Oikeusministeriön hallinnonala 25
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyt esittely siitä käsittelystä, mitä valtiovarainvaliokunnan
hallinto- ja tarkastusjaostossa ja valtiovarainvaliokunnassa on
tapahtunut oikeusministeriön hallinnonalan osalta. Me olemme
itse asiassa kahteen suhteellisen pieneen asiaan kiinnittäneet
mietinnössä huomiota, mutta toki koko ministeriön
pääluokka on käsitelty.
Oikeusministeriö osana valtioneuvostoa luo oikeuspolitiikan
linjoja ja kehittää säädöspolitiikkaa
sekä ohjaa hallinnonalaansa. Keskeisimpinä painopistealueina
ja keskustelun aiheina varmasti tällä hetkellä ovat
todella lainsäädännön laadun
ja säädösinformaation parantaminen, EU
ja kansainvälinen yhteistyö, oikeusturvan parantaminen,
kustannusten alentaminen ja toisaalta sitten ehkä kriminaalipolitiikassa
erityisesti huumerikollisuus.
Viimevuotiseen tapaan mietinnössä kiinnitetään
huomiota rikosuhripäivystykseen ja osin määrärahatilannetta
korjataan. (Hälinää — Puhemies
koputtaa) Lakivaliokunta on talousarviosta antamassaan lausunnossa
viimevuotiseen tapaan kiinnittänyt huomiota Rikosuhripäivystyksen toiminnan
tärkeyteen ja sen rahoituksen järjestämiseen
valtion budjettivaroin. Valiokunta on pitänyt välttämättömänä,
että oikeusministeriön avustus säilyisi
vähintään tämän vuoden
tasolla. Valtiovarainvaliokunnan viime vuonna tekemän lisäyksen
jälkeen kuluvan vuoden määrärahat
tähän tarkoitukseen olivat 700 000 markkaa ja
yhdessä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen kanssa 3,2
miljoonaa markkaa.
Talousarvioesityksessä vuodelle 2002 hallitus kuitenkin
esitti myönnettäväksi avustuksiin rikollisuutta
ehkäisevää työtä tekeville
ja rikosten uhreista huolehtiville 202 000 euroa, josta Rikosuhripäivystykselle
saadun selvityksen mukaan myönnettäisiin avustuksena
vajaat 34 000 euroa eli 200 000 markkaa. Tämän
talousarvion käsittelyn yhteydessä oikeusministeriö ja
valtiovarainministeriö sopivat, että yhdistyksen
toiminta pyritään vuonna 2002 turvaamaan Raha-automaattiyhdistyksen
rahoituksen turvin.
Saadun selvityksen mukaan myöskin valtioneuvoston budjettikäsittelyn
loppuvaiheessa on lisäksi alustavasti sovittu noin 80 000
euron käyttämisestä Raha-automaattiyhdistyksen
avustuksena Rikosuhripäivystykselle tasokorotukseen. Rikosuhripäivystykseen
on vuonna 2002 siten käytettävissä yhteensä noin
550 000 euroa eli 3,3 miljoonaa markkaa se lisäys huomioiden,
joka valiokunnassa tehtiin, eli siinä on nyt 100 000 markkaa
enemmän kuin kuluvana vuonna.
Valtiovarainvaliokunta kuitenkin katsoo, että rahoitusvastuun
siirtyminen entistä enemmän Raha-automaattiyhdistyksen
vastuulle vaikeuttaa pitkällä tähtäyksellä yhdistyksen
mahdollisuuksia todellisen tarpeen mukaiseen rahoituksen lisäykseen.
Ehkä se vaikeuttaa myöskin Rikosuhripäivystyksen
toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua,
ja tässä suhteessa tulisi pyrkiä tämä toiminta
tulevaisuudessa saamaan kokonaan valtion kustantamaksi.
Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon osalta myöskin
valiokunta on kirjannut ja tehnyt pienen määrärahalisäyksen.
Saamelaiskäräjien toiminnasta aiheutuvien menojen
lisäksi määrärahasta, joka tähän
tarkoitukseen on osoitettu, voidaan vuosittain käyttää 200
000 markkaa saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa
annetun lain mukaisiin korvauksiin saamelaisten kotiseutualueen
kunnille.
Saamen kielen asema on tosiasiassa vahvistunut viime vuosina.
Esimerkiksi Utsjoen kunnassa tämä on näkynyt
saamen kielilain soveltamisesta aiheutuneiden kustannusten kasvuna.
Kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä eduskunta
lisäsi 200 000 markkaa käytettäväksi saamelaisalueen
kunnille viranomaisille tarjottaviin käännöspalveluihin.
Eduskunnan päätöstä on valtiovarainvaliokunnan
mietintöön sisältyvä perustelu
huomioon ottaen tulkittu niin, että varat on tarkoitettu
käytettäväksi kielenkääntäjän palkkaamiseen
saamelaiskäräjien saamen kielen toimiston Utsjoen
toimipisteessä. Saatujen selvitysten mukaan nämä kielenkääntäjäresurssit
ovat Utsjoen kunnassa olleet riittämättömät.
Näin ollen momentille on lisätty 25 000
euroa.
Kulttuurikeskuksen osalta on myöskin katsottu aiheelliseksi
kirjata mietintöön yksi kappale. Saamelaisten
kulttuurikeskukseen sijoitettaisiin toimitilat saamelaiskäräjille,
Inarin kunnan sivukirjastolle ja saamelaiselle erikoiskirjastolle,
saamelaisyhdistyksille, -taiteilijoille ja -tutkijoille sekä yrittäjille.
Näin ollen tältä osin ei ole tapahtunut
määrärahan lisäystä,
mutta valiokunta katsoo, että "oikeusministeriön
tulee seurata saamelaisten kulttuurikeskuksen hankeselvityksen valmistumista
ja antaa tukea toteuttamisvaihtoehtojen, esimerkiksi EU-tukien,
kartoittamisessa". Tämä on tärkeä vähemmistöjen
oikeuksiin liittyvä kysymys.
Ympäristövahingoista johtuvien oikeudenkäyntien
korvaamiseen sekä ympäristönsuojelua koskevissa
hallintoasioissa aiheutuneisiin tarpeellisiin edunvalvontakustannuksiin
olemme osoittaneet erikseen mietinnön käyttösuunnitelmassa
varoja.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä ei
ole tällä kertaa oikeusministeriön kohdalla suuria
määrärahalisäyksiä.
Haasteet oikeusministeriön pääluokassa
liittyvät varmasti lainsäädännön
kehittämiseen muuttuvissa olosuhteissa ja ennen kaikkea
turvallisuuteen laajasti ottaen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa puhemies! On tietysti positiivista, että valtiovarainvaliokunta
on Rikosuhripäivystyksen osalta tehnyt rahan lisäystä merkitsevän
päätöksen. Mutta, niin kuin lakivaliokuntakin
lähtökohdaksi otti, tämän tulisi
tapahtua kuitenkin varsinaisen budjetin määrärahojen
kautta eikä Raha-automaattiyhdistyksen varojen jakoon osallistumalla.
Tämä ei ole varsinaista yhdistystoimintaa vaan
nimenomaan valtion perustoimintaa, joka pitää budjetin
kautta jatkossa rahoittaa. Jatkossa muutos on syytä tehdä sillä tavalla
kuin lakivaliokunta esitti, kun se esitti käyttösuunnitelmamomentille 85 000:ta
euroa. Se olisi pitänyt ottaa pohjaksi ja menetellä näin.
Mutta tässä tilanteessa kiitokset, että edes
tällä tavalla on turvattu Rikosuhripäivystyksen
toimintaa.
Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota,
on se, että käräjäoikeuksien
lautamiesten palkkiot ovat jääneet kovasti jälkeen.
Esimerkiksi kuntien toimielimissä palkkioita Kuntaliiton esityksestä korotettiin
vaalikauden alussa voimakkaasti. Nyt kirjalliseen kysymykseen antamassaan
vastauksessa oikeusministeri totesi, että ensi vuoden alkupuolella
pyritään korottamaan lautamiesten palkkioita.
Budjetista se ei varsinaisesti näy, mutta toivon, että todella
näin tapahtuu. Toivon, että ministeri hieman kommentoi, tuleeko
näin tapahtumaan ja missä määrin,
että korotukset olisivat myös ajantasaiset.
Kolmantena lyhyesti totean, että käräjä-
ja erityisesti hovioikeuksien juttujen määrä näyttää olevan
kasvussa. Kun tehtiin oikeusapujärjestelmän uudistus,
on todennäköistä, että juttujen määrä edelleen
kasvaa. Tähän ei ole riittävästi varauduttu.
Nyt on kannettava huolta siitä, että oikeusturva
toteutuu tässä maassa myös oikeusasteissa
asioiden läpijuoksun nopeutumisena ja sitä kautta
ruuhkia purkamalla.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla
on ilo todeta Rikosuhripäivystykseen saatu rahamäärä,
vaikkakaan se summana ei vielä täysin kata sitä konkreettista
työtä, mitä tapahtuu eri paikkakunnilla. Olen
ymmärtänyt, että 200 000 olisi
se, millä pystyttäisiin vastaamaan siihen vajeeseen,
joka on nyt haitannut lähityötä, koska
päivystyksessä ei ole kysymys pelkästään
puhelimesta, vaan siitä, että ihmiset ovat mahdollisimman
lähellä uhriksi joutuneita. Mutta tietenkin on
ilolla todettava, että edes näin on.
Ihan samaa toivoisin, että tämän
työn arvostuksen ja jatkuvuuden turvaamiseksi jatkossa voitaisiin
toimia niin, että rahoitus kuuluisi varsinaiseen budjettiin
eikä tapahtuisi Raha-automaattiyhdistyksen kautta.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tutustuessani ilmaiseen oikeusapukäytännön
laajenemiseen jouduin keskustelemaan useiden eri tahojen asianajajien
kanssa. He vakuuttivat, että yhteiskunta tulee oikeudellistumaan
yhä enemmän tulevaisuudessa. Siksi olenkin tyytyväinen,
että Rikosuhripäivystykseen on kuitenkin vuonna
2002 käytettävissä noin 100 000 markkaa
kuluvaa vuotta enemmän. Mutta varmasti on realismia, että tulevaisuudessa
on pyrittävä saamaan Rikosuhripäivystyksen
toiminta valtion kustantamaksi, pysyväksi valtakunnalliseksi
palveluksi. Tähän tulee jatkossa pyrkiä.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Voin hyvin yhtyä valtiovarainvaliokunnan
esityksiin ja näkemyksiin, jotka tähän
pääluokkaan liittyvät. Myöskin
nämä pienet määrärahalisäykset
ovat tervetulleita. Vastaavia ministeriö ajoi jo budjettiriihessä.
Rikosuhripäivystyksen turvaaminen on tärkeä asia.
Budjetin yhteydessä sen lisärahoitus jouduttiin
ohjaamaan Raha-automaattiyhdistyksen puolelle. Nyt kun arpajaisverolla
rokotetaan enemmän Raha-automaattiyhdistyksen tuottoja, voisi
tietysti jatkoa ajatellen valtiovarainministeriökin toivottavasti
hyväksyä sen periaatteen, että valtiolle
tulevia ropoja voi käyttää tällaiseen pysyvään
tarpeeseen ministeriön rahoituksen kautta eikä tarvitse
kahden luukun periaatetta soveltaa.
Sinänsä on perusteet sillekin, että Raha-automaattiyhdistys
osallistuu Rikosuhripäivystyksen rahoittamiseen. Se on
valtaosaltaan vapaata kansalaistoimintaa. Sen taustalla olevista
yhteisöistä merkittävä osa on
Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamia. Tärkeätä on
jatkossakin, että kansalaisaktiivisuus säilyy
osana rikosuhripäivystystä kansainvälisestikin.
Ne rikosuhripäivystykset, joissa kansalaisten vapaaehtoisella
toiminnalla on merkittävä osuus, ovat kaikkein
menestyksellisimpiä. Ei voi oikein ajatella, että tällainen
hyvin toimiva ja kattava palvelu saataisiin virkamiestyönä virallisia
päivystys- ja työaikoja noudattaen, syntymään.
Tällaisen tukiverkon ja pohjan täytyy olla vakaa,
ja siihen pitää pystyä valtion rahoitus
osoittamaan.
Yksi syy, minkä takia vakaampaa järjestelyä ei
saatu, oli se, että rikosuhritoimikunnan esitykset valmistuivat
vasta myöhemmin, kesken vuotta, ja niitä ei saatu
täysimääräisesti hyväksi
käytettyä. Tänä ja ensi vuonna
on tarkoitus nostaa rikosuhrin asema ihan käytännössä olennaisesti paremmaksi
kuin tähän saakka. Lainsäädännössähän
Suomessa asianomistajan ja rikosuhrin asema on Euroopan kärkipäästä jo
ennestään, mutta silläkin puolella kohentamista
vielä riittää.
Ed. Kankaanniemi kysyi lautamiespalkkioista. Niissä tosiaan
olemme valmistelleet sen kaltaista ratkaisua, että noin
10 prosentin jälkeenjääneisyys pystyttäisiin
budjetin sisäisillä siirroilla hoitamaan ja toteuttamaan
jo kesken budjettivuoden, kun siihen ei lisärahoitusta
saatu. Samassa yhteydessä tulee tarkistaa myös
lautamiespalkkioihin liittyviä kustannuskorvauksia, että ne
olisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaiset ja toimivat.
Oikeusapu-uudistuksen kustannukset, joihin täällä lyhyesti
viitattiin, ovat tietysti hyvin arvionvaraiset. Kyseessä onkin
arviomääräraha. Oikeusapu-uudistuksen
yhteydessä esitetyt laskelmat perustuvat tietysti aika
lavealtikin olettamuksiin, miten kansalaiset käyttäytyvät,
miten myös asianajajat, oikeudenkäyntiavustajat
käyttäytyvät laskuttaessaan palveluista.
Olennaista on, että siinä yhteydessä myöskin
laskutuskontrolli tiivistyy. Toisaalta oikeusaputoimistoille tulee
lisävaltuudet tarkistaa hakijoiden tulotietoja, ja heille
tulee velvoitekin tarkistaa niitä. Toisaalta kiinnitetään
huomiota siihen, että myös tuomioistuimille esitettävät
laskut ovat kohtuullisia ja asianmukaisia. Esimerkiksi rikosasioissa
syyttäjillä on valitusoikeus, jos näyttää siltä,
että ylilaskutukseen syyllistytään. Saamalla
laskutus kauttaaltaan kohtuullisemmaksi pystytään
merkittävä oikeusapupalvelujen laajennus toteuttamaan
ilman mainittavaa lisäkustannusta bruttosummissa.
Kaikkinensahan Suomessa oikeusministeriön pääluokka
pyörii perin pienillä summilla. Voidaan sanoa,
että meillä on köyhän miehen
oikeusvaltio aika rikkaassa valtiossa. Jatkossa ei ehkä pystytä näin
pienillä resursseilla pysyvästi oikeusturvaa pitämään
eurooppalaisella huipulla ja tarvitaan myös tasokorotuksia.
Kun esimerkiksi tällä hetkellä tehdään
uudistusohjelmaa alioikeuksiin, käräjäoikeuksiin,
niitä pitää varustella paremmin, modernimmin,
tiloja pitää myös suunnitella nykyistä oikeudenkäyntimenettelyä vastaaviksi,
ja siinä tulee väkisinkin jonkin verran lisäkustannuksia,
ja niille toivon myös eduskunnan tukea tulevina vuosina.
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä mainitsi huumausainerikokset
ja lakivaliokunnan. Valitettavasti lakivaliokunta muutti oikeusministeri
Koskisen hyvän lakiesityksen sellaiseksi, että huumausaineitten
lievästä käytöstä ja
hallussapidosta ei tällä erää rangaista
lainkaan, ja tämä tulee johtamaan kaaokseen näissä asioissa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalalla
on tietysti monia asioita, joihin voi tulevaisuutta ajatellen esittää odotuksia
ja toiveita nimenomaan koskien vankeinhoidon sektoria.
Meillähän vankien määrä on
kääntynyt eri syistä nousuun. Onko niin,
että rikollisuus muun muassa huumerikollisuuden myötä on
lisääntynyt, ja onko niin, että rikoksista
on alettu antaa pitempiä tuomioita kuin aikaisemmin? Samaan aikaan
vankeinhoito on uusien haasteittensa edessä nimenomaan,
jos pidetään tavoitteena sitä, että vankeusrangaistukseen
tuomittu tulisi takaisin yhteiskuntakelpoiseksi. Tällä hetkellähän vankiloissa
on hyvin paljon ongelmia johtuen siitä, että siellä on
paljon vankeja, ja helposti käy juuri niin, että vankeinhoidon
tarkoitusperät eivät toteudu, vaan vankilat muodostuvatkin,
ikävä kyllä, yhteiskunnan kannalta kielteiseen
suuntaan rikollisuutta kasvattaviksi paikoiksi. Jos näin
on ja kun näin vahvasti epäilen ja kun näin vahvasti
väitetään, silloin tilanteeseen olisi
saatava muutos.
Yhteiskunnan tulisi panostaa vankeinhoidon tarpeisiin mielestäni
siten, että vankilayksiköitä hajautettaisiin.
Ei muodostettaisi suurvankiloita, vaan hajautettaisiin. Ehkä tämä antaisi
edellytyksiä siihen, että vapausrangaistukseen,
vankeuteen, tuomittu henkilö voisi päästä rikoskierteestä eroon,
missään tapauksessa ei kasvaisi rikollisuuteen.
Tässä suhteessa hieman epäilen, että kun
meillä on suuria vankeinhoidon yksiköitä suunnitteilla,
ovatko ne hyvästä. Mielestäni pitäisi
tarkistaa jo suunnitteluvaiheessa, miten ne voivat palvella parhaiten
sitä tarkoitusta, mitä varten ne ovat.
Keski-Suomessa Keuruun kaupungin Haapamäellä on
ollut yli 20 vuotta varattuna oikeusministeriön hallinnonalalle
vankilatontti, ja mielestäni tämä tontti
tulisi täyttää siihen tarkoitukseen,
johon jo 4 miljoonaa markkaa on käytetty, vankilan suunnitteluun,
ja johon Keuruun kaupunki esimerkiksi on tuonut kunnallistekniikan tontin
rajalle. Esimerkiksi siihen voitaisiin rakentaa olemassa olevia
suunnitelmia, jotka olivat hyvin nykyaikaisia, hyväksi
käyttäen vankeinhoidon yksikkö, joka
olisi riittävän kaukana Pääkaupunkiseudun
yhteyksistä, niin että vankeinhoitoon sijoitettu
vapausrangaistukseen tuomittu olisi kaukana niistä yhteyksistä,
joissa hän on kenties rikollisuuden poluille joutunut.
Kiinnitän tähän hyvin vakavaa huomiota,
että meidän tulisi vankilajärjestelmää kehittää juuri
siten, että se poistaisi rikollisuutta eikä suinkaan edesauttaisi.
Samalla kiinnitän huomiota käräjälaitoksen käräjäkäytännön
nykytilanteeseen. Meillä aika paljolti on käräjiä keskitetty.
Monilta seutukunnilta ne ovat siirtyneet maakuntakeskuksiin. Sillä on
tietysti omat hyvät puolensa, mutta myös omat
haittapuolensa. Kun on paljon puhuttu poliisin resursseista, poliisimiehet
joutuvat käyttämään hyvin paljon
työpäivistään juuri kulkiessaan
maakuntakeskuksessa käräjillä. Ne usein nykyisen
oikeudenkäytön takia ovat siinä mielessä turhia
matkoja, että kun kaikki osalliset, kutsutut, eivät
suvaitse saapua, juttu jää käsittelemättä juuri
sinä päivänä ja tulee turhia
kuluja. Poliisimiehet ovat valittaneet nykyistä oikeuskäytäntöä siitä,
että se sitoo liiaksi heidän voimavarojaan.
Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että tämän hallinnonalan
sektorilla näihinkin esittämiini näkökohtiin
voitaisiin kiinnittää huomiota.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Rikosten uhrit tarvitsevat monenlaista tukea
ja auttavaa kättä, auttavia ihmisiä.
Kiitokset ministeri Koskiselle, että toitte esille tämän,
että todella siellä on mukana kansalaistoimintaa,
vapaaehtoistoimintaa. Sitä tarvitaan edelleenkin ja tukea sille
vapaaehtoistyölle. Tuki tulee juuri sen kautta, että on
myös julkinen rahoitusjärjestelmä, joka
vakauttaa koko tukiverkkoa ja mahdollistaa, että siellä rikosten
uhriksi joutuneitten lähellä on vapaaehtoistyöntekijöitä,
että organisaatio toimii. Nythän on niin, että kaikilla
paikkakunnilla sitä organisaatiota, tukiverkkoa, ei vielä ole. Tämä on
se, niin kuin sanotaan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymys,
että eri paikkakunnilla Suomessa saataisiin tätä palvelua.
Sen vuoksi se olisi hyvä saada julkiseksi ja valtion rahoittamaksi.
100 000:n korotus edellisvuoteen on hyvä, mutta
toivon seuraavina vuosina enemmän.
Matti Vähänäkki /sd:
Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin ylistyksiin, mitä Rikosuhripäivystyksen
osalta lisääntyneiden määrärahojen
puitteissa on tullut esiin, semminkin siitä syystä,
että lakivaliokunnassa otin tämän lausuntoa
annettaessa esille puolestaan sen vuoksi, että eräälle suurehkolle
paikkakunnalle oli annettu jo tieto, että joudutaan vähentämään
paikkakuntia, missä yhdistys kuitenkin vilkkaasti toimii.
Nykyään rikokset ovat selkeästi raaistumassa,
tulleet hieman ulkomaailman tyylisiksi. Sen vuoksi on yhä tärkeämpää rikosten
uhrien hoito henkisessä mielessä, mitä tämä työ nimenomaan
on.
Vielä sanoisin sen, että lähityön
ja päivystyksen lisäksi yhä enemmän
näyttää tulevan tarpeelliseksi hankkia
erityisasiantuntijoita siksi kuumimmaksi tai vaikeimmaksi hetkeksi,
kun rikosuhri on kuitenkin jo selviytymässä mahdollisista
vammoistaan.
Kalervo Kummola /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee ed. Oinosen huoleen
vankilaolosuhteista ja näistä ongelmista, uskoisin,
että se on aika yleismaailmallinen ongelma. Hajauttaminen
toisaalta maksaa erittäin paljon, ja sitä kautta
myös muun muassa hallintokustannukset nousisivat aika lailla.
Mitä tulee sinänsä talouteen, minusta
ministeri Koskisen huoli on ihan aiheellinen. Esimerkiksi oikeuslaitostuomareille
me tarvitsisimme huomattavan palkankorotuksen. Nyt on liian suuri houkutus
lähteä asianajajaksi tai tehtäviin yksityisiin
yhtiöihin ja muualle. Kun meillä pitäisi olla
parhaat voimat oikeuslaitoksessa, palkkataso on sitä luokkaa,
että läheskään parhaat edustajat
siellä, voinen uskoa, eivät tällä hetkellä ole.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa puhemies! Minä puolestani voin aika pitkälti
yhtyä siihen, mitä ed. Oinonen vankilaoloista
esille otti. Totean, että aika suurena ongelmana ainakin itse
koen sen, että vapautuvat vangit yhä uudelleen
palaavat vankilaan eli eivät saa yhteiskunnassa sellaista
lämmintä vastaanottoa äidin helmaan,
jossa voisi elämää jatkaa vähän
turvallisemmissa oloissa, vaan ajautuvat työttömyyden, asunnottomuuden
ja muiden ongelmien kanssa niin syvälle, että rikoskierre
jatkuu ja pahenee. Tähän puoleen toivoisin oikeusministeriössä kiinnitettävän
vielä paljon enemmän huomiota kuin on tähän
asti tehty.
Toisaalta vankiloiden koko- ja sijoittelukysymykset. Toivoisin,
että oikeusministeri Koskinen voisi hieman valottaa sitä,
mikä on lähivuosien vankiloiden investointi-,
rakentamisohjelma. Onko esimerkiksi Keski-Suomeen tarkoitusta lähivuosina
rakentaa lisää vankilakapasiteettia?
Meillä on nyt esillä terrorismiyhteys ja pitkä 15
vuoden vankeusrangaistusaika. Muutenkin tuntuu olevan yleinen paine
rangaistusten koventamisen suuntaan. Se on osittain perusteltua,
osittain ei-perusteltua. Mutta kun tilanne on tämä ja vankimäärä kasvussa,
tietysti toivoisin vähän pohdintaa siitä,
mikä tulevaisuus on, riittävätkö nykyiset
vankilapaikat ja miten aiotaan tähän vastata.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kummola kiinnitti huomiota siihen, että jos
Vankeinhoitolaitosta hajautetaan, siinä tulee hallintokuluja.
Tämä on tietysti aivan huomionarvoinen näkökohta.
Mutta heittäisin vastapainoksi punninnassa sen, mikä on
tulos vankila-ajasta. Onko todella niin, että yhteiskuntaan
paluu ei onnistu vaan rikollinen kierre jatkuu? Erittäin
tärkeän näkökohdan toisin esille
myöskin siinä, onko hyvä vai huono asia,
että erityyppisistä rikoksista tuomitut joutuvat
keskenään tekemisiin, jolloin käy helposti
niin, että joku henkilö, jolla olisi hyvinkin
toiveita palata kunnolliseen elämään
takaisin, joutuu vaikkapa huumeyhteisön jäsenten
kanssa tekemisiin vankilassa ja sitä kautta tuleekin oppineeksi
uusia taitoja rikollisuudesta. Pelkään, että tämä vaara
on suuri.
Tuon vielä hyvin vahvasti esille sen näkökohdan,
mikä liittyy vankiturvallisuuteen. Vangeilla saattaa olla
jopa ihan fyysisestä turvallisuudesta huoli, jos on hyvinkin
hankalia rikollisia samassa yhteisössä. Sitten
on tietysti niin, että jos on hyvin kovat rikolliset pelkästään
suurena yhteisönä paikalla, tästä tulee
ongelma, eikä tässä ole kyseessä pelkästään
vankien turvallisuus vaan myöskin vankeinhoidon henkilöstön
työssäjaksaminen ja työturvallisuus liittyvät
tähän.
Samoin näkisin hyvin tärkeänä kysymyksen nuorten
vankeuteen tuomittujen kohdalta. Erityisesti heidän kohdallaan
pitäisi päästä siihen, että vankila-
ja rikollisuuden kierre todella saataisiin pysäytettyä.
Silloin näkisin, että vankila-aikaan, josta yhteiskunta
maksaa omat kulunsa, pitäisi sillä tavalla voida
panostaa ja satsata, että tämä henkilö ei
joutuisi takaisin rikolliskierteeseen.
Edelleen pitäisi auttaa siinä vaiheessa, kun henkilö vapautuu
vankeudesta, että hänellä olisi riittävät
tukisysteemit yhteiskunnassa, jotta hän ei joutuisi rikolliskierteeseen.
Hän kaipaisi tukea nimenomaan siinä vaiheessa,
kun laitostumisen jälkeen — siinä on
tapahtunut psyykkinen ja henkinen laitostuminen varmasti vankilassa — hän palaa.
Saattaa olla, että rikollisyhteisö onkin se
tuttu ja turvallinen yhteisö. Jos henkilöt eivät
sinne palaa — minulle ovat eräät yhteiskuntaan
paluuta tehneet sanoneet — he ovat joutuneet kokemaan väkivaltaa,
kun he ovat halunneet luoda etäisyyttä entiseen
joukkoonsa. Tässä on vaihe, johon varmasti kannattaisi
panostaa entistä enemmän.
Samalla näkisin, että oikeushallinnossa ehdonalaiseen
vankeuteen tuomitsemisesta pitäisi saada ihmistä yhteiskuntakelpoiseksi
saattava rangaistusmuoto, niin että se olisi myöskin
näille henkilöille, jotka ovat ehdonalaisen valvojia,
tehtävä, jonka he voisivat täyttää ei
muodollisena kuittaamisena, niin kuin se hyvin paljon on, vaan todella
valvottavaa yhteiskunnan normaaleihin toimintoihin tukien ja ohjaten.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Rikoksentekijöiden uusimiskierteen
katkaiseminen on ollut aivan keskeisiä työkohteita.
Oikeusministeriössä valmistuneen toimikuntatyön
pohjalta alkavana vuonna käynnistyy puolenkymmentä kokeilua,
joissa juuri tässä kaivattuun tapaan osoitetaan
asiaan erikoistuneet henkilöt, toinen kriminaalihuollon
puolella ja toinen kuntapuolella tai kaupungin puolella. Siis viidellä tai
kuudella seudulla tällainen kokeilu käynnistyy.
Siinä henkilökohtaisesti käydään vapautuvan
vangin tilanne läpi ja haetaan ne ratkaisut, joilla tämä saadaan
paremmin kiinni lainkuuliaiseen ja normaaliin, terveeseen elämään.
Tämä on vaikeata ja hankalaa työtä,
mutta nyt toteutettu rakenneuudistus, jossa yhdistettiin Vankeinhoitolaitos
ja Kriminaalihuoltolaitos yhteisen sateenvarjo-organisaation alle,
auttaa juuri tämän tyyppistä yhteyksien
ja yhteistyön rakentamista. Erityisesti kuntasektorilta
odotetaan tähän panostusta. Sillä lailla
voidaan välttää todella isoja kustannuksia,
jos saataisiin yhteisö ottamaan vastaan vähän
joustavammin rangaistuksensa suorittanut, vapautuva henkilö.
Laitospuoleltahan meillä on runsaanlaisesti: 25 laitosta
ja reilut 3 000 vankia poikkileikkaustilanteessa. Meillä on
iso hanke, kymmenen vuoden ohjelma, jolla saneerataan vanhaa laitoskantaa.
Tällä hetkellä on menossa vielä Helsingin keskusvankilan
Sörkan kallis saneeraus. Riihimäellä käynnistetään
vastaava keskusvankilan uudistaminen, Katajanokkaa korvaava Vantaan vankila
valmistuu ensi keväänä, ja suunnittelut pyritään
viemään loppuun Turun Kakolanmäen laitoksia
korvaavan yhden ison modernin laitoksen rakentamiseksi. Valitettavasti
näihin suunnitelmiin ja kehyksiin ei uusia laitoksia sovi.
Haapamäkikin odottaa tontillansa.
Yleensäkin uusien laitoksien mahdollinen tarve olisi
hovioikeuspaikkakunnilla tai niiden lähellä. Jos
halutaan esimerkiksi vankikuljetuksia vähentää,
juuri lähellä isoja käräjä-
ja hovioikeuksia tarvittaisiin vankipaikkoja. Kun myös
entistä paremmin pyritään vangit sijoittamaan
kotiseutujaan lähelle, jotta sosiaalinen kanssakäyminen
olisi tiiviimpää ja myöskin vapautuminen olisi
paremmin rikoksen polulta pois johtavaa, tämä suosii
sitä, että laitokset olisivat suhteellisen lähellä asutuskeskuksia.
Mutta meillä on tietysti vanhat niin sanotut korpivankilat,
joille löytyy myöskin ihan mielekästä osuutta,
mutta ei varmaankaan tämän tyyppisiä laitoksia
lisää juurikaan kaivata.
Vankeinhoitotyön sisäistä uudistusta
tehdään samanaikaisesti. Uudistamisissa pienennetään osastoja
ja helpotetaan valvontaa, tehdään vankeusajasta
mielekkäämpää. Meidän
on pyrittävä takaisin niihin aikoihin, jolloin
valtaosa vangeista joko teki mielekästä työtä tai
opiskeli. Nyt liian suuri osa joko kieltäytyy tai jättäytyy
pois aktiivisesta ja siviiliin sopeutumista edistävästä toiminnasta.
Kaikkinensa koko vankeinhoidon kehittämisessä on
merkittävä vaihe sekä laitoskannan uusimisen
puolella että sisällöllisesti. Ensi vuonna on
tarkoitus antaa eduskunnalle vankeusrangaistuslaki, jossa lainsäädännöllinen
kehikko modernisoitaisiin ja kirjoitettaisiin aika lailla uusiksi. Se
on suuri periaatelinjaus, ja saattaa olla, että se jäisi
jopa tältä vaalikaudelta yli, jos meillä ei
riittävää yksituumaisuutta löydy
näistä kehittämislinjoista.
Yleiskeskustelu päättyy.