Täysistunnon pöytäkirja 152/2001 vp

PTK 152/2001 vp

152. KESKIVIIKKONA 12. JOULUKUUTA 2001 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

Sisäasiainministeriön hallinnonala 26

 

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Sisäministeriön pääluokka on käsitelty kahdessa valtiovarainvaliokunnan jaostossa. Ed. Ihamäki käyttää vielä painavan perustellun esittelypuheenvuoron oman jaostonsa osalta.

Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa ovat erityisesti esillä olleet kuntatalouden rahat sekä aluekehitykseen osoitetut rahat. Molempien osalta on voitu valiokunnassa tehdä vähän lisäystä. On voitu tehdä harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen pieni lisäys, yhteensä 3,7 miljoonaa euroa. Myöskin aluekeskusohjelmiin ja maakunnan kehittämisrahaan ja sitä kautta aluekeskusohjelmatyöhön on voitu tehdä 2,6 miljoonan euron lisäys, josta runsas miljoona euroa voidaan saada lisää rahaa aluekeskusohjelmatyöhön.

Kun jaostossa on käsitelty kuntien taloutta, on voitu todeta tietty ristiriitainen tilanne siinä mielessä, että kuntatalous on kokonaistasolla ollut viime vuosina tasapainossa, arvioidaan jopa tasapainon jatkuvan aina vuoteen 2003. Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate oli vuonna 2001 valiokunnan saamien selvitysten mukaan 10,2 miljardia markkaa, jossa on miljardin nousu. Toisaalta tiedot kunnista kertovat siitä, että kunnittain, maakunnittain ja kuntakoon mukaan tarkastellen kuntatalouden kehityserot olivat huomattavat vuonna 2000. Kehityserojen kasvu jatkui nyt neljäntenä vuotena peräkkäin. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä kasvoi edellisvuoden 87 kunnasta 196 kuntaan vuonna 2000. Samalla negatiivisen vuosikatteen markkamäärä kasvoi 372 miljoonasta 513 miljoonaan vuonna 2000. Ilman kuntien harkinnanvaraisten avustusten tason nostoa 190 miljoonan markalla edellisvuodesta olisi negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä ollut todettuakin suurempi.

Valiokunnan saamien selvitysten mukaan vuosikatteen heikkous tai negatiivisuus oli tyypillistä asukasluvultaan keskimääräistä selvästi pienemmissä kunnissa ja ehkä myöskin maaseutumaisissa kunnissa. Huolestuttavaa näiden kuntien kannalta on, että investointien vähenemisestä huolimatta niiden lainakanta on lisääntynyt. Rahoitusongelmien lisääntyessä käyttömenoja katetaan yhä useammin lainarahalla. Kuitenkin, niin kuin sanoin, kokonaisuutena on nähty, että kunnallistalouden tila kohenee. Tosin se on riippuvainen talouden yleisestä kehityksestä.

Erityisesti yhteisöveron suhdanneherkkyys on valiokunnan käsityksen mukaan viime vuosina vähentänyt kuntatalouden vakautta ja ennustettavuutta. Yhteisöveron epätasainen kasvu, valtionosuusjärjestelmän yhteisöveron perusteiden uudistaminen sekä muun muassa kunnallisverotuksen vähennysten kasvu on aiheuttanut, että kuntien väliset taloudellisen liikkumavaran erot ovat kuntaryhmittäin alueellisesti tarkastellen tähän vuoteen saakka jatkuvasti kasvaneet. Kuntakohtaiset erot rahoitustilanteen kehityksessä ovat pysyneet suurina väestön mittavan muuttoliikkeen ja kuntien tulopohjan suhdanneherkkyyden takia.

Verotulojen kasvun heikkenemistä kompensoi jossain määrin vuosiin 2001—2002 ajoittuva, kustannustenjaon tarkistuksesta johtuva valtionosuuksien lisäys. Kuntatalouden vakauttamiseksi sisältyy vuoden 2002 talousarvioesitykseen luopuminen kuntien arvonlisäveron takaisinperinnästä. Luopuminen toteutetaan kustannusneutraalisti alentamalla kuntien osuutta yhteisöverosta. Tämä on merkittävä uudistus valiokunnan käsityksen mukaan.

Kuntien tehtävät ja kustannukset ovat edelleen lisääntymässä lainsäädännön myötä. Tapahtunut ja tapahtumassa oleva kehitys viittaa siihen, että eivät kaikki kunnat kykene nykyisellä järjestelmällä turvaamaan hyväksyttävän tasoisia peruspalveluja. Valiokunnassa on ollut esillä myöskin esimerkiksi pohjoisten ongelmakuntien tilanne, Enontekiö, Inari, Utsjoki jne. Saadun selvityksen mukaan ollaan asettamassa sisäministeriön työryhmä, jonka toimeksiantoa ollaan laajentamassa siten, että se käsittäisi tällä hetkellä erityisissä vaikeuksissa olevien Pohjois-Suomen kuntien taloudellisen tilanteen selvittämisen laajemminkin.

Näin ollen valiokunnan käsityksen mukaan kuntien talouden eriytymiskehityksen seurauksena harkinnanvaraisten rahoitusavustusten tarve säilyy vähintään entisellään. Talousarviossa tähän on varattu 50,5 miljoonaa euroa. Nyt valiokunta sitten lisää tähän 3,7 miljoonaa euroa.

On myöskin todettu tapahtuva aluekehitys: toisaalta hyvin nopea aluekehitys eräillä kasvavilla, suurilla kaupunkiseuduilla ja sitten aluekehityksen ongelmat syrjäseuduilla. Aluekeskusten kehittämiseen ja kaupunkipoliittisiin toimenpiteisiin talousarvioesityksessä on vajaat 7 miljoonaa euroa. Aluekeskusten lukumäärä nousee 34:ään, ja kaupunkipoliittisia toimia vahvistetaan. Jälkimmäisillä tarkoitetaan lähinnä erityyppisten kaupunkiseutujen ongelmiin ja erityispiirteisiin liittyviä määräaikaisia pilottihankkeita. Lisäksi kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen tehostaminen on merkittävä kehittämisen kohde valiokunnan saaman selvityksen mukaan.

Osaamiskeskusten kehittämiseen on varattu runsaat 5 miljoonaa euroa. Kuluvan vuoden talousarviosta antamassaan mietinnössä valtiovarainvaliokunta ehdotti, että osaamiskeskusohjelman perusrahoitus koottaisiin yhden ministeriön hallinnonalalle. Tämän mukaisesti vuonna 2002 osaamiskeskusohjelmien perusrahoitus tulee kokonaan maakunnan kehittämisrahastoon, mikä tehostaa ohjelman toteuttamista. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ohjelma avataan ensi vuonna uusille osaamisaloille ja osaamiskeskuksille. Tämä edellyttää lisärahoitusta osaamiskeskusohjelmaan vuodesta 2003 lähtien.

Valiokunta pitää tehostettuja aluepoliittisia toimia tarpeellisina. Kuten Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksestä ilmenee, aluekehitys on eriytynyt entistä selvemmin 1990-luvun lamasta toipumisesta alkaen. Laajat alueet ovat kärsineet muuttotappiosta, ja väkeä on siirtynyt muutamille kasvukeskusalueille.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Ala-Nissilä, nyt hyväksytyn menettelytavan mukaan nopeatahtisessa keskustelussa puheenvuoron pituus on enintään 7 minuuttia. Uuden puheenvuoron toki voi pyytää.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Olenkin tulossa nopeatahtisesti juuri puheeni loppuun toteamalla, että näillä perusteilla maakunnan kehittämisrahaan valiokunta esittää lisäystä 2 691 000 euroa, josta 1 009 000 euroa tulee osoittaa aluekeskusohjelmatyöhön. Valiokunnan mietintöön tältä osin sisältyy sekä keskustan että kristillisdemokraattien vastalause.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puolustus- ja turvallisuusjaosto käsittelee sisäasiainministeriön pääluokasta poliisitoimen, pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen. Muilta osin sisäasiainministeriön pääluokka kuuluu hallintojaostolle, jonka osalta esittelypuheenvuoro "nopeatahtisesti" kuultiin edellä.

Hallitus on esittänyt poliisitoimeen kaikkiaan 500,8 miljoonaa euroa, lähes 3 miljardia markkaa, nettomäärärahaa toimintamenoihin, joka oikaisuerien jälkeen kohoaa 537,5 miljoonaan euroon, missä lisäystä kuluvaan vuoteen on 4,8 prosenttia.

Poliisin talousarvion rahoitusta on viime vuosina asteittain lisätty niin varsinaisissa talousarvioissa kuin lisäbudjeteissakin. Poliisitoimen menot ovat vuodesta 1997 kasvaneet yli 500 miljoonaa markkaa, mistä palkkausmenojen osuus on reilusti yli 70 prosenttia. Vaikka poliisin rahoja on lisätty viime vuosina, on täällä tullut jo melkein lentäväksi lauseeksi aina, kun on kuultu asiantuntijoita sekä talousarvion että lisäbudjetin yhteydessä, että taas poliisilta puuttuvat ne samat 40 miljoonaa markkaa.

Vakavasti puhuen on toki sanottava, että poliisin menojen vertaaminen eri vuosina on ongelmallista eivätkä loppusummat ole vertailukelpoisia, mutta tosiasia on, että menot ovat todella kasvaneet. Lisämenoja ovat esimerkiksi viime vuosina ja tänä vuonna aiheuttaneet erityisesti kansainvälisten sopimusten velvoitteet, teknologian kehitys, rikollisuuden kasvu, lupapalvelusten kysynnän muutokset ja lisäpanostus huumausainepolitiikkaan. Nyt viimeksi terroristi-isku New Yorkiin on lisännyt tarvetta lisätä suojelupoliisin valmiuksia. Valiokunta esittääkin lisärahoitusta miljoona euroa suojelupoliisin toiminnan turvaamiseen.

Hallitusohjelmassa todetaan, että poliisin voimavaroja lisätään ja vahvistetaan toimintaedellytyksiä estää huumausainerikollisuutta, selvittää talousrikollisuutta sekä ehkäistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Perusturvallisuus, jota poliisi osaltaan tuo, on valtion tärkeimpiä tehtäviä, ja poliisitoimen määrärahoja ja toimintaa on arvioitava tältä pohjalta.

Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että poliisitoimen kokonaisrahoitustarve selvitetään. Sen vuoksi poliisitoimen kirjanpito, laskentatoimi ja budjetointi on saatettava tasolle, jolla voidaan seurata eri vuosien menotasoja, joita voidaan jatkossa perustaa luotettaville arvioille. Valiokunta katsoi, että vasta tämän jälkeen voidaan luotettavasti arvioida poliisin rahantarvetta. Nyt on poliisin rahoitustilannetta ja syitä vallitsevaan tilanteeseen ollut arvioimassa ulkopuolinen, sisäasiainministeriön asettama selvitysmies. Selvitykset ovat osoittaneet, että poliisin rahoitustaso muuhun kuin palkkojen ja vuokrien maksuun on laskenut kestämättömälle tasolle, joten asiaan palataan vielä lisäbudjeteissakin.

Jaosto ja sittemmin valiokunta ovat kiinnittäneet useita kertoja huomiota pelastustoimen määrärahoja arvioidessaan etenkin pelastushelikopteritoiminnan kehittämiseen. Sisäasiainministeriön helikopterityöryhmä ehdotti vuonna 1999, että toiminta organisoidaan kahdeksalle toimipaikalle ja koko maan kattavaksi ja että toimintaan osallistuvat valtio ja kunnat yhdessä.

Valiokunta totesikin, että siviilihelikopteritoiminta ei voi perustua, kuten tällä hetkellä, Raha-automaattiyhdistyksen avustuksiin. Nimittäin vuosina 1993—2001 Raha-automaattiyhdistyksen avustukset lääkäri- ja monitoimihelikopteritoimintaan ovat olleet yhteensä lähes 100 miljoonaa markkaa, mutta Raha-automaattiyhdistyksellä ei ole erityisiä mahdollisuuksia valvoa toiminnan sisältöä ja organisointia. Raha-automaattiyhdistys haluaisi lopettaa osansa helikopteritoiminnan rahoittajana ja oikeutetusti haluaisi sen vakiintuvan lakisääteiselle pohjalle. Valiokunta sai sisäasiainministeriöstä ja -ministeriltä selvityksen, että sisäasiainministeriö käy neuvottelut pelastushelikopteritoiminnan järjestämisestä eri tahojen kanssa ja laatii toteuttamissuunnitelman, ja valiokunta jäi odottelemaan tulevia ratkaisuja.

Pelastushelikopteritoiminnan rahoitusjärjestelyt eivät ole kuitenkaan edenneet sisäasiainministeriön työryhmän esittämällä tavalla, vaikka myös valtiovarainvaliokunta on asiaa kiirehtinyt, kuten jo todettiin, ainakin kahteen otteeseen. Budjetissa ratkaisu oli, että ensi vuosi toimitaan entiseen malliin. Lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa jatketaan viidellä paikkakunnalla ja pääosin Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Lopullista ratkaisua kuitenkin odotetaan ja samalla toivotaan tarkennettavan yhteistyömahdollisuuksia Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien sekä naapurimaiden kanssa.

Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin hallitus esitti 179,2 miljoonaa euroa eli 1 065 miljoonaa markkaa, jossa on lisäystä kuluvan vuoden määrärahoihin 5,3 prosenttia. Rajavartioston työmäärä on selkeästi lisääntynyt ja lisääntymässä. Passintarkastus on siirretty poliisilta Rajavartiostolle. Henkilöliikenteen määrä ulkorajoilla rajanylityspaikoilla on kasvanut valtavasti. Suuret ruuhkat ovat kaikkien tiedossa. Schengenin sopimus on astunut voimaan viime maaliskuussa, ja EU:n itäulkorajan valvonta kuuluu Suomelle. Lisäksi on tarkoitus ottaa kolme uutta rajanylityspaikkaa käyttöön Venäjän rajalla. Tosiasia on myöskin, että Venäjän rajavartiojoukkoja, jotka ovat toimineet Suomen rajalla, on vähennetty ja heikennetty, kun Venäjä on siirtänyt ja siirtää rajavartijoitaan Aasiaan sikäläisille rajoille. Niinpä uhat laittomasta maahantulosta ja luvattomista rajanylityksistä ovat lisääntymässä itärajalla.

Valiokunta tuli vakuuttuneeksi, että Rajavartioston toimintamenoja on lisättävä. Niinpä Rajavartiostolle lisättiin toimintamenoihin 2,5 miljoonaa euroa, joka on noin 15 miljoonaa markkaa. Tämä on minimi, jotta toiminnat voidaan hoitaa.

Mietintöön on jätetty vastalause, jossa ehdotetaan Rajavartiostolle vielä miljoonaa euroa enemmän.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoro ed. Korva ja vastauspuheenvuoron pituus 1 minuutti!

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koskien poliisimäärärahoja, joista myöskin ed. Ihamäki puhui, Lapin osalta on jo nyt selvinnyt koskien ministeriön ja läänin poliisiosaston välisiä tulosneuvotteluja, että budjetin määrärahat tarkoittavat, että Lapista täytyy lakkauttaa 28 poliisin virkaa ensi vuoden aikana tai säästää muutoin ne menot. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että siellä edelleenkin poliisin partio- ym. matkat pitenevät. Lapissa on nyt jo sellainen tilanne, että yhden poliisipartion partiointialueet saattavat olla 600—700 kilometrin pituisia. Tässä ei enää ole kysymys siitä, että ihmisille tarjottaisiin poliisihallinnon osalta edes niitä välttämättömimpiäkään peruspalveluja, vaan se on eräänlaista tilastointitehtävää, jota nämä partiot toteuttavat jälkikäteen.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talousarviokeskustelussa tähän asti kuullun perusteella yhtenä ensi vuoden budjetin myönteisimpänä asiana on pidetty valtion kunnille suuntaamien panostusten lisäämistä. Erityisesti hallituspuolueiden edustajien suulla on hyvin mielellään tuotu esille, miten voimakkaasti valtiovalta nyt panostaa hyvinvointipalveluihin. On jopa optimisesti esitetty, että "ehdotetuilla toimenpiteillä kuntien palvelutuotannon vahvistuminen voi jatkua", vihreiden ryhmäpuheenvuoron ilmausta lainatakseni. Ilmaus "kuntien palvelutuotannon vahvistuminen voi jatkua" kuulostaa minusta vähintäänkin ylioptimistiselta sitä taustaa vasten, että tästä valtiovallan myönteisestä käänteestä huolimatta yhä useammat kunnat kamppailevat kuitenkin palvelujen jatkuvan karsimisen, ei vahvistamisen, kierteen kanssa.

Myös valtiovarainvaliokunnan budjettimietintö turvautuu suorastaan mielikuvataiturointiin kuntatalouden tilaa kuvatessaan. Se julistaa monisanaisesti kokonaistason tasapainoa ja kunnallistalouden vahvistumista vuonna 2000. Vasta tämän myönteisen mielikuvan synnyttämisen jälkeen tartutaan vaikeimpaan asiaan ja todetaan, että kehityserojen kasvu jatkui neljäntenä peräkkäisenä vuotena. Siis kuntien kehityserojen kasvu jatkui jo neljättä vuotta peräkkäin. Jos siis toteutetun politiikan tavoitteena on ollut turvata hyvinvointipalveluiden tarjonta tasapuolisesti eri puolilla maata, ollaan hyvin lähellä täydellistä epäonnistumista. Jos taas tavoitteena on ollut ajaa kuntia taloudellisen ahdingon kautta pakkoliitoksiin, oltaneen melko lähellä tavoitteen toteutumista.

Tässä salissa on viime viikkoina käyty joidenkin lakiesitysten yhteydessä hyvin tiukkaa keskustelua kuntataloudesta. Itse ajattelin tänään korostaa ihan muutamaa asiaa menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin.

Ensinnäkin, kuntakentän keskiarvoista puhuminen mielestäni sekä on kansalaisen näkökulmasta harvinaisen hedelmätöntä että johtaa myös meitä päätöksentekijöitä informatiivisesti harhaan. Vahvasta keskiarvosta puhuminen irrottaa meidät helposti monien ongelmakuntien arkitodellisuudesta. Näistä kuntatalouden vahvistumisesta kertovista puheista minun on vaikea edes tunnistaa kotiseutuni kuntia, jotka kamppailevat yhä lisääntyneen palvelutarpeen järjestämisen kanssa äärimmäisen harvaanasutulla vanhenevan väestön seudulla. Perustuslain lausuma siitä, että kunnilla on oltava myös tosiasialliset edellytykset perusoikeuksien toteuttamiseen, onkin otettava tässä talossa entistä vakavammin.

Toisekseen, valtioneuvostossa tehty periaateratkaisu siitä, että kunnille ei luoda enää uusia tehtäviä ainakaan tällä vaalikaudella, on otettava tosissaan ja siitä on pidettävä kiinni. Tästä ratkaisusta ollaan jo lipsumassa, kuten Vankeinhoidon koulutuskeskuksen osalta tehdyssä ratkaisussa havaittiin. Sinänsä aivan oikein tässä salissa ollaan enemmän kuin innokkaita kohentamaan kansalaisten oikeutta erilaisiin palveluihin, mutta valitettavan usein rahapussi, jonka lähetämme palvelujen järjestäjälle kustannusten täyttämiseksi, on tehtävään verrattuna laihanlainen. Arviot uudistusten kustannuksista voivat sitä paitsi osoittautua ylioptimistisiksi, ja joskus kaikkia kustannuksia ei edes lasketa esityksiin sisään.

Kipeimpänä, joskaan ei ehkä markkamääräisesti suurimpana mutta hyvänä esimerkkinä, meillä haja-asutusalueilla on tietenkin esikoululaisten kuljetus, joka melko pienessäkin kunnassa maksaa helposti vähintäänkin 100 000 markkaa. Tästä asiasta ja sen hoitamisesta kuntoon, että kuljetus tulisi valtionosuuksien piiriin, on olemassa myöskin eduskunnan lausuma. Toivoisi, että se saataisiin myöskin toteutettua jonain päivänä.

Yhtä aikaa kuntien lisääntyvien tehtävien kanssa on kuntien tulopohjaan tehty merkittäviä muutoksia. Ansiotulovähennyksen kasvattamisella on ollut arvaamattoman suuria vaikutuksia kuntiin. Eräässäkin 11 000 asukkaan kunnassa nostetaan nyt veroäyriä puoli penniä, mikä tuottaa 2,7 miljoonaa markkaa, mutta tästä lisätulosta pelkkä ansiotulovähennyksen nosto vie jo miljoonan. Pienituloisten verotuksen keventäminen on toki tarkoituksenmukaista, mutta kuntien tulopohjan kavennusta erityisesti sen arvaamattoman alueellisen kohdentumisen näkökulmasta ei ole huomioitu kompensoinnissa lähimainkaan riittävästi.

Lähivuosina kuntakentän tilanne ei ilmeisesti kohene ainakaan sen perusteella, mitä muun muassa Helsingin kaupungin talousjohtaja on hallintovaliokunnassa kertonut. Mielestäni epärealistisen laajasti uskotaan, että kuntien yhteistoiminta ja yhteenliittymät ratkaisevat orastavat ongelmat. Epäilemättä kuntien välisessä yhteistyössä on tehostamisen varaa, mutta se voi edellyttää myös palvelujen tiivistämistä, jolloin ne ovat vaarassa karata kuntalaisesta kauemmas. Toivoisi, että kuntien ahdinkotilanteessa myös kuntaministeri pyrkisi löytämään entistä paremman yhteisen sävelen kuntien kanssa ja pitäisi pikemminkin omiensa puolta, sen sijaan että myös julkisuudessa syyllistää kuntia aiheettomasti rahojen törsäämisestä.

Arvoisa puhemies! Muutamassa minuutissa ehtii niin vähän, että lopuksi puhun vain lyhyesti Rajavartiolaitoksen asioista: Valtiovarainvaliokunta on ansiokkaasti huomioinut Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin ja omaan sisäiseen turvallisuuteemme liittyvät tarpeet ja esittää Rajavartiolaitoksen määrärahan nostoa 15 miljoonalla markalla. Vaikka laitoksen oma esitys onkin yli 38 miljoonaa, lisäystä on tervehdittävä suurella ilolla. Myönteistä on myös se, että saamani tiedon mukaan koko nyt tehtävä lisäys on menossa Rajavartiolaitoksen palkkapottiin, jolloin se todella tarkoittaa käytännössä lisää rajamiehiä rajan ja rajanylityksen vartiointiin. Valitettavasti myös Rajavartiolaitoksen osalta jää yhä määrärahojen kasvattamispaineita tuleville vuosille, joten haasteita budjetin tasapainottamisen kanssa tulee riittämään.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Poliisin toimintamäärärahoista on puhuttu täällä aina, kun on talousarvio ollut käsiteltävänä. Niin puhutaan näköjään tänäänkin eikä syyttä. Poliisi on 60-luvulta asti tiettävästi joka vuosi joutunut turvautumaan lisätalousarvioissa myönnettäviin lisämäärärahoihin. Tänä vuonna, kun poliisi pyysi noin 100—130 miljoonaa markkaa enemmän rahaa käyttöönsä kuin mitä valmistuvassa talousarviossa ollaan poliisitoimintaan myöntämässä, tämä todennäköisesti tulee merkitsemään sitä, että poliisi vetää koulutuksen alas siitä maksimitasosta, joka on noin 430 opiskelupaikkaa vuodessa. Poliisi vetää koulutuksen johonkin alle 300 aloittavan opiskelijan tasolle, ja tämä taas merkitsee sitä, että tulevina vuosina, erityisesti tämän 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa, kun suuri joukko virassa olevia poliiseja siirtyy eläkkeelle, eivät koulutusmäärät vastaa sitä tarvetta, mikä työmarkkinoilla esiintyy, joten poliisien määrä jo vuonna 2005 näillä näkymin, siis kenttätyötä tekevien poliisien määrä, tulee vähenemään.

Tällä hetkellä jo monissa kihlakunnissa ollaan siinä tilanteessa, että rikostutkintaan ja rikoksia ennalta ehkäisevään työhön ei enää riitä poliisilta voimavaroja, koska päivystys- ja hälytystehtävien hoitaminen vaatii resurssit niin tarkkaan ja tyystin. Sen vuoksi olisikin syytä nyt tulevien vuosien budjetteja laadittaessa muistaa se, mitä valtiovarainvaliokunta nyt tässä mietinnössä on kirjoittanut, kun se muistuttaa hallitusta siitä, että hallituksen on tarkoin seurattava poliisitoimen kehitystä ja nimenomaan määrärahojen riittävyyttä myöskin näitten jälleen uusien velvoitteitten hoitamiseen.

Kun täällä on paikalla myöskin kuntaministeri, haluan mainita muutaman sanan myös kuntataloudesta. Kuntien taloudellinen kehitys on eriarvoistunut viime vuosina. Tämä on tosiasia. Mutta vastaväitteistä huolimatta, joita tänäänkin olemme jo tässäkin keskustelussa kuulleet, tähän eriarvoistumiskehitykseen on kuntaministeri Korhosen johdolla tartuttu todella lujalla kädellä. Pelkästään kuntien taloudellisen tilanteen kohentamiseksi ensi vuoden budjetti merkitsee jopa useiden miljardien lisäpanostusta.

Paitsi tämä bruttomääräinen lisäpanostus kunnille on tärkeää vielä se, että kuntien välisiä taloudellisia eroja ollaan nyt todellakin tasaamassa voimakkaasti. Nimittäin jo pelkästään verotulotasaus merkitsee esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kunnille noin -4,5:tä miljardia markkaa. Tämä raha jaetaan ympäri maan heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa oleville kunnille. On ihan oikein tietenkin, että näin toimitaan, koska tällä tasataan nimenomaan kuntien erilaista taloudellista tilannetta. Kun parhaimmillaan palvelujen järjestämiseen käytettävissä olevat tulot kunnilla per asukas ovat yli 20 000 markkaa ja heikoimmillaan jäävät jopa alle 10 000 markan, näillä verotulotasauksilla ym., useilla toimenpiteillä, tilannetta tasoitetaan todella kovin ottein. Tästä kiitos nimenomaan tälle Paavo Lipposen hallitukselle ja sen linjalle. Toki parannettavaa on vielä, mutta ollaan kuitenkin menossa aivan oikeaan suuntaan.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Korva, vastauspuheenvuoro. Vastauspuheenvuoron pituus enintään 1 minuutti!

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä on ihmeellisellä tavalla laskenut kuntasektorin saamia tulonlisäyksiä. Minulla on tässä Kuntaliiton laskelma, joka päätyy siihen, että kuntasektori kokonaisuudessaan tämän budjetin esitysten perusteella saa lisää rahoitusta valtiolta yhteensä vähän yli miljardi markkaa, noin 1 100 000 000 markkaa, ilman indeksikorotuksia. Jos huomioidaan indeksikorotukset elikkä puhutaan käyvistä rahoista, se määrä on noin 1,5 miljardia markkaa. Ne ovat aivan muuta kuin ed. Hemmilä luki.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Seitsemättä kertaa olen näissä keskusteluissa mukana eduskunnassa, kun budjetista puhutaan, ja joka kerta on puhuttu myöskin poliisin määrärahoista, niin kuin ed. Hemmilä äsken otti esille. Totta tietenkin on, että ne ovat olleet riittämättömät, mutta joka kerta niihin on myöskin lisäbudjeteissa tullut lisävaroja. Myöskin se meillä tuli valtiovarainvaliokunnassa esille, että poliisin tekemät laskelmat eivät aikaisempina vuosina ole olleet riittävän tarkkoja ja hyviä ja että nyt meidän sisäministerimme puolelta siihen on puututtu ja myöskin saatu parannusta aikaan.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin kuntatalouden tilannetta nyt parannetaan. Ed. Korva mainitsee Kuntaliiton luvut, mutta minulla on käytettävissäni sisäasiainministeriön luvut, ja niihin minä perustan kaiken, mitä minä täällä puhun.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karpio sanoi, että poliisin määrärahat ehkä olisivat paremmalla mallilla nyt kuin aikaisemmin. Niitä on aikaisemmin aina paikattu lisäbudjetilla, mikä on ihan selvästi lainvastaista. Meillä valtiovarainministeri itse on kaksi kertaa täällä myöskin myöntänyt, että niin ei saa menetellä. Mitään asioitahan ei voi silloin suunnitella eteenpäin, kun sanotaan, että tulee 70 miljoonaa sitten syksyllä. Tällä erää on myöskin puhuttu, että rahaa saadaan.

Kuten ed. Hemmilä totesi, vaikka koulutettuja poliiseja ei olekaan riittävästi, tästäkään huolimatta poliisikoulutusta ei toteuteta tarvetta vastaavasti. Toisaalta talousarviossa ei ole riittävää määrää rahoja virkojen täyttämiseenkään. Myöskin palkkausta pitäisi poliisin osalta parantaa.

Toinen asia, johon puuttuisin, on pelastushelikopterit. Tehokkaaksi osoittautunut ja eri hallinnonaloja palveleva pelastushelikopteritoiminta on perustunut vapaaehtoiskeräyksillä hankittuihin ja Raha-automaattiyhdistykseltä saatuihin avustuksiin. Näin ei voi tulevaisuudessa myöskään jatkua, vaan sen pitäisi olla valtion taikka kuntien rahoittamaa, erikoisesti valtion rahoittamaa, toimintaa.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Eilen käytiin budjettiesityksestä tässä salissa yleiskeskustelu, jota osin kuuntelin. Kuulemieni puheenvuorojen yleissävy oli hyvinkin tyytyväinen ja jopa ylistävä tämän budjettiesityksen suhteen. Omalta osaltani tulin kyllä hämmennyksiin, minkä eilenkin totesin, kun tulen pohjoisimmasta Suomesta ja Lapista ja katselen sieltäpäin valtakunnan kehitystä, miten nämä asiat kehittyvät ja miltä tämän päivän Suomen tilanne tuntuu. Tuli jotenkin ulkopuolinen olo, täytyy sanoa. Miksi sitten on näin sanottava?

Kun tämän päivän kehitystilannetta katsoo pohjoisimmasta Suomesta, ja tiedän, että tämä näkökulma on hieman samanlainen hyvinkin monelta suunnalta Suomea, on todettava ihan valiokunnankin toteamalla tavalla, että aluekehitys on eriytynyt entistä selvemmin 90-luvun lamasta toipumisesta alkaen eli siitä alkaen, kun tämän valtakunnan talouskehitys alkoi elpyä 90-luvun puolivälissä. Siitä alkaen eriytyvä kehitys on kiihtynyt. On todettava, että tässä budjettiesityksessä ei ole mitään oleellisia avauksia sen suhteen, että tähän eriytyvään kehitykseen haluttaisiin jollakin tavalla puuttua.

Viimeisimpinä tietoina Lapin osalta voin todeta, että siellä muuttoliike on edelleen kiihtymässä. Väestötappio tulee olemaan tänä vuonna noin 1,5 prosenttia asukasluvusta, lähelle 3 000. Jos sama 1,5 prosenttia suhteutetaan esimerkiksi Helsingin kaupungin asukaslukuun, se on 7 500—8 000 asukasta. Se on jo sellainen luku, josta varmasti oltaisiin huolissaan, jos täällä vastaavan tyyppistä kehitystä tapahtuisi. Huolissaan pitää olla varmaan siitäkin, että väestön määrä täällä ja eräissä muissa kasvukeskuksissa melkein suuremmalla nopeudella lisääntyy.

Työttömyyden osalta Lapissa on tilanne viimeisimmän, lokakuun, tilaston mukaan sellainen, että työttömiä on edelleen 19,3 prosenttia. Tämä on laman jälkeen paras luku tähän mennessä, elikkä yhtään alempana ei ole käyty. Mutta siitäkään huolimatta mitään erityistoimenpiteitä ei olla käynnistämässä ensi vuoden osalta, jotta päästäisiin tasapainoisempaan kehitykseen.

Hallituksen ja budjettiesityksen vastaus aluekehitykseen ja kehityksen eriytymiseen ensi vuoden osalta on erityisesti Aluekeskusohjelma. Maahan on nimetty runsas 30 aluekeskusta, ja hallitus sanoo, että tätä kautta voidaan jatkossa kasvava osa aluepolitiikan resursseista suunnata koko maahan. Ensinnäkin on todettava, että koko maa ei ole aluekeskusverkoston piirissä. Mitä ulkopuolelle jäävien alueitten osalta tehdään?

Lisäksi todetaan, että valtion ja aluekeskusten yhteistyötä vahvistetaan luomalla neuvottelumenettely, jonka sisältö ja osapuolet ovat vielä avoinna. Sinänsä tämä on kannatettavaa, mutta jää kysymään, miten tässä sitten realistisesti ja todellisuudessa suhtaudutaan maakuntahallintoon, jota on rakennettu nyt runsas viisi vuotta. Ollaanko sen kanssa tosissaan, vai onko ajatus, että valtio ja kasvukeskusohjelmat muodostavat uuden aluepolitiikan sisällön ja asia on sillä selvä?

Lapin liitto yhtenä muiden Pohjois- ja Itä-Suomen liittojen kanssa teki melko pitkän esityksen eräistä erityistoimenpiteistä kesäkuussa vuonna 2000 jättäen tämän ehdotusluettelon pääministerille siinä uskossa ja luulossa, että hallitus niistä valikoimalla ja jalostamalla olisi jo voinut käynnistää joitakin toimenpiteitä eriytyvän kehityksen pysäyttämiseksi. Mutta niin kuin nyt on nähty, niitä toimenpiteitä Aluekeskusohjelmaa lukuun ottamatta ei käynnistetä. Hallituksen kannaksi näyttää jäävän se, että aitoa todellista huolta siitä, että kiihtyvää eriytyvää kehitystä pysäytetään, ei näytä olevan.

Kuntatalous on itse asiassa vielä ratkaisevampi eriytyvässä aluekehityksessä. Aikaisemmissa puheenvuoroissa on jo selvästi tuotu lukuja esille, miten kuntatalous ja kuntien tilanne eriytyy. Myönteisenä tässä budjetissa pidän ilman muuta sitä, että on esitetty porkkanalaki, jolla edistetään kuntarakenteen muuttamista. Olen kyllä henkilökohtaisesti myöskin sitä mieltä ja haluan toimia sen puolesta, että tässä maassa kuntarakennettakin uudistetaan sillä tavalla, että se vastaa enemmän nykyaikaa. Mutta sitä tilannetta, että kuntarakenne muuttuisi, ei pitäisi ajaa näillä keinoilla kuin nyt näkyy ajettavan ajavan eli antamalla mahdollisimman monen kunnan kriisiytyä ja kriisin kautta ikään kuin pakotetaan rakenne muuttumaan. Ei tämä välttämättä ole se oikea ja paras tie, jolla rakenne muuttuu.

Budjettiesityksen parhaita puolia on kyllä Sailaksen pakettiin liittyvät eräät rahojen lisäykset nimenomaan syrjäisimmille kunnille. Lapinkin kuntien osalta on myönnettävä, että rahaa tulee suuruusluokkaa 200 miljoonaa markkaa lisää. Mutta kun tämän suhteuttaa takavuosiin sillä tavalla, että muistetaan, että valtion toimenpiteillä kuitenkin kuntien peruspalvelujen tuottamiseen tullutta valtionosuutta on vähennetty 2 700 miljoonasta tasolle 1 300 miljoonaa, niin tämä palautus on suuruusluokkaa vähän yli 10 prosenttia.

Ei tällä kriisiytyvää kehitystä valitettavasti pysäytetä, kun vielä samaan aikaan jatkuvat muun muassa valtionosuusleikkaukset, niin että Lapissakin seitsemältä kunnalta leikataan edelleen kaikesta huolimatta 38 miljoonaa markkaa. Lisäksihän on muistettava, että väestön väheneminen on muuttoliikeautomaatti, joka vie väkeä ja valtionosuutta kaiken kaikkiaan vähemmäksi.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Korva, 7 minuuttia on valitettavasti ylittynyt.

Puhuja:

Olen, arvoisa puhemies, päättämässä toteamalla, että poliittista voimaa ei meillä Lapissa eikä muuallakaan Pohjois- ja Itä-Suomessa ole niin paljoa, että me demokratiassa äänten enemmistöllä asioita ja kehityssuuntaa pystyisimme muuttamaan; se on selvä. Meidän on yritettävä esittää asioita vetoamalla myöskin tämän valtakunnan päättäjien oikeudentuntoon ja myöskin siihen, että tämän valtakunnan etu varmasti vaatii, että yhtenäisempää kehitystä tähän maahan saadaan, että alueet tuntuisivat olevan toistensa yhteydessä ja että oltaisiin yhteisessä veneessä, jolla Suomea viedään eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Nykyinen kehityssuunta jatkuessaan vaarantaa tämän valtakunnan yhtenäisyyden.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Ed. R. Korhonen merkitään läsnä olevaksi.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana huolesta, jonka ed. Korva toi esille. Kyllähän se yhteinen huoli on, ei siinä minusta ole mitään epäselvää. Muuttoliike ja sen seuraukset ovat kummassakin päässä tietyllä lailla ongelmallisia. Muuttoliikkeen osalta on nyt vain nähtävä myös se, että se muuttaa kyllä rakennettaan ja se hakee uudenlaisia tapoja, ja senpä takia ohjelmat, joita nyt on rakennettu, pitää myös rakentaa siihen haasteeseen nähden, joka on tulevaisuudessa.

Kun muuttoliikettä esimerkiksi tällä hetkellä tarkastellaan, niin viime vuoden luvut ovat suuruusluokkana sitä, että viime vuonna muutti Suomenniemellä ihmisiä yhteensä 260 000. Heistä noin 115 000 ihmistä muutti kaupungista toiseen. Toisin sanoen muuttoliike alkaa olla erilaista kuin se oli ennen. Maalta kaupunkiin muutti pikkuisen yli 60 000 ihmistä. Mutta se, mikä tässä keskustelussa on jäänyt kokonaan huomioimatta, on se, että kaupungista maalle muutti samaan aikaan 53 000 ihmistä. Muuttoliike on koko ajan hakemassa uudenlaisia tapoja. Se on erilaista kuin se on joskus aikaisemmin ollut. Sen takia myös vastauksien siihen pitää olla vähän erilaisia kuin aiemmin.

On varmaan moneen kertaankin nostettu esille se, minkälaisia ne toimet ovat, ja se, että ei ole mitään erityistoimia. Kyllä tässä erityistoimia myös viritellään, niitä erityistoimia, joista on kai kymmeniä vuosia tässä maassa puhuttu. Otan esimerkiksi vain alueellistamisen, entisen hajasijoittamisen, mitä nimeä itse kukin haluaa käyttää. Se on eräs sellainen asia, johon on nyt luotu säädöspohja johon luodaan selvät pelisäännöt. Sitä on veivattu itse asiassa kai 30—40 vuotta, että sitä pitäisi tehdä. Ei ole tehty. Nyt siihen selvästi puututaan, jopa kohtuullisen tiukasti, toisin sanoen kansanvaltaistetaan sitäkin prosessia siten, että siinä poliittisen päätöksentekijän vastuu tulee korostumaan, toisin sanoen ministeriössä ministerin.

Sen lisäksi haetaan uusia välineitä etenkin Lapin osalta, mitä voitaisiin mahdollisesti kokeilla siellä. Katsotaan, löydetäänkö niitä ja päästäänkö niihin yhteisiin päämääriin. Meillä on Aluekeskushanke, joka on lähtenyt mielestäni erittäin hyvin liikkeelle ja jota on tukemassa Seutuhanke, joka myös on nyt hyvässä vauhdissa. Meidän pitää pystyä sen kautta löytämään erilaisia vaihtoehtoisia tapoja myös hallinnoida tulevaisuudessa. Siitä varmasti löytyy uudenlaisia välineistöjä.

Toisin sanoen hallituksen kahdeksankohtainen tai, jos tarkasti lasketaan, yhdeksänkohtainen ohjelma, siihen kuntapolitiikan muutokset ja myös rakennerahastojen tehokas käyttö, näistä se muodostuu. Mutta sen lisäksihän meillä on sivistyspolitiikka, liikennepolitiikka, elinkeinopolitiikka, maaseutupolitiikka ja maatalouspolitiikka, elikkä näitä lohkoja on erittäin monta. En ala niitä nyt eritellä, mutta nehän ovat myös tukemassa tätä kokonaisuutta.

Ihan lyhyesti kuntatalouden näkökulmasta: En osaa sanoa, mikä on kenenkin mielestä merkityksellistä. Jos me esimerkiksi katsomme asiaa valtionosuuksien kautta, ed. Korva ainakin muistaa sen, että se maassa keskimäärin on noin 3 800 markkaa per asukas, jos oikein muistan summan, sitä suuruusluokkaa. Näillä ratkaisuilla, joita me nyt tässä teemme, niitten painotukset ovat selvästi sellaisia, että 37 kuntaa saa yli 1 500 markkaa per asukas, 208 kuntaa saa 1 000—1 500 markkaa per asukas, 132 kuntaa 500—1 000 markkaa per asukas ja 41 kuntaa 0—500 markkaa per asukas. Toisin sanoen kyllä niihin heikkoihin kuntiin nyt kohdentuu toimia.

En yritä väittää enkä väitä, että tällä kaikkia ongelmia ratkaistaan. Ei varmaan ratkaista. Kyllä näitä tehtäviä jää edelleen tulevaisuuteen, mutta kyllä suunta on ihan selvä. Sikäli oli ed. Lehtomäen puheenvuoro tietenkin mielenkiintoinen kuulla, kun hän jo kantoi huolta Helsingin talouden kehityksestäkin, mikä myös meidän pitää muistaa, että siitä myös pitää kantaa huolta, mutta ehkä se ei kaikkein kriisiytyvimpien kuntien joukkoon kuulu. Ongelmia on, ja ongelmat pitää silläkin puolella tunnustaa ja tehdä jotakin.

Lapin osalta markkamäärä, jonka ed. Korva sanoikin, on 200 miljoonaa tuon järjestelyn kautta. Jos siihen harkinnanvaraiset lasketaan, se on ensi vuoden osalta noin 250 miljoonaa markkaa, kohtuullinen rahamäärä. Nyt kysytään, miten sillä rahalla sitä vaikuttavuutta saadaan. Mistä se vaikuttavuus löytyy? Voimmeko me rakentaa niitä työpaikkoja? Voimmeko me rakentaa niitä olosuhteita, joihin yritykset sijoittuvat ja tuovat sitä kautta elinvoimaa alueelle? Kyse on minun mielestäni nimenomaan yhteisestä, isosta harjoituksesta. Siihen pitäisi löytyä yhteistä tahtoa, jolla pystyttäisiin viemään hankkeita eteenpäin. Ei se ainakaan tahdosta ole kiinni. Rahasta on vähän aina pulaa joka sektorilla. Niin se on tässäkin, että rahaa tarvittaisiin varmaan markkamääräisesti huomattavastikin enemmän.

Mutta oikeastaan lopetan tähän, mihin ed. Korvakin minusta viittasi, että kyllä kuntarakennekeskustelu on meillä käytävä. Ei siitä pääse mihinkään. Meillä on alle 2 000 asukkaan kuntia 90 tässä maassa, 2 000—6 000 asukkaan kuntia 180, 6 000—10 000 asukkaan kuntia 76 ja muutama yli 100 000 asukkaan kaupunki koko maassa. Tämä on myös se keskustelu, jonka sisältö pitää uskaltaa aukaista, tuoda esiin ne mahdollisuudet, joita se antaa, tuoda esiin myös niitä ongelmia, joita sen kautta väistämättä tietenkin tulee. Eihän se ongelmaton ratkaisu ole, mutta kyllä tämä rakenne on liian sirpaleinen. Jo yksistään valtionosuusjärjestelmän rakentamisen kannalta täytyy sanoa, että se on kyllä sellainen, että 2 000 asukkaan kunnan ja 500 000 asukkaan kunnan siihen väliin pitäisi kaikki saada mahtumaan myös valtionosuusrakenteen sisällä. Se on luvalla sanoen kohtuullinen urakka, mutta sitäkinhän me teemme.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoron maksimipituus on 1 minuutti. Ed. Rantakangas aloittaa.

Antti Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri vakuutti, miten aluepolitiikan toimia on suunnitteilla ja vireillä. Mutta haluan nostaa erään epäkohdan esille, josta olen puhunut aikaisemminkin, eli sen, että valtionhallinnossa ei aluepoliittinen kokonaiskoordinaatio toimi. Tällä viittaan siihen, että samanaikaisesti kun uusia konsteja kehitellään ja mietitään, olemassa olevia toimintoja ajetaan alas Postin, Tiehallinnon, työhallinnon ja poliisihallinnon osalta. Eli tuhansia työpaikkoja katoaa maaseutualueilta ja sillä tavalla näitten alueitten vetovoima heikkenee. Nämä uudet toimet eivät pysty edes korvaamaan näitä työpaikkoja.

Toinen on kuntien yhteistyö. On valitettavaa, että hallitus ajaa kuntarakenteen muutosta ainoastaan yhdistymisen kautta eikä kuntayhteistyön tehostamisen kautta. Tällä viittaan siihen, että valtionosuusjärjestelmää pitäisi kehittää niin, että silloin kun kaksi kuntaa tai useampi tuottavat esimerkiksi terveyspalvelut yhteistyössä, valtionosuusjärjestelmä kannustaisi näitä kuntia tähän rahallisesti. Nyt ainoastaan (Puhemies koputtaa) yhdistymisiä tuetaan porkkanalla.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jaan ed. Korvan huolen siitä, että pinta-alaltaan näin suuressa maassa ja näin vähäväkisenä kansakuntana kuin Suomi on, aluepolitiikka on meillä jatkuvasti vähän niin kuin kipupisteenä ja keskustelun kohteena. Mutta hallitushan tässä budjettiesityksessään juuri koettaa tuoda jotain lohtua tilanteeseen aika radikaaleilla tavoilla. Kun liikkuu täällä Helsingin seudulla, kyllä täällä varsin voimakkaasti kunnallisjohtajat ja -valtuustot ja hallitukset protestoivat tätä ratkaisua. Tämä on kova juttu.

Kun minulla on Tilastokeskuksen pumaska, jossa on kuntien verotulot ja käyttötalouden valtionosuudet vuonna 2000, niin ihan otsalla katsottuna muutama luku asukasta kohden: Utsjoki 28 800, Pelkosenniemi 32 000, Kemijärvi 25 700, Savukoski 28 600, Mäntsälä 16 900, Pornainen 16 900, Lohja 18 800, Askola 17 100. (Puhemies koputtaa) Näitä kannattaa vähän tutkailla, missä mennään.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korhonen on keskiarvoihin aina ihastunut, ja kun ne näyttävät kauniilta, sitten hän väittää, että asiat ovat hyvässä mallissa. Nyt myös, niin kuin usein, hän käyttää myös miljardimarkkalukuja, mutta ei sittenkään mene lähelle sitä ihmistä, joka on kylillä elämässä ja jonka peruspalveluista nyt on kysymys. Eli kansalaisläheisyyden pitäisi tulla hallituksen tarkasteluun eikä vain näitä valtavia lukuja.

Nyt tuli uutena kaupungista toiseen muuttoliikkeen merkitys. On totta, että kun Kuhmosta muuttaa Ouluun, muuttaa kaupungista kaupunkiin. Mutta siinä sisässä on kuitenkin muuttoliike maalaisympäristöstä suureen kasvukeskukseen samalla lailla kuin Mäntästä Tampereelle, ja vastaavia malleja löytyy. Näillä luvuilla pelaaminen ei ole ihmisten asioiden (Puhemies koputtaa) hoitamista, vaikka ne ovat kauniita. Nyt pitää korjata edellisen (Puhemies koputtaa) Lipposen hallituksen tekemät virheet.

Ensimmäinen varapuhemies :

(koputtaa)

Ed. Kankaanniemi, minuutti on jo ylittynyt!

Puhuja:

Niitä vasta pikkuisen paikataan tällä budjetilla.

Timo E. Korva  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tässä ehti tulla jo vastaustarpeita useammankin minuutin edestä. Ensin toteaisin ministerin puheenvuoron johdosta sen, että pidän erittäin hyvänä toki sitä tai ainakin olen tulkinnut sillä tavalla, että viime aikoina on selvästi auennut keskusteluyhteys äärialueitten ja hallituksen välillä kipeimmistäkin ongelmista. En väitä, ettei sitä aikaisemminkin ole ollut, mutta ainakin minä olen kokenut sillä tavalla, että nyt uskalletaan kuitenkin tunnustaa, että pahojakin ongelmia on, ja kun ne tunnustetaan, niistä varmaan myöskin päästään yhteisesti keskustelemaan. Se on erittäin hyvä asia.

Kuntaliitosten osalta tämä porkkanalaki on erittäin hyvä, ja sentapaisia toimenpiteitä kannatan kovasti.

Ed. Saariselle vielä lyhyesti haluan todeta, että kun näitä lukuja tällä tavalla katsotaan, pitää muistaa vaikka Kemijärven osalta, että asukasluvun väheneminen vie jakajasta vuosittain kovasti. Jos otetaan viime vuosien asukasluvun vähennys pois, (Puhemies koputtaa) voidaan 3 000 leikata, ja ensi vuonna leikataan vielä valtionosuusleikkauksena 1 400 markkaa päältä pois. (Puhemies koputtaa) Ei pidä näitä lukuja esittää, jos ei taustoja oikein ole analysoinut.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä asun Pohjanmaalla harvaanasutulla alueella. Juuri katsoin laskelmista, että saamme Vaasan vaalipiiriin 425 miljoonaa markkaa lisää kuntien valtionosuuksia ja arvonlisäveron takaisinperinnästä johtuvia bruttosummia. Lisäksi saamme 55 miljoonaa harkinnanvaraisia korvauksia. Tämä tarkoittaa kotikunnassani 6 miljoonaa markkaa lisää rahaa ensi vuonna palvelujen tuottamiseen. Annan täältä oikealta kyllä kuntaministerille täyden tunnustuksen siitä, että tänä aikana hän on onnistunut tällaisen robinhood-lain säätämään, jolla rikkaat maksavat köyhille ja meilläkin on edellytykset tuottaa hyviä palveluja myöskin Pohjanmaalla.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Jatkaisin siitä, mihin ministeri Korhonen puheenvuoronsa lopetti. Kiinnitän huomiota kuntatilanteeseen ja erityisesti hänen sanomaansa, että on tutkittava vahvasti kuntien yhdistämisiä. Mikkelissä teimme uuden Mikkelin, joka on osoittanut toimivuutensa. Sen ensimmäinen vuosi on päättymässä. Vaikka olemme taloudellisesti tiukoilla, yhdistyminen on tuonut selvästi positiivisia, myönteisiä, vaikutuksia ja tulee varmasti myöskin taloudellisesti aikanaan tuottamaan sitä tulosta, mitä odotetaan. Tähän suuntaan pitäisi mennä, mutta on selvää, että jossain Lapissa yhdistymisen kautta ei välttämättä saada vaan yhteistyön kautta, jota sitäkin hallitus kannustaa. Muun muassa Pieksämäellä aloitetaan projekti, jossa tutkitaan juuri yhteistyön merkitystä kuntien talouden ja toiminnan kehittämiseksi. Kuten täällä on tuotu esille, kyllä jokaisen kunnan osalta tuntuvat nämä tehdyt päätökset valtionosuuksien lisäämiseksi olevan myönteisiä signaaleja ja vaikuttavat tässä kireässä tilanteessa.

Varsinainen ajatus oli puhua siitä, että sisäiseen turvallisuuteen meidän on panostettava ja sitä myöskin hallitus tekee. Kansainvälinen rikollisuus lisääntyy, terrorismin uhka on jokapäiväistä. Siksi on myönteisesti todettava, että suojelupoliisille tuodaan lisäpanoksia, koska muun muassa teletekniikan kehittäminen ja kansainvälinen yhteistyö terrorismitilanteen hallitsemiseksi edellyttävät, että on riittävät voimavarat, jotta ennalta tiedämme, minkälaiset uhkat on kulloinkin olemassa.

Mitä tulee poliisin toimintaan, odotukset haja-asutusalueilla ovat kovat, eivätkä välttämättä aina nuo aikarajat, jotka on asetettu, täyty. Siksi on todettava tyydytyksellä, että hallitus seuraa poliisihallinnon selviytymistä ja tuo omat esityksensä.

Venäjän ratkaisut oman rajavalvontansa osalta, kasvanut rajaliikenne, Schengenin sopimusten tuomat velvoitteet antavat aiheen sille, että meidän on turvattava Poliisin mutta erityisesti Rajavartiolaitoksen toimintaedellytykset, jotka tuovat velvoitteita yhä kasvavassa määrin juuri edellä mainitusta syistä johtuen. On vähintäänkin tarpeellinen tuo lisämääräraha 2,5 miljoonaa euroa, joka nyt on esitetty. Se tarvitaan myös henkilöstölisäysten toteuttamiseksi. Rajavartiolaitos on joutunut keskittämään huomattavasti henkilöstöä Helsinkiin tänne kohteisiin, ja osittain sitten itäraja on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta ei vain itärajan vaan myöskin sisärajojen osalta vaaditaan lisätoimenpiteitä.

Viimeisenä osana: Kun lähdemme Aluekeskusohjelmaa toteuttamaan, siihen todella maakunnat odottavat kehittämisrahaa. Tuo summa mikä on, antaa tietenkin hallinnollisesti mahdollisuuden toimia, mutta varsinaisiin kehittämistoimenpiteisiin se ei kuitenkaan vielä tuo riittävästi panoksia vaan niihin joudutaan käyttämään niin kuntien kun maakunnan ja Euroopan unionin kehittämisrahoja.

Jussi Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Aluekehitystyössä tavattoman tärkeää on nimenomaan aluekeskusten kehittäminen. Tosiasiahan on, että tämän päivän elinkeinot pyrkivät sijoittumaan monipuolisiin keskuksiin, jotta voivat turvata omat kehittymisedellytyksensä. Myös ihmiset haluavat monipuolisia elinympäristöjä sekä pysyviä työpaikkoja. Siksi aluekeskusten kehittäminen on tavattoman tärkeä asia. Tässä pääluokassa osoitetaan varoja toisaalta Aluekeskusohjelmaa toteuttavaan työhön, osaamiskeskuksiin, kaupunkipoliittisiin toimiin sekä Euroopan unionin rakennerahastojen kansallisiin rahoitusosuuksiin.

Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta budjetti on nähtävä kokonaisuutena, niin kuin ed. Nepposenkin puheenvuorossa hyvin tuli esille. On nähtävä, että liikenneinvestoinneilla tulee tukea aluekeskusten kehittymistä, jolloin rautateillä on suuri merkitys kytkettäessä maakuntien keskuksia Pääkaupunkiseutuun. Maantiet nimenomaan yhdistävät aluekeskuskokonaisuutta sisäisesti, ja toisaalta lentoliikenne kansainvälistää aluekeskusten toimintaa.

Kauppa- ja teollisuusjaoston puolella hyvin vahvasti tuetaan työvoima- ja elinkeinokeskusten toimintaedellytyksiä nimenomaan alueorganisaatioiden toimintakykyä vahvistavalla tavalla sekä myös teknologiapolitiikan toimintaedellytysten lisäämistä.

Asunto- ja ympäristöjaoston puolella halutaan laajentaa Pääkaupunkiseudulla jo toteutettua yhteistoiminta-asiakirjamenettelyjä koskemaan myös alue- ja kasvukeskuksia. Tämä onkin tavattoman tärkeä asia. Resursseja on pystyttävä yhdistämään, ja silloin yhteistoiminta-asiakirja on hyvä tapa viedä eteenpäin näiden erilaisten voimavarojen yhdistämistä voimakkaan kehityksen aikaansaamiseksi. Toivon, että sisäasiainministeriö tässä suhteessa ottaa ohjakset käsiinsä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä käsiteltiin viikko pari sitten näitä kunnallistalouden asioita syvällisesti. Osallistuin silloin niihin keskusteluihin enkä nyt palaa niihin enää. Sen sijaan tarkastelen hieman tätä sisäisen turvallisuuden näkökulmaa, josta meillä ei ole sellaista lainsäädäntöä, jota päästäisiin käsittelemään joka syksy, niin kuin tapahtuu todellakin kuntatalouden osalta.

Täällä valiokunnan mietinnössä on mielenkiintoisia tietoja sisäisen turvallisuuden näkymistä. Täällä todetaan muun muassa, että tässä nyt määrärahat kasvavat poliisitoimen osalta 4,8 prosenttia kuluvaan vuoteen verrattuna, ja todetaan, että lisäyksestä huolimatta määrärahat eivät saadun selvityksen mukaan riitä poliisin toiminnalle asetettavien vaatimusten täyttämiseen. Rikollisuus on selvässä kasvussa, erityisesti huumausainerikollisuus on kasvanut viime vuosien aikana. Rikollisuus on monimutkaistunut ja ammattimaistunut, eli niin kuin hyvin tiedämme, tilanne on huonompaan kehittynyt jatkuvasti ja vaatii poliisilta sekä ammattitaitoa että resursseja ja myös välineitä, työkaluja, entistä enemmän.

Näitä lainsäädäntömuutoksia edellyttäviä työkaluja on annettu muun muassa näihin teletoimintaan liittyviin seurantamenetelmiin ja muihin vastaaviin. Ne ovat olleet välttämättömiä antaa, hyvä, että näin on tapahtunut. Mutta niin kuin valiokunta toteaa, poliisi toimii riittämättömin resurssein. Tästä on joka vuosi keskustelua käyty ja välillä lisätty jonkin verran määrärahoja, mutta siitä huolimatta tulos ja tilanne aina kuvataan sellaiseksi, että poliisi ei selviydy tehtävistään riittävän hyvin ja monet rikokset jäävät kokonaan selvittämättä eli poliisi ei lähde edes tutkimusta aloittamaan, ehkä vetää rastin ruutuun, kun ilmoitus tulee, ja siihen se jää.

Tämä on johtanut siihen, että kansalaiset kokevat elämänsä turvattomampana kuin aikaisemmin. Ihmiset pelkäävät jopa kadulla kulkemista ja toisaalta pelkäävät omaisuutensa puolesta tuolla maaseudulla, jos joutuvat jättämään omaisuuden vartioimatta. Silloin tilanne on kyllä huono. Tästä sisäisestä turvallisuudesta niin kuin ulkoisestakin pitää valtiovallan pitää huolta, mutta nyt se ei ole riittävästi kunnossa.

Ihmiset siis pelkäävät, ja se näkyy siinä, että yksityiset turvayritykset yleistyvät ja alkavat suojella niitä, joilla on varaa ostaa näitä palveluita, jotka perinteisesti ovat valtiovallan vastuulla ja tehtävänä. Siinä tulee monenlaisia toimivalta- ja muita kysymyksiä vastaan, kun tätä kehitystä jatketaan. Tämä on nyt vasemmistovetoisen hallituksen aikana tapahtumassa, nimittäin kehitys, että yksityistetään myös näitä valtion aivan perustavaa laatua olevia toimintoja, kuten poliisin ja turvallisuuden puolen toimintoja. Varakkaimmat ihmiset rakentavat talojensa ympärille muureja. Se on ikävää Suomen oloissa, kun on totuttu siihen, että täällä nyt sentään voi asua suhteellisen turvallisesti, ilman että lukkoja pitää olla paljon ja muurit ympärillä. Ehkä pian näemme varustetut vartiomiehet porteilla niin kuin jossakin Lusakassa Sambiassa. Siellä kun joutui tällaista näkemään, niin se ei mukavalta tuntunut.

Arvoisa puhemies! Täällä todetaan, että sisäasiainministeriö asetti selvitysmiehen, joka teki selvitykset ja totesi, että "poliisin rahoitustaso muuhun kuin palkkojen ja vuokrien maksuun on laskenut kestämättömälle tasolle". Tämä on suora lainaus valiokunnan mietinnöstä, mutta tästä valtiovarainvaliokunta ei ole tehnyt mielestäni lähellekään riittäviä johtopäätöksiä. Määrärahoissa on pieni lisäys esitetty suojelupoliisille, hyvä niin, mutta muu poliisin toiminta on jäänyt tämän hallituksen esityksen varaan. Selvitysmies on työnsä tehnyt; selvitysmies on saanut mennä; raportti jää pölyttymään hyllylle. Näin siinä näyttää käyvän, ja tilanne jää kehittymään huonompaan suuntaan. Terrori-iskut ja monet muut tämän tyyppiset kysymykset ovat astuneet tänä vuonna mukaan kuvaan eivätkä ollenkaan helpota tilannetta tai tuo valoisuutta tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Mitä pitäisi tehdä? Tietysti tuolla on minullakin aloite ja esitys, josta pian äänestetään, määrärahan lisäämiseksi jonkin verran, mutta kun sille käy huonosti — ennustan niin, hallitusrintama puhuu, mutta ei toimi tässä asiassa — esitän kuitenkin, vaikkei tässä mitään virallista äänestykseen saatavaa esitystä olekaan, että nyt pitäisi eduskunnan vaatia hallitukselta sisäisen turvallisuuden selonteko mahdollisimman pikaisesti. Meillähän on joka vaalikaudella ollut ulko- ja turvallisuuspoliittinen tai ulko- ja puolustuspoliittinen tai vastaava selonteko, joka tälläkin hetkellä on käsittelyssä. Viime kaudella tällainen käsiteltiin, ja nyt pitää nopeasti käsitellä tämä, jotta saadaan uuden selonteon valmistelu liikkeelle jo tammikuussa, eli ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tärkeä asia ja siitä selontekoja tulee jatkuvasti.

Mielestäni nyt pitää vaatia, että hallitus tuo eduskunnalle sisäisen turvallisuuden selonteon mahdollisimman pian, jolloin eduskunta pääsee sanomaan painavan sanansa siitä, mihin ollaan menossa. Terrorismilainsäädännön kiristyminen ja toisaalta poliisin voimavarat ja toimintamahdollisuudet plus yksityisen puolen ja monet muut kysymykset Schengeniin liittyen jne. vaativat sellaista tarkastelua. Siksi esitän ja pyydän, että hallitus toisi tällaisen sisäisen turvallisuuden selonteon jo ensi vuoden kuluessa eduskuntaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustahan on jättänyt mietintöön vastalauseen, ja tulemme tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä määrärahaesityksiä.

Kuntien tilannehan ei todella, niin kuin edellä todettiin, yksistään puhumalla parane, vaan välttämättä myöskin eriarvoistumiseen rahoitusta tarvittaisiin.

Rajavartiolaitoksen osalta ovat tehtävät merkittävästi lisääntyneet Schengenin sopimuksen myötä. Samaan aikaan on säästösyistä jo toteutettu merkittävää toiminnan tehostamista, joten, jotta toimintamenoihin kohdistuvat paineet myös Venäjän kanssa yhteisellä rajalla voidaan paremmin ottaa huomioon, esitetään miljoonan euron lisäystä Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin.

Kuntien osalta on välttämätöntä lisätä kuntien harkinnanvaraista määrärahaa edes jossain määrin. Valiokunnassahan tehtiin pieni lisäys, mutta keskusta esittää, että tähän ensi vuodelle lisättäisiin 20 miljoonaa euroa. Kuntatalouden ongelmat ovat, kuten täällä on todettu, kuntien välinen kärjistynyt eriarvoisuus ja yhä heikommassa asemassa olevien kuntien talouden jatkuva syöksykierre. Tätä tosiasiaa hallitus ei ole kunnolla myöntänyt. Ensi vuoden talousarvioesityksessä on esitetty korjaustoimia, joilla eriarvoistumiskehitystä saadaan hieman oikaistua, mutta toimet ovat riittämättömiä ja tulevat valitettavan myöhään.

Monissa kunnissa nämä toimet eivät kuitenkaan riitä edes talouden saattamiseksi tasapainoon. Kuten tiedämme, siellä on kertymässä sellaisia alijäämiä, että niitä ei pystytä kattamaan. Kunnat ovat siinä tilanteessa, että ne joutuvat rikkomaan lakia, joko sitä periaatetta, joka lähtee Suomen perustuslaista ja EU:n peruskirjasta, että peruspalvelut turvataan kaikille asuinpaikasta riippumatta, tai sitten alijäämän kattamisvelvoitetta, joka kuntalaissa on, tai sitten molempia lakeja.

Kun Lipposen hallitus tuli valtaan, luotiin aikamoisia odotuksia kuntatalouden ja kuntien palvelujen rahoituspohjan turvaamiseen kaikissa kunnissa. Valitettavasti toimet ovat olleet osin päinvastaisia, kuntien kustannustason nelivuotistarkistukset ovat viivästyneet, täysimääräisiä indeksitarkistuksia ei ole tehty ja kuntien verotulopohjaa on heikennetty. Ensi vuoden osalta kuntien harkinnanvaraisia avustuksia pienennetään ja indeksitarkistukset puolitetaan. Näiden vaikutus on negatiivinen juuri heikoimmassa asemassa olevien kuntien osalta. Ongelmat kuntatalouden eriytymiskehityksessä ovat olleet nähtävissä jo usean vuoden ajan, mutta hallitus on kerta toisensa jälkeen vähätellyt ongelmien syvyyttä ja ehdottanut ratkaisuksi kuntien yhdistämistä ja tämäntapaisia toimia. Niitäkin toki voidaan tehdä, mutta ne eivät välittömästi markkoja kunnille tuo.

Nyt tarvittaisiin hallitukselta ripeitä toimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuntien pelastamiseksi. Kuntien harkinnanvaraisten avustusten lisäämisellä ja indeksitarkistusten maksamisella täysimääräisesti helpotettaisiin osaksi vaikeuksissa olevien kuntien taloutta. Lisäksi tarvitaan osaan kuntia omia räätälöityjä tervehdyttämistoimia. Näyttää siltä, että erityisesti pienet kunnat ovat vaikeuksissa, maaseutumaiset kunnat. On järjestelmiä, kuten lasten päivähoidon työssäkäyntikerroin, jotka selkeästi syrjivät maaseutumaisia kuntia, ja kun ansiotulovähennystä korotetaan kunnallisverotuksessa, mikä on oikein, se ei paljon Kauniaisissa verotulopohjaa syö, mutta mitä heikompi on kunnan tulopuoli keskimäärin, sitä enemmän se puree kunnan verotuloihin. Myöskin sairastavuuskerroin valtionosuuksissa on asia, jota pitäisi selvittää, että määrätyt kunnat eivät joudu aivan kohtuuttomiin tilanteisiin.

Kuntien valtionosuuksien indeksitarkistusten puolittaminen ensi vuodelle, kuten totesin, vaikeuttaa voimakkaimmin niiden kuntien taloutta, jotka saavat eniten valtionosuuksia. Ne ovat kuntia, jotka poikkeavat eniten erityisolosuhteidensa sekä palvelurakennetekijöidensä vuoksi keskiarvoista, ja näiden kuntien talous on yleensä jo muutoinkin suurimmissa vaikeuksissa. Indeksitarkistusten puolittamisen epäoikeudenmukaisuutta lisää myös se, että indeksitarkistusten puolitusta ei hyvitetä myöskään tulevaisuudessa valtionosuuslain nelivuotistarkistuksen yhteydessä. Siten puolitus jää pysyvästi kuntien tappioksi. Tässä on nyt kyllä eduskunnan tahdonilmaisun paikka, ja siksi keskusta esittää lausumaehdotusta, jossa lähdetään siitä, että "hallitus esittää vuoden 2002 kevään lisäbudjetissa kuntien valtionosuuksien täysimääräisen indeksitarkistuksen edellyttämät määrärahat ja sisällyttää täysimääräisen indeksitarkistuksen myös tulevien vuosien budjettikehyksiin". Ja, kuten totesin, harkinnanvaraisiin avustuksiin olisi noin 20 miljoonaa euroa saatava lisää välttämättä. Se tarvittaisiin, jotta voitaisiin todella vaikuttaa eriytymiskehitykseen.

Vielä keskustan vastalauseessa esitetään maakunnan kehittämisrahan lisäystä. Maakuntien päätösvaltaa on lisätty erilaisten aluekehitysvarojen käytössä. Maakunnan kehittämisraha on omaehtoisen kehittämisen olennainen väline. Maakunnan kehittämisrahaa on varattu ensi vuoden budjettiin 82 miljoonaa markkaa. Me esitämme maakunnan kehittämisrahan korottamista 5 miljoonalla eurolla eli noin 30 miljoonalla markalla. Tällä voidaan paremmin mahdollistaa maakuntien omaehtoinen kehittäminen, aluekehitysohjelmien toimeenpano sekä myös seutukuntien asukaslähtöinen kehittäminen.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että kuntien eriarvoistumiskehitykseen puututaan. Ensi vuoden osalta tässä katseet kohdistuvat hallitukseen ja kunta- ja alueministeri Korhoseen, jolla on aivan erityinen vastuu nyt siitä, että kuntien eriytymiskehitykseen, joka on jatkunut jo vuosia, voidaan vaikuttaa ja se voidaan katkaista. Peruspalvelut kuuluvat perustuslainkin mukaan kaikille suomalaisille. Tästä pitää lähteä. Köyhät kunnat ovat aseettomia nyt tämän tehtävän edessä, ellei valtio hoida ja kuoki omaa sarkaansa.

Alue- ja kuntaministeri  Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ala-Nissilä ei joko kuunnellut tai ei kuullut, mitä sanoin vähän aiemmin. 37 kuntaa tulee samaan yli 1 500 markkaa ensi vuonna valtionosuuksia lisää, 208 kuntaa 1 000—1 500 markkaa ja 132 kuntaa 500—1 000 markkaa. Vaikka on sanottu, että keskiarvoja ei saisi käyttää, niin aina silloin tällöin niitä on kumminkin käytettävä. Keskiarvovaltionosuus on 3 800 markkaa, niin että kyllä tässä puhutaan nimenomaan heikkojen kuntien kannalta erittäin isosta positiivisesta ratkaisusta. Tämä jos mikä nimenomaan puree eriytymiskehityksen pysäyttämiseen, ja kuten aiemmin sanoin, en väitäkään, että tällä kaikki ongelmat poistuu, mutta suunta on kyllä heikkojen kuntien kannalta täsmälleen oikea.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että ministeri kuuntelee, mitä painavaa tekstiä me täällä sanomme.

Mutta todella, kun on voinut seurata asiantuntijakuulemisissa valtiovarainvaliokunnassa yksittäisten kuntien tilanteita ja seurata maakunnissa talousarvion rakentamisia, mitä nyt tehdään, kun on voinut nähdä, että 108 kuntaa korottaa tuloveroprosenttiaan, ja moni kunta jättää korottamatta, vaikka pitäisi korottaa, niin kyllä nämä keskiarvoluvut ja kuntien eriytymiskehitys näyttäytyvät kovin eri tavalla. Luulen, että tässä on nyt myös tällaista ristiriitaista tietoa, joka ei täysin täsmää kuntien arkielämään. Kehottaisin myöskin ministeriötä näitä seurantajärjestelmiä nyt tehostamaan sillä tavalla, että tieto kuntien ahdingosta välittyisi teidän ministeriöönne sellaisena kuin se todellisuudessa tuolla maakunnissa on.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa puhemies! Nuo luvut, mitä äsken sanoin, eivät ole mitään keskiarvolukuja, vaan ne ovat nimenomaan kunnittain laskettuja; käytin jo termiäkin 37 kuntaa jne. Ne on laskettu hyvin tarkasti, ja ne kohdentuvat nimenomaan kunnittain, ja summat ovat nuo, mitkä sanoin, näillä ratkaisuilla.

Se on ihan totta, että kuntatalous kaiken kaikkiaan on äärimmäisen vaikea ennustettava: Kun esimerkiksi viime vuotta katsottiin, kun sinne tuli kahdet oikaisuerät, niin itse asiassa yhdellä tällaisella hallinnollisella ratkaisulla tuommoinen 70—80 kunnan joukko painui toissa vuonna miinuskatteelle. Toisin sanoen se on hyvin herkkää, ja niin kuin sanoin, kaikkia ongelmia ei yhdellä eikä kahdellakaan ratkaisulla poisteta, mutta tämän suuntaisesti nyt mennään. Ja se väite, että heikkojen kuntien aseman eteen ei tehdä mitään, ei pidä paikkaansa. Nyt nimenomaisesti tehdään.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Uosukainen.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn poliisitoimen osalta niihin huolenaiheisiin, mitä täällä on tuotu esille siitä, miksi valiokunta nyt mietinnössään vain ikään kuin luottaa selvitysmiehen selvityksiin poliisitoimen vaatimasta kokonaisrahoitustarpeesta, ja vaikka siellä osoitettiin, että tulos on laskenut kestämättömälle tasolle, tässä ei kuitenkaan merkittävästi puututtu niihin epäkohtiin eikä lisätty poliisien voimavaroja. Me tiedämme, että nimenomaan sisäinen turvallisuus on se kysymys, mikä kansalaisia askarruttaa. Kansalaisille on erittäin tärkeää, miten me kohtaamme poliisihallinnon, poliisitoimen, henkilöstön, minkälaisella aikataululla, onko se omalla paikkakunnalla ja kuinka poliisit näkyvät kaupunki-, taajama- ja lähiöalueilla.

Samanaikaisesti vielä kuitenkin häiriökäyttäytyminen lisääntyy, rikollisuus lisääntyy, talousrikollisuus mutta ennen kaikkea päihdeongelmien kautta tuleva rikollisuus ja huumausaineiden käyttöön liittyvä rikollisuus. Siinä mielessä ajattelen näin, että olemassa olevien poliisivoimavarojen kanssa ikään kuin kuljetaan jäljessä koko ajan emmekä pysty tekemään näillä voimavaroilla ennalta ehkäisevää työtä. Nopeaa asioihin puuttumista ei tapahdu, jolloin kansalaisten luottamus saattaa rakoilla, eli näihin voimavaroihin toivoisin saatavan jotain korjausta.

Sanotaan, että valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa, miten poliisihallinto näistä velvoitteistaan selviytyy. Toivottavasti nyt saadaan lyhyellä aikavälillä palautetta, mitä tuo selviytyminen on käytännössä ollut, eikä yhtään pahitteeksi olisi, vaikka pikaisesti saisimme ed. Kankaanniemen esille ottaman, sisäistä turvallisuutta koskevan selonteon, jossa näitä asioita tarkasteltaisiin ja katsottaisiin, millä alueella pahimmat puutteet todella käytännössä ovat.

Toinen asia, mistä haluaisin jonkin sanan sanoa, on pelastustoimi. Täällä todetaan, että on asetettu työryhmä, joka on päätynyt mietinnössään siihen, että ensihoito- ja pelastustehtävissä käytettäviä helikoptereita koskeva toiminta järjestettäisiin kahdeksalla toimipaikkakunnalla koko maassa siten, että toimintaan osallistuisivat valtio ja kunnat yhdessä ja tämä yhtenäinen helikopterijärjestelmä alkaisi asteittain kahdella paikkakunnalla.

Tässä olisin toivonut ripeämpiä askeleita sillä tavalla, että nyt olisi jo tähän ennalta ehkäisevään toimintaan satsattu sillä tavalla, että olisi todella arvioitu perusteellisemmin niitä paikkakuntia, joille tätä järjestelmää eli helikopteritoimintaa tulee kohdentaa, ja varauduttu siihen myöskin määrärahojen kautta. Tämä toiminta tukeutuu niin merkittävästi Raha-automaattiyhdistyksen määrärahoihin, mutta pitäisi arvioida myöskin niin, että helikopteritoiminta saadaan valtion määrärahojen piiriin.

Nämä kaksi asiaa ovat tärkeitä.

Vielä viitaten siihen keskusteluun, mitä täällä on käyty kuntien talouden eriytymiskehitykseen liittyvistä ongelmista, totean sen, että tässä tilanteessa, missä monet kunnat nyt ovat talouden kehityksen kohdalla, eli myönteinen kehitys ei välttämättä ole kaikissa kunnissa onnistunut, olisin nähnyt niin, että tässä siirtymävaiheessa, kun nämä aluekeskukset eivät vielä välttämättä toimi niin tehokkaasti eikä myöskään seutuyhteistyö ole lähtenyt sillä tavalla liikenteeseen kuin se parhaimmillaan voi varmasti meidän yhteiskunnassamme tulla toimimaan, harkinnanvaraisia avustuksia olisi annettu ainakin tämän vuoden tasoisesti mutta mahdollisesti enemmänkin, koska näillä olisi voitu hoitaa niitä ongelmia, jotka nyt tällä hetkellä ovat jo konkreettisia, ja sitten olisi satsattu muuhun maakuntakehitykseen tai siihen rakenteeseen, mikä meillä kunnissa on.

Yhdyn myöskin siihen, että kuntarakenne on ongelmallinen ja se edellyttää toimenpiteitä ja muutosta.

Epäkohta on toki sekin, minkä valiokunta oikeutetusti huomioi, että nykyinen aluekehittämisen järjestelmä on niin kovin pirstoutunut ja on erilaisia rahoitusohjelmia, hyvin moniportainen rahoitus-, hallinnointi- ja päätöksentekojärjestelmä. Tähän tarvitsemme pikaisesti muutosta niin, että kuntatasolla hallinto on selvästi yksinkertaisempaa ja kuntalaiset kohtaavat päätöksenteon ja hallinnon jouhevasti ja joustavasti.

Timo  Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Rajavalvonnan ja sen mukana Rajavartioston tarpeisiin on viime vuosina lisääntyvässä määrin haluttu kiinnittää huomiota. Ongelmia ei ole Ruotsin eikä Norjan rajalla, mutta sitä enemmän on uhkia Venäjän rajalla, jolla rajavalvonta on ollut perinteisesti hyvää. Se on toiminut hyvin molempien osapuolten rajavartiostojen ansiosta.

Suomen liittyessä Schengenin sopimukseen sitouduttiin sisärajoilla tapahtuvan henkilöliikenteen rajatarkastuksista luopumisen vastapainona huolehtimaan tehokkaasta ulkorajan valvonnasta. Suomen tehtävänä on vastata omalta osaltaan kaikkien Schengen-valtioiden sisäisestä turvallisuudesta ulkorajavaltiona. Venäjän rajavartiopalvelun toimintakyky Suomen vastaisella rajalla on heikentynyt, mistä syystä vastuu rajavalvonnasta on jäämässä lisääntyvässä määrin yksin Suomen hoidettavaksi.

Venäjän rajavartiosto yrittää säilyttää Neuvostoliiton ajan rajavartiojoukot, mutta tosiasia on, että Venäjän rajat ovat Keski-Aasiassa täysin auki. On ymmärrettävää, että Venäjä pyrkii siirtämään rajavartiojoukkoja sinne. Venäjän rajavartioston vahvuus Suomen rajalla on ollut 13 000—15 000 rajavartijaa, mutta heistä noin 80 prosenttia on ollut tukitoimissa ja rajavartiotöitä on tehnyt vain noin 300 rajavartijaa eli saman verran kuin Suomessakin. Tukitoimista mainittakoon, että siellä kuuluu tukitoimiin leipomotyöskentely, autokorjaaminen, jopa muu huoltotoiminta.

Ongelma on laiton maahanmuutto Venäjällä. Moskovan seudulla on arviolta noin puolitoista miljoonaa tai kaksi miljoonaa erilaista pakolaista. Vuosittain kerrotaan tulevan satatuhatta lisää. Osalla näistä on pyrkimys kohti länttä. Junalippu tai lentolippu ei maksa siellä juuri mitään. Moskova onkin laittoman maahantulon keskus. Etupäässä nämä ihmiset ovat kiinalaisia, afganistanilaisia tai muita keskiaasialaisia. Ongelmaa lisää järjestetty ihmisten kuljetus, josta ei kuitenkaan vielä Suomen rajalla ole ollut merkkejä, mutta alustavia kokeiluja, koputteluja on ollut havaittavissa. Meillä on tietysti ollut onni siinä, että harva pyrkii länteen Suomen rajan yli.

Laittomaan maahanmuuttoon liittyy huumekauppa. Heroiini tulee Iranista ja Afganistanista, myös Kazakstanista, missä kuitenkin etupäässä valmistetaan kannabista. "Hukutamme lännen heroiiniin", on kuulemma bin Laden sanonut, ja Afganistanin raja on auki. Meillä on onni siinä, että pohjoinen reitti on vähän käytetty, ehkä sen takia, että raja vielä pitää ja rajavartiostojen tiedetään hoitavan tehtävänsä. Käytetyimpiä reittejä ovat Balkanin reitti, eteläinen reitti, itäinen reitti ja Kaliningradin reitti. Siksipä Venäjä haluaa siirtää rajavartiostojoukkojaan sinne, missä raja vuotaa eniten.

Venäjän nykyinen hallitus on tehnyt päätöksen, että syrjäisiltä alueilta siirretään rajavartioväkeä Keski-Aasiaan Kazakstaniin ja Afganistaniin estämään pakolais- ja huumevyöryä. Niinpä rauhalliselta Suomen rajalta, josta ei ole uhkaa Venäjälle, mutta myös Norjan rajalta ja ehkäpä Kiinankin rajalta siirretään rajavartiojoukkoja edellä mainituille alueille. Tosin Venäjä haluaa sanoa puheissa ja keskusteluissa, ettei kiirehdikään viemään väkeä ja joukkoja pois Suomen rajalta, tarkoittaen tällä ehkä sitä, että Suomen ei tarvitse pelätä uhkaa Venäjän rajalta laittomien ylitysten suhteen, ja ehkäpä halutaan sanoa, ettei Suomen ole syytä liittyä sotilaallisiin liittoihin jonkin pelätyn uhan takia, mutta tämä on vain olettamus. Joka tapauksessa Venäjä vähentää noin 10 prosenttia rajajoukoistaan per vuosi.

Meillä on ollut hyvä tilanne siis siinä, että Venäjän puolella on ollut halu pitää raja kunnossa rajavartioston suhteen, mutta valitettavasti kyky heikkenee, kun ja jos rajavartiosto sillä puolen heikkenee. Oikeastaan pitäisi kysyä, miksi Venäjä haluaa estää laittomat rajanylitykset ja pitää rajansa tässä mielessä koskemattomana. On sanottu tai meille on kerrottu, että Venäjän rajavartiolaitoksella on vahva ammattimoraali, oikeastaan voimakas Kgb-perinne, Neuvostoliiton ajalta. Se haluaa hoitaa tehtävänsä hyvin. Rajavartio perustuu siihen, että estetään laiton maastamuutto puolelta jos toiselta ja estetään nimenomaan omien kansalaisten lähteminen. Rajavartioston suhteen on todettava, että Moskovan määräysvalta viranomaisiin on ehdoton ja se pitää ne käskyvallassaan, kurissa ja nuhteessa muun muassa siten, että rajavartioston palkat ovat korkeammat kuin esimerkiksi tullissa ja puolustusvoimissa.

Venäjä on tullut mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön sisäisen turvallisuuden alueella. Venäjä on kytketty yhteistyöhön EU:n kanssa, ja yhteistyön ollessa hyvää ei Venäjän rajavartiosto voi laskea ketä tahansa rajan yli. Tähän vaikuttavat tietysti myöskin EU:n rahat, joilla kehitetään rajavartioston tarvitsemia teknologisia laitteita. Meillä on nyt olemassa kolmikantayhteistyö — Suomi, Viro ja Venäjä — jossa hoidetaan yhteisin menetelmin ja toimin rajavartiostoa. Tosin Venäjällä ja Virolla ei ole rajasopimusta, mutta ne toimivat kuulemma siten kuin sellainen olisi olemassa.

Myös Itämeren alueen rajavartioyhteistyö pelaa hyvin. Tässä on enemmän valtioita mukana: Suomi, Saksa, Ruotsi ja Venäjä. Välitetään tietoja epämääräisistä aluksista jne. Suomen, Norjan ja Venäjän suhteen on olemassa hyvä käytännön yhteistyö Schengenin sopimuksen suhteen. Siitä, että meillä on näin hyvä yhteistyö naapureiden kanssa rajavartiostolaitoksen taholta, täytyy nimenomaan antaa Suomen Rajavartiostolle tunnustus. Se on ollut aktiivinen osapuoli rajanvalvontayhteistyömuotoja kehitettäessä. Suomi on ollut kouluttaja ja teknologian kehittäjä. Suomi on saanut tehtyä sopimukset muun muassa Venäjän kanssa niin, että Venäjä toimii siten, että jo Venäjä pyrkii estämään laittomat maahanmuutot.

Mainittakoon tässä, että muista Venäjän viranomaisista esimerkiksi tullista sanotaan, että se on aika lailla korruptoitunut eikä sillä ole Kgb-perinnettä. Toisaalta Venäjällä saattaa rajalla olla kymmenen viranomaista, kun meillä on kaksi: Tulli ja Rajavartiosto, jotka hoitavat rajavalvonnan asiaa. Ehkä tässä pitäisi Schengenin suhteen päästä eteenpäin. Mielestäni hyvä malli olisi se, että rajalla olisi vain yksi viranomainen kummallakin puolella, mutta sellainen viranomainen, jolla olisi kaikki tekniset ja teknologian keinot käytettävissään.

Schengenin sopimus on toteutunut ja toiminut yllättävän hyvin. Norjan ja Ruotsin suhteen ei ole ollut ongelmia. Norjan kanssa on jopa sellainen sopimus, että suomalainen rajavartija voi tarvittaessa mennä Norjan puolelle hoitamaan tehtäviään tai norjalainen helikopteri voi tulla Suomeen. Ongelmia saattaa muodostua EU:n itälaajenemisen yhteydessä. Ainakin varovaisuutta on ilmennyt EU-maissa. On esitetty, että niin sanotut hakijamaat otetaan EU:hun mutta ei päästetä niitä Schengeniin muutamaan vuoteen. On esitetty, että pidetään järjestys EU:n ulkorajoilla, mutta ulkorajaa suojellaan esimerkiksi Euroopan rajapoliisin kautta tai tehdään semmoinen yhteinen neuvottelukunta kuin ulkorajafoorumi. Nyt pitäisi kuitenkin säilyttää muut rajajoukot niin kunnossa, että raja pitää. Tämä koskee myöskin Suomen Rajavartiostoa.

On muistettava vielä, että Schengenin sopimuksen mukaan Schengen-mailla on mahdollisuus palauttaa sisärajatarkastukset tarvittaessa. Joksikin aikaa tai kiireellisesti se on mahdollista tehdä näin terrorismin aikana, ja kuulemma tällaista on tehty muun muassa jalkapallohuliganismin suhteen.

Ongelmat itärajalla ovat siinä, että liikenne, ruuhkat ja tarkastukset kasvavat, mutta henkilöstön määrä laskee, ja uusia rajanylityspaikkoja pitäisi avata. Ehkä tilastollisesti vielä lopuksi voidaan todeta, että rajan ylitti Itä-Suomessa kaikki ylityspaikat huomioon ottaen 5,6 miljoonaa ihmistä, joista 1,4 miljoonaa oli venäläisiä, eli nyt on jakautuma rajanylittäjissä mennyt siihen suuntaan, että venäläisiä on jo enemmistö, 53 prosenttia, suomalaisia 41 prosenttia ja muita 6 prosenttia. Etupäässä he ovat ostosmatkailijoita tai turisteja. Jokainen venäläinen matkailija tuo Suomenmaahan 500 markkaa rahaa, ja liikkeellä ennusteiden mukaan on vasta etujoukko. Schengenin sopimus velvoittaa tarkastamaan EU:n ulkorajalla kaikki, ja se aiheuttaa ruuhkia. Mutta luvattomat rajanylitykset ovat tähän asti estyneet, kiitos myös Venäjän rajavartioston ja rajavartiostosysteemin.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan maakunnista ja puutekniikan osaamisen vahvistamisesta, se saattaa kuulostaa vähän kummalliselta tämän voimakkaasti poliisipainotteisen keskustelun seassa. Mutta yhtä kaikki, ne ovat kyseisen pääluokan asioita ja siksi niistä tässä yhteydessä pitää puhua, vaikka yhteys joskus vähän onnahtelisikin.

Maakunnista on puhuttu hyvin paljon tässä salissa, ei vähiten sen jälkeen kun tämä kuuluisa lääniuudistus tehtiin. Läänejä perinteisessä mielessä ei enää ole, maakunnat eivät ole oikein löytäneet rooliaan. Se on pakko tässä sanoa. Mutta sen roolin löytymisen on pakko olla edessä, ja se tietysti tarvitsee instrumentteja. Siis on olemassa maakunnallisia identiteettejä, on olemassa maakuntien nimeen vannomista, mutta hallintojärjestelmänä, arvoisa rouva puhemies, tämä järjestelmä ei ole vielä ruvennut toimimaan. Se siis tarvitsee instrumentteja. Sellaisia ovat tietysti tässäkin salissa tehtävät päätökset erilaisten maakunnallisten instituutioiden rahoittamiseksi.

Momentilla 43 on määräraha, eikä ihan pieni olekaan, jota saa käyttää lähinnä alueiden elinkeinotoiminnan omaehtoiseen kehittämiseen mukaan lukien osaamiskeskustoiminta ja aluekeskusten kehittäminen. Nämähän ovat juuri niitä instrumentteja, joilla tätä uutta hallintotapaa pyritään viemään eteenpäin ja samalla sijoittamaan suomalaiseen yhteiskuntaan vaikuttavaksi tekijäksi. Edellä mainittua määrärahaa käytetään sisäasiainministeriön antaman ohjeistuksen mukaan kuitenkin enenevässä määrin osaamiskeskusohjelmien toteuttamiseen, aluekeskusten kehittämiseen ja kaupunkipoliittisten ohjelmien toimenpiteiden rahoittamiseen.

Talousarvioesitys sallii momentilta 26.43 käytettävän muuhun kansalliseen rahoitukseen vain pari miljoonaa euroa, mikä on niin kutsuttua EU-ohjelmista vapaata maakunnan kehittämisrahaa. Tästä syystä maakunnissa on käytettävissä joustavan aluekehittämistoiminnan tarpeisiin ja niihin liittyviin hankkeisiin aivan liian vähän varoja. Niinpä olisi syytä tälle momentille lisätä budjettirahoitusta.

Rouva puhemies! On aina ilo puhua Etelä-Karjalasta silloin, kun rouva puhemies istuu paikallaan.

Imatran seudulle sijoittuva koivun jalostuskeskittymä on parhaillaan käynnistymässä. Koivu, lähes kansallispuumme, on vähän käytetty mahdollisuus; tekisi mieli joskus myös sanoa: vähän väärinkäytetty mahdollisuus. Osaamista kyseisen puulajin kohdalla on lisättävä ja sitä pitäisi lisätä keskittämällä jalostusta ja sijoittamalla koivuraaka-aineeseen liittyvää tutkimusta ja tuotekehitystä kotimaisen ja tuontikoivun raaka-ainevirran ydinalueelle: Imatran seudulle. Puutekniikan osaamisen vahvistamiseen tähtäävässä hankkeessa on kaksi osiota: Teknologiakeskus Koivu sekä puun työstön ja terästekniikan laboratorio.

Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu rakentaa yhteistyössä Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n ja alueen teollisuuden kanssa tutkimus- ja kehityslaboratorion, Teknologiakeskus Koivun. Se on mitä sopivin hanke Etelä-Karjalaan. Kun katsomme rajan yli itään, näemme mittaamattomat koivuvarannot, ja kun katsomme länteen, varannot ovat miltei yhtä suuret. Se on monella tapaa koivuvyöhykettä, jos näin voidaan sanoa. Ja kun koivuun liittyy mitä suurimmassa määrin myös maakunnallista identiteettiä, kaunista Karjalaa, niin parempaa paikkaa ei hankkeelle voisi kuvitella.

Keskuksen rakentaminen ajoittuisi vuosille 2002—2004. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat tutkimuslaitteisto- ja rakennusinvestointeineen runsas 8 miljoonaa euroa. Rahoittajien rahoitusosuuksista ei voida vielä esittää täsmällistä suunnitelmaa. Valtionosuudeksi on kuitenkin kaavailtu noin 50:tä prosenttia eli noin 4:ää miljoonaa euroa. Puun työstön ja terästekniikan huippulaboratorio tähtää puuteollisuuden koneiden ja laitteiden sekä puun työstön tutkimus- ja kehittämistyöhön, jolla saha-, levy- ja puusepänteollisuuden sekä kone- ja teräsvalmistajien osaamista lisätään ja luodaan edellytykset uusille innovaatioille. Laboratoriotilat ovat jo valmiina. Varsinaisen koelaitteiston sekä laboratoriolaitteistojen yms. hankinta ajoittuu vuosille 02—04. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 7,2 miljoonaa markkaa, josta valtion rahoitus olisi 773 000 euroa.

Maakunnan kehittämisstrategian mukaisesti maakuntaan pyritään luomaan valtakunnan huippuluokkaa olevaa ja kansainvälisesti merkittävää osaamista. Puuteknologiaan ja erityisesti koivuun perustuvat hankkeet ovat Etelä-Karjalan strategian mukaisia osaamiskeskittymien vahvistajia. Niinpä olisi syytä saada tällaiselle hankkeelle lisää rahaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun näin aktiivisti esiinnyn Etelä-Karjalan kohdalla, joka ei suoranaisesti ole kotimaakuntani, tämä puheenvuoro toivottavasti on yleistettävissä sillä tavoin, että hankkeita, jotka ovat tämän tyyppisiä, kuin on tämä suhteessa Etelä-Karjalaan, on varmaan muissakin maakunnissa, ja niistä ansaitsee pitää huolta tässä salissa.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen nosti esille puuteollisen osaamiskeskuksen Koivun Etelä-Karjalassa, ennen kaikkea Imatran alueella.

Jos arvoisa puhemies sallii, olisin täydentänyt: Etelä-Karjalan alueella myöskin Luumäelle ollaan nimenomaan Kuutostien varteen kehittämässä Puukylää, jossa koivua laajemmin pyritään nimenomaan puuteknologiaan panostamaan sekä teollisen osaamisen osalta että opetustoiminnan ja näyttelytoiminnan osalta. Nämä ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, että Suomessa ollaan itse asiassa nyt panostamassa aivan uudella tavalla puuhun ja puuteknologiaan, jota meillä on itse asiassa laiminlyöty viimeisten vuosikymmenien aikana, sitä perinteistä osaamista, jota meillä on. Vaikka Etelä-Karjala ei olekaan, kuten ed. Kekkonen omalta puoleltaan sanoi, oma maakuntani suoraan, osaan arvostaa juuri tätä työtä, jota ennen kaikkea Etelä-Karjalassa on tehty puuosaamisen kehittämisen osalta.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen puheenvuoron johdosta haluaisin vastata, että valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaosto on tehnyt lisäyksiä juuri näiden maakuntien kehittämisrahojen kohdalta.

Haluan todeta nyt sen, että toivoisin, että ed. Kekkonen ottaa huomioon sen, että lisäys, jonka olemme tehneet rahoitukseen, tarkoittaa sitä, että Etelä-Karjala voi hakea tätä rahaa oman alueensa kehittämiseen. Toivoisinkin, että jos hänellä on tarkoitus tehdä tästä vastaesitys aloitteensa mukaan, saattaa käydä niin, että tämä hyvä hanke kariutuu siihen. Eli mieluummin toivoisin, että ed. Kekkonen huolehtii siitä, että hänen aluekeskuksensa pyrkii tekemään toimenpiteitä rahoituksen saamiseksi tältä momentilta.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tykkyläisen puheenvuoro oli niin valistunut, kuin häneltä yleensä olemme tottuneet kuulemaan. On aivan selvää, että tällaisilla yksittäisillä aloitteilla näitä asioita, näitä kysymyksiä, ei hoideta. Se on aivan selvä. Mutta suurella mielihyvällä kuuntelin sen, mitä te sanoitte siitä, että tällaisten rahojen haettavuus on, jos oikein ymmärsin, lisääntymässä.

Minusta tämä asia on nyt kuitenkin niin suuri, että ei se yhteen nurin menevään äänestykseen voi kaatua, vaikka siinä äänestyksessä nyt kävisikin, niin kuin tiedämme siinä käyvän. Mutta tässä yhteydessä katsoin, että on tärkeätä sanoa muutama sana sellaisesta toiminnasta, jolla on niin selkeä kytkös siihen ympäristöön, josta toiminta asiallisesti ottaen syntyy.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koivu-hanke, josta ed. Kekkonen puhui, on mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä puutaidon osaamisesta, mitä meillä on. On ihan totta, että me täältä Suomesta viemme ulos aivan liian paljon raakapuuta, kun meillä on osaaminen jalostaa puutuotteita. Edelleen, jos me saisimme eurooppalaisia opetettua käyttämään puutuotteita edes muutaman prosentin enemmän kuin tällä hetkellä, korvaamaan muovituotteet puutuotteilla, meillä olisi valtavasti enemmän työpaikkoja ja meidän vientimme olisi paljon suurempi puutuotteiden osalta, kuin se on nyt. Tämä oli oikein hyvä esitys ed. Kekkoselta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jotta eduskunnan salissakin sykkisi tuo Kekkosen—Oinosen linja, joka tuolla jossakin valiokunnassa on todettu, minäkin kannatan ed. Kekkosen ajatusta karjalaisjuurilta olevana henkilönä, tosin luovutetun Karjalan puolelta, tuosta Etelä-Karjalan Koivu-hankkeesta esimerkkinä ja mallina muillekin maakunnille, vaikkapa kotimaakunnalleni Keski-Suomelle, jotta maakuntiin saataisiin rahoitusta ja ideoitten toteuttajia hyville ajatuksille.

Jatkan kuntasektorin tilanteesta, josta en suinkaan ensimmäistä kertaa puhu. Vaikka eräät kunnat ovat saaneet harkinnanvaraista valtionosuutta ihan kohtuudella, kuten kotikuntani Keuruu erittäin vaikeassa tilanteessa sai, siitä huolimatta kunnissa on tilanne tiukka. Veroprosenttia jouduimme korottamaan 19,0:aan, joka on aika kova prosentti. Joudumme tulevana maanantaina pohtimaan talouden kovien yhtälöitten edessä kyläkoulun lopettamista kaikkein kaukaisimmalta kyläkunnalta jne.

Kuntatalouden kovaa todellisuutta aistii tämän päivän uutisista, jotka kertovat, että vanhukset näkevät nälkää hoitolaitoksissa johtuen siitä, että monellakaan sairaalaosastolla tai vanhainkodin osastolla ei kello 17:n jälkeen henkilöstötilanteesta johtuen ole henkilöitä, jotka antaisivat vanhuksille ruokaa. Tämä on aika kovaa todellisuutta, johon on jouduttu. Toivon, että tuokin selvitettäisiin ja sen pohjalta pidettäisiin huoli, että kunnilla ja kuntayhtymillä sitä kautta on voimavarat huolehtia, että tällaisia hälyttäviä uutisia lehdistä ei tarvitsisi lukea.

Kuntien valtionosuudethan ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana menettäneet merkityksestään puolet elikkä puolittuneet kuntataloudessa. Tämä on merkinnyt sitä, että kunnat ovat joutuneet leikkaamaan palveluita. Kunnissa puhumme säästöistä, mutta eihän se todellista säästöä ole, kun on jouduttu leikkaamaan. Yhtään ei ole rahaa jäänyt tilille kasvamaan korkoa. Sitä minä ymmärtäisin säästöillä. On kerta kaikkiaan jouduttu leikkaamaan menoista, jotka ovat kuntalaisille osaltaan tarpeellisia tai suorastaan välttämättömiä.

Samalla kunnan palveluksessa olevat työntekijät joutuvat kantamaan entistä raskaampaa taakkaa työssä. Erityisesti hoito- ja hoivatyössä on jo pitkään oltu uupumuksen rajoilla. Työsairastumiset ovat voimakkaasti lisääntyneet, ja jos maahan tulee työvoimapula, alan houkuttavuus ei nuorille valitettavasti haasteistaan huolimatta ole suinkaan paras mahdollinen.

Samoin opetustyöstäkin kuuluu hälyttäviä uutisia. Iltapäivälehti kertoi, kuinka pikkulapsi oli karatepotkulla potkaissut opettajaa. Erilaiset häiriöt lisääntyvät koululaisten ja oppilaiden työympäristössä ja myös opettajien työympäristössä, jos joudutaan luokkakokojakin mahdottomasti lisäämään. Toki tiettyjä häiriöitä ja ongelmia on aina. Ne ovat osa elämää, mutta tilanteet ovat hallittavissa ja ongelmat estettävissä paremmin, jos voimavarat olisivat nykyistä paremmat.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nyt keskittyä sisäiseen turvallisuuteen, joka on tämän hallinnonalan toinen suuri sektori. Haluan kannattaa ed. Kankaanniemen ym. esille tuomaa ajatusta sisäisen turvallisuuden selonteosta. Toivon, että tällainen voitaisiin aikaansaada. Pitäisin sitä hyvin ajankohtaisena. Monet ihmiset kokevat eri tavoin turvattomuutta, ja sanoisin, että kyllä turhempaankin asiaan ja asioiden valmisteluun aikaa käytetään kuin siihen, että tällainen valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteko annettaisiin, aivan kuten nyt on puolustussektorilla meneillään. Se kulkisi eduskunnan asianomaiset valiokuntaprosessit ja edelleen antaisi omat tuloksensa.

Kyllä meillä ongelmia on. Muun muassa ed. Ihamäki kuvaili hyvin rajavalvonnan ongelmat nimenomaan itärajan osalta. Kuitenkin lienee niin, että todellisuudessa suurempi uhka huumeiden ja rikollisuuden osalta tällä hetkellä on muualta kuin itärajalta. Se ainakin tällä hetkellä toimii ja pitää, mutta nimenomaan etelän suunnasta ja osaltaan lännestä kulkeutuvat meille huumeet, ja osaltaan sitä kautta rikollisten saapuminen on huikean paljon helpompaa tehdyn Schengen-sopimuksen vuoksi.

Minusta Schengen-maiden tulisi jatkossa käydä pohtimaan kaikesta edistyksen vastaisuudesta huolimatta sisäistä rajavalvontaa. Ihmisiä katoaa, monet asiat selviäisivät paljon paremmin kenties, näin otaksun ja väitän, jos rajavalvontaa olisi myös Schengen-maiden välillä. Asiallinen ihminen, jolla on paperit kunnossa ja elämän tarkoitukset liikkumiselle selvät, tuskin loukkaantuu siitä, että rajoilla on tarkastuksia, vaan kokee sen turvallisena ja turvallisuutta tuovana asiana. Sen takia toivon, että Schengenin sisärajoistakin haluttaisiin pitää huolta huumeiden estämiseksi.

Toivon, että myös merivalvontaa voitaisiin lisätä, koska Puolustusvoimien yksiköitä meren suunnassa on vähenemässä. Itämeren silmä on osaltaan tietyllä tapaa sammumassa, ei sodan tilanteessa vaan rauhanajan merivalvontatilanteissa armeijan toimesta. Toivon, että merivalvontaan voitaisiin tässä tilanteessa panna enemmän voimavaroja, ja edelleen, että huumevalvontaan annettaisiin erikoiskoiria entistä enemmän poliisille, Tullille ja Rajavartiostolle.

Matti  Vähänäkki  /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on täällä puhuttu etupäässä kahdesta asiasta: kunnallishallinnosta ja poliisitoimesta. Totta kai silloin, kun sisäasiainministeriön asioista puhutaan, nuo ovat olleet keskeisimpiä aiheita jo, voi sanoa, vuosikymmeniä. On ollut ilahduttavaa nähdä, että kuntaministeri Korhonen on ollut kuuntelemassa opposition moitteita ja syytteitä välinpitämättömyydestä pikkukuntia kohtaan jne. Minä en tähän kuoroon yhdy, koska meillä on pitkästä aikaa sellainen kuntaministeri, joka on todella hyvin paneutunut kuntien asioihin.

Erityisesti kun voin sanoa olevani sellaisesta kunnasta, joka on kovasti naapurin kanssa hieronut kauppoja yhteisestä elosta, yhteenliittymisestä, niin haluan sanoa muutaman sanan vapaaehtoisista kuntaliitoksista. Se on paras metodi, jolla kuntia saadaan yhteen, koska pakkoliitokset näivettyvät. Tosin muutama hyvin onnistunut pakkoliitos muun muassa Kotkan ja Lappeenrannan alueella on tapahtunut, mutta sen sanottaisiinko "raakuuden" vuoksi, että valtiovalta liittää kaksi tai kolme hyvinkin elinkelpoista kuntaa yhteen, tämä ei tunnu hyvältä. Näin ollen tämä porkkanasysteemi on yleisesti hyväksytty. Nyt käsiteltävänä olevassa budjetissa porkkanarahoja ja järjestelmää, millä niitä jaetaan, on parannettu ja varoja lisätty. Odotettavissa on, että uusia liitoksia tapahtuu.

Olen kyllä kuullut ministeriön taholta lausuttavan niille kunnille, jotka haluaisivat vielä jatkaa erillistä elämäänsä eivätkä ota vastaan porkkanarahojakaan, että kenties se tie on kohta kävelty päähänsä, mikä liittyy valtion rahan antamiseen siitä, että kunnat tekevät itselleen edullisia ratkaisuja. Olen kuullut kuntaministerin, kysyttäessä miksi lopetetaan nämä porkkanarahat, kysyvän takaisin, miksi itselle järkevästä tehtävästä maksettaisiin. Muistuu mieleen bonus pater familias eli kunnollinen perheenisä, joka tietää itse, mikä on edullista, ja rahalla ja muulla häntä ei tärkeässä asiassa voida estää viemästä perheensä asioita eteenpäin.

On myös kysytty tänään täällä — taisi olla ed. Korva, en ole aivan varma; anteeksi, jos olen väärin sanonut nimen — miksi valtiolle ei riitä yhteistyö esimerkiksi kahden kunnan välillä, miksi vaaditaan ja suositellaan liitoksia. Tällaistakin olen seurannut muutama vuosikymmen sitten. Parilla kunnalla voi olla yhteistyötä milteipä kaikilla kunnallisen hallinnon alueilla, ja kun niiltä on kysytty, miksi ette liity yhteen, ne ovat sanoneet, että yhteistyö on niin kiinteää. Mutta siihen sopii nimenomaan vastakysymykseksi, miksi sitten olette eri kuntina. (Ed. Kekkonen: Hyvä havainto!) Esimerkiksi molemmissa yhteistyötä kiinteästi harjoittavissa kunnissa on oma kamreerinsa, oma taloushallintonsa ja monesti vielä yhteinen kuntayhtymä, jossa myös on taloushallinto- ja muita virkamiehiä pilvin pimein. Siitä näkyy, että on sadoissa miljoonissa markoissa, mitä vapaaehtoisilla liitoksilla voidaan vuosittain säästää.

Täällä ei, ikävä kyllä, ole poliisiministeri Itälä paikalla, mutta varmasti, niin uskon, tällaisena päivänä hänen täytyy olla vielä tärkeämmässä tapahtumassa kuin oman ministeriönsä budjetin asioita setvimässä. (Ed. Kekkonen: Poliisi on aina tärkeässä tehtävässä!)

Poliisien osalta meidän maassamme on ollut puutosta aivan 1980-luvun loppupuolelta saakka. Ensimmäinen tavallaan isku tai suonesta veren ottaminen oli se, kun palkkausjärjestelmä muutettiin oikeudenmukaiseksi poliiseille. Se aiheutti budjettiin huomattavan loven, jota sitten ei kuitenkaan tämän palkkausjärjestelmän muutoksella parannettu seuraavalla mahdollisella kierroksella. Seuraava muutos oli rikollisuuden kasvaminen erityyppiseksi ja myös lukumääräinen kasvaminen. Olemme eläneet tietyllä tavalla eldoradossa tai impivaarassa täällä Suomessa. Mutta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen avautui itäraja rajusti, ja toisaalta Euroopan unionin ja muut läntiset vaikutukset toivat oman tyyppisiään rikoksia, ja yhteistä on molemmilta tahoilta tulevan rikollisuuden osalta, että ne ovat huumerikollisuutta ja kaikkea muuta, mitä esimerkiksi itärajan ylityksessä tapahtuu, rikollista menettelyä.

Olisinkin tässä lopuksi tuonut esiin sen, että Vaalimaa on ylivoimaisesti vilkkain rajanylityspaikka Venäjälle päin ja sieltä tännepäin. Palataan jälleen poliisiin. Kun tapahtuu rajalla jotakin, josta tullimiehet ja rajavartijat epäilevät, että nyt on kysymyksessä jokin rikos, esimerkiksi huumeasian tai jonkin muun takia, niin sinne lähimmästä pienestä kihlakunnasta, Haminan kihlakunnasta, tulee poliisipartio ja suorittaa alustavan kuulemisen, ja sen jälkeen voimakeinoja käyttäen asianomainen epäilty tuodaan Haminan poliisilaitokselle, tai jos se on täynnä itärikollisia tai muita, toimitetaan asianomainen vielä pidemmälle eli Kotkaan, rajalta noin 50 kilometrin päähän. On usein ihmetelty, miksi ei poliisijohto järjestä Vaalimaalle erityistä vartiopistettä, jossa poliisilla on jatkuva yhden hengen miehistö, jota sitten tietysti aina vaihdetaan työvuorojen mukaisesti. Ei pienen ja miestyövoimaa kaipaavan poliisipiirin toimesta voida hoitaa pitkälti tällaista valtakunnallista tärkeää tehtävää.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oli mainio asia, että ed. Vähänäkki otti puheeksi puheet, yksinkertaisesti sen takia että rikollisuudesta kytkeytyy huumeisiin kaiken aikaa entistä suurempi osa. Olen joskus nuorempana opiskellut Yhdysvalloissa, jossa eräässä Louisianan kaupungissa sanottiin — tämä oli parikymmentä vuotta sitten — että yli 90 prosenttia rikoksista kytkeytyy huumebisnekseen tai/ja huumeen käyttöön. Se tuntui suomalaispojasta täysin käsittämättömältä tuolloin. Teki mieli sanoa, että älkää nyt narratko pohjoisen pallonpuoliskon edustajaa, mutta meidän tietomme alkavat olla aivan samanlaisia. Ei tarvitse mennä kovin kauas Vaalimaalta niihin ilmansuuntiin, joihin ed. Vähänäkki viittasi, kun alamme olla lähes samanlaisissa prosenteissa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vähänäkki viittasi aivan hyvällä tavalla siihen, että Vaalimaalle tarvittaisiin poliisiviranomainen ja poliisin toimintapiste. Kuljettaminen Haminaan ja Kotkaan on todellakin raskasta ja vie aikaa vähistä voimavaroista.

Erääseen asiaan haluaisin vielä viitata, minkä ed. Vähänäkki itse totesi: että Lappeenrannan ja Kotkan alueella on joskus suoritettu kuntaliitoksia ikään kuin hyvällä ja onnellisella tavalla. Kotkan kohdalla se ei kuitenkaan ole ihan niin ongelmatonta ollut. Meillä on tälläkin hetkellä vanhan Kymin valtuustoryhmä Kotkan valtuustossa, mikä pohjautuu vuonna 75 tapahtuneeseen pakkoliitokseen. Siellä on nyt, vuonna 2001, tällainen valtuustoryhmä muistuttamassa siitä ajasta.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En malta olla puuttumatta minäkään entisenä poliisina näihin poliisin määrärahoihin. Tänä vuonna poliisin tietoon tullut rikollisuus on selvästi lisääntynyt. Rikollisuus on myöskin muuttunut raaemmaksi, ja tehtävien hoito on tullut vaarallisemmaksi ja vaativammaksi siitä ajasta, kun itse toimin poliisitoimessa. Muuttuvat olosuhteet tuovat myös uusia haasteita muun muassa poliisin kalustolle.

Kun itse 70-luvulla olin poliisin hommissa, ajelimme Volga-vaunulla, ja se joskus sattui jättämään tienposkeen. Jos vähän saa muistella, muistan sellaisen tapauksen, kun meidän osuuskauppaamme rosvot tulivat. Saimme hälytyksen, menimme paikalle ja näimme auton perävaloista, että rosvot lähtivät kohti Orimattilaa. Kuinka ollakaan, Orimattilan rajalle asti päästiin ja Volga teki topin. Sen jälkeen emme rosvojen perävaloja nähneet, mutta minun jalkani oli Volgan konepellin alla ja pumppasin ... (Eduskunnasta: Juoksitko kiinni?) — En juossut kiinni. — Pumppasin siellä bensapumppua käsilläni, ja ajoimme tällä konstilla auton meidän talliimme. Emme päässeet edes poliisiasemalle.

Kukaan täällä olevista ei ole ottanut missään vaiheessa esille poliisin kalustoa. Kalustoasia on sellainen, että ... (Ed. Huotari: Vieläkö ne Volgalla ajavat?) — Ei taideta Volgalla enää ajaa. Ainut vanha Volga, joka on nähty, oli Presidentinlinnaan matkalla oleva auto, jolla vanhaa taksimiestä sinne tuotiin. Se on ainut Volga, jonka olen pitkään aikaan nähnyt. — Mutta kalusto vaatii myöskin ajanmukaistamista, ja tällä hetkellä poliisin autokalusto on mielestäni aivan liian vanhaa ja liian huonokuntoista. Kalustorahoja on saatava, jotta poliisilla olisi myös ajanmukainen kalusto tehtävien suorittamiseen. Vaatimukset kaluston kohdalla muuttuvat erilaisten tehtävien myötä myös vakavammiksi ja vaativammiksi, eikä nykyisellä kalustolla välttämättä aina näistä tehtävistä kunnialla suoriuduta. Uskon, että poliisit varmasti mielellään tekevät parhaansa, mutta tehtävien suorittaminen vaatii kaiken kaikkiaan myös kaluston, jotta tehtäväpaikalle päästään ajoissa. Tätä kautta saadaan myöskin ihmisille turvallisuuden tunnetta paremmin, että poliisi tulee eikä sitä tarvitse odottaa kaiken aikaa ja miettiä, mitä tapahtui, kun se jostain syystä viipyy. Kalustosta se ei saa jäädä kiinni.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka on oma tärkeä pääluokka, yritän tiivistää 2 minuutissa sen paikaltani. Nimittäin turvallisuusjaoston puheenjohtaja puhui niin hyvin Rajavartiolaitoksesta, että ei voi muuta kuin yhtyä jokaiseen sanaan ja todeta vain, että ne lisärahat, joista hän kertoi, menivät oikeaan paikkaan ja varmasti myöskin oikeaan aikaan.

Poliisin puolella tilanne on huomattavasti ongelmallisempi. Nimittäin kaikki, mitä ed. Virénkin äsken kertoi rikollisuuden muuttumisesta, ammattimaisuudesta, huumerikollisuudesta, liigoista ym., pitää paikkansa. Myöskin ed. Kekkonen viittasi huumerikollisuuden ongelmallisuuteen. Meillä on katurauha heikentynyt, mutta meillä on myöskin vanhusten mahdollisuus asua omassa kodissaan heikentynyt myöskin maaseudulla. Tämä vaatii lisääntyviä toimenpiteitä meiltä kaikilta.

Vuodesta 68 tässä talossa on poliisin budjettia paikattu joka vuosi lisäbudjeteilla, yhdellä tai kahdella. Ei näin voida enää jatkaa. Jossakin vaiheessa meidän on huomattava se, että EU-jäsenyys ja Schengen-sopimus, Europolin jäsenyys, puhelinkuuntelut ja dna-testit ovat johtaneet siihen, että meidän täytyy tehdä jäntevä sisäpoliittinen tarkastelu tässä talossa, tässä salissa, ja miettiä, minkälaiset voimavarat ja turvallisuuden tason me haluamme Suomessa pitää, aivan niin kuin kenraalit tekevät puolustuspuolella.

Arvoisa puhemies! Tarkoitan tällä sitä, että minä odotan omalta ministeriltäni vakavia toimenpiteitä ensi vuonna eduskunnan keskusteluun siitä, mitä me haluamme tulevaisuudessa tehdä palo- ja pelastustoimelle, poliisitoimelle, Rajavartiolaitokselle, mitkä ovat resurssit, mitkä ovat palkkaukset ja kuinka me saamme kansalaiset luottamaan siihen, että suomalainen yhteiskunta on turvallinen ja hyvä elää.

Matti  Vähänäkki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. P. Salo tässä loppukaneetissaan, että yhteistyössä pitäisi poliisitoimen määrärahoja lisätä. En vain jaksa olla muistamatta sitä tilannetta, joka oli Ahon hallituksen aikana, jolloin kokoomus oli mukana hallituksessa. Silloinhan nimenomaan leikattiin mahdollisuutta poliisien lukumäärän lisääntymiseen, eli Poliisiopistoon ei otettu lainkaan oliko se koko vuoden oppilasryhmää. Oli joitakin mukamas korvaavia toimintoja siihen aikaan. Se aiheutti jo hyvin suuren lommon. Olen iloinen, että nyt kokoomuksen taholta juuri ed. P. Salon suulla tuodaan esiin halukkuus tilanteen parantamiseen tälläkin alalla.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, mitä täällä puhutaan huumausainerikollisuudesta. Se on piilorikollisuutta, josta tulee näkyviin vain 5—10 prosenttia. Poliisi on arvioinut, että yksityisomaisuudelle tästä koituva vahinko on miljardiluokkaa. Kääntöpuolena näkyy, että satsataan enemmän mekaanisiin valvontalaitteisiin, kaikenlaisiin hälytyslaitteisiin. On aivan selvää, että kaikille hyödykkäintä ja tehokkainta on poliisin näkyvä valvonta.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä, kun ed. Vähänäkki on paikalla, niin vastaan, että hänkin kuulee.

Ed. Vähänäkki, niin me teimme. Kaikesta leikattiin Ahon hallituksen aikana 90-luvun alussa: sosiaali- ja terveystoimesta, sivistystoimesta, Puolustusvoimista ja poliisilta. Eikä ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin pakko. Tiedätte hyvin sen taloudellisen tilanteen, jossa eduskunta silloin eli. Silloin vain sammutettiin tulipaloja, kun niitä syttyi. Nyt on tilanne toinen, ja nyt meillä on mahdollisuus kehittää määrätietoisesti, rauhallisesti ja kestävästi myöskin poliisitointa eteenpäin.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä aina muistellaan menneitä, niin täytyy todeta kuitenkin, että oli eri aika ja silloin sisäasiainministerinä oli nykyinen ed. Mauri Pekkarinen.

Haluan vielä todeta, että poliisin määrärahoja on viiden vuoden aikana lisätty yli 500 miljoonaa markkaa. Esimerkiksi ensi vuodeksi lisätään poliisin määrärahoja 4,8 prosenttia. Poliisi kyllä pyysi 100—130 miljoonaa markkaa, mutta tämän enempää ei nähty voitavan antaa. Ministeri Itälän kunniaksi on sanottava, että nyt poliisin taloutta on selvitetty, ja siltä pohjalta tulee seuraavat esitykset tehdä.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Viime syyskuun tapahtumat Yhdysvalloissa ja niiden jälkeinen pelon ilmapiiri ovat muuttaneet suomalaisten turvallisuuskuvaa oleellisesti. Tätä turvallisuutta ei paranneta millään sotilaallisilla toimenpiteillä ja varustautumisella, vaan tämän turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää poliisin voimavarojen lisäämistä ja lisäämistä nimenomaan tiedustelutoiminnassa.

Kansainvälistä rikollis- ja terroritoimintaa voidaan estää vain lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä niin tiedustelutoiminnassa kuin tietojen vaihdossakin. Vaikka me olemmekin valtiona kansainvälisesti vähemmän kiinnostava maa, niin olemme kuitenkin merkittävä linkki EU:n ja Venäjän välisessä liikenteessä. Liikenteellä tarkoitan tässä myös laittoman rahan ja huumeiden liikuttelua. Kun rikollisuutemme jatkaa kansainvälistymistä, tulee myös poliisimme kansainvälistyä.

Poliisin voimavaroja tulee lisätä edelleen myös harmaan talouden torjumisessa, joka onkin asetettu yhdeksi ensi vuoden tavoitteista. Ehkä suurin harmaan talouden alue Suomessa on tällä hetkellä ravintola-ala. Harmaan talouden yritykset jättävät maksamatta yhteiskunnalle kuuluvia maksuja vuosittain useamman miljardin edestä. Sen lisäksi ne vaikeuttavat rehellisten yritysten toimintaa verottomilla hinnoillaan ja pimeillä palkoillaan.

Harmaan talouden lisäksi alalla on myös mustaa taloutta eli täysin rikollista toimintaa. Sen jäljet johtavat useimmin itäiseen naapurimaahamme, mutta myös moniin muihin maihin. Muutamissa tapauksissa, joita on selvitetty, on tavattu henkilöitä, jotka ovat työskennelleet jo vuosikausia suomalaisessa ravintolassa ja vasta tuntiessaan olonsa uhatuksi ovat hakeneet maastamme turvapaikkaa. Se osoittaa, että rajavalvontamme kaipaa myös lisää voimavaroja ja kansainvälistä yhteistyötä. Schengenin sopimuksen voimaantulo vaikeuttaa omaa valvontaamme tältä osin, mutta lisää entisestään itärajamme tarkastusten tehokkuusvaatimuksia. EU:n suunnan liikenteen osalta olemme muiden valppauden varassa, ja se ei meitä yleensä kovin vakuuta.

Koko turvallisuusasiamme on kansainvälisten yhteyksien lisäksi myös sisäasiainministeriön omien organisaatioiden varassa. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen tulee yhdessä Ulkomaalaisviraston kanssa tehostaa keskinäistä yhteydenpitoa ja yhteistoimintaa. Yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa jopa entisillä voimavaroilla parempi valvonta ja tiuhempi seula.

Arvoisa puhemies! Muutaman viikon takainen syysmyrsky paljasti myös yhteiskuntamme haavoittuvuuden. Olemme viime aikoina uudistaneet pelastusjärjestelmäämme kohti entistä suurempia pelastusalueita, mutta olemmeko menneet jo liian suuriin alueisiin ja kokonaisuuksiin? Budjettikirjassa on pelastustoimen toimintalinjat ja tavoitteet määritelty seuraavasti: "Sisäasiainministeriön pelastusosaston toiminta-ajatuksena on, että se vastaa pelastustoimen palvelukyvystä tavoitteenaan hyvä turvallisuuskulttuuri, vähemmän onnettomuuksia ja pienemmät vahingot, nopea ja tehokas apu onnettomuuksissa ja poikkeusoloissa sekä hyvä yhteistyö." Syysmyräkkä osoitti, että edellä mainittu toimintalinja ei kaikilta osin toiminut. Sisäministeri Itälän käynnistämä selvitystyö kuntien pelastusvalmiuksista poikkeuksellisissa oloissa onkin perusteltu. Toivottavasti pelastustoimi saadaan todella toimivaksi ennen seuraavaa luonnonmullistusta tai muuta katastrofia.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On mielenkiintoista havaita, kuinka laaja-alaista sisäasiainministeriön pääluokan käsittely on. Täällä on käyty keskustelua bin Ladenista koivupinoihin ja kaikkea siltä väliltä. Me olemme hyvin laajojen asioiden ja ympyröiden keskellä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö tämän hallinnonalan osalta ja analysointi siitä on osunut erinomaisen kohdalleen, ja siihen voi hyvin yhtyä. Sen sijaan ne toimenpiteet, joilla niitä ongelmia, joita selkeästi on kuntatalouden osalta, eriarvoisuutta, halutaan lievittää, eivät enää ihan niin paljon ja niin hyvin tyydytä kuin analysointiosa. Kysymys kuuluu: Kun suomalaiset haluavat asua juuri siellä, missä itse toivovat, onko heillä tulevaisuudessa asumisen, työnteon ja yrittämisen uskottava tulevaisuus?

Tällä hetkellä kun kunnissa laaditaan loppusuoralla ensi vuoden talousarviota, monen kunnan osalla se tehdään lähestulkoon saattohoidon tunnelmissa. Eli miten näissä kunnissa, joissa tilanne on se, mikä myöskin analyysissa valiokunnan mietinnön osalta on kirjoitettu ulos, ovat hoidettavissa lähellä kuntalaista ne välttämättömät palvelut, jotka meille jokaiselle kuuluvat? Näyttää joltain osin siltä, että puutteellisen aluepolitiikan aikaansaamia ongelmia paikataan nyt aluepolitiikalla. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö. Voisi sanoa, että se on jossain määrin jopa hallitsematon tila.

Tässä viittaan ennen kaikkea seuraavissa pääluokissa esille tuleviin Helsingin kunnallistekniikan määrärahoihin, avustuksiin, jotka nimenomaan vain ja ainoastaan on suunnattu tänne pääkaupunkiin. Toivon, että kun tällaiset uudet instrumentit otetaan käyttöön, ne kohdistetaan myöskin kaikkialle Suomeen niille alueille, niille kunnille, jotka tällä hetkellä ovat samanlaisten ongelmien edessä kuin Helsinki on. Asia on tärkeä hoitaa niin täällä Pääkaupunkiseudulla kuin myöskin pienemmissä yksiköissä. Toivon, että myöskin kuntaministeri ottaa jonkinlaista kantaa, mikä hänen mielipiteensä tämän tyyppisistä uusista rahoitusmalleista on.

Kuntaministeri Korhonen luetteli täällä pitkän litanian erilaisia politiikan lohkoja, jotka hänen mielestään korjaavat tulevaisuudessa kuntien eriarvoisuutta: elinkeinopolitiikka, liikennepolitiikka, maaseutupolitiikka jne. Näyttää vain siltä, että nämä kyseiset lohkot tuovat edelleenkin alenevaa tasoa. Siihen kun liitetään vielä ansiotulovähennyksen korotus, syödään näillä toimenpiteillä noususta ja määrärahojen lisäämisestä tulevaa osuutta, ja näin ollen kokonaistilanne ei käytännössä muutu minnekään.

Tämän vuoksi valtionosuuksien painotuksia täytyy pikimmiten muuttaa muun muassa vanhusten määrän ja siitä aiheutuvien lisäkustannusten suhteessa eri kunnille, ja tämän vuoksi on perusteltua, niin kuin mietinnössä myöskin sanotaan, valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus, jota myöskin mietinnössä kiirehditään. Itse asian ilmaisisin niin, että tällä uudistuksella on tulipalokiire joidenkin ja aika monenkin kunnan osalta. Toivon, että ministeri Korhonen kommentoi valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen aikataulua ja mitä kaikkea siihen tällä hetkellä näkyvissä olevilla tiedoilla on tulossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi aivan muutama sana turvallisuusasioista, jotka keskustelussa ovat olleet hyvin voimakkaasti esillä. On aivan selvä ja selkeästi tunnistettavissa turvallisuuden tunteen aleneminen kansalaisten keskuudessa. Tämä turvallisuuden tunteen aleneminen ei noudata mitään rajoja, vaan sitä on joka puolella maata. Hyvin erilaisissa olosuhteissa on kuitenkin samanlainen pohjavire olemassa. Tästä myöskin täytyy tehdä johtopäätökset, ja voimavaroja on pakko lisätä, jotta perustuslain mukaiset turvallisuusnäkökulmat jokaisen suomalaisen osalta myöskin täyttyvät.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön hallinnonala on erittäin tärkeä kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden sekä maamme alueellisen kehityksen näkökulmasta. On tärkeää, että kunnille turvataan tosiasialliset edellytykset huolehtia niistä asukkaidensa oikeudenmukaisista ja tasavertaisista hyvinvointipalveluista, joita lainsäädäntömme edellyttää. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että harkinnanvaraisia avustuksia lisätään, kuten keskusta on esittänyt. Myös valtionosuuksien indeksitarkistuksen täysimääräinen maksatus on välttämätön ensiapuna, ja kiireisesti on käynnistettävä valtionosuusjärjestelmän uudistaminen niin, että se nykyistä paremmin kohdistaa valtion rahoituksen kuntakenttään.

Arvoisa puhemies! Kunnilla on yhdessä valtion kanssa vastuu myös aluekehityksestä. Tässä mielessä on tärkeää, että kunnilla on taloudellisessa mielessä riittävät edellytykset huolehtia myös elinkeinojen ja alueen kehittämisen kannalta tärkeistä tehtävistä. On tärkeää panostaa osaamisperusteiseen kehittämiseen, on tärkeää vahvistaa maakuntien liittojen asemaa. Samalla on kuitenkin huolehdittava, että valtion rahoitus, suuri aluepolitiikka, toteuttaa maan tasa-arvoista kehittämistä, niin kuin yhteisesti ja nytkin hallituksen ohjelmassakin edellytetään, mutta valitettavasti rahoitus on monilta osin jäänyt niukaksi.

Tärkeää on myös huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Itäisimpänä kansanedustajana rohkenen edelleen ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Väistö, voisitteko siirtyä puhujakorokkeelle, koska 2 minuuttia tuli nyt ylitetyksi!

Puhuja:

(korokkeelta)

Arvoisa puhemies! Eduskunnan ja myös EU-maiden itäisimpänä kansanedustajana rohkenen edelleen toivoa, että Rajavartiolaitoksen voimavaroihin paneuduttaisiin huolella. Tosiasia on, että nykyisellään rajavalvonta ei enää ole sillä tasolla kuin sen tulisi olla. Tämän iltapäivän aikana keskustelussa on todettu, että myös naapurimaassamme Venäjällä sikäläisen rajavartiolaitoksen toiminta on muutoksen tilassa. Tähän saakka rajapalvelu on toiminut siellä hyvin. Toivottavasti se toimii jatkossakin. Meidän on kuitenkin omalta osaltamme huolehdittava siitä, että meillä on riittävät voimavarat, myös riittävästi henkilöstöä, pitkällä ulkorajallamme.

Rikollisuudestakin täällä on paljon puhuttu. Tähän liittyy yhtä lailla sekä Rajavartiolaitoksen toiminta että erityisesti myös poliisin toiminta. On tärkeää huolehtia ennalta rikollisuuden kasvusta. Se on vaikeutumassa, sen me tiedämme. Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on tullut meille valitettavasti yhä lisääntyvän huumerikollisuuden ohella ja myötä. Tähän liittyen tuntuu joskus siltä, että rikollisuus menee askeleen edellä sitä, mihin poliisin edellytykset ja voimavarat sekä toisaalta myöskin lainsäädäntö antavat mahdollisuuksia. Uskon niin, että Suomessa on edellytykset varmistaa kansalaisten hyvinvointi, varmistaa kansalaisten turvallisuus myös jatkossa, kun ratkaisuja tehdään ajoissa ja voimavaroja kohdennetaan oikein.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntatalouteen liittyvien asioitten osalta viittaan eilen yleiskeskustelun yhteydessä käyttämääni puheenvuoroon enkä niitä asioita käy tässä toistamaan. Käsittelen vain yhtä asiaa eli Rajavartiolaitosta ja sen määrärahoja.

Kukin maamme rajavartiostoista huolehtii rajavalvonta-alueen, itärajan, rajavalvonnasta sekä henkilöiden maahantuloon ja maastalähtöön kuuluvista rajatarkastuksista rajanylityspaikoilla. Koko 90-luvun pienentyneeseen henkilövahvuuteen Rajavartiolaitos on vastannut painopisteyttämällä toimintaa, mukauttamalla organisaatioita muun muassa lakkauttamalla rajavartioasemia — Pohjois-Karjalassa 10 vuoden aikana on lakkautettu 13 rajavartioasemaa — ja siirtämällä henkilöstöä tukitoiminnoista rajalle sekä lisäämällä valvontatekniikkaa ja kehittämällä rajavartiointimenetelmiä.

Vuosittain toistuneet määrärahojen leikkaukset ovat suhteellisesti voimakkaammin vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan myös tulevaisuudessa, näin uskon, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa, juuri niillä alueilla, joilla työttömyys on muutenkin korkea. Määrärahojen niukkuus on vaikuttanut muun muassa partioinnin määrään itärajalla. Henkilöstötyövuosien vähennys on vähentänyt samassa suhteessa partiointiin kohdistuvaa työpanosta. Onneksi laittomien rajanylitysten määrä on vuositasolla pysynyt itärajalla 10—20:ssä. On onni, että naapurin rajavartiointijärjestelmä toimii jokseenkin kohtuullisesti. Muun muassa Pohjois-Karjalan rajaosuudella — sehän on varsin pitkä — Venäjän rajavartiosto on tänä vuonna ottanut kiinni useita kymmeniä Suomeen pyrkineitä.

Uskon, että hallituksen esityksessä toteutettu runsaan 5 prosentin korotus Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin kuluvan vuoden tasoon verrattuna yhdessä valiokunnan vielä esittämän runsaan 16 miljoonan markan lisäyksen kanssa takaa sen, että rajavalvonnan taso ei enää laske, vaan se säilyy nykyisellä tasolla. Esimerkiksi omassa maakunnassani eli Pohjois-Karjalassa tällä lisärahalla kyetään jotenkin takaamaan rajatarkastuksen vaatimat uudet resurssit Niiralan rajanylityspaikalla. Nimittäin aukioloaikojen jatkaminen vaatii 9—10 ja kunkin EU-kaistan toiminnan turvaaminen 5—6 henkilötyövuotta.

Arvoisa puhemies! Rajanylikulun lisääntyessä rajavalvonnan taso on turvattava riittävin resurssein. Rajavalvonnasta on myös huolehdittava siten, että Suomea koskevat kansainväliset sitoumukset tulevat täytetyiksi.

Riitta Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Poliisien toimintamenoihin on lisäystä talousarviossa ensi vuodelle kuluvaan vuoteen nähden esitetty 4,8 prosenttia. Määrä kuulostaa näin sanottuna riittävältä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Rahoituslaskelmien pohjalta näyttäisi siltä, että poliisimiesten määrä voidaan tällä summalla pitää käytännössä entisenä. Mitä muuta se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että huonoimmassa mahdollisessa vaihtoehdossa ensi vuonna valmistuvista poliisimiehistä 120:tä — 170:tä uutta nuorta poliisimiestä, joita varmasti tarvittaisiin, ei pystytäkään palkkaamaan.

Poliisin toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi. Huumausainerikollisuus on kasvanut viime vuosien aikana, kuten täällä on usealla suulla jo todettu. Rikollisuus on monimutkaistunut, ammattimaistunut. Siihen vastaamaan täytyy olla työvoimaa, siis poliiseja. Yhdysvaltoihin kohdistunut terrori-isku muutti myöskin poliisin toimintaympäristöä tarkoittaen sitä, että Suomessa olevia tiettyjen maiden lähetystöjä tulee vartioida, heille tulee tarjota apua. Meillä innostutaan myöskin teekkarimaisesti lähettämään jauhekirjeitä, ja tämä kaikki työllistää henkilökuntaa, aiheuttaa kuluja ja vie sekä resursseja että rahoja muilta alueilta.

Talousarvion käsittelyn yhteydessä on valiokunta todennut ja kirjannut myös mietintöönsä, että poliisitoimen vaatima kokonaisrahoitustarve on selvitettävä pikaisesti ja että poliisitoimen rahoitustaso on käynyt sillä tavalla kestämättömäksi, että palkat ja vuokrat kyetään hoitamaan, mutta muuta resursointia ja kehitystä ei enää oikein kyetä hoitamaan. Ja kuten toisetkin edustajat ovat todenneet, myös haja-asutusalueilla, niillä harvoilla asutuilla selkoisilla, tarvitaan pikkuisen enemmän kuin yksi partioauto hoitamaan Koillis-Savoa tai hoitamaan Sisä-Savoa, niin että kun toisessa päässä sattuu jotakin, toisessa päässä ei saa tehdä ihan rauhassa mitä vaan, kun ei ole resursseja mennä sinne hätään ja apuun.

Rajavartiolaitoksen toimintamenot nousevat myöskin kuluvaan vuoteen nähden 5,3 prosenttia, ja tämä on ehdottomasti tarpeen. Schengenin sopimuksen myötä Suomelle on tullut velvoitteita, ja meidän uskottavuutemme raja-alueittemme hoidossa ei ole totta, jos noita velvoitteita hoidetaan kuvitteellisella työvoimalla. Kun rikollisuuden paineet huumerikollisuuden myötä itärajalla kasvavat muihinkin rajoihin nähden ehkä merkittävästi enemmän, niin valiokunta on nähnyt aiheelliseksi lisätä kyseiselle momentille käsittelyn aikana 2,5 miljoonaa euroa Rajavartiolaitoksen lisääntyneiden tehtävien hoitamiseen. Tämä on äärettömän hyvä asia.

Sitten, arvoisa puhemies, puutun vielä yhteen asiaan, jota toki käsittelin jo yleisbudjettipuheenvuorossani, mutta siitä huolimatta asia on niin tärkeä, että en malta olla siihen vieläkin kertaalleen palaamatta.

Kuntatalouden kehityserot ovat huomattavat vuonna 2000, ja kehityserojen kasvu on jatkunut jo neljättä vuotta peräkkäin. Negatiivisten vuosikatteiden kuntien määrä kasvoi edellisvuoden 87 kunnasta 196 kuntaan vuonna 2000. Ilman kuntien harkinnanvaraisten avustusten nostoa 190 miljoonalla markalla edellisvuoteen verrattuna negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä olisi ollut merkittävästi suurempi.

Meillä on olemassa tässä maassa kuntia, jotka koko ajan hoitavat talouttaan kassakriisissä, ja se on heille totta ja jokapäiväistä elämää, ei varmaankaan niin, että halua ei olisi kehittää, halua ei olisi liittoutua, tehdä yhteistyötä, mutta jos ajattelemme kuntaa, josta on 50 kilometriä joka paikkaan ja jota ei koeta kovin seksikkääksi ja haluttavaksi yhteistyökumppaniksi, niin yhteistyön rakentaminen vain on aika vaikeaa. Sanotaan, että kyseinen kunnanjohto, sekä luottamushenkilöstö että virkamiesjohto, osoittaa merkittävää sisukkuutta, osaamista ja näkemyksellisyyttä, että se siitä huolimatta uskovasti ja luovasti kykenee pyörittämään kuntaansa ja kykenee ja pyrkii vastaamaan niihin lakisääteisiin haasteisiin ja velvoitteisiin, mitä täältä kunnille on jaettu.

Mutta ikääntyminen, korkea työttömyys, laskeva väestökehitys ovat sellaisia haasteita, että siinä on aika vaikea värvätä yrittäjiä tai osaamispääomaa tai it-tykistöjä nostamaan kunnan osaamista, jos asiakaskuntaa tai muuta yritysten taholta ei esimerkiksi koeta riittäväksi. Koska erityisesti yhteisöveron suhdanneherkkyys on viime vuosina vähentänyt kuntatalouden vakautta ja ennustettavuutta, on ollut hyvä, että harkinnanvaraisten rahoitusavustusten tasosta, joiden tarve on säilynyt vähintäänkin entisellään, pidetään huolta.

Se, että samat kunnat vuodesta toiseen ovat hakemassa harkinnanvaraista rahoitusavustusta, viittaa myös siihen, että tasaus- ja sektorikohtaiset järjestelmät eivät ehkä tältä osin toimi. Kyse ei ole kuntien ilkeydestä tai kerjuumielialasta, vaan kyse on todella siitä, että kuntatoiminnan ja kuntien toimimisen reunaehdot ovat niin ankarat ja tiukat eniten hankaluuksissa olevien kuntien osalta, että on syytä, niin kuin valtiovarainvaliokuntakin on nähnyt, kiirehtiä pysyvämpiä ratkaisuja, joihin mietinnössään valiokunta viittaa ja tarkoittaa tällä esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän uudistamista.

Niinpä kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin on lisätty tuo 3,7 miljoonaa euroa, mikä varmasti on äärettömän tarpeen.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhonen hallituspuolueen edustajana tietää aivan hyvin, että valtiovarainvaliokunnan mahdollisuus nostaa budjetin loppusummaa jäi hallituspuolueiden yhteisen päätöksen mukaisesti vain 130 miljoonaan markkaan, kun keväällä eduskuntaryhmät ennakoivasti nostivat, taas yhteisesti sopien, budjettia 800 miljoonaa markkaa. Sen takia muun muassa poliisien lisämäärärahat jäivät lisäbudjetin varaan.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän varmasti sen, mitä ed. Ihamäki otti esille, mutta siksi halusinkin kannustaa meitä lisäbudjetin teossa, että otamme näitä asioita huomioon. Kun niukkuutta on jaettu budjetissa minusta sangen oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, niin lopputulema sen jaetun niukkuuden suhteen on hyvä, mutta se ei estä meitä pyrkimästä tekemään entistä parempaa lisätalousarviota ja tulevia budjetteja tulevaisuudessa.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajakollega R. Korhonen puhui, että niukkuutta on jaettu tässä budjetissa. Minä olen kyllä tästä eri mieltä. Tässä budjetissa on runsautta jaettu. Tämä on sellainen budjetti, että edes tämmöinen ei voi minun käsitykseni mukaan toistua lähitulevaisuudessa. Tässä on jaettu runsautta eikä niukkuutta. Tämä ei ole tarkan markan budjetti, vaan todella epätarkan markan budjetti.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on pitkin iltaa kannettu aiheellisesti huolta lukuisten, lähinnä pienten, kuntien taloudellisesta kyvystä järjestää asukkailleen palveluja. Tämän asian on myös hallitus tiedostanut ja tässä talousarviossaan ryhtynyt moniin toimenpiteisiin kuntatalouden vakauttamiseksi. Esimerkiksi juuri nyt käsiteltävänä olevalla sisäasiainministeriön hallinnonalalla on muun muassa tarkoitus korottaa syrjäseutujen kuntien ja saaristokuntien yleistä valtionosuutta kuntien keskinäisen tulonjaon uudelleenjärjestelyn lisäksi. Kaikkiaan valtion toimenpiteiden arvioidaan vahvistavan kuntien rahoitusasemaa ensi vuonna lähes 2,5 miljoonalla eurolla. (Puhuja korjaa s. 5048)

On totta, että viime vuosina kokonaistasolla kuntatalous on ollut tasapainossa. Tämä on kuitenkin perustunut lähinnä suurempien kuntien ja kasvukeskusseutukuntien myönteiseen talouskehitykseen. Enää ei voida kuitenkaan puhua köyhästä pohjoisesta ja rikkaasta etelästä tai köyhästä idästä ja rikkaasta lännestä, vaan taloudellisesti heikossa asemassa olevia kuntia on kaikkialla Suomessa, samoin kuin myös niitä kuntia, joilla menee kohtuullisen hyvin.

Keskeisenä syynä huonoon kehitykseen useissa kunnissa on ollut verotulojen epätasainen kehitys ja se, etteivät verotulot ole kasvaneet riittävästi hyvästä talouskehityksestä huolimatta. Onkin tyydytyksellä pantava merkille, että juuri näiden epäkohtien lievittämiseksi hallitus esittääkin arvonlisäveron takaisinperinnästä luopumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä helpottamaan rahoitustilannetta kaikissa kuntaryhmissä lukuun ottamatta yli 100 000 asukkaan kuntia. Toisaalta on myös ymmärrettävää suurten kaupunkien huoli tulevien vuosien kiristyvästä rahoituksesta, koska arvonlisäveron takaisinperinnästä luopuminen toteutetaan pääosin kuntien suhdanneherkkää yhteisöveroa alentamalla.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tulevan tilan arviointia vaikeuttaa nykyinen maailmanlaajuinen tilanne, jonka seurauksena Suomen yleinen talouskehitys on pitkään jatkuneen nousun jälkeen hidastunut. Samalla epävarmuus talouskehityksen suunnasta on voimakkaasti lisääntynyt. Vaikeuksissa olevien kuntien taloutta voidaan akuuttina toimenpiteenä helpottaa riittävillä harkinnanvaraisilla avustuksilla. On kuitenkin välttämätöntä etsiä pysyvämpiä ratkaisuja. Tämän vuoksi hallituksen tuleekin kiirehtiä muun muassa valtionosuusjärjestelmän uudistamista.

Hallituksella on myös vireillä lukuisia aluepolitiikan ja seutukuntayhteistyön tehostamiseen tähtääviä hankkeita. Myös näiden ripeällä eteenpäinviemisellä tuetaan pitkäjännitteistä kuntien elinvoimaisuutta.

Aluekehityksen tärkeimpiä painopisteitä mielestäni tulevaisuudessa ovat joka tapauksessa osaamisen tason nostaminen ja uusien innovatiivisten työpaikkojen synnyttäminen sekä tietenkin uusien yritysten perustamisen helpottaminen ja nykyisten yritysten toimintaedellytysten turvaaminen, jotka sitä kautta myös tuovat kuntatalouteen sitä uutta rahaa verotulojen muodossa.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kaikkeen, mitä ed. Esko Kurvinen äsken kuntataloudesta sanoi, mutta yksi asia siellä jäi vaivaamaan mieltäni. Hän kertoi, että kuntatalous vahvistuu 2,5 miljoonaa euroa. Se on summana kyllä kovin, kovin vaatimaton. Minä luulen, että summa taitaa olla noin 2 miljardia markkaa bruttona, ehkä nettona joku 1,5 miljardia, jotakin tätä luokkaa. Siinä on varmaan pilkkuvirhe. Mutta onneksi ministeri on paikalla, joka voi tämän tarkistaa.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kurvinen aika tarkkaan ja hyvin määritteli tuon ongelmatiikan.

Mutta haluaisin vielä vastata ed. Hemmilälle. Jos hän oikein tarkkaan kuunteli minun puheenvuoroni, niin minä puhuin siitä niukkuudesta, minkä ed. Ihamäki nosti esille. Me vain täsmäjaoimme valtiovarainvaliokunnassa 130 miljoonaa markkaa. Se meni sillä tavalla oikein, että nyt muuttuneiden tilanteiden suhteen se jaettiin oikeudenmukaisesti ja kohdennettiin sinne, missä todella oli tiukka tarve. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Hemmilä, jos hän kuunteli yleispuheenvuoroani. Totesin, että budjetti on ollut sangen runsaskätinen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Myös minä käytän pääluokan 26 luvusta 98 puheenvuoron.

Mutta ennen sitä totean, että täällä puhuttiin puun vuodesta ja Koivu-projektista ja siitä, että olisi varsin paikallaan lisätä puun käyttöä Euroopassa, ja jos eurooppalaiset käyttäisivät enemmän puuta eikä muovia niin paljon, se auttaisi puuteollisuuttamme. Puhemies! Mehän tiedämme, että esimerkiksi Tanskassa tuotetaan paljon enemmän kuin Suomessa pitkälle jalostettuja puutuotteita. Niitä tuodaan sitten Suomeen muun muassa huonekaluina ja muuten, ja me maksamme siitä, ja raakapuu on ehkä alun pitäen tullut Suomesta. Meillä on todella tekemistä ihan itse oman teollisuutemme kehittämisessä. Innovaatioita puuttuu.

Pääluokan 26 kohta Alueiden kehittäminenhän on juuri tätä, mitä on myöskin ed. Kekkosen aloitteessa, johon hän viittasi puheenvuorossaan. Nimissäni on aloite, joka lähtee ympäristöteknologian kehittämisestä, osaamiskeskuksen kehittämisestä, joka pohjautuu tällaiseen osaamiseen. Se on ympäristöteknologian osaamiskeskus yhteistyössä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kanssa. Se on kaakkoissuomalainen hanke tietysti mutta nimenomaan alueellinen sen takia, että Kaakkois-Suomi on sen tyyppinen alue, missä ympäristöongelmat ovat hyvin vahvasti läsnä. Niitä on voitu hallita muun muassa Kymijoen kohdalla. Kuitenkin meillä on caseja, tapauksia, joita voisimme tutkia ja joita olisi syytä hallita vieläkin paremmin, muun muassa Itämeren rehevöityminen ja saastuminen lähialueilla, Pietarin jätevesiongelmat, Nevan tilanne, ongelmajätteet Pietarissa — se olisi alue, jolla suomalainen teknologia yhdessä EU-rahoituksen kanssa pystyisi moneenkin — Narvan voimalan ilmapäästöt jne. Alueella on myös korkeaa metalliosaamista, tutkimusta, teollisuutta, ja sinne on jäänyt myöskin metalliteollisuuden sisälle elintilaa sikäli, että myöskin metalliteollisuutta on muuttanut pois esimerkiksi Etelä-Kymenlaaksosta.

Puhemies! Voi sanoa myös sen, kun alueiden kehittämisestä on puhe, että kaakkoinen Suomi on erittäin vahvasti muuttotappioalue. Se on etelässä, se on rajalla, se on rannikolla. Siitä huolimatta se on muuttotappioalue lukuun ottamatta Lappeenrannan seutukuntaa tai oikeastaan Lappeenrannan kaupunkia, Taipalsaarta. Siinä on taas tällainen positiivinen esimerkki, ja taustalla varmasti ennen muuta on korkeakoulu, joka tässä asiassa vaikuttaa positiivisella tavalla.

Pääluokkaan 26 kuuluu siis poliisitoimi. Ovat varsin oikein ne puheenvuorot, jotka lähtevät poliisin tärkeästä asemasta huumerikollisuuden hallinnassa. Syitä ei poliisitoimi voi poistaa. Syyt pitää löytää muuten yhteiskunnallisesti, mutta tässä poliisilla on hyvin tärkeä asema. Rajan vahvistaminen ja varmistaminen, josta muun muassa ed. Vähänäkki puhui, on tärkeää. Heroiini todellakin, niin kuin ed. Ihamäki puhui, ei pääsääntöisesti tule pohjoista reittiä Eurooppaan vaan muita teitä, mutta varsin todennäköistä on, että joko Tallinnan kautta tai suoraan rajan yli heroiinin tuontia pyritään lisäämään. Se on Afganistanista kotoisin, ja nyt Taleban-hallinnon kukistuttua ilmeisesti tulee lisääntymään unikonviljely, josta heroiini sitten niin sanotusti jalostetaan. Ainakin viime vuosina Taleban vielä kielsi sen. Mutta tämä on sellainen asia, joka vaatii ei vain poliisitoimia Euroopassa vaan kansainvälistä toimintaa, YK:n kansainvälisen yhteisön vaikutusta Afganistanissa niin, ettei unikonviljely lähde uudelleen käyntiin.

Poliisilla on ollut omat ohjeensa 11.9. tapahtuneen jälkeen. Ed. R. Korhonen mainitsi teekkarihuumorin ja valkoista jauhetta sisältävät kirjekuoret. Totean esimerkinomaisesti, että eräässä kotkalaisessa koulussa oppilaat löysivät aamukahdeksalta voimistelusalin nurkasta niin sanotun stressipallon, siis vanhan pallon, jota he painelivat. Nämä 8—10-vuotiaat koululaiset löysivät sen sisältä valkoista jauhetta. Tuloksena oli, että koulu suljettiin, lapsille aloitettiin siprofloksasiiniantibioottikuuri ja koulu meinattiin myös desinfioida, kaikki ikään kuin tajunnanvirtatekniikalla, siitä vain. Syynä oli siis tämä vanha pallo, joka löytyi voimistelusalin nurkasta ja jonka edellisenä iltana tilaa käyttäneet aikuiset olivat sinne jättäneet.

Kaikkeen liittyy aina hysterian vaara, ylireagoinnin vaara, joka johtaa siihen, mihin edustajakollegoista useakin viittasi, että poliisin ja muidenkin viranomaisten tärkeä aika ja työ suuntautuu väärään suuntaan. Tämän välttäminen on tietysti osa tätä kokonaisuutta, mutta kaiken kaikkiaan myöskin sen aidon huolen tunnistaminen, että myöskään poliisin organisaation sisällä huolimatta siitä, että rahasummia budjettiin on vuodesta toiseen lisätty, lisäys ei välttämättä kohdistu aina poliisimiehen käytännön päivittäiseen työhön kentällä, vaan on paljon muita menoeriä ja väyliä, jonne raha ohjautuu eikä varsinaiseen toimintaan.

Esa  Lahtela  /sd:

Rouva puhemies! Niin kuin aikaisemmin monet ovat todenneet, rahoja on kohdennettu aika hyvin pääluokkaan 26. Monessa paikassa on vähän lisäystä, mikä kuvaa sen järkevyyttä, mitä valiokunnassa on asian suhteen tehty.

Yhteen asiaan kiinnittäisin erityistä huomiota. Rajavartiolaitoksen osioon on lisätty 15 miljoonaa vanhaa rahaa, Suomen markkaa. Olen kuunnellut puheita työhuoneessani. Tällä rahallahan ei ole syytä palkata lisää porukkaa sinne hyvin paljon vaan ottaa käyttöön työaikajousto, joka tässä mainitaan. Nimittäin kysehän on Rajavartiolaitoksella siitä, että siellä ovat kausivaihtelut aika isot niin kuin suomalaisessa luonnossa luonnostaan. Talvisaikaan, näin olen ainakin saanut selvityksen Rajavartiolaitoksen osalta, siellä tuntuu olevan porukkaa ihan riittävästi. Tosin joillakin alueilla tarvitaan lisää porukkaa, mutta työaikajouston käyttöönotolla voitaisiin tehostaa sen porukan käyttöä sillä tavalla, jotta tämä porukka olisi halukas tekemään kesällä enemmän työtä, jolloin tarvitaan enemmän porukkaa valvonnan osalta, koska ei ole lunta. Talvesta sitten taas luppoaikaa voitaisiin siirtää sinne kesän töihin.

Sinällään, kun miettii tätä, on aika iso kädenojennus rajavartioiden osalta, että ne ovat itse esittämässä tämmöistä mallia. Valtionhallinto ja yleensä kaiken kaikkiaan tämä luottamuselinporukka ei ole tavallaan ottanut sitä kädenojennusta vastaan. Se vaatii vähän rahaa, enkä tiedä, riittääkö tämä 15 miljoonaa ihan siihen, mutta kaiken kaikkiaan se olisi järkevää rahojen käyttöä.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta ed. Petri Salon vastauspuheenvuoroon oman puheenvuoroni osalta, että todella tarkoitin sitä, että ensi vuonna arvioidaan kuntatalouden vahvistuvan 2,5 sataa miljoonaa euroa.

Paula  Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelan puheenvuoron innoittamana päätin pyytää vastauspuheenvuoron tästä, mihin Rajavartiolaitos käyttää tai mihin sen tulisi käyttää tämä lisäraha, enkä voi mitenkään yhtyä ed. Lahtelan käsitykseen siitä, ettei niinkään tarvittaisi henkilötyövuosia. Vaikkakin tietenkin on myönnettävä, että satsausta tarvitaan työaikajoustoonkin, rajanylityspaikoillakin, joilla myöskin tämä toiminta on ympärivuotista, on tarvetta myös lisätyövoimaan. Kainuun rajavartioston komentajalta tänään saamani tiedon perusteella esimerkiksi Kainuussa tämä uusi määräraha tarkoittaa kuitenkin kymmentä henkilötyövuotta, mitä voidaan pitää merkittävänä plussana tässä asiassa.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rajavartiolaitos itse asiantuntijana toivoi 38:aa miljoonaa markkaa lisää rahaa, ja tässä voitiin antaa heille vain 15 miljoonaa markkaa. He Rajavartiolaitoksessa parhaiten tietävät, miten se raha on syytä käyttää, sitä on turha täällä miettiä. Jopa työaikajoustoihin on mahdollisuus, mutta myöskin muuhun. Tarkoitus on kuitenkin, että myöskin lisätyövoimaa hankitaan, koska on avattava kaksi kolme uutta rajanylityspaikkaa.

Esa Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin puheenvuorossani totesin, en kiistä sitä ollenkaan, ettei tarvittaisi lisää porukkaa erityisesti uusille rajanylityspaikoille, mutta sen lisäksi työaikajouston käyttöönotolla voisi henkilöstön tehokkuutta lisätä huomattavasti, ja ne, jotka työskentelevät siellä, haluavat lähteä siihen mukaan. Sen takia minusta tällä summalla — olen ymmärtänyt ainakin viimeisten tietojen mukaan, kun kysyin tätä — tätä ei ilmeisesti ihan täydellisesti hoideta. Sitä en tiedä, millä tavalla itse rajavartiosto voi järjestää muualta siihen rahoja siten, jotta työaikajousto voidaan toteuttaa siellä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Esa Lahtela toi erinomaisen ajatuksen esille työaikajoustosta, ja kun todella on näin, kuten ed. Esa Lahtela mainitsi, että myös rajavartijaväki itse kokee tämän hyväksi, jopa haluaa sitä, tähän tulisi ehdottomasti voida päästä. Tehtäviä tulisi katsoa itse tehtävän ja työn kannalta siten, että henkilöstö olisi silloin töissä, kun töissä tarvitaan, ja mahdollisuuksien mukaan sitten järjestettäisiin muita vapaita ja lomia silloin, kun se työn kannalta on parhaiten mahdollista. Pitää antaa rajaväelle paras tunnustus, että se itse katsoo töitä juuri tällä tavalla mielekkäästi, ja toivon, että tuo mielekäs järjestely mahdollisimman pian saataisiin toteutettua.

Itse olen syvältä sisämaasta kotoisin olevana kuitenkin huolissani siitä, että meillä on 90-luvulla autioitettu useita rajavartioston asemia. Pidän sitä hyvin kielteisenä kehityksenä, josta ei mitään hyvää kenellekään ole. Normaalioloissa tietysti elektroninen valvonta toimii, se havaitsee, mutta sitten jos jotain tapahtuu, silloin tarvitaan ihmistä. Katson, että miehittämättömiksi jääneet raja-asemat eivät ole suinkaan turhaan aikanaan rakennetut vaan niillä on ollut oma tehtävänsä. Olen saanut eräillä niistä käydä silloin, kun ne olivat toiminnassa, ja esiteltiin, kuinka tärkeitä tehtäviä ne hoitavat. Sen takia tuntuu perin kummalliselta, että ne on voitu autioittaa ja henkilöstö siirtää sieltä pois. Toivon, että enää ei yhtään Rajavartioston asemaa autioitettaisi vaan päinvastoin tutkittaisiin mahdollisuudet, että miehittämättömäksi jääneitä Rajavartioston asemia voitaisiin palauttaa miehitetyiksi ja osaltaan sitä kautta saada myöskin rajaseudulle mielellään pysyvää asutusta ja elävöitettyä perin vähälukuiseksi käynyttä rajaseudulla asuvaa väestöä.

Myös merirajaan toivon todella kiinnitettävän jatkossa yhä enemmän huomiota. Meillähän meripuolustuksen varusmiesyksiköt puolustuspoliittisen selonteon suuntaviivojen mukaan uhkaavat vähetä, mutta niilläkin on ollut omat varusmiesvalvontansa. Eikö vain Estonian onnettomuudestakin ottanut ensimmäisenä hätäviestin vastaan varusmies, joka päivysti Utön linnakkeella? Jos meillä rannikon ja saariston silmä sammuu, tämä on suuri vahinko. Kyllä tarvitaan sitä inhimillistä tekijää. Nimenomaan sitä tekijää tarvitaan silloin, jos apua tarvitaan. Sen takia toivon, että meillä merivalvontaan ja merivalvonta-asemiin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota. Samalla kun on nykyaikaista tekniikkaa ja elektroniikkaa käytössä, ei myöskään ihmistä otettaisi pois. Sillä jos jotain tarvitaan, olipa merihätä kyseessä tai toiminta maarajoilla, silloin nimenomaan tarvitaan ihmistä.

Vielä, jos meillä on, niin kuin onneksi on, ihmisiä, jotka kokevat elämäntehtäväkseen olla rajan valvojia, se on erittäin hieno asia, että he kokevat tuon kutsumustehtävänä. Jos meillä käy sillä tavalla, että katoaa sellainen henkilöstö, joka ei vierasta karua luonnon olosuhdetta, ei vierasta ulkotyötä, joka valvontaan kuuluu, niin ei niitä asioita kyllä pikkukengissä toimistohuoneista käsin hoideta. Tarvitaan sitä, joka menee tuuleen ja tuiskuun ja on siellä todella luonnon parissa ja hoitaa sen tehtävän, mikä on vaativa ja vastuullinen.

Poliisin osalta olen joskus tuonut esille ajatuksen, jolle en ole saanut kannatusta, mutta jota haluan myöskin sitkeästi tuoda esille: poliisin kotivarallaolon. Ymmärrän, että ammattiyhdistyspoliittisesti tätä on kokeneempien poliisimiesten toimesta vastustettu, mutta varmasti on nuorempia poliisimiehiä, joilla on perhettä elätettävänä ja pieniä lapsia ja tarvitaan rahaa, jolla voidaan elää ja maksaa velkoja. Varmasti lisäkorvaukset olisivat hyvin tervetulleita, joita kotivarallaolosta voitaisiin maksaa. En halua, että siihen velvoitettaisiin ketään välttämättä, vaan luotaisiin mahdollisuus kotivarallaoloon.

Nyt meillä poliisipäivystykset ovat keskittyneet viimeisten vuosikymmenten aikana ja osaltaan suunta saattaa vieläkin jatkua, niin itse työhön lähtevä poliisi voi olla hyvinkin kaukana. Tämän kyllä rikolliset ja konnat tietävät. He tietävät, missä partioautot liikkuvat, ja tietävät, että on satojen kilometrien tyhjät alueet, niin että ei sinne kyllä poliisiauto hetkessä tule. Näin ollen heillä on täysi "työrauha" tehdä noita rikollisia tekojaan. Jos olisi kotivarallaolosysteemi, nykytekniikalla, kännykällä ym. puhelimilla ja kutsulaitteilla, voitaisiin kutsua kotoaan poliisi, joka löisi virkapuvun päälle ja lähtisi tehtävään. Tämä olisi yleensä muutamassa minuutissa paikalla. Näin voitaisiin ehkä saada myös tarvittaessa tieliikenteeseen sulkuja ja hoitaa tehtävä silloin, kun siihen tarvitaan virkakuntaa.

Nythän muun muassa terveydenhuollon puolella palokuntien ensivastetoiminta on huikealla tavalla parantanut nopeissa ensiaputilanteissa avun saantia verrattuna siihen, että ambulanssi joutui tulemaan kaukaa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! En voi olla puuttumatta asiaan, josta ed. Kekkonen puhui aiemmin, nimittäin puun käytön kehittämiseen Suomessa. Ed. Tykkyläinen ottikin asiaan jo kantaa ja kertoi, että hallinto- ja tarkastusjaosto lisäsi varoja muun muassa maakunnan kehittämishankkeiden momentille, jolta näitä varoja voidaan hakea jatkossa enemmän. Asia on minulle läheinen siksi, että kotikaupunkini Lahti, joka on puuseppien kaupunki, on panostanut puurakentamiseen ansiokkaasti. Meille on noussut puukerrostaloja kuuluisan Sibelius-talon lisäksi.

Puun käyttöä ja jatkojalostusta on kehitettävä. Puun käytön esteitä on kallis käsityön hinta, mikäli esimerkiksi tehdään hienopuusepäntöitä, kuten Heinolassa Päijät-Hämeen koulutuskonsernin oppilaitoksessakin tehdään. Maku meillä Suomessa on aivan viime vuosina ollut niin pelkistetty, että vain harvat ovat arvostaneet intarsiatöitä puuhuonekaluissaan. Alvar Aallon virtaviivaiset linjat ovat edelleen vaikuttamassa koristeellisemman sisustuslinjan tappioksi. Ehkä maksu kansainvälistyy maailman globalisoituessa ja intarsiatyötkin tulevat muotiin.

Asuessani ulkomailla kahdeksan vuotta siellä oltiin kovin kiinnostuneita suomalaisesta designista ja puusta. Monet olivat pahoillaan, että suomalaisia puusta valmistettuja hyödykkeitä ei maailmalla ollut saatavissa. Ehkä asia on nyt korjaantumassa. Maailmalla pidetään varsinkin massiivisesta puusta tehdyistä huonekaluista, valaisimista ja seinä- ja kattopaneloinneista. Maailmalta löytyy vauraita henkilöitä, jotka voivat kustantaa tällaisista kalliista materiaaleista tehtyjä sisustuksia.

Olen kiitollinen, että olen saanut perehtyä tämänkin toimialan työhön ennen Suomeen paluutani ja eduskuntaan pääsyäni niin useissa Euroopan maissa kuin myös USA:ssa. Asiakkaita olivat muun muassa mallitoimisto Eileen Ford ja presidentin puoliso Betty Ford. Ensimmäiseen kartanoon teki firma, jossa työskentelin, sisustuksen. Sitä on esitelty muun muassa suomalaisessa naistenlehti Gloriassa. Maamme on tällaisille ylellisyystuotteille liian köyhä maa.

Uskon kuitenkin suomalaiseen muotoiluun. Lahdessa toimii Muotoiluinstituutti, joka voisi täyttää kurssinsa pelkästään ulkomaisilla opiskelijoilla, koska oppilaitoksen maine on maailmalla niin hyvä. Toivon puulle kaikilla sektoreilla, niin uusiutuvana energialähteenä kuin kotimme kaunistajana tai hyötytarvikkeina, olivat ne suuria tai pieniä, lisääntyvää käyttöä.

Osittain juuri näiden tarpeiden vuoksi maakuntien kehittämisrahaa lisättiin valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston työn yhteydessä. Toivonkin, että eri tahot toimivat aktiivisesti ja hakevat hankkeilleen kyseessä olevia varoja, joita on nyt lisätty.

Lopuksi haluan kiittää vielä turvallisuus- ja puolustusjaoston puheenjohtajaa Timo Ihamäkeä ansiokkaasta puheenvuorosta, jossa käytiin hyvin läpi muun muassa Rajavartiolaitoksen asioita. Puolustus- ja turvallisuusjaosto onkin tarmokkaasti puuttunut muun muassa Rajavartiolaitoksen ongelmiin ja kuunnellut sen henkilöstöä tarkalla korvalla, ja varmasti jatkossakin tulee näin toimimaan. On turha käydä näitä asioita toistamaan.

Haluan kuitenkin mainita, että yhteistyö Venäjän kanssa on tärkeää ja taloudellisestikin Suomelle hyödyllistä. Ovien on oltava auki niin Eurooppaan kuin Venäjällekin ja tietenkin Baltiaan. Schengenin sopimuksen velvoitteista on pidettävä kiinni. Niiden velvoitteiden tulee olla perusteena vaatia EU:lta riittävästi resursseja oman kansallisen panoksemme lisäksi siihen toimintaan.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jos sallitte, niin aion pysytellä tiukasti sisäministeriön asioissa ja ilahduttaa ministeri Korhosta myöskin uudella puheenvuorolla, tällä kertaa aluekehityksen tiimoilta.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää mietinnössään huomiota aluekehityslainsäädännön uudistamiseen, jota lakiesitystä kieltämättä eduskunnassa jo hiljalleen odotetaankin. Valtiovarainvaliokunnan mukaan aluekehityslainsäädäntöä uudistetaan kilpailukykyisen aluerakenteen kehittämiseksi koko maassa. Nyt onkin mielenkiintoinen kysymys, aikooko hallitus asettaa uuden aluekehityslain tavoitteeksi kilpailukyvyn edistämisen koko maassa vai aikooko se pitää kiinni tasapainoisesta kehittämisestä, niin kuin aluekehityslainsäädännössä tällä hetkellä on.

Joka tapauksessa olisi hyvin myönteistä ja tärkeää, että maakuntien päätösvaltaa pystyttäisiin uuden lainsäädännön yhteydessä lisäämään valtion aluekehitysvarojen käytössä. Myöskin keskitetympää koordinaatiota tarvitaan valtakunnan tasolla, niin että myös sektorihallinnossa vasen käsi tietäisi, mitä oikea käsi tekee. Uuden aluekehityslain tulisi myös parantaa maakuntien ohjausmahdollisuutta alhaalta ylöspäin tänne Helsingin ministeriöiden suuntaan sikäli, että entistä enemmän maakunnassa tehtävät päätökset ja linjaukset ohjaisivat myös ministeriöiden päätöksentekoa ja määrärahojen suuntaamista.

Tässä yhteydessä ei tietenkään malta olla mainitsematta myös aluehallintolainsäädännön mahdollisia uudistushankkeita, joista varmasti ministeri Korhonen on keskustellut pääministerin kanssa. Kyseessähän on pääministerin esittämä uusi Kainuun-malli, josta hän puhui vieraillessaan lokakuussa Kajaanissa. Se tarkoittaisi sitä, että entistä keskitetymmin valtiovallan aluekehitysrahat tulisivat maakuntatasolle könttäsummana ja sitten maakunta saisi hyvinkin vapaasti vailla ministeriöiden sektorihallinnon koordinointia tai välisähläystä päättää niistä itse. Toivottavasti aluekehityslainsäädännön uudistus saadaan tosiaan eduskuntaan hyvissä ajoin.

Toisekseen aluekehityksen osalta haluaisin kiinnittää huomiota siihen, kun budjetin kohdallahan meillä on aina niukat resurssit jaettavana myöskin aluekehittämisen osalle, että ehkä huomiota onkin hyvä entistä enemmän kohdentaa siihen, miten valtion talousarvion määrärahat tällä hetkellä alueellisesti katsottuna jakautuvat, ja myöskin siihen, toteutuuko Euroopan unionin lisäysperiaate aidosti ja todellisella tavalla meillä maakunnissa ja alueilla.

Minulla on tässä äärimmäisen vanha sisäministeriön paperi vuodelta 96, joka kertoo, miten valtion alueellisen kehittämisen rahoitus on maakunnittain jakautunut. Se kyllä kertoo surullista kieltään siitä, että Helsinkiä enemmän väestöosuuteen nähden aluekehitysrahoja on saanut vain Lappi. En tiedä, miten vuoden 96 jälkeen tämä on kehittynyt, koska minulla ei ollut tähän hätään mahdollisuutta saada uudempia tietoja, mutta varmasti ministeri tietää, jos ministeriössä ylipäätään enää tehdään tällaisia tutkimuksia. Tällainen tulos ei nyt ole kovin ilahduttava alueiden näkökulmasta, että Helsinki saa väestöosuuden mukaan toiseksi eniten alueista tässä maassa.

Myöskin sisäministeriön omista papereista löytyy sekin asia, että esimerkiksi vuonna 97 — armottoman vanha tieto tämäkin, mutta varmasti saamme tuoreempaa — alueellista kehittämistä on toteutettu kansallisella rahalla yhteensä 33,9 miljardin markan edestä, joista Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmien vastinrahat olivat 1,9 miljardia eli 5,6 prosenttia. Tämä osoittaa hyvin sen, että niin paljon kuin me puhumme täällä Euroopan unionin tavoiteohjelmista ja niiden mahtavista vaikutuksista ja mahdollisuuksista alueilla, niin meidän tulee muistaa, että ne ovat kuitenkin aikamoinen pisara meressä verrattuna siihen, mitä valtiovalta oman vuosittaisen talousarvionsa pohjalta aluekehittämisrahoja ohjaa.

Kolmanneksi, kun valtiovarainvaliokuntakin mietinnössään toteaa, että valiokunta pitää tehostettuja aluepoliittisia toimia tarpeellisena, vielä kerran haluaisin nostaa esille sen, että toivoisin hallituksen taholta entistä ennakkoluulottomampia ja rohkeampia avauksia uusien aluepoliittisten keinojen käyttöönotossa.

Nythän Lapissa on starttaamaisillaan sosiaaliturvamaksujen leikkaamisen kokeilu, mutta olisi toivottavaa, ettei siinä käy niin, että kun kokeilua hyvin pienellä alueella tehdään ja yrityselämän kannalta aika lyhyellä syklillä, tämän kokeilun perusteella sitten vain mennään tekemään se johtopäätös, ettei tällä asialla ole mitään vaikutusta, vaan että kokeiltaisiin rohkeammin ja etsittäisiin vakavasti uusia keinoja ja myös uskallettaisiin niistä puhumisen lisäksi ottaa niitä käyttöön.

Alueellinen kehittäminen on toki meidän kaikkien yhteinen haaste ja meillä on vielä sapluunaa siinäkin, että pääsemme puhumaan siitä myöskin yhteisillä termeillä emmekä puhu toistemme ohi, vaan toisillemme. Mutta todellakin voi työskennellä sen eteen, että siihen kiinnitettäisiin myöskin budjetin yhteydessä entistä enemmän ja painavampaa huomiota.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Kymmenen vuotta sitten olimme Suomessa huolissamme siitä, että pietarilaiset hulvattomasti saapuvat maahamme. Suomessa oli vieraana vuonna 91 Neuvostoliiton silloinen rajajoukkojen komentaja kenraalieversti Kalinitshenko, jota haastateltiin televisiossa. Kun kysyttiin, onko hän huolissaan siitä, että pietarilaiset tulevat Suomeen, niin hän sanoi, että ei hän ole yhtään huolissaan, se on Suomen ongelma. On totta, että se on Suomen ongelma. Kun Venäjä vähentää tällä pitkällä rajalla rajajoukkojaan, niin Suomen vastuu tietenkin kasvaa entistä enemmän. Siinä mielessä on ihan hyvä, että Rajavartiolaitosta tuetaan ja myönnetään sille lisävaroja.

Mutta asialla on toinenkin puoli. Sotien jälkeen Rajavartiolaitos jämähti rajoille, ja se on siinä organisaatiossa vielä edelleen. Siihen liitettiin itsenäinen Merivartiolaitos ja sille alettiin kehittää ja jopa keksiäkin joitain tehtäviä. Mereltä niitä löytyi aina luonnonsuojelusta meripelastukseen, joka tulikin sitten lakisääteiseksi tehtäväksi Merivartiostolle. Merivartiosto on siis vastuuviranomainen, se johtaa meripelastusta. Öljyntorjuntaakin yritettiin, mutta se ei kuitenkaan onnistunut. Kyllä olisi sopinut Merivartiostolle sekin vielä, koska käytännössä se siihen puuhaan kuitenkin joutuu.

Nyt kun Puolustusvoimia saneerataan kaiken aikaa — meillähän on taas käsillä puolustuspoliittinen selonteko — Rajavartiolaitoksen pitäisi pikkuisen katsoa itseensä. Alusta lähtien sotien jälkeen siellä on ollut neljä rajavartiostoa ja kolme merivartiostoa. Muita saneerauksia ei ole tapahtunut kuin että Raja- ja Merivartiokoulu on yhdistetty. Sekin on oikeastaan vähän nimellinen yhdistäminen. Rajakoulu on edelleenkin Immolassa ja Merivartiokoulu Espoossa, mutta niillä on nyt yhteinen johtaja. Siinä on säästetty yksi everstin vakanssi.

Olisi aivan helppo tehdä se, että Suomenlahden merivartiosto, joka alkaa Venäjän rajalta ja päättyy Hankoon, jatkaisi vastuuta Märketiin eli Ahvenanmaan länsipuolelle. Saaristomeren merivartiosto ja Pohjanlahden merivartiosto voitaisiin aivan hyvin ympätä niin, että jääköön jompikumpi esikunta niistä ja vastuualuetta voisi jatkaa aivan ylös Tornionjokea pitkin jopa Kilpisjärvelle asti, jolloin Lapin rajavartiosto voisi entistä enemmän katsoa itään. Siellä on edelleenkin rajamiehiä Tornionjoella. En oikein tiedä, mitä he siellä tekevät. Tosin sitä joukkoa, joka siellä on, on aika paljon supisteltu; eihän siellä paljon ole, mutta ne, jotka Ruotsin rajalla ovat, aika tavalla tarpeettomia ne ovat. Tällä lailla säästettäisiin yksi esikunta. Tällaisen Merivartioston esikunnan vahvuus on siinä 60—70 henkeä. (Ed. S. Lahtela: Kallispalkkaisia!) — Anteeksi, mitä sanoitte? (Ed. S. Lahtela: Kallispalkkaisia!) — Niin, kallispalkkaisiakin. Siinä jäisi jakamatta yksi everstin tai kommodorin virka ja pari komentajaa, everstiluutnantin tasoista jne.

Aivan sama voitaisiin rajalla tehdä, jopa aivan niinkin radikaalisti, että Lapin rajavartiostoon kytkettäisiin Kainuun rajavartiosto ja toisaalta Kaakkois-Suomi ja Pohjois-Karjala ympättäisiin yhteen. Painopistehän on luotu tänne etelään Suomenlahdelle ja kaakkoon. Kun tekniikka on kehittynyt, enää ei tarvitse lähettää viestihaukea viemään tietoja tai sitten jokin lentopulu vie, vaan nyt on kännykät ja pelit ja vehkeet ja johtaminen pystytään hyvinkin kaukaa suorittamaan. Näin ollen, sanotaan, pari Rajavartioston esikuntaa ja pari Merivartioston esikuntaa pystyisivät hoitamaan työt samalla lailla kuin Puolustusvoimat saneerattiin näihin maanpuolustusalueisiin.

Tätä ei ole ihan kunnolla mietitty, ja sitä Rajavartiolaitoksen on syytä pikkuisen mietiskellä. Rajavartioston esikunnan vahvuus on siinä 100 henkeä. Näin säästettäisiin lähes 300 henkeä, ja arvatkaa, mikä määrä muuta kalustoa ja arsenaalia siitä vielä vapautuisi! Tällaisen viestin, kun ministerikin on paikalla, haluaisin lähettää ja näin kirjauttaa, että tehkääpä myös siellä itsekin jotain eikä ihan pelkästään vaan hattu kädessä tännepäin. Ei muuta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että ed. Seppo Kanerva on oikeilla jäljillä hakiessaan näitä säästösyitä, mutta yhdestä asiasta erityisesti varoittaisin. Tällä perusteella näitä esikuntia ja suunnittelua alasajaen myöskin kriisivalmiudelle saattaa käydä niin, että jos sitä ei nyt ihan kokonaan menetetä, se joutuu kuitenkin kyseenalaiseen tilaan. Tältä osin varoittaisin, että maan tulevaisuudesta myöskin pahimman varalle kannattaa kantaa tässä yhteydessä huolta. Siltä osin nämä Rajavartiostojen esikunnat ovat mitä parhaimmillaan siellä valmiina, tuntevat alueensa, tietävät. Eivät ne turhaan ole olemassa.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Puutun aivan muutamaan asiaan, joita kysyttiin, ja esitän muutaman toteamuksen. Ensinnäkin kun tässä näyttää nyt kuntataloudesta liikkuvan erilaisia lukuja, kerron ihan lyhyesti kokonaisuuden, missä mennään. Jos nyt verrataan vuotta 2002 vuoteen 2001, valtion toimenpiteet ovat arvonlisäveron takaisinperinnästä luopuminen, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotukset, valtionosuuksien tasauksen kattosäännön, niin sanotun 15 prosentin säännön, poistaminen ja neljäntenä yleisen valtionosuuden saaristo- ja syrjäisyyslisän korotukset.

Nämä ovat ne tekijät, joilla liikutaan, ja vaikutukset ovat lyhyesti kutakuinkin niin, että korkean verotulon kuntien osalta elikkä 14 kunnan osalta rahoitus kiristyy noin 1,3 miljardia markkaa. Muiden kuntien rahoitustilanne helpottuu. Toisin sanoen menojen vähennys ja tulojen lisäys elikkä alvin takaisinperinnän poistuminen ja valtionosuuksien kasvu ovat noin 3,4 miljardia markkaa. Toiminnan muutosten johdosta uudet tehtävät ja velvoitteet kasvattavat kuntien menoja noin 1 miljardin markan verran. Kansaneläkemaksun alennus keventää kuntapuolella kustannuksia noin 0,4 miljardia markkaa. Jos nämä nyt lasketaan ja ynnätään yhteen, niin rahavirrat yhteenlaskien valtion toimenpiteet lieventävät kuntien rahoitusongelmia ensi vuonna nettomääräisesti noin 1,5 miljardia markkaa ja lisäksi jaetaan uudelleen kuntakentän sisällä rikkailta köyhille noin 2,1 miljardia markkaa. Tässä se kokonaispaketti on. Kun välillä kuulee kaikenlaisia summia, ehkä nämä on hyvä tässä kumminkin vielä kertauksen vuoksi ottaa esille.

Yksi mielenkiintoinen piirre tässä keskustelussa on ollut se, kun on puhuttu kuntien menetyksistä ja lisäyksistä menneisyydessä ja 90-luvulla, että tottahan se näin on, että valtionosuuksia kunnat menettivät; ne menettivät noin 12 miljardia markkaa. Mutta keskustelussa on unohtunut ihan täysin se, että samanaikaisesti kun 12 miljardia markkaa valtionosuuksia meni, niin verotuloja tuli lisää 29 miljardia markkaa tällä samalla aikajänteellä. Muutoin kun keskustellaan kaiken kaikkiaan valtionosuuksista summattuna koko kuntatalouteen, niin kun koko kuntatalouden suuruusluokka on 160—170 miljardia, me puhumme täällä valtionosuuksista, joiden suuruusluokka ensi vuonna tulee olemaan reilu 25 miljardia markkaa.

Mikä tästä tekee mielenkiintoisen, on tietenkin se, miksi ei puhuta siitä 80 prosentista, joka kumminkin on iso summa, mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä voitaisiin tehdä. Sehän liittyy siihen keskusteluun, josta olen ainakin muutaman kerran maininnut, että tulopuolen lisäksi taloudessa on myös menopuoli. Myös menopuolta pitäisi saada hallintaan ja katsoa, mitä siellä voitaisiin tehdä ja voidaanko tehdä mitään ja millä ratkaisuilla mahdollisesti voidaan sitten tehdä, jos siellä ratkaisuihin päästään. Se on varmaan oman seminaarinsa paikka.

Sitten valtionosuusuudistukseen liittyi ainakin jokin kysymys, mitä siinä tehdään. Itse asiassa ne, mitä äsken luettelin, ovat valtionosuusuudistukseen liittyviä tapahtumia. Nyt pitää tietenkin muistaa, että jos samanaikaisesti halutaan ennakoitavuutta ja tasaisuutta kuntatalouteen, niin kovin nopeat ja sanoisiko isot valtionosuusjärjestelmäremontit eivät tuo sitä. Ensi vuonna, niin kuin ed. Korva taisi mainita puheenvuorossaan, Lapin kunnilta on menossa niin sanottujen häntäkuntien kautta niitä valtionosuuksia, jotka ovat lähtöisin valtionosuusuudistuksesta, joka lähti liikkeelle vuonna 93, elikkä nyt vasta mennään siihen nollatilanteeseen, että se valtionosuusuudistus on menty läpi.

Kun äsken sanoin, että ensi vuonna tehdään näitä korjauksia, esimerkiksi tasauksen kattosäännön poistaminen ja arvonlisäveron takaisinperinnästä luopuminen, ne ovat todella isoja, miljardiluokkaa olevia hankkeistuksia. Niitten vaikutukset pitää nyt nähdä, mihin ne lähtevät sitten ohjaamaan. Siitä syystä tällainen valtionosuusuudistuksen valmistelu on käynnissä ja sitä työtä tehdään, mutta kovin nopeat liikkeet tässä suhteessa eivät ole kuntakentän kannalta ehkä kovinkaan hyviä kokonaisuutena.

Jossakin viitattiin aluekehitykseen muutoinkin ja erilaisiin hallintomalleihin siinä. Seutuhankehan on nyt nimenomaan sitä, että me haemme erilaisia tapoja hallita eri puolilla maata ja yritämme löytää ennakkoluulottomia vaihtoehtoja, myös vaihtoehtoja, jotka voisivat tuottaa sen lopputuloksen, että eri puolilla maata voisi ehkä olla vähän erilaisia tapoja, kun puhutaan hallinnoista. Meidän maamme on todella fyysisesti erittäin, sanoisiko, moniulotteinen. Meillä on isoja maakuntia, todella monirakenteisia maakuntia, ja sitten meillä on pieniä maakuntia. Näissä tarpeet tulevat olemaan hyvinkin erilaisia.

Ed. Lehtomäki otti Kainuun yhdeksi malliksi. Kainuuseen olemme valmiita tekemään ratkaisuja, jos sieltä löytyy yhteinen tahto. Kun siinä ovat kunnat, kaupunki, maakuntaliitto, te-keskukset — kaikki sen alueen toimijat — mukana, me olemme valmiita sitä valmistelemaan ja viemään asiaa eteenpäin.

Sitten lopuksi rakennerahastoista, joista aina puhutaan, ovatko ne merkityksellisiä vai eivätkö ole. Rakennerahastojen kautta joka tapauksessa seuraavien vuosien aikana 50 000 miljoonaa markkaa pannaan aluekehitykseen kaikkein heikoimmille alueille. Sillä tavoitellaan reilua 70 000:ta työpaikkaa, 20 000:ta yritystä ja 230 000:ta koulutettua ihmistä. En sano, että ne ovat kaikki kaikessa, mutta ne ovat erittäin hyvä lisäväline. Sen lisävälineen maksimaalinen vaikuttavuuden tason nostaminen on olennaisen asia maakuntien kehittämisen näkökulmasta katsottuna.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä kuntaministerin puheenvuoro oli erinomaisen hyvä tässä asiassa, ja uskomme, että ministeri on tämän asian eteen tehnyt parhaansa. Mutta kuntatalouden osalta, kun kuntatalous on selkeästi kurjistettu ja kurjistunut, väkisin jää sellainen vaikutelma, että ministeri taistelee hallituksessakin suuria voimia vastaan. Hallitus ei ole kuntien eikä ilmeisesti kaikissa asioissa välttämättä niitten hyvien esitysten takanakaan, joita kuntatalouteen esitetään ja tehdään. Toivoisin, että sanoma välittyisi niin, että koko hallituksen pitäisi kantaa sellaista vastuuta, että kuntia ei enää kurjisteta siitä, missä ne nyt ovat olemassa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin, että ed. Seppo Lahtela kertoisi äskeisen viestin myös ed. Pekkariselle, joka on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Muistan, kun ed. Pekkarinen muutama viikko sitten erittäin voimakkaasti hyökkäsi kuntaministeriä vastaan juuri päinvastoin argumentoiden, kuin mitä nyt ed. Seppo Lahtela totesi. Ainakin tämän päivän keskustelu on tukenut kuntaministerin työtä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lyhyenä vastauksena, kun tämmöinen esitys heitettiin tässä asiassa: Niin itsekin tässä asiassa ennen mietin, mikä olisi yksin ministerin syy. Mutta tätä asiaa usean yön yli mietittyäni ja nukuttuani olen yksin tullut siihen tulokseen, että kyllä vika on erityisesti koko hallituksen. Ministerille pitää tässä asiassa antaa synninpäästö ja tunnustus siitä, että hän kuitenkin tämän asian eteen on jotakin yrittänyt tehdä, mutta hallitus on kylmä ja kolkko tälle asialle.

Yleiskeskustelu päättyy.