Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Luottolaitostoimintaa käsittelevään lakiin ollaan tekemässä varsin perusteellisia muutoksia. Näiden luottolaitostoimintalain muutosten tavoitteena on lyhyesti sanottuna parantaa peruspankkipalvelujen saatavuutta, ja erityisesti tämä tietysti koskee harvaanasuttuja alueita, joilta pankkipalvelut ovat harventuneet tai lähes kokonaan loppuneet. Niin myös lakimuutosten tarkoituksena on edistää kilpailua, parantaa yleistä maksujen välitystä ja edistää myös sähköisen rahan liikkeeseen laskua.

Näitä muutoksia tähän luottolaitostoimintalakiin ja erinäisiin muihin lakeihin on valmisteltu hyvin perusteellisesti. Pohjana on niin sanottu pankkipalvelutyöryhmän mietintö, ja mietinnöstä saatujen lausuntojen pohjalta on sitten lähdetty tekemään näitä esityksiä. Kaiken kaikkiaan lakiesitys on hyvin tarkkaan harkittu, ja voipa sanoa, että esityskin on eräänlainen kompromissi.

Luottolaitostoimintalain muutoksista on itse asiassa eniten huomiota kiinnitetty lähinnä kolmeen asiaan. Ensinnäkin, tärkein uudistus kuluttajien kannalta lienee se, että uuden lainsäädännön mukaan osakeyhtiö tai osuuskunta, jolla käytännössä tarkoitetaan lähinnä kauppaa, voi ottaa vastaan yleisöltä asiakastileille varoja. Näillä varoilla voitaisiin maksaa osakeyhtiön tai osuuskunnan itsensä myymiä tavaroita tai palveluja ja näitä varoja voitaisiin nostaa käteisenä. Mainitut yhtiöt voivat laskea liikkeeseen myös sellaista sähköistä rahaa, jonka ne itse hyväksyvät maksuksi. Asiakastilille saa ottaa samalta asiakkaalta enintään 3 000 euroa, ja samalle sähköiselle tietovälineelle, niin sanotulle kortille, saa tallentaa asiakkaansuojasyistä enintään 150 euroa.

Tämä kohta tässä lakiesityksessä keskustelutti valiokuntaamme suuresti. Voin todeta sen, että lähinnä kaupan taholta toivottiin, että tämän summan suuruus olisi ollut 5 000 euroa, mutta sitten vastapainona Pankkiyhdistys, pankkitahot esittivät, että summaksi riittäisi 1 000 tai korkeintaan 2 000 euroa. Pitkään harkittuaan valiokunta päätyi hallituksen esityksen kannalle, ja olemme siis hallituksen esityksen kannalla, että samalta asiakkaalta voi asiakastilille ottaa enintään tämän 3 000 euroa. Tässä meillä oli myös lähtökohtana se, että Ruotsissa ollaan nostamassa ihan näinä aikoina saman kaltaista tilin kattoa vähän päälle 5 000 euroon. Näin päädyimme sitten hallituksen esityksen kannalle.

Toinen keskeinen uudistus on myös se, että luottolaitos voi tarjota omien toimipaikkojensa lisäksi palvelujaan myös asiamiehen välityksellä. Tämä on myös periaatteessa hyvin tärkeä uudistus, tietysti myös käytännössä, mutta myös periaatteessa. Asiamies toimii luottolaitoksen vastuulla, ja asiamiehen on annettava luottolaitokselle viranomaisvalvonnan riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Asiamiehen käyttämisellä voidaan parantaa rahoituspalveluiden saatavuutta etenkin sellaisilla alueilla, joilla oma konttoriverkosto on harvaa. Tämä siis parantaa pankkipalvelujen saatavuutta.

Keskustelua on lainvalmistelussa ja myös meidän valiokunnassamme asiantuntijakuulemisen pohjalta herättänyt myös se, että osuuskuntalaista, joka liittyy siis tähän lakipakettiin, kumotaan säästökassoja koskevat säännökset. Samalla kuitenkin säädetään kymmenen vuoden siirtymäajasta säästökassoille ja tänä aikana säästökassatoiminta voidaan sopeuttaa niin sanottuun uuteen tilanteeseen. Sopeuttaminen tapahtuu sillä tavalla, että vuoden 2008 alusta lukien samalta jäseneltä vastaanotettujen jäsensijoitusten yhteismäärä saa olla enintään 6 000 euroa ja lain voimaantulosta kymmenen vuoden siirtymäajan päättyessä enintään 3 000 euroa, eli tämä olisi sama summa kuin asiakastileille otettavien kattosumma.

Talletuspankkien kannalta tärkeä muutos tässä lakiesityksessä on se, että luottolaitoslakiin lisätään säännökset myös asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin. Nythän julkisuudessa, etenkin viime aikoina, on paljonkin käyty keskustelua siitä, voiko pankki ylipäätään ja millä perusteilla kieltäytyä avaamasta asiakkaille tiliä. Tästä ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaisia säädöksiä. Nyt sitten tässä lakiesityksessä tällaiset säännöksetkin annetaan. Nykytilanne tässä on siis sellainen, että säädöksiä ei siis ole, ja hallituksen esitys lähtee siitä, että talletuspankki saisi kieltäytyä tavanomaisen talletustilin avaamisesta ja tilin käyttöön tarkoitetun välineen myöntämisestä taikka maksujen välitystä koskevan toimeksiannon hoitamisesta vain, jos kieltäytymiselle on painavat perusteet. Tämä kieltäytymisperuste pitäisi ilmoittaa asiakkaalle.

Tästä pykälästä asiantuntijamme olivat kovin eri mieltä. Asiantuntijakuulemisen pohjalta talousvaliokunta päätti lähteä esittämään tiukennusta tähän pykälään siten, että rajasimme säännöksen hallituksen esitykseen verrattuna siten, että talletuspankin on avattava Eta-alueella asuvalle luonnolliselle henkilölle tavanomainen talletustili, annettava myös pankkikortti ja hoidettava maksujen välitystä, jollei kieltäytymiseen ole laissa säädettyä perustetta. Tällä muutoksella siis tiukennettiin sitä, että pankilla on ikään kuin enemmän välineitä säädellä asiakkaita, siis pitäytyä luonnollisiin henkilöihin, ja väljempi kontrolli koskisi ainoastaan Eta-alueella asuvia, ja muilta alueilta tulevilla itse asiassa tämä sopimus olisi pankin ja asiakkaan välinen.

Tämän rajauksen tarkoituksena on valiokunnan käsityksen mukaan se, että näin estämme rahoitusjärjestelmän käyttämistä epäilyttäviin ja mahdollisesti lainvastaisiin tarkoituksiin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pankki voisi torjua sellaisen asiakkaan, joka ei esitä mitään järkevää syytä asiakassuhteeseen suomalaisessa pankissa. Viittaamme myös tässä pykälässä luottolaitoslain 95 §:ään ja ennen kaikkea rahanpesulakiin. Siis tarkoituksena on sanalla sanoen estää väärinkäytöksiä.

Rouva puhemies! Samalla kun keskustelimme siitä, mikä olisi mahdollisesti sopiva summa, kattosumma, asiakastileille ja millä voitaisiin estää tähän liittyvät väärinkäytökset, pidimme tärkeänä sitä, ja nämä on lisätty myös mietintöömme, että silloin, kun kaupassa avataan tällainen asiakastili, kaupan, jossa asiakastili avataan, on tiedotettava asiakkaalle tästä hyvin perusteellisesti ja ennen kaikkea tuotava esiin asiakastiliä avattaessa se, että nämä talletukset eivät nauti minkäänlaista lakisääteistä talletussuojaa eivätkä myöskään lakisääteisiä vakuuksia. Eri kaupparenkailla on omia vakuusjärjestelyjä olemassa, mutta siis lakisääteinen talletussuoja puuttuu. Tähän kiinnitimme todella perusteellista huomiota ja toivomme, että tätä asiaa myös seurataan ja tästä olisi asiakkaalle hyötyä eikä suinkaan haittaa.

Olemme yksimielisiä tässä mietinnössä.

Reijo Kallio /sd:

Rouva puhemies! Kuten ed. Luhtanen perusteellisessa ja kattavassa esittelypuheenvuorossaan totesi, hallituksen esitys luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta perustuu pitkälti pankkipalvelutyöryhmän ehdotuksiin. Muistiossaan työryhmä totesi muun muassa, että pankkipalveluiden saatavuutta voidaan parhaiten edistää lisäämällä palvelujen tarjontaa. Taustalla on tietenkin se kehitys, mikä pankkisektorilla on kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut. Konttorien ja pankkien henkilökunnan määrä on vuoden 1990 jälkeen puolittunut. Tätä kehitystä osaltaan selittävät pankkien tarve karsia kustannuksiaan pankkikriisin jälkeen sekä pankkisektorilla tapahtunut yhdentyminen.

Myöskin tietotekniikan kehitys pankkisektorilla on ollut nopeaa. Tämä on lisännyt pankkipalvelujen saatavuutta erityisesti niiden asiakkaiden osalta, joilla on sähköiseen asiointiin tarvittava välineistö ja riittävä kyky välineiden käyttöön. Tekniikan ja teknologian kehittyminen on johtanut myös siihen, että muillakin kuin perinteisillä talletuspankeilla on mahdollisuudet tarjota erityisesti maksamiseen liittyviä palveluja. Mahdollisuus tarjota nykyistä laajemmin sähköisiä maksupalveluja on merkityksellinen etenkin kauppaliikkeille.

Meillä rahoituspalvelujen tarjonta on perinteisesti ollut talletuspankkien tehtävänä. Tätä asemaa on lainsäädännössä suojattu muita tahoja koskevalla kiellolla ottaa vastaan talletuksia. Ainoa poikkeus ovat olleet säästökassatoimintaa harjoittavat osuuskunnat. Nyt lakia ollaan siis muuttamassa, kuten ed. Luhtanen totesi, siten, että muutkin kuin talletuspankit saavat ottaa yleisöltä muita takaisin maksettavia varoja kuin talletuksia. Näitä varoja voidaan vastaanottaa ainoastaan maksujen välitystä ja sähköisen rahan liikkeellelaskua varten. On siis huomattava, että jatkossakin ainoastaan talletuspankit saavat vastaanottaa yleisöltä talletussuojan alaisia varoja ja ainoastaan näitä voidaan kutsua talletuksiksi.

Näihin tulevaisuudessa käytännössä kauppaliikkeiden keräämiin takaisin maksettaviin varoihin liittyy ainakin pari ongelmaa. Näitäkin ed. Luhtanen jo puheenvuorossaan käsitteli.

Ensinnäkin on se merkittävä ongelma, että näillä varoilla ei ole talletussuojaa. Kauppaketjut voivat toki luoda omia vakuusjärjestelyjään. Kyse on siis selkeästi riskisijoituksesta, mistä on tehokkaasti tiedotettava, kuten talousvaliokuntakin mietinnössään toteaa. Sinänsä tällaisissa sijoituksissa ei ole mitään ainutlaatuista, onhan meillä paljon muitakin riskipitoisia sijoituskohteita. Tässä tapauksessa kuvittelisin, että varoja pyritään hankkimaan pankkitilien korkoja korkeammilla koroilla näille asiakastileille. Mutta joka tapauksessa on siis syytä korostaa asiasta tiedottamista, koska tällaisten varojen keräämisestä saattavat olla kiinnostuneita sellaisetkin tahot, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Toinen ongelma liittyy kerättävän summan ylärajaan, joksi hallitus esitti 3 000 euroa ja johon valiokuntakin päätyi. Mielestäni perusteluja löytyy sekä pienempään että suurempaan summaan, joten tässä asiassa kirkko on rakennettu keskelle kylää. On kuitenkin selvää, että pienituloiselle 3 000 euroa, varsinkin siinä tapauksessa, että hän sen menettäisi, on erittäin suuri raha.

Mitä sitten tulee asiakkaan oikeuteen saada peruspankkipalveluja, niin minun mielestäni valiokunta erinomaisella tavalla selkiytti tätä asiaa käsittelevää 50 a §:ää.

Arvoisa rouva puhemies! Yksi tähän lakiesitykseen liittyvä peruskysymys on, onko lakiesitys ristiriidassa Euroopan unionin luottolaitostoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin kanssa. Ainakaan valtiovarainministeriön käsityksen mukaan esitys ei ole ristiriidassa direktiivin kanssa. Päinvastaisesta tulkinnasta nimittäin valtiovarainministeriön mukaan seuraisi, että esimerkiksi nykyinen säästökassatoiminta olisi katsottava EU-oikeuden vastaiseksi, samoin yksityisten osakeyhtiöiden joukkovelkakirjojen liikkeellelasku. Tästä asiasta on toki kyllä toisenlaisiakin näkemyksiä, ja ehkäpä lopullinen ratkaisu tähän asiaan aikanaan löytyy Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kautta.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä kyllä kävi hyvin ilmi, että laki on sinänsä huolellisen valmistelun tulos, jossa kompromisseja on joutunut tekemään varmaankin jokainen taho, jota tämä laki loppujen lopuksi koskee, mutta sinänsä se on kannatettava näine muutoksineen, jotka valiokunta on tehnyt. Tässä on kuitenkin monessa asiassa laitettu se kirkko keskelle kylää, niin kuin ed. Kallio totesi tämän summan osalta, mikä asiakastilille enintään voidaan laittaa.

Mutta ne kaksi ongelmakohtaa nimenomaan olivat ensinnäkin se, että kun nämä yritykset harjoittavat tätä niin sanottua rajoitettua luottolaitostoimintaa eli ottavat vastaan varoja asiakastileille, heidän pitää tehdä asiakkaille selväksi se, että kyseessä ei ole pankkitalletukseen verrattava talletus ja että näillä asiakastilivaroilla ei ole lakisääteistä talletussuojaa. Tämä on asia, jota ilman muuta viranomaisten tulee seurata, kun asiakastilejä markkinoidaan.

Olen samaa mieltä kuin edelliset puhujat tästä 3 000 euron maksimisummasta. Minusta on hyvä aloittaa tällä ja katsoa sitten myöhemmin, joudutaanko sitä muuttamaan, niin kuin Ruotsissa on tehty. Sitähän ollaan Ruotsissa nyt jatkossa korottamassa.

Toinen kysymys oli tämä 50 a §, jossa säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin. Olen aivan samaa mieltä edellisten puhujien kanssa siitä, että oikeastaan me pystyimme aika ongelmattomasti valiokunnassa löytämään uudenlaisen muotoilun tälle pykälälle, ja se, että nämä välttämättömät peruspankkipalvelut turvataan luonnollisille henkilöille tarpeellisine tilinkäyttövälineineen, oli tarpeellinen asia ja muutos.

Juhani   Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen lakiesitystä valiokunta jonkin verran korjaili ja esimerkiksi talletusten osalta tarkensi hyvin sitä, mikä on talletus: talletus saadaan ottaa vastaan ainoastaan sellaisille tileille, jotka Rahoitustarkastus on hyväksynyt, ja talletus korvataan rahastosta.

Toinen asia oli, kenellä tilioikeus pitää olla. Minusta siihen tuli hyvin selkeä kanta, ja tarkennukset ovat minusta ihan asialliset. Siinä voidaan myöhemmin miettiä, kun itsenäiset ammatin- ja elinkeinonharjoittajat ovat oikeutettuja näihin tileihin, onko sitä myöhemmin jatkossa laajennettava tai tarkennettava.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ovat valiokunnan puheenjohtaja ja jäsenet käyttäneet hyviä puheenvuoroja, ja asia on valiokunnassa selkeytynyt hallituksen ehdotuksesta mielestäni oivalla tavalla.

Kysymyksessä on hyvin merkittävä laki, todella merkittävä laki, kun annetaan mahdollisuus kauppaliikkeelle aloittaa rajoitettu luottotoiminta.

Valiokunnan mietinnössä todetaan se, että asiakastileille sijoitettuihin varoihin liittyvistä riskeistä asiakasvarojen vastaanottajan on tiedotettava asiakkaalle tilinavauksen yhteydessä. Edelleen todetaan se, että asianomaisten viranomaisten tulee seurata asiakastilien markkinointia ja asiakastileille vastaanotettavien varojen määrän kehitystä sekä tarpeen vaatiessa puuttua epäkohtiin. Tämä on tärkeä kysymys, mutta kysymys kuuluu: Millä tavalla nyt sitten ne tahot, joilla on tämä rajoitettu luottolaitostoimintamahdollisuus, informoivat näistä riskeistä asiakkaita? Ohjeistetaanko liikelaitoksia, ja millä tavalla ohjeistetaan? Toisaalta kysymys kuuluu valvonnasta: Miten valvotaan tätä toimintaa? Uskon, kun en itse ole talousvaliokunnassa, että tätä kysymystä on kyllä valiokunnassa varmasti käsitelty ja asiantuntijat ovat käsityksiään siitä lausuneet, mutta oikeastaan mielelläni kuulisin, millä tavalla nämä kysymykset siellä ovat esille nousseet.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Laitinen totesi, tämähän on hyvin merkittävä uusi avaus uutena toiminta-alueenakin. Mutta erittäin merkittävähän tämä on tietysti aluepoliittisestikin, koska kuten valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheessaan sanoi, pankkipalvelut ovat useilla seuduilla etääntyneet ja siihen nähden tämä on hyvin tärkeä syrjäseutujen asukkaille.

Tässä on käyty keskustelua siitä problematiikasta, joka tulee seikasta, että näillä ei ole sillä tavalla vakuuksia kuin normaaleilla pankkitalletuksilla. Ed. Laitinen kysyi, miten toiminta tässä järjestetään. Mielestäni tässä pitää järjestää hyvin selkeä ohjeistus näille toimijoille, jotka ryhtyvät tähän toimintaan, koska se on monille heistäkin täysin uusi. Tämä on ehdottomasti sen kokoluokan ohjeistus, että se täytyy tehdä keskitetysti sillä tavalla, että siihen ei jää minkäänlaisia aukkoja, ja koska näitten tulevien toimipaikkojen vastuu tulee tässä olemaan erittäin suuri, myös niiden kannalta tämän ohjeistuksen pitää olla hyvin selkeä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä asiakastilien avaamismahdollisuus nyt osakeyhtiöissä ja osuuskunnissa mahdollistaa asiakkaiden talletukset tileille, joista voivat sitten suorittaa omia ostoksiaan ja toisaalta myös nostaa käteistä rahaa. Tässä nostettiin juuri esille tiedotus elikkä asiakkaalle tiedottaminen siitä, että kysymys on nimenomaan asiakastilistä, jolla ei ole talletussuojaa eikä myöskään laillista vakuutta. Valiokunnassa käytiin tästä asiasta tiedottamisen osalta varsin pitkä ja perusteellinen keskustelu. Uskon niin, että kun mietinnön sitten asian käytännössä soveltavat huolellisesti lukevat, niin myös osaavat toimia tiedottamisen osalta oikein.

Se on isompi kysymys, kuka sitten valvoo näitten varojen kertymiä. Tosin myös sitä puntaroimme, voiko syntyä riskitilanteita, että lähdetään esimerkiksi korkokeinoin hakemaan rahaa paljon sisälle ja sitten sitä kautta voikin tulla ongelmia eteen ja huomataan, että asiakkaat menettävät varansa. Toisaalta uskon niin, että nyt kun nämä uudet toimijat lähtevät liikkeelle ne joutuvat kuitenkin varsinkin erityisessä kilpailutilanteessa erilaisia kilpailukeinoja käyttäessään erillisen tarkastelun kohteeksi. Se mahdollistaa tietenkin nopean viranomaispuuttumisenkin tähän asiaan.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan vastauksena juuri siihen korostan, että tilin avaamisen yhteydessä asiakkaalle on kerrottava siitä, että näissä tileissä ei ole siis lakisääteistä vakuutta, vaan riski on aina asiakkaan itsensä. Mutta toisaalta lakiesityksen mukaan osuuskunnat tai osakeyhtiöt ovat niitä kauppoja, jotka näitä asiakastilejä ylipäätään avaavat, ja niillä on sitten erilaisia omia keskinäisiä vakuusjärjestelmiä olemassa. Tietysti korostan, että ne eivät ole lakisääteisiä, mutta siellä takana kuitenkin on olemassa tällaiset ketjut, että riski ei ehkä niin hirvittävän suuri ole. Korostan kuitenkin, että kun kaikki on mahdollista, niin lopullinen riski on aina asiakkaalla itsellään.