Maija Rask /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistys- ja tiedejaoston mietintö sisältää kaksi hyvää ja isoa asiaa. Toinen on opiskelijoiden taloudellisen aseman parantaminen, ja toinen on kirjastojen määrärahan nopeutettu siirto valtion varsinaisen budjetin piiriin.

Oli ilo jaostossa kuunnella opiskelijajärjestöjä. Kaikki olivat tehneet erittäin napakat ja yhteneväiset lausunnot. Opiskelijoiden yhteisenä tavoitteena oli nostaa asumislisän vuokrakaton enimmäismäärä 217,14 eurosta 252 euroon kuukaudessa. Tällä yhteisellä kannalla oli myös Sakki, Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto. Eduskunnan pian tekemä muutos tulee tarpeeseen, sillä lähes 70 prosentilla opiskelijoista vuokraraja ylittyy. Kyse on kymmenientuhansien opiskelijoiden toimeentulon paranemisesta.

Arvoisa puhemies! Minä olen kuullut kyynikkojen nyt sanovan, että muutos nostaa vuokratasoa. Vastakysymykseni on, olisiko vuokrien nousun pelossa pitänyt jättää opiskelijoiden toiveet kuulematta ja ovatko vuokrat opiskelijoiden taloudellisen ahdingon tähden pysyneet alhaisina.

Sivistys- ja tiedejaosto kirjasi mietintöön tulevia päätöksiä varten seuraavaksi tärkeimmän toimen, jolla parannetaan, niin kuin hallitusohjelmassakin luvataan, opiskelijoiden taloudellista asemaa. Paikalla olevalle opintotuesta vastaavalle ministerille tietysti esitämme toiveen, että hallituksessa nyt kiinnitetään tähän seuraavaan asiaan huomiota elikkä alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulojen vaikutus opintotuen tasoon tulisi poistaa.

Arvoisa puhemies! Toinen iso ja periaatteellinen asia, joka jaostossa sai uuden muodon, on kirjastojen rahoitus. Suomalaiset koululaiset on toistamiseen julistettu maailman parhaiksi lukijoiksi. Tähän on monia syitä. Yksi varma tekijä on suomalainen, maan kattava, ilmainen, erinomainen kirjastojärjestelmä. Laman aikana hallituksessa siirrettiin kirjastot veikkausvoittovaroista maksettavaksi. Ensi vuoden talousarvioehdotuksessa sieltä oli vielä 58,4 miljoonaa euroa menossa kirjastoille, ja nyt niin kuin sivistys- ja tiedejaosto esittää, tuo summa muuttuu 48,8 miljoonaksi euroksi. Tämä silti tarkoittaa vielä sitä, että 54 prosenttia kirjastojen määrärahoista tulee veikkausvoittovaroista. Mutta vuonna 2010 kirjastot ovat kokonaan valtion rahoittamia.

Kirjastojen rahoitus mielestäni kuuluu ehdottomasti valtion varsinaisen budjetin piiriin ja Veikkauksen voittovarat kuuluvat Veikkauksen todellisille edunsaajille: kulttuurille, liikunnalle, nuorisotyölle ja tieteelle. Muutos on tärkeä myös siksi, että nyt voidaan paremmin perustella EU:hun päin Veikkauksen monopoliasemaa, kun voitot käytetään vapaaehtoisiin ja yleishyödyllisiin toimintoihin.

Arvoisa puhemies! Päätöksen myötä kulttuurin rahoitus kasvaa hallituksen esityksestä ensi vuodelle 4,2 miljoonaa euroa. Liikunnalle tulee lisää rahaa 3,1 miljoonaa euroa ja nuorisotyölle 2,2 miljoonaa euroa. Näiden lisämäärärahojen jaosta päättää opetusministeriö. Sivistys- ja tiedejaosto korvamerkitsi kuitenkin kulttuurin lisämäärärahasta pienen mutta harkitun osan. Teattereiden rahoitus on kulttuuripuolen suurin huoli tällä hetkellä. Hallitus lisää budjetissaan henkilötyövuosia teattereille 22 ja eduskunta tähän päälle 24. Myös orkestereiden ja museoiden henkilötyövuosia lisätään. Nämä lisäykset kuluttavat kulttuurin 4,2 miljoonasta lisäeurosta vajaat 500 000 euroa.

Arvoisa puhemies! Pitkin syksyä on jännityksellä seurattu Kajaanin alueteatterin vaikeuksia. Sivistys- ja tiedejaosto ehdottaa lisättäväksi alueteattereiden, muidenkin kuin Kajaanin, tilanteen helpottamiseksi 600 000 euroa harkinnanvaraista määrärahaa. (Ed. Ala-Nissilä: Valtiovarainvaliokunta!) Tästä rahasta on tarkoitettu 300 000 euroa Kajaanille, vaikkei sitä mietintöön kirjoitettukaan. — Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalle Ala-Nissilälle voin todeta, että sivistysjaosto teki nämä ehdotukset, ja valtiovarainvaliokunta on ne yksimielisesti hyväksynyt.

Liikunnan määrärahoista korvamerkittiin vain välttämättömin eli urheiluopistojen opiskelijavuorokaudet, joita lisättiin 10 000. Sen hinta on vajaat 500 000 euroa. Muutoin mietintöön on tarkasti kirjoitettu tahto, mihin lisämäärärahaa halutaan suunnattavaksi. Valiokunta pitää tärkeänä koko kansan liikuttamista ja terveyttä edistävää liikuntaa. Lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen on ohjattava lisää rahaa samoin kuin vammaisurheiluun, kansalaisjärjestöjen tukemiseen sekä nuoriso- ja joukkueurheiluun.

Arvoisa puhemies! Koko veikkausvoittovarahanke meinasi välillä kaatua urheilupolitiikan henkilövalintoihin, jotka olivat julkeita ja urheiluhengen vastaisia. (Ed. Ala-Nissilä: Hyvin julkeita!) Pölyn laskeuduttua voitiin asian asiallista käsittelyä jatkaa, ja tulos on nyt saanut kiitosta monelta taholta.

Arvoisa puhemies! Nämä lisärahat, toivon ministereiden tätä tarkasti kuuntelevan, on todellakin hankittu käytettäväksi suurten joukkojen liikunnan lisäämiseen, Suomen kansan liikuttamiseen ja terveyden edistämiseen. Se on valiokunnan tahto, jota sivistys- ja tiedejaosto ehdotti.

Nuorisotyön määrärahoista ei korvamerkitty mitään. Viesti ministeriölle rahojen käytöstä on, että tuettaisiin kunnissa nuorisotyön, liikuntatoimen, liikuntajärjestöjen ja koulujen yhteistyötä. Tärkeänä pidetään myös ennalta ehkäisevää päihde- ja huumetyötä.

Arvoisa puhemies! Jatkossa on varmasti syytä pohtia tämän jakosuhdelain prosenttiosuuksia. Nythän veikkausvoittovaroista menee päältä 10 prosenttia opetusministeriön käyttöön, 38,5 prosenttia kulttuuriin, 25 prosenttia liikuntaan, 9 prosenttia nuorisotyöhön ja tieteeseen 17,5 prosenttia.

Perusopetuksen lisäsatsaukset jäivät tällä kierroksella vaatimattomiksi. On valitettavaa, että hallituksessa ei kunnioitettu selvää hallitusohjelman kirjausta ikäluokkien pienenemisestä säästyvien määrärahojen käyttämisestä koulutuksen kehittämiseen. Tuo summa olisi ensi vuonna ollut 16,6 miljoonaa euroa, sillä peruskoululaisten määrä laskee, aloittavien koululaisten määrä, 6 000:lla.

Perusopetukseen kuitenkin lisätään määrärahoja 500 000 euroa erityisopettajien koulutukseen, miljoona euroa kehittämismomentille. (Ed. Dromberg: Ei riitä mihinkään!) Tällä kertaa koulurakentamiseen tulee vain symbolinen rahasumma osoitukseksi siitä, että eduskunnassa ei ole unohdettu, että lapsilla on oikeus terveelliseen, turvalliseen ja homeettomaan kouluun.

Arvoisa puhemies! Jaosto osoitti mielestäni sosiaalisen luonteensa lisäämällä 200 000 euroa Näkövammaisten kirjaston digitaalisen äänikirjajärjestelmän luomiseen. Jaoston sosiaalisuus näkyy myös Ihmisoikeusliiton määrärahassa. Jaoston aatteellisuus näkyy työväen- ja seuraintalojen 150 000 euron korjausrahan lisäyksenä. Jaoston kansainvälisyys ja naapuriystävällisyys ilmenee Suomi-Venäjä-Seuralle ohjattavassa 50 000 euron avustuksessa ja Karjalan liiton 65 000 euron avustuksessa.

Arvoisa puhemies! Sekin kyllä näkyy mietinnöstä, että kansanedustajat ovat jostakin kotoisin, vaikka kansan suusta usein kuulee, että kansanedustajat eivät ole mistään kotoisin. Tämä kotoisuus näkyy esimerkiksi Keski-Pohjanmaan museon toimintaedellytysten turvaamisessa 100 000 euron edestä ja Seinäjoelle sijoittuvan Siirtolaismuseon käynnistymisen tukemisena 100 000 eurolla. Siirtolaismuseota tarvitaan, jotta tulevat sukupolvet tietäisivät, miksi Suomesta joskus piti lähteä leivän perässä jopa merten taakse ja jotta muualle muuttaneet tietäisivät, mistä ovat kotoisin. (Ed. Ahde: Ed. Lintilä ylös!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että näin joulun alla lienee luvallista käyttää vanhaa suomalaista sanontaa, jonka itse asiassa olen kuullut valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalta Ala-Nissilältä: Kun joku on kaatanut puun, niin oksan taittajia löytyy. Päätökset, jotka pian tehdään, on tehty valtiovarainvaliokunnan ja myöhemmin eduskunnan yhteisillä päätöksillä. Sitä vain, arvoisa puhemies, en voi mitenkään hyväksyä, että kokoomus yrittää ottaa itselleen kunnian eduskunnan kautta opiskelijoiden asumislisän hoitamisesta. Kokoomus ei hoitanut asiaa silloin, kun oli vallassa, ja nyt kokoomuksen osuutta ei ole ollut asian hyväksymisessä, jos sitten ansioksi ei katsota sitä, ettei kokoomus kehdannut asiaa valiokunnassa vastustaa. (Ed. Dromberg: Älkääs nyt!)

Arvoisa puhemies! Jaoston jäsenille parhaat kiitokset. Tästä on ihan mukava lähteä joululomalle.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin ed. Maija Rask, sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja, tässä hyvin esitteli tämän kerran lisäyksiä sivistys- ja tiedepuolelle. On mukavaa olla sivistys- ja tiedejaoston jäsen tänä päivänä, ja on hienoa todeta, että nämä pari isointa läpimurtoa oikeastaan, mitkä eduskunta tässä budjettiesityksessä on saanut läpi, ovat nimenomaan tämän jaoston toimialalla.

Aloitan opiskelijoista sillä silmällä, että on hienoa todeta, että vihdoin toteutuu yksi keskeisin uudistus, jota jo vuosia täällä eduskunnassa on yritetty saada läpi. Sitä on painotettu, sitä on toivottu, siitä on kirjoitettu tekstiä, vihdoin se tulee toteutumaan, ja siitä kiitos kaikille siihen vaikuttaneille. Tämä on upea, hieno asia, joka minun mielestäni lisää merkittävällä tavalla myös politiikan ja meidän poliitikkojen uskottavuutta. Tämä uudistus oli opiskelijajärjestöjen ykköstoive, ja kaikki yhteisellä rintamalla juuri tämän puolesta liputtivat. Opiskelijoillahan on se raha tiukalla, kyllä me sen tiedämme. Ainakin itselleni on viime vuosina tullut enemmän ja enemmän yhteydenottoja ei pelkästään opiskelijoilta itseltään, vaan myös heidän vanhemmiltaan ja jopa isovanhemmiltaan, jotka toivovat, että pitäkää nyt hyvänen aika huolta meidän nuoristamme, heillä on raha tiukalla, ja aina eivät vanhemmatkaan pysty auttamaan, kun on paljon työttömyyttä ja muuta perheissä. Tämä siinä mielessä todella tärkeä asia. Voi todeta, että vihdoin opiskelijoita muistettiin oikein kunnolla.

Haluan kyllä tähän yhteyteen myös omalta osaltani painottaa, että tämä on eduskunnan kädenjälki ja täällä eduskunnan hallituspuolueet kykenivät hienosti sopimaan ja viemään tätä eteenpäin. Nimenomaisesti toivoisin, että tästä viestinä maailmallekin lähtisi, että eduskunta toimi tässä, eduskunta käytti omaa valtaansa ja eduskunta ikään kuin kertoi jo valmiiksi sitten eteenpäin, että ensi vuonna emme enää odottele tätä uudistusta, vaan se tehdään ja sillä tavalla saamme sen tehdyksi, että jo nyt siihen sitten rahoja kirjasimme valmiiksi.

Tähän jaoston mietintöön on kirjattu myös tämä toinen ongelma, minkä ed. Maija Rask otti äsken esille, eli tämä alle kaksikymppisten asema. Korostan, että kun viime vuonna tähän aikaan olimme saaneet taistelluksi eduskunnassa opiskelijoille ateriatuen, jotta se ateriatuki pysyisi edes edellisellä tasolla, ja nyt eduskunnassa olemme saaneet taisteltua tämän asumislisän, niin toivottavasti tätä asiaa ei jatkossa tarvitse taistella eduskunnassa, vaan myös minä, aivan kuten ed. Maija Rask, lähetän omalta osaltani terveisiä valmistelulle eli toivon, että tämä toinen keskeinen epäkohta, joka on varmasti tärkeysjärjestyksessä seuraava, saataisiin myös hallituksen esityksenä korjattua.

Puhemies! Myös minä ilmoitan suuren iloni tästä veikkausvoittovarapäätöksestä. Aikaa on vähän, joten en kerkeä sitä tässä sen enempää hehkuttelemaan. Se on upea, merkittävä saavutus, ja aivan kuten Matti Ahde on todennut, nämä kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön toimijat eivät pärjää siellä vapailla markkinavoimilla. He tarvitsevat yhteiskunnan tukea. On hieno juttu, että tämä saatiin aikaiseksi.

Lopuksi vielä, puhemies, korostan, että eduskunta on hyväksynyt tämän pääluokan yhteydessä ponnen tästä hevossairaala-asiasta. Tämä on vähän siinä mielessä ikävä asia, että aluksi meidän annettiin ymmärtää, että asia on kunnossa, rahoitus on kunnossa ja asia saadaan hoidettua. Kuitenkin loppumetreillä paljastui, että määrärahatarvetta on, ja siksipä kirjattiin tämä ponsi, jossa toivotaan, että pikaisesti asia ratkaistaan. Tämä "pikaisesti" toivottavasti myös tarkoittaa sitä. Tässähän on kysymys, ei pelkästään tämän hevossairaalan tulevaisuudesta, vaan ihan tästä koko Suomen eläinlääkärikoulutuksen tulevaisuudesta, sen EU-kelpoisuudesta jne., eli isosta asiasta on kysymys.

Ja koska tässä vielä on hieman aikaa, niin sanon vielä lauseenomaisesti sen, että tärkeää on myös jaoston pohdinta vapaan sivistystyön osalta, kansalaisvaikuttamisen osalta ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman osalta. Pisa-tutkimukset näyttävät meille komeita tuloksia, mutta samaan aikaan, kun nuoret ovat hyviä laskijoita, lukijoita, luonnontieteenosaajia, ongelmanratkaisijoita, suomalainen nuoriso ei ole kovinkaan aktiivinen kansalaistoiminnassa verrattuna muuhun maailmaan. Sen vuoksi tämä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, toimenpiteet kouluissa ja aikuispuolella, vapaan sivistystyön toimijat, ovat mitä tärkeimpiä tässä työssä.

Jukka Vihriälä /kesk :

Arvoisa herra puhemies! On helppo jatkaa siitä, mihin ed. Viitanen lopetti, ja todeta vaan tämä, että opetusministeriön pääluokassa on yhdessä eduskunnan kanssa saatu merkittäviä muutoksia. Haluan tässä yhteydessä, etten unohda, lausua kiitokset myöskin sekä opetusministerille että kulttuuriministerille, että heidän yhteistyöllään eduskunnan kanssa sivistys- ja tiedejaosto on saanut nämä merkittävät parannukset, mitä on voitu tehdä tämän pääluokan kohdalla. Kun ed. Viitanen päätti tähän eläinsairaalaan, niin sehän on täällä nyt lausumalla todettu ja kaikki uskomme, että se tulee myöskin tapahtumaan tämän jälkeen. (Ed. Ahde: Kiitokset myös valtiovarainministerille!)

Herra puhemies! Sitten haluan tähän opiskelijoiden asemaan todeta sen, että kyllähän tämä on merkittävä muutos, mikä nyt on tapahtunut. (Ed. Ala-Nissilä: Kymmenen vuotta nämä olivat ennallaan!) — Taitaa olla yli kymmenen vuotta, kun on näin merkittävää uudistusta tehty. — Jos katsoo tätä täällä olevaa palautetta, (Ed. Dromberg: Veikkauksen voittovaroja on vain jaettu!) mitä on tullut tämän aikana, niin sitä on tullut opiskelijajärjestöiltä. Kerrankin on saanut myönteistä palautetta, kyllä sieltä on tullut negatiivistakin, ja on kiitetty eduskuntaa, että eduskunta on voinut tehdä nämä muutokset. Ja ennen kaikkea, arvoisat kokoomuksen edustajat, te olitte pitkään mukana hallituksessa ettekä saaneet muutettua näitä asioita opiskelijoiden kannalta. (Ed. Dromberg: Siellä olivat demaritkin!) Nyt se on sitten tapahtunut tämän paljon puhutun punamultahallituksen toimesta, ed. Dromberg, näin on vaan käynyt. Tästä me olemme tietenkin iloisia ja tyytyväisiä kaikki ja ennen kaikkea toivomme, että myöskin seuraavaan budjettiin saadaan sitten opiskelijoiden kohdalta myöskin opintotuen määrää korotettua.

Herra puhemies! Mielestäni erittäin tärkeä ja suuri asia on kirjastojen määrärahat, niiden siirtyminen asteittain budjetista rahoitettaviksi ja tämä veikkausvoittovarojen siirtyminen siihen paikkaan, mihin ne kuuluvat, eli liikunnan, nuorison, taiteen ja kulttuurin edistämiseen. Minusta tämä on yksi merkittävin ratkaisu, joka on aikaansaatu. Eduskuntahan on tätä vuosia edellyttänyt, ja nyt nimenomaan sivistys- ja tiedejaoston yhdessä hallituksen ja hallituspuolueiden ja koko eduskunnan kanssa tekemä muutos on saatu aikaan. Tästä tulee hyötymään liikunta kautta maan, samoin nuorisotyö kautta maan. Kunnissa ja kuntien liikunnasta ja nuorisotyöstä vastaavien keskuudessa on todella arvostettu tätä päätöstä, joka nyt huomenna sitten — tai en tiedä, ehditäänkö tänään jo tämä pääluokka äänestää — eduskunnassa tullaan päättämään. Tämä on todella tärkeä ja hyvä asia.

Sitten, herra puhemies, täällä on myöskin, niin kuin sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja totesi, erityisopetukseen pieni lisäys, samoin sitten kouluihin, ennen kaikkea homevaurioisiin kouluihin. Tämähän on tietenkin lähes kosmeettinen korjaus, mutta joka tapauksessa on oikean suuntainen, ja myöskin tämä pieni asia mutta näkövammaisille suuri asia on budjetissa huomioitu. Mielestäni näistä on lausuttava erityisesti jaoston puheenjohtajalle kiitokset, että ne on aikaansaatu.

Sitten nämä museokysymykset samoin kuin seuraintalojen ja työväentalojen korjauksiin osoitettavat määrärahat. Ne ovat tärkeitä. Ne ovat pieniä täällä määrärahallisesti mutta tavattoman suuria niille, jotka seurojen- ja työväentaloissa toimivat tänä päivänä, samoin kuin tämä siirtolaismuseokysymys. Siirtolaismuseohan on nyt sitten tulossa nimenomaan tällä hetkellä vielä Peräseinäjoen kuntaan, mutta ensi vuoden alusta, kun sitä lähdetään perustamaan, paikan nimi on Seinäjoen uusi kaupunki, kun Seinäjoki ja Peräseinäjoki liittyvät yhteen vuoden alusta. On mielestäni aivan oikein, että se tullaan perustamaan Seinäjoen kaupungin Peräseinäjoen kaupunginosaan, koska juuri niin kuin jaoston puheenjohtaja totesi, Pohjanmaalta on lähtenyt tavattoman paljon siirtolaisia, ei vain Yhdysvaltoihin vaan myöskin muualle päin maailmaa. On varmasti paikallaan, että siirtolaisuuskysymys näin museon kautta saatetaan sitten myöskin tuleville sukupolville tiedoksi.

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todella olla tyytyväinen tähän opetusministeriön pääluokkaan ja niihin muutoksiin, jotka on valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa saavutettu, ja ennen kaikkea vielä lausua myöskin sekä kulttuuriministerille että opetusministerille parhaat kiitokset.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää eduskuntaa ja valtiovarain sivistys- ja tiedejaostoa ja valiokuntaa työstä ja paneutumisesta budjetin ympärille ja lopputuloksesta, että se on nyt tässä eduskunnassa loppusuoralla. Kun tässä keskustelussa nousi esille nyt kysymys tästä Viikin eläinsairaalasta, hevossairaalasta, niin tänään raha-asiainvaliokunnan istunnossa valtuutettiin Helsingin yliopisto tekemään Senaatti-kiinteistöjen kanssa vuokrasopimus Viikkiin rakennettavan eläinsairaalan käyttöön tulevasta uudisrakennuksesta. Näin ollen se asia etenee. Tämähän on ollut Helsingin yliopiston neuvottelussa, ja tässä on ollut useita rahoittajatahoja mukana. On kaupungit, jotka käyttävät sitä, sitten maa- ja metsätalousministeriö, opetusministeriön osalta yliopisto, ja nyt tämä asia on näin ollen eteenpäin nytkähtänyt ja hevossairaala Viikkiin on sitten tulossa. (Ed. Tulonen: Hyvä ajoitus!)

Tässä opetusministeriön budjetissahan on paljon sellaisia eväitä ja aineksia, joilla me pystymme todellakin vahvistamaan entisestäänkin koulutuksellista tasa-arvoa ja myös vahvistamaan koulutuksen ja opetuksen laatua. Tavoitteenahan on se, että lasten kasvuympäristö perusopetuksessa olisi turvallinen ja terveellinen ja että sen avulla pystytään myös ehkäisemään lasten syrjäytymistä. Koulutustakuu on meillä kirjattuna tavoitteisiin, ja se on äärimmäisen tärkeä tilanteessa, jossa meillä on yhdeksänvuotinen oppivelvollisuus. Tietenkin tavoitteena pitää olla se, että mahdollisimman moni jatkaa sitten toiselle asteelle eli nuorisoikäluokka myös koulutuksen saa.

Yliopistojen toimintarahoitushan kasvaa näillä esityksillä jo sen laissa hyväksytyn 20 miljoonaa euroa. Aina kumulatiivisesti tulee lisää rahaa ja lisäksi vielä päälle näihin henkilöstömenojen lisäyksiin tulevat korotukset, joten yliopistojen perusrahoitusura on näin ollen turvattu. Lisäksi ammattikorkeakouluillehan tässä budjetissa on tulossa lisäys sekä Suomen Akatemian tutkimusmäärärahojen myöntämisvaltuuksiin.

Nyt sitten tässä matkan varrella tämän budjettiesityksen jälkeenhän on saatu tulopoliittinen kokonaisratkaisu aikaan ja sen yhteydessä on sovittu, että tehdään vielä näitä osaamispanostuksia. Näiden osalta vielä ovat päätökset auki, koska niistä tullaan tuomaan sitten hallituksesta erikseen esitykset lisäbudjetissa ja sitten kehysneuvotteluissa viimeistäänkin eli ensi vuoden alkupuolella. Näin ollen tältä osin asiat ovat vielä myönteisellä tavalla auki. Tuossa tulopoliittisessa sopimuksessahan oli paljon myös tämmöisiä sisällöllisiä kirjauksia, jotka koskivat aikuiskoulutusta erityisesti ja ammatillista koulutusta, ammatillisen koulutuksen näyttöjä, ja myös luonnollisesti nämä ovat osana tätä kokonaisuutta, jota käydään läpi.

Nythän iso asia on se, että kunnat saavat valtionosuuksia lisää kohdennetusti siten, että niissä voidaan aamu- ja iltapäivätoiminta käytännössä järjestää, ja lisäksi esiopetuksen kuljetustuki on koko vuodelle nyt 10 miljoonaa euroa ensi vuonna 2005, mikä mahdollistaa sen, että lapset voivat mahdollisimman laajasti osallistua esiopetukseen. Eduskunnan vastaushan esiopetuksen selonteosta on tullut, ja sehän osoitti, että meillä on Oecd-maitten huippua myös esiopetukseen osallistuminen, vaikkakin se on vapaaehtoinen. Mutta vaikka se on niin korkea kuin 96 prosenttia, silti pitää tavoitteena olla se, että kaikki lapset mahdollisuuksien mukaan osallistuisivat esiopetukseen, koska se ilmiselvästi edesauttaa oppimisvalmiuksia sitten koulussa.

Ammatilliseen aikuiskoulutukseen budjetti tuo edelleenkin tämän hallituksen linjausten mukaisesti vahvistusta. Aikuiskoulutus on keskiössä, ja Noste-ohjelman kautta nyt kohdennetaan tätä aikuiskoulutuksen tasa-arvon täsmäohjelmaa eli vahvistetaan Noste-ohjelmaa, joka siis on ensi vuonna 26 miljoonaa euroa, eli lisäystä siinä on 6,5 miljoonaa euroa. Tämähän on hyvin tärkeä ohjelma näille ihmisille, jotka eivät ole aikanaan nuoruusvuosina jostain syystä koulutusta saaneet tai joille se on jäänyt hyvin vähäiseksi. Tällä rahoituksella tavoitteena on 8 000:n työelämässä olevan aikuisen koulutuksen turvaaminen. Tavoitteena hallitusohjelmassa on päästä tuolle 10 000:n tasolle.

Arvoisa puhemies! Nämä esitykset, joita nyt eduskunnan toimesta on tullut tähän budjettiin lisäyksinä, ovat aivan oikein kohdennettuja ja oikeisiin kohteisiin osuneita ja siinä mielessä toimivat juuri niiden tavoitteiden puolesta, joiden puolesta hallitus työskentelee. Eli erityisopetus on äärimmäisen tärkeää ja se, että todellakin perusopetuksen oppimisympäristö voisi olla terveellinen ja turvallinen.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi äsken esille tämän Noste-ohjelman. Haluaisin kuitenkin siitä vielä paremman selvityksen, kun on käynyt ilmi, että se ei ollut kovin kiinnostava näiden henkilöiden kohdalla. Jos ajatellaan, että 8 000 on tavoite ja vielä lisätään sitä 10 000:lla, niin kuinka tätä seurataan? Esimerkiksi siihen oppilaitokseen, missä itse olen ollut hallinnossa mukana, ei ainakaan ollut kovin montaa hakijaa. Suurin osa näistä rahoista on nyt mainontaan ja markkinointiin, että varsinaiseen opetukseen ei kuitenkaan ole suuntautunut niin paljon. Kun TT aikanaan arvioi sitä, niin nämä lukemat on nostettu aika korkeiksi suhteessa siihen tarpeeseen, kun siellä sanotaan, että monet ovat jo niin vakiintuneissa töissä, että vaikkei heillä olekaan sen suurempaa koulutusta, niin he katsovat jo, että he sillä työelämän kokemuksella pärjäävät näissä tehtävissä. Toki se on tarpeellinen tietyille, mutta siis tämä perusteellinen selvitys ja seuranta: mitä sille on tehty?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Nämä resurssit, jotka tähän on suunnattu, menevät läänien kautta, ja kaikki resurssit on jo tähän asti sidottu. Tähän mennessä on 5 528 opiskelijaa, joista 66 prosenttia naisia, osallistunut tähän koulutukseen. Nämä koulutuksethan osuvat useammalle vuodelle, joten täsmällisesti, ajantasaisesti se ei mene sen mukaan, kuin näitä resursseja sidotaan. Mutta tavoitteena on tietysti, että kun nämä varat on sidottu, niillä myös ihan fyysisesti koulutukset käynnistyvät.

Tämä on lähtenyt ihan hyvin liikkeelle. Alussa tietysti tämän hakevan toiminnan kautta on jouduttu viemään läpi työpaikoilla tätä ohjelmaa, jotta se tulee tunnetuksi ja jotta voidaan kannustaa ihmisiä lähtemään koulutukseen. Kohderyhmähän on sillä tavalla haastava, että nämä ihmiset eivät ole perusopetuksen jälkeen juuri opiskelleet mitään, ja siitä syystä tässä tarvitaan ihan tämmöistä konkreettista kannustamista ja ohjausta. Siinä mielessä työmarkkinaosapuolet ovat olleet erittäin hyvin tässä mukana ja ovat olleet osallisina myös tätä hakevaa toimintaa toteuttamassa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan äskettäin julkistettu Oecd:n Program for International Student Assessment antoi Suomen 15-kesäisille peruskoululaisille varsin mairittelevan tuloksen. Siitä pitää olla ylpeä ja on ollut syytä analysoida oikeastaan, mistäs tämä johtuu. Mitä ilmeisimmin siihen on vaikuttanut se, että peruskoulun ala-asteen opetus on meillä erittäin korkeaa luokkaa.

Tämä johtaa kysymykseen arvoisalle opetusministerille, kun vaikeinta ei ole maineen saavuttaminen, vaan sen säilyttäminen: Onko opetusministeriössä nyt mietitty, millä tavalla tämä niin sanottu jatkohoito voitaisiin hoitaa niin, että opettajat olisivat motivoituneita vielä parempiin tuloksiin yhdessä oppilaittensa kanssa? (Ed. Rask: Vielä parempiin!) — Vielä parempiinkin, mutta kun nyt edes pystyttäisiin kansainvälisellä tasolla pysymään tässä kilpailussa mukana. Tässähän pitää muistaa se, että suhdehan on suurin piirtein se, että yksi suomalainen vastaan tuhat kappaletta (Puhemies koputtaa) Aasian itäosan koulukkaita.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haataiselle tästä Noste-ohjelmasta. Minulla on kyllä aivan erilaiset luvut siitä, miten se on toteutunut. Oletettiin, että vuosina 2003—2004 tulee noin 1 500—1 800 opiskelijaa. Tuli 150. Kun tiedetään, että rahaa ei oikeastaan ole kulunut, niin ihmettelen todella paljon, ettei sitten anneta esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen, johon on nuorilla halukkuutta enemmän kuin meillä täältä on tarjota paikkoja, kun toisaalta aikuiskoulutuksen rahat eivät nyt sitten toteudu eivätkä sinänsä kohdennu oikein.

Ministeri Haatainen, koulujen rakentamisessa aika paljon kyllä sivistys- ja tiedejaosto kantoi huolta siitä, että todella saataisiin tämä järjestelmä valtionavustuksista investointeihin ja koulurakentamiseen. Monet kunnat odottavat todella paljon isojen homekoulujensa kanssa, mutta myöskin kasvukeskukset uusien koulujen rakentamisen kanssa. Monet kunnat ovat rakentaneet jo pitkään ilman valtionosuutta. Onko tarkoitus yleensäkään säilyttää tämä järjestelmä, kun (Puhemies koputtaa) siihen ei rahaa osoiteta?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tähän mennessä tiedot, jotka olen saanut, jotka on kerätty viranomaisten toimesta, ovat seuraavat: Meillä on Noste-ohjelmassa 5 528 opiskelijaa, valtionavustuspäätöksiä on tehty 7 654 aloituspaikalle ja osa näistä ei ole vielä koulutusta aloittanut. Tutkintoja on tehty 61 ammatillista tutkintoa, 125 osatutkintoa, 628 tietokoneajokorttitutkintoa ja 379 ajokorttitutkintojen osia. Nämä koulutuksethan ovat käynnissä, eli niitä tuloksia sitten seurataan ja odotetaan. Mutta tietysti kyllä tällainen viesti on, että tämä on hyvin lähtenyt liikkeelle, mutta alueittaisia eroja kyllä on. On alueita, joissa pitää selvästikin tehostaa vielä toimintaa.

Sitten ed. Pulliaisen kysymykseen, miten turvataan, että Pisa-tulokset jatkossakin olisivat yhtä hyviä. Jatketaan saman peruskoulujärjestelmän kautta, joka turvaa kaikille samat mahdollisuudet opetukseen, ja erityisesti pitää huolta kantaa niistä, joilla on oppimisvaikeuksia, ja niistä lapsista, jotka ovat maahanmuuttajia, jotka tulevat eri kieliryhmistä, koska selvästikin heillä on suurempia vaikeuksia. Opettajien koulutustaso on äärimmäisen tärkeä. Meillä on hyvin koulutettu opettajakunta kansainvälisestikin vertaillen — meillä vaaditaan opettajilta maisteritutkinnot — ja meillä on satsattu koko ajan opettajien täydennyskoulutukseen ja pätevöittämiskoulutukseen. Tämä on se osuus, jota pitää jatkaa. Meillähän satsataan vajaat 14 miljoonaa euroa opettajien koulutukseen. Ensi vuonna 22 000 opettajaa menee täydennyskoulutukseen.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellä käytetyn puheenvuoron johdosta voi ensinnäkin todeta sen, että on hyvä, että kokoomuslaisten kulttuuriministereiden tietynlainen jääkausi opintotuen, suomalaisen tieteen, taiteen ja urheilun rahoituksessa on ohi. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä) Opintotuen alamäki on päättynyt.

Puhemies! Osaamispanostukset ovat tavattoman tärkeitä nyt jatkossa myöskin talouspoliittisesta näkökulmasta. Siinä on, totta kai, kauppa- ja teollisuusministeriö toimija, mutta myöskin opetusministeriö on toimija, niin kuin ministeri Haatainen viittasi. Millaisia suunnitelmia on nyt teidän osaltanne, kun mennään kehysriiheen? Voidaanko niitä mitenkään valottaa osaamispanostusten osalta?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Ala-Nissilälle totean, että Lipposen ensimmäisessä ja toisessa hallituksessa joka vuosi yhtä vuotta lukuun ottamatta systemaattisesti parannettiin opintotukea. Opintotuelle olisi tullut jääkausi, jos tämän hallituksen, Vanhasen hallituksen, aikomukset olisivat toteutuneet. Kehyksessähän teillä oli nolla euroa opintotuelle.

Eduskunnan ansiosta nyt tapahtui tämä eteneminen: ensin ateriatuki ja sitten tämä asumislisän korotus. Eduskunta teki opposition painostuksesta sen, mitä hallitus ei aikonut tehdä, mitä opetusministeri tai kulttuuriministeri Karpela ei edes ääneen uskaltanut vaatia. Kyllä tämä päivä on ilon päivä eduskunnalle. Kiitos siitä hallituspuolueiden kansanedustajille, että tämä opintorahan asumislisän 252 euroa saatiin toteutettua. Tämä on ollut systemaattinen kokoomuksen tavoite, ja jatkamme myöskin tätä opintorahan kehittämistä, vaatimista, myöskin oppositiossa systemaattisesti, mitä Lipposen ensimmäisessä ja toisessa hallituksessa tehtiin.

Kysynkin sitä samaa, mitä täällä ed. Viitanen ja ehkä ed. Rask myös vähän viitoitti: Aikooko kulttuuriministeri nyt jatkossa olla aktiivinen, kun eduskunta on joutunut nämä asiat hoitamaan, mitä te ette eteenpäin ollut saanut? Miten opintotukea jatkossa aiotaan kehittää? Toivon, että ne esitykset, (Puhemies koputtaa) joita kokoomus on tehnyt opintotuen kehittämisestä, olisivat teidän agendallanne ja tutustuisitte niihin ja veisitte niitä eteenpäin.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kysymykseen siitä, minkä suuruisia panostuksia nyt tulee, ei tietenkään pysty vielä vastaamaan, mutta ehkä suuntaa antavia ovat nämä selvitykset, joita on tehty valtioneuvoston selvitysmiesten toimesta. Selvitysmies Jorma Rantanen tarkasteli yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimusrakenteita ja niitten kehittämistarpeita ja totesi, että tarvittaisiin sellainen 90 miljoonan euron lisäpanostus yliopistojen tutkimustyöhön: strategiseen huippututkimukseen 30 miljoonaa, infraan 30 miljoonaa ja kansainvälisen toiminnan vahvistamiseen 30 miljoonaa. Lisäksi hän esitti 20 miljoonaa euroa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen alueellisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin.

Yhtä lailla tärkeää on myös käydä läpi koko innovaatiojärjestelmä ja se, että se tutkimus, johon satsataan rahoitusta, myös sitten tuottaa tulosta ja voidaan sitä mahdollisimman hyvin hyödyntää. Tärkeää on se, että maltetaan satsata perustutkimukseen, jonka kautta myös syntyy niitä oivalluksia ja innovaatioita, jotka sitten poikivat myös työpaikkoja ja tuotantoa.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta nyt näyttää siltä, että oppositio on tässä keskustelussa aika hädässä, sillä olisin hieman kiivaampaa keskusteluakin tästä odottanut. Nimittäin kun me olemme näin hyviä päätöksiä saaneet aikaan, asumislisäpuolella muun muassa opiskelijoiden osalta, veikkausvoittokysymyksessä, jotka eivät todellakaan edenneet kulttuuriministerien aikana, kun kokoomus istui hallituksessa, niin kyllä te olette todella hädässä.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin opetusministeriltä: Milloin hallitus panostaa siihen varsinaiseen koulutuksen ydintehtävään eli varsinaiseen opetukseen ja sen kehittämiseen? Tukipalvelut saavat kyllä lisää määrärahaa, koululaisten ip-toiminta saa, erityisopetus saa ja moni muu asia saa siinä opetuksen ympärillä. Se on hyvä asia. Mutta kuitenkin työolosuhteet ja oppimisolosuhteet kouluissa ovat aika heikot, ja puolet opettajista on ajatellutkin uran vaihtoa. Sen vuoksi olisi tärkeää, että varsinaiseen oppimistapahtumaan, perusopetukseen, satsattaisiin lisää rahaa. Milloin tämä tapahtuu?

Kysyisin vielä: Milloin otetaan huomioon lahjakkaiden opetus? Heillä on samanlainen oikeus erityisopetukseen kuin heikommillakin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy todella tukeutua niihin kiitoksen sanoihin nimenomaan opiskelijoita kohtaavasta myöntymyksestä, joka ministeriön taholta on tullut ja eduskunnan hyvällä tuella.

Mutta sitten tulevaisuuteen on hyvä varmasti kääntää katseet meidän jokaisen. Kysyisinkin liittyen ed. Ala-Nissilän puheenvuoroon: Kun tätä osaamisyhteiskunta-ajattelua on meillä painotettu jo aika monta vuotta, kuinka opetusministeri näkee tämän perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen roolin? Onko meillä Suomessa vielä saumaa tehdä perustutkimusta todella hyvin ja myös panostaa siihen? Se lienee yksi niistä avainkysymyksistä, kun nimenomaan tulevaisuuden innovaatiota ja tuotekehittelyä ajattelemme.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Paras kanava mahdollisen lisärahoituksen suuntaamiseen perustutkimukseen on Suomen Akatemian kautta, jolloin se menee kilpaillusti. Kyllä sellaisille hankkeille, jotka täyttävät tutkimukselliset laatukriteerit ja ovat aivan huippuluokan hankkeita, tarvetta on, eli mahdollisuus on sinne satsata, ilman että tarvitsisi millään tavalla mennä tasoa laskemaan.

Sitten ed. Vahasalon kysymykseen itse opetustapahtuman tukemisesta: Tätä työtähän jatkuvasti tehdään opetushallituksen kanssa, jonka velvollisuutena on kehittää ja olla tukena kouluille kehittämässä sitä opetustyötä, ja myös alakohtaisestihan tätä koko ajan tehdään. Meillähän ovat opettajat mukana tässä työssä aivan loistavalla ja ansiokkaalla tavalla. Siitä syystä haluan korostaa opettajien roolia ja opettajien ammattitaidon ylläpitämistä ja täydennyskoulutusta, koska meidän koulujärjestelmämme siellä paikallistasolla nojaa hyvin pitkälti opettajien osaamiseen. Meillä ei ole keskusjohtoinen järjestelmä, vaan se lähtee paikallistasolta ja paikallistason osaamisesta. Erityislahjakkaiden lasten ja nuorten osalta sanoisin kyllä niin, että nämä lapset kyllä hyötyvät siitä kouluyhteisöstä, joka meillä on tässä maassa maltettu rakentaa, joka turvaa kaikille hyvät lähtökohdat. Opettaja sitten opetustilanteessa tietysti antaa haastavampia tehtäviä näille lapsille ja nuorille, jotta he eivät turhaudu.

Tarja Cronberg  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huolissani kirjastojen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Puhutaan luovuudesta, tietoyhteiskunnasta ja syrjäytymisestä, ja kirjastot ovat siinä avainasemassa. Kuitenkin kirjastojen resursseja on vähennetty. Olisin kysynyt kirjastojen näkyvyydestä ja teidän ministeriössänne ennen kaikkea kirjasto-osastosta, olisiko mahdollista perustaa ja miten se käytännössä tapahtuisi?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tulen käyttämään vielä puheenvuoron myöhemmin, mutta tässä vaiheessa halusin kommentoida tätä kirjastoihin liittyvää kysymystä. Ensi vuonnahan kirjastot tulevat saamaan tuon 2,5 prosentin indeksitarkistuksen, mutta tämän lisäksi kirjallisuuden tukemiseen on jo tämän vuoden budjetissa osoitettu lisää voimavaroja. Tämä on yksi tärkeä painopiste, jota opetusministeriössä pyrimme viemään eteenpäin. Sellaisia täsmätoimenpiteitä tarvitsemme myös. Yksi mainittava on tämä ostotuen korotus, jolla vähälevikkistä kirjallisuutta kirjastot voivat hankkia enemmän. Toinen, jossa teemme yhteistyötä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa, on logistiset palvelut, joita yhdistämällä ja järjestelemällä uudestaan pyrimme myös löytämään sellaisia säästötoimenpiteitä ja ihmisille parempia palveluita.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri kyllä kauniisti puhuu opetuksen tukemisesta ja syrjäytymisen ehkäisystä, mutta haluaisin kuulla, millä keinoin syrjäytymistä ehkäistään, kun hallitus ei anna ikäluokkien pienenemisestä koituvia säästöjä perusopetuksen luokkakokojen pienentämiseen. Tämä olisi syrjäytymisen ehkäisyä parhaimmillaan, koska näin opettajalla olisi enemmän aikaa jokaiselle oppilaalle. Noin 7 prosenttia 9-luokkalaisista koulunsa päättäneistä oppilaista eli noin 4 000 nuorta jää ilman jatko-opiskelupaikkaa tai työpaikkaa. Miten tähän syrjäytymiseen aiotaan puuttua? Olisiko kenties näille oppilaille pakollinen kymppiluokka se ratkaisu?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Juuri tähän kohderyhmään tai ikäkauteen, tähän nivelvaiheeseen, kun perusopetus loppuu ja siirrytään toiselle asteelle lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, tähän kohtaan ollaan suuntaamassa, on käynnistetty hankkeita, joilla nyt yhteisvoimin niin sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten kuin työvoimahallinnon kanssa kuin myös opetustoimen kanssa kehitetään yhteistä keinovalikoimaa, jolla pystytään saamaan mahdollisimman hyvin nämä nuoret kiinni ja löytämään itselleen suunta elämälleen.

Näitä on vajaa 4 000 nuorta. Eurooppalaisessa mittakaavassa emme puhu suurista luvuista, sillä EU-tasolla nämä luvut lähenevät 20:tä prosenttia ja meillä ne ovat alle 10 prosentin luokkaa, 6—7 prosenttia ja kehitys on ollut koko ajan alenemaan päin. Kun sitten useamman vuoden seurataan, niin näistäkin nuorista, jotka eivät suoraan hakeudu johonkin koulutukseen, valtaosa sitten löytää kuitenkin tiensä jatko-opintoihin. Mutta tähän on käynnistetty hanke ja sitä myös resursoidaan erillisellä rahoituksella, 1 miljoona euroa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen kelkka on kyllä näissä asioissa täysin kääntynyt, jos katsotaan menneitä hallituskausia. Urheilutermein voisi sanoa, että niin opintotuen kuin Veikkauksen voittovarojen jaonkin osalta näytöt eivät teidän osaltanne nyt oikein riitä. On ollut aikaa, mahdollisuuksia tehdä näitä päätöksiä, ja nyt te hyppäätte ihan kiitettävästi ja kiitätte kyllä ihan mukavasti hallituspuolueiden kansanedustajia näistä tehdyistä ratkaisuista. Kiitokset otetaan vastaan, mutta näytöt teidän osaltanne teidän hallituskausienne ajalta eivät riitä, eivät opintotuen osalta; opintotuki oli yli kymmenen vuotta täysin jäissä. Tämä on ensimmäinen merkittävä avaus näissä asioissa. Vielä tästä hauskuudesta tietenkin puuttuisi se, että te sanoisitte, että kyllä me olisimme tämän Veikkaus-asiankin hoitaneet, mutta kun ei Niinistö antanut lupaa. Sitä tällä puolella salia odotetaan, että puihin kiipeilyä jälleen lapsille tarjoillaan.

Marjo Matikainen-Kallström  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen hallituksen ja erityisesti opetusministerin ponnisteluista perusopetuksessa siten, että heikoimmat pysyisivät mukana opetuksessa sekä erityisesti maahanmuuttajien kielikoulutuksessa siten, että he pysyvät mukana tai pääsevät valtaväestön opetuksen tasoon mukaan. Nyt on kuitenkin valitettavasti esimerkkejä, joissa maahanmuuttajat eivät pysy ala-asteella opetuksessa mukana nimenomaan sen takia, että heidän kielitaitonsa eli suomen kielen taitonsa ei ole riittävä. Tästä kärsivät sekä valtaväestö että nämä maahanmuuttajat. Toisaalta myöskin maahanmuuttajat jakaantuvat maassamme hyvin eri lailla eri kuntiin, joten minkälaisia ponnistuksia siellä on hallituksessa ja opetusministeriössä nyt siihen, että nimenomaan näihin kuntiin, joissa on paljon maahanmuuttajia, saadaan lisäpanostuksia, lisäkoulutusta, lisämäärärahaa, jotta ei valtaväestö eivätkä myöskään maahanmuuttajat kärsi, vaan kaikki pääsevät lahjakkuuksiensa mukaan etenemään?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kokoomuksen suunnalta tulleen puheenvuoron johdosta: todella on näin, että opintotuessa ei tapahtunut kosmeettisia muutoksia. Kyllä voidaan sanoa näin, niin kuin sanoinkin, että jääkausi on ohi ja nyt ministeri Karpelan aikana lämpimät, leudot tuulet puhaltavat täällä kulttuurin ja opintotuen yläpuolella. (Eduskunnasta: Se on se ilmastonmuutos!) Todella Niinistö täällä, kun minä muistan, että kysyimme liikunnan määrärahojen perään, sanoi meille, että kiipeilkää puihin, että se on hyvää liikuntaa.

Arvoisa puhemies! Olemme tulleet alas jo puista kauan sitten, ja nyt on rahoitus hoidettava aivan muilla keinoin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean täällä toiseen kertaan, että Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana joka vuosi systemaattisesti kehitettiin opiskelijoiden opintososiaalista asemaa lukuun ottamatta yhtä vuotta ja tämän Matti Vanhasen hallituksen aikana, kuten saimme lukea, kehykseen oli varattu 0 euroa. Mitään ei olisi tapahtunut, ellei eduskunta kokoomuksen vauhdittamana olisi näitä asioita vienyt eteenpäin, ja tästä kiitos hallituspuolueiden kansanedustajille: te näytitte hallitukselle, mitä pitäisi tehdä. Toivottavasti ministeri Karpela jatkaa tätä työtä.

Mutta suuren huoleni esitän perusopetuksesta. Kyllä täällä opetusministeri Haatainen esittää hankkeita ja erilaisia kehittämisprojekteja, kun ne rahat kaikista näistä lillukanvarsista ja erilaisista kehittämisprojekteista pitäisi laittaa sinne perusopetukseen, sinne peruskouluihin, että ne oppilasryhmät olisivat riittävän pienet, niin että opettajilla olisi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Kuntatalous kiristyy, 139 kuntaa nostaa kunnallisveroa. Valtio ottaa pakkolainaa kunnilta. Se on suoraan pois peruskoululta, ja vielä te hyväksytte sen, että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvia voimavaroja ei jätetä sinne kouluihin. Kyllä tosiasia on se, että opettajat ovat huolissaan. Vielä on (Puhemies koputtaa) hyvät tutkimukset, Pisa-tutkimukset ja muut, meillä on hyvä koulu, mutta se johtuu siitä, että opettajat (Puhemies: Aika!) venyvät äärirajoilleen, ja (Puhemies koputtaa) jatkossa tähän ei ole mahdollisuutta. Mitä aiotte tehdä, opetusministeri Haatainen, että perusopetus turvataan tulevaisuudessa, aiotteko tehdä jotain?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kunnissa on satsattu opetukseen ja opetuksen laatuun. Sinne on luokkatilanteisiin palkattu kouluavustajia, tukipalveluita on vahvistettu. Nämä luvut ovat kyllä tiedossa, ja toivon mukaan niitä on eduskunnassakin läpi käyty. Se kaikki palvelee perusopetusta luokkatilanteessa, jossa kaikki lapset yhdessä osallistuvat opetukseen. Jos me satsaamme niihin lapsiin, joilla on oppimisvaikeuksia, niin se ei suinkaan ole pois niiltä, jotka menestyvät hyvin ja joilla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia. Päinvastoin, se edesauttaa näissä luokkatilanteissa myös niitä lapsia, jotka menestyvät hyvin. Jokainen vanhempi tämän tietää ihan omasta kokemuksesta.

Ed. Matikainen-Kallström otti esille maahanmuuttajakysymyksen, joka on tärkeä ja erityisesti Suomen tulevaisuuden kannalta minusta äärimmäisen tärkeä. On tärkeää, että kunnissa satsataan valmentavaan opetukseen ja että maahanmuuttajalapset pääsevät valmentavaan opetukseen ja saavat itselleen riittävän kielitaidollisen pohjan ja suomen kielen valmiudet, että he pärjäävät sitten luokkatilanteessa. Meillä kyllä näissä suurissa kasvukeskuksissa, kuten esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, tarjotaan opetusta. Kielivalikoima on hyvin runsas, yli 40 kielellä, mutta tässä suhteessa vielä minusta Suomessa on kyllä parantamisen varaa.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela totesi, että kirjastot saavat indeksikorotuksen ja panostetaan kirjallisuuteen. Ennen kaikkea lasten kannalta olisi erittäin tärkeää, että digitaalista aineistoa voitaisiin hankkia siten, että lapset ja erityisesti nuoret oppisivat käyttämään kirjastoja. Nyt tässä on suuria puutteita. Mitä ministeri Karpela aikoo tehdä tämän poistamiseksi?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vain, että kun arvoisa opetusministeri vastasi ajasta Pisan jälkeen ja ennen seuraavaa Pisa-tutkimusta, mitä aiotaan tehdä, siitä vastauksesta arvoisalla opetusministerillä oli kaksi merkittävää asiaa poissa. Toinen oli se, että peruskoulun alaluokkien opettajia palkittaisiin jollakin tavalla tästä tuloksesta. Se minusta on äärimmäisen tärkeätä yhteiskunnassa, että silloin, kun onnistuu, silloin palkitaan. Ja toinen oli se, että mitään kommenttia siihen kysymykseen ei tullut ryhmäkokojen pienentämisestä, joka kuitenkin ohjausvallassa on opetusministeriöllä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noste-ohjelmaan käytännössä liittyy minun mielestäni kaksi ongelmaa. Oppilaaksi ottamisen kriteerit ovat hyvin tarkat, ja on vaikea saada soveltuvaa ryhmää pienemmillä paikkakunnilla. Toinen ongelma on siinä, että tarvitaan sopiva työpaikka taikka harjoittelupaikka ja näitä ei tahdo löytyä. Tässä koulutuksessa työpaikalla tapahtuva koulutus ja ohjaus on iso osa koko tätä koulutusta. Lähiopetusta on suhteellisen vähän.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen: Yliopistojen ja korkeakoulujen kehittämislain 3 § tuo tietysti säännöllisesti rahaa yliopistojen ja korkeakoulujen perusrahoitukseen. Ongelma on vieläkin vaan se, että nämä seinät maksavat aika paljon. Suurentuneisiin vuokriin menee nyt 20 miljoonasta noin puolet ensi vuonna, ja se on erittäin valitettavaa. Voisiko ajatella, että ministeriössä mietittäisiin uudenlaista rahoituskuviota yliopistoille ja korkeakouluille, niin että sen määrällisten tavoitteiden, sisäänottojen tavoitteiden myötä myöskin tuloksellisuus ja, sanotaanko, taso nostettaisiin korkeammalle? Nyt yliopistoista kuuluu sellaista kuisketta, että esimerkiksi gradujen taso on laskenut. Kun ajatellaan sitä, miten Suomi on pärjännyt maailmanlaajuisesti yliopistojen rankinglistalla, niin ei kovin hyvin. Pitäisikö meidän tehdä ihan uusi rahoitusjärjestelmä ja määrälliset tavoitteet jättää pikkusen sinne taakse ja ottaa laatu esiin?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tähän ensimmäiseen ed. Pulliaisen ryhmäkokokysymykseen — hän kyllä poistui salista. Meillähän ei ryhmäkokoa ole määritelty, mutta valmistelussa on hallitusohjelman mukaisesti, tai koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti, laatusuositukset, jossa yhteydessä näitä asioitakin täytyy puntaroida. Toisaalta hyvin tiukkoja ryhmäkokorajoituksia on vaikea asettaa, koska eri opetustilanteet vaihtelevat. Mutta tämä asia kyllä läpi tullaan siinä yhteydessä käymään.

Ihan hyvä idea on opettajien palkitseminen. Olisi hyvä, jos mietittäisiin siellä paikallistasolla työnantajan taholta kunnissa myös keinoja, millä voitaisiin kannustaa ja palkita hyvin työtään tekeviä opettajia. Siihen on tietysti olemassa myös keinoja.

Ed. Tulonen kyseli yliopistojen perusrahoitusjärjestelmän kehittämisestä. Tämä strategiatyö on käynnistymässä, jossa käydään nyt läpi tätä rahoituskokonaisuutta, millä tavalla sitä voitaisiin entisestään parantaa ja kehittää.

Kaarina Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin opetusministeri Haataiselle esittänyt kysymyksen siitä, kun opettajien koulutuslaitoksissa on todellinen opettajatilanteen heikkeneminen eli tarpeellisia opettajia ei ole. Esimerkiksi Oulun yliopistossa puuttuu 16 opettajaa, jotka antavat tietoa ja taitoa opiskelijoille. Kun ajatellaan kuitenkin, että eläköityminen tapahtuu, niin tarvitaan nimenomaan päteviä opettajien kouluttajia. Sama tilanne on useassa opettajankoulutuslaitoksessa. Miten te olette tähän tilanteeseen paneutunut? Olen itse tehnyt myöskin siitä kirjallisen kysymyksen aikanaan.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä täällä viljeli hyvää sääproblematiikkaa, sääretoriikkaa ja paljasti sillä tietysti hienosti, mitä on tapahtunut. Paljon on puhuttu ja vähän tehty, mutta nyt on tekemisen meininkiä. Se tietenkin harmittaa joitakin.

Mutta kysyisin ministeriltä: Ed. Pulliainen täällä viittasi Pisa-tutkimuksiin, ja nehän ovat meille mairittelevia, olemme niistä iloisia. Mutta sitten toiset tutkimukset osoittavat, että kouluissa viihdytään aika huonosti. Tiedän, että tämänkin asian selvittämiseksi on jotain tekeillä. Onko ministerillä tarkempaa tietoa, koska saamme tuloksia ja minkä suuntaisia ne ovat, siis kouluissa viihtyminen?

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on monessa yhteydessä puhuttu, kenelle kunnia kuuluu mistäkin asiasta. Eräs näkökohta, jonka kuitenkin haluaisin nyt tuoda esiin, liittyy Pisa-tutkimukseen ja niihin tutkimuksiin, joissa on todettu Suomen koulutusjärjestelmän ylivoimaisuus. Minä muistan, kun vuonna 1970 tulin eduskuntaan ja ensimmäisiä tehtäviä oli säätää Suomeen ensimmäinen peruskoululaki, ja muistan, kuinka voimakkaasti kokoomus vastusti tuota peruskoululakia ja totesi, että siirrytään DDR:n järjestelmään jne. Pohja luotiin kuitenkin nimenomaan tällä suomalaisella peruskoulujärjestelmällä ja sen kehittämisellä. On tärkeä muistaa, kuinka suuri historiallinen vahinko olisi tapahtunut, jos me olisimme toteuttaneet kokoomuksen koulupoliittista linjaa 70-luvulla.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun näistä sääoloista täällä keskustellaan, opintotuesta olen todennutkin, että on todella hyvä, että hallitus eduskunnan painostamana jatkaa sitä linjaa, että opintotukea systemaattisesti kehitetään, niin kuin Lipposen ensimmäisessä ja toisessa hallituksessa tehtiin, mutta kuntataloudessa on tapahtunut kyllä aikamoinen pakkaselle meno. Muistatte, miten Lipposen hallituksen aikana, vaikka oli kunnissa tiukkaa, pikkuhiljaa kuntataloutta laitettiin kuntoon ja kuntatalous pikkuhiljaa koheni.

Mutta Vanhasen hallituksen aikana on käynyt aivan päinvastoin. Tiedämme, että kuntatalous kiristyy, toistamiseen kuntien katteet ovat negatiivisia ja 139 kuntaa nostaa kunnallisveroa. Valtio ottaa pakkolainan kunnilta, ensimmäinen säästölaki on käsitelty täällä eduskunnassa. Ne ovat suoraan pois peruspalveluista, koska valtio ei anna niitä voimavaroja kunnille, mitä kunnille pitäisi antaa. Kyllä täällä on syvä huoli opettajilla, oppilailla ja oppilaiden vanhemmilla perusopetuksen tasosta.

Helsingille luvattiin yhteisöveron palautukset, niitä ei näy eikä kuulu. Opetusministerin kotikaupungissa on tehty suuremmat säästöt opetustoimessa kuin lama-aikoina. Kysynkin vielä kerran, kun täällä opetusministeri ei vastannut, mitä aiotaan tehdä, että kuntatalous saadaan kuntoon ja todellakin riittävästi voimavaroja perusopetukseen. Toivoisin, että niitä hankkeita ja monen moisia lisäasioita, joita (Puhemies koputtaa) kehitellään siellä opetusministeriössä, (Puhemies: Minuutti!) vähän vähennettäisiin ja laitettaisiin perusasiat kuntoon, ja yksi niistä on perusopetus.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muistuttaisin ed. Sarkomaata siitä, että Lipposen hallitus teki vuonna 1995 merkittäviä opintotuen heikennyksiä. Opintorahaa ei varsinaisesti nostettu ja parannukset olivat lähes kosmeettisia. Nyt tämä pitkä alamäki on todella katkaistu, ja se on tapahtunut tämän keskustavetoisen punamultahallituksen aikana.

Sitten kysyisin opetusministeriltä: Millä tavalla aiotaan ottaa peruskouluissa paremmin huomioon jatkossa nämä opiskelijat, jotka alkavat syrjäytyä jo kolmen viimeisen peruskouluvuoden aikana? Tarkoitan lähinnä poikia, jotka eivät pysty samassa tahdissa teoriapainotteiseen opetukseen kuin valtaosa oppilaista. Nämä oppilaat tahtovat olla sitten niitä, jotka jättävät opinnot kesken tai eivät peruskoulun jälkeen lähde jatko-opintoihin. Millä tavalla nämä erilaiset oppijat otetaan huomioon ja millä tavalla peruskoulua heidän osaltaan kehitetään, niitä oppisisältöjä niin, että kaikki saadaan mukaan opetukseen?

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ed. Sarkomaa täällä puhuisi vähän myöskin menneestä perspektiivistä siten, että muistaisi tosiasiat. Aikanaan kuntien valtionosuuksia leikattiin 50 prosenttia valtiovarainministeri Niinistön aikana muun muassa opetustoimen ja muun sivistystoimen osalta. Nyt se leikkaustaso on neljäsosa. Totta kai meillä on siinä kuromista vieläkin, mutta parempaan suuntaan on menty.

Toisena haluaisin kysyä niistä vuosittaisista erinomaisista hyvistä opintotuen kehittämisasioista, joita kokoomus teki aikanaan hallituksessa ollessaan. Se leikkaus todellakin silloin säästöaikana oli jotenkin jollain tavalla vielä ymmärrettävä, vaikka sitä mekin tietenkin vastustimme. 30 markkaa leikattiin ensimmäisen Lipposen kauden aikana opintorahaa, ja viime kaudella se suurin uudistus, mikä oli, tapahtui siihen, että opiskelijoiden tulorajoja korotettiin, jotta he voivat ansaita enemmän, eli insinöörit tai vastaavat, kun vähän enemmän tienaavat, niin saivat siitä hyötyä, eivät ne kaikista pienimmällä tulolla olevat opiskelijat.

Inkeri Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin oikeastaan tuohon ed. Paloniemen puheenvuoroon, nimittäin tulevaisuuden linjaukset ovat oleellinen osa, kun tarkastellaan näitä Pisa-tutkimuksen tuloksia. Kysyisinkin opetusministeriltä, kun hän viittasi tuossa esimerkiksi kouluavustajien lisäämiseen: Kumpi malli hänen mielestään palvelee tulevaisuuden oppimisympäristössä paremmin, sekö, että annetaan niin sanotusti priorisointia oppimiskyvyn mukaan oppilaille, vai se, että jaetaan sitten tasaryhmiin pienentämällä opetusryhmiä? Se on aika oleellinen osa, kun keskustellaan tulevaisuuden koulutuslinjauksista perusopetuspuolella.

Kaarina Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi olla puuttumatta ed. Ahteen puheenvuoroon, että aikanaan, kun perusopetuslaki tehtiin, oli tietenkin toki pohja sille, missä tänä päivänä Pisa-tutkimuksen osalta olemme. (Ed. Ahde: Oleellinen ratkaisu!) — No, siis onhan se ollut pohja. — Mutta sitten, kun ed. Heinonen tuli ministeriksi, silloin annettiin koululait, ja ne antoivat todellisen vahvan pohjan myös nykyiselle Pisa-tutkimusten pohjalle. (Ed. Ahde: Peruskoulujärjestelmää vahvistettiin!) Sitä ennen oli ministerinä Uosukainen, ja he molemmat tekivät erittäin hyvää työtä, että olemme tässä. Pohjan täytyy olla vahva, (Ed. Ahde: Se on peruskoulu!) jotta on päästy näihin Pisa-tutkimuksiin. Se on peruskoulun pohja, ja myöskin nämä lait, jotka ovat sitä tukeneet, myös jatkossa kehittäneet, ne ovat olleet sille vahva pohja. Siis yhdessä olemme tehneet näitä töitä.

Ed. Tahvanainen, minä ihmettelen teidän kannanottoanne. Te olette olleet miltei koko ajan kokoomuksen kanssa yhteisessä hallituksessa ja tehneet näitä samoja ratkaisuja. Nyt te vetäydytte kokonaan pois (Puhemies: Minuutti on kulunut!) tästä vastuusta.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aila Paloniemelle: Tietysti kun uutena kansanedustajana tulee tänne, ei tiedä tätä historiaa, missä Suomi oli 95. Meillä oli todella valtavan suuri valtionvelka maksettavana. Se oli todella vaikeaa aikaa. Kaikesta me leikkasimme ja jouduimme paneutumaan asioihin. Se ei ollut mitään herkkua. Minä olen silloin 95 tullut tänne eduskuntaan. Kyllä vähän muistaa niitä asioita, että ei se niin helppoa todellakaan ollut. Kannattaa muistaa tämä. Jos ei tätä tiedä, niin voi käyttää semmoisia puheenvuoroja kuin ed. Paloniemi käytti.

Ed. Ahteelle: Todella oli niin, että 70-luvulla luotiin siinä mielessä tasa-arvoinen järjestelmä, että kaikilla koululaisilla, oppilailla, on sama mahdollisuus, mikä on ollut hyvin siunauksellista meidän opetustoimellemme. (Ed. Ahde: Sitä minä tarkoitin!) Mutta valitettavasti se oli kyllä aika huono laki, koska sitten kun 95 ja siitä eteenpäin, 97, ministeri Olli-Pekka Heinonen oli (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vuorossa, niin muutettiin todella hyvin radikaalisti perusopetuslakia.

Kalevi Lamminen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En yleensä puutu näihin keskusteluihin, mutta nyt tunnen, että tässä on minunkin lusikkani sopassa. Ed. Ahteelle sanon, että olin silloin syklonin keskipisteessä, kun peruskoulu luotiin, ja se oli kyllä aika lailla naurettava esitys, kun esimerkiksi siirrettiin tietoa paperilta toiselle. Oppilaat juoksivat kerroksista toisiin, niin meitä opetettiin meitä opettajia, ja siirsivät vastaukset sitten omiin vihkoihinsa jne. Tunnuslause oli "kaikki oppivat kaiken". Se jos mikään ei pidä paikkaansa.

Ministeri Haataiselle sanon vielä, että se syrjäytyminen alkaa tosiaan yks-, kaks-, kolmeluokalla eikä opettaja ole mikään taikuri, että hän pystyisi isossa luokassa jakamaan niitä lisätehtäviä jatkuvasti, koska aikaa riittää noin yksi minuutti per oppilas. Siellä alkaa se häiriintyminen ja syrjäytyminen. Minä puhun sillä kokemuksella, että sitten näitä syrjäytyneitä ja häiriintyneitä opetin 30 vuotta yläasteella. Se oli juuri alkanut sieltä, että se motivaatio siirtyi siihen häirintään (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eikä suinkaan siihen opetustilanteeseen.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On suorastaan käsinkosketeltavaa tunnustella sitä pettymystä, mikä kokoomuksen puolelta tulee, että opiskelijoitten opintososiaalista asemaa nyt hallitus parantaa.

Hallitus teki erittäin hyvän päätöksen, hallituspuolueet yhdessä. Sitä ei tehty silloin, kun kokoomus oli hallituksessa, oli kokoomuslainen ministeri. Tämä on hyvin selkeä. Mitkä olivat teidän toimenne opintososiaalisen aseman parantamiseksi? Eivät mitkään. Ahon hallituksen aikana tehtiin opintotukijärjestelmä ja nyt nostetaan vuokrakattoa. Keskustan ollessa hallituksessa on tehty opiskelijoitten opintososiaalista asemaa parantavia ratkaisuja. Ei teidän ollessanne hallituksessa.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! On ihan mukava kuulla, että kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että meidän koululaitoksemme on onnistunut, koska näissä Pisa-tuloksissa näin hyvät tulokset saatiin. On myös erittäin ilahduttava kuulla, että niin monia valmentajakandidaatteja ilmoittautuu nyt kertomaan, että olemme olleet yhdessä tekemässä tätä. Luulenpa, että suomalaisen yhteiskunnan yksi onnistumisen peruskulmakivi on siinä, että tietyistä asioista on päästy yhteiseen käsitykseen ja meidän koululaitostamme on ymmärretty kehittää yhtenäiskoulun pohjalta, peruskoulun pohjalta, jota on kehitetty, trimmattu ja jalostettu paremmaksi, jotta sen avulla saadaan mahdollisimman tasaisesti hyviä oppimistuloksia.

Kyllä nämä Pisa-tulokset osoittivat sen, että esimerkiksi matematiikan opetuksessa on onnistuttu, koska lapsista, 15-vuotiaista nuorista, yli puolet selviytyi hyvillä tuloksilla. Sitten näitä huippuja, näitä kaikkein parhaimmin onnistuneita, vastaaviakin, oli suhteellisesti ottaen verrattuna näihin muihin huippumaihin meillä paljon, 7 prosenttia. Siinä mielessä voi sanoa, että tämä meidän järjestelmämme tuottaa myös sitä potentiaalia näihin huippuihin. Ne todelliset huippuosaajat, jotka sitten tekevät jotain Nobel-tutkimusta jne., varmasti löytyvät sitten myöhemmällä iällä. On hyvin tärkeätä, että me pidämme huolta siitä, että koko perusopetuksen ajan, tämän 9-vuotisen koulun aikana, me satsaamme lapsiin ja nuoriin ja annamme heille mahdollisuuden emmekä ryhdy heitä jakamaan liian varhaisella iällä menestyjiin ja niihin, jotka eivät muka pärjäisi.

Ed. Kerola ja ed. Paloniemi puheenvuoroissaan kyselivät tästä, miten syrjäytymistä estetään ja näitä vaikeuksissa olevia lapsia autetaan. Juuri niin, että heille annetaan erityistä tukea. Meillä on lainsäädännössä keinot, meillä on opetussuunnitelmien perusteissa olemassa kaikki keinot kunnissa, ja siellä luokkatilanteissa tämä työ tehdään. Monella tapaa lainsäädännöllä on vahvistettu niitä mahdollisuuksia, että vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria voidaan auttaa. Oppilashuollolliset kirjaukset lainsäädäntöön vahvistivat tätä, ja yhtä lailla myös se ajattelutapa, että kodin ja koulun yhteistyötä pitää kehittää entisestään, palvelee sitä tavoitetta. Tarvitaan myös saumatonta yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa, ja sanoisin, että siinä meillä varmasti on vielä kehittämisen varaa pitkälti kunnissa. Se työ ei suinkaan ole vielä valmis.

Olen käynnistänyt tällaisen Erilaiset oppijat-hankkeen, jonka tehtävänä olisi nimenomaan, tai on, tarkastella sitä, miten lapset eri tavoin oppivat ja mistä asioista he kiinnostuvat. Siinä on tarkoitus tarkastella myös niitä, jotka ovat hyvin menestyviä, mutta myös yhtä lailla näitä, joilla on oppimisvaikeuksia, ja sitten tyttöjen ja poikien oppimiseroja. Tätä hanketta yhdessä Opetushallituksen kanssa viedään eteenpäin.

Tarkoituksenahan on meillä tämä eurooppalainen ajattelutapa, että erilaisista vaikeuksista kärsivät lapset integroidaan mahdollisimman pitkälle normaaleihin oppimistilanteisiin. Tietysti me tarvitsemme myös erityisjärjestelyjä esimerkiksi kaikkein vaikeimmin vammaisille lapsille tai hyvin vaikeista ongelmista kärsiville lapsille, mutta tällaisetkin ratkaisut olisivat aina väliaikaisia. Siihen, että pystymme integroimaan opetuksen sinne luokkatilanteeseen myös näiden tukea tarvitsevien lasten osalta, tarvitsemme opettajien täydennyskoulutusta ja opettajille myös sinne luokkatilanteeseen tukea. Monella tapaa kouluopetus on muuttunut, ja sellaisesta opettajan yksinpuurtamisesta on päästy siihen, että myös jaetaan tätä vastuuta yhdessä siellä koulussa ja koko kouluyhteisö otetaan mukaan. Minusta tämä on äärimmäisen tärkeää, että kun puhumme koulusta ja opetuksesta, emme puhu pelkästään siitä, mitä siellä luokassa tapahtuu, vaan mikä on se kouluyhteisö, koulun henki ja miten koko koulun eri ammattiryhmien, ammattilaisten osaaminen otetaan käyttöön näitten lasten turvallisen oppisympäristön rakentamiseen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan työskentely sivistysvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston kesken on tässä vuoden aikana selvästi hioutunut, ja on päästy mukavasti nyt tuloksiin. Tästä päävastuun luonnollisesti hallitusryhmät kantavat; toisaalta vastalauseitakaan näihin esityksiin ei ole tullut. Vaikka kysymyksessä ovat koko pääluokan näkökulmasta pienet summat, niin näillä kohdennetuilla lisäyksillä voidaan helpottaa kipukohtia tai saada käyntiin suurehkojakin uudistuksia. Nämä kohteet ovat samalla hyvä vinkki ensi vuoden talousarvion valmistelijoille sopivista painotusalueista. Ammatillisen koulutuksen vetovoima on mielestäni ykkösasia, mutta myöskin toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajan nostaminen on tärkeä kohde.

Veikkausvoittovarojen jaosta vapautuu kirjastojen siirtyessä enemmän budjettivaroin rahoitettavaksi 9,5 miljoonaa euroa lisää rahaa kulttuurille, nuorisotyölle ja liikunnalle. Niinpä lisää resursseja tulee muun muassa teattereille, museoille ja eräille järjestöille — terveysliikunta, liikunnan koulutuskeskukset ja nuorisotyö saavat näin kipeästi kaivattua tukea. Varsinaisella opetussektorilla budjetin täydennykset kohdentuvat ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoitukseen, yleissivistävän koulutuksen erityisopetukseen, koulujen perustamishankinnoissa homevaurioiden korjaamiseen, opettajien täydennyskoulutukseen ammatillisessa koulutuksessa sekä kansalaisopistojen, kansanopistojen ja opintokeskusten tukemiseen. Kaikki nämä ovat erinomaisia kohteita, ja lisäresurssit ovat kipeästi kaivattuja.

Opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen on oma kokonaisuutensa. Opintotuesta on tämän vaalikauden aikana jo useaan otteeseen otatettu yhteen opposition kanssa. Meitä hallitusryhmien edustajia on syytetty vaalilupausten pettämisestä. Toki olemme todenneet epäkohtia olevan ja luvanneet niukista kehyksistä huolimatta viedä asiaa eteenpäin, esimerkiksi ed. Viitasen kanssa me kerran tämmöisen yhdessä totesimme, kun jotakin asiaa täällä käsiteltiin. Tyytyväisellä mielellä olen nyt toteamassa opiskelijoiden esittämän ensisijaisen kohteen, asumistuen vuokrakaton, nousevan 252 euroon. Tällä 38 eurolla on jo merkitystä myös käytännössä. Korotuksen alkaminen ensi marraskuussa on tässä ahtaassa taloudellisessa tilanteessa sittenkin hyvä asia. Kiitospostia päätöksestä ja hyvästä yhteistyöstä on tullut runsaasti eri puolilta maata. Määrätietoinen vaikuttaminen ja tiivis yhteistyö ovat tuottaneet tulosta.

Arvoisa puhemies! Meillä on erinomaisia esimerkkejä suomalaisen koulun menestymisestä erilaisissa mittauksissa. Pisa-tutkimus luonnontieteiden osalta peruskoululaisille on tästä viimeinen esimerkki. Myös yritysten kilpailukykyvertailussa Suomi on pärjännyt hyvin. Työpaikkoja meillä ei ole syntynyt kuitenkaan tavoitellulla tavalla. Nyt onkin tehtävä kaikki voitava yrittäjyyden esteiden minimoimiseksi, osaamisen ja ammatillisen koulutuksen kautta myös ammattitaidon maksimoimiseksi. Osaaminen on saatava todelliseksi alueiden menestystekijäksi ja työpaikoiksi, mielellään vielä pysyviksi paikoiksi, ja menestyviksi yrityksiksi.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Veikkaus järjestelmänä on hyvä asia Suomen kulttuurille, tieteelle, taiteelle, nuorisotyölle ja liikunnalle. Luulisin, että ilman sitä ei kyllä oikeastaan pärjättäisi, ei ainakaan niinä notkahdusvuosina, jotka ovat olleet meillä edessä aikaisemmin. Mutta kun ajatellaan sitä, että arpajaislain jakosuhdelaki silloin aikoinaan edellisen eduskunnan aikana tehtiin, niin kyllä vähän loukkaavat ne huutelut, että kokoomus ei olisi ollut mukana tässä. Totta kai on selvää, että kun on valtiovarainministeri, niin kuin teillä on nyt, arvoisat sosialidemokraattiset kansanedustajat, sama ongelma on teillä kuin meillä oli silloin Niinistön kanssa. Mutta täytyy tietysti myöntää se, että jos sitä lakia ei olisi saatu eduskunnan yksimielisenä päätöksenä, niin hankalaa olisi tänä päivänä jakaa rahaa.

Jos ajatellaan nyt sitten, että eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto on joka vuosi yhtä vuotta lukuun ottamatta — kun on siellä kohta kymmenen vuotta istunut — todella siirtänyt kirjaston määrärahoja budjetin katettavaksi ja ne summat ovat olleet merkittäviä, tietysti nyt, kun on tämä lausuma täällä, jonka jaosto on yksimielisesti ensi vuodeksi tänne halunnut, niin toivottavasti se varmasti sitten ministeriössä huomioidaan, että tämä etupainotteisesti tulee voimaan, ettei joka vuosi tarvitse tehdä näitä, joita on tässä vuosia tehty.

Veikkauksen tuotoista ihan lyhyesti. Nehän ovat nyt tulossa oikein mahtaviksi. Nythän on Veikkauksella mennyt hyvin ja rahaa on tulossa. Hyvä, että suomalaiset veikkaavat. Mutta sanoisin, että kulttuuripuolelta teatterit — henkilötyövuosimäärien vähyys ja jälkeenjääneisyys — toivoisin todella ministeri Karpelan ottavan ihan vakavasti. Jos me ajattelemme, että meillä ovat yli 200 henkilötyövuotta jäljessä teatterit, se tarkoittaa sitä, että mikään muu kulttuurilaitos ei ole kyllä näin kovaa kohtaloa saanut lähivuosina: 27 prosenttia on jälkeenjääneisyys yhteensä indeksin kanssa, kun sitä ei ole tullut. Nythän tulee 42 henkilötyövuotta ja me esitämme sataa, ja siihen jää vielä sitten hyvin paljon katettavaksi seuraaville vuosille.

On oikein hyvä asia, että sivistys- ja tiedejaosto paneutuu myöskin liikunnan lisääntyneisiin määrärahoihin, ja ilolla todella sitä tervehdin. Terveysliikunnalle on nyt sitten laitettu painopisteitä, ja ministeri Perho on sitä ajanut jo silloin, kun hän on ollut ministerinä. Tämä on todella hyvä asia. Toivotaan vaan, että se kansantaloudellisesti myöskin näkyy, koska sehän tietysti vähentää sairauksia ja varsinkin kakkostyypin diabetesta, mikä on todettu jo tutkimuksissa.

Opetuksesta. Täällä on paljon puhuttu ikäluokkien pienentämisestä ja siitä väljyksestä, mikä jäisi kunnille, voitaisiin osoittaa lisää määrärahaa valtionosuuksiin luokkakokojen pienentämisessä, erityisopetuksessa, opetuksen ohjauksessa ja myöskin sitten opetusvälineisiin. Niihin kunnat tarvitsevat rahaa. Integraatiosta elikkä erityisopetuksen integraatiosta puhutaan paljon ammattihenkilöiden yhteydessä taikka opettajien yhteydessä, onko se onnistunut ja onko se tällaisenaan hyvä. Toiset ovat sitä mieltä, että ehkä ei, ja sen tähden varmasti meidän erityisopetuksemme määrällinen nousu on niin valtavaa, kuin se nyt sitten on ollut, ja Euroopan korkeinta.

Yhteen asiaan haluaisin puuttua, ja se on arviointineuvoston toiminta. Silloin kun näitä uusia koululakeja olimme sivistysvaliokunnassa tekemässä, sinne jokaiseen lakiin tuli arviointipykälä, joka on erittäin tärkeä. Nyt kuitenkin Jyväskylässä toimiva arviointineuvosto ja toisaalta Opetushallituksen toimittama arviointi ovat jotenkin ristiriidassa. Kun kuuntelimme asiantuntijoita asiasta, niin aika järkyttyneitä varmaan kaikki olimme, koska aikamoinen erimielisyys vallitsee siellä kentällä. Ministeri Haatainen, toivon arvovaltaanne siinä käytettäväksi, että asiat selkiytyisivät.

Aikuiskoulutus on iso asia. Se on tärkeä asia suomalaisille. Se on Euroopan laajuisesti hyvin hoidettu, jos verrataan moneen muuhun maahan, esimerkiksi Saksaan, jossa on kisällikoulutusta, joka ei ehkä ole niin hyvää kuin meillä kuitenkin on. Mutta mielestäni kuitenkaan tämä aikuisten koulutustason kohottamisohjelma elikkä Noste-ohjelma ei ole vastannut niitä tavoitteita, joita sille on asetettu. Mielestäni nyt tätä pitäisi tarkastella järkevästi, kiihkottomasti, onko tämä ohjelma ollenkaan tämmöisenään toteutettava. Toivon todella, että oppisopimuskoulutukselle — nuoret pitävät siitä, työnantajat pitävät siitä, sillä luodaan todella hyviä mahdollisuuksia nuorille saada se ensimmäinenkin työpaikka — annettaisiin eduskunnan taholta semmoiset resurssit, että jokainen, joka siihen haluaa, voi saada sen paikan.

Yliopiston määrärahoista täällä puhuttiin jo paljon, ja itsekin käytin niistä puheenvuoron jo, mutta kyllä tietysti todella mielellään jää odottamaan sitä selvitystä, mikä ministeriöstä on sitten tulossa, onko siellä nyt sitten tähän laatuun panostettu enemmän kuin määrään. Mehän tiedämme kaikki, että yliopistot ottavat sisään nyt enemmän, kuin tavallaan niille rahoitusta on tulossa, ja tavoite on määrällinen ja sen kautta saadaan myöskin sitä rahoitusta, joten keskityttäisiinkin siihen laatuun ehkä enemmän ja katsottaisiin, onko siinä jotain tehtävää.

Puhemies! Vielä lyhyesti ammattikorkeakoulun rahoituslaista. Kun se on nyt sitten tulossa, niin toivon, että siinä huomioidaan se ongelma, että aikoinaan on tehty ammattikorkeakoululaki sen kaltaiseksi, että opiskelijalla on mahdollisuus kaksi vuotta olla pois. Tämä on aiheuttanut lähes kaikille ammattikorkeakouluille teknisiä ongelmia. Onko mahdollista lyhentää aikaa yhteen vuoteen?

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Minäkin yhdyn niihin kiitoksiin, mitä täällä on esitetty, ja erityisesti opiskelijoitten aseman parantaminen oli vihdoinkin vuorossa. Samoin, vaikka summa on pieni, työväentalojen ja seurantalojen korjauksiin lisätty 150 000 euroa menee todella tarpeeseen. Koulujen rakentamisavustukset, joita eduskunta lisää 500 000 eurolla, eivät vastaa kyllä todellista tarvetta. Tässä me saamme pienen laiskanläksyn. Se on symbolinen ele siihen tarpeeseen nähden, mikä on olemassa.

Sitten tähän rakkaaseen jakosuhdelakiin. Se on kulkenut pitkän ja vaikean tien. Jotta se saatiin voimaan ja nimenomaan saatiin nopeutettua sen voimaantuloa, hallituspohjakin piti vaihtaa. Se ei tietenkään onnistunut ihan pelkästään liikunnan harrastajien tai edunsaajien voimin, mutta se tulos, mikä viime vaalikaudella saavutettiin eduskunnan yhteisvoimin, oli tullut tiensä päähän. Sen pitemmälle ei päästy. Jos nyt ollaan rehellisiä, niin sankareita on koko viime eduskunta, joka sai sen lain aikaiseksi, ja katsokaa, millä voimin sitä lähdettiin panemaan täytäntöön. Nimenomaan kokoomuksen voimin torpattiin se, että voimaantulosäännöstä ei alettu edes noudattaa, vaan hallitus petti lupauksensa eduskunnalle ja lähti lykkäämään voimaantulosäännöstä. Tämä on totta. Voitte puhua mitä tahansa ja propagoida, mutta on totuus, että kokoomuksen voimin lähdettiin lykkäämään. Nyt tällä hallituksella tämä asia lukee hallitusohjelmassa. (Ed. Dromberg: Demarit oli kuitenkin suurin hallituksessa!)

Sanon vaan sen, että kun täällä on viitattu valtiovarainministeriin, niin Niinistön aikana paitsi että kehotettiin kiipeämään puihin, mikä oli äärettömän loukkaavaa, myös lykättiin eduskunnan yksimielisesti säätämää lakia. Kalliomäen aikana, hänkin sattuu olemaan valtiovarainministeri, sitä lakia nopeutetaan kahdella vuodella. (Ed. Dromberg: Pääministerinä oli Lipponen!) — Nämä ovat valtiovarainministerin päätettäviä asioita. — Tämä on totinen totuus. Voitte spekuloida mitä tahansa.

Eduskunnalle on annettava pisteet siitä, että jokainen kansanedustaja on sankari omalla tavallaan, kun oikein silmin katsotaan. Sille rastille tultiin yhdessä, mutta siinä on valtava ero, ketkä lähtivät lykkäämään lain voimaantuloa ja ketkä lähtivät sitä nopeuttamaan. (Ed. Dromberg: Te olitte mukana!) Valtiovarainministereitten sekä käytöksessä että toimintatavassa ja asenteessa tätä asiaa kohtaan on valtava ero. Nyt on saavutettu läpimurto. Tästä hyötyy ennen kaikkea kulttuuri, mutta liikuntakin saa osansa. Peräti 5 miljoonaa euroa nousevat ensi vuonna liikunnan resurssit tämän vuoden tasoon verrattuna. Voitte siitä onnitella itse kukin sitten itseänne.

Jaoston puheenjohtaja ed. Rask viittasi edunsaajien jako-osuuksien pieneen muutostarpeeseen. Se on tässä yhteydessä syytä ottaa myöskin vakavasti, koska nuorisotoimen tästä 9 prosentin osuudesta on nyt kertynyt kokemuksia siinä määrin, että sellaiseen pieneen fiilaukseen on perusteltu tarve.

Todettakoon edelleen, että kirjastojen valtionosuuksista rahoitetaan 54 prosenttia veikkausvoittovaroista. Meidän täytyy huolehtia, että myös kirjastot resursoidaan riittävän hyvin tulevaisuudessakin, että näitä asioita ei panna vastakkain, ei ainakaan niin, että jollakin lailla nämä Veikkauksen edunsaajat söisivät kirjastotoimen pöydästä.

Eduskunnan tahto määrärahojen kohdistamissuunnista näkyy mietinnön tekstiosasta. Nuo eduskunnan linjaukset onkin syytä ottaa vakavasti. Valtion liikuntapolitiikan painopistettä on varaa siirtää nykyistä enemmän tukemaan nimenomaan suurten joukkojen liikuntaa. Kuten mietinnössä lukee — mietintö on muuten tältä osin täysin yksimielinen, että muistetaan tämäkin taas sitten, jos tästä sota tulee — tällöin ovat ensisijaisia lapset ja nuoret sekä terveyttä edistävän liikunnan tuen lisäämistarve. Samoin on tilanne liikuntapaikkarakentamisen tukemisen osalta, erityisesti lähiliikuntapaikkojen rakentamisen, sekä mahdollisesti, kun resursseja tulee lisää, myös rakentamisavustusten tukitason korottamista tulisi voida tarkastella.

Huippu-urheilusta: Kalevi Kivistön mietintöön otetaan tässä yhteydessä ikään kuin aikalisä vuoden 2006 budjettitarkastelun yhteydessä, mutta ehkä siitä jokunen sana.

Olympiakomitean valtionosuus on 87 prosenttia plus Veikkaus-osakeyhtiön sponsorituki. Yhteiskunnan huippu-urheilun rahoitusosuutta on todella aiheellista tarkastella. Voimakkaasti kaupallistunut ja kaupallistuva huippu-urheilu omaa parhaat edellytykset hankkia varoja yksityiseltä sektorilta. Tämä pitää avoimesti tunnistaa ja tunnustaa. Ei mikään urheilujärjestö, eivät edes vammaisurheilujärjestöt, voi rakentaa tulevaisuuttaan lähes 100 prosentin valtionapuun, ja tässä mielessä ei tietenkään edes kansallinen Olympiakomitea. Toivon, että ministeri Karpela tutkii tarkasti, niin kuin hän varmasti tekeekin, myös vuoden 2005 budjettikirjasta tämän liikunnan määrärahojen käyttösuunnitelman arvio-osuuden ottaen huomioon eduskunnan nyt tässä budjettimietinnössä kirjaamat linjaukset ja mietintötekstit. (Ed. Ahde: Yksimielisesti kirjaamat!) — Ne olivat kaikki yksimielisiä tietysti.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Haluan puheenvuorossani keskittyä muutamiin opetusministeriön pääluokan yksityiskohtiin.

Kokoomuksen vastalauseessakin on kiinnitetty erityistä huomiota koulutuksen ja sivistyksen määrärahoihin, kuten täällä on jo useassa puheenvuorossa tullut esille. Kokoomus esittää lisäyksiä sekä peruskoulujen resursseihin että yliopistoissa tapahtuvaan opetukseen ja tutkimukseen.

Perusopetuksen tilanne monessa kunnassa vaikuttaa jo nyt todella huolestuttavalta: luokkakoot kasvavat, erityisopetuksen tarve lisääntyy, opettajat jäävät ilman täydennyskoulutusta jne. jne. Ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt on todellakin hallitusohjelman mukaisesti ohjattava perusopetuksen vahvistamiseen. Omassa kunnassani Vantaalla meillä on todellisia vaikeuksia jälleen kerran näissä kysymyksissä.

Oecd:n Education at a Glance -tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen 15—19-vuotias mies on syrjäytynyt koulutuksesta tai työelämästä — voi puhua myöskin pojista. Elikkä kymmenen vuoden kuluessa on erittäin ratkaisevasti erityisopetuksen tarve kehittynyt siinä mielessä väärään suuntaan, että se on kaksinkertaistunut. Tämä syrjäytymisestä tehty tutkimus on varoittava esimerkki monella tapaa. Jos syrjäytymistä halutaan estää ja saada edelleen hyviä tuloksia Pisa- ym. tutkimuksista, on perusopetukseen suunnattava myös selvää rahaa. Kun me tiedämme kuntien tilanteen, niin tämä on yksi niistä tärkeimmistä asioista.

Vaadin myös lisävarojen suuntaamista yliopistojen perustutkimukseen ja opetukseen tulevaisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi. Suomi maailmantaloudessa -raportissakin todetaan, että nykyinen korkeakoulujärjestelmämme on laaja ja pirstoutunut eikä resurssienjako ole aina toteutunut tarkoituksenmukaisella tavalla. Yliopistojärjestelmää ei tule enää laajentaa eikä hajauttaa, vaan jatkossa tulee painottaa sisällön, laadun ja vaikuttavuuden vahvistamista. Olenkin ministeri Haataisen kanssa samaa mieltä siitä, ettei Joensuun yliopiston juristikoulutukselle ole tarvetta. Koulutusmäärien tulee perustua työvoimatarpeeseen ja tutkimukseen.

Herra puhemies! Olen iloinen, että kirjastojen siirtyminen veikkausvoittovaroista budjettirahoitukseen nopeutuu. Ensi vuonna tämä vapauttaa 9,5 miljoonaa euroa lisää kulttuurille ja urheilulle. Ministeri Karpela on näköjään luvannut tukea talousvaikeuksissa kamppailevalle Kajaanin teatterille, ja oikeastaan se eduskunnassa on vasta vahvistettu, sikäli että sitä ei ole kirjattu, mutta eduskunta on sen takana, mikä on tietenkin hyvä asia. (Ed. Ahde: Kyllä on kirjattu!) — No, hyvä jos on kirjattukin vielä. — Peräänkuulutan kuitenkin tukea myös Aleksanterin teatterille. Tiedän, että ed. Ahdekin on kulttuurin hyvä ystävä, ja tämä on yksi semmoinen kohde, joka on nyt tällä hetkellä todella vaikeuksissa. Teatterin toiminta kulttuurilaitoksena on todella uhattuna. Tämän vuoden lopussa rakennus siirtyy valtion kiinteistövarallisuutta hallinnoivalle Senaatti-kiinteistöille, joka tulee perimään tiloista markkinahintaista vuokraa, jota kulttuurialan toimijat eivät kykene maksamaan ilman valtion tukea. Kyse on noin miljoonasta eurosta vuodessa. Aleksanterin teatteri on tärkeä osa suomalaista kulttuuria, eikä tätä perinnettä ole syytä hukata. Aleksanterin teatterin säilyttäminen kulttuurikäytössä edellyttää riittävän valtionavun myöntämistä tuleville vuokralaisille kiinteistön vuokra- ja ylläpitokustannuksia varten, eli se toiminta, mitä siellä tehdään, on erittäin merkittävää koko Suomenkin kannalta, ja kehittämispyrkimyksiä tulee viedä siellä eteenpäin. Tiedän, että Helsingin kaupunki on ollut vahvasti mukana tässä asiassa myös.

Vielä haluaisin veikkausvoittovaroista sikäli sanoa, että edellinen eduskunta hyväksyi nimenomaan sen arpajaislain, jossa veikkausvaroja jaetaan tiettyjen prosenttiosuuksien mukaan. Se laki ei lähtenyt voimaan, niin kuin täällä sanottiin, siinä aikataulussa kuin oli se ehdotus, mutta kun olin ministerinä, jätin sinne vielä evääksi sen jälkeen kun edellinen hallitus erosi, että tämä laki täytyy toteuttaa seuraavana vuonna. Se on kirjattuna kyllä sinne niihin listoihin. Ensi vuonna kuitenkin tätä kautta vapautuu 9,5 miljoonaa euroa lisää kulttuurille ja urheilulle, ja siitä todellakin olen iloinen.

Opetusministeriön kirjastostrategia 2010:n mukaan yleinen kirjasto on perusopetuksen ohella julkishallinnon tärkein tapa toteuttaa tietoyhteiskunnan kansalaisuuden perusedellytykset. Valtiolta tarvitaan noin 4 miljoonan euron panosta kirjastojen asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin. Pelkät tietokoneet eivät luo kansalaisen tietoyhteiskuntaa, vaan asiakkaalle tarvitaan lisää käyttötukea. Nämä toimenpiteet ovat tietoyhteiskunnan tehokkain keino estää alueellista, tiedollista ja sosiaalista syrjäytymistä. Julkisen hallinnon sähköisen asioinnin saaminen kansalaisten arkipäiväiseksi toiminnaksi onnistuu parhaiten kirjastojen ja yhteispalvelupisteiden kautta. Olen jättänyt talousarvioaloitteen, jossa esitän lisäresursseja kirjastojen asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin. Toivon tietenkin aloitteelleni mahdollisimman laajaa tukea.

Herra puhemies! Opiskelijoiden asumislisän vuokrakattoa tullaan siis korottamaan 214 eurosta 252 euroon. Oppositio vaati vuokrakaton korotusta jo viime vuonna. Ilahduttavaa, että tähän asiaan on viimein löytynyt yhteisymmärrys eduskunnassa, vaikkei ministeri Karpela pistänyt tikkuakaan ristiin asian eteenpäin viemiseksi. Meillä on kokoomuksesta tässä vastalause ja lisämäärärahaesityskin.

Myös toisen asteen opiskelijoiden opintotuki kaipaa parannusta. Täysi-ikäisten alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotuki on tällä hetkellä riippuvainen vanhempien tuloista. (Puhemies koputtaa) Tämä tekee nämä opiskelijat eriarvoisiksi ...

... sillä muilla opiskelijoilla ei ole vastaavaa tuloriippuvuutta. Olenkin tästä myös tehnyt oman talousarvioaloitteen.

Yhden asian haluaisin vielä sanoa.

No niin, lopetamme tähän, kiitos. Hyvä.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Aivan ensin on aika lausua lämmin kiitos valtiovarainvaliokunnalle, sivistys- ja tiedejaostolle sekä eduskunnalle. Minun mielestäni nämä lisäykset, joita on budjettiin saatu, ovat paitsi sosiaalisesti myös kulttuuripoliittisesti oikein kohdennettuja.

Tällä budjetilla on suuri merkitys, kuten täällä salissa olemme saaneet tämän illan aikana jo kuulla, niin kulttuurille, liikunnalle kuin nuorisotoimelle, ja tietysti merkittävin tekijä on tässä eduskunnan hallitusryhmien vauhdittamalla jakosuhdelailla. Tämä nopeutushan tuo ensi vuonna taiteelle päältä 4 miljoonaa euroa, urheilulle päältä 3 miljoonaa ja nuorisolle päältä 2 miljoonaa euroa lisärahaa. Tulevina vuosina — tämä kannattaa myös muistaa — tämä merkitsee myös sitä, että kulttuurin, liikunnan ja nuorisotoimen rahoitusta voidaan edelleen vahvistaa. Edunsaajien potti tulee siis kasvamaan tasaista tahtia aina vuoteen 2010 asti.

Kulttuuribudjetin osalta on merkittävää, että olemme voineet suunnata rahaa erityisesti kahden tärkeän painopistealueen vahvistamiseen. Toinen on alueellinen kulttuuritoiminta ja toinen on lastenkulttuuri. Lisäksi olemme voineet suunnata lisävaroja kotimaisen elokuvan ja audiovisuaalisen kulttuurin tukeen sekä turvata keskeisten kansallisten taidelaitostemme toimintaedellytyksiä. Tanssin aluekeskusten perustaminen tulee tämän budjetin myötä etenemään edelleen asiaa valmistelleen työryhmän esittämässä laajuudessa, ja myös alueellisten taidetoimikuntien kuluvana vuonna saamaa resurssilisäystä tullaan vahvistamaan edelleen.

Merimuseon Kotkaan siirtoa valmistellaan täydellä vauhdilla, ja mainittakoon myös, että opetusministeriö on esittänyt myös Museoviraston toimintojen alueellistamista kulttuuriympäristöön liittyvien tehtävien osalta. Tämä on edelleen meillä edessä haasteena, siihen emme ole vielä saaneet tarvittavaa tukea, mutta pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että alueellistaminen myös tällä saralla etenee. Etsimmekin parhaillaan ratkaisuja tämän tavoitteen toteuttamiseksi.

Kulttuuribudjetissa osoitetaan myös lisävaroja kotimaiselle elokuvalle ja audiovisuaaliseen sisältötuotantoon. Myös monikulttuurisuuden tukemiseen ja rasisminvastaiseen työhön sekä vammaiskulttuurin tukeen esitetään lisää varoja. Kulttuuri-instituuteille, jotka tekevät tietysti suomalaista kulttuuria tunnetuksi ulkomailla, osoitetaan myös lisää varoja, ja mainittakoon myös kulttuurilehdet ja niille osoitettu lisäresurssi, jota on todella kauan kaivattu.

Sitten teattereista: Teatterit ovat olleet keskustelussa viime aikoina ihan aiheellisesti esillä hyvin voimakkaasti ja teattereiden taloudellisesta ahdingosta on puhuttu. Nyt pitää muistaa se tosiasia, että kahden edellisen vaalikauden aikanahan näitä henkilötyövuosia ei lisätty. Vuonna 97 teattereiden omasta pyynnöstä indeksikorotuksista luovuttiin ja kompensaatioksi lisättiin henkilötyövuosien määrää, mutta tämä ratkaisu on osoittautunut teattereiden kannalta huonoksi. Tällä hetkellähän sisäasiainministeriössä valmistellaan valtionosuusuudistusta, ja pidänkin tärkeänä sitä, että tässä valtionosuusuudistuksessa myös teattereiden tilannetta tarkastellaan.

Valtiovarainvaliokunta on lisännyt momentille "Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat" taiteen edistämiseen 600 000 euroa teatteri- ja orkesterilain 6 a §:n mukaisen valtionavustuksen maksamiseen. Valtionavustuslakihan edellyttää sitä, että avustuksista julistetaan haku avoimeksi välittömästi sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt budjetin. Avustusta voidaan myöntää lasten-, tanssi- sekä alueteatteritoimintaan, ruotsinkieliseen teatteritoimintaan ja kiertuetoimintaan, ja sitähän saa käyttää vain yllämainituista kustannuksista syntyviin menoihin.

Tänään käymme vielä neuvotteluja Kajaanin kaupungin edustajien kanssa tilanteesta, joka on erityisen vahvasti noussut teatterikentältä esille, ja yhteinen tahtotila on se, että tähän asiaan puututaan. Nyt meillä on mahdollisuus valtion puolelta myös osallistua talkootöihin, mutta toki on myös valtionavun kannalta merkityksellistä, että kaupunki sitoutuu myös omalta osaltaan siihen, että kulttuuripalveluiden rahoituksesta huolehditaan myös tulevaisuudessa, jotta emme sitten löydä itseämme vähän ajan kuluttua saman kaltaisesta tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyeksi lopuksi mainittakoon nuorisotyömäärärahojen kehityksen positiivinen kulku. Tässä on tärkeää ymmärtää viime vuosikymmenen laihojen vuosien aikana syntyneet tarpeet, ja ensi vuodellehan tällä kasvulla voimme muun muassa turvata kuntien valtionosuuksia nuorisotyöhön ja nuorison kansalaistoimintaan.

Lopuksi vielä kiitoksen sana opiskelijoiden asemasta. Tässä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ja hallituksen yhteistyöllä on saatu aikaan paketti, jonka siis tuomme eduskunnan käsiteltäväksi heti ensi vuoden alussa, johon siis tulee kuulumaan opintolainan verosubventioesitys kuin myöskin vuokrakaton korotus, joka nyt on saatu opiskelijoiden asemaa huomattavasti vahvistamaan.

Sitten lupasin tämän puheenvuoron yhteydessä vastata ed. Cronbergin esittämään kysymykseen, joka esitettiin debatissa aiemmin. Kerroinkin jo edustajalle yleisten kirjastojen tilanteesta yleisesti, mutta edustaja kysyi minulta aineistoista tietoverkkojen kautta haettavaksi. Tässähän opetusministeriö on tukenut digitointihankkeita jo vuodesta 96 lähtien noin 6 miljoonalla eurolla, ja keskimäärin se on ollut noin 670 000 euroa vuodessa. Tämä hankehan sisältyy hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman tavoitteisiin, ja näin ollen tämä rahoitus pyritään turvaamaan ja hanketta edelleen eteenpäin viemään.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus hyväksyi taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman, ja kun meillä oli Forum Artisin yhteinen tilaisuus, siellä tuli selkeästi esille se, että ei ole tarpeeksi kuitenkaan viety ohjelmaa eteenpäin ja resursoitu sitä. Mikä se tilanne tällä hetkellä oikeastaan on?

Samaten tanssin keskuksiin oli tietty määräraha. Onko nyt kolme vai neljä tanssikeskusta, jotka perustetaan, ja kuitenkin on tullut kentältä tieto, että se määräraha on niin pieni, että juuri ja juuri päästään sillä alkuun. Miten sitten jatkossa tuetaan näitä keskuksia, joita ollaan perustamassa?

Maija Rask  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela puheessaan otti esille Kajaanin alueteatterin. Haluan toistaa sen, minkä puheenvuorossani sanoin, että eduskunnan hallituspuolueiden kansanedustajien tahto on, että tästä 600 000 euron lisämäärärahasta Kajaani saisi sen 300 000 euroa. Muutenkaan budjetista tai mietinnöstä eivät näy ne summat, joilla tiettyjä asioita eduskunta on halunnut tukea, mutta ne summat tulivat kyllä omassa puheenvuorossani esille, ja niistä on keskusteltu opetusministeriön johdon kanssa. Toivottavasti ministeri sitten haluaa toteuttaa näissä kysymyksissä eduskunnan tahtoa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerivaliokunnan jäsenenä ministeri Karpela on ollut miettimässä Joensuun yliopiston ja monien muidenkin yliopistojen tutkinnonanto-oikeusasiaa. Olen havainnut, että täällä muun muassa ed. Drombergilla on aivan virheellinen kuva Joensuun yliopistosta, sen vahvuuksista. Siellä on ollut oikeustieteen opetusta yli kymmenen vuotta. Tämän alan tutkimus on sen vahvuus, ja se juuri vahvistaisi sen yliopiston tasa-arvoa. Siellä koulutetaan hallintotieteiden maistereita tällä hetkellä. He eivät ole työmarkkinoilla alkuunkaan samassa asemassa kuin oikeustieteen maisterit muista yliopistoista.

Haluaisin nyt kuulla ministerin Karpelan näkemyksen tähän asiaan. Ehkä se tuli tässä jo aiemmin, mutta minusta tämä kysymys on kuitenkin tärkeä, kun kuulin ed. Drombergin vastauspuheenvuoron äsken, jossa hän jyrkästi torjui tämän ja väärin, virheellisin perustein, mikä tietysti on osoitus siitä, että me olemme epäonnistuneet tiedon jaossa.

Tarja  Cronberg  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela vastasikin osaan kysymystäni, joka liittyi digitointiin ja tietoyhteiskunta-asioihin. Mutta ennen kaikkea on kysymys lasten aineistoista ja niiden hankinnoista. Pienissä kirjastoissa erityisesti mutta kaikissa kirjastoissa yleisesti on puutteelliset määrärahat lasten aineistoihin. Jos kirjastoja nyt lähdetään kehittämään tällaisina luovuuden tiloina tulevaisuuden luovuusyhteiskuntaa varten, olisin erityisen kiinnostunut siitä, mitenkä hoidetaan lasten tilanne kirjastoissa.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin ministeri Karpela totesi, jakosuhdelaki on iloinen asia — tai minä lisäisin sen "iloinen" sinne, mutta kuitenkin on jaettavaa, ja se on todella hieno asia. Mutta se jakaminen tietysti riippuu ministerin tahdosta, ja nyt ovat teatterit tietysti, niin kuin on todettu, jääneet todella historiallisestikin aika huonoon asemaan. Muutkin kuin Kajaanin ja Savonlinnan teatterit laitosteattereista todella kärsivät suuresti henkilötyövuoden vajauksesta.

Onko ministeri ajatellut nyt sitten, kun jakosuhdelaissa tulevaisuudessa tulee kulttuurille kohtuullinen lisäraha, että teattereille tehtäisiin joku ohjelma, kun yli 200 henkilötyövuotta on tietysti suuri määrä yhtenä vuotena saada? Mitenkä on aiottu laitosteattereitten työllistämismahdollisuus ja niiden taiteellinen taso säilyttää nyt ja vastaisuudessa? Onko tämmöistä ohjelmaa ministerillä suunnitteilla?

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Veikkausvoittovarojen nopeutettu jakoperuste oli hallituspuolueitten historiallinen teko. Sitä kautta saadaan purettua lukuisia patoja, joita näihin veikkausvoittovarojen kohteisiin on muotoutunut. Ed. Saarinen on erittäin osuvasti sanonut, että muutama vuosi sitten meitä vielä kehotettiin roikkumaan puissa, nyt me rakennamme tulevaisuutta.

Haluan kiinnittää ministerin huomion kuitenkin siihen, mitä valiokunta on lausunut lausumaehdotuksena 4: "Eduskunta edellyttää, että hallitus viipymättä valmistelee ja tuo eduskunnan käsiteltäväksi veikkauksen ja raha-arpajaisten voitonjakoa koskevan lain muutosehdotukseen - -." Edellytämme ja odotamme, että se tulee pikaisesti, koska joka vuosi tätä prosessia ei tulla käymään läpi.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä asia se, että opiskelijoiden asumislisä nousee. Muistan, kun täällä vuosi sitten yritin sitä asiaa viedä eteenpäin ja kertoa nimenomaan siitä näkökulmasta, että se edesauttaa opiskelijoiden nopeaa valmistumista, niin silloin se ei saanut kyllä minkäänlaista myötätuntoa valtioneuvostossa, mutta hyvä, että on saanut nyt ainakin hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä. Tosin hiukan ihmettelen sitä, että täällä varsinkin ed. Lintilä aikaisemmin toi asian siinä valossa kuin keskusta olisi koko asian keksinyt, vaikka taitaa olla viimeinen ryhmä, joka on sen asian puolelle tullut.

Mitä sitten jakosuhdelakiin tulee, niin se on tietysti hyvä asia, että siitäkin on päästy eteenpäin, mutta pidän kyllä jatkoa ajatellen varsin ikävinä niitä puheenvuoroja, jotka täällä ovat edustajat Lintilä ja Saarinen käyttäneet. Minä luulen, että urheiluväki ja kulttuuriväki tarvitsevat ystäviä sekä oikealla, keskellä että vasemmalla, niin että tämän tyyppinen jako hyviin ja pahoihin ei vie eteenpäin meidän yhteisesti tärkeänä pitämäämme asiaa.

Matti Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle: On ihan kohtuullista kuitenkin, että tosiasiat tunnustetaan.

Sitten liikunnan määrärahoista sen verran, että nyt ne ylittävät 1990-luvun alkupuolen tason. Ei sielläkään ollut mitään indeksiä, siellä oli yli 30 prosentin jälkeenjääneisyys, jos inflaatiokertoimena olisi 2 prosenttia keskimäärin vuodessa, eli tämä on iloinen asian. Ihmettelen, miten kokoomus pystyy tämänkin riitauttamaan. Jakosuhdelakihan saatiin kirjoitetuksi viime vaalikaudella mutta sitä ei saatu voimaan, koska kokoomusvoimin se estettiin ja lykättiin. (Ed. Dromberg: Ei estetty!)

Minä nyt vaan sanon sen verran, että kun minä puhuin tästä asiasta edellisen valtiovarainministerin kanssa, niin hän sanoi, että se laki ei tule koskaan voimaan, älä unta näe. Antti Kalliomäki sanoi pari päivää sitten, kun kysyin samaa asiaa samalla kysymyksellä: "Kuule, Matti, eduskunnan tahtoa noudatetaan." Tässä on valtava ero.

Ministerien roolista budjettiprosessissa. On ihan luonnollista, että (Puhemies koputtaa) ministerit kannattavat budjettilisäyksiä. Eduskunta tässä on laittanut takkinsa likoon ja saanut näitä lisäyksiä yhteistyössä ministerien kanssa, mutta (Puhemies koputtaa) kovin kanto on valtiovarainministeriö ollut aina.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taide ja taiteilijapoliittinen periaatepäätös tehtiin edellisen hallituksen aikana mutta vasta nyt sitä on ryhdytty toteuttamaan. Nythän on saatu runsaasti tukea lastenelokuvalle, mediakasvatukselle, lastenkulttuurikeskuksille, ylipäätään lastenkulttuuritoimintaan. Henkilötyövuosia on ruvettu lisäämään teattereille, taidelaitoksille. Tanssin aluekeskukset ovat totta. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, eli sanoisin ed. Drombergille, että nyt tähän asiaan on puututtu niin, että oikeasti on ryhdytty kirjausten lisäksi tekemään töitä, ja tämäkin on tämän hallituksen aikaansaannosta.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Yritän nopeasti vastata moneen kysymykseen.

Ensinnäkin mitä tulee Kajaaniin, neuvottelut ovat parhaillaan tänään käynnissä, ja yhteinen tahtotila on varmasti kaikilla se, että tämä asia voidaan hoitaa lakia noudattaen. Uskon, että tässä tämä onnellinen päätös saadaan tilanteelle.

Teattereiden tilanteesta, kuten puheessani sanoin, pitää nyt se tosiasia muistaa, että nämä henkilötyövuosien vajeet syntyivät kahden viimeisen vaalikauden aikana. On aivan totta, että yhdessä taikka kahdessa vuodessa emme näitä kaikkia vajeita pysty kerralla kattamaan, mutta aivan merkittävä positiivinen askel on tämän hallituksen aikana otettu, koska näitä henkilötyövuosien vajeita on nyt katettu ensimmäisen kerran tänä vuonna. Henkilötyövuosien määriä on siis lisätty noin 10 prosentin vauhdilla, ja ensi vuonna tuo vauhti on jopa tätäkin kiivaampi. Tästä tulemme pitämään kiinni, jotta voimme koko teatterikenttää vahvistaa. Myös näyttämötaide on saanut lisää harkinnanvaraista avustusta.

Tanssin aluekeskustoiminta, kuten tuossa lyhyesti jo totesinkin, on käynnistynyt työryhmän esitysten mukaisesti eli tänä vuonna nuo kolme keskusta, pohjoisen, Helsingin sekä Kuopion, ja ensi vuonna on tarkoitus vielä kaksi aluekeskusta saada käyntiin. Tämä on budjetissa huomioitu, joten tältä osin niin ikään hanke etenee erittäin suurella vauhdilla.

Taosta on tullut täällä erittäin hyviä huomioita. Tässä kohden haluaisin mainita, että meillä on opetusministeriössä useita hankkeita. Lastenkulttuurin puolesta mainittakoon vaikka Taikalamppu-verkosto, jota on pystytty vahvistamaan, tämän vuoden budjetissa jopa kaksinkertaistamaan tätä tukea Taikalamppu-verkostolle, kuin myös tämä aikaisemmin mainitsemani tanssin aluekeskustoiminta.

Sitten urheilusta haluaisin sanoa sen verran, että opetusministeriöllähän on ollut urheilun puolella painopisteenä lasten ja nuorten liikunta ja terveysliikunta. Panin mielihyvällä merkille sen, että valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto on niin ikään painottanut näitä tärkeitä osa-alueita. Tällä hetkellä meillä on kiistatta tutkimuksia, jotka osoittavat sen, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän ja sillä on terveyteen haitallisia vaikutuksia. Näin ollen näitä painopisteitä voidaan tällä lisärahoituksella entisestään vahvistaa.

Kirjastojen suhteen niin ikään, kuten jo aiemmin mainitsin, indeksitarkistukset tehdään, ne ovat siis 2,5 prosentin luokkaa ensi vuonna. Myös näiltä osin eli kirjahankinnoista (Puhemies koputtaa) on käyty keskusteluja ja myös lastenkirjallisuus on tullut siinä erityisen painavasti esille.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kysymykseen oikeustieteellisen tutkinnonanto-oikeudesta Joensuun yliopistolle haluan vastata sen, että tämänhetkisen tiedon valossa ei ole edellytyksiä tuoda sellaista esitystä, että Joensuun yliopistoon perustettaisiin oikeustieteellinen tiedekunta. Tämä liittyy siihen, mitä tietoja on olemassa oikeustieteellisestä valmistuvien määrästä, työllisyysasteesta, joka on noussut. Se lisäystarve, joka on olemassa, on itse asiassa oikeusnotaarikoulutukseen. Lapin yliopisto, jossa on pieni oikeustieteellinen tiedekunta, on siellä kouluttanut näitä ja on valmis laajentamaan sitä koulutusta, ja tämä lisäys voitaisiin hoitaa sitä kautta. Mitään päätöksiä ei ole tehty, ei ole tuotu myöskään esitystä siitä, että tiedekunta Joensuuhun perustettaisiin. Näitä asioita pitää tarkastella valtakunnallisesti. (Ed. Dromberg: Oikein!)

Meillä kaikki yliopistot eivät voi olla kaikkea opetusta tarjoavia yliopistoja, vaan me olemme yhdessä tähän saakka sopineet siitä, että yliopistot profiloituvat. Kaikki nämä selvitykset, joita nyt kansallisesti eri selvitysmiehet ovat tehneet, korostavat sitä, että yliopistoja pitää kehittää tutkimusjohtoisesti, niiden pitää keskittyä niille alueille, jotka ovat niitten profiilin keskeisiä alueita, ja etsiä niitä vahvuusalueita sitä kautta, että ne palvelevat myös sitä aluetta. (Ed. Dromberg: Hyvä!) Jos me haluamme meidän vähäiset resurssimme käyttää järkevällä tavalla, niin meidän pitää myös pitää mielessä tämä valtakunnallinen aspekti. Se, mihin suuntaan asiat vuosien varrella kehittyvät, on tietysti toinen asia, mutta tällä hetkellä näiden tietojen varassa tällaista päätöstä ei ole voitu tehdä. Tosin tällaista keskustelua ei myöskään ole käyty.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on huomioitu opiskelijat ja nuoret paremmin kuin aikoihin. Budjetti muuttui tyydyttävästä hyväksi, kun hallituspuolueet saivat eduskunnassa sovittua opiskelijoiden asumislisän korotuksen ja päättivät nopeuttaa aikataulua kirjastojen rahoituksen siirtämiseksi veikkausvoittovaroista valtion budjettiin. Asumistuen korotus on enemmän kuin joululahja opiskelijoille. Se parantaa merkittävästi yhdessä ensi vuonna voimaan tulevan opintolainasubvention ja nousevan opintolainan valtiontakauksen kanssa tuntuvalla tavalla opiskelijoiden asemaa. Pitkäaikainen opiskelijoiden huomiotta jättäminen on jäänyt taakse, ja hallitus on lunastanut lupauksensa opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisesta. Puheet ovat muuttuneet teoiksi, aivan niin kuin pitääkin.

Marraskuusta 2005 lähtien voimaan tuleva asumislisän vuokrakaton korotus merkitsee korkeakouluopiskelijan kuukausittaiseen opintotukeen tuntuvaa korotusta. Ei opintotuella silti rikastu, pasta ja nuudelit pysyvät opiskelijan ruokapöydässä jatkossakin. Asumislisän vuokrakaton korottaminen on nähty opiskelijajärjestöissä ja eri opintotukiselvityksissä tärkeimpänä opiskeluajan toimeentuloa parantavana toimenpiteenä. Vuokrakattoa ei ole korotettu kymmeneen vuoteen, vaikka vuokrat ovat tänä aikana nousseet jopa 74 prosenttia. Korotus koskee noin 110 000:ta opiskelijaa. Keskimääräinen korotus kaikilla asumislisän saajilla tulee olemaan arviolta 24,5 euroa kuukaudessa. Enimmäiskorotuksen, 30 euroa kuukaudessa, tulee saamaan noin 72 000 opiskelijaa eli vajaa puolet kaikista asumislisän saajista. Kiitos tästä hyvästä ratkaisusta kuuluu opiskelijajärjestöille, ministeriölle ja monille kansanedustajille, jotka ovat olleet asiassa aktiivisia. Asiaa koskevan talousarvioaloitteen ja lakialoitteen ensimmäisenä allekirjoittajana en toki voi itsekään peitellä tyytyväisyyttäni opiskelijoiden puolesta.

Arvoisa puhemies! Nyt, kun tässä on vähän aikaa kuunnellut kokoomuksen ja SDP:n keskinäistä nokittelua, voisi ehkä lanseerata uuden sananlaskun, johon salin on varmasti helppo yhtyä. Se kuuluu näin: "Kun keskusta on hallituksessa, tapahtuu parannuksia opiskelijan toimeentulossa." Kun keskusta on hallituksessa, tapahtuu parannuksia opiskelijan toimeentulossa. Näin voi hyvällä omallatunnolla sanoa, kun katsoo opintotuen kehitystä 90-luvun alusta tähän päivään. Nyt nousee asumislisä ja opiskelijat tulevat saamaan opintolainasta vähennyksen verotuksessa. Edellisen kerran opintotukea todella korotettiin yli 10 vuotta sitten keskustalaisen pääministerin Esko Ahon hallituksen toimesta. Samalla opintotukijärjestelmä muutettiin opiskelijalle myönteisempään suuntaan lainapainotteisesta tukipainotteiseksi. Nyt, kun keskusta on taas hallitusvastuussa, opintotukeen tulee jälleen merkittäviä parannuksia muiden hallituskumppaneiden hyvällä myötävaikutuksella, yhteistyöllä.

Vaikka kokoomus yrittää profiloitua koulutuspuolueena, ei sillä ole ollut tarjota opiskelijoille kuin tyhjiä lupauksia. Kokoomuksen 8 vuoden hallituskaudella mitään todella merkittävää ei tällä saralla saatu aikaan. Kokoomus tarjosi opiskelijoille lähinnä kylmää kättä. Niin kutsutut opintotuen parannukset olivat lähinnä kosmetiikkaa. Kokoomus antoi hallitusaikanaan tukensa opintotuen leikkaukselle, kun vuonna 95 Lipposen hallitus heikensi opintotukea merkittävästi. (Ed. Dromberg: Siinä oli Aho mukana!) Vasemmistoliitto ei ole pystynyt parempaan, sillä opintotukea leikkasi tuolloin vasemmistoliittolainen kulttuuriministeri. Teot puhuvat tässäkin kohtaa puolestaan.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyön kannalta on myönteistä, että hallituspuolueet ovat sopineet Veikkauksen tuotonjakoa koskevan lakimuutoksen. Kun kirjastojen rahoitus siirtyy veikkausvoittovaroista valtion budjettiin nopeutetussa aikataulussa, saavat varsinaiset edunsaajat omansa veikkausvoittovaroista. Nuorisotyölle, kulttuurille ja urheilulle menee muutoksen myötä lisärahaa veikkausvoittovaroista ensi vuonna yhteensä 9,5 miljoonaa euroa. Nuorisotyöhön tästä tulee 2,4 miljoonaa euroa. Nuorisotyölle on tulossa ensi vuonna yhteensä 3,8 miljoonaa euroa lisää. Eduskunnan osoittama lisäpanostus on tervetullut lisä nuorisotyöhön, joka muuten helposti saatetaan unohtaa kunnallisessa päätöksenteossa. Lisäpanostuksella on tuettava erityisesti kunnallista nuorisotyötä sekä yhteistyötä nuorisojärjestöjen ja koulutoimen kanssa. Kuntien ja nuorisojärjestöjen toteuttama nuorisotyö on tärkeää nuorten sosiaalisen vahvistamisen ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen kannalta.

Arvoisa puhemies! En toki halua väittää tämän sektorin budjettia täydelliseksi, mutta tässä oli nyt selvä kiitoksen paikka. Tekemistä jää toki tuleville vuosille myös. Nyt on kuitenkin edetty oikeaan suuntaan, kun on panostettu aikaisempaa enemmän nuoriin ja opiskelijoihin. Se on samalla sijoitus tulevaisuuteen.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan, ed. Kaikkosen, olisi syytä perehtyä historian tutkimukseen vähän paremmin ennen kuin tulee puhujakorokkeelle puhumaan. (Ed. Kaikkonen: Kokoomuksen tekoja pitää hakea vielä kauempaa!)

Pisa-tutkimuksista olemme saaneet iloita täällä taas jälleen kerran, ja ulkomailla on ihasteltu kouluamme ja koululaitostamme tultu katsomaan ja ihmettelemään, ottamaan oppia, mutta samalla he ovat myöskin ihmetelleet sitä, miten ihmeessä me onnistumme pääsemään näin hyviin tuloksiin, kun me satsaamme niin vähän rahoja koulutukseen. Kouluissa eletäänkin nykyisin talvisodan hengessä. Hyvät tulokset revitään opettajien ja oppilaiden selkänahasta, he eivät jaksa enää kauan, on suuret opetusryhmät, on hälinää luokassa, oppimistulokset kärsivät siitä, työympäristö on huono. Puolet opettajista onkin miettinyt ja suunnitellut uran vaihtamista. Jotain siis on pielessä hyvistä tuloksista huolimatta.

Hallitusohjelmassa on luvattu todella hyvin se, että ikäluokkien pienenemisestä johtuvat säästöt kohdistetaan koulutuksen hyväksi, mutta näin ei kuitenkaan valitettavasti tapahdu. Opetusministeriön johtavat virkamiehet valittivat sivistysvaliokunnassa sitä, että rahat on viety pois jo ennen kuin he edes ovat nähneet koko rahasummaa. Sitä ei näy siellä budjetissa, että se on viety pois, mutta sitä ei ole siellä, tämä ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva säästö. Sen lisäksi on tullut tämä pakkolainalaki, joka vie loputkin varat ja mahdollisuudet kunnilta järjestää korkeatasoista opetusta.

Sitä olen ihmetellyt, minkä takia sitä koulun ydintehtävää ja ydintoimintaa, joka on se opettaminen, se tilanne, jossa on oppilas ja opettaja, minkä ihmeen takia sitä tilannetta kierretään nykyhallituksessa kuin kissa kuumaa puuroa. Kaikkeen muuhun siinä ympärillä, tukitoimenpiteisiin, kyllä satsataan, nekin ovat hyviä ja tärkeitä asioita, kuten erityisopetus, oppilashuolto, pienten koululaisten iltapäivätoiminta jne. Niihin kyllä löytyy lisäpanostusta, mutta minkä ihmeen takia sitä lisäpanostusta ei löydy siihen ydintehtävään? Kuitenkin, jos sitä ydintehtävää vahvistettaisiin, saataisiin nopeammin ja halvemmin parhaimmat tulokset. Silloin, kun satsataan tähän ydintehtävään, tähän varsinaiseen opetukseen, opetusryhmäkokoja voitaisiin pienentää, silloin opettajalla olisi aikaa enemmän oppilasta kohti, silloin syrjäytyminen vähenisi suoraan. Siitä tulisi vain hyviä tuloksia. Sen vuoksi ihmettelen, miksei tälle linjalle ole tultu. Onko tämä poliittinen linjanveto?

Sitä paitsi tutkimuksetkin vahvistavat tätä, sillä on tutkittu ja todettu, että paremmat oppimistulokset tulevat silloin, kun on pienet opetusryhmät, versus silloin, kun on suuret ryhmät, joissa on paljon avustajia. Avustajat ovat kouluttamattomia ihmisiä yleensä, ei heidän varaansa voi laskea tätä opetusta.

Yksi asia, mikä on koulumaailmassa ollut tabu, mistä ei paljoa saisi puhua, on lahjakkaitten opetus. Silloin tällöin aina joku asiantuntijataho uskaltaa nostaa sen lehdistössä esille. Minkä takia sitä ei haluta hyväksyä maassamme, vaan edelleenkin on voimassa se, että halutaan tasapäistää kaikki? Se on sitä peruskoulun hapatusta vielä, mikä on jäljellä meillä. Siitä pitää päästä pois. Eriyttäminen ei ole riittävä toimenpide. Eriyttäminen ei ole riittävä toimenpide niille heikoillekaan, vaan kaikki ymmärtävät sen, että heikot oppilaat tarvitsevat muitakin toimenpiteitä, erityisopetusta, mutta lahjakkaitten kohdalla se on ihan samanlainen oikeus, heilläkin on oikeus omaan erityisopetukseen.

Korkeatasoinen koulutus ja opetus on tärkein menestystekijämme ja kilpailuvalttimme. Kuitenkaan tätä menoa emme kovin korkealla emmekä kärjessä pysy, sillä kilpailijamaamme satsaavat entistä enemmän koulutukseen. Jos vertaa koulutuksen osuutta bruttokansantuotteesta, niin muut maat lisäävät ja meillä on juuri päinvastainen suuntaus. Varsinkin TT on esittänyt vakavan huolensa tämän asian suhteen. Toivon, että hallitus nopeasti herää tämän asian edessä ja tekee, niin kuin hallitusohjelmassa on luvannut tehdä.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt seuraa hieman sillisalaattia. Ensimmäiseksi haluaisin sanoa ed. Vahasalolle, joka taas tuota oikeistolaista linjaa veti täällä, että Oecd-maiden vertailututkimuksen, EU:n Koulutus 2010 -väliraportin ja Pisa-tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden suomalaisnuorten lukutaito on Oecd-maiden paras. Myös matematiikan ja luonnontieteiden taidot ovat kansainvälistä huippua. Suomessa oppiminen on kansainvälisesti verrattuna tasa-arvoista, koulujen väliset erot oppilaiden osaamisessa ovat Suomessa tutkittujen maiden pienimpiä, mikä selittyy sillä, että opetus järjestetään yhtenäisenä koko ikäluokalle, siis tasapäistetään, niin kuin ehkä ed. Raija Vahasalo sanoisi. Suomalainen peruskoulutus on onnistunut tuottamaan sekä korkeatasoista että varsin monipuolista ja tasapainoista osaamista. Se on elinehto suomalaiselle kilpailukyvylle. Suomalaisten huipputulosten takana ovat maailman paras opettajankoulutuslaitos ja maailman pätevimmät opettajat. Enää ei tarvitse syntyä oikeistoporvariperheeseen menestyäkseen opinnoissa ja työelämässä, siitä pidetään huolta edelleen täällä tämän sosialidemokraattisen hyvän opetusministerin Tuula Haataisen kanssa.

Sitten haluaisin sanoa, kun täällä on ollut tämmöisiä vähän sekavia puheita erityisopetuksesta, että erityisopetuksen kehittämiseksi on opetusministeriön toimesta käynnistetty toimenpiteitä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti vuosille 2003—2008. Erityisopetuksen ja tukiopetuksen toteutuminen arvioidaan ja laaditaan toimenpideohjelma tukemaan oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien varhaista tunnistamista ja opetusjärjestelyjen kehittämistä. Lisäksi selvitetään valtion erityiskoulujen toiminta osaamis- ja resurssikeskuksina sekä kehitetään alueellisten osaamis- ja resurssikeskusten toimintaa. Siirtämällä niistä osaamista turvataan yleisopetuksen piirissä tapahtuvan erityisopetuksen onnistuminen. Koulutuksen arviointineuvoston toimesta on tekeillä erityis- ja tukiopetuksen ja oppilashuoltopalveluiden saatavuuden ja laadun arviointi perusopetuksessa. Se valmistuu maaliskuussa 2005, elikkä myös tämän asian on meidän sosialidemokraattinen opetusministerimme hoitanut erittäin hyvin. Nyt esimerkiksi peruskoulun erityisopetukseen ja opinto-ohjaukseen on tulossa 2 miljoonaa euroa opettajien erityispedagogisen osaamisen lisäämiseksi ja näiden sisältöjen kehittämiseksi. Voimme olla todella tyytyväisiä.

Mutta sitten semmoinen negatiivinen asia, joka tässä ehkä välillä jää aina unholaan, on tämä ammattikorkeakoululaitos. Se ansaitsee nyt aivan erityisen huomion kehittämistarpeita mietittäessä. Kyseessä on järjestelmä, joka on vuosikymmenessä kasvanut oppilasmäärältään moninkertaiseksi ja muuttunut kokeilusta ammatillisen oppimisen valtaväyläksi. On myös paikallaan tunnustaa, että ammatillinen koulutus tahtoo välillä jäädä huomiotta jo senkin vuoksi, että kouluasioita pohtivat yleensä yliopiston käyneet ihmiset. Demokratia ei tältä osin aina toteudu.

Pk-sektorin ja yrittäjyyden edistäminen on pitkään ollut valtiovallan erityisenä huolen kohteena. Amk:t muodostavat valtakunnallisen tiheän alueellisen verkoston, jolla on käytännössä parhaat mahdollisuudet toteuttaa tätä politiikkaa tuottamalla ja välittämällä tarvittavaa osaamista ja palveluja muun muassa hyvien työelämäyhteyksien ansiosta. Tämä vaatii tietenkin resursseja, mutta kanavoimalla edes murto-osan edellä mainituista alueen huomattavista mutta sirpaleisista panostuksista amk:jen kautta saataisiin varmaan paljon paljon enemmän aikaan. Amk-sektorin suurin ongelmahan on asetettujen tavoitteiden ja odotusten suhde rahoitukseen. Kaikki valtakunnantason strategiapaperit, kuten myös aluetason, asettavat kovia odotuksia ammattikorkeakouluille innovaatiojärjestelmien kehittämisessä ja alueellisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Arvoisa puhemies! Amk-verkosto on dynaamisin ja alueiden kehittämisen kannalta potentiaalisin osa koko koulujärjestelmää, ja tämä täytyisi nyt ottaa entistä enemmän käyttöön. Olisi jollakin tavalla voitava varmistaa, että nyt valmistelussa olevista valtionyhtiöiden myyntituloista, näistä osaamiseen ja kehittämiseen luvatuista rahoista, saataisiin vihdoin kohtuullinen osuus myös ammattikorkeakoulujen kehittämiseen, erityisesti t&k-toiminnan perusrahoitukseen, jolla luodaan edellytyksiä osallistua t&k-hankkeisiin.

Ammattikorkeakouluissa on nyt yli tuhat tutkijakoulutuksen, tohtori- ja lisensiaattikoulutuksen saanutta osaajaa, joilla on myös monipuolinen käytännön työkokemus ja lisäksi myös pedagoginen koulutus. Kansainvälinen toiminta on hyvin vertailukelpoista, yliopistoja vastaavaa, ja amk:jen työelämäyhteydet ovat jopa paremmat kuin yliopistoilla. Elikkä toivoisin, että seuraavassa budjetissa myös ammattikorkeakoulut saisivat lisärahoitusta.

Aila  Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensin on aivan pakko antaa palautetta ed. Tuloselle, joka päätteli, että minulla, ensimmäisen kauden kansanedustajalla, ei voi olla historian tuntemusta, että minä en voi ensinnäkään muistaa tai tietää 90-luvun lamasta. Ed. Tulonen, en täällä silloin ollut, olin toimittajana muun muassa tekemässä juttuja niistä leikkauksista ja teidän tekemistänne huonoista päätöksistä. Jos ed. Tulonen ei ymmärrä, että täältä eduskunnasta tihkuu tietoja ulospäin, niin kannattaisi avata eduskunnan ovi ja käydä siellä ulkopuolisessa yhteiskunnassa katsomassa ja kuuntelemassa. Suosittelen toiseksi uudeksi uraksi myös toimittajan uraa, se on erinomaisen hyvä.

Sitten asiaan. On ilo tällä kertaa tulla tänne korokkeelle puhumaan opetusministeriön pääluokan budjetista. Opiskelijoiden opintososiaalinen asema paranee erittäin merkittävällä tavalla ensi vuoden aikana. Pitkään ja hartaasti odotettu opiskelijoiden asumistuen vuokrakaton korotus on ensimmäinen opintotukeen tuleva korotus sitten Esko Ahon hallitusajan. Kokoomuslaiset opetusministerit Lindén ja Dromberg eivät omalla kaudellaan kyenneet parantamaan opiskelijoiden opintotukea. Muistissa oikein hyvin minullakin, 49-vuotiaalla, on myös kulttuuriministeri Anderssonin aika; silloin opintotukea leikattiin.

Nyt aikaansaatu korotus merkitsee tyypillisen korkeakouluopiskelijan kuukausittaiseen opintotukeen noin 4,5 prosentin korotusta. Asumislisän vuokrakaton korotusta on pidetty monissa opintotuen kehittämistä koskevissa selvityksissä tärkeimpänä opiskeluajan toimeentuloa parantavana toimenpiteenä. Noin 110 000 opiskelijan asumislisä paranee. Keskimääräinen korotus kaikilla asumislisän saajilla tulee olemaan noin 24,5 euroa kuukaudessa. Ei siis ihme, että kiitosta satelee myös opiskelijajärjestöiltä. Keskustavetoisen punamultahallituksen panostukset opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseksi todella katkaisevat pitkään jatkuneen alamäen.

Toinen kiitokset ansaitseva päätös ehdottomasti liittyy jakosuhdelakiin. Kulttuurille, urheilulle ja nuorisotyölle on tulossa ensi vuonna lisää rahaa 9,7 miljoonaa euroa, kun kirjastojen kustannuksia siirretään asteittain aiottua nopeammin katettavaksi veikkausvoittovarojen sijasta valtion budjetista. Siirron takarajaksi on nyt päätetty vuosi 2010 vuoden 2012 sijasta, ja se on erinomaisen hieno asia.

Nuorisotyön toimintaedellytyksiä on parannettu, ja lisäraha 3,8 miljoonaa euroa mahdollistaa myös ensi vuonna sen, että kunnallista nuorisotyötä ja nuorison kansalaistoimintaa voidaan tukea. Uudet hankkeet, kuten ennalta ehkäisevä päihdetyö ja työpajatoiminta, saavat vahvistusta. Nuorisotyön valtion rahoitus on palautettu reaalisesti lamaa edeltävälle tasolle.

Merkittävä muutos koko maan kulttuuripolitiikassa on myös tietenkin kirjastolaitoksen kehityksen kääntyminen myönteiseen suuntaan. Kuluvan vuoden budjetissa valtionosuuksiin saatiin indeksikorotukset, kuten myöskin ensi vuonna käy, ja kirjastojen valtionosuudet kasvavat noin 2 prosenttia. Viimeisimmät tiedot kuntakentältä kertovat aivan selvästi sen, että kunnissakin on vahvistettu kirjastolaitoksen rahoitusta ennakoitua paremmin. Kaikki nämä erinomaisia asioita.

Arvoisa puhemies! Ed. Tulonen, joka näyttää poistuneen nyt paikalta, valitteli myös teattereiden henkilötyövuosien jälkeenjääneisyyttä. Käänne tässä asiassa saatiin aikaan kuluvan vuoden budjettia valmisteltaessa, jolloin henkilötyövuosien vajauksesta katettiin 10 prosenttia. Positiivinen kehitys jatkuu. Tätä vajetta tullaan täyttämään ja kattamaan myös tulevana vuonna.

Toinen aluepoliittisesti merkittävä seikka on tanssin aluekeskusten perustaminen, myös alueellisten taidetoimikuntien resurssilisäystä vahvistetaan, kuten ministerikin puheenvuoroissaan näistä asioista jo tarkemmin kertoi. Kaikki tämä vahvistaa kulttuuripolitiikkaa sosiaalisesti tasa-arvoisesti koko maassa.

Erityisen iloinen henkilökohtaisesti tietenkin olen lasten kulttuurikeskusten panostuksesta, määrärahasta, joka on saatu korkeammalle tasolle. Tuo korkeampi taso myös jatkuu ensi vuonna. Kulttuurin merkitystä edelleenkin hyvän elämän ehdottoman tärkeänä rakennuspuuna ei voi koskaan korostaa liikaa. Kulttuuri kuuluu kaikille, ja resurssit ja edellytykset harrastaa ja nauttia kulttuurista pitää turvata koko maassa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan aivan aluksi liittyä siihen iloiseen joukkoon, jossa riemuitaan opiskelijoiden vuokrakattokorotuksesta. Tämän päätöksen kautta opiskelijoiden opintososiaalinen asema paranee konkreettisesti. Opiskelijoiden palaute päättäjille on ollut selkeä. Pitkän ja synkän jakson jälkeen löytyy vihdoinkin valoa. Kiitokset kuuluvat koko eduskunnalle. Vuokrakaton korotus istuu hyvin siihen sosiaalipoliittiseen kokonaisuuteen, jota Matti Vanhasen hallituksen aikana on rakennettu ja tullaan rakentamaan. Muun muassa korotukset lapsilisiin, kotihoidon tukeen, äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoihin ovat niitä päätöksiä, jotka näkyvät suomalaisten arjessa. Annan täyden tuen tämän suuntaiselle politiikalle.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa muutaman näkökulman nuorisotyöstä. Nuorisotyön budjettiosuus valtion budjetista on 0,09 prosenttia, siis pieni prosenttiosuus, joka kuitenkin koskettaa suurta joukkoa nuoria ihmisiä. Tämä talousarvio jatkaa nuorisotyöhön osoitettujen määrärahojen kasvua. Samanaikaisesti kun yhteiskunnassamme valmistaudutaan väestön ikääntymiseen, tässä budjetissa osoitetaan selkeästi myös nuorten ja nuorisotyön vahva merkitys.

Talousarviossa osoitetaan merkittäviä lisäyksiä nuorten kansalaistoimintaan. Hallituksen linjaus nostaa valtakunnallisten nuorisojärjestöjen, nuorisotyön palvelujärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen valtionosuuksia on ollut oikea. Hallitus on ollut johdonmukainen tavoitteissaan tukea nuorten aktiivista kansalaisuutta. Tätä työtä on hyvä jatkaa nuorisolain uudistamisen yhteydessä, joka alkaa eduskunnassa ensi vuonna. Nykyisen ja uudistetun nuorisotyölain mukaan kunnan toimialaan kuuluu nuorisotyö. Toivon, että tulevissa päätöksissä voitaisiin kiinnittää huomiota niin sanottuun nuorisoeuroon, tai tavoitteena tulisi olla, että valtionosuuksia kuntien nuorisotyöhön ryhdyttäisiin nostamaan määrätietoisesti samalle tasolle valtakunnallisten nuorisojärjestöjen, nuorisotyön palvelujärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen valtionavustusten kanssa.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti sisältää erittäin paljon positiivisia päätöksiä nuoremmalle sukupolvelle. Näitä on odotettu.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Det har upprepats tiotals gånger att vi har goda nyheter i betänkandet, en höjning av gränserna för studerandes bostadsbidrag. Också jag vill ansluta mig till glädjekören. Lika viktiga är de satsningar som riksdagen krävt för specialundervisning och studiehandledning.

Betänkandet visar också på en oro för att anslaget för byggande och renovering av skolor är otillräckligt, det täcker bara en tredjedel av behovet. Det är glädjande att vi har betonat mögelskador, men också att myndigheterna måste prioritera samarbetsprojekt mellan flera kommuner. Genom det här sänder riksdagen en stark signal till undervisningsministeriet om att särskilt stöda kommuners samarbetsprojekt när stöd för skolbyggnader beviljas.

Ett sådant samarbetsprojekt är Källhagens skola i Lojo som nödvändigtvis behöver anslag för sin renovering. Min förhoppning är att riksdagens starka ställningstagande skall underlätta beslutsfattandet på ministeriet och länsstyrelsen just till förmån för projekt som Källhagens skola.

Hyvät ystävät! Mitä tulee sitten tulevaisuuteen, jokunen viikko sitten me saimme uutta tietoa siitä, minkälaiseksi suunnitellaan uutta valtionosuusjärjestelmää. Siinä oli muun muassa, että opetustoimen valtionosuutta määrättäessä otettaisiin huomioon niitten oppilaiden lukumäärä, joilla on äidinkieli muu kuin suomi tai ruotsi. Mielestämme tämä on oikein, että näin otetaan huomioon, mutta tämä merkitsee myöskin, että näitten oppilaitten oikeutta niin sanottuun kotikieliopetukseen tulisi vahvistaa. Monessa kunnassa, kun tämä opetus ei ole ollut pakollista, se on heikentynyt. Esimerkiksi Opetushallituksen Spektri-selvitys osoittaa selkeästi, että tarve on suurempi, kuin mitä nyt on tarjonta tällä hetkellä. Elikkä vanhaan järjestelmään: kun jokin otetaan huomioon myöntämisperusteissa, tulee myöskin tämä säätää velvollisuudeksi tai oppilaiden oikeudeksi.

Hyvät ystävät! Tämän päivän lehdessä on erittäin hyvä uutinen: "Vi vill bli världsbäst på stamceller." — ’Haluamme, että meistä tulee maailman parhaimpia, mitä tulee kantasoluihin.’ Uutinen sisältää sen, että Outi Hovatta, joka työskentelee Tukholmassa Karolinska Institutetissa, tulee myöskin johtamaan Tampereella solu- ja kantasolututkimusyksikköä Regeaa. Hän haluaa myöskin yhteistyötä Tampereen ja Tukholman Karolinska Institutetin välillä. Tämä on erittäin merkittävää, erittäin tärkeätä, ja uskon, että tämä yhteistyö voi vahvistaa Pohjolan asemaa maailman johtavana alueena, mitä tulee kantasolututkimukseen. Koska presidentti Bushin uudelleenvalinta heikentää Amerikan mahdollisuuksia, se toisaalta vahvistaa nimenomaan Pohjolan asemaa. Tässä on uusi tulevaisuuden ala. Tamperelaisia ei voi kuin onnitella, (Ed. Sirnö: Kiitos!) mutta voin valitella sitä, että Helsingin yliopisto ei osoittanut tähän mielenkiintoa. (Ed. Tiura: Tampereella ollaan edelläkävijöitä!) — Näin vaikuttaa. Uudessa paikassa joskus katsotaan enemmän tulevaisuuteen.

Mitä tulee tutkimukseen, niin mielestäni pitäisi tehdä Suomessa vastaava analyysi, mitä on tehty Ruotsissa, kannattaako kilpailuttaa niin paljon tutkimusrahoja kuin nyt tehdään. Ministeri Haatainen viittasi muutama tunti sitten tähän, että Suomen Akatemia kilpailuttaa näitä varoja. Miten paljon aikaa ja varoja menee tähän ikuiseen kilpailuttamiseen? Ruotsin tutkimuksen mukaan suuri osa ajasta menee, ja monet tutkijat täällä Suomessa väittävät, että kolmasosa ajasta menee, siihen hallinnointiin. Onko se oikein käytettyä aikaa?

När det gäller forskning så vet vi att en mycket stor del av forskningen utförs av stipendietagare som lever under omständigheter som är väldigt svåra. Jag hoppas att ministerierna snabbt kan komma överens om att vidta de åtgärder som en arbetsgrupp vid social- och hälsovårdsministeriet föreslog, bl.a. att införa ett olycksfallsskydd och vidta andra åtgärder. Arbetsgruppens uppdrag var klart förra sommaren men ingenting har hänt.

Till slut, bästa vänner, vill jag tacka regeringen för att vi idag har fått det här beslutet om att veterinärmedicinsk utbildning kan vara fulllödig i vårt land också i framtiden. Det har varit beklagligt att många i det här huset och på undervisningsministeriet har visat ett bristande intresse för den här frågan. Har det varit en "surhet" över att det gick som det gick när veterinärmedicinska utbildningen stannar här i Helsingfors, en dålig pH-halt som lätt kunde ha gått ut över studerandena och i sista hand också över oskyldiga djur. Men idag har statsrådets finansutskott gett de fullmakter som behövs. Vi kan också i framtiden fullödigt utbilda veterinärer. Vi i svenska riksdagsgruppen har jobbat intensivt för det här hästsjukhuset och är glada över att resultat har nåtts.

Till slut vill jag säga att jag hoppas verkligen att undervisningsministeriet inte ger nya examensrättigheter inom juridiken till ytterligare universitet. Jag hade gärna sett att minister Haatainen hade lyssnat till det här, för det är majoritetens uppfattning åtminstone i svenska folkpartiet, och det är viktigt att hon vet det, att inte andra uppfattningar kommer henne till del.

När det gäller yrkeshögskolorna måste vi konstatera att de i vissa situationer är väl resurserade i förhållande till universiteten. Lönerna är till exempel hos dem i vissa avseenden högre än vid universiteten och den här balansen är inte som den skall vara.

Till slut vill jag understöda dem som säger att det är en kulturskandal om Alexandersteatern inte kan fortsätta att vara en teater av betydelse i vårt land. Jag understöder allt som har sagts och vi måste ha ett aktivt grepp från undervisningsministeriet på den här punkten.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamisesta. Se on tervetullut apu köyhyysrajan alapuolella eläville opiskelijoille. Samalla tosin olisin toivonut muita opiskelijoiden taloudellista tilannetta helpottavia lisäpanostuksia. Hallituksen arvovalinnoista kuitenkin kertoo se, ettei se ole edelleenkään valmis nostamaan opintorahan tasoa vaan valitsee mieluummin opintoja jarruttavan ja opiskelijoita eriarvoistavan lainavankeuden.

Arvoisa puhemies! Mies, joka uskaltaa lausua ääneen hallituksen tietoisesti vaikenemat asiat, eli hallituksen äänitorvi Raimo Sailas huhuilee jälleen vuosittaisen huhuilunsa peruskoulujen lakkauttamisen perään. Koulumatkat syrjäseuduilla eivät ilmeisesti hallituksen mielestä ole vielä pienillä koululaisilla tarpeeksi pitkät, sillä muuttotappiokuntien peruspalveluista ja kylien sydämistä Raimo Sailas kumppaneineen on juuri luopumassa. Sailaksen huhuilu on hurja vaatimus muillekin kunnille, kun koulutoimi on jo joutunut monessa kunnassa hallituksen veronalennuspolitiikan ja huonosti hoitaman kuntatalouden kärsijäksi. Kun rahaa on vähän, on nipistetty koulujen voimavaroista ja erityisesti opetuksen kannalta tärkeästä tuntikehyksestä ja opetuksen tukitoimista.

Laadukas opetus- ja kasvatustyö, turvallinen koulu ja riittävät resurssit mahdollistavat koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. Edellisellä juustoleikkurikaudella juuri lapset ja nuoret olivat leikkausten kohteina. Samaa virhettä ei ole varaa toistaa, ei etenkään kun kouluissa vieläkin maksetaan lamaleikkauksen hintaa oppimisvaikeuksien ja syrjäytymisen lisääntymisen myötä.

Vasemmistoliiton mielestä nyt on lasten ja nuorten aika. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei usko Pisa-tutkimuksen kaikkivoipaisuuteen niin kauan, kuin yksikin lapsi ja nuori läpikäy peruskoulun saavuttamatta peruskoulun tavoitteita, eikä niin kauan, kuin yksikin nuori syrjäytyy heti peruskoulun päättymisen jälkeen. Kaikilla lapsillamme lahjakkuuden lajista riippumatta on oltava oikeus omaa kasvua tukevaan, täysipainoiseen, turvalliseen ja sosiaalisia taitoja kehittävään oppimisympäristöön, mieluummin vielä lähellä kotiansa. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää lisämäärärahaa kuntien opetustoimen valtionosuuksiin tukeaksemme pääministeri Vanhasen hallitusohjelman erittäin hyviä kirjauksia ja niitten toteutumista.

Arvoisa puhemies! Kulttuurin sektorilla on aivan ensimmäisenä annettava suuri kiitos eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolle urotyöstään kulttuurin edistämisessä. Erityisesti haluan kiittää kirjastomäärärahojen siirrosta seurannutta veikkausmäärärahojen vapautumista muulle kulttuurille, teattereiden lisähenkilötyövuosia sekä alueteatterikirjausta. Myös ministeri Karpela ansaitsee kiitokset panostuksestaan lastenkulttuuriin. Kaikki nämä esitykset ja uudistukset tulivat tarpeeseen. Hallituspuolueet eivät kuitenkaan ole valmiita takaamaan tietoyhteiskunnan osallistumisen tasa-arvoa lisäävien julkisten asiakaspäätteiden ja laajakaistayhteyksien hankkimista kaikkiin yleisiin kirjastoihin. Hallituspuolueet eivät ole valmiita takaamaan, että kuntien kulttuuritoimilla on mahdollisuus ylläpitää kaikelle kansalle avointa kulttuuri- ja taidetoimintaa, eikä takaamaan eikä itse asiassa edes noudattamaan taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman mukaista aikataulua taiteilija-apurahavuosien määrän lisäämisessä.

Kuten täällä on jo useampaan kertaan todettu, kulttuuri kuuluu kaikille. Siksi myös valtion rahanjaossa on huolehdittava siitä, että kulttuurin ja taiteen kuluttamisesta ei saa tulla vain hyvinvoivien yksinoikeus. Tutkimusten mukaan kulttuuriharrastuksilla on terveyttä huomattavasti edistävä vaikutus, joten eurojen sijoittaminen kulttuuripalveluihin on samalla ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa ja sosiaalityötä. Sitä paitsi kiihkeärytmisessä maailmassa ja 24 tuntia auki olevassa Suomessa taide ja kulttuuri tarjoavat levähdyspaikkoja ja antavat arjen harmauttamille ihmisille elinvoimaa.

Kirjastot, museot, teatterit, vapaa sivistystyö, koulut ja taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset muodostavat alueellisesti kattavan kulttuurilaitosten verkoston. Sitä edelleen kehittämällä taide ja kulttuuri voidaan saada kaikkien kansalaisten ulottuville. Valtion ja kuntien on kuitenkin yhdessä pidettävä huolta siitä, ettei tuo verkosto rapaudu.

Suomalaisista kolme neljästä kannattaa teattereiden julkisen tuen kasvattamista tai säilyttämistä vähintään nykytasolla. Suomalaisten teatterikäyntiaktiivisuus on maailman huippuluokkaa, mutta teattereiden taloudellinen tilanne on muodostunut koko suomalaista teatteritoimintaa uhkaavaksi. Jokaisessa yli 25 000 asukkaan kunnassa on ainakin vielä toistaiseksi kiinteä laitosteatteri. Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua Kajaanin kaupunginteatterin tilasta. Kuten kulttuuriministeri Karpela itse totesi, valitettavasti Kajaanin kaupunginteatteri ei eduskunnan tahdosta huolimatta ole vielä pelastettu, ja valitettavasti Kajaanin kaupunginteatteri ei ole talousongelmiensa kanssa yksin. Muissakin maakuntateattereissa painitaan julkisen tuen riittämättömyyden kanssa. Muun muassa entistä työpaikkaani, Tampereen Työväen Teatteria, uhataan kahden henkilötyövuoden leikkauksella. Siksi toivonkin, että valtiovarain jaoston lisäämistä henkilötyövuosista edes osa hyödyntää myös kulttuuriministerin oman vaalipiirin ja Helsingin ulkopuolista teatterimaailmaa. Henkilötyövuosien jaossa kulttuuriministeri Karpela on nimittäin alueellisen tasa-arvon vaalijana paljon vartijana, onhan hän takuunainen teatteriverkostomme säilymisessä.

Kiitän siis toistamiseen henkilötyövuosimäärän lisäyksestä, mutta henkilötyövuosien määrän lisääminen ei yksin riitä. Tällä hetkellä kuilu valtionosuuden perustana olevan yksikköhinnan ja todellisten kustannusten välillä kasvaa vuosi vuodelta. Julkisen tuen vuosi vuodelta lisääntyvä jälkeenjääneisyys on jo johtanut teatteritarjonnan supistamiseen ja alan työllisyysongelman kärjistymiseen. Jälkeenjääneisyyttä on teattereissa palkattu pääsylipputulojen osuutta kasvattamalla, nostamalla hintoja, tehostamalla myyntiä ja välttämällä riskialttiita ohjelmistovalintoja. Tämä tie on kuitenkin nopeasti kuljettu loppuun. Näillä näkymin useissa teattereissa edessä on henkilöstön vähentäminen ja toiminnan supistaminen tai suorastaan lakkauttaminen.

Ensi vuoden talousarvioesityksessä museot ja orkesterit saavat ansaitusti tasokorjauksen valtionosuuksien hinnoitteluperusteeseen. Valitettavasti teattereiden osalta taaskaan näin ei ole käymässä. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan teattereiden tuen jälkeenjääneisyys on oikaistava korottamalla valtionosuuden perustana olevaa henkilötyövuoden hintaa lähemmäs kustannusten todellista tasoa.

Arvoisa puhemies! Ellemme muuta suhtautumistamme taiteen julkiseen rahoitukseen sellaiseksi, että taiteella on itseisarvo (Puhemies koputtaa) sellaisenaan, voi käydä niin, että Elmer Diktoniuksen seuraavat sanat toteutuvat: "Taiteen maailmassa tapahtuu usein se merkillinen muodonmuutos, että kuoliaaksi potkittu koira muuttuu karjuvaksi leijonaksi."

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käytän puheenvuoroni erityiskansanopistojen puolesta ja olen oikein tyytyväinen, että ministeri Haatainen on paikalla. Tiedän, että erityiskansanopistot ovat lähestyneet teitä tässä viime aikoina, ja tässä on yksi puolustuspuhe niiden resurssien turvaamiseksi. Tällaisia erityiskansanopistojahan on Suomessa kolme: Kuurojen kansanopisto, Hoikan opisto ja Lehtimäen opisto. Tässä nyt yksi esimerkki näistä.

Lehtimäen opisto on vuonna 1971 perustettu vammaisille opiskelijoille ja tarkoitettu nimenomaan vammaisille erityiskansanopistoksi. Opiston omistaa yksityisistä henkilöistä koostuva pieni kannatusyhdistys. Opiston ylläpitämisluvan mukaan opiston tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen mukaan tukea ensisijaisesti moni- ja vaikeavammaisten henkilöiden oppimista, kasvua ja persoonallisuuden kehittymistä ja kykyä toimia yhteiskunnan tasa-arvoisina kansalaisina. Opiston koulutustehtävinä on järjestää yleissivistävää, ammatillissivistävää ja elämänhallintaa sekä omaehtoiseen opiskeluun valmentavaa koulutusta ensisijaisesti moni- ja vaikeavammaisille henkilöille, jotka ovat saaneet perusopetuksen erityisopetuksesta annettujen säännösten mukaan tai jotka vammautumisen, pitkäaikaissairauden tai muun syyn johdosta tarvitsevat opetuksessaan erityistä tukea, ohjausta ja opiskelijahuoltoa.

Opiston talvikauden opintolinjoilla opiskelee 75—85 vaikeavammaista henkilöä koko maan alueelta. Kesäkaudella opistolla järjestetään kurssitoimintaa. Yhteensä kurssilaisia on vuoden aikana yli 2 000 ja opiskelijaviikkoja kertyy noin 6 300. Opiskelijat ovat todella moni- ja vaikeavammaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat runsaasti tukea niin päivittäistoiminnoissaan kuin opiskeluissaankin. Henkilökuntaa opistolla on yhteensä 85, joista 46 on vakinaista. Lisäksi kesäkaudella on runsaasti kesätyöntekijöitä. Suurin henkilöstöryhmä on opiskelijahuoltohenkilökunta: opistolla on kolme fysioterapeuttia, kolme terveydenhoitajaa, sosiaalityöntekijä, opiskelijahuoltaja ja 25 ohjaajaa, jotka avustavat opiskelijoita päivittäisissä toimissa ja oppitunneilla. Öisin töissä on kaksi yöhoitajaa.

Opiskelija-aineksesta johtuen opiston kulut esimerkiksi vuonna 2003 olivat 72 prosenttia korkeammat kuin kansanopistoissa keskimäärin, henkilöstökulut jopa 125 prosenttia korkeammat. Vuoden 2003 toimintakulut olivat 518 euroa opiskelijaviikkoa kohden. Tukitoimina tarvitaan muun muassa apua ympäri vuorokauden päivittäistoiminnassa ja kommunikoinnissa: ohjausta omien asioiden hoitamisessa, vapaa-ajan viettämisessä, avustamista oppitunneilla, erilaisissa terapioissa, henkilökohtaisia keskusteluja, apua yhteyksien hoitamisessa koteihin ja jatkohoitoihin sekä opintososiaalisten tukien hakemisessa jne. Opetuksen ja tukitoiminnan kuluista 90 prosenttia on palkkauskuluja. Vuonna 1994 erityiskansanopistot saivat 75 prosentin korotuksen yksikköhintaan vaikeavammaisten opiskelijoiden opetusta varten. Vuonna 1994 yksikköhinta oli 244 euroa opintoviikkoa kohden. Tämän vuoden yksikköhinta on 247,86 euroa opintoviikkoa kohti. Kulut opiskelijaviikkoa kohden vuonna 1994 olivat 372 euroa, mutta opiskelijat tarvitsivat huomattavasti vähemmän hoitoa ja ohjausta silloin, mitä he tarvitsevat tällä hetkellä. Valitettavasti vuoden 2001 alussa yksikköhinta laski 12 prosenttia, koska monissa opistoissa vapaan sivistystyön opiskelijaviikkoja on pystytty tuottamaan todella pienin kustannuksin.

Arvoisa herra puhemies! Oikeus peruskoulun jälkeiseen opiskeluun tulee olla kaikilla. Kuitenkin vaikeimmin vammaisten kohdalla ammatillisesta koulutuksesta ei löydy sopivia opiskelualoja. Lehtimäen opisto on ainoa oppilaitos, jossa voi peruskoulun jälkeen opiskella ja joka on myös tarjonnut mahdollisuuden aikuisopiskeluun vammaisille henkilöille. Kansanopistojen yksikköhinta lasketaan 93 opiston keskimääräisten kulujen mukaan. Menettely on erittäin epäoikeudenmukainen tällaisille erityiskansanopistoille, kuten Lehtimäen opisto on, opisto, joka tekee hyvin arvokasta työtä erittäin vaikeavammaisten parissa. Lehtimäen opiston oppilaskunnasta ovat erittäin monivammaisia ja pitkäaikaissairaita lähes kaikki. Tämän vuoksi Lehtimäen opiston henkilöstökulut ovat keskimääräistä korkeammat — tuossa kuvailin sitä hoitoa ja hoivaa, mitä tarvitaan opetuksen ja kasvatustyön lisäksi, ja siihen sitten kuluu näitä henkilötyövuosia. Muihin kansanopistoihin verrattuna opistolla onkin 1 150 000 euroa ylimääräisiä kuluja, jotka aiheutuvat nimenomaan tästä ympärivuorokautisesta hoidosta, hoivasta, tuesta ja ohjauksesta. Tästä syystä olenkin esittänyt, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2005 talousarvioon momentille 29.69.50 lisäyksenä 250 000 euroa Lehtimäen opiston käyttökustannuksiin.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Haatainen on täällä paikalla, niin tiedän, että nämä erityiskansanopistot ovat lähestyneet teitä todellakin, ja tiedän, että te olette tehnyt tämän asian eteen sillä tavalla, että on olemassa työryhmä, joka pohtii tätä asiaa. Toivon, että te terveydenhuoltoalankin ihmisenä, kun tiedätte, miten paljon tällaiset vaikeavammaiset henkilöt tarvitsevat hoivaa ja hoitoa sen kasvatustyön lisäksi, ymmärrätte sen, että tällainen kansanopisto tarvitsee paljon enemmän resursseja kuin tällä hetkellä on pystytty antamaan.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä on pariin otteeseen esitetty kysymys koskien Aleksanterin teatteria. Aleksanterin teatterin tilanne on huolestuttava siinä mielessä, että, kuten muistamme, tänä syksynä myrsky teki tuhojaan tälle kiinteistölle ja tämä vaatii hyvin suurta peruskorjausta. Myrsky irrotti muun muassa kattopeltejä.

Nyt tilanne on sen laatuinen, että Aleksanterin teatterihan siirtyy Senaatti-kiinteistöille. Ongelmana on tietysti sekin, että Senaatti-kiinteistöjenhän on saatava tämä 6 prosentin tuotto. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Aleksanterin teatterin vuokra tulee olemaan 1,2 miljoonaa euroa. Tästä tällä hetkellä neuvotellaan. Haemme ratkaisua valtiovarainministeriön kanssa. Mutta haluaisin muistuttaa tässä yhteydessä eduskunnan omasta tahdosta. Tällaiset vuokramenot on tarkoitus rahoittaa yleisen budjetin puolelta, ei veikkausvoittovaroista, koska eduskunnan tahtohan juuri on se, että jakosuhdelakia noudatetaan, mikä tarkoittaa sitä, että Veikkauksen tuotto siirtyy Veikkauksen alkuperäisille (Puhemies koputtaa) edunsaajille.

Mainittakoon myös Kajaanin kaupunginteatterista aivan tuoretta tietoa. Kuten edellä sanoin, edellytin pitkälinjaista toimintasuunnitelmaa, jolla kulttuuripalvelut turvataan, ja nyt on nähtävissä se positiivinen asia, että Kajaanin sekä valtion yhteisen tahdon mukaisesti ratkaisu on löydettävissä.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat menestyneet Oecd:n Pisa-tutkimuksessa erittäin hyvin, ja olemme kaikki varmaan iloisia ja ylpeitä tästä. Sitäkin kummallisempaa on sitten lukea muiden maiden arvioita näistä Pisa-tutkimuksista. Näissä todetaan, että tässä ei oikeastaan mitatakaan mitään järkevää, vaan mitataan rutiininomaista oppimista. Itse asiassa kaikki tärkeät asiat oppimisessa jäävät tämän Pisa-tutkimuksen ulkopuolelle. Tätä taustaa vasten haluaisin kiinnittää nyt huomion suomalaiseen luovuuteen ja sen tulevaisuuteen.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on Himasen raportissa nimenomaan ottanut luovuuden kehittämisen esille. Hallituksellakin on luovuusstrategia. Olen huolissani suomalaisesta luovuudesta. On kolme asiaa, jotka mielestäni tulisi huomioida opetusministeriön toimialalla, kun tätä luovuutta nyt lähdetään kehittämään oikein vakavasti, toivottavasti:

Ensimmäinen on kirjastojen asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjastot ovat ihan selvä sivistyksellinen perusrakenne, paikka, joka on kaikkien kuntalaisten arvostama. Täällä kaikki saavat tietoa ohjauksen alla ja vielä kirjastonhoitajan tukemana. Nyt kuitenkin kirjastojen tilanne on heikentynyt. Kesällä opetusministeriön oma virkamies totesi, että kirjastojen aineistot museoituvat. Kirjastojen aineistomäärärahat ovat vähentyneet noin 36 prosenttia vuodesta 91, samanaikaisesti kun käyttäjämäärät ovat lisääntyneet 21 prosenttia ja lainaukset 16 prosenttia. Suomi puhuu paljon tietoyhteiskunnasta, mutta Suomessa tietoyhteiskunta on erittäin teknologiapainotteinen. Kirjastojen rooli nimenomaan tietoyhteiskunnan sisältöjen ja luovuuden kehittämisessä olisi erityisen tärkeä. Erityisesti lasten kannalta toivoisin, että panostettaisiin siihen, että lapset käyttäisivät kirjastoja.

Toiseksi pienet kouluympäristöt. Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan kehittämisen lähtökohtana on, että koulutus on turvattava asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Nyt kuitenkin pienet lapset esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Lieksassa joutuvat kuljetukseen noin tunnin ajan aina yhteen suuntaan. Tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan oppia ja tulevaisuudessa menestyä yhteiskunnassa. Sama koskee kohta pieniä lukioita, kun niitä ruvetaan sulkemaan. Tässä toivoisinkin, että jos suomalaisesta tietoyhteiskunnasta puhutaan, niin tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia eli virtuaaliopetuksen mahdollisuuksia hyödynnettäisiin erityisesti pienissä lukioissa. Tällä taattaisiin luova oppimisympäristö lähellä asuinpaikkaa.

Kolmantena kysymyksenä haluaisin nostaa keksinnöt ja yliopistot. Hallitus toi lakiesityksen, jossa, aivan oikein, käsiteltiin keksintöjen käyttöoikeuksia. Nyt on kuitenkin niin, että opiskelijoilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia pitää yllä patentteja, hankkia patentteja, ja yleensäkään hyödyntää keksintöjä. Ehdottomasti tarvittaisiin yliopistoihin perusrahoitus sille, että yliopistojen omia keksintöjä pystyttäisiin hyödyntämään — rahoitus joka kohdentuu ennen te-keskusta ja ennen Tekesiä. Hyvin pienillä taloudellisilla resursseilla opiskelijoilla siten olisi mahdollisuus hyödyntää näitä uusia oikeuksia.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajan säästämiseksi keskityn vain yhteen yksityiskohtaan tässä pääluokassa.

Ed. Risikko perjantaisessa täysistuntokeskustelussa sai aikaan aika mielenkiintoisen väittelyn puoluepoliittisten naisjärjestöjen rahoituksesta. Olen itse ehkä enemmän huolissani muitten tasa-arvotyötä tekevien järjestöjen rahoituksesta, koska nykyisellään se on ensinnäkin määrällisesti varsin niukkaa, se on harkinnanvaraista ja osittain projektipainotteista, mikä vaikeuttaa pitkäjänteistä toiminnan suunnittelua.

Tasa-arvotyötä tekevät järjestöt ovat tietysti hyvin keskeinen osa meidän kansalaisyhteiskuntaamme. Niillä on tärkeä tehtävä tasa-arvon edistämisessä, ne tiedottavat, ne kouluttavat, ne haastavat meitä poliittisia päättäjiä, ne herättävät yhteiskunnallista keskustelua ja ne tarjoavat myös ihan konkreettisia palveluita. Tätä työtä tarvitaan varmaankin ensi vuonna erityisen paljon, kun toivottavasti hyväksymme tasa-arvolain uudistuksen. Silloin tarvitaan jälleen paljon tasa-arvojärjestöjen tiedotusta, tarvitaan lain valvontaa ja seurantaa.

Sen takia pidänkin perusteltuna, että tasa-arvotyötä tekevien järjestöjen rahoituksen, joka nykyisellään on kohtuullisen pientä, tasoa korotettaisiin — siitä on myös talousarvioaloite, josta pääsemme huomenna äänestämään — ja että se vakinaistettaisiin ja erotettaisiin omaksi momentikseen. Nyt kun täällä asiasta päättävät ministeritkin ovat läsnä, niin tietysti kovin mielelläni kuulisin heidän näkemyksiään tästä asiasta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuun haluan sanoa, että oli ilo kuunnella ed. Cronbergin ja yhtä hyvin ed. Tynkkysen edellä olleita puheenvuoroja ja voin molempiin näihin täysin yhtyä. Erityisesti ne kolme, mitä ed. Cronberg toi puheenvuorossaan esille, olivat todella tärkeitä ja juuri sellaisia, mitä me tarvitsemme, kun keskustelemme yleissivistävästä koulutuksesta, ei pelkästään tietenkään yleissivistävästä peruskoulutuksesta, vaan siitä jatkumosta, joka tarkoittaa peruskoulutuksesta aina sinne yliopistokoulutukseen ja yliopiston jälkeiseen elämään saakka, mitä tapahtuu tämän koko koulutusjärjestelmän käyneille, miten luovuus eri vaiheissa mahdollistetaan ja miten koko kehitys, että opiskelijoiden eri elämänvaiheissa kaikki se hyvä, mitä on, moninkertaistuisi ja tulisi käyttöön niin heidän itsensä hyväksi kuin sitten koko tämän yhteiskunnan hyväksi. Sitä todella tarvitaan.

Erityisesti, niin kuin täällä on todettu, me olemme voineet Pisa-tutkimuksen tuloksista iloita. Totta kai yhdyn myös siihen, mutta meidän on myös kuunneltava kaikkea sitä, mitä koulumaailmasta kuuluu sekä oppilaiden, oppilaiden vanhempien että asiantuntijoiden ja myös opettajien suulla ja kokemuksella käytännöstä, että työväsymystä ja monenlaisia kysymyksiä siellä nousee.

On erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on osaltaan nostettu tämä huoli syrjäytymisestä eli näistä nivelvaiheista, missä vaiheessa tapahtuu tämä keskeyttäminen. Mietinnössähän todetaan, että hallitusohjelman mukaan muun muassa koulutuksen nivelvaiheisiin ja keskeyttämisen vähentämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen yhteyttä tulee vahvistaa. Kuitenkaan tässä yhteydessä sitä, millä käytännön toimenpiteillä ja rahoituksella se turvattaisiin riittävästi, ei ole esitetty.

Erittäin hyvä on, että erityisopetuksen vahvistamista on löydettävissä tästä mietinnöstä. Samoin voi yhtyä opiskelijoitten opintososiaalisen tuen vahvistamiseen vuokrakaton korotuksella. Ne ovat myönteisiä asioita.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa ollaan oikeastaan kahteen kohtaan esittämässä lisärahoitusta nyt olevan budjetin lisäksi. Toinen on yleissivistävään koulutukseen ja toinen opiskelijoiden opintososiaaliseen tukeen erityisesti siinä mielessä, että opiskelijoitten on elettävä, vuokrattava asuntonsa kokovuorokautisesti.

Perusopetus tarvitsee erityisesti lisää työntekijöitä, koska perusopetuksen tulee edistää elinikäisen oppimisen tavoitetta ja tarjota nimenomaan laadukasta opetusta. Silloin se tarkoittaa sitä, että siellä olisi todella riittävästi opettajia. Olen erityisen huolissani siitä, että koulutoimessa joudutaan peruskouluja lakkauttamaan ja suuria kouluja muodostamaan. Vaikka erityisopetus saa lisää, niin näyttää siltä, että kaiken sen hyvän, mikä siellä on olemassa, oppimisympäristö saattaa osaltaan ehkäistä. Niinpä esitämme kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa, että saataisiin lisätyövoimaa, joka tulisi todella tarpeeseen.

Toiseksi esitämme opintotukeen rahaa, koska opintotukijärjestelmään liittyvää asumislisää ei makseta opiskelijalle kuin niiltä kuukausilta, joina hän opiskelee päätoimisesti. Tämä on epäkohta, joka tulee mahdollisimman pian korjata. Opiskelijan on asuttava vuoden ympäri, ja asumisesta aiheutuu samanlaiset kustannukset kaikkina kuukausina. Se on toinen kohta.

Arvoisa puhemies! Vielä pari muuta asiaa: Olen erityisesti huolissani erityisopetuksesta mutta yleensä opetuksen tuesta, koska tuntikehykset ovat hyvin tiukkoja ja erilaisia oppijoita on samassa ryhmässä, niin vammaisia kuin eri tavalla tukea tarvitsevia. Näkisin, että erityisesti koulunkäyntiavustajia tulisi lisätä, koska se mahdollistaisi erityisopetuksen toteutumisen yhdessä erityisopettajien ja kaikkien muiden opettajien kanssa. Koulunkäyntiavustajia tarvitaan oppilaan henkilökohtaisen opetussuunnitelman toteutumiseksi. Avustajan tulee olla myös pitkäaikainen, jotta vuorovaikutustavoitteisuus oppilaan kanssa työskentelyssä olisi mahdollista. Tätä pitkäjänteisyyttä siellä varmasti tarvitaan kaiken kaikkiaan. Koulunkäyntiavustajan vaihtuminen, varsinkin jos se tapahtuu usein, on lapsen kannalta haitallista, koska usein saattaa mennä kuukausia, ennen kuin yhteinen sävel oppimisen tukemisessa taas löytyy. Erityistukea tarvitsevilla lapsilla on yleensä monenlaisia ongelmia, joihin tulee vastata.

Arvoisa puhemies! Vielä oppisopimuskoulutuksesta: Näemme, että oppisopimuskoulutus on ollut todella myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esillä ja ministeriöstäkin siihen on tukea tulemassa. Mutta jos ajattelemme, millä tavalla Noste-ohjelma on toteutunut, se ei ole riittävästi vastannut niihin tarpeisiin, mitä olisi. Tiedämme, että oppisopimuskoulutus parhaimmillaan tarjoaisi nimenomaan vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville työllistymistä ja riittävän ammattitaidon hankkimisen. Tässä yhteydessä erityisesti haluan korostaa sitä, että työharjoittelun ohjaajien kouluttamiseen ja opetukseen tulisi saada riittävää rahoitusta.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, olen omassa talousarvioaloitteessani kiinnittämässä huomiota maahanmuuttajien kotouttamista edistävien yhdistysten toiminnan tukemiseen. Näen, että yhdistykset tekevät todella merkittävää työtä ja sille kaikelle, mitä he tekevät, tulisi saada myös rahallista tukea lisää valtion varoista.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Herra puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, jotka tänään tässä salissa on jo esitetty valtiovarainvaliokunnan opetusministeriön pääluokkaan tekemistä muutoksista niin kirjastojen valtionosuuksien siirron osalta kuin opiskelijoiden opintotuen asumislisän korotuksen osalta. Ne todella ansaitsevat kiitokset, ne lisäresurssit tulevat tarpeeseen.

Helmikuussa vuonna 2000 valtioneuvosto päätti pitää eläinlääketieteellisen opetuksen Helsingin yliopiston yhteydessä. Hevossairaalan rakentamisen mahdollistama rahakunnan päätös on tehty tänään. Siitä annan valtioneuvostolle suuret kiitokset, se on hyvä asia, sitä todella tarvitaan. Rakentaminen nimittäin kliinisen eläinlääketieteen laitoksen kanssa yhtä aikaa on taloudellisesti perusteltua ja järkevää. Valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt tiukan ponnen eläinsairaalan tilojen rakentamisen puolesta. Tuskin ponsi on koskaan niin nopeasti tuottanut tuloksia kuin tänään.

Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että eläinlääkärinkoulutuksessa tulee noudattaa EU-säännösten asettamia vaatimuksia. Tästä johtuen yliopistollisen hevossairaalan olemassaolo on välttämätön osa eläinlääkärinkoulutusta. Ilman sitä se olisi nimittäin vakava uhka alan koulutuksen nykyiselle korkealle laadulle ja johtaisi tilanteeseen, jossa eläinlääkäreiden laillistuminen ei olisi enää mahdollista Suomessa.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös maamme eläinlääkärimäärän riittämättömyyteen, erityisesti maaseudulla. Eläinlääkäripula on keskeisenä syynä kunnaneläinlääkärin virkojen täyttämättä jäämiseen. Pulaa eläinlääkäreistä on myös lemmikkieläinvastaanotoilla, pulaa on valtionhallinnossa, tarkastuseläinlääkärin tehtävissä sekä tiedekunnan tutkimus- ja opetustehtävissä. Eläinlääketieteen opintonsa aloittavien määrä on varsin saman suuruinen vuodesta 91 alkaen, jolloin 48 opiskelijaa aloitti opintonsa. Tällä vuosikymmenellä on opintonsa aloittaneita ollut keskimäärin 51—54 opiskelijaa vuodessa. Myös eläinlääketieteellinen tiedekunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota eläinlääkäripulaan eri toiminta-aloilla maassamme ja esittänyt opiskelijoiden sisäänoton kasvattamista.

Tällä hetkellä eläinlääkärinkoulutusta lisätään koko ajan muissa Pohjoismaissa. Maamme eläinlääkäreiden koulutusmäärä väestöpohjaan suhteutettuna onkin selvästi Euroopan alhaisin. Samoin opetusministeriön eri työryhmät ovat muistioissaan pitäneet tarpeellisena eläinlääkäriopiskelijoiden määrän lisäämistä 60—70 opiskelijaan vuodessa. Samalla on tuotu esiin tarve lisätä opettajavoimavaroja. Tiedekunnalle jo valmistuneet uudet tilat Viikin kampukselle mahdollistavat opiskelijoiden määrän lisäämisen jo ensi vuonna. Kunhan kliinisen eläinlääketieteen laitoksen ja eläinsairaalan rakennustyöt aloitetaan pikaisesti — nehän ovat nyt alkaneet jo — niin ne parantavat vaan tilannetta.

Tiedekunta on ilmoittanut olevansa valmis opiskelijalisäykseen, jos se toteutetaan samanlaisella rahoitusohjelmalla kuin lääkärinkoulutuksen nykyinen lisäohjelma. Eläinlääkärinkoulutuksen lisääminen vahvistaa maamme kansantaloutta. Suomi tarvitsee alan hyvin koulutettuja osaajia kotieläintuotannon, elintarvike- ja lääketeollisuuden sekä -tutkimuksen palvelukseen samoin kuin seura- ja urheilueläinpraktiikkaan niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvoinnin ja terveyden turvaajiksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa Senaatti-kiinteistöistä, nimittäin niihin ongelmiin valitettavasti törmää jatkuvasti niin yliopistojen, tutkimuslaitosten kuin uudisrakentamisenkin osalta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta vieraili Joensuussa Metsäntutkimuslaitoksen uusissa tiloissa syyskuussa. Tutkimuslaitoksen johtajan ensimmäinen asia ja viesti meille oli 300 000 euron vajaus uusien tilojen vuokrakuluissa. Senaatti-kiinteistöjen vuokrataso on kohtuullisen korkea johtuen jopa 7 prosentin korkotavoitteesta sijoitetulle pääomalle. Valtiolla on ollut omat kiinteistöt vuosikymmeniä, jopa satoja. Nyt kun niistä jostain syystä luovuttiin, ollaan suurissa ongelmissa vuokrakulujen kattamisessa. Oma käsitykseni on, että näin on turha jatkaa, jos Senaatti-kiinteistöt valtion sisällä jatkossakin vaatii niin korkean tuoton sijoitetulle pääomalle. Asiaa pitää selvittää uudelleen. Tiedän, että sitä on selvitetty. Sen ymmärrän, että kiinteistöjen hoito ja huolto vaativat oman toimijan esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen muodossa. Sen sijaan kyseenalaistan sitä, miksi valtionhallinnossa pitää vuokrakuluilla tehdä kovaa bisnestä 7 prosentin korkotuotolla. Olisiko nyt aika asialle tehdä jotakin?

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää yliopistojen ja tutkimuslaitosten vuokraongelmiin vakavaa huomiota omassa mietinnössään. Valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto onkin lisännyt 300 000 euroa Joensuun Metsäntutkimuskeskuksen tilavuokriin.

Lopuksi vetoankin hallituksen kehysriiheen, josta odotan selkeitä päätöksiä valtion toimitilojen vuokrien määrärahojen riittävyydestä, jos näin aiotaan jatkaa, taikka sitten Senaatti-kiinteistöjen tilalle pitää rakentaa jotain muuta.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia. Näihin edeltäviin puheenvuoroihin, ed. Tynkkysen ja ed. Anttilan puheenvuoroon.

Ensinnäkin ed. Tynkkyselle näistä valtionavustuksista ja järjestötuesta: Opetusministeriön alaltahan momentti 53, valtionavustus järjestöille, jakaa myös tasa-arvotyötä tekeville naisjärjestöille mittavan summan, 7,1 miljoonaa euroa ensi vuonna, rahaa. Sieltähän menee muun muassa Naisjärjestöt Yhteistyössä -järjestölle, joka on kattojärjestö kaikille poliittisille ja epäpoliittisille naisjärjestöille. Naisjärjestöjen Keskusliitto saa sieltä, Kriittinen korkeakoulu, Martta-järjestö, Marthaförbund jne. Kyllä opetusministeriön kautta menee tukea näille järjestöille.

Sitten ed. Sirkka-Liisa Anttilalle tästä hevossairaalasta ja eläinlääketieteellisestä: Totta kai tähän pieneläinklinikan rinnalle piti nousta ja oli tarkoitus tulla hevossairaala, mutta neuvottelut ovat olleet Helsingin yliopiston kautta jo käynnissä tämän syksyn aikana ja on etsitty tätä rahoituskuviota, koska siinä on monta eri tahoa mukana, niin maa- ja metsätalousministeriö kuin kaupungit, jotka sitä käyttävät, ja sitten myös yliopisto. Tämä päätös nyt rahakuntaan ennen joulua haluttiin tuoda, marraskuuhun pyrittiin, mutta nyt joulukuun puolelle se meni. Minun puolesta on ollut aivan itsestäänselvää, että sen Viikkiin pitää nousta.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä esitettiin kysymys koskien kirjastojen asemaa. Aikaisemmin vastasinkin jo kirjastojen tilanteesta niin indeksikorotusten, logististen palveluiden kuin myös tämän kirjallisuuden tuen kehittämisen myötä. Mainittakoon myös kirjastojen asiakaspäätteet, joista on mainittu näissä puheenvuoroissa. Tähän hankkeeseenhan on osoitettu nyt lisäresursseja, mutta tilannehan on se, että hanke koskee koko julkista hallintoa ja myös opetusministeriö on tästä osansa saanut ja noin 450 000 euroa on menossa suoraan kirjastoille myös tämän hankkeen yhteydessä.

Aivan lopuksi ja lyhyesti mainittakoon myös se, että täällä esitettiin huoli taiteen verkoston vahvistamisesta. Tämän vuoden budjettihan vahvisti koko Suomen taiteen verkostoa noin 14 miljoonalla eurolla, ja ensi vuonna näillä lisäyksillä tämä taiteen budjetin kasvu tulee olemaan noin 18 miljoonaa euroa, elikkä edelleen positiivinen suunta jatkuu. Tällä voimme varmasti vahvistaa koko Suomen taiteen kenttää.

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuorossa nimettiin nyt käsittelyssä oleva budjetti kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön ja opiskelijoiden budjetiksi. Sitä sen tosiaan tämänpäiväisenkin keskustelun perusteella voi todeta olevan.

Eduskunnassa on tehty erinomaisia korjauksia hallituksen budjettiesitykseen sivistystoimen osalta, ja niistä hyötyvät nimenomaan lapset, nuoret, opiskelijat ja kulttuurielämä. Saavutukset ovat todellisia voittoja, sillä totuuden nimissä en itsekään vielä alkusyksystä uskonut, että sekä veikkausvoittovarakysymys että opintotuen asumislisä saataisiin hoidettua tänä syksynä ensi vuoden budjettiin tällä lailla, mutta politiikassa kaikki näyttää olevan mahdollista, onneksi.

Oppositiopuolue kokoomus on syksyn ruoskinut hallitusta virittelemällä pakkolainahokemaa kuntien valtionosuuskysymyksessä, heittämällä koukkua veikkausvoittovara-asiassa ja opiskelijoiden asumislisäkysymyksessä. Täytyy antaa tunnustus, että tässä suhteessa kokoomus on ollut hyvä oppositiopuolue: olette panneet hallituspuolueet kirimään näissä asioissa. Surkeaa silti on, että hallituksessa istuessanne ette itse saaneet näitä asioita millään tavalla eteenpäin. Veikkausvoittovarakysymyksessä kokoomus oli ministeriaikanaan kuin hiirulaisjoukko; eduskunnassa kyllä kuhistiin — kaikki me yhdessä tietenkin myös — mutta kulttuuriministerit eivät saaneet asiassa liikahdustakaan aikaan. Toisin on nyt. Vanhasen—Kalliomäen hallituksen aikaan veikkausvoittovaralainsäädäntö on avattu jo kahdesti. Asia nostettiin ensin hallitusohjelmaan, jonka perusteella raha-arpajaisten ja veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä annettu laki saatettiin vuoden 2004 alusta voimaan. Tämän johdosta nuoriso-, liikunta- ja kulttuurimäärärahat nousivat huomattavasti jo tänä vuonna. Tämän lisäksi voimavarat lisääntyvät ensi vuonna edelleen, kun valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueet saivat sovittua kirjastomäärärahojen kahta vuotta nopeammasta siirrosta yleisen budjetin puolelle. Urheilu ja liikunta saa näin 3,1 miljoonaa euroa lisää, nuorisotyö 2,2 miljoonaa sekä taide ja kulttuuri yhteensä 4,2 miljoonan määrärahan. Haluan kiittää veikkausvoittovarakysymyksessä aktiivisesti toimineita tahoja ja toivon, että kiitos menee oikeaan osoitteeseen eli niille, jotka ovat olleet tässä kysymyksessä aktiivisia: hallitusneuvottelijoillemme tämän vaalikauden alkupuolella sekä sivistysvaliokunnassa, hallintovaliokunnassa ja erityisesti valtiovarainvaliokunnassa istuneille hallituspuolueiden edustajille. Eduskunta on se taho, joka tämän asian ratkaisi.

Opiskelijoiden asumislisäkysymys on toinen asia, jossa kokoomus on ollut saamaton nahjus. Tässäkin asiassa kokoomuslaisilla kulttuuriministereillä olisi ollut mahdollisuus toimia, mutta mitään toimia ei saatu aikaan. Vanhasen—Kalliomäen hallitusta tukevat eduskuntapuolueet sen sijaan saivat. Opiskelijat todella tarvitsevat korotuksen asumislisäänsä, ja tuo korotushan on tulossa ensi vuoden marraskuun alusta. Sinänsä se ei ole mikään vähäpätöinen asia, iloinen joululahjauutinen opiskelijoille.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän valtion budjettiin sivistystoimen osalta muutoin. Valtion ensi vuoden budjetti on sivistystoimen kannalta kokonaisuudessaan positiivinen. Valtionosuuskysymyksen osalta sivistystoimessa on tietenkin samat ongelmat kuin muissakin valtionosuuksissa. Opetustoimen valtionosuuksien yksikköhintojen valtionosuuskorotukset maksetaan nyt 75-prosenttisesti, mikä on huomattavasti parempi taso kuin takavuosina Niinistön ollessa valtiovarainministeri, mutta ongelmia nykyinenkin leikkaustaso toki aiheuttaa, koska se vaikuttaa yksikköhintoihin kumulatiivisesti. Kuilu todellisten yksikköhintojen ja valtionosuuden välillä kasvaa. Tämä on ongelma, joka tulee ensi kevään valtionosuustarkastelussa ottaa huomioon.

Valtiovarainvaliokunnan päätös aientaa valtionosuuksien tasauksen aiheuttamia valtionosuuksien palautuksia on hyvin positiivinen päätös kuntien talouden kannalta. Se hyödyttää välillisesti myöskin sivistystoimea ja mahdollistaa panostuksen näihin palveluihin tai ainakin toimii lisäleikkauksia vähentävänä puskurina. Kiitokset kuuluvat tästä siis valtiovarainvaliokunnalle. Sivistysvaliokunta otti budjettilausunnossaan kantaa jo edellä mainitsemaani valtionosuuskysymykseen, mutta nosti esille myös monia akuutteja sivistystoimen tarpeita. Näitä olivat muun muassa tämä kyseinen veikkausvoittovarakysymys, teattereiden rahoitus, täydennyskoulutus erityisopetuksen osalta siten että kaikki opettajat saisivat täydennyskoulutusta erityispedagogisista taidoista, ja ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminnan rahoituskysymys. Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään huomioinut kaikki nämä sivistysvaliokunnan lisäysesitykset, mikä on erinomainen asia. Se on joko lisännyt suoraan budjettiin sivistysvaliokunnan esittämät määrärahat tai edellyttänyt mietinnössään esittämiemme asioiden edistämistä. Olen valtiovarainvaliokunnan ja sen sivistysjaoston esityksiin tyytyväinen. Ainoastaan ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoituksen osalta olisin toivonut vielä velvoittavampaa pontta asiasta. Uskon kuitenkin, että ammattikorkeakoulusektorin osalta ensi keväänä tullaan tekemään lisäyksiä, kun tutkimuksen lisärahoitusohjelmasta tai budjetin lisäyksistä raamin yhteydessä päätetään.

Arvoisa puhemies! Tällä kertaa budjettia voi hyvällä mielellä kehua.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tahvanainen, kyllä on niin, että ensi vuoden talousarvioon sisältyy monta sinänsä hyvää parannusta, joita kokoomus tervehtii ilolla, mutta tosiasia on se, että viime hallituksen aikana työllisyys koheni ja kuntatalous parani ja tämän hallituksen aikana on käynyt päinvastoin. Todella suuri huoli on suomalaisessa yhteiskunnassa koko hyvinvointiyhteiskunnan pohjasta ja siitä, miten me tulevaisuudessa pärjäämme. Kyllä hallituksen on helppo esittää rahaa sinne ja tänne, mutta mitään ei ole tehty työllisyyden parantamiseksi eikä kuntatalouden kohentamiseksi, tai ainakin ne toimet ovat olleet hyvin pieniä.

Arvoisa herra puhemies! Esitän syvän huoleni perusopetuksen riittävistä voimavaroista. Kouluissa opettajat ja rehtorit ovat saaneet venyä ihan äärirajoille, jotta opetuksen hyvästä laadusta on voitu pitää kiinni. Jatkuvasti kiristyvä kuntatalous vaarantaa perusopetuksen ja tavoitteet turvata jokaiselle lapselle hyvä koulu. Tilannetta vaikeuttaa se, että opetustoimeen on tullut lisävelvoitteita, jotka ovat olleet valmiiksi jo alibudjetoituja. Valtion pakkolaina on suoraan pois peruspalveluista, perusopetuksesta. Kaiken lisäksi hallitus ei aio täyttää lupaustaan käyttää ikäluokkien pienentymisen vuoksi vapautuvat varat koulutuksen kehittämiseen. Tätä ei kokoomus voi hyväksyä. Unohdettu on myös lupaukset Pääkaupunkiseudulle korjata virheellinen yhteisöveroleikkaus. Opetusministerin omassa kotikaupungissa Helsingissä on jouduttu tekemään suurempia säästöjä kuin pahimpana lama-aikana. Tilanne on todella vakava.

Uudesta Pisa-tutkimuksesta saadut tulokset ovat hyvä asia, joista on syytä olla ylpeitä, ja niin me olemmekin. Suomalaisessa peruskoulussa on tänäkin päivänä hyvät opettajat ja hyvät oppimistulokset. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti ole koko totuus. Lähes neljännes peruskoulun päättäneistä jää vaille kunnollista ammatillista tai muuta koulutusta. Viidennes peruskoulun päättäneistä ei täysin saavuta peruskoulun tavoitteita. Erityisopetuksen tarve on selkeästi lisääntynyt Suomessa, ja olemme tässä suhteessa Euroopan kärkimaita. Huolestuttavaa on myös huono kouluviihtyvyys. Who:n kansainvälisessä vertailututkimuksessa osoitettiin (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) suomalaisten oppilaiden viihtyvän heikoiten koulussa. Vanhasen hallituksen on todellakin otettava tosissaan opettajien ja oppilaiden hätähuudot koulujen tilasta. Tämä on tosiasia, ed. Ala-Nissilä, olisin aika vakavana, jos olisin näistä asioista hallituksessa vastuussa. (Ed. Ala-Nissilä: Oppimistuloksissa oltiin ykkösiä!) — Kyllä, kyllä, mutta se ei ole koko totuus. — Suurin syy koulujen ongelmiin on se, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa oppilaille. Kiire piinaa niin opettajia kuin oppilaitakin. Perusopetuksen laadun turvaamiseksi liian suuret luokkakoot on saatava kuriin. Tämä on ykkösasia. Tuttu ja turvallinen opettaja on kouluviihtyvyyden selkäranka, ja siksi opettajien perusteettomista pätkätyösuhteista on päästävä eroon, koska vain kohtuullisen kokoisissa luokissa pätevien ja vakinaisten opettajien johdolla ja hyvässä työilmapiirissä voidaan kestävästi rakentaa tämän maan tulevaisuutta ja siellä peruskoulussa rakennetaan tämän maan tulevaisuus.

Kokoomus esittääkin kuntien valtionosuuksien lisäämistä, mikä parantaa kuntien mahdollisuuksia opetuksen kehittämiseen, ja tämä on aivan välttämätöntä. Lisärahaa tarvitaan luokkakokojen pienentämiseen, oppilaanohjaukseen, erityisopetukseen, myöskin opetusvälineresursseihin, opettajien työolosuhteisiin sekä opettajien koulutuksiin. (Ed. Ala-Nissilän välihuuto) Miten te hallitusohjelmassa olette sopineet, ed. Ala-Nissilä, että toteutatte hallitusohjelmaa? On aivan välttämätöntä, että ikäluokkien pienentymisestä johtuvat säästöt ohjataan hallitusohjelman mukaisesti opetuksen kehittämiseen ja laatuun.

Opetusministeri Haatainen on hienosti useaan otteeseen puhunut kodin ja koulun yhteistyöstä, ja useat tutkimukset osoittavat, että onnistunut kodin ja koulun yhteistyö monta kertaa parantaa niiden oppilaiden oppimismahdollisuuksia, jotka muuten ehkä saattaisivat olla haasteiden edessä koulussa. Toivonkin, että myöskin mietitään, miten tämä kodin ja koulun yhteistyö, joka on kirjattu opetussuunnitelman perusteisiin, kouluissa on mahdollista. Kovin monessa luokassa opettajalla ei ole aikaa eikä resursseja tehdä sitä kodin ja koulun yhteistyötä. Voisimme yhdessä miettiä sitä, Suomen Vanhempainliitto, monet muut tahot vanhempain osalta, ja tästä asiasta lähestymme opetusministeriä. Kiitän tässä siitä, että hän monin tavoin tätä asiaa on hyvin vienyt eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Huolta ei ole ainoastaan peruskoulun tulevaisuudesta; myös yliopistot kamppailevat liian pienten voimavarojen kanssa, eikä ensi vuoden budjetti tähän tuo helpotusta. Jos ja kun rahaa hieman lisää tulee, se menee palkkausmenojen ja kiinteistökulujen kasvuun. Opiskelijoiden sisäänottomäärien jatkuva kasvu on johtanut yliopistojen ja tutkintojen laadun heikkenemiseen, koska määrärahoihin ei vastaavia korotuksia ole saatu. Turvatakseen yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen tason kokoomus esittää omassa vaihtoehdossaan, omassa vastalauseessaan, yliopistojen toimintamenoihin lisäystä.

Arvoisa herra puhemies! Osa yliopisto- ja korkeakoululaitoksen kehittämisen ongelmista liittyy suoraan nykyiseen rahoitusjärjestelmään. Tämä järjestelmä suosii määrää eikä laatua. Mikäli me haluamme Suomeen maailmanluokan yliopistoja, on tätä järjestelmää muutettava. Tällä hetkellä arvovaltaisella maailman 200 parhaan yliopiston listalla ensimmäinen suomalainen yliopisto on sijalla 129.

Kokoomus onkin esittänyt ja vaatii, että yliopistojen rahoitusjärjestelmää selvittämään asetetaan selvityshenkilö ja tämän selvitystyön perusteena tulee olla riittävän rahoituksen turvaaminen perusopetukseen ja tutkimukseen siten että palkitaan laatua ja tuloksia. Toivon, että tässä asiassa voidaan edetä. Tiedän, että opetusministeriö näissä asioissa on toimissa, mutta tämän konkreettisen esityksen pohjalta voitaisiin edetä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että Suomen tulevaisuuden kannalta aivan olennaista on se, että perusopetus on kunnossa niin peruskouluissa kuin yliopistoissakin, ja myöskin se, että tasapuoliset mahdollisuudet opiskeluun turvataan, ja siksi opintotuen kehittäminen on aivan avainasemassa. Todella ilolla tervehdimme kokoomuksessa sitä, että eduskunta teki sen, mitä hallitus ei aikonut. Kehyksiin ei ollut varattu euroakaan opintotuen kehittämiseen. On hienoa, että eduskunta teki sen, mitä kulttuuriministeri Karpela ei uskaltanut edes ääneen vaatia. Tästä suuret kiitokset eduskunnan hallituspuolueiden kansanedustajille. Kyllä me otamme kunnian, kokoomus, siitä, että kun me näin ponnekkaasti tätä opintotuen kehittämistä vaadimme, niin myöskin saimme hallituspuolueet eduskunnassa toimimaan.

Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että kuvaavaa on, että kulttuuriministeri Karpela on koko keskustelun ajan vaiennut tästä opintotukiasiasta. Mielellämme kuulisimme, aikooko hän jatkossa viedä tätä opintotukiasiaa eteenpäin ja, niin kuin ed. Viitanen täällä kysyi, onko niin, että jatkossakin eduskunta johtaa opintotuen kehittämistä eikä ministeriö.

Aivan viimeiseksi totean sen, että Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana systemaattisesti parannettiin opintososiaalisia etuuksia yhtä vuotta lukuun ottamatta ja kokoomuksen tavoitteena oli tämä asumislisän katon nostaminen, 252 euron toteuttaminen, ja olemme siitä erittäin tyytyväisiä. Voin todeta lopuksi, että myöskin oppositiosta voi näin vahvasti vaikuttaa.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Olen suhteellisen luotettavista lähteistä saanut kuulla, että kun kokoomus oli hallituksessa, niin ei opintotukea kovasti kehitetty, leikattiin kyllä vuonna 95. Tämä hallitus on jo hallitusohjelmassaan kirjannut selkeän tavoitteen parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Esitin kyllä kolmea toimenpidettä viime kevään kehysriihessä. Pitää paikkansa, että tuolloin hallitus ei vielä näihin kahteen muuhun toimenpide-esitykseen rahaa löytänyt, kolmanteen kylläkin koskien tätä opintolainan verosubventiota. Minusta on erittäin erinomaisen hyvä asia, että nyt hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ja hallituksen yhteistoimin on saatu tällainen hyvä paketti, joka tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuoden alussa ja johon opintokokonaisuuspakettiin liittyy myös opetusministeriön osuus.

Mutta toivoisin todellakin myös oppositiopuolueelta joko rehellisyyttä tai uudelleentarkistamista siinä, mitä kahden aikaisemman vaalikauden aikana opintotuelle tehtiin. Se on kovin vähäistä, ja ehkä siitä syystä myös kokoomuksen oma vaaliohjelma oli kovasti tyhjänpuhuva opiskelijoiden suhteen.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vuonna 95 opintotukea leikattiin osana hallituksen sopimia valtiontalouden säästötoimia. Mutta, ministeri Karpela, toivon, että paneudutte omaan alaanne hieman paremmin. Voisin tässä luetella, mitä asioita opintotuesta on joka vuosi parannettu. Vuonna 95 oli se leikkaus. Sen jälkeen 96 ammattikorkeakouluopiskelijat nostettiin yliopisto-opiskelijoiden tavoin korkeamman opintotuen piiriin. 97 nostettiin itsenäisesti asuvien 19-vuotiaiden tuki 20-vuotiaiden tasolle. Vuonna 98 opintotuen enimmäisaika pidennettiin laajaa työmäärää edellyttävien tutkintojen osalta, ja lopuksi vuodesta 2000 totean, että silloin asumislisän korvausaste korotettiin 67 prosentista jopa 80 prosenttiin jne. Minulla on täällä tämä lista ja voin sen ministeri Karpelalle ojentaa. Kun hän totesi, että hän luotettavista lähteistä on saanut tietää, ettei Lipposen hallituksien aikana opintotukea parannettu, niin hänen tietonsa ovat tässä suhteessa täysin väärät.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että opiskelijajärjestöt tulivat minulle hyvin huolissaan kertomaan siitä tosiasiasta, että kahden edellisen vaalikauden aikana ei opintotukea ole riittävästi heidän mielestään kehitetty. Minä otin tämän viestin varsin vakavasti, ja näin ovat ottaneet myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmät.

Haluaisin myös muistuttaa siitä, että nyt kun tämä paketti on valmistumassa ja se tuodaan eduskuntaan, niin olemme kaikilta opiskelijajärjestöiltä saaneet yksimielisen positiivisen palautteen tämän kokonaisuuden eteenpäinviemiseksi. Se on paljon puhuva totuus, jota kannattaa kuunnella myös ed. Sarkomaan.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa äskeisessä ed. Sarkomaan puheenvuorossa oli osa ihan paikkansa pitävää, eli kyllähän tuli muutamia hyviä uudistuksia viime kausillakin, ei ehkä näin merkillepantavaa ja isoa kuin tämä.

Mutta on huomattava, mikä on hyvin mielenkiintoista, että sielläkin oikeastaan se merkittävin eli tukiprosentin nosto 67:sta 80:een tuli muuten samalla tavalla eli eduskunnan taistelemana. Muistan hyvin sen pohjaesityksen, mikä oli Suvi Lindénillä. Se oli 70 prosenttia. Opiskelijajärjestöt halusivat ehdottomasti sen 80:een, ja niin halusi muun muassa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä. Me kesäkokouksessamme linjasimme, että tämä tukiprosentti ei meille riitä. Me haluamme 80.

Siitä samalla lailla taisteltiin syksy, niin kuin nytkin on taisteltu asumislisästä, ja lopputuloksena tuli sitten se 80 eduskunnan käden kautta. Eli eduskunnan hallituspuolueet ovat tehneet hyvää työtä eduskunnassa. Nyt on aukaistu yhdessä uudistuksessa tämä pää, mutta tosiaan viime vuonna teimme ihan saman, eli eduskunnan myötävaikutuksella ateriatukea korjattiin jnp. (Puhemies: Minuutti, edustaja!)

Tatja  Karvonen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta ed. Sarkomaalle sen, että hän unohti mainita pari asiaa. Vuonna 95 Lipposen hallituksessa opintorahaa leikattiin ja lisäksi asumislisän korvausastetta laskettiin 75:stä 67:ään, 95 laskettiin. Vuonna 99 Lipposen hallitus ei tehnyt mitään muutoksia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, jos katsotaan vuodesta 96 eteenpäin, niin vuonna 99 ei tapahtunut mitään. Sitten muina vuosina tapahtui tiettyjä kosmeettisia parannuksia, pienehköjä parannuksia. Jos otetaan huomioon tämä voimakas leikkaus, saldohan on varsin vähäinen. Tosiasia on, ja se ilmenee muuten ministeri Lindénin vastauksesta ed. Väistön kirjalliseen kysymykseen, että opintotuessa elettiin kymmenen vuoden alamäkeä.

Nyt se päättyy. Se on hyvä asia. Siinä ei kokoomusta ole tarvittu. Hyvä, että tunnustatte tämän tosiasian, mutta hallituspuolueiden toimesta tämä on tehty, ja tämä nyt kuitenkin ilmenee näistä asiakirjoista. On hyvä asia, että eduskunnassa laajasti nyt ollaan tätä yhteistä tavoitetta tukemassa. Tässä on myöskin se puoli — arvoisa puhemies, haluan lyhyesti vielä sanoa sen — että kun on tärkeätä, että panostetaan (Puhemies: Minuutti!) osaamiseen ja opiskeluajat lyhenevät, niin tämä nyt sopii tähän kuvioon hyvin.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä muistaa, että 91—95 Ahon hallitus velkaannutti valtakunnan täydellisesti. 60 miljardia markkaa otettiin parhaana vuonna nettomääräisesti velkaa. Sitten, kun tuli Lipposen hallitusten aika, leikattiin menoja, kaikkia momentteja, ihan perhepoliittisia etuuksiakin, ihan kaikkea leikattiin sen takia, että tervehdytettiin valtiontalous. Ministeri Karpela on aivan oikeassa siinä, että järjestöjohtajat käyttävät ilmausta "ei ole riittävästi nostettu", koska jokainen on entinen järjestöjohtaja, joka sanoo joskus, että "riittävästi". Tämä "riittävästikin" unohdetaan kahdessa viikossa, mikä teille on nyt kerrottu.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karvoselle totean, että olisi kohteliasta kuunnella kollegojen puheenvuoroja. Totesin, että kyllä vuonna 95 valtiontaloudellisista syistä leikattiin, ja totesin, että opintotukea on systemaattisesti parannettu joka vuosi tämä poislukien paitsi yhtenä vuonna. Totesin sen puheenvuorossani; täällä luen ihan faktaa enkä vääristele totuutta.

Ministeri Karpelalle totean sen, että te totesitte, että olette saanut luotettavista lähteistä tiedon, että opintotuelle ei ole tehty mitään, ja korjasin sen virheen. Vastauksessanne totesitte, että opiskelijoiden mielestä ei ole riittävästi parannettu. Ei varmasti ole. Olen itse vanha SYL:läinen, ja vanha teesimme on se, että oikean suuntaista mutta riittämätöntä. Olen siinä opiskelijajärjestöjen kanssa samaa mieltä, että kyllä opintotuen parantamisessa riittää tehtävää. Tämä 252 euroa oli hyvä askel, ja varmasti tulorajoja ja opintorahan tasoa täytyy tulevaisuudessa katsoa. Mieluummin katsoisinkin, arvoisa herra puhemies, tulevaisuuteen enkä peruutuspeiliin. Liian usein katsotaan menneitä aikoja. Mielellään kuulisimme täällä vihdoin kulttuuriministeri Karpelan (Puhemies: Minuutti!) näkemykset siitä, miten opintotukea aiotaan jatkossa kehittää. Sitä on useaan otteeseen kysytty, mutta vastausta emme ole vielä saaneet. (Puhemies: Minuutti!)

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opintoasioissa ei mielestäni hallitusten, ei nykyisen eikä edellisten, kannata kovin paljon rintaansa röyhistellä. Näitä pieniä parannuksia, mitä on saatu aikaan, on pääasiassa saatu eduskunnan ja erityisesti sivistysvaliokunnan toimesta. Sieltä nämä kaikki parannukset ovat lähteneet, ja sitten ne on hallitus joutunut ottamaan huomioon, niin nykyinen kuin edellisetkin hallitukset.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä huomauttaisin myöskin siitä, että olisi terveempää katsella eteenpäin eikä taaksepäin. Varsinkaan ministereitten ei pitäisi katsoa kovin paljon sitä, mitä on tapahtunut 90-luvun puolessavälissä. Pitää muistaa, että 90-luvun alussa tilanne romahti ja vuodesta 95 eteenpäin oli todella tehtävä monella sektorilla hyvin vaikeita ratkaisuja, jotta Suomi saatiin jaloilleen. Tästä tässä on kaiken kaikkiaan kysymys. Pääministerinä oli silloin Esko Aho, kun alettiin tilannetta korjata.

Nyt tästä eteenpäin, kun täällä puhutaan, minä toivon, että haetaan perusteluita tulevaisuudesta eikä menneisyydestä.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti olemme kiitollisia siitä, että asumistuki nostettiin siihen, mikä on ollut kokoomuksen tavoite, ja opiskelijat ovat olleet tätä asiaa ajamassa. Mutta jos opiskelijoiden asemaa halutaan kehittää, niin kyllähän opintoraha on ollut kymmenen vuotta niin, että siihen ei ole tullut lisäystä. Se on ollut meidän hallitustemme aikana ja myöskin nyt, ja tulevaisuudessa se on yksi semmoinen asia, joka olkoon seuraava tavoite. Sille ei ole nyt tapahtunut yhtään mitään.

Sitä paitsi tietyille opiskelijoille vielä meikäläisen aikana, joskin eduskunta sen hoiti kuntoon, lisättiin opintoviikkoja, joihin tuli rahoitusta, jolloin heidän opiskelunsa sai myöskin tukea. Mutta toisen asteen koulutuksessa olevien ja niiden alle 20-vuotiaiden, jotka asuvat kotona, opintotukiasia on täysin hoitamatta tänä päivänä. Se on jäänyt jälkeen ihan todella paljon.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tilanne on se, että nämä pikku korjaukset, joita täällä muun muassa ed. Sarkomaa luetteli, eivät ole korvanneet sitä suurta leikkausta, joka tehtiin vuonna 95. Tästä johtuen on erittäin hyvä asia, että opiskelijoiden asemaa voidaan kehittää ja tämä paketti voidaan tuoda eduskunnan käsiteltäväksi heti ensi vuoden alussa, kun kansanedustajat saapuvat talvilomaltaan.

Olen useaan otteeseen kertonut, kuinka tätä viedään eteenpäin ja millaisessa aikataulussa. Jos ed. Sarkomaa ei ole sitä kuullut, niin kerrottakoon se vielä kerran. Tämä kokonaisuus on siis tulossa ensi vuoden alussa eduskunnan käsiteltäväksi, ja väittäisin, että olemme päässeet, sanoisinko, miltei historiallisen harppauksen eteenpäin siinä, että tästä paketista tulee hyvä kokonaisuus niin opintotuen osalta kuin myöskin opintoaikojen kohdalta.

Kannattaa pitää nyt se tosiasia mielessä, miksi me teemme näitä toimenpiteitä: Siksi, että suomalainen väestö ikääntyy. Me tarvitsemme lisää työvoimaa ja näin ollen pyrimme näillä toimenpiteillä toimimaan siten, että opinnot vauhdittuisivat ja työelämään siirtyminen vauhdittuisi. Tämä on se syy, miksi me toimimme, kuin myös se, että opintososiaalista asemaa parannetaan. Nämä kaikki (Puhemies koputtaa) tavoitteet, joita olemme itsellemme asettaneet, toteutuvat näiden toimenpiteiden myötä. Tietysti meillä opetusministeriössä on valmius viedä eteenpäin myös muita toimenpide-esityksiä, jos valtiontalous näin sallii.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kesti kauan hakea papereita, ja sen takia tämä viivästys. Siinä oli niin paljon näitä muita asioita, ja minä yritin omaanikin hakea, mutta kyllä minä nyt suurin piirtein löydän.

Minulla oli eniten mielessä tämä Noste-koulutus ja sitten oppisopimuskoulutus. Minun mielestäni on hyvä, juuri niin kuin kokoomuskin täällä on esittänyt, siirtää Noste-koulutuksesta oppisopimuskoulutukseen rahaa. Minä olen selvityttänytkin sitä mielestäni, ja työvoimatoimistot ja monet muutkin tahot ovat sitä mieltä, että Noste-koulutus on aika rajoittavaa. Se ei ole oikeastaan semmoista kuin tämä oppisopimuskoulutus, joka antaa mahdollisuuden jatkokoulutukseen ja kaikkeen muuhun. Tämä Noste-sopimuskoulutus on aika rajallinen. Tässä sanotaan, että on tarkoitettu tietysti vanhempien ihmisten käyttää sitä muotoa. Tästä nyt vähän vaikka luen:

Noste-ohjelman kohderyhmäksi ajateltiin 10 000—12 000 henkilöä, joista noin puolet osallistuisi oppilaitosten järjestämään ammatilliseen koulutukseen, toinen puoli oppisopimuskoulutukseen ja loput työvoima- ja lukiokoulutukseen. Tämän vuoden lokakuuhun mennessä oppilaitosmaisen ammatillisen koulutuksen on aloittanut noin 5 000 henkilöä, mutta näistä valtaosa, noin 2 300 henkilöä, on aloittanut tietokoneen ajokorttikoulutuksen. Arvioimatta sitäkään jokainen tietää, että se ei hirveästi pelkästään johda mihinkään. Kaiken kaikkiaan ohjelman on aloittanut 5 123 henkilöä, jotka ovat puolet tavoitteesta. Oppisopimuskoulutukseen on osallistunut noin 118 henkilöä, vaikka tavoitteena oli 6 000 henkilöä. 69 henkilöä on Nosteessa toistaiseksi suorittanut ammatillisen tutkinnon, 125 henkilöä saa valmiiksi osia ammatillisesta tutkinnosta, 628 on suorittanut tietokoneen ajokortin ja 329 osia siitä. Tietokoneiden käyttötaitojen lisääminen on sinänsä tärkeä, muttei riittävä edellytys ammatillisen osaamisen lisäämiseksi tai ammatillisen tutkinnon suorittamiseksi.

Arvoisa puhemies! Edellä mainitun perusteella on tärkeää, että hallitus ja erityisesti opetusministeri ja työministeri toimisivat niin, että Noste-ohjelmasta tehdään selkeästi organisoitu, todellisiin tarpeisiin perustuva yrittämishanke. Nyt opetus on hajonnut oppilaitosten muodostamiin verkostoihin niin, ettei vastuullisia osapuolia löydy. Kansalaisten osaamisvajeeseen tarvitaan määrätietoisia, vastuullisia, tarkasti organisoituja voimia. Tältä taustalta kokoomuksen eduskuntaryhmä on vastalauseessaan esittänyt 55,3 miljoonan euron vähentämistä Noste-ohjelmasta ja resurssin siirtämistä oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen on tehtävä organisoidusti yhteistyössä asiakkaiden, työnantajien, työvoimatoimistojen, oppisopimuskeskusten ja näyttötutkinnoista vastaavien oppilaitosten kanssa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Laxellin esitykseen aluksi: Kyllä tämä Noste-ohjelma tarvitsee myös rahaa. Sehän on siellä parlamentaarisessa aikuistyöryhmässä aikoinaan yksimielisesti todettu hyvin tärkeäksi, enkä tiedä näitten rahojen siirtoa sieltä sitten oikein. En pidä sitä järkevänä.

Sitten ed. Tahvanainen antoi varsin ruusuisen kuvan opetusministeriön hallinnonalasta. Minäkin olen sitä mieltä, että budjetti sisältää hyviäkin asioita, mutta kokonaisuus ei ole kovinkaan hyvä. Ed. Tahvanainen toi myös ihan oikein esille sen, että sivistysvaliokunnalla ja sen esityksillä on ollut suuri merkitys niihin pieniin parannuksiin, joita on saatu aikaan niin tämän hallituksen aikana kuin edellisenkin hallituksen aikana. Tuonkin tässä aluksi esille muutamia myönteisiä asioita, joita hallitus on huomioinut talousarvioesityksessään.

Sivistysvaliokunta on esittänyt, että kirjastojen valtionosuuksien siirtoa budjetista katettaviksi pitää nopeuttaa. Nyt tämä asia etenee valiokunnan toivomaan suuntaan, ja aikataulu nopeutuu kahdella vuodella. Tämä on hyvä asia. Tämä antaa nyt pelivaraa sille, että veikkausvoittovaroja voidaan käyttää enemmän muun muassa taiteeseen, urheiluun ja liikuntaan, nuorisotyöhön sekä teattereille että orkestereille. Näitä määrärahoja on käytettävissä 9,5 miljoonaa euroa, ja voi sanoa, että tämä lisäys ei tule ainakaan liian aikaisin, sillä monilla kulttuurisektoreilla on suuri rahoitusvaje, esimerkkinä vain alueteatterit. Ministeri Karpela tämän hyvin tietää. Osahan näistä on suorastaan kriisitilanteessa taloutensa takia.

Sitten nämä opintotukiasiat: Opintotukipaketinhan piti tulla jo vuosi sitten käsittelyyn, mutta nythän tämä on ainakin vuodella lykkääntynyt, ja kuinka kauan tämä sitten lykkääntyy, ennen kuin näemme tämän kokonaisuuden? Hallitus on mainostanut, varsinkin hallituspuolueen edustajat, opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamista hyvin positiivisena asiana, ja sitä se onkin. Tämän vuokrakaton korottamista 252 euroon kuukaudessa on jo vaadittu pitkään. Huonoa tässä vain on se, että nyt korotusta on lykätty hyvin takapainotteiseksi ensi vuonna. Sehän tulee nimittäin voimaan vasta 1.11.2005, eli aika harvoin kai tällä tavalla ihan vuoden lopussa tämmöisiä esityksiä tulee. Tämä ei missään nimessä vastaa niitä toiveita ja esityksiä, joita opiskelijat ja opiskelijajärjestöt ovat esittäneet, puhumattakaan niistä lupauksista, joita hallituspuolueet ovat ennen vaaleja opiskelijoille antaneet. Kyllä varsin monet edustajat ovat antaneet ymmärtää, että tämä asia hoidetaan heti, kun puolueet valtaan pääsevät. Sen takia vasemmistoliiton ryhmä tuleekin esittämään lisämäärärahaa, jotta vuokrakaton korotus voidaan aientaa. Samoin esitämme määrärahaa opintorahan asumislisän maksamiseksi koko kalenterivuoden ajalta. Tätä ympärivuotista asumislisää ovat viime eduskuntakaudella vaatineet monet keskustan edustajat. Nyt heillä on todella hyvä tilaisuus lunastaa nämä lupauksensa.

Myönteinen asia on mielestäni myöskin tämä Noste-ohjelman huomioiminen. Siinähän ei olla ihan siinä aikataulussa, mitä tämä parlamentaarinen aikuistyöryhmä esitti.

Sitten tämä opintoraha, mistä ed. Dromberg puhui. Se on jäänyt todella pahasti jälkeen muusta tulokehityksestä, ja minä uskon ainakin, että tämä jälkeenjääneisyys onkin yksi syy opintoaikojen pitkittymiseen, koska opiskelijoiden on käytävä entistä enemmän ansiotyössä opintojensa ohella. Kysymys on monesti, että pitää käydä sen takia, että toimeentulo on turvattu.

Sen takia ryhmämme tuleekin esittämään opintorahan tasokorotusta. Tämän ei mielestäni pitäisi olla vaikea toteuttaa, koska onhan hallituksella ollut varaa antaa hulppeita veronkevennyksiä suurituloisille, samoin rahaa on riittänyt jopa kaikkein rikkaimpien suomalaisten huomioimiseen. Viittaan tässä vain varallisuusveron poistoon heiltä. Rahaa siis on, ja sen takia sitä osoitettava myös kaikkein pienituloisimmille ryhmille eli muun muassa opiskelijoille.

Sitten näitä negatiivisempia puolia: Tässähän on tämän hallituksen aikana, kun on saavutuksia tuotu esille, otettava myös huomioon, että opintolainapainotteisuus on entistä enemmän tullut Sailaksen mallin mukaisesti tämän hallituksen ohjelmaan. Tätä puolta ei ole paljon kommentoitu täällä tänä iltana. On puhuttu vain hyvistä puolista ja vaietaan heikennyksistä.

Sitten tuon esiin erään opintotukeen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden, jonka arvoisat ministeritkin tuntevat erityisen hyvin. Tästä asiasta on paljon puhuttu, mutta jostain syystä asiaa ei vain korjata, enkä syytä tästä pelkästään tätä hallitusta vaan myös edellisiä. Tämä on ollut edellistenkin hallitusten tiedossa. Asia on se, mistä ed. Dromberg jo mainitsi, toisen asteen alle 20-vuotiailla, täysi-ikäisillä, itsenäisesti asuvilla opiskelijoilla opintorahan suuruuteen vaikuttavat vanhempien tulot, vaikka heillä ei olisi mitään tekemistä enää vanhempiensa kanssa. Näin ei ole kuitenkaan korkeakouluopiskelijoilla eli korkeakouluopiskelijoilla tuki on vanhempien tuesta riippumaton. Silloin minusta tällainen käytäntö asettaa toisen asteen opiskelijat eriarvoiseen asemaan täysin perusteettomasti korkea-asteen opiskelijoihin verrattuna.

Kun perustuslain 6 §:n 2 momentissa todetaan, että ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eriarvoiseen asemaan, niin tässä kyllä herää kysymys, että ei kai hyväksyttäväksi perusteeksi kelpaa se, että opiskelija on toisen asteen opiskelija eikä korkeakouluopiskelija. (Ed. Dromberg: Näin on!) Minusta tämä on hyvin hankala tilanne ja kun tämä on tiedossa vielä, niin tässä minusta nyt kyllä loukataan tasa-arvoisuutta.

Vasemmistoliiton ryhmä esittääkin määrärahaa tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi, ja muistan esimerkiksi, kuinka ed. Antti Rantakangas teki keskustassa tästä viime kaudella oikein lakialoitteen. Ainakin Antti Rantakangas tulee varmaankin, kun hän on tämän asian ottanut aikoinaan esille, tukemaan meidän esitystämme. (Ed. Pulliainen: Onko se takinkääntö siinä vaiheessa?) — Saapa nähdä. (Ed. Dromberg: Katsotaan!)

Juhlapuheissa usein sanotaan, että toisen asteen koulutuksen vetovoimaisuutta on lisättävä. Tämä on semmoinen fraasi, että kun on joku ammatillinen oppilaitos, jotakin juhlaa vietetään, ja kun tulee ministeri tai kansanedustaja, niin se sanoo tämän ensimmäiseksi. Mutta sitten käytännön teot kuitenkin puuttuvat, ja minun mielestäni toisen asteen opiskelijat on kyllä tunnustettava samanarvoisiksi muiden opiskelijoiden kanssa. Uskon, että tämäkin osaltaan saattaa lisätä toisen asteen vetovoimaa, jos saadaan opiskelijoiden tasa-arvoisuus edes toteutumaan. Ed. Gustafsson on myös hyvin perillä tästä problematiikasta, ja vetoaisin suorastaan, että siellä hallituksen koville ministereille pitää nyt saada lopulta tämä asia menemään perille, ja saadaan tämä asia korjattua. (Ed. Gustafsson: Lämmöllä näin joulun alla!) Minä arvasin, että tulemme saamaan tukea myös laajemminkin kuin keskustasta tälle asialle. (Ed. Dromberg: Pannaan korvan taakse!) Tämä oli hieno lupaus, Jukka Gustafsson, kiitoksia joulun alla.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi yhteenvedonomaisesti opetusministeriön hallinnonalasta: Muutamien valopilkkujen jälkeen kokonaisuus on heikko. Kuntien rahoitustilanne huomioiden opetus- ja kulttuuritoimi on erittäin vaikeassa tilanteessa monissa kunnissa. Varmaan kaikki tietävät tämän. Seurauksena on se, että kouluja lopetetaan, maaseutu autioituu myös, kun kyläkoulut lopettavat toimintansa. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa keskustalla on merkittävä rooli hallituksessa.

Monet asiat johtuvat nimenomaan valtion toimista. Saimme sivistysvaliokunnassa selvityksen siitä, mitä valtion toimenpiteet vaikuttavat opetustoimeen kaiken kaikkiaan. Meillähän tehtiin tästä laskelma. Valtion ottama pakkolaina kunnilta sekä monet muut seikat kuten uudet velvoitteet kunnille aiheuttavat sen, että kuntien rahoitus heikentyy, ja tästä seuraa se, että laadukas koulujärjestelmämme vaarantuu. Tämä kaikki tapahtuu aikana, jolloin rahaa tuntuu riittävän muun muassa suurituloisille.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin myönteistä, että nuorisotyön rahoitus kasvaa ensi vuodelle. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet tehdä kunnallista nuorisotyötä. Nuorten syrjäytyminen on todella vakava ongelma tietysti maaseudulla, ei ole vapaa-ajan harrastuksia, ja tämä tulee kyllä tarpeeseen. Olen riittävästi nähnyt nuoria tuolla kaljabaareissa, kyllähän toki sielläkin saa käydä, mutta jos niistä tulee nuorison iltahoitopaikkoja, se ei ole kauhean hyvä asia.

Veikkausvoittovaroja tulee myös nyt siis urheilulle ja taiteelle ja sekin auttaa tässä asiassa. Jakosuhdelaki on nyt voimassa vuoden. Vielä pari vuotta sitten kulttuurin osuus koko budjetista oli vain vajaan prosentin eli kansainvälisessä vertailussa aivan paarialuokkaa, mutta nyt se onneksi paranee. Uskon, että kulttuuriin sijoittaminen tuo Suomelle hyvinvointia takaisin. Esimerkiksi audiovisuaalinen sisällön tuotanto on nuorisolle hyvin tärkeätä ja on hyvin pitkällä Suomessa. Siitä tehdään kaikenlaista tietokonemaailmassa ja videoissa, ja uskon, että se raha tulee takaisin monella tavalla. Samoin kaupunkien orkesterit saavat nyt vähän lisää rahaa, ja sekin on hyvä asia. Suomalainen musiikkihan on myös vientituote.

Herra puhemies! Nyt tehtävä asumislisän korotus merkitsee keskivertokorkeakouluopiskelijan kuukausitukeen noin 4,5 prosentin korotusta. Asumislisän vuokrakaton korottaminen on siis tärkeä asia, mutta tietenkään, niin kuin täällä on ollut puhetta, se ei riitä. Ministeri Karpela sanoikin, että sitä pakettia ensi keväänä vielä tarkistetaan. Samoin verosubventio, eihän se auta tämän päivän tilanteeseen monellakaan varsinkaan, kun ei ole tietoa, saako sitä työtä jossain vaiheessa.

Täällä kiinnitettiin huomiota hyvään asiaan eli siihen, että alle 20-vuotiaiden opintotukeen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä heidän opintotukensa on niukka ja sen myöntämisessä otetaan huomioon vanhempien tulot. Tämä on yksi epäkohta.

Väestön ikääntymisen myötä hallitus on tosiaan tehnyt tavoitteen, että opiskelijat tulisivat nopeammin työelämään. Haaste on suuri, sillä vain noin kolmannes yliopisto-opiskelijoista valmistuu tällä hetkellä viidessä vuodessa. Toki tässäkin eduskunnassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole valmistuneet koskaan, mutta tulevaisuudessa se on kuitenkin tarpeellista. Ammattikorkeakoulujen numerot näyttävät paremmilta, mutta silti olen huolissani siitä, mistä löytyvät ne tulevaisuuden kädentaitajat. Täytyy sanoa, kun ministeri tuossa poistui, että kun kaikki nuoriso haluaa nykyään olla idolseja ja muita filmitähtiä, niin meidän pitää varmaan ministerin kanssa lähteä nuorisolle kertomaan, että ei nuorisoidolina oleminen välttämättä ole koko elämä, pitäisi osata ihan niitä normaalitöitäkin tehdä. Ehkä tuo oppisopimusjärjestelmän kehittäminen olisi vastaus tähän, ja toisaalta myös vanhemmalle työväelle ei saisi olla esteitä kouluttaa itseänsä uuteen ammattiin; tämä Noste-ohjelma on tärkeä.

Tohtori Pekka Himanen tulevaisuusvaliokunnassa totesi keväällä istunnossa, jossa ei kovin montaa kuuntelijaa kyllä ollut, että Suomi tarvitsee menestyäkseen tulevaisuudessa luovan talouden. Kulttuuria ja teknologiaa yhdistämällä syntyy luovaa jännitettä, semmoista positiivista pörinää. Tämä on suuri haaste koululaitoksellemme, miten me opetamme lapset luoviksi ja oppimaan uutta. Tässä tullaan siihen peruskysymykseen, että perusopetusta ei saa rapauttaa. Totta kai erikoislahjakkaitakin täytyy jotenkin tukea, mutta kyllä minä sanon, että siellä perustasolla on nyt suuria ongelmia, ja esimerkiksi koulunkäyntiavustajia tarvitaan. On paljon lahjakkaita, hyviä lapsia, mutta he eivät välttämättä sopeudu päivittäiseen koulurytmiin, ja siellä tarvitaan kyllä apua.

Toisaalta voidaan olla huolestuneita myös meistä aikuisista, miten loppuun palaneet aikuiset pystyvät luomaan uutta ja innovoimaan. Kaiken huipuksi ei ole enää olemassa ikuisia työpaikkoja. Siihen ajatukseen täytyy tottua. Minusta tuntuu, että tässäkään salissa moni ei ole tätä edes ajatellut, että ei sitä olla enää maailmantappiin töissä siinä samassa firmassa, missä oltiin ennen eläkkeelle saakka, saatiin se kultakello. Nyt täytyy vaihtaa ammattiakin elämänsä aikana jopa useampaan kertaan. Tässä tullaan tähän elinikäisen oppimisen ajatukseen, että sitä voidaan tehdä, jolloin opiskelurytmi pysyy hallussa koko ajan, kun tekee työtä, että on sellainen opiskeluvire, koska jos on pitkään vain raakaa työtä tehnyt ja yhtäkkiä pitäisi alkaa opiskella, niin se on aikamoinen vaikeus.

Olen tehnyt, herra puhemies, talousarvioaloitteen Tampereen komediateatterin ulottamisesta teatterilain piiriin. Tuo teatterihan täyttää nuo kriteerit, koska siinä voi olla myös yksityinen yhteisö tai säätiö, kun se harjoittaa vakinaista esitystoimintaa. Uskon, että tämä saa myös muilta Pirkanmaan kansanedustajilta tukea. Ainakin ed. Tiura on ollut hyvin aktiivinen tässä asiassa jo aikaisemmin.

Teatterillahan on menossa neljästoista vuosi. Esiintyjät kuuluvat maan eturivin taiteilijoiden joukkoon. Totta kai, kun puhutaan teatterikaupunki Tampereesta, niin Työväen Teatteri ja Tampereen Teatteri ovat niitä lippulaivoja, jotka todella tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Traagista on — juttelin tässä juuri teatterinjohtaja Roineen kanssa — että vaikka ohjelmistotkin on ruuvattu sellaisiksi yleisöä houkutteleviksi ja salit on täynnä, niin silti koko ajan mennään tappiolla, kustannukset ovat nousseet niin paljon. Tässä ministeri Karpela on ihan oikealla linjalla, että henkilötyövuosiin on saatava korotusta ja indeksikorotukset täytyisi palauttaa.

Herra puhemies! Tampere tähtää maailman kantasolututkimuksen kärkeen, tänään luin sen lehdestä. Soluteknologian keskus laajentaa työtään maailman huippututkijoiden avulla. Tässä on nyt hyvä esimerkki siitä, että vahvojen yliopistojen voimavaroja ei tulisi vähentää esimerkiksi alueellistamisen merkeissä, vaan niitä tulisi vahvistaa, jotta pystyisimme kansainvälisen innovaation kärjessä olemaan.

Ja lopuksi yksi kritiikin arvoinen asia. Seurantalojen ja työväentalojen korjaamiseen on raha vähentynyt tulevana vuonna. Minä olen itse esittänyt semmoista ideaa, että nuorisoseurat esimerkiksi voisivat toimia todellisina kylätaloina suurten kaupunkien kehäkunnissa, minne uudet asukkaat tulevat, ja siellä ihmiset voivat tutustua toisiinsa ja tehdä yhteistä työtä oman kotikylänsä hyväksi. Kaikki eivät kuitenkaan halua välttämättä liittyä Rotary Clubiin tai heillä ei ole venettä, että voisivat liittyä pursiseuraan.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun. Ensinnäkin pari erinomaisen myönteistä asiaa.

Ensinnäkin se, että opiskelijoitten asumistukea on nyt ruvettu parantamaan, on todella hyvä asia. Se helpottaa erikoisesti oppositiokansanedustajien elämää, koska nämä järjestöt kääntyvät tietysti juuri meidän puoleemme haluten, että me teemme täysin mahdottoman mahdolliseksi. Sitten ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin tehdä mahdotonta, ja siitä saattaa olla mahdoton tulos, ja nyt se on positiivinen tulos. Kun ministeri täällä — joka nyt poistui toisen ministerin kanssa juuri katsottuaan, että aha, minä olen seuraavana puhujana, sudenulvontaa ei viitsi kuunnella, vielä vähemmän ottaa siitä opikseen — ministeri oli äärimmäisen tyytyväinen siitä, että joku oli sanonut, että on saatu riittävästi, kun on tämä muutos saatu aikaan. Me voimme tämän laatuisille ajatuksille todeta, että niitten kestoikä on se kaksi viikkoa tai vähän rapiasti. Voi olla, että menee tuonne uuteen vuoteen, mutta sen jälkeen on palattu normaaliin päiväjärjestykseen.

Toinen asia, joka on myönteinen asia, on se, että eläinsairaala on tulossa Viikkiin. Se on erittäin järkevää, nimittäin jos tätä päätöstä ei nyt olisi syntynyt ja tällä aikataululla, millä se on nyt toteutunut — nythän kuulimme, että raha-asiainvaliokunta oli sen asian myöskin tänä päivänä niitannut pöytään — sehän olisi merkinnyt parin vuoden päästä, että eläinlääketieteen opiskelijat lähtevät opiskelemaan Viroon taikka Upsalaan taikka Osloon, niin kuin aikoinaan oli, taikka Saksaan. Ei kerta kaikkiaan järjen hiventäkään yhden rakennuksen takia. Elikkä nyt on hyvä, että tämä asia tuli kuntoon ja sillä siisti.

Sitten asiasta, josta olen jo tänä päivänä ollut innostunut muutaman vastauspuheenvuoron verran, nimittäin siitä, että nyt on kerrankin ollut mahdollista arvioida sitä, onko se opetuksen perimmäinen tavoite ylipäätään toteutumassa. Jos me ajattelemme sitä, mitä tänä erittäin nopeasti tiedollisesti kehittyvänä aikakautena tapahtuu, me joudumme opiskelemaan itse kukin joka ikinen päivä, ja jotta me pystyisimme oikealla tavalla ja myöskin vähän tehokkaalla tavalla imemään itseemme niin sanotusti oikeita asioita, se merkitsee sitä, että meillä pitää olla koulutuksen ja elämänkokemuksenkin perusteella kyky tehdä oikeita kysymyksiä joka ikinen päivä. Siis perusopetuksen ehdoton vaatimus on se, että se opettaa opiskelijan, koulukkaan, tekemään oikeita kysymyksiä, siis opettaa rakentamaan kysymyksen oikein siinä elämän todellisuudessa, jossa joutuu joka ikinen tuleva päivä elämään.

Jos nyt jokin tutkimus, niin kuin tämä niin sanottu Pisa-tutkimus, Program for international student assessment, antaa tuloksen, että suhteellisesti otettuna meidän viisitoistakesäisemme pärjäävät luonnontieteessä, matematiikassa ja lukutaidossa sellaisessa testissä, jossa joutuu ongelman asettelun kanssa tekemisiin, ei sillä tavalla, että teoreemoja kysytään, että osaatteko te nämä asiat vai ei, ja aivan erikoisesti, jos valmiuksia osoitetaan tällä tavalla luonnontieteessä ja matematiikassa, niin sehän merkitsee sitä, että yksilöllä ja joukolla on se pohja tehdä oikeita kysymyksiä myöhemmän elämän aikana.

Tässä katsannossa tietysti kunnia kuuluu opettajille ja sille koulujärjestelmälle, joka on tämän tuloksen aikaansaanut. Mehän olemme vain välineitä osoittamaan resursseja. Ei meillä sen kummallisempaa merkitystä ole, eikä meistä tule idoleja kellekään, kaikkea muuta, roskaporukkaa ihmisten silmissä. Meidän tehtävämme on tässä tilanteessa aivan erikoisesti kysyä, millä tavalla me olemme mukana varmentamassa sitä, että tämän laatuinen kehitys ajassa, i tid på svenska, mitenkä se kehittyy, miten se valmius säilyy suhteessa muihin maapallon kansalaisiin, jotka lainausmerkeissä ovat meidän kilpailijoitamme eri foorumeilla. Tässä suhteessa pitää pitää erityistä huolta opettajista ja opettajien työympäristöstä. Siinä suhteessa nämä ryhmäkoot ovat avainasemassa. Myöskin opettajien palkitsemiseen pitää kiinnittää huomiota. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan täytyy ottaa tähän asiaan voimakkaasti kantaa ja olla vaikuttamassa siihen, että jotakin tapahtuu tällä palkitsemisen rintamalla.

Ja viimeinen asia lyhyesti, arvoisa puhemies, on se, että yliopistot tarvitsevat perusrahoitukseen lisää. Tässä on nyt käymässä sillä tavalla, että ne suuret joukot opettajia, ei ne Nobel-jahtijoukot, joita on joitakin kappaleita joissakin huippuyksiköissä, vaan se muu keskeinen opettajakunta, eivät pysty pysymään tieteen kehityksen mukana sen takia, että se porukka ei ole aktiivisessa tutkimustyössä mukana sen takia, kun ensinnäkään ei ole oikein aikaa ja toisekseen vielä vähemmän on mitään perusrahoitusta sille. Tämä kielteinen vaikutus rupeaa tuntumaan 10—15 vuoden viiveellä, ja jotta sitä viivetilannetta ei synny, me tarvitsemme pikaisesti rahoitusinstrumentin kuntoon ja nimenomaan niin, että se ei ole Akatemian rahoituksen lisäystä, vaan se on yliopistojen perusrahoituksen lisäystä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Koulutus ja sen hyvä taso on yksi niistä peruspilareista, joiden avulla pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa. Tasokas koulutus ei kuitenkaan synny itsestään, eikä koulutuksen laaja-alaisuutta saa unohtaa.

Maahanmuuttajille on taattava riittävä kielikoulutus. Se on ehdottoman välttämätöntä heille itselleen, mutta myös valtaväestölle. Yhteisissä peruskoulun opetusryhmissä opetuksen taso laskee, jos osa oppilaista ei ymmärrä riittävästi puhuttua kieltä. Esimerkiksi erään peruskoulun ala-asteella opettaja ei voinut lukea Lindgrenin Peppi Pitkätossua, koska osalle maahanmuuttajaoppilaista kieli oli liian vaikeaa. Riittävän kielitaidon opetus on kuntien vastuulla, ja selvää on, että siitä aiheutuvat kulut jakaantuvat hyvin epätasaisesti riippuen kunnassa olevien maahanmuuttajien lasten lukumäärästä. Siksi valtion tulee ottaa hoitaakseen nämä kulut.

Ei voida liikaa painottaa peruskoulun tason merkitystä oppimiselle koko loppuelämän ajaksi. Peruskoulujen olosuhteiden, luokkakokojen ja erityisopetuksen resurssien on parannuttava, niin kuin täällä on moneen, moneen kertaan jo mainittu. Seuraava Pisa-tutkimus kymmenen vuoden päästä ei ehkä olekaan niin onnistunut Suomen kannalta kuin se nyt oli, jos perusopetuksen laadulle ei pystytä tekemään mitään.

Opintojen toisessa päässä yliopisto- ja korkeakoululaitokset tarvitsevat pikaista apua saadakseen rahoitusjärjestelmänsä kuntoon. Kokoomus on tästä asiasta tehnyt selvityksen ja pyytää tekemään selvitystä, jonka perusteella voidaan turvata yliopistoille ja korkeakouluille riittävä ja oikein kohdistettu rahoitus.

Eduskunnan tahdon mukaisesti kirjastomäärärahat on saatava takaisin osaksi valtion budjettia nopeutetulla aikataululla. Veikkausvoittovaroja tulee käyttää alkuperäisten edunsaajien huutavaan rahoituspulaan. Hallituksella on oikean suuntaista säpinää tähän suuntaan, mutta ei vielä mielestäni riittävästi. Muutos tulee tehdä viimeistään 2008, ei yhtään myöhemmin. Olen erittäin iloinen ja kiitollinen siitä, mitä kansanedustajat, edustajatoverini, täällä ovat saaneet aikaan omissa valiokunnissaan, että tämä asia on todella liikahtanut jo jonkin verran eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden koulupäivän pituus on 4—5 tuntia. Nuorimpien koululaisten turvallisuuden lisäämiseksi kuntien velvollisuus on tarjota aamu- ja/tai iltapäiväkerhotoimintaa 3 tuntia päivässä. Se ei useinkaan riitä kattamaan koko päivittäistä yksinoloaikaa, sillä vanhempien 8 tunnin työpäivä työmatkoineen jättää monet lapset vielä useiden tuntien ajaksi yksin.

Tutkimusten mukaan lasten tulee myös liikkua vähintään 2 tuntia päivässä. Tämä ei ole mahdollista koulutuntien puitteissa. Kuntien iltapäiväkerhotoimintaa täydentää järjestöjen toteuttama koululaisten iltapäiväkerhotoiminta, joka tapahtuu yleensä koulun tiloissa ja tarjoaa ohjattua toimintaa, kuten liikuntaa, turvallisessa ympäristössä aikuisen ohjaajan valvonnassa. Se vähentää lasten yksinoloaikaa ja tarjoaa polun uusien hyvien harrastusten pariin. Jatkuva iltapäivätoiminta merkitsee vähintään 25 viikkotunnin työtä ohjaajalle ja lisää siten myös työllisyyttä, kun järjestöissä toimiville työttömille tarjoutuu näin uusia työmahdollisuuksia.

Rahoitus on muodostanut esteen iltapäiväkerhotoiminnan riittävälle tarjonnalle. Emmehän me voi jättää tätä asiaa hoitamatta. Tästä muun muassa olen tehnyt aloitteen ja toivon sille riittävää tukea, jotta myös hallituksessa pystytään tämä asia huomioimaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron siitä syystä, että haluan korostaa erityisesti oppisopimuskoulutuksen merkitystä ja tuoda esille sen, että kokoomus omassa vastalauseessaan esittää 5 530 000 euron lisäystä oppisopimuskoulutukseen ja vastaavan summan, kuten vastuullisen poliittisen puolueen kuuluukin tehdä, ottamista pois Noste-rahoista, eli kyseessä on siis meidän arvovalintamme.

Oppisopimuskoulutus on ammatillisen koulutuksen järjestämismuotona todettu toimivaksi väyläksi työmarkkinoille siirtymiseen työttömille työnhakijoille. Oppisopimuskoulutuksen määrä on kasvanut hyvin voimakkaasti. Vuonna 1992 oppisopimuskoulutuksessa opiskeli noin 5 000 vuotuista opiskelijaa, ja vuonna 2003 tämä määrä oli jo 32 500. Oppisopimuskoulutuksella on saavutettu huomattavasti parempia tuloksia kuin työvoimapoliittisella koulutuksella. Vuonna 2000 oppisopimuskoulutuksen suorittaneista työllisiä oli saman vuoden lopussa 88 prosenttia ja työttöminä vain 7 prosenttia.

Tällä hetkellä ja niillä varoilla, jotka budjettiesitykseen sisältyvät, oppisopimuspaikkoja myönnetään 88 prosentille hakijoista. Tämä 5,5 miljoonan euron lisäys mahdollistaisi noin 1 000 lisäpaikan oppisopimuskoulutuksessa, ja samalla myöntöaste voitaisiin nostaa 88 prosentista noin 92 prosenttiin. Noste-koulutuksen puolella on pyritty saamaan sitä kautta oppisopimuksen piiriin muistaakseni 5 000 ihmistä, mutta tosiasiassa on saavutettu ainoastaan satoja, elikkä määrärahan siirtäminen tänne olisi kokonaisuuden kannalta hyvinkin järkevää.

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin ottaa kantaa myös pariin täällä aikaisemmin jo varsin voimakkaasti keskusteltuun asiaan.

Opiskelijoiden asumislisän korotusta tulee pitää erittäin hyvänä asiana. Se tulee nopeuttamaan opiskelijoiden valmistumista, pääsyä työelämään, ja sen takia se on erinomainen uudistus. Tietysti on valitettavaa, että se alkaa vasta 1. marraskuuta alkaen, mutta sekin on parempaa kuin ei mitään. Tästä saavutuksesta suurin kunnia mielestäni kuuluu opiskelijajärjestöille, jotka ovat asiaansa hyvin aktiivisesti ajaneet, ja se on täällä myöskin kuultu. Opposition puolella se huuto kuultiin jo viime vuonna. Hyvä, että hallituksen puolella se on kuultu tänä vuonna ainakin täällä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien toimesta ja tämä asia on mennyt positiivisesti eteenpäin. (Ed. Saarinen: Mikä rooli siinä oli eduskunnalla?) — Eduskunnalla oli erittäin iso rooli siinä asiassa. Siinä ed. Saarinen on aivan oikeassa. Kuten sanoin, ihan erinomaista, että myöskin hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä tämä viesti meni perille, ei viime vuonna vielä, mutta onneksi tänä vuonna.

Mitä sitten tulee tähän jakosuhdelakiin, josta myöskin on paljon puhuttu, pidän sitä uudistusta myöskin erittäin tervetulleena, ja myöskin siinä on eduskunnalla ollut merkittävä rooli, nimenomaan eduskunnalla, hallituksen esitykseenhän näitä muutoksia ei ole sisältynyt. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että samanaikaisesti kun me haemme näitä pieniä parannuksia liikuntajärjestöjen ja myöskin kulttuurijärjestöjen toimintaan, me teemme aika isoja päätöksiä, joiden vaikutukset heijastuvat hyvin pitkälle.

Aikoinaan on päätetty siitä, että Suomessa pitää olla veronmaksajien rahoilla pyöritettävä ooppera, joka syö lähes 30 miljoonaa euroa vuosittain — ainakin semmoisen luvun tuolta löysin, voi olla, ettei siinä ole edes ihan kaikki mukana — ja se on todella huomattava määrä. Tämän syksyn aikana tehtiin päätös musiikkitalon rakentamisesta. Pahasti pelkään, että tällaiset päätökset tulevat pitkässä juoksussa syömään varoja niin liikuntajärjestöjen toiminnalta kuin muulta kuin tältä eliittikulttuuritoiminnalta. Itse olisin nähnyt niin, että olisi tehty viisaampi arvovalinta, kun olisi satsattu nämäkin summat nuorisotyön puolelle niin liikuntaan kuin kulttuuriin liittyen ja toki myös perinteiseen nuorisotoimintaan liittyen.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa ammatillisen aikuiskoulutuksen organisoinnista. Tällä hetkellähän se on hyvin vapaata ja perustuu kilpailuun. Valitettavasti — tästä on ollut työryhmätyö käynnissä — ollaan myöskin esittämässä sellaista mallia, että ammatillinen aikuiskoulutus keskitettäisiin erityisoppilaitoksiin ja maakunnallisiin yksikköihin. Pidän tätä mallia erittäin valitettavana. Missään nimessä tällaista keskittämistä ei tule toteuttaa, vaan alueellisille ja paikallisille toimijoille on oltava tilaa. Tämä koskee myöskin oppisopimuskoulutuksen järjestämistä. Olen omalla seudullani nähnyt, kuinka tehokkaasti pystymme asioita hoitamaan, kun paikallisesti työvoimaviranomaiset, ammatillinen peruskoulutus ja ammatillinen aikuiskoulutus ja yrittäjäjärjestöt ja yritykset toimivat yhteistyössä, toki myöskin mukaan lukien työllistämiskeskus, joka meillä on erinomaisesti toiminut.

Ammattikorkeakoulujen rahoituksesta uutta lakia odotetaan tietysti mielenkiinnolla ja toivotaan sen parantavan nykyistä tilannetta. Tulee myös huomioida se, että myöskin ammattikorkeakoulut tarvitsevat tutkimus- ja kehitysrahoitusta. Sitä täällä vähän onkin, mutta myöskin pitkässä juoksussa tulee muistaa, että sitä siellä tarvitaan. Vaikka toki on niin, että perustutkimuksen teettäminen ja tekeminen kuuluu nimenomaan yliopistojen tehtäväksi, ammatillinen korkeakoulu tarvitsee tätä soveltavaa tutkimusta ja kehitystä ja siihen tietysti myöskin rahoitusta.

Tatja Karvonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki ovat varmasti kuulleet tietoja viime viikkojen koulu- ja kasvatusalan suosituimmasta puheenaiheesta elikkä Oecd-maiden tutkimusohjelmasta Pisa-tutkimuksesta. Sen mukaan suomalaisten nuorten osaaminen on matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa Oecd-maiden ehdotonta kärkeä. Meitä suomalaisia syytetään usein huonosta itsetunnosta, vaatimattomuudesta ja omien saavutusten vähättelystä. Pisa-tutkimuksen perusteella voi aivan hyvin sanoa, että Suomen koulutusjärjestelmä on maailman huippuluokkaa ja suomalaiset opettajat ovat maailman parhaita opettajia.

Pisa-tutkimuksen tuloksia varmasti kaikki paikalla olevat ovat viikon aikana ehtineet tarkastella. Yhteenvetona tutkimuksesta totean, että suomalainen peruskoulu on onnistunut tehtävässään. Jokainen nuori voi omasta perhetaustastaan ja koulupaikasta riippumatta saada laadukasta opetusta. Tutkimuksen alueelliset erot olivat maassamme varsin pieniä, eikä kodin sosioekonominen tausta näkynyt merkittävästi tutkimuksen tuloksissa.

Pisa-tutkimuksen arvoa maamme kannalta lisää se, että tulokset on saavutettu taloudellisesti tiukoissa oloissa. Jatkossakin on huolehdittava siitä, että opetuksen resursseja lisätään, jotta Suomi pystyy säilyttämään tasonsa koulutuksen kärkimaana. Tulevalle vuodelle opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet lisääntyvät 33 miljoonalla eurolla. Erityisen hyvänä pidän hallituksen ratkaisua nostaa aiotusta 23 miljoonasta eurosta opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuutta tupon yhteydessä 13 miljoonalla eurolla. Jo yksistään tutkimuksen maallemme tuoma maine ja imago koulutuksen osaajana on niin suuri, ettei sitä saa vaarantaa. Varmasti olette kuulleet, kuinka kouluihimme suorastaan virtaa ulkomaalaisia kasvatus- ja koulutusalan ihmisiä tutustumaan järjestelmäämme. Erityisesti saksalaiset ovat olleet kiinnostuneita osaamisestamme.

Nyt on myös aika kiinnittää huomiota lahjakkaiden opetukseen, sillä huippuosaajien määrä esimerkiksi matematiikan osalta on tutkimuksessa 7 prosenttia. Huippuosaajia eri aloilla kuitenkin tarvitaan enemmän, mikäli aiomme säilyttää ja parantaa maamme kilpailukykyä. Valitettavasti meidän koulukulttuuriimme ei kuulu todellisten osaajien esille nostaminen. Se on harmi, koska se ei välttämättä ole pois muilta. Tämän vuoksi erityisopetus pitäisikin nähdä kouluissa laajemmin: erityisopetusta pitäisi antaa myös koulujen huippuosaajille. Lahjakkaisiin satsaaminen ei tietenkään saa tapahtua heikompien kustannuksella. Suomen hyvä yleistaso perustuu heikkojen oppilaiden vähäisyyteen, elikkä erityisopetukseen on panostettava jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Eräs merkittävä epäkohta opintotukijärjestelmässä on ollut opiskelijoiden asumislisä, joka on pysynyt pitkään samalla tasolla, vaikka esimerkiksi yleinen asumistuki on noussut 20 prosenttia. Samalla asumislisän varassa elävien opiskelijoiden asumiskustannukset ovat nousseet 75 prosenttia. Kaikilla opiskelijajärjestöillä on ollut yhteinen tavoite asumislisän vuokrakaton korottamiseksi. Tämä tavoite toteutuu 2005 marraskuussa, joten opiskelijat saavat siis iloisen joululahjan.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien tekemän sopimuksen mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan korottamalla asumislisän vuokrakattoa 214 eurosta 252 euroon. Tämä merkitsee monelle opiskelijalle enimmillään noin 30:tä euroa lisää asumiseen kuukaudessa. Näin ollen opiskelijoiden taloudellinen tilanne paranee ja uudistus vastaa paremmin nykyisiä asumiskustannuksia. Niin kuin täällä salissa on monta kertaa todettu, tämä on ensimmäinen opintotukeen tullut korotus sitten Esko Ahon hallitusajan, josta on kulunut lähes kymmenen vuotta. Kokoomuslaiset opetusministerit eivät omalla hallituskaudellaan onnistuneet parantamaan opiskelijoiden opintotukea juuri millään tavalla. (Ed. Saarinen. Eivät hallinneet!) Omana kokemuksena voin sanoa sen, että opiskelin juuri sen ajan, kun kokoomuksella oli opetusministerin paikka, ja näitä korotuksia ei kyllä tullut, vaan pelkkää harmia ja mielipahaa, kun selvitteli sitä, kuinka paljon on tienannut ja kuinka paljon opintotukea pitää palauttaa, elikkä järjestelmä oli hyvin monimutkainen. (Ed. Tiura: Se korjattiin!)

Arvoisa puhemies! Arktiselle yliopistolle on ehdotettu 100 000 euron lisämäärärahaa. Tämä raha on tarkoitettu kansainvälisen arktisen yliopistoverkoston koordinointiin. Arktinen yliopisto on pohjoisten ja pohjoista tutkimusta harjoittavien yliopistojen, korkeakoulujen ja organisaatioiden yhteistyöverkosto. Se on korkeamman asteen koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyöverkosto, jonka tarkoituksena on parantaa koulutusta pohjoisilla alueilla sekä selvittää arktisten alueiden tulevaisuudenhaasteita. Arktinen yliopisto kehittää koulutusta, joka pyrkii ottamaan huomioon näillä alueilla asuvien ihmisten tarpeet sekä alueiden vahvistamisen ja kestävän kehityksen. Yliopistojen merkitys pohjoisten alueiden kehittäjänä ja tutkimustiedon välittäjänä alueellisessa kehittämistyössä on kiistaton. Yliopistot ovat saaneet alueelle koulutettua väestöä ja luoneet työpaikkoja. Arktinen yliopisto on yksi keino säilyttää pohjoiset alueet elinkelpoisina.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi haluan nostaa esille erään epäkohdan, joka on vielä kuntien valtionosuusjärjestelmässä ja harjoittelukoulujen toimintamenoissa. Kuntien valtionosuusjärjestelmässä huomioidaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestelyjä erityisopetussiirtopäätöksiin sidotuilla korotuksilla. Tätä tukimuotoa ei ole valtion harjoittelukouluissa. Opetusharjoittelua järjestävien normaalikoulujen olisi kuitenkin taattava opiskelijalle mahdollisuus oppia rakentamaan järkeviä oppimisympäristöjä myös erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Kasvatuksellisten erityistarpeiden yleistyminen lisää kaikkien opettajien erityispedagogisen osaamisen vaatimuksia. Tämän vuoksi opettajaksi opiskelevilla pitää olla mahdollisuus jo opetusharjoittelun yhteydessä päästä soveltamaan erityispedagogisia tietoja käytännössä. Nykyinen maksatusjärjestelmä ei tue harjoittelukouluja ottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita opetukseen harjoittelukouluihin.

Esimerkkitapaus Lapin yliopiston harjoittelukoulusta: Siellä on kaksi liikuntavammaista oppilasta eli kaksi vammaisoppilasta. Jos he olisivat Rovaniemen kaupungin koulussa, he toisivat kumpikin lisää opetuksen laskentapohjaan siten, että perusopetuksen yksikköhintaan, joka on reilu 4 000 euroa, lisätään vajaat 2 000 euroa, erityisoppilaan tunnusluvun kasvu, ja lisäksi vammaisoppilaan korotus, joka on reilut 10 000 euroa. Nämä kaksi lisäystä jäävät pois, koska oppilaat ovat valtion koulussa kirjoilla ja erityisoppilaan ja vammaisoppilaan opetuksen järjestämiseen tarkoitettu taloudellinen tuki ei tällöin ohjaudu kunnalle eikä harjoittelukoulun budjettiin. Niin kuin tiedämme, nämä oppilaat tarvitsevat tiettyjä pakollisia tukitoimenpiteitä, joita ovat muun muassa henkilökohtaiset avustajat, erikoistuolit, -pöydät, kannettavat tietokoneet erikoisnäppäimineen ja hiirineen ja inva-wc:n varustus. Uskon, että tämän epäkohdan korjaamiseen yhdessä tarttuvat opetusministeriö ja sivistysvaliokunta ensi vuonna.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tervehdin ilolla sitä, että hallitus lopulta opposition painostuksen myötä taipui opintotuen asumislisän korottamiseen 252 euroon kuukaudessa. Asuminen on opiskelijoiden keskeisin menoerä. Tämä on hyvä ja oikean suuntainen uudistus. Tosin nyt heti samaan hengenvetoon on todettava, että suora opintorahan korotus olisi lisäksi ollut se, mitä olisi tarvittu hallituksen lupaaman lainasubvention sijaan. Opintorahan jälkeenjääneisyys nimittäin todellakin on pääsyy opintojen jatkuvaan viivästymiseen. Nyt opiskelijat tulevat tulevaisuudessakin työskentelemään opintojensa ohessa, aivan kuten ennenkin. Mikä muu väestönosa elää lainalla, on myöskin hyvä kysymys tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Kulttuuri on vahvuutemme. Näin lukee tällä hetkellä monen kunnan ja muun organisaation ohjelmassa ja strategiassa. Käytännön toteutukset eivät ainakaan toistaiseksi välttämättä tue tätä toteamusta ja sinänsäkin hienoa tavoitetta. Kunnalliset kulttuuripalvelut saivat legitimiteettinsä vuoden 1981 kulttuuritoimintalaissa ja valtionosuuksissa. Lama vei pohjan valtionosuuksilta. Kunnissa hätäännyttiin ja kulttuuripalvelut pudotettiin pois peruspalveluiden luettelosta. Virkoja lakkautettiin. Vuoden 92 kulttuuritoimintalaki piti kulttuuripalveluiden määrittelyn ennallaan, mutta toisaalta antoi valtionosuuden kunnan vapaaseen käyttöön. Osa kunnista onkin tästä lähtien sitten ollut vapaasti käyttämättä sitä kulttuuripalveluihin, ja niiden osuus on näivettynyt jatkuvasti. Tässä heitän pallon myöskin kuntapäättäjien suuntaan. Kuntaliiton esittämä epäily siitä, kuuluvatko kulttuuri ja liikuntapalvelut jatkossakin kunnan järjestämiin peruspalveluihin, onkin hälyttävä, ja siitä on syytä huolestua. Kulttuurista ei saa tulla suurien kuntien ja harvojen herkkua, vaan kulttuurin tulee kuulua ehdottomasti kunnan peruspalveluihin.

Arvoisa puhemies! Kulttuuritapahtumien julkisen tuen osuus on alentunut viime vuosina rajusti samaan aikaan, kun niiden merkitys on kasvanut. Tapahtumat ovat sijaintikunnilleen kulttuuripalvelujen tuottajia ja vetovoimatekijöitä. Niillä on korvaamaton merkitys yhteisön kasvattajina ja taiteilijoiden työllistäjinä. Edellä mainitusta huolimatta kulttuuritapahtumien julkisen tuen osuus on pudonnut merkittävästi. Elokuussa julkaistun taiteen keskustoimikunnan selvityksen mukaan kulttuuri- ja taideyhteisöjen harkinnanvaraisista avustuksista on tullut merkittävä osa veikkausvoittovaroilla rahoitettavaa kulttuuritukea. Yhteisöjen valtionavustusten määrärahat ovat jatkuvasti kasvaneet, mutta samalla sekä avustuksia saaneiden yhteisöjen että myönnettyjen avustusten lukumäärät ovat moninkertaistuneet. Tämän kehityksen seurauksena avustukset ovat yleensä jääneet liian pieniksi. Toiminta-avustusten reaaliarvon alentuminen on vaikeuttanut monien keskeisten kulttuuri- ja taideyhteisöjen toimintaa, jolloin myös ne ovat joutuneet hakemaan aiempaa enemmän hankeavustuksia. Hankeavustuksista on tullut myös toiminta-avustusta saaville yhteisöille tärkeä varsinaisen toiminnan rahoituslähde. Tulevaisuuden osalta onkin tärkeää, että me kannamme huolta maantieteellisesti tasaisesti jakautuvasta monipuolisesta ja korkeatasoisesta kulttuuritapahtumaverkostosta, josta me voimme kansainvälisestikin tänä päivänä olla ylpeitä.

Arvoisa puhemies! Tuen lämpimästi ed. Mikko Alatalon täällä tekemää ehdotusta Tampereen Komediateatterin nostamisesta teatterilain piiriin. Se, jos mikä, on sen ansainnut. Perusteita pois jättämiseen ei enää ole, vaikka vuosien varrella erilaisia tekosyitä ja selityksiä onkin tähän tilanteeseen aina pyritty hakemaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, opetusministeriö, ulkoasiainministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö ovat käynnistäneet yhteisen kulttuurivientihankkeen, jonka loppuraportti luovutetaan ensi vuoden toukokuussa. Olisinkin odottanut, että tähän hankkeeseen olisi jonkin näköistä rahoitusta osoitettu jo budjetissa. Kulttuurivientihankkeen toimenpiteet eivät tule toteutumaan ilman rahallista panostusta. Tervehdin myöskin ilolla sitä, että tämän vuoden budjetin osalta erityishuomiota on kiinnitetty teatterien tukemiseen ja teatterikenttäämme. Kiitos muun muassa alueteattereille lisätystä 600 000 euron määrärahasta. Voi sanoa, että se todellakin tuli tarpeeseen. On hyvä, että tukea osoitetaan muun muassa valtakunnallisten harrastaja- ja ammattiteatterijärjestöjen toimintaan. Suomen Harrastajateatteriliiton yli 550 näyttämöllä on laskettu toimintaan osallistuvan yli 20 000 ihmistä. Harrastajateatterin yhteiskunnallisia vaikutuksia harvoin tajutaan siinä laajuudessa kuin se ansaitsisi. Taiteen tuottamisen ja työllisyyden lisäksi harrastajateatteri lisää ihmisten hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta hyvinkin monella tavoin. Harrastajateatterin ja teatterin tukeminen on valtiolle hyvinkin edullinen vaihtoehto, ja se on hyvä sijoitus. Pienellä rahalla tuotetaan paljon ja monipuolisesti yhteiskunnallista hyvää. Siksi teattereihin satsaaminen kannattaa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulutus lisää parhaiten tasa-arvoa ja estää syrjäytymistä. Huolestuttavaa on tieto, jonka mukaan erityisopetukseen on siirretty vuonna 2003 reilut kaksi kertaa enemmän oppilaita kuin vuonna 1995. Onkin huolehdittava siitä, että perusopetuksen laatu ja ryhmäkoot huomioidaan nykyistä paremmin syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Opiskelijoiden tärkeä tavoite opintotuen kehittämisessä on tullut kuulluksi, kun opintotuen asumislisään huomioitavaa vuokran enimmäismäärää korotetaan 252 euroon vastaamaan paremmin yleistä vuokratasoa. Vanhasen hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat ovat oikealla linjalla. Tästä on hyvä jatkaa. Tavoitteeksi tulee laittaa muun muassa parantaminen alle 20-vuotiaan toisen asteen opiskelijan opintotuen osalta poistamalla vanhempien tulojen huomioiminen opintotukea myönnettäessä.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen kolmas tehtävä alueiden kehittäjänä on arvokas lisä maakuntien kehittämistyössä. Onkin huolehdittava siitä, että taloudelliset ja toiminnalliset resurssit mahdollistavat riittävän vaikuttavuuden. Lisäksi ammatillisen koulutuksen puolella koulutustarpeen tulee ohjata nykyistä paremmin aloituspaikkoja ja pitää myös tehdä toimenpiteitä, joilla nuoret saadaan kiinnostumaan nykyistä paremmin hakeutumaan ammatillisiin opintoihin. On nostettava ammatilliset opinnot todella tärkeälle sijalle, jotta voidaan turvata tulevaisuuden hyvät osaajat yrityksille.

Tarvitsemme myös lisää koulutusta, joka rohkaisee tuottamaan innovaatioita, kannustaa yrittäjyyteen ja kansainvälistymiseen. Mielestäni me tarvitsemme uutta potkua kilpailukykymme parantamiseen, ja sitä on saatavilla muun muassa erilaisen kansainvälistymiskoulutuksen kautta. Lisäksi meillä on nostettava maahanmuuttajien koulutus aivan uudelle tasolle. Se lähtee kielikoulutuksesta. On saatava kunnon kotimaan kieli, jotta voidaan kehittää omaa osaamista, osaamisalueita niin aikuiskoulutuksessa kuin perusopetuksessa. Kielen omaksuminen on ensimmäinen lähtökohta sille, että estetään syrjäytyminen ja saadaan todellinen kotiutuminen aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Koulutus on viime vuosina ollut todella ahtaalla sikäli, että säästötoimet 90-luvulla veivät niitä mahdollisuuksia, joita monen nuoren kohdalla oli menestyä koulumaailmassa. Suuret luokkakoot ovat olleet varmasti yksi ikävä tekijä, joka on aiheuttanut hyvin paljon ongelmia, jotka näkyvät tänä päivänä sosiaalipuolella. Siksi on todella tärkeää, että tulevissa talousarvioissa huomioidaan kaikki nämä tekijät, jotka aivan perusasteelta lähtien parantavat opiskelumahdollisuuksia.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva valtion talousarvio ensi vuodelle opetusministeriön pääluokan osalta linjaa hyvin sivistys- ja kulttuuripolitiikkaa ja myöskin noudattaa hyvin hallitusohjelmaa. Valtion panostukset lapsiin ja nuoriin, aikuiskoulutuksen tehostamiseen ja opiskeluaikojen nopeuttamiseen ovat oikean suuntaisia. Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä esiopetuksen kuljetusedun parantaminen osoittavat, että budjetin perhepoliittisesta ja sosiaalisesta painotuksesta ei opetusministeriönkään luokassa horjuta. On myös erityisen tärkeää korostaa tehtyjä päätöksiä yliopistojen tuloksellisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Kuitenkaan pelkällä tulos ja ulos -ajattelulla ei saa olla liikaa sijaa maistereiden ja tohtorien tehtailussa. Laatu pitää aina varmistaa.

Hallituspuolueiden neuvottelijoiden loppusuoralla tekemistä budjettilisäyksistä ei voi olla kuin tyytyväinen. Nyt opintotuen asumislisään on saatu korotus ja opiskelijoiden lainasubventio päätettyä. Kuitenkin opiskelijoilta edellytetään jatkossakin lainanottoa tai työssä käyntiä opiskelun ohella ja opiskelun nopeuttamiseksi. Nyt toteutettavilla toimenpiteillä osaltaan helpotetaan tulevina vuosina meitä uhkaavaa työvoimapulaa eläkkeelle siirtymisestä johtuen. Subvention eli takautuvan tuen kautta opiskelija kuitenkin hyötyy entiseen järjestelmään nähden selvästi.

Arvoisa puhemies! Haluan samalla kantaa huolta muutamasta asiasta. Työpajatoimintaan ja huumetyöhön suunnatut lisävarat nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ovat oikean suuntaisia, mutta todellisuudessa tarve lienee suurempi. Tulevaisuutta ajatellen on erittäin tärkeää, että peruskoulunsa lopettavista opiskelijoista ei yhtään joutuisi sivuraiteille. Tämän kaltainen kehitys, kuten olemme täällä tänään saaneet kuulla, että jopa 20 prosenttia peruskoulunsa päättävistä pojista ei jatka lukiossa eikä ammatillisessa koulutuksessa, on äärimmäisen huolestuttavaa. Ei tarvitse olla suuri taloustieteilijä, kun voi arvioida tästä aiheutuvan mittavat kustannukset yhteiskunnalle tulevaisuudessa, inhimillisistä ongelmista puhumattakaan. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee jokaisen kantamaan oman osansa tämän hienon maan tulevaisuudesta.

Toinen mieltäni huolestuttava seikka on liikunnan väheneminen perusopetuksessa. Pelkästään liikunnan puuttuminen opetusohjelmasta viestittää kuvaa yhteiskuntamme arvoista. Karamelli- ja limsa-automaattien tulo kouluihin on osaltaan vääristänyt nuorten kuvaa terveellisistä välipaloista. Liikunnan merkitystä suomalaisten nuorten terveydessä ei voine koskaan liikaa korostaa. On aivan selvää, että lisääntyneet paino-ongelmat aiheuttavat monia muita ongelmia, kuten lihas- ja tukinivelten rappeutumista, toisen tyypin diabetesta ym. sairauksia. Kuka osaisi edes laskea kustannukset liikunnan puutteen aiheuttamista kustannuksista yhteiskunnallemme tulevaisuudessa? Täten opetuksessa järjestettävien liikuntatuntien määrää tulee säännöllisesti tarkastaa sekä ohjata lisää varoja lasten ja nuorten terveelliselle liikuntaharrastukselle muun muassa urheiluseurojen toimintaa tukien.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön budjetti noudattaa hallituksen tarkkaa linjaa. Askel askeleelta se lähestyy hallitusohjelman tavoitteita. Budjettia ja siihen sisältyviä lukuja enemmän haluaisin kuitenkin muistuttaa nyky-yhteiskuntamme arvoista, niiden vääristymistä sekä ennalta ehkäisevän työn tärkeydestä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Sivistys on pienen kansakunnan voima. Suomessa tämä asia on hyvin oivallettu. Meillä on rakennettu kattava, korkeatasoinen ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä. On tärkeää, että tästä kaikilta osiltaan kyetään jatkossa pitämään myös huolta ja sitä edelleen kehittämään. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa koulutus, tutkimus ja osaaminen saavat vahvan sijan. Näitä meidän tarvitsee edelleen kehittää ja vahvistaa.

Korkeakoulut ovat meille tärkeä voimavara myös alueellisen kehittämisen näkökulmasta. Ensi vuoden talousarviossa on myönteistä tässä suhteessa ennen muuta eläinlääketieteen koulutusedellytysten varmistuminen. Jatkossa tarvitaan yliopistoaloille myös uutta koulutusta. Uskoakseni ongelmia tulee esimerkiksi hammaslääketieteen koulutuksen osalta tai hammaslääkärien riittävyydestä. Kaikkea tätä on tarkoin seurattava ja tarvittaessa koulutusta tai koulutuspaikkoja lisättävä.

Korkeatasoinen ja kilpailukykyinen tutkimus- ja innovaatiotoiminta on meille koko Suomen menestymisen kannalta erittäin keskeinen. Tässä tehtävässä yliopistot, joita varsinaisia laaja-alaisia yliopistoja on kymmenen, ja ammattikorkeakoulut ovat tärkeässä asemassa.

Herra puhemies! Aiemmin keskustelussa on ollut jo esillä muun muassa Joensuun yliopiston oikeustieteellisen tutkinnonanto-oikeus. Tässä asiassa kysymys on paljolti myös tasa-arvosta. Joensuun yliopistosta valmistuu hallintotieteiden maistereita. Työmarkkinoilla he ovat kuitenkin heikommassa asemassa samasta koulutuspohjasta huolimatta kuin oikeustieteen maisterit. Joensuun yliopistossa lakiasiaintuntijoita on koulutettu jo yli kymmenen vuotta. Yliopistossa on ollut myös merkittävää oikeustieteen tutkimusta, ja Suomen Akatemia antoi taannoin koordinointitehtävän Joensuun yliopistolle ympäristö- ja oikeustutkimusohjelman osalta. Näin ollen kysymys tutkinnonantoasiassa ei ole sen enempää taloudellinen kuin voimavaroihinkaan liittyvä tai aloituspaikkoihin liittyvä. Kysymys on vain siitä, että nykyinen koulutus muodostetaan itsenäiseksi tiedekunnaksi ja sille annetaan oma tutkinnonanto-oikeus. Koulutus ei lisäisi myöskään työttömyyttä, päinvastoin kuin täällä on aiemmin todettu. Samat henkilöt, koulutetut samalla koulutuspohjalla, ovat tulossa markkinoille joka tapauksessa hallintotieteen maistereina.

Herra puhemies! Alueellisesti hajautettu yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkko on meillä, kuten totesin, tärkeä alueellisen kehittämisen väline. Meillä on merkittävä voimavara juuri koulutusverkostossa, ja on tärkeää, että sitä jatkossa resursoidaan oikein, että myös ammatillisen koulutuksen kehittämisestä huolehditaan kaikilla tasoilla, niin että ammattikorkeakouluihinkin saadaan riittävästi tarvittavia voimavaroja koulutuksen kehittämiseen ja ennen muuta tutkimus- ja kehitystyöhön. Tämä kysymyshän on ollut budjettivalmistelussa, kuten ed. Tahvanainen muun muassa totesi, varsin vahvasti jo esillä.

Peruskoulutuksen osalta on huolehdittava myös laadusta, voimavaroista aina esi- ja alkuopetuksesta lähtien. Kuljetustuen aikaansaaminen ja vahvistaminen on tässä hyvä osoitus hallituksen oikeasta linjasta. Koulutuksen tasa-arvosta on kaikilta osin pidettävä myös jatkossa kiinni. Tähän liittyy myönteisenä esiin tuotu opintososiaalisten etuuksien vahvistaminen ja tässä tarkoituksessa asumislisän parantaminen. Jatkossakin tähän opintotukipuoleen on syytä kiinnittää huomiota.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Luonnehtisin tätä opetusministeriön hallinnonalan budjettia eli pääluokkaa 29 nuorten ja opiskelijoiden kannalta toivon ja valon budjetiksi. Onhan täällä isossa salissa useita vuosia, jopa vuosikymmenen yksi ja toinen pitänyt valtavaa elämöintiä opiskelijoiden asioista, mutta tarvittiin Matti Vanhasen johtama keskustan, sosiaalidemokraattien ja Rkp:n yhteishallitus, ennen kuin opiskelijoille saatiin osoitettua jotain konkreettista. Kiitos kuuluu tästä luonnollisesti koko hallitukselle mutta ennen kaikkea opetusministeri Tuula Haataiselle ja kulttuuriministeri Tanja Karpelalle.

Vertasin tätä pääluokkaa 29 opiskelijoiden ja nuorten kannalta toivon ja valon budjetiksi. Tässä pääluokassa on vähän samalla tavalla kuten tuolla ulkonakin: Tänään on talvipäivänseisaus ja päivä lyhimmillään ja pimeä aika pisimmillään. Huomenna jo päivä jatkuu, ja jonkin ajan kuluttua päivä onkin jo kukonaskeleen pitempi. Lähdetään kohti kevättä ja kesää, kohti valoisaa aikaa.

Arvoisa herra puhemies! Poimin tähän aluksi muutamia konkreettisia esimerkkejä tuosta toivon ja valon budjetista ja sitten puheeni loppupuolella keskityn perusopetuksen merkitykseen kokonaiskoulutuksen kannalta. Eniten kiitosta on tullut opiskelijoilta sekä opiskelijajärjestöiltä. Ruusuja on tullut, ja ne ovat tulleet oikein päin eikä ruukkupää edellä, kuten politiikassa joskus niitä voi saada. Kyllähän tämä opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen oli tosi merkittävä, kun sitä korotetaan marraskuusta 2005 lähtien. Korotus merkitsee esimerkiksi tyypillisen korkeakouluopiskelijan kuukausittaiseen opintotukeen noin 4,5 prosentin korotusta. Asumislisän vuokrakaton korottamista on pidetty useissa opintotuen kehittämistä koskevissa selvityksissä tärkeimpänä opiskelijan opiskeluajan toimeentuloa parantavana toimenpiteenä. Asumislisän korotus parantaa päätoimisen opiskelun edellytyksiä tuntuvasti. Arviolta noin 110 000 opiskelijan asumislisä tulee paranemaan. Keskimääräinen korotus kaikilla asumislisän saajilla tulee olemaan arviolta 24,5 euroa kuukaudessa. Kuukausittainen korotus on enintään 30 euroa kuukaudessa, jonka tulee saamaan arviolta noin 72 000 opiskelijaa eli 46 prosenttia kaikista asumislisän saajista.

Nuorisotyön toimintaedellytykset paranevat, sillä nuorisotyön rahoitus kasvaa ensi vuodelle yhteensä 3,8 miljoonalla eurolla. Tämä antaa mahdollisuuden tukea myös kunnallista nuorisotyötä ja nuorison kansalaistoimintaa. Veikkausvoittovaroja on tulossa ensi vuonna 9,5 miljoonaa euroa enemmän jaettavaksi urheilulle, taiteelle ja nuorisotyölle.

Budjettiin sisältyy myös opetus- ja kirjastotoimen valtionosuuksien korotuksia, samoin tietoyhteiskuntahankkeisiin tulee lisää ja kansalaisyhteiskuntaa vahvistetaan. Myös yliopistojen tutkimuksen rahoitusta lisätään, samoin aikuiskoulutukseen on tulossa lisää. Kirjastojen valtionosuuksien siirto veikkausvoittovaroista yleisiin budjettivaroihin jatkuu, kulttuurin toimintaedellytykset vahvistuvat, lasten ja nuorten kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyöpalveluiden tarjonta paranee. Tässä edellä näitä positiivisia asioita tuosta toivon ja valon budjetista.

Arvoisa herra puhemies! Sitten menen tähän puheen toiseen osioon eli perusopetukseen. Koulussa kasvaa Suomen tulevaisuuden tekijöitä. Perusopetus on Suomen koulutusjärjestelmän kivijalka. Kivijalan rakentajien, tässä tapauksessa opettajien ja päättäjien, on hyvä tietää ja hyvä muistaa, että perustan tulee olla luja ja sen tulee kestää. Suomen menestystarina on pitkän kehityksen tulos, joka ei ole mahdollinen ilman koulujemme toimivaa perusopetusta ja työlleen omistautuneita opettajia. Tarvitsemme myös tulevaisuudessa vahvaa yleissivistävää koulutuspohjaa ja henkistä pääomaa, jonka varaan muu koulutus voi tukeutua. Koulutuksella on aina yhteys yksilön ja koko yhteiskunnan kehitykseen ja hyvinvointiin. Kansalaisten tasa-arvon toteutumisessa se on keskeisimpiä tekijöitä. Koulutuksen tehtävänä on välittää lapsille ja nuorille kulttuuriperintömme sekä antaa samalla myös nykyaikaisen yhteiskunnan työn ja oppimisen valmiudet ja välineet. Parhaimmillaan peruskoulu yhdessä kotien kanssa voi synnyttää oppilaissaan elinikäisen innostuksen itsensä jatkuvaan kehittämiseen ja luovaan toimintaan.

Aikaansa seuraavat opettajat sekä kehittynyt tietoverkko ja viestintätekniikka antavat osin mahdollisuuden irrottaa oppimisen ajasta ja paikasta, mutta koululla tulee aina olemaan tärkeä merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Koulun tulee lain edellyttämällä tavalla tarjota sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen opiskeluympäristö. Tästä syystä yhteistyön tiivistäminen eri palvelusektoreiden kanssa on tärkeää. Vaikea mutta tärkeä haaste on luoda lapsuuden palveluista järjestelmä, joka toimii integroidusti yli hallinnon rajojen, tukee lasten myönteistä kasvua ja estää lapsien syrjäytymistä. Oppilashuoltoa koskevien säännösten uudistaminen vuonna 2003 oli osaltaan merkittävä askel tämän eri hallinnonaloja koskettavan tavoitteen toteutuksessa. Lapsen etu on, että myös perhettä voidaan tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kaikesta huolimatta on syytä korostaa, ettei mikään järjestelmä voi sellaisenaan korvata läheisen ihmisen ja kodin myötäelämistä, lämpöä ja kannustusta, minkä jo luonto on tarkoittanut lapsen perusoikeudeksi ja terveen kasvun perustaksi. Se voi kuitenkin tarjota turvaverkon, joka estää putoamasta ja auttaa uuteen alkuun. Oppilaalle soveltuva harrastustoiminta voi osaltaan tukea terveen itsetunnon kehittymistä. Koulujen aamu- ja iltapäivätoiminta voi tarjota tähän myös uusia mahdollisuuksia. Terve itsetunto on oppilaan hyvinvoinnin ja menestyksen keskeisiä elementtejä. Terveen itsetunnon omaava ihminen uskaltaa arvostaa lähimmäistään ja antaa arvon itselleen. Kysymys on kuitenkin yksilön ainutkertaisuuden sisäisestä oivaltamisesta. Terveen itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse keinotekoista itsetehostusta, eikä hänen tarvitse painostaa muita kokeakseen asemansa turvatuksi. Terve itsetunto on keskeisiä kodin ja koulun kasvatustavoitteita.

Lapselle tai nuorelle tarjoutuva mahdollisuus kehittää itseään myös jollakin erityisalueella, kuten musiikissa tai urheilussa, voi tukea ratkaisevalla tavalla hänen henkistä kasvuaan ja toimia mallina siitä, miten pitkäjänteisyydellä ja asioihin keskittymisellä saavutetaan tuloksia. Taitojen edistyessä tulokset alkavat palkita ja kannustaa eteenpäin. Tämä nuorta motivoiva prosessi voi tosiasiassa tukea myös hänen muuta koulunkäyntiään, vaikka siihen jäisi näin vähemmän aikaa.

Arvoisa herra puhemies! Meidän päättäjien on syytä muistaa, että koulutus on osaltaan investointi ja muihin investointeihin verrattuna koulutus vaatii tekijöiltään sekä kärsivällisyyttä että näkemystä ja luottamusta pitkälle tulevaisuuteen. Hyvin hoidetun tai laiminlyödyn koulutuksen tulokset ovat arvioitavissa vasta vuosien, jopa vuosikymmenien, kuluttua. Hyvällä ja riittävällä koulutuksella luodaan nuorille tulevaisuus, kivijalka tulevaa elämää varten. Siitä ei ole varaa tinkiä. Näitä ajatuksia vasten olen erittäin tyytyväinen, että opetusministeriön budjetista on tehty toivon ja valon budjetti.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Minä haluaisin laittaa vähän paremmaksi kuin ed. Ahonen. Minusta tätä budjettia voi kuvata myös valon budjetiksi. Toivoahan yleensä budjetteihin sisältyy mietinnössä paljon, mutta tähän budjettiin sisältyy poikkeuksellisesti erittäin paljon konkreettisia muutoksia, joilla nimenomaan voidaan antaa valoa suomalaiselle kulttuurille ja suomalaiselle liikunnalle — liikuntakin tähän kulttuuriin laajasti ottaen kuuluu. Toisin oli sen kymmenen vuoden aikana, jona kokoomuslaiset valtiovarainministerit ja kulttuuriministerit olivat työssään. Siitä täällä tänään on paljon puhuttu, en halua siitä sen enempää puhua, mutta silloin valoa ei paljon tullut. Toivoa oli silloin enemmän.

Herra puhemies! Tätä budjettia voidaan myös luonnehtia koulutuksen ja koko sivistyksen ja sivistystoiminnan kannalta myönteiseksi askeleeksi oikeaan suuntaan. Täällä käytiin iltapäivällä laaja keskustelu peruskoulutuksesta ja niistä suurista oppimistuloksista, joita kansainvälisessä vertailussa suomalainen yhteiskunta ja suomalainen koulutusjärjestelmä on saanut. Siinä yhteydessä halusin muistuttaa ja haluan edelleen muistuttaa, mitä 70-luvun alussa tehtiin: saavutettiin sosialidemokraattisen puolueen yksi kaikkein tärkeimmistä periaatteellisista tavoitteista ja pyrkimyksistä, yhtenäiskoulu, peruskoulujärjestelmä, tähän maahan, että jokainen suomalainen lapsi voi saada keskikoulutasoisen oppimäärän ilmaiseksi. Se oli se suuri ratkaisu. Minä muistan ikäni sen, kun nuorena kansanedustajana sain 70-luvun alussa olla painamassa nappia peruskoulujärjestelmän puolesta ja ymmärsin, että silloin Suomi otti pitkän askeleen kehityksessä eteenpäin, sivistyksessä eteenpäin. Nyt ne tulokset näkyvät.

Muistan tuolloin kokoomuksen voimakkaasti vastustaneen peruskoulu-uudistusta, ja se keskustelu, joka silloin käytiin suomalaisen oikeiston ja silloisen kansanrintamahallituksen kesken, päätyi kuitenkin siihen, että lopulta eduskunta hyväksyi tämän järjestelmän. Peruskoulun sisältöjä ollaan voitu tuon jälkeen kehittää, viedä koululaitosta eteenpäin, mutta peruskoulujärjestelmän pohjalta. (Eduskunnasta: Ei pidä paikkaansa!) — Tämä on tarkka tieto.

Sitten toiseen osioon, joka liittyy kulttuuriin ja taiteisiin ja veikkausvoittovarojen jakosuhdelakiin. Jos käyttäisin Jorma Ollilan sanontaa, kun hän puhui varallisuusverosta, että se on pieni askel kansantaloudessa, mutta suuri askel asenteissa, niin minä sanoisin, että tämä jakosuhdelain muutos ja se, että veikkausvoittovarat palautetaan edunsaajilleen, arpajaislain mukaisille edunsaajilleen, kokonaisuudessaan vuonna 2010, on pieni askel kansantaloudessa, mutta suuri askel asenteissa ja tärkeä kädenojennus nimenomaan suomalaiselle kulttuurille, liikunnalle, niin kuin ed. Saarikankaan kanssa hyvin tiedetään.

Pitkään on toivottu, että voitaisiin kääntää valtion pienet kädenojennukset liikunnan puolella kasvu-uralle, ja nyt se tapahtuu. Se on myönteinen asia, se on tosi myönteinen asia. Mutta erityisen myönteistä se on myös taidelaitosten, suomalaisen taiteen ja suomalaisen kulttuurin, kannalta, koska ne pienet lisämäärärahat, jotka nyt tulevat, ovat suuria niiden saajien kannalta katsottuna, muun muassa Kajaanin teatterin, johon tässä on kiinnitetty huomiota.

Ed. Dromberg jo kyselytunnilla ja nyt tänään puhujakorokkeella toivoi, että Kajaanin teatterin lisäksi myös Aleksanterin teatteri hoidettaisiin. Minun on pakko nyt kuitenkin se todeta, että Aleksanterin teatteri ei ole teatterilain mukainen teatteri, vaan se on rakennus. (Ed. Matikainen-Kallströmin välihuuto) — Eikä todennut vaan totesi tässä pääluokan yhteydessä, että sitä pitäisi avustaa niistä samoista rahoista, joista Kajaanin teatteria avustetaan. Hän sanoi kyselytunnilla näin ja hän sanoi tässä näin. Todettakoon, että ne eivät ole lainkaan sama asia. Aleksanterin teatterin säilyttäminen ja sen toimintakunnossa pitäminen on tärkeä asia, koska kiertävät teatteriryhmät, tanssiryhmät käyttävät tuota rakennusta. Siitä pitää huolehtia, se pitää pitää kunnossa, se on tärkeä kulttuurihistoriallinen rakennus Helsingissä. Siinä on kuitenkin eri asiasta kysymys. Jos ed. Drombergkin on näin todennut, niin hyvä on, sitten me olemme yhtä mieltä, mutta näistä rahoista Aleksanterin teatteriin ei voida ottaa.

Sitten tämän jakosuhdelain muutoksella on myös tulevaisuuteen nähden yksi suuri periaatteellinen merkitys. Kun Euroopan unionin jäsenenä myös suomalaiseen rahapelijärjestelmään kohdistuu koko ajan paine vapauttaa se kansainväliselle kilpailulle, niin sillä, että me Suomessa huolehdimme omasta kotipesästämme niin, että veikkausvoittovarat käytetään kansallisen kulttuurin tukemiseen ja yleishyödylliseen toimintaan, on merkitystä suomalaisen rahapelijärjestelmän tulevaisuuden kannalta, kun käydään keskustelua, pitääkö rahapelitoiminta vapauttaa tai ei. Me emme halua sitä vapauttaa; me haluamme, että suomalainen kulttuuri hyötyy näistä rahapeleistä ja sosiaalitoimi Raha-automaattiyhdistyksen varoista ja hevosjalostus ja raveihin liittyvä toiminta Fintoton voittovaroista myös tulevaisuudessa. Tämä jakosuhdelain muutoksen nopeuttaminen on tärkeä päätös myös tältä kannalta katsottuna.

Mitä urheilun määrärahojen painotukseen tulee, niin siinä mielestäni valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto on ollut viisas, hyvin harkitseva, ja on tärkeää nimenomaan painottaa tulevaisuudessa yhteiskunnan varoja nuoriso-, terveysliikunnan suuntaan. Tässä suhteessa mietintö oli myönteistä ja täydellisesti hyväksyttävää luettavaa.

Lopuksi, herra puhemies, opiskelijoitten asumistukiratkaisusta. Sitä ilman muuta voidaan pitää pitkästä aikaa merkittävänä myönteisenä kädenojennuksena suomalaisille opiskelijoille. Oli harvinainen tilanne, että koko opiskelijajärjestökenttä halusi yhden asian nostaa yli muiden, ja se oli tämä asumislisä. Oli tärkeää, että pystyttiin tämä päätös myös valtiovarainvaliokunnassa tekemään. Haluan muistuttaa, että kuitenkin nämä varsinaiset budjettimuutosneuvottelut yleensä käydään tietenkin osittain asianomaisten ministereitten kanssa, mutta ennen kaikkea valtiovarainministerin, toisin sanoen koko hallituksen, kanssa ja lopulta hallitus sitoutui näihin ratkaisuihin. Kun täällä on jaettu opetus- ja kulttuuriministereille kiitosta, niin minä haluan jakaa nyt valtiovarainministerille erityisesti, että hän otti tämän, siis pienen, askeleen kansantaloudessa mutta oli valmis ottamaan suuren askeleen täällä meidän kulttuurirahoituksemme kentässä. Siitä voimme olla iloisia.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pari täsmennystä ed. Ahteen puheenvuoroon.

Ensinnäkin satun tietämään koko lailla tarkasti kokoomuksen kannanotot peruskoulu-uudistukseen. Pidän peruskoulu-uudistusta Suomen sivistyshistorian kannalta erittäin historiallisena päätöksenä, yhdyn täysin siihen, mutta en siihen näkemykseen, jonka mukaan kokoomus olisi sitä vastustanut. Kokoomus vastusti sitä tasapäistävää tiiliskivimallia, joka silloin sisältyi tähän ajatteluun, ja halusi siihen väljystä, sitä, että myös lahjakkaille oppilaille tarjotaan mahdollisuus, että erikoiskouluille tarjotaan mahdollisuus. Näinhän nyt peruskoulupäätöksen jälkeen on käytännössä Suomessa onneksemme tapahtunut, eli siihen on tullut väljyyttä ja yksilöllisyyttä ihmisten omien taipumusten, lahjakkuuksien toteuttamiseksi.

Toinen näkökohta, herra puhemies, on se, että tässä urheilumäärärahojen lisäämiskohdassa valitettavasti hallitusohjelman vastaisesti ja valtioneuvoston linjausten vastaisesti Kivistön työryhmän tarkoitusperiä ajatellen ei ole tullut penniäkään kilpa- ja huippu-urheilulle. Pidän sitä kyllä tältä osin vajavaisena, kun valtiovarainvaliokunta on tässä päätynyt näin yksipuoliselle kannalle ja urheilun moniarvoisuus, moninaisuus tässä suhteessa on joutunut kärsimään.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varapuhemies Kanerva on niin nuori kansanedustaja, ettei muista sitä keskustelua, joka eduskunnassa 70-luvun alussa käytiin. Mutta asiallisesti ottaen peruskoulujärjestelmää erittäin monet erittäin merkittävät kokoomuslaiset poliitikot vastustivat. Emmekä me tehneet mitään tiiliskiveä ja tasapäistävää järjestelmää, vaan tarjosimme kaikille Suomen lapsille keskikoulutasoisen oppimäärän ilmaiseksi. Siitähän oli kysymys. Totta kai sen jälkeen sisältöjä on kehitetty, ja nyt meillä on ne tulokset nähtävänä, mitkä ovat. Mutta se perusta on tässä peruskoulussa se, että kaikki pääsivät tämän korkean opetuksen piiriin.

Mitä tähän urheilumäärärahaan tulee, niin siinäkin suhteessa minusta nämä painotukset ovat oikeita, ehkä parempia kuin hallitusohjelman. Eduskuntahan on kuitenkin päättänyt, että se tulee 2006 budjetin yhteydessä käymään läpi myös huippu-urheilun tarpeet ja sen, miten parhaiten voidaan kohdentaa määrärahat sille.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahteelle toteaisin, että huippu-urheilun määräraha on kyllä tavattoman tärkeä. Me muistamme, kun yhdessä perustimme Suomen Liikuntaa ja Urheilua ja johdimme sitä neljä ensimmäistä vuotta, kuinka tärkeä tämä on. Se, että saadaan massat liikkeelle, edellyttää, että meillä on huippuja. Ilman näitä huippuja ei missään lajissa tapahdu kehitystä, ja tämän takia tämä on varsin tärkeä asia.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kanerva sanoi, että tämä on hallitusohjelman vastainen, mutta sitä se ei todellakaan ole, koska huippu-urheilusta hallitusohjelmassa todetaan ainoastaan, että kilpa- ja huippu-urheilun eettistä pohjaa vahvistetaan. Ei tämä, mitä valtiovarainvaliokunta nyt sanoo, todellakaan ole millään tavalla kilpaurheilun vastaista eikä ainakaan hallitusohjelman vastaista. Me kävimme pitkät keskustelut siitä, mitä hallitusohjelmaan kirjataan huippu-urheilusta, ja oli hyvin lähellä, ettei siitä kirjattu mitään. Ed. Takkula melkein murtui, kun huomasi, että näin meinaa käydä, ja hänen pyynnöstään tämä lause täällä on.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelen täällä kokeneiden herrojen peruskoulukeskustelua ja historiaa siitä.

Haluaisin kysyä tässä yhteydessä ed. Kanervalta: Oletteko te sillä linjalla, mistä ed. Vahasalo tänään täällä puhui, että peruskouluhapatuksesta loppu on vielä jäljellä, eli hakemassa meille eriarvoistavaa koulujärjestelmää, jossa on erikoiskoulut huippulahjakkaille, erityiskoulut luusereille ja sitten meille taviksille omat koulut? Tämäkö on kokoomuksen nykylinja ja tavoite?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen pahoillani, jos ajatus on kokoomukseen liittyen tuon tyyppiseksi piirtynyt. Ei kokoomuksella ole tuon tyyppistä yleistä linjausta todellakaan. Päinvastoin, arvostamme, tuemme ja haluamme voimallisesti kehittää peruskoulujärjestelmää Suomessa, sen jokainen tietää. Mutta samalla tietysti myönnämme, niin kuin sosialidemokraatit ja muutkin tässä maassa, että pitää olla erityiskouluja ja pitää olla myöskin mahdollisuus edetä vähän nopeammin kuin muiden, ja se on nyt suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä turvattu. Se on hyvä asia.

Mitä tulee kilpa- ja huippu-urheiluun kaikkineen, niin totta kai, jos sen eettistä pohjaa vahvistetaan, sille haetaan sitä kautta myöskin vahvempi asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtioneuvosto on nimittänyt Kalevi Kivistön johdolla toimineen työryhmän, jonka tehtäväksiannon valtioneuvosto sopi nimenomaan niin, että se etsii parempia edellytyksiä huippu-urheilun aseman vahvistamiseksi tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt eduskunta ei pysty tähän huutoon valitettavasti vastaamaan.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana huippu-urheilusta omalta osaltani. Olen Jyväskylän Kenttäurheilijoitten puheenjohtaja ollut kohta kuusi vuotta ja tiedän käytännön kokemuksesta, että tänä päivänä urheiluseurojen rahoitus ja huippujen kasvattaminen entistä paremmiksi on todella vaikeaa. Pitäisi panostaa nimenomaan siihen suuntaan, että seurojen ei tarvitsisi olla joka päivä ja joka hetki yritysten tukien varassa, niin kallisarvoisia kuin ne ovatkin, mutta jotain sellaista perusrahoitusta pitäisi löytää, jotta suomalainen huippu-urheilu pelastettaisiin. Meille tuli esimerkiksi Jyväskylän Kenttäurheilijoihin nuorten kymmenottelussa kuudes sija viime vuonna. Tällaisten lahjakkuuksien löytämiseen tarvitaan todella voimavaroja.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä huippu-urheiluun tulee, sillä on oma tärkeä asemansa kaikissa maissa, myös suomalaisen urheilujärjestelmän ja suomalaisen yhteiskunnan sisällä. Siinä, miten sitä toteutetaan, voidaan parhaiten vaikuttaa esimerkiksi Jyväskylän Kenttäurheilijoitten toimintaan siten, että nuoriin ja lapsiin kohdistetaan voimavaroja. Huippu-urheilu on ehkä kuitenkin kaikkein markkinavetoisin urheilun järjestelmistä, ja sillä on parhaat mahdollisuudet hankkia myös yhteiskunnan ulkopuolisia varoja toimintansa pyörittämiseen. Yhteiskuntahan tukee kuitenkin suomalaista huippu-urheilua vuosittain. Olympiakomitea esimerkiksi saa lähes 90 prosenttia oman toimintansa tukemiseen. Mutta nuorten ja lasten kautta kuitenkin tapahtuu se kaikkein tärkein työ, ja siihen pitää nämä valtion vähäiset rahat ensisijaisesti suunnata.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tältä osin olen sataprosenttisesti samaa mieltä kollegani kanssa siitä, mikä on huippu-urheilun pitkän tähtäimen näkökanta. Se on juuri näin. Mutta, jos sanotaan, että huippu-urheilu on bisnesurheilua, tehdään suuri vääryys esimerkiksi kaikille suomalaisille olympiaurheilijoille. Nyt en puhu Formula 1 -tähdistä tai jääkiekon maailmantähdistä, vaan puhun suomalaisista olympiaurheilijoista, joista, ed. Ahde, satun tietämään, että merkittävin osa elää opintolainalla tai pankkilainan turvin. On aika lailla kova väite mennä sanomaan, että nämä olisivat jollain tavalla toimimassa edes tasavertaisilla edellytyksillä kaikkien muiden maiden huippu-urheilijoihin verrattuna. (Ed. Ahde: Kukaan ei ole sitä sanonutkaan!) — Ei vaan sanoitte, että sitä arvostetaan kaikkialla paitsi meillä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt me pääsimme varsinaisesti asian ytimeen, eli nyt voidaan ruveta määrittelemään, mitä se huippu-urheilu on. Jos huippu-urheilu määritellään niin, että se on kaikkea kilpaurheilua, niin väitän, että suurin osa tästä ryhmittymästä on niitä henkilöitä, jotka eivät pysty nimenomaan tuottamaan ja saamaan ulkopuolista rahoitusta, vaan ovat nimenomaan seurojen vapaaehtoisen työn turvin urheilemassa ja liikkumassa. Mutta, jos huippu-urheilu määritellään niin, että se on nimenomaan Formulat ja nämä muutamat, melkein yhden käden sormin laskettavat henkilöt, jotka pystyvät hankkimaan ulkopuolista tukea, se on kokonaan toinen asia. He pärjäävät omillaan. Mutta nyt puhutaan nimenomaan siitä massasta, mikä nimenomaan seurojen aktiivisen vapaaehtoisen työn, talkootyön, voimin tuottaa ja antaa meille myöskin sitä iloa ja sitä ennalta ehkäisevää liikuntaharrastusta, mitä mekin tarvitsemme aikuisena.

Ahti Vielma  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ahde, aivan oikein korostitte, että seurojen pitää panostaa nuoriin. Kun tuli mainittua Jyväskylän Kenttäurheilijat siinä yhteydessä, niin haluan sanoa ja kertoa, että Jyväskylän Kenttäurheilijat panostaa nimenomaan nuoriin ja meillä on oma kasvatti tämä Sami Itani, joka oli kuudes MM-kilpailuissa. Mutta korostan sitä, että siellä on todella laaja vankka harrastajaporukka takana. Veteraanien EM-kisoissa 2001, kun oli 3 000 kilpailijaa, niin organisaation koko on 300—400 henkilöä siinä operaatiossa. Tämän lisäksi kuitenkin tarvitaan sellaisia taloudellisia ratkaisumalleja, joilla olisi parempi pohja luoda Suomeen kilpaurheilua.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu, jota käydään siitä, mikä on kilpaurheilua ja muuta, on mielestäni tärkeää, sillä kyllä meillä Suomessa kovasti leimataan väärin kilpaurheilua, niin kuin ed. Matikainen-Kallström totesi tässä ja ed. Kanerva. Valtaosa meidän huipuistamme, kansainvälisistä huipuistamme, tekevät sitä työtä aivan toisista lähtökohdista kuin Formula 1 ja ammattilaisjääkiekkoilijat. Sen takia meidän on täällä eduskunnassa tuotava nämä näkökohdat esille, jotta koko kansa ei puhuisi väärillä käsitteillä. (Ed. Vielma: Juuri näin!) Kyllä tämä huippu-urheilu ja tähtien olemassaolo on se, mikä tuo nuoret liikunnan piiriin, ja totta kai meidän pitää näitä nuoria tukea. Siitähän ei ole mitään epäselvyyttä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lopuksi, ei kukaan ole ainakaan tässä keskustelussa väittänytkään, että huippu-urheilu määriteltäisiin tavalla, jolla esimerkiksi ed. Matikainen-Kallström tai ed. Kanerva tässä tapauksessa puhuivat. Totta kai me tarvitsemme suomalaisen huippu-urheilun, mutta ilman että me tuemme merkittävästi enemmän urheiluseuratoimintaa, valmennus- ja kasvatustoimintaa, terveysliikuntaa, tämä meidän perusrakenteemme ei tuota niitä huippu-urheilijoita. Tästä nyt lähdetään tässä mietinnössä. On tärkeätä, että käydään tämä Kivistön työryhmän raportti perusteellisesti läpi, koska voi olla, että siinäkään ei ole ihan kaikkia totuuksia löydetty. Minusta ei ole mitään ongelmaa suomalaisessa urheilujärjestelmässä puolustaa suomalaista huippu-urheilua, tukea sitä, eikä ole mitään ongelmaa siirtää painopistettä nyt voimakkaasti tulevaisuutta varten nuoriso- ja terveysliikunnan ja kuntourheilun puolelle. Näin se menee.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Ahde tästä, että lasten ja nuorten liikunta ja perusseuratyö on nyt se tulevien vuosien haaste, johon meidän tulee liikunnan tukea erityisesti pistää. Sitä kautta me kasvatamme terveen nuorison ja myöskin niitä huippu-urheilijoita tulevaisuudessa.

Kun henkilökohtaisesti olin kilpaurheilupiirissä, ensin aivan tavallisissa seuroissa harrastamassa, sen jälkeen kilpailemassa, niin en kokenut todellakaan kuuluvani tähän huippu-urheilukastiin. Kyllä se on sitä TUL:n piirikunnallista perustoimintaa tai TUL:n kisatoimintaa. Mutta kun huipulla ollaan, niin ollaan huippu-urheilijoita. Se on aivan eri määritelmä kuin tällainen peruskilpailutyö, jota lasten ja nuorten parissa tehdään.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On syytä todeta se, mitä mietinnössä sanotaan huippu-urheilusta. Meillä on tarkoituksena ensi vuoden elikkä vuoden 2006 talousarvion valmistelun yhteydessä katsoa huippu-urheilun työnjako, rahoitus ja kehittäminen elikkä se, mitä Kivistön työryhmässä on esille tuotu. Siihen paneudutaan ensi vuonna.

Toinen asia, mikä on mielestäni myös huomattava, on se, että kun urheiluun avustuksia myönnetään, niin valiokunta katsoo, että tulisi ottaa huomioon hakijan avustamisen tarve eli hakijan muutoin käytettävissä olevat varat ja rahoitusasema. Nämä kaksi asiaa tuotiin hyvin esille. Mutta muutoin valiokunnan mietintö ja hallitusohjelma ovat yksi yhteen. On tarkoitus edistää terveyttä edistävää liikuntaa, että pääsisimme myös vähentämään terveysmenoja.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Huippu-urheilussakin on näitä alueellisia eroja ja lajikohtaisia eroja. Voisi kysyä myös esimerkiksi olympiahopeamitalisti Marko Kemppaiselta, miten helppoa on ollut saada tukea. Muistan, kun hän nuorena poikana asui tätinsä luona ja täti joutui aika paljon rahoittamaan hänen ampumaharrastustaan (Ed. Kanerva: Ja isä!) — ja tietysti omat vanhemmat sen lisäksi. — Tietenkin tarvitaan myös paljon henkistä tukea siihen, että yleensä jaksaa niinä vuosina, kun on ne kriittiset vuodet, jolloin hyvin helposti jää pois harrastuksesta.

Tästä opetusministeriön budjetista täytyy sanoa, että se erittäin paljon parani täällä eduskunnassa, ja siitä täytyy antaa kiitokset erityisesti sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajalle Maija Raskille ja myös ed. Mika Lintilälle, joka oli keskustan neuvottelija, ja koko valiokunnalle siinä mielessä, että riitti uskallusta nyt panostaa juuri tähän asiaan ja nostaa veikkausvoittovarojen jakosuhdelaki nyt niin voimakkaasti sinne pöydälle, että tämä vuosikausia esillä ollut asia saatiin eteenpäin. Nyt on kiitoksen paikka.

Täytyy sanoa, että alueteatteriasian osalta yhteistyö on ollut erittäin hyvää, ja olen siitä kiitollinen, että tämä asia ratkesi, vaikka on näyttänyt välillä, että ministeriössä on ollut vaikeuksia tätä asiaa viedä eteenpäin sen jälkeen, kun eduskunta on tehnyt päätökset.

Kun julkisuudessakin on ollut paljon epäselvyyttä siitä, mitä nämä alueteatterit oikeasti tekevät, niin luin juuri erään kolumnin, jonka eräs kuuluisa suomalainen toimittaja oli kirjoittanut. Hän vertasi Kajaanin teatteria ja Mikkelin teatteria ja oli sitä mieltä, että Kajaanin teatteri joutaakin ajaa Mikkelin teatterin tasolle, mutta hän puhui asiasta, josta ei tiennyt tarpeeksi. Hän ei tiennyt ilmeisestikään, että Kajaanin teatteri on alueteatteri, joka tuottaa näytöksiä ja kulttuuripalveluja koko Oulun läänin alueelle. Silloin se tarkoittaa sitä, että teatterissa täytyy olla riittävä koko ja kaksi näyttämöä, että pystytään näitä molempia tekemään, siis tekemään teatteria omassa teatteritalossa ja sitten kiertuenäytäntöjä. Kaikilla muillakin alueteattereilla on ihan sama tilanne. Eli nämä sijaintipaikkakunnat joutuvat myös hyvin paljon rahoittamaan tänä päivänä alueteatteritoimintaa.

Viimeksi eilen kävimme Kajaanissa keskustelua siitä, onko näillä pienillä kunnilla, esimerkiksi Oulun läänin kunnilla, varaa ostaa näitä näytöksiä, jos niitä hintoja ruvetaan nostamaan. Vastaus on, että ei ole. Nyt ollaan jo niillä rajoilla, että näissä pienissä kunnissa, jotka pääsääntöisesti ostavat kouluille, päiväkoteihin ja esimerkiksi viimeisiä näytäntöjä myöskin vanhainkoteihin ja vanhuksille, näillä asiakkailla ei myöskään ole varaa maksaa kovin kalliita lipunhintoja.

Sen vuoksi mielestäni alueteattereiden asema on erilainen ja siihen pitäisi löytää pysyvämpi ratkaisu. Nythän alueteatterit ovat harkinnanvaraisen tuen piirissä. Joka vuosi tammikuussa päätetään, kuinka paljon sille vuodelle alueteatteritukea tulee. Olisi parempi, että alueteatterit myöskin siirrettäisiin saman lainkohtaan, mistä henkilötyövuosiakin rahoitetaan, ja sitä kautta löydettäisiin ratkaisu alueteattereiden rahoitusongelmiin.

Kysymys oli siitä, että Kajaanin teatteri joutui Kajaanin kaupungin taloudellisten vaikeuksien takia nyt tavallaan istumaan omilla housuillaan tuleen ja puolustamaan koko alueteatterikenttää, jotta yli puolen Suomen osalta eivät nämä teatteripalvelut häviäisi. Toivon, että ministeri Karpela valmistelee tätä ratkaisuaan sitten ministeriössä, ja uskon, että se on, ainakin sen luulisi olevan, keskustan tavoite, koska nämä alueteatterit sijaitsevat juuri näillä myöskin keskustan vahvoilla alueilla.

Kun tässä ovat jotkut myöskin syyttäneet sitten Kajaanin päättäjiä siitä, että siellä oltaisiin ikään kuin metsäläisiä — tällaisiakin viestejä on tullut, että ei älytä hyvän teatterin perään — niin ei se nyt ihan niin ole. Kyllä meillä on niin vahva kulttuuriperintö siellä, ettemme ihan huviksemme tällaisia ratkaisuja olisi tekemässä, mutta kaikkien Kainuun kuntien ja Kajaaninkin todella vaikea taloudellinen tilanne on pakottanut siihen ja siellä on pakko tehdä jotakin.

Sailas ehdotti, että kouluja lakkautettaisiin. Muistutan tässä yhteydessä, että esimerkiksi Kuhmossa on jo tällä hetkellä yli 50 kilometrin koulumatkoja ekaluokkalaisilla ja sinne on pakko jonkun verran näitä kyläkouluja myös jättää, vaikka periaatteessa kaikki nämä Kuhmon koululaiset sopisivat tähän yhteen ala-asteeseen, joka sijaitsee siellä keskustassa. Mutta kun jo kunnan sisällä on niin pitkät välimatkat, että lain sallimissa rajoissa eivät pysty nämä koululaiset käymään sitä koulua siellä, niin menemmekö me sitten siihen, missä joskus 70-luvulla ja sitä ennen koululaiset olivat, että pitää olla asuntoloita, joissa he sitten majoittuvat? Ei minusta ekaluokkalaisia voi vielä asuntoloihin laittaa, se on kyllä ihan selvä. Kyllä meillä nyt tässä yhteiskunnassa pitää olla vielä sen verran varaa, että näitä muutamia kyläkouluja pystytään pitämään, ettei kohtuuttomia matkoja näille pienille lapsille tule. Kysymys on myöskin ihmisten perusoikeudesta valita asuinpaikkansa.

Ihan tässä lopuksi vielä haluaisin sanoa tästä opiskelijoiden asumislisästä. Oli todella mieluisa yllätys, että eduskunnassa tämä asia ratkesi, koska sitä on odotettu paljon. Toivottavasti tämä helpottaa hieman opiskelijoiden tilannetta, niin että heidän ei tarvitsisi käydä niin paljon töissä, vaan he voisivat keskittyä opiskeluun, joka heidän päätehtävänsä tällä hetkellä on. Täytyy sanoa, että kun kokoomus ilkkuu täällä, että tämä olisi ollut opposition painostuksen aikaansaannosta, niin vaikka itse kuulunkin oppositiopuolueeseen, kyllä se on aika kaukaa haettu peruste. Kyllä täällä eduskunnassa on ollut suuri yksimielisyys siitä, että tämä asia pitää hoitaa, ja nyt sitten hallituspuolueet ovat sen hoitaneet. Jos viime kaudella kokoomus olisi välttämättä yhtä innokkaasti sitä asiaa ollut ajamassa, kuin se nyt täällä on ollut ajamassa oppositiopuolueena, niin koska kokoomuksella oli värisuora, siellä oli opetusministeriössä kulttuuriministeri heillä ja myöskin valtiovarainministeri, se olisi ollut kohtuullisesti kyllä sovittavissa, jos olisi ollut riittävästi tahtoa. Eli siinä mielessä tämä keskustelu meistä muista oppositiopuolueista kyllä tuntuu vähän kummalliselta, kun täällä ollaan nyt niin kuin hakemassa sulkia hattuun jokainen itselleen ja jopa niin, että ne eivät sitten muille kuuluisi. Se tuntuu aika kohtuuttomalta, eli annetaan kunnia nyt niille, joille se tällä kertaa kuuluu.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa opetusministeriön hallintoalan talousarvioesityksessä haluan keskittyä erityisesti kahteen hyvään uudistukseen, joista olen budjetissa erityisen iloinen, eli opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamiseen sekä nuorisotyölle osoitettavaan lisäresursointiin. Sosiaalibarometrin 2004 mukaan nuorten aikuisten, 18—29-vuotiaiden, asema on jäämässä yhä enemmän jälkeen muiden ikäryhmien hyvinvoinnista. Ikäryhmittäin tarkasteltuna nuorten aikuisten tilanne on barometrin mukaan huonoin. Näistä nuorista monet ovat epävakaiden työsuhteiden, pitkäaikaistyöttömyyden, syrjäytymisen ja yli sukupolven siirtyneiden ongelmien kanssa kamppailevia.

On hyvä, että tähän on etsitty ratkaisuja ja tukikeinoja muun muassa nuorten yhteiskuntatakuun avulla, jolla taataan kaikille alle 25-vuotiaille työttömille kolmen kuukauden sisällä työ, työharjoittelu, opiskelu- tai työpajapaikka. Myös peruskoulun päättäneille nuorille taattu koulutustakuu tuo apua nuorten elämän riskivaiheisiin. Osallisuushankkeilla on myös vahvistettu nuorten tiiviimpää liittymistä yhteiskuntaan. Ennalta ehkäisevä työ, mitä muun muassa nuorisotoimessa tehdään, on erityisen tärkeää nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Tarvitaan varhaista puuttumista nuorten elämässä ilmeneviin ongelmiin.

Opiskelijat ovat yksi näistä nuorten aikuisten ryhmistä. Barometrin mukaan opiskelijoiden asema on kohentunut kaikista vähiten. Opiskelijat ovat myös yksi yhteiskuntamme köyhimmistä ryhmistä, joten heidän asemansa parantaminen on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tärkeää. Tämän vuoksi on erityisen hyvä, että vihdoinkin ensi vuoden valtion budjettiin sisältyy opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen, mitä myös kaikki opiskelijajärjestöt ovat yksimielisesti ajaneet. On aivan mahtavaa, että opiskelijoiden taloudelliseen asemaan saadaan vihdoinkin parannusta.

Opiskelijoiden taloudellisiin tukiin ei ole tullut muutoksia viimeiseen kymmeneen vuoteen, joten tuet eivät ole seuranneet yleisen hintatason kehittymistä. Asumismenot ovat nousseet peräti 74 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun opintotuki on samalla pysynyt paikallaan, ei ole ihme, että opiskelijoiden muutenkin tiukka taloudellinen tilanne on ollut erityisen kovilla viime vuosina. Vuokrakaton korotusta tarvittiin kipeästi, ja on hienoa, että hallituspuolueet lähtivät ajamaan asiaa pontevasti. Korotus tarkoittaa käytännössä noin 30 euron korotusta asumislisään.

Opiskelijoihin satsaaminen on investointia tulevaisuuteen. Ilman osaavia ja koulutettuja työntekijöitä on maamme kilpailukyky vaarassa. Opiskelijoihin panostaminen siis kannattaa. Vuokrakaton korotuksen lisäksi opiskelijoille on tulossa opintolainan subventio-oikeus. Myös muita toimenpiteitä opiskelijoiden aseman parantamiseksi tarvitaan jatkossa, erityisesti alle 20-vuotiaiden ammatillisten opiskelijoiden asema kaipaa kohennusta. Heidän opintoetuuksiinsa vaikuttavat merkittävästi vanhempien tulot, vaikka he eivät asuisikaan kotona, kun taas korkeakouluopiskelijoilla tilanne on toinen. Toisen asteen koulutuksen houkuttelevuuden parantamiseksi ja näiden opiskelijoiden aseman kohentamiseksi tulisi vanhempien tulorajojen vaikutusta vähintäänkin lieventää tai mieluiten poistaa kokonaan. Tällä hetkellä varsin pienetkin perheen bruttotulot laskevat tämän ikäisten opiskelijoiden opintoetuuksia. Todellisuudessa tämä voi kaventaa nuoren mahdollisuuksia opiskeluun, kun esimerkiksi perheen lainojen vuoksi vanhemmilla ei ole aina todellista mahdollisuutta auttaa nuortaan riittävästi, vaikka haluaisivatkin. Opiskelijoille tulee turvata varallisuudesta riippumatta tasavertaiset opiskelumahdollisuudet.

Pidän erittäin hyvänä ja tärkeänä resurssien huomattavaa lisäystä nuorisotyölle. Se on mitä tärkeintä ennalta ehkäisevää työtä. On tärkeää, että tämä raha ohjataan erityisesti kuntien toteuttamalle nuorisotyölle. Monet kunnalliset nuorisotoimet painivat kovien taloudellisten vaikeuksien kanssa. Lamavuosien seurauksena nuorisotyöntekijän virkoja on aiemmin jouduttu lakkauttamaan ja nuorisotiloja sulkemaan. Nuorisotyön tavoitteeksi on kirjattu nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistäminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen sekä nuorten elinolojen parantaminen nuorten itsenäistymisen näkökulmasta. Nuorisotoimen keinoin edistetään myös nuorten kiinnostusta yhteiskuntaa ja vaikuttamista kohtaan. Nuorten osallisuuden lisääminen yhteiskunnassa vaatii monia toimia, ennen kaikkea sitä, että heidät otetaan nykyistä paremmin mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön ja että heidän mielipiteitään kuunnellaan ja arvostetaan.

Varhaisnuorten ja lasten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi on edelleen paljon tehtävää niin kunnissa kuin valtakunnankin tasolla. Erityisesti paikallistasolla myös opiskelijat tulisi ottaa vaikuttamistyöhön nykyistä huomattavasti voimakkaammin mukaan. Nuorille tulee antaa todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Liian usein nuorisovaltuustoiden ja -foorumeiden todellinen päätöksenteon rooli jää varsin vähäiseksi, kun todelliset resursseja vaativat päätökset tehdään toisaalla. On hyvä, että valtakunnan tasolla järjestetään lasten parlamentti ja muutenkin on satsattu nuorten kiinnostuksen kasvattamiseksi vaikutustyötä kohtaan.

Huolissani olen myös siitä, että nuorisolautakuntia on kunnissa lakkautettu ja tämän seurauksena nuorten asiat ovat usein jääneet muiden asioiden jalkoihin isoissa lautakunnissa. Nuorisolautakuntien uusi esiinmarssi saattaisikin olla tarpeen. Paras keino nuorten kiinnostuksen lisäämisessä yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön on kuitenkin se, että ajamme heidän asioitaan ja tarpeitaan aktiivisesti eteenpäin. Nyt näin on toimittu. Uskon ja toivon, että nämä panostukset luovat nuorille uskoa poliittista järjestelmäämmekin kohtaan.

Ensi vuoden budjetissa on hyvää myös satsaukset ennalta ehkäisevään päihde- ja huumetyöhön.

Arvoisa puhemies! Nuoret ovat tulevaisuus, ja meidän tehtävämme on tukea heitä kaikin mahdollisin keinoin monipuoliseen osallisuuteen ja taata heille tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin. Yhdenkään nuoren ei tule antaa tipahtaa yhteiskunnan rattaista. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulee tehdä jatkossakin kaikki voitava.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvioesityksen 2005 perusteluissa todetaan yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen osalta muun muassa seuraavaa: "Yliopistojen merkitys korostuu kansallisessa ja alueellisessa innovaatiojärjestelmässä sekä kansallisen kilpailukykymme ja hyvinvointimme kehittämisessä. Tämä edellyttää yliopistojen kansainvälistymisen ja innovaatiotoiminnan edellytysten kehittämistä lähivuosina." Mielestäni nuo perustelut ovat hyvät ja sopivat erinomaisesti muun muassa Jyväskylän yliopistoon sen kehittämistä ajatellen.

Jyväskylän yliopisto on tehnyt opetusministeriölle esityksen teknistieteellisen koulutuksen aloittamisesta jo lokakuussa 2002. Keski-Suomen elinkeinoelämän kanta koulutuksen tarpeesta on yksimielinen ja puoltava. Hallituksen sivistyspoliittisen ministerityöryhmän 26.11.2003 tilaamassa ja selvitysmies, professori Paavo Urosen 24.8.2004 antamassa selvitysraportissa todetaan: "Jyväskylän yliopistolle annetaan oikeus kouluttaa diplomi-insinöörejä toisen vaiheen ohjelmilla esitetyn suunnitelman pohjalta kuitenkin siten, että tutkintotavoite alennetaan 50:een ja pääaineet ovat informaatiotekniikka ja teollinen fysiikka, mukaan luettuna nanoelektroniikka." Opetusministeri Tuula Haatainen otti kuitenkin 21.12.2004 toistaiseksi voimassa olevan kielteisen kannan toteamalla: "En puolla tässä vaiheessa tutkinnonanto-oikeuden myöntämistä Jyväskylän yliopistolle. Otan kantaa asiaan myöhemmin saatuani teknistieteellisestä koulutusalasta valtakunnan tason selvityksen, jonka yksi mahdollinen tekijä voi olla korkeakoulujen arviointineuvosto." Toivon, että ministeri Haataisen kannanotto ei tarkoita asian hautaamista, vaan saamme nopeasti positiivisen ratkaisun Jyväskylän yliopistolla tapahtuvasta diplomi-insinöörikoulutuksesta.

Kun valtion vuoden 2005 talousarvioehdotuksessa aluepolitiikka on mielestäni muutoin liian paljon unohdettu, olisin odottanut, että yliopistojen ja korkeakoulujen kehitys olisi paremmin turvattu. Olen pettynyt hallituksen esitykseen yliopistojen osalta. Aivan kuten ed. Pulliainen täällä aikaisemmin totesi osaltaan omassa puheenvuorossaan, totean, että yliopistoille pitäisi esittää enemmän resursseja, kuin nyt on esitetty. Näin ei valitettavasti ole hallituksen talousarvioehdotuksessa vuodelle 2005, ja toivon jatkossa parempia otteita.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan itsekin kiittää eduskuntaa siitä, että opiskelijoille tämä asumislisän vuokrakatto korotettiin 252 euroon. Se on merkittävä asia.

Sitten tästä budjetista pari sellaista asiaa, joista olen huolestunut ja joihin toivoisin lisärahoitusta. Tänäänkin on puhuttu moneen, moneen otteeseen tästä Pisa-tutkimuksesta, jossa suomalaiset koululaiset ovat jälleen kerran menestyneet hyvin. Olemme aiheellisesti ylpeitä menestymisestä tässä tärkeässä tutkimuksessa, ja näin me kerromme maailmalle, kuinka arvostamme koulutusta ja sitä myöten saamme jatkossakin paljon ulkomaisia delegaatioita perehtymään meidän peruskoulutukseemme, mikä siinä on hyvää ja niin erinomaista. Mutta ei ole mitään syytä ryhtyä näiden tutkimustulosten johdosta passiiviseen itsetyytyväisyyteen, sillä kuitenkin kysymys on asiasta, jota tulisi vaalia ja joka yhteydessä joka budjettivuonna katsoa tosiasioita, minkälaiset edellytykset kunnilla on suoriutua laadukkaasta perusopetuksesta ympäri maata korkeatasoisesti.

Olen huolissani siitä, että perusopetuksen vaje on tällä hetkellä yli 300 euroa per oppilas. Valtakunnallisesti laskien perusopetuksen vaje on noin 100 miljoonaa euroa. Lisäämällä resursseja perusopetuksen valtionosuuksien yksikköhintoihin kunnilla olisi paremmat mahdollisuudet pienentää perusopetuksen ryhmiä, turvata tukiopetus, erityisopetuksen kasvava tarve ja opintojen ohjaus sekä toteuttaa uutta lakia oppilashuollosta. Tällä olisi myös tärkeä ennalta ehkäisevä vaikutus syrjäytymisongelmiin. Tästä syystä vihreä eduskuntaryhmä esittää vaihtoehtobudjetissaan lisärahoitusta perusopetukseen, peruskouluun. Lääkkeeksi ei riitä kyllä se, mitä valtiovarainministeriössä on viime päivinä puhuttu, että kunnissa lakkautettaisiin pieniä kouluja. Niiden kautta ei saada sitä tarvittavaa rahoitusta perusopetukseen, mitä ministeriössä kuvitellaan. Se ei todellakaan riitä ratkaisuksi.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, josta puhun, on määrärahatilanne käsi- ja taideteollisuusjärjestöillä. Käsi- ja taideteollisuusjärjestöille myönnetty valtionapu laski 1990-luvun alussa noin kolmanneksella ja on sen jälkeen käytännössä pysynyt euromääräisesti samalla tasolla vuodesta 95. Tällä hetkellä valtionapu kattaa järjestöjen toiminnan kustannuksista enää vajaan kolmanneksen ja järjestöt ovat huolissaan toimintamahdollisuuksistaan, koska työvaltaisella neuvonta-alalla kustannukset muodostuvat pääosin palkkakuluista.

Viime aikoina on ymmärretty entistä paremmin käsityön merkitys sekä ammattina että kulttuurisena ja sosiaalisena vaikutuksena. Käsityö on merkittävä osa alueiden kehittämistoimintaa. Tutkimusten mukaan Suomessa on noin 30 000 käsityöyrittäjää. Käsityöyritysten yhteiskunnallinen merkitys on melkoinen. Käsityöllä on lisäksi monia muitakin merkityksiä. Tuotanto perustuu ihmistyöhön ja on ympäristömyönteistä. Käsityöyritysten tuotteet ovat osa suomalaista kulttuuria, ja ne rikastuttavat sitä. Usein käsityöyritys on sijaintipaikkakunnalleen tärkeä vierailukohde ja paikkakunnan imagon vahvistaja. Käsityötaito on Suomessa korkealla tasolla ja mahdollistaa siksi laajan yritystoiminnan. Tähän on vaikuttanut sekä alan koulutus että käsi- ja taideteollisuusjärjestöjen neuvonta- ja kehittämistyö.

Arvoisa puhemies! Käsi- ja taideteollisuusjärjestöt tukevat toiminnallaan ja neuvontatyöllään kansalaisten edellytyksiä muuttuvassa työelämässä selviytymiseen. Yhdistykset tukevat toiminnallaan merkittävästi pienyrittäjyyttä. Käsityöyrittäjyyden kehittäminen tukee erityisesti naisten työllisyyttä. Maaseudulla käsityöyrittäjyys tarjoaa monelle uuden toimeentulomuodon. Pienyritykset tarvitsevat neuvontapalveluita, mutta ilman yhteiskunnan tukea ne eivät pysty ostamaan niitä. Neuvontajärjestöt eivät pysty kattamaan palveluidensa kustannuksia pelkästään asiakasrahoituksella.

Merkittäväksi toimintatehtäväksi järjestöille on tullut myös taiteen perusopetus. Lasten ja nuorten käsityötaitojen vaaliminen on entistä keskeisempää aikana, jolloin on huoli kädentaitojen säilymisestä. Lasten ja nuorten tuleminen järjestöjen toimintakenttään on uudistanut suuresti käsi- ja taideteollisuusjärjestöjen toimintaa.

Neuvontajärjestöjen valtionavun määrää pitää tarkistaa ja korottaa kustannusten nousua vastaavasti. Rahoitusta ei saa enää jättää vaille indeksikorotuksia, kuten viimeisen vuosikymmenen aikana on tehty. Valtionapu tulee saattaa vastaamaan vuoden 1991 tasoa. Se tarkoittaisi sitä, että lisäyksenä antaisimme 45 000 euroa käsi- ja taideteollisuusjärjestöille. Tämä olisi erittäin merkittävä ja tärkeä kädenojennus näille kulttuuria ja kädentaitoja vaaliville yhdistyksille.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen valtiovarainvaliokunnan loppusuoralla tehdystä opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksien parantamisesta asumislisän korotuksen osalta. Minusta on ollut kuitenkin outoa se keskustelu, jota tämänkin päivän aikana on käyty, jota keskusta käy tällä hetkellä, aivan kuin tämä olisi heidän aikaansaamansa ansio. Todellisuudessa lopullinen vääntö on tehty yhdessä. On jotenkin outoa sanoa, aivan kuin sosialidemokraatit olisivat olleet ulkopuolisia tai eivät olisi olleet osallisena vaikuttamassa siihen, että tämä meille monelle edustajalle ja ennen kaikkea opiskelijoille tärkeä etuus saatiin vihdoin aikaiseksi. Toivoisin tässä asiassa meidän hallituspuolueiden edustajien olevan rehellisiä sekä itsellemme että toisillemme.

Kokoomusta on selvästi harmittanut se, että hallituspuolueet ovat onnistuneet siinä, missä kokoomus ei sen ollessa hallitusvastuussa edellisessä hallituksessa opiskelijoiden tilanteesta. On jotenkin outoa, että he argumentoivat, että asumislisän korotus olisi kokoomuksen painostuksen tulos, kuten täällä on tänään viitattu. Tämä on outo näkemys kokoomukselta. Tämä on ollut hallituspuolueiden toiminnan yhteinen tulos. Kuitenkin vuokrakaton nostaminen 252 euroon on merkittävä parannus, niin kuin täällä on jo monesti tänään todettu, ensimmäinen korotus vuosikausiin, hyvä näin.

Tämä ei saa kuitenkaan jäädä opiskelijoiden osalta tähän. Erityistä huolta kannan toisen asteen opiskelijoista ja heidän opintososiaalisista etuuksistaan, jotka edelleen ovat riittämättömät ja kohdentuvat vahvasti vanhempien tuloihin ja luovat siten eriarvoisuutta opiskelijoiden välille. Toivoisin hallituksen panostavan tulevaisuudessa entistä paremmin toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisten etuuksien parantamiseen.

Toinen todella hieno asia on ollut, joka tänäänkin on täällä puhututtanut eduskuntaa hyvinkin paljon, veikkausvoittovarojen jakosuhdelain nopeuttaminen. Tämä vaikuttaa nimenomaan kulttuuriin, nuorisotyön ja liikunnan mahdollisuuksiin kehittää omaa toimintaansa. Valtion liikuntabudjetti on valtion tärkein liikuntapoliittinen ohjausväline. Meidän yhteinen huolemme on kansalaisten työssäjaksaminen, ikääntyvien terveys, ylipainon lisääntyminen, lasten ja nuorten liikkumattomuus sekä kasvava syrjäytyneisyys ja eriarvoisuus. Viime viikkoina on käyty paljon keskustelua huippu-urheilusta ja sen tarpeista, aivan kuten tänään täällä. Näkemykseni on, että valtion tärkein tehtävä on tukea kansalaisten yleistä liikkuvuutta ja terveyttä. Tästä syystä toivoisin, että valtion liikuntamäärärahojen lisääntymisen myötä näkemys kaikkien kansalaisten liikunnantarpeesta ja vaikuttavuudesta terveyteen ja hyvinvointiin tulisi yhä vahvemmin liikuntamäärärahojen jakoperusteeksi.

Tällä hetkellä nuorten liikunnasta vastaavat hyvin pitkälle paikallistason liikuntaseurat, jotka rahoittavat toimintansa vapaaehtoistyöllä ja seuramaksuilla. Vanhemmat maksavat noin 90 prosenttia nuorten ja seuran kustannuksista. Tämä on osaltaan luonut eriarvoisuutta myös nuorten mahdollisuuksiin olla mukana liikuntajärjestöjen harrastuksissa. Toivoisin, että hallitus vaikuttaisi omalta osaltaan nimenomaan siihen, ettei eriarvoisuus lisääntyisi lasten ja nuorten välillä, kun puhutaan mahdollisuuksista liikkua ja urheilla.

Eräs tapa vähentää eriarvoisuutta on lisätä valtion lisäämää nuorisotyön määrärahaa koulujen, nuorisotyön ja liikuntajärjestöjen yhteisten toimintojen kehittämiseen. Koulu ja nuorisotyö tavoittavat herkästi myös ne nuoret, joille liikunta ei ole jokapäiväistä; ne voivat omalla toiminnallaan löytää juuri ne nuoret, jotka ovat jääneet liikuntaseurojen ulkopuolelle. Olen iloinen, että valtiovarainvaliokunta on omassa mietinnössään tuonut esille juuri nuorisotyön vahvistamisen ei ainoastaan lauseina vaan myös selkeänä määrärahalisäyspäätöksenä. Tämä omalta osaltaan tukee sitä kokonaisvaltaista työtä, jota meidän tulee nuorten parissa yhä enemmän tehdä.

Jottei tulisi puhuttua pelkästään liikunnasta, haluan lausua kiitokset myös erityisopetukseen panostamiseen. Erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä kasvaa jatkuvasti, ja on erittäin tärkeää, että tähän panostetaan sekä opettajien täydennyskoulutuksella että erityisopettajien tukitoimin. Näin on valtiovarainvaliokunnassa ja sen mietinnössä todettu, siitä suuri kiitos heille.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsenenä voi kerrankin olla tyytyväinen. Koulutus on satsausta nuoriin, ja nyt on vihdoinkin saatu parannusta opiskelijoiden opintososiaalisiin etuisuuksiin. Vuosia opiskelijoiden ykköstavoitteena on ollut opintotuen asumislisän vuokrakaton korotus. Nyt sitä ensi vuonna voidaan korottaa 214 eurosta 252:een. Vuosi sitten, kun budjettia tehtiin, ateriakorvaukseen saatiin pieni korotus, mutta tämä on suuruusluokaltaan aivan toisen luokan asia, merkittävyydeltään eri luokan asia, ja tätä ovat opiskelijajärjestöjen lisäksi myös oppilaitosten rehtorit, oikeastaan kaikki tahot, jaostolle vuosien mittaan esittäneet. Tämä on se ykköstavoite. Itsekin menneinä vaalikausina olen tästä tehnyt aloitteita, mutta aiemmin sitä ei ole voitu toteuttaa. Nyt saamme todella olla tyytyväisiä.

Veikkausvoittovarojen jakosuhdelain muutoksen aikaistaminen kahdella vuodella on hallituspuolueilta tämän pääluokan ehkä kaikkein merkittävin päätös. Kirjastojen valtionosuudet siirtyvät kahdeksassa vuodessa suunnitellun kymmenen vuoden sijasta katettaviksi yleisistä budjettivaroista. Tämä merkitsee 9,5 miljoonan euron veikkausvoittovarojen vapautumista liikuntaan ja urheiluun, nuorisotyöhön sekä momentin 29.90.52 muihin kohteisiin.

Omaa maakuntaani koskevana pienenä yksityiskohtana haluan todeta siirtolaismuseohankkeen toteutumisen. Siirtolaisinstituuttihan on yhdessä Peräseinäjoen kunnan, nykyisin Seinäjoen kaupungin, kanssa käynnistänyt hankkeen Siirtolaisuusmuseon perustamiseksi. Siirtolaisuus Amerikkaan, Ruotsiin ja Australiaan on ollut aikoinaan hyvin merkittävä ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. On hyvä, että näiden vaiheiden kuvaus ja esineistö voidaan jättää jälkipolville. Esineistöä on, niin kuin tiedetään, todella paljon tarjolla, varsinkin Amerikan suunnalta. Meillä on paljon museoita, ja niin kuin todetaan tässä budjettikirjassakin, että uusien museoiden saanti ei ole kovin helppoa, mutta nyt saadaan kuitenkin pää auki tämän Siirtolaisuusmuseon osalta. Se on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön pääluokassa eivät suinkaan kaikki asiat vielä tule kuntoon, vaikka tuntuvia parannuksia tehdäänkin. Yliopistojen vuokrakysymys on edelleen selkeytymättä. Kuntatason sivistystoimen rahoitus, erityisesti siellä opinto-ohjauksen kehittäminen, on sellainen asia, joka kaipaa parannusta, ja myös täällä monessa puheenvuorossa esiin tullut eläinlääketieteen klinikkatilojen rakentaminen jää vielä odottamaan päätöstä. Tästä viimeisestä lienee nyt kyllä ratkaisu jo tulossakin. Eläinlääketieteen opetus, vaikka se Suomen yliopisto-opetuksessa on varsin kapea siivu, on kuitenkin hyvin merkittävä, varsinkin kun viime aikoina tämä käytännön praktiikka on enemmän tänne pieneläinpuolelle suuntautunut ja maaseudulla on kuitenkin paikoin huutava pula eläinlääkäreistä, jotka näitä suurempia hyötyeläimiä pystyvät hoitamaan. Nämä Viikin klinikkatilat on juuri tätä varten.

Kuitenkin yhteenvetona voin todeta, että tämä budjetti opetusministeriön osalta on paljon edeltäjiään parempi.

Simo Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Moneen kertaan on jo todettu, että tämä Pisa-tutkimus on osoittanut, että suomalaiset koulut tuottavat hyviä oppijoita lähes kaikilla osa-alueilla. Siis ilmeisesti on pystytty mittaamaan ikään kuin tällaisia välineitä uuden tiedon hankkimisessa, sen omaksumisessa.

Haluan kuitenkin tässä heti aluksi ottaa myös toisenlaisen, vähän syvempään luotaavan näkökulman tähän ihmisenä oppimiseen ja kasvamiseen, sisältönäkökulman. Keskeistähän on paitsi näiden tällä tavalla mitattavien oppimistulosten saavuttaminen myöskin ja ennen kaikkea minun näkökulmastani katsoen kasvu ihmisyyteen, kasvu ihmisenä. Siinä on koko tälle meidän sivistyssektorillemme haaste, joka tuntuu päällisin puolin ja nopeasti ajateltuna äärettömän vaikealta. Miten sitä mitataan? Sitä onkin erittäin vaikea mitata minkäänlaisilla Pisa-tutkimukseen verrattavilla mittareilla.

Kysymys on kuitenkin siitä, että meillä on keskeisesti vastuu siitä, että me pystymme rakentamaan vahvan eettisen perustan kansalaisille, nousevalle polvelle, joka kouluissamme kasvaa ja oppii uusia asioita. Minä uskon, että yksi keskeinen osa tätä eettisen perustan rakentamista on terve, raitishenkinen uskontokasvatus, joka kuuluukin meillä aivan tuollaisena läpäisyperiaatteella kaikille tasoille meidän kasvatusjärjestelmässämme. Minun mielestäni on suuri merkitys sillä, että me aivan reippaasti keskustelemme, puhumme, opetamme, mitä reformaatio itse asiassa läntisessä maailmassa aikoinaan merkitsi. Me yhdistämme helposti luterilaisuuden vain tällaiseen ankeaan työmoraaliin, ahdistavaan itsensä kiduttamiseen työllä ja toimissa, ilottomaan ja puritanistiseen toimintaan, mutta reformaation perinne on olemukseltaan jotakin aivan muuta.

1500-luvulla tapahtuneen reformaation jäljet näkyvät yhä Euroopassa. Aivan näinä aikoina on keskusteltu Euroopan unionin arvoperustasta, ja siinä näkyy selkeästi katolisen etelän ja reformaation läpikäyneen pohjoisen välinen näkemysero. Meidän yhteiskunnassamme raitishenkinen reformatorinen uskontokasvatus merkitsee minun ymmärtääkseni sitä, että me vapautamme kasvavat lapset ja nuoret työhön ja palveluun, niin että tämä itsensä toteuttaminen, lahjojen käyttöönpano, yhteiskunnallisella tasolla on todellakin ei ainoastaan rahan hankkimista työn kautta itselle vaan omien lahjojen kautta toisten palvelua. Tämä on luterilaisuuden perusnäkemys: iloinen ja luova omien lahjojen käyttöönpano ja toisten ja koko yhteiskunnan palveleminen.

Kun tulevaisuusvaliokunta julkisti tuossa oman globalisaatioraporttinsa, niin siinä keskeiseksi painopisteeksi katsottiin luovuus, miten yhteiskunta kasvattaa siihen tai antaa mahdollisuuden siihen ja miten toisaalta, voi sanoa, turmeltunut kasvatusjärjestelmä tukahduttaa tämän. Tätä tietysti voidaan pitää ihan itseisarvollisenakin asiana tätä luovuuden todellisuutta, mutta selväähän se on, että yhteiskunta, jossa tämä kukoistaa, on myöskin todella tuottava yhteiskunta. Se löytää uusia niin sanottuja innovaatioita, ja se aivan varmasti myöskin menestyy. Itse arvioin näin, että tällä hetkellä maailman globalisaatiokilpailussa kaiken kaikkiaan viime vuosisatojen ajan hyvin menestynyt pohjoinen ja läntinen maailma on kohtalaisen hyvin pystynyt tarjoamaan mahdollisuuden luoville ihmisille toteuttaa itseään ja palvella yhteisöä näillä lahjoillaan. Mutta tämän näen aivan keskeisenä haasteena meidän sivistysjärjestelmällemme, meidän koulujärjestelmällemme.

Sitten aivan lyhyesti muutamasta konkreettisesta asiasta, jotka budjetissa ja mietinnössä on.

Riittävästi on jo iloittu opiskelijoitten osasta, jakosuhdelain muutoksesta.

Pohjoisen näkökulmasta iloitsen siitä, että löytyi Arktiseen yliopistoon pieni panos. Haluan kiinnittää tähän kyllä huomiota siinä mielessä, että tähän täytyisi löytää vähän enemmän tulevaisuudessa, sillä me olemme Arktisessa neuvostossa pikkuhiljaa saaneet myös muut todella kiinnostumaan Arktisesta yliopistosta. Tähän meidän täytyisi saada todellakin lisäpanostusta. Norjalaisetkin on saatu tästä kiinnostumaan, ja kanadalaiset ovat mukana. Kun tämän sihteeristö on Rovaniemellä Suomessa, niin olisi kyllä kohtuullista, että me pitäisimme huolen omasta rahoitusosuudestamme jatkossa. Tämä lisäys on nyt eduskunnassa valiokunnassa tapahtunut, ja se on sillä tavalla kiitoksena sinne suuntaan sanottava.

Toinen pohjoista koskettava asia on oikeastaan oikeusministeriön pääluokassa, saamelaiskäräjien saamelaiskulttuurikeskushanke. Katson niin, että jos me tässä pääsemme oikeasti eteenpäin, niin se kyllä edellyttää sitä, että myöskin täällä kulttuurin puolella alkaa löytyä siihen panostusta. Näkisin, että se olisi kuitenkin tälle pohjoiselle kulttuurille, joka siellä varsin ankeissa olosuhteissa käy elämänkamppailuaan, merkittävä sivistysteko kyllä hallitukselta ja eduskunnalta, jos tässä päästäisiin todellakin eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lausun kiitokset tästä. Ainahan olisi paljon lisätarpeita, se on selvä asia, mutta siitä, mikä meillä nyt on, kiitokset molemmille ministereille opetuspuolella ja valtiovarainministerille ja eduskunnassa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajille ja erityisesti sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajalle ja kaikille jäsenille työstä, joka kyllä on sellainen, että siitä voimme iloita.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky tulevaisuudessa on pitkälti riippuvainen maamme koulutuksen tasosta. Koulutusjärjestelmässä opettajalla on keskeinen rooli koulun ja opetuksen laadun tekijänä.

Oecd:n opettajahanke, jolla etsittiin tehokkaita keinoja edistää ja tukea halukkuutta hakeutua opettajan ammattiin ja myös pysyä opetustyössä, on valmistumassa. Kaikissa Oecd-maissa ongelmana on opettajien ikääntyminen, jonka vuoksi lähivuosina tulee rekrytoida paljon uusia opettajia. Huolenaiheena on myös opettajien jaksaminen ja ammatin arvostus.

Suomessa lisääntyvä opettajapula ja epäpätevien opettajien kasvava määrä antavat aineksia vakavaan ongelmaan. Pelkkä koulutuksen lisääminen ei riitä ratkaisuksi, koska vuosittain valmistuvista opettajista satoja menee muille aloille. Opettajien nykyinen palkka ei ole kilpailukykyinen eikä oikeassa suhteessa työn vaativuuteen ja koulutukseen. Opettajien jaksamista koettelevat koulun työrauha- ja turvallisuusongelmat, liian suuret opetusryhmät ja puutteelliset resurssit muun muassa erityisopetuksessa ja oppilashuollossa.

Ratkaisuja etsittäessä pitäisi kiinnittää huomiota opettajan ammatin arvostuksen ja vetovoiman lisäämiseen ja siihen, miten nyt opettajina toimivat saadaan pysymään työssään. Olisi myös selvitettävä se, minkälaisiin tehtäviin muille aloille siirtyvät ovat hakeutuneet ja ennen kaikkea miksi. Tämän päivän opettajat ovat moniottelijoita, joiden on pystyttävä vastaamaan jatkuvasti muuttuvan ja kansainvälistyvän koulun haasteisiin. Tästä johtuen myös täydennyskoulutuksen saatavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Opettajien koulutuksella on tulevaisuudellemme suuri merkitys. Opettajat ovat asiantuntijoita lastemme koulutaipaleen alusta alkaen. Myös opettajankoulutuksen laatuun ja riittävään rahoitukseen on panostettava. Muun muassa Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto on kiinnittänyt asiaan huomiota. Samalla kun koulutuspaikkoja on lisätty, on opetuksen taso huonontunut. Heikentynyt rahoitustilanne näkyy opetuksen ja henkilökunnan ja sivuaineiden vähentämisenä, jolloin koulutuksen laatu ja monipuolisuus väistämättä kärsivät.

Käytännössä tämä on tarkoittanut ryhmäkokojen kasvamista, lähiopetuksen ja kenttäharjoittelun vähenemistä, täyttämättömiä opetusvirkoja ja jäljellä olevan henkilökunnan uupumista. Opettajan työn kannalta tärkeitä sivuaineita on ollut vaikea päästä opiskelemaan, mikä on epätarkoituksenmukaista ja ristiriidassa yhtenäisen peruskoulun kehittämisen kanssa. Lisäksi eräät koulutusohjelmat ovat olleet lakkautusuhan alaisina. Erilaiset maksut ovat hyvin tavanomaisia opettajankoulutuksessa, vaikka yliopistolain mukaan koulutuksen tulisi olla maksutonta.

Arvoisa puhemies! Jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomioon ottava opetus on kaiken a ja o. Tämä merkitsee sitä, että erityis- ja tukiopetusta tarvitsevien oppilaiden tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen turvataan. Huomiota tulee kiinnittää riittävään ja tasapuoliseen oppilaanohjaukseen ja opinto-ohjaukseen. Ohjaus on paitsi väline oppimisympäristön hallintaan myös ensiarvoisen tärkeää otettaessa huomioon tulevaisuuden työelämä ja työvoimapulan asettamat vaatimukset.

Näen myös erittäin huolestuttavana erityisopettajapulan maassamme. Perusopetuksessa tarvitaan opettajia, jotka tunnistavat ajoissa oppimiseen vaikuttavat häiriöt kuten adhd:n ja erilaiset lukihäiriöt. Tässä asiassa pätee varhaisen puuttumisen laki. Lasta ja nuorta on autettava ajoissa. Esimerkkinä: yli puolella nuorisorikollisista on todettu olevan lukihäiriö. Mitä tästä voimme päätellä?

Oppilaiden tarpeiden huomioon ottaminen tarkoittaa myös sitä, että erityislahjakkaille oppilaille järjestetään heidän kykyjään vastaavaa opetusta ja oppimateriaalia. Tasa-arvoa vaativassa yhteiskunnassamme ja koulumaailmassa unohdetaan usein näiden oppilaiden tarpeet, mikä aiheuttaa turhautumista ja koulusta vieraantumista. Jotta perusopetuksen laadulliset tavoitteet toteutuisivat, on koulutuksen järjestäjän taattava turvallinen oppimisympäristö ja korkeatasoinen opetus. Tähän ei päästä sillä, että koulutuksessa säästetään. Pisa-tutkimuksen suitsutuksesta huolimatta positiivinen kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen. Siihen meillä ei ole varaa.

Ilahduttavaa on, arvoisa puhemies, että urheilulle, nuorisotyölle ja kulttuurille on tulossa lisärahaa ensi vuonna, kun kirjastojen kustannuksia siirretään nopeutetusti valtion budjetista maksettaviksi. Tässä eduskunta on tehnyt hyvää työtä. Veikkausvoittovarojen alkuperäiset edunsaajat saavat nyt siis hieman enemmän liikkumavaraa. Myös erityisliikunnan järjestöjen rahoitus kasvaa ensi vuonna. Kuten kaikki tiedämme, viime vuoden aikana vammaisurheilu on saanut erityistä nostetta ja arvostusta, mikä jatkossakin antaa luvan odottaa lisäsatsauksia.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Avustamalla valtakunnallisia kulttuuritapahtumia valtio pyrkii turvaamaan ja parantamaan taiteellisesti korkeatasoisten ja valtakunnallisesti merkittävien tapahtumien järjestämistä eri puolilla maata. Seinäjoen Tangomarkkinat on yksi maamme merkittävimmistä kulttuuritapahtumista. Tangomarkkinoilla itse maksavien asiakkaiden osuus on huomattava. Tangomarkkinat on todellinen kansanjuhla. Samalla se on kuitenkin taiteellisesti korkeatasoinen tapahtuma. Useat tangokuninkaallisista kuuluvat maamme eturivin viihdetaiteilijoihin. Tangomarkkinoiden aikana järjestetään asiantuntijaseminaareja, joissa pohditaan tangon yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Seminaariin osallistuu runsaasti myös kansainvälisiä vieraita. Tangomarkkinoiden järjestämään esikarsintaan osallistuu yli 1 000 laulajaa eri puolilta maata. Tangomarkkinat järjestää vuosittain myös sävellyskilpailun. Tangomarkkinoilla on myös laajaa kansainvälistä kosketusta.

Tangomarkkinoille ei ole myönnetty valtioavustusta, ei edes kuluvana vuonna, vaikka säveltaidetoimikunnan esittelijä ja toimikunnan työjaosto esittivät tangomarkkinoille valtionavustusta. Toimikunnan enemmistö eväsi esityksen. Menettely, jossa esittelijän ehdotusta ei hyväksytty, oli tiettävästi ainutlaatuinen. Edellä oleviin seikkoihin viitaten on perusteltua kysyä, onko Tangomarkkinoita kohdeltu oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti muihin kulttuuritapahtumiin nähden.

Arvoisa herra puhemies! Tangomarkkinat on hakemuksessaan perustellut avustuksen myöntämistä myös taloudellisilla perusteilla. Kahtena edellisenä kesänä sade on verottanut tangovieraiden määrää ja tapahtuman tilinpäätös on jäänyt negatiiviseksi. Tangomarkkinat joutui vuonna 2003 muun muassa lomauttamaan koko henkilökuntansa 3,5 kuukauden ajaksi. Myös vuoden 2004 tapahtuma muodostui tappiolliseksi, ja henkilökuntaa on jo irtisanottu.

Valtio on turvannut vuosikaudet lukuisten kilpailevien tapahtumien taloutta, mutta Tangomarkkinat on joutunut kilpailemaan täysin markkinavoimien ehdoilla. Siksi olisikin oikeus ja kohtuus, että valtio osallistuisi viimeistään nyt suuren suomalaisen kesä- ja kulttuurijuhlan jatkon turvaamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotankin, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2005 talousarvioon lisäyksenä 100 000 euroa valtakunnallisten kulttuuritapahtumien valtionavustuksiin ja kohdentaa sen Seinäjoen Tangomarkkinoiden avustamiseen. Tulen tekemään tästä esityksen.

Jutta  Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukyky perustuu laajaan sivistykseen ja osaamiseen. Kansakuntamme vahva osaaminen taas pohjaa laadukkaaseen peruskouluun. Niinpä nimenomaan perusopetuksen toimintaedellytysten turvaaminen on maamme kilpailukyvyn ja koko tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Valtionosuuksiin tehdäänkin ensi vuonna indeksikorotus, joka on 75 prosenttia täysimääräisestä korotuksesta. Tämä on aiempaa parempi taso ja lisää perusopetuksen järjestäjän valtionosuuksia kunnille 29 miljoonaa euroa. Opetustoimen valtionosuuksien jälkeenjääneisyydestä syntyvää rahoitusvajetta pitäisi mielestäni korjata kohdentamalla ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt opetustoimen hyväksi hallitusohjelman mukaisesti. Toivottavasti hallitus tarttuu tähän asiaan ensi vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Myös erityisopetus on perusopetuksen toteuttamista. Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Syksyllä 2003 erityisopetuksen piirissä oli reilut 6 prosenttia peruskoulun oppilaista. Valitettavan monessa kunnassa on säästetty opetustoimessa nimenomaan erityisoppilaiden kustannuksella. Heitä on integroitu yleisopetukseen ilman avustajaa tai pienempää opetusryhmäkokoa. Pidänkin tärkeänä sitä, että valtiovarainvaliokunta esittää talousarvioon 1 000 000 euron lisäystä kohdennettavaksi erityisopetuksen integraatioratkaisujen helpottamiseen.

Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy edellyttää varhaista puuttumista ja moniammatillista yhteistyötä. Erityisopetus onkin yksi keino puuttua mahdolliseen syrjäytymiskehitykseen. Erityisopettajista vailla kelpoisuutta on yli 30 prosenttia. Kaikki opettajat eivät ole saaneet koulutuksessaan lainkaan erityispedagogista tietoa. Käytännössä he kuitenkin opettavat ryhmiä, joihin on integroitu erityisoppilaita. Siksi valtiovarainvaliokunnan esittämä 500 000 euron lisäys valtion ensi vuoden tulo- ja menoarviossa opettajien täydennyskoulutukseen erityisopetusta varten on mielestäni oikeaan osunut toimenpide.

Arvoisa puhemies! Kouluttautuminen ja opiskelu edellyttävät myös riittävää taloudellista turvaa. Opintotukijärjestelmään ei ole tehty kymmeneen vuoteen merkittävää parannusta. Nyt asiaan on vihdoinkin tulossa muutos. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien ansiosta valtiovarainvaliokunta esittää, että opintotuen asumislisän kattoa korotetaan 214 eurosta 252 euroon. Kuluneen kymmenen vuoden kuluessa asumismenot ovat nousseet useaan otteeseen, joten nyt tehty päätös oli todella tärkeä ja oikeaan osunut.

Toinen opintotukea koskeva uudistus koskee opintolainaa. Opetusministeriön asettama työryhmä on opintotuen kannustavuuden lisäämiseksi ja opiskelijoiden työmarkkinoille siirtymisen nopeuttamiseksi esittänyt opintolainan verovähennysoikeutta. Opiskelijoiden lainanottoinnokkuus ei ole ollut kovin suurta, johtuen pääsääntöisesti epävarmoista työmarkkinoista. Opiskelijajärjestöt ovat suhtautuneet verovähennysuudistukseen hieman varauksellisesti, ja ainoana opintotukiuudistuksena se olisikin ollut mielestäni opiskelijoita ajatellen puutteellinen. Opiskelijoiden asema vaatii vielä suuria korjauksia erityisesti alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden osalta, mutta nyt toteutettavat uudistukset ovat tärkeä askel tällä tiellä.

Arvoisa puhemies! Iloitsen suuresti valtiovarainvaliokunnan esityksestä nopeuttaa kirjastojen lakisääteisten valtionosuuksien siirtämistä katettavaksi yleisistä budjettivaroista. Tämä 9,5 miljoonan euron määrärahalisäys merkitsee sitä, että vapautuneita veikkausvoittovaroja voidaan käyttää nuorisotyön, tieteen, taiteen ja liikunnan tukemiseen. Tämä taiteeseen tuleva lisäpanostus mahdollistaa myös sen, että Keski-Pohjanmaan maakunta on vihdoinkin saamassa oman museokeskuksen. Suomen maakunnista Keski-Pohjanmaa on ollut ainoa, jossa ei ole tähän saakka ollut maakunnallista museotoimintaa. Nyt valtiovarainvaliokunta ottaa mietinnössään kantaa, jolla luodaan taloudelliset edellytykset Kokkolassa toimivalle K.H. Renlundin museolle toimia maakunnallisena museona.

Liikuntavaroihin tulevan 3,1 miljoonan euron lisäyksen osalta pidän tärkeänä, että tämä veikkausvoittovarojen kautta tuleva lisäpanostus kohdistetaan lasten ja nuorten liikuntaan, terveysliikuntaan ja liikunnan kansalaistoiminnan kehittämiseen. Perusliikuntaseurojen työ kansalaisten keskuudessa on ensiarvoisen tärkeää, ja niiden taloudellisia resursseja tulisikin lisätä nykyisestä. Nuorisotyön osalta näen välttämättömänä, että kunnalliseen nuorisotyöhön panostetaan voimakkaasti. Veikkausvoittovarojen kautta tuleva 2,2 miljoonan euron lisäpanostus tulisikin kohdistaa mielestäni nimenomaan kunnallisen nuorisotyön kehittämiseen. Säästöt nuorilta ovat leikkauksia tulevaisuudelta.

Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukyky perustuu yhä enemmän vahvaan ja kansainvälisesti korkeatasoiseen osaamiseen. Vuoden 2005 talousarvioesityksessä keskeisten organisaatioiden tutkimusrahoitus kasvaa runsaat 30 miljoonaa euroa. Tutkimus- ja kehitystoimintaan panostaminen on siis lisääntymässä, mikä on mielestäni oikea suuntaus. Kilpailukykyinen Suomi koostuu myös osaavista alueista. Tutkimuksissa onkin todettu, että niillä alueilla, joilla on oma tiedekorkeakoulu, alueellinen kehittyminen on kulkenut monella tapaa myönteiseen suuntaan. Meidän tulee kuitenkin huolehtia myös siitä, että opetusta ja tutkimusta tarjotaan myös kasvukeskusten ulkopuolella. Yliopistokeskukset palvelevat ammattikorkeakoulujen rinnalla korkeakoulujen kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista palvelutehtävää. Olenkin erittäin tyytyväinen, että ensi vuoden talousarvio pitää sisällään 3 miljoonan euron määrärahan kuudelle yliopistokeskukselle. Uskon, että tämä mahdollistaa yliopistokeskuksen toiminnan kehittämisen alueen koulutustarpeita ja elinkeinoelämää silmällä pitäen.

Maija Rask /sd:

Arvoisa puhemies! Käyty harvinainen keskustelu, yli kuusi tuntia, on myönteisesti pyristys siitä, kuinka tehdään hyvää koulutukselle ja sivistykselle. Usea edustaja on palannut Pisan tuoreisiin tuloksiin. On paljon aprikoitu sitä, miksi suomalaiset koululaiset ovat niin hyviä lukemaan ja laskemaan. Näitä syitä mielestäni ovat yhtenäiskoulujärjestelmä — se on se tärkein asia ilman tasokursseja — korkeatasoinen opettajankoulutus, maan kattava ilmainen kirjastoverkko, tekstitys televisiossa ja lukemisen perinne. Suomalaiset lapset oppivat pienestä pitäen tietämään, että isä ja äiti lukevat sanomalehtiä kotona.

Ed. Pulliainen kyseli täällä yhdessä vaiheessa, levätäänkö nyt laakereilla ja ollaan vain tyytyväisiä, kun olemme näin hyviä, mitä aiotaan tehdä. Voin kertoa, että sen jälkeen kun edellisen Pisa-tutkimuksen hyvistä tuloksista selvittiin, on esimerkiksi perusopetuksen tuntijakoa muutettu, on lisätty äidinkielen ja matematiikan opetusta, oppilashuollosta on tullut oikeus lapsille, erityisopetusta on tehostettu, valtionosuuksia on lisätty, opettajankoulutusta lisätty ja kouluja korjattu muun muassa.

Mutta sitä, arvoisat edustajat, minä ihmettelen, miksi ihmeessä meidän suomalaisten on niin vaikea olla tyytyväisiä. Nyt suomalaiset koululaiset ovat maailman parhaita lukemaan ja matematiikassa ja luonnontieteissä, mutta kouluviihtyminen ei olekaan maailman parasta. Mitä jos olisi toisinpäin, niin mitä ministeriltä kysyttäisiin? Häneltä kysyttäisiin, miksi me olemme näin huonoja, miksi Suomen kouluissa vain viihdytään. Kyllä nyt kannattaisi minusta pysähtyä siihen, että koululaitos, koulu tekee sitä, mitä koulun pitää tehdä. Neljän lapsen äitinä tiedän, että kun lapsilta kysyy, onko koulussa kivaa, niin todennäköisimmin vastaus on, että no, ei tietenkään.

Mutta, arvoisat edustajat, minua on tässä keskustelussa vaivannut yksi asia, ja se on saanut adrenaliinitasoni nousemaan välillä huimaksi, eikä edes aamulla kuuden aikaan vetämäni 100 vetoa sammakkoa kylmässä merivedessä ole auttanut pitämään tunteitani viileinä. Nimittäin kokoomus väittää täällä, siis kokoomus kehtaa väittää, että kokoomuksen painostuksesta hallituksessa ja hallitusryhmissä on tehty tämä opiskelijoiden asumislisäpäätös. Voi hyvänen aika, minusta tämä väitös on niin pöyristyttävä ja perätön, että sen tähden päätin käyttää vielä tämän puheenvuoron. Mutta jotta en olisi vain synkkä, halusin kertoa myös tästä Pisasta. Kokoomuksen ansio on ollut se, että te ette kehdanneet äänestää tätä vastaan.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää aluksi sivistys- ja tiedejaostoa tästä hallinnonalan mietinnöstä ja sen sisällöstä. Ymmärsin puheenjohtaja Raskin kannanottona, että te teitte selvän painopistevalinnan, keskityitte näihin asioihin. Erityisesti ilahdutti heti tässä tekstin alussa kannanotto, jossa tartutaan kuntien asukaspohjaisten valtionosuusleikkausten purkamiseen ja nähdään se välttämättömänä meidän perusopetuksemme toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Tässä on aikaisemmissa puheenvuoroissakin tuotu esille se, mitenkä tämä perusopetus on se kivijalka, jonka varaan suomalainen osaaminen rakennetaan. Tämä on erittäin tärkeä asia. Aivan samalla tavalla toivon, että me pystymme huoltamaan hyvin kirjastoverkkoa. Suomalainen kirjastolaitos on yksi merkittävä yhteiskunnallinen innovaatio, josta meidän pitää pitää hyvää huolta. Lisäksi toivon, että opettajankoulutuksen voimavarojen varmistaminen on riittävä yhteinen huolenaihe myös tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Haluan muutamaan sellaiseen asiaan tarttua, johonka ei ehkä vielä ole juurikaan puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota. Yksi niistä on tämä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että tärkeä keino demokratiakasvatuksessa on poliittisen toiminnan ja toimijoiden esittely peruskoulun yläasteella, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Luotan siihen, että opetusviranomaiset, opettajat, opettajakunta ottavat tämän kehotuksen riittävällä vakavuudella huomioon. Nimittäin vasta on valmistunut monien näiden hyvin asioiden, esimerkiksi Pisa-tutkimuksen, rinnalla arviointi siitä, millä tavalla suomalaiset koululaiset ja nuoret suhtautuvat politiikkaan, ja valitettavasti siinä nämä tilastot eivät kerro mitään hyvää meidän suomalaisten kannalta. Kilpailijamaissa suhtautuminen 15—24-vuotiaiden nuorten, nuorten aikuisten, osalta on selvästi myönteisempää kuin meillä Suomessa.

En malta olla muutamalla ajatuksella palaamatta muutaman vuosikymmenen taakse, jolloinka ehkä politiikka sai liiankin keskeisen roolin kouluissa, oppilaitoksissa. Tämä ehkä synnytti sen tilanteen, että politiikasta on haluttu kokonaan siirtyä sivuun. Nyt meidän pitäisi pystyä palauttamaan tällainen luonnollinen lähestyminen politiikkaan, demokratiaan, kansalaisvaikuttamiseen. Se tulee olemaan suomalaisen yhteiskunnan eheyden kannalta erittäin tärkeä ja keskeinen kysymys.

Haluaisin tähän valtiovarainvaliokunnan mietinnön listaan liittää myös yliopistot. Meillä on kokemuksia myös siitä, mitenkä ennakkoluuloisesti myös yliopistoissa suhtaudutaan politiikkaan ja poliitikkoihin. Tässä mielessä avoin vuoropuhelu, asioiden, erilaisten poliittisten toimijoiden, poliittisten näkemysten avoin esiin tuominen on se toimintatapa, jolla me autamme lapsiamme, nuoriamme aidolla tavalla kiinnostumaan yhteiskunnallisesta toiminnasta. Minä luotan siihen, että tämä alue tulee meillä etenemään.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä toiseen asiakohtaan, joka ehkä kattavammin koskettaa koulutuspolitiikkaa, kiinnittää lyhyesti huomiota. Mitä merkitsee se, että me tietoisesti vahvistamme koulutussisältöjä ja siirrämme painopistettä perinteisestä koulutuspolitiikasta osaamis- ja innovaatiopolitiikkaan? Tämä on erityisen merkittävä haaste yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja yliopistokeskuksille. Se, millä tavalla tämä alueellinen innovaatioympäristö saa myös sellaiset koulutukselliset sisällöt, että me pystymme tuottamaan kansallisesti ja kansainvälisesti kilpailukykyistä yritystoimintaa, on erittäin suuri haaste. Yrittäjyyskasvatus liittyy varsin keskeisenä osana tähän alueeseen, ei vain yrittäjyyskasvatus, vaan nostaisin esille käsitteen yrittäjyysosaaminen. Yrittäjyysosaaminen pitäisi nähdä selvemmin osana myös korkeamman asteen koulutusta. Suomessa on selvä vaje nimenomaan akateemisen yrittäjyyden osalta. Toivonkin, että nämä korkeamman asteen oppilaitokset, erityisesti ammattikorkeakoulut, yliopistokeskukset ja myös tiedeyliopistot vahvistavat tämän yrittäjyysosaamisen koulutussisältöjä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään keskusteltu moneen otteeseen liikunnasta, ja mielelläni tartun tähän aiheeseen, koska näen tämän hyvin tärkeänä asiana meidän yhteiskunnassamme. Liikunnan merkitys on noussut tässä talossa esiin hyvin monessa puheenvuorossa, ja olen siitä todella iloinen, koska kaikki liikunta-aiheesta ja liikunnasta nousseet asiat vain edistävät liikunnan tärkeyttä ja sen eteenpäinviemistä. Kilpailu siitä edustajien kesken, kuka on edistänyt liikunnan asiaa eniten, on vain hyvä. Otan mielelläni haasteen vastaan, ja viedään tätä keskustelua puolelta toiselle eteenpäin. Se on ihan sama, kuka sen sulan hattuunsa nostaa. Pääasia, että asia menee eteenpäin.

Tässä mietinnössä puhutaan terveysliikunnasta ja joukkueurheilun tukemisesta painopistealueina. Herää kysymys, tässäkö meidän liikuntamme ylipäätään on, että se on pelkkää joukkueurheilua ja pelkkää terveysliikuntaa. Missä on yksilöurheilu? Näen sen myös yhtenä vahvana ja isona osana urheilukulttuuria. Entäpä ne alueet, kylät ja seurat, joissa ei ole joukkueurheilutoimintaa? Onko tämä sitten tätä yhteiskunnan tasapäistämistä, mihin monessa muussa asiassa on tahdottu mennä, kun tämä yksilöurheilu on kokonaan unohdettu ja jätetty tarkoituksellisesti mahdollisesti pois?

Täällä tuli monessa otteessa esiin terveysliikunnan merkitys. Olen myös omissa puheenvuoroissani aikaisemmin korostanut terveysliikuntaa ja nimenomaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen takia olenkin esittänyt ja nähnyt, että se kuuluukin sosiaali- ja terveysministeriön alle, kokonaan pois sieltä, missä se tällä hetkellä on. Meillä on ennalta ehkäisevän liikunnan merkitys todella tärkeä kaikissa ikäryhmissä, ja se on terveysliikuntaa ja terveysministeriön alaista toimintaa, ja se pitäisi myöskin ministeriössä nähdä sitten jossain vaiheessa, täkynä ottaa se huomioon.

Koululiikunta on ensiarvoisen tärkeää. Olen aikaisemmin puhunut koululiikunnankin merkityksestä, ja niinhän on tutkimusten mukaan, että jokaisen koululaisen tulee liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä ja tätä ei pystytä normaalien koulutuntien puitteissa täyttämään. Tästä on myöskin ministeri ottanut kantaa, että opetusohjelmaan ei tule lisättyä enempää liikuntaa, koska sitten herää kysymys, mistä se otetaan pois, joten myöskin omassa aloitteessani tänään olen esittänyt, että iltapäiväkerhojen kautta on ainoa mahdollisuus lisätä sitä liikunnan määrää. Iltapäivät ovat se, milloin lapset monesti joutuvat olemaan yksin. Seuratoiminta täälläkin on tullut esiin. Kannatan vilpittömästi sitä, että seuroja tuetaan, että ne pystyvät tätä iltapäivätoimintaa kunnan tuottamien omien toimien ohella jatkamaan ja tuomaan sitä asiantuntemusta, myöskin työllistämistarkoituksessa.

Sitten tämä varsinainen huippu-urheilu. Tässä on viime kevään aikana tullut niin sanottu Kivistön raportti, jossa linjataan huippu-urheilun linjauksia seuraaville vuosikymmenille ja sitä, mitä huippu-urheilun eteen tulee tehdä. Siellä on erittäin paljon hyviä asioita, totta kai myös puutteita, mutta nimenomaan hyviä asioita. Kaikki nämä toimet, mitkä siellä ovat, tähtäävät siihen, että lisätehtäviä tulee Suomen Olympiakomitealle, mutta kun katsoo ensi vuoden budjettia, katsoo myöskin liikuntaneuvostolle tulleita esityksiä, niin siellä ei ole yhtään Suomen Olympiakomitealle lisämäärärahoja, mutta vastuita ja tehtäviä lisätään. Mitä tämä tarkoittaa? Kääntäen sitä, että huippu-urheilulta viedään niitä määrärahoja, koska lisävaatimuksia tulee mutta yhtään ei lisäresursseja. Tämäkö on se meidän ajatusmaailmamme, että me emme halua huippu-urheilua enää tässä maassa?

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallströmin puheenvuoroon haluan todeta sen, että kannattaa katsoa budjettikirjan sivulta 305, missä on todettu, millä tavalla tätä liikunnan määrärahaa, veikkausvoittorahaa jaetaan. Nythän se on tässä esityksessä 86 miljoonaa euroa. Siihen nyt on tulossa lisäystä, ja esimerkiksi muut liikuntajärjestöt saavat tästä rahasta yli 23 miljoonaa euroa. Ei ole kysymys pelkästään joukkueurheilun tukemisesta, urheilijoiden apurahat ja valmentajien tuki ovat tällä momentilla, mutta valiokunta halusi korostaa tiettyjä asioita. Emme me kaikkia asioita voineet tietenkään sinne kirjata.

Marjo Matikainen-Kallström  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan liikuntaneuvostolle tulevassa esityksessä opetusministeriössä ei ole yhtään lisätty Suomen Olympiakomitealle tulevia määrärahoja. Tämä nimenomaan tarkoittaa huippu-urheilua. Siellä on päinvastoin lisää vaatimuksia Olympiakomitean toimintaan, ja tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että huippu-urheilulta viedään määrärahoja pois. Kun katsoo tämän nimenomaan, niin kuin ed. Rask tässä esittikin, että liikunnalle on tulossa lisää määrärahoja, sen näen nimenomaan positiivisena, hyvänä asiana. Siitä olen todella iloinen ja kiitollinen, että te, jotka olette asianomaisessa valiokunnassa, olette tehneet asian eteen työtä, koska kaikki, mitä liikuntaan lisätään, on vaan hyvä, mutta nimenomaan tämä terveysliikuntapuoli on sosiaali- ja terveysministeriön alaista toimintaa, ja sinne se pitäisi jatkossa saada.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vanha sananlasku sanoo: "Kyllä on oksan ottajaa, kun on kuusen kaatajaa." Näinhän tämän päivän keskustelussakin on ollut laita silloin, kun kysymys on ollut kulttuurille, urheilulle ja nuorisotyölle tulevista lisämäärärahoista tai opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisesta. Tosiasia näistä asioista on se, että hallitusryhmien valiokuntaryhmät sivistys- ja tiedejaostossa puheenjohtajansa Maija Raskin johdolla hyvissä ajoin jo päättivät panostaa olennaisimpiin asioihin ja nämä kysymykset nostettiin esille, nimenomaan veikkausvoittovarojen jakosuhdelainmuutos, tavalla, joka nyt on kirjattu valtiovarainvaliokunnan mietintöön, yhtä lailla kuin tämä opiskelijoiden asumislisän parantaminen, joka on ollut jo vuosia kaikkien opiskelijajärjestöjen yhteinen tavoite, nostaa tuota vuokrakattoa 214 eurosta 252 euroon. Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat pitkään olleet työn alla, jotka nyt on saatu laman jälkeen murrettua, ja näissä asioissa on päästy hallitusryhmien välisellä yhteistyöllä erittäin myönteisiin tuloksiin.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan pari kolme muuta asiaa. Yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen piiristä toteaisin sen, että talousarvioesityksessä yliopistojen toimintamäärärahoja korotetaan yliopistojen kehittämislain mukaisesti. Se on erinomainen asia, mutta edelleenkin, kuten valiokunta siellä toteaa, ongelma on yliopistojen tilavuokrakysymykset. Näissä kysymyksissä ei ole päästy ratkaisuun ja toivotaan, että tässä ennen kaikkea nyt sitten tulevissa määrärahavarauksissa tulevat nämä vuokrien korotusta vastaavat lisät siten, että ne eivät syö toimintamäärärahoja muuten.

Mutta aivan erityinen kysymys nousi tuolla valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esille: nämä yliopistojen sivutoimipisteet ovat suurempia kokonaisuuksia kuin yliopistokeskukset, mutta näiden osalta nämä tilavuokrat ovat suhteessa korkeammat kuin emoyliopistojen. Kuitenkin meillä on nyt sitten yliopistolain puolella säädetty myöskin näille sivutoimipisteille yhteiskunnallinen ja erityisesti alueellisen palvelutehtävän vastuu. Valiokunta ottaa tähän kantaa tavalla, että nämä vuokrat eivät saisi sivutoimipisteissä olla korkeammat kuin emoyliopistoissa ja toisaalta näille sivutoimipisteille tulee turvata myöskin se toiminnallinen resurssi emoyliopistojen toimesta, että ne kykenevät tämän alueellisen kehittämistehtävän huolehtimaan. Minä uskon, että tämä kannanotto, joka nyt tässä on tullut julki, on sikäli painava, että nämä yliopistot ja opetusministeriö tämän myöskin omalta osaltaan ottavat huomioon.

Sitten perusopetuksen osalta: Täällä on toki todettu se, että perusopetuksen osalta valtionosuuksien indeksitarkistukset tulevat nousemaan 75 prosenttiin. Toisaalta kun kustannustenjaon tasotarkistus on tehty, jota valtiovarainvaliokunta vielä nopeutti 50 miljoonalla eurolla, ollen se nyt kaiken kaikkiaan 136 miljoonaa euroa ensi vuonna, se merkitsee myöskin mittavaa perusopetuksen valtionosuuksien lisäämistä ja merkitsee käytännössä sitä, että kunnilla tulisi olla edellytykset huolehtia myöskin perusopetuksesta paremmin, kuin mitä tähän asti on ollut. Huolenaihe valiokunnassa oli erityisesti se, että perustamishankerahoitus on jäänyt varsin alhaiseksi. Vain noin kolmasosa hankkeista kyetään rahoittamaan, ja se tietää silloin sitä, että oppilaiden fyysinen oppimisympäristö ei ole ajantasainen, terveellinen eikä aina viihtyisä. On paljon ilmastointiongelmia, on homeongelmia, ja nämä tulisi kyetä saattamaan kuntoon ja ajan tasalle, elikkä lähtökohtana tulisi olla sen, että valtionosuusjärjestelmän puitteissa peruskoulujen perustamishankerahoitus pidetään erillisenä ja että se mitoitetaan myöskin todellista kysyntää vastaavaksi.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä muutamat puhujat ovat kysyneet tästä perusopetuksen tulevasta valtionosuusuudistuksesta kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamisen ohella. Nythän siellä todella on tämä kouluverkkotekijä muuttumassa, ja jatkossa perusopetuksen valtionosuuteen vaikuttava kouluverkkotunnus tulee otettavaksi huomioon erittäin harvaan asutuilla alueilla kunnissa ja saaristokunnissa, ja siellä uudeksi perusopetuksen valtionosuuden porrastusperusteeksi esitetään otettavaksi vieraskielisten oppilaiden määrä. Nämä ovat niitä olosuhdetekijöiden muutoksia, jotka nyt tulevat tässä järjestelmässä huomioon otetuksi, ja minä uskon, että tämä edesauttaa kunnissa kouluverkon tarkastelua ennen kaikkea tarkoituksenmukaisen kouluverkon näkökulmasta, siten että otetaan huomioon oman kunnan tarpeet mutta myöskin yhteistyö naapurikuntien kanssa ja sitä kautta päästään tarkoituksenmukaiseen kouluverkkoon. Valtionosuuksien määrää kokonaisuudessaanhan tämä järjestelmä ei sinällään muuta, vaan edesauttaa tätä terveperäistä kouluverkkoharkintaa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuon opetussektorin keskusteluun terveisiä eilisestä Keuruun kaupunginvaltuuston kokouksesta, jossa jouduimme lakkauttamaan kuntakeskuksesta kaikkein kauimpana olevan kyläkeskuksena toimivan Liesjärven ala-asteen koulun. Tämä oli osaltaan hyvin ikävä päätös, ja hyvin hiljaisina poistuivat koulupiirin vanhemmat, jotka olivat tulleet valtuuston yleisölehterille seuraamaan valtuuston työskentelyä. Samoin kaupungissamme joudutaan suunnittelemaan myös muiden koulujen lakkauttamisia, ja oman lisävauhtinsa tälle antavat suunnitelmat siitä, että niin sanottu kouluverkkokerroin poistuisi kuntien valtionosuuksien määrittelystä.

Tämä on kovaa todellisuutta kunnissa, ei vain Keuruulla vaan myös monissa muissa kunnissa. Kyläkoulu mielletään erittäin tärkeäksi, usein tärkeimmäksi, imagotekijäksi, kun halutaan kehittää suomalaista maaseutua tai kyliä. Keuruun Liesjärven kohdallakin, kun aikanaan Jyväskylä—Vaasa-valtatie, Keuruu—Liesjärvi—Myllymäki-maantie valmistuvat, se myönteinen tekijä, mikä olisi maallemuuton edistämiseksi kyläkoulussa ollut, menetetään. Kyläkoululla ovat toimineet kansalaisopiston toiminnat, erilaiset harrastuskerhot, seurakunnallinen toiminta jne. Kun kyläkoulu menetetään, menetetään usein kylän keskus, usein kunnan ainut toimipiste kylällä taikka alueella. Jo nyt monet kylät ovat aiempien, useampien koulupiirien yhteisiä alueita. Tämä on hyvin vakava kysymys.

Näkisin, että meidän pitäisi voida edes osaltaan nähdä kouluverkon säilyttäminen myös laajempana kuin pelkästään oppivelvollisuuskoulun tekijänä. Toivoisin, että tämä nähtäisiin. Tämän jälkeen tulee sitten kysymys, kun mainittu koulu esimerkiksi meillä loppuu, mitä sille tehdään. Se todennäköisesti myydään alihintaan; kukaanhan ei voi paljon siitä maksaa — tämä koulu ei ole valitettavasti edes järven rannalla. Sitten kysytään, missä toimii kansalaisopisto, missä toimivat nuorten harrastuspiirit kylällä, missä toimivat seurakunnalliset toiminnat, yhdistykset jne. kylillä. Toivottavasti löytyy sitten koteja, jotka ovat valmiita tässä asiassa yhteistyöhön. Pelkään, että meillä on edessä kyläkoulujen lakkauttamisia hyvinkin paljon, jos tuo kouluverkkokerroin poistuu. Pelkään, että tämä ei koske vain kyliä, vaan tämä koskee myöskin kaupunkien ja taajamien lähiöitä.

Kyllä lähellä oleva koulu on mielestäni tärkeä arvo. Suuret opetusryhmät, joita on sitten suuremmissa kouluissa, eivät ole niin oppilaan kuin opettajankaan työympäristönä parhaita mahdollisia. Ehkä erityisesti yläasteen reaaliaineitten opetuksessa, miksei myöskin lukioissa, joudutaan melko suuriin opetusryhmiin, kun tuntikehystä joudutaan leikkaamaan. Tämä ei ole nykyajan tehokkainta opetustyöskentelyä tai oppimistyöskentelyä. Toivon, että me pääsisimme joskus parempiin vaiheisiin, niin että voitaisiin antaa koulutyölle sen tarvitsemia taloudellisia resursseja nykyistä paremmin. Tiedän, että opettajat usein työskentelevät jo jaksamisensa äärirajoilla.

Omalta kotipaikkakunnaltani tuon esille Haapamäen yhteiskoulun lukion. Tämä lukiohan palvelee Keuruuta, Keuruuseen liitettyä entistä Pihlajaveden kuntaa, sitten se palvelee Vilppulaa, erityisesti Kolhon taajamaa, mutta myös Vilppulaan liitettyä entistä Pohjaslahden kuntaa. Mutta kyseessä on nyt itse asiassa kahta kuntaa, Keuruun läntisiä osia ja Vilppulan pohjoisia osia, palveleva lukio, kahden kunnan lukio. Mutta kun se on Keuruun kaupungin omistama, niin johtuen siitä, että Keuruun keskustaajamassa on toinen lukio, joka palvelee myös Multian kuntaa, jossa ei ole omaa lukiota, se saa vain kaikkein matalimman yksikköhinnan tunnusluvun mukaan valtionosuutta. Jos Haapamäen lukio sijaitsisi Vilppulassa tai olisi Vilppulan omistama, sen tunnusluku olisi puolitoista kertaa nykyistä korkeampi valtionosuuden määrittelyssä.

Täällä ed. Nousiainen edellä viittasi ansiokkaasti kuntien väliseen yhteistyöhön koulujärjestelyissä. Jos tällaiset epäkohdat ovat sitten estämässä sitä, että valtionosuudet ovat pienemmät, kun kuntien välillä on tällaista hyvää yhteistyötä, niin tämä ei valitettavasti ole sitä edistämässä, eikä liioin ole edistämässä myöskään järkeviä kuntaliitoksia silloin, kun niille halutaan nähdä pohjaa. Toivonkin, että tällaiseen epäkohtaan voitaisiin jatkossa kiinnittää huomiota, samoin kuin toivon, että myös sille elokuvaan erikoistuneelle opetukselle, mitä Haapamäen yhteiskoulun lukiossa on haluttu antaa, voitaisiin myös osoittaa omat lisämäärärahansa. Kyseessähän on kolmen koulun, Tikkurilan lukion, Sodankylän yläasteen ja Haapamäen yhteiskoulun, kesken oleva verkottunut toiminta.

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan asioilla voidaan luoda hyviä tulevaisuuden edellytyksiä ihmisten parissa, ja toivon, että jatkossa, jos tämä budjetti ei tämän enempi mahdollisuuksia antaisikaan, voitaisiin painottaa tämän pääluokan tärkeitä asioita.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty pitkä keskustelu opetuksesta, urheilusta, kulttuurista — budjetin sisältöä on valotettu todella usealta taholta — ja rehellisyyden nimissä voi kerrankin sanoa, että voi olla tyytyväinen hallituksen budjettiesitykseen. Lisäksi kun valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto on tehnyt merkittäviä lisäyksiä budjettiin, jotka jo sivistysjaoston puheenjohtaja Rask ansiokkaasti täällä esitteli, voi olla tyytyväinen.

En aio pitkittää tätä istuntoa pitkällä puheella, mutta en voi olla ottamatta esille yhtä asiaa, jonka näen erittäin tärkeänä, koska täällä ei ole yhdessäkään puheenvuorossa puhuttu kulttuurin vaikutuksesta terveyteen. Sen sijaan urheilun vaikutuksesta terveyteen on kylläkin puhuttu.

Hanna-Liisa Liikanen sanoo väitöskirjassaan, että kulttuurilla on keskeinen rooli siinä, miten muodostamme käsityksemme itsestämme ja muovaamme identiteettiämme. Kulttuuri antaa meille elämyksiä, hyviä kokemuksia; se synnyttää yhteisöllisyyttä, verkostoja ja lisää ihmisten viihtyvyyttä. Väitöskirjassa, niin kuin useassa muussakin tutkimuksessa, on todettu, kuinka erilaisilla kulttuurielämyksillä, kuten esimerkiksi musiikilla, taidenäyttelyillä, teatterilla tai oopperalla tai muulla vastaavalla, on ollut tervehdyttävä vaikutus, ja se on jopa tieteellisesti todistettu muun muassa sydänsairauksien kohdalla.

Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että tulevia budjetteja valmisteltaessa ymmärrettäisiin, kuinka paljon olisi mahdollista lisätä hyvinvointia ja säästää, jos kulttuuritoimintaa eri tasoilla tuettaisiin entistä enemmän ja kulttuuripalveluja tarjottaisiin lisää esimerkiksi hoitolaitoksissa.

Arvoisa puhemies! Liikasen mukaan taide- ja kulttuuritoiminta tulisi nähdä tärkeäksi osaksi jokaisen ihmisen elämää. Jos me oivaltaisimme, kuinka suuri merkitys ihmiselle kokonaisuutena on kulttuurielämyksillä ja kulttuurilla sinänsä, olisimme valmiita varmaan satsaamaan entistä vahvemmin kulttuurin tukemiseen tulevaisuudessa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä täällä ed. Hurskaisen mielipiteisiin niin kulttuurin luomasta hyvinvoinnista kuin myös liikunnan tuomasta hyvinvoinnista. Uskon, että Veikkauksen edunsaajatahot ovat varsin tyytyväisiä myönteiseen kehitykseen Veikkauksen voittovarojen tuloutuksen osalta, josta kiitos sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajalle, jäsenille sekä hallitusryhmille, jotka ovat vieneet tämän uudistuksen vauhdikkaasti läpi.

Painopisteenähän on liikunnan osalta lasten ja nuorten liikunta, terveyttä edistävä liikunta, lähiliikuntapaikkojen rakentaminen, liikunnan kansalaistoiminta sekä ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen lisääminen ja tehostaminen ja nuoriso- ja joukkueurheilu. Näkisin, että kun täällä oli esitetty aiemmin epäilyjä siitä, tuetaanko vain joukkueurheilua, täällä on varsin selkeästi tuotu esille tämä tärkeä asia lasten ja nuorten liikunnan osalta, jonka puolesta itsekin olen koko ikäni halunnut toimia seuratasolla auttamassa ja tukemassa toiminnoissa, itse harrastamassa ja omia lapsia viemässä ja myös naapureiden. Se on sitä parasta ruohonjuuritason työtä, jota me kaikki voimme tehdä talkoilla.

Arvoisa puhemies! Haluan myös tässä kertoa, että monet tuntevat Lahden liikunnan ja kulttuurin kaupunkina. Meillähän on siellä paitsi loistavaa musiikkia Sinfonia Lahden toimesta, loistava teatteri, taidekasvatusta paljon kuvataiteiden osalta, mutta sen lisäksi on erikoismuseoita. On Urheilumuseo ja on Sotilaslääketieteen museo, jotka ovat tällaisia oikein erikoisia erikoismuseoita, ja nyt olemme saaneet uuden helmen, Suomen Sotilasmusiikkimuseon. Tämän puolesta haluankin puhua, että tulevaisuudessa tämä museo voisi myös päästä valtionavun piiriin.

Suomen Sotilasmusiikkimuseo on avannut ovensa yleisölle 1.12.2003 Helsingintien varrella Hämeen Rykmentin museokäyttöön luovuttamassa noin 420 neliön rakennuksessa. Rykmentti luovutti aitaamansa noin 1 hehtaarin suuruisen alueen, jolla Sotilasmusiikkimuseon lisäksi sijaitsee myös Sotilaslääketieteen museo. Kulku näihin museoihin tapahtuu Helsingintieltä. Molempia museoita on rakennettu palvelemaan pysäköintialue, jolloin pistäytyminen kummassakin museossa voi tapahtua mukavasti samalla käynnillä. Tämä pysyvä näyttely esittelee sotilasmusiikin historiaa 450 vuoden ajalta. Vaihtuvien näyttelyiden tiloihin on juuri valmistumassa talvi- ja kesäsodan historiaa valaiseva valokuvanäyttely. Rakennuksen kunnostustyöt aloitettiin maaliskuussa 2003 Hämeen te-keskuksen myöntämin varoin, ja tätä kunnostusta on tehty myös Päijät-Hämeen liiton ja Lahden kaupungin varoin tähän asti.

Keväällä 2003 perustettiin Suomen Sotilasmusiikkimuseosäätiö, jolle vastuu museon ylläpidosta siirtyi museon perustajalta, Sotilasmusiikkikoulun Tuki ry:ltä. Säätiön lähivuosien tärkein tavoite on varmistaa museon tulevaisuus. Sotilasmusiikkimuseon toiminta tuo lisäsävyä lahtelaiseen ja laajemminkin alueen kulttuuritarjontaan ja on ainutlaatuinen koko Pohjoismaissa.

Museo ei kuitenkaan ole vain pelkkä museo. Kuluneena kesänä järjestettiin museon piha-alueella muun muassa neljä konserttia, joissa kuulijoita kävi yhteensä yli tuhat henkeä. Yleisö pääsi tutustumaan myös Suomen Sotilasmusiikkimuseoon ja samalla tontilla sijaitsevaan Sotilaslääketieteen museoon. Toivon todella hartaasti sitä, että tämä erikoismuseo saavuttaa myös valtiolta ymmärtämystä ja voimme kehittää sitä yhtenä maakunnallisena ja suomalaisena historiaa kuvaavana ja tärkeää sotilasmusiikkitoimintaa kuvaavana museona.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hurskainen juuri täällä totesi, että kulttuuri on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia. Muistutan mieliin, että terveys on todellakin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, joten nimenomaan tätä henkistä hyvinvointia se tukee.

Koululaitoksemme pystyy ja on pystynyt kouluttamaan koko ikäluokan mahdollisimman pitkälle. Tämä on myös Suomen mahdollisuus tulevaisuudessa selviytyä kansainvälisessä kilpailussa. Täällä ed. Oinonen kiinnitti huomiota homekouluihin, myöskin siihen, että pieniä kouluja, kyläkouluja, lakkautetaan. Ne ovat nyt olleet erityisen säästön kohteina ja valtiosihteeri Sailaksen jonkinlaisten vainovalkeiden kohteina myös. Se on mielestäni ongelmallista. Niillä on omat vahvuutensa, ja ne eivät ole ainoastaan kouluja vaan myös pienten kylien ja kaupunginosien keskuksia.

Suomen koululaitosta heikentää se, että venäjän kielen taitoa ei opeteta. Koululaiset eivät myöskään halua sitä oppia. Lappeenranta ja Kaakkois-Suomi ovat ehkä tässä jonkinlainen myönteinen poikkeus. Kymenlaakson kohdalla haluaisin todeta sen, että paikallinen ongelma meillä on korkeakoulutasoisen opetuksen puute. Se on erityisen ongelmallista alueella, joka pystyisi kyllä erityisesti Vanhan-Suomen perillisenä kehittämään nimenomaan sellaista tieteen tekemistä ja korkeakouluopetusta, joka edistäisi Venäjä-yhteyksien kehittämistä, ja ne olisivat koko valtakunnan kannalta tärkeä asia.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on pidetty toinen toistaan parempia puheenvuoroja sivistyksen ja koulutuksen tarpeellisuudesta maassa. Se kai on meillä yhteinen tahto, että koulutus jakaantuisi alueellisesti tasaisesti ja että koulutus palvelisi mahdollisimman hyvin alueen elinkeinoelämää. Se on minun käsitykseni mukaan Suomen tulevaisuuden ensimmäinen ehto.

Siinä mielessä haluan muistuttaa opetusministeriötä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Haapajärven luonnonvarayksikön — kamala nimi — mahdollisesta agrologikoulutuksesta. Siinä on kaikki nämä tekijät koossa: Siellä on valmis rakennus. Siellä on valmis opettajakunta. Maakunta on erittäin vahva maatalousmaakunta. Siellä on paljon nuorisoa, joka haluaa maatalouskoulutusta. Se tulee olemaan tulevaisuuden maatalousaluetta. Siellä on todella puutetta agrologitasoisista maatalousosaajista. Tämä ei ole mikään kustannuskysymys opetusministeriölle, koska siellä on systeemit valmiina. Tämä on enempi tahtokysymys kuin rahakysymys. Siinä mielessä kaikki nämä seikat, mitkä yleensä koulutusta puoltavat, ovat Haapajärven kohdalla kohdallaan, ja siinä mielessä toivon myönteistä päätöstä agrologikoulutuksen mahdollistamisesta Haapajärven luonnonvarayksikössä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjettia on sanottu perhebudjetiksi, mutta budjetti saa vielä loppuvaiheessa vahvan sosiaalisen lisäyksen. Vuoden 2005 budjetti sai sosiaalisen lisänsä opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korotuksella, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen lisäresursseilla sekä kuntien valtionosuustarkistusten aikaistamisella. Kuntien valtionosuustarkistusten maksatusta aikaistetaan siten, että kunnat saavat jo ensi vuonna kokonaisuudessaan 50 miljoonaa euroa. Alun perin summa oli tarkoitus jaksottaa kolmelle vuodelle.

Kulttuurille, urheilulle ja nuorisotyölle on tulossa ensi vuonna lisää rahaa 9,7 miljoonaa euroa, kun kirjastojen kustannuksia siirretään asteittain aiemmin aiottua nopeammin katettavaksi veikkausvoittovarojen sijasta valtion budjetista. Siirron takarajaksi tulee nyt vuosi 2010 vuoden 2012 sijaan.

Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan korottamalla asumislisän vuokrakattoa 214 eurosta 252 euroon kuukaudessa marraskuun alusta 2005 lähtien. Lasten ja nuorten mielenterveystyön resursseja kunnille lisätään 5 miljoonalla eurolla ja peruskoulujen rahoitusta 2 miljoonalla eurolla. Opintotuen asumislisän vuokrakaton nostamisella 252 euroon ensi vuonna hallituspuolueet katkaisevat opintotuen kaksitoista vuotta jatkuneen alamäen. Asumislisän vuokrakattopäätös toteuttaa hallituksen tavoitteen parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Yhdessä opintolainan kehittämisen kanssa kysymyksessä on merkittävä parannus opiskelijoiden toimeentulossa. Tehty päätös tukee myös hallituksen osaamiseen ja korkeaan koulutukseen perustuvaa kansallista selviytymisstrategiaa. Vuokrakaton nosto asettaa erityisesti kokoomuksen opintotukipopulismin noloon valoon. Kokoomuksella oli kahdeksan vuotta aikaa hoitaa hallituksessa opiskelija-asiat kuntoon. Tänä aikana opintotuki vain laski; nousu alkoi vasta punamultahallituksen päätösten myötä.

Toki opetussektorilla riittää edelleen kehittämistä. Maakunnissa sijaitseville yliopistoille olisi annettava mahdollisuus laajentaa koulutusta uusille aloille. Tämä olisi huomioitava opetushallinnon alalla. Maakuntien kannalta parasta aluepolitiikkaa on riittävä panostus alueiden yliopistojen sekä ammatillisten ja muiden oppilaitosten toiminnan kehittämiseen näiden alueiden omista tarpeista lähtien. Näin minimoitaisiin myös voimakkaasta muutosta johtuvia yhteiskunnallisia ongelmia sekä kasvukeskuksissa että muuttotappioalueilla.

Myös ammatilliseen koulutukseen pitää panostaa. Ammatillista koulutusta ei ole yhteiskunnassamme arvostettu tarpeeksi. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on esitetty, että lukioiden ja toiseen asteen ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä lisätään, mikä on jo lakiin perustuva järkevä velvoite. Lukion ja ammatillisen opetuksen yhdistämismahdollisuudet erityisesti teoria-aineiden ja vieraiden kielten osalta kannattaisi hyödyntää. Samanaikaisesti tavoitteena on oltava lukio-opetuksen tason nosto. Ammatillista koulutusta ei pidä eriyttää ammatillisen perusopetuksen ja aikuisopetuksen välillä. Alueiden kehittymisen, siis aluepolitiikan, kannalta on erityisen tärkeää säilyttää ammatillisten oppilaitosten opiskelijakiintiö riittävän suurena. Vaikka nuorisoasteen opiskelijamäärä ammatillisissa oppilaitoksissa pienentyy, niin edelleen on aikuisia vailla ammatillista tutkintoa aivan liian paljon.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri oli äsken paikalla, ja kun sivistys- ja tiedejaoston väkeä on vielä läsnä, niin olisin halunnut vielä kommentoida tätä yleissivistävän koulutuksen kohtaa, jossa puhutaan ympäristökasvatuksen tärkeydestä ja sen painopistealueeksi ottamisesta. Toivoisin, että tässä yhteydessä voitaisiin Rantasalmen Ympäristökasvatusinstituutin osaamista myös hyödyntää ja hoitaa sen perusrahoitus vihdoinkin kuntoon. Viime vuoden mietinnössähän siihen viitattiin sanallisesti.

Toinen asia: Valiokunnan lausumaehdotus 5 koskee suureläinklinikkaa eläinlääketieteellisessä, tutummin Hevossairaalaa. Toivon todella, että tämä lausumaehdotus nyt sitten huolehtii sen loppuun saakka, että ne vuokrarahat löytyvät, sillä sekä eläinlääkärikoulutuksen että eläinten hyvinvoinnin kannalta tämä on todella elintärkeä asia.

Kolmas asia, minkä haluan mietinnöstä vielä mainita. On hyvä, että täällä on puhuttu demokratiakasvatuksesta kouluissa: yläasteilla, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa. Siihen liittyen tosiaankin on tärkeää, että poliittista toimintaa saadaan esitellä eri oppilaitoksissa. Tähän asti poliittisten järjestöjen esimerkiksi on ollut erittäin vaikeata päästä joihinkin kouluihin. Jos poliittisia nuorisojärjestöjä ei ole kuin yhdellä tai kahdella puolueella, niin sitten kun ei kaikkia puolueita saada kerralla sinne, niin silloin mikään puolue ei pääse esittelemään poliittista toimintaa. Tämä on mielestäni melkomoisen väärin. Tähän asiaan kiinnitin huomiota heti ensimmäisenä eduskuntavuonnani, kun siitä tuli tosi paljon etenkin nuorisolta palautetta. Toivottavasti tämä tästä paranee vuosien varrella koko ajan. Tämä on hyvä osuus mietinnössä myöskin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kohdalla.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Opiskelijoitten toimeentulo on tärkeä kysymys. Opiskelijan isänä tiedän tämän kysymyksen hyvinkin läheisesti. Monet opiskelijoitten vanhemmat ovat myös ottaneet minuun yhteyttä, aivan kuten opiskelijat itse. On hyvä, että tässä on päästy hyvään alkuun hallituksen puolelta opiskelijoitten asumistukikaton nostamisasiassa. Tämä on hyvä. Toivon, että opiskelijoille luodaan toimeentulon mahdollisuudet.

Sitten palaisin vielä tähän lukio-opetukseen. Erityisesti pienten lukioitten kannalta etäopetus ja nykyaikainen verkko-opetus ovat todella suuria mahdollisuuksia. Ed. Tölli on minulle kertonut juuri omalta kotipaikkakunnaltaan Tyrnävältä hyvän mallin, jota olemme soveltaneet myöskin Haapamäen lukion opetuksessa, ja tässä on niitä keinoja, joilla voidaan turvata pienten yksiköitten tulevaisuus. Ei ole pakko mennä suureen massatuotantoon. Myös pienet voivat olla tehokkaita, nykyaikaisia ja taloudellisia.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Haluaisin ed. Komille kommentoida sen, että ehkä tehokkaampaa, tarpeellisempaa ja arvokkaampaa on se, jos vaikkapa sitten poliittisten puolueiden nuorisojärjestöt ja yleensäkin asiantuntijat kävisivät kouluissa puhumassa siitä, mitä ilmastonmuutos merkitsee, mikä on tulevaisuus, miten tärkeää on tietää se, mitä yleensäkin itse kukin meistä voi elämässään tehdä tämän kielteisen kehityksen vähintään hidastamiseksi ja omalta pieneltä osaltaan sen estämiseksi.

Näin ollen tämä ehkä olisi tällainen iso asia, mikä kaiken kaikkiaan pitäisi saada voimakkaasti mukaan koulutukseen kaikilla asteilla. Totean, että maantiedon ja biologian opettajat ovat jo olleet tässä asiassa hyvin aktiivisia ja ymmärtäneet tämän asian merkityksen. Tässä eivät varmasti ole mitkään toimet liikaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Päättymässä oleva keskustelu todistaa sen, että jos opiskelijoiden menestys ja taloudellisen aseman turvaaminen on eduskunnasta kiinni, niin kyllä täällä huolta kannetaan ja tosissaan mukana ollaan.

Mitä tulee ed. Tiusasen puheenvuoroon, niin toteaisin vaan siihen, että eiköhän ole parempi niin, että poliittiset nuorisojärjestöt hoitavat muuta kansanpolitiikkaa ja jättävät siellä koulussa politikoinnin vähemmälle, koska siitä ei 70-luvulta kovin hyviä kokemuksia ole olemassa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusasen kommenttiin totean olevani varma siitä, että poliittiset nuorisojärjestöt kouluissa vieraillessaan puhuvat politiikkaa elikkä puhuvat politiikan tekemisestä eli puhuvat asioista, kaikista maailman asioista aivan niin kuin mekin puhumme täällä eduskunnassa.