Anu Vehviläinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään, että pienintä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa nostettaisiin 19,90 euroon päivältä ja korotuksen jälkeen pienin päiväraha olisi samalla tasolla työttömän peruspäivärahan ja työmarkkinatuen kanssa. Miksi tämä lakialoite on tehty? Keskustassa pidetään kaikkein pahimpana perhepolitiikan ongelmana sitä, että minimipäiväraha on tällä hetkellä noin 10 euroa eli yli puolet pienempi kuin alin työttömyysturvaetuus on. Minimiäitiyspäiväraha ei ole koskaan ollut järin suuri, mutta onnettominta sen kannalta on ollut Lipposen ensimmäisen hallituksen siihen kohdistama leikkaus.

Vuonna 95 pienin äitiyspäiväraha leikattiin nykyiselle 60 markan eli 10,09 euron tasolle. Tämä tehty leikkaus merkitsi 360 markan lovea äidin perusturvaan kuukaudessa, siis 360 markan leikkausta. Samalla kun leikkaus tehtiin, sidottiin äitiyspäiväraha kotihoidon tuen leikattuun tasoon ja irrotettiin sairauspäivärahasta. Sen sijaan määräytymisperusteena säilytettiin edelleen verotettavat työtulot, vaikka taso sidottiinkin kotihoidon tuen tasoon. Tämä kytkentä on ristiriitainen, ja äitiyspäivärahan tason korottamisen lisäksi pidän tärkeänä, että myös määräytymisperusteita uudistettaisiin pikaisesti.

Äitiyspäivärahan määräytymisperusteiden uudistaminen olisi järkevää myös useampia lapsia peräkkäin haluavien vanhempien kannalta. Tällä hetkellä tilanne on muun muassa seuraavanlainen: Äiti saa ensimmäisestä lapsestaan ansioon sidottua äitiyspäivärahaa, mutta jos hän jää vanhempainvapaan jälkeen hoitovapaalle eikä mene työhön ja tulee uudestaan raskaaksi, hän ei enää saakaan tästä toisesta lapsesta ansioon suhteutettua päivärahaa vaan tippuu minimiäitiyspäivärahalle. Näin perheitä rangaistaan taloudellisesti siitä, että he haluaisivat tehdä lapsia peräkkäin. Rivien väliin nykylainsäädäntöön sisältyy pakko mennä töihin lastenteon välissä. Tässä ei ole mitään järkeä, ei perheiden kannalta eikä myöskään alhaisesta syntyvyydestä kärsivän Suomen kannalta. Tämä peräkkäisistä lapsista aiheutuva ongelma tulee perheelle melkein aina yllätyksenä. Mikäli aloitteemme minimiäitiyspäivärahan korottamisesta ei mene läpi, niin vähintä, mitä hallitus voisi peräkkäisiä lapsia haluavien tilanteen helpottamiseksi tehdä, on tiedottamisen lisääminen. Perheille pitää avoimesti kertoa, mikä heitä uhkaa, jos aikovat lapsia peräkanaa, ilman äidin työssäkäyntiä lapsien syntymisen välillä tehdä.

Arvoisa puhemies! Minimiäitiyspäivärahan alhaiseen tasoon on kiinnitetty viime aikoina paljon huomiota myös asiantuntijoiden, eri järjestöjen ja kirkon piirissä. Mainitsin jos tuossa edellisessä kohdassa arkkipiispa Paarman johtaman kansalaisvaltuuskunnan kannanoton, mutta erittäin merkittävä kannanotto sisältyi myös valiokuntaneuvos Arajärven vajaa viikko sitten esittämään tohtorinväitöskirjaan. Siellähän hän toteaa, että minimiäitiyspäivärahan taso ei ole lainmukainen.

Myös itse olen yrittänyt pieneltä osin herättää keskustelua minimiäitiyspäivärahan tason laillisuudesta. Jätin asiasta yli vuosi sitten kantelun oikeuskanslerille. Pääkohdat kantelussani olivat seuraavat: on tutkittava, oliko vuoden 96 alusta voimaan astunut leikkaus perustuslain heikennyskiellon vastainen; on tutkittava, täyttääkö 60 markan eli 10,09 euron päiväraha toimeentuloturvan lakisääteisen tason; on tutkittava, turvaavatko Lipposen hallitusten tekemät valtion tulo- ja menoarviot vuosilta 1996—2001 ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistason; on tutkittava, kohtelevatko valtion budjetit vuoden 96 jälkeen kansalaisia yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti ja loukkaavatko budjetit syrjintäkieltoa elämäntilanteen osalta; on tutkittava, onko valtioneuvosto menetellyt virheellisesti minimiäitiyspäivärahan osalta.

Kanteluni perustui perustuslain 19 §:ään. Vastausta tähän kanteluuni en ole vielä saanut. Olen toista vuotta sitä odottanut ja useampaan kertaan kysellyt. Tällä viikolla myös eduskuntaryhmäni kiirehti vastauksen saamista.

Arvoisa puhemies! Viimeisen parin kolmen vuoden aikana olen ihmetellyt, miten minimiäitiyspäivärahan leikkaus meni aikanaan läpi niin pienellä julkisella ja poliittisella huomiolla. Edes keskusta, itseni mukaan lukien, ei pitänyt silloin asiasta riittävää ääntä, voi olla, että siksi, että silloin leikattiin paljon ja niin monesta paikasta, että pienellä päivärahalla olevat äidit eivät saaneet viestiään läpi ja riittävää huomiota asialleen.

Tänä päivänä minimiäitiyspäivärahan pienuus huomataan laajemmin. Voin sanoa, että kahden kolmen viime vuoden aikana tämä on ollut asia, josta minuun on oltu ehdottomasti eniten yhteydessä ja eri puolilta Suomea. Kaikki eivät kuitenkaan ongelmaa vielä tänäkään päivänä tiedosta, ja hallitus on ollut asiassa harvinaisen kylmäkiskoinen. Ensi vuodelle esitetty 1,36 euron korotus pienimpään äitiyspäivärahaan on kosmeettinen. Vaikka hallitus korjaa pienimmän äitiyspäivärahan tasoa työttömän osalta, silti vielä pitkälti yli 20 000 äitiä — yrittäjiä ja opiskelijoita, pätkätöitä tekeviä tai juuri valmistuneita äitejä — jää yhä 11,45 euron päivärahalle.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen erityisesti SDP:n nuivaa suhtautumista pienimmän äitiyspäivärahan nostoon. Esimerkiksi todellakin pääministeri Lipponen priorisoi lapsilisien korotukset ensimmäisen ja toisen lapsen osalta minimiäitiyspäivärahan noston edelle. Toivoisin, että sisaret ja veljet sosialidemokraateissa voisivat tutustua valiokuntaneuvos Arajärven väitöskirjaan näiltä osin ja tulla rintamaan pienimmän äitiyspäivärahan saattamiseksi alimman työttömyysturvan tasolle.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on aika runsaasti tutkimustietoa lapsiperheistä ja myöskin siitä, miten nämä leikkaukset, jotka silloin 95 päätettiin ja 96 toteutettiin, ovat vaikuttaneet perheisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaaliturvaraportti kertoo, että äitien sosiaaliturva on heikentynyt oleellisesti viime vuosina. Raportin mukaan pienintä äitiyspäivärahaa sai kymmenen vuotta sitten v ain 6 prosenttia äideistä. Nyt tiedämme, että se on noin 30 prosenttia, eli yli neljännes joutuu tulemaan toimeen tällä pienimmällä äitiyspäivärahalla.

Aivan aiheesta valiokuntaneuvos Arajärvi väitöskirjassaan kiinnitti nimenomaan huomiota tähän perusturvan näkökulmasta. Olisi tietenkin hyvä, että perustuslakivaliokunta pystyisi arvioimaan sen uudestaan. Täytyy ottaa huomioon, että sehän oli äänestyspäätös myöskin siellä. Keskusta ei ole koskaan hyväksynyt näitä perusturvaan kohdistuvia leikkauksia, ei perustuslakivaliokunnassa myöskään äitiyspäivärahan leikkausta, ei äideille kohdistuvaa sairauspäivärahan leikkausta — kohdistuu toki muillekin, mutta nimenomaan myöskin perheenäideille — emmekä me ole hyväksyneet näitä perheisiin kohdistuvia leikkauksia.

Nimenomaan äideille kohdistuva sairausvakuutuspäiväraha, että 55 päivää on karenssia, jolloin päiväraha voi olla 0 euroa, ja pienin äitiyspäiväraha olivat kipupisteitä valiokuntaneuvos Arajärven väitöskirjassa, näin voi sen tulkita, kipupisteitä suomalaisessa sosiaaliturvassa. Kun hän esittää lehtihaastattelussa, että mennään ihan ytimeen, puututaan siihen turvan ytimeen, niin ovatko ne juuri nämä? Itse katsoisin, että näin taitaa asianlaita olla. Nämä ovat sinne ytimeen puuttumista, siis pienimmän sairausvakuutuspäivärahan poisto ja sen palautus niin, että jää näin pitkä karenssi, 55 vuorokautta, ja sitten tämä kyseessä oleva alin äitiyspäiväraha. On ilman muuta selvää, että monelle pienituloiselle opiskelijalle, pätkätyön tekijälle, työttömälle, yksinyrittäjälle, vastavalmistuneelle on kyllä kohtalokasta täyttää taas se lain kirjain, että yhteiskunnan on luotava ne edellytykset, että vanhemmat voivat huolehtia lapsistaan ja siitä kasvatusvastuusta. Tämähän on myöskin lakiin kirjattu. Jos näin pieni on tämä äitiyspäiväraha, niin kuinka voi tämän lain kirjaimen tällainen vanhempi täyttää? Ei tietenkään mitenkään voi kasvatusvastuuta näin olen siltä osin noudattaa.

Professori Katja Forssén Turun yliopistosta on tuonut myöskin esille näitä lapsiperheisiin kohdistuneiden leikkausten vaikutuksia. Hän on professori, joka on siellä hyvin arvostettu ja tutkii nimenomaan köyhyyden näkökulmasta. Hän on arvioinut, että noin 64 000 lapsiperheen ja 255 000:n niihin kuuluvan henkilön toimeentulo on niukkaa. Hälyttävää on, että tutkimukset yksiselitteisesti kertovat lapsiköyhyyden lisääntyneen. Kyllä näiden tutkimustulosten pitäisi nyt herättää nukkuva hallituskin tältä osin, ja pitäisi kiireellisesti tuoda eduskuntaan nämä esitykset.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden palvelujen ja toimeentuloturvan laiminlyöntien kustannukset ovat nähtävissä. Lasten ja nuorten lisääntyvät kouluvaikeudet ja mielenterveysongelmat, lasten huostaanottojen ja lastensuojelun tarpeen kasvu on otettava vakavina oireina perheiden tilanteesta. Erityisesti Kuntaliitosta on juuri viestitetty huostaanottojen, lastensuojelutarpeen, voimakkaasti kasvamisesta viime aikoina. On todettava, että panostaminen lasten ja nuorten hyvinvointiin tuo tulevaisuudessa panostukset takaisin monin verroin. Nyt on vihdoin ryhdyttävä määrätietoisesti parantamaan perheiden tilannetta, ja siihen tähtää nimenomaan tämä lakialoite.

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on yksi osa keskustan vaihtoehtoista talous- ja budjettipolitiikan linjaa, osa meidän vaihtoehtoista budjettiamme, ja tämä on erittäin kannatettava aloite. Se on myös osa keskustan perhepolitiikan linjaa. Jos pitäisi näistä perhepolitiikan korjauksista yksi asia valita, joka on ensimmäisenä korjattavien listalla, niin kyllä se ilman muuta tämän pienimmän isyys-, äitiys- ja vanhempainpäivärahan korotus on. Kyse on kieltämättä tällaisesta hämmästyttävästä porsaanreiästä suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä. Kyllä pohdinnat siitä, onko tämä perustuslain mukaista, ovat aivan oikeutettuja.

Ed. Vehviläinen puheenvuorossaan pohdiskeli sitä, että silloin kun nämä leikkaukset Lipposen hallituksen toimesta tehtiin, tämä asia ei noussut kovinkaan keskeisesti esille. Hän totesi, että ehkä syynä oli se, että silloin oli niin paljon muitakin leikattavia kohtia, että sinne hukkui moni muukin huono teko. Ehkä yksi selitys sille on myös se, että aikaisemmin tämä minimiturva koski huomattavasti pienempää joukkoa kuin nyt. Ed. Hyssälä puheenvuorossaan totesi, että kymmenen vuotta sitten 6 prosenttia äitiyspäivärahan saajista kuului tähän joukkoon ja nyt tuo joukko on kasvanut jo lähes kolmannekseen, joten kyse on erittäin isosta määrästä ihmisiä. Kun tämä aiheuttaa selkeitä ongelmia toimeentulossa ja vaikuttaa perheen suuriin ratkaisuihin, kuten siihen, mikä on lapsilukumäärä ja koska lapsia yritetään edes hankkia, on selvää, että tämän vaikutukset ovat erittäin kielteiset.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläisen lakialoite on todella hyvä, ja sama on myös meillä kristillisdemokraateilla vaihtoehtobudjetissamme. Vaikka taso on vähän erilainen, asia on aivan sama, joten olemme perhepoliittisessa linjauksessa samoilla linjoilla.

Kun olen katsonut Lipposen toisen hallitusohjelman sisältöä siitä näkökulmasta, miten perhepolitiikka siihen on kirjattu, se on todella surullista luettavaa. Lipposen hallitusohjelmassa ei näitä asioita ole, joita nyt tässä ja edellisessä aloitteessa ja myös vielä tulevissa on, mitä seuraavaksi käsittelemme. Tämänlaista painotustahan ei Lipposen hallitusohjelmassa ole. Lieneekö se sitten syynä siihen, että puheen tasolle jäädään ja näihin ei ole saatu korjauksia.

Tiedämme todella, että lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Täällä on moneen kertaa mainittu Arajärven väitöskirja, joka koskettaa perusturvan näkökulman nostattamista, ja samoin haluan tässä yhteydessä nostattaa tämän asian perusturvakysymykseksi. Niin kuin täällä ed. Vehviläinen hyvin toi esille, tätä on myös tarkasteltava siitä näkökulmasta, ja nimenomaan perheiden näkökulmasta, jotka suunnittelevat tulevaisuutta, siis yksilöperheiden näkökulmasta, mutta kyllä tämä asia olisi nähtävä myös väestöpoliittisena kysymyksenä ja lähdettävä ratkaisemaan sen vuoksi. Aloitteen perusteluissa sanotaan, että tämä on perhepolitiikan pahin epäkohta, ja tähän on helppo yhtyä, mutta varmasti näitä on muitakin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänä iltana käymme keskustan ryhmäaloitteitten pohjalta tärkeää perhepoliittista keskustelua, jossa kiinnitämme vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan huomiota, joka ongelma, jollei siihen korjausta saada, on paheneva ongelma. Perheiden taloudellinen toimeentulo on asia, josta vastuullisen yhteiskunnan on kannettava huolta. Jos lapsiperheissä on taloudellisesti tiukkaa, niin se kyllä kostautuu hyvin monella tavalla. Mainittu Arajärven väitöskirja on erinomainen tutkimus, joka kertoo tämän hetken yhteiskunnallisen tilan, ja siitä tulee tehdä selkeät johtopäätökset.

Lakialoitteen ehdotus, että pienin äitiys-, isyys- ja vanhempainraha nostettaisiin 19,90 euroon ensi heinäkuun alusta alkaen eli samaan kuin työttömän peruspäiväraha, on varsin oikeudenmukainen lähtökohta. Siitä voidaan parantaa, mutta edes tähän tulisi päästä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun katson tätä salia, tunnistan sen keskiosasta edustajat, jotka ovat täällä paikalla. He edustavat keskustaa. Olen varma ja vakuuttunut, että he ovat siinä määrin nyt tälle käsittelyssä olevalle asialle vihkiintyneet, että minuutti tuohon vedenjuontiin, minkä suoritin, oli perusteltu ja sille oli hyväksyntä kuulijoiden puolelta.

Arvoisa puhemies! Kyllä aika oireellista on tämän asian käsittelytilanne tässä salissa. Koko vasemmistoliitto ja kaikki sosialidemokraatit ovat poissa eikä vihreitäkään täällä näy, vihreitä, jotka olivat seitsemän ja puoli vuotta hallituksessa. Nyt loppusuora ennen vaaleja on täällä meneillään, ja heihin toivoni panin, mutta näköjään heiltäkään ketään ei tässä tilaisuudessa ole paikalla. Kokoomuksesta ei voinut kovin paljon odottaakaan. Eivät nämä asiat kokoomusta kovin paljon kiinnosta.

Alin äitiyspäiväraha, vanhempainraha, sen taso, sen tason nostaminen, sen kuvittelisi olevan sellainen asia, joka saa liikkeelle erityisesti vasemmistoryhmistä edustajia. Kun täällä on aika pitkään tullut oltua, minä muistan monet monet sellaiset illat ja yöt, joiden aikana erityisesti vasemmistoliiton piiristä on noustu todistamaan sen välttämättömyydestä, kuinka lapsiperheiden, erityisesti pienituloisimpien perheiden, asiaa tämän talon, tämän salin pitää ajaa. Nyt tänä iltana ja tässä on käsittelyssä lakialoite, joka parantaisi juuri tätä ongelmaa, tätä epäkohtaa, edes siihen vähimpään kohtuulliseen, mitä voidaan edellyttää.

Erityisesti sen seurauksena, että valiokuntaneuvos Arajärvi väitteli muutama päivä sitten, tunnisti tämän ongelman ja nosti kysymyksen tämän asian korjaamisen tarpeesta, erityisesti tämän olisi kuvitellut liikuttavan vasemmistoliittoa ja sosialidemokraatteja monestakin eri syystä. Yhtäältä siitä syystä, että nyt tämän ongelman on todennut se valiokuntaneuvos, joka kirjoitti aikanaan mietinnön tästä asiasta, kirjoitti sen mietinnön, jolla hallituspuolueet leikkasivat neljänneksellä alinta äitiyspäivärahaa silloisesta noin 80 markasta 60 markkaan. Myöskin siitä syystä tämän Arajärven nyt julki tuoman asian täällä käsittelyssä olisi toivonut vasemmistosta olevan edustajan, että tällä hetkellä korkealla valtakunnallisella päätöksentekopaikalla on henkilö, joka oli tuolloin mukana hallituksessa, joka leikkasi tuon alimman äitiyspäivärahan sanotusta tasosta, 80 markasta, 60 markkaan. Lipposen ensimmäisessä hallituksessa istui ministerinä myöskin nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Arvoisa puhemies! Tämä kaikki tausta huomioon ottaen, huomioon ottaen sen, että sitten tuon kahdeksan vuoden taustan kansalaisten ansiot ovat nousseet muutamalla kymmenellä prosentilla, kun ministeritasolla olevan kansalaisen verotus on keventynyt lähes 40 000 markkaa kuukaudessa (Keskustan ryhmästä: Vuodessa!) — anteeksi, vuodessa; tärkeä korjaus, ei olennainen mutta merkittävä — kaikki tämä huomioon ottaen se, että alin äitiyspäiväraha edelleenkin on näin mitättömässä tasossa, missä se on, on suuri häpeä, perhepolitiikan häpeä koko Suomen kannalta.

Arvoisa puhemies! Nyt toivonkin, kun vielä eduskunnalla on aikaa perehtyä tähän nyt jätettyyn aloitteeseen — olen täällä havainnutkin valiokuntaneuvos Arajärven väitöskirjan monien kansanedustajien käsissä — että myöskin sen sanoma tutkaillaan ja arvioidaan tämän aloitteen tarpeellisuus, sen oikeellisuus ja sen perusteltu sauma ja tarkistetaan tätä lakia, kun meillä siihen mahdollisuus nyt on, edes siihen tasoon, mitä tässä aloitteessa esitetään. Arvoisa puhemies! On niin mainio aloite, että todellakin toivon menestystä sen eteenpäinviemiselle.

Arvoisa puhemies! En nyt malta olla tässä lopuksi sanomatta sitten ihan tämmöisestä menettelytapakysymyksestä. Kyllä se vähän erikoinen tämä meidän marssijärjestyksemme tässä talossa on aidon parlamentarismin toimivuuden kannalta. Oppositiolta odotellaan viikkokausia, sanotaan ja kysytään, milloin teidän vaihtoehtonne ovat valmiina jnp., ja sitten kun ne saadaan valmiiksi hyvissä ajoin kuitenkin ennen kuin niiden ratkaisun hetki on olemassa, niin sitten ne yleensä käsitellään kaikkien muiden tärkeiden asioiden ja tärkeitten istuntojen jälkeen, sellaisissa istunnoissa, jotka pidetään yöllä ja sellaisessa tilanteessa, jossa kaikki muut asiat on jo käsitelty. Vähintä, mitä toivoisi jatkoa ajatellen, on, että ainakin muutaman kerran istuntokaudessa olisi sellainen istunto, joka olisi nimenomaan niin sanotusti opposition istunto, sellainen istunto, jossa ne asiat, jotka oppositio on sitä istuntokautta silmällä pitäen priorisoinut korkealle tasolle, saavat prime time -ajan tämän talon toimintatavassa ja sellaisen ajan, että myöskin ne ministerit, joiden toimialaan aloitteet kuuluvat, ovat täällä paikalla, antavat kommenttia ja ovat keskustelemassa aloitteita esittelevien opposition edustajien kanssa. Nyt tämä metodiikka ei meinaakaan toimia.

Täällä toisaalta on ihan turha käydä mitään todistamassa, mutta pakkohan sitä on palkkansa eteen jotakin tehdä.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä minimiäitiyspäivärahan leikkaushan kuului Lipposen ensimmäisen hallituksen tekemiin todella suuriin perhepoliittisiin leikkauksiin. Kun toimin tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, muistan hyvin, että jatkuva työ oli vastalauseiden kirjoittaminen, koska lakiesityksiä leikkauksista tuli alussa lähes päivittäin. Se, että tämä asia ei saanut niin suurta julkisuutta, johtui siitä, että samanaikaisesti leikattiin niin monia perhe-etuuksia, että jos kaikki ne puheet ja vastalauseet, mitä keskusta julkisti tuolloin ja jätti, olisi lehdissä julkaistu, niin eihän niihin lehtiin olisi mitään muuta sopinutkaan. On päivänselvää, että korkeintaan silloin tiedotusvälineissä oli jokin sutkaus, jonka onnistui yleensä joku hallituspuolueen edustaja lonkalta heittämään, mutta varsinaista asian ydintä hyvin harvasta tiedotusvälineestä silloin löysi. Samanaikaisesti tämän sairausvakuutuslain muutoksen kanssahan alennettiin myöskin normaaleja sairauspäivärahoja, vietiin kokonaisuudessaan monilta ihmisiltä koko minimisairauspäiväraha. Se oli todella ikävä asia, ja luulisi, että edes nyt, kahdeksan vuoden kuluttua ja vaalien edellä, hallitukselta löytyisi sen verran ryhtiä, että se palauttaisi edes minimiäitiyspäivärahan asianmukaiselle tasolle, niin että meidän ei kansallisesti tarvitsisi hävetä tätä asiaa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pienen laskelman teimme: kun tätä asiaa äsken käsiteltiin, ed. Pekkarinen, meitä kristillisdemokraatteja oli noin 20 prosenttia paikalla ja edustamaanne puoluetta keskustaa oli alle 20 prosenttia, noin 17 prosenttia, tämän tärkeän asian keskustelussa mukana. Mutta on todella tärkeää, että täällä puhutaan yhteisestä tahdosta, mikä on nyt tahto korjata.

Me kristillisdemokraatit teimme tästä samasta asiasta esityksen noin kaksi kuukautta sitten ja vihreä liitto noin kuukausi sitten, ja nyt keskustan erittäin hyvä lakialoite on tässä käsittelyssämme. Hallituksella on ollut jo aikaa tähän asiaan perehtyä ja olisi ollut aikaa jo korjata tämä. Tietysti nyt on kysymys ennen kaikkea poliittisesta tahdosta, löytyykö tahtoa korjata tämä epäkohta. Perheiltä on tullut viesti, odotukset tähän suuntaan. Mikä meillä on erittäin suuri ja vahva tuki, ajattelen näin, on se, mitä tutkijat ja asiantuntijat ovat sanoneet, ja valiokuntaneuvos Arajärven väitöskirja parhaimmillaan tukee näitä esityksiä. Nyt jos koskaan on syytä vastata niihin tutkijoiden ja asiantuntijoiden viesteihin ja perheiden viesteihin, joissa odotetaan, että nämä pahimmat kipukohdat ja epäkohdat korjataan. Varmastikaan ei ole kysymys rahasta, niin kuin monissa puheenvuoroissa on tullut esille. Näin saadaan näille perheille nimenomaan sitä paljon peräänkuulutettua ostovoimaa, mutta ennen kaikkea lasten ja perheiden hyvinvointia ja mahdollisuutta elää saman tasoista, saman arvoista elämää kuin parempituloisissa, korkeammissa tuloluokissa olevat perheet. Se on myöskin oikeudenmukaisuuskysymys ja varmasti myöskin ihan perusturvakysymys, johon nyt on mahdollisuus tämän syksyn aikana vastata.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ihan aluksi ed. Leea Hiltuselle prosenttilaskuista. Sille ei ehkä tässä tilanteessa hirveästi ole sijaa. Kalliksen laskuopin mukaan yhteisestä uudesta puolueesta olisi paikalla nyt 37 prosenttia varmaankin. Mutta me iloitsemme, että tässä lakialoitteessa kristillisdemokraatit voivat yhtyä keskustan ed. Anu Vehviläisen johdolla tehtyyn erinomaiseen aloitteeseen. Näin ollen voitte olla tukemassa linjakasta oppositiopolitiikkaa tämänkin asian suhteen.

Arvoisa puhemies! Itse tästä asiasta on kyllä todettava, että on melko yllättävää, kun kuulee hallitusryhmien edustajien puheita niin turuilla kuin toreillakin ja muun muassa tämä asia tuntuu olevan hyvin tärkeä puheissa, että nyt kun tätä asiaa käsitellään eduskunnassa, paikassa, jossa asialle voidaan jotain tehdä, ei yhtään hallitusryhmän edustajaa ole paikalla. Ainoastaan herra puhemies on ainoana todistamassa tätä keskustelua. Näin ollen tuntuu kyllä hiukan erikoiselta sanojen ja tekojen välinen suuri ristiriita.

Mielestäni tämä esitys on erittäin kannatettava, ja voi sanoa näin, että kun me puhumme sivistysyhteiskunnasta ja hyvinvointiyhteiskunnasta, se olisi nopeasti toteutettava. On ihan oikeudenmukaista vaatia, että alinta päivärahaa saavan henkilön perusturva olisi sama kuin työttömän, joka on peruspäivärahalla taikka työmarkkinatuella. Tämä myöskin vastaa perustuslain henkeä, jonka (Puhemies koputtaa) mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen (Puhemies koputtaa) syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Arvoisa puhemies! Pidemmittä puheitta uskon ja toivon, että tämä lakialoite saa tässäkin talossa saman käsittelyn ja saman kohtalon, mikä hallitusryhmien edustajilla on eri puolilla Suomea kentillä puheissaan, eli että tämä toteutetaan.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen ed. Hiltuselle, etten huomannut mainita kristillisdemokraatteja. Tarkoitin, että tämä blokki on tässä hyvin edustettuna, jossa on keskustaa ja kristillisdemokraatteja. Kyllä huomasin, että siinä saattaa pari kolme prosenttiyksikköä enemmän olla kristillisdemokraatteja suhteessa, mutta en sitä tullut ääneen lausuneeksi.

Mutta itse tähän asiaan vielä sen verran haluan jatkaa, että asia on juuri niin kuin ed. Hiltunen äsken sanoi. Kysymys on aika paljon ollut näiden vuosien aikaan, tämä vuosi mukaan lukien, siitä, kenen kulutuskysyntää tässä tilanteessa ylipäänsä olisi pitänyt ja pitäisi lisätä. Siimeksen ja Korhosenko, joiden kohdalla pelkästään verotuksen kevennyksen kautta heidän kulutuskysyntäänsä on lisätty 40 000 vanhalla markalla vuodessa? Heidänkö kulutuskysyntänsä lisäys on ollut tälle hallitukselle tärkeä ja suuri asia, niin kuin tekojen perusteella näyttää? Samaan aikaan, jotta siellä on voitu lisätä kulutuskysyntää tähän tapaan verotuksen kevennyksen kautta, näiltä kaikista pienituloisimmilta äideiltä ja isiltä on leikattu neljännes pois. Tämä on sellainen arvovalinta, että tämä ei voi jäädä vaalien alla ja vaalien aikaan kaikissa mahdollisissa tärkeissä tilanteissa esille tuomatta. Me piirrämme kultakirjaimin tämän asian kaikkien kansalaisten, äänestäjien, nähtäväksi ja kuultavaksi. Ihmisten täytyy tietää, mitä Lipposen hallitukset näissä asioissa ovat tehneet. (Ed. Takkula: Missä on taisteleva työväenliike?)

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia vielä. Ed. Manninen aivan oikein selvitti tätä tilannetta silloin 95, kun tätä asiaa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltiin. En muista, oliko ed. Manninen äsken kuulolla, kun esittelin tätä aloitetta. Minusta oli omituinen hallituksen esitys silloin 95, että tämä sidottiin kotihoidon tukeen ja sitten nämä määräytymisperusteet jätettiin niin kuin jätettiin, ja on ilmennyt erittäin monia ongelmia tässä vuosien mittaan.

Toinen kommenttini vielä ed. Hiltuselle, kun toitte esille sen, että tässä on jo tänä syksynä ollut aiemmin sekä vihreiden että teidän puoleltanne tästä samasta asiasta aloitteet. Hyvä näin. Se osoittaa, että oppositio on tänä syksynä tässä asiassa samalla linjalla. Vihreät eivät vielä olleet tätä mieltä viime keväänä tästä asiasta, mutta ovat nyt tulleet tälle samalle linjalle. Keskustaltahan tästä on ollut useamman kerran lakialoitteita, mutta halusimme tehdä vielä tämän lakialoitteen ensi vuotta silmälläpitäen, että luvut ovat täsmälleen oikeat, 19,90 euroa, että se on samalla tasolla kuin peruspäiväraha työttömän osalta.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustan lakialoitteen perusteluissa todetaan ensimmäisessä lauseessa, että perhepolitiikan pahin epäkohta on vähimmäismääräisen äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan alhainen taso. Se on täällä tullut usean kerran sanottua. Omalta kohdaltani haluan sen vielä kerran sanoa ja vahvistaa, että omankin käsitykseni mukaan juuri näin on.

Täällä on kiinnitetty hyvin moniin asiaan liittyviin seikkoihin huomiota. Kun näinä päivinä mietitään suomalaista työvoimapolitiikkaa, arvioidaan, että Suomessa tarvitaan sen jälkeen, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle parinkymmenen vuoden päästä viimeistään, uutta työvoimaa, ja mietitään, minkälaisilla siirtolaispoliittisilla toimenpiteillä tämä työvoima voitaisiin turvata, niin kyllä lähtökohdaksi mielestäni pitäisi laittaa se, että Suomen kansa lisääntyisi ja työvoimaa saataisiin ennen kaikkea omasta takaa. Yhtenä tärkeänä tekijänä siihen, että väkilukumme lisääntyisi, on tietysti se, minkälaista perhepolitiikkaa nyt harjoitetaan. Tästäkin syystä tämä epäkohta tulisi nyt korjata.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Manninen totesi, silloin 95 ja 96 olimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jolloin nämä leikkaukset toteutuivat, ja perheet kyllä uupuivat, perheiden ääni ei silloin kuulunut, koska leikkauksia tuli niin paljon. Samaan aikaan siis lapsilisien, kotihoidon tuen leikkaus, sitten tulivat kansaneläkkeen lapsikorotusten leikkaukset, sitten tulivat työmarkkinatuen lapsikorotusten leikkaukset, minimiäitiyspäivärahan leikkaukset, toimeentulotuen leikkaukset, ja nämä leikkaukset kohdistuivat usein samoille perheille, joten leikkausten kumulatiivinen vaikutus saattoi samoissa perheissä olla todella huomattava ja tiputti tavallisen perheen köyhyysloukun alapuolelle. He joutuivat turvautumaan toimeentulotukeen ja varmaan pitkäksikin aikaa, koska tilastot osoittavat, että siellä nimenomaan kävijöitten tuensaantiaika pitkittyi. (Min. Korhosen välihuuto) — On tietysti hyvä, että tässä vaiheessa tulee vasemmistostakin joku paikalle kuuntelemaan, mitä vasemmistoliitto todella on tehnyt ja leikannut 95 ja 96 hallituksessa.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun pitkän keskustelun loppuvaiheessa saimme ministeri Korhosen tänne saliin, niin olen pakotettu kyllä kysymään ministeri Korhoselta, millä tavalla, ministeri Korhonen, te katsotte: Ovatko teidän mielestänne nämä yli 20 000 minimiäitiyspäivärahalla olevaa äitiä sellaisia, että heidän tulotasoaan ei tarvitsekaan kohottaa, vai riittääkö teille se, että ministereiden verotus on keventynyt 40 000 vuodessa? Riittääkö se, että oma pussi on leventynyt ja tätä kautta oma taloudellinen asema on vahvistunut, että te ette halua olla millään tavalla tukemassa näitä minimiäitiyspäivärahalla olevia henkilöitä?

Mielestäni, arvoisa puhemies, on kohtuullista myöskin antaa tässä hallituspuolueitten edustajille mahdollisuus vastata tähän kysymykseen tässä keskustelussa. Näin ollen myöskin kansalaiset voivat katsoa, mikä on hallituksen linjaus tässä asiassa ja millä tavalla hallitus aikoo vastata tähän keskustan tekemään hyvään lakialoitteeseen.