Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomessa kansaneläkkeen ostovoima suhteessa yleiseen ansiotasoon on viimeisten vuosikymmenten aikana aika pahasti laskenut. Sen korottamiseksi on tehty monia ehdotuksia, mutta ne ovat aina kilpistyneet siihen, että hanke on aika kallis. Se johtuu siitä, että kun kansaneläkettä nostetaan, se ei nouse ainoastaan niillä, jotka saavat täyttä kansaneläkettä, joita on noin 90 000, vaan se nousee kaikilla 650 000 kansaneläkkeensaajalla, jotka saavat sitä euronkin verran, ja jokainen korotus tulee heille euromääräisesti yhtä suurena. Yhteensovituksen takia, kun kansaneläke on noin 500 euroa, niin kaikille niille, joiden kokonaiseläke on 1 000 euroa tai sen alapuolella, tulee aina tämä korotus, ja sen takia yhden euron korotus kansaneläkkeisiin maksaa noin 8 miljoonaa euroa, josta 7 miljoonaa tulee niille, jotka saavat myös ansioeläkettä, ja vain 1 miljoona euroa tulee sille kaikista huono-osaisimmalle joukolle, jolle tämä on ainoa tulonlähde.

Arvoisa puhemies! Sen takia kansaneläkejärjestelmää pitäisi muuttaa sillä tavalla, että siihen liitetään tämmöinen vähimmäiseläke. Jos kansaneläke ja työeläke yhteensä on kovin pieni, niin sitä eläkettä silloin täydennetään tämmöisellä kansaneläkkeen täydennyksellä.

Arvoisa puhemies! Vihreät ehdottavat, että tämmöinen kansaneläkkeen minimitaso olisi noin 600 euroa kuussa nykyrahan arvon mukaan. Tämä ehdotus, vaikka se korottaa tätä pienintä kansaneläkettä huomattavasti enemmän kuin täällä tehty kokoomuksen 20 euron korotus, olisi kuitenkin huomattavasti halvempi kuin tämä kokoomuksen ehdotus.

Herra puhemies! Ensimmäinen käsittely on mennyt ja laki on nyt tässä vaiheessa kiinni, mutta aina voidaan sitä jatkossa kehittää. Arvoisa puhemies! Sen takia teen lausumaehdotuksen, joka vastaa vastalauseen 4 ehdotusta. Tähän kuitenkin virkamiehet ovat huomauttaneet, että tätä pitää hieman sanonnaltaan muuttaa, koska tässä alkuperäisessä ehdotuksessa ehdotetaan vuoden 2008 talousarvioehdotuksen yhteydessä jotakin tehtäväksi eikä laki silloin vielä ole voimassa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että lausumaehdotus kuuluisi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee viipymättä kansaneläkkeeseen liittyvän täydennysosan, joka takaa yhdessä ansioeläkkeiden kanssa jokaiselle 600 euron vähimmäiseläkkeen siten, ettei tämä nosta muiden eläkkeiden tasoa."

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tästä HE:stä 90/2006 vp kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista ja laiksi eläkkeensaajan asumistuesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi on tässä salissa äänestetty viime viikolla. Se äänestys koski yksityiskohtaisessa käsittelyssä nimenomaan kansaneläkkeen, pienempien kansaneläkkeitten, tasokorotusta. Tietysti on ikävä todeta, että tämänkään hallituksen esityksen yhteydessä, joka kansaneläkkeitä koskee, ei tasokorotusta tullut, hallitus ei esitä sitä määrää, mikä olisi ollut oikeus ja kohtuus, pieniin kansaneläkkeisiin, kun kaiken kaikkiaan sen talouskehityksen, missä eletään, suhteuttaa eläkeläisiin ja sitten ansiotulon varassa oleviin. Kansaneläkkeenhän on tarkoitus turvata kohtuullinen toimeentulo henkilölle, joka ei saa ansioeläkettä tai jolle on kertynyt vain pieni ansioeläke, mutta tämä nykyinen taso ei riitä takaamaan toimeentuloa. Verotus huomioon ottaen Suomen minimieläke on Pohjoismaiden pienin. Eläkeläisten tulot ovat jääneet jatkuvasti jälkeen muista tulonsaajaryhmistä. Tämä eläkkeensaajien taloudellisen aseman vahvistaminen nimenomaan olisi tullut tällä kansaneläkkeen tasokorotuksella.

Nyt tässä yhteydessä, kun olemme käsittelemässä toiseen kertaan tätä, olen esittämässä vastalauseen 2 mukaista lausumaehdotusta, joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti eläkkeiden indeksijärjestelmästä esityksen, joka turvaa nykyistä paremmin kansaneläkettä saavien ansiotason ja mahdollistaa ansioeläkettä ja kansaneläkettä saavien tasapuolisen kohtelun."

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on myös lausumaehdotus, mutta katsoin, että tässä ei korostu se, mikä tämä meidän indeksijärjestelmämme epäkohta tai epäoikeudenmukaisuus sen indeksijärjestelmän myötä tulevassa kehityksessä on, ja sen vuoksi halusin sen tehdä vielä erikseen.

Ansioeläke- ja kansaneläkejärjestelmien indeksijärjestelmät tulisi siis yhdenmukaistaa. Nyt kaikkein alhaisimmalla eläkkeellä olevat ovat huonommassa asemassa kuin huippueläkettä ja ansioeläkettä saavat, joilla kuitenkin on ainakin suurelta osin parempi eläketurva kokonaisuudessaan. Indeksijärjestelmien yhdenmukaistamisen lisäksi indeksin laskentatapa pitää palauttaa niin, että se paremmin seuraa ansiokehitystä. Tämä on tämän sisältö, ja minusta se on yksi osa sitä, millä me voimme osoittaa ikääntyneille siitä, meidän vanhuksille, arvostusta. Olemme oikeastaan velkaa meidän ikäihmisille siitä, että he ovat monta kertaa omassa elämässään hyvin pienillä tuloilla tehneet hyvin paljon yhteiskunnan hyväksi, omilla pienillä verotuloillansa rakentaneet tätä yhteiskuntaa. Meidän on todella nyt oltava tässä talouskehityksessä, missä me olemme, vanhusten ja ikäihmisten puolella, eli eläkeläisten asemaa tulee vahvistaa, ja todella yksi osa on tämä indeksijärjestelmä ja sitten ovat nämä verotukseen ja tasokorotukseen liittyvät ratkaisut, jotka tulisi tehdä myös.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Soininvaaran tekemää ponsiehdotusta, joka siis nojautuu tähän vastalauseen 4 ponteen, mutta on siitä hieman muokattu versio.

Haluaisin kiinnittää arvoisien edustajien huomiota siihen, että pelkällä kansaneläkkeellä elävistä henkilöistä hyvin moni on vaikeavammainen, joko syntymästään vammainen tai sitten hyvin varhaisella iällä vammautunut henkilö. Näin ollen heidän kohdallaan kansaneläkkeen tarjoama toimeentulo on kysymys, jota he joutuvat miettimään miltei läpi koko elämänsä eli mahdollisesti jo 16 ikävuodesta eteenpäin. Kyse on siis pitkäaikaisesta toimeentulosta. Näin ollen kun kansaneläkkeen jälkeenjääneisyys on ilmeinen ongelma, olisi tärkeää, että pystyttäisiin tarjoamaan minimieläke, ja jotta tämä minimieläke saataisiin mahdollisimman kattavaksi, olisi hyvä, että työeläkejärjestelmä ja kansaneläkejärjestelmä nykyistä paremmin saataisiin yhteensovitetuksi. Tämä vihreiden malli noin 600 euron suuruisesta kokonaiseläkkeestä olisi sellainen malli, joka olisi taloudellisesti hyvinkin realistista toteuttaa, jos tähän hankkeeseen on poliittista tahtoa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikki nämä eläkepolitiikkaan ja erityisesti maksussa oleviin eläkkeisiin liittyvät tarkastelut eduskunnassa ovat erittäin tärkeitä asioita. Välillä, kun näitä keskusteluja täällä kuuntelee, niin tuntuu siltä, että poliitikot kokevat ne asiat tärkeiksi itselleen, jotta voivat olla populistisia, mutta nämähän ovat erittäin tärkeitä sille varsinaiselle kohderyhmälle, jolla ei ole oikeastaan mitään osallistumis- eikä vaikutusvaltaakaan tässä asiassa.

Muun muassa näistä syistä kokoomuksen valiokuntaryhmä on yksimielisesti ehdottanut vastalauseen 3 mukaista lausumaehdotusta, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin, joilla kansaneläkejärjestelmää kehitetään siten, että kansaneläkkeeseen saadaan 20 euron tasokorotus ja että kansaneläkeindeksiä parannetaan siten, että se jatkossa turvaa paremmin eläkeläisten toimeentulon ja ostovoiman." — Teen siis tämän lausumaehdotuksen.

Kun ajattelen aikaisempia puheenvuoroja, mitä tähän liittyen tänään on käyty, niin aika lailla saman suuntaisesti täällä itse kukin meistä on tästä puhunut. Toisin sanoen, eläkejärjestelmää pitäisi kehittää, ja tässä tapauksessa erityisesti kansaneläkejärjestelmän kannalta.

Yleisesti sanoisin tähän meidän eläkepolitiikkaan liittyen muutaman asian, en kovin pitkään, mutta kuitenkin. Nimittäin mitä enemmän olen, puhemies, perehtynyt tähän asiaan yleisesti, siis myös työeläkejärjestelmä mukaan lukien, niin sitä enemmän minua häiritsee se, ettei noudateta semmoisia tiettyjä periaatteita, jotka hyväksyttiin jo 40 vuotta sitten professori Pentikäisen toimesta TELin periaatteisiin ja jotka ovat edelleen kirjattuina esimerkiksi Eläketurvakeskuksen tiedotteissa ja heidän painotuotteissaan. Ne perusteet kuuluvat suurin piirtein niin, että kun ihminen siirtyy eläkkeelle, niin eläketurvan pitäisi turvata se sama kulutustaso, joka hänellä on silloin, jonka hän on palkallaan aikaisemmin itselleen ansainnut. Näin varmaan se on alun perin ymmärretty. Näin se lukee siellä edelleen, ja silloin läpinäkyvän eläkejärjestelmän pitäisi tätä periaatetta kyllä noudattaa.

Nyt näiden kaikkien indeksijärjestelmien yhteydessä ei näin kyllä käy. Jokainen, joka vähänkin tietää näistä asioista, tietää, että tämä nykyinen paljon puhuttu indeksi, joka on poikkeuksellinen 20—80-indeksi ja josta käytetään nimitystä taitettu indeksi, vähitellen ja vääjäämättömästi muuttaa tämän. Voi olla, että se on oikein. Minä en sitä henkilökohtaisesti kyllä hyväksy enkä edes ymmärräkään, kun olen näihin asioihin perehtynyt, mutta periaatteen vastainen se on kaiken muun lisäksi.

Kyllä näitä asioita, ostovoimaa, kulutusta, kustannustasoa, pitäisi paljon laveammin ja syvemmin ja huolellisemmin käsitellä täällä eikä vaan hallitus—oppositio-asetelmassa. Itse asiassa eihän eläke ole edes sosiaaliturvaa. Tietysti kansaneläke on vähän toisentapainen. Silloin kun se aikanaan perustettiin, niin siinähän oli hyvin pitkälle sisällä se ajatus, että se ei ollut vakuutusmaksuperusteinen. Vaikka kaikilta otettiin maksuja, ei se taannut, että se tulee heille joskus takaisin. Ei sitä tosin ihmisille silloinkaan sanottu.

Mutta että tässä päästäisiin edes jotenkin eteenpäin, niin ainoa, mitä oppositio voi nopeasti tässä ehdottaa, on selkeä tasokorotus eikä ainoastaan se, minkä hallitus esittää tässä, joka liittyy näihin kalliinpaikan erilaisiin järjestelmämuutoksiin. Siinä mielessä tämä meidän vastalauseemme on tehty.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan yksi köyhyysrajan alapuolella olevista ryhmistä on juuri eläkeläiset. Siitä syystä kokoomuksessa onkin pohdittu, mitkä olisivat ne keinot, millä heidän taloudellista toimeentuloaan voitaisiin parantaa. Ne ovat varmasti verotukselliset kysymykset, myöskin eläkkeiden tasokorotukset ja myöskin indeksijärjestelmän kehittäminen. Siitä syystä kannatan lämpimästi ed. Akaan-Penttilän tekemää lausumaehdotusta.

Itse olen tässä samaisessa valiokunnassa ja olin valitettavasti silloin, kun tämä lausumaehdotus tehtiin valiokunnassa, sairas. Olisin kyllä muuten osallistunut tähän, mutta haluan tuoda sen tässä yhteydessä esiin. Kannatan tehtyä lausumaesitystä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Indekseistä: Niin kuin ed. Akaan-Penttilä sanoi, niiden pitäisi olla muuta kuin ikään kuin poliittisen mielenkiinnon kohde, ja niitä pitäisi tarkastella muuten kuin t hallitus—oppositio-rajan ylitse eri tavoin, siis kun näkökulma näyttää olevan vähän toinen ainakin äänestyksissä.

Mutta tässä toivoisin kyllä, että kokoomuksen ryhmä, joka on suurin oppositioryhmä, olisi yhtenäinen. Olemme huomanneet, että ed. Akaan-Penttilän linja on toinen kuin hallituksen linja, mutta se on myöskin toinen kuin kokoomuspuolueen puheenjohtajan linja tai ryhmän puheenjohtajan linja, eli siinä on tällaista kahta laatua. Tässä mielessä olisin kyllä sitä mieltä, että meidän pitäisi päästä tähän tasaindeksiin ja löytää vähintään nyt opposition puolelta yksimielisyys tähän asiaan. Sitä ei ole löytynyt. Nyt paljon asioita aina toimitetaan sinne hallitusneuvotteluihin, mutta kyllä tämä eläkeindeksi kuuluu nimenomaan sellaisiin asioihin, jotka pitäisi pystyä ratkaisemaan. Muuten eläkkeiden jälkeenjäänti palkkakehityksestä pysyy ja kiihtyy, pysyy ja kiihtyy. Tällä hetkellähän se on aivan ilmeinen, se klappi, jo nyt.

Kansaneläkkeen indeksin kohdalla tilanne on tietysti vielä huonompi kuin leikatun indeksin kohdalla. Haluankin kannattaa ed. Rauhalan tekemää esitystä, minkä hän täällä totesi, ja se on selkeästi kannatettava.

Lopuksi on tietysti todettava, että me tällä hetkellä elämme aikaa, jolloinka köyhillä ja pienituloisilla naisilla ja ympäristöllä, ilmastonmuutoksen torjunnalla, on paljon ystäviä ja on myös eläkeläisillä paljon ystäviä. Toivon mukaan tämä ystävyyssuhde jatkuu näiden kaikkien tahojen kanssa myöskin vaalien jälkeen. Se olisi vähintä nyt, mitä voisi tässä toivoa.

Mutta todella, kansaneläkeläiset, eläkkeellä olevat ihmiset, ovat tämän maan todella rakentaneet, ja meidän pitäisi toki nyt tämä myöskin omissa päätöksissämme sitten tunnustaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen aivan oikein analysoi niitä eroja, mitä tässä salissa vallitsee varsinkin tästä indeksistä ja siihen tulevaisuudessa suhtautumisesta. On ero hallituksen ja opposition välillä ja niiden ehdotusten välillä, mitä minä olen tehnyt. On myöskin henkilökohtaisesti eroja meidän kokoomuspuolueen sisällä. Se pitää paikkansa, mutta aste-ero ei ole enää ollenkaan niin suuri kuin aikaisemmin. Tässä on yhtä sun toista tapahtunut, ja otan siitä kyllä itse omaan piikkiini jonkinlaista vaikutusta, koska meidän puolueemme on yhtenäisesti sillä kannalla, että indeksijärjestelmää pitää kehittää. Paitsi että sitä indeksikoria tarkastellaan eri lailla, siihen liittyviä kulutusasioita tarkastellaan eri lailla, mikä on eläkeläisten hyödyksi, kyllä myöskin lasketaan tarkemmin ja tarkastellaan mahdollista indeksin muuttumista jonkinlaisella prosenttimuutoksella nykyisestä 20—80-säännöstä. Minä olen perustellut oman kantani hyvin huolellisesti, tämän 50—50-kannan, ja tulen kyllä pysymään sillä linjalla.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Akaan-Penttilä on tässä asiassa johdonmukainen, ja se liittyy juuri siihen, mitä hän itse totesi. Kun ihminen siirtyy eläkkeelle, hänen pitäisi pystyä säilyttämään sama kulutustasonsa, mikä hänellä on työssä ollessaan. Elintason ei pitäisi pudota. Nyt eläkeläisjärjestöt tietysti eläkeläisten edun ajajina ovat meille kaikille esittäneet numeroita, jotka osoittavat, että näin ei nyt tällä hetkellä tämän leikatun indeksin kohdalla ole. Eläkeläisten pitäisi päästä myös mukaan kolmikantaan, niin etteivät heidän asioistaan päätä vain ne, jotka eivät ole eläkkeellä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käsittelemässä asiaa, joka on osa kokonaisuudistusta, lainsäädännön selkiyttämistä. Kyse on lainsäädännön ajanmukaistamisesta. On tehty perustuslakiuudistus, jonka pohjalta tämä lainsäädäntö, joka otsikko on "Hallituksen esitys kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista ja laiksi eläkkeensaajan asumistuesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi", on tänne eduskuntaan annettu. Tämän varmuuden vuoksi sanon sen takia tässä aluksi, että viime viikolla tämän asian ensimmäisen käsittelyn yhteydessä meiltä joiltakin, itseni mukaan lukien, aika ajoin meinasi unohtua se, miksi ollaan liikkeellä. Me olemme uudistaneet niin edellisen vaalikauden kuin tämänkin vaalikauden aikana koko meidän eläkelainsäädäntömme perustat, ja nyt ollaan viimeisiä pilkkuja laittamassa näiltä osin paikalleen.

Valiokunta mietintönsä päätteeksi on kirjoittanut lausuman, jonka jälkimmäinen osa koskee sitä, miten kansaneläkettä saavien toimeentulon kehityksestä huolehditaan oikeudenmukaisesti, ja jossa valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin. Kysyin ensimmäisen käsittelyn yhteydessä siitä, kun edustajat Rauhala ja Huotari ovat allekirjoittaneet oman vastalauseensa niiltä osin kuin se ei koske kansaneläkkeen tasoa. Kysyn: Mitä eroa teidän lausumallanne ja tällä valiokunnan enemmistön kirjoittamalla tekstillä on? Kyllä minä sen suunnilleen tiedän, mutta varmuuden vuoksi haluaisin kysyä sen, koska olemme äänestystilanteessa ilmeisesti huomispäivänä ja saattaisi olla apua, ainakin joillekin, siitä, miten asia ymmärretään.

Mehän olemme tilanteessa, missä vaaleihin on aikaa viisi viikkoa ja viisi päivää, ja viimeistään nyt nekin edustajat, jotka ovat uppoutuneet tänne talon uumeniin, ovat käyneet tämän talon ulkopuolella kuuntelemassa, kuka korvien aukaisukeikoilla, kuka milläkin, mitä ihmiset oikein elävästä elämästä ajattelevat.

Eläkeläiset odottavat meiltä poliitikoilta päätöksiä. He odottavat toimeentulonsa parantamista. Toisaalta riippumatta hallitus—oppositio-asetelmasta omat kokemukseni reilun kymmenen vuoden ajalta ovat sen kaltaiset, että ei sillä ole tuolla kentällä eroa, kummalla puolella viivaa me olemme, olemme kaikki samanlaisia kansanedustajia. Ihmiset ovat pettyneitä, ja tyytymättömyys on ymmärrettävää. En käy siitä asiasta kiistelemään.

Senkin on voinut havaita esimerkiksi kansaneläkkeitten tasokorotuksesta tulleesta palautteesta, että useimmiten eniten siitä pitävät ääntä ne, joita se ei ole edes koskenut. Heidän työeläkkeensä on niin suuri, että he eivät tätä edes kohtaa, mutta kun on tämä yleinen viesti siitä, että asiat ovat heikolla mallilla, he osaavat käyttää ääntään, he ovat sen kaltaisia henkilöitä. Ne eläkeläiset, joitten eläke on 590 euroa kuussa tai jotain sen alle tai hieman sen yli, koettavat jotenkin selviytyä. Eteenpäinhän tässä on katsottava.

Se, miksi tulin tänne puhujapönttöön, liittyy siihen, mikä muutos tässä salissa käydyissä keskusteluissa on ainakin yhdessä puolueessa tapahtunut. En tiedä, mistä se johtuu. Ed. Vielma viime viikolla väitti, että kokoomus on ollut johdonmukainen, kun on puhuttu kansaneläkkeistä. Rohkenen olla hieman eri mieltä. Mutta jos sillä ed. Vielma pärjää, niin ei siinä mitään. Jokainenhan meistä oman latunsa valitsee ja sillä hiihtää.

Toisekseen näitten indeksien osalta jään kysymään, mitä mieltä kokoomus näistä aidosti ja oikeasti on. Täällä ed. Akaan-Penttilä omassa puheenvuorossaan — jokseenkin suora siteeraus, korjatkaa, jos meni väärin — sanoi: "- - poliitikot kokevat ne asiat tärkeiksi itselleen, jotta voivat olla populistisia - -." Odotin pientä selkiytystä kokoomuksen julkistaessa vaaliohjelmansa, mutta viime viikon keskustelu ja tuo vaaliohjelma eivät tuoneet tähän asiaan mitään uutta.

On vähintäänkin neljä mallia, joilla kokoomus haluaa eläkkeitten indeksijärjestelmää kehittää. On puheenjohtajan malli: Hän on sanonut julkisuudessa, että nykyinen 80—20 on se, jolla edetään. Ehdokkaiden näkemyksistä viimeksi luin erään heinolalaisen ex-kansanedustajan kolumnin, jossa hän toivoi, että kansanedustajat alkaisivat ajatella omilla aivoillaan ja jättäisivät puoluejohtajien ja ryhmänjohtajien sanomiset toisarvoisiksi ja indeksi pitäisi muuttaa 50—50-indeksiksi. Viime viikon keskustelussa ryhmän puheenjohtaja ed. Häkämies kertoi täällä, että eläkeläisille pitää luoda oma indeksikori omine painoarvoineen. Ed. Akaan-Penttilä on tähän asti hyvin mielellään puhunut niin sanotusta Sveitsin mallista. Mutta niinhän se on, se on hyvä, että asiat jalostuvat ja kehittyvät ja menevät eteenpäin.

Kokoomuksen vaaliohjelmassa lukee, että kansaneläkkeen ja työeläkkeen indeksejä on parannettava, piste. Ja indeksin on otettava huomioon aiempaa vahvemmin lääkkeiden hintojen nousu ja hoitokulut. Tämä on nyt se, mikä on se kokoomuksen vaalilause. Tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen asia — en minä eläkematematiikkaa vieläkään osaa, sitä varten on asiantuntijat tässä maassa — että kun eläkepolitiikkaa on yritetty kahden viime vaalikauden aikana rakentaa pitkällä aikajänteellä, eräs viesti, joka meille päätöksentekijöille on viestitetty, on se, että rahoituksen kestävyyden kannalta ensiksikin päätöksenteko ei voi olla kovin poukkoilevaa. Toisekseen muuttamatta piiruakaan nykyistä järjestelmää paineet eläkevakuutusmaksujen nousuun ovat olemassa, ja puhutaan riittävän pitkällä aikavälillä useiden prosenttiyksiköiden nousupaineista. Se puolue, joka neljä vuotta sitten hintalaputti kaiken mahdollisen, on nyt tilanteessa, missä on julkisuuteen kerrottu, että miljardi euroa käytetään hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin, kun taustalla on se, että on vähintäänkin neljä erilaista indeksimallia. Toisekseen taustalla on se, että paineet eläkevakuutusmaksujen nousuun ovat olemassa. Sitten vaalikentille ohjelmassa kerrotaan, että pitää indeksijärjestelmää tarkastella. Jos hintalaput olivat neljä vuotta sitten, niin onko tänä päivänä niin, että kokoomuslaisen euro on 30 senttiä tai jotain sinnepäin?

Siitä, mitä tarkoitetaan: Me menemme tuonne torille, ja me — kaikki nytkin salissa istuvat edustajat — tiedämme, mitä siellä kysytään, ei siellä tarvitse näitä asioita miettiä. Riittää, kun on selkeät vastaukset, joita meiltä odotetaan. Toisinpäin: Ovat seuraavalla vaalikaudella hallitusohjelmaa rakentamassa mitkä puolueet tahansa, tämä on eräs periaatteellisesti suurimmista kysymyksistä, miten näiltä osin asioita eteenpäin viedään, mitä painotetaan.

Eräs mielenkiintoinen tulokulma tähän aihepiiriin on se, että nyt täällä on huoli 700 000 eläkeläisestä, niistä, joitten eläketulo on kaikkein pienin, joita ei koske eläkeläisjärjestöjen näitten vaalien alla esittämä ykkösvaatimus siitä, että palkka- ja eläketulojen välinen veroero pitää poistaa. Kannatan sitä, että siinä ryhdytään toimenpiteisiin, mutta minusta sekin, että eläkeläisjärjestöjen ykkösvaatimus näitten vaalien alla on ollut tämä, on aika mielenkiintoinen asia. Kenen sana on painanut, kun Eetu on päätöksiään ja kannanottojaan tehnyt?

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soininvaara on tämän maan kiistatta parhaita sosiaalipoliitikkoja. Hänen kynänsä ja koneensa jälki saisi näkyä enemmänkin sosiaalipolitiikkaa kehitettäessä ja järjestelmiä rakennettaessa ja eteenpäin vietäessä. Tuo malli, mitä ed. Soininvaara on täällä esittänyt, on vähintäänkin oikean suuntainen.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, ed. Rehula, teidän kysymykseenne: Minä olen edelleenkin niin sanotun Sveitsin mallin kannalla. Se on mahdollista Suomessa nytkin. Se tarkoittaisi sitä, että samalla, kun siirrytään tähän puoliväli-indeksiin, jonka vaikutus on 0,5 prosenttia työeläkemaksuihin, kolmen vuoden aikana se tekisi 150 miljoonaa euroa per vuosi. Meidän eläkejärjestelmämme kestää sen erittäin hyvin. Se on sijoitustoiminnan ja laskuperustekorkojen ja muiden kautta osoitettavissa, jos vaan sen jälkeinen valtioneuvosto ottaisi koko tämän asian uudestaan indeksin osalta pelkästään tarkasteltavaksi. Jos haluttaisiin hoitaa, se olisi ajatuksellisesti mahdollista.

Ministeri Haatainen vastasi tähän kysymykseen, että nykyistä hallitusta tämä ei kiinnosta. Tässä on lyhyen tähtäimen ratkaisumahdollisuus olemassa. Pitkän tähtäimen ratkaisua ei voida sillä sulkea pois, että väitetään, että 3 miljardia on työeläkemaksupaine 20 vuoden kuluttua, ellei verrata samanaikaisesti kansantuotteen kehitystä, koko meidän kansantalouden tilaa, asioita, joista tässä salissa ei ole puhuttu ollenkaan. Mutta minä olen kiitollinen siitä, että tämmöistä debattia voimme tässä yhteydessä harrastaa. Asioita on selkeästi kehitettävä, ja niitä voidaan kehittää.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen tuskin on aivan noin vastannut, että hallitusta ei kiinnosta. Tämä hallitus on tiensä valinnut vajaa neljä vuotta sitten, ja tässä kohtaa ei tarvitse kummoinen ennustajaeukko olla, kun pystyy arvioimaan, ellei sitten kokoomuksessa käy esimerkiksi niin, että pääsette vastuunalaisille paikoille ja pääsette hallitusneuvotteluun, että teidän ryhmänne jyrää teidän puheenjohtajanne, koska tässä on nyt jonkunlainen ristiriita. Se tietysti selvinnee aikanaan.

Toisekseen näitten miljardien pyörittämisessä kyse on myös järjestelmän uskottavuudesta. Jos me otamme pelkästään tämän indeksin ulos, niin tämä varmasti kestäisi sen, mutta onko se se tärkein kohta? Meillä on työeläkelainsäädäntö, jota myös ed. Akaan-Penttilä on ollut valmistelemassa ja siitä päätöksiä tekemässä. 2009 astuu voimaan elinaikakerroin, ja se muuten tulee olemaan paljon suurempi leikkuri kuin nämä indeksit. Me olemme rakentaneet eläkejärjestelmän, siitä ei vielä näissä vaaleissa olla huolissaan, mutta veikkaanpa, että ne, jotka näkevät neljän vuoden päähän 2011, alkavat olla.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan puheen loppuun: Minä olen aivan samaa mieltä siitä, se on tässä salissa säädetty tuo tulos.

Mitä tulee meidän puolueeseen tässä asiassa, niin meidän yhteinen kantamme on se, että tätä indeksijärjestelmää on kehitettävä tai parannettava. Se on suurin piirtein sama asia. Minä luotan siihen aika paljon. Minun henkilökohtainen kantani on tullut tänäänkin täällä selväksi, se on raisumpi ja reippaampi. Tärkein asia tällä hetkellä on tämän indeksin korjaaminen, ja kaikki muu on sitten sekundääristä siihen nähden. Tässä vaiheessa maksussa olevien eläkkeiden osalta, jossa aivan omana ryhmänään ovat ne henkilöt, jotka ovat olleet yli 20 vuotta eläkkeellä, heille tämä on suurin päänsärky.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Rehula kyseli, mitä eroa on valiokunnan mietinnössä olevan lausumaehdotuksen ja ed. Rauhalan ehdottaman lausuman välillä. Pyydän, että ed. Rehula lukee kuitenkin valiokunnan lausuman alusta lähtien. Siellähän sanotaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti arvioi kansaneläkejärjestelmän kehittämistarpeet - - ja miten kansaneläkettä saavien toimeentulon kehityksestä huolehditaan oikeudenmukaisesti." Eli tällä pohjalla valiokunta pyytää jotakin arviota, mutta kun luetaan ed. Rauhalan lausumaehdotus, niin täällä sanotaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti eläkkeiden indeksijärjestelmästä esityksen, joka turvaa nykyistä paremmin kansaneläkettä saavien ansiotason ja mahdollistaa ansioeläkettä ja kansaneläkettä saavien tasapuolisen kohtelun."

Ed. Rehula, näissä on erittäin perustavaa laatua oleva selkeä ero. Jos eduskunta hyväksyy, niin kuin varmaan nyt tapahtuu, tämän mietinnön mukaisen lausumaehdotuksen, meillä on edellytys hallitukselle, että se tekee jotakin selvityksiä, ja kyllä tämä hallitus on selvityksiä tehnyt hyllymetreittäin. Mutta jos tulisi hyväksytyksi ed. Rauhalan ehdotus, niin eduskunnan edellytys olisi, että hallitus pikaisesti valmistelee esityksen indeksijärjestelmän uudistamisesta. Ed. Rehula, tutkikaa nyt tunnossanne yön aikana, mikä ero näissä on. Minun mielestäni ero on valtavan selkeä ja todella perustavaa laatua oleva.

Totean vain, että viikkoa vaille neljä vuotta sitten täällä äänestettiin hyvin samanlaisesta lausumasta, kuin mikä on tämä ed. Rauhalan nyt esittämä lausuma. Silloin neljä vuotta sitten lausuman esittäjä vain oli ed. Rehula ja kannattaja taisi olla ed. Rauhala. En muista ihan tarkkaan, kuinka nyt on kirjattu pöytäkirjoihin, mutta joka tapauksessa äänestimme samalla tavalla juuri tällaisen lausuman puolesta aivan eksaktisti. Näin on, ed. Rehula, kyllä te tuon tiedätte ja muistatte. Se oli helmikuun 13. päivän aikaan vuonna 2003, kuukautta ennen silloisia eduskuntavaaleja, kun näitä asioita käsiteltiin.

Miksi keskusta nyt on kääntänyt sitten tässä asiassa täysin kelkkansa? Mitään ei ole tapahtunut indeksijärjestelmien osalta, mitään ei ole tapahtunut kansaneläkkeen tason osalta. En nyt viittaa ministeri Hyssälän lupauksiin, mutta kohtuullisiin vaatimuksiin ja tarpeisiin nähden olisi ollut mahdollisuus, kun on 3,5 miljardin euron veronkevennyksiinkin ollut varaa kaikkein rikkaimmille ja hyvätuloisimmille suunnattuina ja vain pieneltä osin pienituloisille, mutta miljoonalle aikuiselle suomalaiselle ei senttiäkään, ei kansaneläkeläisille, ei työttömille eikä opiskelijoille. Tämä on se tilanne.

Totean, että silloin neljä vuotta sitten ed. Rehulan muotoileman ponnen puolesta äänesti keskusta, kristillisdemokraatit ja muutamat muut. Vastaan äänesti kokoomus, joka nyt esittää suunnilleen saman tapaista lausumaa. Tässä on poliittisen uskottavuuden hautausmaa tämän asian käsittelyssä. Vasemmistoliittokin äänesti pääosin silloin eläkeläisiä vastaan, nyt onneksi ovat täällä meidän kanssa saman lausuman takana ja selkeän, yksiselitteisen lausuman takana.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti totean, että pääministeri Vanhasen hallituskauden saldoksi jää se, että eläkeläisillä on eräissä melko pienissä tuloluokissa tämän hallituksen päättyessä kireämpi verotus kuin vastaavassa tuloluokassa palkansaajilla. Se on häpeä ja se on väärin. Tämän ministeri Niinistö sai aikaiseksi vuoden 2000 vaiheilla, kun otettiin tämä kunnallinen ansiotulovähennys käyttöön eikä annettu sitä vastaavaa vähennystä eläkeläisille. Se oli Lipposen—Niinistön hallituksen toimenpide, ilmeisesti työmarkkinoilta tullut vaatimus sekin sitten, joka toteutettiin. Näin tämä jatkuu edelleen hamaan tulevaisuuteen, ellei sitä seuraava hallitus korjaa, ja tämä on ehdottomasti korjattava.

Kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin monilta kahteen kertaan, joillekin pikkuisen palautettiin. Edelleen sama tilanne. Taitettu indeksi on täällä ollut esillä. Se oli ennen 50—50, nyt se on 20—80, ja mitään ei ole tapahtunut. Puheet ovat olleet kuumia ja kovia ja ovat tänäkin päivänä ja näinä päivinä tuolla pakkasessa, kun ehdokkaat, hallituspuolueittenkin edustajaehdokkaat, siellä julistavat ilosanomaa eläkeläisille, ja yksi keskeinen on taitetun indeksin korjaaminen. Mutta mitä sanoivatkaan Taloussanomien eläkepaneelissa puheenjohtaja Katainen, puoluesihteeri Korhonen, puoluesihteeri Feldt-Ranta? Ei korjausta, tehtyjä eläkeleikkauksia ei ole syytä muuttaa, palauttaa tai korjata. Tämä on se viesti, joka kaikukoon, koska se näyttää olevan se totuus.

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeitten jälkeenjääneisyys on häpeä. Se on sellaisella tasolla niille ihmisille, jotka ovat kuitenkin rakentaneet tämän maan menneinä vuosikymmeninä, sodan aikana ja sen jälkeen. Meillä on omantunnon velvollisuus korjata tämä epäkohta, tehdä kunnon tasokorotus kansaneläkkeisiin ja sitoa ne parempaan indeksiin kuin missä ne tänä päivänä ovat. Tämä on kunnioitus niitä pientilojen emäntiä kohtaan, niitä perheenäitejä kohtaan, jotka ovat lapsia kasvattaneet yhteiskuntaan, mutta eivät ole olleet ansiotyössä koskaan. He ovat tämän kansaneläkkeen saajia tänä päivänä ja ovat unohdettu kansanosa. Ei ruuan arvonlisäveron alennusta, ei lääkkeiden arvonlisäveron alennusta, ei minkäänlaista tukea heille ole tullut. 12 euroa, josta siitäkin valtaosa meni viinan hinnan alenemisen johdosta indeksin korjaamiseksi tarpeelliseksi tulleeseen tasokorotukseen.

Herra puhemies! On ikävä todeta, että Vanhasen—Heinäluoman hallituksen jäljiltä eläkeasiat jäävät näin huonoon kuntoon, kun valtakunta on rikkaampi kuin koskaan ja hyvätuloisille on annettu etuuksia vaikka kuinka runsaasti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle, että niinhän se nyt vähän tahtoo tämä asia olla.

Eläkeasiaan liittyy mielestäni kolme erityistä ulottuvuutta. Yksi on tietysti se, että jos on kysymys 86 000:sta tai 700 000:sta, niin pienen pienienkin muutosten kustannusvaikutukset ovat vallan suuresti toisistaan poikkeavia. Elikkä tähän pitäisi jollakin tavalla pystyä vaikuttamaan.

Kun meillä oli eläkepoliittinen välikysymyskeskustelu syksyllä, silloin ryhmäpuheenvuorossani esitin sen mallin, johonka nyt ed. Soininvaara täällä kiinnitti jälleen kerran huomiota. Sehän tarkoittaa rakenteellisesti sitä, että siirrytään eräällä tavalla minimieläkejärjestelmään kansaneläkettä saavien osalta, niin että kansaneläkkeen minimieläke on 600 euroa ja niiltä osin, kun se 600 euroa ei täyty kansaneläkeperusteella eikä ansioeläkeperusteella, niin se aukko täytetään täydennyseläkkeellä, mutta joka tapauksessa siirrytään eräällä tavalla minimieläkejärjestelmään, ja tämän järjestelmän puitteissa puhutaan siis siitä 86 000 eläkkeensaajasta.

Sitten kun mennään tänne suurempaan joukkoon, niin silloin tietysti tämäkin tarvitsee rakenteellisen uudistuksen, ja se rakenteellinen uudistus löytyy juuri siitä koriajattelusta, kulutuskoriajattelusta, johonka täällä on muutamissa puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota. Minusta olisi aika luontevaa, että niiltä osin kuin kulutusta ja sen muutoksia pyritään korvaamaan, niin että jokapäiväiseen elämään riittäisi varallisuutta noin kohtuullisessa määrin, niin tietysti eläkeläisten osalta sen korin pitäisi olla sen mukainen, mikä on keskimääräisen eläkkeensaajan, siis kohderyhmän, kulutusrakenne. Ja se on todella toisenlainen kuin kaikkien esimerkiksi täysi-ikäisten keskimäärin, kuin työssäkäyvien keskimäärin. Siis toisin sanoen tässä suhteessa pitäisi tällainen rakenteellinen muutos saada aikaan. Tästä asiasta käytiin erittäin kovaa keskustelua 60-luvulla jo. Muistan sen erinomaisen hyvin, kun silloin tein opinnäytettä, johonka nämä asiat kytkeytyivät. Elikkä siis toisin sanoen tämän suuntainen muutos on välttämätön, ja se kytkeytyy sitten käytettävissä olevien varallisuuksien lokeroon.

Eilisessä Helsingin Sanomissa oli erinomaisen mielenkiintoinen, aikaisempia puheitani vahvistava artikkeli taloussivujen pääartikkelina, ja se koski harmaata taloutta ja sen valtiontaloudellisia menetyksiä viime vuonna. Siellähän päädyttiin, niin kuin kaikki edustajat ovat tietenkin lukeneet, että nuo menetykset olivat varmuudella yli 2 miljardia euroa. Jos nuo 2 miljardia euroa olisivat olleet käytettävissä esimerkiksi opintososiaalisiin, eläkepoliittisiin jnp. tarkoituksiin, niin on aivan selvä asia, että näitä vaaleja käytäisiin aivan toisenlaisessa hengessä, puhuttaisiin aivan toisenlaisista asioista kuin nyt puhutaan. Seuraava hallitus ei tule savotastaan selviämään, jollei se pane harmaata ja mustaa taloutta kuriin. Se on aivan saletti juttu.

Kun täällä valtiovarainministeri kertoi, että hallitus on toimikautensa aikana pienentänyt valtionvelkaa, niin tosiasiahan oli, että ei mitään. 59,23 miljardia euroa oli valtionvelan määrä vuonna 2002, ja nyt se on muutamaa miljoonaa vaille 59 miljardia euroa elikkä siis käytännöllisesti katsoen sama. Tämähän tarkoittaa sitä, että kun omaisuutta on myyty, niin on tavallaan syömävelkaa tehty. No eihän tässä sosiaalipoliittisiin uudistuksiin ole mitään 2,4 miljardia euroa käytettävissä, jollei harmaata ja mustaa taloutta saada kuriin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula kysyi tätä eroa ja ed. Kankaanniemi jo sitä kuvasikin. Todella haluan sanoa, että vastalauseessa, jossa myös vasemmisto on mukana, on olennainen ero, ja se on ihan siinä alussa: esitys on indeksijärjestelmästä. Tässä valiokunnan mietinnön vastalauseessa ei indeksijärjestelmästä puhuta mitään.

Se, mikä pani minut tekemään tämänlaisen lausumaesityksen oli juuri se, että täällä valiokunnan mietinnössä sanotaan näin, että koska kansaneläkettä tarkistetaan työeläkkeitä heikommalla indeksillä, tulee kansaneläkkeen tasoa korjata aika ajoin tehtävillä tasokorotuksilla. Tähän liittyy tämä valiokunnan lausuma eli tässä valiokunnan lausumassa ei tavoitteena, tarkoituksena ole indeksijärjestelmään puuttuminen. Näen, että koska olimme äänestäneet jo, ja vastalauseessani tasokorotus on tosi tärkeä, niin sitä en ottanut sitten enää tähän lausumaan, vaan se oli näissä pykälissä, ja sitten katsoin, että tämä, mikä nyt sitten todella eläkepolitiikassa on epäonnistunutta, on tämä indeksijärjestelmä.

Todella toivon, että kun huomenna äänestetään, niin tämä on täysin selvä kaikille, eikä tässä tarvitse muuta kuin lukea tämä sana sanalta, mitä tässä lausumassa sanotaan, ja verrata, koska valiokunnan lausuma koskettaa selvityksen tekemistä, ja sitä ei minun mielestäni tarvita enää. Meillä on selkeät asiat, joista voidaan lähteä tekemään esitys, joka olisi parempi kuin tämänhetkinen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä kuulimme ed. Rehulan analyyttisen puheenvuoron kokoomuksen useammasta erilaisesta indeksikannasta. Hän luetteli ainakin neljä erilaista. Sitten jäi ilmaan hänen kysymyksensä, että milloin kokoomuksella olisi yksi kanta. Minulle tuli mieleen, onko se silloin, kun kokoomus ja keskusta ovat yhdistyneet yhdeksi puolueeksi. Saattaapi olla niinkin.

Mutta ne asiat, jotka täällä tulivat esille vastikään käytetyissä puheenvuoroissa, ovat hoitokulut ja lääkkeet. On todettava, että lääkkeitten alv:n poisto maksaisi sen 74 miljoonaa euroa ja se kohdistuisi todennäköisesti aika hyvin kuitenkin lääkkeiden käyttäjien hyödyksi. Mutta samalla on muistettava, että meillä tällä hetkellä on sellainen lääkekorvausjärjestelmä, joka kohtelee nuivasti ja huonosti niitä ihmisiä, joilla on paljon lääkkeitä ja jotka käyttävät pitkäaikaisia lääkehoitoja tai pysyvää lääkitystä. Tämä vaatimus tämän parantamiseksi on varmasti meillä kaikilla ollut mielessä.

Toinen asia, hoitokulut yleensä. Nythän nimenomaan on odotettavissa ilmeisestikin vaalien jälkeen välittömästi hoitomaksujen nousu. Tästä on paljon ollut tunnelmia ilmassa, ja se kyllä lisäisi sitten nimenomaan sairastavien henkilöiden hoitorasitetta, nimenomaan eläkeläisten rasitetta, koska he käyttävät lääkkeitäkin hyvin paljon.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! En käy kiistelemään, mitä valiokunta lausumallaan tarkoittaa. Totean vaan yleisesti, että se on kokonaisuus, joka selviää sitten, kun lausuman sisältöä aletaan tarkemmin selvitellä.

Toinen asia on se, että minua vähän ihmetyttää tässä eläkepoliittisessa keskustelussa, että tässä tartutaan joihinkin yksityiskohtiin ja detaljeihin ja unohdetaan, että eläkepolitiikka on iso kokonaisuus, jota pitää tarkastella kokonaisuutena. Erityisesti toivoisin semmoista keskustelua, jossa katsottaisiin tämän eläkerahoituksen ja eläkeindeksien ja muiden yhteydessä myöskin vanhusväestön palvelurakenteen tarvetta suhteessa eläkepolitiikkaan.

Kun minua alkoi kiinnostaa keskustelu eläkepolitiikasta, niin tein sellaisen selvityksen, joka lähti liikkeelle vuodesta 1990 ja käsitti kaikkien kolmen hallituksen, pääministeri Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen ja nykyisen pääministeri Vanhasen hallituksen eläkepoliittiset päätökset. Minulta meni kaksi kuukautta aikaa ennen kuin sain selvitettyä, mitä ne kaiken kaikkiaan pitävät sisällään, ja tein tällaiset vertailevat laskelmat siitä, miten indeksijärjestelmä missäkin muodossaan on kehittynyt, mitä muita päätöksiä on tehty, mitkä eläkepolitiikkaan liittyvät. Olen tosi tyytyväinen, että sillä on ollut valtavan paljon käyttöä. Se on käsittääkseni sellainen kokonaisvaltainen selvitys, joka kannattaa kertoa ihmisille sen sijaan, että aletaan puhua ja kiistellä joistakin detaljeista.

Tämän selvityksen osalta kiistaton tosiasia on se, että vuoden 1990 Holkerin hallituksen Eläkekomitea 90 -mietintöön kirjatut 16 toimenpidekohtaa saada Suomeen kestävä eläkepolitiikka ovat vasta nyt toteutuneet, kun Puron työryhmän eläkerahoituslainsäädäntö tässä talossa säädettiin ja pankinjohtaja Louekosken työryhmän sitä koskeva ja täydentävä hallintouudistus tehtiin. Se on vienyt näin monta, 15 vuotta aikaa, ennen kuin se kokonaisuus on voitu viedä läpi. Voi sanoa, että sen kaiken tavoitteena on saada kestävä eläkepolitiikka niin, että jokainen eläkkeensaaja voi olla varma siitä, että joka kuukausi eläke on saatavissa. Minusta tämä on ollut erittäin hyvä, pitkäjänteinen työ, eikä kukaan voi sanoa, jos on tutustunut tarkemmin Eläkekomitea 90 -mietinnön tarkoitusperiin ja toimenpide-ehdotuksiin, etteikö eläkepolitiikkaa olisi hallittu kokonaisvaltaisesti. Se keskustelu, jota täällä on käyty, on ollut kokonaan muuta kuin kokonaisvaltaista. Se on ollut detaljeihin menevää ja aina tietyistä intohimoista lähtevää.

Kiistaton tosiasia on myöskin se, että tämän selvityksen tuloksena kansaneläkkeiden indeksikorotukset ovat jääneet 15 prosenttiin. Taitetun indeksin korotukset ovat jääneet noin 25 prosenttiin ja puoliväli-indeksin korotukset runsaaseen 32 prosenttiin, kun ansiotulojen indeksi on ollut runsaat 44 prosenttia. Mutta ottakaa huomioon, että on kestänyt 15 vuotta ennen kuin tällainen muutos on tullut. Ja jos lasketaan ne indeksit euroina tai markkoina, niin huomataan sitten loppujen lopuksi kuitenkin, minkälainen vaikutus kokonaisuuteen tällä on.

Jos nyt sitten vaaditaan, että indeksijärjestelmä pitää välittömästi muuttaa sellaiseksi, mistä lähdettiin, niin ollaanko sitten valmiit hyväksymään, että 15 vuoden tavoitteella saavutetaan se taso, mikä oli silloin, kun tähän muutokseen lähdettiin? Minä en usko, ja sen takia toivon, että eläkepolitiikkaa tarkastellaan kokonaisuutena ja niitä vaikutuksiakin kokonaisuutena.

Olen tyytyväinen siinä mielessä, että nyt kohta päättyvän eduskunnan työn tuloksena on saatu koko eläkepolitiikka uudistettua, niin kuin jo aikaisemmin totesin, ja että uudistus on koskenut järjestelmää, rahoitusta ja siinä on ollut myöskin yhtenä lähtökohtana vaikutus maamme kansainväliseen kilpailukykyyn niin, että työeläkemaksut eivät tämän kilpailukyvyn kannalta muodostuisi kohtuuttomiksi.

Jos katsotaan, mihin sitten pitäisi kiinnittää ihan oikeasti lisähuomiota, niin varmaan kaikki ovat sitä mieltä, että ne yli 80-vuotiaat kotiäidit, jotka ovat hoitaneet silloin, kun miehet ovat olleet rintamalla taikka työelämässä, lapsiaan kotona ilman palkkatuloa, ne, jotka ovat pelkän 500 euron kansaneläkkeen varassa, ansaitsisivat paremman kohtelun. Tosin täytyy tässäkin lähteä liikkeelle siitä, että sen ei välttämättä tarvitse olla kansaneläke, jonka kautta heidän elinolosuhteensa parannetaan. Pitää tarkastella kaikkia muita, palvelujärjestelmiä jne., että saadaan oikeudenmukainen kohtelu tälle ryhmälle.

Sitten toinen ryhmä on ilman muuta se, johon itsekin kuulun, ja jonka työhistoriasta iso osa on tehty ennen 1960 tehtyä työeläkeuudistusta. Tähän ryhmään kuuluvien eläkkeet usein jäävät 40 prosentin alle.

Sitten ihan erikseen pitäisi tarkastella sitä, mikä nyt eläkkeelle jäävien ihmisten eläketaso tulee olemaan, kun nämä lainsäädäntöuudistukset ovat käytettävissä. Tavoitehan on ollut se, että päästäisiin lähelle 60 prosentin tasoa siitä eläkepalkasta, joka työhistorian kautta on tuleva. Tältä osin voidaan sanoa, jotta tilanne on huomattavasti parempi.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että kun näitä keskusteluja käydään, niin tässä taustalla voitaisiin nähdä tällaisia laajoja kokonaisuuksia unohtamatta siitä huolimatta sitä, että siellä on ihmisiä, jotka tarvitsevat vielä erityiskohtelua, jotta pääsevät sellaiseen elintasoon kuin pitäisi tällä hetkellä päästä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski juuri edellä toi esille hyvän näkökulman tähän eläkepolitiikkaan tarkastella sitä kokonaisuutena. Helposti keskustelu ajautuu detaljeihin, jotka nekin ovat tietysti kokonaisuuden osia, mutta kyse on niin laajasta, moniulotteisesta asiasta, että jos eläkkeisiin todella tahdotaan parannusta ja pitkäjänteistä kestävyyttä, niin silloin pitää olla juuri näkökulma, jonka edellisessä puheenvuorossa kuulimme. Vain sillä tavalla voidaan luoda kestävää tulevaisuutta, millä eläketurvaa voidaan parantaa.

Olen sitä mieltä, että eläke on eläkeläisen palkka, ja sen takia eläkkeiden on voitava seurata ei vain elinkustannusten kehitystä vaan myöskin ansiotason kehitystä. Mutta samalla on pidettävä huoli siitä, että saadaan kaikkien minimieläketurvaa parannettua. Tämän on oltava tavoitteena. 500 euroa on perin juurin vähän kuukaudessa tuloja, jos sillä tulolla pitää todella elää. Siksi näkisin, että tavoitteeksi tulevalle hallituskaudelle on asetettava minimieläke, 800 euroa kuukaudessa, takuutaso. No, tämä on tietysti yksityiskohta, joten sanon, että meidän on nähtävä kokonaisuuksia, mutta kyllä yksi osa kokonaisuutta on tietysti se, että eläketurva on sellainen, että sillä voi tulla toimeen. Tähän liittyy tietysti tuo kysymys eläkkeitten indeksin seuraamisesta. Kyllä tässä on myös päästävä siihen, että eläkkeet voivat olla rinnasteiset nykyistä paremmin ansiotason kanssa, elikkä tuo paljon sanottu sana, taitettu indeksihän tähän kätkeytyy.

Katson, että eläkepolitiikassa on myös kauttaaltaan hyvin paljon monia yksilökohtaisia epäkohtia, joita tulee eläkkeitten yhteensovittamisen myötä. Lähtökohtana pitäisin sitä, että eläkeläinen ollessaan ansaitsemallaan eläkkeellä voi saada myös eläkemaksujensa perusteella eläkkeitä. Nythän käy helposti niin, että eläkemaksuja, joita on maksettu, yhteensovittaminen sitten syö, jolloin ei välttämättä saa yhtään mitään. Tästäkin on esimerkkeinä muun muassa eräistä yrittäjä- ja maatalousyrittäjäeläkkeistä ratkaisuja, jos on sattunut olemaan muita tuloja, jotka laskennallisesti ovat suuremmat.

Mutta kun toin esille, että eläkepolitiikka on nähtävä kokonaisuutena, niin tämä pitäisi nähdä entistä enemmän kansantalouden, kokonaiskansantalouden näkökulmasta. En tiedä, olenko tuossa oikeassa, mutta haluan, että tulevaisuudessa, tulevalla hallituskaudella ja eduskuntakaudella, selvitettäisiin, mikä on eläkkeitten todellinen arvo sijoituksena ja panostuksena kansantalouteen. Nyt kun näemme asiantuntijoiden esityksiä, niin me näemme eläkkeet vain menona, kuulemme sanoja eläkeläisten määrän kasvamisesta, sanoja eläkepommista. Pitäisi selvittää se mahdollisuus, mikä tuohon kätkeytyy, mahdollisuus hyvinvointiin, mahdollisuus työllistämiseen, kotimarkkinoitten elvyttämiseen. Väitän, että kun eläkeläisillä on rahaa käytettävissään, tuo raha on aikamoinen dynaaminen tekijä luomaan työpaikkoja, kulutuskysyntää ja sitä kautta työllistämään kautta koko maan. Se palvelee samalla myös hyvää aluepolitiikkaa.

Näkisinkin, että tulevaisuudessa meidän pitää katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Tietysti voidaan detaljeista keskustella, totta kai, mutta sen rinnalla tärkeämpää on se, että me katsomme asioita myöskin aivan uudesta näkökulmasta, jossa eläkepolitiikka nähdään mahdollisuutena, aktiivisena ja dynaamisena vaikuttajana kokonaiskansantalouteen, sijoituksena ja panostuksena eikä pelkästään menona. Toivon, että tällainen uusi kokonaisvaltainen näkemys voisi tulla ja tältä pohjalta asioita ainakin haluttaisiin selvittää.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Valto Koski ansiokkaasti nosti esiin tätä näkemystä kokonaisvaltaisuudesta ja tästä eläkekomiteasta, joka varmasti on kokonaisvaltainen.

Haluan vaan todeta, että ainakaan omissa esityksissäni, ja tähänkin vastalauseeseen kun olen perusteita ottanut, en kyllä ole detaljeista halunnut lähteä vaan nimenomaan niistä intohimoista — eivät ehkä ole minun henkilökohtaisia intohimojani — mitä eläkeläiset ja heidän eri tahonsa ovat myös eivät pelkästään kokeneet vaan myös tutkineet, ja tästä asiasta, mikä olisi se kokonaisuus, millä eläkeläisten ostovoimaa parannetaan ja parannetaan sitä, että he ovat yhdenvertaisessa, tasa-arvoisessa asemassa ansioeläkettä ja ansioturvaa saavien kanssa. Eläkeläisten erilaisissa tilaisuuksissa on tullut useita eri kohtia, joista on sitten muodostunut se kokonaisuus. Sen vuoksi näen, että tässäkin laissa olisi tämä indeksijärjestelmä voitu ottaa samalla tavalla. Yhtä hyvin on näitä verotus- ym. kysymyksiä, että kyllä kokonaisuudesta on kyse. Mutta näen esimerkiksi tämänkin lain yhteydessä, että yksittäisiä pykäliähän täällä kuitenkin vaan muutetaan, paitsi että tämä kalleusluokka-asiahan oli aika kokonaisvaltainen.

Itse halusin esittää tämän lain yhteydessä esimerkiksi tähän 16. lain 11 §:ään muutosta, joka olisi ollut parempi muutos tässä. Mutta sitä ei voitu ottaa tähän. Se juuri, kun meillä on määrätyt pykälät, niin sitten ei kuitenkaan siinä voida muutosta tehdä, vaikka on jo todettu, että on joku epäkohta, joka tuottaa joillekin, esimerkiksi perheille, huononnusta. Olisin halunnut esittää siihen lapsiperheille taloudellisen tilanteen parantamiseksi muutosta, mutta sitä ei voitu tehdä. Halusin vaan tämän sanoa, että kokonaisvaltaisuudesta tässä nimenomaan ainakin omassa näkemyksessäni on ollut kysymys.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi eilen oli Kotkassa opettajien tilaisuus, jossa oli kaikkien puolueiden edustajia, kansanedustajia ja muita ehdokkaita mukana. Kun siellä entinen kansakoulunopettaja kertoo pienestä eläkkeestään ja kysyy, mitä tehdä, niin ei oikein voi sanoa, että otapas asia kokonaisvaltaisesti ja luepas, minkälainen Eläkekomitea 90:n on, ja lähesty näin sitä asiaa. Kyllä siinä täytyy kuitenkin tuoda joku kansanedustajan ratkaisu, mikä se on, onko se indeksi, tasokorotus tai joku. Ei se ole vain, että otetaan kokonaisvaltainen juttu, että paneudutaanpas miettimään tätä. Kyllä näihin pitää löytyä selvät vastaukset.

Siinä mielessä valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoro mielestäni oli enemmänkin, voisinko sanoa, yleensä vähän filosofinen. Kyllä pitää olla kokonaisvaltainen lähestymistapa, mutta myös konkreettinen vastaus silloin, kun kysytään. Muuten totean tähän myös sen, että 1995—2006 palkat ovat nousseet todella 46 prosenttia, työeläkkeet 19 prosenttia ja bruttokansantuote 60 prosenttia. Näin ollen tässä on selvä jälkeenjäänti eläkeläisten kohdalla. Kansaneläkkeet ovat nousseet vielä heikommin kuin työeläkkeet.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Äsken kuultiin ed. Oinosen puheenvuoro. Mikäli nyt kuulin ja ymmärsin oikein, niin hän esitti 800 euron minimieläketasoa, joka tarkoittaa sitä, että sehän on uusi hyssälä, käytännöllisesti katsoen muutamaa euroa vaille hyssälä. Nyt kun ed. Rehula on pyytänyt seuraavan puheenvuoron, niin äskeiseen ed. Rehulan puheenvuoroon verrattuna puoluetoveri Oinosen äskeinen lausuma varmaan kirvoittaa teidät kertomaan kaikenlaisia ajatuksia Suomen keskustan yhtenäisyydestä näissä asioissa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se kirvoittaa, mutta meidän pitää olla niin selkeitä, ettei meidän puheenvuorojamme tarvitse tulkita. Keskustalla on ollut ja on tavoitteita. Täällä, ed. Kankaanniemi, te olitte unohtanut sen tarkan tekstin, vuoden 2003 helmikuun 11. päivänä jätetyn lausumatekstin. Se löytyy itseltänikin tästä edestä. Ei ruveta kinaamaan pilkuista eikä pilkun paikoista. Jokainen tietää, mikä on ollut keskustan pitkän aikavälin tavoite ja tulee olemaan. Se ei mihinkään muutu. Kun me puhumme täällä summista, tässä kohtaa puhun vain itsestäni, jokainen meistä vastaa tuolla toreilla esitettyihin kysymyksiin haluamillaan tavoilla. Tästä tulen sitten siihen tilanteeseen, mistä pyysin puheenvuoron. Ed. Valto Koski, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, vastaa tietysti omista puheistaan.

Mutta, arvoisa ed. Tiusanen, kun ensiksikin on opettaja pienellä eläkkeellään, siinä on jo asia, voiko ottaa kokonaisvaltaisesti vai ei. Kun opettaja tulee puhumaan, hän puhuu hieman toisella äänenpainolla kuin se eläkeläinen, jonka eläke on 500 euroa. Toisekseen te vaaditte selkeitä vastauksia, ja väärä vastaus on: ottakaa kokonaisvaltaisesti. Niin onkin. Jokainen yksilö on omine huolineen ja murheineen meidän päätöksentekomme kohteena, ja ne ratkaisut, mitä me täällä teemme, vaikuttavat heidän arkeensa. Mutta minusta ed. Valto Koski harvinaisen selväsanaisesti sanoi, että on katsottava kokonaisuus, haettava toimenpiteitä, joilla pystytään sen opettajankin arkeen vaikuttamaan. Siitä meillä puolueilla sitten on erilaisia näkemyksiä, miten siihen arkeen vaikutetaan. Tämä on asia, johon me törmäämme. Tämä ei ole viimeinen eläkekeskustelu eduskunnassa. Keskustelun käyjät saattavat hieman vaihdella ja vaihtua, mutta varmasti jatketaan. Mutta tämä kokonaisvaltaisuus pitäisi ottaa huomioon.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi totean, että ed. Valto Koski puheenjohtajana ehkä, niin kuin sanoin, veti vähän filosofisesti yhteen valiokunnan työtä tai puheenjohtajan työtä. Mutta silloin kun pienituloinen, olkoon entinen kansakoulunopettaja tai vain kansaneläkkeellä toimeentuleva henkilö maaseudulta tai kaupungista, miten vain, tulee kysymään kansanedustajalta tai edushenkilöltään, miten minä selviän tästä, ja esittää erilaiset korotukset, korotuspaineet, joita viime aikoina on ollut — terveydenhoito, lääkkeet, energia, kaikki nämä yhdessä ja pohjaosan leikkaaminen vaikka sinne päälle, joka merkitsee jo, että hänellä on vähän parempi eläke, mutta sillä 1 000 eurollakaan ei kaupunkiolosuhteissa kovin hyvin eletä — niin tässä vaiheessa pitää pystyä esittämään vastauksia, jolloinka kokonaisvaltainen lähestymistapa käsitteenä ei toimi, vaan pitää esittää selvästi, että tämä ja tämä asia on näin.

Mitä tulee palvelutuotantoon, se on ongelma monissa kunnissa, niin Kotkassa kuin Lahdessakin, ja se pitää pystyä ratkaisemaan myös. Se on taas toinen juttu. Mutta tätä haluaisin vielä kerran painottaa, että pitää olla ratkaisu ja silloin vain kokonaisvaltainen lähestyminen on hiukan hankala tie.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan totta, kuten ed. Tiusanen täällä sanoi, yksilön kohdalla ei kokonaisvaltaisuus asioita selitä. Hänellä on yksilölliset kysymykset, ja niihin pitää olla vastaus.

Mutta haluan puheenvuorollani tuoda esille sitä, että kun suunnitellaan tulevaisuutta eläkepolitiikassa, niin samalla meidän pitää nähdä myöskin metsä puilta, nähdä kokonaisuus ja nähdä ne mahdollisuudet, ne elementit, joilla todella voidaan luoda edellytykset eläkkeitten korottamiselle ja näitten epäkohtien korjaamiselle. Tätä haluan tällä nimenomaan korostaa.

Ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, että tuo 800 euroa on eräs tavoite, jonka Suomen keskustan puoluesihteeri on asettanut julkisuudessa. Minä toivon, että tuo tavoite on semmoinen, jota kohti aktiivisesti pyritään. Oma tavoitteeni on ollut muun muassa talousarvioaloitteessa, voin sanoa, korkeampi, jossa päästäisiin Oecd:n köyhyysrajan yli. Tiedän, että tavoitteet ovat vaikeita saavuttaa, mutta ellei ole tavoitteita, niin ei tapahdu eteenpäinmenoa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan vielä tätä omalta puoleltani sikäli, että se, että tämä puheenjohtaja Valto Kosken esiin nostama Eläkekomitea 90 -mietintö ja sen päämäärät nyt noin 15 vuoden kuluttua hiljalleen täyttyvät, on aivan ansiokasta toimintaa valiokunnan puheenjohtajan toimesta, sitä en halua ollenkaan kritisoida. Mutta kun välillä on ollut eläkeindeksin täydellinen nollaaminen, ei indeksiä ollenkaan, leikattu indeksi, eläkeläisillä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, pohjaosan leikkaus, joka jatkui osittaisena ja johti hyvin useiden keski- ja aika pienituloisten eläkeläisten kohdalla koko pohjaosan maksamisen lopettamiseen, ja sitten osin sen palauttaminen kahteen kertaan leikatuilla jne., niin tämä on sellainen prosessi, jossa on jouduttu tämän komitean työn saavuttamisen aikana monta kertaa tilanteeseen, jolloinka on jouduttu antamaan selkeitä yksityiskohtaisia vastauksia ja on tehty, eduskunta yksimielisestikin, uusia ratkaisuja, joilla on pystytty tiettyjä asioita ratkaisemaan. Me olemme edelleenkin siinä tilanteessa, että kaikkia niitä vuosina 1995—1996 tehtyjä, silloin taloudellisen tilanteen vaatimia sosiaaliturvan heikennyksiä ei ole vielä pystytty palauttamaan, ja näin ollen tämäkin puoli on edelleen kesken.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Eläkematematiikka on vaikeaa, niin kuin ed. Rehula sanoi. Voi arvioida, että keskustan puoluesihteeri Korhosen lupaus varmaan nykyisen Vanhasen hallituksen vauhdilla voisi toteutua ehkä vuonna 2300 tai ehkä hieman aikaisemmin. Tavoitteita on tietysti hyvä olla ja korkealla. Aika sitten määrää sen, koska ne toteutuvat.

Herra puhemies! Ed. Rehulalle totean, että se pikkuista vajaa neljä vuotta sitten käsitelty ja äänestetty teidän ehdotuksenne lausumaksi kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että eläkejärjestelmiä kehitettäessä kansanvakuutuksen asema turvataan muun muassa yhdenmukaistaen kansaneläkeindeksi työeläkeindeksin kanssa sekä pienimpiin eläkkeisiin tehtävillä tasokorotuksilla." Tämä on erittäin yksiselitteistä ja selkeää tekstiä. Nyt tässä mietinnössä oleva teidän mainostamanne lausuma sisältää vain vaatimuksen ja pyynnön, että asiaa selvitettäisiin. Niin kuin totesin, näitä selvityksiä kyllä on tehty, nyt vain tarvitaan päätöksiä. Miten voi olla perusteltavissa se, että neljä vuotta sitten te edellytitte selkeitä, nopeita päätöksiä ja nyt vain selvityksiä?

Valto Koski /sd:

Herra puhemies! On tietysti tarkoituksenmukaista, ed. Tiusanen, puhua kokonaisvaltaisesta käsityksestä eri nimikkeillä. Jos kuuntelitte, mitä johdantopuheenvuoronani käytin, sanoin, että jos Eläkekomitea 90:n mietintöä ei olisi kokonaisvaltaisesti lamavuosien aikana voitu toteuttaa, meillä olisi toisenlainen tilanne tänä päivänä kuin on. Tämä kokonaisvaltainen eläkepolitiikka, niin kuin sanoin, tarkoittaa sitä, että Suomen eläkkeensaajilla on turvallinen asema. Eläkkeet on turvattu pitkälti tämän kokonaisvaltaisen eläkepolitiikan toimenpitein. Siihen on tietysti sisältynyt laskukausien mukanaan tuomat toimenpiteet, ja sitten siihen on sisältynyt toimenpiteitä, jotka on voitu ottaa huomioon silloin, kun on saatu talous kuntoon. Toivoisin, että ed. Tiusanen tutustuisi Eläkekomitea 90:n mietintöön ja tarkastelisi siltä pohjalta, mitä kokonaisvaltaisuudella olen tarkoittanut.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusasen jollain tavoin tuntien en ole välttämättä vallan väärässä, kun viittaan vanhaan kuluneeseen sanontaan: "Niin kaiku vastaa kuin huutaa." Jos lähtee luettelemaan asioita, jotka on tehty tavalla, jossa olisi tarkistamisen ja arvioinnin varaa, niin kyllähän tunnelman eläkeläistilaisuuksissa saa jonkinlaiseen asentoon.

Täällä nyt ed. Kankaanniemi lukee lausumaa. Ei sitä tarvitse hävetä, että keskusta on ollut ja on huolissaan puolueena siitä, että meillä kansanvakuutuksen perusperiaatteet ovat edes jonkinlaisessa mallissa, mikä tarkoittaa sitä, että me huolehdimme jokaisesta eläkeläisestä. Meidän ongelmammehan täällä on se, että me menemme neljän vuoden jaksoissa ja joillakin tälläkin hetkellä on hirvittävä huoli siitä, tuleeko se seuraava neljän vuoden jakso. Kun olemme rakentaneet eläkejärjestelmää, mehän luotamme valmisteluun, joka tapahtuu tämän talon ulkopuolella. Minä ainakin luotan siihen. Minut on saatu esimerkiksi uskomaan semmoinen asia, että mitään eläkepommeja ei ole olemassa.

Toisekseen, 43-vuotiaana kansanedustajana minua kiinnostaa se, miten minun ikäisilleni jatkossa eläkkeet on turvattu. Ei se tietenkään sitä kansakoulunopettajaa paljon kiinnosta, kun hänen arkensa on sellaista, että joutuu miettimään, mistä tarjousmarketista ruokaa ostaa. Ei se häntä lohduta yhtään, mutta viittaan taas ed. Valto Kosken toteamaan kokonaisvaltaisuuteen. Kyllä häivähdys pitää siitäkin olla, miten jatkossa eläkejärjestelmämme on uskottavalla pohjalla. Eräs meidän kansanedustajien keskeinen tehtävä, vaikka me olemme joistakin keskeisistäkin asioista kenties eri linjoilla, on se, että me valamme ihmisiin uskoa siihen, että tämä järjestelmä toimii ja eläkkeet maksetaan tulevaisuudessakin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan pikkuhiljaa myös ed. Rehula lähestyi tätä asiaa. Pienituloinen kansakoulunopettaja, joka on eläkkeellä ja saa pientä työeläkettä kuitenkin, kokee, että hänen eläkeasemansa on heikentynyt, ja hän kertoo itse ja nostattaa itse sen tunnelman todetessaan, että enää ei sillä eläkkeellä saa sitä, minkä sillä ennen sai. Hänen asemansa on siis muuttunut. Silloin indeksi on eräs, joka sen on muuttanut. On tietysti hyvä todeta, että tällä välin on tehty paljon kokonaisvaltaista: Eläkerahastot tuottavat, ei ole eläkepommia — olen samaa mieltä — ja tässä on tätä ja tätä varmisteltu. Mutta kuitenkin eläkeläisten kesken on selvä epätasa-arvoisuus — isot eläkkeet, pienet — ja joku pieni virkamies, joka on tehnyt mielestään tärkeätä työtä, huomaa, että hänen viime elinvuosinaan tilanne hänen kohdallaan onkin huonontunut ja huononee jatkuvasti. Ei siinä eilisessä tilaisuudessa tarvinnut allekirjoittajan nostattaa ollenkaan henkeä. Kyllä sitten vielä löytyi sieltä myös keskustan edustaja, joka nostatti henkeä. Hänhän ei kyllä ole vielä kansanedustaja, eli hänellä oli ehkä tällainen linja tässä, mutta hengen nostattaminen ei nyt ole mielestäni se oleellinen kysymys. Oleellinen kysymys on, miten me voimme auttaa niitä eläkeläisiä, jotka ovat huonossa tilanteessa, ja samalla pitää huolta tästä kokonaisuudesta, sitä en toki kiistä.