Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomi elää... (Hälinää)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Arvoisa edustaja, odotetaan hetken aikaa, että saadaan
hiljaisuus.
Kello poikki.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän edustajia siirtämään
neuvonpidot salin ulkopuolelle ja keskittymään
Kansaneläkelaitoksen asioihin, joista edustaja Zyskowiczilla
on nyt puheenvuoro. — Aika alkaa uudelleen, olkaa hyvä.
Arvoisa herra puhemies! Suomi elää monen ekonomistin
mukaan pahinta talouden taantuma-aikaa 150 vuoteen. Tämä tilanne
edellyttää tietysti, että tehdään
uudistuksia, joilla tue-taan työllisyyttä ja yrittäjyyttä,
jotta saamme taloutta kasvuun. Mutta joka väittää,
että se riittää, joka väittää,
että me emme tarvitse todellisia valtiontalouden uusia
säästöpäätöksiä,
on väärässä. Kun näitä säästöpäätöksiä etsitään,
mielestäni nyt käsittelyssä olevat Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuudet
ja kuntoutusasiat ovat yksi kohde, johon on katse kiinnitettävä.
Kansaneläkelaitos käyttää vuosittain
148 miljoonaa euroa työssä olevien ihmisten kuntouttamiseen.
Työssä olevien ihmisten kuntouttaminen on tietysti
tärkeätä heidän työkykynsä ylläpitämiseksi
ja työkykynsä vahvistamiseksi, mutta onko se todellakin
veronmaksajien asia, vai olisiko ehkä työnantajien
velvollisuus pitää huolta työssä olevien
työntekijöiden työhyvinvoinnista ja osallistua
heidän kuntoutukseensa?
Minä luulen, että useampi meistä kansanedustajista,
kun olemme käyneet puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa,
myös tämmöisissä erilaisissa kuntoutuskeskuksissa,
on törmännyt — itse ainakin olen — työikäisiin,
työkykyisiin ihmisiin, jotka ovat ehkä viikonlopun,
ehkä muutaman päivän tällaisessa
työkyvyn vahvistamista koskevassa kuntoutuksessa.
Onko veronmaksajien asia huolehtia tästä,
vai olisiko se työnantajan asia? Tätä kysyn
tilanteessa, jossa välttämättä tarvitaan
valtiontalouden säästöjä, ja
tilanteessa, jossa 148 miljoonaa euroa vuositasolla tähän
Kansaneläkelaitos käyttää.
Keskustelu päättyi.