Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta on leikattu paljon ja pitkään. Opetustoimen valtionosuusindeksejä ja yksikköhintoja koskevien väliaikaisina toteutettujen säästöjen muuttaminen pysyviksi on kestämätön ratkaisu hallinnonalan nykytila huomioon ottaen. Resurssipula uhkaa opetuksen laatua kaikilla oppiasteilla.

Toimivan koulutusjärjestelmän on tarkoitus tuottaa osaavaa työvoimaa talouden moottoriksi, tarjota riittävä yleissivistys sekä ohjata nuoria oikeille raiteille opintojen ja työuran osalta. Toisen asteen koulutuksen merkitystä maamme tulevaisuudelle ei voi kyllin korostaa. Myös koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta oppilaitosten riittävät resurssit ovat keskiössä. Lisäksi koulutuksen alueellinen saavutettavuus vaarantuu ylimitoitettujen säästöjen seurauksena. Hallitusohjelman tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä on ristiriidassa kyseisten säästöjen kanssa.

Toisen asteen koulutuksen merkitys on suuri, kun ajatellaan nuorten tulevaisuutta ja maamme näkymiä vuonna 2020 ja siitä eteenpäin. Tulevaisuuden taloudellinen menestys nojaa osaavaan työvoimaan. Osaavaa työvoimaa saamme tarjoa-malla suomalaisille nuorille laadukasta koulutusta. Verrattain pienten säästöjen takia ei ole järkevää tinkiä tulevaisuudesta. Investointi koulutukseen kannattaa.

Koulutuksen merkitys vaikuttaisi olevan myös kokoomuksen tiedossa näin vaalien alla. On kuitenkin varsin ristiriitaista, että päähallituspuolue, joka puheidensa perusteella arvostaa koulutusta, on siitä ollut leikkaamassa koko kuluneen vaalikauden ajan. SDP on ollut mukana opetukseen kohdistuvissa leikkauksissa. Tulee myös mieleen se, eikö hallitus arvosta suomalaista koulutusta riittävästi. Sitä vastoin yhteisiä verovaroja kyllä riittää kanavoitavaksi esimerkiksi Kreikkaan — kansan asialla, mutta ei Suomen kansan.

Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat lyhytnäköisiä. Säästetään euro nyt, maksetaan 5 euroa kymmenen vuoden kuluttua ja annetaan nuortemme syrjäytyä, kun ei ole tarjota koulutusta.

Hallituksen esityksen 304 mukaiset säästöt ovat vain pieni osa kaikista hallituksen masinoimista opetukseen kohdistuneista leikkaustoimista. Harjoitetulla perusteettomalla leikkauspolitiikalla ei hallituksen vuoden 2020 tavoite ole toteutumassa. Tämä on sääli. Aikaa on kulunut paljon ja tulokset uupuvat.

Me perussuomalaiset olemme johdonmukaisesti vastustaneet koulutukseen kohdistuvia leikkauksia kuluneella vaalikaudella. Näin me teemme tämänkin esityksen kohdalla. — Kiitos.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on vertaansa vailla oleva menestystarina. Sitä on määrätietoisesti rakennettu jo 1800-luvulta lähtien, kun Snellman sanoi, että pienen kansan voimavara on koulutuksessa. Koulutusjärjestelmämme perusteita ovat olleet tasa-arvoisuus, kattavuus ja saavutettavuus. Nyt nämä kulmakivet ovat vakavasti uhattuina. Koulutuksesta on tällä vaalikaudella leikattu jo lähes 2 miljardia. Samanaikaisesti hallitusohjelmassa puhutaan kunnianhimoisesti, että Suomi on osaavin kansakunta vuonna 2020. Tuntuu kuin rahat ja sanat eläisivät täysin kohtaamatta toisiaan. On toki selvää, että tänä aikana eri hallinnonalat joutuvat leikkausten kohteeksi, mutta tällainen leikkaus opetustoimesta ei voi toteutua ilman, että tapahtuu vaurioita, jopa peruuttamattomia vaurioita.

On ymmärrettävää, että oppositio on jättänyt vastalauseensa tähän mietintöön. Sinänsä vastalause on kriittinen, mutta oppositio on jättänyt hylkäysehdotukset sisältävät vastalauseensa. Nyt kysytään erityisesti hallituspuolueiden edustajilta ryhtiä ja rohkeutta. Tämä esitys tulee hylätä. Sillä on kauaskantoiset kielteiset seuraukset. Vaikutuksia ei ole edes vielä uskallettu arvioida.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Toisen asteen koulutuksen rakenne- ja rahoitusuudistuksesta väitettiin saatavan 260 miljoonan euron säästöt hallintoa keskittämällä. Tosiasiassa tilanne on se, että hallintoa rukkaamalla säästyy vain pieni murto-osa tavoitelluista säästöistä. Kyse on siis aivan puhtaasta retoriikasta, jolla pyritään peittämään se tosiasia, että noin joka kolmas lukio tai ammatillinen oppilaitos joudutaan säästöjen vuoksi lakkauttamaan, ja kun näin käy, silloin lähtevät myös pätevät yläasteiden opettajat.

Toisen asteen rakenne- ja rahoitusuudistus on erittäin heikko ja byrokraattinen esitys, jossa avoimia kysymyksiä on paljon enemmän kuin selkeitä vastauksia. Koko uudistuksesta puuttuu visio, eikä vaikuttavuusarvioita ole tehty. Ja kuitenkin kyseessä on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteita ravisteleva uudistus, jonka valmisteluun olisi pitänyt paneutua paljon paljon vakavammin.

Uusi rahoitusmalli on kaiken lisäksi liian tulosperusteinen. Tutkinnoista palkitaan oppilaitoksia peräti neljään kertaan. Malli tulee lisäämään epävarmuutta ja vähentämään ennakoitavuutta rahoituspohjan pitävyydestä, kun oppilaitosten budjetteja lasketaan ja laaditaan. Miten voidaan vaatia pelkästään tuloksia ja suorittamista, kun kyseessä ovat 16—18-vuotiaat lapset ja nuoret, sitäkin voi hyvällä syyllä kysyä.

Nuorten tasavertainen kohtelu ei tule toteutumaan, kun he joutuvat muuttamaan pois kotoa opiskelupaikan perässä. Kun kontaktiopetuksen määrää vähennetään ja samalla nuorilta lähtee perheiden tuki opiskeluissaan, on tietenkin vaarana syrjäytymisen lisääntyminen. Oppimistulokset ovat esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa monin paikoin erittäin paljon huonommat kuin aikaisemmin, kertovat sidosryhmien ihmiset tuolla Opetushallituksen johtokunnassa. Esimerkiksi matematiikkaa ja äidinkieltä ei enää oikein osata. Köyhyyskokemuksia ja elinoloja tutkineen Lea Lemetyisen mukaan osa nuorista ei ole voinut mennä lukioon, koska oppikirjat ovat liian kalliita. Tämäkin on aika mielenkiintoinen tieto.

Eli suomalainen koulutus on pantu liian koville. Hyvinvointimme kivijalasta on tällä vaalikaudella leikattu yhteensä noin 1,7 miljardia euroa ja toisen asteen koulutukseen on kohdistettu noin 500 miljoonan euron säästöt. Ei ole todellakaan mikään ihme, että keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto yhdessä ovat jättäneet vastalauseen tästä puheena olevasta lakiesityksestä.

Toisen asteen koulutuksesta on siis leikattu yksinkertaisesti aivan liikaa. Hallituksen esitystä, jossa lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräisiin yksikköhintoihin kohdistetut, väliaikaisiksi tarkoitetut säästöt muutettaisiin pysyviksi, ja tätä koko tilannetta on tarkasteltava osana toisen asteen koulutukseen kohdistuneiden leikkausten kokonaisuutta. Tuosta esityksestä aiheutuva laskennallinen säästö olisi lukiokoulutukselle 107,3 miljoonaa euroa, ammatilliselle peruskoulutukselle 117,1 miljoonaa euroa ja taiteen perusopetukselle 3,7 miljoonaa euroa. Tämähän tarkoittaisi satojen eurojen säästöä jokaisen toisen asteen koulutuksen tutkinnon kohdalla. Ja kuten tuossa sanoin, hallitus ei todellakaan ole tehnyt riittävää selvitystä toisen asteen koulutuksissa käynnissä olevien uudistusten kokonaisvaikutuksista. Tällä kaudella on muuten saatu aika monta kertaa kokea se, että näitä kokonaisvaikutuksia ei ole laskettu, eli eduskunta joutuu tekemään erittäin tärkeitä koulutuksen tulevaisuutta koskevia päätöksiä osittain hyvin puutteellisten tietojen varassa.

Koulutuksen järjestäjien arvioiden mukaan väliaikaisten säästöjen muuttaminen pysyviksi samanaikaisesti muiden toisen asteen koulutuksen leikkausten kanssa uhkaisi merkittävällä tavalla koulutuksen järjestämisen mahdollisuuksia. Vastalauseessamme todetaankin myös, että koulutuksen tasa-arvo on vakavasti uhattuna, kun oppilaitosten tulevaisuus on vaakalaudalla. Tulemme esittämään myöhemmin hylkyä koko tälle laille.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Koulutuksen saavutettavuus, saatavuus, laatu ja koko kansakuntamme sivistys ovat kokeneet kovia tämän vaalikauden aikana. Leikkauksia koulutukseen on tehty lähes 2 miljardia euroa. Nämä ovat pahasti heikentäneet meidän koulutuksen laatua kaikilla koulutuksen asteilla.

Nyt hallitus on tätä esittänyt ja sivistysvaliokunta sen myöskin hyväksynyt: nämä väliaikaisesti toteutetut säästöt aiotaan nyt tehdä pysyviksi. Perustuslakivaliokunta ja myös itse sivistysvaliokunta ovat antaneet sellaista palautetta tämän lain valmistelusta ja vaikutusten arvioinnista, että näitä on heikosti arvioitu. Miten koulutuksen oikeastaan kaikki nämä 2 miljardin euron säästöt vaikuttavat meidän lapsiimme, opiskelijoihimme ja myöskin ammatilliseen osaamiseemme? Kun meillä on visio ja tavoite siitä, että Suomesta tehdään maailman osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä, näillä leikkauksilla sitä ei kyllä saavuteta.

Me tarvitsemme kaikki eurot niin valtiolta kuin kunniltakin tähän koulutuksen järjestämiseen, ja minua ihmetyttää myöskin se, että hallitus tai myöskään valiokunta ei pysty osoittamaan, miten nämä säästöt toteutetaan lukiokoulutuksessa, ammatillisessa peruskoulutuksessa ja taiteen perusopetuksessa. On selvää, että kunnat eivät aivan varmasti pysty eivätkä kykene kompensoimaan näitä valtion leikkauksia omilla rahoillaan siellä paikallisesti. Nämä siis jäävät pysyviksi, ja nyt toteutus nakataan kunnille ja näille oppilaitoksille ja koulutuksen järjestäjille. Pidän sitä vastuuttomana politiikkana.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessähän ehdotetaan, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle päätetyt opetustoimen valtionosuusindeksiä ja yksikköhintaa koskevat väliaikaisena toteutetut säästöt muutetaan pysyviksi. Lakiin lisätään uusi pykälä, jossa säädetään lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen keskimääräiseen yksikköhintaan tehtävästä vähennyksestä, ja asia koskee myös ammatillista lisäkoulutusta, siinä säästö toteutettaisiin muuttamalla väliaikaisena käytetty yksikköhintakerroin pysyväksi.

No, mitä tämä sitten tarkoittaa? Koulutuksesta tehtävät säästöt ovat aina ongelmallisia. Tämän päätöksen taustalla on valtava ja vakava huoli valtiontalouden tilasta. On pidettävä osaamistaso korkealla mutta kulut minimissä. Miten tämä tehdään? Siihen ei ehkä ole oikeita ratkaisuja olemassakaan, ainakin välillä tuntuu siltä.

Esitys on tulossa voimaan ensi vuoden alusta. Tässä on erittäin tärkeää tuoda esille, ettei esitys tarkoita kokonaan uusia säästöjä vuoteen 2015 verrattuna vaan lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja taiteen perusopetuksen osalta esitys sisältää nimenomaisen takuun siitä, että keskimääräinen yksikköhinta on kuitenkin vähintään vuoden 2015 tasolla. Tällä estetään se, että säästöt kertautuisivat vuosittain toteutuneiden kustannusten perusteella tarkistetuissa ja lasketuissa keskimääräisissä yksikköhinnoissa.

Sivistysvaliokunnan arvion mukaan tehtävät säästöt ovat talouden tasapainottamisen kannalta hallituksen yhteisen toimintalinjan mukaiset mutta koulutuspoliittisesti jokseenkin ongelmallisia. Siksi valiokunta on korostanut säästöpäätösten vaikutusten arviointia ja seurantaa, ja tähän ajatukseen on helppo yhtyä. Mikäli säästöt alkavat kasvattamaan kulua toisaalla, on varmasti otettava mietintämyssy käteen. Päätöksiä on voitava arvioida uudelleen uuden tiedon valossa ja ajassa.

Arvoisa puhemies! Nyt saatujen selvitysten perusteella näiden kanssa on nyt kuitenkin edettävä mutta valiokunnan asettamin reunaehdoin, eli tehtyjen päätösten vaikutuksia seurataan ja arvioidaan. Täällä salissa on kuulunut kovasti kritiikkiä tämän esityksen suhteen ja varsinkin muun muassa oppositiosta keskustan edustajien toimesta. Samalla voisin tässä sanoa heillekin, kun he ovat aikomassa toteuttaa ohjelmansa mukaan 2 miljardin euron mukaiset säästöt seuraavalla hallituskaudella, että siinä ei toinen aste eikä mikään mukaan aste riitä säästöjen kohteeksi vaan koulutuksesta leikattuna se tarkoittaisi jopa 30 000 henkilötyövuoden leikkausta. Eli näin siis ensi kaudella. — Kiitos.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Nythän näyttää siltä, että hallitusohjelmassa on virhe. Hallitusohjelmassa lukee, että suomalaiset ovat maailman osaavin kansa vuonna 2020. Jos me nyt katsomme, mitä me tiedämme: me olemme leikanneet tällä hallituskaudella 1,7 miljardia ja samaan aikaan tehneet isoja rakenteellisia uudistuksia. Muodostuu semmoinen kokonaisuus, jossa kukaan ei pysty arvioimaan näitten tehtyjen ratkaisujen vaikutusta kokonaisuuteen. Hallitusohjelmassa pitäisi oikeastaan lukea, että suomalaisten osaaminen romahtaa vuoteen 2020 mennessä.

Suurin ongelma tässä lukujen lisäksi on todella se, että valiokunnalla ei ole ollut mahdollisuutta saada semmoisia tietoja — niitä ei ole saatavilla — joilla me voisimme analysoida, mikä on näitten kaikkien ratkaisujen kokonaisvaikutus koulutuksen laatuun ja saatavuuteen, ja tässä tilanteessa esitetty väliaikaisten säästöjen muuttaminen pysyviksi on hyvin harkitsematonta ja lyhytnäköistä.

Kyllä me pelaamme aikamoista uhkapeliä, kun me kestävyysvajeen nimissä leikkaamme näin massiivisesti koulutuksesta, joka on meidän hyvinvointimme kulmakivi. Pahimmillaanhan me nakerramme sitä pohjaa ja osaamista, jonka tulisi kantaa meitä tulevaisuudessa, jonka pitäisi rakentaa Suomesta tulevaisuudessa yhteiskunta, jossa me selviämme meidän kestävyysvajeestamme ja muista. Nyt heikentämällä opetuksen laatua, osaamisen tasoa, heikentämällä opetuksen saatavuutta me nakerramme sitä pohjaa, jolle meidän hyvinvointimme tulisi jatkossa rakentua.

Huoli valtiontaloudesta on taustalla, mutta koulutuksessa ei voida tehdä vain euromääräisiä leikkauksia, vaan ne leikkaukset täytyy tehdä tarkalla analyysillä siitä, miten ne vaikuttavat koulutuksen sisältöön. Kunnat eivät missään nimessä tule pystymään kompensoimaan näitä leikkauksia, kun tiedetään, että myös kunnat ovat joutuneet osallistumaan säästötalkoisiin, jotka sinänsä ovat aivan todelliset.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys tulee ehdottomasti hylätä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lakiesityksen hyväksyminen on erittäin vaikeaa varmasti meille kaikille. Tästä syystä totean jo heti alkuun, että tämän lainsäädännön vaikuttavuutta tulee seurata tarkoin seuraavalla hallituskaudella ja mahdollisesti sitten lähteä tekemään tarkennettuja esityksiä, jotta se kaikkein tärkein, elikkä opetuksen laadun turvaaminen tasa-arvoisesti kaikille, turvataan.

Ei ole varmaan tarpeen toistaa, että talous on heikossa tilassa ja että rakenteelliset toimet ja sopeutustoimet eri hallinnonaloilla ovat välttämättömiä. Tällä esityksellä siis muutetaan aiemmin väliaikaisina toteutetut toisen asteen opetuksen indeksi- ja yksikköhintasäästöt pysyviksi. Esityksen taustalla on hallituksen vakava huoli valtiontalouden tilasta.

Kun jokaiselta hallinnonalalta on haettu satojen miljoonien säästöjä, niin se valitettavasti näkyy myös opetuksessa. Sivistysvaliokunta on tehnyt tästä vaikeasta esityksestä mietinnön, jonka esittämiin huolenaiheisiin ja huomautuksiin on helppo yhtyä. Aluksi on todettava, että lukion, ammatillisen peruskoulutuksen sekä taiteen perusopetuksen osalta yksikköhinta pysyy kuitenkin vähintään tämän vuoden tasossa. Tämä on tärkeä linjaus. Sen sijaan nyt esitetty säästö yhdistettynä jo aiemmin tehtyihin säästöihin on koulutuspolitiikan näkökulmasta vaikea. Valiokunnan mietinnössä viitataan aiemmin väliaikaisen säästön yhteydessä annettuun mietintöön sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Silloin todettiin, että selkokielisen, konkreettisen vaikutusarvion puuttuessa on vaikea arvioida, miten säästöt käytännössä vaikuttavat sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseen. Kuten tiedämme, koulutukseen on kohdennettu eri tavoin ja eri aikoina säästöjä siten, että kokonaisuus ja säästöjen vaikutukset käytännössä ovat jääneet epäselviksi. Ainakin jos kuuntelemme koulutustoimijoiden, oppilaiden ja vanhempien kritiikkiä ja huolia, niin voi päätellä, että säästöt näkyvät ja ne näkyvät hyvin eri tavoin kunnasta, oppilaitoksesta ja ihmisistä riippuen.

Minulle koulutuksellinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä arvoja, ja haluan, että koulutuspolitiikkamme myös takaa nuorille aidosti yhtäläiset ja tosiasialliset mahdollisuudet saada koulutusta. Onkin helppo yhtyä tähän valiokunnan huoleen kokonaissäästöjen vaikutuksista opetuksen ja koulutuksen saatavuuteen, laatuun ja vaikuttavuuteen. Viime kädessä ne näkyvät nuorten ihmisten osaamisessa. Jokaisen nuoren ja aina kokonaisen ikäluokan hyvä osaaminen on aivan keskeinen tekijä Suomen tulevaisuuden kasvun ja työpaikkojen näkökulmasta.

Valiokunnan lausumaesitys pitää nyt ottaa todella vakavasti ja toimia sen mukaisesti. Toisin sanoen vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen pitää arvioida kokonaisuudessaan uudelleen opetuksen ja tutkimuksen merkitys yhteiskunnalle ja sen kehitykselle. Lisäksi tulee laatia selkeä opetuksen ja tutkimuksen rahoituksen kehittämissuunnitelma, joka kytkee rahoituksen tason realistisesti opetuksen ja tutkimuksen keskeisiin tavoitteisiin. — Kiitos.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän se on alkuun rehellisesti sanottava, että tässä hallituksen esityksessä, niin kuin täällä on todettu, säästöt ovat suuruusluokaltaan merkittävän suuret, ja tästä johtuu ja seuraa se, että sivistysvaliokunnan mietintö on poikkeuksellisen kriittinen. Näin pitää olla, koska sivistysvaliokunta on asiantuntijavaliokunta, ja jollei se kanna huolta koulutuksen tasosta, laadusta, sen saavutettavuudesta, niin mikä elin, instituutio, sitten Suomessa tekee? Sen takia minusta tätä sivistysvaliokunnan mietintöä kannattaa lukea tarkasti.

Lainaan sieltä kohdan: "Sivistysvaliokunta uudistaa käsiteltävänä olevan esityksen osalta vakavan kritiikkinsä säästöpäätösten vaikutusarvioiden täsmentymättömyydestä. Sivistysvaliokunta pitää erityisesti opetuksen ja koulutuksen saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden kannalta erittäin huolestuttavana niitä ylisuuria, kumuloituvia kokonaissäästöjä, joiden kohteeksi opetus ja tutkimus on vuodesta 2012 asti asetettu ja asetetaan edelleen."

Tästä nyt sitten sivistysvaliokunta on tehnyt minun mielestäni oikean johtopäätöksen. Koska nämä säästöt kuitenkin suuruusluokaltaan ovat isot ja niitten vaikutukset ovat ennalta arvaamattomia vielä — se on rehellisesti todettava — me olemme halunneet pontena edellyttää, että tuleva hallitus arvioi kokonaisuudessaan opetuksen ja tutkimuksen merkityksen ja suhteuttaa nämä säästöt ja rahoitustason opetuksen ja tutkimuksen keskeisiin tavoiteasetteluihin.

Mutta jotta tässä nyt ei sitten lähdettäisi liikaa tuhkaa ravistelemaan, niin on myöskin todettava se, että hallitus on myöskin tehnyt merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen:

Osana nuorten yhteiskuntatakuuta, sen sisällä, on tämä nuorten koulutustakuu. On kohdennettu lisää nuorten aloituspaikkoihin, oppisopimuskoulutukseen suuruusluokkaa lähes 30 miljoonaa euroa joka vuosi hallituksen toiminnan aikana. Sen vuoksi se ei pitänyt nyt paikkaansa, mitä, edustaja Elomaa, täällä puheenvuorossanne sanoitte, kun totesitte, että nämä säästöt ovat johdattamassa nuorten syrjäytymiseen ja siihen, että eivät saa koulutusta. Päinvastoin, hallituksen tekemillä päätöksillä osana koulutustakuuta jokainen nuori pääsee koulutukseen ja on varattu koulutuspaikka peruskoulun jälkeen. Meillä useimmilla on tietoja omista kunnistamme ja näin, ja näin on tapahtunut, niin ettei minusta nyt kannata, kun tässä on ihan riittävästi näitä tummia värejä muutenkin, maalata semmoisilla väreillä, jotka eivät nyt tähän yhteyteen kuulu tai sovi. Koulutustakuu on toiminut.

No sitten on tämä nuorten aikuisten osaamisohjelma. Joka vuodelle on osoitettu 60 miljoonaa euroa, jotta ne alle 30-vuotiaat nuoret, joilla ei ole ammattitutkintoa, sen saavat. Lähes 10 000 nuorta on sen piirissä.

Niin allekirjoittaneella kuin ministeri Kiurullakin on ollut mahdollisuus osoittaa peruskouluun ryhmäkokojen pienentämiseksi historiallisen suuria rahasummia. Omalta kohdaltani muistan, että se vuonna 2012 oli 83 miljoonaa euroa, millä nimenomaan on pidetty huolta meidän peruskoulusta, joka on meidän sivistyksen ja kansakunnan ikään kuin kivijalka.

Mutta tällä sanomisellani en halua vetää siltä kritiikiltä mattoa alta, että nyt näitten säästöjen kokonaissuuruusluokka on kohtuuttoman iso (Puhemies koputtaa) ja sen takia ikään kuin tämän asian seuranta ja arviointi jatkossa on aivan välttämätöntä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafsson katsoo nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista aivan liian vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Toki kysymyksessä on hieno, kunnianhimoinen tavoite, mutta tulokset ovat siihen nähden valitettavan laihoja, ja ennen kaikkea alueelliset erot nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisessa ovat liian suuria. Jossakin päin Suomea, esimerkiksi Pohjois-Savossa, on onnistuttu kohtuullisen hyvin, mutta jossakin toisaalla taas ei. Eikä riitä se, että nuorelle saadaan hetkeksi jokin työpaikka; on saatava jotakin kestävämpää. Tämmöinen hetken kestävä työpaikka tai työpajapaikka ei ole pahimmassa tapauksessa kuin het-kellinen krapularyyppy, joka ei todellisuudessa auta mitään.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafssonille: Tässä puheessa, jonka pidin, ei ollut ylimitoitettu mitään. Asiat ovat aivan niin kuin puheessa oli. Nimittäin järjestämislupaa pitää jokaisen lukion, ammattikoulun hakea. Jos sitä ei myönnetä, niin kuin todennäköisesti joittenkin kohdalla käy, se tarkoittaa sitä, että lukioita joudutaan sulkemaan, ammattikoulujakin. Nuorille tulee pidemmät koulumatkat. 16-vuotias joutuu jopa asumaan muualla kuin kotona. Jos ei osa näistä sitten syrjäydy tämän vuoksi, että sieltä kotoa käsin ei voida koulua käydä ja tulee muita probleemoja, kun täytyy asua pois kotoa, niin ihme on. Joten se, ettei tulisi syrjäytymistä, ei pidä paikkaansa. Tämä on vakava paikka. Nämä massiiviset leikkaukset, mitä nyt on jo tehty ja mitä tehdään ja tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti tekemään, romuttavat meidän arvostetun koulutusjärjestelmämme kokonaan.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafsson piti hyvän puheen. Puhuitte paljon asiaa, ja minä arvostan kyllä sitä rehellisyyttä, että hallituspuoluelainen ihan aidosti myös näkee ne ongelmakohdat, mitä tässä on. Onkin merkille pantavaa, että demarit ovat täällä yksin puolustamassa hallituksen ratkaisuja, kun pääministeripuolue kokoomuksesta, josta on myös valiokuntamme puheenjohtaja — olen sivistysvaliokunnassa — täällä ei ole yhtään kokoomuslaista paikalla. Haluan osoittaa arvostukseni Gustafssonille.

Mutta tavallaan Gustafssonin puheenvuorosta kävi ilmi juuri se, mikä on tämä ongelma. Suurin osa niistä lisäpanostuksista, mitä luettelitte, ovat sisältäneet aiemmin leikkauksen, eli tämä hallituksen tapa sitten kompensoida leikkauksia myöhemmin lisärahalla vaikuttaa osaltaan just siihen, että esimerkiksi koulutuksen saralla on hyvin vaikeaa tehdä pitkäjänteistä koulutuspolitiikkaa. Ja se itsessään vaikeuttaa sitä, että näihin sopeutustoimiin pystyttäisiin koulutuksen tekijöiden puolelta valmistautumaan ja että niitä pystyt-täisiin toteuttamaan niin, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa itse koulutuksen laadulle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin arvostan sitä, että edustaja Gustafsson käsitteli tätä asiaa myös siitä näkökulmasta, mitä nämä suuret leikkaukset nyt mahdollisesti tulevat aiheuttamaan. Minä arvostan sitä, että ollaan rehellisiä.

Mutta minä sanoisin tästä nuorisotakuusta: Viimeksi VATTin selvityksessä kävi kyllä ihan kiistattomasti jälleen ilmi, että tämä nuorisotakuu — siihen panostetuista resursseista huolimatta — ei ole kyllä oikein onnistunut. Ja missä se on onnistunut kaikkein huonoimmin? Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten kohdalla. He eivät saa tänä päivänä ihan oikeasti apua, neuvontaa, heitä ei kuulla, heitä ei kuunnella. He ikään kuin jäävät kokonaan lillumaan tämän palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Jos ajatellaan, mitä nämä nuoret tarvitsevat, niin he eivät voi lähteä seisovilta jaloilta esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen, vaan he tarvitsevat räätälöityjä malleja, jotta he saisivat elämänhallintansa kuntoon, jotta heille löytyisi sitten se opinpolku, kun he ovat saaneet voimavaroja takaisin. Meillä on tosi paljon nuoria, jotka eivät todella hyödy tästä meidän palvelujärjestelmästämme. Näistä nuorista — joita on paljon — minä olen erittäin huolissani, ja nuorisotakuu ei ole heitä auttanut.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minun puheeni painopiste ei ollut tässä nuorisotakuussa kokonaisuudessaan, vaan sen osana on koulutustakuu, jonka nostin esille, ja totesin, että tältä osin edustaja Elomaan puhe ei nyt ollut ihan kohdallaan. Ja nyt kun käytitte vastauspuheenvuoron, niin selvisikin se, että te itse asiassa puhuitte tulevaisuudesta, kun oppilaitosten järjestämislupia ollaan uusimassa. Ikään kuin spekuloitte sillä, että silloin sitten tapahtuu tätä syrjäytymistä.

En nyt haluaisi korostaa sitä, mutta ministerinä ollessani poistin työhuoneestani yhden taulun. Laitoin sinne ison Suomen kartan ja Pohjois- ja Itä-Suomeen erivärisillä nuppineuloilla jokaisen lukion ja ammatillisen oppilaitoksen ajatellen juuri niin, että tämän saatavuuden näkökulmasta tehtävät rahoitusuudistukset turvaavat nuorille tämän saatavuuden ja oppilaitoksen riittävän läheltä. Ja nyt ministeri Kiuru on valmistelemassa esitystä niin, että tämä "pienten lukioitten lisä" kuitenkin jollakin tavalla säilyy, jotta turvataan tämä oppilaitosverkko niin, (Puhemies koputtaa) ettei 10 000 nuoren tarvitse muuttaa kotoaan pois.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä katson, että pienen kansakunnan ja erityisesti Suomen etu on ollut se, että meillä on ollut erinomaisen hyvä peruskoulu ja kaikki, jotka ovat koulutusta halunneet, ovat sitä tähän saakka saaneet. Tuosta hallitusohjelmaneuvottelusta ilmeisesti ainoa, mikä nyt elää tässä päivässä yhä edelleen tiukasti, on tämä, että Suomi on osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä eli viiden vuoden kuluttua. Minä olen kyllä sitä mieltä, että näillä toimenpiteillä, mitä me olemme tässä nyt tehneet ja olemme tekemässä, tämä asia ei kylläkään toteudu.

Koulutuksesta on jo aikaisemmin leikattu. Minä olen kyllä sitä mieltä, että nämä tulokset, mitä tutkimuksissa on saatu koulutuksesta esimerkiksi kansainvälisissä mittauksissa, ovat heikentyneet ja koulujen väliset erot ovat suurentuneet. Ja nyt kun nämä leikkaukset tässä ovat suunnittelussa ja lakiesityksenä, niin tämä tilanne uhkaa entisestään heikentyä. Erityisesti keskiaste- ja lukiokoulutuksen saatavuutta nämä vähentävät.

Se, mikä minua aivan erityisesti harmittaa, on se, että myös taiteen perusopetukseen on suunniteltu leikkauksia. Kuitenkin kaikki selvitykset tukevat sitä, että taiteen perusopetuksella on aivan erinomaisen suuri merkitys, että sitä pitäisi itse asiassa päinvastoin lisätä.

Lukioilla on maaseudulla sitä paitsi aivan erityisen suuri merkitys. Monen pienen kunnan elinvoima on kiinni hyvistä peruspalveluista, joihin myös lukiot kuuluvat. Lukioitten lopettaminen aiheuttaa myös ongelmia järjestää peruskoulun opetusta. Selvitysten mukaan 400 oppilaan lukio on kai taloudellisesti kaikkein paras. Eli jos siitä mennään suurempiin, esimerkiksi 1 000 oppilaan lukioihin, tämä yksikköhinta ei enää kovin paljon alene. Kaiken kaikkiaan peruskoulunsa päättäville nuorille pitäisi tarjota tasavertainen mahdollisuus toisen asteen koulutukseen sellaisella oppilaitosverkostolla, ettei alle 18-vuotiaitten tarvitse lähteä kotoa.

Näistä syistä me emme tätä lakiesitystä voi hyväksyä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa mietinnössään, että näiden leikkausten taustalla on huoli valtiontalouden tilasta. Valiokunta ymmärtää mietintötekstissä leikkauksia valtiontalouden tasapainottamisen näkövinkkelistä mutta pitää näin massiivisia leikkauksia ongelmallisina koulutuspoliittisten tavoitteiden vinkkelistä. Tämä kaikki on varmasti totta. Mutta minä väitän, että tämä ei ole koko totuus. Kysymys ei ole vain koulutuspoliittisesti liian suurista, ongelmallisista leikkauksista, eikä kysymys ole edes siitä, että tällä vaarannetaan ylevä tavoite olla maailman osaavin kansakunta 2020. Minä väitän, että opetukseen tehdyt näin suuret leikkaukset vaarantavat myöskin julkisen talouden ja valtiontalouden tasapainottamispyrkimykset pitkällä aikavälillä. (Silvia Modig: Kyllä!)

Me voimme katsoa julkista velkaa ja valtionvelkaa miljardeina, kymmeninä miljardeina, mutta meidän pitäisi nähdä se myöskin niin sanottuna hyvinvointivelkana. Ja hyvinvointivelkaa syntyy opetuksen, sivistyksen, tutkimuksen saralla koko ajan, jos laiminlyödään vuosittaisia, jatkuvia panostuksia sivistykseen, opetukseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Laiminlyömällä näitä panostuksia, tekemällä näistä leikkauksia me itse asiassa heikennämme julkisen talouden pitkän aikavälin näkymiä, heikennämme velanmaksukykyämme ja velkakestävyyttämme pitkällä aikavälillä. Satsaukset näihin luovat kansakunnasta sellaisen voimatekijän, joka selviää kyllä isommistakin miljardimääräisistä veloista, mutta kansakunta, joka laiminlyö osaamisen, tutkimuksen, koulutuksen, ei selviä pienemmästäkään miljardivelasta tulevaisuudessa. Sen vuoksi nämä on katsottava pitkällä aikavälillä julkisen talouden ja valtiontalouden tasapainottamisen näkövinkkelistä, sen lisäksi, että on välttämätöntä tarkastella niitä koulutuspoliittisen tarkoituksenmukaisuuden näkövinkkelistä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Pidämme suomalaista koulutusjärjestelmää edelleen maailman huippuna, mutta kun tätä lakiesitystä seuraa — vaikka en ole valiokunnassa ollutkaan — niin kyllä täältä puuttuu se yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus, mistä täällä eduskunnassakin on käyty keskustelua. Ja kun säästöt ovat näin mittavia, niin tämä ei voi kohdistua yksistään hallintoon. Kun puhutaan, että tuleva hallitus näitä arviointeja sitten fundeeraa, niin kyllähän jokainen tietää, mitä tämä tarkoittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että näitä harvennuksia tulee lukioissa ja ammatillisissa koulutuskeskuksissa.

Yhteen asiaan haluaisin puuttua. Tässä keskustelussa on unohdettu lapsi, joka on alle 18-vuotias. Tiedämme, että tänäkin keväänä monet ajattelevat, että mihin kouluun menisi. Varsinkin, kun on kysymys pojista, niin monet 15—16-vuotiaat lapset eivät ole niin kypsiä ja he eivät ole niin vahvoja, että voisivat irtautua kodistaan ja lähteä asumaan itsenäisesti. Ymmärrän, että tuollainen 20 kilometrin koulumatka on hyvä, mutta kun ajatellaan maaseutua, on se sitten Pirkanmaa tai joku muu, niin siellä sitten nämä koulumatkat tulevat hyvin pitkiksi, niin että ei enää voi päivittäin olla kotona vaan pitää asua muualla.

Sitten kun monet lapset kokevat tämän turvattomana, että heidän pitäisi lähteä kodista, niin hehän jäävät sinne kotiin, ja kyllä tästä, ymmärtäisin, tulee syrjäytyneitä, eivätkä he saa yhdenvertaisesti opetusta, vaikka sitä me varmaan kaikki täällä haluamme. Uskon, että kukaan ei näitä leikkauksia haluaisi tehdä, mutta minä puhun näin ihan lapsen kannalta, mitenkä se vaikuttaa nyt lapseen, jolleka pitäisi turvata mahdollisuus hyvän elämän alkuun.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Saattaapi olla jopa niin, että suomalaiset ovat maailman osaavin kansa. Kysymys on varmasti mittareista, millä sitä mitataan, mutta oma käsitykseni on, että olemme ainakin palkintosijoilla. Se johtuu siitä, että Suomessa on pitkään vallinnut kaikille kansalaisille varsin laadukas koulujärjestelmä: kaikille on tarjottu vapaa opiskelumahdollisuus niin pitkälle kuin tahdot ja motivaatio riittää, aina tohtorin tutkintoon saakka. Suomessa kaiken lisäksi koulunkäyntiin on sotavuosien jälkeen sisältynyt ateriointimahdollisuus valtion varoin, joka tällä hetkellä ei vallitse esimerkiksi Norjassa, joka sentään nauttii kaasu- ja öljykenttien tuotosta. Myös Pisa-tutkimuksissa, jotka mittaavat tiettyjä osa-alueita, suomalaiset lapset ovat merkittävän hyvin pärjänneet, mikä johtuu siitä, että meillä keskimääräisestä poikkeavia tapauksia on varsin vähän, meillä on tasalaatuisia oppimistuloksia.

Sitten ehkä voisi sanoa, että kun kansakoulussa monet minun ikäiseni varmaan pakotettiin opettelemaan, mitkä ovat eri vesireittien nimet, niin siitä nyt ei ole sanottavasti myöhemminkään ollut hyötyä, ja voi olla, ettei niillä ole enää edes taloudellista käyttöarvoa. Sen sijaan tietyissä asioissa on syytäkin ehkä olla huolella miettimässä, mitä tulevaisuuden ihminen tarvitsee elämänsä matkan varrella. Aika monet ovat sitä mieltä, että tällainen tietoa, taitoa, huolellisuutta painottava opetusohjelma ei ehkä ole sitä, mikä olisi parasta mahdollista matkaan otettavaa elämän tielle.

On esitetty, että oma-aloitteisuus, joka ei teollisessa organisaatiossa ole ehkä aivan päällimmäisiä tavoitteita, olisi se, jota pitäisi korostaa. Yhä suurempi osa työtehtävistä on sellaisia, joissa itse on oma esimiehensä ja joutuu ratkaisemaan aika lailla luovasti erilaisia ongelmatilanteita, jos niitä tulee eteen. Toisin sanoen myös luovuuden, jota voi opiskella aika lailla, olisi syytä olla opetusohjelmissa, ainakin eri aineissa, vähintäänkin luonnontieteissä, sisäänrakennettuna.

Suomessa ei pidetä myöskään kunnianhimoisuutta kovin positiivisena asiana, ellei ole kilpaurheilija, hiihtäjä tai tämäntapainen, mutta kyllä maailman globalisoitumisen myötä me kaikki olemme samoilla työmarkkinoilla tai ainakin Euroopan tasoisilla työmarkkinoilla kilpailemassa samoista työtehtävistä. Se, joka asettaa päämäärän, useimmiten tekee systeemin, jolla siihen pyrkii. Päämäärähakuisuus, tavoitteellisuus, on mielestäni se, mikä myös pitäisi saada elämän matkalle mukaan.

Kun olemme laumaihmisinä toistemme kanssa tekemisissä, sosiaaliset taidot ovat usein ne, jotka sitten viime kädessä ratkaisevat, voiko joku henkilö edetä vaativimpiin esimiestehtäviin. Ihmisten kyky ratkaista ihmisten välisiä ongelmia ei ole mitenkään itsestäänselvä, mutta sitäkin toki voi vaivatta, jos haluaa, opiskella.

Me olemme kaikki käyneet koulua ja panneet merkille, että eri opettajien oppilaiden suoritustasossa on eroa, ja varsinkin silloin, jos omalla luokalla opettaja vaihtuu, havaitsemme heti, että opettaja on se, jossa variaatiota on kaikista eniten. Ei koulun seinät, ei koulun ruoka muutu silloin, jos opettaja vaihtuu, mutta opetustulokset voivat olla dramaattisesti erilaisia. Myös syrjäseudulla opiskelu voi olla tehokasta. Pienessä luokassa se voi olla tehotonta tai tehokasta, mutta opettaja on se, joka eniten voi vaikuttaa oppimistuloksiin.

Suomessa opettajan tehtävä on arvostettu. En oikeastaan tiedä mitään maata, jossa opettaja nauttisi yhtä suurta arvostusta. Muutama kymmenen vuotta sitten häntä pidettiin monesti vielä paikkakunnan ehdottomana henkisenä johtajana, koska hän osallistui myös moniin vapaa-ajan rientoihin. Opettajien pedagogisten taitojen valmentaminen voisi olla se, johon jatkossa tulisi kiinnittää huomiota.

Opetusohjelmassa ehkä pitkäkestoisimpia ovat luonnontieteet, matematiikka, biologia ja tämäntapaiset, kieletkin, ne saattavat säilyä vuosisatoja samoina. Sen sijaan ehkä voisi kuvitella, että jos jostain pitää tinkiä, niin yleissivistävät aineet voisivat olla myös oppilaan omalla vastuulla. Karsintavaade on kova, mutta niin on Suomen taloudellinenkin tilanne haasteellinen.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä ei suinkaan ole vähenemässä hallituksen toimista huolimatta. Sanoin puheessani, edustaja Gustafsson, että leikkauksia on jo aikaisemmin tehty ja se on tuonut ongelmia. Hallituksen esitykset, jotka ovat valiokunnan pöydällä ja odottavat käsittelyä, ovat tuomassa lisää suuria ongelmia myös syrjäytymisessä. Valitettavasti todennäköisesti, jos ne menisivät niinään läpi, syrjäytyminen lisääntyisi. Ennaltaehkäisy ongelmien kohdalla on aina taloudellisempaa ja inhimillisempää, ja arvostan kyllä sitä, että edustaja Gustafsson on täällä paikalla, kun puhumme näistä opetusasioista.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme leikanneet todella rankasti koulutuksesta. Pienenä maana meidän tulisi tunnistaa voimavaramme, ja koulutus on yksi meidän vahvuuksistamme, joilla olisi loistavat tulevaisuudennäkymät, jos me pystymme pitämään sen edelleenkin laadukkaana ja tekemään siitä vielä laadukkaampaa. Se on meidän kivijalkamme, jota ei voi enää enempää romuttaa — metsävarat ovat tietysti toinen. Näitten vahvuuksien kartoittaminen, niitten tunnustaminen, niitten tukeminen on se, mitä meidän pitäisi tehdä.

Viimeistään alenevien, huononevien Pisa-tulosten pitäisi pistää meidän hälytyskellot soimaan, mutta mitä me teemme? Sen sijaan, että nyt vahvistaisimme ja reagoisimme näihin aleneviin oppimistuloksiin, meinaamme — tai ainakin hallitus meinaa — leikata vielä enemmän koulutuksesta. Eri puolilta maata on tullut lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat rakentaneet meidän yhteiskuntaamme, ja se on johtunut siitä, että meillä on tasa-arvoinen koulu. Meillä on ollut hyviä, loistavia opettajia aivan joka puolella Suomea, ja sen takia tämä kansakunta on menestynyt. Tälle tasa-arvoisuudelle meidän pitää rakentaa myös tulevaisuuden menestys. Se on hienoa ollut huomata, että näitä osaajia löytyy ja tulee eri puolilta Suomenmaata. Mutta erittäin huolestuttavaa tällä hetkellä on meidän osaamisvarantomme heikkeneminen. Se näkyy kielten osaamisessa, se näkyy erityisesti matematiikan ja luonnontieteen osaamisessa, ja sen sijaan, että nyt leikkaamme, nyt pitää varustaa meidän koulujärjestelmämme myöskin taloudellisilla resursseilla. Jos lukioista joudutaan leikkaamaan, niiden leikkausten tulee kohdistua sinne, missä lukioverkko on tiheä, eikä sinne, missä lukioverkko on harva.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Osaltaan koulutusjärjestelmämme rapautumisesta, osaltaan yhteiskunnan murroksesta ja myös perheiden hädästä kertoo mielestäni se, että yhä useamman lapsen ja nuoren on vaikea keskittyä oppimiseen, kelkassa pysymiseen, ja heidän on ylipäätään vaikea kokea koulu paikaksi, jonne on mukava mennä. Pisa-tulokset ovat heikentyneet, erot sekä koulujen että tyttöjen ja poikien oppimistuloksissa kasvavat, kiusaaminen on paljon suurempi ongelma kuin halutaan edes myöntää — jopa vuosia kestävä kiusaaminen paitsi traumatisoi ja heikentää entisestään oppimista myös murentaa oppilaiden itsetuntoa ja aiheuttaa erittäin paljon keskeyttämisiä, erityisesti toisella asteella.

Lukio- ja ammattikoulutusverkkoa kun nyt harvennetaan ja kun lukio lähtee sieltä pieneltä paikkakunnalta, kuten tässä puhuttiin, lähtevät myös monet pätevät yläkoulun opettajat. Matkat opinahjoihin tulevat pitenemään, ja samalla bussivuoroja karsitaan, ja sekin merkitsee lisää koulunsa kesken jättäviä aivan varmasti. Tämän ei varmaan pitänyt olla kuitenkaan hallituksen tavoitteena, ja on pakko sanoa, että kun myös vapaa sivistystyö on ajettu todella ahtaalle — kansanopistojen ja kansalaisopistojen määrä vähenee — tuo elinikäisen oppimisen idea on jäämässä kyllä haaveeksi.

Syrjäytymisriskissä eläviä nuoria on todellakin paljon, ja he tarvitsevat apua huomattavasti nykyistä aikaisemmin, jo varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa. Elämänhallinnan ja oppimisen vaikeuksissa kamppaileville nuorille on todellakin viisasta luoda räätälöityjä tukimalleja, kuten esimerkiksi Vamos-palveluissa Helsingin Diakonissalaitoksella tehdään. Kun tiedämme, kuinka valtava joukko Suomessa on nuoria, jotka kärsivät erilaisista mielenterveyden häiriöistä, oppilashuoltoa voitaisiin vahvistaa psykiatrisilla sairaanhoitajilla. Tästä on saatu erittäin hyviä tuloksia kokeilupaikkakunnilla.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi kaksi kiitosta:

Ensimmäinen edustaja Uotilalle, joka minusta tärkeällä tavalla nosti tämän pidemmän aikavälin näkökulman koskien koulutukseen ja tutkimukseen kohdistettuja säästöjä. Korostitte mielestäni aivan oikein sitä, että myöskin julkisen talouden kehittymisen kannalta on aivan ydinkysymys, että meillä on osaava kansa ja on osaavia tutkijoita, on osaavia johtajia firmoissa ja yrityksissä, ja tavallaan tätä osaamisen kierrettä pitää vahvistaa. Tämä huoli kyllä sivistysvaliokunnan mietinnöstä näkyy.

Toinen kiitos edustaja Eero Lehdelle, joka käytti mielestäni syvällisen ja viisaan puheenvuoron. En ole oikeastaan yhdestäkään asiasta eri mieltä. Nostitte hienolla tavalla esille oikeastaan näitä tulevaisuuden ja tämänkin päivän koulun tärkeitä asioita: miten tätä oma-aloitteisuutta voidaan vahvistaa, luovuutta, kunnianhimoa, sosiaalisia taitoja.

En malta olla toteamatta tästä luovuudesta sitä, että kun nyt teimme peruskouluun uuden tuntijaon, joka astuu 2016 voimaan, ja sen rinnalle on rakennettu nyt tämä opetussuunnitelma, siinä lisättiin taito- ja taideaineita. Olen henkilökohtaisesti kyllä hyvin vakuuttunut siitä, että kun emme tarkkaan tiedä, mitä se tulevaisuuden yhteiskunta ja työelämäkään 10—20 vuoden päästä on, niin tällaiset taito- ja taideaineet, jotka lisäävät luovuutta, vahvistavat ikään kuin senkaltaista itsetuntoa ja sellaista sosiaalista pääomaa, joilla myöskin sitten tässä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa pärjätään.

Ehkä vielä jatkaisin tästä, että Suomi on osaavin kansakunta 2020:

Nämähän ovat, niin kuin jokainen meistä ymmärtää, tällaisia yhteiskunnallisia visioita, joita on tärkeää ja arvokasta olla, ja kun minulla nyt on jonkunmoinen kokonaiskäsitys siitä, mitä suomalaisessa koulutuspolitiikassa sen laajalla rintamalla tapahtuu, niin siitä huolimatta, että nyt ollaan tehty mielestäni vähän liiankin isoja säästöjä — tässä yhteydessä viittaan myöskin siihen, että arvostamani puolueen puheenjohtaja Urpilainen totesi meidän puoluevaltuuston kokouksessa puolitoista vuotta sitten, että ei kaikkia hallituksen päätöksiä pidä rakastaa, ei pidä rakastaa kaikkia, ja nyt esimerkiksi näitten koulutuksen säästöjen kohdalta on tultu sille rajalle ja menty osin sen ylikin — osaava kansa -vision ja siihen liittyvän strategian elementtejähän on esimerkiksi tämä varhaiskasvatuksen kokonaisvaltainen uudistaminen: me saamme ikään kuin jo nämä pienet lapset kehittymään, kasvamaan, oppimaan. Äsken viittasin peruskoulun uudistuksiin, joita on tehty ja on tekeillä. Sitten hyvin merkittävä asia on se, että me olemme tehneet ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen merkittävän rahoitusjärjestelmäuudistuksen, jonka vaikutukset tulevat toivottavasti palvelemaan tätä kansakunnan osaamista. Siellä kannustetaan opetuksen laatuun, kansainvälistymiseen, opiskelijoilta tulevaan palautteeseen — nämä ovat kaikki sen rahoitusjärjestelmän elementtejä, jotka palkitsevat mielestäni oikeaan suuntaan. Samaten myöskin ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä on kovan kehityksen alaisena.

Ettei nyt niin kuin sitten sokeuduta liikaa näihin säästöihin — vaikka nyt keskustellaan niistä ja ymmärrän sen täysin, ja sen takia täällä haluan itsekin olla paikalla keskustelemassa — sanon, että sitten on myöskin tämä positiivinen viritys olemassa ja se tärkein työ tehdään just siellä, niin kuin edustaja Lehti totesi: sen tekevät opettajat, koulujen rehtorit, kehittäjät, koko koulun henkilökunta kaikilla tasoilla. Ja siitä pitää pitää jatkossa huoli.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehden puheenvuoron aikana sydämessäni läikähti, kun hän mainitsi nuo vesistöjen nimet. Eihän tietämisestä koskaan mitään haittaa ole. Itse asiassa, mitä laajempi sivistys meillä on, sen ymmärtäväisempiä me voimme olla, ja niin voimme suhtautua monenlaisiin elämän ilmiöihin avarakatseisesti.

Te painotitte puheenvuorossanne, että ihminen ei tarvitse pelkästään tietoa ja taitoa. Pitäisi olla oma-aloitteisuutta, luovuutta, kunnianhimoisuutta, sosiaalisia taitoja esimerkiksi. Minä olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että tämänkaltaisia asioita nimenomaan taideaineissa opetetaan tai niihin nämä nuoret perehtyvät. Ja kun me olemme hyvin erilaisia ihmisiä, hyvin erilaisia oppijoita, niin näissä aineissa, taiteen perusopetuksessa olisi mahdollisuus kohdata nuoria vähän toisenlaisessa oppimisympäristössä ja löytää nuorten vahvuuksia ja saada heidät mukaan opetukseen ja kehittämiseen. Siinä mielessä haluaisin aivan ehdottomasti pitää näitä aineita esillä ja lisätä niitä — ja sillä tavalla vielä, että ihmiset eivät joutuisi valitsemaan, eivät joutuisi valitsemaan musiikkia ja sitten valitsemaan esimerkiksi kuvataidetta pois tai sanataidetta pois, vaan että kaikkia näitä ilmaisun alueita ja aloja olisi mahdollisuus opiskella ja löytää sieltä omansa. Minä uskon, että nämä aineet myös ehkäisisivät omalta osaltaan syrjäytymistä, mistä täällä on monessa puheenvuorossa puhuttu. Tämänkaltaista koulua ja tämänkaltaisia aineita ja mahdollisuuksia minä toivoisin leikkausten sijaan.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy olla tyytyväinen tähän keskusteluun, mitä me olemme nyt käyneet. Meitä ei ole suuri joukko täällä ollut paikalla keskustelemassa, mutta meitä jokaista, ollaan sitten hallituksessa tai oppositiossa, on yhdistänyt sana "huoli". Ja se on perusteltu huoli, että mihin meidän hieno koulutusjärjestelmämme on menossa. Voidaan sanoa, että se on jopa itsetarkoituksellista, että me pidämme kiinni siitä, että meillä on myös vastaisuudessa korkeatasoinen koulujärjestelmä, joka mahdollistaa monia asioita. On ollut hienoa kuunnella puheenvuoroja täällä.

Myös arvostamani edustaja Gustafsson toi tämän huolen ja myös ne vahvuudet ja mahdollisuudet, mitä meillä kuitenkin edelleen on. Emme saa toki unohtaa sitä, että meidän koulujärjestelmämme on edelleen maailman kärkeä. Meillä on vahvuuksia. Näistä vahvuuksista on syytä pitää kiinni.

Olkoon tämä keskustelu pohjana sille hartaalle toiveelleni, että Ruotsin tie olisi myös Suomen tie. Tarkoitan tällä sitä, että viime parlamenttivaaleissa Ruotsissa koulutuskysymykset olivat keskeisesti esillä. Toivottavasti myös tulevissa eduskuntavaaleissa Suomessa koulutuskysymykset nousisivat keskiöön ja ymmärrettäisiin opetuksen, koulutuksen merkitys laaja-alaisesti — ei jostain suppeasta, esimerkiksi taloudellisesta, näkökulmasta vaan hyvin laajasta ihmisenä olemisen näkökulmasta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös omalta osaltani kiittää tätä keskustelua ja allekirjoitan tämän aivan saman analyysin tästä keskustelusta. Elikkä riippumatta siitä, olemmeko oppositiossa vai hallituksessa, me ymmärrämme sen, mikä tila on tällä hetkellä meidän yhteiskunnassamme, ja samalla on erittäin suuri huoli meidän koulutuksesta ja meidän opetuksen tasa-arvosta. Tämä keskustelu siltä osin on ollut erittäin, voisiko sanoa, rakentava ja hyvä.

Haluaisin samalla vielä muistuttaa, että vaikka me nyt teemme kipeitä ja vaikeita päätöksiä, niin samanaikaisesti meidän pitää orientoitua siihen, että me kehitämme koulutusta ja koulutuksen sisältöjä. Me emme saa tuudittautua siihen, että me lähdemme murentamaan meidän koulutusjärjestelmäämme, vaan meidän pitää aktiivisesti ottaa sellainen orientaatio, että koulutusta siitä huolimatta kehitetään ja, voisiko sanoa, jatketaan edustaja Lehden hyvän puheenvuoron viitoittamalla tiellä, elikkä että me voimme tulevaisuudessakin sanoa, että Suomessa on huippuosaamista ja huippuosaajia.

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä yhteydessä puuttua oikeastaan vielä yhteen asiaan, joka minua on huolestuttanut, ja se on erityistä tukea tarvitsevat nuoret. Me olemme puhuneet nuorisotakuusta ja siitä, mitä nuorisotakuu tarkoittaa, mutta se ei valitettavasti kohdennu erityistä tukea tarvitseviin nuoriin. Heille tarjotaan usein valmentavaa koulutusta, mutta ei tutkintoon johtavaa koulutusta, joka käytännössä tarkoittaisi sitä, että heillä olisi myös paremmat edellytykset tulevaisuudessa työllistyä. Tästä syystä toivon, että kun me kehitämme toisen asteen koulutusverkkoa ja -järjestelmää, niin samanaikaisesti me huomioisimme erityistä tukea tarvitsevat nuoret emmekä tuudittautuisi siihen, että heille voidaan tarjota vain valmentavaa koulutusta ja mahdollisesti jatkossa työpajatoimintaa tai avotoimintaa tai palkkatukea, vaan että heillä olisi myös todelliset mahdollisuudet itse ansaita ja sitä kautta huolehtia omasta elämänlaadustaan ja hyvinvoinnistaan.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Omatoimisuutta, vuorovaikutustaitoja, oppimisen omistamista — siis tarkoitan nyt tätä nuorta opiskelijaa siellä, että hän voisi kokea vaikuttavansa siihen, miten hän voi ja haluaa oppia — yhdessä tekemistä tietenkin, oppiainerajojen ylittämistä — muun muassa tätä kaikkea uusi koulu edellyttää. Sen takia ajattelen, että meidän pitäisi hyväksyä se, että se perinteinen opettaminen jäisi vähän vähemmälle ja me laajentaisimme koko tätä oppimisen käsitettä ja kehittäisimme sitä. On yksinkertaisesti jatkossa onnistuttava sytyttämään sen opiskelijan, koululaisen sisäinen oppimisen motivaatio ja intohimo oppimiseen.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä tästä tulevaisuudesta siten kuin minä olen sen hahmottanut. Ehkä yli puolet Suomen työtätekevästä kansanosasta joutuu ratkaisemaan työtehtäviä luovuuden kautta. He eivät enää ole sellaisessa tehtävässä, jossa suoritetaan joku vaihe, joka on ennalta määrätty ehdottomasti tehtäväksi tietyllä tavalla. Tulee mieleen Chaplinin Nykyaika. Sellaisia työtehtäviä ei juuri enää ole, koneet ja robotit tekevät ne. Luovuus tarkoittaa usein ongelman havaitsemisen jälkeen itsenäisesti siihen löytyvää ratkaisua. Valtaosa tilanteista on sellaisia, joissa elementit ovat olemassa, ne täytyy vain osata järjestää oikealla, uudella tavalla.

Toinen asia, mikä minua huolestuttaa, on se, että Suomessa alkaa yhä vähemmän olla niitä ihmisiä, jotka asettavat kunnianhimon oman elämänsä keskeiseksi keinoksi päästä eteenpäin. Aikaisemmassa elämässä jouduin palkkaamaan päätoimittajia, vuosien saatossa varmaan enemmän kuin 50 mutta vähemmän kuin 100. Ongelmaksi muodostui se, että alkoi olla yhä vähemmän niitä ihmisiä, jotka olivat valmiita panemaan koko kapasiteettinsa jonkun tehtävän suorittamiseen. Varsin usein kyse oli vielä sitten kaiken lisäksi naisista, joita henkisesti suosin sen takia, että heillä oli yleensä paremmat sosiaaliset taidot kuin miehillä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on hallitus ollut kovasti alentamassa opetuksen ja kulttuuritoimen määrärahoja, ja samalla hallitus toivoo kumminkin, että opetus, tiede ja tutkimus kehittyisivät ja kouluolot säilyisivät hyvinä tai paranisivat. Lukioiden kohdallahan on ollut huonoa myöskin se, että jos maaseudulla lukiot harvenevat, niin näille oppilaille matka sinne kouluun muodostuu rasittavammaksi ja sen myötä koulupäivä tulee pidemmäksi tai tulee jopa paineita muuttaa jonnekin sen opiskelun perässä ja joutuu pois kotoa ja siitä valvovasta ympäristöstä, joka monesti myöskin tukee sitä läksyjen lukua ja kouluun valmistautumista. Siinä mielessä tämä on niin kuin hyppy takaisin sinne jonnekin sodanjälkeiseen aikaan, jolloin opiskelijat joutuivat lähtemään kauaksi.

Tietysti toisaalta voidaan sanoa, että Suomi tällä hetkellä kärsii siitä, että meillä on liian koulutettua työvoimaa ja sitten on tarjolla vain joitakin halpatyövoimapaikkoja, niin että pitää tuoda ulkomailta sitä työvoimaa, samalla kun yritetään velkarahalla maksaa sitten sitä oman maan työvoimaa kortistoon, mitä ei kannata kouluttaa. Meillä on hirveästi koulutuksellisia haasteita ja sitä, että saataisiin nuorille sitä uskoa tulevaisuuteen, että kannattaisi koulua käydä. Nämä mediasta tulevat tiedot ovat hyvin ristiriitaisia tällä kertaa ja luovat semmoista masennusta varsinkin niille, jotka eivät heti peruskoulun tai lukion jälkeen saa sitä seuraavaa opiskelupaikkaa.

Siinä mielessä nämä lyövät hirveästi korville noita hallituksen muita tavoitteita. Koulutukseen ja tutkimukseen pitäisi pystyä edelleen panostamaan, jos koetetaan tätä pientä Suomea pitää huipputeknologiamaana ja tämmöisenä innovaatiomaana myöskin tulevaisuudessa. Siinä mielessä perussuomalaiset ovat jättäneet tähän esitykseen vastalauseen. Olen sitä mieltä kanssa, että se on aiheellinen.