Arvoisa puhemies! Viime Opettaja-lehden pääkirjoituksesta alkoi keskustelu siitä, pitäisikö kouluihin tuoda turvamiehiä takaamaan opiskelurauhaa. Ehdotus on sekä surullinen että hätkähdyttävä. Se kuitenkin nostaa esiin koulujen ahdingon. Koulujen ongelmat levottomien ja jopa väkivaltaisten oppilaiden kanssa ovat olleet tiedossa kauan. Turvattomuutta koetaan kouluissa, joiden oppilaiden perheet kärsivät monista sosiaalisista ja taloudellisista vaikeuksista. Miksi asiat on päästetty tähän pisteeseen asti, jossa ratkaisukeinoksi keksitään enää vain esittää turvamiehiä?

Nyt on aloitettu projekteja muun muassa kiusaamisen ehkäisemiseksi toisaalta. Miksi perustetaan tällaisia erillisiä projekteja, kun samalla leikataan paljon yleissivistävän koulutuksen valtionosuuksia? Se heikentää koulujen yleisiä toimintaedellytyksiä, myös niiden mahdollisuuksia taata opettajille ja oppilaille työrauha. Ongelmat johtuvat paljolti resurssivajeesta: liian suuret luokat, oppilashuollon puutteet ja säästäminen kouluavustajan palkkaamisesta. Kysyn opetusministeriltä:

Miksi koulujen ongelmien on annettu kärjistyä tähän pisteeseen?

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Se oli kyllä todella raflaava Opettaja-lehden päätoimittajan kirjoitus. Totuus ei välttämättä ole kyllä ihan niin raflaava.

Mitä tulee esimerkiksi kiusaamisen ehkäisyyn, siinä ei ole kyse projektista, vaan Suomi ensimmäisenä maana maailmassa pyrkii siihen, että kolmen vuoden jaksottaisella etenemisellä kykenemme luomaan valtakunnan kattavan ohjelman, joka istuu jokaiseen kouluun hyvin. Eli pitkään tutkimusperinteeseen nojaten lähdimme todella tässä asiassa liikkeelle tavalla, jota ei ole muualla vielä millään tavalla vastaavassa mitassa kokeiltu ja koettu. Se on kuitenkin vain yksi esimerkki.

En todella itse usko ollenkaan myöskään, niin kuin ei kysyjäkään, siihen, että tällaisella turvajärjestelyllä, joka kirjoituksessa heitettiin mahdollisuutena, voitaisiin ongelmia ratkoa; pitää puuttua syihin. Ja sillä osastollahan meillä on todella laaja toimenpidevalikko meneillään jo. Siellä on myöskin rahaa uhrattu paljon, ja totuus on se, että budjettimäärärahoissa koulutuksen osuus on kasvanut aiemmasta merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Mutta ne rahat, joita tällä kaudella on tullut opetusministeriön kautta kouluihin, ovat hyvin vahvasti korvamerkittyjä esiopetukseen, koulukuljetuksiin ym. Tosiasia kuitenkin on, että jos näistä hankkeista, joita nyt ollaan tekemässä, halutaan pysyviä käytäntöjä kouluun, se edellyttää pysyvästi valtionosuuksien nostamista kouluissa, jotta pystyttäisiin tekemään niitä parannuksia, joita nyt kenties löydetään. Mutta haluan nyt kysyä ministeriltä:

Oletteko te valmiit takaamaan tulevina vuosina peruskouluille ja toiselle asteelle paremmat resurssit, jotta tämänkaltaiset kriisit, joita tässäkin Opettaja-lehden pääkirjoituksessa tuotiin esiin, voidaan estää?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Jos se minusta on kiinni, niin näin kyllä tapahtuu.

Mitä tulee resursointiin, niin vaikka me täällä hallituksessa ja eduskunnassa niin sanotusti korvamerkitsemme määrärahoja, niin valtionosuuslainsäädäntöhän etenee sillä tavalla, että ne menevät kuitenkin kuntiin pääosin könttäsummana ja kunnan päättäjät — joita täällä on pilvin pimein muuten paikalla, kansanedustajia, jotka ovat myöskin kuntien valtuustoissa — ovat sitten ne päätöksentekijät, jotka sen korvamerkinnän varsinaisesti tekevät. Siinä on suuri dilemma myöskin koulutuksen puolella, että kunnissa, niin kuin perinne on kyllä hyvä ollut, tehdään myöskin priorisointia, arvojärjestystä, ja koulutus pärjää siinä.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nämä koulujen työrauhaongelmat nyt ihan selvästi johtuvat siitä, että luokkakoot pursuilevat. Tämä on ollut hyvin erikoista, että (Välihuutoja) oppositio on joutunut täällä puolustamaan hallitusohjelmaa. Kyllä haluaisin kysyä:

Miksi hallitus ei noudata omaa ohjelmaansa ja anna ikäluokkien pienenemisestä koituvia säästöjä suoraan perusopetukseen, niin kuin on luvannut?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tästä on tullut muutama kerta tässä salissa jo puhuttua tällä vaalikaudella. Eduskunta on säätänyt lain, joka ohjaa oppilaskohtaisia valtionosuuksia, elikkä tämä mekanismi toimii juuri sillä tavalla, että oppilasmäärät vaikuttavat. Mutta hallituksen linjaus on se, että koulutus on tulevaisuuden painopistealueita ja tällä hetkellä sellainen painopiste, että sinne on siirretty normaalin budjettimenettelyn kautta sitten varoja enemmän kuin tuo oppilasmäärien väheneminen edellyttäisi. Eli olemme kyllä lisänneet panostuksia.

Arvoisa puhemies! Uskon, että koulujen käytöshäiriöissä on sittenkin pohjimmiltaan kysymys vanhempien kunnioittamisesta ja lähimmäisen arvostamisesta. Tällä hetkellä Ruotsissa pidetään suurena saavutuksena sitä, että oppilaat eivät enää ajele mopoilla koululuokissa, ja kauhistellaan sitä, että Suomessa annetaan vielä käytösnumeroita koululaisille. Olisin kysynyt opetusministeriltä:

Ei kai Suomessa ole mitään näin järjettömiä ajatuksia, että poistettaisiin käytösnumerot kouluista?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! No, se on meidän ongelmistamme pienimpiä, onko oppilailla käytösnumero vai ei. Kyllä ongelmat ovat huomattavan paljon eri suunnalla, ja todella näiden ongelmien syihin pitää puuttua. On myös sillä tavalla, että vanhempien kunnioittaminen ei kaikilta osin onnistu, koska vanhemmat eivät aina ansaitse kunnioitusta. Kyllä niitä perheitä on. Meillä on perherakenteessa voimakkaita muutoksia, työelämän muutokset heijastuvat kouluun ja lasten elämään hankalalla tavalla joskus. Koulu ei voi kaikkea korjata, mutta koulussa voimme peruskoulua kehittämällä, sillä tavalla kuin nyt suunnittelemme, saada kyllä paljon paremman tuloksen aikaan kuin mikä on tilanne tällä hetkellä, vaikka Suomi kuinka onkin tällä hetkellä maailmanmaineessa peruskoulunsa erinomaisuuden vuoksi.

Arvoisa puhemies! Meillä on Suomessa erittäin hyvä opettajankoulutus, jopa maailman parasta opettajankoulutusta. Kuitenkin joillakin aloilla on hyvin paljon opettajapulaa, ja ehkä silloin kun on epäpäteviä opettajia luokassa, myös tällaisia käyttäytymishäiriöitä voi esiintyä aika paljon.

Ministeri, mitä aiotte tehdä sille, että tulevaisuudessakin meillä on koulutettuja opettajia eri asteille ja eri aloille?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Luojan kiitos meillä kuitenkin on ylivoimainen valtaosa opettajista erittäin päteviä. Siihen tietysti syynä on suomalainen opettajankoulutusjärjestelmä, joka lähtee siitä, että korkeakoulutasoinen, maisteritasoinen, koulutus kuuluu opettajan osaamisen perustaksi. Meidän ongelmamme ovat ehkä nyt enemmänkin paitsi tuossa alueellisessa osuvuudessa myös täydennyskoulutuksen puolella, jossa kuntien toiminta ei ole täyttänyt niitä odotuksia, joita esimerkiksi itse olen asettanut niille tässä suhteessa. Eli tarvitaan ryhdistäytymistä paikallistasolla, kuntatasolla, koska meidän vahvuutemme on sinänsä se, että me delegoimme toimintaa, päätösvaltaa, kuntiin, kouluihin ja itse opettajien tasolle, jotka sitten saavat pitkälti vapautta tämän hyvän koulutuksensa pohjalta tehdä työtänsä sillä tavalla, että nämä mainitut ongelmat voidaan tulevaisuudessa välttää.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on ansiokkaasti sijoitettu opetukseen lisää rahaa, niin kuin opetusministeri omassa puheenvuorossaan totesi, ja uskon, että se myös näkyy suurimmassa osassa kouluista. Se, mistä olen erityisen iloinen, on se, että opetusministeri on puuttunut myös kouluhyvinvointiin, hyvinvointiin niin oppilaiden, opettajien kuin muunkin henkilökunnan osalta. Yksi hyvinvoinnin tekijä on tietenkin myös työssäjaksaminen. Olisinkin kysynyt opetusministeri Kalliomäeltä:

Näettekö, että opettajille pitäisi myös säätää laissa oikeus täydennyskoulutukseen ja sitä kautta edistää opettajien työssäjaksamista, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä tällainen oikeus tällä hetkellä on?

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Huomasin, että opettajien ammattijärjestö oli tähän asiaan ottanut kantaakin aivan vastikään juuri sillä tavalla, että ellei tämä täydennyskoulutus lähde rullaamaan nykyistä paremmin, niin silloin opetuksen järjestäjiä, koulutuksen järjestäjiä — kuntia pääasiassa siis — velvoitettaisiin nykyistä täsmällisemmin lainsäädäntöä kehittämällä hoitamaan velvoitteensa. Olen sitä mieltä, että tämä on äärikeino, mutta ellei homma lähde liikkeelle, niin sitäkin on voitava harkita.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: Miksi kouluverkkoa keskitetään tällä kertaa? Eli kyläkouluja lakkautetaan, vaikka niissä olisi riittävästi opiskelijoita, sen seurauksena, että täällä leikattiin pienten koulujen valtionosuuksia. Ja nyt tätä keskittämistä jatketaan ammattikouluihin, lukioihin, ammattikorkeakouluihin, korkeakouluihin. Mihin tällä keskittämisellä pyritään, kun tiedetään, että tästä ovat juuri seurauksena ne suuret luokkakoot ja ne häiriöt, jotka täälläkin ovat tulleet tänään esille? Miksi tämä keskittäminen nyt?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Hallituksen tasolla, siis valtakunnan tasolla, kysymys on yksinkertaisesti siitä motiivista ja vain lähtökohtaisesti siitä, että ikäluokat pienentyvät ja tämän pienenemisen vaikutukset eri alueilla poikkeavat toisistaan. Siellä alueella pitää sitten kyetä katsomaan, miten se käytännössä vaikuttaa kouluverkkoratkaisuihin. Ei meillä kyläkouluja lakkauteta yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Tämän perusteen pohjalla vaan joudutaan siihen tilanteeseen, että oppilasmäärät vähenevät voimakkaasti siellä. Tietty määrä oppilaita tarvitaan, jotta opetus voi toimia riittävän tehokkaasti. Parinkymmenen oppilaan kyläkoulu ei ole enää helpolla hyvä koulu, mutta lähtökohdan pitää olla se, että jos koulu on hyvä, niin sillä on kaikki tuki elinpäiville.

Arvoisa puhemies! Viime kaudella tehtiin oppilashuoltolaki, jossa annettiin opettajille suuremmat oikeudet puuttua näihin kriisitilanteisiin. Miten ne valtuudet sitten on otettu käytäntöön käytännön tilanteissa, kun näitä kriisejä tulee, että ei tarvitse poliisia kutsua paikalle vaan opettaja ja rehtori hoitavat sen tilanteen? Onko siitä tämän hetken tietoa?

Samoiten opettajankoulutuksessa pitäisi ehdottomasti olla pedagogisia taitoja vielä enemmän kuin tänä päivänä. Kun harjoittelukouluista kuitenkin nipistettiin rahoja, niin oliko se teidän mielestänne oikea tapa myöskin tässä kysymyksessä, jossa oli ne harjoittelupaikat näillä nuorilla, jotka opettajiksi opiskelivat?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Pedagogisten taitojen tarpeesta olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Drombergkin. Parannus ei ole koskaan haitaksi. Vaikka meillä on korkea opettajien osaaminen, niin siinä toki on tarpeita ja täydennyskoulutus ehkä se suurin huolenaihe juuri tällä hetkellä. Tältä osin en näe nyt mitään mullistavaa edessä. Oppilashuolto, laajemminkin opiskelija-, opiskeluhuolto, on kysymys, jossa meillä tarvitaan nykyistä parempaa poikkihallinnollista toimintakykyä. Johonkin mittaan siinä on tästäkin syystä ongelmia ja kuntatasolla sitten vaihtelevuutta, joka ei ole kaikilta osin puolusteltavissa. Uskon, että tarvitaan seuraavan eduskunnan lähtiessä liikkeelle tämän asian läpikäyntiä. Meillä on siinä selvitystyö kyllä käynnissä ja eväät alkavat sitä myöten sitten olla aikanaan selvillä. Poikkihallinnollinen menettely saattaa olla liian vaikea näissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Tässä muutama vuosi sitten tuli sellainen tuulahdus koulumaailmaan, että oppilaita alettiin integroida, siis häiriintyneitä oppilaita sijoitettiin normaaliopetukseen. Siinä kävi kyllä juuri päinvastoin kuin oli tarkoitus. Yksikin tällainen oppilas laittoi sen niin kutsutun normaaliluokan aivan sekaisin, ja kun hän näki, että häntä palkittiin tästä käyttäytymisestä, niin into syttyi. Hän sai ensimmäisen kerran ehkä elämässään tällaisen ahaa-elämyksen, että minäkin olen jotakin tässä koulumaailmassa. Tunnen näitä tapauksia kyllä pitkältä uraltani ihan tarpeeksi. Integroiminen ei ollut tässä tapauksessa hyvä, ja kunnat säästävät nyt tässä erityisopetuksessa. Sinne pitäisi nyt saada rahaa.

Onko hallituksen tarkoitus todella korvamerkitä, että erityisopetukseen saataisiin enemmän näitä varoja kuin tähän asti on saatu?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tiedän edustajan taustan näissä asioissa, ja se toki merkitsee sitä, että mielipidettä on kunnioitettava. Sinänsä tuo, että oppilas kokee ahaa-elämyksen, että minäkin olen jotain tässä maailmassa, on lähtökohtaisesti positiivinen asia, kun se kohdistuu oikeaan asiaan. Se on itse asiassa peruskoulumme suurin kysymys tällä hetkellä. Koulumyönteisyys, luovuuden ylläpitäminen, lasten uteliaisuuteen keskittyminen ja sen varassa toimiminen kyllä myöskin pätevät erityisopetukseen. Integroiminen minun saamani palautteen mukaan, vaikka oma opettajataustani ei ole samanlainen kuin ed. Lammisen, on kuitenkin ollut myönteinen, oikean suuntainen ratkaisu. Sillä tavalla saadaan myöskin nämä vaikeassa asemassa olevat lapset, nuoret muuhun yhteisöön mukaan. Se teettää opettajilla todella paljon töitä, ja tulee varmasti harhaiskuja, mutta silti se lähtökohtaisesti on minusta oikea tapa toimia.