Matti Saarinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvät kollegat! Tältä osin liikennejaosto on lähtenyt liikkeelle siitä, että aikaisempia kannanottoja on hivenen terävöitetty. Prosessi on suurin piirtein mennyt niin, että asioista on ollut aikanaan leipäteksti, sen jälkeen on kirjoitettu lausuma, ja jos sen avulla ei ole lähtenyt vetämään, niin sitten on myönnetty rahaa ja käynnistetty niitä asioita, joita eduskunta on pitänyt tärkeinä. Valtiovarainvaliokunta tältä osin on lisäämässä liikenneministeriön pääluokkaan yhteensä 14,8 miljoonaa euroa. Se on vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana, silloin oltiin tasossa 28,5 miljoonaa euroa. Tämä on kuitenkin peilattava sitä taustaa vasten, että budjetissa on jo varsin hyvin eräitä hankkeita otettu huomioon ja myöskin tulopoliittinen kokonaisratkaisu piti sisällään yhteensä 330 miljoonan euron käynnistävät hankkeet tämän vaalikauden loppuun mennessä.

Valiokunta kantaa edelleen huolta liikenneinfran rahoituksesta, ja lainaan tästä pienen osan mietintötekstiä: "- - valiokunta pitää valtion osakemyyntitulojen käyttöä koskevaa menettelytapaa epäonnistuneena, sillä pitkäjänteinen liikenneväyläpolitiikka ei voi perustua myyntituloihin eikä muihinkaan sattumanvaraisiin ja epävarmoihin tapahtumiin. Etenkin radanpidon rahoituksessa käytetty lisätalousarviomenettely on myös ollut omiaan vaikeuttamaan pitkäjänteistä ja taloudellista suunnittelua."

Tässä on pähkinänkuoressa se viesti, joka tähtää pitemmän aikavälin uskottavaan rahoitussuunnitelmaan, sillä sen rinnallahan on jo olemassa se mainio viiden ministerin muodostaman, ministeri Luhtasen johtaman ministerityöryhmän mietintö. Vaikkei sitä mietintöä ole täällä eduskunnassa virallisesti käsitelty, niin esimerkiksi liikennejaosto on kuullut siltä osin asiantuntijoita ja koko tästä liikenneministeriön hallinnonalaa koskevasta mietinnöstä henkii ja kumpuaa se linja, että valiokunta on ministerityöryhmän linjoilla. Nämä linjat siis kaipaavat rinnalleen pitkän aikavälin uskottavan rahoitussuunnitelman. Tätä koskeva lausuma on myöskin mietinnön yleisperusteluissa.

Huolestuttavaa on sekin, että liikenneministeriön kehysmäärärahat ovat laskevalla käyrällä. Kun vielä vuoden 2005 budjetti tulee olemaan 1,7 miljardia euroa, vuonna 2006 kehys on enää 1,5 miljardia. Tässä mielessä kevään kehysneuvottelut ovat liikennepolitiikan kannalta hyvin ratkaisevassa asemassa.

Tästä 14,8 miljoonan määrärahalisäyksestä 10 miljoonaa euroa esitetään kohdistettavaksi perustienpitoon. Summa on oikean suuntainen mutta riittämätön. Tämähän se maan tapa on näistä asioista kertoa, ja tältä osin valiokunta esittää, että tämä 10 miljoonaa euroa käytettäisiin teemapakettien toteuttamiseen. Siinähän työ on jo alkanut, mutta edelleen tarvitaan resursseja niitten tärkeiden teemapakettienkin toteuttamiseen.

3 miljoonaa kohdistetaan joukkoliikenteen palvelujen ostoon. Sillä suurin piirtein turvataan se taso, joka tällä hetkelläkin vallitsee. Joukkoliikenteen osalta on todettava, että siinä myös tarvittaisiin pitemmän aikavälin näkemystä ja siihen liittyviä jämeriä, linjakkaita, vaikuttavia päätöksiä. Nyt harjoitettu joukkoliikennepolitiikka on pätkäkulttuuripolitiikkaa sikäli, että merkittäviä käyttäytymismuutoksia ei ole saatu aikaan ja askarrellaan turhan pienten summien ja asioitten äärellä. Jos ja kun on tarkoitus, kuten hallitusohjelmassakin lukee, ryhtyä toimenpiteisiin, joilla parannetaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, niin kyllä meidän täytyy sitten olla valmiit tekemään myös sen perusteella nykyistä vaikuttavampia päätöksiä. Tässä meillä on tulevaisuudessa paljon tekemistä.

Yksityisteille myös kohdistetaan 0,8 miljoonaa euroa sen 2 miljoonan euron lisäksi, jota jo hallituksen esitys pitää sisällään lisämäärärahana vuoteen 2004, eli kaiken kaikkiaan 2,8 miljoonaa tulee yksityisteille lisää vuonna 2005 tähän vuoteen verrattuna.

Eduskunta on moneen kertaan tosiaan lausunut merentutkimusalus Arandasta, ja nyt tulimme siihen tilanteeseen, että kun kirjoitettu teksti ei riitä, niin sitten käynnistämme merentutkimusalus Arandan 2,3 miljoonan euron peruskorjauksen 500 000 euron aloitusmäärärahalla. Alus on siinä kunnossa, että ensimmäinen vika, joka siihen tulee, pysäyttää sen lähimmän kaislikon rantaan. Tämä on aivan välttämätön tehdä. Mitä sitten tulevaisuudessa tapahtuu, kun tulee muuta kalustoa, joka pystyy kenties vastaaviin toimintoihin? Jos vaikka alus menisi myyntiin, niin kyllä hyväkuntoisesta aluksesta saa aina paremman hinnan kuin huonokuntoisesta aluksesta. Myös saaristoliikenteen tukemiseen osoitetaan 200 000 euron lisämääräraha.

Vielä, vaikka ilta on myöhäinen, kiinnitän yhteen erityisen suureen ongelmaan huomiota, joka koskee liikenneministeriötä. Ensinnäkin kehyksen ulkopuolella olevia menoja liikenneministeriön pääluokassa on vain 1 miljoonan euron edestä eli käytännössä kaikki liikenneministeriön menot ovat kehykseen sidottuja. Kehyksen ulkopuolista liikkumavaraa ei ole. Tähän liittyen, kun 1 700 miljoonan euron liikenneministeriön budjetista 291 miljoonaa euroa on läpi virtaavaa rahaa arvonlisäveron muodossa, tämä olisi hyvä meidän myöskin havaita ja reagoida siihen, että niillä rahoilla ei rakenneta liikenneinfraa eivätkä ne ole käytettävissä sen paremmin päätieverkon kuin alemman asteisen verkonkaan hyväksi vaan ne rasittavat menona liikenneministeriön pääluokkaa. Tulopuoli on sitten arvonlisäveron tulopuolella, joten tämä ei liikenneministeriötä sinänsä lämmitä. Tähänkin ongelmaan olemme kiinnittäneet huomiota, että tämä tulisi ratkaista liikennekulttuurimme kannalta myönteisemmällä tavalla.

Kiinnitämme huomiota myöskin työsuhdelipun aikaansaamisen tärkeyteen. Olimme vähän luottavaisia ja toiveikkaita, että se hoituisi tupon kautta, mutta ei hoitunut. Eduskunnan pitää hoitaa tämäkin asia jatkossa.

Herra puhemies! Aivan lopuksi: Matkojen yhdistelyä on tarkoitus tehdä tällaisten matkakeskusten kautta, ja tähän asiaan myös valiokunta on kirjoittanut ponnen, missä eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa matkojen yhdistelymallin ja asiakaspalvelun toteuttamista ja kiinnittää erityistä huomiota vammaisten kuljetuspalveluiden toimivuuteen. Tämä saattaa tuntua pieneltä, mutta tässä on hyvin vahva inhimillinen panostus, ja toivon, että hallitus ottaa myös tämän lausuman vakavasti.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Liikenneväyläpolitiikkaa käsitellyt ministerityöryhmä linjasi kuluvan vuoden helmikuussa valmistuneessa mietinnössään uusia liikenneinvestointeja aina vuoteen 2013 saakka. Näin täällä lukee valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Tämä on aivan uutta, mitä aikaisemmin ei ole tapahtunut vaan nyt tämän Vanhasen hallituksen aikana. Toki on myönnettävä se, että rahoituskysymystä ei ole voitu vielä järjestää tyydyttävällä tavalla, mutta toivotaan, että nyt tulevan vuoden kehysriihessä tätäkin asiaa voidaan viedä positiivisella tavalla eteenpäin.

Jaoston puheenjohtaja täällä jo perustellusti esitti liikennejaoston kantaa ja näitä peruskysymyksiä. Haluan kiinnittää huomiota perustienpidon määrärahoihin. Niihinhän saatiin, kuten täällä tuli ilmi, tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä ja myöskin hallituspuolueiden keskinäisissä neuvotteluissa 8 miljoonan euron lisäksi 10 miljoonaa euroa lisää teemahankkeisiin. Nämä ovat erittäin hyviä molemmat, mutta kaikki me myönnämme avoimesti, että ne ovat riittämättömiä. Perustienpidon kohdalla tiedämme, että tarve on kautta koko Suomen erittäin suuri. Otetaan esimerkiksi 60-luvulla ja 70-luvulla rakennetut sillat ja niiden peruskorjaustarve. Näitä on erittäin paljon, se kävi asiantuntijakuulemisessa selvästi ilmi. Samoin kevyen liikenteen väyliä tarvitaan niin kaupungeissa kuin myöskin maaseututaajamissa jne. Lisäksi tärkeitä ovat ennen kaikkea pääteiden liikenneturvallisuuskysymykset ja myöskin satamayhteydet monien satamakaupunkien läheisyydessä. Näihin kaikkiin liikennejaosto on kiinnittänyt huomiota. Sopiikin toivoa, että nimenomaan perustienpitoon saataisiin tulevissa budjeteissa entistä enemmän rahaa. Minä tiedän, että jaosto oli tässä suhteessa kyllä — se henki, mikä jaostossa on ollut — täysin yksimielinen, ja voi sanoa, että ennen kaikkea jaoston puheenjohtaja on, niin kuin kaikkia jaoston asioita, pitänyt tätä perustienpidon määrärahojen lisäämistä erittäin tärkeänä.

Myöskin nyt saatiin yksityisteiden valtionapuun pieni korjaus. Sehän on nyt 13,9 miljoonaa euroa. Kun meillä on liki 300 000 kilometriä yksityisteitä, niin me tiedämme, että siellä tämä tarve on erittäin huutava, ja kun kulunut kesä eräissä osin maata oli erittäin sateinen ja tästä johtuen yksityistiet tulivat erittäin huonoon kuntoon, niin on hyvä, että tämä pieni lisäys saatiin. Se ei suinkaan ole sillä tasolla, mitä se on menneinä vuosina ollut.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan kiinnittää huomiota alueellisesti tärkeään kohtaan eli luvun Ilmaliikenteen korvaukset ja valtionavut momenttiin Valtionapu eräiden lentopaikkojen rakentamiseen ja ylläpitoon. On kysymyksessä lähinnä kaksi yksityistä lentokenttää eli Seinäjoen ja Mikkelin lentokentät. Tälle momentille hallitus esitti miljoonaa euroa, mutta jaostossa asiantuntijakuulemisen jälkeen tätä rahaa nostettiin 1 300 000 euroon. Tämä on erittäin tärkeää. Tähän haluan myöskin liittää sen lähinnä Seinäjoen lentokentän kohdalta, mitä tässä mietinnössä todetaan: "Seinäjoen kentän palvelutason kehittäminen edellyttää nykyisen kiitotien pidentämistä. Hankkeen kustannuksiksi on arvioitu 7,2 miljoonaa euroa. Jatkovalmistelun kannalta on tärkeää, että liikenne- ja viestintäministeriö laatii yhdessä Rengonharju-säätiön, alueen kuntien ja mahdollisten muiden tahojen kanssa suunnitelman siitä, miten kiitotien pidentämistä koskeva hanke rahoitetaan." Tämä kenttä on erittäin tärkeä Etelä-Pohjanmaan maakunnalle. Voin todeta sen, että sen matkustajaliikenteen kasvu tänä vuonna on noin 11 prosentin luokkaa ja ylittää 30 000, ehkä 31 000, matkustajaa. Se on ollut huikea kasvu viimeisten vuosien aikana, mikä Seinäjoen lentokentän kohdalla on tapahtunut. Tästä haluan myöskin lausua parhaat kiitokset, että tämmöinen kannanotto on saatu kirjattua tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Tämä on erittäin tärkeä Seinäjoen seudun ja Etelä-Pohjanmaan liikenteen kehityksen kannalta.

Herra puhemies! Vielä myöskin on hyvä asia se, että joukkoliikenteeseen voitiin osoittaa lisää määrärahoja ja kiinnittää huomiota, kuten jaoston puheenjohtaja esille äsken toi. Määräraha olisi voinut olla suurempikin. Se on nyt vain 3 miljoonaa euroa, mutta tämä on parempi kuin ei mitään ja tästä on oltava tyytyväinen.

Herra puhemies! Voi sanoa, että liikennejaoston tekemä valmisteleva mietintö valtiovarainvaliokunnalle on syntynyt, sanoisin kuitenkin, vaikka vastalauseita on, laajan yksimielisyyden vallitessa. Siellä on jäänyt monta hanketta huomioimatta, mutta tiedän, että esimerkiksi ed. Tulonen tulee varmasti puuttumaan Tampereen läntiseen ohikulkutiehen. (Ed. Tulonen: Minä en ole ihan varma siitä!) — Jaa, jos ei, mutta haluan sen tässä todeta. — Tämä läntinen ohikulkutie on tärkeä myöskin meille eteläpohjalaisille. Kyllä sekin varmaan aikanaan tulee rakennetuksi. Olen aivan vakuuttunut siitä, mutta nyt sitä aikaa ei vielä tällä hetkellä tiedä. Kyllähän Tampereella kuitenkin liikenneinvestointeja on käynnissä, että ei kai se aivan tyhjänä Tampereenkaan seutu kuitenkaan ole, mutta kaikki tulee sitten ajallaan.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennejaostolla on perinteisesti ollut aika monta lausumaa silloin, kun se on työnsä lopettanut mietinnön osalta. Nyt meillä on yksi ainoa lausuma, ja se koskee näitä matkojen yhdistämisiä. On tietysti hyvin tärkeä asia, että sitä ministeriössä mietitään. Sanoisin kuitenkin, että joissain paikoissa tämä matkojen yhdistäminen toimii jo aika hyvin. Mutta huolta kantaisin kyllä enemmän — tätä olisin toivonut lausumaan — nimenomaan siitä, että rahoitushan on kyllä infrassa se tärkeä asia ja se puuttuva asia. Sen me kaikki tiedämme. Infratyöryhmä on tehnyt merkittävän työn, mutta merkittävää siinä on myöskin valitettavasti se, että selkeää rahoitusta ei vielä ole osoitettu. Tietysti riippuu siitä, millä tavalla asiaa lähestyy. Jos ajatellaan, että jaosto on tämmöinen asiantuntijajaosto, joka kuuntelee muutaman kuukauden asiantuntijoita, niin kyllä on hyvin selkeästi tullut esiin se, että muutamissa asioissa täytyisi pystyä tekemään etupainotteisesti päätöksiä. Otan esimerkiksi siitä sen, mikä on hallitusohjelmassakin, että valtion omaisuuden myyntituloista yli 500 miljoonan euron osuudelta 10 prosenttia käytettäisiin osainfraan. Siitä ei ole selkeitä päätöksiä, koska näin tapahtuu ja millä tavalla.

Toinen on voiton tuloutukset sekä VR:n että Tielaitoksen puolella. Niistähän on ollut meillä jaostossa ongelmia, kun ei oikein ole tiedetty, kuinka se tapahtuu, missä aikataulussa, paljonko sieltä tulee. Se on tietysti semmoinen, josta toivoisi, että saataisiin ministeriössä selkeästi tänne eduskuntaan tieto. Arvonlisäveroproblematiikasta, joka on hyvin merkittävä menoerä nimenomaan liikenne- ja viestintäministerin alalla, tietysti toivoisi, että siinäkin olisi jaoston tahto se hyvä ohjenuora ja siitä päästäisiin eteenpäin.

Mutta tietysti on yksi asia myös, joka on vähän niin kuin päättämättä ja jota ministeri Luhtanen on vienyt mallikkaasti eteenpäin, ja se on se, että elinkaarimalli on varmasti yksi sellainen malli, jolla todella voidaan aiheuttaa se, että päästään eteenpäin, ilman että on iso summa rahaa aivan heti. Minusta ministeri on ollut ihan viisas siinä, että hän on toivonut todella, että tämän Lohja—Muurla-elinkaarimallin jälkeen, tien rakentamisen mallin jälkeen, tulisi kolme neljä tämmöistä uutta elinkaarimallia, jotka ovat suunnitteilla. Mielestäni pitäisi pystyä suunnittelemaan, jotta tämä kilpailulla saataisiin. On vaikea uusi asia kilpailuttaa näitä teitä, ja sen tähden täytyisi olla useampi tie siinä mahdollista kilpailuttaa ainakin aikataulullisesti.

Perustienpidon määrärahat laskevat. Vaikka tupossa tuli 8 miljoonaa euroa, niin kuitenkin ne laskevat edellisvuodesta 10 miljoonaa euroa. Se on tietysti valitettavaa. Kun tiedetään, mihin näitä nyt käytetään ja mihin niitä tarvitsisi käyttää, se on iso asia kuitenkin, vaikka tierahoissa 10 miljoonaa tuntuu pieneltä. Mutta otan vaikka Hämeen tiepiiristä esimerkin. Kun 250 kilometriä kevyen liikenteen väyliä pitäisi rakentaa, niin nyt rakennetaan muutama kilometri. Näin tapahtuu, ja se on tietysti valitettavaa.

Teemapakettien ympärille on rakennettu ihan hyviä asioita, mutta sinne ei nyt sitten mahtunut esimerkiksi tämä teemapaketti, jossa tuotaisiin rahoitusta kasvukeskusten lähellä oleviin suunniteltuihin teihin. Niin kuin tiedämme, kasvukeskukset tarvitsevat todella apua myöskin valtiolta teiden rakentamiseen.

Toinen, joka tässä teemapaketissa olisi ollut, on koulumatkojen turvallisuuden parantaminen elikkä nämä kevyen liikenteen väylät. Sehän kuuluu koululakiin, turvallinen oppimisympäristö, johon kuuluvat turvalliset koulumatkat. Siihen meillä nyt vielä ei sitten ole varaa.

Rataverkko on meillä vielä huonommassa kunnossa kuin tiet. Se on tietysti vuosien summa. Sitä ei käy kieltäminen. Kun tarve noin 70 miljoonaa euroa vuosittain olisi, jotta päästäisiin semmoiseen tilanteeseen, että ei tulisi nopeusrajoituksia radoille niin paljon eikä elinkeinoelämä kärsisi, niin noin 80 prosenttiahan ensi vuonna pystytään rahoittamaan. Mutta tässäkin tullaan siihen VR:n voiton tuloutukseen. Nyt olen kuullut, että todennäköistä on, että tämä 10 miljoonaa euroa tulevaisuudessa on se summa ja sitten tästä tuloutuksesta ei enempää tingitä. Olisin toivonut, että se olisi ollut täällä eduskunnassa tiedossa aikaisemminkin.

Arvoisa puhemies! Työsuhdelipusta: Olisi toivonut, että ministerin tahto olisi siinä toteutunut siellä tupossa, koska sitä koko eduskunta tuntui toivovan, ainakin kehyksien yhteydessä ja lähetekeskustelussa, ja se olisi ollut tietysti viisautta, mutta näin ei nyt tapahtunut. Ehkä me sitten saamme siitä tietoa, miten se sitten hoidetaan täällä meidän omassa piirissämme.

Joukkoliikennetuesta: On aika yllättävää, että siitä on puhuttu niin paljon ja kuitenkaan sitä ei tähän ensi vuoden budjettiin saatu tarpeellista määrää. Onko väärin sanoa, että vuonna 2006 joukkoliikenteen tuki romahdutetaan? En tiedä, onko se liian voimakkaasti sanottu, mutta tämmöistä palautetta kyllä on tulossa nyt. Silloin käy aika huonosti hajaseutualueilla plus sitten niille liikennöitsijöille, jotka elävät tästä, jotka työllistävät. Se on hyvin merkittävä osa, että heitä ei kilpailuteta, heidän kanssaan ei tehdä sopimusta.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin valiokunta mietinnössään toteaa, meillähän on erittäin paljon nyt mittavia liikennehankkeita vireillä: Eurooppa 18 -tie, Vuosaaren satama, Kerava—Lahti-oikorata, Lahti—Heinola-moottoritie. Nyt tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä tehdyssä talouspoliittisessa ratkaisussa hallitus päätti käynnistää 2007 Lappeenranta—Imatra-tiehankkeen ja Lahti—Luumäki-ratahankkeen, elikkä kaikki nämä ovat erittäin tarpeellisia ja perusteltuja hankkeita ja ovat osa tätä ministeri Luhtasen vetämää väylätyöryhmän hankeluetteloa, jossa investoinnit linjattiin aina vuoteen 2013 saakka.

Ongelmahan tämän suuren väyläpaketin osalta on ollut se, että hallitus ei rahoituksellisesti täysin ole sitoutunut tähän hankkeeseen, vaan sieltä on hanke kerrallaan otettu esille. Kuitenkin hallitus on talouspoliittisen ratkaisun yhteydessä päättänyt, että kuitenkin tätä etuoikeusjärjestystä tullaan noudattamaan, ja se on erinomaisen hyvä asia. Jatkossa tietysti näen, että vaihtoehtoisia rahoitusmalleja on haettava näitten suurten hankkeitten eteenpäin viemiseen ja tämä rahoitusratkaisu tulisi kyetä aikaansaamaan tällä hallituskaudella tavalla, joka turvaa nämä kaikki hankkeet, jotka tässä väylätyöryhmän mietinnössä ovat.

Erityisesti ajattelen omaa maakuntaani, jossa tärkein ja kiireellisin asia on Savonlinnan liikennejärjestelyjen ratkaiseminen. Kustannusarvio siinä on 50 miljoonaa euroa, ja se on hyvin, hyvin kauan ollut vireillä oleva hanke, jossa nyt erityisesti syväväylän siirto ja myöskin ydinkeskustan ohitustie kaupungin osalta ovat ne kiireellisimmät hankkeet. Samoin Valtatie 5:n osalta Mikkelin eteläpuolisten osioiden loppuun saattaminen on asia, joka myöskin on syytä viedä eteenpäin.

Niin kuin liikennejaoston arvoisa puheenjohtaja täällä totesi, valiokunta jaoston esityksen pohjalta on tuonut 14,8 miljoonaa euroa suuremman budjetin hyväksyttäväksi kuin varsinainen budjettiehdotus oli. Erinomaista siinä on ennen kaikkea tämä perustienpitoon tuleva 10 miljoonan euron lisäys, yksityisteille tuleva 0,8 miljoonan euron lisäys ja joukkoliikenneostoihin 4 miljoonaa euroa.

Yksityisteiden osalta tietysti tavoite on korkeammalla, se on 17 miljoonassa eurossa. Nyt ollaan etenemässä tätä tavoitetta kohden, mutta tietysti vauhti on hidas, ja toivotaan, että tässä päästään eteenpäin. Yhtä lailla perustienpidon reaalirahoitustarve on 40—50 miljoonaa euroa korkeammalla, jotta me kykenisimme turvaamaan teiden kunnon ja liikennöitävyyden sillä tavalla, ettei teiden kunto rapistu ja liikenne olisi turvallinen edelleenkin. Elikkä liikennepolitiikassa haasteita meille tulee riittämään, ja toivomme, että valtiontalous kehittyy tavalla, joka mahdollistaa tämän kansallisvarallisuuden erinomaisen hoitamisen edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Asia, joka on valiokunnan mietinnössä esillä ja joka on hallitusohjelmakysymys, on vähäliikenteisten lentoreittien turvaaminen. Meillähän on joukkoliikennetuella pidetty yllä Savonlinnan—Mikkelin säännöllistä lentoliikennettä, jolla turvataan elinkeinoelämälle tarpeelliset yhteydet. Nyt tietysti tämä viimeinen kilpailutus, jossa operaattori vaihtui, ei täysin ole tyydyttänyt alueen matkustajia lentokaluston eikä muidenkin oheispalvelujen osalta. Siinä on ollut epävarmuutta ja -vakautta. Arvoisa ministeri, joka seuraa kiitettävästi tätä keskustelua, on tehnyt voitavansa tämän asian hoitamiseksi, ja toivomme, että toimet ministeriön sisällä edistyvät alueen kannalta tyydyttävään ratkaisuun. Toivomme, että myöskin Varkaus, joka liikenteellisesti kuuluu samaan joukkoon, saa julkisen palvelun velvoitteen ja statuksen ja pääsee myöskin mukaan tähän kilpailuun ja sitä kautta kykenemme saamaan ennen kaikkea nämä liikennetarpeen mukaiset nopeat yhteydet tuolta alueelta kuntoon hyvinkin pikaisesti.

On syytä yhtyä valiokunnan näkemykseen, että nykyiset joukkoliikennerahat eivät sinällään riitä turvaamaan rautateiden, maanteiden ja lentoliikenteen joukkoliikenneostoja, joten tähän on syytä palata myöskin tulevaisuudessa ja turvata sillä lailla näiltä osin tämä julkinen liikennetarve.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ministerityöryhmän tiepaketti ja ratapaketti on ihan hyvä asia, ja siinä on ministeri toiminut ansiokkaasti ja yrittänyt ponnekkaasti sitä ajaa eteenpäin, mutta valitettavasti vain rahoitus sitä pakettia varten puuttuu. (Ed. Sasi: Ja silloin kaikki!) Rahoitusta tarvittaisiin, että näissä kohteissa saataisiin työt käyntiin. Valitettavasti myös valtiovarainministeriö kertoo, että ensin on valtionvelka maksettava ja sen jälkeen näitä tieasioita ruvettava harkitsemaan. Minun mielestäni Suomen valtionvelka kumminkin — onko se nyt Euroopan pienintä — jos uusia EU-maita ei oteta huomioon, on pienin valtionvelka, niin että kyllä varmaan paremmin tuottaisivat nämä tiehankkeet kuin se, että maksettaisiin Euroopan pienintä valtionvelkaa pois. Se kumminkin alkaa olla monessa maakunnassa ja monella paikkakunnalla kehityksen este, etteivät kuljetukset pelaa.

Henkilökuljetuksista 95 prosenttia tapahtuu tiellä, ja samaan aikaan 68 prosenttia tavarankuljetuksista tapahtuu näillä samoilla teillä. Jotta kaikki käyttäjät mahtuvat turvallisesti Suomen teille, täytyy panostaa riittävästi rahaa tieverkon ylläpitoon. Nykyisellään tieverkon annetaan rapistua ja meillä on useita paikkoja, joissa tieverkon kunto on niin huono, että se on jatkuva turvallisuusriski tienkäyttäjille. Tiestön kunnossapito on tärkeää tavallisten ihmisten elämän sujuvuuden kannalta. Suomi on suuri maa, ja monin paikoin auton käyttö on ainoa mahdollisuus liikkua paikasta toiseen. Ei ole oikein, että ihmisten liikkumista hankaloitetaan tarpeettomasti antamalla tieverkon rapautua. Tämän lisäksi tieverkko on tärkeä myös taloudellisesti. Kun kiskot eivät vie kaikkialle, tarvitsee teollisuus tietä, jotta voi kuljettaa suomalaisia tuotteita. Rekat kuitenkin kuormittavat tiestöä henkilöautoa enemmän, ja vain rakentamalla riittävän kapasiteetin omaavia teitä saadaan varmistettua, että henkilöautot ja tavarankuljetus mahtuvat ongelmitta samoille teille.

Tiestöstä huolehtiminen on tärkeimpiä aluepoliittisia välineitä. Teollisuudella pitää olla toimintaedellytyksiä myös Ruuhka-Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi kotimaakuntani halki menevän Nelostien huono kunto hidastaa alueen kehitystä. Yritysten lisäksi myös tavallisten ihmisten muuttoliike muutamiin kasvukeskuksiin vain kiihtyy, jos emme huolehdi tiestön kunnosta tasa-arvoisesti koko maassa. Juuri Nelostie on hyvä esimerkki siitä, kuinka erittäin vilkkaasti liikennöityjä teitä voidaan Suomessa laiminlyödä. Suomen vilkkain rekkatie, jonka varrella asuu puolet suomalaisista, on erittäin huonokuntoinen. Tuntuukin, että tämä hallitus tekee tieinvestoinneissa lyhytnäköistä politiikkaa eikä todellisen tarpeen sanelemaa.

Hallitus on saanut todella suuria tuloja myymällä valtion omaisuutta. Näitä rahoja tulisi käyttää työllisyyttä ja alueellista tasa-arvoa tukeviin tieinvestointeihin. Hallituksen esitys oli riittämätön, ja sitä tulee korottaa selvästi. Valiokunta jo tulikin lähemmäksi meidän alkuperäisiä esityksiämme, mutta vaihtoehtobudjettimme mukaisesti esitän, että perustienpitoon lisätään vielä 10 miljoonaa euroa. Maltillisen 10 miljoonan lisäksi olen sitä mieltä, että mikäli valtion omaisuuden myynti jatkuu, tulee myyntituloja käyttää tärkeisiin tieinvestointeihin tämän budjetin ulkopuolelta.

Arvoisa puhemies! Joukkoliikennettä tulee tukea ja kehittää niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Joukkoliikenteen varassa on autottomia ihmisiä, kuten usein vanhukset, työttömät, vammaiset ja opiskelijat. Hallituksen toimenpiteet eivät ole olleet tarpeeksi riittäviä joukkoliikenteen tukemiseksi. Myös yksityisautoilu aiheuttaa enemmän ilmansaasteita kuin joukkoliikenne.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Ministeri Luhtaselle on syytä antaa kiitos ihan sydämellisesti siitä, että te olette taistellut varsin voimakkaasti oman hallinnonalanne hankkeiden puolesta. Ministerityöryhmä, mihin ed. Kangaskin viittasi, teki hyvää työtä ja sai aikaan investointiohjelman eri liikennemuotojen hankkeista, ja meillä on se nyt vahvistettuna valtioneuvoston toimesta. Mutta kun yksi puuttuu, niin kaikki puuttuu, eli rahat näille hankkeille puuttuvat, ja niitä olemme odotelleet tässä pitkän aikaa.

Tuo ministerityöryhmän esitys valmistui vajaa vuosi sitten, ja silloin luvattiin, että tämän vuoden alussa helmi—maaliskuussa kehyksissä tullaan päättämään rahoituksesta. No, siellä ei rahoja löytynyt. Sitten oli lupaus, että elokuun budjettiriihessä löytyy rahoitus tai tehdään päätöksiä. Näin ei tapahtunut. Sitten oli ilmoitus, että tupon yhteydessä päätetään. No, siinä tapahtuikin hieman: kaksi hanketta sai rahoituksen, taisi olla niin, että lupauksen rahoituksesta vuonna 2007 eli tämän vuoden vaalikauden lopulla tai silloin, kun tämä vaalikausi päättyy. Seuraava mahdollisuus nopeuttaa ja kiirehtiä ja tehdä päätöksiä hallituksella olisi varmaankin nyt helmi—maaliskuun kehysriihessä, sen yhteydessä. Seuraava on sitten elokuun budjettiriihi ensi kesänä. Sen jälkeen taas tehdään talvella kehyksiä ja taas on elokuussa budjettiriihi.

Ja sitten siirrytäänkin jo seuraavalle vaalikaudelle, jolloin tulee seuraava todellinen mahdollisuus, jos vielä joskus silloin saadaan tupo aikaiseksi. Eli ainoa mahdollisuus on ollut tämä tupo näitten hankkeitten rahoittamiseen, ja tuntuu oudolta, että nämä liikennehankkeet rahoitetaan ja päätökset tehdään vain tupon yhteydessä. Ei siinä sinänsä ole mitään moittimista, että tehdään päätöksiä siinäkin yhteydessä, mutta eivät nämä kyllä ole sellaisia asioita, joiden pitäisi tupoon sinänsä mitenkään liittyä, vaan tämä olisi työllisyys-, alue- ja liikennepolitiikkaa, turvallisuuspolitiikkaakin, jos pannaan tiestö kuntoon.

Herra puhemies! Tuossa aluksi kiittelin tästä ministerityöryhmän hankelistasta, annoin siitä tunnustusta. Kuitenkin siihen tietysti pieni moitteen sija siinä suhteessa sisältyy, että näin keskisuomalaisittain katsottuna ihmetyttää se, että Valtatien 4 eli Eurooppa 75 -tien — taitaa tulla Lissabonista ja mennä Jäämerelle, keskeltä Suomea menevä, aivan vahvimpana Suomen perusaorttana oleva väylä — etuoikeusjärjestys on tässä listalla 14:ntenä. Kun eteneminen on näin tavattoman hidasta, koko maa kärsii tärkeimmän tien kunnostuksen viivästymisestä jopa vuosilla.

Ministeri Luhtanen ja erityisesti ministeri Pekkarinen ovat luvanneet, että tämä tiehanke pannaan työn alle aivan pian, mutta taas viime tiistaina, vai oliko viikko sitten maanantaina, valtiovarainministeri Kalliomäki vieraili Jyväskylässä ja sanoi, niin kuin ed. Kangas totesi, että valtionvelka on maksettava ja tällaiset tiehankkeet saavat sitten odottaa vuoroaan joskus tulevaisuudessa. Nyt kun tehdään alijäämäisiä budjetteja kuitenkin, niin sillä periaatteella ei budjettitalouden kautta saada hankkeita eteenpäin eikä saada valtionvelkaakaan maksettua, vaan velka lisääntyy.

Mutta tämä toinen tie, jota on pidetty esillä ja joka ministeriryhmänkin esityksessä on, on elinkaarimallin käyttäminen, mutta senkin valtiovarainministeri kyllä tyrmäsi ja totesi, että se on samanlaista velkaa kuin kaikki muukin eli on maksettava aikanaan. Se pitää sinänsä paikkansa. Mutta elinkaarimalli olisi kyllä malli, jota kannattaisi käyttää entistä enemmän. Nythän sitä taidetaan muutamassa hankkeessa käyttää, ihan varmaan en nyt muista. Ministeri tietysti muistaa, onko Helsingin Hakamäentien perusparannustyö, joka on e-merkinnällä listalla, elinkaarimallilla toteutumassa vai muutoin. Lohja—Muurla-tiehankehan sillä tavalla on etenemässä. Eli sen käyttäminen olisi ihan perusteltua.

Mutta vielä parempi malli olisi käyttää valtion omaisuuden osakemyyntituloja tällaisten investointien toteuttamiseen mahdollisimman nopeasti kuin nämä liikenneinfran parantamishankkeet ovat. Päätös, jonka valtioneuvosto on tehnyt ja vahvistanut, että valtion osakemyyntituloista 500 miljoonan euron yli menevästä osasta enintään 10 prosenttia käytetään t&k-investointeihin ja muihin investointeihin, infraan, pitää kumota ja muuttaa. Minulla on siitä esityskin, ja huomenna, tai tänään oikeastaan, päästään äänestämään asiasta. Vuosi sitten vai oliko se jonkin lisäbudjetin yhteydessä eduskunta ei valitettavasti ymmärtänyt, että olisi säännön kaatanut, kun keskusteluissa ilmeni, että kaikki edustajat ministeri Kalliomäkeä lukuun ottamatta olivat sillä mielellä, että tämä 10 prosentin sääntö on liian tiukka ja sitä pitäisi lieventää. Nyt päästään siitä äänestämään jälleen, ja toivon, että se nyt muuttuisi ja hallitus voisi tietysti itse ilmoittaa, että näin tullaan tekemään.

Tässä minulla on käsissäni Etappi-lehti eli Tiehallinnon lehti 2/2004, ja tässä on ministeri Luhtasen haastattelu, jossa hän toteaa, että tiestö kuntoon vaikka lainarahalla (Puhemies koputtaa), ja täällä on erinomaisen hyvät perustelut, että rakentamisaikana syntyisi 25 000 uutta työpaikkaa ja ...

... syntyisi yleinen draivi ja meininki, että Suomessa panostetaan näihin asioihin. Tämä on erinomaista tekstiä, ja kannattaa pitää tästä kiinni ja yrittää saada koko valtioneuvosto järkiin.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi tietysti, kun nyt tässä käytän ensimmäisen puheenvuoroni tämän pääluokkani osalta, kiitän valtiovarainvaliokunnan ja jaostojen puheenjohtajia ja jäseniä siitä työstä, mitä olette tehneet tässä budjettimietinnössä. Voin sanoa lyhyesti sen, että joka ikinen asia, mitä esimerkiksi tässä pääluokka-kappaleessa otetaan ikään kuin kärjiksi ja mitä valiokunta on analysoinut, pitää paikkansa ja kaikki ovat sellaisia asioita, joihinka on todella tarpeenkin kiinnittää huomiota. Näistä tietysti olen sikäli tyytyväinen, että, voin sanoa näin, ministeriö ja valiokunta, ja, näin ymmärrän, eduskunta, me olemme näissä asioissa samoilla linjoilla.

Mutta sitten muutamaan asiaan. Ehkä vielä, jos on tilaisuus palata näihin kohtiin yksityiskohtaisemmin, tehdään se. Täällä on käytetty erinomaisia puheenvuoroja, kiinnitetty myös huomiota mielestäni aivan keskeisiin asioihin, mutta niistä muutama sana.

Ensinnäkin tästä rahoituksesta, mikä on tietysti se pääasia. Minä olen siitä tyytyväinen, että eduskunta tiedostaa erinomaisella tavalla ministerityöryhmämme mietinnön ja siihen liittyvät näkökohdat. Näin olen ymmärtänyt, että tämä meidän ministerityöryhmämme esitys sinänsä jopa jotakuinkin järjestyksineen, jos ei nyt oteta ehkä Tampereen ohikulkutietä tai Nelostietä tai muutamaa muuta, joita sieltä haluttaisiin nostaa, mutta ylipäätään tämä järjestelmä ja siihen liittyvät näkökohdat on hyväksytty. Ajatusrakennelma ja se, minkä takia tämä ministerityöryhmän työ on tärkeä, on se, että siinä esitetään ulos kirjattuna avoimesti keskustellen pitkäjänteinen investointiohjelma, ja korostan vielä sitä, erotettuina isot investoinnit ja niin sanotut pienet investoinnit, pienet hankkeet, tällaisina teemapaketteina. Havaitsin jo tästä keskustelusta, että teemapakettiajattelutapa on hyväksytty eduskunnassa, siis se ajattelutapa ja ikään kuin se teemapaketisto. Tämä on minusta erinomainen asia.

Mutta kun täällä on sanottu, että ei ole menty eteenpäin eikä ole ollut rahoitusta eikä mitään ole saatu aikaan, tai vielä, kun ed. Kankaanniemi totesi, että ainoastaan tupossa on saatu aikaan, niin asia ei suinkaan ole niin.

Ensinnäkin ymmärrän näin, että tämän vuoden liikenneinvestointien rahoitusta saattaa olla vaikea seurata siinä mielessä, että rahoitusjärjestelmä, rahoitustapa, ei todellakaan ole ollut pitkäjänteinen. Tässä on se puute. Tätä sietää hiukan analysoida. Me saimme tämän työryhmämme työn valmiiksi siis helmikuussa, kehyspäätökset tehtiin muistaakseni maaliskuussa ja sitten tässä samanaikaisesti tehtiin lisäbudjettia, varsinaista budjettia, kahta lisäbudjettia erilaisten kiekaisujen jälkeen ja nyt sitten samanaikaisesti tätä vuoden 2005 budjettia. Siis vajaa vuosi kaikkeen tähän hommaan, koko tämän työryhmän esityksen tekemiseen ja kaikkeen siihen rahoitukseen, ja katsotaanpa, mitä on tehty.

Ensinnäkin isoista investoinneista — minä käyn nyt vain tätä listaa läpi — on päätetty E18 valtatie, 700 miljoonan euron valtuutus (Ed. Uotila: Se on vanha, edellisen hallituksen päätös!) — se ei ole edellisen hallituksen päätös, vaan tämä hallitus päätti, että se tehdään loppuun, mikä on tietysti järkevä hanke, totta kai niin pitää tehdä. Mutta on huomattava, että sekin vie kehystämme erinomaisella tavalla, tärkeä hanke, välttämätön hanke. Eihän me nyt hulluja hankkeita rahoiteta. — Tornion meriväylä tähän budjettiin, Hakamäentien parantaminen tähän käsiteltävään budjettiin, ja sitten nyt tuporatkaisun yhteydessä kannanotto, joka ei koske tietysti tätä budjettia, koskee vuodelle 2007 aloitettua budjettia. Tämä tuporatkaisu pitää nyt tietysti erottaa siitä, että tämä liittyy yksinomaan meidän itäistä teollisuuttamme palvelevaan väylästön kehittämiseen ja on täysin paikallaan, siis se tuki ikään kuin tuporatkaisua sikäli, että siellä on itäinen rata rajalle asti, ja se palvelee tietysti vielä Helsingin—Pietarin nopeajunarataa ja Kuutostie koko tätä itäistä rataa, erinomainen asia. Eli nämä on nyt tässä sitten linjattu.

Sitten samanaikaisesti näitten isojen hankkeitten kanssa on tietysti rahoitettu myös monia muita hankkeita, perustienpitoa, siinä oli budjettilisäystä, budjettiriihen lisäyksiä, tupolisäyksiä, teemapakettia, satamatien ja terminaalien tieyhteyksiä, jotka menevät erittäin harkittuihin, täysin harkittuihin, kannattaviin kohteisiin, esimerkkinä nyt vaikkapa tämä jo budjetissa oleva — siis mitä nyt käsittelemme — teemahanke, Kokkolan satamatien parantaminen. Sekään ei ihan mitätön hanke ole, vaikka se on niin sanottua pientä teemahankkeistoa. Se on noin 8 miljoonan euron hanke ja parantaa oleellisella tavalla Kokkolan uuden sataman joka sään, joka vuoden terminaalin kuljetusyhteyksiä ja sitä kautta tätä logistiikkaa ja poistaa erittäin vaaralliset kemikaalikuljetukset keskeltä kaupunkia.

Haluaisin todeta sen tässä eduskunnalle, että esimerkiksi nämä teemahankkeet, joita todella tietysti soisin olevan enemmän, eivät ole mitään haulikolla ammuttuja teemapaketteja, vaan kaikki nämä palvelevat kokonaisuutta. Esimerkiksi nyt nämä paljon puhutut VR:n voitontuloutuksilla rahoitetut teollisuusratojen perusparannukset sekä täällä länsipuolella että itäpuolella toteutetaan johdonmukaisesti aivan satamiin asti. Se tarkoittaa sitä, että kun saadaan rata parannettua niillä rahoilla, se on siis käynnissä, niin samalla pitää katsoa, vetääkö Rauman satama, ovatko satamatiet ja muut järjestelyt kunnossa. Eivät ole, niitä parannetaan näillä teemapaketeilla. Nämä kaikki käydään läpi valmiusasteita myöten, kokonaisuuksia myöten, ja tavoitteena kaikella tällä on toimiva logistiikka. Se on pitkäjänteinen asia, sitä ei tehdä hetkessä, sitä ei tehdä vajaassa vuodessa, mutta tärkeintä on, että se on alulla ja tätä toteutetaan johdonmukaisesti. Vajaa vuosi on aikaa esityksestä, ja tätä toteutetaan.

Voisinpa sanoa näin, että väyläohjelman aloittamatta olevien isojen investointien kustannukset, siis niiden, joita ei ole vielä aloitettu, jos otetaan nyt nämä, mitä on kaavailtu meidän suunnitelmassamme hallituskaudelle, ovat noin 285 miljoonaa euroa, ja hallituskauden jälkeen, siis se koko paketisto, mikä jää sen jälkeen, mutta mitä tietysti sopisi valmistella ja lähteä kehittelemään eteenpäin, on alle miljardi, se oli jotain 990 miljoonaa euroa. Toisin sanoen nämä päätökset tästä rahasta, jos ajattelen hallituskautta, tietysti tulisi tehdä, ja siihen minä pyrin.

Ed. Kankaanniemi kävi läpi näitä aikatauluja, missä vaiheessa näitä tehdään. Ed. Kankaanniemi ja muut edustajat, seuraava päätöksentekohetki on tietysti nyt, kun tässä valmistellaan seuraavaa kehyspäätöstä, eli helmikuussa valmistellaan tämä kehyspäätös. Minun lähtökohtani on se, että tarkastelemme kaikki nämä tälle hallituskaudelle investointiohjelman mukaan esitetyt isot investoinnit ja katsomme, mistä niistä, ja mielellään kaikista, voisimme tehdä aloittamispäätöksen. Niillä on erilaisia valmiusasteita, osa voidaan toteuttaa elinkaarimallihankkeena, ja nämä kaikki käydään läpi. Muun muassa tarkastelemme rautateiden rakentamista, Lahti—Luumäki-pätkää, työryhmän työ valmistuu tammikuussa ja tutkimme, onko sitä mahdollista rakentaa elinkaarimallihankkeena.

Kaikki tämä tähtää, vielä korostan, toimivaan logistiikkaan, joka on välttämätöntä meidän kilpailukyvyllemme, ja tämä täydentyy vielä. Vedän tällaista logistiikan johtoryhmää, joka on jo laajempi kuvio. Siinä otetaan huomioon koko Venäjä, ehkä Venäjää laajempi kuvio, Baltian maat, tavoitteena se, miten suomalainen elinkeinoelämä laajasti otettuna pärjää tässä logistisessa kuviossa. Ja tätäkin varten tietysti täällä nämä puheet, mitkä ovat tulleet täällä esille, että tarvitaan pitkäjänteinen rahoitusohjelma ja tietysti lisää rahaa ja se on välttämätöntä jo tästäkin näkökulmasta, nämä puheet ovat olleet sinänsä kannustavia.

Jos puheenjohtaja sallii, sanoisin pari asiaa esimerkiksi joukkoliikenteestä, joka on tullut täällä esiin. Joukkoliikenne-asia on tietysti ministeriössämme ollut erittäin paljon esillä. Meillä oli tässä välittömästi hallitusohjelman tekemisen jälkeen kolme työryhmää, jotka eri kanteilta katselivat näitä asioita ja tekivät selkeät ehdotukset. Erittäin pahoillani tietysti olen siitä, että tupossa ei kyetty ratkaisemaan työsuhdematkalippua, nimittäin sitähän ei tee minun ministeriöni itse. Meillä on tehty täysin valmiit esitykset, verolakien muutokset ja koko tämä kokonaisuus. Tätä tietysti tarjosimme, mutta se ei mennyt siellä läpi, ja nyt täytyy katsoa muita keinoja.

Sitten matkojen yhdistely. Täällä kiinnitettiin aivan oivallisesti huomiota, muun muassa ed. Irja Tulonen ja monet muutkin, vammaiskuljetuksiin. Tämä on monessa kohteessa kaupunkien asia, mutta me olemme jo tähän kiinnittäneet huomiota. Meillä on vammaisten edustaja otettu näihin valmistelutöihin mukaan, olen heitä tavannut itse henkilökohtaisesti, ja tämä on ihan erinomainen huomio.

Lentoliikenteestä voisin sanoa näin ihan pääpiirteittäin, että tällä 3 miljoonan euron lisäyksellä, mitä nyt tässä on esitetty lisättäväksi, jo lähtökohtaisesti tuetaan Savonlinnan ja Mikkelin lentoliikennettä. Vielä nyt tehtyjen päätösten jälkeen sitä tuetaan ja se hoidetaan täysin suunnitelmien mukaisesti. Varkauden liikenteestä, joka pullahti ikään kuin tämmöisenä tavallaan uutena kuviona, olemme esittäneet jo, että haluamme sen julkisen palveluvelvoitteen piiriin. Se on meiltä lähtenyt nyt jo lausunnolle asianomaiselle taholle. Sen jälkeen teemme esityksen Euroopan unionille tästä asiasta niin, että saamme nyt sitten pysyvälle kantille tämän lentoliikenteenkin tukemisen.

Junaliikenteestä voisin nyt ehkä (Puhemies koputtaa) vain karkealla kädellä todeta sen, että näitä tuettuja vuoroja ei tarvitsisi vuonna 2005 supistaa. Pääkaupunkiseudulla neuvotellaan tätä uutta sopimusta tällä hetkellä ja itse asiassa laajemminkin. Tässä nyt nämä sopimukset ovat katkolla, (Puhemies koputtaa) ja voisin sanoa näin, että tässä selviää tämä tarjottava palvelutaso jne. ja se, että tämän eduskunnan lisämäärärahan turvin voidaan kyllä tarpeellisia bussivuoroja säilyttää. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että joka tapauksessa joudumme näitä bussivuoroja rationalisoimaan ja tämä tapahtuu näiden uusien matkojen yhdistelykeskusten kautta.

Lippujärjestelmiä kehitetään koko ajan, ja sanoisin näin vielä, että joukkoliikenteen sisällä on siis ikään kuin momenttien sisäisiä määrärahoja siirretty. Se ei ihan niin paha ole kuin voisi äkkiarvaten sanoa, mutta joka tapauksessa siihen tietysti lisää rahaa tarvitaan. Tässä on tullut monia asioita esille, mutta yleisesti voisin vaan todeta sen, että joukkoliikenteen tuki siis ei suinkaan ole romahtanut, tämän kiistän jyrkästi, ja monta hyvää asiaa näillä lisukkeilla saadaan.

Vielä viittaan infran kohdalta siihen, että meillä on siis vireillä monia keskeisiä, isoja hankkeita tällä hetkellä ja niiden loppuun saattaminen on tietysti tärkeätä. Uusien hankkeitten ajoittaminen tähän aikataulutukseen on äärimmäisen tärkeätä, mutta siitä olemme toki tietoisia.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Elinkeinoelämän logistiikkakustannukset ovat Suomessa erittäin merkittävät, ja muistelen, että kaksinkertaiset EU:n tasoon verrattuna. Nyt kysyisinkin arvoisalta ministeriltä sitä, että kun myös muistini mukaan 15 prosenttia Pohjois-Suomen kautta tapahtuu viennistä, kuinka merkityksellisenä ministeri näkee nämä ministerityöryhmän linjaukset nimenomaan tulevina vuosina Pohjois-Suomen kannalta, kun kaikki nämä aloitetut hankkeet näyttäisivät paitsi tieväylästön osalta myös muutoinkin keskittyvän lähinnä tuonne massa-Suomeen, ruuhka-Suomeen. Kuinka ministeri näkee näiden käsittelyjärjestyksen?

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministerin puheenvuoro osoitti, niin mitään suunnitelmallisuuttahan nyt liikennepolitiikassa ei ole. Yritetään yhtä sun toista hanketta silloin tällöin tehdä, mutta rahoituksesta ei ole minkäänlaista tietoa ja jokaisessa kokouksessa taistellaan näistä rahoista. Kysynkin: Miksi hallitusohjelmaneuvotteluissa ei liikenneministeriön toimesta tarjottu rahoituspakettia, jolla olisi voitu hoitaa koko neljän vuoden rahoitus, ja sillä tavalla olisi saatu riittävä suunnitelmallisuus aikaiseksi?

Otan esimerkin: Juuri myytiin Soneran osakkeita yli miljardilla eurolla. Siinä olisi ollut oiva potti käyttää tiehankkeitten rakentamiseen. Nyt rahat menevät ilmeisesti muihin tarkoituksiin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että joukkoliikenteen määrärahat eivät romahda, valiokunta ei ole niin todennutkaan. Tähän vuoteen verrattuna ensi vuoden budjetistahan oli leikattu 4 miljoonaa, josta nyt hallituspuolueiden toimesta palautetaan joukkoliikenteelle 3 miljoonaa. Ongelmallinen ei ole vuosi 2005, mutta mikäli ministeri ei todellakaan kehysneuvotteluissa saa joukkoliikenteelle selkeätä kehyksen tason nousua vuodesta 2006 alkaen, niin joukkoliikenne on katastrofaalisessa tilassa. Silloin tapahtuu romahdus. Tähän on nyt kiinnitettävä todella vakavasti huomiota, samalla kun kiinnitetään huomiota sekä radanpidon että tienpidon kehyksen kasvattamiseen kehysneuvotteluissa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tärkein tavoite helmikuun kehysneuvottelujen osalta on totta kai se, että muutetaan kehyksen rakennetta sillä tavalla, mikä on liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena kaiken aikaa ollutkin. Ei voi olla oikein, että esimerkiksi tänä vuonna E18-hanketta rasittaa yhtenä vuotena koko hankkeen menoerä, joka ei ole todellinen menoerä tälle vuodelle, vaan se jakautuu useammalle vuodelle. Silloin tavallaan syödään tämän kehysmenettelyn kautta sellaista valtuutusta, jonka välttämättä liikenne- ja viestintäministeriö tarvitsisi uusien hankkeiden ja perustienpidon kunnossapitohankkeiden toteuttamiseen.

Minusta niistä päätöksistä, mitä nyt ylijohtaja Brunilan globalisaatiotyöryhmän jälkeen tehtiin, ministeri Luhtanen, minä näen Lahti—Luumäki-hankkeen, VT6-hankkeen nimenomaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä parantavina ja tukevina hankkeina. Ei niin, että ne tukevat vain itäisen Suomen teollisuutta, vaan nyt on hyvä nähdä, että kun tulee uusia EU-jäsenmaita, niin Suomi joutuu aivan uudenlaiseen kilpailuasetelmaan logististen palveluiden tuottajana EU:n ja Venäjän ja toisaalta jopa EU:n ja Aasian välisten liikennepalveluiden tuottajana.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma lupaa joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja palveluiden parantamista sekä joukkoliikenteen rahoituksen lisäämistä. Kuitenkin on toimittu toisin, eli joukkoliikenteen taso jonkin verran esitetystä laskee, vaikka täällä tämä määrärahalisäys on. Näin on viime vuosina käynyt, ja tätä kautta kansalaisten sosiaalinen ja alueellinen yhdenvertaisuus edelleen heikkenee.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä: Eikö nyt syytä olisi hallitusohjelmaa tarkistaa, ellei tähän kehitykseen saada muutosta?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Teemapaketit ovat ihan hyviä ja kannatettavia. Mutta kun ministeri puhui, että määrärahat ovat kasvaneet, niin ei, perustienpidon määräraha täällä on pienempi ensi vuodelle kuin oli tälle vuodelle ja paljon pienempi kuin viime vuoden tilinpäätöksen mukainen luku.

Nämä Kaakkois-Suomen sinänsä kaksi perusteltua hanketta, jotka päätettiin, niin ne ovat todella vuonna 2007 vasta, ja tässä nyt tehdään 2005 budjettia, ja sitten on 2006:kin vielä välillä. Mitä silloin tapahtuu? Tulee se notkahdus, josta Tiehallinto on varoittanut, että ei ole hankkeita. Sinänsä kaikki hankkeet ovat tarpeellisia. Radanpidossakin on pienempi määräraha, kuin mitä oli edellisenä vuonna. Ei ihan niin mene, kuin sanoitte. Tietysti koko ajanhan jotakin tehdään, se on aivan selvä, mutta koko kansantalouden kannalta tavattoman tärkeitä hankkeita odottaa ja odottaa. Mitä tapahtuu sille 10 prosentin säännölle, rouva ministeri?

Marjo Matikainen-Kallström  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi juuri tästä logistiikan työryhmästä, jonka hän on perustanut ministeriöön. Olisin vain kysynyt tästä sisällöstä, onko siinä otettu huomioon Kehä I:n perusparantaminen ja parantaminen niiltä osin kuin se on, ministeri nimenomaan itsekin hyvin tietää, Suomen vilkkaimmin liikennöity tienpätkä ja varsinainen pullonkaula siellä Turunväylän ja Helsingin välimaastossa. Sehän on Suomen kilpailukyvyn kannalta todella tärkeä alue, koska siellä liikkuu valtava määrä tavaroita.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtasen johtama infra-ministerityöryhmä on tehnyt erinomaista työtä ja linjannut hankkeet aika pitkäksi ajaksi eteenpäin. Nyt vain toivon, että kehysriihessä ministeriö valmistelisi ja hallitus päättäisi jäljellä olevan vaalikauden investointiohjelmasta, koska minusta se selkiinnyttäisi kovasti tilannetta siltä osin, mikä osa toteutuu tällä vaalikaudella siitä ministerityöryhmän rakentamasta erinomaisesta ohjelmasta. Silloin tietysti toivon, että Valtatie 2 kuuluu niihin hankkeisiin, koska meillä sillä alueella ei oikeastaan muita toivomuksia ole, kuin saada tämä infrapuoli kuntoon.

Sitten muistutan siitä, että sekä eduskunta että edellinen hallitus antoivat aikamoisen loven, tarkoitan rahoitusaukon liikenneministeriölle. Sehän pitää nyt ensin kuroa kiinni. Se on luonut tiettyjä ongelmia, lähes miljardin mummonmarkan aukko.

Anneli Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Luhtaselta luotsausliikelaitostoiminnasta Saimaalla. Luotsaustoiminta Saimaalla on lisääntynyt jatkuvasti viimeisten vuosien aikana. Tämän vuoden aikana erityiseksi ongelmaksi on noussut luotsien riittämättömyys. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että laivat ovat saaneet odottaa luotsia Saimaan kanavalla jopa toista vuorokautta, kun normaalitilanteessa laivan pitäisi päästä etenemään muutamassa tunnissa. Tämä on jatkunut pitkään, minkä takia varustamot ovat vaatineet korvauksia Luotsausliikelaitokselta, koska luotsauksen viipyminen on tuottanut tappiota vuorostaan varustamoille. Tähän asiaan on pyritty puuttumaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kysyisin:

Onko ministeri Luhtanen tietoinen asiasta, ja voisiko hän puuttua mahdollisesti tämän asian eteenpäin viemiseen?

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Luhtasen erinomaiseen esitykseen sisältyvät teemapaketit ja logistiikka-ajattelu. Olen niistä samaa mieltä, mutta minusta tuntuu, kuten ed. Matikainen-Kallström esitti, että on unohtunut Kehä III:n sisäpuoli pois siitä kartasta, jota liikenneministeriö käyttää, samoin myös pari muuta keskusta Suomessa.

Toinen asia, joka minua huolestuttaa lentoliikenteessä nimenomaan, on Ahvenanmaan eristäytyminen. Ahvenanmaa on täysin motissa koko viikonlopun lentoliikenteen suhteen, ja minun mielestäni sitä pitäisi rinnastaa ainakin Itä-Suomen äsken mainittuihin kaupunkeihin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On varmaan totta, niin kuin ministeri mainitsi, että on hankkeita saatu eteenpäin, ennen kaikkea isoja väylähankkeita, ja se on tietysti hyvä asia. Mutta kuten ed. Kankaanniemi mainitsi, niin kyllä perustienpidon osalta valitettavasti olen kokenut, että ministeriössä ja ehkä ministerinkin ajatukset eivät ole olleet tämän perustienpidon rahoituksen puolella, koska valiokunnan kannanoton vastaisesti nyt tämä perustienpidon rahoituskin on suunnattu teemapaketteihin, ja tarpeet ovat todella kovat. Kysynkin:

Onko se näkemys oikea, että tällä hetkellä liikenneväylienkin perusteella Suomea ollaan jakamassa kahtia? Osa maakunnista ei saa senttiäkään, ja osa saa todella isoja summia.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyn näistä lentoliikennetilanteista. Viime aikojen tiedot ovat sellaisia, että Kemi, Tornio ja Kittilä kesäliikenteen osalta joutuisivat nyt sitten saarroksiin. Onko tässä mahdollisuus liikenneministeriön puolelta jotakin tehdä, että näin ei kävisi, koska on erittäin merkittävistä asioista kysymys matkailun ja sitten toisaalta Kemi—Tornion osalta? Sehän on ihan todella merkittävä teollisuusalue Perämeren alueella.

Samaten tuossa oli puhetta junaliikenteen ostoista, joita liikenneministeriö tekee. Se on kyllä välttämätöntä, että pohjoisen matkailuliikenteellä on tämä luottamus siihen, yrittäjillä on luottamus siihen, että tätä jatkossakin tullaan tekemään.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on maininnut mietinnössään, että aloitettuja tieprojekteja ei tulisi keskeyttää, ja liikennevaliokunta samoin kuin Brunilan työryhmä ovat korostaneet sitä, että liikennehankkeet tulee hoitaa pitkäjänteisesti. Kysynkin: Onko pitkäjännitteistä se, että aloitettu tierakennus keskeytetään, sitä ei jatketa loppuun? Tällainen vaara on olemassa nyt Tampereen kehätiellä, jos vuoden 2006 lopussa tai sitä ennen ei saada päätöstä jatkosta.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Aloitan vaikka ed. Anneli Kiljusen esittämistä luotsaukseen liittyvistä ongelmista. En ole todellakaan niistä tietoinen, että näin on, ja tämä tietysti täytyy selvittää.

Sitten edustajille Saarikangas ja Matikainen-Kallström: Logistiikkatyöryhmä ei käsittele sinänsä enää yksittäisiä tiehankkeita eikä Kehä I:n kohdalla tarvitsekaan, koska Kehä I sisältyy tähän viiden ministerin infratyöryhmän mietintöön hallituskaudella aloitettavista hankkeisista. Kun täällä on nyt vielä todettu tästä hankkeistosta, niin totean sen, että tavoitteena on todella se, siis se sisältyy tähän, se on heti tässä Lahti—Luumäki-rataosan jälkeen, josta siis nyt jo on tehty päätös tupon yhteydessä, se on sen jäljessä. Minä olen erinomaisen tietoinen siitä tien merkityksestä. Tarkoituksena ja tavoitteena on todella se, että kehyspäätöksen yhteydessä hallitus tekee kaikista näistä hankkeista, jotka nyt ovat jäljellä, isoja investointeja kehyspäätöksen yhteydessä, aloittamispäätöksen.

Minä äsken tuossa totesin, että eivät nämä asiat sikäli hullummin ole — ed. Sasi, myös teille — koska me olemme johdonmukaisesti toteuttaneet ministerityöryhmän isojen investointien ohjelmaa ja olemme puolivälissä. Korostan vielä, että ohjelma valmistui helmikuussa ja tässä ei ole vielä vuottakaan kulunut, ja erilaisilla, toki hajanaisilla päätöksillä olemme kyenneet nyt nämä päätökset tekemään. Olen esittänyt ja meidän infratyöryhmämme esittää, että pitkäjänteiset päätökset pitää saada loppukaudelle ja myös tulevalle hallituskaudelle. Tämä on se tavoite.

Tästä omaisuuden myyntitulosta, tästä 10 prosentin säännöstä: sehän on hallituksen oma linjaus. Hallitus on sen päättänyt keskuudessaan, ja myönnän sen, että minä olen kritisoinut sitä. Silloin kun on kannattavia investointeja saatavissa ja täsmäinvestointeja, niin silloin tietysti pitää voida tehdä ne välttämättömät hankkeet ja pohtia näitä rahoitusmuotoja hyvin monipuolisesti, ihan juuri omaisuuden myyntitulojen käyttöä, erilaisia elinkaarimallihankkeita, kuntien rahoitusmalleja jne. Täällä jossain välissä kysyttiin, tuleeko Hakamäentie elinkaarimallihankkeena. Se esitettiin tehtäväksi, mutta se on niin vaikea rakennushankkeena ja sitä rahoittaa Helsingin kaupunki 30 miljoonan edestä, kokonaisarvio 90 miljoonaa, ja siihen liittyy sellaisia elementtejä, että tämä on parasta tehdä kaupungin ja valtion yhteistyönä. Mutta sen sijaan meillä on tässä ohjelmassa erilaisia muita hankkeita.

Perustienpidosta: Toki on näin, että perustienpitoa tuskin koskaan saadaan sille tolalle, että kaikki ovat tyytyväisiä. Se on nyt vähän alle 600 miljoonaa euroa kaiken kaikkiaan, ja voisinpa sanoa, että sitten meidän tiepiirimme ovat toimineet väärin ja virheellisesti ja ne tiepiirit pitää osoittaa, jotka eivät ole jakaneet senttiäkään, niin kuin täällä tuli esille, perustienpitoon määrärahoja. Tänne pöydälle ne tiedot niistä tiepiireistä, niin takuulla kuuluu perästä, mutta sitä minä en edes usko, että näin on, koska kaikki tiepiirit saavat perustienpitoonsa omat määrärahansa.

Lahti—Luumäki-hanke: Sillä radalla on monta merkitystä, ed. Laukkanen, toki näin. Se on osa Helsinki—Pietari-rataa ja kenties pidemmälle menevää rataa, mutta tämä parannushanke nyt lähti osittain tästä, ja minulle on ihan sama, mikä se teema on, kun sitä tulee käyttämään sekä teollisuus että se on osa kansainvälistä Helsinki—Pietari-junarataa. Tärkeintä on, että me saamme sen hankkeen käyntiin, ja senhän me teemme nyt, kun siitä on tehty päätökset. Sen valmistelutyö on siis käynnissä tällä hetkellä.

Lentoliikenteestä: Ahvenanmaan lentoliikenteestä ei meille ole tullut itse asiassa minkäänlaista tietoa, että siinä olisi ongelmia. Kittilästä on tullut, sanotaanko näin, ehkä viime keväänä, mutta ei tällä hetkellä. Mutta nämä ovat sellaisia, sanotaan, Kittilän lentoliikenne ja muu, että ne on pystytty välittömästi selvittämään, koska ne ovat kuitenkin eri sarjassa kuin nyt tämä Mikkeli—Savonlinna—Varkaus. Todella, niin kuin totesin, Varkauden kannalta on oleellista se, että saisimme tämän julkisen velvoitteen palvelun piiriin.

Logistiikkatyöryhmästä vielä sen verran, että se on siis tällainen johtoryhmä ja perustuu hallitusohjelmaan. Totta kai perustyö sille, mikä nyt tehdään, on tämä infratyöryhmän mietintö. Se on totta kai se pohja. Jos meillä ei ole toimivaa infraa eikä siinä näkymiä, niin logistiikan rakentaminen on äärimmäisen vaikeaa. Mutta minä voin sanoa näin, että kyllä elinkeinoelämä, teollisuus, on ollut jo sillä tavalla, sanoisinko, ehkä, tyytyväinen, voi olla liian voimakas sana, mutta, sanoisinko näin, erittäin ilahtunut siitä, että meillä on järjestelmällinen rakennelma. Tämä logistiikkatyöryhmä siis lähtee vielä siitä, että siinä on koko kansainvälinen kuvio, Venäjä, kaikki Baltian maat mukana, ja tämä rakennetaan sitten ikään kuin täsmätyönä. Sillä on hiukan erilainen funktio, mutta yhtä kaikki erittäin tärkeä — kokonaisuushan tämä on.

Puhemies! En millään varmasti ehtinyt kaikkia asioita ylös laittaa, mutta ehkäpä kysymykset toistuvat vielä puheiden muodossa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä pitää kiittää jaostoa niistä pienistä lisäyksistä, mitä hallituspuolueet tässä käsittelyssä saivat aikaan, ja kiitokset myös ministerille tähänastisesta toiminnasta.

Mutta, arvoisa puhemies, täytyy kyllä todeta, että minun kiitokseni kyllä vähenevät huomattavasti, mikäli talven kehyskäsittelyn yhteydessä ministeri ei nyt sitten pysty saavuttamaan sitä, mitä täällä lupailee, elikkä sitä, että vaalikauden loppuajalle tulee selkeä luettelo hankkeista, jotka toteutetaan tästä ministerityöryhmän hankelistasta. Vaikka ministeri ei sitä itse suoraan todennut, pidän kyllä välttämättömänä, että kehykseen saadaan tasonousu niin väylänpidon, sekä tienpidon että radanpidon, kuin ennen kaikkea myöskin joukkoliikenteen osalta. Minua pikkasen jäi kaivelemaan, että kun ensin ministeri totesi, että kaikki ne asiat, ne painotukset, joita valiokunta mietinnössään korostaa, ovat oikean suuntaisia ja tarpeellisia, sitten tuli pitkä lista, eräällä tavalla selitystä, siitä, että itse asiassa asiat on aika hyvin ja kovin paljon on tehty. Minulle tuli pieni epäilys, että ei kai ministeri ole nostamassa kuitenkin käsiä pystyyn ja toteamassa, että näin on pärjättävä, mutta tämä jatkopuheenvuoro toi lisää toivoa siitä, että tsemppi jatkuu kehyskeskusteluissa. Tilanne on nimittäin niin, että rahaa on saatava lisää: määrärahataso, kehystaso, ei ole riittävän korkea.

Täällä on paljon puhuttu ja viitattu tähän valtion omaisuuden myyntituloon. Kiinnitän huomiota, että valiokunta toteaa tästä niin, että "pitkäjänteinen liikenneväyläpolitiikka ei voi perustua myyntituloihin eikä muihinkaan sattumanvaraisiin ja epävarmoihin tapahtumiin". Valtiovarainvaliokunta on sitä mieltä, että emme voi sen varaan laskea, kuinka hyvin sattuu osakkeita milloinkin menemään kaupaksi valtionyhtiöistä jne. Kyllä pitkäjänteisen liikenneinfran kehittämisen pitää perustua riittävään budjettirahoitukseen pitkällä tähtäimellä eikä sen varaan, mitä satunnaisilla tuloilla saavutetaan. Silti tietenkin tämä 10 prosentin sääntö, jonka hallitus on kiinni lyönyt, on ongelmallinen.

Elikkä, jos aloitetaan tienpidosta, niin meidän vastalauseessamme on lisää siihen edelleen 10 miljoonaa sen jälkeen, mitä tupossa ja nyt sitten hallituspuolueiden kesken on sovittu. Mutta niin kuin mietintö toteaa, vielä kurjemmassa kunnossa on kyllä radanpito. Se on todella kurjassa kunnossa. Täällä todetaan selkeästi, että tällä nyt ehdotetulla määrärahalla voidaan hoitaa noin 80 prosenttia tarpeesta ja että "nykyrahoituksella kyettäisiin pitämään vain noin kaksi kolmannesta rataverkosta sellaisessa kunnossa, että liikennerajoituksia ei tarvita". Kaksi kolmannesta — elikkä yksi kolmannes joutuu rappiolle liikennerajoitusten, painorajoitusten, nopeusrajoitusten tai sulkemisten kohteeksi tällä menolla, ellei kehykseen saada nousua.

2 000 kilometriä perusparannustyötä on vielä tekemättä, 2 000 kilometriä, ja pitää muistaa, että muun muassa Ilmalan ratapiha, niin kuin valtiovarainministeriön edustaja tuolla valiokunnassa ensimmäisen käsittelyn jälkeen kuulemisessa totesi, on hanke, joka joka tapauksessa tehdään. Elikkä siihen nyt on ainakin löydettävä rahat välittömästi, ja muistaakseni se on 100 miljoonaa euroa, ei mikään pikkuhanke. Kysymys on kuitenkin vain yhdestä, mutta sitäkin merkittävämmästä ratapihasta. Elikkä perusradanpitoon vastalauseen mukaankin esitetään 20 miljoonaa lisää, mutta kysymys on todella kehyksen tasosta pitkällä tähtäimellä.

Sitten tämä joukkoliikenne. Niin kuin tuossa repliikissä totesin, tämän vuoden budjettiin nähden ensi vuoden budjettiesityksessä oli 4 miljoonaa leikkausta joukkoliikenteeseen, josta nyt hallituspuolueet korjasivat jonkun verran, ja se oli hyvä se. Mutta kuten totesin, ensi vuosi, vuosi 2005, ei ole vielä kohtalonvuosi. Joukkoliikenteelle on pystytty tekemään niitä ministerinkin mainitsemia määrärahasiirtoja. Ne eivät varmasti ole enää siirtomäärärahoja, sillä nimellä, mutta kuitenkin tällaisia sisäisiä järjestelyjä. Mutta mikäli kehys ei vuodesta 2006 alkaen tuntuvasti nouse, niin joukkoliikenteen alasajokierre on tosiasia. Se merkitsee sitä, että bussivuoroja, junavuoroja, palvelutasoa joudutaan leikkaamaan, vähentämään niin haja-asutusalueella kuin myöskin kaupunkialueella seutuliikenteessä, mikä merkitsee sitä, että kun palvelutaso laskee, käyttäjämäärät vähenevät, lipputulot vähenevät, minkä seurauksena joudutaan jälleen vähentämään vuoroja, palvelutasoa, minkä jälkeen jälleen sitten vähenevät käyttäjät. Tämä kierre on saatava katkaistua ja käännettävä joukkoliikenteen kehityskierteeksi ja sen on tapahduttava ehdottomasti kehyskeskustelujen yhteydessä.

On aika surkuhupaisaa se, että kolmessa suuressa kaupungissa: Tampereella, Turussa ja Helsingissä, valtio ei osallistu joukkoliikenteen tukemiseen. Se on kummajainen Euroopan mittakaavassa. Suomessa kunnat sinällään osallistuvat aika vahvasti joukkoliikenteen tukemiseen keskimäärin, mutta Euroopan tasolla valtio osallistuu kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseen huomattavasti enemmän kuin meillä. Tämähän on nyt korjattava vielä ainakin ponsilausumalla vielä tämän budjetin käsittelyssä, että joukkoliikenteen tukeen tulevat oikeutetuiksi — muiden kaupunkien lailla — myöskin Helsinki, Turku ja Tampere jatkossa.

Työsuhdelipusta todellakin, että Joukkoliikenne nousuun -työryhmässä oli paljon hyviä ehdotuksia. Työsuhdematkalippu oli yksi, ja sitä nyt tietysti pitää potkia eteenpäin. Olen tyytyväinen, että valiokunnan varapuheenjohtaja tuolla tiedotustilaisuudessa totesi, että tästä ei rähinä lopu, ennen kuin se toteutuu, ja pidetään tästä nyt sitten yhdessä kiinni.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys väylähankkeiden osalta ainakin kaakkoisesta Suomesta katsottuna on hyvä. Niiden rinnalle kaivataan kuitenkin kovempia panostuksia perustienpitoon ja yksityisteiden kunnossapitoon. Olen myös peräänkuuluttanut hallitukselta ja ennen kaikkea asianomaisilta virkamiehiltä toimia Saimaan kanavan vuokrasopimusta koskevien neuvottelujen saamiseksi mahdollisimman nopeaan ratkaisuun.

Herra puhemies! Tavarakuljetusten järjestelyjen merkitys Suomessa maamme välimatkojen takia korostuu. Logistiikka ei kuitenkaan ole saanut ansaitsemaansa asemaa julkisessa keskustelussa ja kansallisessa päätöksenteossa. Yhteinen pohja päätöksiltä on usein puuttunut. Suomessa olisi välttämätöntä aikaansaada kansallinen logistiikkastrategia, jota sillä ei vielä ole ja jota monet tahot peräänkuuluttavat. Elinkeinoelämän logistiikkakustannukset Suomessa ovat lähes kaksinkertaiset EU:n keskitasoon verrattuna. Näin ollen toimivat järjestelyt ovat tärkeä kilpailukykytekijä.

Elinkeinoelämän kannalta kaikki maamme liikennemuodot ovat tärkeitä. Nyt kuitenkin valtion väyläomaisuuden arvo laskee huolestuttavasti. Tämä voi koitua kalliiksi koko suomalaiselle kansantaloudelle, sillä tiestön arvo, merkitys, kasvaa jatkuvasti.

Valtion väyläomaisuuden arvoksi on arvioitu noin 20 miljardia euroa, mutta väyläinvestoinnit ovat vain 70 prosenttia poistoista. Budjetin tienpidon määrärahojen vuosittainen alimitoitus lienee noin 150—200 miljoonaa euroa, mutta sekin on pahenemassa. Nykyisellä tasolla tiestö rappeutuu. Tiestön palvelukyky jää yhä enemmän jälkeen kasvavan liikenteen ja kansantaloutemme kilpailukyvyn vaatimuksista.

Tieliikenne on yhteiskuntamme tärkein liikennemuoto. Noin 68 prosenttia tavarakuljetuksista tapahtuu teillä. On muistettava, että kotimaan kuljetusmatkat ovat pitkiä ja tavaravirrat suhteellisen ohuita. Tämän lisäksi vientiteollisuudella on pitkät etäisyydet päämarkkinoille ja kilpailijoista poikkeavat luonnonolosuhteet. Suomelle erityisen tärkeä Venäjän-vienti on kasvanut räjähdysmäisesti, ja toivottavaa on, että saman kaltainen kasvu jatkuu myös tulevina vuosina. Tämä tarkoittaa lisäresurssien osoittamista niin tie-, rata- kuin rajahankkeisiin, joista liikennevaliokunnassa on oltu yksimielisiä.

Toimivat yhteydet ovat välttämättömiä suomalaiselle teollisuudelle, kaupalle ja kuljetuksille Venäjälle, mutta tietysti koko valtakunnan tasolla. Kaakkoisen Suomen haasteet tulevat toivottavasti lähivuosina kuntoon. Tämä on koko Suomen osalta tärkeä kansantalouteen vaikuttava tekijä, eikä tästä pidä kenenkään olla pettynyt. Logistiikan päätöksentekoa leimaa kuitenkin rikkonaisuus ja lyhytjänteisyys, niin kuin täällä on monen suulla tullut esiin, ja esimerkiksi ed. Saarinen täällä alkupuheessaan totesi tämän. Kilpailukykymme säilyttämiseksi jatkossa on maassamme toteutettava pitkäjänteistä ja elinkeinoelämän tarpeita tukevaa politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä kohde on Saimaan kanava, jonka vuokrasopimus on katkolla 2013. Aikaa on jäljellä vielä, mutta neuvottelut jatkosopimuksesta on saatava mahdollisimman pian päätökseen. Toivon mukaan ne ovat käynnissä. Väylän käyttäjät joutuvat elämään epävarmuudessa toiminnan jatkumisen suhteen. Se heijastuu esimerkiksi kuljetuskaluston investointeihin. Yrittäjät eivät uskalla tehdä mitään, kun tulevaisuus on jo hyvin pian sumun peitossa. Samassa veneessä tietysti istuu myös teollisuus investointeineen. On muistettava, että kuluneena vuonna kanavan läpi kulki tavaraa ennätysmäärä sen historian aikana, lähes 2,5 miljoonaa tonnia. Tämä on selvä merkki väylän tarpeellisuudesta myös tuleville vuosille. Puheet muiden vaihtoehtoisten kanavien rakentamisesta on tarpeen unohtaa. Saimaan kanava toteuttaa erinomaisesti sille osoitetun tehtävän. Nyt tarvitaan vain hallinnon ja poliittisen johdon ripeätä ja päämäärätietoista neuvottelutaitoa, jotta kanavan kohtalo saataisiin ratkaistua mahdollisimman pian.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jokin aika sitten, kun katsoi kelloa, tuli mieleen, pitäisiköhän keskeyttää tältä illalta, mutta kun totesin, että täällä ministeri valvoo paikalla ja pitkään oli paikalla myöskin ministeriön korkea virkamies, ajattelin, että pitää täyttää se lupaus, jonka yleiskeskustelun yhteydessä sanoin, että palaan Tampereen läntiseen ohitustiehen yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Nimenomaan sen takia, että liikennevaliokunta on lausunut omassa lausunnossaan: "- - hankkeiden pitkäjänteisellä toteutuksella kokonaiskustannukset saadaan sekä tie- että ratahankkeiden osalta pidettyä alemmalla tasolla kuin silloin, jos hankkeet toteutetaan pienemmissä osissa siten, että työt välillä keskeytyvät." Tämän pohjalta valtiovarainvaliokunta on lausunut: "Liikenneväyläpolitiikan pitkäjänteisyys tehostaisi hankkeiden kokonaissuunnittelua ja toteutusta sekä tasaisi maarakennusalan suhdannevaihteluita. Hankkeiden pitkäjänteinen toteutus alentaa myös kokonaiskustannuksia verrattuna tilanteeseen, jossa hankkeet toteutetaan pienemmissä osissa siten, että työt keskeytyvät." Tämän voi todeta tarkoittavan suoraan Tampereen läntistä tai Nokian itäistä ohitustietä, mitä nimeä nyt sitten käytetäänkin.

Kun ed. Kimmo Sasi täällä peräsi pitkäjänteisyyttä näihin asioihin, hän olisi varmaan edellisen hallituksen aikana ollut järkevä, jos hän olisi vaatinut, että tämä hanke pitää kokonaisena heti viedä läpi ja hyväksyä eikä paloitella. Yleensäkään isoja hankkeita ei tietenkään pitäisi aloittaa, jos ei ole näkymää siitä, millä hanke viedään loppuun.

Arvoisa puhemies! Tämä toinen rakennusvaihe ei sisälly infraministeriryhmän hankekoriin vuosille 2005—2007. Kuitenkin juridinen tiesuunnitelma välillä Lakalaiva—Pirkkala, joka on siis Helsingin moottoritieltä nyt toteutettavaan vaiheeseen, vanhenee joulukuun lopussa 2006, eikä sitä voida nykyisen lainsäädännön mukaan jatkaa. Tämä on selvä asia, joka omalta osaltaan huomattavasti lisää kustannuksia. Koko hankkeen, joka on siis kaiken kaikkiaan 114 miljoonaa, hyötykustannussuhde on 3,3. Tämän toisen vaiheen kustannuksiksi on arvioitu 57 miljoonaa euroa. Tiehallinnon uudet hankintamenettelyt ja suhdannekehitys ovat heijastuneet infrahankkeiden kustannuksiin positiivisesti. Tällä läntisellä kehällä on tapahtunut onnettomuuksia kaksi kertaa valtateiden keskiarvoa enemmän. Tämän toisen vaiheen hyötykustannussuhde on 4,5—5, eli hanke on erittäin kannattava. Mikäli tämän toisen vaiheen rakentaminen viivästyy, jää osa ensimmäisen vaiheen hyödyistä saavuttamatta, toisen vaiheen hyödyt toteutumatta ja toteutumattomiksi vuotuisiksi säästöiksi on arvioitu 15—16 miljoonaa euroa, eli siis kolmessa neljässä vuodessa tällä laskuopilla tämä hanke kannattaisi itsensä ja ilman muuta sen takia pitäisi tehdä. Me optimistiset pirkanmaalaiset uskomme, että tämä hanke voidaan vielä järkevästi viedä loppuun.

Lopuksi totean vielä sen näistä teemahankkeista, niin hyviä kuin ne ovatkin, ja pitää olla näitä näkymiä, miten maailmaa eletään, että varmasti jossain vaiheessa on syytä miettiä sitä, viekö tämä pitkän päälle paikallisilta päätöksentekijöiltä kaiken päätäntävallan ministeriöön vai pitäisikö olla kuitenkin riittävästi käytössä piirikohtaista tienpitorahaa, jolla voitaisiin sellaisia hankkeita toteuttaa, joita ei kannata ministeriössä asti päättää.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Toimivat liikenneyhteydet ovat perusta uskottavalle aluepolitiikalle ja alueelliselle kehitykselle. Niitä voidaan pitää myös kansalaisten perusoikeuksina. Kuten moneen kertaan on täälläkin jo todettu, perustienpidon määrärahat ovat olleet jo vuosia riittämättömät. Nyt mietinnön lupaamat 10 miljoonaa euroa ja tupon tuoma toinen, saman suuruinen euromäärä ovat menossa teemahankkeisiin, eli ei ole apua niistäkään alempiasteisen tieverkon kunnostamiseen ainakaan omassa maakunnassani. Seuraavat esimerkit infrahankkeista koskevat Pohjois-Karjalaa ja hyvin suurelta osin myös omaa seutukuntaani.

Kotikaupungissani on noin 3 miljoonan euron ikuisuushanke. Kyse on Lieksa—Kuhmo-tien perusparannuksesta. Se odottaa edelleen rahoittamista. Tästä tiestä kolmannes peruskorjattiin lähes 20 vuotta sitten, ja Kuhmon puolelta sinne läänin rajalle tie on myös erinomaisessa kunnossa. Keskellä on sitten vajaan 30 kilometrin tieosuus sorapintainen ja erittäin heikossa kunnossa. Tämä Lieksa—Kuhmo-tie on seututie, joka yhdistää Lieksan ja Kuhmon seutukuntakeskukset. Se on muun muassa tärkeä metsäteollisuuden puuhuollon kannalta, ja tämän tien mäkisyys, mutkaisuus ja kantavan pinnan vaihteleva leveys ovat aiheuttaneet useita ojaansuistumisia ja raskaiden puuajoneuvojen kaatumisia, ja myös henkilövahinkoja on sattunut. Niinpä todella tämän tien huono kunto, kunnostuksen keskeneräisyys, on johtanut siihen, että huomattavasti nämä kuorma-autot joutuvat tavallaan käyttämään aikaa enemmän puuhuoltoon eli kiertämään muita teitä pitkin. Kyseinen maantie on erittäin keskeinen ja tärkeä myös Pohjois-Karjalan ja Kainuun matkailun ja matkailuyhteistyön kehittämisen kannalta. Totta kai tämän tien kunnostaminen, jota on todella kaivattu vuosikymmeniä, toisi piristysruiskeen alueen elinkeinoelämälle.

Tosiaan, tämä kunnostus vaatisi tasosta riippuen noin 3 miljoonaa euroa, ja huomenna aamulla esityksestäni sitten äänestetään jo kuudennen kerran. En tiedä, ties montako kertaa edesmenneen varapuhemiehen Kerttu Törnqvistin toimesta on tehty samalla tavalla. Joka tapauksessa en luovuta, vaikka tietyllä tavalla välillä usko horjuu.

Toinen samalle momentille taholtani huomenna, tai anteeksi tänään aamupäivällä, tuleva lisäesitys, suuruudeltaan vain 700 000 euroa, koskee Kelvän—Jaakonvaaran tien perusparannusta. Tie on erittäin mutkainen ja mäkinen ja pinnaltaan varsin kehno, ja sen vaikutuspiirissä toimii tämmöinen elämyspiha PikkuKili, eli täällä on eläimiä hyvin paljon, edustava joukko, ja kävijämäärä kasvaisi taatusti, jos tämä tie peruskunnostettaisiin. Nyt tämän tien toimesta on käymässä toisinpäin.

Aivan lyhyesti Kolin tiestä: Koli on yksi merkittävimpiä luontomatkailukohteita maassamme. Valtio on kiitettävästi panostanut Kolin kehittämiseen, ja tämä panostus tapahtui erityisesti pääministeri Lipposen hallitusten toimesta. Nyt nämä liikenneyhteydet olisi vielä parannettava. Ne eivät vastaa matkailijoiden vaatimuksia, sillä kesäisin on erämessut ja ne vetävät yli 30 000 ihmistä ja vuonna 2006 on sitten Kolin loma-asuntomessut, jonne odotetaan noin 50 000:ta kävijää. Tämän tien osalta saatiin myönteinen päätös aikaiseksi runsas viikko sitten. Mutta kuinka? Kaupunginvaltuustomme sitoutui siihen, että kunta tulee hankkeen yhdeksi rahoittajaksi. Tässäkin siis oli kyse 3 miljoonasta eurosta suunnilleen. Tämä on mielestäni varoittava esimerkki. Kyllä tällaiset hankkeet pitäisi muuten pystyä hoitamaan. Tämä on tosiaan vuosikymmeniin ensimmäinen hanke, joka seutukunnallamme toteutuu.

Esimerkiksi näiden tieosuuksien kunnostuksen laiminlyöntiä ei voi sälyttää tiepiiriin syyksi, niin kuin tässä talossa joidenkin suusta olen kuullut. Syy on minusta hallituksen ja viime kädessä eduskunnan. Erilaisia yleviä kirjauksia kyllä on riittämiin, mutta sitten teot puuttuvat myös tämän hallituksen osalta alemman tieverkon ja myös rataverkon korvausinvestointien osalta.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu jo aiemmin tästä rataverkosta, sen kehnosta kunnosta, ja sitä ollaan myös harventamassa. Esimerkiksi omassa maakunnassani keskustelun kohteena olevat rataosuudet ovat perusteollisuutemme kannalta välttämättömiä. Totta kai, kun puhutaan ratojen rullalle panemisista, niin se herättää epävarmuutta ja sillä on negatiivinen vaikutus kaiken kaikkiaan maakunnan kehitykseen. Hyvät liikenneyhteydet on yksi merkittävimmistä alueen ja sen yritysten kilpailukykytekijöistä, ja ne ovat kyllä kaiken elinkeinotoiminnan perusedellytys. Eli tarvitaan yksinkertaisesti rahoituksen tasokorotusta, ja jos sitä ei muuten löydy, niin otettakoon vaikka velkaa, ja se kyllä kannattaa.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Koska budjettiin ei ole laajakaistaa varten varattu rahoja kuten Ruotsissa, totean vain, että laajakaistayhteydet ovat aivan elintärkeitä samalla tavalla kuin tieverkko. Iloinen uutinenhan on se, että Suomi on noussut Euroopassa kuudennelta sijalta neljänneksi ohi Ruotsin ja Itävallan laajakaistaverkoissa. Kun hinnat ovat olleet kalliita, niin on hyvä, että liikennevaliokunta otti kantaa mietinnössään jonkinlaisen hintakaton luomiseksi televerkkojen vuokrille.

Sitten itse tieasioihin: Olen tehnyt lisäyksen pääluokkaan 31 Valtatie 9:stä. Tämä runsaan 40 kilometrin osuus Tampereelta Orivedelle on yksi valtakunnan vaikeimmin liikennöidyistä alueista. Tie on ahdas, ja siinä on paljon liikennettä aina Turusta Jyväskylän kautta pohjoiseen ja Itä-Suomeen. Kuolematiheys on 1,8-kertainen muuhun teiden runkoverkkoon verrattuna. Yli puolet kuolemaan johtaneista kolareista on kohtaamisonnettomuuksia. Tiedän toki, että tähän ei ole rahaa sitä 16:ta miljoonaa. Tämä on yhtä kuin toivoisi joulupukilta tätä asiaa, mutta pakkohan näitä on esille tuoda. Jospa joskus vuosien kuluttua tähänkin hankkeeseen olisi rahaa.

Siitä olen iloinen, että hallitus antaa lisää yksityisteiden parantamiseen, korotusta 800 000 euroa. Se on asia, josta itsekin olen tehnyt muiden ohella täällä aloitteen. Ja perustienpitoon tulee 10 miljoonaa euroa. Hyvä sekin. Kuitenkin jäljellä olevan vaalikauden aikana olisi toivottavaa, että ennen kaikkea ne tiehankkeet, jotka on jo aloitettu, tulisi saattaa loppuun. Eihän Vuosaaren tunneliakaan rakenneta niin, että päät jäisivät avaamatta. Yhteiskunnalle tulee huomattavan kalliiksi, jos tietyöt keskeytyvät ja ne täytyy aloittaa uudelleen vasta vuosien päästä valituskierroksen jälkeen, kun sieltä on löytynyt oravanpapanoita. Hienoa, että valtiovarainvaliokunta on maininnut mietinnössään, että aloitettuja tieprojekteja ei tulisi keskeyttää. Näinhän se vaan on, että budjettikehyksiin olisi saatava lisää rahaa, että nämä hankkeet eivät keskeydy.

Brunilan globalisaatiotyöryhmän toimenpide-ehdotukset liikenteen osalta ovat erittäin mielenkiintoisia. Siellähän sanotaan, että liikenneväyläinvestoinneista etusijalle on asetettava hankkeet, jotka parantavat Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Tässä mielessä toki ymmärrän esimerkiksi Itä-Suomen tiehankkeet. Etusijalle tulee tämän mukaisesti asettaa vilkasliikenteiset, moniongelmaiset päätiejaksot, kaupunkiseutujen pääväylät sekä kilpailukykyä tukevat satamayhteydet.

Tuskinpa tällä hallituskaudella voidaan muuttaa kuitenkaan infraryhmän listaa, vaikka täällä sanotaan, että infraministerityöryhmän laatimaan hankkeiden tärkeysjärjestykseen pitäisi tehdä tarkistusta. Ymmärsin niin, että myös ministeri on ollut kriittinen tähän listaan, mutta tieprojektit, jotka on aloitettu, tulisi saattaa loppuun. Tällainen on Tampereen läntinen kehätie. Siinä kulkee päivittäin 23 000 autoa. Ed. Reino Ojala tässä jo esitteli tehokkuusluvut, ne on kuultu moneen kertaan, ja yhtä hyvin me voimme sanoa, että raskasta teollisuutta on meilläkin Länsi-Suomessa, jota kulkee tämän tien kautta. Muutenkin kaupunkiseutujen pääväylät ovat elintärkeitä valtasuonia koko maan logistiikan kannalta verrattuna myös jopa vesikanaviin. Liikennevaliokunta samoin kuin Brunilan työryhmä on korostanut sitä, että nämä tiehankkeet, liikennehankkeet, pitää pitkäjännitteisesti hoitaa hallituksen budjettikäsittelyn yhteydessä. Todellakin täytyy kysyä, onko se pitkäjännitteistä, jos jotkut tällaiset hankkeet jäävät kesken.

Ehdotin keväällä Tampereen kaupungille, kauppakamarille sekä Pirkanmaan maakuntaliitolle, että kerätään maakunnasta vuoden 2007 korkokulut Tampereen läntisen kehätien jatkorakentamisesta. Pääasia vaan, että rakennussuunnitelma ei vanhene, niin kuin ed. Ojala tässä juuri sanoi, vaikka metsänraivaustyöt saataisiin alkuun vuonna 2007. Vastaus oli, että mielenkiintoinen ehdotus. Kokoomuksen nykyinen puoluesihteeri Harri Jaskari, silloinen kauppakamarin johtaja, sanoi, että kyllä se on valtion tehtävä teiden velat ja korot maksaa, vaikka onkin tosiaan hyvin mielenkiintoinen tämä esitys. Sehän voi olla, että Jaskari nousee tämän hallituksen tekemättömyyden seurauksena eduskuntaan puolustamaan itse tätä kehätiehanketta todellakin. Mutta tämmöistäkin yritin ehdottaa hätäpäissäni, kun niin lohduton tämä näyttää olevan tämä meidän hankkeemme.

Vielä luen sen verran, jotta tämä pöytäkirjoihin tulee: Valtatie 3 Helsingistä Tampereen kautta Vaasaan on todella Suomen tärkeimpiä pääteitä. Vaikkeivät ne olisi edes Pirkanmaata, niin kyllähän tämä pitää nähdä — ed. Saarikangaskin tämän mainitsi, kun hän näkee kokonaisuuden ihan yhtä lailla kuin Itä-Suomen tiehankkeet — että sen varrella on todella raskasta teollisuutta.

Jotenkin tulee mieleen, kun tässä on rivikansanedustajana kuunnellut infratyöryhmän listaa, että tämä on kuin sellaista jumalansanaa, jota meille luetaan tässä, tätä ei varmasti muuteta millään tavalla. Täytyy sanoa, että kyllä suu loksahti auki, kun lehdestä luin, että kun elinkeinoelämä jyrähtää, niin infralistakin muuttuu. Sijoilta neljä ja kuusi ponkaistaan yhtäkkiä listojen kärkeen. Täytyy ilmeisesti meidänkin pirkanmaalaisten hoitaa elinkeinoelämän kautta tämä asia seuraavaan tupoon, niin tämä tulee korjatuksi.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalon viimeisimpään huomioon, että "kun elinkeinoelämä jyrähtää": Ei se niin ollut. Kyllä nämä hankkeet tehtiin täysin sovussa liikenneministeriön esitysten ja kaikkien, siis valtiovallan ja kaikkien tupo-osapuolten, kesken, ja se ei suinkaan tarkoita sitä, että järjestys millään tavalla muuttuisi tässä asiakirjassa. Se tarkoittaa sitä, että nämä hankkeet ovat sillä kohdalla, missä ovat, ja se tarkoittaa sitä, että niiden välissä olevat tai niitä edeltävät hankkeet toteutetaan aiemmin. Se on näin. Minä en sitä järjestystä infratyöryhmässä kritisoi. Ymmärrän sen, että väliin voi tulla joitakin hankkeita, sanotaan nyt vaikka Ilmalan ratapiha. Tämän halusin sanoa.

Mitä tulee isoihin hankkeisiin, isoihin investointeihin, niitä on kautta linjan tässä maassa ja muissakin maissa rakennettu paloina. Niin rakennetaan E18-tie, niin rakennetaan Kehäkakkonen, (Puhemies: Aika!) siitä on vasta yksi vaihe olemassa. Se ei saata olla järkevää, mutta näin on tehty.

Martin  Saarikangas  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneministeriön kansliapäällikkö Juhani Korpela toteaa eräässä haastattelussa siinä lehdessä, joka mainittiin, että liikenne- ja viestintäministeriö on isolla tontilla, sen sektori vaikuttaa vahvasti Suomen kilpailukykyyn.

Minä olen tätä mieltä, ja koska näin on, luulisi sen näkyvän budjettiin sisällytettyjen tie- ja väylähankkeiden priorisoinnissa vähän toisella tavalla. Sen tulisi näkyä siinä, että huolehditaan liikenteen sujuvuudesta siellä, missä ihmisillä on tänään ja tulevaisuudessa tarve liikkua työnsä puolesta. On elintärkeää Suomen kilpailukyvylle, että kasvukeskusten infraa pidetään sillä tasolla, että yritysten on mahdollista toimia maassamme ja sitä kautta ylläpitää työllisyyttä. Tähän liittyvät suuret sanat tehokkuus ja tuottavuus. Liikenneratkaisuilla on tässä erinomaisen suuri osuus.

Nykyinen liikennehankkeiden priorisointi ei tue tätä ajatusmallia, koska esimerkiksi etelän tai Hämeen tai muun Ruuhka-Suomen alueista vain pieni osa mahtuu tähän mukaan. Jokainen tässä salissa, tosin aika harva tällä hetkellä, voi itse todeta, minkälaista on liikkua tällä alueella ja miten hirvittävä osa ajasta todella kuluu hukkaan liikenteen madellessa aamuin ja illoin, jolloin Ruuhka-Suomen alueella noin runsas puoli miljoonaa ihmistä kuluttaa aikaansa työmatkalla eikä kuluta sitä järkevään työntekoon.

Teen tässä laskelman siltä tasolta, josta minä ymmärrän jotain. Vuositasolla kuluu tällä alueella noin 10 miljoonaa tuntia teillä jonotteluun työmatkaliikenteessä. Sillä aikaisemmin edustamani yritys olisi rakentanut viisi suurta risteilyalusta arvoltaan 600 miljoonaa euroa. Näistä luvuista me puhumme, ministeri Luhtanen. Tämä aika, jonka hukkaamme liikenteessä, on äärettömän tärkeä, ja silloin tulisi keskittyä sinne, missä liikennetiheys on 30 000, eikä sinne, missä se on 3 000, vaikka joka puolelle Suomea tarvitaan teitä.

Arvoisa puhemies! Kysyn: Onko meillä pitkän päälle varaa jakaa tiemäärärahoja tasan koko maahan, myös sinne, missä liikennetiheys on vain promille tai prosentti tai murto-osa siitä, mitä se on Ruuhka-Suomessa ja niillä, jotka liikkuvat työn ympärillä? Tämä ei koske ainoastaan ihmisiä, jotka liikkuvat töihin ja takaisin, vaan myös rekkaliikennettä, kaikkea kuljetusta, kaikkea sitä, mikä liittyy tuotantoon. Ymmärrän, että tilanne on vaikea, eikä tämä kritiikki ole henkilökohtaista, vaan meidän järjestelmässämme on kyllä erittäin suuria puutteita. Sen takia tässä ryhmässä, jota liikenneministeriössä tehdään, pitäisi olla vähän toisenlaistakin väkeä mukana, joka ymmärtää teollisuuden näköpiiristä tätä tuottavuutta.

Monta tapaa parantaa asiaa on esitetty täällä. Eräs on priorisointi ja se, että varoista, jotka vapautuvat, kun valtio nyt myy omaisuuttaan, on myynyt ja tulee myymään, suurempi osa kuin 10 prosenttia 500 miljoonan ylittävältä osalta pitäisi suunnata nyt infra- ja liikenneyhteyksien parantamiseen.

Elinkaarimalli on ollut paljon täällä puheen alla. Henkilökohtaisesti oman kokemukseni mukaan olisin kyllä äärettömän varovainen sen suhteen, että kaikki Suomen liikennehankkeet rahoitettaisiin tällä tavalla, sillä se raha, jolla se maksetaan takaisin, velkaraha, aina lainataan kalliimmalla kuin valtio pystyy rahaa saamaan, ja sitä kautta se tulee yhteiskunnalle pitkän päälle paljon kalliimmaksi. Kun ne kuitenkin maksetaan osamaksuina tulevaisuudessa, niin sitä kautta me pienennämme sitä määrärahaa, jolla teitä voitaisiin rakentaa toisenlaisella rahoitusmallilla, jossa valtio olisi se, joka on lainanottaja suoraan. En tiedä, onko näin ajateltu, mutta näin ymmärtäisin. AAA-luottokelpoisuus antaa lainaa paljon halvemmalla.

Samoin saataisiin säästöä paljon sillä, että nämä tiehankkeet aloitetaan, viedään nopeasti läpi amerikkalaiseen malliin. Kennedyn kentältä rakennettiin alle vuodessa kesken moottoriteiden ilman, että häirittiin liikennettä, junayhteys Jamaica-asemalle, ja se tapahtui noin neljänneksellä siitä hinnasta kuin vastaava tapahtuu täällä Suomessa.

Haluan vielä muistuttaa joistakin tiehankkeista Kehä III:n sisällä: Kehä I, Kehä III, Kantatie 51 ja sitten tämä ikuinen Tampereen ohitustie, joka kyllä haittaa äärettömän paljon sitä liikennettä, joka kulkee pohjoiseen.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys Ahvenanmaasta on todella hankala, sillä olen itse kokenut sen tässä syksyn mittaan ja ahvenanmaalainen edustajamme sen joka viikko, kun hän ei pääse viikonloppuna mantereelle, tosin kyllä Tukholman kautta tai yksityiskoneella.

Lopuksi kiitokseni ministeri Luhtaselle siitä, että olette ollut täällä koko tämän ajan. Te olette ensimmäinen ministeri, joka näin on tehnyt. Toivon, että muut tekisivät sen myös jatkossa eivätkä vain pistäytyisi tai jättäisi ylipäänsä tulematta. Näin yrityselämässä se johtohenkilö, jonka budjetin alaa käsitellään, on aina paikalla.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Liikennemäärärahojen jako ei ole helpoimmasta päästä, sillä me jokainen olemme tavalla tai toisella riippuvaisia teistä ja liikenteestä.

Rakennusinsinööriliitto on paraikaa kehittelemässä teknistä järjestelmää teiden kuntoarviointiin, ja kun tämä uusi, mullistava innovaatio aikanaan saa päivänvalon, toivon, että siitä tulee jonkinlainen avain tai ratkaiseva avain, millä pystytään helpottamaan sitä päätöksentekoa, miten tiemäärärahoja voidaan suunnata nimenomaan kunnossapitotoimintaan, eli toivon, että siinä vaiheessa ainakin voitaisiin saada teknisesti tämmöinen ratkaisu aikaan, ettei tarvitsisi enää aluepolitiikan perusteella jakaa tiemäärärahoja ja kunnossapitomäärärahoja vaan että voidaan ihan puhtaasti teknisen arvioinnin mukaan jakaa nämä, jolloin ehkä jonkin tyyppinen arviointi taikka ongelma poistuisi tästä välistä. Tämä on hyvin insinöörimäistä ajattelua, mutta toivon, että tämä tuo tulevaisuudessa ratkaisuja meidän ongelmiimme. (Ed. Saarikangas: Insinööri ajattelee näin!) — Näin on, nimenomaan insinöörejä tarvitaan erilaisten asioiden ratkaisuihin.

Niin kuin sanoin, liikenne liikuttaa meitä kaikkia tavalla tai toisella ja liikenteen sujumisella on tärkeä osa myös meidän kilpailukykymme kannalta, aivan kuten edellinen tekniikan alan ammattilainen ed. Saarikangas sanoi.

Kehä I on Suomen vilkkaimmin liikennöity tie, joka tällä hetkellä on huomattava pullonkaula Pääkaupunkiseudun ja koko Suomen liikenteessä. Se on logistisesti tärkeä koko maan tavarankuljetusten kannalta. Sujuvammaksi se saadaan vain merkittävillä muutoksilla ja parannuksilla. Niiden tavoitteena on joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja liikenneturvallisuuden parantaminen sekä vieriasutusten olosuhteiden helpottaminen, kun melu- ja päästöhaitat vähenevät tunneloinnin myötä. Tämä hanke on laajan merkityksensä vuoksi saatava kiireellisenä liikkeelle. Tiedän, että tämä hanke on ministerin infralistalla, mutta mielestäni liian kaukana. Toivon, että ministeri näkisi tämän hankkeen tärkeyden Suomen kilpailukyvyn kannalta ja nopeuttaisi hankkeen aikataulua. Tänään saimme jo hyvän lupauksen siitä, että viimeistään tällä hallituskaudella tämä hanke todella liikahtaa. Mutta sekin on jo aika kaukana, kun äskeisiä lukuja tuossa kuuntelimme, mitä ed. Saarikangas sanoi, kuinka monta risteilijää yhden vuoden aikana näissä jonoissa tavaroiden seisominenkin haittaa.

Ihan kokonaan toisen mittaluokan liikennehanke on Valtatie 7, joka on myös vilkkaasti liikennöity pääväylä itäisellä Uudellamaalla. Sitä käyttävät autojen lisäksi myös jalankulkijat ja pyöräilijät. Esimerkiksi tieosuus Ruotsinpyhtäällä kahden tärkeän taajaman, Tesjoen ja Ruukin, välillä on todella kapeapientareinen ja siitä puuttuu täysin kevyenliikenteen väylä. Välillä Loviisa—Tesjoki kevyenliikenteenväylä on rakennettu, ja jatko Tesjoelta Ruukkiin parantaisi huomattavasti liikenneturvallisuutta kapealla tiellä. Tieosuudella liikkuu myös paljon koululaisia, koska Ruukissa ja Ruotsinpyhtäällä ylipäätään ei ole omaa yläastetta eikä lukiota. Kyse tässä on nimenomaan valtatiestä, Ten-verkkoon kuuluvasta tieosuudesta.

Tämän pienen kunnan ja pienten koululaisten kannalta iso asia olisi mielestäni pystyttävä hoitamaan pikaisesti valtion toimesta. On käsittämätöntä, että nämä pienet koululaiset joutuvat käyttämään erittäin vilkkaasti liikennöityä valtatietä koulumatkoihinsa. Nämä kunnat, sekä Loviisa että Ruotsinpyhtää, ovat osoittaneet erittäin hyvää yhteistyökykyä, aivan kuten kuntaministeri Manninenkin on toivonut ja haluaa hänen esittelemänsä uuden kuntalain mukaisesti. Luulisi, että me pystyisimme ratkaisemaan tämän valtakunnallisesti pienen, mutta paikallisesti erittäin ison asian järkevällä tavalla.

Toivon näille aloitteilleni huomenna tukea.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Nostan erään kohdan esille pääluokasta 31, mutta ensin haluan lausua kiitoksen siitä, että valtiovarainvaliokunta on esittänyt lisää rahaa kaikkiaan 300 000 euroa ilmaliikenteen korvauksiin ja valtionapuihin. Momentti nousee 1,3 miljoonaan euroon. Olen aiempina vuosina korostanut sitä, että momentin määräraha on viime vuosina ollut täysin riittämätön niiden velvoitteiden hoitamiseen, mitä avustuksen kohteena olevien lentoasemien ylläpitäjillä on. Kyseisen momentin määräraha tälle vuodelle on 1,2 miljoonaa euroa, minkä liikenneministeriö on Ilmailulaitoksen esityksen mukaisesti jakanut Seinäjoen ja Mikkelin kentille. Mikkeli on saanut kentän ylläpitoon 375 000 euroa ja investointeihin 60 000 euroa eli yhteensä 435 000 euroa. Mikkeli on siis saanut avustusmäärärahasta 36 prosenttia, mitä on perusteltu talousarvion selvitysosan maininnalla liikenteellisen merkityksen huomioon ottamisesta avustusta jaettaessa. Tämän lausuman poistamista olen aiemmissa lausunnoissa esittänyt ja esitän sitä nytkin. Maininta on johtanut hyvin rajoitettuun tulkintaan liikenteellisestä merkityksestä niin, että merkitystä on arvioitu lähinnä kokonaismatkustajamäärien perusteella. Lentokentän kustannukset määräytyvät pääasiassa siitä, mitä viranomaiset edellyttävät kentän ylläpidolta ja teknisiltä rakenteilta. Mitä enemmän kentällä on liikennettä, sitä enemmän se saa tuloja, eli jos tuloja on riittävästi, avustusta ei luonnollisesti tarvita.

Seinäjoen kentälle myönnettiin 530 000 euroa, sen lisäksi korkomenoihin 35 000 euroa. Investointeihin ministeriö on myöntänyt Seinäjoelle 200 000 euroa. Seinäjoen suuremman avustuksen myöntämistä on perusteltu momentin perusteluosan maininnalla liikenteellisen merkityksen huomioon ottamisesta avustusta jaettaessa. Liikenneministeriön mukaan tätä asiaa on arvioitu muun muassa matkustajamäärien perusteella. Tämä perustelu ei ole pitävä, koska lentokentän ylläpitokustannukset määräytyvät pääasiassa siitä, mitä viranomaiset edellyttävät säännöllisen reittiliikenteen piirissä olevan kentän ylläpidolta ja teknisiltä rakenteilta.

Talousarvion perusteluissa todetaan, että ehdotettu valtionapu mahdollistaa 70 prosentin tuen nettokäyttömenoihin ja 90 prosentin tuen investointeihin. Mikkelin osalta tämä ei ollenkaan pidä paikkaansa, vaan viime vuosina tuki on jäänyt alle 60 prosenttiin nettokäyttömenoista. Seinäjoen osalta tuki sitä vastoin kattanee lähes 90 prosenttia nettokäyttömenoista, minkä lisäksi kenttä saa erillistä korkotukea. Investoinnit mukaan lukien Mikkeli on siis saanut tämän vuoden 1,2 miljoonan euron määrärahasta vain 36 prosentin osuuden.

Lentoliikenteen merkitystä yhteiskunnan panostusten kannalta tulisikin arvioida erityisesti elinkeinopoliittisin perustein eli kuinka turvataan maan eri alueille välttämättömät kansainväliset yhteydet. Näin on yhteiskunnan tukea lentoliikenteelle perustellut liikenneministeriön ylijohtaja Cavénin johdolla toiminut työryhmä. Seinäjoen ja Mikkelin kentät ovat tällä hetkellä ainoat Ilmailulaitoksen kenttäverkoston ulkopuoliset kentät, jotka palvelevat säännöllistä reittiliikennettä, joten niiden ylläpitoa ja kustannuksia tulee arvioida tasapuolisesti tämän kenttäverkoston osana.

Mikkelin lentoasema kuuluu myös EU:n Ten-lentoasemaverkostoon. Tässä yhteydessä on korostettava, että Mikkelin kaupunki on joutunut panostamaan merkittävästi myös itse lentoliikenteen palvelujen jatkumiseen. Tällä hetkellä Mikkelin lentoliikenne perustuu yhteistyöhön Savonlinnan kaupungin kanssa siten, että liikenne on vahvasti kaupunkien yhteisvastuullisesti tukemaa. Tällä ratkaisulla on voitu varmistaa myös Savonlinnan lentoliikenteen jatkuminen palvelultaan parempana kuin se muutoin olisi ollut mahdollista. Mikkelin reitin liikenteellistä merkitystä arvioitaessa on siis otettava huomioon tältä osin myös Savonlinnan liikenne. Tästä liikenteestä Savonlinnan kentän osalta tulee tuloja myös Ilmailulaitokselle, kun sitä vastoin Mikkelin kentällä maksuja ei ole voitu periä.

Arvoisa puhemies! Lentoliikenteen palveluiden turvaaminen on Mikkelin kaltaiselle maakuntakeskukselle sekä läänin- ja puolustushallinnon keskukselle hyvin keskeinen kysymys. Mikkelin asema Maavoimien esikuntana merkitsee muun muassa sitä, että huomattava määrä Pääesikunnan nykyisestä henkilöstöstä sijoittuu Mikkeliin ja tällaiset yhteystarpeet tulisi olla.

Sen verran Mikkelin lentomatkustajista, että he ovat lähes kaikki, noin 85 prosenttia, joko ulkomaille tai muualle Suomeen jatkavia matkustajia, mikä hyvin kuvastaa tämän päivän elinkeinoelämän yhteystarpeita.

Arvoisa puhemies! Lähivuosiksi kasautuneet investointitarpeet huomioon ottaen Mikkelin kentän ylläpidon rahoitustarve tulee olemaan noin 900 000 euroa per vuosi. Jos tavoitteeksi asetetaan valtion osallistuminen rahoitukseen 80 prosentin osuudella, merkitsisi se avustustarvetta Mikkelin kentän ylläpitoon ja investointiin noin 700 000 euroa per vuosi eli nykyinen taso tulisi lähes kaksinkertaistaa.

Arvoisa puhemies! Momentille tulisi myöntää 1,5 miljoonaa euroa ja määrärahasta saa käyttää enintään 90 prosentin suuruisen valtion osuuden Seinäjoen ja Mikkelin säännöllisen reittiliikenteen piirissä olevien lentopaikkojen ylläpito- ja investointikustannuksiin. Tasapuolisesti molemmille kentille saadaan saman suuruinen osuus kentän ylläpidon nettokäyttömenoihin, samalla kun poistetaan selvitysosan perusteluteksti koskien lentopaikkojen liikenteellisen merkityksen huomioon ottamista tai viitataan liikenneministeriön työryhmän esitykseen koskien lentoliikenteen peruspalvelutason määrittelystä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Edustajatoveri Uotila nosti esille joukkoliikenteen tuen. Hän ihmetteli, miksi esimerkiksi suuret kaupungit eivät saa tätä tukea, Helsinki, Tampere, Turku. Itse näen, että ne ovat väestörikkaita kaupunkeja. Nimenomaan me tarvitsemme tuolla Kehä III:n ulkopuolella ja maaseudulla, Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa sitä tukea, että tämä joukkoliikenne toimii.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kaakkoissuomalaisena kansanedustajana minun täytyy olla todella tyytyväinen hallituksen tekemiin liikenne- ja logistiikkahankkeisiin. Kaakkois-Suomen näkökulmasta kaksi merkittävää hanketta, Valtatie 6 Imatra—Lappeenranta väliltä sekä Lahti—Luumäki-ratahanke saatiin periaateratkaisuun, jossa nämä hankkeet käynnistyvät vuonna 2007. Suuri kiitos tästä ministeri Luhtaselle.

Kaakkois-Suomi on yksi maailman metsä- ja puujalostusteollisuuden keskittymä. Teollisuuden ja alueen kehityksen kannalta suureksi ongelmaksi ovat tulleet logistiikka eli maantie- ja rautatieyhteyksien riittämätön kapasiteetti. Tämä hallituksen tekemä esitys tulee tukemaan, ei ainoastaan alueellista elinkeinoelämää, vaan laajemmin myös koko Suomea Venäjän-kaupan kasvaessa.

Tässä yhteydessä minun on kuitenkin muistutettava, ettei Valtatie 6 pääty Lappeenrantaan, vaan se jatkuu edelleen Kouvolaan. Valtatie 6:n turvallisuuskysymykset ovat nousseet vahvasti esille viimeisten vuosien aikana. Kuolemanriskit tiejaksolla ovat noin kolminkertaiset muihin Suomen vilkkaisiin pääteihin verrattuna. Valtatie 6:n huonot osuudet ovat Imatra—Lappeenranta- sekä Lappeenranta—Taavetti-välillä. Tästä syystä haluaisin painottaa edelleen Valtatie 6:n jatkohanketta tulevaisuudessa. Logistisesti tärkeä on Taavetin—Haminan tieväylän perusparannus Haminaan ja Kotkan satamiin. Tie on varsinkin talvisin erittäin vaikea ja hankala. Se on mutkainen, kapea ja mäkinen. Tällä valtatiellä liikkuu paljon puunjalostusteollisuuden rekkaliikennettä ja se tuo siten oman turvattomuusriskin tieväylälle.

Toivoisin, että näitä tieosuuksia ei unohdettaisi, kun alueelle on nyt saatu tärkeitä infrahankkeita. Tämä on logistinen kokonaisuus, joka omalta osaltaan tukee edelleen myös koko Suomea.

Tässä yhteydessä haluaisin edelleen kiittää ministeri Luhtasta sekä pääministeri Vanhasta siitä aktiivisesta työstä Saimaan kanavan vuokrasopimuksen jatkamisen osalta. Tiedän, että he molemmat ovat tehneet kaiken sen, mitä Suomen korkein johto voi nyt tehdä. Ongelmat ovat olleet Venäjän viranomaisten vaihtuvuudessa ja monissa muissa kysymyksissä. Työ jatkuu edelleen.

Saimaan kanavan vuokrasopimus päättyy vuonna 2013. Ongelmaksi on tullut se, että alueen elinkeinoelämä ja puu- ja metsäteollisuuden täytyy hakea uudet logistiset väylät, ellei vuokrasopimusneuvotteluissa tapahdu lähivuosina myönteistä liikahdusta ja päätöstä. Kun ei ole tietoa logistiikasta eikä tulevaisuudesta, ei uskalleta investoida. Saimaan kanavalla on siten alueen kehityksen kannalta kuvaannollisesti elämääkin tärkeämpi kysymys. Toivomme siten pääministerille ja liikenneministerille edelleen sitkeyttä ja voimia kanavaneuvotteluissa, jotta pääsisimme mahdollisimman nopeasti myönteiseen lopputulokseen.

Arvoisa puhemies! Suurena ongelmana on perustienpidon määrärahojen jatkuva riittämättömyys. Vuotuinen määräraha on ollut riittämätön jo vuosia, eikä tämä voi olla vaikuttamatta teiden peruskuntoon. Samanaikaisesti voimme todeta, että liikennemäärät ovat lisääntyneet 2—3 prosenttia vuosittain. Toivoisin, että hallitus lisäisi määrärahoja teiden perustienpitoon tulevaisuudessa enemmän, jotta teiden kunto pysyisi hyvänä ja siten vaikuttaisi myös entisestään paremmin muun muassa tieturvallisuuteen.

Toinen asia, joka minua huolestuttaa on joukkoliikenteen vähenevä määräraha budjetissa. Tämä tulee kohdentumaan juuri vähäosaisiin, ikääntyviin henkilöihin, nuoriin, työttömiin, lapsiperheisiin, yleensäkin ihmisiin, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta pitää perheen tarvitsemaa autoa. Puuttuva valtion tuki otetaan matkustajilta. Tämä suunta ei ole missään määrin hallitusohjelman mukainen, jonka yhtenä tärkeänä tehtävänä on vähentää köyhyyttä. Tästä syystä toivon, että hallitus tulee jatkossa lisäämään määrärahoja myös joukkoliikenteeseen, jotta kaikilla kansalaisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää julkista liikennettä myös tulevaisuudessa.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puheenvuoron käyttäjän oli varmasti helppo kertoa aluksi, että kymenlaaksolaisena kansanedustajana hän on tyytyväinen (Ed. A. Kiljunen: Eteläkarjalaisena!) — Eteläkarjalaisena. — Minun on todettava heti perään, että pohjoiskarjalaisena kansanedustajana en missään tapauksessa voi olla tyytyväinen liikenneministeriön pääluokan linjauksiin, mutta se lienee jo tänä iltana tullut selväksi.

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka sai valiokuntakäsittelyssä yhden suurimmista määrärahalisäyksistä. Tämä lisäys oli kuitenkin täysin riittämätön ajatellen viimeaikaisten budjettien tienpidon rahoituksen vuosittaista 150—200 miljoonan euron alirahoitusta. Talousarvioehdotuksessa perustienpidon määrärahaksi ehdotettiin alun perin 570:tä miljoonaa euroa. Tällä määrärahalla voidaan huolehtia tieverkon perusliikennöitävyydestä ja ylläpidosta. Summa on kuitenkin täysin alimitoitettu alueellisesti välttämättömiä pieniä laajennus- ja uusivenstointeja ajatellen. Näihin kohteisiin olisi tiepiirikohtaisesti varoja vain 4—5 miljoonaa euroa. Tänään Savo-Karjalan tiepiiri ilmoitti, että yhtään uutta korvausinvestointia ei Pohjois-Karjalassa ala ensi vuonna.

Lisäksi valtakunnallisesti priorisoituihin teemahankkeisiin on varattu 36 miljoonaa euroa. Loput 26 miljoonaa euroa on suunniteltu käytettäväksi viiden satamien ja terminaalien tieyhteyksien kehittämiskohteen ja neljän pääteitten keskisuuren turvallisuusinvestointikohteen rahoittamiseen. Perustienpidon vuosirahoituksen tulisikin olla vähintään 630 miljoonaa euroa Tiehallinnon pitäessä kestävänä rahoitustasona noin 710:tä miljoonaa euroa.

Budjettirahoitus mahdollistaa siis tieverkon kunnon säilyttämisen. Tällöin ollaan kuitenkin kaukana siitä optimitilasta, joka vaatisi huomattavasti suurempaa rahoitusta, mutta samanaikaisesti palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla niin yritysmaailmaa kuin yksityisiä ihmisiäkin. Perustienpidon määrärahoja lisättiin valiokuntakäsittelyssä 10 miljoonalla eurolla. Lisäys on tarkoitettu perustienpidon teemahankkeitten toteuttamiseen vastoin liikenne- ja viestintävaliokunnan linjauksia. Lisäksi yksityisteitten valtionapua korotettiin 800 000 eurolla. Lisäystä pidettiin tarpeellisena muun muassa viime kesän sateitten aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi.

Tiehallinnon selvityksen mukaan Suomen päätieverkon nykyaikaistaminen edellyttäisi lähes 5 800 miljoonan euron investointeja noin 1 350 tiekilometrillä. Parannuksien tarpeessa eivät ole yksinomaan maakuntien liikenneverkot, vaan myös tärkeimmät runkoverkon yhteysvälit kaipaavat parannusta 450 kilometrillä. Tieliikenteeltä on maassamme kerätty vuosittain 6 miljardia euroa eri tason veroina ja maksuina palautuneen summan jäädessä samanaikaisesti 1,2 miljardiin euroon. Ero on varsin huikea.

Suomi on pitkien välimatkojen ja vaikeitten ilmaolosuhteitten maa. Väylähallinnon kehittäminen on aina ollut maamme kehityksen kannalta haasteellista. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei Suomen tieverkostoa voida riittävässä määrin kehittää budjettivaroin. Tässä tilanteessa olisi mitä pikimmin jo kevään kehysneuvotteluissa avattava keskustelu tienpidon vaihtoehtoisista rahoitusmalleista. Muissa EU-maissa on toteutettu tiehankkeita hyvinkin erilaisilla rahoitusmalleilla, joiden virheistä ja menestystarinoista meillä on nyt tilaisuus ottaa oppia. Kannustan kehysneuvotteluissa miettimään valtion osakkeitten myyntitulojen käyttöä hallitusten aikaisemmista linjauksista poikkeavalla tavalla.

Logistiset järjestelmät ovat keskeinen osa menestyvää elinkeinopolitiikkaa. On syytä muistaa, että Suomi käyttää väyläinfrastruktuurin rahoitukseen noin 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta siinä, missä vastaava osuus EU:ssa on noin 1,1 prosenttia. Tätä eroa korostaa vielä se, että Suomi on todella harvaanasuttu ja välimatkat ovat pitkät. Tieverkostomme pääoma-arvo on tällä hetkellä noin 20 miljardia euroa vuotuisten investointien jäädessä noin 100—150 miljoonaa euroa poistoja pienemmiksi. Maallamme ei ole varaa jäädä sivusta seisoen seuraamaan, miten huonokuntoinen tiestö nakertaa elinkeinoelämän mahdollisuuksia, vaarantaa ihmisten turvallisuuden ja kuluttaa kohtuuttomasti käytettävää kalustoa.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, olen todella pettynyt, että valiokunnan näkemyksiä perustienpidon rahoituksessa ei ole juurikaan huomioitu. Liikenne- ja viestintävaliokuntahan esitti 60 miljoonan euron lisäystä perustienpitoon. Näyttää siltä, kuten aikaisemmin totesin, että Suomi on liikenneverkkojen osalta jakautumassa kahtia. Osa reuna-alueista on täysin unohdettu; samanaikaisesti useitten satojen miljoonien eurojen tiehankkeisiin eteläisessä Suomessa kyllä löytyy rahaa tullen mennen, jos näin sanoisi.

Arvoisa herra puhemies! Siirryn sitten ratoihin.

Ratahallintokeskus on paraikaa selvittämässä eräitten rataosien poistoa käytöstä. Maakuntakuulemiset ovat paraikaa menossa. Liikenteellisestä näkökulmasta rataosien lakkauttamiset siirtävät käytännössä kuljetukset kuorma-autoihin eli kumipyörille. Tällainen kulkumuodon muutos on helposti peruuttamaton, sillä radan rakentaminen uudestaan on investointina erittäin suuri, mikäli lakkautuksessa puretaan olemassa olevat rakenteet. Rataosat palvelevat tänä päivänä pääasiassa metsäteollisuutta.

Ratojen lakkauttaminen ja sen kautta kuljetusten siirtyminen kokonaan kumipyörille aiheuttaa sen, että metsäteollisuuden kuljetukset ovat täysin sidoksissa yhteen kuljetusmuotoon ja samalla myös sen hinnoitteluun. Tulevaisuuden visiot vähäliikenteisten rataosien hyödyntämiseksi matkailussa pohjautuvat muun muassa vaikutusalueitten runsaslukuisiin matkailukohteisiin ja koskemattoman luonnon antamiin mahdollisuuksiin, kuten vähäliikenteisten ratojen hyödyntämiseen elämysmatkailussa, uusien kiskobussien hyödyntämiseen sekä kannustematkailuun, kokousmatkailuun jne.

Huoltovarmuuden kannalta vähäliikenteisillä rataosilla on suuri merkitys tilanteissa, joissa joudutaan poikkeusoloissa suorittamaan suuria strategisia henkilö- ja/tai materiaalisiirtoja tai joissa näitä ratoja joudutaan käyttämään korvaamaan katkenneita pääratayhteyksiä. Vähäliikenteiset radat täydentävät päärataverkkoa osana nykyistä rataverkkoa erityisesti poikkeusoloissa.

Arvoisa herra puhemies! Uskon ja toivon, että tulevina vuosina myös perustienpito saisi sille kuuluvan arvon. Tässä salissa siitä kaikki yleensä ovat puhuneet hyvin myötämielisesti, mutta se on jäänyt puheitten tasolle.

Markku Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liikenneväyläinvestoinneillahan on tavattoman suuri yhteiskuntapoliittinen vaikutus: vaikutus työllisyyteen; pitkällä aikavälillä investoinnit luovat talouskasvua ylipäätään, luovat toimivalle elinkeinoelämälle sen vaativan perusinfran. On arvioitu Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa, että nyt päätettyjen hankkeiden kokonaisvaikutus olisi investointiin verrattuna noin kaksi- ja puolikertainen. Totta kai tämä on se peruste, minkä takia meidän kannattaa puhua tavallaan siitä perusongelmasta, joka meillä on. Meillä on erittäin hyvä investointiohjelma, mutta meiltä puuttuvat ne rahat. Kuten täällä on moneen otteeseen todettu, hankkeita on saatu liikkeelle, niitä on ihan kohtuullisestikin tällä hetkellä lyöty kiinni, niitä on meneillään, mutta se suuri haaste, mikä, ministeri Luhtanen, teillä kehysneuvottelussa, välikuulustelussa, helmikuussa on, on se, että saadaan korjattua tavallaan tämä valuvika, mikä tässä kehysrakenteessa tänä päivänä on.

Totta kai tasokorotus on välttämätön, ja kuten täällä on monessa puheenvuorossa puhuttu, myöskin on kyse eri rahoitusmallien innovatiivisesta hakemisesta. Olen aivan samaa mieltä ed. Saarikankaan kanssa siitä, ettei tämä elinkaarimalli ole sopiva kaikkeen investointiin, se sopii muutamaan hankkeeseen. Sehän on diskonttausta. Valtio diskonttaa sillä ja tehdään nopeasti. Se on hyvä ja sopii muutamaan kohteeseen. Olen ymmärtänyt, että ministeri Luhtanenkin on näin sen linjannut. On tavattoman tärkeää, että me löydämme liikenneväyläpuolella, maantierakentamisessa mutta myös ratapuolella, esimerkkejä, joissa voidaan tätä public—private-partnership-mallia sitten toteuttaa. Sama koskee sitten myöskin tätä valtionyhtiöiden myyntitulokysymystä ja sen prosenttiosuuden nostamista.

Aion, arvoisa ministeri, muutaman sanan puheenvuoron lopussa tästä viestintäpuolesta sanoa ja kosketellen erityisesti TeliaSoneran osakkeiden myynnin ajankohtaa.

Mutta todellakin nyt on erittäin tärkeää tehdä sellainen hallituskauden välitarkastelu, jossa liikenneinvestointeja arvioidaan niin Suomen kilpailukyvyn, liikenneturvallisuuden kuin työllisyys- ja talouspolitiikankin tavoitteiden osalta kokonaisvaltaisemmin kuin vain menokehysten kannalta. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, että nähdään näiden hankkeiden kokonaisuus ja pidetään ennen muuta mielessä myöskin ylijohtaja Anne Brunilan johtama globalisaatiotyöryhmä, joka nosti kansainvälistä liikennettä palvelevat väylähankkeet kansainvälisen kilpailukykymme kannalta tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi, näin olen ymmärtänyt.

Näillä perusteltiin juuri ne hankkeet, joilla huolehditaan siitä, että esimerkiksi Pietarin nopea ratayhteys voisi toteutua. Puhemies Lipponen tapasi presidentti Putinia Moskovassa kesäkuussa, Venäjän duuman puhemiestä myöhemminkin. Venäjän korkealta taholta on korostettu Venäjän vahvaa sitoutumista Pietarin nopeaan ratayhteyteen, ja pallo on tässä asiassa nyt meillä. Tämä asia ei saa jäädä tavallaan Suomesta kiinni, vaan on huolehdittava siitä, että se valtaisa Venäjän talouskasvu on myös meidän osaltamme saavutettavissa.

Suomi tekee voitavansa, että emme menetä sitä logistista kilpailukykyasemaa, joka meillä tänä päivänä on. On aivan varmaa, että siihen markkinaan tulee uusia EU-maita Baltiasta. Puola, Unkari, monet muut maat rakentavat Venäjä-yhteyksiään, ja se suhteellinen kilpailuetu, joka meillä tänä päivänä näissä asioissa on, täytyy voida turvata. Se turvataan vain sillä, että me huolehdimme siitä, että nämä Venäjä-yhteydet ovat kunnossa. Sen takia tavallaan haluan alleviivata näiden hankkeiden välttämättömyyttä ja merkitystä Suomen logistisen kilpailukyvyn kannalta pitkäjänteisesti.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana nyt merenkulkupolitiikasta ja väylämaksukysymyksestä, johon tässä pari viikkoa sitten jouduttiin, kun perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen hallitus päätti vetää ehdotuksen pois. Tästähän on syntynyt ongelmia. Laivoja on jäämässä pois spot-markkinoilta. Alalla vallitsee valtava epävarmuus jäämaksuluokituksen toimivuudesta. On saatu ensimmäisiä viestejä siitä, että pitkäaikaisiin sopimuksiin kohdistuu epäilyjä. Epäselvyyksien vuoksi laivoille on esitetty sellaisia lisämaksuja, että tavara olisi edullisempaa viedä laivojen sijasta kuorma-autoilla, eli tilanne uhkaa välittömästi Suomea sillä tavoin, että eräät raaka-aineet saattavat pahimmoilleen loppua. Teollisuus on totta kai huolestunut silloin jääluokitellun kaluston saamisesta.

Tämä on akuutti ja vakavasti otettava ongelma, ja siksi täytyy saada selkeä viesti siitä, että tämä kohtuullistamismenettely jatkuu ja sitä voidaan jatkaa ja vielä niin, että tämä kokonaisuudistus voidaan mahdollisimman nopealla aikataululla toteuttaa ja tuoda eduskunnan käsiteltäväksi. Mikä tärkeintä, pitää saada kaikille osapuolille tiedoksi se, että tämä kohtuullistamismenettely toimii edelleen. Siihen ei riitä pelkästään tiedot jonkin Merenkulkulaitoksen nettisivulla. Vielä on pääoman sitoutumisen estämiseksi kohtuullismenettely saatava niin nopeaksi, että lisämaksuja ei tarvitse maksaa, kun jo kohtuullistamispäätös on olemassa. On hyvin tärkeää, että tämä ongelma voidaan nopeasti poistaa, niin että siitä ei tule merenkululle kohtuutonta haittaa.

Sitten, arvoisa ministeri, tämä TeliaSoneran osakkeenmyyntikysymys. Sitä jo availin hieman täällä pari viikkoa sitten, kun asia oli tuore. Nythän on selvästi nähtävissä, että eurooppalaisesti koko teleala on elpymässä. Siitä on paljon nyt esimerkkejä. Koko siirtyminen laajamittaisesti digitaaliseen toimintatapaan on lisännyt myöskin palvelujen kysyntää. Verkkoperusteinen toiminta leviää eri toimialoille. TeliaSonera teki historiansa parhaan vuosineljännestuloksen nyt kolmantena vuosineljänneksenä TeliaSonerana, ja vaikka katsellaan myöskin historiallisesti Soneran tuloksia irrallaan ja Telian tuloksia irrallaan, se oli historian paras tulos.

Sen takia, arvoisa ministeri, tästä nyt kumpuaa se kysymys, mikä oli nyt se syy, että päätettiin myydä ne osakkeet juuri nyt. Erityisesti perustelen tätä kysymystä sillä, että me selvästi olemme toimialan osalta sellaisen orastavan, myönteisen kasvun alussa, joka parhaimmillaan saattaa johtaa siihen, että meillä on vuoden sisällä aivan erinäköinen toimiala käsissämme, ja tuolloin tietysti tämän myyntiajankohdan ajoittaminen myöhempään ajankohtaan olisi voinut merkitä merkittävästi lisätuloa valtiolle.

Tässä tietysti toinen tie olisi ollut ehkä se, että valtio olisi päättänyt jatkaa omistusta sillä tasolla, millä se oli, ja päättänyt tiukentaa myöskin tätä omistajapoliittista otettaan TeliaSoneran hallinnossa ja johdossa, jossa on selvästi ollut vähän ruotsalainen meininki, ja Suomi olisi voinut omaa kontribuutiotaan ja näkemystään tuoda sinne entistä vahvemmin ja viedä TeliaSoneraa sellaiseen kasvuhakuiseen suuntaan ja markkinaan, missä Soneralla oli tavattoman suurta osaamista. Tällä tarkoitan, arvoisa ministeri, ennen muuta lähialueita ja Venäjää, jonka vahva taloudellinen kasvu näyttää edelleenkin jatkuvan. Poliittinen tilanne ja sosiaalinen tilanne on vakiintumassa ja lähialueet tulevat muodostamaan, erityisesti tuo lähes 7 miljoonan asukkaan Pietarin seutu, myöskin telealalle erittäin merkittävän kasvupotentiaalin ja myös bisneksentekomahdollisuuden. Silloin tavallaan tämä omistajapoliittinen linjaus olisi voinut olla myös sellainen, että Suomi olisi säilyttänyt korkeahkon omistusosuuden ja pyrkinyt vaikuttamaan hallituksessa TeliaSoneran strategisiin linjauksiin suopeammin tulevaisuudessa, ja se olisi tuottanut myöskin hyvää tulosta yhtiölle.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti TeliaSonerasta vain sen verran, että kun yhtiö muodostettiin, sille saatiin luotua erittäin toimiva ja hyvä strategia, joka oli kasvu vahvoilla resursseilla ja kasvu Pohjoismaitten lähialueilla, erityisesti Venäjällä, mutta miksei myöskin Turkissa. Niin kauan kuin Tapio Hintikka oli yhtiön hallituksen puheenjohtaja, strategiaa yritettiin viedä voimakkaasti eteenpäin. Sen jälkeen, kun hän luopui hallituksen puheenjohtajan tehtävästä, yhtiön strategia on ollut valitettavasti epäselvä. Mutta sinänsä täytyy sanoa, että yhtiöjärjestelyä voidaan kuitenkin kaiken kaikkiaan pitää positiivisena.

Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua kuitenkin tällä kertaa väylistä. Kuten täällä voidaan todeta, niin hallituspuolueittenkin keskuudessa on ollut hyvin laajaa tyytymättömyyttä siihen väyläpolitiikkaan, mitä tämä Vanhasen punamultahallitus harjoittaa. Täytyy kyllä sanoa, että tietyllä tavalla kehitys liikenneministeriössä on pysähtynyt — tietysti olen tietyllä tavalla subjektiivinen arvioimaan sitä — sen jälkeen, kun punamultahallitus tuli tässä maassa valtaan.

Ennen kuin kokoomus tuli hallitukseen ja nimenomaan liikenneministeriöön, miten tässä maassa rakennettiin teitä? Teihin annettiin joka vuosi tietty määrä rahaa, niitä rakennettiin, rahat loppuivat ennen vuodenvaihdetta ja sitten koneet seisoivat tyhjinä, ja taas seuraavana vuonna, kun annettiin budjettirahaa, työt jatkuivat. Urakkana ei tehty tiehankkeita lainkaan. Teitä rakensi pelkästään valtion tiehallinto ja se teki niitä tehottomasti, väkeä oli pilvin pimein eri puolilla maata ja kustannukset olivat erittäin korkeita. Tietysti täytyy sanoa, että veronmaksajan pitää voida edellyttää sitä, että hänen rahansa käytetään jollakin tavalla tehokkaasti. Voi sanoa, että se rahankäyttö oli äärimmäisen tehotonta. Se oli oikeastaan semmoista, mitä neuvostososialismissa voitiin kaiken kaikkiaan havaita.

Kun kokoomus tuli hallitukseen ja liikenneministeriöön, mitä tehtiin? Kaikki tiehankkeet kilpailutettiin ja niissä tehtiin urakoita. Urakkakilpailujen ansiosta kustannukset putosivat 20—30 prosenttia. Eli voidaan sanoa, että olennaisesti enemmän tiehankkeita voitiin rakentaa niillä rahoilla, mitä oli käytettävissä. Sen lisäksi muodostettiin Tieliikelaitos eli liikelaitos, jonka toimintaa tehostettiin olennaisesti, ja sen seurauksena täytyy sanoa, että tierakentaminen tehostui myöskin ja laitos on näyttänyt voittoa. 2002 voitiin muun muassa jakaa 17 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa tierakentamiseen siitä syystä, että laitos menestyi niin hyvin. Eli tehostamalla toimintoja, kehittämällä toimintoja, on voitu olennaisesti enemmän rakentaa väyläverkostoa kuin aikaisemmin.

Nämä ovat olleet selkeitä ideologisia valintoja, ideologisia ratkaisuja. Tässäkin salissa on ollut monia puolueita, jotka ovat suhtautuneet kielteisesti, nihkeästi, näihin ratkaisuihin, mutta kun ne on viety lävitse, ajettu lävitse, on kyetty pitämään huolta siitä, että väyläverkko tänä päivänä on olennaisesti paremmassa kunnossa kuin se muussa tapauksessa olisi.

Ajatus oli, että kun nämä uudistukset on tehty, seuraava vaihe on se, että päästään pitkäjänteiseen liikennepolitiikkaan niin, että suunnitellaan teiden rakentaminen, väylien rakentaminen, suhdanteitten mukaan siten, että otetaan yhteiskunnallisesti työllisyystekijät huomioon, mutta myöskin sillä, että kun rakentaminen ajoitetaan suhdannepoliittisesti oikein, saadaan selkeitä säästöjä. Tästä syystä ajatuksena oli se, että perustetaan ministerityöryhmä, joka suunnittelee rakentamisen oikein. Mutta aivan olennainen komponentti tässä strategiassa oli se, että samalla myöskin turvataan rahoitus rakentamiseen. Ajatus oli se, että liikenneministeriön hallinnonalalta hankitaan sitä rahoitusta riittävästi, jotta se rahoitus on kunnossa, kun seuraava hallitus muodostetaan.

No, mitä tapahtui hallitusohjelmaneuvotteluissa? Sovittiin kyllä, että ministerityöryhmä perustetaan, mutta rahoitus jätettiin rempalleen. Tiedän, että liikenneministeriössäkin oli erilaista ajattelua. Oli niitä, jotka olivat sitä mieltä, että valitetaan aina, pyydetään lisää rahaa, ja sitten oli tämmöinen edistyksellisempi siipi, joka oli sitä mieltä, että yritetään itse löytää niitä rahoja, katsotaan rahoituskeinoja itse ja turvataan, että sitä rahaa on riittävästi niin, että voidaan tehdä neljän vuoden suunnitelma, miten rakentaminen tapahtuu.

No, tämä valituslinja valittiin hallitusneuvotteluissa, ja mikä kaikkein pahinta, kun ajatus tietysti oli se, että jos liikenneministeriö myy omaisuuttaan, sitä voidaan käyttää väylien rakentamiseen, niin hallitusohjelmaneuvotteluissa syntyi ratkaisu, että 10 prosenttia myyntituloista voidaan käyttää rakentamiseen. No, tietysti liikenneministeriön kohdalla tämä oli täysin kohtuuton ratkaisu, koska tiedettiin, että muun muassa voidaan myydä TeliaSoneran osakkeita ja jos vaikka 90 prosenttia niistä rahoista voitaisiin käyttää väylähankkeisiin eli noin miljardi euroa, niin neljän vuoden hankkeet voidaan sillä kaiken kaikkiaan turvata. Mutta kun hallitusohjelmaneuvotteluissa ei oltu tarkkoja ja rahojen annettiin mennä yleiskatteeksi, tällä tavalla voitiin vain päätyä tilanteeseen, jossa väylien rahoitus ei ole millään tavalla hallinnassa.

Nyt sitten oli ministerityöryhmä, aikoinaan 99 oli myöskin ministerityöryhmä ministeri Auran johdolla, jolloin tehtiin tämmöinen tärkeyslinjaus. Auran työryhmä oli sikäli hyvä, että siinä hankkeet olivat todella tärkeysjärjestyksessä. Tärkeysjärjestys koostui tässä viimeisimmässä ministerityöryhmässä lähinnä ministereitten kotipaikkojen mukaan. Tehtiin tämmöinen toivelistaluettelo, josta puuttuivat kaikkein tärkeimmät hankkeet, kuten Tampereen läntisen ohikulkutien jatko. Näin ollen voidaan todeta, että se oli tietysti tämmöinen poliittinen ratkaisu, mutta se ei ollut liikennepoliittinen ratkaisu.

Mikä nyt on pelättävissä, on se, että kun rahoitusta ei ole turvattu, jokaisessa kokouksessa valitetaan, yritetään saada lisää rahaa ja sitten ehkä saadaan muutama miljoona euroa ja niillä voidaan sitten vähän näitä kevyen liikenteen väyliä rakentaa lisää, mutta mitään todellisia liikenteellisiä ongelmia ei kyetä ratkaisemaan. Täytyy kiittää kyllä valtiovarainvaliokuntaa ja liikennejaostoa siitä, että se kiittää siitä, että edellisen hallituksen aikana tehtiin päätökset Lahden oikoradan rakentamisesta, Vuosaaren sataman rakentamisesta, suurin hanke Suomessa, ja sen tosiasiassa maksaa Helsingin kaupunki. Nyt kun vielä saadaan Keski-Pasilaan lisää rakennusoikeutta, niin totuus on se, että valtiolle ei jää mitään maksettavaa siitä.

Näin asioita pitää hoitaa: luovuutta, ajatuksia ja millä tavalla rahoitus hoidetaan ja lisää rakentamalla, eikä niin, että vaan valitetaan täällä eduskunnan istuntosalissa tai hallituksen neuvotteluissa, että rahaa pitäisi saada. Sitä rahaa pitää itse hankkia. Turun moottoriliikennetiestä tehtiin myöskin päätös. Tosin ongelma meillä oli silloin se, että liito-oravat siellä olivat suurena peikkona, ja siitä syystä lopullista päätöstä ei kyetty tekemään, tehtiin vain periaatepäätös kaiken kaikkiaan. Tampereen läntisen ohikulkutien ensimmäinen vaihe myöskin päätettiin, eli tehtiin suuria ratkaisuja, joitten rahoitusta, totta kyllä, toteutetaan vielä 2004 ja 2005, mutta sen jälkeen ajaudutaan suuriin vaikeuksiin, jos hallituksen kehysneuvotteluissa ei voida saada uusia ratkaisuja aikaan.

Puhemies! Haluan jonkin verran tätä elinkaarimallia arvostella siitä syystä, että sehän on tosiasiassa jälkirahoitusta. Sillä on se etu kyllä, että tietyissä tilanteissa rakentaminen ja hoito, ylläpito, on syytä yhdistää, jotta kokonaisuutena katsotaan, että rakentaminen tapahtuu oikealla tavalla, se on tarkoituksenmukaista — hyvä. Mutta ongelma on sitten se, että kun tehdään elinkaarimallilla, niin se tarkoittaa sitä, että syödään tulevien hallitusten, 20 vuoden ajalta tulevien hallitusten, liikenneväylärahat. Kyllä tilanne on se, että jokaisen hallituksen pitäisi olla siinä määrin rehellinen, että itse rahoittaa omat hankkeensa ja kantaa niistä vastuun. Se on huonoa politiikkaa, että tehdään hyviä päätöksiä, mutta pannaan muut maksamaan.

Tähän liittyy vielä se elementti, että silloin, jos käytetään yksityisrahoitusta, valtiolla on kolmen A:n reittaus, valtio saa kaikkein edullisimmin luottoa, ja jos käytetään yksityisrahoitusta, rahoituskustannukset nousevat. Tässä suhteessa voi sanoa, että pitäisi olla erittäin tarkka elinkaarimallin käytön suhteen, ja siinä suhteessa hyvin tarkkaan on katsottava, mitkä hankkeet siihen ylipäätänsä soveltuvat.

Eli kaiken kaikkiaan, jotta tästä liikennepoliittisesta kurjuudesta päästään ulos, ei auta mikään muu kuin se, että kirjoitetaan hallitusohjelma uudestaan. Sen jälkeen voidaan saada kestäviä ratkaisuja, millä tavalla liikennepolitiikkaa voidaan järkiperäisesti hoitaa.

Puhemies! Lopuksi radanpidosta haluan sanoa muutaman sanan. VR-Rata Oy:llä on tapana joka vuosi ilmoittaa lomautuksista, milloin lomautetaan 500 henkeä, milloin 1 000 henkeä, ja sitä käytetään tavoitteena saada lisää radanpidon rahoitusta. Kun olin aikanani ministerinä, kiinnitin huomiota siihen, että tämä oli vuosittain toistuva ilmiö. Se ei kovin hyvin sovellu eduskunnan budjettivallan puitteisiin, että sillä tavalla, että ilmoitetaan lomautettavan ihmisiä, pyritään saamaan lisää radanpidon rahoitusta. Tietysti ministeri on aina sitä mieltä, että radanpidon rahoitusta pitää saada, ja siinä suhteessa pitää tehdä jatkuvasti töitä, mutta ne rahat pitää saada kehyksiin ja se rahoitus pitää pyrkiä itse hankkimaan.

Sitten kun todellakin tultiin VR:ää vastaan ja hankittiin rahoitus, lomautuksia ei tarvittu, se rahoitus hankittiin VR:n kassasta. Tietysti VR:hän tulistui tästä suuresti, että he itse joutuvat maksamaan sen, että lomautetut henkilöt tekevät töitä, mutta tähänkin oli peruste. Kun vähän tutkittiin VR:n finansseja, saatettiin todeta, että VR-Rata Oy, joka on monopoliasemassa, tekee erittäin korkealla katteella näitä töitä. Kate on aivan huippuluokkaa, ja jos se kate olisi vähän alhaisempi, työntekijöitä voitaisiin työllistää vähän enemmän. Eli täytyy sanoa, että ministeri voisi ohjata jonkin verran VR:n hallitusta, VR:n johtoa, siinä suhteessa, että tehtäisiin tehokkaasti töitä ja työllistettäisiin ihmisiä eikä keskityttäisi lähinnä eduskunnan painostamiseen. Mielestäni on erittäin tärkeää, että nyt pitäisi keskittyä siihen, kun tämä leikki nyt tuntuu jatkuvan edelleenkin, että valtio ja nimenomaan valtio-omistaja pitää huolta siitä, että sen alaiset yhtiöt toimivat järkiperäisesti eivätkä toimi omistajaansa vastaan.

Arvoisa puhemies! Nyt on syytä lopettaa valitus ja panna järjestelmät kuntoon. Sillä tavalla saadaan myöskin liikennepolitiikka kuntoon.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, mitä ed. Laukkanen totesi väylämaksulaista. Se on todella suuri ongelma. Ulkolaiset varustamot, myös suomalaiset, pelkäävät tulla tänne, ja meidän koko talvimerenkulkumme on nyt vaarassa. Tämä on asia, joka nopeasti pitäisi hoitaa tavalla, jota ed. Laukkanen tässä ehdotti.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä vaikka tähän väylämaksuasiaan: Oli todella harmillista se, että perustuslakivaliokunta muutti tulkintaansa samasta asiasta lyhyen ajan kuluessa, minkä takia jouduimme vetämään tämän pois. Ongelmista tietysti olemme täysin tietoisia ja pyrimme toimimaan niin, että voisimme siihen kokonaisratkaisuun asti toimia mahdollisimman järkevällä tavalla. Se on tulossa kevään korvilla.

Ed. Sasi viittasi luovuuteensa ministeriaikana. Tosiasia on kuitenkin, että se luovuus olisi pitänyt osata pukea päätöksiksi. Esimerkiksi Keski-Pasilaa ja näitä muita seikkoja koskevat päätökset jouduin kyllä minä valitettavasti tai ilokseni tekemään. Luovuutta tietysti pitää olla, mutta se pitää pystyä todella laittamaan päätösten muotoon ja edistämään asiaa sitten sillä tavalla eteenpäin.

Ed. Sasi varmasti tietää, että meillä ei ole ollut valtion budjetoinnissa aikoihin korvamerkittyä rahaa. Jos hallitus on tehnyt omat sääntönsä, kuinka se käyttää näitä valtion myyntituloja, meillä ei ole sellaista sääntöä, että se, joka myy, tai se sektori, joka myy, saa itse käyttää ne rahansa. Minä voin viitata vain tässä, että esimerkiksi kesän budjettineuvotteluissa liikenne- ja viestintäministeriö sai kaiken sen käytettävissä olevan valtion omaisuuden myyntitulon eli 48 miljoonaa euroa, vaikka vasta nyt tällä sektorilla tehtiin näitä myyntituloja. Tämä on meidän valtionhallintomme käytäntöä. Minä mieluusti tietysti kokisin niin, että voitaisiin käyttää esimerkiksi tässä tapauksessa, kun liikenneministeriö myy, nämä rahat tälle sektorille.

Minä huomaan näin, että Suomi on laaja maa. Investoinneista ollaan todella eri mieltä. Vielä viittaan siihen, että kun täällä on todettu, että on hyvä ohjelma — muun muassa ed. Laukkanen käytti sanontaa — mutta ongelma on, että ei ole rahaa, niin rahaa on siis ollut ohjelman toteuttamiseen. Me olemme puolivälissä tätä ohjelmaa, vaikka ohjelma ei ole ollut siis vielä vuottakaan valmiina. Loppurahoitus on se ongelma, että voisimme tehdä pitkäjänteisen rahoituspäätöksen. Se on se ongelma. Korostan, että en lupaa, että teen sen, niin kuin täällä on viitattu, että lupaan. Sanon, että teen parhaani ja pyrin siihen, että kehyspäätösten yhteydessä tulen esittämään sitä, että voitaisiin tehdä loppurahoituksesta päätös. Se on aivan eri kuin lupaus, koska päätökseen vaikuttavat monet muut asiat. Se on se minun visioni, mutta aion esittää sitä.

TeliaSoneran osakkeiden myynnistä voisin sanoa vain tietysti sen, että ajankohdalla voidaan aina spekuloida, oliko aika hyvä vai huono. Se aika oli tarkkaan harkittu, tarkkaan seurattu. Siitä ei sen enempää. Ja tulevista riskeistä minkään maan kohdalla ei tällä hetkellä todella tiedä, jos ajatellaan niitä spekulaatioita, mitä ed. Laukkanen tässä esiin toi.

Vielä ed. Saarikankaalle ja ed. Matikainen-Kallströmille Kehä I:stä: Tämäkin, vaikka se on nyt siellä, niin kuin totesitte, että se on siinä puolivälissä, kyllä sekin valmisteilla on. Nämä kaikki mallit ja nämä kaikki esitykset vaativat jo pitkäjänteistä valmistelua. Kun siinä on kumppanuushankkeilla esitetty se toteutettavaksi eli kunta—valtio-yhteistyöllä, niin muun muassa meillä on nyt laajempialainen työryhmä, mutta tämän hankkeen johdosta asetin työryhmän selvittämään sitä arvonlisäveroproblematiikkaa, mikä nykymallilla, nykykäytännöllä koituu kuntien tappioksi arvonlisäveron suhteen. Näitä valmistelutöitä tehdään systemaattisesti kaikkien hankkeiden kohdalla, jotka ovat tässä korissa, niin että sinä päivänä, kun päätös tehdään rahoituksesta, meillä on valmius napsia ne hankkeet käyntiin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Itse kyllä muistan Helsingin kaupungintalolla salamavalojen loisteessa allekirjoittaneeni Keski-Pasilan kaavoitussopimuksen. Kyllä se vietiin loppuun asti silloin. Silloin käytiin myöskin neuvotteluja siitä, että jos tulee rakennusoikeutta enemmän kuin 250 000 rakennusalaneliötä, niin mikä on se osuus, ja me väänsimme kovasti, että me saamme puolet siitä, kun arvioitiin, että sitä rakennusoikeutta tulee lisää, niin saadaan hyötyä valtiolle riittävästi. Eli oikeastaan me hoidimme homman, mutta te voitte sitten saada rahat. Tietysti olen iloinen siitä, että kuitenkin ne tulevat valtion hyväksi ne rahat.

Mitä tulee sitten siihen, korvamerkitäänkö rahoja vai ei, niin jokainen ministeri päättää siitä, myydäänkö hänen hallinnonalansa yhtiöitten osakkeita vai eikö myydä. Ja kyllä silloin pitäisi vähän kyetä neuvottelemaan myöskin sitten valtiovarainministeriön kanssa siitä, miten niitä rahoja käytetään. Mutta jos on kädet pystyssä, antaa rahojen mennä, niin sittenhän ne menevät sinne, minne menevät.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vain todeta, että mitä väylämaksuun tulee, perustuslakivaliokunnan kanta on ollut johdonmukaisesti selkeä. Silloin jos on yleiskatteellinen niin sanottu maksu, niin kyseessä on vero. Perustuslakivaliokunnan kanta on ennen minua ja minun aikanani ollut se, että väylämaksun kaltainen maksu, jota ei peritä mistään suoritteesta vaan yleisenä maksuna, on vero. Se olisi pitänyt liikenneministeriössä ymmärtää jo pitkän aikaa sitten.