Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! On kuitenkin niin hyvä saavutus, että tästäkin kannattaa nousta puhujakorokkeelle puhumaan jo ensimmäisen käsittelyn aikana, vaikka tietysti tässä vielä parantamisen varaa meille jää.

Hallitus on esittänyt niin sanotun nollasairauspäivärahan poistamista, elikkä nollasta ei enää vähennetä mitään, nollasta tulee 60 markkaa. Palaamme siis sairausvakuutuksessa takaisin vähimmäispäivärahaan, joka meillä oli vuoteen 96 saakka. Silloin poistettiin aikaisempi minimipäiväraha, joka oli kyllä korkeampi kuin 60 markkaa, se oli noin 80 markkaa. Perusteluthan olivat sen tyyppisiä, että jos joku on selvinnyt ilman tuloja ennen sairastumistaan, niin miksi ihmeessä hänen täytyisi saada sairauspäivärahaa.

Erityisesti kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz on vielä nämä viimeiset tämänkin eduskunnan kaikki vuodet puolustanut sitä näkemystä; hän ilmeisesti tuntee vain vuorineuvosten rouvia, jotka varmasti tulevat toimeen sairastuessaan, vaikka heille ei maksettaisi sairauspäivärahaa. Mutta ihmiset, jotka ovat joutuneet tähän nollasairauspäivärahaloukkuun, ovat olleet usein tulottomia täysin ilman omaa syytään, yleensä juuri sen sairauden vuoksi. Se on vienyt heiltä voimat pitää huolta omista asioistaan, esimerkiksi ilmoittautumisesta työvoimatoimistoon. Jos heille on tehty työtarjous ja jos he ovat olleet työttöminä, heillä ei ole ollut välttämättä voimia edes ilmoittautua sinne työpaikkaan ja heille on tullut karenssia. Vähitellen he ovat pudonneet kokonaan työttömyyspäivärahankin ulkopuolelle.

Keitä nämä henkilöt ovat olleet? Se selviää erittäin hyvin Kelan tekemästä selvityksestä, josta käy ilmi, että ne, jotka tähän nollasairauspäivärahaloukkuun ovat joutuneet, ovat yleensä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, mielenterveysongelmaisia, ja mielenterveysongelmista seuraa paitsi työkyvyttömyys usein myöskin toimintakyvyttömyys. Juuri näissä tilanteissa, kun lopulta sitten tunnustetaan, että he ovat sairaita ja työkyvyttömiä ja he saavat tehtyä sairauspäivärahahakemuksen, niin yllätys yllätys: kun päiväraha on myönnetty, sen määrä on ollut 0 markkaa.

Erityisen vaikea tilanne on ollut silloin, kun tämä henkilö on ilmiselvästi pysyvästi työkyvytön ja todetaan, että hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Mutta tuon lain 96 vuoden alusta tapahtuneiden lainmuutosten vuoksi ei ainoastaan tehty tämä nollasairauspäiväraha vaan myöskin muutettiin kansaneläkelakia niin, että aina täytyy ensin olla tämä 300 sairauspäivärahan aika. Kun tämä 300 päivää on siis 0 markalla menty, niin se on tarkoittanut, että vuodeksi on jäänyt sitten ilman mitään muuta toimeentuloa kuin mahdollisesti toimeentulotuki tai sitten puolison ja sukulaisten elätettäväksi. Tämän ongelmanhan eduskunta, ainakin osa kansanedustajista, havaitsi jo silloin, kun tämä laki tehtiin, ja nyt sitten muut ovat tietysti vähitellen heränneet. Kun täällä käytiin keskustelua tästä, niin kokoomuksenkin naispuoliset kansanedustajat ymmärsivät tämän varsin hyvin ja todennäköisesti kokoomuksesta löytyi joitakin miespuolisiakin edustajia, jotka ymmärtävät, että nollasairauspäiväraha oli väärä päätös.

Hallitusneuvotteluissa yritimme saada tästä selkeää kirjausta, mutta koska tämä koskee todella pientä joukkoa, niin me kirjoitimme sitten hallitusohjelmaan, että eläkejärjestelmän epäkohdat selvitetään. Tämä oli tietysti aika epämääräinen lause, mutta sen sisältöä me vasemmistoliiton edustajat olemme tarkentaneet ministeri Perholle, mitä me tarkoitimme. Yksi niistä asioista oli tämä nollasairauspäivärahan korjaus, mitä tarkoitimme, elikkä pitää palata vähimmäispäivärahaan sairausvakuutuksessa.

Nyt siis tämä esitys on, jossa sitten kaikille tämä 60 markkaa tulee. Sen taso on todella aivan liian matala, ja sosiaali- ja terveysvaliokunta on siksi tehnyt mietintöön ponsilausuman, jossa edellytetään, että selvitetään sairausvakuutuksen minimipäivärahan nostamismahdollisuudet ensi vuoden budjetin, siis vuoden 2003 talousarvioesityksen, yhteydessä. Me tietysti olisimme halunneet tähän korkeammankin tason. Olisimme halunneet tänne määritellyksi, että se olisi työttömyysturvan vähimmäispäivärahan tasoinen. Tämä koskee tietysti samalla sitten äitiys- ja vanhempainrahaa, josta tässä runsaasti pari päivää sitten keskusteltiin.

Tässä yhteydessä kaikki, jotka nyt ovat olleet 60 markan taikka sitä pienemmän tarveharkintaisen päivärahan varassa, eivät enää jää siihen, vaan tämä parantaa myöskin sekä opiskelijoiden että työttömien tilannetta siten, että osa heistä pääsee suuremman päivärahan piiriin, koska jos henkilö on ollut työttömänä ja saanut työttömyyspäivärahaa sairastumista edeltävänä kuukautena, hänen sairauspäivärahansa on ollutkin työttömyyspäivärahan suuruinen. Samaten opiskelijalla. Nyt tätä aikaa pidennetään neljään kuukauteen, elikkä jos neljän viimeisen kuukauden aikana on saanut työttömyyspäivärahaa, niin voi sitten saada työttömyyspäivärahan suuruisen sairauspäivärahan. Silloinhan päästään sitten siihen, voi sanoa, minimitasoon, jota voi nyt pitää jollain tavalla kohtuullisena, elikkä ensi vuonna se on sitten 135 markkaa päivässä, joten tämä ei jätä kaikkia 60 markkaan.

Mutta vieläkin minimitasoon jää liian monia. Erityisesti siihen jäävät sellaiset henkilöt, jotka odottavat eläkettä. He tulevat saamaan ilman tätä 55 päivän karenssia sen 60 markkaa. Se on vaikea soveltaa, ovat Kelan edustajat todenneet. Mehän yritimme sitä, että olisi samalla tehty kansaneläkelakiin muutos, jolla olisi palattu vanhaan muotoon myös siltä osin, mutta se ei nyt valiokunnassa onnistunut. Myöskin tästä asiasta olemme saaneet ponnen, jossa edellytetään, että hallitus selvittää, tulisiko oikeus kansaneläkkeeseen alkaa työeläkelainsäädäntöä vastaavalla tavalla ilman sairauspäivärahan enimmäiskautta pysyvän työkyvyttömyyden ollessa ilmeinen. Työeläkehän siis voidaan myöntää, mutta kun on henkilöitä, joiden työeläke on 200 markkaa, se ei paljon auta. Jos työeläke on vähän suurempi, silloinhan tätä ongelmaa ei ole.

Tässä puhutaan todella pienistä ihmismääristä, puhutaan muutamasta sadasta, paristatuhannesta ihmisestä näiden eri ongelmien suhteen. Kuten jo aikaisemmin totesin, nämä ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Hallitusohjelmassa on kannanotto, että keskeinen painopistealue on edesauttaa ja ehkäistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ajautumista kasautuvien toimeentulo-ongelmien piiriin. Ei tämä vielä täytä tätä hallitusohjelman kohtaa, mutta on kuitenkin selkeä edistysaskel. Siksi olemme vasemmistoliitossa olleet valmiit tähän tyytymään, vaikka keskustan vastalauseen sisältämät ehdotukset ovat ilman muuta tietysti parempia.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Esitys niin sanotun nollapäivärahan palauttamisesta tulottomille on kaikilta osin kannatettava. Esityshän merkitsee selkeää parannusta sairastumisen aikaiseen vähimmäistoimeentuloturvaan. Esitys korjaa myös olennaisesti sairausvakuutus- ja eläkejärjestelmän yhteensovittamisen välisiä ongelmia, koska pienituloiselle, tulottomalle taikka työedellytyksiä vailla olevalle tulee oikeus tähän vähimmäispäivärahaan. Hallitus korjaa näin esityksellään erästä suurimpien virheittensä joukkoon lueteltavaa asiaa, joka aikanaan säästöpäätösten yhteydessä vuosia sitten tehtiin.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään aivan oikein huomiota siihen, että edelleenkin jatkossa joissakin tilanteissa yhteensovittamisen jälkeen syntyy tilanteita, joissa jäädään toimeentulotuen varaan. Valiokunnan enemmistö katsoo hoitavansa tätä asiaa ponnella. Me oppositiosta esitämme kuitenkin, että nyt syntyvä tilanne jättää pienituloisille ja tulottomille muista päivärahansaajista poikkeavan omavastuuajan, jolle on varsin vähän löydettävissä perusteita, ja mitään logiikkaa tästä on hyvin vaikea löytää. Tällä tarkoitan 55 päivän omavastuuajasta säätämistä. Onhan tämä omavastuuaika esimerkiksi ansiosidonnaisilla päivärahoilla sairausvakuutuslain mukaan 9 päivää. Tämän sisältöisen muutos-ehdotuksen, että vähimmäispäiväraha, nollapäivärahakin, olisi 9 päivän omavastuuajan piirissä, tulemme lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään.

Mitä tulee nollapäivärahan tasoon, on helppo yhtyä siihen, mikä valiokunnan mietinnössä lausumaksi on saatettu, eli tuota tasoa tulee tarkastella ja riittävät esitykset siitä aikanaan eduskuntaan tuoda.

Katja  Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ongelma, joka nyt tällä esityksellä korjataan, on todella suuri, ja ihan niin kuin ed. Stenius-Kaukonen sanoi, jää kuitenkin edelleen vielä korjattavaa näille ihmisille, jotka sairauden takia joutuvat odottamaan eläkkeelle pääsemistä. On todella paikallaan selvittää, voisiko eläke alkaa ilman pitkän omavastuuajan sairauspäivärahojen täyttymistä. Itsekin olen tästä aikanaan toimenpidealoitteen tehnyt.

On erittäin hyvä, että nollasairauspäiväraha nousee edes 60 markkaan. Toivon todella, että taloudellisen tilanteen niin salliessa ja täällä riittävän yksimielisyyden saavutettuamme voimme nostaa sen rahan työttömyysturvan peruspäivärahan tasalle.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! On tosiaan erittäin hyvä, että 0 markan sairauspäiväraha palaa jälleen 60 markkaan. Tämä tuli voimaan vuonna 96. Ed. Stenius-Kaukonen mainitsi, että tämä koskee monta kertaa juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ja pitkäaikaistyöttömiäkin.

Yhden pienen erikoisen kohdan siitä, keitä tämän piti koskea, muistelen aikaisemmasta käsittelystä. Osa eduskunnasta riemastui siitä, että nyt saadaan maatalon emänniltä tämä pienikin päiväraha pois. On osoittautunut jälkeenpäin, että paljon suurempi ryhmä ovat pitkäaikaistyöttömät kuin maatalon emännät, jotka tähän joutuvat.

Erikseen on huonoa, että vasta 55 päivän jälkeen syntyy päivärahaoikeus. Normaalisti sairauslomat ovat sen pituisia, että noin 80 prosenttia sairauslomista on selvästi alle 55 päivän. Siten tämä koskee vain pientä osaa sairaista. Mutta erittäin hyvä, että tämäkin on saatu aikaiseksi. Toivon, että tulee lisäparannusesityksiä myöhemmin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen aivan varma, että edustajat Stenius-Kaukonen, Puhjo ja monet muutkin varmaan siellä puolella olette meidän muiden kanssa iloisia siitä, että pieni askel nyt oikeaan suuntaan tapahtuu. Minusta kannattaa tässäkin yhteydessä lausua kuitenkin ääneen se nöyryytys, se piittaamattomuus, se täydellinen välinpitämättömyys, mitä erityisesti ed. Ben Zyskowicz on näissä asioissa osoittanut, ja kyvyttömyys myöskin hallituksen vasemmistoryhmien puolella estää aikanaan tällaisen lainsäädännön voimaan tuleminen, mikä vuonna 96 muistaakseni säädettiin. Se oli hävytön teko, se oli häpeällinen teko, ja tietty häpeä jää edelleenkin olemaan sen takia, että tämänkään jälkeen alin päiväraha ei palaa entiselleen. Olisitte voineet sen edes samaan asti nostaa.

Veijo  Puhjo  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen oikeutetusti kritisoi vasemmistoa siitä, että vasemmisto ei pystynyt estämään aikaisemman nollapäivärahalain voimaan saattamista. Haluan pöytäkirjoihin ilmaistavaksi sen, että itse aikoinaan vastustin sitä esitystä (Ed. Pekkarinen: Kyllä, juuri näin!) kaikkine seurauksineen.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Minä taas en siinä eduskunnassa ollut lainkaan jäsenenä. Kun tänne palasin, kuten äsken kerroin, hallitusneuvotteluista alkaen tämä asia on ollut vasemmistoliiton huolena. Siinä mielessä tämän tuloksen olemme nyt saaneet. Se on paljon tyhjää parempi. Juuri se joukko pienenee huomattavasti, joka jää olemattoman 60 markan päivärahan varaan, muilla muutoksilla. Sen lisäksi esimerkiksi maatalon emäntien ja isäntien ja muiden yrittäjien osalta tehtiin parannus jo keväällä. Heinäkuun alussa muutos astui voimaan, jossa sairauspäivärahan perusteena on eläkevakuutustulo. Se on selkeästi parempi, mutta siinäkin on tietyissä tilanteissa edelleen ongelmia.

Aina silloin on ongelmia, ja se liittyy myöskin tähän, kun ihmisen työkyky pikkuhiljaa alenee ja hän saa ensin monta kertaa hylkypäätöksiä. Kun lopulta päätös myönnetään, on voitu päätyä jo siihen tilanteeseen, että hänellä ei ole ollut esimerkiksi niin paljon tuloja, että hänellä olisi enää eläkevakuutusta tai yrittäjävakuutusta ollut. Yhtä lailla muut tilanteet, mitä äsken toin esille, ovat voineet johtaa siihen, että päädytään pienimpään päivärahaan.

Mutta niin kuin sanoin, tällä ja aikaisemmilla esityksillä on jo huomattava osa kuitenkin saatu paremman kuin 60 markan päivärahan piiriin. Minusta tuntuu, että ed. Pekkarinen ei ole sitä oikeastaan lainkaan havainnut. Toivoisin nyt, että sen sijaan, että ed. Pekkarinen edelleen vaan moittii meitä, hän antaisi edes pienen tunnustuksen, niin kuin minä omassa puheenvuorossani täysin selvästi sanoin, että keskustan ehdotus, vastalause, oli selvästi parempi; mutta tähän olemme tähän mennessä päässeet.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitin äskeisen puheenvuoroni tunnustuksella mainiten jopa nimeltä ed. Puhjon ja ed. Stenius-Kaukosen. Toistan sen vielä, että on hienoa, että nyt tällainen merkittävä liike oikeaan suuntaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten keskeisen sosiaaliturvan osalta parannuksena saadaan.

Varsinainen sanomani kuitenkin liittyi ed. Puhjon käyttäytymiseen. Ed. Puhjo on parlamentaarisen järjestelmän kannalta tavattoman tärkeä henkilö. Jos hän kerran on kokenut, että oli väärin, hän toimi niin kuin koki. Hän sai siitä vissinlaisen rangaistuksenkin omassa joukossaan. Ne, jotka väittävät kentällä, että tämä on väärin, niin kuin monet vasemmiston edustajat väittivät aikanaan vuosien ajan, mutta äänestivät täällä kuitenkin toisin, muun ohessa tulivat rapauttaneeksi parlamentaarista järjestelmää ja sen uskottavuutta. Minusta on hienoa, ja siitä erityinen tunnustus ed. Puhjolle, että olette toiminut ryhdikkäästi koko ajan.

Ed. Stenius-Kaukonen, tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta vielä kertaalleen: en minä nyt enempää moiti, mutta tuo olisi pitänyt voida hoitaa edes sille samalle tolalle, missä tämä oli ennen kuin te lähditte tätä asiaa leikkaamaan. Kertokaa jokin järjellinen syy, miksi tätä ei palautettu täsmälleen samalle tasolle.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen, siihen ei ole yhtään järjellistä syytä. Siihen eivät ole voimat riittäneet; toisilta on puuttunut voima, toisilta tahto.