3) Hallituksen esitys laiksi työsopimuslain muuttamisesta
Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysymys on työsopimuslain 4 §:n
muuttamisesta, kuitenkin suomeksi sanottuna omaishoitajien hoitovapaasta.
Tämä asia lähti liikkeelle 122 edustajan
allekirjoittamasta aloitteesta, jolla haluttiin tähän maahan
luoda järjestelmä, jolla omaishoitajille annetaan
mahdollisuus jäädä pois töistä ja
palata työhön hoitosuhteen päättymisen
jälkeen. Tämä asia lähti liikkeelle
omasta aloitteestani ja siitä käytännön
esimerkistä, jonka havaitsin, jossa yksittäinen
henkilö, yli 50-vuotias nainen, joka oli ollut Finnairilla
töissä, oli ensin saanut Finnairilta hoitaessaan
omaa äitiään vuorotteluvapaan, sen jälkeen
vuoden virkavapaan, ja sen jälkeen työnantaja
ilmoitti hänelle, että nyt on joko aika palata
töihin tai irtisanoa itsensä. Hän teki
jälkimmäisen. Hoitosuhde jatkui vielä vuoden,
ja sen jälkeen hän hankkiutui vähän
yli viisikymppisenä koulutukseen hoitoalalle. Tämä tarina
on aika tavallinen, jos järjestelmää ei
muuteta. Sen takia on hyvin merkittävää,
että eduskunta, hallitus ja työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta ovat vieneet tätä muutosta
eteenpäin. Asia oli kolme vuotta kolmikantaisessa käsittelyssä,
mutta sieltä se ei edennyt mihinkään,
ennen kuin hallitus vei sitä voimallisesti eteenpäin.
Tämä idea valiokunnan nyt esittämässä muodossa
ja hallituksen esityksen mukaisesti on se, että tästä asiasta
neuvotellaan työpaikalla ja asia tehdään
sopimusperusteisesti. Kyse ei siis ole subjektiivisesta oikeudesta,
eli työnantajalla on oikeus kieltäytyä tällaisen
vapaan antamisesta, jos töitä ei pystytä järjestämään
sillä tavalla, että tämä vapaa
on mahdollista. Käytännössä uskon kuitenkin,
että tämä tulee vaikuttamaan siihen, että isoissa
yrityksissä ja toivottavasti myös julkisella sektorilla
linja muuttuu siten, että tällaisissa tilanteissa,
jollaista äsken kuvasin, toimimme jatkossa niin, että omaishoitovapaa
on mahdollista. Itsekin entisenä pienyrittäjänä tiedän, että pienissä yrityksissä
tällaiset
asiat tavalla tai toisella järjestyvät joka tapauksessa,
koska henkilö, jonka perhepiirissä on vaikea tilanne,
ei ole kovin hyvä työntekijä eikä jaksa
paneutua työhönsä ja silloin tavalla
tai toisella asia joudutaan joka tapauksessa ratkaisemaan.
Tähän liittyy olennaisena osana myöskin
se, että jos työnantaja palkkaa omaishoitovapaalle jäävän
henkilön tilalle sijaisen, niin kun omais-hoitovapaalle
jääneellä henkilöllä on
oikeus hoitosuhteen päättymisen jälkeen
kuukauden sisällä palata takaisin töihin,
silloin työnantajalla on oikeus päättää korvaavan
työntekijän työsuhde. Kyse on hyvin samantyyppisestä järjestelystä kuin
vuorotteluvapaassa. Toki on sanottava, että tähän
liittyy se puoli asiassa, että etukäteen ei voida
tietää hoitosuhteen kestoa, ja se tietysti tuo joitakin
käytännön ongelmia työpaikoilla.
Mutta pääsääntöisesti
pidän tätä erittäin merkittävänä askeleena
eteenpäin, varsinkin kun muistamme sen, että jo
pelkästään paikka vanhainkodissa maksaa
5—6 kertaa keskimääräisen omaishoitopalkkion.
Eli yhteiskunnan saama säästö on tässä erittäin
huomattava. Tietenkin kaikkein tärkeintä on se,
että hoidettava saa mahdollisimman inhimillisen kohtelun,
joka omaishoidossa on usein paras mahdollinen.
Arvoisa puhemies! Valiokunta kävi tästä asiasta
useaan otteeseen keskustelua, kuuli asiantuntijoita, niin työmarkkinajärjestöjen
kuin omaishoitajien edustajia. Valiokunta teki tähän alkuperäiseen
hallituksen esitykseen yhden merkittävän muutoksen,
eli valiokunta esittää soveltamisalan laajentamista
siten, että perheenjäsenien lisäksi on
mahdollista hyväksyä henkilö, joka on
hoidettavalle henkilölle muu läheinen. Käytännössä tämä rajaus
tulee omaishoidon tuen kriteerien myöntämisrajoista,
ja se tarkoittaa sitä, että tämä muu
läheinen on jo aiemmin osallistunut hoitovastuuseen eli
hän on siis todellakin läheinen sille hoidettavalle
henkilölle.
Valiokunta keskusteli myöskin omaishoitajan irtisanomissuojasta.
Tässä hallituksen esityksessä omaishoitajan
irtisanomissuoja — siis tarkoittaen sitä, mikä on
työmarkkinoilla omaishoitajan asema, kun hän palaa
takaisin omaishoitojakson jälkeen työelämään — on
järjestetty samalla tavalla kuin vuorotteluvapaalta palaavalle
henkilölle. Jos turva olisi parempi, se itse asiassa tarkoittaisi
sitä, että turva olisi silloin omaishoitovapaalla
olevalle parempi kuin sille, joka on tekemässä töitä siellä yrityksessä,
joten tätä kohtaa ei voitu tällä tavalla
muuttaa. Toki sitä on vastalauseessa esitetty, ja se varmaan
tässä keskustelussa käy kohta ilmi.
Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että seurataan tämän perhevapaan toteutumista,
ja sen takia valiokunta esittää kahta lausumaehdotusta, jotka
luen.
"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus
antaa pikaisesti eduskunnalle esitykset virkamieslakien muuttamiseksi
siten, että mahdollisuus saada perheenjäsenen
tai muun läheisen hoitoon tarkoitettua vapaata koskee myös
virkamiehiä.
2. Eduskunta edellyttää, että hallitus
seuraa, missä määrin uudet säännökset
omaishoitovapaasta parantavat työntekijöiden ja
virkamiesten mahdollisuuksia saada perheenjäsenen tai muun läheisen
henkilön hoitoon tarkoitettua vapaata ja turvaavat heidän
mahdollisuutensa palata työhönsä omaishoitovapaan
jälkeen, sekä antaa asiasta selvityksen työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä."
Koska kyse on merkittävästä uudistuksesta,
on hyvin tärkeää, että sen toteutumista
myös seurataan, onko tarpeen muuttaa käytäntöjä siitä,
mitä nyt tullaan säätämään.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että kyse
on mittavasta asiasta. Suomessa on tällä hetkellä noin
300 000 omaishoitajaa, joista noin 60 000 saa
omaishoitajapalkkiota. Valtaosa heistä on iäkkäitä henkilöitä,
jotka hoitavat iäkästä puolisoaan, mutta
kun ikärakenteemme muuttuu, niin entistä enemmän
edessä on tilanteita, jolloin siellä on se yksi
iäkäs ihminen yksinään, joka
tarvitsee lastensa hoitoa. Toisena vaihtoehtona on tietysti mennä laitoshoitoon.
Mutta tällaisia tilaisuuksia tulee olemaan paljon, ja siinä mielessä tällä lailla
on erittäin iso merkitys, että se mahdollistaa
sen, että työntekijä voi jäädä pois
töistä, palata sinne ja halutessaan hoitaa omaa
vanhempaansa, koska tämä on kuitenkin se tyypillisin
tilanne, mistä tässä puhutaan.
Aivan lopuksi sanon vielä sen, että kyse ei suinkaan
ole siitä, että joka ikinen meistä työikäisistä hoitaisi
omaa vanhempaansa, vaan kyse on sellaisista hoitosuhteista, jotka
ovat poikkeuksellisen vaikeita ja jotka muissa olosuhteissa edellyttäisivät
laitoshoitoa 24 tunnin valvonnassa.
Valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jonka
sisältöä tuossa jo hieman kuvasin.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Työelämävaliokunnan
vasemmistoryhmä ed. Yrttiahon johdolla ja kristillisdemokraattien tukemana
jätti vastalauseen tämän hallituksen esitykseen.
Ed. Satosen ensimmäisenä allekirjoittaman
lakialoitteen tavoitteet ovat kyllä kannatettavia. Jos
tavoitteena on joustavampi vapaajärjestelmä ja
se, että turvataan vapaan jälkeinen töihin
tulo, niin totta kai se on askel oikeaan suuntaan. Varmaan kaikki
nämä vastalauseen jättäneet
valiokunnan jäsenet allekirjoittivat ed. Satosen lakialoitteen.
Tähän asti, jos vapaan vaihtoehtona on ollut työpaikasta
ero, tämä asetelma ei ole ollut kyllä kovinkaan
kaksinen.
Mutta hallituksen esityksessä ehdotetaan kuitenkin,
että uusi omaishoitovapaa jätetään
erityisen irtisanomissuojan ulkopuolelle, jolloin työnantajalle
säädetty käänteinen todistustaakka
ei koske uutta omaishoitovapaata. Se on se keskeinen syy, minkä takia
me jätimme vastalauseen. Me emme halua sitä, että syntyy
erityisiä työntekijäryhmiä,
joiden kohdalla sovelletaan eri pykäliä kuin muiden
kohdalla. Ja tässä on sitten olemassa sellainen
riski — en tiedä, kuinka iso, mutta kuitenkin
riski on olemassa — että tähän vapaalle
jäävään kohdistuu tietyssä tilanteessa
se paine, jos työnantajalla on tarvetta vähentää henkilöstöä.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa puhemies! Kuten täällä valiokunnan
puheenjohtaja ed. Satonen totesi, valiokunnassa tehtiin hallituksen
esitykseen muutoksia, muun muassa tämä hoitovapaaoikeuden
laajentaminen perheenjäsenten ja omaisten lisäksi
myös muun läheisen henkilön erityistä hoitoa
varten. Se oli tärkeä.
Mutta jätimme vastalauseen ja äänestimme työsopimuslain
7 luvun 9 §:n 2 momentista, jolla uuden hoitovapaan
käyttäjä jätetään
mainitussa lainkohdassa äitiys-, erityisäitiys-,
isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla olevan erityisen
irtisanomissuojan ulkopuolelle.
Voimassa olevan lain mukaan työnantaja ei saa irtisanoa
raskaana olevan tai perhevapaata käyttävän
työntekijän työsopimusta taloudellisilla
ja tuotannollisilla perusteilla, ellei työnantajan toiminta
pääty kokonaan. Työnantajalle on lisäksi
säädetty käänteinen todistustaakka,
jonka mukaan irtisanomisen katsotaan johtuneen työntekijän
raskaudesta tai perhevapaan käyttämisestä, ellei
työnantaja voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta.
Tämän erityisen suojan ulkopuolelle uuden hoitovapaan
käyttäjät haluttiin valiokunnan enemmistön
toimesta sulkea, ja pidimme sitä kyllä täysin
perusteettomana. Päätös on ristiriidassa
hallituksen esityksen perusteluissa ja valiokunnan mietinnössäkin
korostetun pyrkimyksen kanssa. Mietinnössä todetaan,
että "valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus seuraa, antavatko esityksessä ehdotetut
omaishoitovapaan irtisanomissuojaa koskevat säännökset
vapaalla olevalle riittävän turvan" siten, että läheistään
hoitanut voi palata työhön ilman pelkoa työpaikan
menettämisestä.
Tässä ed. Satonen vetosi siihen, että jos
olisimme ulottaneet yhtäläisen perhevapaiden irtisanomissuojan
koskemaan myös tätä vapaata, olisi vapaata
käyttävän irtisanomissuoja ollut parempi
kuin muiden työntekijöiden yrityksessä. Näinhän
ei ole. Irtisanomissuoja koskee ainoastaan vapaalla oloa. Kun työntekijä palaa
työhön, hän on samojen taloudellisten
ja tuotannollisten syiden perusteella käytävien
yt-neuvottelujen kohteena kuin muutkin yrityksen työntekijät.
Puhemies! Uusi palkaton perhevapaa ei anna työntekijälle
subjektiivista oikeutta määräaikaiseen
poissaoloon, vaan poissaolo perustuu työnantajan ja työntekijän
väliseen sopimukseen määräaikaisesta
vapaasta. Tässä on lakiesityksen oleellinen puute.
Työntekijälle olisi tarvittu nimenomaan subjektiivinen
oikeus. Nyt sopiminen on kiinni työnantajan hyvästä tahdosta.
Ja kuten elävästä työelämästä tiedämme,
hyvää tahtoa on vaihteleva määrä eri
yrityksissä.
Lisäksi olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä vapaalla
olevan työntekijän toimeentuloa ja hänen eläketurvaansa
ja muihin sosiaalietuuksiin liittyviä kysymyksiä.
Useimmille ansiotyössä käyville taloudelliset
edellytykset jäädä pidemmälle hoitovapaalle
ovat melko vähäiset. Omaishoitolain määrittelemä alin
hoitopalkkio on vaatimattomat 353 euroa kuukaudessa, ja hoidollisesti raskasta
siirtymävaiheen hoitoa tekevälle palkkio on 770
euroa kuukaudessa. Asiantuntijakuulemisessa aivan oikein epäiltiinkin,
että tässä muodossa uuden perhevapaan
käyttö luultavasti keskittyy taloudellisesti hyvin
toimeentuleville, ellei käytettävissä sitten
ole esimerkiksi hoidettavan merkittävää varallisuutta.
Juuri kysymys hoitovapaata käyttävän
irtisanomissuojasta oli asia, josta jätimme vastalauseen.
Myöskin ehdotamme, että lakiehdotus hyväksytään
muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena, paitsi että 7
luvun 9 §:n 2 momentti poistetaan.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakimuutos on
tärkeä, merkittävä uudistus.
Sillä helpotetaan työssäkäyvän
omais-hoitajan asemaa. Hän voi jäädä työstä vapaalle hoitamaan
läheistään, kun siitä sovitaan
työnantajan kanssa. Kyseessä ei siis ole subjektiivinen oikeus,
mutta mikä keskeisintä, paluu työhön
on tämän lain voimaantulon jälkeen subjektiivinen oikeus.
Omaishoitajaksi jäävän ei tarvitse pelätä menettävänsä työpaikkansa.
Tämä laki muistuttaa siten joiltain osin vuorotteluvapaalakia.
Vuorotteluvapaasta työelämävaliokunta
on saanut tällä kaudella selvityksen, jonka mukaan
vuorotteluvapaajärjestelmä on edesauttanut nimenomaan
sijaisten työllistymistä, heidän sijoittumistaan
työelämään. Myös tällä työsopimuslailla
voi olla positiivisia vaikutuksia siihen, että otetaan
omaishoitajan tilalle sijaisia, jotka sitä kautta pääsevät
mukaan työelämään, löytävät
väylän työelämään.
Suomen väestö ikääntyy.
Samalla lisääntyy niiden vanhusten määrä,
jotka eivät selviä kotona ilman tukea. Vanhuksen
kannalta paras vaihtoehto on asua mahdollisimman pitkään
kotona tai kotia vastaavissa olosuhteissa, koska laitoshoito muuttaa
nopeasti ihmisen passiiviseksi. Laadukkaan elinajan kannalta laitoshoito
ei kykene tarjoamaan niitä virikkeitä ja aktiiviseen elämään
liittyviä kokemuksia, joita ihminen tarvitsee voidakseen
hyvin. Laitoshoito vanhainkodissa tai palvelukodissa ei myöskään
ole edullista.
Käytännössä riittävän
hoidon takaamiseen tarvitaan omaishoitoa ja vanhustenhuollon avohoidon
palveluja, joita täydennetään laitosmaisemmalla
hoidolla. Omaishoidon merkittävä tukeminen on
ratkaisu, jota tarvitaan ja joka on edullinen vaihtoehto julkisvallalle.
Vaikka omaishoidon tukemiseen avohoidon keinoin panostettaisiin
enemmän varoja sekä nostettaisiin omaishoitajien
korvaustaso kohtuulliseksi, eivät kulut silti ole suuret
verrattuna vanhusten laitoshoitoon. Omaishoito on sekä edullinen
että inhimillinen ratkaisu.
Tällä hetkellä omaishoidon tuki ja
sen myöntämiskriteerit poikkeavat paikkakunnittain.
Siksi olisi todella tärkeää saada omaishoidon
tuen maksatus Kelalle, jotta saadaan kaikille arvokasta työtä tekeville
tasapuolinen tuki. Omaishoidon tukea tulee nostaa, ja omaishoitajille
on tarjottava tukipalveluja, jotta he paremmin jaksavat hoitaa läheisiään.
Suurin osa omaishoitajista on heiveröisiä vanhuksia,
jotka hoitavat iäkästä puolisoaan. Mutta
tämä juuri nyt käsittelyssä oleva
lakimuutos edesauttaa työelämässä olevia
jäämään hoitamaan vammaisia
tai iäkkäitä läheisiään.
On käyty paljon keskustelua myös siitä,
kestääkö kansantalous, riittävätkö meillä työntekijät.
Mutta kyllä pitää olla mahdollisuus jäädä omaishoitajaksi
tietyksi ajaksi, jos perhe niin toivoo. Kotona tehtävä työ on
kuitenkin sen verran raskasta, vaikka hoidettavat ovatkin todella
rakkaita, että siitä huolimatta kaikki eivät
tätä vaihtoehtoa valitse eivätkä ehkä taloudellisestikaan tai
muista syistä pysty sitä valitsemaan. Mutta joka
tapauksessa on reilua ja selkeä parannus, että tämä vaihtoehto
on selkeästi olemassa.
Suomen kansantalouden kannalta sen sijaan on todella keskeistä täystyöllisyys
ja täystyöllisyyden rakentaminen, työn
reilu jakaminen ja reilu maailma. Myös siihen työn
jakamiseen tällä lailla on toivottavasti positiivisia
vaikutuksia.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan
parannettavaksi työntekijöiden mahdollisuuksia
jäädä väliaikaisesti pois työstä perheenjäsenen
hoitamiseksi. Järjestely perustuu työnantajan
ja työntekijän keskinäiseen sopimukseen.
Huomattavaa on, että poissaolojen ajalta työnantajalla
ei ole palkanmaksuvelvollisuutta. Työhön paluusta
kesken sovitun vapaan on sovittava työnantajan ja työntekijän
kesken. Jos sitä ei voida sopia, työntekijä voi
perustellusta syystä keskeyttää vapaan
ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään
kuukautta ennen työhön paluuta.
Omaishoidon merkitys julkisia palveluja, erityisesti laitoshoitoa,
korvaavana ja täydentävänä palveluna
on merkittävä. Väestön vanhetessa
ja laitospaikkojen määrän vähentyessä omaishoitajien
tarve ja heidän tekemänsä työn
merkitys kasvaa entisestään. Voidaan siis sanoa,
että olemme kiinnittäneet huomiota varsin tärkeään
asiaan, asiaan, joka mahdollisesti koskee meitä jokaista jollain
tavalla elämämme aikana. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota
muutamaan seikkaan, jotka meidän on myös syytä ottaa
huomioon.
Mahdollisuus jäädä pois työstä hoitaakseen omaistaan
tai läheistään lyhentää myös
samalla työuriamme, mikä taas tarkoittaa sitä,
että tämäkin päätös
koettelee omalta osaltaan julkisen talouden kestävyyttä.
Asialla on siis merkitystä asiassa, johon olemme henkisesti
yrittäneet sitoutua jo pidemmän aikaa. Samalla
on myös todennäköistä, että tällä esityksellä on
pitkällä aikavälillä varsin
negatiivinen vaikutus naisten työurien kehittymiseen. Poissaolot
ensin vanhemmuuden vuoksi 20—30 ikävuoden välillä ja sitten
myöhemmin omaishoitajana eivät paranna naisten
työmarkkina-asemaa. Tämä näin,
koska tilastojen mukaan juuri naiset ovat niitä, jotka
tähän vaativaan työhön hakeutuvat
työelämästä.
Sitten, vaikka tämä on tällä hetkellä meille edullisin
tapa hoitaa omaisiamme, täytyy muistaa, että tässä mallissa
yksi ihminen hoitaa yhtä ihmistä ja jos hän
on pois työelämästä, se myös näkyy
meidän bruttokansantuotteessamme. Näin varsinkin,
jos ajaudumme akuuttiin työvoimapulaan ja vapaata työvoimaa
ei ole saatavilla. Silloin tällekin mallille hyvin toimiessaan
tulee hintaa. Ehkä suurimpana ongelmana lain tarkoituksen
toteutumiselle näen kuitenkin sen, että kaikki
perustuu työnantajan ja -tekijän keskinäiseen sopimiseen,
hieman eri syistä kuitenkin kuin ed. Yrttiaho täällä mainitsi.
Mikäli omaishoitajaksi hakee korkeasti koulutettu tai erityisosaamista vaativan
työn tekijä, on työnantajan vaikea pienissä ja
keskisuurissa yrityksissä saada palkattua työntekijä lyhyeen
määräaikaiseen työsuhteeseen.
Mikäli taas työnantaja sopii omaishoidosta työntekijän
kanssa pidemmän, vaikka vuoden mittaisen, sopimuksen, saa
työntekijä kuitenkin palata takaisin työhönsä kuukauden
varoitusajalla. Tällöin on mahdollista, että sopimuksesta
jää esimerkiksi 10 kuukautta toteutumatta mutta työnantajalla
on solmittuna myös sille ajalle uuden työntekijän
kanssa sopimus, jonka velvoitteesta hänen on pidettävä kiinni.
Nähtäväksi jää, kuinka
paljon työnantajilta löytyy rohkeutta toteuttaa
lain henkeä ajatellulla tavalla. Yrittäjähän
on aina se, joka kantaa sopimuksen riskit.
En luetellut edellä olevia haasteita siksi, että vastustaisin
esillä olevaa lakiesitystä. Haluan vain muistuttaa,
että uudella järjestelyllä on merkitystä moniin
muihinkin, kansantaloutemme kannalta vielä suurempiinkin
haasteisiin. Siksi olisi aina syytä muistaa suuri politiikan
kuva, kun tulevaisuutta suunnittelemme.
Arvoisa rouva puhemies! Työelämämme
on monien muutosten edessä. Uusia keinoja ja joustoja työelämän
ja perhe-elämän sovittamiseksi on kehitettävä.
Tosiasiahan on, että tyytyväinen työntekijä on
yhteiskuntamme voimavara. Työmarkkinoita uhkaa työvoimapula,
minkä vuoksi olisi tärkeää pitää työntekijät
työmarkkinoilla mahdollisimman pitkään.
Siinä kilvassa meidän on oltava luovia ja yhteiskunnan
kaikkia osapuolia huomioiva, niin työnantajia kuin työntekijöitäkin.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva
laki on inhimillinen. Tämä muutos, joka tähän
on nyt kirjattu, on niin kuin täällä ed.
Larikka totesi: kaikella on hintansa, mutta kyllä inhimillisyydellä myöskin
voidaan saada paljon aikaan. Jos on tarve lähiomaisen tai
omaisen tai sitten läheisen hoitamiseen ja jos se työnantajan
puolelta on mahdollista järjestää — niin
kuin tässä laissa todetaan, että se on sopimuskysymys,
myönnetäänkö mahdollisuus työstä pois
jäämiseen määräajaksi
tai sitten toistaiseksi — se on, niin kuin totesin, kahdenvälinen
asia, ja kun se sitten toteutuu, tällä henkilöllä,
joka pääsee omaistaan tai läheistään
hoitamaan, on siihen ihan selvästi itsellä todennäköisesti
varsinkin läheisen osalta henkilökohtainen tarve.
Silloin tullaan myöskin työnantajan puolelta siihen,
että jos tätä ei näin hoidettaisi,
kuinka vajaatehoisena tämä työntekijä töissä olisi,
tämä on se toinen puoli. Yrittäjänä tietenkään
en subjektiivisia oikeuksia tälle sektorille hirveästi
kannattaisikaan, mutta kun tässä on nimenomaan
tämä sopimusperusteinen mahdollisuus ja se, että omaishoitajana
työskentely on palkatonta ja se on neuvoteltavissa, kyllä tässä inhimillisyys
tulee silloin myöskin yrittäjän puolelta
ratkaisevaksi, ja uskon niin, että tämä parantaa
myöskin työnantajan ja työntekijän
välistä ilmapiiriä silloin, kun ihminen
voi tehdä sitten taas tulevaisuudessa hyvillä mielin
työtä täydellä halulla.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa puhemies! Minulla on tässä kommentti,
vaikka ed. Karimäki ei nyt ole enää paikalla,
siihen, että todellakaan ei ole kysymys mistään
työntekijän subjektiivisesta oikeudesta palata
työhön. Se perustuu tietysti sopimukseen, ja jos
taloudelliset ja tuotannolliset syyt yrityksessä ovat sellaiset,
että työnantaja ei voi pitää sopimuksesta
kiinni, silloin irtisanomiskirje tulee kyllä vapaan aikana
tämän vapaan käyttäjälle.
Pidän ongelmallisena sitä, että tämä sopimus vapaasta
ja paluusta takaisin työhön antaa helposti hyvässä uskossa
olevalle vapaan käyttäjälle käsityksen,
että vapaan aikana ei ole pelkoa joutua irtisanotuksi taloudellisista
ja tuotannollisista syistä, ja näinhän
ei ole. Tämä on minusta tehtävä aivan
alusta alkaen selväksi.
Olen sitä mieltä, että uusi palkaton
perhevapaa on kyllä inhimillinen, vapaaehtoisuuteen ja sopimiseen
perustuva tapa ottaa vastuuta omaisten ja läheisten hoivasta,
mutta ansiotyössä olevalle se on myös
taloudellinen riski. Siksi vapaata käyttävän
irtisanomissuoja, mahdollisuus palata entisen työnantajan
palvelukseen, olisi syytä säätää yhtäläiseksi
muita perhevapaita käyttävien kanssa, juuri tämän
takia, ettei toimita hyvässä uskossa ja kuitenkin
niin, että todellisuus on toinen.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Salo otti tässä erittäin
hyvin esille tämän tosiasian, että jos
läheinen sairastuu ja tulee tällainen omaishoitajuuden
tarve, silloin on erittäin tärkeää,
että se olisi mahdollista, ja jos siihen ei työnantajan
puolelta kyetä suostumaan, mitä silloin tällainen
ihminen, pystyy tekemään, joka ei ole tyytyväinen
ja josta voi sanoa, että hän on itsekin jo vajaakuntoinen
työntekijä.
Mutta olen sitä mieltä, että kun
me näitä meidän laitospaikkojamme tällä hetkellä vähennämme
ja yritämme korvata niitä omaishoitajuudella,
siinä on sellainen pieni ongelma, että me emme
pyri myöskään tätä toista
puolta kehittämään samaan aikaan. Tiedämme
kuitenkin sen, ettei tämä omaishoitajuus ole mikään
sellainen asia, jolla kukaan ihminen omaa talouttaan pystyisi pyörittämään.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että meidän
pitää pystyä myös kehittämään
sitä, että myös yhteiskunta pystyy hoitamaan
näitä omaisia, koska tämä tapa,
johon me nyt olemme menemässä, että yksi
ihminen hoitaa yhtä ihmistä, pidemmän
päälle, kun meillä on 1,5 miljoonaa eläkeläistä ja
vanhusten määrä lisääntyy,
on kansantalouden kannalta erittäin vaativaa, enkä haluaisi,
että olemme jonain päivänä siinä tilanteessa,
että me katsomme, että emme oikeasti enää pysty
pyörittämään tätä palettia.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että tähän
asiaan on paneuduttu, ja sinänsä, mitä tässä vasemmistoliiton
puolelta on tuotu esille, varmaan asian näinkin voi nähdä tässä irtisanomissuojakysymyksessä,
en sitä ollenkaan väitä. Mutta kyllä vähän
tuntuu siltä, että tässä nyt
aika pienistä yksityiskohdista puhutaan. Toki en sitä kiistä,
että kyllä tämän asian tiedossa
pitää olla, koska silloin se ei välttämättä ole
pieni, jos näin on. Mutta kun ajatellaan sitä tilannetta,
missä me olemme nyt, ennen kuin tämä laki
menee läpi, niin nyt me olemme niissä tilanteissa,
joita itsekin tässä aiemmin kuvasin, joissa automaattisesti
on joutunut henkilö siihen tilanteeseen, että hän
joutuu irtisanomaan itsensä, vaikka yrityksellä,
jossa hän on töissä, ei ole minkäänlaisia
taloudellisia vaikeuksia eikä siellä ole minkäänlaisia
irtisanomisjärjestelyitä päällä, mutta
yrityksessä henkilöstöpolitiikka on rakennettu
niin, että tietyn ajan ylittäviä poissaoloja töistä ei
enää hyväksytä. Silloinhan on
se perälauta vastassa, että tämä ratkaisu
on tehtävä.
Eli haluan korostaa siis sitä, että tällä mennään
nyt merkittävästi eteenpäin, tällä hallituksen
esityksellä ja valiokunnan mietinnöllä,
mutta samalla myös sitä, että koska kyse
on uudesta käytännöstä, niin
on hyvin tärkeää, että seurataan,
miten tämä käytännössä toteutuu,
mitä vaikutuksia sillä on omaishoitajiin, heidän
asemaansa, mitä vaikutuksia sillä on yrityksiin,
niiden toimintakykyyn, ja palataan sitten myöhemmin, kun
nämä kokemukset on saatu. Kuten valiokunta tuossa
edellytti, vuoden 2012 loppuun mennessä palataan sitten
asiaan, onko tarvetta joitakin yksityiskohtia vielä viilata.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Larikka ihan oikein kiinnittää huomiota
siihen, että emme me voi omaishoidon varaan suomalaista
omaisten hoitoa ja vanhustenhoitoa järjestää vaan
kyllä hallituksen nykyisestä linjasta poiketen
on syytä kiinnittää erityistä huomiota myöskin
laitospaikkojen säilymiseen. Tänä päivänä varsinkin
näissä uusissa liitoskunnissa näyttää olevan
niin, että ensimmäiseksi lopetetaan vanhainkodit
ja pistetään sitten yksityisille markkinoille
vanhukset, ja sitä kautta sitten tapahtuu, mitä tapahtuu.
Mutta tämän lainmuutoksen osalta uskon myöskin
niin, että vähentyvät epämääräiset
sairauspoissaolot, kun tulee tämä mahdollisuus
jäädä sopimusperusteisesti vapaalle.
Olen usean kerran saanut olla tilanteessa, jossa henkilö,
joka on hakenut esimerkiksi virkavapaata, on tuskaillut asian kanssa,
saako hän sen virkavapaan vai ei, voiko hän hoitaa
omaistaan vai ei. Ja kun kysymys tässä on nimenomaan
siitä kovasta halusta ja tahdosta se asia toteuttaa, niin
siihen tämä asia vastaa sitten oikeinkin hyvin,
kunhan se virkamieslain muutos vielä tähän
tulee.
Yleiskeskustelu päättyi.