesti tästä kokoomuksen arvostelusta: se on ollut melkoisen linjatonta. Kun hallituksessa kokoomus ei saanut mitään aikaan aikoinaan ansiotuloverotuksen rakenteellisessa uudistamisessa, yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamisessa, varallisuusverotuksen poistamisessa jne. eikä myöskään matalan tuottavuuden työn tukemisessa, (Puhemies koputtaa) niin nyt tämä arvostelu, jota kokoomuksen taholta tulee, on jälkijättöistä. Kun katsoo tätä kokoomuksen vaihtoehtobudjettia: roiskitaan muutama kymmenen miljoonaa euroa sinne tänne. Eihän se ole mikään vaihtoehto, kun kuitenkin budjetin loppusumma on noin 38 miljardia.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! On erinomainen asia, että tupo on syntynyt ja voimme päättää vuoden 2005 talousarviosta tietoisena siitä, mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa. Se on välttämättömyys pyrkiessämme parantamaan vieläkin liian matalalla tasolla olevaa työllisyystilannetta. Yhteiskunnan päätöksillä ei tietenkään voida kaikkeen vaikuttaa. Entisajan patruunoita kunnioitettiin jos pelättiinkin. He kuitenkin tarjosivat myös työtä ja sitä kautta halusivat parantaa kansalaisten elämisen tasoa ja hyvinvointia. Eivät he tarvinneet optioita, jos eivät varmasti tienneetkään optioista, joilla voisivat turvata suvun tulevaisuuden neljä viisi sukupolvea eteenpäin. He sijoittivat tuotantoon ja tehtaisiin.

Maailma on toki muuttunut, mutta kyllä on ahneuskin lisääntynyt. Tuleva omaisuusveroalennus antaa meille mielenkiintoisen mahdollisuuden seurata, kuinka paljon sen jälkeen investoidaan tuotantoon, työpaikkoihin, kuten on luvattu, vai halutaanko saatavilla verohelpotuksilla aikanaan turvata vielä yksi sukupolvi lisää. Tuolloin omistajien on aika näyttää se oikeudenmukainen, yhteiskuntaa rakentava puoli omasta sisimmästään.

Kunta on suomalaisessa järjestelmässä keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Kuntien talous on edelleen varsin tiukilla, ja siksi on tervehdittävä ilolla sovittua 50 miljoonan euron lisäystä kustannusten aiemman nousun johdosta maksuun tulevaan osuuteen ensi vuodelle, yhteensä siis 136 miljoonaa euroa. Loppuosa on tarkoitus maksaa vuosina 2006—2008. Olisin nähnyt hyvänä vieläkin suuremman lisäyksen ja aikaistamisenkin, ja onkin tarkasti seurattava talouden kehitystä ja mahdollisuuksien mukaan jatkettava tuota aikaistusta seuraavinakin vuosina. Kunnat joutuvat joka tapauksessa edelleen tarkasti miettimään, miten palvelut tuotetaan, kenelle tuotetaan ja millä hinnalla.

Tänäänkin täällä salissakin on ollut käsillä sisäasiainministeriön työryhmässä käsittelyssä oleva kiinteistöveron ylä- ja alarajojen korotus. Se ei sisälly vielä ensi vuoden talousarvioon. On kuitenkin tulevaisuudessa hyvä muistaa, että ei kiinteistöveron tuotolla eikä sen huomattavallakaan korotuksella kuntien taloutta voida korjata. Sen sijaan asumisen hinta koskettaa meitä kaikkia, enkä voi ymmärtää, miksi pitäisi pakottaa sellaiset kunnat nostamaan alarajaa, joilla ei siihen ole mitään tarvetta. Ennen kyseisen esityksen antamista on paikallaan ensin ensi keväänä paneutua hallitusohjelmassakin mainittuun köyhyysongelmaan. Tästä on nyt saatu mietintöön maininta, ja se maininta tulee ottaa tosissaan.

Opiskelijoiden asumislisän kattorajan nostaminen helpottaa opiskelijoiden asemaa, ja tämä on selkeä parannus. Opiskelijoiden piirissä se on otettu vastaan hyvin suurella tyydytyksellä. Uskaltaisikohan ajatella, että tuollaiset sinänsä pienet muutokset kaiken kaikkiaan lisäävät myös motivaatiota opiskella ja nopeuttavat ehkä myös opiskelujen loppuun saattamista. Opiskelijoihin kannattaa kyllä satsata.

Arvoisa puhemies! Liikennemäärärahoja käsitellään varmasti laajemmin sitten pääluokkakohtaisessa käsittelyssä, mutta haluan jo tässä yhteydessä todeta, että Pirkanmaan ja koko Pohjanmaan, pohjoisen Suomen, tärkeä tiehanke, Tampereen läntinen ohitustie, ei saa varmistusta työn jatkumiselle ilman keskeytystä tässä budjetissa. On selvää, että on täysin järjenvastaista välillä lopettaa iso työmaa ja aloittaa se uudelleen, kun varmasti tiedetään, että se on aloitettava ja se nostaa selkeästi kustannuksia. Tähän ongelmaan palataan siis lähemmin yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Vielä, arvoisa puhemies, olen tältä paikalta luvannut, että vuosittain talousarvion käsittelyn yhteydessä perään hallitusohjelmassa olevaa mainintaa erityisen kalliin erikoissairaanhoidon kustannustenjaon selvittämisestä kuntien ja valtion välillä. Tänäkään vuonna ei siitä selvitystä ole näkyvissä, mutta korkea aika alkaisi olla se tänne käsittelyyn saada. Se on varsinkin pienille kunnille erinomaisen tärkeä asia, sillä yksi vaikea tapaus voi suistaa koko kunnan talouden pois paikaltaan siitä huolimatta, että maksukatot kunnille on olemassa. Tähän hallituksen pitää vielä tämän hallituskauden aikana paneutua.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esitän seuraavassa kannanottoja oman maakuntani Keski-Suomen osalta sekä aluepoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna. On valitettavasti todettava, että valtion talousarvioehdotus vuodelle 2005 on aluepoliittisesti ja siten myös Keski-Suomen kannalta tarkasteltuna todella korutonta luettavaa. Karkeasti sanottuna ehdotuksen turvin Keski-Suomessa juuri pyörät pyörivät, mutta kehittäviä, innostavia ja kannustavia ehdotuksia on Keski-Suomen osalta todella vähän.

Näyttää siltä, että hallitus on nostanut kätensä pystyyn aluepolitiikan osalta ja aiheuttaa samoja suuria vaikeuksia kuin edellisten punamultahallitusten aikana 60- ja 70-luvuilla. Monet meistä tietävät, mitä tuolloin tapahtui, ja on syytä varoittaa toistamasta tuon ajan virheitä. Seuraavassa muutama esimerkki hallituksen maata jakavasta politiikasta.

Maatalousministeri Korkeaoja ei ole onnistunut EU-neuvotteluissa riittävästi pitämään Suomen maatalousväestön puolia, ja seuraukset ovat nyt nähtävissä. Laajoilla alueilla on Keski- ja Pohjois-Suomessa maatalousväestö menettämässä uskonsa omaan elinkeinoonsa hallituksen toimenpiteistä johtuen. Ympäristöministeri Enestam on ylikävelty ministeriössään, eikä hän ole lunastanut yhtään niistä lupauksista, joita hän vaalikauden alussa haja-asutusalueitten osalta antoi. Päinvastoin noiden alueiden ihmisten elämä on tehty entistäkin hankalammaksi. Pahimpana esimerkkinä tästä on kuuluisa, täysin epäinhimillinen Onkisalo-tragedia. Ministeri Enestam kantaa tästä viimeisimpien vuosien vastuun.

Eläkeläiset ja veteraanit on talousarvioehdotuksessa unohdettu. Heitä on päinvastoin suorastaan nöyryytetty aikaisemmilla päätöksillä: 7 euroa kansaneläkkeisiin ja 3 euroa ylimääräiseen rintamalisään.

Maakunnat, Keski-Suomi kärjessä, on investointien osalta unohdettu lähes täydellisesti. Tuporatkaisuun liittyneet investoinnit menivät Kaakkois-Suomeen, ja talousarvioehdotus vuodelle 2005 ei sisällä merkittäviä uusia hankkeita Keski-Suomeen. Hallitus ei näköjään ymmärrä sitä, että Valtatie 4 on koko Suomen selkäranka. Sen taso ratkaisee halki Suomen sijoittuvien kuntien ja yritysten menestymisen sekä niiden kautta ihmisten työllistymisen ja toimeentulon. Valtatien 4:n rakentaminen on aloitettava tällä vaalikaudella.

Työttömyyden lasku on punamultahallituksen aikana pysähtynyt huolestuttavasti. Uusia työpaikkoja ei synny ollenkaan tavoitteitten mukaisesti. Hallitus on verhonnut epäonnistumisensa niin sanotulla Kiina-ilmiöllä keskittymättä laisinkaan omiin sisäsyntyisiin vaikeuksiin ja virheisiin työllistämisen osalta.

Arvoisa puhemies! Punamultahallitus on samaan aikaan kiristänyt kuntien taloutta niin sanotulla pakkolainalla, yli 300 miljoonalla eurolla, vaikka veroäyriänsä korottaa peräti 136 kuntaa, ja tämä päivänä olemme saaneet kuulla, että on aikomus korottaa kiinteistöveroja. Hallituksella oli kuitenkin varaa tuoda ehdotus yhdeksän poliittisen valtiosihteerin palkkaamiseksi, toisin sanoen poliittisen pelin pelaaminen menee ihmisten tarpeiden ohi. Se on tunnusomaista tälle vuoden 2005 talousarvioesitykselle.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin, että en pidä tässä vaiheessa puheenvuoroa, mutta päähallituspuolueitten ryhmäpuheenvuorot saivat minut toisenlaisiin aatoksiin. Kuuntelin keskustan ryhmäpuheenvuoronpitäjää, ed. Nousiaista, ristiriitaisin mielin. Hän sanoi puheessaan, että arvioiden mukaan tulopoliittinen kokonaisratkaisu yhdessä hallituksen päättämien talousratkaisujen ja veronalennusten kanssa lisäisi työllisyyttä 40 000—50 000 hengen verran. Seuraavassa siunaamassa hän sanoi, että euroalueen ja Suomenkin kasvua hidastavat tunnetut syyt: väestön ikääntyminen ja työllisten määrän vähentyminen. En minä ainakaan voi ymmärtää, kuinka työllisyys voi samanaikaisesti lisääntyä ja vähentyä. Voisiko joku keskustan ryhmästä tai vaikkapa sosialidemokraateista kertoa, kuinka tämä tapahtuu? Kyse on kuitenkin teidän yhteisen hallituksenne keskeisimmästä talous- ja työllisyyspoliittisesta tavoitteesta eli 100 000 uuden työpaikan syntymisestä. Siitä tavoitteestahan ed. Nousiainen kehotti hallitusta edelleen pitämään kiinni.

Ristiriitainen oli myös sosialidemokraattien ryhmäpuhe. Ed. Ahde painotti, kuinka paljon talousarvion valmistelussa saivat huomiota köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyvät kysymykset. Kotihoidon tukeen, minimiäitiys-, -isyys- ja vanhempainrahaan sekä opiskelijoiden asumistukeen onkin tulossa hienoisia parannuksia, mutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta ei helpoteta mitenkään. Ensi vuonnakaan työttömien perusturvaan ei tule sentinkään parannusta, niin kuin ei tule koko hallituskaudella. Sosialidemokraatitkin ovat valmiit antamaan köyhäinapua Suomen varakkaimmille vapauttamalla heidät kokonaan varallisuusverosta. Tuolla summalla, joka nyt jää valtiolta saamatta, olisi voitu korottaa työttömyydenaikaista perusturvaa 20 euroa kuukaudessa jokaisen työttömän kohdalla. Työttömät eivät voi uhkailla, että siirtävät tuotantonsa tai investointinsa kaukomaille tai varallisuutensa veroparatiisiin. Jokainen euro, jonka työtön tai muu kädestä suuhun elävä saa lisää, palautuu saman tien kiertoon talouteen.

Arvoisa puhemies! Hallitus kyselee mielellään, mikä on opposition yhteinen talous-, työllisyys- tai veropoliittinen linja. Suomalainen demokratia toimii kuitenkin niin, että puolueet muodostavat yhteisen hallituksen, eivät yhteistä oppositiota. Siksi meidänkään linjamme ei tarvitse olla sama kuin esimerkiksi kokoomuksella. Mutta meidän verolinjamme on sama kuin ennen viime eduskuntavaaleja, ja se on sama, mitä se oli ennen vaaleja kummallakin nykyisellä päähallituspuolueella. Me emme ole äänestäjiä huijanneet.

Ed. Ahde sanoi, että opposition vasemmalla laidalla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää nykyisen työttömyyden poistamisen edellyttämiä toimia, ja kertoi lääkkeenä olevan tämän hallituksen harjoittaman verolinjan, joka on ryöstetty kokoomukselta. Voidaan kysyä, mikä ihmeen äkkiherännäisyys sosialidemokraatit yllätti heti vaalien jälkeen.

Vasta julkaistu työministeriön oma raportti arvostelee harjoitettua työllisyyspolitiikkaa aivan samoin sanoin kuin me olemme tehneet täällä eduskunnassa. Leimaakohan työministeri tämänkin raportin opposition tietämättömyydeksi tai populismiksi? Kannattaa muistaa, että työllisyystavoitteen epäonnistumisen lisäksi myöskään massatyöttömyys ei sula, niin kuin sosialidemokraatit ryhmäpuheenvuorossaan virheellisesti väittivät. Hallituksen omien laskelmien mukaan työttömiä arvioidaan ensi vuonna olevan 272 000, eikä työttömyys ole käytännössä laskenut neljään vuoteen.

Talousarvion perusteluihin on kirjattu, ettei minkään työmarkkina-alueen työttömyys saa ylittää yli 80 prosentilla maan keskimääräistä tasoa. Kuitenkin maasta löytyy alueita, joilla on eletty vuosikausia tuon rajan väärällä puolella käymättä kertaakaan sen alapuolella. Myös työvoimapalvelulaissa sanotaan, ettei minkään alueen työttömyys saa olennaisesti poiketa maan keskimääräisestä tasosta.

Ensi vuonna otettaneen käyttöön työministeriön virkamiesten luoma työllisyysmäärärahojen kohdentamisen laskentamalli, joka vääristää entisestään tilannetta. Olemme tehneet omaan vastalauseeseemme lausuman, joka velvoittaa työministeriötä pitämään eduskunnan selkeästi määritellystä linjauksesta kiinni. Siinä äänestyksessä mitataan, käyttävätkö edustajat sitä valtaa, joka vaaleissa on heille annettu, vai antavatko he sen virkamiehille.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on tehnyt oman varjobudjettinsa, jonka sisältö lähtee siitä, ettei nykyiseen veroalehuutokauppaan löydy perusteita. Investointielvytys ja hyvinvointivaltion kehittäminen turvaisivat myös yritysten toimintaedellytykset paljon paremmin kuin nykyinen linja. Tätä mieltä olimme jo ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Me tulemme verohuijareita muistuttamaan asiasta myös silloin, kun hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan. Muuhun hallituksen valitsema talouslinja ei voi johtaa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvio heijastaa hallituksen tahtotilaa. Om politik är att vilja är det att vara i regeringen — att kunna. Mutta mitä halutaan? Minkälaista tulevaisuutta heijastaa talousarvioesitys, jos lähdetään siitä, että tulevaisuus rakennetaan tänään? Ajattelin ottaa kaksi esimerkkiä hallituksen omista tulevaisuusvisioista ja kommentoida sitä, miten ne heijastuvat budjettikirjaan.

Ensimmäinen on kysymys ikääntyvästä Suomesta. Hallitus itse peräänkuuluttaa väestöpolitiikkaa, tarvitsemme lisää lapsia. Ajatuksena on, että perhe ja työelämä tulisi voida paremmin yhdistää siten, että ihmiset todella hankkisivat ne lapset, joita me tiedämme ja Väestöliitto erityisesti tietää heidän haluavan. Kuka voi tämän väestöpolitiikan tehdä, jos ei hallitus?

Jos katsotaan, minkälaisia indikaattoreita tämän väestöpolitiikan kohdalla on hallituksen budjettikirjassa, talousarvioehdotuksessa, niin voimme aloittaa vaikka lapsilisistä. Ensimmäinen lapsi saa tosin vähän enemmän lapsilisää, mutta on todettava, että monilapsiset perheet ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Väestöliiton arvion mukaan nimenomaan monilapsiset perheet ovat niitä, jotka olisivat valmiita hankkimaan lisää lapsia.

Toinen kysymys on minimiäitiyspäivärahasta. Se on jatkuvasti, vaikka sitä nostetaankin, alle työttömän päivärahan. Eikö nimenomaan väestöpolitiikan nimessä, Suomen tulevaisuuden nimessä tulisi palkita äitejä heidän työstään siten, että he näkisivät, että heidän yhteiskunnallista panostaan arvostetaan?

Kolmas esimerkki on vanhemmuuden kustannukset, jotka johtavat siihen, että nuoria naisia syrjitään työelämässä. Alle kolmekymppiset naiset ovat pätkätöissä. Pätkätöissä olevat naiset eivät hanki lapsia. Vanhemmuuden kustannukset, jotka työnantaja joutuu maksamaan, johtavat siihen, että työnantaja joutuu maksamaan 10 000 euroa kutakin lasta kohti. Nuoret naiset joko ovat pätkätöissä tai kokonaan ilman töitä. Hallitus on tässä tehnyt symbolisen eleen. Vuosilomarahoista, jotka kertyvät vanhempainlomien aikana, on maksettu 40 prosenttia työnantajalle, nyt tämä nostetaan 60 prosenttiin. Se on hyvä juttu, mutta käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä naisten työelämään sijoittumiselle, ei myöskään väestöpolitiikan näkökulmasta.

Tässä olisikin paljon radikaalimpi ote tarpeen. Ministeri Mönkäre on laskenut, että tarvittaisiin noin 160 miljoonaa euroa, jotta vanhemmuuden kustannukset työantajille voitaisiin kattaa. Miinojen kustannukset ovat 200 miljoonaa euroa, ja itse asiassa ne voisivat yhtä hyvin vanheta varastoissaan. (Ed. S. Lahtela: Miksei anneta rauhassa vanhentua?) — Nimenomaan, tätä kannatan. — Niin nämäkin rahat voitaisiin käyttää syntyvyyden lisäämiseen ja väestöpolitiikkaan.

Seuraavaksi kysymys luovuudesta: Hallituksella on luovuusstrategia tekeillä. Kysymys on suomalaisesta yhteiskunnasta, omasta tulevaisuudestamme. Innovaatiot ovat avainsana, mutta kun tarkastellaan konkreettisia rahoitusmalleja, niin hyville ideoille, jotka tarvitsisivat nopeaa rahoitusta, selkeyttämistä siitä, onko idea kantava, ei "preseed"-rahoitusta Suomesta löydy, sitä eivät anna te-keskukset, ei Sitra, ei kukaan. Näin ollen monet hyvät ideat jäävät kokeilematta. Suomella ei ole tähän varaa.

Toinen esimerkki luovuudesta on kirjastot. Kirjastot ovat luovuuden tila yhteiskunnassa. Mitä tapahtuu suomalaisissa kirjastoissa? Lainaukset lisääntyvät, ne ovat maailman huippua, kävijämäärät lisääntyvät, mutta työntekijöitä vähennetään, eikä monissa kirjastoissa ole mahdollista edes ostaa lapsille digitaalista materiaalia, puhumattakaan siitä, että pienen kunnan kirjastossa olisi laajakaistaverkkoja ja mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa. Kirjastomäärärahoja talousarvio jonkun verran nostaa ylöspäin. Se on kuitenkin vain indeksikorotus ja riittämätön. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi totean vaan sen, että Suomessa myös työttömien luova energia kahlitaan. Kohta olemme yhteiskunnassa, jossa toinen puoli täyttää kaavakkeita ja toinen tarkastaa niitä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin myönteistä, että tänä päivänä on syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu tai itse asiassa varmistunut. Kyllä siinä pitää antaa merkittävä tunnustus myös Vanhasen hallitukselle ja hallituksen ennakkoluulottomille toimenpiteille, joilla varmistettiin se, että työmarkkinoilla voi syntyä pitkäkestoinen ja vakauttava tulopoliittinen sopimus.

Täällä erityisesti vasemmistoliiton puolelta on kyseenalaistettu hallituksen talouspolitiikan linjaa, mutta kun on kuullut vasemmistoliiton edustajien puheenvuorot, niin täytyy kyllä sanoa, että vasemmistoliiton talouspolitiikka on tänä päivänä populistista retoriikkaa vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Sen tietysti ymmärtää. Kahdeksan vuoden hallitustaival, jossa jouduttiin sitoutumaan kurinalaiseen talouspolitiikkaan, jätti paineita, ja nyt vasemmistoliitolla on tietysti irtiottojen aika, jota mielellään oppositiosta tehdään ilman vastuuta kokonaisuudesta.

Tämä hallituksen linja, jossa varmistettiin tulopoliittisen sopimuksen syntyminen, oli Suomen kannalta, isänmaan kannalta, viisas ja järkevä linja. Se sisälsi siis merkittävän veropolitiikan panostuksen, panostuksen infraan ja osaamisen kehittämiseen. Ensi helmikuussa oleva hallituksen kehysneuvottelu on tärkeä siinä mielessä, että siinä ratkaistaan loppuhallituskauden linja, myöskin budjetin linja. Täällä on monissa puheenvuoroissa yli puoluerajojen tullut esille lisäpanostustarve infrastruktuurin kehittämiseen. Minusta on selvää, että valtionyhtiöitten myyntitulojen käyttösääntöä pitää uudistaa ja muuttaa, muuttaa niin, että entistä enemmän valtionyhtiön myynnistä tulevista rahoista voidaan käyttää liikenneverkoston kehittämiseen niin, että näitä liikennehankkeita voidaan käynnistää väylätyöryhmän esittämällä tavalla koko Suomen alueella ja myös niitä teemaohjelmia, jotka liittyvät tähän ministerityöryhmän hyvään kokonaisesitykseen. On tärkeää, että se ratkaisu voidaan hallituksessa tehdä helmikuussa.

Sen lisäksi on tärkeää, että maatalous saa oman tuporatkaisunsa ja huolehditaan siitä, että maatalousyrittäjien toimeentulon ja ostovoiman kehitys etenee samalla tavalla kuin muitten väestöryhmien. Sen lisäksi on tärkeää, että matalan tuottavuuden työn sivukustannusten alentamisratkaisu saadaan riittävän voimakkaana käyntiin, jotta meille syntyy uusia työpaikkoja ja lisää työmahdollisuuksia myöskin jatkossa. Kun nämä kokonaisuudet toteutetaan, on selvää, että hallitus tulee onnistumaan merkittävällä tavalla tässä koko talouspolitiikan linjassa.

Täällä ed. Mustajärvi epäili työpaikkamäärää. Kyllähän 45 000—50 000 uutta työpaikkaa, joiden arvioidaan tulevan tupon seurauksena, on merkittävä asia ja oikeaan suuntaan.

Kuntataloudesta on täällä paljon puhuttu. Kuntatalouden tilanne on haasteellinen ja monilta osin tiukka ensi vuoden aikana, mutta näkymä tässäkin on parempaan suuntaan. Hallituksen toimethan sinänsä ovat myönteisempiä kuin aiemmin, mutta yleinen vaatimaton talouskehitys on merkinnyt sitä, että kunnilla on todella tiukkaa budjettien tekemisen osalta. Sen takia tätä pitää arvioida myös hallituksen piirissä ja olla valmiutta aientaa vielä edellisen hallituksen peruna olevaa lainaa, noin 500 miljoonan euron lainaa, joka pitäisi maksaa nopeammassa aikataulussa.

Täällä on, arvoisa puhemies, pohdittu myöskin kuntien valtionosuusuudistusta ja sen uudistuksen lähtökohtia. Nehän ovat erittäin hyvät. Tavoitteena on turvata peruspalvelut kaikissa kunnissa ja tehdä valtionosuustarkistus, joka mahdollistaisi tämän rahoituspohjan toteutumisen. Kuitenkin yllättävää oli, että valtiovarainministeriö omassa eriävässä mielipiteessään nosti jälleen esille SDP:n poliittisen tavoitteen, kiinteistöveron laajentamisen myös maa- ja metsätalousmaahan. Tästähän sovittiin hallitusohjelmaneuvotteluissa niin, että tämän hallituksen aikana kiinteistöveroa ei laajenneta koskemaan maa- ja metsätalousmaata.

Keskusta aikoo pitää kiinni tästä tavoitteesta ja aiemmasta päätöksestä. Hallituksen pelisääntöjen kannalta tämä menettelytapa ei ole mielestäni hyväksyttävää. Puoluepoliittisia intohimoja ei pitäisi nostaa esille asioista, joista on jo aiemmin sovittu. Haluan muistuttaa siitä, että maa- ja metsätalous tarvitsee kustannuksia alentavia ratkaisuja eikä kustannuksia lisääviä ratkaisuja. On syytä myös muistuttaa, että varallisuusveron poistosta päätettäessä ei sovittu mistään muusta veronkorotuksesta, ja tämä kytkentä nyt tähän valtionosuusuudistukseen on siinä mielessä käsittämätön ja kestämätön. Se vähän kielii siitä aiemmasta linjasta, joka globalisaatiotyöryhmän yhteydessä oli esillä, jossa SDP pyrki tuomaan maatalouden alasajosuunnitelmaa myös hallituksen yhteisiin pöytiin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää on täällä moitittu siitä, että emme ymmärrä valtiovarainministeri Kalliomäen talouspoliittista linjaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Me päätimme tänään ottaa noudatettavaksemme valtiovarainministerin ohjeen menojen saattamisesta tuloja vastaaviksi päättäessämme muutama tunti sitten ryhmämme ensi vuoden talousarviosta. Tässäkin meille kuitenkin tuli ongelma. Kun menomme ovat viime aikoina olleet tuloja suuremmat, niin jouduimme ihmettelemään, miten ihmeessä saavutamme tasapainon, jos alennamme ryhmäveroa eli pienennämme tulojamme. No hyvä. Tunnen kyllä hallituksen ja valtiovarainministerin logiikan tältä osin. Eli kun veroja lasketaan, niin työllisyys paranee ja verotulot vastaavasti kasvavat. Tämähän kuulostaa teoriassa aivan erinomaisen keynesiläiseltä ajattelulta, jota lämpimästi kannatan. Valitettavasti käytännössä lopputulos on uusliberalistisen talousteorian mukainen erityisesti siksi, että veronkevennyksiä ei suunnata euromääräisesti pienituloisille, joiden kulutusalttius olisi kaikkein suurin, ja samalla heikennetään julkista kysyntää eli kuntien edellytyksiä tuottaa peruspalveluja ihmisille.

Arvoisa puhemies! Tässä katsannossa ei ole mitään ihmeellistä siinä, että kokoomus ja keskustakin tätä politiikkaa kiittävät. Sosialidemokraateilta nyt kuitenkin pitää kohtuuden nimissä kysyä, oletteko tekin siirtyneet tälle markkinaideologian linjalle vain käytännössä vai onko tästä yksituumaisuudesta kokoomuksen kanssa löydettävissä myös ideologinen viritys. (Ed. S. Lahtela: Edellisestä!) Merkitseekö sana solidaarisuus teille edes teoriassa mitään, kun tämän budjetin käytännössä se supistuu lausumaksi hallitukselle mahdollisen köyhyyspaketin laatimisesta ilman euron euroa kaikkein köyhimmille. Voisi ehkä tässä yhteydessä viitata vanhaan laulun sanaan: "Kun ihminen ihminen on, niin leipää hän tarvitsee. Palopuheet ei suojele pakkaselta eikä rumpujen paukutuskaan."

Arvoisa puhemies! Meitä, jotka olemme sanoneet, että varallisuusveron poistaminen on äärimmäisen epäsolidaarista silloin, kun toimeentulotuen asumismenojen omavastuuta ei suostuta poistamaan, on syytetty tupon vaarantajiksi, kateellisiksi ja populisteiksi — viimeksi ed. Rantakangas. Tupopöydässä ei kuitenkaan varallisuusveron poistosta yhteisesti keskusteltu. Kansanedustajan palkalla ei rahasta tarvitse olla kateellinen, ja kaikkein huono-osaisimpia puolustaessani olen mielelläni populisti. Tosiasia on, että tälläkin hetkellä tässä maassa moni yksinäinen asunnoton mies ja nainen joutuu etsimään itselleen yöpaikkaa porraskäytävistä, roskalaatikoista ja ties mistä vain siksi, ettei hallitus suostu taloudellisista syistä tässäkään budjetissa muuttamaan yhtä lakipykälää. Lakipykälää, jonka muuttaminen maksaisi vain puolet siitä, minkä varallisuusveron poisto tulee valtiolle maksamaan.

Arvoisa puhemies! Vai onko sittenkin kysymys muustakin kuin taloudesta? Onko kysymys sittenkin kenties ideologisesta valinnasta? Valinnasta, jonka seurauksena kaikkein köyhimmät ja syrjäytyneimmät jätetään oman onnensa nojaan ovien ulkopuolelle palelemaan ja pahimmillaan paleltumaankin samaan aikaan, kun kaikkein rikkaimmille annetaan 100 miljoonaa euroa rahaa, jota he eivät aivan varmasti tarvitse. Enkä ole aivan varma, mahtavatko itse asiassa sitä halutakaan. Toivon saavani vastauksen tähän kysymykseen, koska sen jälkeen pystyn lopullisesti arvioimaan tämän budjetin todellisen linjan ja tämän eduskunnan todellisen halun pitää huolta kaikkein vähäisimmistäkin.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Suomen nousu sotien jälkeen maailman vauraimpien maiden joukkoon perustui siihen, että tuotannolliset investoinnit tehtiin riskittömiksi. Yhteiskuntapolitiikka alistettiin pääomavaltaisen suurteollisuuden tukemiseen. Tämä malli tuotti hyviä tuloksia, mutta tänään se ei enää toimi. Menestyksen salaisuus ei enää piile kopioitavissa koneissa vaan ihmisissä. Pitää sijoittaa ihmisiin eli koulutukseen ja osaamiseen.

Tänään taloudellisesti keskeinen uhkamme on, että teollisuus siirtyy enenevässä määrin rajojemme ulkopuolelle, itse asiassa Euroopan rajojen ulkopuolelle, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Kyse ei ole pelkästään tuotannollisista investoinneista, vaan yhä enemmän vaativasta suunnittelu- ja tutkimustyöstä. Tämä on mielestäni suuri haaste Suomelle. Se on haaste, johon valtiovallankin toimillaan on kyettävä vastaamaan.

Globalisaation myötä yritystoiminta lisääntyy sellaisissa maissa ja siirtyy sellaisiin maihin, joilla on tarjota yrityksille parhaat toimintaedellytykset. Tässä kilpailussa eivät Suomen vahvuutena voi olla alhaiset kustannukset, vaan kansainvälisesti kilpailukykyinen innovaatioympäristö. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on yksi tärkeimmistä talouskasvun edellytyksistä, ja talouskasvu taas on tarpeen työllisyytemme parantamiseksi. Tästä loogisesti seuraa tarve panostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Suomessa on kylläkin tältä osin hyvät lähtökohdat: me olemme kyenneet ylittämään tutkimusmenoissa 3 prosentin bruttokansantuoteosuuden, mikä kansainvälisesti vertaillen on korkeaa tasoa. Tämä ei kuitenkaan oikeuta meitä lepäilemään laakereillamme.

Jotta me kykenemme näiltä osin säilyttämään kilpailuetumme, on kehittämispanostuksia edelleen lisättävä. Samalla meidän on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tehokkuuteen. Eräs ongelmamme on alhainen tuottavuus sangen monilla toimialoilla. Meidän onkin mielestäni kyettävä nykyistä paremmin hyödyntämään osaamistamme ja teknologiaa elinkeinoelämässä ja muuallakin yhteiskunnassa. Kokemus on nimittäin osoittanut, että uuden teknologian soveltaminen tuo merkittäviä tuottavuusvaikutuksia sekä tavara- että palvelutuotannossa. Uusien sovellusten hyödyntäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Tämä on konkreettisesti näkynyt esimerkiksi terveydenhuollossa, missä terveyspalvelujen tehostaminen tietotekniikan avulla on osoittautunut sangen vaikeaksi.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä niin yleisperusteluissa kuin kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan kohdallakin, aivan oikein, tunnustetaan tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä innovaatioympäristön kehittämisen merkitys maamme kilpailukyvylle. Valitettavasti vain euromääräiset toimenpiteet jäävät vaatimattomiksi. Teknologia- ja innovaatiopolitiikan määrärahat ovat ensi vuonna 534,6 miljoonaa euroa, mutta nousua on vain 9 miljoonaa euroa. Tämä on mielestäni riittämätön lisäys. Katsonkin, että valtion omaisuuden myyntituloista on lisäbudjetissa infrastruktuurin ohella ohjattava tuntuva siivu tutkimus- ja tuotekehitykseen. Kyse on keskeisestä kansallisesta menestysstrategiastamme.

Hallitus on mielestäni toimillaan kyennyt hyvin edistämään makrotaloudellista vakautta. Tämä on myös kilpailukykymme kannalta tärkeää. Syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu ja ensi vuoden budjetti pitävät osaltaan huolta siitä, että talouden vakaus ja ennustettavuus jatkuvat. Näyttää myös siltä, että eräs taloutemme heikkous eli alhaiset investoinnit olisivat kääntymässä parempaan suuntaan. Investointien virkistymistä on selvästi ollut näkyvissä jo viime keväästä lähtien. Tämä on tärkeä tulevaa talouskehitystämme tukeva käänne. Arvoisa puhemies! Tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyvät verokevennykset, kylläkin varsin runsaahkot, painottuvat tämän hetkisen suhdannekuvan mukaan mielestäni aivan oikein ensi vuonna, jolloin kasvu on vielä sangen korkea, verokevennyksiä vähemmän, mutta sitten vuosina 2006—2007, jolloin kasvu ilmeisesti alkaa hiipua, runsaammin (Puhemies koputtaa) eli suhdannepoliittisesti aivan oikein.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Politiikassa joudutaan aina tekemään vaikeita arvovalintoja. Hyvää ei voi luvata kaikille, vaan asioita on priorisoitava. Huonointa, mitä me voisimme nyt tehdä, olisi tässä taloudellisessa tilanteessa lisätä merkittävästi velanottoa ja siirtää sen maksaminen tuleville sukupolville. Kokoomuksen eduskuntaryhmän tekemä tasapainotettu vastalause tuo esille meidän näkemyksemme arvomaailmasta ja sen meidän vaihtoehtomme hallituksen budjettiesitykselle.

Tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi haluan nostaa, vuoden 2005 budjettiin liittyen, poliisien määrärahojen riittävyyden. Valitettavasti kansainvälistyminen tuo mukanaan aina myös rikollisuutta, jolloin poliisi joutuu käyttämään entistä enemmän resursseja järjestäytyneen rikollisuuden uhan ja taloudellisten rikosten torjuntaan. Kokoomuksen vastalauseessa on aivan oikein esitetty 3 miljoonan euron lisäystä rikospoliisin määrärahoihin. Rikospoliisin ohella myös muu poliisitoiminta tarvitsee lisää resursseja ja lisää virkoja. Ehdotamme tähän tarkoitukseen 5:tä miljoonaa euroa lisää rahaa. Monissa suurissa kaupungeissa vallitsee poliisipula eikä virkoja saada täyteen. Parasta aikaa hallitus valmistelee kihlakuntauudistusta tai paremminkin kihlakuntajärjestelmän romuttamista, missä siis tavoitteena on ajaa pienet kihlakunnat alas. Kihlakuntien lopettamista markkinoidaan byrokratian keventämisenä, mutta tosiasiassa poliisin toiminta ja näkyvyys maaseudulla vähenee, jos näin tulee käymään. Oikea ratkaisu kaupunkien poliisipulaan ei kuitenkaan ole maaseutupoliisin ajaminen ahdinkoon vaan resurssien lisääminen. On muistettava, että rikollisuus kasvaa aina siellä, missä valvonta pettää. Siten on tärkeä säilyttää hyvin toimivat kihlakunnat, joilla samalla varmistetaan myös poliisin paikallistuntemuksen pysyvyys ja näkyvyys.

Arvoisa puhemies! Valtion budjettirahojen riittävyys on viime kädessä kiinni Suomen talouden kilpailukyvystä maailmalla. Veropolitiikastaan hallitus ansaitsee kiitokset, mutta työllisyyspolitiikan osalta eletään edelleen ruususen unta. Hallitus uskoo yhä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työllisyyskoulutukseen. Usko on niin luja, että sitä eivät horjuta edes heikot tulokset eivätkä edes ilmenneet väärinkäytökset. Kokoomuksen eduskuntaryhmä esittää osaa työvoimapoliittiseen koulutukseen suunnatuista määrärahoista uudelleen kohdistettavaksi oppisopimuskoulutukseen, matalapalkka-alojen työn sivukulujen alentamiseen ja pätkätöistä eroon pääsemiseen. Oppisopimuskoulutus on osoittautunut hyvin tehokkaaksi koulutusmuodoksi. Sen perusta on työelämässä, ja oppisopimuskoulutus muodostaa suoran väylän työelämään ja useimmiten tuo oppisopimuskoulutukseen osallistuvalle myöskin työpaikan, minkä toki täytyy olla ensisijaisena tavoitteena kaikessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa.

Matalapalkkaisen työn kannattavuuden parantaminen on hyvin tärkeä asia. Tehdyt verolinjaukset kunnallisverotuksessa tehtävän ansiotulovähennyksen korotuksesta, siis jatkosta Niinistön linjalla, ja ansiotulovähennyksen ulottaminen valtioverotuksen puolelle ovat olleet oikeita päätöksiä, ja ne lisäävät työnteon kannattavuutta. Silti on rehellisesti myönnettävä, että vielä olisi lisättävä paikallisen sopimisen mahdollisuutta pienyrityksille, jotta voitaisiin tosissaan tavoitella 100 000 uuden työpaikan tavoitetta.

Valtiovarainvaliokunnan työlle täytyy antaa tunnustusta siitä, että se on kyennyt löytämään rahaa muutamaan tärkeään kipukohteeseen. Jakosuhdelain nopeuttaminen lisää liikunnan varoja vuodessa hieman yli 3 miljoonalla eurolla, ja se on todella tarpeellinen piristysruiske erittäin tärkeää nuorisotyötä tekevälle urheiluväelle. On myös hyvä, että teatterit saavat hieman apua tiukkaan tilanteeseensa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että nykyisin esimerkiksi Ooppera vie 30 miljoonaa euroa vuositasolla veronmaksajien rahoja, ja tämä on enemmän kuin kaikkien liikuntajärjestöjen saamat valtionavut yhteensä. On hyvä kysyä, onko tässä enää mitään järkeä, varsinkin nyt, kun ollaan uusi vastaava rahareikä tekemässä, kun Musiikkitaloa rakennetaan. Väistämättä nämä suuret satsaukset eliittikulttuuriin näkyvät niukempina voimavaroina liikunnan, nuorisotoimen ja muun kulttuurialan puolella.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan ilmoittaa tyytyväisyyteni siihen, että opiskelijoiden asumislisän korotus nyt on vihdoin tulossa, tosin vasta 1. marraskuuta. Asumistuen korotus on osoitus siitä, että lopulta myös hallituspuolueissa on kuultu opiskelijoiden ääni ja tehty ensimmäinen konkreettinen toimi opiskelijoiden hyväksi. Liian pitkään onkin jo näyttänyt siltä, että tässä salissa on opiskelijoiden asialle ymmärtäjiä vain oppositiossa. Kiistatta opposition yhteinen painostus on myös osaltaan vaikuttanut myönteiseen lopputulokseen.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka talouskasvu onkin tänä vuonna ollut reilun 3 prosentin luokkaa, työllisyys ei ole kehittynyt kuitenkaan toivotulla tavalla. Ensi vuonna maailmantalouden ja sen mukana myös varsin todennäköisesti Suomen talouden ennustetaan kasvavan tämänvuotista vähemmän. Olemme ehkä kokeneet tämän hallituskauden parhaan kasvun vuoden. Tätä taustaa vasten onkin huolestuttavaa, että hallitus on esittänyt eduskunnalle lähes miljardin euron verran alijäämäisen budjetin ensi vuodelle.

Kuntataloudessa ensi vuosi on veronkorotusten ja alijäämäisten budjettien vuosi. Kuntatalous kokonaisuudessaan on alijäämäinen ensimmäistä kertaa vuoden 1976 jälkeen, ja enemmän kuin joka neljäs Suomen kunnista on joutunut tekemään ensi vuodelle veronkorotuspäätöksen. Hallitus ei olekaan asianmukaisella tavalla huolehtinut siitä, että kunnat saisivat riittävästi resursseja hoitaakseen lakisääteiset tehtävänsä. Erityisesti hoitotakuuseen varatut määrärahat olisi pitänyt maksaa kunnille paremminkin etupainotteisesti, jottei koko hoitotakuu vesittyisi, ennen kuin järjestelmä saadaan edes toimimaan. Kunnilla ei ole mahdollisuuksia rahoittaa hoitotakuuta, ellei valtio osaltaan hoida omaa puoltaan.

Herra puhemies! Viimeksi tällä viikolla Maataloustuottajien keskusliitto MTK on todennut, että koko yhteiskunnan on kannettava yhteisesti vastuuta siitä, että Suomessa tulevaisuudessakin voitaisiin tuottaa kotimaista ruokaa. Ensi vuoden budjetissa maatalouden kansallisten tukien määrärahajako on vielä monelta osin täsmentymättä, koska esimerkiksi lfa-tuen kansalliseen lisäosaan kohdentamisen yksityiskohdat ovat vielä auki. Jotta kansallinen tuki voitaisiin EU:n sallimissa rajoissa maksaa täysimääräisenä koko maassa, tarvitaan huomattavasti enemmän rahaa kuin tähän tarkoitukseen nyt on varattu. Valtiovarainvaliokunta on tehnyt useita muutoksia maa- ja metsätalouden pääluokassa, mutta rahoitusta on lähinnä siirretty pääluokan sisällä, jolloin kokonaissumma jää vähintään 10, todennäköisesti jopa 20 miljoonaa euroa pienemmäksi kuin tasapuolinen ja oikeudenmukainen kansallinen tukien jako edellyttäisi.

Suurin osa viljelijöistä piti itsestäänselvänä, että keskustavetoinen hallitus ja valtiovarainvaliokunta sopivat maatalouden tuporatkaisusta samaan aikaan, kun tulopoliittinen ratkaisu maassamme palkansaajapuolella saatiin aikaiseksi. Niin on toimittu viimeksi viime vaalikaudella, kun maatalousministerinä toimi Jari Koskinen ja valtiovarainministerinä Sauli Niinistö. Nyt jäi maataloustupo kokonaan tekemättä.

Valtiovarainvaliokunta on liittänyt mietintöönsä muun muassa liikenneväyliä koskevan lausuman, jonka mukaan hallituksen edellytetään ottavan huomioon liikenneväylätyöryhmän esitykset. Valiokunta esittää perustienpitoon 10 miljoonan euron lisäystä, mikä kuitenkin menee lähes kokonaan jo päätettyihin teemahankkeisiin, joten siitä ei koko maan laajuisesti ole apua paikallistieverkon kunnostamiseen. Mainittakoon, että liikenteeltä kerättävistä veroista ja maksuista palautuu vain neljäsosa tienpidon määrärahoiksi. Yli puolet suomalaisista kuitenkin asuu kasvukeskusten ulkopuolella vuosi vuodelta huonommassa kunnossa olevien seutu- ja paikallisteiden varsilla. Yksityistieverkon ylläpitoon valtiovarainvaliokunnan esittämä lisäys on askel oikeaan suuntaan, mutta tarkoitukseen varatulla 13,9 miljoonalla eurolla ei pystytä hoitamaan ennätyksellisen sateisen kesän yksityistieverkollemme aiheuttamia tuhoja, puhumattakaan jo vuosia rästissä olleista muista peruskorjaustarpeista.

Herra puhemies! Kokoomuksen vastalauseessa esitetään 8 miljoonan euron lisäystä poliisin määrärahoihin, ja myös itse olen tehnyt aloitteen poliisitoimen määrärahalisäyksestä. Hallintovaliokunnan lausunnossa, joka on liitetty valtiovarainvaliokunnan mietintöön, on kiinnitetty huomiota poliisin niukkoihin määrärahoihin. Hallitusohjelmassa on selkeästi luvattu, että poliisi saa riittävästi resursseja, jotta kansalaiset voivat edelleen luottaa poliisin palveluihin, mutta käytännössä tarvittavia määrärahalisäyksiä ei ainakaan vielä ensi vuoden budjetissa näy olevan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on sitten toteutumassa se kauhuskenaario, että hoitotakuu ei tulekaan toteutumaan eli hoitojonoja ei pystytä purkamaan lainmukaiselle tasolle ensi elokuun loppuun mennessä. Valtioneuvosto esittää budjettiesityksessään, että kuntien menot kasvavat 4 prosenttia ensi vuonna. Asia ei ole kuitenkaan näin, koska todellisuudessa hoitojonojen purkaminen maksaa 5—10 prosenttia lisää.

Esimerkiksi Husin erikoissairaanhoidon budjetti on vähän yli miljardi euroa, ja ensi vuoden budjetista puuttuu tällä hetkellä 60 miljoonaa euroa eli siis 6 prosenttia. Kunnat katsovat, että heillä ei ole varaa tähän 60 miljoonan lisärahoitukseen jonojen purkamiseksi.

Hyks eli Helsingin yliopistolliset sairaalat ovat aikoneet purkaa 6 400 helsinkiläisen kirurgisen potilaan jonoa ostamalla ulkopuolelta eli lähinnä yksityissairaaloista noin 600 leikkausta, mutta lisäksi he ovat suunnitelleet Herttoniemen sairaalan avaamista Hyksin toimesta. Herttoniemen yksikkö ei kuitenkaan näytä toteutuvan, mikäli Husin hallituksen esittämää 60 miljoonan lisäystä koko Husin budjettiin ei saada. Asian käsittely siirtyy ensi vuoden puolelle, jolloin tulee olemaan varsin vaikea polkaista yhtäkkiä 1.3. lähtien pystyyn jononpurkuprojektia.

Ensi vuonna 1.3. on siis hätä kädessä, ja ostopalveluja on pakko käyttää lain mukaisesti toimittaessa, koska enää julkista terveydenhuoltoa ei saada tällä tavalla yhtäkkiä lisättyä. Tällöin lähdetäänkin ostamaan näitä palveluita privaattisairaaloista, ja tällöin tapahtuu julkisen sairaanhoidon siirtyminen yksityispuolelle. Tämä ei tietenkään oikeistolaisen mielestä ole kauhean paha asia, että näin tapahtuu, mutta paha asia on se, että myöskin henkilökunta siirtyy, siirtyvät lääkärit ja hoitajat yksityissairaaloihin. Miten silloin käy julkisen terveydenhuollon? Valtion tulisi siis maksaa takaisin koko pakkolainaamansa summa eli 370 miljoonaa euroa kunnille ensi vuonna hoitotakuun toteuttamiseksi.

Palaan vielä näihin terveydenhuollon kysymyksiin ensi keskiviikkona, kun pääluokkaa 33 käsitellään.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lienee niin, että budjettiin ei enää tässä vaiheessa huolimatta ansiokkaasta keskustelusta muutoksia saada, mutta puheenvuoroilla on evästävä merkitys mahdollisiin lisätalousarvioihin ja tuleviin budjetin laadintoihin, jotka ovat ajankohtainen asia.

Itse aktiivisesti kuntapäättäjänä olevana tuon esille kuntatalouden ongelmista johtuvan tuskan ihmistä lähellä olevien perustarpeitten hoitamisessa. Toivon, että hyvin nopeasti näihin ongelmiin, joita kuntapäättäjät kokevat vastatessaan terveydenhuollon, sosiaalitoimen, opetuksen ja kaikkien muitten kunnallisten peruspalvelujen hoitamisesta, voisimme saada myös valtiolta kipeästi kaivattua apua.

Kunnalliset veroprosentit ovat nousseet. Kunnat ovat joutuneet jo nyt korottamaan kiinteistöverot maksimiinsa useimmissa kunnissa, samoin monet muut maksut. Kunnat velkaantuvat, tekevät tappiollisia budjetteja. Oma kotikaupunkinikin tekee noin 12 miljoonan markan miinusmerkkisen talousarvion. Kun tähän liittyvät rajut miinukset jo aiemmilta vuosilta, niin tilanne on kestämätön. Moni vaatisi tässä tilanteessa kaupunginhallitusta ja kaupunginvaltuustoa holhouksen alle, mutta sehän ei noin vaan tapahdu, mutta tilanne on ongelmallinen, kun on hoidettava ihmisten perustarpeet eikä veroprosenttia voi älyttömiin nostaa. Olemme Keski-Suomessa tässä suhteessa aivan kärjen tuntumissa. Toivon, että hyvin nopeasti tämä kuntatalouden tuska voitaisiin tiedostaa myös valtion taholla.

Arvoisa puhemies! Tuon eräitä kysymyksiä myös muilta aloilta esille.

Maassamme on niin sanottuja vähäliikenteisiä ratoja. Toivon, että jatkossakin pidetään huoli siitä, että nämä radat, jotka kerran on voitu rakentaa, ostaa maa-alueet, rakentaa sillat, raiteet, voisivat olla jatkossakin osa maamme rataverkkoa. Jos nämä radat pääsevät rappeutumaan niin, että ne joutuvat purku-uhan alle, se on hyvin kohtuuton ratkaisu, olivatpa ne missä tahansa.

Toivon myös, että kaikki Haapamäen kautta kulkevat liikenteessä olevat radat eli Haapamäki—Seinäjoki—Jyväskylä ja Haapamäki—Seinäjoki—Tampere, nämä niin sanotut Haapamäen kolmion radat, voitaisiin sähköistää. Tämän ei tarvitse tapahtua tulevassa budjetissa, mutta toivon, että näitten suunnitteluihin voitaisiin osoittaa määrärahat. Talousarvioaloitteella olen muistuttanut liikenteeltä jo pääosin poistetun Haapamäki—Parkano—Pori-radan liikenteelle palauttamisen selvittämisestä koko radan osuudelta.

Toivon, että myös joukkoliikenteeseen kaikkiaan voitaisiin kiinnittää huomiota. Tällä on yhteiskuntapoliittinenkin merkitys. Toivon, että linja-autoliikenne, kuten junaliikenne, voisi palvella myös jatkossa ja että yhteiskunta voisi nähdä tämän osana infrastruktuuria myös siellä, missä liikenteen näennäiset määrät näyttävät vähemmiltä. Juuri siellä tukea tarvittaisiin eniten. Sielläkin on opiskelijoita, eläkeläisiä ja muita, jotka tarvitsevat joukkoliikennettä.

Aivan hyvä on, että hallitus on voinut nyt opiskelijoitten asumistukeen kiinnittää huomiota. Opiskelijan isänä olen tästä osaltaan kiitollinen ja toivon, että muutoinkin opiskelijoitten taloudelliseen toimeentuloon kiinnitettäisiin jatkossa huomiota.

Liikenteellisesti Keski-Suomen kansanedustajat puhuvat paljon Nelostiestä. Yhdyn näihin puheenvuoroihin, mutta haluan alleviivata myös Valtatie 18:aa, joka pätkii Multia—Ähtäri-välillä. Toivon, että tämä väli voitaisiin myös uudelleen rakentaa. Tällöin Jyväskylä—Vaasa-valtatie olisi kokonaisuudessaan siinä tasossa, mitä voitaisiin tuon tunnuksen omaavalta tieltä odottaa.

Toivon, että myös maaseudun sorateihin keväisin, osin syksyisinkin, kelirikkoteihin voitaisiin kiinnittää huomiota. Ne ovat paitsi maaseudun asutuksen ja elinkeinotoiminnan kannalta tärkeitä, myös tärkeitä maan puuhuollon kannalta. Eräs tällainen tie on muun muassa Keuruu—Liesjärvi-tie Keuruu—Ähtäri-yhteydellä. Tässähän on kahden kaupunkikeskuksen välinen tie, joka tällä hetkellä on pääosin soratietasoinen.

Toivon, että myös kyläkoulut kaupungeissa ja taajamissa, lähiökoulut, voisivat jatkaa. Näillä on aivan oma merkityksensä. Meillä kovin helposti kunnat pakotetaan keskittämään. Tällöin menetetään joitain niitä arvoja, mitä on lähellä olevissa palveluissa. Maaseudulla erityisesti kyläkoulu on ymmärretty tärkeimmäksi kylän kehitystekijäksi.

Arvoisa puhemies! Täällä viitattiin turvallisuuteen ja poliisin määrärahoihin aiemmissa puheenvuoroissa. Tämä on hyvin tärkeä kysymys. Näkisin, että huumekoirien riittävään määrään tulisi myös panostaa tässä maassa. Olen tehnyt tästä asiasta myös talousarvioaloitteen.

Koen, että meillä kihlakunnat ovat osa valtion paikallishallintoa. En näe kovinkaan perustelluksi ryhtyä näitä vähentämään. Oma Keuruun kihlakunta on eräs Suomen pienimpiä. Jos meillä ryhdytään kihlakuntia vähentämään, tämä olisi ensimmäisinä vaakalaudalla. Koen, että silloin valtion seutukunnallisesti olevaa hallintoa menetettäisiin saamatta varmaankaan kovinkaan suuria säästöjä, mutta hallinto etääntyisi kansalaisista. Toivon, että tälle etääntyvälle ja vieraantuvalle kehitykselle ei luotaisi eteenpäinmenomahdollisuuksia, vaan autettaisiin sitä, että hallinto voisi olla myös lähellä ihmisiä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Jo viime vaalikaudella oli nähtävissä, että tämän nelivuotiskauden suurin haaste on turvata kuntien peruspalvelut. Kunnille on taattava riittävästi valtionosuuksia, riittävä itsemääräämisoikeus, ja missään nimessä ei kunnille saa laatia uusia lakisääteisiä velvoitteita. Tämä hallitus on, toki hyvää tarkoittaen, laatinut uusia lakisääteisiä velvoitteita kunnille. Kuntien talous kuitenkin sukeltaa, ja 136 kuntaa nostaa kunnallisverotustaan. Uskon, että jokainen kunta ilman lakisääteisiä velvoitteitakin pyrkii toimimaan siten, että kunta on mahdollisimman vetovoimainen. Kuntalaisten vaatimustaso nousee, tieto asioista lisääntyy nopeasti ja siten kunnat, mikäli haluavat menestyä, sopeutuvat vaatimuksiin kykyjensä mukaan. Uskon kuitenkin suomalaisten päätöksenteon järkevyyteen, jos heitä ei liikaa säännöksillä ohjailla.

Näistä sanoista tulee mieleen STT:n tämänpäiväinen uutinen: Yritysjohtajat pettyivät Euroopan unioniin. Samassa tiedotteessa todetaan, että poliittisiin päättäjiin yritysjohtajat eivät ole erityisen tyytyväisiä. Parhaiten menestyneen kauppa- ja teollisuusministeriön toimintaakin pitää hyvänä vain 38 prosenttia vastanneista. Päättäjiltä toivottaisiin tehokkaita toimia Kiina-ilmiön kuriinsaamiseksi. Uskon henkilökohtaisesti, että Eurooppa omalta kulttuuripohjaltaan ponnistaen pystyy vastaamaan Kiina-ilmiöön, jos vain haluamme. Me suomalaiset olemme osa EU:ta, ja siksi on uskallettava puuttua rakenteisiin.

Ed. Nousiainen kertoi puheenvuorossaan, että 60 miljoonaa euroa varataan sosiaali- ja terveystoimen rakennemuutoksiin. Jäänkin odottamaan uudistuksia. 1972 laadittu kansanterveyslaki ja 1989 laadittu erikoissairaanhoitolaki vaativat uudistusta ja mielestäni myös yhdistämistä, ja sosiaalilainsäädäntöviidakkoa tulee perata samanaikaisesti. Ministeri Liisa Hyssälä onkin vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni kyseisestä asiasta antanut myönteisen signaalin: jotain voimme odottaa.

Viestit lääkäreiltä kunnista ovat kuitenkin toisenlaisia. Kuntiin ei löydy lääkäreitä terveyskeskuksiin. Hoitotakuu saattaa jäädä vain kauniiksi ajatukseksi, varjoksi siitä, mitä todellisuudessa haluttiin. Toivottavasti olen väärässä, mutta uskon, että hoitotakuu vaatii lisäpanostusta sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjettiin, ja viittaan tässä kohtaa ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroon ja olen hänen kanssaan asiasta täysin samaa mieltä. Kuntien pakkolaina olisi maksettava heti takaisin kunnille.

Valtiovarainvaliokunnassa hallinto- ja tarkastusjaoston alkuperäisessä tekstissä todettiin, että Suomi selviää tehokkaasti 7,3 prosentin bruttokansantuoteosuudella terveydenhuollostaan verrattuna USA:han, joka käyttää kaksinkertaisesti Suomen summan. Tosin valiokunnassa poikkeuksellisesti teksti muutettiin, kun maan toiseksi suurimman puolueen, joka on hallituksessa, jäsenet heräsivät huomaamaan, että ehkä Suomessa terveyspuolen rahoitus on kohtuuttoman alhaista. Teksti poistettiin valiokuntakäsittelyssä, mikä on poikkeuksellista. Erikoista on myös se, että tekstin alun perin esitti mietintöön maan suurimman puolueen jäsen, siis myös hallituspuolueen jäsen.

Myönteistä kuitenkin on se, että maan hallituspuolueet suhtautuvat palveluihin myönteisesti. Toisen palveleminen ei siis ole enää ala-arvoista vaan tulevaisuuden työpaikkojen pohja. Kokoomus on aina ymmärtänyt toimeliaisuuden, yrittämisen sekä palveluammattien tärkeyden. Hyvä, että asennemuutosta on tapahtunut. Tähän liittyen haluan muistuttaa siitä, että kotitalouksiin palkatun henkilön palkkauksen kokonaisuudessaan sivukuluineen tulee olla perheen verotuksessa vähennyskelpoinen. Hyvä, että verotusta kevennetään. Hyvä, että varallisuusvero poistetaan. Vielä kun hallitus toimii reippaasti, niin se poistaa perintö- ja lahjaveron kokonaan. Täten turvataan muun muassa yritysten sukupolvenvaihdokset. Tuloverotuksen alennuksista puolet palaa valtion kassaan, joten eurot saadaan liikkumaan. Sekin tuo osaltaan uusia työpaikkoja.

Tässä kohden mainitsen myös, että opintotuki on tehtävä sellaiseksi, että se mahdollistaa kokopäiväisen opiskelun ympäri vuoden.

Pätkätyöläisten, jotka ovat yleensä naisia, asemaa on parannettava. Hallitus on unohtanut eläkeläiset. Vieläkään eivät tutkimusmäärärahoilla työskentelevät tutkijat saa riittävää sosiaaliturvaa, esimerkiksi äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvää sosiaaliturvaa, eivätkä eläketurvaa.

Kaiken kaikkiaan työtä ja työpaikkoja on luotava. Suomalaisilla on oikeus työhön, myös esimerkiksi ikääntyvillä, vammaisilla ja monilla muilla ryhmillä, jotka haluavat tehdä työtä niiden voimavarojen puitteissa, joita heillä on. Asenteet näitä ryhmiä kohtaan ovatkin muuttuneet myönteisemmiksi.

Viittaan lisäksi kokoomuksen eduskuntaryhmän vastalauseeseen budjetista euromääräisine muutoksineen.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs merkittävä epäkohta opintotukijärjestelmässä on ollut opiskelijoiden asumislisä, joka on pysynyt pitkään samalla tasolla, vaikka esimerkiksi yleinen asumistuki on noussut 20 prosenttia. Samalla asumislisän varassa elävien opiskelijoiden asumiskustannukset ovat nousseet 74 prosenttia. Kaikilla opiskelijajärjestöillä on ollut yhteinen tavoite asumislisän vuokrakaton korottamiseksi. Tämä tavoite toteutuu 2005 marraskuussa. Opiskelijat saavat siis iloisen joululahjan. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien tekemän sopimuksen mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan siis korottamalla asumislisän vuokrakatto 214 eurosta 252 euroon. Tämä merkitsee monelle opiskelijalle enimmillään noin 30 euroa lisää asumiseen kuukaudessa. Näin ollen opiskelijoiden taloudellinen tilanne paranee ja uudistus vastaa paremmin nykyisiä asumiskustannuksia. Mainittakoon myös, että tämä on ensimmäinen opintotukeen tullut korotus sitten Esko Ahon hallitusajan, josta on kulunut kohta lähes kymmenen vuotta. Kokoomuslaiset opetusministerit eivät omalla hallituskaudellaan ole onnistuneet parantamaan opiskelijoiden opintotukea millään tavalla.

Arvoisa puhemies! Arktiselle yliopistolle on ehdotettu 100 000 euron lisämäärärahaa. Tämä raha on tarkoitettu kansainvälisen arktisen yliopistoverkoston koordinointiin. Arktinen yliopisto on pohjoisten ja pohjoista tutkimusta harjoittavien yliopistojen, korkeakoulujen ja organisaatioiden yhteistyöverkosto. Se on korkeamman asteen koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyöverkosto, jonka tarkoituksena on parantaa koulutusta pohjoisilla alueilla sekä selvittää arktisten alueiden tulevaisuuden haasteita. Arktinen yliopisto kehittää koulutusta, joka pyrkii ottamaan huomioon näillä alueilla asuvien ihmisten tarpeet sekä alueiden vahvistamisen ja kestävän kehityksen. Näiden yliopistojen merkitys pohjoisten alueiden kehittäjänä ja tutkimustiedon välittäjänä alueellisessa kehittämistyössä on kiistaton. Yliopistot ovat saaneet alueella koulutettua väestöä ja luoneet työpaikkoja. Arktinen yliopisto on yksi keino säilyttää pohjoiset alueet elinkelpoisina.

Arvoisa puhemies! Myös porotaloudella on tärkeä rooli pohjoisten alueiden hyvinvoinnissa ja kehityksessä. Poronomistajien määrä on laskenut tasaisesti EU-jäsenyyden aikana, ja yhä harvempi nuori lähtee jatkamaan vanhempiensa elinkeinoa. Porotalouden eläinkohtaisen tuen avulla aikaansaatu porokarjan koon kasvaminen on parantanut porotalousyrittäjien kannattavuutta, jota poronlihan tuottajahinnan viimeaikainen alentuminen saattaa kuitenkin heikentää. Porotaloutta tulisi tukea tässä rakennemuutoksessa, jotta se tulevaisuudessakin säilyisi kannattavana elinkeinona. Valtiovarainvaliokunta on esittänyt porotaloudelle 700 000 euron lisämäärärahaa, joka on erittäin tarpeen. Uskon, että tällä lisärahalla voidaan tukea muun muassa poroelinkeinojen kannattavuuden parantamista sekä poronlihan menekkiedistämistä ja markkinointijärjestelyjen kehittämistä.

Hallituksen esityksessä vuoden 2005 talousarvioesitykseksi todettiin seuraavasti: "Kehyspäätöksen mukaisen toimintamäärärahan niukkuuden vuoksi rajavartiostolaitos lakkauttaa vuoden 2005 aikana Ivalon ja Imatran rajajääkärikomppaniat. - - Muutosten aluepoliittisena vaikutuksena on, että vuonna 2005 noin 30—40 henkilöä siirtyy Lapin läänin alueelta Kaakkois-Suomen alueelle." Oli kuitenkin ilo huomata, että valtiovarainvaliokunnan lisäyksenä tuli 3,4 miljoonaa euroa Rajavartiolaitoksen jääkärikoulutukseen ja näin ollen varuskunnat säilyvät Ivalossa ja Imatralla. Rajavartiolaitoksen Ivalossa antama varusmieskoulutus on sissikoulutusta, jonka toteuttaminen edellyttää erityisolosuhteita. Nämä olosuhteet Ivalossa ovat erinomaiset: harjoitusmaastot alkavat heti kasarmialueen ulkopuolelta. Lisäksi Ivalossa oleva varusmieskoulutus edesauttaa Rajavartiolaitoksen henkilöstörekrytointia ja alueen nuorten hakeutumista koulutukseen. Mielestäni eduskunnan tulisi tehdä päätös Ivalon rajajääkärikomppanian säilyttämisestä pysyvästi Ivalossa. Ei ole oikein, että rajan työntekijät roikkuvat löysässä hirressä joka vuosi, kun talousarviota käsitellään. Helpoin tapa hoitaa tämä olisi kirjata se pysyväisratkaisuna turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 budjettia on luonnehdittu perheiden, työllisyyden ja kasvun talousarvioksi. Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on työllisyyden nostaminen korkealle sekä vakaalle kasvu-uralle. Talouspolitiikan tavoitteena on siis oltava luoda edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste lähtevät nousuun. Keskeiseksi haasteeksi työttömyyden ohella ovat nousseet talouden pitkän aikavälin kasvuedellytykset. Tällä tavoin saadaan hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa vahvistettua.

Asetettu työllisyystavoite edellyttää tehokkaita ja yhteensopivia toimia niin työmarkkinoilla kuin verotuksessakin. Kotimaisen talouspolitiikan päämääränä pitää olla kysynnän ja sitä kautta kasvun voimistaminen. Suomella on tarvetta, tilaa ja edellytyksiä kasvaa nykyistä reippaammin. Julkinen sektori on ylijäämäinen, toisin kuin muissa EU-maissa. Yksityistä kulutusta voidaan vahvistaa verotuksen asteittaisella keventämisellä. Tästä syystä hallitus syksyllä budjetin laadinnan yhteydessä suuntasi katseensa ja toiveensa työmarkkinaosapuolten suuntaan toivoen maltillista, kattavaa ja pitkäkestoista tuloratkaisua. Tänään voidaan todeta, että tuporatkaisu on syntynyt. Tämä vaikuttaa budjettiin sekä suoraan että välillisesti. Matala inflaatio ja julkisen sektorin kustannusten kurissapysyminen antavat mahdollisuuksia sekä ostovoimaa tukevaan veropolitiikkaan että kasvua tukeviin lisäpanostuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Asioiden oikeansuuntaisesta kehityksestä huolimatta hallituksella ja eduskunnalla riittää töitä. Ja töitä onkin tehtävä paidanhihat käärittyinä. Sanon tämän siitä syystä, että meidän on saatava Suomen talous jyrkempään nousuun. Viimeisten 15 vuoden ajan Suomen bkt on kasvanut keskimäärin alle 2 prosenttia vuodessa. Samalla vauhdilla taloutemme on kasvanut myös 2000-luvun alkuvuosina. Teollisuustuotanto ja vienti ovat kasvaneet vain hitaasti, ja investoinnit ovat jopa supistuneet. Sekä työ että pääoma ovat Suomessa edelleen vajaakäytössä, ja käytössä olevienkin voimavarojen kohdentumisessa olisi tarkistamisen varaa. Hyvän olon tunteelle ei ole varaa, jotta ei laman jälkeisen nousukauden myönteinen vire Suomen kansainvälisessä näkyvyydessä olisi haihtumassa ja tilalle olisi tulossa selvästi pessimistisempi käsitys Suomen kansainvälisestä kilpailuasemasta ja tulevaisuuden kasvunäkymistä.

Suomi kaipaa edelleen vahvaa talouspoliittista otetta. Tätä otetta Vanhasen hallituksella on. Talouden kasvuprosenteista ja sen kymmenyksistä tehdään liian iso numero lyhyen aikavälin talouspoliittisessa keskustelussa. Lähes aina eri ennustelaitosten julkaisemat numerot poikkeavat toisistaan vähemmän kuin siitä, minkä Tilastokeskus aikanaan julkaisee lopulliseksi totuudeksi. Tilastokeskuksenkin ennakkotiedot saattavat poiketa melkoisesti tarkistetuista luvuista.

Meillä näyttää hämärtyneen, että jatkuessaan pienetkin erot saavat aikaan pitkällä aikavälillä ison eron. Jos Suomen kansantalous olisi kasvanut kuluvalla ja viime vuosikymmenellä samaa vauhtia kuin niitä edeltäneillä neljällä vuosikymmenellä, niin kuluvan vuoden bkt olisi yli 40 prosenttia eli yli 60 miljardia euroa suurempi kuin se nyt on. Katsoessamme tulevaisuuteen voimme havainnollistaa samaa asiaa. Jos bkt kasvaa 4 prosentin vauhtia, niin bkt kaksinkertaistuu alle 20 vuodessa, 3 prosentin vauhdilla kaksinkertaistumiseen menee neljännesvuosisata, ja 2 prosentin kasvulla siihen tarvitaan pitkästi yli 30 vuotta.

Yksinkertainen totuus on se, että kansantalouden kasvun saavat aikaan kasvavat ja menestyvät yritykset. Tietojeni mukaan syyskesällä Keskuskauppakamarin toimesta on tehty kasvukysely. Vastausten mukaan suomalaisten yritysten selkeänä tavoitteena on kasvu. Vastaajista 9 yrityksellä 10:stä on täsmällinen kasvutavoite lähivuosille. Keskimääräistä vähemmän kasvuhalukkuutta on kuitenkin pienissä, alle 50 henkeä työllistävissä yrityksissä. Suurin kasvueste on kilpailu. Vastaajista peräti yli 60 prosenttia ilmoitti vaikeimmaksi esteeksi juuri kovan kilpailun. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että yritykset eivät usko omaavansa riittävästi kilpailukykyä.

Selvityksen mukaan toiseksi vaikein kasvueste on korkeat työvoimakustannukset, kolmanneksi vaikein on myynti, markkinointi ja liikkeenjohto-osaamisen puute ja neljänneksi tärkein kasvun este on kansainvälistysmisosaamisen puute. Vähiten kasvua haittaavat vanhentuneet tuotteet, rahoitusvaikeudet ja yrityksen sijainti. Talouspolitiikan tavoitteena on oltava innostaa suomalaisia yrityksiä kasvamaan herättämällä keskusteluja keinoista, joilla talouspoliittinen ympäristö viritetään kasvumyönteiseksi. Lisäkasvu vaatii myös tekijöitä, osaamista ja markkinointia.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelma lähti liikkeelle siitä ajatuksesta, että se mahdollisti suunnanmuutoksen. Vuoden 2005 talousarvion päälinja on yrittäjyyden ja yhteisvastuun vahvistaminen, työttömyyden asteittainen nujertaminen yrittäjyyttä vahvistamalla. Talousarviossa näkyy myös yhteisvastuu yhteiskunnan heikompiosaisista, peruspalveluiden asteittaisesta parantamisesta, lapsiperheiden aseman parantamisesta, opiskelijoiden aseman parantamisesta ja aluekehityksen tasapainottamisesta.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maailmantalouden kasvu on jatkunut voimakkaana viimeisen vuoden aikana. Tärkeää on, että myös euroalueen kasvu nopeutui kuluneen vuoden alusta. Vain talouden kasvu lisää työllisyyttä ja hyvinvointia.

Mielestäni vuoden 2005 budjetti antaa tärkeitä välineitä Suomen kilpailukyvystä huolehtimiseen ja lisää edellytyksiä yritysten menestymiseen. Näin turvataan kestävän hyvinvoinnin perustaa ja edellytyksiä työllisyyden parantumiseen. Vanhasen hallituksen panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä voimakas innovaatioiden edistäminen tuotteiksi ovat tulevaisuutta turvaavia toimia. Osaamisen kehittäminen markkinoinnissa ja kansainvälistymisessä edistää osaltaan yritysten kasvun mahdollisuuksia. Lisäksi laadukas koulutus, koulutuksen kohtaavuus sekä osaamisen kehittäminen kaikilla tasoilla ovat avainasemassa ja tärkeitä kilpailutekijöitä.

Hallituksen tulee jatkaa toimia, joilla edistetään kansainvälisten yritysten investointeja Suomeen. Naapurimaahan Ruotsiin on sijoittunut moninkertainen määrä kansainvälisiä investointeja. Vienti Venäjälle on kehittynyt viimeisen vuoden aikana mittavasti, ja näitä vientiponnisteluja tulee vauhdittaa ja edelleen kehittää kaupallista yhteistoimintaa. Venäjä on valtava mahdollisuus suurten markkinoidensa ja nopeasti kasvavan kansantalouden vuoksi.

Vuoden 2005 budjetti on yrittäjyyttä kannustava ja perheiden taloudellista tilannetta helpottava. Opiskelijat saavat helpotusta asumislisän vuokrakaton korotuksen myötä. Terveydenhuollon ja vanhustenhuollon tilannetta helpotetaan lisäämällä kunnille valtionosuutta palveluiden järjestämiseen. Eduskuntakuntakäsittelyssä lisättiin kuntien ja valtion kustannustenjakoperusteisia rahoja 50 miljoonaa euroa etupainotteisesti hallituksen esityksen lisäksi.

Arvoisa puhemies! Kuntien menot kasvavat nopeammin kuin talous. Kuntatyöntekijöiden työtaakan lisääminen ei ole mahdollista. Sen sijaan on löydettävä uusia menetelmiä palveluiden tuottamiseen. On valjastettava teknologian suomat mahdollisuudet palveluiden järjestämisessä ja hoitoketjujen toimivuudessa. Myös päällekkäiset tutkimukset ynnä muut on saatava potilastietojärjestelmien kehittämisellä karsittua. Uusien käytäntöjen ja työmenetelmien kehittäminen edellyttää yhteistyötä henkilöstön kanssa, jotta kaikki tieto, joka meidän osaavassa kuntien henkilöstössämme on, tulee parhaiten huomioiduksi ja kaikki sitoutuvat oman työyhteisönsä kehittämiseen.

Seutuyhteistyön kehittäminen edelleen antaa osaltaan mahdollisuuksia kustannusten kasvun hillitsemiseen. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät tekivät eduskuntakäsittelyn aikana merkittäviä lisäyksiä, joista keskustan ja hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa kuulimme ja joihin palataan pääluokkien käsittelyn yhteydessä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensi vuoden talousarvioesitys ja sitä hyvin tukevat valtiovarainministeriön mietinnön mukaiset lisäsatsaukset yhdessä luovat vakaan lähtökohdan ensi vuodelle. Vaikka kuntien talous on edelleenkin hyvin ahtaalla, peruspalveluohjelma tukee kunta—valtio-suhdetta ja vahvistaa uskoa hyvinvointiyhteiskunnan palvelurakenteeseen.

Tämä budjettikokonaisuus on erityisesti perheiden budjetti. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuen kehittäminen ovat keskustalaista politiikkaa. Pienimmät sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat kohoavat, samoin kotitalousvähennys laajenee. Lisäksi satsaukset terveydenhoitoon ja muihin peruspalveluihin helpottavat välillisesti perheiden asemaa.

Myönteisesti hallitus on muistanut myös rintamaveteraaneja ja sotainvalideja, aivan kuten näin jatkosodan 60-vuotisjuhlavuotena hyvin soveltuu. Myös eläkeläisten kansaneläkkeisiin tulossa oleva pieni, mutta hallitusohjelmasta vuodella aikaistettu korotus on paikallaan. Myös veteraanien ylimääräinen rintamalisä nousee.

Herra puhemies! Tässä budjetissa valtiovarainvaliokunta ja sen jaostot ovat yhdessä eri valiokuntien kanssa räätälöineet hienon täydennyksen varsinaiseen hallituksen esitykseen. Tämä yhteistyö on selvästi hioutunut vuoden aikana. Nyt ovat löytyneet juuri tähän hetkeen ja tilanteeseen soveltuvat panostuskohteet. Kuntien valtionapujen takaisinmaksatusta lisätään, ja niitä maksetaan ensi vuonna 50 miljoonaa euroa. Tavoitteeksi tulee asettaa loppuosankin maksatuksen nopeuttaminen. Perustienpidolle tulee myös 10 miljoonaa euroa rahaa lisää. Tukea lisätään samoin joukkoliikenteelle, yksityisteille, vesistö- ja vesihuoltotöihin. Lasten ja nuorten mielenterveystyöhönkin tulee resursseja lisää. Rajavartiostoa turvataan myös 3,5 miljoonan euron satsauksella. Porotalouskin saa kipeästi kaivatun lisäpanostuksen.

Sivistysvaliokunnan jäsenenä on erityisen miellyttävä todeta se, että kulttuurille, urheilulle ja nuorisotyölle tulee veikkausvoittovarojen vapauttamisen kautta 9,7 miljoonaa euroa lisää rahaa. Toinen suuri asia sivistyssektorille on opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen vuokrakaton korottamisen kautta. Tämä on sivistysvaliokunnan sekä sivistys- ja tiedejaoston yhteisponnistusten hieno saavutus, josta on tullut runsaasti myönteistä palautetta. Tätä ovat opiskelijat pitkään odottaneet, ja nyt se vihdoin saadaan keskustavetoisen punamultahallituksen toimesta jalalle. Palataan tarkemmin näihin sivistystoimen asioihin opetusministeriön hallinnonalan kohdalla.

Arvoisa puhemies! Tärkein syy hitaaseen kasvuun ja arvioitua heikompaan työllisyyskehitykseen on globalisaatio. Pari vuotta sitten me emme vielä ymmärtäneet globaalin kilpailun kiristymisen ja siihen liittyvien yritystoiminnan muutosten merkitystä ja nopeutta myös Suomen taloudelle. Yritysten siirtyminen ulkomaille on siirtymistä markkinoiden läheisyyteen, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden säilyttää työpaikkoja ja osaamista Suomessa. Suomen menestys, hyvinvointi ja työllisyys riippuvat jatkossa yhä enemmän siitä, että löydämme aina uudelleen osaamiseemme perustuvan paikkamme maailman työnjaossa.

Arvoisa puhemies! Yksi huolenaihe tässä hartioilleni on parin päivän sisällä tullut. Olen kiitollinen siitä, että valtionosuusuudistus ei astu voimaan vielä ensi vuonna vaan vasta vuoden päästä. Kotikaupunkini Kuusamo on tässä uudistuksessa menettämässä ehkä eniten Suomen kunnista, noin 330 euron väheneminen asukasta kohti valtionosuudessa ja yhteensä yli 5 miljoonan euron menetys on kohtuuton. Yhteensä painetta tulee veroäyriin 4 penniä. Tälle asialle on ehdottomasti tehtävä jotakin.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on käyty värikästäkin keskustelua tämän päivän aikana, ja olemme voineet huomata, kuinka monella eri tapaa valtion talousarviota voidaan ylipäätään tarkastella.

Tarkastelussa on selvästi kuitenkin käynyt ilmi, että hallituspuolueiden linjalle harjoittaa vakaata ja vastuullista talouspolitiikkaa ei ole löytynyt todellisia vaihtoehtoja. Kokonaisuudessaan valtion talousarvio lisäbudjetteineen vuodelle 2005 jatkaa maltillista linjaa, jossa kuitenkaan ei ole unohdettu uusia avauksia hallitusohjelman päätavoitteen, työllisyyden parantamisen, hoitamisessa. Budjettikeskustelussa opposition ehdotukset ja avaukset omissa vaihtoehtobudjeteissaan ovat jääneet keveiksi, eivätkä ne sisällä vastuullisen budjetin laadinnan piirteitä.

Tulevan vuoden talousarvio mietintöineen edustaa hallituspuolueiden arvomaailmaa. Sillä on hyvin maltillisesti lähdetty rakentamaan ja tukemaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa myös kaikista pienimmällä yhteiskunnan yksiköllä, perheellä, on mahdollisuus selviytyä tulevaisuudesta. Perheiden arkea helpottamaan tehdyt kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen korotukset ovat selvä osoitus nykyhallituksen viestistä yhteiskuntaamme uhkaavasta väestökadosta. Eläkeläisten määrän lisääntymisestä johtuen tarvitsemme vahvennusta tulevaisuudessa myös tänä päivänä syntyvistä uusista veronmaksajista.

Kunnalliseen päätöksentekoon valtion budjetti tarjoaa nettomääräisesti arvioituna lisäystä 300 miljoonaa euroa. Tämä sisältää kuntien 50 miljoonan euron maksatuksen aikaistamisen, jonka lisäys osoittaa hallituspuolueiden tuntosarvien herkkyyttä. Vain nopeasti reagoimalla kulloisenkin tarpeen mukaan voidaan välittömästi vaikuttaa, tässä tapauksessa kuntien taloustilannetta parantamalla. Maltillinen tuloratkaisu oli myös elinehto kustannustason nousun hillitsemiseksi. Kunnilla ei silti ole varaa ylikuumentua. Uudet valtuutetut pääsevätkin heti sen tosiseikan eteen, että kasvavien menojen kanssa tulee elää syvässä yhteistyössä lähialueiden kuntien kanssa. Tämä on väistämätöntä myös kotiseudullani Etelä-Pohjanmaalla. Valtion talousarvio myöntääkin kuntien välisen yhteistoiminnan tukemiseen 41 miljoonaa euroa.

Nykyinen hallitus on myös talousarvioesityksessään muistanut kaikkein pienimmällä toimeentulolla eläviä. Sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat nousevat 94 euroa kuukaudessa. Tämä on mielestäni sitä parasta keskustalaista politiikkaa. Myös eläkeläisten ja opiskelijoiden mukaantulo on merkittävä käänne talouspolitiikan saralla moneen vuoteen. Eläkeläisten saamaa 7 euron korotusta ei voitane vähätellä, vaikka summaltaan se pieni onkin, kun otetaan ja tarkastellaan, mitä tapahtui menneinä vuosina. Edellisten hallitusten osalta ei nähty tarpeellisina nyt tehtyjä korotuksia. Myös 21 miljoonan euron veteraanipaketti tulee osaltaan parantamaan niiden nyt eläkkeellä olevien henkilöiden asemaa, jotka mahdollistivat maamme itsenäisenä pysymisen.

On ollut hämmästyttävää, kuinka tässä salissa on opposition puolesta käytetty puheenvuoroja siitä, kuinka opiskelijoiden asumislisäkorotus olisi lähtenyt nykyisen eduskunnan aiheuttamasta paineesta tai että se koituisi suoraan vuokranantajan kukkaroon. Todellisuudessa kuitenkin lienee selvää, että harjoitettu sivistyspolitiikka on jälleen muuttanut opiskelijoiden opintososiaalista asemaa selvästi parempaan suuntaan.

Talousarvioesityksen lähetekeskustelussa peräsin lisää varoja perustienpitoon. Samalla esitin huoleni muun muassa Seinäjoen lentokentän määrärahan laskemisesta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että hallituspuolueiden neuvottelijat ja valtiovarainvaliokunta ottivat huomioon nämä terveiset, ja nyt voinkin esittää heille kiitokset. Perustienpidon määrärahalisäykset teemahankkeelle ovat oikean suuntaisia, mutta edelleen toivoisin panostuksia lisää erityisesti liikenneturvallisuushankkeisiin. Etelä-Pohjanmaan osalta liikennemäärärahojen niukkuus on huolestuttava. Toivottavasti tulevat vuodet toisivat tähän tarvittavaa muutosta.

Arvoisa puhemies! Edelleen toivoisin tulevien vuosien kehyksiin lisää avauksia yrittäjyyden tukemiseen. Varallisuusveron poistaminen ja starttirahan laajennukset ovat varmasti oikean suuntaisia toimia yhdessä maltillisen tuporatkaisun kanssa. Myöskään tehtyjä veronkevennyspäätöksiä ei pidä väheksyä. Suomessa on kuitenkin eurooppalaiseen tapaan torjuttu kovia totuuksia, kuten globalisaatiota, Kiina-ilmiötä, väestökatoa jne. Näistä kyllä kirjoitellaan lehdistössä ja tutkimusryhmissä, mutta politiikassa niitä ei ole vielä riittävästi huomioitu. Niihin varautumiseen tulee edelleen panostaa. Talouden ympäristö on haasteellinen ja tulee kehittymään yhä haasteellisemmaksi. Kansainvälinen kilpailu kiristyy, ja tuotanto keskittyy monilla toimialoilla markkina-alueille. Meidän on oltava yhä parempia ja myös vetovoimaisempia, että pärjäisimme. Yhteiskuntamme menestys on yhtä kuin yritystemme menestys. Niiden kasvun ja toimintaedellytysten turvaamiseksi on tehtävä parhaamme. Joustavuutta, luovuutta ja rohkeutta tulee löytyä poliittisilta päättäjiltä. Monivuotinen tuporatkaisu antaa meille hyvät edellytykset keskittyä seuraavina vuosina uusiin toimenpiteisiin yrittäjyyden lisäämiseksi.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa, että hallitus on ottanut oppia kokoomuslaisista verolinjauksista. Verotus on työttömyyden alentamisen väline, työkalu. Työllisyyttä lisätään, kun verotuksen osuutta työn hinnasta lasketaan, ja hallituksen työllisyyspolitiikka nykyisellään tarvitsee kaiken mahdollisen vetoavun, mikä on mahdollista saada. Veronkevennykset ovat välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiselle.

Suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta puhuttaessa on tarpeen tuoda esiin myös sen peruskallio, pohja, eli koulutus ja sivistys. Pisa-tutkimus osoitti jälleen suomalaisnuorten olevan huippuosaajia. Hyvät tulokset ovat johdonmukainen seuraus menneiden vuosien onnistuneesta koulutuspolitiikasta ja -satsauksista. Tästä ei ole nyt varaa tinkiä. Ennen kaikkea perusopetukseen on satsattava jatkossakin.

Oppilaan yksilölliset tarpeet huomioon ottava opetus on kaiken a ja o. Ensinnäkin tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maassamme on oltava tarpeeksi opettajia, niin suomen- kuin ruotsinkielisiä. Suomessa on jo nyt pula pätevistä opettajista. Tätä pulaa ei helpota se, että uravalintaa tekevien keskuudessa opettajan ammattia ei pidetä kovin houkuttelevana. Opettajien palkkaus ja tehtävien vaativuus eivät monenkaan mielestä kohtaa toisiaan. Ongelmaan on kiinnitetty huomiota, mutta suunnitellut opettajankoulutuksen lisäysmäärät eivät riitä täyttämään tulevaa vajetta, mikäli opettajien jaksamisen edellytyksiin ei kiinnitetä jatkossa huomiota.

Turvallinen koulu ottaa huomioon jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Tämä merkitsee sitä, että erityis- ja tukiopetusta tarvitsevien oppilaiden tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun turvataan. Näen erittäin huolestuttavana erityisopettajapulan maassamme. Perusopetuksessa tarvitaan opettajia ja asiantuntijoita, jotka tunnistavat ajoissa oppimiseen vaikuttavat häiriöt, kuten ADHD:n ja lukihäiriön. Se, ettei näihin ongelmiin puututa varhaisessa vaiheessa, johtaa usein lapsen tai nuoren sivuraiteille ja muihin puuhiin koulun penkiltä. Esimerkiksi yli puolella nuorisorikollisista on todettu olevan lukihäiriö.

Arvoisa puhemies! Ollakseen hyvinvointiyhteiskunta yhteiskunnan on oltava turvallinen. Eilen täällä salissa käsiteltiin poliisilakipakettia, joka sisältää muun muassa niin kutsuttujen epäkonventionaalisten tiedonhankintakeinojen muutoksia. Nämä keinot ovat tärkeitä rikosten ja rikollisten ammattimaistuessa ja kansainvälistyessä. Ilman tarpeellisia resursseja lakimuutokset ovat kuitenkin tyhjiä pykäliä. Esimerkiksi Helsingin rikospoliisilla on vuositasolla tutkittavana useita törkeitä rikoksia sisältäviä asiakokonaisuuksia, joissa teknisen rikostutkinnan merkitys on tärkeä. Lain sallimia menetelmiä ei ole voitu ottaa täysipainoisesti käyttöön, koska Helsingin poliisilla ei ole ollut osoittaa taloudellisia resursseja laitehankintoihin. Asialla on merkitystä koko maan vakavan rikollisuuden torjunnan kannalta, kun muun muassa huumeongelman torjuminen on pitkälti Helsingin poliisin käsissä tänne keskittyneen huumausainerikollisuuden takia.

Poliisien niukat määrärahat johtavat väistämättä myös liikenneturvallisuuden heikkenemiseen. Liikkuvan poliisin henkilöstökehitys on jo vuosia ollut laskujohteinen. Noin sadan poliisin henkilöstövajeesta huolimatta liikkuva poliisi on suoriutunut lisääntyneistä tehtävistä toistaiseksi, mutta toiminnan tuottavuus, taloudellisuus ja laatu ovat heikentyneet. Liikennevalvonnan turvallisuusvaikutuksia koskevat tutkimustiedot osoittavat kiistatta sen, että valvonnan vähäisyydestä seuranneella alhaisella kiinnijäämisriskillä on selvä yhteys piittaamattomuuden lisääntymiseen liikenteessä. Yhdessä alkoholiveron alentamisen ja rattijuoppouden lisääntymisen kanssa tämä on vaarallinen yhtälö. Poliisin vaillinaisiin voimavaroihin tulisikin puuttua välittömästi, ennen kuin yhteiskunnan turvallisuus on jo vakavasti heikentynyt.

Arvoisa puhemies! Poimin lopuksi tähän ulkoministeriön hallinnonalalta huolestuttavan seikan, johon olen muun muassa itse kiinnittänyt huomiota kirjallisen kysymyksen muodossa. Sekä Valtiontalouden tarkastusvirasto että nyt valtiovarainvaliokunta mietinnössään ovat huomioineet korruptioriskin kehitysyhteistyömaissamme. Korruptiotilanne on Suomen pitkäaikaisissa kehitysyhteistyömaissa huono, ja suurimmassa osassa näistä maista tilanne on viimeisen viiden vuoden aikana huonontunut entisestään. Mielestäni on olennaista tässä tilanteessa arvioida kehitysavun kohdentamista uudelleen esimerkiksi kanavoimalla sitä enemmän kansalaisjärjestöjen kautta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva talousarvioesitys ensi vuodelle on mielestäni hyvä kokonaisuus. Siinä on huomioitu kuntatalouden haasteet, palveluiden monialainen kehittäminen, työllisyyden ja ensisijaisten etuuksien parantaminen, osaamiseen ja tutkimukseen panostaminen, aluekehityksen turvaaminen liikennehankkeiden avulla ja erityisesti valiokunnan esiin nostama kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottaminen. Nämä kaikki ovat budjetin keskeistä sisältöä. Eduskunta on tuonut omat linjauksensa näkyviin erityisesti lausumissa, jotka minäkin erittäin mielelläni allekirjoitan. Nostan vain muutaman asian nyt yleiskeskustelussa, joihin haluan hallituksen jatkossa keskittyvän entistä tarkemmin.

Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen on jatkossa puututtava entistä tarkemmin. Hallitusohjelman linjaus ensisijaisten sosiaalietuuksien kehittämisestä on olennainen osa köyhyyden poistoa. Kaikkein vähävaraisimpien elämäntilannetta on edelleen helpotettava. Sosiaalietuuksien korotukset eivät kuitenkaan yksin poista Suomesta köyhyyttä ja syrjäytymistä. Tähän ei ole yhtä lääkettä, vaan on toimittava monilla yhteiskuntapolitiikan osa-alueilla yhdessä ja kohdennetusti. Köyhyyden poistamiseen tarvitaan yhteisvastuullisuutta, toimintamallien ja asenteiden muutoksia sekä kaikkien ihmisten yksilöllistä arvostamista riippumatta siitä, oletko vankilakundi, päihdeongelmainen, mielenterveyspotilas, pitkäaikaistyötön, yksinäinen mies. Valitettavasti nämä ovat raakaa tämän päivän todellisuutta. Nämä ihmisryhmät eivät välttämättä saa yhteiskunnalta tasavertaista kohtelua muuhun väestöön nähden. Meillä tulee olla tulonsiirtojen rinnalla toimintojen hyvin monialaista ja luovaa kehittämistä siihen suuntaan, että köyhyys ei olisi kenellekään pysyvä olotila, vaan siihen löytyisi moninaisia ja yksilöllisiä ratkaisuja.

Oleellinen osa köyhyyden poistamista on työllisyyden parantaminen. Pitkäaikaistyöttömyyteen on pyritty pureutumaan monella eri tavalla. Hyvään suuntaan ollaan menossa, mutta vauhti on edelleen liian hidasta. Meidän suuri haasteemme onkin, mistä löydämme ne työkalut, joilla pystyisimme nopeuttamaan työttömien ihmisten erilaista ja uudenlaista työllistämistä. Meillä tulee olla uskallusta uudenlaisiin ja rohkeisiinkin ratkaisuihin. Tavoitteena tulee olla, että kaikilla ihmisillä on oikeus työhön ja sitä kautta arvokkaaseen ja ihmisarvoiseen elämään.

Osaaminen ja koulutus ovat edelleen tärkeä osa syrjäytymisen ja köyhyyden poistamista. Syrjäytyminen voi alkaa jo pienen lapsen osalla. Tästä syystä tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet on turvattava kaikille panostamalla riittävästi esiopetukseen, peruskoulutukseen sekä toisen ja korkea-asteen koulutukseen. Nuorten koulutustakuu on toteutettava, ettei yksikään vuosi eikä yksikään nuori huku toimettomuuteen peruskoulun jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! Pari iloista ja myönteistäkin asiaa. Ryhmäpuheenvuorossaan ed. Ahde sanoi, että talousarviota voidaan kutsua kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyön sekä opiskelijoiden budjetiksi. Veikkausvoittovarojen jakosuhdelain nopeuttaminen on monessakin mielessä tärkeä päätös ensi vuoden talousarviossa ja tulevissa talousarvioissa. Tämä tärkeä periaateratkaisu merkitsee määrärahojen lisäystä taiteen, liikunnan ja nuorisotyön kehittämiseen. Tämä tulee omalta osaltaan vahvistamaan kansalais- ja järjestötoimintaa, tukemaan kansallista hyvinvointia ja terveyttä. Erityisen iloinen olen myös opiskelijoiden asumislisän korotuksen puolesta. Vuokrakaton nostaminen 252 euroon on merkittävä parannus, ja niin kuin täällä on jo monesti todettu, ensimmäinen korotus vuosikausiin. Tämä ei saa opiskelijoiden osalta jäädä kuitenkaan tähän. Jatkossa on turvattava opintoaikainen toimeentulo niin, että tasa-arvoisen maksuttoman koulutuksen järjestelmää voidaan jatkaa ja kehittää. Pienen maamme vahvuus on vahvassa osaamisessa, joka turvataan monipuolisella ammatillisella koulutusjärjestelmällä ja opiskelijalle maksuttomalla ja opetuksellisesti korkeatasoisella korkeakoululaitoksella.

Erityistä huolta kannan kuitenkin toisen asteen opiskelijoista ja heidän opintososiaalisista etuuksistaan, jotka toistaiseksi ovat edelleen riittämättömät ja luovat siten eriarvoisuutta. Toivoisin hallituksen panostavan tulevaisuudessa tähän asiaan enemmän.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilta on kulunut kovin pitkälle, ja tuttuun tapaan on seurakuntaa vähän paikalla. (Ed. Ala-Nissilä: Mutta uskollista!) — Aivan ja tällä paikalla monta kertaa kysyy puhumisen merkitystä, mutta pois epäilykset ja asiaan kiinni. — Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja, joissa hallituksen hyvän politiikan seurauksena monet ovat voineet todeta: lisätään, kasvaa, paranee jnp. Siis on haluttu kertoa, miten hallitus on voinut parantaa monia yhteiskuntapoliittisia peruskysymyksiä, ja siitä kiitos.

Mutta tämän hallituskauden aikana on julkaistu ainakin kolme eri toimijoiden tekemää selontekoa, joissa on katseltu eteenpäin tulevaisuuteen, ja koska tämä on yleiskeskustelua, muutama tai oikeastaan vain kaksi kommenttia niihin liittyen. Näiden selontekojen pohjalta olen ymmärtänyt, että ratkaistavanamme on kaksi suurta kysymystä.

Ensimmäinen niistä on väestö. Tiedämme kaikki hyvin, mitä tilastot kertovat lähivuosista. Ellei syntyvyys oleellisesti nouse, kansantaloutemme kuihtuu ja liu’umme kohti hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden murtumista. Tämä on kaikesta selittelystä ja selittämisestä huolimatta talouskysymys, kuten viimeksi Väestöliiton perhebarometri osoittaa. Kyse ei siis ole pelkästään kulttuurimuutoksesta, kyllä siitäkin, eikä naisten huonosta asemasta työmarkkinoilla, siitäkin, vaikka erityisesti vihreät ovat keskustelussa halunneet tätä korostaa. Kyse on siis tulonjaosta. Tähän ongelmaan on nyt reagoitu, budjettia on sanottu lapsiperheiden budjetiksi. Sanonta on oikea ja osoittaa, että politiikalla on merkitystä ja väliä. Hallitusneuvotteluissa keskusta onnistui saamaan tuloksen, jonka seurauksena sosiaalipolitiikan suunta kääntyi. Erityisesti sellaiset kansalaisryhmät, joiden toimeentulo on pitkälti perusturvan tai ylipäänsä sellaisten tulonsiirtojen varassa, jotka eivät kartu palkkatulon perusteella, saavat viimeinkin jotain hekin. Äärimmäisen kova oikeistolinja, jota tosin kyllä johdettiin demarileiristä, tulee nyt pysäytettyä. Kaikki asiasta huolestuneet ymmärtävät tietysti, että tämä on vasta alkua. Edelleen odottavat ratkaisuaan monet pienet päivärahat, perhekustannusten jako jne., kuten täällä eri puheenvuoroissa on hyvin todettu.

Toinen suuri kysymys on menestymisemme globaaleilla markkinoilla tässä ja nyt. Vastauksemme tähän haasteeseen on ollut korkea koulutus, teknologiaan ja innovaatiopolitiikkaan panostaminen ja verotus. Koulutuksen alueella me kansainvälisten tutkimustenkin mukaan pärjäämme hyvin, jopa erinomaisesti. Maassamme käy jatkuvasti ryhmiä ja delegaatioita tutustumassa meidän malliimme ja hämmästelemässä sitä, miten olemme osanneet tämän asian hyvin järjestää. Tässä budjetissa peruskoulutuksen rahoitus turvataan ja opiskelijalle annetaan pieni mutta tärkeä tulonlisä nostamalla vuokrakattoa. Budjetin kautta jaettu raha teknologian kehittämiseen ja innovaatioiden tukemiseen on sekin hyvässä järjestyksessä, mutta suhtautuminen verotukseen jakaa mieliä.

Olen yrittänyt kysyä itseltäni, olisiko yhteiskuntapoliittinen tulkintani verotuksesta sama kuin vasemmistoliitolla tänään, jos olisin opposition kansanedustaja. (Ed. Huotari: Todennäköisesti!) Onko siis kyseessä merkittävä siirto pienituloisilta suurituloisille? Täytyy sanoa, että siltä se näyttää, jos toimintafilosofia olisi sama kuin 90-luvun lopun nousukaudella. Niin tehtäisiin. Kokemus nimittäin puoltaa kuitenkin sellaista mallia, että rikkailla tai varakkailla ei ole koskaan niin paljon rahaa, etteikö sinne mahtuisi lisää. Näin ollen tässä salissa loppujen lopuksi aina päätetään, minkälainen tulonjako on. Mutta toisaalta veronalennusten filosofiaa voidaan myös puolustaa ja pitää puolustaa. Tässä kansainvälisessä tilanteessa tulee hakea lisää pääomia, lisää investointeja ja lisää dynamiikkaa talouteen. Hallituksen veropolitiikka on osa tätä, ja voi vain nöyrästi toivoa, että pelissä onnistuttaisiin. Nyt oikeastaan tarvittaisiin profeteeraamisen lahjoja, minulla niitä ei ole, mutta toivon, että tässä asiat menevät hyvään suuntaan.

Ennen kaikkea hyvin toimivan kansantalouden rakentamisesta on kuitenkin kyse, kun haluamme pitää huolen hyvinvointiyhteiskunnasta, ei ensisijaisesti verotuksesta. Täytyy olla niin, että meillä on ihmisiä, jotka haluavat yrittää, ottaa riskejä, haluavat tehdä työtä, ja että siinä voi myös menestyä. Tähän suuntaan on menty, ja minusta sitä on tervehdittävä ilolla. On rehellisyyden nimissä kuitenkin sanottava, että kaikki suuret rakennemuutokset ovat vielä edessä. Sen jokainen voi tarkistaa kuntapolitiikasta. Niitä ei vielä tällä budjetilla ratkaisevasti jouduteta, mutta tulevaisuuden toivoni rakentuu sen varaan, että nyt saatiin aikaan tupo, ja tässä sopimusyhteiskunnassa on minun käsittääkseni se voimavara, jolla myöskin tämä asia voidaan ottaa vastaan ja etsiä siihen sellainen ratkaisu, jonka varassa me selviämme.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvio vuodelle 2005 oli jo alun perinkin myönteinen niin palveluiden parantamisen, talouskasvun kuin työllisyyden parantamisenkin näkökulmasta, ja sitten valtiovarainvaliokunta vielä merkittävästi paransi tätä muutoin jo hyvää alkulähtökohtaa, ja haluan korostaa myös sitä, että erittäin hyvässä yhteistyön hengessä valtiovarainministerin ja myöskin koko hallituksen kanssa kukin kohdaltaan. Tämä on ollut mieluisa syksy työskennellä valtiovarainvaliokunnan jaostoissa ja myöskin valiokunnan työssä aivan näille loppuviivoille saakka. Siitä ei ole mitään jäänyt moitittavaa mieleen. Toisinaan syntyy sellainen kuva, että tuolla valtionvaroissa ei yhteisymmärrys tuntuisi löytyvän kovinkaan helposti ja siellä on ollut koviakin taisteluja — näin on ainakin ulospäin kerrottu — aikaisempien hallitusten aikoina, ja tämä on ollut siinä mielessä myönteinen yllätys tämän kauden alusta.

Tämä keltainen kirja, mikä meillä nyt on käsittelyssä, on tulevaisuuden budjettikirja ja siihen liittyy mietintö. Lapsiperheiden valinnanmahdollisuudet lisääntyvät. Aikanaan äidit joutuivat taistelemaan oikeudesta saada käydä työssä. Nyt maailma on muuttunut niin, että suomalaiset äidit ja isät joutuvat taistelemaan oikeudestaan hoitaa lapsiaan kotona. Työelämä on muuttunut niin vaativaksi ja kovaksi. Iloitsen erityisesti siitä, että kotihoidon tuki ja päivähoidon vaihtoehdot kehittyvät ja kotihoidon tuestakin tulee kutakuinkin kilpailukykyinen ja todellinen vaihtoehto kotiin jäävälle vanhemmalle myöskin toimeentulomielessä. Tämä Vanhasen hallituksen ja eduskunnan yhdessä sorvaama budjetti on tällaiselle keskustalaiselle syvänvihreälle alkiolaiselle todella iloinen asia.

Laki hoitoonpääsystä määräajassa on suuri haaste kunnille. Osa kunnista, niin kuin kotikuntani, saa jo nyt puhtaat paperit hoitotakuusta. Toisissa kunnissa, kuten täällä Pääkaupunkiseudulla, kipuillaan vielä pitkään. On oltava realisti. Kotikaupunkini näyttää suurimmalle osalle Suomen kunnista esimerkkiä, mutta realismia on syytä olla mukana. Kaikesta kehittämis- ja tehostamistyöstä huolimatta tulevat sosiaali- ja terveydenhuollon menot pysyvästi kasvamaan. Mitään muuta ei tosiasiassa ole näköpiirissä, ja tämä tulee muistaa. Sosiaali- ja terveydenhuolto tulee viemään yhä suuremman osan kuntien käytettävissä olevista varoista. Tämä on tosiasia.

Varallisuusveron poisto oli esimerkki keskustavetoisen hallituksen rohkeudesta tehdä päätöksiä, ja on kenties niin, että tällä päätöksellä yllätettiin edustajat niin vasemmalta kuin oikealtakin. Ainakin keskustelusta voi tällaisen johtopäätöksen tehdä. Keskustassa sallitaan ihmisen vaurastuminen työllään. Yhtä lailla hallituksen — ja ennen kaikkea nyt puhun punamullan puolesta — perusta on kuitenkin heistä kaikista huolehtiminen, jotka eivät omalla työllään ja toimeentulollaan tässä maassa pärjää.

Valtiovarainvaliokunta on perehtynyt erittäin laajasti kuukausien ajan Suomen talouden perustan vahvistamiseen, ja syntyneillä linjauksilla saadaan nyt aikaan uutta dynamiikkaa. Aktiivinen työvoimapolitiikka on laaja kokonaisuus, joka toteutuessaan luo kannustimia tehdä työtä, ottaa työtä vastaan ja auttaa luomaan valmiuksia työelämään kiinni pääsemiseen heille, joille työttömyys on ollut vuosiakin kestänyt olotila.

Arvoisa herra puhemies! Tänäkin jouluna eri hyväntekeväisyystahot keräävät lahjoituksia suomalaisille lapsiperheille. Apua tarvitsevia tämän aamun tiedon mukaan on tuhansia.

Yleisperusteluiden lausuma siitä, että hallitus syventyy kaikkein vähävaraisimpien elämäntilanteeseen, on tärkeä asia. Pelkkä etuuskeskustelu ei kuitenkaan riitä. Köyhyys ei poistu edes rahalla. Tämä on ainakin minun vakaa käsitykseni. Tarvitaan enemmän ja tarvitaan laajempaa näkemystä tähän asiaan kuin pelkkä keskustelu esimerkiksi asumistuesta tai toimeentulotuesta. Tarvitaan paljon enemmän ja poliittisilta päättäjiltä, myös siis minulta, vaaditaan paljon syvällisempää perehtymistä köyhyyden luonteeseen ja siihen, mitä sille voidaan tehdä. Olen kuitenkin vakuuttunut, että tämän budjetin tukemana hallitus löytää uusia keinoja erityisesti tulevien sukupolvien — ja tällä kohtaa katson erityisesti lapsiin — paremman tulevaisuuden puolesta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämän vuoden talousarvion, nyt kun se on valiokunnasta ulos saatu, pohja perustuu talouskasvuun, siihen kasvuun, joka on aikaansaatu tämän Vanhasen hallituksen aikana, joka kasvu on Euroopan unionin maista nopeimpien joukossa. Se ei ole tullut itsestään. Se on vaatinut töitä. Se on vaatinut uudistuksia, niitä välttämättömiä uudistuksia, joita nyt olemme tehneet ja joita toki meillä vielä on tämän budjetin käsittelyn jälkeenkin edessäpäin.

Kun täällä oppositio oikealla puolella on moitiskellut siitä, että me teemme eri tavalla kuin me puhumme, täytyy ensimmäiseksi kysyä: kuka arvasi sen toimintaympäristön muutoksen kaksi vuotta sitten, joka tänä päivänä on meillä edessämme? Vastaan tähän itse: aika harva sen arvasi. Jos me olisimme menneet puhtaasti kaikkien puolueidenkin osalta kaksi vuotta sitten olleilla opeilla eteenpäin, tuskin olisimme tässä Euroopan unionin alueen nopeimman kansantalouden kasvun tilanteessa, jossa me nyt olemme. Siksi on perusteltua, että politiikkaa tehdään ajassa ja sitä tarkastellaan tavoitteidenkin osalta myös nopeammalla ja nopeammalla aikataululla. Sitä maailmantalouden muutokset vaativat. (Ed. Nepponen: Edellisen hallituksen veronalennukset!) — Siksi on hyvä, ed. Nepponen, että edellinen hallitus aloitti veronalennukset, joita nyt sitten tämä hallitus on jatkanut.

Tämä hallitus on myöskin omilla veronalennuksillaan huomattavasti monipuolisemmin käsitellyt yhteiskuntaa ja luonut kasvuedellytyksiä. Yksi sellainen asia on yritysverouudistus. Se on aivan selvä panostus työllisyyteen ja tulevaisuuteen ja tulevaisuuden kilpailukyvystä huolehtimiseen. Sillä kentällä olemme entistä vaativammalla pohjalla. Sinne jäi toki vielä senkin jälkeen, vaikka varallisuusverokin on nyt sitten poistettu ja sen kautta myöskin dynamiikkaa haettu, edelleenkin tehtävää. Yksi niistä tehtävistä on matalan tuottavuuden työn veronalennus, joka nyt sitten on linjattu vuoden 2006 alusta toteutettavaksi. Sinne jäi myöskin osuuskuntien verokohtelu, joka täytyy pikapuoliin saada kuntoon. Sinne jäi myöskin sellainen asia, joka koskee investointien tämänhetkistä kohtuullisen alhaista tasoa. Siihen täytyy meidän kaikkien kiinnittää aivan erityistä huomiota. Myös veropolitiikan puolelta saattaisi poisto-oikeuksien laajennusten osalta löytyä joitakin ratkaisuja siihen, että myös investoinnit saadaan nykyistä paremmin liikkeelle.

Puhemies! Tässä budjetissa on vahvasti panostettu myös teknologiaan, tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja lisätty sinne varoja. Samoin on myöskin lähdetty liikkeelle kasvuyritysten investointitukien osalta. Tämä on yksi akilleenkantapää, johon nyt on jo tämän kuluvan vuoden aikana puututtu. Lisäbudjeteilla on tuotu lisää varoja Tekesin myöntövaltuuksiin, ja ne ovat menneet asiaan. Niille on ollut selkeä tarve, ja ne ovat tulleet oikeaan saumaan. Tätä linjaa edelleenkin ensi vuoden puolella jatketaan.

Puhemies! Myös kuntien valtionosuustarkistusten maksatusta aikaistetaan, ja se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kun ed. Nepposen kanssa Etelä-Savon kuntatalouden tilannetta tarkastelemme hyvin läheltä, olemme havainneet sen, ettei se ainakaan liian vahva ole. Sen vuoksi nämä aikaistukset ovat erinomaisen tervetulleita. Tietysti toisella puolella myöskin on se palveluiden parantaminen ja sinne ohjatut lisämäärärahat. Tätä kautta me myöskin voimme tuoda niille kaikkein pienituloisimmille selkeästi etuja lisää, jos ei suoraan, niin ainakin tällä hetkellä palveluiden parantumisen kautta.

Puhemies! Yksi pitkään keskustelussa tässä talossa olleita asioita on veikkausvoittovarojen jako ja toisaalta myöskin rahapelien yksinoikeudesta huolehtiminen ja sen puolustaminen. (Ed. Ala-Nissilä: Hevospelien!) — Tähän kuuluvat hevospelit, kaikki rahapelit, ed. Ala-Nissilä, kuuluvat samaan kategoriaan. — Tässä valtiovarainvaliokunta yhdessä hallituksen kanssa on tehnyt erittäin hyvän työn, kun kirjastojen määrärahat siirretään valtion budjetista maksettaviksi ja veikkausvoittovarat ohjataan juuri sinne, mihin ne jako-osuuslain mukaan kuuluvatkin. Meidän on paljon helpompi Euroopan unionin paineissa puolustaa rahapelien yksinoikeutta tämän muutoksen myötä, ja totta kai edunsaajat ovat varmasti tästä mielissään, urheilu, nuorisotyö ja kulttuuri, jotka näistä lisärahoista pääsevät nauttimaan. Samoin myöskin opiskelijoiden pitkään ajama opintososiaalinen asema kohenee, kun asumislisää korotetaan, vuokrakatto 252 euroon, hyvä niin.

Puhemies! Yksi keskustelun aihe on myöskin ollut perustienpidon rahoitus, ja siihenkin valtiovarainvaliokunta toi 10 miljoonaa euroa lisää. Sekin tulee tarpeeseen. Toinen seikka, joka on mietittävä hallitusohjelman kirjauksia vähän uudistaen, on se, että kun valtionyhtiöitä myydään ja on sovittu siitä 500 miljoonan euron vuosittaisesta myyntitulosta osa käytettäväksi tienpitoon, tuota prosenttia on mielestäni korotettava. Se on samaa yhteistä omaisuutta, olkoon se valtionyhtiö tai olkoon se sitten tienpito.

Puhemies! Lopuksi maatalouspääluokasta ihan muutama sana. Se lisäys ja muutos, jonka valiokunta on tehnyt, joka liittyy maatalouden neuvonnan määrärahojen lisäämiseen, on äärimmäisen tarpeellinen. Se taas johtuu nopeasta kehityksestä ja jatkuvista muutoksista, joissa maatalouselinkeino kamppailee. Se ei ole pelkästään hallituksen syytä, vaan se on tämän Euroopan unionin jatkuvien muutosten sarja, ja siinä, jos missä, neuvontaa tarvitaan, ja on erinomaisen hyvä, että sinne 200 000 euroa tuli lisää.

Maatalous ansaitsee myöskin oman tuponsa, ja on ehkä parempi niin, että se jäi tehtäväksi kehyspäätöksen yhteydessä, koska silloin meillä on kaikki faktat esillä ja voimme tarkasti laskea tulovirrat ja menojen lisäykset, jotka tulevat. Ne eivät ole meillä vielä kaikilta osin selvillä.

Tietysti ihmetyttää täällä, ja olen aikaisemminkin sen sanonut: Kummastelen sitä käsitystä, että sukupolvenvaihdoksia ei tapahtuisi. Niitä on tapahtunut tämän vuoden puolella enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin, kiitoksia hallituksen aikaisemmin tekemän erinomaisen tarpeellisen sukupolvenvaihdosten huojennuspäätöksen. Se on se, mitä me olemme tarvinneet ja mikä myös vaikuttaa elinkeinoelämään myönteisesti ja työllisyyteen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin kiitokset niille, joille kiitos kuuluu. Ensinnäkin hallitukselle kiitokset siitä, että lapsiperheet saavat lisää etuuksiin rahoitusta. Esimerkiksi näiden pienimpien päivärahojen korottaminen oli todella tärkeä, hyvä ja oikea ratkaisu. Odotamme tietysti, että siinä päästään vielä siihen tasoon, mikä meillä vaihtoehtobudjetissamme on ollut, eli sinne työttömyyspäivärahan tasolle. Tietysti kaikista parasta olisi, että päästäisiin semmoiseen peruspäivärahaan, joka on riippumaton siitä, mikä henkilön tilanne on, jos hän joutuu näillä minimietuuksilla olemaan, että syyperuste ei olisi se, joka vaikuttaisi, eikä sen vuoksi sitten tarvitsisi miettiä, ettei vaan mihinkään putoa, niin kuin monet toisen lapsen saaneet ovat aiemmin pudonneet.

Toinen kiitos kuuluu näistä joululahjarahoista, mitkä täällä valiokunnassa on jaettu. (Ed. Ala-Nissilä: Eivät ne ole joululahjarahoja!) Veikkausvoittovarojen jakosuhdelain muutos oli todella tervetullut muutos. Olen todella tyytyväinen siihen, että alueteatterit saivat nyt lisää rahoitusta. Nimittäin kaikilla näillä alueteattereilla on ollut erittäin vaikeaa, ei pelkästään Kajaanilla vaan myös näillä muilla, koska kiertuetoiminnan käytännössä kuitenkin nämä sijaintipaikkakunnat ovat pääsääntöisesti maksaneet. Siinä mielessä tuntuu ihan oikealta, että valtio on mukana siinä, että myöskin lähiseudulla olevat pienet kunnat saavat näitä kulttuuripalveluja. Tässä tietysti Kajaanin teatterin osalta, joka on todella vaikeuksissa, nyt käydään sitten niitä neuvotteluja kulttuuriministerin kanssa, miten nämä rahat jaetaan.

Kunnilla on todellakin vaikea tilanne. Esimerkiksi Kajaanissa on sellainen tilanne, että niistä noin 40 prosentista, jotka Kajaanin kaupungille näistä palveluista ovat jääneet, rahoituksesta ja palveluista, joudutaan irtisanomaan — tai raami on niin tiukka, että jouduttaisiin irtisanomaan — 30 henkilöä päivähoidosta, vaikka päivähoitojonot ovat nytkin lain sallimissa rajoissa koko ajan, siivous- ja keittiöpalveluista ja kulttuuripalveluista ja sen lisäksi lomauttamaan koko muu henkilöstö kahdeksi viikoksi paitsi opettajat, joita ei voi lomauttaa.

Kainuun hallintokokeilussa on aivan samanlainen tilanne. Siellä on 60 henkilön vaje budjetissa. Kunnat ovat ilmoittaneet, että tämä vaje on pakko täyttää, eli siellä nyt etsitään sitten ratkaisuja ja kaikki määräaikaiset joudutaan poistamaan sekä Kajaanin kaupungin listoilta että myöskin hallintokokeilusta. Hallintokokeilussahan se tarkoittaa sitä, että nämä kohdistuvat pääsääntöisesti sosiaali- ja terveystoimeen, koska se on 90 prosenttia sen hallintokokeilun menoista. No, se tarkoittaa sitä, että yritämme taas nipistää joistakin palveluista, vaikka hallintokokeilussa nimenomaan luvattiin, että palvelut eivät heikkene sen vuoksi. Nyt pelkäänkin, että nimenomaan nämä hallintokokeilua vastustaneet henkilöt saavat nyt tästä sitten vettä myllyynsä.

Mutta pahinta minusta tässä kuntien tilanteessa on se, että kun samaan aikaan pitäisi kuitenkin pyrkiä kehittämään koko ajan ja innovaatiojärjestelmää parantamaan ja sinne elinkeinopolitiikkaan laittamaan satsauksia — meillä on erittäin hyvin menestyvä ammattikorkeakoulu ja yliopistokeskus — nyt pelko on siitä, että joudumme myös tältä puolen ottamaan rahoitusta pois ja se johtaa sellaiseen kierteeseen, joka ei ole hyvä työllisyyden kannalta. (Ed. Ala-Nissilä: Eduskunta lisäsi 60 miljoonaa rahaa!) — Toivotaan, että ne lisärahat nyt jonkun verran edes auttavat. — Mutta minusta tässä nyt on kysymys Suomen suunnasta, siitä, että Suomea ollaan viemässä alhaisemman verotuksen maaksi, ja se tarkoittaa käytännössä hyvinvointipalveluiden alasajoa, kun kunnilla ei ole varaa pitää niitä yllä. Ja kun se tapahtuu kuntien kautta, niin se tapahtuu hyvin eriarvoisesti, koska jokainen kunta tekee omat ratkaisunsa ja kuntalaiset ovat näin eriarvoisessa asemassa.

Valiokunnan ponsi kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi ohjelmansa ja tekeillä olevien selvitysten perusteella tarpeen kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen helpottamiseen ja tekee tarvittavat toimenpide-ehdotukset". Se on hyvä ponsi, mutta niin kuin tiedämme, niin ponsiahan on aina tehty. Toivon, että nyt tässä hallituksen puolivälitaipaleella oikeasti hallitus miettii myös sitä, mitkä ovat ne keinot, millä näitä kaikkein köyhimpiä ihmisiä autetaan. Pienimpiin etuuksiin tarvitaan varmasti korotuksia, mutta yhtä tärkeää on tämä palvelujärjestelmä niin, että esimerkiksi sosiaalityössä on riittävästi henkilökuntaa, niin että nämä ihmiset voivat yhdessä ammatti-ihmisten kanssa miettiä, miten heidän elämäntilannettaan saadaan paremmaksi. Siinä mielessä ihan yhtä tärkeä merkitys tällä palvelujärjestelmällä on kuin näillä etuuksien korottamisella.

Tietysti olisin toivonut, että nyt kun oli kerta mahdollisuus tehdä tästä varallisuusveron poistamisesta niin, samanaikaisesti olisi myöskin näiden kaikista pienituloisimpien ihmisten tilannetta korjattu, mutta nyt näytti siltä, että hallitukselta joko loppui aika tai ei ollut mahdollisuutta. Minä vain pelkään niin, että siinä vaiheessa, kun sitten ruvetaan puhumaan näistä kaikista pienituloisimmista ihmisistä, niin siinä vaiheessa kehyksistä puhutaan samanaikaisesti. Eli mistä se raha otetaan, kun tämä kehyssääntö on niin tiukka? Tästähän varoittelimme jo heti silloin, kun hallitusta muodostitte, että olkaa varovaisia tämän kanssa, että älkää tuhlatko kaikkia rahoja ennen kuin nämä pienituloisimmatkin jotakin saavat. Toivotaan, että hallitus omantunnontuskissaan tulee siihen tulokseen, (Ed. Ala-Nissilä: Ei ole mitään omantunnontuskia hallituksella!) että myöskin tälle porukalle jotain löytyy. (Ed. Sirnö: Jos ei ole omaatuntoa!)

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen hallituksen budjetti on samalla kertaa sekä vakautta luova että taloudellista kasvua vahvistava. Talouskasvu on hyvinvointiyhteiskuntamme kehittämisen kannalta välttämätöntä. Budjettia käsitellään nyt varsin mielenkiintoisina ja tärkeinä päivinä. Juuri tänään on allekirjoitettu kohtuullisen kattava ja pitkäaikainen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Se tuo kaivattua vakautta ja ennustettavuutta talouteen. Syntyneestä ratkaisusta on annettava vilpitön tunnustus Vanhasen hallitukselle. Sitten ensi maanantaina käydään turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon palautekeskustelua. Suuria asiakokonaisuuksia on saatu kasaan samoina päivinä. Kyllä tästä päättyvästä syyskaudesta voi hallitus ja hallituspuolueet olla varsin tyytyväisiä. (Ed. Ala-Nissilä: Ylpeitä!) Aikaansaannokset ovat parempia kuin esimerkiksi oppositio on osannut odottaakaan tai, voiko sanoa, pelätäkään.

Herra puhemies! Tätä budjettia on luonnehdittu myös perheiden, opiskelijoiden, työllisyyden ja kasvun budjetiksi, kohennetaanhan talousarviossa pitkän ajan jälkeen muun muassa kotihoidontukea, minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja sekä opiskelijoiden asemaa. Merkittävä on myös niin sanottu veteraanipaketti. Talousarvion tärkeää sosiaalista painotusta vahvistettiin vielä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien tekemillä lisäyksillä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen onkin yhteiskuntamme kulmakiviä. On todettava tyytyväisenä valtiovarainvaliokunnan lausumaehdotus kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten elämäntilanteen korjaamisesta. Siihen satsaaminen kannattaa.

Herra puhemies! Haluan muutaman sanan sanoa sitten kuntapolitiikasta, joka tänä iltana on täällä myös monien puheenvuorojen sisällössä. Kuntien taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vaikea, ja monessa kunnassa ollaan jopa kriisissä. Se on varmasti kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella mukana kuntien toiminnassa, varsin selvä asia. Mutta on lyhyesti todettava se, miksi me olemme tässä tilanteessa. Tämä kuntatalouden synkkä tilanne näkyi jo, kun vuoden 2003 talousarvio hyväksyttiin. (Ed. Ala-Nissilä: Tuo pitää paikkansa!) Tämän hetkinen tilanne näkyi silloin jopa synkempänä kuin se nyt on. Siitä huolimatta, kun käytiin vuoden 2003 vaaleihin, nykyinen pääoppositiopuolue kokoomus arvioi hoitavansa kuntien asiat sadalla miljoonalla eurolla. Nyt tämä hallitus on jo lyhyen toimintakautensa aikana lisännyt valtionosuuksia moninkertaisesti tuon summan ja juuri siksi, että kun kuntatalouden ennusteet näyttivät huonolta, kun tämä hallitus aloitti toimintansa, päätettiin siitä, että indeksitarkistukset hoidetaan korkeimpina kuin aikaisemmin ja mahdolliset veronkevennykset, jotka kohdistuvat kuntien veroihin, kompensoidaan täysimääräisinä ja pidättäydytään uusista merkittävistä tehtävistä. Näin hallitus on toiminut.

Voi tietysti todeta ja on syytä todeta, että hallituksen toimet eivät siinä määrin olleet riittäviä, että kuntatalous olisi tasapainossa saati sitten ylijäämäinen, mutta ennusteiden mukaan, kuntien ja valtion yhteisten ennusteiden mukaan, tilanne on korjaantumassa. Todettakoon, että hallintovaliokunta on pyytänyt sisäministeriöltä selvityksen tammikuun loppuun mennessä siitä, miten kuntien tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa ja miten kunnat tulevat velvoitteistaan selviytymään. Meillä on käytettävissä tämän vuoden kuntien tilinpäätöksistä tiedot helmikuun 10. päivään mennessä, ja silloin pystymme esittämään asiasta tarkempia arvioita.

Hyvin paljon tämänkin päivän keskustelussa on sivuttu — ja käyty kohtikin — valtion ja kuntien välisen kustannusjakotarkistuksen maksamista ja maksuaikataulua. Tämä 502 miljoonaa euroa on päätetty maksaa neljän vuoden aikana ja siitä ensi vuonna 136 miljoonaa. Tämä jaksotus ei ole ensimmäinen kerta, jaksotettu on edellisenkin hallituksen aikana. On selvää, että kunnat tarvitsevat tämän rahan. On kuitenkin syytä todeta tässäkin yhteydessä se, että kuntien taloudellista tilannetta merkittävällä tavalla vieläkin rasittaa se, että vuosina 1997—2003 jätettiin kompensoimatta kunnille 827 miljoonaa euroa kunnallisverovähennyksiä. Se tuntuu vielä tänäänkin.

Uskon, että hallitus ohjelmansa mukaisesti harjoittaa vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa ja niin, että peruspalvelut pystytään turvaamaan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella, ja jos se on uhattuna, ryhtyy sen vaatimiin toimenpiteisiin.

Parasta aikaa on keskustelun kohteena eilen saatu sisäministeriön saama mietintö valtionosuusuudistuksesta. Sehän ei kokonaisuutena tuo kunnille lisää rahaa, mutta jakaa olemassa olevaa niukkaa rahaa ehkä oikeudenmukaisemmin, tai se on ainakin tavoitteena. Tämä asia tulee eduskunnan käsittelyyn ensi kevätkaudella. Siitä on syytä todeta, että on huolehdittava, että siinä yhteydessä saadaan aikaan toimiva, ajantasainen, lakisääteinen kuntien ja valtion välinen kustannusten jakojärjestelmä niin, että kustannusjakotarkistus toteutetaan säännönmukaisesti lakisääteisesti ja todellisiin kustannuksiin perustuen.

Herra puhemies! Kunnissa on tehtävä monia uudistuksia kuntien omien toimenpiteiden vuoksi, mutta kunnat tarvitsevat myös valtion määrätietoisen tuen.

Herra puhemies! Lopuksi vielä muutama sana perusinfrasta, tiestöstä. On todettava tyydytyksellä se, että budjetissa on lisätty jonkin verran tieinvestointeja. Voi sanoa, että keskeiset tieinvestoinnit ovat käyneet hyvin tiukan seulan läpi ja ne ovat kannattavia investointeja. Monet niistä ovat sellaisia, jotka (Puhemies koputtaa) vahvistavat merkittävällä tavalla ...

Kiitos, lopetan kahden virkkeen päästä. — Ne ovat kannattavia investointeja, jotka vahvistavat elinkeinoelämän kehitystä, ja ne tuottavat kohtuullisessa ajassa investoinnin takaisin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen toinen budjetti lunastaa monia niistä lupauksista, joita hallitusohjelmaan kirjattiin. Lisäksi hallitus elää tässä ajassa, niin kuin ed. Leppäkin hetki sitten totesi. Myös moniin kipupisteisiin on tuotu helpotusta ensi vuoden budjetissa. Ei ole monta päivää aikaa siitä, kun hallitus paransi opiskelijoiden asemaa korottamalla opiskelijoiden asumistukea. Tämä, yhdessä ensi vuonna voimaan astuvan lainasubvention kanssa, mahdollistaa opiskelijoiden keskittymisen päätoimisesti opintoihin ja kannustaa siten nopeampaan valmistumiseen.

Samoin korotetaan muun muassa kotihoidon tukea ja perheille suunnattuja minimipäivärahoja — äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja — joiden korotuksia ei ole tehty pitkään aikaan. Nämä parantavat etenkin heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien perheiden taloutta. Myös perheiden valinnanmahdollisuus lastenhoidon järjestämisessä paranee kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korotuksen myötä.

Toinen merkittävä kipupiste on ollut kuntien talous. Ennen Vanhasen hallitusta tehtiin päätöksiä verovähennyksistä, jotka alensivat kuntien verotuloja. Tätä verotulojen menetystä ei kuitenkaan kompensoitu kunnille valtion taholta. Tässäkin mielessä tämä hallitus on tehnyt hyvää työtä, sillä vaikka kansalaisten veroja on alennettu, se kompensoidaan nyt kunnille täysimääräisesti. Nykyiset hallituspuolueet tuntevat kunta-asiat ja kuntien ongelmat, ja käänne parempaan on tapahtumassa, niin kuin ed. Töllikin äsken totesi.

Edelliseltä hallitukselta yllätyksenä periytynyt suuri kustannustenjaon tasotarkistus, 502 miljoonaa euroa, päätettiin jaksottaa neljälle vuodelle, ja nyt tätäkin on pystytty aikaistamaan 50 miljoonalla lisäeurolla. Näin hallitus helpottaa näköpiirissä olevaa kuntien talouden vuodelle 2005 osuvaa aallonpohjaa.

Väestön ikääntyminen tulee kuitenkin jatkossakin pitämään kuntien taloutta kireällä. Tähän kuntien tulee pystyä vastaamaan muun muassa uudistamalla kuntien palvelujen tuottamismalleja sekä kannustamalla kuntia edelleen tehokkaampaan yhteistyöhön.

Tuleva hoitotakuu pelottaa kunnissa, koska ennen kuin toiminta vakiintuu, aiheutuu terveydenhuollon kustannuksiin todennäköisesti piikki ylöspäin. Kun hoitotakuun alku vielä osuu kuntataloutemme kannalta ennustettuun huonoon vuoteen, tulee vaikutuksia seurata valtiovallan taholta herkällä korvalla. Rakenteellisia ratkaisuja tarvitaan kuntien terveyshuoltoon, mutta ne eivät synny yhdessä yössä.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tulee ensi vuonna parannusta, mikä on mielestäni tärkeää, sillä ongelmat ovat lisääntyneet joka ikäluokassa.

Kulttuuri, nuorisotyö ja liikunta saavat kaikki lisää panostusta, ja näiden sektoreiden aktiivisin toimin pystytään ehkäisemään osaltaan mielenterveysongelmien lisääntymistä.

Sotaveteraanien ja -invalidien asemaan on tulossa parannusta 20 miljoonan euron veteraanipaketin myötä muun muassa kuntoutuksen muodossa.

Kansaneläkkeiden pienen korotuksen aikaistaminen on tärkeää. Eläkeläiset ovat kuitenkin jääneet etuuksia, varsinkin veronkevennyksiä, jaettaessa toisarvoiseen asemaan suhteessa muihin kansalaisiin. Pienituloisilla eläkeläisillä ei ole kohta varaa välttämättömiin menoihin. Tämä asia pitää muistaa, ja siihen tulee saada korjausta. Eräs hyvä keino olisi elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen.

Tieinvestointeihin panostetaan ensi vuonna merkittävän, mutta ei riittävän lisärahoituksen muodossa. Perustienpitoon ja yksityisteiden määrärahoihin tulee 11 miljoonaa euroa lisää. Joukkoliikenteelle tulee 3 miljoonaa euroa lisää. Pirkanmaalaisena olen huolissani siitä, ettei Valtatie 3:n Tampereen läntisen ohitustien kakkosvaiheen rahoitus ole vieläkään varmistunut, ja tulen tekemään tästä aiheesta esityksen tähän talousarvioon. Tulee muistaa, että hanke koskee yhtä valtakunnan pääväylistä ja koskee Pirkanmaan lisäksi pohjoiseen suuntautuvaa liikennettä. Hyöty ohitustiestä voidaan saada vasta kakkosvaiheen valmistuttua, ja lisäksi tiesuunnitelmat joudutaan tekemään uudelleen, mikäli jatko viivästyy.

Maailma muuttuu ja me sen mukana. Maatalous on ollut suurten muutosten kohteena, ja sama tahti näyttää jatkuvan etenkin lähivuosina tukimuotojen uudistuessa ja tukikausien vaihtuessa. Neuvontajärjestöt ovat tehneet työtä, jotta maaseudun yrittäjät hallitsevat osaltaan tapahtuvaa muutosta ja pystyvät ennakoimaan yritystoiminnassa tarvittavia järjestelyjä. Koska neuvontapalveluihin palautettiin lisätalousarviossa osa leikatusta määrärahasta, en uudista tekemääni talousarvioaloitetta, vaan asiaan palataan seuraavissa talousarvioissa.

Herra puhemies! Valtakuntaan on nyt saatu pitkäkestoinen tuporatkaisu, ja se on hyvä asia. Nyt hallituksen on lunastettava lupauksensa ja hoidettava asia myös maatalouden osalta.

Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistusta pohtinut johtoryhmä luovutti eilen esityksensä kuntaministeri Hannes Manniselle. Esitykseen sisältyi muun muassa valtiovarainministeriön eriävä mielipide, jonka mukaan kiinteistövero ulotettaisiin maa- ja metsätalouteen. Tämä ei kuulu hallitusohjelmaan, ja siten se ei voi olla edes ajankohtainen keskustelun aihe.

Globalisaation edistyessä Suomi arvioi tarvittavat muutokset kilpailukykymme säilyttämiseksi. Globalisaatiotyöryhmän hiljattain antama raportti antaa viitteitä siitä suunnasta, joka Suomen kannattaa valita. Hyvä koulutus, innovatiivisuus ja teknologinen huippuosaaminen ovat menestyksemme perusta. Suomen on suunnattava lisääntyvästi resursseja näiden vahvuuksien hyödyntämiseksi.

Herra puhemies! Matti Vanhasen hallituksen toinen talousarvio on vastuullinen sekä suhtautumisessaan kansalaisiin että suhtautumisessa valtiontalouteen.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Suomessa pitkäaikaisköyhyys on syventynyt viime vuosina hälyttävällä tavalla, vaikka pääministeri Vanhasen hallitus on moneen otteeseen sekä täällä salissa että varsinkin tämän salin ulkopuolella julkisuudessa mainostanut, kuinka kovasti se tekee töitä, jotta pienituloisempi kansanosa Suomessa pärjäisi paremmin. Totinen tosi: Hyvä hallituksemme osoitti jälleen veroalensa köyhimmistä köyhimmälle kansanosalle — jokainenhan meistä tietää, miten pienituloisia Suomen 40 000 rikkainta ovat. (Ed. Ala-Nissilä: Asiaan!) Kaikkein rikkaimpien rikkaiden kohdalla hätä oli Vanhasen hallituksen mielestä kaikista suurin. Siksi joillakin heistä tuleva henkilökohtainen veronkevennys hiipii yli 1 miljoonan euron.

Vanhasen hallituksen totuuksien toinen puoli on, ettei maamme hallituksella ollut taaskaan varaa helpottaa miljoonan aikuisen suomalaisen elämää kuin korkeintaan kosmeettisesti. Niinpä eläkeläisille, työttömille, opiskelijoille, yksinhuoltajille ja pätkittyjen, ketjutettujen töiden sankareille hallitus lupaa lähinnä lämmintä kättä, muttei yhtään verohelpotusta. Päinvastoin, 136 kunnassa osalla heistä verotus jopa kiristyy. Mutta eiväthän nämä miljoona suomalaista aikuista Vanhasen hallituksen oppien ja määritelmien mukaan olekaan köyhiä eivätkä pienituloisia.

Jopa Kalliomäen laskuopilla kansakuntamme menettää kaiken kaikkiaan 70—120 miljoonaa euroa varallisuusverosta luovuttaessa. Samalla menetämme mahdollisuuksiamme palkata lisää henkilökuntaa päivähoitoon, peruskouluihin, terveysasemille ja vanhusten palveluihin tai ylläpitää kulttuurilaitoksiamme. (Ed. Ala-Nissilä: Onko ryhmäkanslia kirjoittanut!) Eli menetämme mahdollisuuksiamme satsata sujuvampaan arkeen, jakaa ja antaa palveluita niitä tarvitseville ja kantaa yhteisesti vastuuta toisistamme. Toiset meistä ajattelevat, että meillä on siihen jopa oikeus.

Vastineeksi yhteisistä menetyksistämme Vanhasen hallitus vakuuttaa käsi sydämellä, mutta sormet ristissä tuon varallisuusveroista vapautuvan 100 miljoonan euron siirtyvän suoraan lyhentämättömänä uusiin työpaikkoihin ja kartuttamaan kansantaloutta. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) — Tosi on, yhtä tosi kuin Vanhasen hallituksen jo tekemien veroalejen synnyttämät pysyvät ja kokoaikaiset työpaikat. — Hallituksen puolustukseksi on toki mainittava, että Vanhasen hallitukselta ja eritoten ministeri Kalliomäeltä unohtui sanoa ääneen, minkä maan kansantaloutta kartuttamaan nuo verottamatta jäävät miljoonat on tarkoitettu ja minne ne uudet työpaikat syntyvät, Eurooppaan vai jopa muualle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen köyhiä syrjivässä vero- ja tulonjakopolitiikassa kyse ei ole rahapulasta, vaan arvovalinnasta. Jos valtiovarainministeriön rahapussit huutaisivat tyhjyyttään, ministeri Kalliomäellä ei olisi ollut varaa esittää jälleen uusia veronalennuksia. Suomessa on juuri nyt tämän hallituksen aikakaudella 427 000 kansalaista ja 260 300 perhettä, jotka ovat toimeentulotuen varassa, ja 270 800 työtöntä työnhakijaa. Heistä yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 71 600, mikä oli 1 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Meidän keskuudessamme elää juuri nyt 526 000 suomalaista, jotka EU määrittää köyhiksi. Työttömyys on pahin köyhyyden pitkittäjä, mutta köyhyyskierteestä pelastumiseen eivät hitaasti syntyvät uudet työpaikat riitä. Tarvitaan myös tietoisia taloudellisia panostuksia.

Hallitus on sanonut "ei" sille, että lapsilisän taannoinen korotus koskettaisi myös toimeentulotukiperheitä. Hallitus on sanonut "ei" myös sille, että toimeentulotuen asumislisän köyhiä rankaiseva 7 prosentin omavastuuosa poistettaisiin. Hallituksen arvovalinnoista kertoo myös se, ettei se ole valmis nostamaan opintorahan tasoa, vaan valitsee mieluummin opintoja jarruttavan ja opiskelijoita eriarvoistavan lainavankeuden. (Ed. Ala-Nissilä: Ministeri Andersson leikkasi!) Hallituksen arvovalinnasta kertoo myös se, ettei se ole halukas nostamaan peruspäivärahaa edes muutamalla eurolla. Hallituksen arvovalinnoista kertoo myös se, ettei siltä löydy halua nostaa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoa peruspäivärahan tasolle. Tehtyinä nämä taloudelliset köyhyydenpoistopanokset palautuisivat varallisuusveron poistamista varmemmin kartuttamaan kansantalouttamme ja kohentamaan työllisyyttämme. "Ein" muuttaminen "kylläksi" maksaisi suurin piirtein saman summan kuin on hallituksen lupaaman varallisuusveron poistamisen aiheuttama menetys valtion saamista tuloista.

Eduskunnan käytävillä huhuna leijuva hallituksen köyhyyspaketti antaa odottaa itseään. Viivyttelyyn ei ole mitään järkevää syytä. Köyhyyspaketin laatimisessa hallituksen ei tarvitse turvautua selontekosumaan, kuten se on turvautunut lähes kaikissa toimenpiteissä täällä. Ainekset ja suuntalinjat ovat jo olemassa. Lukutaitoiselle ne löytyvät muun muassa vasemmistoliiton varjobudjetista sekä valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseesta 2.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamin sanoin olisin kosketellut käytyä keskustelua.

Ed. Sirniö (Ed. Sirnö: Sirnö!) — ed. Sirnö, ollaksemme tarkkoja — käytti täällä puheenvuoron, jossa hän tarkasteli talousarvion sosiaalista ulottuvuutta mielestäni erittäin puutteellisesti. Kun te puhuitte opintotuesta, ed. Sirniö (Ed. Sirnö: Sirnö!) — ed. Sirnö — te olette lasikaapissa siinä mielessä, että vasemmistoliiton kulttuuriministerin aikana, joka oli vastuussa opintotuesta, leikattiin Suomen historiassa eniten opintotukea. (Ed. Sirnö: Onko pakko toistaa vuodesta toiseen!) — Se on pakko toistaa vuodesta toiseen, se oli teidän arvovalintanne. — Tämän hallituksen arvovalinta on se, että ateriatukea jo parannettiin eduskuntavetoisesti ja nyt sitten parannetaan asumistukea sen kattoa korottamalla.

Mitä muutoin tulee budjetin sosiaaliseen ulottuvuuteen, minusta se näkyy monella tavalla. On todettu, että tässä on veteraanipaketti mukana, kun on 60 vuotta jatkosodan päättymisestä. Kansaneläkkeiden sinällään pientä tasokorotusta nyt aikaistetaan. Kotihoidon tukea korotetaan tässä. Myöskin kotitalousvähennystä parannetaan tavalla, joka mahdollistaa vanhempien ja isovanhempien hoidon kotona, kannustaa siihen. Siinäkin on sosiaalinen ulottuvuus. Tässä myöskin alimpia päivärahoja eli isyys-, äitiys- ja sairauspäivärahoja korotetaan. Nuorten mielenterveystyöhön on eduskunnan lisäyksenä kunnille 5 miljoonaa euroa.

Sosiaaliministeriön pääluokassa valtionosuuksia on lisätty määrätietoisesti hallitusohjelman mukaisesti. Nyt vielä eduskunta lisäsi 50 miljoonaa, aikaisti tätä hallituksen kanssa, kun hallitus esitti 20:tä miljoonaa aikaistusta tupon yhteydessä ensi vuodelle. Siitä on merkittävä osa nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön valtionosuuksiin. Evo-rahoja eduskunta nostaa 1,3 miljoonalla eurolla. On tehty myöskin paljon hallituksen toimesta työllisyyden hyväksi. Se on parasta ja tärkeää työtä myöskin syrjäytymisen estämiseksi.

Eduskunta edellyttää myöskin: Paitsi että on tämä niin sanottu köyhyysponsi, ponsi siitä, että selvitetään kaikkein vähävaraisimpien ihmisten elämäntilannetta ja valmistellaan toimenpide-ehdotuksia, täällä on myöskin toinen ponsi, joka edellyttää selontekoa tehtäväksi peruspalveluohjelmasta ja peruspalvelubudjetista. Siinäkin on vahva sosiaalinen lataus mukana, tarkastellaan, miten kunnat pystyvät vastaamaan sosiaaliturvan haasteisiin. Ei ole tulossa mitään köyhyyspakettia, se on väärä sana. On kysymys siitä, että arvioidaan, mitkä olisivat ne toimenpiteet, millä voitaisiin kaikkein vähävaraisimpien ihmisten tilannetta auttaa. Niin kuin ed. Ylä-Mononen täällä sanoi, ei ole yksin rahasta kysymys, vaan pitää myöskin katsoa tätä hyvin laaja-alaisesti. Eikä tässä ole vielä kaikki. Tässä opiskelijoiden osuudessa, minkä mainitsin, ei ole vielä kaikki sosiaaliset ulottuvuudet, mitä budjetissa on, mutta tässä on vahva sosiaalinen lataus, oli jo hallituksen talousarvioesityksessä ja eduskuntakäsittelyssä siihen tuli vahvoja sosiaalisia lisäyksiä.

Ymmärrän sen, että täällä ei ole opposition edustajia paikalla, vasemmistoliitto, vihreät, eivät he ole täällä keskustelussa mukana. Nyt ilokseni tänne on eksynyt kaksi — eksynyt on väärä sana, herra puhemies — saapunut paikalle kaksi kokoomuksen valtiovarainvaliokunnan jäsentä myöskin. (Ed. Taipale: Ja yksi sosialidemokraatti!) Erityisesti iloitsen siitä, että ed. Kuosmanen on paikalla ja valtiovarainvaliokuntaryhmän vastaava, ed. Jari Koskinen on saapunut paikalle. Todella me hallituspuolueissa odotamme oppositiolta vaihtoehtoja, analyysia siitä, mikä olisi parempi vaihtoehto, kritiikkiäkin. Tänään sitä ei ole vielä kuultu, ehkä ed. Jari Koskisen puheessa kuullaan.

Kyllä minulle oli pettymys, kun kuuntelin ed. Tulosen puhetta. Ei siinä ollut mitään konkretiaa esitettynä, ei myöskään siinä debatissa, mitä myöhemmin käytiin. Kun katselen teidän vastalausettanne — vaihtoehtobudjettiahan ei ole tullut, mikä on aivan käsittämätöntä kykypuolueelta, ettei pystytä vaihtoehtobudjettia tekemään — mutta vastalausetta, niin havaitsin sen kyllä aika köykäiseksi. Sehän on rahoitettu muun muassa ottamalla 70 miljoonaa pois näistä niin sanotuista ennalta arvaamattomista menoista, mitkä on varattu mahdollisiin EU:n oikeudenkäynnistä aiheutuviin menoihin. Eihän se ole mikään erä, jolla voitaisiin rahoittaa näitä menoja. Sitten siellä on työministeriön pääluokasta leikattu menoja tavalla, joka sekään minusta ei ole toimiva vaihtoehto. Näin ollen on, arvoisa puhemies, vähän surullista, että ei ole meillä oikein aktiivista oppositiota. Onneksi meillä on hyvä hallitus, hyvät hallituspuolueiden eduskuntaryhmät, jotka täällä vetävät linjaa.

Puhemies! Puhutaan varallisuusverosta aika vapaasti täällä ja veropolitiikasta yleensäkin. Minusta hallituksen verolinja on hyvä, siinä on vahva — rohkenen sanoa — vahva keskustalainen talouspoliittinen jälki nähtävissä. Varallisuusverohan on tällaista katoavaa kansanperinnettä, se on ollut hyvin epäoikeudenmukaisesti kohdistettu vero, sitä on voitu kiertää, se on aiheuttanut tuloveronmenetyksiä todellisuudessa, ja se on aiheuttanut kansantaloudellisesti epäviisasta käyttäytymistä, eikä tällaista varallisuusveroa ole enää kuin Ranskassa ja pikkasen Ruotsissa uudistusten jälkeen, Norjassa se on muun muassa poistettu. Ei Suomessa voida jatkaa tällaisen veron kanssa, kun pitää toimia kansainvälisessä ympäristössä ja edistää suomalaista omistajuutta. Meillä oli kokoomus 16 vuotta hallituksessa. Kokoomuslaiset valtiovarainministerit eivät uskaltaneet edes sanoa ajatusta ääneen, että varallisuusvero poistettaisiin. Onneksi tässä suhteessa on tapahtunut muutos.

Puhemies! Aivan lopuksi vielä— tässä olisi paljonkin keskustelun aihetta — minusta on tärkeä todeta, että on syntynyt tulopoliittinen kokonaisratkaisu juuri tänä päivänä. Se epäilemättä tuo vakautta ja ennustettavuutta talouteemme kahden vuoden seitsemän kuukauden ajaksi. Harvinaisen pitkäkestoinen tupo, tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Se on tehty keskustalaisen pääministerin vetämän hallituksen aikana. Ei ole koskaan ehkä keskustalaisen pääministerin aikana tehty näin pitkäaikaista tupoa. Ei siihen, ed. Taipale, tarvita sosialidemokraattista pääministeriä, kun Suomessa tehdään hyviä tulopoliittisia ratkaisuja. (Ed. Taipale: Tarvitaan maalivahtia asiaan, jos pallo pääsee pois, hän ottaa sen kiinni!) — Kyllä. — On tärkeätä, että keskusta ja sosialidemokraatit tekevät hyvää yhteistyötä, ja on tarvittu sosialidemokraatteja, totta kai, tässä. Mutta haluan todeta, että keskustalaisen pääministerin johdolla voidaan tehdä erittäin hyvää yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se, ed. Taipale, on hyvin tärkeä asia. Sitä tässä on syytä nyt arvostaa yhdessä hyvän hallituskumppanimme kanssa.

Tästä tuloratkaisusta on erityisesti tullut kiittäviä lausuntoja kaupan piiristä, olen havainnut, Kaupan Keskusliitosta, päivittäistavarakaupasta jne. Ymmärränkin sen erittäin hyvin, koska se luo vakautta juuri, että ihmiset uskaltavat kuluttaa, tehdä välttämättömiä hankintoja, kauppa käy ja varasto vaihtuu. Se on hyvä asia. Toivoisi oikeastaan, että Elinkeinoelämän Keskusliittokin rohkeammin vielä toteaisi tässä tämän hyvän kokonaisuuden, mikä on syntynyt, ja sama myöskin tietysti tuolla SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä, joka on hyvin vastuullisesti ollut nyt liikkeellä tämän kokonaisuuden rakentamisessa. Tämä on mahdollistanut sen, että hallitus voi veropolitiikassa nyt työn verotuksen keventämisessä edetä hyvin maltillisesti, mutta määrätietoisesti. Se on taas työllisyyden näkökulmasta hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on urheilumiehiä paikalla, niin totean lopuksi, että kolmiloikassa on tehty kaksi loikkaa. Yksi on hyvä talousarvio, toinen loikka on ollut tulopoliittinen kokonaisratkaisu, ja nyt kolmas loikka on kehysriihessä, jolloin globalisaatioselvityksen tärkeitä ehdotuksia laitetaan täytäntöön ja edistetään suomalaisen työn ja yrittäjyyden kilpailukykyä siten, että todella voidaan vastata hyvin niihin haasteisiin, joissa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on.

Puhemies! Matti Vanhasen hallitus ja siinä mukana olevat eduskuntaryhmät ovat tehneet todella mittavan työn suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi ja puolustamiseksi, ed. Kuosmanen. Siitä voimme olla tänään iloisia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt loppusuoralla oleva vuoden 2005 talousarvioesitys on tasapainoinen kokonaisuus, jota eduskunnan valtiovarainvaliokunnan lisäysehdotukset sopivasti täydentävät. Lisäyksistä päästiin tällä kertaa hallitusryhmien kesken yksimielisyyteen suhteellisen jouhevasti. Kiinnitän tässä huomiota vain pariin valtiovarainvaliokunnan lisäämään kohtaan, jotka ovat mielestäni olennaisia parannuksia budjettiesitykseen ja poliittisestikin merkittäviä. Erityisen tyytyväinen on syytä olla opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korotuksesta, joka puuttui hallituksen esityksestä, mutta josta hallituspuolueet pystyivät sopimaan valiokuntavaiheessa. Valtiovarainvaliokunnan tekemä lisäys kasvattaa budjettimenoja vuositasolla noin 24 miljoonaa euroa. Koska vuokrakaton korotus tulee voimaan vasta 1. marraskuuta 2005, ensi vuonna kyse on 4,4 miljoonasta eurosta. Sinänsä on tietenkin harmillista, ettei uudistusta toteutettu jo syyslukukauden alusta alkaen tai jopa ensi vuoden alusta, mutta hyvä näin. On päästy eteenpäin.

Asumislisän vuokrakaton korotus toteuttaa hallituksen tavoitetta parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Yhdessä opintolainan kehittämisen kanssa kysymyksessä on merkittävä parannus opiskelijoiden toimeentuloon. Tehdyt uudistukset tukevat myös hallituksen osaamiseen ja korkeaan koulutukseen perustuvaa kansallista selviytymisstrategiaa.

Säännöksiä muutetaan siten, että asumislisää maksetaan 80 prosenttia enintään 252 euron kuukausittaisista asumismenoista. Nykyinen raja on noin 214 euroa. Korotus koskee noin 75 000 opiskelijan asumislisää. Nykyinen vuokraraja ylittyy lähes 70 prosentilla asumislisän saajista.

Asumislisän vuokrakaton nosto auttaa juuri niitä opiskelijoita, jotka tukea tarvitsevat. Se tukee täyspäiväistä opiskelua ja parantaa aidosti opiskelijoiden hyvinvointia. Vuokranmaksuun kohdennettu raha tulee todella tarpeeseen ja käytetyksi juuri siihen, mihin se on tarkoitettukin.

Arvoisa puhemies! Merkittävä parannus on myös valtiovarainvaliokunnan lisäämä määräraha, jota saa käyttää valtion avustuksen maksamiseen sairaanhoitopiireille alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Sitä saa käyttää myös kuntien ja kuntayhtymien mielenterveyttä ylläpitävien ja mielenterveysongelmia ehkäisevien palvelujen kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Momentille valtiovarainvaliokunta ehdottaa myönnettäväksi 5 miljoonaa euroa. Hallituksen alkuperäiseen esitykseen ei sisältynyt määrärahaa tähän tarkoitukseen lainkaan.

Lasten mielenterveyspalvelujen tarve on kasvanut. Tämä on näkynyt lisääntyneenä kriisi- ja päivystyspotilaiden määränä sekä osastopaikkaa odottavien lasten pitkinä jonoina. Kauan jatkuneeseen oireiluun ei enää riitä pelkästään perheiden tukeminen, vaan lapsi tarvitsee usein psykoterapeuttista hoitoa.

Lapsista ja nuorista 15—20 prosentilla on psyykkisiä häiriöitä, ja noin 7 prosentin arvioidaan olevan erityistason psykiatrisen hoidon tarpeessa. On syytä muistaa, että useissa tapauksissa nuoruusiän häiriöt ovat alkaneet jo lapsuudessa ja aikuisiän häiriöt ovat jatkoa lapsuuden ja nuoruuden ongelmille. Näihin psykiatrisiin ongelmiin tarvitaan yksilöllisiä hoitomuotoja. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy säästävät sekä henkisiä että taloudellisia resursseja.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän ensi vuoden talousarvion yleiskeskustelun henki on selvästi se, että voidaan todeta hallitusyhteistyön tuottaneen hyviä tuloksia. Siitä omalla tavallaan kertoo myös se olemus, mikä on ollut tässä illan aikanakin budjettikeskustelussa, että lähinnä päähallituspuolueen edustajat ovat olleet täällä toteamassa tämän tilanteen ja jostakin kumman syystä oppositiopuolueiden ja jopa pääoppositiopuolue kokoomuksen osallistuminen tähän keskusteluun on ollut hyvin laimeaa. Tästä varmasti voidaan vetää se johtopäätös, että erityisesti kokoomuksen suunnallakin todetaan se, että ensi vuoden talousarvio pitää sisällään hyvin merkittäviä ratkaisuja, todellakin ratkaisuja, joita välttämättä oppositiossa ei edes odotettu toteutettavaksi tässä vaiheessa. (Ed. Ala-Nissilä: Ei varmasti odotettu!)

Arvoisa puhemies! Kiinnitän ihan muutamaan yleisempään asiakohtaan huomiota, ensinnäkin siihen, mitenkä pääministeri Vanhasen hallitus on joutunut monella tavalla vaikeissa olosuhteissa käynnistämään tämän työnsä, ja kuluneen vuoden aikanakin monet toimintaympäristön haasteet ovat vaikuttaneet. Ennen kaikkea näiden uusien merkittävien kilpailijamaiden eli Brasilian, Venäjän, Kiinan ja Intian voimakas tulo tähän kilpailuun mukaan on, totta kai, heijastumassa myös niihin päätöksiin, ratkaisuihin, joita Suomessa on jouduttu ja joudutaan tekemään. Dollarin kurssin heikentyminen ja öljyn hinnan kohoaminen omalla tavallaan ovat olleet hyvin merkittäviä haasteita, mutta näistä tekijöistä huolimatta ne perusratkaisut, jotka ennen kaikkea koskettavat sitä hallituksen suurta verolinjaa, ovat merkinneet sitä, että kaikesta huolimatta työllisyyskehitys on kääntynyt myönteiseen suuntaan, ja sitä voidaan pitää näistä edellä mainituista lähtökohdista erittäin hyvänä saavutuksena ottaen huomioon vielä sen, että meillä on tämän maailmanlaajuistumiskehityksen rinnalla erittäin merkittävä ikääntymisen haaste, joka osaltaan tuo varsin merkittäviä uudistusvaatimuksia.

Voimme todeta sen, että tämä tulevan vuoden talousarvio pitää sisällään varsin olennaisia linjauksia, joilla vastataan tähän vaativaan toimintaympäristöön. Siinä luonnollisesti merkittävin asia on tämä tulopoliittisen sopimuksen syntyminen. Sillä luodaan sellaista vakautta toimintaympäristöön, joka on tarpeellista ja välttämätöntä pitkäjänteisen talouspolitiikan toteuttamiseksi, ja kun tätä tulosopimusta ryyditetään hyvin vahvalla veropolitiikalla, niin luodaan todella tulevia vuosia ja tulevaa vuottakin ajatellen varsin hyvät edellytykset työllisyyden paranemiselle, vaikkakin on nähtävissä jossain määrin talouskasvun hidastumista.

Pysähdyn lyhyesti verotukseen, nimittäin olen tässä viime viikkojen aikana kuunnellut kokoomusoppositiosta ennen kaikkea ryhmäpuheenjohtaja Zyskowiczin puheenvuoroja, joissa hän esiintyy jollakin tavalla tämän nykyisen hallituksenkin toteuttaman verolinjan avaajana. Kokoomus esittelee asian ikään kuin, että tämän veronalennukseen johtavan verolinjan kehittyminen ja syntyminen olisi jotenkin kokoomuksesta lähtöisin. Minä haluan hyvin voimakkaasti torjua tämän näkemyksen, jonkin verran tässä on ihan todistusaineistoakin mukana. Muistan hyvin, kun 95 käynnistettiin verotyöryhmä, niin sanottu remonttiryhmä, jossa oli kunnia olla mukana. Silloin oli kokoomuslainen valtiovarainministeri Niinistö täysin torjumassa sellaisen ajatuksen, että tarvitaan merkittäviä — elettiin vuotta 95 — lisäyksiä verotuksen alentamiseen.

Jos ajatellaan niitä tosiasioita, mihinkä tänä päivänä on tultu, niin se veroremontin johtava ajatus, josta keskusteltiin syksyllä 95, oli nimenomaan se, että työllisyyttä parannetaan ainoastaan ja vain verotuksen kautta tapahtuvalla työn hinnan alentamisella. Jos ajatellaan nyt aikaansaatua tulopoliittista sopimusta, jos ei olisi tuloverotuksen alentaminen tullut yhdenmukaisesti tämän tupon kanssa, on täysin selvä asia, että paineet työn hinnan korottamiseen olisivat huomattavasti suuremmat. Me tänä päivänä näemme täysin välttämättömänä sen, että kansainvälinen kilpailu on johtanut tilanteeseen, jossa Suomi joutuu sopeuttamaan erittäin korkeaa työn verotusta tähän kansainväliseen toimintaympäristöön, ja tätä kautta me voimme vaikuttaa siihen, että tulopoliittisissa neuvotteluissa työn hinnan kohoaminen säilyy kohtuullisella tasolla. Tässä mielessä tämän linjauksen näkeminen on varmasti koettu kokoomuksen ulkopuolellakin, ja tässä suhteessa voidaan sanoa, että Vanhasen hallitus toteuttaa sitä realistista veropoliittista näkemystä, mikä on välttämättömyys.

Mutta haluan toisen näkökulman tuoda nimenomaan yritysverotuksen osalta. Minä monta kertaa kuluneiden kahdeksan oppositiovuoden aikana hämmästelin sitä, eikö kokoomuksen toimesta saada mitään muuta aikaan kuin yritysverotuksen kohoaminen. Näiden kahden hallituskauden aikana yritysverotus nostettiin 25:stä 29 prosenttiin. Nyt tämän Matti Vanhasen hallituksen toimesta on laskettu yritysverotusta 29:stä 26 prosenttiin, huojennettu sukupolvenvaihdoksia, ja nyt yllätyksenä poistettiin myös varallisuusvero. Minä toivon, että sen sijaan, että kokoomusoppositiosta vain arvostellaan niitä toimia, mitä Matti Vanhasen hallituksen toimesta on toteutettu, annetaan myös varaukseton tunnustus muun muassa tämän yritysverotuksen uudistamisen osalta. Muistan myös sen, mitenkä avoir fiscal -järjestelmää arvosteltiin, sitä, että tähän tartutaan, mutta tänä päivänä meillä on selvä tieto siitä, että oli välttämätöntä, että etuviistossa lähdettiin uudistamaan myös näiltä osin suomalaista yritysverojärjestelmää.

Tässä mielessä on erinomainen asia, että Vanhasen hallitus ja sosialidemokraattien, keskustan ja Rkp:n yhteistyö on yltänyt tälle tasolle ja tätä määrätietoista verotuksen uudistamisen politiikkaa on voitu toteuttaa. Näen sen varsin keskeisenä myös tulevan vuoden talousarvion toteutumisen osalta. En tässä yhteydessä lähde tarkemmin puuttumaan niihin yksityiskohtiin, jotka sisältyvät eri hallinnonaloille, vaan palaan niihin hallinnonalakohtaisessa tarkastelussa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion ensi vuoden budjetista keskustellaan nyt aikana, jolloin Suomen talouden kasvuvauhti on ollut ennalta arvioidun mukaista eli noin 3 prosenttia vuodessa. Työllisyystilanne ei kuitenkaan ole kehittynyt toivotulla tavalla eikä varsinkaan oikeaan suuntaan. Vientikään ei ole oikein vetänyt. Tulevaisuuden kehityksen kannalta tupon syntyminen helpottaa kuitenkin ennakointia ja luo myöskin edellytyksiä yritystoiminnalle ja talouskasvulle.

Hallituspuolueiden uuteen ja työn tekemistä kannustavampaan verolinjaan olen tyytyväinen. Verojen keventäminen on kuin onkin hyvinvointiyhteiskuntamme tukeva ja rakentava suunta. Työn tekemisen ponnisteluista ja menestyksen hedelmistä on myös saatava kaikkien nauttia. Talouden kasvun ennustetaan ensi vuonna kuitenkin hidastuvan. Tulevaisuus Suomessa ei sitten näytä kovin hyvältä, jos radikaaleihin, työllisyyttä tukeviin muutoksiin ei olla valmiita.

Elinkeinoelämän rakenne on Suomessa hyvin ohut. Se on hyvin teollisuuspainotteinen ja nojaa pitkälti muutaman alan suuryrityksiin, joiden ei odoteta enää kasvavan, päinvastoin näiden yritysten työpaikat ja lisäinvestoinnitkin kohdistuvat tulevaisuudessa ennemminkin muualle kuin Suomeen, sinne, missä tuotantokustannukset ovat alhaiset ja markkina-alue ympärillä. Viimeisten tietojen mukaan suomalaisten yritysten omistamissa yrityksissä ulkomailla työskentelee 313 000 työntekijää. Viimeisen vuoden aikana viidentoista suurimman suomalaisen yrityksen, joiden liikevaihto on 250 miljardia euroa ja investoinnit 22 miljardia euroa, investoinneista, huom., 13 miljardia euroa on investoitu ulkomaille. Eli teollisuuden joka viides työpaikka on viimeisen vuoden aikana investoitu ulkomaille, mikä merkitsee sitä, että Suomesta jatkossa tulee maa, jossa ainoastaan tässä vaiheessa, esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana, vain palveluammatit ovat työllistäviä. Jokainen meistä tietää sen, mitä tapahtuu, jos teollisia työpaikkoja ei tähän maahan saada eikä suuntaa käännettyä kotimaahan.

Otan esimerkin Irlannista, jossa 95 hallitus teki rohkeat ratkaisut siitä, millä tavalla maan talous laitetaan kuntoon. Eli Yhdysvallat viimeisen kymmenen vuoden aikana on kaksi ja puoli kertaa enemmän investoinut esimerkiksi Irlantiin kuin Kiinaan, ja meillä täällä Suomessa pelätään Kiina-ilmiötä. Toisin sanoen 95, kun bruttokansantuotteesta oli alijäämäinen 40 prosenttia Irlannin talous, niin nyt Luxemburgin jälkeen se on toiseksi rikkain talous Euroopan unionin alueella, eli siellä on 20 prosenttia korkeampi bruttokansantuote kuin Suomessa.

Eli toisin sanoen nämä radikaalitoimenpiteet riippuvat nimenomaan hallituksesta ja parlamentista, miten voimakkaasti uskalletaan ottaa kantaa näihin asioihin. Siinä mielessä tämä nykyinen hallitus minun mielestäni on ollut oikeilla jäljillä. Se on hyvin rohkeasti lähtenyt viemään näitä uusia suuntauksia, niin kuin esimerkiksi viimeksi tämä varallisuusveron poisto, josta — nyt ei ole yhtään sosialidemokraattia eikä vasemmistoa täällä paikalla — voin sanoa, että se oli aivan oikea toimenpide. Nyt jatkossa pitäisi hallituksen hyvin voimakkaasti ottaa Ruotsin-malli esimerkiksi tästä lahja- ja perintöverosta ja rohkeasti tehdä päätökset tämän hallituskauden aikana, että lahja- ja perintövero poistettaisiin. Huom., sillä varmennettaisiin se, että pääomat eivät karkaa ulkomaille, vaan saisimme pääomia suunnattua tänne ja sitä kautta myös investointeja.

Arvoisa herra puhemies! Tilanne työllisyyden kannaltahan meillä on erittäin huono loppujen lopuksi. Tänäänkin kyselytunnilla kyseltiin, minkä takia Wärtsilän työntekijät, 300 huippuammattilaista, ovat työttöminä. Kyllä te, valtiovarainvaliokunnan herra puheenjohtaja Ala-Nissilä, vaikka henkeen ja vereen puolustatte hallitusta, niin kuin pitääkin, tekin olette sitä mieltä, että enemmän meidän pitäisi tehdä työllisyyden hyväksi kuin me nyt olemme tehneet. Se on kaikkien meidän asia, niin opposition kuin hallituksen edustajien.

Kun minulla riittävästi jo ikää alkaa olla, herra puhemies, niin olen erittäin huolestunut siitä, että hallitus on talousarviossaan kokonaisuudessaan unohtanut yhden suuren ryhmän eli eläkeläiset. Jo aikaisemmin kehumani veronkevennykset eivät nimittäin yllä eläkeläisiin asti, mikä on tietysti huutava vääryys. Teoriassa eläkeläisten asema paranee valtion veroasteikon keventymisen myötä, mutta kunnallisverotuksen kiristymisen vuoksi lopputulos eläkeläisten osalta on tämä, siis verotuksen kiristyminen. Kansaneläkkeitten 7 euron tasokorotuksella ei lisätä eläkeläisten ostovoimaa. Lisää huolta aiheuttaa vielä se, että hoitotakuun toteuttamisen takaamiseksi saatetaan kunnissa taloudellisen ahdingon vuoksi karsia myös muita hoitopalveluja juuri eläkeläisten ja iäkkäämmän väestön tappioksi. Kokoomus on vastalauseessaan oikealla asialla siinä, että vaatii hallitukselta pikaista selvitystä siitä, miten eläkeläisten toimeentulo ja ostovoiman kehitys aiotaan jatkossa turvata.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Voi olla, että tämän puheenvuoron jälkeen tämä ei kuitenkaan ole viimeinen puheenvuoro tässä keskustelussa.

Herra puhemies! Ensin pari sanaa sosialidemokraateille, joita juuri tällä hetkellä täällä ei näy, mutta lukekoot sitten pöytäkirjasta myöhemmin.

Tässä pitkin syksyä on ihmetyttänyt hieman se tulkinta, mikä on ollut ministeri Kalliomäellä ja myös sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä siitä, että kokoomus olisi jollakin tavalla vastustanut tupoa. Sehän ei ollenkaan pidä paikkaansa. Tilanne on se, että kokoomus jo kesällä ilmoitti, että jotta kansalaiset tietävät, mikä on Suomessa tulevaisuuden verolinja, niin tulevista veronalennuksista pitäisi päättää jo viimeistään hallituksen budjettiriihessä. Se antaisi uskottavuutta ja luottamusta tulevaisuutta kohtaan. Jos tupossa syntyisi loistava ratkaisu, siinä yhteydessä voitaisiin uudelleen katsoa, tehdäänkö vielä suurempia tai erilaisia veronalennuksia. Nämä ovat selkeästi kaksi eri asiaa. Väitteet siitä, että jos näin olisi toimittu, maa olisi ajautunut suorastaan katastrofiin, tai niin kuin ministeri Kalliomäki täällä sanoi viime viikolla vissiin, että Suomessa bkt putoaisi 12—13 prosenttia, jos näin olisi tehty, eivät pidä ollenkaan paikkaansa.

Se, että kuvitellaan sitä, että kokoomus olisi tällä tavalla vastustanut tupoa, on ihmeellinen tulkinta. Jos tulkinta on se, että jos vaatii kesällä veronalennuksia tai selvyyttä tulevaan verolinjaan, vastustaa tupoa, niin ehkä silloin pitäisi kysyä sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajalta Paavo Lipposelta, vastustaako hänkin tupoa, sillä tuolta ed. Zyskowiczin ehtymättömästä lehtiartikkelivarastosta löytyy artikkeli Turun Sanomista helmikuulta 2004, jossa Lipponen haluaa verolinjat selviksi jo keväällä. Eli myös silloin SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen oli sitä mieltä, että on syytä ratkaista verolinjat jo keväällä hyvissä ajoin ja sitten erikseen katsotaan tupo. Tämä on aika selkeää ja johdonmukaista politiikkaa, ihan samanlaista kuin kokoomuksen politiikka.

Täällä ed. Ahde aikanaan ryhmäpuheenvuorossa luetteli edellisen hallituksen tekemisiä ja totesi, että kaikki synnit ovat suunnilleen kokoomuksen syntejä. Jos joku ulkopuolinen kuulija kuunteli tarkkaavaisesti sitä puhetta, hänelle jäi varmaan sellainen mielikuva, että Suomessa oli edellisen hallituksen aikana ainoastaan kokoomus hallituksessa eikä yhtään mitään muita puolueita, niin kova se syntilasti oli, mikä meidän päällemme kaadettiin. Mutta ei se mitään, voimme ottaa ne kaikki synnit vaikka mielihyvin omaksemme. Saman tien otamme kontollemme myös kaiken sen, mitä hallitus sai aikaan edellisellä vaalikaudella: sen, että maahan luotiin noin 300 000 uutta työpaikkaa, sen, että valtion velkaa huomattavasti lyhennettiin, ja myös sen, että valtiontalous vakautettiin. Tällä hetkellä siis tilanne on erittäin hyvä. Voi sanoa, että silloin luotiin se pohja, joka kestää nyt myös tämänhetkisen punamultahömpötyksenkin.

Tällä hetkellä Suomessa velkojen suhde bruttokansantuotteeseen on noin 43 prosenttia karkeasti ottaen. Vuonna 96, mihin täällä on viitattu, silloin kun Lipposen hallitukset aloittivat, Suomessa velkaantuminen oli noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se, minkä takia on tultu reippaasti alaspäin, johtuu siitä, että talous on mennyt hyvään suuntaan eli bruttokansantuote on kasvanut reippaasti ja on syntynyt uusia työpaikkoja ne reippaat 300 000, niin kuin äsken sanoinkin, ja on myös lyhennetty valtionvelkaa. (Ed. Ala-Nissilä: On myyty valtion omaisuutta!) — Kyllä, samalla tavalla kuin nykyäänkin tehdään, eli valtio voi luopua kaikesta siitä, mikä ei ole välttämätöntä. Sillä luodaan edellytyksiä tulevaisuuden suuntaan. — No, tämä ehkä sitten sinne sosialidemokraateille.

Sitten täällä ed. Ala-Nissilä moitti omaan tyyliinsä kokoomusta ja löysi paljon puutteita meidän vastalauseestamme ja monista muista asioista. Jos nyt otetaan ensin vaikka tämä vastalause ja siihen liittyvä kritiikki. Käydään sitten sen jälkeen vaikka vähän enemmän läpi sitä tulevaisuutta, mitä keskustelua ed. Ala-Nissilä täällä peräsi.

Ensinnäkin meidän vastalauseemme lähtee siitä, että se on suunnilleen tasapainossa. Se taitaa olla muistaakseni noin 6 miljoonaa euroa alijäämällä, mutta se nyt ei ole olennaista näissä isoissa luvuissa. Me olemme hakeneet vaihtoehtoisia tuloja kattamaan niitä meidän omia menojamme ja myös löytäneet sitten säästökohteita. Muistan hyvin vuosi sitten, kun valtiovarainvaliokunnan verojaostossa keskusteltiin pitkään ja välillä vähän käytävänkin puolella siitä, mitä ovat ne ennalta arvaamattomat menot, mitä on esitetty valtion budjettiin. Vuosi sitten sinne oli valtiovarainministeriö esittänyt 20 miljoonaa euroa, ja kun selvyyttä ei millään tullut, mihin sitä oikein tarvitaan tai mitä mahdollisesti ennalta arvaamattomat menot mahdollisesti ovat, niin silloin sitten valtiovarainvaliokunnassa niitä 10 miljoonalla eurolla pienennettiin.

Tänä vuonna, kun sama asia oli esillä, kysyttiin valtiovarainministeriöltä, mihin se 10 miljoonaa euroa tänä vuonna on kulunut, ja vastaus oli, että ei sitä nyt tänä vuonna ole tarvittu, minkä jälkeen valtiovarainvaliokunta yksimielisesti poisti sieltä sitten sen 10 miljoonaa euroa. Jäljelle jäi se 70 miljoonaa euroa, jonka kohtalosta kukaan ei tiedä yhtään mitään. Tiedetään se, että se on varattu erääseen mahdolliseen tapaukseen, jos Suomi häviää EY-tuomioistuimessa yhden tullijutun. Jos meille lankeavat maksuun nämä tullit, niin sen jälkeen ne tietysti pitää maksaa, mikä sitten katetaan normaaliin tapaan joko lisätalousarviossa tai seuraavan vuoden budjetissa sen jälkeen, kun tiedetään, mikä se todellinen tilanne on. (Ed. Ala-Nissilä: Ei sillä voi rahoittaa muita menoja!) — Kyllä sillä voi rahoittaa muita menoja. Se on aivan samalla tavalla samaa rahaa kuin mikä tahansa muu raha, joka on siellä jakamattomassa varauksessa, ed. Ala-Nissilä.

Sitten niistä työllistämisrahoista, mistä täällä ed. Ala-Nissilä myös sanoi: Hallitus lähtee siitä, että tekemällä hyvän veroratkaisun, jota kokoomus on kannattanut, maahan syntyy 40 000—50 000 uutta työpaikkaa. Eikö se ole loogista sen kanssa, että jos kerran syntyy uusia työpaikkoja, työvoimakoulutusta ei tarvita niin paljon kuin budjetissa on ennakoitu, jolloin sitä rahaa, mikä on varattu työvoimakoulutukseen, voidaan käyttää johonkin muualle? Kun tiedetään vielä, että on olemassa paljon kritiikkiä siitä, kuinka tehokasta työvoimakoulutus Suomessa on, niin todennäköisesti siellä on vähän tehostamisenkin varaa. Ne muutamat kymmenet miljoonat, mitkä me kokoomuksen vastalauseessa olemme sieltä vähentäneet, aivan hyvin voidaan vähentää sieltä pois. Se ei aiheuta yhtään mitään ongelmia. Voidaan kohdistaa ne paremmin ja vähän tarkemmin ja vähän tehokkaammin. Ei synny mitään ongelmia. Ihan hyvin voidaan sellainen pieni leikkaus tehdä ja käyttää ne rahat vähän parempiin vaihtoehtoihin.

Sitten, arvoisa puhemies, se olennainen asia, joka tällä hetkellä on, on miettiä sitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Huolestuttavinta on se, että Oecd muun muassa on arvioinut, että 2010-luvulla Suomessa ei päästä kuin noin 1 prosentin kasvuun bruttokansantuotteessa. Kun nyt käsittelemme vuoden 2005 budjettia, niin vuoteen 2010 ei ole matkaa kuin noin viisi vuotta, eli jo tällä hetkellä meidän pitäisi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka varmistaisivat meille taloudellisen kasvun myös 2010-luvulla. Tämä tulopoliittinen ratkaisu on hyvä asia sinänsä, ja sen yhteydessä tehdyt veroratkaisut ovat hyviä asioita, ja niillä luodaan vähän pohjaa sinne tulevaisuuteen, mutta tarvitaan myös muita toimenpiteitä, ja se myös meidän vastalauseessammekin on kirjattu auki. Eli nyt kun nämä ratkaisut ovat tiedossa, seuraavaksi odotamme täällä ensi kevätkaudelle jo eduskuntaan niitä uusia rakenteellisia ratkaisuja, mitä hallitus esittää, että päästäisiin siihen hallituksen hallitusohjelmassaan kaipaamaan 100 000 uuteen työpaikkaan ja sitä kautta paljon parempiin kasvulukuihin. Jos tosiasiassa käy niin, kuin Oecd ennustaa, että vuonna 2010 Suomessa eletään vain 1 prosentin bruttokansantuotteen kasvua, voi olla, että keskustelun sävy täällä salissa silloin, keitä täällä sitten paikalla onkaan — varmaan ed. Ala-Nissilä silloinkin — on hieman erilainen kuin nyt on. Silloin ei mietitä sitä, mihin laitetaan 200 000 euroa tai 5 miljoonaa euroa, vaan mietitään, mistä niitä rahoja otetaan pois. Tämä on meidän yhteinen asiamme, ja siinä mielessä kokoomus, niin kuin aiemminkin on tarjonnut yhteistyön kättä hallitukselle, tarjoaa sitä myös tässä tilanteessa. Me olemme valmiit tukemaan kaikkia hallituksen hyviä esityksiä, niin kuin olemme tukeneet tätä verolinjaakin niissä äänestyksissä, mitä tälläkin viikolla täällä käytiin.

Mutta on aivan varmaa, että on monta asiaa, mitkä me löydämme edestämme.

Viime keväänä, kesäkuussa tarkkaan ottaen, äänestettiin täällä varallisuusverosta. Meidän mielestämme, kokoomuksen mielestä, oli aivan olennaista, että samassa yhteydessä kun sovittiin uudesta yritysverouudistuksesta, olisi myös voitu poistaa varallisuusvero kokonaan. Silloin se ei kelvannut keskustalle eikä hallitukselle. Nyt puoli vuotta myöhemmin on huomattu, että tämä oli sittenkin ehkä viisas ehdotus, kannattaa se poistaa, koska se on tämmöinen vanhanaikainen verojärjestelmä.

On aivan varmaa, että, ja voi olla, että jo vuoden kuluttua, palataan uudestaan kotitalousvähennykseen. Sen avulla on voitu luoda uusia työpaikkoja Suomeen. Nyt sitä laajennetaan vähäsen. Meidän vastaehdotuksemme oli se, että olisi laajennettu vielä reippaammin, olisi poistettu niitä turhia ylärajoja ja sitä kautta olisi luotu uusia työpaikkoja.

On selvää, että ensi vuoden aikana keskustellaan yritysverouudistuksesta myös uudelleen täällä eduskunnassa, mietitään sitä, menikö kaikki kuitenkaan ihan nappiin siinä yritysverouudistuksessa. Me joudumme palaamaan muun muassa ketjuverotukseen. Me joudumme palaamaan osuuskuntien asemaan, koska valtiovarainministeriössä ei tällä hetkellä ainakaan tunnu olevan mitään intoa sen asian korjaamiseen. Me joudumme palaamaan siihen, mitä tehdään esimerkiksi osakesäästämisen kannustamiselle Suomessa, jotta suomalaiset osakkeet pörssissä olisivat arvokkaampia, jotta ne yhtiöt voisivat käyttää omia osakkeitaan ostaessaan ulkomailta muita yhtiöitä ja sitä kautta laajentuessaan edistää suomalaista vientiä jne. Kyllä varmasti eteen tulee monia asioita. On hyvä, että keskustelua käydään.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi, kun vielä on 35 sekuntia aikaa, yksi semmoinen asia, mikä pikkusen, sanotaan, harmittaa tai vähän ihmetyttää tässä budjetin tekemisessä: Nyt kun eduskunnassa tehtiin paljon erilaisia menonlisäyksiä — osa niistä oli muutamia kymmeniätuhansia euroja, osa oli vähän merkittävämpiä summia — olen miettinyt, että todennäköisesti kuitenkaan tuossa paksussa budjettikirjassa kaikki luvut eivät ole ihan kohdallaan silloin, kun ne tänne eduskuntaan tulevat. Todennäköisesti monet näistä pienistä muutosesityksistä olisi voitu tehdä sillä tavalla, että olisi haettu sieltä hallinnonalan sisältä vähän säästöä ja kohdistettu se sinne, missä niitä tarpeita on olemassa. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa tehtiin osittain näin, mutta ei aivan kaikkia. Voi sanoa, että osa näistä muutoksista, mitä eduskunta teki, tehtiin vähän kuin kaistahaulikolla ampuen, ja minun mielestäni se ei ole ihan eduskunnan arvovallalle hyväksi. On tärkeää, että eduskunnassa luodaan linjoja ja katsotaan, mitkä ovat ne olennaisimmat puutteet, mitä budjetissa on, tehdään ne muutokset ja haetaan niille myös tarvittaessa rahoitus.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmasen ja ed. Jari Koskisen puheenvuorot antavat sittenkin pientä toivoa kokoomuslaisesta oppositiopolitiikasta. Hyvä, että käytettiin asiallisia puheenvuoroja. Muuta oppositiota täällä ei ole. Vihreitäkään ei tunnu lainkaan valtion talousarviokeskustelu kiinnostavan eikä vasemmistoliittoa. Se on mielestäni huonoa oppositiopolitiikkaa.

Ensinnäkin kunnallisverotuksesta: On väärin sanoa, että Suomessa kunnallisverotus kiristyy. Ei se ole kiristynyt enää moneen vuoteen. Se on keventynyt johtuen siitä, että koko ajan ansiotulovähennys kunnallisverotuksessa kasvaa. Luulen, että ensi vuonnakaan kokonaisuutena kunnallisverotus ei kiristy, koska ansiotulovähennystä edelleen parannetaan. Efektiivinen tuloveroprosentti siis ei kiristy, eli tässä suhteessa ed. Jari Koskinenkaan ei sanonut asiaa aivan oikein. (Ed. Jari Koskinen: En puhunut kunnallisverotuksesta mitään!)

Kyllä tulopoliittisen ratkaisun syntymiseen, joka ei ollut missään vaiheessa varma, tarvitaan hyvin määrätietoista, nurmijärveläistä työtä ja pitkiä hermoja. Tuskin tuolla kokoomuksen linjalla, että veronkevennyksiä on annettu vähän pätkittäin, olisi syntynyt tätä kokonaisuutta, vaan kyllä oli tärkeätä, että koko ajan kaikki asiat hallitus piti vahvasti käsissään. Eli olen eri mieltä tuossa suhteessa tuosta asiasta.

Puhemies! On tosi tärkeätä — yhdyn siinä ed. Jari Koskisen näkemykseen — että kaikki voitava pitäisi tehdä, ettei syntyisi uusia pitkäaikaistyöttömiä Suomeen. Se on se iso haaste, ja siihen tarvitaan uudistuksia rakenteissa ja näitä asioita, mitä globalisaatiotyöryhmässä on esitetty. Voin lohduttaa tässä, kun keskustelu on päättymässä, että hyvä hallitus tulee etenemään tähän suuntaan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysyn ed. Ala-Nissilältä, mitä mieltä olette siitä, jos hallitus toisi sellaisen esityksen investointien siirtämiseksi Suomeen ja investointien aktivoimiseksi Suomessa, että seuraavan kolmen vuoden aikana yritykset ja investoijat saisivat käyttää vapaata poisto-oikeutta. Mikä teidän käsityksenne tästä asiasta on?

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen puhui tuossa aikaisemmin Irlannin-mallista. Siinä oli osa varmaan ihan paikallaan, mutta ei Suomesta ole esimerkiksi 40:tä miljoonaa suomalaisperäistä asukasta USA:ssa, niin kuin on irlantilaisperäisiä, jotka nyt tulevat takaisin ja tuovat investointirahaa Irlantiin. Siellä on muitakin syitä. Toki siellä on tehty hyvää talouspolitiikkaa veropolitiikan alueella. Meillä, ed. Kuosmanen, on nyt hyvä yritysverouudistus tehty, jossa jakamattoman voiton verotusta kevennetään. Se on tärkeä asia. Tämä meidän yhteisöverokantamme on euroalueella nyt Irlannin jälkeen edullisin. Itävallassa taidetaan mennä samoihin lukemiin, jos ei vähän allekin.

Minusta tämä vapaiden poisto-oikeuksien aika on ohi EU-maailmassa, siinä ei voi kovin paljon liikkua, vaan on tärkeätä, että liikutaan tässä jakamattoman voiton verokannassa ja seurataan verokehitystä ja tarvittaessa vastataan siihen. Nyt kun pääomaverokanta ja yhteisöverokanta on eriytetty, on hivenen helpompi vastata sitten yhteisöverokannalla verokilpailuun. Olen samaa mieltä kuin ed. Koskinen, että on tärkeää, että seurataan nyt yritysverouudistuksen vaikutuksia ja tarvittaessa ollaan herkästi valmiita reagoimaan tarvittavin muutoksin.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon ed. Kuosmasen virittämään ajatukseen vertauksena Irlannin kokemuksista: Kyllähän siinä on semmoinen peruslähtökohta, jota kannattaa arvioida jatkuvasti, että Irlannin menestyksen eräs keskeinen pilari on ollut erittäin aktiivinen veropolitiikka. Esimerkiksi Dublin on jaettu erilaisiin alueisiin, joissa yritykset saavat erilaisia etuuksia nimenomaan verotuksen näkökulmasta. Tässä tullaan varsin suureen suomalaiseen verojärjestelmän perustana olevaan asiaan, että me haemme tätä neutraliteettia, me pyrimme irtautumaan vähennyksistä. Mutta miellä on erittäin hyvä esimerkki esimerkiksi tämä kotitalousvähennys siitä, millä tavalla voidaan aktivoida työllisyyttä, vaikuttaa aktiivisesti asioihin. Mutta lohdutan ed. Kuosmasta, että kyllä kehysriihessä tulee ratkaisuja, joilla vaikutetaan myös tähän investointihalukkuuteen Suomessa.