Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Nyt esillä olevassa lakiesityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi lastensuojelulakia siten, että huostaanotetun lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos sitä ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muutoin. Perhehoitajalakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ennakkovalmennus säädettäisiin pakolliseksi ja perhehoitajille järjestettäisiin riittävä tuki sijoituksen aikana. Esityksen mukaan jokaista hoidettavaa varten nimettäisiin vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostettaisiin nykyisestä 374,41 eurosta 650 euroon.

Perhehoitajalakiin esitetään säännöstä, jonka mukaan kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Samassa lakimuutospaketissa esitetään, että omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisätään vastaava omaishoitajan vapaata koskeva säännös. Sen mukaan siis omaishoitajan vapaan tai muun poissaolon aikainen sijaishoito voitaisiin järjestää siihen soveltuvan henkilön kanssa tehtävällä toimeksiantosopimuksella.

Hallituksen nyt eduskunnalle esittämillä lainmuutoksilla on tarkoitus vahvistaa perhehoidon asemaa huostaanotettujen lasten sijoittamisessa. Muutokset ovat osa sitä pitkäjänteistä työtä, mikä linjattiin jo vuonna 2008 voimaan astuneessa uudessa lastensuojelulaissa.

Hallitusohjelmassa totesimme: "Uuden lastensuojelulain käytännön toteutus ja kansallisen kehittämistyön jatkaminen turvataan. Uudistetaan perhehoitolainsäädäntöä tavoitteena sijaishuollon painopisteen siirtäminen perhehoitoon. Vahvistetaan perhetyötä osana lastensuojelun avohuollon tukitoimia." Tätä olemme nyt siis toteuttamassa näillä lainmuutoksilla.

Arvoisa puhemies! Lasten ja perheiden pahoinvointi ja lastensuojelun tarpeen kasvu on ollut ilmeinen. Huolemme on poikinut jo sieltä 1990-luvun puolestavälistä alkaen, ja huoli on sen kuin lisääntynyt. Lasten huostaanotto ja sijoittaminen kodin ulkopuolelle on aina vaikea ja usein dramaattinen toimenpide. Tutkimusten mukaan suurimmat vaikeudet sijoitusten onnistumisessa ovat vanhemmilla lapsilla, usein teini-iässä huostaanotetuilla. Sen sijaan pienten lasten sijoittamisessa onnistutaan parhaiten. Huolestuttavaa on se, että myös 0—2-vuotiaista yli puolet sijoitetaan Suomessa laitoksiin.

Vaikka nyt esitetyt lainmuutokset ovat hyvin merkittäviä perhehoidon kehittämisen suuntaajia, emme tokikaan kuvittele, että tavoitteet toteutuvat vain näillä. Hoitajien ennakkovalmennus ja muu tuki on hyvin keskeinen tekijä alan kehittymisen ja lapsen onnistuneen sijaishuollon kannalta. Perhehoito ja omaishoito ovat erittäin vaativia tehtäviä. Sidonnaisuus työhön on useimmiten ympärivuorokautista. Sekä perhehoidon että omaishoidon kehittämisen keskeinen kysymys on, miten kyetään järjestämään riittävät tukitoimet hoitotyöntekijöille. Palkkion korotus on tärkeä asia niin ikään, samoin valmennus ja koulutus. Nämä eivät kuitenkaan korvaa sitä, että näin raskaissa tehtävissä on välttämätöntä saada pitää myös lomaa ja muita normaaleja vapaita. Vapaiden järjestäminen on ollut perhehoidon ja omaishoidon suurimpia haasteita. Lomittajien ja varahoitopaikkojen puute estää käytännössä suurelta osin vapaan pitämisen. Nämä asiat vaikuttavat työssäjaksamiseen ja myös alalle hakeutumiseen ja pysyvyyteen. Nyt esitettävillä vapaan järjestämisen tavoilla ja nimenomaan tällaisilla uusilla tavoilla toivomme saavamme helpotusta tähän tilanteeseen niin perhehoitajille kuin omais-hoitajillekin.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2009 tilastojen mukaan kunnat käyttivät laitos- ja perhehoitovuorokausimaksuihin yhteensä 592 miljoonaa euroa. Kasvua edellisestä vuodesta oli 48 miljoonaa euroa. Jos uusista sijoituksista vuonna 2012 esimerkiksi 350 lasta sijoitetaan perhehoitoon, olisi kustannussäästö lähes 25 miljoonaa euroa. Kyse on siis hyvin merkittävistä rahamääristä. Esityksen perusteluissa on tuotu esille se, että rakennemuutos ei tapahdu hetkessä. On oletettavaa, että alkuvaiheessa tarvitaan kustannuksia aiheuttavia toimia enemmän, mikä taas myöhemmin tuottaa edellä kerrottuja merkittäviä säästöjä.

Vielä lyhyesti tähän loppuun, arvoisa puhemies: Nyt käsillä oleva lakipakettiesitys sisältää tärkeimmät suunnitellut muutokset perhehoitajalakiin. Nämä on valmisteltu perhehoitajatyöryhmässä. Muut lainmuutokset arvioidaan tarkemmin myöhemmin, kun perhehoitotyöryhmän ehdotukset on viimeistelty ja niistä on saatu lausunnot. Viimeistelytyö on nyt tässä vaiheessa ihan meneillänsä tuolla ministeriössä. Pyrkimyksenä on uudistaa asteittain koko perhehoitajalaki osana sosiaalihuollon lakien uudistamista.

Perhehoitotyöryhmän ehdotusten kanssa samanaikaisesti on valmisteltu lastensuojelun perhehoidon valtakunnallista toimintaohjelmaa. Sen toimintaohjelman tavoitteena on yhtenäistää perhehoidon rakenteita ja käytäntöjä sekä edistää kuntien tasa-arvoista asemaa rekrytoitaessa perhehoitajia. Toimintaohjelma tuottaa arvioinnin kriteerejä eri toimijoille ja toimii muutenkin tulevaisuudessa kehittämisen työvälineenä. Eli niin toimintaohjelma kuin sitten tämä työryhmän työ ovat hyviä lähtökohtia olleet tälle kehittämistyölle, mutta nyt tällä lainsäädännöllä me saamme myös sitten ihan selkänojaa lisää.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin, erittäin iloinen, että pitkään odotettu ja valmisteltu perhehoitajalain muutos on nyt totta. Muutosesityksen pohjana on sosiaali- ja terveysministeriön asettaman lainsäädännön kehittämistyöryhmän raportti, joka valmistui viime keväänä. Työryhmän esittämä perhehoidon lainsäädännön kokonaisuudistus ei vielä tässä vaiheessa ole toteutumassa, mutta nyt tehdyt uudistukset pitävät kuitenkin sisällään ehdottomasti kiireellisimmät ja tärkeimmät asiat, kun sekä perhehoidon määrää että laatua halutaan lisätä.

Esityksen tavoite on hallitusohjelman mukaisesti siirtää sijaishuollon painopiste laitoshuollosta sijaishuoltoon eli perhehoitoon, vahvistaa perhehoidon laatua ja tehdä sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä houkuttelevampaa lisäämällä tukea. Muutoksia tehdään lastensuojelulakiin, perhehoitajalakiin sekä omaishoidon tuesta annettuun lakiin.

Perhehoitajalain ja omaishoitajalain muutosten on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Lastensuojelulain muutoksen tarkoitus on astua voimaan 1.1.2012.

Lastensuojelulain 50 §:ää muutettaisiin ehdotuksen mukaan niin, että lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos sitä ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla. Näin perhehoidosta ensimmäistä kertaa Suomessa tulisi laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Näinhän se on monissa muissakin Pohjoismaissa. Me olemme tässä asiassa olleet erittäin paljon jäljessä. Tämä on nimittäin nyt oikeasti historiallinen linjaus lastensuojelun sijaishuollon rakenteen muutoksen aikaansaamiseksi.

Perhehoitajalain merkittäviä muutoksia ovat perhehoitajien ennakkovalmennuksen säätäminen pakolliseksi ja riittävän tuen turvaaminen sijoituksen aikana. Tuen toteutuminen varmistetaan esityksen mukaan siten, että jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä.

Myös vähimmäispalkkion korotus on mukana uudessa lakiesityksessä. Sen mukaan perhehoitajien vähimmäispalkkio nostettaisiin 353 eurosta 650 euroon hoidettavaa kohti kuukaudessa. Tuo on erittäin merkittävä korotus, sillä perhehoitajien joukossa on erittäin paljon pelkkää minimipalkkiota saavia.

"Me yritämme luoda vähitellen olosuhteita" — tämä on sitaatti — "jotka houkuttelisivat enemmän ihmisiä perhehoitajiksi. Monet kunnathan ovat sanoneet, että he kyllä sijoittaisivat perhehoitoon, mutta kun ei ole perhepaikkoja." Näin totesi STT:n haastattelema apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä sosiaali- ja terveysministeriöstä, ja näin asia on. Perhehoitajia ei saada lisää, ellei tätä hoitomuotoa ihan oikeasti kehitetä.

Arvoisa puhemies! Perhehoitajalakiin esitetty ennakkovalmennus yhtenäistää nykyisiä kirjavia toimintakäytäntöjä. Useat kunnat ovatkin jo edellyttäneet perhehoitajiksi haluavien osallistuvan tuohon ennakkovalmennukseen. Valmennuksen keskeisin tavoite on turvata perhehoitajiksi aikovan henkilön valmiudet tehtäväänsä. Sen tulisi myös sisältää perhehoitajan asemaa, oikeuksia, velvollisuuksia ja lainsäädäntöä koskeva osuus.

Pride-menetelmällä toteutettu valmennus korostaa lapsen tarvetta turvallisiin ja pysyviin ihmissuhteisiin, lapsen kehityksellisten tarpeiden kohtaamista sekä yhteistyön tärkeyttä. Vanhempien elämänhistoriaa ja tilannetta, verkostoa, menetyksiä, kasvatusnäkemyksiä, motiiveja ja yhteistyökykyä peilataan lapsen tarpeisiin. Valmennuksessa perhe ja sosiaalityöntekijä arvioivat yhdessä sijaisvanhemmaksi ryhtymisen edellytyksiä. Hyvä valmennus on tärkeä osa onnistunutta sijoitusprosessia.

Arvoisa puhemies! Ennakkovalmennuksen lisäksi sijaisperheinä toimiville tulee taata riittävä tuki hoidon aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perhehoidon toteutumista tukevien työntekijöiden osaamista ja määrää tulee lisätä. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että sijoituksen aikaisen tuen toteuttamiseksi tarvitaan valtakunnallisesti 100 uutta sosiaaliohjaajaa. Tämän kustannukset olisivat vajaat 4 miljoonaa euroa.

Ministeriössä arvioidaan, että jos vuonna 2012 sijoitettaisiin 350 lasta laitoshoidon sijasta perhehoitoon, kunnille syntyisi kustannussäästöä lähes 25 miljoonaa euroa. Jos muutos toteutuisi 500 lapsen kohdalla, säästöä syntyisi 35,6 miljoonaa euroa. Hoitopalkkion korotuksesta, ennakkovalmennuksesta sekä hoidonaikaisesta tuesta aiheutuvat kustannukset ovat arviolta noin 16,7 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Vapaan järjestyminen on tuottanut vaikeuksia monille perhehoitajille. Lakimuutos antaisi kunnille mahdollisuuden järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista.

Sijaishoidon avulla parannettaisiin perhehoitajien jaksamista ja voitaisiin siten sekä vähentää että esimerkiksi vanhusten perhehoidossa myöhentää hoidettavien henkilöiden tarvetta siirtyä mahdollisesti pitkäaikaiseenkin laitoshoitoon.

Myös omaishoitajilla on vaikeuksia käyttää lakisääteisiä vapaitaan. Stakesin selvityksen mukaan 76 prosentilla omaishoitajista vuonna 2006 oli oikeus lakisääteiseen vapaaseen, mutta vain 58 prosenttia heistä käytti oikeuttaan.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi haluan sanoa, miksi perhehoitoa pitää kehittää. Ajattelen lasta ja nuorta, ajattelen sitä aikuista siellä perhehoidossa ja mielenterveyskuntoutujia, kehitysvammaisia, vanhuksia. Jos lapsi ja nuori on rikkoutunut ihmissuhteissa, hänet voidaan parantaa vain ihmissuhteissa. Perhehoito on ainoa hoitomuoto lastensuojelun sijaishuollossa, jossa voidaan taata pysyvät ihmissuhteet. Tällä lailla, joka on askel kohti kokonaisuudistusta perhehoitajalakiin, ollaan nyt hyvällä tiellä. Tällä lailla jo pystytään sekä laatua että määrää perhehoidossa lisäämään, antamaan yhä useammalle suomalaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus eheytyä perheessä, sellaisille lapsille, jotka ovat kokeneet kovia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan tavoin olen iloinen, että tämä laki ja lakipaketti ehtivät vielä tähän eduskuntaan. Olen ollut erittäin pahoillani siitä, että meidän lastensuojelulakimme, joka monellakin tapaa on kuitenkin edistyksellinen ja ehkä myös globaalissa näkökulmassa lapsen etua hyvin kartoittava, on jättänyt jälkeensä kuitenkin joitakin aukkoja, jotka ovat tehneet tietyissä tilanteissa lapsista näkymättömiä lapsia. He ovat olemassa tilastoissa, he ovat olemassa viranomaisten papereissa, mutta käytännössä lapsen omat tarpeet ja oma etu ovat jääneet vailla näkyviä tekoja ja näkyvää huolta. Tuntuu, että monen lapsen kohdalla aita on ylitetty sieltä, missä se on matalin, välittämättä siitä, miten suuria inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia tämä aidan alittaminen pitkällä tähtäimellä tarkoittaa.

Ensisijaisesti meidän yhteisvastuullisesti pitäisi tukea tietysti perheen vanhempien vanhemmuutta omassa vanhemmuudessaan ja puuttua niihin tekijöihin, jotka estävät tämän päivän vanhempia olemasta hyviä vanhempia. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että jossakin vaiheessa joittenkin vanhempien kohdalla on tilanteita, joissa tämä vanhemmuus yksinkertaisesti ei ole mahdollista. Itse otan esimerkkini mielenterveyden puolelta. Tällä hetkellä meidän hieno koneistomme, joka jyrähtää käyntiin siinä vaiheessa, kun mielenterveysongelmia esiintyy, keskittyy kokonaisvaltaisesti pitkälti hoitamaan arkea sairastuneen kuntoutujan ehdoilla. Usein tässä prosessissa saattaa kestää jopa puoli vuotta ennen kuin jonkun mieleen tulee, että myös lapsiviranomaiselle pitäisi ilmoittaa, että mielenterveyskuntoutujan perheessä on huollettavia lapsia. Tuon puolen vuoden aikana lapsiperheessä yhtä lailla lapsi kuin hänen sairastunut vanhempansa tai sairastuneet vanhempansa olisivat tarvinneet erityistukea juuri tämän lapsi—vanhemmuus-tilanteen säilyttämiseen edes lähes normaalina tai sellaisena, että lapsi todella ymmärtää, mistä on kyse. Toinen mielenterveyden puolella oleva tekijä on se, että joskus myös sairastuneessa perheessä lapsi sairastuu mieleltään. Näistä tilanteista puhutaan hyvin harvoin, ja sen takia olen iloinen, että itse asiassa tässä samassa lakipaketissa viitataan myös omaishoitaja-asemassa oleviin sijais- tai perhehoitajiin.

Kynnyksen puuttua lapsen hätään pitäisi olla huomattavasti nykyistä matalampi, ja olen tämän lakipaketin kanssa täsmälleen samaa mieltä, että lapsen etu on tulla sijoitetuksi mahdollisimman perhemäisiin olosuhteisiin, mahdollisimman lähelle normaaleja perheoloja, ja tämän ensisijaisuuden pitäisi koskea nykyistä paremmin vauvoista alkaen aina sinne täysi-ikään asti olevia sijoitettuja lapsia. Valitettava tosiasia on, että edelleenkin Suomessa söpöt vauvat taitavat sijoittua paremmin perheisiin kuin murrosikäiset teiniriiviöt.

Sijaisperheisiin sijoittaminen on esimerkiksi omassa kotikaupungissani Tampereella ollut strateginen valinta jo 1990-luvun lopulta ja sitä on tietoisesti erilaisilla päätöksillä edistetty. Valitettavasti vaan, yllättävää kyllä, tämän strategisen valinnan jälkeen laitospaikkojen käyttö on lisääntynyt, ja syyt eivät suinkaan ole välttämättä niissä etuuksissa eikä siinä tukiverossa, mitä Tampereen kaupunki tarjoaa, vaan ehkä enemmänkin tämmöisiä tiedotuksellisia ja sitten yleisiin rakenteellisiin tekijöihin liittyviä. Alueelliset erot nimittäin sijaisperheen saannilla ovat Suomessa hälyttävän suuret joillakin alueilla. Sijaisperheitä on helppo saada toisella alueella, mutta toisella alueella käytännössä niitä ei ole olemassakaan. Sijaisperheeksi ilmoittautuminen on pitkälti kiinni tietysti siitä informaatiosta, mitä perheet saavat, mutta sen lisäksi myös sellaisista yksityiskohdista kuin siitä, mitä mahdollisuuksia on selviytyä arjen normaaleista asioista, vaikkapa päivähoidosta.

Toivoisinkin, että tätä lakia hyvin edistänyt ministeri kantaisi huolta tästä taannoisesta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä kahden kunnan välisessä kiistassa, jossa sen sijaan, vaikka meillä lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, niin korkein hallinto-oikeus tulkitsi niin, että tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus ei koske sijoitettuja lapsia silloin, kun ne on sijoitettu toiselle paikkakunnalle ja tämä lähettäjäpaikkakunta ei suostu maksamaan päivähoitoa. Päivähoito usein on kuitenkin myös erityisesti näiden sijoitettujen lapsien osalta tällainen eheyttävä tekijä tämän lapsen arjessa ja toisaalta myös sosiaalista verkostoa lapselle takaava tekijä. Toivoisinkin, että todella ministerit tähän kiinnittäisivät huomiota.

Itse olen myös vähän huolissani siitä, että sijaisperheitä valittaessa tai sijaisperheeksi hakeutuessa välttämättä tämä perheiden monimuotoisuus, joka on tätä päivää, eli erilaiset perhemuodot — samaa sukupuolta olevien vanhempien muodostama vanhemmuus tai sitten yksinhuoltajaperheys — ei välttämättä näy tässä sijoittajaperheitten kirjossa. Toivoisin myös, että tältäkin osin mietittäisiin, miten yhdenvertaisia mahdollisuuksia eri perheillä olisi toimia sijaisvanhempina.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuesta annettu laki on mielestäni moneltakin osin lähinnä puitelaki, ei niinkään sitova eikä velvoittava laki. Käytännössä tämä on tullut esille siinä, että monella omaishoitajastatuksen ansaitsevalla on todella vaikea saada itse asiassa tätä nimikettä tai omaishoitaja-asemaa. Nekin, jotka ovat saaneet, kärsivät siitä, että he eivät voi käyttää lakisääteisiä vapaapäiviä, ja ne, jotka pystyisivät käyttämään lakisääteisiä vapaapäiviä, eivät pysty niitä käyttämään sen takia, että omaishoitajan sijainen perheessä vaihtuu liian usein ja se vaikuttaa tämän kuntoutujan hyvinvointiin siinä määrin, että omaishoitaja yksinkertaisesti ei voi tässä tilanteessa ottaa sijaista itsellensä. Toivomus onkin, että tämän lakipaketin hengen mukaisesti ministeriö myös miettisi, miten kunnissa edistettäisiin sitä tilannetta, että jos omaishoitaja tai perhehoitaja turvautuu sijaiseen, niin tämä sijainen olisi mahdollisuuksien mukaan pysyvä eli sama henkilö sijaistaisi useamman kerran, mahdollisesti pystyvästi toimisi tämän tietyn perheen tai tietyn omaishoitajan sijaisena.

Aivan lopuksi kaksi asiaa. Ensinnäkin olen tyytyväinen siitä, että perhehoitajan vähimmäispalkkiota, tätä minimiä, nostettiin. Tosin, kuten tässä lakitekstissä perusteluissa jo todetaankin, monessa isossa kunnassa tilanne on jo aikaa sitten korjaantunut kohtuullisen hyväksi, mutta väittäisin, että niillä erittäin vaikeilla pienillä paikkakunnilla, joissa näistä perheistä on pulaa, tämä on merkittävä signaali. Toiseksi toivon, että mahdollisimman moni kansanedustaja osallistuu tällä viikolla DocPoint-festivaaliin, missä on juuri sijaisperhettä ja lapsen asemaa sijaisperheessä koskeva erinomainen elokuva saamassa ensi-iltansa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko on tuonut tänne eduskuntaan jälleen erittäin hyvän esityksen, ja täällä on myöskin käytetty hyviä puheenvuoroja edustajien Paloniemi ja Sirnö toimesta. En lähde näitä toistamaan, mutta totean kuitenkin sen, että tässä on jo moneen kertaan kerrottu se, kuinka edullista hoitoa yhteiskunnan kannalta tämä perhehoito ja omaishoito on, ja vieläkin tärkeämpää on se, että se on inhimillisesti useimmissa tapauksissa selvästi paras vaihtoehto niin lasten, nuorten kuin ikäihmistenkin kohdalla.

Pyysin tämän puheenvuoron lähinnä sen takia, että haluan vielä tähdentää sitä näkökulmaa, että erityisesti omaishoitajat ovat usein varsin iäkkäitä ja heidän oma jaksamisensa on erittäin iso haaste. Sen takia on todella tärkeää, että pystyy pitämään lakisääteisiä vapaapäiviä, mutta usein ongelmaksi nousee juuri se, mikä on sitten sellainen paikka, johon tämä omaishoidettava voidaan jättää. Tietenkin jos kyseessä on vielä esimerkiksi vaikeasti vammainen, silloinhan se on huomattavasti vaikeampaa, mutta aina sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö on saanut omaishoitajan palkkion, hoidettava on aina varsin haasteellinen ja aina on aika vaikea löytää sitä omaa paikkaa. Ymmärrän hyvin tässä sen, mitä ed. Sirnö sanoi, että jos päästäisiin siihen järjestelyyn, että olisi joku tietty paikka, tietty hoitaja, jolle voitaisiin laittaa, se olisi se ihannetilanne.

Sellainen sitoutuminen ja tunneside, joka sekä perhehoitoa tekevillä että omaishoitajilla on hoidettaviinsa ja huollettaviinsa, on erittäin arvokas, ja aivan kuten ed. Paloniemi sanoi, sitä ei voida korvata laitoshoidolla. Sen takia tämä linja, että nyt panostetaan perhehoitoon ja omais-hoitoon, on ainoa oikea valinta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva lakiesitys on hyvä. Keskityn kuitenkin puheenvuorossani pelkästään lasten huostaanottoihin ja niihin liittyviin sijaishuoltoratkaisuihin ja taustoihin.

Huostaanotto itsessään on äärimmäinen toimenpide. Siinä lapsi erotetaan omista vanhemmistaan. Lapsen tilanteet vaihtelevat hyvin paljon, miksi huostaanotto tehdään. Monet lapsista, joita huostaanotetaan, elävät päivittäistä arkea, jossa näkyy vanhempien päihteidenkäyttö ja sitä myötä myöskin väkivalta, joka kohdistuu joko vanhempiin tai lapseen itseensä. Usein tämä tilanne lapsen osalta on kestänyt vuosikausia. Yksi paikka, jossa joudumme pohtimaan ja joka on tullut jo esille, on vauvat, lapset, jotka eivät vielä pysty ilmaisemaan sanoin omaa tilannettaan. Tässä kohdin neuvoloilla on ehkä se avainrooli, jolla me pystymme saamaan jo varhaisessa vaiheessa riskin alla olevat lapset eräällä tavalla lastensuojelutoimenpiteiden piiriin.

Tällä hetkellä niiden lasten tilanne, jotka on huostaanotettu, on jatkunut vuosikausia. Pääosa huostaanotetuista lapsista on hyvin kipeitä. Laitosten osalta on myös paikka pohtia sitä, koska suurin osa lapsista tarvitsee myös mielenterveyspalveluita, miten me linkitämme mielenterveyspalvelut osaksi laitospalveluita. Tältä osin tulevaisuudessa on pohdittava sitä, miltä osin tulee lastenkotien henkilöstössä tarkastaa esimerkiksi psykiatristen sairaanhoitajien oleminen osana henkilöstöä, jolloin myös psykiatrisen puolen paine vähenee, ja silloin myös laitoksissa olevat lapset saavat sen terapiansa siellä, missä asuvat.

Tavoite, että pyritään sijoittamaan perheeseen, on ehdottomasti oikea. Tänä päivänä aivan liian moni lapsi sijoitetaan kauas omasta lähiympäristöstään. Samaan aikaan me tiedämme, että lapsella on läheisperheitä tai sukulaisperheitä, jotka mielellään ottaisivat lapsen hoidettavaksi, jos omat vanhemmat eivät siihen kykene. Meillä vain on ollut tällainen laitosvaltainen päätöslinjaus pitkälti kunnissa. Halukkuutta olisi ollut. Siltä osin lain henki, jossa korostetaan perhehoitoa, on ehdottoman tärkeä.

Muutama sana laitoksista ja syrjäytymisen jatkumisesta. Monet lapsista, jotka ovat käyneet laitoskierteen läpi, ovat itse asiassa tulevia uusavuttomia perheiden äitejä tai isiä. Moni laitoksessa oleva ei tiedä, mitä on itse asiassa normaali perheen arki, johon kuuluu tiskaaminen, kaupassakäynti, ruuanlaitto, siivous. Pääosin voi sanoa, että laitos laitostaa. Siltä osin on hyvinkin perusteltua, että saamme lapset sijoitettua perheenomaisiin olosuhteisiin, joissa myös opitaan, mitä ovat perheen normaalit arkirutiinit. Sinä päivänä, kun lapsi täyttää 18 vuotta, hänellä on jo siinä vaiheessa valmiudet oman kodin perustamiseen, ei siten, miten tänä päivänä monella on, että laitoksesta lähdetään hyvinkin uusavuttomasti ja pääpaino monesti tässä kohdin onkin tukitoimissa, miten yleensä kotia ja kodin arkea pyöritetään.

Puhemies! Lastensuojelun määrä on kasvanut viime vuosina. Ongelma on syvällä yhteiskuntamme rakenteissa, ja tässä kohdin meidän on syytä entistä enemmän pohtia sitä, mitä voimme jo varhaisessa vaiheessa tehdä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yli 16 000 suomalaista lasta ja nuorta on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Heistä 5 500 on saanut paikan sijaisperheen hoidossa. Tarve perheille olisi melkein kolminkertainen. Perhehoidossa voidaan hoitaa lasten ja nuorten lisäksi kehitysvammaisia, pitkäaikaissairaita, mielenterveyspotilaita ja vanhuksia. Vuonna 2008 perhehoidossa oli 1 300 vammaista henkilöä sekä noin 300 mielenterveyskuntoutujaa ja noin 100 vanhusta. Perhehoito on valitettavan usein vaihtoehto silloin, kun lapsen omat vanhemmat eivät pysty hoitamaan kasvatusvastuutaan. Valitettavasti tällaisia tapauksia on yhä enemmän.

Perhehoito on lapsen hoidon, kasvatuksen ja muun huolenpidon järjestämistä sosiaalilautakunnan hyväksymässä perheessä. Perhehoito antaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle perhe-elämään. Se edistää heidän turvallisuuttaan sekä kehitystään aikuiseksi. Perhehoito on lastensuojelua ja tarjoaa usein lapselle tai nuorelle kestävät ihmissuhteet. Perhehoidon tavoitteena on auttaa lasta tai nuorta palaamaan vanhempiensa luokse mahdollisuuksien mukaan. Perhehoito on myös yhteiskunnalle edullisempaa kuin laitoshoito. Perhehoito voidaan toteuttaa joko toiminimellä tai sitä ilman.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, ettei sijaisperheitä jätetä yksin lapsen tarpeiden kanssa. Sijaisvanhempien toiminta vaatii täydennykseksi sosiaalihuollon ammattilaista, jonka tehtävä on antaa tukea konsultoiden ja työtä. Sijaisvanhemmuuteen voi myös väsyä erityisesti vaikeiden lapsien kanssa. Kriisitilanteissa on tuettava sijaisperhettä ja annettava apua. On myös erittäin tärkeätä, että perhehoitoa valvotaan, koska ylilyöntejä tai laiminlyöntejä saattaa tapahtua. Lähes kaikki sijaisvanhemmista ovat kuitenkin asiansa osaavia ja siihen vihkiytyneitä. Erityisen tärkeää on, että lapsi sijaisvanhemmista huolimatta säilyttää hyvät suhteet myös vanhempiinsa.

Hallitus esittää perhehoitajan vähimmäispalkkion nostamista 650 euroon. Vuonna 2010 hoitopalkkion vähimmäismäärä oli 347,41 euroa. Tämä on merkittävä muutos ja vaikuttaa toivottavasti myös perhehoidon määrän kasvuun.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys, jossa esitetään muutoksia lastensuojelulakiin, perhehoitajalakiin ja omaishoidon tuesta annettuun lakiin, sisältää hyviä muutoksia. Erityisesti on minusta hyvä, että nyt pääasia lienee tässä tämä lastensuojelulain 50 §:n muutos, mutta ennen kaikkea laajempi muutos tapahtuu ilmeisesti perhehoitajalaissa, ja näen sen erittäin tärkeänä.

Samoin tämä omaishoidon tuesta annetun lain kohta, joka tulee siis samaksi kuin on perhehoitajalaissa, että saa omaishoitajille vapaapäivien ajaksi sijaishoitajan, on erittäin tärkeä muutos oikeaan suuntaan, varsinkin kun tiedämme, että näitä vapaapäiviä, joita nykyisen lain mukaan on kolme kuukaudessa, käyttävät vain vähän yli 50-prosenttisesti ne, joilla niitä olisi oikeus käyttää. Kuitenkin tiedämme, että omaishoitajien kohdalla työ on monta kertaa uuvuttavaa ja raskasta ja tärkeää olisi saada se vapaapäivä jokaviikkoiseksi. Tietysti nyt ensisijaista on se, että ne, joilla on nyt oikeus, käyttäisivät vapaapäiviä. Ongelmana siinä, että niitä ei ole käytetty, on ollut se, että omaishoitaja tai omaishoidettava ei ole löytänyt tai kokenut saavansa oikeanlaista hoitopaikkaa, mihin omaishoitaja olisi voinut viedä sen hoidettavan, ja sen vuoksi usein jätetään ne sitten käyttämättä. Nyt tässä ehdotetaan siis sijaishoitajamahdollisuutta, ja se on erittäin hyvä.

Kysymykseni on tässä yhteydessä ainoastaan se — ilmeisesti tuolla perustelutekstissä se mainittiin — että omaishoitaja voi käyttää myös sukulaisiaan tai lähi-ihmisiään sijaishoitajana. Olen vaan joissakin tilaisuuksissa kuullut jonkun omaishoitajan sanovan, että se ei ole ollut mahdollista niissä ostopalvelusopimuksissa: siinä, millä tavalla kunnat antavat esimerkiksi palveluseteleitä tai millä tavalla sitten maksetaan näille sijaisille. Olen joka tapauksessa ymmärtänyt, että semmoista mahdollisuutta tähän mennessä ei ole ollut.

Toivoisin, että tämä laki olisi nyt niin kattava, että se mahdollistaisi omaishoitajille erityisesti sen, että omaishoitaja ja omaishoidettava voivat itse vaikuttaa siihen, millä tavalla ne vapaapäivät järjestetään ja kuka olisi sitten se paras mahdollinen sijaishoitaja, joka olisi turvallinen ja antaisi myös jatkuvuuden, olisi tuttu ja turvallinen ja jatkuvasti käytettävissä silloin, kun sitä tarvitaan. Toivon, että se tämän pykälän muutoksen myötä, joka omaishoidon tuesta annettuun 4 a §:ään tulee, hoituu, että sijaishoitaja voi olla myös omaishoitajan omainen.

Toinen kohta on erittäin hyvä. Rakenne siitä, että laitoshoidosta siirrytään perhehoitoon, on erittäin hyvä. Täällä todetaan: "Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla." Tässä yhteydessä toivoisin, että valiokunnassa nousisi esille asiantuntijoitten kautta keskusteluun se, miten turvataan se, mikä tässä 50 §:ssä on kaiken kaikkiaan ollut sijaishuoltopaikan valintaan liittyvänä kriteerinä, eli että huomioidaan myös sijoitettavan lapsen kulttuuri- ja perhetausta.

Tiedän, että esimerkiksi romanikulttuurissa on myös nousemassa lasten sijoituksia lisää. Erityisesti heidän kohdallaan toivoisin, niin kuin muittenkin erilaisten kulttuurien kohdalla, että silloin, kun lasta sitten sijoitetaan, otettaisiin huomioon se, että sijoituspaikassa, siinä perheessä, olisi niitä elementtejä, jotka siihen kulttuuriin liittyvät. Romanikulttuuriin liittyy esimerkiksi hyvin vahvasti romanipuku, vaatetus, ja tietenkään, jos perhe itse ei ole romaniperhettä, se ei siinä arjessa perheen sisällä nouse esille. Tästä toivoisin, että se tulisi valiokunnan käsittelyssä yhtenä asiana huomioitua.

Sitten haluan kyllä tässä sen sanoa, kun ed. Lauslahti hyvässä puheessaan nosti esille, miten laitoshoidon kautta voi tulla uusavuttomia, että minä toivoisin, että meillä kuitenkaan, koska me laitoshoitoa edelleenkin tarvitsemme, laitoshoito ei jäisi näin alakynteen tai niin kehittymättömäksi, että sieltä tulisi uusavuttomia. Näkisin, että siellä, niin kuin nykyisin varmasti onkin pienemmissä laitoksissa, joissa on mahdollisesti seitsemän lasta, koska lakihan ei meille mahdollistakaan mitään isoja laitoksia, joissa olisi suuria määriä lapsia, annettaisiin arjen valmiudet, elämän valmiudet myös yhteiskuntaan sopeutumiseen jne., että se laitos ei missään tapauksessa olisi sellainen, ettei siellä laitettaisi ruokaa, siivottaisi tai nähtäisi sitä, mitä perheessäkin tehdään.

Vaikka sinänsä todella kannatan tätä linjausta perhehoidon suuntaan, samalla toivoisin, että meillä laitossijoituksia tehtäessä niitä myös resursoitaisiin sillä tavalla, että kaikki ne valmiudet, mitä lapsi tarvitsee, voitaisiin siellä laitoksessa toteuttaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lastensuojelulain 50 §:n muutos ja samalla perhehoitolain muutos ovat tietenkin tervetulleita, koska näiden avullahan sosiaalityöntekijät yrittävät ensisijaistaa perhehoidon laitoshoidon tilalle. Meillähän on hyvin laitosvaltainen hoito ollut niin vanhustenhoidossa kuin lasten huostaanotossa. Ja kun ministeri sanoi, että tällä toimenpiteellä säästettäisiin jopa 35 miljoonaa, niin ihmettelen suuresti, minkä takia näitä hyviä käytäntöjä ei ennen tämän lain voimaantuloa ole otettu käyttöön. Eihän siihen ole ollut mitään estettä. Nyt sitten lain voimalla täytyy osoittaa, että näin pitää toimia. Sen takia tämä kokonaispaketti sosiaalihuoltolain kohdalla onkin erittäin tervetullut ensi kaudella.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Varmasti, mihinkä ed. Asko-Seljavaara viittasi, henkilöstö on pyrkinyt, sosiaalityöntekijät, tekemään aina ensiksi lapsen edun näkökulmasta parhaan ratkaisun, mutta yhdyn toki ajatukseen, että tämä laitosvaltaisuus on tosiasia. Tässä mielessä tämä hallituksen esitys on tietysti positiivinen ja eteenpäin vievä. Tuskin nyt juuri historiallinen, mutta hyvä asia joka tapauksessa.

Asia, joka on myös tässä mukana, on tämä omaishoidon järjestäminen. Omaishoito on ongelmissa. Eräs omaishoitajia vahvasti rasittava asia on omaishoidon palkan vahva verotus. Sitä ennakkoverotetaan usein 25—35 prosenttia, ja esimerkiksi henkilöllä, jonka eläketulo on 12 000 euron tasolla vuodessa, omaishoitopalkan ennakkovero saattaa olla huomattavasti yli 30 prosenttia. Tämä masentaa mieltä, ja niin kuin tiedämme, varsin monet omaishoitajat itse ovat ikääntyneitä, sairaita, heillä on itselläänkin oman terveytensä kanssa tekemistä. He hoitavat esimerkiksi Downin syndrooma -lastaan, joka on jo ikääntynyt myös, tai juuri näitä puolison hoitoja, joissa usein on vaikeastakin sairaudesta kysymys. Näin ollen kysyisin arvoisalta ministeriltä, joka on läsnä, hienosti paikalla, sitä, onko mahdollisesti omaishoidon palkkioiden verotukseen pystytty kiinnittämään huomiota.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että tämä hallituksen esitys on hyvä askel eteenpäin. Sehän koskee lastensuojelun 50 §:n, perhehoitajalain ja omais-hoitajan tuesta annetun lain muuttamista. Täällä on pidetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja siltä osin minä en halua näitä asioita liiemmälti toistaa. Minä kiinnittäisin kahteen asiaan huomiota ja sitten kertoisin yhden kentältä tulleen erikoistapauksen, johon tänään ihan sattumoisin jouduin vaan vähän mukaan.

Ensinnäkin tämä lapsen sijaishuolto. On tosiaan aika mielenkiintoista, että nyt vasta se sitten saadaan semmoiseen kuntoon, että se yritetään järjestää kodinomaisissa oloissa. Ilman muuta hyvä, että se tulee lain kautta velvoitteelliseksi, mutta olisihan tätä voitu tietysti toteuttaa aikaisemminkin. Ja varmaan se olisi jossain ollut mahdollista, en tiedä, onko osattu ajatella niin vai eikö vaan ole rohjettu, mutta me kaikki tiedämme, jotka vähänkin olemme sosiaalipolitiikkaa harrastaneet, että kodinomaiset olosuhteet ovat aina paremmat kuin laitoshoito. Se on täysin selvä asia, siitä kai ei mitään riitaa sen kummemmin olekaan. Näistä luvuista ed. Laxell aika hyvän puheenvuoron täällä myöskin käytti. Se, että tähän sitten liitetään mukaan näitä vapaan ja poissaolon ajaksi tarvittavia järjestelyitä, on luonteva seuraus tästä, ja täytyy toivoa vaan, että se kunnissa sitten menisi asiallisesti eteenpäin ja kodinomaiset olot ja koti korostuisivat, jolloin lapsella on vähän enemmän turvaa näissä asioissa.

Toinen asia, josta haluan muutaman sanan sanoa, on tämä omaishoidon tuki ja siihen liittyvät asiat. Tämä on aivan oikeansuuntainen menettely, jossa otetaan enemmän huomioon sekä itse hoidettava että myös omaishoitajan omia mielipiteitä. Ja vaikka nyt aika usein täälläkin olemme puhuneet, miten suuri tämä joukko on, jotka omaishoitajina toimivat, ja minkälaisia oikeuksia heillä esimerkiksi on vapaapäivien suhteen, niin kyllä minä tiedän esimerkiksi yhden ison eteläsuomalaisen kaupungin, jossa eräs omaishoitaja hyvin vaikeavammaisen oman poikansa hoitajana on 7 vuoden oikeusprosessin joutunut käymään ennen kuin iso kaupunki joutuu väkisin myöntämään, että nämä vapaapäivätkin täytyy korvata. Kerron tämän esimerkin vaan sen takia, että paljon on asenteellisuutta näköjään myöskin näissä asioissa ja jotain semmoista, onko se sitten perisuomalaisuutta vai mitä lienee, mutta sydäntä kylmää, kun ajattelee, että tämmöisessä perheessä joudutaan näin pitkään oikeutta käymään aika lailla selvän suuntaisessa asiassa.

Mutta sitten tähän esimerkkiin. Minulle tuli viime viikolla sähköposti, ja rohkenen siitä täällä kertoa ilman mitään nimiä ja muita.

Sähköpostin allekirjoittajan olen tänään tavannut, hän on ihan normaalisti käyttäytyvä suomalainen 41-vuotias mies, joka on tehnyt kuorma-autokuskin töitä 20 vuotta. Hän sanoi, että selkä ei enää kestä niitä töitä. Aluksi hän sai hyvää palvelua, kun häntä tutkittiin, mutta sitten hän kadotti sen ensimmäisen lääkärinsä, hän joutui eurolääkärin vastaanotolle, jolta hänen piti saada B-lausunto, mutta tämä oli vaan lukenut jotain muita lausuntoja 10 minuuttia ja se B-lausunto on edelleen saamatta. Hän on ollut erilaisissa kuntoutusselvityksissä kyllä ja hänellä on päätös yhdestä työeläkevakuutusyhtiöstä ensi syyskuun alusta uudelleen ammatilliseen kuntoutukseen, mutta hän on pudonnut väliin. Hän on joutunut tällä hetkellä avioeroprosessin aloittamaan omasta vaimostaan, jolla on niin paljon mielenterveysongelmia, että siitä yhteiselosta ei tule mitään. Heillä on yhteinen lapsi, joka on 15 kuukautta vanha, siis 1,5-vuotias. Nyt tämä mies hoitaa tätä lasta ja aivan erityisesti haluaakin olla hänen kanssaan. Kysymys on pelkästään toimeentulon järjestämisestä, mutta hän on jo 300 päivää ollut sairauspäivärahalla, jolloin se on katkennut, ja näitä työkyvyttömyyslausuntoasioita hän ei ole saanut niin kuin hänelle on luvattu ja ensimmäiset kierrokset Kelassa ovat johtaneet hylkäykseen. Hänen elämänsä ongelma on nyt se, miten hänelle käy tämän puolen vuoden aikana, koska hän ei tämän lastenhoidon järjestämisen takia ole saanut sitä apua kunnasta, mitä pitäisi joustavasti saada, jotta hän olisi voinut mennä ammatilliseen kuntoutukseen nyt heti vuodenvaihteen jälkeen, vaan hän joutuu syksyllä sen järjestämään.

Tässä on vähän muitakin yksityiskohtia. En mene tähän sen enempää, mutta halusin tämän signaalina antaa, että me emme näitä lakimuutoksilla pelkästään koskaan saa kuntoon, vaan tähän täytyisi aina jotenkin liittää mukaan se, että tämä laki on minimi ja sitten täytyy olla jotain muuta semmoista mittaria mukana, jonka kautta yksilöidyissä tapauksissa mennään pitemmälle, tutkitaan paremmin ja autetaan ennen kaikkea näitä ihmisiä. Minä olen niin kauan ollut mukana tässä työssä, että minua häiritsee se, että näitä niin sanottuja väliinputoajia löytyy harvakseltaan, mutta niitä löytyy koko ajan. Siinä jotenkin sen ongelman ydin on se, että he eivät ole kohdanneet kentällä ketään ammattihenkilöä, joka olisi osannut sanoa, että tässä yhteydessä täytyy ottaa työeläkevakuutusyhtiöön yhteyttä, nyt teidän täytyy mennä Kelaan, tämä on semmoinen, joka menee kunnan kautta, ja tämä on sitten taas semmoinen ongelma, joka menee jotain muuta reittiä pitkin. Ja ihan tavalliset, rehelliset suomalaiset menevät solmuun näiden asioiden kanssa, ja silloinhan kaikki oireet pahenevat ja se voi johtaa sitten pysyvään työkyvyttömyyteen.

On tietenkin aivan selvä asia — vähän yli nelikymppinen mies, jolla oli aika suuri haave muuttaa kuorma-autonkuljettajan ammatti sähköasentajaksi, hän oli datanomi peruskoulutukseltaan, kaikki valmiudet on olemassa — että kunhan tämä pieni sorvausliike saataisiin kuntoon, niin kaikki menisi kohdalleen. Tämä laki tukee sitä, että ehkä tulevaisuudessa se olisi hänelle vähän helpompaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En epäile hetkeäkään, etteikö tämä hallituksen ehdottama ratkaisu olisi lastensuojelullisesti edistysaskel. Sitä on todellisten asiantuntijoitten taholta siinä määrin tuhdisti kehuttu, että luotan sen kehumisen oikeellisuuteen.

Mutta, arvoisa puhemies, kun arvoisa ministeri esitteli tätä asiaa, esittely huipentui näitten kustannussäästöjen esittelyyn ja eräänlaiseen todella voimakkaaseen lausahdukseen siitä, mitenkä kustannussäästöjä syntyy. Tästä seuraa automaattisesti kysymys, kuka sitten sen laskun maksaa, kun lastensuojelullisesti edistytään.

Sitten innostuin tästä sen verran, että minä rupesin lueskelemaan sitä, mitä tästä asiasta hallituksen esityksen taloudellisten vaikutusten osiossa sanotaan. Sivulla 10 ensimmäinen varsinainen konkreettinen johtopäätös on: "Näin ollen ehdotus on valtiontaloudellisesti kustannusneutraali."

Sitten toinen johtopäätös johtaa seuraavanlaiseen tekstiin: "Koska uudistuksen kustannusten arviointiin ja lastensuojelulain muutoksen vaikutukseen liittyy monia epävarmuustekijöitä, ei uudistuksen toteuttaminen aiheuta tarvetta muuttaa valtionosuuksia."

Nyt olisi erinomaisen paikallaan, että arvoisa ministeri, kun muutenkin näytti äsken pyytäneen puheenvuoroa, vastaa myöskin siihen, mistä tässä nyt oikein loppujen lopuksi taloudellisesti on kysymys.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos näistä kommenteista jo tähän asti, ja lisää varmasti tulee.

Täällä kysyttiin omaishoitajien verotuksesta. Totean vain sen, että Hetemäen työryhmä, joka otti kantaa tähän verotukseen, ei esittänyt muutoksia omaishoitajien verotukseen. On tarkoitus, että hänen kanssaan vielä keskustelen tästä asiasta, mitä työryhmä sitten pohtii, jos ei esittänyt. En tiedä, koska siellä raportissa ei todeta muuta kuin tämä.

Mutta sitten ihan tähän ed. Pulliaisen kysymykseen. Haluan nyt ensiksikin korostaa, aivan niin kuin täällä on tuotu esiin erilaisissa puheenvuoroissa, että tässä nyt on näitä taloudellisia asioita tuotu esiin, mutta puhumattakaan siitä inhimillisen kärsimyksen lievittämisestä, josta tässä on kysymys.

Miksi tässä on taloudellisista asioista näin valtavasti puhuttu, on se, että me todella olemme joutuneet keskustelemaan, aivan niin kuin ed. Paloniemi tietää, valtiovarainministeriön kanssa tiiviisti, voiko tätä viedä eteenpäin, koska tässähän eräällä lailla nostetaan sitä palkkiota. Meillehän annettiin ymmärtää aluksi, että ei voida viedä tätä eteenpäin tässä aikataulussa ja tässä vaiheessa, kun tilanne on tämä.

Me olemme tehneet tosi paljon työtä ministeriössä, että olemme perustelleet sen, miksi tämä juuri voidaan viedä nyt tällä hetkellä eteenpäin. Jos nyt tuntuu siltä, että tässä on tätä taloudellista puolta liikaa, niin olen pahoillani siitä, mutta tämä on ollut ihan välttämätöntä, että me saamme tämän eteenpäin ja perusteltua, että se voidaan ihan oikeasti viedä eteenpäin.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on lähetekeskustelussa nyt hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain 50 §:n, perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta, ja tämä on todella hyvä ja kannatettava hallituksen esitys.

Tämän muutoksen johdosta perhehoidosta tulee laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto, mikä on minun mielestäni todella tervetullutta, ja se on suuri askel meidän ajattelutapamme muutoksessa. Tässä mennään, aivan niin kuin ministeri Risikko sanoo, kohti inhimillisempää ajattelua tässä yhteiskunnassa. Tällainen ajattelutavan muutos on sillä lailla todella, voisi sanoa, historiallinen näissä uudistuksissa.

Tämä lakiehdotus pitää sisällään sen, että perhehoitajille tulee ennakkovalmennus pakolliseksi. Olisinkin kysynyt ministeriltä, missä tällaista koulutusta nyt sitten annetaan ja kuinka kauan tämä koulutus kestää.

Hallituksen esityksessä määrätään myös perhehoitajan vähimmäispalkkion korottamisesta 650 euroon, mikä on minun mielestäni sillä lailla todella hyvä asia, että jollain lailla se tulee paremmin palkkion korottamisen myötä vastaamaan tämän työn vaativuutta, mitä tehdään 24 tuntia vuorokaudessa, että sitä myös rahallisesti tuetaan paremmin.

Perhehoitajien ja omaishoitajien jaksaminen on todella tärkeä asia, ja on siksi todella hienoa, että sijaishoitaja tulee jatkossa, jos perhehoitaja niin sallii, kotiin hoitamaan sijaishoidossa olevia. Sekin on myös sellaista inhimillisempää ajattelua ja kaiken kaikkiaan tuo turvallisuutta näille sijaislapsille.

Kaiken kaikkiaan tämä on yksi suuri askel kohti perhehoidon kehittämistä. Tulevaisuudessa varmasti ikäihmisten kohdalla on tosi tarpeen tätä asiaa viedä kokonaisuudessaan eteenpäin.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kysyi, miksi puhutaan niin paljon rahasta. Tilanne on juuri se, mitä ministeri Risikko kuvasi.

Meidän kuntataloutemme ei kestä jatkuvasti rajusti lisääntyviä lastensuojelun sijaishuollon kustannuksia. Miksi ne nousevat niin kovasti? Ne nousevat juuri siksi, että meillä yli 60-prosenttisesti sijoitetaan lapset ja nuoret laitoksiin. Laitoshuollon kustannukset ovat rajusti lisääntyneet. Jopa hyvin tuettunakin ja tämän lain esittämällä tavalla vahvasti tuettunakin perhehoito on noin kolmannes laitoshoidon kustannuksista, saatikka kun puhutaan sisällöistä.

Nyt on tehty oikein kunnon tutkimuksiakin myös näistä sisällöistä, ja niissä on todettu, että perhehoito on ehdottomasti erinomainen hoitomuoto varsinkin pienille lapsille. Meillähän itäblokin tapaan on — anteeksi vaan, täytyy sanoa ihan näin rumasti — rakennettu lastenkoteja alle kouluikäisille. Se ei ole sivistysvaltion tapa hoitaa alle kouluikäisiä lapsia, jotka tarvitsevat ensi sijassa pysyviä ihmissuhteita, mahdollisuuden eheytyä perheessä.

Nämä molemmat asiat tulevat nyt osassa 1 tätä lakia selvästi esiin. Minä haluan kiittää lämpimästi ministeri Risikkoa ja ministeriötä siitä, että tämä historiallinen askel on otettu. Te olette siellä todella ymmärtäneet perhehoidon merkityksen lastensuojelun sijaishuollon erinomaisena hoitomuotona ja myös aikuisten perhehoidon merkityksen. Olette antaneet sille arvon, ja nyt tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä käytti hyvän puheenvuoron, jossa oli esimerkki tästä 41-vuotiaasta miehestä. Kuntoutustuki on tietysti se, mihin hänen pitäisi päästä. Se antaisi mahdollisuuden ammatillisen kuntoutuksen piiriin.

Huostaanotot on omassa kotikaupungissani Kotkassa pystytty pitämään alhaalla huolimatta siitä, että sosiaalisia ongelmia on keskimääräistä enemmän. Nimenomaan laitossijoitusten määrän vähentäminen on ollut siellä päämääränä, ja se on vähentänyt myös oleellisella tavalla kustannuksia ja on voitu rahoja käyttää muuhun. Silloin kyllä tällainen matalan kynnyksen politiikka, eli että perheongelmien ollessa kyseessä on mahdollista päästä helposti hoitoon saamaan apua, on keskeinen asia. Tällä tavalla Etelä-Kymenlaaksossa on voitu, ehkä paremmin kuin sosioekonominen ympäristö mahdollistaa, näitä ongelmia ratkaista. Mutta nimenomaan se, että nopeasti on avotyyppinen hoito, neuvonta, opastus, tuki tarjolla, on tärkeätä. Silloin huostaanotot ja laitossijoitukset vähenevät.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Todella kiitoksia ministerille, koska voi sanoa, ettei tässä ole yhtään sellaista kohtaa, josta sanoisi, että on huono kohta, vaan kaikki ovat hyviä. Uskoisin, että siihen tilanteeseen, mikä meillä on lasten sijoitusten nousussa, että ne ovat jatkuvasti lisääntyneet, nyt saadaan inhimillinen ratkaisu, kun saadaan näitä perheitä lisää.

Erityisesti otin vielä tämän puheenvuoron, koska esimerkiksi Tampereella me olemme pyrkineet siihen, että siirrymme perhehoitoon enemmän, ja siellä on jo koulutusta aloitettu. Täällä tuli aikaisemmin jo kysymys siitä, onko olemassa jotakin tämmöistä valtakunnallista, missä koulutusta ja tukea uusille ja aloitteleville perheille annetaan, koska aivan samanlaista väsymystähän voi tapahtua perheissäkin kuin yksittäisissä omaishoitajatilanteissa, jos se tuki ei ole riittävä ja jos sitä osaamista ei ole vahvistettu. Se on kyllä kirjattu 7 §:ään, Koulutus ja tuki, missä sanotaan mielestäni erittäin hyvin: "- - toimeksiantosopimukseen kirjattavalla tavalla riittävä mahdollisuus saada tukea ja tavata vastuutyöntekijää." Mutta miten nyt kunnat ohjeistetaan tässä, se olisi ehkä minun kysymykseni vielä, eli paitsi koulutuksesta, minkälaiset ohjeistukset menevät kuntiin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tässähän ei oikein voi olla puhumatta rahasta, koska 93 000 euroa vuodessa kunnan omassa laitoshoidossa on kovin suuri summa. Tältä osin tietenkin herää pohdinta, olisiko halvempaa varhaisemmassa vaiheessa pistää se sama panos yhdelle ja kahdelle vuodelle kuin se, että tämä on monella lapsella kymmenenkin vuoden aikana kertyvä kustannus.

Toivottavasti vähimmäispalkkio, joka nousee 650 euroon per kuukausi, tuo meille lisää perhepaikkoja ja sitä kautta tarjontaa, jotta voimme lapsia nykyistä enemmän kodinomaisiin olosuhteisiin sijoittaa. Koti on aina koti, siitä ei pääse mihinkään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Oululaisillahan tämän hallituksen esityksen mukaan asiat ovat suhteellisesti kohdallansa. Täällähän todetaan, että Oulussa perhehoidon osuus kaikista huoltovuorokausista on noin 72 prosenttia, mikä merkitsee sitä, että keskimääräiset kustannukset lasta kohti ovat meillä 22 437 euroa per lapsi per vuosi, kun vastaavasti Turussa ja Espoossa ollaan ihan toisessa avaruudessa, 49 000 ja 46 000 euroa.

Mutta, arvoisa puhemies, minusta on ihan hyvä, että näissä yhteyksissä oikein reilusti puhutaan rahasta, sen takia, että minä olen jo nyt huomannut tämän alullaan olevan vaalikeskustelun aikana, että semmoinen kohtuullinen dementia ja muistin heikkeneminen vaivaa eräitä kansanedustajaehdokkaita. Sitä esiintyy erikoisesti hallituspuolueitten kansanedustajaehdokkailla. Elikkä tässä suhteessa kannattaa kyllä rahastakin täällä avoimesti keskustella.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kertoa, että tuota Pride-valmennustahan annetaan jo aika monella puolella Suomea. Perhehoitoliiton sisarjärjestö Pesäpuu järjestää muun muassa Pride-valmennusta, on järjestänyt jo vuosia. Haluan vielä uutuutena kertoa, että vanhusten perhehoidon, joka siis on nyt erittäin kovassa myötätuulessa, kouluttajia koulutetaan tällä viikolla Jyväskylässä. Perhehoitoliiton pääpaikka on Jyväskylässä, ja tunnen sen toiminnan hyvin, koska olen sen puheenjohtaja.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Piti vielä yksi asia nostaa esille liittyen laitossijoituksiin. Laitossijoitettujen lasten tulevaisuus ei kovin valoisa ole monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että usein sijoitus on tehty liian myöhään ja tilanne on mennyt pikkuisen liian pitkälle, ja toisaalta laitosomaiset olosuhteet eivät ehkä ole ne parhaat olosuhteet tulevaisuuden rakentamisen kannalta. Tässä kohdin on varmasti hyvä tehdä seurantatutkimushanke, kun meidän tämä perusideologiamme muuttuu kohti perhesijoituksia, onko se vaikuttavampaa toimintaa sen lapsen tulevaisuuden kannalta kuin laitossijoitus.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Täällä kysyttiin muutamia asioita vielä. Palaan tuohon koulutukseen.

Elikkä koulutushan on tosi tärkeä yleensä tässä valmennustyössä ja siinä tuessa. Koulutusta tarvitaan myös siinä vaiheessa, vaikka olisi tehnyt sitä kuinka kauan, tarvitaan jatkuvaa täydennyskoulutusta jne. Varmasti on erilaisia muotoja nyt tähän koulutukseen, elikkä kuntien tehtävänä on sitten tietysti sitä järjestää. Minä uskon, että tästä ottavat kopin niin ammattikorkeakoulut kuin toisen asteen koulutus, mikä se opinahjo sitten siellä alueella onkin. Minä myös uskon, että yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset ovat kiinnostuneita tästä, ja vähän vinkiksikin, että toivottavasti ovat. Myöskin liitto, Perhehoitoliitto jne., on luvannut auttaa näissä koulutusjärjestelyissä, ja sitten meiltä tietenkin tuolta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saa tukea myöskin. Minä luulen, että yhteistyöllä tämä varmasti sujuu. Tätä todella tarvitaan.

Minä haluan vielä tässä yhteydessä todeta myöskin sen, että minä olen erittäin iloinen tästä sijaishoitaja-ajattelusta, mikä tähän lakiin on saatu. Meillä on niin paljon sellaisia omaishoitajia, jotka eivät raaski lähteä sieltä kotoa, koska se omainen, se hoidettava, ei halua lähteä sieltä pois, jolloin omaishoitaja ei raaski jättää häntä sitten ihan kenen sattuu hoidettavaksi tai viedä häntä jonnekin, esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Eli tämä on nyt yksi vaihtoehto ja sitten myöskin nämä perhehoitovaihtoehdot esimerkiksi ikäihmisen viemiseksi perhehoitoon täksi vapaan ajaksi. Tämä monipuolistaa tätä erittäin paljon.

Tässä yhteydessä haluan kanssa kiittää Perhehoitoliittoa mutta myöskin puheenjohtaja ed. Aila Paloniemeä, joka on tehnyt erittäin ansiokasta työtä tämän lain eteenpäinviemiseksi.