Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Halusin käyttää puheenvuoron kahdesta eri syystä, ensinnäkin siitä syystä, että ilmoitan, että minä kannatan tätä esitystä, mikä on käsittelyssä. Ihan oikea toimi. (Ed. Laakson välihuuto)

Mutta, arvoisa puhemies, vielä enemmän minun katseeni kääntyy juuri teidän suuntaanne, ed. Laakso, sinne poliittiselle salin puoliskolle, siihen keskusteluun, mikä ylipäänsä viime viikkojen ja kuukausien aikaan oikeutetusti ja perustellusti on käyty ja syntynyt Suomessa asuntopolitiikasta, sen linjasta, siitä kysymyksestä, onko sitä, kuka sitä johtaa, ja jos ei se henkilö johda, kenen valtioneuvoston työjärjestyksen mukaan pitäisi johtaa, kuka sitten asuntopolitiikkaa maassa johtaa.

Tilannehan tällä hetkellä on se, että ensinnäkin asuntojen hinnat ovat osassa maata karanneet käsistä. Toisekseen ollaan tilanteessa, jossa erityisesti sosiaalinen asuntotuotanto on maassa ajettu ahdinkoon, jonka veroisessa se ei ole vuosiin ollut. Tuotannon määrä on romahtanut, ja se, ken keksii hankkia asunnon, joka perustuu sosiaaliseen asuntotuotantoon, niihin rahoitusjärjestelyihin, joita siihen asiaan on säädetty, maksaa tänään kalliimpaa hintaa asumisestaan kuin sellainen kansalainen, joka hankkii tänään luototuksen asuntoonsa kovilta rahoitusmarkkinoilta. Tällainen asiaintila on täysin kestämätön, täysin kohtuuton, siis se on sekä omistusasunnon hankkijoiden kannalta mutta se on myöskin vuokra-asujien kannalta aivan kohtuuton ja kestämätön asiaintila. Erityisen kestämätöntä tämä kaikki on tietysti väestökeskuksissa, kaikista suurimmissa keskuksissa, joissa on käynyt, kuten äsken jo kertaalleen sanoin: asumisen kustannukset ovat kerta kaikkiaan karanneet käsistä.

Moni tässä salissa olijoista, näin uskon, katsoi eilen illalla televisiosta A-studio-lähetystä. Asiassa haastateltiin asuntoasioista vastaavaa ministeriä Suvi-Anne Siimestä. Hänelle esitettiin oikeutettu kysymys, kysymys siitä, mitä asuntoministeri on tehnyt näiden monien monien vuosien aikaan, jotka hän on kantanut asuntopoliittista vastuuta hallituksen sisällä, miten hän selittää sen, mitä äsken kuvasin, asumiseen liittyvien asioiden kurjistumisen — tai kärjistymisen, se on ehkä kumminkin oikeampi sana — erityisesti niiden asunnontarvitsijoitten kohdalla, jotka jo kaikista eniten tässä tilanteessa tarvitsisivat valtion kädenojennusta. Ministeri ei pystynyt puolustamaan lainkaan omaa toimintaansa muuta kuin sanomalla, että hallituksessa toiset ovat olleet toista mieltä. Sitten kuitenkin ministeri kerta toisensa jälkeen perusteli, että hän nyt kuitenkin istuu hallituksessa.

Voi kahdesta asiasta esittää ison kysymysmerkin eilisen perusteella ministeri Siimeksen toimintaa kohtaan, ensinnäkin siitä, voiko todella olla niin, että ministeri istuu hallituksessa saamatta mitään aikaan, mitään sellaista, mitä hän ruusuisesti kuvaa niiksi toimiksi, mitä tässä tilanteessa tarvittaisiin. Hän kuvasi aika hyvin sitä kaikkea, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta sitten, kun häneltä kysyttiin, miksi näin ei ole käynyt, syy oli kaikkien muiden hallituksessa olevien ryhmien.

Arvoisa puhemies! Sen ohella, että asuntopolitiikassa asiat ovat menneet huonoon suuntaan, sen ohella eilinen esiintyminen kertoi mielestäni kyllä vissinlaisesta alennustilasta koko parlamentaarisen demokratian osalta. En ole kovin monta kertaa nähnyt näiden vuosien aikaan, että ministeri sanoo, että hän on aivan eri mieltä kuin on hallituksen harjoittama politiikka, mutta hän kumminkin haluaa istua maan hallituksessa. Tämä rapauttaa poliittista demokratiaa, parlamentaarista järjestelmää, ihmisten luottamusta ja uskomusta siihen, että kannattaa vaaleissa äänestää, että jos minun äänestämäni henkilö lähtee ajamaan jotain asiaa, hän joko ajaa sitä asiaa ja saa tahtoansa jollakin tavalla läpi, taikka jos ei saa tahtoansa lävitse, lähtee pois sieltä vastuunkannon paikalta, mitä korkeaa vastuunkannon paikkaa hallitus nimenomaan käytännössä merkitsee.

Arvoisa puhemies! Minä esitänkin tässä, että erityisesti vasemmistoliiton piirissä mutta myös koko hallituksen piirissä arvioidaan nyt kiireiseen malliin, onko todella niin, että hallitus aikoo yleisemminkin käydä vaalitaisteluun tällä mallilla, mistä eilinen ajankohtaisohjelma kertoi, mallilla, jossa ministeri toisensa jälkeen sanoutuisi irti siitä, mitä hallitus käytännössä on tehnyt, ja kuvailisi niitä utopioita julkiselle sanalle, mitä ministeri koko ajan mielessään on kuitenkin näitten kahdeksan vuoden aikana pitänyt. Ei ministereitä sillä punnita vaalitaistelun aikaan, mitä näillä kenties on ollut mielessä, vaan ministereitä punnitaan — ja demokratian ja kansanvallan kannalta se olisi aivan välttämätöntä, että heitä nyt ainakin pyrittäisiin punnitsemaan — sillä, mitä he ovat käytännössä tehneet.

Arvoisa puhemies! Ministeri Siimes kiittäköön nyt kyllä nimenomaan ed. Erkki Pulliaista ja muita vihreitä tässä tilanteessa, kiittäköön nimenomaan siitä, ettei jo tänä päivänä saanut välikysymystä vastattavakseen eilisen esiintymisensä perusteella. Toista välikysymystä tårta på tårta ei kehtaa yksinkertaisesti samaan aikaan, arvoisa ministeri, esittää, mutta sellainenkin aika voi tulla, jos samanlainen esiintyminen jatkuu. Jos hän ottaisi kirkkaasti vastuun, että olen tässä yrittänyt parhaani mukaan mutta en ole saanut mitään aikaan ja mietin, mitä vielä teen, kun tässä on vielä muutama kuukausi aikaa, niin tilanne olisi vähän erilainen, mutta eilisen perusteella se, mitä äsken sanoin, oli pakko sanoa.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! On totta, että nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on jälleen vaan yksi pieni keino. Se on tietysti sinänsä hyväksyttävä ja voi yksittäisissä tapauksissa auttaa tilanteen hoitamista ja myöskin sitä kautta olla tasaamassa sitä, minkälaisia vuokria ja maksuja ihmiset joutuvat suorittamaan. Mutta siinä mielessä täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin sen kysymyksen, jonka ed. Pekkarinen esitti, missä on hallituksen kokonainen asuntopolitiikka, josta nyt käsittelyssä oleva lakiesitys olisi yksi osa, ja millä tavalla tämä liittyy kokonaisuuteen.

On selvää, että se kehitys, mikä on viime vuosina tapahtunut maassamme asuntotilanteen osalta, on vienyt enemmän ja enemmän eriyttävään suuntaan. Ongelmat ovat hyvin erilaisia. Niillä paikkakunnilla, joilta ihmiset lähtevät pois, on jopa monissa tapauksissa ylitarjontaa kaikista asunnoista, mutta tietysti valtion kannalta erityisongelmaksi on muodostunut se, että ylitarjontaa voi olla myöskin niin sanotuista aravavuokra-asunnoista ja sitä kautta koko hintapolitiikka alueella on vaikeutunut, samoin tietysti näitten kiinteistöjen hoitaminen ja huolenpito siitä, että nämä eivät ajautuisi konkurssiin ja yhä pahenevaan kierteeseen. Valitettavasti näiltäkään ilmiöiltä ei ole kokonaan voitu välttyä.

Toisaalta on olemassa niin sanottuja tasapainossa olevia paikkakuntia, joilla sekä kysyntä että tarjonta asuntojen suhteen on melko hyvässä kokonaistilanteessa ja asuntojen hinta- ja vuokrataso on siedettävä. Se, mistä kaikkein suurimpia vaikeuksia tällä hetkellä aiheutuu, on kysyntäpaikkakuntien tilanne. Näissä ei ole kohtuuhintaisia kovan rahan asuntoja, ei kohtuuhintaisia asumisoikeusasuntoja eikä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, olivat ne sitten yksityistä tarjontaa tai aravavuokra-asuntotarjontaa.

Tällä hetkellä kokonainen politiikka asuntotilanteesta on puuttunut, ja se on heijastunut myöskin siihen, että tällä hetkellä ei ole myöskään käsissä ja hoidossa se, miten hoidetaan uustuotantoa. On päässyt syntymään tilanne, jossa valtiovaltakaan ei toteuta mielestäni sitä hallitusohjelmaa ja niitä talousarviossa esitettyjä vaatimuksia, joita esimerkiksi eduskunta on sangen kovalla yksimielisyydellä esittänyt. Tietysti kehuisin mielelläni hallitusta, mutta tässä asiassa on kuitenkin todella kritiikin paikka. Mielestäni tällä hetkellä pitäisi todella noudattaa niitä vaatimuksia, mitkä on kirjattu hallitusohjelmaan ja myöskin eduskunnan hyväksymiin budjettiratkaisuihin. Tilanne on kuitenkin se, että tuntuu, että tällä hetkellä valtiovarainministeriö heiluttaa sekä hallitusta että eduskuntaa. Se on tietysti päättävien elimien hankaluus ja häpeä, jos näin annetaan tehdä.

Mutta tällä hetkellä todella käydään kiistaa siitä, onko meillä niin sanotulla aravajärjestelmällä ja yleensä Asuntorahastolla tulevaisuutta, ja tässä on syvä poliittinen erimielisyys. Itse olen myös kokenut sen sillä tavalla, että erityisesti kokoomus ja Rkp eivät ole olleet puolustamassa sitä linjaa, että tarvitaan tulevaisuudessakin nimenomaan sosiaalista asuntotuotantoa. Näissä piireissä nähdään niin, että se, että on tarpeeksi tarjolla kovanrahan tuotantoa, ikään kuin ratkaisisi tämän ongelman sitä kautta, että kun rakennetaan uutta kovanrahan tuotantoa, se tavallaan purkaisi painetta ja vuokralaisia siirtyisi omalle uudelle asumisuralle. Näinhän tämä homma ei toimi.

Lisäksi täytyy sanoa keskustaan päin, että siellä olen myöskin tavannut niitä mielipiteitä, joissa sanotaan, että asuntotuotantoa ei pidä missään tapauksessa suunnata nimenomaan Pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudulla emme halua sitä, että tänne pilvin pimein muuttaa väestöä muualta, mutta meillä on omavaraistuotanto ollut sen verran tehokasta jo muutama vuosi sitten, että meidän omat nuoremme tarvitsevat asuntoja. Heillä ei ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia lähteä kilpailemaan asunnoista, sen paremmin omistus- kuin vuokra-asunnoistakaan, sillä hintatasolla, mikä Pääkaupunkiseudulla tällä hetkellä on.

Siinä mielessä minusta on tästä hyvä käydä keskustelua, että löydettäisiin, mikä on linja. Minun mielestäni hallituksen pitäisi vielä pystyä toimimaan ja luoda selkeä ohjelma, millä ensi vuoden puolella tämä asia hoidetaan.

Ulla Anttila /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ed. Kautolle kyllä sen, että vaatimus siitä, että pitäisi saada jokin linjaus, joka myös pitäisi vielä tämän kauden aikana, on minusta perusteltu. Mutta toisaalta pidän hyvin suurena ongelmana sitä, että isompia linjauksia ei ole tehty. Asuntoministeri palkkasi selvittäjän, Peter Fredrikssonin, ja nyt on meneillään kansainvälisen selvitystyöryhmän työ. Herää kysymys: Kun kuitenkin hallitusohjelmassa on asuntopoliittisia linjauksia, niin kuin ed. Kautto totesi, miksi niitä ei ole viety eteenpäin? Miksi perusteltua ja perusteellista arviointia ei ole toteutettu aikaisemmassa vaiheessa, jolloin tämän eduskuntakauden aikana toimeenpano olisi mahdollista? Kyllä näen, ettei tässä ole kyse pelkästään määrärahoista ja aravan kehittämisestä, vaan siitä, että puuttuvat työkalut tehdä isompia muutoksia asuntorahoitusjärjestelmään.

Timo E. Korva  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy siteerata pääministeri Lipposta ja todeta, että voi tätä käsienpesua. Vasemmistoliiton ja SDP:n puhujat ovat nyt todistaneet, että hallituksessa ei voi asuntopolitiikkaa muuttaa, kun Rkp ja kokoomus vastustavat. Miten siellä hallituksessa demokratia toimii ja päätökset tehdään, kun minun laskujeni mukaan kuitenkin vasemmistoliitolla ja SDP:llä on yhdessä selvästi enemmän kansanedustajia ja myöskin ministerinpaikkoja, mutta ennen kaikkea kansanedustajia, kuin mainituilla kahdella puolueella? Eikö tässä pitäisi nyt paljon enemmän tätä poliittista voimaa ja suoraa parlamentaarista vastuuta kunnioittaa aivan pitemmälläkin tähtäimellä pelisääntöjen kunniassa pitämisen vuoksi?

Tarja Kautto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainahan me voimme täällä sitä pelisääntökeskustelua harrastaa, mutta se nyt tuskin tässä asiassa auttaa tämän pitemmälle.

Olen samaa mieltä siitä, että tällä hetkellä puuttuu sellainen kokonaisjärjestelmä näistä ja että sinänsä hallitusohjelman ohjelmakokonaisuus olisi antanut mahdollisuuksia tämä hoitaa.

Siitä, minkä takia tätä selvitystyötä ei ole tehty aikaisemmin, en kyllä suostu ottamaan paineita itselleni, koska olen koko ajan tuonut esille sitä problematiikkaa, mikä tässä on. Minusta se pitää ehdottoman kiireesti suorittaa, ja tiedän, että siitä on jo erinäisiä visioita olemassa, jotka selkeästi puolustavat sitä, että sosiaalista asuntotuotantoa tarvitaan.

Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kautolle: On vähän ihmeellistä, että tässä otetaan näistä tällaisia henkilökohtaisia paineita. Minusta tämä on hallituksen asia. Asuntopolitiikka on ollut hallitukselta täysin linjatonta. Hallituksen pitää luoda se. Ei se jää yksittäiselle edustajalle minkään puolueen taholta.

Vielä se, mihin ed. Korvakin viittasi, että kyllä määrätyillä puolueilla, jotka nyt puhuvat tämän puolesta, olisi mahdollisuus kyllä tehdä, enkä usko, että muutkaan puolueet sitä vastustavat.

Heitosta keskustan suuntaan: Kyllä me olemme puolustaneet aina sosiaalista asuntotuotantoa. Sitä tarvitaan, mutta sielläkin on tietenkin rajat, mutta sitä tarvitaan koko maassa, ei niin, että panemme vastakkain Pääkaupunkiseudun ja muun maan tässä. Joka puolella tarvitaan asuntoja. Siihen pitäisi lisätä entistä enemmän määrärahoja.

Tarja Kautto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata sillä tavalla, että en tiedä, mikä keskustan järjestelmä on ollut, mutta kyllä meillä edustajilla on ollut tapana myös kantaa vastuuta siitä, minkälaista työtä meidän ministerimme tekevät, ja myöntää myöskin se, milloin ollaan eri mieltä, ja myöntää silloin myöskin se, kun ollaan samaa mieltä. Siinä mielessä minä ainakin sanon, milloin tunnen, että hallitus ja oma ryhmäni ei ole saanut aikaan sellaisia tuloksia kuin olisin itse toivonut.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän hallitusta koskevaan kritiikkiin toteaisin sen, että Paavo Lipposen pääministerikausilla on toteutettu sellaista työskentelytapaa, että vastuunalaisella ministerillä on ollut erittäin suuri vastuu, jolloin hänen toimintaansa puuttuminen muiden hallituspuolueiden osalta on ollut hyvin vaikeaa.

Jos mietitään tätä kokonaisarvioinnin laatimista, ei yksinomaan määrärahakysymyksiä, joista riidellään ja taistellaan budjettiriihessä, niin kokonaisarvioinnin aikataulun osalta katson kyllä, että vastuu on nimenomaan asuntoministerillä, että tällaista selvitystyötä ei ole tehty aiemmassa vaiheessa. Siitä asiasta ei voi syyttää ketään eikä mitään muita tahoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys 232 näiltä valtiopäiviltä, johonka ed. Pekkarinen viittasi ja sanoi sitä tukevansa ja kannattavansa, on luonteeltaan erittäin tekninen.

Tähän muuhun keskusteluun haluaisin ympäristövaliokunnan suunnasta ja sen puheenjohtajana todeta, että valiokunta on käynyt monen vuoden ajan — ed. Kautto on jäsen siellä ja myöskin ed. Rakel Hiltunen paikallaolijoista — tätä keskustelua ja etsinyt ikään kuin nimenomaan sen kipupisteen, mistä johtuu, että yhteiskunnan tukema asuntotuotanto ei lähde liikkeelle, minkä takia tapahtuu lainojen konvertointia, mikä on taustalla. Tämän vuoksi nimenomaan kuulimme valtiovarainministeri Niinistöä, joka kävi 8.11. valiokunnassa kuultavana tästä asiasta. Tuolloin keskiössä oli nimenomaan korkopolitiikka: mikä on yhteiskunnan tukeman asuntorakentamisen saaman lainakoron taso, koska se vaikuttaa välittömästi asuntokustannuksiin. Tuolloin ja sen jälkeen tuponeuvottelussa tuli tämä 6 prosentin korkokatto esille, ja on todettu, että se on liian korkea. Se ei ole siis oikea.

Valiokunnasta on välitetty nimenomaan lausuntojen, mietintöjen välityksellä julkisuuteen lukemattomia kertoja se tahto, että aravatuotanto säilyy tässä maassa, että sitä tuetaan, ja eduskunnan täysistunto on vahvistanut tämän linjauksen. Nimenomaan näin on tapahtunut. Mikä tässä on se polttopiste, on ollut nimenomaan asiantuntijoiden, sanoisin: kaikkien asiantuntijoiden, näkökulmasta se, että korkoprosentti on liian korkea, kun ajatellaan esimerkiksi käytössä olevia markkinakorkoja. Tässä asiassa ei erityisiä selvityksiä tarvita. Tämä on aivan selvä asia, ja se on ikään kuin se villakoiran ydin, joka on löytynyt ja joka yhteisessä käsityksessä on.

Hallitus on antanut koko joukon asuntolakeja, joista osa on edelleenkin käsittelyssä: hallituksen esitys 100 ja erittäin tärkeä hallituksen esitys, joka liittyy siihen, että kunnilla on mahdollisuus saada kaavoituksen tuloksena tapahtuneesta maan arvonnoususta tietty osuus hyväkseen. Nämä ovat menossa perustuslakivaliokunnassa. Tuosta hallituksen esityksestä 100 on saatu perustuslakivaliokunnan lausunto, ja tästä jälkimmäisestä hallituksen esityksestä se on tulossa. Näin ollen meillä on koko joukko ennen joulua tapahtuvaa päätöksentekoa vielä, uskon, myös täällä täysistunnossa, joka liittyy asuntotuotantoon.

Lisäksi kansainvälinen elvaluointi, joka liittyy asuntotuotannon tasoon, joka on käynnistetty ministeriön toimesta, on menossa, ja se valmistuu joulukuun aikana eduskunnan istuntokauden aikana, jolloinka sitä varmasti voidaan myös tässä salissa käsitellä. Myös selvitysmies Fredrikssonin omat selvitykset valmistuvat samanaikaisesti.

Puhemies! Haluaisin vielä kiteyttää sen, että kysymys silloin, kun todellakin mennään tähän ed. Ulla Anttilan mainitsemaan sektoriministeriöiden kompetenssiin ja ikään kuin heidän tekemismahdollisuuksiinsa, budjettiosasto on se elin, osasto, valtiovarainministeriössä, jonka kompetenssiin kuuluu korkopolitiikka, ja yksinkertaisesti siellä lasketaan, kun puhumme korosta ja kattokorosta, sitä, miten paljon valtion budjettiin palautuu rahaa erilaisilla koroilla. Tämä on erittäin raakaa miljoonien markkojen ja eurojen laskemista, koska kysymyksessä on todellakin suuri volyymi. Tämä on se lähtökohta, näkökulma, mikä valtiovarainministeriössä on mainitussa budjettiosastossa tähän kysymykseen.

Taas voi sanoa, että asuntoministeriössä ympäristöministeriön osalta tässä on kysymys tietysti siitä, onko riittävästi asuntoja ja mikä on nimenomaan vuokra-asuntotilanne. Tämä tilanne vaatii keskustelua. Se vaatii uusia päätöksiä jatkossa. Mutta uskon myös sen, että tässä on näiden esimerkiksi hallitusten esitysten, jotka tätä asiaa ovat helpottamassa, tultua tähän saliin mahdollisuus jatkaa muussakin kohdin kuin tässä hallituksen esityksessä 232.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Tiusaselle, että minusta ei ole oikein se, että kunta ensin ostaa maan yksityiseltä kaupunkialueella ja sen jälkeen kunta kaavoittaa. Mielestäni pitäisi lain olla sellainen, että yksityinen voi kaavoittaa itse eikä tämmöistä sosialisointia tässä välissä tapahtuisi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä ed. Tiusaselle suosittelisin rohkeutta. Hän kyllä rajaa niin kapeaksi sen vastuun, mikä asuntoministerillä on, että ei tuollaisella vastuujaotuksella asioita pysty hoitamaan. Kyllä asuntorahoituksen hinta on erittäin tärkeä osa asuntopolitiikkaa, ja kyllä siitä myöskin ministeri Siimes kantaa vastuun.

Havaitsin muuten, että Suomessahan nyt ovatkin nämä asiat aika lailla vasemmistoliiton käsissä. Asianomaisen valiokunnan puheenjohtaja todellakin on vasemmistoliitosta. Lisäksi olen havainnut, että Suvi-Anne Siimes on nimittänyt tai nimityttänyt keskeisiin asuntopolitiikan virkamiespaikkoihin häntä itseään lähellä olevia, joko vasemmistoliitosta olevia tai hyvin lähellä vasemmistoliittoa olevia, edustajia. Tämä koskee sekä Asuntorahaston johtoa että myöskin ministeriön keskeisiä asuntopoliittisia päätöksentekopaikkoja.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuosmanen sanoi, että pitäisi yksityisille antaa oikeus kaavoittaa rakennusmaata. Helsingissä on ollut se ongelma, että täällä on yksityisten maata kaavoitettu eikä sitten ole otettu asuntorakentamiseen vaan annettu heidän odottaa, että odotusarvot nousevat, ja näin keinotella. Esimerkiksi kotikaupungissani Jyväskylässä ei kaavoiteta muuta kuin kaupungin omistamaa maata. Siellä on tonttimaata tarpeeksi, se ei ole siitä kiinni.

Ed. Pekkariselle sanon, kun hän syyttää vasemmistoliittoa, että myös meillä kotikaupungissani Jyväskylässä on vuokra-asunnoista ja asunnoista puutetta. Siellä teki vasemmistoliiton valtuustoryhmä aloitteen, että kaupunki ryhtyisi rakentamaan sosiaalista asuntotuotantoa, mutta keskustan ryhmä ei kannattanut tätä ajatusta. Meidän kotikaupungissamme eivät ole markkinavoimat hoitaneet näitä asioita vaan nyt pitäisi yhteiskunnan ruveta hoitamaan, kun eivät markkinavoimat hoida. Tässä näistä teoista!

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuosmaselle haluan ihan lyhyesti todeta, että kaavoitus on kuntien monopoli ja kuntalaki on vahva, kuntien itsehallinto on vahva. Tämä tuskin on mikään sosialisointikysymys vaan kuntien itsehallintoon liittyvä kysymys.

Edelleenkin tähän — ed. Pekkarinen ei ollut paikalla puheenvuoron aikana — sikäli, että kun eduskunnan ympäristövaliokunta on etsinyt kipupistettä, mistä johtuu se, että yhteiskunnan tukema asuntotuotanto ei menesty, vastaus myöskin, arvoisa ed. Pekkarinen, ja ylijohtaja Ijäksen vastaus on se, että se on korkotaso. Kun me kysymme, kuka sitä hallitsee, kuka siellä istuu, kenen kädessä se on, se on ministeri Niinistö, ed. Pekkarinen. Ministeri Niinistö oli eduskunnan valiokunnan kuultavana tästä asiasta, niin kuin puheessani mainitsin — erittäin positiivinen kuuleminen, arvoisa puhemies, erittäin hyvä kuuleminen. Tämä tapahtui 8.11., joka oli perjantai juuri ennen tuponeuvotteluja.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on täysin oikeassa, että nämä talousasiat näiltä osin kuuluvat ministeri Niinistölle, mutta totta kai ministeri Siimeksellä pitää olla puhevalta ja hänellä sitä varmasti on. Jos Niinistön johdolla tehdään päin seiniä aivan vääriä ratkaisuja, mitä ihmettä Siimes tekee hallituksessa? Mitä ihmettä hän tekee siellä?

Ed. Kankaalle vaan totean, että minusta on hirveän paljon parempi, että sosiaaliseen asuntotuotantoon keskittyneet yhteisöt harrastavat vuokra-asuntotuotantoa Jyväskylässä kuin että sitä tekee Jyväskylän kaupunki. Olen ollut ja tulen jatkossakin olemaan täsmälleen tätä mieltä.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu ei ole tuonut yhtään lisää potentiaalista vuokra-asuntorakentamista. Erityisesti, kun Helsinki täällä otettiin esille, haluan todeta ed. Kankaalle ja kollegoille, että Helsinki lienee ainoita kuntia Suomessa, joissa asuntorakentamiseen soveltuvaa maata ei ole myyty yksityiselle vaan aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaupunki todella omistaa nämä maat.

Toisaalta haluan todeta, että yhteinen huoli meillä, ed. Pekkarinen, on siitä, olemmepa hallituspuolueen tai opposition edustajia, että esimerkiksi Helsingissä tavoitteena oli 1 400 aravavuokra-asunnon rakentaminen tälle vuodelle, mutta vajaa 700 toteutuu.

Ed. Pekkarinen, myöskään teidän puheenvuoronne ei kyllä ole yhtään uutta avausta tehnyt. Tässä on ministereitä ja henkilöitä otettu esille vastuuseen, mutta miten olisi, eikö yhteinen asia olisi nyt vaikuttaa siihen, että aravakoron katto on se kysymys, jonka kautta uusia ratkaisuja löytyy?

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies, aivan lyhyesti: Ed. Hiltunen ei varmaan kuullut. Minä jo ensimmäisessä puheenvuorossani tämän asian nostin esille. Kun keskusta laati vaihtoehtoisen talouspoliittisen linjapaperin, kyllä tämä aihealue oli erittäin keskeisesti siinä esillä. Sekä täällä sanotussa että monta kertaa keskustan toimesta julki pannussa keskustelussa nämä keinot ovat olleet esillä, ei vain korkokysymys, korkokysymys yhtenä tärkeimmistä, mutta myös muita keinoja tarvitaan.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan oikein, ed. Pekkarinen, korkokatto, siihen tulitte, ja se on ministeri Niinistön alainen asia. Kun puhutte, miksi ihmeessä ministeri Siimes tämän jälkeen edelleenkin on valtioneuvoston jäsen — ministeri Dromberg tuli juuri saliin, ministeri Drombergilla on myöskin ollut valtiovarainministeriön suhteen erilaisia näkökulmia — ministereillä on erilaisia näkökulmia, se ei vaadi sitä, että valtioneuvoston jäsenyydestä lähdettäisiin.

Puhemies! Olen aivan vakuuttunut siitä, että ministeri Siimes jatkaa tätä työtä. Olette oikeassa, se on laaja kysymys, ei ainoastaan kapea yhden sanan, esimerkiksi "korkokatto", kysymys.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesityshän on enemmänkin tämmöinen tekninen uudistus, semmoisena minä sitä pitäisin, ja tietysti tässä muiden ohella kaipaan isoa linjaa.

Ed. Kautto, joka on mielestäni maan johtavia asuntopolitiikan asiantuntijoita, käytti täällä erittäin kriittisen puheenvuoron myöskin hallituksen asuntopolitiikkaa kohtaan ja analysoi aivan oikealla tavalla ne ongelmat, joiden parissa nyt ollaan.

Kyllä täytyy sanoa, ed. Hiltunen, että pääministeri Lipponen silloin, kun hän oli vielä oppositiojohtajana, muistutti aina siitä, että on hallituksen tehtävä tehdä avaus, että oppositio ottaa sitten kantaa. Tällä kertaa tämä osuu myöskin tähän, että hallituksen täytyy tehdä uudet avaukset myöskin asuntopolitiikkaan. Kun iso linja puuttuu, sen mukanahan puuttuu kaikki, eli iso asuntopoliittinen visio, näkemys, strategia, mitä toteutetaan, ja sen takia tavallaan ei ole päästy puusta pitkään. Viime keväänähän tehtiin yrityksiä ja päästiin hyvin pieneen korkokannan uudistukseen, mutta tavallaan se uudistuspolitiikka hyytyi aivan alkumetreille, ei päästy edes kunnolla siinä asiassa vauhtiin.

Siksi sanonkin, että eihän tämä korkokysymys ole kuin vain yksi asia, kaikki muutkin yleishyödyllisten lainojen ehdot ovat toinen iso pullonkaula tässä. Sen takia nyt pitää nähdä, että tätä menoa koko sosiaalinen asuntotuotanto, koko Ara-tuotanto, ajautuu maassa sellaiseen kriisiin, jota osoittaa juuri se, että Helsinki pääsee tavoitteessaan ehkä puoleen. Koko maan tavoite on 13 000 tälle vuodelle, ja hyvä, että siitäkään päästään puoleen. Tämä lainajärjestelmä ei tällä hetkellä kiinnosta niitä yleishyödyllisiä rakentajia, jotka sitä voisivat käyttää, johtuen juuri sen takaisinmaksuehdoista, johtuen korkotasosta, joka on selvästi markkinakorkoa korkeampi, eikä tupopaketin yhteyteen solmittu lisämäärittely 6 prosentin korkokatosta tuo apua juuri mihinkään. Se tuo merkitystä vain noin 10 prosenttiin vanhaa lainakantaa, yli 90 prosenttia jää edelleenkin vanhojen säädösten piiriin, ja edelleenkin niillä, jotka ovat tämän piirissä, on suuria vaikeuksia tavallaan päästä oikeanlaiseen takaisinmaksuohjelmaan, joka jättää sitten varoja vaikkapa hyvin tärkeään asiaan elikkä nyt jo aika vanhojen kerrostalojen korjaukseen ja remontointikustannuksiin, joita Pääkaupunkiseudulla varsin paljon tänä päivänä on.

Sitä huolta ja niitä syitä on analysoitu varmasti ympäristövaliokunnassa mutta myöskin erittäin huolella ja perusteellisesti valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaostossa ja pohdittu nimenomaan tavallaan nyt sitä, mikä on nyt tässä se kuningaspultti, jonka avaamisen myötä päästään eteenpäin. Siksi on hyvä palauttaa mieliin viime viikolla hyväksytty lisäbudjetti, jossa eduskunta hyväksyi selvästi lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy vielä näillä valtiopäivillä toimenpiteisiin aravalainajärjestelmän korjaamiseksi siten, että korko-, vuokra- ja käyttövastiketasoa voidaan alentaa ja edellytyksiä asetettujen tuotantotavoitteiden saavuttamiseksi parannetaan."

Jälleen seuraa tästä kysymys, onko tällaisella eduskunnan yksimielisellä ponnella sitten mitään merkitystä. Tässä on selvä kanta siihen, että näillä valtiopäivillä ja tämän hallituksen on tuotava, aikaa vielä on, sellaisia korjaavia ehdotuksia, ja tästä tullaan nyt juuri siihen, kuka kantaa vastuuta. Kyllä kaikki sektoriministerit kantavat vastuuta omalta sektoriltaan, se on ihan selvä asia, vaikka valtiovarainministeriö virkamiehineen ja niine virkamiehineen, jotka vastaavat asuntopolitiikasta, ovat olleet tavallaan asiantuntijakuulemisissa hyvin ylimielisiä ja ovat edustaneet näkemyksiä, joihin kukaan muu koko tässä rakentamisen arvoketjussa ei ole voinut yhtyä. Siitä huolimatta totta kai on selvää, että asunto-, ympäristöministeriö kantaa asuntopolitiikasta keskeisimmän vastuun ja tässä tapauksessa tietysti asuntopolitiikasta vastaava ministeri Siimes, jolla pitää olla totta kai avauksentekijän rooli, niiden ehdotusten, uusien avausten tekijän rooli, millä hallitus sitten muotoilee ehdotuksensa ja tulee tänne eduskuntaan. Varmasti ei jää eduskunnasta näiden uudistusten tekeminen kiinni, sen on minusta tämänkin päivän keskustelu jo osoittanut.

Iso kysymys on myös sitten, rouva puhemies, se, onko tälle yleishyödylliselle rakentamiselle sitten tarvetta. Me näemme, että sille on tarvetta ja erityisesti Pääkaupunkiseudulla, tarpeita on eri puolilla Suomea, toki siellä on myös hyvin erityyppisiä ongelmia eri alueilla, mutta jos markkinat toimivat täällä sillä tavoin, että tavallaan esimerkiksi koulutetun työvoiman saanti vaikkapa terveydenhoitoalalla tai vaikkapa poliisisektorilla alkaa olla kiinni siitä, pystyykö perinteinen suomalainen aviopari enää hankkimaan täältä markkinaehtoista asuntoa, totta kai me olemme tilanteessa, että sosiaalisen asuntotuotannon järjestelmän täytyy toimia, ja jos se ei toimi, sitten täytyy olla kykyä uudistaa rakenteita. Tämä nyt on mielestäni tavallaan tällä hetkellä se suurin ongelma, johon ministeri Siimes ei ole kyennyt tarttumaan, vaikka tietoa pitäisi olla. Hyvä analyysi, kokonaiskäsitys siitä, missä me menemme, on olemassa. Kaikki yleishyödylliset rakentajat itse sanovat, ovat sanoneet jo pitkään, että näillä ehdoilla ja tällä korkokannalla ei synny asuntoja. Sen takia tällä kysymyksellä on mielestäni tavattoman kiire, ja millään muulla tämä kelkka ei liikahda kuin sillä, että ministeri Siimes ohjeistaa omia virkamiehiään tekemään sellaisia uusia avauksia yleishyödyllisen rakentamisen rakenteeseen, joista tulee sitten aikanaan hallituksen kanta, ja hallitus tuo ne esitykset eduskuntaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laukkasen puheenvuoron johdosta haluaisin todeta, että uusia esityksiä on tulossa ja varmasti virkamiehiä on ainakin ympäristövaliokunnan näkökulmasta ohjeistettu. Olemme kuulleet ympäristöministeriön kannan korkokaton suhteen. Se oli sellainen, johon valtiovarainministeriöstä sanotaan, että he eivät ole edes laskeneet euroissa, mitä se tulee maksamaan valtion taloudelle. Näin ollen tämä asia on taatusti ministerin käsissä. Erittäin tärkeää, toistan sen: evaluointi on tulossa, myöskin erityisasiantuntija Fredrikssonin tekemä selvitys on tulossa tämän syksyn aikana ennen joulutaukoa.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Rakentaminen tai ylipäätänsä asuntorakentaminen on ollut aina suuri ongelma, ei se ole tämän päivän ongelma. Totta kai aravarakentamisessa myöskin, jos puhutaan Pääkaupunkiseudusta, ongelmana on ollut se tosiasia, että tämä muuttoliike, mikä on kohdistunut Pääkaupunkiseudun alueelle, on ylikuumentanut tietyllä tavalla rakennusalaa, mikä aiheuttaa myöskin sitten paineita sosiaalisen asuntorakentamisen kustannusvaikutuksiin, mikä on myöskin vaikuttanut siihen, käynnistyykö näitä työmaita. Nythän on niin, että Pääkaupunkiseudun kaikki rakennusliikkeet eivät niillä ehdoilla, mitkä menevät aravarajoihin, jätä edes urakkatarjousta. Ei ole rakentajaa, joka rakentaisi välttämättä sen kohteen ylös, joka on sellainen kustannusvaikutuksilta, elikkä kyllä tämä valtava talouden kasvun keskittyminen Pääkaupunkiseudulle on se perussyy, mistä johtuvat kuitenkin Pääkaupunkiseudun asumisen ongelmat.

Se on todettava, niin kuin ed. Tiusanen totesi, että ehdotuksia on tehty hallituksen sisällä ja niitä tullaan edelleen tekemään (Puhemies koputtaa) Myönnettävä on se, että hallituksen sisällä ei ole ehkä riittävää halua aravarakentamisen tehostamiseen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huutolan puheenvuoron johdosta: Totta kai on näin, että voimakas markkinakysyntä, muuttoliike, aiheuttaa juuri sen olemassa olevan tilanteen. Mutta tämähän onkin se syy, minkä takia yleishyödyllisen sosiaalisen asuntotuotannon ehtojen pitää olla olennaisesti parempia kuin markkinatuotolla rakentamisen. Tämä on ... (Ed. Tiusanen: Korko!) — Aivan, ei vaan, ed. Tiusanen, pelkkä korko, se on yksi elementti tässä, vaan kaikki muutkin ehdot.

Se on tavattoman laaja rakenne koko tämän yleishyödyllisen lainapolitiikan hallinnointi, ja sen takia sen kokonaisuuden pitää olla sellainen, että nyt myös rakennusliikkeet luetaan yleishyödyllisiksi rakentajiksi ja saavat sen oikeuden, että niillä on intressiä siihen myöskin tarttua.

Mitä tulee sitten näihin evaluointeihin ja selvityksiin, minusta tuntuu, rouva puhemies, että meillä on kyllä riittävästi tietoa, mikä on tilanne. Nyt tarvitaan vaan sellaisia toimenpide-ehdotuksia, jotka muotoutuvat päätöksiksi ja joilla pystytään nyt tunnistettavissa olevat ongelmat korjaamaan.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Rouva puhemies! Hallitus, varsinkin näin laajapohjainen hallitus, voi viedä kaikki ne asiat läpi, mitä se pitää tärkeinä. Mutta asuntopolitiikka, erityisesti sosiaalinen asuntotuotanto, aivan selkeästi näyttää olevan hallitukselle aivan toissijainen, viimesijainen asia. Tämä on todella murheellista, kun ajatellaan, että meillä on kuitenkin vasemmistojohtoinen ja vahvasti koko vasemmistoa edustava hallitus. Sen luulisi kantavan huolta kohtuuhintaisista, -ehtoisista asunnoista myös sille väestönosalle, joka on jäänyt tässä yhteiskunnassa heikoille. Näistähän tässä on tosiasiassa kysymys pitkälti.

Täällä on toivottu ja puhuttu jostakin valtavasta kokonaisuudistuksesta. On aivan selvää, että tarvitaan aika laajoja kokonaisuudistuksia asuntopolitiikassa, mutta edes tätä korko-ongelmaa, joka tulee vastaan joka puolelta, ei ole hoidettu — se on edesvastuutonta — yhtä pientä osaa. Eduskunnan selvä enemmistö on tässä asiassa tämän takana, mutta tekö olette vasemmistoliitossa ja myös sosiaalidemokraatit vain panttivankeina hallituksessa, kun ette saa hoidettua tätä asiaa? Vai oletteko te heittäneet tämän asian niin kauas omassakin arvomaailmassanne, että ette haluakaan sitä ajaa? Tosiasiallista ajointoa ei näy missään.

Ylijohtaja Ijäs sanoi, kun oli keskustelu jokin aika sitten, että tämä korkokysymys on se keskeisin ja kiireisin asia, joka pitää hoitaa. Hoitakaa se, siinä ei kauan aikaa mene.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi käytti ihan sinänsä perustellun puheenvuoron, joka jälleen kerran nosti sen korkokaton pöydälle, ja ed. Kankaanniemen perustelut olivat sinänsä ihan oikeat. Ed. Laukkanen, joka on myös paikalla vielä, jälleen totesi, että se on vain yksi asia. Mutta se on joka tapauksessa kaikkein tärkein asia, ja toinen tärkeä asia on esimerkiksi tämä, ed. Laukkanen ja muut tietävät: inflaatio +1 prosentti. Sen pitäisi olla 0,5, millä luodaan hintaa tälle koko järjestelmälle. Nämä ovat niitä nopeita päätöksiä, mitä pitää pystyä tekemään.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Tulen tänne, kun en tiedä, mahtuuko puhe ihan siihen 2 minuuttiin.

Minun mielestäni tässä tilanteessa asuntopolitiikassa on sinänsä meneillään semmoinen suuri paradoksi siinä mielessä, että tällä hetkellä ei todellakaan ole puute sinänsä rahasta, että saataisiin lisää aravavuokra-asuntoja. Rahaa olisi Asuntorahastossa, ja jos sieltä loppuisi, niin rahaa olisi edullisesti saatavissa lisää lainahakumenettelyllä. Ongelma on todella siinä, minkälaiset ovat nämä yleispuitteet ja kokonaiskuva tästä asiasta.

Sinänsähän se, miksi on jouduttu tähän tilanteeseen, on ollut siinä mielessä ihan myönteistä kehitystä, että Emulla ja EU:lla, kun on eurorahoitusjärjestelmä ollut, on ollut erittäin voimakas vaikutus nimenomaan korkoihin. Sen ansiosta on osittain jouduttu tähän tilanteeseen. Eli markkinaraha on halvempaa kuin mitä se on ollut sillä järjestelmällä, jota Valtion asuntorahastossa on käytetty.

Täällä on nyt voimakkaasti noussut esille, että pitäisi luoda korkokatto. Jos tässä luodaan selkeä korkokatto, niin pahimmassa tapauksessa me joutuisimme puolivuosittain sitä korkokattoa täällä käsittelemään ja käymään tätä eipäs—juupas-keskustelua, koska vaikka me päättäisimme, että korko pysyy vakaana, se tuskin meidän päätöksillämme toteutuu.

Siksi minun mielestäni tätä kokonaisratkaisua on lähdettävä rakentamaan siltä pohjalta, että tietynlainen, käyttäisin ehkä sanaa, joustokorko määräytyisi sen mukaisesti, miten markkinakorot määräytyvät. Kun käytetään sosiaaliseen asuntotuotantoon rahaa — valtio aivan selkeästi on ottanut kannan, että se on niin sanottua sosiaaliseen tuotantoon tarkoitettua rahaa, mikä minun mielestäni tarkoittaa silloin ilman muuta sitä, että se on halvempaa rahaa kuin mitä yksityisiltä markkinoilta saadaan — silloin tämmöinen korkojärjestelmä pitää rakentaa niin, että korko tarvittaessa laskisi, tarvittaessa nousisi, mutta varmasti siihen pitää jotkut rajat tehdä. Mutta sanoisin, että ne rajat pitää tehdä vähän samanlaisella ajattelulla kuin aikaisemmin, kun puhuttiin, että markka jousti tai rahanarvo jousti jonkun tietyn putken sisällä.

Samanlaista järjestelmää pitäisi pystyä rakentamaan valtion sosiaaliseen tuotantoon, sosiaaliseen toimintaan, käyttämään rahastoon. Uskoisin, että siltä pohjalta tämä asia saisi järkevyyttä ja kestävämmän pohjan nimenomaan ajatellen vuosia eteenpäin eikä myöskään ajauduttaisi siihen tilanteeseen, mihin on ajauduttu niin sanottujen vanhojen aravalainojen suhteen, kun riippuen siitä, minä aikana ne on rakennettu, on ollut minkinlaiset lainoitusehdot. Siitä johtuen esimerkiksi tällä hetkellä vuosille 94—97 sattuneet lainat ovat muistaakseni kaikista kalleimpia ja niistä tällä hetkellä maksetaan todella niin sanottua ylikorkoa, josta on aiheutunut se, että sekä näiden erilaisten yhteisöjen että kaupunkien ja kaupunkien omistamien yhteisöjen on kannattanut ottaa niin sanottua markkinalainaa ja maksaa pois Asuntorahastolta otetut lainat. Jos järjestelmää muutetaan, niin ei kannata rakentaa järjestelmää, jonka kanssa oltaisiin taas samanlaisissa vaikeuksissa.

Kenen tämmöiset virhearvioinnit sitten kuuluisi kustantaa? Valtiovarainministeriön osalta meille annettiin selitys ympäristövaliokunnassa, että he laskevat kaikki valtion ottamat lainat tavallaan yhteen pottiin ja katsovat sitten, miten niitä maksetaan. Vaikka Asuntorahastolla on oma rahastonsa, niin silti he laskevat rahat VVM:n puitteissa niin sanottuun valtion lainapottiin ja katsovat, että silloin kannattaa valtionkin myös hoitaa, että näitä kalleimpia lainoja tulee maksettua pois. Se on tietysti tämmöistä kokonaisvaltaista valtion lainapolitiikkaa.

Mutta se, mistä olen eri mieltä siinä, on se, pitääkö sinne laskea tietyllä tavalla sosiaalisena lainoituksena annettuja lainoja. Minun mielestäni ei pitäisi, vaan niiden osuus pitäisi käsitellä loppuun asti niin sanottuna sosiaalisena lainoituksena eli tehdä silloin näiden osalta erilainen ratkaisu, harrastaa erilaista politiikkaa kuin se, mitä tehdään kokonaisuutena valtion harrastamassa lainapolitiikassa. Tässä sanoisin, että jos valtiovarainvaliokunta haluaa johonkin asiaan vielä enemmän ottaa kantaa, niin tässä on se kiinnekohta, johon kannattaa puuttua ja katsoa nyt vielä budjettikäsittelyn yhteydessä, kuinka hoidetaan valtion kaikkia erilaisia niin sanottuja lainoja. Tähän toivon, että löytyisi vielä ratkaisu.

Toisena asiana, mikä täällä on otettu esille, on ollut maapolitiikka. Ymmärrän sen, että ed. Kuosmanen edustaa jotakin semmoista äärilaitaa, että meikäläisen on aivan mahdotonta ymmärtää sitä ajattelutapaa. Tällä hetkellä valiokunnassa on valmisteilla myöskin laki, jossa lähdetään siitä, että kun kaavoitetaan maata, niin siitä aiheutuvia jatkotoimenpiteitä eli maan käyttöön ottamiseksi vaadittavia kunnallistekniikan ja yhdyskuntarakenteen maksuja voidaan sopimuksilla tasata. Tämä ei koske niin sanottua mummonmökkipolitiikkaa — sieltä ovat poissa tämmöiset pienet kohteet — vaan nimenomaan sitä, kun laaditaan laajempia sopimuksia, jotta saadaan järkevästi tonttialueita käyttöön.

Toivon, että tämä lakiesitys, joka on tietääkseni valmisteltu aikamoisella laajapohjaisuudella ja niin, että oppositionkin edustus on ollut mukana, saadaan hyväksyttyä todella tällä eduskuntakaudella. Se on kaikkien niiden asiantuntijoiden mukaan, joita valiokunnassa on kuultu — nimenomaan, jotka vastaavat kaupunkien maapolitiikasta, isojen kuntien maapolitiikasta — järkevä ja hyvä vaihtoehto.

Sitten täällä puututtiin myös siihen, kuka rakentaa, ja sanottiin, että kunnan rakentama tai kunnan asunto-osakeyhtiön rakentama on usein edullisempaa. Näin on, mutta minun mielestäni yksi perusongelma, mikä tällä hetkellä on, on nimenomaan se, että meillä ei ole tarpeeksi näitä erilaisia tuottajia ja rakennuttajia. Tällä hetkellä tämän tyyppiset yleishyödylliset rakennuttajat kuin VVO ja Sato ovat vetäytyneet toiminnasta johtuen juuri siitä järjettömyydestä, mikä tällä hetkellä tässä lainapolitiikassa on. Mutta minun mielestäni periaatteen ei pidä olla, että vain kaupungit tai kaupunkien omistamat yhtiöt rakentaisi, vaan nimenomaan näiden niin sanottujen perinteisten yleishyödyllisten lisäksi pitäisi löytyä muita vastaavia toimijoita. Ei asiaa ratkaise se, että työnnettäisiin työt yhdelle, vaan meiltä puuttuu nimenomaan monia toimijoita, jotka sitten myöskin jonkinlaista kilpailua harrastaisivat keskenään.

Sitten, mitä on tullut tähän Pääkaupunkiseudun ylikuumentuneeseen tilanteeseen, jos asiaa haluaa tarkastella yksisilmäisesti, niin voi näinkin todeta. Mutta kyllä minä kehottaisin katsomaan nyt vähän pidemmältä aikaväliltä asukasmäärän kehitystä ja muuttoliikekäyriä. Pääkaupunkiseudulla on ollut, oliko viime vuonna, niin, että Vantaa oli menettävä kunta. Ei tosin paljon, taisi olla yksi kaksi henkeä, vai oliko se niin, että tänä vuonna tulee tilanne olemaan näin. Kyllä tilanne on paljolti nyt se, että meidän nuoremme ovat näillä markkinoilla.

Mutta sitten, meillä on jälleen täällä Pääkaupunkiseudulla näitä omia erityispiirteitämme, joita on myös se, että täällä erotaan ja täällä asutaan yksin yhä enemmän ja enemmän eli on kovempi sisäsyntyinen asuntojen tarve. Lisäksi näyttää siltä, että myös maahanmuuttajista, syystä tai toisesta tulijoista, täällä kannetaan suurin vastuu. Me olisimme toki iloisia, jos muuallakin Suomessa pystyttäisiin vastaamaan näihin haasteisiin, mutta usein on tilanne se, että olipa kyse maahanmuuttajasta tai eroavasta, niin tänne vähintään yksi lähetetään perhekunnastaan tai haluaa tulla tänne.

Sitten täällä oli myöskin tämä evaluointi esillä. Olen myöskin sitä mieltä, että kylläpäs sattui sopivan myöhään, olisi tuo sietänyt tehdä aikaisemminkin. Minulla kyllä on se käsitys kanssa, että se, kuka tämän evaluointikepposen ja -hevosen tässä on keksinyt, haluaa nimenomaan ratsastaa niin, että tällä eduskuntakaudella, tällä hallituskaudella, ei enää tehtäisi niitä tarpeellisia muutoksia, vaan yritetään todella ajaa tämä asuntopuoli sellaiseen kriisiin, että voidaan sanoa, että kun ei rakenneta aravaa, niin kukapa sitä tarvitsisikaan.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmaan totta se, mitä ed. Kautto sanoi muuttoliikkeestä sinänsä Pääkaupunkiseudulla. Lähinnä haluaisin tarkastella sitä, kuten totesin äskeisessä debatissa, että Pääkaupunkiseudun rakennuskustannukset ovat kohtuuttoman kovat ja karkaavat käsistä. Tähän vaikuttaa tietenkin valtava talouden kasvu, mikä kuitenkin koko Pääkaupunkiseudulla on, joka sitten olennaisesti vaikuttaa myös rakentamiskustannuksiin ja myös rakentamisen käynnistymiseen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on aivan selvää, että Pääkaupunkiseudulla on tavallaan rooli olla myöskin monessa asiassa Suomen veturina. Sen takia on ihan selvä asia, että tietynlainen muuttoliike on vain hyväksyttävä. Tänne hakeudutaan opiskelemaan, tänne hakeudutaan tietyille osaamisalueille töihin omasta vapaasta halusta, ja silloin täytyy markkinoiden rinnalla toimia myöskin sellaisen sosiaalisen asuntotuotannon, jonka ed. Kautto oikein hyvin kuvasi, koska sillä on monia eri tarvitsijoita. Nyt voidaan jo sanoa, että eräitä sellaisia toimialoja on, joiden kehittymisen pullonkaulaksi on muodostunut asuntopolitiikka. Vaikka asuntojenhan pitäisi olla itsestäänselvä perusoikeus kaikille kansalaisille, näin tänä päivänä se ei missään tapauksessa ole.

Jäin vain pohtimaan, mitä mahtavat olla sitten, ed. Kautto, ne muut toimijat, joita pitäisi tähän saada. Minusta on hyvä, että tätä perinteisten yleishyödyllisten rakennuttajien listaa laajennettiin, mikä tahansa rakennusliike voi sellaiseksi hakeutua, mutta mielenkiinto on vähäistä. Käännetään vielä tämäkin kolikko toisin päin: parannetaan nyt niitä lainaehtoja, korkotaso ratkaisevalla tavalla alemmaksi, takaisinmaksuehdot olennaisesti paremmiksi, ja olen aika vakuuttunut, että ne, jotka tänä päivänä omaavat yleishyödyllisen rakentajastatuksen, kiinnostuvat varmasti hyvinkin nopealla tavalla ja markkinoille alkaa sitten tulla myöskin asuntoja, joilla on myöskin, ed. Huutola, suhdannepoliittinen merkitys tähän aikaan.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että edes jossain Suomessa kuumenee, että näkee, että jonkin näköistä talousmeininkiä on menossa. Missäpä muualla se tapahtuisi jos ei täällä, koska rakenteet Suomessa nyt vain sattuvat sellaiset olemaan. Päinvastoin pitäisi todeta, että kyllä saman tien, kun täällä rakennetaan, se merkitsee työtä, työtä, työtä muualla Suomessa. Se merkitsee myöskin verotuloja. Tämä kannattaa aina muistaa.

Miten saadaan lisää toimijoita? Näen, että keino on todella tämä järjestelmä, jos se saadaan kuntoon. Minkä takia nykyiset yleishyödylliset eivät rakenna? Siksi, että järjestelmä on järjetön. Se ei toimi, se ei ole kunnossa. On todella niin, että sen jälkeen, kun saadaan tämä järjestelmä kuntoon, voimme tosiaan ruveta ihmettelemään, että kas kummaa jos ei löydy lisää toimijoita.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! En tiedä, miksi ed. Kautto aikaisemmassa puheenvuorossaan erityisesti syytti Rkp:tä sosiaalisen asuntotuotannon vastustamisesta. Mielestäni tämä syytös on aiheeton, enkä tiedä, mitkä olivat ed. Kauton perusteet tähän mielipiteeseen.

Svenska folkpartiet har alldeles nyligen konstaterat att den sociala bostadsproduktionen är mycket viktig och att det behövs åtgärder och förändringar för att få den att fungera. Vi har uttryckt vår oro över att man i år kommer att producera långt färre bostäder med aravastöd än vad regeringen hade förutspått. Man uppnår inte målet på 12 000 bostäder, långt därifrån.

Vi har bland annat konstaterat att det är viktigt att regeringen vidtar sådana åtgärder att man kan garantera rimliga boendekostnader i statligt belånade bostäder. Vi har också efterlyst en tydligare koppling av aravaräntan till marknadsräntan, dock så att det skulle finnas ett övre tak för den. Jag tycker det var precis samma sak som riksdagsledamot Kautto själv framförde här för en stund sedan.

Speciellt har vi betonat vikten av att till huvudstadsregionen få mera bostäder till rimligt pris och hänvisar bland annat till den stora efterfrågan på bostäder för personer med ganska låga löner, såsom vårdare, lärare och andra grupper, bland annat studerande, som definitivt behöver bostäder och inte har möjlighet att betala de höga kostnader som i dagens läge begärs för sådana lägenheter som producerats på allmänna marknaden utan aravastöd.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti se, että saman puolueen sisällä on eri tavoin ajattelevia ihmisiä, on tosiasia. Tiedän, että Rkp:ssä on ihmisiä, jotka pitävät kohtuuhintaista aravavuokra-asuntotuotantoa ja aravatuotantoa erittäin tärkeänä ja ovat olleet vaikuttamassa tähän suuntaan. Haluan peräänkuuluttaa nimenomaan sitä, että en muista kuulleeni, että teidän rkp:läiset ministerinne olisivat olleet tukemassa sitä, että tähän asuntojärjestelmään pitää nyt saada vielä kiireesti tällä eduskuntakaudella muutos. Sen toivoisin todella kuulevani, niin että hallituksessa syntyisi yhtenäinen enemmistöratkaisu asiasta.

Christina Gestrin  /r (vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det utlåtande som jag nyligen hänvisade till är ett utlåtande som Sfp:s arbetsutskott, där naturligtvis våra ministrar också sitter med, enhälligt står bakom. Det kan ju förstås hända att detta inte har noterats i de tidningar som riksdagsledamot Kautto läser. (Ed. Kautto: En kertonut lukeneeni lehtiä!)

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Voidaan todeta, että kaikki poliittiset puolueet eduskunnassa ovat asettautuneet yleishyödyllisen rakentamisen taakse. Kukaan ei ole ilmoittanut, että arava on aikansa elänyt. Mutta tällaista henkeä on olemassa. Se liikkuu, se ei aina tule esiin, mutta sitä kuitenkin on ja se voi taustalla vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen aikaisemmin peräänkuulutti tekoja. Tiedämme, että näitä aloitteita on tulossa tämän vaalikauden aikana mutta myös tämän vuoden aikana. Tästä rahan hinnasta haluaisin sanoa, että ainut asia, joka täälläkin konkreettisesti tulee ilmi, on korkotaso, puhutaanpa korkokatosta tai joustavasta koron hinnasta. Sen tyyppisiä ajatuksia ja valmisteluita on, että koron hinta tulisi olemaan valtion sisäänlainaaman rahan keskikorko kolmen vuoden liukuvana keskiarvona, ja se sitten liukuvasti muuttuisi ajan myötä. Siis valtion itsensä kolmena vuonna sisäänlainaaman rahan keskikorko. Esimerkiksi tämä olisi yksi lähtökohta sille, millä hinnalla annetaan lainaa yleishyödylliseen rakentamiseen.

Uskon, että tämä keskustelu on sinänsä ollut hyvä ja on tullut monia mielipiteitä esiin, mutta ilmeisesti tahto kaikilla on sama.