Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Lapsilisä korvaa lapsista aiheutuneita kuluja, ja niitä syntyy kaikissa perheissä tulotasoon katsomatta. Kun lisät ovat lapsikohtaisia ja kaikille saman suuruisia eivätkä tulosidonnaisia tai veronalaisia, ne eivät myöskään synnytä kannustinloukkuja. Lisäksi verottomien lapsilisien suhteellinen vaikutus perheen nettotuloihin on pienituloisille isompi kuin suurituloisille. Näin sanoo Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja.

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteeni sisältö on lapsilisien määrän korottaminen. Olemme täällä käyneet aivan lähituntumassa keskustelua lasten hyvinvoinnista ja siinä samalla todenneet lasten pahoinvoinnin, jossa hyvin selkeästi on taustalla perusturvan puuttuminen. Tietenkään lapsen perusturva ei koostu pelkästään taloudellisesta tuesta, mutta jos perheiden tilanteita kokonaisuutena arvioidaan ja analysoidaan, kyllä taloudellisella tuella mahdollistetaan myös sitä, että lapsi voi kokea perusturvaa.

Suomalainen yhteiskunta on tunnustanut tämän oikeuden maksamalla jokaisesta lapsesta lapsilisää jo yli 50 vuoden ajan. Sinänsä yleisen lapsilisäjärjestelmän luominen sodanjälkeisinä, taloudellisesti vaikeina vuosina oli yhteiskunnallisesti suuri ponnistus. Se oli mielestäni silloin arvovalinta. Samalla tavalla tässä ajassa, yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä nyt eletään, vaikka on taloudellista laman uhkaa ehkä näkyvissä, arvovalinta on silloin erityisesti se, jota joudutaan tekemään. Lapsilisä vaikutti tuolloin aikoinaan merkittävästi lapsiperheiden toimeentuloon ja sen merkitys näkyi myös yhteiskunnallisella tasolla oivallisena perhekustannusten tasaajana. Vuonna 1950, jolloin lapsilisä oli ainoa merkittävä perhepoliittinen tuki, perhekustannusten tuen osuus bruttokansantuotteesta oli lähes 4 prosenttia.

Tämän jälkeen lapsilisäjärjestelmä on kokenut monenlaisia muutoksia, joista viimeisimmät ovat vuoden 1994 alussa toteutettu lapsilisäuudistus ja vuonna 1995 toteutettu niin sanottu lamaleikkaus, lapsilisien leikkaus. Lapsilisäuudistusten yhteydessä tehtiin lapsilisien tasokorotus, mutta samalla poistettiin lapsiperheille verotuksessa annettavat erillisvähennykset ja alle kolmivuotiaille lapsille maksettu korotettu lapsilisä. Kokonaisvaikutus oli täten useimmille lapsiperheille tappiollinen. Vuoden 95 lapsilisien leikkausten jälkeen lapsilisien määrä on pysynyt tällä alennetulla tasolla yleisestä kustannuskehityksestä huolimatta. Lapsilisien ostovoima on näin ollen siis merkittävästi alentunut. Viimeksi tämän osoitti tutkimuksessaan Veronmaksajain Keskusliitto. Lapsilisien ostovoima on pudonnut seitsemässä vuodessa 3 000 markkaa. Lapsiperheet ovatkin kokonaisuudessaan 1990-luvun lopulla siirtyneet maamme tulonjaossa pienituloisten suuntaan. Taloudellisten vaikutusten ohella arvioitavissa varmasti on, mikä merkitys sillä on koko hyvinvointiin, perheitten hyvinvointiin myös.

Lapsilisän asemaa merkittävänä perhekustannusten tasaajana on pidettävä yllä. Sen ostovoima on palautettava leikkauksia edeltävälle tasolle ja lapsilisät on sidottava yleiseen indeksiin, joka vuosittain automaattisesti korottaisi niitä. Näen, että taloudellinen uudistus on vain yksi, millä voidaan vastata siihen, että tavoitteena on lasten hyvinvointi. Mielestäni koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta erityisen valitettavaa on lapsiperheiden asema tässä yhteiskunnassa.

Näin toivoisin, että tämä aloite, joka lisäisi sitä, että perheissä tapahtuisi myönteistä kehitystä, saisi myönteisen vastaanoton. Lasten pahoinvoinnin taustalla on monia tekijöitä, ja taloudellinen kasvu on niistä vain yksi. Sitten on tietenkin vanhempien kasvatusvastuu ja vanhemmuus, mutta näen, että vanhemmathan sen taloudellisen vastuun kokevat. Silloin heidän väsymisestään aiheutuu myös sitä, että lapsien kanssa vietettävä laatuaika ei toteudu.

Tämän lakialoitteeni taustalla on nimenomaan se, että perhetuet kaiken kaikkiaan ovat vähentyneet Suomessa viime vuosien aikana.

Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalan aloite lapsilisien tason nostamisesta on aivan oikea. Viittaan keskusteluun, mitä tällä viikolla tässä salissa on käyty.

Itse haluaisin nostaa esille toisen asian. Ei pelkästään taso, vaan lapsilisälaki kaipaisi uudistusta myös sen suuntaisesti, mitä vuoden alussa lapsilisätyöryhmä esitti. Silloinhan tärkein ehdotus koski sitä, että lapsilisä maksettaisiin sinne saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Ken muistaa historian, siinä kävi niin, että lapsilisätyöryhmän työ ei päässyt ikänä eteenpäin, koska ministeri Soininvaara tyrmäsi esitykset jo aivan heti. Ne eivät olleet mukana edes kehysneuvotteluissa puhumattakaan budjettiriihestä. Tämä lapsilisälaki on todellakin monelta osin nyt edelleenkin auki ja kaipaisi vahvistusta, mutta erityisesti tuen taso, kuten ed. Rauhala esitti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä myös tähän lakialoitteeseen 153/2001 vp lapsilisien korottamiseksi, sillä Veronmaksajien Keskusliiton laskelmaa lapsilisien ostovoiman heikentymisestä seitsemässä vuodessa 3 000 markkaa kuukaudessa on pidettävä varsin karuna lukemana. Kaikki lapsiperheet eivät valitettavasti ole päässeet osallisiksi veronalennuksista, joilla tätä on haluttu kompensoida. Siksi on todellisia väliinputoajia. Pidän aloitteessa esitettyä ajatusta hyvin tärkeänä, että lapsilisien ostovoima palautetaan leikkauksia edeltävälle tasolle välittömästi ja että lapsilisät sidotaan yleiseen indeksiin, joka automaattisesti niitä korottaisi, ja että maksettaisiin lapsilisää myös 18 ikävuoteen saakka.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ed. Vehviläinen otti lapsilisälain kokonaisuudessaan, että olisi todella hyvä asettaa tavoitteeksi, että koko lapsilisälaki käsiteltäisiin ja arvioitaisiin uudelleen. Juuri laajentaminen on myös meidän kristillisdemokraattien ohjelmassa, ja tavoitteena on ollut, että arvioitaisiin se vuosi, mihin saakka maksetaan. Oli erittäin hienoa, että se nousi täällä esille.