Ympäristöministeriön hallinnonala 35
Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itse esittelin tämän
pääluokan muistaakseni viime syksynä aamulla,
viimeisenä aamuna puoli kahdeksalta, kun koko yön
kyttäsin, milloin se vuoro tulee. Nyt tämä menetelmä on
todellakin parempi.
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää valtiovarojen
asunto- ja ympäristöjaoston jäseniä ja
valiokuntaneuvosta siitä, että mietintö, joka
meillä nyt käsittelyssä on, pitää sisällään
hyvin tarkasti ne painotukset, jotka ovat tällä hetkellä ajankohtaisia.
Tietysti me voimme olla eri mieltä siitä, ovatko
määrärahatasot riittäviä ja voisiko
olla ponsia tai lausumia enemmän tai vähemmän,
ja sen vuoksi vastalauseitakin tähän mietintöön
sisältyy, mutta nämä teemat ovat kyllä hyvin
esillä. Käyn niitä nyt nopeasti läpi.
Itämeren tilanne ja Itämeren suojelu ovat
tietysti olleet jaoston ja valiokunnan huomion kohteina, ja siihen
liittyvät muun muassa laivojen jätevedet jne.
ja se tosiasia, että ne tavoitteet, joita Itämeren
tilan kohentamiseksi on asetettu, eivät tällä vauhdilla
ikävä kyllä toteudu. Tietysti valiokunta
on tyytyväinen siihen, että esimerkiksi laivojen
jätevesipäästöjä tullaan
käsittelemään nyt Itämeren suojelukomissiossa
ja mahdollisesti myöskin Imossa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että ne tulevat myöskin käsittelyyn,
kun EU:ssa meristrategiaa käsitellään.
Tähän liittyvät tietysti myöskin
nämä ihan viime päivien uutiset muun
muassa rahoituskehyksistä EU:hun, elikkä valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden
ympäristötukia myönnetään
jatkossakin ja että ne säilyvät vähintään
nykyisen tasoisina myös EU:n seuraavalla rahoituskaudella.
Täällä ei nyt ympäristöministeriä näy
vielä, tekisi mieli kysyä tietysti, miten tämä nyt
on mahdollista ja kärsiikö Itämeren suojelu
tästä rahoituspäätöksestä.
Monitoimimurtajien osalta me toteamme valiokuntana sen tosiasian,
että tämä konsepti, jota pitkään
yritettiin, tuli aika lailla epätarkoituksenmukaiseksi.
Nyt tietysti valiokunta kiirehtii sitä, että tavalla
tai toisella, mikä se toteuttamistapa on, kuitenkin sitten
jäissä kulkevaa ja jäissä toimivaa öljyntorjuntaa
pystytään parantamaan.
Ympäristötyöt on se kovin kipupiste
tässä mietinnössä, ja valiokuntahan
on lisäämässä tähän
1,9 miljoonaa euroa. Tämä on aivan katastrofi.
Jos ajatellaan niin, että tämän vuoden
talousarviossa vielä oli tämä 11,9 miljoonaa,
hallitus pudotti sen 10 miljoonaan ja kehyksessä se on putoamassa
nyt 2 vuodessa hallituksen esityksen 11,9:stä 7,350 miljoonaan,
se pudotus on aivan järisyttävä ja tätä ei
voida missään nimessä hyväksyä.
Ympäristötöihin on saatava tasokorotus, koska
tarvetta on ihan valtavasti. On pilaantuneita maa-alueita, joiden
osalta kuntien ja valtion rahoitustarve on seuraavien 20 vuoden
aikana satoja miljoonia. On kiireellisiä pilaantuneita
maa-alueita 3 350, on kunnostuksen tarpeessa olevia järviä 1 500
jne. ja sitten on myöskin nämä sedimenttiongelmat
ja tällä tavalla. Tämä 1,9 miljoonan
lisäys on todella tarpeen, mutta kehyksen tason nostaminen
ympäristötöiden osalta on aivan välttämätöntä.
Mitä tulee alueiden käyttöön
ja luonnonsuojeluyhdyskuntiin, niin tämä Nuuksion
hankehan nytkähti eteenpäin nyt sitten toisessa
lisätalousarviossa 300 000 euron panostuksella.
Valiokunta nyt tietysti toivoo, että tällä nytkähdyksellä sitten
tämä erittäin tärkeä,
voisiko sanoa, koko Suomen näyteikkuna ja sisäänpääsy
suomalaiseen luontoon pystyttäisiin viemään
eteenpäin eri kumppaneiden yhteistyöllä ja
muutenkin kiinnitetään huomiota siihen, että luonnonsuojelualueiden
rahoitusohjelmaa tarkistetaan kuluvan vuoden aikana ja ne jälkeenjääneisyydet,
mitä rahoitustasossa on, pitäisi saada korjattua.
Arvoisa puhemies! Asumisen puolella on montakin tällaista
tärkeää kohdetta. Korjaustoiminta-avustuksethan
ovat aikaisemmin Asuntorahaston varoista otettu, ja nyt sitten ensi
vuoden talousarviossa ne on siirretty valtion talousarvioon. Tämähän
on 70 miljoonaa, josta sitten 17 miljoonaa energia-avustuksiin.
Näitä rahoja voidaan käyttää hyvin
monenlaisiin tarkoituksiin, mutta momentin määräraha
on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2004, vaikka tätä käyttöalaa
on laajennettu. Tähän valiokunta tietysti kiinnittää huomiota,
että tämä taso ei voi olla tällä tasolla pitemmän
päälle, ja tässä nähtävästi
on sitten valtiovarainministeriön ja ympäristöministeriön
välillä aikamoista kädenvääntöä siitä,
onko tämä tarkoituksenmukainen tapa esimerkiksi
sitten vaikuttaa päästöihin.
Asuntopolitiikka sinällään on hyvin
kaksijakoinen, niin kuin tässä mietinnössä todetaan. Toisaalta
vapaarahoitteinen asuntotuotanto etenee hurjaa vauhtia. Reilusti
yli 30 000 asuntoa varmasti ensi vuonnakin valmistuu. Sitten
meillä on tämä velkaantumisongelma. Nyt
on hallitus tehnyt päätöksen, jonka valiokunta
on ihan myönteisenä ottanut vastaan, että yli
25 vuotta vanhoista lainoista tämä valtiontakaus
poistetaan. Se on kuitenkin signaali siitä, että ihmiset olisivat
pikkasen varovaisia, kun he näitä ylipitkiä lainoja
ottavat, koska niissä ylipitkissä lainoissa on
se ongelma, että kun se laina on vielä kokonaan
käytännössä — pääoma — kuolettamatta,
maksettu vaan korkoja, niin sitten tulevat jo korjausvaiheet asuntoyhtiöissä ja
sitten saattaa olla monta lainaa käytännössä päällekkäin.
Kiinnitetään huomiota myöskin näihin
hallituksen toimenpiteisiin esimerkiksi valitusaikojen suhteen.
Tässä tietysti semmoinen järkevä tapa
on se, että lisätään resursseja
esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuteen, jotta nämä kaava-asiat
etenisivät. Tässä mainitaan myöskin
tämä korotetun kiinteistöveron mahdollisuus.
Kaiken kaikkiaan pidetään kyllä erittäin
huolestuttavana sitä, että Pääkaupunkiseudulla
tonttien hinnat ovat kolminkertaistuneet lyhyessä ajassa,
mikä johtaa tietysti kohtuuttomiin asuntokustannuksiin,
olivat ne sitten vuokria tai asuntojen hintoja. Erityisesti nuorten,
itsenäistymään pyrkivien ihmisten on
vaikea sijoittua tällä asumiskustannustasolla
tänne Pääkaupunkiseudulle, mikä sitten
jo merkkaa rekrytointiongelmia.
Kunnallistekniikka-avustus on myöskin sellainen asia,
josta on jo 50 miljoonasta jaksolla 2005—2009 sidottu 45
miljoonaa. Tämä käyttöalue on
myöskin laajentunut, ja tässä kunnallistekniikka-avustuksessa
on ilman muuta myöskin tällaista tasollista korotustarvetta.
Pääkaupunkiseudun lähiöissähän
alkaa nyt viisivuotinen ohjelma, jossa on 5 miljoonaa elikkä miljoona
per vuosi. Nyt on ilmoitettu, että kun tämä prosentti
aiemmin suunnitellusta 50:stä putosi 10:een, niin kaupunkien
edustajat ovat todenneet, ikävä kyllä,
että näitä lähiöiden
korjaushankkeita ei saada liikkeelle, ja tätä myöskin
valiokunta pitää huolestuttavana.
Yksi iso kysymys, arvoisa puhemies, on avustukset erityisryhmille.
Vallitsee erittäin sekava tila. Nyt on työryhmä miettimässä ja
valiokunta kiirehtii sitä, että erityisryhmien
tuki- ja asumispalvelujen turvaaminen ja kehittäminen on
välttämätöntä, ja tämä tilanne
täytyy saada nyt sekä verottajan että sitten
näiden kilpailuttamisongelmien suhteen sellaiseen hanskaan,
että tämä toiminta toteutuu. Avustustarvetta
on edelleen. Pidetään hyvänä sitä,
että erityisesti saariston suojelemiseksi ja jätehuollon
järjestämiseksi avustuksiin tuli lisää,
mutta sen vuoksi tarvitaan avustuksiin edelleen lisäystä,
koska monet järjestöt tekevät puoliksi
viranomaistöitä ja sen vuoksi niiden avustustarve
on edelleen.
Tähän sisältyy, arvoisa puhemies,
kolme vastalausetta. En esittele niitä tarkemmin. Ne tulevat
täällä varmaan esiteltyä. Mutta
niiden painopisteiden mukaisesti, mitkä täällä mietinnössäkin
ovat, niin näissä vastalauseissa tietenkin halutaan
sitten enemmän rahaa näihin kohteisiin kuin hallituspuolueet
ovat pystyneet osoittamaan, mutta huolet ovat selkeästi
yhteiset niin oppositiopuolueilla kuin hallituspuolueillakin sekä ympäristön
että asumisasioiden osalta.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kiittää asunto-
ja ympäristöjaostoa ja valtiovarainvaliokuntaa
siitä mielestäni todella perusteellisesta ja erinomaisen
hyvästä työstä, jota olette tehneet
ympäristöministeriön pääluokan
osalta ja erityisesti asumisen edistämisen osalta.
Ehkä on syytä mainita nämä ympäristötyöt, vaikka
ne kuuluvat pääosin ministeri Enestamin toimialaan,
sen vuoksi, että tähän asiakirjaanhan liittyy
uusi linjaus sillä tavalla, että kunnallistekniikka-avustusten
käyttötarkoitusta ja asetusta on sillä tavalla
muutettu, että sen nojalla voidaan toteuttaa hanke, joka
oikeastaan olisi kuulunut tänne ympäristötöiden
piiriin. Se hankehan koskee Pornainen—Kerava—Järvenpää-alueen
siirtoviemärihanketta, jolloin nämä asumisalueet
saadaan siellä asianmukaisen kunnallistekniikan ja jätevesien
puhdistamisen piiriin, ja siihen tuosta jäljellä olevasta
5 miljoonasta eurosta mennee karkeasti tuommoinen 2—2,5
miljoonaa euroa. Se on todella tärkeä kysymys,
ja määrärahan tarvetta tälle
ympäristöpuolelle todella olisi. Näitä vesihankkeitahan
rahoitetaan maa- ja metsätalousministeriön kautta
ja ympäristöhankkeita sitten ympäristöministeriön
kautta, kahta kautta nyt. Niin kuin valiokunta on todennut, se on
kyllä liian hajanainen, mutta parempaan ratkaisuun tässä vaiheessa
ei ole päästy.
Asuntojen korjaustoiminnan osalta tuo 70 miljoonaa, kuten jaoston
puheenjohtaja täällä mainitsi, on hyvin
niukka summa, ja erityisesti ongelmia tällä hetkellä on
hissien osalta, koska hissien avustustarve olisi huomattavasti suurempi. Sitä kautta
voitaisiin edistää ikääntyvien
ihmisten kotona asumista. Voi sanoa, että tästä vuodesta
alkaenhan uutena määrärahana on ollut myös
avustus näiden jätevesiasetuksen mukaisten kiinteistöjen
jätevesijärjestelmien saattamiseksi asianmukaiseen
kuntoon. Se on uusi avustus, joka ei ole ehkä mennyt kansalaisten
tietoon vielä riittävällä tavalla.
Tässähän meillä on 10 vuoden
ohjelma. 10 vuoden aikana joka vuosi on mahdollisuus 3 miljoonaa
euroa muistaakseni myöntää näitä avustuksia.
Toivottavasti niitä käytetään
hyväksi.
Erityisesti haluan kiittää jaostoa ja valiokuntaa
erityisryhmien avustuksen lisäämisestä 5
miljoonalla eurolla. Tämä on ollut erittäin
kysytty ja tulee tilanteeseen, jossa sillä on erittäin
suuri tarve, koska tämä jaoston puheenjohtajan
mainitsema epämääräinen tilanne
koskee ennen kaikkea Raha-automaattiyhdistyksen myöntämiä avustuksia.
Me olemme omalta osaltamme lähteneet siitä, että me
rahoitamme kunnille rakennuksia ja asuntoja ja kunnan asia on sen
jälkeen kilpailuttaa sitten toimijat.
Asunnottomuus on aina vakava ongelma, ja vaikka se on vähentynyt
viime vuosina, niin edelleen se on erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Suurin
kysymys siinä on se, että me tarvitsemme myöskin
tukipalveluja. Yksinomaan asuntojen rakentaminen ei riitä.
Toinen asia on myöskin se, että eritasoisia asuntoja
ja asuntolatyyppisiäkin rakennuksia ja paikkoja on oltava
riittävästi, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus
asteittain ja portaittain nousta vaikeasta tilanteesta parempaan
tilanteeseen.
Myöskin jaoston puheenjohtaja totesi Pääkaupunkiseudun
lähiöille myönnettävän
avustuksen prosentin 10, jota on pidettävä alhaisena.
Tavoite oli budjettineuvotteluissa korkeampi, mutta emme valitettavasti
tällä kertaa siihen päässeet. Aika
näyttää, miten tämä avustus
menee käyttöön, ja ellei mene, täytyy
tätä asiaa harkita tietysti uudelleen.
Kaiken kaikkiaan voi todeta, että asuntopolitiikassa
olemme pyrkineet noudattamaan ja pystyneet noudattamaan tarkasti
hyväksyttyä asuntopoliittista ohjelmaa, toteuttaneet
sen toimenpiteet ja ajassa olemme myöskin puuttuneet tähän ylivelkaantumisen
ongelmaan muun muassa rajoittamalla osatakaukseen käytettävien
lainojen laina-aikaa ehdotuksella, joka on eduskunnalle annettu
eli tämä enintään 25 vuotta.
Kaiken kaikkiaan näen, että asuntopolitiikassa
on todella paljon tehtävää ja ennen kaikkea
suuri tehtävä tulevaisuudessa on huolehtia asuntokannan
ja asuntovarallisuuden hyvästä hoidosta. Se on
suuri kansallinen omaisuus tulevaisuudessa, ja siitä pitää kantaa
huolta. Siinä erityisesti Aran ja ympäristöministeriön
rooli tulee olemaan merkittävä tulevaisuudessa.
Näillä sanoilla pyydän vielä kerran
kiittää hyvästä yhteistyöstä ja
toivon ja uskon, että tulevaisuudessakin tämän
yhteistyön avulla me voimme viedä suomalaista
asuntopolitiikkaa eteenpäin.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Minusta arvoisa asuntoministeri oli hyvin rehellinen,
koska hän ei sanonut sen kritiikin osalta, jota valiokunta
on mietinnössään osoittanut, minkään
kohdan osalta, ei sinne päinkään, että väitteet
tai huolet ovat aiheettomia, asiat ovat kunnossa. Ministeri selkeästi
tuki valiokunnan huolta niin korjausavustusten osalta kuin erityisesti
hissiasioissa kuin myöskin Pääkaupunkiseudun
erityisavustuksen ja erityisryhmien suhteen jne.
Minä todella toivon ja uskon, että kun ministeri
Enestam myöskin kommentoi meidän huoltamme, hyvää huoltamme
ympäristötöiden tulevasta ja olemassa
olevan kehyksen tasosta, niin hän tulee myöskin
saman suuntaisesti — ainakin toivon — asiaan suhtautumaan.
Silloin meillä on yhteinen kamppailu tässä edessä näiden
kaikkien painopisteasioiden osalta, että todellakin niissä saadaan
parannusta. Me emme voi mennä puheenjohtajakaudelle ensi
syksynä sellaisella vuoden 2007 budjetilla, jossa näitä keskeisiä asioita ei
ole eri tavalla painotettu.
Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä noin
70 prosenttia uusista omakotitaloista valitsee sähkölämmityksen.
Tämä ei voi jatkua, pientalot ovat lämmitysenergian
ehkä suurin kuluttajaryhmä. Päästöt
kiinteistöistä ja sähkön käytöstä ovat noin
40 prosenttia Suomen päästöistä.
Pelletti on hyvä vaihtoehto. Se on noin puolet öljylämmityksen
hinnasta, kolmannes sähkölämmityksen
hinnasta, mutta kuitenkaan se ei tahdo lähteä markkinavetoisesti
käyntiin. Mitä hallitus on ajatellut tehdä sen
puolesta, että pellettilämmitys nyt olisi yksi
varteenotettava vaihtoehto, että suomalaiset omakotitalon
omistajat uskaltaisivat siihen panostaa? Tällä hetkellähän
me viemme suomalaiset pelletit Ruotsiin.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan osoittaa kiitokset ministerille
siitä, että hän on aktiivisesti toiminut
paitsi asuntorakentamisen edistämiseksi ja hintojen saamiseksi
kuriin, myös sillä tavoin, että olemme
saaneet myös monen etelän kaupungin alueelle kunnallistekniikka-avustuksia,
jotka ovat todella tärkeitä uusien lähiöiden
kehittämisen kannalta ja rakentamisen kannalta.
Samoin avustukset erityisryhmille ovat erityisen tärkeitä,
kun asiantuntijakuulemisessa on tullut todella paljon esille niitä ongelmia,
jotka lähivuosina ovat meitä kohtaamassa siinä,
että esimerkiksi vammaisia hoitavat monet ikääntyneet vanhemmat.
Me tarvitsemme tuettuja asumismuotoja, joissa on sitten palveluita
myös osaltaan, mutta ensin meillä on oltava todella
tämä asuinrakentaminen kunnossa ja sitä kautta
sitten palvelut saadaan myös sinne mukaan.
Samoin näkisin erittäin tärkeänä sen,
että tätä asuntojen hintoihin liittyvää keskustelua
ylläpidetään myös tulevaisuudessa.
Se liittyy myös ihan osaajien ja ammatti-ihmisten saamiseen
yhä enemmän, ettei ole pulaa ammattihenkilöistä.
Se nostaa myös asuntojen kustannuksia.
Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri vastasi myöskin ympäristötöitä koskevaan
kysymykseen. Enemmänhän se kuuluu ministeri Enestamille,
joka nyt tuli paikalle.
Viittaan edelleen tähän jaoston ja valiokunnan
kannanottoon, jossa vuodesta toiseen olemme paheksuneet sitä,
että ympäristötöihin ei anneta
riittävästi määrärahaa.
Tässä valtio siirtää aivan suoraan
kustannuksia kunnille. Kunnat joutuvat hoitamaan nämä ympäristötyökysymykset,
monet pilaantuneet maa-alueet, monet muut asiat, joista valtio ottaa
vastuuta vain esimerkiksi parin prosentin verran kustannuksista.
Tämä on täysin päinvastainen
tilanne kuin muualla EU-maissa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa
jne., joissa valtio vastaa pääosin näistä kustannuksista.
Tällä lailla ilman suurempaa lainsäädäntöä valtio
suoraan laistaa vastuusta ja kunnat joutuvat maksumiehiksi satojen
miljoonien eurojen edestä.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä taannoin käytiin
keskustelua siitä, että valtion tuki asuntovelallisille poistettaisiin
tai ainakin sitä pienennettäisiin. Ympäristöministeriössä on
pohdittu mallia, että verovähennysoikeus säilyisi
vain ensiasunnon ostajilla. Tällä hetkellä tietysti
matalat lainan korot yhdistettyinä verovähennysoikeuteen
kannustavat ihmisiä hankkimaan asuntoja ja kysyntä nostaa
sitten asuntojen hintoja.
Kuitenkin on niin, että verovähennysoikeuden
poistaminen suistaisi kyllä ahdinkoon monia perheitä,
jotka ovat laskeneet maksukykynsä nykyisen vähennysoikeuden
varaan, eli se myös vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia
muuttaa tänne kalliille Pääkaupunkiseudulle
ja myös Tampereelle ja Ouluun, missä on kalliit
asuntojen hinnat. Onko hallituksessa muotoutunut kantaa tähän,
ollaanko tähän kriittisiä?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Manniselle puheenvuorosta,
joka oli kannatettava ja jonka hyvin mielellämme vastaanotamme,
koska siinä painotettiin talouden tärkeyttä.
Nyt hallituksen tiukat menokehykset ovat olleet ongelma ja näyttävät
etenkin täällä mainitussa ympäristötyössä olevan,
koska ensi vuonna se kehys on vielä tiukempi.
Mutta viittaisin nyt tällä kertaa vain yhteen asiaan,
tähän momenttiin 35.30.55 eli avustukset korjaustoimintaan.
Se on 70 miljoonaa euroa, ja jatkuvasti erilaisia, uusia tarpeita
tuodaan sille samalle rahasummalle eikä sitä todella
ole lisätty. Tämä on erityinen huoli,
myös ympäristövaliokunnan omassa lausunnossa
esitetty.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En nyt malta olla sanomatta ed. Alatalolle
tähän alkuun, että ehkä tällaisia kysymyksiä on
turha tässä edes herätellä ilmaan. Minä nimittäin
ainakin olin osaltani ihan tyytyväinen, kun valtiovarainministeri
Heinäluomahan jo heti kättelyssä ilmoitti,
että tällaisia asioita ei ole tällä hallituksella
suunnitteilla.
Puhemies! Halusin oikeastaan tässä puheenvuorossa
korostaa erityisryhmien asumista ja sitä seikkaa todellakin,
minkä myös valiokunta painokkaasti omassa mietinnössään
tuo esiin, että tällä hetkellä niin
verottajan tulkinnat kuin Raha-automaattiyhdistyksen muuttunut avustuskäytäntö ja
muut viimeaikaiset kehityspiirteet ovat aiheuttaneet kentälle
hyvin paljon vaikeuksia. Tämä on oikeastaan hevosen
kokoinen asia.
Siinä mielessä pidän hyvin tärkeänä sitä,
että nyt on perustettu tämä valtiontukityöryhmä,
ja todella toivotan sille työryhmälle tsemppiä.
Siellähän on tarkoitus nyt katsoa EU-säännösten mahdollisuudet,
mitä niiden puitteissa meillä voitaisiin tehdä,
jotta näitä tulkintoja voitaisiin sillä tavalla
meillä tehdä, että erityisryhmien palveluja
tuottavat yhteisöt pärjäisivät
myös tulevaisuudessa. Tämä on todella
ison mittaluokan kysymys, ja minusta on hyvä, että se
myös täällä eduskunnassa on
näyttävästi esillä.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntajaotuksella on erittäin suuri
merkitys asuntotuotannolle joka alueella Suomessa, niin täällä Helsingin
seudulla kuin Jyväskylässä, missä tahansa.
Jos alue on keskuksessa liian pieni, asuntoalueet hajautuvat naapurikuntiin.
Minä kysyisin ministeri Manniselta: Kuinka suuren painoarvon
annatte kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa juuri sille, että esimerkiksi
Helsingin seudulla olisivat Helsingin kaupunki ja Vantaa yhdessä?
Vantaa kehittyisi huomattavasti nopeammin, paremmin, yhtenäisemmin.
Jos olisivat Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta
yhdessä, Jyväskylän maalaiskunta kehittyisi
huomattavasti paremmin ja yhtenäisemmin. Nämä kaksi
esimerkkiä osoittavat, että sillä on todella
suuri merkitys, missä se raja on, kun toisen kunnan alueelle
ei voi rakentaa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Sopivan tonttimaan tarjonta ja saatavuus
ovat olleet pitkään ongelma erityisesti kasvukeskuksissa
mutta myös täällä Pääkaupunkiseudulla.
Kun valitusprosesseihin on päätetty yhteistoimin
puuttua mahdollisimman pikaisesti kysyn: missä tässä asiassa
ollaan menossa, kuinka pitkällä, ja aiotaanko
siihen todenteolla saada jonkinlainen ratkaisu vieläpä tämän
hallituskauden aikana?
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Avustuksissa korjaustoiminnan osalta ministeri
kiinnitti huomiota juuri näihin hissiavustuksiin ja myös
siihen, että jätevesiasetuksen mukaan nyt sitten
on mahdollisuus myöntää näitä avustuksia.
Mutta tähän energiapuoleen ei ministeri juurikaan
kajonnut, ja täällä ed. Cronberg nosti
esille nämä pelletit. Minä myöskin
nostaisin nämä maalämpöpumput ja
lämpöpumput. Ovatko nämä nyt
sitten tulossa mukaan, koska niillä, jos millä,
yhdessä pellettien ja puulämmityksen kanssa voitaisiin
kotimaisen energian käyttöä lisätä merkittävästi
ja saada sillä lailla pientalot hyvin laajasti kotimaisen
energian käytön piiriin ja pois öljylämmityksestä?
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On annettava kiitosta ja tunnustusta
hallitukselle, että se on löytänyt uusia
rahoituselementtejä asuntotuotannon ja korjaustoiminnan
turvaamiseksi. Erityisen hyviä ovat nämä kunnallistekniset
avustukset, jotka jo täällä otettiinkin
esille. Erityisesti tämä käyttöalueen
laajentaminen koskemaan jatkossa myös vesi- ja viemäritöitä on
todella hyvä. Silloin kokonaisuus on tavallaan yhtenäinen
siinä asiassa. Ainut ongelma näyttää olevan
rahojen niukkuus. Onko nyt nähtävissä,
että tähän löydettäisiin
tulevissa neuvotteluissa, kehysneuvotteluissa, rahaa lisää,
koska sitä tarvitaan?
Toinen kysymys, johon hallitus on puuttunut tarmokkaasti, on
tonttipula kasvukeskuksissa. Siinä nyt on ainakin tämä maksuperusteitten muutos
hallinto-oikeuksien käsittelyssä, ja raha on hyvä konsultti.
Kun riittävät sanktiot tulee, jos valitus ei johda
eteenpäin, niin minä luulen, että se
jonkun verran varmasti tätä valittajien määrää pienentäisi.
Toinen tietysti on tämä tuomioistuinten resurssikysymys.
Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä asuntopolitiikan pahin pullonkaula
valtakunnassa on tämä Helsingin seudun tonttipula.
Jos tavallinen liimatainen haluaa rakentaa talon, haluaa ostaa tontin,
niin ei sitä vaan löydy. Se on tilanne tällä hetkellä.
Mielestäni nopein keino tähän olisi se,
että valtion maista tehtäisiin nyt kauppoja ja
velvoitettaisiin kunnat kaavoittamaan näitä tontteja
asuntotuotantoon.
Ainakin yksi ongelma näyttää olevan
tämä koordinaatio ministeriöitten kesken.
Maita löytyy puolustusministeriön, valtiovarainministeriön,
maa- ja metsätalousministeriön piiristä,
en tiedä, löytyykö muualtakin. Toisaalta
asuntopolitiikan koordinaatio taas on sisäministeriön
ja asuntoministeri Mannisen vastuulla. Toisaalta ministeriöt
haluavat hyviä tuottoja maille ja toisella kädellä taas
hallitus sanoo, että pitäisi saada nyt kaavoitusta
aikaan ja tontteja myyntiin. Tämmöinen kokonaiskoordinaatio
näyttää olevan kehittymätön,
niin sanoakseni.
Arvoisa puhemies! Kysynkin: Miten nyt varmistetaan, että mennään
eteenpäin ja saadaan edes muutamia merkittäviä maa-alueita
kaupaksi ensi vuoden aikana ja tontteja kaavoitukseen?
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti tyypillisin laina-aika valtion
takaamissa omistusasuntolainoissa on tällä hetkellä noin
25 vuotta, kun se vielä vuonna 1996 oli 15 vuotta. Ainakin
on perusteluiksi sanottu, että tähän
ovat vaikuttaneet alentuneet korot, mutta jotenkin ihmetystä aiheuttaa
se, että kun korot laskevat, niin laina-aika pitenee. Eikö tämän,
arvoisa ministeri, pitäisi olla hiukan toisinpäin?
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Ensinnä ed. Cronbergin ja ed. Nousiaisen
kysymyksiin, jotka koskivat pelletti-, maalämpö-
ym. lämmitysjärjestelmiä: Nyt ilmastostrategiaselonteossahan
todetaan, että asiassa tehdään lisää selvityksiä ja
arvioidaan, mikä on tehokkain tapa vaikuttaa tähän
ilmastokysymykseen. Siinä yhteydessä muun muassa
arvioidaan sitä, tulisiko tämä toteuttaa
suorilla avustuksilla vai esimerkiksi erillisellä kotitalousvähennyksellä tämän
tyyppiseen tarkoitukseen. Näin ollen lopputulos ei ole
vielä tiedossa, mutta oma käsitykseni on, että lähtökohtana
pitäisi olla yleensä uusiutuvat energiavarat ja
silloin siinä pitää hyväksyä paitsi
pelletti, maalämpö, myöskin aurinko ja
kaikki, mikä voidaan katsoa uusiutuviksi energialämmitysmuodoiksi.
Mitä tulee ed. Alatalon esille ottamiin lainojen korkovähennyskysymyksiin,
niin meillä on hallitusohjelmassa myöskin maininta
siitä, että korkovähennyksiin ei puututa.
Se, mitä julkisuudessa on ollut, on ollut eräiden
virkamiesten yksityisajattelua, niin kuin he ovat itsekin ilmoittaneet,
ja samana päivänä sekä valtiovarainministeri
Heinäluoma että minä asuntoministerin
ominaisuudessa olemme todenneet, että tällaisia
ei ole suunniteltu eikä tällaisista ole edes keskusteltu
poliittisten päättäjien piirissä,
enkä ole sen jälkeen kyllä havainnut,
että sitä asiaa olisi viety eteenpäin.
Ed. Vielma kysyi kunta- ja palvelurakenneuudistuksista. On päivänselvää,
että yhdyskuntarakenteen eheys ja siitä aiheutuvat
kustannukset ovat yksi oleellinen tekijä. Sehän
edellyttää silloin, että kehittyvällä kaupungilla
pitää olla riittävät maareservit,
paitsi pinta-alaa pitää olla kaavoitettua, mielellään
myöskin kaupungin omistamaa maata käytettävissä.
Yksistään pinta-ala ei tietenkään
riitä.
Mitä tulee näihin valitusprosesseihin, niin
se on ministeri Enestamin toimialaa ja hän varmasti vastaa
siltä osin kuin katsoo tämän toimikunnan työvaiheen
tässä vaiheessa sen sallivan.
Ed. Reijonen kysyi kunnallistekniikkarahasta. Ei ole suunnitelmassa
rahan lisääminen tällä hetkellä,
koska tuo rahahan on tarkoitettu 5 vuodelle, mutta se on jaettu.
Tarkoitus on jakaa tänä vuonna loppukin siitä 50
miljoonasta ennen kaikkea siksi, että kun kunnilla on suunnitteilla
suuria, merkittäviä asuntoalueita, niin ne etukäteen useamman
vuoden tähtäyksellä tietävät
pitkäjänteisesti, minkälaisen rahoituksen
ne voivat valtiolta saada. Tämän vuoksi on näille
kasvukeskuskaupungeille ja niiden ympäristöille
nämä rahat etukäteen varattu. Nehän
maksetaan vuosittain hankkeiden edistymisen mukaan.
Ed. Kaikkonen puhui siitä, miten varmistetaan nämä valtion
maa-alueet. Sekin liittyy tuohon toimikunnan työhön,
mutta julkisuudesta olen voinut havaita, että Marja—Vantaa-alueella
on valtion ja kaupungin kesken syntynyt kauppa, elikkä hanke
etenee ainakin tältä osin.
Ed. Ahonen kysyi, miten on selitettävissä,
että kun korot alenevat, niin laina-ajat pitenevät.
Tässähän on kysymys ennen kaikkea siitä,
että tonttien ja asuntojen hinnat nousevat. Tällä hetkellä, kun
pulaa on sekä tonteista että halutuista asunnoista,
hinnat eivät määräydy tuotantokustannusten
mukaan, vaan hinnat määräytyvät
sen mukaan, paljonko asiakas pystyy maksamaan. Sekä korkojen
aleneminen että pidentyvät laina-ajat valitettavasti
eivät ole hyödyttäneet asiakkaita, asuntojen
ostajia, juuri lainkaan, vaan se hyöty on mennyt tontin
omistajille, osin rakennuttajille, ja tietysti lainanantajille,
jotka pitempien laina-aikojen muodossa saavat enemmän korkoa sille
pääomalle. Tämä on asia, johon
pitää pyrkiä kaikin keinoin vaikuttamaan,
koska asunnon tarvitsijan ja ostajanhan pitäisi hyötyä niistä alhaisista
koroista eikä välikäsien, niin kuin tässä todellisuudessa
on tapahtunut.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Herra puhemies! Herr talman! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta
on toistuvasti ja aiheellisesti kiinnittänyt huomiota ympäristötyömomentin määrärahan
niukkuuteen ja lisää nyt momentin määrärahaa
hallituksen esitykseen verrattuna viidennen peräkkäisen
kerran. Hallituksen esittämään 10 miljoonaan
euroon lisätään 1,9 miljoonaa, ja raha
on erittäin tervetullut. Jos eduskunta näin myös
päättää, se on käyttänyt
budjettivaltaansa viisaasti.
Voimassa olevien menokehysten mukaan tätä määrärahaa
uhkasi jo tänä vuonna ja uhkaa ensi vuonna raju
leikkaus. Valiokunta on mietinnössään
pitänyt välttämättömänä,
että vuosien 2007—2011 määrärahakehyksissä otetaan
huomioon ympäristötöiden rahoitustarve.
Vien mielelläni terveisenne valtiovarain- ja ympäristöministeriön
väliseen kehysneuvotteluun.
Ilman valtion osallistumista useat ympäristönsuojelun
kannalta tärkeät hankkeet joko viivästyisivät
tai jäisivät kokonaan toteuttamatta. Pilaantuneiden
maa-alueiden kunnostustarpeet ovat niin ikään
jatkuvasti kasvaneet. Uusia määrärahatarpeita
aiheutuu jatkossa lisäksi pilaantuneiden sedimenttien kunnostuksesta
eli niin sanotun tbt-ongelman hoitamisesta. Pilaantuneiden sedimenttien
kunnostusta on tehty Suomessa toistaiseksi varsin vähän.
Tiedot mahdollisesti pilaantuneiden sedimenttien sisältämien
haitallisten aineiden määristä ja laadusta
ovat myös puutteellisia, mutta tutkimustuloksia valmistuu koko
ajan. Alustavien kartoitusten mukaan kunnostusta edellyttäviä kohteita
on kuitenkin paljon muun muassa telakoiden, saha-alueiden, satamien,
vanhojen kaatopaikkojen ym. vastaavien kohteiden ympäristötöissä.
Ympäristöministeriö antoi 19.5. viime
vuonna sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen, jossa esitettiin
kansalliset laatukriteerit ruoppausmassojen sisältämille
haitallisille aineille. Ohjeen myötä sedimenttien
kunnostushankkeet tulevat lisääntymään
ja myös kartoitustarve kasvaa. Merkittävä osa
kohteista on vanhoja pilaantumistapauksia, joiden tutkimukseen ja
kunnostukseen tullaan tarvitsemaan valtion tukea, koska ketään
muuta vastuullista ei pystytä enää osoittamaan.
Värderade talman! Tallinks avfallsvatten väckte
mången av oss. Vetskapen om att någon med flit ökar övergödningen
av Östersjön var så förvånande
att man nästan inte kunde tro det. Finland har förelagt
Helcom ett initiativ om skärpta utsläppsbestämmelser
på Östersjön. Helcom kan nämligen
godta en rekommendation enligt vilken avtalsparterna förbjuder
fartyg som seglar under det egna landets flagg att släppa
ut toalettavfallsvatten i Östersjön. På andra
flaggstaters fartyg kan bestämmelserna tillämpas
endast via den internationella sjöfartsorganisationen Imo.
Därför föreslår Finland vidare
att Helcom-länderna förelägger Imo ett
initiativ om att Östersjön utses till ett specialområde.
För sådana områden gäller striktare
bestämmelser om utsläpp av toalettavfallsvatten.
Tallinkin jätevesipäästöt
herättivät hiljattain huomiota. YM ajaa tämän
tyyppisten päästöjen kieltämistä kansainvälisen
yhteistyön kautta, jotta kielto tulisi koskemaan mahdollisimman
monien maiden laivoja. Kiellon toteutuminen motivoisi myös
pienveneilijöitä käyttämään
veneiden septitankkeja oikein. On tärkeää muistaa, että satamilla
pitää olla valmius ottaa jätevedet vastaan,
oli alus minkä kokoinen tahansa. Tähän tulee
auttamaan pitkästä aikaa tehty järjestöavustusmomentin
määrärahan korotus 2 miljoonalla. Korotus
antaa mahdollisuuden muun muassa saariston jätehuollon
ja ympäristönhoidon kehittämiseen. Yhtenä konkreettisena
kohteena on veneilijöiden kannalta välttämättömän
septitankkien tyhjennysverkoston laajentaminen eli vastaanottopisteiden
toteuttamisen avustaminen yhteistyössä kuntien
ja veneilyalan seurojen kanssa.
Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonsuojelualueiden
hoidon määrärahaa korotetaan tässä budjetissa
viime vuoteen verrattuna 1 450 000 eurolla. Lisäyksellä on
tarkoitus parantaa lähinnä Pallas—Ylläs-tunturin
kansallispuiston palveluvarustusta ja opastusta. Samalla käynnistetään
luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytyksiä parantava
ja työllisyyttä edistävä investointiohjelma.
Ohjelman käynnistäminen sisältyy hallituksen
päättämään luonto- ja
virkistysmatkailua koskevaan Vilmat-ohjelmaan, jolla katsotaan olevan
myös merkittäviä työllisyysvaikutuksia,
kuten ympäristötöilläkin.
Valiokunta ei ottanut kantaa energia-avustusten käytön
periaatteisiin, vaan aikoo palata asiaan käsitellessään
energia- ja ilmastostrategiaa koskevaa selontekoa. Ympäristöministeriö on käynnistänyt
kaksi selvitystä energia-avustusten kustannustehokkuuden
ja suuntaamisen selvittämiseksi. Hallitus palannee asiaan
kehysriihessä. Myös vastalauseessa esille otetusta
windfall-verotuksesta valmistuu selvitys ensi vuoden alussa.
Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota
luonnonsuojeluohjelmien toteutukseen ja rahoitukseen. Talouspoliittinen
ministerivaliokunta päätti 13. joulukuuta jatkaa
rahoitusohjelmaa 2 vuodella, jotta myös Länsi-
ja Lounais-Suomen alueiden luonnonsuojeluohjelmapäätökset
saadaan toteutettua. Hallitus tulee kehysriihessä palaamaan
määrärahoihin.
Samassa kokouksessa talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti,
että monitoimimurtajan sijaan uudenlainen monitoimialus
olisi kaikkein käyttökelpoisin ratkaisu. Monitoimimurtajan
kilpailutus osoitti, ettei sellaista alusta pystytä järkevin
kustannuksin tekemään. Suomen ympäristökeskus
selvittää nyt, voisiko uudenlaisen aluksen hankkia
yhteistyössä yksityisten yritysten tai Merivoimien
kanssa.
Suomen puheenjohtajuuskaudella järjestetään epävirallinen
ympäristöministerikokous Turussa. Ohjelmaan kuuluu
myös Itämeren tilanteen esittely sekä kierros
merellä. Näin kollegani pääsevät
tutustumaan ihan omin silmin Itämeren tilanteeseen. Suomi
on myös ilmoittanut vievänsä EU:n meriympäristön
suojelustrategiaa eteenpäin puheenjohtajuuskaudellaan,
ja siinä yhteydessä on myös mahdollisuus
ajaa Itämeren asiaa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää jaostoa
sekä valiokuntia erittäin hyvästä yhteistyöstä.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä puheenvuorosta.
Otan oikeastaan esille vain yhden yksityiskohdan, ja se koskee Nuuksion
kansallispuiston kehittämistä. Toisessa lisätalousarviossahan
tuli tämä 300 000 euron määräraha.
Sitä pidettiin vähän niin kuin veran
alla. No, nyt se on kuitenkin totta ja käytössä.
Kun valiokunta ja eduskunta on monta vuotta kiinnittänyt
tosiaan huomiota tähän hankkeeseen ja haluaa Nuuksiosta
tehdä tällaisen näyteikkunan suomalaisiin
luonnonpuistoihin, suomalaiseen luontoon miljoonan kansalaisen päivittäisen
käyntimatkan päässä ja sitten kun
on kaikki tämä kansainvälinen vaikutus
ja muu, niin mitkä ovat ministeriön odotukset
nyt sitten, kun tämä suunnitteluraha on myönnetty? Mitä te
odotatte Pääkaupunkiseudun kunnilta ja muilta
mahdollisilta yhteistyökumppaneilta, koska eduskuntakin
on edellyttänyt tästä tällaista laajapohjaista,
monen yhteistyökumppanin yhteistä hanketta, vähän
niin kun erilaista, mitä ehkä aikaisemmin on totuttu
toteuttamaan?
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Haluan kannustaa ympäristöministeriä Itämeren
suojeluun ja laajemminkin vesiensuojeluun ja puhdistamiseen ja kaikkiin
niihin toimenpiteisiin, joilla voidaan estää uutta
pilaantumista. Näkisin hyvin tärkeänä,
aivan kuten meillä on ollut jaostossakin esillä,
että Itämeren suojelu nostetaan vahvasti esille
Suomen puheenjohtajakauden aikana ja muutenkin, että Itämerestä tulisi
laajasti EU:ssa tärkeä alue.
Sitten toivoisin, että ympäristöministeriössä otettaisiin
vakavasti vesiensuojelu myös meillä sisävesillä.
Muun muassa Päijännehän on koko Pääkaupunkiseudun
juomavesiallas. On erittäin tärkeää,
että näitä suojelutoimia ja puhdistamistoimia
voidaan ulottaa ympäri valtakuntaa. Sen tähden
määrärahat ovat tietysti avainasemassa
ja näissä kehysneuvotteluissa toivon löytyvän
niihin sekä pilaantuneisiin alueisiin lisärahoitusta seuraavalle
vuodelle myös.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luonnonsuojelun osalta täällä ovat
jaosto ja valiokunta todenneet sen, että ennen kaikkea
tuo Itämeren ja rantavesien tilanne riippuu siitä,
minkälainen on rahoituskehys ja minkälainen on
ympäristöohjelmien tilanne tulevalla rauhoituskaudella.
Nyt kun me tiedämme, että meillä maaseuturahoituksen osuus
vähenee 30 prosentilla tai 100 miljoonalla eurolla, niin
se on erittäin suuri haaste nyt vastata näihin
tarpeisiin 2007 budjetissa ja rahoituskehyksessä. Miten
te, arvoisa ministeri, näette nyt sitten tämän
tilanteen jatkoneuvottelujen kannalta?
Toinen kysymys olivat nämä valitusperusteet. Täällä on
todettu lähinnä tämä resurssikysymys, mutta
näettekö, arvoisa ministeri, että on
syytä pyrkiä noita valitusperusteita muuttamaan
sillä tavalla, että samoista asioista ei voitaisi
tehdä useita peräkkäisiä valituksia,
vaan näin kyettäisiin eteenpäin viemään
nopeammin sekä kaavaprosesseja että rakennuslupia
ennen kaikkea täällä Pääkaupunkiseudulla,
jossa on huutava pula rakentamispotentiaaleista?
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ympäristösyyt puoltavat
uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä, kuten puun
käyttöä. Puurakentaminen on siis jälleen myötätuulessa,
ja lisäksi tuo puuteollisuus on harvenevaa maaseutua ratkaisevasti
ylläpitävä elinkeinoala sekä myös
merkittävin rakennustuotteiden vientiala. Poliittisestikin
voidaan sanoa, että puu on myötätuulessa.
Puun käyttöä on edistetty ja edesauttaa
kauppa- ja teollisuusministeriön johtama ohjausryhmä.
Olisin kysynyt arvoisalta ministeriltä: Onko ympäristöministeriössä mietitty
vastaavia ohjelmia? Tiettävästi siellä on
työryhmä, joka miettii. Mikä on tämän
työryhmän tämänhetkinen työn
vaihe.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itämeren suojelu on otettu
yhdeksi painopistealueeksi tulevina vuosina, ja se on erittäin
merkityksellinen asia. Hyvä on tuoda esille varmasti tässä vaiheessa
se, että esimerkiksi maatalouden ympäristöohjelma
on tuottanut erittäin hyviä tuloksia tässä mielessä. Olemme
saaneet hallintaan näitä kuormituksia. Mutta sitten
ovat vesihuoltohankkeet, joita on tuleville vuosille suunnitelmissa,
siis vuosille 2007—2010, 30 hanketta jonossa ympäri
maata, ja on erittäin merkityksellistä se, että saamme määrärahoja
lisää. Tähän liittyy erittäin
merkittävästi myös se, että voisimme
vapaa-ajan asuntoja muuttaa ympärivuotisiksi asumuksiksi.
Tästä kysyisinkin ministeriltä: Kuinka
tässä kokonaisuudessa ollaan etenemässä?
Onko valoa putken päässä?
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pietarin jätevedenpuhdistamon valmistuminenhan
ei lopeta kokonaan likavesien valumista Venäjältä Suomenlahteen. Puuttuvien
kokoomaviemäreiden vuoksi kaupungin jätevesistä vielä 30
prosenttia johdetaan käsittelemättömänä Nevaan
ja Suomenlahteen. Tämän vuoksi tarvitaan Pietariin
tämmöinen kokoojaviemäri, ja se on saman
verran hinnaltaan, kuin tämä jätevedenpuhdistamo.
Miten todennäköisenä pidätte,
arvoisa ympäristöministeri, että Suomi
saisi puheenjohtajakaudellaan lisää vauhtia tähän
Venäjän päästöjen vähentämiseen
EU:n avulla, ja onko Venäjä valmis maksamaan jotakin
itsekin tästä?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskityn ihan kahteen asiaan. Haluaisin tukea
ministeri Enestamin toimintaa nimenomaan ympäristötyöasiassa.
On hyvä, että ympäristöministeriö on
jo toiminut. Valtiovarainministeriön lukutaito on kyllä aika
heikko, niin kuin totesitte. Viisi kertaa eduskunta on nostanut
tätä momentin rahaa, mutta siitä huolimatta
valtiovarainministeriön suunnalta halutaan sitä painaa
alas.
Toinen asia on Itämeri. Aivan oikein, Tallinkin kautta
tämä asia tuli akuutiksi, joka liittyy nyt näiden
matkustajalauttojen liikkumiseen. Kuitenkin 2 000 matkustajalautan
fosforipäästöt vastaavat Kotkan kokoisen
kaupungin fosforipäästöä vuositasolla.
Sitten todella yksi kysymys tähän loppuun, joka
liittyy Itämereen. Tämä no special fee
-järjestelmä osoittautui ympäristövaliokunnan
kuulemisen yhteydessä tehottomaksi, ja nekin meistä,
jotka ovat uskoneet sen toimivuuteen, yksinkertaisesti hämmästyivät
siitä. Onko nyt ympäristöministeriössä nimenomaan
tähän no special fee -järjestelmään
aiottu puuttua ja sitä kehittää?
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! 93 prosenttia maataloustuottajista ja pinta-alasta
on mukana näissä ympäristöohjelmissa.
On erittäin tärkeää, että huomioidaan
jatkossakin se, että pienillä ja toisaalta hyvin
suurillakin rahoilla, jos ajatellaan tuottajan kannalta, saadaan
aikaan ympäristötoimenpiteitä, joten
kannustan edelleen valtiota tähän suuntaan menemään.
Haluaisin kiinnittää kuitenkin huomiota tähän ympäristötyömomenttiin.
Valiokunta kiinnittää siihen huomiota, että vuodesta
2002 alkaen taloudellisia panostuksia on tähän
momenttiin aina lisätty. Onko jatko myös näin,
että niitä jatkuvasti joudutaan lisäämään,
vai tulisiko joku selkeä sabluuna, miten tässä edettäisiin?
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomi on sekä YK:ssa, EU:ssa että kansallisesti
sitoutunut pysäyttämään luonnon
monimuotoisuuden hupenemisen vuoteen 2010 mennessä. Tässä aika
alkaa loppua kesken. Meillä on enää 5
vuotta aikaa jäljellä.
Nyt tässä esityksessä ensi vuoden
talousarvioksi luonnonsuojelua koskevat määrärahat
enimmäkseen pysyvät nykytasolla tai osittain jopa ovat
vähenemään päin, niin kuin momentilla Eräät
luonnonsuojeluun liittyvät korvaukset. Kysyisinkin ministeri
Enestamilta, pidättekö tätä määrärahaesitystä riittävänä luonnonsuojelun edistämiseen
ja tämän Suomen hyväksymän luonnon
monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteen kannalta.
Toisesta asiasta, arvoisa puhemies. Ministeri viittasi tässä järjestöille
myönnettävään tukeen ja ministeri
kertoi, että painopiste on vesistöjen suojelu.
Kysyisin vähän tarkemmin siitä, miten ministeriössä on
ajateltu kohdentaa tätä kasvavaa määrärahaa.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ylitiheiden hirvikantojen vuoksi asetettiin
runsas vuosi sitten työryhmä selvittämään
mahdollisuuksia metsästää hirveä kansallispuistoissa.
Missä vaiheessa tuo työryhmän työ nyt
on, ja millaisia esityksiä sieltä on odotettavissa?
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministerille kuuluu
maankäyttö, kaavoitus ja rakentaminen. Varsin
usein täällä keskustellaan siitä,
että rakentamisen laatu on laskenut ja me myönnämme täällä hyvin
usein erilaisia avustuksia terveyshaittojen korjaamiseen, niitä kun
rakentamisen seurauksena tulee. Kysyn, onko ympäristöministeriössä kiinnitetty
huomiota siihen, että tulisi panostaa enemmän
koulutukseen. Tällä hetkellä me kaikki
tiedämme sen, että on kova pula mestareista, putkiasentajista,
sähköasentajista jne. Eikö olisi parempi
panostaa kouluttamiseen ja koulutukseen kuin hakea lisää rahaa
vahinkojen korvaamiseen? Enemmän mestareita kuin maistereita.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeä asia,
mihin ed. Uotila kiinnitti huomiota, että Nuuksion kansallispuiston
tämä — mikä se nyt onkaan nimeltään — tämä palvelukeskus
tulee lisätalousarviossa hoidettua. Mutta on pakko nyt vielä nostaa
esiin tämä Repoveden kansallispuiston luontokeskuksen
tarve. Me tarvitsemme rahoitusta. Me puhumme puistosta, jossa kävijämäärä nyt
lienee jo siinä 60 000—70 000
asiakkaan määrässä vuositasolla.
Ellei tälle ihmisjoukolle pystytä järjestämään
palveluita, niin koko kansallispuiston tavoite ja idea kärsii.
Tässä yhteydessä, arvoisa puhemies,
nostan esiin vielä tämän valitusaikataulun
koskien jätteenpolttolupia. Me olemme nyt, arvoisa ministeri,
menossa aivan kaaokseen, kun uusi EU:n jätteenpolttodirektiivi
vuodenvaihteessa astuu voimaan ja jatkolupia ei ole annettu rinnakkaispoltolle
ja uudet jätteenpolttolaitokset makaavat tällä hetkellä erilaisissa
oikeuskäsittelyissä valitusten takia ja jätteet,
jotka pitäisi polttaa, menevät kaatopaikalle.
Tämä on kaoottinen tilanne, joka on edessä monta
vuotta. Sen takia, arvoisa ministeri, mitä tälle
valitusaikakysymykselle ja nopeammalle oikeuslaitoskäsittelylle
voidaan tehdä?
Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä todetaan
tämäkin, että hallitusohjelmassa luvataan
huolehtia pohjaveden laadusta sekä edistää saastuneiden
maa-alueiden kunnostamista. Niin kuin täällä voimme
todeta mietinnöstäkin, vuodesta 2002 alkaen on
tätä momenttia Ympäristötyöt
aina jouduttu lisäämään. Nyt
on määrärahat saatu samalle tasolle kuin
tänä vuonna eli 11,9 miljoonaan euroon. Ajatellaan
pilaantuneita maa-alueita ja sitten toisaalta siirtoviemärihankkeita
ja haja-asutusalueiden jätevesikysymystä ja sitten
katsotaan, mitä täällä todetaan
menokehyksestä, niin se olisi ensi vuonna 7,3 miljoonaa euroa.
Tämähän on mahdoton. Kysynkin ministeriltä,
miten voidaan hallitusohjelma toteuttaa tällä menokehyksellä.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ahonen kiinnitti huomiota puunkäyttöön,
ja haluaisin kaikille kollegoille ja arvoisille ministereille korostaa
sitä, että kun puun käytöstä puhutaan
suhteessa ilmastomuutokseen, niin se ei saa olla pelkästään
energiankäyttöä vaan nimenomaan puurakentamista,
koska puu, laitettaessa huonekaluun tai rakennuksen seinään
tai mihin muotoon tahansa, se on nielu, se sitoo hiilidioksidia
ja kun puulla korvataan sellaisia raaka-aineita, joiden valmistamiseen käytetään
energiaa, joka puolestaan aiheuttaa päästöjä,
tulee toinen vaikutus. Englannissa, Saksassa, Ruotsissa, monissa
maissa on kunnianhimoisia tavoitteita, millä päästöjä vähennetään nimenomaan
puurakentamisen kautta, ja sen vuoksi toivon, että arvoisat
ministerit, molemmat, tähän edelleen kiinnittävät
huomiota. Valiokunta ei sitä kovasti nyt painottanut, mutta
on huomauttanut esimerkiksi tässä lähiöprojektissa, että lähiöprojektissakin
puurakentaminen voi olla yksi mahdollisuus, jota pitäisi
hyödyntää.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota
asumiseen liittyviin terveyshaittoihin. Siihen liittyvää lainsäädäntöä on
tietysti nyt myös ollut esillä vastikään
ja se on mahdollistanut näitten määrärahojen
lisäämisen myös budjettiin. Vastuuta
on etsitty rakentajan suuntaan, mutta homehaitta on hyvin hankala
asia sekä yksityisen asunnon- tai talonomistajan kannalta
että myös kunnallisesti, esimerkiksi koulut, homekoulut,
homepäiväkodit. Kysyisin nyt arvoisilta ministereiltä,
molemmilta, tähän asiaan kommenttia. Täällä on
hyvin pieni rahasumma, jota on nyt mahdollista käyttää tällä hetkellä,
mutta mitkä ovat teidän näkökohdistanne
pyrkimykset. Mihin summaan pitäisi päästä vuositasolla,
jotta myöskin tämä yksityisten henkilöiden
ja kunnallinen ongelma voitaisiin ratkaista?
Markku Laukkanen /kes(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyt kommentti tähän
puurakentamiseen. Hallitustahan täytyy ensin kiittää siitä,
että syntyi kaksi erittäin merkittävää poliittista
ohjelmaa: puurakentamisen teollisuuspoliittinen ohjelma ja toisaalta
puurakentamisen asuntopoliittinen ohjelma. Teillä kummallakin,
arvoisat ministerit, niin Mannisella kuin Enestamilla, on suuri
vastuu siitä, että tämä asuntopoliittinen
ohjelma, jonka tavoitteena on edistää puunkäyttöä rakentamisessa Suomessa,
toteutuu. Kun käytiin tätä ilmastopoliittista
selontekokeskustelua, niin tuo osoitti selvästi, että hallitus
ei ollut tavallaan nähnyt tätä ulottuvuutta,
johon ed. Uotila kiinnitti huomiota, että puu on nielu.
Näin ollen mitä enemmän puurakentamista,
sen paremmin Suomi pystyy sitoutumaan myöskin ilmastopoliittisiin
tavoitteisiin.
Puhemies:
Myönnän vielä vastauspuheenvuoron
ed. Haapojalle, ja sen jälkeen puheenvuoro on valtioneuvoston
jäsenillä.
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle haluan todeta sen, että näiden
terveyshaittojen poistamiseksi myönnettyjä varoja
voidaan käyttää myös sellaisissa
tilanteissa, kun ei enää ole korjausmahdollisuutta
vaan joudutaan hankkimaan uusia asuntoja, joten tässä suhteessa
ollaan kyllä hallituksen myötä menty
eteenpäin.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa herra puhemies! Useissa puheenvuoroissa on kiinnitetty
huomiota, aivan oikein, ympäristötyömomentin
tasoon. Sallittaneen kuitenkin sanoa, että se, että kehys
on ollut alenemaan päin, ei kyllä johdu ympäristöministeriön
esityksestä. Toivon, että eduskunnan myötävaikutuksella
nyt viidennen kerran selviän neuvottelussa entistä paremmin,
kun aikanaan käydään kädenvääntö valtiovarainministeriön
kanssa.
Nuuksiosta oli kysymys. Tässä nyt on tarkoitus
Metsähallituksen kanssa tehdä sopimus tämän
300 000 euron käytöstä, tavoitteena saada aikaan
suunnitelma Nuuksion luontokeskuksesta. Sitten tietenkin tämä suunnittelu
ja suunnitelma johtavat toivottavasti jatkotyöhön.
Sikäli kuin olen pystynyt käymään
kuntien kanssa ja vähän muittenkin tahojen kanssa
keskustelua, näyttää siltä,
että rahoitus ei ainakaan kaatuisi yksinomaan valtion piikkiin,
vaan mielenkiintoa löytyy sekä kuntien taholta
että myöskin yksityisellä puolella.
Itämeren tilanteesta on tunnettu huolta, ja nimenomaan
tähän liittyy myöskin ympäristötöiden
taso. Vaikka ei ole niinkään paljon järvien
tilasta puhuttu, niin totta kai niittenkin tila on yhtä tärkeä ja
siksi määrärahan taso vaikuttaa myöskin
niiden tilaan.
Puurakentamisesta on useassa puheenvuorossa kannettu huolta.
Seurantatyöryhmä on asetettu, se toimii ylijohtaja
Kourilehdon puheenjohtajuudella. Sikäli kuin olen pystynyt
seuraamaan, työ on lähtenyt hyvin käyntiin
ja on kaikki syy olettaa, että toimikunnan esitykset tullaan
myöskin konkretisoimaan.
Mitä Pietarin tilanteeseen tulee, niin olen käynyt
monta kertaa Vodokanalin johtajan Karmazinovin kanssa keskusteluja
jatkotöistä ja hän on luvannut, että Venäjä osallistuu
omalla panoksellaan kokoajaviemärin rakentamiseen. Sen
hinta on suurin piirtein yhtä paljon kuin lounaisen jätevesipuhdistamon
eli noin 200 miljoonaa. Suomen itsekkäistä syistä kannattaa
panostaa myöskin siihen, koska korko siihen investointirahaan on
huomattavasti isompi kuin jos vastaava määräraha
käytettäisiin Suomessa.
Mitä Tallinkin tapaukseen tulee, niin siinä nyt on
käynnissä oikeastaan kaksi selvitystä:
Helcomin selvitys, joka tähtää myöskin
laajemmin selvittämään, kuinka isosta
ongelmasta on kyse, se on ollut saksalaisten vaatimus, jotta he
olisivat valmiita tähän menemään,
ja ympäristöministeriössä selvitetään
parasta aikaa tätä no special fee -ongelmaa, joka
minullekin oli ikävä yllätys.
Riittävätkö ympäristöministeriön
pääluokan rahat turvaamaan luonnon monimuotoisuuden? Varmaan
lisää rahaa olisi erittäin hyvä saada myöskin
tässä suhteessa, mutta joudumme tulemaan toimeen
sen määrärahan kanssa, joka nyt on ensi
vuoden budjettiin osoitettu.
Miten sitten ympäristöjärjestöjen
määräraha kohdennetaan? Nyt katsotaan
ensin hakemuksia, mutta kuten sanoin, koska on osoittautunut ongelmalliseksi
hoitaa pienveneitten septitankkityhjennyssatamia, niin yksi painopiste
on nimenomaan tässä. Se ei tietenkään
tarkoita sitä, että koko 2 miljoonan lisäys
menisi tähän, mutta tilanne arvioidaan hakemusten
perusteella.
Työryhmä on asetettu selvittämään
mahdollista metsästys- ja muuta virkistykseen liittyvää käyttöä kansallispuistoissa.
Muistaakseni määräaikaa työryhmällä on
ensi vuoden toukokuun loppuun saakka. Minulla ei ole siitä väliraporttia vielä olemassa.
Valituksista on ollut puhetta. Olen asettanut työryhmän,
joka Lauri Tarastin johdolla selvittää sekä Pääkaupunkiseudun
asuntotonttipulaa ja lähinnä kaavoitukseen liittyviä ongelmia
että myös sitä, onko mahdollista tapauksissa,
joissa esimerkiksi korkein hallinto-oikeus on jo tehnyt ennakkoratkaisun,
estää sitä, että kaksi tai kolme kertaa
valitetaan. Työryhmä ei ole vielä mietintöään
antanut. Minusta tässä asiassa on syytä antaa työryhmälle
työrauha.
Ed. Vihriälä kysyi, miten pohjaveden laatu pystytään
turvaamaan, jos menokehyksen mukaisesti mennään.
Huonosti. Ja siksi on tarkoitus neuvotella, että vähintään
samalla tasolla vuonna 2007 ja siitä eteenpäin
pysyttäisiin.
Minun on aivan mahdotonta tässä arvioida, paljonko
rahaa nyt täsmälleen tarvittaisiin homevaurioituneitten
koulujen ym. rakennusten korjaamiseen, mutta ongelma se on, ja siksi
hallitus on siihen panostanutkin. Tämä kysymys
liittyy myöskin ed. Reijosen kysymykseen. Varmaan homeongelma
ei ehkä kuitenkaan pelkästään
johdu siitä, että mestareita ei ole riittävästi,
mutta olen käynyt opetusministeri Kalliomäen kanssa tästä keskusteluja
hyvässä hengessä. On tarkoitus nyt viedä tämä asia
eteenpäin. Ympäristöministeriössä ollaan
hyvinkin tietoisia tästä puutteesta, ja siksi
toivonkin, että tuloksia saadaan neuvotteluissa opetusministeriön
kanssa aikaan.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on noussut
esiin tämä hirvieläinten metsästysmahdollisuus
kansallispuistoalueilla. Vieläkin täytyy kyllä ihmetellä,
että tämä eduskunta on saattanut tehdä sellaisen
päätöksen, jolla tämä hirvien
ja peurojen metsästys estettiin näillä kansallispuistoalueilla.
Hirvi on kuitenkin, ja hirvieläimet ovat, suuri turvallisuusuhka
tieliikenteelle, ja nämä kansallispuistot suorastaan
keräävät näitä hirvieläimiä.
Kun ei niitä voida siellä metsästää, niin
ne tulevat tietenkin myöskin kansallispuistosta niin kuin
muistakin metsistä maantielle ja aiheuttavat kuolemaan
johtavia liikenneonnettomuuksia erittäin paljon.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luonnon monimuotoisuudesta: Metso-ohjelmahan
on sellaisenaan riittämätön turvaamaan
eteläisen Suomen metsien biodiversiteetin monimuotoisuuden.
Vihreällä eduskuntaryhmällä oli
aloitteena ja tulee olemaan äänestyksessä määrärahaehdotus,
jossa ympäristökeskuksille lisättäisiin
niiden määrärahaa hankkia arvokkaita
maita tarjouskilpailujen kautta. Tämä on ollut
yksi hyvä tapa hankkia lisää monimuotoisuuden
kannalta arvokkaita maa-alueita. Jos tämä esitys
ei mene läpi huomenna eduskunnassa, niin toivottavasti
ministeri ottaa tämän kohdan huomionsa alle ja
ajaa tätä asiaa ensi vuoden budjettiin. Tärkeää olisi
lisäksi valmistella todellista biologiset vaatimukset täyttävää eteläisen
Suomen metsiensuojeluohjelmaa.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Keskityn tässä puheenvuorossani
käsittelemään ainoastaan ympäristöhallinnon
toimivuutta ja sen henkilöiden suhtautumista eri tilanteissa
maanomistajiin. Koska puheenvuoroni sisältää kritiikkiä,
haluan aluksi todeta, että ympäristöhallinnossa
on tehty ja tehdään paljon myös hyvää työtä.
Tuota imagoa on vain pilattu eri puolilla maata huonolla hallinnolla
ja väärällä asenteella ihmisiä kohtaan.
Kuten varmaan kaikki hyvin tiedämme, pienellä pilataan
paljon, mutta pienellä parannetaan paljon. Se on kolmen
P:n sääntö, jossa kolmas on pitää pystyä puhumaan.
Ei ole sellaisia asioita, joista ei tällä korokkeella
tai muuallakaan voi asiallisesti puhua.
Keskeisiä periaatteita maassamme ovat olleet seuraavat
kaksi, jotka kuvaavat maanomistajien ja yhteiskunnan välistä asetelmaa.
Yksityisellä omistusoikeudella on perustuslain suoja, mutta yksityinen
omistusoikeus joutuu toisinaan väistymään
yleisen edun tieltä. Näiden kahden voiman välissä joutuvat
virkamiehet toimimaan ja päättäjät
päättämään hyvin usein
juuri ympäristökysymyksiä ratkottaessa.
On erittäin tärkeää, että meillä on
hyvin hoidettu ympäristö, mutta on myös
erittäin tärkeää, että tuossa
asetelmassa ei unohdeta eikä alisteta ihmistä.
Suurena luonnon ystävänä tarkoitan tällä sitä,
että jos vastakkain joko—tahi-tilanteessa ovat
ihminen ja eläin, minun asenteissani eläin saa
väistyä. Näin aivan siitä riippumatta,
onko ihmistä vastassa susi vai lammas vai jokin muu eläin.
Olen sitä mieltä, että tuo vastakkainasettelu voidaan
välttää, mikäli juuri viranomaiset
ja päätöksentekijät suhtautuvat
oikein niihin ihmisiin, joihin itseensä tai joiden omaisuuteen
joudutaan puuttumaan. Liian usein on jäänyt tekemättä kysymys,
miltä minusta tuntuisi, jos olisin tuo ihminen eli ihminen,
joka pelkää sutta, ihminen, jonka maat on lunastettu
Natura-alueeksi, ihminen, jolta valkoselkätikka on käytännössä estänyt
normaalin elämän, ihminen, jonka maat on lunastettu
valtiolle, mutta joka ei ole rahojaan yhteiskunnalta saanut, jne.
Räikein tuntemani esimerkki todella taitamattomasti
hoidetusta prosessista on Keski-Suomen Luhangan pitäjässä oleva
Onkisalon saaren ongelma: elävän valkoselkätikkaperheen
ja siellä elävien ihmisten yhteentörmäys.
Tuo yhteentörmäys on ainoastaan ja vain taitamattomien
viranomaisten toiminnan tulosta. Oikeilla asenteilla valkoselkätikat
ja ihmiset eläisivät sulassa sovussa tänäkin
päivänä. Äkkiväärillä asenteilla
ja ylilyönneillä tilanne on ollut takalukossa
jo 15 vuotta. Vaikka tilanne olisi muodollisesti oikein, se on kuitenkin
asiallisesti täysin kohtuutonta. Vanhin saaressa asuva
asukas täytti 90 vuotta, ja yhteyttä mantereelle
ei ole.
Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää ministerin
ja ministeriön vakavaa huomiota edellä esitetyn
kaltaisiin tilanteisiin. Ministeriön tehtävänä tulee
olla toiminnan seuranta ja valvonta niin, ettei edellä esitetyn
kaltaisiin tilanteisiin jouduttaisi. Tämä tulisi
muistaa vakansseja täytettäessä, organisaatioita
laadittaessa, jatkokoulutusta annettaessa, organisaatioita johdettaessa
jne. On valitettavasti todettava lopuksi, että edellä kuvaamiani
ongelmia esiintyy kauttaaltaan koko ympäristöhallinnossa
ja niiltä ei tule ministeriön virkamiesten eikä arvoisan
ministerin sulkea silmiään.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama kommentti tähän
laivojen jätevesipäästöön
koskien ennen muuta Itämeren suojelukysymystä.
Nythän on kuitenkin hyvä näin, että vaikka
paljon on työtä tehty Helcomissa, Itämeren
suojelukomissiossa, ja on saatettu paljon asioita myös
Imon kautta käsiteltäväksi, jonka kautta
se sitoo sitten myöskin tonnistoa kaikkialla maailmassa,
joka Itämerelle tulee, niin tästä ei
ole kuitenkaan kuin reilu viikko, kun me hyväksyimme tässä salissa
tämän Marpol-yleissopimuksen. Se on erittäin
tärkeä askel, että eduskunta sitoutuu
siihen, ja se tulee totta kai sitten edistämään
myöskin Itämeren suojelukysymyksiä ja
vähentämään laivojen suoria
jätevesipäästöjä Itämereen.
Se on hyvin tärkeää. Tämän
käsittely sattui vielä samalle ajankohdalle kuin
tämä ikävä tapahtuma oli tuossa
Suomenlahdella.
Kaikissa Pietari-hankkeissa, jätevesipuhdistamohankkeissa,
on Suomen oltava aktiivisesti mukana. Se on nähtävä yhtenä osana
myöskin pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Sinne on pystyttävä kanavoimaan
myöskin Euroopan unionin rahoitusta, ja sen kautta se hyöty,
mikä siitä valuu Suomelle, on kiistaton. Se on
nähty jo tässä lounaisen jätevesipuhdistamohankkeen
toteuttamisessa. Se oli Suomen puolelta erittäin viisas investointi.
Tästä monitoimimurtajasta. On hyvä,
että todellakin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta
on arvioinut sitä uudelleen, ja pallo on nyt kyllä selkeästi
tällä hetkellä valmistelussa kaatumassa
ympäristöministeriön vastuulle juuri sen
takia, niin kuin on todettu, että meillä jäänmurtajakapasiteettia
on kohtuullisesti. Suomen talviolosuhteet ovat muuttuneet perin
paljon. Tarve on hyvin erilainen kuin se oli ennen, mutta se, mitä me
tarvitsemme, on nimenomaan öljyntorjuntavalmiuksien lisääminen.
Tässähän se suuri haaste on, ministeri
Enestam, että te löydätte nyt tavallaan
sen oikean alustyypin, joka on hinnaltaan järkevä ja
joka pystyy keräämään sitä öljyä ja
toimimaan nimenomaan öljyntorjuntatehtävissä,
mutta jota voidaan sitten tarvittaessa myöskin luppoaikana
vuokrata muualle, jolla on kysyntää ja käyttöä.
Tästäkin on paljon ollut esimerkkejä,
että on aluksia, joiden tyyppiominaisuudet eivät
ole kiinnostavia sitten sellaisen ajan käyttöön,
kun sillä ei ole muuta käyttöä Suomessa.
Lyhyt kommentti vaan ympäristötöiden
merkittävyyteen. On aivan selvää, että maakunnista katsoen
ympäristötöille on erittäin
suuri käyttöarvo, niillä on suuri merkittävyys,
niillä on työllisyysarvoa, niillä on,
samalla tavalla kuin on tietysti myöskin siirtoviemärihankkeilla,
myöskin työllisyysmerkitystä, mutta samalla
niillä on aivan välitön yhteys sitten
myöskin ympäristön tilaan.
On hyvä, että jaosto kiinnitti huomiota jälleen kerran
näiden pilaantuneiden maa-alueiden kunnostustarpeisiin.
Meillähän on useita maakuntia, joissa ei ole ensimmäistäkään
pilaantuneiden maa-ainesten keräyspistettä. Eräs
on Kaakkois-Suomessa. Mehän tarvitsisimme Kaakkois-Suomeen
tällaisia keräyspisteitä, koska sellaisia
pilaantuneita alueita varsinkin vanhoilta teollisuuspaikkakunnilta
useitakin löytyy.
Tässäkin varsinaisessa puheenvuorossa haluan
vielä lyhyesti todeta tämän Repoveden
kansallispuiston tarpeen, luontokeskuksen palvelupisteen rakentamistarpeen.
On tavattoman tärkeää, että jos
kansallispuiston perustaminen saadaan aikaan, niin huolehditaan
siitä, että todellakin, niin kuin ministeri Enestam
totesi, edetään tällaisella monirahoituspohjalla,
jossa on valtion rahaa, jossa on kunnat mukana, yritykset mukana,
joka voidaan sitten jopa parhaimmillaan vuokrata ulkopuoliselle
toimijalle, yrittäjälle. Ei sen itse käytön
tarvitse olla Metsähallituksen tai valtion hoidossa. Siinä on
erilaisia malleja kokeiltu eri puolilla Suomea ja saatu hyviä kokemuksia.
Mutta on tärkeätä, että valtiovalta
voi olla budjettirahoituksen kautta näiden hankkeiden aktiivisena
edistäjänä, ja ne tulevat kanavoimaan
sitten, samalla tavalla kuin rakennetaan polkuja, niihin liittyvää infraa,
ne tulevat ilman muuta pitämään huolta
niistä kansallispuistoista sillä tavalla kuin
niistä täytyy huolta pitää.
Tämänkin puheenvuoron lopuksi vielä tästä jätteenpolttokysymyksestä.
Kiitos, ministeri Enestam, vastauksesta. On hyvä, että on
tämmöinen työryhmä, jonka tehtävä nyt
on miettiä niitä mekanismeja. Mutta tulee vaan
kysyneeksi, pitäisikö meillä olla sitten
tässä maassa jonkunlainen ympäristöoikeus.
Voi olla, että nykyinen oikeuslaitoskin pystyisi näitä nopeammin
käsittelemään, mutta on aivan selvää,
että tämä tilanne on tänä päivänä kaoottinen,
jos meidän valitusaikamme ovat näin pitkät
ja oikeuslaitos käsittelee niitä enimmillään
vielä puolestatoista kahteen vuoteen. Hyvä esimerkki,
kun katson täällä ed. Kekkosta, on tämä Kotkaan
tarkoitettu jätteenpolttolaitos, jonka pitäisi
olla periaatteessa jo työn alla, mutta ei se ole näköpiirissäkään,
menee useita vuosia, ja kaikki se jäte, mikä voitaisiin
polttaa, saada energiaa, lämpöä, yhteiskunnan
hyötykäyttöön, menee kaatopaikalle
ja aiheuttaa siellä edelleenkin päästöjä.
Tämä on huono suunta. Siksi tähän
täytyy puuttua.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen puheenvuoro oli hyvä läpileikkaus
muutamista keskeisistä kysymyksistä.
Haluan vielä puuttua omassa puheenvuorossani laivojen
käymäläjätevesikysymykseen.
Nimittäin, hyvät kuulijat, poliittisten päätösten
kuten näiden budjettipäätösten
lisäksi kansalaismielipiteellä ja julkisuudella
on myös vaikutusta siihen, miten asiat edistyvät
yhteiskunnassa ja tässä maailmassa. Tästä esimerkkinä on
laivojen käymäläjätevesikysymys,
joka ei ole aivan marginaalinen asia.
Kun tieto Tallink-varustamon pahasta tavasta laskea risteilylaivojen
käymäläjätteet mereen tuli julki,
ei kestänyt monta päivää, kun
varustamon oli pakko muuttaa käytäntöjään.
Nyt jätteet viedään maihin puhdistusta
varten, kuten Silja Line ja Viking Line ovat tehneet jo vuosia.
Asia ei ole aivan pieni. Yhden Tallinkin risteilijän käymäläjätteiden
fosforimäärä on enemmän kuin
vaikkapa Järvenpään kokoisen kaupungin
puhdistettujen jätevesien fosforimäärä vuodessa.
Miettinen, onko tämä hyvä asia.
Kaikki ei ole vielä kuitenkaan kunnossa. Esimerkiksi
Hangosta Rostockiin liikennöivä Superfast Ferries
laskee jätevetensä edelleen surutta Itämereen.
Jätevesille tehdään laivassa käsittely,
joka on kuitenkin lähinnä kosmeettinen. (Ed. Kekkonen:
Rostockin satama on tehty kaatopaikan päälle!) — Finnlines
ei ole sen parempi, eikä tuo välihuudon tuoma
tieto suinkaan, eivätkä monet muutkaan pienemmät
varustamot hoida asioitaan kunnolla. (Ed. Kekkonen: Itä-Saksa teki
jätteensä mereen!) — Valitettavasti näitä esimerkkejä on,
kuten ed. Kekkonen tässä tuo esille innokkailla
välihuudoilla. — Olin sanomassa sitä,
että myös monella yksittäisellä huviveneilijälläkin
on vielä parantamisen varaa omissa käytännöissään.
Myös satamien, suurempien ja pienempien, on syytä panostaa
siihen, että jätevesien vastaanottoon tarvittavat
laitteistot löytyvät. Varustamot eivät
ole rikkoneet lakia, mutta moraalia ja kansalaisten yleistä oikeustajua kylläkin.
Ihmisten ympäristötietoisuus on onneksi lisääntynyt
siinä määrin, että nykyisin
asialla on myös markkinataloudellista merkitystä.
Ihmiset välittävät merestä ja
ympäristöstä entistä enemmän.
Laki on liian löysä tällä hetkellä.
Haaste on siinä, että kyse ei ole vain kotimaisesta
lainsäädännössä, vaan
kyse on koko Itämerestä ja sen kansainvälisistä merialueista.
Suomi on tehnyt aloitteen, että Itämeren suojelukomissio
Helcom puuttuisi asiaan. Kansainvälinen yhteistyö onkin välttämätöntä,
sillä kaikissa Itämeren rantamaissa ympäristötietoisuus
ei ole kovin häävillä tasolla. Itämeren
rannoilla on monia satamia, joissa ei ole jätevesien purkuun
tarkoitettuja laitteistoja. Niitä on muuten myös
Suomessa.
Myös suurten laivojen pakokaasupäästöt
olisi syytä nostaa julkiseen keskusteluun. Pakokaasujen
typpi- ja rikkipäästöt ovat moninkertaisia käymäläjätevesiongelmaan
verrattuna. Kuluttajien olisi syytä vaatia edes matkustaja-aluksilta
katalysaattorien käyttöä, joilla voidaan
pienentää päästöt murto-osaan.
Myös rahtilaivojen suhteen tarvitaan lainsäädännön
kehittämistä.
Maissa vesistötalkoot ovat hyvässä vauhdissa.
Tekemistä onkin paljon. Maatalous on vähentänyt
päästöjään, ja sitä työtä pitää jatkaa.
Kiinteistöille on säädetty tiukka jätevesiasetus,
joka edellyttää lähivuosina merkittäviä panostuksia jätevesien
käsittelyyn kaikkialla Suomessa. Tämän
lisäksi rakenteilla on monta merkittävää vesihuoltohanketta.
On kohtuullista, että kaikki osallistuvat näihin
talkoisiin. Jos vesistöt päästetään
pilaantumaan, on niitä erittäin vaikeaa ja hidasta
jälkikäteen korjata.
Tämä budjetti, arvoisa puhemies, tukee näiden
vesistötalkoiden tavoitteita, mutta enemmänkin
olisi tehtävissä. Työtä pitää jatkaa
ensi vuonna, kun laaditaan tulevia budjetteja.
Itämeri ja Suomenlahti ovat heikossa kunnossa. Rehevöitymisongelma
on vakava, minkä voi nähdä esimerkiksi
lisääntyvinä sinileväesiintyminä.
Laivaliikennettä tarvitaan tietysti tulevaisuudessakin,
mutta ympäristöasioihin on vain kiinnitettävä enemmän
huomiota. Vaikka laivojen käymäläjätevedet
ja pakokaasut ovat vain osa ongelmasta, on siihen syytä puuttua.
Asialla on kuitenkin merkitystä.
Vanhan sanonnan mukaan, arvoisa puhemies, pienistä puroista
kasvavat suuret virrat. Valitettavasti tässä tapauksessa
on kyse aika törkyisistä puroista. Ongelma ja
sen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Varustamoiden on syytä laittaa
asiansa kuntoon eikä jäädä odottamaan
hitaiden kansainvälisten neuvottelujen tuloksia. Tallink on
toiminut vuosia väärin, mutta korjasi asiansa nyt
nopeasti muutamassa päivässä. Muut voivat tehdä saman
perässä, jos vain haluavat.
Arvoisa puhemies! Se on tahdon asia.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön
budjetin osalta haluan ottaa esiin Itämeren suojeluun tarvittavat
toimenpiteet. Öljy- ja kemikaalivahinkoihin soveltuvan monitoimimurtajan
hankinnassa tulisi päästä kiireesti eteenpäin,
sillä riskit kasvavien kuljetusten myötä ovat
lisääntymässä päin.
Kohtuuttomia ovat myös tahalliset pilssivesipäästöt
sekä vastuuton jätevesien käsittely aluksissa,
mihin tulee tarttua vahvasti.
Ympäristötyömäärärahoja
tarvitaan myös haja-asutusalueiden jätevesihuollon
kehittämiseksi siirtoviemärein. Samalla edistetään
työllisyyttä. Onkin hyvä, että valtiovarainvaliokunta kiinnitti
huomiota taas kerran tähän määrärahatarpeeseen
ja nosti tähän varattua rahaa. Vesistöjen
suojelu on koko maassamme välttämätöntä. On
hyvä, että nyt muun muassa haja-asutusalueiden
jätevesiasetuksella saadaan parannuksia jätevesien
käsittelyyn.
Pienituloisille perheille tulee kuitenkin mahdollistaa avustuksen
saaminen näihin tarvittaviin toimiin, jotteivät
parannustoimet jää kiinni taloudellisesta asemasta
ja näin vaaranneta pienituloisten asemaa tai ympäristön
tilaa. Tähän tulisi jatkossa varata entistä enemmän
avustusmahdollisuuksia, koska tulevina vuosina näiden toimenpiteiden
toteutuminen varmasti vilkastuu.
Tärkeää ovat toimet maatalouden päästöjen kuriin
saattamiseksi ja samalla maanomistajien tukien turvaaminen näiden
toimien toteuttamiseksi. Tässä työssä on
oleellista maatalouden ympäristötukien kehittäminen
vaikuttavampaan suuntaan, kuten ympäristövaliokunnan
budjettilausunnossakin tuodaan esille. Eniten vesistöjä kuormittavia
ovat edelleen maassamme maatalouden päästöt.
Itämeren suojelussa myös pohjoisen ulottuvuuden
ympäristöyhteistyö on merkittävässä roolissa,
missä työssä Suomen on syytä olla
erityisen aktiivinen tulevana EU:n puheenjohtajamaana.
Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan Etelä-Suomen
metsien suojelun edistämistä. Vapaaehtoisuuteen
perustuvat suojelukeinot on todettu tehokkaiksi, ja niiden edistäminen on
järkevää.
Luonnonsuojelualueiden hankkimiseen varatun määrärahan
pienennys viime vuoteen nähden ei ole perusteltu, vaan
ennemminkin paineet tämän rahoituksen lisäämiseen
olisivat suuret, jotta biodiversiteettiä voitaisiin suojella
maassamme ja varmistaa riittävät suojelualueet,
joiden merkitys myös virkistyksen ja ihmisten hyvinvoinnin
lisääjänä ovat merkittävät.
Uskomatonta on se, että kokoomus vastalauseessaan esittää tämän
määrärahan vähentämistä 5
miljoonalla eurolla, kun paine ja tarve olisi sen määrärahan
kasvattamiseen.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisin toivonut toimenpiteitä jo
budjetissa, vaikka energia- ja ilmastostrategian eduskuntakäsittely
onkin samaan aikaan alkanut. Ilmastonmuutoksen torjuntatyössä ei
ole kuitenkaan mahdollisuus aikailla, vaan tässä työssä tulisi
edetä kaikin keinoin nopealla aikataululla. Ilmastonmuutoksen
torjumiseksi ja hillitsemiseksi tarvittavat toimet ylittävät
sektorirajat. Tarvitaan uusiutuvien energialähteiden käytön
edistämistä, energian säästöä, biopolttoaineiden
käytön edistämistä, ympäristöteknologiaan
panostamista, joukkoliikenteen kehittämistä ja
kestävää kaavoitus- ja maapolitiikkaa.
On hyvä, että joukkoliikenteen ostomäärärahoja
eduskuntakäsittelyssä lisättiinkin, mistä oli myös
oma lakialoitteeni. Leikkaus edelliseen vuoteen olisi ollut kohtuutonta
niin ympäristön kuin sosiaalisen tasa-arvonkin
kannalta. Tarve olisi ollut merkittävämpäänkin
lisäämiseen, kun uusia haasteita ja myös
ratayhteyksiä on toteutettu.
Ympäristövaliokunta esitti mietinnössään myös
pientalojen energiatuen myöntämistä korjaus-
ja energia-avustuksista ja myöntövaltuuksien kasvattamista
tähän tarkoitukseen. Myös tässä asiassa
on syytä jatkossa päästä eteenpäin,
jotta siirtyminen muun muassa maalämpöön
olisi entistä useammalle mahdollista ja kannattavampaa
ja kannustavampaa. Siirryttäessä pientalojen energian
käytössä esimerkiksi pelletteihin tulee kuitenkin
huolehtia myös siitä, että poltto tapahtuu
asianmukaisesti ja etteivät ilman pienhiukkaspäästöt
kasva haitallisesti polton seurauksena.
Arvoisa puhemies! Asumisen osalta haluan nostaa esiin erityisryhmien
asumisolosuhteiden parantamisen tärkeyden ja riittävien
tukiresurssien varaamisen tähän tarkoitukseen.
Tarvehan tulee koko ajan kasvamaan. Hyvän asumisen varmistaminen
kaikille on yksi hyvinvoinnin tärkeimpiä lähtökohtia.
Erityisryhmien asumisolosuhteista meidän tulee aivan erityisen
vastuullisesti huolehtia.
Korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksien osalta haluan
nostaa esiin vielä tarpeen varmistaa riittävä avustusvaltuus
hissien toteuttamiseen kerrostaloihin ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten
asumisen ja toimintakyvyn ylläpysymisen turvaamiseksi.
Myös terveyshaittatilanteissa on hyvä, että jatkossa
on haettavissa tukea näistä seuranneisiin epäinhimillisiin
taloudellisiin haittoihin. On kohtuutonta, että monet perheet
ovat joutuneet maassamme epäinhimilliseen tilanteeseen
esimerkiksi hometalotapauksissa. Kuntotarkastajille tulee säätää nykyistä enemmän
vastuuta ja määrittää heille
asianmukaiset pätevyysvaatimukset. Myös rakentamisen
laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Arvoisa puhemies! Vielä ihan lopuksi haluan todeta,
että ympäristöasioiden edistämisessä tulisi
edetä hyvin aktiivisesti. Erityisesti kestävissä kulutus-
ja tuotantotavoissa tulisi päästä eteenpäin.
Elämäntapamme on kestämätön.
On arvioitu, että jos kaikki eläisivät
samoin kuin me, tarvitsisivat maailman ihmiset neljä maapalloa elääkseen.
Meillä on siis erityinen vastuu paitsi muuttaa elintapojamme
myös satsata ympäristönsuojeluun ja luonnonsuojeluun
aivan erityisellä tavalla.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Olisin tässä alussa
halunnut kiittää asunto- ja ympäristöjaostoa
sen jäsenenä hyvästä yhteistyöstä. Tässä nyt
ei ole ketään paikalla, mutta toivottavasti nämä kiitokset
tavalla tai toisella, esimerkiksi kaiuttimien välityksellä,
välittyvät hyvälle puheenjohtajallemme
ed. Uotilalle, ja kiitos myös ministereille hyvästä yhteistyöstä.
Eduskunnan lisäykset tähän budjettiin
ovat välttämättömiä ja
hyvään kohteeseen menevät, niin kuin
täällä jo usean kerran on todettu. Tämä ympäristötöiden
raamiongelma on kyllä todellinen. Toivotan voimia siihen
taisteluun, että saisimme sitten jo seuraavassa kehysvaiheessa
tämän kestävämmälle
tolalle.
Tämä erityisryhmien avustus, sen valtuuden lisääminen,
oli myös mielestäni välttämätöntä. Haluan
sitä korostaa, että eduskunnan tahtonahan on siitä asti,
kun tämän vuoden alkuun nyt tämä uusi
lainsäädäntö tehtiin, ollut
sen turvaaminen, että tämä asuntorakentaminen
kerta kaikkiaan lähtee liikkeelle. Tämän
vuoden valtuuksien osaltahan totesimme, että mikäli
ne eivät olisi olleet riittävät, olisimme
lisätalousarviossa asiaan puuttuneet. Nyt ne olivat kutakuinkin
sen suuruiset kuin tarve oli. Ensi vuodelle valiokuntahan on kirjannut,
että jos tämä lisäyksineenkään
ei riitä, niin tähän tulisi sitten puuttua
mahdollisissa lisätalousarvioissa. Koska valitettavasti
tämä Ara-tuotanto ei nyt kauheasti ole viime päivinä vetänyt,
viime vuosinakaan, niin on ainakin tärkeää,
että joku avustusmuoto siellä on se, mikä vetää,
mihin on tarvetta, ja tämä meidän on kerta
kaikkiaan pystyttävä turvaamaan.
Tuossa debatissa minä kiinnitin jo huomiota tähän
työhön, joka koskee yleishyödyllisyyttä, näitä verottajan
tulkintoja ja näitä Raha-automaattiyhdistyksen
käytäntöjä ja muuta, ja siihen, että nyt
ollaan tätä vyyhteä selvittämässä.
Se liittyy tähänkin kysymykseen hyvin läheisesti,
ja pidän hyvin tärkeänä, että sieltä tuloksia
saataisiin aikaan, ja myös eri ministeriöiden
väliset yhteistyöt tässä, muun
muassa yhteydet sosiaali- ja terveysministeriön puolella
jnp., ovat äärimmäisen tärkeitä.
Tässä salikeskustelussa on noussut yhtenä asiana
esiin ilmastostrategia ja sen jatkotyö muun muassa lämmitysratkaisujen
edistämisen osalta. Myös minä kuulun
niihin edustajiin, jotka todella pitävät maalämpöratkaisua,
pellettiratkaisua ja muita, niiden edistämistä,
hyvin tärkeinä. Mutta todellakin toivon, että tammikuussa
tämä asetettu työryhmä löytää nimenomaisesti
sen kustannustehokkaimman ja järkevimmän tavan
tätä edistää ja laajentaa niin,
että jokaisella meidän eurollamme olisi mahdollisimman
hyvä ympäristövaikutus, eli että se
kustannustehokkain ja järkevin tapa tähän
löytyisi. Asia on hyvin tärkeä ja sen
tavoitteet.
Puhemies! Oikeastaan voisin todeta tässä nyt erään
asian. Tätä on vähän noloa korostaa,
kun kokoomuksen puoli näyttää nyt olevan
aika tyhjä tässä salissa. Täällä äsken
kuvittelin, että ed. Hemmilä olisi kantamassa
näitä kokoomuksen yhteisiä syntejä,
mutta nyt häntäkään ei täällä näy.
Mutta toivottavasti nämäkin terveiseni menevät
perille. Siitäkin huolimatta, että tässä vaiheessa
salikeskustelua yleensä olemme hyvin rakentavia ja toteamme
vaan positiivisia asioita, mutta sen verran kyllä haluaisin
nyt tukistaa oppositiota, että toteaisin nyt ääneen,
että en ymmärrä lainkaan sitä,
että kokoomus vastalauseessaan kohdistaa säästötoimensa,
-5 miljoonaa euroa, momentille 35.20.76 Luonnonsuojelualueiden hankkiminen.
Tämä on aivan yhtä kestämätöntä oppositiopolitiikkaa
kokoomukselta kuin nämä muutkin heidän
menovähennyksensä. He ottavat siis pois luonnosta
ja toisaalta sitten aikuiskoulutuksesta ja työllistämistöistä,
eli siinä on tämä kokoomusopposition
hieno linja.
Minä erikseen vielä varmistin ympäristöministeriöstä,
mitä tämä rahan vähennys tarkoittaisi.
Onneksi sitä ei nyt tapahdu, onneksi oppositio ei saa tässä tahtoaan
läpi todennäköisesti. Se tarkoittaisi
nimenomaan sitä, että tässä leikattaisiin vanhoihin
luonnonsuojeluohjelmiin ja Naturaan kuuluvien yksityismaiden korvauskysymysten sopimisrahoja,
eli maanomistajat, jotka sopivat näitä korvauksia,
tulisivat tässä kärsimään.
Kun täällä on usein kokoomuksen puheenvuoroja kuunnellut,
varsinkin ed. Vielma taisi omassaan juuri tänäänkin
muutamia kymmeniä minuutteja sitten korostaa tätä maanomistajan
asemaa ja maanomistajan oikeusturvaa, niin tämä nimenomaisesti
kohdistuisi siten maanomistajille, että tämä hidastaisi
näitä jo sovittuja alueiden lunastuksia. Nämä ovat
siis niitä rahoja, joilla hankitaan valtion omistukseen
luonnonsuojeluohjelmiin ja Naturaan jo liitettyjäkin yksityismaita. Tämä on äärimmäisen
käsittämätön linja. Tekisi mieli
sanoa, että haloo, haloo, kokoomus.
Mutta kaiken kaikkiaan kokoomuksen vastalauseesta huolimatta,
jos katsoo tätä budjettimietintöä,
tämä pääluokka on varsin tyylikäs
siinä suhteessa, että eduskunnan lisäykset,
kuten sanoin, kohdistuvat niihin kaikista tärkeimpiin ja kipeimpiin
kohtiin. Mutta korostan myös, että muitakin tarpeita
on, ja se esimerkiksi selviää siinä,
kun lukee ympäristövaliokunnan hyvää pohdintaa
asiasta, että jatkossa varmaan saamme näitä muitakin
momentteja kurkistella sillä silmällä.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Viron ja Suomen tulisi toimia EU:ssa Itämeren äänitorvina
ja ajaa sitä, että EU käyttäisi
nykyistä jämäkämmin vaikutusvaltaansa
Venäjän suuntaan, jotta myös Venäjä saataisiin
mukaan Itämeren pelastustalkoisiin vielä tehokkaammin.
Itämerta uhkaavat rehevöitymisen lisäksi
myös öljykuljetukset yksirunkoisilla ja jäävahvistamattomilla
tankkereilla. Koiviston eli Primorskin sataman aloitettua toimintansa
ovat öljykuljetukset Itämerellä moninkertaistuneet
ja kasvattaneet myös öljyonnettomuuksien riskiä.
Venäjähän saa EU:lta taloudellista tukea,
joten vastapainoksi unioni voisi asettaa Venäjälle
myös ympäristönsuojelua koskevia vaatimuksia.
Ja kyllä Suomen kannattaa tukea kaikkia Venäjän
ympäristöhankkeita ihan omista itsekkäistäkin
syistä.
Tuo Tallinkin tapaus on täällä ollut
esillä, ja julkinen sanahan aiheutti sen, että M/S
Tallink ei laske jätevesiään mereen.
Tässä on kyllä tällä neljännellä valtiomahdilla
merkitystä. Muutenkin Suomenlahden laivat olisi saatava
kuriin, etteivät ne laskisi pesu- ja viemärivesiään
mereen. Sama ongelma koskee myös pilssivesiä. Puhdistamattomien
käymälävesien jättäminen Helsingin
ja Tallinnan välille on kansainvälisillä vesillä edelleen
laillista puuhaa, mutta onhan se aika ikävä ongelma.
Onneksi ympäristöministeriö on luvannut
ottaa asian esille kansainvälisessä yhteydessä.
Sen verran minäkin ottaisin kantaa tuohon hirvikantaan,
jonka ed. Hänninen tässä toi esille, että olen
itsekin kaksi hirvikolaria ajanut ja ihmettelen kyllä,
miksi pidetään yllä ylisuurta 150 000—180 000
pään hirvikantaa. Onko se metsästysseurojen
vuoksi, vai mikä luonnon epätasapainohanke tässä on
kyseessä? Eivätkö ihmishenget merkitse
mitään? On aika surullista käydä hautajaisissa,
jossa vainaja on tuloksena hirvikolarista.
Arvoisa puhemies! Kotimaisia uusiutuvia energialähteitä aletaan
tukea todellakin ja erityisesti metsähakkeen, peltobiomassojen,
kierrätyspolttoaineen ja biokaasun käyttöä ollaan
nyt lisäämässä. Hallitus on
myös luvannut selvittää, miten biopolttoaineiden
kysyntää ja tarjontaa voitaisiin lisätä liikenteessä ja
nimenomaan miten näitten polttoaineiden hinnat ja ennen
kaikkea verotus olisivat kohtuulliset, että ne myös
leviäisivät.
Pelletistä on puhuttu. Todellakin on vaara, että markkinavetoisesti
pelkästään ei lähde tämä pellettihanke
liikkeelle riittävästi. Tarvittaisiin hallituksen
toimia. Onko se sitten, kuten ministeri Manninen totesi, kotitalousvähennyksen
laajentaminen vai suorat avustukset pellettikattiloiden laittamiseen?
Joka tapauksessa lisää potkua tähän
tarvitaan.
Tonttipula on kova Pääkaupunkiseudulla, mutta
omakotitontteja on vähän myös Tampereella.
Tampereen ympäristökunnissa niitä sentään
on. Toivottavasti kiinteistöveron korottaminen rakentamattomille
tonttimaille vauhdittaa sitä, että asuntoja saadaan
enemmän ja hintojen nousua saataisiin hillittyä ainakin
niiden 14 kunnan osalta, jotka lain piiriin tulevat. Riittääkö veronkorotus
itse tontin arvonnousuun? Se nähdään,
onko tällä vaikutusta.
Oli hyvä kuulla, että hallituksella ei ole
suunnitelmia lopettaa tai vähentää asuntovelallisten verovähennysoikeutta.
Matalat korot yhdistettynä verovähennyksiin ovat
luonnollisesti lisänneet asuntokauppaa ja nostaneet asuntojen
hintoja. Mutta verovähennysoikeuden pienentäminenkin
olisi kuitenkin katastrofi monille, lapsiperheille esimerkiksi,
jotka ovat laskeneet tarkkaan lainanhoitokykynsä. Hyvä,
että hallitus ei tällaista ainakaan nyt suunnittele.
Vapaarahoitteinen asuntotuotanto jyllää eteenpäin,
ylipitkien lainojen ongelma on olemassa. Minullekin, yli 50-vuotiaalle
ihmiselle, tarjottiin 50 vuoden lainaa. Sen tarkoitus on se, ettei
sitä lainaa tarvitse koskaan maksaakaan. Elikkä,
mitä jos korot kovasti nousevat? Siinä sitä ollaan
aika lirissä. Kyllä minua vähän
pelottaa nuorten puolesta tämä asia. Tässä täytyy
nimenomaan myös valistusta ihmisille antaa.
Jätteenpolttolaitoksista sen verran, että kyllähän
jätteet pitää polttaa eikä mädättää kaatopaikoilla.
Kaatopaikoilla niistä tulee myös päästöjä. Tätä valitusprosessia
tulisi nopeuttaa koskien perustettavia jätteenpolttolaitoksia.
Vaikka ne päästöt olisivat kuinka pienet,
niin ihmisiä pelottaa kyllä se sana jäte.
Tiedän, että Hämeenkyrössä nyt
on alkanut tämmöinen jätteenpolttolaitossota
ja siellä julkaistaan lehtiä ja siellä on
uhkailtu, että syntyy yksisilmäisiä lapsia
ja kaikkia. Se on aika vaikea prosessi tietysti siellä paikan
päällä. Totta kai voidaan miettiä,
onko nyt Kyrösjärven rannassa oikea paikka sille.
Mutta kyllä täytyy sanoa, että kuitenkin
noin periaatteessa jätteenpolttolaitokset ovat hyvä asia.
Mitä tulee ylipäänsä ympäristönsuojeluun, niin
emmeköhän me käännä katseemme
myös tuonne kehitysmaihin. Jos maa on liian köyhä, sillä ei
ole varaa välittää ympäristöstä.
Ja me toivomme, että luonnonsuojelu olisi myös
tärkeämpää tuolla kehitysmaissa
sen jälkeen, kun saadaan elintasoa vähän
ylemmäksi, ja kyllä meidän täytyy
auttaa siellä tätä vanhaa lausetta käyttäen:
autetaan heitä auttamaan itseänsä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tässä ympäristöministeriön
pääluokassa puuttua erityisryhmien asumiseen ja
todeta sen myönteisen kehityksen, mitä sillä puolen
on nyt tapahtunut ja myöskin tässä valiokunnan
mietinnössä. Kun tästä erityisryhmien
asuntotuotannosta pääsivät myöskin
kunnat hyötymään eli avustuksia saavat
myöskin kunnat, niin tämä on edesauttanut
ennen kaikkea monien sellaisten ryhmien asunnottomuutta, jotka kipeästi asuntoa
tarvitsevat. Mutta sehän on tosiasia, etteivät
nämä erityisryhmät tarvitse pelkästään asuntoa
vaan lähes poikkeuksetta kaikki erityisryhmät
tarvitsevat myöskin palveluja, ja siitä on tullut
ongelma.
Kun täällä on sekä valiokunnan
mietinnössä että useassa puheenvuorossa
viitattu Raha-automaattiyhdistykseen ja sen toimintaan erityisryhmien
asumisasiassa, niin on syytä nyt tässäkin
todeta se, että Raha-automaattiyhdistyksen keskeisenä avustuspolitiikan
linjana on ollut ja on edelleen se, että me pyrimme näillä avustusvaroilla ehkäisemään
syrjäytymistä ja ennen kaikkea tätä syrjäytymistä myöskin
hoitamaan. Tässä ovat keskeisellä sijalla
vielä tänä päivänäkin
ja tulevassa jaossa erityisryhmien asumispalvelut ja myöskin
Pääkaupunkiseudun asunnottomuusongelma. Tähän
on osoitettu varoja, ja huomenna tulemme tekemään
toivon mukaan ehdotuksen valtioneuvostolle ensi vuonna jaettavista
varoista. Siinä ovat myöskin nämä asiat,
niitä ei suinkaan ole sieltä poistettu.
Herra puhemies! Ehkä tässä on syytä todeta se,
että Raha-automaattiyhdistys avustaa edelleen erityisryhmiä,
joihin kuuluvat asunnottomat, huonokuntoiset vanhukset, muistihäiriöistä kärsivät,
mielenterveyskuntoutujat, vammaiset ja erityistukea tarvitsevat
nuoret. Itsenäisen, liikuntaesteettömän
ja turvallisen asumisen ratkaisuja on avustettu ja näitä tullaan
edelleen avustamaan. Näille ryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen,
hankintaan ja perusparantamiseen myönnetään
avustuksia, mikäli paikkakunnan muu asuntotilanne sitä edellyttää ja
avustettavaksi otettavat hankkeet voidaan todeta kilpailuneutraaleiksi.
Tämä sana kilpailuhan on nyt tullut keskeiseksi
palvelutuotannon kohdalla.
Raha-automaattiyhdistys koordinoi, niin kuin hyvin tiedämme,
Asuntorahaston kanssa näiden erityisryhmien asumishankkeet.
Erityisryhmien asumista rahoitetaan investointiavustusten lisäksi
myöskin projektiavustuksina Ray:n varoista. Avustuksia
on ollut vuonna 2004 60,2 miljoonaa euroa, ja tänä vuonna
avustuksia on ollut 53,6 miljoonaa euroa. Niistä noin 85
prosenttia kohdistuu investointeihin ja 15 prosenttia on myöskin
toiminnallisia avustuksia, jotka ovat erittäin tärkeitä monille
erityisryhmille.
Ja nyt, mitä hakemuksia on tällä hetkellä saapuneina
ja mitä nyt sitten huomenna käsitellään ensi
vuotta ajatellen: todennäköisesti noin 800 uutta
asuntoa tullaan rahoittamaan myöskin ensi vuonna Ray:n
avustuksin. Mielestäni se on kuitenkin merkittävää,
kun tätä ajatellaan kokonaisuutena. Se sopii hyvin
tähän erityisryhmien asunto-ohjelmaan. Ennen kaikkea
tässä tarvitaan nimenomaan Asuntorahaston ja Raha-automaattiyhdistyksen
hyvää ja tarkkaa yhteistyötä,
että voidaan näitä katvealueita peittää ja
parantaa, nimenomaan erityisryhmien asumisoloja ja ennen kaikkea
myöskin tätä Pääkaupunkiseudun
vaikeaa asuntotilannetta.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä 5
minuutin puheessani kunnissa tikittävään
aikapommiin eli näihin tyhjillään oleviin
aravavuokra-asuntoihin.
Suomessa oli vuonna 2003 yhteensä 832 000 vuokra-asuntoa.
Näistä arviolta puolet on rahoitettu
valtion arava- tai korkotukilainalla. Loput eli toinen puoli ovat
vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Koko aravakannasta kolmasosa
eli noin 130 000 asuntoa sijaitsee väestöä menettävillä muuttotappioalueilla.
Tyhjien aravavuokra-asuntojen määrä ei
ole vielä toistaiseksi hälyttävän
suuri, mutta sen arvioidaan kuitenkin tästä eteenpäin
kasvavan. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan
tyhjilleen jäävien aravavuokra-asuntojen määrä nousee
vuoteen 2020 mennessä lähes 12 000 asuntoon.
Tämä on kylmä tosiasia, ellei asiaan
puututa. Tilanne voi olla vielä pahempikin, jos otetaan
huomioon muu asuntokanta sekä aiemmin rajoituksista vapautuneet
tai vapautetut asunnot. Eräissä kunnissa tyhjilleen
pysyvämmin jääneet arava- ja korkotukivuokra-asunnot
ja niiden aiheuttamat ongelmat ja kustannukset ovat jo havahduttaneet
päättäjät pohtimaan tilannetta.
Kunnat ovat suurin aravavuokra-asuntojen omistajaryhmä.
Kuntien omistuksessa on noin 230 000 arava-asuntoa. Merkillepantavaa
on ollut se, että yleishyödylliset yhteisöt
ovat olleet vähitellen luopumassa omistuksistaan monilla muuttotappiopaikkakunnilla.
Tästä on ollut seurauksena se, että vastuu
sosiaalisen asumisen kysymyksistä siirtyy yhä enemmän
kuntien vastuulle ja harteille. Vastaavasti tästä seuraa
se, että asuntoasioihin tulee kunnissa kiinnittää aiempaa enemmän
huomiota ja miettiä asunto- ja vuokratalojen omistajapolitiikkaan
liittyviä kysymyksiä väestön
supistuessa.
Herra puhemies! Hallitus hyväksyi tammikuussa 2004
asuntopoliittisen ohjelman. Tässä ohjelmassa on
kolme keskeistä osa-aluetta. Yhtenä niistä on
toimenpiteet väestöltään vähenevien alueiden
asuntokantaan liittyvien ongelmien helpottamiseksi. Ohjelman avulla
on etsitty keinoja vajaakäytön tai tyhjäkäytön
vuoksi talousvaikeuksiin joutuneiden vuokratalojen omistajien tilanteen
ja taloudellisen aseman helpottamiseksi. Ympäristöministeriön
sekä Valtion asuntorahaston neuvotteluissa ja tulossopimuksessa
vuodelle 2005 sovittiin Asuntorahaston tehtäväksi käynnistää tyhjien
asuntojen ongelmasta kärsivien kuntien kanssa kehittämishanke.
Tämän hankkeen tavoitteena on ollut ennaltaehkäistä ongelmia
ja etsiä uusia ratkaisumalleja sekä sopia yhdessä kunnan
ja kunnassa toimivien vuokratalojen omistajien kanssa toimenpide-
ja kehittämisohjelmasta, jolla tyhjien vuokra-asuntojen
määrää kestävällä tavalla
voidaan vähentää.
Asuntopoliittiseen ohjelmaan sisältyy lisäksi useita
valtion toimia asuntojen vajaakäytön vuoksi ongelmiin
joutuneiden omistajien tilanteen helpottamiseksi. Ensi vuoden alusta
purkuakordin lisäksi ovat käytössä uusina
avustusmuotoina purkuavustus ja lainojen osittainen anteeksianto
rajoituksista vapautumiseen liittyen.
Lainojen osittaisen anteeksiannon uskotaan helpottavan asuntojen
myyntiä varsinkin silloin, kun asuntolainaa on asuntojen
markkinahintaan nähden vielä paljon jäljellä.
Purkuakordin ja purkuavustuksen myöntää ja antaa
vuoden 2006 alusta Valtion asuntorahasto. Samoin Valtion asuntorahaston
asuntopoliittinen ja asuntomarkkinoihin liittyvä asiantuntemus
on ratkaisevaa päätettäessä lainojen
osittaisesta anteeksiannosta tilanteessa, jossa taloa ei pureta.
Vuonna 2006 otetaan lisäksi käyttöön
pienestä asuntokysynnästä kärsivien
kerrostalovaltaisten alueiden kehittämiseksi viisivuotinen
avustusjärjestelmä, johon on varattu 2 miljoonaa
euroa. Tuki suunnataan ensisijaisesti äkillisten rakennemuutosalueiden
kohteisiin.
Herra puhemies! Vielä lopuksi kertauksena: Ympäristöministeriön
ja Asuntorahaston yhtenä tehtävänä on
auttaa kuntia ja aravavuokrataloja omistavia yhteisöjä rahoituksen
ja asiantuntija-avun keinoin supistamaan vajaakäytössä olevan asuntokannan
määrää sekä kokeilla
ja etsiä toimivia käytännön
ratkaisuja malliksi myös muille samoista ongelmista kärsiville
tahoille. Tämä on kunnille aikapommi, joka tikittää,
ellei sitä hoideta.
Susanna Haapoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomalainen ympäristöpolitiikka
on hyvää ja kauaskantoista. Aivan turhaan syyllistetään maan
hallitusta toimettomuudesta. Erityisesti ministerit Enestam ja Manninen
ovat osoittaneet yhteistyöllään hyvää ympäristö-
ja asumispolitiikkaa Suomessa.
Ympäristöpolitiikan ei tule unohtaa ihmistä ja sen
toimeentuloa. Tuleva energia- ja ilmastopolitiikkastrategia linjaa
asioita yhdessä maatalousselonteon kanssa. Ympäristötöiden
avulla pidetään ympäristö asianmukaisessa
kunnossa ja meillä kaikilla on mahdollisuus puhtaaseen
juomaveteen esimerkiksi. Pohjavedet ovat arvokkainta luonnon osaa.
Viemäriverkostojen tulee olla lyönnissä.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös ympäristötöiden
työllistävyyteen.
Maatalouden ympäristötoimet ovat mittavia, ja
niiden onkin todettu saavan aikaan paljon ympäristön
parhaaksi. Muutokset näkyvät vasta vuosien kuluttua.
Olen hämmästellyt puheita, joissa maan- ja metsänomistajia
syyllistetään ympäristön tai
eläinkunnan elämän mitätöimisestä.
Totuus on, että viljelijä on luonnonsuojelija.
Metsänomistaja pitää metsän
eläimistä. Sopusoinnussa elämisen pitää olla
turvallista myös ihmiselle. Tietyt satoja vuosia tehdyt
toimet, esimerkiksi metsästys ja kalastus sekä kestävä metsätalous,
ovat tukemisen arvoisia.
On hyvä, että ed. Taiveahon suulla sosialidemokraattien
linja kohentui maatalouden ympäristötukien osalta.
Mutta ed. Taiveaho, Pohjanmaan pitkät joet laskevat Merenkurkkuun
ja Pohjanlahteen. Näiden saastuneisuudesta ei puhuta, vaikka
jokivarsi on hyvin merkityksellistä maataloustuotantoaluetta.
Eikö siis Itämerenkin saastuminen johdu muistakin
tahoista? Vaikka maatalouden ympäristötoimenpiteet
ovat loistavia, maatalouden kuormitus on arvioitu ylimalkaisesti.
Kuitenkin maatalouden ympäristötuet ovat saaneet
kannatuksen ja suunta on hyvä meidän molempien
mielestä varmasti.
Oleellista, puhemies, on koko kansan ja varsinkin nuorten ympäristöymmärrys
ja -kasvatus. Budjetissa linjataan ympäristökasvatuksen
suuntaa. On tärkeää, että ympäristökeskuksille
suunnataan voimavaroja, joilla kasvatusta voidaan järjestöjen
kautta ohjata alueilla sopivaan ympäristökasvatukseen.
Luonnonsuojelujärjestöt tekevät tärkeää työtä,
mutta ympäristökasvatusta on hyvä sitoa
osaksi muuta toimintakulttuuria. Ympäristöpolitiikka
kuuluu meille kaikille eikä siitä keskustelua
saa rajata vain suppeasti tiettyjen ryhmien oikeudeksi.
Energian saatavuus ja sen kohtuuhintaisuus ovat jokaista koskettavia.
Kotimaista energiaa Matti Vanhasen hallitus tukee taloudellisestikin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! On hienoa, että molemmat ympäristöministeriön
ministerit ovat paikalla: ympäristöministeri Enestam
ja asuntoministeri Manninen.
Ympäristövaliokunnan lausunto, joka on tässä liitteenä,
on johtanut kahdelta kohdalta selkeisiin valtiovarainvaliokunnan
jaoston esityksiin, jotka sitten ovat myöskin tulleet valtiovarainvaliokunnan
päätöksiksi. Tietysti muitakin syitä varmasti
on, mutta osaltamme olemme esittäneet 5 miljoonaa euroa
lisää erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen
ja ympäristötöihin esitimme lisäystä 4
miljoonaa euroa. Sen lisäksi esitimme myös 10
miljoonan euron lisämäärärahaa korjaus-
ja energia-avustuksiin yksimielisesti.
Täällä ed. Haapoja aikaisemmin käytti
lyhyen puheenvuoron allekirjoittaneelle selittäen jotenkin
niin, että ministeriö on kyllä havainnut
terveyshaitat. Senhän me kaikki tiedämme, ainakin me,
jotka toimimme ympäristövaliokunnassa, että havaittu
on, mutta rahaa on aika tavalla liian vähän. Käyttörahaksi
on arvioitu, arvoisat ministerit, 1—2 miljoonaa euroa,
joka voidaan käyttää tähän
homeongelmaan tältä momentilta, jolla on rahaa
tämä 70 miljoonaa euroa, joka on kokonaissumma
hyvin monenkaltaisiin hankkeisiin. Sen takia ympäristövaliokunta
onkin jälleen yksimielisesti, ed. Haapoja myös
siinä jäsenenä, esittänyt, että olisi
järkevää jakaa tätä momenttia hiukan.
Siellä on hissiavustukset, siellä on terveyshaitta-avustukset,
kaikki sulassa sovussa, mutta rahaa kaiken kaikkiaan vähän
joka suuntaan, hissiavustus tuli jo esille, on liian vähän.
Toinen asia, mihin kiinnitämme huomiota valiokunnassa
ja mihin tässäkin on syytä kiinnittää huomiota,
on se, että kun valiokunta käsitteli energia-avustuksia,
niin paneuduimme nimenomaan uusiutuviin energialähteisiin.
Tällöin pelletit olivat vahvasti esillä.
Sen mukaan, mitä kuulimme asiantuntijoilta, Suomi on "25
kertaa" jäljessä Ruotsin tilannetta. Siellä on
pellettitaloja 100 000 ja Suomessa 4 000. Suomihan
vie paljon pellettejä Ruotsiin. Näin ollen silloin
ajattelimme, että asia tulee esille ilmastostrategiassa, joka
on muuttanut monta kertaa kyllä nimeään. Kun
selonteko tuli eduskuntaan, huomasimme toki, että siinä ei
ollutkaan tätä asiaa. Näin ollen pellettilämmitykseen
siirtyminen on sitten edelleen valmistelussa, niin kuin kuulimme
täällä. Kuitenkin katsoimme sitten jälleen
yksimielisesti, että energia-avustuksiin olisi viisasta
lisätä 10 miljoonaa euroa ja laajentaa avustuksen
käyttömahdollisuudet pientaloihin. Tämä oli
myös lisäyksen syy. Näin toivon mukaan
sitten tapahtuu. Valiokunta katsoo, että 10 miljoonaa euroa
olisi tähän sopiva summa.
Puhemies! Koska aika on hyvin rajallinen tässä puheenvuorossa,
pyrin nyt vain pitäytymään ympäristövaliokunnan
katsauksen jälkeen nimenomaan ympäristö-
ja asuntojaoston omassa lausunnossa. Tässä lausunnossa
on muutama asia, joihin vielä on syytä kiinnittää huomiota.
Tässä on asia, joka liittyy näihin
valituksiin ja valitusten käsittelyn kestoon. Yksimielisestihän olemme
todenneet, että hallinto-oikeuksien, muun muassa Vaasan
hallinto-oikeuden, resursseja pitäisi lisätä.
Täällä puhutaan myös Helsingin
hallinto-oikeuden suhteen samalla tavalla. Tämä on
kiistatonta ja näin on hyvä tehdä. Mutta valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä kuitenkin todetaan aika kummallisesti
se, että valitukseen liittyviä lunastusmaksuja
pitäisi nostaa eli tehdä valitusoikeuden käyttö kalliiksi.
Muistutan maankäyttö- ja rakennuslain valmistumisen
yhteydessä tästä asiasta käydystä perustuslaillisesta
keskustelusta. Siinä pidettiin erittäin tärkeänä, että lunastushinnat
ovat joka suhteessa kohtuullisia.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Vesiensuojelu on asia, jonka haluaisin nostaa
esiin. Suomi on kymmenientuhansien järvien maa ja kalatalousala
pitäisi elvyttää. Maaseudulla asuvat
voisivat esimerkiksi harjoittaa kalastusta sivuelinkeinona. Mahdollisuudet
tällaiseen toimintaan pitäisi olla mahdollisimman
hyvät ja kannustavat. Omalta kotiseudultani tiedän
esimerkin, jossa eräs sivutoiminen kalastaja sai nuotalla
1 000 kiloa muikkua, mutta joutui heittämään
puolet saalistaan hukkaan, koska kauppaketjulla ei ollut resurssia
ottaa tällaista kalamäärää yhtäkkiä vastaan
ja myyntiin. Järjestelmässä olisi siis
kehittämisen varaa. Erityisesti kalan jatkojalostusta pitäisi
kehittää Suomessa edelleen. Kalaa tulee paikoitellen
järvistä paljon, mutta sen pitäisi löytää tiensä kätevimmin
ihmisten ruokapöytiin.
Suomen järvistä pitäisi huolehtia
paremmin. Koskia pitäisi entisöidä, jotta
kalat viihtyisivät paremmin ja lisääntyisivät
luonnonmukaisesti. Koskien ja rantojen huolenpidolla ja entisöinnillä kunnat
houkuttelisivat myös asukkaikseen mökkiläisiä.
Myös matkailun kannalta tällä on iso
merkitys. Kunnat hyötyisivät rantojen ja järvien
kunnostuksesta. Monissa kunnissa saataisiin palvelutkin paremmalle
tolalle, kun vesistöihin ja ympäristöön
satsattaisiin. Lohenpyyntiä tulisi myös rajoittaa
merkittävästi Pohjanlahdella, jotta se saisi rauhassa
nousta pohjoisen jokiin. Ihmisillä pitäisi olla
malttia antaa kalojen nousta luonnollisesti eikä häiritä tätä pyynnillä.
Ministeri Hemilän aikaan saatiin hyviä tuloksia
pohjoisilla jokialueilla yhteistyössä ruotsalaisten
kanssa. Nykyinen ministeri Korkeaoja meni muuttamaan tehtyä järjestelmää,
mikä oli suuri virhe. Asiat pitäisi korjata niin
kuin ne olivat Hemilän aikaan.
Arvoisa puhemies! Mielestäni yhdellä ja kahdella
vavalla tapahtuva uistimenveto pitäisi olla Suomessa jokamiehenoikeus.
Vertaisin sitä pilkkimiseen. Jos ihmiset kesämökeillään
heittelevät virveliä pari kertaa kesässä,
eivät siitä Suomen järvet tyhjene. Tällaista
satunnaista harrastuskalastusta on minun mielestäni turhaa
pitää kalastusluvan takana.
Asumisesta. Osa-aikaomistusasuntojen osalta muutettiin lakia
siltä osin, että vähemmistöosakas
voi lunastaa asunnon, jossa asuu kesken sopimuskauden. Tämä oli
mielestäni hyvä muutos, mutta se ei ole toteutunut
maassamme kuitenkaan tasapuolisesti. Kun tällainen lakimuutos
on tehty, se tulisi toteuttaa tasapuolisesti eri puolilla maata.
Muun muassa esimerkiksi Tarveasunnot Oy ei ole suostunut edes neuvottelemaan
asukkaitten kanssa asuntojen myynnistä eikä edes
tekemään tarjouksia asiakkaille. Tähän
mielestäni pitäisi puuttua, samoiten vuokralaisten
osallistumiseen vuokratalojen hallintoon, siellä on vielä myös
puutteita. Vuokralaiset ovat ne ihmiset, jotka tänä päivänä maksavat
kaiken asumisen vuokrataloissa niin kuin omistusasunnon omistajakin maksaa
myös kaiken. Silloin pitäisi näille vuokralaisille
antaa suurempi osuus hallinnosta. Muun muassa Jyväskylässä kaupungin
omistamassa vuokrataloasuntoyhtiössä, jossa on
noin 5 000 asuntoa, pienennettiin huomattavasti asukkaitten
osuutta vuokrataloyhtiön hallinnossa. Sekään
minun mielestäni ei ole oikein. Pitäisi täältä ohjeistaa
kaupunkia, jos menettelee toisin.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Asunto- ja ympäristöjaostossa
on tämän syksyn aikana ollut hyvin mielenkiintoisia asioita
ja teemoja, joita on käsitelty. On muutama asia, johon
haluan lausua vielä mielipiteeni, tuoda esiin tässä istunnossa,
varsinkin kun ministerit ovat paikalla. Toinen koskee tätä Aran
asuntotuotantoa. Vääjäämättä tulee
sellainen mieleen, että onko se järjestelmä olemassa
tätä päivää varten
ja kuinka pitkään. Nämä erityisryhmien
tarpeet asuntotuotannossa ovat kasvava tarve ja toisaalta tämä perinteinen
Aran tuotanto ei näytä sytyttävän
enää sen enempää rakentajia kuin
välttämättä asukkaitakaan. Siihen,
en tiedä, saako tänään vastausta
enää tässä istunnossa, mutta
ehkä sitten joskus muulloin jossain muussa yhteydessä.
Toiseksi kansallispuistojen tilanteesta. Tämä Nuuksion
alulle saattaminen on erittäin tärkeä asia,
koska paineet sinne sekä matkailulliset että yleensä ja
ihmismassat, jotka sinne vaeltavat, on tärkeä saada
hallintaan. Sen takia pidän sitä erittäin
tärkeänä, jopa kiireellisenä asiana
hoitaa eteenpäin. Nyt se saadaan liikkeelle ja jatkossakin
jaosto varmasti panostaa omalta osaltaan siihen sen, minkä pystyy.
Otan esille vielä tämän muunkin kansallispuistorepertuaarin,
jossa esimerkiksi opastuskeskusten osalta on selviä puutteita
ja niitä nyt asiantuntijoiden mukaan ollaan hyvin viemässä hankkeena
eteenpäin ja siitä iloitaan. Siten myöskin
tämä Helvetinjärven kansallispuisto omalla lähialueellani
aikanaan tulkoon kuntoon.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä ympäristöministeriön
hallinnonalan osalta on käyty asioita jo kattavasti läpi. Muutaman
asian, jotka kiinnostavat itseäni, haluan vielä ottaa
esille.
Vanhojen metsien suojeluohjelma on Pohjois-Suomessa paikallisen
väen mielestä viety läpi, ja painopisteen
suojelussa tulisi olla Metso-ohjelman toteutuksessa. Kuitenkin Metsähallituksen ja
luonnonsuojelujärjestöjen dialogiprosessissa yli
100 000 hehtaaria on taas menossa suojeluun. Ymmärrän
hyvin sen huolen, jota pohjoisen sahat ja puuteollisuus kokevat
puuraaka-ainehuollon järjestämisen osalta. Samalla
on kysymys kannattavuusongelmien alla painivan alan tuhansista työpaikoista.
Korvaavia, omalla toiminnallaan rahoittuvia työpaikkoja
suojelualueilla ja niiden palveluihin ei hevin synny.
Toinen ongelma, jota joutuu paljon pohtimaan, on maatalouden
ympäristötuen uudistaminen. Nykyiseen järjestelmään
on sitoutunut valtaosa eli 93 prosenttia toimivista tiloista. Hyviä tuloksia
sisävesialueilla on tullut. Kotivetenikin on tämän
nykyisen ympäristötuen aikana noussut luokituksessa
hyvästä erinomaiseksi, ja minusta se on osaksi
tämän järjestelmän ansiota. Aika,
joka menee, kun latvavesiltä kuormitus merialueelle laskeutuu,
on arvioitu seitsemäksi vuodeksi. Itämerenkin
osalta optioita paremmasta huomisesta maatalouden kautta tulevan
kuormituksen osalta on näin odotettavissa.
Tulevan ohjelmakauden ympäristötuen osalle ei
kohtuuttomia velvoitteita tule sälyttää,
jotta sitoutuminen ohjelmaan saadaan säilymään
hyvänä. Maatalous on joutunut sopeutumaan EU-aikana
koviin toimiin, ja sopeuttamistarve Wto-neuvotteluiden ja EU:n kehyspäätösten
jälkeen on suuri, ja kansallista lisärahoitusta
tarvitaan. Tähän kokonaisuuteen myös
ympäristötukitoimet on sovitettava, irrallaan
tiukkaa linjaa soveltaen ei ympäristötuesta voida
päättää.
Arvoisa puhemies! Kuten ympäristöministerin
vastauksesta kuulimme, metsästystä kansallispuistoissa
pohtivan työryhmän työ on kesken ja väliaikatietoja
ei ole tullut. Nyt on tärkeää, että tuossa
työssä aidosti pohditaan muun muassa hirvikannan
rajoittamisen tarve. Kentältä tulee tiedusteluja
tästä työryhmän työstä ja
muitakin metsästysmahdollisuuksiin liittyviä kyselyjä.
Olen luvannut ottaa muun muassa Syötteen kansallispuiston
hirvenajon puiston tietyissä osin esille tuon työryhmän
tulosten käsittelyn yhteydessä.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa puhemies! Tulkoon kuitenkin sanotuksi, että jo
olemassa olevan lain mukaan kannan säätely on
mahdollista. Olen myöskin pyytänyt sitten tätä työryhmää miettimään
tarkkoja kriteereitä siitä, millä tavalla
ja miksi päädytään siihen, että kanta
on kasvanut liian isoksi, ja voidaan ryhtyä sitä säätelemään.
Metsästys on sitten ihan oma asiansa, ja näitä kahta
tämä työryhmä nyt sitten pohtii.
Antero Kekkonen /sd:
Puhemies! Kestävä kehitys terminä on
hyvin vaikea siksi, että sen sisään ladataan
melkein kaikkea mahdollista, ja kun jonkun termin sisään
ladataan kaikkea mahdollista, niin sitten se ei oikeastaan sisällä enää yhtään
mitään. Mutta siitä huolimatta, herra
puhemies, tohdin operoida tällä kestävän
kehityksen terminologialla.
Kestävän kehityksen määritelmän
mukaan tämän päivän kasvu ei
saa vaarantaa tulevien polvien mahdollisuuksia. Teollisuusmaiden
taloudellinen vaurastuminen on perustunut ajatukselle, että koko
maailma olisi alistettu tuotannon raaka-ainelähteeksi,
tuotteiden markkinointialueeksi. Kuitenkin 20 prosenttia maailman
väestöstä kuluttaa 80 prosenttia käytössä olevista
luonnonvaroista. Tämän kehityksen aikaansaamiseksi
on muutamassa sadassa vuodessa käytetty resursseja, joiden
kehittyminen on vaatinut miljardeja vuosia. Tämä on
näkökulma, joka valitettavasti tämän
päivän ihmisiltä yleisesti ottaen puuttuu.
EU:ssa ja muissa teollisuusmaissa kehitetty ympäristöpolitiikka
on — näin on kyllä pakko tämä sanoa — hidastanut
luonnon tuhoutumista teollisuusmaissa. Siis tämä kehityspessimismi
ei sittenkään ole vallannut alaa niin paljon kuin
hyvin monet näyttävät esittävän.
Mutta sekin on totta, että ei ole ratkaistu tätä ympäristön
tuhoutumisen ongelmaa ollenkaan riittävällä tavalla. Teollisuusmaiden
ympäristösaavutukset ovat perustuneet paremman
lainsäädännön, mutta myös tekniikan
käyttöön, myös siihen, että ympäristöä voimakkaasti
kuormittavaa teollisuutta on siirretty maihin, joissa ympäristölainsäädäntö on
vähäistä tahi suorastaan olematonta.
Tämä on myöskin yksityiskohta, eikä vain
pieni yksityiskohta, vaan suuri kysymys, joka on ratkaisematon täällä Euroopassa,
jossa me mietimme sittenkin ehkä maailmassa kaikkein vakavimmin
näitä ympäristökysymyksiä.
EU:ssa ja YK:ssa on kehitetty kestävän kehityksen
politiikan malleja, jotka ottavat huomioon yhtä aikaa taloudellisen
kasvun, työllisyyden ja ympäristön tilan
parantamisen. Tavoitteen aikaansaamiseksi on toimittava, se kai
on itsestäänselvää, sillä tavalla,
että taloudellista kasvua edistetään,
mutta ilman ympäristön lisääntyvää pilaamista.
Kasvun on siis pohjauduttava muuhun kuin luonnonvarojen tuhlailevaan
käyttöön, ja tämä on
eurooppalaisen sivistysajattelun suuri kysymys. Sen tulee olla sosiaalisesti
kestävää yhteiskuntapolitiikkaa, joka
perustuu pyrkimykseen mahdollisimman suuresta yhteiskunnallisesta
tasa-arvosta, sopimusyhteiskunnan kunnioittamisesta ja täystyöllisyydestä.
Jälleen olemme sen ikuisen kysymyksen äärellä,
ovatko nämä teesit ristiriidassa ympäristönsuojelun
kanssa. Helppoa olisi sanoa, että ovat. Haastavaa on sanoa,
että ne ovat pikemminkin haaste kuin ahdistava tekijä.
Ympäristöteollisuus on nopeasti kasvava teollisuudenala,
jonka markkinat ovat maailmanlaajuiset. Se työllistää jo
tällä hetkellä yli 2 miljoonaa kansalaista
EU:n alueella. Euroopan unionin on 10 vuodessa saatava näistä markkinoista
40—50 prosentin markkinaosuus. Globaalisti suurimpia kestävän
kehityksen haasteita ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, luonnon
monimuotoisuuden säilyttäminen, puhdas vesi ja
sanitaatio, energiakysymykset sekä köyhyyden poistaminen.
Näiden lisäksi EU:n laajuisesti nopeita toimia
vaativia asioita ovat ympäristön pilaantumisen
aiheuttamat haitat ihmisen terveydelle sekä luonnonvarojen
kestävä hallinta, mikä siis pitää sisällään
kestävämmät tuotanto- ja kulutustavat. Jotta
suurimpiin ympäristöhaasteisiin voitaisiin vastata,
on teknologian sovellutuksia käytettävä niin,
että niiden avulla kyetään vähentämään
uudistumattomien raaka-aineiden käyttöä ja
ympäristön kuormittamista erilaisilla ympäristölle
ja terveydelle haitallisilla päästöillä ja
jätteillä.
Herra puhemies! Kun tässä keskustelussa on varsin
paljon käsitelty yksityiskohtia, ajattelen niin, että on
syytä puhua myöskin vähän isomman
näköalan lähtökohdasta, ja tämä nyt
pyrkii olemaan sellainen.
Puhemies! Lissabonin strategian mukaan EU:sta on tarkoitus tulla
maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen
2010 mennessä. Tavoite edellyttää, että jäsenmaat
kykenevät ylläpitämään
kestävää talouskasvua, luomaan uusia
ja parempia työpaikkoja ja lisäämään
sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tämä kaikki kestävän
kehityksen käsitteistön alla. Lissabonin tavoitteiden
saavuttaminen edellyttää investointien merkittävää lisäämistä.
Uusia investointeja tehtäessä tulee tietenkin
aina ottaa huomioon valittavan tekniikan vaikutukset ympäristöön.
Tämän valittavan teknologian alalla me voisimme
olla vielä enemmän edelläkävijä kuin
me nyt olemme. EU:n laajenemisen myötä teknologian
ja erityisesti ympäristövaikutteisen teknologian
käyttöalue kasvaa. On laskettu, että pelkästään
nykyisten ympäristösäännösten
toimeenpano uusissa jäsenmaissa maksaa 50—80 miljardia euroa.
Tämä luo suuret ympäristöteknologian markkinat,
joilla voidaan soveltaa uusia ratkaisuja ja saavuttaa suurtuotannon
etuja innovatiivisille teknologioille ja tuotteille. Yritän
tällä sanoa sitä, että perinteinen
teollinen ajattelu ei välttämättä ole
ristiriidassa sen ajattelun kanssa, joka pohjaa parempaan, puhtaampaan
ei vaan Eurooppaan vaan koko maailmaan.
Kestävän kehityksen aikaansaamiseksi tarvitaan
paitsi muutoksia tuotanto- ja kulutustavoissa myös käyttäytymisessä,
ja tämä on tietysti yksilön kannalta
kaikkein olennaisin kysymys. Näiden tueksi tarvitaan uusien
tekniikoiden ja kannustustehokkaampien ratkaisujen kehittämistä. Riittävä rahoitus
tutkimus- ja kehitystoiminnalle on tietenkin elintärkeää,
samoin riittävä panostaminen uusien innovaatioiden
markkinoillepääsyn edistämiseen. Yhteisön
tavoite lisätä tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen
sijoitettavia varoja 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen
2010 mennessä antaa mahdollisuuden lisätä panostuksia
ympäristöteknologiaan. Nämä prosentit,
nämä luvut, vaikka nyt puhunkin ihan Euroopan
mitassa, ovat erittäin haastavia suomalaisille, eikä ole
mitään syytä epäillä,
etteivätkö suomalaiset pystyisi näihin
vastaamaan.
Pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle on pakko luoda osaamista
ja on pakko luoda myöskin motivaatiota, miten se sitten
tapahtuukaan, uuden teknologian käyttöönottoon.
Alueiden tasapuolisesta kehittämisestä on huolehdittava
muun muassa ohjaamalla EU:n aluekehitysvaroja korkean teknologian
ja ympäristöteknologian kehittämiseen.
Herra puhemies! En tietoisesti ottanut tässä kantaa
rakentamiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jossain
vaiheessa saattaisi olla syytä pohtia, ovatko rakentaminen
ja ympäristöpolitiikka, ympäristöministeriö,
sittenkään niin sopusoinnussa kuin me joskus olemme
kuvitelleet. Saattaisi olla pohtimisen paikka siinä, onko
rakentaminen sittenkin eriytettävissä, en tiedä,
mihin ministeriöön, mutta onko se eriytettävissä siitä luonnonsuojeluajattelusta,
jota noin mekaanisesti kuitenkin siinä talossa harjoitetaan.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Hongkongin Wto-kokous päättyi
sunnuntaina, ja kokouksen tulos jäi kohtalaisen laihaksi lukuun
ottamatta sitä, että valitettavasti maatalouden
vientituen osalta tiettyjä päivämäärätavoitteita
sinne kirjattiin. Mutta se ongelma, mikä minusta siellä kokouksessa
olisi ansainnut suuremman huomion, on tämä kestävä kehitys
ja ympäristönsuojelu, mistä ed. Kekkonen
juuri edellä puhui.
Nimittäin Wto-säädöksissä on
syrjimättömyyslauseke, joka estää tämän
tyyppisten kysymysten nostamisen sinne neuvottelupöytään
tavalla, jossa ne todella olisivat sitten merkittäviä silloin,
kun puhutaan tuotannollisista prosesseista ja puhutaan nimenomaan
tuotteiden hintaan vaikuttavasta kestävän kehityksen
ja ympäristösuojelun aiheuttamista lisäkustannuksista.
Ainoa kirjaus, joka Hongkongin Wto-kokouksessa tehtiin ympäristöasioita
koskettaen, on se, että ympäristökysymyksissä päätettiin
jatkaa muiden aiheiden ohella tiiviisti neuvotteluja ympäristötuotteiden
markkinoille pääsystä, joka sinänsä tietysti
on hyvä asia. Mutta kaiken kaikkiaan jos me aiomme maailmanlaajuisesti
ympäristöä suojella, niin totta kai Kioton
sopimus on tärkeä, mutta sen lisäksi
kyllä kauppapolitiikassa pitäisi myöskin
näiden kysymysten olla keskeisemmin esillä kuin
ne tänä päivänä ovat.
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön
hallinnonalalla, täällä pääluokan
35 kohdalla valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään
huomiota Itämeren suojeluun, joka on tärkeä asia. Sitten
siellä todetaan edelleen, että maatalouden ympäristötukia
tulee myöntää jatkossakin ja ne tulee
säilyttää vähintään
nykyisen tasoisena myös EU:n seuraavalla rahoituskaudella.
Tämä on tehty tilanteessa, jossa ei EU:n tulevaa
rahoituskehystä tiedetty, ja tämä tulee
olemaankin erittäin iso haaste nyt sitten jatkossa, kun
ensin neuvotellaan EU:ssa siitä, miten nämä mahdolliset
leikkaukset kohdentuvat, eli löydetään
se jakoavainmalli, niin sen jälkeen sitten on mahdollisuus
arvioida, miten se vaikuttaa lfa-tukiin ja ympäristötukiin
Suomen osalta.
Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että meillä kyettäisiin
jatkossakin ympäristötukijärjestelmää jatkamaan,
koska se on ainoa keino, jolla me voimme kestävällä tavalla
maataloudessa ottaa huomioon ympäristönsuojelun
tavoitteet. Ympäristötuki korvaa ja sen tulee
jatkossakin korvata entistä enemmän niitä toimenpiteitä,
joita viljelijät tekevät, jota kautta sitten myöskin
tarvitaan niihin kustannuksiin kompensaatiota.
Arvoisa puhemies! Vielä kahdesta asiasta ihan lyhyesti.
Ympäristöministeriö on asettanut
toimikunnan, joka selvittää tätä metsästystä eteläisissä kansallispuistoissa,
ja toivon, että tämä asetettu määräaika,
tammikuun loppu, toteutuisi. Edelleen toivon, että nykyinen
ministeri ja nykyinen hallitus antaisivat asiasta sitten tarvittavat
esitykset, mihin tämä toimikunta tai työryhmä tuleekaan
päätymään. Tärkeintä on,
että siinä saataisiin selkeät ratkaisut
siitä, millä tavalla voidaan esimerkiksi hirvieläinkantaa
kestävällä tavalla säädellä kansallispuistoissa
silloin, kun tämä kanta muodostuu suureksi ongelmaksi
niin kuin eräillä alueilla nyt on.
Sitten viimeisenä asiana palautan mieliin sen luonnonsuojelulainmuutoksen,
jonka yhteydessä käsiteltiin liito-oravan suojelua
ja siihen liittyen niitä menettelytapoja, joilla pitäisi
varmistaa se, että liito-oravan suojelu käytännössä luonnollisesti
toteutuu ja että se toteutuisi mahdollisimman yhdenmukaisella
tavalla koko maassa ja tavalla, joka mahdollistaisi sitten metsien
hyödyntämisen jatkamisen, kunhan se alue, jossa
liito-orava esiintyy, siitä ensin suojellaan pois. Jonkun
verran on tullut kentältä palautetta siitä,
että eri ympäristökeskusten välillä on
jonkinasteisia tulkintaeroavaisuuksia, mutta olisi mielenkiintoista
kuulla, mutta ympäristöministeri ei taida nyt
olla paikalla, onko ministeriössä tehty jotakin
seurantaa siitä, miten ympäristökeskuksissa liito-oravan
suojelutoimenpiteitä seurataan. Ovatko ne ohjeet yhteneväiset,
niin kuin niiden pitäisi olla, jotta ihmiset olisivat samanarvoisessa
asemassa koko maassa?
Maija-Liisa Lindqvist /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä,
että hallitus edelleen edistää puurakentamista.
Haluaisin tiedustella, onko siihen liittyvää lainsäädäntöä tekeillä,
koska olen ymmärtänyt, että puurakentamisen
kanssa tekemisissä olevat yritykset ovat sitä mieltä,
että puurakentamiselta edellytetään huomattavasti
kovempia määräyksiä kuin muulta
rakentamiselta ja että puurakentaminen on kehittynyt niin
paljon, että meillä on vielä tällaista
vanhakantaista ajattelua.
Sen lisäksi haluaisin kysyä, onko hallituksen piirissä keskusteltu
kotitalousvähennyksen laajentamisesta edelleen. Hallitushan
hoivatyön osalta kaksinkertaisti tämän
vähennyksen. Voisiko se olla myös täällä peruskorjauksissa,
koska uskoisin, että kun esimerkiksi tehdään
muutoksia energian säästämiseksi ja meillä on
muutenkin aika paljon 60—70-luvulla rakennettuja rakennuksia,
tämä vauhdittaisi aika mukavalla tavalla ainakin
tämmöistä omakotiasumista ja mikä ettei
myös kerrostaloasumista?
Sitten kun täällä olivat esillä aika
paljon nämä homeongelmat, niin haluaisin tuoda
esille sellaisen näkökulman, että Lahdessa
on tehty merkittävä keksintö. Kun on
korjattu homekouluja ja julkisia rakennuksia, niin niissähän
on myös huonekaluja, joihin nämä itiöt
ovat tulleet, ja paljon kaikkea muuta tavaraa. Siellä on
kehitetty semmoinen Hides-yksikkö, jonka avulla nämä homehiukkaset
saadaan poistettua sillä tavalla, että sen jälkeen
huonekalut ovat käyttökelpoisia, koska muussa
tapauksessa, esimerkiksi kun koulu peruskorjataan ja sinne viedään
nämä itiöiset huonekalut, siellä on
kohta samat ongelmat. Hyvin tärkeitä innovatiivisia
ratkaisuja tehdään, ja toivoisin, että niitä voidaan
sitten myös tässä korjausbuumissa viedä eteenpäin.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puheenjohtaja! (Ed. Kekkonen: Puhemies!) — Arvoisa
puhemies! Viime yönä puoli kahteen istui Keuruun kaupunginvaltuusto,
siellä oli puheenjohtaja, mutta eduskunnassa on puhemies.
(Ed. Pulliainen: Pitäisi vaan pystyä hallitsemaan
nämä monet luottamustehtävät!)
Tämän puheenvuoroni haluan aloittaa kiitoksella
siitä, että meillä on asuntoministeri
paikalla ja asuntoministerin roolissa ministeri Manninen on erinomaisesti
halunnut edistää järkevää asuntopolitiikkaa
nimenomaan siten, että asunnot voitaisiin saada myöskin
hinnoiltaan kuumentuneilla alueilla paremmin kansalaisten tavoitettaviksi.
Tämä on erittäin vaikea kysymys, mutta asuntoministerinä ministeri
Manninen on tätä kysymystä rohkeammin
ja merkittävämmin tuonut esille kuin kenties pitkiin
aikoihin.
Edellä ed. Antero Kekkonen toi kysymyksen esille, mihin
ministeriöön rakentaminen oikeastaan kuuluisi,
kuuluisiko se ympäristöministeriöön
vai olisiko se jokin muu ministeriö. Tätä itsekin
olen ajatellut, mikä saattaisi olla tuon paikka. Kun kunnissa
on pohdittu lautakuntajärjestelyjä, niin aikoinaan
on ollut rakennuslautakunnat, tekniset lautakunnat, kaavoituslautakunnat, näin
kotipaikkakunnallanikin, kunnes sitten nämä kaikki
ovat nyt ympäristölautakunnan alaa. On ehkä liian
laaja sektori, jos ajattelemme, että ympäristösektorille
mahtuvat nämä kaikki. Rakentaminen on paljon paljon
muutakin, tietysti se on osa ympäristöä,
tapahtuu ympäristössä, mutta muutakin
kuin ympäristökysymys. Pidänkin hyvänä sitä,
että meillä kuntaministerillä, ministeri Mannisella,
ovat nämä kysymykset valtioneuvostossa.
Puurakentaminen on myös asia, jota tulisi kaikin tavoin
edistää. Suomessa on hyvälaatuista puuta,
Suomi on tässä suhteessa rikas maa. Meillä on
puurakentamisen osaamista hyvin monimuotoisesti. Toivoisi, että puurakentamisen
edistämiseksi tehtäisiin tässä maassa
paljon. Se on myös ekologinen rakentamisen muoto monella tavalla.
Eri rakennusmessuilla tässä on ollut hyviä esimerkkejä,
jotka ovat kannustuksena ja rohkaisuna asiassa eteenpäin.
Sitten menisin tähän luonnonsuojelu-, ympäristösektorille.
Sekin osaltaan liikkuu eri ministeriöitten rajamailla.
Näkisin, että perinteisesti suomalainen talonpoikaviljelijä on
ollut paras luonnonsuojelija. Hän on luonut sen maaseutukulttuurimaiseman,
mikä maaseudulla on, josta on sanottu, että maaseutua
ei voi tuoda.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Oinonen, toivon, että edes jollakin tavalla tämä liittyisi
budjettiin.
Arvoisa puhemies! Juuri tähän olen tulossa.
Budjettikysymyksissä meidän on löydettävä sellaiset
ratkaisut, että maaseudulla voidaan elää.
Tässä suhteessa näkisin hyvin välttämättömäksi
sen, että muun muassa veroratkaisuilla ja ympäristöpoliittisilla
lainsäädäntö- ja tukiratkaisuilla
edistetään sitä, että tämä perinteinen
maaseutuilme voi maaseudulla säilyä. Tämä on
lainsäädäntökysymys, mutta tähän
liittyvät myöskin kysymykset, jotka ovat hyvin
ajankohtaisia maaseudun tukiratkaisujen muodossa ja myös
asuntorakentamisen ja asuntojen kunnostamisen muodossa. Edelleen,
arvoisa puhemies, näen tärkeäksi sen,
että maaseutu halutaan pitää asuttuna ja
elävänä maaseutuna, missä voidaan
asua kautta koko maan.
Ed. Vielma viittasi keskisuomalaiseen ongelmaan, josta ympäristöministerin
kanssa käymme keskusteluja, jotka liittyvät Luhangan
Onkisalo-kysymykseen. Toivoisin, että siihen voitaisiin löytää budjetin
kannalta edullinen, järkevä ratkaisu. Paikalliset
asukkaat ovat sen löytäneet, mutta jostakin käsittämättömästä syystä valkoselkätikka
oli muutaman kymmenen metriä väärässä paikassa
havaittu kerran ja sitten kolme kertaa kalliimpaa siltaratkaisua
oltaisiin tekemässä, joka sadan metrin päästä tuon
alueen kiertäisi. Minä uskon, että linnut
voisivat lentää sen matkan ja näin saadaan
valtiontalouteen edullisempi ratkaisu.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämän vuoden budjetin viimeistely
sai varsin dramaattiset vaiheet, kun kaksi temmellyskenttää saivat
työnsä päätökseen juuri
näillä loppumetreillä.
Ja, arvoisa puhemies, tähän liittyy selviä budjetaarisia
vaikutuksia paitsi juuri tällä hetkellä niin
aivan erikoisesti lähitulevaisuudessa. Eli kysymys on siitä,
millä tavalla ne poliittiset tavoitteet, jotka budjetin
avulla ollaan nyt päättämässä,
voivat toteutua.
Ed. Sirkka-Liisa Anttila oli läsnä Wto-neuvotteluissa
tuolla Aasian mantereen toisella reunalla ja kertoi jo siitä,
mikä oli ympäristöasioitten lopputulema
ratkaisussa: oikeastaan ei yhtään mikään.
Arvoisa puhemies! Tältä samalta paikalta aikoinaan
kauppa- ja teollisuusministeri Pertti Salolainen piti hyvin merkittävän
puheenvuoron ihan samanlaisessa yhteydessä, missä nyt
juuri keskustelemme ympäristöministeriön
pääluokasta, ja hän puhui täsmälleen
samasta asiasta, mistä ed. Sirkka-Liisa Anttila äsken
puhui. Hän kertoi siitä, kuinka Wto:hon saatiin
ympäristöasiat sillä tavalla mukaan aikoinaan
vuonna 1973, että valtavan väännön
jälkeen päätettiin perustaa ympäristöpoliittinen
työryhmä. Se oli erittäin pitkien ja
vaikeitten neuvottelujen väärti asia.
Kun asiaa sitten käsiteltiin täällä isossa
salissa 1990-luvun alkupuolella, kauppa- ja teollisuusministeri
Pertti Salolainen kertoi, että muuten meni ihan hyvin,
mutta yhtään kokousta ei ole pystytty pitämään.
Eli ei ollut pystytty sopimaan siitä. (Ed. Karjula: Siinä kahdessakymmenessä vuodessa!)
— 20
vuodessa ei ole pystytty sopimaan siitä, millä tavalla
tämmöinen kokous saataisiin, ympäristöryhmän
ensimmäinen kokous, koolle. — Niin että ed.
Sirkka-Liisa Anttilalle vaan, että ei ole mikään
muuttunut viimeisen 12 vuoden aikana. Kaikki on pysynyt entisellään.
Tällähän on tietysti erittäin
fundamentaalinen merkitys. Siis meillä on löydetty
nyt masking factor, jolla meidän ympäristöministeriön
pääluokan hienot aikaansaannoksemme voidaan typerällä liikepolitiikalla
ja kauppapolitiikalla tuhota viimeiseen pisteeseen saakka.
Minulla oli tilaisuus olla näissä merkeissä Yhdysvalloissa
kutsuttuna esitelmöitsijänä pari kuukautta
sitten, ja täsmälleen sama aihe oli siellä esillä liittyen
meidänkin ympäristömme asioihin ja kauppakumppaneittemme
ympäristöasioihin. Siinä kokouksessa
puhuttiin nämä asiat aivan selviksi, kerrottiin
se, miten näillä on jo uskonnollinen tausta eli
kreationistinen lähestymistapa ja on niin kuin katsottu,
että Jumala on antanut maapallon ihmisen käyttöön,
tämä on kertakäyttöhyödyke
ja sillä siisti. Toisin sanoen ne syyt, miksi tässä on
niin vaikea edetä, ovat tämmöiset.
Nyt meillä oli toinen ratkaisu, jolla on 100 miljoonan
välitön vaikutus meidän budjettitalouteemme.
Toisin sanoen lfa-tuen ja ympäristötuen kohtalot
ovat niin sun näin tästä eteenpäin.
Toisin sanoen, kun ympäristöministeriön
hallinnonala on mukana ympäristötuen hallinnoinnissa
keskeisesti, niin kun me teemme nyt hienoja ratkaisuja täällä,
lyömme lukkoon huomispäivänä tämän
budjetin lopullisesti, niin sitten olemme sellaisessa tilanteessa,
että kaikki työ, mikä nyt on saatu aikaiseksi — nimittäin
se on ollut valtava aikaansaannos, kun suomalainen maataloustuottaja,
vaikka ehkä se hänen perusasennoitumisensa ympäristöasioihin
on juuri niin kuin ed. Oinonen kuvasi, ryhtyy ohjelmallisesti noudattamaan
tiettyjä asioita, se on ollut oppituoli, joka on tarvinnut
porkkanoita — nyt ollaan tilanteessa, jossa sitten ollaan
romuttamassa tätä koko järjestelmää.
Sitten kun se suomalaiseen mielenlaatuun ympätään,
niin ei tämä hyvältä näytä.
Tässä katsannossa minä toivon hartaasti,
että nyt löydetään jokin sellainen
ratkaisu, että tätä romuttamista ei toteuteta,
vaan se hyvä alku suomalaisen maataloustuottajan kouluttamisessa taikka
kouluttautumisessa ympäristönsuojelijaksi voi
käytännössä jatkossakin toteutua,
siihen löydetään sitten valtiovarainministeriön
toimesta asiaan kuuluva ratkaisu niin, että kun seuraava budjetti
on vuoden kuluttua vielä tämän eduskunnan
käsiteltävänä, silloin nämä asiat
ovat lopullisesti ratkaistuja.
Toivon, että kehysriihessä helmikuussa nämä asiat
saavat sellaisen ratkaisun, että kun eduskunta kehystulosta
käsittelee huhti—toukokuussa, silloin eduskunta
voi jo antaa osviitat sille, että ensi vuoden budjetti
näiltä osin rakentuu kestävälle
ympäristönsuojelun pohjalle ja tasolle.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä on käyty
hyvin monipuolista keskustelua. Isommistakin näkökulmista
on puhuttu. Tässä viimeksi ed. Pulliainen viittasi
Wto:hon. Haluaisin ihan tässä kohdin vielä todeta
sen, että ympäristöministeriö on
se ministeriö, joka ilmastonmuutoksesta ja ilmastonmuutokseen
liittyvästä seurannasta ja ilmastosopimuksesta
vastaa Suomen osalta. On tietysti selvää, että Montrealissa nyt
joulukuussa päästiin eteenpäin huolimatta joistakin
kummallisista, muista julkisuudessa olevista kirjoituksista, jotka
ovat tulleet niin sanotusti arvovaltaisista suunnista, mutta joka
tapauksessa ympäristöministeriön analyysi
on luettavissa muun muassa ministeriön nettisivuilta. Se
on kyllä positiivinen.
Sitten täällä syntyi myös
kahden kansanedustajan, joista toinen, ed. Oinonen, on paikalla,
puheenvuoroissa tämä kysymys, kuuluuko asuminen — vai
onko se sitten rakentaminen — ollenkaan ympäristöministeriön
toimialaan. Ed. Karjula, on olemassa maankäyttö-
ja rakennuslaki, joka vuonna 99 eduskunnassa hyväksyttiin.
Se käsiteltiin mietinnön tehneessä ympäristövaliokunnassa.
On aivan selvää, että rakentaminen, maankäyttö,
kaavoitus, myöskin sen tulevaisuuteen suuntautuvat arvioinnit,
muun muassa valtakunnallisen alueidenkäytön tavoitteet,
ovat yksi kokonaisuus. Jos osallistutte kaavoittamiseen, kunnan
tasolla, maakunnan tasolla, valtakunnan tasolla, nämä linjaukset
ovat yksi sagittaalinen kokonaisuus, jossa eri tasot vaikuttavat
toivon mukaan vuorovaikutteisesti toinen toisiinsa. Näin
ollen on aivan selvää, että se kuuluu
ympäristöministeriöön.
Puhemies! Täällä puhuttiin ihan oikein
myös kestävästä kehityksestä.
Kun kysymyksessä on ympäristöministeriön
pääluokka, niin me tiedämme, että sekä valtioneuvoston
kansliassa että ympäristöministeriössä kuten
muissakin ministeriöissä ollaan valmistelemassa
Suomen uutta kestävän kehityksen ohjelmaa, johon
kansallinen kestävän kulutuksen ja tuotannon mietintö, joka
luovutettiin kansleri Raivion johtaman toimikunnan toimesta kesäkuussa,
16. kesäkuuta 2005, ympäristöministerille
ja kauppa- ja teollisuusministerille, luo pohjaa tälle
kestävän kehityksen toiminnalle.
Nythän vuosina 2009—2010 kestävä kehitys on
YK:n Csd:n agendalla. Tämä kestävän
kehityksen toimikunnan kokous pidetään aina keväisin
YK:n tiloissa ja noina vuosina siinä on aiheena siis kestävä kehitys.
Kestävän kehityksen puiteohjelma taas oli Johannesburgissa
esillä Suomen aloitteesta Euroopan unionin aloitteena.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Tiusanen, ihan hyvää keskustelua, mutta
aika kaukana budjetista, joten toivon, että me kuitenkin
keskittyisimme siihen, mitkä ovat budjetin vaikutukset.
Puhemies! Tällä on budjettivaikutuksia tietysti,
koska kestävän kehityksen toimikunnan tänä vuonna
aloittamalla kestävän kehityksen ohjelmalla on
luonnollisesti budjettivaikutuksia. Kun on kysymys ympäristöministeriön
pääluokasta ja myöskin yleensä budjetista,
niin on selvää, että kun 3,4 miljardia
on Suomen ympäristöteknologian volyymi ja tässä kohtaa
pitää todeta, että aikaisemmin, kun tästä asiasta
puhuttiin, puhujaa ei keskeytetty, niin totean, että Euroopan unionissa
se volyymi on runsas 300 miljardia euroa ja tämän
volyymin lisääminen on tietysti mahdollista nimenomaan
kestävän kehityksen ohjelmaa eteenpäin
viemällä.
Sitten asia, joka liittyy ympäristöministeri Enestamin
toimialaan, hän ei ole paikalla, mutta joka tapauksessa
on syytä edelleenkin peräänkuuluttaa
sitä, että öljyntorjunnan osaamiskeskuksen,
joka on hallitusohjelmassa omana hankkeena, joka ei ole ehtinyt
vuoden 2006 budjettiin, toteuttaminen ja liikkeelle saaminen mahdollisimman
nopeasti olisi välttämätöntä,
että se yleensä ehtisi ensi vuoden budjettiin.
Seuraava asia, joka liittyy myös tähän
pääluokkaan, on avomeriolosuhteissa, vaikeissa
jää- ja tuuliolosuhteissa, kemikaali- ja öljyntorjuntaan
kestävän aluksen hankkiminen Suomeen. Tästä me
olemme keskustelleet eduskunnassa moneen kertaan, mutta edelleenkin
tämän asian peräänkuuluttaminen
on todellakin tärkeätä.
Sitten edelleen näihin yksityiskohtaisempiin asioihin.
Täällä ed. Laukkanen otti hyvin esille Repoveden
kansallispuiston luontokeskuksen. Siitä on olemassa Kymen
vaalipiirin kaikkien kansanedustajien allekirjoittama talousarvioaloite,
joka esitellään huomenna äänestykseen. Nämä valtion
rahat, vaikka ne eivät tietenkään olisi
100:aa prosenttia luontokeskuksesta, ovat kylläkin tärkeitä tällaisen
hankkeen liikkeelle saamiseen. On selvää, että siinä on
aihetta olla myös muita tahoja mukana.
Edelleen toteaisin vielä tähän hirvenmetsästysasiaan,
joka täällä nousi esille, että ainakin
sen tiedon perusteella, minkä me olemme saaneet silloin,
kun tämä asia käsiteltiin ympäristövaliokunnassa,
olemme olleet tyytyväisiä sen käsittelyn
laatuun, joka ympäristöministeriöjohtoisesti on
tässä asiassa eteenpäin viety.
Lopuksi on välttämätöntä vain
todeta se, että kun ed. Laukkanen käytti sinänsä hyvän
puheenvuoron, joka on puheenvuoro 102 tältä päivältä ilmeisesti,
niin hän viittasi Marpol-yleissopimukseen ja puhui siitä,
että se olisi hyväksytty noin reilu viikko sitten
tässä salissa. Haluan vain ihan pöytäkirjaan
oikaisuna todeta, että siinä olemme hyväksyneet
Marpol 73/78 -yleissopimuksen tarkistetun neljännen
liitteen pienen poikkeaman, joka sinänsä sisällöllisesti
oli huononnus. Koska Suomen lainsäädäntö on
nyt niin hyvällä tasolla, tällä ei
ole sinänsä merkitystä, mutta oli kysymys
ainoastaan sellaisesta asiasta, että lyhennettiin sitä etäisyyttä,
mikä pitää vähintään
olla niin sanotusti lähimmästä maasta,
kun voidaan laskea mereen käymäläjätevettä.
Kun se on niin sanotusti käsitelty, silloin se voi olla
nyt tämän uuden tilanteen mukaan vain 3 meripeninkulmaa,
kun aikaisempi luku oli 4 meripeninkulmaa.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on
eräitten puhujien, muun muassa SDP:n edustajien Taiveahon
ja Viitasen puheenvuoroissa kummasteltu sitä, että kokoomus
esittää vähennettäväksi
luonnonsuojelualueiden hankkimiseen tarkoitettua
määrärahaa 5 miljoonaa euroa. Se on huomenna äänestyksessä ehdotuksena
29. Mutta minä haluaisin korostaa sitä,
että kokoomus ehdottaa vähennettäväksi määrärahoja
uusien luonnonsuojelualueiden hankintaan, uusien luonnonsuojelualueiden. Koska
valtiolla on velvoitteita jo näissä vanhoissakin
ihan riittävästi, niin sen vuoksi me katsomme,
että ei enää tätä reviiriä pyritä laajentamaan.
Mutta, herra puhemies, vielä tässä haluan
ottaa tästä mietintötekstistä esille
nämä ympäristötyöt,
mihin ympäristöministerikin täällä viittasi. Ympäristötyöt,
kuten siirtoviemärihankkeet ja näitten rahoittaminen,
olisivat äärimmäisen tärkeitä hankkeita.
Ne ovat yhtä tärkeitä kuin monet väylähankkeet.
On sanottu, että tien rakentamiseen sijoitetut rahat tulevat
vähintään kolminkertaisesti yhteiskunnalle
takaisin, ja varmasti tällaisiin siirtoviemärihankkeisiin
ja niihin investoimiseen käytetyt rahat tulevat varmasti
vähintäänkin kolmin-, ellei peräti
kymmenkertaisesti takaisin niin sanotussa pitkässä juoksussa.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen käsitteli mielenkiintoisella
tavalla sitä, mitenkä näitten ympäristöasioiden
esille saaminen kansainvälisesti on haastavaa. Siinä mielessä voidaan
todeta, että Suomessa on kuitenkin tehty monella alueella
ympäristönsuojelussa ja ympäristöasioissa
hyvää työtä. Tämä käsillä oleva
budjetti luo monelta osalta edellytyksiä tämän
hyvän työn jatkumiselle.
Mutta todella harmillista on se, että vuodesta toiseen
asunto- ja ympäristöjaosto on joutunut puuttumaan
siihen, että ympäristötyömäärärahoja
ei ole käytössä riittävästi.
Nytkin käsillä olevan budjetin osalta niitä hallituksen
esityksessä oli vähennetty mutta jaoston ja valiokunnan
toimesta lisättiin 1,9 miljoonaa euroa, jolloinka saavutettiin
kuluvan vuoden taso näissä määrärahoissa.
Tarve tällä alueella on todella huomattavasti
suurempi. Minä jopa rohkenisin verrata sitä, että vaikka
me olemme näistä liikenneinfrarahoituskysymyksistä pidetty
tämän hallituskauden aikana hyvää huolta,
jollakin tavalla rinnastaisin kuitenkin tätä ympäristötöiden
merkitystä myös ihan näihin infrahankkeisiin
ihan samalla tavalla tärkeitä kokonaisuutta palvelevia asioita.
Sen vuoksi on hyvä, että kuitenkin tämä taso
pystytään nyt varmistamaan.
Täällä ovat erityisen merkittäviä nämä siirtoviemärihankkeet.
Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä korostetaankin
sitä, että nimenomaan näillä rakennemuutosalueilla
voidaan hyödyntää vähän
korkeampaa valtion rahoitusosuutta. Erityisesti on esimerkkinä otettu
Vihannin ja Raahen siirtoviemärihanke.
Arvoisa puhemies! Toisena erittäin isona asiana otan
tämän tonttien saatavuuskysymyksen. Siitä jaostossa
keskusteltiin hyvinkin paljon, kuultiin asiantuntijoita ja oli helppo
todeta se, mitenkä Suomi tässäkin suhteessa
jakaantuu hyvin erilaisiin alueisiin. Meillä on näitä kasvukeskusalueita,
joissa tonttimaan saatavuus ja hinta ovat ongelma, erittäin
suurikin ongelma ja toki on sitten alueita, joissa rakennusmaata
on tarjolla, mutta tämä kysyntä keskittyy
aika voimakkaasti. Siinä mielessä on erittäin
tärkeää, että kaikki se, mikä on
tehtävissä tehdään sen eteen, että tarpeettomilla
valituksilla ei viivytetä hyvien tonttialueiden käyttöön
saamista.
Mutta se havainto, joka tässä valiokunnan mietinnössä tulee
esille on myös tärkeää, että myös
Pääkaupunkiseutua ajatellen nämä Kapiteeli
Oyj:n omistuksessa olevat alueet todella varmistetaan, että niiltä osin
kuin niitä voidaan käyttää asuntotuotantoon
tämä asia hoidetaan myös tarkoituksenmukaisella
tavalla.
Kunnallistekniikka-avustus puhutti myös aika paljon
jaoston käsittelyssä. Siinä jopa selvästi tuli
esille se, mitä näillä kasvukeskusalueilla
ymmärretään. Oli äänenpainoja,
joissa jopa korostettiin, että nämä pitäisi
rajautua näitten kasvukeskusten kaupunkien alueella tapahtuvaan
kunnallistekniikan toteuttamiseen, mutta minusta on erittäin
tärkeää, että me käsittelemme
näitä kaupunkiseutuja kokonaisuuksina. Siinä mielessä ihan
erityinen kiitos ministeri Manniselle, että esimerkiksi
Oulun seutu on nyt kokonaisuutena otettu näiden avustusten
piiriin. On jollakin tavalla vaikea perustella sitä, että esimerkiksi
Liminka kuntana, joka tällä hetkellä kasvaa
nopeimmin Suomen kunnista, ei voisi olla mukana, kun haetaan perusteita
nimenomaan kunnallistekniikan toteuttamiseen, joka liittyy näihin
vahvoihin, kehittyviin, kasvaviin alueisiin. Ainoa haaste on se,
että tämä 50 miljoonan euron määräraha
on lähes jo varattu tämän vuoden aikana
ja ennen kaikkea, jos ajatellaan jatkoa, on erittäin tärkeää,
että pystytään varmistumaan siitä,
että tätä määrärahaa
on tarvittavissa määrin käytettävissä.
Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti kommentoin puurakentamista.
Siinähän on ollut ihan oma työnsä puun
käytön lisäämiseksi. Monilta
osinhan puurakentaminen on edennyt hyvin. Jos ajatellaan viime vuosien
asuntotuotannon kehittymistä, pientalorakentamisen, lomarakentamisen kasvua,
siellä puulla ja puurakentamisella on erittäin
merkittävä osuus. Mutta on tärkeä huomioida
se havainto, johonka valiokuntakin kiinnittää huomiota,
että myös näissä lähiörakentamisen
kehittämisprojekteissa otetaan erityisesti huomioon puurakentamisen
mahdollisuudet. Minä ajattelen näin, että se
on ehkä sellainen rakentamisen alue, että jos
me voisimme kansallisesti hankkia enemmän kokemuksia tältä alueelta,
niin siitä voisi rakentua myös ihan merkittävääkin
viennin uutta mahdollisuutta ja tällä tavalla
myös uutta mahdollisuutta puun käytön
lisäämiseksi.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle kiitos tästä historiankatsauksesta,
joka ainakin itselleni oli ihan uutta. Ed. Pulliaisen kanssa olen
samaa mieltä siitä, että nyt sitten pitää seuraavana
selvittää kansallisen rahoituksen mahdollisuudet,
mutta vasta sen jälkeen, kun Euroopan unionissa on neuvoteltu
loppuun se jakoavain eli se, millä tavalla nämä leikkaukset
tai vähennykset mahdollisesti kohdistuvat lfa- ja ympäristötukeen.
Sen jälkeen sitten, kun tämä ratkaisu
on tehty, on kansallisen toiminnan vuoro ja viime kädessä budjettikehysten yhteydessä,
ihan niin kuin ed. Pulliainen totesi.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen siitä,
että tässä keskustelun yhteydessä on
nimenomaan tämä puurakentaminen osaltaan noussut
myös hyvin voimakkaasti esille.
Mutta palauttaisin vielä mieliin ed. Reijosen koulutuskysymyksen
ja tähdentäisin nimenomaan sitä, että koulutuksella
saadaan torjuttua rakentamisessa tapahtuvia virheitä. Meillä on
tällä hetkellä todella ongelma ollut
rakennusmestarikoulutuksen puuttuminen. Toivoisin siihen osaltaan
myös ympäristöministeriöltä sivustatukea
ja sivusta-apua, että tämä koulutus saataisiin uudelleen
käynnistettyä.
Nämä homeongelmat, mitkä ovat myös
nousseet täällä voimakkaasti esille,
ovat osaltaan siitä seurausta, että osittain ammattitaidottomasti
rakennetaan. Koko homeasiahan tuli meillä esille 70-luvulla,
jolloin pihan periltä lähdettiin siirtämään
saunat, kosteat tilat, varsinaisiin asuinrakennuksiin. Siihen samaan
aikakauteen leikkasi vielä sitten mukaan energiakriisi,
jolloin rakennettiin liian tiiviisti eikä kiinnitetty riittävästi huomiota
tuuletukseen.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Pääministeri Lipposen hallituskaudellahan
tämmöinen piristysruiske puurakentamiselle annettiin. Silloin
nimenomaan puurakentamisen vauhti piti kiihdyttää sellaisiin
mittoihin, mutta nyt se on johonkin lopahtanut. Toivoisin, että pääministeri Matti
Vanhasen hallitus voisi kaivaa jostain naftaliinista esille sen
edellisen hallituksen puurakentamisen edistämisohjelman
ja päivittää sen tähän
päivään. Nyt kun puhutaan näistä ympäristötuista
ja puhutaan paljon päästöistä ja
päästöjen sitomisesta, hiilinieluista
ja muista, niin todellakin puurakentaminen olisi nyt nostettava Suomessa,
joka on metsien maa ja jossa siihen olisi parhaat mahdolliset edellytykset,
ihan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi kaikessa rakentamisessa.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä haluan todeta,
että ed. Hemmilä ei ollut nyt ollenkaan kyllä ajan
tasalla tässä asiassa. Ensinnäkin se puurakentamisen
puuohjelma aloitettiin Esko Ahon hallituksen aikana. Sitä jatkoivat
Lipposen molemmat hallitukset erittäin ansiokkaasti, sitä on
jatkettu välittömästi Vanhasen hallituksen
aikana, ja siinä on kaksi osiota: pientalorakentamisen
edistäminen, siihen liittyen puurakentaminen ja, toisena,
myöskin puutaloviennin edistäminen maailmalle.
Ja niin kuin ministeri Enestam tuossa totesi, tällä hetkellä ne
ohjelmat on valtioneuvostossa hyväksytty ja tällä hetkellä on
seurantaryhmä ja toteuttamisryhmä viemässä asioita
eteenpäin.
Ed. Lindqvist täällä kysyi, ollaanko
lainsäädäntöä siinä muuttamassa.
Siinä on alatyöryhmä, joka selvittää,
millä tavalla näitä rakenteellisen palosuojelun
määräyksiä pitää tarkistaa,
niin että puu on tasavertaisessa asemassa muun rakentamismateriaalin
kanssa. Siinä on erittäin monia, kymmeniä,
erilaisia toimenpiteitä, joita parhaillaan viedään
eteenpäin. Varsinaisestihan tämä rakentaminen
kuuluu ministeri Enestamin toimialaan, mutta olen ollut itse tässä projektissa mukana.
Viime viikolla viimeksi oli sekä Finnforestin kanssa että myöskin
ylijohtaja Kourilehdon kanssa palaveri, jossa selvitimme, miten tämä hanke
tällä hetkellä etenee.
Ed. Ahonen kysyi rakennusmestarikoulutuksesta. Tämä asia
oli esillä myöskin tässä puurakentamisen
yhteydessä. Sille annettiin tukea, ja tällä hetkellä tilanne
on se, että ministeri Kalliomäki on asettanut
pikatyöryhmän tämän työnjohtajakoulutuksen
selvittämiseen. Me toivomme ja uskomme, että tämä rakennusmestarityyppinen tutkinto
voisi jatkossakin tulla edelleen käyttöön,
koska todella rakentajat ovat, rakennuttajat ennen kaikkea, erittäin
huolissaan siitä, että ei ole tätä työnjohtotason
ja vastaavan työnjohtajavoimaa, kun nykyiset rakennusmestarit
jäävät eläkkeelle.
Kaiken kaikkiaan pyydän saada kiittää eduskuntaa
erittäin rakentavasta ja myönteisestä keskustelusta
tämän ympäristöministeriön
pääluokan osalta.
Yleiskeskustelu pääluokasta 35 päättyy.