Pertti Mäki-Hakola /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka vuosi todella lähestyy
loppuaan, niin minulla ei ole kyllä mitään
tarkoitusta puhua tilastoihin, vaan puhua asiasta. Täällä jollakin
muulla saattaa olla sellaisia tarpeita.
Tässä on kysymys lakiesityksestä,
jonka hallitus antoi viime keväänä: lakiesityksen
hukkakauran torjunnasta. Maa- ja metsätalousministeriö oli
nähtävästi kuvitellut tämän
olevan läpihuutojuttu maa- ja metsätalousvaliokunnassa
ja eduskunnassa. Asiantuntijakuulemisessa paistoi lävitse
tällainen käsitys.
Hukkakauran torjuntalaki todettiin valiokunnassa tarpeelliseksi,
koska hukkakaura muodostaa edelleenkin ison ongelman maamme kasvinviljelyssä.
Suuri ongelma on se, että hukkakaura saastuttaa kylvösiemeneriä,
jolloin kokonaisia tiloja joudutaan jättämään
kylvösiementuotannon ulkopuolelle.
Alue, jolta minä tulen, eli Etelä-Pohjanmaa, on
erittäin pahaa hukkakaura-aluetta hyvin suuresti siitä johtuen,
että meillä käyvät tulvat pelloilla
ja tulvan mukana hukkakauran siemenet siirtyvät täysin
hallitsemattomasti. Siinä mielessä pitää olla
mahdollisuuksia, jolla tätä voidaan torjua. Hukkakaura
on suuri vaara korkealaatuiselle kasvintuotannolle. Asiantuntijakuulemisessa
tuli kuitenkin selvästi esille, että esitys, jonka hallitus
antoi, oli käytännön kentällä toimivien mielestä keskeneräinen
ja viljelijöitä tarpeettomasti syyllistävä ja
lisäksi byrokraattinen.
Niinpä valiokunta jätti lakiesityksen kesän ajaksi
pöydälle ja palasi syksyn aikana asiaan. Myös
ministeriön asiantuntijoiden asenteet olivat kesän
aikana kypsyneet myönteisimmiksi muutoksille ja he olivat
huomanneet nähtävästi, että valiokunta
ei tule esitystä sellaisenaan nielemään.
Näin ollen käytännön asiantuntijoiden
ja ministeriön yhteistyössä maa- ja metsätalousvaliokunta
kirjoitti muutamat keskeiset kysymykset, pykälät,
uusiksi, jotta ne paremmin palvelisivat tavoitetta hukkakauraongelman
vähentämiseksi.
Lain keskeinen sisältö on edelleenkin hukkakauran
torjuntavelvollisuus, joka koskisi kaikkia viljelmän tai
sen läheisyydessä sijaitsevien alueiden haltijoita
ja jonka tarkoituksena olisi hukkakauran esiintymisen ja leviämisen
estäminen. Valiokunta piti kuitenkin liian raskaana toimenpiteenä sitä,
että todetun uuden hukkakauraesiintymän johdosta
olisi aina laadittava torjuntasuunnitelma. Näinpä valiokunta
ehdottaakin, että lakia täsmennetään
siten, että ensiksikin hukkakaurasta ilmoittamisen velvollisuus
koskisi vain uusia esiintymiä, joista ei ole aiemmin ilmoitettu valvontaviranomaisille.
Lisäksi valiokunta toteaa, että torjuntasuunnitelman
laatimisen asemasta tehtäisiin ensin torjuntaohje ja vasta
sitten, jos torjuntaohjetta ei noudateta tai saastuma on paha, tehtäisiin
runsaasti voimavaroja sitova raskas torjuntasuunnitelma. Lisäksi
valiokunta halusi korostaa eri viranomaisten yhteistyötä tämän
lain toimeenpanon yhteydessä sillä tavalla, että se mahdollisimman
sujuvasti myöskin käytännön kentällä toimisi.
Tässä tapauksessa kuntien maaseutuviranomaiset
ja te-keskukset ovat keskeisessä asemassa käytännön
toimijoina.
Lisäksi valiokunta totesi, että on tärkeää,
että laissa säilyy mahdollisuus korvata hukkakauran hävittämisestä aiheutuvia
kustannuksia. Näin ollen, kun tämä pykälä puuttui
hallituksen esityksestä, ministeriön laatimasta
esityksestä, valiokunta laati kustannusten korvaamisesta,
uuden, 18 §:n, joka kuuluu: "Jos tässä laissa
säädetystä hukkakauran hävittämisestä johtuvien
kustannusten katsotaan huomattavasti heikentävän
alueen haltijan taloudellista asemaa, voidaan ne hakemuksesta korvata
valtion varoista osaksi tai kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kustannusten
korvaamisessa noudatettavasta menettelystä." Eli tällä turvattaisiin
se, että viljelijät eivät joudu kohtuuttomaan
tilanteeseen, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa he itse
eivät millään tavalla ole syyllisiä siihen,
että hukkakaura leviää ja hukkakauraongelma
on olemassa, vaan se saattaa johtua naapureista tai luonnonolosuhteista.
Lisäksi valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että kun
täällä puhutaan uhkasakosta, niin hukkakauran
torjuntaa koskevan lainsäädännön
ohella on voimassa myöskin maatalouden tukisäännöksiä,
joissa edellytetään toimenpiteitä hukkakauran
torjumiseksi. Säännösten mukaan toimenpiteiden
laiminlyönti voi johtaa jopa tukien menettämiseen.
Näin ollen valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
siihen, että lakiehdotuksen mukainen viranomainen voisi
tehostaa vaadittujen toimenpiteiden toteuttamista muun muassa uhkasakolla.
Ottaen huomioon tässä todetut muut mahdolliset
seuraamukset valiokunta painottaa sitä, että uhkasakkoa
tulee käyttää vain äärimmäisenä keinona
silloin, kun toimenpiteitä ei muuten saada toteutettua.
Tässä pyritään siihen, että viljelijä ei
joudu kaksinkertaisen rangaistuksen piiriin eli pahimmassa tapauksessa
häneltä viedään tuet pois ja
sen jälkeen sitten vielä lyödään
uhkasakko päälle. Uhkasakkolakihan sinänsä antaa
kohtuullistamismahdollisuuden, ja sitä valiokunta tässä korostaa,
että tätä myöskin harkitaan.
Ongelmaksi tässä lakiesityksessä jäi
se, että lakiesitykseen jää hukkakaurarekisterin
osalta sellainen puute, että vaikka tilan viljelmä on
todettu hukkakaurasta vapaaksi alueeksi, tila säilyy kuitenkin
kaksi vuotta vielä hukkakaurarekisterissä mukana.
Nyt on pyritty maa- ja metsätalousministeriön
kanssa neuvottelemaan siitä, että asetuksella
tämä ongelma pystyttäisiin jollakin tavalla
poistamaan, koska valiokunta ei ehtinyt tai osannut tähän
löytää sopivaa ratkaisua. Eli tässä tapauksessa
me tulemme seuraamaan sitä, mitä ministeriön
asetuksessa asiasta lausutaan, ja toivomme, että sieltä tulee
sellainen asetus, jolla tämä rekisteriä koskeva
ongelma poistuu.
Herra puhemies! Näin käytännön
kentältä saadun avun perusteella käsityksemme
mukaan valiokunta on huomattavasti pystynyt parantamaan hallituksen
lakiesitystä.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Hukkakaura on todellakin vaikea rikkakasvi
torjuttavaksi, ja nimenomaan se aiheuttaa korkealaatuisen kasvintuotannon
edellytyksille suunnattomiakin vaikeuksia. Korostan sitä,
että tässä hukkakauralainsäädännössä on
nyt mahdollistettu se, että tila, jolta hukkakauraa on
löytynyt, voi joutua jopa neljäksi vuodeksi niin
sanottuun karenssiin elikkä siementuotantoa tämmöisellä tilalla
ei voitaisi neljään vuoteen harjoittaa.
Ensinnäkin siinä on kahden vuoden tarkastuspakko
aina kun hukkakauraa löytyy tilalta, joltakin lohkolta,
niin että koko tila on kahden vuoden ajan viranomaisten
tarkastusvelvollisuuden alaisena. Tämän kahden
vuoden määräajan jälkeen, vaikka
tila olisi todettu hukkakaurasta vapaaksi näissä tarkastuksissa,
tila jää todellakin hukkakaurarekisteriin vielä kahdeksi
vuodeksi. Nyt on huolehdittava siitä, että asetuksella
säädetään näille tiloille
mahdolliseksi esimerkiksi siementuotannon aloittaminen jo näiden
kahden rekisterissäolovuoden aikana.
Yleiskeskustelu päättyy.