Täysistunnon pöytäkirja 15/2013 vp

PTK 15/2013 vp

15. KESKIVIIKKONA 27. HELMIKUUTA 2013 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

3) Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan tarkastuksen vaalikauden 2011—2014 puoliväliraportti

 

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituskautta on takana vajaat kaksi vuotta, ja parasta aikaa hallitus käy puolivälitarkasteluaan. Oppositio on välillä syyttänyt hallitusta vuoroin aikaansaamattomuudesta ja vuoroin siitä, että eri uudistusten aikataulut ovat liian kireät. Siksi on hyvä tarkistaa hallituksen tavoitteet ja saavutetut tulokset myös Valtiontalouden tarkastusviraston suorittaman finanssipolitiikan tarkastuksen näkökulmasta. Ja olisi tietysti ollut toivottavaa, että opposition edustajia olisi ollut paikan päällä enemmän kuin yksi.

Arvoisa puhemies! Finanssipolitiikan keskeisenä tavoitteena on julkisen talouden vakauttaminen ja kestävyys pitkällä aikavälillä. Tämä on edellytys finanssipolitiikan uskottavuudelle, joka puolestaan on peruslähtökohta toimivalle finanssipolitiikalle. Tältä pohjalta Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastuksessaan selvittänyt, kuinka hyvin finanssipolitiikan toteutus tukee valtiontalouden tasapainottamista sekä julkisen talouden pitkän aikavälin vakautta ja kestävyyttä. Toiseksi on tutkittu, onko finanssipolitiikan sääntöjä noudatettu, ja kolmanneksi, onko finanssipolitiikan valmistelun ja päätöksenteon tietoperustan avoimuus ja läpinäkyvyys suhteessa edelliseen vaalikauteen parantunut.

Vuonna 2010 tarkastusvirasto totesi kertomuksessaan, että edellisen vaalikauden menosäännön yhteys hallitusohjelman tasapainotavoitteisiin oli puutteellinen. Aikaisemmilla vaalikausilla kehystasoa on nostettu hallitusohjelmaan kirjattujen uudistusten toteuttamiseksi. Taas tällä vaalikaudella kehystasoa on laskettu verrattuna edellisen vaalikauden viimeiseen kehyspäätökseen sekä vielä uudestaan kevään 2012 kehyspäätöksen yhteydessä. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan menotason leikkaaminen on peräti historiallista, sillä kehystasoa on nyt laskettu ensimmäistä kertaa vuoden 2003 jälkeen, jolloin kehysmenettely uudistettiin. Tämä kertoo mielestäni tämän hallituksen päättäväisyydestä velkaantumisen taittamisessa, joskin haasteita loppukaudelle on vielä riittämiin.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua kuntarakenneuudistuksen tarpeellisuudesta ja sen aikataulusta. Jotkut ovat sitä mieltä, että uudistus on tarpeeton. Jotkut taas pitävät aikataulua liian kireänä. Siksi luin mielenkiinnolla, mitä tarkastusvirasto aiheesta lausuu: "Vuodesta 2005 kuntauudistusten tavoitteena on ollut kuntakoon kasvattaminen sekä yhteistyön lisääminen kuntien välillä. Vuonna 2005 Suomessa oli 416 kuntaa ja vuoden 2013 alusta kuntia on 320. Pieniä kuntia on edelleen huomattavan paljon, jolloin laajojen palveluvelvoitteiden toteuttaminen on monille kunnille haasteellista."

Kuntien menot ovat kasvaneet nopeammin kuin tulot, ja kuntien velkaantuminen on kiihtynyt viime vuosina. OECD:n Suomea koskevan vuoden 2012 maakatsauksen mukaan julkiset menot ovat Suomessa kasvaneet nopeammin kuin vertailumaissa, ja erityisesti kasvussa ovat olleet kuntien menot. VTV kiinnitti huomiota ongelmaan jo kertomuksessaan vuonna 2010.

Arvoisa puhemies! Tämän tarkastuksen valossa kuntakenttä kaipaa kipeästi toimenpiteitä. Finanssipolitiikan välittömät sopeuttamistoimet eivät yksinään riitä takaamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä, mikäli tehottomuuksia aiheuttaville rakenteellisille tekijöille ei tehdä mitään. Työelämää ja julkista taloutta sekä terveys- ja hoivasektoria koskevat rakenteelliset uudistukset ovat tässä aivan avainasemassa. Niitä ei voida ohjata yksistään kehysten mitoituksella, vaan tarvitaan toimia sekä työmarkkinoilla että lainsäädännössä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Työurien pidentämiseksi tulee huomiota kiinnittää myös työelämän laadun kehittämiseen. Toiseksi tarvitaan talouskasvun edellytyksiä ja kilpailukykyä vahvistavia verotuksen ja innovaatiopolitiikan uudistuksia. Kolmas tärkeä rakenteellisten uudistusten kokonaisuus muodostuu julkisen palvelutuotannon rakenteiden ja toimintatapojen kehittämi-sestä kustannustehokkaammiksi. Kunta- ja sote-uudistusten ripeä ja onnistunut toteuttaminen ovat siksi tärkeitä.

Arvoisa puhemies! VTV:n erilliskertomuksen pohjalta totean, että hallituksen toimiin mahtuu sekä iloisia että ikäviä päätöksiä, mutta toisaalta on hyvä myös välillä pysähtyä pohtimaan, miltä Suomi näyttäisi, jos olisimme jättäneet päätökset tekemättä — parempi sittenkin näin. Työtä on jatkettava, kunnes tavoitteisiin päästään.

Lasse  Männistö  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus kokoontuu huomenna puolivälitarkasteluun ja ensi kuussa edelleen budjettikehysriiheen. Voi todeta, että tämä Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen puoliväliraportti ei voisi olla meillä käsittelyssä juuri parempaan aikaan, ja ylipäätään voi todeta, että on sangen arvokasta ja hienoa, että VTV:n kaltainen riippumaton taho tarkistaa ja arvioi paitsi finanssipolitiikan toteutusta myös sen kestävyyttä ja linjaa suhteessa siihen, mitä hallitus on itse päättänyt.

Suomi kohtaa kolme haastetta, jotka tässäkin raportissa on erittäin hyvin tunnistettu.

Meillä on kilpailukyky- ja kasvuhaaste, joka osaltaan nojautuu globaalitalouteen mutta myös meidän etenkin valmistavan teollisuuden kilpailukykyhaasteeseen, ja tätä kautta talouskasvun ennuste on varsin matala.

Toisaalta julkinen talous on pahasti alijäämäinen, valtio velkaantuu tänäkin vuonna 8 miljardia euroa, eikä dramaattista käännettä parempaan tässäkään suhteessa ole nähtävissä.

Kolmanneksi on ehkä se kaikkein haastavin, julkisen talouden kestävyysvaje, joka johtuu siitä, että pysyväisluonteisesti tulojen ja menojen välillä vallitsee epäsuhta.

Oikeastaan kaikkiin näihin kolmeen haasteeseen VTV:n raportti antaa merkittäviä ja olennaisia havaintoja. Ehkä tähän viimeksi mainittuun kaikkein selkeimmin todetaan, että finanssipolitiikan välittömät sopeutustoimet eivät yksinään riitä takaamaan julkisen talouden kestävyysvajeen taklaamista. Tässä VTV viittaa rakenteellisten uudistusten tarpeeseen vieläpä niin, että kun rakenteelliset uudistukset usein vaativat aikaa, niin päätöksiä tulisi tehdä nopeasti. VTV viittaa siihen, että vaalikauden 2011—2014 toisella puoliskolla on tärkeää saada nopeasti aikaiseksi kunnianhimoisia rakenteellisia uudistuksia. Toivon, että hallituksen piirissä puolivälitarkasteluun huomenaamulla lähtevät toimijat kaikki lukevat tämän.

Itse näkisin, että tässä tilanteessa eläkeiän nostaminen, toisaalta työurien pidentäminen myös alkupäästä ja keskeltä olisivat tarvittavia rakenteellisia uudistuksia. Tähän voi esittää toiveen myös työmarkkinaosapuolille, ja sen lisäksi hallituksen jo alulle panemat ja eteenpäinviemät kuntasektorin ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelliset uudistukset täytyy viedä määrätietoisesti loppuun.

Toisaalta VTV toteaa, että tarkastusten perusteella finanssipolitiikan säännöistä keskeisintä eli tätä valtiontalouden kehyksissä annettua menosääntöä on noudatettu, mutta kehysten ja finanssipolitiikan sääntöjen kattavuus on kuitenkin liian suppea näiden kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Ja kun edessä on todennäköisesti hitaamman talouskasvun kausi, niin menosääntö- ja tasapainotavoitteet olisi tärkeää tulevilla vaalikausilla mitoittaa suhteellisen varovaisen talouskasvun mukaan. Voi todeta, että tähänkin suositukseen on helppoa yhtyä. Emme kerta kaikkiaan voi elää syöden lastemme lautaselta.

Kolmanneksi nostan vielä esiin havainnot kuntataloudesta, siitä, mihin edustaja Östmankin täällä viittasi. Kuntatalouden kestävyyden arviointi, toisaalta arviointi kuntien tehtävistä ja velvoitteista, on erittäin tärkeää, ja näkisin, että hallituksen tulee olla hyvin pidättyväinen uusien kunnille langetettavien velvoitteiden suhteen. Tältä osin näen, että myös rakenteellisia uudistuksia kuntakentässä tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku, kuten usein on todettu. Tämä raportti Valtiontalouden tarkastusvirastolta antaa varsin hyvän ja läpileikkaavan kuvan finanssipolitiikan vallitsevista tosiasioista. Viitaten tasavallan presidentti Niinistön tässä salissa toteamiin sanoihin "tekemättä ei voi jättää" toivon todella, että näitä ohjenuoria käyttäen hallitus huomenna ja edelleen budjettikehysriihessään tekee määrätietoisia ja suoraselkäisiä päätöksiä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Männistö täällä totesi, niin tämä Valtiontalouden tarkastusviraston raporttihan tulee aivan oikeaan aikaan. Huomenna on hallituksen puolivälitarkastelu, sen jälkeen kehysriihi, ja tämä puoliväliraportti VTV:ltä on hyvää aineistoa hallituksen päätöksenteolle sekä huomenna että kehysriihessä.

Kaiken kaikkiaan raportista voi todeta, että se mielestäni aivan oikein toteaa ja hyvin, että hallitusohjelmassa keskeistä, parasta on se, että meillä on selkeä menosääntö ja että tavoitteena on valtionvelan bruttokansantuoteosuuden kääntäminen laskuun vuonna 2015.

Tähän liittyy olennaisesti kehys. Meillä käytiin joitakin vuosia sitten keskustelua siitä, pitäisikö kehysmenettelystä luopua. Nyt kukaan ei käy sitä keskustelua, ja tästä on tulossa eurooppalainen tapa. Tosin täytyy kysyä, kuten tässä raportissa kysytään, että kun nyt on aika paljon eriä, jotka jäävät kehyksen ulkopuolelle, niin pitäisikö meillä olla joku toinen kehyssääntö, jossa sitten ovat mukana kaikki menot, joita myöskin tarkkaillaan jossain määrin tehokkaammin. VTV toteaa, että tätä menosääntöä ei ennusteiden valossa tulla saavuttamaan vuosina 2014—2015, ja se merkitsee myöskin sitä, että tämän johdosta hallituksen pitää kehyspäätöksissä tehdä uusia tasapainottamispäätöksiä.

Mikä on raportin mukaan hyvää — ja olen siitä myöskin samaa mieltä — on se, että nyt hallituksen käynnistäessä toimintaansa oli enemmän uudelleenkohdennuksia. Otetaan jostakin pois, laitetaan johonkin selvästi tehokkaampaan toimintaan, eikä niin, että pelkästään aina vaan lisätään. Mutta näitä uudelleenkohdentamisen pelisääntöjä pitäisi kyllä ehdottomasti kehittää niin, että aidosti etsitään niitä säästöjä ja vertaillaan niitä joihinkin toisiin hankkeisiin ja katsotaan, kuinka voidaan nuo resurssit käyttää tehokkaammin ja paremmin.

Puhemies! Lopuksi vielä haluan todeta sen, että täällä on kolme asiaa kestävyysvajeen osalta, jotka VTV nostaa esille, ja ne ovat työurien pidentäminen, julkisten palvelujen tuotannon kustannustehokkuuden kasvattaminen ja kilpailun lisääminen. Täytyy sanoa, että mitä tulee työurien pidentämiseen, niin on pakko tehdä jotakin mitä tulee opiskeluaikoihin ja siihen, koska opiskelu aloitetaan. Se on tärkeätä, että siitä saadaan päätöksiä huomenna. Mitä tulee sitten loppupäähän, niin tärkeätä on, että eläkeikää nostetaan, koska se olennaisesti vaikuttaa kestävyysvajeeseen ja vaikuttaa siihen, kuinka paljon säästötoimia tarvitaan.

On parempi, että päätökset tehtäisiin nyt ja joustavasti, pehmeästi toteutettaisiin eikä myöhemmin, niin että joudutaan nopeasti tekemään. Julkisessa palvelussa tärkeätä on, että kuntauudistukseen lähdetään palvelunäkökohdasta eli siitä, että palveluista pidetään huolta ja ne tehdään tehokkaasti ja sen jälkeen vasta mietitään kuntarakennetta.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puolivälin raportti on todellakin ajankohtainen — huomista ajatellen, mutta ehkä vielä enemmän kehyskeskusteluun, jossa finanssiasioita käydään tarkemmin läpi.

Siis kuinka finanssipolitiikka tukee valtiontalouden tasapainottamista ja julkisen talouden pitkän tähtäimen vakautta ja kestävyyttä? Tässä raportissahan todetaan, että näillä toimilla, jotka tähän mennessä on jo hallituskauden aikana käynnistetty ja tehty, ei ole päästy ihan toivottuihin tuloksiin rakenteellisten muutosten osalta, mutta ne ovat vauhdissa, ja siitä syystä on tärkeätä, että niitä jatketaan ja niitten tehoa vahvistetaan. Tähän raporttiinhan näitä erilaisia rakenteellisia uudistuksia on listattu. Ne ovat: työurat, verotus- ja innovaatiopolitiikka, julkisen palvelutuotannon rakenteet ja toimintatavat entistä kustannustehokkaammiksi ja kilpailun toimivuuden ja kilpailullisuuden lisääminen. Näitä kaikkia siis tulee jatkaa tästäkin vahvistaen.

Me sosialidemokraatteina tuemme näitä linjauksia ja olemme valmiit tekemään suuriakin uudistuksia ja ratkaisuja, kunhan ne toteutuvat työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta kunnioittaen. Ensimmäisenä näistä on tietenkin julkisen talouden kestävyys, jonka osalta on yhä edelleen tavoitteena kääntää velkaantuminen tämän hallituskauden aikana. Se, mikä siihen vaikuttaa, on tietenkin se, että turvataan teollisuuden toimintaedellytykset niin, että kasvu ja työllisyys saavat sen voiman ja vahvuuden nousta. Siinä samalla voi olla, että tarvitaan myös verotuksellisia keinoja rakentaa niitä talouden kasvun edellytyksiä.

Sitten on kestävyysvajetta supistavia toimia, joista tietenkin kunta- ja palvelurakenneuudistus ja sosiaali- ja terveysrakenteen uudistaminen ovat suuria kokonaisuuksia. Mutta monia, monia muitakin on olemassa, muun muassa nuorten yhteiskuntatakuu, joka antaa nuorille tulevaisuudenuskoa niin opintojen osalta kuin koulutuksen osalta. Sieltä löytyy työurien pidentäminen, joka erityisesti on huolena siellä keskellä: niiden ihmisten osalta, jotka joutuvat pois työelämästä syystä tai toisesta.

Me tarvitsemme erilaista ja uudenlaista ajatusta siihen, mitenkä vaikeasti työllistyvät työllistyisivät nykyistä paremmin, mutta erityisesti me tarvitsemme vahvaa kasvupolitiikkaa, ja sen osalta on huolehdittava, mitenkä talouden kasvupotentiaali, yrittäjyys, yrittäjyyden edellytykset paranevat ja harmaa talous saadaan nykyistä paremmin kuriin.

Tarvitsemme myös vakautta ja vahvuutta nykyisen työeläkejärjestelmän kestävyyteen, niin että sitä ei suunnitella käytettäväksi joihinkin ehkä lyhyellä tähtäimellä hyviin tarkoituksiin mutta samalla uhaten koko järjestelmää. Samoin en myöskään ihan äkkiä näe ajatuksesta eläkeiän pakkonostosta alarajan osalta vuoden 2017 jälkeen, miten se tulevien vuosien kestävyysvajetta purkaisi. Ne keskustelut voidaan jättää täysin toiseen kertaan, tuleville vuosille.

Sitten kolmantena asiana on talouspolitiikan ja työmarkkinaratkaisujen koordinointi. Olemme todenneet tämänkin päivän aikana tässä salissa, kuinka tärkeätä on, että meillä päästään takaisin sopimuksen kulttuuriin, niin että kaikki kolme osapuolta — työntekijät, työnantajat ja maan hallitus — ovat luottamuksessa toisiinsa niin, että kun asioita sovitaan, asioista pidetään kiinni, ne toteutetaan niin kuin on sovittu ja voidaan yhteisesti sopia niin, että ne ratkaisut ovat yhteen sovitettavissa, puhutaan sitten verotuksen tai muitten osalta. Mutta tarvitaan luottamusta siihen, että palkat ovat sillä tasolla, että niillä pystyy elämään, ja kustannukset tässä maassa myös niin, että ne eivät ole ihmisille kohtuuttomia.

Näillä linjauksilla uskon, että pääsemme hyvin eteenpäin ja Valtiontalouden tarkastusviraston kauden lopussa antama selvitys, kun se seuraavan kerran tähän eduskuntasaliin annetaan, toteaa, että näissä kaikissa asioissa on menty vahvasti eteenpäin ja tulevaisuus näyttää valoi-sammalta.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maassamme viedään lähes pakolla läpi niin sanottua suurta kuntauudistusta. On erittäin suuri epäkohta, että hanketta toteutetaan lähinnä mututuntumalta, siis mututuntumalta. Kuvitellaan, että suuruus ratkaisee lähes kaikki ongelmat. Näinhän ei tietenkään ole. Kriittisiä arvioita kuntauudistusta kohtaan on paljon.

Aiheeseen liittyen myös Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus on karua luettavaa. Tässä siitä seuraavaksi lainaus, ja nyt erityisesti edustaja Östman siellä kuulolla. Tarkastusvirasto kirjoittaa näin:

"Olemassa olevat tutkimukset eivät kuitenkaan tue ajatusta kuntakoon kasvattamisen vaikutuksista kustannuksiin. Loikkasen mukaan valtiovarainministeriön kuntareformityö ja kuntaliitosselvitykset eivät viittaa aihepiiriin liittyvään tutkimuskirjallisuuteen kuntareformien vaikutuksista. Tästä huolimatta raporteissa korostetaan saavutettavia skaalavaikutuksia.

Tutkimusten mukaan kuntien ja palveluita tuottavien yksiköiden välillä on huomattavia kustannus- ja tehokkuuseroja, mutta näitä selittävät kuitenkin paljon enemmän muut tekijät kuin kunnan tai toimintayksikön koko. Skaalaetuja on, mutta niiden laajuus vaihtelee palvelusta toiseen. Kuntien yhdistymiset tehostavat kuntapalveluja, mikäli palveluissa on hyödyntämättömiä mittakaavaetuja. Kuntien yhdistymisen haittapuolena on se, että aluksi kustannukset usein kasvavat. Näin kävi esimerkiksi Tanskassa. Lisäksi kuntien yhdistymisen myötä häviää tarve kilpailla veronmaksajista, mikä vähentää painetta lisätä kustannustehokkuutta. Yhdistymisten tuottavuusvaikutuksia voi tämän vuoksi joutua odottamaan.

Suomalainen erityispiirre on se, että yhdyskuntarakenne on hyvin hajautunut ja että valtio on siirtänyt paikallishallinnon vastuulle hyvin merkittäviä hyvinvointipalveluita. Loikkasen mukaan hajautunut yhdyskuntarakenne pikemminkin kuin kuntarakenne on keskeinen tehokkuusongelman aiheuttaja julkisten hyvinvointipalveluiden tuottamisessa. Tämä selittää osaltaan sen, miksi Suomen suuret kaupungit sijoittuvat verraten heikosti tutkittaessa palvelutarjonnan tehokkuutta eli sitä, kuinka paljon palvelusuoritteita kunnat saavat aikaan resursseillaan. Jos yhdyskuntarakenteelle ei tapahdu mitään kuntarakennetta muutettaessa, yksi keskeinen tehottomuuden syy jää ennalleen.

Tarkastusvirasto suosittelee, että kuntarakennusuudistuksen yhteydessä myös näihin näkökohtiin kiinnitetään huomiota."

Tämä oli siis lainaus Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksesta. Painavaa asiaa, joka pitäisi mielestäni noteerata.

Arvoisa herra puhemies! Nyt pitää sanoa suoraan, että on jopa edesvastuutonta, että näin tärkeässä asiassa asiantuntijoiden arviot on jätetty huomioimatta kuntauudistusta eteenpäin ajettaessa. Miksi näin, arvoisa hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat? Onko tämä hyvää ja vastuullista hallintoa? Vastaan, että ei missään tapauksessa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun huoltosuhde heikkenee, kun valtionvelka kasvaa, kun kuntasektorin velka kasvaa suhteessa melkein yhtä nopeasti, niin se tietää pidemmällä aikajänteellä, että rahat loppuvat. Silloin kun pitää säästää, niin haluaisin kuulla sitten, mikä olisi se ratkaisumalli, mistä ne säästöt löydetään. Onko parempaa, että me karsimme palveluissa vai että karsitaan hallinnossa?

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, minkä edustaja Tossavainen täällä omalla puheenvuorollaan herätti, sillä kyllä täytyy todeta, että yksi suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteitä on se, että me asumme aika hajallaan, me olemme pieni kansa ja täällä on pitkät etäisyydet. Kun OECD mitä asiaa tahansa tutkii, niin varmaan lopputuloksena ulkomailta katsottuna on se, että tehostamisen varaa on, ja meidän täytyy kyllä kriittisesti arvioida, minkälaisen painon me sitten annamme näille ulkoisille tutkimuksille, sillä tämä hajautettu yhdyskuntarakenne, silloin kun meillä energian hinta nousee, polttoaineitten hinta nousee, logistiset kustannukset nousevat sellaisia kustannuksia, entistä enemmän luo vähän joka mutkassa, jotka kumulatiivisesti aiheuttavat sen, että monilla pienyrityksillä on aika vaikeaa pärjätä.

Luenkin otteen Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksesta: "Terveyspalveluiden järjestämiseen liittyvät ongelmat ovat keskeisessä roolissa kuntarakenneuudistukseen liittyvässä keskustelussa. Suomessa terveyspalvelut ovat suurelta osin sekä palveluiden tuottamisen että rahoituksen osalta kuntien vastuulla, mikä poikkeaa useimmista OECD-maista. OECD:n Suomea koskevan helmikuussa 2012 julkistetun maakatsauksen mukaan terveyspalveluiden tehottomuus on seurausta palveluiden tuottamisen hajautuneisuudesta."

Kyllähän tämä vähän osatotuudelta maistuu, sillä kyllä johtaminen ja töiden organisointi ja se, kuinka paljon työhön keskitytään ja miten tietojärjestelmät toimivat, ja muut sivutekijät aiheuttavat aika pitkälle joko tehokkuuden tai tehottomuuden. Sen takia tätä asiaa pitäisikin tarkastella hieman enemmän työpaikkakohtaisesti. Tässä on olemassa selvä vaara, että jos me menemme yli-innokkaasti liian monimutkaisiin rakenteisiin uudelleen, niin välttämättä tämä tehokkuus ei tästä miksikään parane. Se tosiasia on pidettävä mielessä. Siinä pahimmillaan käy niin, että tämä kustannusrasite kaatuu sitten logistiikan ja ihmisten niskaan.

Kannatan kuntaliitoksia, ja minusta niitä pitää tehdä niistä syistä, mitä edustaja Östman täällä mainitsi, mutta minun mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntarakenteen yhteydessä pitäisi jollain tavalla nähdä todelliset työssäkäyntialueet ja välttää ylilyöntiä, että ei mennä sellaisiin rakenteisiin, joissa kuntalaiset eivät todella tiedä, mitä he omista asioistaan ovat mieltä ja missä mennään. Tässä se suuri vaara tässä kunta- ja sosiaaliuudistuksessa on.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksia pitää toki tehdä, mutta niitä pitää tehdä silloin, kun ne ovat järkeviä ja kuntalaisten tuki on takana, mutta ei kaavamaisesti ylhäältä käskyttämällä. Parhaillaan Suomen kunnissa on otettu tai otetaan kantaa kuntaliitoksiin, ja siellä todennäköisesti tulee lähes poikkeuksetta hyvin kielteisiä kannanottoja, ja syyn ymmärrän hyvin, koska tajutaan se, että suuruus sinällään ei tuota mitään kustannussäästöjä. Kun muodostetaan iso kunta, niin säästöjä saadaan vain ja ainoastaan palveluja karsimalla, ja maaseutukunnissa ymmärretään, että niitä palveluja ei sieltä kaupunkien keskustasta torin laidalta karsita vaan maaseutukunnista. Tämä on jo nähty niillä paikkakunnilla, missä tämmöinen iso kuntauudistus on tehty. Kouvolan tilanteen tiedän hyvin. Siellä maaseutukuntien alueelta suurin piirtein kaikki palvelut on ajettu alas, ja näin tulee tapahtumaan. Tämä sama kaava tulee toistumaan kaikkialla maassa, jos tälle tielle lähdetään.

Edelleen totean sen, että kun vertaillaan eri kuntakokoja, kuinka ne pystyvät palvelut tuottamaan, niin suuret kunnat tuottavat per asukas palvelut noin 25 prosenttia kalliimmalla kuin keskikokoiset maaseutukunnat. Tämä on tosiasia, mikä pitää meidän myös muistaa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, miten palveluja sitten jatkossa järjestetään, sehän ei ole kuntapäättäjistä kiinni. Jos nyt on tehty edellisellä kaudella huonoja ratkaisuja, niin eihän se tarkoita sitä, että pitäisi jatkaa niin, että tehdään jatkossa huonoja ratkaisuja.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Vaikka en ole tätä tarkasti lukenut, niin tämä on varmaan kaikille meille hyvää luettavaa ja hallituksen puoliväliriihelle.

Me kaikki olemme, jos olemme vastuullisia, huolissamme, mihinkä meidän maamme on ajautumassa. Valtionvelka jatkuvasti kasvaa. On puhuttu nuorison yhteiskuntatakuusta. Asiantuntijat sanovat, että kaikki on levällään. Huudetaan kuntia ja yksityisiä työllistämään, koska nuoria ei tahdota saada millään työllistetyiksi. Silti puhutaan, että pitäisi tätä työikää pidentää. Hyvin tärkeätä olisi, että annettaisiin nuorille mahdollisuus, että annetaan se ensimmäinen koulupaikka tai työpaikka. Näitä on monia kymmeniä tuhansia, jotka odottavat sitä ensimmäistä työpaikkaa.

Puhutaan siitä, miksi kunnat ovat köyhtyneet ja lainaa on tullut lisää. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtio on viime vuosina antanut aivan mahdottomasti kunnille uusia velvoitteita, mutta vastaavasti ei ole tullut rahaa sinne kunnan pussiin.

Myös on todettava se, että tehdään millaisia kuntaliitoksia tahansa, meillä on niitä vanhuksia Utsjoella ja Tampereella ja Helsingissä ja valtionosuudet tulevat aina sen mukaan, paljonko meillä on siellä paikkakunnalla niitä vanhuksia. Eli eivät nämä kuntaliitokset ja nämä sote-alueet auta yhtään mitään, niin kuin asiantuntijatkin ovat sanoneet, mutta tämä hallituksen asia on semmoinen, että kunhan keskitetään ja tehdään suuria kuntaliitoksia, niin kaikki sillä korjaantuu. Mutta tulevaisuudessa nähdään.

Suuri asia, minkä meitä kaikkia pitää huolestuttaa, on, että millä lailla Suomeen saadaan työtä, vientiteollisuutta, niin että pystymme tätä niin sanottua hyvinvointivaltiota jollain tapaa pitämään yllä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipään keskittämispuheista: ei välttämättä ole aivan näin. Mitä tulee näihin kuntatalouden tutkijoihin ja kuntaliitosten tutkijoihin, niin minusta ne ovat jossain määrin arvottomia, sillä nehän tutkivat menneisyyttä ja tulevaisuudessa ikärakenne ja monet muut tekijät ovat täysin erilaisia. Tämän takia niitä tutkimuksia ei voida katsoa tulevaisuuden tutkimuksina, koska ne tutkivat aivan eri olosuhteissa tapahtuneita ilmiöitä ja asioita.

Minun mielestäni ainakin itse edustan tämmöistä maltillista kuntarakenne-, sosiaali- ja terveysrakenneuudistusta. Tehdään ne uudistukset, mitkä ovat järkeviä ja välttämättömiä nimenomaan kansalaisten ja ihmisten näkökulmasta. Tähän sisältyy tietenkin se, että monet kunnat elävät valtionosuuksilla, mikä on täysin oikein, ja meillä on nerokas verotulojen tasausjärjestelmä, jossa jokaiselle taataan 91,86 prosenttia kuntien keskimääräisestä verotulosta per asukas. Nämä on tarkoitettu ihmisten peruspalvelujen turvaamiseksi, ei kunnille törsättäväksi. Tämä pohja pitäisi aina muistaa, ja ainakin itse olen sitä mieltä, että tämä verotulojen tasausjärjestelmä on hyvä.

Nyt kun kuitenkin meidän pitäisi ymmärtää se, että on kuntia, joissa ikärakenne kerta kaikkiaan menee semmoiseksi, että olisi järkevintä liittää ne johonkin lähellä olevaan kuntaan ja kenties muutama kunta yhteen, se kunta- tai elinkeinopolitiikka ei välttämättä sen paremmaksi tule, mutta kuitenkin me pystymme sitten kuntarahoitteisesti ja kunnan itsensä päättämänä hoitamaan tietyt peruspalvelut. Se ongelma valtionosuudessa ja verotulojen tasausjärjestelmissä — ehkä enemmänkin riski — on siinä, että kun on paljon kuntia, joista sitten ihmisiä lähtee pois ja ihmisten lukumäärä vähenee, niin silloin samalla vähenevät automaattisesti valtionosuudet ja verotulojen tasausjärjestelmät. Ja kun me tiedämme, että palvelut per capita maksavat aina enemmän, mitä vähemmän ihmisiä on kunnassa, niin siitä tulee kaksi tuplariskiä. Silloin tämä homma ei toimi, ja tuloveroprosenttia jouduttaisiin nostamaan niin paljon, että sieltä lähtevät viimeisetkin maksavat ihmiset pois. Tämän takia näitä järkeviä kuntaliitoksia pitää tehdä.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Eestilä puhui sen verran järkevästi, että ehdotan häntä Virkkusen tilalle tuohon nykyhallitukseen.

Mutta jostakin pitää olla eri mieltä, ja kun hän totesi, että niitä vanhuksia on siellä kunnissa, onhan niitä, mutta eivät ne minnekään häviä, jos kuntia yhdistetään. Siellä vain eri momentilta maksetaan niitä kustannuksia. Ei kuntaliitoksilla poisteta sitä vanhusväestön osuuden kasvua.

Keskustelu päättyi.